Siemenlainsäädännön tiukentamiskaavailut ovat jo

Miten käy maatiaisrukiin, härkäpavun ja
perunan EU:n direktiivien ryöpytyksessä?
Kuva: Timo Rantakaulio
Teollisuussiemeniä monimuotoisuuden kustannuksella
Maatiainen 1 / 2013
Siemenlainsäädännön
tiukentamiskaavailut
ovat jo pitkällä
Kävin Wienissä marraskuussa tutustumassa muihin eurooppalaisiin siemensäilyttäjiin ja säilyttäjiin, pienviljelijöihin ja luomuihmisiin. Esimerkiksi eräs tsekkiläinen pariskunta edusti Dostalekeli suomeksi Ohra-yhdistystä. Sain heiltä näytteen
yhdistyksen ylläpitämästä kaksitahoisesta kuorettomasta kevätohrasta Itä-Määristä. Pussukan
ohranjyvät olivat silmin havaittavasti väriltään
keltaisesta kahvinruskeaan. Kyseinen ohra on
maatiaista, jyvät olivat monimuotoisella tavalla
keskenään erinäköisiä. Itävaltalainen Arche Noah
-maatiaiskasviyhdistys kutsui tutustumiskäynnille
kaltaisiaan siementen ja harvinaisten geenivarojen
säilyttäjäorganisaatiota, samanlaisia verkostomuotoisia eläviä geenipankkeja (in situ ja ex situ) kuin
Maatiainen.
Parin päivän seminaarissa How to protect our
seeds käsiteltiin siemenlainsäädännön nykytilaa ja
suunniteltuja uudistuksia. Monet tahot edustivat
siementen säilyttäjä- ja vaihtoyhteisöjä, joilla ei
ole yleisölle suuntautuvaa siemenmyyntiä päinvastoin kuin Maatiaisella. Suunnitelmia heillä on
kuitenkin mm. ”siemenkirjaston” perustamiseksi, löytyipä eräältä laboratorio jäsenten käyttöön.
Ranskalainen Kokopelli-yhdistys myy maatiaissiemeniä netissä. Ellette usko, käykää katsomassa
24
heidän hyvinkin laajaa listaansa tomaatteineen,
joiden lajikkeet on lueteltu noin 7 eri värin mukaan. Ja he ovat olleet EU -tuomioistuimen käsittelyssä toiminnastaan. Oikeuden päätös oli yhdistykselle pettymys, mutta jotkin siemenyhdistykset
näyttivät havaitsevan pieniä valonpilkahduksia:
Maatiaiset (native seeds, heirloom varieties, landraces) saivat huomiota..., vai mistä on kysymys?
Maatiaiset on tiedostettu geenivarallisuuden
lähteenä, niiden ylläpitoa ja kestävää käyttöä suojelevat kansainväliset sopimukset. Mutta ovatko
päättäjämme ymmärtäneet, että pienimuotoista
viljelyä varten siementen kallis ja monimutkainen rekisteröinti ja sertifiointi on silkkaa ajan
ja rahan hukkaa. Vaikka rekisteröinti- ja sertifiointiprosesseja kevennettäisiinkin, byrokratia
ja rekisteröintistandardit johtavat kymmenien
tuhansien vanhojen ja maanviljelijöiden omien
kantojen ja lajikkeiden katoon. Nämä kannat ja
lajikkeet ovat usein niitä, jotka kestävän kehityksen kriteerien mukaan vaativat vähemmän lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Vaakakupissa
painaa toisaalla fertiilien, lisääntymiskykyisten
ja monimuotoisten siementen avoin saatavuus
kaikille, toisaalta siementen patentointi ja yksityistäminen.
Siemenlainsäädännön historiaa
ja nykypäivää
Siementarkastuksen historiasta Suomessa voi lukea
muistin virkistykseksi Maatiainen -lehdestä 4/2009
s. 20. Aluksi tärkeää oli siemenmarkkinoiden rehellisyyden turvaaminen. Seuraavaksi tavoitteet suuntautuivat kohti tuottavuutta. Entistä tuottavampia
lajikkeita halutaan saada kuluttajien käytettäväksi
tehostuvalla kasvinjalostuksella. Nyt lakiehdotuksessa halutaan huomioida myös ilmastonmuutos,
kestävä maa- ja metsätalous ja biodiversiteetin suojelu. Käytännössä ei ole huomioitu sitä, että tavoitteisiin ei välttämättä päästä niillä keinoilla, joita on
ehdotettu.
Monissa EU-jäsenmaissa, kuten Suomessa,
pienten siemenerien markkinointi on lähestulkoon
laitonta ja siksi nämä siemenet ovat harvinaistuneet. Viljellyn ympäristön geneettinen monimuotoisuus on kärsinyt tästä jo pitkään. Vanhoja viljelykantoja ja -lajikkeita on kuollut sukupuuttoon
ja kadonnut ikuiseen unohduksen hämärään. Uusi
lainsäädäntökaavailu sisältää uhkan, että sama tapahtuu myös koristekasveille. Toisaalla euroop-
25
Maatiainen 1 / 2013
palainen lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset velvoittavat valtioita suojelemaan ympäristön,
luonnon ja maatalouden kasvien ja eläinten monipuolista ja monimuotoista geeniperimää. Tavoitteet
ovat ristiriitaisia.
Kylvösiemenet ajautuvat omistusoikeuksien
piiriin kasvavassa määrin. Tämä kapeuttaa siementen lajikirjoa ja ihmisten vapautta siementen sisältämien geenivarojen käyttämiseen. Suomen siemenmarkkinarakenteen ongelmia ovat keskittyneisyys
sekä tuotteiden tehoton erilaistaminen asiakkaiden
tarpeiden mukaisesti. Ongelma on maailmanlaajuinen. Siemenkaupan volyymistä 75 % hallitsee 10
suurinta yritystä ja sitä kautta tulee niiden määräävä
markkina-asema ruokaan, jota päivittäin syömme.
Kyseenalaisen kehityksen myötä saatavilla olevien
viljelyskasvien, makujen, laatujen ja lajikkeiden ja
kantojen kirjo karsiutuu, vaikka kuluttajat haluaisivat mieluummin lisää vaihtelua ja erilaisia makuja
vihanneksiinsa, salaatteihinsa ja leipiinsä.
Siemenmarkkinoiden takana on massiivinen
ja kallis hallintobyrokratia. Kun lajike kuvataan,
siihen kuluu viranomaisten työaikaa, rekisteröintimaksu ja vuosittaiset ylläpitokustannukset rasittavat jokaista yksittäistä lajiketta. Maanviljelyskasveille vaaditaan pakolliset, viranomaisten suorittamat DUS (Distinctness, Uniformity and Stability) -testit ja VCU (value of cultivation and use)
-testit. DUS-testauksessa selvitetään, onko lajike
itsenäinen jaloste. Jotta lajike olisi itsenäinen, sen
on oltava yhtenäinen eri ominaisuuksiltaan, eli yksilöiden on oltava keskenään riittävän samankaltaisia. Lisäksi lajikkeen on erotuttava jo olemassa
olevista, muista nimetyistä lajikkeista. Lajikkeen
tärkeiden ominaisuuksien on oltava pysyviä. Maatiaisilta vaaditaan DUS-kriteerien täyttäminen,
ei VCU:ta, mutta samalla asetetaan huomattavia
alueellisia ja määrällisiä rajoituksia. Nykyistä järjestelmää strukturoivat käsitteet eivät vastaa todellisuutta. Ne eivät huomioi maatiaiskantoja eli
monimuotoisia kasvipopulaatioita, muuttuvia olosuhteita, siementen mukautumista olosuhteisiin ja
historiallista kehitystä osana ihmisen kulttuuria.
Nykyinen siemenkauppalainsäädäntö on kalleudessaan, monimutkaisuudessaan ja tilkkutäkkimäisyydessään kaivannut uudistusta. Euroopan
komissio perustelee uudistustarvetta mm. velkaantuville jäsenvaltiolle siementen rekisteröinnistä ja
sertifioinnista koituvilla kuluilla. Niitä on tarkoitus
keventää ja siirtää ne kokonaisuudessaan siemeniä
käytettäväksi tarjoavien toimijoiden kannetta-
vaksi. Siemenlainsäädäntöä edustaa tällä erää 12
eri direktiiviä. Direktiivien mainitsemista lajeista
pääsääntöisesti edellytetään myynnissä olevien lajikkeiden rekisteröintiä ja siementen sertifiointia.
Säännösten soveltamista eri tavoin eri jäsenvaltioissa on pidetty sisämarkkinoiden vapaan kilpailun vastaisina. Kun soveltaminen ja testausten
kustannukset vaihtelevat eri jäsenvaltioissa, tämä
asettaa yritykset eriarvoiseen asemaan ja vääristää
sisämarkkinakilpailua. Tähänastinen lainsäädäntö
on tarjonnut EU:n jäsenvaltioille mahdollisuuksia
erilaisiin poikkeuksiin siemenlainsäädännön soveltamisessa. Poikkeuksia ja sääntöjä maatiaissiemenille (conservation varieties) sovelletaan eri tavoin eri
jäsenvaltioissa.
suoritus (material exchanged in kinds between two
persons) jätetään lain, ja sen vaatiman lajikkeen
rekisteröinnin ja sertifioinnin ulkopuolelle. Tämä
ilahduttanee kotipuutarhuria ja hänen naapuriaan:
he voivat vaihtaa siemeniä ilman viranomaisten
myötävaikutusta myös kirkkaassa päivänvalossa.
Lopullista lainsäädäntöehdotusta odotetaan 2013
ensimmäisellä neljänneksellä Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston käsiteltäväksi.
Silti siemenorganisaatiot kokevat edelleen, että
vaarana on siemenlain muuttuminen siten, että siemensäilyttäjäorganisaatioiden toiminta käy mahdottomaksi. Se voi olla uhka omavaraismaataloudelle,
pienimuotoiselle ruoantuotannolle ja paikalliselle
siemenvaihdolle, joiden piiriin eteläinen Eurooppa
on viime aikoina lisääntyvissä määrin ajautunut ja
jotka itäisessä Euroopassa ovat olleet tärkeitä ihmisten päivittäiselle selviytymiselle arjessa tähän
päivään asti. Monissa finanssikriisin ravistelemissa
maissa ihmiset on heitetty kadulle ja he ovat etsiytyneet hyljätyille maa-alueille kasvattamaan perheensä
elintarvikkeita. Yhä suurempaa määrää ihmisiä Suomessakin kiinnostaa vihannestensa omatarveviljely.
Uusi lainsäädäntökaavailu koetaan myös riskinä Euroopan ulkopuolisen maailman maaseutujen väestön
viljelyomavaraisuudelle, mikä voi lisätä paikallista
ja kansainvälistä poliittista epävakautta.
Jälleen tänä syksynä ovat Maatiaisen siementen
kerääjät ja kasvattajat jälleen antaneet panoksensa
siemenverkostoomme. Laadukas siementuotanto
ei ole helppoa. Jos siementen keräily ja vaihtamien
kriminalisoidaan, katoavat ennen pitkää myös tähän
toimintaan liittyvät taidot ja osaaminen. Talletukset
siemenpankkiin sijaitsevat hajautetusti, jäsenten puutarhoissa ja pelloilla, mutta myös siemenpakkaamon
siemenvarastossa. Vain elävässä geenipankissa ja
geenivarakeskuksessa siemenet voivat käyttää mahdollisuutensa sopeutua muuttuviin ympäristöoloihin.
Organismit, kasvit, eläimet ja mikrobit kehittyvät
vuorovaikutuksessa keskenään sukupolvi sukupolvelta. Pakastetut siemenet ovat hyvä lisä, mutta yksinään epävarmempi keino säilyttää geenivara-aarteita.
Siksi Maatiainen on yleishyödyllinen yhdistys: maatiaisia ja niiden kantamaa laajakirjoista geeniperimää
tarvitaan niin kotipuutarhoissa, julkisissa puistoissa
kuin myös tulevaisuuden kasvinjalostuksessa. Niitä
voidaan ylläpitää maatiloilla ja kotitarveviljelyssä.
Maatiaissiemenet ovat julkinen hyödyke, ja niiden pitäisi olla kaikkien kiinnostuneiden saatavilla.
Maatiainen 1 / 2013
Lain uudistamistarpeet ja suunnitelmat
Euroopan Komission lakiehdotuksen mukaan kasvinlisäysaineisto on olennainen osa maatalouden
tuottavuutta, ihmisten terveyttä sekä ruuan ja maataloustuotteiden tuotannon laatua. Uuden lainsäädännön tarkoitus olisi pyyhkiä pois monimutkainen
direktiivien verkosto, joita jäsenvaltiot nykyisellään
soveltavat halujensa ja kykyjensä mukaan. Sillä on
tarkoitus korvata 12 vanhaa eri kasveja eri tavoin
koskevaa direktiiviä yhdellä asetuksella, joka uhkaa sulkea piiriinsä kaiken kasvinlisäysaineiston,
myös koristekasvien. Sen tultua voimaan ja se koskee kaikkea siementen markkinointia, (placing on
the market’ means the holding for the purpose of
sale within the Union, including offering for sale or
any other form of transfer, and the sale, distribution, entry into the Union and other forms of transfer,
whether free of charge or not.) 12 direktiivin mallissa on mukana tärkeimmät kasvit, nk. listatut lajit.
Listaukset löytyvät Finlex -tietokannasta.
Uuden lain mukaan lajikkeiden rekisteröinnistä
ja sertifioinnista koituvat kustannukset tulevat hakijan maksettavaksi kokonaisuudessaan, jotta harmoninen sisämarkkinakilpailu Euroopan yhteisössä
ei enää vääristyisi. Maatiaisen siemenluettelossa on
500 nimikettä ja on päivänselvää, että niiden kaikkien rekisteröinti ja sertifiointi ei tule onnistumaan
eikä ole taloudellisesti järkevää.
Asetusta ei kuitenkaan sovelleta lisäysmateriaaliin, jota testataan, tutkitaan tieteellisesti ja jalostetaan sekä ylläpidetään mm. geenipankeissa ja
geenivarojen säilytysverkostoissa. Uusimmassa lakiluonnoksessa myös henkilöiden välinen luontais-
Maija Manninen
26
K