heidi ja niKlas - Espoon vapaaseurakunta

Espoon vapaaseurakunnan lehti nro 2/2012 9.9.2012
Heidi ja Niklas
Furun avioliitto täyttää syyskuussa
puolipyöreitä - vuosia on kasassa
15! Samaa matkaa on kuljettu jo
teini-ikäisistä lähtien. Näihin vuosiin
ja yhteiselle tielle on mahtunut monenlaista:
juhlapäivää vietetään neljän ihanan tytön
vanhempina, Jumalan armon koskettamina
espoolaisina aikuisina.
lue Koko tarina
keskiaukeamalta!
Sydämenmuotoisia havaintoja
Kesällä oli aikaa pysähtyä katsomaan taaksejäänyttä toimintakautta; arvioimaan kokoontumisia, tapahtumia ja
tilaisuuksia. Oli pyhäkoulua, Junnuleiriä,
perhekirkkoa, nuorten tapaamisia ja viimeisimpänä yhteisenä ponnistuksena JunnuDynis. Mikä meni hyvin? Missä voisimme
parantaa? Osasinko auttaa ja tukea muita
heidän palvelutehtävissään?
Päällimmäisenä tuntona mielessäni oli ilo
ja kiitos. Mietin jokaista matkalla palvellutta yksilöä ja sitä hedelmää, jota olimme jo
saaneet nähdä. Kolossalaiskirjeen alun sanat kolahtivat, kun mietin rinnallani puurtaneita ihmisiä. ”Me kiitämme aina Jumalaa,
Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, kun
rukoilemme teidän puolestanne. Olemmehan kuulleet teidän uskostanne Kristukseen
Jeesukseen ja siitä rakkaudesta, jota osoitatte kaikkia pyhiä kohtaan sen lupauksen kannustamina, jonka toteutuminen odottaa teitä
taivaassa”. Kiitos panoksestasi!
Mietin myös tulevaa. Keväällä vanhimmistossa visioimme jostakin ”sydämenmuotoisesta jutusta”, joka vetää ihmisiä puoleensa. Miltä tämä ajatus mahtaisi näyttää
lasten ja nuorten kontekstissa? Tartuin jo
pitkään hyllyssä odottaneeseen Reggie Joinerin kirjaan ’Ajatuksena oranssi’ ja kuinka
ollakaan Joiner kirjoittaa Jumalan sydämen
tuntemisesta ja siitä, miten seurakunta ja
perhe yhdessä ovat vastuussa Jumalan sydämen tuntemisen välittämisestä seuraavalle sukupolvelle.
Kirjailija kuvaa Mooseksen israelilaisille
lausumaa jäähyväispuhetta, jossa kansan
johtaja painottaa rakkautta Jumalaa ja lakia
kohtaan yli pelon tai kunnioituksen. ”Mooses tunsi kuuliaisuuden salaisuuden – se alkaa siitä, kun todella uskoo, että Jumalaan
voi luottaa. Hän tiesi, että jos se vanhempien ja johtajien sukupolvi, jolle hän puhui,
päättäisi rakastaa Jumalaa koko sydämestään ja sielustaan, se näkyisi heidän elämäntavassaan. Sen seurauksena Jumalaan
luottavat saisivat itse seuraavan sukupolven
luottamuksen, ja perintö jatkuisi.”
Siispä kohti luottamusharjoituksia, syvemmälle Isän sydämen tuntemiseen! Hän
on luotettava, Hän vetää puoleensa. Ja
tämän kokemuksen me saamme välittää
eteenpäin uudelle sukupolvelle.
Nelli-Maaria Mäkelä
Pastori, lapsi- ja
nuorisotyön johtaja
Jumalan matkassa päiväntasaajan toisella puolen
Pitkäaikainen haaveemme toteutui
tämän vuoden maaliskuussa, kun matkustimme
ensimmäistä kertaa Afrikkaan. Maiju on unelmoinut savanneista siitä asti, kun näki lapsena
Disneyn Leijonakuninkaan. Käynti Afrikassa
liittyi myös olennaisesti Teemun Afrikan-tutkimuksen opintoihin.
Asuimme Mosambikin pääkaupungissa Maputossa suomalaisen professorituttavamme
Erkin luona noin puolitoista kuukautta. Erkin
kautta tapasimme paljon mielenkiintoisia ihmisiä: paikallisen tiede- ja teknologiaministeriön
työntekijöitä, yliopisto-opiskelijoita, anglikaanikirkon piispan ja nuorisokuoron sekä monia
suomalaisia, jotka tekevät töitä tai vapaaehtoistyötä Mosambikissa.
Mosambik on yksi maailman köyhimmistä
maista, mutta viime vuosina talouskasvu on ollut
nopeaa. Rikastuminen ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Maputossa näimme sekä upeita autoja ja
siistejä ostoskeskuksia että köyhiä asuinalueita ja
kerjääviä katulapsia. Ruokakauppojen hintataso
oli lähes samanlainen kuin Suomessa. Ainoastaan
muutamien tuotteiden, kuten leivän ja riisin, hinnat ovat säädeltyjä, jotta kaikilla olisi varaa edes
jonkinlaiseen perusravintoon. Kadulta sai ostettua halvalla hedelmiä ja pieniä paistoksia.
Vaikka matka oli etusijassa loma, Teemu antoi oman panoksensa ministeriön projektidokumentin luonnosteluun ja piti myös luennon
mobiilipalveluiden soveltamisesta valtionhallin-
”Koko seurakunta oli ympärillä, lauloi ja
rummutti. En voi kuvitella hienompaa
paikkaa tulla kastetuksi!”
”Olimme Arco Iriksen lähimmällä pysäkillä
yhdentoista aikaan. Soitimme Corrielle, joka
työskentelee paikassa, että joku tulisi hakemaan
meidät perille. Jonkin ajan kuluttua kolme poikaa
vilkutti meille vähän matkan päästä. Lähdimme
heidän mukaansa kävelemään. Juttelimme poikien kanssa sen vähän mitä osasimme portugaliksi eli kysyimme nimet, iät ja missä he asuvat.
He vastailivat ujosti, enkä oikein saanut selvää
nimistä. Kun saavuimme Iris Baseen, Corrie tuli
meitä vastaan ja kertoi, että jumalanpalvelus oli
alkanut viisi minuuttia sitten. Emme myöhästyneetkään tuntia! Jumalanpalvelus oli portugaliksi
ja shangaaniksi, mutta Corrie käänsi meille portugalinkieliset osat englanniksi. Saarna käsitteli
Jeesuksen kuolemaa, hautaamista ja ylösnou-
semusta. Samalla pastori opetti kasteesta - siitä miten ihminen ikään
kuin kuolee kasteessa, haudataan veteen ja nousee vedestä uutena.
Saarnan aikana koin, että haluan
lapsikasteen lisäksi tulla kastetuksi
upotuskasteella. Se on julkinen osoitus siitä, että olen päättänyt seurata
Jeesusta. Niinpä liityin jonoon, kun
kastetilaisuus alkoi! Sain Corrielta
vaihtovaatteet kastetta varten, ettei
tarvitsisi kastella omia. Olin ainoa
valkoihoinen jonossa. Paikallisia oli
noin kolmekymmentä, joten seremonia kesti aika pitkään. Kirkon pihalla
oli kasteallas (noin 3 metriä pitkä ja
alle 2 metriä leveä, vettä oli pohjalla puolisen metriä). Yksi kerrallaan
kiipesimme altaaseen, missä kaksi
pastoria seisoi kastamassa. Koko seurakunta oli
ympärillä, lauloi ja rummutti. En voi kuvitella
hienompaa paikkaa tulla kastetuksi! Ihmeellistä,
miten Jumala järjesti kaiken niin upeasti: että
juuri sinä päivänä olin Mosambikissa, ensi kertaa
vierailulla Matolassa, jumalanpalvelus alkoi juuri
sopivasti myöhässä ja saarna kosketti sydäntäni:
puhuja sanoi, ettei tarvitse odottaa viittä vuotta
tullakseen kastetuksi, ei tarvitse viiden vuoden
kasteopetusta. Olen ollut juuri viisi vuotta uskossa ja miettinyt asiaa. Muutakin osuvaa puheessa
oli.”
Iso kiitosaihe on se, että selvisimme terveinä
kotiin ja kaikki tavaratkin saapuivat aina perille.
Koko reissun aikana meiltä ei hävinnyt, hajonnut tai varastettu mitään. Matka sisälsi paljon
unohtumattomia kokemuksia ja Jumalan johdatusta. Kiitos kaikille, jotka muistitte meitä
rukouksin matkamme aikana!
Vasemmalla: Teknologiakasvatusta robottien avulla
Alla: Pääsiäisateria orpokodissa
toon. Lisäksi Teemu sai palvella videointitaidoillaan anglikaanikirkon nuorisokuoroa. Nuoret
olivat innoissaan, kun heidän esityksiään saatiin
YouTubeen.
Pääsiäissunnuntaina vierailimme kristillisen
Iris Ministries -järjestön ylläpitämässä orpokodissa Maputon lähellä Matola Riossa. Järjestö
on yhdysvaltalaisten Heidi ja Rolland Bakerin perustama. Toimipisteitä on ympäri maailmaa ja Mosambikissakin kymmenkunta. Matola
Riossa on koti 35 orpolapselle, esikoulu ja kirkko. Saimme kutsun kello kymmeneltä alkavaan
pääsiäisjumalanpalvelukseen ja kastejuhlaan.
Matka pienillä paikallisbusseilla vei enemmän
aikaa kuin olimme odottaneet, mutta onneksi
löysimme perille. Vierailusta muodostui matkan kohokohta. Oli mahtavaa nähdä niin paljon
iloisia lapsia ja leikkiä heidän kanssaan. Tässä
ote Maijun matkapäiväkirjasta:
Maiju ja Teemu Meriläinen
teksti ja kuvat
Rajaton on hänen rakkautensa, iäti hän
on meille uskollinen Ps. 117
Tämän saimme kokea todeksi keväällä toukokuista naisten
brunssia järjestäessämme. Toukokuun kuudentena Albergan
kartanoon kerääntyi lähes kuusikymmentä seurakuntamme
naista ja tyttöä viettämään aikaa yhdessä ja kasvamaan
yhteydessä Jumalaan ja toisiimme.
N
äky päivästä syntyi joitakin kuukausia aikaisemmin. Olin
huomannut pohtineeni usein sitä, kuinka sovin seurakuntamme naisen muottiin - tai millainen se edes on. Koin
jonkinlaista riittämättömyyttä ja joukkoon kuulumattomuutta, en kokenut istuvani siihen naisen malliin, jonka ajattelin
seurakunnissa olevan. Ympärillänihän oli täydellisiä naisia!
Keskustellessamme aiheesta ystävieni kanssa huomasin, että
samat tuntemukset tulivat myös muiden kokemana vastaan yhä
uudelleen. Me naiset vertailemme usein itseämme muihin.
Samalla Pyhä Henki puhui rakkaudellisesti siitä, miten tuo
erilaisuus juuri on Isän tahto. Myös Jumalan Sana vakuutti
ehdottomasta rakkaudesta. Hänen suunnitelmansa oli luoda
minut ainutlaatuiseksi, niin kuin jokaisen meistä.
Tuntui että tämä olikin se juttu: haastavinta on hyväksyä itse
itsensä sellaisena kuin on, ainutlaatuisena. Koimme, että Jumala halusi puhua seurakuntamme naisille laajemminkin tästä
- kuinka Hän näkee meidät, ainutlaatuisina jäseninä Kristuksen ruumiissa. Jotta voimme hyväksyä itsemme, meidän tulisi
ymmärtää, kuinka Jumala katsoo meitä rakastaen.
Meeri Haataja (oik.) ja Cindy Thiessen (vas.) jakoivat brunssilla ajatuksiaan naiseudesta.
Kati Nousiainen (kesk.) tulkkasi menestyksekkäästi Cindyä.
kertomusten kautta. Osana seurakuntaa elämämme
polut ja kokemukset - kipeätkin - tulevat rohkaisuksi
ja lohdutukseksi toisille.
Jos olette lukeneet Isän rakkauskirjeen, siinä sanotaan: ”Ja haluan antaa sinulle ylen määrin rakkauttani
vain siksi, että olet minun lapseni ja minä olen Isäsi.”
(pohjautuu kohtaan 1. Joh. 3)
Rukoukseni on, että tänä syksynä Jumala edelleen
avaa silmiämme näkemään itsemme yhä enemmän
Hänen silmin. Lämmin kiitos teille jokaiselle, jotka
teitte naisten brunssin mahdolliseksi!
Meeri Haataja
Anna Punkkinen
kuvat
Antoisien teemojen lisäksi naiset tulivat ravituksi herkullisilla pöydänantimilla.
Syntyi näky naisten brunssista. Oli rohkaisevaa nähdä Jumalan uskollisuus niin konkreettisesti tilaisuuden järjestelyjen
keskellä. Jokainen tehtävä löysi tekijän, eikä kenenkään kuorma kasvanut raskaaksi. Seurakunnallemme tuttu Albergan
kartanon kamarisali tarjosi kauniit puitteet tilaisuudelle.
Tilaisuuden puhujaksi saimme Cindy Thiessenin Kanadasta. Cindyn rohkaiseva puhe pureutui siihen, kuinka meidän tulisi ymmärtää identiteettimme ainutlaatuisina yksilöinä,
mutta myös korvaamattomina paloina Jumalan palapelissä.
Jokaisella palapelin palalla on identiteetti paitsi erillään, myös
osana sitä yhteisöä, johon meidät kukin on asetettu. Palapeli
on arvoton, jos yksikin pala puuttuu.
Tämän saimme kokea käsin kosketeltavan konkreettisesti oman seurakuntamme naisten jakaessa elämänpolkujaan
Marika Vertasen haastattelemana. Jumalan tahto on käyttää
meitä avoimina ja rehellisinä itsenämme, ja Jumala kosketti ja
hoiti monia Jaana Koivusen, Heidi Furun ja Niina Aholan
Niina Ahola ja Susanna Nurmela viettivät kymmenien muiden naisten
tavoin keväistä sunnuntaiaamupäivää naisten brunssilla.
Furut ovat oppineet luottamaan
- Jumala ei hylkää eikä jätä
Heidi ja Niklas Furu viettävät alkavana syksynä 15-vuotishääpäiväänsä
Turun saaristossa. He tallasivat samaa koulutietä jo yläastelaisina
Espoon Karakalliossa. Tänä päivänä he ovat suloisen tyttönelikon
vanhempia ja kulkevat eteenpäin käsi Jeesuksen kädessä.
N
ykytilanteeseen johtaneen tien ensimmäisiä etappeja elettiin jo vuosia sitten.
Heidi lähti 12-vuotiaana vanhempiensa kanssa
jäähallin suurkokoukseen kuuntelemaan Billy
Grahamia. Jumala vaikutti jotakin tuona iltana
ja näkymätön kosketti.
kun sanoin Jeesukselle, että ota mun elämäni.
Mua itketti ja nauratti aivan valtavasti. Koulukaan ei tuntunut enää samalta tuon ratkaisun
jälkeen, kun tuntui että leijailin ilmassa. Myös
Raamattu alkoi avautua aivan uudella tavalla:
mä oikeesti ymmärsin siitä, Heidi muistelee.
opiskeleminen paikallisessa yliopistossa. Tällä
kertaa mukana oli myös perheen esikoinen,
puolivuotias Saara.
Aluksi Nikke opiskeli heprealaisessa yliopistossa kieliä, sitten hän suoritti oman alan tutkinnon brittiläisessä yliopistossa. Myös kokemukset seurakunnissa olivat rikastuttavia.
- Aika Israelissa oli jotenkin tosi konkreettista
Jumalan läsnäoloa ja johdatusta, Nikke pohtii.
Ovet olisivat olleet auki myös jatkotutkinnon
suorittamiselle, mutta siinä vaiheessa Furut
joutuivat vastentahtoisesti palaamaan antoisien
vuosien jälkeen Suomeen. Nyt oli kuitenkin Niken terveys etusijalla. Furut arvelivat, että olosuhteet Suomessa olisivat masennuksen hoitamisen kannalta paremmat kuin Israelissa.
Nikke saikin asiantuntevaa apua ja hoitoa
mm. psykoterapian ja sielunhoidon muodossa.
Nelihenkiseksi kasvanut perhe palasi Suomessa
tuttuun Suur-Helsingin seurakuntaan.
Tyttöjen kotoinen koulu
Niklas, pikku Grace ja Heidi.
- Ymmärsin jotenkin, että Jumala on niin suuri, että mitä vaan voi tapahtua, Heidi kertoo.
Nikke jatkoi yläasteen jälkeen lukioon, mutta
opiskelu lukiossa takkusi ja hän muutti vuodeksi Kaliforniaan hakemaan vauhtia opintoihinsa.
Vaihto-oppilasvuoden aikana Nikessä syttyikin into opiskelua kohtaan ja Suomeen palattuaan hän suoritti lukion valmiiksi pikavauhtia.
Kotimaahan paluun myötä alkoi myös Heidin ja
Niken seurustelu.
Etsikkoaikoja
Kun Heidi oli reilu parikymppinen, nuorelle
aikuiselle tyypillinen elämä ei jaksanut enää
innostaa. Elämän tyhjyyden kokeminen toi
Heidin elämään etsikkoajan. Hän joutui myös
seuraamaan, miten lähipiirissä jotkut onnistuivat sotkemaan elämäänsä ikävällä tavalla päihteiden maailmassa.
Keskellä näitä mietteitä hän sai kutsun seurakunnan tilaisuuteen, jossa Pyhä Henki kosketti
voimakkaasti. Kokous ei jäänyt viimeiseksi ja
muutaman viikon sisällä Heidi antoi elämänsä
Jeesukselle.
- Olin yksin autossa ajettuani kaverit kotiin,
Nikke oli lukion päätettyään jatkanut sujuvasti oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Opiskelijaelämä imaisi mukaansa, eikä hän ymmärtänyt muuttuneita asioita Heidin elämässä.
Jumala vastasi Heidi rukouksiin ja toinen todellisuus alkoi näyttäytyä Nikellekin: Jumala tuli
uniin, Nikke koki selvästi hengellisen elämän
olemassaolon ja Heidin tuomat kirjat alkoivat
kiinnostaa. Myös tyttöystävässä tapahtunut
muutos osoittautui positiiviseksi.
Prosessi kesti puolisen vuotta, eikä Nikke
voinut enää jatkaa elämässään entiseen malliin.
Nikke nöyrtyi Jumalan eteen ja pyysi Jeesusta
elämänsä Herraksi.
Elämää Israelin auringon alla
Heidin ja Niken häitä vietettiin syyskuussa
1997. Avioliiton alkutaipaleella sekä armeija
että israelilaisella kibbutsilla vietetty muutaman
kuukauden mittainen jakso toivat reilun katkon
Niken oikeustieteen opintoihin.
Tauon jälkeen lukemiset eivät maistuneet
toivotulla tavalla, joten vastauksena rukouksiin Furut saivat ajatuksen Israeliin palaamisesta - nyt Nikellä oli tähtäimessä oman alan
Israelin tuomisina Furuilla oli myös amerikkalaisilta uskovilta saatu idea ja malli kotikoulun
pitämisestä. Kun Saara-esikoisen oppivelvollisuus alkoi, he aloittivat kokeiluna oman kotikoulunsa. Tie ei ole ollut helppo, mutta Jumalan rauhan varassa on kuitenkin ollut levollista
edetä - vuosi kerrallaan.
Tukea kotikoulun pitämiseen on tuonut
Suur-Helsingin seurakunnan kristillinen koulu,
jossa Saara (12v.) ja Rebekka (9v.) ovat saaneet arvokkaita kokemuksia mm. suuremmassa ryhmässä toimimisesta. Heidi on myös antanut omaa panostaan koulun hyväksi toimimalla
liikunnanopettajana yhtenä päivänä viikossa.
- Tytöt ovat harrastaneet aktiivisesti, joten
tää on ollut mahdollisuus rauhoittaa päiviä ja
panostaa perheen yhdessäoloon, Nikke summaa.
Tällä hetkellä Saaran, Rebekan ja Esterin
(4v.) viikkoon sisältyy telinevoimistelua, tanssia
ja cheerleadingia monta kertaa viikossa. Grace
(8kk) on toistaiseksi vain matkannut mukana
isompien tyttöjen riennoissa.
Hengellinen koti Espoosta
Furun perheen seurakuntaelämässä tapahtui
mullistuksia, kun muutoksia kokenut SuurHelsingin seurakunta vaihtui muutama vuosi
sitten hiljalleen Espoon vapaaseurakuntaan.
Nikke tuli vapikselle ensin yksin ja toi vähitellen
perheen mukanaan. Kiva musiikki ja mukava ilmapiiri tekivät vaikutuksen.
Ester, Rebekka ja Saara pöydän ääressä. Heidillä on sylissään Grace.
- Ei uskovana voi elää ilman seurakuntaa,
joka on se turvallinen paikka. Me tarvitaan
hengellistä ruokaa ja uskovia ystäviä. Elämä on
mielekkäämpää, kun elää sitä seurakuntayhteydessä, Furut toteavat.
He arvostavat seurakunnassa sitä, että siellä
on tilaa monenlaisille ihmisille - saman katon
alle mahtuu erilaisia mielipiteitä. Sen sijaan yhteisöllisyyttä saisi olla enempikin.
Läsnäoloa tässä ja nyt
Heidi ja Nikke ovat huolestuneita nykyisestä
kiireisestä elämänmallista, joka hajoittaa perhettä. He ovat kiinnostuneita kasvattamaan
omat lapsensa elämällä heidän kanssaan ja olemalla läsnä arkisissa päivissä.
- Myös uskoa on luontevinta opettaa lapsille
tavallisissa hetkissä, heille on hyvä olla esimerkkinä siitä, miten Jumala antaa mieleen, mitä sanoa tai tehdä toisten hyväksi, Heidi toteaa.
Vaikka omaa katrasta riittää, Furujen koti on
avoin myös naapurin lapsille. Kodissa on koettu
kohtaamisia, joissa on ollut mahdollista kylvää
uskonsiementäkin.
Ystävää ei jätetä
Viimeisinä vuosina Heidin ja Niken uskoa on
kasvattanut se, miten he ovat kokeneet elämän
vaikeuksissa ja haasteissa Jumalan uskollisuutta
pienen pienissäkin asioissa.
Nyt 15-vuotishääpäivän kynnyksellä on ollut
hyvä aika muistella menneitä ja katsoa muutenkin taaksepäin. Furut ovat Jumalalle kiitollisia
siitä, että tärkeät ystävät ovat aina lapsuudesta ja nuoruudesta saakka kulkeneet matkassa
mukana.
Heidi ja Nikke ovat halunneet tietoisesti
vaalia näitä ihmissuhteita ja nähdä vaivaa, jotta ystävyys voisi säilyä. Valitettavasti alkoholi ja
muut päihteet ovat tuoneet vakavia ongelmia ja
jopa vankilakierrettä joidenkin Furujen ystävien
elämään ja muutaman elämä on katkennut vaikeuksien seurauksena liian varhain.
- Jokainen tekee omat ratkaisunsa elämässä, mutta ystävää ei jätetä. Ei, vaikka kaikilla ei
olekaan pullat niin hyvin uunissa. Ihmissuhteet
eivät saisi mennä rikki silloinkaan, jos oma elämänsuunta muuttuu radikaalisti vaikkapa uskoontulon myötä, Heidi painottaa.
Mutta pian on juhlan aika ja vanhat ystävät
on ilman muuta kutsuttu juhlimaan Heidin ja
Niken suurta päivää. Se onkin hieno etappi,
jota on todella syytä juhlia! Onnea ja siunausta
tuleviin vuosiinne, Heidi ja Nikke!
Me Espoon Vapaaseurakunnassa...
Pyrimme elämässämme ja toiminnassamme
Olemme sitoutuneet
• aitouteen ja elämänläheisyyteen
• selkeään julistukseen ja tasapainoiseen opetukseen
• Kristus-keskeisyyteen ja karismaattisuuteen
• armollisuuteen ja ihmisistä välittämiseen
• päämäärätietoisuuteen ja etsijäystävällisyyteen
• oppimaan elämään yhdessä
• kasvamaan yhdessä rohkeammiksi
• vaikuttamaan rohkeasti ympäristöön
• poistamaan kasvun esteet
Virpi Soini
teksti
Jarkko Vertanen
kuvat
KURKISTUS
brita ei ole enää kaappiuskovainen
Miten tulit uskoon, Brita Lammila?
Olen aina uskonut Jumalaan. Minuun idätettiin uskonsiemen jo pienenä tyttönä pyhäkoulussa. Ollessani 11-vuotias äitini kuoli. Minusta kasvoi vahva ja itsenäinen tyttö.
Yritin olla kaikille mieliksi, minusta tuli ns.
"kaappiuskovainen". Vaikka se tuntuikin pahalta, en uskaltanut olla oikeasti sitä, mitä
halusin olla.
Elämäni aikana olen joutunut tekemään
ja kokemaan asioita, joita en olisi halunnut
tehdä. Olen tuntenut huonommuutta siitä,
etten ole tehnyt Jumalan mieleen vaan olen
elänyt synnissä.
Vuosi sitten riuhtaisin itseni irti vanhasta elämästäni ja tulin "kaapista" ulos. Siitä
saakka olen kulkenut käsi kädessä Jeesuksen kanssa rohkeasti, avoimesti ja pää pystyssä. Ihanaa on elää vapaana Kristuksessa!
En enää välitä siitä, mitä muut ajattelevat
uskostani. Ilokseni olen saanut huomata,
ettei kukaan ystävistäni ole minua uskoni
takia hylännyt.
Parasta on saada elää vapaana
Kristuksessa. Tuntea olevansa
rakastettu ja hyväksytty juuri
tällaisena.
Kuinka löysit Espoon vapaaseurakunnan?
Tulin Espoon vapaaseurakuntaan ystäväni
Ulla Dunderin kutsumana. Kiitos Herralle
Ullasta!
Oletko löytänyt kutsumuksesi?
Olen rukoillut sitä paljon ja Herra on minulle puhunutkin. On vielä paljon avoimia asioita, mutta uskon kutsumukseni kallistuvan
diakoniatyön puolelle, arjenapua ihmisille.
Ihmisten auttaminen on minulle luonnollista jo sairaanhoitaja-ammattini puolesta.
Toisaalta taas minulla on ollut jo reilun 10
vuoden ajan näky tai visio kristillisen vanhainkodin perustamisesta.
Miten usko näkyy työssäsi?
Jos potilaani tai asiakkaani ilmaisevat kiinnostuksensa hengellisiin asioihin, kerron
heille niistä. Varsinkin viikonlopputyössäni
vanhusten kotihoidossa keskusteluille on
enemmän aikaa. Vanhuksille on lohduttavaa kuulla, että elämä jatkuu taivaassa.
Mikä elämässäsi on parasta?
Parasta on saada elää vapaana Kristuksessa.
Tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty
juuri tällaisena. Isän rakkaus ja armo koskettavat ja itkettävät minua joka päivä, ilosta.
Parasta on myös elävä seurakuntayhteys
ja ihanat ystävät, joita olen seurakunnasta
saanut. Koska olen itse hieman ujo, on ihanaa, että seurakuntalaiset ovat kutsuneet
mukaan toimintaan. Olen saanut uuden
perheen.
Parasta on myös tietenkin omat lapset.
Parasta on myös saada elää terveenä, nauttia jokapäiväisestä elämästä pienine arkipäivän iloineen ja tieto siitä, että meillä on
ikuinen elämä Kristuksessa. Pidot sen kun
paranevat taivasten valtakunnassa!
Jarkko Vertanen
teksti ja kuva
Ensimmäiset parantumispäivät
järjestettiin Jordaniassa
Viime toukokuussa Jordaniassa järjestettiin ensimmäiset Parantumispäivät yhteistyössä Espoon Vapaaseurakunnan, paikallisen Nazarene –seurakunnan ja Wholehearted Ministry ry:n kanssa. Opettajaksi
saapui Espoosta pastori Leena Turpeinen.
Näky Parantumispäivien järjestämisestä Lähiidässä syntyi jo kolmisen vuotta sitten Paula
Vilkaman ja pastori Leena Turpeisen sydämissä. Paula oli niihin aikoihin muuttanut Espoon
Vapaaseurakunnasta Jordaniaan.
Viime keväänä oli Jumalan otollinen aika.
Leena Turpeinenkin kertoo oppineensa tämän
matkan myötä uutta Jumalan ajoituksen merkityksestä.
- Meidän tulee kuunnella tarkasti Jumalaa
siinä, milloin näyn on aika toteutua ja milloin
Jumala on valmistanut tilanteet ilmestymistään
varten.
Työkaluja palvelemiseen
Ammanin parantumispäivien tavoitteena oli tarjota paikallisille kristityille
toimivia työkaluja sisäisen paranemisen palvelutyöhön ja mallintaa Parantumispäivien järjestäminen. Tapahtumaan
oli kutsuttu yli 30 eri-ikäistä naista useasta eri
seurakunnasta - niin Ammanista kuin muistakin
kaupungeista.
Keskeiset osat Parantumispäivien rukousjohtajien oppaasta käännettiin etukäteen arabiankielelle, jotta koulutus voisi monistua ja levitä
arabiankielisissä maissa. Materiaalin kääntämistä tukivat Espoon Vapaaseurakunta ja Wholehearted Ministry ry. Järjestelyistä vastasivat
paikan päällä Nazarene –seurakunnan naistyön
johtaja, Hanan Akleh, sekä esirukoustyön
johtajistoon kuuluva Sireen Michael yhdessä
Paula Vilkaman kanssa.
Hanan, Paula ja Leena
Läpimurtoja
Parantumispäivillä merkittävä osa palvelua tapahtuu rukousavustajien kautta. Lähi-idässä 12
hengen rukousavustajien joukko oli hyvin kansainvälinen. Mukana oli myös paikallisen seurakunnan pastorin rouva, Randa Halaseh, joka
oli opetuksesta hyvin kiitollinen.
Randa kertoi, että rukousmalli oli hänelle
uusi, mutta todella teki mahdolliseksi sen, että
monet naiset tulivat kosketetuiksi ja kokivat läpimurtoja omassa elämässään.
seurakuntamme juhli 10-vuotispäiväänsä toukokuussa
Tänä vuonna Espoon vapaaseurakunta täytti kymmenen
vuotta. Melkein yhtä pitkään seurakunta on ollut myös osa omaa ja
perheeni elämää. Reilut kahdeksan vuotta sitten jumalanpalveluksia
vietettiin Albergan kartanon holvikellarissa. Siellä, pääsiäisen jumalanpalveluksessa tapasin tulevan mieheni ensimmäistä kertaa. Kolme vuotta myöhemmin vietimme ensimmäisen lapsemme ristiäisiä
samaisessa holvikellarissa.
Juhlavieraat nauttivat voileipiä ja muffinsseja Sellosalin Lämpiössä.
Kuva: Tuomo Nyyssönen
Juhlaa seuraavana päivänä järjestimme Church Action Dayn.
Perkkaan kappelin pihalle oli aurinkoisena päivänä kokoontunut
paljon aikuisia ja lapsia naamiaisasuissaan. Edessä vasemmalla
Nelli-Maaria Mäkelä ja Kenno Leier. Kuva: Pekka Nurmela
Chariots Gospelkuoro ja Big Band nostattivat juhlatunnelman
kattoon Hannu Salmensaaren johdolla. Kuva: Pekka Nurmela
Nykyään Espoon vapaaseurakunta on jo noin kolmen sadan ihmisen yhteisö, perhe. Jokaisella meistä on oma tarinamme. Halusimme juhlistaa tätä yhteistä taivalta järjestämällä kunnon juhlat yhdessä. Järjestelyt aloitettiin puoli vuotta aikaisemmin ja ne huipentuivat
viime toukokuun viimeisenä viikonloppuna Sellosalissa ja Perkkaan
kappelin pihalla pidettyihin juhliin. Toivottavasti kaikille osallistujille
jäi juhlaviikonlopusta lämpimät muistot ja suurkiitos kymmenille vapaaehtoisille järjestelyissä mukana olleille!
Henna Vertanen
- Parantumispäivät olivat läpimurto yksittäisten naisten elämässä ja myös koko seurakunnassa, hän jatkoi. - Erityisesti toinen päivä oli
pitkä ja intensiivinen ja nosti myös minulla itselläni pintaan paljon tunteita. Monet naiset tulivat
päivien jälkeen puhumaan minulle avoimesti
sisäisen paranemisen tarpeestaan. Naiset olivat
kaikki hyvin kosketettuja myös Leenan vahvasta uskosta ja luottamuksesta Herraan, hänen
omasta todistuksestaan ja vapaudestaan. Tulemme varmasti käyttämään tätä opetusmateriaalia
ja käynnistämme sisäisen paranemisen palvelun
seurakunnassamme, Randa totesi iloisena.
- Parantumispäivät olivat kuin avain, ovi on
nyt auki. Tiedonsanat rukouksissa ja todistukset opetuksen keskellä mursivat jotain. Monet
avautuivat ja rohkaistuivat kertomaan asioistaan, sillä Leenan rohkeus ja vapaus kosketti,
tulkkinakin palvellut naistyön johtaja Hanan
Akleh totesi.
Sisäisen paranemisen läpimurtojen lisäksi
päivillä tapahtui myös fyysisiä paranemisia. Eräs
rouva kertoi, että kilpirauhasen toimintahäiriöstä johtuva kaulan turvotus sekä hänen verenpaineensa laskivat normaaleiksi ensimmäisen
päivän jälkeen. Toisen naisen kipeä olkavarsi,
joka oli estänyt käden ylösnostamisen, parani
rukouksessa.
Kotiinviemisiä
Arabit jäivät Jordanian matkan myötä uudella
tavalla Leena Turpeisen sydämelle.
- Sain ymmärrystä heidän tilanteestaan. Koskettavinta oli nähdä heidän uskonsa - he elävät
uskoa todeksi vaikka henkensä uhalla. Meillä
täällä Suomessa on niin ”helppoa” olla uskossa.
Siellä jokainen joutuu maksamaan kovan hinnan uskostaan.
Matka kaikkinensa oli Leenalle antoisa ja
rohkaiseva.
- Hämmästyttävää oli nähdä taas kerran Jumalan voiman ilmestyminen: miten Jumala vapautti, ja paransi, niin sisäisesti kuin fyysisestikin.
Tahdon kiittää lämpimästi Espoon vapaaseurakuntaa rukouksista ja taloudellisesta tuesta!
Kaksi naistyön vastuunkantajaa, jotka olivat
tulleet toisesta kaupungista Ammaniin mukaan
palvelemaan, suunnittelivat jo parantumispäiviä
omaan kaupunkiinsa. Näyttää vahvasti siltä, että
parantumispäivät tulevat leviämään myös muualle arabimaailmaan. Kiitos ja kunnia Herralle!
Paula Vilkama ja Virpi Soini
Katso lisää Parantumispäivistä
takakannesta!
Espoon Vapaaseurakunta
PL 40 (Upseerinkatu 5)
02611 Espoo
Yhteinen toiminta
tapahtumat
Poikien ilta 10-14 -v.
Alfa-kurssi kristinuskon perusteista kiinnostuneille
Parittomien viikkojen pe klo 17.30-20.30 Pappilassa
Lisätiedot: tonikone@elisanet.fi, puh. 046 585 7432
Tyttöjen ilta neljäsluokkalaisesta ylöspäin
Parillisten viikkojen pe klo 17-20 Pappilassa
Lisätiedot: jaana.koivunen@kolumbus.fi, puh. 040 547 0354
Junnubändi varhaisnuorille
7.9. alkaen joka toinen pe klo 15-17 Perkkaalla
Lisätiedot: filippa.salo@gmail.com, puh. 044 260 8989
Espoo rukoilee ti 18.9. klo 18 Perkkaan kappelissa
Mikko Laakkonen, Aarne Nurmio
Isänpäivän perhekirkko
su 11.11. klo 16 Perkkaan kappelissa. Ei pyhäkouluja.
Leppävaara
Jumalanpalvelukset su klo 16 Perkkaan kappelissa
(Upseerinkatu 5). Kirkkokahvit.
Pyhäkoulut Pappilassa: Skidit 3-6 -v., Oppikset 7-9 -v.,
Junnupyhis 10-14 -v.
Tuikut-kuoro 19.8. alkaen joka toinen su klo 15-15.50
Lisätiedot: stupkorhonen@hotmail.com, puh. 050 486 9520
Partio 2.9. alkaen joka toinen su klo 16-17.30
Lisätiedot: stefan.strand@tekla.com, 040 743 7268.
Yhteisö joka toinen su klo 16-17.30 (Kirstintie 11, Sentteri)
9.9., 23.9., 7.10., 21.10., 4.11., 18.11., 2.12.
Kotiryhmät kokoontuvat viikolla.
Lisätiedot: tero.koskinen@svk.fi tai puh. 044 5251 777
kirkkonummi
Viikkojuhla sunnuntaisin klo 12 Finnsbackan Navetalla
(Kappalaisenpolku 5). Pyhäkoulu.
Lisätiedot: jouni.laaksamo@svk.fi tai puh. 050 550 0431
Kenno Leier, seurakunnanjohtaja
kenno.leier@svk.fi
puh. +358 (0)44 0123 777
Nelli-Maaria Mäkelä, pastori,
lapsi- ja nuorisotyön johtaja
nelli@svk.fi
puh. +358 (0)44 5255 522
Tero Koskinen, pastori
tero.koskinen@svk.fi
puh. +358 (0)44 5251 777
Panu Pitkänen, pastori (OTO)
panu.pitkanen@svk.fi
puh. +358 (0)45 1121 451
Leena Turpeinen, pastori (OTO)
leena.turpeinen@kolumbus.fi
puh. +358 (0)50 3031 192
Parantumispäivät
23.-24.11. Albergan kartanossa
Hinta 50 euroa /hlö. 20 ensimmäistä mahtuu mukaan.
Ilmoittautuminen 12.11. mennessä: info@wholeheartedministry.org
Tarkempi ohjelma seurakunnan nettisivuilla, lisätietoja myös Leena
Turpeiselta, puh. 050 303 1192. Tervetuloa!
Leena Turpeinen on järjestänyt parantumispäiviä vuodesta 2006 lähtien.
Niiden tarkoituksena on palvella sisäistä paranemista tarvitsevia, tarjota
vapaaehtoisille kristityille mahdollisuus toimia Jumalan antamassa kutsussa
sekä kouluttaa vapaaehtoisia rukouspalvelijoita jatkossa toimimaan Parantumispäivien rukousjohtajina. Parantumispäivillä osallistujat vastaanottavat
sielunparantumista ja vapautuvat monista taakoista.
Parantumispäivät on tapa palvella isoa määrää ihmisiä yhtä aikaa. Parantumispäivät kestävät puolitoista päivää, minkä aikana osallistujat rentoutuvat Pyhän Hengen läsnäolossa kuunnellen opetusta ja vastaanottaen
rukousta. Palvelutiimi koostuu rukousjohtajasta ja rukousavustajista, jotka
toimivat hiljaisina esirukoilijoina avustaen päivien vetäjää Pyhän Hengen
johdatuksessa. Lisätietoja: www.wholeheartedministry.org
tapahtumia muualla
Espoon keskus
HENKILÖKUNTA
• Espoon keskus, ti klo 18 alk. 25.9. (Kirstintie 11, Sentteri)
Lisätiedot ja ilmoit. tero.koskinen@svk.fi, p. 044-5251 777
• Perkkaan pappila, ke klo 18 alk. 26.9. (Upseerinkatu 5)
Lisätiedot ja ilmoit. panu.pitkanen@svk.fi, p. 045-1121 451
Kurssi on avoin kaikille – kristityille ja ei-kristityille ja se on maksuton.
Kurssi kestää 11 viikkoa.
Tiedätkö mistä vastaat? Turvallisuus pähkinänkuoressa
Ilmainen koulutus seurakunnan vastuuhenkilöille.
22.9. Helsingin vapaaseurakunta, klo 8.30-17
Koulutuksesta saat SVKN:n myöntämän turvallisuuspassin.
Ilmoittautumiset 15.9.2012 mennessä: hannele.rantanen@ylojarvi.fi,
puh. 044 518 4856
Hope-tapahtuma nuorille ja nuorille aikuisille 28.-30.9. Turun Logomossa. Ilmoittautuminen: www.hopetapahtuma.com
Avioon aikovien kurssi Kiponniemessä 12.-14.10.
Henrietta ja Tero Koskinen
Lisätiedot: tero.koskinen@svk.fi, puh. 044 5252 777
Hannu Salmensaari, vanhimmiston puheenjohtaja
hannu.salmensaari@gmail.com
puh. +358(0)40 570 0253
Seurakunnan sähköpostilistalle voi liittyä
lähettämällä viestin Seppo Koivuselle,
seppo.koivunen@kolumbus.fi
Seurakunnan Facebook-yhteisön
nimi on Espoon vapaaseurakunta.
Pankkiyhteys - Espoon vapaaseurakunta
BIC: OKOYFIHH
IBAN: FI07 5780 4120 0040 95, viite 7773 seurakunnan
yleinen työ. Viitenumero mainittava aina!
Muita viitteitä: Alfa-kurssi 2888, Avioliittokurssi 1025,
Espoon keskus 3002 6009, Kirjamyynti 7799, Lähetyspäivä 2448, Retket ja tapahtumat 3007, Lähimmäistyö
30083
Nuortenpiirin tilinumero:
BIC: OKOYFIHH, IBAN: FI34 5721 1520 1487 71
123
Espoon Vapaaseurakunnan lehti
Toimitus
Päätoimittaja: Riikka Palttala (riikka.palttala@iki.fi)
Vastaava päätoimittaja: Kenno Leier
Toimittajat: Virpi Soini, Jarkko Vertanen
Graafinen suunnittelija: Riikka Palttala
Avustajat tässä numerossa: Meeri Haataja, Henrietta
Koskinen, Maiju ja Teemu Meriläinen, Nelli-Maaria
Mäkelä, Pekka Nurmela, Tuomo Nyyssönen, Anna
Punkkinen, Henna Vertanen, Paula Vilkama
Painos: 300 kpl
Painopaikka: Juutiprint, Vantaa
Lehden kaikki numerot luettavissa osoitteessa
www.espoonvapaaseurakunta.fi/lehti
Lehteä tukee: