Vanhan hirsitalon uusi elämä

14
Suur-Jyväskylän Lehti lauantai 21.3.2015
Siltalan perheen uuden kodin hirret ovat reilusti yli satavuotiaita; vanha hirsikehikko siirrettiin Painaalle noin kymmenen kilometrin päästä. Jarno Siltalan, Aino Siltalan ja Tiia VilenSiltalan lisäksi taloon muuttavat perheen pojat, Osmo ja Topi Siltala.
Vanhan hirsitalon uusi
Tiina Lamminaho
Tiia Vilen-Siltalan ja Jarno Siltalan uusi koti valmistuu Korpilahden Painaalle pikku
hiljaa. Kovin nopeasti lähes kolmen ja puolensadan neliön kokoisen vanhan hirsitalon purkaminen, siirtäminen uuteen paikkaan ja kokoaminen uudelleen ei onnistukaan. Nyt, noin
viiden vuoden työn jälkeen, talo on ulkoa päin
valmiin näköinen, mutta sisällä on vielä tekemistä.
– Tähän on tehty kantava runko ja lautavuoraus ulkopuolelle, vanha hirsikehikko on
sisäpuolella ja välissä eristeenä on selluvillaa.
Seinien sisäpinnat jäävät hirrelle, samoin väliseinät, selvittää Jarno Siltalan isä Pertti Siltala, joka on projektissa pääsuunnittelijana ja
vastaavana mestarina sekä tietenkin rakennusmiehenä.
Tyhjillään ollut vanha Markkulan tilan
päärakennus siirrettiin Painaalle Piinunmäeltä, läheltä Korpilahden keskustaa.
– Minun mummoni vanhemmat ostivat
Markkulan vuonna 1928 ja mummoni on asunut tässä talossa lapsuutensa, Tiia Vilen-Siltala kertoo.
– 1980-luvun alkupuolella talossa on vielä
asuttu, sen jälkeen se on ollut tyhjillään, onneksi ehjän katon alla.
Talon hirsien iästä Siltaloilla ei ole täyttä
varmuutta.
– Vanhimmat hirret ovat varmasti 1800-luvun alkupuolelta. Toisen päädyn yhdeksän
metriä kertaa yhdeksän metriä -kokoinen tu-
❞
Työtä on ollut valtavasti
– jos tämän kaiken olisi
teettänyt palkkatyönä ulkopuolisella, olisi pitänyt olla
todella paksu lompakko.
Jarno Siltala
”Juhlaeteisen” lattiaa koristaa kompassi.
pa on ollut alun perin savupirtti Sammalniementien varressa ja ilmeisesti se on yhden
kerran palanutkin – kun hirsiä hioo, puupöly
on saman hajuista kuin lämpökäsitellyn puun
pöly, Pertti Siltala kertoo.
– Kun savupirtti siirrettiin Sammalniementien varresta Piinunmäelle, sitä laajennettiin.
Ennen vuotta 1928 taloa laajennettiin vielä
toisen kerran rakentamalla toiseen päähän
neljä kestikievarikäytössä ollutta huonetta.
Nyt talo on 35 metriä pitkä.
Hirsi näkyviin
sisäseinissä
Uuteen kotiin muuttavat Tiia Vilen-Siltalan ja
Jarno Siltalan lisäksi pariskunnan lapset eli
seitsemänvuotias Aino, 11-vuotias Osmo ja
16-vuotias Topi. Perheen nykyinenkin koti on
hirsitalo, tosin paljon rakenteilla olevaa pienempi.
– Talon pitää olla nimenomaan hirsitalo;
siellä on ihan erilainen sisäilma ja hirsiseiniä
on kiva katsella. Uuden talon huoneista ainoastaan sali levytetään ja tapetoidaan, kaikki
muut seinät jäävät hirsipinnalle. Saunassa,
pesuhuoneessa ja vessassa on tietenkin laattaa, mutta pesuhuoneen ja vessan seinistäkin
yksi jää hirsipinnalle, Tiia Vilen-Siltala sanoo.
Rakennuslupaa haettaessa talon siirrosta pyydettiin lausunto myös Museovirastolta.
– Museovirasto hyväksyi siirron, jos talosta tehdään uuteen paikkaan samannäköinen
kuin vanha talo oli. Markkula on ollut joskus
aikaisemmin Museoviraston suojeltavien rakennusten listalla, mutta se poistettiin sieltä
samoihin aikoihin kuin moni muu Korpilahden vanha rakennus, Pertti Siltala kertoo.
– Huonejakoa olisi saanut muuttaa, jos olisi halunnut, mutta sitä ei oikein edes pystynyt
muuttamaan, kun hirsiset väliseinätkin haluttiin säilyttää, Jarno Siltala toteaa.
Uuteen taloon tulee puupelleteillä lämpiävä vesikiertoinen lattialämmitys.
– Seinissä on eristettä keskimäärin 27 senttiä. Ikkunat on teetetty vanhan mallin mukaan, mutta ne ovat uudet; jos tähän olisi laittanut vanhat kaksinkertaiset ikkunat, tulisi lämmittäminen liian kalliiksi, Jarno Siltala kertoo.
Ylimääräiset hirret
laudoiksi
Mitään varsinaisia ongelmia hirsikehikon
siirrossa ei Siltaloiden mukaan ollut. Ennen
purkamista kaikki hirret merkittiin numerolapuilla. Piinunmäeltä Painaalle ne kuljetettiin tukkiautoilla useampana kuormana ja ennen uudelleen kokoamista hirret pestiin painepesurilla.
– Ja nupinaulat poistettiin, niitä oli monta
ämpärillistä, sillä seinät oli päällystetty pinko-
❞
Talon pitää olla nimenomaan hirsitalo; siellä on
ihan erilainen sisäilma ja
hirsiseiniä on kiva katsella.
Tia Vilen-Siltala
pahvilla. Ja vaikka nauloja nypittiin pois ämpärikaupalla, sen verran niitä jäi hirsiinkin,
että lautoja sahattaessa meni monta vannesahan terää piloille, Pertti Siltala toteaa.
Markkulan talon seinät olivat alun perin
viiden ja puolen metrin korkuisia, sisäkorkeus talossa oli 3,7 metriä. Uuden talon seiniä
mataloitettiin metrillä, sisäkorkeudeksi jäi tasan kolme metriä.
– Vanhassa talossa myös väliseinät oli tehty
yhtä korkeiksi kuin ulkoseinät eli vintillä oli
paljon ylimääräisiä hirsiä, joita voitiin vaihtaa huonoksi menneiden alahirsien tilalle ja
joista riitti myös sahattavaksi laudoiksi muun
muassa ikkunanpieliin ja kattoon, Jarno Siltala kertoo.
– Alimmaisia hirsiä jouduimme vaihtamaan muutaman, mutta emme kaikkia. Tuvan puolella vaihdettavia hirsiä oli useampi,
ne olivat olleet lähellä maan pintaa.
Pitkien ja painavien hirsien käsittely vaati myös voimaa.
– Tuvan yhdeksänmetrisiä hirsiä oli nostamassa ylös kuusi miestä, Siltalat kertovat.
Jarno Siltala on tehnyt työkseen rakennushommia jo 25 vuotta ja hänellä oli aikaisempaa kokomusta myös hirsitalojen siirrosta.
– Tämä on sen verran iso, että aikaa on
mennyt sen takia niin kauan. Työtä on ollut
valtavasti – jos tämän kaiken olisi teettänyt
palkkatyönä ulkopuolisella, olisi pitänyt olla
todella paksu lompakko, Jarno Siltala toteaa.
– Työtä tässä on vieläkin, mutta tarkoituksena olisi, että ensi jouluna söisimme kinkkua
uudessa kodissa.