Kristelli 3/2015

Kristelli
3/2015
Kristillisen Eläkeliiton jäsenlehti
Onnelliseksi
tekevät
kirjat voi
kirjoittaa itse
sivu 6
Ilo täyttää
sydämen
sivu 10
Etelän
ristin alla
sivu 14
Kristelli 3/2015
Kristillisen Eläkeliiton
jäsenlehti
Julkaisija
Kristillinen Eläkeliitto ry
Päätoimittaja
Päivi Kyyrö
paivi.kyyro@krell.fi
puh. 045 312 0310
Taittaja
Taina Lassila
Toimituksen osoite:
Arttolantie 1
00750 Helsinki
puh. 045 609 3551
toimisto@krell.fi
Painopaikka:
Erweko Oy
ISSN-L 2243-4658
ISSN 2243-4658
Tässä lehdessä:
Päätoimittajan mietteitä: Puhuminen hopeaa ja vaikeneminen kultaa?
Päivi Kyyrö................................................................................................................................ 3
Iloa liikkeellä........................................................................................................................... 4
Onnelliseksi tekevät kirjat voi kirjoittaa itse
Eila Korjala................................................................................................................................ 6
Puheenjohtajan palsta: Liikkuvia hedelmän tuottajia
Ensio Koitto.............................................................................................................................. 9
Juhlasivut: Ilo täyttää sydämen
Tiina Åhlgren..........................................................................................................................10
Jad Hashmona – kahdeksan muistolle
Unto Järvi-Laturi....................................................................................................................13
Etelän ristin alla
Mirka Kallio.............................................................................................................................14
Kristillisen Eläkeliiton syysjuhla......................................................................................17
Luonnollista: Pientä Puhetta Possuista
Ensio Koitto............................................................................................................................18
Mieleenpainuva matka Israeliin 20.–28.3.2015
Arto & Angelina Ihalainen ...................................................................................................19
Tampereella iloittiin liikunnasta
Päivi Kyyrö .............................................................................................................................22
Kristelli
Toiveita ja lupauksia
No 4/2015 ilmestyy 10.9.
Hanna Forsgren-Autio...........................................................................................................23
Seuraavaan lehteen tarkoitetut aineistot tulee toimittaa viimeistään 6.8. Lehteen
lähetettävästä aineistosta
on hyvä sopia etukäteen toimituksen kanssa. Kirjoituksista tai kuvista ei makseta
palkkota ellei asiasta ole
erikseen sovittu. Kuvat ja
muu materiaali palautetaan
pyynnöstä.
Eläkeläisten osallisuus hanke tukee eläkeläisten aktiivista kansalaisuutta
Tiina Åhlgren..........................................................................................................................24
Lisääthän lähettämiisi aineistoihin nimesi, osoitteesi,
puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi. Laita kuvien
yhteyteen myös kuvaajan nimi ja hänen yhteystietonsa.
2
Kuva Mirka Kallio
Kansikuva: Tauno Kurittu
Kirjoittaja Mirka Kallio
Osallistui kahteen
suomalaisten kokoontumiseen
Sydneyssä, Australiassa.
Sivulla 14.
Päätoimittajan mietteitä
Puhuminen hopeaa ja
vaikeneminen kultaa?
Eduskuntavaalit ovat ohi, ja kansa on saanut
äänellään vaikuttaa siihen, kenet haluaa päättämään tärkeistä asioista. Nyt voimme jäädä
mielenkiinnolla odottamaan, oliko paljoilla
puheilla ja lupauksilla katetta vai jäivätkö ne
vain keinoiksi voittaa äänestäjät puolelleen.
Monet eduskuntaan pyrkivät osaavat kyllä
nopean puhumisen taidon, jopa usealla kielellä ja murteella. Hyvä näin, sillä tuskin tuppisuut
politiikassa pärjäävät. On kyettävä vastaamaan
vakuuttavasti toimittajien kysymyksiin. Tosin
monesti niin kysymykset kuin vastauksetkin
ovat vain asioiden pintapyöritystä. Tavallisen
ihmisen arkisiin kysymyksiin ne harvoin ulottuvat. Suuret sanat mitataan kuitenkin vielä
moneen kertaan. Hiljainen nyökyttelykään ei
kauas kanna, tarvitaan vastauksia merkittäviin
kysymyksiin, varsinkin taloudessa.
Puhuminen on oikein käytettynä lahja, mutta jos puhetta tulee ennen ajatusta, voi käydä
kuten Kahlil Gibran sanoo kirjassa Profeetta:
”Suuressa osassa puhetta ajatus on tapettu…
Ja on niitä, jotka puhuvat ajattelematta etukäteen ja tietämättä paljastavat totuuden,
jota he itse eivät ymmärrä.” Tietysti voi myös
käydä niin, että ajattelee niin paljon, ettei saa
sanaa suustansa. Raamatun Sananlaskuissa on
paljon neuvoja puhumiseen liittyen. Esimerkiksi, että älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän
katsoo ymmärtäväiset sanasi ylen. Tuossa kohtaa vaikeneminen lienee jo parhainta kultaa.
Kuuleminen vaatii joskus jopa asennemuutosta. Hienot ideat ja viisaat sanat voivat jäädä huomiotta, jos kielteiset asenteet
sanojaan ovat etualalla estämässä sanoman
vastaanottamisen. Tämä on näkyvissä niin
politiikassa kuin muussakin elämässä. Paljon
puhutaan suvaitsevaisuudesta, mutta taitaa se
jäädä toteutumatta myös asiasta saarnaavilla.
Saarnaajan kirjassa Raamatussa on hyvä esimerkki asenteiden vaikutuksesta viisaan puheen vastaanottamiseen. ”Oli pieni kaupunki,
jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi
mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja
pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille.
Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän
olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan,
mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää
miestä. ”Saarn. 9:14–15. Miksiköhän? Oliko
mies niin mitättömän oloinen tai liian köyhä,
että hänen ei katsottu ymmärtävän näin suuria
asioita?
Joskus havaitsee itsessäänkin, miten helposti jatkaa vain puhetta kysymättä vieressä
istuvalta, mitä hän asiasta ajattelee. Ainahan se
ei ole toisen aliarvioimista vaan paremminkin
ajattelemattomuutta ja itsekeskeisyyttä. Näin
voi kuitenkin tehdä päätelmiä, joissa ei
ole hiventäkään toisen mielipiteestä tai
viisaudesta. Tietysti kaverikin välttyy
suuremmilta ristiriidoilta, kun pyrkii
vain nyökyttelemään samaan tahtiin
eikä esitä kiperiä kysymyksiä. Mutta vahvemman pohjan luomiseen
tarvitaan niin talon rakentamisessa kuin muussakin elämässä
syvempää kaivamista. On
uskallettava kyseenalaistaa
omat käsitykset ja arviot,
kyettävä kohtaamaan rehellisesti itsensä ja läheiset.
Hyvät kysymykset oikeassa paikassa voivat johtaa merkittäviin keskusteluihin. Ymmärtääksemme muutakin kuin
omaa elämäämme tarvitsemme
kysymisen ja kuuntelemisen taitoja. Tarvitsemme kunnioitusta ja
nöyryyttä, jotta voimme kaataa
asenteidemme luomia muureja ja
häkkyröitä. Vasta kun olemme näin
tehneet, voimme jossakin määrin
kuulla, mitä toisella on meille sanottavana. Ja siinä voi yhtyä Saarnaajan sanoihin: ”Viisaitten sanat, hiljaisuudessa
kuullut, ovat paremmat kuin tyhmäin
päämiehen huuto.” Saarn. 9: 17.
Päivi Kyyrö
Kuva: Sakari Röyskö
3
Iloa liikkeellä
Kristillisen Eläkeliiton teemana vuonna 2015 on Iloa liikkeellä. Julkaisemme
palstalla tapahtumaan, esineeseen, henkilöön tms. liittyviä lyhyitä tekstejä ja kuvia.
Iloa liikkeellä
yhdistyksissä
Kuva: Päivi Kyyrö
Parantamalla lihasvoimaa,
tasapainoa ja notkeutta vähentää
tehokkaasti kaatumisvammoja,
todettiin Tampereen
liikuntapäivällä.
Tampereen Ikinuoret ja UKKinstituutti järjestivät Tampereella
liikuntapäivän Iloa liikkeelle.
Päivään osallistui 50 Ikinuoret ry:n
jäsentä.
Päivämme UKK-instituutissa alkoi piirakalla. Se ei kylläkään ollut suussa mutusteltavaa laatua, vaan tarkoitettu ihan
mielessä pureskeltavaksi ja käytännössä
toteutettavaksi. Nimenä oli viikoittainen
4
liikuntapiirakka (löytyy netistä: liikuntapiirakka yli 65 v.).
Piirakka on leivottu UKK-instituutissa.
Sen säännöllisellä, ohjeen mukaisella nauttimisella parannamme lihasvoimaa, tasapainoa ja notkeutta. Tämä toimintakyvyn
ylläpito vähentää tehokkaasti kaatumisvammoja! Sitten vain kokeilemaan käytännössä kuntosalille.
Tämä piirakka veikin energian, joten nyt
oli lounas paikallaan. Sen jälkeen saikin
onneksi sulatella näitä suussa mutusteltuja talon antimia luennolla istuen. Aihe oli
jokaista kannustava: ”Koskaan ei ole liian
myöhäistä!”
Liikkeelle lähtöön annettiin vinkkejä erikuntoisia lähtijöitä ajatellen. Siitäpä sopikin sitten lähteä esilämmittävän verryttelyn jälkeen tositoimiin: ylös, ulos ja lenkille.
Tällaiset ohjeet ovat kultaakin arvokkaammat! Näin huokaa tekstin kirjoittaja, joka
Iloa liikkeelle - päivää edeltävänä päivänä
sai jättää ”käädyn” eli ”köyden” kaulastaan.
Se oli kannatellut kättä, koskapa kompuroinnin seurauksena oli olkapää mennyt sijoiltaan runsas kaksi viikkoa aikaisemmin.
Joten, hyvät ihmiset, tasapaino elämässä
on todella tärkeää; sekä psyykkisessä että
tässä fyysisessä mielessä.
Siis ilolla liikkumaan!
Ikinuori
Kuva: Päivi kyyrö
Kouvolan Krellissä ollaan innolla vuoden
teemassa mukana.
Kuva: Päivi kyyrö
Pohjanmaan piirin kevätjuhlassa Alavudella
liikuttiin Heimo Kuulan sanoittaman ja säveltämän
Liikutaan yhdessä -laulun tahdissa.
5
Annikin oma äiti oli elämänsä viimeiset vuodet halvaantumisen vuoksi liikuntakyvytön eikä pysynyt puhumaan.
Senkin vuoksi Annikki tahtoo kertoa vanhoista ajoista ja suvun vaiheista niin paljon kuin mahdollista.
Onnelliseksi tekevät
kirjat voi kirjoittaa itse
Teksti Eila Korjala Kuvat Tauno Kurittu
Jos lapsi kirjoittaa isoäidilleen sydämenmuotoiseen
lappuseen viestin ”Neljä sanaa Sinulle, ole paras ystävä
minulle”, se kertoo siitä, että
luottamus heidän välillään on
vahva ja särötön.
Kotkassa asuva, eläkkeellä
oleva opettaja Annikki Pakkanen, kolmen lapsen äiti, on
saanut lastenlapsiltaan lukuisia tällaisia sydänviestejä.
Sanoma niissä on selkeä: Olet
6
meille rakas ja tärkeä.
Annikki on lastenlastensa ikioma Nanna, joka on aina tukenut ja ymmärtänyt
kaikessa, jolla on ollut aikaa
kuunnella ja myötäelää elämän moninaisissa vaiheissa.
Vielä aikuisenakin Nannan
luo on mukava tulla kertomaan elämästään ja muistelemaan yhteisiä hetkiä. Lapsena, kun tultiin vierailulle,
ensimmäiseksi tarkastettiin,
mitä uutta Nanna oli kirjoittanut heille tarkoitettuihin kirjoihin. Annikki Pakkasen yksi
rakkaimmista harrastuksista
nimittäin on kirjojen kirjoittaminen lastenlapsille. Heitä on
seitsemän, kolme tyttöä ja neljä poikaa. Kaikki ovat saaneet
jo neljä valmista kirjaa ja jokainen saa vielä viidennenkin.
Sukupolvien ketju
– Näitä kirjoja olen kirjoitta-
Kaikki seitsemän lastenlasta saavat isoäidiltään viisi persoonallista, henkilökohtaista muistelukirjaa. Niissä kerrotaan
isoäidin, Nannan, lapsuudesta sekä heidän omasta kasvustaan aikuiseksi. Neljä valmista kirjaa jokainen on jo saanut.
nut vuodesta 1978 lähtien, eli
siitä saakka, kun ensimmäinen lapsenlapseni, Antti, syntyi. Hänen syntymänsä tuntui suurelta ihmeeltä, elämän
lahjalta. Näin edessäni sukupolvien ketjun ja ajattelin,
että tämän pienen olisi hyvä
tietää, millainen maailma oli
hänen syntymänsä aikaan ja
miten ennen elettiin, Annikki
muistelee.
Siihen aikaan laulettiin
paljon Jukka Kuoppamäen
laulua ”Pieni mies”, ja siinä
erityisesti eräs kohta puhutteli Annikki-isoäitiä: ”…kun sä
kerran vanhenet, silloin yksin
ole et, omat pojat sulla on, tiedät mitä onni on…”
– Silloin keksin, että alan
kirjoittaa tälle uudelle tulokkaalle sekä tietysti kaikille
muillekin hänen jälkeensä
mahdollisesti syntyville lastenlapsille kirjaa, jossa voin
kuvailla heidän lapsuuttaan
ja samalla voin kertoa tarinoita suvusta, heidän juuristaan,
Annikki kertoo.
Niin lähti käyntiin työ, joka
jatkuu yhä. Valmiita kirjoja on
syntynyt jo kolmekymmentä.
Annikki hankki Otavan
painamia ”Avoimia kirjoja”, joissa on kauniit vaaleat
kannet, mutta lehdet ovat
puhtaan valkoisia, kirjoittamattomia. Alkulehdellä on
saatesanoina Franz Kafkalta
lainattu ajatus: ”Kirjoja, jotka
tekevät meidät onnellisiksi,
voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse”.
Annikki kirjoittaa käsin
kauniilla käsialallaan ja tu-
loksena on kirja, joka on kuin
koru.
– Olen paljon kertonut
omasta elämästäni, ajasta,
”jolloin olin yhtä vanha kuin
sinä nyt”. Luonnollisesti kirjoihin on talletettu lasten
elämän tärkeät tapahtumat,
kuten kastejuhlat, kouluun
lähdöt, konfirmaatiojuhlat ja
menestymiset vaikkapa piirustus- tai urheilukilpailuissa.
Lapsetkin ovat osallistuneet
– Lapset itsekin ovat kirjoittaneet omiin kirjoihinsa satuja
ja tarinoita. Sivuilta löytyy
yhtä hyvin lettukakun resepti
kuin lohikäärmeitten kuva ja
jopa lumilyhdyn teko-ohjeet
kerros kerrokselta.
Kirjat ovat yhtaikaa hellyttäviä, hauskoja ja syvä-
7
lapsiakin jo kolme.
– Ja he ovat kyllä syntyneet
aivan erilaiseen maailmaan
kuin minä, Annikki hymyilee.
Annikki ja hänen pienoisruhtinaskuntansa. Makuuhuoneen seinälle on lasten
ja lastenlasten kuvia asetettu niin, että Annikki näkee heidät viimeiseksi illalla
ja ensimmäiseksi aamulla.
mietteisiä. Siellä saattaa olla
ensimmäisen koulupäivän
säätiedotus, mutta jo seuraavalla sivulla on Nannan
kirjoittama runo, joka kätkee
sisäänsä elämän suuren viisauden.
– Pidän runoista ja olen sisällyttänyt niitä paljon näihin
kirjoihin, sekä omia että lainattuja. Runo sanoo elämän
suuret asiat kauniisti ja selkeästi, Annikki pohdiskelee.
Voi vain kuvitella, mitä
ajattelee keski-ikää lähestyvä
lapsenlapsi, kun hän katselee
sivua, mihin Nanna on kirjoittanut: ”Onnellista matkaa
Sinulle pieni, jolla on laukussaan aapinen ja rypistynyt
kiiltokuvaenkeli”.
Syntymäpäivälahja
Kun Annikki viime vuonna
täytti 85 vuotta, pojantytär
antoi hänelle lahjaksi 85 kirjettä. Lahjaan kuului myös
8
ohjeistus : kuoret saa avata
missä järjestyksessä tahansa
ja milloin vain.
– Jokaisessa kirjekuoressa
oli valokuva ja korttiin kirjoitettuna jokin muisto ja kiitos yhdessä eletyistä hetkistä,
Annikki kuvailee.
Hän liimasi kaikki kuvat ja
kortit isoon kansioon. Kun sitä
lehteilee ja lukee näitä onnitteluviestejä, ymmärtää, että
yhteys lastenlasten ja isoäidin, Nannan, välillä on ehyt
ja aito ja – harvinainen.
Yhdessä kortissa on selkeästi sanottu, miksi Nanna on
tärkeä: ”Paljon uskallusta,
paljon rakkautta olen saanut
Sinulta”!
Annikki Pakkanen toteaa,
että tämä kirjojen kirjoittaminen on ollut tavattoman
palkitsevaa ja se on tuntunut
tärkeältä, kun ajattelee, miten
nopeasti maailma on muuttunut. Hänellä on lapsenlapsen-
Eläkkeellä on aikaa
Annikki Pakkanen on tehnyt
elämäntyönsä Karhulassa Otsolan koulun opettajana. Viime vuonna häntä pyydettiin
koulun 60-vuotisjuhlaan juhlapuhujaksi. Kirjojen kirjoittamisen ohella harrastuksia
on vielä paljon. Liikunta pitää
virkeänä, ja kerran viikossa
hän käy kuntosalijumpassa.
Yksi tärkeimmistä harrastuksista on ”luokkis”, eli luokkatoverien tapaaminen kerran
kuukaudessa.
– Me Kotkan tyttölyseota
käyneet luokkatoverit kokoonnumme joka kuukauden
ensimmäisenä maanantaina
kirjaston Einon kamarissa.
Meitä tulee paikalle yleensä
7–8 ikinuorta koululaista, Annikki kertoo.
Krellin Kotkan yhdistyksen
aktiivijäsenenä hän on ollut
melkein kaksikymmentä vuotta ja saman ajan yhdistyksen
Singerit- laulukuoron kantavana voimana. Musiikki ja
kuorolaulu ovat hänen sydäntään lähellä. Ensimmäinen
kuoro, jossa hän on laulanut,
oli kansakoulussa. Sitä seurasivat ylioppilaskunnan sekä
opettajien kuoro ja kirkkokuoro. Yhteensä kuorolauluvuosia
on kertynyt 77 vuotta.
– Musiikki on elämässä suuri voiman antaja. Iloitsen siitä,
että saan laulaa. Se on samalla sekä kiitosta että rukousta.
Lapsuuden usko on kantanut
elämänrohkeuden ja turvan
antajana ja sen olen tahtonut
välittää myös jälkipolvelle,
Annikki Pakkanen sanoo.
Puheenjohtajan palsta
Liikkuvia hedelmän tuottajia
Olen iloinen, että Krellin teemana on tänä
vuonna Iloa liikkeellä, sillä pidän liikunnasta
ja ilosta. Olemme varmasti kaikki kokeneet,
että liikkumalla todella saa iloa. Ja kun on iloa,
niin on liikkeellä iloisesti!
Tänä aamuna viivähdin tovin Jeesuksen
toivesanan äärellä:”Minun tahtoni on, että te
lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä
hedelmää joka pysyy.” Joh.15:16.
Hengellisesti sen voi tulkita, että kun on
päässyt osalliseksi evankeliumin ilosanomasta, saa lähteä liikkeelle kertomaan sitä
toisillekin. Jeesuksen kehotusta noudattivat
innostuneesti hänen silloiset opetuslapsensa
Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Ensimmäisestä helluntaista lähtien opetuslapset
tuottivat pysyvää hedelmää runsaasti, ja uusia
yhteisöjä ja seurakuntia syntyi nopeasti. Aina
jokainen uusi evankeliumin vastaanottanut
ihminen muuttui hedelmäksi, jonka vaikutus
kantaa ikuisuuteen asti. Silloin oli korkeinta
iloa liikkeellä.
Tänään voimme kysyä, miten nykykrelliläinen voi olla liikkeellä ja tuottaa pysyvää hedelmää. Tietenkin se edellyttää, että pidämme liikkeellä ollessamme evankeliumia esillä.
Liikkeelläolo tuottaa myös uusia jäseniä yhdistyksiimme ja kasvattaa liittomme jäsenlukua.
Voisiko se johtaa valtakunnallisesti mahtavaan
jäsenhankintaan? Sitä voimme kysellä toinen
toisiltamme näiden lämpöisten kesätuulien
humistessa. Kun kesä on käsillä ja akkujen lataus syksyä varten menossa, mitä kaikkea se
voikaan pitää sisällään?
Jos palaamme jokapäiväiseen arkeemme,
huomaamme, että omassa puutarhassammekin pitää liikkua iloisesti. Hedelmät eivät
kehity sielläkään vain odottelemalla ja katselemalla. On oltava ahkerasti liikkeellä, jotta
sadonkorjuun aikaan olisi runsaasti kerättävää.
Ja tuottaa se hyötyliikuntakin iloa – siitä kun
saa vielä pisteitä kuntokorttiin! Eikös sekin
tuota iloa?
Siitä on jo kauan, kun istutin ensimmäisen
omenapuun puutarhaani. Nyt, vuosikymmenien jälkeen, omenapuita on kymmenittäin.
Ne ovat saaneet seurakseen luumu-, kirsikka-, päärynä- ja kriikunapuita sekä viinirypälepensaita. Puutarhassani on monenvärisiä
viinimarjapensaita ja vadelman taimia. Kerättävää on myös yrttitarhassa, jossa mehiläiseni
pörräävät ja pölyttävät, sekä kasvimaalla ja
mehiläispesissä. En parhaissa kuvitelmissani
koulupoikana osannut ajatella, että yli kahdeksankymppisenä saisin nauttia itse kasvattamiani viinirypäleitä. Silloisessa mielikuvituksessani ne kasvoivat vain etelän mailla. Toisin
on kuitenkin nyt. Tähän iloon voivat tietysti
yhtyä monet muutkin, joilla on puutarhassaan
sama tilanne. Sellaistakin iloa on liikkeellä!
Sekä hengellisesti että arkitodellisesti voin
ilolla yhtyä kesäisen virren 567 neljännen jakeen sanoihin:”Myös työni, Herra anna sinua
ylistää. Suo voimaa, että kannan Henkesi hedelmää. Näin Herra, Hengelläsi minua johdata
ja aina edessäsi tahtoosi taivuta.”
Iloisesti liikehtien
Ensio Koitto
9
Kuva: Sakari Röyskö
Juhlasivut
Irja Pakarinen (vas.) ja Merja Plet
Keravan yhdistyksestä tekevät
ostoksia Krellin myyntipöydiltä.
Elina ja Hannu Heikkilä kertoivat
lähetystyöstään Inkerin
seurakunnassa Venäjällä. (Kuva
vasemmalla alhaalla.)
Ritva Siren ja Ulla Helenius
Kangasalalta odottivat
tapaavansa ystäviä. ”Jo linjaautossa oli hyvä aamuhartaus,
jossa kehotettiin iloitsemaan”, he
kertoivat. (Kuva oikealla alhaalla.)
Ilo täyttää sydämen
Kristillisen Eläkeliiton kevätjuhla Karkussa
Kirpeän kuulaana kevätviikonloppuna noin 200
krelliläistä ympäri Suomen kokoontui Sastamalan
Karkkuun viettämään yhdistyksen kevätjuhlaa ja
vuosikokousta.
Teksti ja kuvat: Tiina Åhlgren
10
Yhteislaulu Käteeni tartu johdatteli osanottajat lauantain
avajaisjuhlaan Karkun evankelisen opiston juhlasalissa.
Juhlan teemana oli tänä vuonna Ilo täyttää sydämen, ja tähän tunnelmaan juhlaväen vei
monet iloa ja yhteisöllisyyttä
Vuonna 1902 valmistunut Wanhan Harsun päärakennus on toiminut muun
muassa kestikievarina.
Urpo Vuorenoja esittelee
Karkun riipusta, joka on alueen
kuuluisin arkeologinen löytö ja
kalevalakoruksikin valittu.
”
Harsun aitan kätköistä löytyy myös
seimi.
Harsun vitriini pitää sisällään monia musiikkikulttuuriin aarteita.
korostavat yhteislaulut. Mielenkiintoisten ja ajatuksia herättäneiden puheiden lomassa
myös Kristel-kuoro ilahdutti
laulullaan Mia Liukon ja Risto
Kahilan johdolla.
Juhlan juontaja Maiju Vuorenoja luki aluksi kiitosrukouksen ja kertoi Karkun opiston historiasta. Yhdistyksen
puheenjohtaja Ensio Koitto
pohti avauspuheessaan muun
muassa, miten nykyajan krelliläinen voi iloita, miten sydän
voi täyttyä ilolla. Hän siteerasi
Sananlaskujen jaetta ” Iloinen
sydän kaunistaa kasvot” ja totesi tämä lauseen kuvaavan
hyvin juhlapäivää ja Krelliä.
Lounais-Suomen piirin tervehdyksen toi entinen kansanedustaja ja sairaanhoitaja
Leea Hiltunen. Hän nosti puheessaan esille huolen yksinäisistä vanhuksista, vanhusten hoidosta ja ikätovereista,
jotka eivät voi hyvin.
Avajaisjuhlan päätteeksi Sastamalan seurakunnan
lähetystyöntekijät Elina ja
Hannu Heikkilä kertoivat
työstään itärajan takana In-
"Iloinen sydän
kaunistaa kasvot”.
Puheenjohtaja Ensio Koitto
siteerasi Sananlaskujen jaetta
avauspuheessaan.
kerin seurakunnan Kelton
kylässä. Lukuisten kuvien ja
mielenkiintoisten tarinoiden
myötä saimme vivahteikkaan
kuvan lähetystyön arjesta, inkerinsuomalaisten elämästä
ja historiasta sekä suomensukuisten kansojen tilanteesta.
– Siellä oppi paljon uutta
itsestä, toisesta ja meidän
uskostamme. Ihmisestä ja
elämästä yleensä, kappalaise-
11
na toiminut Hannu Heikkilä
kertoi.
Elina Heikkilä puolestaan
sanoi olevansa erityisen ylpeä
siitä, että Inkerin kirkon perhetyö jatkuu heidän lähdön
jälkeenkin, sillä eräs paikallinen pari otti työn jatkamisen
tehtäväkseen.
Iloisia kohtaamisia ja
historian aarteita
Monipuolisen ohjelman lisäksi
kevätjuhlaan kuuluu oleellisesti vanhojen ja uusien ystävien tapaaminen. Evankelisen
opiston tilat täyttyivät iloisista
kohtaamisista ja leppoisista rupatteluhetkistä kahvikupposen
tai aterian äärellä. Lauantaiiltana osallistujat saivat myös
nauttia opiston rantasaunojen
löylyistä ja samalla ihailla kevääseen puhkeavaa luontoa ja
järvelle avautuvaa maisemaa.
Lauantaina pidetyn liiton
vuosikokouksen rinnakkaisohjelmana järjestettiin kierros
Wanhan Harsun perinne- ja
museokotiin Karkun keskus-
taan. Taloa isännöivät Maiju
ja Urpo Vuorenoja hankkivat
sen kodikseen vuonna 1994.
Harsun historia ulottuu aina
1500-luvulle, ja tila osoittautuikin nopeasti varsinaiseksi
historian aarreaitaksi.
Urpo Vuorenoja esitteli krelliläisille talon vintiltä, eristeistä ja pihapiiristä
tekemiään löytöjä: satoja
vanhoja kirjoja, koulukirjoja, hengellisiä laulukirjoja,
kirjeitä, postikortteja ja niin
edelleen. Yksi hienoimmista
aarteista on 1700-luvulta peräsin oleva nuottikirja, jonka talon entinen isäntä Juho
Jaakob Solenius on käsin
kirjoittanut. Harsun löydöt
johdattivat Urpo Vuorenojan
suomalaisen hengellisen musiikin historian tutkimiseen.
Hänen 600 niteen hengellisten laulukirjojen kokoelma
teki kuulijoihin syvän vaikutuksen.
Wanha Harsu ympäristöineen toimii myös vilkkaana
kylätoiminnan keskuksena.
Kuva: Urpo Vuorenoja
Martti Koponen ja Ritva Vesterinen kruunattiin vuoden 2015 hymypapaksi
ja hymymummoksi.
12
Siellä pidetään niin joulumyyjäisiä kuin kesäisiä kuoroiltoja. Pihapiiriin Ylöjärveltä
2000-luvulla tuodusta Hyvän
paimenen mökistä lähtee neljän kirkon kirkkovaellusreitti
kohti Tyrvään kirkkoa. Harsulta saa matkalle mukaan
opaskirjasen, vesipullon ja
leipää sekä rukouskortteja.
Lisäksi aitassa on esillä seimi
ja vanhassa pakarissa toimii
kesäkahvila.
– Kotiseuturakkaus on vienyt meidät Sastamalan seudun kulttuurin, luonnon ja
historian pauloihin, Urpo Vuorenoja kertoi ja esitteli myös
toisen rakkaan harrastuksensa Sastamala Gregorianan, jota he olivat perustamassa yli
20 vuotta sitten.
Evankeliumin iloa ja
huomionosoituksia
Viikonlopun aikana juhlaväki sai tutustua myös Karkun
upeaan harmaakivikirkkoon,
joka on yksi kirkkotaiteen
helmistä – ulkoa karun kivinen, mutta sisältä kodikas
ja valoisa, pienen seurakunnan kotikirkko. Lauantaina
Kristel-kuoro esitti kirkossa
iltamusiikkia ja sunnuntaina
siellä pidettiin messu.
Sunnuntain päiväjuhlassa
nuorisotyöntekijä Riku Rinne
kertoi evankeliumin ilon ihmeestä elämässä. Lisäksi juhlassa kruunattiin vuoden 2015
hymymummo ja hymypappa.
Huomionosoituksen saivat tänä vuonna Ritva Vesterinen ja
Martti Koponen.
Krellin tunnuslaulun Matkalaulu saattelemana osanottajat aloittivat kotimatkan
sunnuntaina kiitollisina ja
virkistyneinä viikonlopun annista.
Yad Hashmona
- kahdeksan muistolle
Teksti Unto Järvi-Laturi
Kuva Päivi kyyrö
Moni lehtemme lukijoista on
vieraillut Israelin-matkallaan
Yad Hashmonassa, suomalaisten rakentamassa kibbutsissa (moshavissa). Äkkiseltään
tuo nimi on ”täyttä hepreaa”,
mutta sillä on supisuomalainen sisältö. Tänä vuonna
tulee kuluneeksi 70 vuotta
holokaustista, miljoonien juutalaisten tuhoamisesta keskitysleirillä. Tähän joukkoon
kuuluu myös kahdeksan Suomesta lähetettyä juutalaista.
Eräät suomalaiset Israelin
ystävät ja kibbutseissa työskennelleet saivat 1950-luvulla
ajatuksen perustaa Israeliin
oma, suomalainen kibbutsi.
Kauniina ideana oli rakentaa
se niiden kahdeksan juutalaisen muistolle, jotka Suomi
luovutti holokaustin uhreiksi.
Vuonne 1969 pieni joukko
suomalaisia lähti Gevamin oppimaan kibbutsin rakentamista. Seppo Raulon sitkeällä yrityksellä saatiinkin lopulta Yad
Hashmonan rakentamiselle
virallinen lupa. Paikka löytyi
Juudean vuorilta, noin 10 kilometriä Jerusalemista. Työhön
osallistui 25 suomalaista. Sitä
ennen he kävivät rukoilemassa vuorella, tulevan kibbutsin
paikalla. Näissä rukoushetkissä syntyi myös virsikirjaamme
virsi 515 ”Nouskaamme vuorelle korkeimmalle”.
Suomesta kerätyillä varoilla, suomalaista pyöröhirsistä
koottu rakennus valmistui
1983. Samana vuonna, ensimmäisellä Israelin-matkal-
Kaarlo ja Maire Syvännön hauta Jad Hashmonassa. Lähetyspioneeri Kaarlo
Syväntö tuli Israeliin ennen Israelin valtion perustamista heinäkuussa 1947.
Syksyllä 1949 koko Syvännön perhe muutti Israeliin. Kaarlo Syväntö aloitti
Raamattujen painatus- ja levitystyön, ja ensimmäiset Ruotsissa painetut
hepreankieliset Raamatut saatiin Israeliin 1956.
lamme, poikkesimme siellä
vaimoni kanssa ja istutimme
laitoksen tukemiseen tarkoitetun puumme rakennusta
ympäröivään puutarhaan.
Kävimme viimeksi tekemällämme Israelin-matkallamme
jälleen Yad Hashmonassa.
Paikkaa isännöivät jo paikalliset israelilaiset. Uuttakin sentään löytyi. Pihapuistoon oli
pystytetty kivi kansainvälisestikin ansiokkaan elämäntyön
raamattulähetyksen hyväksi tehneen Kaarlo Syvännön
muistolle. Muistolaatassa on
teksti: ”Etsikää ensin Jumalaa
ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille kaikki muukin
annetaan.” Matt. 6:33. Se oli
Kaarlo Syvännön tunnuslause
ja elämänohje.
Sana lehden (20/2015) mukaan Yad
Hasmona luopui alkuperäisestä Kibbutsihimallisesta yhteistaloudesta vuonna 2007.
Nyt yhteisjäsenyys edellyttää vajaan 200
euron kuukausiveroa.
13
Etelän ristin alla
”Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai
muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.” Ps. 139: 9–10.
Teksti ja kuvat Mirka Kallio
Kesä alkaa olla lopuillaan.
Vaatekauppojen rekit alkavat
täyttyä syysvaatteista ja leppoisat kesälomapäivät ovat
hiljalleen vaihtuneet arkiseen
aherrukseen. Lämpötilat Sydneyssä pysyttelevät päivisin
edelleen 30 asteen tuntumassa, joten suomalaisen näkökulmasta on vaikea hahmottaa, että syksy tekee tuloaan.
Vuosien ajan yksi suurimmista haaveistani oli matkustaa Australiaan, ennen kuin
täytän 30 vuotta. Unelmani
kävi toteen seitsemän päivää
ennen takarajaa. Minun ei ole
vaikea ymmärtää, että niin
monet suomalaiset ovat vuo-
14
sikymmeniä sitten lähteneet
siirtolaisiksi maailman toiselle laidalle ja jääneet Australiaan pysyvästi, myös eläkepäiviään viettämään. Näiden
ihmisten elämä on mahtanut
olla aikamoinen seikkailu, aurinkoinen sellainen.
Palvelupiste kerää
suomalaiset yhteen
Osallistuin kahteen suomalaisten kokoontumiseen Sydneyssä. Ensimmäinen näistä
oli kaksi kertaa viikossa kokoontuva Palvelupiste, joka
perustettiin 33 vuotta sitten
auttamaan syrjäytyneitä alkoholisteja. Nykyään kokoontu-
misten tarkoitus on toisenlainen. Kaikki suomalaiset ovat
tervetulleita, myös reissaajia
osallistuu näihin tapaamisiin
aika ajoin.
Palvelupiste kokoontuu
päiväsaikaan, siksi suurin
osa osallistujista on yleensä
eläkeläisiä. Toiminta on monipuolista ja tiivistä. Palvelupisteessä muun muassa kuullaan
tuoreimmat uutiset Suomesta,
käydään tiukkoja keskusteluita maailmanpolitiikasta,
juhlitaan syntymäpäiviä, lauletaan, nauretaan, retkeillään
ja tietenkin tavataan uusia ja
vanhoja ystäviä. Toiminta järjestetään vapaaehtoisvoimin.
Nepean kilta kokoontui
aurinkoisena perjantaina
Irja Keski-Nummen kotona.
Palvelupistettä on koordinoinut jo 12 vuoden ajan Taru
Burbidge.
– Me täällä myös autamme
ihmisiä, jos jollakulla on haasteita vaikkapa lomakkeiden
täyttämisen tai muiden arkisten asioiden kanssa. Ketään ei
jätetä pulaan, Taru kertoo.
Tällä kertaa kokoontumisessa mukana oli myös suomalaisen Etelän Ristin seurakunnan pastori Martti Paananen.
Ihmiset selvästi iloitsivat
vieraasta ja hänen pitämästään hartaushetkestä, vaikka
kokoontumiset eivät luonteeltaan olekaan hengellisiä.
Nepean kilta on voimissaan
Etelän Ristin seurakuntaan
kuuluva, Sydneyn laitamilla
soljuvan Nepean joen mukaan
nimetty Nepean kilta kokoontui aurinkoisena perjantaina
Irja Keski-Nummen, 93, kotona. Virkeä ja hurmaava Irja
kertoo, että hänen 90-vuotisjuhliaan vietettiin taannoin
peräti 130 ystävän voimin.
– Ystäviä oli mukana ympäri maailman, toteaa Irja.
Hänen toiveissaan on elää
niin pitkään, että 100 vuotta tulee täyteen. Uskon, että
muutaman vuoden kuluttua
saadaankin viettää sangen
ikimuistoisia syntymäpäiväjuhlia.
Keski-ikään ehtinyt Etelän Ristin seurakunta juhli
vuonna 2014 viisikymppisiään. Seurakunta perustettiin
samaan aikaan, kun suuri
joukko suomalaisia muutti
Australiaan. Nepean kilta perustettiin vuonna 1972 ja osa
jäsenistä, Irja mukaan lukien,
on ollut mukana perustamisesta lähtien. Kokoontumisia
on kerran kuussa, lisäksi järjestetään esimerkiksi myyjäisiä ja retkiä sekä osallistutaan
seurakunnan jumalanpalveluksiin. Kiltoja on seurakunnassa yhteensä kolme, ne on
jaettu maantieteellisesti. Välimatkat Sydneyssä ovat pitkiä,
kuulemma Nepean killan kokoontumisiin jotkut saattavat
ajaa 100 kilometrin päästäkin.
Uuden elämän alku
Mietin, millaista on ollut läh-
teä Suomesta 1950–60-luvulla
tietäen, että ei tule näkemään
perheenjäseniään pitkään
aikaan. Ei ollut tekniikkaa
tiivistä yhteydenpitoa mahdollistamassa eikä Suomen
matkoihin ollut mahdollisuutta vuoden tai välttämättä
vielä kymmenenkään vuoden
jälkeen. Ehkä jotain tuosta
lähdön tunnelmasta kuvastuu
vanhassa Peppi Pitkätossun
jäähyväislaulussa, joka alkaa
sanoilla: ”On laiva valmiina
lähtöön, se kaukomaille käy,
missä taivaalla illan tullen ei
Pohjantähteä näy.”
Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä ajat olivat Suomessa
monin tavoin haastavat, eikä
työtä ollut riittävästi tarjolla. Australiassa sen sijaan
riitti työtä, siksi on ymmärrettävää, että monet lähtivät
kohti tuntematonta. Erityisesti eurooppalaisia haluttiin
Australiaan työläisiksi, sillä
maassa harjoitettiin aina
1970-luvulle saakka ”White
Australia” (valkoinen Australia) –politiikkaa, jolla pyrittiin rajoittamaan muiden
15
kuin valkoihoisten maahanmuuttoa.
Maaliskuun 26. päivä vuonna 1960 matkaan lähti Niilo
Rahkonen. Monista muista
suomalaisista poiketen hän
ei taittanut matkaa hitaasti
laivalla, vaan lähti matkaan
lentokoneella, mikä oli siihen
aikaan harvinaista.
– Meidän piti maksaa matkasta valtaosa itse, mutta
meidän jälkeemme, vuosina
68–70, tuli Australiaan toinen
suomalaisten ryntäys. Silloin
Australia maksoi siirtolaisten
matkat kokonaan.
Niilo kertoo syntymäpäivänsä lisäksi juhlivansa tuota
maaliskuista päivää elämänsä toisena merkkipäivänä,
uuden elämän alkuna. Hän
lähti matkaan yksin, mutta
joidenkin kuukausien päästä
perässä seurasi Lahja, jonka
kanssa Niilo meni pian naimisiin Sydneyssä.
– Aluksi ajattelimme vaimoni kanssa, että joskus voisi
palata Suomeen, mutta kun
15 vuoden jälkeen kävimme
ensimmäisen kerran Suomes-
Irja Keski-Nummi ja Niilo Rahkonen
ovat viihtyneet Australiassa.
sa, niin meille selvisi, että
kuulumme Australiaan, kertoo Niilo.
Talo täynnä iloa
Hyvin ovat
Australiassa
viihtyneet monet muutkin
suomalaiset. Killan kokoontumisessa ei näkynyt ikävystyneitä ilmeitä, vaan talo täyttyi
naurusta ja hyväntuulisesta,
vilkkaasta keskustelusta.
Näin on kuulemma aina ollut
–naurua on paljon, se kuuluu
tämän killan periaatteisiin.
Monet muistelevat ensimmäisiä vuosiaan Australiassa, aikaa, jolloin saavuttiin maahan
kielitaidottomana, eikä työkokemustakaan kaikilla ollut
mainittavissa määrin. Silloin
työtä saattoi saada ilman
kouluja ja kokemusta, ahkera
työmies oppi työnsä tekemällä ja sillä tavoin pikkuhiljaa
kielitaitokin karttui. Kuulemma jollekin irtosi työpaikka
rakennustyömaalla, vaikka
haastattelussa tunnusti, ettei
ollut pitänyt aiemmin työvälineitä kädessä päivääkään.
Niin erilaista, ja kuitenkin
saman armon varassa elämistä on elämä siellä, missä Pohjantähden sijaan öitä valaisee
Etelän risti. Monta suomalaista elämäntarinaa mahtuu
Tyynen valtameren rannoille.
Paikallisten leppoisa elämänasenne on selvästi tarttunut
Australiassa myös suomalaisiin. Kaikesta kyllä selvitään.
Niin kauan kuin elämää jatkuu, on toivoa ja naurun täyteisiä kohtaamisia jäljellä.
Ikinuoret 40 vuotta
Tervetuloa yhdistysväki, ystävät ja yhteistyökumppanit viettämään
yhteistä juhlaa Kalevan kirkkoon juhlamessuun 31.8.2015 klo 11
Ruokailun ja kahvin jälkeen seurakuntasalissa
jaamme muistoja vuosien varrelta.
Kristillinen eläkeläisyhdistys Ikinuoret ry
Viralliset tervehdykset Kalevan kirkon eteistilassa klo 10.30
Ilmoitathan tulostasi 1.8.2015 mennessä Tuula Kivimäelle
sähköpostilla tuulat.kivimaki@gmail.com tai puhelin 0500 779 244
16
Kristillisen Eläkeliiton syyskokous ja –juhla
Joutjärven kirkolla Lahdessa 24.–25.10.2015
Uusi armo – uusi ilo
Lauantai
Ilmoittautuminen liiton syyskokoukseen klo 10 alkaen
11.30–12.30 Lounas (hinta 10,-)
13.00
Avajaisjuhla, juontajana Seppo Vänskä
Tervetulosanat:
Joutjärven kirkon kappalainen
Ilmo Leinonen
Juhlapuhe: rovasti Pekka Eskelinen
Liiton tervehdys pj. Ensio Koitto
Musiikki Kristel-kuoro,
johtajana Mia Liukko ja Risto Kahila
14.30
Kahvi (3,-)
15.15Syyskokous
15.15Rinnakkaisohjelma
17.00
Päivällinen (10,-)
19.00
Kristel-kuoron iltamusiikki
20.30 Iltapala (5,-)
Sunnuntai
10.00
11.30
13.00
14.30
Kristillinen
Eläkeliitto ry:n
syyskokous
Kristillisen Eläkeliiton sääntömääräinen syyskokous pidetään syysjuhlien yhteydessä Joutjärven
kirkolla 24.10.2015 kello 15.15.
Kukin jäsenyhdistys on oikeutettu lähettämään
kokoukseen yhden edustajan jokaista alkavaa
sataa jäsentä kohden, kuitenkin enintään viisi
edustajaa. Kokousedustajille ennakkoon lähetettävät kokousasiakirjat tulee ottaa mukaan
kokoukseen.
Sydämellisesti tervetuloa!
Kristillinen Eläkeliitto ry
Hallitus
Messu, mukana Kristel-kuoro
Lounas (10,-)
Päiväjuhla, Kerttu Nygren juontaa
Tervehdys: Toiminnajohtaja Päivi Kyyrö
Juhlapuhe: rovasti Jaakko Uski
Musiikki: Kristel-kuoro
Päätöskahvi (3,-)
Kristilliselle Eläkeliitolle on varattu majoituskiintö Hotelli Scandicista. Majoituksen huonehinta 83€. Majoitus varattavissa suoraan Hotelli Scandicista p. 03 339
3911 tai lahti@scandichotels.com
Varaukset tehtävä 24.9.2015 mennessä.
Hotelli Scandicista/Matkakeskuksesta pääsee bussilla
nro 3 Joutjärven kirkolle 20 min. välein.
Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu,
hän kasvaa kuin Libanonin setri.
Vielä vanhuudessaan he tekevät
hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.
Ps. 92:13, 15
17
Luonnollista
Pientä Puhetta Possuista
Kuva: ensio koitto
Sika (Sus scrofa domestica) on meille kaikille
tuttu kotieläin. Se on villisiasta kesytetty sorkkaeläin, joka on hyvin sosiaalinen ja viihtyy
laumoissa. Maataloudessa sitä pidetään lihan
tuotantoon sopivana eläimenä. Nykyisin sikalat ovatkin melko suuria ja ne on rakennettu
siisteiksi ja tuotantoon sopiviksi.
Ennen vanhaan maaseudulla oli pieniä sikaloita, joissa oli useita pieniä karsinoita. Melko
pienissäkin mökeissä kasvatettiin yksi tai kaksi
possua omassa karsinassaan. Myöhemmin ne
sitten päätyivät joulupöydän kinkuiksi.
Sian poikanen porsas on pienenä söpö,
vaaleanpunainen puhdas pallero. Se vieroitetaan emästään kolmiviikkoisena, mikäli siihen on tarvetta. Mieluiten vieroitus kuitenkin
tehdään 28 päivän ikäisenä. Porsaan kärsä on
luonteva työkalu, jolla voi paljon kärsiä. Jotkut
pitävät lemmikkieläiminään minipossuja.
Juutalaisuudessa ja islamissa sikaa nimitetään saastaiseksi eläimeksi, jonka syöminen
on kielletty. Näissä kulttuureissa syödään
lampaan- ja naudanlihaa. Myös jotkut kristityt
pitävät sianlihaa epäterveellisenä, joten joulupöydän kinkku voi vaihtua savusiiaksi.
Sianlihan syönnin kieltämisen historiallisena taustana uskotaan olleen trikiini-loinen, jo-
18
ka usein saastutti sianlihan. Trikiini voi tarttua
ihmiseen huonosti kypsennetyn lihan välityksellä. Mooseksen laissa sianlihan syöntikielto
saattoi liittyä trikiini-loiseen ja likaisuuteen.
Raamatun Tuhlaajapoika-kertomuksessa
pääosanesittäjä päätyi sikakaukaloiden äärelle perintöomaisuutensa menetettyään. On
sanottu, että sen alemmalle tasolle ei juutalaisuudessa voi joutua.
Toisin on esimerkiksi Kiinassa, jossa sika on
suosittu eläin. Myös Tyynenmeren saarten
asukkaat pitävät sikaa suuressa arvossa. Siellä
sikoja pidetään jopa varallisuuden mittana.
Eräiden Papua-Uuden-Guinean heimojen perinteisiin kuuluu, että kun mies haluaa vaimon,
hän antaa vaimon heimolle ”maksuksi” sikoja.
Meillä Suomessa on kauniita, hellyttävän
näköisiä pikkupossu-palleroita kesäisin esillä
maalaismarkkinoilla, ja voihan siellä mukana
olla isompiakin yksilöitä. Jos tänä kesänä satutte näkemään näitä luonnonlapsia, niin kyllä ne
aina yhden digikuvan väärtejä ovat!
Kesäisiä pikkuporsaita muistellen
Ensio Koitto
Mieleenpainuva matka
Israeliin 20.–28.3.2015
”Tulee aika, jolloin minä käännän kansani Israelin
ja Juudan kohtalon. Karkotetut minä tuon takaisin
siihen maahan, jonka annoin heidän isilleen, ja he
saavat sen jälleen omakseen. Tämän minä lupaan.”
Jer. 30:3.
Teksti ja kuva Arto & Angelina Ihalainen
Oli todella kiintoisaa päästä
jälleen Israeliin, kun edellisestä ja samalla myös ensimmäisestä kerrasta on vierähtänyt
lähes 43 vuotta. Vaimolleni
Angelinalle (Lina) kerta oli
ensimmäinen.
Vaikka alun perin 16 hengen matkaseurue supistui lopulta puoleen, se ei haitannut
tahtia, olihan ehkä paremmat
mahdollisuudet tutustua toisiimme. Noin viikon kestävään matkaamme oli saatu
ympättyä hyvin monipuolista
ja kiintoisaa ohjelmaa.
Ensimmäinen päivä
Ensimmäinen aamupäivä Tiberiaassa oli mieleenpainuva,
kun menimme Skotlannin
presbyteerisen kirkon jumalanpalvelukseen ”kuunteluoppilaiksi”. Ja kyllä kuuntelimmekin, oli nimittäin pakko,
kun ämyrit huusivat ilmeisesti täysillä saaden aikaiseksi monimuotoista liikehdintää ja ylistyslaulua. Jäyhä
suomalainen ensikertalainen
– puhun nyt omasta puolestani – katseli ja kuunteli huuli
”
Israel ei ole vain ihan mikä tahansa
valtio ja kansa, sen osoittaa meille Pyhä
Raamattu. Se on edelleenkin Jumalan
valittu kansa ja lupausten kansa.
pyöreänä... toisaalta, mieleeni tunki jonkinlainen kateus:
Kunpa minäkin saisin voimaa
ja rohkeutta kiittää ja ylistää
Herraa Jumalaa ja Jeesusta kuten he. Illalla oli vielä
vieraita hotellilla Golanilta,
Kastrinin seurakunnasta. He
kertoivat työstään päihderiippuvaisten parissa.
Toinen päivä
Toisen päivän aamupäivällä
kävimme pienellä ”purjehduksella” Kinneretin järvellä,
vaikkakin se tapahtui moottoriveneellä. Veneen kapteeni/omistaja oli messiaaninen
juutalainen (vai oliko arabi?)
ja myös erinomainen musikantti, jonka esityksistä
saimme nauttia ”purjehduksen” aikana. Tämän jälkeen
osa ryhmästä meni Hamat
Gaderin kuumille lähteille
nauttimaan noin 40-asteisen
veden lämmöstä. Hamat Gader sijaitsee Kinneret-järven
eteläpuolella, aivan Jordanian rajassa kiinni. Kokemus
oli meille uusi ja miellyttävä.
Siellä olisi voinut lötkötellä
vaikka kuinka kauan. Tutustuimme myös alueella olevaan
eläinpuistoon, erilaisiin ja
erikokoisiin alligaattoreihin,
krokotiileihin ja kaimaaneihin. Illalla Kalervo Syväntö
tuli hotellille tapaamaan ryhmäämme. Oli mielenkiintoista
kuulla hänen kokemuksistaan
elämästä Israelissa.
Kolmas päivä
Tiberias jäi taaksemme, siirryimme Betlehemiin. Matkan
19
varrella kävimme Kuolleella merellä kellumassa. Vähän pettyneenä totesin, että se ei ole enää läheskään
20
samanlainen kuin viime
käynnilläni noin 43 vuotta
sitten. Poikkesimme myös
Kinneretin maustekaupas-
sa, Jeesuksen kastepaikassa (oletetussa) Jordanjoella
ja Ahavan kosmetiikkamyymälässä.
Betlehemissä. Illalla vieraaksemme saapui pastori J.H.
Wael paikallisesta arabikristittyjen seurakunnasta. Hän
oli toiminut aiemmin Gazassa
palestiinalaisterroristien keskuudessa, mistä riittikin mielenkiintoista kerrottavaa.
Neljäs päivä
Ohjelmassa oli muun muassa
käynti Jeesuksen syntymäkirkossa ja hieman käyskentelyä
Viides päivä
Retki Jerusalemiin, jossa kävimme muun muassa Theodor Herzlin perinnemuseossa
sekä Vainojen museossa Jad
Vashemissa. Varsinkin viimeksi mainittu herätti monia
ajatuksia, kysymyksiä ja tunteita. En varmasti ole ensimmäinen enkä viimeinen, joka
on hämmästellyt sitä rajatonta ja hallitsematonta, suorastaan patologista vihaa ja halveksuntaa Jumalan valittua
kansaa Israelia kohtaan. Uskomme kuitenkin, että tämäkin kuuluu Jumalan suureen
ohjelmaan, vaikka vajavaisen
ihmisen rajallinen aivokapasiteetti ei riitä sitä täysin ymmärtämään. Löysimme Oscar
Schindlerin muistolaatan. Ehtoollinen puutarhahaudalla
oli mieleenpainuva kokemus!
Kuudes päivä
Tutustuimme Kirjoitusten
museoon. Näiden ikivanho-
jen kirjoitusten (Qumran,
Kuolleenmeren laakso) löytyminen ja sen jälkeiset tapahtumat olivat ihmeellistä
kuultavaa. Myös Jerusalemin pienoismalli Herodeksen
aikaisine temppeleineen oli
näkemisen arvoinen, ja Itkumuurilla käynti teki toisaalta
syvän ja toisaalta myös ristiriitaisen vaikutuksen, samoin
kävely Via Dolorosalla, tuskien tiellä.
Viimeisen päivän iltamme
huipentui sapatti-illalliseen
Heikki Kankaan perheen vieraanvaraisessa kodissa. Lämpimät ja sydämelliset kiitokset heille! Herra siunatkoon
heitä, ja heidän työtään runsaasti!
Israel ei ole vain ihan mikä
tahansa valtio ja kansa, sen
osoittaa meille Pyhä Raamattu. Se on edelleenkin Jumalan valittu kansa ja lupausten
kansa.
Haluan vielä kiittää matkan järjestäjiä, matkan johtajaa, oppaita ja kaikkia teitä
matkaystäviä, joiden kanssa
saimme tilaisuuden kulkea
kappaleen matkaa yhdessä,
elämän tietä, sitä päämäärää
kohti, johonka me kaikki olemme matkalla: Iankaikkiseen
elämään Taivaan kodissa.
21
Tampereella iloittiin liikunnasta
Iloa liikkeelle päivä järjestettiin UKKinstituutin tiloissa Tampereella. Päivä
toteutettiin yhteistyössä Ikinuoret
ry:n ja UKK-instituutin kanssa.
Teksti ja kuvat Päivi Kyyrö
Päivän aikana liikuttiin ja kuultiin luentoja
liikunnan merkityksestä terveydelle sekä toimintakyvyn ylläpidolle. Tutkimusjohtaja Harri
Sievänen puhui yli 65-vuotiaiden liikuntasuosituksista ja toimintakyvyn kannalta keskeisistä
kunnon osa-alueista. Tämän jälkeen harjoiteltiin tasapainoa tasapainoradalla, osallistuttiin
tuolijumppaan ja saatiin kuntosaliohjausta.
Iltapäivällä tutkija, fysioterapeutti Radhika Patil luennoi siitä, että koskaan ei ole liian
myöhäistä aloittaa liikuntaa ja että liikunta
sopii kaikille ja jokaiselle löytyy sopiva liikuntamuoto.
– On tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet, että lihaskuntoa voidaan parantaa vielä 90-vuotiaana. Liikunta vaikuttaa kaikista eniten
niihin, jotka ovat liikkuneet vähemmän. Jos
aloittaa tosi huonolta tasolta, näkee suurimmat erot, kertoo Radhika Patil.
– Liikunnan tulisi olla nautinnollinen asia.
Jos ei ole ikinä harrastanut liikuntaa, siihen on
varmasti jokin syy, miksi liikunta ei ole ollut
miellyttävää.
Jokainen arkielämässä tehty liike vaikuttaa
myös luustoon. Itse luiden lujuuteen ei vanhemmalla iällä voi valtavasti enää vaikuttaa,
mutta tärkeää on kiinnittää huomiota lihasten
vahvistamiseen ja toimintakyvyn säilyttämiseen. Varsinkin vanhempien ihmisten on hyvä
kiinnittää huomiota liikunnan turvallisuuteen.
Kuntosaliliikunnassa tulee huomioida, että ei
muodostu virheasentoja. Siksi se olisi hyvä
aloittaa ammattilaisen ohjauksessa.
Radhika Patil muistuttaa, että kaikkien ei
välttämättä tarvitse harrastaa kuntosaliliikuntaa vaan myös kotiaskareet, kuten kaupassakäynti ja vedenkantaminen, ovat liikuntaa.
Päivärutiineihin olisi hyvä lisätä porraskävelyä, joka kehittää voimaa ja tasapainoa sekä
22
nilkkojen notkeutta. Tasapainon harjoittamisen voi yhdistää moniin liikkumismuotoihin.
Iloa liikkeelle päivän aikana ei ehtinyt
puutua penkkiin, sillä luennot olivat sopivan
mittaisia ja sopivin välein lähdettiin liikkumaan. Päivän päätteeksi käveltiin kauniissa
luonnossa ja sitten olikin jo venyttelyn aika.
Osallistujat iloitsivat päivästä täysin rinnoin ja
toivoivat, että samanlainen päivä toteutettaisiin uudelleen. Päivän järjestämisestä kiitokset kuuluvat erityisesti Iloa liikkeelle päivän
pääkoordinaattorille, Ikinuoret ry:n puheenjohtajalle Tuula Kivimäelle.
Toiveita ja lupauksia
o Ku rke
la
hetkistä tulee joskus
kiitosrukouksia.
Kirjoitin alkuvuodesta listan
toiveistani tulevalle kesälle. En ollut
aiemmin
tehnyt tällaisia listoja, mutta jostain sellainen idea pälkähti
mieleeni. Tänään kaivoin listan esiin ja luin, mitä kaikkea
toivoinkaan. Listalla on muun
muassa jäätelön syömistä
merenrannalla ja lampaiden
katselua Fallkullan kotieläintilalla. Toiveena on siis hetkiä,
jolloin saan ihmetellä luomakunnan kauneutta ja rauhoittua. Saattaapa lampaiden
ilmeet ja puuhat hieman naurattaakin.
On toiveita, joita tokaistaan
ääneen, on toiveita, jotka kirjataan listaksi, ja sitten on
toiveita, jotka tuntuvat niin
suurilta, ettei niitä oikein edes
uskalla ajatella. Yksinäisen
toive ystävästä, toive vakavasti sairaan paranemisesta tai
toive siitä, että rakas ihminen
oppisi tuntemaan Jeesuksen.
Millaisia toiveita sinulla
on? Arjen toiveita tulevalle
kesälle? Suuria, sydäntäsi riipaisevia toiveita, joita tahdot
kertoa Jumalalle?
Joinain päivinä toivon paljon ja haluaisin asioiden menevän jollain tietyllä tavalla.
Jos toiveeni eivät täyty, harmistun ja valitan. Toisina
päivinä en toivo mitään. Elän
vain hetken kerrallaan, ja illan tullessa totean, mitä kaikkea päivä toikaan tullessaan.
En voi rakentaa päivääni
Kuva: Ja r m
Mitä sinä tällä hetkellä elämässäsi toivot? Minulla ääneen sanotut toiveet ovat
lähiaikoina olleet tällaisia:
”Olisipa huomenna kaunis
ilma. Voi kun saisin ensi yönä hyvät unet. Kunpa pian
näkisin ystäväni.” Aika usein
huomaan toivovani asioita,
jotka koskevat tätä aikaa ja
elämääni maan päällä. Toiveet ovat myös usein sellaisia,
joiden toteutumiseen en voi
itse vaikuttaa. Samat toiveet
saatankin sanoa Jumalalle rukouksessa.
On lohdullista, että Jeesus
opetti Isä Meidän -rukouksen. Sitä rukoillessa muistuu
mieleen toisenlaiset toiveet;
Jumalan valtakunnan tulo,
Jumalan tahdon tapahtuminen ja syntien anteeksisaaminen. Ja mikä ilahduttavaa,
näihin toiveisiin tiedämme jo
vastauksetkin. Ne eivät jää
epäselviksi niin kuin omat
toiveeni kauniista säästä,
vaan jokaista pyyntöä kohden löytyy jo lupaus Jumalan
sanasta. Rukoillessani syntien anteeksisaamista saan
jo luottaa Raamatun lupaukseen: ”Synnit on annettu teille
anteeksi hänen nimensä tähden.” 1. Joh.2:12.
Onko sitten väärin toivoa
ja pyytää Jumalalta ajallisia
asioita? Tai kertoa hänelle
toiveensa hyvistä yöunista? Ei
tietenkään. Onneksi saamme
kertoa hänelle kaiken. Mahtavaa on myös se, että Jeesus
voi täydellisesti ymmärtää
meitä, sillä hänkin on elänyt
ihmisen elämän. Arkiset asiat vaikuttavat paljon ainakin
minun tunteisiini, ja arjen ilon
Ajatuksia uskosta
toiveideni varaan. Osa toiveistani täyttyy ja osa ei. Osaan
rukouksista saan vastauksen
heti, osaan vasta myöhemmin. Toiveiden sijasta minun
tulisikin oppia rakentamaan
päiväni lupausten varaan.
Jumalan lupausten. Niitä on
hurjan paljon. Niin monta,
etten mitenkään pysty niitä
muistamaan ulkoa. Niistä
yksi, aivan loistava, on tämä
Jeesuksen lupaus: ”Minä olen
teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Matt. 28:20.
Tämän lupauksen varaan
voi rakentaa paljon. Kaiken.
Jokaisen päivän ja tulevan kesän. Jeesus on jo siellä, minne
minä olen vasta menossa. Eikä ole hetkeäkään, jossa hän
ei olisi mukana.
Toivotaan ja luotetaan lupauksiin!
Hanna
23
– Paikallisyhdistysten toimijoiden
tapaamisissa on saatu tärkeää
tietoa ja hyödyllisiä näkemyksiä,
projektipäällikkö Heini Röyskö
painottaa.
Aktiivinen ja hyvinvoiva
ikäihminen hankkeen antia
15.9.2013–31.3.2015 toteutettu
EETU ry:n edellinen hanke
Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen
oli Sitran rahoittama, ja siihen liittyi
olennaisesti Vahvat vanhusneuvostot
-seminaarikiertue. Kiertueella
haluttiin tehdä vanhusneuvostoja
ja niiden toimintaa tunnetuksi ja
löytää niille hyviä toimintamuotoja
ja malleja. Tavoitteena on saada
vanhusneuvostot aidoksi kumppaniksi
kunnille ja kuntapäättäjille.
Hankkeen loppuarvioissa
todettiin muun muassa, että
vanhusneuvostojen positiivinen
valtakunnallinen näkyvyys on
lisääntynyt ja mukana olevilla ihmisillä
on aito ja vilpitön halu tehdä hyvää.
Ideoiden, kokemuksen ja osaamisen
määrä on valtava ja usko siihen, että
neuvostot tekevät oikeita asioita,
on projektin myötä kasvanut.
Kehitettävää todettiin olevan vielä
mm. rahoituksessa, viestinnässä ja
asenteissa. Vapaaehtoistoiminnalle
tarvitaan myös kipeästi apua kunnilta,
esimerkiksi tilojen muodossa.
Ikäihmiset kaipasivat lisäksi arkea
helpottavia palveluita, ja niistä oltiin
myös valmiita maksamaan.
Hankkeen avulla toteutettiin myös
Vanhusneuvosto-opas, jossa esitellään
muun muassa toiminnan hyviä
käytäntöjä ja annetaan suosituksia.
Opas julkaistaan EETUn verkkosivuilla
viimeistään juhannukseen mennessä.
Hankkeen projektipäällikkönä toimi
Jari Latvalahti.
24
Eläkeläisten osallisuus
hanke tukee eläkeläisten
aktiivista kansalaisuutta
Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on
käynnistämässä uutta hanketta nimeltään
Eläkeläisten osallisuus. Hankkeen tavoitteena
on tukea eläkeläisten osallisuutta verkossa,
vapaaehtoistoiminnassa ja kunnan palveluissa.
Käynnistämiseen liittyvät valmistelut alkavat ensi
syksynä kolmella pilottipaikkakunnalla.
Teksti Tiina Åhlgren Kuva Sakari Röyskö
Hanketta on valmisteltu helmikuusta 2015 alkaen Sitran
rahoituksella projektipäällikkö Heini Röyskön ja EETU
ry:n työvaliokunnan yhteistyönä. Eläkeläisten osallisuus
hanke on valtakunnallinen, ja
se toteutuu, mikäli Raha-automaattiyhdistys myöntää sille rahoituksen. Rahoitusta on
haettu vuosille 2016–2018. Toteuttamisessa on mukana myös
kolme pilottipaikkakuntaa, jotka ovat Kuopio, Lohja ja Turku.
Hankkeen käynnistymiseen
liittyvät valmistelut aloitetaan
pilottipaikkakunnilla syksyllä
2015.
– Pilottipaikkakunnilla tullaan toteuttamaan matalankynnyksen osallistumismahdollisuuksia. Yksi suunnitteilla
oleva malli on avoimet kansalaisraadit, joita toteutettaisiin yhdessä paikallisten vanhusneuvostojen ja EETU ry:n
jäsenjärjestöjen paikallisyhdistysten kanssa, projektipääl-
likkö Heini Röyskö kertoo.
Maaliskuussa päättyneessä EETU ry:n Aktiivinen ja
hyvinvoiva ikäihminen hankkeessa nousi esiin eläkeläisjärjestöjen ja vanhusneuvostojen
yhteistyön tiivistäminen, ja
siihen toiveeseen pyritään nyt
vastaamaan. Tavoitteena on
myös nostaa avoin kansalaisraati konkreettisemmin esille
vaikuttamisfoorumina.
Painopisteenä verkko-osallisuus
Eläkeläisten osallisuus -hanke
tulee sisältämään valtakunnallisen seminaarikiertueen,
jonka erityisenä painopisteenä
ovat verkkoon siirtyvät palvelut ja niiden tulevaisuus.
– Haluamme tarjota seminaarikiertueella uusinta tietoa
ja pohtia yhdessä osallistujien
kanssa digitaalisia palveluja
ikäihmisten näkökulmasta,
sillä tulevaisuudessa julkiset
palvelut, äänestäminen, kansalaisvaikuttaminen jne. siir-
tyvät yhä enemmän verkkoon,
Heini Röyskö sanoo.
Seminaarikiertueella jaetaan myös tietoa pilottipaikkakuntien parhaista käytännöistä, jotka liittyvät ikäihmisten
osallisuuden vahvistamiseen
verkossa, vapaaehtoistoiminnassa ja kuntien palveluissa.
Paikallisyhdistyksiltä
tärkeää pohjatietoa
Helmikuussa projektipäällikkönä aloittanut Heini Röyskö
on tehnyt koko alkuvuoden tiedonhankintaa hankkeen pohjustukseksi.
– Paikallisyhdistysten toimijoiden tapaamisissa on saatu tärkeää tietoa ja hyödyllisiä
näkemyksiä, hän painottaa.
Röyskö kertoo olevansa
kiitollinen Lohjan ja Kotkan
panokseen tiedonhankintamatkoillaan ja osoittaa erityiskiitoksensa Lohjan vanhusneuvoston puheenjohtajalle Pasi
Virtaselle ja Kotkan Oloneuvokset ry:n puheenjohtajalle ja
Kotkan vanhusneuvoston jäsenelle Risto Hokkaselle.
– Lämmin kiitos myös kaikille, jotka tulivat keväällä järjestettyihin kuulemistilaisuuksiin. Oli tärkeää saada myös
heidän näkemyksensä, Heini
Röyskö kiittelee.
Hän kertoo olevansa yhteydessä pilottipaikkakuntien
EETU ry:n jäsenjärjestöjen paikallisyhdistyksiin alkusyksyn
aikana hankkeen valmisteluun
liittyvissä asioissa.
25
Kristel-kuoron kesäleiri
23.–25.7.2015 Keuruulla ja Multialla
Tervehdys laulavaiset!
Tulevana kesänä kokoonnumme Keuruun Isossa Kirjassa kuoroleirillä ja Multialla. Iltamusiikki on Multian
kirkossa perjantaina 24.7 klo
17.00. Se liittyy ”Multiaista
satoa” kesätapahtumaan.
Keuruulla Isossa Kirjassa aloitamme torstaina 23.7.
lounaalla klo 12 ja jatkamme
kuoroharjoituksilla.
Majoitus:
2hh/vrk/huone 81€
1hh/vrk/huone 70€
Hintoihin sisältyy liinavaatteet ja perjantain aamupala
Ruokailut:
Lounas 9,30€
Ansiomerkit
Kahvi 2,80€
Päivällinen 6,50€
Iltapala ostetaan itse leirikahvila SiCafesta, joka on auki klo
23.00 saakka.
Ilmoittautumiset Keuruulle 2.7.2015 mennessä puh
040 560 9865/Leea Miettinen tai sihteeri.ry@isokirja.fi
Kertokaa ilmoittautuessanne
ruokavalio ja huonekaveri.
Sähköpostilla ilmoittautujat
ilmoittakaa osoite ja puhelinnumero.
Perjantaina siirrymme lounaan jälkeen Multialle jossa
iltamusiikki klo 17.00. Sen
jälkeen on JUHLAPÄIVÄLLINEN!
Multialla majoitusta voi itse kysyä: Sinervän leirintäalueen mökit puh 040 766 0874/
Koppelomäki
Metsolan pihapiiri puh
040 660 4412/Herranen
Olettehan nopeita että saatte halutessanne majapaikan
Multialta!
Laululista
Iltamusiikki: 202a, 2, 293,
66a, 279, 285, 278, 273, 3, 295,
236, 296b, ylim. 245
Muita harjoiteltavia lauluja: 296a, 53, 145, 299, 27, 243,
300
Tervetuloa kaikki runsain
joukoin kesäleirille!
Liiton hallitus
Kultainen ansiomerkki
Hyttinen Anja, Joensuu
Kiiskinen Hilkka, Joensuu
Kokkonen Maija, Lohja
Kokkonen Matti, Lohja
Kähönen Varpu, Joensuu
Laakko Virpi Marjatta, Lappeenranta
Matikainen Sirkka, Joensuu
Pulkkinen Väinö, Joensuu
Romppanen Joutsi, Joensuu
Ensio Koitto, puheenjohtaja
Jaakopinkuja 4, 13100 Hämeenlinna,
050 3374 379, ensio.koitto@krell.fi
Hopeinen ansiomerkki
Haikonen Aarne, Lohja
Leppänen Pauli, Joensuu
Mustonen Maila, Joensuu
Puukka Marja-Liisa, Helsinki
Saari Merja, Lohja
Savolainen Maija-Leena, Lohja
Siippola Martti, Lohja
Sorsa Esko, Lohja
Tolvanen Elma, Lohja
Veiksola Ritva, Lohja
26
Tuula Kivimäki, varapuheenjohtaja
Tampere, 0500 779 244
Tapio Alasaari, Seinäjoki,
040 5250 685
Irma Repo, Savonlinna,
050 496 5410
Maija Kokkonen, Lohja,
050 326 3703
Riitta Räisänen, Leppävirta,
040 771 3850
Maila Mustonen, Joensuu,
050 372 5387
Antero Sala, Pyhtää,
050 364 4633
Lasse Nikkinen, Vaajakoski, Urpo Vuorenoja, Sastamala,
040 554 8188
050 321 6521
Kristillinen Eläkeliitto ry
Arttolantie 1, 00750 Helsinki
puh. 045 609 3551, toimisto@krell.fi
Päivi Kyyrö, toiminnanjohtaja
paivi.kyyro@krell.fi, puh. 045 312 0310
Kristillisen Eläkeliiton piirijärjestöt 2015
Etelä-Savon piiri
Rauni Liukko, puheenjohtaja
puh. 050 557 9262
rauniliukko@luukku.com
Kymen piiri
Eila Korjala, puheenjohtaja
puh. 050 499 8957
eila.korjala@pp.inet.fi
Pohjois-Karjalan piiri
Maila Mustonen, puheenjohtaja
puh. 050 372 5387
mustonenmaila@gmail.com
Irma Repo, sihteeri
puh. 050 4965410
irma.repo@gmail.com
Pirkko Klemolin, sihteeri
puh. 044 941 2196
pirkko.klemolin@pp.inet.fi
Aila Kuisma, sihteeri
puh. 0500 188 810
Hämeen piiri
Esko Ojala, puheenjohtaja
puh. 044 523 2799
esko.ojala@phnet.fi
Lounais-Suomen piiri
Leea Hiltunen, puheenjohtaja
puh. 050 402 1892
leea.hiltunen@dnainternet.net
Matti Karppila, sihteeri
puh. 0400 647 682
matti.karppila@gmail.com
Satu Nissinen, sihteeri
puh. 0400 228 280
satu.nissinen@dnainternet.net
Keski-Suomen piiri
Lasse Nikkinen, puheenjohtaja
puh. 040 554 8188
lassenikkinen41@gmail.com
Pohjanmaan piiri
Taneli Kuusisto, puheenjohtaja
puh. 050 360 2221
taneli.kuusisto@gmail.com
Ritva Vesterinen, sihteeri
puh. 050 337 0021
ritva.vesterinen2@netti.fi
Anna-Mari Jutila, sihteeri
puh. 050 358 7997
annamarijutila@gmail.com
Pohjois-Savon piiri
Eino Räsänen, puheenjohtaja
puh. 0500 671 898
eirasanen@gmail.com
Maarit Miettinen, sihteeri
puh. 050 412 1021
eirasanen@gmail.com
Uudenmaan piiri
Ulpu Leino, puheenjohtaja
puh. 050 527 9127
ulpul@hotmail.com
Sirkka-Liisa Salmi-Mehtonen,
sihteeri
puh. 045 127 2811
salmimehto@gmail
27
Kesä on koittanut, valo voittanut!
Kävelylle lähden; ihan viivan vedonko tähden?
Kuntokortti viivoista tykkää, älä kävelylle lähtöä lykkää.
Siten puhelu sille ystävälle, joka ei pääse mukaan lenkille.
Voit tuoda piristystä toisen päivään ja pääset viivaakin vetämään.
Näin yhdessä kun yritetään, saadaan vaihtelua elämään
ja jaksetaan tulla kuukausitapaamisiin.
Siellä ensin tartutaan kahvipöydän antimiin maukkaisiin, sitten hengen
ravintoa nautitaan, laulut ja ohjelmat muut hartaasti kuunnellaan.
On taivaan Isä itse kansamme; Hän yhteyden antaa tilaisuuksiimme.
Ikinuori