docVuosikko_2014 - Seurakuntien Lapsityön Keskus
download 
Report Transcription
Vuosikko_2014 - Seurakuntien Lapsityön Keskus
Vuosikko Suomen Ev.-lut. Seurakuntien Lapsityön Keskus ry:n vuosikertomus 2014 Merkittävä mikkelinpäivä LAVAa ja lapsiasiahenkilöitä Tilaa tilalle! Dialogisuus - järjestön elinehto lapsilähtöisyys, dialogisuus, innovatiivisuus kehittäjä, vaikuttaja, seurakuntien palvelija SLK pähkinänkuoressa Suomen Ev.-lut. Seurakuntien Lapsityön Keskus ry. (SLK) on vanhin kirkollinen lapsi- ja perhetyön palvelu-, asiantuntija- ja yhteistyöjärjestö; sen juuret ovat vuonna 1888 perustetussa Pyhäkouluyhdistyksessä. Toiminnan peruslähtökohtana ovat yhteiskunnan kasvatustyötä ja järjestötoimintaa koskevat linjaukset ja päätökset. Järjestöllä oli vuoden 2014 lopussa 330 seurakuntajäsentä (332 vuonna 2013) ja 4 kirkollisessa lapsi- ja perhetyön kentässä toimivaa yhdistysjäsentä (4). Henkilöjäseniä järjestöllä oli 27 (28), joista ainaisjäseniä 20. SLK edistää kristilliseltä arvopohjalta lapsen kokonaisvaltaista kasvua, erityisesti hengellisyyttä ja hyvää elämää kodeissa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa. Toiminnan ytimessä on lasten ja heidän kotiensa elämän ja hyvinvoinnin tukeminen sekä lapsilähtöisen ja lapsiystävällisen kirkon ja yhteiskunnan rakentaminen. Järjestö kantaa merkittävää kehittämisvastuuta niin kirkollisen varhaiskasvatuksen linjauksista kuin toimintamallien kehittämisestä. Yhteyksiä yhteiskunnan varhaiskasvatukseen rakennetaan ja vahvistetaan muun muassa kehittämällä ja tarjoamalla sisältöjä, materiaaleja ja koulutuksia varhaiskasvatuksen uskontokasvatukseen. SLK:n arvot on kiteytetty kolmeen käsitteeseen: lapsilähtöisyys, dialogisuus ja innovatiivisuus. Toiminnassa tärkeintä on lapsi. Keskeistä on myös jokaisen ainutlaatuisen ihmisarvon esiin nostaminen: kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisesti ja syrjimättä. Lisäksi huomio kohdistetaan lasten ja perheiden osallisuuden vahvistamiseen sekä eri tahojen (lapsi–lapsi, lapsi–aikuinen, vanhempi–työntekijä, kirkko–yhteiskunta) vuorovaikutuksen tukemiseen. Toimintaa kehitettäessä tavoitteena on jatkuvasti asioiden syvempi ymmärtäminen, uusien mahdollisuuksien sekä parhaiden toimintatapojen löytäminen. Ks. tarkemmin www.evl-slk.fi A Vuosikko Suomen ev.-lut. Seurakuntien lapSityön keSkuS ry:n vuoSikertomuS 2014 Vuosikko Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 Merkittävä mikkelinpäivä SEURAKUNTIEN LAPSITYÖN KESKUS Itälahdenkatu 27 A (3. krs), 00210 Helsinki LAVAa ja lapsiasiahenkilöitä Tilaa tilalle! puh. (09) 6877 45 10 etunimi.sukunimi@lastenkeskus.fi www.evl-slk.fi Dialogisuus - järjestön elinehto 2 Päätoimittaja Lasse Halme Toimituspäällikkö Erja Saarinen Toimitus Anita Ahtiainen, Kaisa Aitlahti, Tiina Haapsalo, Liisa Luukkonen, Milla Nevanlinna, Mari Torri-Tuominen Kuvat (ellei toisin mainita) Erja Saarinen Ulkoasu Anne Tervahauta, Erja Saarinen Taitto Erja Saarinen Painopaikka Esa Print Oy 2015 Kannen kuva Jani Laukkanen Vuosikko 2014 s isällys SLK pähkinänkuoressa Pääkirjoitus: Vaikuttavaa työtä! Puheenjohtajan kynästä: Pienet keskiöön myös hallinnossa 2 Yhteistyötä lapsiasianeuvottelukunnassa ja 4 Lastensuojelun Keskusliitossa 31 SLK:n yhteistyökumppanit 31 5 Näkökulma: SLK Yhdessä maailmassa 32 SLK maailmalla 33 KOLME KÄRKEÄ: Vaikuttavuutta, dialogia, tilaa! 6 Kirche mit Kindern Dialogisuus on järjestön elinehto 6 Pyhäkoulu yhdistää Pohjoismaita Merkittävä mikkelinpäivä 8 34 Kännykkä kädessä palvelua kehittämään 9 SISÄLTÖ EDELLÄ 34 Näkökulma: Tilaa tilalle 9 Lehdet vedenjakajalla Kirkkomusiikkilehti palaa entisille linjoille 35 ANNA LAPSELLE ÄÄNI! 10 Tutkittua tietoa: Pikkuväki innostaa 36 Lavaa ja lapsiasiahenkilöitä 10 Tärkeetä tänään 37 Lapsivaikutusten arviointi käytäntöön 11 Asiantuntija Lapsiasiahenkilöiden vuosi Nurmijärvellä 12 38 Hyvää lapsen oikeuksien päivää – jäsenseurakunnissa 13 HUOMISTA KANTAVAA OSAAMISTA Kohti vuorovaikutuksellista markkinointiviestintää 38 Jäsenseurakunnassa soi! Pyhä tanssi leviää – pikkuhiljaa 39 Lapsen näköinen kirkko 39 Lähes oikeaa lapsiteologiaa 14 Lapsi on ilo kaikkialla 40 Me päätettiin muuttaa lastenkirkko.fi 15 Viestintäkoulutus toteutui 40 Pyhäkoulun ikäkausiprojekti 16 Peruuntuneita koulutuksia Neuvottelupäivät40 Laula leiki lasten virsi -virikemateriaali 40 ahkerassa käytössä 16 AIP-väki tuli vieraasta tutuksi Suvilaiva laululaineilla 17 Mahtavaa moninaisuutta Pyhäkoulusymposiumissa 40 Taide antaa lapselle tilaa PÄIN PERHETTÄ 18 Virkistystä alkulähteellä 42 Seurakuntalähtöisyydestä perhelähtöisyyteen 18 Varhaiskasvattajien ammatti-identiteetti vahvistui Koulutuksesta potkua perhetyöhön 18 neuvottelupäivillä43 Pienelle parasta -yhteistyö haki oppia Italiasta 19 Omille neuvottelupäiville on kysyntää Terve itsetunto kasvaa vastuusta ja yhdessäolosta 44 Onnea päiväkerho 70 vuotta 20 TSEMPPIÄ TYÖYHTEISÖÖN 44 Tämä ei toteutunut 20 Tekohengitystä ja luovuusluentoja 45 Auta lasta surussa 20 Kiinni sisäisen viestinnän haasteisiin 47 SLK hupsahti mukaan perhetapahtumaan 21 Omaa ja yhteistä henkilökuntaa SLK:n henkilökunta Lapsimessuilla etsittiin pääsiäistä 21 Lasten ja perheiden jumalanpalveluselämää 48 kehittämässä 22 HALLINTOA JA TALOUTTA 48 Pyhäkoulutoiminnan innostunutta jäntevöittämistä 23 Vuosikokous päätti 48 Godly Play antaa tilaa kasvaa 24 Hallintoa rakenteina Johtokunnan, neuvottelukunnan ja työntekijöiden OIKEUS USKONTOKASVATUKSEEN 25 yhteiset työskentelyt 48 Näkökulma: Uskontokasvatus puhututtaa 25 Menneet sukupolvet kantavat tämän päivän varhaiskasvatuksessa ja huomisenkin työtä 49 Uskonto lapsuuden kulttuureissa 25 50 Uskontokasvatuksen mentorointi edistyy 26 JÄSENSEURAKUNNAT JA -JÄRJESTÖT Seitsemäs Virsivisa käynnistyi 27 YHDESSÄ OLEMME ENEMMÄN LIITTEET 28 Työryhmät Seurakunnalliset lapsi- ja nuorisotyön järjestöt aloittivat Koulutustilastot tunnustelut fuusiosta 28 Tilinpäätös Kirnu edistää järkevää yhteistyötä 28 Tilintarkastuskertomus Huoneentaulu muistutti seurakuntavaaliehdokkaita lasten ja nuorten oikeuksista 28 Verkostokokous kokoaa kasvatuksen kentän Kohti reformaation merkkivuotta 29 Yhdessä Agricolan ja Kirkkopalvelujen kanssa 29 Yhtymät yhteisten kysymysten äärellä 30 Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 3 Pääkirjoitus Vaikuttavaa työtä! LASSE HALME pääsihteeri, Seurakuntien Lapsityön Keskus Mitä saimme aikaan vuoden 2014 toiminnalla? On helppoa luetella tapahtumia, määriä, osallistujia ja euroja, mutta mikä vaikutus tällä kaikella oli? Kiinnitimme viime vuoden aikana erityistä huomioita tähän kysymykseen. Toimintasuunnitelmassa olimme asettaneet tavoitteeksi vuorovaikutuksen lisäämisen, palautteen kuulemisen ja ”kasvojen kirkastamisen”. Tavoitteemme oli lisätä ymmärrystä siitä, mitkä asiat liittyvät vaikuttavuuteen. Sen jälkeen sovelsimme opittua käytäntöön sovittujen tehtävien avulla. Liityimme järjestöjen Kolmas lähde -hankkeeseen, jonka koulutustilaisuuteen kaikki osallistuimme. Sen jälkeen hankkeen kouluttaja piti meille workshopit, joissa perehdyimme vaikuttavuusajatteluun, sovimme harjoitustehtävät ja katsoimme tuloksia. Syksyllä toteutimme puhelinkampanjan, jossa kysyimme seurakunnilta työn kuulumisia ja kehittämistarpeita. Toiminnan vaikuttavuuteen liittyy monta askelta: Pitää olla tarve ja tavoite, jotka selvitetään yhdessä. Pitää arvioida resurssit ja sopia toteutuksesta. Sen seurauksena syntyvät tuotokset ja tulokset. Välittömästi voidaan nähdä joitakin vaikutuksia, mutta varsinainen vaikuttavuus nähdään vasta pitemmällä aikavälillä. Kysymyksessä on monimutkainen tapahtumaketju, jonka tarkka arviointi on vaikeaa, mutta se ei yhtään vähennä vaikuttavuuden merkitystä. Mitä opimme? Saimme runsaan palautteen varhaiskasvatuksen neuvottelupäivistä, joka kertoi yleisestä tyytyväisyydestä toteutukseen. Osallistujat antoivat kehittämisehdotuksia ja toivoivat hyvin selvästi omien neuvottelupäivien jatkamista. Mikkelinpäivän palautekysely avasi silmämme mikkelinpäivän toimintojen merkitykselle seurakuntien elämässä ja myös oman toimintamme kannalta. Jatkossa kysymme ja kuuntelemme entistä enemmän. Vaikuttavuuden arviointi kiinnittää huomion tapahtumien ja toimintojen sijasta siihen, mitä saadaan aikaan. Ei ole mieltä järjestää tilaisuutta, johon kukaan ei osallistu. Eikä koulutus ole saavuttanut tavoitettaan, jos se ei ole jättänyt mitään jälkeä osallistujaan. Työmme lopullinen tavoite on vaikutus lapsen ja perheen elämään. Erilaisten järjestelyjen toteutumista voidaan arvioida helpommin, mutta mikä on ollut vaikutus osallistujien elämään ja työhön? Mikä muuttui ja mikä vaikutus oli juuri tällä asialla? Monissa tapauksissa paras tiedon hankkimisen lähde on kysyminen: Miten mikkelinpäivän aineisto palveli suunnitteluanne? Kuinka hyödylliseksi arvioit neuvottelupäivien sisällön? Onko osallistuminen muuttanut tapaasi tehdä työtä? Vaikuttavuuden arvioinnin taustalla on halu palvella entistä paremmin toimintoihin osallistuvia, ennen muuta jäsenseurakuntiamme ja niiden työntekijöitä. Myös oman työn mielekkyys lisääntyy, kun se tehdään merkityksellisellä tavalla yhdessä asetettujen tavoitteiden puolesta. Rehellinen ja avoin vaikuttavuuden arviointi palvelee työn kehittämistä, ja siinä voittavat kaikki. 4 Vuosikko 2014 Puheenjohtajan kynästä Pienet keskiöön myös hallinnossa Kirkon varhaiskasvatuksella on yhä rooli yhteiskunnassa. Se ei ole pelkkä loistava menneisyys takanamme, vaikka sieltäkin mainittavaa riittää. Yksin päiväkerho on jo 70-vuotias. Alkujaan diakoniseen tarpeeseen vastannut työmuoto on yhä voimissaan ja osa kirkon lapsityön perustoimintaa. Kirkon piiristä ovat lisäksi lähteneet niin koulutoimi kuin osin päiväkotienkin historia. Yhteys pyhäkouluun on osa suomalaisen päivähoidon historiaa. Varhaiskasvatuksen historia on jopa pidempi kuin 70 vuotta. Kirkko voi sanoa monesti olleensa uranuurtaja lasten asioissa. Jo vuonna 1925 maininta kristillisestä kasvatuksesta otettiin kirkkolakiin! Vuonna 2014, kirkolliskokouksen päättämän lapsivaikutuksen arvioinnin kohdalla saatamme olla jälleen, pitkästä aikaa, tekemässä historiaa. Meistä riippuu, jääkö lapsivaikutusten arviointi joksikin lainsäädännölliseksi kuriositeetiksi, vai tuleeko siitä yksi merkkipaalu varhaiskasvatuksen historiassa. Samalla Seurakuntien Lapsityön Keskus voi todeta olleensa edelleen varhaiskasvatuksen kehittämisen keskiössä. Aloite lähti edellisen pääsihteerin, Kalevi Virtasen kynästä. SLK on ollut mukana kehitystyössä työryhmissä ja komiteoissa. Seurakuntien omistama järjestö tekee edelleen kirkon varhaiskasvatuksen työtä ja vaikuttaa seurakuntien varhaiskasvatuksen kysymysten äärellä. Taival ei ollut vailla kivikkoja. Lapsivaikutusten arvioinnin esteeksi uhkasi tulla säädöksellinen byrokratia, lakivalmistelu oli pysähtyä. Lain pelättiin ruuhkauttavan seurakunnallisen päätöksenteon. Oli hyvä, ettei projekti jäänyt siihen. Kirkko löysi tavan nostaa lapsen äänen mukaan hallintoon. Kirkko otti roolin julkishallinnon kehittäjänä olemalla itse esimerkki. Lapsivaikutuksen arvioinnin kaikkein syvin tarkoitus on nostaa kysymys lapsen asemasta hallinnollisen päätännän piiriin. Ne, joilla ei ole äänivaltaa, saavat hallinnossa äänen. Lapsivaikutusten arviointi auttaa huomaamaan, miten monessa päätöksessä itse asiassa kosketellaan lapsia koskevia asioita. Lapsivaikutusten arviointi on samalla viestintää. Olisiko lapsen asioiden käsittely hallinnossa voitu hoitaa toisin? Epäilemättä. Puheenvuoro on kuitenkin mahdollisimman voimakas ja konkreettinen. Kirkon kaikissa hallinnollisissa päätöksissä tulee arvioida niiden vaikutus lapsen asemaan seurakunnassa ja kirkossa. Vaikutus pitää ajatella ja tarpeen tullen tutkia. Monen pykälän kohdalla voi todeta, että suoria vaikutuksia ei ole. Toisissa kohdissa koko hallinnollinen pykälä käsittelee lapsen asemaa. Kaikissa tapauksissa valmistelija velvoitetaan pysähtymään lapsen näkökulman ääreen. Kaikissa uudistuksissa on vaaransa. Mitä jos arviointia käytetään käsikassarana seurakunnan tärkeiden hankkeiden pysäyttämiseksi? Entä jos se jää vain kaavamaiseksi maininnaksi pykälän käsittelyn yhteyteen, sanamuodoksi, jolla lapsivaikutusten arvioinnit voidaan aina kuitata? Entä jos pykälästä tulee hallinnollisten erimielisyyksien kiusanteon väline, valitusautomaatti? Arvioinnin käyttöä joudutaan opettelemaan. On tärkeää, että lain sisällön arvokasta ja tuoretta henkeä ei turhenneta. Tässä on velvoite myös meille lapsityön ammattilaisille. Asiallinen tieto ja ystävällinen muistutus lain hengestä on arvokas tuki päättäjille. Tarkoitus on edistää lapsen asemaa. Ensin kirkossa, tulevaisuudessa myös koko yhteiskunnassa. KIMMO REINIKAINEN kirkkoherra SLK:n johtokunnan puheenjohtaja 27.8.2013 alkaen Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 5 K OLME KÄRKEÄ: vaikuttavuus, dialogi, tila ”Toimintavuonna vahvistamme dialogista ajattelutapaa ja edistämme dialogista työotetta koulutuksissa, neuvottelupäivillä, verkostoissa, materiaaleissa, jumalanpalveluselämässä ja viestinnässä.” DIALOGISUUS ON JÄRJESTÖN ELINEHTO ”On kieltämättä vähän haikea olo”, Anna Cantell-Forsbom myöntää, kun Seurakuntien Lapsityön Keskuksen johtokunnan jäsenyys ja varapuheenjohtajuus on keväällä 2015 kääntynyt viimeiselle suoralle. Takana on yhdeksän antoisaa vuotta; säännöt eivät suo enää mahdollisuutta jatkoon. Alussa pinnalla oli kuitenkin lähinnä hämmennys. ”Mietin, mitä minä täällä oikein teen. En ole kirkon työntekijä, en edes aktiivinen, vaan aika tyypillinen suomalainen seurakuntalainen: Lapset ovat kyllä käyneet päiväkerhot ja rippikoulut, käyn mieluusti laulamassa kirkossa joululauluja. Körttivirsistä ja -seuroistakin minulla on kokemuksia, isovanhempien kautta. Mutta enemmän olen viher-vasemmistoradikaali, joka suhtautuu kirkkoon instituutiona lähinnä epäilevästi ja kielteisesti”, Anna Cantell-Forsbom kuvaa. Tehtävään perehtyminen antoi muutakin hämmästeltävää. ”Olin kuitenkin ajatellut, että lapsityö on seurakunnan ja kirkon käyntikortti. Ovi, josta tullaan sisään seurakunnan toimintaan. Niinhän se oli ollut minullekin. Nyt oli pakko havahtua siihen, ettei tämä olekaan itsestäänselvyys.” ”Jos minä olisin kirkkoherra ja huolissani kirkosta eroamisesta, voisin ihan laskelmoidustikin ajatella, että tätä korttia käytän”, hän ei malta olla lisäämättä. ”Mutta siitä olen pitänyt, että johtokunnassa asioista on voinut olla myös eri mieltä.” Luontevaa yhteydenpitoa Vaikka Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen palvelupäällikkö itse 6 Vuosikko 2014 sanoo katselleensa asioita ”ulkopuolisen” näkökulmasta, on hänellä työnsä kautta kokemusta niin seurakuntien kanssa tehdystä yhteisestä arvioinnista kuin konkreettisesta yhteistyöstä. ”Olen itse verkostoihminen, mutta kun on velkainen kunta ja verovarojen vähenemisen todellisuudessa elävä seurakunta, on järjetöntä olla pohtimatta, miten tehdään järkevää yhteistyötä. Palvelujen näkökulmasta molempien tarjonta kun on osa samaa kokonaisuutta. Vuoropuhelulla estetään sekä päällekkäisyydet että aukkopaikat”, hän tarkentaa. ”Tosin jo aiemmin, toimiessani varhaiskasvatuspuolella, istuimme saman pöydän ääreen miettimään, mitä pitäisi tehdä. Se konkretisoitui vaikkapa yhteisten ryhmien lisäämiseksi tai siten, että järjestettiin vanhempainilta yhdessä ja voitiin kutsua mukaan vähän kalliimpi alustaja. Yhteistyö toimi hyvin ja sopi myös vanhemmille.” Anna Cantell-Forsbomin mukaan yhteistyö onkin ollut parhaimmillaan monentasoista ja luontevaa. Ruohonjuuritasolla toimittaessa kyse on ollut sekä yksilöistä että yhteisöistä. ”Parempi kylläkin, jos yhteisöistä. Kun kyseessä on yksilö, jokin rakenne on jo pettänyt.” ”Seurakunnassa huomataan usein heikot signaalit ja niihin reagoidaan jopa herkemmin kuin kuntapuolella. Diakonia on ehkä juuri se taho, joka ohjaa meille jonkun, jolle kynnys tulla sosiaalitoimiston luukulle on vain ollut ylitsepääsemättömän korkea.” ”Itse tosin ajattelen laajemminkin niin, että jatkossa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu ihmiselämässä kolmijakoon kunta, seurakunnat ja järjestöt. Siinä todellakin tarvitaan dialogia”, Anna Cantell-Forsbom korostaa. Kysyntää arvokasvatukselle ”Minulla on ollut onnea, koska olen saanut toimia sellaisten kirkkoherrojenkin kanssa, jotka näkevät seurakunnan vastuun ihmisestä laaja-alaisesti ja joiden kanssa on ollut siis äärettömän helppoa tehdä yhteistyötä”, Anna Cantell-Forsbom kertoo. Dialogin esteeksi kun tänä päivänä nousee usein vääränlainen varovaisuus. ”Yllättävän usein ajatellaan, että jos ei tee jotain kaikkien kanssa, ei voi tehdä mitään. Toki hienotunteisuutta tarvitaan, ei ketään pidä rajata ulos. Mutta jos pelätään kaikkea liikaa etukäteen, todelliset keskustelutkin jäävät avautumatta. Esimerkiksi suvivirsiväittely on ollut minusta paitsi surullista, myös lähes huvittavaa.” Samaan sarjaan voisi liittää keväällä 2014 käydyn keskustelun Virsivisan luvallisuudesta kouluissa. ”Ylivarovaisuus lisää suvaitsemattomuutta”, Cantell-Forsbom uskoo. ”Erilaisten näkökulmien esilläpito, dialogisuus, lisää mahdollisuutta henkilökohtaisiin valintoihin. En itsekään nyt pane pahakseni, vaikka olen lapsena altistunut hyvinkin vahva kristillisyyden tarjonnalle. Myöhemmin vastaan on tullut muita vahvoja näkemyksiä. Olenpa ainakin joutunut miettimään arvoni itse, ja mietteille on ollut perustaa.” ”Mutta jos en tunne omia arvojani, miten voin arvostaa muiden arvoja”, hän kysyy. ”Viime aikojen voimistuneen radikalisoitumisen takana on varmasti hukassa olo. Sen päälle on helppo liimata mustavalkoista vastakkainoloa, jonka väitetään sisältävän arvon, vaikka kyse on vahvasta asenteesta. Tälle on helppo sokeutua, jos ihminen hakee elämälleen merkitystä. Silloin ei myös- kään välttämättä enää ymmärrä, että toisen ihmisen arvo on arvo sinänsä.” Arvokeskustelua tarvitaan nyt. Anna Cantell-Forsbomin mukaan myös SLK:lla olisi siinä merkittävä paikka. Nyt on uskallettava kysyä ”Vaikka tehtävään tullessani hädin tuskin tiesin, mikä SLK on, on arvostukseni järjestöä kohtaa vuosien myötä lisääntynyt”, Anna Cantell-Forsbom peilaa vielä kokemuksiaan johtokuntatyöskentelystä. ”Vähillä resursseilla tehdään hienoa työtä. Toki se nousee vahvasta osaamisesta, mutta kyse ei ole vain siitä. Olisihan mahdollista tehdä materiaaleja, lehtiä, koulutuksia mekaanisemminkin. Helposti voitaisiin tarjota vain jonkinlaista ’temppukoulutusta’, helppoja työkaluja, mille saattaisi löytyä kentältä jopa kysyntää. Olen kuitenkin kokenut, että SLK:ssa tartutaan oikeasti työn merkitykseen. Strategisesti mietitty painopiste säilyy. Lapsilähtöisyys, yksi järjestön arvoista, on itses- täänselvyys kaikessa ja siihen pyritään jopa rakenteellisella tasolla. Siitä toteutunut LAVA on hyvä esimerkki”, hän muistuttaa. ”Moni tuote myös soveltuu varsinaista kohderyhmää laajemmalle joukolle. Olen itsekin lähetellyt järjestön lehtiä luokanopettajaksi opiskelevalle tyttärelleni ’näihin kannattaisi tutustua’ -saatteella.” ”SLK:lla on myös aktiivinen rooli edunvalvontatyössä. Lista niistä tahoista, joissa järjestö on mukana vaikuttamassa, on todella pitkä. Henkilökohtaisesti arvostan tätä vaikuttavuutta, vaikka sen varsinainen mitattavuus yhden osallistujan osalta onkin vaikeaa. Oman kokemukseni pohjalta tiedän, että järjestöt ovat jopa kuntia suoremmassa suhteessa moniin projekteihin ja asioiden käsittelyihin.” Cantell-Forsbom kuitenkin myös myöntää, että johtokunnan silmin kaikki näyttää helposti ”liian” hyvältä. Tehdäänkö sitä, mitä oikeasti tarvitaan? ”Järjestön arvoksikin määritelty innovatiivisuus tarkoittaa asennetta, jossa on tilaa ja uskallusta miettiä erilaisia tapoja tehdä asioita. ’Pitkään ja perin- teisesti’ ei riitä perusteeksi maailmassa, jonka kiihtyvässä syklissä viisi vuotta on jo pitkä aika. Taloudenkin kiristyessä on uskallettava jatkuvasti kysyä, missä pitää olla, mihin tarpeeseen vastata, millä painotuksilla.” Erityisesti tässä tilanteessa tärkeää onkin säilyttää koko ajan tuntuma kenttään, hän painottaa. On tukeuduttava järjestön myös omakseen määrittelemään arvoon, dialogiin. ”On kuunneltava aidosti kenttää, mietittävä toimintaympäristöjä, joissa toimitaan. Valtakunnallisuuskin tekee alueesta haasteellisen laajan: pohjoisen ajankohtaiset asiat hämärtyvät helposti pääkaupunkiseudulla.” Dialogia ja yhteistyötä tarvitaan tulevaisuudessa myös muiden järjestöjen kanssa. ”Mutta omaleimaisuuden ja järjestön vahvuudet säilyttäen”, Anna Cantell-Forsbom kiteyttää testamenttinsa. (ES) ”SLK:ssa tehdään vähillä resursseilla hienoa työtä. Taloudenkin kiristyessä on uskallettava jatkuvasti kysyä, missä pitää olla, mihin tarpeeseen vastata ja millä painotuksilla”, Anna-Cantell-Forsbom painottaa. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 7 Toiveita seurakunnista Valo on jo täällä, muistutettiin mikkelinpäivänä 2014, vuoden 2015 teemaksi on jo valittu pieni on suurin - päiväkerhon juhlavuoden hengessä. Merkittävä mikkelinpäivä Mikkelinpäivää on perinteisesti vietetty seurakunnissa lasten ja perheiden kirkkopyhänä. Jo vuosikymmenten ajan on mikkelinpäivänä kerätty kolehti tukemaan Seurakuntien Lapsityön Keskuksen tekemää työtä lasten ja lapsiperheiden hyväksi kirkossamme. Jo useita vuosia SKL:ssa on valmistettu jumalanpalvelustoteutusta varten erityisesti lapset huomioivat ohjeet, jotka lähetetään seurakuntiin ja julkaistaan järjestön verkkosivulla. Näin on haluttu osaltaan palvella seurakuntia ja tukea mikkelinpäivän toteutusta. Mikkelinpäivämateriaalin toimivuuden arviointi tuntuikin luontevalta tarkastelukohteelta järjestön vaikuttavuuden arvioinnissa. Tämä toteutettiin seurakuntiin lähetetyn kyselyn avulla. Hyödyllistä – ja hukkunutta Kysely lähetettiin kirkkoherroille, jotka saattoivat ohjata kyselyn vastaamisen myös muulle työntekijälle. 437 lähetettyyn kyselyyn saatiin 133 vastausta. Heistä oli kirkkoherroja 56, muita pappeja 57, lapsityöntekijöitä 18 ja muita työntekijöitä 2. Vastauksia tuli eri hiippakunnista suhteellisen tasaisesti, eniten Oulun (19) ja vähiten Helsingin hiippakunnasta (10). Seurakuntiin lähetetyn paperiversion kertoi nähneensä 70 vastaajaa, verkkoversion 25 vastaajaa. Materiaalia ei ollut nähnyt 38 vastaajaa. Aineistosta sai virikkeitä messun suunnitteluun 37 vastaajaa, saarnaan 8 Vuosikko 2014 23 vastaajaa, musiikkiin 17 vastaajaa ja muuhun toteutukseen 18 vastaajaa. Koko messun toteutti aineiston mukaan 3 vastaajaa. Aineistoa ei käyttänyt 76 vastaajaa. Valtaosa vastaajista (104) kertoi, että mikkelinpäivän messuun osallistui enemmän lapsiperheitä verrattuna normaaliin sunnuntaimessuun. Vähemmän kun normaalisti osallistujia oli viidessä seurakunnassa. Virallinen kolehti suomenkielisissä seurakunnissa kerättiin Seurakuntien Lapsityön Keskukselle, ja se tapahtui 110 seurakunnassa. 19 vastaajaa ilmoitti, ettei kolehtia kerätty SLK:lle. Tämä selittyy suurimmaksi osaksi sillä, että ruotsinkielisten seurakuntien kolehti kerätään mikkelinpäivänä muuhun kohteeseen. Sanallisissa vastauksissa kaksi seurakuntaa ilmoitti viettäneensä perhekirkkoa edellisenä sunnuntaina ja keränneensä silloin kolehdin Seurakuntien Lapsityön Keskukselle. Valtaosassa seurakuntia mikkelinpäivänä oli järjestetty jumalanpalveluksen kylkeen myös muuta toimintaa: ruoka- tai kahvi/mehutarjoilua, näyttelyjä (erityisenä teemana enkelit), perheiden toimintapäivä tai kirkkovaellus, kutsutapahtuma kummeille tai isovanhemmille, tietyn ikäryhmän muistaminen. Mikkelinpäivänä oli toteutettu myös erityisjumalanpalveluksia, kuten sukupolvimessu, mukulamessu, vauvakirkko, taaperokirkko tai Nalle-jumalanpalvelus. Kysymys jumalanpalveluksen tukimateriaalista toi esille monenlaisia toiveita. Monet ilmaisivat tyytyväisyytensä nyt ja vastaaviin aiemmin lähetettyihin materiaaleihin. Usein mainittiin myös Pikkuväki-lehden ja Pyhäkoululehden aineistot. Joidenkin mielestä aineisto vaati paljon soveltamista, joku piti sitä levottomana. Erään vastaajan mielestä etelässä laadittu aineisto ei sovi pohjoisen olosuhteisiin. Samoin toivottiin huomioimaan sisällössä modernien ja perinteisten kirkkorakennusten erot. Erityisinä toiveina esiin nousivat muun muassa materiaalit rukouksiin, synnintunnustukseen ja saarnaan, uudet toiminnalliset ideat ja vinkit lapsuusmuistojen hyödyntämiseen myös vanhemmille. Toivottiin myös lasten ja perheitten näkökulmaan liittyvää aineistoa myös muihin kuin varsinaisiin perhemessuihin, täysin uusia ideoita jumalanpalveluksen toteuttamiseen (taidejumalanpalvelus, rohkeuskirkko jne.), materiaaliblogia, jossa voi tuoda esille toimivia ideoita ja toteutuksia, sekä koulutusta lasten messu- ja hartauselämään. Mitä tästä opimme? Vastaukset on luettu tarkkaan ja parannusta pyritään tekemään jo vuoden 2015 mikkelinpäivän osalta niin sisällön, ajoituksen kuin tiedottamisen osalta. Lisäksi poimimme palautteista toiveet koulutustuen tarjoamisesta, selkeän paikan perustamisesta jumalanpalvelusaineistolle järjestön verkkosivulle sekä Pikkuväki- ja Pyhäkoululehdissä julkaistavan aineiston päätymisestä jollakin aikataululla verkkoon. Verkkoon tulevan jumalanpalvelusmateriaalin merkitys kasvaa tulevaisuudessa siinäkin mielessä, että Kirnujärjestöjen yhteistyö jumis.fi-sivuston osalta on päätetty lakkauttaa. Sivusto on edelleen olemassa, mutta sitä ei päivitetä. ”Keskitymme toimintavuonna vaikuttavuuden arviointiin ja vuorovaikutteisuuden lisäämiseen sidosryhmien kanssa. Sen pohjaksi kehitämme arvioinnissa tarvittavia mittareita, määrittelemme suhdetta sidosryhmiin sekä tarkennamme kuvaa järjestön identiteetistä ja ominaispiirteistä. Tuomme työn sisältöä ja vaikutta- vuutta esiin ihmisten ja kokemusten (”kasvojen”) kautta Kännykkä kädessä palvelua Näkökulma kehittämään TILAA TILALLE Viisi kouluttajaa, 67 tilauskoulutusta, 110 tilaisuutta, 3 920 osallistujaa – siis vuonna 2013. Tultaessa vuoden loppuun oli selvää, että seurakuntatalouksien kiristyminen tuntuu myös meillä. Olimme onnistuneet pitämään myyntiluvut siihen asti kohtuullisina lisäämällä viestintäämme ja tarkistamalla tuotetarjontaamme. Vuodelle 2014 emme enää saaneetkaan tilauskoulutuspyyntöjä entiseen tapaan. Seurakuntaopiston kanssa yhteistyössä järjestettäviä koulutuksia jouduttiin perumaan tai järjestämään pienillä osallistujamäärillä. Neuvottelupäiviemme osallistujamäärät putosivat. Oli aika lähestyä asiakasta. Kysyä, kuunnella, yrittää ymmärtää ja sen jälkeen miettiä, mitä voisimme tehdä toisin. Olemme toteuttaneet sähköisiä kyselyitä vuosikausia. Koulutuksista on kerätty osallistujapalautetta, jäsenistöä ja työntekijöitä on kohdattu ympäri Suomen. Nyt päätimme kokeilla jotain meille uutta. Listasimme lapsityöstä vastaavat hiippakunnittain, joista jokainen työntekijämme valitsi yhden, ja sovimme soittavamme marraskuussa 2014 jokaiseen hiippakuntaan viisi haastattelupuhelua. Tarkoituksenamme ei ollut myydä sitä, mitä meillä jo on, vaan kuuntelevin korvin löytää jotain, mitä emme ehkä vielä olleet ymmärtäneet. ”SLK on seurakuntien omistama palvelujärjestö. Olemme määritelleet työmme keskeiseksi lähtökohdaksi dialogisuuden. Aloitamme nyt vuoden 2015 koulutustarjontamme suunnittelun ja toivomme saavamme Sinut mukaan työskentelyyn. Koska lapsiperheiden onnistunut kohtaaminen seurakunnissa edellyttää tutun toiminnan lisäksi jatkuvasti kehittyviä menetelmiä ja tuoretta tietoa, haluaisimme tietää, millaisella tarjonnalla SLK-Koulutuspalvelut tukisi parhaiten sinun ammattihaasteitasi huomenna. Käytäthän pienen tuumaustuokion siihen, mitä koulutusta haluaisit alaasi kehittävältä järjestöltä ja miten varmistat, että saat sitä.” ”Tarkastelemme työn sisältöä lapsen tila -käsitteen kautta, pedagogiikan ja lapsen hengellisyyden valossa. Mitä tila sallii ja ei salli? Millainen on hyvä pedagoginen tila, millainen tila on pyhä? Miten otamme ja annamme tilaa? Onko lapselle tilaa seurakunnassa, mikä mahdollistaa osallisuuden?” Alla olevassa kuvassa vietetään mikkelinpäivän messua Nokian kirkossa. Sain kutsun saarnata kyseisessä jumalanpalveluksessa. Messuun tiivistyi mielestäni SLK:n vuoden teemallinen kärki ”tila”. Millainen on hyvä pedagoginen tila, millainen tila on pyhä? Mitä ovat erilaiset tilan ulottuvuudet: fyysinen, ajallinen, henkinen, äänellinen, salliva ja ei-salliva? Onko lapselle tilaa seurakunnassa? Mitä tilan käsite haastaa meidät ajattelemaan, kun siihen yhdistetään monikulttuurisuuden ja kiusaamisen ehkäisyn ajankohtaiset teemat? Nokian messu oli rakennettu monin tavoin lapsen osallisuutta mahdollistavaksi, mutta meitä aikuisia puhutteli yllättävä asia. Jätin saarnan jälkeen kirkon kuorin lattialle leikittäväksi autiomaan hiekan. Lapsia kävi sen ääressä välillä yksin tai kaverin kanssa. Messun pyhyyttä leikki ei millään lailla häirinnyt, päinvastoin. Lapsikuoron laulun, hyvin suunniteltujen yhteisten leikillisten, tutkimiseen ja liikkumiseen kannustavien messun osien lisäksi lapsen vapaan leikin niveltyminen messun kulkuun antoi aikuisille jotain lisää. Jälkeenpäin seurakuntalaisten kiitokset liittyivät siihen vapauden, rauhan ja ilon kokemukseen, jonka lasten luonteva osallisuus toi. Työntekijät jäivät pohtimaan, miten vastaavasta leikin mahdollistamisesta tulisi jatkossa hyvä pysyvä käytäntö. SLK on määrätietoisesti rakentanut kirkkoon sekä henkistä että fyysistä tilaa lapselle. Leikkivä kirkko, lapsi on ilo, lapsivaikutusten arviointi, viiden aistin pedagogiikka ja muut menetelmät ja näkökulmat, joita olemme vuosia kouluttaneet ja pitäneet esillä, ovat olleet toimivia työkaluja tilan raivaamisessa. Nyt terveiset jumalanpalveluselämän kehittämisestä eri seurakunnissa ovat usein terveisiä myös lasten tarpeiden uudenlaisesta huomioimisesta. Konkreettisena esimerkkinä on vaikkapa se, että Museovirastosta haetaan yhä useammin lupia kirkonpenkkien vähentämiseen niissäkin kirkoissa, joissa aiemmin sanottiin, ettei sellainen ole mahdollista. Anita Ahtiainen Kuva: Satu Reinikainen Näin lähestyimme seurakuntia ja saimme myönteisen vastaanoton. Silti puhelimeen tarttuminen vähän jännitti, mutta osoittautui erittäin mielekkääksi dialogin tavaksi. Yllättäen – toisenlaisesta tavoitteesta huolimatta – kuitenkin myyntityöltä alkuun tuntunut lähestyminen synnyttikin merkityksellisiä ja uusia ajatuskulkuja luoneita keskusteluja. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 9 ”Lasten mahdollisuudet kasvuun, hengellisyyteen ja hyvään elämään ovat parantuneet.” A NNA LAPSELLE ÄÄNI LAVAA JA LAPSIASIAHENKILÖITÄ Toukokuussa 2014 tehtiin lasten ja perheiden kannalta merkittävää kirkkohistoriaa, kun kirkolliskokous päätti yksimielisesti sisällyttää lapsivaikutusten arvioinnin (LAVA) kirkkojärjestykseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kirkollisten päättäjien on tammikuusta 2015 lähtien arvioitava päätöstensä vaikutukset lapsiin, nuoriin ja heidän perheisiinsä. Vaikutuksia on vaikka- pa työntekijäresursseja, kiinteistöjä tai budjettia koskevilla päätöksillä. Lisäksi lasten ja nuorten mielipiteitä tulee kuulla heitä koskevissa asioissa. Seurakuntien Lapsityön Keskus on ollut vahvasti vaikuttamassa päätöksen syntyyn. Itse asiassa päätökseen johtanut prosessi käynnistyi aikanaan SLK:n pääsihteeri Kalevi Virtasen aloitteesta. Entistä parempi kirkko Asiaa on taustalla pohjustanut usean vuoden ajan lasten ja nuorten osallisuutta vahvistava Tyttöjen ja poikien oikeudet kirkossa -hanke. Hankkeen toimijoita ovat olleet SLK:n lisäksi PTK – poikien ja tyttöjen keskus, Nuorten Keskus ja Suomen Lähetysseura yhteistyössä Kirkon kasvatus ja perheasiat -yksikön ja Kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen kanssa. Hankkeessa on mm. edistetty lapsiasiahenkilöiden nimeämistä seurakuntiin. Heitä on eri puolilla Suomea 160 seurakunnassa yhteensä jo 200. ”Järjestöyhteistyön avulla saatu historiallisen upea ratkaisu, joka auttaa tekemään hyviä päätöksiä ja rakentamaan kirkosta paremman”, toteaa kouluttaja Laura Kajala PTK:sta. Lisää tilaa lapsen ja perheen hyvälle ”Kirkon on tässä asiassa edelläkulkija ja esimerkin antaja, jota yhteiskunnan tulee seurata”, lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila painottaa. 10 Vuosikko 2014 ”Lapset ja nuoret noteerataan nyt jatkossa paremmin seurakuntalaisina. Lasten ja heidän mielipiteidensä arvostus kirkossa lisääntyy. Aikuiset päättäjät oppivat ajattelemaan enemmän lasten kannalta. Kirkossa päätöksenteko avautuu ulospäin ja vuorovaikutus seurakuntalaisten kanssa paranee”, tiivisti kirkolliskokousedustaja Maria Kaisa Aula päätöksen vaikutuksia. Toki myös asennemuutosta tarvitaan. ”Päättäjien ja virkamiesten on perehdyttävä lapsen ihmisoikeuksiin. On otettava selvää, mitkä asiat lasten hyvinvointiin kokonaisuutena vaikuttavat ja opittava olemaan yhteyksissä lasten ja nuorten kanssa. Aikuinen ei tiedä, mitä lapset ajattelevat, jos hän ei kysy lapsilta. Lasten tärkeysjärjestys voi olla erilainen kuin aikuisten”, Aula muistuttaa. ”Byrokratian pelko on suurin asenne-este. Seurakunnat tarvitsevat ohjeistusta ja tukea, että ei tehdä ’turhaa byrokratiaa’ vaan vaivannäköä, joka palkitsee uuden oppimisen kautta.” Kirkolliskokouksen päätöstä juhlittiin juhlalounaalta 22.5.2014. Kutsujana oli Seurakuntien Lapsityön Keskus, sillä päätökseen johtanut prosessi käynnistyi järjestön aloitteesta. Yhteistyö prosessin aikana sai paljon kiitosta. Monet osallistujat valottivat puheenvuoroissaan prosessin kulkua ja totesivat kumppanuuden olevan jatkossakin paras tapa viedä asioita eteenpäin. Kirkollisten tahojen lisäksi paikalla olivat entinen ja uusi lapsiasiavaltuutettu (Maria Kaisa Aula ja Tuomas Kurttila) sekä työryhmän asiantuntijana toiminut Esa Iivonen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. He olivat erityisen tyytyväisiä siihen, että kirkko on edelläkävijä tässä tärkeässä asiassa. Niin LAVAn läpimeno kuin siihen liittyvän ohjeistuksen, esitteen ja koulutuksen syntyminen on ollut iso työrupeama. SLK on ollut aktiivisesti mukana eri vaiheiden suunnittelussa ja toteutumisessa. Lapsivaikutusten arviointi käytäntöön! Vuosi 2014 sisälsi LAVAn valmistelussa monenlaista viimeistelyä, suunnittelua ja koordinointia. Arvioinnin ohjeistus oli seurakunnissa koekäytössä. Saadun palautteen perusteella se viimeisteltiin ja julkaistiin tammikuussa 2015 yleiseen käyttöön. Monen vuoden rutistus tuli konkreettisesti yhteen päätöspisteeseensä ohjeistuksen valmistuessa. Itse työ lapsivaikutusten arvioinnissa on seurakunnissa vasta alkamassa. Sen haltuunotto ja opettelu ottaa jokaisessa seurakunnassa ja sen päätöksenteossa oman aikansa. Ohjeistus antaa vankan tuen liikkeellelähtöön. Loppuvuodesta työryhmä sai valmiiksi myös LAVA-esitteen, joka antaa sekä työntekijöille, luottamushenkilöille että seurakuntalaisille hyvän perustiedon siitä, mistä LAVAssa on kysymys. Selkeä esite vastaa kysymyksiin miksi, kuka ja miten LAVA seurakunnissa toteutetaan. Hiippakunnallisen LAVA-koulutuksen suunnittelua ja toteuttamista varten koottiin oma työryhmä. Toteutusta varten hiippakuntien dekaaneille tarjottiin vaihtoehtoja koulutuspäivien järjestämisestä heti alkuvuodesta. Lapsivaikutusten arvioinnissa tukea seurakunnissa antavat myös lapsiasiahenkilöt, joita on koko LAVAn historian aikana koulutettu ja tuettu. Tampereella pidetyssä lapsiasiahenkilöiden seminaarissa olikin koolla tänä vuonna ennätysmäärä sekä entisiä että etenkin uusia lapsiasiahenkilöitä. Seminaarissa osallistujille annettiin lisätietoa ohjeistuksesta. Tukea omaan toimintaan löytyi myös keskinäisestä vuoropuhelusta. Tärkeän viestin ja tuen koulutuspäivään toi lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, joka omassa puheenvuorossaan korosti kirkon notkeutta ja nopeutta sen saadessa näin tärkeän päätöksen kirkolliskokouksessa aikaiseksi. Hän kiitti lapsiasiahenkilöitä liikkeelle lähdössä tehtävässään ja kehotti heitä olemaan rohkeita asian puolestapuhujia, ei vain omassa seurakunnassaan vaan myös seurakunnan ulkopuolella. Lapsiasiavaltuutettu totesi kirkon olevan tässä asiassa edelläkulkija ja esimerkin antaja, jota yhteiskunnan tulee seurata. LAVAn toteutumista ja sen seurantaa varten kirkkohallitukseen nimettiin kuluneen syksyn aikana LAVA-ohjaustyöryhmä. Työryhmässä on edustus kaikista kirkon työaloista, yhtymä- ja paikallisseurakunnista sekä kirkon järjestötasolta. Kirnu-järjestöistä ohjaustyöryhmään nimettiin kaksi edustajaa, joista toinen on SLK:sta. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 11 O Lapsiasiahenkilöiden vuosi Nurmijärvellä lemme pari, kirkkovaltuutettu ja seurakunnan lastenohjaaja. Aikoinaan kirkkoherran aloitteesta ja johtavan lapsityönohjaajan toimeksiannosta meistä tuli Nurmijärven seurakunnan lapsiasiahenkilöt: kirkkovaltuutetusta vuonna 2012 ja lastenohjaajasta 2013. Tutustuimme toisiimme ja meillä synkkasi. Yhteistyömme edetessä on yhä varmemmin alkanut tuntua siltä, että lapsiasiahenkilön toimenkuvalle ei löydy äärtä eikä laitaa. Emme tarkkaan ottaen edes tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Silti tuntuu, että olemme olleet oikealla asialla. Kun sinut nimetään lapsiasiahenkilöksi, ensin epäröit, onko sinusta siihen, osaatko. Alat tutustua aiheeseen ja lapsen oikeuksiin, pääset koulutuksiin, seuraat tapahtumia, lapsiasiavaltuutettua, päivän puheenaiheita, jopa kirkolliskokousta. Pikkuhiljaa alat havainnoida ympäristöäsi ja asioita lapsiasiahenkilönä. Silloin olet pukenut yllesi osallisuuden silmälasit! Huomasimme, että kun aiheeseen alkoi edes hieman päästä sisälle, merkitykselliseksi nousi työntekijän ja luottamushenkilön yhteistyö. Se on tarjonnut mahdollisuuden kurkistaa asioihin aivan eri vinkkelistä: luottamushenkilö näkee toteutuspuolelle, työntekijä päätöksenteon näkökulmaa. Silloin havahtuu tosiasialle, että vaikka lapset ja nuoret ovat ”itsestäänselvästi” seurakunnan toiminnan keskiössä, he ovat samaan aikaan siitä valovuosien päässä. On syntynyt ketju, joka ei tunne omia lenkkejään. Satojatuhansia alle 18-vuotiaita, joilla ei ole yhtään edustajaa päättämässä heitä koskevista asioista. Päättäjiä, jotka haluavat toimia parhaalla mahdollisella tavalla, tietämättä, kuinka heidän tekemänsä päätökset lopulta todellisuudessa vaikuttavat. Ja motivoituneita työntekijöitä, jotka tuntevat työalansa kentän, mutta eivät aina tiedä, milloin, miksi ja miten syntyvät heidän työtään ohjaavat päätökset, saati missä tai kuinka niihin voisi ajoissa vaikuttaa. Osallisuuden kokemisella on siis merkitystä. Se motivoi, se pyrkii kohti parastaan, se antaa vastuuta ja luottaa. Se antaa meille merkitystä, kannustaa ja tunnustaa, että me olemme tärkeitä. Sanna Puhakka ja Pia Jaakkola 12 Vuosikko 2014 *Vuonna 2014 mennessä lapsiasiahenkilöt Sanna ja Pia ovat jo tutustuneet toisiinsa ja huomanneet, että yhteistyö on luontevaa. *Lapsiasiahenkilöillä on paikallisessa Seurakuntaviestissä oma palsta, jolla julkaisemme ajankohtaisia kirjoituksia tai piirustuksia läpi vuoden. *Helmikuussa laadimme rippileiriläisille suunnatun kyselyn saadaksemme materiaalia ikäluokan erilaisista mielipiteistä. *Maaliskuussa osallistumme yhdessä kaksipäiväiseen LAVA-koulutukseen. Myöhemmin palaveeraamme aiheesta sekä johtavan lapsityönohjaajan että kirkkoherran kanssa. Iloksemme huomaamme, että meillä on molempien vahva tuki jatkaa lapsivaikutusten arvioinnin edistämistä Nurmijärvellä. *Huhtikuussa järjestetään ensimmäinen seurakunnan ja kunnan työntekijöiden yhteinen palaveri lapsen oikeuksien päivän tapahtumista. Kyseessä on lasten oikeuksien 25-vuotisjuhlavuosi, joten tapahtumia päätetään järjestää kaikissa kolmessa Nurmijärven päätaajamassa. Teemana on oikeus leikkiin. *Toukokuussa kirkolliskokous hyväksyy LAVAn kirkkojärjestykseen! *Syksyllä seuraa lisää suunnittelupalavereita lasten oikeuksien päivän tapahtumien toteuttamiseksi. *Tarkennamme rooliamme lapsiasiahenkilöinä. Seuraamme netistä kirkkoneuvos- ton pöytäkirjoja. Seurakunnan hallintopäällikkö jää hoitovapaalle, tapaamme hänen viransijaisensa ja suunnittelemme yhteistyötä. *Puramme riparikyselyn tuloksia ja kirjoitamme yhteenvedosta artikkelin myös Seurakuntaviestiin. *Lokakuussa otamme vastaan Allianssin hupparikansa-haasteen, kuvaamme itsemme huppareissa ja haastamme sosiaalisessa mediassa mukaan sekä kirkkoherran että kirkkovaltuuston puheenjohtajan. Kirkkoherra julkaisee facebookissa oman hupparikuvan #hupparikansan puolella ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja pukeutui työpäiväksi huppariin. *Lokakuussa meitä haastatellaan Pikkuväki-lehteen. *Marraskuussa osallistuimme vs. hallintopäällikön kanssa lapsiasiahenkilöiden valtakunnalliseen seminaariin Tampereelle. Hahmottelemme yhdessä Nurmijärvelle sopivia toimintatapoja. *Lasten oikeuksien päivänä pukeudumme jälleen Ketuksi ja Nalleksi. Tapahtuma kerää paljon osanottajia, kiitosta ja uusintatoivomuksia. *Seurakuntavaalit katkaisevat yhteistyön hetkeksi ja jännitämme, jatkuuko luottamushenkilön mandaatti. Äänestyspäivän jälkeen varmistuu, että voimme jatkaa yhteistyötämme vielä seuraavalle kaudelle. Alamme innoissamme suunnitella tulevaa vuotta. Päätämme nimetä lisää lapsiasiahenkilöitä varmistaaksemme LAVAn toteutumisen jatkossa kaikessa seurakunnan päätöksenteossa, keskeytyksettä.” HYVÄÄ LAPSEN OIKEUKSIEN PÄIVÄÄ – JÄSENSEURAKUNNISSA Marraskuun 20. päivä vietettävän lapsen oikeuksien päivän kansallisena teemana oli lapsen oikeus leikkiin. Toimintavuonna vakiintunut teemapäivä laajeni kokonaiseksi lapsen oikeuksien viikoksi. Seurakuntia kannustettiin toimimaan ja järjestämään teemaviikon aikana lapsen osallisuutta tukien leikkihetkiä ja toimintatuokioita – muidenkin tahojen kanssa verkostoituen. Asiaan annettiin toimintavinkkejä Kirnu-järjestöjen ja kirkkohallituksen yhdessä kokoamalla verkkomateriaalilla. Myös Lastensuojelun Keskusliiton tuottamaa Leikintalo-aineistoa levitettiin. Lasta ja lapsuutta haluttiin arvostaa myös nostamalla lipun salkoon. Suomen sisäasiainministeriön määräsi liputuksen kaikille valtion virastoille ja laitoksille. Myös seurakuntia innostettiin liittymään lipunliehuttajien joukkoon. Tähän kannustettiin niin facebook-päivityksillä kuin kirkkohallituksen yleiskirjeellä. Jäsenseurakunnassa soi! Pukkilan kirkon 200-vuotisjuhlien viettoon kuului myös lapsille järjestetty lapsen oikeuksien päivän konsertti. Konsertteja oli itse asiassa kaksin kappalein: ensimmäinen alle kouluikäisille ja toinen Pukkilan alakoululaisille. Ohjelma pohjautui Lasten virsi -kirjan lauluille. Kirkko täyttyi siis hiirten rapsutusäänistä, hyljeläiskytyksistä ja norsutömistyksistä. Tottakai mentiin myös pyörällä kirkkoon ja ihmeteltiin suurta maailmaa. Lopuksi kajautettiin onnittelulaulu Pukkilan kirkolle. Huimana Lasten virsi -orkesterina toimi AnttiMarkusJoonasPasi-bändi (Antti Vuori, Markus Malin, Joonas Kasurinen, Pasi Ryökkynen) höystettynä Marin (Torri-Tuominen) lauluilla ja leikeillä. Lasten lisäksi mukana juhlimassa olivat tietysti lastenohjaajat Helka Laaksonen ja Eeva-Liisa Vappula sekä kirkkoherra Hannu Tiainen. Lapsen näköinen kirkko Ylöjärven seurakunnassa lapsen oikeuksien päivä vietettiin teemalla ”lapsen oikeus omaan kirkkoon”. Lapset valloittavatkin Ylöjärven kirkon torstaina 20.11. Aamukymmeneltä kirkonkellot soivat lapsen oikeuksien puolesta, ja sen jälkeen oikeudet julistettiin juhlallisesti pienessä kirkkohetkessä. Juhlallisen osuuden jälkeen kirkko oli avoin lasten luovuudelle, tekemiselle ja touhulle: oli mahdollisuus tuunata kirkosta lasten näköinen paikka. ”Lapset saivat tulla askartelemaan, piirtämään, maalaamaan – tuomaan oman juttunsa kotikirkkomme koristeeksi”, tapahtumaa ideoimassa ollut pastori Terhi Törmä kertoo. Osa oli askarrellut kirkkoon tuotavat jo etukäteen. Yhtenä ajatuksena tapahtuman taustalla oli, että kirkkoa rakennetaan aina uudestaan ja uudestaan – se ei ole milloinkaan valmis. ”Uusi sukupolvi tuo aina jotain uutta ja omaan kirkkoon. Samaan aikaan vanha ja olemassa oleva kantaa sukupolvesta toiseen ja on pohjana uudelle”, Törmä taustoittaa. ”Uskomme, että lapset voivat ideoillaan ja ajatuksillaan opettaa vanhempia. Aikuisen on hyvä pysähtyä katselemaan kuvia ja muita lasten kädenjälkiä, jotka piirtävät kuvaa kirkosta, uskosta ja elämästä.” Toinen merkittävä tavoite tapahtumassa liittyi seurakunnassakin pinnalla olevaan osallistamisen ajatukseen. ”Haluamme, että lapset saavat olla seurakunnassa myös subjekteja eli tekijöitä. Seurakunnan lapsityö ei vain tee asioita lapsille, vaan haluaa olla välittämässä lasten ääntä seurakunnassa.” Lapsen oikeuksien teemaviikkoon mahtui myös Lasten virsien lauluhetki ja lasten oma Hali-Nalle-kirkko. Teksti: Sakari Vanhanen Kuvat: Satu Reinikainen Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 13 LÄHES OIKEAA LAPSITEOLOGIAA ”Kaste on ihme. Sellaisena siitä on haasteellista puhua maailmassa, jossa ihmeet ovat vähissä. Kasteen luo joutuu menemään monta kertaa ennen kuin se avautuu.” Näin alkoi kutsu vuoden 2014 lapsiteologiapäivään Lauttasaaressa. Päivä oli jatkoa vuonna 2013 San Damianossa Porlammilla ja 2011 Hvittorpissa järjestetyille lapsiteologia-tapaamisille. Keskusteluamme rikastamaan oli kutsuttu Lutherin lapsiteologiasta väitöskirjaa tekevän Eriikka Jankko ja lähetystyötä tekevä pappi Suvimarja Rannankari-Norjanen. Kirkkohallituksen asiantuntijan Minna Tuomisen ja Kaisa Aitlahden kanssa ideoimme, miten vanhemmuuden palikoihin saataisiin käyttökelpoista sisältöä kaste-teeman pohtimiseen. Seuraavassa Eriikka Jankko kertoo kokemuksiaan päivästä. Mistä pidit lapsi ja teologia -tapaamisessa? Koko päivän olin innoissani, sillä on upeaa kohdata lapsista ja teologiasta kiinnostuneita ihmisiä, päästä vaihtamaan ajatuksia ja testaamaan lapsiteologisia katsomuksia tutkimuksen parissa puurtamisen lomassa. Suomalainen lapsi ja teologia -verkosto on tärkeä ,ja sitä tulee edelleen tavoitteellisesti kehittää. Mikä esillä olleista asioista oli sinulle tärkeintä? Minulle oli tärkeää suhteuttaa luterilaista tunnustuksellista aineistoa ja lapsikäsitteistöä globaaleihin katsomuksiin. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäiset kiistakysymykset asettuvat aivan toisenlaisiin mittasuhteisiin, kun otetaan vakavasti kaukana ja lähellä elävien kristittyjen todellisuus; kysymykset elämästä ja kuolemasta ja siitä, mikä todella on tärkeää. Uskon, että teologialla lapsesta on tähänkin näkökulmaan paljon annettavaa. Mikä on oman työsi keskeisin löytö? Ammennan innostusta pohtia lasta ja lapsen arvoa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa erityisesti kahdesta löydöstä. Ensinnäkin reformaation perhekeskeiset vaikutukset ja kodin hengellisen elämän korostaminen antavat edelleen eväitä perustella mm. lapsen arvoa ja osallisuutta sekä kristillisen kasvatuksen, koulutuksen ja spiritualiteetin tärkeyttä. Toiseksi, olen viime aikoina pohtinut paljon käsitettä Jumalanlapsi. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa – samoin kuin varhaisen kirkon teologiassa – ”Jumalanlapsi” on keskeinen tapa määritellä kristillistä identiteettiä. Tahdonkin olla valppaana pohtimaan ja havainnoimaan, opitaanko 2000-luvun Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa lapsilta, mitä on olla Jumalan lapsi. Tai sopiiko Jumalan lapsen identiteetti aikamme ihmisille, ja mitä se kertoo lapsen 14 Vuosikko 2014 arvosta? Tähän pohdintaan haastan myös muita lapsista ja teologiasta kiinnostuneita! Mitä toivot lapsi ja teologia -työskentelyiltä jatkossa? On todella tärkeää, että Suomessa pidetään yllä ja kehitetään lapsiin ja teologiaan keskittyvää keskustelua. Olen myös pohtinut, miten teologinen keskustelu lapsista muuttuisi, jos näissä tapaamisissa olisi lapsia läsnä. Aitoon lapsiteologiaan kuuluu myös lasten kohtaaminen. Aivan kuten Jumalasta, myöskään lapsista ei pitäisi puhua ikään kuin he eivät olisi läsnä. Lapset testaavat teologista ajattelua. Tämä tulisi mielestäni ottaa vakavasti. Eriikka pohdiskeli myös sitä, kuinka hyödyllistä olisi lisätä vuorovaikutusta akateemisen ja kirkollisen lapsiteologian välillä. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että suomalaiset lapsiteologivoimat kannattaisi yhdistää. Myös minun kokemukseni on, että suomalaisella lapsiteologialla on annettavaa kansainväliseen keskusteluun. Emme todellakaan ole siinä keskustelussa pelkästään saamapuolella. Meillä alkaa varmasti jo olla tahtoa ja keinoja tuoda lapset mukaan keskusteluun. Niin tehtäisiin ihan, eikä vain lähes, oikeaa lapsiteologiaa. Anita Ahtiainen Satu Reinikainen Me päätettiin muuttaa lastenkirkko.fi Lastenkirkko.fi -palvelun käynnistäminen vuonna 2008 oli merkittävä teko suurilta seurakuntayhtymiltä. Oppirahat on nyt maksettu. Tuolloin Hexagon IT:n kanssa rakennettu Habbo-hotellimainen ympäristö oli sekä toiminnoiltaan että tekniikaltaan vanhentunut. Ohjausryhmä päätti kesäkuussa 2014, että yhteistyöstä sittemmin Daagon OY:ksi muuttuneen firman kanssa luovutaan ja uutta Lastenkirkkoa rakennetaan aluksi Wordpressjulkaisualustalle ja Minecraft-peliin hankitaan Lastenkirkolle Fisucraft-niminen pelipalvelin, jossa yli 7-vuotiaat Minecraft-pelaajat pääsevät rakentamaan kirkkoa ja elämään seurakuntalaisena. Uuden lastenkirkon suunnittelussa on pyritty mahdollisimman paljon ottamaan huomioon lasten omat mielipiteet. Erityisesti Fisucraftin rakentamiseen onkin saatu nuoria tekijöitä mukaan. Yksi heistä, varkautelainen Tiitus Hopia (13), on ollut tärkeä neuvonantaja myös Lastenkirkko-sivuston rakennustyössä. Alla on hänen ajatuksiaan Lastenkirkon tulevaisuuden suunnasta. Uusi www.lastenkirkko.fi-sivu rakentuu vähitellen. Sen perusidea on neljä polkua: ihmepolku tiedollista ihmettelyä, puuhapolku toiminnallisuutta ja leikkiä, tuulipolku tunnetaitoja ja kaveruutta sekä köllöpolku rukousta ja hiljentymistä varten. Visuaalisen ilmeen sivulle loi nuori kuvittaja Venla Poskela. Lastenkirkon toimituskunta, johon kuuluvat hankekoordinaattori Tommi Heinäjärvi, mediatoimittaja Katri Saarela, verkkotyöntekijä Juho Niemelä, koululainen Tiitus Hopia ja kouluttaja Anita Ahtiainen on ollut tiukan paikan edessä sisällön tuotannon kanssa, koska rahoituspäätös vuodelle 2015 saatiin jouluaaton aattona. Samalta ryhmältä oli kunnioitettava ponnistus saada aikaiseksi Lastenkirkkoon joulukalenteri varsin pienillä resursseilla. Ilahduttavaa oli yhteistyön syntyminen Helsingin kaupungin nuorten Media Kylpylän kanssa. Lastenkirkko.fi – yksi tulevaisuuden suosituimmista suomalaisista peleistä? Aloin viemään tätä ideaa eteenpäin, koska nyt alkaisi olla sille sopiva aika. Lastenkirkon kävijätilastot ovat aika pienet, ja maksettavaa on suuret summat. Ajattelin, että olisi järkevämpää, että rahoille olisi vastinetta. Kyseisestä ideasta olemme puhuneet ennenkin, mutta nyt sitä tässä oikein virallisena paperina. Käsitys lastenkirkosta alkaa kadota. Se on aika palauttaa takaisin. Lastenkirkon tilat tulisi uudistaa niin, että pelissä olisi käytettävissä kylä/kaupunkialue, jossa on hienoja paikkoja ja mukavia elämyksiä. Kaupungin voisi koota huoneista ja tavaroista, mikä ei tuottaisi hirveästi lisäkustannuksia. Kaupungissa voisi olla esimerkiksi elokuvateatteri, josta löytäisi lasten tekemiä videoita yms. Lisäksi kaupungissa voisi olla jäätelökioski, liikuntasali, pelihalli – – kaikkea mikä vain olisi hauskaa. Ajatelkaa, kun lapset voisivat kirkon lisäksi käydä kaupungissa ja sopia vaikka menosta jäätelökioskille, leikkihetkeen tms. Kaupungissa voisi olla mainoksia nettijumalanpalveluksista ja leikkihetkistä, jotka innostaisivat lapsia käymään Lastenkirkossa. Leikkihetkissä voitaisiin vihjailla, että omalta paikkakunnaltakin löytyisi pyhäkoulu- ja leikkitoimintaa seurakunnan järjestämänä. Kuulostaa todella mahtavalle, eikö? Syyt, miksi tällainen pitäisi toteuttaa, ovat yksinkertaisesti seuraavanlaiset: – Lastenkirkko saisi takuulla uusia kävijöitä. Paljonkin, ehkä. – Kirkon merkitys palaisi takaisin. – Lapsista pelaaminen tuntuisi monipuolisemmalta. – Seurakunnat saisivat kävijöitä kerhoihin ja pyhäkouluihin. – Lastenkirkko on nykyiseltään turvallinen, mutta hieman tylsä. Turvallisuus on hyvin tärkeä asia. Mutta miltä kuulostaisi, jos Lastenkirkko olisi turvallinen, mutta silti todella monipuolinen ja kiva? Tässä oli pieni ehdotus. Kirjoitin tämän hieman unenpöpperössä, mutta asiat tulevat kai kumminkin selville. Tärkeintä olisi nyt saada kirkon merkitys takaisin ja lapsille tekemistä nettiin. Syy, miksi otin asian taas esille on se, että jos minä olisin vähän pienempi ja näkisin uudistuneen Lastenkirkon, olisin varmasti ihan että VAU! Ja älkää huoliko, Lastenkirkon merkitys ei katoaisi kaupungin myötä, vaan se nostaisi sitä huomattavasti. Olen satavarma, että kävijätilastot nousisivat tällaisesta, kunhan vain panostetaan tarpeeksi asian tekoon. Vastuu jää nyt teidän niskoillenne, mutta jos tarvitsette lisää perusteluja tai selvennystä, niin kysykää. Minä vastaan mielelläni, sillä teen mitä vain saadakseni Lastenkirkosta miellyttävän, mahtavan ja ainutlaatuisen kokemuksen muille. Ja enhän minä tee tätä yksin, sillä minulla on teidät kaikki tiimissämme. TEAM WORK! Tiitus Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 15 Nokialla kokeiltua PYHÄKOULUN IKÄKAUSIPROJEKTI Seurakuntamme varhaiskasvatusta on viime vuodet tarkasteltu ja kehitetty erityisesti kokonaisuutena. Emme tietoisesti puhu päivä- ja iltapäiväkerho, pyhäkoulu- tai perhe- ja päivähoitoyhteistyöstä vaan yhteisestä varhaiskasvatuksesta. Tähän yhteiseen varhaiskasvatukseen kuuluu sitten erilaisia toimintamalleja lähestyä nokialaisia lapsia ja lapsiperheitä läheisineen. Osa tätä kokonaisuutta on ikäkausityö. Tavoitteemme on lähettää seurakunnasta hyviä viestejä tasaisin väliajoin jokaiselle kastetulle. He ovat jäseniämme, meiltä löytyy heille yhteystiedot. Uusin ikäkausityön muoto on syksyllä 2014 aloitettu pyhäkouluprojekti. Kaikille vuonna 2014 kuusi vuotta täyttäville lähetettiin kirje, jossa oli paitsi terveisiä kotiseurakunnasta, myös tilausloma- Olen Sanna Ketola, Tampereen Harjun seurakunnan kanttori. Olen käyttänyt virikemateriaalia Harjun lapsikuorossa ja Harjun Muskarikuorossa. Leikit ja liikkeet on ollut helppo tehdä kuorolaisten kanssa. Psalmivirikkeitä olen käyttänyt myös rippikoululaisten kanssa. Materiaali on myös innostanut sekä minua että kuorolaisia keksimään itse liikkeitä ja leikkejä eri lauluihin. Laulut opitaan liikkeiden kautta helpommin, ne tukevat laulun sisällön tajuamista ja ovat lisäksi hauskoja. Lasten virsi -kirjan käyttöä tukemaan valmistunut virikemateriaali on todettu käyttökelpoiseksi kirjaksi. Materiaali sisältää leikki- ja liikuntaohjeita, opastusta rytmisoitinten käyttöön, leikkiohjeita musiikin kuuntelun kanssa toteutettavaksi, sointumerkkejä kanteleella säestystä varten, obligatoja soolosoittimille, kuorosovituksia, psalmisäkeistöjä, askarteluohjeita! Siis hyvin monenlaisia ja monentasoisia vinkkejä ja tukimateriaalia. Kirjan julkaisija on Seurakuntien Lapsityön Keskus Laula leiki lasten virsi. Toim. Mari Torri-Tuominen. Lasten Keskus 2014. 16 Vuosikko 2014 ke. Tuon lomakkeen täyttämällä lapselle sai tilata Lasten Pyhäkoulu -lehden vuosikerran. Lasku lehdestä tulisi seurakunnan varhaiskasvatukselle. Ilahduttavan moni tarttui tilaisuuteen. Näitä lehden tilaajia on sitten vuoden mittaan kutsuttu aivan erityisesti muutamiin seurakunnan varhaiskasvatuksen avoimiin tilaisuuksiin, kuten mikkelinpäivän perhekirkkoon ja Mukkelis Makkelis -talvitapahtumaan. Palaute perheiltä, työntekijöiden kokemus projektista, luottamushenkilöiden kannustus ja hyvä yhteistyö Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n kanssa ovat innoittaneet jatkamaan samaa projektia myös kuluvana vuonna. Nokialaiset lapset saavat siis pyhäkoulupostia jatkossakin. Nokialla seurakunta tarjoaa kaikille kuusi vuotta täyttäneille mahdollisuuden tilata Lasten Pyhäkoulu -lehti. Tilauksen maksaa seurakunta. LAULA LEIKI LASTEN VIRSI -VIRIKEMATERIAALI AHKERASSA KÄYTÖSSÄ Kustannuspäällikko Eeva Johansson ja uunituore kirja. Suvilaiva laululaineilla Pyhäkouluväen ja lapsikuorolaisten yhteinen Suvilaiva laululaineilla kokosi kesäkuun alussa yli 120 osallistujaa. Tarjolla oli musisointia, beatboxaus, vatsastapuhumista, tarinankerrontaa – hyvässä seurassa. Menoa johdattelivat Pekka Laukkarinen trio (Pekka Laukkarinen, Ville Nurmi ja Matti Laitinen), Taika-Petteri (Petteri Hakanen), Anita Ahtiainen ja Mari Torri-Tuominen. Laivan ravintolassa toteutettu konsertti antoi myönteistä virsikasvatusta myös ulkopuoliselle yleisölle. Seuraavaa risteilyä alettiinkin jo haaveilla kesään 2016. ”Ihana, kun tällaista järjestetään; lapset saavat huomata, että Suomessa on paljon muitakin lapsia, joilla on mahdollista käydä lapsikuorossa ja pyhäkoulussa. Vanhemmat vastuunkantajat saavat uutta intoa ja ideoita! Ohjelma oli korkeatasoista.” Tartu mikkiin -kanava opetti - tarttumaan mikkiin. ”Laivan hytti oli liian pieni ja ruma. Ei ollu söpöjä poikia.” Fanikuva Jakke Jääkarhun kanssa. ”Ihana, kun tällaista järjestetään; lapset saavat huomata, että Suomessa on paljon muitakin lapsia, joilla on mahdollista käydä lapsikuorossa ja pyhäkoulussa. Vanhemmat vastuunkantajat saavat uutta intoa ja ideoita! Ohjelma oli korkeatasoista.” ”Vähän liian kiireinen ohjelma laivalla. Ei ollut tarpeeksi vapaa-aikaa. Liian aikaiset herätykset.” ”Sisällöstä löytyi mielestäni jokaiselle jotakin, valinnanvaikeus melkein suurin ongelma.” ”Hyvillä mielin kotiuduimme ja iloisina kokemastamme. Onnistunut retki ja samalla jonkinmoinen palkintomatka isommille kuorolaisille. Palaute on ollut todella kannustavaa ja myönteistä. Kiitos hyvin hoidetuista järjestelyistä.” Yhteistä musisointia. ”Aivan mahtava tunnelma, milloin tällaista saa tulla uudelleen kokemaan?” (Erään äidin kommentti Laukkarisen Pekan iltakonsertista) Monenlaista opittiin. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 17 p Jani Laukkanen ÄIN PERHETTÄ SEURAKUNTALÄHTÖISYYDESTÄ PERHELÄHTÖISYYTEEN Syksyllä 2015 SLK ja PTK järjestivät yhteistyössä Kirkon kasvatus ja perheasiat -yksikön sekä Helsingin ja Espoon hiippakuntien kanssa koulutuspäiviä, joihin kutsuttiin saman seurakunnan työntekijöitä laajasti kasvatuksen piiristä, eri työaloilta ja työntekijäryhmistä. Tavoitteena oli luoda yhteyksiä ja mahdollistaa toiminta yli työalarajojen – kääntää näkökulma perhelähtöiseksi seurakuntalähtöisyyden sijaan. Koolla oleminen laajemmalla joukolla koettiin tarpeelliseksi. Tärkeänä pidettiin sitä, että oli aikaa työskennellä temaattisesti työn ydinsisällöistä eikä esimerkiksi hallinnollisista lähtökohdista käsin. Päivissä tuli näkyväksi, että teemme yhteistä työtä ja voimme kääntää haasteet mahdollisuuksiksi ajattelemalla uudella tavalla ja yhdistämällä voimavaroja. Yhteinen puhe loi yhteistä työnäkyä toimia perheiden parhaaksi. Hyvänä taustamateriaalina niin näissä hiippakunnallisissa kuin muissakin koulutuksissa olivat viime vuosina syntyneet kehittämisasiakirjat, kuten Lapset seurakuntalaisina -kehittämisasiakirja. Se julkaistiin 2013 päivittämään Varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelmaa (vake). Vihkonen kuuluu samaan perheeseen kuin Tytöt ja pojat seurakuntalaisina, Nuoret seurakuntalaisina ja Aikuiset seurakuntalaisina. 18 Vuosikko 2014 Lasten ja perheiden parissa tehtävän työn painoarvo on noussut seurakunnissa ja työn sisältö kehittynyt. Perheiden side seurakuntaan on vahvistunut. Tämä on vaikuttanut myönteisesti perheiden elämään. Koulutuksesta potkua perhetyöhön Hausjärven seurakunnassa järjestettiin elokuussa 2014 tilauskoulutuksena SLK:n kautta perhetyön koulutus. Koulutuksen sisältöä ja tavoitteita pohdimme jo keväällä yhdessä kouluttaja Kaisa Aitlahden kanssa. Tarkoituksenamme oli luoda perhetyölle toimivia rakenteita ja yhdessä pohtia perhetyön merkitystä seurakunnassamme. Tavoitteenamme oli miettiä, keiden tehtävänkuvaan perhetyö meillä kuuluu ja mitä kaikkea voisimme tehdä yhdessä. Olimme siis seurakunnassa tilanteessa, jossa perhetyön vastuita ja sisältöjä ei ollut kunnolla pohdittu. Halusimme tehdä perhetyötä näkyvämmäksi ja kehittää sille toimivia rakenteita. Halusimme myös oppia tekemään enemmän yhdessä yli työalarajojen, ja sen takia kutsuimme koko kasvatuksen väen lisäksi myös diakoniaväen ja kirkkoherran mukaan. Koulutus oli varsin onnistunut ja kaikille jäi tunne, että kerrankin olemme kaikki yhdessä koolla jakamassa ja pohtimassa tärkeää yhteistä asiaa. Koulutus oli siis varsin merkityksellinen myös työyhteisömme kannalta. Kahden päivän ajan Kaisan johdolla laajensimme käsitystämme perheistä ja perhetyöstä, pohdimme, miksi perhetyötä tehdään ja miten voisimme kehittää toimintaamme. Koulutuksen myötä oivalsimme, että perhetyötä tehdään perheistä, ei työaloista käsin. Opimme tekemään asioita yhdessä ja jakamaan ajatuksiamme. Koulutus toi myös mielestämme uutta energiaa ja yhdessä tekemisen hyvää hyrinää työyhteisöömme. Koulutus syvensi kaikkien käsitystä perhetyöstä ja sen merkityksellisyydestä. Päätimme perustaa perhetyön tiimin, joka ei ole virallinen tiimi, mutta tarpeellinen rakenne, jossa voi yhdessä jakaa ja kehittää perhetyön asioita. Luovana ja innostuneena joukkona kehittelimme myös jotakin täysin uutta eli syksyllä 2015 järjestämme kaikki työalat yhdessä ”Ihan perheestä” -viikon, jossa yhden viikon ajaksi kokoamme resurssimme yhteen. Viikon ohjelma tarkentuu matkan varrella, mutta seuraavia on suunnitteilla: perheiden viikon illallinen pappilassa, parisuhteen palikoita yhteen iltaan, sunnuntain messu kutsukirkkona tietylle ikäluokalle, musiikin ja kertomusten ilta kirkossa, parisuhdeluento teemana ”kosketus” ym. Jo nyt olemme kovasti iloinneet yhteisestä suunnittelusta ja yhteisestä tekemisestä. Nyt tammikuussa 2015 alkoivat uutena toimintamuotoina pienten lasten isille suunnatut isä-illat, kerhomummoja on alkanut näkyä perhekerhoissa, ja kummeille ja mummeille on suunnitteilla kevääksi omaa ohjelmaa. Perhemessuja pidämme tämän vuoden alusta lähtien kerran kuukaudessa. Perhemessun jälkeen nautimme yhteisen lounaan ja vietämme kivan hetken yhdessä. Perhemessut ovat meillä olleet jo aiemmin suosittuja vauvasta vaariin kokoavia hetkiä. Koulutus toi myös meille työntekijöille varmuutta siihen, että olemme kehittäneet varhaiskasvatusta oikeaan suuntaan ja perhetyöhön kannattaa panostaa. Koulutuskokemuksia muistiin kirjasivat kasvatuksen pappi Virpi Pirjetä ja varhaiskasvatuksen työalajohtaja Heli Vehmas Hausjärven seurakunnasta Kaisa Raittila PIENELLE PARASTA -YHTEISTYÖ HAKI OPPIA ITALIASTA Pienelle parasta on Helsingin seurakuntien kokonaisuus materiaaleja ja tapahtumia lapsiperheille. SLK:lla on sopimus hankkeen ja aineiston levittämisestä muualle Suomeen. Pääsihteeri on ollut Pienelle parasta -työryhmän jäsen alusta asti, ensin sen puheenjohtajana ja nykyisessä tehtävässään työryhmän jäsenenä. Vuonna 2014 työryhmä teki opintomatkan Genovaan. Sen tarkoituksena oli koota aineksia kuusivuotiaille suunnattua materiaalia varten. Teemaksi vahvistui ajatus: minä osaan, minä uskallan. ”Toivon teille onnea ajassa ja iankaikkisuudessa”, lukee genovalaisen Don Bosco -instituutin seinämaalauksessa. Terve itsetunto kasvaa vastuusta ja yhdessäolosta Opintoretkellä Italiaan oppii uskomaan lapsen hengelliseen nälkään Valdesilaiskirkossa Genovassa on alkamassa messu. Lapset ja nuoret osallistuvat sen alkuosaan, mutta lähtevät sitten omiin pyhäkouluryhmiinsä. Teini-ikäisten pyhäkoulu on oikeastaan katekismuskoulu. Sen kävijät valmistautuvat konfirmaatioon ja seurakunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen. Valdesilaiset ovat pieni protestanttinen vähemmistö katolisessa Italiassa. ”Nuoret haluavat katekismuskouluun osatakseen kertoa, mihin uskovat. He joutuvat jatkuvasti perustelemaan katolisille ystävilleen, että myös he ovat kristittyjä”, nuorten pyhäkouluryhmää johtava Marina Morando sanoo. Vähemmistökirkkoon kuuluvina valdesilaiset nuoret kuuntelevat ihastuneina, että Suomessa luterilaisuus on enemmistön kirkko. Innokkaimmat ehdottavat pääsemistä Suomeen kulttuurivaihtoon. Läpihurskaassa Italiassa heille ei heti tule mieleen, että myös suomalainen luterilainen kokee usein olevansa alakynnessä, puhumattakaan, että maallistuneessa yhteiskunnassa koko kirkko jää toissijaiseksi. Valdesilaiskirkossa jäsenyyttä vahvistaa vastuu. Jos seurakuntalaiset eivät huolehdi pyhäkoulusta, kirkkokahveista, kirkon siivouksesta, leiritoiminnasta ja taloudesta, seurakunta ei toimi. Palkallisia työntekijöitä on vain yksi, kirkkoherra Italo Pons. Myös lapset osallistuvat vastuunkantoon: messun jälkeen heidän tehtävänsä on laskea kolehti. Kirkkoherra on lempeä mutta määrätietoinen. ”Vaadin lapsilta ja nuorilta paljon, koska heidän on tiedettävä, mihin uskomme.” Käytännössä se tarkoittaa kymmenvuotista valmistautumista konfirmaatioon: viisi vuotta pyhäkoulussa, kolme vuotta esikatekismusopetuksessa ja vielä kaksi vuotta varsinaisessa katekismuskoulussa. Uutta sukupolvea kirkkoon kasvattavat kirkkoherran kanssa seurakunnan luottamushenkilöt. ”Meillä on yhteinen huoli. Emme tavoita lapsia ja nuoria kirkon vanhalla kielellä. Se on pakottanut meidät uudistamaan kieltä”, Marina Morando kertoo. Kirkkoherra Pons on mennyt vielä pidemmälle. ”Seurakuntalaiseni tulevat erilaisista taustoista. Teologian on oltava väljää, sellaista, että kaikki voivat olla mukana. Kolmen viime vuoden aikana seurakuntalaiset ovat itse kirjoittaneet uuden katekismuksen. Yhteinen prosessi on auttanut kaikkia sitoutumaan uskon yhteiseen sanoitukseen.” Katolisen kirkon varhaiskasvatus on intensiivistä, pitkäkestoista ja kohdistuu koko perheeseen. Sunnuntaisin kokoonnutaan koko päiväksi kirkolle. Messun jälkeen on tarjolla yhdessä tehtyä ruokaa, pelejä ja toimintaa koko perheelle. Alle kouluikäisten ohjelmasta vastaavat seurakuntalaiset. Isompien ryhmää ohjaa kirkkoherra. Salesiaanien erityismauste katoliseen lapsityöhön on ajatus jatkuvasta läsnäolosta. ”Lapsen on voitava luottaa, että aikuinen on aina saatavilla”, Patrizia Ricciardi sanoo. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 19 Juhlat tulossa, valmistelut käynnissä ONNEA PÄIVÄKERHO 70 VUOTTA Päiväkerhon lähestyvä juhlavuosi on SLK:ssa tärkeä juttu. Päiväkerhotoiminnan käynnistyessä 70 vuotta sitten piispainkokous antoi sen kehittämisen Suomen Pyhäkouluyhdistyksen, nykyisen SLK:n, tehtäväksi. Yhä edelleen SLK tekee työtä sen eteen, että päiväkerho tarjoaa lapselle turvallisen kasvupaikan, jossa on tilaa kokea pyhää ja yhteyttä, mahdollisuus tutkia, oivaltaa ja kasvaa omaksi itsekseen sekä olla lähellä Jumalaa. Mm. Pikkuväen mukana vuosittain ilmestyvä päiväkerhon kausisuunnitelma sekä koulutukset tukevat varhaiskasvatuksen työntekijöitä tässä tehtävässä. Päiväkerhon pedagoginen ja sisällöllinen kehittäminen on tarpeen, jotta pys- tymme pitämään kiinni kasvatuksen monipuolisuudesta ja laadusta. Päiväkerhon juhlavuoteen valmistautuminen aloitettiin kokoamalla kirkkohallituksen Raija Ojellin kanssa valtakunnallinen työryhmä, joka kokoontui kirkkohallituksessa pari kertaa. Juhlavuoden teemaksi valittiin Pieni on suurin – varhaiskasvatusta seurakunnissa 70 vuotta. Teeman kautta halutaan avata varhaiskasvatuksen kokonaisvaltaisuutta ja lapsilähtöisyyttä sekä kehitystä, jonka myötä lastenohjaajien toimenkuva on laajentunut vuosikymmenten aikana niin, että se kattaa nyt monimuotoisesti mitä erilaisimpia sävyjä, sisältöjä ja osaamista. Tämä ei toteutunut Vuoden 2014 toimintasuunnitelmaan kirjattu tutkimus- ja kehittämishankkeen käynnistyminen ei toteutunut, hanketta suunnitelleen työntekijän opintovapaalle jäämisen takia. SLK:ta oli myös pyydetty kirkkohallituksen yhteistyökumppaniksi perhetyön hankkeeseen, jolle toivottiin pilottikumppaneita Oulun hiippakunnasta. Se jäi toteutumatta perusrahoituksen puutteen takia. taan ja ehkäistään kiusaamista lapsiryhmässä. Toimintamallia testataan pilottikohteissa. Tavoitteena on vahvistaa erityisesti lasten vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Toimintamallin edistämisen tueksi valmistuu lasten kuvakirja, koulutusmateriaali kasvattajille sekä vanhempien opas. Hankkeelle haettiin rahoitusta sekä opetus- ja kulttuuriministeriöltä että Raha-automaattiyhdistykseltä, mutta avustusta ei myönnetty. RAY:n kielteisen päätöksen perusteluissa todettiin, PIKEä puolittain että hakemuksen suunnittelussa olisi Tarkoituksena oli myös käynnistää tullut kiinnittää huomiota pilottipaikPIKE (Pienten lasten kiusaamisen ehkakuntien kartoittamiseen jo hakukäisy) -projekti, jonka tavoitteena on saavuttaa kiusaamisessa nollatolerans- vaiheessa sekä tavoiteltavan toimintamallin konkreettisempaan kuvaasi varhaiskasvatusryhmissä. Poh- miseen. Tämän parantamiseksi on jo tehty töitä vaikuttavuuden arviointia jana oni uusi toiopettelemalla, myös projektiosaamista mintamalli, jonka on lisättävä. avulla tunnisteKielteisestä rahoituspäätöksestä huolimatta hankkeen perusideoiden edistäminen jatkui: materiaalin valmistelut etenivät, ja syyskuussa järjestettiin PIKE kutsuu mukaan -koulutuspäivä. Kouluttajina yhdeksälle osallistujalle toimivat KM, väitöstutkija Laura Piki-hahmo odotti turhaan tukea hank- Repo Helsingin yliopistosta ja Tiina Haapsalo SLK:sta. 20 Vuosikko 2014 Juhlavuoden ilmeeseen haettiin iloista lastenjuhlan tuntua. Venla Poskela suunnitteli logon, joka on neljässä värissä vapaasti seurakuntien käytettävissä tapahtumia, markkinointia ja kaikenlaista viestintää varten. AUTA LASTA SURUSSA Lokakuussa Helsingin Wanhassa Satamassa järjestetty Varhaiskasvatuksen messu- ja koulutustapahtuma kokosi runsaat 2 000 messuvierasta, noin 70 näytteilleasettajaa ja yli 20 luennoitsijaa. SLK osallistui päiviin järjestämällä "Auta lasta surussa" -ilmaisseminaarin. Monet seminaarin luentotilaisuuksista vetivät salin täyteen, ja tulijoita olisi ollut jopa enemmän kuin sinne voitiin ottaa. Asiantuntija Virpi Sipola kirkkohallituksesta ja toiminnanjohtaja Susanna Uittomäki Käpy – Lapsikuolemaperheet ry:stä luennoivat lapsen surusta, kuolemasta ja luopumisesta, LTO Satu Laakso esitteli surua käsitteleviä lasten kuvakirjoja ja Mari Torri-Tuominen laulatti lohtulauluja. Tiina Haapsalo puhui Pienten lasten kiusaamisen ehkäisy -hankkeesta. SLK hupsahti mukaan perhetapahtumaan Huhtikuun puolivälissä Suomen Liikuttava Oy:n Caica Katajavuori otti yhteyttä ja kyseli kiinnostustamme lähteä mukaan perhetapahtumaan nimeltä Hups, joka järjestettäisiin toukokuun lopulla Espoon Esport Ratiopharm Arenalla. Heidän toiveenaan oli esitellä lastenkulttuuria ja leikkiä monipuolisesti. Yhteistyökumppanit (yritykset ja yhteisöt) tarjosivat tapahtuman niin, että se oli perheille maksuton. SLK innostui asiasta ja pyysi mukaan suunnitteluun Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n Mirja Suvanto-Larmalan. LKKP lahjoitti tapahtumalle lastenkirjoja arpajaisiin. Ständi rakennettiin Lue lapselle -idealla roll upeista, leikkivarjosta ja pehmoeläimistä. Toiminnalliseksi osuudeksi valittiin Elina Pullin kirja Lupa liikkua, jonka jumppakortteja käytimme lasten kanssa. Ständillä sai myös tutkia ja lukea uusia lastenkirjoja ja leikkiä jumppapallolla. Kävijöille jaettiin Lasten Pyhäkoulu -lehteä, joka otettiinkin ilolla vastaan. Tapahtumaan osallistui 8 000 kävijää erilaisista lapsiperheistä. Osallistujat olivat värikästä joukkoa: osastolla puhuttiin monia kieliä ja kohdattiin useisiin eri uskontokuntiin ja kulttuureihin kuuluvia perheitä. Hups on esimerkki tapahtumasta, jossa seurakuntien kannattaa näkyä. Mekin olisimme olleet osallistujille paremmin avuksi, jos olisimme osanneet kertoa tarkemmin paikallisseurakuntien tarjonnasta. Kevään 2015 Hups-tapahtumasta onkin jo neuvoteltu Espoon seurakuntayhtymän kanssa. Yhteistyö SLK:n ja seurakunnan välillä voi Hupsin kaltaisissa tapahtumissa toteutua esimerkiksi niin, että SLK auttaa ständin materiaalin ja ilmeen kanssa, kun taas itse asiantuntemus kohtaamisineen tulee seurakunnista. Mukaan suuriin paikallistapahtumiin kannattaa ehdottomasti lähteä. Ne ovat erinomaisia paikkoja markkinoida seurakunnan toimintaa ja pitää esillä kirkon laadukasta varhaiskasvatusta ja materiaaleja. SLK:n osastolla etsittiin pääsiäismunia ”pallolätäköstä”. Välillä vastaan tuli isompiakin yllätyksiä. LAPSIMESSUILLA ETSITTIIN PÄÄSIÄISTÄ SLK on yksi Suomen Messujen vuosittain järjestämien Lapsimessujen toimeksiantajista. Vuonna 2014 kolmipäiväisillä messuilla oli 54 382 kävijää. Vauvakirkon liturgina toimi Kaisa Aitlahti. Mukana menossa oli myös Espoon tuomiokirkkoseurakunnan 1-vuotiaiden muskari ohjaajansa Heli Vapaakallion johdolla. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 21 Lasten ja perheiden jumalanpalveluselämää kehittämässä Seurakuntien Lapsityön Keskus on kantanut pitkään vastuuta jumalanpalveluselämän kehittämisestä etenkin lasten ja perheiden näkökulmasta. Onhan mm. perhejumalanpalvelus suurimmaksi osaksi SLK:n Suomeen rantauttama. Oheiseen, jumalanpalveluskaavan kaltaiseen vuoropuheluun, jota käyvät SLK:n kouluttajat Anita Ahtiainen ja Mari Torri-Tuominen, on innoittanut myös vuoden aikana keskustelijoilla tekeillä ollut kirja Jyvemmälle messuun (ilmestyy vuonna 2015) sekä yhteinen puhe jumalanpalveluselämän kouluttajien asiantuntijaseminaarissa. JOHDANTO Anita: Kun kysyin Kirkon koulutuskeskuksessa kirkkomusiikin kouluttajana elokuussa aloittaneelta Ulla Tuoviselta, mitä hän ajattelee SLK:n roolista jumalanpalveluselämän kouluttajana ja kehittäjänä, hän vastasi: ”On sellainen olo, että aiemmin SLK on liitetty vain perhemessuun, nyt näkökulma on laajentunut koko seurakunnan jumalanpalvelus-elämään”. Hyvä, sillä tähän on tähdättykin. Mari: Sekä materiaaleissa että koulutuksissa pitäisi vahvemmin työstä sitä, kuinka perhemessu konkretisoituu koko seurakunnan messuksi tai kuinka “tavallinen” messu näyttäytyy perhemessuna. Miten eri-ikäiset ylipäätään huomioidaan messuissa? Miten kukin saa liittyä messun kulkuun omalla tavallaan – liittyypä se sitten ikään, erityisiin taitoihin tai rajoitteisiin? Anita: Juuri tuosta on ollut kyse Jyvemmälle messuun -kirjan suunnittelussa. Seurakunnissa tarvitaan uutta materiaalia lasten osallisuudesta jumalanpalveluksessa jo siksi, että Helena Lindforsin toimittama Mieltä messuun, lapset ja perheet kirkossa (LK 2001), on loppuunmyyty. Varsinaista perhemessukirjaa ei ole koettu tarpeelliseksi; messu ei ole työmuoto vaan koko seurakunnan sydän, johon seurakuntalaisten on päästävä vaikuttamaan. Paljon esillä olleen, Haapavedellä sovelletun Fredrik Modeuksen ja He- Haapajärvellä totutellaan uudenlaiseen jumalanpalveluskulttuuriin: ”Mä käyn nykyisin aika usein kirkossa, kun mulla on siellä niitä hommia.” (Elmeri 10 v.) geandin seurakunnan jumalanpalvelusryhmämallin lisäksi on innostettava seurakuntia oman paikallisen mallin löytämiseen. Ennen kaikkea tarvitaan rohkaisua lasten kykyihin ja innokkuuteen luottamiseen. SANA Mari: Hartaudet ja jumalanpalveluselämä -koulutuksessa, joka toteutettiin Seurakuntaopiston ja SLK:n yhteistyökoulutuksena, oli jälleen paljon osallistujia. Tämä liittynee siihen, että kurssilla on perinteisesti paljon käytännön tekemistä. Samalla luodaan linjoja siihen, miten lasten ja perheiden jumalanpalveluselämä on osa koko seurakunnan jumalanpalveluselämää. Anita: Vuonna 2014 otettiin koulutuskentällä iso askel kaikenikäiset seurakuntalaiset huomioivaan suuntaan. Kirkon koulutuskeskuksen jumalanpalveluselämän kouluttajien asiantuntijaseminaari, jossa olin ensimmäistä kertaa mukana, päätti nimetä työryhmän, joka valmistelee sekä jatkoa jumalanpalveluselämän Tiellä, På väg -kehittämishankkeelle. Pääsin mukaan tähän Jukerra-työryhmään edustamaan lapsen huomioivaa työtapaa. On ollut innostavaa huomata, kuinka halukkaita kollegat ovat synnyttämään messukulttuuria, jossa ei niinkään pelätä virheiden tekemistä vaan tympeyttä ja seurakuntalaisten ulos sulkemista. Hyvää oli myös Terhi Paanasen kirkkohallituksesta tuottama Oskari ehtoollisella -video, jonka käsikirjoitusta ideoitiin yhdessä. Merkityksellinen oli myös Kaija Tiirolan kanssa tammikuun lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä vedetty kanava “Ehtoollinen, kaiken ikäisten aarre”. EHTOOLLINEN Anita: Tämän jumalanpalvelustekstin ”ehtoolliseksi” nostetaan jumalanpalveluselämän kehittämiseen ja kouluttamiseen liittyvät huippuhetket. Mari: Niitä olivat etenkin Kiva perhemessu -koulutuksen yhteiset messut! Anita: Totta! On aina mahtavaa nähdä, kuinka lasten läsnäolo tuo koulutusti- 22 Vuosikko 2014 lanteeseen todellista elämää. Nautin myös siitä, että paikalla Pyhän Annan lastenkirkossa Vantaalla oli suunnilleen yhtä paljon pappeja, kanttoreita ja kasvatuksen väkeä. Mari: Olen ilahtunut myös siitä, että Ylen taltioimissa messuissa kuulee Lasten virsi -kirjan lauluja, joita käytetään monipuolisesti. Myös kirjan virikemateriaalin psalmilaulut ja -vinkit ovat alkaneet elää seurakunnissa. Anita: Minusta oli hauskaa saarnata mikkelinpäivänä Nokian kirkossa ja nähdä, miten tuottamamme virikemateriaali muuttuu seurakunnan työntekijöiden käsissä ihan omanlaisekseen tapahtumaksi. Mari: Mikkelinpäivän materiaali työstettiin yhteistyössä Helsingin seurakuntayhtymän kanssa. Helsingin seurakuntayhtymän materiaali perustui Ruusukorva ja kyyhkynen -kirjaan. Valtakunnallisesti materiaalista tuli erilainen. Yhteistä olivat kuitenkin perusteemat sekä mikkelinpäivän messun otsikko ”Valo on jo täällä”. PÄÄTÖS Mari: Yksi asia vietiin vuoden aikana “todelliseen päätökseen”: Jumis. fi -sivusto päätettiin lopettaa. Sivusto ei koskaan toiminut sellaisena jumalanpalvelusmateriaalin jakopaikkana seurakunnan työntekijöille kuin piti. Jotain materiaalia saatiin, mutta lähtökohtaisesti kaikki kulki järjestöjen työntekijöiden kautta. Sivusto on pystyssä vuoden 2016 loppuun, mutta sinne ei enää lisätä materiaalia. Tämän myötä SLK kehittää omia verkkosivujaan jumalanpalveluksen tukimateriaalin osalta. Samalla SLK parantaa mikkelinpäivään liittyvän jumalanpalvelusmateriaalin löydettävyyttä ja siitä tiedottamista. Tähän saakka materiaali on julkaistu järjestön verkkosivulla ja lähetetty paperiversiona kirkkoherroille menevässä kirjeessä. Vuonna 2014 mukana oli myös kanttoreille osoitettu kappale. Saadun palautteen mukaan aineisto ei kuitenkaan aina päätynyt mikkelinpäivän jumalanpalvelusta suunnittelevalle ryhmälle. Tämän takia SLK:sta lähetettiin syksyllä kirkkoherroille kysely, jolla selvitettiin materiaalin toimivuutta, käyttöä ja leviämistä (ks. s. 8). Pyhäkoululehden toimituskunta tutustui Huiskeeseen. Kuvassa Aila Alarotu (edessä) ja Hanna Pulkkinen. PYHÄKOULUTOIMINNAN INNOSTUNUTTA JÄNTEVÖITTÄMISTÄ Lasten Pyhäkoulun, Pyhäkoululehden ja www.lastenkirkko.fi verkkosivuston kehittämiseksi laadimme pyhäkoulutoiminnalle matriisin, joka sai vaikutteita Rauna Sirolan ja Kaisa Raittilan kirjoittamasta esikoulumateriaali Huiskeesta. Äkkiseltään voi tuntua, että juuri tätähän on ennenkin tehty, mutta matriisi on auttanut kirkastamaan yhteistä ajatusta sekä pyhäkoulutoiminnan suunnittelussa että arvioinnissa. Tässä siis pyhäkoulun sisällölliset osa-alueet: *Ihmettelen Jumalaa Auttaa tutkimaan kristinuskon tiedollista puolta. Pohjana raamatunkertomukset, kirkkovuosi ja katekismus *Nauran ja leikin Arvostaa ja antaa tilaa lapsen omalle tavalle olla: leikki, huumori, taide *Minä ja muut Harjaannuttaa sosiaalisia ja eettisiä taitoja *Opin ja harjoittelen Vahvistaa lapsen taitoja, joita voi käyttää kodin juhlissa ja arjessa, jumalanpalveluksessa ja diakoniassa *Ympäristö ja luonto Vahvistaa lapsen sitoutumista luontoon ja sen suojeluun *Ilmaisen itseäni Antaa tilaa lapselle kertoa ajatuksiaan ja tunteitaan eri keinoin *Noudatan tapaa Vahvistaa lapsen omaa kristillistä identiteettiä ja siihen liittyviä tapoja, kuten rukousta ja meditaatiota Tulevaisuuden suuntaviivoja SLK kehitti pyhäkoulutoimintaa tiiviissä yhteistyössä Suomen Pyhäkoulun Ystävät ry:n kanssa. Vuonna 2014 ilmestynyt Ystäväkirja (julkaisija SPY), joka pitää sisällään tämän 20-vuotiaan SLK:n jäsenyhdistyksen historiikin sekä tulevaisuuden suuntaviivat, on saanut kiittävää palautetta lukijoiltaan. Ystäväkirjaa olivat kirjoittamassa Pertti Luumi, Eija Pakkala ja Anita Ahtiainen. Sen toimitti Erja Saarinen. Kirja lähetettiin kaikille Suomen ev.lut. seurakuntien kirkkoherroille. Se oli tarjolla myös kirkolliskokousedustajille. SPY:n projektityöntekijä Mervi Ritokoski oli yhteydessä kaikkiin Mikkelin hiippakunnan kirkkoherroihin ja tiedusteli pyhäkoulun tilannetta ja tulevaisuuden näkymiä. Ikävä kyllä monella tuntui olevan melko negatiivinen tuntuma ylipäänsä kirkon mahdollisuuksiin herättää ihmisten mielenkiintoa tässä ajassa. SPY ry:n kannustava tuki ja selkeät ”Taiton suuntaviitat” tulevat siis todella tarpeeseen. Yhteydenottojen pohjalta alettiin valmistella Pyhäkoulutsemppi-tapahtumaa Mikkelin hiippakuntaan vuodelle 2016. Tsempin toteuttavat paikallisseurakunnat, SPY ja SLK. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 23 GODLY PLAY ANTAA TILAA KASVAA Satu Reinikainen Vuoden 2014 alussa ilmestyi uusi Godly Play -ohjaajan opas Jeesus ja kirkko. Koska tuoretta kirjaa oli tarpeen tehdä tunnetuksi ja saada käyttöön seurakunnissa, nousi Godly Playn esillä pitäminen tila-kärkeä konkretisoivaksi painopisteeksi etenkin SLK:n Seurakunta ja koti -tiimin työssä. Kirja on Jerome Berrymanin Godly Play -oppaista kahdeksas, viides suomeksi julkaistu. Käännöksen laajaan johdantoon on koottu hyviä suomalaisia Godly Play -käytäntöjä ja vastauksia haasteellisiksi osoittautuneisiin kysymyksiin. Berryman tiivistää teoriaosuudessa menetelmänsä keskeiset ajatukset. Henkisen, fyysisen, ajallisen, emotionaalisen, auditiivisen ja visuaalisen tilan merkitys hengelliselle kasvulle selkiytyy kirjan myötä entisestään. Helmikuussa järjestettiin Seurakuntaopistolla Godly Play -ajankohtaispäivät perusajatuksella Godly Play antaa tilaa kasvaa. Mukana oli myös Carolynn Prichard Englannista. Godly Playn ohjaamisen lisäksi hän on syventynyt lasten osallisuuteen jumalanpalveluselämässä. Oli myös mukava myös kuulla, mitä pastorit Erika Kallio ja Tuija Wilman olivat löytäneet Godly Playn raamattuteologiasta Kirkon koulutuskeskuksen pitkällä raamattukurssilla. Hengelli- 24 Vuosikko 2014 syyttä pohdittiin niin Juha Luodeslammen valitsemien suomalaisten elokuvanpätkien kuin uskonnonpsykologi Rebecca Nyen ajatusten pohjalta siten, ettei elämän hengellinen ulottuvuus varmasti jäänyt kapeasti hartauden rajojen sisälle. Godly Play hengellisen ohjauksen menetelmänä oli aiheena myös Elyssä Englannissa järjestetyssä Euroopan GP-kouluttajien tapaamisessa, johon myös SLK:n kouluttaja osallistui. Hitaasti eteenpäin Godly Play on monelle ongelma. Sen lapsilähtöisyyttä ja luovuutta epäillään. Menetelmän pelätään olevan vaikea ja materiaalien kalliita. Tähän kaikkeen on syynsä, joita kirjassa Jeesus ja kirkko avataan. Useimmiten ennakkoluulot hälvenevät, kun saa ihan oikeasti osallistua hyvin ohjattuun Godly Play -työskentelyyn. Jotta selviäisi, mitkä ovat Godly Play -menetelmään liittyvät todelliset kysymykset, Seurakunta ja koti -tiimi päätti ottaa Godly Playn vaikuttavuuden arvioinnin kohteeksi. Toteutusta kokeilleille suunnattua kyselyä valmisteltiin ja se toteutetaan keväällä 2015. Haasteelliseksi koulutusten arvioinnin tekee se, että Godly Play -peruskursseja pääsevät vetämään useimmiten muut kuin SLK:n Godly Play -kouluttajat, koska järjestön koulutuspäivä on muita merkittävästi kalliimpi. SLK:n kouluttajan ainoa peruskurssi vuonna 2014 alkoi Viro-yhteistyön puitteissa Tallinnassa. Koulutuskysyntä nousi kuitenkin selvästi vuoden aikana. Osin tähän on syynä ihmisten innostus Tuula Valkosen Godly Playn pohjalta kehittämään Deep Talk -menetelmään, joka toimii hyvin työyhteisöjen kehittämisessä. SLK:lla olisi myös mahdollisuus viedä Godly Playtä Venäjälle ja Islantiin, jos taloudelliset resurssit saadaan järjestettyä. Innostusta työhön tuovat vahvat myönteiset kokemukset menetelmän toimivuudesta. Sellaiset kuin viisi vuotta menestyksekkäästi Nokian raamattuhuonetta luotsanneen Maarit Saarisen terveiset: "Raamattuhuone on helmi, joka todellakin antaa lapselle luvan olla kiireettömästi Pyhän äärellä. Siellä ei kukaan kyseenalaista lapsen leikkiä, ihmettelyä, kyselyä, jotka liittyvät Taivaan isään, Raamattuun ja kaikkeen elämän ihmeellisyyteen. Työskentely raamattuhuoneella on antanut itsellenikin luvan ihmettelyyn ja kyselyyn tuttujenkin kertomusten äärellä. Lasten vastaukset, pohdinnat ovat aina hienoa kuultavaa, ja kiireetön ilmapiiri ilman monia siirtymiä ja aikatauluttamisia on opettanut minua olemaan enemmän läsnä lapsille ja itsellenikin – ja Jumalalle." O IKEUS USKONTOKASVATUKSEEN Näkökulma Uskontokasvatus puhututtaa varhaiskasvatuksessa ”Yhteiskunnassa on tiedostettu uskontokasvatus lapsen hyvän kasvun tärkeäksi osaksi.” Valmisteilla oleva varhaiskasvatuslaki on ollut vahvasti esillä viime vuoden aikana useissa lehtikirjoituksissa ja muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Työryhmä sai esityksen laista valmiiksi hallitukselle, mutta sen läpimeno ei ole vieläkään varmaa. Lakiesitys on ollut esillä kaikissa varhaiskasvatusta koskevissa koulutuksissa ja seminaareissa myös uskontokasvatuksen näkökulmasta. Sitä, miten nyt voimassa oleva vasu uusiutuu, ei ole ennustettavissa, mutta jo valmistunut esiopetussuunnitelman perusteet antaa hyvää pohja-ajattelua sille, miten uskonto- ja kulttuurikasvatusta tullaan varhaiskasvatuksessakin ehkä linjaamaan. Esiopetuksen katsomuskasvatuksessa tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja katsomukset. Tavoitteena on auttaa lasta ymmärtämään ja kunnioittamaan erilaisia katsomuksellisia perinteitä sekä niihin liittyviä tapoja ja käsityksiä. Lapsia rohkaistaan erilaisten elämänkysymysten pohdintaan yhdessä toisten kanssa ja tätä kautta vahvistetaan ymmärrystä eri uskontoihin ja katsomuksiin liittyviin käsitteisiin. Kaikissa varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen koulutusten keskusteluissa on vahvasti todettu se, että varhaiskasvatus on uusien haasteiden edessä. Lasten kasvu- ja kasvatusympäristö on yhä monikulttuurisempi, moniulotteisempi, moniarvoisempi ja moniuskontoisempi. Erilaisten katsomusten privatisoituminen jatkuu, ja samanaikaisesti kiinnostus uusia uskonnollisia liikkeitä kohtaan kasvaa. Miten huomioidaan lasten uskontokasvatuksessa se, että yhä useampi aikuinen rakentaa uskonnollista viitekehystään poimien vaikutteita ja elementtejä eri traditioista ja kulttuureista? Ympäristön muuttuva moninaisuus lisää lapsen tarvetta saada tietoa omasta ja muiden taustoista. Tähän onkin kiinnitetty kuluneen vuoden aikana erityistä huomiota sekä mentorikoulutuksissa että uskontokasvatuksen kouluttajakoulutuksissa. On tärkeää, että myös kirkon ”sisällä” toimivat varhaiskasvattajat ja päivähoidon uskontokasvatusta tukevat mentorit omaavat valmiuden uskontosensitiivisyyteen ja kasvavat erilaisuuden ymmärtämisessä. Kaikessa kasvatuksessa arvot ja asenteet välittyvät vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Koulutuksessa on ollut esillä kaikkien traditioiden positiivinen huomioiminen, lapsen osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen myös sitä kautta, että kasvattajalla tulla olla rohkeutta antaa tilaa lasten elämänkysymyksille ja niihin liittyville keskusteluille. Kulttuurisen ja katsomuksellisen lukutaidon kehittäminen niin kasvattajien kuin lasten parissa on päivähoidon tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Tässäkin tukena voi olla mentori, joka rohkaisee nostamaan esiin niin kirkkomme omia perinteitä kuin muiden uskontojen traditioita ja tuomaan ne osaksi varhaiskasvatuksen arkea. Jokaisella lapsella on oikeus omaan uskontoon ja kulttuuriin. Tätä puoltaa myös voimassa oleva Vasu ja sen uskonnolliskatsomuksellinen orientaatio. Viime vuoden aikana kirkkohallituksen uskontokasvatusta tukevassa työryhmässä alettiin rakentaa uudenlaista nettimateriaalia kyseisen orientaation ja kirkon antaman kasteopetuksen selventämiseksi. Materiaalin työstämistä jatketaan, ja sen valmistuttua esitys on kaikkien vapaasti käytettävissä. Tiina Haapsalo USKONTO LAPSUUDEN KULTTUUREISSA Maaliskuinen ”Uskonto lapsuuden kulttuureissa” -uskontokasvatussymposium järjestettiin monien tahojen yhteistyönä. SLK:n lisäksi tapahtuman valmisteluun osallistuivat Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian laitos ja opettajakoulutuslaitos, Itä-Suomen yliopisto, Ebeneser-säätiö, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Helsingin seurakuntayhtymä, Seurakuntaopisto sekä kirkkohallitus. Päätoimikunnan puheenjohtajana toimi SLK:n pääsihteeri. Pääesitelmän symposiumissa pitivät professori Henrik Simojoki Saksasta ja professori Kristiina Kumpulainen Helsingin yliopistosta. Lisäksi työskenneltiin yhdeksässä työpajassa, joiden teemat vaihtelivat pedagogisesta johtamisesta Lapseen Raamatussa ja verkkotyöstä uskontokasvatuksen uusimpaan tutkimukseen. Päivän puheenjohtajana toimi emerituspiispa, emeritusprofessori Gustav Björkstrand. Osallistujia oli yli odotusten 170. Symposiumin puheenvuorot ilmestyvät kirjassa Uskonto lapsuuden kulttuureissa (Lasten Keskus 2015). Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 25 Uskontokasvatuksen mentorointi edistyy Varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen erilaiset koulutukset ovat olleet monella eri tavalla kysyttyjä ja toteutuneita vuoden 2014 aikana. Varhaiskasvatuksen mentorointi uskontokasvatuksessa on jo osa useiden seurakuntiemme varhaiskasvatuksen arkea, ja tämän työotteen haltuun ottamiseksi koulutusta on edelleen tarvittu. Kuluneen vuoden aikana mentorikoulutuksia on toteutunut sekä seurakunta- että rovastikuntatasolla. Valtakunnallisesti Helsingissä on pidetty oma koulutuksensa. Lapuan Kristillisellä opistolla toteutui tilauskoulutuksena oma kokonaisuutensa, johon osallistuivat myös opiston lastenohjaajakoulutuksessa olevat opiskelijat. Vuoden aikana on ensimmäistä kertaa 26 Vuosikko 2014 pidetty myös kaksi seminaaripäivää mentorointityötä jo pidempään tehneille varhaiskasvattajille. Päivä toteutettiin sekä Helsingissä että Oulussa ja sai hyvän vastaanoton ja palautteen. Kehittyvä mentori -päivässä päivitettiin päivähoidon pedagogiikkaa, kokonaisvaltaista kasvatusnäkemystä, kasvatuskumppanuutta päivähoidon arjessa ja uskontokasvatusta osana sitä. Päivässä nostettiin esiin toteutettuja mentorointimalleja eri seurakunnissa ja pohdittiin tämän hetken haasteita työssä. Valmisteilla oleva varhaiskasvatuslaki sekä esiopetuksen opetussuunnitelma olivat vahvasti esillä kaikissa koulutuksissa. Kouluttajatyöryhmäämme kuuluu kahdeksan varhaiskasvatuksen ammattilaista suhteellisen laajalta alueelta Oulun ympäristöstä. Yksi jäsenistämme on päivähoidon edustaja, kuusi toimii seurakunnan lapsityönohjaajina ja minä kasvatusaineiden opettajana Kalajoen Kristillisen Opiston Oulun toimipisteessä, jossa vastaan lapsi- ja perhetyön perustutkinnon aikuisten monimuotokoulutuksesta. Olemme kaikki kouluttajakoulutuksen käyneitä; suurin osa vuosia sitten, kolme meistä on ”tuoreita” kouluttajia. Kokoonnumme yleensä kaksi kertaa lukukaudessa pohtimaan yhdessä uskonto-/katsomuskasvatukseen liittyviä asioita. Kerromme ajankohtaiset kuulumiset jokainen omalta saraltamme: mitä kuuluu, millaisiin haasteisiin olemme törmänneet, mitä uusia suunnitelmia yhteistyöhön päivähoidon kanssa on, kuka on kouluttanut, ketä ja mitä? Jaamme ideoita ja kokemuksia. Siinä sitä aina riittääkin muutamaksi tunniksi keskusteltavaa. Viimeisin kouluttajakokoontumisemme oli syyskuussa. Pohdimme jatkokoulutuksen sisältöjä niille päivähoidon varhaiskasvattajille, jotka ovat jo saaneet peruskoulutuksen uskonto-/katsomuskasvatukseen. Mietimme sisällöksi sitä, miten mentori voi olla auttamassa henkilökuntaa mietittäessä, kuinka vanhempien kanssa keskustellaan uskonnollis-katsomuksellisen orientaation toteutuksesta lapsen vasua tehtäessä. Ensimmäisen aiheeseen liittyvän koulutuksen pidämme Kempeleessä syksyllä 2015. Haluan rohkaista myös muita samansuuntaiseen yhteiseen työskentelyyn kuin me täällä Oulun seudulla olemme jo vuosia tehneet. Toisiltamme saamamme rohkaisu ja tuki on ollut korvaamatonta. Siitä, että uskomme yhteistyömme voimaan, kertoo se ilon ja naurun määrä, joka kokoontumisiimme sisältyy. Sirkka Mattila pohjoisen alueen uskontokasvattajakouluttajien toiminnasta SEITSEMÄS VIRSIVISA KÄYNNISTYI KOHINALLA Keskustelua Virsivisan luvallisuudesta kouluissa käytiin laajaa mediakeskustelua eri puolella Suomea - Helsingin Sanomimien aloitteesta. Syksyllä käynnistyi seitsemäs 3.- ja 4.-luokkaisille suunnattu valtakunnallinen Virsivisa. Kyseessä on kouluille suunnattu hanke, joka toteutetaan pääasiassa osana koulu ja kirkko -yhteistyötä. Julkisuudessa esiintyneistä epäilyksistä huolimatta virrelle on yhä paikka myös koulussa. Mukaan ilmoittautui yhteensä 245 ryhmää tai luokkaa ja koululaisia kaikkiaan 4 500. Virsivisa palvelee koululaista, uskonnonopetusta ja virttä ”Virsi mainitaan opetussuunnitelmassa uskonnonopetuksen oppiaineksena. Virsivisa antaa kouluille mahdollisuuden ja työvälineitä puuhata virren parissa; eri tavoin toteutettuna virsi muuntuu moneksi”, musiikkikouluttaja Mari Torri-Tuominen muistuttaa. ”Kulttuurisesti virsi puhuu montaa kieltä: vanhaa ja uutta, vierasta ja tuttua. Monikulttuurisessa maailmassa virsi ja musiikki voi olla merkittävä tekijä ihmisten välisessä vuoropuhelussa.” Virsivisaan osallistuneiden koululaisten mielestä ”tehtävät ovat kivoja”, ”laulaminen on hauskaa” ja ”visailu jännittävää”. ”Visaan osallistuvat lapset ovat löytäneet hyvin myös virren olemuksen. Yhdessä laulettu virsi on musiikillisesti voimakas tekijä”, Torri-Tuominen painottaa. Syksy kului virsiin tutustuessa; varsinaiset visavaiheet sijoittuvat keväälle 2015. Valtakunnallinen finaali järjestetään Kirkkopäivien yhteydessä ohjelmayhteistyönä lastenteatteritapahtuma Kuulaan kanssa Kuusankoski-talossa 22. toukokuuta. Virsivisan järjestää Seurakuntien Lapsityön Keskus. Yhteistyökumppaneita ovat Kirkkohallitus, Opetushallitus ja PTK – poikien ja tyttöjen keskus. Virsivisan paikallisessa toteutuksessa ovat mukana koulut, seurakunnat ja hiippakunnat. Visan suojelijana toimii Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen. Virsivisa-työryhmä (alarivi vasemmalta luokanopettaja Terhi Niinimaa Tampereelta, kanttori Marianna Pellinen Kuusankoskelta, musiikin asiantuntija Teija Tuukkanen kirkkohallituksesta, ylärivi vasemmalta musiikkikouluttaja Mari Torri-Tuominen Seurakuntien Lapsityön Keskuksesta sekä visan projektisihteeri Riikka Jäntti) pohdiskeli ankarasti tulevien visavaiheiden kysymyksiä valmistellessaan. Ryppyotsaisuudesta oltiin kuitenkin kaukana – kuten myös itse visassa. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 27 y HDESSÄ OLEMME ENEMMÄN SEURAKUNNALLISET LAPSI- JA NUORISOTYÖN JÄRJESTÖT ALOITTIVAT TUNNUSTELUT FUUSIOSTA Seurakuntien Lapsityön Keskus, Poikien ja Tyttöjen Keskus sekä Nuorten Keskus ovat tehneet vuosia tiivistä yhteistyötä Kirnu-yhteistyön puitteissa. Vuosien kuluessa on aika ajoin noussut esille kysymys myös järjestöjen yhdistymisestä. Kysymys nousi jälleen keskusteluun noin kaksi vuotta sitten. Aluksi johtajat, myöhemmin myös puheenjohtajat, pohtivat yhteistyön tiivistämisen mahdollisuuksia. Keväällä 2014 kaikki järjestöt tekivät samansisältöisen päätöksen ohjausryhmän asettamisesta selvittämään järjestöjen yhdistymisen mahdollisuuksia. Fuusiota selvittävään työryhmään järjestöt nimesivät kirkkoherra Aulikki Mäkisen, pastori Aila Mäkisen, kirkkoherra Kimmo Reinikaisen, opetusneuvos Pekka Iivosen, suunnittelija Liisa Sahin ja nuorisotyönohjaaja Petri Katkon. Puheenjohtajana toimii YTM, OTM Hanna-Mari Manninen. Ohjausryhmä on perehtynyt yksityiskohtaisesti järjestöjen identiteettiin, toimintaan, talouteen, henkilöstöön ja tavoitteisiin. Nykytilanteen pohjalta on arvioitu sitä, olisiko yhdistyminen mielekästä ja mahdollista. Työ on kesken, joten lopullista ehdotusta jatkosta ei vielä ole. Kullakin järjestöllä on pitkä historia, ja ne ovat työalansa edelläkävijöitä. Mahdollisella yhdistymisellä haluttaisiin turvata entistä vahvemmin lapsen ja nuoren äänen kuuluminen kirkossa ja yhteiskunnassa. Huoneentaulu muistutti seurakuntavaaliehdokkaita lasten ja nuorten oikeuksista Vuosi 2014 oli seurakuntavaalivuosi. Vaaleja käytiin teemalla Usko hyvän tekemiseen. Asiaa pidettiin esillä muun muassa järjestön lehdissä. Seurakunnalliset palvelujärjestöt Seurakuntien Lapsityön Keskus, Poikien ja tyttöjen keskus sekä Nuorten Keskus valmistelivat yhteistyökumppaniensa ehdokkaille huoneentaulun ”Kaikkien kirkko”. Siinä esitetyt teesit muistutti ehdokkaita ja myös äänestäjiä lasten ja nuorten oikeuksista kirkossa. Teesit näkyivät seurakuntavaalikoneessa. Ehdokkaiden oli mahdollista sitoutua teesien noudattamiseen. Lähes kaikki sitoutuivat yhteen tai useampaan teesiin. Vaalikoneessa oli myös kysymys siitä, tulisiko alle 18-vuotiaiden saada oma edustajansa seurakunnan päätöksentekoon. Yli puolet seurakuntavaaliehdokkaista kannatti ehdotusta. 28 Vuosikko 2014 ”Synergia lapsen ja perheen hyvän edistämiseksi on lisääntynyt.” KIRNU edistää järkevää yhteistyötä SLK tekee tiivistä yhteistyötä kirkkohallituksen ja kirkollisten järjestöjen kanssa. Yhteistyön pohjana on Järjestöt ja kirkko -sopimus (Järki), jossa määritetään yhteistyön periaatteet ja kunkin vuoden yhteistoiminnan sisältö. Kirkolliskokouksen asettamaan Järki-neuvottelukuntaan osallistuvat keskeisimmät kirkolliset järjestöt, ja se kokoontuu kaksi kertaa vuodessa käsittelemään ajankohtaisia kysymyksiä. Kokoukset palvelevat järjestöjen keskinäistä tuntemista ja yhteistyötä. Kasvatuksen alueen järjestöt ja kirkkohallitus toimivat säännöllisessä Kirnu-yhteistyössä. Siihen osallistuvat SLK:n ohella Poikien ja tyttöjen keskus, Nuorten Keskus, Suomen Lähetysseuran kasvatustyö, Kirkon kasvatus ja perheasiat sekä Kyrkans Central för det Svenska Arbetet. Työlistalla on toiminnan yleisen koordinoinnin ja yhteistyön lisäksi esimerkiksi Kirkon kasvatuksen päivien valmisteluvastuusta sopiminen, verkostokokouksen valmistelu ja yhteisten hankkeiden edistäminen. Vuonna 2014 käytiin paljon keskustelua esimerkiksi lapsivaikutusten arvioinnista, Yhdessä maailmassa -hankkeesta ja tulevasta reformaation merkkivuodesta. Verkostokokous kokoaa kasvatuksen kentän Kirkollisen kasvatustyön toimijat kokoontuvat kerran vuodessa verkostokokoukseen, joka jatkaa Kirkon lapsija nuorisotyön neuvottelukokouksen toimintaa. Mukana ovat kirkkohallituksen Kasvatus ja perheasioiden edustajat, hiippakuntasihteerit, Kirnujärjestöjen johtajat sekä seurakuntien ja seurakuntayhtymien edustajat. Tavoitteena on suunnitella yhteistä toimintaa, edistää yhteisiä asioita ja hankkeita sekä pitää yllä kasvatuksen kentän yhteyttä koko Suomessa. Muuttuva toimintaympäristö ja uudet tehtävämäärittelyt tekevät yhteyden ylläpitämisestä haasteellista. Kevään 2014 kokoontumisen teemoja olivat lapset ja nuoret seurakuntatyön innovaattoreina, lapsi- ja nuorisotyö liikkeessä sekä reformaation merkkivuoden 2017 valmistelu. Koulutuskalenteri Seurakuntaopisto Seurakuntien Lapsityön Keskus ry Yhteinen koulutuskalenteri on yksi konkreettisimmista ja ulospäin näkyvimmistä yhteistyömuodoista. Kohti reformaation merkkivuotta Vuosi 2017 on reformaation merkkivuosi ja sen valmistelu on käynnistetty monella tavoin. Kirkkohallitus on asettanut monia työryhmiä eri teemoja varten. Pääsihteeri on jäsenenä syksyllä toimintansa aloittaneessa kasvatuksen työryhmässä. Ensimmäisessä kokouksessa pohdittiin reformaation merkitystä tämän ajan lapselle ja nuorelle. Historiallisten tapahtumien lisäksi reformaatio toi uudistumisen periaatteen, jota voidaan soveltaa eri aikoina. Maailma on monella tavoin muutoksessa aivan samalla tavalla kuin reformaation aikana: käsitys maailmankaikkeudesta, tiedonvälitys, maailmanpoliittinen tilanne ja ihmisten maailmankatsomus ovat voimakkaan muutoksen keskellä. Yhä useampi lapsi ja nuori kysyy, pärjäänkö minä, onko elämälläni merkitys. Reformaation esille tuoma armon ajatus on tärkeä myös tämän hetken maailmassa. YHDESSÄ AGRICOLAN JA KIRKKOPALVELUJEN KANSSA Aktiivisten edeltäjiensä perintönä SLK on saanut kiinteät yhteydet Seurakuntaopistoon ja nykyisin myös Kirkkopalveluihin. Pyhäkouluyhdistyksen perustaman Pyhäkouluopiston perustalle syntyi Seurakuntaopisto, joka sittemmin yhdistyi Kirkkopalvelujen kanssa. SLK on kaikkina vuosikymmeninä kantanut vastuuta Seurakuntaopiston koko toiminnan kehityksestä ja nyt myös osaltaan Kirkkopalvelujen kehityksestä. Pääsihteeri toimii Kirkkopalvelujen hallituksessa ja Agricolan toimikunnan puheenjohtajana. Toimikunta antaa hyvän mahdollisuuden kasvatuksen kentän yhteistyön edistämiseen, sillä muut jäsenet ovat Kirkon koulutuskeskuksen johtaja, Kirkon kasvatus ja perheasioiden johtaja, Kirkkopalveluiden jäsenpalveluyksikön johtaja sekä Seurakuntaopiston rehtori. Tämän lisäksi yksi järjestön kouluttajista kuuluu Seurakuntaopiston johtokuntaan. On vaikeaa erottaa, mikä tällaisessa työskentelyssä on yksittäisen henkilön rooli eikä työskentelyn yksityiskohtia voi edes käsitellä julkisesti. Näiden yhteyksien kautta SLK on kuitenkin mukana päättämässä merkittävistä kirkollisen kentän asioista: Seurakuntaopiston koulutustoiminnan kehittymisestä, Kirkkopalvelujen strategiasta, Kirkkopäivistä, Yhteisvastuukeräyksestä, Kotimaa-yhtiöiden ja Kotimaa-lehden tulevaisuudesta ja monesta muusta asiasta. Tämä antaa seurakunnille ja niiden lapsityölle tärkeän kanavan osallistua ja vaikuttaa. Hallinnollinen yhteys avaa mahdollisuuden entisestään tiivistyvään yhteistyöhön esimerkiksi Agricolan kanssa. Suunnittelemme ja toteutamme yhdessä seurakuntia palvelevaa koulutusta, teemme yhteistyötä neuvottelupäivien järjestämisessä ja Agricolan työntekijät antavat tärkeän panoksen työmme sisältöön. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 29 YHTYMÄT YHTEISTEN TEEMOJEN ÄÄRELLÄ SLK:n edustaja osallistui seuraavien tahojen työskentelyyn * Seurakuntaopiston johtokunta * Kirkkopalvelut ry:n hallitus * Agricolan toimikunta * Lapsiasiavaltuuskunta (varajäsen) * Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n hallitus * Järjestöt ja kirkko -neuvottelukunta * Kirnu-järjestöjen ja kirkkohallituksen Kirnu-yhteistyö * Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan työryhmä * Jumalanpalveluksen kehittämisryhmä * Kirkon varhaiskasvatuksen koulutuksen seurantaryhmä * Varhaiskasvatuksen uskontokasvatusta tukeva työryhmä * Tyttöjen ja poikien oikeudet kirkossa -työryhmä * Yhdessä maailmassa -hanke * Kanttorien henkilöstökoulutus -työryhmä * Musiikkikasvatuksen verkosto / Suomen musiikkikasvatusseura – FiSME ry * Lapsi ja musiikki seurakunnassa -kehittämismateriaalin työryhmä * Kirkkomusiikkilehden toimituskunta * Reformaation merkkivuoden kasvatuksen työryhmä * Pienelle parasta -työryhmä * Kirkon vahvuuden työryhmä * Kirjamessujen kirkon osaston suunnitteluryhmä * Jumis.fi-jumalanpalveluselämän verkkoportaalihanke * KKP–SO–SLK:n yhteisen kehittämispäivän suunnitteluryhmä * lastenkirkko.fi-sivuston toimituskunta 30 Vuosikko 2014 Suurten seurakuntien ja seurakuntayhtymien edustajat tapasivat järjestön toimistolla helmikuussa. Mukana oli 26 osallistujaa. Päivän aiheet oli koottu osallistujilta etukäteen, ja aluksi he kertoivat työn nykyisestä tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä omalla paikkakunnallaan. Yhteisesti kiinnostavia teemoja käsiteltiin myös laajemmin. Espoon hiippakuntasihteeri, kirkolliskokousedustaja Mika Nurmi valotti kokonaiskirkon muutosta kirkolliskokouksen käsittelyssä olevan seurakuntarakenteen muutosehdotuksen pohjalta. Helsingin varhaiskasvatustiimi käsitteli lapsen kas- vun ja hengellisyyden tukea Pienelle parasta -hankkeen kolmevuotiaille suunnatun vaiheen pohjalta. Varhaiskasvatuksenohjaaja Päivi Hyystinmäki-Suomi kertoi Lahden seurakuntayhtymässä kehitetystä huolenpidon pedagogiikasta. Yhteinen työskentely nosti esille tarpeen ottaa julkisesti kantaa lasten ja perheiden parissa tehtävän työn kehityssuuntiin, ja tapaamiseen osallistunut Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän lapsityön johtaja Mirkka Torppa kirjoittikin aiheesta useampaan lehteen. Mika Nurmi vieraili yhtymätapaamisessa. Pienelle parasta -hanke etenee. Joulukuiset avoimet ovet ovat hyvä paikka tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Yhteistyötä hiippakuntien kanssa tehdään muun muassa neuvottelupäivien osalta. Varhaiskasvatuksen neuvottelupäivien juontajapari kouluttaja Kaisa Aitlahti ja hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen. Kohti lapsiystävällisempää yhteiskuntaa YHTEISTYÖTÄ LAPSIASIANEUVOTTELUKUNNASSA JA LASTENSUOJELUN KESKUSLIITOSSA Pääsihteeri on osallistunut lapsiasiavaltuutetun johtaman lapsiasianeuvottelukunnan työskentelyyn. Neuvottelukunta kokoaa yhteen keskeisimmät lasten parissa toimivat yhteiskunnalliset toimijat, ministeriöt, opetushallituksen, kirkkohallituksen ja järjestöt. Asialistalla ovat ajankohtaiset lainsäädäntökysymykset, opetussuunnitelmauudistukset, lastensuojelukysymykset ja muut lasten elämään vaikuttavat keskeiset asiat. Lapsiasiavaltuutettu raportoi toiminnastaan ja saa tukea asioiden valmisteluun. Neuvottelukunta vahvistaa eri toimijoiden yhteyttä toisiinsa, edistää yhteisiä toimintalinjauksia ja yhteistä käsitystä lasten asioiden kehityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuoden 2014 kokouksissa vierailivat muun muassa valtiovarainministeri Antti Rinne ja Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen. SLK on myös Lastensuojelun Keskusliiton jäsenjärjestö. Sen toimintaan on osallistuttu muun muassa ehkäisevän työn neuvottelukunnassa. Syksyllä pääsihteeri valittiin kolmivuotiskaudeksi Lastensuojelun Keskusliiton hallitukseen. Valinta tapahtui SLK:n, Kirkkopalvelujen, Seurakuntaopiston, Poikien ja tyttöjen keskuksen sekä Nuorten Keskuksen yhteisen ehdotuk- sen pohjalta. Valinta vahvistaa SLK:n yhteyttä lastensuojelukenttään ja yleisemmin yhteiskunnan ja yhteiskunnallisten järjestöjen suuntaan. Hallituksen jäsenyys antaa mahdollisuuden vaikuttaa koko yhteiskunnan lastensuojelun suuntaan ja tärkeimpiin toimintoihin ja tuoda seurakuntien näkökulman tähän toimintaan. Samalla on mahdollista edistää yhteisten teemojen ja asioiden etenemistä seurakuntakentällä. Valinta liittyy myös järjestön toimintastrategiassa ilmaistuun haluun tukea niitä lapsia, joilla ei ole parhaat mahdollisuudet hyvään elämään. hiippakunnat SLK:n yhteistyökumppanit KJY KK KT Valtiovalta virsivisa kirkkohallitus KKp KcSA Kasvatuksen linjaukset, painopiste OKM LOS KDS Järki-sopimus VASU Kirkon kasvatuksen verkostokokous lastenkirkko.fi ka is u t Ju Koulutus, konsultointi, strategiatyö PTK KIRNU Kasvatusasiain jaosto sen NK SLS Lapsi on ilo – kaikkialla, Yhdessä maailmassa Lasten keskus JA KIRJAPAJA oy Yhteistyösopimus kirkkopalvelut Seurakunnat l Järjestöjen kokous Järjestöyhteistyön neuvottelukunta Neuvottelukunta Lapsiasiavaltuutetun toimisto seurakuntayhtymät SEURAKUNTAOPISTO / Agricola Koulutuskalenteri kouluttavat laitokset Pikkuväki, Pyhäkoululehti, Lasten Pyhäkoulu SLK ry Lapsi-messut Suomen messut Viestintä, vaikuttaminen Jäsenjärjestöt SPY KLO KLTO KLT Neuvottelupäivät SKUL SKML kansalaisjärjestöt Kirkkomusiikkilehti Aikakauslehtien liitto Jäsenyys allianssi Jäsenyys Lastensuojelun keskusliitto Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 31 Näkökulma SLK YHDESSÄ MAAILMASSA Kirjoittaessani tätä facebookissa jaetaan innokkaasti kuvia vuoden 2015 pakolaisnaiseksi valitusta eteläsudanilaisesta Therese Ngouhtista. Sinnikäs taisteluni monikulttuurisuuden lisäämiseksi pyhäkoulutoiminnassa liittyy vahvasti tähän ihanaan naiseen. Olin lähetysjuhlilla tavannut hänen miehensä Samuel Luakin ja pyytänyt saada tutustua sudanilaisten jumalanpalvelusyhteisöön, joka kokoontui tuolloin Länsimäen kirkossa Vantaalla. Kun eräänä sunnuntai-iltana pysäköin kirkon pihaan nolona myöhästymisen pelosta, sain pian mukavan opetuksen mahtavasta moninaisuudesta. Jumalanpalveluksen ilmoitettuna alkamisaikana kirkolla oli ihmisiä lauluharjoituksissa, jotkut rukoilivat. Kun kyselin pastori Samuelin perään, sain kuulla, että hän on kyllä tulossa. Jumalanpalvelus alkoi pikkuhiljaa sitä mukaa, kun väkeä saapui ja pappikin ehti paikalle. Samaan aikaan Therese piti kirkon yläkerrassa pyhäkoulua yli kahdellekymmenelle lapselle ja nuorelle. Meteli oli melkoinen. Theresen hymy ei hyytynyt, vaikka elämä tuntui olevan todella täynnä: perheessä kolme todella vilkasta poikaa, lastenohjaajaopinnot ja vielä tämä oma pyhäkouluryhmä. Sovimme, että käytyään Etelä-Sudanissa sukuloimassa hän ja Samuel ja pojat tulisivat Pyhäkoulusymposiumiin ja avaisivat yhdessä Sakari Löytyn kanssa pyhäkouluväelle monikulttuurisuuden haasteita ja iloja. Olimme huojentuneita, että näin todella tapahtui, sillä Sudanin matkallaan perhe joutui sodan keskelle. Lähisukulaisia katosi, ja paluu Suomeen vaikutti välillä epävarmalta. Therese ja Samuel eivät olisi halunneet Suomessa kasvaneiden poikiensa kokevan sodan todellisuutta. Kun he opettivat meille iloisia lauluja Jeesuksesta, minusta tuntui, että olin ihanalla tavalla näiden ”lähetystyöntekijöiden” hoitama. Katri Saarela Katri Saarela 32 Vuosikko 2014 Therese ei päässyt opintojensa vuoksi mukaamme Päiväkumpuun Pyhäkoulunohjaajien monikulttuuriselle taideleirille, mutta Samuelin hartauspuheet olivat tärkeä osa leirimme kokonaisuutta. Leirin toteutimme yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa. Leirin rahoittamiseen saatiin tukea niin Kirnu-järjestöjen Yhdessä maailmassa -hankkeelta kuin Suomen Pyhäkoulun Ystäviltäkin. Suurin osa leiriläisistämme tuli Parkanosta Eleonora Printzin innostuksen vauhdittamana. Kaikkiaan meitä oli mukava noin 20 leiriläisen ja ohjaajan joukko, joka sai tehdä draamallista ja musiikillista matkaa Tansaniasta Suomeen, läpi Raamatun suurten kertomusten. Minna Kinin suunnittelemat kädentyöt tuottivat meille matkaikonin, passin taivaaseen ja laukun, johon sai ottaa kaikkein tärkeimmät tavarat. Mediatoimittaja Katri Saarela kävi kuvaamassa päätöstyöskentelymme sunnuntaina. Video löytyy youtubesta nimellä Monikulttuurinen taideleiri. Kielten iloista sekamelskaa toimistolla Syyskaudella sain valmistella Espoon seurakuntien monikulttuurisuustyön sihteerin Matti Peiposen tilauksesta pyhäkoulunohjaajakoulutuksen pääkaupunkiseudun maahanmuuttajille. Päädyimme kahden päivän kokonaisuuteen, jota mahdollisesti jatketaan vielä myöhemmin. Sain 23 nimen osallistujalistan. Nimet kuulostivat kiinalaisilta, venäläisiltä, virolaisilta ja suomalaisilta. Valmistin koulutustilan SLK:n toimistolle lauantaiksi ja olin aamulla äimistynyt: kaikki saapuivat paikalle! Puhuimme kaikkia kieliä sekaisin, työskentelimme, laitoimme ruokaa, nauroimme paljon. Minusta tuntui, että jotain uutta ja hyvää oli nyt todella saatu käyntiin. Anita Ahtiainen SLK MAAILMALLA Kirche mit Kindern Lähdimme toukokuussa Dortmundiin suureen Kindergottesdienst-tapahtumaan hakemaan ideoita reformaation juhlavuoden viettoon lasten kanssa. Saksan luterilaisten maakirkkojen tapahtumaan kokoontui 2 000 kirkon varhaiskasvatuksen ystävää, sekä vapaaehtoisia että työntekijöitä. Into ja rakkaus lasten kanssa tehtävään hengelliseen työhön – ja lapsiin itsessään – näkyi kaikessa. Juhlavuoden ideoita emme paljonkaan saaneet, mutta sen sijaan loimme kontakteja tulevaa yhteistyötä varten, saimme monipuolisessa ohjelmassa uusia ajatuksia ja pääsimme kokemaan erinomaisesti toteutetun suuren tapahtuman osallistujan näkökulmasta. Saksalais-suomalainen yhteistyö jatkuu Suomessa vuonna 2015 järjestettävän seminaarin merkeissä. Dortmundissa paikalla Anita Ahtiainen ja Kaisa Aitlahti (kuvat) Dortmundin ”lastenkirkkokokoontumisessa” sai halata lapsen oikeuksia puolustavaa pylvästä. Se on rakennettu eri maanosista peräisin olevista puista. Pyhäkoulu yhdistää Pohjoismaita On kannustavaa tietää, että kaikissa Pohjoismaissa tehdään työtä, jolla mahdollistetaan lapsille pyhäkoulu. Tiedon vahvistamiseksi järjestetään vuosittain pohjoismaisten pyhäkoulujärjestöjen tapaamisia. Vuonna 2014 pyhäkoulua Pohjoismaissa kannattelevat järjestöt tapasivat Islannissa. Kokouspaikkana oli vaikuttava Skalholt, jossa on koulutettu pappeja noin tuhat vuotta, eli koko sen ajan, kun islantilaiset ovat pitäneet saartaan kristittynä maana. Islantilaiset ovat talouden rajusti heikennyttyä osanneet ottaa käyttöön tärkeimmän resurssin: seurakuntalaiset. Huomattava apu on myös internetistä, joka mahdollistaa tiedon ja ideoiden jakamisen edullisesti. Elin Johansdottir työskentelee Reykjavikissa piispan toimistossa ja koordinoi koko kirkon varhaiskasvatustoimintaa, mikä käytännössä tarkoittaa pyhäkou- lua. Hän pitää yllä verkkosivuja, joille seurakuntalaiset voivat jakaa materiaalia. Hän myös valmentaa (coaching) seurakuntia löytämään käyttöönsä olemassa olevat voimavarat; niistä positiivinen asenne on tärkein. Elinin huolena olivat ne seurakunnat, joissa ei uskota muutoksen mahdollisuuteen ja toimitaan niin kuin aina ennenkin ja ikään kuin odotetaan, koska on laitettava lappu luukulle. Ilona hän esitteli pastori Gudmundur Bryrjarssonin, joka on ollut luomassa Reykjavikin lähellä sijaitsevaan Lindakirkjaan perheitä innostavaa toimintaa. Gudmundur kertoi, että seurakunnassa on 48 työntekijää, joista 6,5 saa palkkaa eli ilman seurakuntalaisten panostusta ei paljon saataisi aikaan. Hän kertoo myös, että sunnuntain ns. päämessu piti siirtää alkamaan klo 20, koska keskipäivän massiivinen pyhäkoulutoi- minta täyttää koko kirkon. Pyhäkoulussa on tavallisesti noin 400 osallistujaa, lapsia ja aikuisia. Kerran vuodessa pyhäkoulu pidetään uimahallissa, ja se se vasta suosittua onkin. Islannissa on hyödynnetty myös muiden pohjoismaiden hyviä ideoita, kuten vauvojen virsihetkiä kirkoissa. Ne ovat saaneet alkunsa Babysalmesang-nimellä Tanskassa, missä joka neljäs vauva osallistuu niihin vanhempansa kanssa. Suomen SLK ry:tä vuotta nuorempi Norjan pyhäkouluyhdistys täyttää tänä vuonna 125 vuotta ja voi olla syystä ylpeä Sprellevende-materiaalistaan ja siihen liittyvistä ohjelmista, kuten Torniagenteista. Islannissakin oli tehty mukavia videoita, vaikka rahaa on vähän. Tulevaisuudessa Tofa-susi saattaa seikkailla myös suomeksi. Teksti Anita Ahtiainen, kuvat Karl Gudmundur Tofa-susi on Lindakirkjan pyhäkoulun kiltti maskotti, joka seikkailee myös videoilla, jotka laittavat miettimään raamatunkertomuksia uudella yllättävällä tavalla. Pastori Gudmundur Brynjarsson ja hänen kollegansa laittavat kaikkensa peliin, että pyhäkoulu toimisi. Uimahallipyhäkoulussa kastuu tietysti koko porukka. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 33 S ISÄLTÖ EDELLÄ ” SLK on tuottanut korkealaatuisia sisältöjä, kehittänyt toimintaa, kouluttanut työntekijöitä ja vapaaehtoisia sekä vahvistanut verkostoja.” Lehdet vedenjakajalla Pyhäkoululehti, Lasten Pyhäkoulu ja Pikkuväki ovat ja ovat olleet Seurakuntien Lapsityön Keskuksen (aiemmin Pyhäkouluyhdistyksen) työn ytimessä jo kauan: pyhäkoululehdet yli 120, Pikkuväki lähes 50 vuotta. Lehdet ovat edistäneet järjestön ydinviestejä, levittäneet kentän kuulumisia, toimineet koulutuksellisina, työtä ja ammattiidentiteettiä tukevina kanavina. Lehdet ovat levinneet seurakuntakentässä kiitettävästi, ja ne on tunnettu jopa paremmin kuin itse järjestö. Nyt ollaan todella kaukana huippuvuosien levikkilukemista. Alamäki on huolestuttava. ”Pitkällä juoksulla voi puhua romahduksesta”, toimitusjohtaja JuhaPekka Heinonen Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:stä myöntää. Kustantajan mukaan taustalta löytyy tähän hyvinkin konkreettisia syitä. ”Tilauslehdille vuonna 2012 määrätty arvonlisävero tarkoitti kokonaisuuteen huomattavaa tulojen menetystä. Toinen tekijä etenkin pyhäkoululehtien osalta taas on ollut työmuodon aseman muuttuminen seurakunnissa.” ”Ehkä lehtien tilanne kuvaa toisaalta seurakuntien tilaa laajemminkin”, Heinonen pohtii. ”Lehdet olivat yli 100 vuotta sitten syntyessään todellisia innovaatioita työn näkyväksi tekemisessä. Kun seurakuntataloudet luopuvat tilauksista, herää kysymys, eikö niissä ”Levikkien alamäki on kieltämättä huolestuttava, mutta lehtien sisällöistä olen kyllä joka kerta lehdet avatessani ylpeä”, toimitusjohtaja Juha-Pekka Heinonen vakuuttaa. 34 Vuosikko 2014 Lasten Keskuksen lehtien levikin kehitys Lasten Pyhäkoulu Pyhäkoululehti Pikkuväki 2002 20 766 5 801 3 405 2003 20 769 5 599 3 398 2004 20 141 5 494 3 302 2005 18 547 5 293 3 440 2006 17 076 4 978 3 549 2007 14 900 4 751 3 567 2008 14 080 4 556 3 655 2009 11 451 3 894 3 974 2010 10 646 3 728 3 881 2011 8 933 3 528 3 766 2012 7 644 3085 3611 2013 6 641 2 699 3 382 2014 5 292 2 321 3 027 Numero 1:n levikin mukaan 25 000 20 000 15 000 Lasten Pyhäkoulu Pyhäkoululehti Pikkuväki 10 000 5 000 0 2004 2005 2006 2007 2008 uskota enää riittävästi oman työn merkitykseen, kun ollaan poistamassa juuri näkyvää osaa.” Lähes plusmiinusnolla Historiassa löytyy kausia, jolloin lehtien taloudellinen merkitys kustantajalle on ollut hyvin merkittävä. Nykytilanteessa kustantamon tulos ei enää parane lehtien myötä. Liikevaihdosta lehtien osuus on 7 prosenttia. ”Tosin ilman viime vuosien muutoksia, Lasten Keskuksen yhdistymistä Kirjapajan ja Edukustannuksen kanssa, kyseessä olisi jo kriisi. Nyt tilanne ei varsinaisesti enää ahdista”, Juha-Pekka Heinonen toteaa. ”Lehtien liikevaihtoa ja SLK:n puolelta tulevaa työvoimaresurssia tarkastellen on kuitenkin selvää, ettei pelkkien lehtien kustantamista saataisi taloudellisesti kannattaviksi. Mutta kun liiketoiminnan fokus kirjankustannuksessa on merkittävästi vahvistunut, voidaan lehtiäkin tehdä ’muun ohessa’. Voimistuneen kustantajan hyöty näkyy vaikkapa siinä, että on mahdollista miettiä sähköisten järjestelmien käyttöä. Sellaisen luominen vain lehdelle ei kannattaisi.” Silti vedenjakajalla tilanteen kanssa nyt ollaan. Ratkaisuja? Levikin kääntämistä nousuun laajentamalla kohderyhmiä nykyisten ulkopuolelle Juha-Pekka Heinonen ei pidä realistisena. ”Selkeä kohderyhmä, seurakunnat, on ollut vahvuus. Markkinointi kuluttajille on kallista. Lehden pitäisi tuottaa, että voi hankkia uusia asiakkuuksia”, hän muistuttaa. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Koska levikin nousu ei näytä todennäköiseltä, on kuluja vahdittava entistä jämäkämmin. Tämäkään ei riitä. On tartuttava vaikeisiin kysymyksiin. ”Liiketaloudellisesta näkökulmasta on pakko myöntää, ettemme ole kunnolla uskaltaneet kysyä ja nähdä, mitä pitäisi tehdä. Uudistukset ovat olleet lähinnä kosmeettisia. Nyt on aika tehdä rohkeampia päätöksiä”, Juha-Pekka Heinonen korostaa. ”Kannattavuus ei ole tietenkään yksiselitteinen asia. Luvut myös ovat niin kuin ne luetaan. Mutta taloudellinen rakenne, jolla lehtiä on tähän asti tehty, ei palvele parhaalla mahdollisella tavalla. Liiketoimintamallin pohtimiseen on paneuduttava tosissaan.” Tämä tarkoittaa myös sitä, että julkaisija, SLK, joutuu entistä konkreettisemmin miettimään, miten merkittäviä lehdet ovat järjestön toiminnan kannalta, mikä on niiden vaikuttavuuden välinearvo. ”Viivytystaistelua, vuosi kerrallaan etenemistä”, Heinonen arvioi tilannetta. Hautajaisia ei lehdille kuitenkaan vielä suunnitella. ”Ainakin vuonna 2016 ne ilmestyvät”, hän lupaa. ”Ja varmaan lehtiä tulee sen jälkeenkin.” ”Sitä on mietittävä, millä rakenteella ja monellako lehdellä edetään, miten sisällöt paketoidaan. Muun muassa sähköisen sisällön osuutta on pohdittava, toki toimintaympäristö huomioiden. Tuskin vaikkapa lastenohjaajat lähitulevaisuudessakaan viettävät työpäiviään tietokoneen takana. Lehdellä lehtenä on edelleen kysyntää.” (ES) Kirkkomusiikkilehti palaa entisille linjoille Seurakuntien Lapsityön Keskus julkaisee Suomen Kanttori-urkuriliitton (SKUL) ja Suomen Kirkkomusiikkiliiton (SKML) kanssa maamme ainoaa kirkkomusiikkiin erikoistunutta lehteä, Kirkkomusiikkia. Lehti on kuorolaisia, kanttoreita ja kaikkia hengellisen musiikin ystäviä palveleva, kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä valtakunnallinen aikakauslehti. Vuonna 2014 käynnistettiin kustantajan Kotimaa Oy:n kanssa kokeilu, jossa lehteä alettiin julkaista osittain tabloid-muotoisena. Osoitteellinen jakelu (kuusi numeroa) meni musiikin ammattilaisille ja harrastajille ja kirkon vaikuttajille, jonkin verran myös ulkomaille (yhteensä 2 700 kappaletta). Joka toinen numero jaettiin myös Kotimaa-lehden mukana. Tällöin painosmäärä oli n. 33 000 kpl. Muutosvuosi oli hankala. Tabloidiin siirtyminen ei käynyt kivuttomasti. Sisällöllisesti lehti hioutui ajan myötä tavoitteiden mukaiseksi; numero 6 oli jo tasapainoinen. Aikakauslehteen tottuneille lukijoille sanomalehtipaperille painettu lehti tuntui kuitenkin hankalalta. Myös teknisessä laadussa oli parantamisen varaa. Lopputulemana tästä päätettiin palata takaisin aikakausmuotoiseen lehteen. Tuleva vuosi 2015 on Kirkkomusiikkilehden juhlavuosi; lehti perustettiin vuonna 1925. SLK jatkaa edelleen julkaisijana ja toimii lehdessä erityisesti lasten ja nuorten äänen esilläpitäjänä. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 35 Varhaiskasvattajien ammattilehti 4/2014 Jarmo Kinoksen pyhä ja pedagoginen paikka Leikitään Raamattua RAKASTA LÄHIMMÄISTÄSI VALO ON JO TÄÄLLÄ TILAT JA LAPSEN OSALLISUUS 1 Tutkittua tietoa: PIKKUVÄKI INNOSTAA Pikkuväki pääsi keväällä 2015 mukaan laajaan Aikakausmedian ja Innolink Researchin toteuttamaan ADAM-lukijatutkimukseen, jonka tuloksia voitiin verrata muiden ammatti- ja järjestölehtien saamiin arvioihin. Iloitsimme kovasti siitä, että Pikkuväen tulokset nousivat kauttaaltaan keskimääräistä paremmiksi – lehteä luetaan tarkkaan, ja se on tärkeä työväline sekä oman ajatusmaailman ja ammatti-identiteetin kehittäjänä että käytännön vinkkien antajana. Kyselyä varten Pikkuväki 2/2014 oli nettisivuilla luettavissa sähköisenä näköisversiona. Sähköisesti toteutettuun kyselyyn vastasi 157 lukijaa, joista puolet sai lehden kotiin ja puolet työpaikalle. Yli puolet vastaajista jakoi lehden muiden työntekijöiden kanssa. Lukijoista 75 % käytti lehden lukemiseen yli tunnin aikaa ja 95 % luki jokaisen numeron. Kuuden numeron julkaisumäärää vuodessa piti hyvänä 64 % vastaajista. Pikkuväkeä piti alansa erittäin tärkeänä tiedonlähteenä 64 % vastaajista ja melko tärkeänä 33 %. Jopa 73 % vastasi Pikkuväen olevan heille tärkein ammattitiedon lähde ja puolet kertoi artikkeleista muillekin. Haasteena nuoret lukijat Tutkimuksessa kysyttiin erikseen viidestä artikkelista ja viidestä mainoksesta. Vastausten perusteella voidaan sanoa, että lehteä luetaan erittäin tarkkaan. Lukukokemus vaikuttaa myönteisesti lukijan käsitykseen lehdestä ja 36 Vuosikko 2014 sen esittelemistä asioista, koulutuksista ja materiaaleista. Tutkimuksen mukaan Pikkuväellä on parannettavaa uutisten ja uuden tiedon tarjoamisessa. Lehti onkin sävyltään syventävä eikä ilmestymisaikataulu anna mahdollisuutta uutistenomaiseen ajankohtaisuuteen. Toinen haaste on nuorten lukijoiden tavoittaminen, mikä johtaa muun muassa yhteistyön mahdollisuuksien pohtimiseen kustantajan ja oppilaitosten kanssa. Kasvava tarve on myös materiaali pienten, alle 3-vuotiaiden lasten kanssa toimimiseen. Moni koki tärkeäksi mahdollisuuden syventyä rauhassa paperiseen lehteen, joka on helposti annettavissa kädestä käteen, käytettävissä konkreettisissa työtilanteissa ja johon voi tehdä omia merkintöjä. Sähköistä, täydentävää materiaalia painetun lehden rinnalle kaipasi 33 % vastaajista. Kouluarvosanojen asteikolla (4–10) Pikkuväen visuaalisuudesta annettiin keskiarvoksi 9, sisällön kiinnostavuudesta 8,7 ja kokonaisarvosanaksi 8,9. Poimintoja lukijatutkimuksen aineistosta • Ajankohtaisia kysymyksiä käsitellään raikkaasti ja mielenkiintoisesti. • Värikäs ja innostava. • Lehdessä on aivan upeita ammatillisesti syvällisiä artikkeleita ja tämän lehden kanssa pysyy hyvin ajan tasalla. • Lehti on sekä sisällöltään että ulkonäöltään erittäin tasokas. Se on hyvä käyntikortti. • Laajalle kohderyhmälle sopiva, asiaa myös muille kuin kirkon työntekijöille. • Tuonut paljon tietoa ja käyttökelpoista materiaalia työssä. • Asiallinen, asianmukainen, laadukas ja hyvin edustaa alaa. • Nykyaikainen ulkonäkö, ajankohtaiset teemat. • Monipuolinen lehti, jossa käsitellään asioita monesta eri näkökulmasta. • Pikkuväki edustaa korkeatasoisesti SLK:n linjaa kirkon kasvatuksen järjestönä. • Työn arvostus on noussut. • Syvälle luotaavia kirjoituksia, innostavia ideoita ja lämminhenkinen, työalaansa kannustava ote. • Lehti on lapsilähtöinen. Se on ykkösjuttu. Alan uudet pedagogiset virtaukset esitellään innostavasti. • Käsitellään monipuolisesti työhön liittyviä asioita. On tässä hetkessä ajankohtaisesti. • Suomessa ei ilmesty vastaavaa lehteä, johon voisi edes verrata. • Lehteä on helppo lukea vielä vuosia myöhemmin. Itselläni kaikki lehdet tallessa v. 1977. • Laaja-alaisessa varhaiskasvatuksen tehtäväkentässä on hyvä pysyä ajan tasalla, ja se onnistuu tällä hetkellä melko jouhevasti Pikkuväki-lehden juttuja lukiessa. Jani Laukkanen Pikkuväen toimituksessa oli vaihdosten vuosi. Opintovapaalle jääneen päätoimittaja Kirsi Pohjolan sijaisena aloitti maaliskuussa Kaisa Aitlahti, vuorotteluvapaalle jääneen toimitussihteeri Marjo Suomisen sijaisena elokuussa Marja-Leena Dammert (kuvassa). Kaikki lehden kuusi numeroa ja kolme liitettä ilmestyivät kuitenkin ajallaan. TÄRKEETÄ TÄNÄÄN Asiantuntija Kop, kop, koirankop Pyhäkoululehden vuoden 2014 yleistavoitteena oli ”kokonaiseksi kasvaminen sekä se, ettei pyhäkoulunohjaaja ”pelkäisi lapsen omaa ajattelua ja toimintaa”. Lehdet ovat myös jo vuosia pyrkineet nostamaan esiin lapsen omaa ääntä. Asialle on molemmissa lehdissä varattu myös oma palstansa: Pyhäkoululehden ”Asiantuntija” ja Lasten Pyhäkoulun ”Tärkeetä tänään”. Asiantuntija Johannes Meretniemi, 5, on nähnyt omin silmin, miten aalto huuhtoo kokonaisen tavun pois. Vesiasiantuntijamme Johannes Meretniemi on oppinut uimaan Pirkkolan uimakoulussa. Oppimisprosessinsa haastavimmaksi vaiheeksi hän nimeää sukeltamisen. Lähes yhtä vaikeaa on ollut kelluminen. Tämä kaikki on luonnollisesti suorassa suhteessa sakramenteistamme vetisempään, pyhään kasteeseen. Asiantuntija Meretniemi aloittaa sen perusteista: ”Kävin Afrikassa. Siellä oli krokotiilejä. Ne näytti ihan kannoilta, mutta kun kokeilin yhtä kepillä, se olikin krokotiili. Se yritti kiivetä mun perään, kun menin sitä pakoon puuhun.” Pahan voimilla on ikävä loppu, muistuttaa asiantuntija Meretniemi. ”Se otti vahingossa suuhun kaarnaa siitä mun puusta. Sitten sen piti ruveta sitä sylkemään.” Kun jatkamme aiheesta, asiantuntija Meretniemi nostaa esimerkiksi Raamatustakin hyvin tunnetun vertauskuvan, hiekalle rakennetun talon. ”Yhtenä päivänä rakensin Afrikassa hiekkalinnan. Sitten tuli nousuvesi, ja koko linna muuttui ihan blödäksi. Siihen se vaan levisi, ja mun käsivarsi kastui.” Olennaista on se, että armo yllättää, tuntuu asiantuntija Meretniemi korostavan. ”Olin just räpäyttämässä silmää enkä edes huomannut, kun se nousuvesi tuli.” Kasteen tosi olemusta selventää myös asiantuntija Meretniemen toinen vetinen kokemus. ”Kun mä olin Afrikassa ja piirsin koiran hiekkaan, niin arvaa mitä. Aallot tuli ja pani sen piirustuspinnan puhtaaks, ja pystyin alottamaan uudestaan.” Asiantuntija Meretniemi nojautuu eteenpäin. Hän tietää olevansa asian ytimessä. Onhan hän sentään kasvanut kodissa, jonka olohuoneen seinälle on kehystetty heprean ja arabian aakkoset. 7 | 2014 Lasten Pyhäkoulu 1 5 | 2014 Arjessa on aihetta juhlaan Ihmisen hyvän tarkoituksen puutteellinen toteutuminen on erottamaton osa kasteen teologiaa. Näin asiantuntija Meretniemi: ”Siis siinähän ei ollut mikään muu huonoa kuin se, että se hiekka oli niin löysää. Kun piirsin koiran, siitä tuli oikeastaan kaunokirjoituksen näköistä. Tarkoitin kirjoittaa hau, mutta siitä tuli koirankoppi. ” Asiantuntija Meretniemi on piirtävinään sormellaan lattiaan kuvatakseen asiaa vielä tarkemmin. Nuoresta iästään huolimatta hän tietää, että armolliselle aallolle on kaikki mahdollista. ”Sitten tuli se aalto ja vei sen sanan lopun.” Pidättelen hengitystäni. Asiantuntija Meretniemi rouhaisee legokasaa ennen kuin huipentaa jumaluusopillisen sommitelmansa. Kadonnut tavu sitoutuu siinä inhimilliseen rajallisuuteen ja jumalallisen kutsuun ennennäkemättömällä tavalla. ”Arvaa mitä jäi?”, asiantuntija Meretniemi kysyy. Pienen hiljaisuuden jälkeen hän vastaa itse: ”Koirankop.” Teksti ja kuva Kaisa Raittila SinnikäS tAipuu, muttei tAitu Pyhäkoululehti 5 | 2014 1 Pyhäkoululehdestä ilmestyi 6 numeroa, Lasten Pyhäkoulusta 8. Molempien lehtien päätoimittajina toimivat Lasse Halme (vastaava) ja Anita Ahtiainen. Lasten Pyhäkoulun toimitussihteerinä oli Kaisa Raittila, Pyhäkoululehden Erja Saarinen. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 37 SLK KOULUTUSPALVELUT KOHTI VUOROVAIKUTUKSELLISTA MARKKINOINTIVIESTINTÄÄ Vuoden 2014 koulutuksen suunnittelu aloitettiin vuoden 2012 lopulla. Talouden kiristyttyä alamäet ovat olleet jyrkempiä kuin kuviteltiin. Työelämän tarpeet ovat usein ristipaineessa, mikä näkyy koulutuksen kysynnän vähenemisenä. Seurakunnissa on kiinnitetty paljon huomiota rakenteisiin. Olemme pyrkineet toteuttamaan entistä vahvemmin tarvelähtöistä koulutusta. Tarpeiden kokoaminen ei ole kaikilta osin ollut systemaattista, ja seurakuntien koulutussuunnitelmien saamisessa tietoomme on ollut katkoksia. Olemmekin kiinnittäneet yhä enemmän huomiota kentän äänen kuulemiseen. Tarpeita on selvitetty koulutustilanteissa ja neuvottelupäivillä monenlaisilla kyselyillä ja haastatteluilla. Viime vuosien henkilövaihdokset SLK:ssa ovat luoneet omat haasteensa toimintaan ja sen suunnitteluun. Vaihdosten yhteydessä henkilöstössä on ollut vajausta, jolloin täysipainoiseen kehittämiseen ei ole aina jäänyt riittävästi aikaa. Kuinka sitten toimitamme huomista kantavan osaamista omistajillemme ja asiakkaillemme tehokkaammin? Aloitimme työskentelyn, jonka yhtenä tavoitteena on löytää järjestön koulutustoiminnalle sellainen markkinoinnin ja myynnin tapa, joka mahdollistaa toiminta- ja talousarviosuunnittelussa asetettujen tavoitteiden toteutumisen. Lähdimme rakentamaan markkinointiviestinnästämme vuorovaikutuksellisempaa, sitouttavampaa, osallistavampaa ja myyvempää. Marraskuinen puhelinkampanja (ks. s. 9) oli yksi avaus tähän suuntaan. Tilauskoulutusten myynnissä, uusien asiakkaiden hoitamisessa ja osallistujien jälkihoidossa on edelleen parantamisen varaa. Tämä työ jatkuu 2015. Koulutusten sisällöistä saatu palaute on hyvää, jopa erinomaista. Vuoden mittaan, osittain lyhyelläkin aikavälillä, meiltä on tilattu monipuolista koulutusta muun muassa musiikin, pedagogiikan ja perhetyön aloilta. Suunnittelussa tuleekin jatkossa kiinnittää huomiota siihen, onko koulutustarjontamme uutta luovaa ja kiinnostavaa ja täytämmekö koulutuslupauksemme: *Suunnittelemme ja toteutamme koulutukset työelämän tarpeista lähtien. *Seuraamme ajan tuomia vaatimuksia ja tuomme uusia näkökulmia kentän työhön. *Kehitämme kouluttajina itseämme ja osallistumme aktiivisesti kasvatuksen kentällä tapahtuvaan kehittämiseen. Tästä kaikesta kuulemme mieluusti palautetta! Kehittämiskohteita • Vuorovaikutteisuus asiakkaiden kanssa, tiedon saaminen seurakuntien henkilöstön kehittämissuunnitelmista ja koulutussuunnitelmista. • Koulutuksen kehittäminen entistä työelämäpainotteisemmaksi ja tarvelähtöisemmäksi. • Tuotteistaminen, koulutuksen tarjoaminen riittävän selkeistä työ- ja työelämätaitoja lisäävistä aihealueista. • Sopivanlaajuisten ja -hintaisten koulutusten kehittäminen asiakaslähtöisesti. 38 Vuosikko 2014 SLK järjesti vuonna 2014 73 koulutusta, joista tilauskoulutuksia 39, ja kokosi niihin 3 331 osallistujaa. ”Hei ja kiitos antoisasta koulutuspäivästä! Olimme oikein tyytyväisiä päivän antiin. Oli tärkeää, että voimme pysähtyä yhdessä pohtimaan kasvatuskumppanuutta. Lastenohjaajat pitivät hyvänä monipuolisia oppimismenetelmiä päivän aikana. Lisäksi he kokivat saaneensa varmuutta vuorovaikutukseen, jopa niin, että seuraavan päivän perhekerhossa heistä tuntui, että oli erilainen näkökulma vanhempiin. He kuvasivat, että jotakin oli muuttunut. Yksi päivä koettiin tietenkin lyhyenä, vähän kuin alkulämmittelynä isossa asiassa. Mutta tästä jatkamme ja yhdessä mietimme, miten matka jatkuu :)” Hilkka Kuortti, lapsityönohjaaja, Kauhajoen srk (Koulutuspäivä kasvatuskumppanuudesta; sähköpostipalaute) Kouluttaja valmistautuu PYHÄ TANSSI LEVIÄÄ – PIKKUHILJAA Osallistuin Ruotsissa asuvan papin, Sanna Bäckvallin ohjaamaan Pyhien tanssien perustason ohjaajakoulutukseen vuonna 2013. Vuonna 2014 Pyhä tanssi alkoi näyttäytyä Seurakuntien Lapsityön Keskuksen järjestämillä neuvottelupäivillä ja häivähdyksenä myös eri koulutusten yhteydessä. Pyhään tanssiin liittyvät tietyt koreografiat ja niihin tietyt musiikit. Toisaalta pyhä tanssi liikkuu ja muuntuu ajan ja paikan mukaan. Valmiin koreografian voi liittää toiseen musiikkiin (esim. virsiin, Lasten virsi -kirjan lauluihin tai Taize-lauluihin). Siihen voi myös toteuttaa itse uusia liikkeitä luoden. Pyhä tanssi on myös uskontodialogiaa ja ekumeniaa. Minulle pyhä tanssi näyttäytyy myös liikkuvana lattiakuvana. Liikkuva mietiskely voi olla asian äärelle pysähtymistä, mutta se on kuitenkin dynaamista. Lasten virsi -kirjan lauluihin liittyvät leikit ja laulut ovat yksi tapa toteuttaa pyhää tanssia lasten kanssa. Pyhä tanssi voikin olla myös hyppyjä ja pomppuja, pyörimistä ja heilumista. Lapselle liike on luonnollinen tapa olla ja elää. On aika rohkaista liikkeelle muitakin. Sanan kirkko voi puhua myös toisin, keho voi kertoa oman rukouksensa. Pyhää tanssia voi käyttää jumalanpalveluselämässä, seurakunnan kokoontuvan toiminnan ryhmissä, omissa itsenäisissä pyhän tanssin ryhmissä, lasten ja aikuisten kanssa. Se sopii kaikenkuntoisille, tanssitaitoa ei tarvita. Pyhä tanssi antaa mahdollisuuden osallistamiseen ja osallistumiseen. Se on koettavaa katseltavanakin. SLK:n koulutustarjontaa sitä on tulossa vuonna 2016. Mari Torri-Tuominen LAPSI ON ILO KAIKKIALLA Alun perin kaksipäiväiseksi Järvenpäähän suunniteltu Lapsi on ilo -koulutus toteutettiin osallistujamäärän vähyyden takia lokakuussa yksipäiväisenä Seurakuntien Lapsityön Keskuksessa. Osallistujia päivässä oli 10. Koulutuspäivä oli osa Lapsi on ilo kaikkialla -hanketta, jota on toteutettu yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa. Hankkeeseen on liittynyt kolme opintomatkaa: vuonna 2008 Thaimaahan, vuonna 2010 Etiopiaan ja vuonna 2012 Tansaniaan. Koulutuspäivään kutsuttiin kaikkia näille opintomatkoille osallistuneita ja samansisältöiseen laajempaan mutta peruuntuneeseen koulutukseen ilmoittautuneita. Teemoina olivat lapsilähtöinen lähetyskasvatus, lapsen oikeudet meillä ja muualla sekä lähetystyön ja kansainvälisen vastuun ajankohtaiset kysymykset meillä ja muualla. Jukka Salminen toi päivään lähetysaiheisia laulu- ja leikkiterveisiä. Sydämelliset osaajamme: Kaisa, Anita, Tiina, Liisa, Mari (kuvasta puuttuu Kirsi). Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 39 Viestintäkoulutus toteutui - viimein Vuonna 2014 toteutui ensimmäistä kertaa monta vuotta tarjolla ollut, selkeästi lapsityön kenttään suunnattu viestintäkoulutus, Hyviä viestejä perheille. Viestinnän perustaitojen lisäksi koulutuksessa pohdittiin lapsiperheiden tavoittamisen viestinnällisiä erityiskysymyksiä. Innostuneessa joukossa esiin nousi erityisesti kolme kärkeä: Anna ideoiden virrata. Usko itseesi. Luota ja tartu dialogiin ja yhteistyöhön – eli puhukaa keskenänne. *Kiitos, saimme oikeita apuja arjen työhömme. *Upea ja mahtava tietopaketti lyhyessä ajassa! *Kurssille voisi olla jatkokurssi. *Kurssi olisi voinut olla kolmepäiväinen, nyt tuli tunne, että aika ei riittänyt. Neuvottelupäivät tarjoavat työntekijälle vertaistukea, työalan ajankohtaisten kysymysten käsittelyä sekä omien oivallusten jakamista muiden saamaa työtä tekevien kanssa. Päivillä osallistuja kuulee ajankohtaiset, omaa ammattialaa koskevat uutiset ja kehittämisnäkymät valtakunnallisella tasolla. SLK järjesti vuonna 2014 yhteistyössä seurakuntien, hiippakuntien ja jäsenjärjestöjensä kanssa kolmet neuvottelupäivätt. Tammikuinen Pyhäkoulusymposium on neuvottelupäiviin rinnastuva vapaaehtoisten ja ammattilaisten yhteinen foorumi. AIP-väki tuli vieraasta tutuksi Vuoden 2014 koulutuksista peruuntuivat seuraavat: * 3.1. Lasten virsi -koulutus (tilauskoulutus) * 28.1. Varhaiskasvatuksen koulutuspäivä (tilauskoulutus) Oulu * 27.–28.10. Lapsi on ilo (yhteistyökoulutus); Järvenpää * 12.2. Päivähoidon uskontokasvatuskoulutus (tilauskoulutus); Valkeala * 6.–7.3. Varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen kouluttajakoulutus, 1. jakso (yhteistyökoulutus); Järvenpää * 26.–27.3. Lasten virsi -koulutus (tilauskoulutus), Jyväskylä * 6.–8.8. Henki ja elämä (tilauskoulutus), Ruokolahti, Jaakkima * 7.8. Lasten virsi -koulutus (tilauskoulutus), Kouvola * 8.–10.9. Lapsi ja teologia, 1. jakso (yhteistyökoulutus), Järvenpää * 2.–3.10. Varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen kouluttajakoulutus, 2. jakso (yhteistyökoulutus), Helsinki * 20.–21.11. Lapsi ja teologia, 2. jakso (yhteistyökoulutus), Järvenpää 40 Vuosikko 2014 Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan neuvottelupäivät pidettiin lokakuussa risteilynä Helsinki–Tukholma–Helsinki. Ohjelmassa pohdittiin muun muassa toimintaideoita monikulttuurisuuden ja globaalin oikeudenmukaisuuden käsittelyyn. Tukholmassa tutustuttiin pienissä ryhmissä sekä koululaisten vapaa-ajan toimintaa että kouluihin. Teemana oli ”Vieraasta tutuksi”. Osallistujia oli noin 40. Mahtavaa moninaisuutta Pyhäkoulusymposiumissa Millainen kulttuurisokki on muuttaa Afrikasta Suomeen? Entä Kainuusta Vantaalle? Miten kulttuurien välisiä siltoja ylitetään kulttuurin avulla? Miten kulkee suomalais-sudanilainen messu? Uudenlaisia näkökulmia olivat 67 osallistujalle avaamassa mm. Theresa ja Samuel Luek sekä Sakari Löytty. Tervetuloa yhteiseen pöytään” toivottivat Anita Ahtiainen ja Samuel Luak. Näin pelastetaan kala. Antti Sevanto, Rosa Nyman ja Pekka Nyman ja Tansanialainen tarina musiikin, draaman ja tanssin keinoin. Taide antaa lapselle tilaa Monikultturisuuden lisäksi tammikuisessa Pyhäkoulusymposiumissa esiin nousi taide ”kolmantena tilana”. Asiaa avasi taidekasvatuksen tutkija Tarja Päätalo. Taide on lapselle luontainen olotila, jossa on mahdollista kokeilla ja tutkia eri asioita sekä tulla kuulluksi omana itsenään, Päätalo muistutti. Pohjana on lapsen luontainen tapa ottaa maailmaa haltuun kaikilla aisteilla, ”aistivana tutkijana”. ”Lapsella on ilmeinen kyky ilahtua, innostua, vaikuttua esteettisistä, aistisista asioista. Samasta on kyse taiteessa: aistien avulla tutkitaan maailmaa, kokeillaan, miten niiden kautta voisi siirtää omia kokemuksia toisille. Lapsen kokeileva mieli tarjoaa juuri tällaisen luovan, taiteen kaltaisen lähestymistavan maailmaan. Ja samalla hän ilmaisee itseään.” ”Valitettavasti meidän kulttuurillemme on tyypillistä, että karsimme elämästä taiteellista toimintaa, opimme pois tästä luovasta lähestymistavasta. Aikuisella olisikin aika paljon opittavaa lasten maailmasta.” Draamatyöpajassa koettiin vaaratilanteita: vene kaatuu! (Jeesus ja opetuslapset myrskyssä). Lisäksi taidetoiminta on mahdollisuus lapsen ja aikuisen uudenlaisiin yhteisyyden kokemuksiin tai eri kulttuurien kohtaamiseen. ”Taidetoimintaa voi ajatella ’kolmantena tilana’, joka ei ole lähtökohtaisesti sinun tai minun, vaan jotain, jota rakennetaan ja tutkitaan yhdessä. Lapsen elämä on toisessa laidassa, aikuisen pitkä historia toisessa. Välissä olevassa taidetoiminnassa astutaan yhteiseen tilaan tasa-arvoisina”, Tarja Pääjoki selventää. ”Joku on kutsunut taidetta riippusillaksi, jolla kävelemme toisiamme vastaan. Sille astuminen vaatii toki uskallusta: et tiedä etukäteen, mitä kaikesta seuraa. Pitää uskaltaa heittäytyä tai edes hivuttautua ja tavata kolmannessa tilassa ’se toinen’. Mutta silloin voi syntyä jotain aivan uutta.” ”Lapselle tapahtuma on kokonaistaideteos. Tärkeää ei ole, mitä osaa, vaan mitä haluaa ilmaista. Tärkeää on, että tulee nähtäväksi, näh”Lapselle tapahtuma on kokonaistaideteos. Tärkeää ei ole se, mitä osaa, vaan mitä haludyksi”, Tarja Pääjoki painotaa ilmaista. Tärkeää on, että tulee nähtäväksi, nähdyksi”, Tarja Pääjoki painottaa. taa. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 41 Lapsityönohjaajaajat ja lapsityön teologeille VIRKISTYSTÄ ALKULÄHTEELLÄ Lapsityönohjaajat ja lapsityön teologit kokoontuivat neuvottelupäivilleen maaliskuussa Kuopioon. Alkulähteellä-teeman myötä ”sukellettiin tutkimaan syvyyksiä, rukoilemaan siunauksen sadetta kirkkomme varhaiskasvatukselle ja uusiutumaan elävässä vedessä”. Päivien ohjelmassa pastori, tutkija Pauliina Kainulainen johdattaa osallistujat tutkimaan omaa hengellistä hoitoa. Perheneuvonnan koordinaattori Minna Oulasmaan kanssa kohdattiin ammattikasvattajan kiellettyjä tunteita. Piispa Jari Jolkkosen johdattelemana mietittiin kasteen lahjaa ja tehtävää. Tohtori Taina Kinnunen tarjosi uusinta tietoa suomalaisesta kosketuskulttuurista. Kanavien teemat tarjosivat ennen kaikkea yhteisöllisyyttä ja hoidetuksi tulemista. Ajankohtaisen tiedon lisäksi olennainen osa päivien antia olivat kollegoiden kohtaamiset, keskustelut ja kuulumisten jakamiset – työstä, sen tulevaisuudesta ja haasteista. Hengen ravintoa tarjosivat myös tanssiteatteri Minimi, Sheine Ite -yhtye ja tietenkin messu tuomiokirkossa. Osallistujia neuvottelupäivillä oli 139. Piispa Jari Jolkkonen puhui kasteen lahjasta ja tehtävästä. Kuopijjoo! Twitter oli käytössä SLK:n neuvottelupäivillä ensimmäistä kertaa. Suomalainen kosketuskulttuuri – mitä se on? Oli tutkija, tohtori Taina Kinnusen teemana. 42 Vuosikko 2014 Varhaiskasvattajien ammatti-identiteetti vahvistui neuvottelupäivillä Valtakunnalliset seurakuntien varhaiskasvatuksen neuvottelupäivät kokosi syyskuussa runsaat kaksisataa osallistujaa Helsinki–Tukholma–Helsinki-laivaristeilylle. Kirkko iholla -teemalla toteutettujen päivien runsas ja ajankohtaisista aiheista koostunut ohjelma tarjosi konkreettisia vinkkejä arjen työhön ja kannusti miettimään mm. sitä, millaiset kasvot kirkolla on ja miten kirkko ja seurakunta voisivat tulla ihmisille entistä läheisemmiksi ja merkityksellisemmiksi. Luennoitsijoista professori Anne Birgitta Pessi määritteli lastenohjaajat ”myötätuntoammattilaisiksi”, jotka levittävät rakkauden ja välittämisen hehkua ympärilleen niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Pessi käsitteli myös vapaaehtoisuutta kirkossa. Kirkkoherra Teemu Laajasalon aiheena oli ”Varhaiskasvattajat kirkon kasvoina”. Laajasalon mukaan lastenohjaajien työ ansaitsisi kirkossa nykyistä suuremman arvostuksen jo tavoittavuutensa ansiosta: lastenohjaajat viettävät selvästi eniten aikaa seura- kuntalaisten kanssa. Kun muiden työaika kuluu toimistoissa ja palavereissa, elävät lastenohjaajat yhteistä arkea lasten ja perheiden kanssa. Kaisa Raittila vei kuulijat (mieli) kuvamatkalle aiheellaan ”Kun kasvoja kiristää”. Verkkotyöntekijä Juho Niemelä rohkaisi osallistumaan someen ja kertoi sosiaalisen median suuntaviivoista kirkossamme. Luentojen lisäksi osallistujat pääsivät mukaan kanavatyöskentelyihin, joissa ammennettiin tietoa tunnetaidoista, seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta sekä virtuaalimaailmasta, heittäydyttiin laulun rytmiin ja draamatyöskentelyyn sekä pohdittiin, mikä kovettaa lapsen ihon ja miten jumalanpalvelus voisi tulla iholle. Kun neuvottelupäiviltä lähdetään kotiin päällimmäisenä tunne siitä, että on ilo olla lastenohjaaja ja jakaa oppimaansa muiden kanssa, ovat neuvottelupäivät täyttäneet tehtävänsä. ”Inspiroivimmat ja voimauttavimmat neuvottelupäivät tähän mennessä.” ” Itsetunto työntekijänä kasvoi ja antoi kipinän nostaa työtovereiden ammatillista itsetuntoa.” Anne-Birgitta Pessi Teemu Laajasalo Antti Sevanto veti osallistujat osallistumaan. ”Hyvin toimivat järjestelyt, positiivinen ja lämmin vastaanotto. Koin itseni tervetulleeksi!” OMILLE NEUVOTTELUPÄIVILLE ON KYSYNTÄÄ Osana vaikuttavuuden arviointia SLK toteutti syksyllä 2014 kolmiosaisen kyselyn, jolla selvitettiin varhaiskasvatuksen neuvottelupäivien antia ja merkitystä osallistujille. Ensimmäinen kysely lähetettiin ennen neuvottelupäiviä mukaan ilmoittautuneille (78 vastausta). Tapahtuman jälkeen lähetettyyn kyselyyn vastasi 75. Kyselyiden ja tapahtumassa tehdyn 14 haastattelun mukaan Varhaiskasvatuksen neuvottelupäivät ovat lastenohjaajille tärkeä ammatillinen kasvu- ja kohtaamispaikka. Osallistujien vahva yhteinen kokemus oli, että päivät lisäsivät sekä osaamista että ammattiylpeyttä ja itsetuntoa työntekijänä. Molemmat ovat erittäin tärkeitä työmotivaatiota ja työssä jaksamista lisääviä tekijöitä: ”Saan oppia uutta ja päivittää osaamistani. Toisaalta saan tuntea kuuluvani rautaisten varhaiskasvatuksen ammattilaisten monipuoliseen joukkoon, jossa osataan kehittää työtä, vastata uusiin haasteisiin ja ajatella tuoreella tavalla.” Myös esimiehet toivovat jatkoa Neuvottelupäivien jälkeen lähti myös kysely niiden osallistujien lapsi- ja perhetyön esimiehille, joiden sähköpostiosoitteen ilmoittautunut oli antanut. Vastaajia oli 12. Vastausten mukaan osallistumiseen vaikuttavat ensisijaisesti ohjelmasisällöt ja teema, sen jälkeen paikkakunta, ajankohta. Vähiten merkitystä oli hinnalla. Esimieheltä kysyttiin, onko päiville osallistunut jakanut syksyn 2014 neuvottelupäivien antia, oppimaansa ja kokemaansa työyhteisössään. 8 vastaajaa 10:stä totesi, että osallistuja on esitellyt aiheita työalan, tiimin tai alueen yhteisessä kokouksessa. Kuuden mukaan osallistuja on ottanut oppimaansa konkreettisesti käyttöön työssään ja 4, että antia on jaettu vapaamuotoisesti lähimmille työtovereille. Yhden mukaan heillä ei ole sovittua tapaa jakaa neuvottelupäivillä opittua työyhteisössä. Esimiehiltä kysyttiin myös, miten he toivoisivat varhaiskasvatuksen neuvottelupäiviä kehitettävän. Yhdeksän kahdestatoista toivoi, että pysytään nykyisessä mallissa ja järjestetään jatkossakin varhaiskasvatuksen omat, erityisesti lastenohjaajille suunnatut neuvottelupäivät. Kolme vastaajaa toivoi, että luodaan uudet varhaiskasvatuksen neuvottelupäivät yhdessä lapsityön teologien ja lapsityönohjaajien kanssa. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 43 t SLK on hyvä työyhteisö, ja siellä työskentelee osaavia ja innostuneita ammattilaisia. SEMPPIÄ TYÖYHTEISÖÖN TEKOHENGITYSTÄ JA LUOVUUSLUENTOJA Yksi SLK:n vahvuuksista on sen työyhteisön monipuolinen osaaminen – joka on viimeisen kahden vuoden aikana vain vahvistunut. Toimiminen Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n kanssa samoissa tiloissa on tarjonnut mahdollisuuden toteuttaa joitakin asioita painokkaammin kuin kymmenen hengen organisaatio muuten ehkä tekisi. Vuoden 2014 lopussa työyhteisössämme oli 33 vakituista työntekijää ja muutama osa-aikainen. Työyhteisön kehittäminen on ollut hyvin kiinni käytännössä ja uuden kokeilemisessa. Yhteisiä turvallisuuskoulutuksia oli vuoden aikana kaksi, teemoina muun muassa alkusammutus- ja ensiaputaidot. Uusi Iltapäiväakatemia pyrki jakamaan talossamme olevaa osaamista kevyellä otteella: syksyllä keskityttiin kielenhuoltoon ja uuden esiopetusmateriaali Huiskeen pedagogiikkaan. Joulukuun työyhteisöpäivässä 925 Design tarjosi uusia ideoita ja energiaa arkeen: Mitä on luovuus työssä? Mikä on pienten muutosten merkitys ja miten niillä voidaan saada aikaiseksi suuria muutoksia? Huhti-toukokuussa toteutettiin Diacor Oy:n kanssa ParTy (parempi työyhteisö) -kysely. Vastauksia käsitel- 44 Vuosikko 2014 tiin yhdessä työntekijöiden ja työterveyshuollon kanssa kesän kynnyksellä. Sisäinen viestintä, palautteen anto, tiimien välinen vuorovaikutus, työn kuormittavuus nousivat esiin kehittämishaasteina. Ne otettiin huomioon loppuvuoden toiminnassa. Toimintasuunnitelma työsuojeluun Syksyn aikana työstettiin työsuojelun toimintasuunnitelma joka käsiteltiin ja hyväksyttiin 15.12. Työsuojelun toimintaohjelman tavoitteena on voimavarojen mukaan edistää työpaikan turvallisuutta, terveellisyyttä ja työntekijöiden kykyä ja vireyttä ylläpitävää toimintaa sekä luoda puitteita mielekkäälle ja merkitykselliselle työlle. Yhteisiksi tavoitteiksemme on määritelty, että SLK ja LKKP muodostavat hyvän työyhteisön, ja siellä työskentelee osaavia ja innostuneita ammattilaisia. SLK ja LKKP muodostavat dynaamisen ja kehittyvän työyhteisön, jonka toiminnan rakenteet, työtavat ja henkilöstöasiat ovat hyvässä kunnossa. Työyhteisö tarjoaa mahdollisuuden merkityksellisen ja tavoitteellisen työn tekemiseen sekä omassa työssä kehittymiseen. Yhteinen sitoutuminen tavoitteisiin kehittää sisältöä, lisää työn vaikuttavuutta ja kasvattaa toiminnan laajuutta. Muuttuvien olosuhteiden ja taloudellisten paineiden keskellä työn sisällöllinen merkitys ja laatu varmistavat toiminnan tulevaisuuden. Työyhteisön yhteistyötä, hyviä toimintatapoja ja työhyvinvointia kehitetään oman toiminnan osana ja yhteisen koulutuksen avulla. Tavoitteena on hyvin toimiva, hyvinvoiva ja tuloksellinen työyhteisö. Joulukuussa järjestetyissä työsuojeluvaaleissa valittiin työsuojeluvaltuutetuiksi Liisa Luukkonen ja Rauna Sirola, varahenkilöinään (Erja Saarinen ja Tiina Haapsalo, Tanja Poskela ja Pia Latvala). Järjestöllä on pienyritystyöterveyshuoltosopimus Työterveysasema Diacor terveyspalvelut Oy kanssa. Työterveyshuollon toimintasuunnitelma laadittiin vuosille 2015–2017. Lisäksi työntekijöillä on ylimääräisenä henkilöstöetuna Fennian sairaskuluvakuutus (1.4.2010 lähtien). Liikkumisen ja kulttuurin harrastamisen tukemista jatkettiin Smartumin seteleillä maksimissaan 400 eurolla. Satsaus työhyvinvointiin edistää tutkimusten mukaan tuottavuutta! Kiinni sisäisen viestinnän haasteisiin Haasteemme SLKssa, kuten varmaan kaikissa asiantuntijaorganisaatioissa tänä päivänä, on sisäinen viestintä. Koska ihmiset ovat paljon liikkeellä ja talossa on tekeillä koko ajan uutta ja vanhaa, muodostuu ajan tasalla pysymisestä haaste. Eikä kyse ole edes vain tiedon jakamisesta. Kiireisessä työn arjessa on kollegoiden osaamisen hyödyntämisessäkin vaikeutensa. Meillä on valtava määrä asiantuntijuutta, jonka käyttäminen yhteiseen työhön ei toteudu parhaiten vain perinteisissä kuukausittaisissa kokouksissa. Jokainen tuntee sähköpostiketjujen syövereihin katoavat keskustelut, tiedostot ja mielipiteet. Kun sähköposteja tulee päivässä toistasataa, syntyy luonnollinen tarve hakea työyhteisön sisäiselle viestinnälle uusia kanavia. Yammer – apuna monessa Otimme jo vuonna 2013 käyttöön Yammerin, joka muistuttaa käyttöliittymältään Facebookia, mutta on tarkoitettu ennen kaikkea organisaation sisäisen viestinnän käyttöön. Avoin tiedonjakamisen toive jää helposti vain puheeksi. Tosiasia on sekin, että uusi tekniikka voidaan kokea uhkana: taas uusi viestintäalusta, jossa pitää olla mukana. Näin kävi alkuun meillä- kin, mutta vuonna 2014 palvelun käyttö sai nostetta. Tavoitteemme on Yammerin avulla sekä jakaa tietoa ja osaamista, ideoita uutta, hakea ratkaisuja että tehdä eri toimintojen työtä näkyväksi. Yammer muodostuu ryhmistä, muun muassa koulutusmarkkinoinnilla, Pikkuväellä ja sisäisellä viestinnällä on omat ryhmänsä. Nämä ryhmät ovat avoimia, kuka tahansa työyhteisön jäsen voi seurata ja osallistua niissä käytäviin keskusteluihin. Julkaisemme kokousten muistiot ryhmän uutisvirrassa. Kouluttajakokouksen tehtävälistalla on kirjata markkinoinnille suunnatut toiveet ja ideat Yammeriin. Olemme jopa työstäneet brainstorming-sessioita suoraan Yammerin virtaan. Sähköpostin määrä on vähentynyt. Työn etenemisen seuraaminen on parantunut. Sekä esimiehellä että kollegoilla on mahdollisuus seurata asioiden etenemistä. Tiedon ja osaamisen jakaminen, läpinäkyvyys ja avoimempi vuoropuhelu on lisääntynyt. Arvokasta on, että keskustelut jäävät talteen, ja niistä on helppo palauttaa mieleen, miten johonkin päädyttiin. Niin kuin kaikki tänä päivänä, on palvelu aika-, paikka- ja laiteriippumaton. Työyhteisön avoimuuden ja luottamuksen kannalta on tärkeää, että työntekijät tietävät, mitä eri puolilla organisaatiota tapahtuu. Meille Yammer on ollut tässä yksi selkeä kehitysaskel. Mikä toimii, mikä ei? En tiennyt. En ollut kuullut. Miksi kukaan ei kertonut minulle asiasta? Missä siitä puhuttiin? Viestintä on systemaattisesti se, mihin organisaatioissa kaivataan parannusta. Tähän SLK:ssa ja LKKP:ssä osaltaan vaikuttaa myös työyhteisön melkoinen laajeneminen kahden viime vuoden aikana kustantamon uudistusten myötä. Haasteiden konkretisoimiseksi toteutettiin syksyllä koko työyhteisössä (sekä järjestö että kustantamo) kysely, jolla selvitettiin työntekijöiden kokemuksia ja toiveita sisäisen viestinnän koko kirjon osalta. Vastausprosentti oli ilahduttavasti yli 60. Tyytyväisyys nykytilanteeseen oli kouluarvosanoilla mitaten ”hyvä”. Parannustoiveisiin kuului muun muassa taitojen ja yhteisten pelisääntöjen lisääminen eri kanavien käytön osalta – sekä kunkin oman aktiivisuuden lisääminen. Yhteisyyttä ylläpidettiin koko työyhteisön (Seurakuntien Lapsityön Keskus sekä Lasten Keskus ja Kirjapaja) yhteisillä virkistyspäivillä. Alkuvuodesta luisteltiin Jääpuistossa. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 45 Syksyllä reippailtiin luontokeskus Haltiassa ja joulukuussa vierailtiin valokuvataiteen museossa, jossa päivitimme konkreettisesti kokemuksemme #snapshot-taiteeseen. SLK teki syyskuussa kokous- ja virkistysmatkan Pietariin. 46 Vuosikko 2014 OMAA JA YHTEISTÄ HENKILÖKUNTAA Seurakuntien Lapsityön Keskuksessa työskenteli 10 henkilöä, heistä kaksi osa-aikaisesti. Viiden työntekijän nimikkeenä on kouluttaja, mikä kertoo toiminnan painottumisesta seurakuntien varhaiskasvatuksen kehittämisen ja kouluttamisen suuntaan. Kaksi työntekijää toimii SLK:n julkaisemien lehtien toimitussihteereinä ja viestintätehtävissä. Hallintoon, talouteen ja henkilöstöön liittyviä asioita hoitaa järjestö- ja taloussihteeri. Pääsihteeri johtaa kokonaisuutta. Suomen Pyhäkoulun Ystävät ry osti Seurakuntien Lapsityön Keskukselta pyhäkoulutyön kehittämis- ja konsultointipalveluja 34 tuntia kuukaudessa ajalla 1.8.–31.12.2014. Tehtävään palkattiin TM Mervi Ritokoski. Osa taloudenhoidon (Soile Järvenpää) ja ICT:n (Jaakko Luumi) töistä toteutetaan yhteistyössä Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n kanssa. SLK:n palveluksessa oleva toimistoassistentti Pia Ruuskanen vastaa yhteisestä asiakaspalvelusta. Kuvat: Jani Laukkanen SLK:N HENKILÖKUNTA Anita Ahtiainen TM, pastori, Godly Play -trainer; kouluttaja, päätoimittaja (pyhäkoululehdet); pyhäkoulun ja jumalanpalveluselämän kehittäminen, kodin ja seurakunnan yhteyttä vahvistavat toimintatavat Lasse Halme Pastori, TT; pääsihteeri, henkilöstöpäällikkö, vastaava päätoimittaja (Pikkuväki, Pyhäkoululehti, Lasten Pyhäkoulu) Kaisa Aitlahti TM, pastori; kouluttaja (1.3.2014– 30.9.2015); kirkon varhaiskasvatus, päiväkerhot, perhetyö Liisa Luukkonen KM, diakoni; kouluttaja (osa-aikainen); perhetyö, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta, vuorovaikutustaidot, pedagogiikka Marja-Leena Dammert TM ;toimitussihteeri (Pikkuväki), verkkovastaava (1.8.2014– 31.7.2015) Tiina Haapsalo Lapsityönohjaaja, draamapedagogi, työnohjaaja; kouluttaja; draamapedagogiikka, päivähoidon uskontokasvatus, kirkkopedagogiikka, työyhteisöjen tunnetaitokoulutus, työnohjaus Milla Nevanlinna FM; järjestö- ja taloussihteeri Erja Saarinen Toimittaja; tiedottaja, toimitussihteeri (Pyhäkoululehti) Kirsi Pohjola YTT; kouluttaja, päätoimittaja (Pikkuväki) (opintovapaalla 1.3.2014–30.9.2015); lapsuus- ja perhetutkimus, kirkon varhaiskasvatus, mediakasvatus Marjo Suominen Toimittaja; toimitussihteeri (Pikkuväki), verkkovastaava (vuorotteluvapaalla 1.8.2014–31.7.2015) Mari Torri-Tuominen MuM, kanttori; kouluttaja; musiikki ja musiikkikasvatus, jumalanpalveluselämä Pia Ruuskanen Toimistoassistentti Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 47 h ALLINTOA JA TALOUTTA HALLINTOA RAKENTEENA Jäsenseurakunnat Vuoden 2014 lopussa SLK:lla oli 330 jäsenseurakuntaa ja 4 jäsenjärjestöä (lista liitteissä). Johtokunta ja neuvottelukunta VUOSIKOKOUS PÄÄTTI Järjestön sääntömääräinen vuosikokous pidettiin 19. toukokuuta SLK:n toimistolla Helsingissä. Mukana oli 12 jäsenseurakunnan ja -yhteisön edustajaa, 3 johtokunnan jäsentä, pääsihteeri ja 2 henkilökunnan edustajaa. Kokouksen puheenjohtajana toimi Antti Toivio ja sihteerinä Lasse Halme. Vuosikokous hyväksyi vuoden 2013 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen sekä myönsi vastuuvapauden tilivelvollisille. Vuoden 2014 tilintarkastajiksi valittiin Timo Tuokko ja Meri Väinölä Tuokko Tilintarkastus Oy:stä sekä varatilintarkastajiksi Jari Miikkulainen ja KHT-yhteisö Tuokko Tilintarkastus Oy. Vuosikokous päätti pitää jäsenmaksut ennallaan. Jäsenmaksu yhteisöjä- senten osalta on 0,02 euroa / läsnä oleva jäsen, kuitenkin niin, että alin jäsenmaksu 50 euroa ja ylin 1 000 euroa. Henkilöjäsenen vuosimaksu on 20 euroa ja ainaisjäsenen 200 euroa. Vuosikokous valitsi uudelleen johtokunnan jäseniksi opetusneuvos Pekka Iivosen, hiippakuntasihteeri Juha Antikaisen ja kirkkoherra Kimmo Reinikaisen. Neuvottelukuntaan kaudelle 2014– 2017 valittiin tuomiokapitulien ehdotuksen mukaisesti uudelleen Heini Kataja-Kantola (Lapuan hiippakunta) ja uutena Johanna Rytkönen (Turun arkkihiippakunta), joka seurasi toimikautensa täyteen saanutta Anne Sippolaa. Johtokunnan , neuvottelukunnan ja työntekijöiden yhteiset työskentelyt Varsinaisen kokouksen jälkeen on yhteinen työskentely, jossa ovat läsnä myös järjestön työtekijät. Tavoitteena on hedelmöittää kaikkien osallistujien työtä ja vaihtaa kokemuksia maan eri osien tilanteesta. Keväällä aiheena oli vaikuttavuus, josta alustuspuheenvuoron käytti Kolmas lähde -hankkeen projektipäällikkö Elina Vanhapiha. Osallistujat pohtivat kommenttipuheenvuoroissaan, mitä vaikuttavuus on omassa työssä. Johtokunta piti vuoden aikana kuusi kokousta, joista yksi oli puhelinkokous. Myös valmistusvaliokunnalla oli kuusi kokousta. Kaksi kertaa vuodessa johtokunnan kokoukseen osallistuvat hiippakunnittain valitut neuvottelukunnan jäsenet. 48 Vuosikko 2014 Kirkkoherra Kimmo Reinikainen, puheenjohtaja Psykososiaalisten palveluiden päällikkö Anna Cantell-Forsbom, varapuheenjohtaja Hiippakuntasihteeri Juha Antikainen (2014–2017) Opetusneuvos Pekka Iivonen (2014– 2017) Opettaja Taina Tammekann (2010– 2016) Teologisten aineiden opettaja Leena Haarala (2010–2016) Professori Heikki Hiilamo (2011– 2015) Lapsityönohjaaja Päivi Yli-Korpela (2009–2015) Johtava perheneuvoja Heli Pruuki (2013–2016) Pääsihteeri Lasse Halme, esittelijä Läsnä myös Järjestö- ja taloussihteeri Milla Nevanlinna, pöytäkirjanpitäjä Tiedottaja Erja Saarinen Johtokunnan valmistusvaliokunta Puheenjohtaja Kimmo Reinikainen Varapuheenjohtaja Anna CantellForsbom Lasse Halme Milla Nevanlinna Syksyllä tarkasteltiin lapsivaikutusten arviointia. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan jouduttua perumaan tulonsa, laajan alustuksen piti Hanna Pulkkinen Seurakuntaopistolta. Johtokunnan ja neuvottelukunnan jäsenten kommenttipuheenvuorot tarkastelivat asiaa eri paikkakuntien ja eri ammattiryhmien näkökulmasta. Menneet sukupolvet kantavat tämän päivän ja huomisenkin työtämme SLK:n tulot muodostuvat avustuksista, koulutusmyynnistä, kolehdeista, jäsenmaksuista ja julkaisukorvauksista sekä vuokratuloista ja sijoitustoiminnan tuotoista. Menopuolella isoin kuluerä on henkilöstö, niin kuin asiantuntijaorganisaatiossa kuuluukin. On helppo argumentoida, että osaamisemme on suurin pääomamme. Järjestömme tuloksen muodostuminen on osittain hyvinkin ennakoitavissa, ja toisaalta maailmantalous on näyttänyt meille viime vuosina, miten vaikeaa sijoitustoiminnan tuottojen tarkka budjetointi on. Tultaessa vuoden 2013 loppuun oli selvää, että seurakuntatalouksien kiristyminen tuntuu myös meillä. Koulutuspalveluiden myynti romahtikin vuonna 2014 melkein neljänneksellä edellisestä vuodesta. Tilauskoulutuksia ei ostettu entiseen tahtiin, Seurakuntaopiston kanssa yhteistyössä järjestettäviä koulutuksia jouduttiin perumaan tai järjestämään pienillä osallistujamäärillä ja neuvottelupäiviemme osallistujamäärät putosivat. Kurssimaksutuotot, yleisavustukset ja kolehdit Kurssimaksutuotot jäivät 185 203, 57 euroon (241 781,42 vuonna 2013) ja koulutustoiminnan alijäämä kasvoi 238 794,18 euroon (180 541,02). Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi 230 000 euron yleisavustuksen (230 000) ja Kirkolliskokous 58 000 euroa (58 000) Järki-yhteistyön yleisavustusta. Kolehdit mahdollistavat seurakuntien työn laadukkaan tukemisen. Yksittäisten seurakuntalaisen lahjasta kertyy erittäin merkittävä tuki työllemme. Kirkkohallituksen myöntämä viralli- nen mikkelinpäivän kolehti tuotti 102 322,21 (102 441,59) euroa ja harkinnanvaraiset kolehdit musiikkikasvatukselle tuottivat 17 127,27 (16 709,79) euroa. Jäsenmaksut Jäsenmaksuja kertyi 71 668,20 euroa (72 116,86). SLK:n jäsenmaksu yhteisöjäsenten osalta on 0,02 euroa / läsnä oleva jäsen, kuitenkin niin, että alin jäsenmaksu on 50 euroa ja ylin 1 000 euroa. Henkilöjäsenen vuosimaksu on 20 euroa ja ainaisjäsenen 200 euroa. Vuoden 2014 lopussa jäseniä oli 330. Kustannusyhteistyö Toimintamme yksi kulmakivi on tuottaa sisältöjä, aineistoja ja materiaaleja seurakuntien työn tueksi. Jo neljäkymmentä vuotta tätä on tehty yhteistyössä omistamamme kustantamon Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n (aiemmin Lasten Keskus Oy) kanssa. Seurakuntakentän tuntemuksemme, hyvät yhteydet seurakunnan työntekijöihin ja toimiva yhteistyö työyhteisössämme kustantamon ja järjestön kesken on tuottanut paitsi valtavan paljon sisältöä seurakuntatyölle, myös taloudellista hyötyä SLK:lle. SLK omistaa Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:stä 52,3 prosenttia, joten näin ne muodostavat yhdessä konsernin. Muut omistajat ovat Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa (45 %) ja Nuorten Keskus (2,7, %). SLK:n johtokunta nimeää kolme hallituksen kuudesta jäsenestä, ja järjestön pääsihteeri toimii hallituksen puheenjohtajana. Syksyllä 2014 kustantamo osti Schildts&Söderströms Ab:ltä Edukustannuksen liiketoiminnan ja liikemer- kin. Hankinta vahvistaa yhtiön pitkän aikavälin strategiaa, ja tavoitteena on lisätä oppimateriaalien kustantamista. Vuoden 2014 liikevaihto oli 4 529 837, 63 euroa ja voitto 12 441,67 euroa. Nimikkeitä uutuusnimikkeitä julkaistiin 112 kappaletta ja uusintapainoksia 39. Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy maksoi vuodelta 2014 lehtien ja kirjojen julkaisukorvauksia yhteensä 52 019,56 euroa (64 194,01). Tästä lehtiemme Pikkuväen, Pyhäkoulun ja Lasten Pyhäkoulun osuus oli 21 458,09 euroa. Viime vuosien menestystarinan, uuden Lasten virren julkaisukorvausta maksettiin 24 831,13 euroa. Sijoitukset EVLIn sijoitussalkkuun kirjattiin tuottoja 72 817,42 euroa (40 567,69) ja kuluja 15 441,65 euroa (16 883,81), osinkoja maksettiin 7 704,50 euroa (8441,70). Hyvä sijoitusvuosi paikkasi koulutusmyynnin romahdusta. Menneet sukupolvet kantavat tämän päivän ja huomisenkin työtämme. Testamenttivaroille rakentunut sijoitusomaisuutemme mahdollistaa järjestön työn suuntaamista myös taloudellisesti tiukassa vaiheessa. Yhdistyksen toiminnan tulos tilikaudelta 2014 oli 28,56 euroa ylijäämäinen (43 368,71). Talouden tiukkenemisen vuoksi johtokunta hyväksyi viime marraskuussa vuodelle 2015 alijäämäisen talousarvion (– 20 750 euroa). Kiitos kaikille työmme mahdollistaneille! Länsi-Helsingin Liikekeskus Oy SLK on osakkaana Länsi-Helsingin Liikekeskus Oy:ssä. Toimitilat Helsingin Lauttasaaressa osoitteessa Itälahdenkatu 27 ovat kooltaan 1010 m2, josta osa on vuokrattu Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:lle. Viime vuosina kiinteistöyhtiössä on suoritettu monia korjaustöitä. Vuonna 2014 toteutettiin kattoremontti. SLK:n hankeosuus 29 974, 78 e maksettiin tammikuussa 2015. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen julkaisemasta ja Lasten Keskuksen kustantamasta Lasten virsi -kirjasta otettiin vuonna 2014 jo viides painos. Kirjoja myytiin kyseisenä vuonna 15 130 kappaletta. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 49 Jäsenseurakunnat ja -järjestöt Ahlaisten seurakunta Akaan seurakunta Alajärven seurakunta Alavieskan seurakunta Alavuden seurakunta Anjalankosken seurakunta Asikkalan seurakunta Askolan seurakunta Auran seurakunta Elimäen seurakunta Enon seurakunta Enontekiön seurakunta Espoon tuomiokirkkoseurakunta Espoonlahden seurakunta Eurajoen seurakunta Euran seurakunta Evijärven seurakunta Forssan seurakunta Haagan seurakunta Haapajärven seurakunta Haapaveden seurakunta Hailuodon seurakunta Hakunilan seurakunta Halsuan seurakunta Haminan seurakunta Hangon suomalainen seurakunta Hankasalmen seurakunta Harjavallan seurakunta Hartolan seurakunta Hattulan seurakunta Hauhon seurakunta Haukiputaan seurakunta Hausjärven seurakunta Heinolan seurakunta Heinäveden seurakunta Helsingin Mikaelin seurakunta Helsingin Tuomiokirkkoseurakunta Herttoniemen seurakunta Hirvensalmen seurakunta Hollolan seurakunta Honkajoen seurakunta Huittisten seurakunta Humppilan seurakunta Hyrynsalmen seurakunta Hyvinkään seurakunta Hämeenkylän seurakunta Hämeenkyrön seurakunta Hämeenlinna-Vanajan seurakunta Iin seurakunta Iisalmen seurakunta Ilmajoen seurakunta Ilomantsin seurakunta Imatran seurakunta Inarin seurakunta 50 Vuosikko 2014 Isojoen seurakunta Isonkyrön seurakunta Jalasjärven seurakunta Janakkalan seurakunta Joensuun seurakunta Joroisten seurakunta Joutsan seurakunta Joutsenon seurakunta Juuan seurakunta Juupajoen seurakunta Juvan seurakunta Jyväskylän seurakunta Järvenpään seurakunta Järvi-Kuopion seurakunta Kaarinan seurakunta Kajaanin seurakunta Kalajoen seurakunta Kallion seurakunta Kalvolan seurakunta Kangasalan seurakunta Kangasniemen seurakunta Kankaanpään seurakunta Kannelmäen seurakunta Kannuksen seurakunta Karijoen seurakunta Karjaan suomalainen seurakunta Karjasillan seurakunta Karstulan seurakunta Karvian seurakunta Kauhajoen seurakunta Kauhavan seurakunta Kauniaisten suomalainen srk. Kaustisen ja Ullavan seurakunta Keiteleen seurakunta Kemin seurakunta Keminmaan seurakunta Kempeleen seurakunta Keravan seurakunta Keski-Porin seurakunta Keuruun seurakunta Kihniön seurakunta Kiimingin seurakunta Kinnulan seurakunta Kirkkonummen suomalainen srk. Kiteen seurakunta Kittilän seurakunta Kiuruveden seurakunta Kokemäen seurakunta Kokkolan suomalainen srk. Kolarin seurakunta Konneveden seurakunta Kontiolahden seurakunta Korson seurakunta Kosken Tl seurakunta Kotkan seurakunta Kouvolan seurakunta Kristiinankaupungin suomalainen seurakunta Kuhmoisten seurakunta Kuhmon seurakunta Kuopion Alavan seurakunta Kuopion Kallaveden seurakunta Kuopion Männistön seurakunta Kuopion Puijon seurakunta Kuopion Tuomiokirkkoseurakunta Kuortaneen seurakunta Kurikan seurakunta Kustavin seurakunta Kuusamon seurakunta Kuusankosken seurakunta Kälviän seurakunta Kärkölän seurakunta Kärsämäen seurakunta Köyliön seurakunta Lahden Joutjärven seurakunta Lahden Keski-Lahden seurakunta Lahden Launeen seurakunta Lahden Salpausselän seurakunta Laihian seurakunta Laitilan seurakunta Lammin seurakunta Langinkosken seurakunta Lapinjärven suomalainen srk. Lapinlahden seurakunta Lappajärven seurakunta Lappeen seurakunta Lappeenrannan seurakunta Lapuan Tuomiokirkkoseurakunta Laukaan seurakunta Lauritsalan seurakunta Lauttasaaren seurakunta Lavian seurakunta Lemin seurakunta Lempäälän seurakunta Leppävaaran seurakunta Leppävirran seurakunta Liedon seurakunta Lieksan seurakunta Limingan seurakunta Lohjan seurakunta Lohtajan seurakunta Loimaan seurakunta Loviisan suomalainen srk. Lumijoen seurakunta Luumäen seurakunta Länsi-Porin seurakunta Länsi-Turunmaan suomalainen seurakunta Maaningan seurakunta Malmin seurakunta Marttilan seurakunta Maskun seurakunta Meilahden seurakunta Merikarvian seurakunta Merimaskun seurakunta Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta Muhoksen seurakunta Multian seurakunta Munkkiniemen seurakunta Muonion seurakunta Mustasaaren suomalainen srk. Muuramen seurakunta Mynämäen seurakunta Mäntsälän seurakunta Mänttä-Vilppulan seurakunta Mäntyharjun seurakunta Naantalin seurakunta Nakkilan seurakunta Nastolan seurakunta Nivalan seurakunta Nokian seurakunta Noormarkun seurakunta Nousiaisten seurakunta Nurmeksen seurakunta Nurmijärven seurakunta Olarin seurakunta Orimattilan seurakunta Oripään seurakunta Oriveden seurakunta Oulaisten seurakunta Oulujoen seurakunta Oulun Tuomiokirkkoseurakunta Oulunkylän seurakunta Oulunsalon seurakunta Outokummun seurakunta Paattisten seurakunta Paavalin seurakunta Paimion seurakunta Pakilan seurakunta Parikkalan seurakunta Parkanon seurakunta Pelkosenniemen seurakunta Pellon seurakunta Perhon seurakunta Pernajan seurakunta Pertunmaan seurakunta Petäjäveden seurakunta Pieksämäen seurakunta Pielaveden seurakunta Pielisensuun seurakunta Pietarsaaren suomalainen srk. Pihlavan seurakunta Pihtiputaan seurakunta Piikkiön seurakunta Pirkkalan seurakunta Pitäjänmäen seurakunta Pohjan suomalainen seurakunta Polvijärven seurakunta Pomarkun seurakunta Pornaisten seurakunta Posion seurakunta Pudasjärven seurakunta Pukkilan seurakunta Punkalaitumen seurakunta Puolangan seurakunta Puumalan seurakunta Pyhtään seurakunta Pyhäjoen seurakunta Pyhäjärven seurakunta Pyhärannan seurakunta Pälkäneen seurakunta Pöytyän seurakunta Raahen seurakunta Raision seurakunta Rantakylän seurakunta Ranuan seurakunta Rauman seurakunta Rautalammin seurakunta Rautavaaran seurakunta Rautjärven seurakunta Reisjärven seurakunta Rekolan seurakunta Riihimäen seurakunta Ristijärven seurakunta Roihuvuoren seurakunta Rovaniemen seurakunta Ruotsinpyhtään seurakunta Ruskon seurakunta Rymättylän seurakunta Rääkkylän seurakunta Saarijärven seurakunta Sallan seurakunta Salon seurakunta Sammonlahden seurakunta Sastamalan seurakunta Sauvo-Karunan seurakunta Savitaipaleen seurakunta Savonlinnan seurakunta Seinäjoen seurakunta Sievin seurakunta Siikalatvan seurakunta Siilinjärven seurakunta Sipoon suomalainen seurakunta Siuntion suomenkielinen srk. Sodankylän seurakunta Someron seurakunta Sonkajärven seurakunta Sotkamon seurakunta Sulkavan seurakunta Sysmän seurakunta Säkylän seurakunta Sääksmäen seurakunta Taipalsaaren seurakunta Taivalkosken seurakunta Taivassalon seurakunta Tammelan seurakunta Tampereen Aitolahden seurakunta Tampereen Harjun seurakunta Tampereen Hervannan seurakunta Tampereen Härmälän seurakunta Tampereen Kalevan seurakunta Tampereen Messukylän seurakunta Tampereen Pyynikin seurakunta Tampereen Teiskon seurakunta Tampereen Tuomiokirkkoseurakunta Tampereen Viinikan seurakunta Tapiolan seurakunta Tarvasjoen seurakunta Tervolan seurakunta Tervon seurakunta Teuvan seurakunta Tikkurilan seurakunta Toholammin seurakunta Toivakan seurakunta Tornion seurakunta Tuiran seurakunta Turun Henrikinseurakunta Turun Martinseurakunta Turun Tuomiokirkkoseurakunta Tuuloksen seurakunta Tuusulan seurakunta Tyrnävän seurakunta Töölön seurakunta Ulvilan seurakunta Utajärven seurakunta Utsjoen seurakunta Uudenkaupungin seurakunta Uuraisten seurakunta Vaalan seurakunta Vaasan suomalainen seurakunta Valkealan seurakunta Valtimon seurakunta Vantaankosken seurakunta Varkauden seurakunta Vehmaan seurakunta Vesannon seurakunta Vetelin seurakunta Vieremän seurakunta Vihdin seurakunta Viitasaaren seurakunta Vimpelin seurakunta Virtain seurakunta Vuosaaren seurakunta Vähänkyrön seurakunta Ylitornion seurakunta Ylivieskan seurakunta Ylöjärven seurakunta Ypäjän seurakunta Ähtärin seurakunta Äänekosken seurakunta Jäsenjärjestöt Kirkon Lapsityönohjaajat Kirkon Lastenohjaajat ry Suomen Pyhäkoulun Ystävät Kirkon Lapsityön Teologit ry Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 51 Vuosikko 2014 Suomen Ev.-lut. Seurakuntien Lapsityön Keskus ry:n vuosikertomus Liite Työryhmiä Koulutustilastot Tilinpäätös Tilintarkastuskertomus Vuosikko 2 Työryhmiä TAPAHTUMASUUNNITTELU Valtakunnallisten seurakuntien varhaiskasvatuksen neuvottelupäivien 2014 suunnittelutyöryhmä Hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen, Helsingin hpk Lastenohjaaja Merja Forsman, Kirkon Lastenohjaajat ry Lapsityönohjaaja Iris Sotamaa, Vantaan srky Milla Nevanlinna, SLK Kirsi Pohjola, SLK (31.1. saakka) Kaisa Aitlahti, SLK (1.3. alkaen) Valtakunnallisten seurakuntien varhaiskasvatuksen neuvottelupäivien 2015 suunnittelutyöryhmä Hiippakuntasihteeri Heli Aaltonen, Turun arkkihpk Lapsityönjohtaja Mirkka Torppa, Turun ja Kaarinan srky Lastenohjaaja Merja Forsman, Kirkon Lastenohjaajat ry Lastenohjaaja Kirsi Koskinen, Turun ja Kaarinan srky Asiantuntija Raija Ojell, kirkkohallitus Milla Nevanlinna, SLK Liisa Luukkonen, SLK Kaisa Aitlahti, SLK Lapsityönohjaajien ja lapsityön teologien neuvottelupäivien 2014 suunnitteluryhmä Varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Immonen, Kuopion srkt Asiantuntija Raija Ojell, kirkkohallitus Pastori Mari Voutilainen, Puijon srk, Kuopio Hiippakuntasihteeri Juha Antikainen, Kuopion hiippakunta Kouluttaja Hanna Pulkkinen, Seurakuntaopisto, Agricola Pastori Antti Toivio, Kirkon Lapsityön Teologit ry Tiina Haapsalo, SLK Erja Saarinen, SLK Lapsityönohjaajien ja lapsityön teologien neuvottelupäivien 2015 suunnitteluryhmä Lapsityönohjaaja Päivi Hyystinmäki-Suomi, Lahden srky Pastori Elina Perttilä, Malmin srk, Helsinki Varhaiskasvatuksen työalajohtaja Heli Heikkilä, Heinolan srk Pastori Kia Sammalkorpi, Lahden srky Kouluttaja Hanna Pulkkinen, Seurakuntaopisto-Agricola Asiantuntija Heljä Petäjä, kirkkohallitus Tiina Haapsalo, SLK Anita Ahtiainen, SLK Erja Saarinen, SLK Kirkkomuskaripäivät 2015 -suunnitteluryhmä Musiikkileikkikoulun opettaja Tiina Järvinen, Jyväskylän srk Musiikkileikkikoulun opettaja Terhi Hassinen, Jyväskylän srk Kanttori Hanna Knuutila, Muuramen srk Mari Torri-Tuominen, SLK Lapsiteologiatapaamisia valmisteleva työryhmä Johtava asiantuntija Stefan Myrskog, KCSA Kouluttaja Suvielise Nurmi, PTK ry Asiantuntija Raija Ojell, kirkkohallitus Kehittämispäällikkö Riikka Reina, Seurakuntaopisto-Agricola Lasse Halme, SLK Anita Ahtiainen, SLK Virsivisatyöryhmä Kanttori Riikka Jäntti, Virsivisan projektisihteeri, Hakunilan seurakunta Opettaja Terhi Niinimaa, Tampere Kanttori Marianna Pellinen, Kuusankosken srk Asiantuntija Teija Tuukkanen, kirkkohallitus Erja Saarinen, SLK Mari Torri-Tuominen, Virsivisan projektivastaava, SLK Virsivisan yhteistyöryhmä Opetusneuvos Pekka Iivonen, Opetushallitus Kouluttaja Jukka Jylhä, PTK Hiippakuntakanttori Hanna Remes, Helsingin hpk Asiantuntija Teija Tuukkanen, kirkkohallitus Erja Saarinen, SLK Mari Torri-Tuominen, Virsivisan projektivastaava, SLK Virsivisan verkkosivujen materiaalintuottoryhmä Opettaja Kaija-Leena Alatalo, Espoo Opettaja Anna Laakso, Helsinki Opettaja Terhi Niinimaa, Tampere Mari Torri-Tuominen, SLK Monikulttuurisen taideleirin suunnittelu- ja toteutusryhmä Vastaava kasvatussihteeri Pirjo Lehtonen-Inkinen, SLS Lastenohjaaja, Minna Kin, Mikaelin seurakunta, Helsinki Pastori Samuel Luak, Vantaa Näyttelijä Antti Sevanto, Joutsa Muusikko Pekka Nyman, Kirkkonummi Anita Ahtiainen, SLK 3 Pikkuväen toimitus Lapsityönohjaaja Noora Hynynen, Mikaelin srk, Helsinki (1.8. alkaen) Lapsityönohjaaja Minna Kaihlanen, Tampereen srky Lapsityönohjaaja Terhi Makkonen, Hyvinkään srk Perhetyöntekijä Sirpa Nieminen, Riihimäen srk Lapsityönohjaaja Marjatta NuutinenKoittola, Seinäjoen srk Kehittämispäällikkö Riikka Reina, Agricola-Seurakuntaopisto Tiina Haapsalo, SLK Kirsi Pohjola, SLK (31.1. saakka) Kaisa Aitlahti, SLK (1.3. alkaen) Marjo Suominen, SLK (31.7. saakka) Marja-Leena Dammert, SLK Pikkuväen päiväkerholiite 2014– 2015 Lastenohjaaja Henna Ahrikkala, Hervannan srk, Tampere Lapsityönohjaaja Kirsti Nyyssölä, Tapiolan srk, Espoo Lastenohjaaja Margit Pulkkinen, Roihuvuoren srk, Helsinki Lastenohjaaja Outi Takkinen, Käpylän srk, Helsinki Toimittaja Päivi Romppainen, Sipoo Marjo Suominen, SLK Pikkuväen päiväkerholiite 2015– 2016 Lastenohjaaja Henna Ahrikkala, Hervannan srk, Tampere Lapsi- ja perhetyön pappi Tarja Meijer, Mäntsälän srk Lapsityönohjaaja Piia Muurikainen, Mäntsälän srk Lapsityönohjaaja Jasmin Nisunen, Turkun ja Kaarinan srky Lastenohjaaja Margit Pulkkinen, Roihuvuoren srky Helsinki Kaisa Aitlahti, SLK Pikkuväen perhekerholiite 2014– 2015 Lasten Pyhäkoulu -lehden toimituskunta Toimittaja Marja-Leena Dammert, Järvenpää Nuorisotyönohjaaja Kirsi Härme, Somero Perhekasvatustyöntekijä Tytti Malinen, Korson srk, Vantaa Marjo Suominen, SLK Kaisa Aitlahti, SLK Reeli Karimäki, Vantaa Mirca Kukkasniemi, Vihdin srk Kustannustoimittaja Rauna Sirola, Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy Marjo Suominen / Kaisa Aitlahti, SLK Toimitussihteeri Kaisa Raittila, Helsinki Anita Ahtiainen, SLK Pikkuväen perhekerholiite 2015– 2016 Kirkkomuskari 2, toimituskunta Nuorisotyönohjaaja Kirsi Härme, Someron srk Perhetyöntekijä Marjukka Luoma, Tapiolan srk,Espoo Lapsityönohjaaja Riina Nissinen, Tuusulan srk Toimittaja Päivi Romppainen, Sipoo Kaisa Aitlahti, SLK Liisa Luukkonen, SLK Pikkuväen kesätoimintaliite Toimittaja Marja-Leena Dammert, Järvenpää Perhekasvatustyöntekijä Tytti Malinen, Korson srk, Vantaa Marjo Suominen, SLK Pyhäkoululehden toimitus Toimittaja Sinimaaria Kangas, Kirkkonummi Viestintäpäällikkö emerita Aila Alarotu, Helsinki Kouluttaja Hanna Pylkkinen, Agricola-Seurakuntaopisto Lastenohjaaja Maarit Mustakallio, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta TM Mervi Ritokoski, Kerava Kanttori Kirsi Honkasalo-Punkari, Mikaelin seurakunta, Helsinki Anita Ahtiainen, SLK Erja Saarinen, SLK Kustannuspäällikkö, Eeva Johansson, Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy Perhetyöntekijä Kristiina Larjava, Tapiolan srk, Espoo Musiikkileikkikoulun opettaja Eeva-Maria Nyyssönen, Leppävaaran srk, Espoo Musiikkileikkikouluopettaja Heli Vapaakallio, Espoon tuomiokirkkosrk Lastenohjaaja Katia Rautasuo, Kuusankosken srk Mari Torri-Tuominen, SLK Jyvemmälle messuun -kirjan työryhmä Kirkkoherra Kaija Tiirola, Haapajärven seurakunta Pastori Kari Tiirola, Haapajärven seurakunta Asiantuntija Terhi Paananen, kirkkohallitus Anita Ahtiainen, SLK Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 JULKAISUT 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27. 28. 29. 30. 31. 32. 33. 34. 35. 36. 37. 1. 2. 3. 4. * * * * * * * * * * * * * * KK14 1 3 2 4 1 2 1 1 2 1 3 1 3 14.–16.3. 18.3. 19.–21.3. 21.3. 21.3. 27.3. 2.–4.4. 28.-29.4. 5.–8.5. 7.5. 8.–9.5. 26.5. 26.5. 12.–13.6. 1 1 2 1 1 1 1 1 2 2 3 1 2 2 1 1 3 1 18.1. 23.–24.1. 25.–26.1. 29.–31.1. 1.2. 10.–11.2. 10.–11.2. 18.2. 2.3. 3.–5.3. 4.3. 5.3. 10.–11.3. 11.3. 12.–13.3. 12.3. 12.3. 14.3. 14.3. II jakso II jakso I jakso I jakso III Jakso I jakso Aika Koulutuspäiviä 2.–3.1.2014 2 7.1. 1 8.1. 1 14.–16.1. 3 Kehittyvä mentori/pohjoinen Perheen parhaaksi -koulutus PTK:n teemaseminaari, Lastenkirkko-kanava Virsivisaa nuorisotyöntekijöille -työpaja Kolikoita kastemaljassa – Espoon hiippakunnan kasvatuksen teemapäivä Valtakunnalliset lapsityönohjaajien ja lapsityön teologien neuvottelupäivät Uskontokasvatuksen mentorointi varhaiskasvatuksessa Seurakuntien lapsikuorotoiminnan peruskurssi Kasvatuskumppanuus Lattiakuvat-menetelmän peruskoulutus Laula leiki Lasten virsi -koulutus Kasteen ympärillä Suvilaiva laululaineilla Monikulttuurinen taideleiri Yhteistyökoulutus Yhteistyökoulutus Yhteistyökoulutus Yhteistyö Tilauskoulutus Neuvottelupäivät Yhteistyökoulutus SLK Koulutuspalvelut Tilauskoulutus Yhteistyökoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus SLK Koulutuspalvelut Yhteistyökoulutus Kurssin nimi Luokittelu Helsingin seurakuntayhtymän varhaiskasvatuksen mentorikoulutus Yhteistyökoulutus Tunnetaitokoulutus Tilauskoulutus Kaste ja jäsenyyttä vahvistava toimintatapa Tilauskoulutus Lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät: Muu Pienelle parasta -workshop Lapsivaikutusten arviointi -workshop Varhaiskasvatuksen -workshop Espoon ja Helsingin hiippakuntien lapsi- ja perhetyöntekijöiden koulutus- ja neuvottelupäiväYhteistyökoulutus Yhteistyökoulutus Uskontokasvatuksen mentorointi varhaiskasvatuksessa Yhteistyökoulutus Pyhäkoulusymposium – Mahtava moninaisuus Yhteistyökoulutus Lapsi- ja perhe kriisissä Maja, pyhäkoulunohjaajien koulutus Tilauskoulutus Lattiakuvat-menetelmän peruskoulutus Yhteistyökoulutus Yhteistyökoulutus Godly Play -ajankohtaispäivät Tilauskoulutus Lapset seurakuntalaisina -koulutus Helsingin seurakuntayhtymän mentorikoulutus, II jakso Tilauskoulutus Yhteistyökoulutus Laula ja leiki Lasten virsi! Kehittämisasiakirjakoulutus Tilauskoulutus Koulutus lastenohjaajille Tilauskoulutus Lapsivaikutusten arviointi -koulutus Yhteistyökoulutus Lasten virsi -koulutus Tilauskoulutus Lattiakuvat-koulutus Tilauskoulutus Laula leiki Lasten virsi -konsertti Tilauskoulutus JP -koulutus/perhemessu Tilauskoulutus Kehittyvä mentori/etelä Yhteistyökoulutus Lasten virsi -koulutus Tilauskoulutus VARSINAINEN TOIMINTA 1.1.–31.12.2014 KOULUTUSTOIMINTA Oulu Järvenpää Siuntio Siuntio Leppävaara Kuopio Järvenpää Järvenpää Kauhajoki Järvenpää Mäntsälä Nokia m/s Amorella Päiväkumpu Järvenpää Järvenpää Järvenpää Järvenpää Siilinjärvi Järvenpää Järvenpää Kuhmo Helsinki Järvenpää Ruokolahti Turku Järvenpää Viitasaari Olari Viitasaari Viitasaari Helsinki Kemi Kurssipaikkakunta Helsinki Hollola Nokia, Pirkkala Jyväskylä 12 13 30 30 70 139 11 15 11 11 12 24 118 13 70 70 30 93 11 67 20 10 11 15 10 70 31 25 50 9 21 10 240 12 14 25 6 23 5 4 1 18 12 32 8 15 8 6 8 16 2 2 2 6 14 15 21 6 15 15 7 6 23 7 2 15 4 15 2 4 6 8 140 140 60 558 154 1005 420 60 165 225 70 420 713 175 100 135 84 150 480 48 84 200 208 72 299 150 120 70 2502 132 480 88 165 96 144 944 Osallistujia Opetush Hlöoph 70 12 840 16 6 96 26 6 156 Vuosikko 4 Koulutustilastot 62. 63. 64. 65. 66. 67. 68. 69. 70. 71. 72. 73. * * * * * * * * * * * * 20.10. 23.10. 27.10. 29.–31.10. 29.–31.10. 29.10. 4.–6.11. 8.11. 14.–15.11. 24.–25.11. 25.11. 27.11. Yhteensä: 31.7. 4.8. 5.–6.8. 7.8. 11.8. 12.8. 14.–15.8. 18.8. 20.8. 21.–22.8. 23.8. 27.–29.8. 1.–2.9. 6.9. 13.9. 14.9. 14.9. 16.–18.9. 18.–20.9. 20.–21.9. 23.–24.9. 26.9. 6.–7.10. 7.10. 10.10. 1 1 1 3 2 1 3 1 2 2 1 1 114 1 1 1 1 1 1 2 1 1 2 1 3 2 1 1 1 1 3 2 2 2 1 2 1 1 Tunnetaitokoulutus Tunnetaitokoulutus I jakso Varhaiskasvatuksen mentorikoulutus III jakso Varhaiskasvatuksen mentorikoulutus Tunnetaitokoulutus Lasten virsi -koulutus Lattiakuvat-menetelmän kehittämispäivät kouluttajille Tunnetaitokoulutus Lasten virsi -koulutus Perhelähtöinen työote Oulun hiippakunta pyhäkoulukoulutus Kiva perhemessu I jakso Lattiakuvat-jatkokoulutus Lasten virsi -koulutus Laula leiki Lasten virsi Raikukoon Lasten virret Raikukoon Lasten virret I jakso Tunnetaidot ja haasteelliset lapset Valtakunnalliset seurakuntien varhaiskasvatuksen neuvottelupäivät I jakso Godly Play -peruskurssi Kirkkomuskari PIKE-koulutuspäivä II jakso Perheen parhaaksi -koulutus Laula leiki Lasten virsi Varhaiskasvatus-messut, seminaarikokonaisuus Auta lasta surusssa Lapsen suru ja luopuminen Läheisen kuoleman kokeneen lapsen tukeminen Lohtulauluja lapsille Suru lasten kuvakirjoissa Kiusaamisen kimpussa Perhetyön juhlaseminaari Uskontokasvatussymposium 2014 Lapsi on ilo Lasten ja perheiden hartaudet ja jumalanpalvelukset Valtakunnalliset koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan neuvottelupäivät Kasvatuksen kehittämiskoulutus (yhteistyössä PTK & Espoon hiippakunta) I jakso Kirkkomuskaritoiminnan peruskurssi LAVA-seminaari Turun arkkihiippakunnan varhaiskasvatuksen päivät II jakso Lattiakuvat-jatkokoulutus Kasvatuksen kehittämiskoulutus Kasvatuksen kehittämiskoulutus koulutuspäivää 6 5 12 6 5 7 12 6 7 13 6 27 15 4 7 2 2 8 15 16 15 5 15 7 168 140 744 588 45 301 24 150 140 156 150 567 105 240 245 28 40 176 3120 320 345 45 195 126 Tilauskoulutus Yhteistyökoulutus Oma / yhteistyö SLS Yhteistyökoulutus Neuvottelupäivät Tilauskoulutus Yhteistyökoulutus Yhteistyökoulutus Tilauskoulutus Yhteistyökoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus 160 1190 70 391 560 180 288 544 1248 105 20 108 25170 Ylöjärvi 28 Lahti 28 Espoon hpk 62 Helsinki 98 Nastola 9 Pieksämäki 43 Järvenpää 2 Uusikaupunki 25 Forssa 20 Hausjärvi 12 Ylivieska 25 Vantaa 21 Järvenpää 7 Järvenpää 60 Laihia 35 Hollola/Vesikansa 14 Hollola / Sovituksen kirkko 20 Järvenpää 22 Helsinki–Tukholma–Helsinki-risteily 208 Tallinna 20 Lapua 23 Helsinki 9 Järvenpää 13 Jämsä 18 Helsinki 120 100 50 60 120 Jyväskylä 40 Helsinki 170 Helsinki 10 Järvenpää 17 Helsinki–Tukholma–Helsinki-risteily 40 Tuusula 30 Järvenpää 16 Tampere 68 Turku 104 Järvenpää 7 Vartiokylä 4 Lohja 18 3331 1 1 1 1 1 4 7 7 23 14 6 18 8 12 15 5 6 736 Tilauskoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus SLK Koulutuspalvelut Yhteistyökoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Yhteistyökoulutus Neuvottelupäivät Tilauskoulutus Tilauskoulutus Oma koulutus Yhteistyökoulutus Tilauskoulutus Muu Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 38. 39. 40. 41. 42. 43. 44. 45. 46. 47. 48. 49. 50. 51. 52. 53. 54. 55. 56. 57. 58. 59. 60. 61. 5 1 1 2 1 3 2 3 1 3 2 3 2 PERUUNTUNEET 3.1. 28.1. 27.–28.10. 12.2. 6.–7.3. 26.–27.3. 6.–8.8. 7.8. 8.–10.9. 2.–3.10. 10.–12.10. 20.–21.11. I jakso II jakso I jakso II jakso I jakso Lasten virsi -koulutus Varhaiskasvatuksen koulutuspäivä Lapsi on ilo Päivähoidon uskontokasvatuskoulutus Varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen kouluttajakoulutus Lasten virsi -koulutus Henki ja elämä Lasten virsi -koulutus Lapsi ja teologia Varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen kouluttajakoulutus Kirkon aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittäminen Lapsi ja teologia Laula leiki Lasten virsi -konsertti Jokelan 4-vuotissynttärit LAPSI 2014 -messut 4-vuotissynttärit, Etelä-Tuusula HUPS-perhetapahtuma Laula leiki Lasten virsi -konsertti Vuoden 2015 puolelle jatkuvia koulutuksia: 1 II jakso Kirkkomuskaritoiminnan peruskurssi 21.–22.1.2015 2 II jakso Tunnetaidot ja haasteelliset lapset 9.–10.2.2015 2 II jakso Kirkon aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittäminen 1 1 3 1 1 1 MUUT TAPAHTUMAT 2.2. 15.3. 10.–12.4. 26.4. 24.5. 20.11. Yhteistyökoulutus Yhteistyökoulutus Yhteistyökoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Yhteistyökoulutus Tilauskoulutus Yhteistyökoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Tilauskoulutus Yhteistyökoulutus Yhteistyökoulutus Yhteistyökoulutus Yhteistyökoulutus Muu Muu Muu Muu Muu Muu Järvenpää Järvenpää Järvenpää Riihimäki Oulu Järvenpää Valkeala Järvenpää Jyväskylä Ruokolahti, Jaakkima Kouvola Järvenpää Helsinki Järvenpää Järvenpää Lahti Tuusula Helsinki Tuusula Espoo Pukkila Vuosikko 200 70 54382 270 8000 180 6 7 Tilinpäätös Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 Vuosikko 8 9 Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2014 Vuosikko 10 11 Tilintarkastuskertomus 2014 Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikertomus 2010 Vuosikko 12 SEURAKUNTIEN LAPSITYÖN KESKUS Itälahdenkatu 27 A (3. krs), 00210 Helsinki puh. (09) 6877 45 10 etunimi.sukunimi@lastenkeskus.fi www.evl-slk.fi
