PELASTUSTOIMINTAAN OSALLISTUVAN - SPEK

1
PERUSTELUMUISTIO 25.1.2013
SPEK hallituksen päätös 12.12.2011
Pelastusalan koulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestämisvaihtoehtoja selvittäneen
työryhmän raportti SM julkaisu 5/2012 (15.3.2012)
PELASTUSTOIMINTAAN OSALLISTUVAN VAPAAEHTOIS- JA SOPIMUSHENKILÖSTÖN KOULUTUSJÄRJESTELMÄN TARKISTAMINEN
1. Yleistä
Tapani ja Hannu – myrskyissä 2011 pelastustoimi toteutti Etelä-Suomen alueella yli 10 000 tehtävää,
joista pelastuslaitokset selvisivät johtamisjärjestelmänsä ja joustavien voimavarojensa ansiosta erittäin
hyvin. Yli 60 prosentissa myrskyn aiheuttamista tehtävistä voimavarana toimivat pääasiassa vapaaehtoispalokuntien muodostamat sopimuspalokunnat. Esimerkki kertoo selkeästi suomalaisen järjestelmän vahvuudesta - joustavasta ja tehokkaasta mahdollisuudesta reagoida erilaisiin uhkatilanteisiin.
Keskeinen osa tätä valmiutta on määrällisesti riittävät, osaavat ja joustavasti käytettävät henkilöstövoimavarat.
Suomalaisen yhteiskunnan kokonaisturvallisuudessa väestönsuojelu on osa yhteiskunnan kriisivalmiutta. Väestönsuojelumuodostelmien pelastustoiminnallisten osien keskeisenä runkona on rauhan aikana
tehtäviinsä koulutettu ja harjaantunut pelastustoimintaan osallistuva henkilöstö. Pelastustoimen koulutusjärjestelmä tuottaa pelastustoiminnan väestönsuojelumuodostelmiin sijoituskelpoista henkilöstöä,
tästä lukumäärällisesti suurin osa on sivutoimisen, vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmän kautta tulevaa henkilöstöä. Koulutusjärjestelmä on siis myös väestönsuojelun kannalta tärkeä osa kansallista puolustuskykyä, osa kansallista kokonaisturvallisuuden järjestelmää.
Suomen pelastustoimessa kolmannen sektorin tuottamilla valmiuksilla on keskeinen rooli. Pelastuslaitosten voimavaroina toimii 730 vapaaehtoisen palokunnan, sivutoimisten ja teollisuuspalokuntien sekä
muiden paikallisyhdistysten verkosto. Kolmannen sektorin toimijat hoitivat itsenäisesti noin 15 % ja
osallistuivat noin puoleen maamme pelastustehtävistä vuonna 2010.1
Paikallisyhdistysten ja muiden jäsenten muodostamat alueelliset pelastusliitot huolehtivat jäsentensä
koulutustarpeista koko järjestötoiminnan osalta ja niillä on keskeinen tehtävä pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön kouluttajana. Pelastusliittojen ja muiden alalla toimivien yhteisöjen valtakunnallisena keskusjärjestönä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry (SPEK) huolehtii koulutuksen osalta opetussuunnitelmien ja opetusaineistojen laatimisesta sekä kurssinjohtajien koulutuksesta.
Suomen pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän tausta johtaa
viime vuosisadan alkuun. Tuolloin vapaaehtoisten palokuntien yhdessä päättämällä tavalla käynnistettiin Suomen Yleisen Palokuntaliiton valtakunnallinen koulutustoiminta. Myöhemmin koulutusjärjes-
1
Salli Jukka-Pekka, Pelastustoimen toimintatilastot vuosina 2010–2011. Artikkeli SPEKin Tilinpäätöshankkeessa.
2
telmää on kehitetty Suomen Palontorjuntaliiton sekä toisaalta edelleen oman jäsenistönsä päättämällä
tavalla Suomen Väestönsuojelujärjestön toimenpitein.
Suomen Yleisen Palokuntaliiton, Suomen Palontorjuntaliiton ja sen alueellisten liittojen jälkeen SPEK ja
pelastusliitot ovat ylläpitäneet koulutusjärjestelmää ja vastanneet sen kehittämisestä yhteistyössä Pelastusopiston ja pelastusviranomaisten kanssa.
Nykyistä koulutusjärjestelmää koskeva ohje ja kuvaus on viimeksi päivitetty 18.8.2004 yhteistyössä
alan toimijoiden kanssa (Ohje vapaaehtoishenkilöstön koulutuksesta, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö 2002).
Koulutusjärjestelmä on tänään yksi keskeinen SPEKin ja pelastusliittojen muodostaman SPEK-ryhmän
toiminnoista. Pelastusliittojen jäseninä olevat n. 1300 yhteisöä (n. 730 palokuntaa) saavat toiminnalleen tärkeitä koulutuspalveluita järjestelmän kautta. Koulutusta pidetään SPEK-ryhmän (SPEK ja pelastusliitot) jäsenissä tärkeimpänä palveluna. (Kysely 11.6.2011, yhteenveto liitteenä 6).
Laadukas ja riittävä koulutus on turvallisen työskentelyn edellytys. Eräs parhaita indikaattoreita menestyksekkäästä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä vaarallisesta toimintaympäristöstä huolimatta
on kansallisesti toteutetussa pelastustoiminnassa erittäin harvoin esiintyvät menehtymiset tai loukkaantumiset. Työturvallisuus on pelastustoiminnan koulutuksen erityinen haaste. Jatkuvasti monimuotoistuvassa toimintaympäristössä ja samalla muuttuvissa tehtävissä, koulutuksen on samoin jatkuvasti
kehityttävä nopeasti varmistaen pelastustoimintaa toteuttavien turvallisuus.
2. Käsitteistä
Koulutusjärjestelmän käsitteissä esiintyy horjuvuutta voimassa olevassa ohjeistuksessa ja jopa säädösteksteissä, kun tarkastellaan muun kuin päätoimisen henkilöstön koulutusta. Nyt voimassa oleva ohje
on nimeltään: ”Ohje vapaaehtoishenkilöstön koulutuksesta”, jota ei voida pitää enää täsmällisenä. Pelastusalan vapaaehtoishenkilöstön koulutus on käsitteenä laajempi kuin pelastustoimintaan osallistuvan sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutus, jota ohje koskettaa. Työn yhteydessä on siten noussut esille myös tarve muun kuin päätoimisen henkilöstön koulutusjärjestelmän nimitysten
tarkistamiselle.
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry:lle esitetään jatkossa laadittavaksi kokonaiskuvaus pelastusalan
vapaaehtoistoiminnan koulutusjärjestelmästä, johon kuuluvat SPEKn järjestämien koulutuskokonaisuuksien lisäksi vielä muiden alalla toimivien järjestöjen tuottamia kokonaisuuksia. Näin tässä käsiteltävä osio, aiemmalta nimeltään Ohje vapaaehtoishenkilöstön koulutuksesta, esitetään tässä yhteydessä muutettavaksi muotoon: Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön
koulutusohjelma. Muistion otsikointi on tämän esityksen mukainen.
Pelastuslaki määrittää pelastustoimintaan osallistuvan sopimushenkilöstön koulutuksesta huolehtivaksi tahoksi pelastuslaitoksen. Lain 56 § mukaisesti pelastuslaitoksen tulee huolehtia siitä, että sen sivutoimisella henkilöstöllä sekä 25 §:ssä tarkoitetun sopimuspalokunnan ja muun sopimuksen tehneen
yhteisön henkilöstöllä on riittävä koulutus pelastustoimintaan.
Lain 54 § mukaisesti sopimuspalokuntaan kuuluvan ja pelastustoimintaan osallistuvan sekä vapaaehtoistyöhön osallistuvan työturvallisuuteen sovelletaan työturvallisuuslakia (738/2002). Työturvallisuu-
3
teen liittyvät asiat on sisällytettävä pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön palokunnassa annettavaan perehdytykseen. Lisäksi vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön koulutuksessa on huomioitava työturvallisuuteen liittyvät seikat.
Pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön koulutusvaatimukset johdetaan yhteiskuntaa koskevista
arjen onnettomuuksista, uhkamalleista ja häiriötilanteista, joihin pelastustoimen järjestelmällä varaudutaan onnettomuuksia ehkäisevällä toiminnalla ja pelastustoiminnan valmiudella.
3. Pelastusalan koulutusta ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestämisvaihtoehtoja selvittäneen
työryhmän raportti
Työryhmä käsittelee raportissaan luvussa 2.2. otsikolla Vapaaehtoisen ja sivutoimisen henkilöstön koulutusjärjestelmä vallitsevaa tilannetta:
”Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen suunnittelua, ohjausta ja toteutusta on perusteltua arvioida jatkossa erillisen selvitystyön pohjalta ottaen huomioon muun muassa eri toimijoiden roolit ja vastuut pelastustoimessa ja sen kehittämisessä. Erityisesti tulisi arvioida
opetussuunnitelmien sisällön määrittelyyn, valtakunnallisen opetusaineiston tuottamiseen, kouluttajakoulutuksen järjestämiseen, koulutuksen rahoitusvastuihin ja –järjestelyihin sekä koulutuksen laadun
arviointiin ja valvontaan liittyviä asiakokonaisuuksia tavoitteena ajan tasaisen kokonaisnäkemyksen
muodostaminen sivutoimisen ja sopimushenkilöstön koulutuksen nykytilasta (koulutuksen laatu, koulutettavien määrä, koulutukseen pääsyn perusteet, kelpoisuusvaatimusten ajantasaisuus) ja mahdollisia kehittämistarpeita”.
Edelleen luvussa Pelastusalan koulutuksen kehittämisehdotukset raportti esittää kohdassa 6.5.11 otsikolla Muun kuin päätoimisen henkilöstön koulutusjärjestelmän kehittämistarpeiden selvittämisessä
edellä mainittu toistetaan ja työryhmä ehdottaa: ”Sisäasianministeriö käynnistää hankkeen pelastustoimen vapaaehtoisen ja sivutoimisen henkilöstön koulutusjärjestelmän kehitystarpeiden selvittämiseksi.”
Huomionarvoista on, että myös otteessa työryhmäraportista esiintyy käsitteiden horjuvuutta ja epäjohdonmukaisuutta, joka osaltaan kuvastaa kokonaisuuden haasteita. Tässä muistiossa yhdytään useilta osin työryhmän raportin näkemyksiin. Edelleen on todettava, että keskeisimmiltä osiltaan raportin
ao. kohdassa esitetyt haasteet ovat sovellettavissa myös päätoimisen henkilöstön koulutuksen kehittämistarpeisiin esimerkiksi koulutuksen laadullisen ja määrällisten vaatimusten osalta.
Tässä työssä on pyritty osaltaan vastaamaan työryhmän selvityksessään esille nostamiin haasteisiin ja
tekemään esityksiä valtakunnallisessa kehittämistyössä huomioitavaksi.
4. Koulutusjärjestelmän perusteet
2.1. Uhkiin ja riskianalyysiin perustuva alueen pelastustoimen palvelutaso
Pelastustoimen alueet laativat ja ylläpitävät palvelutasopäätöstä2. Pelastuslain (379/2011) 28 § mukaan pelastustoimen palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia.
2
Pelastuslaki 379/2011, 29 §: Alueen pelastustoimen palvelutasopäätös
4
Palvelutasoa määritettäessä on otettava huomioon myös toiminta poikkeusoloissa.
Alueen pelastustoimi laatii edellä mainitun palvelutason määrittämistä varten erityisen palvelutasopäätöksen (PelL 29 §). Palvelutasopäätöksessä on selvitettävä alueella esiintyvät uhat, arvioitava
niistä aiheutuvat riskit, määritettävä toiminnan tavoitteet ja käytettävät voimavarat sekä palvelut ja
niiden taso. Palvelutasopäätökseen tulee myös sisältyä suunnitelma palvelutason kehittämisestä. Sisäasiainministeriö voi antaa asetuksella tarkempia säännöksiä palvelutasopäätöksen sisällöstä ja rakenteesta.
Kumotun pelastuslain nojalla annetussa ohjeessa alueen pelastustoimen palvelutasopäätöksestä3 todettiin, että pelastustoimen palvelutasopäätöksen tulee kattaa pelastuslaissa ja pelastustoimesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa määritetyt alueen pelastustoimen järjestämiseen kuuluvat tehtävät. Edelleen palvelutasopäätöksessä tuli huomioida muu pelastustointa koskeva lainsäädäntö ja niiden perusteella annetut ohjeet, pelastustointa koskevat valtakunnalliset strategiat, ohjelmat ja tulostavoitteet sekä alueen pelastustoimen toimintaympäristö, uhkat ja riskianalyysi sekä visio ja strategia,
joista alueelliset tavoitteet johdetaan.
Kumotun lain nojalla annetussa ohjeessa edellä mainittu asiakirjaluettelo on päivitettynä vuoden 2012
joulukuun tilanteessa seuraava:
-
Valtioneuvoston selonteko, Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 5/2012, 20.12.2012: Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012
Valtioneuvoston periaatepäätös kokonaisturvallisuudesta 5.12.2012,
Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010: Yhteiskunnan turvallisuusstrategia,
Valtioneuvoston periaatepäätös 14.6.2012: Sisäisen turvallisuuden ohjelma,
Pelastustoimen strategia 2025 8/2012
Väestön suojaamisen strategia, Sisäasiainministeriö 2007
Pelastustoimen turvallisuusviestinnän strategia, Sisäasiainministeriö 2012
Palvelutasopäätösohje totesi myös, että:
Palvelutasopäätöksellä määritellään pelastustoimen tuottaman turvallisuuden taso alueella. Palvelutasopäätöksessä päätetään tavoitteista, järjestelyistä ja kehittämistoimenpiteistä. Palvelutasopäätös
on perusta alueen pelastustoimen toiminnan ja talouden yksityiskohtaiselle suunnittelulle.
Uhkien arvioinnissa käytetään apuna riskialueiden ja erityisten riskikohteiden määrittelyä. Asia on ohjeistettu sisäasiainministeriön antamalla pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeella4.
2.2 Koulutustarpeen määrittely - pelastustoimintaa edellyttävät tilanteet
Pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön on hallittava tehokkaan ja turvallisesti toteutetun pelastustoiminnan perustaidot. Henkilöstöllä on oltava tehtävien edellyttämä ja pelastuslain 39 § määrittämä riittävä fyysinen ja henkinen suorituskyky. Henkilöstön osaamisen vaatimukset määrittävät pelas-
3
Ohje alueen pelastustoimen palvelutasopäätöksen sisällöstä ja rakenteesta, SM-2007-03067/Tu-31/6.6.2008
4
Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje (SM016:00/2010/16.4.2012)
5
tustoiminnan toimintaympäristö, pelastustoiminnan taktiikka ja menettelytavat sekä edellisiin vaikuttava pelastustoiminnassa käytettävä kalusto ja varustus.
Tarvittavan koulutuksen ja harjoittelun riittävän tason määrittävät siis ne tarpeelliset tiedot ja taidot
sekä fyysinen ja henkinen suoritustaso, joilla henkilöstö kykenee toimimaan riittävän tehokkaasti ja
turvallisesti tilanteen edellyttämässä pelastustoiminnassa.
Pelastustoiminnassa henkilöstö voi altistua onnettomuuden/toimintaympäristön olosuhteista riippuen
äärimmäisen korkeille tai matalille lämpötiloille, vaarallisille aineille hengityksen, ihon tai limakalvojen
kautta sekä äärimmäiselle fyysiselle kuormitukselle. Pelastustoiminnan olosuhteisiin voi kuulua korkean paikan putoamisvaara, lämmön tai esimerkiksi räjähdyksen painevaikutusten aiheuttama rakennuksen tai maanalaisen tilan sortumavaara. Pelastustoimintaa voi joutua toteuttamaan huonoissa valaistus- tai näkyvyysolosuhteissa, veden alla, savun tai muun myrkyllisen kemikaalin vaikutuspiirissä. Riittävä suoja ja tehtävässä tarpeellinen varustus lisäävät merkittävästi fyysisten tehtävien kuormittavuutta.
Esimerkkejä pelastustoimintaa edellyttävistä tilanteista ja olosuhteista:
Tulipalo (rakennuspalo, sähköpalo, liikennevälinepalo (ml. maanalaiset tilat, tunnelit) työmaapalot),
erilaiset ihmisen pelastustehtävät, liikenneonnettomuus, metsäpalo, sään ääri-ilmiöiden aiheuttamat
tuhot (taajaman vauriot, metsävauriot, kaupunkitulvat, tulvat), räjähdysonnettomuudet, vaarallisten
aineiden onnettomuus, ympäristöonnettomuus (vuodot, kemikaalionnettomuudet).
Tuhotyö (terrorismi, ilkivalta, rikollisuus), jossa tahallisesti, vahingoittavassa tarkoituksessa voidaan
käyttää edellä mainittuja onnettomuuksien aiheuttajia, CBRN -aineita tai räjähteitä tai niiden yhdistelmiä.
Suuronnettomuudet, ydinvoimalaonnettomuus (lähialue, kaukolaskeuma), ydinräjähdyksen laskeuma.
Yhteiskunnan turvallisuusstrategian 20105 mukaiset uhkamallit
-
voimahuollon vakavat häiriöt
tietoliikenteen ja tietojärjestelmien vakavat häiriöt – kyberuhkat
kuljetuslogistiikan vakavat häiriöt
yhdyskuntatekniikan vakavat häiriöt
elintarvikehuollon vakavat häiriöt
rahoitus- ja maksujärjestelmän vakavat häiriöt
julkisen talouden rahoituksen saatavuuden häiriintyminen
väestön terveyden ja hyvinvoinnin vakavat häiriöt
suuronnettomuudet luonnon ääri-ilmiöt ja ympäristöuhkat
terrorismi ja muu yhteiskuntajärjestystä vaarantava rikollisuus
rajaturvallisuuden vakavat häiriöt
poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus
sotilaallisen voiman käyttö
Poikkeusoloja valmiuslain (1552/2011) määritelmän mukaan ovat:
5
Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2010, Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010
6
1) Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila;
2) Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen
uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön
ottamista;
3) väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma
tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat;
4) erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila; sekä
5) vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen
tartuntatauti.
2.3 Onnettomuuksien ehkäisy
Pelastustoimen henkilöstöllä tulee olla riittävät perustiedot ja -taidot yleisistä onnettomuuksien ehkäisyn perusteista. Pelastustoimen henkilöstöllä tulee olla perusteet kansalaisille suunnattavan turvallisuusviestintätilaisuuden toteuttamisesta.
2.4 Pelastustoiminta
Pelastustoiminnan voimavarat on mitoitettava siten, että niillä pystytään toimimaan tehokkaasti ja
turvallisesti sellaisissa onnettomuuksissa, joihin arvioitujen uhkien perusteella pelastustoiminnassa varaudutaan.
Pelastustoiminnan palvelutaso määräytyy siitä, miten pelastusyksiköt saavuttavat onnettomuuskohteen riskien (uhkien, onnettomuustyyppien) edellyttämällä vahvuudella riittävän nopeasti. Tarvittavat
voimavarat voidaan koota useamman eri asemapaikan ja palokunnan henkilöstöstä ja kalustosta.
Palvelutasopäätöksellä määritellään, mitkä muodostelmat, millainen henkilöstö, kalusto ja toimintavalmiusaika alueen eri osissa on käytettävissä ja minkä tasoiseen toimintaan ne kykenevät (suorituskykyvaatimus).
Palvelutasopäätöksen tuli sisältää pelastustoiminnan ja väestönsuojelun osalta mm. seuraavat asiat:
-
-
tarvittavat pelastustoiminnan muodostelmat ja niiden hälyttäminen, kokoaminen ja kokoamisaika
päivittäisessä valmiudessa ja erityistilanteissa (ml. suuronnettomuudet ja poikkeusolot) pelastustoimintaan osallistuvien viranomaisten voimavarat mukaan lukien,
miten erityistilanteissa tarvittavat lisämuodostelmat perustetaan ja niiden tarvitsema huolto järjestetään sekä pelastustoiminnassa tarvittava lisämateriaali hankitaan ja otetaan käyttöön,
miten pelastustoiminnan henkilöstön koulutus ja harjoitukset on järjestetty,
miten erityistilanteiden, suuronnettomuuksien ja poikkeusolojen toiminnan harjoittelu on järjestetty,
7
-
miten väestönsuojelun johto- ja erityishenkilöstön sekä muiden väestönsuojeluorganisaatioon
kuuluvien henkilöiden koulutus on järjestetty
Alueen pelastustoimen palvelutasopäätöksessä määritetään mihin uhkiin ja millaisella pelastustoiminnan järjestelmällä pelastustoimessa varaudutaan. Palvelutaso voi vaihdella alueen erityispiirteiden
mukaisesti. Olennainen osa pelastustoiminnan palvelutasoa on henkilöstön koulutustaso.
2.5 Väestönsuojelun ja varautumisen erityiset vaatimukset
Poikkeusoloissa pelastustoimintaan voi vaikuttaa erittäin vaaralliseksi muodostuvan toimintaympäristön lisäksi pitkäkestoisista tai laajoista tehtävistä tai jatkuvista useista tehtävistä johtuva pitkäaikainen
kuormitus.
Olosuhteista johtuen henkilöstövaihtoja, elintarvikehuoltoa tai materiaalitäydennyksiä tai –huoltoa ei
välttämättä voida järjestää normaalilla tavalla. Myös tällaisiin olosuhteisiin tulee varautua koulutuksessa ja harjoituksissa.
Normaalioloissa vaikeasti kuvattavien/simuloitavien olosuhteiden osalta tulee järjestää ja kehittää harjoittelumahdollisuuksia. Toisaalta parasta valmistautumista ääriolosuhteisiin on jatkuva perusteitakin
koskeva koulutus ja harjoittelu, joka ylläpitää suoritusvarmuuden ja -nopeuden korkealla tasolla pelastustoiminnassa tarvittavissa taidoissa.
Väestönsuojelujärjestelmän valmius asettaa myös henkilöstön lukumäärälle laajimmat vaatimukset.
Esimerkiksi laajamittaisen sotilaallisen voimankäytön6 tilanteessa useita kuukausia kestävät jatkuva
kohotettu valmius sekä jatkuvat vaativat tehtävät edellyttävät suunnitelmallista tarkastelua pelastustoimintaan osallistuvien sekä tukevien muodostelmien käytöstä, toimintakyvyn ylläpidosta ja palauttamisesta. Mitoituksen perusteiksi tarvitaan arvioita ja päivitettyjä vaatimuksia esimerkiksi pelastusyhtymän, pelastuskomppanian, pelastusjoukkueen ja pelastusyksikön suorituskyvystä.
Koulutusjärjestelmän kehittämisen perusteiksi on siis tarkasteltava väestönsuojeluvalmiudenkin osalta
nykyistä tarkemmin sodan kuvaan perustuvia arvioita tarvittavista muodostelma- ja henkilöstömääristä.
2.6 Koulutuksen kehittämisen haasteet
Pelastustoimen pelastustoiminnan koulutuksen ohjaus on nykymuotoisena haasteellinen. Yleistä yhtenevyyttä luovat Pelastusopiston ja Helsingin Pelastuskoulun antama päällystön, alipäällystön ja miehistön yhtenäinen koulutus- ja tutkintojärjestelmä ja toisaalta valtakunnallinen sivutoimisen, vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmä.
Pelastustoimen alueiden käytännön pelastustoimintaa määrittelevät alueellisesti erilaiset olosuhteet,
toimintaympäristö ja uhkatekijät. Toisaalta historiallisista syistä ja alueiden kunnallisen itsenäisyyden
perusteella käytössä oleva kalusto, materiaali sekä menettelytavat ja taktiikka sekä johtamisjärjestelmät sekä johtamisjärjestelmien tekniset tukijärjestelmät ovat alueellisissa pelastustoimissa yksityiskohdissaan erilaisia. Alueelliset ominaispiirteet huomioivana tämä on järjestelmän rikkaus. Muodos6
YTS 2010 s. 77, Sotilaallisen voiman käyttö
8
telmien yhteisen käytettävyyden ja valtakunnallisten tilanteiden pelastustoiminnallisen (tai väestönsuojelun) johtamisen sekä niihin valmistautumisen kannalta tämä on myös haaste. Ongelmana on koko
valtakuntaa koskevissa tilanteiden hallinnassa pelastustoiminnan taktiikan ja menettelytapojen yhtenäisyyden ja koulutuksen lisäksi esimerkiksi logististen tukijärjestelmien hallinta. Hajautettu järjestelmä on toisaalta osaltaan huoltovarmuutta (esim. 22 pelastuslaitoksen oma logistinen järjestelmä).
Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön koulutusvaatimusten osalta haasteena on laissa todetun riittävän koulutuksen määrittelemättömyys. Kun nykytilanteessa katsotaan tilastoinnin piirissä olevaa koulutusta, käytännössä kurssitarjonnasta hyödynnetään sammutustyön, pelastustyön sekä savusukelluskursseja. Koulutustarjonnan tulee vastata pelastustoiminnan monipuolisiin haasteisiin. Nykyjärjestelmän koulutustarjonnan hyödyntämisen rajoittuneisuudelle on useita syitä. Keskeisimmäksi välittömäksi syyksi esitetään usein pelastuslaitosten kuntataloudesta riippuvaista
niukkuutta. Pidemmällä aikavälillä ongelmana on ollut, että pelastuslaitosten palvelutasopäätöksissä ei
ole toistaiseksi käytännössä tarkemmin määritelty pelastustoiminnan muodostelmien ja niiden henkilöstön koulutustarvetta suhteessa alueen uhkiin ja riskianalyysiin. Näin esimerkiksi vuosittaisen toiminnan ja talouden suunnittelussa tärkeän koulutuksen rahoituksen peruste puuttuu.
Yhtenäisen pelastustoiminnallisen doktriinin, operaatiotaidon, taktiikan ja menettelytapojen puutteet
heijastuvat myös koulutusjärjestelmään. Alan suhteellisen pienin voimavaroin uutta tutkimusta voidaan pelastustoiminnan taktiikan osalta tuottaa harvakseltaan. Kuitenkin jatkuvasti kehittyvän toimintaympäristön, uhkien, käytettävissä olevan materiaalin ja teknologian kehityksen kiihtyessä, myös tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulisi tuottaa päätöksenteolle uutta tietoa. Kun uusista operatiivisista
linjauksista, taktiikasta ja menettelytavoista on päätetty, tulee niistä koulutusta ohjaavia perusteita.
Pelastustoimessa tällä hetkellä näitä koulutuksen sisällöllisiin vaatimuksiin vaikuttavia päätöksiä tehdään 22 pelastuslaitoksessa. Yleiset perusteet tulisi kuitenkin kyetä tuottamaan valtakunnallisesti ja
varmistaa nykyisessä työnjaossa pelastusopistolle riittävät voimavarat kansalliselle tutkimukselle ja
operaatiotaidon, taktiikan ja menettelytapojen kehittämiselle. Vähintäänkin vastesuunnittelun perusteella tulisi määritellä henkilöstön osaamistasovaatimukset, jossa tulisi huomioida eri henkilöstöryhmien ja henkilöiden rajoitteet.
Pelastustoimen toimintavalmiuden osalta tuoreeltaan on päivitetty suunnitteluohje (SM julkaisuja
21/2012/16.4.2012). Ohje toteaa, että suuronnettomuuksien ja poikkeusolojen edellyttämiä valmiuksia varten on oltava uhkiin perustuva valmius. Laajimpana muodostelmakokonaisuutena ohje mainitsee pelastusyhtymät.
Pelastusopiston julkaisussa pelastustoiminnan johtaminen 26.5.2005 on pelastusyhtymän organisaatiosta esitetty kaavio, jossa pelastustoiminnan lisäksi esimerkkinä ovat vain lääkintä ja poliisi. Pelastusyhtymälle voidaan perustellusti kuitenkin arvioida tarvittavan raivaus-, huolto-, CBRN-tiedusteluyms. tukimuodostelmia, jotka pelastustoiminnassa olisivat nimenomaan yhtymän johdossa.
Pelastusyhtymien organisaatiosta, määrävahvuudesta ja suorituskyvystä ei ole olemassa valtakunnallisesti yhtenäistä perustetta. Tämä puute tulisi perustekijänä korjata ensi tilassa, jotta myös pelastuskomppanian, pelastusjoukkueen ja pelastusyksikön johtamisen ja käytännön pelastustoiminnan koulutusvaatimukset tarkentuisivat mm. tarvittavien johtamisvalmiuksien ja yhteistoiminnan järjestämisen
näkökulmista.
9
Pelastustoimen henkilöstöstä ja kalustosta voidaan tällä hetkellä (4000 päätoimista + 14 000 sopimushenkilöstöä) muodostaa teoreettisesti tarkasteltuna huomioimatta tukimuodostelmia esimerkiksi 3000
pelastusryhmää, 1000 pelastusjoukkuetta, 300 pelastuskomppaniaa ja käytetyn organisaation mukaisesti 25 - 80 pelastusyhtymää7. Lukumäärät ovat viitteellisiä edellä mainittujen haasteiden vuoksi.
Pelastustoimen pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön käyttöä muissa pelastustoimintaan osallistuvissa muodostelmissa ja tukimuodostelmissa ei niin ikään ole määritetty.
Tilanne on pelastustoimen henkilöstön lukumääräisen ja osaamisen hallinnan sekä myös kaluston ja
materiaalisten valmiuksien kehittämisen kannalta ongelmallinen. Valtakunnallista kokonaistarvetta
pelastustoimen muodostelmien lukumäärälle (ml. väestönsuojelu) ja niiden edellyttämälle henkilöstölle ei ole näin ollen vuoden 1999 pelastustoimilain uudistuksen jälkeen määritetty.
Varsinaisen pelastustoiminnallisen valmiuden lisäksi vapaaehtoishenkilöstöä voidaan käyttää esimerkiksi esikuntatehtäviin, turvallisuusviestinnällisiin tehtäviin, koulutustehtäviin, joihin kaikkiin pelastustoimi voi määrittää valmiussuunnitelmassaan tarvittavat yksiköt tai toimistot.
3. Koulutuksen toteutuksen nykytila
3.1. Järjestelyjen yleiskuvaus
Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön opintokokonaisuutta (kurssitarjontaa) kehitetään Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä usean eri toimijan yhteistyönä. SPEKin hallituksen asiantuntijatoimikuntana toimii palokuntakoulutustoimikunta, joka koostuu alan pelastustoiminnallisen koulutuksen asiantuntijatahojen edustajista.8
Koulutuksen kehittäminen on jatkuva prosessi. Kentän syötteitä saadaan palokuntien ja pelastuslaitosten palautteista, kurssinjohtajien koulutustilaisuuksista sekä toteuttamalla koulutukseen liittyviä kyselyitä ja selvityksiä. Aloitteet ja esitykset käsitellään palokuntakoulutustoimikunnassa. Viime vuosina
valtakunnallisessa kehittämistyössä on painotettu sähköisten opetusaineistojen tuotantoa ja kouluttajakoulutuksen pedagogisten valmiuksien syventämistä.
Kurssien koulutusaineistot laaditaan alan asiantuntijoiden toimesta. Aineiston tuotantoa ohjaa kullekin
projektille erikseen nimetty ohjausryhmä. Sisällöt viimeistellään yhteistyössä kurssinjohtajien kanssa
ko. kurssin opintopäivillä ja käsitellään palokuntakoulutustoimikunnassa. Aineistot hyväksyy käyttöön
otettavaksi Pelastusopisto. Aineistojen ajan tasalla pitäminen ja kurssinjohtajien antamien palautteiden kerääminen on vastuutettu kunkin aineiston tuottajalle. Uusitut aineistot tuotetaan sähköiseen
muotoon ja jaetaan kurssinjohtajille Haka Palokuntarekisterin kautta, mikä mahdollistaa sen lähes reaaliaikaisen päivittämisen.
7
Pelastustoiminnan johtaminen 2005, Pelastusopiston julkaisu 26.5.2005
8
Toimikunnan jäsenet vuonna 2013: Palomestari Arto Latvala; Keski-Uudenmaan pelastuslaitos, palomestari Veikko Alanko; KeskiPohjanmaan ja Pietarsaaren aluepelastuslaitos, koulutuspäällikkö Johanna Saukkonen; Länsi-Suomen Pelastusalan Liitto, pelastusjohtaja Jari
Hyvärinen; Päijät-Hämeen pelastuslaitos, toiminnanjohtaja Isto Kujala; Suomen Sopimuspalokuntien Liitto, koulutusmestari Timo Halme; Pirkanmaan aluepelastuslaitos, järjestöpäällikkö Roger Roos; Finlands Svenska Brand- och Räddningsförbund, yksikön päällikkö Ismo Huttu; Pelastusopisto, ylitarkastaja Mirva Kahlos; Sisäasiainministeriön Pelastusosasto, palokunnan päällikkö Markku Leinonen; Anjalan VPK, esittelijänä koulutuspäällikkö Markku Savolainen, SPEK.
10
Koulutuksen kehittämisen keskeinen työväline ja tukirakenne on SPEKn ylläpitämä ja hallinnoima Haka
Palokuntarekisteri. SPEK vastaa rekisterin ylläpidon ja kehittämisen kustannuksista.
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä järjestelmän kehittämisen vastuutahoina toimii palokuntajohtajan ohjauksessa koulutuspäällikkö ja kaksi palomestaria. Toimihenkilöt tekevät tiivistä yhteistyötä
muun järjestösektorin, turvallisuusviestinnän ja -koulutuksen sekä varautumisen ja väestönsuojelun
koulutustoiminnan kanssa.
Pelastusliitot ja pelastuslaitokset nimeävät yhdessä kurssinjohtajat ja kouluttajat. SPEK kouluttaa kurssien kurssinjohtajat ja huolehtii tietojen ajan tasalla pitämisestä opintopäivien avulla. Kurssinjohtajaoikeudet ovat voimassa opintopäivien osallistumisvuoden, sekä kolme seuraavaa kalenterivuotta.
Uusia sähköisiä kurssiaineistoja on tuotettu seuraavien kurssien osalta. Oikeus aineiston käyttöön on
kursseittain seuraavasti:
Kurssinjohtajien
Kurssi
lkm
Sammutustyökurssi
75
Savusukelluskurssi
83
Palokuntien ensiapukurssi
51
Pelastustyökurssi
70
Pintapelastuskurssi
34
Ensivastekurssi
49
Vaarallistenaineiden kurssi
48
Turvallisuusviestintäkurssi
25
Korkealla työskentelyn kurssi 57
Talon turvall.päällikön kurssi 40
Väestönsuojan hoitajan kurssi 40
Vuosittain järjestetään vajaa kymmenen kurssinjohtajien ja kouluttajien opintopäivää, joille osallistuu
yhteensä noin kaksisataa kurssinjohtajaa ja kouluttajaa. Pelastusliitot ja pelastuslaitokset lähettävät
hyvin erilailla henkilöstöään/kouluttajiaan kurssinjohtajien opintopäiville. Toisinaan työ-, perhe-, sairaus-, ym. syistä henkilö ei pääse osallistumaan opintopäiville ja seuraavat opintopäivät saatetaan järjestää vasta puolentoista vuoden päästä. Osa opintopäiville osallistujista osallistuu koulutukseen pelastuslaitoksen työajalla.
Kurssinjohtajille ja kouluttajille tarjotaan lisäksi pedagogisten taitojen kehittämisen mahdollisuutta yhteistyössä Hämeen Ammattikorkeakoulun kanssa räätälöidyn SPEK -kouluttajan valmennusohjelman
mukaisesti.
SPEKin tekemän työn vuosikustannus on noin 400.000 €, josta yli neljännes katetaan SPEKin muusta
toiminnasta saaduilla tuotoilla. Haasteena on siis, että koulutusjärjestelmä ei nykymuotoisena tuota
tarvitsemaansa omarahoitusta valtakunnallisella tasolla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana (2002 –
2012) SPEKn omarahoitusosuus on ollut yli miljoona euroa.9
9
SPEKn selvitys vuosilta 2002 – 2012
11
Peruskoulutusjärjestelmän mukaisia kursseja on 11 ja täydennyskoulutuksen kursseja on 19 kappaletta. Kurssikaavio on liitteenä 1.
Seuraavien kurssien sisällöt on suunniteltu tarkistaa ja siirtää sähköiseen muotoon seuraavan aikataulun mukaisesti:
Kurssi
Pintapelastuskurssi
Yksikönjohtajakurssi
Valmistumisvuosi
2012
2014
Palokuntakoulutuksen varsinaisen koulutuksen järjestelyt vaihtelevat alueittain. Suurin osa koulutuksesta toteutetaan pelastusliittojen toimesta. Joillakin yksittäisillä alueilla koulutuksen käytännön järjestelyistä vastaa pelastuslaitos.
Koulutuksen volyymi vuonna 2011 vaihteli pelastusliitoittain 104,8 %:sta 18 %:n (koulutukseen osallistuu 104,8 % tai 18 % jäsenpalokuntien hälytysosaston henkilöistä). Keskimäärin pelastusliitot tarjoavat
joka kolmannelle (33,9 %) jäsenpalokuntansa hälytysosaston jäsenelle koulutusta vuosittain.
Osallistujat / jäsenpalokuntien
hälytysosastojen jäsenet
180,0 %
160,0 %
140,0 %
120,0 %
100,0 %
80,0 %
60,0 %
40,0 %
20,0 %
0,0 %
Osallistujat / jäsenpalokuntien
jäsenet 2011
Osallistujat / jäsenpalokuntien
jäsenet 2010
Osallistujat / jäsenpalokuntien
jäsenet 2009
Pelastusliittojen järjestämään palokuntakoulutukseen osallistuneiden henkilöiden lukumäärää on laskenut viimeisen neljän vuoden aikana 21,5 % (6.715 osallistujaa vuonna 2007 ja 5.273 osallistujaa
vuonna 2011).
Täydennyskoulutuksia ei juurikaan järjestetä, vaikkakin tietyille erikoiskursseille olisi palokunnissa kysyntää. Vuonna 2011 peruskoulutuksen mukaisille kursseille osallistui 4.051 henkilöä ja täydennyskoulutuksen mukaisille kursseille 1 222 henkilöä. Täydennyskoulutuksen järjestämiseen käytetään ainoastaan 11,65 % käytettävistä olevista rahallisista resursseista.
Koulutukset keskittyvät lähinnä peruskoulutukseen ja siinäkin muutaman ”yleiskurssin” ympärille.
12
Pelastusliittojen järjestämän palokuntakoulutuksen osallistujien määrä vuosina 2007–2011.
Palokuntien…
Valistus- ja neuvontakurssi
Palokuntien…
1 400
Vaarallisten aineiden…
Pelastustyökurssi (21 h)
Yksikönjohtajien… 1 200
Pintapelastuskurssi (23 h)
Vanhemm.…
Toimi oikein…
Suojelutoiminta…
Sisäpalosimulaattorikurs…
Savusukellusharjoitus…
1 000
800
600
400
200
0
Sammutustyökurssi (60 h)
Savusukelluskurssi (30 h)
Vaarallisten aineiden…
Yksikönjohtajakurssi (87…
2011
Sarja1
2010
Sarja2
2009
Sarja3
Öljyvahingon…
Sarja4
2008
Ajoneuvon…
Psyykkinen ensiapu (13 h)
Sarja5
2007
Ensivasteen…
Palontutkintakurssi (14 h)
Eläinten pelastaminen…
Viestiliikennekurssi (12 h)
Palokuntien…
Jälkivahingon torjunta (8…
Palokunnan toiminta…
Konemieskurssi (11 h)
Vauriotuhopuiden…
Laskeutumisen ja…
Metsäpalontorjunta (16 h)
Koulutuskustannukset selvitetyn 20 pelastuslaitoksen osalta on yhteensä 4,4 miljoonaa euroa, sisältäen osallistujien vapaaehtoisen työpanoksen (664 000 €).
Kustannukset jakautuvat seuraavasti: Pelastuslaitokset 64,9 %, avustukset (OK ja PSR) 16,7 %, SPEK
3,4 %, vapaaehtoistyö 15,1 %. Pelastuslaitoksen maksuosuudet koulutuksen kokonaiskustannuksista
vaihtelee 84,9 %:sta 11,5 %:n.
Palokuntakoulutuksen kustannusjakauma vuonna 2010.
YHTEENSÄ
Pohjanmaa
Oulu
Pelastuslaitoksen
kustannukset
UPL
Pohjois-Karjala
OKRYn avustus
Lappi
PSRn avustus
Pohjois-Savo
Länsi-Suomi
SPEKin rahoitus
Keski-Suomi
Vapaaehtoisten työpanos
KasPeLi
Häme
Helpe
0%
20 %
40 %
60 %
80 %
100 %
Pelastuslaitoksien kustannuksissa mukana:
Pelastusliitoille koulutuksen järjestämisestä maksetut maksut
Laskennallisena osuutena henkilöstölleen maksamat palkat kurssinjohtajille ja kouluttajille järjestettyjen opintopäivien osallistumisen ajalta
Osallistujille maksetut palkat ja palkkiot
13
Edellisen perusteella voidaan todeta, että koulutuksen vaikuttavuus, kysyntä, tarjonta ja järjestämisperiaatteet sekä kustannukset vaihtelevat alueittain. Johtopäätöksenä voidaan olettaa, että pelastustoiminnan valmiuteen vaikuttava koulutustaso osana suorituskykyä vaihtelee pelastustoimen alueittain.
Pelastusliittojen järjestämän palokuntakoulutuksen kustannukset 2011
Peruskoulutus
yhteensä
Täydennyskoulutus
yhteensä
Sammutustyökurssin järjestämisestä aiheutuu keskimäärin 446 €:n kustannukset oppilasta kohden.
Kurssin järjestämiskustannukset ovat 7,4 € / oppilas / tunti. Tämän lisäksi osa pelastuslaitoksista maksaa oppilaille palkka koulutukseen osallistumisen ajalta. Tästä aiheutuu arviolta noin 10 € kustannus /
oppilas / tunti (mukaan lukien palkan sivukulut).
Koulutuksen järjestämisen kustannusrakenne
Kaikkeen koulutukseen liittyy tietty kustannusrakenne. Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen
ja sopimushenkilöstön osalta kurssien kokonaiskustannukset muodostuvat ainakin seuraavista osatekijöistä:
-
kouluttajakustannukset (kouluttajan palkka tai palkkio (henkilöstömenot) koulutuksen valmistelun,
kurssin aikaisen ja kurssin jälkeisten huolto, raportointi yms. toimintojen osalta, vakuutukset)
koulutettavakustannukset (koulutettavan oman ajan käyttö vapaaehtoisena tai korvattuna, matkakulut, mahdolliset päivärahat, osallistumiseen käytetty aika, vakuutukset)
koulutustila/harjoitusaluekustannukset (etäopiskelumahdollisuudet, teoriaosuuksien koulutustila,
harjoitustilat/-alueet)
opetusmateriaali (kouluttajan aineisto, koulutettavien aineistot (kirjat, jakomateriaali, elearning –
välineet, sähköiset materiaalit, tuotantokustannukset)
opetuskalusto (ajoneuvojen ja pienkalusto – hankinnat, ylläpito, varastointi, käyttö ja huolto)
kouluttajien ja koulutettavien henkilökohtaiset suojavarusteet (hankinnat, ylläpito, varastointi,
käyttö ja huolto)
koulutuksen suunnittelu ja ohjaus
koulutuksen hallinnointi (rekisterit, viestintä, talous, raportointi, laadunvalvonta)
Tällä hetkellä käytännössä jokaisessa pelastusliitossa ja sopimuskumppanina olevassa pelastuslaitoksessa koulutusten järjestämisen käytännöt, vastuut ja kustannusten jakautuminen vaihtelevat edellä
mainituissa yksityiskohdissa. Näin koulutuksen alueellinen kustannusvertailu on yksityiskohdissaan
14
erittäin vaikeaa. Sopimuksissa on voitu sopia vastikkeettomista palveluista pelastuslaitoksen puolelta,
jolloin todellinen aiheutuva kustannus jää usein epäselväksi. Tämä on ongelmallista vertailtaessa erilaisten järjestämismallien etuja tai haasteita. Kustannuksia syntyy kuitenkin aina, kun esimerkiksi pelastuslaitos antaa kaluston käytettäväksi.
Koulutusjärjestelmän tarkistamisessa on suositeltavaa siirtyä yhteiseen valtakunnallisesti sovellettavaan koulutuksen rakenteen kuvaukseen, joka toimii sopimuskumppaneiden välillä oppaana kurssien
järjestämisessä sekä hinnoittelussa.
Koulutuksen tilaajia voi jatkossakin olla useita. Pelastuslaitos tilaa pelastustoimintaan osallistuvan
henkilöstön koulutuksen ja vastaa tällöin kustannuksista sopimuksen mukaisesti. Tilaajana voi joissakin
tapauksissa olla myös yksittäinen palokunta, muu yhteisö tai jopa yksittäinen henkilö. Näissä tilanteissa koulutuksen kustannuksia joudutaan tarkastelemaan erikseen pelastuslaitoksen kanssa laaditun sopimuksen ulkopuolisena toimintana.
3.2. Toimijoiden näkemyksiä koulutuksesta
Kohderyhmän koko ja henkilöiden kouluttautumisen seuranta toimivat yhtenä koulutussuunnittelun
perustana
Toimintaa ja toimintaympäristöä analysoidaan jatkuvasti, mm. koulutuksen vaikuttavuuden parantamiseksi. Koulutettavien määrä ja henkilöstön vaihtuvuus, toimivat perustana kurssitarjonnan ja koulutuksen kohdentamisen suunnittelemisessa.
Palokuntien pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön määrään – koulutustasosta puhumattakaan selvittäminen on osoittautunut kaikkein haasteellisimmaksi tehtäväksi. Henkilöstön kirjaamistavat
vaihtelevat palokuntamuodoittain ja alueittain. Yhteistä tapaa ja menetelmää ei ole. Henkilöstön määrää on kartoitettu useaan eri otteeseen, useilla eri menetelmillä, useiden eri toimijoiden toimesta. Tulokset vaihtelevat mm. vastausprosenteista ja keräämistavasta riippuen suuresti.
Vuonna 2011 suoritetun, pelastusliittojen kautta kerätyn, vapaaehtoispalokuntien jäsenmääräkartoituksen perusteella saatiin palokuntien kokonaisjäsenmääräksi 33 000 henkilöä. Haka palokuntarekisterissä on tällä hetkellä 30 000 nimellä rekisteröityä aktiivista jäsentä. Haka on osoittautunut parhaaksi
tiedonlähteeksi perustuen todellisiin henkilöihin, ei pelkkiin lukuihin. Tosin tässäkin on puutteensa: Palokuntien viikkoharjoitustoiminta -kyselyn 2011 mukaan 31,5 % kyselyyn vastanneista 357 palokunnasta ei käytä lainkaan Hakaa.
Koulutusta tulisi lisätä entisestään
Viikkoharjoitustoiminta –kyselyyn vastanneiden mielestä kurssitarjonta vaihtelee. Yhteenvedon perusteella voidaan todeta, että kurssitarjontaa tulisi lisätä nykyisestään. 39,1 % vastanneista oli sitä mieltä,
että sammutustyökursseja järjestetään liian vähän tai ei ollenkaan. Vain alle puolet vastanneista oli sitä
mieltä, että Savusukelluskursseja järjestetään riittävästi. Suurin osa vastanneista oli sitä mieltä, että
täydennyskoulutuksen kursseja järjestetään liian vähän tai ei ollenkaan. Vastaajat peräänkuuluttivat
ajantasaista myös viikkoharjoitustoiminnassa hyödynnettävää koulutusaineistoa ja määräajoin järjestettäviä kertauskursseja. Suurin osa vastanneista näki palokuntien ylläpitokoulutuksen (viikkoharjoitukset) harjoitusolosuhteineen yhdeksi kehittämisalueeksi.
SPEK-ryhmällä on vahva mandaatti koulutuksen järjestäjänä
15
Koulutus ja opetusaineiston tuottaminen nähtiin palokunnille suunnatun XXVI Yleisen Palokuntalaiskokouksen 2011 kyselyn perusteella SPEK-ryhmän tärkeimmäksi tehtäväksi.
4. Johtopäätöksiä - Nykyisen koulutusjärjestelmän kehittämisen perustelut
4.1. Koulutuksen sisältö ja rakenne
Koulutuksen sisällön ja rakenteen osalta on tunnistettu seuraavia kehittämistarpeita:
-
nykyistä koulutusjärjestelmää voidaan kehittää paremmin uusia opetusmenetelmiä hyödyntäväksi,
järjestelmä ei tunnista eikä tunnusta muuta osaamista, kun järjestelmän mukaisessa lähiopetuksessa
saavutettu osaaminen,
järjestelmän ei ole koettu riittävästi huomioivan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstöä oppijana (ajankäytön mahdollisuudet, nykyisten mahdollisuuksien huomioiminen),
selkeä tarve monimuotoistaa opetusta ja ottaa käyttöön näyttökokeet,
nykyisen yksikönjohtajakoulutuksen järjestelyjen vaikutus yj-koulutukseen hakeutumiseen
puutteellinen perehdyttämiskoulutus
periaate ”kaikki samasta putkesta läpi” palokunnan tehtävästä riippumatta on koettu aiheuttavan
tehotonta ja hukkaan menevää koulutusta
Koulutuksen laadulta ja määrältä puuttuvat valtakunnalliset perusteet. Sama koskee pelastustoimen
päätoimisen henkilöstön koulutusvaatimuksia.
Koulutuksen laadulta ja määrältä puuttuvat edelleen myös yhtenäiset alueelliset perusteet. Palvelutasopäätöksissä ei käsitellä koulutustasovaatimuksia. Usein myös suuronnettomuuksien, häiriötilanteiden ja poikkeusoloja koskevat valmiusvaatimukset on esitetty vain yleisellä tasolla ja ne eivät ohjaa
esimerkiksi pelastuslaitoksen henkilöstön koulutussuunnittelua. Koulutustarjonnan hyödyntämistä rajoittavat usein lähinnä pelastuslaitosten taloudelliset syyt. Koulutusjärjestelmällä ylläpidetään pelastuslaitoksille keskeisen 14 000 vapaaehtois- ja sopimushenkilön pelastustoiminnallista valmiutta, millä
on suuri yhteiskunnallinen vaikutus.
4.2. Koulutuksen järjestämismalli
Koulutuksen järjestämisen valtakunnallinen yleisperiaate on toimiva.
Koulutuksen järjestämisen vastuiden yksityiskohdissa on epäselvyyttä.
Kouluttajien (kurssinjohtajien) palvelussuhteet ja työnantajavelvoitteet on järjestetty yksityiskohdissaan käytännössä eri tavalla jokaisen pelastusliiton ja pelastuslaitoksen alueella. Tämä aiheuttaa ongelmia läpinäkyvyydessä, koulutuksen kustannusvastuissa sekä kustannusten muodostumisen yhteismitallisessa, valtakunnallisessa seurannassa.
Koulutusjärjestelmä ei tuota valtakunnallisella tasolla tarvittavaa omarahoitusta, vaan rahoitus hoidetaan SPEKn muulla toiminnalla.
SPEKn tuottaman koulutusmateriaalin immateriaalioikeuksia ei käytännössä ole voitu valvoa. Esimerkiksi sähköistä materiaalia voidaan arvioida käytettävän luvatta.
16
5. Esitys koulutusjärjestelmän kehittämisen tavoitteiksi ja suuntalinjoiksi
5.1 Taustaa
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry:n valtuusto (jäsenistö) on määrittänyt SPEK-ryhmän palokuntakoulutuksen tavoitteet ja painopistealueet viisivuotissuunnitelmassaan (SPEK-r TTS 2012 – 2016,
24.4.2011).
Suunnitelman mukaisesti pelastusalan järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan painopisteenä on pelastustoimen voimavarojen kehittäminen erityisesti vapaaehtoispalokuntien toimintaedellytyksiä kehittämällä ja edistämällä henkilöstön saatavuutta ja osaamista.
Vaikuttavuustavoitteena on, että sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmä ja osaaminen kehittyvät onnettomuuksien ennaltaehkäisyn, erityistilanteiden, suuronnettomuusuhkien ja poikkeusolojen vaatimusten sekä valtakunnallisen ja pelastustoimen alueiden uhkien arvioinnin, riskianalyysin ja palvelutasopäätösten mukaisesti.
SPEK on toteuttanut viikkoharjoitustoimintaa koskevan laajan kyselyn palokunnille kesällä 2011. Tulokset ja yhteenveto ovat liitteinä 2 ja 3.
SPEK-ryhmä toteutti palokuntakoulutusta koskevan seminaarin keväällä Vantaalla 18.3.2011. Tilaisuuden muistio ja keskeisimmät johtopäätökset ovat liitteenä 4.
Palokuntakoulutusta käsiteltiin seminaarissa Padasjoella 23. – 24.8.2011.
5.2 Tavoitteet
Valtakunnallisesti yhtenäinen järjestelmä osana koulutusjärjestelmän kokonaisuutta
-
koulutusjärjestelmän yleinen rakenne on yhtenäinen koko valtakunnassa,
koulutuksen laatu on korkeatasoista, pelastustoiminnan vaatimusten mukaista ja määrällisesti riittävää,
koulutus voidaan toteuttaa riittävän korkeatasoisena koko valtakunnassa (kurssien järjestelyt, koulutusmateriaalit, harjoitusolosuhteet, viikkoharjoitusten olosuhteet, tekninen infrastruktuuri)
alueelliset erot pelastustoimen alueen ja alueen järjestörakenteen ja palokuntien tarpeiden perusteella yhtenäistyvät
koulutuksen kustannusrakenteet ovat yhtenäiset koko valtakunnassa (rahoituksen kokonaisrakenne,
hinnoittelun rakenne mm. palkkioperusteet),
koulutusjärjestelmän kokonaisuuden rahoitus on turvattu
Tehokkuus ja vaikuttavuus
-
onnettomuuksien ehkäisyn ja pelastustoiminnan tarve perustuu alueen pelastustoimen uhkien arviointiin ja riskianalyysiin,
muodostelmien (henkilöstön) määrä ja valmius ja koulutustaso päätetään palvelutasopäätöksellä
muiden palveluiden määrä ja laatu päätetään palvelutasopäätöksellä sekä
17
-
muu koulutus palokuntien tai yhteisöjen tarpeiden mukaisesti
5.3 Esitys koulutusjärjestelmän rakenteen tarkistamiseksi
5.3.1 Valtakunnallinen taso
Sisäasiainministeriö ohjaa valtakunnallisia järjestelyjä. Sisäasiainministeriö määrittelee kansallisen pelastustoiminnan ja väestönsuojelujärjestelmän suorituskykyvaatimukset uhkamalleihin perustuen. Sisäasiainministeriö asettaa vaatimukset pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön koulutukselle laadullisesti ja määrällisesti.
Pelastusopisto toteuttaa ammatillisen koulutuksen ja hyväksyy sopimushenkilöstön koulutuksen opetussuunnitelmat. Pelastusopisto toimii pelastustoiminnan ja väestönsuojelun operaatiotaidon, taktiikan ja menettelytapojen tutkimuksen ja kehittämisen keskuksena. Pelastusopisto johtaa alan koulutuksen kehittämistä sisäasiainministeriön asettaminen vaatimusten mukaisesti.
Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto kehittää pelastuslaitosten koulutusyhteistyötä valtakunnallisesti. Kumppanuusverkosto toimii aktiivisessa yhteistyössä koulutuksen muiden toimijoiden kanssa.
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry (SPEK)
Ylläpitää ja kehittää pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön valtakunnallista koulutusjärjestelmää yhteistyössä muiden pelastusalan järjestöjen kanssa osana kansallista pelastusalan vapaaehtoisten koulutusjärjestelmää.
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö solmii tarvittavat sopimukset sisäasiainministeriön, Pelastusopiston, pelastuslaitosten sekä pelastusliittojen ja muiden koulutusta tarjoavien tahojen (mm. Puolustusvoimat, Aviacollege) kanssa.
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry
-
-
tukee sisäasiainministeriötä koulutusjärjestelmän vaatimuksia koskevalla tutkimus- ja kehittämistoiminnalla,
osallistuu koulutuksen suunnitteluprosessiin sekä järjestää koulutuksen valtakunnallisen ohjausryhmän tukipalvelut, tai
ylläpitää osaltaan valtakunnallisen pelastusalan vapaaehtoisten koulutuksen kehittämis- ja laatujärjestelmää sekä asettaa valtakunnallisen koulutustoimikunnan, joka toimii koulutuksen kehittämisen
asiantuntijana,
tuottaa koulutusohjelmat, -suunnitelmat, kurssimateriaalit,
toteuttaa kurssinjohtaja- /kouluttajakoulutuksen,
tarjoaa kurssinjohtajille ja kouluttajille mahdollisuuden pedagogisten taitojen kehittämiseen
hankkii tarvittavan rahoituksen,
ylläpitää Haka –palokuntarekisteriä,
ylläpitää ja kehittää verkko-oppimisalustaa sekä muita koulutusta tukevia teknisiä järjestelmiä
huolehtii koulutusaineiston ajan tasalla pitämisestä ja jakelusta kurssinjohtajille
tuottaa koulutusaineistoa koulutettaville
18
Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön koulutuksen valtakunnallinen ohjausryhmä (SPEKin palokuntakoulutustoimikunta)
Ohjausryhmässä ovat edustettuna sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Pelastusopisto,
SPEK, pelastuslaitokset, pelastusliitot, palokunnat, työturvallisuusasiantuntija sekä muut tarpeelliset
toimijat/järjestöt.
Ohjausryhmän tehtävänä on
- seurata alan kehitystä ja
- tehdä esityksiä koulutuksen kehittämiseksi,
- valvoa ja ohjata opetuksen käytännön toteutusta,
- ohjata opetusmateriaalin valmistelua,
5.3.2 Alueellinen taso
Pelastuslaitos
-
antaa pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön koulutuksen alueelliset vaatimukset (uhkien arviointi, riskianalyysi ja palvelutasopäätös, toiminnan ja talouden suunnittelu),
huolehtii pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön riittävästä koulutuksesta palvelutasopäätöksen mukaisesti,
tilaa sopimuspalokunnan ja muun sopimuksen tehneen yhteisön henkilöstön koulutuksen sekä
muun tarpeellisen koulutuksen sovitulla tavalla pelastusliitolta,
myöntää palveluksessaan olevalle henkilöstölle sivutoimiluvan kouluttajana/kurssinjohtajana toimimiseen (koulutuksen valmistelut ja koulutus on pelastusliiton palveluksessa tapahtuvaa toimintaa).
Pelastusliitto
Ylläpitää ja kehittää pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön alueellista
koulutusjärjestelmää pelastuslaitoksen kanssa sovitulla tavalla yhteistyössä muiden pelastusalan järjestöjen kanssa osana alueellista pelastusalan vapaaehtoisten koulutusjärjestelmää.
Pelastusliitto laatii tarvittavat sopimukset SPEKn, pelastuslaitoksen ja muiden tahojen kanssa.
Pelastusliitto
-
toteuttaa koulutuksen yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa
toteuttaa pelastusliiton ja sen jäsenistöä koskevan koulutussuunnittelun,
toteuttaa pelastuslaitoksen tilaamat koulutussuunnittelupalvelut,
tuottaa pelastuslaitoksen ja palokuntien sekä muiden yhdistysten tarvitseman koulutuksen,
toimivat koulutuspalvelujen asiantuntijoina tarvittaessa,
järjestävät tarvittavan yhteistoiminnan,
hankkivat sopimuksin, omarahoitteisesti tai avustuksin tarvittavan rahoituksen
19
Palokunnat ja muut yhdistykset
Huolehtivat palokunnan ja yhdistyksen toiminnassaan tarvitsemasta koulutuksesta
-
-
määrittelevät palokuntien ja yhdistysten koulutustarpeet pelastusliitolle,
saavat pelastustoimintaan osallistuvan ja muun sopimushenkilöstön koulutuksen pelastuslaitoksen
kanssa solmitun sopimuksen mukaisesti,
tarvittaessa vastaavat itse palokunnan tai muun yhdistyksen koulutuksesta oman tarpeensa mukaisesti tai sopimuksen edellyttämän valmiuden/muun toiminnan mukaisesti pelastuslaitoksen tai
muun tahon kanssa solmitussa sopimuksessa sovitulla tavalla,
kirjaavat henkilöt ja heidän koulutuksensa Haka –palokuntarekisteriin
Esitys koulutusjärjestelmän ylläpidon ja kehittämisen vastuista (rahoituksen osalta kaaviossa nykyinen
tilanne)
6. Esitykset toimenpiteiksi
Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen palokunnan, pelastuslaitoksen toimenpidepalkkaisen
henkilöstön, laitospalokunnan, teollisuuspalokunnan, sotilaspalokunnan (sopimuspalokunnat) tai
muun pelastusalalla toimivan yhteisön koulutuksen kehittämiseksi esitetään seuraavia toimenpiteitä.
20
6.1. Koulutus liitetään osaksi pelastustoimen koulutuksen suunnitteluprosessia, koulutustarpeet
määritellään ja vahvistetaan valtakunnallisesti
Pelastustoiminnan koulutuksen kehittämisestä laaditaan valtakunnallinen prosessikuvaus sisäasiainministeriön johdolla. Koulutukselle määritetään uhkakuviin ja pelastustoimen (ja väestönsuojelun) järjestelyjen kansalliseen mitoitukseen perustuvat valtakunnalliset laadulliset ja määrälliset tavoitteet. Sisäasiainministeriö vahvistaa pelastustoiminnan järjestelmän valtakunnalliset ohjeet.
Koulutustarvetta ei ole riittävällä tarkkuudella arvioitu. Arvioinnin yhtenäisiä perusteita ei toistaiseksi
ole olemassa. Tästä johtuen koulutuksen vastaavuudesta käytännön tarpeisiin ei ole riittävästi tietoja
saatavilla. Koulutustarpeen arvioinnille tulee luoda yhtenäiset perusteet valtakunnallisesti.
6.2. Pelastustoimintaan osallistuvan sivutoimisen, vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön yhtenäisen
opetussuunnitelman laatiminen
Palokuntakoulutuksen opetussuunnitelmat ovat tällä hetkellä laadittu aihekohtaisesti kursseittain. Kokonaisuuden hahmottamiseksi ja hallittavuutta helpottamaan tulee laatia yksi asiakirja: pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön koulutusohjelma, jossa on kuvattuna
koulutusohjelman asema ja tavoitteet, arvoperusta, opintojaksorakenne, opintojaksot, opintojen suorittamisjärjestys ja opintosuoritusten arviointi, sekä nimettynä kunkin opintojakson vastuuhenkilö
(pääkouluttaja tai vast.), jonka tehtävänä on huolehtia ko. opintojakson opintosisältöjen, tavoitteiden
ja arvioinnin ajan tasalla pitämisestä.
6.3. Opetusaineiston laatimisen, hyväksymisen ja päivityksen prosessikuvaus
Opetusaineistot laaditaan alan asiantuntijoiden toimesta, kullekin projektille erikseen nimetyn ohjausryhmän ohjauksessa. Sisältö viimeistellään yhteistyössä ko. aihe alueen kurssinjohtajien kanssa opintopäivillä. Viimeistelty aineisto käsitellään palokuntakoulutustoimikunnassa ja hyväksytetään Pelastusopistolla. Sisällölliset päivitykset tehdään kurssinjohtajilta saadun palautteen mukaisesti aihealueelle
nimetyn vastuuhenkilön toimesta verkossa olevaan aineistoon, useita kertoja vuodessa. Prosessi tulee
olla jokaisella kouluttajalla ja koulutettavalla selvillä ja prosessin sujuvuutta tulee voida arvioida. Tämän vuoksi laaditaan prosessikuvaus em. koulutusohjelman liitteeksi.
6.4. Koulutuksen järjestämisen prosessin kuvaaminen ja hallinnointityökalun (Haka) kehittäminen
Kurssinjohtajaohjeessa on lueteltuna koulutuksen järjestämiseen liittyvät tehtävät. Näiden tehtävien
hoitamisesta tulee sopia kurssinjohtajan ja koulutuksen järjestäjän kesken kurssikohtaisesti. Asian käytännön sujuvuutta helpottamaan, tulee Hakan yhteyteen rakentaa koulutuksen järjestämisen työkalu,
jossa mm. kurssiohjelman laatiminen, kurssipaikkojen ja kaluston varaaminen, aineiston tilaaminen ja
tulostaminen, osallistujaluetteloiden ja nimilappujen tekeminen, kurssikutsun lähettäminen, kurssihakemusten vastaanottaminen, kurssilaisten valinta, kurssivahvistuksen lähettäminen, palautteiden kerääminen, kurssitodistusten ja suoritusmerkintöjen kirjaaminen on joustavaa ja avointa.
6.5. Koulutuksen järjestämissopimuksen laatiminen koulutusta järjestävien tahojen kesken
SPEK sekä kaikki koulutusta järjestävät tahot eli pelastusliitot ja pelastuslaitokset, sekä Puolustusvoimat ja Aviacollege tekevät koulutuksen järjestämissopimuksen keskenään. Sopimuksessa määritellään
pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön koulutuksen mukaiset järjestelyt
sekä Keskusjärjestön ja liiton tehtävät sekä rahoituksen jako.
21
6.6. Yhtenäinen sopimusmalli pelastuslaitoksien kanssa tehtävän koulutuksen yhteistoimintasopimuksen pohjaksi
SPEK-ryhmä laatii yhteisen pohjan yhteistoimintasopimuksesta, jossa taulukkomuodossa selvitetään
koko pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön koulutuksen mukaisen
koulutuksen palveluketju ja määritellään työnjako, vastuut sekä kustannukset. Kun pelastuslaitos poimii taulukosta mitä asioita laitos tilaa, niin jokaiselle tilattavalla asialle löytyy hinta. Kokonaisuudesta
muodostuu yhteistoimintasopimuksen kokonaissumma.
6.7. Kouluttajakoulutuksen prosessin kuvaaminen
Vuosittain järjestetään noin kymmenet kurssinjohtajien ja kouluttajien opintopäivät, joille osallistuu
yhteensä noin kaksisataa kurssinjohtajaa ja kouluttajaa. Tämän lisäksi kurssinjohtajille ja kouluttajille
tarjotaan mahdollisuutta kehittää pedagogisia taitoja ja valmiuksia mm. uusimuotoisten työvälineiden
käytössä opetuksen tukena. Käytännössä kurssinjohtajat ja kouluttajat osallistuvat opintopäiville pelastuslaitoksen työajalla. Pelastuslaitokset ja pelastusliitot lähettävät hyvin eri tavoin henkilöstöään kurssinjohtajien opintopäiville. Toisinaan työ-, perhe-, sairaus- ym. syystä henkilö ei pääse osallistumaan
opintopäiville ja seuraavat saatetaan järjestää vasta puolentoista vuoden päästä. Prosessi tulee kuvata
ja asiasta sopia pelastuslaitoksien kanssa.
6.8. Kouluttajasopimukset koulutusta järjestävien tahojen kesken
Tällä hetkellä kurssien kurssinjohtajat nimetään pelastusliittojen ja pelastuslaitoksien kanssa yhteistyössä. SPEK kouluttaa kurssien kurssinjohtajat ja huolehtii heidän tietojen ajan tasalla pitämisestä
opintopäivien avulla. Kurssinjohtajaoikeudet ovat voimassa opintopäivien osallistumisvuoden, sekä
kolme seuraavaa kalenteri vuotta. Kaikki kurssinjohtajat ja kouluttajat eivät osallistu opintopäiville ja
toimivat näin pelastuslaitoksien valvonnan ja vastuun alaisina kursseja järjestettäessä. Näin toimittaessa ei voida varmistua yhtenäisen koulutuksen toteuttamisesta. Asian varmistamiseksi (ja mm. yhteisen
todistuksen antamiseksi ja suoritusmerkinnän kirjaamiseksi) tulee järjestelmän mukaan kouluttavien
kurssinjohtajien ja kouluttajien kanssa solmia kouluttajasopimukset, joissa määritellään palkattavien
kurssinjohtajien ja kouluttajien tehtävät, vastuut ja velvollisuudet.
6.9. Koulutuksen järjestämisen auditointisuunnitelma
Yhteisen koulutusjärjestelmän vahvuus on sen yhtenäisyys. Yhtenäisyyden lisäämiseksi ja sen varmistamiseksi tulee luoda yhtenäinen arviointijärjestelmä ja aloittaa sisäinen auditointi. Tällä taataan koulutusjärjestelmän ja koulutuksen yhtenäinen laatu.
6.10. Viikkoharjoitus- ja työvuorokoulutuksen kehittämishanke: Ylläpito- ja täydennyskoulutuksen
toteuttaminen viikkoharjoituksissa ja työvuorokoulutuksessa
Palokuntien operatiivisen henkilöstön peruskoulutus hoidetaan palokuntakoulutusjärjestelmän mukaisilla kursseilla (sammutustyö, savusukellus, ensiapu, pelastustyö, jne.) Palokuntien henkilöstön osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen on pääosin viikkoharjoitustoiminnan varassa. Täydennyskoulutuksen mukaisia kursseja ei juurikaan järjestetä, todennäköisesti resurssien vähäisyydestä johtuen. Ylläpitokoulutuksen suunnittelusta ja järjestämisestä huolehtivat pääosin palokunnat itsenäisesti.
22
SPEKin, kesällä 2011, toteuttaman palokuntien viikkoharjoitustoiminta – kyselyn perusteella ilmeni
tarve kehittää viikkoharjoitustoimintaa sekä koulutusjärjestelmää. (Kyselyyn vastasi yhteensä 357 palokuntaa.)
Osaamisen nykytilan, hallinnan ja kehittämisen tavoitteiden, sekä suuntalinjojen tarkistamista varten
toteutetaan erillinen palokuntien viikkoharjoitus ja työvuorokoulutuksen kehittämishanke. Hankeen
tavoitteena on lisätä osallistumisaktiivisutta ja tehostaa osaamisen kehittämistä, erityisesti koulutuksen kohdentumiseksi paikkakuntakohtaisten riskien vaatimien osaamistaitovaatimusten mukaisesti.
Hankkeen tehtävänä on tuottaa koulutussuunnitteluun työkalun, jolla voidaan arvioida henkilön osaamista ja sitä kautta suunnitella sekä palokunnan vuosikoulutusta että yksittäisen henkilön koulutustarvetta, sekä tuottaa osaamisen hallinnan apuvälineeksi seurantatyökalu, jolla voidaan seurata henkilön
osaamisen kehittymistä ja harjoittelua (” henkilökohtainen harjoituspäiväkirja”). Lisäksi hankeen avulla
tuotetaan koulutusmoduuleita ja vaihtoehtoisia koulutusmalleja nykyisen opetusaineiston perusteella
viikkoharjoituksissa ja työvuorokoulutuksissa hyödynnettäväksi, sekä eri osaamisalueiden osaamisen
arviointia helpottavat apuvälineet.
6.11. Koulutettujen rekisteröinti Hakaan ja palokuntakortin käyttöönotto
Pelastustoimella ei Suomessa ole olemassa mitään järjestelmää, jolla voidaan selvittää, arvioida ja seurata palokuntalaisten määrää tai heidän koulutustasoa. Valtakunnallinen rekisteri nuoriso-osaston,
nais-osaston tai hälytysosaston kurssien suorittamisesta puuttuu. Alueelliset pelastusliitot, pelastuslaitokset, Puolustusvoimat ja Aviacollege järjestävät em. koulutuksen, valtakunnallista rekisteriä ei ole
koskaan luotu. Aikaisemmin suoritetut kurssit on saatava yhteiseen rekisteriin, joten Haka palokuntarekisteriä on kehitettävä siten, että se toimii opintorekisterinä.
Tällä hetkellä on Haka Palokuntarekisterissä käyttäjäpalokuntia yli 700 ja rekisteröityjä henkilöitä 30
000. Osa palokunnista käyttää Hakaa kaikkiin toimintoihin eli myös kaikkien osastojen kurssisuoritukset on kirjattu Hakaan. Usealla pelastustoimen alueella Hakan käyttäminen palokunnan toimintojen
kirjaamiseen on sovittu palokunta- tai aluesopimuksessa palokuntien ja pelastuslaitoksen välillä.
6.12. Koulutuksen laillisuusperustan tarkistaminen
Suomen pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän tausta on
vuosisadan alussa palokuntien yhdessä päättämällä tavalla Suomen Yleisen Palokuntaliiton ja Suomen
Palontorjuntaliiton sekä toisaalta edelleen oman jäsenistönsä päättämällä tavalla Suomen Väestönsuojelujärjestön tehtävissä. Suomen Yleisen Palokuntaliiton, Suomen Palontorjuntaliiton ja sen alueellisten
liittojen jälkeen SPEK ja pelastusliitot ovat ylläpitäneet koulutusjärjestelmää ja vastanneet sen kehittämisestä yhteistyössä pelastusviranomaisten kanssa. Koulutusjärjestelmää koskeva ohje ja kuvaus on
viimeksi päivitetty 18.8.2004 yhteistyössä alan toimijoiden kanssa (Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö 2002). Koulutusjärjestelmä on tänään yksi SPEKin ja pelastusliittojen muodostaman SPEK-ryhmän
toiminnoista. Pelastusliittojen jäseninä olevat n. 1300 yhteisöä (n. 730 palokuntaa) saavat toiminnalleen tärkeitä koulutuspalveluita järjestelmän kautta.
Pelastuslaki määrittää pelastustoimintaan osallistuvan sopimushenkilöstön koulutuksesta huolehtivaksi tahoksi alueen pelastustoimen. Lain 59 § mukaisesti pelastuslaitoksen tulee huolehtia siitä, että sen
sivutoimisella henkilöstöllä sekä 25 §:ssä tarkoitetun sopimuspalokunnan ja muun sopimuksen tehneen yhteisön henkilöstöllä on riittävä koulutus pelastustoimintaan. Lain 54 § mukaisesti sopimuspalokuntaan kuuluvan ja pelastustoimintaan osallistuvan sekä vapaaehtoistyöhön osallistuvan työturvallisuuteen sovelletaan työturvallisuuslakia (738/2002). Työturvallisuuteen liittyvät asiat on sisällytettävä
23
pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön palokunnassa annettavaan perehdytykseen. Lisäksi sopimushenkilöstön koulutuksessa on huomioitava työturvallisuuteen liittyvät seikat. Pelastushenkilöstön
koulutusvaatimukset johdetaan yhteiskuntaa koskevista arjen onnettomuuksista, uhkamalleista ja häiriötilanteista, joihin pelastustoimen järjestelmällä varaudutaan onnettomuuksia ehkäisevällä toiminnalla ja pelastustoiminnan valmiudella.
Käytännössä (muutamaa pelastuslaitosta lukuun ottamatta) pelastuslaitokset ovat sopimuksilla antaneet koulutustehtävän pelastusliittojen hoidettavaksi. Muutama pelastuslaitos huolehtii koulutuksesta
itsenäisesti, hyödyntäen yhtenäistä opetusaineistoa. SPEK on lisäksi solminut koulutussopimukset Avia
Collegen ja Puolustusvoimien kanssa. Nämä tahot kouluttavat omaa henkilöstöään (lentokenttien ja
puolustusvoimien pelastushenkilöstö) yhteisen opetussuunnitelman mukaisesti.
Sisäasiainministeriön asettaman pelastusalan koulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestämisvaihtoehtoja selvittänyt työryhmä ehdottaa, että sisäasiainministeriö käynnistää hankkeen pelastustoimen vapaaehtoisen ja sivutoimisen henkilöstön koulutusjärjestelmän kehitystarpeiden selvittämiseksi. Tähän työhön tulee liittää myös asian laillisuusperustan tarkistaminen.
6.13. Osaamiskartoitus – työkalun rakentaminen
Palokuntien ja sen pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön toimintakyky perustuu osaamiseen.
Osaamisen kehittäminen tulee kohdistaa palokunnan ja sen henkilöstön käytettävyyden mukaan. Koulutuksen suunnittelun tueksi tulee laatia osaamisen tarvetta ja -tasoa mittaava arviointityökalu.
6.14. Koulutuksen järjestämisen rakennemuutos
Ensimmäisen kurssin (sammutustyökurssi) osallistumiskynnys on arvioitu liian korkeaksi. Koulutuskustannusten vuoksi ei kaikille ole riittävästi koulutusta saatavilla. Koulutuksen rakennetta tulee muuttaa
siten, että osallistumiskynnys alenee ja koulutuksen saatavuus paranee. Koulutuksen järjestämisessä
tulee voida mahdollistaa aikaisemmin hankitun osaamisen todentaminen osaamisnäytöin. Niin ikään
koulutuksen valinnaisuutta tulee lisätä, vastaamaan paremmin käytännön tarpeita.
6.15. Aineiston käytöstä sopiminen (immateriaalioikeuksien varmistaminen)
SPEK tuottaa koulutusaineistoa yhtenäisen palokuntakoulutuksen tarpeeseen. Aineistoa hyödyntävät
SPEKin kouluttamat kurssinjohtajat ja kouluttajat koulutustyössään. Osa aineistosta on tarkoituksen
mukaista jakaa viikkoharjoituksissa hyödynnettäviin moduuleihin. Aineiston käytön laajentamiseksi tulee varmistua sen tekijän oikeudellisista asioista. Aineiston käytöstä on syytä tehdä erillinen sopimus
aineistoa käyttävien tahojen ja henkilöiden kesken.
6.16. Palokuntien käyttö väestönsuojelu- ja normaaliajan häiriötilanteiden muodostelmissa - koulutuksen opetussuunnitelman laatiminen ja tarvittavien yhteistyösopimuksien solmiminen
Laajojen myrskytuhojen ja muiden onnettomuuksien seurauksena aiheutuneiden pitkäkestoisten ja lukumäärältään suurten pelastustoimen tehtävien hoitamisen varalta olisi tutkittava mahdollisuutta
hyödyntää palokuntatoiminnassa aikaisemmin toimineita henkilöitä avustavissa tehtävissä ja laatia
heille oma opetussuunnitelma heidän osaamisen ylläpitämiseksi.
24
6.17. Pelastustoimen vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön koulutuksen kehitystarpeiden selvityshanke
Pelastusalan koulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestämisvaihtoehtoja selvittäneen
työryhmän raportti esitti, että työtä tulisi laajentaa koskettamaan myös pelastustoimen sivutoimisen ja
sopimushenkilöstön koulutukseen.
SPEK osallistuu aktiivisesti SM:n pelastustoimen sivutoimisen ja sopimushenkilöstön koulutuksen kehitystarpeiden selvityshankkeeseen. Useissa tätä selvitystä varten pyydetyissä lausunnoissa viitattiin silloin vielä julkaisemattomaan koulutusraporttiin ja todettiin, ettei uudistukseemme voida sitoutua ennen kuin ”koulutuksen järjestämistavat, opetuksen sisällön tarkempi määrittely, opetusmateriaalin
tuottaminen ja sen yhtenäisyys sekä laatuvaatimukset, kouluttajakoulutuksen järjestämisperiaatteet ja
-vastuut, opetussuunnitelmien laadulliset vaatimukset ja vahvistamisperusteet sekä koko järjestelmän
lainsäädännölliset, hallinnolliset ja rahoitukselliset perusteet” on selvitetty. Osaltaan tätä työtä on nyt
jo tehty tässä selvityksessä SPEKin hallituksen toimeksiannosta.
Osa tässä asiakirjassa esitetyistä toimenpiteistä on tarkoituksenmukaista ottaa käsiteltäväksi SPEKin
esityksinä osana selvityshanketta. Näin saadaan kaikki osapuolet sitoutumaan uudistuksen toteutukseen.
Esitys kehittämisaikatauluksi 2013 - 2014
Koulutuksen sisältöä koskevat tarkistukset otetaan asteittain käyttöön vuosina 2013 – 2016.
Koulutusjärjestelmän valmisteluissa asiantuntijaelimenä toimii SPEKn palokuntakoulutustoimikunta.
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö järjestää riittävän yhteistoiminnan eri toimijoiden välillä. Järjestelmän kehittämisessä tarpeellinen yhteistoiminta sisäasiainministeriön aihetta koskevan hankkeen
kanssa toteutetaan alusta alkaen.
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ja sen jäsenjärjestöt (Pelastusliitot) ja järjestötyötoimikunta käsittelevät koulutustoimikunnan valmistelemat uudistukset, ennen kuin asiasta tehdään päätökset.
Tarvittavat neuvottelut (ml. sopimukset) pelastusviranomaisten kanssa (SM, Pelastusopisto ja pelastuslaitokset) käydään vuoden 2014 toiminta- ja taloussuunnittelun edellyttämissä aikatauluissa.
25
LIITTEET
1.
2.
3.
4.
5.
6.
Kurssikaavio
Viikkoharjoitustoiminta – kysely
Viikkoharjoitustoiminta – kyselyn tulosten yhteenveto
Palokuntakoulutuksen kehittämisseminaarin 18.3.2011 muistio ja keskeisimmät johtopäätökset
Lausuntoyhteenveto
Kysely SPEK-ryhmän palveluiden tarpeellisuudesta (XXVI-kyselyn yhteydessä) -yhteenveto
LÄHDELUETTELO
Vuosittaiset toteumaraportit 2007–2011, SPEK
Palokuntien jäsenmäärät 2009, pelastusliitot
Koulutuskustannuskartoitus 2011, SPEK
Vapaaehtoispalokuntien kiireelliset pelastustehtävät – diplomityö 2012, Susanna Laukkanen
Palokuntien viikkoharjoitustoimintakysely 2011, SPEK
XXVI-kysely 2011, SPEK
Haka Palokuntarekisteri, SPEK