Horsmakiitäjien kyydissä

Tammikuu 2015
Erja Alander- taidepedagogi
Autioniityn päiväkoti / Horsmakiitäjien ryhmä
Horsmakiitäjien kyydissä
Syksyllä aloittaessani taidepedagogina Taikava-hankkeessa mielessäni oli paljon muotoaan hakevia mielikuvia
ja kysymyksiä: Millaiseksi tuleva työ muodostuu? Osaanko vastata lasten ja tiimin tarpeisiin? Saanko/ osaanko
hyödyntää omia vahvuuksiani ja osaamisalueitani? Otetaanko minut mukaan osaksi tiimiä ja syntyykö hyvää
vuorovaikutusta? Osaanko kohdata erityistä tukea tarvitsevat lapset? Opinko itse uusia asioita tällä matkalla?
Minut otettiin innostuneena vastaan ja sain aluksi rauhassa tutustua itselleni uuten toimintaympäristöön.
Toimivan tiimin työtapojen löytyminen ja odotusten yhteensovittaminen vei kuitenkin aikansa. Alkusyksyä leimasi
henkilökunnan suuri vaihtuvuus ja tiimin yhteiset suunnitteluajat jäivät vähiin.
Iloa, ihmettelyä ja tekemistä
Horsmakiitäjien 18 lapsen ryhmässä on tehostetun tuen lapsia,
valmistavaa opetusta saavia lapsia ja monikielisiä lapsia. Monella on
vaikeuksia keskittymisessä. Poikia on 14 ja tyttöjä on 4. Aika paljon
projektien suunnitelmat pyörivät päässä myös työajan ulkopuolella
ja valmisteluun menee kotonakin aikaa. Haasteenani on oppia yhä
herkemmin reagoimaan ja kuunteemaan lapsilta tulevia ehdotuksia,
ideoita ja toivomuksia. Kun niitä sitten tulee, on tartuttava
nopeasti syötettyyn palloon. Esimerkiksi kerran kun koko ryhmä
listasi mitä lauluja olisi kiva laulaa, letkautti yksi lapsi vitsinä : entten
tentten teelikamentten. Joo! - tartuin kiinni heittoon. Pian kukin
sai olla vuorollaan orkesterinjohtaja/säveltäjä. Käsi näytti sävelen korkeuden ja muut lauloivat lorua kapun ohjeiden
mukaan. Näin syntyi monta hienoa sävellystä ja paljon naurua. Uuden keksimisen riemu oli kaikille yhteinen.
Sano se maalaten
Miltähän Nyytistä tuntuu istua rannalla kaivaten ystävää, kun sataa ja on kylmä? Mitä jos vastarannalta pilkottaa
lämmin keltainen valo. Kukahan siellä on? Harjoiteltiin märällä märälle tekniikkaa. Lapset eivät kummastele
kuvantekemisessä abstarktia esitystapaa. Syksyn mittaan syntyi myös vapaita maalauksia musiikin mukaan. Vuoden
teema on satu- Kuka lohduttaisi Nyytiä. Tarinan kautta käsitellään siihen liittyviä tunteita.
Piirtämistä ja maalaamista olen käyttänyt myös tehostetun tuen ja S2 pienryhmissä. Kuvien kautta olen houktellut
esiin puhetta. Eräs tehostetun tuen lapsi, joka ehkä heikon kielitaidon vuoksi on usein syrjässä muiden lasten leikeistä,
on nauttinut saamastaan huomiosta. Kahdenkeskisissä tuokioissamme olemme maalaannet ja piirtäneet tarinoita.
Viimeksi hän maalaamansa suuret ketut laitettiin esille käytävään kaikkien ihailtavaksi.
Joulujuhlaan lapset maalasivat suuren revontulimaalauksen. Maalauksia on syntynyt myös kuunnellen eri
tunnelmaisia musiikkeja. Näin kuvista on tullut monikerroksisia. Tällä hetkellä työn alla on suuri kollaasi Nyytin meren
ylityksestä.
Hei kerro taas Nokinenästä
…Noita kurkisti pataan. Ötökät pidättivät henkeään, ja silloin….
Itse keksitty ja kerrottu tarina vangitsee paremmin kuin luettu. Tarina Noita
Nokinenästä on päässyt jo neljänteen osaan. Lapset toivovat uusia jatko-osia
ja ehdottavat juonenkäänteitä ja henkilöitä tarinaan. Joulun alla kerroin
Nokinenästä vieraili kanssani Varistonniityn päiväkodissa.
Leikki on lapselle totta
Leikkiminen, liikkuminen ja tutkiminen ovat hyvä pohja taiteelliselle ilmaisulle ja
esteettiselle kokemiselle kaikenikäisillä. Pienten lasten kohdalla satu ja fantasia
korostuvat. Leikki on totta.
Amerikkalainen taidekasvattaja havainnollisti hienossa You-Tube videossa teiniikäisille sitä kuinka esteettisen elämyksen voi määrittää ja havainnollistaa. Hän
tiputti väriainetta veteen ja pyysi kuvailemaan sitä kuinka väri leviää. Nuoret näkivät
tietenkin eri asioita ja kuvasivat elämystään näin: Se on KUIN... Voisi ajatella että
eskarilainen kuvaisi näkemäänsä: Se ON! Jos antaa lapselle punaisen nenän, hän ON
pelle.
Haluan tuoda lapsille tutkittavaksi materiaalia, joka on rikasta ja inspiroivaa, ja tehdä
kysymyksiä, jotka johdattavat tutkimaan, pohtimaan ja kehittämään tarinoita, joihin
voi eläytyä. Tammikuussa pienryhmässä rakensimme sirkusteltan. Eniten lapsia
kiinnosti sirkuslaulun eri sirkustaiteilijoiden esittäminen. Yksi lapsista ihastui niin pelle-rooliinsa että ei olisi halunnut
lopettaa ollenkaan. Jotkut lapsista keskittyivät sirkuksen valaistusmestarin hommiin piirtoheittimen ja värikalvojen
avulla. Piirtoheittimen päälle rakennettiin narusta ja lego-ukkelista nuorallatanssija, jonka varjokuva heijastui teltan
takaseinään.
Lentoon!
Nyt kun melkein viisi kuukautta matkaa on takana, moni asia on loksahtanut
paikoilleen. Oma toimenkuva alkaa hahmottua. Lasten pitkäkestoisen leikin
taidoissa on tapahtunut edistystä. Päiväkodin hektisessä tapahtuma-arjessa on
vieläkin joskus tunne että ei ehdi suunnitella toimintaa tarpeeksi etukäteen. Usein
kuitenkin ”tartu hetkeen” periaate, on hyvä lähtökohta leikin käynnistämiseen.
Luovat tuokiot ja projektit syntyvät usein spontaanisti ja kehittyvät pidemmäksikin
projektiksi. Esimerkiksi poikien pahvirakentelu kasvoi autoleikkiin tehdyistä
pienistä pahviosista koko kuukauden kestäväksi buumiksi, ja lennokkien
lennättelyä kehiteltiin maalitauluineen useita päiviä.
Erityisen ilahtunut olen erään erittäin omaehtoisen lapsen edistysaskelista. Tammikuussa sain hänet lähtemään
laululeikkiin, jossa toistui onkireissu laulettuna riiminä. Lapsi onki aina värssyn lopussa magneetilla pussista
eläimenkuvan kerrallaan ja minä ongin häneltä ääneen lausuttuna eläimen nimen. Harjoiteltiin myös sanoja ylös ja
alas, kun sijoitettiin onkisaaliita matolle.
Monia hyviä käytäntöjä taidetyöskentelyssä on syntynyt. Siirtymätilanteiden luova hyödyntäminen (Taikava
tapaamisessa lanseerattu ”väliaikaviihde” positiivisessa merkityksessä) on synnyttänyt monia hauskoja hetkiä.Taide on
tullut monta askelta lähemmäksi arkea. Kehitettävääkin kyllä riittää. Itse uskallan rohkeammin tehdä spontaaneja
interventioita päivänohjelmaan aina tilanteen mukaan.
Tiimin työskentely on tehostunut. Tammikuun pitkässä palaverissa oli tarpeeksi aikaa perusteellisemmalle
keskustelulle. Tiimiläisten vahvuudet ja toimenkuvat nostettiin esille. Kiinnitimme huomiota palautteen antamiseen
toisillemme. Palaverista jäi hyvä fiilis. Kevään toiminnan runko syntyi. Tiimiläiset pyrkivät olemaan mahdollisuuksien
mukaan tuokioissani useammin mukana. Näillä eväillä kohti kevättä!