Jorma Hytönen Martti Koponen Hanaa, sanoi Hanell

Korjauksia
ynnä vähäisiä lisiä
Hanaa, sanoi Hanell –
Jees, betonia, vastasi kapteeni Arimo
Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa -kirjaan
Jorma Hytönen
Martti Koponen
Etukannen kuva │ Mar Koponen/SLNMM, Lauri Kauppi ja Vesa Luukkonen tekemässä Salpalinjan
täydennysinventointia Savonlinnan (ent. Sääminki) Lötjölän kylällä 15.10.2015. Maastossa erottuu vielä selvästi
Säynejärvestä Purnunvuoren linnakkeen toiselle kaapelikopille johtava merikaapelia varten kaivettu kaapelioja. Jorma
Hytönen/SLNMM 21_SLN_Pitkälä_15102015.jpg
Palaute │ Savonlinnan maakuntamuseo, Riihisaari, 57130 Savonlinna tai riihisaari@savonlinna.fi
Savonlinnan maakuntamuseo │ 2015
ISBN 978-951-95391-9-5 (nid.)
ISBN 978-952-68482-0-4 (PDF)
Sisältö |
sivunumerot suluissa viittaavat kirjan sivuihin
Korjaukset
Lukijalle-luku (s. 12) 1
Betonikorsu-luku (s. 52) 1
Betonikorsu-luku (s. 58) 1
Huutokauppoja, tarkastusta ja kunnossapitoa -luku (s. 211) 1
Linnoitusrakennuspataljoona 611 Kerimäellä -luku (s. 230, kuvateksti) 1
Täydennykset
Lukijalle-luku (s. 10–11) 1
Salpalinjan inventointi Etelä-Savossa vuonna 2007 -luku (s. 13) 2
Linnoittaminen osana puolustusta -luku (s. 23) 2
Linnoitustöiden organisointi -luku (s. 42, kuvateksti) 3
Betonikorsu-luku (s. 58) 3
Työryhmä 332 (732) -luku (s. 95–99) 3
Porapojat Punkaharjua linnoittamassa -luku (s. 110, kuvateksti) 4
Joukot-luku (s. 124) 4
Kertausharjoituksia ja koeammuntoja helmikuussa 1941 -luku (s. 153) 5
Patterien kaapeliyhteydet -luku (s. 163–166) 5
VTK, Rautatiepatteri, Sisävesilaivasto ja sulutussuunnitelmat -luku (s. 169–173) 6
Proomusiltojen rakentamista, kenttävarustustöitä ja betonikorsujen viimeistelyä -luku (s. 205) 7
Salpalinja Punkaharjun kansallismaisemassa -luku (s. 216) 7
Linnoitusrakennusjoukot ja -piirit -luku (s. 219) 7
Linnoitussuunnittelutoimistot S-K ja K-B -luku (s. 220) 9
33. Linnoitusrakennuspiiri -luku (s. 220–221) 10
Linnoitusrakennuspataljoona 232 Puumalassa -luku (s. 226–227) 10
Linnoitteesta nähtävyydeksi -luku (s. 246) 10
Salpalinjan inventoinnissa paikannetut kohteet -liitekartta 10
Korjaukset
Lukijalle-luku (s. 12)
Lujuusluokittelu hyväksyttiin 5.3.1941, ja esimerkiksi
katon paksuus oli I luokassa 230 cm, II ja III luokassa
170 cm ja IV luokassa 140 cm.
Korsun kattovahvuuteen on tullut virhe eli luvut ovat
etuseinän paksuudesta. Oikeat luvut ovat I luokassa
1
210 cm, II ja III luokassa 160 cm ja IV luokassa 130 cm .
Betonikorsu-luku (s. 52)
Korsun jokaisen teräsoven ylä- ja alapuolella tuli olla
puhelinkaapeliaukko.
Lähteenä käytettyä asiakirjaa lainatessa on tullut
2
virhe eli ja-sanan tilalla pitää olla tai-sana.
Betonikorsu-luku (s. 58)
Edelleen betonisten kk-suojusten ampuma-aukko,
seinät ja katto tuli verhota kivivillamatoilla, mutta
tunneliin rakennetuissa kk-suojuksissa osaksi Bergerlevyillä (huoneenrakentamisessa käytetty
lämmöneristyslevy).
Juha Kilpeläisen mukaan kivivillalevyjä ei saatu
3
käyttöön . Kirjan lähteenä on käytetty kolmea
asiakirjaa, joissa on kuvattu silloiset määräykset.
Muuttuneista järjestelyistä ei tullut asiakirjoja vastaan.
Käytetyistä asiakirjoista kaksi oli päivätty. Oletettavasti
asiakirjat on luotu ajalla marraskuun alku 1940–
maaliskuun loppu 1941. Kahdessa asiakirjassa
käsitellään kk-suojusten äänenvaimennusverhousta
nimikkeillä mineraalivilla ja kivivilla. Nykyisessä
rakennusalan termistössä mineraalivilla yläkäsitteenä
pitää sisällään lasivillan ja kivivillan, joten oletettavasti
myös 1940-lvulla on voitu puhua samasta asiasta
kahdella eri nimikkeellä.
Huutokauppoja, tarkastusta ja kunnossapitoa -luku
(s. 211)
Välirauhan aikainen pääpuolustuslinja ei myöskään
jäänyt jatkosodan vuosina täysin unohduksiin, sillä
linjaa varten perustettiin jo vuonna 1941 Päämajan
1
Asiasta huomautti Terho Ahonen. Terho Ahosen blogikirjoitus
Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa. <http://salpalinjansalat.
blogspot.fi/search?updated-max=2015-02-06T07:39:00%2B02:
00&max-results=20>. Haettu 17.1.2015.
2
Juha Kilpeläisen s-posti Martti Koposelle 28.1.2015.
3
Juha Kilpeläisen s-posti Martti Koposelle 28.1.2015.
Linnoitusosaston alainen Kunnossapito- ja
tarkastustoimisto, joka toimi vuoden 1944 loppuun
saakka.
Toimiston perustamisvuoteen on tullut virhe eli
Kunnossapito- ja tarkastustoimisto perustettiin vasta
4
vuonna 1942 .
Linnoitusrakennuspataljoona 611 Kerimäellä -luku
(s. 230, kuvateksti)
Välirauhan aikana Uunraunioon oli ehditty valaa
valmiiksi asema 1 ja asemiin 2–3 oli valettu vain
tykkipiha ja tykin perusta.
Asemien lukumäärään on tullut virhe eli asemia on
neljä kappaletta. Siis asemiin 2–4 oli valettu tykkipiha
ja tykin perusta välirauhan aikana.
Täydennykset
Lukijalle-luku (s. 10–11)
Salpa-asema – sodan monumentti -kirja julkaistiin
vuonna 1994, kun oli tullut kuluneeksi 50 vuotta
linnoitustöiden päättymisestä. Jo aiemmin asiasta
kiinnostuneiden kansalaisten kyselyt linnoitteista
Puolustusvoimille olivat lisääntyneet, joten oli
olemassa eräänlaista julkista painetta ja samalla myös
tarvetta kertoa puolustuslinjasta kirjallisessa
muodossa. 1990-luvulle tultaessa sodankäynnin
luonne oli jo muuttunut, joten linnoitteet eivät enää
olleet tarkoitustaan vastaavassa käytössä.
Varsinaisesta hylkäämisestä ei voitu puhua, koska
Puolustusvoimat edelleen huolsi kestolaitteita, mutta
tuolloin puolustuslinja pyrittiin rinnastamaan
muinaismuistolaissa mainituksi hylätyksi
linnoitukseksi. Valtakunnallinen puolustuslinjan 50vuotisjuhla pidettiin Lappeenrannan urheilukentällä
hieman kirjan julkaisun jälkeen. Muistojuhlan myötä
linjan suojelu, hoito, kunnostus ja museointi tulivat
5
ajankohtaisiksi.
Kaksikymmentä vuotta kirjan julkaisun jälkeen
Suomen toisen maailmansodan aikaisten linnoitteiden
ei kuitenkaan katsota olevan muinaismuistolain
rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Myöskään
”rinnastuu muinaisjäännöksiin” -sanontaa enää
4
Agricolan kirja-arvostelut. Otto Aura, ”Salpalinja Etelä-Savossa”.
<http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=
3828>. Haettu 13.7.2015; Arimo 1981, s. 434.
5
Arvo Tolmusen puh.soitto 16.11.2015; Kauppi 1994, s. 81.
1
käytetä, vaikka kohteet lasketaankin arkeologiseen
kulttuuriperintöön. Salpalinja ei ole kuitenkaan
suojelun ulkopuolella, vaan sen linnoitteet on otettava
huomioon maankäytönsuunnittelussa kuten
kaavoituksessa ja tiehankkeissa historiallisen
merkityksensä johdosta maankäyttö- ja rakennuslain
perusteella. Suojelumerkintä saattaa määrätä
Salpalinjan kohteen säilytettäväksi, ja kohdetta
koskevista toimenpiteistä on pyydettävä
6
museoviranomaisen lupa.
▫▪▫▪▫
Aihetta käsittelevään vanhempaan kirjallisuuteen on
lisättävä vuodelta 1999 everstiluutnantti evp, FL Urho
Myllyniemen järvialuetta koskeva artikkeli SuurSaimaan alueen puolustusjärjestelyistä ja
7
vesitiekuljetuksista vuosilta 1940–1944 .
Salpalinjan inventointi Etelä-Savossa vuonna 2007
-luku (s. 13)
Salpalinjaa on sivuttu myös Esa Hertellin
Metsähallitukselle tehdyissä inventoinneissa:
Kerimäen Pieni Patasalo ja Mäkrä sekä Punkaharjun
8
Laukansaari, Petri ja Nenäniemi.
▫▪▫▪▫
Etelä-Savon kulttuuriperintötietokannan eli ESKUn
julkinen osio avautui 28.5.2015 www-osoitteessa
www.esku.fi. Tähän maakunnalliseen tietokantaan on
myös inventoitu Salpalinjan alueita ja kohteita, mutta
kaikkia niistä ei ole vielä voitu laittaa julkisiksi
täydennysinventointien puuttumisen vuoksi.
Valtakunnallisesti arvokkaista rakennetuista
9
kulttuuriympäristöistä (RKY ) tulleet Salpalinjan
kohteet ja alueet on jouduttu viemään
maakunnalliseen tietokantaan aluetietona, koska ne
ovat aluetietona Museoviraston tietokannassa.
Esimerkiksi Puumalansalmen betonikorsut ovat
alueina, kun niiden tulisi olla kohteina. Puumala–
Ruokolahti-tien varrelle merkityt panssariesteet on
merkitty Museoviraston tietokannassa Salpalinjan
kohteiksi, vaikka ne on rakennettu talvisodan aikana.
Yhdenmukaisuuden vuoksi myös maakunnallisen
tietokannan alueen nimessä on täten jouduttu
säilyttämään Salpalinja, mutta kuvausteksti kertoo
kysymyksessä olevan talvisodan linnoitteen. Tältä osin
palaute on jo toimitettu Museovirastolle.
Helpoiten maakunnan Salpalinja-kohteet löytyvät
tietokannasta Etelä-Savon linnoitustöistä kertovan
artikkelin yhteydestä. Toinen aihetta sivuava artikkeli
kertoo maakuntaan välirauhan aikana
tyyppipiirustuksilla toteutetuista upseeri- ja
aliupseerikylistä.
Linnoittaminen osana puolustusta -luku (s. 23)
Huhtikuuhun 1941 mennessä II Armeijakunnan
alueella Suomenlahdesta Luumäen Kivijärvelle Salpaasemaan valmistui lähes 100 järeää betonikorsua ja yli
300 kenttäkorsua.
10
Korsujen lukumäärää on pidetty liian alhaisena .
Kyseinen kohta perustuu lähteenä mainittuun Pertti
Kilkin Valo Nihtilä – Päämajan eversti -kirjan sivuun 75.
Kirja on kirjoitettu ilman lähdeviitteitä, joten
kirjoittajan käyttämä lähde ei ole tiedossa. Kyseinen
kohta ei kuitenkaan ala ajatusviivalla, joten siinä ei ole
suoraan lainattu Nihtilää, jota Kilkki haastatteli 1970lvun alussa.
Ajanmääre ”huhtikuuhun mennessä” ei ole aivan
yksiselitteinen. Sen voidaan tulkita tarkoittavan
kuitenkin enemmän kuun alkua kuin loppua. Reino
Arimon mukaan II AK:n alueella oli 1.6.1941 mennessä
valmiina 306 kestolaitteisiin luettavaa asepesäkettä ja
-korsua, majoitus- ym. korsua betoni- ja
tunnelirakenteina, joista 21 oli valmistunut
11
toukokuussa . Jos huhtikuun alussa olisi ollut sata
valmista betonikorsua, niin tällöin kahdessa
kuukaudessa olisi noin parinsadan korsun pitänyt
saada valmis-merkintä. Kaikki nämä korsut eivät olleet
järeitä I-luokan korsuja, mutta Juha Kilpeläisen
laskelmien mukaan huhtikuun loppuun mennessä
Suomenlahti–Kivijärvi-välillä oli valmiina reilut
parisataa I-luokan betonikorsua.
6
Itä-Suomen yliopisto, UEF Electronic Publications www-sivu. Mari
Matikainen, “Salpalinjan seuduilla, Asiantuntijoiden käsitykset
Salpalinjan kulttuuriperinnöllisestä arvosta sekä matkailuedellytyksistä Etelä-Karjalassa”, s. 24. <http://epublications.uef.fi/pub/
urn_nbn_fi_uef-20140526/urn_nbn_fi_uef-20140526.pdf>. Haettu
17.11.2015.
7
Myllyniemi 1999, s. 55–78.
8
Hertell 2007, s. 83; Hertell 2008, s. 44–58.
9
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt
(RKY) www-sivu. <http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?
KOHDE_ID=2021>. Haettu 17.11.2015.
10
Asiasta huomauttivat Terho Ahonen ja Juha Kilpeläinen. Terho
Ahosen blogikirjoitus Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa ja Juha
Kilpeläisen kommentit. <http://salpalinjansalat.blogspot.fi/
search?updated-max=2015-02-06T07:39:00%2B02:00&maxresults=20>. Haettu 17.1.2015.
11
Arimo 1981, s. 295.
2
Linnoitustöiden organisointi -luku (s. 42, kuvateksti)
III Armeijakunnan Esikunta toimi välirauhan aikana
Savonlinnan Riihisaaressa olevassa entisessä valtion
viljamakasiinissa, jossa toimii nyt Savonlinnan
maakuntamuseo. Kaupunki valittiin esikunnan
sijaintipaikaksi, koska sieltä oli lyhin matka
armeijakunnan suunniteltuun sodanaikaiseen
toimintasuuntaan. Samoin esikunnan sijainti
vastuualueen keskellä oli yhteyksien kannalta järkevin.
Esikunnan jääkärikenraalimajuriksi ylennetty
komentaja Hjalmar Siilasvuo siirtyi V Armeijakunnan
Esikuntaan Ouluun kesäkuun alussa 1940, mutta
hänen talvisodan aikainen esikuntapäällikkönsä Alpo
Marttinen jäi Savonlinnaan. Hän työskenteli
operatiivisen alan töissä, ja teki maastontiedusteluja
mm. Säämingin Särkilahteen, Sulkavan Lohikoskelle ja
Puumalaan armeijakunnan vt. komentajan
12
jääkärieversti Woldemar Oinosen alaisuudessa.
erityisesti tärytiilistä muurattujen seinien
sisäpuoliseksi lämmöneristeeksi. Tämä rautalangalla
sidottu kevyt ruokolevy oli riittävän jäykkä
korvaamaan myös rankorakennusten ulkoseinien
13
vinolaudoituksen.
Työryhmä 332 (732) -luku (s. 95–99)
Säämingin Särkijärven Purnunmäen 152/45 C tykkiaseman ulkokehällä on viisi suojatilaa, joista
tykkipihan sisäänkäynnin vasemmalle puolelle jää
kooltaan suurin eli miehistötila, jonka takaseinässä on
aukko seuraavaan nimeämättömään suojaan.
Sisäänkäynnin oikealla puolella ovat peräkkäin
ammussuoja ja panossuoja, joita erottava väliseinä on
varustettu oviaukolla. Tykkipihan sisäänkäyntiä
vastapäätä olevaa kahta väliseinällä erotettu suojaa ei
ole nimetty. Toiseen tilaan on liukuovella tykkipihan
puolelta suljettava sisäänkäynti ja tilojen välillä
olevassa seinässä on luukku. Työselityksen mukaan
aseman katon eristyksessä oli käytettävä kylmän ja
kuuman Fenno-sivelyn lisäksi Tampella n:o 21
14
säkkikangasta ja 3 mm:n bitumilevyä.
▫▪▫▪▫
Savonlinnan Riihisaari makasiineineen jonakin 1930-luvun
talvena kuvattuna Linnankatu 10:n ja 12:n välistä Eerikinkadulta (ns. Kraemerin mäeltä). Makasiinin päädyssä on
kahdeksan kaapelikelaa. Paavo Sihvonen/SLNMM 54:31
Betonikorsu-luku (s. 58)
Edelleen betonisten kk-suojusten ampuma-aukko,
seinät ja katto tuli verhota kivivillamatoilla, mutta
tunneliin rakennetuissa kk-suojuksissa osaksi Bergerlevyillä (huoneenrakentamisessa käytetty
lämmöneristyslevy).
Berger-levy oli Vaasasta vuonna 1938 markkinoille
tullut kotimainen rakennuslevy, jota suositeltiin
12
Tuunainen 2012, s. 101–102.
Purnunmäen linnoitustöihin osallistui myös paikallisia.
Yksi heistä oli Vilho Luukkonen, joka oli ostanut
läheiseltä Lötjölän kylältä Rantala I -nimisen tilan
syksyllä 1939. Linnoitustöiden ohella hänen
tehtäviinsä kuului hakea joka toinen päivä linnoittajille
leipää Kuutin leipomosta Savonlinnasta. Tilalla myös
majoitettiin linnoitustyömiehiä päärakennuksen
kymmenen metriä kanttiinsa olevaan tupaan.
Linnoitustöiden myötä Rantala sai kylän ensimmäisen
sähköliittymän, kun kortteerissa olevat linnoittajat
rakensivat vapaa-aikanaan sivulinjan, jonka he kytkivät
linnakkeen työmaalle vedettyyn sähkölinjaan.
Sähkölinjan asennustöissä oli myös hukkumiskuolema
lähellä, kun pylvääseen kiivenneeltä sähköasentaja
Nykäseltä petti vyö ja hän jäi roikkumaan
pylväskenkien varassa pää alaspäin. Tämän jälkeen
pettivät myös pylväskengät, ja hän putosi päälleen
pylvään juurella olleeseen vesimonttuun ja menetti
tajuntansa. Vilho Luukkonen huomasi onneksi
15
tapahtuneen ja ennätti pelastaa asentajan hengen.
13
Helamaa 2004, s. 14.
PlM:n Tekn. osaston Rakennustoimisto, 152/45 tykin perustus
miehistö- ym. suojineen, piirustusnumero 14331, piirretty 25.5.40,
TU.
15
Luukkonen 2013, s. 123; Vesa Luukkosen puh.haast. 10.8.2015;
Vesa Luukkosen s-posti 19.11.2015.
14
3
Savonlinnalainen Kuutin leipomo ja kahvila 1950-luvun
asussa Olavinkatu 43:n ja Possenkatu 4:n kulmassa.
P. Sihvonen/SLNMM 49:10359
Juhan (Saimaan Höyrylaiva Oy, Savonlinna), höyrylotja
Saimaan III:n (J. Martikainen, Puumala), höyrylotja
Tieran (And. Auvinen Oy, Savonlinna), kolme pientä
16
proomua (ins. Lakomaa toimitti) ja rautaisen Paukkuproomun (Saimaan Kanavan Hinaushöyryveneyhtiö,
Lauritsala). III AK:n vesiteiden päälinjat olivat
Vuoksenniska–Ruokolahti–Puumala, Savonlinna–
Sulkava–Puumala ja Savonlinna–Ahvionniemi–Särkilahti–Punkasalmi. Lisäksi käytettiin moottoriveneitä
saaristokuljetuksiin linjoilla Puumala–Ruokolahti,
Puumala–Savonlinna ja Punkasalmi–Savonlinna.
Joulukuussa 1940 Puolustusministeriö myönsi III AK:lle
määrärahan käytettäväksi 75 pienen ja 5 suuren
proomun vuokraamiseksi varasiltarakenteiksi
Puumalansalmeen sekä Savonlinnan Kyrönsalmeen ja
17
Laitaatsiltaan.
S/s Kalla rakennettiin vuonna 1891 Varkaudessa. SLNMM
1306:84
Vilho ja Martta Luukkonen lapsineen (Maila, Martti, Viljo,
Reino ja Pertti) Rantalan päärakennuksen edustalla 1940luvun puolivälissä. Vesa Luukkosen valokuvakokoelma
Porapojat Punkaharjua linnoittamassa -luku (s. 110,
kuvateksti)
Puolustusministeriön Kuljetusvälineosasto myönsi
toukokuun lopussa 1940 Maavoimien Esikunnalle 1,6
miljoona markkaa alusten vuokraukseen, huoltoon ja
tarveaineiden kuljetukseen. Miehistön palkkaus
sisältyi aluskohtaiseen vuorokausivuokraan, mutta
vuokraaja kustansi poltto- ja voiteluaineet. III AK
vuokrasi matkustajalaiva Kallan (Säämingin saariston
Höyrylaiva Oy, Sääminki), höyrylotja eli tervahöyry
S/s Saimaa III eli entinen Matti. SLNMM 1166:11; Karttunen
1945, s. 316
Joukot-luku (s. 124)
14. Divisioona toimi maavoimien reservinä III AK:n
komentajan alaisena ja oli ryhmittäytynyt välille
Joroinen–Ruokojärvi–Maavesi: Tämän kolmiomaisen
sijoitusalueen kärjet olivat Joroisten kirkonkylä,
Varkauden länsipuolella oleva Ruokojärven kylä ja
Joroisten luoteiskulman Maaveden kylä. Mikkelissä oli
16
Dipl.ins. Hugo Evald Lakomaa (ent. Larsson, nimenmuutos
7.2.1935), s. 3.6.1885 Isokyrö, k. 18.8.1957 Savonlinna. Mm. EnsoGutzeit Oy:n laivasto-osaston johtaja v. 1920–1947, Laitaatsillan
konepajan johtaja v. 1947–1950, Savonlinnan kaupunginvaltuuston
ja -hallituksen jäsen sekä teollisuusneuvos. SLNMM 45:46.
17
Myllyniemi 1999, s. 58–59.
4
puolestaan Maavoimien reservinä Polkupyöräprikaati,
ja Juvalla oli ylipäällikön reservinä 21. Divisioona, joka
18
siirrettiin jo toukokuun jälkipuolella 1940 Kouvolaan.
Talvisodan divisioonat oli muutettu prikaatikokoonpanoon 11.8.1940 mennessä. Tuolloin nykyisen
Etelä-Savon alueella toimi 6. Prikaati Ruokolahden,
Puumalan ja Sulkavan kuntien alueella ja 7. Prikaati
Säämingin (nyk. Savonlinnan) ja Punkaharjun kuntien
alueilla. Prikaatin koostui kahdesta jalkaväkipataljoonasta, kevyestä kenttätykistöpatterista ja
erillisyksiköistä. Rauhan ajan määrävahvuutta oli
kuitenkin korotettu keväällä 1941: molemmissa
19
prikaateissa oli toukokuussa kolme pataljoonaa.
Kertausharjoituksia ja koeammuntoja helmikuussa
1941 -luku (s. 153)
Säämingin Purnunvuoren patterin koeammunta
20
helmikuussa 1941 tapahtui öiseen aikaan .
pioneerien railonraivauskone eli jääkurso (leikkasi 5
23
cm levyisen railon 70 cm paksuiseen jäähän) .
Merikaapelin laskua Laatokalla Rauhala–Kelppä-linjalle
9.6.1943. Kaapelinlaskuproomu on kiinnitetty höyryhinaajan
sivulle, ja proomun pohjalle kerittyä kaapelia lasketaan
vintturin pyörältä veteen. Kummassakin aluksessa on
aseistuksena 20 mm:n Madsen-konetykki. Aalto-niminen
hinaaja lienee Oy Esso Ab:n omistama, joka upposi
myöhemmin sota-aikana Laatokalla. SA-kuva
129975/luutnantti Pekka Kyytinen; Elinkeinoelämän
keskusarkiston www-sivu.” Oy Esso Ab 1920–”.
<http://elma.elka.fi/ArkHistory/E117.DOC>. Haettu
24.11.2015
Kerimäellä suoritettiin jo marraskuun lopussa 1940
kovapanosammuntoja. Vaara-alueesta päätellen käytössä oli
sulku- ja/tai linnoitustykistöä. Savonmaa 26.11.1940
Patterien kaapeliyhteydet -luku (s. 163–166)
Merikaapelin laskusta III AK:n alueelle saa vastaavan
aikalaiskuvan jatkosodan SA-kuvista. Vuoden 1942
heinäkuulta on kuvia Sortavalan satamasta, jossa
kaapelia puretaan rautatievaunusta kaapeli21
proomuun . Kesäkuulta 1943 on puolestaan
tallennettu merikaapelin lasku Rauhala–Kelppä-linjalle
eli Jaakkiman pitäjän Lahdenpohjan kauppalan
pohjoisosassa olleen Rauhalan kasarmialueen ja
Lahdenpohjan satamaan johtavaa väylää turvanneen,
Sorolansaaren itärannalla sijainneen Kelpän patterin
22
välillä . Viestikaapelin laskusta jäätyneellä Äänisellä
on helmikuulta 1944 pari kuvaa, joissa toisessa näkyy
18
Myllyniemi 1999, s. 55.
Myllyniemi 1999, s. 55.
20
Luukkonen 2013, s. 123.
21
SA-kuva-arkiston www-sivu. Kuvat 98390–98400. <http://sakuva.fi/neo?tem=webneofin>. Haettu 27.11.2015.
22
SA-kuva-arkiston www-sivu. Kuvat 129937–129975. <http://sakuva.fi/neo?tem=webneofin>. Haettu 24.11.2015.
19
Salpalinjan täydennysinventoinnissa Savonlinnan (ent.
Säämingin) Lötjölän kylältä Vesa Luukkosen avustuksella
15.10.2015 paikallistettu Purnunvuoren patterin toinen
kaapelikoppi. Tyyppipiirustuksen mukaan tehdyssä C-tyypin
kaapelikopissa Purnunmäen linnoitustykistöpatterin
viestikaapeli yhdistettiin III AK:n linnoitus- ja
sulkutykistöpatterien välisiä viestiyhteyksiä varten
laskettuun merikaapeliverkostoon. Käyntiluukun yläpuolella
on neliömäinen noin 11 cm:ä kanttiinsa oleva
ilmanvaihtoaukko ja alapuolella maan rajassa on
neliömäinen n. 20 cm kanttiinsa oleva aukko, josta kaapelit
on johdettu kopin sisälle telineraudoissa yhdistettäviksi.
Työryhmä 332 rakensi kopin samanaikaisesti kuin
Purnunvuoren linnakkeen, ja koppi valmistui keväällä 1941.
Vesa Luukkonen oli käynyt veljensä kanssa vuosien 1955–
23
SA-kuva-arkiston www-sivu. Kuvat 149990–149991. <http://sakuva.fi/neo?tem=webneofin>. Haettu 27.11.2015.
5
1957 välillä myös patterin toisen betonisen kaapelikopin
äärellä. Tuolloin oviaukon suojana ollut puukehikko oli
lahonnut ja romahtanut maahan, ja kaapelikopin kumpareen
päällä kasvoi koivuja, joista paksuimmat olivat halkaisijaltaan
noin 5 cm. Tätä toista kaapelikoppia ei löydetty inventoinnin
aikana. Jorma Hytönen/SLNMM
16_SLN_Pitkälä_15102015.jpg; Vesa Luukkosen haast.
15.10.2015; Vesa Luukkosen s-posti 25.11.2015;
Linnoitustoimisto, Työpiiri 330, N:o 668/54, Kaapelikoppien
telinerautoja, 23.4.41, SArk T-945/23, KA.
12. SLv.
13. SLv.
14. SLv.
VTK, Rautatiepatteri, Sisävesilaivasto ja
sulutussuunnitelmat -luku (s. 169–173)
Aseistuksen lisäksi Sisävesilaivaston tykkiveneiksi
muutetuissa hinaajissa oli 1,5–2 metrin kantaiset
etäisyydenmittarit, joiden avulla tykkejä voitiin käyttää
pinta-ammuntoihin. Valonheittimet puolestaan
mahdollistivat pimeäammunnat. Tykkiveneistä
Haapaniemi ja Mantsi oli aseistettu ilmatorjuntaa
varten 20 mm:n tykeillä, kun muissa aluksissa oli vain
ilmatorjuntakonekiväärit. Alusten muutostyöt tehtiin
Varkaudessa kesäkuun puolivälistä 1941 lähtien, jonka
jälkeen tykkiveneet siirtyivät aluksi koulutukseen
Haukiveden eteläosiin ja sieltä toiminta-alueilleen.
Kullekin 47 mm:n tykille oli varattu 100 kranaattia ja
20 aikakranaattia, ja tykistö soveltui pinta-ammuntaan
alusmaaleja vastaan sekä tukemaan omia joukkoja
puolustuksessa ja maihinnousuhyökkäyksessä. Kullekin
ilmatorjuntatykeille oli 75 valojuovalaukausta ja 25
panssaritorjuntalaukausta, ja tykkejä voitiin käyttää
myös pinta-ammuntaan kevyesti panssaroituja
alusmaaleja tai amfibiopanssarivaunuja vastaan.
Kesäkuussa 1941 Sisävesilaivaston aluskanta koostui
neljästä laivueesta ja Koulutus- ja
täydennyskomppaniasta sekä liikkuvasta
korjausaluksesta. Sisävesilaivaston toiminta Saimaalla
jäi lyhyeksi, ja koska tykkiveneitä ei ollut mahdollista
kuljettaa Laatokalle, niin alusten aseistus poistettiin
24
Varkaudessa.
Sisävesilaivaston alukset ja niiden aseistus
Laivue
Alukset
Aseistus
11. SLv.
tyv. Haapaniemi
kaksi 47 mm:n tykkiä
ja yksi 20 mm:n tykki
tyv. Kontturi
yksi 47 mm:n tykki ja
yksi it.kk
4 moottorivenettä
2 konepistoolia
24
Myllyniemi 1999, s. 64–65, 68.
tyv. Taipale
kaksi 47 mm:n tykkiä
ja yksi it.kk
tyv. Mauri
yksi 47 mm:n tykki ja
yksi it.kk
4 moottorivenettä
yksi konepistooli
tyv. Mantsi
kaksi 47 mm:n tykkiä
ja yksi 20 mm:n tykki
tyv. Oberon III
yksi 47 mm:n tykki ja
yksi it.kk
4 moottorivenettä
yksi konepistooli
tyv. Hugo
yksi 47 mm:n tykki ja
yksi it.kk
tyv. Hietanen
yksi 47 mm:n tykki ja
yksi it.kk
4 moottorivenettä
yksi konepistooli
Koulutusja Täydennyskomppania
4 moottorivenettä
kaksi it.kk ja yksi
konepistooli
Liikkuva
korjausalus
höyrylaiva
Ilmarinen
yksi it.kk
SLv = Sisävesilaivue., tyv. = tykkivene, it.kk = ilmatorjuntakonekivääri. Myllyniemi 1999, s. 65.
Talvella 1941 suunniteltiin moottoriponttoniyksiköiden käyttöä mahdollisessa sodassa kolmen eri
armeijakunnan alueella. Kokoonpanoksi päätettiin
perustaa kolme erillistä moottoriponttonikomppaniaa,
joista rauhan aikana perustettiin vain yksi.
Kevätkelirikon takia sen sijoituspaikoiksi tulivat
Sulkavan ja Puumalan kunnat, joissa lossien
kuljetuskapasiteetti ei riittänyt. Myös betonointityöt
saariston linnoitustyömailla käynnistyivät täydellä
teholla samoihin aikoihin. Kun valmiutta ryhdyttiin
kohottamaan, niin komppanian kalusto ja henkilöstö
olivat eri puolilla Saimaata kuljetustehtävissä. 10.6.
olemassa oleva moottoriponttonikomppania sai
käskyn siirtää perustettavien 12. ja 13. moottoriponttonikomppanian kaluston perustamispaikoille
Sulkavan Rauhaniemeen ja Puumalaan. Yhteyshinaaja
Ville siirsi ponttonikalustot ja veneen Savonlinnan
25
vanhan konepajan rannasta 11.–12.6. välisenä yönä.
11. Erillinen Moottoriponttonikomppania perustettiin
Varkaudessa 16.6., 12. Erillinen Moottoriponttonikomppania Sulkavan Rauhaniemessä ja 13. Erillinen
26
Moottoriponttonikomppania Puumalassa.
25
Tarkoittaa jotakin neljästä Savonlinnan konepajasta/telakasta:
Savonniemi (per. 1904), Laitaatsilta (per. 1911), Lypsyniemi (per.
1917) tai Pääskyniemi (per. 1917). Vehviläinen 1978, s. 83–85, 479–
485.
26
Myllyniemi 1999, s. 65–67.
6
Komppaniat vastasivat sodan alkuvaiheessa joukkojen
keskityskuljetuksista Suur-Saimaalla. 11. Erillisen
Moottoriponttonikomppanian muista
kuljetustehtävistä irti olleet osat hinattiin 19.6.
Säämingin Pesinkiin helpottamaan joukkojen siirtoa
Punkaharjun pullonkaulassa. Puru- ja Pihlajaveden
alueen ainoa tie kulki Punkaharjulla, mutta joukkoja
voitiin nyt ohjata Punkaharjun Kulennoisista Säämingin
Moinsalmen kautta Pesinkiin johtavalle tielle.
Ponttonien avulla Pesingistä siirryttiin Utrassalmen yli
27
Utrasniemeen ja edelleen Putikkoon.
Proomusiltojen rakentamista, kenttävarustustöitä ja
betonikorsujen viimeistelyä -luku (s. 205)
Kapteeni A. E. Siitonen toimi Pioneeripataljoona 3
komentajana, ja välirauhan aikana pataljoona oli
parakkimajoituksessa Säämingin Pitkäniemessä (nyk.
28
Savonlinnan Kellarpellon kaupunginosa).
ja yhteyshautaa), joiden sijainti on päivitetty oheiseen
29
karttaan (vrt. julkaisun s. 216).
Linnoitusrakennusjoukot ja -piirit -luku (s. 219)
Syyskuun alussa 1944 määrättiin Saimaan ja Kuhmon
välillä työskentelevien linnoitusrakennuspiirien rajat.
34. piirin (entinen II Armeijakunnan Esikunnan Osasto
4) raja kulki etelässä linjalla Ollila–Hietasaari (pois
lukien)–Kyläniemi (pois lukien)–Kilpiönsaari (pois
lukien)–Rouhiala ja pohjoisessa raja kulki linjalla
Pihlajalahti–Kesamonsaari (mukaan lukien)–
Kongonsaari (pois lukien)–Vuoriniemi (pois lukien)–
Simpeleenjärven eteläpää. 33. piiri rajautui etelässä
34. piiriin ja pohjoisessa raja kulki linjalla
Sampaanselkä–Haapasalo (pois lukien)–Kiteenjärvi–
Heinäjärvi. 46. piiri rajautui etelässä 33. piiriin ja
pohjoisessa Pielinen–Kelvänjärvi–Koitere–Hattuvaara30
linjalle.
▫▪▫▪▫
Lokakuun 1944 alkupuolen Salpalinjan linnoitustöiden
tilannetta Saimaan ja Paasiveden välillä kuvaa vs.
31
aluesuunnittelija majuri J. A. Malkamäki seuraavasti .
Salpalinja Punkaharjun kansallismaisemassa -luku
(s. 216)
Keväällä 2015 alueella liikkuessaan Antti Kanerva
havaitsi Punkaharjun Kuikonniemen pohjoisosasta pari
uutta kohdetta (panssariestekaivannon sekä taistelu-
Puumalan kirkonkylä
Puolustusasema on täysin ranta-asema, joten edessä
oleva vesistö tarjoaa hyvän ampuma-alan kaikissa
olosuhteissa. Asema on taaksepäin kohoava, joten
lähisyvyyden saaminen on helppoa. Vastarannalla
olevaa metsää on harvennettu kalliokukkulan vuoksi.
Panssariesteitä ei ole, ja vähänlainen piikkilankaeste
on yleensä kaksirivistä. Etäisyys taisteluhaudasta
piikkilankaesteeseen on 20–50 m. Taisteluhautaa
korsuineen, komeroineen, pesäkkeineen ja
yhteyshautoineen on aika riittävästi. Laitteet on tehty
asiallisesti, kuten myös niiden verhoilu. Kestolaitteita
on viisi ja yksi betoninen tj-pesäke. Koska korsujen
teko on kesken, niin taistelumajoitusta ei ole
riittävästi. Valmiina olevien kk-pesäkkeiden
yhteydessä olevien korsujen lisäksi on vain yksi 20
miehen korsu. Asema on hyvin tyydyttävä, ja syvyyden
ja majoitustilan lisäämisen jälkeen hyvä.
29
27
Myllyniemi 1999, s. 67.
Siltojemme historia 2004, s. 385 (kirjassa Puumalan ja Sulkavan
proomusiltojen rakennusajaksi on ilmoitettu 14.–19.6.1941);
PHRAKL, kartta Pitkäniemen majoitusalueesta, laadittu 15.3.41.
28
Karttapohja Mapline Oy, pohja-aineisto Maanmittaus-laitoksen
Maastotietokanta 3/2014, www.maanmittauslaitos.fi/
avoindata_lisenssi_versio1_20120501, maasto-inventointi ja
linnoitemerkinnät Antti Kanerva; Antti Kanervan s-posti Jorma
Hytöselle 14.4.2015.
30
Päämaja, Linnoitusosasto, N:o 4189/Lin.2a/41/sal., Lin.rak.piirien
työlohkot välillä Saimaa–Kuhmo, 7.9.44, SArk T-15715/3, KA.
31
Linnoitussuunnitteluesikunta, Aluesuunnittelija, N:o 293/Op./I.,
Selostus Salpalinjasta, 9.10.44, SArk T-15715/3, KA.
7
Sulkavan Telataipaleen kanavan ranta-asema ja
Hintsalan asema
Ranta-aseman ampuma-alaa vesistön kapeimmalla
kohdalla on lisätty vastarannan raivauksilla. Kanavan
kohdalla on vihollisen puolella kalliokukkula, jonka
raivaus on aloitettu. Noin kaksi kilometriä taempana
olevassa Hintsalan asemassa ampuma-ala on melko
hyvä, koska edessä on peltoa ja raivattua metsää 100–
200 m. Maasto on kuitenkin epätasaista, ja edessä on
hallitseva kukkula. Raivauksia oli osin tehty, mutta
niitä on jatkettava. Telataipaleella ei ole panssariestettä, mutta Hintsalassa on osin epäedullisesti
sijoitettu välirauhan aikainen kivieste. Piikkilankaestettä on kummassakin asemassa tyydyttävästi:
Telataipaleella 2–3-rivistäja Hintsalassa 3–5-rivistä.
Etäisyys Telataipaleella taisteluhaudasta piikkilankaesteeseen on 20–30 m ja Hintsalassa 30–50 m sekä
kiviesteeseen 40–70 m. Taisteluhauta on vahvistettu,
pesäkkeitä ja komeroita on riittävästi ja päätien
suunnassa on lähisyvyyttä, mutta kestolaitteita ei ole.
Korsunpohjia on louhittu ja Hintsalassa on
majoitustunneli n. 50 miehelle, mutta majoitusmahdollisuudet ovat heikot. Kun asemaan saadaan
korsut, niin asemaa on pidettävä tyydyttävänä, koska
siinä on lähisyvyyttä ja taempi asema.
Säämingin Särkijärvi
Välirauhan aikana ehdittiin aloittaa työt, mutta
valmiiksi ei saatu oikeastaan mitään. Huomattavan
kivimäärän sisältämää panssariestettä sekä 4–5-rivistä
hyväkuntoista piikkilankaestettä on Särkijärven
kannaksella. Matka taisteluhaudasta
piikkilankaesteeseen ja panssariesteeseen on 30–100
m. Taisteluhautaa korsuineen ja komeroineen on hyvin
vähän ja rakenteet ovat korjauksen tarpeessa.
Särkijärven kannakset ovat tyydyttävästi varustetut.
Säämingin Moinsalmi
Ampuma-ala on hyvä, ja edessä oleva vesistö on
kapeimmillaan noin kilometrin levyinen. Maasto on
hallitseva ja loivasti taaksepäin kohoava, joten
lähisyvyyttä saadaan hyvin. Vihollismaastossa on
erittäin hallitseva Utrasniemen kukkula, johon on
matkaa yli 2 km. Sieltä vihollinen pystyy ampumaan
vain tykistön aseilla. Oman puolen kallioista maaperää
on louhittu tyydyttävän paljon, ja rantaharvennukset
on tehty. Talvisodan jälkeisenä aikana tehty
panssarieste on merkityksetön liian pienten kivien
vuoksi, ja osin tarpeeton (vrt. kirjan sivut 28, 36–37 ja
105). Kaksirivistä piikkilankaestettä on jonkin verran, ja
paikalla on vähän irrallista piikkilankaa.
Taisteluhaudasta on matkaa piikkilankaesteeseen n.
50 m ja panssariesteeseen 20–50 m. Verhoiltua
taisteluhautaa on tyydyttävästi, pesäkkeitä ja
komeroita ei ole täysin riittävästi ja kestolaitteita ei ole
ollenkaan. Erinomaiset parakkimajoitusolot ovat n.
550 miehelle ja taistelumajoitus n. 200 miehelle.
Kokonaisuutena asemat ovat tyydyttävät, mutta
yleensä syvyys puuttuu.
Punkaharjun Vaahersalo
Maasto on korkeahko ja hallitseva edessä olevan
vesistön vuoksi. Edessä olevat saaret tarjoavat
viholliselle hyvä lähestymistien. Pöllän- ja Matarsaaren
mukaan ottaminen puolustusasemaan tuntuu hyvin
tarpeelliselta. Talvisodan jälkeen tehty panssarieste on
tarpeeton ja avuton. Vuonna 1944 ei ole tehty
varustustöitä, ja aikaisemmin tehdyillä töillä ei ole
huomattavaa käyttöarvoa. Piikkilankaesteet ja
yhtenäinen taisteluhauta puuttuvat. Venesaaressa on
kaksi betonista konekiväärikorsua, mutta alueelle
vuosina 1940–1941 tehtyjä kenttäkorsuja ei voi
yleensä käyttää ilman korjauksia. Parakkimajoitus
riittää n. 200 miehelle.
Punkaharjun Mustaniemi–Laukansaari
Mustaniemi on hallitseva maastonkohta, mutta
alueellisesti pieni. Laukansaaren maasto on
matalahkoa, joten lähisyvyyttä ei yleensä saada
aikaan. Raivaukset on suoritettu ja ampuma-ala on
hyvä. Mustaniemessä on täydellinen panssari- ja
piikkilankaeste, mutta Laukansaaressa vain
piikkilankaeste. Etäisyys esteistä taisteluhautaan on
20–50 m. Verhottua taisteluhautaa on tyydyttävästi,
pesäkkeitä, korsuja ja komeroita on riittävästi, mutta
kestolaitteita ei ole. Taistelumajoitus on n. 200
miehelle. Asema on hyvin tyydyttävä, mutta
lähisyvyyden saaminen on vaikeaa. Pienialaisten
maastonkohtien hallussapito on ajan mittaan
kyseenalainen. Tukilinja välillä Takaharju–Finlandia–
32
Laukansaari tuntuu tarpeelliselta. Työt ehdittiin
aloittaa, mutta ne ovat keskeytyksissä. Myös
32
Takaharjulla tarkoitetaan vuonna 1903 avattua keuhkotautiparantolaa, jossa hoidettiin tuberkuloosipotilaita sotavuosiin asti.
Siitä eteenpäin se otettiin sotilassairaalakäyttöön, ja valtio osti
rakennuksen maa-alueineen ja parantolasta tuli sotilassairaala.
Laitos muutettiin sotilasparantolaksi vuonna 1952, ja toiminta
lopetettiin vuonna 1964. Finlandialla tarkoitetaan vuonna 1914
valmistunutta hotellia, jonka rakennutti Aktiebolaget för
international turisttrafik Finlandian johtaja Alex J. Lindberg. ESKU,
Punkaharju, Takaharjun parantola, Punkaharju ja Hotelli Finlandia kohdekortit.
8
Tuunaansaaressa on aloitettu työt, mutta nykyisessä
vaiheessa niillä ei ole merkitystä.
Kerimäen Raikuu
Etuasema (Tervolammen linja) on kauttaaltaan
hallitsevaa kukkulamaastoa, ja vihollisen puoli on
suhteellisesti matalampaa. Ampuma-ala on hyvä,
mutta Pistalanjärvessä oleva n. 3 kilometrin pituinen
33
harjanteinen niemeke tulisi ottaa mukaan
puolustusasemaan ainakin talviolosuhteissa.
Varsinainen pääasema on hallitseva tien suunnassa,
mutta myös vihollisen puoli on yhtä hallitseva.
Pihlajaniementien suunnassa maasto on alavaa ja
asemat ovat n. 200 m päässä rannasta. Välirauhan
aikana tehdyt panssariesteet eivät täytä nykyisiä
vaatimuksia ja ovat osin myös haitaksi omalle
toiminnalle. Pihlajaniementien varressa on
kunnollinen 3-rivinen kiviestesulku. Etuasemassa on
kauttaaltaan 2-rivinen piikkilanka- tai kompastuseste
ja paikoitellen molemmat. Matkaa taisteluhaudasta
panssariesteisiin on 30–70 m, ja piikkilankaesteisiin
10–50 m. Taisteluhautaa on tyydyttävästi, paitsi
pääasemassa päätien varressa. Kesällä 1944 tehty
hauta on verhottu, mutta paikoitellen vain pesäkkeet
on verhottu. Kesällä tehty työ on kuitenkin lujaa tekoa.
Kestolaitteita on yhdeksän ja lisäksi tunneli.
Taistelumajoitus on n. 250 miehelle ja parakkimajoitus
n. 300 miehelle. Hyvin tyydyttävässä asemassa on
paikoitellen lähisyvyyttä, mutta etuasemaa heikentää
Pihlajaniemen suunta. Asemalla on syvyyttä, mutta
erityisesti talvella aseman sivustat ovat arat.
Yhteenvetona on todettava, että Saimaan ja
Paasiveden väliset asemat ovat paikoitellen hyvin
tyydyttävät. Kuitenkin yleisarvostelu ainakin
talviolosuhteita silmällä pitäen on heikko, koska välillä
on heikosti tai olemattomasti varustettuja alueita.
Yhtenäisestä tuliverkostosta ja taisteluasemasta tuskin
voitaneen puhua. Talvisodan jälkeen rakennetut
kenttälaitteet on joko korjattava tai tehtävä kokonaan
uusiksi, jotta ne olisivat käyttökelpoisia. Vuoden 1944
aikana tehty työ on lujaa ja asiallisesti rakennettua.
Linnoitussuunnittelutoimistot S-K ja K-B -luku (s. 220)
Linnoitusrakennuspataljoonien ja -komppanioiden
sekä työkomppanioiden lisäksi majuri Eero Kaartisen
lohkolla oli heinäkuun puolivälissä 1944
tienkatkaisujen, viivytysasemien ja
33
Niemekkeen kärkeen eli Pikarniemeen annettiin keväällä 1941
rakentamismääräykset betonikorsuista. Ks. julkaisun s. 203.
panssarivaunupikakaivantoesteen rakennustöissä osia
paikallisista yksiköistä: Viestipataljoona 2,
Sotilashallinto-osaston Huoltovarastojoukkue, 4.
Sotasaaliinkokoamiskomppania ja Lääkintävarikko 4.
Lisäksi linnoittamiseen osallistui kaksi
ilmasuojelujoukkuetta sekä Punkaharjun Putikon
34
sahan vapaaehtoista siviilityöväkeä.
Heinäkuun loppupuolella 1944 Päämaja määräsi, että
Salpalinjan lähelle sijoitettuja huolto-, täydennys-,
ilmasuojelu- ja muita muodostelmia tuli käyttää
mahdollisuuksien mukaan varustustöihin. Suunnitteluupseerien tuli sopia joukkojen käytöstä suoraan
35
joukkojen päälliköiden kanssa.
Rantasalmi–Hiltula-alueelle sijoitetut III
Armeijakunnan huoltomuodostelmat eivät voineet
irrottaa heinäkuun lopussa työvoimaa muualle.
Alueelle oli sijoitettu seuraavat joukot tai laitokset: III
Armeijakunnan Huoltokeskus, 11. Erillinen Autoosasto, Vaatekorjaamo, Talousalan
Mekaanikkokorjaamo, Vaatetuskenttämakasiini 3,
Kuormastovälineiden korjausryhmät,
Polttoainekenttämakasiini/Hiltula ja Taisteluvälinealan
36
rakennustyömaa. Alueella käytettiin työvoimana
37
myös sotavankeja .
Kaartinen pyrki saamaan omalla lohkollaan
huoltomuodostelmia kenttävarustustöihin, mutta
halukkuus työhön oli vähäistä elokuun alkupuolella.
Huoltojoukkojen käyttöä linnoitustöihin koskeva kirje
ei ollut saapunut yhteenkään alueen
huoltomuodostelmaan, ja muodostelmien päälliköt
eivät ottaneet vastaan suunnittelu-upseerin käskyjä
eivätkö osoittaneet oma-aloitteisesti pienintäkään
innostusta kenttävarustustöihin. Joukkojen miehistöllä
oli kuitenkin runsaasti vapaa-aikaa mm. uimiseen.
Yksiköiden päälliköt eivät pystyneet yhdistämään
useampia vakansseja yhdelle henkilölle, mistä syystä
olisi ollut järkevämpää määrätä rivivahvuus
puhelinpäivystäjää lukuun ottamatta esim. kahdeksi
tunniksi päivittäiseen linnoitustyöhön. Järjestelyllä
hukattiin puolitoista kuukautta parasta työaikaa, koska
takana olevilla yksiköillä ei ollut aavistustakaan siitä,
34
Päämajan Linnoitusosasto, Suun.tsto Kaartinen, KD n:o 32/6a/sal,
Kv.työvaihe ja -suunnitelmat, 14.7.44, SArk T-15715/3, KA.
35
Päämaja, Linnoitusosasto, N:o 3213/Lin.2a/92/sal., Salpa-aseman
läheisyyteen sijoitettujen huolto- ja muiden muodostelmien käyttö
varustustöihin, 25.7.44, SArk T-15715/3, KA.
36
III Armeijakunnan Esikunta, N:o 2381/III/3b.sal., 28.7.44 ja
Jäljennös, III Armeijakunnan Esikunta, Huolto-osasto, N:o
1583/IV/8c/sal., Huoltomuodostelmien mahdollisuus osallistua
linnoitustöihin, 27.7.44, liite 1, SArk T-15715/3, KA.
37
Ylönen 2008, s. 271.
9
mitä työsuoritteita varsinaisilta taistelujoukoilta
38
vaadittiin.
Salpalinjan inventoinnissa paikannetut kohteet
-liitekartta
33. Linnoitusrakennuspiiri -luku (s. 220–221)
Karttaan unohtui merkitä Makkarasaaren sijainti
Säämingin Laakkolanniemen eteläpuolella.
Kirja-arvostelussaan Otto Aura on huomauttanut 33.
Linnoitusrakennuspiiriä edeltävä yksikön Osasto 4
39
Tuompon (II AKE ja MaaRE) huomiotta jättämisestä .
Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta helposti löytynyt
33. Linnoitusrakennuspiirin sotapäiväkirja alkaa
keskeltä syyskuuta 1944. Arimon mukaan
linnoitusrakennusjoukkojen johtoelimet nimettiin
40
22.7.1944 linnoitusrakennuspiireiksi . Piirin
mahdollista edeltävää sotapäiväkirjaa ei ollut digitoitu
syksyllä 2014 eikä myöskään syksyllä 2015.
Linnoitusrakennuspataljoona 232 Puumalassa -luku
(s. 226–227)
Päämajan Operatiivinen osasto määräsi 8.10.1944
Puumalan Janniemen tykkiaseman muutettavaksi
41
betonirakenteiseksi , mutta tätä ei ehditty toteuttaa.
Maanmittauslaitoksen peruskarttarasteri-aineisto, 2015,
karttalehtitunnus M5422R.
▫▪▫▪▫
Linnoitteesta nähtävyydeksi -luku (s. 246)
Huhtikuussa 2014 valmistui Mari Matikaisen
maantieteen pro gradu -tutkielma Salpalinjan
seuduilla, Asiantuntijoiden käsitykset Salpalinjan
kulttuuriperinnöllisestä arvosta sekä matkailuedellytyksistä Etelä-Karjalassa (Itä-Suomen yliopisto,
42
historia- ja maantieteiden laitos).
▫▪▫▪▫
Syksyllä 2014 valmistui Tea Honkosen opinnäytetyö
Raikuun luontopolun virkistys- ja matkailukäytön
kehittäminen (Mikkelin ammattikorkeakoulu,
43
matkailun koulutusohjelma).
38
Suun.tsto SK, KD n:o 203/6a/sal., Huoltomuodostelmien käyttö
varustustöihin, 9.8.44, SArk T-15715/3, KA.
39
Agricolan kirja-arvostelut. Otto Aura, ”Salpalinja Etelä-Savossa”.
<http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=
3828>. Haettu 13.7.2015; Arimo 1981, s. 434.
40
Arimo 1981, s. 436–437.
41
Päämaja, Operatiivinen osasto, N:o 807/Op.2/6c/sal., Salpalinjan
rannikkopatterien rakentaminen, 8.10.44, SArk T-15715/3, KA.
42
Itä-Suomen yliopisto, UEF Electronic Publications www-sivu. Mari
Matikainen, “Salpalinjan seuduilla, Asiantuntijoiden käsitykset
Salpalinjan kulttuuriperinnöllisestä arvosta sekä matkailuedellytyksistä Etelä-Karjalassa”. <http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_
fi_uef-20140526/urn_nbn_fi_uef-20140526.pdf>. Haettu
17.11.2015.
43
Theseus – ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja julkaisut
verkossa www-sivu. ”Raikuun luontopolun virkistys- ja matkailukäytön kehittäminen”. <https://www.theseus.fi/bitstream/
handle/10024/81917/Honkanen_Tea.pdf? sequence=1>. Haettu
29.10.2015.
Liitekartan kuntarajat kuvaavat maakunnan tilannetta
vuoden 2008 lopussa – seuraavan vuoden alussa
Savonrannan kunta yhdistyi Savonlinnan kaupunkiin.
▫▪▫▪▫
Kartassa on osin paikannettu talvisodan aikaisia
linnoitteita Salpalinjan kohteiksi. Tällaisia ovat mm.
Puumalansalmen eteläpuolelle ja Sulkavan kirkonkylän
itäpuolelle rakennetut panssariesteet, joita ei
täydennetty välirauhan ja jatkosodan vuosina. Osin
näissä kohteissa voitiin tehdä linnoitustöitä vielä
välirauhan alussa, mutta ne eivät kuuluneet enää
uudelle pääpuolustuslinjalle suunniteltuihin ja
toteutettuihin töihin. Toisaalta esimerkiksi Säämingin
(nyk. Savonlinnan) Piojärvellä talvisodan aikaista
44
kiviestettä täydennettiin välirauhan aikana. Osin
rajanveto talvisodan linnoitteiden ja Salpalinjan
linnoitteiden suhteen on vaikeaa, koska
yksityiskohtaisia ja vertailevia selvityksiä
arkistoaineiston ja maastossa säilyneiden linnoitteiden
kesken ei ole ollut mahdollista tehdä virkatyönä.
▫▪▫▪▫
Kartalta puuttuu Salpalinjan kenttälinnoitteita
Kerimäeltä mm. Pienestä Patasalosta (Patasalon
koillispuolella, suo erottaa Patasalosta) ja osin
44
Ks. julkaisun s. 29–37, 104.
10
Mäkrästä sekä Kulennoisharjulta (Punkaharju ja
45
Kerimäki) kulkevan tien molemmin puolin.
Maakuntamuseo täydentää uusia linnoituskohteita
virkatyönä.
▫▪▫▪▫
Punkaharjun Taikina-, Herroin- ja Koivusaaresta löytyy
selviä Salpalinjan kaivauksia, jotka eivät liity
46
majoittumiseen.
45
46
Antti Kanervan s-posti 12.12.2014.
Antti Kanervan s-posti 19.3.2015.
11
Lähteet
Arkistolähteet
Kansallisarkisto (Puolustushallinnon
asiakirjakokoelma), KA
TyöR 731, TyörR 331, TyöR Salmela, Yl. ja sal.
kirj.vaihto, kalusto-, kanslia-, tarve- ja tarveaineluett.,
puh.sanomat, hlökirja, til.vihkot, lähetystod., rahtikirj.,
kirjanp.vihkot, 1936–1941, SArk T-945/23.
Lin. SE, Op. os., 3.4.5., 1944, SArk T-15715/3.
Puolustushallinnon rakennuslaitos, keskusyksikkö,
Hamina, PHRAKL
Majoitusalueiden kartat 1940-luvulta
Tanhuvaaran Urheiluopisto, TU
PlM:n Tekn. osaston Rakennustoimisto, 152/45 tykin
perustus miehistö- ym. suojineen, piirustusnumero
14331, piirretty 25.5.40, piirustuskopio.
SA-kuva-arkisto
SA-kuva-arkiston www-sivusto. <https://sa-kuva.fi>.
Haettu 24.11.2015.
Myllyniemi 1999. Myllyniemi, Urho,
Puolustusjärjestelyjä ja vesitiekuljetuksia SuurSaimaan alueella välirauhan ja jatkosodan aikana,
teoksessa Kavassi VI, Saimaan
Purjehdusmuseoyhdistyksen julkaisu n:o 8, toim.
Puntanen, Pia – Talka, Anu, Saarijärvi 1999.
Siltojemme historia 2004. Siltojemme historia,
vastaava toimittaja Seppo Aitta, Helsinki 2004.
Tuunainen 2012. Tuunainen, Pasi, Marttinen – Kahden
armeijan soturi, Helsinki 2012.
Vehviläinen 1978. Vehviläinen, Olli, Savonlinnan
kaupungin historia III, Savonlinnan kaupunki 1876–
1976, Savonlinna 1978.
Ylönen 2008. Ylönen, Heikki, Sotilaslaitoksista Alasen
ja aseman seudulla välirauhan ja jatkosodan aikana,
teoksessa Osikonmäki, Kiertomatka kylällä, toim.
Koskikallio, Petri – Yliruusi, Juhani, Vaasa 2008.
Lehdet
Savonmaa 26.11.1940
Savonlinnan maakuntamuseon kuva-arkisto, SLNMM
Maakuntamuseotutkijan kuva-arkisto, SLNMM
Painamattomat lähteet
Elinkeinoelämän keskusarkiston www-sivusto.
<http://elma.elka.fi>. Haettu 24.11.2015.
Hertell 2007. Hertell, Esa, Pihlajaveden suojelualueen
arkeologinen inventointi 2007.
Maanmittauslaitos
Avoin tietoaineisto
Hertell 2008. Hertell, Esa, Puruveden
kulttuuriperintöinventointi 2008.
Vesa Luukkosen valokuvakokoelma
Sähköiset lähteet
Kirjallisuus
Arimo 1981. Arimo, Reino, Suomen linnoittamisen
historia 1918–1944, Suomen Sotatieteellisen Seuran
julkaisuja 12, Keuruu 1981.
Helamaa 2004. Helamaa, Erkki, Vanhan rakentajan
sanakirja, Suomalaisen kirjallisuuden seuran
toimituksia 988, Hämeenlinna 2004.
Karttunen 1945. Karttunen, K. I., Saimaan vesistön
höyrylaivaliikenteen 100-vuotishistoria, Helsinki 1945.
Kauppi 1994. Kauppi, Ulla-Riitta, Salpa-asema
muistomerkkinä, teoksessa Länsivaara, Ilkka –
Tolmunen, Arvo, Salpa-asema – sodan monumentti,
Salo 1994.
Luukkonen 2013. Luukkonen, Vesa, Pitkälän
kansakoulun historia 1900–1967, Suomalaisen
kyläkoulun nousu ja tuho, Jyväskylä 2013.
Agricolan kirja-arvostelut. Otto Aura, Salpalinja EteläSavossa. <http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirjaarvostelut/>. Haettu 13.7.2015.
ESKU, Etelä-Savon kulttuuriperintötietokanta,
kohdekortit. Haettu 17.11.2015.
Itä-Suomen yliopisto, UEF Electronic Publications
www-sivusto <http://epublications.uef.fi>. Haettu
17.11.2015.
Terho Ahosen blogi Salpalinjan salat.
<http://salpalinjansalat.blogspot.fi>. Haettu
17.1.2015.
Theseus – ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja
julkaisut verkossa www-sivusto.
<https://www.theseus.fi>. Haettu 29.10.2015.
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut
kulttuuriympäristöt (RKY) www-sivusto.
<http://www.rky.fi>. Haettu 17.11.2015.
Sähköpostit (Jorma Hytönen/SLNMM)
Antti Kanervan sähköposti 12.12.2014, 19.3.,
14.4.2015.
Vesa Luukkosen sähköposti 19., 25.11.2015.
Sähköpostit (Martti Koponen/SLNMM)
Juha Kilpeläisen sähköposti 28.1.2015.
Haastattelut (Jorma Hytönen/SLNMM)
Arvo Tolmusen puh.soitto 16.11.2015.
Vesa Luukkosen puh.haast. 10.8.2015.
Vesa Luukkosen haastattelu 15.10.2015.
Savonlinnan maakuntamuseon monivuotinen selvitystyö Suomen suurimman
rakennushankkeen osuudesta Etelä-Savossa huipentui maakunnan linnoitustöistä
kertovan kirjan julkaisuun 11.12.2014.
Tämä paperilla ja sähköisesti 11.12.2015 julkaistu lisäosa sisältää sekä korjauksia
että täydennyksiä julkaisuun.
ISBN 978-951-95391-9-5 (nid.)
ISBN 978-952-68482-0-4 (PDF)