Esseen ohjeet - Tampereen yliopisto

Esseen ohjeet
Sovi esseen aihe ja käytettävä lähdemateriaali opettajan kanssa etukäteen. Tarkan esseen otsikon
muotoilet sitten, kun olet tutustunut kirjallisuuteen.
Merkitse esseeseen työn otsikko, tekijän nimi ja opiskelijanumero, päiväys, opintojakso sekä suorituksen
laajuus opintopisteinä. Valmiin työn lähetät sähköpostilla annettuun päivään mennessä osoitteeseen
paivi.vartiainen-ora@staff.uta.fi
Hyvässä esseessä on selkeä rakenne. Esseessä on hyvä olla johdanto, jossa tiiviissä muodossa johdatetaan
lukija kirjoitelman teemaan ja kirjoittajan valitsemaan näkökulmaan. Teksti on syytä jakaa muutamaan
osakokonaisuuteen. Kiinnitä huomiota siihen, että teksti etenee luvuittain ja kappaleittain sujuvasti. Esseen
lopussa voi esittää yhteenvedon omista ja/tai muiden tekemistä johtopäätöksistä. Lopetus on erityinen
paikka osoittaa oman ajattelun laatu ja omaperäisyys.
Lähdeviitteet merkitään tieteellisen käytännön mukaisesti, esimerkiksi noudattaen kandidaatintutkielmaa
varten annettuja ohjeita. Katso yksikön ohjeet:
http://www.uta.fi/edu/opiskelu/oohjeita/Esseeohje%20FINAL%202013_p%C3%A4ivitetty.pdf
Esseen lähteet ja pituus
Esseen lähteeksi voit itse ehdottaa kirjallisuutta tai valita noin 4 – 8 sinua kiinnostavaa lähdettä alla
olevasta listasta.
Kirjallisuuden määrään vaikuttavat esimerkiksi aineistotyyppi (artikkeleita vai monografioita) ja kieli:
suomalaista, yleistajuista kirjallisuutta voidaan vaatia luettavaksi enemmän kuin terminologialtaan vaikeaa
vieraskielistä kirjallisuutta.
Esseen pituus ilman kansilehteä, sisällysluetteloa ja lähdeluetteloa tulisi olla noin 9 - 12 liuskaa (pistekoko
12, riviväli 1,5).
Osaamistavoitteet
Esseen kirjoitettuaan opiskelija:
•
•
•
•
•
tuntee esseen aihepiirin kirjallisuutta ja osaa soveltaa sitä
tuntee ja osaa jäsentää esseen aihepiirin keskeiset käsitteet
osaa rajata (tematisoida) esseen aiheen
on tietoinen aiheeseen liittyvistä erilaisista näkökulmista ja niiden keskeisistä perusteluista
osaa argumentoida omat aiheeseen liittyvät päätelmät käyttämiensä lähteiden pohjalta
Esseen arviointi
Essee arvostellaan asteikolla 1 – 5. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota seuraaviin seikkoihin:
•
•
•
•
Esseen aiheen rajaus ja kysymyksenasettelu
Esseen aihepiirin hallinta
Kirjoitustapa, tekstin rakenne ja sujuvuus
Omien ajatusten perusteltu esittäminen
Aiheen rajaus ja kysymyksen asettelu. Hyvä essee sisältää selkeän näkökulman ja rajauksen, joista aihetta
tarkastellaan. Huono essee jää epämääräiseksi ja sen sisältöä sitoo yhteen vain esseen aihepiiri.
Esseesuorituksen arvoa nostaa, jos siinä kirjallisuuden pohjalta vastataan itse asetettuihin
tutkimuskysymyksiin. Tutkimuskysymys on tällöin esseen punainen lanka ja mieli, johon kirjallisuus ja
näkökulmat suhteutetaan.
Aihepiirin hallinta. Esseen tulee osoittaa, että kirjoittaja on sisäistänyt käyttämänsä kirjallisuuden.
Esimerkiksi alkutekstin mekaaninen toistaminen tai virheet käsitteissä ja terminologiassa osoittavat, ettei
näin ole tapahtunut. Lähteistä omaksutun tiedon soveltaminen on merkki aihepiirin hallinnasta.
Kirjallisuuden perusteltu tulkinta tuodaan esille omin sanoin. Tekstissä on pyrittävä irti lähteiden
sanatarkasta kirjoitusasusta ja kritiikittömästä lainaamisesta, kunnioittaen kuitenkin alkuperäistä tekstiä.
Kirjoitustapa, tekstin rakenne ja sujuvuus . Ansiokas essee on hyvin jäsennelty, rakenteeltaan loogisesti
etenevä kokonaisuus. Teksti on johdonmukaista, kieliopillisesti korrektia ja helppolukuista asiatyyliä.
Hyvässä esseessä noudatetaan tieteellisen kirjoittamisen konventioita, kuten oikeaoppista
viittaustekniikkaa, jossa lähteet on merkitty tarkasti.
Oma ajattelu. Kaikessa kirjoittamisessa olennaisinta on, miten kirjoittaja pystyy lukemaansa
hyödyntämään. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kykyä vastata esseessä asetettuun tehtävän asetteluun, luoda
synteesiä eri kirjoittajien ajatuksista, vertailla kirjoittajien ajatuksia. Kirjoittamisessa harjoitetaan
referoimisen ja viittaamisen taitoja. Se tarkoittaa arvioivaa, vertailevaa ja analyyttistä toisten väitteiden ja
ajatusten käsittelyä ja suhteuttamista omaan ajatteluun.
MAHDOLLISIA ESSEEN LÄHTEITÄ:
Alenius, P. (2015). Informal Learning in a Transnational Setting. Exploring learning spaces of people
migrating between Estonia and Finland. Acta Universitatis Tamperensis 2034. Tampere: Tampere University
Press.
Banks, J. A. (2008) An Introduction to Multicultural Education. 4. painos. Boston: Pearson.
Brahim, T.K. & Sumantri, M. S. (2010) Why Multicultural Education is a need for the Early Childhood
Education in developing a new society? National Teacher Education Journal • Volume 3, Number 2 Page
139.
Dervin, F. ja Keihäs, L. (2013) Johdanto uuteen kulttuurienväliseen viestintään ja kasvatukseen.
Kasvatusalan tutkimuksia 63. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura.
Gay, G. (2000) Culturally Responsive Teaching. Theory, Research, Practice. Multicultural Education Series,
James A. Banks, Series Editor. New York, London: Teachers College press.
Guo, S. (2013) (toim.) Transnational Migration and Lifelong Learning. Global Issues and Perspectives.
London and New York: Routledge.
Halme & Vataja, Monikulttuurinen varhaiskasvatus ja esiopetus. 2011. Sanoma pro Oy.
Han, H.S. & Thomas, M. S. (2010) No Child Misunderstood: Enhancing Early Childhood Teachers’
Multicultural Responsiveness to the Social Competence of Diverse Children. Early Childhood Educ J (2010)
37:469–476.
Kaikkonen, P. (2004) Vierauden keskellä. – Vierauden, monikulttuurisuuden ja kulttuurienvälisen
kasvatuksen aineksia. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Kasvatus-lehden teemanumero monikulttuurisuudesta 3/2013.
Korhonen, V. (2010) (Ed.) Cross-Cultural Lifelong Learning. Tampere: Tampere University Press.
Korhonen, V. ja Puukari, S. (2013) (toim.) Monikulttuurinen ohjaus- ja neuvontatyö. Jyväskylä: PSkustannus.
Kyhä, Henna 2011. Koulutetut maahanmuuttajat työmarkkinoilla. Tutkimus korkeakoulututkinnon
suorittaneiden maahanmuuttajien työllistymisestä ja työurien alusta Suomessa.
Turku: Turun yliopisto.
Lasonen, J. ja Halonen, M. (2009) (toim.) Kulttuurienvälinen osaaminen koulutuksessa ja työelämässä.
Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura.
Paavola & Talib, Kulttuurinen moninaisuus päiväkodissa ja koulussa. 2010. Opetus 2000.
Pietilä I. (2010) Intercultural adaptation as a Dialogical Learning Process. Acta Universitatis Tamperensis
1523. Tampere: Tampere University Press.
Pitkänen, P. (2011) (toim.) Kulttuurien kohtaamisia arjessa. Tampere: Vastapaino.
Rastas, A., Huttunen, L., Löytty, O. (toim.) (2005) Suomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä
monikulttuurisuutta. Tampere: Vastapaino.
Talib, M.-T., Löfström, J. & Meri, M., Kulttuurit ja koulu: Avaimia opettajalle. WSOY. 2004
Tange, H. ja Jensen, I. (2012) Good Teachers and Deviant Learners? The Meeting of Practices in University
Level International Education, Journal of Research in International Education, 11:2, 181-193.
Taylor, E. W. (1994) Intercultural Competency: A Transformative Learning Process. Adult Education
Quarterly 44:3, 154-174.
Wrede, S. & Nordberg, C. (Toim.) Vieraita työssä. Työelämän etnistyvä eriarvoisuus. Helsinki: Palmenia.
TYÖELÄMÄN (ERITYISESTI SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLTOALAN) KULTTUURIEN
VÄLISESTÄ OPPIMISESTA KIINNOSTUNEILLE LISÄKSI:
Beriones, G. L. (2014). Adaptation experiences of internationally educated Filipino nurses employed in the
United States. Texas: Texas Woman's University.
Minkkinen, E. (2013). Ulkomaalainen harjoittelija työyhteisössä – haasteena suomen kielen taito ja
työelämän käytänteet. Ammatillinen aikakauskirja 15(3), 81 – 94.
Nieminen, S. (2011). Kuulumisen politiikkaa. Maahanmuuttajasairaanhoitajat, ammattikuntaan sisäänpääsy
ja toimijuuden ehdot. Tampere: Tampereen yliopisto.
Ortiga Y.Y. (2014) Professional problems: The burden of producing the “global” Filipino nurse. Social
Science & Medicine 115 (2014) 64 – 71.
Sainola-Rodriquez, K. (2009). Transnational competence. Emerging qualification requirement for health care
personnel in Finland. Kuopio: Kuopio University.
Suni, M. (2009). Missä ja miten maahanmuuttajat kehittävät ammatillista kielitaitoaan? Ammattikasvatuksen
aikakauskirja 13 (2), 8 – 22.
Suni, M. (2010). Työssä opittua: työntekijän näkökulma ammatilliseen kieli- ja viestintätaitoonsa. Teoksessa
Garant, M. & Kinnunen, M. (toim.) 2010. AFinLA-e Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2010/n:o 2. 45-58.
Raunio, P. (2013). Työhön Suomeen? Tutkimus työperusteiseen maahanmuuttoon liittyvistä
koulutusprosesseista. Tampere: Tampereen yliopisto.
Vartiainen-Ora, P. (2015). Filippiiniläisen sairaanhoitajan tie kohti suomalaisen työyhteisön jäsenyyttä
Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2/2015, 12 – 26.
Withers, J. & Snowball, J. (2003). Adapting to a new culture: A study of the expectations and experiences of
Filipino nurses in the Oxford Radcliffe hospitals NHS trust. NT Research, 8(4), 278 – 290.
Lisäksi voi katsoa esimerkiksi Ammattikasvatuksen aikakauskirjan ja Aikuiskasvatus-lehden artikkeleita.