Kutsumus löytyy arjesta - Espoon vapaaseurakunta

Espoon Vapaaseurakunnan lehti nro 2/2011
5.6.2011
kevään merkkejä
Seurakuntamme on kevään aikana kasvanut, kun uusia jäseniä
on siunattu useassa jumalanpalveluksessa ja vauvoja syntyy
tämän tästä. Toisaalta hyvästelemme muuttopuuhissa olevat
Gröhnit, Kalmarit, Ketteringit ja Postit. Kevään paluumuuttajista,
Pitkäsistä lisää seuraavalla sivulla! Kuva: Riikka Palttala
Kutsumus löytyy arjesta
Seurakunnassamme on kevään aikana kuultu monta mainiota puhetta kutsumukseen liittyen. Itselleni nämä puheet
ovat uponneet erityisen hyvin, koska asia
on pyörinyt mielessäni muutenkin. Olen jo
pidempään kokenut vahvaa merkityksettömyyden tunnetta ja halua tehdä jotain, mistä olisi muillekin iloa ja hyötyä.
Viime aikoina olen tullut siihen päätelmään, että merkityksellisyyden kannalta on
tärkeää löytää oma kutsumus. Tarkoitan
kutsumuksella sitä, että tekee asioita, jotka
tuntuvat omilta ja joista on muillekin jotain
iloa. Joskus seurakunnassakin ihmiset päätyvät tekemään asioita vain siksi, että jonkun on ”pakko” tehdä ne. Toki on asioita,
jotka on vain pakko tehdä, mutta pidemmän päälle olisi parempi tehdä asioita, joiden tekeminen on jo itsessään palkitsevaa.
Ja koska ihmiset ovat erilaisia, on yhdelle
vastenmielinen asia luultavasti jollekin toiselle mieluisa.
Uskovien keskuudessa tunnutaan välillä
ajattelevan, että kutsumus on vain osalla -
eli niillä, joiden kutsumus on evankeliointi,
rukoilu, opettaminen tai vastaava. Itse arvelen, että kaikilla on jokin kutsumus ja se
voi olla mitä tahansa: perhosten tutkimista,
taksin ajamista tai kukkakauppiaana toimimista. Kutsumuksia voi myös olla monia, eli
evankelista voi olla samalla myös innokas
maantiepyöräilijä. Seurakuntayhteydessäkin kutsumus voi olla mitä tahansa: olipa
se sitten lastenhoitoa, rukouspalvelua tai
kokoontumistilojen siivoamista.
Toinen tavallinen ajatus lienee, että kutsumus tulee jonkinlaisena oman pään ulkopuolisena ajatuksena (tai peräti äänenä)
tai sitten rukouspalvelussa tuntemattoman
saarnamiehen suun kautta. Tästä seuraa
myös ajatus, että jos mitään ääniä ei ole
kuulunut, ei mitään kutsumusta ole. Uskon
kuitenkin, että useimmilla uskovilla kutsumus tulee esiin ihan tavallisen tuntuisena
mielenkiintona tiettyihin asioihin. Jos vaikkapa jotakuta kiinnostaa keilailu, hän voi
omalla elämällään keilailijoiden keskuudessa olla todistuksena Jeesuksesta. Kun lukee
Sanaa ja kuuntelee sydäntään, Jumala vaikuttaa toimintaamme ja valintoihimme ihan
huomaamatta.
Näen siis kutsumuksen ehkä paljon arkisempana asiana kuin millaisena se usein
nähdään. Sen ei tarvitse olla mitään maailmanmaineeseen johtavaa ainutlaatuista
työtä vaan ensisijaisesti jotain, mistä ihminen itse pitää ja joka mahdollisesti tuottaa
iloa muillekin. Jos antaa koko elämänsä
kutsumuksensa toteuttamiseen, siitä toki
saattaa seurata vaikka miten suuria asioita
- mutta tärkeintä pitäisi olla, että ihminen
kokee olevansa oikealla paikalla ja tekevänsä oikeaa asiaa.
Juhani Palttala
elektroniikkasuunnittelija
Juhanin blogi:
kosoola.blogspot.com
Blondeja piilomaahanmuuttajia?
Maahanmuuttajakeskustelu on käynyt kiivaana
viime kuukausien ajan, herättäen suuriakin tunteita.
Maahanmuuttajilla on tietty stigma otsassaan.
Mutta oletko tavannut blondeja maahanmuuttajia,
jotka puhuvat suomea ja joiden takataskussa on
kotimainen passi? Pian tapaat - piilomaahanmuuttaja
perhe on saapunut keskuutenne.
Suureen tuntemattomaan
Olemme olleet naimisissa pian kahdeksantoista vuotta. Noista
vuosista lähes viisitoista on vierähtänyt poissa Pohjolan pakkasista.
Ensimmäinen irtiotto Suomesta tapahtui opiskellessamme kolme
vuotta raamattukoulussa Birminghamissa. Englannin vuosina syntyivät kaksi vanhinta poikaamme Toomas (-95) ja Benjamin (-97).
Raamattukoulun innoittamina suuntasimme poikien kanssa KeskiAasian saavuttamattomien muslimikansojen pariin. Olimme vakaasti päättäneet, että kaksi lasta on oikein passeli lapsiluku lähettiperheelle, jonka työn kuvaan kuuluu kansainvälinen matkustelu. Kuinka
ollakaan, elämä runsaasti sikiävän kansan parissa teki kuitenkin tehtävänsä. Perheemme kasvoi tasaiseen tahtiin: Emilia (-00), Daniel
(-02), Nooa (-04) ja Samuel (-10).
Yhdistävää arkea Aasiassa
Kasvaneen lapsiluvun myötä myös arvostuksemme nousi. Mehän
olimme kuin kunnon muslimiperhe. Missiologisesti ajateltuna – mitä
suurempi perhe, sitä enemmän työvoimaa. Vaikka vaippahousut eivät evankeliontiin osallistuneetkaan, kunnonkokoinen perhe teki
meistä uskottavia ja avasi monia ovia.
Me emme olleet mikään steriili tip top -perhe vaan monella tapaa samalla viivalla paikallisten kanssa. Kotona oli välillä kaaos ja
yöt menivät vauvaa syöttäessä - ihan niin kuin naapureillakin. Arjen
pyörityken keskellä meillä oli kuitenkin jotain vakaata, johon kiinnittää katseemme. Raamattukeskeinen elämämme (kaikkine runsaine
vajavuuksineen) sai paikalliset ystävämme kiinnostumaan toivomme
perustasta.
Takaisin kotimaahan
Muutama viikko sitten painoimme raskain sydämin kotimme portin
kiinni pienessä keski-aasialaisessa kaupungissa. Naapurusto oli kokoontunut hyvästelemään meitä. Kyyneleet valuivat lähes jokaisen
silmistä. Meidät muukalaiset oli otettu osaksi yhteisöä ainutlaatuisella tavalla, emme olleet enää vieraita.
Nyt ikkunasta näkyvät kauniit koivut eivätkä lapsemme erotu mitenkään erityisesti pihalla leikkivien lasten joukosta. He ovat kuitenkin erilaisia, sillä heidän sydämestään on suuri pala Keski-Aasiassa.
Kaikki se, mikä on heille rakasta, on varastoituna jonnekin sielujen
sopukoihin. Tehtävälistalla on tutustuminen Finnish body foreign
soul -järjestöön, jossa lähettilapset saavat kohdata vertaisiaan.
Suomessa on hiljaista. Kerrostalolähiökin tuntuu kuolleelta. Kukaan ei käy lainaamassa mitään, istahda kupilliselle teetä tai houkuttele johonkin naapuruston juhlaan. Kerjäläiset eivät rynkytä porttia,
eikä talo täyty lasten kavereista.
Uusia näköaloja
Pitkäset ovat olleet Patmos Lähetyssäätiön lähettejä vuodesta 1998 ja
Espoon Vapaaseurakunnan rukouslähettejä vuodesta 2002. Panu jatkaa
osa-aikaisesti People International
-lähetysjärjestön alueellisena johtajana ja aloittaa teologian jatko-opinnot Helsingin Yliopistossa. Isompien
lasten jatkaessa koulua Netta jää
hoitovapaalle pitämään kotia pystyssä yhdessä Samuelin kanssa.
Lähdimme aikanamme lähetyskentälle mielessä Paavalin sanat: ”Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia.” (1. Kor.
9:22). Nyt meidän piilomaahanmuuttajien on tehtävä työtä ymmärtääksemme, mitä 2000-luvun suomalaisuus on - tutustuttaaksemme
lapsemmekin siihen. Sanojemme ja tekojemme on löydettävä kosketuspintaa espoolaisissa sydämissä.
Yhdessä yksilöinä ja seurakunta sinut ja minut on kutsuttu Jumalan rakkauden välittäjiksi. Kunhan olemme käytettävissä, Taivaallinen Isämme lupaa, että Hän ”saa aikaan sen, että tahdotte tehdä ja
myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksena.” (Fil. 2:13) Siinä
on oiva resepti tähän kesään ja koko loppuelämään!
Netta ja Panu Pitkänen
Kuvat: Pitkästen kotialbumi
Kurkistus Sikri Tukiaisen kutsumukseen
Sikri, mitä kutsumus mielestäsi tarkoittaa? Onko se yhtä kuin elämäntehtävä?
Kyllä. Kutsumus on tietoisuutta, että palvelee Jumalan haluamalla paikalla.
Oletko löytänyt oman kutsumuksesi?
Jossain mielessä kyllä. Se varmasti vielä selkiytyy matkan varrella, askel kerrallaan.
Mikä kutsumuksesi on?
Tällä hetkellä se on Alfa-työ ja Alfan jatkona syntyneiden pienryhmien vetäminen.
Yleensäkin opetuslapseuttaminen eli ihmisten sitouttaminen Sanaan, seurakuntaan ja
uskonelämään. Haluan auttaa ihmisiä oppimaan, mitä uskovana eläminen on. Lisäksi
vedämme mieheni Teron kanssa kahvitustiimiä, johon myös moni Alfa-kurssiltamme on
tullut mukaan.
Pidän myös lääkärin työtä osana kutsumustani. Tällä hetkellä paikkani on Suomessa - joskus myöhemmin ehkä jossakin, missä
lääkäreistä on suurempi pula. Olen odottavalla kannalla, miten Jumala voi vielä käyttää
ammattitaitoani.
omasta kutsumuksestaan, mutta itse olen
ollut mukana vähän siellä ja täällä. Pyysin Jumalaa selkiyttämään kutsumustani, ja sainkin
erään naisen kautta profetian: ”Jumala on
antanut sinulle paljon lahjoja, mikä voi sinusta tuntua sekametelisopalta, mutta Jumala
käyttää kaikkia lahjojasi.”
Olen myös oppinut etenemään uskon varassa – veden huomaa kantavan, kun ottaa
ensimmäisen askeleen.
Edellisessä seurakunnassani ei juuri ollut
ulospäinsuuntautuvaa työtä, mutta kaipasin
aina sellaista. Sydämessäni oli palo kertoa
kaikille, kuinka hieno Jumala meillä on. Alfakurssin käytyäni tajusin, että tämä on juuri sitä!
Luukirurgin ammattiin seurasin isäni jalanjälkiä. Tykkään auttaa toisia ja näprätä
käsilläni. Työssäni näen kätteni jäljen – olen
tavallaan luuseppä!
Mitä haluaisit sanoa niille, jotka vielä
etsivät kutsumustaan?
Rohkeasti vetten päälle, kyllä vesi kantaa
kun katse on Jeesuksessa. Annetaan Jumalan
olla suuri ja tehdä täydellistä työtään meidän
pienten ja epätäydellisten kautta.
Miten löysit kutsumuksesi?
Hengellisellä puolella olen tehnyt montaa
eri juttua. Joillakin on todella selkeä käsitys
Teksti ja kuva: Jarkko Vertanen
Nuoret aikuiset keilaavat ja palvelevat yhdessä
Vaikka seurakuntamme ikäjakauma
on varsin nuorekas, ei opiskelijaikäisille nuorille
aikuisille ole ollut vähään aikaan omaa pienryhmää edellisen nuorten aikuisten sukupolven
siirryttyä vähitellen uuteen elämänvaiheeseen.
Vihdoin syksyllä 2010 seurakunnan nuoret aikuiset kutsuttiin kokoon Turusta muuttaneiden
Mikon ja Elinan sekä nuorisotyöntekijämme
Tuomaksen aloitteesta. Pian saatiin kasaan lähes kymmenen innokkaan nuoren aikuisen
joukko aloittamaan pienryhmätoimintaa.
Ryhmä on kokoontunut kodeissa noin kolme
kertaa kuukaudessa. Illan ohjelmaan kuuluu yhteinen iltapala, keskustelua etukäteen valitusta aiheesta alustuksen pohjalta sekä rukousta.
Keskustelunaiheita ovat olleet muun muassa
ylistys, lähetystyö, työelämän etiikka, homoseksuaalisuus, talous ja ilo Herrassa.
Kerran kuukaudessa ryhmä kokoontuu tekemään jotakin erilaista: olemme käyneet keilaamassa, katsoneet elokuvia ja tehneet muuta
hauskaa yhdessä. Pienryhmän tavoitteena on
tukea ryhmäläisten hengellistä kasvua ja yhteyden rakentumista.
Näkynä on myös osallistua ryhmänä käytännön palvelutyöhön. Yksi kevään kohokohdista
oli yhdessä toteutettu palvelutempaus Espoon
keskuksessa, jossa autoimme Hyvä arki -yhdis-
tystä EU-ruokakassien pakkaamisessa. Myös muita
vastaavanlaisia tempauksia on ollut suunnitteilla.
Mukaan pienryhmään ovat tervetulleita erityisesti uudet pienryhmää vailla olevat
20–30-vuotiaat seurakuntalaiset. Kokoontu-
miskerroilla on puhuttu englantiakin, joten
English speaking young adults are also welcome.
Teemu ja Maiju Meriläinen
Kuva: Elina Härkönen
Espoon Vapaaseurakunta
PL 40 (Upseerinkatu 5)
02611 Espoo
aVapa .
n
o
o
p
.
Me Es unnassa.
ak
seur
Pyrimme elämässämme ja toiminnassamme
Olemme sitoutuneet
• aitouteen ja elämänläheisyyteen
• selkeään julistukseen ja tasapainoiseen opetukseen
• Kristus-keskeisyyteen ja karismaattisuuteen
• armollisuuteen ja ihmisistä välittämiseen
• päämäärätietoisuuteen ja etsijäystävällisyyteen
• oppimaan elämään yhdessä
• kasvamaan yhdessä rohkeammiksi
• vaikuttamaan rohkeasti ympäristöön
• poistamaan kasvun esteet
seurakunnan toiminta
Kesäjumalanpalvelukset
26.6.-7.8. klo 16 Perkkaan kappelissa
Jumalanpalvelus ja koululaisten
siunaaminen
14.8. klo 16 Perkkaan kappelissa
Jumalanpalvelus ja pyhäkoulut 21.8. alkaen
Avioliittopäivä la 27.8
”Rakennetaan yhdessä parisuhteen palikoilla 1”
Katso lisää: www.espoonvapaaseurakunta.fi
tapahtumia
Vapaakirkon kesäjuhlat
1.-3.7. Jyväskylässä Hipposhallissa
Jumalan valtakunta on lähellä
-kesäjuhlaseminaari
1.7. klo 12-16 Jyväskylän Helluntaiseurakunta
Suomen teologisen opiston seminaari seurakuntien
vastuullisille, johtajille ja vanhimmistoille. Hinta
10 euroa/hlö. Ennakkoilmoittautuminen netissä
viimeistään 26.6.
www.tulkoonvaltakuntasi.fi
Avioliiton työkalupakki –avioliittoleiri
5.-8.7. Kiponniemessä
www.svk.fi/perhetyo
HENKILÖKUNTA
Kenno Leier, seurakunnanjohtaja
kenno.leier@svk.fi
puh. +358 (0)44 0123 777
Tero Koskinen, pastori
tero.koskinen@svk.fi
puh. +358 (0)44 5251 777
Armi Niittylahti, pastori (OTO)
armi.niittylahti@svk.fi
puh. +358 (0)50 9102 792
Tuomas Kuusela, nuorisotyöntekijä
tuomas.kuusela@svk.fi
puh. +358 (0)45 3131 162
Hannu Salmensaari, vanhimmiston
puheenjohtaja
hannu.salmensaari@kolumbus.fi
puh. +358(0)40 570 0253
New Wine –kesätapahtuma
6.-10.7. Himoksella
www.new-wine-finland.net
Parantumispäivät
17.-18.6. Albergan kartanolla
Tapahtuma on täynnä.
25.-26.11. Espoossa
Parantumispäiville voi tulla kuka tahansa sisäistä
parantumista tarvitseva Jeesukseen Kristukseen
uskova. Sinua palvelee rukousjohtaja ja joukko
rukouspalvelijoita, jotka siunaavat sinua ja
rukoilevat puolestasi.
www.wholeheartedministry.org
Seurakunnan sähköpostilistalle voi liittyä
lähettämällä viestin Hannu Salmensaarelle,
hannu.salmensaari@kolumbus.fi
Seurakunnan Facebook-yhteisön
nimi on Espoon vapaaseurakunta.
Pankkiyhteys - Espoon vapaaseurakunta
BIC: OKOYFIHH
IBAN: FI07 5780 4120 0040 95 , viite 7773 seurakunnan
yleinen työ. Viitenumero mainittava aina!
Muita viitteitä:
Alfa -kurssi 2888, Avioliittokurssi 1025 Kirjamyynti 7799, Lähetyspäivä 2448 Retket ja tapahtumat 3007
Lähimmäistyö 30083
Nuortenpiirin tilinumero:
BIC: OKOYFIHH
IBAN: FI34 5721 1520 1487 71
Espoon Vapaaseurakunnan lehti
Toimitus
Päätoimittaja: Kenno Leier
Toimitussihteeri: Riikka Palttala
Toimittajat: Virpi Soini, Jarkko Vertanen
Graafinen suunnittelija: Riikka Palttala
Avustajat tässä numerossa: Juhani Palttala,
Netta ja Panu Pitkänen, Teemu ja Maiju
Meriläinen, Elina Härkönen
Painos: 200 kpl
Painopaikka: Juutiprint, Vantaa
www.espoonvapaaseurakunta.fi/lehti
Lehteä tukee: