Artikkelisivut / Artikel

SaatESaNat
Begegnung macht klug
Kesä on kohtaamisten aikaa. Kesällä kokoonnutaan kesäjuhlille, festareille, perhejuhliin, tehdään
vierailuja sukulaisten ja ystävien luo tai tutustutaan lomareissulla uusiin ihmisiin ja kulttuureihin.
Kohtaamiset rikastuttavat elämää, avaavat uusia näkökulmia ja tekevät siten viisaammaksi.
Marja Hyvärisen kuvaus 1950-luvun kesätunnelmista (s. 14-15) nosti mieleeni kuvan kesän kiireettömyydestä. Kiireettömyys kuuluu olennaisesti kesään. Kiireettömyys myös mahdollistaa aidon kohtaamisen. Hyvistä kohtaamisista ammennettu voima kantaa vielä syksylläkin, kun arjen kiire taas valtaa alaa.
Ich bin gerade vom Deutschen Evangelischen Kirchentag aus Stuttgart zurückgekehrt. Bezeichnend für den Kirchentag sind Begegnungen und ein starkes Gemeinschaftsgefühl. Man kann aus einer Fülle von neuen Ideen schöpfen und kommt
sehr leicht ins Gespräch mit völlig fremden Leuten. „Swing low, sweet chariot“ in der zum bersten gefüllten U-Bahn zu singen oder von einem Meer brennender Kerzen in der dunklen Nacht umgeben zu sein sind Erfahrungen, die
lange nachhallen.
Viele Begegnungen gab es auch am gemeinsamen Stand der finnischen
Gemeinde Stuttgart und der niederländischen reformierten Gemeinde
während des Kirchentages. Der von unseren Jugendlichen gestaltete
Gottesdienst ganz ohne Worte ermöglichte eine Kommunikation anderer Art. Und bei dem Interkulturellen Feierabendmahl kam „die halbe Welt“ in einer Kirche zusammen. „Begegnung macht klug“ war einer
der Schlüsselsätze dieser Feier. Gute Begegnungen stärken und bringen
mich voran auf meinem Weg. Dazu ist die etwas ruhigere Sommerpause besonders gut geeignet.
Inspiroivia kohtaamisia kesääsi!
Einen „klugmachenden“ Sommer wünscht Ihnen
ritva Prinz
Kuva/Foto: Timo Prinz
Renkaan toimittaja /
Rengas-Redakteurin
Kuvia kirkkopäiviltä voit katsella nettisivuillamme / auf unserer Website finden Sie Eindrücke von dem finnischen Programm auf dem Kirchentag.
(www.rengas.de).
SKTK:n toimisto on kesälomalla – 20.7.-21.8.2015 –
ist die ZfkA-Geschäftsstelle wegen Urlaub geschlossen.
07-09 • 2015
| 1
Konfizeit 2016
Auf dem Sasu-Konficamp wird diskutiert, gesungen, gepaddelt, Gottesdienste gefeiert, am Lagerfeuer gesessen und vieles mehr. Das Konficamp ist ein Highlight, ein Crash-Kurs, ein Erlebnis, das man nicht
verpassen sollte! Im Sommer 2016 für alle, die 2001 oder vorher geboren sind. Mehr auf S. 6-7 lesen und sich anmelden!
6
Blogi tavallisen elämän ihmeistä
Miltä Suomi näyttää viiden Saksan vuoden jälkeen? Miten saksansuomalainen äiti tasapainottelee perheen, työn ja vapaaehtoistoiminnan
ristitulessa? Mitä Hampurin kadut ja kujat kertovat elämästä? Missä
kohtaavat kulttuuri ja tavallinen elämä? Näistä kertoo Renkaan blogi. Bloggaajamme esittäytyvät sivuilla 8-9.
8
Kuinkas kirkolliskokouksessa kävikään?
Toukokuussa Turussa kokoontunutta Suomen evankelis-luterilaisen
kirkon kirkolliskokousta odotettiin jännityksellä. Tärkeänä päätöksenä esityslistalla oli kirkon paikallisrakenteita koskeva muutos. Pastori Olli-Pekka Silfverhuth kertoo kirkolliskokouksen tunnelmista ja tuloksista sivuilla 10-11.
10
Überlebende mit überraschendem Humor
„Ach du bist aus Berlin? Ich bin aus Auschwitz!“ Diese Begrüßung einer 95-jährigen Dame verschlug Lea Luttenberger beim Besuch eines Altenheimes in Israel die Sprache. Auf Seite 16-17 erzählt sie von
einer Konzertreise mit unvergesslichen Begegnungen und unerwarteter Heiterkeit.
16
Suomikoulujen äiti
Dr. Kaija Schmidt-Marttilalle on myönnetty Suomen Leijonan ansioristi tunnustukseksi uraauurtavasta ja vuosikymmeniä jatkuneesta
työstä suomalaisen kulttuurin hyväksi. Ensimmäinen suomikoulu perustettiin Saksaan juuri hänen aloitteestaan. Lue suomikoulujen alkutaipaleesta s. 26-27.
2 |
07-09 • 2015
26
kuvat/Fotos: Anssi Elenius, privat, AOW Fotografie Kirko kuvapankki / Aarne Ormio,Schwester Klara / pixelio.de,
Heini-Tuuli Onnela
tässä lehdessä / in dieser ausgabe
ajankohtaista / aktuelles
tulossa
nuorten viikonloppu juureS, 16.-18.10.2015
Lue lisää sivulta 33.
aluepäivät itä-keski ja pohjoinen, 31.10.-1.11.2015,
Hanns-Lilje-Haus, Hannover.
Lue lisää sivulta 34.
aluepäivät länsi, 1.11.2015, Berris Köln
aluepäivät lounas ja etelä, 14.-15.11.2015, Hotel Alte Kelter Fellbach.
Lue lisää seuraavasta Renkaasta.
naisten seminaari, 22.-24.1.2016, Wilhelm-Kempf-Haus, Wiesbaden.
Lue lisää seuraavasta Renkaasta.
kuvat/Fotos: Dieter Schütz / pixelio.de, Ritva Prinz
Der Einführungsgottesdienst von Hanna Savukoski als finnische
Pfarrerin für Südwestdeutschland findet am 4.10. um 16:00 Uhr in der
Dornbuschkirche (Carl-Goerdeler-Str./Mierendorffstr., Dornbusch,
60320 Frankfurt) statt.
Anschließend Kirchenkaffee und gemütliches Beisammensein
in den Räumen der finnischen Gemeinde.
Lounaan alueen suomalaispappi Hanna Savukosken tehtävään
siunaamisjumalanpalvelus 4.10. kello 16:00 Dornbusch-kirkossa.
(Carl-Goerdeler-Str./Mierendorffstr., Dornbusch, 60320 Frankfurt.)
Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit ja yhdessäoloa
suomalaisen seurakunnan tiloissa.
tervetuloa! herzlich willkommen!
Rengas 10-11/2015 ilmestyy KV 39
loka-marraskuun tapahtumatiedot
artikkelit: 26.08.2015
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 26.08.2015
Rengas 12/2015 ilmestyy KV 48
joulukuun tapahtumatiedot
artikkelit: 26.10.2015
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 26.10.2015
07-09 • 2015
| 3
Kävele naiselle ammatti
Suomessa perustetun Naisten Pankin käynnistämä Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuma
järjestetään Suomessa tänä vuonna kuudetta
kertaa. Viime vuonna tapahtumassa oli mukana 28 paikkakuntaa. Tänä vuonna voi kävellä
Suomen lisäksi mm. Düsseldorfissa, Dresdenissä ja Rhodoksella. Tapahtuman avulla kerätään
lahjoituksia tukemaan kehitysmaiden naisten
koulutusta, toimeentuloa ja yrittäjyyttä. Jo
30 euron summalla yksi nainen saa ammatin.
Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumassa kävelemme yhdessä muutaman kilometrin matkan ja
pidämme hauskaa. Voit tulla yksin tai ryhmässä
– ota mukaan vaikka koko perhe ja haasta kaverisikin! Lahjoittamalla autat kehitysmaan naisia hankkimaan itselleen koulutuksen, ammatin
ja toimeentulon – ja siten saamaan arvostusta
omassa yhteisössään.
tung wird dieses Jahr
zum sechsten Mal
durchgeführt. Letztes
Jahr beteiligten sich
28 Orte in Finnland.
Dieses Jahr sind auch
Dresden und Düsseldorf dabei.
Mit 30 € kann einer Frau eine berufliche Grundausbildung und damit die Grundlage für Selbständigkeit und Lebensunterhalt finanziert werden. Dazu wollen wir durch die Spenden, die bei
der Anmeldung eingesammelt werden, beitragen.
Zur Veranstaltung „Erlaufe einen Beruf für eine
Frau“ kannst du allein, mit der ganzen Familie
oder mit Freunden kommen! Wir spazieren gemeinsam, haben Spaß dabei und helfen benachteiligten Frauen zu einem Beruf und damit zu einer guten Zukunft für sich und ihre Familien!
Lue lisää sivuilta 37 ja 49.
Weitere Informationen auf Seiten 37 und 49.
Erlaufe einen Beruf für eine Frau
Wir laden alle, die Interesse am Wohl der Frauen
und deren Familien in den ärmsten Regionen der
Welt haben, zu einem Spaziergang ein! Die von
der finnischen Women’s Bank initiierte Veranstal-
Päivi Lukkari
lähetystyöstä ja kansainvälisestä
diakoniasta vastaava pappi
pappi.lukkari@gmx.de
kuvat/Fotos: Naisten Pankki
Naisten Pankki on Kirkon Ulkomaanavun
hallinnoima rahasto, jonka tavoitteena on
poistaa köyhyyttä kehitysmaissa.
4 |
07-09 • 2015
Kaidan tien kulkijat
Suomalainen sanonta toteaa, että lasten kasvatuksessa hyväksi havaitut metodit ovat lahjonta,
kiristys ja uhkailu. Sanonnassa on paljon perää:
sekä uhmaikäisten että murrosikäisten kanssa
lapsen ja nuoren jatkuva tarve kyseenalaistaa rajat ja vanhempien pyrkimys pitää kiinni sovituista
pelisäännöistä saavat vanhemmat kovin helposti sortumaan näiden metodien käyttöön: uhkailemaan, kiristämään ja lahjomaan.
Joskus tuntuu siltä, että kirkko sortuu samaan.
Jos elät niin ja näin, joudut kadotukseen. Jos taas
kieltäydyt niistä ja näistä iloista ja nautinnoista,
pääset taivaaseen. Jotkut Jeesuksen puheet tuntuvat edustavan juuri tällaista ajattelua:
Jeesus sanoo: Menkää sisään ahtaasta portista.
Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä,
mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan
se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain
harvat löytävät sen! (Matt. 7, 13-14)
Jeesus asettaa vastakkain ahtaan ja avaran portin sekä lavean ja kapean tien. Lavea tie on se, jota
”kaikki” kulkevat. Sitä on helppo kulkea, muiden
mukana, muiden vietävänä. On helppo kuunnella
sitä musiikkia, jota kaikki kuuntelevat, pukeutua
samoin kuin kaverit, postailla Facessa tai Instagramissa niin kuin muutkin. On turvallista suunnitella omaa tulevaisuutta yhteiskunnan ja median asettamien tavoitteiden mukaisesti: hanki
työ, jossa tienaat paljon rahaa; osta talo ja auto;
seurustele ihmisten kanssa, joista on sinulle hyötyä; luovu asioista ja ihmisistä, jotka eivät tuota nautintoa, joiden puolesta sinun täytyisi vaivautua tekemään jotain.
Karrikoitua, mutta totta.
tiellä olen kiinnostunut myös siitä, mihin tie vie.
Minun on itse mietittävä, mitkä asiat elämässä
ovat merkittäviä. Voin pohtia, tekeekö se minut
todellakin onnelliseksi, jos keskityn tiiviisti oman
etuni tavoitteluun. Vai löytyykö onni siitä, että
näen toisen ihmisen vierelläni, huomaan hänenkin tarpeensa? Kapean tien kulkija ei pyrikään
elämässään ensisijaisesti pohtimaan sitä, mistä
”minulle” on eniten hyötyä, vaan esimerkiksi sitä,
miten ”meillä” voi olla hyvä olla – meillä perheessä; meillä koulussa; meillä kotikylässäni tai -kaupungissani; meillä erilaisilla, eri taustaisilla ihmisillä; meillä, joilla on erilaisia toiveita ja tarpeita.
Ei kapean tien kulkeminen aina helppoa ole. Tiellä voi olla kiviä, juurakoita ja sivukujia, jotka houkuttelevat eksymään. Kehotus, joka oli tarkoitettu suojelemaan, voi tuntua kahleelta. Ja kuitenkin
Jeesus itse on luvannut kulkea vierellämme sillä
kapealla tiellä. Yhteys toisiin kulkijoihin vahvistaa uskoa ja antaa voimaa luottaa Jumalan läsnäoloon ja johdatukseen silloinkin, kun oma usko horjuu.
Päivi Lukkari
Kapean tien kulkeminen voisi tarkoittaa sitä,
että en ajalehdi muiden mukana vain siksi, että
se vaatii minulta vähiten vaivannäköä. Kapealla
07-09 • 2015
| 5
Sasu-rippikouluun 2016!
Riparilla pohditaan elämää eri näkökulmista,
etsitään uskoa, pohditaan siihen liittyviä kysymyksiä ja eletään sitä todeksi. Hartaushetket, iltaohjelmat, pelailu ja muu hauskanpito ja ohjelma tarjoavat ikimuistoisia hetkiä.
Leirillä on rippikoululaisten lisäksi mukana
joukko isosia, nuorisotyönohjaajia ja pappeja.
Puolet leiriväestä on suomalaisten seurakuntien
jäseniä ja työntekijöitä, toinen puoli Saksassa ja
saksankielisissä maissa asuvia suomalaisia ja suomalais-saksalaisia nuoria ja aikuisia.
Oman identiteetin pohtiminen, suomalaisuuden etsiminen ja kahden kulttuurin välillä eläminen ovat tärkeä osa saksalais-suomalaista rippikoulua.
Suomalaisen rippikoulun voi käydä aikaisintaan
sinä vuonna, jona täyttää viisitoista vuotta.
Saksan suomalainen kirkollinen työ kutsuu
vuonna 2016 rippikouluun vuonna 2001 tai sitä
aikaisemmin syntyneitä. Opetus ja muu ohjelma saksansuomalaisessa rippikoulussa tapahtuu sekä suomeksi että saksaksi.
Rippikouluun kuuluu tutustumisviikonloppu, itsenäistä kotiseurakuntaan tutustumista sekä kesällä 9-päiväinen leiri Suomessa.
Saksassa evankeliset seurakunnat kutsuvat
12-14-vuotiaat jäsenensä rippikouluun, joka
6 |
07-09 • 2015
kestää vuodesta kahteen vuoteen. Saksalaisen
rippikoulun puitteet vaihtelevat huomattavasti
eri seurakunnissa. Pääsääntöisesti rippikouluaika
koostuu viikoittaisista tapaamisista, viikonloppuleiristä ja erilaisista projekteista, joiden puitteissa rippikoululaiset tutustuvat seurakuntansa toimintaan. Saksalaisen rippikoulun käyminen
yhdessä koulukavereiden kanssa ja SKTK:n järjestämälle saksalais-suomalaiselle rippileirille osallistuminen tukevat erinomaisesti toisiaan. Tietysti myös yhden rippikoulun käyminen riittää,
mutta erityisen hyvää palautetta on tullut niiltä nuorilta, jotka ovat käyneet sekä saksalaisen
että suomalaisen rippikoulun.
Kesän 2016 kohokohta – Sasu-rippikoulu!
Sasu-Konfizeit 2016
Vuoden 2016 rippikoulu alkaa tutustumisviikonlopulla 19.-21.2.2016 Haus Heliandissa
Oberurselissa, lähellä Frankfurtia.
Kesän leirille voi lähteä joko Saloon tai Espooseen.
Die Konfizeit beginnt mit einem KennenlernWochenende 19.-21.2.2016 im Haus Heliand in
Oberursel bei Frankfurt. Für das Camp im Sommer kannst du zwischen zwei Alternativen wählen:
SALO 22.-31.7.2016
Leiri järjestetään yhdessä Salon seurakunnan
kanssa. (www.salonseurakunnat.fi) Leiri pidetään
Perniössä, Salon seurakunnan leirikeskuksessa
Naarilassa, Naari-järven rannalla. Konfirmaatiomessua vietetään sunnuntaina 31.7.2016 Salossa.
kuvat/Fotos: Anssi Elenius, Marija Skara
Rippikoulun käy vuosittain lähes 90% suomalaisnuorista. “Ripari“ eli leiririppikoulu
on Suomen suosituin rippikoulumuoto, jonka käyminen on mahdollista myös Saksassa ja muissa saksankielisissä maissa asuville nuorille.
ESPOO 29.7.-7.8.2016
Leiri järjestetään yhdessä Espoon Olarin seurakunnan kanssa (www.espoonseurakunnat.fi).
Se pidetään Hvittorpin leirikeskuksessa, Kirkkonummella, Vitträsk-järven rannalla. Konfirmaatiomessua vietetään sunnuntaina 7.8.2016 Espoossa, Olarin kirkossa.
Lisätietoja ja ilmoittautumislomakkeet löydät
nettisivuiltamme (www.rengas.de). Voit tutustua siellä myös viime kesän Sasu-blogeihimme.
Pyydämme ilmoittautumaan vuoden 2016
rippikouluun 31.10.2015 mennessä.
kuvat/Fotos: Anssi Elenius, Antti Malinen
Das Konfijahr 2016 gehört euch, Ihr 2001
oder davor Geborenen!
In Deutschland werden Kinder und Jugendliche in der Regel Anfang der siebten Klasse zum
Konfiunterricht eingeladen. Der Unterricht dauert ein bis zwei Jahre und setzt sich zusammen
aus wöchentlichen Treffen, Wochenend- oder
Ferienfahrten und Projekten, in denen die Konfis selber aktiv werden.
In Finnland sind die Konficamps seit 40 Jahren
die beliebteste Form der Konfiarbeit. Zum Konficamp kann man erst in dem Jahr fahren, in dem
man 15 Jahre alt wird. Auf dem Camp leben und
lernen Konfis, TeamerInnen, JugendmitarbeiterInnen und PfarrerInnen zusammen – es wird
diskutiert, gesungen, gepaddelt, Gottesdienste
vorbereitet und gefeiert, gespielt, am Lagerfeuer gesessen und vieles mehr. Das Konficamp ist
ein Highlight, ein Crash-Kurs; kurz: ein Erlebnis,
das zum Leben dazu gehört. Besonders intensiv
wird die Zeit, wenn man vorher den deutschen
Konfiunterricht besucht und über viele Themen
schon einmal nachgedacht hat.
Das Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit
lädt finnisch-deutsche und in Deutschland, Österreich und in der Schweiz lebende finnische
Jugendliche, die 2001 oder davor geboren sind,
zum finnisch-deutschen Konfiunterricht im Jahr
2016 ein!
Die Konfizeit beinhaltet ein Wochenende zum
Kennenlernen in Oberursel bei Frankfurt a.M., einige vorbereitende Aufgaben zum Kennenlernen
der eigenen Ortsgemeinde sowie ein 9-tägiges
Camp im Sommer in Finnland. Die Camps werden
zusammen mit finnischen Ortsgemeinden in Salo
und Espoo durchgeführt, so dass die Hälfte der
Teilnehmenden aus diesen Gemeinden stammt.
Das Leben und Lernen auf den Camps geschieht
auf zwei Sprachen. Fehlende Finnisch-Kenntnisse
sind kein Hindernis für eine intensive Teilnahme!
Mehr Info und das Anmeldeformular gibt es auf
der Internetseite: www.rengas.de - bitte meldet
euch bis zum 31.10.2015 an.
Rippikoulutiimin puolesta,
Anna-Maari Ruotanen
rippikoulutyöstä vastaava suomalaispappi
Ruotanen@kirche-koeln.de
07-09 • 2015
| 7
Blogi arjen ihmeistä
Noora Alimattila
Olen kolmekymppinen elämänmatkaaja,
joka ehti asua
Saksassa viitisen vuotta ennen paluumuuttoaan Suomeen
kesällä 2015.
Olen Turun yliopiston historian laitoksen
kasvatti, mutta
työurallani olen tehnyt kaikkea viinin myynnistä
valmentamiseen ja Saksan suomalaisten parissa
tehtävään ulkosuomalaistyöhön.
Saksan piti minulle vuonna 2009 Hampurin
merimieskirkolle vapaaehtoiseksi tullessani olla
vain pieni irtiotto arkielämästä ja parin kuukauden ”kiva ulkomaankokemus”. Siitä tulikin sitten
kokonainen uusi elämä. Vuodet Pohjois-Saksassa ovat opettaneet paljon niin kansalaisuudesta,
välimatkoista kuin ihmisistä, meidän erilaisuuksistamme ja yleisinhimillisyydestä. Aika Saksassa on ollut korvaamattoman hienoa, värikästä ja
elämänkylläistä. Nyt tälle Hampurin varsinaissuomalaiselle on kuitenkin tullut aika palata ihanaan
koti-Suomeen ja nähdä, mitä valloittavuuksia arki
siellä tuo tullessaan.
Blogissani, kuten elämässä yleensäkin, pyrin
tarkkailemaan ja ihmettelemään maailmaa, sen
kirjoa, itsestäänselvyyksiä ja hienoa kummallisuutta. Tällä kertaa paluumuuttajan näkökulmasta.
8 |
07-09 • 2015
Mirkka Rissa
Minulla on takanani 12 vuotta ulkosuomalaisena, joista
viisi viimeistä
vuotta on vietetty Saksassa
Münchenis sä.
Täysipäiväinen
työ kansainvälisessä yrityksessä ja perhe-elämä suomalaisen miehen ja 7-vuotiaan tyttären
kanssa tekevät arjestani kiireisen. Lisäksi toimin
tiedottajana Münchenin Suomi-koulussa, joka
on yksi suurimmista maailmassa. Ammatillinen
taustani viestinnässä näkyy myös harrastuksissa, sillä olen kirjoitellut omaa Finn For Life –blogiani jo neljä vuotta ja osallistun parin muunkin
blogin sisällön tuottamiseen. Rakas harrastukseni on myös näpertely eli korttien teko.
Rengas-sivuston blogini keskittyy ulkosuomalaisen arkeen Saksassa. Jo viidessä maassa asuneena olen sitä mieltä, että yhtä maailman parasta maata ei ole olemassa. Jokaisessa maassa
on hyvät ja huonot puolensa: sopeutuminen riippuu omasta itsestä. Yltiöpäinen isänmaallisuus
on karissut vuosien saatossa, mutta suomalainen perhe, suomenkielinen blogi-kirjoittelu sekä
Suomi-koulussa toimiminen pitävät kansallisuusidentiteettini vahvana. Takaisinmuutto Suomeen
ei ole kuitenkaan mielessä.
Tasapainottelu työn ja perhe-elämän välillä on
samanlaista kaikkialla maailmassa, eikö? Aamutelevision kieli ja maitopurkin ulkonäkö vain muuttuvat maasta toiseen.
Kuvat/Fotos: privat, AOW Fotografie
Renkaan nettisivuilta voit kesäkuun lopusta lähtien lukea kahden viikon välein ilmestyvää blogia. Bloggaajamme kertovat seuraavassa itsestään ja näkökulmastaan. Blogin löydät
www.rengas.de > ajankohtaista - antoisia lukuhetkiä!
Elina Välimäki
Kuvat/Fotos: privat
Olen helmikuussa hampurilaistunut tamperelainen. Tulin
Pohjois-Saksan
merimieskirkolle vuosivapaaehtoiseksi, kun
lähipuistossani,
Planten un Blomenissa, luisteltiin. Nyt on
kesä aluillaan,
saan ihailla iltalenkeilläni kukkaloistoa ja suihkulähteitä.
Olen valmistunut Turun yliopistosta filosofian
maisteriksi. Ammatiltani olen rikos- ja oikeusaiheisiin erikoistunut toimittaja. Olen työskennellyt TV2:n asiaohjelmissa ja lehdistössä sekä Rikosuhripäivystyksessä. Viimeksi mainitussa olen
tehnyt myös vapaaehtoistyötä, ja myös Huoma
ry eli Henkirikoksen uhrien läheiset ry on yhteistyökumppanini. Kirjoitan tietokirjaa henkirikosuhrien omaisten juridisesta ja sosiaalisesta
asemasta Suomessa.
Harrastan kuntoilua – zumbaaminen saksankielisessä ohjauksessa virkistää tehokkaasti sekä
kehoa että aivoja – ja elokuvia, museoita sekä
kirjallisuutta. Rakastan vaeltelua kirppareilla, sataman laivojen törähtelyjä, viipyileviä alkuiltoja kahviloissa lehtiä selaillen. Olen ystävystynyt
Hampurin kanssa. Se näyttää minulle jatkuvasti uutta, tönii vinkeisiin ajatuksiin ja oivalluksiin.
Blogikirjoituksissani aion viedä lukijat mukanani
Hampurin kaduille, toreille ja tapahtumiin sekä
pohdintoihin, joita hansakaupungin elämänmeno minussa herättää.
Heidi Viherjuuri
Olen äidinkielenopettaja
ja kirjallisuusintoilija. Kotoisin olen Asikkalasta. Opiskelin
Turun yliopistossa suomen
kieltä, yleistä
kirjallisuustiedettä ja historiaa ja palasin
sitten juurilleni
Hämeeseen, jossa toimin pari vuotta yläasteen ja
lukion äidinkielenopettajana. Vuodesta 2010 lähtien olen asunut ja työskennellyt Saksassa. Muuton takana oli se tavallinen syy eli rakkaus, mutta
myös halu nähdä maailmaa. Ensin asetuin Hampuriin, mutta nykyään toimin Kölnin yliopiston
suomen kielen lehtorina.
Työni ohessa toimin vapaana kirjoittajana ja
kirjoitan muun muassa kolumneja, kirja-arvosteluja ja lastenkirjallisuutta. Kirjojen ja erilaisten
kulttuurien lisäksi minua kiinnostavat historia ja
matkustelu. Ihannepäiväni sisältäisi kirjoittamista, hyvää kahvia, kulttuuririentoja ja aikaa hyvien ihmisten parissa. En erityisemmin pidä Kölnin
matalapaineisista kesäilmoista, sushista tai lentomatkustamisesta, mutta viehätyn koivumetsistä, muratista ja asiastaan innostuneista ihmisistä.
Blogissa haluan yhdistellä arkipäivän tilanteita
kulttuuritapahtumiin ja löytää sen, mikä on saksalaista tai suomalaista eli kulttuurienvälistä tai
ihan vain ihmisyyttä.
Blogi on verkkosivu, johon yksi tai useampi henkilö (bloggaaja) tuottaa sisältöä niin, että uusin
päivitys on sivulla ylimpänä ja vanhat tekstit säilyvät silti luettavina ja muuttumattomina. Tunnusomaista blogille on ajankohtaisuus ja henkilökohtainen näkökulma, usein bloggaaja kirjoittaa
tietystä aihepiiristä. Blogia voi myös kommentoida.
07-09 • 2015
| 9
Päätösten viikko?
Toukokuun ensimmäinen täysi viikko tuo
vuodesta toiseen Turkuun kirkon parlamentin
eli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen. Tänä vuonna Turun kristillisellä opistolla puhalsivat kuitenkin muutoksen
tuulet, kun kokous ei virallisesti alkanutkaan
maanantaina, kuten aiemmin. Avajaisjumalanpalvelus oli vasta tiistaiaamuna Turun Maarian kirkossa.
Tiistai 5.5.
Kirkolliskokouksen avajaisistunnossa oli vieraana Viron kirkon uusi arkkipiispa Urmas Viilma. Hänen rehellinen tervehdyspuheensa piirsi kuvan Viron kirkon tilanteesta, joka on monessa suhteessa
erilainen kuin Suomessa. Viron luterilaisessa kirkossa on noin 150 000 jäsentä, joista vain joka
viides maksaa jäsenmaksun. Taloudelliset realiteetit ovat täysin toiset kuin Suomessa. Toisaalta Viron tilanne kuvaa Viilman mukaan eurooppalaista todellisuutta. Siinäpä mietittävää itse kullekin.
Täysistuntojen välissä juotiin kirkollisministeri Päivi Räsäsen tarjoamat kahvit. Illalla keskusteltiin diakoniasta ja kirkon viroista. Paljon puhetta sisältäneen päivän pieni hengähdyshetki
oli virsikirjan lisävihkoehdotuksen esittely. KirKirkolliskokous kokoontuu Turussa kahdesti vuodessa,
toukokuussa ja marraskuussa.
10 |
07-09 • 2015
kolliskokous pääsi laulamaan lauluja, jotka ovat
valikoituneet pitkän valmistelutyön jälkeen lisävihkoehdotukseen. Kansainvälisyys on niissä
vahvasti läsnä.
Keskiviikko 6.5.
Aamujalkapallon ja aamuhartauden jälkeen alkoi ensimmäinen täysistunto, jonka ohjelmassa
oli vain kirkon paikallisrakenteita koskeva muutos. Kyse on mallista, jonka mukaan kaikkien seurakuntien tulisi kuulua jatkossa seurakuntayhtymiin. Uudistuksen taustalla ovat taloudelliset
syyt, kirkon jäsenmäärän väheneminen ja seurakuntien toiminnallisen itsenäisyyden turvaaminen. Seurakuntayhtymät olisivat palveluorganisaatioita, joille keskitettäisiin seurakuntatyön
tukitoimet. Yhtymällä olisi oma hallinto, ja se vastaisi omaisuudesta. Yhtymämalli perustuu niin
sanottuun puitelainsäädäntöön. Ratkaisevassa
asemassa uusissa seurakuntayhtymissä on hyväksyttävä perussääntö, joka määrittelee seurakuntien ja seurakuntayhtymien vastuut sekä
työnjaon. Malli turvaisi seurakuntien toiminnallisen itsenäisyyden.
Yleiskeskustelussa ei tullut juurikaan uusia avauksia. On selvää, että kirkko tarvitsee rakennemuutosta, mutta monet vierastavat ehdotukseen
liittyvää pakkoa. Toisaalta yleiskeskustelu osoitti, että yhtymämallia vastustetaan hyvin erilaisista syistä. Tiukaksi äänestys
joka tapauksessa näyttää menevän.
Yhtymämallilla vaikuttaa olevan vahva
kannatus, mutta sen läpimeneminen
vaatii määräenemmistön eli ¾ edustajista. Kirkolliskokouksen määräenemmistöpykälä on vahva. Se on paljon
suurempi kuin eduskunnassa. Sille on
olemassa kirkon yhtenäisyyteen liittyvät perustelut, mutta toisaalta se kyllä pahimmillaan hidastuttaa asioiden
eteenpäin menemistä. Näillä nyt kuitenkin mennään.
Torstai 7.5.
Aamupäivällä yleiskeskustelu rakenneuudistuksesta jatkui ja sitten päästiin lopulta äänestämään rakenneuudistukseen liittyvistä lainmuutoksista. Muutosesityksiä tuli useita. Ne koskivat
yhtymän johtoon kaavaillun yhtymärovastin asemaa, diakonian viran pakollisuutta ja seurakuntaneuvoston puheenjohtajuutta. Lakivaliokunnan
esitykset kuitenkin menivät läpi. Äänestyksistä jäi kuitenkin kysymys, miten nämä yksityiskohdat tulevat vaikuttamaan koko paketin hyväksymiseen.
Iltapäivällä oli vihdoin hetki vapaata. Ulkoilun
lomassa seurattiin myös uutisia. Mitkä puolueet
aloittavat maassa hallitusneuvottelut? Kirkolliskokouksessa on mukana useita puoluetoiminnassa vahvasti mukanaolevia. Rakenneuudistukseenkin on kytketty mahdollinen kuntauudistus.
Toisaalta kirkko haluaa tehdä ratkaisut omasta
näkökulmastaan. Silti kuntakentän muutosta ei
voi ohittaa - oma yhtälönsä tämäkin.
Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio, yksityinen
Päivällisen jälkeen kokoonnuttiin illan viimeiseen täysistuntoon klo 18. Oli aika äänestää rakenneuudistuksen hyväksymisestä tai
hylkäämisestä. Jännitys oli käsinkosketeltavaa.
Puheenjohtajan kerrottua äänestysvaihtoehdot,
oli aika painaa nappia. Taululle ilmestyi 78 jaa-
ääntä ja 31 ei-ääntä. Määräenemmistö jäi neljän
äänen päähän, mikä tarkoitti, ettei uudistus mennyt läpi, vaan seurakuntarakenne jää entiselleen.
Ilmassa oli aistittavissa yhtä aikaa pettymystä
ja helpotusta. Menikö monen vuoden valmistelutyö hukkaan? Osan mielestä meni, osan mielestä
valmistelu oli tehty alun perin väärältä pohjalta.
Kaikkien mielestä rakenneuudistuksen tarve on
edelleen kiistaton. On syytä toivoa, että uudistuksen ympärillä käyty keskustelu johtaa nykyisen lainsäädännön pohjalta tapahtuviin uusiin
yhteistyökuvioihin.
Perjantai 8.5.
Kirkolliskokousviikon viimeinen päivä. Tiukka
viikko jätti jälkeensä monenlaisia kysymyksiä. Kirkollinen valmistelu- ja päätöksentekokulttuuri,
sen hitaus ja kankeus, jota tiukka määräenemmistövaatimus entisestään vaikeuttaa, tulee herättämään keskustelua. Ja ihan aiheestakin. Silti
seurakuntatyö jatkuu edelleen normaalina. Ydin
pysyy rakenteista huolimatta.
Olli-Pekka Silfverhuth
Pirkkalan kirkkoherra, kirkolliskokousedustaja,
Hampurin merimieskirkon johtaja
ja merimiespappi 2004-2009.
Kirkolliskokous on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin toimielin. Se käsittelee kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä,
hallintoa ja taloutta. Kirkolliskokousedustajia
ovat luterilaisen kirkon kymmenen piispaa ja
96 hiippakunnittain valittua edustajaa, joista
32 pappia ja 64 tavallisia seurakuntalaisia eli
maallikoita. Lisäksi kirkolliskokoukseen kuuluu
valtioneuvoston määräämä edustaja, kenttäpiispa ja saamelaisten edustaja. Kirkolliskokouksen puheenjohtajana toimii arkkipiispa.
Lähde: www.evl.fi
07-09 • 2015
| 11
toripaikka / Marktplatz
Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä.
H. Laurila Lempäälä p. +358-3-3750147, fax
+358-3-3753147, www.saunalahti.fi/hein
Kielikylpymummi: Hofheimissa (Ts.) asuvalla, kaksi lasta jo kunnialla (myös) suomenkielisiksi kasvattaneella mummilla on
työpäivän jälkeen vapaata aikaa. Tulen mielelläni lapsenvahdiksi: leikkimään ja piirtämään suomeksi, lukemaan ja pelaamaan
suomeksi, ruoka- ja junalippupalkalla. Soita,
niin jutellaan: 01578-9091154.
Keittokurssi Hannoverissa Tuletko mukaan
perinteisiä suomalaisia leivonnaisia leipomaan ja ruokia keittämään? Ajankohdat:
18.9. klo 18:00 ja 24.10. klo 11:00. Paikka:
Margot-Engelke-Zentrum, Geibelstrasse 90,
30173 Hannover. Maksu: n. 10 €.
Ilmoittautuminen 1. kurssille elokuun loppuun mennessä ja 2. kurssille syyskuun loppuun mennessä sähköpostiosoitteeseen:
FinSpez@web.de
Psychologische Beratung und Psychotherapie
Psykologista neuvontaa ja psykoterapiaa
Suomeksi, saksaksi ja englanniksi
Marita Helkimo­-Hauser
Heilpraktikerin Psychotherapie
Frankfurt am Main
www.psyshrink.com
www.psychotherapie­-maritahelkimohauser.com
Mobil +49 176 47591468
Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24 a, 10961
Berlin, alk. 30 €/yö, www.suomikeskus.de,
booking@finnlandzentrum.de
Finnisch-Schwedisch-Englisch
Spanisch-Deutsch u.a. Sprachen
WM Dolmetsch- und Übersetzungsbüro
Ökon.mag./KTM Gunn Wasenius-Mahn
vereidigte Dolmetscherin und Übersetzerin/
valantehnyt kielenkääntäjä
Spittweg 3, 26160 Bad Zwischenahn
Tel. 04486 12 95 Fax 04486 506
Mobiltel. 0172 421 09 54
Email: service@wm-uebersetzungsbuero.de
www.wm-uebersetzungsbuero.de
GOOD NIGHT, BETTER DAY.
Runkosängyt · Jenkkisängyt · Petauspatjat
Sängynpäädyt · Helmalakanat · Pussilakanat
Hanauer Landstrasse 161 - 173 · 60314 Frankfurt
Puh. 069 - 904 398 510 · Fax 069 - 904 398 529
info@fennobed.de · www.fennobed.de
Frankfurt · München · Düsseldorf · Berlin
Stuttgart · Hamburg · Wien · Zürich
Kaikki tiet vievät Roomaan!
Kuka lähtee mukaan?
Ensi keväänä tulee 20 vuotta siitä, kun yhdessä kävimme Roomassa Pyhän Birgitan jalanjäljillä. Suunnittelemme uutta matkaa n. 10.-17.4.2016. Matka perustuu pääosin Kaarina Viljasen
suunnittelemaan edellisen matkamme ohjelmaan. Myös ensikertalaiset ovat tervetulleita joukkoon. Osallistujia otetaan enintään 18. Matkaan sisältyy lennot Berliini-Rooma-Berliini ja yöpymiset hotellissa kahden hengen huoneissa. Olemme puristamassa matkan hintaa noin 800
euron paikkeille, riippuen osanottajamäärästä. Ennakkotietoja antaa ja paikkavarauksia kerää
Orvokki (Oikki) Mette (oikki.mette@gmail.com).
12 |
07-09 • 2015
PALVELUHAKEMISTO / DIENSTLEISTUNGEN
Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti
Finnische Hebamme und Systemische Therapeutin
traumaterapeutti – Traumatherapeutin
Taina Palokangas-Büsing
Psychologische Einzel- & Paarberatung
auf Deutsch, Finnisch und Englisch
Satu Marjatta Massaly
Steinbruchstr. 15, 30629 Hannover, 0511-55 97 54
Hebamme.Taina@web.de, www.hebamme-therapie.de
HP Psychotherapie • 50935 Köln • Guldenbachstraße 1
Mobil 01522 9267514 • satumassaly@online.de
analyyttinen lasten- ja nuorisoterapeutti
suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri
Barbro Rampl
Puh./Tel.: 01575-6083360 rampl.praxis@web.de
Braunstrasse 40, 50933 Köln
Psychotherapie auf Deutsch, Schwedisch und Finnisch
Alle Kassen und Privat
Suomalainen hammaslääkäri hannoverissa
zahnarztpraxis
Marianne Lienard
Sanna Rauhala-Parrey
Bahrenfelder Steindamm 37
/ Ecke Thomasstraße, 22761 Hamburg
Puh. 040-85371188, Fax 040-85371312
avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12,
to 9-12 ja 15-18 sekä pe 9-14
Suomalainen psykoterapeutti
Hauptstr. 42, Ortsteil Wettbergen, 30457 Hannover
www.praxislienard.com, Telefon: 0511-92070650
Dr.med. Carita Schneider
Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin
Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki)
Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch
Friedensallee 62a, 22765 Hamburg
Puh./Tel.: 040-89018823
ELINA OLDENBOURG
Tel. 069-671109 Fax 069-6708690
Güntherstr. 4, 60528 Frankfurt a.M.
elinao@aol.com
Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK
Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin
RITVA JAKOILA
Treisberger Str. 8, 60439 Frankfurt a.M.
Tel. 069-53086975 Fax 069-53087061
jakoila@t-online.de
Viralliset käännökset, tulkkauspalvelu
SUOMI <> SAKSA, RUOTSI > SAKSA
§§
www.verotus.de
Veroja suomeksi ja saksaksi
Deutsch - Finnisches Steuerrecht
Steuerberatung trosien
Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien
Tel. 06081-576 99 50, Fax: -51, Email: info@tifcon.de
Liisa heinze
Saunaöfen • Saunen • Infrarotkabinen
Vereidigte Übersetzerin u. Dolmetscherin, MA
Leonorenweg 11, 75045 Walzbachtal
Heinze@Finntext.de, +49 (0)1515 553 1515
Gesamtkatalog anfordern: Tel. 06174-963671
www.harviasauna.com
vereidigte Übersetzerin und dolmetscherin
Virallinen kääntäjä ja tulkki (FM Helsinki)
MaiLa PiLtz
An den sieben Bäumen 20
65760 Eschborn (bei Frankfurt a.M.)
Tel. 06173-62054 Mobil 0160-4456209
maila.piltz@finetra.de
Lämmin kiitos asiakkailleni luottamuksesta 15 vuoden aikana.
Olen lopettanut matkanvälityksen.
hyvää kesää!
eija kassner, travelnet.
07-09 • 2015
| 13
lapsuudenaikainen pyhänseutu
Maalaiselämää Suomessa
1950-luvulla
Isä multasi aamuviileällä rinteen aikaista perunaa. Poika talutti hevosta vaon pohjalla ja tahdisti askeleitaan kääntymisen jälkeen. Tuvan piipusta
nousi savu, ja isommat tytöt siivosivat taloa. Pienemmät tytöt juoksivat käskyjen mukaan: ”Käykää ensin kaupalla, tuokaa sitten raparperia kiehumaan ja pientareilta kukkia vaasiin.” Äiti alusti
hapantuneen rieskan juuren, leipoi pullia ja taputteli kalakukon samoille lämpimille. Pyhämatot
levitettiin lattioille ja pyhäliinat pöydille.
14 |
07-09 • 2015
Perunanmultaajat riisuivat hevosen, söivät nopeasti, ottivat verkot liiterin seinältä ja lähtivät
laskemaan niitä saaren taakse syvemmille vesille.
Rantamökin Heta poikkesi postia hakiessaan.
Viskasi vistin kaiteelle tuoreen saunavastan ja
kuoritun varpusvispilän. Heinäsuon Anni laski
jauhoreppunsa tien varteen ja tuli huoneeseen.
Äiti oli kutsunut hänet keittiön ikkunasta kahville ja levähtämään.
Iltapäivällä tytöt kantoivat puita ja vettä sekä
lämmittivät saunaa. Radion johto ylettyi nipin
napin lypsytarhan puoleiselle ikkunalle. Maitotinkiläiset tulivat myös nurmikolle kuuntelemaan
”lauantain toivottuja”.
Saunakahvilla vilkuiltiin päivän lehtiä. Isä käveli lipokkaissaan ja henkselit roikkuen rinteelle, sieltä ohrapellon reunaa alankoon ja nuoren
koivikon kautta takaisin. Äiti kirjoitteli vihkoonsa
aitan edessä penkillä, pikkutytöt löivät luudanvarsilla palloa toisilleen. Poika kurvasi pyörällä
lentopalloilijoiden perään, ja isot tytöt juoksivat Rissasen aittaan opettelemaan salaa valssin
ja polkan askeleita.
Sunnuntaiaamuna äiti naputti hiljaa aitan ovelle. ”Meeri”, sipisi hän, ”lähdetään me tänä aamuna lypsylle, annetaan toisten nukkua.” Meeri nousi heti. Valo aitassa hulmahti ja pimeni.
Yöpaitainen juoksija näkyi takaseinällä pienenä vaaleana oliona. Vistin ovi äännähti, kuului
hiljaista sorinaa, pöntön, sankon ja siivilän kolahduksia – ”tulukoo poes tulukoo” – ja lehmien vastausääntelyä. Toiset tytöt jatkoivat untaan
puusängyssä ässän muotoon käpertyneinä. Männikön sirinästä he arvasivat, että on tyyni ja poutainen päivä tulossa.
Äkkiä Meeri seisoi aitan ovella. ”Syömään kaikki, että päästään pyhään. Maailman paras ilma,
ja kirkonmeiningin jälkeen lähdetään Hiekkaniemeen uimaan.” Vasta silloin tytöt huomasivat
nukkuneensa ja silmiään hieroen he laahustivat keittiöön syömään ja tiskaamaan. Radio nostettiin pihamaan puoleiselle ikkunalle. Äiti istui
mielipaikallaan vistin rapulla, isä oli pihanurmella pitkällään. Poika ja pikkutytöt nousivat katolle tuomenoksien lähelle, ja isot tytöt katosivat aittaansa.
Jumalanpalvelus kuului pihan yli. Männikkö hiljeni helteeseen. Lehmät märehtivät tarhan lähellä. Taivas oli puhdas ja maa lämpimän vihreää. Oli
sunnuntai ja lepopäivä.
Marja hyvärinen
kuva/Fotos: privat
07-09 • 2015
| 15
Wo die Vergangenheit lebt
Anfang diesen Jahres, 70 Jahre nach der Befreiung des Konzentrationslagers Auschwitz,
bin ich zusammen mit einer Gruppe Musiker
nach Israel gefahren, um dort in Altenheimen Konzerte für die Holocaust-Überlebenden zu spielen.
„Ach du bist aus Berlin? Ich bin aus Auschwitz!“ sagt sie und lächelt. „…“, sage ich und
lächle nicht.
Es gibt Situationen, in denen man nicht weiß,
was man sagen soll. Vielleicht, weil es nichts zu
sagen gibt. Vielleicht, weil keine passenden Worte existieren, um zu beschreiben, was man ausdrücken möchte. Vielleicht, weil das Schweigen
weniger unpassend ist als ein plumpes „Das tut
mir Leid. Tut mir Leid, dass Sie in Auschwitz waren.“ Oder bestenfalls ein: „Auschwitz? Da war
ich auch mal auf Exkursion!“
Es ist nicht leicht damit umzugehen, wenn man
seiner Geschichte plötzlich Angesicht zu Angesicht gegenüber steht. Sechs Millionen Juden
wurden im Holocaust von den Nationalsozialis-
16 |
07-09 • 2015
ten umgebracht, habe ich im Geschichtsunterricht gelernt. Sechs Millionen ist eine ziemlich
große Zahl, wurde mir auf einem Zahlenstrahl im
Matheunterricht erklärt. Sie ist so groß, dass ich
sie überhaupt nicht wirklich verstehen kann – in
meinen kleinen Kopf passen keine sechs Millionen Juden. Deswegen bleiben die sechs Millionen
„nur“ eine Zahl, von der ich weiß, dass sie etwas
Schreckliches ausdrückt. Aber Wissen ist nicht
dasselbe wie Verstehen. Was ich verstehe, ist die
kleine weißhaarige Frau vor mir, die mir gerade
die Identifikationsnummer zeigt, die ihr in Auschwitz tätowiert wurde. Ich schweige schluckend.
Die 95-jährige Jüdin erwartet aber auch gar
nicht, dass ich etwas sage. Sie erzählt einfach
weiter. Sie holt ein Foto von sich mit 21 Jahren
– den Mantel auf dem Bild haben ihr die Nazis weggenommen. Ihre gesamte Familie wurde
nach Auschwitz deportiert. Die Mädchen bekamen vor Angst ihre Menstruation – sie wurden
umgebracht, weil sie ihre Kleider vollbluteten.
Die Frau erzählt, wie all ihre neun Geschwister,
ihre Eltern, ihre Großeltern, ihre Tanten, Onkel,
Cousinen und Cousins umgebracht wurden. Sie
Kuvat/Fotos: Marija Skara, GünterHavlena/pixelio.de
erzählt, dass sie die einzige aus ihrer Familie ist,
die überlebt hat – sie und ihre Tante, die seit der
Befreiung kein einziges Wort mehr mit irgendwem gesprochen hat. Sie erzählt, dass sie selbst
bei der Befreiung nur noch 23 kg gewogen hat
und während sie das erzählt, lächelt sie die ganze Zeit. Und je mehr sie lächelt, desto mehr muss
ich mich zwingen, nicht in Tränen auszubrechen.
Ich weiß nicht, was ich erwartet habe. Vielleicht
vorwurfsvolle Blicke gemischt mit ein bisschen
Hass. Doch was ich bekomme, sind freundliche
Blicke gemischt mit ein bisschen Augenzwinkern.
Eine kleine Frau, 1,50 m groß, erzählt lachend:
„Ich war im Arbeitslager in Sibirien, da gab es
nichts zu essen. Deswegen bin ich auch so klein!“
Der Mann neben ihr brummt: „Im Winter waren
es da -40°C!“ Seine Frau legt beschwichtigend
ihre Hand auf seinen Arm: „Naja, -38°C!“ Sie
wendet sich mir zu: „Die Musik war sehr schön,
ich spiele übrigens auch Mandoline!“ Ihr Mann
brummt: „Ja, sie spielt regelmäßig auf meinen
Nerven.“
Nach einem Konzert steht ein alter Rumäne auf,
klopft an sein Glas. Er dankt uns für die Musik.
Er dankt uns, dass wir gekommen sind. Er dankt
uns, dass wir an sie gedacht haben, sie, die Holocaust-Überlebenden in Israel. Und dann sagt er
noch: „Ihr habt keine Schuld! Erzählt Deutschland: Israel möchte Frieden!“
Es gibt Situationen, in denen man nicht weiß,
was man sagen soll. Vielleicht, weil es manchmal wichtiger ist, einfach zuzuhören. Zuzuhören, um sich plötzlich statt anklagenden Opfern
Menschen mit Würde, die die Versöhnung suchen,
gegenüber zu finden.
Lea Luttenberger
Lea (19) kommt aus einer finnisch-deutschen
Familie und beteiligt sich aktiv an unserer Jugendarbeit.
Der Beitrag wurde veröffentlicht in der Zeitschrift der Theresienschule in Berlin „CathoLeaks“, Abdruck mit freundlicher Genehmigung.
07-09 • 2015
| 17
Raum für Musik
Tatsächlich steht das ganze Jahr 2015 für das
Finnland-Institut im Zeichen der Musik. Angefangen hat die Saison mit Jean Sibelius und dem
Festjahr anlässlich seines 150. Geburtstages. Das
primäre Ziel der neuen Wanderausstellung „Jean
Sibelius – die Musik, der Künstler, der Mensch“
ist es, den großen Komponisten für deutsches
Publikum als Mensch bekannter zu machen.
Darüber hinaus fokussiert die aktuelle Kampagne „AusFinnland“ der Organisation Music Finland sich 2015–2016 auf den deutschsprachigen
Musikmarkt.
Instituutin musiikin täyttämään syksyyn kuuluu myös pianisti Folke Gräsbeckin luentokonsertti ”Sibelius und Stilmerkmale seiner Klaviermusik” sekä Sibeliuksen hengessä toteutettava
FREIGEIST-konserttisarja, jossa kuullaan Taneli
Turusen ja Markus Hohtin selloduoa, Otto Tolosen
johtamaa kontrabassokvartettia sekä viulisti Annemarie Åströmin ja pianisti Sonja Fräkin duoa.
Musiikkikasvatukseen on Suomessa panostettu
vahvasti jo yli neljäkymmentä vuotta. Merkittävä osa tämän hetken suomalaisista ammattimuusikoista on päässyt alkuun lapsille suunnatuissa
musiikkiopistoissa, joita on koko maassa. Tämä
järjestelmä kiinnostaa Saksassa ja musiikkikoulutus on tärkeä painopistealue myös instituutin
toiminnassa. Tähän liittyen toteutimme huhtikuussa yhteistyössä Elbphilharmonien, SibeliusAkatemian, Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin
kaupunginorkesterin kanssa Hampurin koululaisille konserttisarjan ”Dr. Sound. Die verdächtige
18 |
07-09 • 2015
Reeperbahn-festivaali
Klangspur”. Koko Sibelius-juhlavuosi huipentuu
yhdessä Deutsch-Skandinavisches Jugendphilharmonien kanssa toteutettavaan ”Kullervo goes
Berlin” -konserttisarjaan lapsille ja nuorille vuoden vaihteessa.
syyskuu/September 2015 Berlin,
Finnland-Institut: RAUM FÜR MUSIK,
www.finnland-institut.de
19.9.–10.10.2015 Usedom, 22. Usedomer Musikfestival: Faszinierend Finnisch,
www.usedomer-musikfestival.de
20.9.–18.11.2015 Seebad Heringsdorf, Museum
Villa Irmgard: Wanderausstellung Jean Sibelius
23.–26.9.2015 Hamburg: Reeperbahn Festival,
www.reeperbahnfestival.com
29.9.2015 Berlin, Finnland-Institut: Vortragskonzert mit Folke Gräsbeck, „Sibelius und Stilmerkmale seiner Klaviermusik“,
www.finnland-institut.de
29.9.2015 Weimar, Evangelische Kirche St. Peter
und Paul: Konzert mit Senja Konttori, Cello, Annikka Konttori-Gustafsson, Klavier, und Kaj-Erik
Gustafsson, www.kirche-oberweimar.de
marraskuu/November 2015 Berlin,
Finnland-Institut: Konzertreihe FREIGEIST,
www.finnland-institut.de
Essi Kalima
Kulturreferentin
Finnland-Institut in Deutschland
kuva/Foto: Eurosonic /Lauri Hannus
So lautet der Name des Projektraums, in dem die
Besucher des Finnland-Instituts im September
Neues von den aufstrebenden finnischen Popund Rockbands erfahren können. Ähnlich musikalisch geht es gleichzeitig weiter in Hamburg,
wo Finnland mit vielen aufregenden Bands wie
etwa Eva & Manu oder Mirel Wagner bei dem
legendären Reeperbahn-Straßenfestival im Fokus steht – oder beim 22. Usedomer Musikfestival, das ebenfalls Finnland als Schwerpunkt gewählt hat.
Sámi Contemporary
Saamelaista nykytaidetta ensi kertaa laajasti esillä Berliinissä
Kaikkien aikojen laajin saamelaisen nykytaiteen
katselmus on esillä Berliinissä heinäkuusta syyskuun loppuun. Sámi Contemporary -näyttely kokoaa pohjoismaisten suurlähetystöjen yhteistaloon teoksia 23 saamelaistaiteilijalta Suomesta,
Ruotsista ja Norjasta. Näyttelyn on koonnut Rovaniemen taidemuseo ja se on ollut esillä ennen Berliiniä myös Ruotsissa ja Norjassa. Laajassa
oheisohjelmassa käsitellään ajankohtaisia poliittisia ja kulttuurisia kysymyksiä. Suurelle yleisölle avoinna olevat tapahtumat ulottuvat seminaareista ja työpajoista saamelaisen musiikin ja
elokuvan iltoihin.
Sámi Contemporary esittelee saamelaisten elämää 2010-luvulta. Se haastaa perinteisen ja usein
kliseisen kuvan saamelaisista ja heidän kulttuuristaan. Taiteilijat pohtivat saamelaisidentiteettiään ja paikkaansa saamelaisuuden ja valtakulttuurin välissä. He käsittelevät myös peiteltyjä ja
kiellettyjä asioita. Kaivosteollisuuden voimakas
kasvu pohjoisessa, ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaikutukset ja saamelaisidentiteettikysymykset näkyvät taiteilijoiden teoksissa ja niistä keskustellaan.
kuva/Foto: Suohpanterror
Saamelaisten kulttuurin ja elämäntavan säilyttämisessä on edelleen haasteita
Saamelaiset ovat EU-alueen ainoa alkuperäiskansa ja Grönlannin inuiittien ohella Euroopan
ainoa virallisesti tunnustettu alkuperäiskansa.
Saamelaisalueiden välinen yhteistyö Suomessa,
Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä on vahvistanut
saamelaiskulttuurin asemaa, kieltä ja lainsäädäntöä. Saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana ja
saamelaisen kulttuurin ja elämäntavan säilymisen
turvaamiseen liittyy kuitenkin edelleen haasteita.
Pohjoismaista Norja ja Tanska ovat tähän mennessä ratifioineet alkuperäiskansojen oikeuksia
käsittelevän ILO 169 -sopimuksen. Suomessa
ratifiointiesitys jätettiin pöydälle edellisen vaalikauden lopussa. Suomi on sitoutunut moniin
yleissopimuksiin, joiden tavoitteena on vähemmistöjen suojelu.
Sámi contemporary -näyttely
pohjoismaisten suurlähetystöjen Felleshusissa
Berliinissä 10.7.-27.9.2015.
Avajaiset torstaina 9.7. klo 19.
Lisätietoja www.nordischebotschaften.org ja
Facebook.com/samicontemporary
Kulttuurivinkit löydät Suomen suurlähetystön verkkosivuilta www.finnland.de
07-09 • 2015
| 19
Jäähyväiset Stuttgartista
10.05.2015 vietettiin Johannes-Brenz-kirkossa Fellbachissa äitienpäivän jumalanpalvelusta. Väkeä oli paikalla tavallista runsaammin
ja tunnelma kirkossa oli haikea. Urkurimme
Thomas Michael oli paikalla viimeistä kertaa.
Thomas siirtyy eläkkeelle omasta työstään ja
muuttaa pois Stuttgartista, pohjoisemmaksi Detmoldiin.
Thomas on löytänyt tiensä saksalais-suomalaiseen yhteisöön vuonna 1981, jolloin hän alkoi
opetella kieltämme. Hän liittyi DFG:hen ja osallistui suomenkielen keskusteluryhmään.
Musiikki on ollut Thomakselle rakas harrastus
ja vuonna 1987 hän liittyi suomalaiseen kuoroon, Finnchoriin. Hänen monipuoliset musikaaliset taitonsa tulivat käyttöön, kun kanttorille
tarvittiin sijaista seurakunnassa. Vuonna 1997
Thomaksesta tuli seurakunnan jäsen ja 2000-luvun taitteessa jumalanpalvelusten säestäminen
siirtyi hänelle kokonaan. Laulukuoro kutistui vä-
hitellen ja siitä muodostui Laulupiiri. Viimeiset 2
vuotta Thomas toimi piirin ohjaajana. Laulupiirin
musiikillinen osallistuminen teki meidän jumalanpalveluksistamme kauniin tunnelmallisia. Thomas
on toiminut myös seurakuntamme suntiona ja on
ollut luotettava avustaja erilaisissa tilaisuuksissa.
Suomalaisuuteen Thomas on tutustunut myös
vierailemalla maassamme 20 kertaa. Hänen opinhalunsa ja lahjakkuutensa ei pysähtynyt vain
Suomeen ja kieleen, jota hän puhuu sujuvasti.
Seuraavaksi hän tutustui sukulaiskieleemme viroon ja on vieraillut myös Virossa useita kertoja.
Haikealla mielellä lähetämme Thomaksen uuteen ympäristöön, uusiin haasteisiin. Toivotamme hänelle iloa ja intoa rakkaiden harrastusten
parissa.
Tytti ja Manfred MaaSS
Stuttgartin suomalainen seurakunta
Lieber Thomas,
so viele Jahre bist du im Finnchor und Singkreis gewesen
und hast uns geführt
und dazu 2 Jahre hervorragend dirigiert.
Du hast es geschafft uns Erfolg und Freude zu bringen,
wir werden noch lange an dich denken, wenn wir singen.
kuvat/Fotos: Gunnar Lochmahr
Dein Singkreis
20 |
07-09 • 2015
Pilgerfahrt ins münstersche Reich
Am Tag des Heiligen Stanislaus von Krakau,
am 11ten Tage des Ostermonat 2015, einen
Tag vor Quasimodogeniti, unternahm die Eintopfgruppe eine Pilgerfahrt über gut erkennbare Hellwege ins münstersche Reich der Wiedertäufer und ins Moor beim Rüschhaus. Hier
einige Eindrücke von der Reise:
kuva/Foto: privat
Schon von Weitem grüßten uns die Käfige am
Kirchturm von St. Lamberti, die an die Zeit des
Wiedertäuferreiches erinnern. Von dieser Schreckensherrschaft des „König Johann von Münster“,
alias Jan Bockelson berichtet eine Chronik: „Es
schien, als habe ganz Münster den Verstand verloren. Es war ein pompöser Zug, der sich am 25.
August 1534 durch die Straßen der Stadt Münster bewegte. Drei Dutzend berittenen Leibwachen folgte ein junger Mann mit einer riesigen
Krone auf dem Kopf, um den Hals an goldener
Kette eine Weltkugel. An seiner Seite schritt der
Scharfrichter mit überlangem Schwert. Alle Menschen knieten nieder und priesen ”König Johann
den Gerechten in dem Stuhle Davids”. Auf dem
Prinzipalmarkt wurde unter Posaunengeschmetter ein Thron installiert. Von dort hielt der König,
umgeben von seinen 17 Ehefrauen, eine visionäre
Predigt. Wenn der sogenannte Täufergeist über
ihn kam, geschah es auch, dass er sich aus der
Menge einen Verdächtigen griff und eigenhändig enthauptete, was vom Volk mit wilden Freudentänzen quittiert wurde.“
Aus Münster ging es auf einsamen Wegen weiter hinaus ins münstersche Nienberge zum „Haus
Rüschhaus“. Hier schrieb „Westfalens Dichterin“,
Anette von Droste-Hülshof, in ihrem Schneckenhäuschen, wie sie ihr privates Wohnzimmer
nannte, unter anderem die Novelle die „Judenbuche“ und das bekannte Gedicht „Der Knabe im
Moor“. Letzteres wurde inspiriert durch das Moor
zwischen Rüschhaus und Burg Hülshoff in Havixbeck, auf der Anette geboren wurde.
Reich an Erlebnissen bestiegen wir, als der
Abend dämmerte, unsere Fuhrwerke, steckten
deren Laternen an und fuhren ohne Zögern wieder über den Hellweg – A 43 – zurück nach Bokhem.
Albrecht Winkler
Eintopfkoch und Pilgerfahrtenleiter
Der Text ist gekürzt, den vollständigen Bericht finden Sie unter www.rengas.de > aktuelles
Die Pilgergruppe
Diese Wahnsinnsherrschaft dauerte bis zum
25. Juni 1535, als ein Belagerungsheer des Bischofs in Münster eindrang. Hunderte Wiedertäufer wurden erschlagen und Bockelson selbst
nebst zweier seiner Gefährten gefangen genommen. Sie wurden wochenlang in Käfigen durchs
Bistum gefahren, um jedermann ihre Niederlage zu dokumentieren, und dann nach barbarischen Foltern getötet. Ihre Leichen steckte man
in eben jene drei eisernen Käfige und zog sie bis
unter die Spitze der Lambertikirche.
07-09 • 2015
| 21
Eurooppa EU Eurooppapäivä
Kun Düsseldorfin kaupunki vuonna 2001 järjesti ensimmäisen kerran Eurooppapäivän raatihuoneen aukiolla, oli Düsseldorfin Suomalainen
Seurakunta jo mukana tapahtumassa ja on ollut viimeisiä kahta vuotta lukuunottamatta aina.
Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran raatihuoneen sisätiloissa. Tilaisuuteen
osallistuneet EU-maat (15) olivat omassa kerroksessaan ja EU-tiedotus toisessa kerroksessa.
Tietenkin tapahtuman uusi organisaatio tuo
tullessaan myös epäkohtia ja jopa valittamisen
aiheita, mutta mielenkiintoisin ja positiivisin asia
johtui sen salin koosta, jonne kaikki 15 maata
oli ”ahdettu”. Näin nimittäin kontakti muiden
maiden edustajiin syntyi aivan luonnostaan ja
eri maiden esityksiä salin keskellä, kuten esim.
Portugalin fado-kitaristin soittoa, Irlannin steptanssijaa, Italian lasten laulua, pystyi seuraamaan
aivan läheltä. Saimme myös nauttia mm. Viron
ja Latvian herkkuja ja Tsekin olutta.
1. Otaniemen tekninen korkeakoulu on paras
akustisen kitaran opiskelupaikka.
2. Suomessa oli silloin EU:n ensimmäinen naispresidentti. Nuoren miehen mielestä tämän takia Suomen täytyi olla tosi hyvä maa.
3. Hän halusi mahdollisimman kauaksi kotoa
= Suomeen!
Itse tiedostin taas kerran tällaisten kohtaamisten mielekkyyden. Kun oppii tuntemaan ainakin
hitusen verran enemmän toisen maan ihmistä /
ihmisiä, on myös helpompi samaistua Eurooppaan.
Tuija Marttinen-Grote
Hauskinta olivat ehkä nuoren portugalilaisen
fado-soittajan perustelut, miksi hän halusi nimenomaan Suomeen stipendiaatiksi:
22 |
07-09 • 2015
kuvat/Fotos: Ulrich Grote
Jean Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi olimme me järjestäneet Sibelius-visan ja tarjosimme
suomalaista lakritsaa. Se taas herätti monessa
saksalaisessa KAIPUUN lakritsajäätelöön! Omalla ständillämme saimme luonnollisesti erilaisten
kysymysten lisäksi kuulla ihmisten kokemuksista
Suomessa, mm. vapaaehtoistyöstä poroaitauksen korjaustöissä tai Erasmus-opiskeluvuodesta Suomessa.
Europatag in Düsseldorf 2015
Ein vielfältiges Bild: der Stand des portugiesischen Generalkonsulats neben dem der Finnischen Gemeinde Düsseldorf, dazu Vereine, Gesellschaften, die „ihre“ Länder repräsentieren. Ein
vielfältiges Bild, das in einem großen Saal Europa 2015 in seiner Unterschiedlichkeit symbolisiert, das Lust macht auf das, was man noch
nicht kennt. Und ein Bild, das getragen wird von
den Menschen hinter den Ständen, zum Teil in
Trachten, Menschen, die Deutsch mit Akzent
sprechen, die aufgeschlossen sind Informationen zu geben, mit denen man aber auch persönlichere Gedanken austauschen kann über
Herkunft und Werdegang. Die Selbstverständlichkeit des Umgangs miteinander tut unwahrscheinlich gut und macht Mut für die Zukunft,
eine Zukunft, die wir Menschen, Einwohner Europas, gestalten. In diesem Sinne ist die Initiative der Stadt Düsseldorf eine gute Sache und
Wert daran teilzunehmen.
Anzeige Lob der Schöpfung_Layout 1 30.04.15 12:55 Seite 1
Ulrich Grote
Lob der Schöpfung
Luomisen ylistys
Praise of Creation
Annukka Laine
Die finnische Malerin Annukka Laine preist in ihrem Kunstkatalog die Schönheit der finnischen
Natur und damit auch Gottes Schöpfung. Die Künstlerin geleitet mit ihren meist pointillistisch
anmutenden Bildern durch die Jahreszeiten, jede in ihrer Besonderheit auffächernd, eingebettet darin Szenen zum Thema Paradies. Informative Texte zu jedem Bild erlauben Einblicke
in Entstehung und Bedeutung der einzelnen Werke. Annukka Laine, geboren 1955 in Finnland,
hat in Deutschland (Ottersberg), in Italien (Florenz) und eben in Finnland (Tampere und Joensuu) Kunst, Kunsterziehung und Kunsttherapie studiert. Sie lebt als freischaffende Malerin und
Dozentin bei Tampere, war und ist immer wieder in zahlreichen Ausstellungen im In- und Ausland zu sehen und hat in mehreren finnischen Kirchen Räume und Altar-Bilder gestaltet. »Für
mich ist Malen wie Atmen – und ein wichtiges Element der Selbstreflexion.«
Softcover · 21 x 29,7 cm · 64 Seiten · 18 Euro · ISBN 978-3-937507-26-2 - dreisprachig | deutsch | finnisch | englisch
HEINER LABONDE VERLAG & MEDIAKONTOR
Tel. 0 21 81-16 23 71 · www. labonde-verlag.de
07-09 • 2015
| 23
Kansanperinnettä nykypäivään
Muutamia vuosia sitten SVT:llä alkanut elämäntapaohjelma Strömsö on herättänyt suomalaiset
itse tekemisen ja perinnetaitojen pariin. Käsillä tekemisestä ja kotoilusta onkin tullut muotibuumi, joka ei näytä laantuvan. Myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on tarttunut teemaan ja
julkaisi viime vuonna kirjan ”Perinnetaidot – käsikirja kaikille”. Lahtelaisvoimin toteutetun kirjan
takana ovat kirjoittaja Heikki Saure sekä taideteollinen muotoilija ja käsityöintoilija Elina Koskelainen.
Perinnetaidot-kirja on monipuolinen tieto- ja
ohjepaketti kaikille, jotka haluavat tutustua suomalaiseen kansanperinteeseen. Kirja sisältää niin
perinteisiä käsityöohjeita ja linnunpöntön nikkarointia kuin ruisleivän leivontaohjeenkin. Teoksen tekstit kertovat historiasta ja avaavat perinteen taustoja, joten käsikirjasta voi nauttia ihan
vain lukupakettina, vaikka ei itse ohjeista innostuisikaan.
Kirjaan on valittu teemoja laidasta laitaan.
Vaikka voisi kuvitella kaikkien hallitsevan halkojen hakkuun tai lumiukon teon, täytyy
muistaa, että Suomessakin kasvaa kaupunkilaissukupolvi, jolle lumiset talvet
tai puutyöt eivät enää ole itsestäänselvyys. Kansanperinne on tuotu tähän päivään tarjoamalla perinteisten
tekotapojen oheen myös hauskoja ja
moderneja versioita. Kalakukon voi esimerkiksi täyttää savulohella ja kinkulla,
himmelin tehdä mehupilleistä ja isoäidinneliöstä saa värikkäät karva-nopat
autoa koristamaan.
Kokonaisuus on myös hyvin visuaalinen, sillä tekstejä värittävät valokuvat
ja selkeät piirroskuvat, jotka opastavat
yksityiskohtaisesti ohjeen toteuttamiseen. Näin sellainenkin, joka ei ole tottunut käsillä tekemiseen, pääsee hyvin alkuun. Ohjeisiin on merkattu myös
24 |
07-09 • 2015
vaikeusaste sekä selkeä lista tarvittavista materiaaleista. Pienenä kritiikkinä mainittakoon, että
kirjan sisällön olisi voinut jaotella vaikka teemoittain, esimerkiksi käsityöt, puutyöt ja leivontaohjeet omiksi kokonaisuuksikseen. Nyt ohjeiden
järjestys tuntuu hieman sattumanvaraiselta ja
sekavalta.
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat tutustua vanhoihin suomalaisiin perinteisiin. Se sopii
mainioksi lukuteokseksi mutta myös innostajaksi erilaisiin kerhoihin ja piireihin. Kirja ei ole vain
kunnianosoitus kansanperinteelle vaan sen mainio päivitys. Vanhoista ohjeista on muokattu toimivia ja nykyajan tarpeisiin sopivia ohjeita, joiden toteuttaminen onnistuu nykymateriaaleilla
kaupunkilaisympäristöissäkin.
Heidi Viherjuuri
Elina Koskelainen ja Heikki Saure:
Perinnetaidot – käsikirja kaikille
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2014
ISBN 978-9-522225-20-7
Finnland durch Osmose
kennen lernen
Ein amüsantes kleines Buch von einem wahren
Fachmann: Der Autor ist Deutscher und seit vielen Jahren mit einer Finnin verheiratet. Mit ihr
hat er zwei Söhne. Die Familie lebt in Deutschland, verbringt aber sehr viel Zeit in Finnland.
Eine amüsante und gut zu lesende Lektüre. Einem Finnland-Laien wie mir hat mir das Buch
Land und Leute auf sehr unterhaltsame Weise
nahe gebracht. Man lernt fast wie durch „Osmose“...
Sympathisches Detail am Rande: Der Autor ist
Linguistik-Professor, vermeidet aber jedes wissenschaftliche Gehabe. Vielleicht hat er gerade
aus diesem Grund das Buch nicht als Biografie
angelegt: Der Held ist fiktiv. Dies gibt genügend
Freiheit für humorvolle Überzeichnungen. Es geht
ihm weniger um „Wahrheit“ als mehr darum, die
finnische Kultur aus der Sicht eines Ausländers
„mit Leben zu füllen“.
Stefanie Gömmer
Manfred Pienemann:
Die gefährlichste Marmelade der Welt
Berichte aus der finnischen Wildnis und sechs
Lektionen über die Finnen.
Heiner Labonde Verlag, Grevenbroich 2013
ISBN 978-3-937507-36-1
Auch als E-Book und in Ausschnitten als Hörbuch verfügbar.
Dies gelingt dem Autor ausgezeichnet! In 25
Episoden erlebt der Held Felix amüsante, komische, anrührende und sehr „lebendige“ Geschichten: Felix segelt auf den wunderschönen
finnischen Seen - und erleidet prompt Schiffbruch. Erste Skilauf-Erfahrungen sammelt er bei
Schneesturm und Eiseskälte und verirrt sich rettungslos in der finnischen Wildnis.
kuvat/Fotos: SKS, Heiner Labonde Verlag
Sehr schön ist auch die Methode seines Spracherwerbs: Felix hält nichts davon, mittels
Sprachkurs, Grammatik und Vokabeln die finnische Sprache zu lernen. Stattdessen glaubt er an
„Lernen durch Osmose“. Wenn man nur lang genug zuhöre, erschließe sich der Sinn von selbst.
Wie wenig dies funktioniert, wird spätestens bei
ziemlich peinlichen Entgleisungen während einer
traditionellen finnischen Kaffeetafel deutlich...
Wie gut, dass Felix trotz allem geliebt wird! Vor
allem von seiner Frau Leena, aber auch von seinen beiden Söhnen und den Schwiegereltern.
Sehr liebevoll wird gerade die Schwiegermutter gezeichnet. Diese kann sogar beim Einatmen
sprechen: „So hatte sie die totale Lufthoheit bei
jedem Gespräch.“
07-09 • 2015
| 25
Tarmokkaasti suomikoulujen
puolesta
”Koen, että pitämällä esillä suomalaisuutta
ja suomalaista kulttuuria Saksassa voin antaa
kotimaalleni takaisin jotain, kun en ole työpanoksellani rakentanut Suomea”, summaa Kaija
Schmidt-Marttila tarmokkaalla tyylillään. Kaija
tuli Hampuriin opiskelemaan hammaslääketiedettä vuonna 1963. Missään tapauksessa hänen ei
ollut tarkoitus avioitua saksalaisen miehen kanssa
Dr. Kaija Schmidt-Marttila ist die ”Mutter“ der finnischen
Sprachschulen in Deutschland. Die Gründung der ersten
Schule in Frankfurt und Darmstadt im Jahre 1976 geht auf
ihre Initiative zurück.
ja jäädä Saksaan. Mutta kuinkas kävikään: opintojen loppusuoralla Kaija tutustui lääketieteen
opiskelijaan, joka sai hänet muuttamaan suunnitelmia. Asuttuaan välillä puoli vuotta Suomessa
nuori pari päätyi lopulta Darmstadtiin.
Ei kestänyt kauaa, kun Kaija alkoi etsiä muita
suomalaisia: ”Laitoin lehteen ilmoituksen, että
etsin Darmstadtissa ja ympäristössä asuvia suomalaisia ja kutsuin tapaamiseen yhteen ravintolaan. Kuusi suomalaisnaista tuli paikalle.” Naisten tavattua kuukausittain puolisentoista vuotta,
heihin otti yhteyttä Saksa-Suomi-seuran (DFG)
silloinen puheenjohtaja Rainer Apffelstedt. Se oli
alku DFG:n toiminnalle Darmstadtissa.
Nykyään Kaija edistää Suomen ja Saksan välistä
tuntemusta myös kaupallisella sektorilla Frankfurtin suomalais-saksalaisen kauppakillan johtokunnan jäsenenä.
”Minulla oli lasteni syntyessä luja päätös opettaa heille suomea. Pian kuitenkin tajusin, että
saksankielisen ympäristön paine on niin valtava,
etten minä yksin riitä vastapainoksi, enkä siis yksin pysty huolehtimaan lasteni suomen kielen oppimisesta”, Kaija kertoo. Hän pohdiskeli ongelmaa
ruotsinkielisen ystävänsä kanssa ja tämä kertoi
ruotsalaisilla olevan oman koulun, jota Ruotsin
opetusministeriö tukee. ”Oli kuin salama olisi leimahtanut”, Kaija kertaa suomikoulu-idean syntyhetkeä, ”tajusin, että tässä oli etsimäni ratkaisu! En nukkunut moneen yöhön, niin innostunut
olin.”
Opetusministeriöön soittaminen tuntui Kaijasta
alkuun korkealta kynnykseltä, mutta into voitti,
hän rohkaisi mielensä ja sai siellä hyvän vastaanoton: ”Asiaa hoitava maisteri Kallinen suhtautui
kielikoulun perustamiseen heti positiivisesti ja
kutsui minut Helsinkiin asiasta keskustelemaan.”
Keskusteluissa kävi ilmi, että paras tie olisi perustaa yhdistys, jolle opetusministeriö voisi maksaa tukea konsulaatin valvoessa rahojen käyttöä.
26 |
07-09 • 2015
kuva/Foto: Fotostudio Besier Oehling
Suomen Saksan-suurlähettiläs Päivi Luostarinen luovutti Suomen Leijonan ansioristin Dr. Kaija Schmidt-Marttilalle Berliinissä
12.5.2015. Ansiomerkki on tunnustus uraa
uurtavasta ja vuosikymmeniä jatkuneesta
työstä suomalaisen kulttuurin hyväksi. Erityisesti Kaija Schmidt-Marttila on ansioitunut suomikoulujen saralla, sillä ensimmäinen
suomikoulu perustettiin Saksaan juuri hänen
aloitteestaan.
Kaija osti kirjan ”Wie gründe ich einen Verein”,
mainosti uutta ideaa kaikille tuntemilleen ihmisille ja DFG:n lehdessä. Asiantuntija-apua löytyi
niin DFG:n juristilta Ulrich Dürriltä kuin konsuli Taisto Suloseltakin. Ja niin 1.9.1976 perustettiin Frankfurtin maanantaikoulu, joka toimi sekä
Frankfurtissa että Darmstadtissa ja jossa alkuun
opiskeli yhteensä 26 lasta. Opettajiksi löytyi kansakoulun- ja lastentarhanopettajia, kirjat lahjoitti kouluhallitus ja tilat löytyivät pientä korvausta vastaan saksalaisista kouluista. Suomikoulu
oli siihen mennessä perustettu vasta Lontooseen
eikä opetussuunnitelmaa ollut suomea taitamattomia lapsia varten, joten luova improvisointikyky oli tarpeen.
Darmstadt-Frankfurtin suomikoulun puheenjohtajana Kaija Schmidt-Marttila toimi ensimmäiset neljä vuotta. Seuraavat puheenjohtajat
toivat mukaan kukin omat vahvuutensa: Maila
Piltz kehitti pedagogista puolta ja hänen seuraajansa Eeva Pooria oli hyvä organisaattori.
”Ilmapiiri vähemmistökielten suhteen oli vielä 1970-luvulla aivan toinen kuin nykyään”, Kaija muistelee, ”suurin työ oli monesti saada saksalaiset isät vakuuttumaan suomen oppimisen
tarpeellisuudesta.” Kun Suomalaisen kirkollisen
työn keskuksen silloinen pääsihteeri, pastori Risto Marttunen syttyi kielikouluasialle, alkoi ajatus
levitä ympäri Saksaa.
Nyt Saksassa opiskelee 22 suomikoulussa yhteensä noin 780 lasta ja nuorta. Kaksikielisyyden merkitys ymmärretään huomattavasti paremmin kuin 40 vuotta sitten ja alun ”pikkuisen
hullun agitaattorin” maineestaan Kaija SchmidtMarttila on päässyt jo kauan sitten. ”Antaa tyydytystä, kun on saanut tehdä jotain, joka tuntuu jäävän”, toteaa Suomi-koulujen ”äiti”, jonka
tarmokkaasta rohkeudesta pitää esillä suomen
kieltä ovat nyt jo hyötyneet useat suomikoululaisten sukupolvet.
Ritva Prinz
kuva/Foto: Heini-Tuuli Onnela
Finnlands Botschafterin in
Deutschland, Päivi Luostarinen,
überreichte am 12.5.2015 in Berlin Dr. Kaija Schmidt-Marttila
das Verdienstkreuz des Löwen
von Finnland in Anerkennung ihrer Verdienste in der Förderung
der finnischen Kultur und insbesondere der Gründung der ersten
Finnisch-Schule in Deutschland.
07-09 • 2015
| 27
SUoMi-KoUlU
H� �!
Pääkaupungit kutsuvat:
Suomi-koulujen rohkeat nuo
ret valloittivat jälleen pääsiäi
smatkallaan helsingin.
Matkalta palasi iloksemme
taas oikein tyy tyväisiä mat
kalaisia ja matkanjohtajia. Mikä parasta: nuorilla task
ussa ihka omia Suomi-kontak
teja ja -kokemuksia!
Syyskuussa onkin valloitusvu
orossa Berliini ja valloittajin
a Suomi-koulujen opettajat. iloisiin tapaamisiin kou
lutuspäivillä!
oikein virkistävää kesää ja
lomaa kaikille suomikoululais
ille, opettajille ja vanhemmille!
koko Saksan Suomi-kouluje
n neu
kesäter veisin
voston puolesta
Mari aaLto
tervetuloa kaikki Saksan Suomi-koulujen opettajat
koulutuspäiville Berliiniin 25.–27.9.2015!
Sähköpostit ilmoittautumislomakkeineen lähtivät kaikille listoillamme oleville opettajille ja koulujen puheenjohtajille jo toukokuussa. Jos et ole
saanut viestiä, ota yhteyttä neuvoston puheenjohtajaan Piaan (ks. s. 62). Ilmoittautumisaika
päättyy 30.6.2015!
Tule viettämään ikimuistoisia koulutuspäiviä
kanssamme!
Parhain terveisin
Saksan Suomi-koulujen neuvosto
ja Berliinin suomalainen kielikoulu
anne, Mari, ritva ja Pia
Grafik: Camilla Kropp
Syyskuussa, kesälomien jälkeen järjestämme
taas vuosittaiset Saksan Suomi-koulujen opettajien koulutuspäivät, tänä vuonna Berliinissä.
Koulutuspäivillä kuulemme uudesta Suomikoulujen opetussuunnitelmasuosituksesta työryhmään osallistuneelta kasvatustieteen maisteri
Jenni Alisaarelta. Suosituksen napakan esittelyn
jälkeen työstämme aihetta pienryhmissä. Toisena
tärkeänä aiheena on opetuksen eriyttäminen, johon meitä perehdyttää kansainvälisessä koulussa
opettava erityisopettaja ja Berliinin suomalaisen
kielikoulun entinen opettaja Riina Saarimäki. Ja
yhtä tärkeää on tietenkin tavata vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin kollegoihin.
28 |
07-09 • 2015
Kun lomallakin on
kivaa mennä kouluun
12–18-vuotiaille Saksan suomikoululaisille
on järjestetty jo yli 30 vuoden ajan pääsiäismatkoja Suomen pääkaupunkiseudulle. Sen
järjestelyistä vastaa Saksan Suomi-koulujen
neuvosto. Tänä vuonna matkalle lähti kahdeksan rohkeaa nuorta, jotka asuivat viikon
suomalaisissa isäntäperheissä, kävivät perheen
nuoren kanssa suomalaista koulua ja osallistuivat yhteiseen ohjelmaan. Moni heistä jäi
vielä viettämään pääsiäistä Suomen sukulaistensa luo.
täydeltä. Myös isäntäperheet olivat valmistelleet vierailleen ohjelmaa: yksi kävi lätkämatsissa
ja Designmuseossa, toinen tutustui agilityyn ja
kolmas pääsi partioon ja metsäretkelle.
Asuminen suomalaisessa perheessä ja koulunkäynti syventää nuorten käsitystä Suomesta ja
suomalaisuudesta ja vahvistaa heidän suomalaista identiteettiään. Yksi matkalaisista iloitsi huomatessaan, kuinka hyvin pärjäsi suomen kielellä,
ja toinen kertoi oppineensa uusia sanoja. Matka
on nuorille siis oiva tapa lujittaa suomen kielen
Maaliskuun viimeisenä lauantaina Helsinki-Vantaan saapuvien portista käveli ulos päivän mittaan reippaita nuoria. Joku saattoi olla reissussa
ensimmäistä kertaa yksin, mutta mahdollisesta jännityksestä ei näkynyt merkkiäkään. Kukin
matkalainen ja isäntäperhe sai viettää viikonlopun rauhassa toisiinsa tutustuen, ja virpominenkin tuli tutuksi.
Viikolla nuoret tutustuivat suomalaiseen kou-
Kuvat/Fotos: Ritva Schultheiss
taitoa. Yhden isäntäperheen äidin perhe oli jo
hänen lapsuudessaan toiminut isäntäperheenä,
ja tuolloin alkanut ystävyys jatkuu yhä. Pääsiäismatkan tarkoitus onkin tarjota nuorille itsenäistymiskokemuksen ja uuden oppimisen lisäksi
mahdollisuus kasvattaa orastavasta ystävyydestä pitkä ja kestävä.
lunkäyntiin, mikä osoittautui yhdeksi matkan kohokohdista: oppitunneilla oli rentoa ja rauhallista, ja nuoret kehuivat myös pidempiä välitunteja
ja kouluruokailua. Matkanjohtajien johdolla he
vierailivat tiedekeskus Heurekassa, jossa näyttelyiden lisäksi tiedetietoa tarjosi teatteriesitys, ja
Fazerin suklaatehtaalla, jossa sai makeaa mahan
Kun matkalaisilta kysyttiin, lähtisitkö toistekin mukaan, vastaus oli innokas: Joo! Ensi vuonna siis uudestaan: tervetuloa mukaan niin tutut
kuin uudetkin uskalikot.
Anne Mäkelä
oli matkalla mukana matkanjohtajana
yhdessä Ritva Schultheissin kanssa
07-09 • 2015
| 29
…..jo karjalan kunnailla lehtii puu.....
in Memoriam eine thiele 1927-2015
Yksi Karjalan tyttö on poistunut joukostamme... Eine Thiele on
nukkunut ikuiseen uneen 88 vuoden ikäisenä.
Eine oli kotoisin Viipurista ja pakolaistyttönä utelias ja rohkea
kaikelle uudelle. Hän oli au-pair-tyttönä Englannissa ja Ruotsissa, sitten töissä Aerolla Helsingin lentokentällä. Ystävättärensä kanssa hän lähti tämän saksalaisen miesystävän syntymäpäiville Nienburgiin. Ystävä oli kutsunut leipurikollegansa mukaan
juhliin ja Eine teki tähän leipurimestariin niin syvän vaikutuksen,
että mies lähti Einen perään Helsinkiin. Siitä alkoi rakkaustarina,
joka toi Einen leipurin emännäksi Burgdorfiin Hannoverin lähelle ja kesti 57 vuotta. Thielen leipomo oli tunnettu jo kolmannessa polvessa ja sinne Eine tuli emännäksi. Hän oli tarmokas ja taitava liikenainen, hyvä henki niin leipomossa kuin myymälässäkin ja
valloitti kaikki kanta-asiakkaat. Leipomo oli mm. entisen Niedersachsenin ministeripresidentin, Albrechtin, hovihankkija, Eine oli hänen vaimonsa hyvä ystävä ja Albrechtin perhejuhlien valokuvaaja.
Tutustuin Eineen muutettuamme Burgdorfiin 1978. Siitä kehittyi vuosikymmeniä jatkunut ystävyys
ja monenlaisia suomalaisaktiviteetteja. Sakari Enroldin ollessa pappina Hannoverissa Eine opetti leipurit (jotka olivat aluksi erittäin vastahakoisia) leipomaan suomalaista ruisreikäleipää. Sakari kuljetti
näitä uunituoreina ja kuumina autonsa ikkunat huurussa satoina kappaleina jopa DDR:n läpi Berliiniin saakka. Leivistä tuli mainio myyntivaltti kaikkiin Hannoverin suomalaistapahtumiin.
Aina kun Eine kiireiltään ehti, hän lähti mukaan Hannoverin suomalaisiin tapahtumiin. Myyjäisissä ja juhlissa Eine oli usein Karjalan kansallispuvussaan miellyttävä, iloinen ja positiivinen kumppani. Hänellä oli aina paljon kerrottavaa lapsuudestaan Viipurissa, nuoruudestaan eri puolilla maailmaa: Ollessaan Tukholmassa au-pair-tyttönä hän esim. luettuaan lehdestä, että Mannerheim oli
Tukholmassa sairaalassa, vei sinne kukkatervehdyksen. Eine säilytti kalliina aarteenaan Mannerheimin omakätistä kiitoskirjettä.
Einen viimeisinä päivinä lauloin hänelle, Karjalan tytölle, „Karjalan kunnailla“. Hän yhtyi siihen hiljaa mukana laulaen ja hymyillen, vaikka puhuminen oli jo rasittavaa. Eine oli hyvä ja lämmin ystävä ei vain minulle, vaan monelle Hannoverin suomalaisnaiselle. Jäämme kaipaamaan hänen positiivista ja iloista olemustaan.
kuva/Foto: privat
PirjoLiiSa SeeLaff
Hannoverin suomalainen seurakunta
30 |
07-09 • 2015
kirkolliset ilmoitukset
KASTETUT
kalle Warnke
synt. 17.9.2014 Werl
kast. 25.5.2015 Werl-Hilbeck
Lauri elias Paul hedtfeld
synt. 24.1.2014 Hamburg
kast. 16.5.2015 Hamburg
Melina irene antonia jonsson Martinez
synt. 18.1.2015 Turku/Åbo
kast. 2.5.2015 München
Mailis aunikki roeder
synt. 2.8.2014 Berlin
kast. 26.4.2015 Berlin
jakob Simon rumpke
synt. 16.2.2015 Hamburg
kast. 26.4.2015 Hamburg
AVIOITUNEET
kuvat/Fotos: St. Kackowski / pixelio.de, istockphoto - hidesy
daniel glenewinkel
annika ostendorf
23.5.2015 Bonn
KUOLLEET
Sanni helena Stock, o.s. Posti
s. 10.8.1938 Simo
k. 11.5.2015 Berlin
Sirkka irene Schmidt, o.s. Peuro
s. 31.5.1941 Saarijärvi
k. 10.5.2015 Jesteburg
eine esteri thiele, o.s. Mannonen
s. 9.1.1927 Viipuri
k. 17.4.2015 Burgdorf
Maila hackbarth, o.s. Virtanen
s. 2.1.1934 Helsinki
k. 5.4.2015 Barsinghausen
07-09 • 2015
| 31