vapaudu, ÄlÄ eristy! - Espoon vapaaseurakunta

Espoon vapaaseurakunnan lehti nro 1/2013 27.1.2013
Tiia ja Olli Viljakainen pitävät arvossa perheen kanssa elettyjä
arkisia hetkiä. Tavallistenkin päivien keskellä he elävät osana seurakuntaa ja
Jumalan suunnitelmia. Lue lisää keskiaukeamalta!
vapaudu, Älä eristy!
Herra Jeesus antoi suuren tehtävän
seuraajilleen: mennä ja tehdä opetuslapsia
eli ihmisiä, jotka koko sydämestään sitoutuvat seuraamaan Mestariaan. Tällainen
omistautuminen ei vaadi luostarilupausta
tai eristäytymistä muusta yhteiskunnasta.
Jeesuksen kutsua voi seurata tavallisen
arjen keskellä, oman elämänsä piirissä.
Yhtä lailla sairaanhoitaja, insinööri, opiskelija tai kotiäiti on Jumalan pappi, joka voi olla
Jumalan välikappale lähimmäiselleen.
Sanoma Jeesuksesta leviää parhaiten
suhteiden kautta. Siksi Jeesuksen seuraajat
eivät saa eristäytyä muista omiksi sulkeutuneiksi piireikseen. Luottamuksen syntyminen naapureihin tai työtovereihin kestää
aikansa – varsinkin silloin, jos aikaisemmat
kokemukset uskovista ovat kielteisiä. Rukoukset, rehellinen elämä ja pyyteetön (jopa
odottamaton) hyvän tekeminen vaikuttavat
sanoja enemmän. Toki sanojakin tarvitaan.
Alkuvuodesta keskitymme etsimään Jumalaa, jotta voisimme yhä voimakkaammin
kiinnittyä Hänen näkyynsä Espoosta ja Suomesta. Maaliskuussa otamme konkreettisen askeleen niin paljon puhutun yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Kolmena sunnuntaina seurakunta jakaantuu neljään 20-40
henkilön kokoontumiseen, joissa syödään,
iloitaan ja rakennetaan tiiviimpää yhteyttä:
ylistetään, opitaan Jumalasta ja kohdataan
sekä Häntä että toisiamme. Palmusunnuntaina vietämme yhteisen ison juhlan
Herran kärsimyksen ja ylösnousemuksen
kunniaksi. Keräämme kokemukset yhteen
ja suuntaamme seurakunnan elämää sen
mukaisesti.
Tämä kaikki siksi, että voisimme seurakuntana toimia paremmin suuren tehtävän
toteuttamiseksi. Jumala on laittanut meihin
jokaiseen valtavan potentiaalin rakastaa ja
tehdä hyvää. Jostakin syystä tämä potenti-
aali jää usein piiloon – siksi tahdomme vapauttaa sitä enemmän Jumalan käyttöön.
Näemme itsemme liian usein enemmän
sielunvihollisen valheiden kautta kuin Jumalan totuuden kautta. Valhe latistaa, masentaa ja painaa alas – ja saa eristäytymään.
Totuus nostaa, vahvistaa ja rohkaisee – ja
saa avautumaan!
Kun opimme elämään totuudessa ja pitämään paremmin huolta toisistamme, on
meillä hyvät mahdollisuudet tehdä opetuslapsia Espoosta ja… Suomesta?
Tero Koskinen
pastori
Rock-poliisi ylistyksen hurmassa
Seurakuntamme ylistystoiminnasta vastaava
Kosti Lepojärvi ylistää
itse luonnollisimmin musiikilla, mutta kannustaa
kokeilemaan myös muita
ylistyksen muotoja.
Kuva: Jarkko Vertanen
”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak. 4:8)
Olin hiljattain Tavastia-klubilla kuuntelemassa nuoruuteni suosikkibändiä nimeltä XL
(kyllä, eri bändi kuin XL5). Konsertin viimeisen
encoren aikana bändin dj villitsi yleisöä (joka
koostui lähinnä kädet puuskassa seisovista
keski-ikäisistä miehistä) heiluttelemaan käsiään korkealla. ”Nyt on kaikilla lupa olla iloisia,
musiikki pelastaa”, oli eräs dj:n huutelema repliikki. Noh, kyseessä oli selvästikin dj:n sarkastinen loppuvillitys karvalakki päässä ja kimalletakki päällä.
Yllätyin, että kohtuullisen luonnollisesti
heiluttelin itsekin käsiäni loppurallatuksessa,
vaikka alkukeikan olin viettänyt miksauskopin
Pekka Nurmela on soittanut ylistysbändissä jo
useamman vuoden. Kuva: Anna Punkkinen
edessä suloisesti muiden kriitikoiden
seurassa. Koko konsertissa oli mukava ilmapiiri ja yleisön kesken sopu.
Mitä tekemistä sitten edellä kuvatulla
sekulaarisella konserttikokemuksella on
seurakunnan ylistyksen ja henkilökohtaisen
ylistyskäsityksieni kanssa? Jälkimmäiseen subjektiivisen vastauksen antaa vuosien varrella
löytämäni luonnollisin tapa ylistää – uin ylistykseen parhaiten musiikin kautta ja etenkin pianon takaa.
Seurakunnan kontekstissa konserttikokemuksesta voi ainakin ammentaa yhteisöllisyyden roolin. Tasapainoinen musiikki, vannoutunut fanikunta ja epämuodollinen yhteenkokoontuminen ovat avaintekijöitä myös seurakunnan ylistyksessä.
Karrikoidusti seurakunnan ylistyksessä kyseessä on arjessa rähjääntyneiden Jeesus-fanien yhteen kokoontumisesta hyvin harjoitelleen
bändin musisoidessa tunnelmallisesti valaistussa kirkkosalissa.
Jos jättäisin seurakunnan ylistyksen olemuksen selittämisen tähän, olisi sopiva ylistyksenjohtaja seurakunnassa esim. Mikko Alatalo
yhteislaulatteluineen. Se, mikä ihmisiä ylistyksessä koskettaa, on kuitenkin muu kuin vain
yhdessä laulettavat hyvin tunnetut laulut. Tämä
koskettava tekijä löytyy Jaakobin kirjeestä: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä” (Jaak.
4:8). Jumalaa voi lähestyä mm. rukouksella ja
palvonnalla. Itseasiassa ylistys on hyvin pitkälti
rukousta ja palvontaa - rukousta laulun sanoin
ja Jumalan palvontaa koko olemuksella.
Palvonnan keinoiksi mainitaan Raamatussa
mm. käsien kohottaminen, symbaalien soittaminen ja käsien taputtaminen. Lisäksi yhteen
kokoontumisessa Jeesuksen nimessä
on Raamatun lupaus Pyhän Hengen
läsnäolosta. Eli seurakunnan ylistyksessä Jumala lähestyy juuri Sinua Pyhän Hengen kautta.
Eräs suomalaisella alakuloluonteella paiskattu ystäväni tunnusti minulle
kerran, että vaikka hän on ollut koko
ikänsä mukana vapaiden suuntien
seurakunnissa, ei hän vieläkään saa
Jenni Hiltunen, Filippa Salo ja Anna
Punkkinen ovat tottuneet soittamaan
ja laulamaan yhdessä.
Kuva: Jarkko Vertanen
Pilvi Pulkkinen soittaa laatikkorumpua eli cajonia (lausutaan ”kahon”).
Kuva: Anna Punkkinen
ylistyksestä mitään irti. Hän sanoi nauttivansa
ylistyksen aikaisesta ilmapiiristä, mutta itse ylistyslaulut jättivät hänet tyhjäksi.
Edellämainitut ylistykseen liittyvät jumalalliset lupaukset ovat kuitenkin sen verran varteenotettavia, että kehoitan tällaistenkin kokemusten jälkeen kokeilemaan ylistämistä jollain toisella tavalla. Voit aloittaa jollakin sinulle
mieluisan tekemisen parissa, esimerkiksi ottaa
Jeesuksen mukaan vaikka rullaluistelulenkille ja
kiittää häntä adrenaliinihuuruista ja ohikiitävästä luonnosta.
Ilokseni voin todeta, että Espoon vapaaseurakunnassa ylistys ei rajoitu vain musiikkiin.
Seurakunnassa olen bongannut mm. ylistyslippujen heiluttelijoita ja ylistystanssia sekä JunnuDynikseltä tutun tekno-ylistyksen.
Kosti Lepojärvi
Espoon vapaaseurakunnassa viime aikoina
vähiten lauletut ylistyskappaleet, TOP 3:
Hän on tääl’
Niin alhaalla kenkään ei kulje
Gumbayah My Lord
Yhteistyötä, pauketta ja piuhojen käärimistä
Perkkaan pappilassa on menneen syksyn aikana
kokoontunut innokkaita nuoria bändisoiton merkeissä. Olen
iloinnut kovasti siitä, että olen saanut ohjata iloista ja motivoitunutta nuorisojoukkoa.
Idea bändikerhosta oli muhinut mielessäni jo pitkään – bänditouhut on aina ollut tärkeä osa elämääni, ja innostun valtavasti silloin kun saan muut oppimaan ja innostumaan. Mikä siis
olisikaan hienompaa kuin opastaa muita juuri tässä asiassa?
Koen itse suurena siunauksena sen, että sain jo varhaisessa
teini-iässä mahdollisuuden opetella bändisoittoa Hangon Vapaaseurakunnassa muiden nuorten kanssa. Sain soittaa bassoa,
vaikken sitä ollut koskaan opetellut aikaisemmin – niinkuin ei
moni muukaan osannut vielä soitintaan. Mutta seurakunta oli
kärsivällinen ja soittamisesta tuli tapamme olla osa seurakuntaa – tuntui hienolta saada palvella seurakuntaa, vaikka olimme
vasta nuoria.
Bändissä joutuu opettelemaan oman instrumenttinsa hallitsemista, mutta yhtä tärkeää on yhteistyötaitojen opettelu,
kuten muiden kuunteleminen, oman vastuunsa kantaminen,
toisten auttaminen ja yhdessä tekeminen. Myös sisua, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä tarvitaan, sillä bändikerhoon kuuluu sekä
soittimiinsa vasta tutustuneita että jo pidemmälle ehtineitä.
Kaikki vaiva on kuitenkin sen arvoista niinä hetkinä, jolloin
yhdessä saadaan aikaan mukaansatempaavaa musiikkia! Ja itseluottamuskin kasvaa, kun saa olla osana yhtyettä ja kantaa
oman vastuunsa musiikin luomisessa. Jokaisen panos on tärkeä, muuten musiikki jää vaillinaiseksi.
Bändikerholaiset on jaettu kahteen kuuden hengen yhtyeeseen. Aluksi jaettiin instrumentit jokaisen toiveita kunnioittaen
mahdollisuuksien mukaan, ja soitinjaon perusteella muodostettiin ryhmät. Syksyn aikana on ollut hienoa seurata, miten
moni kerholaisista on ottanut haltuunsa itselleen täysin uuden
soittimen – se on kovaa työtä!
Se, että junnutilassa on rumpusetti, basso, vahvistimia, mikrofoneja, kaiuttimia, piuhoja ja miksauspöytä on mahdollistanut toiminnan. Bänditouhuun kuuluu erottamattomasti myös
äänentoistopuoli – halusi tai ei. Ennen kuin päästään musisoi-
Filippa Salon mielestä bändissä soittamisessa on yhtä tärkeää harjoitella
hallitsemaan omaa instrumenttiaan
kuin kehittää yhteistyökykyään.
Kuva: Jarkko Vertanen
Junnubändin soitetuimmat
biisit TOP 4:
Psalmi 103 – Petrus Ahonen
Janoan sua – Petrus Ahonen
Hänelle valtaistuimella – Debbye Graafsma
Tulkaa kaikki kansat – Filippa Salo
maan on kytkettävä piuhoja, pystytettävä mikki- ja nuottitelineitä sekä nosteltava vahvistimia ja kaiuttimia. Lopettaessa
on taas käärittävä piuhat ja taitettava nuottitelineet.
Olkaa siis varuillanne: uusia, tuoreita ja taitavia bändejä on
varmasti luvassa aikanaan. Touhu vaikuttaa erittäin lupaavalta
jo nyt! Tavoitteena on ilman muuta päästää nuoret palvelemaan seurakuntaa ylistykseen johtamisessa, ajan ollessa siihen kypsä.
Filippa Salo
Junnubändi varhaisnuorille
joka toinen perjantai klo 15-17 Perkkaalla
Jos sinulla on nuori, joka haluaisi mukaan, tai jos
koet että voisit itse ryhtyä vetäjäksi, voit ilmoittaa
minulle (filippa.salo@gmail.com). Mikäli vetäjiä ja
kiinnostuneita soittajia tai laulajia löytyy lisää, olisi
hienoa perustaa lisää bändejä!
Me Espoon Vapaaseurakunnassa...
Pyrimme elämässämme ja toiminnassamme
Olemme sitoutuneet
• aitouteen ja elämänläheisyyteen
• selkeään julistukseen ja tasapainoiseen opetukseen
• Kristus-keskeisyyteen ja karismaattisuuteen
• armollisuuteen ja ihmisistä välittämiseen
• päämäärätietoisuuteen ja etsijäystävällisyyteen
• oppimaan elämään yhdessä
• kasvamaan yhdessä rohkeammiksi
• vaikuttamaan rohkeasti ympäristöön
• poistamaan kasvun esteet
osana suurta suunnitelmaa
- Jumalan armosta
Vuodet ovat vierineet ja kaupungit ovat vaihtuneet, mutta
Jumalan tuli palaa sitkeästi Olli ja Tiia Viljakaisen sydämissä.
Pääkaupunkiseudulla oma paikka on löytynyt muutaman mutkan
jälkeen Espoon vapaaseurakunnasta ja Etelä-Espoon istutustiimistä.
- Koin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana kutsua hengelliseen työhön. Se on jäänyt mieleen
jotenkin suuntaa-antavana vireenä. Uudistuminen uskossa aktivoi kutsua, eikä sitä ole päässyt
pakoon, Olli kertoo.
Seurakuntaistutuskin on elänyt mielessä jo
pitkään, ja nimenomaan ajatus paikallisseurakunnasta on tuntunut hyvältä. Ihmisten tavoittaminen Jumalan yhteyteen kutkuttaa Olli ja
Tiia Viljakaista edelleen.
Olli kävi pari vuotta sitten Suomen teologisella opistolla kurssin seurakuntaistutuksesta
ja seurakunnanjohtajamme Kenno Leierinkin
kanssa tiet kohtasivat juuri kyseisellä opistolla.
Reilu vuosi sitten Espoon vapaaseurakunnan
puitteissa tarjoutui tilaisuus lähteä mukaan Etelä-Espoon istutustiimiin. Viljakaiset tarttuivat
haasteeseen.
Osin sen seurauksena Olli ja Tiia myös muuttivat perheineen viime keväänä Lintuvaarasta
Matinkylään, Etelä-Espoon ytimeen.
- Täällä me nyt ollaan, ja kyllä ollaan tykätty,
Olli ja Tiia toteavat yhdessä.
Mukavia asioita on tapahtunut ja on löytynyt
kosketusta asuinalueen ihmisiin. Sitä he kaipaavat yhä enemmän.
Aitous ja vapaus nousevat nopeasti esiin, kun
Tiia ja Olli pohtivat unelmiaan seurakunnasta.
He näkevät tarvetta seurakunnalle, jossa jäyhinkin suomalainen voi tulla armon istuimen
eteen sellaisena kuin on. Ulkoiset puitteet eivät ole tuntuneet niin merkityksellisiltä, vaan
enemmän haaveet ovat liittyneet nimenomaan
ilmapiiriin.
Tampereen vuodet
Tiia on viettänyt lapsuutensa Ylöjärvellä. Hänellä on ollut turvallinen koti, jossa usko ja
kristilliset perusarvot ovat vaikuttaneet, mutta
silti ilmapiiri oli hyvällä tavalla salliva. Kotona on
ollut tilaa olla oma itsensä.
Vapaakirkon järjestämä seurakuntaleiri jätti
Tiian elämässä jälkeensä janon Jumalan puo-
Molempien elämässä oli jotakin
rikkinäisyyttä, pinnalla oli myös
samankaltaisia kysymyksiä ja kaipuu
takaisin Jumalan yhteyteen.
Lapset ovat tuoneet Tiian ja Ollin elämään uutta
rikkautta ja kasvattaneet ihmisinä merkittävästi.
Vasemmalla pomppii Verneri ja oikealla Leevi.
leen. Se käänsi elämänsuuntaa, vaikka suhde
seurakuntaan jäikin silloin turhan löyhäksi.
Ollin ja Tiian tiet kohtasivat, kun Tiia muutti
Ylöjärveltä opiskelemaan Tampereelle ja Lahdesta kotoisin oleva Olli päätyi muutaman ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen samaan kaupunkiin.
Molempien elämässä oli jotakin rikkinäisyyttä, pinnalla oli myös samankaltaisia kysymyksiä
ja kaipuu takaisin Jumalan yhteyteen. Viljakaiset
näkevät Jumalan kädenjälkeä siinä, miten Hän
alkoi eheyttää, kasvattaa ja johdattaa heitä yhdessä - samaa matkaa. Yhteinen matka johtikin
aina avioliittoon saakka ja häitä juhlittiin kesällä
2006.
Ollinkin juuret ovat uskovassa kodissa, mutta hän löysi Tampereella asuessaan rakastavan
Isän uudella tavalla ja uudistui uskossaan. Hän
oli Tiiaan tutustuessaan käynyt jonkin aikaa
Tampereen Metodistiseurakunnassa, josta
muodostui yhteinen hengellinen koti.
Molemmat muistelevat tuota aikaa lämmöllä. Kynnys palvelemiseen ja osallistumiseen
oli matala ja seurakunta oli melko yhtenäinen
- kokouksissa oli usein väkeä vauvasta vaariin.
Tässä paikassa oli heidän mielestään hyvä kas-
vaa uskossa ja noiden vuosien annista riittää
ammennettavaa edelleen.
Pääkaupunkiseudulle
Vuonna 2007 perhe kasvoi Vernerillä ja pian
sen jälkeen tie vei kolmihenkisenä perheenä
Ollin työn vuoksi pääkaupunkiseudulle. Tiia
sai ensikosketuksen Espoon vapaaseurakuntaan keväällä 2008, kun hän oli Verneri-vauvan
kanssa mukana äitien ja pikkulasten pienryhmässä, ”mammoissa ja muksuissa”. Pari vuotta
myöhemmin perheen iloksi syntyi Leevi.
Ollin tutustuttua Kennoon ovi lähitienoilla
toimivaan Espoon vapaaseurakuntaan tuntui
aukeavan selkeästi. Vajaan kahden vuoden
jälkeen Viljakaiset ovat huomanneet olevansa
monella tavalla osa Espoon vapaaseurakuntaa
- mm. Olli osa pastoritiimiä ja Tiia osa uutta
vanhimmistoa.
Olli työskentelee opettajana ammattikoulussa, jossa hän opettaa tuleville media-assistenteille mm. verkkoviestintää. Työnsä ohella hän
myös edistää hiljalleen teologian opintojaan.
Monen muun seurakuntaamme kuuluvan
perheen tavoin Viljakaiset elävät ruuhkavuosia
ja etsivät rukoillen elämän tasapainoa. Suuntaa
ja kuvioita haettaessa ei voi unohtaa lasten näkökulmaa.
- Tärkeältä tuntuu tässäkin elämäntilanteessa
tehdä valintoja, jotka tuovat mahdollisimman
paljon yhteistä aikaa perheenä, Viljakaiset pohtivat.
Kohti luvattua maata
Tiia kertoo pohtineensa viime aikoina Vanhan
testamentin ajan ihmisiä ja sitä, miten he ottivat
Jumalan kutsun vastaan ja lähtivät kohti luvattua
maata uskon varassa, tietämättä, mihin Jumala
vie. Tätä samaa rohkeutta ja uskoa Jumalan
suureen suunnitelmaan he haluavat elää.
Myös kevätkauteen Viljakaiset lähtevät oman
kutsunsa varassa. Etelä-Espoon tiimin kanssa
ollaan aloittamassa Alfa-kurssia ja myös jumalanpalveluksien muuttuminen yhteisöiksi pohdituttaa - ja myös työllistää.
- On etuoikeus saada olla tekemässä sitä,
millä on elämää suurempaa merkitystä, Viljakaiset hymyilevät.
Virpi Soini
Jarkko Vertanen
kuvat
Arjen juhlaa
Oma perhe ja vanhemmuus merkitsevät Ollille
ja Tiialle paljon. Lapset ovat tuoneet elämään
uutta rikkautta ja kasvattaneet heitä ihmisinä
merkittävästi.
Sekä Tiia että Olli arvostavat arkista yhdessäoloa ja elämän jakamista perheenä.
- Appiukkokin on rohkaissut siihen, että arkeen kannattaa panostaa. Jos arjessa voi hyvin,
lomastakin on helppo nauttia, Olli miettii.
Viime syksy toi elämään uusia haasteita, kun
ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen
molemmat ovat olleet nyt täysipäiväisessä työssä. Lisätahtia on tuonut myös Tiian opiskelujen
loppuunsaattaminen: hän sai marraskuussa valmiiksi 1,5 vuotta kestäneen täydennyskoulutuksensa ja valmistui opinto-ohjaajaksi.
Etelä-Espoon tiimin kuulumisia
Yli vuosi on jo vierähtänyt siitä,
kun joukko ihmisiä kokoontui yhteen pohtimaan Etelä-Espoon alueen tulevaisuutta,
Jumalan suunnitelmaa sitä varten ja heidän
omaa rooliaan tässä kaikessa. Kun lopulta
yhdeksän aikuista ja 11 lasta sitoutuivat
lähtemään tälle tielle, ei kukaan tarkalleen
tiennyt, mihin se johtaa.
Alkuajan vietimme toisiimme tutustuen
ja tarinoitamme jakaen lasten muodostaessa omaa yhteisöään peliensä ja leikkiensä
äärellä. Valmistauduimme tulevaan aikaan
ilon, odotuksen ja epävarmuuden värittämin tunnelmin jakaen arkielämän kohokohtia ja murheita.
Tutustumisvaiheen jälkeen aloimme rukoilla näkymme selkeytymistä ja vyöttäytyä hiljalleen valmiiksi tuleviin koitoksiin.
Kesäauringossa paistatellessa ja New Wine-tapahtuman oppeja muistellessa kaikki
kuitenkin tuntui vielä kovin helpolta ja suoraviivaiselta. Pohdimme saatuja opetuksia,
Aloimme havahtua siihen
todellisuuteen, että seurakuntaa
ei rakenneta ihmiskäsin vaan
Pyhän Hengen voimalla.
suunnittelimme tulevia tapahtumia ja olo
tuntui voimalliselta ja valmiilta.
Kun syksyn sateet ja lapsiperheiden arki
iskivät päälle aloimme hiljalleen havahtua
siihen todellisuuteen, että seurakuntaa ei
rakenneta ihmiskäsin vaan Pyhän Hengen
voimalla. Omat voimamme ja resurssimme
ovat lopultakin kovin rajalliset, mutta Herra on heikoissa väkevä.
Tiimin ensimmäisen ruokkimisihmeen
näimme syksyllä Olarin asukaspuistossa järjestämässämme piha- ja sisätapahtumassa,
kun piskuinen laumamme onnistui tyydyttämään kymmenien ihmisten nälän jo käsitteeksi muodostuneilla ”Olarburgereilla”.
Joulunalusaikaan valmistauduimme kohtaamalla alueemme ihmisiä arkipäivässä sekä pikkujouluaiheisessa tapahtumassa. Jumala onkin johtanut jo lähellemme uusia ihmisiä ja meidän tehtäväksemme
jää kohdata ja palvella heitä resurssiemme
ja Jumalalta saatujen kykyjemme mukaan jatkuvasti rukoillen, että Herra liittää meidän joukkoomme lisää työmiehiä ja pelastuneita.
Jumalan suunnitelmat meitä ja koko
Etelä-Espoota kohtaan ovat aina ja kaiken
aikaa hyvät. Me saammekin olla kiitollisina
osallisena näissä suunnitelmissa ja kantaa
oman kortemme kekoon Kristuksen kirkastumiseksi Länsiväylän varren asukkaille.
Seuraava haaveemme on tuoda evankeliumin sanomaa julki Alfa-kurssin kautta,
jota varten olemmekin jo syksyn mittaan
valmistautuneet. Myös omat tilat siintävät
unelmissa. Uskomme, että Jumalalla on vielä tänäkin vuonna meille varattuna yllätyksiä ja saamme laskeutua joulunviettoon hyvillä mielin ja kohdata ensi vuoden haasteet
virvoittuneina ja uudistetuin sydämin.
Juha-Pekka Haataja
Mitkä ihmeen yhteisöt?
FAQ (= usein kysytyt kysymykset) yhteisöistä
Miksi ihmeessä tarvitsemme tätä?
Meillä on riittävästi tutkittua tietoa siitä, että
seurakuntien nykyiset toimintamallit eivät tuota toivottua tulosta. Mikäli haluamme nähdä
erilaisia tuloksia, meidän on kyseenalaistettava juurtuneet toimintatavat. Yhteisökokeiluun
päätyminen on vuosien kipuilun ja prosessoinnin tulos. Haluamme nähdä seurakunnan
jokaisessa lähiössä, jotta jokainen espoolainen
voisi tulla evankeliumin vaikutuspiiriin. Toiseksi haluamme nähdä jokaisen kristityn kasvavan
Jeesuksen seuraajina. Kasvun edellytyksenä on
vahvojen suhteiden syntyminen.
suhteet. Jos haluat keskustella siitä,
mikä yhteisö sinulle sopisi, voit soittaa jollekin
pastorille. Yhteystiedot ovat lehden takasivulla.
Helmikuun alussa avataan linkki, jossa jokainen
talous voi ilmoittaa, mihin yhteisöön liittyy tässä kokeiluvaiheessa.
Lopetetaanko jumalanpalvelukset kokonaan?
Ei, jumalanpalvelus ottaa nyt uuden muodon.
Seurakunnan kuukausi näyttäisi siltä, että kokoonnumme 3-4 kertaa kuussa yhteisöissä ja
yhden kerran isoon celebraatioon, joka kokoaisi kaikki yhteisöt yhteen.
Mikäli haluamme nähdä erilaisia
tuloksia, meidän on kyseenalaistettava
juurtuneet toimintatavat.
ekulator,
Stock.xc
hng
Miten käy pyhäkouluille ja lapsityölle?
Hyvä kysymys - mitä itse ajattelet tästä? Nyt
meillä on mahtava lapsityö, joka kuitenkin jatkuvasti kamppailee liian pienien henkilöresurssien kanssa. Tarkoitus on vahvistaa kodin ja
seurakunnan yhteistyötä lasten hengellisessä
kasvatuksessa. Kevennämme rakenteita, jotta
vaikuttavuus kasvaisi. Haluamme nähdä, että
Maaliskuussa otamme konkreettisen
askeleen yhteisöllisyyden lisäämiseksi.
Neljänä sunnuntaina (3.3., 10.3., 17.3. ja 31.3.)
seurakunta jakaantuu neljään 20-40 henkilön
kokoontumiseen eli yhteisöön.
Saanko itse valita yhteisöni?
Kyllä. Olemme unelmoineet, että jokaisessa
lähiössä olisi oma seurakunta. Miten mahtavaa
olisikaan, jos seurakunta olisi niin lähellä, että
sinne pääsisi kävellen! Siksi toivomme, että
jokainen voisi harkita olevansa mukana siinä
yhteisössä, joka kokoontuu lähellä omaa asuinpaikkaa. Hyviä valintakriteerejä ovat myös olemassa olevat suhteet - erityisesti lasten väliset
Palmusunnuntaina (24.3.) vietämme yhteisen,
koko seurakunnan ison juhlan, celebraation.
Tarkemmat tiedot takakannessa.
Unelmien seurakunta
Yksi markkinoinnin tehokeinoista on luoda mielikuva ylivertaisesta tuotteesta, joka takaa 100 prosentin tyytyväisyyden.
Mikäli et ole tyytyväinen, sinulle luvataan rahat
takaisin tai joku muu korvaava hyvitys. Mikäli
teet ostopäätöksen, riski on minimaalinen.
Seurakunnan markkinointi on monin tavoin
haastavaa. Useimmilla ei-uskovilla on hyvin
kielteinen mielikuva seurakunnasta ja uskovista. Miten voisin kampanjoida myönteistä
uskovaksi tulemisen kokemusta? Taivaan ihanuudella houkuttelu ei ole tehokasta mielikuvamarkkinointia, paitsi jos valkoinen kaapu on
vaatetyylinä ehdoton suosikki ja mielimusiikkina harpulla säestetty kuorolaulu.
Jos meillä ei ole ikuisuusnäkökulmaa, joudumme myös umpikujaan. Paavali kirjoittaa
Korinttilaisille: ”Jos olemme panneet toivomme
Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme
säälittävimpiä kaikista ihmisistä.” (1 Kor. 15:19)
Jos elämä päättyy kuolemaan, niin "Syödään ja
juodaan, huomenna kuollaan.” (1 Kor. 15:32)
Kuva: Sp
Jumala on edelleen tavattavissa tässä ajassa,
kaikkialla siellä missä Hänen lapsensa kokoontuvat.
Seurakunnassamme järjestettiin tammikuun
alussa 24/2 rukoushuone, jossa seurakuntalaisilla oli erityinen mahdollisuus kohdata Jumalaa.
Uskon, että Jumalaa on mahdollista kohdata
milloin vain, missä vain.
Usein tämän maailman informaatio peittää
Jumalan äänen vaimentaen Hänet taustakohinaksi. Olen oppinut elämäni aikana joskus herkistymään Jumalan kohtaamiseen niin, että tämän maailman meteli muuttuu taustakohinaksi
Jumalan äänen rinnalla!
Etsin rukoushuoneessa uutta ja ajankohtaista ilmestystä Jumalasta. Yhtenä kysymyksenä
minulla oli ”Kuinka Jumala lähestyy tänä aikana
ihmistä?” ja tutkin erityisesti Johanneksen evankeliumia vastauksen löytämiseksi. Jumala kiinnitti huomioni Jeesuksen tapaan kertoa "tyytyväisyystakuusta" opetuslapsille - tämä takuu
päihittää maailman markkinoinnin mielikuvat
mennen tullen!
Jeesus kuvaa tätä takuuta Johanneksen evankeliumin luvussa 14. Vapaasti ilmaistuna Jeesus
lupaa seuraavaa: "Menen kohta Isän tykö, ja te
tiedätte reitin sinne. Menen valmistamaan teille sijaa (kotia, paikkaa), jossa teillä on mukava
olla. Teidän ei tarvitse tulla katsomaan sitä taivaaseen. Minä ilmestyn teille jo nyt hyvin selvällä
tavalla - ette voi olla huomaamatta sitä. Esittelen tämän kodin Isäni kanssa yhdessä ja jäämme
sinun luoksesi asumaan pysyvästi. Kun olet neuvoton, puolustajamme Pyhä Henki opastaa sinua
kaikessa. Tämän jälkeen et ole koskaan yksinäinen etkä orpo."
Mielestäni Jeesuksen lupaus on niin ylivertainen, että sitä kannattaa mainostaa rohkeasti
- Jumala on edelleen tavattavissa tässä ajassa,
kaikkialla siellä missä Hänen lapsensa kokoontuvat. Espoossa helpoimmin tapaat heidät, Isän
ja lapset yhdessä, heidän kokoontumisissaan
- yhteisöissä, pienpiireissä ja jumalanpalveluksissa.
Mikko Laakkonen
Miten mahtavaa olisikaan, jos seurakunta olisi niin lähellä, että sinne pääsisi kävellen!
lapsityömme parantuu entisestään. Muu lasten
ja nuorten viikkotoiminta jatkuu entisellään.
Kaikki ideat ovat tervetulleita. Jos sinulla on ajatuksia, ota yhteyttä nuorisopastoriimme Nelliin.
Missä yhteisöt kokoontuvat?
Kokeiluvaiheessa yhteisöjä on suunniteltu
Perkkaalle, Keraan, Espoon keskukseen, Matinkylään ja Kirkkonummelle. Periaatteessa yhteisöt voivat kokoontua missä tahansa: asukaspuistoissa, kouluissa, nuorisotaloilla, riittävän
isoissa kodeissa...
Miten yhteisöjä johdetaan?
Yhteisöjä johtavat kolmen pariskunnan tai
muutaman henkilön tiimit. Vanhimmisto on
kutsunut heidät tähän tehtävään seurakuntalaisten joukosta.
Mitä sitten pastorit tekevät yhteisöissä?
Pastorien ensisijainen tehtävä on ”pyhien varustaminen palvelutyöhön” (Ef.4:11-12). Yhteisöjen
moninkertaistuessa siirrymme aluepastorimalliin, jossa jokaisella alueella on oma aluepastori.
Tulevaisuudessa jokaisella Espoon suuralueella
on oma pastori tai pastoreita.
Miten pienryhmille käy?
Pienryhmät pysyvät samoina. Pienryhmissä
voi olla jäseniä eri yhteisöistä. Ryhmät voivat edelleen kokoontua myös tietyn aiheen
ympärillä: rukous, Raamatun tutkiminen,
mammat&muksut... Haluamme nähdä myös
pienryhmien määrän kasvavan yhteisöjen myötävaikutuksesta.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Haluamme, että kaikki ihmiset tulevat paikalle
ja kokeilevat yhteisöjä. Toivomme, että saisimme riittävästi kokemusta sekä yhteisöistä että
celebraatioista. Siksi on tärkeää, että kaikki sitoutuvat tähän. Älä jää kotiin vaan tule yhdessä
rakentamaan yhteisöjä. Tee tästä asiasta itsellesi tärkeä! Rukoile ja tule mukaan!
Kenno Leier
Tero Koskinen
KURKISTUS miesten toimintaan:
Sotureita ja sauvakävelyä
Miesten toiminnan vetäjä Seppo
Vaikka pienryhmiä riittää,
Koivunen ja miesten iltoihin
seurakunnassamme on nähty tarve
sekä soturipiiriin osallistuva
myös erityisesti miehille suunnatulle
Stephan Rühlmann.
toiminnalle. Miksi?
Kuva: Pekka Nurmela
- Kaikki eivät välttämättä osaa ottaa rennosti, kun mukana on vastakkaisen sukupuolen edustajia. Miestenpiirien ei kuitenkaan ole tarkoitus olla miesten sisäpiiri. Tarkoitus
on ennemminkin osaltaan vahvistaa
seurakunnan sisäistä yhteyttä, verkostoida miehiä keskenään ja sitä
kautta perheitä seurakuntaan. Uutisissakin puhutaan siitä, että suomalaisilla miehillä ei ole ystäviä, ja että
miehiltä puuttuu hätätapauksissa
tukiverkko. Miestenpiirien tarkoitus
on osaltaan parantaa tilannetta, kertoo miesten illoissa ja miesten käveTarkoitus on vahvistaa seurakunnan sisäistä yhteyttä,
lyporukassa käyvä Sami Nivala.
verkostoida miehiä keskenään ja sitä kautta perheitä seurakuntaan.
Miestenpiirejä toimii tällä hetkellä
peräti kolme. Miesten kävelylenkki,
jota Seppo Koivunen vetää yhdessä
Teemu Tynjälän kanssa, kokoontuu kuuTärkeintä miestenpiireissä on keskustelu eivät ole vielä missään yhteisössä mukana.
kausittain. Lisäksi on kuukausittainen mies- ja kavereiden löytäminen.
Miten toiminta voisi tavoittaa heidät? pohten ilta sekä joka toinen viikko kokoontuva
- Keskustelemme niin uskosta kuin sen ul- tii Seppo.
soturipiiri, jossa käydään läpi Jasu Mark- kopuoleltakin. Taustalla ovat ne roolit, jotka
kasen kirjaa Jalo soturi.
miehillä on: isä, mies, aviopuoliso, perheen
Miesten illoissa ei ole mitään varsinaista pää, uskova, työyhteisön jäsen, esimerkki
Jarkko Vertanen
kaavaa. Soturipiirissä kukin halukkaista pi- muille miehille, kertoo Seppo.
tää vuorollaan alustuksen Jalo Soturi -kirjasMiesten toimintaan ovat tervetulleita
ta. Soturipiirissä myös rukoillaan aktiivises- myös uudet jäsenet, ja toimintaa kehitetään
ti ryhmäläisten puolesta ja rukoilemiseen osallistujien toiveiden mukaan. Tällä hetMiesten toiminnan tiedotus
liittyen on annettu kotiläksyjäkin.
kellä pohdittavana on ollut, miten miesten
tapahtuu facebook-ryhmän ja erillisen
Piirit on tarkoitettu kaikille miehille.
toiminta voisi liittyä poikien toimintaan
sähköpostilistan kautta. Jos haluat tilata
- Miesten iltoihin ja kävelyihin voi tulla sekä sielunhoidon ja henkilökohtaisen rutiedotteet tai sinulla on kysyttävää
vaikka vain kerran vuodessa. Soturiryh- kouspalvelun tarpeeseen vastaaminen. Pumiesten toiminnasta, ota yhteyttä
mässä toivotaan säännöllisempää osallistu- hetta on ollut myös miesten keskinäisten
Seppo Koivuseen: seppo.koivunen@
mista, mutta sinnekin saa tulla käymään ja kasvuryhmien (LTG) perustamisesta.
kolumbus.fi tai puh. 0400 448 268.
katsomaan, kertoo Seppo.
- Haasteena on löytää ne henkilöt, jotka
Espoon Vapaaseurakunta
PL 40 (Upseerinkatu 5)
02611 Espoo
Yhteinen toiminta
ETELÄ-ESPOO
Poikien ilta 10-14 -v.
Yhteisö su 3.3., 10.3., 17.3. ja 31.3. klo 16-17.30 Kaivolla
Parittomien viikkojen pe klo 17.30-20.30 Pappilassa
Lisätiedot: tonikone@elisanet.fi, puh. 046 585 7432
(Matinkatu 22, vanha ostari)
Tyttöjen ilta neljäsluokkalaisesta ylöspäin
Parillisten viikkojen pe klo 17-20 Pappilassa
Lisätiedot: jaana.koivunen@kolumbus.fi, puh. 040 547 0354
kirkkonummi
Junnubändi varhaisnuorille
Joka toinen pe klo 15-17 Perkkaalla
Lisätiedot: filippa.salo@gmail.com, puh. 044 260 8989
Jumalanpalvelus sunnuntaisin klo 11 HUOM! Uusi kokoontumis-paikka! Gesterbyn nuorisotalo (Hevoshaansilta 4).
Yhteisö 3.3., 10.3., 17.3. ja 31.3. (paikka avoin)
Hullua rakkautta -ylistysilta ke 30.1.
Lisätiedot: jouni.laaksamo@svk.fi tai puh. 050 550 0431,
www.kirkkonummenvapaaseurakunta.fi
Lähettivieraina Amanita ja Ed Marvin su 17.2.
tapahtumat
klo 18-21 Matinkylän Kaivolla (Matinkatu 22, vanha ostari)
klo 16 jumalanpalveluksessa Perkkaalla, ks. alla
Palmusunnuntai / Ensimmäinen celebraatio su 24.3.
Alfa-kurssi - tutkimassa elämän tarkoitusta
Kristinuskon perusasioista kiinnostuneille. Kurssit alkavat Perkkaalla, Espoon keskuksessa ja Matinkylä-Olarissa helmikuussa.
Lisätiedot: alfaespoo@gmail.com tai Panu Pitkänen,
puh. 045 1121 451
Leppävaara
Nuorisoalfa alkaa Vihdissä Lehtisillä 13.2. klo 18
Jumalanpalvelukset 3.2., 10.2., 17.2. ja 24.2. su klo 16-17.30 Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Henna Lehtinen,
Perkkaan kappelissa (Upseerinkatu 5). Kirkkokahvit.
puh. 045 135 0939
Yhteisö I su 3.3., 10.3., 17.3. ja 31.3. klo 16-17.30
Parantumispäivät 24.-25.5. Albergan kartanossa
Perkkaan kappelissa tai Pappilassa (Upseerinkatu 5)
Hinta 50 euroa /hlö. 20 ensimmäistä mahtuu mukaan. Ilmoittauklo 16 (paikka avoin)
Yhteisö II su 3.3., 10.3., 17.3. ja 31.3. klo 16-17.30
Kristillisellä koululla (Karapellontie 11, Kera)
Pyhäkoulut Pappilassa: Skidit 3-6 -v., Oppikset 7-9 -v.,
Junnupyhis 10-14 -v.
Tuikut-kuoro joka toinen su klo 15-15.50
Lisätiedot: stupkorhonen@hotmail.com, puh. 050 486 9520
Partio joka toinen su klo 16-17.30
Lisätiedot: stefan.strand@tekla.com, 040 743 7268.
tuminen 15.5. mennessä: info@wholeheartedministry.org
Tarkempi ohjelma seurakunnan nettisivuilla, lisätietoja myös
Leena Turpeiselta, puh. 050 303 1192. Tervetuloa!
Tapahtuma on tarkoitettu sisäistä parantumista tarvitseville.
Rukousjohtaja ja joukko rukouspalvelijoita palvelevat siunaten
sinua ja rukoillen puolestasi.
Lisätietoja: www. wholeheartedministry.org
Lisätietoa meistä ja toiminnastamme sekä tarkemmat
tiedot paikoista: www.espoonvapaaseurakunta.fi
Espoon keskus
Yhteisö su 10.2., 24.2., 3.3., 10.3., 17.3. ja 31.3. klo 16-17.30
Sentterissä (Kirstintie 11)
123
Kotiryhmät kokoontuvat viikolla.
Lisätiedot: tero.koskinen@svk.fi tai puh. 044 5251 777
HENKILÖKUNTA
Kenno Leier, seurakunnanjohtaja
kenno.leier@svk.fi
puh. +358 (0)44 0123 777
Nelli-Maaria Mäkelä, pastori,
lapsi- ja nuorisotyön johtaja
nelli@svk.fi
puh. +358 (0)44 5255 522
Tero Koskinen, pastori
tero.koskinen@svk.fi
puh. +358 (0)44 5251 777
Panu Pitkänen, pastori
panu.pitkanen@svk.fi
puh. +358 (0)45 1121 451
Leena Turpeinen, pastori (OTO)
leena.turpeinen@kolumbus.fi
puh. +358 (0)50 3031 192
Hannu Salmensaari, vanhimmiston puheenjohtaja
hannu.salmensaari@gmail.com
puh. +358(0)40 570 0253
Seurakunnan sähköpostilistalle voi liittyä lähettämällä
viestin Niklas Furulle, niklas.furu@pp2.inet.fi
Seurakunnan Facebook-yhteisön
nimi on Espoon vapaaseurakunta.
Pankkiyhteys - Espoon vapaaseurakunta
BIC: OKOYFIHH
IBAN: FI07 5780 4120 0040 95, viite 7773 seurakunnan
yleinen työ. Viitenumero mainittava aina!
Muita viitteitä: Alfa-kurssi 2888, Avioliittokurssi 1025,
Espoon keskus 3002 6009, Kirjamyynti 7799, Lähetyspäivä
2448, Retket ja tapahtumat 3007, Lähimmäistyö 30083
Nuortenpiirin tilinumero:
BIC: OKOYFIHH, IBAN: FI34 5721 1520 1487 71
Espoon Vapaaseurakunnan lehti
Toimitus
Päätoimittaja: Riikka Palttala (riikka.palttala@iki.fi)
Vastaava päätoimittaja: Kenno Leier
Toimittajat: Virpi Soini, Jarkko Vertanen
Graafinen suunnittelija: Riikka Palttala
Avustajat tässä numerossa: Juha-Pekka Haataja, Henrietta Koskinen, Tero Koskinen, Mikko Laakkonen, Kosti
Lepojärvi, Pekka Nurmela, Anna Punkkinen, Filippa Salo
Painos: 200 kpl
Painopaikka: Juutiprint, Vantaa
Lehden kaikki numerot luettavissa osoitteessa
www.espoonvapaaseurakunta.fi/lehti
Lehteä tukee: