TYYPIN 2 DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISY
Transcription
TYYPIN 2 DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISY
Hamarus Henna & Lampinen Saara TYYPIN 2 DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISY ELÄMÄNTAPAMUUTOKSEN KEINOIN Motivoiva opas tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluville terveyskeskuksen asiakkaille Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Helmikuu 2015 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 10.2.2015 Tekijä(t) Koulutusohjelma ja suuntautuminen Henna Hamarus & Saara Lampinen Hoitotyön koulutusohjelma Nimeke Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy elämäntapamuutoksen keinoin. Motivoiva opas tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluville terveyskeskuksen asiakkaille Tiivistelmä Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tehdä motivoiva opas tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisystä terveyskeskuksen vastaanoton asiakkaille. Tavoitteena oli saada opas jakeluun vastaanotolla ja kutsukirjeen mukana ennen ensikäyntiä. Opinnäytetyömme toimeksiantajana toimi Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannon yksikön terveyspalveluiden vastaanotto. Yhteistyötä opinnäytetyöhön liittyen teimme Pankalammen pääterveysaseman osastonhoitajan kanssa. Tyypin 2 diabetes on aineenvaihduntasairaus, joka on yleistymässä Suomessa ja muualla maailmassa. Sairaus on ennaltaehkäistävissä elämäntapamuutoksella ja lääkehoidolla. Tämä opinnäytetyö keskittyy tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn elämäntapamuutoksen keinoin. Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy on tärkeää, koska sairauteen liittyy riski sairastua erilaisiin liitännäissairauksiin, jotka tuovat yhteiskunnalle mittavia lisäkustannuksia sekä aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja ennenaikaisia kuolemia. Teoriaosuudessa käsittelemme tyypin 2 diabetesta sairautena, sen riskitekijöitä, liitännäissairauksia ja ennaltaehkäisyä sekä motivaatiota ja siihen vaikuttavia asioita. Teoriaosuudessa on tietoa sairaudesta yleisesti ja ennaltaehkäisystä yhteiskunnan, hoitohenkilökunnan ja yksilön näkökulmasta. Teoriaosuus on koottu aiemmin tuotetun ja tutkitun tiedon pohjalta. Opinnäytetyön teoriaosuus toimii oppaan asiasisällön pohjana. Oppaassa tuomme lyhyesti tietoa tyypin 2 diabeteksesta, sen riskitekijöistä ja liitännäissairauksista. Opas on motivoiva opas, jossa kerrotaan tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyn mahdollisuudesta ja rohkaistaan elämäntapamuutoksiin pienien tekojen kautta. Oppaan kohderyhmänä ovat Mikkelin terveyskeskuksen asiakkaat, jotka kuuluvat tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään, ja oppaan tarkoituksena on antaa lukijalle tietoa sairaudesta ja motivoida elämäntapamuutokseen. Asiasanat (avainsanat) tyypin 2 diabetes, ennaltaehkäisy, elämäntapamuutos, muutosvaihemalli, motivaatio, pystyvyyden tunne, opas Sivumäärä Kieli 34 s. + liitteet 14 s. Suomi URN Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Opinnäytetyön toimeksiantaja Paula Mäkeläinen Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannon yksikön terveyspalveluiden vastaanotto DESCRIPTION Date of the bachelor’s thesis 10.2.2015 Author(s) Degree programme and option Henna Hamarus & Saara Lampinen Degree program in Nursing Name of the bachelor’s thesis Prevention of Type 2 Diabetes through Lifestyle Change. Motivational Guide for Health Care Center Customers Belonging to Type 2 Diabetes Risk Group Abstract The purpose of our thesis was to produce a motivational guide book for health care center’s customers about prevention of type 2 diabetes. Our goal was to make the guide book available to customers at health centre reception and have it enclosed in the invitation letter before the first patient appointment. The commissioner of our thesis was the admissions office of the health service unit within the department for social affairs and public health in the City of Mikkeli. We co-operated with the ward manager of Pankalampi Health Center during the process. Type 2 diabetes is a metabolic disease which is becoming more and more common in Finland and also globally. The disease is preventable by lifestyle change and medical care. This thesis focuses on lifestyle change as a method of prevention. Preventing type 2 diabetes is important because of the risk of its comordibities that cause huge expenses to society, human suffering and early deaths. In the theory part of our thesis we deal with type 2 diabetes, its risk factors, comordibities, prevention, motivation and issues that affect it. We give information about the disease and its prevention from the perspective of society, public health care and the individual. The theoretic framework is built on previous scientific articles and studies, and this information forms the basis for the contents of the guide book In the guide book we give brief information about type 2 diabetes, its risk factors and comordibities. The guide book has a motivating approach and it gives information about the possibility of preventing diabetes and encourages to lifestyle changes by little actions. The target group of the guide book is the customers of Health Center of Mikkeli who are at risk of developing type 2 diabetes. The purpose of the guide book is to give information about the disease and to motivate individuals to lifestyle change. Subject headings, (keywords) type 2 diabetes, prevention, lifestyle change, transtheoretical model, motivation, self-efficacy, guide book Pages Language 34 p. + appendices 14 p. Finnish URN Remarks, notes on appendices Tutor Bachelor’s thesis assigned by Paula Mäkeläinen Department of Social affairs and public health, City of Mikkeli. SISÄLTÖ 1 JOHDANTO ........................................................................................................... 1 2 TOIMEKSIANTAJAN KUVAUS.......................................................................... 2 3 TYYPIN 2 DIABETES ........................................................................................... 2 3.1 Tyypin 2 diabetes ........................................................................................... 2 3.2 Diabeteksen riskitekijät ................................................................................. 4 3.3 Metabolinen oireyhtymä (MBO) ................................................................... 5 3.4 Liitännäissairaudet ......................................................................................... 6 4 TYYPIN 2 DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISY ............................................. 8 4.1 Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy ............................................................ 8 4.2 Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma (DEHKO) .................... 8 4.3 Elämäntapamuutos tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyn keinona ............ 10 4.4 Elämäntapaohjaus muutoksen tukemisessa ................................................. 11 4.5 Muutosvaihemalli muutosvalmiuden arvioinnissa ja kuvaamisessa ........... 12 5 MOTIVAATIO ELÄMÄNTAPAMUUTOKSESSA ........................................... 14 5.1 Motivaatio .................................................................................................... 14 5.2 Motivaation merkitys elämäntapamuutoksessa ........................................... 15 5.3 Pystyvyyden tunteen merkitys motivaatioon ............................................... 16 6 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITE ............................................. 18 7 HYVÄN OPPAAN KRITEERIT .......................................................................... 18 8 OPPAAN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS ....................................................... 20 8.1 Lähtökohdat ................................................................................................. 20 8.2 Suunnittelu ja sisältö .................................................................................... 20 8.3 Toteutus ....................................................................................................... 22 8.4 Tekijänoikeudet ........................................................................................... 24 9 POHDINTA .......................................................................................................... 24 9.1 Opinnäytetyö ja jatkotutkimusehdotukset ................................................... 24 9.2 Opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus ...................................................... 26 9.3 Työskentely ja oma oppiminen .................................................................... 26 LÄHTEET ............................................................................................................. 28 LIITTEET 1 1 JOHDANTO Tyypin 2 diabetes on ennaltaehkäistävissä oleva aineenvaihduntasairaus (Diabetesliitto 2009, 11; Käypä hoito 2013a; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 8), joka ilmenee kohonneina verensokeriarvoina (Ilanne-Parikka ym. 2011, 9). Tyypin 2 diabetekseen sairastuvien määrä on kasvussa Suomessa sekä muualla maailmassa ja diabeteksen liitännäissairauksien ja niiden haittavaikutusten on arvioitu kasvavan, mikäli sairastavuuden kasvua ei saada hallintaan. Diabeteksen kasvu ja liitännäissairaudet ovat terveydenhuollolle suuria haasteita ja tuovat yhteiskunnalle mittavia lisäkustannuksia (Saaristo ym. 2009, 17) inhimillisten kärsimysten ja lisääntyneiden ennenaikaisten kuolemien lisäksi (Hankonen 2012, 75). Vaikka tyypin 2 diabeteksen syntyyn vaikuttavat erilaiset itsestä riippumattomat tekijät, kuten ikä, perinnöllisyys ja etninen tausta, on se kuitenkin pitkälti elämäntapasairaus. Riskitekijöitä ovat muun muassa epäterveellisestä ruokavaliosta ja vähäisestä liikunnasta johtuvat ylipaino ja liikalihavuus, kohonnut verenpaine sekä kohonneet verensokeriarvot. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 25–26.) Lisäksi diabeteksen syntyyn liittyy metabolinen oireyhtymä, jota sairastavilla on suurentunut riski sairastua myös 2 tyypin diabetekseen (International Diabetes Federation 2014a). Diabeteksen ennaltaehkäisy perustuu lähinnä edellä mainittujen riskitekijöiden tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen (Käypä hoito 2013a). Elämäntapamuutokset (säännöllinen liikunta, painonpudotus ja ruokavalion muutokset) ovat tutkitusti tehokas keino ennaltaehkäistä tyypin 2 diabetesta (Diabetesliitto 2009, 11). Valtakunnallisesti sairauden ehkäisemiseksi on myös toteutettu Diabeteksen ehkäisy- ja kehittämisohjelma (DEHKO) ja sen erilaisia hankkeita 2000-luvun aikana (Saaristo ym. 2009, 17). Perusterveydenhuollossa hoitohenkilökunta voi toimia edistävänä tekijänä tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyssä tukemalla ja ohjaamalla asiakasta elämäntapamuutoksissa. Elämäntapaohjauksissa voidaan soveltaa Prochaskan ja DiClementen kehittelemää muutosvaihemallia, jonka avulla voidaan kuvata ja selittää muutosprosessia (Hyytinen & Roiha 2009, 13). 2 Yksilön kannalta tärkeä osa ennaltaehkäisyä on riskihenkilön oma motivaatio ja pystyvyyden tunne (Asikainen 2010, 48). Motivaatio on yksi tärkeimmistä tekijöistä elämäntapamuutosten edistämisessä ja sen merkitys korostuu etenkin elämäntapamuutosprosessin alkuvaiheessa (Alahuhta 2010, 59). Banduran sosiaalis-kognitiivisen teorian mukaan terveyskäyttäytymisen motivaatio koostuu tilannesidonnaisista riskikäsityksistä, toiminnan tuloksellisuudesta ja pystyvyyden tunteesta. Pystyvyyden tunteella tarkoitetaan luottamusta omaan käyttäytymisen vaikuttamiseen. (Mäki-Opas 2009, 7–8.) Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa motivoiva opas tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluville Mikkelin terveyskeskuksen asiakkaille. Tavoitteena oli saada opas jakeluun ja käyttöön Mikkelin alueen terveyskeskuksen asiakkaille. Oppaan asiasisältö on kirjoitettu opinnäytetyön teoriaosuuden pohjalta. 2 TOIMEKSIANTAJAN KUVAUS Opinnäytetyön toimeksiantaja on Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannon yksikön terveyspalveluiden vastaanotto. Myöhemmin tekstissämme käytämme toimeksiantajasta nimitystä Mikkelin terveyskeskus. Mikkelin terveyskeskuksen palveluiden piiriin kuuluu noin 60 000 asukasta, ja sen pääterveysasema sijaitsee Pankalammella keskustan läheisyydessä. Muut terveysasemat sijaitsevat Anttolassa, Haukivuorella, Hirvensalmella, Ristiinassa ja Suomenniemellä. (Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimi 2014.) Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Pankalammen terveysaseman vastaanoton osastonhoitajan kanssa, joka toimi yhteyshenkilönämme ja huolehtii opinnäytetyön tuotoksen jakelusta muiden Mikkelin alueen terveysasemien käyttöön. 3 TYYPIN 2 DIABETES 3.1 Tyypin 2 diabetes Diabetes on aineenvaihduntasairaus, jota sairastaa Suomessa yli 500 000 henkilöä. Näistä tyypin 2 diabetesta sairastaa 75 %. Sairastuneita saattaa olla enemmänkin, koska tyypin 2 diabetes on yleisesti ottaen alidiagnosoitu. (Käypä hoito 2013a.) Tyypin 2 dia- 3 betes on yksi nopeimmin yleistyvistä sairauksista Suomessa ja myös muualla maailmassa (Saaristo ym. 2009, 17) ja sairastuneiden määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan 10–15 vuoden kuluessa (Käypä hoito 2013a). Tyypin 2 diabetes kuuluu heterogeeniseen sairausryhmään eli siltä puuttuvat selkeät diagnostiset kriteerit. Kriteereiden puuttuminen erottaakin tyypin 2 diabeteksen muista diabeteksen muodoista. (Käypä hoito 2013a.) Sairautta esiintyy myös nykyään aiempaa nuoremmassa väestössä elämäntapojen muuttumisen vuoksi (Diabetesliitto 2009, 11; Käypä hoito 2013a; Uusitupa ym. 2014, 1454). Sairaudessa elimistön insuliinituotanto on häiriintynyt, jolloin haima tuottaa liian vähän insuliinia tai sen vaikutus elimistöön on heikentynyt (Walker & Rodgers 2005, 14–15). Insuliini on valkuaisaine, joka rakentuu aminohapoista. Insuliinin päätehtävä on säädellä sokeriaineenvaihduntaa, ja se on elimistön ainoa verensokeritasoa alentava hormoni. Lisäksi insuliini osallistuu valkuaisaineiden ja rasvojen aineenvaihdunnan säätelyyn. (Ilanne-Parikka ym. 2011, 14.) Jos sitä ei erity tarpeeksi tai sen vaikutus on heikentynyt, ilmenee hyperglykemiaa eli verensokeritason nousua (International Diabetes Federation 2014a). Liian korkea verensokeri taas aiheuttaa diabeteksen liitännäissairauksia, jotka johtavat vaikeisiin ja kalliisiin hoitoihin (International Diabetes Federation 2014a; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 10). Tyypin 2 diabeteksen hoidossa kokonaisvaltaisuus on tärkeässä roolissa. Kohonneen verensokerin lisäksi huomiota on kiinnitettävä myös verenpaineeseen, veren rasva-arvoihin ja veren hyytymistekijöihin. Hoidon perustana ovat elämäntapamuutokset (säännöllinen liikunta, terveellinen ruokavalio, painonhallinta ja tupakoimattomuus), ja ellei niiden avulla päästä haluttuihin tuloksiin, aloitetaan lääkehoito. (Diabetesliitto 2010a.) Jos lääkehoidon aloittaminen on tarpeellista, aloitetaan se tabletti- tai suolistohormonilääkityksenä. Mikäli niillä ei saada toivottua vaikutusta aikaiseksi, aloitetaan insuliinihoito. Lääkityksen määrää aina lääkäri ja lääkehoidon tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman hyvä hoitotasapaino. Lääkehoito ei kuitenkaan missään vaiheessa korvaa terveellisten elämäntapojen merkitystä. (Diabetesliitto 2011.) 4 3.2 Diabeteksen riskitekijät Tyypin 2 diabeteksen kehittyminen on monimutkainen perinnöllisten ja ympäristöllisten riskitekijöiden summa. Näiden tekijöiden tarkka määrittely auttaa tunnistamaan riskihenkilöt, joihin ennaltaehkäisevä työ tulisi suunnata. Oikein kohdistetun ennaltaehkäisevän työn avulla diabeetikoiden määrän maailmanlaajuinen kasvu voidaan pysäyttää. (Valensi & Cosson 2013, 15.) Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan (2011, 26) tyypin 2 diabeteksen riskitekijät voidaan jakaa kolmeen eri osaan: taustariskitekijöihin, muutettavissa oleviin riskitekijöihin ja ympäristön riskitekijöihin. Riskitekijät ovat lueteltuna alla olevassa taulukossa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen jaottelun mukaan. TAULUKKO 1. Tyypin 2 diabeteksen riskitekijät (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 25–26) Taustariskitekijät Muutettavissa olevat Ympäristön riskitekijät riskitekijät Ikä Ylipaino ja lihavuus Vähäiseen liikuntaan altistavat ympäristöt Perinnöllisyys Kohonnut verensokeri Epäterveelliseen ruokavalioon altistava ympäristö Etninen tausta Verenpaineen ja rasva-ai- Matala koulutus- ja varalneenvaihdunnan häiriöt Raskausajan diabetes tai Masennus (voi lisuustaso altistaa Kulttuurin ja uskonnon ra- yli 4000g painavan lapsen elintapoihin, jotka lisäävät joitteet synnyttäminen diabeteksen sairastumisen riskiä) Todettu valtimosairaus Vähäinen liikunta Matala syntymäpaino Epäterveellinen ruokava- Stressi ja huolet lio Taustariskitekijät ovat itsestä ja ympäristöstä riippumattomia eli niiden olemassaoloon ei pystytä vaikuttamaan. Terveellisten elämäntapojen merkitys korostuu ennen kaikkea niillä, joilla on diabeteksen taustariskitekijöitä. Muutettavissa oleviin riskitekijöihin 5 puolestaan on mahdollista vaikuttaa, sillä ne liittyvät omiin valintoihin ja niiden seurauksiin. Ympäristön riskitekijät johtuvat ympäristön vaikutuksesta ja vaikeuttavat tai jopa estävät terveellisten elämäntapojen noudattamista. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 26.) 3.3 Metabolinen oireyhtymä (MBO) Tyypin 2 diabetes on usein osana metabolista oireyhtymää (Mäkeläinen 2006, 10; Niskanen 2014), ja sitä sairastavilla on viisinkertainen riski sairastua diabetekseen verrattuna terveeseen henkilöön (International Diabetes Federation 2006, 4). Metabolinen oireyhtymä tarkoittaa laajaa aineenvaihduntahäiriötä (Niskanen 2014), jolle on ominaista elimistön alentunut insuliiniherkkyys (Ilanne-Parikka 2011a, 10). Metabolisessa oireyhtymässä ylipaino liittyy kohonneeseen verenpaineeseen sekä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. Vaikka metabolista oireyhtymää ei ole helppo määritellä yksiselitteisesti, on sen tunnistamiseen kuitenkin olemassa kriteerit. (Niskanen 2014.) Metabolisen oireyhtymän kriteerit ovat nähtävissä taulukossa 2. TAULUKKO 2. Jos henkilöllä on kolme tai useampi taulukossa olevista arvoista, hänellä täyttyy metabolisen oireyhtymän kriteerit (Niskanen 2014) Vyötärön ympärys (cm) Miehet: ≥ 102 (kohonnut riski: ≥ 94), naiset:≥ 88 (kohonnut riski: ≥ 80) Triglyseridit (mmol/l) > 1,70 HDL-kolesteroli (mmol/l) Miehet: < 1,04, naiset: < 1,30 Verenpaine (mmHg) > 130 / 85 Paastoverensokeriarvo (mmol/l) ≥ 5,60 Tärkeimmät metabolisen oireyhtymän riskitekijät ovat samat kuin tyypin 2 diabeteksessa, joita ovat ylipaino, vyötärölihavuus, liikkumattomuus ja epäterveelliset ruokailutottumukset (Ilanne-Parikka 2011a, 10). Pirjo Ilanne-Parikan väitöskirjassa (2011a) todettiin edellä mainittujen riskitekijöiden lisäksi iän olevan myös yksi riskitekijä. Metabolisen oireyhtymän ensisijaisia ehkäisykeinoja ovat elämäntapamuutokset (Ilanne-Parikka 2011a, 10). Ilanne-Parikan väitöskirjassa (2011a) tutkittiin lisäksi tehostetun elintapaohjauksen vaikutusta metaboliseen oireyhtymään, ja se osoitti, että metabolisen oi- 6 reyhtymän esiintyvyys pienenee tehostetun elintapaohjauksen vaikutuksesta. Diabetesliiton mukaan (2010b) hoitamalla tyypin 2 diabetesta hoidetaan samalla metabolista oireyhtymää. Asikainen toteaa (2010, 7) myös, että metabolisen oireyhtymän hoidolla voidaan estää tyypin 2 diabeteksen puhkeaminen. 3.4 Liitännäissairaudet Tyypin 2 diabetekseen liittyy usein riski sairastua erilaisiin liitännäissairauksiin (Diabetesliitto 2010c). Liitännäissairauksia saattaa esiintyä jo tyypin 2 diabeteksen diagnosointivaiheessa johtuen sen salakavalasta etenemisestä ja oireettomuudesta. Diabetes saatetaan joissakin tapauksissa jopa todeta lisäsairauden toteamisen yhteydessä. (Diabetesliitto 2009, 61.) Liitännäissairauksien syntyyn vaikuttaa insuliiniresistenssi, joka aiheuttaa hyytymistaipumuksien muuttumisen takia valtimoiden ahtautumista, sydänsairauksia ja verenkiertohäiriöitä aivoissa ja alaraajoissa. (Iivanainen ym. 2010, 561.) Myös veren hyytymien liukenemiskyky heikkenee (Seppänen & Alahuhta 2007, 43). Diabeteksen liitännäissairaudet ovat yhteiskunnalle kallishoitoisia ja hoidettavalle vaikeita hoitaa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 10). Niiden takia ilmenee myös työpoissaoloja ja sairaslomia, jotka tuovat kustannuksia myös sitä kautta (International Diabetes Federation 2014b, 7). Diabeteksen liitännäissairauksia ovat muun muassa ateroskleroosi (valtimoiden kovettuminen), nefropatia (munuaissairaus), retinopatia (silmänpohjasairaus) ja neuropatia (hermomuutokset). (Diabetesliitto 2009, 61–63; Winell & Summanen 2014, 1207.) Ateroskleroosi on diabeteksen yleisin liitännäissairaus (Diabetesliitto 2009, 61–62). Diabetesta sairastavan riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin on kaksin-nelinkertainen verrattuna terveeseen henkilöön (Käypä hoito 2013b). Sairaudessa verisuonet ahtautuvat, jolloin kudosten hapen- ja energiansaanti heikentyy. Sepelvaltimoiden ahtaumat aiheuttavat rintakipuja ja sydäninfarkteja kun taas aivoverisuonten ahtaumat aiheuttavat verenkiertohäiriöitä ja aivohalvauksia. Alaraajojen verisuonissa ilmenevät verenkiertohäiriöt johtavat katkokävelyoireisiin, haavaumiin ja jopa kudosten kuolioon. Ateroskleroosin riskiä nostaa rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja kohonnut verenpaine. Myös tupakointi on merkittävä riskitekijä. Riskiä voidaan vähentää hyvällä sokeritasapainolla ja terveellisillä elämäntavoilla. Hoitokeinoina sepelvaltimoiden ja alaraajojen 7 valtimoiden ahtaumissa ovat pallolaajennus ja ohitusleikkaus. (Diabetesliitto 2009, 61– 62.) Nefropatialla tarkoitetaan munuaisten hiussuonten ja munuaiskerästen vauriota (Diabetesliitto 2010d). Pitkään kestänyt huono hoitotasapaino on nefropatian syntymisen tärkein tekijä, ja sen ehkäisyssä tärkeimpinä tekijöinä ovat hyvän sokeritasapainon saavuttaminen ja kohonneen verenpaineen alentaminen. Nefropatiaa hoidetaan lääkityksellä, ruokavaliolla, dialyysihoidoilla ja munuaistensiirrolla. (Ilanne-Parikka ym. 2011, 426, 428–430.) Retinopatia tarkoittaa silmän verkkokalvon pienten verisuonten toiminnan ja rakenteiden muutoksia. Verisuoniin voi tulla pullistumia, jotka saattavat aiheuttaa silmänpohjaan verenvuotoa. Retinopatian ehkäisyssä ja hoidossa olennaisina tekijöinä ovat kohonneen verenpaineen alentaminen, hyvä sokeritasapaino ja tupakoinnin lopettaminen. Retinopatian riskin takia tulisi diabeetikon silmänpohjat kuvata muutaman vuoden välein. Pitkälle edenneiden silmänpohjamuutosten hoitokeinona on laserleikkaus. (Diabetesliitto 2009, 62.) Lähes kaikille diabetesta pitkään sairastaneille tulee jonkinasteinen neuropatia eli hermostomuutos- tai vaurio (Diabetesliitto 2010e). Huono sokeritasapaino aiheuttaa sorbitolin kertymisen hermoihin, jolloin hermokudos turpoaa (Iivanainen ym. 2010, 561). Neuropatian oireet liittyvät liike-, tunto- tai sisäelinhermoihin. Liikehermojen vaurioitumiseen liittyy lihasten surkastumista ja jalkaterän asentojen muutoksia. Jalkaterän asennonmuutokset voivat puolestaan aiheuttaa kivuttomia ja helposti tulehtuvia haavaumia tai kovettumia. Tuntohermojen vaurioituminen voi johtaa alaraajakipuihin sekä kosketus- ja kiputunnon huononemiseen. Sisäelinhermoston vaurioitumisesta voivat johtua verenpaineen säätelyn heikkous, taipumus rytmihäiriöihin, ruoansulatushäiriöt, virtsarakon toiminnan häiriöt ja seksuaalitoimintojen muutokset. Neuropatian hoidossa ja ehkäisyssä onkin tärkeää ylläpitää hyvää sokeritasapainoa ja välttää runsasta alkoholin käyttöä. (Diabetesliitto 2009, 63.) 8 4 TYYPIN 2 DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISY 4.1 Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy Miksi tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy on tärkeää? Tyypin 2 diabetes on Suomessa nopeasti yleistyvä sairaus (Tirkkonen ym. 2014, 2027), joka aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja lisää ennenaikaisia kuolemia sekä lisääntyneistä terveysongelmista koituvia kustannuksia julkiselle taloudelle (Hankonen 2012, 75). Diabeteksen ja sen komplikaatioiden hoitoon kuluu nykyisin 10–15 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista (Uusitupa ym. 2014, 1454). Vaikka osa tyypin 2 diabeteksen riskitekijöistä on itsestä riippumattomia, on sairaus pitkälti tai jopa kokonaan ehkäistävissä elämäntapamuutoksilla (Diabetesliitto 2009, 11; Käypä hoito 2013a; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 8). Jotta ennaltaehkäisevä työ voidaan kohdentaa oikeisiin henkilöihin, on riskitekijöiden tiedostaminen ja korkeariskisten henkilöiden tunnistaminen tärkeää (Valensi & Cosson 2013, 15). Diabetesriskin kartoittamiseen on olemassa erilaisia työkaluja, joista Suomessa käytetään muun muassa Diabetesliiton Tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arviointilomaketta. Se antaa arvion sairastumisriskistä seuraavan kymmenen (10) vuoden aikana. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 27–28.) Riskitestilomaketta voidaan pitää ensimmäisenä seulonta-askeleena riskihenkilön tunnistamisessa sen nopeuden ja helppouden vuoksi. Parhaimman hyödyn siitä saa, kun pisteiden tarkistus tapahtuu terveydenhuollon ammattilaisen toimesta ja riskipistetuloksista keskustellaan vastaajan kanssa. (Viitasalo ym. 2010, 41.) Riskitestilomake todettiin hyödylliseksi työkaluksi muun muassa Timo Saariston (2011) ja Jaana Lindströmin (2006) väitöstutkimuksissa. 4.2 Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma (DEHKO) Diabetesliitto käynnisti Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelman, DEHKOn (2000–2010), jonka tarkoituksena oli pohjustaa tyypin 2 diabeteksen järjestelmällistä ehkäisyä, diabeteksen hoidon ja hoidon laadun kehittämistä sekä diabeetikon omahoidon tukemista. DEHKO toteutettiin koko Suomen kattavana ohjelmana Diabetesliiton johdolla. Työskentely tapahtui suomalaisten asiantuntijoiden ja diabeetikoiden vapaa- 9 ehtoistyönä. DEHKO sai aikaan terveydenhuollon kanssa hyviä hoitokäytäntöjä, raportteja, tutkimuksia ja selvityksiä sekä työkaluja terveydenhuollon, diabeetikoiden ja päättäjien käyttöön. DEHKO valmisteli erillisen ehkäisyohjelman tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn. (Bierganns 2011, 8.) DEHKO valmisteli erillisen 2D-hankkeen (D2D) tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn vuosina 2003–2008. D2D toteutui Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirien alueilla. Hankkeeseen kuului väestömäärältä 1,5 miljoonaa suomalaista. Lisäksi toimijoina olivat Kansanterveyslaitos ja Diabetesliitto. (Bierganns 2011, 9, 27.) D2D-hankkeen tieto pohjautuu suomalaiseen Diabetes Prevention Study -tutkimukseen (Etu-Seppälä ym. 2003, 7). D2D-hanke sisälsi kolme samanaikaisesti toteutettavaa strategiaa: väestöstrategian ja korkean riskin strategian sekä varhaisen diagnoosin ja hoidon strategian. Väestöstrategiaan kuuluu yhteiskunnallisia ja yksilöihin suunnattavia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on ehkäistä väestön lihavuutta. Korkean riskin strategiassa yksilökohtaiset toimenpiteet suunnataan tyypin 2 diabeteksen korkean riskin henkilöihin. Tämä strategia sisältää riskiryhmään kuuluvien seulonnan, ohjauksen ja seurannan. Varhaisen diagnoosin ja hoidon strategian tavoitteena on saada vastasairastuneet tyypin 2 diabeetikot ajoissa järjestelmällisen hoidon piiriin ja estää liitännäissairauksien kehittyminen. (EtuSeppälä ym. 2003, 7.) D2D-hankkeen päämääränä oli saada tyypin 2 diabeteksen ehkäisy ja järjestelmällinen riskinarviointi osaksi pysyvää toimintaa perus- ja työterveydenhuollossa. Hankkeen avulla luotiin toimintamalleja sekä kehitettiin ja vahvistettiin toimintatapoja, jotka auttavat tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä. (Bierganns 2011, 27.) Dehkon 2D-hanketta voidaan pitää onnistuneena rajallisista resursseista ja toiminta-ajoista huolimatta (Saaristo ym. 2009, 140). Sanna Salmela on tutkinut väitöskirjassaan (2012) perusterveydenhuollon lähtökohtia toteuttaa D2D-hankkeen elintapaohjauksia. Salmelan tutkimuksen (2012) mukaan yhtenä merkkinä terveydenhuollon toimivuudesta voidaan pitää ennen D2D-hanketta toteutuneen ohjauksen yleisyyttä, mikä on korkeariskisen henkilön sekä terveydenhuollon ammattilaisen voimavara ja mahdollisuus. Ohjausta ei tarvitse aloittaa kokonaan alusta, vaan se voidaan rakentaa jo olemassa olevan ohjaamisen ja osaamisen pohjalle (Salmela 2012, 84). 10 4.3 Elämäntapamuutos tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyn keinona Elämäntapamuutosten tehokkuus tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyssä osoitettiin ensimmäisen kerran tieteellisesti suomalaisessa diabeteksenehkäisytutkimuksessa 2000luvun alussa (Hankonen 2012, 75). WHO:n arvioin mukaan terveellisillä elämäntapamuutoksilla voitaisiin ehkäistä yli 90 % tyypin 2 diabetestapauksista (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2008, 25). Elämäntapamuutoksilla tarkoitetaan käyttäytymisen muutosta, jolloin henkilö omaksuu uutta ja oppii vanhoista tavoistaan pois (Absetz & Hankonen 2011, 2265). Diabeteksen ehkäisyssä tutkitusti tehokkaita elämäntapamuutoksia ovat säännöllinen liikunta, painonhallinta ja ruokavalion muutokset (Diabetesliitto 2009, 11; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 11). Diabetes Prevention Study -tutkimuksessa käytettiin diabeteksen ehkäisyyn näihin elämäntapamuutoksiin pohjautuvaa viittä elämäntapamuutostavoitetta. Kolme tavoitetta liittyivät ruokavalion muutokseen, jotka olivat kuitujen riittävä saanti, rasvan käytön rajoittaminen 30 prosenttiin kaikista kaloreista ja tyydyttyneen rasvan osuuden pienentäminen tyydyttymättömiin rasvoihin nähden. Kaksi muuta tavoitetta olivat liikunnan harjoittaminen päivittäin puolen tunnin ajan ja painon pudottaminen 5 prosentilla. Tutkimus osoitti diabetekseen sairastumisen todennäköisyyden olevan suoraan verrannollinen tutkimushenkilön saavuttamien tavoitteiden lukumäärän kanssa. Merkittävää tutkimuksessa oli se, että niistä, jotka saavuttivat kaikki viisi tavoitetta, yksikään ei sairastunut diabetekseen seitsemän vuoden seurantajakson aikana. (Hankonen 2012, 75.) Elämäntapamuutosprosessissa voidaan nähdä muutoksia käyttäytymisen osatekijöissä, kuten motivaatiossa, asenteissa, pystyvyyden tunteessa ja biologisissa tekijöissä. Marttilan mukaan (2010) muutos on mahdollinen, jos siihen ollaan halukkaita, valmiita ja kykeneviä. Sen toteuttamisen edellytyksinä ovat omiin tottumuksiin suhtautumisen ja ajattelun muutokset (Etu-Seppälä ym. 2003, 71). Biologisia tekijöitä ovat muun muassa ravitsemustottumukset, tupakointi, kolesteroliarvot ja painoindeksi. Pitkällä aikavälillä nämä tekijät vaikuttavat myönteisesti sekä yksilön terveyteen ja hyvinvointiin että sairauksien ennaltaehkäisyyn. (Salmela ym. 2010, 208.) 11 4.4 Elämäntapaohjaus muutoksen tukemisessa Terveydenhuollon hoitohenkilökunta voi toimia asiakkaan elämäntapamuutoksessa tukijana ja ohjaajana. Muutoksen onnistumiseen vaikuttavat hoitohenkilökunnan tietämys sairaudesta, sen ennaltaehkäisystä ja muutosvaiheista sekä niiden pohjalta toteutettu ohjaus (Davies 2011, 22). Terveydenhuollossa tulisi tarjota elämäntapainterventioita korkeariskisille henkilöille, jotka ovat halukkaita pääsemään ohjaukseen ja saamaan tukea ja lisätietoa (Salmela 2012, 87). Riskihenkilöille tarjottava elämäntapaohjaus on todettu muun muassa Rekolan (2014), Saariston (2011) ja Lindströmin (2006) tutkimuksissa tehokkaaksi keinoksi tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Perusterveydenhuollolla on hyvät lähtökohdat vaikuttaa potilaiden terveyskäyttäytymiseen, sillä sen kautta tavataan vuosittain merkittävä osa kohdeväestöstä (Absetz & Hankonen 2011, 2265; Asikainen 2010, 10). Esimerkiksi Saariston väitöstutkimuksessa (2011) osoitettiin, että perusterveydenhuollossa tarjottavalla elintapaneuvonnalla voidaan vaikuttaa edistävästi asiakkaiden painonpudotukseen, joka vähentää sairastumisriskiä. On tärkeää, että riskihenkilö saa tietoa sairaudesta ja sen ennaltaehkäisystä (Ilanne-Parikka 2011b). Tiedonvälittäjinä ja tukihenkilöinä terveydenhuollon ammattilaisten, varsinkin hoitajien, rooli on merkittävä (Davies 2011, 20). Hankonen toteaa (2012, 76) kuitenkin, että tieto yksin ei riitä potilaan terveyskäyttäytymisen muuttamiseen, koska terveyskäyttäytymiseen ja sen muutokseen vaikuttavat lisäksi monet psykologiset tekijät. Tämän takia psykologian teoreettisia malleja soveltavat interventioohjelmat ovat elämäntapaohjauksessa tärkeitä, sillä ne selittävät, miksi käyttäytymisen muutos tapahtuu (Hankonen 2012, 76). Elämäntapaohjauksen menetelmänä käytetään yleensä käyttäytymisinterventiota tai sen osaa (Salmela ym. 2010, 208). Ohjaus voi tapahtua joko ryhmä- tai yksilöohjauksena tai molempina. Ryhmän antama tuki ja tieto lisäävät hoidon vaikuttavuutta, joten ryhmäohjaukselle tulisi olla ainakin mahdollisuus yksilöohjauksen ohella. (Etu-Seppälä ym. 2003, 73–74.) Lisäksi hyvä vuorovaikutussuhde hoitohenkilöstön ja asiakkaan välillä on tärkeä osa onnistunutta elämäntapaohjausta (Davies 2011, 23). Salmela (2012, 84) kuitenkin huomauttaa, että elämäntapaohjaus ei sovellu preventiiviseksi keinoksi kaikissa tapauksissa, sillä on olemassa myös niitä, jotka eivät halua ohjausta, tukea ei- 12 vätkä tietoa ennaltaehkäisystä. Muutenkaan terveydenhuolto ei voi yksin kantaa vastuuta diabeteksen ehkäisystä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 2), koska jokaisella on oikeuden lisäksi myös vastuu tekemistään terveyteen liittyvistä valinnoista (Ilanne-Parikka ym. 2011, 50). Vaikka elämäntapaohjaus jää usein omahoitajan tehtäväksi, ei voida liikaa korostaa moniammatillisen yhteistyön merkitystä. Hoitajan lisäksi diabeteksen ennaltaehkäisyssä ja elämäntapamuutoksessa ohjaamisessa tärkeitä henkilöitä ovat ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti, psykologi ja lääkäri (Etu-Seppälä ym. 2003, 73). Moniammatillinen yhteistyö mahdollistaa ennaltaehkäisevän ohjauksen yksilöllisyyden ja kokonaisvaltaisuuden. 4.5 Muutosvaihemalli muutosvalmiuden arvioinnissa ja kuvaamisessa Muutosvalmiuden arviointiin ja kuvaamiseen voidaan soveltaa erillistä muutosvaihemallia (Marttila 2010). Muutosvaihemalli on James Prochaskan ja Carlo DiClementen kehittämä malli, joka kuvaa ja selittää muutosprosessia ja jakaa sen eri vaiheisiin. Malli on tavallisesti käytössä elämäntapaneuvonnassa, sillä se auttaa tukemaan asiakkaan kokonaisvaltaista ohjausta ottamalla huomioon kaikki muutosprosessin tärkeät osatekijät. (Hyytinen & Roiha 2009, 13.) Elämäntapainterventio on tehokas silloin, kun se perustuu muutosvaihemalliin (Prochaska ym. 2008, 26). Muutosvaihemalliin kuuluu esiharkinta-, harkinta-, valmistautumis-, toiminta-, ylläpito-, päätös- ja repsahdusvaiheet. Muutosvaiheet eivät aina etene järjestelmällisesti vaiheesta toiseen ja prosessi voi myös pysähtyä johonkin vaiheeseen. (Alahuhta ym. 2009, 148.) Esiharkintavaiheessa muutostarvetta ei tiedosteta ja ongelmia ei välttämättä nähdä merkittävinä (Prochaska ym. 1992, 1103). Tässä vaiheessa muutostarve nähdään negatiivisena ja sen ajattelemista ja siitä puhumista vältellään sekä ongelmien syyt nähdään muualla kuin itsessä. Muutosta ei nähdä mahdollisena seuraavan puolen vuoden kuluessa. Jos apua haetaan, se tapahtuu ympäristön painostuksesta. (Alahuhta ym. 2009, 149.) 13 Harkintavaiheessa ongelma tiedostetaan ja halu muuttaa toimintaa on olemassa. Vaiheeseen kuuluu ristiriitaiset ajatukset ja tunteet muutoksesta ja muutoksen hyödyt koetaan pienemmiksi kuin muutoksen haitat. (Alahuhta ym. 2009, 149.) Tämä vaihe voi kestää pitkään siirtymättä toiseen vaiheeseen (Prochaska ym. 1992, 1103), mutta toiminta muutoksen alkamiseksi on mahdollinen puolen vuoden sisällä (Alahuhta ym. 2009, 149). Valmistautumisvaihe sisältää ajatuksen muutoksen hyödyllisyydestä ja haitat nähdään vähäisempinä. Pieniä muutoksia aletaan tehdä ja varsinaiseen muutokseen ryhtymisestä puhutaan aiempaa enemmän. Tässä vaiheessa ohjeet ja neuvot kiinnostavat ja käytännön toimet muutoksen mahdollistamiseksi alkavat kuukauden sisällä. (Alahuhta ym. 2009, 149.) Toimintavaiheessa uusiin toimintatapoihin sitoudutaan, vaikka ne koetaan vielä työlääksi. Lisäksi muutoksen vakiinnuttamiseksi haetaan tukea. (Alahuhta ym. 2009, 149.) Puheista ja suunnittelusta siirrytään toimintaan ja tekoihin ja riski vanhoihin toimintatapoihin paalaamiseen suurenee. Muutoksesta koetut kokemukset ovat sekä positiivisia että negatiivisia. (Turku 2007, 58.) Ylläpitovaiheesta puhutaan, kun muutos on kestänyt vähintään puoli vuotta. Silloin siihen ei suhtauduta enää väliaikaisena ilmiönä vaan se nähdään pikemminkin elämänpituisena prosessina. (Turku 2007, 59.) Uudet toimintatavat nähdään positiivisina ja luottamus omiin kykyihin kasvaa (Alahuhta ym. 2009, 149). Päätösvaiheessa muutos nähdään pysyvänä, omiin kykyihin luotetaan ja paluu entiseen nähdään epätodennäköisenä (Alahuhta ym. 2009, 149). Repsahdusvaihe on olennainen osa muutosprosessia (Alahuhta ym. 2009, 149) ja se voi olla väliaikainen tai pysyvä tila (Turku 2007, 60). Repsahdusvaiheessa palataan aiempiin toimintatapoihin (Alahuhta 2009, 149) ja se voi esiintyä kaikissa muutosvaiheissa. Repsahdus ei tarkoita epäonnistumista vaan se on pysyvässä muutoksessa normaali osa kehitystä. (Turku 2007, 60.) 14 Keskeinen ajatus muutosvaihemallissa on se, että prosessin eteneminen kulkee toisistaan eroavien ja tunnistettavien vaiheiden kautta. Muutosvaiheiden tunnistaminen tukee yksilöllistä ohjausta ja eri vaiheissa olevat henkilöt hyötyvät erilaisesta ohjauksesta. Eri muutosvaiheet ovat havaittavissa ja tunnistettavissa ohjattavan kanssa käydyistä keskusteluista. (Marttila 2010.) 5 MOTIVAATIO ELÄMÄNTAPAMUUTOKSESSA 5.1 Motivaatio Sana ”motivaatio” tulee latinankielisestä, liikkumista tarkoittavasta movere-sanasta. (Tikkanen 2014, 18). Motivaatiolla tarkoitetaan sitä, että toiminnalle on jokin tavoite tai päämäärä (Turku 2007, 33). Tavallisesti motivaatio jaetaan sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäisessä motivaatiossa toiminta tapahtuu omasta kiinnostuksesta asiaa kohtaan, kun taas ulkoisella motivaatiolla viitataan toimintaan, jota tehdään toivotun lopputuloksen takia. Ulkoiseen motivaatioon voi liittyä esimerkiksi rangaistuksen uhka tai palkinnon mahdollisuus. (Ryan & Deci 2000, 54–55, 60.) Sisäinen ja ulkoinen motivaatio eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne voivat esiintyä samanaikaisesti (Alahuhta 2010, 35). Motivaatioon vaikuttavat niin omasta itsestään lähtevät tekijät kuin ympäristölliset tekijät. Itsestä lähteviä tekijöitä ovat esimerkiksi elämäntilanne, mieliala, perhe, läheiset, käsitys sairaudesta, sairauden hoidosta sekä oma näkemys muutoksen mahdollisuudesta. (Ilanne-Parikka 2011b.) Myös tunteilla on suuri vaikutus motivoitumiseen (Niermeyer & Seyffert 2004, 20). Ympäristöllisiä tärkeitä tekijöitä ovat muun muassa vertaistuki, avun hakeminen ja tiedon saaminen (Ilanne-Parikka 2011b). Lisäksi läheisten suhtautumisella, odotuksilla ja normeilla voi olla merkitystä motivoitumiseen (Etu-Seppälä ym. 2003, 71). Maija Alahuhdan väitöstutkimuksessa (2010) tutkittavat kuvasivatkin elämäntapamuutoksen edellytyksinä sosiaalisen tuen, positiivisen mielialan ja sopivan elämäntilanteen. Terveydenhuollon työntekijät auttavat myös omalta osaltaan elämäntapamuutoksiin motivoitumisessa (Ilanne-Parikka ym. 2011, 50), vaikkakin Turun mukaan (2007, 33) se on haastava tehtävä työntekijöille. Jaana Asikaisen tutkimuksessa 15 (2010) omahoitajat myös kuvaavat varhaisen puuttumisen heikentävänä tekijänä motivoinnin keinojen puuttumisen. 5.2 Motivaation merkitys elämäntapamuutoksessa Elämäntapojen muutos on terveyskäyttäytymisen muuttamista (Salmela 2012, 20). Terveyskäyttäytymistä voidaan ennakoida Rosenstockin Health Belief Model -mallin avulla. Mallin mukaan terveyskäyttäytymiseen vaikuttaa neljä eri tekijää, jotka ovat riittävä motivaatio, sairauden mahdollisuuden tiedostaminen, usko terveyssuositusten hyödyllisyyteen sairastumisen ennaltaehkäisyssä ja pystyvyyden tunne (self-efficacy). (Rosenstock ym. 1988, 177–178.) Asikaisen mukaan (2010, 48) elämäntapamuutosten edistämisessä motivaatio on yksi tärkeimmistä tekijöistä. Myös Alahuhdan tutkimuksessa (2010) todetaan onnistuneen muutosprosessin käynnistämisen edellyttävän motivaatiota ja sen ylläpitämistä koko prosessin ajan. Etenkin muutosprosessin alkuvaiheessa motivaatioon liittyvät tekijät ovat tärkeitä (Alahuhta 2010, 59). Motivaatio syntyy sisäisen ja oman muutostarpeen kautta, eikä sen syntymistä voi kukaan toiselle määrätä eikä pakottaa. Elämäntapamuutoksiin tulee sitoutua, ja sitoutuminen edellyttää myös paljon asenne- ja tunnetason kanssa työskentelyä, jolloin pohdinnan tuloksena voi syntyä muutostarve. Muutostarve kertoo halusta muuttaa nykyisiä toimintatapoja, kuten halusta muuttaa elämäntapoja terveellisimmiksi. Muutostarve tarkoittaa eri asiaa kuin muutosvalmius, jossa ihminen on valmis tekemään konkreettisia muutoksia toiminnan tasolla. Muutosvalmius on tilanneja aikasidonnainen tekijä, ei siis ihmisen pysyvä ominaisuus. (Turku 2007, 36, 40–42.) Albert Banduran sosiaalis-kognitiivisen teorian mukaan motivaatio terveyskäyttäytymisen muutokseen koostuu tilannesidonnaisista riskikäsityksistä (situation-outcome), toiminnan tuloksellisuudesta (action-outcome) ja pystyvyyden tunteesta (self-efficacy). Tilannesidonnaisilla riskikäsityksillä tarkoitetaan käsityksiä tilanteen seurauksista, jos niihin ei puututa. Toiminnan tuloksellisuus tarkoittaa käsitystä oman toiminnan seurauksista ja pystyvyyden tunteella tarkoitetaan käsitystä omista kyvyistä suorittaa jokin toiminto. (Luszczynska & Schwarzer 2005, 10.) Pystyvyyden tunnetta käsittelemme tarkemmin luvussa 5.3. 16 5.3 Pystyvyyden tunteen merkitys motivaatioon Yksi terveyskäyttäytymisen motivaatioon vaikuttavista tekijöistä on pystyvyyden tunne, joka pohjautuu Albert Banduran sosiaalis-kognitiiviseen teoriaan (Luszczynska & Schwarzer 2005, 10). Pystyvyyden tunne vaikuttaa yksilön toimintaan motivaatio-, tunne-, valinta- ja kognitiivisten prosessien kautta. Sillä tarkoitetaan luottamusta omaan käyttäytymisen vaikuttamiseen sekä uskoa omiin kykyihin selvitä haasteista ja vaativista tilanteista. (Bandura 2008, 1.) Pystyvyyden tunne voidaan jakaa tiettyyn tilanteeseen rajattuun eli toimintaspesifiin ja yleiseen pystyvyyden tunteeseen (Luszczynska & Schwarzer 2005, 143, 146). Pystyvyyden tunteen lähteitä ovat tieto aikaisemmista kokemuksista (performance accomplishments), sijaiskokemukset (vicarious experience), sanallinen vaikuttaminen ja toisten ihmisten vakuuttelu (verbal persuasion) sekä fysiologinen tila (physiological state) (Bandura 1977, 191). Lisäksi sillä on eri ulottuvuuksia, joita ovat pystyvyyden tunteen taso (magnitude), yleisyys (generality) ja voimakkuus (strength) (Bandura 1977, 194). Näiden tekijöiden tiedostaminen ja tunnistaminen on tärkeää, jotta pystytään auttamaan pystyvyyden tunteen vahvistumista (Hankonen 2011, 26). Pystyvyyden tunteen lähteistä tärkein on tieto aikaisemmista kokemuksista, sillä aikaisempien kokemuksien pohjalta pystytään parhaiten selviytymään eteen tulevista haasteista (Muretta 2004, 20). Onnistumiset auttavat vakaan pystyvyyden tunteen rakentamisessa ja epäonnistumiset saattavat heikentää sitä (Ashford ym. 2013, 4). Epäonnistumisen vaikutus riippuu ajoituksesta tai tilanteesta, jossa se on tapahtunut. Vaikeuksien selättäminen kasvattaa uskoa omaan selviytymiskykyyn ja sen myötä myös pystyvyyden tunne vahvistuu. (Bandura 1977, 195.) Sijaiskokemuksien uskotaan olevan toiseksi tärkein lähde pystyvyyden tunteelle (Muretta 2004, 23). Ashfordin ym. katsauksessa (2010) sijaiskokemusten todettiin olevan yksi tehokkaimmista liikuntapystyvyyden tunnetta kohottaneista käyttäytymisen muutokseen vaikuttavista tekniikoista (Hankonen 2012, 77). Sijaiskokemukset tarkoittavat tietoa itsensä kaltaisten henkilöiden suoriutumisesta. Sijaiskokemuksiin liittyy toisten tarkkailua ja oman toiminnan vertailua heihin. Lisäksi omaksutaan käyttäytymismalleja ympäristöä havainnoimalla ja ottamalla mallia muista ihmisistä. (Muretta 2004, 24.) 17 Sanallista vaikuttamista käytetään usein pystyvyyden tunteen lähteenä. Siinä pystyvyyden tunnetta lisäävät muut ihmiset ja heidän sanomisensa, jotka saavat yksilön uskomaan tehtävästä suoriutumiseen. (Bandura 1977, 198.) Sanallinen kannustus ja tuki lisäävät tehtävän suorittamisen todennäköisyyttä. Lisäksi itseluottamus kasvaa, kun muut ihmiset tukevat ja kannustavat. (Brown ym. 2013, 18.) Pystyvyyden tunteeseen vaikuttavat myös omat tunnereaktiot ja fysiologinen tila, joiden perusteella voidaan arvioida onnistumisen tai epäonnistumisen todennäköisyyttä (Brown ym. 2013, 20). Esimerkiksi jännittyneisyyden koetaan usein huonontavan suoritusta ja samalla heikentävän pystyvyyden tunnetta (Bandura 1982, 127). Toisaalta negatiivisten vaikutusten selättäminen saattaa nostaa pystyvyyden tunnetta (Rosenstrock ym. 1988, 180). Pystyvyyden tunteen ulottuvuuksia ovat pystyvyyden tunteen taso, yleisyys ja voimakkuus. Pystyvyyden tunteen taso voi vaihdella matalasta korkeaan toiminnan vaativuuden mukaan. Yleisyydellä tarkoitetaan esimerkiksi yksilön kokemusta pystyvyydestään moneen eri asiaan tai vain rajattuun aiheeseen liittyviin toimintoihin. Pystyvyyden tunteen voimakkuus puolestaan viittaa tietyn toiminnon toteutuksen päämäärätietoisuuteen. Mitä voimakkaampi pystyvyyden tunne on, sitä suurempi on onnistumisen mahdollisuus. (Bandura 1977, 194.) Hankosen väitöstutkimuksessa (2011) osoitettiin pystyvyyden tunteen merkitys terveyskäyttäytymiseen: pystyvyyden tunteen lisääntymisellä oli yhteys liikunnan lisääntymiseen sekä laihtumiseen. Myös Mäki-Oppaan pro gradu -tutkielmassa (2009) tutkittiin pystyvyyden tunteen yhteyttä terveyttä määrittäviin tekijöihin. Tutkimus osoitti, että pystyvyyden tunteella on yhteys päivittäisiin elintapoihin, ja se tulisi huomioida terveyttä edistävien interventioiden suunnittelussa (Mäki-Opas 2009). Korkea pystyvyyden tunne auttaa selviämään vastoinkäymisissä, vähentää stressiä ja näin ollen lisää elämäntapamuutoksen onnistumisen todennäköisyyttä (Hankonen 2011, 26). 18 6 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITE Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tehdä motivoiva opas tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisystä terveyskeskuksen vastaanoton asiakkaille, joilla on kohonnut riski sairauteen. Opinnäytetyön tavoitteena on saada opas käyttöön Mikkelin terveyskeskuksen asiakkaille. 7 HYVÄN OPPAAN KRITEERIT Toiminnallisessa opinnäytetyössä yhdistetään tutkimusviestinnän keinoin käytännön toteutus ja sen raportointi. Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoitus on aina tuottaa joku konkreettinen tuotos. Tuotoksena voi olla esimerkiksi kirja, ohjeistus, tietopaketti, portfolio tai tapahtuma. Jos tuotos sisältää tekstiosuuksia, on ne suunniteltava kohderyhmää palveleviksi. (Vilkka & Airaksinen 2003, 51.) Toiminnallinen opinnäytetyö lähtee käyntiin toimintasuunnitelmasta, jossa vastataan kysymyksiin, mitä tehdään, miten tehdään ja miksi tehdään. Sen avulla jäsennetään se, mitä ollaan tekemässä, sekä sen avulla osoitetaan johdonmukaiseen päättelyyn kykeneminen ideassa ja tavoitteissa. Toimintasuunnitelma toimii myös lupauksena tekemisestä, ja suunnitelmaan pitäisi pystyä sitoutumaan. Sen tekeminen alkaa lähtökartoituksesta, jossa aluksi selvitetään, onko muita vastaavia tuotoksia alalta jo olemassa. Opinnäytetyössä luodaan jotakin uutta alalle, jolloin ei ole tarkoitus toistaa jotakin jo olemassa olevaa ideaa. (Vilkka & Airaksinen 2003, 26–27.) Toiminnallisen opinnäytetyön tuotos tulee aina jollekin kohderyhmälle, joten kohderyhmä on pohdittava ja mahdollisesti rajattava. Opinnäytetyö on hankala toteuttaa ilman kohderyhmää, ja täsmällisen kohderyhmän määrittäminen auttaa opinnäytetyötä pysymään sille tarkoitetussa laajuudessa. Kun tuote on valmis, voidaan kohderyhmään kuuluvilta pyytää myös palaute valmiin tuotteen toimivuudesta. (Vilkka & Airaksinen 2003, 38, 40.) Opinnäytetyön tekemiseen ei riitä pelkästään tuotoksen tekeminen, vaan työ vaatii myös teoreettisen viitekehyksen ja raportin. Teoreettiseen viitekehykseen usein riittää alan 19 käsite ja sen määrittely, ja teoria kannattaa rajata keskeisten käsitteiden käyttöön. Raportissa kuvataan tekstin muodossa, mitä, miksi ja miten on tehty, millainen työprosessi on ollut ja millaisiin johtopäätöksiin on päädytty. Raportti on julkinen asiakirja, joka muodostuu vaiheittain. Laadukkaan raportin tekoon tulee varata aikaa ja panostaa sen kirjoittamiseen. (Vilkka & Airaksinen 2003, 41–43, 65–67.) Opas tulee terveyskeskuksen asiakkaiden käyttöön ja sen tarkoitus on antaa tietoa tyypin 2 diabeteksesta, sen ennaltaehkäisystä ja motivoida lukijaa elämäntapamuutokseen. Opasta tehtäessä on tärkeää kiinnittää huomiota hyvän oppaan kriteereihin ja varmistaa ulkoasullisesti tärkeät asiat. Oppaan kriteerejä tarkastellaan seuraavissa luvuissa hyvän potilasohjeen kriteereiden pohjalta. Hyvän potilasohjeen kriteereiden mukaan oppaan tekemisessä tulee kiinnittää huomiota oppaan asiasisältöön ja ulkoasuun. Asiasisältöön kuuluvat tuotteen kohdentaminen, teksti ja sen ymmärrettävyys. Tuotteen kohdentaminen tarkoittaa sen kirjoittamista tietylle kohderyhmälle. Tällöin ohje on tuotettu lukijan tarpeet huomioiden, ja se puhuttelee lukijaa. Tekstiin kuuluvat otsikointi, varsinainen teksti ja täydentävät tiedot. Otsikointi on tärkeä osa luettavuutta, ja se herättää lukijan mielenkiinnon. (Torkkola ym. 2002, 35, 39.) Otsikoinnilla ohjeesta saadaan myös kevyempi ja selkeämpi lukea (Hyvärinen 2005, 1770). Varsinainen teksti kirjoitetaan otsikoiden alle, ja sen tulee edetä johdonmukaisesti. Täydentäviä tietoja on hyvä käyttää silloin, kun halutaan antaa lukijalle yhteystietoja tai viitteitä lisätiedoista. Tekstin ymmärrettävyys puolestaan varmistaa sen, että luettu asia ymmärretään tarkoituksenmukaisesti. Potilasohjeessa vältetään ammattisanaston käyttämistä, jotta se olisi lukijalle mahdollisimman helposti ymmärrettävä. Tekstin tulee myös olla kielellisesti laadukas. (Torkkola ym. 2002, 42–46.) Ulkoasulla voidaan vaikuttaa tuotteen luettavuuteen ja houkuttelevuuteen. Tekstin ja kuvien asettelua voidaan pitää lähtökohtana hyvälle oppaalle. Asettelussa tulee kiinnittää huomiota tyhjään tilaan, jonka jättäminen lisää yleensä sisällön ymmärrettävyyttä. Laidasta laitaan täytetty sivu on puolestaan epäselvä ja työläs lukijalle. (Torkkola ym. 2002, 53–55.) Kuvallisessa oppaassa kuvat voivat olla joko havainnollistavia kuvia tai niin sanottuja kuvituskuvia. Niiden tarkoitus on tukea ja täydentää tekstiä. Kuvituskuvat eivät aina liity suoraan itse asiaan, vaikka ne ovat osana tuotosta ja niiden tarkoitus on 20 tehdä tuotteesta lukijalle houkutteleva. Kuvia käytettäessä tulee huomioida kuvien tekijänoikeudet. (Torkkola ym. 2002, 40–41.) 8 OPPAAN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS 8.1 Lähtökohdat Opinnäytetyön tekeminen alkoi syyskuussa 2014. Alkuvaiheessa keskustelimme toimeksiantajan sekä asiantuntijoiden kanssa liittyen opinnäytetyön tuotokseen. Opinnäytetyön ja oppaan tarve tuli Mikkelin kaupungin terveyskeskuksen vastaanoton osastonhoitajalta. Sillä ei ole vastaavaa opasta käytössä, ja ennaltaehkäisy on tärkeä tekijä sairauksien ehkäisemisessä. Tyypin 2 diabetekseen sairastuvuus on yleistymässä myös Mikkelissä, ja jos sairastumista voidaan ennaltaehkäistä, voidaan vähentää samalla sairauden hoitokuluja sekä parantaa väestön hyvinvointia. Aihe on ajankohtainen, ja sairauden ennaltaehkäisy on perustellusti tärkeää. 8.2 Suunnittelu ja sisältö Oppaan suunnitteluvaiheessa perehdyimme kirjallisuuteen ja aiempaan tutkimustietoon aiheesta sekä saimme tietoa asiantuntijoilta. Terveellisiin elämäntapoihin ja pitkäaikaissairauksien ennaltaehkäisyyn liittyen on olemassa lukuisia oppaita, joten tarkensimme oppaan näkökulman liittyvän tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja elämäntapamuutosiin motivoimiseen. Ongelmaksi ennaltaehkäisyssä muodostuu suurilta osin motivaation puute, joka ehkäisee onnistunutta elämäntapamuutosta. Motivaation puuttuminen ehkäisee tiedon ottamista käytäntöön ja tiedettyjen hyvien elämäntapojen noudattamista. Suunnitteluvaiheessa sovimme tapaamisia eri asiantuntijoiden kanssa opinnäytetyömme aiheesta. Tapasimme loka-marraskuun aikana Mikkelin kaupungin terveyden edistämisen koordinaattorin ja ravitsemusterapeutin. Kävimme myös keskustelua sähköpostitse Pankalammen terveysaseman diabeteshoitajien kanssa. Tapaamisiin olimme valmistautuneet kirjoittamalla kysymyksiä aiheesta ylös ja dokumentoimme vastaukset ja saamamme tiedon käsin paperille. Kysymykset käsittelivät opinnäytetyömme aihetta ja saimme paljon tietoa työelämässä olevilta alan ammattilaisilta. 21 Terveyden edistämisen koordinaattorin kanssa keskustelimme Mikkelin seudulla tyypin 2 diabeteksen yleisyydestä ja muista elintapasairauksista. Hänellä oli myös ajankohtaista tietoa ennaltaehkäisystä ja hankkeista, joiden tarkoitus oli ennaltaehkäistä tyypin 2 diabetesta. Ravitsemusterapeutin kanssa keskustelimme ravitsemuksellisista näkökulmista tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyssä. Hänellä on oma asiakaskunta, joka muodostuu tyypin 2 diabeetikoista. Häneltä saimme ajankohtaista tietoa ravitsemuksen merkityksestä ja elämäntapamuutoksien ongelmakohdista, joita hänen asiakkaansa olivat kokeneet. Keskusteluissa korostuivat pienet päätökset, jotka mahdollistavat sitoutumisen kestävään elämäntapamuutokseen. Vastaavasti suuret ja vieraat muutokset elämäntavoissa jäävät helposti kokeilutasolle eivätkä tule arjessa käyttöön. Suuri muutos koetaan myös haastavana ja repsahduksien riski kasvaa, jolloin myös motivaatio muutosta kohtaan vähenee. Sähköpostikeskustelussa kahden diabeteshoitajan kanssa lähetimme heille kysymyksiä liittyen tyypin 2 diabeetikoiden asenteisiin ja omakohtaisiin kokemuksiin liittyen heidän sairauteen. Kysyimme myös heidän näkemyksiään ja parannusehdotuksia tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn Mikkelin alueella. Sovimme sähköpostikeskustelun kulun niin, että he miettivät työparina vastauksia ja vastasivat meille sovittuun päivämäärään mennessä. Oppaan kohderyhmäksi valikoituivat työikäiset henkilöt, joilla on tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä. Kohderyhmän valinta perustuu asiantuntijoiden ja toimeksiantajan kanssa käytyihin keskusteluihin. Koska kohderyhmä koostuu hyvin erilaisista henkilöistä, on tärkeää huomioida, että oppaassa ei käytetä ammattisanastoa tai muuten vaikeasti ymmärrettävää kieltä. Oppaan ei myöskään kuulu olla täynnä tekstiä ja tietoa, vaan sen tarkoitus on herättää ajatuksia ja mielenkiintoa lukijassa sairauden ennaltaehkäisyä kohtaan. Sisällöstä pyrimme tekemään mahdollisimman selkeän ja helposti ymmärrettävän. Saimme asiantuntijoilta neuvoja ja vinkkejä oppaan sisältöön liittyen, ja ne koskivat suurimmaksi osaksi oppaan ymmärrettävyyttä. Pyysimme myös kuvittajan oppaallemme, koska halusimme oppaan olevan ulkoasultaan lukijalle miellyttävä. Kuvituksen tarkoitus on elävöittää ja tukea tekstiä ja saada opas näyttämään mielenkiintoiselta. 22 Opas tulee Mikkelin kaupungin terveysasemien käyttöön. Opas on kutsukirjeen mukana, jossa tyypin 2 diabeteksen riskihenkilö kutsutaan käynnille riskitekijöiden ilmaannuttua. Opas tulee olemaan myös hoitajien käytettävissä, ja hoitohenkilökunnalla on mahdollista antaa opas asiakkaalle esimerkiksi käynnin aikana. 8.3 Toteutus Valitsimme yhdessä toimeksiantajan kanssa oppaan kooksi A5-kokoisen opasvihon, jonka maksimisivumääräksi toimeksiantaja toivoi 15 sivua. A5-kokoinen vihko on käytännöllinen, ja sen lähettäminen kutsukirjeen mukana onnistuu hyvin. Aloitimme opasvihon tekemisen raakaversion kokoamisesta. Teimme sen Word Publisherille ja sisällytimme siihen niitä asioita, joita ajattelimme olevan lopullisessakin oppaassa. Oppaan sisältöä olimme miettineet pitkin opinnäytetyön tekemistä. Raakaversion lähetimme toimeksiantajalle ja kuvittajalle. Toimeksiantaja puolestaan lähetti raakaversion kommentoitavaksi diabeteslääkärille. Raakaversion lähettäminen ja kommentointi tapahtuivat sähköpostitse, ja pyysimme vapaamuotoista rakentavaa palautetta ja kehitysehdotuksia koskien sisältöä. Raakaversion pituudeksi tuli 12 sivua. Sen lähettäminen antoi kuvittajalle mahdollisuuden miettiä vihkoon sopivia kuvia ja muille mahdollisuuden kommentoida sisältöä sekä kertoa kehitysehdotuksia. Kehitysehdotuksia saimme diabeteslääkäriltä liittyen diabeteksen insuliiniresistenssiin, josta toivottiin tietoa lopulliseen teokseen. Koska olimme käyttäneet yhtä tavoitetta esimerkkinä (5 prosentin painonpudotus vähentää riskiä sairastua diabetekseen) Diabetes Prevention Study -tutkimuksesta, saimme palautetta siitä, että myös muut neljä tavoitetta pitäisi olla näkyvillä oppaassa. Keskustelimme ohjaavan opettajan kanssa oppaan sanavalinnoista ja selkeästä kielellisestä ilmaisusta. Mietimme vaihtoehtoina sinuttelua tai minä-muotoa ja päädyimme käyttämään molempia, jotta viesti olisi lukijalle puhuttelevampi. Pyrimme tekemään sanavalinnat niin, että ne olisivat sivuittain yhteneväisiä. Sivuilla, joilla kerromme sairaudesta, sen riskitekijöistä ja liitännäissairauksista, pyrimme pitämään tekstin kuvailevana. Kysymyksiä sisältävät sivut kirjoitimme sinä- ja minä- muotoihin, jolloin lukijalle välittyisi kuva siitä, että opas on kirjoitettu hänelle. Teimme myös muutoksia kielellisesti oppaaseen, jotta se olisi kieleltään selkeämpi. 23 Raakaversion palautteen jälkeen korjasimme oppaan sisällön parannusehdotuksien mukaiseksi. Lisäsimme tyypin 2 diabeteksesta kuvailevalle sivulle insuliinin tuotannon vähenemisen lisäksi myös sen heikentyneen vaikutuksen elimistöön. Oppaan loppupuolelle teimme kokonaan oman sivun koskien Diabetes Prevention Study -tutkimuksen tavoitteita ja tulosta. Kuvituksesta sovimme suullisesti opinnäytetyön suunnitteluvaiheessa. Kun opinnäytetyö eteni ja saimme oppaan raakaversion lähetettyä kuvittajalle, hän alkoi työstämään kuvia ja palautti valmiit kuvat sovittuun päivämäärään mennessä. Kuvittajalle kerroimme kohderyhmän, ja hän sai luettavaksi oppaan raakaversion. Olimme suunnitteluvaiheessa kertoneet opinnäytetyön aiheesta tarkemmin. Kuvittajan kanssa keskustelimme sosiaalisessa mediassa ja kasvotusten kuvituksen etenemisestä. Valmiit kuvituskuvat saimme kuvittajalta joulukuussa 2014. Oppaan taitosta vastasi tuttavamme, jolla on kokemusta teosten taittamisesta. Aiemmin kyselimme taittajaa muilta eri tahoilta, mutta se ei onnistunut johtuen taloudellisesta tilanteesta. Toimeksiantajan kanssa sovimme opinnäytetyötä aloittaessa kustannuksista, joita ei tule toimeksiantajalle. Kyselimme myös Terveempi Itä-Suomi -hankkeen vastaavilta oppaan taitosta, mutta koska opinnäytetyö ei ollut mukana heidän meneillä olevassa hankkeessaan, ei heillä ollut siihen mahdollisuutta. Vaikka valmis opas on A5kokoinen, taittaja antoi meille oppaasta pdf -tiedostot sekä A5- että A4- kokoisina, jolloin oppaan tulostus onnistuu niin kirjatulostusasettelulla kuin yksipuoleisena tulosteena. Näiden pdf -tiedostojen lisäksi lähetimme toimeksiantajalle myös tekstiversion ja kuvat liitteinä, jolloin oppaan päivitys onnistuu tulevaisuudessa. Lopullisen oppaan (liite 2) pituudeksi tuli 12 sivua. Kuvituksen ja tekstin suhteen teimme yhteistyötä taittajan kanssa, ja lopputulos oli sellainen, mitä olimme toivoneet. Kävimme ohjaavan opettajan kanssa keskustelua oppaasta ja huomasimme, että olimme unohtaneet valmistusajankohdan oppaasta. Taittaja lisäsi ajankohdan valmiiseen oppaaseen. Lähetimme oppaan myös toimeksiantajallemme ja pyysimme antamaan palautetta siitä. Saamamme palautteen perusteella toimeksiantaja oli tyytyväinen työskentelyyn ja lopputulokseen sekä piti meidän työskentelyyn sitoutumista hyvänä. Mahdollisena haasteena toimeksiantaja näki oppaan päivityksen tulevaisuudessa, eikä ollut varma päi- 24 vityksestä vastaavasta henkilöstä. Toimeksiantaja pyysi meitä esittelemään opinnäytetyötämme ja oppaan Mikkelin terveyskeskuksen hoitajien kuukausipalaveriin. Esittelimme palaverissa opinnäytetyömme aiheen ja kerroimme tuotoksestamme. Olimme myös tulostaneet valmiita oppaita heille palaveriin nähtäväksi. Keräsimme samalla suullista palautetta oppaan ulkoasusta, sisällöstä ja käyttömahdollisuuksista. Palaveriin osallistui yhteensä 24 työntekijää Mikkelin terveyskeskuksen alueelta. Suullinen palaute oli positiivista. Opas oli kommenttien mukaan hyvä, nopeasti luettava ja tärkeästä aiheesta tehty. Myös se, että oppaassa oli motivoiva näkökulma pelkän tiedon sijaan, koettiin hyvänä asiana. Saimme myös kehitysehdotuksina yhden linkin lisäämisen oppaan viimeiselle sivulle ja terveysriskeistä tarkemman kertomisen. Näiden kehitysehdotusten mukaisesti taittaja lisäsi linkin oppaaseen. Terveysriskeistä emme kirjoittaneet tarkemmin johtuen sivun tilanpuutteesta ja siitä, että sivulla on mainittu pitkäaikaissairauksien riskin alentaminen terveellisemmillä elämäntavoilla ja pitkäaikaissairaudet ovat mainittu oppaassa eri sivulla. 8.4 Tekijänoikeudet Tekijänoikeuslain mukaan (8.7.1961/404, luku 1, 1.) kirjallisen tai taiteellisen teoksen tekijällä on tekijänoikeus teokseen. Näin ollen oppaan tekijänoikeudet ovat opinnäytetyön tekijöillä Henna Hamaruksella ja Saara Lampisella. Jakelusta vastaa Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannon yksikön terveyspalveluiden vastaanotto, ja sillä on oppaan päivitysoikeudet. 9 POHDINTA 9.1 Opinnäytetyö ja jatkotutkimusehdotukset Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa motivoiva opas tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisystä riskiryhmään kuuluville. Tavoitteena oli saada opas jakeluun Mikkelin terveyskeskuksen kohderyhmään kuuluville asiakkaille. Terveyskeskuksen on tarkoitus jakaa opasta vastaanotoilla sekä kutsukirjeiden mukana kohderyhmään kuuluville asiakkaille, joille oppaasta voisi olla hyötyä. Kirjalliseen osuuteen etsimme luotettavaa ja 25 ajankohtaista tietoa tyypin 2 diabeteksesta, sen ennaltaehkäisystä, motivaatiosta ja siihen liittyvistä asioista. Kirjallinen osuus sisältää myös oppaan raporttiosuuden, jossa kuvaamme oppaan tekemisen eri vaiheita ja kohtia. Oppaan tarkoitus on olla motivoiva, joten olimme etsineet tutkimuksia ja aiempaa tietoa myös motivaatiosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Jätimme oppaasta pois syyllistävät ja painostavat asiat tarkoituksella, jotta opas olisi mahdollisimman motivoiva lukijalle ilman pelottelua. Halusimme saada myös sanavalinnoilla vaikutelman siitä, että opas olisi tarkoitettu juuri lukijalle. Hyvän opinnäytetyön aihe on työelämälähtöinen, ja se pohjautuu koulutusohjelman opintoihin. Työelämälähtöinen opinnäytetyö tukee ammatillista kasvua ja sen avulla voidaan peilata omia tietoja ja taitoja työelämän tarpeisiin. Hyvä opinnäytetyön aihe auttaa tekijöitä myös syventämään tietoa ja taitoa itseään kiinnostavasta aiheesta. (Vilkka & Airaksinen 2003, 16–17.) Opinnäytetyömme aihe on työelämälähtöinen, ja sillä on toimeksiantaja. Opinnäytetyön aihe oli meidän molempien mielestä mielenkiintoinen, mikä lisäsi motivaatiotamme opinnäytetyön tekemistä kohtaan. Toisena motivoivana tekijänä oli opinnäytetyön työelämänlähtöisyys ja se, että opinnäytetyöllemme oli tilaaja. Sen lisäksi, että aihe on omasta mielestämme mielenkiintoinen, on se myös ajankohtainen ja tärkeä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Vaikka on olemassa paljon luotettavaa tietoa tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisystä, sairastaa tyypin 2 diabetesta silti yhä useampi ihminen. Suomalaiset tietävät melko hyvin pääperiaatteet terveellisistä elämäntavoista, vaikka niitä ei tule välttämättä noudatettua omassa elämässä (Routasalo ym. 2009, 2351). Opinnäytetyötä tehdessämme huomasimme, että motivaatioon ja siihen liittyvien tekijöiden yhteyttä terveyskäyttäytymiseen on varsinkin Suomessa tutkittu vähän. Motivaatio on kuitenkin terveyskäyttäytymisessä tärkeä tekijä, koska se vaikuttaa yksilön valintoihin ja elämäntapoihin. Tyypin 2 diabeteksesta, siihen liittyvistä asioista ja ennaltaehkäisystä löytyi melko kattavasti tutkimuksia. Jatkotutkimusehdotukset opinnäytetyömme aiheesta voisivat olla esimerkiksi motivaation merkitys elämäntapamuutoksessa ja yksilöiden näkemys omasta motivaatiostaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä. 26 9.2 Opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus Meille opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus ovat tärkeitä arvoja, joiden mukaan olemme pyrkineet työskentelemään opinnäytetyötä tehdessämme. Opinnäytetyön eettisyyttä voidaan tarkastella hyvän tieteellisen käytännön lähtökohtien avulla. Hyvän tieteellisen käytännön lähtökohtia ovat muun muassa työskentelyn rehellisyys, huolellisuus ja tarkkuus, eettisesti kestävä tiedonhaku, muiden tutkijoiden työn arvostaminen sekä tutkimuksen laadukas suunnittelu, toteutus ja raportointi. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2014.) Koska opinnäytetyö on toteutettu toiminnallisena, olemme arvioineet sen luotettavuutta ja eettisyyttä raporttiosuuden pohjalta. Pyrimme ottamaan opinnäytetyöhömme mukaan pääasiassa tuoreita, alle 10 vuotta vanhoja tutkimuksia. Osa käyttämistämme lähteistä on aiemmilta vuosilta, mutta silloin ne ovat olleet alkuperäistutkimuksia tai muuten tärkeitä lähteitä opinnäytetyössämme. Olemme käyttäneet tiedonhaussa useita eri tietokantoja etsiessämme tieteellisiä artikkeleja ja tutkimuksia. Käytimme myös ulkomaalaisia tietokantoja etsiessämme tutkimuksia. Olemme käyttäneet lähteitä mielestämme laajasti ja monipuolisesti, jotta oppaan sisältöä varten tehty lähdeaineisto olisi kattava ja luotettava. Lähdemerkinnät olemme tehneet Mamkin raportointiohjeen mukaisesti. Oppaan suunnittelu ja toteutus -luvussa olemme kuvanneet yksityiskohtaisesti ja tarkasti oppaan työskentelyn etenemisen ja siihen liittyvät asiat. Olemme ottaneet myös oppaan tekemisessä eettiset asiat huomioon. Oppaan kuvituksesta vastasi kuvittaja, joka lupautui tekemään sopivat kuvat oppaaseemme tukemaan tekstiä ja luomaan vaikuttavuutta. Oppaan kuvitus on laillinen, koska meillä on kuvittajan lupa käyttämiimme kuviin. Oppaan taiton teimme yhteistyössä tuttavamme kanssa, jolla on aiempaa kokemusta taittamisesta. Oppaan kanssa yhteistyötä tehneet henkilöt ovat vapaaehtoisesti suostuneet osallistumaan tekemiseen omalla työskentelyllään, ja työskentely heidän kanssaan näin ollen on ollut eettistä. 9.3 Työskentely ja oma oppiminen Mielestämme työskentely työparina sujui ongelmitta ja erittäin hyvin. Pystyimme keskustelemaan opinnäytetyötä tehdessämme hyvin aiheesta ja opinnäytetyöstä, ja se mahdollisti molempien tasavertaisen osallistumisen työskentelyyn. Päätimme tehdä opin- 27 näytetyötä pääasiassa kahdestaan kokoontuneena, koska koimme sen olevan meille molemmille paras työskentelytapa ja meillä oli siihen mahdollisuus myös ajallisesti. Kokoonnuimme usein ja varasimme tuntimäärällisesti pitkiä aikoja yhteiseen tekemiseen, jolloin saimme paljon aikaiseksi kokoontumiskerroilla. Pystyimme myös käyttämään samanaikaisesti kahta eri näkökulmaa esimerkiksi otsikoinnin rakenteesta ja valituista tutkimuksista tehdessämme työtä yhdessä. Olemme myös olleet tyytyväisiä saamaamme ohjaukseen niin toimeksiantajan kuin koulunkin puolelta. Pystyimme myös käymään keskusteluja vaivattomasti muiden yhteistyötahojen, kuten oppaan kuvittajan ja taittajan kanssa. Koemme myös saaneemme paljon tietoa, tukea ja näkökulmia asiantuntijoita haastatellessamme. Opinnäytetyömme vastaa mielestämme ammattikorkeakoulun opinnäytetyön laajuutta hyvin niin ajallisesti kuin sisällöllisesti. Opinnäytetyön tekemisen jälkeen meillä on enemmän laadukasta ja ajankohtaista tietoa tyypin 2 diabeteksesta sairautena, sen ennaltaehkäisystä ja motivaation merkityksestä terveyskäyttäytymiseen. Opinnäytetyötä tehdessä tuli perehdyttyä myös aiheesta tehtyihin tieteellisiin tutkimuksiin, jotka syvensivät jo olemassa olevia tietojamme aiheesta. Aihetta tuli käsiteltyä myös laajemmin ja saimme oppia paljon uutta. Opimme paljon uutta niin omasta aiheestamme kuin suunnitelmallisesta työskentelystä opinnäytetyöprosessin aikana. Olemme kokeneet opinnäytetyön tekemisen sopivan haastavana, mielenkiintoisena ja työelämälähtöisenä. Aiemmat koulutuksen ryhmätyöt ovat antaneet suuntaa pari- tai ryhmätyöskentelystä, vaikka opinnäytetyö oli prosessina niitä huomattavasti laajempi ja ajallisesti pidempi. 28 LÄHTEET Absetz, Pilvikki & Hankonen, Nelli 2011. Elämäntapamuutoksen tukeminen terveydenhuollossa: vaikuttavuus ja keinot. Duodecim 21, 2265. WWW-dokumentti. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99873.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 15.10.14. Alahuhta, Maija, Korkiakangas, Eveliina, Jokelainen, Terhi, Husman, Päivi, Kyngäs, Helvi & Laitinen, Jaana 2009. Miten henkilöt, joilla on kohonnut tyypin 2 diabeteksen riski kuvaavat elintapamuutostaan ja painonhallintaansa? Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 46, 148–158. Alahuhta, Maija 2010. Tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluvien työikäisten henkilöiden painonhallinnan ja elintapamuutoksen tunnuspiirteitä. Oulun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. Väitöskirja. WWW-dokumentti. http://herkules.oulu.fi/isbn9789514263552/isbn9789514263552.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 12.10.2014. Ashford, Stefanie, Edmunds Jemma & French, David 2013. What is the best way to change self-efficacy to promote lifestyle and recreational physical activity? WWWdokumentti. https://curve.coventry.ac.uk/open/file/2584fb2e-8819-7a89-1934c639e32504db/1/what%20is%20the%20best%20way%20to%20change.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 15.12.2014. Asikainen, Jaana 2010. Varhaisen puuttumisen toteutuminen elintapaohjauksessa: Työmenetelmän arviointia ehkäistäessä tyypin 2 diabetesta. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Hoitotieteen laitos, preventiivinen hoitotiede. Pro gradu -tutkielma. Bandura, Albert 1977. Self-Efficacy: Toward a Unifying Theory of Behavioral Change. Psychological Review 2, 191–215. Bandura, Albert 1982. Self-Efficacy Mechanism in Human Agency. American Psychologist 2, 122-147. WWW-dokumentti. http://www.uky.edu/~eushe2/Bandura/Bandura1982AP.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 23.12.2014. Bandura, Albert 2008. Self-Efficacy. WWW-dokumentti. http://www.westga.edu/~vickir/Healthcare/HC14%20FacititatingResiliency/Link%20 10%20--%20Self-Efficacy.pdf. Julkaistu 29.2.2008. Ei päivitystietoa. Luettu 10.11.2014. Bierganns, Enna (toim.) 2011. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma DEHKO 2000–2010. Loppuraportti. Pori: Kehitys Oy. WWW-dokumentti: http://www.diabetes.fi/files/1373/Dehkon_loppuraportti.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 18.11.2014. Brown, Lisa, Malouff, John & Schutte, Nicola 2013. Self-Efficacy Theory. University of New England, Australia. WWW-dokumentti. http://samples.jbpub.com/9781449689742/Chapter2.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 23.12.2014. 29 Davies, Nicola 2011. Healthier lifestyles: behaviour change. Nursing Times 23, 20– 23. Verkkolehti. http://www.nursingtimes.net/Journals/2012/03/30/a/m/d/110614Lifestyle.pdf. Päivitetty 14.6.2011. Luettu 20.11.2014. Diabetesliitto 2009. Tyypin 2 diabetes – opas aikuistyypin diabeetikolle. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Diabetesliitto 2010a. Hoidon tavoitteet ja keinot. WWW-dokumentti http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_2/hoidon_tavoitteet_ja_keinot. Päivitetty 30.3.2010. Luettu 6.11.2014. Diabetesliitto 2010b. Metabolinen oireyhtymä. WWW-dokumentti. http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_2/metabolinen_oireyhtyma. Päivitetty 13.3.2010. Luettu 15.10.2015. Diabetesliitto 2010c. Lisäsairaudet. WWW-dokumentti http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_2/lisasairaudet. Päivitetty 30.3.2010. Luettu 6.11.2014. Diabetesliitto 2010d. Munuaismuutokset. WWW-dokumentti. http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_1/elinmuutosten_ehkaisy/munuaiset. Päivitetty 26.3.2010. Luettu 7.11.2014. Diabetesliitto 2010e. Hermostomuutokset. WWW-dokumentti http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_1/elinmuutosten_ehkaisy/hermosto. Päivitetty 26.3.2010. Luettu 6.11.2014. Diabetesliitto 2011. Tabletit ja pistettävät suolistohormonilääkkeet. WWWdokumentti http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_2/tyypin_2_hoidon_abc/tabletit_ja_pistettavat_suolistohormonilaakkeet. Päivitetty 11.3.2011. Luettu 6.11.2014. Etu-Seppälä, Leena, Ilanne-Parikka, Pirjo, Haapa, Eliina, Marttila, Jukka, Korkee, Sanna & Sampo, Tarja 2003. Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma 2003–2010. Jyväskylä: Gummerus. Hankonen, Nelli 2011. Psycosocial Processes of Health Behaviour Change in a Lifestyle Intervention – Influences of Gender, Sosioeconomic Status and Personality. University of Helsinki. Department of Lifestyle and Participation. Academic dissertation. WWW-dokumentti. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/24850/psychoso.pdf?sequence=3. Ei päivitystietoa. Luettu 20.10.2014. Hankonen, Nelli 2012. Millaiset psykososiaaliset prosessit johtavat elämäntapamuutoksen onnistumiseen? Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 49, 75–78. WWWdokumentti. http://ojs.tsv.fi/index.php/SA/article/download/5146/4634. Ei päivitystietoa. Luettu 21.11.2014 Hyvärinen, Riitta 2005. Millainen on toimiva potilasohje? Duodecim 121, 1769–1773. WWW-dokumentti. http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo95167.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 15.12.2014. 30 Hyytinen, Laura & Roiha, Merja 2009. Keskisuomalaisten työikäisten ravitsemustottumusten varhaistunnistaminen ja tyypin 2 diabetesriskin kartoittaminen EVI -hankkeessa Mini-intervention ja transteoreettisen muutosvaihemallin soveltaminen. Progradu -tutkielma. Terveystieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. WWW-dokumentti. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/19658/URN_NBN_fi_jyu200903021082.pdf?sequence=1. Ei päivitystietoa. Luettu 19.11.2014 International Diabetes Federation 2006. The IDF consensus worldwide definition of the metabolic syndrome. WWW-dokumentti. http://www.idf.org/webdata/docs/IDF_Meta_def_final.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 15.10.2014. International Diabetes Federation 2014a. About diabetes. WWW-dokumentti. http://www.idf.org/about-diabetes. Ei päivitystietoa. Luettu 13.10.2014. International Diabetes Federation 2014b. Global Diabetes Plan 2011-2012. WWWdokumentti. http://www.idf.org/sites/default/files/Global_Diabetes_Plan_Final.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 10.12.2014. Iivanainen, Ansa, Jauhiainen, Mari & Syväoja, Pirjo 2010. Sairauksien hoitaminen terveyttä edistäen. Helsinki: Tammi. Ilanne-Parikka, Pirjo 2011a. Metabolic syndrome. Academic dissertation. University of Tampere, School of Medicine. WWW-dokumentti. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66814/978-951-44-8576-3.pdf?sequence=1. Ei päivitystietoa. Luettu 13.10.2014. Ilanne-Parikka Pirjo 2011b. Tyypin 2 diabeteksen kokonaisvaltainen hoitaminen. Duodecim. WWW- dokumentti. http://www.terveysportti.fi.ezproxy.mikkeliamk.fi:2048/dtk/pit/koti?p_artikkeli=dia01103&p_haku=tyypin%202%20diabetes%20motivaatio. Julkaistu 18.3.2011. Ei päivitystietoa. Luettu 14.10.2014. Ilanne-Parikka Pirjo, Rönnemaa Tapani, Saha Marja-Terttu & Sane Timo (toim.) 2011. Diabetes. Helsinki: Duodecim. Käypä hoito 2013a. Diabetes. WWW-dokumentti. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50056. Julkaistu 12.9.2013. Ei päivitystietoa. Luettu 14.10.2014. Käypä hoito 2013b. Diabetes – uhka terveydelle. WWW-dokumentti. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=5F1C587850BEF3F51DB63B733111C127?id=khp00066. Julkaistu 3.10.2013. Ei päivitystietoa. Luettu 2.12.2014. Laki tekijänoikeuksista 8.7.1961/404. WWW-dokumentti. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404. Päivitetty 8.7.1961. Luettu 10.10.2014. Lindström, Jaana 2006. Prevention of type two diabetes with lifestyle interventionemphasis on dietary composition and identification of high- risk individuals. Academic dissertation. Department of health promotion and chronic disease prevention. 31 Department of public health. University of Helsinki. WWW-dokumentti. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/kansa/vk/lindstrom/preventi.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 15.10.2014. Luszczynska, Aleksandra & Schwarzer, Ralf 2005. Social Cognitive Theory kokoelmateoksesta Predicting Health Behaviour. Toimittanut Conner, Mark & Norman Paul 2005. Open University Press, Berkshire, England. WWW-dokumentti. http://www.google.fi/books?hl=fi&lr&id=YjvuX4Q9s_wC&oi=fnd&pg=PP1&dq=Co nner%2C+M.+%26+Norman%2C+P.+2005.+Predicting+health+behaviour%3A+a+social+cognition+approach.&ots=QMJQD7Qi9h&sig=uk5tmu6lSUnaoSV4taQxUU3otnI&redir_esc=y#v =onepage&q=Conner%2C%20M.%20%26%20Norman%2C%20P.%202005.%20Predicting%20health%20behaviour%3A%20a%20social%20cognition%20approach.&f=false. Ei päivitystietoa. Luettu 15.12.2014. Marttila, Jukka 2010. Muutosvalmius. WWW-dokumentti. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix01668. Päivitetty 28.12.2010. Luettu 28.11.2014. Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimi 2014. Terveyden ja sairaanhoidon vastaanottopalvelut. WWW-dokumentti. http://www.mikkelinseutusote.fi/laeaekaerin-ja-hoitajan-vastaanotto. Ei päivitystietoa. Luettu 20.10.2014. Muretta, Robert Jr 2004. Exploring the four sources of self-efficacy. Dissertation. Touro University International. College of business administration. WWWdokumentti. WWW-dokumentti. http://www.uky.edu/~eushe2/Pajares/EffMuretta.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 1.12.2014. Mäkeläinen, Tiina 2006. Diabetesta sairastavan aikuisen kuvaus toivosta ja siihen liittyvistä tekijöistä. Kuopion yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu -tutkielma. Mäki-Opas, Johanna 2009. Pystyvyyden tunteen yhteys terveyttä määrittäviin tekijöihin. Kuopion yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu -tutkielma. WWW-dokumentti. http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20090095/urn_nbn_fi_uef20090095.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 29.11.2014. Niermeyer, Rainer & Seyffer, Manuel 2004. Motivaatio. Helsinki: Oy Rastor Ab. Niskanen, Leo 2014. Metabolinen oireyhtymä. Duodecim. WWW-dokumentti. http://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00337. Päivitetty 16.6.2014. Luettu 15.10.2014. Prochaska, James, DiClemente, Carlo & Norcross, John 1992. In Search of How People Change – Applications to Addictive Behaviors. American psychological Association. Inc. 9. 1102-1114. WWW-dokumentti. http://www.uri.edu/research/cprc/Publications/PDFs/ByTitle/In%20Search%20of%20How%20People%20Change%20Applications%20to%20Additive%20Behaviors.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 19.11.2014. Prochaska, James O., Redding, Colleen A. & Evers, Kerry E. 2008. The Transheoretical Model and Stages of Change. Teoksesta Health Behavior and Health Eduaction - Theory, Research and Practise. Jossey-Bass, A Wiley Imprint (toim.). WWW-dokumentti. 32 http://fhc.sums.ac.ir/files/salamat/health_education.pdf#page=135. Ei päivitystietoa. Luettu 22.12.2014. Rekola, Tuulia 2014. Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy ryhmäohjauksella osana perusterveydenhuollon normaalia toimintaa. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. WWW-dokumentti. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/44385/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201410062936.pdf?sequence=1. Ei päivitystietoa. Luettu 1.11.2014. Rosenstock, Irwin, Strecher, Victor & Becker, Marshall 1988. Social Learning Theory and the Health Belief Model. Health Education Quarterly 15, 175–183. WWWdokumentti. http://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/handle/2027.42/67783/10.1177_109019?sequence=2. Ei päivitystietoa. Luettu 11.12.2014. Routasalo, Pirkko, Airaksinen, Marja, Mäntyranta, Taina & Pitkälä, Kaisu 2009. Potilaan omahoidon tukeminen. Duodecim 21. WWW-dokumentti. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo98401.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 20.10.2014. Ryan, Richard M. & Deci, Edward L. 2000. Intrinsic and Extrinsic Motivations: Classic Definitions and New Directions. Contemporary Educational Psychology 25, 54– 67. WWW-dokumentti. http://www.selfdeterminationtheory.org/SDT/documents/2000_RyanDeci_IntExtDefs.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 13.11.2014. Saaristo, Timo, Oksa, Heikki, Peltonen, Markku & Etu-Seppälä, Leena 2009. Dehkon 2D -hanke (D2D) 2003–2007. Loppuraportti. Suomen Diabetesliitto ry. WWWdokumentti. http://www.diabetes.fi/files/271/Dehkon_2D_-hankkeen_D2D_loppuraportti_pdf_2_5_Mt.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 18.11.2014. Saaristo, Timo 2011. Assessment of Risk and Prevention of Type 2 Diabetes in Primary Health Care. University of Oulu. Institute of health sciences. Academic Dissertation. WWW-dokumentti. http://herkules.oulu.fi/isbn9789514297113/isbn9789514297113.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 10.10.2014. Salmela, Sanna, Kettunen Tarja & Poskiparta Marita 2010. Vaikuttavan elintapaohjausintervention suunnittelu – helpommin sanottu kuin tehty? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 47, 208–218. WWW-dokumentti. http://ojs.tsv.fi/index.php/SA/article/view/3627/4174. Ei päivitystietoa. Luettu 15.10.2014. Salmela, Sanna 2012. Elintapaohjauksen lähtökohtia korkeassa diabetesriskissä olevilla henkilöillä Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn toimeenpanohankkeessa (D2D). Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja. WWW-dokumentti. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/40377/978-951-39-49068.pdf?sequence=3. Ei päivitystietoa. Luettu 1.11.2014. Seppänen, Salla & Ala-Huhta, Maija 2007. Diabeetikon omahoidon välineet. Helsinki: Edita. 33 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2008. Hyvinvoiva ja terve kunta. Jyväskylä: Gummerus. WWW-dokumentti. http://www.thl.fi/documents/10531/106402/Kide%202009%201.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 2.11.2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011. Tartu toimeen – ehkäise diabetes. Tampere: Juvenes Print. WWW-dokumentti. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/b18cb1c2-3fb84546-aacd-40b86ce748f8. Ei päivitystietoa. Luettu 13.10.2014. Tikkanen, Anu 2014. 40–65 -vuotiaiden tyypin 2-diabeteksen riskiryhmään kuuluvien miesten liikuntamotivaatio. Itä-Suomen yliopisto. Terveystaloustiede. Pro gradu -tutkielma. Tirkkonen, Hilkka, Sikiö, Maija, Kekäläinen, Päivi & Laatikainen, Tiina 2014. Tyypin 2 diabeteksen hoidossa merkittävää kuntakohtaista vaihtelua. Suomen Lääkärilehti 34, 2027–2032. WWW-dokumentti. http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto34_1.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 1.11.2014. Torkkola, Sinikka, Heikkinen, Helena & Tiainen, Sirkka 2002. Potilasohjeet ymmärrettäviksi. Helsinki: Tammi. Turku, Riikka 2007. Muutosta Tukemassa – Valmentava elämäntapaohjaus. Helsinki: Edita. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2014. Hyvä tieteellinen käytäntö. WWWdokumentti. http://www.tenk.fi/fi/htk-ohje/hyva-tieteellinen-kaytanto. Ei päivitystietoa. Luettu 9.2.2015. Uusitupa, Matti, Lindström, Jaana & Tuomilehto, Jaakko 2014. Diabetesepidemia on vielä ehkäistävissä. Suomen Lääkärilehti 20, 1454–1455. Valensi Paul & Cosson, Emmanuel 2013. Edited by Schwatz, Peter & Reddy, Prasuna. Prevention of Diabetes. Identification of target populations for intervention. Published by John Wiley & Sons. WWW-dokumentti. http://site.ebrary.com.ezproxy.mikkeliamk.fi:2048/lib/mikkeli/reader.action?docID=10728343. Ei päivitystietoa. Luettu 12.11.2014. Viitasalo, Katriina, Lindström, Jaana, Hemiö, Katri, Puttonen, Sampsa, Koho, Anja, Härmä, Mikko & Peltonen, Markku 2010. Työterveyshuolto tunnistaa diabetesriskin. Suomen Lääkärilehti 1–2, 33–41. WWW-dokumentti. http://www.tsr.fi/tsarchive/files/TietokantaTutkittu/2006/106088ArtikkeliSLL12010-33-1.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 14.10.2014. Vilkka, Hanna & Airaksinen, Tiina 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki: Tammi. Walker, Rosemary & Rodgers, Jill 2005. Diabetes – Käytännön opas terveyden hoitamiseen. Helsinki: Perhemediat. Winell, Klas & Summanen Paula 2014. Diabeteksen komplikaatioiden estäminen on onnistunut vain osittain. Duodecim 130, 1207–1209. WWW-dokumentti. 34 http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo11710.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 10.12.2014. LIITE 1(1). Tutkimustaulukko Tutkimuksen Tutkimuskohde tiedot Otoskoko, mene- Keskeiset tulokset telmä Oma intressi opinnäytetyön kannalta Alahuhta, Maija 2010. Tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluvien työikäisten henkilöiden painonhallinnan ja elintapamuutoksen tunnuspiirteitä. Väitöskirja. Lääketieteellinen tiedekunta. Oulun yliopisto. Asikainen, Jaana 2010. Varhaisen puuttumisen toteutuminen elintapaohjauksessa. Tarkoituksena oli kuvata tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluvien työikäisten henkilöiden painonhallinnan ja elintapamuutoksen tunnuspiirteitä. Lisäksi selvitettiin, miten tutkittavat kuvaavat painonhallintatilannettaan ja mitkä ovat onnistuneen elintapamuutoksen edellytyksiä ja riskitekijöitä. Tavoitteena oli kuvata hoitajien näkemyksiä ja kokemuksia varhaisesta puut- Tutkimukseen osallistui 74 työikäistä tyypin 2 diabeteksen korkean riskin henkilöä (n=74). Osallistumiskriteereinä olivat ylipainoisuus (BMI ≤ 25) ja tyypin 2 diabeteksen riskitestilomakkeessa (Lindström & Tuomilehto 2003) saadut 15 pistettä tai enemmän tai glukoosiaineenvaihdunnan poikkeavuus (kohonnut paastoglukoosipitoisuus tai heikentynyt glukoosinsieto). Heillä ei vielä kuitenkaan ollut diagnosoitu tyypin 2 diabetesta. Tutkittavien paino ja BMI laskivat hieman ohjausprosessin kuluessa (0-6 kk). Seurantakäynnillä 1,5 vuoden jälkeen tutkittavien paino ja BMI olivat korkeammat kuin 0-6 kk:n kohdalla. Tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluvien kokemukset painonhallintatilanteista ja onnistuneesta elintapaohjauksesta. ElintapamuutokLähes kaikki seuranta- sen edellytykset ja käynnille (1,5 vuotta) riskitekijät. osallistuneet kuvasivat muuttaneensa jotakin elintapaansa. Muutoksessa edistyneet kuvasivat omaa toimintaa, tavoitetta ja voimavaroja tärkeinä painonhallinnan tekijöinä, lisäksi painonhallinnan edellytykseksi mainittiin motivaatio. Tavoitteiden puuttuminen nähtiin riskitekijänä tässä tutkimuksessa. Tutkimuksen aineisto koostui sekä laadullisesta että määrällisestä aineistosta. Laadullinen aineisto sisälsi videoituja ryhmäkeskusteluja ja määrällinen aineisto koostui kyselyillä kerä- Tutkimuksessa terveytyistä tiedoista ja painon- den ja toimintakyvyn säilyminen olivat mittaustuloksista. useimmin ilmaistuja elintapamuutoksen hyötyjä. Tutkittavat kuvasivat painonhallinnan edellytyksinä omaseurannan, sosiaalisen tuen, positiivisen mielialan ja sopivan elämäntilanteen. Erityisesti naiset kaipasivat liikuntakaveria ja miehet puolestaan kuvasivat puolison olevan tärkeä tuki. Pohjois-Savon sairaan- Varhaisen puuttumisen hoitopiirin alueella ole- tarpeen tunnistaminen van kuntayhtymän eri koettiin haastavaksi, yksiköiden omahoitajat mutta tärkeäksi tervey(n= 11), joka käyttivät denhuollon, yhteiskunvarhaisen puuttumisen nan ja yksilön kannalta. D2D -hoitopolun menetelmän hyödyntäminen varhaisessa puuttumisessa. LIITE 1(2). Tutkimustaulukko Pro gradu -tut- tumisesta ehkäistäkielma. Preventii- essä tyypin 2 diabevinen hoitotiede. testa. Itä-Suomen yliopisto. Hankonen, Nelli 2011. Psycosocial Processes of Health Behaviour Change in a Lifestyle Intervention – Influences of Gender, Sosioeconomic Status and Personality. Academic dissertation. Department of Lifestyle and Participation. University of Helsinki. Tutkimuksen tavoitteina oli selvittää: 1) Ennustavatko kolme kuukautta kestäneen elämäntapaohjauksen aikana pystyvyyden tunteessa sekä toiminta- ja varmistussuunnittelussa tapahtuneet muutokset liikunta- ja ruokailutottumusten paranemista heti ohjauksen päättyessä ja vuoden kuluttua, sekä laihtumista yhden ja kolmen vuoden kuluttua? 2) Ovatko elämäntapamuutosta tukevat mekanismit samanlaiset sukupuolesta ja koulutuksesta riippumatta ja ennustavatko ne muutoksia samoin eri ihmisryhmissä? menetelmänä D2D-hoi- Ruokavalio-ohjauksen suhteen koettiin, että topolkua. kasvisten käytön ja vähärasvaisen ruuan merTutkimusmenetelmänä käytettiin Focus group – kitystä elintapaohjaukteemahaastattelua. Haas- sessa ei korostettu tartattelut nauhoitettiin si- peeksi. Ohjaajasta ja asiakkaasta johtuvista sällön analyysiä varten. edistävistä tekijöistä varhaisessa puuttumisessa korostuivat motivointi ja ohjaajan taito ohjata potilasta. Varhaista puuttumista estävinä tekijöinä kuvattiin potilaan sitoutumattomuus ja ohjauksen puutteet. Menetelmän kehittämisessä korostuivat yhteistyön merkitys, palautteen saaminen, koulutus ja työsuunnittelu. Tutkimusjoukko koostui 1) Pystyvyyden lisään385:stä (n=385) 50–65- tyminen ohjauksen aivuotiaasta henkilöstä, kana ennusti liikunnan joilla oli kohonnut riski lisääntymistä kolmen sairastua tyypin 2 diabe- kuukauden ja vuoden ajalla sekä laihtumista tekseen. vielä kolmen vuoden Liikunnan Tutkimus toteutettiin kohdalla. kvantitatiivisena tutki- suunnittelun lisääminen oli yhteydessä limuksena. sääntyneeseen liikuntaan heti ohjauksen päätyttyä. Suunnitelmat terveellisten ruokailutottumusten ylläpidon varmistamiseksi auttoivat rasvan vähentämisessä vuoden seurannassa. 2) Naiset muodostivat miehiä enemmän liikuntaa koskevia toimintasuunnitelmia, mutta saivat lähipiiristään vähemmän tukea elämäntapamuutokseen. Liikunnan esteiden voittamista koskeva pystyvyys koheni hieman vähemmän matalasti koulutettujen Omahoitajien kokemukset varhaisen puuttumisen onnistumisesta. Varhaista puuttumista edistävät ja ehkäisevät tekijät. Pystyvyyden tunteen merkitys elämäntapamuutoksissa. Persoonallisuustekijöiden vaikutus elämäntapamuutokseen. LIITE 1(3). Tutkimustaulukko 3) Mikä on erilaisten persoonallisuuspiirteiden rooli laihtumisessa? Hyytinen, Laura & Roiha, Merja 2009. Keskisuomalaisten työikäisten ravitsemustottumusten varhaistunnistaminen ja tyypin 2 diabetesriskin kartoittaminen EVIhankkeessa -Miniintervention ja transteoreettisen muutosvaihemallin soveltaminen. Pro gradu -tutkielma. Terveystieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. Tutkimuksessa selvitettiin EVI- hankkeeseen osallistuneiden työikäisten ravitsemustottumuksia ja – ongelmia sosiodemograftisten taustatekijöiden (sukupuoli, asuinpaikka, koulutus, ammatti ja ikä) mukaan. Arvioitiin riskipistetestin avulla millainen riski tutkimukseen osallistuneilla on sairastua tyypin 2 diabetekseen ja mitä heidän vyötärönympäryksensä ja painoindeksinsä kertovat ylipainosta tai lihavuudesta. Työikäiset arvioivat myös itse ravitsemustottumustensa muutoshalukkuutta transteoreettisen muutosvaihemallin mukaan sekä sitä ovatko he saaneet joukossa. Näiden tekijöiden vaikutukset käyttäytymisen muutokseen olivat pääosin samanlaiset naisilla ja miehillä sekä eri koulutusryhmissä. Tutkimusjoukon muodostivat 362 (n=362) henkilöä. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. 3) Toimintasuuntautuneisuus oli naisilla yhteydessä laihtumiseen. Ihmissuhdesuuntautuneet naiset hyötyivät eniten lähipiirin tuesta. Kolmen vuoden laihtumiseen vaikutti vain pystyvyyden tunteen vahvistuminen, eivät persoonallisuustekijät. Työikäiset jakautuivat terveellisesti syövään enemmistöön ja epäterveellisesti syövään vähemmistöön. Naisilla on miehiä suurempi kiinnostus omaan ravitsemukseen ja terveyteen. Miehillä ilmenee naisia enemmän ristiriitaa koetun terveyden ja todellisen terveydentilan välillä. Korkea ikä ja koulutus johtavat parempaan terveyskäyttäytymiseen, mutta joissakin tapauksissa terveys ei korreloi käänteisesti sosioekonomisen aseman kanssa. Painoindeksit ja vyötärönympärykset antavat viitettä työikäisten ylipainosta ja lihavuudesta. Työikäisten käsitys omasta terveydestä on melko realistinen. Yli puolet työikäisistä kokee olevansa ylipainoisia ja halukkaita painonpudotukseen. Tyypin 2 diabetes on riski työikäisen vä- Työikäisten ravitsemustottumukset. Sosiodemograftisten taustatekijöiden vaikutus ravitsemustottumuksiin. Muutoshalukkuuden itsearviointi tutkittavilla. LIITE 1(4). Tutkimustaulukko mini-intervention mukaista elintapaneuvontaa ja miten he ovat sen kokeneet. Ilanne-Parikka Pirjo 2011. Metabolic syndrome – Lifestyle intervention in subjects with impaired glucose tolerance. Academic Dissertation. School of medicine. University of Tampere. estön terveydelle ja erityisesti iäkkäille ja maaseudulla asuvilla. Tavoitteena oli sel- Tutkimukseen osallistui vittää: 172 miestä (n=172) ja 350 naista (n=350), jotka 1. Metabolisen oi- olivat keskimäärin 55reyhtymän ja sen vuotiaita ja ylipainoisia. osatekijöiden esiin- Metabolisen oireyhtytyvyyttä män esiintyvyyttä selvitettiin lisäksi väestöpoh2. Tehostetun elin- jaisessa FINRISKI tapaohjauksen ja 1992- poikkileikkaustutpainonmuutoksen kimuksessa 45–64- vuovaikutusta metabo- tiailla henkilöillä. liseen oireyhtymään ja sen osatekijöihin, Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutki3. Vapaa-ajan lii- muksena. kunnan merkitystä metabolisen oireyhtymän ehkäisyssä ja hoidossa 4. Elintapaohjauksen pitkäaikaisvaikutusta tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen suuren sairastumisvaaran henkilöillä. Lindström Jaana 2006. Prevention of type two diabetes with lifestyle intervention- emphasis on dietary composition and Selvitys diabeteksen ennaltaehkäisyn tutkimuksessa (=DPS Diabetes Prevention Study) korkean riskin hen- Tutkimukseen osallitui 522 (n=522) vapaaehtoista, keski-ikäistä (ikä: 40-64vuotta tutkimuksen alussa) ja ylipainoista (BMI≥25,0), joilla seulontavaiheessa todettiin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueella oleva elintapaneuvonta on pääosin mini-intervention mukaista. Metabolisen oireyhtymän yleisyys kasvaa iän ja glukoosiaineenvaihdunnanhäiriön myötä. Noin 30 %:lla 45–64- vuotiaista ja 75 %:lla niistä, joilla on glukoosiaineenvaihdunnanhäiriö, on myös metabolinen oireyhtymä. Elämäntapaohjauksella saatiin vähennettyä metabolisen oireyhtymän todennäköisyyttä. Metabolisen oireyhtymän yleisyys. Metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyn onnistuminen. Liikunnan merkitys ennaltaehkäisyssä. Liikunnasta oli hyötyä dyslipidemiaan ja kohonneeseen verensokeripitoisuuteen. Vaikutus suurentuneeseen vyötärönympärykseen ja kohonneeseen verenpaineeseen ei ollut selkeästi nähtävissä. Diabeteksen ennaltaehkäisyn tutkimuksessa (DPS Diabetes Prevention Study) 7 seurantavuoden aikana diabeteksen esiintyvyys väheni 43 %:lla interventioryhmässä verrattuna verrokkiryhmään. Elämäntapaohjauksen vaikutus ei häviä ohjauksen päätyttyä. Tutkimus osoitti, että korkean riskin henkilöiden sairastuminen tyypin 2 diabetekseen on ehkäistävissä elämäntapainterventioilla. Elämäntapainterventioiden vaikutus tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyssä korkeariskisten henkilöiden kohdalla. LIITE 1(5). Tutkimustaulukko identification of high- risk individuals. Academic dissertation. University of Helsinki. Department of health promotion and chronic disease prevention. Department of public health. Mäki-Opas, Johanna 2009. Pystyvyyden tunteen yhteys terveyttä määrittäviin tekijöihin. Pro gradu tutkielma. Hoitotieteen laitos. Kuopion yliopisto. kilöiden mahdollisuudesta ehkäistä tyypin 2 diabetesta elämäntapainterventioilla ja seulontamenetelmän kehittäminen, jolla voidaan tunnistaa interventiosta hyötyvät henkilöt. heikentynyt glukoosin- Diabetesriski voidaan sietokyky. Henkilöt jaet- arvioida luotettavasti tiin verrokki- ja interven- diabetesriskitestillä. tioryhmiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pystyvyyden tunteen yhteyttä sosiodemografisiin tekijöihin (ikä, siviilisääty, sukupuoli, koulutus, tulot), elintapatekijöihin (tupakointi, alkoholin käyttö, liikunta-aktiivisuus, kasvisten käyttö, painoindeksi) ja terveyteen (koettu terveys) 25–44-vuotiaissa suomalaisissa. Aineistona käytettiin FINRISKI 2002 -tutkimuksen aineistoa. Tutkimukseen osallistui 3996 henkilöä (n=3996). Keinot riskihenkilön tunnistamiseen ja tunnistamisen luotettavuus. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Pystyvyyden tunne oli molemmilla sukupuolilla yhteydessä terveyskäyttäytymiseen. Lisäksi miehillä alhainen koulutustaso Tutkimus toteutettiin oli yhteydessä alhaikvantitatiivisena. seen pystyvyyden tunteeseen. Pystyvyyden tunteella ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä sukupuoleen, ikään, siviilisäätyyn eikä tuloihin. Tulosten mukaan pystyvyyden tunne oli selkeästi yhteydessä terveyden kannalta epäedulliseen käyttäytymiseen. Tulokset myös vahvistivat osaltaan aikaisempaa tutkimustietoa juuri elintapojen ja pystyvyyden tunteen yhteydestä. Uutta tietoa tutkimus tuotti varsinkin koetun terveyden ja pystyvyyden tunteen välisestä yhteydestä, josta oli niukasti aiempaa tutkimustietoa. Pystyvyyden tunne on merkittävä terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen liittyvä tekijä, jonka huomioon ottaminen varsinkin terveyttä edistävien interventioiden suunnittelussa on tärkeää. Pystyvyyden tunteen merkitys elämäntapamuutoksiin ja terveyskäyttäytymiseen. Pystyvyyden tunteen yhteys sosiodemografisiin tekijöihin. LIITE 1(6). Tutkimustaulukko Rekola, Tuulia 2014. Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy ryhmäohjauksella osana perusterveydenhuollon normaalia toimintaa. Pro gradu tutkielma. Terveystieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. Saaristo Timo 2011. Assessment of risks and prevention of type 2 diabetes in primary health care. Academic dissertation. Institute of health sciences. University of Oulu. Tarkoituksena oli tutkia, auttaako ryhmäohjaus tyypin 2 diabeteksen riskissä olevia pudottamaan painoa ja parantamaan elintapoja, kun ohjaus on järjestetty osana perusterveydenhuollon normaalia toimintaa. Päätavoitteena oli selvittää diabeteksen riskitekijöiden ja piilevien diabetesta ennakoivien sokerihäiriöiden yleisyyttä suomalaisessa aikuisväestössä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää voidaanko yksinkertaisella elintapaneuvonnalla vähentää sellaisten Elintapaohjaus auttoi pudottamaan painoa ja painoindeksilukemaa viiden kuukauden aikana. Paino putosi kaikkiaan 78 prosentilla tutkimushenkilöistä. Ruokavalion rasvan laatu parani tilastollisesti erittäin merkittävästi. Naisilla ja yli 50- vuotiailla muutokset painossa ja ruokavalion rasvan laaAineiston analyysissa dussa olivat suuremmat käytettiin sekä kvantita- verrattuna miehiin ja tiivisen että kvalitatiivi- alle 50- vuotiaisiin. sen tutkimuksen meneTyytyväisyydessä telmiä. omaan liikkumiseen ei tapahtunut koko aineistolla tilastollisesti merkittävää muutosta. Tutkimushenkilöt halusivat tehdä eniten elintapamuutoksia terveellisen ruokavalion ja syömisen hallintaan liittyen, toisiksi eniten liikuntaan liittyviä muutoksia ja kolmanneksi eniten painonpudotukseen tai – hallintaan liittyviä muutoksia. Tutkimukseen osallistui 65 henkilöä (n=65). Tutkimuksen aineisto koostui Päijät-Hämeen alueella vuosina 2010–2011 toimineista Ikihyväelintapaohjausryhmistä ja ryhmään osallistuneilta kerätyistä tutkimuslomakkeista. Ryhmiin osallistuneet tutkimushenkilöt olivat korkeassa diabetesriskissä. Tutkimukseen osallistui 13 437 henkilöä (n=13 437). Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimushenkilöitä auttoi onnistumisessa eniten tuki, toiseksi eniten tahto ja kolmanneksi eniten tieto. Tutkimuksen perusteella lihavuus, sokerihäiriöt ja tunnistamaton diabetes ovat yleisiä keski-ikäisessä väestössä. Riskitesti on hyvä työkalu diabeteksen seulonnassa. Elintapaohjauksen järjestäminen perusterveydenhuollossa. Elintapaohjauksen onnistuminen ja toteutuminen. Piilevän diabeteksen yleisyys väestössä. Riskitestin toimivuus sairauden seulonnassa. Elintapaneuvonnan tehokkuus Perusterveydenhuollossa tarjottavalla elin- diabeteksen entapaneuvonnalla voi- naltaehkäisyssä. daan saada aikaan laih- LIITE 1(7). Tutkimustaulukko Salmela Sanna 2012. Elintapaohjauksen lähtökohtia korkeassa diabetesriskissä olevilla henkilöillä Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn toimeenpanohankkeessa (D2D). Väitöskirja. Terveystieteiden tiedekunta. Jyväskylän yliopisto. henkilöiden sairastumisvaaraa, joilla oli suuri riski sairastua diabetekseen. Lisäksi arvioitiin diabetesriskitestin kykyä tunnistaa ennakoivat sokerihäiriöt ja aiemmin tunnistamaton diabetes. Tarkoituksena oli selvittää, millaiset lähtökohdat perusterveydenhuollossa toteutetun tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelman toimeenpanohankkeessa (D2D-hankkeessa) toteutetulla elintapaohjauksella oli. tuminen, mikä vähentää sairastumisvaaraa diabetekseen. Tutkimukseen osallistui D2D – hankkeeseen otetut henkilöt, joita oli 10 149 (N=10 149). Henkilöt jaettiin kolmeen eri osatutkimukseen. Aineisto A: 9 984 (n= 9 984) henkilöä, joiden varmistettiin täyttävän korkean riskin kriteerit. Aineistoon kuului myös henkilöitä, joilla oli itseraportoitu tai piilevä diabetes tai joiden sokeriaineenvaihdunnan tilaa ei tiedetty. Aineisto B: 7 128 henkilöä, joilla oli korkea riski eikä heillä ollut todettua tai piilevää diabetesta. Aineisto C: 4 379 (n= 4 379) henkilöä, jotka olivat sopineet osallistuvansa interventioon terveydenhuollossa tai sen ulkopuolella tai muuttavansa elintapojaan omatoimisesti tai jotka olivat sopineet jäävänsä intervention ulkopuolelle. Aineisto koostui 4 379 henkilöstä (n=4 379). Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena ja systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Suurin osa (melkein 70 %) osallistujista raportoi toteutuneesta ohjauksesta ennen D2D- haketta. Aiempi ohjaus ei myöskään vähentänyt osallistujien kokemaa tarvetta elintapaohjaukselle eikä vaikuttanut siihen, sopiko henkilö osallistuvansa ohjattuun interventioon vai jättäytyikö sen ulkopuolelle. Puolet hankkeeseen osallistuneista naisista ja reilu kolmannes miehistä koki hankkeen alussa tarvetta elintapamuutosta tukevalle ohjaukselle. Suurin osa osallistujista sopi osallistuvansa ohjattuun interventioon. Intervention ulkopuolelle jääneitä oli 12 % ja omatoimisia elintapamuuttajia 8 %. Vajaa puolet ohjatusta interventiosta sopineista, kolmannes omatoimisista muuttujista ja intervention ulkopuolelle jääneistä koki tarvetta elintapaohjaukselle. Ohjattuun interventioon osallistuvista reilu 70 % osallistui vähintään kerran. Ohjaustarpeen kokeminen lisäsi osallistumisen todennäköisyyttä ainoastaan naisilla. Naiset ohjautuivat ohjattuun interventioon ja Perusterveydenhuollon lähtökohdat elintapaohjauksen onnistumiseen. Elintapaohjaustarpeen kokeminen korkeariskisillä henkilöillä. LIITE 1(8). Tutkimustaulukko miehet intervention ulkopuolelle. Omatoimisesta interventiosta naiset ja miehet sopivat yhtä todennäköisesti. Otollisimpia ihmisryhmiä ohjatulle interventiolle olivat lihavat miehet ja naiset sekä miehistä lisäksi yksin asuvat, aktiivisissa muutosvaiheissa olevat ja matalasti koulutetut alle 45- vuotiaat. Omatoimiselle interventiolle otollisimpia ihmisryhmiä olivat normaalipainoiset naiset sekä korkeasti koulutetut miehet, joilla on keskivartalolihavuutta ja sosiaalista tukea muutokseen. Intervention ulkopuolelle jäämiselle altistavat yksinasuminen ja miehillä lisäksi korkea koulutus, normaali vyötärönympärysmitta ja eläkeikä. LIITE 2(1). Opas LIITE 2(2). Opas LIITE 2(3). Opas LIITE 2(4). Opas LIITE 2(5). Opas LIITE 2(6). Opas