Merimieskirkko Sjömanskyrkan

Transcription

2/2015
Merimieskirkko
Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä vuodesta 1882 • Sjömansvännen från 1882
K
E
S
Ä
J
U
H
L
A
T
Tervetuloa
kesäjuhlille Poriin s. 19
Vartioalus Turva
jatkuvassa valmiudessa s. 23
Internationella kyrkan
i Algarve s. 28
Merimieskirkkopiiri
monen harrastuksena s. 34
Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan
1
Kalevala Korun valmistama
pronssinen ristiankkuririipus
ketjulla. Koko: leveys 2,1 cm,
korkeus 2,9 cm, paksuus
3 mm. Ketjun pituus 60 cm.
20,00 €
SISU -lastenkirjasarja ilmestynyt!
Kari Latvuksen teos Matkan ja muutoksen
kirkko kysyy, mitä on tehtävä, kun toimitaan
Tehtävä Suomenlahdella ja Hailuodon Arvoi- kirkkona? Mitä on tehtävä siitä huolimatta?
tus muodostavat Jäänmurtaja Sisu -sarjan, Mihin kirkkoa vievät sen omat lähtökohdat,
mihin ihmisten kivut? Kirkon työ matjossa koetaan jännittäviä tarinoita, jotka
vievät niin lapset kuin aikuisetkin todentun- kalla olevien ihmisten keskellä vie myös
satamaan, kapakkaan, kauppaan ja kaduille.
tuiseen seikkailuun talviselle merelle.
Matkalla olevan kirkon tehtävä suomalaisKirjat on kirjoittanut Teemu Leppälä ja
ten parissa ulkomailla haastaa miettimään
kuvittanut Petri Kantoniemi.
kirkon toiminnan ydintä myös Suomessa.
Tilaukset: merimieskirkko.fi/nettipuoti
Jäsenenalennus syöttämällä maksu-vaiheessa alennuskoodikenttään tunnus:
SMKJASEN2015
Huom! Vuoden 2015 laivakortit ovat tilattavissa nettisivulla merimieskirkko.fi
2
S
uomi on pitkä maa. Kun etelässä
kirsikkapuut kukkivat ja koivu
lehtii, on pohjoisessa vielä lunta
ja pajut vasta kissoillaan.
Kesä kuitenkin tulee, ja niin myös
Merimieskirkon kesäjuhlat. Elokuun toinen viikonvaihde merimieskirkkotyön
ystävät tapaavat toisiaan ja juhlistavat
yhdistyksen 140-vuotista taivalta Meri-Porissa. Pori on oivallinen kesäinen
retkikohde Yyterin hiekkarantoineen,
Reposaaren vanhoine asuinalueineen,
satamineen, jazz-tapahtumineen ja
moninaisine palveluineen.
Oma suosikkini Porissa on Reposaaressa sijaitseva, vuonna 1876 käyttöön
vihitty, norjalaistyylinen, kuusikulmainen tunturikirkko.
Kirkon suunnittelijaa ei tunneta,
mutta sen piirustukset on tilattu aikoinaan Tukholmasta. Kirkon korjauksen
yhteydessä 1900-luvun alussa sinne
asennettiin myös Felix Frangin maalaama alttaritaulu. Sisäkaton maalaukset
on tehnyt professori Lennart Segerstråle vuonna 1928. Kirkon 11-äänikertaiset urut ovat peräisin vuodelta 1940.
Suomessa ainutlaatuisessa tunturikirkossa toimitetaan myös Merimieskirkon juhlajumalanpalvelus 9.8.2015
piispa Kaarlo Kallialan johdolla.
Kannattaa tulla kauempaakin! Ei Suomi niin pitkä maa ole.
Marko Toljamo
toimitussihteeri
marko.toljamo@merimieskirkko.fi
Benelux-alueen merimiespastorina
maaliskuussa aloittanut Pauliina Tuomanen on innokas visioimaan Rotterdamin
uusitun kiinteistön käyttömahdollisuuksia:
”Merimieskirkko on risteysasema, jossa
palvellaan kaikkia, jotta voimme palvella
suomalaisia, mikä on viimekädessä erityiskutsumme. Kun ymmärrämme tämän,
meillä on laajat mahdollisuudet toimia
uudella otteella taloon puhalletun uuden
elämän myötä.”
33
2Toimittajalta
4 Pääkirjoitus / ledare
5 Hartaus, 125 vuotta sitten, pilapiirros
6 Asuntona rekka
8 Mielipuuhaa vapaaehtoisena
9Merimieskirkkouutisia
10 Greenwichin maineikkaat museot
12 Merimiespapin into tarttuu
14 Kirkkolaiva
15 Meritaide, sarjakuva
16 Kotimaantyön kuulumisia
17 Emäntä vastaa majoituspalveluista
12
19–22 Kesäjuhlat 2015
22 Ulkovartioalus Turva
25 Kolumni
26 Merimiehestä teologiksi
27 I kyrkans skepp
28 Internationella kyrkan i Algarve
30 Böcker
Kuva: Marko Toljamo
Hopeasepän tekemä
hopeinen kaulariipus
ketjulla. Ajaton
ankkuririipus sopii
kaulaan ripustettavaksi
niin miehelle kuin naiselle.
Ankkuriristin mitat: leveys
1,2 cm, korkeus 1,3 cm.
Voit valita ketjun pituuden:
45 cm tai 50 cm.
21,80 € / kpl
*
6
Kuva: Sanna-Maria Tiusanen
30,00 €
49,00 €
Monet tietävät, että osa
ulkopaikkakunnalle muuttaneista rakennusmiehistä
asuu leirintäalueella. Moni
ei tule ajatelleeksi, että
myös jotkut rekkamiehet
päätyvät viettämään
yönsä asunnon sijasta
työpaikallaan eli rekassa.
Lasse Sipari (kuvassa vas.)
ja Ilkka Rinne pitävät
järjestelyä toimivana ja taloudellisesti kannattavana.
Kaikki ne palvelut, joita
asunnottomat rekkakuskit
tarvitsevat, löytyvät merimieskirkolta.
32 Kirjat
34 Merimieskirkkopiirit
35 Merikohtaloita
36 Perhepiiri
38 Merimieskirkkouutisia
39 Yhteystiedot / kontakt uppgifter
40 Elämän merellä
Ulkomaisten risteilyalusten kausi Helsingissä käynnistyi taas toukokuun alussa. Samalla
avattiin myös viime vuonna perustettu Cruise Crew Lounge ANCHOR, joka palvelee
Helsingin Hernesaaren satamaan saapuvien risteilyalusten miehistöjä. Palvelupiste on
Merimiespalvelutoimiston ja Suomen Merimieskirkon yhteinen voimanponnistus. Helsinkiin saapunee tänä kesänä yli 250 risteilyalusta, joista noin 120 ankkuroituu Hernesaaren
laitureille.
Merimieskirkko / Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä / Sjömansvännen
2/2015
133. vuosikerta / 133:e årgången
ISSN 1457-5167
Julkaisija / Utgivare:
Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf.
Päätoimittaja / Chefredaktör:
Hannu Suihkonen
hannu.suihkonen@merimieskirkko.fi
Toimitussihteeri / Redaktionssekreterare:
Marko Toljamo
Översättningar / Käännökset:
Novatext, Mari Nyman
Tämä merkki kertoo, että
aiheesta on enemmän tai
juttu on toisella kotimaisella
kielellä lehden lisäsivuilla netissä.
Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko virallisen
ilmestymispäivän jälkeen.
Toimituskunta / Redaktion:
Suihkonen Hannu (pj.), Juthas Christina, Malmberg
Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki
Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa
Irtonumerohinta / Lösnummerpris:
10,00 € + pst.
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat /
Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden:
Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B
00150 Helsinki, Helsingfors
Puh. / Tel. +358 9 6962 4520
Fax. +358 9 6962 4555
heidy.egger@merimieskirkko.fi
Paino / Tryckeri: Wellprint Oy
Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 €
Katso s. 37 Se på s. 37.
Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä
ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää
kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa
käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta.
Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen palkkio maksetaan julkaisemisen / lehden
ilmestymisen jälkeen.
Vuosikertahinta 4 numeroa /
Prenumerationspris 4 tidskrifter:
Suomessa / i Finland: 50 €
EU-maihin / till EU länder: 50 €
Muihin maihin / till andra länder: 55 €
Ulkoasu / Layout: Taija Näsi
Kansi / Pärm: Porin Reposaari,
tuulimylly veden äärellä.
Kuva: Otavamedia / Lehtikuva / Mirja Kakko
Aineisto- ja ilmestymispäivät 2015:
Nro 3: 21.8. / 11.9. Nro 4: 16.11. / 9.12.
sisältö
*
Huom! Ostamalla Merimieskirkon myymiä tuotteita tuet merimieskirkkotyötä!
toimittajalta
Juhlaan ja arkeen
nettipuodista
Kesäkirkko
Kuva: Heli Lomu
pääkirjoitus / ledare
hartaus
Hannu Suihkonen
pääsihteeri
generalsekreterare
Matkalle lähteville
Olennaista on katsoa eteenpäin
M
erimieskirkon hallitus
päätti kokouksessaan helmikuussa käynnistää Merimieskirkon uuden
strategian laatimisen.
Hallituksen on tarkoitus hyväksyä vuodet
2016–2020 kattava
strategia tämän vuoden lopulla. Strategian tekemisen
muodollinen syy on nykyisen strategiakauden päättyminen tämän vuoden lopussa, mutta todellinen syy
on maailmassa nopeassa tahdissa tapahtuva muutos.
Sanaan ”muutos” kytkeytyy helposti mielleyhtymä
jostakin kielteisestä tai torjuttavasta etenkin silloin,
kun muutoksia tapahtuu nopeasti ja niitä on useita
yhtä aikaa. Muutokset eivät voikaan olla itsetarkoitus.
Olemme kuitenkin tilanteessa, jossa Merimieskirkon
täytyy jälleen kerran pohtia työnsä linjauksia ja painopisteitä.
Merimieskirkon uudessa strategiassa on olennaista tunnistaa ympärillämme ja työssämme välttämättä tapahtuvat monet muutokset ja reagoida sekä
tarttua niihin rohkeasti. Yksi muutos, joka on jo tapahtunut, on suomalaisten muuttunut suhtautumi-
nen kirkkoon ja kristinuskoon. Kristittynä eläminen
on aikaisempaa enemmän tietoinen valinta, eikä
itsestäänselvyys, kuten vielä muutama vuosi sitten.
Tämä muutos koskettaa myös Merimieskirkon työtä, koska useat liikkeelle lähtevät ihmiset kuuluvat
ryhmään, jota tutkimuksissa kuvataan irralliseksi
suhteessa uskoon ja kirkkoon.
Mikään organisaatio ei ole olemassa itseään varten, ei myöskään Merimieskirkko. Siksi yksi strategian olennainen kysymys on, miksi ja keitä varten
Merimieskirkko on olemassa. Mikä on Merimieskirkon identiteetti ja mikä yhdistää Merimieskirkon
työn eri osa-alueita? Uskon, että löydämme näihin
kysymyksiin vastauksia.
Merimieskirkon uutta strategiaa tehdään Merimieskirkon täyttäessä 140 vuotta. Strategian teon
yhteydessä tulee melkeinpä automaattisesti arvioitua, mitkä ovat niitä asioita, jotka kantavat myös
tulevaisuudessa ja mitkä ovat niitä, joista on syytä
luopua. Olennaista on kuitenkin katsoa eteenpäin.
Juhlavuoden pääjuhlaa ja juhlamessua vietetään
Meri-Porin seurakunnan isännöimillä Merimieskirkon kesäjuhlilla 8.–9. elokuuta Pihlavassa ja
Reposaaressa. Päivien tarkempi ohjelma on tässä
lehdessä ja nettisivullamme.
Tervetuloa!
J
umala, kaikkivaltias Isä, joka olet pyhien kunnia, tie, totuus ja elämä.
Sinä, joka ohjaat omiesi matkoja,
lähetä rauhan enkeli kulkemaan palvelijoidesi kanssa.
Johdattakoon enkelisi heitä siihen paikkaan, johon he lähtevät.
Anna ilon, rauhan ja onnen seurata heitä.
Opasta heitä matkalla niin, etteivät he saisi mitään vahinkoa sielulleen,
ruumiilleen tai omaisuudelleen eikä paha vihollinen tuottaisi heille vahinkoa.
Varjele heitä kaikelta pahalta ja anna matkakumppaniksi Pyhä Henkesi.
Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.
Aamen.
Rukous Agricolan Rukouskirjasta.
Nykysuomeksi toimittanut
Juhani Holma. Kirkkohallitus, 20006.
Kuva: Marko Toljamo
Kattomaalaus Porin
Reposaaressa sijaitsevassa
norjalaistyylisessä
tunturikirkossa.
Kattomaalaukset teki
professori Lennart
Segerstråle vuonna 1928.
Det viktigaste är att blicka framåt
P
å Sjömanskyrkans styrelsemöte i februari beslutade man att påbörja arbetet med Sjömanskyrkans nya strategi. Styrelsen ska godkänna
strategin för 2016–2020 i slutet av innevarande år.
Den formella orsaken till den nya strategin är att den
nuvarande strategiperioden avslutas vid årsskiftet,
men den verkliga orsaken är de snabba förändringarna som sker i världen. Ordet ”förändring” associeras
lätt till något negativt eller begränsande, framför
allt när flera förändringar sker snabbt och samtidigt.
Förändring är inte ett självändamål. Men nu befinner
vi oss i ett läge där vi återigen måste reflektera över
riktlinjerna och tyngdpunkterna i Sjömanskyrkans
arbete.
Enligt Sjömanskyrkans nya strategi är det viktigt att vi identifierar de många förändringar som
oundvikligen sker omkring oss och i vår verksamhet och att vi vågar reagera på och ta itu med
dem. En förändring som skett är finländarnas ändrade inställning till kyrkan och kristendomen. Att
leva som kristen är mer än någonsin ett medvetet
val, och inte en självklarhet som för några år sedan.
Den här förändringen påverkar Sjömanskyrkans
4
arbete eftersom många av människorna som befinner sig i rörelse tillhör den grupp som i undersökningar beskrivs vara frigjord från tron och kyrkan.
Ingen organisation finns till för sin egen skull, inte
heller Sjömanskyrkan. Därför är en av de viktiga
strategifrågorna varför och för vem Sjömanskyrkan
finns till. Vilken är Sjömanskyrkans identitet och
vad förenar de olika delområdena av Sjömanskyrkans arbete? Jag är övertygad om att vi lyckas
finna svaret på dessa frågor.
Sjömanskyrkans nya strategi tas fram när Sjömanskyrkan fyller 140 år. I samband med strategiarbetet kommer vi nästan automatiskt in på bedömningar av vad som håller även i framtiden och vad
vi bör avstå från. Det viktigaste är dock att blicka
framåt. Jubileumsårets huvudfest och festmässa
hålls under Sjömanskyrkans sommarfest den 8–9
augusti. Havs-Björneborgs församling är värd för
sommarfesten som äger rum i Svinhamn och Räfsö.
Programmet för sommarfesten hittar du i det här
numret av tidningen och på vår webbplats.
Välkommen!
”Ilmoituksia”. Merimieslähetyksen
vuosijuhla vietetään, jos Jumala suo,
toisena helluntaipäivänä, toukokuun 26
p:nä. / Jumalanpalvelusten päätyttyä
kokoonnutaan vuosikokoukseen
Nikolain kirkon itäiseen palviljongiin
kello ½ 8 illalla. / Toivottavaa olisi, että
lähetyksemme tärkeä toimi keskustelunkin
kautta tulisi tunnetuksi. Kehoitamme
hartaasti seuramme jäseniä ja ystäviä
vuosikokouksessa olemaan läsnä.
Merimiehen Ystävä 5/1890
5
Työpaikka kotina
Asunnottomien rekkakuskien
kakkoskoti on
Vuosaaren merimieskirkko
Rekassa asuminen
on asenteesta kiinni.
Myönteisiä puolia on paljon
jos ne haluaa nähdä.
M
elkein jokaisena arki-iltana
Vuosaaren
merimieskirkon
oleskelutila täyttyy saunanraikkaista rekkakuskeista ja heidän
iloisesta puheensorinastaan sekä kahvikuppien kilinästä. Mitä lähemmäksi
viikonloppu tulee, sitä enemmän kuljettajien ajatukset siirtyvät eri maakunnissa
Lasse Sipari on tuunannut Mustangiaan
varoilla, joita on säästynyt rekassa
asumisella. Pelkääjän paikalla istuu
kollega Ilkka Rinne.
6
sijaitseviin koteihin. Viikon reissutyö alkaa olla ohitse, ja kodin ja perheen kutsu
on voimakas.
Suomalaisille on lähes itsestäänselvyys, että kaikilla kansalaisilla on
asunto, johon palata työpäivän päätyttyä. Asuminen vakituisessa osoitteessa
merkitsee suuria, ihmisen identiteettiä
määrittäviä asioita. Lähes kaikilla suomalaisilla rekkakuskeilla on vakituinen,
fyysinen asunto jossain päin Suomea,
vaikkei sinne ehtisikään kuin viikonlopuiksi. Mutta aina löytyy hämmentäviä,
ihmeellisiä ja kiehtovia poikkeuksia.
– Minulla ei ole ollut asuntoa kahteen
vuoteen, vuodesta 1978 rekkaa ajanut
Ilkka Rinne kertoo.
– Minä taas olen ollut asunnoton kohta
vuoden verran, kahdeksan vuotta Ilkkaa
aikaisemmin kuljetusalalla aloittanut
Lasse Sipari jatkaa.
Vuokra- tai omistusasunnon sijaan
miehet ovat päätyneet viettämään yönsä
työpaikallaan, rekassa. Läheisten keskuudessa toimintatapa on aiheuttanut
paljon ihmettelyä ja jopa paheksuntaa.
– Monet ihmiset päivittelevät sitä, miten voin asua tuolla tavalla rekassa! Mutta onko se koti ihan oikeasti jokin status
suomalaisille? Vuokra-asumisessa ei
ole mitään järkeä pääkaupunkiseudulla,
kun vuokrahinnat ovat pilvissä. Yksiöstä
vuokraa joutuisi maksamaan 600–1 000
euroa kuukaudessa, mikä on minusta
sama asia kuin heittäisi rahaa roskikseen. Asuntosijoittaminen on puolestaan
turhan riskialtista. Sitä ei koskaan tiedä,
saako asunnon myytyä samalla hinnalla
kuin ostaessa, Lasse toteaa.
– Sitten ihmiset ihmettelevät, emmekö
me ole yksinäisiä. Tässä täytyy kuitenkin muistaa, että on eri asia olla yksinäinen kuin yksin. Me emme ole yksinäisiä.
Meillä pyörii jatkuvasti suuri kaveriporukka ympärillä, ja uusia tuttavuuksia
tulee lisää koko ajan, Ilkka sanoo.
Miesten mukaan rekkakuskien asunnottomuus on Suomessa vielä harvinaista, mutta jo Manner-Eurooppaan
mentäessä kodin tekeminen rekkaan on
enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja ovat
Ilkka ja Lassekin ennen asuneet omissa
asunnoissa, mutta sitten tuli elämä väliin.
Kuin sviitti
tilapäiseen asumiseen
Aikaisemmin Ilkka Rinne työskenteli Saksassa, missä hänellä oli mukava
asunto Lyypekissä. Kun työt loppuivat,
seurasi pikainen muutto töiden perässä
Suomeen. Tällä hetkellä hänen tavaransa
ovat varastossa Lyypekissä ja odottavat
siirtoa Suomeen. Kahden vuoden asunnottomuuden jälkeen Ilkka muuttaa Tikkurilassa sijaitsevaan vuokra-asuntoon
heinäkuussa, heti kun asunnon putkiremontti valmistuu.
Lasse Siparilla puolestaan päättyi parisuhde, ja yhteisestä kodista oli muutettava pois. Kämppäasioita ei ole tullut sen
koommin mietittyä, sillä Lassen eläkevuodet alkavat kohta. Eläkkeen alettua
suunnitteilla on muutto Espanjaan.
– Tämä ammatti syö parisuhdetta. Sitä
on liian vähän kotona – varsinkin silloin,
kun lapset ovat pieniä. Samalla pitää
kuitenkin huolehtia, että pärjätään taloudellisesti ja siksi ollaan jatkuvasti tien
päällä, Lasse arvioi.
Miesten mielestä rekassa asuminen on
asenteesta kiinni. Positiivisia puolia löytyy mahdottoman paljon, kunhan haluaa
avata silmänsä niille. Ensinnäkin kaikki
mahdollinen on hyvin lähellä. Käden
ojennuksen päässä sijaitsevat jääkaappi,
tv, tietokone, sänky ja työpaikkakin. Rekassa saa olla ihan rauhassa, sillä seinänaapureita ei ole. Siivoamista on äärettömän paljon vähemmän eikä ajoittainen
metelikään häiritse, kun on hyvä nukku-
maan. Rekka-asunnossa on miesten arvion mukaan noin 4–5 neliötä, kahdessa
kerroksessa.
– Ihan verrattavissa sviittiin, Ilkka
nauraa. – Ainoastaan siivooja ja tarjoilija
puuttuvat.
Palvelut merimieskirkolta
– Rekkakotiin ei mahdu saunaa eikä suihkua, mutta sitä varten on olemassa Vuosaaren merimieskirkko, joka on vähän
kuin kakkoskoti, Lasse kertoo.
Molemmat kuskit käyvät myös tasaisin väliajoin pesemässä pyykkiä Vuosaaren merimieskirkon pyykkituvassa.
Rekkakodissa pyykkikoneesta on turha
haaveilla.
– Rekasta löytyy kuitenkin kaikki tarpeellinen. Rehellisesti sanottuna sieltä ei
puutu mitään. Pieni huono puoli on se,
että sitä tuntee aina olevansa vähän kuin
työmaalla. Ja tykkäisin kokkailla, mutta
rekassa ruoanlaitto menee kahvinkeittelyksi ja voileipien tekemiseksi, Ilkka
summaa.
Molemmat miehet ovat tyytyväisiä
Vuosaaren merimieskirkon toimintaan.
Kirkolta löytyvät kaikki ne palvelut,
joita asunnottomat rekkakuskit tarvitsevat. On siisti suihku ja sauna, toimiva
pyykinpesukone ja kuivuri sekä yhteistä
kokoontumistilaa kaveriporukan kanssa
tapaamiseen.
– Lisäksi Vuosaaren merimieskirkolla
on äärettömän miellyttävä henkilökunta
– tosi auttavainen. Välillä on vain kiva
pysähtyä juttelemaan ja höpöttelemään
jonninjoutavia asioita henkilökunnan
kanssa, Lasse kehuu.
Kahvit juotuaan miehet siirtyvät Vuosaaren merimieskirkolta takaisin rekkakoteihinsa nukkumaan ja odottelemaan
seuraavan työpäivän alkua. Kirkon pihalla Lasse Siparia odottaa kiiltävä Mustang, omistajansa silmäterä, jonka tuunaamiseen Lasse on voinut laittaa aikaa
ja varoja ihan toiseen malliin kuin jos
olisi joutunut maksamaan vuokratuloja
pääkaupunkiseudulla asuessa. Veneen
ostaminenkin on enemmän kuin todennäköistä alkavalle kesäkaudelle.
Teksti ja kuva: Heli Lomu
7
Yrittäjä ja Rotterdamin
merimieskirkon
vapaaehtoinen
Paula Alarinta pirskahtelee
lapualaista iloisuutta ja
heittäytyy hollantilaisittain
hetkeen.
Y
Kirkolle ilman navigaattoria
8
Oman näköisiä tehtäviä
Pastori Jussi K.K. Ollilan aloittaessa Rotterdamin kirkon johtajana vuonna 1999, luki Paula Alarinnan nimi kirkon toimintakertomuksessa melkein joka luvussa. Hän oli mukana mm.
perustamassa ystäväpalvelupiiriä, toimi markkinoinnissa ja
mentorina sosiaalikuraattorille sekä lauloi jumalanpalveluksissa.
Viimeksi kuluneet kymmenen vuotta Alarinta on hoitanut
kirkon kirja- ja kasettiosastoa. Hän on myös kirkkotoimikunnan varajäsen.
– Kirkon eteenpäin viemiseksi tarvitaan pitkäaikaisia sitoutujia. Vapaaehtoiset nuoret sen sijaan tuovat mukanaan tuoreita
ja uusia ideoita. Miehiä tarvittaisiin enemmän, Paula Alarinta
pohtii.
Merimieskirkolla on aina uusia haasteita edessään, niistä
Paula Alarinta pitää.
– Autan työntekijöitä parhaani mukaan markkinoinnissa,
nettiasioissa yhdessä puolisoni kanssa tai hollannin kielen
kääntämisessä niin kauan kuin innostusta riittää.
– Olisi hienoa, jos voisimme markkinoida Finse Huisia hollantilaisille ryhmille elämyksellisenä kohtaamispaikkana, jossa on hyvä henkilökunta ja bonuksena tuulahdus Suomea.
Mikä sinun palkkasi työstäsi on, kysyn. Sitähän ei mitata rahassa.
– Se mitataankin sitten taivaassa, uskovainen Paula tokaisee
ja remahtaa nauruun. Ilo tarttuu minuunkin, ja kävelemme käkättäen kohti ruokailua.
Teksti ja kuva: Sanna-Maria Tiusanen
Hamina-Kotkan merimieskirkon johtava satamakuraattori
vaihtui
toukokuun alussa. Pekka
Wilska palasi tälle pestille Antwerpenista. Vajaat kolme vuotta
Belgiassa antoivat Pekalle ”hienoja työkavereita ja upeita kokemuksia” ja miksei
myös ”maailman parasta olutta ja suklaata”. Hamina-Kotkassa työskennellyt
Jaana Rannikko siirtyi
samalla keskustoimiston
henkilöstöön ja toimii nyt
täysipäiväisesti johtavana
laivakuraattorina.
Vuosaareen merimies•kirkon
johtava satamaku-
raattori Heikki Huttunen
palaa vuorotteluvapaalta tehtäväänsä 1.6.2015.
Tointa hoitanut Sirpa
Tolppanen jatkaa Vuosaaressa merimiespastorina.
M
•
Lyypekin merimieskirkon sosiaalikuraattori
Anna Eklund vihittiin
3.5.2015 papiksi Helsingin tuomiokirkossa. Vihkijänä toimi Helsingin
piispa Irja Askola.
Varainhankintakoordinaattori Katri Oldendorff
vihitään papiksi Turussa
31.5., ja hän toimii sen
jälkeen Merimieskirkon
yhteyspäällikkönä marraskuun loppuun
saakka.
•1.1.2015Satamakuraattorina
aloittaneen Heli
Lomun
määräaikainen
pesti päättyy 31.5.2015
Vuosaaren merimieskirkolla, mutta hän työskentelee vielä kesäkuun merenkulkijoiden palvelupisteessä
Hernesaaressa. Hän toimi myös Merimieskirkon tiedottajana kevätkauden 2015
viestintäpäällikkö Marko Toljamon ollessa sairauslomalla. Toljamo palannee tehtäväänsä 3.8.2015. Hernesaaren työtä hoitaa
heinä-syyskuun ajan Annuliina Piisilä,
joka toimii siellä jo touko-kesäkuun tuntipalkkaisena avustajana. Määräaikainen
työsuhde päättyy myös Rauman merimieskirkon satamakuraattori Mari Arvelalla
toukokuun lopussa.
•TuomasSiviilipalvelusmies
Karppanen, 22,
aloitti Vuosaaren merimieskirkolla 2.3. alkaen.
Hän työskentelee joitain
Turun merimieskirkolla
•1.9.2014
lähtien mones-
sa mukana oleva nuori
mies on siviilipalvelusmies Sami Pellonperä,
21. Palveluksen yhteispituus on 347 vrk,
josta kuukausi on koulutusjakso Siviilipalveluskeskuksessa Lapinjärvellä ja 11
kk työpalvelua virallisesti hyväksytyssä
palvelupaikassa. ”Sivarilla” tarkoitetaan
asevelvollista, joka vakaumukseensa perustuvin syin on vapautettu suorittamasta
armeijaa ja määrätty suorittamaan siviilipalvelusta. Sami kehuu merimieskirkkoa
hyväksi palveluspaikaksi ja työyhteisöä
mainioksi.
Kemi-Tornion johtavan
•satamakuraattorin
Heli
Tuokkolan toimenkuva
on laajennettu käsittämään
kotimaan merimieskirkkojen koordinaattorina toimimisen vuoden
2015 loppuun työn sisältäessä lähiesimiestehtäviä. Toimenkuvan laajennus johtuu
siitä, että merenkulkijatyön johtaja Jaakko
Laasio jatkaa va. henkilöstöjohtajana vuoden loppuun toimien myös Suomen Merimieskirkkojen työalan johtajana.
Testamentti osana elämää
erimieskirkko on käynnistänyt 13 muun hyväntekeväisyysyhdistyksen kanssa Hyvä testamentti -kampanjan. Kampanja haastaa kaikki suomalaiset pohtimaan asennettaan testamentin tekemiseen ja ymmärtämään
sen olevan osa elämän suunnittelua.
Suomessa vain lapsilla ja lähisukulaisilla on lainsäädännöllinen
mahdollisuus perintöön. Jos perijöitä ei ole, omaisuus menee
kokonaisuudessaan valtiolle. Olipa henkilöllä perhettä tai ei,
kaikissa tapauksissa ihminen voi itse päättää omaisuutensa
jakamisesta tarkemmin testamentilla. Omaisuutensa voi testamentata joko osaksi tai kokonaan jollekin henkilölle tai taholle.
Testamentatusta omaisuudestaan voi nauttia aina viime hetkiin
saakka, sillä testamentattu omaisuus siirtyy sen saajalle vasta
nykyisen omistajan kuoltua.
Testamenttaus on siksi oman omaisuuden hyödyntämisen akti-
ivista suunnittelua siinä mielessä, että varojaan voi ohjata sellaisen toiminnan pariin, jonka kokee tärkeäksi.
Testamentit ovat kantaneet esimerkiksi Merimieskirkkoa yli
taloudellisten taantumien ja lama-aikojen. Testamenttien avulla kriisiaikoinakin olemme voineet auttaa monia vaikeuksiin
joutuneita ja kehittää hyväntekeväisyystyötämme.
Lisää tietoa kampanjasta löytyy sivustolla: www.hyvatestamentti.fi. Sivuston lisäksi kampanjalla on oma lakiasiantuntija
vastaamassa testamentin tekemistä koskeviin kysymyksiin.
Kaikissa testamentteihin liittyvissä asioissa Sinua palvelee myös
Suomen Merimieskirkon talousjohtaja Kirsi Wallén, kirsi.wallen@merimieskirkko.fi.
Teksti: Marko Toljamo
9
testamentti
Paulan Alarinnan ja merimieskirkon yhteinen matka alkoi
vuonna 1996. Sen hän muistaa hyvin.
– Lähdin eräänä sunnuntai-iltapäivänä etsimään merimieskirkkoa Rotterdamista. Tiesin sen olevan siellä jossain. Silloin
ei ollut vielä navigaattoreita, mutta kirkko löytyi, ja Tytti avasi
minulle oven, Alarinta muistelee.
Pian alkoi pitkä yhteistyö merimieskirkon vapaaehtoisena,
mikä on antanut Paulalle paljon.
– Olen saanut tehdä merimieskirkolla juuri niitä asioita, joista tykkään. On mukava toimia yhdessä ja kokea onnistumisen
iloa suomalaisessa yhteisössä.
Myös se, että Rotterdamin merimieskirkko tekee Suomen
luterilaisen kirkon työtä, on hänelle tärkeä asia.
Aikanaan diakonissaksi opiskellut Paula Alarinta on ehtinyt
olla monessa mukana. Hän työskenteli pitkään kansainvälisten
lääkefirmojen markkinoinnissa. Lopetettuaan nuo pestit kahdeksan vuotta sitten, hän perusti oman, suomalaisia tekstiilejä
myyvän nettiyrityksen. Nyt tekstiilit matkaavat kaupasta ympäri maailman.
emäntä
Anniina
Juhola saapui elämänsä ensimmäistä
kertaa Rotterdamiin huhtikuun viimeisellä
viikolla 2015. Pitkään ei sopeutumisaikaa
annettu, eikä tarvittu, sillä emäntä aloitti
työnsä toukokuun alussa. Hänet siunattiin
tehtäväänsä äitienpäivän messun yhteydessä. Hänen edeltäjänsä Samuli Kallion
pesti päättyi helmikuun puolivälissä.
•
Paula Alarinta saa tehdä Rotterdamin merimieskirkon vapaaehtoisena asioita, joista tykkää. Palkintona tekemisestä on ilo, joka tarttuu
muihinkin.
hdeksäntoista vuotta Hollannin Leidenissä asunut
Paula Alarinta nauttii paikallisen elämäntavan rentoudesta. Siitä, että hollantilaiset syövät kevään ensimmäisenä aurinkoisena päivänä ulkona ja osaavat tarttua
hetkeen.
Suomesta hän kaipaa tuoretta mustikkaa ja tilliä, luonnon
hajuja ja makuja.
Rotterdamin merimieskirkolta saa onneksi leipää ja salmiakkia.
Rotterdamin me•rimieskirkon
uusi
päiviä myös risteilyalusten palvelupisteessä Hernesaaressa. Joillekin risteilyalusten henkilöstöön kuuluville Tuomas voi
olla jo tuttu, sillä hän oli jo viime kesänä
Hernesaaren pioneerihankkeessa mukana.
Vapaa-ajalla hän toimii vuonna 2005-syntyneiden jääkiekkojoukkueen vastuuvalmentajana. ”Tulevaisuudessa tavoitteenani
on päästä opiskelemaan luokanopettajaksi
sekä kouluttautua yhä paremmaksi valmentajaksi.”
merimieskirkkouutisia
Iloista työtä
yhteiseksi hyväksi
Merimieskirkon henkilöstöuutisia
Cutty Sark
ja muut
merimahdin muistot
Cutty Sark on yksi maailman tunnetuimmista purjelaivoista.
Tämä kolmimastoinen, 85 metriä pitkä klipperi sai nimensä
skotlantilaisen kansansadun mukaan. Cutty sark tarkoittaa
lyhyttä alushametta.
Greenwichin meriaiheiset museot
Thames-joen rannalla Lontoossa
kertovat Britannian kulta-ajasta
merimahtina.
G
reenwichin merellisten museoiden helmi on teeklipperi Cutty Sark, yksi maailman kuuluisimmista laivoista.
Kiinasta tuotavaa teetä varten rakennetun klipperin
suunnitteli Hercules Linton, ja se valmistui vuonna 1869.
Ensimmäisen seitsemästä teematkastaan Kiinaan klipperi teki
vuonna 1870.
Miehistöä Cutty Sarkilla työskenteli kerrallaan keskimäärin
26 henkeä. Nyt museolaivana toimivan aluksen pääkannella
voi kurkistaa muun muassa laivan puusepän verstaaseen, keittiöön ja merimiesten hytteihin. Hyttien puiset kerrossängyt
yllättävät ahtaudellaan. Vuoteiden pieni koko oli kuitenkin tarkoin suunniteltua. Cutty Sarkin mainiot oppaat tietävät kertoa
halukkaille tästä ja paljon muusta laivan historiaan liittyvästä.
Pääkannella pääsee vierailemaan myös laivan kapteenin
edustustiloissa sekä perämiesten ja stuertin hyteissä. Keskikannella esitetään Cutty Sarkin historiasta kertovaa elokuvaa,
ja siellä voi puuhailla lukuisien interaktiivisten näyttelyiden
parissa sekä tutustua laivan miehistön tarinoihin.
Saamme muun muassa tietää kapteenina toimineen William
Woodgetin alkaneen innokkaaksi valokuvauksen harrastajaksi, kasvattaneen menestyviä näyttelykoiria ja opetelleen sekä
polkupyöräilyn että rullaluistelun vauhdikkaat taidot Cutty
Sarkilla seilatessaan. Juuri aikaansaavan Woodgetin aikana
10
luvat Greenwich Foundation -säätiölle. Osa tiloista on vuokrattu muun muassa Greenwichin yliopistolle ja osa on avattu
museona vierailijoille.
Alueen kauneimpia interiöörejä ovat Painted Hall ja vuonna 1751 valmistunut Chapel of St Peter and St Paul, jossa voi
osallistua säännöllisesti järjestettäviin jumalanpalveluksiin ja
konsertteihin. Greenwichin veteraaneille jumalanpalvelukseen
osallistuminen oli aikanaan pakollista, jotta heidän muuten
tapahtumaköyhään päivärytmiinsä saatiin säännöllistä aktiviteettia, eikä se kulunut pelkästään oluen ja piipunpolton parissa.
Christopher Wrenin ja Nicholas Hawksmoorin suunnittelema Painted Hall rakennettiin ruokasaliksi Greenwichin
meriveteraaneille. Tämän koristeellisen barokkisalin katto- ja
seinämaalauksista vastasi James Thornhill, joka työskenteli
tilan koristelun parissa melkein kaksi vuosikymmentä.
Thornhillista tuli hovimaalari ja Painted Hallista niin upea,
että jokapäiväisen ruokailutilan asemesta siitä tuli yksi Lontoon suosituimmista matkailunähtävyyksistä jo 1700-luvun
alkupuolella.
Royal Barge on rakennettu vuonna 1731 Walesin prinssi
Frederickille, joka oli kuningas Yrjö II:n vanhin poika.
Tämä 19,2 metrinen kaleeri on yksi Britannian kansallisen
merimuseon suurimmista esineistä.
Cutty Sark alkoi niittää kuuluisuutta maailman nopeimpana
klipperinä.
Kevytrunkoiset klipperit suurine purjemassoineen oli suunniteltu nopeiksi, mutta vuonna 1869 avattu Suezin kanava ja
sen lisääntynyt höyrylaivaliikenne ohittivat viimein purjelaivat tehokkuudessa. Tämä merkitsi myös Cutty Sarkin töiden
vähenemistä teeklipperinä. Vuodesta 1883 vuoteen 1895 sen
pääasiallisena tehtävänä olikin noutaa villaa Australiasta.
Myöhemmin Cutty Sark seilasi rahtilaivana Portugalin lipun
alla, kunnes se vuonna 1922 ostettiin takaisin Englantiin. Museolaivana Cutty Sark avattiin Greenwichissä vuonna 1957 ja
uudelleen 2012 kuusi vuotta kestäneiden restaurointitöiden ja
niiden aikana tapahtuneen tuhoisan tulipalon jälkeen.
Cutty Sark on koko perheen vierailukohde. Lapsille ja muille uteliaille löytyy tutkittavaa ja puuhattavaa vaikka koko päiväksi.
Merimahtia museoissa
Greenwichin puiston äärellä sijaitseva National Maritime Museum, Britannian kansallinen merimuseo, sisältää yli kaksi
miljoonaa näyttelyesinettä ja on kokonaisuudessaan omistettu
maan loisteliaan merenkulun historialle.
1800-luvun alkupuolella merenkävijöiden lasten kouluna
toimineista museorakennuksista löytyy nyt lukuisia pysyviä ja
vaihtuvia näyttelyitä, joista suurin osa on ilmaisia.
Päämuseorakennuksen vieressä sijaitsee 1600-luvun alkupuolella kuninkaalliseksi residenssiksi valmistunut Queen’s
House, jossa on esillä museon meriaiheisia maalauksia ja
potretteja 1600-luvulta lähtien. Heinäkuun lopulle kestävä
näyttely The Art and Science of Exploration 1768–80 kertoo
maalauksien kautta kapteeni Cookin Tyynelle valtamerelle
suuntautuneista löytöretkistä.
Kuninkaallinen observatorio
Greenwichin puiston korkeimmalla kukkulalla komeilee Royal Observatory, kuninkaallinen tähtitieteellinen observatorio,
sekin osa Greenwichin kuninkaallisia museoita. Observatorion
vanhin osa on 1676 valmistunut Flamsteed House.
John Flamsteed oli ensimmäinen 14:stä talossa asuneesta
kuninkaallisesta astronomista. Astronomien elämäntarinoiden
lisäksi observatorioalueen rakennuksissa voi eri näyttelyiden
kautta tutustua tähtitieteen ja navigoinnin historiaan, nykyihmeisiin ja tulevaisuuden visioihin.
Observatoriolta avautuvat upeat näkymät Greenwichin puiston ja koko museoalueen yli Thames-joelle.
Täältä kulkee myös kansainvälinen nollameridiaani eli nollapituuspiiri, jonka avulla lasketaan sekä maailman aika että
etäisyydet maapallolla.
Royal Museums Greenwich http://www.rmg.co.uk/visit
Old Royal Naval College http://www.ornc.org
Teksti: Anneli Lenkkeri
Kuvat: Ilpo Musto
Loisteliaan Old Royal Naval Collegen rakennusten ja piha-alueen
toteuttaminen kesti noin viisikymmentä vuotta.
Sairaalasta matkailunähtävyydeksi
Sir Christopher Wrenin Thames-joen rantaan suunnittelemien Old Naval Collegen rakennusten ja piha-alueen toteuttaminen alkoi vuonna 1696 ja kesti seuraavat viisi vuosikymmentä. Alun perin alueella toimi iäkkäiden tai haavoittuneiden
merenkulkijoiden sairaala aina vuoteen 1869, jolloin veteraaneja oli enää vähän jäljellä ja katsottiin taloudellisemmaksi
maksaa heille eläkettä näiden tilojen ulkopuolella asumiseen.
Vuonna 1873 kuninkaallinen laivasto muutti Portsmouthin
kaupungista tyhjiksi jääneihin tiloihin ja käytti rakennuksia
miehistönsä koulutus- ja asuintiloina vuoteen 1998. Nykyään
Old Royal Naval Collegen loisteliaat barokkirakennukset kuu-
11
Merimiespastori Pauliina Tuomanen:
Haluamme vastata
maailman muutokseen
Merimieskirkon papin
työ on kokonaisvaltaista
elämäntapatyötä.
B
enelux-alueen uusi merimiespastori Pauliina Tuomanen avaa
minulle Finse Huisin etuoven.
Kätellessämme hänen selkänsä takana
oleva lasiovi napsahtaa kiinni. – Tyypillistä, naurahtaa Tuomanen, kun jäämme
lukkojen taakse tuulikaappiin. Onneksi
vapaaehtoisten kädet rientävät apuun.
Merimieskirkon papin työ on kokonaisvaltaista, ja roolia joutuu vaihtamaan
lennosta. Pauliina Tuomanen kertoo pääsiäispäivän messun olleen mielenkiintoinen kokemus, olihan hän tottunut siihen,
että Suomessa jumalanpalveluksen toteuttamiseen osallistuu suuri koneisto.
Täällä hän sai huomata, mitä kaikkea
täytyy osata ottaa huomioon jumalanpalvelusta valmistellessaan.
– Siinä oli vahva tekemisen tuntu, josta
pidän. Messun ja pääsiäisaterian jälkeen
puimme sosiaalikuraattori Eeva-Maria
Rannan kanssa pyhävaatteiden päälle esiliinat puunataksemme keittiön ja
kahvion kuntoon. Olen saanut työntää
käteni hyvin nopeasti multaan, Pauliina
Tuomanen kertoo.
Kirkon ja Finse Huisin uusi vaihe
haastaa Tuomasen visioimaan uuden
upean kiinteistön käyttömahdollisuuksia
yhdessä henkilö- ja toimikunnan kanssa.
Kiinteistö peruskorjattiin kauttaaltaan
vuosina 2013–2014. Hän on kiitollinen
vallitsevasta tilanteesta.
– On hienoa tarttua näihin asioihin ja
saada ymmärrystä siitä, mitä talon suunnittelussa on haettu, jotta voimme hyödyntää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Edessä on paljon markkinointityötä,
johon tarvitsemme viisautta ja ennen
kaikkea rohkeutta lähteä toteuttamaan ja
elämään yhdessä todeksi tätä työtä.
Finse Huis risteysasemana
Finse Huis eli Rotterdamin merimieskirkkotalo
on monenlaisten kohtaamisten risteyspaikka.
12
Pauliina Tuomanen maalaa eteensä kuvan arkisesta tilanteesta Finse Huisilla,
joka voisi olla totta vuoden päästä.
– Salissa olisi paikallinen yritys pitämässä seminaaripäiväänsä. Sieltä he
siirtyisivät alakerran kahvilaan maistelemaan ja ihmettelemään suomalaisia leivonnaisia ja tuotteita. Kirjastossa
kokoontuisi raamattupiiri suunnitellen
tulevan pyhän messua. Taloon mahtuisi myös Suomesta virkistyspäiville
matkustanut porukka sekä illalla jonkin
teeman ympärille alustajan johdolla kokoontunut ulkosuomalaisten ryhmä.
– Finse Huis ja Rotterdamin merimieskirkko on risteysasema, jossa palvellaan
kaikkia, jotta voimme palvella suomalaisia, mikä on viimekädessä erityiskutsumme. Kun ymmärrämme tämän,
meillä on laajat mahdollisuudet toimia
uudella otteella taloon puhalletun uuden
elämän myötä, Tuomanen sanoo.
”Merimieskirkko on
risteysasema, jossa
palvellaan kaikkia,
jotta voimme palvella
suomalaisia.”
Kansainvälisillä vesillä
Lohjalta kotoisin oleva Pauliina Tuomanen lähti kymmenen vuotta sitten Lontoon merimieskirkolle harjoittelijaksi.
Kirkolla olo venähti lopulta useampaan
vuoteen. Sen aikana matkailualaa opiskellut nuori nainen huomasi toivovansa
itselleen tehtäviä pikemminkin hartauselämän kuin kahvion puolelta.
Aiempi haave teologian opiskelusta
aktualisoitui, ja pian Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta avasi ovia entistä laajemmalle.
– Olen käynyt kurkkimassa elämää eri
näkökulmista neljällä mantereella opiskelujeni myötä. Valmistumisen jälkeen
vuonna 2011 lähdin kehitysyhteistyöhön
Nepaliin, missä toimin kasvatustehtävissä ulkoministeriön rahoittamassa projektissa, Pauliina kertoo.
Suomeen palattuaan hän oli aloittamassa jatko-opintoja tutkimushankkees-
Merimiespastori Pauliina Tuomanen
iloitsee siitä, että Rotterdamin kirkkosali
muuntautuu moneksi. Jumalanpalveluksissa ristiltä loistaa valo.
sa, kun sai kutsun Lohjan seurakunnan
lähetyssihteeriksi. Seurakuntatyö vei
mukanaan, ja Pauliinalle tuli mahdollisuus hakea pappisvihkimystä.
Papin työssä isot korvat
Pauliina Tuomanen ja puolisonsa Joonas
muuttivat Rotterdamiin vuoden 2015 alkupuolella. Pauliinan työ merimieskirkon pappina alkoi maaliskuun alussa.
– Toivoisin pappina olevani ensisijaisesti isokorvainen kuuntelija. Silloin,
kun elämä tarjoaa rosoisinta ja karuinta puoltaan, pelataan sillä, mitä ei voi
sanoa. Rinnalla kulkeminen korostuu.
Minulle uskossa tärkeintä on luottamus.
Vaikka olisin missä elämäntilanteessa tahansa, tiedän, ettei niin pimeää paikkaa
olekaan, jossa Jumala minut hylkäisi.
Pauliina saa työssään markkinoida Jumalan valtakuntaa ja uskonelämää hyvin
erilaisissa tilanteissa.
– Pohdin, miten pystyisin tekemään
parhaiten oikeutta sille viestille, joka
meillä on ja johon minut on viestin viejäksi kutsuttu. Merimieskirkkotyö on
kokonaisvaltaista elämää ja elämäntapatyötä, josta nautin.
Finse Huisilla ja merimieskirkolla on
nyt hyvät mahdollisuudet vastata maailman muutokseen raikkaasti ja rohkeasti
siltä pohjalta, millä tätä työtä tehdään.
Teksti ja kuvat: Sanna-Maria Tiusanen
13
stun takapihan hirsisaunan lauteilla ja huomaan saunoneeni
enemmän kuin pitkään aikaan. Löydän itseni hypistelemästä kevään uutta mallistoa Marimekon myyntitapahtumassa. Pääsiäisajan kuormaa purkaessamme opin, että perinteisen mämmin lisäksi
on olemassa vanilja- ja kinuskimämmiä.
Muun muassa tällaisia huomioita olen ennättänyt tekemään huhtikuun loppuun mennessä, näiden kahden kuukauden aikana, jotka
olen ollut Benelux-maiden merimieskirkon pappina Rotterdamissa.
Olen saapunut yhteisöön, joka on hyvin nopeasti opettanut minulle
kotimaastani uusia asioita, kuten kinuskimämmin olemassaolon.
Nämä huomiot saavat minut pohtimaan, mitä kaikkea saunan,
Marimekon ja mämmin taakse kätkeytyykään. Ne edustavat meille yhteisönä jotakin, joka ei varmasti tyhjenny pelkästään kuumassa
huoneessa hikoiluun, kauniisiin kuoseihin tai ruisjauhosta valmistettuun, rakastettuun ja vihattuun pääsiäisherkkuun. Ne edustavat
meille yhteisönä jotakin, joka rakentaa yhteistä todellisuuttamme.
Tai vieläkin enemmän: palaset Suomesta palvelevat meitä siinä, että
osaamme elää toinen toisemme kanssa. Ne kuiskaavat meille viestiä, joka parhaassa tapauksessa uppoaa syvälle sieluumme: sinulla ja
minulla on jotakin yhteistä, mitä keksitään yhdessä? Ajattelen, että
Merimieskirkko on parhaimmillaan tällaisen kysymyksen paikka.
Jokainen saunavuoron varaaminen ja mämminmyyntitapahtuma
kumpuavat samasta pohjasta. Sydämenkielinen palvelu ja ihmisten
yhteiselo saavat voimansa kirkon Herrasta, jolta riittää annettavaa
jokaiselle maailman kansalaiselle riippumatta siitä, mitä ympäristön
mittarit näyttävät hänen matkansa tilasta. Häneltä riittää annettavaa
silloinkin, kun meillä ihmisillä ei sitä ole.
Tämä tekee merimieskirkkotyöstä huikeaa. Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että olen kutsuttu kohtaamaan erilasia ihmisiä, joita on
valtava kirjo: Euroopan suurimman sataman merimiehiä, raskaan
liikenteen kuljettajia, Hollannissa eläviä suomalaisia, Rotterdamissa
matkailevia, Suomesta kiinnostuneita ulkomaalaisia ja kaikkia, jotka Finse Huisin oveen kolkuttavat. Olen kiitollinen siitä, että saan
edustaa yhteisöä, joka sitoutuu ammentamaan voimansa jokaiseen
kohtaamiseen samasta lähteestä.
Palvellaksemme meille uskottua viestiä ja meille annettuja ihmisiä tarvitsemme rohkeutta katsoa peiliin ja miettiä, miten teemme
sen parhaalla mahdollisella tavalla. Ikuisen sanoman ja rakkaiden
perinteiden rinnalle me tarvitsemme raikkautta, joka nousee kyvystä
uusiutua. Mielessäni hyräillen rukoilen virren 525 sanoin:
Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan.
meritaide
kirkkolaiva
I
Yhteistä
Samuel Atkins:
hms Resolution
Tahitille saavuttuaan
laivakumppaninaan
Discovery. Lontoon
merimuseo.
Kapteeni Cookin saaret
J
ames Cook (1728–1779) oli britti,
kuuluisa tutkimusmatkailija ja merenkävijä, jonka nimi edelleen putkahtaa esille eri yhteyksissä, ja hänen
saavutuksiaan laajoine vaikutuksineen
korostetaan.
Yorkshireläisen maatyöläisen 18-vuotiaana poikana hän pestautui kauppalaivastoon osoittaen taitavuutensa kartoittajana ja navigoinnin oivaltajana.
27-vuotiaana hän pyrki Kuninkaalliseen
laivastoon yleten luutnantiksi, edelleen
kapteeniksi, ja sittemmin hänet nimitettiin kommodoriksi.
Kapteeni Cookin komennossa tehtiin
kolme retkeä, jotka alkoivat vuosina
1768, 1772 ja 1776. Näistä kukin kesti
kolmisen vuotta. Retkillä purjehdittiin
Tyynelle valtamerelle Uuden Seelannin
rannikon ja Australian itärannikon tuntemattomille vesille, mm. Luoteisväylää
etsimään. Retkikunnissa oli eri tieteenalojen tutkijoita.
Ensimmäinen retki tehtiin m/s Endea-
vourilla. Tällöin retkikunnassa oli mukana ruotsalainen kasvitieteilijä Daniel Solander suomalaisen sihteerinsä Herman
Spöringin kanssa!
Toinen ja kolmas retki tehtiin hms
Resolutionilla, joka merimaalarina tunnetun Samuel Atkinsin (1760–1810)
taulussa (kuva) on kuvattu Tahitille
saapumisen jälkeen laivakumppaninaan
Discovery, niin ikään parkkilaivasta takiloitu tilava hiililaiva. Maalaus kuuluu
National Maritime Museumin eli Lontoon merimuseon aarteisiin.
Atkins oli nimenomaan merenkulun
asiantuntija ja kuuluisa taidemaalari,
jonka tuotannosta tehtyjä julisteita, jäljennöksiä ja kortteja on julkaistu runsaasti. Edelleenkin Atkinsin meritaide
on korkealle noteerattua suurten huutokauppakamareiden myyntilistoilla. Atkins teki ensiarvoista tallennusta aikana,
jolloin valokuvaus ei ollut vielä kertomassa laivaliikenteen urotöistä.
Historioitsijat ylistävät kapteeni Coo-
kin merimiestaitoa, kartoittamiskykyä ja
hänen käyttämiään uusia ja kehittyneitä
navigointimenetelmiä. Tällainen oli mm.
Harrisonin kronometri, jolla kyettiin tarkistamaan pituuspiiri. Cookin päiväkirjamuistiinpanot ovat arvokkaita.
Cookin kerrotaan pitäneen miehistönsä kunnon korkealla vaatien sitrushedelmien ja hapankaalin nauttimista keripukin estämiseksi, ja siinäkin hän onnistui.
Hänen sanotaan kohdelleen hyvin myös
alkuperäisasukkaita, joskin hänen kolmannella retkellään vuonna 1779 syntyneessä kahakassa alkuasukas puukotti
Cookin kuoliaaksi.
Cookin muistoa on kunnioitettu mm.
nimeämällä Cookin saaret Tyynelle
valtamerelle sekä Cookin salmi Uuden
Seelannin Pohjois- ja Eteläsaaren väliin.
Lisäksi australialainen yliopisto ja perinteinen kansainvälinen matkatoimisto
kantavat hänen nimeään.
Aira Heinänen
Kinuskimämmin kohdalla perinteet todettiin uutta yritystä paremmiksi. Tästä viisastuneena lupaan hollanninsuomalaisille ja kaikille
muillekin, että ensi vuonna täytämme pakkasemme kokonaan tavallisella mämmillä. Nähdään.
Pauliina Tuomanen
merimiespappi, Rotterdam
Kuva: Marko Toljamo
14
15
Kuva: Marko Toljamo
Kun merenkulkija ei ehdi kaupungille ostoksille,
merimieskirkon satamakuraattori tekee
kauppareissun hänen puolestaan.
S
Välähdyksiä kotimaan merimieskirkkotyön arjesta
Avustuspyyntöjä
M
erimieskirkon työntekijöiden yhtenä toimenkuvana
on merenkulkijoiden erilaisten pyyntöjen täyttäminen. Merenkulkijoilla ei ole aina aikaa käydä asioimassa kaupungissa lyhyiden satamassaoloaikojen takia.
Yleensä pyynnöt koskevat erilaisten tuotteiden, kuten matkapuhelinten, hankkimista, elektronisten laitteiden korjauttamista tai rahan lähettämistä kotimaassa olevalle perheelleen.
Välillä minulla on laivalla mukana mallikappaleita, kun kyse
on elektroniikasta, tai piirroksia, kun halutaan johtoja ja kaapeleita. Asiointeja helpottaa myös matkapuhelimen kamera.
Näytän laivalla tarvikkeista ja tuotteista otettuja kuvia, joista
merimies valitsee haluamansa, antaa minulle rahaa, ja minä
käyn tekemässä ostokset.
Vuosien varrelle mahtuu myös erikoisempia pyyntöjä. Viime
helmikuussa erään laivan Hollannissa asuva surinamilainen
kapteeni pyysi minua ostamaan hänelle saamelaista musiikkia.
Toiveena oli saada sekä uutta että vanhaa joikua.
Minua ihmetytti, mistä hän ylipäätään oli saanut tietoa tuosta
musiikista. Hän kertoi saaneensa vuosia sitten Kemissä eräältä ahtaajalta c-kasetin, jossa oli joikuja. Hän oli jäänyt heti
”koukkuun” noihin joikuihin.
Lupasin hankkia pyydettyä musiikkia. Sitten vaan ”mietintämyssy” päähän: mistä löytäisin artistien nimiä ja ostopaikkoja.
Itse tiesin vain yhden levyttäneen joikulaulajan, Nils-Aslak
Valkeapään.
16
Hostelli kirkossa
Lontoon merimieskirkolla
yöpyy vuosittain yli 3 300 vierasta
atuin kysymään vastikään eräältä
kirkon kerholaisten isältä, mikä
hänen mielestään tekee kirkostamme erityisen. – Majatalo, hän vastasi
hieman yllättäen.
– Kirkon elämään heijastuu mukavasti
se, että talossa hengailee koko ajan satunnaisia matkailijoita. Tulee fiilis, että
tämä kirkko on todellakin turvapaikka.
Matkailijoista ja heidän viihtyvyydestään kirkolla vastaava Mervi Mattila on
samaa mieltä.
– Kyllä majoittujat vaikuttavat kirkon
fiilikseen, Mattila kertoo ja jatkaa, että
henkilökunnan kannalta on mukavaa,
kun aamiaisella on väkeä ja kirkolla
elämää. Majoittujien kanssa on mukava
rupatella.
Hostellitoiminta on käytännöllistä
hommaa, ja siitä vastaavat Mattilan lisäksi keittiötyöntekijä Elli Niemeläinen
sekä neljä assistenttia. He ottavat vieraat
vastaan, laittavat aamupalan ja huolehtivat hostellihuoneiden siisteydestä.
Porista Lontooseen jo parikymmentä
vuotta sitten muuttanut Mattila päätyy
usein myös neuvomaan turisteille parhaita ruokapaikkoja, kätevimpiä reittejä
ja kiinnostavimpia turistikohteita.
– Kun muutin aikanani kätilöksi
Lontooseen, ystäväpiiriini ei kuulunut
juurikaan suomalaisia. Suomalaisten tapaaminen on tässä työssä pitkän linjan
ulkosuomalaiselle kiva bonus, sanoo
Mattila.
Kaurapuuroa
kansainvälisesti
Kirkon majoitusta käyttävät eivät ole
välttämättä suomalaisia tai kristittyjä.
Onneksi ystäviini kuuluu paljon musiikkia harrastava perhe,
jolle välitin avunpyynnön. Perheen miesväki oli etsinyt artisteja yhden illan ajan, ja sain nimilistan. Sitten vain nettikauppaan
ja levyjä valitsemaan. Olihan kiva tehtävä valita levyjä, kun
minulla ei ollut mitään tietoa listalla olleiden artistien musiikista.
Kapteeni ehti lähteä lomille, mutta jätti rahat levyistä kokille annettavaksi minulle. Postitin levyt kipparille Hollantiin, ja
sain sähköpostitse vahvistuksen niiden perilletulosta. Hän kirjoitti, ettei varmuudella tiennyt, olivatko laulut saameksi vai
suomeksi.
Tapaan hänet kesän korvalla, jolloin hän palaa laivalle. Jännityksellä odotan hänen mielipidettään levyvalinnoistani.
Muutama muukin erikoinen pyyntö on jäänyt mieleen. Filippiiniläinen kokki halusi lämpökerraston, koska meillä Suomessa on aina niin kylmä, ja hän paleli jatkuvasti. Seuraavan
kerran, kun tapasin hänet, mies oli erittäin onnellinen saamastaan asusta. Hän piti sitä nimittäin työpukunsa alla kuumassa
keittiössä, eikä hän palellut enää.
Toinen filippiiniläinen kokki pyysi sähköpatteria hyttiinsä,
ettei tarvitsisi palella aamulla suihkuun mennessä. Ja taas saatiin yksi laivakokki onnelliseksi.
Teksti: Eija Tuorila
Varsinkin sen jälkeen, kun kirkon majoitusvarausjärjestelmä siirtyi Hostelworldiin, tieto majoitusmahdollisuudesta on
levinnyt entistä laajemmalle.
– Hostelworld on lisännyt ulkomaalaisten majoittujiemme määrää runsaasti, kertoo Mattila.
Viime vuonna Lontoon merimieskirkon yli 3 300 yövierasta saapui yli 20
maasta. Kirkkosalin kupeessa sijaitsevassa aamiaissalissa on kuultu vuosien
varrella iloista päivän ohjelman suunnittelua monella eri kielellä.
– Monet hostellivieraistamme kiinnostuvat reissun aikana myös muusta
toiminnastamme ja jotkut ottavat osaa
myös kirkolla järjestettäviin tapahtumiin, Mattila kertoo.
Onko suomalaisten ja muualta maailmasta tulleiden matkustajien välillä sitten eroa?
– Ulkomaalaiset vieraat ovat usein
suomalaisia tyytyväisempiä ja kiitollisempia, toteaa Mattila.
– Suomalaiset ovat niin tottuneita korkeaan asumistasoon, että harmistuvat
helpommin, jos suihkusta tuleekin haaleaa vettä tai tuuli vetää ikkunoista, lisää
Mattila.
Toinen pieni ero suomalaisten ja ulkomaalaisten majoittujien välillä näkyy
aamiaispöydässä.
– Kaurapuuron menekki on suurinta silloin, kun majoittumassa on paljon
suomalaisia, jotka eivät ole enää ihan
nuorisoa, Mattila selventää.
Lontoon lisäksi mahdollisuus yöpymiseen on Antwerpenin, Hampurin ja Lyypekin merimieskirkollamme.
Ryhmämatkoja ja
reppureissareita
Lontoon merimieskirkon palveluvastaava, Porista kotoisin oleva Mervi Mattila on asunut
Lontoossa jo parikymmentä vuotta.
Mattila kertoo, että merimieskirkon
hostelli elää muiden hostellien tavoin
sesongin mukaan. Loma-aikoina hostelli on täynnä, muulloin on hiljaisempaa.
Suuret ryhmät saapuvat kirkolle yleensä
keväisin ja syksyisin.
Eräs kevään suurista majoitusryhmistä
oli Porin Teljän seurakunnan nuorisoporukka. Teljän seurakunnan reissuun
osallistui kolme aikuista ja 17 mukavaa
nuorta, joiden joukkoon kuuluivat myös
porilaiset Sanni Karlsson, 18, ja Tommi Kärhä, 17.
Matkan toteutuminen oli ahkeran työn
ansiota. Matkarahoja oli kerätty talkoilla
parin vuoden ajan. Nuoret olivat myy- >>
17
K
>>
Porin Teljän seurakunnan nuorisoporukka
vieraili Lontoon merimieskirkolla keväällä
2015. Pastori Janne Pelto-Pirin kanssa
kuvaan asettuivat Sanni Karlsson ja
Tommi Kärhä.
neet arpoja ja keksiä, leikanneet ruohoa,
pesseet autoja ja kolanneet lunta.
Viiden päivän matkaan mahtui niin
turistikohteisiin kuin paikallisiin seurakuntiinkin tutustumista.
Kirkon majoitustilat olivat sekä Karlssonille että Kärhälle myönteinen yllätys.
– Luulin nimen perusteella, että merimieskirkko olisi vaarallisella satama-alueella oleva murju, jossa nukutaan
lattioilla, Kärhä toteaa.
– Minä puolestani olisin olettanut kirkon olevan perinteisemmän kirkon näköinen, mutta kirkko olikin moderni ja
viihtyisä, Karlsson jatkaa.
Lontoo oli ensikertalaisellekin yllättävän tutun oloinen kaupunki.
– On ollut kiinnostavaa nähdä livenä
kaikki telkkarista tutut paikat, Karlsson
kertoo.
– Lontoolaiset ovat tosi kohteliaita,
ja ihmiset juttelevat tuntemattomienkin
kanssa, hän lisää.
E
S
Ä
J
U
H
L
A
T
Tervetuloa
Merimieskirkon
140-vuotisjuhliin
Poriin!
Merimieskirkko täyttää tänä vuonna 140 vuotta ja
juhlistaa taivaltaan kesäjuhlilla Porissa 8.-9. elokuuta.
Juhlaa isännöi Meri-Porin seurakunta.
Wau, mikä keesi!
Kierrätä ja ansaitse Konttitorilla
Tutkimus merimiesten jaksamisesta
Suuren suosion saavuttanut Vermon
raviradan Konttitori-kirppis on taas alkanut.
Kesäkirpputori on auki jokaisena kesäsunnuntaina (paitsi juhannusviikonloppuna 21.6.)
aikavälillä 24.5.-20.9. kello 10-14.
Paikkavuokra (sis. kaksi parkkiruutua) 25 €.
Myyntipaikkoja on rajoitettu määrä, ja ne
jaetaan saapumisjärjestyksessä. Ei etukäteisvarauksia. Maksu käteisellä tasarahalla
paikan päällä. Lipunmyynti alkaa kello 9
mennessä.
Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta on
vastikään valmistunut tutkimus STAY
ONBOARD – Suomalaisten merimiesten
pysyminen ja lähteminen merityössä.
Pitkän työuran edellytyksiä merellä ovat
mm. työnantajan suotuisa taloudellinen tila,
hyvä työkyky, palautuminen ja henkilöstön
kehittämistoimet. Perhe- ja lähisuhteiden
jääminen maihin, vuorotyö, eläketurva ja työn
mielekkyys johtamiskulttuurin ohella, ovat
tekijöitä, jotka voimakkaimmin erottelevat
työssä pysyvien ja siitä lähtevien joukkoja.
Lisätietoa: merimieskirkko.fi/63-konttitori
sekä puhelimitse arkisin klo 9-14 numerosta
09 - 6962 450.
18
Lue lisää nettilehdestä merimieskirkko.fi
Suurkaupunkielämään kuuluu oleellisena osana erilaisuuden hyväksyminen.
Lontoossa asuu ihmisiä kaikista maailman kolkista ja kulttuureista, joten katukuvassa näkyy monennäköisiä ihmisiä.
Kärhä kertoo huomanneensa, että porilaisten ja lontoolaisten suhtautuminen
hänen irokeesiinsa poikkeaa toisistaan.
– Porissa ihmiset saattavat tuijottaa
hiuksiani. Lontoossakin keesi herättää
huomiota, mutta ihmisten reaktio siihen
on wau, Kärhä täsmentää .
Ihmiset ovat kuitenkin pohjimmiltaan
yllättävän samanlaisia kaikkialla maailmassa:
– Toisaalta täällä on aika samanlainen
meno kuin Suomessa, mutta jotkut vaan
puhuvat englantia, toteaa Kärhä.
Porin Teljän seurakunnan väki osallistui myös pääsiäisen messuun kirkolla. Pastori Janne Pelto-Piri saarnasi, ja
nuoret avustivat esirukouksessa ja alttarin pukemisessa. Messu tuntui nuorten
mielestä tutulta, mutta jotain erilaistakin
messussa oli.
– Alttarin pukeminen pääsiäismessun
aluksi oli mielestäni tosi hieno juttu”,
kertoo Karlsson.
Teksti: Anna Hälli
Kuvat: Hanna Lindholm
M
erimieskirkko juhlistaa 140-vuotista taivaltaan 8.–9.8.2015 Porissa järjestettävillä kesäpäivillään. Merellinen Pori tarjoaa erinomaiset puitteet kesäpäiville. Pori on satamakaupunki ja myös merimiesten kaupunki.
Porissa on ollut satamatoimintaa 1600-luvulta lähtien. Suomen Merimieskirkon
perustamisen aikoihin 1870-luvulla Porin Reposaari oli Suomen vilkkain vientisatama.
Tällä hetkellä Porin satama on yksi Suomen suurimpia satamia.
Merimieslähetystyötä tehdään Porissa tälläkin hetkellä. Saksalainen merimieslähetys –
Deutsche Seemannsmission – toimii aktiivisesti Porin Mäntyluodossa, missä sillä on ollut
oma merimieskirkko vuodesta 1962 lähtien. Mäntyluoto on järjestön ainoa Pohjoismaiden
toimipiste.
Pori on myös tapahtumakaupunki, jossa vierailee vuosittain satoja tuhansia ihmisiä. Itse
juhlien lisäksi Porissa on paljon muutakin koettavaa. Yyteri ainutlaatuisine hiekkarantoineen ja Reposaari puutalomiljöineen ovat vierailemisen arvoisia. Myös keskustassa riittää
nähtävää. Voit esimerkiksi poiketa Kirjurinluodolla tai museoissa ja gallerioissa.
Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi Poriin.
Aino-Maija Luukkonen
Porin kaupunginjohtaja
19
K
S
E
S
Ä
J
U
H
L
A
T
Meri, Pori ja kesäjuhlat
uomen Merimieskirkon tämän kesän kesäjuhlat järjestetään 8.–9.8. merellisessä Porissa tämän vuoden alussa aloittaneessa Meri-Porin seurakunnassa. Seurakunnan muodostavat yhdessä entiset Ahlaisten, Pihlavan
ja Reposaaren seurakunnat. Ahlaisten kulttuurihistoriallisesti merkittävä kylänraitti ja Rantakaupunki juontavat juurensa talonpoikaiseen purjehdukseen. Sahateollisuuden laajeneminen ja höyrysahojen perustaminen synnyttivät Pihlavan ja Reposaaren asutuksen sekä Porin sataman. Meri-Porin alue on tunnettu myös Yyterin hiekkarannoista ja
Kokemäenjoen suiston monimuotoisesta luonnosta.
Kansainvälinen merellinen historia ulottuu keskiajan hansakauppaan, jolloin Reposaaren muodon opastamina hansakoggit löysivät Kokemäenjoen suun ja purjehtivat sisämaan
kauppapaikoille, jotka vuosien kuluessa ja maan kohoamisen myötä siirtyivät yhä lähemmäs
rannikkoa. Nykyinen Porin satama sijaitsee Meri-Porin Mäntyluodossa ja Tahkoluodossa.
Tahkoluodon sataman syväväylät takaavat kaikkien Tanskan salmien läpi pääsevien laivojen
rantautumisen satamaan.
Meri ja merenkulku ovat vahvasti läsnä seurakunnassa. Reposaaressa on kuin tätä vahvistamassa todellinen merimieskirkko. Reposaaren kirkko, jossa arkkihiippakunnan piispa
Kaarlo Kalliala toimittaa sunnuntain juhlamessun, on merenkulkijoiden toiveesta ja pitkälti
heiltä lahjoituksina saaduin varoin rakennettu. Pieni kuusikulmainen puukirkko tuo mieleen
norjalaisen tunturikirkon. Kirkkosalin sisustuksessa meri ja vesillä kulkeminen ovat vahvasti
läsnä.
Pori, erityisesti Meri-Pori, on luonteva alue viettää 140-vuotiaan Merimieskirkon kesäjuhlia.
Tervetuloa katsomaan ja kokemaan vuoden 2015 kesäjuhlat.
Heimo Hietanen
kirkkoherra, Meri-Porin seurakunta
Välimatkoja
Pori – Helsinki 237 km
Pori – Turku 139 km
Pori – Tampere 114 km
Pori – Vaasa 193 km
Keskusta – Pihlava 16 km
Keskusta – Mäntyluoto 24 km
Keskusta – Reposaari 34 km
Keskusta – Yyteri 20 km
Pihlava – Mäntyluoto 8 km
Pihlava – Reposaari 18 km
Yyteri – Reposaari 17 km
Yyteri – Mäntyluoto 13 km
Hyödyllisiä nettiosoitteita
pori.fi
maisa.fi (Porin seudun matkailu)
porievl.fi/meri-porin-seurakunta
scandichotels.fi
yyteri.fi
mäntyluodonhotelli.fi
20
K
E
S
Ä
J
U
H
Ohjelma
L
A
T
Juhlajumalanpalveluksen jälkeen kesäsunnuntai kannattaa hyödyntää esim. Porin kulttuuritarjontaan tutustumiseen. Suosittelemme mm:
Lauantai 8.8.2015
Paikka: Meri-Porin seurakuntatalo, Pihlavan kirkkotie 5, 28800 PORI (Pihlava)
klo 8.00. – 18.00 Infopiste avoinna
Infopisteessä Suomen Merimieskirkon, Saksalaisen merimieskirkon sekä merimieskirkkopiirien aineistoa myytävänä, tarjolla
Pori-esitteitä ja -karttoja sekä Meri-Porin seurakunnan materiaalia.
klo 11.00 – 13.30 Juhlakanslia avoinna
Juhlakansliassa jäsentarkastus ja äänestyslippujen jako.
klo 9.00 – 12.00 Lisämaksulliset bussiretket. Hinta 20 € / henkilö, 0–12-v 10 €.
Vaihtoehto 1: Technip-telakka > Reposaari > Mäntyluoto >
satama > Saksalainen merimieskirkko, jossa tarjolla kahvia ja
jäätelöä.
Vaihtoehto 2: Saksalainen merimieskirkko, jossa tarjolla kahvia
ja jäätelöä > Reposaari > Porin kaupunki, Juseliuksen mausoleumi.
Huom! Retkien varauksesta ja maksusta tarkempaa tietoa kesän
jäsenkirjeessä ja nettisivulla.
klo 11.00 – 13.00 Lounas Pihlavan seurakuntatalossa
klo 13.00 – 13.30 Merimieskirkkoinfo (pj. Timo Lappalainen)
klo 13.45 – 14.30 Vaalikokous
klo 14.30 – 15.00 Kahvitauko
klo 15.00 – 18.00 Pääjuhla (kaksiosainen, välissä noin 30 min tauko)
Ohjelmassa mm. tervehdykset (seurakunta, kaupunki, Hacklin
Probulk ja Porin Satama), juhlapuhe, Saksalaisen merimieskirkon esittely, lapsikuoro, tanssiesitys, näytelmä, yhteislaulua jne.
Sunnuntai 9.8.2015
Paikka: Reposaaren kirkko, Kirkkokatu 2a, 28900 PORI (Reposaari)
klo 9.15 – 9.30 Reposaaren kirkon esittely
klo 10.00 – 11.30 Suomen Merimieskirkon 140-vuotis juhlamessu,
toimittaa piispa Kaarlo Kalliala.
Messu sisältää tehtävään siunaamisia.
klo 10.00 alkavissa messuissa Ahlaisten ja Pihlavan kirkossa
saarnaavat merimiespastorit.
• Käppärän hautausmaalla sijaitseva Juséliuksen mausoleumi. http://www.sigridjuselius.fi/saatio/sigrid-juselius-mausoleum/
• Villa Mairea Noormarkussa http://www.
villamairea.fi/vierailut/tervetuloa-opastetulle-kierrokselle on kulttuuri- ja arkkitehtuurikohde.
• Muut Ahlströmiin liittyvät paikat http://
www.ahlstrominruukit.fi/index.php/noormarkku.html pääsevät juuri kesällä oikeuksiinsa.
• Maire Gullichsen -teema ja jazz-näyttely
Porin taidemuseossa http://www.poriartmuseum.fi/fin/nayttelyt/tulevat.php
• Yyteri ja vesitorni http://www.ohjelmamestarit.fi/uutiset/yyterin-nakotornin-kesakahvio/
• Satamat Mäntyluoto ja Tahkoluoto sekä
Hacklinin
museohuone
http://www.
hacklin.fi/page.php?lang=fi&id=10
Majoittuminen
Kesäjuhlavieraiden tulee varata majoittuminen kesäjuhlan ajaksi itse. Merimieskirkon
jäsenenä yövyt esim. Porin kaupungissa
Scandic-hotelleissa sopimushinnalla, joka
on 10 % edullisempi kuin päivän hinta (varauskoodilla D000035597, siis D, neljä nollaa
ja 35597). Yyterin kylpylähotelli ja Yyteri
Camping puolestaan sijaitsevat lähempänä
kesäjuhlapaikkoja ja meren rannalla. Suosittelemme tarkastamaan myös alueen muut
yksityiset ja pienemmät majapaikat, kuten
Mäntyluodon hotellin.
Huom! Ohjelma tarkentuu vielä kesän aikana. Jäsenet saavat tarkennetun ohjelman
jäsenkirjeessä postitse. Ohjelma päivitetään myös nettisivulle.
Suomen Merimieskirkko ry:n sääntömääräinen VAALIKOKOUS pidetään
lauantaina 8.8.2015 klo 13.45 alkaen Meri-Porin seurakuntatalossa
(Pihlavan kirkkotie 5, 28800 PORI).
Jäsentarkastus ja äänestyslippujen jako klo 11.00 – 13.30.
Esityslistalla sääntöjen 17 §:ssä mainitut asiat.
21
K
E
S
Ä
J
U
H
L
A
T
Turva lähdössä pelastustehtävään sankassa sumussa
Helsingin Eteläsatamasta huhtikuussa 2015.
Aluksen suunnittelussa avainsanat olivat Itämeri,
ympäristö ja turvallisuus. Yhteistyötä tehtiin Suomen
Ympäristökeskuksen ja monen ministeriön kesken.
Aavan meren äärellä ja kaukana kaikesta
Mäntyluodon
merimieslähetysasema oli
sotien jälkeen yksi vilkkaimmista
kotimaan työpisteistämme.
K
ierrellessäni tätä armasta isänmaatamme vuosikymmenten saatossa merimieslähetyksen
matkasaarnaajana minulla oli tapana poiketa
kotimaan toimipisteillämme. Poriin suuntautuvan matkan
yksi ehdoton kohde oli Mäntyluodon merimieslähetys, joka
historiakirjassa mainitaan nimellä Mäntyluodon työkeskus.
Mäntyluodon erityispiirre oli se, että kaupunkiin oli pitkä
matka. Useimmat kotimaan lukusalit, kuten nimi aikoinaan
kuului, olivat kohtuullisen matkan päässä lähikaupungista.
Näin merimiehillä oli mahdollisuus vaikkapa kävellä kaupunkiin. Mäntyluodosta ei kävellen lähdetty. Aikoinaan oli
julkinen liikenne myös harvaa, joten luodolla pysyttiin.
Merimieskirkko tarjosi viihtyisän paikan, joka olikin sotien jälkeisinä vuosikymmeninä yksi vilkkaimmista kotimaan työpisteistämme.
Minun aikanani asemanhoitajana oli Carl-Johan Böhlström, joka oli tullut asemalle Kööpenhaminasta vuonna
1968. Caijus oli pitkän linjan merimieslähetysmies, joka
oli merenkulkijauransa jatkoksi työskennellyt useilla Euroopan kirkoillamme. Mäntyluodon kotoisasta missuunasta
tuli hänen viimeinen työmaansa. Emännän tehtäviä Mäntyluodossa hoiti rouva Annikki Böhlström, joka oli kiertänyt
miehensä kanssa lukuisat merimieskirkot.
Helsinkiläistä kolporttööriä (minua) kiehtoi Mäntyluodossa välitön tunnelma ja Caijuksen upea stadin slangi, jota
hän innostui bamlaamaan toisen stadin kundin kanssa. Vieraat katselivat ja kuuntelivat hieman hämillään tätä jutustelua, mutta heidätkin Caijus huomioi eikä antanut kenenkään
Saksan
Merimieskirkko
vastaa
merenkulkijatyöstä
Porissa
Wolfgang
Pautz-Wilhelm
toivottaa kaikki
tervetulleeksi
saksalaiselle
merimiesklubille
Mäntyluotoon.
22
Mäntyluodon / Reposaaren merimieslähetysasema Porissa
toimi vuosina 1923–1986.
Saksan Merimieskirkon merimiesklubi
Mäntyluodossa on kodikas puurakennus
sataman lähistöllä. Toimintaa sillä on
takana lähes 52 vuotta. Talo on avoinna
sunnuntaista perjantaihin iltaisin kuudesta kymmeneen.
Merenkulkijoille ja muille asiakkaille
klubilla tarjolla on virvokkeiden ja pikkupurtavan lisäksi sauna sekä mahdollisuus pelata biljardia ja pöytätennistä.
Puhelinkortteja ja laajakaistayhteys on
saatavilla kohtuuhintaan, ja langaton
internet-yhteys (WiFi) on käytettävissä
ilmaiseksi.
Saksan Mäntyluodon toimipistettä
pyörittää pastoripariskunta Wolfgang
Pautz-Wilhelm ja Verena Wilhelm.
Apunaan heillä on vuosittain kaksi saksalaista opiskelijaa, jotka suorittavat harjoittelujaksoaan syksystä kesään.
Mainio
monitoimialus
aluevesiemme
vartijana
jäädä yksikseen.
Hän vaihtoi vaivattomasti puheensa kielestä toiseen. Kotitaustaltaan kaksikielisenä Caijuksen oli ollut helppo oppia
muita kieliä, ja niinpä varsin moni meripoika toivotettiin
Mäntyluodon missuunaan tervetulleeksi omalla äidinkielellään. Entisenä merenkulkijana Caijuksen oli helppoa asioida laivoilla, olivatpa nämä minkä maalaisia tahansa.
Mäntyluodon missuuna lopetettiin jo vuosikymmeniä sitten, 1986, kun saarelle oli saatu saksalainen toimija.
Tänään Mäntyluodon sataman merimieskirkkotyöstä
vastaa saksalainen sisarorganisaatiomme Deutsche Seemannsmission, jonka Seamen´s Club palvelee laajaa kansainvälistä kävijäjoukkoa maamme ainoana ulkomaalaisten
hoitamana merimieskirkkona.
Teksti: Esko Vepsä
Kuva: Metrokuva Pori/SMK:n arkisto
Asemanjohtaja Wolfgan kertoo, että
käydessään Mäntyluodon ja Tahkoluodon satamiin tulleilla laivoilla heillä on
tarjota merenkulkijoille yhteydenpitovälineitä, kuten matkapuhelinten SIM-kortteja ja puhelinkortteja niin paikalliseen
kuin kansainväliseen käyttöön. Vierailun
aikana laivalla on mahdollisuus vaihtaa
myös kirjoja ja DVD-levyjä.
Pyynnöstä työntekijät järjestävät merimiehille myös kuljetuspalveluja ruokakauppoihin ja muille ostoksille Porin
keskustaan. Sightseeing-kierros tai pienimuotoinen urheilutapahtuma luvataan
niin ikään järjestää tarvittaessa samoin
kuin hartaushetki joko laivalla tai merimiesklubilla.
Saksan Merimieskirkon nettisivusto:
seemannsmission.org.
Tekstija kuva: Marko Toljamo
R
Rajavartiolaitoksen uusi ulkovartiolaiva Turva
herättää mielenkiintoa Itämeren rantavaltioissa ja jopa kauempanakin.
ajavartiolaitoksen uuden lippulaivan Turvan suunnittelu alkoi jo vuonna 2008. Alus valmistettiin STX:n
Rauman telakalla, ja tilaajalleen se luovutettiin toukokuussa 2014. Turva on siis ollut operatiivisessa käytössä kohta
vuoden, ja sen toimintaa on päästy jo havainnoimaan käytännössä eri olosuhteissa. Laiva on tehty kovaan, ympärivuotiseen
käyttöön.
Laivan suunnittelussa tähdättiin monikäyttöisyyteen, turvallisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen. Energiatehokkuus on
toiminnan keskeinen teema.
Aluksen polttoaineena on LNG eli nesteytetty maakaasu,
jota voi tankata jo useissa Suomen rannikkokaupungeissa.
Aluksesta ei aiheudu omia jätevesipäästöjä, ja LNG-kaasun
päästötaso vastaa vuonna 2016 voimaantulevia vaatimuksia
Itämerellä.
Niin sanottu DF- eli duel–fuel-laitteisto sietää myös dieseliä,
mutta maakaasua suositaan, koska se on ympäristölle ystävällisempi ja turvallisempi ratkaisu. Moottorit ovat laadukkaita
Wärtsilän meridieseleitä. Azipod-potkurit hankittiin Rolls-Roycelta Raumalta.
Monikäyttöinen ja kustannustehokas
Vartioalus Turva on hallitusohjelman mukaan hankittu, uuden
sukupolven alus, jonka päätehtäviä ovat rajaturvallisuuden
valvonta ja meripelastustehtävät. Alukselta pystytään pelastamaan ihmisiä merestä ja toisesta laivasta.
Turva on jatkuvassa valmiudessa. Sen on kyettävä toimimaan luotettavasti kaikissa sää- ja näkyvyysolosuhteissa.
>>
23
Itämeren ylpeys
Laivan toinen perämies, luutnantti Tommi Kontto, esittelee aluksen hallintalaitteita Turvan komentosillalla. Aluksen kotimaisuusaste on noin 80 prosenttia.
>>
Laiva on varustettu toimimaan vaativissa ympäristöturvallisuuden tehtävissä, muun muassa öljyonnettomuuksissa: laivalla on 800 metriä avomeriöljypuomia ja 1 000 kuutiometrin
tankki merestä kerättävää öljyä varten.
Vartiolaiva Turva pystyy tarvittaessa hinaamaan ohjauskykynsä menettänyttä isoa öljytankkeria, mikä tarkoittaa, että sen
hätähinauskapasiteetti on 100 tonnia.
Tarpeen ja tilanteen mukaan alus on käytettävissä niin ikään
kansainvälisiin operaatioihin, merentutkimukseen ja viranomaisyhteistyöhön.
Laivan helikopterikansi on aluksen etuosassa, ja se on suunniteltu siten, että kaikki Itämeren vaikutuspiirissä toimivat
pelastushelikopterit mahtuvat laskeutumaan kannelle. Myös
helikoptereiden tankkaus aluksella on mahdollista; toiminta
suuronnettomuuksissa tehostuu ja aikaa säästyy. Monikäyttöisyys tuo mukanaan kustannustehokkuuden.
Laivalla on suuri vaurionsietokyky, mikä tarkoittaa, että sen
rakenteet on osastoitu. Vaurioitunut alue voidaan eristää keskeyttämättä varsinaista tehtävää merellä. Laivan jääluokka on
erittäin korkea A1 Super.
Suomen lipun värein maalatun ulkovartioalus Turvan pääasiallisena toiminta-alueena on Suomenlahti ja pohjoinen Itämeri.
Aluksen sijoituspaikkana toimii Suomenlahden merivartiosto, ja laivan kotisatama on Kirkkonummen Upinniemi, mutta
alusta näkee aika ajoin muun muassa Helsingin Eteläsatamassa. Laivan päällikkö on komentajakapteeni Marko Aheristo.
Alusta on esitelty jo viime vuonna kansalaisille Open ship
(Avoin laiva) -tilaisuuksissa useissa rannikkokaupungeissa.
Jopa tasavallan presidentti Sauli Niinistö kävi tutustumassa
aluksen hienouksiin.
Lähitulevaisuudessa Turva matkaa Saksaan meripelastusalan tapahtumaan. Tämä osoittaa, että uusi alus on herättänyt positiivista mielenkiintoa Itämeren rantavaltioissa ja jopa
kauempanakin.
Meriturvallisuustehtävät ovat yksi aluksen tärkeimmistä tehtävistä, se tuli selville myös haastattelupäivänä, kun juuri laituriin tullut alus sai kutsun lähteä meripelastustehtävään puolen
tunnin kuluessa. Partiolaisten tunnuslause ”Aina valmiina!”
pätee erinomaisesti myös tällä aluksella.
Teksti ja kuvat: Anne Valtonen
Innostunut henkilökunta
Aluksella on kaksi miehistöä, jotka työskentelevät 8 päivän
vuoroissa. Miehistöä on läsnä 18–20 henkilöä, joista normaalikulussa komentosillalla eli ”brygällä” on ohjaustehtävissä vä-
24
Turvan keula toimii laivan helikopterikantena. Helikopterikannen sivut saa myös käännettyä. Alus on lähes sata metriä
pitkä, 17,4 metriä leveä, ja sen nopeus on parhaimmillaan
20 solmua. Laiva on sadan miljoonan euron huipputekniikka-alus, jonka käyttöikä on 30 vuotta.
Ravintola palvelee
Y
ritän pitää vereni kolesterolitason mahdollisimman alhaisena. Siinä riittää työtä, sillä joudun taistelemaan
omien mielihalujeni lisäksi ympärilläni vaanivia kiusantekijöitä vastaan.
Toisinaan taistelu tuntuu toivottomalta ja olen jo vähällä
nostaa käteni pystyyn. Sitten muistan taas kerran, että kyse on
ainutkertaisesta asiasta, elämästäni ja sen pituudesta – ei pidä
antaa hevillä periksi.
Olen päätynyt monen kokemuksen kautta siihen käsitykseen,
etteivät suomalaiset ravintolat halua syöttää asiakkaitaan terveellisesti – niin eriskummallisiin tilanteisiin olen törmännyt.
Tai ehkäpä ravintoloiden tietämys terveellistä ja epäterveellistä
ruoasta on yksinkertaisesti vain puutteellista.
Seuraavat esimerkit ovat tosielämästä.
Astelen hyvin nukutun yön jälkeen pohjalaisen hotellin aamiaispöytään. Nostan leipäviipaleita vadilleni ja huomaan,
ettei aamiaispöydässä ole kevytlevitettä, pelkkää voita vain. Huomaan
myös, että maito on punaista, siis sitä
kaikista rasvaisinta ja epäterveellisintä, mikä yhdessä voin, kananmunan
ja läskin kanssa kaataa suomalaiset
miehet ennen aikojaan hautaan tai ainakin ruuhkauttaa keskussairaaloiden
sydänosastot.
En pyydä tarjoilijalta kevytmaitoa,
pärjään kyllä mehulla ja kahvilla,
mutta leivän päälle haluaisin sipaista
jotakin. Kysäisen tarjoilijalta, voisinko saada kevytlevitettä. Tarjoilija kysyy takaisin, mitä levitettä tarkoitan.
Mainitsen Keijusta, Becelistä ja Florasta. Nyt tarjoilija pyörittelee päätään ja on aidosti sen näköinen, kuin
ei olisi koskaan mainituista tuotemerkeistä kuullutkaan.
Yksinkertaistan asiani ja kysyn,
onko tarjolla voileipämargariinia.
Nyt tarjoilija katsoo minua jotenkin
halveeraavasti ja toistaa nenää nyrpistäen: ”Margariinia?” Sitten hän
nostaa leukaansa ja kivahtaa: ”Meillä paistetaan kaikki oikeassa voissa.”
Selitän, ettei kyse ole nyt paistoksista,
vaan halustani saada aamiaisleipäpalan päälle levitteeksi muuta kuin voita.
Tarjoilija painelee heiluriovet paukkuen keittiöön. Kohta
hän palaa lihavan, kokinhattuisen miehen kanssa. Kokilla on
toisessa kourassaan leveäteräinen veitsi, toisessa iso vati ja siinä puolittain avattuna paketti keltaista paistinrasvaa.
”Tässä olis herralle tätä margariinia. Tekö tätä haluatte?”
kokki tiedustaa jotenkin uhkaavasti.
”Ei, en minä halua”, tupisen ja livahdan nurkkapöytään pureksimaan kuivaa leipäpalaani.
Toinen esimerkkini tulee Lapista.
Istahdan perheeni kanssa lounastamaan tasokkaaseen tunturihotelliin.
Muut löytävät listalta syötävää, minä en. Kaikissa ruoissa
tuntuu olevan eläinrasvaa ja kerma- tai kananmunapohjaisia
kastikkeita. Haluaisin aivan tavallisen salaattilautasen, mutta
sellaista listalla ei ole.
Kysyn tarjoilijalta, voisinko tilata salaattilautasen omien
toiveitteni mukaisena. Tarjoilija vastaa, ettei keittiössä joudeta
tekemään nyt erikoisruokia.
Jään sanattomaksi, mutta tarjoilija ei jää. Hän ryhtyy kuulustelemaan kovaäänisesti, miksi en voi syödä niitä ruokia, joita
muutkin asiakkaat syövät. Kerron karttelevani kolesterolipitoisia ruokia. Tarjoilija makustelee sanaa: ”Kolesroli... mikä se
on? Ei meillä semmosta panna ruokiin.”
En ryhdy pitämään ravinto-opillista luentoa. Mielestäni tarjoilijan on itse lisäkoulutettava itsensä. Kerron varjelevani sydäntäni ja verisuoniani ahtautumisilta, enkä syö sen takia rasvaisia ruokia enkä kanamunia.
Nyt tarjoilija käy valistamaan: ”Kyllä sydäntautiset voivat
syödä rasvaruokia. Minun appiukollakin on niin paha sydäntauti, ettei se paljon liikkeelle pääse, mutta kyllä se on ahne
läskille. Ja telkkariohjelmissahan ne vasta rasvaruokia tekevätkin.”
Niin, tarjoilija puhuu aivan totta: tv-kokithan ne vasta lotraavatkin rasvoja ruokiinsa, ihan ylettömästi. Ja mikä tehdään
telkkarissa, se tehdään telkkarin ulkopuolellakin, koska kyllähän telkkarissa – jos missään – tiedetään, mikä on terveellistä
ja mikä epäterveellistä.
Joni Skiftesvik
25
kolumni
hintään kaksi. Konehuoneen valvontaan on mahdollisuus sekä
komentosillalta että alhaalla konehuoneessa.
Henkilöstön kannalta aluksen sisätilat ovat viihtyisät ja
miellyttävät. Vapaa-aikaa varten on niin kuntosali kuin saunakin. Televisio-ohjelmat näkyvät, ja viestintämahdollisuuksia
on satelliittipuhelinta myöten.
Kysellessäni käyttökokemuksia henkilökunta on varsin tyytyväistä. Aina on tietysti pientä säätövaraa, ja joitakin asioita
voisi tehdä paremmin. Kokemus opettaa ja tuo uusia näkökulmia, mikä kehittää toimintaa aluksella.
Merimieskirkkotyössä
ja laivatyössä on
paljon yhtäläisyyksiä
K
ahden kuukauden harjoittelujakso Hampurin merimieskirkolla tuntui hyvältä ajatukselta
joulukiireiden keskellä. Maaliskuun
puolivälissä siellä on jo kesä, niin oletin.
Lähtöpäivän lähestyessä pakkasin matkalaukkuuni vaatteiden, kannettavan ja
ipadin lisäksi opiskelumateriaalia: kirjoja ja monistenippuja. Osa materiaaleista
oli sähköisessä muodossa, mutta siitä
huolimatta lentokenttävirkailija ilmoitti
matkalaukkuni painoksi ”tasan kakskytkolmekiloa”.
Matka sujui hienosti, ja pian seisoin
Hampurin merimieskirkon lukitun ulko-oven edessä. Lappu ovessa ilmoitti
aukioloajat. Kolea sää ja tunnin odottelu
ulkona ei tuntuisi mukavalta. Ovi kuitenkin aukesi, ja pääsin sisään. Minut
sisälle aulaan päästänyt nuori kaveri ilmoitti asuvansa täällä, ja koska näytin
sisälle haluavalta, hän päätti avata minulle oven. Kiitin häntä ystävällisestä
teosta ja jäin aulan keinutuoliin
istumaan. Papukaija Tšeki
tuijotteli minua häkkinsä orrelta, minä tuijotin takaisin
ja yritin virittää keskustelua.
Pelkkää tuijotusta, ei puhetta, vaikka kuinka lepertelin.
Ei ymmärrä suomea, totesin ja mietin edessä
olevaa kahden kuukauden teologiharjoitteluani. Kyllä
tämä tästä, kaksi
kuukautta menee
Teologian opiskelija Rolf Heikkinen
suoritti keväällä 2015
kahden kuukauden mittaisen kansainvälisen
harjoittelun Hampurin
merimieskirkolla.
26
nopeasti, aika kuluu, kun tekemistä riittää ja on mukavia työkavereita…
Tätä kirjoittaessani olen ohittanut harjoitteluni puolivälin, ja huhtikuun loppu
on pian käsillä. Olen työskennellyt myymälän puolella, kaupitellut korvapuusteja ja kahvia, siivonnut huoneita, pyykännyt vuodevaatteita ja kantanut tuoleja
sekä pöytiä. Pääsiäisbasaarin koin itse,
mutta joulubasaarista olen kuullut vain
tarinoita tyyliin: ”tämä ei ole vielä mitään, mutta joulubasaari…” Muutaman
saarnan olen pitänyt ja liturginakin toiminut. Ehtoollista olen jakanut, ja sitä
myös itse nauttinut. Alba ylläni olen sakastissa ennen toimituksia epäillyt omia
kykyjäni sekä uskoni riittävyyttä. Hartaushetkiä olen pitänyt ja laivakäynneille
olen myös päässyt mukaan. Sosiaalikuraattorin kanssa olen vieraillut kotikäynneillä ja tavannut täällä säännöllisesti
kokoontuvia
”seurakunta-aktiiveja”
Olen kohdannut ihmisiä ja hyvästellyt
heitä.
Pohdiskelin eräänä iltana merimieskirkkotyön ja laivatyön yhtäläisyyksiä.
Asun työpaikallani, joten työmatkaa ei
ole. Asuntoni muistuttaa hyttiä. Yläpunkan voi kääntää ylös. Ilmastoinnin
humina tuo mieleen äänet laivalta. Ajoittainen tärinä ei ole merkki satamaan saapumisesta, vaan metron aiheuttamasta
tärinästä rakennuksen perusteisiin. Myymälä toimii miehistömessinä. Yhtäläisyydet messikallen vakanssiin ovat selvät: työpäivän aikana puuhastelen mm.
pyykkituvassa, saunassa ja muissa majoitushuoneissa. Ei siis ihme, että olen
pärjännyt kohtuullisesti kuin vanhasta
muistista. Niin ja päällystö sekä ”kippari” löytyvät yläkerrasta.
Onhan tämä rakennus myös kuvainnollisesti miellettävissä laivaksi. Lasti
tulee ovesta yksittäin tai suurempana joukkona. Tämä on siis ajateltava
kappaletavara-alukseksi. Lasti viipyy
seurassamme eripituisen ajan, jotkut
useamman päivän, mutta toiset vain kahvikupin pituisen hetken. Laivaväki harvemmin ikävöi lastiansa jätettyään sen
satamaan, mutta meihin joku lasteista
jättää niin mukavia muistoja, että heitä
me hiljaisina hetkinä saatamme unohtua ikävöimään. Meillä on tietenkin lastin joukossa joskus sellaisia yksittäisiä
kappaleita, jotka tarvitsevat enemmän
huomiota. Opimme lastilta usein jotain
uutta olemalla ennakkoluulottomia ja
avoimesti sosiaalisia. Toivomme, että
lasti poistuessaan on hyvällä mielellä ja
saanut sitä, mitä oli tullut seurastamme
hakemaan, ja tulee lastiksemme uudestaan. Ilman haikeita jäähyväisiä ei koskaan olisi iloisia jälleennäkemisiä, sanoo
vanha sanonta, ja se pitää paikkansa.
Tämän matkan varrella ovat tunteet
välillä menneet vuoristorataa. Hampaita on ajoittain kiristelty, mutta valtavan
paljon enemmän on iloittu onnistumisista ja yhdessä tekemisestä. On naurettu
kommelluksille ja unohduksille. Ihmisiä
me olemme, ja tekevälle sattuu. On otettu riskejä ryhmien päällekkäisten tilavarausten kanssa ja joustettu. Tätä työtä
on tehty suurella sydämellä, ja asiakasta
eli merimieskirkolle tullutta ihmistä ajatellen. Kaikesta touhusta ja ajoittaisesta
kaaosmaisesta tunnelmasta huolimatta
kaikki on järjestynyt. Miten tämä kaikki
on onnistunut? Miten eri alojen ammattilaiset hitsautuvat toimimaan yhdessä
kuin jokakeväinen ihme nimeltä Suomen
jääkiekkomaajoukkue. Se johtuu ainoastaan ja vain Pyhästä ja hyvästä Hengestä.
Kiitos Hampurin merimieskirkon
väki, että sain viettää kanssanne kahden
kuukauden mittaisen satamakuraattoriharjoitteluni. Kiitos.
Rolf Heikkinen
Kuva: Mirja-Liisa Konttinen
i kyrkans skepp
Entinen merimies teologiharjoittelijana
Gemensamhet
J
ag sitter i timmerbastun på bakgården och kommer på att jag bastat mer än på
länge. Jag hittar mig själv fingrande på Marimekkos nya vårkollektion. När vi
lossade påskens last lärde jag mig att det förutom den traditionella memman
finns vaniljmemma och kinuskimemma.
Det är bland annat sådana här upptäckter jag har hunnit göra före slutet av april under dessa två månader som jag har varit sjömanskyrkans präst för Beneluxländerna i
Rotterdam. Jag har kommit till ett samfund som mycket snabbt har lärt mig nya saker
om mitt hemland, som att kinuskimemma existerar.
Dessa upptäckter får mig att fundera över vad som egentligen döljer sig bakom
bastun, Marimekko och memman. För oss som samfund representerar de något som
förmodligen inte utmynnar i enbart svettiga stunder i ett varmt rum, vackert mode
eller en älskad och hatad påskdessert av rågmjöl. För oss som samfund representerar
de något som skapar vår gemensamma verklighet. Eller snarare tjänar fragmenten
av Finland oss så att vi kan leva med varandra. De viskar ett budskap till oss som i
bästa fall berör oss djupt in i själen: du och jag har något gemensamt, som vi skapar
tillsammans? Jag tänker att Sjömanskyrkan i bästa fall är en plats för sådana frågeställningar.
Varje bastubokning och memmaförsäljning springer fram ur samma grund. Kyrkans herre ger oss kraft att tjäna med hjärtat och leva tillsammans. Herrens generositet räcker åt varje världsmedborgare, oavsett vad omgivningens måttstockar säger
om hans eller hennes resa. Herrens generositet räcker till även när vi människor inte
har någon över.
Detta gör sjömanskyrkoarbetet svindlande. Jag känner djup tacksamhet över att
jag har blivit ombedd att möta detta enorma spektrum av olika människor: sjömän
i Europas största hamn, buss- och lastbilschaufförer, finländare som bor i Holland,
personer som turistar i Rotterdam, utlänningar som är intresserade av Finland och
alla som knackar på Finse Huis dörr. Jag är tacksam över att få representera ett samfund som åtar sig att hämta sin kraft till varje möte ur samma källa.
När vi tjänar budskapet vi blivit anförtrodda och de människor vi blivit givna behöver vi mod nog för att se oss i spegeln och fråga hur vi gör detta på bästa sätt. Vid
sidan av det eviga budskapet och de älskade traditionerna behöver vi den friskhet
som växer fram ur förmågan att förnyas. Jag nynnar bedjande orden i psalm 525 tyst
för mig själv:
Pris vare dig som jordens bana
igenom öde rymder sträckt
och som av jordens folk vill dana
en enda helig mänskosläkt.
Vad gäller kinuskimemman ansågs traditionen överträffa det nya initiativet. Vis av
detta lovar jag hollandsfinländarna och alla andra att fylla frysen med enbart vanlig
memma nästa år. Vi ses!
Text: Pauliina Tuomanen
sjömanspräst, Rotterdam
Foto: Marko Toljamo
27
Lekmännen centrala
Efter gudstjänsten. Två av kyrkans frivilliga: John Howbury (t.v.) och Mike Collins
slappnar av medan teet serveras i tältet intill.
Internationella kyrkan
i Algarve
fyller trettio år
Allt började med att det holländska paret
flyttade till Algarve och öppnade sitt hem
för gudstjänster för främst utlänningar.
I
oktober firar Internationell evangeliska kyrkan i Algarve
30 år. Inbjudna är då bl.a. Peter och Marianne Sluimer,
som byggde upp kyrkan i Vale Judeu och arbetade där i 24
år. Samtidigt inleds ett nytt skede: kyrkan får nytt utrymme i
form av lätta byggnader på en outnyttjad del av den gamla och
nedslitna jordbruksfastighet paret Sluimer en gång förvandlade
till en attraktiv mötesplats för kristna i Algarve. Cirka 80.000
euro beräknas nybyggnaderna kosta.
Redan i april började arbetet, då en grupp frivilliga från Irland anlände för att röja mark.
Internationella evangeliska kyrkan i Algarve har två präster,
båda från Irland, en ö där katolicismen dominerar. Mark Loney kommer från Nordirland, som har en stark protestantisk
tradition. Hans föräldrar var missionärer, och som ettåring kom
28
Mark till Brasilien, där han lärde sig portugisiska. Själv har
han bl.a. arbetat som volontär på missionsskeppet Logos. Hans
hustru Judith är församlingens kantor, och parets båda döttrar
har börjat sjunga i kyrkan.
Hans yngre kollega Barry Henry kommer från södra Irland
och har en frikyrklig bakgrund. Han talar också portugisiska.
De två delar på arbetet så att Mark vid sidan av det administrativa jobbet tar hand om de engelsktalande, medan Barry sköter
dem som talar portugisiska.
De två skapade en påskpredikan jag inte upplevt tidigare: en
simultan dramatik på portugisiska och engelska, till synes utan
manuskript. Barry leder också kurser i portugisiska, och hans
son David, 12, hör till dem som tar hand om småbarnen under
gudstjänsten.
I den internationella evangeliska kyrkan i Vale Judeu mellan
Loulé och Quarteira strax norr om huvudvägen N 125 är lekmännen aktiva som textläsare, sångare och musikanter. Frivilliga ordnar också vandringar eller läger, tar upp kollekt och
serverar te efter gudstjänsten.
John Howbury hör till de engelsmän som tillbringar halva
året i Algarve, och han är en av kyrkans stöttepelare. Vid palmsöndagens gudstjänst inledde han med solosång från predikstolen. Han är baryton och har sjungit i hela sitt liv. För något år
sedan sjöng han i kyrkan tillsammans med sonsonen John, som
numera sjunger i en kör i Oxford. Att den skäggiga gentlemannen snart skall fylla åttio är svårt att ana.
Mike Collins, uppvuxen i England men länge bosatt i Skottland, bor sedan snart fem år permanent i São Bras de Alportel
ett stycke inåt land från Algarves huvudstad Faro. Han har jobbat med det mesta i sitt liv, sålt möbler och kört långtradare.
Han fick sin väckelse som 44-åring och medverkar nu aktivt
som både kyrkvärd och textläsare. För den som inte själv har
engelska som modersmål är hans sätt att läsa en bön befriande
tydligt och engagerat samtidigt som det stämmer till eftertanke.
I oktober firar Internationella evangeliska kyrkan i Algarve
30-årsjubileum. Allt började med att den holländska prästen
Peter Sluimer och hans schweiziska hustru Marianne flyttade
till Algarve. De öppnade sitt hem för gudstjänster för främst
de utlänningar, som lockas till naturen och klimatet i Algarve.
År för år växte verksamheten, och till slut hade de byggt ett
nytt Guds hus där, med blommor och grönska, bostad för både
prästfamiljen och de hittehundar man tog hand om, samt ett
gästhus.
Få nordbor
Gästhuset har sedan dess varit i flitig användning. Från Lesotho
kommer exempelvis kyrkans egen missionär Jill Kinsey regelbundet för att berätta om arbetet där. Frälsningsarmén finns
naturligt med i verksamheten i Vale Judeu och dess brödkorg
fylls varje söndag med gåvor. Den
internationella organisationen Mercy
Ships, vars flytande bibelbutik m/s
Doulos tidigare också besökte Helsingfors, hör till kyrkans samarbetspartner. Gästande körer och musikanter bidrar till att vidga kunskapen om
evangelisationen.
Engelska dominerar vid sidan av
portugisiskan i Algarve, som länge
varit ett favoritmål för engelsktalande. Inför påsken räknade jag ett dussin kyrkor eller religiösa samfund i
Algarve som annonserade gudstjänst
helt eller delvis på engelska.
Så här såg kyrkan ut som nybyggd. Vegetationen har ökat sedan
dess, och nu byggs en lätt konstruktion till höger.
För tio år sedan var kyrkan i Vale Judeu verkligt internationell, och gudstjänsterna tolkades ofta simultant till både tyska
och holländska. Under senaste år har de språken delvis fallit
bort, och engelskan dominerar samtidigt som portugisiskan
fått en allt starkare ställning. Trots katolsk majoritet har Portugal också protestanter. Psalmböckerna har ersatts med en stor
ljustavla över altaret, och det är märkligt hur lätt det efter några
år känns att glatt sjunga på portugisiska!
Någon enstaka gång har jag hört svenska i kyrkan, och finska är än mer sällsynt.
Det lär finnas drygt 200 finländare i Algarve och fler är på
kommande tack vare nya skattelättnader, men de flesta bor
längre västerut i Portimao, och då kan en kyrkväg på femtio
kilometer bli alltför lång. För min hustru och mig, som bara
haft en kvarts timmes väg, har kyrkan blivit något av ett andra
hem under några vårveckor.
Text och foto: Thure Malmberg
Två irländska protestanter. Mark Loney
(t.v.) och Barry Henry är präster i
Internationella evangeliska kyrkan i
Algarve.
29
böcker
I storm
och stiltje
Med ”lustfarkost”
till Svarta havet
Lustfarkoster började
på 1970-talet kallas
fritidsbåtar. Om 300 år
av seglandets glädje
handlar svenska
sjöhistoriska museets
årsbok.
Aina Cederblom åkte ensam
i en fem meters snurrebåt
till Medelhavet och Svarta
havet.
V
åra inhemska upptäcktsresande
till sjöss, bl.a. Håkan Mörne,
Tor Weckström, Göran Schildt
och nu senast duon Stefan Lundberg
och Leif Weckström – beskrivna i årets
första nummer av Sjömanskyrkan – får
nu allt vackert kapitulera för en svensk
dam, teckningsläraren och globetrottern
Aina Cederblom.
Hon åkte nämligen redan 1931 ensam
i en fem meters snurrebåt genom kontinentens kanaler till Medelhavet och
Svarta havet. 1933 tog hon sig med en
ny, lite större båt med en sju hästars Archimedes till Grönland, likaså ensam.
Lust & Nöje heter årets upplaga av
Sjöhistorisk årsbok, den eleganta skriften på 240 sidor från Föreningen Sveriges Sjöfartsmuseum. Den ägnas helt
åt ”lustfarkoster”, de som på 1970-talet
började kallas fritidsbåtar.
I 35 essäer skildras nöjesseglande under mer än 300 år. Seglande skall här förstås i den utökade mening Svenska Akademiens ordbok ger ordet: det handlar
alltså inte enbart om seglande farkoster,
utan alla typer av båtar.
Man behöver inte ens vara någon utpräglad båtmänniska för att ha glädje av
årsboken. Rojalister kan t.ex. njuta av en
fin bild av kronprinsessan Victoria poserande vid ratten på något större fartyg.
Eventuellt rör det sig om gästande kungajakten Dannebrog, men boken avslöjar
tyvärr intet om kronprinsessans eventuella egna maritima intressen.
Så mycket mer både kungligt och ple-
30
bejiskt finns med i boken, som skapats
av Erling Metz (text) och Caroline
Jernhagen Metz, två kunniga journalister och museimänniskor som förstått att
gräva i de rika sjöhistoriska arkiven.
Bland kungligheterna har Oscar II och
kungajakten Drott, en ombyggd och vitmålad f.d. örlogsman, sin givna plats.
Men visste ni att de societetsdamer som
under majestätets landhugg i Marstrand
bildade publiken kallades kungsflundror?
Visste ni också att t.ex. Astrid Lindgren höll egen båt förtöjd vid sommarstugan i Furusund där hon skapade sina
texter? Hennes tackbrev till båtbyggaren
efter en lyckad reparation finns med i
faksimil. Nära Furusund spelades för övrigt den populära svenska barnserien Vi
på Saltkråkan in.
Damen som åkte till Grönland då?
Ja, Aina Cederblom (1896–1986), var
en upptäcktsresande av rimligen större
mått än våra egna sjöfarande herrar. På
väg mot Medelhavet 1931 fick hon genast bensinproblem, men de löstes lika
lätt som originellt: ett strandhugg vid en
skärgårdsskola gav en glasburk med en
orm inlagd i bensin. Ormen fick stanna
kvar i Sverige, men bensinen hälldes i
snurran och så bar det iväg.
skuta Brill. Moset delade hon i Finland
ut till våra barn med vitaminbrist.
Här bör det sägas att Cederblom skeppade betydligt mer än äppelmos till både
Helsingfors och Ekenäs, bl.a. trähus och
mycket annat som inte då fanns men behövdes i Finland. Den som vill läsa mer
om hennes insatser kan gå in på nätet och
läsa Harras Rönnbergs utförliga presentation från Enslinjen 2010 i Ekenäs
navigationsklubb.
Lustbåtar av olika slag har alltid rört
sig mellan våra två sidor av Östersjön.
Augustin Ehrensvärd seglade t.ex. med
sin speljakt Lediga Stunder till Åbo skärgård och Sveaborg 1763.
Under Krimkriget seglade britten Robert Hughes i sin lilla kutter Pet till
bombardemanget av Bomarsund i augusti 1854. Upplevelserna skildrade han
i boken Log of the Pet och följande år
var han tillbaka för att följa bombardemanget av Sveaborg. På ett uppslag ses
Pet obekymrat kryssande på Kronbergsfjärden medan projektilerna regnar över
Sveaborg.
Text: Thure Malmberg
Texten har till stora delar ingått
i Skärgård nr 1/2015.
”Ensamma på en liten tur
med aktersnurra”
Och året därpå, när hon i Norge förberedde sig för trippen mot Färöarna och
Grönland, skakade en äldre man tveksamt på huvudet åt tanken på en ensam
kvinna i en liten nödtorftigt däckad snurrebåt med en sju hästars Archimedes ute
på Nordsjön.
Då förklarade Cederblom glatt: ”Hemma i Sverige far flickor ofta ensamma på
en liten tur med aktersnurra.”
Cederblom engagerade sig under kriget i hjälpinsatser och tiggde sig till ett
parti skadad frukt, som hon kokade till
åtta ton äppelmos och lastade i sin egen
Aina Cederblom, orädd och ensam i båt,
hade ett stort hjärta för Finland.
Anders Lindström,
Gert Malmberg:
Svensk sjöfartshistoria,
I storm och stiltje. Breakwater Publishing,
2015.
K
ort före pressläggningen av detta
nummer kom den uppdaterade
andra upplagan av Svensk sjöfartshistoria, I storm och stiltje, utgiven i
år av Breakwater Publishing i Göteborg.
Det är en mastig inbunden volym på
416 sidor, och tiden medgav denna gång
inte någon mer detaljerad genomgång.
Men ett omnämnande är den förnämliga sjöfartshistoriken alla gånger värd.
Redaktörer är Anders Lindström och
Gert Malmberg, och för den grafiska
formgivningen svarar Jennie Ericsson
och Emma Hässel.
Boken utgavs 2010 för första gången,
men författarna till de enskilda kapitlen
har nu fått komplettera sina texter samtidigt som en del nytt material infogats.
Förlaget har närmast tänkt sig verket
som en uppslagsbok att t.ex. användas
vid utbildningen av sjöfolk. Här finns
bl.a. intressanta kapitel om försvunna yrken till sjöss, exemplifierat av telegrafisterna, en i dag nästan utdöd yrkesgrupp
som skapades vid slutet av 1800-talet.
På årets invigningsdag var det blåsigt och
kallt på Ärtholmen i Helsingfors, men sjöfararna var nöjda att få ta del av Anchors
service. De flesta av dem var nya ansikten,
men där fanns också några bekanta från
i fjol.
En invändning en finländsk läsare
omedelbart ställer sig är författarnas perspektiv, som till största delen utgår från
en världsbild med Göteborg i centrum.
Referenser till Norge förekommer, medan grannlandet Finland alltför ofta sjunkit under skribenternas horisont. Med
ett undantag: Åbobon Pär-Henrik Sjöström, chefredaktör för Sjöfartstidningen, lyfter förtjänstfullt fram utvecklingen
av Finlandstrafiken, på vår sida av Östersjön kallad Sverigetrafiken.
Några små randanmärkningar efter en
snabb genomläsning:
Ett exempel på Göteborgsperspektivet
är texten om de svenska krigsförlusterna, som nog jämförs med motsvarande
norska men utan ett ord om att den gamla
rikshalvan Finland också förlorade betydande tonnage under båda världskrigen
och genom krigsskadeståndsleveranserna.
När det gäller Rysslandstrafiken från
Sverige påstår författarna att sjötrafiken från Stockholm via Helsingfors till
Leningrad (nu S:t Petersburg) efter krigen återupptogs först 1984 av ryska m/s
Ilich, ex Borebolaget Bore I. I själva
verket var det Ångfartygs Ab Bore i Åbo
som redan 1960 satte in s/s Bore II på
linjen, där Sveabolaget också haft experimenttrafik. Att Borebolaget efter fyra
år lämnade den trafiken är en annan sak.
Frånsett det svenska – och i sammanhanget helt naturliga – perspektivet är
boken värdefull för den som vill få en
fyllig bild av sjöfartshistorien i Sverige,
i många avseenden betydelsefull också
för Finland som sjöfartsnation.
Andra omarbetade upplagan av I storm
och stiltje kom ut i april. Uppgivet pris
350 kronor plus porto. Beställningar via
Breakwaters hemsida www.breakwater.
se.
Text: Thure Malmberg
Cruise Crew Lounge
ANCHOR åter öppet
Cruise Crew Lounge ANCHOR
betjänar besättningen på
kryssningsfartygen som
anländer till hamnen på
Ärtholmen i Helsingfors.
D
en 1 maj 2015 inleddes kryssningssäsongen i Helsingfors när
Costa Pacifica kom till staden.
Samtidigt öppnades även Cruise Crew
Lounge ANCHOR som startades förra
året och som betjänar besättningen på de
kryssningsfartyg som anländer till hamnen på Ärtholmen i Helsingfors. Servicepunkten är Sjömansservicebyråns och
Finlands Sjömanskyrkas gemensamma
satsning.
Förra året höll Anchor öppet från början av juni till slutet av september. Under den tiden hann man betjäna över
80 fartyg och närmare 7 000 sjöfarare.
Omkring 5 700 besättningsmedlemmar
besökte Anchor och utöver det tog 1 200
personer del av servicepunktens motionsutbud och transporter.
I sommar besöks Helsingfors av över
250 kryssningsfartyg, och som det ser ut
nu kommer cirka 120 av dem att styra
kosan mot Ärtholmens kaj. På Anchor
ser man fram emot en förhoppningsvis
livlig sommar med mycket folk.
Servicepunkten är inte avsedd för
kryssningsresenärer, utan endast besättningsmän. Där finns samlingsrum, ett internetkafé som kan nyttjas till förmånligt
pris och en liten kiosk som säljer telefonkort, salta och söta godsaker, varma och
kalla drycker, asiatiska nudlar m.m.
Kontaktuppgifter
Katri Oldendorff,
katri.oldendorff@merimieskirkko.fi,
tfn 0 40 192 01 06
Facebook:
www.facebook.com/anchorlounge
Text och bild: Katri Oldendorff
31
Vanhan hinaajan uusi elämä
kirjat
Vesa Nummela:
Vuosi m/s Alpolla
2003–2004.
Books on Demand
2015.
piiriään. Paljon se tarjoaa myös kaikille
iäkkäisiin laivakoneisiin vihkiytyneille.
Itseäni kiinnosti Normandian-matkan
ohella myös kirjan monipuolinen kuvitus, jossa oli paitsi laivoja ja konehuonenäkymiä myös tuttuja merenkulkijoita
työssä ja vapaavahdissa.
Teksti: Joni Skiftesvik
O
ulun Toppilansalmessa eläkepäiviään viettävä kaupungin
entinen satamajäänmurtaja Alpo
oli hyvää vauhtia menossa naulatehtaalle pilkottavaksi, kun sinnikäs oululainen
laivafriikkien joukko sai sen viime hetkillä pelastetuksi.
Paljon oli työtä tehtävä ennen kuin
New Yorkissa 1944 vesille laskettu, Normandian maihinnousuun osallistunut ns.
ylijäämähinaaja saatiin kunnostetuksi
meri- ja ajokelpoiseksi.
Yksi aktiivisimmista kunnostajista,
aluksen konepäällikkö Vesa Nummela
on koonnut muistiinpanoistaan runsaasti
kuvitetun kirjan, jossa kerrotaan kunnostustöistä erityisesti konemiehen vinkkelistä.
Lukiessani päiväkirjamaisia merkintöjä en voinut muuta kuin ihmetellä, mikä
voima tai innostus ajaa joitakin ihmisiä
harrastuksensa parissa tekemään suorastaan käsittämättömiä määriä ilmaista
työtä. Hattua pitää nostaa konemestari
Nummelalle ja koko kunnostajaporukalle siitä, että Toppilassa on tänä päivänä
nähtävä yksi "Alpollinen" laivahistoriaa,
jonka arvo kasvaa päivä päivältä.
Hinaajan kunnostustöiden lisäksi konepäällikkö kuvaa kirjassaan Alpon
aikoinaan kovasti varsinkin Oulussa
huomiota herättänyttä matkaa kesäkuussa 2004 Normandian maihinnousun 60-muistojuhlaan Ranskan Caeniin.
Matka vanhalla aluksella Normandiaan
vaikuttaa olleen melkoinen koettelemus
niin vanhalle hinaajalle kuin miehistöllekin.
Rivien välistä, ja osin myös riveiltä,
voi lukea, että joillekin miehistön jäsenistä Nummela olisi mielellään antanut
merenkulkutermein sanottuna "lemput"
kesken matkan, jos valta olisi ollut hänellä. Kaikkien merikunto ei ollut kunniaksi vanhalle ja arvokkaalle laivalle.
No, onneksi aika varmaan kultaa muistot.
Alpo-kirja kiinnostaa uskoakseni eniten aluksen kunnostajia ja heidän lähi-
32
Aikakapseli 1700-luvulta
Juha Flinkman ja
Petri Puromies:
Vrouw Marian
viimeinen matka.
Paasilinna 2015
S
aaristomeren eteläreunalta vuonna 1999 löydetystä hollantilaisen
snaupriki Vrouw Marian hylystä
pitäisi puhua maailmansensaationa. Niin
arvokasta ja hyvin säilynyttä yli kaksisataa vuotta vanhaa hylkyä, todellista aikakapselia, harvoin löytyy.
Arvotavaralastissa
Amsterdamista
Pietariin matkalla ollut, lokakuun 8. ja
9. päivän välisenä yönä 1771 uponnut
Vrouw Maria tapasi kohtalonsa Itämeren pohjoisilla vesillä, jotka tiedettiin
vaarallisiksi varsinkin syysmyrskyjen ja
huonon näkyvyyden aikana.
Laivalla oli taitava päällikkö, mutta
hänkään ei kyennyt alusta pelastamaan
sen harhauduttua karikoiden keskelle.
Alus purjehti huonon näkyvyyden vallitessa sen aikaisten navigointimenetelmien, lähinnä merkintälaskun, varassa.
Pohjakosketukset rikkoivat peräsimen ja
aiheuttivat vuodon. Uusi myrsky upotti
laivan. Miehistö pelastautui lähiluodolle.
Meri piti hollantilaislaivaa kätköissään
lähes 228 vuotta ennen kuin se oli jälleen
ihmissilmin nähtävänä, ensin viistokaikuluotaimen näytöllä, sitten sukeltajan
ihmeteltävänä. Voi vain kuvitella sukeltajan hämmästystä nähdessään 41 metrin
syvyydessä mastoineen seisovan vanhan
aluksen.
Vrouw Marian löytymisestä on kiittäminen ennen muita kahta henkilöä, historiantutkija Christian Ahlströmiä ja
hylkyjen etsijä-sukeltaja Rauno Koivusaarta. Ahlström teki tutkimustyötä arkistoissa pitkään ja julkaisi 1979 kirjan,
jossa rajasi tutkimustensa perusteella
tarkan alueen, josta Vrouw Maria löytyi-
si. Hylyn etsintää ei kuitenkaan tuolloin
aloitettu viranomaisten toimesta, mutta
harrastajasukeltajat alkoivat kiinnostua
asiasta.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin
Rauno Koivusaari analysoi pienimmätkin haaksirikosta saatavissa olevat tiedot, kaiveli uusia lähteitä, tutustui kaikenikäisiin merikarttoihin, vertaili vanhoja
maisemia ja paikannimiä, hyödynsi satelliittikuvia ja teki arkistotyötä. Kaiken
tämän jälkeen hänellä oli varma käsitys
hylyn sijainnista.
Ja ihme tapahtui: hylky löytyi täsmälleen sieltä, mistä sitä etsittiin. Ahlströmin
ja Koivusaaren tutkimukset kantoivat
täydellisen hedelmän. Jos joku on joskus tehnyt tuloksellista salapoliisityötä
arkistoissa, niin juuri tämä parivaljakko.
Kirja kuvaa lakonisin sanoin suurta
hetkeä kaikuluotaimen välittäessä ensi
näkymän Vrouw Mariasta: "Pieniä epäsäännöllisyyksiä, rinnettä, tasaista sedimenttipohjaa – ja 15 minuutin sisällä
vedon aloittamisesta kaksi mastoa. Mastot piirtyivät näkyviin ja jättivät selvät
varjot. Mastojen yläpäissä näkyivät jopa
paksummat kohdat, esselit, joihin märssytangot kiinnittyvät."
Ennen laivan uppoamista sen lastista ehdittiin pelastaa osa, mm. runsaasti
hopeaa. Lastiluettelot kertovat laivassa
olleen arvokkaita maalauksia, jotka keisarinna Katariina Suuri oli Hollannista
ostanut. Ne ovat mahdollisesti vieläkin
hylyn ruumassa.
Vrouw Marian löydyttyä oli epäselvää,
kuka laivan lasteineen nykyisin omistaa.
Hylyn löytäjät päätyivät käymään oikeutta Suomen valtiota ja Museovirastoa
vastaan. Näkemyserot poikkesivat kovasti toisistaan: vastakkain olivat meripelastuslaki, joka antaa pelastajille varsin paljon oikeuksia hylättyyn laivaan, ja
suomalainen muinaismuistolaki. Oikeus
päätyi muinaismuistolain tulkinnan puolelle. Museovirasto palkitsi Rauno Koivusaaren ansiomerkillä.
Vrouw Marian viimeinen matka on
erinomainen kirja laivasta, haverista, hylyn löytäjistä ja heidän uurastuksestaan.
Kirjan alkupuolta luin kuin merellistä
jännityskirjaa. Tekijät ovat kuvanneet
pienen laivan syksyisen purjehduksen
kohtaloaan kohti sellaisella jännitteellä,
että saattoi melkein kuulla tyrskyjen iskevän yön pimeydessä kallioita vasten.
Teksti: Joni Skiftesvik
Cruise Crew Lounge ANCHOR
taas avoinna
Cruise Crew Lounge ANCHOR palvelee
Helsingin Hernesaaren satamaan
saapuvien risteilyalusten miehistöjä.
T
oukokuun 1. päivänä 2015 käynnistyi Helsingin risteilykausi, kun Costa Pacifica saapui kaupunkiin. Samalla avattiin myös viime vuonna perustettu Cruise Crew
Lounge ANCHOR, joka palvelee Helsingin Hernesaaren satamaan saapuvien risteilyalusten miehistöjä. Palvelupiste on
Merimiespalvelutoimiston ja Suomen Merimieskirkon yhteinen voimanponnistus.
Anchor oli viime kesänä auki kesäkuun alusta syyskuun loppuun. Sinä aikana ehdittiin palvella yli 80 laivaa ja lähes 7 000
merenkulkijaa. ”Ankkurissa” vieraili noin 5 700 miehistön
jäsentä, minkä lisäksi 1 200 henkilöä osallistui palvelupisteen
urheilutarjontaan ja kuljetuksiin.
Helsinkiin saapuu tänä kesänä yli 250 risteilyalusta, joista
näillä näkymin noin 120 suuntaa Hernesaaren laitureille. Näin
”Ankkurissa” on tiedossa toivottavasti vauhdikas ja väkirunsas
kesä.
Palvelupiste ei ole tarkoitettu risteilymatkustajille, vaan se
tarjoaa yksinomaan miehistölle tarkoitetun oleskelutilan, nettikahvilan, edullisen pääsyn nettiin sekä pienen kioskin, josta
voi ostaa puhelinkortteja, suolaisia ja makeita herkkuja, kylmiä ja lämpimiä juomia, aasialaisia nuudeleita jne.
Yhteystiedot
Katri Oldendorff,
katri.oldendorff@merimieskirkko.fi,
puh. 040 192 0106
Facebook: www.facebook.com/anchorlounge
Teksti ja kuva: Katri Oldendorff
Kalastajan rouvan arvot
Johanna Alvestad: Kalastajan vaimo –
Suosikkineuleita ja suloista arkea.
Schiltds & Söderströms, 2015.
M
ikä on tiivis, paksu, säänkestävä, lämmin ja vähän
karkea? Kotkasta Etelä-Norjan
Lillesandiin Skagerrakin salmen maisemiin avioitunut Johanna Alvestad
tietää vastauksen. Sehän on perinteinen
kalastajaneule, jonka hän yhdistää tietysti norjalaisiin kalastajiin, mutta myös
englantilaisiin metsästäjiin ja kaik-
kivoipaan merituuleen.
Ulkosuomalaisena Johanna alkoi vaalia yhteyksiä kotimaahan bloggaamalla,
toisin sanoen työstämällä omaa verkkolokiaan. Nimimerkkiä ei kauan pitänyt
pohtia, urheilukalastaja Asgeir Alvestadin siipaksi kun oli tullut. Kalastajan
vaimo -blogia lukee nykyään jopa 50 000
elämäntapavalinnoista kiinnostunutta.
Nyt on oheen tarjolla kirjakin Kalastajan vaimo – Suosikkineuleita ja suloista
arkea.
Johanna Alvestad haluaa heti alkuun
selventää, ettei otsikko tarkoita häntä
itseään sinänsä. ”Nimike on vain positiivinen, esteettinen osa minua. Haluan korostaa arjen pieniä iloja. Kyse on
omasta asenteesta, lifestyle-maailmastani. Sanon ei kalliille kulutukselle, kyllä
puhtaudelle ja aitoudelle”, resuneeraa Johanna, Lillesandin neuvolassa työskentelevä sairaanhoitaja.
Kirjassa hänen teesejään tukevat runsaat neuleohjeet ja tarinointi elämänmenosta. Neulominen on aina ollut tälle
kalastajan rouvalle rakas harrastus, jonka
syvempää merkitystä ei monikaan tiedä.
Tutkimusten mukaan neulomisen vaikutukset aivoihin ovat täysin verrattavissa
meditoinnin aikaansaamaan henkiseen
hyvinvointiin.
Mainittu kalastajaneule syntyy patenttineuleella, jonka ohje on onneksi jo
lukiessa yksinkertainen. Naisen paitaan
neuvotaan käyttämään pehmeintä babyalpakkaa. Jos päätyy vähän pienempään
näpräämiseen, on Johanna kehitellyt esimerkiksi huovutetut pohjalliset, jotka
tehdään huovutukseen tarkoitetusta 100
% villalangasta.
Kalastajan vaimona voi siis näinkin
olla. Ennen maailmassa kalastajalla oli
muija, joka raatoi rannassa verkkoja selviksi ja paimensi lapsilaumaan ahavoituneen miehen taistellessa saalista aaltojen seassa. Nyt eletään toisin ainakin
Lillesandin paratiisissa. Iso harppaus
edistystä myötätuulessa. Vai voiko tätä
oikeasti yleistää? Epäilen.
Teksti: Irmeli Tanttu
33
merimieskirkkopiirit
Piirit tärkeitä lähetys- ja
merimieskirkkotyön tukijoita
Puurekkoja ja tyynyliinoja
Mänttä-Vilppulassa
Stoolia ja syttykasseja
Pirkkalassa
K
eskellä Pirkkalan kaupunkia
sijaitseva seurakunnan lähetystyön myymälä-kahvila on
avoinna vapaaehtoisvoimin arkipäivisin.
Siellä voi kuka tahansa nauttia kahvia ja
tukea samalla lähetystyötä.
Suomen Merimieskirkon varainhankintakoordinaattori Katri Oldendorff
vieraili kahvilassa kokoontuvassa piirissä 27.4.2015 ja kertoi kirkon toiminnasta
koti- ja ulkomailla. Samalla hän sai ahkeruudella ja ilolla kudottuja villasukkia
26 paria jaettavaksi joulupaketeissa merimiehille.
Kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth
toi kahvilaan lippaan Nepalin-keräyk-
34
Teksti: Paavo Tukkimäki, kuva: Rauman merimuseo
Hilda pommituksessa Dunkerquessa
L
M
änttä-Vilppulan seurakunnan
Tammirannan seurakuntakodissa vietetään keskiviikkoisin lähetyksen työpäivää, jolloin naiset
Ritva Lenkkerin johdolla kutovat kangaspuilla, painavat tyynyliinoja sekä
neulovat sukkia ja kirkkolapasia ullakkotiloissa.
Alhaalta kellarin verstaalta kuuluu
myös työn ääniä: miehet tekevät monenlaisia puutöitä. Puutyöartikkeleita ovat
mm. puurekat, lastat ja kauhat, linnunpöntöt, tontut, kurjet, kupinpidikkeet jne.
Töitä voi kesän aikana ostaa lähetys-
Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan valinnut Rauman merimuseo.
Puutyöpiiri ryhmäkuvassa: Heino Lehtola, Tapani Hämäläinen, Yrjö Saari, Martti Sievi,
Lauri Mäki-Valkama ja Erkki Jokela (yksi vakituinen oli sairaana).
kahvilasta, mutta niitä tehdään myös
tilaustöinä sekä joulu- ja kevätmyyjäisiin. Seurakunnan monipuolisesta miesten työstä kertyy vuosittain huomattava
summa tilitettäväksi Suomen Merimieskirkolle.
Puupiiriläiset ovat aktiivisia seniorimiehiä. Yhdessä tekeminen, toisten
tapaaminen ja hyödyllinen toiminta pitävät miehet pirteinä. Paikalla on tällä
kertaa kuusi henkilöä, joista useat ovat
olleet mukana monia vuosia. Vanhin
heistä on 92-vuotias, joka tuli paikalle
omalla autolla! Piirin vetäjänä toimii
opettaja Martti Sievi.
Puoliltapäivin miehet kapuavat keskikerrokseen kahveille. Kahvittelun
lomassa keskustellaan ja kuunnellaan
päivän Sana virsilaulun kera seurakunnan työntekijän Virve Pihlajamäen johdolla.
Iltapäivän ahkeroinnin jälkeen on saunomisen ja makkaranpaiston vuoro. Taas
on yksi päivä vietetty hyvin ja tehty ahkeroimalla hyvää!
seen. Edellinen kirkkoherra Juhani
Husa poikkesi myös tapaamassa lähetysaktiiveja.
Neulekahvilassa puikot laulavat ja
iloinen puheensorina pulppuaa. Naiset
neulovat tällä kertaa stoolia Kirkkoveräjän seurakuntatalolle. Neulotut 29 palaa
liitettyinä yhteen ja ommeltuina vuoreen
ovat seurakuntalaisten itsensä valmistamina arvokkaita ja ilo koko seurakunnalle.
Teksti Riitta Tunturi
Kuvat Uolevi Salonen
Teksti Riitta Tunturi
Kuva Uolevi Salonen
uvialaisessa
rahtilaivassa Hildassa elettiin
sotaisia päivä toukokuussa 1940, kun laiva juuttui lastaamaan Dunkerquen
satamaan Ranskaan. Saksan
armeija vyöryi kohti kaupunkia, johon oli jäämässä mottiin
satojatuhansia liittoutuneiden
sotilaita.
Hildan miehistö eli pommitusten keskellä. Saksalaiskoneet
murjoivat satamaa ja laivaa, ja sotilasviranomaiset kielsivät
aluksi laivaväeltä jopa pääsyn sirpalesuojaan. Vasta kun pommitus ajoi vartiosotilaat pois, Hildan väki pakeni omin luvin
suojaan.
Hilda oli lähtenyt täydessä kolilastissa Englannista Tyne-joelta lauantaina 6. huhtikuuta kohti Kööpenhaminaa. Sodan pyörteissä Britannian laivastoviranomaiset määräsivät
määränpääksi kuitenkin Dunkerquen, minne päästiin vasta
perjantaina 10. toukokuuta. Samana päivänä Saksan armeija
aloitti toden teolla hyökkäyksensä Ranskaan.
Hildan päällikkö Antti Vene käy meriselityksessään tapahtumia läpi päivä päivältä. Aluksi merkinnät kertovat arkirutiineista – ruumien puhdistuksesta ja viljan lastauksesta. Ensimmäinen sotainen juonne ilmestyy lauantaina 18. toukokuuta:
”Illalla saksalaiset lentokoneet pommittivat satamassa olevia
kohteita.”
Tämän jälkeen samanlaisia merkintöjä on päivittäin: ”Aa-
Munkkivuoren piirin
toimintakertomus 2014
P
iirin jäsenmäärä: 5 henkeä, mutta
tilaisuuksissa keskimäärin 7 henkeä.
Johtokunnan jäsenet: Marjatta Lahtinen pj., Marketta Levanto vpj., Helena
Miettinen rahastonhoitaja, Eevi Sipilä
sihteeri sekä jäsenet Salme Kananen ja
Leena Sehm.
Tilintarkastajat: Kyllikki Kähäri ja
Terttu Aho, varalla Salme Kananen ja
Kati Lind.
Vuosikokous oli 24.3.2014, ja johtokunnan kokouksia oli kaksi. Jäsenmaksun sijasta kokoontumisten yhteydessä
on kerätty vapaaehtoinen kolehti.
Piiri kokoontui kevätkaudella 18 kertaa ja syyskaudella15 kertaa. Suomen
Merimieskirkko ry:n kesäjuhlaan ja vuosikokoukseen osallistui piirin valitsemana edustajana Marketta Levanto. Ke-
muyöllä pommitusta.” (19.5.) ”Taas oli kuluneena yönä pommitusta ja vartiosotilaat estivät väeltä pääsyn pois laivasta sirpalesuojaan.” (20.5.) ”Taas oli kuluneena yönä pommitusta.
Pommeja putoili aivan höyrylaiva Hildan lähelle kummallekin
puolen laivaa, sekä sirpaleet tekivät pahaa hävitystä laivassa.
Väestömme koetti parhaansa mukaan suojautua laivalla, mutta pommien sirpaleet näyttivät vaivatta puhkaisevan laivamme
paksuimmatkin rautalevyt, joten olomme oli hyvin vaarallista.” (21.5.)
Vene ei liioitellut vaaroja, sen hän sai kokea kulkiessaan
katselemassa sodan jälkiä satamassa: silpoutuneita ruumiita,
irtopää ja -käsi.
Pahin isku tuli keskiviikkona 22. päivä, kun pommin täysosuma murskasi perän miehistösuojan ja vaurioitti pahoin
muutakin laivaa. Kapteeni Vene yritti koko ajan saada lupaa
lähteä pois sodan jaloista, mutta aluksi sotilaat estivät kaikki
yhteydenotot ulospäin.
Keskiviikon pommitusten jälkeen Hilda sai vihdoin luvan
lähteä, ja miehistö ryhtyi korjaamaan alusta merikelpoiseksi.
Hildan lastia oli satamassa vielä 500 tonnia, mutta Vene kieltäytyi ottamasta sitä: lastaus olisi viivyttänyt lähtöä, ja alus
olisi painunut niin syvälle, että puutulpilla tukitut olisivat sirpalereiät jääneet vedenpinnan alle.
Sodan äänet saattelivat Hildan ulos Dunkerquesta: ilmatorjunta yritti pitää loitolla kolmea saksalaiskonetta, ”pauke ja
melu olivat hurjimmillaan”, kun Hilda pääsi sataman sulkuporttien luo. Täyttä vauhtia mentiin kohti Doveria, jonne tultiin
runsaat seitsemän tuntia myöhemmin.
vätretki tehtiin Vuosaareen Taidekeskus
Sofiaan. Osallistuimme pääsiäismyyjäisiin Munkkivuoren kirkolla ja Munkkiniemen palvelutalolla, joulumyyjäisiin
Munkkiniemen kirkolla ja palvelutalolla.
Vierailuun Taivallahden merimieskirkkopiiriin 2.10. osallistui 6 henkilöä.
Pyhäinpäivän tapahtumaan merenkulkijain muistomerkillä osallistui Marjatta
Lahtinen sisarensa kanssa. Joulukuun 4.
päivänä piiriläiset veivät kukkatervehdyksen entisille piiriläisille hoivakoteihin.
Piirimme puolesta lähetettiin merimiehille 12 joulupakettia. Vuonna 2014
Suomen Merimieskirkko ry:lle lahjoitettiin 2 625 €.
Piirin kokoontumiset on aloitettu aina
pienellä hartaushetkellä, joiden pitäjiä
ovat olleet Suomen Merimieskirkon vierailijat, seurakunnan diakoniatyöntekijät
ja papit. Sen jälkeen olemme saaneet
kuulla Merimieskirkon tai muun kirkol-
lisen toimen kuulumisia. Merimieskirkon tiedotteet on myös aina luettu ja niiden pohjalta keskusteltu kahvitarjoilun
lomassa.
Syyskaudella järjestettiin myös Merimieskirkon toimintamuotoihin liittyviä
keskustelutilaisuuksia:
6.10. Merimieskirkon kuulumisia, merimiespastori Jaakko Laasio.
20.10. Suomalaisia merimiehiä Liittoutuneiden vankileirillä maailmansodan aikana, tietokirjailija Paula Raitis.
27.10. Missä ja miten työskentelee
laivakuraattori, merimiespastori Sirpa
Tolppanen.
3.11. Ulkosuomalainen ja merimieskirkko, Ilkka Mäkelä, Kirkkohallitus.
17.11. Merimieskirkko nyt ja tulevaisuudessa, pääsihteeri Sakari Lehmuskallio.
1.12. Pastori Sinikka Peltohaka,
Munkkiniemen seurakunta
Teksti: Marketta Levanto
35
Sähköpaimen
vai hyvä
paimen?
L
ontoon merimieskirkolla työskentelyn hauskimpia ja työläimpiä puolia on mahdollisuus reissata ympäri Iso-Britanniaa ja Irlantia.
Meidänkin kolmelapsinen perheemme
on pakannut kymmeniä kertoja autoon
ruisleipää, salmiakkia, virsikirjat ja ehtoollisvälineet ja lähtenyt Lontoon ulkopuolelle messun pitoon.
Monien kauniiden maisemien joukosta
yksi on minulle ylitse muiden. Rakastan
Skotlannin luontoa, sen avaruutta, kumpareisuutta ja rauhaa. Lapsillakin kuluu
aika hyvin lampaita laskiessa.
Eräs ihmetys Skotlannissa ajellessa
liittyy siihen, että ympärillä näkyy tuhansia lampaita, mutta ei yhtään paimenta, joka pitäisi heistä huolta. Lampaat
näyttävät laiduntavan vapaasti, vähän
samaan tapaan kuin porot Lapissa.
Luultavasti siellä täällä on kuitenkin
sähköpaimenia. Sähköpaimen on laitumen ympärille viritetty sähköaita, jonka tarkoitus on pitää eläimet aidatulla
alueella paimenen poissa ollessa.
Raamatussa verrataan Jumalan ja ihmisen suhdetta paimenen ja lampaan
väliseen suhteeseen. Hesekielin kirjassa
sanotaan: ”Minä kaitsen itse lampaitani
ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo
Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja
tuon takaisin laumasta harhautuneen,
minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat
minä pidän kurissa.”
Raamattu kertoo meille, että hyvä paimenemme on jotain aivan muuta kuin
sähköpaimen. Sähköpaimen korvaa
poissaolevan paimenen ikävillä sähköiskuilla, mutta meidän hyvä paimenemme
ei ole poissaoleva. Hän on läsnä elämäs-
Kuolleet
Anna-Kaisa
Kontio
11.2.1015
Ystävämme ja piiriläisemme AnnaLiisa Kontio sai taivaskutsun 11.2.2015
Lapin keskussairaalassa 86-vuotiaana.
Anna-Liisa palveli lähimmäisiään
koko elämänsä ajan. Hän oli partiolainen
hamaan loppuun asti, olipa päätoimisena partiotyöntekijänäkin pariin otteeseen. Hän ehti työskennellä Meltauksen
lastenkodissakin, josta hänet kutsuttiin
huolehtimaan kolmesta orvoksi jääneestä veljeksestä noin viideksi vuodeksi.
Seurakunnan pääemäntänä Anna-Liisa
toimi eläkkeelle jäämiseen saakka.
Itse opin tuntemaan hänet paremmin,
kun elämääni tuli merimieskirkkotyö
36
Hyvä tukijäsen, käytä
hyväksesi jäsenetumme
sämme ja luomassaan maailmassa.
Rajojen valvomisen sijaan hyvä paimen on kiinnostunut meistä – haavoistamme, väsymyksestämme, rakkauden
ja yhteyden kaipuustamme. Hän etsii eksyneen, tuo takaisin laumasta harhautuneen ja sitoo murtuneen jalan. Hän ei ole
rajavartija vaan hellä ja myötätuntoinen
hoivaaja.
Kun paimen etsii eksynyttä, hänen
ajatuksensa lienee samanlainen kuin
vanhemmalla, joka kadottaa tungoksessa
lapsensa näköpiiristään. Sitä ei motivoi
viha tai kosto vaan huoli ja rakkaus. Kuten lapsi on vanhemmilleen tärkeä ja rakas, myös lammas on hyvälle paimenelle
tärkeä ja rakas – liian arvokas menemään
hukkaan tai satuttamaan itsensä.
Pääsiäisen tapahtumat muistuttavat
meitä siitä, kuinka pitkälle hyvä paimen
on valmis menemään laumaansa suojellakseen. Jeesus sanoo itsestään Johanneksen evankeliumissa: ”Minä olen
hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja
ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee
minut ja minä Isän. Minä panen henkeni
alttiiksi lampaiden puolesta.”
Siunatun kesän toivotus Lontoon merimieskirkolta!
Teksti: Anna Hälli
pappi ja pappilan emäntä
Merimieskirkko on neuvotellut eri yritysten kanssa jäsenilleen jäsenetuja.
Tänä vuonna jäsenetuja tarjoavia yrityksiä ovat Viking Line, Finnlines, Scandic-hotellit, Maaseutuhotelli Eevantalo,
Hertz-autovuokraamo, asianajotoimisto
Tuomanen & Kreander Oy sekä Härkätien hautaustoimisto.
Jäämme kaipaamaan Anna-Liisan
iloista olemusta omaisten, työtovereiden ”kolmen poikansa”
sekä muiden ystävien kanssa.
Teksti ja kuva: Kaisa Simonaho
Korkalovaaran merimieskirkkopiirin vetäjä
Rovaniemeltä
Teksti ja kuva: Eila Huhtasaari
80 vuotta
3.6.2015 Maila Emblom
Syvärauman merimieskirkkopiiri
75 vuotta
1.6.2015 Esko Vepsä
70 vuotta
60 vuotta
Jäsenetuja saattaa tulla kuluvan vuoden aikana lisääkin.
Muistathan, että edun saamiseksi jäsenyys tulee yleensä mainita tai osoittaa
aina jo palvelua varatessa. Varaudu myös
todistamaan jäsenyytesi Merimieskirkon
jäsenkortilla.
Jäseneduista lisää nettisivullamme
www.merimieskirkko.fi/56-jasenedut.
Merimieskirkon yksi pitkäaikaisimmista jäsenetujen tarjoajista on täyden
palvelun Maaseutuhotelli Eevantalo
Pohjois-Savossa (Keihäskoskentie 150,
71570 Syvänniemi). Jäsentarjous on 10
% alennus huonehinnasta. Suosittelemme lämpimästi niin yksinään kuin ryhmässä matkustaville ja kaikille kokoustaville: www.eevantalo.fi.
24.4.2015
Keski-Porin pitkäaikainen merimieskirkkopiirin jäsen Anja Aalto
on suureksi suruksemme poistunut keskuudestamme 24.4.2015. Hän oli syntynyt
16.4.1921 eli täytti juuri 94 vuotta.
Hän oli hyvin elämässä kiinni, kaiken
aikaa menossa, eikä antanut vaivojen
estää elämistä. Anja mm. veti runopiiriä joka viikko. Samoin me merimieskirkkopiiriläiset kuulimme usein runoja
hänen tai jonkun toisen runopiiriläisen
lausumana.
Anja oli todellinen voimahahmo piirissämme. Hän järjesteli asioita koko
ikänsä. Jäämme syvästi kaipaamaan hänen osuuttaan toiminnassamme.
Paljon onnea
ja Jumalan siunausta
päivänsankareille!
24.5.2015 Kerttu Salminen-Thieme
1.9.2015 Anna-Kaisa Lehtinen
Anja Aalto
vuonna 1992. Monet olivat ne tilaisuudet ja tapahtumat – munkki- ja simatempaukset, kuivalihakeitto-, äitienpäivä- ja
isänpäivälounaat jne. – joissa Anna-Liisa oli tärkeällä paikalla. Sain itse olla
hänen työtoverinaan, kun seurakunnassamme järjestimme vapaaehtoisvoimin
keskiviikkoaterioita
Korkalovaarassa
vuosina 1993–2010. Monet iloiset matkat teimme yhdessä myös Merimieskirkon kesäjuhlille.
Syntymäpäiviä
perhepiiri
perhepiiri
Pappilan ikkunasta...
19.6.2015 Keijo Karvonen
12.8.2015 Sirkka Rantanen
21.8.2015 Eija Tuorila
Tervetuloa jäseneksi
hyvään seuraan!
Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään
seuraamme, osallistut vuoden aikana suoritettaviin arvontoihin, joissa voi
voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen ja uuden jäsenen ilmoittaja ovat mukana
arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä useamman jäsenen hankit,
sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on.
Jäsenmaksu on 50 € kalenterivuodessa, perhejäsenmaksu 20 €.
Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta sekä
yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme.
Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake selkeästi täytettynä
Merimieskirkolle.
Kiitos sinulle tuestasi,
tervetuloa hyvään seuraan.
UUDEN JÄSENEN TIEDOT
Uusin jäsenetuja tarjoava yritys on
Scandic-hotellit, joka on Pohjoismaiden
johtava hotelliketju lähes 230 hotellilla.
Merimieskirkon jäsenenä yövyt kaikissa Suomen Scandic-hotelleissa sopimushinnalla, joka on 10 % edullisempi
kuin päivän hinta. Lisäetuna voit liittyä
Scandicin kanta-asiakkaaksi ja nousta saman tien lisää etuja tuovalle 2nd
Floor -jäsenyystasolle: merimieskirkko.
fi/304-scandic.
Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi.
Sukunimi_______________________________________________________
Etunimi_________________________________________________________
Lähiosoite______________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka___________________________________
Puhelin_________________________________________________________
Sähköposti___________________________________________________________
Uuden jäsenen allekirjoitus__________________________________________
Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla.
Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa.
UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa)
Suomen Merimieskirkko ry
Sukunimi____________________________________________________________
Finlands Sjömanskyrka rf.
Etunimi______________________________________________________________
Lähiosoite___________________________________________________________
Albertinkatu 2 B,
Postinumero ja -toimipaikka________________________________________
Albertsgatan 2 B
Puhelin________________________________________________________________
00150 Helsinki, Helsingfors
Sähköposti___________________________________________________________
Ilmoittajan allekirjoitus_______________________________________________
Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa
mukana, kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa.
Merimieskirkko 2/2015
Sjömanskyrkan
37
MERIMIESKIRKKOTYÖLLE
AVUSTUSTILI:
FI91 1745 3000 0222 79
NDEAFIHH
Keräyslupanumerot
seuraavalla sivulla.
Anna tukesi
merimieskirkkotyölle.
Monessa ulkomaisessa rahtilaivassa on
jossakin kohtaa messin seinällä kuva, jossa
Jeesus varjelee merenkulkijoita. Kuva on
Kotkasta, Mussalon satamasta.
Kuva: Jaana Rannikko.
Helluntaikirkkoon kuuluva Sami Vottonen lahjoitti kotimaan merimieskirkoille
yhteensä 1500 englanninkielistä Raamattua! Hänelle Raamatut on lahjoittanut
sveitsiläinen järjestö Bibles par innternet.
Vottonen ja Jaana Rannikko caddyn peräluukulla sekä sisäkuvassa Haminan helluntaiseurakunnan opettaja Esa Metsälä, joka
niin ikään oli kantamassa laatikoita sisälle
kiirastorstaina. Samana iltana Jaana kertoi
merimieskirkkotyöstä Haminan helluntaiseurakunnan rukouskokouksessa.
Kuvat: Jaana Rannikko.
Lahjoituspuhelin
0600 1 2606
Puhelun hinta 10,26 € + pvm.
(Keräyslupanro seuraavalla
sivulla)
Nyt voit tukea
Merimieskirkon
toimintaa myös
tekstiviestillä!
Lähetä viesti:
5€ TUKI (5 €)
tai
10€ TUKI (10 €)
Hampurin merimieskirkon tiloissa oli vilkasta eduskuntavaalien ennakkoäänestyksessä! Mukava yllätys oli, että kirkkomme nimikkomiehet, m/t Kiislan miehistö, saapui
isolla joukolla äänestämään. Kohtaamiset
heidän ja kaikkien muiden kaukaa ja läheltä saapuneiden äänestäjien kanssa olivat
erittäin mieluisia. Kuvassa oik. myös talon
entinen monitoimimies Bunssi, joka toimi
vapaaehtoisena kuskina tuon vilkkaan
viikon aikana.
Kuva: Tiina Ylitalo.
Turun arkkipiispa Kari Mäkinen teki piispantarkastusta Mikaelin seurakunnassa
6.3.2015. Olimme yksi yhteistyökumppaneista, joihin piispa kävi tutustumassa.
Turun merimieskirkolle hänet haki rekalla
edellisestä paikasta Turun Rahtareiden
tiimin puheenjohtaja Jukka Harjamäki.
Piispaa vastaanottamassa oli myös uusi
pääsihteerimme Hannu Suihkonen. Tilaisuudesta kertoi myös Ylen paikallisuutiset.
Kuva: Arja Suvanto.
numeroon
16588
ja olet mukana
tukemassa!
Askarruttaako elämä?
Kaipaatko keskustelukumppania?
merimieskirkko.fi/
nettipappi
palvelee ulkosuomalaisia
netissä.
Länsirannikon merimieskirkkojen työntekijät tapasivat Porin Mäntyluodossa
12.3.2015. Yhteistyötä pidetään yllä ja päivitetään vähintään kolme kertaa vuodessa
järjestettävillä yhteistapaamisilla. Tällä
kertaa Turun ja Rauman henkilöstö vieraili
Saksan merimiesklubilla. Edellisen kerran
tavattiin tammikuussa Turussa ja Raumalla
marraskuussa.
Kuva: Wolfgang Pautz-Wilhelm.
38
Rauman senioriopettajat olivat keväisellä
vierailulla merimieskirkolla, mitä seurasi
vielä kiertoajelu satamassa Timo Metsäkallion johdolla. Kahveilla Sataman saunalla
Metsäkallio, Rauman Satama Oy:stä, kertoi
sataman toiminnasta ja Eija Tuorila puolestaan merimieskirkosta. Senioriopettajat
lahjoittivat merimieskirkolle villasukkia
ensi joulun paketteihin. Kiitos vierailusta
ja sukista!
Kuva: Eija Tuorila.
Lähetä palautetta
kirjeitse:
Merimieskirkko-lehti,
Albertinkatu 2 B
00150 HELSINKI
sähköpostilla:
Merimieskirkot Suomessa
Sjömanskyrkor i Finland
BENELUX-MAAT /
BENELUX-LÄNDERNA
jo. Jarmo KArjalainen p. (BE) +32 475
728 680, (NL) +316 5388 3641
mp Pauliina Tuomanen
jsk Piia Lännenpää-De La Cruz,
p. +32 473 482 092
Hamina-Kotka / Fredrikshamn-Kotka
Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina
hamina@merimieskirkko.fi
puh. (05) 231 1002
jsku Pekka Wilska, p. 040 5398 143
Belgia / Belgien
Foyer Finlandais
33 Rue Jacques de Lalaing,
BE-1040 Bruxelles
brysseI@merimieskirkko.fi
puh. +32 2 280 0498
pv Heidi Kvist
Finse Zeemanskerk
ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen
antwerpen@merimieskirkko.fi
puh. +32 4 945 26185
sk Pekka Wilska, pv Heidi Kvist
Alankomaat / Nederländerna
Finse Zeemanskerk
Aleidisstraat 18 c
NL-3021 SK Rotterdam
rotterdam@merimieskirkko.fi
puh. +31 10 436 6164
fax. +31 10 436 7505
sk Eeva-Maria Ranta, pv Anniina Juhola
Luxemburg
luxemburg@merimieskirkko.fi
mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506
Iso-Britannia / Storbritannien
The Finnish Church in London
33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ
Iontoo@merimieskirkko.fi
puh. +44 20 7237 4668
fax. 44 20 7237 1245
jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105
sk Hanna Lindholm, pv Mervi Mattila
Kreikka / Grekland
Skandinaviska kyrkan
Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen
ateena@merimieskirkko.fi
puh. + 30 210 451 6564
fax. +30 210 451 9145
sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228
Saksa / Tyskland
jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168
Finnische Seemannsmission
Ditmar-KoeI-Starsse 6
DE-20459 Hamburg
hampuri@merimieskirkko.fi
puh. +49 40 316 971
fax. +49 40 319 5692
em. Tiina Ylitalo
sk Ritva Lehmann
Finnische Seemannsmission
Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck
lyypekki@merimieskirkko.fi
puh. +49 451 709 8274
fax. +49 451 709 8371
sk Anna Eklund
MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN
Puola / Poland
varsova@merimieskirkko.fi
mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621,
+48 698 058465
Kaakkois-Aasia / Sydostasien
info@merimieskirkko.fi
Helsinki (Vuosaari) /
Helsingfors (Nordsjö)
Provianttikatu 4, 00980 Helsinki
vuosaari@merimieskirkko.fi
puh. (09) 5844 8200
fax. (09) 5844 8215
(jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818
vuorotteluvapaalla 31.5. saakka)
mp Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936
(sk Heli Lomu, 040 480 2733.
31.5. saakka)
Kemi-Tornio / Kemi-Torneå
Ajoksentie 761, 94900 Kemi
kemi@merimieskirkko.fi
jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250
Kokkola / Karleby
Satamakatu 51, 67900 Kokkola
kokkoIa@merimieskirkko.fi
puh. (06) 822 6219
jsku Anu-Marja Kangasvieri,
p. 0400 227 240
sku Tero Väliniemi
Raahe / Brahestad
Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto
raahe@merimieskirkko.fi
puh ja fax. (08) 227 3177
jsku Rea Skog, p. 040 530 5191
Rauma / Raumo
Hakunintie 28, 26100 Rauma
rauma@merimieskirkko.fi
puh. (02) 822 7308
jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366
Turku / Åbo
Suikkilantie 2, 20210 Turku
turku@merimieskirkko.fi
puh. (02) 230 3940
jsku Arja Suvanto, p. 0400 224 248
sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239
AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO:
FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH
Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2015-2016:
POL-2014-10521. Poliisihallitus / Polisstyrelsen
4.11.2014.
Ahvenanmaa, Åland 2015: ÅLR 2014/7267
Ålands lanskapsregering, beslut 15.9.2014
AVUSTUSPUHELIN: 0600 - 12606
NETTIPAPPI
www.merimieskirkko.fi/nettipappi
Albertinkatu 2, 00150 Helsinki
Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors
Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555
info@merimieskirkko.fi
henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet:
etunimi.sukunimi@merimieskirkko.fi
www.merimieskirkko.fi
www.facebook.com/Merimieskirkko
Pääsihteeri / Generalsekreterare
Hannu Suihkonen, 040 192 2778
Hallintosihteeri / Administrativsekreterare
Saara-Helena Lindqvist,
p. (09) 6962 4523
Taloushallinto
Talousjohtaja / Ekonomidirektör
Kirsi Wallén, 0400 240 747
Kirjanpitäjä / Bokförare
Jouni Rihtniemi, p. (09) 6962 4526,
040 700 3366
Toimistoassistentti / Byråassistent
Heidy Egger, p. (09) 6962 4520
Oulu / Uleåborg
Poikkimaantie 4, 90400 Oulu
ouIu@merimieskirkko.fi
puh. 040 746 0150
jsku Antti Härö 0400 371 574
os.aik. sku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150
(puhelun hinta 10,26 € + pvm.)
Suomen Merimieskirkko ry
Finlands Sjömanskyrka rf
(keskustoimisto, Helsinki
centralkansliet, Helsingfors)
Varainhankinta
Varainhankintakoordinaattori / Insamlingskoordinator
Katja Honkala (äitiyslomalla)
Katri Oldendorff, p. 040 192 0106
Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef
Marko Toljamo, p. 050 521 9821
Toiminta
Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för
arbetet bland sjöfarare
Jaakko Laasio, p. 0400 156 660
Johtava laivakuraattori / Ledande skeppskurator: Jaana Rannikko, 040 539 8142
Laivakuraattori / skeppskurator
Sanna Siivonen, p. 040 7431 039
LYHENTEET
jo. = johtaja
jmp = johtava merimiespastori
mp = merimiespastori
jsku = johtava satamakuraattori
sku = satamakuraattori
jsk = johtava sosiaalikuraattori
sk = sosiaalikuraattori
pk = projektikoordinaattori
pv = palveluvastaava
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
www.mepa.fi
Helsinki
puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808
Kotka
puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860
Gsm 0400 605187
Turku
Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597
39
yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter
merimieskirkkouutisia
TUE JA
LAHJOITA
Merimieskirkot ulkomailla
Sjömanskyrkor utomlands
Tällä palstalla Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Antti Lemmetyinen pohtii merellisiä elämänkokemuksia.
elämän merellä
40
Väylien ulkopuolella
P
itkin kevättä olen katsellut merikorttejani. Tutut saaristomme väylät, saaret, luodot ja ulapat nostivat
mieleeni kohteet, joihin tänäkin kesänä haluaisin purjehtia. Olen oppinut vuosien myötä rakastamaan ulkosaaristomme
karua luontoa ja jäljellä olevia pieniä kalastajakyliä. Luen merikortistani ulkoluotojen
nimiä. Muistan kuulemani ja lukemani tarinat menneinä aikoina ulkosaarilla eläneistä
ihmisistä. Meri ruokki ihmiset, mutta meri
myös kuritti heitä. Ihmiset olivat sitkeitä ja
lujasti elämässä kiinni kuin ulkosaarten matalat ja tuulen painamat käkkärämännyt. He
elivät väylien ulkopuolella. Mutta tiesivät
kyllä, mistä voi purjehtia ja missä oli vaarallisia karikkoja.
He elivät omassa varassaan. He elivät merestä. Mutta yhdistivät toisiinsa Jumalan ja
meren. Jumala ei voinut olla ankarampi ja
arvaamattomampi kuin meri. Jumala ei hylännyt ketään, ei mereen hukkunuttakaan.
Kun meri vei saaristolaisen, niin jo samana
iltana aurinko seurasi häntä, katosi punaisena ja hehkuvana samaan mereen noustakseen seuraavana aamuna uuteen päivään.
Uskottiin, että hukkuneen sielun kohdalla
oli samoin. Kökarin kirkon alttarilla on krusifiksi, ja ristin poikkipuun päältä loistaa
pääsiäisaamun nouseva aurinko. Puolestamme kuollut ja ylösnoussut Kristus on yksi –
tänäänkin.
Saaristo ei tule enää entisen kaltaiseksi.
Ihminen oli osa sitä. Nyt saaristo on vain
osa ihmisen elämästä, vapaa-ajan ilo ja huvi.
Sinne ajetaan hyvin merkittyjä väyliä pitkin
tutkan ja karttaplotterin varmistaessa turvallisen kulun. Tiedän, etteivät papitkaan tahtoneet pysyä ulkosaaristossa. Hekin muuttivat
mantereelle. Saarnat piti tehdä yhtä vahvoiksi kuin kalastajien veneet. Niiden piti
auttaa läpi myrskyjen ja karikkojen. Vain
yksinkertainen totuus on kelvollinen. Ehkäpä kävi niin, että alituinen totuuden kanssa
painiminen kävi ylivoimaiseksi.
Merikorteissani on paljon omia väylämerkintöjäni: tästä voi mennä. Hyvän purjetuulen takia kannattaa poiketa merkityiltä väyliltä. Matkaa määräsatamaan voi toki tulla
lisää, mutta matka joutuu. Oikoväylä vie
puolestaan nopeasti perille. Väylien ulkopuolella purjehdittaessa vain tärkeimmillä
asioilla on merkitystä. Pitää keskittyä merikortin tietoihin ja tarkkaan navigointiin.
Väylien ulkopuolella on katsottava vain
totuutta. Siksi tänäkin kesänä tahdon nähdä meren syliin painuvan auringon haikean
kauneuden ja herätä varhain auringon noustessa. Ja laulan, jos liikuttumatta pystyn:
”Edessä reitti tuntematon aukeaa… Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän: ihmisen on
määrä kotiin päästä kerran… Olen kahden
maan kansalainen.”

Merimieskirkko Sjömanskyrkan

Transcription

Similar documents

Ankkuri Toukokuu 2014 Mai - Pohjois

Ankkuri Lokakuu 2014 Oktober - Pohjois

Täältä löydät Majakka-lehden pdf-versiona.