2 - Suomi–Israel Yhdistysten Liitto ry

Ne ljä nne s v uos it ta i n i l m e s ty v ä k u l ttu u r i l e h ti
J ul k a i s i j a : S uomi-Isr ael Yh d istysten L iitto ry
2 • 2015
Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry
Finland-Israel Föreningarnas Förbund rf
PL 247, 00531 Helsinki
www.suomi-israel.fi, liitto@suomi-israel.fi
SSN-L 1235-8290
ISSN 1235-8290 (Painettu)
ISSN 1799-0742 (Verkkojulkaisu)
Vastaava toimittaja: Reino Kurki-Suonio jedidut@suomi-israel.fi
Toimituskunta: Mikael Enckell, Vesa Hirvonen, Juha-Pekka Rissanen,
Sirkku Salmela, Mila Westerberg.
Ilmestyy: neljä kertaa vuodessa. Vuosikerta 20 euroa.
Ilmoitushinnat: 1/1 s. 170 euroa, 1/2 s. 95 euroa, 1/4 s. 55 euroa, 1/8 s. 35 euroa.
Painopaikka: Painomerkki Oy, Helsinki. Taitto: Kirsi Pääskyvuori.
25. vsk. nro 2/2015
Krakovan juutalaista kaupunginosaa Kazimierzia.
Kuva liittyy Suomi-Israel-yhdistysten liiton
tämänkeväiseen Puolan-matkaan, joka järjestettiin
holokaustin päättymisen 70-vuotismuistoksi (ks. s. 14).
Juutalainen urheilu.....................................................................4
Heprean kielen elpyminen.....................................................10
Maailma kylässä.......................................................................12
Kesken jääneet teokset.........................................................13
Matka Varsovaan ja Krakovaan...........................................14
Oopperaa kansalle – Jerusalemin torilla............................16
Nabucco palaa Israelin oopperaan......................................16
Israelilainen filmi sai suuren suosion Turkissa..................17
Profeti della Quinta jälleen Suomessa................................17
Kuvanveistäjä ja taidemaalari Menashe Kadishman.......18
Muistomerkki menehtyneille etiopialaisille........................19
Muinaisia olutruukkuja löytyi keskeltä Tel Avivia.............20
Vanhin kopio kymmenestä käskystä
näytteillä Israelissa..................................................................21
Israelilainen urkuri Suomessa...............................................22
Suomi-Israel yhdistysten liitto ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomien ystävyysyhdistysten liitto. Tätä linjaa seuraten Jedidut pyrkii lisäämään Israelin maan ja kansan tuntemusta sekä levittämään tietoa Israelin kulttuurista, historiasta ja yhteiskunnasta.
Toimintansa liitto rahoittaa pääosin jäsenmaksutuloilla ja ystävyysyhdistyksenä saamallaan valtionavustuksella. Jotta jäsenmaksut
voitaisiin pitää alhaisina eikä Jedidutin ilmestyminen siitä huolimatta vaarantuisi, liittohallitus toivoo, että liiton tavoitteita kannattavat
voisivat tukea sen toimintaa lahjoituksin pankkitilille FI75 5710 5220 1183 18. Pienetkin lahjoitukset ovat tervetulleita.
Liiton verkkosivuilta www.suomi-israel.fi löytyy tietoja Israel-ystävyyteen liittyvästä toiminnasta Suomessa
sekä linkkejä Israel-tietouden ja Israelin kulttuurin kannalta kiinnostaviin verkkosivuihin.
Täydennyksiä näihin tietoihin voi lähettää osoitteella portaali@suomi-israel.fi.
2
JEDIDUT 2•2015
Shalom!
J
uutalaisen kalenterin ”liikkumisesta” johtuen Israelin itsenäisyyspäivä osui tänä vuonna huhtikuun 23. päiväksi.
Kuluneiden 67 itsenäisyysvuotensa aikana maa on monin
tavoin todistanut olevansa aktiivinen ja vastuullinen kansojen
yhteisön jäsen. Itsenäisyyspäivän tervehdyksessään suurlähettiläs Dan Ashbel korostikin Israelin osuutta ihmiskunnan
pyrkimyksissä kohti parempaa maailmaa.
Tervehdyksessään suurlähettiläs toi esille muutamia niistä israelilaisista innovaatioista, jotka ovat auttaneet koko ihmiskuntaa: Rafi Mehoudarin kehittämän pisarakastelumenetelmän, joka mahdollistaa ruoan kasvatuksen miljoonille
ihmisille ympäri maailmaa, professori Marta Weinstock-Rosinin kehittämän uuden lääkkeen Alzheimerin ja Parkinsonin
taudeista kärsiville, Gavriel Iddanin kehittämän miniatyyrikokoisen, pillerinä nielaistavan kameran ja Edud Shabtain
ja Waze-tiimin kehittämän mobiilisovelluksen, joka opastaa
miljoonia autoilijoita 120 maassa.
Vaikka Israel on koko nykyhistoriansa ajan joutunut kamppailemaan olemassaolostaan, se on aina ollut valmis ojentamaan auttavan kätensä maailman hätääkärsiville. Tämä tuli
jälleen esille, kun heidän kenttäsairaalansa oli ensimmäisiä
ja suurimpia Nepalin maanjäristysalueelle lähetettyjä avustusryhmiä. Hyvä esimerkki on myös Save a Child’s Heart
-ohjelma, jonka sydänkirurgit ovat auttaneet 3 400 lasta 48
maasta – puolet heistä Länsirannan, Gazan ja muiden arabimaiden muslimeja. Viime kesänä, kun Hamas pommitti
Israelia raketeillaan ja sijoitti oman komentokeskuksensa gazalaisen sairaalan alle, Israelin sairaaloissa hoidettiin
myös Gazan palestiinalaisia. Ja Golanin sairaaloissa on yhä
enenevässä määrin hoidettu rajan takaa tulleita syyrialaisia,
jotka eivät ole saaneet hoitoa omassa maassaan.
Paradoksaalista on, että Maailman terveysjärjestö (WHO)
poimi tässä tilanteessa Israelin silmätikukseen syyttäen sitä
Golanin syyrialaisten – paikallisen palestiinalais- ja druusiväestön – terveyteen liittyvien oikeuksien loukkaamisesta.
Ikäänkuin maailmassa ei olisi suuria ja todellisiakin terveysongelmia, kuten esimerkiksi miljoonien syyrialaispakolaisten terveydenhuolto!
Rauha näyttää nyt myös olevan kauempana kuin pitkiin
aikoihin – muuallakin kuin Lähi-idässä – ja hätää kärsivien
määrä vain kasvaa. Päivittäin kuulemme ISISin julmuuksista,
ydintekniikkaa kehittävän Iranin uhosta, Itä-Ukrainan ”aselevosta”, Venäjän ja länsimaiden kiristyneistä suhteista, Afrikan konfliktien aiheuttamista humanitaarisista katastrofeista,
Välimereen ja Bengalinlahteen hukkuvista pakolaisista jne.
Tämän myllerryksen keskellä Israel on pieni, väkivallan ja
laittomuuden ympäröimä ja uhkaama saareke. Hiljattaisten
vaalien jälkeen Benjamin Netanjahu jatkaa maan pääministerinä, mutta hallituksen takana oleva Knessetin enemmistö on äärimmäisen ohut, vain 61 edustajaa 120:stä. Hänen
ulkopoliittisena huolenaan on erityisesti Iran sekä vaalien
alla antamiensa lausuntojen vaikutus tärkeimpään liittolaiseen, Yhdysvaltoihin. Rauhanprosessi palestiinalaisten
kanssa ei ole hänelle nyt ajankohtainen kysymys: sopimus
nykyisen palestiinalaisjohdon kanssa olisi hänen mukaansa
Israelille tuhoisa.
Päätän suurlähettiläs Ashbelin itsenäisyyspäivätervehdyksen sanoihin: ”Tänä päivänä me jälleen kerran ilmaisemme syvän ja vilpittömän toiveemme rauhasta alueellamme.
Rauha hyödyttää kaikkia kansoja ja ihmisiä alueellamme ja
myös sen ulkopuolella. Antakaa meille rauha, ja me teemme maailmasta paremman paikan”.
Virkistävää kesäaikaa toivottaen
Reino Kurki-Suonio
Liiton kautta voi tukea valtioneuvos K.-A. Fagerholmin elämäntyön ja Israel-ystävyyden kunnioittamiseksi perustetun
muistometsän puunistutuksia (tili FI53 5710 5220 1183 26). Lisätietoja muistometsärahastosta ja -adresseista saa
Jedidutin vastaavalta toimittajalta (ks. s. 2).
JEDIDUT 2•2015
3
JUUTALAINEN URHEILU
Leo-Dan Bensky
Kirjoitus kertoo juutalaisen urheilun historiasta, juutalaisten urheiluseurojen perustamisesta
ja nykypäivän maailmanlaajuisesta juutalaisurheilun kattojärjestöstä, Maccabi World Unionista.
E
nsi vuonna 110 vuotta täyttävä Helsingin Makkabi on
maailman vanhimpia juutalaisten urheiluseuroja, itse
asiassa maailman vanhin yhtäjaksoisesti edelleen toimiva
juutalainen urheiluseura. Sen historiaan en tässä kuitenkaan
paneudu yksityiskohtaisesti.
Maccabi World Union (MWU) on juutalaisen urheilun
maailmanlaajuinen kattojärjestö. Pääasiassa sitä ja sen piirissä olevia liittoja ja seuroja johdetaan vapaaehtoisvoimin.
Nykyisin MWU:n urheiluseuroissa on noin 400 000 jäsentä
60 maassa ja noin 400 juutalaisessa seurakunnassa. Monella paikkakunnalla Makkabi edustaa urheilun lisäksi myös
johtavaa nuoriso-ohjaajakoulutusta. Sitä harjoittava Maccabi
Tzair -nuorisojärjestö on aktiivinen 20–25 maassa, varsinkin
Etelä-Amerikassa.
Alueelliset makkabi-kisat kuten Euroopan makkabi-kisat ja
Pan American Maccabi Games järjestetään joka neljäs vuosi, ja ne ovat suurimpia juutalaisia tapahtumia maailmassa.
Suurin ja tunnetuin tapahtuma on makkabiadit, jotka järjestetään Israelissa joka neljäs vuosi. Vuonna 2017 järjestettäviin 20. makkabiadeihin odotetaan 9 500 osallistujaa noin
80 eri maasta. Se on maailman suurin juutalainen tapahtuma
ja luultavasti toiseksi suurin urheilutapahtuma maailmassa.
Suurin on tietysti olympiakisat, mutta vuoden 2017 makkabiadit ohittanevat osallistujamäärässä sekä kansainvälisen
opiskelijaurheiluliiton universiadit että Aasian olympiakomitean järjestämät Aasian kisat. Sanomattakin on selvää, että
se on Israelin suurin turismitapahtuma, kun otetaan huomioon kaikki vierailijat, joita se houkuttelee Israeliin.
4
Historiaa
Juutalaisia urheilijoita on tunnettu vuosisatojen ajan. Nuorten
juutalaisten miesten oli kuitenkin vaikeata harrastaa liikuntaa,
etenkin koska ulkopuolinen maailma suhtautui negatiivisesti
juutalaisiin. Juutalainen uskonto on aina suhtautunut positiivisesti ihmiskehon fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen.
Pyhissä kirjoituksissa on useita mainintoja tästä, mutta ensisijaisesti itsepuolustukseen sekä perheen, kodin ja kotimaan puolustamiseen liittyen. Kykyjen esittäminen näyttelyllä tai kilpailemisella oli yleensä kiellettyä. On myös otettava
huomioon, että juutalaiset yleensä asuivat ahtaissa ja äärimmilleen täysissä getoissa, joissa oli niin valon kuin ilman
puutetta. Tähän voidaan vielä lisätä uskonnollisten johtajien
negatiivinen suhtautuminen liikuntaan. Näin ollen on selvää,
että fyysisen liikunnan harjoittaminen oli lähes mahdotonta.
Toisaalta siellä, missä juutalaiset seurakunnat elivät liberaalimmissa ympäristöissä, löytyi myös nuoria miehiä, jotka
vastoin uskonnollisten johtajien tahtoa pyrkivät sopeutumaan ympäristön kulttuuri- ja urheiluelämään. Esimerkkejä
löytyy mm. Weissenfeldistä (1368), Augsburgista (1470)
ja Roomasta (1460).
1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla historiankirjoista löytyvät veljekset Aby ja Israel Belasco, Sam Elias ja etenkin
Daniel Mendoza, jotka kaikki olivat nyrkkeilyn pioneereja.
Napoleonin aikaa seurannut ajanjakso toi Keski-Euroopassa Saksan ja Itävalta-Unkarin juutalaiset mukaan etenkin
Saksan voimisteluliikkeeseen Deutsche Turnschaft, mutta
myös muihin kehittyviin urheiluihin.
JEDIDUT 2•2015
Ensimmäinen juutalainen urheiluseura perustettiin Konstatinopoliin vuonna 1895. Siellä nuoret juutalaiset halusivat
liittyä saksalaiseen Turnvereiniin, mutta seuran kansallismieliset saksalaistrendit tekivät juutalaisten jäsenyydestä
mahdottoman. Näin he päättivät perustaa oman seuransa
Israelitische Turnverein Konstatinopel.
Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä perustettiin
myös useisiin Itä- ja Keski-Euroopan juutalaisyhteisöihin
urheiluseuroja. Jopa Etelä-Afrikkaan perustettiin juutalainen urheiluseura. Pääasiallinen syy tähän trendiin oli juutalaisten sosiaalinen eristys, mikä johtui varsin yleisestä
antisemitismistä. Yleistä siihen aikaan oli myös lisääntyvä
kiinnostus liikunnalliseen toimintaan etenkin urbaanin keskiluokan ja työväenluokan piirissä, ja myös juutalaiset nuoret innostuivat tähän.
Parooni Pierre de Coubertin oli modernien olympiakisojen
isä, ja ensimmäiset kisat pidettiin Ateenassa vuonna 1896.
Hän oli tunnettu antisemiittinen ranskalainen visionääri, mikä
ehkä vaikutti siihen, että myös innostus perustaa juutalaisia
urheiluseuroja lisääntyi. Samoihin aikoihin Euroopassa syntyi
Theodor Herzlin perustama moderni sionismi, ja myös tämä
innosti nuoria urheilullisia juutalaisia. Toisessa maailman sionistikongressissa Baselissa vuonna 1898 Theodor Herzlin
lähin seuraaja Max Nordau lanseerasi sanonnan ”muskelijuutalaisuus” tai tarkemmin sanoen: ”terve juutalainen mieli
terveessä juutalaisessa ruumiissa”.
Monet juutalaiset urheiluseurat ottivat nimekseen Makkabi, mutta myöskin nimet Bar Kochba (Berlin), Hagibbor
(Praha) ja Hakoah (Wien) olivat käytössä. Vähitellen ruvettiin kuitenkin yleisesti puhumaan Makkabi-maailmanjärjestöstä. ”Makkabi” tulee Juudas Makkabealaisesta ja hänen
sankariteoistaan vuonna 168 eaa. alkaneessa, juutalaisten
kansalliseen vapauteen johtaneessa taistelussa hellenistejä ja roomalaisia vastaan. Sanan taustalla on taisteluhuuto
Mi Kamocha Ba´elim Adonai (Kuka olisi kaltaisesi jumalten
joukossa, Herra). ”Bar Kochba” puolestaan tulee Simon bar
Kokhbasta, joka johti vuonna 132 jaa. alkanutta, lyhytaikaiseen juutalaisvaltioon johtanutta kapinaa roomalaisia vastaan.
”Hagibbor” taas on Simsoniin usein liitetty sankari-nimitys,
ja ”hakoah” merkitsee hepreassa voimaa.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen aika oli kypsä perustaa virallinen maailman juutalaisten urheilujärjestö. Tämä
tapahtui 12. maailman juutalaiskongressissa Karlsbadissa
vuonna 1921, ja järjestön nimeksi tuli Maccabi World Union (MWU).
Sotien välisenä aikana Makkabi laajeni ympäri läntistä
Eurooppaa, ja maahanmuuton mukana myös Pohjois- ja
Elias Katz saapuu maaliin Pariisin olympialaisissa 1924.
Etelä-Amerikkaan sekä Australiaan. Samaa tapahtui myös
Pohjois-Afrikan niin sanotuissa sefardimaissa (Egypti, Marokko ja Libya) sekä Syyriassa ja Libanonissa. Palestiinan
mandaatissa makkabi-seuroja syntyi maanlaajuisesti. Tämä
tapahtui läheisessä yhteistyössä Palestiinan juutalaisyhteisön (Yishuv) kanssa ja sen vahvan sionistisen identiteetin
johdosta. Urheilu toimi usein myös peitetarinana itsepuolustus- ja jopa taistelukoulutukselle.
Sotien välisenä aikana antisemitismi kasvoi entisestään,
ja näin myös juutalaisten innostus omiin urheiluseuroihin lisääntyi. Juutalaisia pidettiin toisen luokan kansalaisina, ja
heidän kanssakäymisensä muun väestön kanssa hankaloitui.
Toisaalta Neuvostoliitossa, jossa joidenkin arvioiden mukaan
eli noin 5,5 miljoonaa juutalaista, makkabi-järjestöt pakotettiin
muiden juutalaisjärjestöjen tavoin lopettamaan toimintansa.
Kaikesta huolimatta Makkabi noteerasi erinomaisia saavutuksia 20- ja 30-luvuilla, kiitos monen erinomaisen urheilijan. Esimerkiksi jalkapallojoukkue Hakoah Vienna saavutti
euroopanlaajuista menestystä, mikä antoi juutalaisille ylpeydentunnetta ympäri maailmaa.
Tässä yhteydessä pitää myös mainita Elias Katz, Suomen
Makkabin juoksija, joka Pariisin olympiakisoissa 1924 voitti
kaksi mitalia: kultaa yhdessä Paavo Nurmen ja Ville Ritolan
kanssa maastojuoksun 3000 m joukkuekilpailussa sekä hopeaa 3000 m estejuoksussa. Myöhemmin Elias Katz muutti
Berliiniin, missä hän edusti paikallista Bar Kochba -seuraa.
Ennen toisen maailmansodan syttymistä hän muutti edelleen
Palestiinaan, missä hän oli mukana sekä yleisurheilussa että
taistelemassa itsenäisyyden puolesta. Hän kuoli traagisesti
arabisissin luodista vuonna 1948.
JEDIDUT 2•2015
5
Motoristeja lähdössä markkinoimaan makkabiadeja
1931.
Ensimmäistä stadionia rakennetaan 1932.
Pormestari Dizengoff valkealla ratsullaan
makkabiadiparaatissa 1932.
Makkabiadit
Theodor Herzlin visio Israelista, juutalaisten uudestisyntyneestä kotimaasta, eli voimakkaimmin brittiläisten Palestiinan-mandaatissa. Täällä eräs innokas sielu, muuan Yosef
Yekutieli, synnytti monien mielestä hullun idean, että paikalliset juutalaiset isännöisivät maailmanlaajuisen ”olympiadin”
6
juutalaisille urheilijoille. ”Luvatun maan” taloudellinen tila ei
ollut hääppöinen, mutta Yekutieli aloitti paikallisten johtavien henkilöiden rekrytoinnin ideansa taakse. Näinä aikoina
kommunikoinnin päämediana olivat sähkösanomat ja posti,
joille radiokaan ei pärjännyt. Piti keksiä jotakin muuta: rohkea joukko nuoria makkabi-henkisiä motoristeja lähti vuosina 1930 ja 1931 Palestiinasta noin 15 000 km pitkälle missiomatkalle suurimpiin juutalaisiin yhteisöihin Eurooppaan
kertomaan Yekutielin ilosanomaa.
Vuonna 1932 kamelit kantoivat materiaalin meren rantoja
pitkin, kun maan ensimmäinen urheilustadion rakennettiin.
Amerikan juutalaiset urheilijat hyppäsivät laivasta mereen uidakseen viimeiset sadat metrit rantaan, ja tuhannet katsojat
tungeksivat katsomassa makkabiadi-urheilijoiden paraatia
Tel Avivin pölyisillä kaduilla. Makkabi Bulgarian soittokunta
soitti, kun 390 juutalaista urheilijaa 18 maasta marssi, Tel
Avivin Pormestari Meir Dizengoff ratsasti valkoisella hevosellaan, ja 2 500 lasta osallistui voimistelunäytökseen stadionilla, missä oli 15 000 katsojaa: ensimmäisten makkabiadien avajaiset olivat toteutuneet!
Uutiset kulkivat kulovalkean tavoin, ja seuraaviin makkabiadeihin vuonna 1935 tuli jo 1 250 urheilijaa 28 eri maasta.
Tuolloin olivat tummat pilvet jo laskeutuneet Euroopan ylle.
Etenkin juutalaisten kannalta horisontti oli synkkä kansallissosialistien Saksassa harjoittaman juutalaisvastaisuuden
takia. Vuonna 1936 olympiakisat järjestettäisiin Berliinissä,
ja niistä puhuttiin ”Hitlerin olympialaisina”. Vuoden 1935
makkabiadien osallistujat ymmärsivät hyvin Euroopan synkät
näkymät, ja monet päättivätkin jäädä kisojen jälkeen Israeliin, vaikkakin vastoin brittiläisen mandaatin viranomaisten
sääntöjä. Bulgarian delegaatiosta kotiin lähtivät vain soittokunnan instrumentit, eivät muusikot! Näitä toisia makkabiadeja kutsutaankin nykyisin aliya-kisoiksi, maahanmuuttokisoiksi. Osallistujat eivät välittäneet siitä, että viisumit eivät
sallineet pitempää vierailua kuin kisojen kesto. Näin he vähitellen sulautuivat paikalliseen juutalaisyhteisöön laittomina maahanmuuttajina.
Vuodelle 1938 suunnitellut seuraavat kisat eivät koskaan
toteutuneet, mutta Saksan delegaatio, joka oli saapunut
maahan hyvissä ajoin ennen kisoja, jäi Palestiinaan, ja hekin
sulautuivat paikalliseen juutalaisyhteisöön.
Hyvään kehitykseen päässyt makkabi-toiminta koki sekin kovia iskuja toisen maailmansodan ja holokoustin painajaismaisena aikana. Harvoja makkabi-seuroja, ehkäpä ainoa,
joka pystyi jatkamaan toimintaansa läpi synkkien vuosien,
oli Helsingin Makkabi. Se perustettiin vuonna 1906, mistä
lähtien se on toiminut yhtäjaksoisesti.
Sodanjälkeisenä aikana Palestiina täyttyi väkivallasta.
Kuten tiedämme, YK päätti marraskuussa 1947 alueen ja-
JEDIDUT 2•2015
kamisesta, ja toukokuussa 1948 David Ben-Gurion julisti
Israelin valtion syntyneeksi. Arabi-naapurivaltiot hyökkäsivät
välittömästi Israeliin, mutta Israel pystyi puolustautumaan, ja
tästä alkoi uskomaton tarina modernista Israelin valtiosta.
Puolustautumishuolista huolimatta 30-luvun perinteet eivät
unohtuneet, ja itsenäinen Israel oli ylpeä voidessaan isännöidä kolmansia makkabiadeja vuonna 1950. Sodan jäljet
näkyivät myös osallistujaluvuissa, sillä näihin kisoihin tuli vain
noin puolet vuoden 1935 määrästä: 800 urheilijaa 17 maasta. Mainittakoon että Suomi osallistui tuolloin ensimmäistä
kertaa ja on sen jälkeen ollut aina mukana.
Neljännet makkabiadit järjestettiin vuonna 1953, minkä
jälkeen siirryttiin samanlaiseen neljän vuoden sykliin kuin
olympiakisoissa. Siitä lähtien makkabiadit on aina järjestetty olympiakisoja seuraavana vuonna.
Maccabi World Union
MWU on usein ollut edelläkävijä ja ajan hermolla. Vuonna 1989
Neuvostoliiton ollessa romahtamassa oli sen kesän makkabiadeissa jo delegaatio Liettuasta ja muistakin Neuvostoliiton
osista. Seuraavina vuosina Euroopan makkabi-liitto auttoi perustamaan paikallisia makkabi-kerhoja useisiin Itä-Euroopan
ja entisen Neuvostoliiton maihin. Vuoteen 2007 mennessä
niihin perustettiin yli 30 paikalliskerhoa, ja nykyisin eri kisoihin osallistuvat käytännössä kaikki entiset neuvostomaat.
Maailmanlaajuinen MWU on organisoitu siten, että se
koostuu kuudesta eri konfederaatiosta eli liitosta, joihin eri
maiden makkabi-järjestöt kuuluvat. Suomen Makkabi on jäsenenä European Maccabi Confederationissa, ja tämä onkin
suurin liitto, johon kuuluu lähes 40 jäsenorganisaatiota. Toiseksi suurin on Keski- ja Etelä-Amerikan liitto, johon myös
Meksiko kuuluu. Muut ovat Pohjois-Amerikan, Australian
ja Etelä-Afrikan liitot sekä omana konfederaationaan toimiva Makkabi Israel. MWU:n päämaja on Kfar Makkabissa
Ramat Ganissa Tel Avivin lähellä. Järjestöllä on palkattua
henkilökuntaa, joka toimitusjohtajan johdolla hoitaa päivittäiset rutiinit sekä toteuttaa MWU:n kongressissa valittujen johtokunnan jäsenten strategisia linjanvetoja. Järjestön
kaksi korkeinta asemaa ovat puheenjohtaja ja presidentti.
Puheenjohtaja on aina Israelista, ja presidentti aina diasporasta. Edellisessä kongressissa toukokuussa 2014 minua
kohtasi suuri kunnia, kun seuraavaksi 4-vuotiskaudeksi minut valittiin presidentiksi.
Tulevana kesänä järjestetään Berliinissä Euroopan makkabi-kisat. Niihin osallistuu yli 2 000 urheilijaa eri Euroopan
maista sekä vierailevia joukkueita mm. Yhdysvalloista ja
Australiasta sekä aina kutsuttuna myös Israelista. Näillä ki-
soilla on todella suuri symbolinen merkitys: 70 vuotta toisen
maailmansodan päättymisen jälkeen juutalaiset urheilijat kokoontuvat Berliiniin ja sen olympiapuistoon. Siis paikkaan,
mihin Hitler ei aikanaan halunnut päästää juutalaisia ollenkaan!
Toiset alueelliset kisat, Pan American Maccabi Games,
järjestetään joulukuussa Santiagossa Chilessä. Niihin odotetaan noin 3 000 osallistujaa Etelä-Amerikan maista ja
myös muista vierailevista maista, ja tietysti myös Israelista.
Politiikkaa
Politiikkaa ei ole aina pystytty pitämään erillään urheilusta,
ja vuonna 1948 kansainvälinen olympiakomitea (KOK) päätti
olla kutsumatta muun muassa vastasyntyneen Israelin urheilijoita Lontoon olympiakisoihin. Vuoden 1952 olympiakisoissa Helsingissä Israel oli mukana ensimmäistä kertaa.
Iranin poliittinen johto on päättänyt, että sen maan urheilijoiden pitää välttää kilpailemista israelilaisia vastaan. Vuoden 2004 olympialaisissa iranilainen judoka – kaksinkertainen maailmanmestari Arash Miresmaeili – olisi joutunut
ottelemaan israelilaista vastustajaa vastaan, mutta hänet
hylättiin kisoista. Virallinen syy oli ylipaino, mutta itse hän on
kertonut kieltäytyneensä ottelusta sympatian osoituksena
palestiinalaisille. Iranin hallitus palkitsi hänet 125 000 dollarilla, samalla summalla mikä oli luvattu kultamitalin voittajille.
Vastaavanlaisia pyrkimyksiä boikotoida tai eristää israelilaisia urheilijoita ilmenee nykyisin varsin useasti. Israeliin
vihamielisesti suhtautuvat pyrkivät vaikuttamaan niin kansainvälisiin liittoihin kuin yksittäisiin kilpailujärjestäjiin.
Hirvittävin tapahtuma on kaikkien muistama terroristien
hyökkäys Münchenin olympialaisissa vuonna 1972. Palestiinalaisterroristit hyökkäsivät kisakylään ja ottivat panttivangeiksi Israelin joukkueen jäseniä. Saksan poliisin vastatoimet
epäonnistuivat, ja terroristit murhasivat yksitoista joukkueen
jäsentä. Tätä hirvittävää tekoa ei voida koskaan unohtaa,
mutta KOK pyrkii kuitenkin ”lakaisemaan sen maton alle”.
Vuoden 2012 olympiakisoissa Lontoossa, tasan 40 vuotta
hirmuteon jälkeen, Israel ja useat sen ystävät toivoivat, että
avajaisissa pidettäisiin hiljainen minuutti murhattujen urheilijoiden muistoksi, mutta KOK kieltäytyi tästä.
Tel Avivissa järjestetään vuosittain muistotilaisuus murhattujen urheilijoiden muistomerkin äärellä. Vuoden 2001
makkabiadien yhteydessä oli tässä tilaisuudessa kunniavieraana Lasse Viren – Münchenin kisojen kaksinkertainen
olympiavoittaja. Tilaisuuden jälkeen uhrien perheiden edustaja tuli sanomaan, että 29 vuoden aikana Lassen läsnäolo
oli suurin kunnia, joka heille oli osoitettu!
JEDIDUT 2•2015
7
Lasse Viren Leo-Dan Benskyn ja Dennis Mattsoffin kanssa
makkabiadien yhteydessä 2001.
Menestyneitä juutalaisurheilijoita
Vuosien mittaan on yllättävän moni juutalaisurheilja menestynyt maailman urheilukentillä. MWU on tutkinut olympiakisojen mitalistien taustoja, ja epävirallinen tulos on, että
juutalaiset tai juutalaisen taustan omaavat ovat voittaneet
lähes 400 olympiamitalia.
Vuodesta 1952 olympialaisiin osallistunut Israel joutui
odottamaan ensimmäistä olympiamitaliaan vuoteen 1992,
jolloin Barcelonassa judoka Yael Arad sai hopeaa ja Oren
Smadja pronssia. Seuraavissa kisoissa Atlantassa 1996
Gal Friedman voitti pronssia miesten purjehduksen surffilautailussa. Samainen Gal Friedman oli kahdeksan vuotta
myöhemmin Ateenan kisoissa Israelin ensimmäinen kultamitalisti. Yhteensä Israelia edustavat urheilijat ovat voittaneet
yhden kullan, yhden hopean ja viisi pronssia.
Ensimmäinen israelilaisten mitali oli lähellä jo Soulin kisoissa vuonna 1988, kun purjehduksen 470-sarjassa Israelin
venekunta oli mukana kärkitaisteluissa. Sattui kuitenkin niin,
että yksi viimeisistä purjehduspäivistä oli Jom Kippur, juutalaisten suurin pyhäpäivä. Israelin joukkue pyysi, että sen
päivän kisaa siirrettäisiin, mutta siihen ei suostuttu. Tällöin
Israelin venekunta ei suostunut purjehtimaan ja hävisi sen
vuoksi mitalin täpärästi. Osallistumalla olisi jopa kultamitali
ollut saavutettavissa …
Seuraavassa mainitsen vielä joitakin hajanaisia esimerkkejä tunnetuista ja vähemmänkin tunnetuista juutalaisurheilijoista, jotka ovat saavuttaneet kansainvälistä menestystä.
Ensimmäisissä olympiakisoissa 1896 Ateenassa olivat
Saksan joukkueessa mukana serkukset Alfred ja Gustav
Flatow, jotka voittivat kultamitaleja voimistelussa. Pariisin
kisoissa 1900 heitä seurasi Richard Genserowski, joka
menestyi niin ikään Saksan joukkueessa.
8
Vuonna 1981 julkaistiin elokuva Tulivaunut (Chariots of
Fire). Se perustuu tositarinaan juutalaisesta pikajuoksijasta Harold Abrahamsista, joka voitti antisemitismin ennakkoluulot ja voitti 100 m juoksun vuoden 1924 kisoissa Pariisissa. Siis samoissa kisoissa, missä Suomen Elias Katz
voitti kaksi mitalia.
Puolalainen pikajuoksija Irena Szewinska (o.s. Kirszenstein) voitti vuosina 1964–1976 kolme olympiakultaa,
kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Hän voitti useita mitaleja
myös EM-kisoissa, muun muassa Helsingissä 1971 pronssia 200 m juoksussa.
Kaikkien aikojen eniten NHL-pisteitä kerännyt juutalainen
jääkiekkoilija, kanadalainen Mathieu Schneider osallistui
vuoden 1998 olympiakisoihin Yhdysvaltojen joukkueessa,
joka kuitenkin hävisi puolivälierissä tšekeille.
Venäjällä vuonna 1938 syntynyt Mark Rakita voitti kaksi
kulta- ja kaksi hopeamitalia olympialaisten säilämiekkailussa 1964–1972. Neuvostoliiton romahdettua Mark on ollut
aktiivinen Venäjän makkabi-järjestössä osallistuen useisiin
makkabiadeihin ja MWU-kongresseihin.
Jeff Agoos on pelannut yli 100 maaottelua Yhdysvaltojen
jalkapallomaajoukkueessa. Hän osallistui Sydneyn olympiakisoihin vuonna 2000 sekä MM-kisoihin Japanissa 2002.
Monien mielestä legendaarisin juutalainen urheilija on
yhdysvaltalainen Mark Spitz. Hän osallistui ensimmäisen
kerran olympiakisoihin vuonna 1968 Mexicossa voittaen
yhden kullan, yhden hopean sekä yhden pronssin. Legendaariseksi hän tuli neljä vuotta myöhemmin Münchenissä
osallistuttuaan seitsemään eri lähtöön ja voitettuaan joka
kerta maailmanennätysajalla! Viimeisen kultamitalin Spitz
sai 4. päivänä syyskuuta, ja seuraavana päivänä alkoi verilöylyksi päättynyt terroristien hyökkäys. Viranomaiset pelkäsivät että Spitz olisi juutalaisena ja kisojen tunnetuimpana
urheilijana vaarassa. Hän saikin heti turvamiehiä ympärilleen
ja matkusti vielä samana päivänä pois Münchenistä. Henkilökohtainen muistoni Mark Spitzistä on, kun osallistuin
ensimmäistä kertaa makkabiadeihin vuonna 1985. Spitz oli
silloin se urheilija, joka sai kunnian tuoda makkabiadisoihdun stadionille meidän urheilijoiden hurratessa vieressä!
Yhdysvalloissa syntynyt seiväshyppääjä Jillian Schwartz
osallistui Ateenan olympiakisohin vuonna 2004 edustaen
Yhdysvaltoja. Hän edusti USA:ta neljä kertaa peräkkäin
MM-kisoissa vuosina 2003–2009. Vuonna 2010 hän muutti
Israeliin, sai kansalaisuuden ja edusti Israelia Lontoon olympiakisoissa vuonna 2012.
Elias Katzin lisäksi kolme muuta Suomen Makkabin jäsentä on osallistunut olympiakisohin. Vuonna 1924 Pariisin
kisoissa oli hänen lisäkseen mukana sprintteri Hirsch Drisin. 4 × 400 m viestin alkuerissä hän sai lihasrevähtymän
JEDIDUT 2•2015
ja pääsi hädin tuskin maaliin. Suunniteltu startti 200 m juoksuun ei loukkaantumisen vuoksi valitettavasti toteutunut.
Vuoden 1952 olympiakisoissa Helsingissä Suomea edusti Makkabin Israel Baran, joka osallistui 100 m juoksuun.
Samoissa kisoissa oli Suomen joukkueessa myös muuan Sylvi Keskinen, jonka lajina oli 80 m aitajuoksu. Häntä
voidaan itse asiassa pitää Helsingin Makkabin viidentenä
olympiaurheilijana, sillä myöhemmin hänestä tuli sen jäsen
avioiduttuaan Dave Weintraubin kanssa.
Viimeisin Suomen Makkabin olympiaurheilija on raskaansarjan painija Arje Nadbornik, joka osallistui Mexicon
kisoihin vuonna 1968.
Suomen Makkabilla on ollut monia muitakin menestyksekkäitä urheilijoita yllä mainittujen olympiaurheilijoiden lisäksi. Esimerkiksi Sam Anker oli Suomen kultamitalijoukkueessa keilailun MM-kisoissa 1983, ja Roni Porokara on
2000-luvulla pelannut useita jalkapallomaaotteluita Suomen
joukkueessa tehden useita maalejakin.
Tapaus Tokazier
Ehkä kuuluisin Suomen Makkabin urheilija on Abraham Tokazier. Kesäkuussa 1938 hän osallistui Helsingin olympiastadionin avajaiskilpailuissa 100 m juoksuun ja tuli maaliin
selvästi voittajana, mutta hänet julistettiin kuitenkin neljänneksi. Seura teki asiasta protestin, mutta mikään ei auttanut, järjestävät seurat eivät suostuneet muuttamaan tuloksia
totuutta vastaaviksi. Asiaan vaikuttivat selvästi Suomen ja
natsi-Saksan läheiset suhteet – katsomossa oli kuulemma
ollut saksalaisia upseereja.
Tokazier ei koskaan sulattanut asiaa, vaikka kilpailut järjestäneiden seurojen edustajat tulivat sodan jälkeen jopa
hänen kotiovelleen pyytämään anteeksi. Makkabin johto
yritti 40-luvun lopulla uudestaan saada muutosta virallisiin
tuloksiin, mutta taaskaan se ei onnistunut. Asia jäi unholaan, mutta pulpahti esille 10–15 vuoden välein. Makkabin
100-vuotisjuhlien yhteydessäkin asia otettiin esille vuonna
2006, mutta nytkään ei tuloksia saatu korjatuksi. Asia jäi
taaskin unholaan, kunnes yllättäen kesällä 2013 julkistettiin
kirjailija Kjell Westön teos Kangastus 38. Westö oli ottanut
Tokazierin tapauksen yhdeksi kirjansa keskeiseksi teemaksi,
ja yhtäkkiä media rupesi kaivelemaan tätä 75 vuotta vanhaa
vääryyttä. Asian saatua ”tuulta siipien alle” useat Makkabin
jäsenet ja ystävät ryhtyivät määrätietoiseen kampanjaan,
jossa Suomen Urheiluliittoa painostettiin korjaamaan vanha
vääryys. Viimein lokakuun alussa 2013 Suomen Urheiluliitto totesi tulosten olleen vääriä ja julisti Abraham Tokazierin
juoksun voittajaksi.
Abraham Tokazier katkaisee maalinauhan Helsingin
stadionin avauskisoissa 1938
Lopuksi
Yhteenvetona voi todeta, että juutalaisella urheilulla on pitkä
historia, ja urheilusta on tullut keskeinen elementti juutalaisissa yhteisöissä ympäri maailmaa. Juutalaiset urheiluseurat
kokoavat yhteen samanhenkisiä nuoria ja varttuneempiakin ja
ylläpitävät urheiluharrastusta. Urheileminen on yhtä vahvasti
mukana niin kilpailumielessä kuin harrastuksenakin. Tason
mittaamisesta kansainvälisissä kilpailuissa muiden maiden
vastaavien seurojen kanssa on muodostunut monen urheilevan juutalaisnuoren keskeisin tavoite.
Maccabi World Unionin toimiston sijainti Israelissa symboloi vahvasti Israelin keskeistä roolia kaikessa sen toiminnassa.
Leo-Dan Bensky on Maccabi World
Unionin (MWU) vuonna 2014 valittu
presidentti, jonka omiin urheiluharrastuksiin kuuluvat mm. jalkapallo, squash
ja golf. Siviilissä hän on Espoossa pääkonttoriaan pitävän, maahantuontia ja
tukkukauppaa harjoittavan Anglo-Nordic-perheyhtiön toimitusjohtaja. Kirjoitus perustuu hänen
Helsingin Suomi-Israel-yhdistyksen sarjassa 21.4.2015 pitämäänsä esitelmään.
JEDIDUT 2•2015
9
HEPREAN KIELEN ELPYMINEN
Heprean kielen elpyminen oli prosessi, joka tapahtui
Euroopassa ja Eretz Israelissa 19. vuosisadan
lopussa ja 20. vuosisadan alussa. Siinä heprean
kieli muuttui pääasiassa uskonnollisiin ja kirjallisiin
tarkoituksiin käytetystä kirjoitetusta ja liturgisesta
kielestä puhutuksi, monikäyttöiseksi ja kansalliseksi
kieleksi.
H
eprean kielen henkiinherääminen ei ollut muista tapahtumista erillinen kielellinen kehitysprosessi, vaan
se liittyi kiinteästi niihin laajoihin muutoksiin, jotka alkoivat
Israelin kansan piirissä samoihin aikoihin. Näistä tärkeimpiä
olivat sionistinen vallankumous sekä Palestiinan heprealaisasutuksen kehittyminen. Yhdessä nämä prosessit johtivat
lopulta Israelin valtion perustamiseen kansallisena heprealaisena valtiona.
Heprea ei aikaisemminkaan ollut mikään kuollut kieli. Sitä
käytettiin laajasti, ja sen tiedetään kehittyneen ja muuttuneen
myös ennen tämän prosessin alkua. Joka tapauksessa heprean elpymisprosessia pidetään sarjassaan ainutlaatuisena.
Kielitiede ei tunne toista tapausta, jossa kieli, joka ei ollut
kenenkään äidinkieli, muuttui kansalliseksi ja monipuolisesti
käytetyksi kieleksi. Ja kaikki tämä tapahtui vain muutaman
vuosikymmenen aikana. Joitakin sellaisia prosesseja kyllä
tiedetään, missä vähemmistön puhekielenään käyttämä kieli
on muuttunut yleiskieleksi.
Elpymisprosessi johti myös kielellisiin muutoksiin heprean kielessä. Prosessin aikaansaaneiden mukaan he vain
jatkoivat kielen käyttöä ”siitä kohdasta, jossa sen elämä
oli katkennut”, mutta todellisuudessa he loivat aivan uuden
kielellisen tilanteen. He tosin ammensivat sekä heprean että eurooppalaisten kielten eri aikakausista, ja niiden – ensisijassa jiddishin – taustalta kehityskulku toteutui. Syntynyt
uusi kieli on nykypäivän israelilainen heprea.
Elpymisen esivaiheet
Jo kielen elpymistä edeltäneiden 50 vuoden aikana hepreaa puhuttiin Jerusalemin toreilla. Sefardijuutalaiset, jotka
puhuivat ladinoa tai arabiaa, ja aškenaasijuutalaiset, jotka
puhuivat jiddishiä, tarvitsivat yhteisen kielen kaupankäyntiä
varten, ja siksi he puhuivat keskenään hepreaa. Vaikka tämä
10
Suurlähettiläs Dan Ashbel pitämässä esitelmää, johon
kirjoitus perustuu.
oli heprean käyttöä puhekielenä, oli täysin selvää, ettei heprea ollut kenenkään syntyperäinen äidinkieli vaan suppeasti
käytetty yhteiskieli, juutalaisten lingua franca.
Kun kirjallinen heprean kieli uusiutui Euroopan kaupungeissa, niin puhuttu heprean kieli kehittyi puolestaan pääasiassa Israelin maassa.
Kirjallisen heprean elpymisen varhainen vaihe oli haskala-liikkeen (juutalainen valistusliike) kirjallisuus. Koulutetut
henkilöt, jotka pyrkivät irtaantumaan rabbinistisesta ja jiddish-kulttuurista, päättivät, että hyvä kirjallisuus kuuluu kirjoittaa hepreaksi, ja nimenomaan pyhien kirjoitusten hepreaksi. Periaatteena oli, että kirjoitetussa tekstissä kuuluu olla
vain pyhissä kirjoituksissa käytettyjä sanoja, vaikka sanojen
merkitys ei olisikaan raamatullinen.
Euroopassa perustettiin 1800-luvulla hepreaksi ilmestyviä sanoma- ja aikakauslehtiä, ja sionisti- ja muiden juutalaiskongressien kokoukset järjestettiin ja niistä tehdyt
muistiinpanot kirjoitettiin hepreaksi. Heprean kirjoitusasu
laajeni ja monimuotoistui erityisesti kirjailijoiden siirtyessä
Israeliin, pääasiassa toisen alian (maahanmuuton) aikana.
Tällöin uusi kirjallinen heprean kieli vaikutti jossain määrin
myös puhekielen elpymisprosessiin, joka oli meneillään Israelissa samaan aikaan.
JEDIDUT 2•2015
tajien ammattiliitto, ja sen perustamiskokoukseen kokoontui 60 opettajaa ja lastentarhanopettajaa.
Puhutun heprean elpyminen
Eliezer Ben-Jehudaa (1858–1922) kutsutaan yleisesti ”heprean kielen elvyttäjäksi”. Hänen merkityksensä oli kuitenkin
lähinnä ideologinen ja symbolinen. Hän nosti ensimmäisenä
esiin tarpeen elvyttää heprea. Hän julkaisi siitä aiheesta artikkeleita ja sanomalehtiä, kirjoitti kattavan heprean sanakirjan, toimi tietoisesti päämääränsä eteen ja taisteli prosessia
vastustaneita vastaan.
Ajan myötä mandaattihallinto julistikin heprean viralliseksi
kieleksi. Tätä taustaa vasten voi ymmärtää myös heprealaisten lukioiden (Jerusalem, Herzlia, Tel Aviv), Haifan heprealaisen reaalikoulun ja Jerusalemin heprealaisen yliopiston
synnyn, samoin kuin heprealaisten pataljoonien ja heprealaisten työntekijöiden ammattijärjestön nousun – ja kaiken
huippuna Tel Avivin, ensimmäisen heprealaisen kaupungin
muodostumisen.
Hepreaa voidaankin kutsua sen vallankumouksen kieleksi,
jonka seurauksena juutalaisesta kansasta tuli heprealainen
kansa omassa maassaan.
Ensimmäinen alia: Ben-Jehuda ja
heprealaiset koulut
Kansallisliikkeiden nousun myötä 19. vuosisadan Euroopassa
myös Eliezer Ben-Jehuda innostui kansallisaatteesta. Tuolloin
Euroopassa vallinnut käsitys oli, että yksi niistä kriteereistä, joiden perusteella kansa ansaitsee kansalliset oikeudet,
on sellaisen yhteisen kielen puhuminen, jota voidaan kutsua yhteisön ja siihen kuuluvien ihmisten ”peruskieleksi”.
Ben-Jehuda määräsi, että hänen perheessään puhuttaisiin vain hepreaa, ja hän yritti saada jotkut muutkin perheet
tekemään samoin. Hän perusti heprean puhumista varten
yhdistyksiä, joiden keskuselimenä toimi heprean kielen johtokunta, ja alkoi julkaista hepreankielistä lehteä Hazvi. Hän
myös opetti lyhyen jakson kouluissa, jolloin heprean opetuksessa ensimmäistä kertaa käytettiin vain heprean kieltä.
Vuonna 1884 Arie Leib Frumkin perusti sisäoppilaitoksen, jossa käytettiin hepreaa laaja-alaisesti keskustelukielenä niin oppitunneilla kuin oppilaiden välisissä keskusteluissa.
Vuonna 1886 Rishon LeZioniin perustettiin ”Haviv-koulu”,
ensimmäinen hepreankielinen koulu, jossa osa opetuksesta tapahtui hepreaksi.
Vuonna 1895 kokoontuivat kaikki hepreankieliset opettajat Eretz Israelissa, ja heidän määränsä oli yhteensä 13
henkilöä. Vuonna 1903 perustettiin hepreankielisten opet-
Toisen alian aika
Toisen alian lopulla kaikki huipentui kielisotaan. Vuonna 1913
Saksan juutalaisten avustusjärjestö halusi perustaa lukion
jälkeisen akateemisen oppilaitoksen insinööriopintoja varten. Järjestö vaati, että opetuskielen tulisi olla saksa. Koko
hepreankielinen asutus nousi kokonaisuudessaan tätä päätöstä vastaan, ja lopulta heidän kantansa voitti: Technion,
Israelin teknillinen yliopisto, perustettiin hepreankielisenä
laitoksena. Tämä tapahtuma oli selvä merkki siitä, että heprea hyväksyttiin asutuksen ainoaksi kieleksi.
Itamar Even-Zoharin määritelmän mukaan Eretz Israelissa
vallitsi tuossa vaiheessa ”sekulaarin heprean moni-ilmeinen
järjestelmä”. Virallisen leiman prosessille antoi Kansainliiton
komitea, joka tunnusti heprean yhdeksi Eretz Israelin virallisisista kielistä, kun ensin brittimandaatti oli tunnustanut
kielen (mm. Ben Jehudan myötävaikutuksella). Siitä lähtien asutuksen kaikki hallinnolliset asiat hoidettiin hepreaksi,
myös suhteessa ulkomaailmaan.
Tämä aktiivisuus merkitsi suotuisaa johdantoa sille, että
heprean kieli määriteltiin Israelin valtion viralliseksi kieleksi alle 70 vuotta sen jälkeen, kun Ben Jehuda oli julkaissut
ensimmäisen artikkelinsa.
Heprean vastustus
Haredit (ortodoksijuutalaiset) vastustivat ”pyhän kielen”
käyttämistä arkisiin tarpeisiin ja myös siksi, että he vastustivat sionismia. Vastakkaisesta suunnasta kieltä vastustivat
ne, jotka katsoivat, että juutalaisten on sulauduttava Euroopan kansoihin ja puhuttava niiden kieliä.
Toisenlainen lähestymistapa, jiddishismi, puolestaan
myönsi, että juutalaisella kansalla on oltava oma kansallinen
kielensä, mutta katsoi, että sen olisi oltava jiddish. Monet
väheksyivät ajatusta heprean puhekieleksi eloon herättämisestä myös siksi, etteivät he uskoneet, että tuollaista laajaalaista muutosta olisi ylipäätään mahdollista toteuttaa. Myös
Herzl kirjoitti kirjassaan Juutalaisvaltio, ettei ole mahdollista, että juutalaisvaltiossa käytettäisiin hepreaa, sillä ”kuka
meistä osaa hepreaa riittävästi voidakseen pyytää sillä kielellä junalippua”.
Lopulta sionistis-kansallinen panostus ja häipyvän shtetlpikkukaupunkikulttuurin vastustaminen johtivat heprealaisen
JEDIDUT 2•2015
11
kulttuurin vahvistumiseen Eretz Israelissa, jossa samalla
omaksuttiin myös maan muokkaamisen, pioneerihengen ja
luonnonmukaisuuden arvot.
Nykytilanne
Nykyään Israelin heprea on seemiläinen kieli, jota puhutaan
Israelin valtiossa samoin kuin osassa juutalais-sionistisia yhteisöjä eri puolilla maailmaa. Sitä sujuvasti puhuvia on noin
seitsemän miljoonaa. Heistä noin kolme miljoonaa puhuu
sitä äidinkielenään, noin kaksi miljoonaa on Israelin uusia
maahanmuuttajia, noin miljoona Israelin arabeja ja noin puoli miljoonaa israelilaissiirtolaisia tai ulkomaiden asukkaita ja
juutalaisia juutalaisseurakunnissa ympäri maailmaa. Lisäksi
kieltä käyttää noin puoli miljoonaa arabia Juudean ja Samarian sekä Gazan alueilla kommunikoidessaan israelilaisten
tahojen kanssa.
21. vuosisadan alussa on mahdollista löytää monia perheitä, joissa israelilaisheprea on jo kolmen sukupolven –
isovanhempien, vanhempien ja lasten – äidinkieli. Sukupol-
vien väliset erot löytyvät lähinnä sanavarastossa – tämä
ilmiö näkyy suurimmassa osassa muitakin puhuttuja kieliä
– kielen rakenteissa ja mutkikkaiden kielellisten ilmaisujen
pois jättämisessä.
Post-modernismin suuntausten ja post-sionismin kehittymisen myötä alkoi myös kasvava paine kielellistä vanhoillisuutta vastaan. Nuori sukupolvi puhuu kieltä myös ”huolimattomasti” esimerkiksi lukusanojen maskuliinisuutta tai
feminiinisyyttä eri yhteyksissä ajatellen. Heprea muuttuu ja
kehittyy paljolti myös siitä monikielisestä ympäristöstä johtuen, jossa sitä puhutaan. Monet heprean puhujista eivät
puhu kieltä äidinkielenään, ja vuorovaikutus hyvin erilaisten
kielten kesken on vilkasta. Tämä kaikki vaikuttaa vahvasti
kielen muutoksiin.
Kirjoitus liittyy suurlähettiläs Dan Ashbelin Helsingin SuomiIsrael-yhdistyksen sarjassa 18.11.2014 pitämään esitelmään
”Heprean kieli yhdistävänä tekijänä ja kansakunnan jälleenrakentamisen kulmakivenä”. Tekstin on hepreasta kääntänyt
Juha-Pekka Rissanen.
MAAILMA KYLÄSSÄ
S
uomi-Israel-yhdistysten liitto osallistui ensimmäistä kertaa Maailma kylässä -festivaaliin Helsingin Kaisaniemen
puistossa 23.–24.5.2015. Tapahtuman järjesti kehityspoliittinen asiantuntijajärjestö Kepa ry, ja osallistujina oli noin
450 järjestöä. Viikonlopun kokonaiskävijämääräksi arvioitiin noin 77 000.
Kimmokkeen osallistumisellemme antoi se, että Kepa
tänä vuonna epäsi Keren Kajemet LeIsraelin (KKL) Suomen
osastolta tapahtumaan osallistumisen. Juutalaisena kansallisrahastonakin tunnettu KKL on vuonna 1901 perustettu
luonnonsuojelua, metsittämistä, vesihallintoa ja yhdyskuntasuunnittelua harjoittava järjestö, joka etenkin alkuaikoinaan
osti Palestiinasta maata muun muassa kibbutsien perustamiseen. Sen osallistumisen epäämisestä tehty valituskaan
ei valitettavasti muuttanut tilannetta. Päätöstään Kepa perusteli KKL:n väitetyillä ihmisoikeusrikkomuksilla. Väitteittensä tuoksi se toi esille kaksi kiistaa järjestön yli 110-vuotisen toiminnan ajalta. Toinen oli Negevissä sijaitsevan Al
Araqib -beduiinikylän kiista siitä, saako valtio istuttaa omistamilleen mailleen puita vai onko paimentolaisilla suurempi
oikeus maahan. Toinen oli vuodesta 1990 lähtien eri oikeusasteissa käyty kiinteistöriita Jerusalemissa.
12
SIYL:n tiskillä riitti tasaisen runsaasti kävijöitä, ja osallistumiskokemuksemme oli myönteinen. Kävijöiden kanssa
käytiin paljon keskusteluja Israelin tilanteesta ja liittomme
toiminnasta. Enimmäkseen vastaanotto oli asiallinen, mutta myös joitakin vihamielisiä kommentteja kuultiin. Jaoimme
Jedidut-lehtiä halukkaille. Lisäksi jaossa oli ohjelmaesitteitä,
ja myynnissä oli CD-musiikkilevyjä.
Helsingin ja Vantaan paikallisyhdistykset olivat vastuussa
tapahtumapäivystyksestä. Kuvan päivystäjät ovat Vantaan
Hanna Rissanen ja Helena Fyhr.
JEDIDUT 2•2015
KESKEN JÄÄNEET TEOKSET
T
ohtori Michael Wolpe on musiikille omistautunut kapellimestari, säveltäjä ja pianisti, joka on mukana juutalaisille tärkeissä, haastavissa projekteissa. Hän toimii opettajana muun muassa Heprealaisen yliopiston musiikkiakatemiassa ja Israelin taide- ja tiedeakatemiassa (IASA). Viimeksi
mainitusta Wolpe vei joukon opiskelijoita Theresienstadtin
keskitysleiriin, joka oli aikoinaan tarkoitettu propagandaksi
liittoutuneita ja Punaista ristiä varten, jotka piti saada uskomaan, että keskitysleireissä vietettiin rikasta kulttuurielämää.
Leirillä järjestettiin aikanaan konsertteja ja näytöksiä, esitettiin muun muassa Hans Krásan lastenooppera Brundibár.
Siellä oli myös kamarimusiikkiyhtyeitä, jopa jazz-ryhmiä. Lisäksi useat kirjailijat, tiedemiehet ja muusikot osallistuivat
leirin kulttuurielämään.
Monet säveltäjistä eivät säilyneet keskitysleiriltä hengissä, ja Wolpe on käyttänyt aikaansa esittääkseen näistä
esimekiksi Hans Krásan, Gideon Kleinin, Pavel Haasin ja
Viktor Ullmannin teoksia. Ullmannin vanhemmat olivat kääntyneet katolilaisuuteen ennen hänen syntymäänsä, mutta se
ei auttanut Viktoria, joka kuoli Auschwitzissa vuonna 1944.
Wolpe ei ole niinkään kiinnostunut kekitysleirien paikoista
kuin niille joutuneiden ihmisten elämästä. Tärkeintä oli heidän
elämänsä ennen leirille joutumista, sen aikana ja sen jälkeen.
Keskitysleireille joutuneiden säveltäjien kesken jääneistä teoksista Wolpe kiinnostui, kun Theresienstadtin uhrien
Michael Wolpe ja mietteliäs nuorten opiskelijoiden ryhmä.
Viktor Ullmann (1898–1944) oli itävallanjuutalainen säveltäjä, joka joutui Theresienstadtin keskitysleirille vuonna 1942. Kaksi vuotta myöhemmin hänet kaasutettiin
hengiltä Auschwitz-Birkenaussa.
Theresienstadtin leirin erityisluonne antoi mahdollisuuden monipuoliseen kulttuuritoimintaan. Ullmann
kirjoitti siitä: ”Emme suinkaan istuneet itkien Baabelin
virtain vierillä. Taiteellinen ponnistelumme oli verrannollista tahtoomme elää.”
Hänen Theresienstadtissa säveltämänsä teokset ovat
pääosin säilyneet. Niihin kuuluu muun muassa Rainer
Maria Rilken runoihin sävelletty melodraama Kornetin
rakkaus ja kuolema ja kamariooppera Atlantiksen keisari – kieltäytyminen kuolemasta. Nämä molemmat on
esitetty Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla, edellinen kesällä
2013, jälkimmäinen 2010.
Atlantiksen keisarin libreton kirjoitti toinen Auschwitzissa kuollut Theresienstadtin juutalaisvanki, runoilija
Peter Kien (1919–1944). Siinä keisari pelaa Kuoleman
kanssa peliä, jossa panoksena on keisarin suunnitelma
tuhota ihmiskunta. Teos päättyy keisarin kukistumiseen
ja uuteen ymmärrykseen elämästä ja kuolemasta. Sen
ensi-ilta oli suunniteltu syksyyn 1944, mutta keisari
muistutti siinä määrin Hitleriä, että leirin SS-komentaja
ilmeisesti perui esityksen. Kuhmon kamarimusiikin historiakatsauksessa teoksesta kerrotaan: ”Harvoin kuultu
teos osoittautui paitsi soivaksi muistomerkiksi ihmiskunnan hulluuden ajasta myös erinomaiseksi musiikiksi.”
muisto -yhdistys pyysi häntä järjestämään kesäkurssin aiheesta historia, musiikki ja muisti.
Wolfe on myös kouluttanut uuden sukupolven tutkijoita, jotka ovat hänen kanssaan täydentäneet kesken jääneitä teoksia, ja jotka takaavat sen, että näitä teoksia myös
esitetään. Itse hän on täydentänyt Ullmannin teoksia, muun
muassa Pianosonaatin no 7, jonka hän myös soitti Theresienstadtissa jerusalemilaisille ja tšekkiläisille opiskelijoille.
Jerusalem Post online/Barry Davis
17. huhtikuuta 2015
JEDIDUT 2•2015
13
MATKA VARSOVAAN JA KRAKOVAAN
Varsovan Polin-juutalaismuseo (arkkitehtitoimisto Rainer Mahlamäki).
S
uomi-Israel-yhdistysten liiton matkalle Varsovaan ja
Krakovaan 13.–18.4.2015 osallistui 34 matkalaista eri
puolilta Suomea. Suurin osa heistä oli liiton jäsenyhdistysten jäseniä, mutta mukaan oli löytänyt tiensä myös ainakin
muutama Matkamessuilla matkasta kiinnostunut.
Matkan ajatus liittyi siihen, että tänä keväänä tuli seitsemänkymmentä vuotta toisen maailmansodan ja holokaustin
päättymisestä. Lensimme Varsovaan, missä tutustuimme
uuteen Puolan juutalaisten historiaa käsittelevään museoon
(Polin), jonka on suunnitellut suomalainen arkkitehti Rainer
Mahlamäki. Puolalainen oppaamme, joka puhui erinomaista
suomea, kutsui museota yhdeksi Varsovan kauneimmista
rakennuksista. Se on nimeltään Kaislameri, jota se ulkoapäin
hyvin muistuttaa. Rakennuksen sisääntuloaula on vaikuttava.
Museon mielenkiintoinen perusnäyttely kertoo Puolan rikkaasta tuhatvuotisesta juutalaisesta historiasta. Ensimmäiset juutalaiset asettuivat Puolan alueelle asumaan 1100-luvulla. Kuningas Kasimir III Suuri (s. 1310, k. 1370, hallitsi
1333–1370) oli hyvin suopea juutalaisia kohtaan. Hän kutsui heitä muuttamaan alueelle. Hänen aikanaan juutalaisia
14
muuttikin runsain määrin eri puolilta Eurooppaa Krakovaan,
joka oli maan pääkaupunki, sekä ympäri maata. Krakovan
Kazimierz-kaupunginosa muodostui juutalaiseksi keskukseksi. Näin Puolaan muodostui ennen pitkää hyvin rikas ja
kukoistava juutalainen kulttuuri. Ennen toista maailmansotaa Puolassa asui 3,5 miljoonaa juutalaista, jotka tuhoutuivat holokaustissa lähes tyystin.
Varsovassa kävimme myös juutalaisella hautausmaalla ja
katsastimme Varsovan geton muurin jäänteet, joita on kahdessa paikkaa kerrostalojen sisäpihoilla. Vanha kaupunki
on rakennettu kokonaan uudelleen toisen maailmansodan
raunioista sellaiseksi kuin se ennen sotaa oli ollut. Lazieniki-puisto, jossa sijaitsee Chopinin patsas, Saaripalatsi, ja
presidentin linna sekä muita rakennuksia, on kaunis ja laaja. Jotkut meistä kävivät myös Veiksel-joen toisella rannalla
Pragassa. Tämä alue ei tuhoutunut toisessa maailmansodassa. Myös sillä puolella oli useita juutalaisia kohteita, muun
muassa elokuussa avautuva uusi juutalaismuseo.
Varsovasta matkustimme bussilla noin 350 km Krakovaan
poiketen matkalla Czestochowan kaupungissa sijaitsevassa
JEDIDUT 2•2015
Birkenaun tuhoamisleirin sisäänkäynti.
Jasna Goran luostarissa Musta madonna -ikonia katsomassa.
Mustan madonnan ympärille on kehittynyt voimakas kultti.
Krakovassa oppaanamme toimi Kasia Kivinen. Tutustuimme vanhaan kaupunkiin ja Oskar Schindlerin tehtaaseen,
joka toimii museona. Osa porukasta vieraili omatoimisesti
vielä Wieliczkan suolakaivoksessa.
Matkan viimeisenä päivänä tutustuimme Krakovan juutalaiseen kaupunginosaan Kazimierziin ja Galician juutalaisten
museoon. Museon esittelijänä toimi ansiokkaasti Krakovassa opiskeleva Noora Vuorelainen.
Viimeinen kohteemme ja matkan huipentuma oli Auschwitz-Birkenaun keskitys- ja tuhoamisleiri. Käynti ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Kokemus oli mieltä mykistävä.
Matkamme ajoittui sopivasti Israelin holokaustin muistopäivän, Jom Ha-Shoan, aikaan, jolloin yli 10 000 juutalaista
nuorta ympäri maailmaa sekä puolalaisia nuoria osallistui
kolmen kilometrin pituiseen ”Elämän marssiin” Birkenaun
tuhoamisleiristä Auschwitziin.
Krakovasta lensimme suoraan Suomeen. Matkalaiset
vaikuttivat sangen tyytyväisiltä matkan antiin.
Hanna Rissanen
Katu, jolla Schindlerin lista -elokuvaa kuvattiin Krakovan
Kazimierzissa.
JEDIDUT 2•2015
15
OOPPERAA KANSALLE –
JERUSALEMIN TORILLA
Jotta ooppera tavoittaisi myös suuren yleisön,
rooliasuiset laulajat kajauttavat aarioita Donizettin
Lemmenjuomasta ja Mozartin Don Giovannista
Mahane Jehudan kuuluisalla vihannestorilla.
Y
leensä torin täpötäysillä kujilla kuuluu vain kauppiaiden
huuto heidän kilpaillessaan vaikkapa kurkun hinnasta.
Mutta hiljattain siellä kaikui myös täysin palkein laulettuja
aarioita Lemmenjuomasta ja Don Giovannista.
Tapahtuma liittyi tulevaan Jerusalemin oopperafestivaaliin, ja sillä haluttiin tavoittaa muutakin yleisöä kuin sitä, joka
on tottunut käymään Tel Avivin oopperatalossa.
Oopperan taiteellinen johtaja Michael Eisenstadt totesi:
”Monet kauhistuvat kuullessaan sanan ’ooppera’ ja kääntyvät pois, koska heillä on kaikenlaisia ennakkokäsityksiä.”
Torin väkijoukko osasi arvostaa esityksiä, varsinkin, jos
joku heistä otettiin mukaan juoneen. Esimerkiksi Tal Bergman
lauloi serenadin eräälle vanhemmalle naiselle ja piti hänen
päätään hellästi sylissään, mikä sai ihmiset hymyilemään.
Oopperalaulua Mahane Jehudassa
(kuva: Eli Mendelbaum).
Jokaisen aarian jälkeen yleisö osoitti suosiotaan, useimmat olivat haltioissaan. Joku ei ollut aikaisemmin kuullut
oopperaa. Monet ottivat kännykällä itsestään kuvia laulajien kanssa.
Ynetnews/Media Line – Linda Gradstein
13. huhtikuuta 2015
NABUCCO PALAA ISRAELIN OOPPERAAN
G
iuseppe Verdin Nabucco palaa Israelin oopperaan
sen ja Liégen oopperatalon yhteisproduktiona, ja se
esittelee huippusolisteja Israelista ja muualta maailmasta.
Daniel Oren johtaa.
Ooppera kertoo Nebukadnessarin suorittamasta Jerusalemin hävityksestä ja juutalaisen kansan Babylonian vankeudesta. Tämän juutalaisten historian vaiheen avulla Verdi
halusi ensimmäisessä todellisessa menestysoopperassaan
16
tuoda esille Italian poliittisesti surkean tilan pirstaleisena
maana, jonka oli noustava kapinaan vierasta valtaa vastaan.
Oopperan kuolemattomasta Heprealaisten orjien kuorosta
tuli Italian epävirallinen kansallishymni, ja sitä pidetään vieläkin yhtenä isänmaallisimmista sävellyksistä Italian historiassa
Ynetnews/Yediot Ahronoth
13. huhtikuuta 2015
JEDIDUT 2•2015
ISRAELILAINEN FILMI
SAI SUUREN SUOSION TURKISSA
Z
ero Motivation, komedia-draama Israelin armeijan naisten yksiköstä autiomaan etäisessä tukikohdassa esitettiin kolme kertaa Istanbulin kansainvälisillä filmifestivaaleilla,
missä se sai valtavan suosion. (Fimistä kerrottiin aiemmin
Jedidutin numerossa 2/2014.)
Menestys hämmästytti Israelin varapääkonsulia Turkissa,
Ohad Avidan Kaynaria, joka tuntee turkkilaiset hyvin: ”Oli
jännittävää nähdä, kuinka israelilainen huumori, erityisesti
sotilashuumori valloitti turkkilaisyleisön. Huumori ei välittänyt rajoista, vaan sai aikaan naurua ja innostusta. Katsomot
olivat tupaten täynnä.”
Kolmannen näytäntökerran jälkeen näyttelijät vastasivat
yleisön kysymyksiin. Näyttelijä Nelly Tagar ystävystyi iranilaisen filmintekijän, Ayat Najafin kanssa. Nelly kertoo: ”Puhuimme kaikesta: Iranista, Jemenistä, Netanjahusta, Erdoganista, filmeistä, ruoista, Tel Avivista, Isfahanista, juhlimi-
sesta. Lopuksi halasimme ja ratkaisimme näin maittemme
väliset ongelmat.”
Ynetnews/Itamar Eichner
14. huhtikuuta 2015
PROFETI DELLA QUINTA
JÄLLEEN SUOMESSA
V
uonna 2012 Sastamala Gregorianassa vieraillut israelilainen vanhan musiikin vokaaliyhtye Profeti della Quinta
(ks. Jedidut 3/2012) saapuu näille Sastamalan vanhan musiikin juhlille jälleen tänä kesänä. Nyt heidän ohjelmassaan
on Laulujen laulu – Pyhän Kirjan rakkausrunoutta 1500-luvun italialaisin sävelin, jonka esitys herätti kuluneella konserttikaudella huomiota Jerusalemissa (ks. Jedidut 4/2014).
Konsertti on Sastamalan pyhän Marian kirkossa sunnuntaina 19.7.2015 klo 19.00.
JEDIDUT 2•2015
17
KUVANVEISTÄJÄ JA TAIDEMAALARI
MENASHE KADISHMAN
M
enashe Kadishman kuoli toukokuussa 82-vuotiaana. Hänen töitään on näytteillä eri puolilla
maailmaa, myös keskeisillä paikoilla
Israelissa, muun muassa Tel Avivin
taidemuseossa. Hänet palkittiin Israel-palkinnolla vuonna 1995.
Hänen neo-ekspressiivinen vaiheensa alkoi 80-luvulla
suurilla metalliveistoksilla, jotka kuvasivat Iisakin uhraamista ja naishahmoja synnytystuskissa. Kun hänen poikansa
joutui Libanonin sotaan, hän kuvasi sodan kauhuja sekä
Iisakin uhraamista myös maalauksissaan. Naishahmojen
kärsimykset kuvasivat äitien tuskaa heidän lähettäessään
lapsensa sotaan.
Aikaisemmissa Iisakin uhrausta kuvaavissa töissä oli
mukana enkelin väliintulo, myöhemmissä ei uhrina olekaan
oinas, vaan Iisak, symbolisesti edustamassa kaikkia niitä israelilaisia, jotka ovat kaatuneet, ja lopulta kaikkia maailman
konflikteissa kaatuneita.
Lampaista tuli Kadishmanille toinen uhrin symboli. Hän
oli nuorena toiminut kibbutsin paimenena, ja sillä oli merkittävä vaikutus hänen taiteelleen. Hänet muistetaan Venetsian Biennalesta v. 1978, missä hän esitti lauman värillisiä
lampaita elävänä taiteena. Hän myös maalasi satoja kuvia
lampaista, joista tuli hänen taiteellinen tuotemerkkinsä.
Israelin ulkoministeriö 20.5. 2015
”Iisakin uhraaminen” Alankomaiden Bredassa
(kuva: Wikimedia).
Menashe Kadishman (1932–2015) syntyi Tel Avivissa. Taiteellisen koulutuksensa hän sai aluksi Israelissa, sitten myös
Lontoossa, missä hän asui vuodet 1959–1972. Suomessa oli vuonna 2000 esillä hänen installaationsa Aamun valo,
jossa lauma teräslevystä leikattuja ja rautalangasta taivutettuja lampaita heräili aamuauringossa. Lampaat kuvastivat
hänen taiteessaan viattomuutta ja haavoittuvuutta.
18
JEDIDUT 2•2015
MUISTOMERKKI MENEHTYNEILLE
ETIOPIALAISILLE
Herzl-vuorella Jerusalemissa paljastettiin 17.5.
muistomerkki niille etiopialaisille, jotka aikanaan
menehtyivät matkalla Israeliin. Seuraavassa otteita
pääministeri Netanjahun puheesta muistomerkin
paljastustilaisuudessa.
Y
hteiskunnassamme ei ole sijaa rasismille ja syrjinnälle.
Me taistelemme kaikin voimin näitä ei-hyväksyttäviä
ilmiöitä vastaan. Etiopialaista alkuperää olevat veljemme
ja siskomme, olette israelilaisia sanan varsinaisessa merkityksessä.
Jerusalemissa muistamme niitä, jotka kuolivat matkalla Israeliin. Käännyitte kohti Jerusalemia, Jerusalemissa
me kuulimme teidän huutonne. Koko kansa kuuli sen. Minä kuulin sen.
Etiopialaiset veljet ja siskot, olette israelilaisia sanan
täydessä merkityksessä, tasaveroisia ja eläviä todisteita
kertomuksistanne, jotka kirkastavat näkyä maanpaosta palaamisesta, mikä on ollut olemassaolomme ja kansakunnan
syntymisen, rukoustemme ytimessä. Tänään me muistamme, mitä koitte tämän näyn toteuttamiseksi. Matkalla te
jouduitte kokemaan nälkää ja janoa, sairautta ja kuolemaa,
vankeutta ja kidutusta, rosvojen hyökkäyksiä.
Matkanne on ohi, mutta on tärkeätä, että nuorisostamme
jokainen kuulee tarinanne. Annoin ohjeet opetusministeriölle, että nämä kertomukset tulee liittää koulujen ohjelmaan,
koska uskon, että tämä yhdistää kansaamme ja juurruttaa
mieliimme tietoisuutta jakamastamme kohtalosta.
Voitte olla myös ylpeitä maahan tulleiden menestymisestä
muun muassa politiikassa, akateemisilla aloilla, koulutuksessa, lääketieteessä sekä armeijassa ja sen lääkintäjoukoissa.
Otin juuri vastaan Nepalista palanneen avustusryhmämme,
jossa oli mukana myös Etiopiasta aikanaan tullut lääkäri.
Avustusryhmämme oli Intian jälkeen suurin, ja olemme ylpeitä siitä, että joukossa oli etiopialainen armeijan lääkäri.
Olette saapuneet kotiin. Me säilytämme kalliina niiden
rakkaittenne muiston, jotka jäivät matkalle, ja jos Jumala
suo, näemme Jerusalemin aina menestyvänä.
Liikuttunutta yleisöä muistomerkin paljastustilaisuudessa
(kuva Gil Yochanan/POOL).
Ensimmäiset Etiopian juutalaiset muuttivat Palestiinaan
vuonna 1934. Myöhemmin saapui aluksi vähäisiä määriä
opiskelleita miehiä, jotka tulivat turistiviisumilla ja jäivät
maahan laittomasti, mutta sitten yhä enemmän hyvin alkukantaisista oloista lähteneitä, Sudanin pakolaisleireille
Etiopian sisällissotaa paenneita.
Merkittävin etiopianjuutalaisten alia tapahtui operaatioissa Mooses (1984) ja Salomon (1991). Edellisessä
heitä tuotiin 6 500 henkeä. Jälkimmäinen oli suuroperaatio, jossa 34 El Alin lentokonetta toi 36 tunnin aikana heitä yli 14 000.
Nykyisin Etiopian juutalaisia on Israelissa yli 125 000.
Heidän kotoutumisensa ei ole ollut helppoa, ja Israelin
yhteiskuntaa on syytetty rasismista heitä kohtaan. Myös
uskontoon liittyvissä kysymyksissä heidän hyväksymisessään ”oikeiksi juutalaisiksi” on ollut kitkaa.
Israelin ulkoministeriö 18.5.2015
JEDIDUT 2•2015
19
MUINAISIA OLUTRUUKKUJA
LÖYTYI KESKELTÄ TEL AVIVIA
T
el Avivista löytyneet 5000 vuotta vanhat ruukunpalaset
todistavat, että egyptiläisiä asui näinkin pohjoisessa. Tel
Aviv on kaupunki, joka ei ole nukkunut tuhansiin vuosiin, arkeologit totesivat. Ruukuissa egyptiläiset valmistivat olutta.
Löytö tehtiin Hamasger-kadulla, joka on Tel Avivin sydämessä. Se osoittaa, että siellä on asunut egyptiläistä väestöä
jo ennen varhaista pronssikautta (3500–3000 eaa). Arkeologien mukaan koko väestö joi olutta, jota valmistettiin ohran
ja veden seoksesta ja jätettiin lopuksi käymään auringossa.
Erilaisia hedelmätiivisteitä käytettiin parantamaan makua.
Arkeologit yrittävät vielä selvittää sitä, kuuluiko olut vain
erityisiin juhlatilaisuuksiin vai juotiinko sitä säännöllisesti.
Paikalta löytyi myös kuparitikari ja piikivityökalu kalkoliitttiselta ajalta (6000 vuotta sitten).
Löytöön kuului useita keraamisten astioiden palasia,
jotka oli tehty egyptiläiseen tapaan käyttäen olkia tai muuta orgaanista ainetta vahvikkeena. Tätä menetelmää eivät
paikalliset asukkaat käyttäneet.
Vastaavia löytöjä on tehty myös Etelä-Israelissa, mutta tutkijoita hämmästytti se, että egyptiläisiä oli asunut Tel
Avivin alueella asti.
Varhaispronssikautisia löytöjä keskeltä Tel Avivia:
juomaruukku ja maataloustuotteiden säilytyskuoppia
(kuvat: IAA).
Ynetnews/Itay Blumenthal
17. huhtikuuta 2015
20
JEDIDUT 2•2015
VANHIN KOPIO KYMMENESTÄ
KÄSKYSTÄ NÄYTTEILLÄ ISRAELISSA
K
ahden viikon ajan on Jerusalemin Israel-museossa ollut
mahdollisuus nähdä 2000 vuotta vanha Kuolleenmeren
käärö, joka ei ole koskaan aikaisemmin ollut esillä Israelissa.
Maailman vanhin täydellinen kopio kymmenestä käskystä
on osa näyttelyä Ihmiskunnan lyhyt historia, jossa esitellään
ihmiskunnan tärkeimpiä hetkiä. Käärö on ollut esillä lyhyissä
näyttelyissä ulkomailla, mutta ei koskaan Israelissa.
Käsikirjoitus on niin hauras, että se on näytteillä vain
kaksi viikkoa, minkä jälkeen se palautetaan täysin pimeään
varastotilaan, jonka ilmasto on tarkoin säädelty. Se on yksi
neljästätoista esineestä näyttelyssä, jonka löydöt ulottuvat
satojentuhansien vuosien ajalle.
Kun ajatellaan yleisiä eettisiä periaatteita, kymmenen
käskyä on ensimmäinen laki, joka tulee mieleen, näyttelyn
kuraattori Tanja Coen-Uzzielli kertoo.
Näyttelyyn kuuluu myös työkaluja, joita käytettiin elefanttien metsästykseen 1,5 miljoonaa vuotta sitten, ja maailman
vanhin, 9000 vuotta vanha sirppi, joka edustaa siirtymistä
metsästys- ja keräilytaloudesta maanviljelyyn.
Kaikki näyttelyyn kuuluva on löydetty nyky-Israelin alueelta, mikä osoittaa alueen keskeisen merkityksen ihmiskunnan historiassa.
Kymmenen käskyä Kuolleenmeren käärössä (kuva AP).
Näyttelyssä on esillä myös 5000 vuotta vanha mesopotamialainen savitaulu, jonka museo on saanut lainaksi,
sekä 2 700 vuotta vanhoja rahoja nykyisen Turkin alueelta.
Tuorein näyttelyesine on Albert Einsteinin omakätinen käsikirjoitus suhteellisuusteoriasta.
Ynetnews/Associated Press
5. toukokuuta 2015
Juutalaisten vuosien 5775 ja 5776 juhlapäiviä ja -aikoja loppuvuoden
2015 aikana
Tiša be’av — suru- ja paastopäivä
25.–26. heinäkuuta 2015
Roš hašana — uusivuosi 5776
13.–15. syyskuuta 2015
Jom kippur — suuri sovituspäivä
22.–23. syyskuuta 2015
Sukkot— lehtimajanjuhla
27. syyskuuta – 4. lokakuuta 2015
Simhat tora — lain ilojuhla
4.–6. lokakuuta 2015
Hanukka6.–14. joulukuuta 2015
Juutalaisen kalenterin vuorokausi vaihtuu auringon laskiessa.
Siksi juhla-aikoihin on sisällytetty myös aattopäivät.
JEDIDUT 2•2015
21
ISRAELILAINEN URKURI SUOMESSA
E
lokuussa Suomessa vierailee huomattava israelilainen
urkuri, Alexander Gorin. Urkukonsertteja hän antaa
vierailunsa aikana seuraavasti:
• Su 9.8. klo 18 Syvänniemen kirkko, Kallaveden srk,
Kuopio (Karttula), Kuttajärventie 117, 71570 Syvänniemi.
• Ke 12.8. klo 12 Leppävaaran kirkko (Soiva kesäkahvila), Veräjäkallionkatu 2, 02650 Espoo.
• To 13.8. klo 19 Naantalin kirkko,
Nunnakatu 2, 21100 Naantali.
Konsertteihin on vapaa pääsy, käsiohjelma 5 € Suomi-Israel
yhdistysten liiton hyväksi.
Alexander Gorin on syntynyt entisessä Neuvostoliitossa ja opiskellut sekä siellä että useissa Euroopan maissa.
Nykyisin hän toimii urkujensoiton professorina Tel Avivin
yliopiston Buchmann-Mehta-musiikkikorkeakoulussa. Hän
on konsertoinut monilla urkufestivaaleilla eri puolilla maailmaa, muun muassa Helsingin urkukesässä vuonna 2006.
Gorin on myös Israelin filharmonisen orkesterin vakinainen vieraileva urkuri, ja tämän orkesterin kanssa hän
on levyttänyt Saint-Saënsin ns. urkusinfonian (Sinfonia no
3), johtajana Zubin Mehta. Israelilaisen Helicon Recordsin
julkaiseman levyn löytää ainakin CD-myyntiä harjoittavista
verkkokaupoista.
Vuokralle tarjotaan siisti loma-asunto aivan meren rannalla Natanyassa hotelli Carmelissa:
yksi huone (kaksoissänky), pieni keittiö, korkeatasoinen kalustus. 16. krs upealla merinäköalalla
Tel Aviviin päin. Vuokrattavana lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa vuoden loppuun asti.
Yhteydenotot englanniksi tai ruotsiksi: Avi puh. 972-50-2275022 tai spostitse: Natanya3399@gmail.com.
22
JEDIDUT 2•2015
Ritarihuoneen sali täyttyi eri puolilta Suomea saapuneista kutsuvieraista tilaisuudessa,
jonka Israelin suurlähetystö järjesti maan itsenäisyyspäivän kunniaksi 28.4.2015.
Nyt Sibelius-juhlavuotena Folke Gräsbeck (piano) konsertoi Hedvig Pauligin (sopraano) kanssa Sibeliuksen musiikilla Tel Avivissa 6.5. ja Jerusalemissa 11.5. Suvi Gräsbeck puolestaan antoi kantelekonsertin
suomalaisten rakentamassa Yad Hashmonassa 10.5. Yleisössä oli paljon lapsia, ja Folke Gräsbeck kertoi
musiikin säveltäjistä.
AURINKOISEEN ISRAELIIN!
Toiviomatkojen omat suorat tilauslennot Helsingistä Tel Aviviin sunnuntaisin
Syyskausi 27.9. – 1.11.2015.
Kevätkausi 28.2. – 17.4.2016.
Viikko Galilean Tiberiaassa alk. 699 €
(sis. lento + hotelli / aamiaiset + kuljetukset, lähtö 11.10.)
Annankatu 31 – 33 C, 00100 HELSINKI.
(09) 5657170, helsinki@toiviomatkat.fi, www.toiviomatkat.fi
JEDIDUT 2•2015
23
Julkaisija/palautusosoite:
Suomi-Israel yhdistysten liitto ry
Finland-Israel Föreningarnas Förbund rf
PL 247, 00531 Helsinki
liitto@suomi-israel.fi
www.suomi-israel.fi
Liittohallitus (2015):
Juha-Pekka Rissanen (pj), Reino Kurki-Suonio
(varapj), Aleksandra Ahlgren, Liisa Elo, Suvi Gräsbeck,
Sisko Hiltunen, Marjatta Järvinen, Juhani Korjula,
Olli Palo, Hanna Rissanen, Timo Saksala,
Minna Silver, Tiina Sundqvist.
Jäsenyhdistykset:
Helsingin Suomi-Israel yhdistys ry –
Föreningen Finland-Israel i Helsingfors rf
PL 247, 00531 Helsinki
helsinki@suomi-israel.fi
050-346 1084 (pj Vesa Hirvonen)
www.suomi-israel.fi/helsinki
Haminan seudun Suomi-Israel yhdistys ry
Huutokallionkatu 34 B 17, 49400 Hamina
hamina@suomi-israel.fi
050-355 6649 (siht. Jarmo Suntio)
www.suomi-israel.fi/hamina
Turun seudun Suomi-Israel yhdistys ry –
Åboregionens Finland-Israel Förening rf
Juhannuskatu 29 as. 4, 20100 Turku (sihteeri)
turku@suomi-israel.fi
044-082 0506 (pj. Olli Palo)
040-834 6550 (siht. Sarianna Seppälä)
www.suomi-israel.fi/turku
Kouvolan seudun Suomi-Israel yhdistys ry
Toiminta pysähdyksissä
Tampereen Suomi-Israel yhdistys ry –
Föreningen Finland-Israel i Tammerfors rf
Tampereentie 1 as. 4, 36200 Kangasala (sihteeri)
tampere@suomi-israel.fi
045-130 2950 (pj. Timo Saksala)
045-139 6293 (siht. Sirkku Salmela)
www.suomi-israel.fi/tampere
Vantaan Suomi-Israel yhdistys ry
Uomatie 1, 01600 Vantaa (siht. Helena Fyhr)
vantaa@suomi-israel.fi
044-516 6121 (pj. Hanna Rissanen)
www.suomi-israel.fi/vantaa
Kuopion seudun Suomi-Israel yhdistys ry
Toiminta pysähdyksissä
Jyväskylän Suomi-Israel yhdistys ry
Jenkkakuja 1 B 44, 40520 Jyväskylä
jyvaskyla@suomi-israel.fi
040-841 8207 (pj Sisko Hiltunen)
www.suomi-israel.fi/jyvaskyla
Koillis-Lapin Suomi-Israel yhdistys ry
Toiminta pysähdyksissä
Pohjois-Karjalan Suomi-Israel yhdistys ry
Saavanlammentie 17 A, 81230 Mönni
pohjois-karjala@suomi-israel.fi
050 535 8326 (siht. Pirjo Myller)
www.suomi-israel.fi/pohjois-karjala
Porvoon Suomi-Israel yhdistys ry
Mustijoentie 74, 06750 Tolkkinen (varapj. Tiina Sundqvist)
porvoo@suomi-israel.fi
www.suomi-israel.fi/porvoo
Jos haluat liittyä jäseneksi tai muuten tilata Jedidutin, täytä verkkolomake osoitteessa
www.suomi-israel.fi/lomake tai ota yhteys johonkin jäsenyhdistykseen.
24
JEDIDUT 2•2015