IN - Up - OUT - Espoon vapaaseurakunta

Espoon vapaaseurakunnan lehti nro 1/2014 16.3.2014
Vaikka arki neljän
lapsen kanssa välillä
uuvuttaa,
Markus ja Sanna Lintinen haluavat
pitää kiinni seurakuntayhteydestä
- he uskovat sen olevan satsaus,
joka kannattaa!
Lue lisää seuraavalta aukeamalta
kuva: Jarkko Vertanen
kasvamme
IN - UP - OUT
K
un Jeesukselta kysyttiin, miten meidän
tulisi elää Jumalan lapsina, miten täyttää laki, hän vastasi kuolemattomalla rakkauden kolmoiskäskyllä: Rakasta Jumalaa yli
kaiken ja lähimmäistäsi kuten itseäsi (Matt.
22:37-39). Tuo vastaus sisältää yksinkertaisen ja toimivan ohjeen mitata omaa tilaa jokaiselle kristitylle, pienryhmälle, yhteisölle
ja seurakunnalle. Tuosta vastauksesta piirtyy kolmio, jonka pastori Tero on heittänyt
ehdotukseksi yhteisöjemme rytmistä: IN,
UP ja OUT.
IN - sisäänpäin
Seurakuntamme näky alkaa lauseella
”Opimme elämään yhdessä.” Tämän
toteutuessa aidosti suhteemme itseemme,
toinen toisiimme ja Jumalaan syvenevät.
Eläessämme yhdessä jaamme matkamme,
ilomme ja surumme entistä rehellisemmin
ja avoimemmin. Silloin pystymme käytännössä rakastamaan toinen toisiamme, itseämme ja Jumalaa.
Hyvässä yhteiselämässäkin on kuitenkin
vaaransa. Jos meillä on kivaa keskenämme,
muttei mitään OUT-toimintoa (ulospäin),
meille saattaa kasvaa kodikas mutta sisäänpäin lämpiävä kulttuuri, johon uusien ihmisten on vaikea tulla. Pahimmillaan tällainen
porukka näivettyy, kyräily astuu ihmissuhteisiin ja jumalasuhde alkaa väljähtyä.
UP
UP - ylöspäin
Ilman suuntaa ylöspäin, Jumalaan, emme
olisi seurakunta. Mutta voiko Jumalaa olla
koskaan liikaa? Ei terveessä tilanteessa. Ylihengellisyys on kuitenkin vaara, jossa toisten tai omia tarpeita vähätellään hengellistäen asiat. Saatamme huomaamattamme
kasvaa fariseusten kaltaisiksi, jotka tekivät
kaiken ”oikein”, mutta eivät nähneet lähimmäistään, kuten vaikkapa laupiaan samarialaisen tarinassa.
Näkymme toinen lause: ”Yhdessä kasvamme rohkeammiksi” nivoutuu sekä sisään- että ylöspäin. Jumala kasvattaa meitä
suhteessa itseensä ja omaan ruumiiseensa,
seurakuntaan. Aitoon ja kestävään kasvuun
opetuslapsina tarvitsemme Jumalan lisäksi
toinen toisiamme.
OUT - ulospäin
Lähtiesämme OUT, ulos mukavuusvyöhykkeeltämme, alamme katsella maailmaa
ja sen tarpeita Jeesuksen silmin. OUT tuo
meidät näkymme viimeiseen lauseeseen:
”Rohkeasti vaikutamme ympäristöön.” Jumala on vienyt monia meistä yhä
enemmän tälle paikalle. Lue lisää siitä tämän lehden sivuilta!
Sinun kolmiosi?
Seurakuntamme on liikkeessä. Etsimme
IN
opimme
OUT
vaikutamme
Jumalan suunnitelmaa yhteisöllisyytemme
muodoille arjessa. Olemme luomassa tällä hetkellä toimivien kolmen yhteisön rinnalle uusia yhteiseen elämäntilanteeseen
tai kiinnostuksen kohteeseen pohjautuvia
yhteisöjä. Toivomme jokaisen löytävän rinnalleen seurakuntalaisia, joiden kanssa elää
todeksi IN-UP-OUT, opimme-kasvammevaikutamme -kolmiota.
Mistä sinä olet kiinnostunut? Partiosta,
alfasta, diakoniasta, lasten kasvatuksesta,
urheilusta, ylistyksestä, jostain aivan muusta? Seurakunnassa saattaa olla monta muutakin, jotka palavat samalle asialle. Kysytään
itse kukin Jumalalta, missä on minun yhteisöni ja jaetaan vastauksia kevään mittaan.
Uskon Jumalan kutsuvan jokaista elämään
enemmän yksinkertaisen, mutta niin vallankumouksellisen rakkauden kolmoiskäskyn
mukaan!
Panu Pitkänen
pastori
Seurakunnasta voimia arkeen
Sanna ja Markus Lintinen elävät onnellista, mutta touhukasta
elämänvaihetta neljän pienen lapsen vanhempina. Meneillään
olevista ruuhkavuosista huolimatta he ovat halunneet pitää kiinni
seurakuntayhteydestä - ylistys, rukous, opetus ovat näinäkin
päivinä elämän tärkeitä peruspilareita.
Kodin perintöä
Yhteinen tie
- Totuin lapsesta saakka käymään seurakunnassa ja opin turvaamaan Jumalaan vaikeuksissa, Sanna muistelee lapsuudessa saamiaan
siunauksia. - Luottamus rukouksen voimaan
syntyi jo varhain.
Sanna asui lapsuusvuotensa Seinäjoen seudulla. Hän sai kasvaa uskovassa perheessä, ja
paikallinen vapaaseurakunta kuului elämään
silloinkin.
Markus on syntynyt ja asunut ensimmäiset
vuotensa Ruotsissa. Hän juurtui kuitenkin helposti Helsinkiin, jossa kävi koulunsa ja vietti
lapsuutensa.
Markuksenkin perhepiirissä ja lähisuvussa
on eletty uskossa Jeesukseen. Suku on myös
ollut tiivis: lämpöä ja rakkautta on ollut tarjolla
runsaasti. Markus iloitsee serkuistaan, jotka
tulivat läheisiksi jo lapsena - serkkutapaamisia
on pidetty vielä aikuisiälläkin.
Sanna ja Markus tapasivat toisensa ensi kerran
jo teini-ikäisinä yhteisten ystäviensä kautta.
Lukion jälkeen Sanna lähti Seinäjoelta Helsinkiin opiskelemaan fysiikkaa, ja tiet kohtasivat
uudelleen Venäjälle suuntautuvalla aktiomatkalla: matka jätti mukavia muistoja ja syvensi
tutustumista.
Pääkaupunkiseudulle muutettuaan Sanna
löysi paikkansa Majakka-seurakunnasta. Myös
Markus oli armeijan jälkeen kokenut johdatuksen samaiseen seurakuntaan, ja tuoreet
kohtaamiset johtivat vuoden seurustelun jälkeen avioliittoon.
Markus ja Sanna Lintinen sekä lapset Andreas,
Adalmiina ja Aamos.
Nuoripari asui Matinkylässä ja palveli aktiivisesti Majakka-seurakunnassa eri työmuodoissa.
Haaveena oli jo silloin lähetystyöhön lähteminen. Näissä ajatuksissa perhe kasvoi Auroralla ja pian myös Aamoksella. Lintiset ottivat
tuoreina vanhempina rohkean askeleen kohti
unelmiaan.
Markus aloitti lähetystutkinnon opinnot
Suomen Teologisessa opistossa (STO) Santalassa, joten he muuttivat kahden pienen lapsensa kanssa Hankoon kesällä 2007.
Santalan vuodet
Perheen aika Santalassa oli antoisaa, muttei kuitenkaan erityisen helppoa. Sanna koki
uudelle paikkakunnalle muuttamisen, pienen
vauvan ja kotiäitiyden melko väsyttäväksi ja
koettelevaksi yhdistelmäksi - varsinkin, kun
Markuksen opiskelut veivät paljon aikaa. Sanna näkee kuitenkin paljon hyvää kohtaamissaan haasteissa.
”Seurakunnassa käyminen auttaa jaksamaan
kotona ja työssä.”
”Solut ja pienryhmät ovat meidän kokemuksemme mukaan
lisänneet yhteisöllisyyttä enemmän kuin ns. yhteisöt.”
Perheen esikoinen Aurora on 3. luokalla.
Opinnot etenivät ja sitä myöten Lintiset
joutuivat pohtimaan omaa lähetyskutsuaan
uudessa valossa.
- Santalan vuodet mylläsivät hyvällä tavalla
monia elämään kuuluvia asioita. Siellä sai laajempaa perspektiiviä, Sanna pohtii.
- Lähetysnäkyynkin tuli uusi ajatus: entä jos
työ olisikin Suomessa, maahanmuuttajien keskuudessa? Ehkä ulkomailla voisi työskennellä
myöhemmin.
Markus sai suoritettua opinnot suunnitelmansa mukaan kahdessa vuodessa. Santalan
aika jatkui kuitenkin vielä vuodella - nyt Sanna
opiskeli vuoden STO:n Raamattukoulussa.
Opintojen tultua päätökseen Lintiset muuttivat kesällä 2010 Santalasta Suvelaan, Espoon
monikulttuurisimmalle alueelle. Maahanmuuttajia ja lähetystyösarkaa löytyy nykyisin jo kotinurkilta.
Perheenä seurakunnassa
Lintiset ovat perheenä löytäneet paikkansa
Espoon vapaaseurakunnasta. Seurakunta on
tärkeä, vaikka kuusihenkisen lapsiperheen
arki on itsessään jo aika vauhdikasta.
Perheen esikoinen, Aurora, käy kolmatta
luokkaa ja 6-vuotias Aamos eskaria. Kouluikää odottavat vielä 3-vuotias Andreas sekä
kuopus Adalmiina, joka syntyi viime vuoden
marraskuussa.
Sanna ja Markus ovat pohtineet sitä, millaista perintöä he haluvat jättää lapsilleen. He
haluavat nyt antaa lapsille aikaansa ja palvella
Jumalaa koko perheenä - lasten kasvaessa tavat vain muuttuvat.
- Pyrimme rukoilemaan lasten kanssa esimerkiksi sairaiden tai muiden ongelmien
kanssa painiskelevien ystävien puolesta, Markus kertoo.
- On hienoa, että Espoon vapaaseurakunnassa lapsityötä pidetään tärkeänä. Vaikka seurakuntaan lähteminen on työläintä ja raskainta
vanhemmille silloin kun lapset ovat pieniä, se
kuitenkin kannattaa - lapset ovat silloin useammin mukana myös isommiksi ja aikuisiksi
kasvettuaankin, Markus ja Sanna kiittelevät.
- Seurakunnassa käyminen auttaa jaksamaan kotona ja työssä. Seurakunta tuo ihmisten välille oikeaa läheisyyttä, yhdessä elämistä
ja kavereita, joiden kanssa autetaan toisiamme
vuorotellen. Olemme saaneet toisinaan vaikkapa kaivattua lastenhoitoapua.
Ammattikorkeasta valmistunut Markus
työskentelee geoteknisenä suunnitteiljana.
Vapaa-ajallaan hän soljuu luontevasti seurakunnan ja omien lasten menojen mukaan.
Hän on mukana miesten ryhmässä ja solussa,
johon perheen pienet miehetkin pääsevät toisinaan mukaan leikkimään omien kavereiden
kanssa.
Lisäksi Markus vetää Mannerheimin Lastensuojeluliiton isä-poika -kerhoa ja toimii myös
Espoon vapaaseurakunnan partionjohtajana.
- Pidän vauhdikkaasta tekemisestä miesten
kesken: retkeilystä ja kiipeilystä. Lähden välillä omien poikien kanssa metsään paistamaan
makkaraa, marjastamaan, kalastamaan tai
mökille. Olen myös osallistunut silloin tällöin
seurakunnan miesten toimintaan ja käynyt
seurakunnan miesten kanssa kaksi kertaa Kiponniemessä miestenpäivillä.
Sannan päätyötä ovat omat lapset, mutta
hän pitää myös kotinurkillaan Espoon keskuksessa maahanmuuttajien perhekahvilaa.
Hänen sydämellään onkin maahanmuuttajien
kotoutuminen Suomeen.
Kaiken keskellä Sannalle ja Markukselle
on tärkeää tehdä töitä myös itsensä ja oman
kasvunsa kanssa. Heillä on hyviä kokemuksia
Elijah-sielunhoitokursseista ja he suosittelevat
niitä muillekin.
- Ehkäpä meidän seurakunnassa voitaisiin
joskus järjestää oma kurssi, he haaveilevat.
Elämän jakamista
Solutoiminta on Lintisten kohdalla osoittautunut hyvin antoisaksi toimintamuodoksi - he
ovat olleet sekä yhdessä että erikseen mukana
eri pienryhmissä:
- Solut ja pienryhmät ovat meidän kokemuksemme mukaan lisänneet yhteisöllisyyttä
enemmän kuin ns. yhteisöt. Solujen kautta ollaan tutustuttu oikeesti moniin ihmisiin.
Lintisille on tärkeää jakaa seurakuntaperheen kanssa myös elämän haastavat hetket.
Adalmiina-kuopuksen syntymä sujui onnellisissa merkeissä, mutta muutaman päivän kuluttua heille selvisi, että vauvalla on synnynnäinen sydänvika.
Markus ja Sanna kiittävät seurakuntalaisia
rukoustuesta. Rohkaistunein mielin he kertovat, että Adalmiinan sydämen tila on nyt ollut
hyvä: leikkauksen sijaan tällä hetkellä seuranta
muutaman kuukauden välein riittää.
- Arvostamme erityisesti sitä, että monet
seurakuntalaiset kulkevat rinnalla hyvinä ja
huonoina hetkinä, Markus ja Sanna toteavat.
Me Espoon Vapaaseurakunnassa...
Pyrimme elämässämme ja toiminnassamme
Olemme sitoutuneet
• aitouteen ja elämänläheisyyteen
• selkeään julistukseen ja tasapainoiseen opetukseen
• Kristus-keskeisyyteen ja karismaattisuuteen
• armollisuuteen ja ihmisistä välittämiseen
• päämäärätietoisuuteen ja etsijäystävällisyyteen
• oppimaan elämään yhdessä
• kasvamaan yhdessä rohkeammiksi
• vaikuttamaan rohkeasti ympäristöön
• poistamaan kasvun esteet
Virpi Soini
teksti
Jarkko Vertanen
kuvat
nousussa: lähimmäisten auttaminen
ViaDia Espoo ry - JUmalan rakkaudesta
lähimmäisten parhaaksi
Espoon vapaaseurakunnassa
on kaikkina aikoina tehty jollakin tavalla diakoniatyötä. Diakonia nivoutuu parhaimmillaan
osaksi seurakunnan ja seurakuntalaisten arkea
- annamme kätemme ja jalkamme lähimmäisten tarpeiden hyväksi siellä, missä asumme,
elämme ja kuljemme.
Marraskuussa 2013 perustettiin ViaDia Espoo ry - seurakuntaan kuuluva järjestö, jonka
alle diakoniatyötä voidaan luontevasti ohjata.
Tarkoituksena on organisoida meneillään olevaa työtä aiempaa paremmin. Järjestö sai perustamiskokouksessa innokkaan hallituksen,
jonka tärkeimpänä tehtävänä lienee mobilisoida diakoniatyölle sykkivät sydämet liikkeeseen
- toimimaan ja tekemään hyvää!
ViaDia Espoo ry on valtakunnallisen ViaDia ry:n jäsen ja yhdistyksen tarkoituksena
on "Suomen Vapaakirkon tunnustuksen ja
yhdyskuntajärjestyksen mukaisesti tehdä diakoniatyötä aineellisen, henkisen ja hengellisen
hädän lieventämiseksi pääkaupunkiseudulla.
Lisäksi sen toiminnan tarkoituksena on päihteettömän elämäntavan ja elämänhallinnan
edistäminen."
ViaDia Espoo ry -nimike otettiin käyttöön
heti mm. Kartanon joulun (yksinäisille ihmisille tarkoitettu joulujuhla) järjestävänä tahona,
sillä nimikettä pyritään tekemään ihmisille
tunnetuksi. Tarkoituksena on tulla tunnetuksi
järjestönä, joka tavoittaa tavallisten ihmisten
tarpeet ja siunaa toiminnallaan lähimmäisiä
yhteiskuntaluokkaan katsomatta.
Työtä on aloitettu mm. muutamissa päihdeongelmista kärsivien asumispalveluyksiköissä:
niihin on tehty vierailuja, joissa on haluttu välittää Jumalan rakkautta ja toivoa ruuan, musiikin, puheenvuorojen ja kohtaamisen kautta.
Tämä työ jatkunee kevään aikana - kiinnostuneille tiedoksi, että mukaan mahtuu varmasti!
ViaDia Espoo ry pyrkii toimimaan yhteistyössä Espoon kaupungin, paikallisten evankelis-luterilaisten seurakuntien ja muiden tahojen
kanssa, sillä yhdessä voimme enemmän. Espoon vapaaseurakunnalla on lähtökohtaisesti
jo toimivat suhteet yhteiskunnallisten tahojen
lisäksi mm. muihin espoolaisiin seurakuntiin,
Hyvä arki ry:een, avopalvelukeskus Espoon
Ankkuriin ja Samaria ry:een.
Tule mukaan tekemään hyvää!
Virpi Soini
Aukeaman kuvat: Jarkko Vertanen
Niklas Furu pitää hartaushetken Kuninkaankallion asuntolassa.
Liity jäseneksi! Lähetä sähköposti
osoitteeseen espoo@viadia.fi
bookista:
Katso ajankohtaiset kuulumiset Face
oo
Esp
Dia
/Via
www.facebook.com
Ruokailu Kuninkaankallion asuntolassa.
KYSYMYSMERKKI KADUNKULMASSA
Kerjäläiset ovat osa kaupunkikuvaa. Ohitse on helppo kävellä
ja ajatella, että parempi antaa olla, ehkä ne katoavat töihin tai takaisin
kotimaahansa, jos ei kukaan anna rahaa.
Minua alkoi kuitenkin vaivata, kun miltei viikottain näin Helsingissä
erään Alepan edessä aina saman kerjäläisnaisen. Aloin tahtomattani
kuvitella, miltä hänestä tuntui. Oli jo joulukuu, ja siinä hän vain istui
yhä kylmenevässä talvisäässä.
Mietin, kuinka monta kertaa minun täytyy kävellä saman naisen
ohi, ennen kuin pysähdyn auttamaan. Aloin hymyillä hänelle kuin tervehdykseksi. Nyt hän jo varmaan muisti minut. Lopulta en enää kestänyt. Minulla ei yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä
hänen luokseen. Kysyin, mistä hän oli tullut. Hän osasi vähän suomea
ja englantia. Keskustelimme hetken lapsista ja sanoin, että rahaa en
voi antaa, mutta voisin ostaa hänelle jotain kaupasta. Olin nimittäin
kuullut parin seurakuntalaisen toimineen siten vastaavassa tilanteessa, ja minusta se tuntui hyvältä kompromissilta. Tiedustelin, mitä hän
haluaisi. Vastaus tuli välittömästi: mitä vain syötävää. Hetken päästä
hän lisäsi, että tarvitsisi shampoota, sillä ei ollut pitkään aikaan pessyt
hiuksiaan. Itse olin vasta toissapäivänä ollut kampaajalla.
Keräsin kaupasta kassillisen ruokaa ja pesuaineita ja vein ne naiselle. Toivotimme toisillemme ja toistemme perheille Jumalan siunausta. En tiedä, mikä olisi kestävä ja tehokkain tapa auttaa kerjäläisiä,
mutta sen tiedän, että olisin tehnyt väärin, jos olisin sadannen kerran
kävellyt tuon naisen ohi tekemättä mitään.
Riikka Palttala
Nina vuorinen ankkuroituu jeesukseen
Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Nina Vuorinen. Tulin uskoon vuonna 1984. Menin naimisiin 1985 ja olin
pitkään kotiäitinä, minkä jälkeen kouluttauduin sosiaalialalle. Jäin yksinhuoltajaksi,
kun lapset olivat vielä pieniä ja tiedän hyvin
omakohtaisesti, mitä on kasvattaa ja hoitaa
neljää lasta yksin. Vuonna 2005 valmistuin
sosionomi-diakoniksi. Näen ihmisen sisäisen eheytymisen erittäin tärkeänä ja opiskelin kaksivuotisen sielunhoitoterapeutin
tutkinnon Rauhan Majatalossa Kajaanissa.
Uskoontulostani lähtien olen halunnut
tehdä Jumalan tahdon elämässäni. Rohkeutta tehdä valintoja Jumalan tahdon mukaan on aina seurannut siunaus. Vaikein
valinta on varmasti ollut silloin, kun olisin
voinut Jeesuksen seuraamisen sijasta valita
avioliiton jatkumisen.
Lapseni ja heidän hyvinvointinsa on minulle tärkeää. Tärkeää on myös oman uskon varjeleminen ja Jumalan äänen kuunteleminen. Usko on kaikkein arvokkainta,
mitä minulla on - siinä on elämä ja kaikki,
mitä minulla on.
Mitä teet tällä hetkellä elämässäsi?
Muutin Espooseen reilu kolme vuotta sitten, kun tulin Samaria-yhdistykseen töihin,
Espoon Ankkurin vastaavaksi ohjaajaksi.
Ankkuri on päihdeongelmaisten avopalvelukeskus, jossa on tarjolla sekä päivätoimintaa että raittiusvalmennusta.
Vuoden vaihteessa siirryin Espoosta Helsingin avokuntoutusyksikköön eli Stadin
Ankkuriin. Vastaan yksikön toiminnasta, ja
vedän kuntouttavia ryhmiä sekä terapeutti-
Kuninkaankallion asukkaille oli
leivottu sämpylöitä.
Rohkeutta tehdä valintoja
Jumalan tahdon mukaan on
aina seurannut siunaus.
sia keskusteluja. Olen myös ViaDia Espoo
ry:n hallituksessa varajäsenenä.
Liityin Espoon vapaaseurakuntaan, koska asun Matinkylässä, ja seurakunnan toiminta siirtyi pääasiassa tänne. Monet ihmiset seurakunnasta olivat tulleet tutuksi ja
rakkaaksi, ja yhteisiä ajatuksia mm. vanhan
ostarin nuorten auttamiseksi oli syntynyt.
Tuntui hirmu luonnolliselta liittyä seurakuntaan, joka jo tuntui kodilta ja jossa oli
tuttuja ihmisiä. Itselläni on paljon, työstäni
johtuen, tuttuja päihdeongelmaisissa - heitä on helppo kutsua tilaisuuksiin. Ketään
ei käännytetä ovelta vaan kaikkia rakastetaan.
Mitä diakonia sinulle merkitsee?
Sana “diakonia” tarkoittaa palvelua. Jeesus
tuli meitä palvelemaan ja antamaan esimerkin seuraajilleen. Jeesus myös sanoi, että
kun Hän oli alaston, ilman kotia, sairaana
tai vankilassa, niin ne, jotka Häntä rakastivat, auttoivat eli palvelivat Häntä. Jeesus
tarkoitti, että jos joku ihminen on hädässä
ja tarvitsee apua, meidän tehtävämme on
mennä ja auttaa.
Nina Vuorinen toimii vastaavana
ohjaajana Stadin Ankkurissa.
kuulluksi omana itsenään, voi alkaa rakastaa itsensä lisäksi Jumalaa ja muita ihmisiä.
Ilman rakkautta ei ole seurakuntaa. Juuri
keskinäisestä rakkaudesta meidät tunnetaan tai ainakin pitäisi tuntea. Seurakunnan
pitäisi olla sellainen paikka, ja meillä on valta tehdä seurakunnasta sellainen - jokaisella meistä.
Minna Koivukoski
Rohkaisun sana seurakuntalaisille
Kaikkein tärkein on rakkaus. Joka on kokenut tulleensa rakastetuksi, nähdyksi ja
Kohtaaminen kotimatkalla
Kun minua pyydettiin kirjoittamaan
diakoniasta, aloin pohtia, mitä diakonia on?
Alkuperäinen kreikan sana näyttää viittaavan
palvelijaan tai viestinviejään. Entä mikä on
oma roolini Espoon vapaaseurakunnassa ja
Kristuksen ruumiissa?
Uskon Jeesukseen ja yritän päivittäin luovuttaa enemmän elämästäni Hänelle. Huomaan,
että hetket, jolloin Pyhä Henki murtautuu elämääni, ovat aiempaa voimakkaampia, niitä on
hieman useammin ja ne kestävät hieman kauemmin. Näiden hetkien välillä tunnen olevani
aivan yhtä hukassa kuin aiemminkin.
Yhden tällaisen hetken koin jokin aika sitten
matkalla töistä kotiin. Olin väsynyt, nälkäinen
ja ärtynyt. Kannettavanani oli 30 kiloa koiranruokaa, ja istuuduin penkille vanhan miehen
Aloimme jutella ja huomasin,
että Jumala oli esitellyt minulle
huipputyypin.
viereen juomaan Jaffaa. Luulen, että Jeesus oli
jo osoittanut miehen minulle, mutta en ollut
ystävällisellä tuulella.
”Terve”, sanoi mies. ”Just joo”, ajattelin.
Aloimme jutella ja huomasin, että Jumala oli
esitellyt minulle huipputyypin. Henkilön, jolla oli värikäs menneisyys ja huolia tulevasta.
Hänellä oli ollut aivoinfarkti, hänen kehonsa
vasen puoli oli heikko ja oikea silmä turvonnut
umpeen. Saatuani luvan rukoilin, että heikkous lähtisi. Hetken kuluttua huomasin, että
hänen silmänsä ei ollut enää turvonnut. ”Mä
nään sut!” mies änkytti.
Jos Jumalan ihmeet riippuisivat siitä, millä
tuulella olemme, Hän saattaisi joutua odottamaan pitkään ennen kuin voisi tehdä mitään.
Tärkeintä on päättää päivittäin, että haluan
elämääni enemmän Jeesusta ja vähemmän
itseäni.
Alex Metcalfe
JUMALAN KÄSISSÄ UUSI LUOMUS
Marianne Metcalfe hehkuu lämpöä uuden
elämäntilanteensa keskellä. Hän on aloittanut sen,
mitä ei koskaan uskonut tekevänsä.
M
arianne kertoo, että yrityksen perustaminen on ollut pitkäaikainen projekti.
Yritysneuvojatkin kehottivat luopumaan koko
ideasta. Jumala on kuitenkin tehnyt Mariannen
elämässä työtään ja johtanut eteenpäin.
Mariannen työ on aina ollut auttamista.
Nuorena hän lähti Englantiin opiskelemaan
sosionomiksi mukanaan pelkkä rinkka. Suomeen hän palasi aviomiehen ja kahden pojan
kanssa. Englannissa Marianne teki haastavaa
työtä katunuorten parissa ja jatkoi Suomeen
tultuaan päiväkodissa. Sitten tapahtui käänne,
joka muutti Mariannen elämän pysyvästi.
Marianne jäi selkävaivojen vuoksi pitkälle
sairauslomalle ja romahti siinä yhteydessä henkisesti. Hän olisi halunnut käydä töissä, mutta
se oli sairauksien vuoksi mahdotonta. Oman
”Diakoniatyön ei tarvitse olla reppanan näköistä, kurjaa
ja ankeaa. Kaunis ympäristö antaa ihmiselle toivoa.”
on hänelle kutsumus. Jokaisella on lahjoja, ja
on tärkeää ottaa ne käyttöön. ”En tee puolesta, vaan olen rinnallakulkija”, hän selventää.
Pappilan junnutilaan on juuri valmistunut
työpaja. Marianne halusi luoda paikan, jossa
myös seurakunta voi tehdä yhteistyötä. Työpajalla diagnoosit jätetään ovelle. Kaiken pohjana on ajatus, että yksi ihminen on tärkeä.
Marianne kehittää myös tuotteita, joita voi
myydä. Erään tuotteen nimi on Ilokukka. ”Kun
olin hyvin sairas, Jumala puhui minulle, että tulen vielä puhkeamaan kukkaan. Suunnittelin
Ilokukan. Terälehdet muodostavat yhdessä
kauniin kukan, kuten monta ihmistä yhdessä
ovat vahvoja ja kauniita”, Marianne selventää.
Oma tuotemallisto, Metcalfe Designs, on jo
olemassa.
Marianne pitää myös kursseja esimerkiksi
erilaisille potilasryhmille, koska huovuttaminen on terapeuttista käsillä tekemistä. Osa
tuotosta tullaan käyttämään myös hyväntekeväisyyteen, kuten köyhien lapsiperheiden
tukemiseen.
UNELMAT
sairastumisensa kautta Marianne ymmärtää
nyt muita samassa tilanteessa olevia. ”Jumala
korjaa minua koko ajan”, hän kiteyttää. Marianne toivoo, että pystyisi tuomaan Jumalan
parantavaa todellisuutta sairaiden elämään.
SYDÄMEN ASIA JA TYÖ
Mariannen yritys on rekisteröity yhteiskunnallinen yritys. Se tarkoittaa sitä, että 30 % työvoimasta tulee kuulua ns. vähemmistöryhmiin,
kuten pitkäaikaistyöttömät tai ulkomaalaistaustaiset. Yrityksen arvopohja on sosiaalinen
eli ihmisten auttaminen. Ihmisten auttaminen
mahdollistuu Mariannen mukaan paremmin
pidempiaikaisesti yrityksen kuin yhdistyksen
avulla. Marianne haluaa työskennellä ihmisten
kanssa, joilla on vaikeaa. Kohderyhmänä on
erityisesti naiset. Lähimmäisten auttaminen
Työpajalla diagnoosit
jätetään ovelle.
Marianne luo tällä hetkellä myös kansainvälisiä suhteita Keniaan ja jopa Equadoriin. Tavoitteena on tulevaisuudessa maahantuonti.
Lisäksi erilaisten verkostojen luominen on
aktiivista. Työ on monitahoista. Myös kurssitoimintaa tullaan lisäämään. Uusia tuotteita on
tulossa myyntiin, ja tarmokas nainen haaveilee kahvilatoiminnasta, jonka yhteydessä olisi
pieni myymälä. ”Diakoniatyön ei tarvitse olla
reppanan näköistä, kurjaa ja ankeaa. Kaunis
ympäristö antaa ihmiselle toivoa”, Marianne
kuvailee.
Marianne näkee ideaalisen mahdollisuuden
yhteistyöhön ViaDia:n kanssa. ”Entäs käsityöalfa!” Marianne heläyttää iloisesti nauraen.
Käsillä tekeminen on tärkeää ja monille tapa ilmaista itseään. Sydämelliset silmät täynnä iloa
ja lämpöä Marianne pulppuaa ideoita. Jumala
tulee muovaamaan niistä tähtiä taivaalle.
Ulla Dunder
teksti
Marianne Metcalfe
kuvat
www.metcalfedesigns.fi
www.facebook.com/metcalfedesigns
metcalfedesigns.wordpress.com
NAINEN KOHINASSA
Miten pysäytän kiireen? Voisiko
ajan pysäyttää edes hetkeksi? Jotta voisin pysähtyä ja ajatella rauhassa - edes hetken. Työtä
on aina loputtomasti. Se ei lopu tekemällä.
Näyttää siltä, että jo apostolien ajan ihmisillä
oli kiire!
Kun onnistun kurittamaan kiirettä ja avaan
Raamatun, aika pysähtyy. Sana pysäyttää minut. Jumalani on siinä. Taivaallinen Isä on siinä
pysähtyneessä hetkessä. Hän on vain odottanut minua ja on minua varten. Kiire on jäänyt menneeseen aikaan - siihen joka äsken oli
täynnä kohinaa, enkä kuullut sen läpi Jumalani
ääntä. Levosta käsin kohdattuna Hän on lähempänä.
Raamatun Martta oli kiireinen nainen. Hänellä oli paljon tehtäviä. Hänen piti huolehtia
talon töistä, ruuasta ja siitä, että seurakuntalaisilla oli kaikki tarpeellinen. Ilman Marttaa rukoilijoiden ja evankeliumin julistajien työ olisi
KURKISTUS
n a i s e n o m a pa l s ta
ollut vaikeampaa: jos heidän olisi itse pitänyt
tehdä ruuat ja siivota, sanan julistamiseen käytetty voima ja aika olisi ollut vähäisempää.
Martta nautti osastaan: ruuanlaitosta ja kodin järjestelytöistä. Mariakin nautti omasta
osastaan: hiljaisuudesta ja rukouksesta. Jeesuksen nuhtelun jälkeen Martta lienee ymmärtänyt myös Marian osan tärkeyden: se
osa, jota Maria eli hiljaisuudessa, oli kallista
Herran silmissä.
Kun onnistun kurittamaan kiirettä
ja avaan Raamatun, aika pysähtyy.
Sanalla maailma luotiin. Se synnyttää, puhdistaa ja pysäyttää. Sanaan on kirjoitettu aika
ja iäisyys. Sanassa on alku ja loppu - lepo ja
rauha.
Rukoilen siis, Isä rakas, pysäytä minut useammin! Pysähdytä minut, kun olen laittanut
sinut auton takapenkille tai kun en edes muista, että pakkasin sinut takakonttiin. Haluan syvällä sydämessäni, sinä tiedät sen Isä, vaihtaa
kuljettajan paikkaa. Haluan, että sinä ajat Isä.
Haluan pysähtyä hetkeen kanssasi. Unohdan
täyden kalenterini. Huomisesta, tästä päivästä
alkaen, varaan ajan sinua varten Isä. Kirjoitan
sen tyhjälle sivulle.
Ulla Dunder
Tämä maailma, jonka näemme silmillämme
ja kuulemme korvillamme, on kiireinen ja meluisa. Jumalan maailma on toisenlainen. Se on
Sana hiljaisuudessa.
MIES POIKIEN ILTOJEN TAKANA
Toni Ikonen, miten olet päätynyt Espoon vapaaseurakuntaan?
Espoon vapaaseurakuntaan päädyin
nääntyneenä kärvisteltyäni muutaman
vuoden omilla poluillani. Ajattelin jotenkin selviäväni, mutta viimein oli vain
luovutettava.
Kerro jokin muisto tai asia lapsuudestasi?
Varhaisessa lapsuudessani muistan leikkineeni pihamaalla Mikki Hiirtä. Laitoin köyden housuihini hännäksi ja
eläydyin niin kuin vain lapsi voi. Äitini
varoitteli eräästä asiasta, mutta en kuunnellut. Kipeäähän se teki, kun vihaisesti
purevat muurahaiset pääsivät köyttä pitkin pöksyihini.
Mikä on hulluinta mitä olet tehnyt?
Mielestäni mainittavin hulluuden ilmentymä oli istuminen traktorin konepellillä
pakoputkesta pidellen. Putosin kyydistä
tiukassa kurvissa ja sain koko vehkeen
ylitseni. Kolme tikkiä ja ukko elossa.
Onko sinulla jokin näky, mikä?
Tahdon nähdä seurakunnan vahvistuvan
Jeesuksen antamaan tehtävään rakkaudessa ja palvonnassa. Seurakuntaruumis
nousee jaloilleen ja käyttää varustustaan
kirkkaasti ja rutosti!
Tahdon nähdä seurakunnan vahvistuvan
Jeesuksen antamaan
tehtävään rakkaudessa
ja palvonnassa.
Vedät paljon ohjelmaa seurakunnan pojille. Miten päädyit siihen
mukaan?
Poikatyöhön päädyin, koska kysyntä oli niin kova, enkä taaskaan osannut kieltäytyä. Kysyntä ja tarjonta
siis kohtasivat kauniilla tavalla.
Toisaalta olen aina tykännyt touhuta jäppisten kanssa. Kun itse olin
tuossa iässä, oli meillekin korpikuusen pojille oma kerho, jota piti
Litmasen Topi. Hän oli ollut lähetystyössä ja teki kylillä poikatyötä.
Liikuimme ja saimme kiemurrellessamme annoksen Jumalan sanaa
Topilta. Se mies oli mukana ihan
kympillä siinä mitä teki ja vaikuttaa
uskoakseni edelleen meikäläisessä.
Jarkko Vertanen
Toni Ikonen Ullakon lyhtyhuoneessa.
Kuva: Jarkko Vertanen
Espoon Vapaaseurakunta
PL 40 (Upseerinkatu 5)
02611 Espoo
Yhteinen toiminta
Jumalanpalvelus ja pyhäkoulut
Perjantaisin (parilliset viikot)
Pienten tyttöjen (4.-5lk.) ilta Ullakolla klo 17.30-20.30 (nelli@svk.fi)
Poikien ilta klo 18 Ullakolla (tatu@svk.fi)
Isompien tyttöjen (6lk.-) ilta Pappilassa klo 17.30-20.30
(Jaana, p. 040 547 0354)
Yhteisöt
Lauantaisin
Nuorten Ullakko-ilta klo 18 (tatu@svk.fi)
parittomien viikkojen sunnuntaina klo 15-16.30 Kaivolla
(Matinkylän vanha ostoskeskus, Matinkatu 22)
parillisten viikkojen sunnuntaina klo 15-16.30:
Perkkaa: Upseerinkatu 5 (Perkkaan Pappila)
Espoon keskus: Kirstintie 11 (Asukas- ja nuorisotila
Sentteri, Kirstin koulu)
Matinkylä: Matinkatu 22 (Kaivo, Matinkylän vanha ostoskeskus)
maanantaisin klo 17:
Kallio (Hki): Toukolankatu 11 (Cor-huset)
tommi.posti@gmail.com
TAPAHTUMAT
“Löydä sydämesi palo!”
3.4. ja 10.4. klo 18 Ylistys- ja rukousillat (Ullakolla)
Retriittipäivä Ullakolla LA 12.4.
Mukaan mahtuu 20 ensiksi ilmoittautunutta
Lisätiedot: leena_turpeinen@kolumbus.fi
Aamurukous
tiistaisin klo 7-8 Muksulassa (Upseerinkatu 5)
yhdessä Verkoston kanssa
kirkkonummi
Esirukouskoulu Ullakolla LA 3.5.
Mukaan mahtuu 15 ensiksi ilmoittautunutta
Lisätiedot: riitta.h.manninen@gmail.com
Parantumispäivät PE-LA 9.-10.5.
Jumalanpalvelukset sunnuntaisin klo 11-13 Gesterbyn
nuorisotalolla (Hevoshaansilta 4). Joka kuukauden toisen
sunnuntain jumalanpalveluksen tilalla EU-ruokajako klo
11-12 samassa paikassa.
Lisätiedot: jouni.laaksamo@svk.fi, puh. 050 550 0431,
www.kirkkonummenvapaaseurakunta.fi
Lapset ja nuoret
Maanantaisin Ullakolla (Matinkatu 22)
Partio klo 18 (hannu.korhonen@iki.fi)
Tanssipienryhmä klo 19 (Mesi, p. 040 715 6496)
Albergan kartano (Sokerilinnantie 7). Päiville voi tulla kuka tahansa sisäistä
parantumista tarvitseva Jeesukseen Kristukseen uskova. Sinua palvelevat
rukousjohtaja ja joukko rukouspalvelijoita, jotka rukoilevat puolestasi
kollektiivisesti. Hinta 50 euroa. Sitovat ilmoittautumiset 29.4. mennessä:
info@wholeheartedministry.org
Lisätietoa: www.wholeheartedministry.org
Alfa-kurssi
Alfa on tarkoitettu kaikille, jotka etsivät vastauksia elämän suuriin kysymyksiin: Miksi olen olemassa? Mikä on elämän tarkoitus? Mitä tapahtuu
kuoleman jälkeen? Alfan ilmapiiri on rento ja vapaa. Illan aikana syödään
yhdessä, kuullaan alustus eri aiheista ja juodaan kahvit.
Alfassa saa kysyä ja kyseenalaistaa! Kurssin pituus on 10
kokoontumiskertaa. Kysy lisää Alfoista:
alfaespoo@gmail.com / puh. 045 112 1451
123
HENKILÖKUNTA
Tero Koskinen, vs.seurakunnanjohtaja
tero.koskinen@svk.fi
puh. +358 (0)44 5251 777
Panu Pitkänen, pastori
panu.pitkanen@svk.fi
puh. +358 (0)45 1121 451
Leena Turpeinen, pastori (OTO)
leena.turpeinen@kolumbus.fi
puh. +358 (0)50 3031 192
www.espoonvapaaseurakunta.fi
Hannu Salmensaari, vanhimmiston puheenjohtaja
hannu.salmensaari@gmail.com
puh. +358(0)40 570 0253
Seurakunnan sähköpostilistalle voi liittyä lähettämällä viestin Niklakselle: niklas.furu@pp2.inet.fi
Seurakunnan Facebook-yhteisön
nimi on Espoon vapaaseurakunta.
Tatu Koivukoski, nuorisotyöntekijä
tatu.koivukoski@svk.fi
puh. +358 (0)50 5571 932
Pankkiyhteys - Espoon
vapaaseurakunta
IBAN: FI07 5780 4120 0040 95
BIC: OKOYFIHH, viite 7773 Seurakunnan yleinen työ. Viitenumero mainittava aina!
Muita viitteitä: Alfa-kurssi 2888, Avioliittokurssi 1025,
Espoon keskus 3002 6009, Etelä-Espoo 6103 0022,
Kirjamyynti 7799, Lähetyspäivä 2448, Lähetystyö
32023, Lähimmäistyö 30083, Remonttirahasto
30711, Retket ja tapahtumat 3007
Kenno Leier,.seurakunnanjohtaja
(virkavapaalla)
Nuortenpiirin tilinumero:
IBAN: FI34 5721 1520 1487 71, BIC: OKOYFIHH
Nelli-Maaria Mäkelä, nuorisopastori,
lapsi- ja nuorisotyön johtaja
nelli@svk.fi
puh. +358 (0)44 5255 522
Espoon Vapaaseurakunnan lehti
Toimitus
Päätoimittaja: Riikka Palttala (riikka.palttala@iki.fi)
Vastaava päätoimittaja: Tero Koskinen
Toimittajat: Minna Koivukoski, Virpi Soini, Jarkko
Vertanen
Graafinen suunnittelija: Riikka Palttala
Avustajat tässä numerossa: Ulla Dunder, Johanna
Hartikainen, Henrietta Koskinen, Alex Metcalfe, Panu
Pitkänen
Painos: 150 kpl
Painopaikka: Juutiprint, Vantaa
Lehden kaikki numerot luettavissa osoitteessa
www.espoonvapaaseurakunta.fi/lehti
Lehteä tukee: