Katso esikatseluversio

www.aikashop.fi
Nro 7
12. helmikuuta 2015
RV
Digi-
Ristin voitto
<< PRO2 - Posti Oy <<
Posti Green
RV!
w w w. r i s t i n v o i t t o . f i
TILAA
YSTÄVÄLLE
Ristin Voitto
”Lapset ovat tietyssä mielessä meidän kaikkien yhteisiä”
Sosiaalityöntekijä Johanna Tervanen tuntee perheiden ahdingon. Sivu 2
Unelmia ja
haasteita
Roballa
Pääkirjoitus » Hyvää ystävänpäivää!
»Lähetysseurakunta
saamassa uuvuttavan
tilahankkeen
päätökseen Sivu 5
»Kotkassa missio
paikallisvoimin Sivu 4
■ ”Suomi – kristitty maa” Sivu 8
■ Rukoile sairaiden puolesta!
Sivut 10–11
■ A&O tien päässä Sivut 14–15
Sivu 3
» puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset
2 puheenaihe
12. helmikuuta 2015
RV
Perhettä tukemalla autetaan lasta
”Pienikin kohtaaminen
voi olla tärkeä”
Petri Maliranta
Marika Anttila
Lapsi tarvitsee tasapainoiseen kasvuun ja
kehitykseen turvallisen,
läheisen vuorovaikutussuhteen. – Jokainen
aikuinen voi osaltaan vaikuttaa yhteiskuntamme
pienimpien hyvinvointiin, sosiaalityöntekijä
J
vakuuttaa.
okaisen lapsen oikeus on saada kasvaa turvassa sekä
kokea huolenpitoa
ja rakkautta, sanoo
lastensuojelutyön esimiestehtävissä toimiva sosiaalityöntekijä
Johanna Tervanen.
Hän rohkaisee aikuisia huomioimaan lähiympäristössään pyöriviä lapsia aivan arkisissa tilanteissa.
– Pienikin kohtaaminen voi
olla tärkeä. Esimerkiksi naapurin
lapsille tai omien lasten kavereille voi osoittaa rakkautta ja lämpöä
vaikkapa kyselemällä kuulumisia
tai tarjoamalla mehua ja pullaa.
Jokainen lapsi kaipaa huomiota,
ja jollekin se voi olla pitkään aikaan ainoa kohtaaminen turvallisen ja välittävän aikuisen kanssa.
– Kukaan ei voi valita, millaiseen perheeseen tai ympäristöön
syntyy. Ajattelen, että lapset ovat
tietyllä tavalla meidän kaikkien
yhteisiä ja heistä tulee huolehtia
yhdessä.
Sosiaalityöntekijä tietää nämä
asiat kenties paremmin kuin kukaan muu.
Tukiverkostojen puute
ja talousvaikeudet
kuormittavat
Suomessa useimmissa perheissä
eletään tasapainoista arkea ja asiat ovat hyvin. Kymmenisen vuotta lastensuojelutyötä tehnyt Johanna Tervanen tuntee kuitenkin
myös monien perheiden ahdingon.
Monet vanhemmat ovat ensinnäkin yksinäisiä, vailla läheisten
tukea.
– Voi olla, että sukulaiset asuvat kaukana, läheisiä sukulaisia
ei ole tai välit heihin ovat katkenneet syystä tai toisesta, Tervanen
kertoo.
Toiseksi lapsiperheitä kuormittavat taloudelliset vaikeudet, samoin vanhempien mielenterveysja päihdeongelmat.
– Perheissä on yllättävän paljon myös väkivaltaa, ja sitä esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa.
– Sillä, miten lapsiin ja nuoriin suhtaudutaan seurakunnassa, vaikkapa ihan tavallisessa sunnuntain
jumalanpalveluksessa, on suuri merkitys, sosiaalityöntekijä Johanna Tervanen muistuttaa.
Lisäksi entistä useammat lapset ja
nuoret joutuvat kokemaan seksuaalista häirintää ja väkivaltaa niin
sosiaalisessa mediassa kuin muuallakin.
– Samalla perinteiset arvot eivät enää ole samassa asemassa
kuin ennen, ja nuoret joutuvat etsimään arvonsa itse. Aina ne lähteet eivät ole sellaisia, että sieltä
löytyisi hyviä rakennusmateriaaleja elämään.
Kuopion ja Jyväskylän yliopistoissa sosiaalityötä pääaineenaan
opiskellut Tervanen toimii Hyvinkään kaupungilla lastensuojelun
sosiaalityöntekijöiden, sosiaaliohjaajien ja perheohjaajien esimiehenä. Hänen vastuullaan on
myös tiettyjen lastensuojelulain
mukaisten päätösten tekeminen.
Kipinän lähteä sosiaalialalle
Tervanen sai omasta lapsuudenperheestään.
– Perheemme toimi tuki- ja sijaisperheenä lastensuojelun asiakaslapsille, ja näin jo pienenä läheltä erilaisten lasten ja perheiden elämäntilanteita. Muutenkin
lapsuudenperheeni arvoihin kuului toisista huolen pitäminen ja
heikompien auttaminen.
Joskus teini-iässä Tervanen
osallistui helluntaiseurakuntien
järjestämään lähetystapahtumaan, jossa tutustui katulasten
parissa tehtävään työhön.
– Silloin päätin, että haluan itsekin tehdä työtä hädänalaisten
lasten auttamiseksi.
Pahoinvoinnin ketjuja
katkomassa
Suurin osa lastensuojelutyöstä
tehdään avohuollon sosiaalityönä. Keskustelujen, ohjauksen ja
neuvonnan lisäksi lapsille ja perheille on tarjolla erilaisia tukitoimia, kuten tukiperheitä tai -henkilöitä sekä perhetyötä.
Käytännössä tämä tarkoittaa,
että lasta, nuorta ja hänen perhettään pyritään auttamaan ensisijaisesti siten, että lapsi voi kasvaa
omassa kodissaan.
Tervasen mukaan perhetyötä tehdään myös ennaltaehkäisevästi perheissä, jotka eivät ole lastensuojelun asiakkaina.
– Joskus perhetyöllä taas voi
olla niin sanottu perheterapeutti-
nen ote, jolloin vanhempien kanssa lähdetään työstämään niitä
menneisyyden painolasteja, jotka heijastuvat heidän omaan vanhemmuuteensa.
– Jos esimerkiksi itse on kokenut lapsena ankarat, rakkaudettomat rajat, rajojen asettaminen
lapselle voi olla vaikeaa, tai jos itse
ei ole saanut hellyyttä osakseen,
sitä voi olla vaikea osoittaa omalle lapselleen.
Varjonsa vanhemmuuteen
heittää usein myös esimerkiksi
väkivaltainen tai päihdehuuruinen kasvuympäristö.
– Sukupolvien yli ulottuva pahoinvoinnin ketju tulisi pystyä
katkaisemaan. Muutostyöhön
vaaditaan perheeltä sekä motivaatiota että kykyä. Aina niitä ei
valitettavasti löydy.
Vaikeiden tilanteiden keskellä
osa Tervasen missiota on auttaa
vanhempia näkemään, että heidän lapsensa on lahja ja suuri ilon
aihe.
– Jos vanhempien omat murheet ja kuormat ovat kovin suuria, heidän on tätä vaikea nähdä.
Erilaisten ongelmien ennaltaehkäisyllä paitsi vaikutetaan lasten ja perheiden elämänlaatuun,
säästetään myös yhteiskunnan
varoja. Joskus ongelmat ovat kuitenkin niin suuria, että lapsi tai
nuori joudutaan ottamaan huostaan ja sijoittamaan kodin ulkopuolelle perhe- tai laitoshoitoon.
Ilman kristittyjä perheitä Suomessa olisi paljon huonompi tilanne perhesijoitusten osalta, Tervanen arvelee.
– Monet uskovat perheet toimivat kunnille lastensuojelun
tuki- tai sijaisperheenä. Se on tosi
hienoa vastuunkantoa ja rakkauden osoittamista.
”Leireillä ja pyhäkouluilla on
edelleen paikkansa”
Tervanen on iloinen siitä, että
helluntaiseurakunnissa on viime
vuosina voimakkaasti kehitetty
lapsi- ja perhetyötä.
– Seurakuntien on tärkeä auttaa perheitä jaksamaan arjen paineissa ja tukea yhteiskunnan perusyksikköä lasten kristillisessä
kasvatuksessa.
Tervanen kehottaa jatkuvasti pohtimaan, millaisia tarpeita
paikkakunnan lapsilla ja perheillä
on ja miten seurakunta voisi vastata ajan haasteisiin.
– Seurakunnat voisivat resurssiensa mukaan tehdä entistä enemmän niin sanottua sillanrakennustyötä ja järjestää tilaisuuksia, joihin ihmisten on
helppo tulla.
Perhetyössä tällaisia mahdollisuuksia voisivat olla esimerkik-
RV
pääkirjoitus 3
12. helmikuuta 2015
si nais- ja miestyö, kasvatukseen
ja parisuhteeseen liittyvät teemapäivät, perhepäivät, isä-lapsi-toiminta, perheleirit sekä lomakausien päiväleirit koululaisille.
– Myös perinteisillä leireillä ja
pyhäkouluilla on edelleen paikkansa. Siellä kylvetään lasten sydämiin arvokasta siementä, joka
voi kantaa halki koko elämän.
Tästä Tervanen on itse hyvä
esimerkki. Uskovan kodin kasvatti teki oman uskonratkaisunsa kymmenvuotiaana Pohjois-Savossa seurakunnan kesäleirillä.
Seurakunnan perhetyössä on
Tervasen mielestä ensiarvoisen
tärkeää tukea lapsen ja vanhemman välistä myönteistä vuorovaikutusta.
– Kun esimerkiksi isä suhtautuu hyväksyvästi tyttäreensä, tämä voi kokea itsensä arvokkaaksi tyttönä ja naisena. Yhtä
lailla poikaa kohtaan osoitettu
kiinnostus ja hyväksyntä auttavat häntä muodostamaan myönteisen kuvan itsestään.
Sosiaalityöntekijä peräänkuuluttaa myös valmiutta avoimeen
keskusteluun lasten ja nuorten
kanssa.
– Lapsi- ja nuorisotyössä pitäisi pystyä keskustelemaan ja opettamaan esimerkiksi nettipeleistä,
erilaisista riippuvuuksista ja seksuaali-identiteettiasioista. Valmiita vastauksia ei tarvitse olla, mutta seurakunnasta täytyisi löytyä
halukkuus ja kyky avoimeen keskusteluun sekä ongelmien kohtaamiseen.
Uskosta voimia arkeen
Sosiaalialalla moni kokee uupumusta ja loppuun palamista. Se,
että omat asiat ovat kunnossa,
auttaa jaksamaan.
Vapaa-ajallaan Tervanen tekee
iloa tuottavia asioita, kuten liikkuu, tapaa ystäviä ja nauttii hyvästä ruuasta sekä musiikista.
Jaksamaan auttaa myös kristillinen vakaumus, ajatus siitä, että
kaikki se, minkä tekee, tekee Jumalan kunniaksi ja Jumalaa palvellen.
– Näen työssäni paljon toivottomuutta, sitä, että millään ei ole
merkitystä. Itse koen, että elämäni on tärkeää ja merkityksellistä,
se on lahja Jumalalta, Johanna
Tervanen toteaa.
Voimauttavaa on myös se, kun
joku lapsi tai perhe saa avun.
kuka
Johanna Tervanen
» työskentelee johtavana sosiaalityöntekijänä Hyvinkään kaupungin lastensuojelussa
» Keski-Uudenmaan seudullisen
lastensuojelun asiantuntijaryhmän jäsen
» kuuluu Nurmijärven helluntaiseurakuntaan, jossa vetää
varhaisnuorten iltoja ja pyhäkouluja sekä järjestää naisten
aamiaistilaisuuksia
» naimisissa, 3 lasta
Ristin Voitto
Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen
Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 104. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi
Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676
Hyvää ystävänpäivää!
LAUANTAINA 14.2. vietetään ystävänpäivää. Päivän historialliset
juuret ulottuvat antiikin Roomaan, kristittyjen Valentinus-nimiseen pyhimykseen ja keskiajan Englannin romanttisiin ystävänpäiväjuhliin saakka, mutta varsinaiseksi kansanperinteeksi
ystävänpäivä kehittyi vasta 1800-luvun Amerikassa.
Suomessa ystävänpäivää on vietetty 1980-luvulta lähtien,
ja kalenterissamme se on ollut vuodesta 1987. Ystävänpäivänä
muistetaan eri tavoin omia ystäviä. Päivästä onkin muodostunut
toiseksi suosituin tervehdysviestien lähettämisen ajankohta joulun jälkeen.
Ystävyys voi tuntua pehmoaiheelta. Sitä se ei kuitenkaan ole.
Ihmisen elämän laadun kannalta hyvät ystävät ovat usein arvokkaampia kuin raha, maine tai ulkoinen menestys. Yhteiskuntatieteellinen tutkimus on osoittanut, että ystävyyssuhteilla
on monia myönteisiä vaikutuksia. Ne lisäävät ihmisen kokonaisvaltaista tyytyväisyyttä, terveyttä ja jopa elinikää. Onnellisuus näyttää olevan jaettua pääomaa, josta ihmiset
voivat olla osallisia vain yhdessä toisten kanssa.
Tiedämme myös, että yksinäisyyden kokemuksesta
on tullut yhä useampien suomalaisten ongelma. Se alkaa muistuttaa jo kansansairautta, jonka tyypillisiä
oireita ovat tarkoituksettomuuden tunne, masennus ja pahimmillaan itsetuhoinen käytös.
Ystävyys on syvästi kristillinen hyve. Vanhan
testamentin kauneimpia kuvauksia ystävyy-
destä on Jonatanin ja Daavidin ystävyysliitto. Myös Jeesuksen
puhe opetuslapsille heijasti ystävyyteen kuuluvaa läheistä luottamussuhdetta: ”En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei
tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan
saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.”
Paavalin mukaan ystävällisyys on Hengen hedelmää, ja hän kehotti uskovia jatkuvasti pukeutumaan siihen.
Ystävyyden rakentuminen edellyttää rehellisyyttä, luottamusta ja avoimuutta. Ystävyyssuhteen vaalimisessa puolestaan tarvitaan erilaisuuden hyväksymistä. Varsinainen taitolaji ystävien
vuorovaikutuksessa on kuitenkin yhteisyyden ja erillisyyden rajan oikea tunnistaminen. Ystävyys elää vapaana ja voimakkaana
ainoastaan siellä, missä tätä rajaa kunnioitetaan. Lisäksi uskollisuus on ystävyssuhteen kruunu.
Samalla kun seurakunta on hengellinen yhteisö, se tarjoaa
ainutlaatuisen foorumin myös ystävyyssuhteille. Niillä on olennainen merkitys sekä evankelioinnin että
seurakunnan sisäisen yhteyden kannalta. Siksi kasvavan seurakunnan vetovoimatekijä onkin usein ystävyys.
Ystävänpäivä muistuttaa meitä siitä, että
ystävät eivät ole elämässä itsestäänselvyys vaan suuri lahja. Heistä on tärkeä
kiittää Jumalaa. Ja kiitollisuus hyvistä
ystävistä on syytä ilmaista myös heille itselleen.
Leevi Launonen
Ystävät ovat
elämässämme
suuri lahja.
Miten EU:n ruoka-apu seurakuntien
kautta voi jatkua?
USEAT seurakunnat ovat viime vuosina jakaneet EU:n kautta tulevaa ruoka-apua.
EU:n ruoka-apuohjelma on ollut jonkin aikaa tauolla mutta käynnistyy uudelleen
syksyllä 2015.
Maaseutuvirasto on julkaissut asiasta tiedotteen 26.1. (linkki jutun lopussa). Siinä se
ilmoittaa hakevansa kumppaniorganisaatioita syksyllä 2015 sekä vuonna 2016 toimitettavalle ruoka-avulle. Viimeinen päivä hakeutua kumppaniorganisaatioksi on
20.2.2015.
Aikaisemmasta käytännöstä poiketen
Maaseutuvirasto pyrkii kanavoimaan ruoka-avun jakamisen alueellisten ja valtakunnallisten organisaatioiden kautta. Mikäli
hakijoita on paljon, voi yksittäisten seurakuntien olla vaikea saada ruoka-apua jaettavaksi.
Voisiko Hyvä Sanoma ry toimia valtakunnallisena kumppaniorganisaationa
ja hakea usean helluntaiseurakunnan
edustajana ruoka-apua, toiminnanjohtaja Janne Lahti?
– Periaatteessa kyllä, mutta päätöstä ei
ole vielä tehty. Muutamat seurakunnat ovat
sitä kuitenkin toivoneet, ja sen vuoksi Hyvä
Sanoma ry:n hallitus päätti 16.1. kartoittaa
seurakuntien kiinnostusta asiaan ja arvioida sen perusteella, onko yhdistyksellä voimavaroja kumppaniorganisaationa toimimiseen.
Miten helluntaiseurakuntien olisi nyt
hyvä toimia?
– Nyt kun Hyvä Sanoma ry:n puolelta
selvitystä ja päätöstä ei ole vielä tehty, on
jokaisen ruokajaosta kiinnostuneen seurakunnan haettava kumppaniorganisaation
asemaa itsenäisesti. Hyvä Sanoma ry toivoo kuitenkin saavansa tiedon kaikista niistä seurakunnista, jotka hakevat Maaseutuvirastosta kumppaniorganisaatioasemaa,
koska myös yhdistys on selvitystyössään
yhteydessä Maaseutuvirastoon.
– Lisäksi on tärkeää, että ne seurakunnat, jotka eivät ehdi tällä kiireisellä aikataululla hakea ruoka-apuohjelmaan mutta ovat
tulevaisuudessa kiinnostuneet toimimaan
siinä joko suoraan tai Hyvä Sanoma ry:n
kautta, ottaisivat yhteyttä vt. koordinaattori Merja Anttilaan: koordinaattori@hsry.fi
tai puhelin 040 548 1554.
http://www.mavi.fi/fi/tietoa-meista/tiedotteet/2013/Sivut/EU-ruoka-apu.aspx
(RV)
Seurakunnan on
haettava kumppaniorganisaation
asemaa itsenäisesti.