porin kaupungin pohjavesialueiden suojelusuunnitelma
Transcription
porin kaupungin pohjavesialueiden suojelusuunnitelma
PORIN KAUPUNGIN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Ari Ahomäki 2014 SISÄLLYSLUETTELO OSA I ................................................................................................................................................... 5 YLEINEN OSA ................................................................................................................................... 5 1 JOHDANTO ................................................................................................................................ 6 2 POHJAVEDEN SUOJELUUN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ ............................................... 8 2.1 Ympäristönsuojelulaki........................................................................................................... 8 3 2.2 Vesienhoidon suunnittelu ...................................................................................................... 9 2.3 Esitys laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta .... 10 YLEISTÄ POHJAVEDESTÄ JA POHJAVETTÄ VAARANTAVISTA TOIMINNOISTA .. 11 3.1 Pohjavesi ............................................................................................................................. 11 3.1.1 Pohjavesialueluokat ..................................................................................................... 11 3.1.2 Pohjaveden muodostuminen ja esiintyminen ............................................................... 12 3.1.3 Pohjaveden pinnan korkeus ......................................................................................... 14 3.1.4 Pohjaveden virtaus ....................................................................................................... 14 3.1.5 Pohjaveden purkautuminen .......................................................................................... 15 3.1.6 Pohjaveden laatu .......................................................................................................... 15 3.1.7 Pohjaveden laatu eri muodostumatyypeissä ................................................................ 16 3.2 Pohjavettä vaarantavat toiminnot ........................................................................................ 17 3.2.1 Asutus........................................................................................................................... 17 3.2.2 Liikenne ja tienpito ...................................................................................................... 18 3.2.3 Maa- ja metsätalous ..................................................................................................... 18 3.2.4 Maa-ainesten otto ......................................................................................................... 19 3.2.5 Pohjaveden otto ............................................................................................................ 20 3.2.6 Yritystoiminta .............................................................................................................. 21 3.2.7 Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet ............................................... 22 3.2.8 Muuntamot ................................................................................................................... 23 3.2.9 Pintavesien imeytyminen ............................................................................................. 23 3.2.10 Maalämpöjärjestelmät .................................................................................................. 23 OSA II ................................................................................................................................................ 25 SUOJELUSUUNNITELMAOSA ..................................................................................................... 25 4 PORIN KAUPUNGIN POHJAVESIALUEET ......................................................................... 26 4.1 POHJAVESIALUEIDEN GEOLOGIA JA HYDROGEOLOGIA .................................... 27 4.2 Harjakankaan pohjavesialue ................................................................................................ 28 4.2.1 Geologia ja hydrogeologia ........................................................................................... 30 4.2.2 4.3 Ulasoori-Vähärauman pohjavesialue .................................................................................. 34 4.3.1 Geologia ja hydrogeologia ........................................................................................... 35 4.3.2 Riskikohteet ja riskien arviointi ................................................................................... 35 4.4 Karjarannan pohjavesialue .................................................................................................. 38 4.4.1 4.5 Lampin pohjavesialue.......................................................................................................... 39 Geologia ja hydrogeologia ........................................................................................... 39 4.5.2 Riskikohteet ja riskien arviointi ................................................................................... 40 Ahlaisten pohjavesialue ....................................................................................................... 44 4.6.1 Geologia ja hydrogeologia ........................................................................................... 45 4.6.2 Riskikohteet ja riskien arviointi ................................................................................... 46 4.7 6 Geologia ja hydrogeologia ........................................................................................... 38 4.5.1 4.6 5 Riskikohteet ja riskien arviointi ................................................................................... 31 Toimenpidesuositukset ........................................................................................................ 49 ENNALTAEHKÄISEVÄ POHJAVEDEN SUOJELU............................................................. 51 5.1 Porin pohjavesialueiden pohjavesiriskien ennaltaehkäisy .................................................. 51 5.1.1 Asutus........................................................................................................................... 51 5.1.2 Liikenne ja tienpito ...................................................................................................... 52 5.1.3 Maatalous ..................................................................................................................... 53 5.1.4 Maa-ainesten otto ......................................................................................................... 53 5.1.5 Yritystoiminta .............................................................................................................. 53 5.2 Kaavoitus ............................................................................................................................. 54 5.3 Pohjaveden laadun ja määrän valvonta ............................................................................... 55 5.4 Varautuminen poikkeus- ja häiriötilanteiden varalle .......................................................... 56 5.5 Suojelusuunnitelman seuranta ............................................................................................. 56 KIRJALLISUUTTA .................................................................................................................. 58 LIITTEET Liite 1. Pohjaveden suojelua sekä vesihuoltoa ja erityistilanteita koskevia säännöksiä Liite 2. Ahlaisten pohjavesialueen riskikohteet Liite 3. Ahlaisten pohjavesialueen maanottokuoppien kunnostustarveluokat Liite 4. Ahlaisten pohjavesialueen pohjaveden tarkkailu Liite 5. Lampin pohjavesialueen riskikohteet Liite 6. Lampin pohjavesialueen maanottokuoppien kunnostustarveluokat Liite 7. Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueen riskikohteet Liite 8. Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueen maanottokuoppien kunnostustarveluokat Liite 9. Harjakankaan pohjavesialueen pohjoisosan riskikohteet Liite 10. Harjakankaan pohjavesialueen eteläosan riskikohteet Liite 11. Harjakankaan pohjavesialueen pohjaveden tarkkailu Liite 12. Valvonta- ja näytteenottosuunnitelma: Kantakaupungin verkostoalue Liite 13. Valvonta- ja näytteenottosuunnitelma: Ahlaisten ja Noormarkun verkostoalueet Liite 14. Käyttötarkkailun vedenlaatutietoja 2011–2013 Liite 15. Harjakankaan pohjavesialueen suoja-aluemääräykset Liite 16. Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueen suoja-aluemääräykset Liite 17. Lampin ja Ahlaisten pohjavesialueiden öljysäiliöt Liite 18. Sivuojien suojaus valtatie 2:lla Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueella Osa I Yleinen osa 1 JOHDANTO Luokiteltuja ja kartoitettuja pohjavesialueita on Suomessa noin 6 350 kappaletta, joista vedenhankintaa varten tärkeitä luokan I pohjavesialueita on 2 250, vedenhankintaan soveltuvia luokan II alueita 1 500 ja muita luokan III pohjavesialueita 2 600. Vesilaitosten jakamasta vedestä noin 60 prosenttia on pohjavettä, lisäksi haja-asutusalueilla käytettävä vesi saadaan pääosin kaivojen tai lähteiden pohjavedestä. Luonnonolot aiheuttavat pohjaveden laadun alueellisia vaihteluita. Merkittävämpi tekijä pohjaveden laadun kannalta on kuitenkin ihmistoiminnan aiheuttama haitta. Erityisesti maa-ainesten otto muuttaa peruuttamattomasti tärkeimpinä pohjavesivarastoina olevien harjujen tilaa, mutta ihmisen toiminnasta aiheutuu lukuisia muitakin riskitekijöitä. Pohjavesialueille kohdistuva käyttöpaine lisää pohjavesialueiden suojelutarvetta. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelman tavoitteena on selvittää pohjavesialueen käytön nykytilaa ja pohjavettä vaarantavat toiminnot sekä arvioida pohjaveden ympäristöä. Suojelusuunnitelma voidaan tehdä mille tahansa pohjavesialueelle, mukaan lukien alueet, joilla ei ole vedenhankintaa. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on sisällöltään vesioikeuden määräämiä suoja-aluepäätöksiä kattavampi. Sillä ei ole kuitenkaan välitöntä oikeudellista velvoittavuutta, vaan se on viranomaistoiminnassa käytettävä ohje. Suojelusuunnitelmat voivat kattaa yhden tai useamman pohjavesialueen. Pohjaveden suojelusuunnitelman tarkoituksena on turvata pohjaveden määrällinen ja laadullinen riittävyys ja ennaltaehkäistä pohjaveteen kohdistuvia riskejä. Suojelusuunnitelman sisältö koostuu pohjavesialueen geologisesta ja hydrogeologisesta kuvauksesta, riskitoimintojen kartoituksesta ja toimenpidesuosituksista. Alueen geologiassa kuvataan pohjaveden muodostumisaluetta, maa- ja kallioperää sekä pohjavesioloja. Riskitoimintojen kartoituksessa selvitetään pohjavesialueella sijaitsevat toiminnot, jotka voivat aiheuttaa pohjaveden laaturiskin. Pohjavesialueella oleville tai sinne sijoitettaville riskikohteille tehdään toimenpidesuunnitelma, jossa annetaan suosituksia siitä, miten riskitoimintojen mahdollisesti aiheuttamia pohjavesihaittoja voidaan ehkäistä. Suojelusuunnitelman tietoja voidaan hyödyntää maankäytössä ja kaavoituksessa. Suojelusuunnitelman avulla uusien riskitoimintojen sijoittaminen pohjavesialueelle vähenee ja pohjavesialueilla olevien riskitoimintojen aiheuttama uhka pienenee. Suojelusuunnitelmat lisäävät alu- een pohjavesitietoutta, mikä helpottaa häiriötilanteisiin varautumista, vesihuoltosuunnitelmien laatimista ja viranomaisten välistä yhteystyötä. Suunnitelmaa voidaan käyttää myös ohjeena lakien valvonnassa ja lupia myönnettäessä. Tässä suojelusuunnitelmassa käsitellään Porin kaupungin I luokan pohjavesialueet Harjakangas, Ulasoori-Vähärauma, Karjaranta ja Ahlainen sekä II luokan pohjavesialue Lamppi. Suunnitelma korvaa vuonna 1997 laaditun Porin pohjavesialueiden suojelusuunnitelman. Suunnitelman lopussa olevassa kirjallisuusluettelossa (kaikkiin ei ole viitattu tekstissä) löytyy tarkennuksia asioihin, joita tässä suojelusuunnitelmassa ei ole kattavasti käsitelty. 7 2 POHJAVEDEN SUOJELUUN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ Useat lait ja asetukset sisältävät pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä. Pohjaveden suojelun kannalta keskeisin laki on ympäristönsuojelulaki (527/2014). Muita lakeja, joihin liittyy pohjaveden suojelua koskevia säännöksiä, ovat mm. valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014), vesilaki (587/2011), maa-aineslaki (555/1981), maankäyttö- ja rakennuslaki, (132/1999), jätelaki (646/2011) ja öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö. Liitteessä 1 esitetään laajemmin pohjaveden suojelua sekä vesihuoltoa ja erityistilanteita koskevia säännöksiä. Seuraavissa kappaleissa esitetään ympäristönsuojelulain ja Euroopan unionin pohjavesien suojelua koskevien direktiivien keskeisimpiä sisältöjä. 2.1 Ympäristönsuojelulaki Ympäristönsuojelulain (527/2014) 2 luvun 17 §:ssä säädetään pohjaveden pilaamiskiellosta seuraavaa. Tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua. Pilaamiskielto koskee myös toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä sekä toimenpiteitä, jotka vaikuttavat pohjaveden laatuun ja saattaisivat siten loukata yleistä tai toisen yksityistä etua. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 2 luvun 16 §:ssä säädetään maaperän pilaamiskiellosta. Säädöksen mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä tai muuta ainetta taikka organismeja tai mikro-organismeja siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 2 luvun 6 §:ssä säädetään selvilläolovelvollisuudesta. Siinä toiminnanharjoittajaa velvoitetaan olemaan selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Lain 14 luvun 133 §:ssä säädetään maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuudesta. Säädöksen mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan pilaantuneen maaperän ja pohjaveden (pilaantunut alue) siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Edelleen 14 luvun 8 134 §:ssä säädetään ilmoitusvelvollisuudesta pilaantumisvaarassa, jossa maaperään tai pohjaveteen on päässyt jätettä tai muuta ainetta, joka saattaa aiheuttaa pilaantumista. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 14 luvun 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä. 2.2 Vesienhoidon suunnittelu Euroopan unionin vesipuitedirektiivissä 2000/60/EY määritellään toimenpiteitä ja velvoitteita pinta- ja pohjavesien hyvän tilan turvaamiseksi. Kansallisella tasolla puitedirektiivi on asetettu voimaan lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) ja sen nojalla annetulla asetuksella. Direktiivi edellyttää, että lika-aineiden kulkeutumista pinta- ja pohjavesiin tulee rajoittaa tai niiden kulku estää ja että pinta- ja pohjavesialueiden suojelua on edistettävä ja huolehdittava niiden hyvästä tilasta. Direktiivi velvoittaa tekemään kaikilta pohjavesialueilta ominaispiirteiden alkutarkastelun. Lisätarkastelu ja arvio ihmisen toiminnan vaikutuksista tulee tehdä pohjavesialueilta, joilla pohjaveden määrällinen tai kemiallinen laatu ei ole hyvä tai se on uhattuna. Puitedirektiivin edellyttämä ominaispiirteiden tarkastelu on maassamme jo toteutettu, kun Suomen pohjavesien luokitus ja kartoitus saatiin päätökseen vuonna 1995. Suomessa pohjaveden suojelusuunnitelmia koskevat ohjeet sisältävät puolestaan edellä mainitut vaatimukset lisätarkastelusta ja ihmisen toiminnan arvioimisesta. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ns. pohjavesidirektiivi (2006/118/EY) pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta täydentää vesipuitedirektiiviin sisältyviä säädöksiä, joilla ehkäistään ja rajoitetaan pilaavien aineiden pääsyä pohjaveteen sekä pyritään ehkäisemään kaikkien pohjavesimuodostumien tilan heikkeneminen. Direktiivissä (2006/118/EY) pohjavesien pilaantumisen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi tulee selvittää pohjaveden hyvän tilan kemialliset arviointiperusteet sekä perusteet pohjavesien kemiallisen tilan huononemista osoittavien merkityksellisten ja pysyvien muutossuuntien toteamiseksi ja kääntämiseksi laskuun. Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) ja asetus vesiympäris9 tölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) sekä niiden muutokset vastaavat pohjavesidirektiivin asettamiin vaatimuksiin. Vesienhoitosuunnitelmissa ja toimenpideohjelmissa (2010–2015) esitetään tietoa vesien tilasta ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä tarvittavista toimista, joilla vesien hyvä tila aiotaan saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitosuunnitelmia päivitetään parhaillaan vuosiksi 2016–2021. 2.3 Esitys laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta Pohjavesien luokittelun ja pohjaveden suojelusuunnitelmien laadinnan nykykäytäntö perustuu hallinnolliseen ohjeistukseen ilman yksityiskohtaista lainsäädäntöperustaa, mitä pidetään puutteena. Suojelusuunnitelmien osalta tämä tarkoittaa sitä, että suojelusuunnitelmien sisältövaatimuksista, laatimismenettelystä ja oikeusvaikutuksista ei ole säädetty. Nykykäytännön mukaan pohjavesialueiden toiminnanharjoittajilla ei ole mahdollisuutta osallistua pohjavesialueiden rajauksien ja luokittelujen tai pohjaveden suojelusuunnitelmien laatimiseen, mitä voidaan pitää toiminnanharjoittajien oikeusturvan kannalta puutteena. Toiminnanharjoittajien oikeusturvan kannalta olisi myös tärkeää, että pohjavesiriskien arviointia yhtenäistettäisiin. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta. Esityksen tavoitteena on pohjavesien suojelun tehostaminen ja eri toimijoiden oikeusturvan parantaminen selkeyttämällä pohjavesialueiden kartoituksen ja luokituksen sekä pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien säädösperustaa. Esityksen tavoitteena on myös huomioida pohjavesistä riippuvaiset maa- ja pintavesiekosysteemit nykykäytäntöä tarkemmin pohjavesialueiden rajauksessa ja luokituksessa. Lisäksi esityksellä tavoitellaan suojelusuunnitelmien ja vesienhoitosuunnitelmien aiempaa parempaa yhteensopivuutta. Esityksen mukaan pohjavesialueiden kartoitusta ja luokitusta koskeva säädösperusta vahvistaisi pohjavesialueella asuvien ihmisten ja toiminnanharjoittajien tiedonsaantimahdollisuuksia. Esityksessä nykyiset pohjavesialueluokat I ja II korvattaisiin luokilla 1 ja 2 ja luokasta III luovuttaisiin kokonaan. Maa- ja pintavesiekosysteemit, jotka eivät kuulu luokkiin 1 ja 2 muodostaisivat uuden luokan E, joka tarkentaisi vesipuitedirektiivin edellyttämää pohjavesistä riippuvaisten maa- ja pintavesiekosysteemien huomioimista. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia koskeva säädösperusta taas takaisi esityksen mukaan nykykäytäntöä paremmat tiedonsaanti- ja osallistumismahdollisuudet. Esityksen läpimenon jälkeenkään pohjaveden suojelusuunnitelmat 10 eivät kuitenkaan olisi oikeusvaikutteisia. Vesilain mukainen suoja-alueita koskeva sääntely pysyisi muuttumattomana. 3 YLEISTÄ POHJAVEDESTÄ JA POHJAVETTÄ VAARANTAVISTA TOIMINNOISTA 3.1 Pohjavesi 3.1.1 Pohjavesialueluokat Suomen pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusprojekti päättyi vuonna 1996 (Britschgi & Gustafsson 1996). Pohjavesialueiden kartoitusta ja luokitusta on tehty vuoden 1996 jälkeenkin, ja tietoja päivitetään uuden tiedon myötä jatkuvasti. Projektissa kartoitettiin ja luokiteltiin vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet, vedenhankintaan soveltuvat alueet ja muut pohjavesialueet. Pohjavesialueet muodostuvat pohjavesialueen rajasta ja pohjaveden muodostumisalueen rajasta. Pohjavesialueen raja osoittaa aluetta, joka vaikuttaa pohjaveden muodostumiseen ja veden laatuun. Pohjaveden muodostumisalueen raja kuvaa varsinaista pohjaveden muodostumisaluetta. Sen raja on määritetty vähintään hienohiekan vedenläpäisevyyttä vastaavaksi. Muodostumisalueeseen kuuluvat myös pohjavesialuetta ympäröivät kallio ja moreenialueet, jotka vaikuttavat olennaisesti pohjaveden määrään. Kartoitus- ja luokitusprojektissa pohjavesialueet luokiteltiin arvioidun käyttökelpoisuuden ja suojelutarpeen mukaisesti kolmeen luokkaan: I vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue II vedenhankintaan soveltuva alue III muu pohjavesialue Vedenhankintaa varten tärkeä luokan I pohjavesialue on alue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään 20–30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitsemaan liittyjämäärältään vähintään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksessa, hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa tai kriisiajan vedenhankinnassa. Vedenhankintaan soveltuva luokan II pohjavesialue soveltuu yhteis11 vedenhankintaan, mutta sille ei ole toistaiseksi osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien eikä hajaasutuksen vedenhankinnassa. Luokkaan III kuuluvan pohjavesialueen hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia antoisuuden, veden laadun sekä likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. Luokkien II ja III pohjavesialueiden vedenhankintakelpoisuutta on myöhemmin selvitetty raportissa ”Pohjavesien ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen” (Britschgi ym. 2003). Vuonna 2009 valmistui Suomen ympäristökeskuksen ympäristöopas ”Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus” (Britschgi ym.). Hydrologisen tiedon tarkentuessa, tietojärjestelmien kehittyessä ja lainsäädännön muuttuessa ovat muutokset pohjavesialueiden rajauksessa ja luokituksessa mahdollisia. Oppaassa kuvataan näiden muutosten käsittelyä ja muutoksista tiedottamista. 3.1.2 Pohjaveden muodostuminen ja esiintyminen Pohjavettä muodostuu sade- ja sulamisvesien imeytyessä maaperään tai valuessa kallioperän rakoihin ja halkeamiin. Maaperään imeytynyt vesi valuu painovoiman vaikutuksesta alaspäin, kunnes se kohtaa kerroksen, jonka aineksen välinen huokostila on kokonaan veden kyllästämä. Veden kyllästämää kerrostumaa kutsutaan pohjavesivyöhykkeeksi. Se rajoittuu yläosastaan pohjaveden pintaan ja alaosastaan vettä läpäisemättömään pintaan. Pohjaveden kyllästämästä hyvin johtavasta maaperäkerrostumasta tai hyvin rikkonaisesta kallioalueesta käytetään myös nimeä akviferi. Vesi voi myös pidättyä pohjavesivyöhykkeen yläpuolelle hienoaineksisen maakerroksen päälle, jolloin vettä kutsutaan orsivedeksi. Kallioperässä vesi valuu niin syvälle kuin kallioperän rakoilu ulottuu, paikoin jopa 100 metrin syvyydelle. Kallioperässä oleva vesi yhtyy rakojen välityksellä maakerrosten pohjaveteen (Kuva 1). 12 Kuva 1. Poikkileikkaus rannikkoalueen tyypillisestä harjusta. Veden imeytymiseen vaikuttavia tekijöitä on useita: sateen kesto ja intensiteetti, maanpinnan kaltevuus, kasvillisuus sekä maa- ja kallioperän huokoisuus, rakeisuus ja rakenne. Moreenimailla pohjavedeksi imeytyvä vesimäärä vaihtelee moreenin rakeisuuden mukaan. Karkea-aineksisessa moreenissa, kuten hiekkamoreenissa imeytyminen on suurempaa kuin hienoainespitoisessa moreenissa. Yleisimmin moreenialueilla pohjavedeksi imeytyy sadannasta noin 10–30 %, karkeilla alueilla paikoin 50 %. Hienorakeisilla maalajialueilla, kuten siltti- ja savialueilla, pintavalunta on runsasta ja pohjavedeksi suotautuvan veden määrä vähäistä hienoaineksen suuren kapillaarisuuden vuoksi. Kapillaarisuudeksi kutsutaan maarakeiden pintajännityksen aiheuttamaa veden nousua maanpinnalle, josta vesi enimmäkseen haihtuu. Parhaita pohjaveden muodostumisalueita ja samalla varastointialueita ovat sora- ja hiekka-alueet, joilla imeytyvän veden määrä on 30–60 % sadannasta. Sora- ja hiekka-akvifereistä hyödynnettävissä oleva vesimäärä eli antoisuus voi olla jopa tuhansia kuutiometrejä vuorokaudessa. Aluetta, jolta sade- ja pintavedet kerääntyvät pohjavesimuodostumaan, nimitetään pohjaveden muodostumisalueeksi. Siihen kuuluvat varsinainen pohjavettä varastoiva alue sekä ympäröivät kallio- ja moreenialueet, jotka vaikuttavat muodostuman pohjavesimäärään. Muodostumisalueita erottavat toisistaan vedenjakajat, jollaisina voivat toimia esimerkiksi kalliokohoumat. Pohjaveden jakajien eri puolilla vesi virtaa eri suuntiin. Pohjaveden jakajat on tärkeää tuntea, kun suunnitellaan pohjaveden ottoa ja suojelua tai arvioidaan lika-aineiden kulkeutumista. Pohjavesimuodostumassa pohjaveden pinta voi olla ympäristöään korkeammalla, jolloin puhutaan 13 antikliinisestä akviferistä. Vastaavasti olosuhteita, joissa pohjavesimuodostuma kerää vettä ympäristöstään kutsutaan synkliiniseksi. Samassa pohjavesimuodostumassa voi esiintyä sekä antikliinisiä että synkliinisiä osia. Maastosta selkeästi erottuvat harjut ja reunamuodostumat ovat antikliinisiä muodostumia. Alavissa maastokohdissa pohjavesimuodostumat ovat synkliinisiä. 3.1.3 Pohjaveden pinnan korkeus Imeytyvän veden määrä, maan pinnanmuodot ja maaperän koostumus ja rakenne määräävät tason, jolle pohjaveden pinta asettuu. Pohjaveden pinta myötäilee suurpiirteisesti maanpinnan muotoja. Moreenimailla ja hienorakeisilla maa-alueilla pohjaveden pinta on tyypillisesti lähellä maanpintaa. Keskimäärin pohjaveden pinta on noin 2–4 metrin syvyydellä, mutta kohomuotoisissa karkeasta sorasta ja hiekasta koostuvissa harjuissa pinta voi olla paikoin jopa usean kymmenen metrin syvyydellä. Pohjaveden pinnan vuotuinen vaihtelu on noin 0,1–1 metriä. Pinnan tason vaihteluihin vaikuttavat erityisesti sadannan ja haihdunnan suhde, mutta myös vedenotto, ojitus ja purkautuvan pohjaveden määrä. Tavallisesti pohjaveden pinta on korkeimmillaan keväällä sulamisvesien aikaan ja toisaalta syyssateiden aikaan. Loppukesällä ja -talvella pohjaveden pinnan tasot ovat alhaisimmat. 3.1.4 Pohjaveden virtaus Pohjavesi virtaa pohjavesivyöhykkeessä suuremmasta painealueesta pienempään eli painegradientin suuntaan, mikä tarkoittaa sitä, että pohjavesi virtaa maastossa kohti alavia alueita yleensä maanpinnan muotoja seuraten. Virtausnopeus vaihtelee huomattavasti maa-aineksesta toiseen. Esimerkiksi vettä hyvin johtavissa harjuakvifereissä virtausnopeus voi olla useiden satojen metrien luokkaa vuorokaudessa, tavallisemmin kuitenkin 0,5–15 metriä vuorokaudessa. Savialueilla pohjaveden virtausta ei tapahdu käytännössä lainkaan, koska saven vedenpidätyskyky on suuri. Virtausnopeus vaihtelee pohjavesimuodostuman eri osissa, erityisesti korkeussuunnassa. Vaakasuunnassa virtausvaihtelut ovat vähäisempiä, mutta nopeusvaihteluita voivat aiheuttaa hienoaineksiset välikerrokset. Veden kykyä virrata maa-aineksen huokoisessa väliaineessa käytetään nimeä vedenjohtavuus. Harjuissa vedenjohtavuus on hyvä, koska harjujen aines on tasalaatuista eli lajittunutta ja yleensä karkearakeista, jossa rakeiden väliset huokoset ovat suhteellisen suuria. Moreenimailla, 14 joissa esiintyy useita raekokoja eli aines on suhteistunut, rakeiden väliset huokoset ovat pienempiä ja vedenjohtavuus siten huonompi kuin harjuissa. Virtausnopeuden vaihtelu on moreeneissa suuri, koska moreenin rakeisuus vaihtelee alueittain. Pohjavesialueiden virtausnopeuden selvittäminen on olennaista, jotta voidaan arvioida pohjavedessä mahdollisesti kulkeutuvan lika-aineen kulkeutumisnopeus. 3.1.5 Pohjaveden purkautuminen Hydrologisessa kiertokulussa vesi kulkeutuu pohjavesivyöhykkeeseen ja edelleen painovoiman vaikutuksesta purkautumisalueille. Pohjaveden purkautuminen tapahtuu haihtumalla, tihkumalla tai virtaamalla, esimerkiksi lähteistä. Muodostuvan ja purkautuvan pohjaveden määrä on pääosin tasapainossa. Sen sijaan moreenimailla, joissa pohjavesivarastot ovat pieniä, purkautuminen voi ajoittain loppua vähäsateisena aikana, kun uutta pohjavettä ei muodostu riittävästi. Pohjavesi virtaa yleensä kohti pintavesistöjä ja maa-alueiden painanteita. Kalliopohjavesi purkautuu rakojen välityksellä painanteiden maa-ainekseen ja vesistöihin. 3.1.6 Pohjaveden laatu Puhdas luonnollinen pohjavesi on raikasta, hajutonta, mautonta ja väritöntä juomakelpoista vettä. Laadullisesti parhaat pohjavedet sijaitsevat harjualueilla, rantakerrostumissa ja löyhärakenteisissa hiekkaisissa moreenimuodostumissa. Pohjaveden laatuun vaikuttavat monet luonnolliset tekijät ja ihmisen toiminta. Luonnollisia tekijöitä ovat sadeveden laatu, maannos ja maa- ja kallioperän koostumus. Lisäksi rannikoiden läheisyydessä on havaittavissa meriveden vaikutukset. Pohjavesialueilla, joita peittävät tiiviit maakerrokset, kuten savet, pohjavesi on usein hapetonta sekä rauta- ja mangaanipitoista. Syvällä kalliossa sijaitseva pohjavesi on myös usein vähähappista ja sisältää runsaasti kallioperästä liuenneita aineita. Pohjavedeksi imeytyvään sadeveteen liukenee aineita ilmakehästä, maannoksesta ja maa- ja kallioperästä. Maannoksen pinnalla ja maaperässä tapahtuvat kemialliset ja biologiset prosessit muuttavat pohjavedeksi imeytyvän veden laatua (Kuva 2). Maannoksen merkitys korostuu likaantumistapauksissa, sillä se estää tai hidastaa haitta-aineiden imeytymistä maaperään. Maa- ja kallioperän rakenne ja koostumus vaikuttavat veden viipymään maa- ja kallioperässä sekä sen kemiallisten reaktioiden aktiivisuuteen mineraaliaineksen pinnalla. Mitä pidempi on veden viipymä, ja mitä suurempi kemiallis15 ten reaktioiden määrä, sitä enemmän veteen liukenee aineita. Pohjaveden laatuun vaikuttavia ihmistoimintoja ovat mm. maa- ja metsätalous, teollisuus, liikenne, asutus ja maa-ainesten otto. Kuva 2. Esimerkkikuva podsol-maannoksesta ja maannoshorisontin vyöhykkeet. 3.1.7 Pohjaveden laatu eri muodostumatyypeissä Pohjaveden laatu vaihtelee erityyppisissä pohjavesiesiintymissä sekä kaivopaikan maa- ja kallioperän mukaan. Antikliinisen, vettä ympäristöön purkavan esiintymän vesi on hapekasta ja siihen on liuennut vähän suoloja. Rauta ja mangaani saostuvat hapen vaikutuksesta, jolloin niiden pitoisuudet vedessä ovat pieniä. Myös orgaanista ainesta ja typpeä on vähän. Vesi on lievästi hapanta ja pehmeää ja alkaliteettiarvo melko alhainen. Glasifluviaalisissa harjuissa pohjavesi on tyypillisesti hapekasta ja sen ionimäärä, kovuus, mangaani ja rauta-arvot ovat yleensä alhaisia. Myös muissa karkeissa kerrostumissa, kuten paksuissa rantakerrostumissa ja soramoreeneissa, veden laatu on vastaavanlainen. Synkliinisissä muodostumissa, eli vettä ympäristöstään keräävässä muodostumassa, veden happipitoisuus on tavallisesti pieni. Tämän vuoksi rauta, mangaani, sulfaatti ja alumiinipitoisuudet ovat korkeita. Veteen liuenneiden suolojen määrä on suuri, kovuus ja alkaliteetti korkeita ja pH matala. Tällainen veden laatu on tyypillistä savimuodostumissa. Erityisesti Litorinasavimailla arvot ovat korkeita. Bakteeriarvot ovat savimailla myös suurempia kuin muissa muodostumissa. Nitraattiarvot ovat sen sijaan alhaisempia savimailla kuin hiekkaisissa ja soraisissa muodostumissa. Liuenneiden aineiden, sähkönjohtavuuden ja alkaliteetin arvot ovat korkeat kallioperässä, jossa vesi viipyy kauan ja jossa reaktiot mineraaliaineksen kanssa ovat tehokkaita. 16 3.2 Pohjavettä vaarantavat toiminnot 3.2.1 Asutus Haja-asutusalueiden kiinteistökohtainen jätteenkäsittely, huonokuntoisen viemäriverkoston aiheuttamat viemärivuodot, huonokuntoiset maanalaiset ja maanpäälliset öljysäiliöt sekä säiliöiden täytöt ja putkirikot aiheuttavat pohjaveden pilaantumisriskin. Pohjavesialueilla, joille ei ole rakennettu keskitettyä viemäröintiä, puutteellinen kiinteistökohtainen jätevesien käsittely voi aiheuttaa hajuongelmia sekä saastuttaa puhdasvesikaivoja. Vesijohtoverkoston vedenlaatua uhkaavia riskitekijöitä ovat vanhentunut vesijohtoverkosto, putkirikot ja huonokuntoinen venttiilikalusto. Huonokuntoisesta viemäriverkostosta voi päästä haitta-aineita verkoston ulkopuolelle jätevesikaivoista ja -imeyttämöistä, jäteveden käsittelylaitoksista, rikkoutuneesta viemäriverkostosta tai erilaisissa häiriötilanteissa, esimerkiksi jätevedenpumppaamoiden ylivuodoissa ja viemäriverkoston tulvimistapauksissa. Keskeisiä viemäriverkosta leviäviä haitta-aineita ovat orgaaniset aineet, mikrobit ja ravinteet. Kokonaissuolapitoisuuden, sähkönjohtavuuden, kloridin, nitraatin ja fosforin pitoisuuksien kasvu pohjavedessä saattavat ilmentää viemäriverkoston vuotoja. Talousvesiin voi tulla haju ja makuhaittoja, ja lisäksi virusten ja bakteerien leviäminen talousveteen voi aiheuttaa vatsatautiepidemian. Maanpäällisten tai maanalaisten öljysäiliöiden vuotojen tai huolimattoman käsittelyn yhteydessä voi päästä öljyä maaperään. Maanpäällisistä säiliöistä pitkään jatkuvat tippavuodot voivat aiheuttaa öljyn huomattavaa rikastumista maaperään. Maanalaisten polttoainesäiliöiden vuodot voivat pilata pohjavettä laajalti ennen kuin vaurio huomataan. Vuotoja voi tulla öljysäiliöihin, siirtoputkistoon, säilytysastioiden rikkoutuessa tai täyttöjen yhteydessä. Vähäisetkin öljymäärät maaperässä tai pohjavesissä saattavat johtaa vakavaan vedenhankinnan vaikeutumiseen. Öljyn maku tuntuu vedessä jopa 0,001 mg/l:n pitoisuuksina, ja jo 1 mg/l on terveydelle haitallinen. Öljyjen pysyvyysajat maaperässä ovat pitkiä ja niiden koostumus pysyy pohjavedessä muuttumattomana kymmeniä vuosia. Öljy pidättyy vahinkopaikan lähiympäristön maaperään, jossa siitä liukenee vesiin erilaisia hiilivetyjä. Vähitellen öljy saavuttaa pohjavedenpinnan, minkä jälkeen se alkaa liueta pohjaveteen. Maalämpöä hyödyntävät lämpöpumput voivat aiheuttaa pohjavesiriskin. Pohjaveden laatua voivat heikentää porauskaivon kautta pohjaveteen pääsevä pintavesi tai pohjaveteen voi sekoit17 tua huonolaatuista pohjavettä eri maaperäkerroksista. Lämpökaivon poraus voi muuttaa myös pohjaveden virtausolosuhteita. SYKE on julkaissut lämpökaivo-oppaan (Juvonen 2009), jonka tarkoituksena on ehkäistä lämpökaivoihin liittyviä ympäristö- ja toimintaongelmia. Maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen muuttui luvanvaraiseksi 1.5.2011. 3.2.2 Liikenne ja tienpito Liikenteestä ja tienpidosta aiheutuvia pohjavesiriskejä ovat pakokaasupäästöt, vaarallisten aineiden, öljyjen ja kemikaalien kuljetukset ja teiden kunnossapito. Liikenteen pääasiallisia päästöjä ovat rikkidioksidi, typen oksidit, hiilivedyt ja lyijy. Maaperään pääsee myös pieniä määriä kuparia, sinkkiä, rautaa, kadmiumia, kromia, kobolttia, mangaania ja PAH-yhdisteitä. Vaarallisten aineiden kuljetusten yhteydessä haitta-aineita, kuten öljyä, myrkkyjä, palavia nesteitä tai syövyttäviä aineita, voi päästä maaperään onnettomuuksissa, vuodoissa ja ylitäytöissä. Pohjavesiriskin suuruus riippuu maaperään vuotaneen aineen määrästä ja aineen ominaisuuksista, kuten vesiliukoisuudesta ja viskositeetista. Teiden liukkaudentorjuntaan käytetään syksyisin ja keväisin kalsiumkloridia (CaCl2) ja talvella natriumkloridia (NaCl). Kalsiumkloridia käytetään kesällä myös pölynsidontaan hiekkateillä. Tien pientareiden kunnossapidossa käytettävät rikkaruoho- ja vesakontorjunta-aineet lisäävät myös pohjaveden likaantumisriskiä. Liukkaudentorjuntaan käytetyt aineet kulkeutuvat tavallisesti pintavaluntana ja aurauksen seurauksena tienvarsien ojiin, joissa ne kulkeutuvat edelleen vesistöihin tai imeytyvät maaperään. Na+ ja Ca2+ kationit osallistuvat maaperän kationinvaihtoreaktioihin, jolloin ne voivat vaikuttaa maaperän vajovesien laatuun. Luonnontilaisessa maapohjavedessä kloridipitoisuus on matala, 1–2 mg/l. Kloridipitoisuuden kasvu edistää raskasmetallien liukenemista maaperästä ja aiheuttaa metallisten vesijohtojen korroosiota, jonka seurauksena vesijohtoputkista voi liueta rautaa, kuparia ja sinkkiä. 3.2.3 Maa- ja metsätalous Maa- ja metsätalouden toiminnoista riskejä pohjavedelle aiheuttavat rikkakasvien torjunta, lannoitus, muokkaus, hakkuut, ojitus ja energiapuun korjuu. Nämä toiminnot lisäävät ravinteiden, kiintoaineksen, kivennäisaineksen ja humuksen huuhtoutumista maaperään. Pohjavedessä näkyviä vaikutuksia ovat: korkeat orgaanisen aineksen, fosforin, kloridin, nitraatin, kovuuden, sähkönjohtavuuden ja kokonaissuolapitoisuuden arvot. Joskus myös raskasmetallien ja baktee18 rien määrät voivat lisääntyä. Torjunta-aineiden käyttö saattaa aiheuttaa kemikaalien ja niiden hajoamistuotteiden esiintymistä maaperässä ja mahdollisesti myös pohjavedessä. Koneiden käyttö harvennus- ja hakkuutyömailla rikkoo myös maannoskerrosta ja aiheuttaa polttoaine-, voitelu- tai hydrauliikkaöljyn vuotovaaran. Karjataloudessa käytettävät lanta-, virtsa-, lietelanta- ja jätevesisäiliöt sekä suureläinsuojat ovat uhka pohjavedelle. Ravinteet ja ammoniakki, joka käyttäytyy maaperässä samoin kuin typpi, aiheuttavat pohjaveteen laatuongelmia. Metsien kunnostusojitukset lisäävät valuntaa, mikä vähentää muodostuvan pohjaveden määrää. Lisäksi ojitukset lisäävät ravinteiden, humuksen, kiinto- ja kivennäisaineksen huuhtoutumista maaperään. Kunnostusojitusten lisäksi maatalouden kuivatus- ja salaojitukset laskevat pohjaveden pintaa. Pohjaveden pinnan laskun mukana laskee myös hapetus- ja pelkistysolojen rajapinta, mikä lisää orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden huuhtoutumista pohjaveteen. Maaperän muokkauksen yhteydessä rauta- ja alumiiniyhdisteet ja ravinteet kulkeutuvat maanpinnalle, jossa ne muuttuvat happaman sadeveden vaikutuksesta liukoiseen muotoon tai kulkeutuvat pintavalunnan mukana vesistöihin. Muokkaus lisää humuksen, kiintoaineksen ja typen huuhtoutumista ja maaperän happamoitumista. Suoalueilta pohjaveteen imeytyvä vesi toisaalta lisää muodostuvan pohjaveden määrää, mutta myös heikentää sen laatua. Suovesien orgaaninen aines kuluttaa pohjavedestä happea, mikä aiheuttaa mm. raudan ja mangaanin liukenemista veteen. Humuspitoinen vesi sinänsä saattaa aiheuttaa veteen maku- ja teknis-esteettisiä haittoja. Vakava haitta humuksesta syntyy, jos vettä joudutaan jostain syystä klooraamaan, koska silloin voi syntyä mahdollisesti syöpää aiheuttavia klooriyhdisteitä. 3.2.4 Maa-ainesten otto Maa-ainesten otto keskittyy yleensä sora-alueille, jotka ovat myös parhaita pohjavesivarastoja. Maa-ainesten otto ja siihen liittyvä toiminta vaarantaa pohjavesiä monella tavalla, esimerkiksi koneiden ja polttoainesäiliöiden öljyvuodot, maantäyttö ja maannoksen häviäminen muuttavat pohjaveden määrää ja laatua. Maannoksen häviäminen vaikuttaa merkittävästi pohjaveden tilaan. Pohjavesiolosuhteita voivat muuttaa myös kiviaineisten ja turpeen otto (Kylä-Setälä & Assmuth 1996). 19 Normaalioloissa maannoksen biokemiallis-fysikaaliset prosessit neutraloivat pohjavedeksi suotautuvaa vettä, vähentävät haitta-aineiden kulkeutumista pohjaveteen ja tasoittavat pohjaveden pinnan korkeusvaihteluita. Maannoksen poistuessa haitta-aineiden kulkeutuminen pohjaveteen lisääntyy, happamuus kasvaa sekä lämpötilan- ja pohjaveden pinnan korkeusvaihtelut äärevöityvät. Tällöin pohjaveteen liuenneiden aineiden määrä kasvaa, mikä näkyy veden laatuarvoissa. Soranottoalueilla on havaittu pitoisuuksien kasvua seuraavien aineiden kohdalla: nitraatti, sulfaatti, alumiini, magnesium, kalsium ja kloridi. Lisäksi sähkönjohtavuuden ja kovuuden arvot nousevat ja bakteerien esiintyminen lisääntyy (Hatva ym. 1993). Pohjaveden epätavallisen suurten pinnan korkeuden vaihtelujen vuoksi suo- ja pintavesiä voi päästä soranottoalueiden kautta pohjaveteen. Sorakuoppien pohjavesilammet voivat muuttaa myös pohjaveden laatua. Laatuarvoissa nähtäviä muutoksia esiintyy lämpötilassa, veteen liuenneen hapen pitoisuuksissa, happamuudessa ja hiilidioksidipitoisuudessa. Syvien lampien pohjavesiriski on pienempi kuin matalien, koska syvissä lammissa pohjaveden laatu ja lämpötila pysyvät vakaampina. Lisäksi syvät lammet ovat happipitoisia, mikä vähentää veteen liuenneita rauta- ja mangaanipitoisuuksia. Matalat pohjavesilammet ovat veden laadun kannalta hankalampia, koska matalat lammet heinittyvät, ruovikoituvat ja rehevöityvät lisäten orgaanisen aineen pitoisuuksia ja vähentäen lammen happipitoisuutta. Muita pohjaveden likaantumisriskiä lisääviä tekijöitä soranottoalueilla ovat murskausasemat ja soran pesuasemat. Pesulietteissä on erityisesti sulfaattia ja kalsiumia. Huonosti jälkihoidettu tai jälkihoitamaton soranottoalue on riski pohjavedelle. Romut, jätteet, jäteöljyt ja ylijäämämassat aiheuttavat pohjaveden likaantumisriskin. Nämä tekijät voivat lisätä pohjaveden samentumista, happikatoa, orgaanisen aineksen ja nitraattiarvojen kasvua ja bakteerien esiintymistä. 3.2.5 Pohjaveden otto Runsas pohjaveden otto, pitkät kuivuuskaudet tai rakennustoiminta voivat laskea pohjaveden pintaa. Pohjaveden pinta laskee, jos vettä otetaan enemmän kuin sitä muodostuu. Pitkät kuivuuskaudet laskevat pohjaveden pintaa erityisesti pienillä pohjavesimuodostuma-alueilla, koska niissä pohjavesikerros on ohut ja pohjaveden kiertoaika maaperässä lyhyt. Kuivuuskausista ja liiallisesta vedenotosta seuraava pohjaveden pinnankorkeuksien lasku voi muuttaa pohjavesimuodostuman veden virtausolosuhteita siten, että ottamoille ei virtaa vettä tavalliseen ta20 paan. Samalla pohjaveden laatu voi huonontua, kun ottamolle virtaa vettä tavallisen pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolelta. Rakennustoiminnan aikana pohjaveden pintaa lasketaan, jotta rakennettavat alueet pysyvät kuivina. Pohjavedenpinnan laskun seurauksena pohjaveden virtauskuva saattaa muuttua, rakennukset painua, kaivot kuivua ja pohjaveden laatu huonontua. Virtauskuvan muuttuessa pohjavesivarastoon voi virrata sitä ympäröiviltä alueilta haitta-aineita. Lisäksi pohjavesivaraston hapetus-pelkistysoloissa tapahtuvat muutokset lisäävät haitta-aineiden liukenemista pohjaveteen. Pohjaveden pinnan lasku aiheuttaa ongelmia ja kustannuksia vesihuoltolaitoksille, monille teollisuuden aloille ja maataloudelle, jotka joutuvat kamppailemaan vesipulan kanssa. 3.2.6 Yritystoiminta Kaikki yritystoiminta, jossa käsitellään, kuljetetaan, valmistetaan tai varastoidaan ympäristölle vaarallisia tai haitallisia aineita, aiheuttavat vaaraa pohjavedelle. Pilaantumisriskiä aiheuttavia toimintoja ovat mm. huoltoasemat, kaatopaikat, pesulat, romuttamot, sahat ja eri teollisuuden alat. Toimintojen haitta-aineita ovat öljyt, raskasmetallit, kloorifenolit, dioksiinit ja PAH- ja PCB-yhdisteet. Yritystoiminnasta aiheutuvien pohjavesiriskien suuruuteen vaikuttavat maaperä- ja pohjavesiolosuhteet sekä maaperään valuneen aineen ominaisuudet, kuten myrkyllisyys ja vesiliukoisuus. Taulukossa 1 luetellaan joitakin toimintoja, jotka voivat mahdollisesti aiheuttaa maaperän ja pohjaveden pilaantumista. Taulukko 1. Maaperää ja pohjavesiä mahdollisesti pilaavia toimintoja ja niiden haitta-aineita. Toimiala Pilaantumisriskitoiminnot Haitta-aineet Huoltoasemat Jäteöljyjen ja romuakkujen säilytys, säiliöiden täytöt ja vuodot Öljy, bensiini, lyijy Metalliteollisuus (mm, konepajat ja valimot) Päästöt vaihtelevat tuotantosuunnan ja -prosessien mukaan Raskasmetallit, poltto- ja voiteluöljyt, liuottimet Korjaamot ja romuttamot Nesteiden, öljyjen, liuottimien, PAH- ja PCB-yhdisteet, rasmaalien sekä akkuhappojen käsit- kasmetallit, rikki, öljy ja klootely ratut hiilivedyt Puutuoteteollisuus Kemikaalien käsittely kloorifenoli, kupari, kromi, arseeni, halogenoidut hiilivedyt, ja PAH-yhdisteet 21 Toimiala Pilaantumisriskitoiminnot Haitta-aineet Betoni- ja sement- Kaluston huollon ja tuotannon titeolisuus, asfaltti- yhteydessä , öljy-sora- ja murskausasemat Öljy Ampumaradat Ammukset ja hylsyt Lyijy, kupari, sinkki, antimoni ja arseeni Kaatopaikat Suotovedet Typpi, fosfori, metallit, klooratut ja aromaattiset hiilivedyt Energialaitokset Polttoaineiden, tuhkan ja kuonan Öljy, arseeni, vanadiini, sinkki, varastointi kupari, PAH-yhdisteet, fenolit ja syanidit Turkistarhat, taimi- Lanta, rehu, torjunta-aineet ja kauppapuutarhat Hautausmaat Hautaus- ja puutarhatoiminta Nitraatti, typpi ja fosfori Kemian- ja muoviteollisuus Kemikaalit, öljy, halogenoidut liuottimet ja raskasmetallit Tuotantoprosessit ja käsittely Nitraatti, typpi ja fosfori 3.2.7 Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Pilaantuneet maa-alueet ovat alueita, joiden maaperän haitta-ainepitoisuudet ylittävät merkittävästi luontaisen pitoisuuden ja joista voi aiheutua välitöntä tai välillistä vaaraa ympäristölle ja terveydelle. Haitta-aineet voivat säilyä pilaantuneessa maaperässä vielä vuosikymmeniä pilaavan toiminnan lopettamisen jälkeen. Haitta-aineet voivat pilata pohjaveden lopullisesti. Mahdollisesti pilaantunut maa voidaan tunnistaa selvittämällä mitä toimintoja alueella on joskus ollut tai mitä toimintoja alueella on tällä hetkellä. Ympäristöministeriön hallinnoima maaperän tilan MATTI-tietojärjestelmä sisältää tietoja alueista, joilla toiminnanharjoittamisesta on mahdollisesti päässyt haitallisia aineita maaperään tai joilla maaperä on todettu pilaantuneeksi. Järjestelmässä on tietoa myös kiinteistöistä, joita on kunnostettu. Tietojärjestelmän tietoja päivitetään jatkuvasti. Kaikkien tietojärjestelmään merkittyjen kiinteistöjen maaperä ei välttämättä ole pilaantunut tai vaadi kunnostustoimia, vaan ne ovat järjestelmässä sen vuoksi, että niiden alueella harjoitetun toiminnan vaikutuksista kiinteistön maaperään ei ole tietoa tai sitä ei ole selvitetty. 22 3.2.8 Muuntamot Muuntajissa oleva mineraaliöljy aiheuttaa pohjavesiriskin. Öljyvuoto voi tapahtua salamaniskun tai laitteistovian seurauksena. Pitkäaikaisessa vuodossa maaperään pääsee vain osa muuntajan öljystä, koska muuntaja vioittuu öljyn vähentyessä. Muuntamoiden öljymäärät ovat melko pieniä: 50 kVA:n muuntajissa noin 100 kg, 100 kVA:n muuntajissa 125 kg ja 200 kVA:n muuntajissa 190 kg. Ongelmallisimpia ovat kaivojen ja vedenottamoiden vieressä olevat muuntamot. 3.2.9 Pintavesien imeytyminen Pohjavesialueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat joet ja järvet voivat vaikuttaa pohjavesimuodostuman veden laatuun, jos niiden veden pinta on pohjavedenpinnan tason yläpuolella ja jos virtausyhteys pohjavesivarastoon on olemassa. Sisävesien laatu voi heikentyä maatalouden, teollisuuden ja haja-asutusalueiden päästöjen sekä tulvien vuoksi. Jos normaalioloissa pintavesien vedenpinta on pohjavedenpintaa alempana, niin tilanne voi olla toinen tulvatilanteissa, kun jokien ja järvien vedenpinta nousee poikkeuksellisen korkealle. Tällöin pintavettä pääsee sekoittumaan pohjavesivarastoon. Toisaalta taas liiallinen pohjavedenotto voi aiheuttaa pintaveden suotautumista pohjavesimuodostumaan. Suotautuvan pintaveden laadusta ja sen vaikutuksen kestosta sekä pohjavesimuodostuman maaperän laadusta riippuu se, miten merkittävästi pohjaveden laatu voi heikentyä. 3.2.10 Maalämpöjärjestelmät Maa- ja kallioperään varastoitunutta lämpöenergiaa voidaan hyödyntää rakennusten lämmittämisessä ja jäähdyttämisessä. Maalämpöjärjestelmä koostuu lämpöpumpusta, siirtoputkistosta ja keruupiiristä. Energiaa voidaan kerätä maaperän pintaosista noin metrin syvyydelle kaivettavan keruupiirin avulla. Tässä järjestelmässä keruuputkiston pituus on lyhyimmillään noin 500 metriä. Kallioperään varastoituneen lämmön hyödyntäminen edellyttää kaivon poraamista. Yhden rakennuksen energiatarpeen kattamiseksi voidaan joutua poraamaan useita kaivoja. Maalämpöjärjestelmän toiminta perustuu lämmönkeruunesteen kierrättämiseen kierrätysputkistossa ja nesteen sisältämän energian siirtämiseen lämpöpumppuun. 23 21.12.2012 voimaantulleen maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) 126 §:n mukaan maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen ja keruuputkiston asentaminen vaativat toimenpideluvan. Toimenpidelupa tulee jättää kunnan rakennusvalvontaan. Ympäristönsuojelulaissa (527/2014) määritelty pohjaveden pilaamiskieltoa sovelletaan myös maalämpöjärjestelmiä rakennettaessa. Kemikaalilain (744/1989) neljännen luvun 15 §:ssä mainittu kemikaalien käsittelyn huolehtimisvelvollisuuslauseke liittyy maalämpöjärjestelmien lämmönkeruunesteisiin. Kuntien ympäristönsuojelumääräykset ja rakennusjärjestys voivat sisältää määräyksiä tai rajoituksia maalämpöjärjestelmien rakentamiselle. Maalämpöjärjestelmissä pohjavesiriskejä voivat aiheuttaa lämmönkeruunesteiden vuodot, pintavesien pääsy pohjaveteen, orsivesikerroksen puhkeaminen tai lämpökaivojen poraus, mikä voi muuttaa pohjaveden virtausolosuhteita pohjaveden pinnan korkeutta ja pohjaveden laatua. Rakennettaessa maalämpöjärjestelmiä pohjavesialueelle, on selvitettävä vesilain mukaisen luvan tarve ja selvitettävä rakentamisen vaikutukset pohjaveden laatuun ja määrään. Pohjavesialueille rakennettavien energiakaivojen porauksissa tulisi tarkkailla pohjaveden kloridipitoisuuksia ja sähkönjohtavuutta koko porauksen ajan. Näin voidaan välttää kallioperän suolapitoisen veden sekoittuminen hyvälaatuiseen pohjaveteen. Mikäli pohjavesien sekoittumisen vaara havaitaan, on kaivon porareiän keruuputkiston ulkopuolinen osa täytettävä bentoniitillä tai sementillä. Jos porauksen aikana ilmenee talousveden laadun tai määrän muutoksia lähialueen kaivoissa, on poraaminen keskeytettävä ja selvitettävä keinoja haittojen poistamiseksi. Porauksen jälkeen tulisi mitata pohjaveden pinnan taso. Lämmönkeruunesteinä on käytettävä ihmisille ja ympäristölle vaarattomia aineita. Maalämpöjärjestelmiä ei tule rakentaa vedenottamoalueille eikä alueille, joilta pohjaveden virtaus ottamolle kestää alle 60 vrk. Jos tällaista arviota ei ole käytettävissä, voidaan ohjeellisena suoja-alue etäisyytenä pitää 500 metriä vedenottamolta. Myös pilaantuneilla alueilla maalämpöjärjestelmien rakentaminen tulee kieltää. 24 Osa II Suojelusuunnitelmaosa 25 4 PORIN KAUPUNGIN POHJAVESIALUEET Porin kaupungin ja Noormarkun kunnan yhdistyttyä Porin alueella on kokonaan tai osittain yhdeksän pohjavesialuetta, joista seitsemän kuuluu pohjavesialueluokkaan I ja kaksi pohjavesialueluokkaan II. Porin kaupunki ottaa normaali tilanteessa kaiken tarvitsemansa käyttöveden Harjakankaan pohjavesialueella sijaitsevalta tekopohjavesilaitokselta. Tekopohjavesilaitokselta saadaan hyvää talousvettä. Myös Noormarkun käyttövesi tulee nykyisin Harjakankaan pohjavesialueelta. Porin Vedellä on käytössä entisen Noormarkun kunnan alueella sijaitsevat Kankaan ja Harjakankaan pohjavedenottamot varavedenottamoina. Kankaan vedenottamo otettiin käyttöön vuonna 1998. Vedenottamolla on vesioikeuden lupa ottaa vettä 1200 m3/vrk (LSVEO 16.12.1997) (Pitkäranta & Ahomäki 2009). Harjakankaan pohjavesialue sijaitsee osittain Noormarkun ja osittain Ulvilan (entinen Kullaa) alueella. Pohjavesialueen kokonaispintaala on 2,81 km2. ja muodostumisalueen pinta-ala 1,31 km2. Pohjavesialueen kokonaisantoisuudeksi on arvioitu 1000 m3/vrk. Ahlaisten pohjavesialueen pohjavedenottamolla on yksi kuilukaivo. Veden jakelusta ja kaivon ylläpidosta huolehtii Porin Vesi. Tässä suojelusuunnitelmassa käsiteltävät pohjavesialueet Harjakangas, Ulasoori-Vähärauma, Karjaranta ja Ahlainen kuuluvat pohjavesialueluokkaan I. Lampin pohjavesialue kuuluu pohjavesialueluokkaan II. Suojelusuunnitelman pohjavesialueiden kokonaispinta-ala on 16,53 km2. Arvioitu pohjaveden muodostumismäärä pohjavesialueilla on yhteensä 15570 m3/d (Taulukko 2). Taulukko 2. Porin kaupungin pohjavesivarat. Pohjavesialue Kokonaispinta-ala km Ahlainen 2,81 3,40 2,37 Karjaranta UlasooriVähärauma 1,09 Yhteensä 9,67 Harjakangas Lamppi 2 Muodostumisalue km 1,31 1,07 1,32 2 3 Antoisuus m /d 1000 570 1000 3000 10000 3,70 15570 26 4.1 POHJAVESIALUEIDEN GEOLOGIA JA HYDROGEOLOGIA Tässä suunnitelmassa käsiteltävät pohjavesialueet sijaitsevat jäätikköjokien kerrostamilla pitkittäisharjujaksoilla. Harjakankaan sekä Lampin ja Ahlaisten pohjavesialueet kuuluvat harjujaksoon, joka ulottuu Forssasta Huittisten kautta Kokemäelle ja edelleen Kullaalta Ahlaisiin päätyen lopulta mereen. Harjakankaan sekä Lampin ja Ahlaisten pohjavesialueilla tyypillisiä maisemaelementtejä ovat ympäristöään korkeammalle kohoavat moreenimäet ja mäkien väliset soistumat sekä moreenialueisiin rajautuvat ja kallioperän ruhjeisiin muodostuneet jokilaaksot ja vesistöalueet. Karjarannan ja Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueet ovat osa Kokemäen, Harjavallan ja Ulvilan kautta mereen ulottuvaa harjujaksoa. Karjarannan ja Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueilla korkeuserot ovat pieniä ja maanpinta monin paikoin vain noin kolme metriä merenpinnan yläpuolella. Harjujaksojen on tulkittu kerrostuneen kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa harju kerrostui syvään veteen jäätikön alaisessa tunnelissa, jossa voimakkaat sulamisvesivirrat kuljettivat mukanaan hyvin karkeaa ainesta aina lohkareisiin asti. Tunnelivaiheen aikana muodostui lohkareista sekä kivisestä sorasta ja hiekasta hyvin vettä johtava harjuydin. Tunnelin katon romahtamisen jälkeen jäätikön kuljettama materiaali kerrostui leveään jäätikkölahteen syvän veden olosuhteissa. Jäätikkölahtivaiheen aikana harjuytimen päälle ja sivuille kerrostui ajoittain hienoaineskerrostumia ajoittain karkeampaa ainesta. Raekokovaihteluiden on tulkittu tapahtuneen jäätikön sulamisvesivirtausten virtausnopeusvaihteluiden tai kerrostumisen vuodenaikaisvaihtelun seurauksena. Maankohoamisen edetessä korkeimmat alueet kohosivat luotoina merestä noin 7000–7500 vuotta sitten. Rantavoimat kuluttivat harjun korkeimmilta kohdilta hienoaineskerrostumat pois kerrostaen ne uudelleen harjun liepeille. Rantavoimien työn jatkuessa hienoaineskerrostumien päälle kerrostui karkeampaa harjuainesta. Maaperän kerrosjärjestystä on sekoittanut myöhemmin Ulasoori-Vähärauman ja Karjarannan pohjavesialueilla Kokemäenjoen suiston kerrostumat. Vaikka heikosti vettä johtava savi suojaa haitallisten aineiden pääsyä pohjaveteen, harjujen peitteisyys aiheuttaa jonkin verran ongelmia pohjaveden laatuun. Peitteisyydestä johtuen pohjavedessä saattaa olla paikoin vain vähän happea, mikä aiheuttaa raudan ja mangaanin liuke27 nemista pohjaveteen. Matalalla oleva harju kerää myös herkästi vesiä ympäristöstään. Toisaalta savet voivat estää, esimerkiksi rantakerrostumien päälle syntyneiden soiden humuspitoisen veden virtauksen harjuun. Harjujen kerrostumistavan seurauksena maa-aineksessa esiintyy raekokovaihteluita vertikaalisuunnassa, minkä vuoksi eri syvyyksillä pohjaveden laadussa esiintyy luonnollista vaihtelua. 4.2 Harjakankaan pohjavesialue Harjakankaan pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaan varten tärkeäksi luokan I pohjavesialueeksi. Pohjavesialue rajautuu luoteessa Noormarkun Finpyyn pohjavesialueeseen ja kaakossa Ulvilan Paluksen pohjavesialueeseen. Pohjavesialueen pinta-ala on 2,81 km2 ja muodostumisalueen pinta-ala 1,31 km2. Pohjavesialueen arvioitu luontainen antoisuus on 1000 m3/d. Pohjavesialueella on Porin Veden tekopohjavesilaitos, joka on otettu käyttöön vuonna 1977. Länsi-Suomen vesioikeus on vuonna 1978 myöntänyt luvan käyttää Tyvijärveä raakavesilähteenä tekopohjaveden muodostamiseksi Harjakankaan ja Keltakankaan imeytysaltaiden kautta. Nykyisin raakavesilähteenä toimii Tuurujärvi Vesiylioikeuden vuonna 1989 tekemän päätöksen mukaisesti. Harjakankaan pohjavesialueelta on lupa pumpata tekopohjavettä kuukausikeskiarvona 40 000 m3/d. Kaavioissa 1 ja 2 esitetään imeytetyn ja pumpatun veden määriä vuosilta 2012–2013. Vedenottamolla on neljä kuilukaivoa ja 8 siiviläputkikaivoa, joiden kautta Porin kaupungin vesilaitos ottaa kaiken verkostoon pumpattavan talousveden Ahlaisten kylätaajamaa lukuun ottamatta. Tuurujärven ja samassa järvialtaassa olevan Joutsijärven vedenpinnan korkeutta säännöstellään Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1978 annetun päätöksen mukaisesti. Porin vesilaitos on seurannut Joutsi- ja Tuurujärven laatua vuodesta 1982 lähtien. Porin vesi pyrkii pitämään järvien vedenpinnan mahdollisimman korkeana pohjaveden määrällisen ja laadullisen tason säilyttämiseksi. Tekopohjavedeksi imeytetyn veden määrää säännöstellään, jotta pohjaveden pinta harjussa pysyy + 29.00–30.00 metrin välissä. Pohjaveden pinnan ylittäessä 30 metriä voi pohjaveden yläpuolisista maaperäkerrostumista liueta epäpuhtauksia pohjaveteen. Pohjaveden pinnan lasku alle 29 metriin voi vaikuttaa vedenottokaivojen veden määrään ja laatuun. Tekopohjavesilaitoksella ja vedenottamoalueilla on Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1982 antama suoja-aluepäätös. Suoja-alueen kokonaispinta-ala on 881,2 ha, josta vedenottamoalueen 28 pinta-ala on 7,6 ha, lähisuojavyöhykkeen 458,4 ha ja kaukosuojavyöhykkeen 414,2 ha. Suojaalueita koskevat määräykset esitetään liitteessä 14. Harjakankaan tekopohjavesilaitoksen puhdistusprosessi on kaksivaiheinen. Kemiallisessa puhdistuksessa raakavedestä saostetaan orgaaninen kiintoaines polyalumiinikloridin avulla flotaatioselkeytysprosessissa, jonka jälkeen vesi johdetaan jatkuvatoimisten hiekkasuodattimien läpi. Tämän jälkeen vesi johdetaan imeytysaltaiden kautta harjuun. Muodostunut tekopohjavesi pumpataan vedenottamokaivoilta tekopohjavesilaitokselle, jossa se desinfioidaan natriumhypokloriitilla ja jossa sen pH-arvoa säädetään kalkin avulla.’ 2012 Imeytys 2012 Otto 25000 20000 15000 10000 5000 Joulukuu Marraskuu Lokakuu Syyskuu Elokuu Heinäkuu Kesäkuu Toukokuu Huhtikuu Maaliskuu Helmikuu m3/d Tammikuu 0 Kaavio 1. Veden imeytys ja otto kuukausikeskiarvona Harjakankaan tekopohjavesilaitoksella vuonna 2012. 29 2013 Imeytys 2013 Otto Huhtikuu Heinäkuu 25000 20000 15000 10000 5000 Joulukuu Marraskuu Lokakuu Syyskuu Elokuu Kesäkuu Toukokuu Maaliskuu Helmikuu m3/d Tammikuu 0 Kaavio 2. Veden imeytys ja otto kuukausikeskiarvona Harjakankaan tekopohjavesilaitoksella vuonna 2013. 4.2.1 Geologia ja hydrogeologia Pohjavesialueen ympäristön korkeustasot ovat yleisesti tasolla 35–40 m mpy. Harju kohoaa kapea-alaisena noin 125–350 metriä leveänä selänteenä 1–5 metriä ympäristönsä yläpuolelle pohjavesialueen luoteisosassa Harjakankaalla noin 2.5 kilometrin matkalla. Tämän jälkeen harju vajoaa kaakkoa kohti hienoaineskerrostumien alle ja kohoaa uudelleen maanpinnalle Keltakankaalla noin 600 metrin pituudelta. Hienoaineskerrostumien päälle on muodostunut soita, jotka peittävät Harjakankaan ja Keltakankaan välisen alueen jatkuen Keltakankaalta vielä noin kilometrin kaakkoon lähelle pohjavesialueen rajaa, jossa harjuaines vielä kertaalleen kohoaa maanpinnalle. Suot ovat syntyneet toisaalta vesistöjen umpeenkasvun seurauksena toisaalta pohjavesimuodostumasta tihkumalla. Harjakankaan luoteis- ja pohjoispuolella sijaitsevan Kotokorvennevan liejukerrostumat ovat paikoin kahden metrin paksuisia. Kotokorvennevan muinaiseen vesialtaaseen kerrostui myös pohjavesialueen harjun hiekkaa, jonka päälle muodostuivat ajan myötä suon kehitysvaiheiden mukaiset lieju-, savi, ja turvekerrostumat. Keltakangasta ympäröivän alueen eteläpuolella oleva Pitkäsuo on karu rahkasuo, jonka paksuus vaihtelee kahden metrin molemmin puolin. Suo on osin ojitettu. Harjussa on kaksi erillistä haaraa, joista toinen laajempi ulottuu Harjakankaan tienhaarasta Palusjärvelle. Maaperän keskisyvyys on noin 15 metriä. Maaperä on hyvin vettä johtavaa, eikä nykyistä suurempi vedenottomäärä aiheuta merkittävää muutosta pohjaveden pinnan korkeuksissa. Harjun ydinosan aines on hiekkaista soraa ja soraista hiekkaa koko harjumuodostuman 30 alueella. Tekopohjavesilaitoksen ympäristössä pohjavesialueen maaperä on hyvin vettä johtavaa hiekkaista soraa ja soraista hiekkaa 10–22 metrin paksuudelta. Paikoin sora- ja hiekkakerroksiin on sekoittunut hienoainesta. Pohjavesialueen hienoaineskerrostumien paksuus harjun liepeillä on noin 6–8 metriä. Hienoaineskerrostumat jakavat pohjavettä eri vyöhykkeisiin korkeussuunnassa. Rantakerrostumien alla olevat savet ja siltit pidättävät vettä varsinaisesta pohjavesimuodostumasta. Alueen kallioperän topografiassa näkyy jäätikön kulkusuuntaa ilmentävä luode–kaakko suuntautuneisuus. Kallioperä on lähes kokonaan peruskalliota, jonka pääkivilajit ovat granodioriitti, tonaliitti ja kvartsidioriitti. Granodioriitin päämineraalit ovat plagioglaasi, kalimaasälpä ja kvartsi. Muita mineraaleja ovat mm. sarvivälke ja biotiitti. Kvartsidioriitin päämineraalit ovat sarvivälke, biotiitti, kalimaasälpä ja kvartsi. Pohjavesialueen luoteispuolella Finpyyn pohjavesialueella kallioperä ulottuu syvimmillään 13 metriin, ja pohjavesialueen kaakkoispuolella Paluksen pohjavesialueella kallioperä on noin 20 metrin syvyydellä maanpinnasta. Keltakankaan eteläpuolella on kalliopaljastumia, joiden laajuudesta ei ole tietoa. On kuitenkin mahdollista, että kalliokynnykset vaikuttavat osaltaan pohjavesimuodostuman luontaisen pohjaveden virtauskuvaan. Pohjavettä muodostuu harjualueella ja sitä ympäröivillä kallio- ja moreeniselänteillä. Luonnollinen pohjavesi on tasossa + 30 m mpy ja pohjaveden päävirtaussuunta luoteesta kaakkoon. Tyvijärven läheisyydessä harjun pohjavesipinta on Tyvijärven vesipinnan alapuolella. Luontaisen pohjaveden laadussa on isoja vaihteluita eri havaintopisteissä ja eri korkeusvyöhykkeillä erityisesti raudan, mutta myös mangaanin suhteen. Paluksen pohjavesialue voi olla hydraulisessa yhteydessä Harjakankaan pohjavesialueeseen, sillä vedenoton alkaessa Harjakankaalta laski pohjaveden pinta Paluksen vedenottamolla noin puolitoista metriä. 4.2.2 Riskikohteet ja riskien arviointi Asutus Ojala et. al. (2001) selvittivät tutkimuksessaan Porin tekopohjavesilaitoksen raakavesilähteenä käyttämien Tuuru- ja Joutsijärven tilaa ja kuormituslähteitä asutuksen osalta. Tutkimuksen mukaan jätevedet käsitellään rantakiinteistöillä saostuskaivoilla. Asutuksen vesistökuormitusta 31 aiheuttavat jätevesien aiheuttama rehevöityminen, lisääntynyt hapen kulutus ja hygieeniset haitat. Pohjavesialueella viemäriverkoston ulkopuolisilla haja-asutusalueilla jätevedet käsitellään yleensä 2–3 saostuskaivon laskeutuksella tai johdetaan umpisäiliöön. Saostuksen jälkeen jätevedet johdetaan maastoon tai ojiin. Pohjavesialueella ei ole Porin Veden jätevedenpumppaamoita, mutta tekopohjavesilaitoksen luoteispuolella on kiinteistökohtainen paineviemärijärjestelmä, jossa on pienpumppaamo. Pohjavesialueen kaakkoisosassa sijaitsevan kanalan yhteydessä on suoja-altaalla, ylitäytönestimellä ja laponestolaitteella varustettu 1500 litran kevyen polttoöljyn farmarisäiliö. Kiinteistöjen jätevedet ja tarkastamattomat öljysäiliöt aiheuttavat pohjavesiriskin. Saostuskaivojen puhdistusteho ei vastaa talousjätevesien käsittelyn asetuksessa vaadittavaa puhdistustehoa. Toistaiseksi ei ole viitteitä öljyvuodoista, mutta huonokuntoiset maanpäälliset öljysäiliöt sekä säiliöiden täytöt ja putkirikot saattavat aiheuttaa pohjaveden pilaantumisriskin. Liikenne ja tienpito Harjakankaan pohjavesialuetta sivuaa Palus-Harjakangas maantie 2556 hieman yli seitsemän kilometrin matkalla. Tien keskivuorokausiliikenne on 359 ajoneuvoa/vrk ja raskaan liikenteen keskivuorokausiliikenne 13 ajoneuvoa/vrk. Maantiellä ei ole rakennettu pohjavesisuojauksia. Tietä ei ole luokiteltu vaarallisten aineiden kuljetusreitiksi, mutta tiellä kuljetetaan kiinteistöille polttoöljyä. Liukkaudentorjuntaan käytetään suolaa vain poikkeustapauksissa, esimerkiksi alijäähtyneen sateen liukastamille tienpinnoille. Tielinjaus kulkee pääosin pohjavesialueen rajan ulkopuolella tai sen tuntumassa. Pohjavesialueen eteläosassa tie kulkee vajaan kilometrin pohjaveden muodostumisalueella. Etäisyyttä täältä tekopohjavesilaitokselle on noin neljä kilometriä. Tekopohjavesilaitoksen kohdalla tielinjaus on noin puolentoista kilometrin matkalla noin 300 metrin etäisyydellä vedenottamokaivoilta ja imeytysalueilta. Pohjavesialueen harjua reunustavat useita metrejä paksut hienoaineskerrostumat, jotka vähentävät osaltaan tieosuuden aiheuttamaa pohjavesiriskiä. 32 Maa- ja metsätalous Ojala et. al. (2001) selvittivät tutkimuksessaan Porin tekopohjavesilaitoksen raakavesilähteenä käyttämien Tuuru- ja Joutsijärven tilaa ja kuormituslähteitä. Järvien valuma-alueet ovat metsäisiä ja metsätalouden vesistökuormitus merkittävää, erityisesti typen ja kiintoaineksen osalta. Metsätalouden vesistökuormitusta aiheuttavat avohakkuut, metsäojitus, maanmuokkaus ja lannoitus. Maatalouden vesistökuormitusta aiheutuu maitokarjatilojen jätevesistä ja eläinten lannasta. Peltoviljelyn ravinnehuuhtoumat ovat melko vähäisiä. Pohjavesialueella ei ole karjatiloja eikä merkittävää maataloustoimintaa. Maa-ainesten otto Harjakankaan pohjavesialueella ei ole voimassa olevia maa-aineksen ottolupia. Pohjavesialueella on yhteensä 8 maa-ainestenottokuoppaa, joiden pinta-ala on noin 17 hehtaaria, joka on noin 6 % pohjavesialueen kokonaispinta-alasta ja noin 13 % muodostumisalueen pinta-alasta. Kuoppien vallitseva maa-aines on soraa ja keskimääräinen syvyys 3–8 metriä. Kaikki kuopat ovat maisemoituneita. Maa-aineksen otto on monin paikoin ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle, josta ovat osoituksena pohjavesilammet kuudessa maa-aineskuopassa. Kuoppien kunnostustarve on vähäinen, eikä niille ole esitetty toimenpidesuosituksia. (Pitkäranta 2008.) Yritystoiminta Pohjavesialueella ei ole ympäristöluvanvaraisia laitoksia. Pohjavesialueen kaakkoisosassa pohjavesialueen rajalla on pesula, joka ei muodosta merkittävää pohjavesiriskiä. Muuntamot Harjakankaan tekopohjavesilaitoksella sijaitsee kaksi yksityisessä omistuksessa olevaa muuntajaa, joiden teho on 1000 kVA. 33 Muuntamot eivät aiheuta merkittävää pohjavesiriskiä Pintavesien imeytyminen Harjakankaan pohjavesialueen soilta voi imeytyä humuspitoista suovettä harjuun. Pohjavesialueella havaitut veden laadun vaihtelut voivat ilmentää suovesien vaikutusta, mutta myös harjun kerrostumistapaa, jossa hiekka- ja sorakerrostumien päälle on kerrostunut hiljaisen vedenvirtauksen aikana heikommin vettä johtavia hienoaineskerrostumia. Hienoainesvälikerrokset voivat ylläpitää niukkahappista tai hapettomia olosuhteita, jotka edistävät raudan ja mangaanin liukenemista pohjaveteen. Joissakin pohjavesilammissa on havaittu veden sameudessa selviä ajoittaisia muutoksia, mikä voi olla osoitus pintavesien vaikutuksesta. Suovesien sisältämä orgaaninen aines kuluttaa pohjavedestä happea, mikä voi johtaa raudan- ja mangaanin liukenemiseen pohjaveteen. Tyvijärven rantojen liejukerrostumat saattavat ainakin osin estää rantaimeytymisen harjuun, vaikkakin Tyvijärven vedenpinta on joinakin vuodenaikoina pohjaveden pinnan tasoa korkeammalla. 4.3 Ulasoori-Vähärauman pohjavesialue Ulasoori-Vähärauman pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi luokan I pohjavesialueeksi. Sen kokonaispinta-ala on 1,09 km2 ja arvioitu antoisuus 10 000 m3/d. Pohjavesialueella on Länsi-Suomen vesioikeuden päätös pohjaveden suoja-alueesta vuodelta 1970. Sen sisältämät määräykset esitetään liitteessä 15. Pohjavesialuetta käytetään Porin kaupungin vesilaitoksen varavedenottamona. Ottamoa koekäytetään kerran viikossa. Vähäraumalla on yksi siiviläputkikaivo ja kuilukaivo, Ulasoorissa kolme siiviläputkikaivoa. Ottamoilta on lupa pumpata pohjavettä Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1969 antaman päätöksen mukaisesti 10 000 m3/d. Varsinais-Suomen ELY-keskus on määritellyt pohjavesialueen selvitysalueeksi, jonka merkittävimmät pohjaveden laatua uhkaavat toiminnot ovat maatalous sekä teollisuus ja yritystoiminta (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2008). Tavoitteena on pohjavesialueen kemiallisen tilan selvittäminen. 34 4.3.1 Geologia ja hydrogeologia Pohjavesialueella kallioperä on hiekkakiveä, joka on kerrostunut hautavajoamaan ja sijaitsee siten useita kymmeniä metrejä ympäröivää peruskallioaluetta alempana. Pohjavesialue on pinnanmuodoiltaan tasainen, eikä harju erotu omana muodostumanaan hienoaineskerrostumien alta. Usean kymmenen metrin paksuiset hyvin vettä johtavat maaperäkerrostumat sijaitsevat hienoaineskerrostumien alla. Maaperän kerrospaksuuksista tai raekokojakaumasta ei ole tarkkaa tietoa. Pohjavesi on lähellä maanpintaa, mitä ilmentävät myös alueen pohjavesilammet. Pohjaveden pinnan korkeusvaihtelut ovat pieniä, eikä pohjaveden virtaussuunnasta ole tarkkaa kuvaa. Pohjavettä oletetaan muodostuvat pohjavesialuetta laajemmalla alueella. J.P. Kinnusen (2002) mukaan pohjavesialue on hydraulisessa yhteydessä Karjarannan pohjavesialueen kanssa. Pohjavesialueella ei esiinny orsivesiä. 4.3.2 Riskikohteet ja riskien arviointi Asutus Pohjavesialue kuuluu Porin Veden viemäriverkoston toiminta-alueeseen. Länsi-Suomen vesioikeuden suoja-aluepäätös sallii asutuksen sijoittamisen suoja-alueelle sillä edellytyksellä, että jätevedet johdetaan alueelta tiiviissä viemäreissä. Alueella ei ole jätevedenpumppaamoita. Pohjavesialueen kiinteistöistä suurin osa on kaukolämpöverkossa. Pohjavesialueella sijaitsevista öljysäiliöistä tehtiin täydentävä kysely kesällä 2014. Kysely lähetettiin 22 kiinteistöön, joista viideltä ei saatu vastausta. Kyselyyn vastanneiden mukaan kuuden kiinteistönomistajan tontilla on öljysäiliö, joista yksikään ei ole käytössä. Säiliöt on joko täytetty tai täyttö- ja ilmaputket katkaistu. Yhtä kiinteistöä lukuun ottamatta säiliöt ovat vielä paikoillaan. Asutus ei aiheuta merkittävää pohjavesiriskiä. 35 Liikenne ja tienpito Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueen pohjoispuolella kulkee Valtatie 2. Tien keskivuorokausiliikenne on 11 847 ajoneuvoa/vrk ja raskaan liikenteen keskivuorokausiliikenne 943 ajoneuvoa/vrk. Valtatie kuuluu tiehoitoluokkaan 1s, jonka keskimääräinen suolan käyttö 5 tn/km. Tieosuudella kuljetetaan vaarallisia aineita, joista määrällisesti eniten kuljetetaan seuraavia aineita: luokka 2. kaasut, 700–1000 tn/vko; luokka 4.1 helposti syttyvät kiinteät aineet, itsereaktiiviset aineet ja epäherkistetyt kiinteät räjähdysaineet sekä luokan 9 muut vaaralliset aineet ja esineet yli 1000 tn/vko. Palavia nesteitä kuljetetaan 3000–7000 tn/vko. Pohjavesialueen pohjoispuolella kulkee valtatie 2:n tielinjaus. Valtatien eteläpuolelle Korven eritasoliittymään on rakennettu sivuojien suojaus vuosien 1978–1979 välisenä aikana (Liite 18). Suojauksen pituus on 430 metriä ja suojausmenetelmänä 0,5 mm:n muovikelmu + 0,5 metrin savikerros. Suojaukset eivät vastaa nykyistä luiskasuojausohjeistusta. Ulasoorintiellä noin 200 metriä pohjavesialueen pohjoispuolella tapahtui kesällä 2014 vaarallisen aineen onnettomuus säiliöajoneuvoyhdistelmän kaaduttua osittain tielle ja osittain pientareelle. Onnettomuuden seurauksena säiliöajoneuvosta pääsi vuotamaan tuhansia litroja polttoöljyä ja dieseliä. Pilaantunut maaperä kaivettiin pois. Vaarallisten aineiden onnettomuudet aiheuttavat pohjavesialueelle pohjavesiriskin. Maatalous Pohjavesialueella ei ole ympäristöluvanvaraista maataloustoimintaa. Pohjavesialueen maataloustoimintaa selvitettiin puhelinkyselyllä peruslohkonumeroiden perusteella. Pohjavesialueella on kokonaan tai osittain 16 peltolohkoa, joilla on seitsemän eri viljelijää. Peltolohkoilla viljellään pääasiassa viljaa ja osin heinää. Torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä ohjeistetaan maatalouden ympäristötukien kautta. Maatalouskoneiden polttoaineiden varastoja ei ole pohjavesialueella. Maatalouden harjoittaminen pohjavesialueella on pienimuotoista, eikä se aiheuta merkittävää pohjavesiriskiä. 36 Maa-ainesten otto Pohjavesialueella ei ole voimassa oleva ottolupia. Pohjavesialueella on kolme maisemoitunutta maa-ainestenottokuoppaa, joiden pinta-ala on yhteensä noin 4,2 hehtaaria, joka on noin 3,8 % pohjavesialueen kokonaispinta-alasta. Kuoppien keskisyvyys on 3,5 metriä ja vallitseva aines hiekka/savi. Kuoppien kunnostustarve on arvioitu vähäiseksi, eikä kuopille ole annettu toimenpidesuosituksia (Pitkäranta 2008.) Yritystoiminta Pohjavesialueella sijaitsee teollisuuden kunnossapitoalan tarvikemyyntiä, korjaustoimintaa ja varastointia harjoittava yritys sekä Satakunnan ammattikorkeakoulun opetusyksikkö ja asuntola. Pohjavesialueen pohjoispuolella noin 200–400 metrin päässä on betonin valmistusta harjoittava yritys, autokatsastusasema, jätehuoltoyrityksen tiloja, teknisen palvelukeskuksen varikko sekä ammattioppilaitoksen tiloja. Varikolla on puhdistettu öljyhiilivedyillä pilaantunutta maaperää. Alueella on tällä hetkellä maan alla 10 ja 15 kuution polttoöljysäiliöt. Ammattioppilaitoksessa ei varastoida merkittäviä määriä polttoaineita, vaan lähinnä koulutuksessa käytettäviä leikkuuöljyjä. Jätehuoltoyrityksen alueella on siirrettävä polttoainesäiliö. Pohjavesialueen yritystoiminta on pienimuotoista, eikä toiminnoissa käytetä merkittäviä määriä pohjavedelle haitallisia aineita. Pohjavesialueen pohjoispuolen pohjavesivaikutusten selvittäminen edellyttää lisätutkimuksia. Muuntamot Pohjavesialueella sijaitsee seitsemän muuntamoa, joista kolme on Pori Energia Sähköverkot Oy:n omistuksessa ja neljä yksityisessä omistuksessa. Muuntajateho vaihtelee 100–800 kVA:n välillä ja öljymäärä 130–550 kg:n välillä. Vedenottamoa lähin muuntamo on noin 200 metrin päässä. Muuntamot eivät aiheuta merkittävää pohjavesiriskiä. 37 4.4 Karjarannan pohjavesialue Karjarannan pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi luokan I pohjavesialueeksi. Pohjavesialue on pistemäinen, eli alueelle ei ole määritetty erillistä muodostumisaluetta. Alueella on jo toimintansa lopettaneiden Porin Oluttehtaan ja LSO Food Oy:n sekä edelleen toiminnassa olevan Satamaidon osuuskunnan pohjavesikaivot. Pohjavesikaivot eivät ole enää käytössä. Pohjavesialueella on peltoja 34 % pohjavesialueen pinta-alasta. (LounaisSuomen ympäristökeskus 2008). Varsinais-Suomen ELY-keskus on määritellyt pohjavesialueen selvitysalueeksi, jonka merkittävimmät pohjaveden laatua uhkaavat toiminnot ovat asutus, maankäyttö sekä teollisuus ja yritystoiminta (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2008). Tavoitteena on pohjavesialueen kemiallisen tilan selvittäminen. Karjarannan pohjavesialueelta on olemassa Korkeimman hallinto-oikeuden päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta vuodelta 2013. Päätöksessä todetaan, että Karjarannan pohjavesialueen pistemäisyys ei tarkoita sitä, että pohjavesialue rajoittuisi ainoastaan entisen oluttehtaan tai meijerin vedenottokaivojen kohdalle. Edelleen päätöksessä todetaan, että vaikkakaan oluttehtaan ottamo ei ole enää käytössä, ei Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen mukaiselle 2 400 m3/d vedenottomäärälle ole haettu purkua. Lisäksi päätöksessä todetaan, että oluttehtaalle myönnetyn vedenottoluvan mukainen vesimäärä ja alueen aiempi vedenotto osoittavat, että Karjarannan pohjavesimuodostumasta on saatavissa selvästi enemmän vettä, kuin yhdyskuntien vedenhankintaan soveltuvaksi luokiteltavalta pohjavesialueelta edellytetään. 4.4.1 Geologia ja hydrogeologia Pohjavesialueen kallioperä koostuu Satakunnan hiekkakivestä. Mannerjäätikkö kulutti pehmeärakenteista hiekkakiveä siten, että hiekkakivi on noin 20–80 metriä alempana ympäröivään peruskallioon nähden. Hiekkakivialueella ei ole kalliopaljastumia. Hiekkakiven päällä maaaineksen kerrosjärjestyksessä on noin 5-30 metrin paksuudelta pohjamoreenia, jota seuraa hyvin vettä johtavat hiekka- ja sorakerrostumat noin 10 metrin paksuudelta. Hiekka ja sorakerrostumien jälkeen kerrosjärjestystä jatkaa savi noin 6-8 metrin paksuudelta, tosin paikoin savikerrostumien paksuus voi olla useita kymmeniä metrejä. Savea peittää 1-6 metrin paksuinen jokihiekkakerrostuma. Savikerrostumien päällä esiintyy paikoin orsivesiä. 38 4.5 Lampin pohjavesialue Lampin pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaan soveltuvaksi luokan II pohjavesialueeksi. Pohjavesialueen pinta-ala on 3,40 km2 ja muodostumisalueen pinta-ala 1,07 km2. Pohjavesialueella ei ole vedenottamokaivoja, mutta Hooperinkallioiden lounaispuolella on tutkittu kaivopaikka. Lisäksi alueella on useita yksityiskaivoja. Kaivopaikkatutkimuksessa arvioiduksi antoisuudeksi arvioitiin 570 m3/d. Pohjavesialueella on maa-ainestenottoalueita 19,8 % pohjavesialueen pinta-alasta (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2008). Varsinais-Suomen ELY-keskus on määritellyt pohjavesialueen selvitysalueeksi, jonka merkittävimmät pohjaveden laatua uhkaavat toiminnot ovat asutus, maankäyttö ja vanhat sorakuopat (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2008). Tavoitteena on pohjavesialueen kemiallisen tilan selvittäminen. 4.5.1 Geologia ja hydrogeologia Pohjavesialueen itäosassa harju kulkee kallioiden ympäröimänä. Kallioiden lisäksi harjua ympäröivät moreenkerrostumat, jotka ovat koostumukseltaan hiekkamoreenia ja peittävät kalliota 1–4 metrin paksuisena kerroksena. Korkeimmat kohdat ovat noin 25 metriä mpy ja suhteelliset korkeuserot ovat 15–25 metriä. Pohjavesialueen länsiosassa noin kilometrin matkalla harjua reunustavat hienoaineskerrostumat. Harjun maa-aines on hiekkaa ja kivistä tai lohkareista soraa. Pohjaveden päävirtaussuunta on luode. Pohjavesialueen itäosassa pohjaveden pinnan korkeus on yli 20 metriä mpy, kun taas pohjavesialueen länsiosassa pinnan korkeus on hieman yli kolme metriä mpy. Suuri pohjavesigradientti näin lyhyellä matkalla viittaa siihen, että pohjavesialueella on kalliokynnysten erottamia erillisia pohjavesialtaita. Kaivopaikkatutkimuksen yhteydessä tehdyn koepumppauksen aikana pohjaveden laatu oli aluksi hyvä, tosin laatua heikentäviä tekijöitä olivat rauta, alhainen pH-arvo, nitraatti ja veden pehmeys. Pumppauksen edetessä veden laatuhaittoja aiheuttivat humus, alhainen happipitoisuus, melko matala pH-arvo ja mangaani. Sen sijaan nitraattipitoisuudet normalisoituivat. Pohjaveden laatuhaittojen taustalla voi vaikuttaa pieni pohjavesivarasto, kun huomioidaan kallioperän läheisyys ja sen mahdollinen rooli vedenjakajana. 39 4.5.2 Riskikohteet ja riskien arviointi Asutus Lampin pohjavesialueella tehtiin vuonna 2007 kysely kiinteistökohtaisesta jätevesien käsittelystä. Kyselyssä oli mukana 111 kiinteistöä, joista vastanneita oli 100 kiinteistöä. Selvityksen tietojen mukaan jätevedet käsitellään 40 kiinteistön kohdalla 1–3 saostuskaivon laskeutuksella, jonka jälkeen jätevedet johdetaan maastoon tai ojiin. 17 kiinteistöä laskee harmaat vedet maastoon. Pohjavesialueella ei ole jäteveden pumppaamoita, mutta useita kiinteistökohtaisia paineviemärijärjestelmiä, joissa on pienpumppaamo. Lampin jätevesiosuuskunnan linjapumppaamo, johon kootaan useamman kiinteistön jätevedet, sijaitsee pohjavesialueen luoteisosassa pohjaveden muodostumisalueen rajalla. Kiinteistökohtaiset pumppaamot pitää varustaa ylivuotoputkella ja takaiskuventtiilillä. Vuonna 2007 tehdyn kiinteistökohtaisen kyselyn mukaan pohjavesialueella on 14 maanpäällistä ja 14 maanalaista öljysäiliötä. Näistä käytössä on yhdeksän maanalaista ja maanpäällistä öljysäiliötä. Öljysäiliöt ovat tyypiltään teräksisiä tai lujitemuovia (Liite 16). Käytössä olevien maanalaisten säiliöiden tilavuus vaihtelee 3–5 m3 välillä ja maanpäällisten 1,5–3 m3 välillä. Kyselyn mukaan neljä säiliötä on A-luokan säiliöitä. Neljällä maanpäällisellä säiliöllä on rakennettu suojaus. Määräaikaistarkastukset on tehty ajallaan seitsemän säiliön kohdalla. Kiinteistökohtainen jätevedenkäsittely ja öljysäiliöt aiheuttavat pohjavesiriskin talousvesikaivoille. Liikenne ja tienpito Lampin pohjavesialueella kulkee Lamppi-Merikarvia maantie 2680, jonka pituus pohjavesialueella on noin 5,5 km. Tien keskivuorokausiliikenne on 1007 ajoneuvoa/vrk ja raskaan liikenteen keskivuorokausiliikenne 58 ajoneuvoa/vrk. Maantiellä ei ole rakennettu pohjavesisuojauksia. Tietä ei ole luokiteltu vaarallisten aineiden kuljetusreitiksi, mutta tietä pitkin kuljetetaan 40 kiinteistöille polttoöljyä. Maantie kuuluu ns. alempaan tienhoitoluokkaan, jonka liukkaudentorjunnassa ei käytetä suolaa. Tosin hiekoitushiekan seassa saatetaan käyttää jonkin verran suolaa. Tielinja kulkee harjun hyvin vettä johtavien maaperäkerrostumien alueella lukuisten maanottokuoppien halki. Onnettomuustapauksessa haitta-aineet saattavat kulkeutua harjun pohjavesivarastoon. Pohjaveden pilaantumisriskiä lisäävät maanottokuoppien pohjavesilammet. Maa- ja metsätalous Pohjavesialue on pääosin maa- ja metsätalousmaata. Ympäristöluvanvaraisia toimintoja ei ole. Pohjavesialueen maataloustoimintaa selvitettiin puhelinkyselyllä peruslohkonumeroiden perusteella. Pohjavesialueella on kokonaan tai osittain 34 peltolohkoa, joilla on 13 eri viljelijää. Yhtä viljelijää ei tavoitettu. Peltolohkoilla viljellään pääasiassa viljaa ja osin heinää. Yhdellä peltolohkolla on 15–20 hevosta, joiden lantala on tiivispohjainen. Lantaa levitetään pellolle. Torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä ohjeistetaan maatalouden ympäristötukien kautta. Kahden peltolohkon alueella varastoidaan maatalouskoneiden polttoaineita maanpäällisissä suojaamattomissa farmarisäiliöissä. Maatalouden harjoittaminen pohjavesialueella on pienimuotoista, eikä se aiheuta merkittävää pohjavesiriskiä. On kuitenkin huomioitava, että valtioneuvoston antaman asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta, ns. nitraattiasetus (931/2000), koskee myös maatiloja, joilla ei ole ympäristölupaa, tai jotka eivät ole sitoutuneet ympäristötukeen. Maatalouskäytössä olevat maanpäälliset suojaamattomat öljysäiliöt aiheuttavat pohjavesiriskin. Maa-ainesten otto Pohjavesialueella ei ole voimassaolevia maa-aineksen ottolupia. Pohjavesialueella on yhteensä 15 maisemoitunutta maa-ainestenottokuoppaa, joiden pinta-ala on yhteensä noin 13 hehtaaria, joka on noin 3,8 % pohjavesialueen kokonaispinta-alasta ja noin 12 % muodostumisalueen pinta-alasta. Kuoppien keskimääräinen syvyys on 3–4,5 metriä ja vallitseva maa-aines lohkareinen sora. Kymmenessä kuopassa on pohjavesilampi. Kymmenen kuopan kunnostustarve on arvioitu kohtalaisen suureksi, mutta alueella ei ole kuitenkaan välittömiä pohjavesiriskejä. 41 Maa-ainesottokuoppien toimenpidesuosituksia ovat metsänhoidolliset kunnostustoimenpiteet sekä kunnostustoimet erillisen suunnitelman mukaan. (Pitkäranta 2008.) Pohjavesilampien kautta voi päästä haitta-aineita pohjaveteen. Pohjavesialueen kaakkoisosassa on kaksi matalaa ja ruovikoitunutta pohjavesilampea (Liite 6, kuopat 2 ja 3). Kunnostustoimenpiteinä voisivat tulla kyseeseen peittäminen, syventäminen tai lampien yhdistäminen. Kunnostaminen edellyttäisi erillistä kunnostussuunnitelmaa. Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Pohjavesialueen luoteisosassa sijainneen huoltoaseman toiminta loppui vuonna 2003. Huoltoasemakiinteistön maaperätutkimuksissa havaittiin jäämiä öljyhiilivedyistä. Maaperä puhdistettiin maamassanvaihdolla pohjaveden pintaan asti 5,8 metrin syvyyteen. Pilaantuneen maan kaivuun yhteydessä havaittiin vanhan maanalaisen öljysäiliön ympäristössä 2,5 metrin syvyydeltä 4,6 metriin asti öljynsekaista maa-ainesta, jonka öljyhiilipitoisuus oli 22 000 mg/kg 4,6 metrin syvyydessä. Kaivannon pohjalta otetun pohjavesinäytteen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) pitoisuus oli 940 µg/l ja hiilivetyjen kokonaispitoisuus 470 000 µg/l, kun talousveden laatuvaatimusarvo on 100 µg/l. Noin 50 metrin etäisyydellä sijaitsevasta palovesikaivosta mitatut VOC-arvot jäivät alle määritysrajan. Pilaantuneen maamassan kaivantoon asennettiin pohjavesikaivo pohjaveden puhdistusta ja laadun tarkkailua varten. Pilaantuneen alueen laajuudesta ei ole tehty tarkkoja selvityksiä. Pilaantuneen maan kunnostusraportissa todetaan, että kunnostusalueella tarvitaan jatkotoimenpiteitä pohjavesiriskin arvioimiseksi. Huoltamokiinteistöllä sijaitsevan huoltamorakennuksen alla olevaa maaperää ei ole tutkittu. Sen sijaan kiinteistön mittarialueella sijaitsevat neljä öljysäiliötä on tarkastettu 1996. Vuonna 2002 tehdyn esitutkimuksen mukaan säiliö- ja mittarikentän maaperä ei ole pilaantunut. Alueen maaperä on koostumukseltaan hienohiekkaa pohjaveden pintaan asti, joten haittaaineiden leviäminen laajemmalle alueelle pohjaveden mukana on mahdollista. Virtausmallinnuksen mukaan (Kinnunen 2001) pohjavesi virtaa huoltamokiinteistön alueella pääosin lounaaseen pois muodostumisalueelta. Ahlaisten ja Lampin pohjavesialueella sijaitsee kalliokynnys, joten on todennäköistä, että Ahlaisten pohjavedenottamolle ei aiheudu pohjavesiriskiä. Toiminnanharjoittajan esityksen mukaan huoltamokiinteistön lähellä sijaitsevasta palovesikaivosta ja kaivuukuoppaan asennetusta kaivosta otetaan vuosittain vesinäytteet, joiden analyysitulokset 42 toimitetaan Porin kaupungin ympäristövirastoon. Toiminnanharjoittaja ei ole kuitenkaan toimittanut tarkkailutuloksia. Veden laadun tarkkailunäytteen ottaminen on suositeltavaa. Mikäli toiminnanharjoittajaa ei saada ottamaan vesinäytettä, se voidaan ottaa Ely-keskuksen toimesta. Pohjavesialueella toiminut taimitarha lopetti toimintansa vuonna 2013. Taimitarha aloitti toimintansa vuonna 1951, jolloin kasvatettiin metsäpuiden taimia ja vuoden 1990 alussa myös koristepuita ja pensaita. 2000 luvun alusta kasvatettiin jälleen vain metsäpuiden taimia. Aluksi kasvatusmenetelmänä oli paljasjuurituotanto. Tainta kohti paljasjuurituotannossa käytetään neljä kertaa enemmän torjunta-aineita kuin paakkutaimituotannossa, jota käytettiin taimien kasvatuksessa vuodesta 1990 lähtien. Torjunta-aineet ja lannoitteet säilytettiin omissa varastoissaan. Toiminnassa käytettiin vain taimituotantoon hyväksyttyjä lannoitteita ja torjuntaaineita. Torjunta-aineet levitettiin kasvinsuojeluruiskulla ja kastelurampeilla huoneisiin ja lannoitteet kastelurampeilla. Vuosittain torjunta-aineita käytettiin noin 50 kg ja lannoitteita noin 500 kg. Lämmitykseen ja koneisiin käytettyjä polttoöljyjä varastoitiin hyväksytyissä farmarisäiliöissä ja osin maasäiliöissä. Toiminnan loputtua taimitarhan alueelta ei ole viety maaainesta muualle. Taimitarhan toiminnassa ei ollut pohjavesiin tai maaperään liittyviä seurantavelvoitteita, mutta toiminnan aikana maaperästä otettiin kuitenkin kontrollinäytteitä, jotka eivät johtaneet jatkotoimenpiteisiin. Taimitarhan toiminta ei näiden selvitysten perusteella näytä aiheuttavan merkittävää pohjavesiriskiä lukuun ottamatta mahdollisesti maaperässä edelleen olevia öljysäiliöitä. Muuntamot Lampin pohjavesialueella on kuusi Pori Energia Sähköverkot Oy:n muuntamoa, joiden teho vaihtelee 50–350 kVA:n välillä ja öljymäärä 105–205 kg:n välillä. Viisi muuntajista sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella. Muuntajat eivät aiheuta merkittävää pohjavesiriskiä. 43 4.6 Ahlaisten pohjavesialue Ahlaisten pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaan varten tärkeäksi luokan I pohjavesialueeksi. Pohjavesialueen pinta-ala on 2,37 km2 ja muodostumisalueen pinta-ala 1,32 km2. Pohjavesialueen arvioitu antoisuus on 1000 m3/d. Pohjavesialueen länsiosan sorakuopassa on Porin Veden omistama pohjavesilaitos, jossa on yksi kuilukaivo, josta Ahlaisten kylätaajaman asukkaat saavat käyttövetensä. Pohjavesilaitoksen raakaveden pH-arvoa korotetaan ilmastamalla. Laitoksella on desinfiointivalmius. Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1972 myöntämän vedenottoluvan mukaan vettä saa pumpata verkostoon 400 m3/d. Vuonna 2013 vedenottomäärä vaihteli kuukausikeskiarvona 67–107 m3/d välillä koko vuoden vedenottomäärän ollessa 31673 m3 (Kaavio 3). Alueella on myös lukuisa joukko yksityiskaivoja. Varsinais-Suomen ELYkeskus on määritellyt pohjavesialueen selvitysalueeksi, jonka merkittäviä pohjaveden laatua uhkaavia toimintoja ovat asutus, maankäyttö ja maatalous (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2008). Tavoitteena pohjavesialueella on pohjaveden kemiallisen tilan selvittäminen. 2012 2013 140,00 120,00 100,00 80,00 60,00 40,00 20,00 Joulukuu Marraskuu Lokakuu Syyskuu Elokuu Heinäkuu Kesäkuu Toukokuu Huhtikuu Maaliskuu Helmikuu m3/d Tammikuu 0,00 Kaavio 3. Vedenotto kuukausikeskiarvona Ahlaisten pohjavedenottamolla vuosina 2012–2013. 44 4.6.1 Geologia ja hydrogeologia Pohjavesialueelta on valmistunut vuonna 2001 riskikartoitus ja virtausmallinnus (Kinnunen & Pitkäranta 2001). Riskikartoituksessa käytettiin geofysikaalisia mittauksia, joiden avulla tulkittiin maaperän kerrospaksuuksia sekä kallioperän ja pohjaveden korkeustasoja. Virtausmallilla arvioitiin pohjavedenpinnan korkeutta sekä virtaussuuntia ja -nopeuksia. Virtausmallin avulla voidaan simuloida pohjavedenpinnan korkeudessa ja virtaussuunnissa tapahtuvia vaihteluita eri tilanteissa, esimerkiksi vedenottomäärien muuttuessa. Virtausmallin avulla voidaan arvioida myös haitta-aineiden kulkeutumista. Pohjavesialueen kapea-alaista harjumuodostumaa ympäröivät moreenimäet ja kumpumoreenimuodostumat. Harjun liepeet ovat harjun eteläpuolella ja osin pohjoispuolella hienoaineskerrostumien peitossa. Harjuytimen maa-aines on pääosin vettä hyvin läpäisevää ja johtavaa kivistä ja lohkareista soraa, jonka kerrospaksuudet vaihtelevat 3–20 metrin väillä. (Kinnunen & Pitkäranta 2001.) Pohjavesialueen ympärillä on useita avokallioita tai alueita, joilla kallio on lähellä maanpintaa. Kalliokynnykset jakavat pohjavesialueen erillisiin pohjavesialtaisiin. Alueella tehtyjen seismisten luotausten mukaan vedenottamoalueelta itään kallioperän taso laskee noin kymmenestä metristä runsaaseen kahteenkymmeneen metriin noin kilometrin matkalla. Vanhainkodin kohdalla olevan kalliokohouman oletetaan estävän pohjaveden virtauksen vedenottamolle. Uuden hautausmaan länsipuolella sorakuoppien kohdalla oleva kalliokynnys ei estä pohjaveden virtausta vedenottamolle, vaikka pohjavesikerrostuman paksuus on tässä noin 2–3 metriä. Kalliokynnysten lisäksi harjun kulkusuunnassa on useampia kalliopainanteita. (Kinnunen & Pitkäranta 2001.) Virtausmallinnoksen mukaan nykyisillä vedenottomäärillä pohjavesi virtaa kaakosta kohti purkautumisalueita, joita ovat pohjavesialueen etälä- ja lounaispuolella jokiranta ja Rantakaupungin alue ja luoteessa vedenottamoalue. Vedenottamoalueen ja kaivojen K1 ja K2 välillä pohjaveden pinnan korkeuden vaihtelut ovat vain muutamia senttejä, mikä viittaa yhtenäiseen pohjavesialtaaseen. Vedenottamoalueen imeytymisalue laajenee vedenottomäärien muuttuessa nykyistä ottomäärää suuremmaksi. Tällöin pohjaveden virtaussuunnat muuttuvat. Seuraavassa kappaleessa riskikohteita on arvioitu virtausmallin nykyisillä vedenottomäärillä. 45 4.6.2 Riskikohteet ja riskien arviointi Asutus Ahlaisten pohjavesialueella tehtiin vuonna 2008 kysely kiinteistökohtaisesta jätevesien käsittelystä. Kyselyssä oli mukana 178 kiinteistöä, joista vastaukset saatiin 148 kiinteistöltä. Kyselyyn vastanneista kiinteistöistä 14 on käyttämättömiä. Selvityksen mukaan jätevedet käsitellään 17 kiinteistön kohdalla 1–3 saostuskaivon laskeutuksella, jonka jälkeen jätevedet johdetaan avo-ojaan tai maahan. 24 kiinteistöä johtaa jätevedet säiliöön ja 78 kiinteistöä on liittynyt Porin Veden viemäriverkostoon. Pohjavesialueen rajalla länsilounaisosassa on jätevedenpumppaamo. Pohjavesialueella ei ole jäteveden pumppaamoita, mutta useita kiinteistökohtaisia paineviemärijärjestelmiä, joissa on pienpumppaamo. Virtausmallin mukaan (Kinnunen & Pitkäranta 2001) vedenottomäärät vaikuttavat siihen, kuinka laajalta alueelta ja mistä suunnasta pohjavettä virtaa vedenottamolle. Vedenottomäärän lisääminen lisää vedenottamon vaikutusalueella olevien riskikohteiden määrää. Vuonna 2007 tehdyn kiinteistökohtaisen kyselyn mukaan pohjavesialueella on 12 käytössä olevaa maanpäällistä ja kuusi käytössä olevaa maanalaista öljysäiliötä. Kaksi suojattua säiliötä on sisätiloissa. Säiliöt ovat materiaaliltaan terästä tai lujitemuovia. Kyselyn vastausten mukaan A-luokan säiliöitä on kaksi. Seitsemän säiliötä on määräaikaistarkastettu. Puutteellinen kiinteistökohtainen jätevesien käsittely voi aiheuttaa hajuongelmia sekä saastuttaa puhdasvesikaivoja. Öljysäiliöt aiheuttavat pohjavesiriskin. Liikenne ja tienpito Maantie 2680 jatkuu Lampin pohjavesialueelta noin kilometrin matkalla Ahlaisten pohjavesialueelle. Tuon jälkeen tie jatkuu Sandön maantienä 10032. Maantien 13004 liittymään asti vajaan 800 metrin matkalla keskivuorokausiliikenne on 1033 ajoneuvoa/vrk ja raskaan liikenteen keskivuorokausiliikenne 38. Tästä Nahkurinkujan liittymään saakka ajoneuvomäärät ovat 922 46 ja 34 ajoneuvoa/vrk. Pohjavesialueen loppuosuudella keskivuorokausiliikenne on 303 ajoneuvoa/vrk ja raskaan liikenteen keskivuorokausiliikenne 9. Maantiellä ei ole rakennettu pohjavesisuojauksia. Tietä ei ole luokiteltu vaarallisten aineiden kuljetusreitiksi, mutta tiellä kuljetetaan kiinteistöille polttoöljyä. Tieosuuksien tienhoidossa ei käytetä suolaa. Sandön maantie kulkee Ahlaisten vedenottamon välittömässä läheisyydessä. Liikennemäärät ovat tieosuudella pieniä, mutta pohjavesiriski on silti olemassa. Ahlaisten kyläsuunnitelmassa mainitaan, että teiden talvihoito on puutteellista. Maa- ja metsätalous Pohjavesialue on pääosin maa- ja metsätalousmaata. Pohjavesialueella ei ole ympäristöluvanvaraisia toimintoja. Alueella on kolme hevostallia, yksi pohjavesialueen itäosassa ja kaksi alle kilometrin päässä vedenottamolta pohjaveden virtaussuunnassa. Suurimmassa hevostallissa on 4-6 hevospaikkaa. Pohjavesialueen maataloustoimintaa selvitettiin puhelinkyselyllä peruslohkonumeroiden perusteella. Pohjavesialueella on kokonaan tai osittain 28 peltolohkoa, joilla on 12 eri viljelijää. Yhtä viljelijää ei tavoitettu tietojen keräämistä varten. Peltolohkoilla viljellään pääasiassa viljaa. Yhdellä peltolohkolla on kahdeksan lehmää ja seitsemän vasikkaa. Lantalassa on turvealusta ja turvetta lisätään aika ajoin. Lantaa varastoidaan patterissa lantalassa ja joskus pellolla. Torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä ohjeistetaan maatalouden ympäristötukien kautta. Viranomaisten valvontatarkastuksia tehdään säännöllisesti. Kolmen peltolohkon alueella varastoidaan maatalouskoneiden polttoaineita maanpäällisissä suojaamattomissa farmarisäiliöissä. Lannan patterivarastointi pohjavesialueella ja suojaamattomat öljysäiliöt aiheuttavat pohjavesiriskin. Toiminnanharjoittajia tulee muistuttaa, että nitraattiasetus (931/2000), koskee myös maatiloja, joilla ei ole ympäristölupaa, tai jotka eivät ole sitoutuneet ympäristötukeen. Maa-ainesten otto Ahlaisten pohjavesialueella ei ole voimassa olevia maa-ainesten ottolupia. Pohjavesialueella on yhdeksän maisemoitunutta maa-ainestenottokuoppaa, joiden pinta-ala on noin 7,5 hehtaaria, 47 joka on noin 3 % pohjavesialueen kokonaispinta-alasta ja noin 5,6 % muodostumisalueen pinta-alasta. Kuoppien keskimääräinen syvyys on 3–9 metriä ja vallitseva maa-aines kivinen ja lohkareinen sora. Kahdessa kuopassa on pohjavesilampi, joista toinen sijaitsee samassa kuopassa vedenottamon kanssa. Pohjavesialueen itäosassa yhden kuopan kunnostustarve on arvioitu kohtalaisen suureksi, mutta pohjavesialueella ei ole kuitenkaan välittömiä pohjavesiriskejä. Suositeltuja kunnostustoimenpiteitä ovat jätteiden tuonnin kieltäminen. (Pitkäranta 2008.) Muuntamot Pohjavesialueella on yhdeksän Pori Energia Sähköverkot Oy:n omistamaa muuntamoa. Muuntajateho vaihtelee 50–500 kVA:n välillä ja öljymäärä 116–336 kg:n välillä. Muuntajista kahdeksan sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella ja yksi noin 300 sadan metrin päässä vedenottamolta pohjaveden virtaussuunnassa. Muuntamot eivät aiheuta merkittävää pohjavesiriskiä. Kaatopaikka Virtausmalliin perustuvan riskiarvion mukaan nykyisillä vedenottomäärillä Ahlaisten vanha kaatopaikka ei aiheuta välitöntä pohjavesiriskiä. Kaatopaikan vedet kiertävät vedenottamon pohjoispuolelta Ahlaistenjokeen. Hautausmaa Ahlaisten pohjavesialueella sijaitsee kaksi hautausmaata. Uusi hautausmaa sijaitsee kirkon tontilla ja vanha noin kilometrin päässä lännessä. Molemmilla hautausmailla tehdään arkku- ja tuhkahautauksia. Hautauksia on molemmilla hautausmailla noin 13 kpl vuodessa, ja näistä noin 90 % on arkkuhautauksia. Arkut kaivetaan noin 1,5 metrin syvyyteen kiviseen ja karkeaaineksiseen maaperään. Pohjavesi ei ole noussut hautojen kaivaustöissä esiin. Nykyisin käytettyjä torjunta-aineita ovat etikka ja suola, joita on käytetty rikkaruohojen torjunnassa. Aiemmin käytetyistä torjunta-aineista ei ole tietoa. 48 Virtausmallin mukaan vanhan hautausmaan alueelta vedet virtaavat Rantakaupungin purkautumisalueelle. Uuden hautausmaan alueelta pohjavesi virtaa kalliokynnyksen yli kohti vedenottamoa, mutta mallin mukaan osa pohjavedestä virtaa jokeen. Hautausmaan ei oleteta aiheuttavan suurta pohjaveden laaturiskiä. Pintavedet Virtausmallin mukaan nykyisillä vedenottomäärillä pohjavesi virtaa kohti jokea. Joelta virtaa vesiä kohti vedenottamoa, kun vedenottomäärät nousevat 90–120 kuutioon vuorokaudessa. 4.7 Toimenpidesuositukset Toimenpide Toteuttaja Aikataulu 1. Haja-asutusalueiden jäteveden käsittelyä tehostetaan valtioneuvoston asetuksen 209/2011 vaatimusten mukaan 15.3.2016 mennessä. Porin ympäristövirasto ja rakennusvalvonta Jatkuva valvonta 2. Pohjavesialueiden kiinteistöjen omistajille jaetaan päivitetyt ohjeet öljysäiliöiden pohjavesiriskeistä, suojaamisesta, tarkastusvelvollisuudesta ja omistajan vastuusta. Porin ympäristövirasto, Ely-keskus 2016–17 3. Pelastustoimen ja ympäristönsuojeluviranomaisten yhteistyötä tehostetaan (öljysäiliörekisterin kokoaminen ja öljysäiliötarkastusten seuranta). Satakunnan pelastuslaitos, Porin ympäristövirasto, Ely-keskus 2015 Asutus 4. Pohjavesialueet huomioidaan kaikissa rakennushankkeissa. Rakennusvalvonta Aina voimassa 5. Maalämpöjärjestelmiä ei tule rakentaa vedenottamoalueille Järjestelmän rakentaja, eikä alueille, joilta pohjaveden virtaus ottamolle kestää alle 60 rakennusvalvonta vrk. Ohjeellisena suoja-alue etäisyytenä voidaan pitää 500 metriä vedenottamolta. Maalämpöjärjestelmiä rakennettaessa on seurattava pohjaveden pinnan korkeuksia ja veden laatua lähialueiden kaivoista. Laitteistot on varustettava automaattisilla vuodonilmaisimilla. Aina voimassa 6. Pohjavesialueiden yksityiskaivojen omistajille jaetaan ohjeet Porin ympäristövirasto, vedenottokaivojen kunnon ylläpitämisestä. Ely-keskus 2015 49 Liikenne ja tienpito 7. Vt 2 pohjavesisuojausten riittävyys selvitetään UlasooriVähärauman pohjavesialueen pohjoispuolella. Tiehallinto, Porin Vesi, Porin ympäristövirasto, Ely-keskus 2015 8. Harjakankaan pohjavesialueen pohjaveden suojaustarve arvioidaan tekopohjavesilaitoksen ja imeytysaltaiden välisellä tielinjalla. Tiehallinto, Porin Vesi, Porin ympäristövirasto, Ely-keskus 2015 9. Ahlaisten pohjavesialueen maa-aineskuoppiin asennetaan ajokielto- ja maankaatamisen kieltävät kyltit. Porin Vesi, rakennusvalvonta 2015 Porin ympäristövirasto, Ely-keskus 2015 Porin ympäristövirasto Aina voimassa Toiminnanharjoittaja, Elykeskus 2015 Maatalous 10. Pohjavesialueiden maanomistajia tiedotetaan toiminnan mahdollisesti aiheuttamista pohjavesiriskeistä. Maa-ainesten otto 11. Pohjavesialueille ei suositella uusien maanottolupien myöntämistä. Pima-alueet 12. Lampin pohjavesialueen huoltamokiinteistön alueelta otetaan veden laadun tarkkailunäyte. Mikäli toiminnanharjoittaja ei ota näytettä, se otetaan Ely-keskuksen toimesta. Yritystoiminta 13. Pohjavesialueille ei sijoiteta yritystoimintaa, josta voi aiheutua pohjavesiriskiä. Mikäli pohjavesialueilla sijoitetaan uutta yritystoimintaa, selvitetään sijaintipaikan maaperä- ja pohjavesiolosuhteet ja arvioidaan mahdolliset pohjavesiriskit. Kaavoitusosasto, rakennusvalvonta, Porin ympäristövirasto Muuntajat 14. Pohjavesialueiden muuntajien suojaustason riittävyyden arviointi. Pori energia 2015 Seurakunta, Porin Ympäristövirasto, Ely-keskus Tarvittaessa Hautausmaat 15. Hautausmaiden laajennusta suunniteltaessa laaditaan erillinen selvitys pohjavesivaikutuksista. 50 5 ENNALTAEHKÄISEVÄ POHJAVEDEN SUOJELU 5.1 Porin pohjavesialueiden pohjavesiriskien ennaltaehkäisy Ympäristönsuojelulain 202 §:n (527/2014) nojalla kunnanvaltuustolla on mahdollisuus antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä, jotka koskevat muuta kuin ympäristönsuojelulain nojalla luvanvaraista toimintaa. Ympäristönsuojelumääräykset tarjoavat kunnille mahdollisuuden saada oman alueensa ympäristön erityispiirteet huomioiduksi. Lisäksi määräyksillä voidaan tarkentaa ja selventää valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asettamia yleisluontoisia ympäristönsuojelua koskevia velvoitteita. Ympäristönsuojelumääräysten tavoitteena on ehkäistä ympäristön hajapäästöluonteista pilaantumista ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Kuntien ympäristönsuojelumääräykset ovat alemman asteen normeja, jotka voidaan rinnastaa esimerkiksi kunnan rakennusjärjestykseen ja jätehuoltomääräyksiin. Ympäristönsuojelulain 202 § sisältää määräykset toimintojen sijoittamisesta ja alueista, joilla toiminta voi aiheuttaa ympäristön pilaantumisen. Pohjavesialueiden pilaantumisriskin vähentämiseksi määräyksiä voidaan antaa esimerkiksi talousjätevesien käsittelystä, kemikaalien varastoinnista ja jätteiden sijoittamisesta maaperään pohjavesialueilla. Määräysten käyttäminen on kunnissa vapaaehtoista. 5.1.1 Asutus Porin kaupungin ympäristönsuojelumääräykset (1.4.2012) kieltävät talousjätevesien imeyttämisen maahan. Määräykset edellyttävät lisäksi, että talousjätevedet johdetaan jätevesiviemäriin, umpikaivoon tai puhdistettuna tiiviissä putkessa pohjavesialueen ulkopuolelle. Harjakankaan ja Ahlaisten suoja-alueiden lähi- ja kaukosuojavyöhykkeillä jätevesien maahan imeytys on kielletty. Vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla talousjätevesien käsittelyn tulisi olla valtioneuvoston asetuksen (209/2011) mukaisella tasolla vuoden 2016 maaliskuun loppuun mennessä. Porin kaupungin ympäristövirasto priorisoi jätevesiasetuksen jälkivalvonnan pohjavesialueille. 51 Porin kaupungin rakennusjärjestyksessä todetaan, että uusien rakennusten öljysäiliöt on sijoitettava maanpäälle ja varustettava suoja-altaalla tai ympäristönsuojelu-määräysten mukaisella kaksoisvaippasäiliöllä. Porin kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä edellytetään, että kaksoisvaippasäiliöt on varustettava vuodonilmaisujärjestelmällä. Suoja-altaiden osalta ympäristönsuojelumääräyksissä todetaan, että suoja-altaan tilavuuden tulee olla vähintään yhtä suuri kuin säiliön tilavuus ja että säiliöt on varustettava ylitäytön estolaittein. Harjakankaan ja Ahlaisten suoja-alueiden lähi- ja kaukosuojavyöhykkeillä on kielletty maanalaisten öljy- ja kemikaalisäiliöiden säilytys. Kiinteistöillä sijaitsevat polttoneste- ja kemikaalisäiliöt sekä niiden putkistot on poistettava, kun niiden käyttö on lopetettu. Säiliön poiston yhteydessä ne on puhdistettava ja varmistuttava siitä, että öljyä ei ole vuotanut maaperään. Jos vuoto havaitaan, on tehtävä välittömästi ilmoitus pelastus- ja ympäristönsuojeluviranomaisille. Tarvittaessa maaperän tila ja kunnostustarve on arvioitava. Maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen muuttui luvanvaraiseksi 1.5.2011. Pohjavesialueelle ei ole suositeltavaa kaavoittaa rakennuksia, joiden lämmitys perustuu maalämpöön. Porin kaupungin rakennusjärjestyksen mukaan lämpökaivojen tekeminen ja lämmönkeruuputkien asentaminen tärkeällä pohjavesialueella edellyttää toimenpideilmoituksen tekemistä ja toimenpidelupaa. Porin kaupungin ympäristövirasto pyytää lausunnon Varsinais-Suomen ELY-keskukselta jokaisesta rakennettavasta lämpökaivosta. Porin kaupungin ympäristönsuojelumääräykset kieltävät glykolin tai muun myrkylliseksi luokitellun aineen käytön maalämmön lämmönkeruunesteenä pohjavesialueella. Pohjavesialuevaikutusten lisäksi on selvitettävä lämpökaivon rakentamisen mahdolliset vaikutukset talousvesikaivoihin ja kallioporakaivoihin. 5.1.2 Liikenne ja tienpito Ahlaisten pohjavesialueen lähisuojavyöhykkeellä on kielletty vaarallisten aineiden kuljetus ilman erikoislupaa sekä suolan ja muiden kemikaalien käyttö tienhoidossa. Harjakankaan pohjavesialueen lähisuojavyöhykkeelle ei saa rakentaa yleisiä moottoriajoneuvoille tarkoitettuja teitä tai pysäköintialueita. 52 Erityisesti Ahlaisten ja Lampin pohjavesialueiden tieosuuksilla tapahtuvien onnettomuuksien varalle on vaikeaa varautua, koska tielinjaukset kulkevat aivan maanottokuoppien vieressä. Suunnitelma-alueen pohjavesialueilla kulkevien teiden varsilla maaperä on hyvin vettä johtavaa. Onnettomuustilanteessa haitta-aineet voivat levitä nopeasti pohjavesimuodostumaan tienvarsiojia pitkin ja suoraan maa-aineskuopan hyvin vettä johtavien maaperäkerrostumien kautta. Käytännössä onnettomuusvaara ja sitä kautta pohjavesiriski on olemassa jatkuvasti. 5.1.3 Maatalous Harjakankaan lähi- ja kaukosuojavyöhykkeellä ei saa levittää lietelantaa, virtsaa, puhdistamotai sakokaivolietteitä, eläinsuojan pesuvesiä eikä puristenesteitä. Lisäksi pohjavesialueen muodostumisalueelle ei saa levittää kuivalantaa. Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille tulee jättää 100 metrin suojavyöhyke, jota ei lannoiteta kotieläinten lannalla. Uusien eläinsuojien, lantavarastojen, kasvihuoneiden ja taimitarhojen sijoittamista pohjavesialueelle tulee välttää. Pohjavesialueille rakennettavat ja siellä jo olevat eläinsuojat on sijoitettava vettä läpäisemättömälle maaperälle tai rakennettava pohjaltaan täysin vesitiiviiksi. Myös eläinsuojien ja jaloittelualueiden tulee olla tiivistettyjä. Eläinsuojien kuivalanta-, virtsaja lietelantavarastoissa on oltava varastotilaa vähintään 12 kuukauden varastointiaikaa varten. Varastot on rakennettava niin, ettei niistä voi aiheutua pohjaveden pilaantumisvaaraa. 5.1.4 Maa-ainesten otto Porin kaupungin ympäristönsuojelumääräykset kieltävät tilapäisen tai siirrettävän asfalttiaseman tai polttonesteillä toimivan murskausaseman sijoittamisen pohjavesialueille. Porin pohjavesialueille ei tulisi myöntää uusia maa-aineksen ottolupia. Kuoppiin johtavat sisäänajotiet tulisi joko puomittaa tai katkaista, jolloin alueille tuotujen roskien ja romujen määrä mahdollisesti vähentyisi. 5.1.5 Yritystoiminta Pohjavesialueille ei tule sijoittaa uutta pohjavesiriskiä aiheuttavaa toimintaa. Erityisesti kielto koskee Ahlaisten pohjavesialueen lähisuojavyöhykettä ja Harjakankaan sekä UlasooriVähärauman pohjavesialueita. Ulasoori-Vähärauman suoja-aluepäätöksessä kielletään poltto53 nesteen jakeluaseman tai varaston sijoittaminen pohjavesialueelle. Harjakankaan ja Ahlaisten suoja-alueiden lähi- ja kaukosuojavyöhykkeille ei saa rakentaa huoltoasemaa, polttoaineiden jakeluasemaa, autokorjaamoa tai hajottamoa. Alueille ei saa myöskään perustaa öljyjen, fenolien, nestemäisten polttoaineiden, maantiesuolan, eikä muita mahdollisesti pohjaveden laatuun haitallisesti vaikuttavien aineiden varastoa. Jos pohjavesiriskiä aiheuttavaa toimintaa pohjavesialueille sijoitetaan, on huolehdittava siitä, että haitallisten aineiden käsittelyssä, kuljettamisessa, valmistamisessa ja varastoinnissa huomioidaan mahdollinen pohjavesiriski. Pohjaveden pilaantumisvaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittaminen tärkeälle pohjavesialueelle edellyttää ympäristölupaa. Ympäristölupiin tulee sisällyttää velvoite pohjaveden laadun tarkkailusta. Pohjaveden laadun muutoksia tulee tarkkailla riskitoimintojen läheisyydessä, jotta mahdolliset pohjaveden suojelutoimet voidaan aloittaa mahdollisimman nopeasti. Porin kaupungin rakennusjärjestys edellyttää, että pohjaveden pinnantaso ja virtaussuunta selvitetään ennen pohjavesialueille rakentamista. Yrityksillä tulee olla valmiussuunnitelma sekä riittävästi kemikaalien imeytymiseen sopivaa ainetta, poikkeustilanteiden varalle. Porin kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä todetaan, että yritysten kiinteistöjen alueella varastoitavien ja säilytettävien ympäristölle vaarallisten kemikaalien, öljyjen, maalien, torjunta-aineiden ja liuottimien ja rasvojen varastointi on järjestettävä siten, että niiden pääsy maaperään, pohjaveteen tai muuhun ympäristöön on estetty. Ympäristölle vaarallisia aineita käsittelevien yritysten on puhdistettava jätevedet ennen niiden johtamista viemäriin. Olisi suositeltavaa, että yritystoiminnan käytössä olevat öljy- ja kemikaalisäiliöt olisivat pelastustoimen tiedossa. 5.2 Kaavoitus Kaavoituksella voidaan vaikuttaa maankäyttöön määrittämällä alueelle tulevien toimintojen laatu ja määrä sekä antamalla määräyksiä ympäristön hoidosta. Suojelusuunnitelmaa voidaan käyttää apuna kaavoituksessa. Kaavoja uusittaessa ja toimintojen sijoittamista suunniteltaessa on huomioitava seuraavia asioita: pohjavesialueet tulee merkitä kaikkiin kaava-asteisiin, pohjavesialueille ei tule kaavoittaa pohjaveden laatua tai määrää vaarantavia toimintoja, suunnittelun kohteena olevan alueen pohjavesiolosuhteet on tunnettava riittävän hyvin. Pohjavesialueiden rajat tulee esittää kaavamääräyksillä. Kaavoihin tulee liittää määräyksiä, joilla esimerkiksi määrätään rakentamaan kemikaaleille asianmukaiset varastotilat ja velvoitetaan rakentajaa perustamaan rakennuksensa niin, että se ei vaikuta pohjaveden laatuun tai määrään. Kunnan ra54 kennusjärjestyksessä voidaan antaa täsmällisiä ohjeita mm. öljysäiliöiden sijoittamisesta pohjavesialueella. Rakennusjärjestyksellä saadaan suojeluohjeet välittömästi rakentajia sitoviksi. Ympäristöministeriö vahvisti Satakunnan maakuntakaavan 30.11.2011. Maakuntakaavan tavoitteissa vesi- ja maa-ainesvarojen kestävän käytön turvaamiseksi todetaan, että pinta- ja pohjavesien puhtaus pyritään turvaamaan maankäyttöä ohjaamalla. Maakuntakaavassa Vähärauma-Ulasoorin pohjavesialueen itäosa on merkitty palvelujen alueeksi. Suunnittelumääräyksissä velvoitetaan alueen suunnittelussa huomioimaan pohjaveden laadun ja muodostumisen turvaaminen. Harjakankaan pohjavesialueella on MRL 33§:n mukainen rakentamisrajoitus. Ahlaisten pohjavesialueella ja Lampin pohjavesialueen länsiosassa on taajamatoimintojen aluevaraus. Alueet on merkitty myös matkailun kehittämisvyöhykkeiksi. Ahlaisten pohjavesialueella on MRL 33§:n mukainen rakentamisrajoitus. Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueella on voimassa Kantakaupungin yleiskaava 2025. Pohjavesialue on merkitty yleiskaavaan merkinnällä pv/s. Pohjavesialueen pohjois-koillisosassa on teollisuuden aluevaraus. 5.3 Pohjaveden laadun ja määrän valvonta Sosiaali- ja Terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (461/2000) velvoittaa kunnan terveydensuojeluviranomaisen laatimaan yhdessä talousvettä toimittavan laitoksen kanssa laitoskohtaisen valvontatutkimusohjelman, jossa huomioidaan laitoksen ominaispiirteet. Ohjelma sisältää kuvauksen laitoksen toteuttamasta veden laadun säännöllisestä tarkkailusta käsittäen jatkuvan ja jaksottaisen seurannan. Näytteiden määrän minimivaatimuksista ohjeistaa sosiaali- ja terveysministeriö (STM). Laitoksen erityispiirteiden vuoksi voidaan määrittää myös muita aineita kuin lain edellyttämiä laatuvaatimusten ja suositusten mukaisia tekijöitä. Porin Veden vesilaitoksen valvontatutkimusohjelma on valmistunut vuonna 2011. Se yhdistää Porin Veden, entisen Noormarkun kunnan ja Sachtleben Pigments Oy:n aiemmat valvontatutkimusohjelmat. Veden laadun tarkkailussa korostuvia seikkoja ovat Harjakankaan tekopohjavesilaitoksen raakaveden kaliumpermanganaattiluku ja sinilevän kasvuun varautuminen, luonnollisen pohjaveden sekoittuminen tekopohjaveteen ja veden viipymä verkostossa. Porin veden 55 vesijohtoverkosto on jaettu Porin kantakaupungin, Ahlaisten ja Noormarkun verkostoalueisiin, joilla on omat valvonta- ja näytteenottosuunnitelmat (Liitteet 11 ja 12). Porin Vesi tarkkailee raakaveden ja lähtevän veden laatua Harjakankaan tekopohjavesivesilaitoksella ja Ahlaisten ja Noormarkun verkostoalueen vedenottamoilla sekä Lukkarinsannan ja Vähärauman pintavesilaitoksilla. Sachtleben Pigments Oy tarkkailee vedenlaatua omalla pintavesilaitoksellaan. Viranomaisvalvontanäytteiden määrä vaihtelee verkostoalueittain. Kantakaupungin alueella jatkuvan valvonnan näytteitä otetaan 72 kpl/vuosi ja jaksottaisen valvonnan näytteitä 4 kpl/vuosi. Ahlaisten verkostoalueella vastaavat näytemäärät ovat 4 kpl/vuosi ja 1 kpl/vuosi ja Noormarkun verkostoalueella 4 kpl/vuosi ja 1 kpl/vuosi. Pintavesilaitosten raakaveden yleistä laatua tarkkaillaan neljä kertaa vuodessa 11 näytteenottopisteeltä. 5.4 Varautuminen poikkeus- ja häiriötilanteiden varalle Vesilain (587/2011) mukaan kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan. Laki pyrkii turvaamaan vesihuollon toimivuuden siten, että vettä on saatavissa aina laadullisesti ja määrällisesti riittävästi. Tämän vuoksi on tärkeää varautua mahdollisiin veden laadun häiriötilanteisiin varautumissuunnitelmalla. Varautumissuunnitelman avulla voidaan jo etukäteen suunnitella toimenpiteitä todennäköisissä häiriötilanteissa ja pienentää näin häiriöiden vaikutuksia. Suunnitelman sisällössä keskeisiä teemoja ovat todennäköisimpien uhkatekijöiden selvittäminen, häiriötilanteissa toimiminen, tiedottaminen ja vastuunjako. Porin Veden vesilaitoksen valvontatutkimusohjelma sisältää turvallisuussuunnitelman, jossa huomioidaan vedenottamoa ja jakeluverkostoa uhkaavat mahdolliset vaaratekijät. Suunnitelmassa esitetään potentiaaliset vaaratekijät, niiden syyt ja seuraukset sekä toimenpideehdotukset. Valvontatutkimusohjelma sisältää myös toimintaohjeet veden laadun erityistilanteissa. Porin Veden valmiussuunnitelman tavoitteena on vesihuollon toimivuuden turvaaminen kaikissa olosuhteissa. 5.5 Suojelusuunnitelman seuranta Porin kaupungin tulee informoida ja valistaa kuntalaisia ja toiminnanharjoittajia pohjaveden likaantumisriskeistä ja sen suojelusta. Informointi voisi tapahtua, esimerkiksi Porin Veden in56 ternet-sivujen kautta. Suojelusuunnitelman toimenpideohjelman aikataulu ei ole ajallisesti rajoitettu, vaan toimenpiteiden aikataulua voi harkinnan ja käytettävissä olevien resurssien mukaan priorisoida. Porin kaupungin tulisi perustaa seurantaryhmä valvomaan pohjavesialueiden toimenpideohjelman toteutusta. Seurantaryhmässä olisi hyvä olla mukana ainakin vesi- ja viemärilaitoksen edustaja, kunnan ympäristöviranomainen, kunnan terveystarkastaja, pelastustoimen viranomainen, maaseutuasiamies ja ELY-keskuksen edustaja. Toimenpideohjelman toteutumista on seurattava säännöllisesti, esimerkiksi kerran vuodessa. Ohjelmaa voidaan myös tarpeen mukaan päivittää ja täydentää. 57 6 KIRJALLISUUTTA Airix Ympäristö Oy 2011. Porin Vesi. Vesihuollon kehittämissuunnitelma, 29 s. Airix Ympäristö Oy 2011. Porin Vesi. Vesilaitoksen valvontatutkimusohjelma, 20 s. Britschgi, R., Ahonen, I., Lammila, J., Lähteenmäki, P., Sahala, L. ja Vuokko, J. 2003. Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen. Satakunnan loppuraportti. Satakuntaliitto, Sarja A:267, 91 s. Britschgi, R. & J. Gustafsson (toim.). 1996. Suomen luokitellut pohjavesialueet. Suomen ympäristökeskus. Luonto ja luonnonvarat 55, 369 s. Ekholm-Peltonen, M. 2007. Metsänhoidon ohjeistuksen ja tutkimuksen tarpeet pohjavesiasioissa. Pohjavesipäivät 9.5.2007, Lahti. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=68626&lan=fi Finér, L. 2007. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutus pohjaveteen. Pohjavesipäivät 9.5.2007, Lahti. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=68627&lan=fi Gustafsson, J. (toim.) 2003. Teiden liukkaudentorjunnan pohjavesivaikutusten erityisseurantakohteet. Suomen ympäristökeskuksen moniste 289. 94 s. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=10653&lan=fi Gustafsson, J., Kinnunen, T., Kivimäki, A.-L. ja Suomela, T. 2006. Pohjavesien suojelu. Taustaselvitys osa IV vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25. 50 s. http://www.miljo.fi/download.asp?contentid=66114&lan=FI Hatva, T., Hyyppä, J., Ikäheimo, J., Penttinen, H. ja Sandborg, M. 1993 a. Soranoton vaikutus pohjaveteen. Raportti V: Sorantotto ja pohjaveden suojelu. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 15, Sarja B, 120 s. Hatva, T., Hyyppä, J., Ikäheimo, J., Penttinen, H. ja Sandborg, M. 1993 b. Soranoton vaikutus pohjaveteen, Raportti VI: Pohjavesi ja soranotto. Ympäristöministeriö, Kaavoitus- ja rakennusosasto, Tutkimusraportti 1/1993, 58 s. Hatva, T. 2004. Havaintoja pohjavesialueiden sekä tekopohjavesi- ja rantaimeytyslaitosten veden laadusta. Suomen ympäristökeskuksen moniste 255. 134 s. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=15271&lan=fi Heikkinen, P. 2000. Haitta-aineiden sitoutuminen ja kulkeutuminen maaperässä. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 150. 68 s. http://arkisto.gsf.fi/tr/tr150/TR150s1_41.pdf Isomäki, E., Valve, M., Kivimäki, A.-L. & Lahti, K. 2006. Pienten pohjavesilaitosten ylläpito ja valvonta. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas, 133 s. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=62570&lan=FI Joensuu, S. 2007. Metsänhoidon vesiensuojeluohjeet ja pohjavesi. Pohjavesipäivät 9.5.2007, Lahti. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=68652&lan=fi Juvonen, J. (toim.). 2013. Energiakaivo 2013 –maalammön hyödyntäminen pientaloissa. Suomen Ympäristöministeriö. Ympäristöopas 2013. 48 s. Kinnunen, J.P. & Lindfors, I. 2001. Karjarannan pohjavesialueen riskikartoituksen loppuraportti. Osa 1. 57 s. Kinnunen, J.P. 2001. Porin pohjavesialueen riskikartoituksen loppuraportti. Osa 2. Virtausmallinnus. 78 s. Kinnunen, J.P. & Pitkäranta, R. 2001. Ahlaisten pohjavesialueen riskikartoitus ja virtausmalli. 60 s. Korkka-Niemi, K. & Salonen, V.-P. 1996. Maanalaiset vedet – pohjavesigeologian perusteet. Turun yliopiston Täydennyskoulutuskeskus. Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala, 181 s. Korkka-Niemi, Kirsti 2001. Cumulative geological, regional and site-specific factors affecting groundwater quality in domestic wells in Finland. Monographs of the Boreal Environmental Research No. 20. 98 s. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=13365&lan=EN Kubin, E. 1998. Leaching of nitrate nitrogen into the groundwater after clear felling and site preparation. Boreal Environmental Research 3: 3–8. Kuusisto, Erna, Timo, Tarvainen, Pekka, Huhta 2007. Alkuaineiden taustapitoisuudet eri maalajeissa Satakunnan alueella. Geologian tutkimuskeskus, Espoon yksikkö, maaperä ja ympäristö. 22 s. http://arkisto.gtk.fi/s41/1141/S41_1141_2007_11.pdf Kylä-Setälä, A. & Assmuth, T. 1996. Suomen maaperän tila, kuormitus ja suojelu. Suomen ympäristö 10, Ympäristönsuojelu. Suomen ympäristökeskus. 162 s. Lammila, J. & P. Lähteenmäki. 1999. Lounais-Suomen ympäristökeskus. II- ja III-luokan pohjavesialueiden tutkimukset Satakuntaliiton alueella. Poski-projekti.20 s. + liitteet 53. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2001. Porin kaupungin pohjavesialueet. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2008. Ehdotus Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vesienhoidon toimenpideohjelmaksi pohjavesille vuoteen 2015. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2006. Hyvän metsänhoidon suositukset. 59 s. http://www.metsavastaa.net/tiedostot/dokumentit/8730/1_Hyvan%20_metsanhoidon _suositukset.pdf Mälkki, E. 1999. Pohjavesi ja pohjaveden ympäristö. Tammi, Helsinki. Nyroos, Hannele; Marjut, Partanen-Hertell; Kimmo, Silvo; Pauli Kleemola (toim.) 2006. Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomen ympäristö 55. 66 s. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=63332&lan=FI Ojala, E. (toim.). Joutsijärven ja Tuurujärven vesiensuojelusuunnitelma. 42 s. Orvomaa, M. 2008. Pohjavedenottamoiden suoja-alueet. Suomen ympäristö 40 – Ympäristönsuojelu. 89 s. Pitkäranta, R. 2008. Maa-ainesten ottoalueiden nykytila ja kunnostustarve Porin seutukunnassa. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2008. 119 s. Porin pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. 1997. 99 s. Rautavuoma, M., Alapassi, M. & Hatva, T. 1994. Maa-ainesten ottaminen: ohjeita maa-ainesten ottamisen suunnittelua ja jälkihoitoa varten. Ympäristöministeriö, Alueiden käytön osasto, Opas 1/1994, 74 s. Rintala, J., Hyvärinen, V., Illmer, K., Nylander, E., Pulkkinen, P., Rantala, P. ja Siiro, P. 2007. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat osana vesienhoidon järjestämistä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2007. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=226968&lan=fi Rusanen, K., Finér, L. Antikainen, M., Korkka-Niemi, K., Backman, B. & Britschgi, R. 2004. The effect of forest cutting on the quality of groundwater in large aquifers in Finland. Boreal Environmental Research 9: 253 - 261. Satakuntaliitto. 2012. Vahvistettavaksi toimitettu Satakunnan maakuntakaava. http://www.satakuntaliitto.fi/sivu.aspx?taso=2&id=478 Satakunnan pelastuslaitoksen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma. 2006. 14 s. Satakunnan pelastuslaitos. 2008. Toimintaohje maaöljyvahingossa. 18 s. Seppälä, J. & Idman, H. (toim.) 2004. Maaperänsuojelu. Geologian tutkimuskeskuksen jaSuomen ympäristökeskuksen tutkimusseminaari 5.11.2004. Suomen ympäristö 726, ympäristönsuojelu. 161 s. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=26568&lan=fi Servomaa, K. Tuomainen, A. Ahokas, A. Sojakka, P. Breilin, O. ja Kangas, J. 2001. Torjunta-aineiden ja ravinteiden kulkeutuminen kasvihuoneista maaperään ja pohjaveteen. EU-projekti SMT CT96- 59 2048. Suomen ympäristö 516. Pohjois-Savon ympäristökeskus. 77 s. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=24498&lan=FI Silander, J. & Järvinen E. A. 2004 (toim.). Vuosien 2002–2003 poikkeuksellisen kuivuuden vaikutukset. Suomen ympäristö 731. Luonto ja luonnonvarat. 79 s. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=29665&lan=fi Suomela, T. 2003. Vesipuitedirektiivi ja Suomen pohjavedet. Vesitalous 1/2003. ss.16-17. http://www.mvtt.fi/Vesitalous/arkisto/2003/012003/tapasuom.pdf Tidenberg, S., Kosonen, E., ja Gustafsson, J. 2007. Teiden talvikunnossapidon vaikutukset pohjaveteen. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10. 129 s. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=70810&lan=fi Tiehallinto 2004. Pohjaveden suojaus tien kohdalla. 32 s. http://alk.tiehallinto.fi/thohje/pdf/2100028-v04pohjavsuojtienkohd.pd.pdf. Tiehallinto 2007. Turun tiepiiri, pohjavesiaineiston päivitys ja pohjavesisuojausten kuntokartoitus. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 24 s. http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf2/4000585-vpohjavesiraportti_turku.pdf Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 1999. Pohjaveden suojelu erityisesti vedenhankintaa silmällä pitäen. Copy-Set, Helsinki, 134 s. Vesi- ja ympäristöhallitus (1991). Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat. Valvontaohje nro 65. Moniste. 19 s. Vikman, H. & Arosilta, A. 2006. Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen. Maa- ja metsätalousministeriö, Huoltovarmuuskeskus, Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 128, 118 s. Vitikka, K. & Valpasvuo, P. 2005. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset. Kuntaliiton julkaisu, 29 s. http://www.kunnat.net/attachment.asp?path=l;29;145;30546;38442;23951;32242;78269 Vuorimaa, P., M. Kontro, J. Rapala & J. Gustafsson. 2007. Torjunta-aineiden esiintyminen pohjavedessä. Loppuraportti. Suomen ympäristö 42. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöministeriö 2004. Opas vesipuitedirektiivin ja siihen liittyvän kansallisen lainsäädännön edellyttämistä toimenpiteistä Suomen pohjavesiasioissa. Osa I. Yleistä. Moniste. 28 s. Ympäristöministeriö 2007. Polttoneisteiden jakeluasematoimintaa pohjavesialueilla koskeva valvontaohje. 15 s. Ympäristöministeriö 2009. Maa-ainesten kestävä käyttö. Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten. Ympäristönhallintaohjeita 1, 56 s + liiteosa. 60 Liite 1 Pohjaveden suojelua sekä vesihuoltoa ja erityistilanteita koskevia säännöksiä Öljysäiliöt Asetus öljylämmityslaitteistoista 1211/1995 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19951211 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista 344/1983 sekä päätös sen muuttamisesta 1199/1995 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830344 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19951199 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös öljylämmityslaitteistoista 314/1985 sekä päätös sen muuttamisesta 1219/1995 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850314 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19951219 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös palavista nesteistä 313/1985 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850313 Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20091673 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla 415/1998 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980415 Kemikaalit Kemikaalilaki 599/2013 muutossäädöksineen http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20130599 Valtioneuvoston päätös pohjavesien suojelemisesta eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 364/1994 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1994/19940364 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 1022/2006 sekä valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen muuttamisesta 868/2010 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20061022 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100868 Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 2005/390 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050390 Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta 855/2012 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120855 Liikenne ja viestintäministeriön asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 2011/369 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110369 Jäte ja jätevedet Jätelaki 646/2011 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110646 Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 209/2011 http://www.finlex.fi/fi/laki/kokoelma/2011/20110209.pdf Maatalous Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta 931/2000 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000931 Maa- ja metsätalousministeriön päätös eläinjätteen käsittelystä 634/1994 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1994/19940634 Maa-aineistenotto ja maastoliikenne Maa-aineslaki 555/1981 muutossäädöksineen http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1981/19810555 Valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta 926/2005 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050926 Maastoliikennelaki 1710/1995 muutossäädöksineen http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19951710 Vesihuolto ja vesien hoito Vesilaki 587/2011 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587 Laki vesihuoltolain muuttamisesta 681/2014 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140681 Laki vesienhoidon järjestämisestä 1299/2004 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20041299 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061040 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (869/2010) http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100869 Talousvesi Sosiaali- ja Terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/2000 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000461 Sosiaali- ja Terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 401/2001 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010401 Ympäristön- ja terveydensuojelu Ympäristönsuojelulaki 527/2014 ympäristönsuojeluasetus 713/2014 http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2014/20140527 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140713 Kuntien/kaupunkien ympäristönsuojelumääräykset YSL 202 § http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2014/20140527 Terveydensuojelulaki 763/1994 ja terveydensuojeluasetus 1280/1994 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940763 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19941280 Maankäyttö Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 muutossäädöksineen http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132 Vesihuollon erityistilanteet Valmiuslaki 1552/2011 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20111552 Pelastuslaki 379/2011 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110379 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Liite 10 Liite 11 Liite 12 Valvonta- ja näytteenottosuunnitelma: Kantakaupungin verkostoalue Määritettävät parametrit käyttötarkkailussa ja viranomaisvalvonnassa. Käyttötarkkailu Jatkuva valvonta Jaksottainen valvonta Lämpötila Väri Sameus Sähkönjohtavuus pH Kokonaiskovuus Alkaliniteetti O2 COD Mn - O tai KMnO4 Rauta Mangaani Alumiini Cl2 Kokonaispesäkeluku Haju Sameus Maku Väri pH Sähkönjohtokyky Rauta Mangaani Ammonium Escherichia coli Koliformiset bakteerit Clostridium perfringens Alumiini Nitriitti Heterotrofinen pesäkeluku 22 C Enterokokit Arseeni Kadmium Kromi Kupari Fluoridi Lyijy Elohopea Nikkeli Ammoniumtyppi Nitraatti Nitraattityppi Nitriitti Nitriittityppi Kloridi Sulfaatti Natrium Hapettuvuus TOC Antimoni Bentseeni Bentso(a)pyreeni Boori Bromaatti Syanidit Seleeni 1,2-dikloorietaani Tetra- ja trikloorieteeni yht. PAH-yhdisteet Kloorifenolit yhteensä Trihalometaanit Vinyylikloridi ° Lukkarinsannan pintavesilaitoksen viranomaisvalvonnassa noudatetaan seuraavia periaatteita: Jatkuva valvonta: - jos vesilaitos otetaan käyttöön, otetaan lähtevästä vedestä ennen veden pumppaamista verkostoon näyte, josta määritetään jatkuvan valvonnan mukaiset parametrit. - jos käyttöönotto joudutaan tekemään hätäisesti, otetaan näytteet välittömästi käyttöönoton yhteydessä - pidempiaikaisessa käytössä sovitaan terveysviranomaisen kanssa Harjakankaan tekopohjavesilaitoksen jatkuvan valvonnan näytteenottosuunnitelman soveltamisesta Lukkarinsannan pintavesilaitokselle Jaksottainen valvonta: - jaksottainen näyte otetaan 1 kerran vuodessa laitoksen koekäytön yhteydessä, näytteestä määritetään jatkuvan ja jaksottaisen valvonnan mukaiset parametrit. Vähärauman ja Noormarkun Harjakankaan pohjavedenottamoiden viranomaisvalvonnassa noudatetaan seuraavia periaatteita: Jatkuva valvonta: - jos vedenottamo otetaan käyttöön, otetaan lähtevästä vedestä ennen veden pumppaamista verkostoon näyte, josta määritetään jatkuvan valvonnan mukaiset parametrit. - jos käyttöönotto joudutaan tekemään hätäisesti, otetaan näytteet välittömästi käyttöönoton yhteydessä - pidempiaikaisessa käytössä sovitaan terveysviranomaisen kanssa Ahlaisten vedenottamon jatkuvan valvonnan näytteenottosuunnitelman soveltamisesta Vähärauman ja Noormarkun Harjakankaan vedenottamoille Jaksottainen valvonta: - jaksottainen näyte otetaan 1 kerran vuodessa laitoksen koekäytön yhteydessä, näytteestä määritetään jatkuvan ja jaksottaisen valvonnan mukaiset parametrit. Liite 13 Valvonta- ja näytteenottosuunnitelma: Ahlaisten ja Noormarkun verkostoalueet Määritettävät parametrit käyttötarkkailussa ja viranomaisvalvonnassa. Käyttötarkkailu Jatkuva valvonta Jaksottainen valvonta Lämpötila Väri Sameus Sähkönjohtavuus pH Kokonaiskovuus Alkaliniteetti O2 COD Mn - O tai KMnO4 Rauta Mangaani Kokonaispesäkeluku Haju Sameus Maku Väri pH Sähkönjohtokyky Rauta Mangaani Ammonium Escherichia coli Koliformiset bakteerit Clostridium perfringens Alumiini Nitriitti Heterotrofinen pesäkeluku 22 C Enterokokit Arseeni Kadmium Kromi Kupari Fluoridi Lyijy Elohopea Nikkeli Ammoniumtyppi Nitraatti Nitraattityppi Nitriitti Nitriittityppi Alumiini Kloridi Sulfaatti Natrium Hapettuvuus TOC Antimoni Bentseeni Bentso(a)pyreeni Boori Bromaatti Syanidit Seleeni 1,2-dikloorietaani Tetra- ja trikloorieteeni yht. PAH-yhdisteet Kloorifenolit yhteensä Pestisidit Bromaatti Trihalometaanit Vinyylikloridi Raakaveden käyttötarkkailu: pH Sähkönjohtavuus Happi Ammonium Nitraatti ° Liite 14 Käyttötarkkailun vedenlaatutietoja 2011–2013 Harjakankaan tekopohjavesilaitoksen käyttötarkkailu Veden laatu 2011 Analyysi Yksikkö Käsitelty vesi Ka Vesijohtovesi Suurin arvo Ka Kokonaispesäkeluku kpl/ml STM suositus Suurin arvo 0,7 8 Ei muutoksia Permanganaattiluku KMnO4mg/l 4,5 8,1 4,6 7,6 20 CODmn mg/l 1,1 3,5 1,2 1,9 5 8,1 8,9 8,4 9 6,5 -9,5 176 221 179 217 2500 0,062 0,55 0,06 0,5 1,0 NTU 5 pH Sähkönjohtavuus µS/cm Sameus FTU Väri Pt mg/l <2,5 2,5 <2,5 5 Kokonaiskovuus mmol/l 0,64 0,82 0,67 0,89 Alkaliteetti mval/l 0,81 1,15 0,84 1,1 Rauta mg/l <0,032 0,21 0,045 0,21 0,2 Mangaani mg/l <0,022 0,040 <0,022 0,050 0,05 Alumiini mg/l <0,016 0,06 Vapaa kloori mg/l 0,34 0,46 Happi mg/l 8,3 12,4 Lämpötila °C 9,6 19,1 0,2 11,6 19,7 Veden laatu 2012 Analyysi Yksikkö Käsitelty vesi Ka Vesijohtovesi Suurin arvo Ka Kokonaispesäkeluku kpl/ml STM suositus Suurin arvo <1 7 Ei muutoksia Permanganaattiluku KMnO4mg/l 4,7 9 4,9 7,1 20 CODmn mg/l 1,2 2,3 1,2 1,8 5 8,2 9,3 8,5 9,1 6,5 -9,5 177 223 181 202 2500 pH Sähkönjohtavuus µS/cm Sameus FTU 0,069 0,24 0,076 0,61 1,0 NTU Väri Pt mg/l 2,6 7,5 2,6 5 5 Kokonaiskovuus mmol/l 0,63 0,82 0,65 0,89 Alkaliteetti mval/l 0,76 1,14 0,78 0,95 Rauta mg/l 0,03 0,12 0,05 0,24 0,2 Mangaani mg/l 0,02 0,05 0,02 0,04 0,05 Analyysi Yksikkö Käsitelty vesi Vesijohtovesi Alumiini mg/l 0,01 0,04 Vapaa kloori mg/l 0,42 0,53 Happi mg/l 6 11,4 Lämpötila °C 8,9 17,2 STM suositus 0,2 11,8 17,4 Veden laatu 2013 Analyysi Yksikkö Käsitelty vesi Ka Vesijohtovesi Suurin arvo Ka Kokonaispesäkeluku kpl/ml STM suositus Suurin arvo 0,65 16 Ei muutoksia Permanganaattiluku KMnO4mg/l 4,9 8,2 5,5 11,9 20 CODmn mg/l 1,2 2,1 1,4 3 5 8,1 9 8,5 9,1 6,5 -9,5 Sähkönjohtavuus µS/cm 166 189 169 199 2500 Sameus FTU 0,15 0,39 0,21 2,23 1,0 NTU Väri Pt mg/l 2,5 5 2,8 20 5 Kokonaiskovuus mmol/l 0,63 0,83 0,64 0,79 Alkaliteetti mval/l 0,71 1,08 0,74 0,93 Rauta mg/l 0,03 0,11 0,08 0,57 0,2 Mangaani mg/l <0,02 0,01 0,02 0,06 0,05 Alumiini mg/l 0,01 0,04 Vapaa kloori mg/l 0,34 0,44 Happi mg/l 7,7 10,8 Lämpötila °C 8,7 18,3 pH 0,2 10,5 18,3 Ahlaisten pohjavedenottamon ja Ahlaisten verkoston käyttötarkkailu Veden laatu 2011 Analyysi Yksikkö Käsitelty vesi Ka Vesijohtovesi Suurin arvo Ka STM suositus Suurin arvo Kokonaispesäkeluku kpl/ml 0,2 3 1,3 15 Ei muutoksia Permanganaattiluku KMnO4mg/l 3,3 4,9 3,3 4,2 20 CODmn mg/l 0,8 1,2 0,8 1,1 5 7,5 7,7 7,5 7,6 6,5 -9,5 pH Sähkönjohtavuus µS/cm 346 367 353 367 2500 Sameus FTU 0,45 3,59 0,42 2,85 1,0 NTU Väri Pt mg/l <3,1 10 <3 7,5 5 Kokonaiskovuus mmol/l 1,1 1,3 1,1 1,4 Alkaliteetti mval/l 0,89 1,04 0,88 0,97 Rauta mg/l 0,1 0,4 0,9 0,2 0,2 Mangaani mg/l <0,026 0,1 <0,023 0,06 0,05 Kupari mg/l 0,14 0,15 0,2 Lämpötila °C 9,3 16,2 Veden laatu 2012 Analyysi Yksikkö Käsitelty vesi Ka Vesijohtovesi Suurin arvo Ka STM suositus Suurin arvo Kokonaispesäkeluku kpl/ml 1,9 55 <1 3 Ei muutoksia Permanganaattiluku KMnO4mg/l 4,1 7,3 3,9 5,9 20 CODmn mg/l 1,1 1,8 1 1,5 5 7,5 7,7 7,5 7,7 6,5 -9,5 pH Sähkönjohtavuus µS/cm 351 361 350 362 2500 Sameus FTU 0,48 6,87 0,57 6,8 1,0 NTU Väri Pt mg/l 3,8 17,5 3,9 17,5 5 Kokonaiskovuus mmol/l 1,1 1,2 1,1 1,2 Alkaliteetti mval/l 0,83 0,89 0,83 0,89 Rauta mg/l 0,098 0,55 0,1 0,56 0,2 Mangaani mg/l 0,02 0,04 0,02 0,04 0,05 Lämpötila °C 9,8 13,7 11,3 15,5 Veden laatu 2013 Analyysi Yksikkö Käsitelty vesi Ka Vesijohtovesi Suurin arvo Ka STM suositus Suurin arvo Kokonaispesäkeluku kpl/ml 1,2 15 <1 1 Ei muutoksia Permanganaattiluku KMnO4mg/l 3,7 5,9 3,9 5,5 20 CODmn mg/l 0,9 1,5 1 1,4 5 7,5 7,7 7,5 7,6 6,5 -9,5 pH Sähkönjohtavuus µS/cm 318 348 319 353 2500 Sameus FTU 0,34 1,85 0,49 2,3 1,0 NTU Väri Pt mg/l 3 5 3,3 10 5 Kokonaiskovuus mmol/l 1,1 1,2 1,1 1,1 Alkaliteetti mval/l 0,88 0,93 0,88 0,95 Rauta mg/l 0,08 0,23 0,11 0,47 0,2 Mangaani mg/l 0,02 0,03 0,02 0,04 0,05 Kupari mg/l 0,16 0,19 0,2 Lämpötila °C 8,9 15,3 9,6 16,8 Noormarkun verkoston käyttötarkkailu 2011 Veden laatu 2011 Analyysi Yksikkö Käsitelty vesi Ka Vesijohtovesi Suurin arvo Ka STM suositus Suurin arvo Kokonaispesäkeluku kpl/ml 0,2 4 0,2 3 Ei muutoksia Permanganaattiluku KMnO4mg/l 2,9 4,7 2,8 4 20 CODmn mg/l 0,7 1,2 0,7 1 5 8 8,4 8,1 9,3 6,5 -9,5 pH Sähkönjohtavuus µS/cm 369 379 366 376 2500 Sameus FTU 0,02 0,08 0,02 0,05 1,0 NTU Väri Pt mg/l 2,5 2,5 2,5 2,5 5 Kokonaiskovuus mmol/l 0,8 0,9 1,0 0,8 Alkaliteetti mval/l 2,1 2,28 2,2 2,27 Rauta mg/l <0,015 0,1 <0,012 0,1 0,2 Mangaani mg/l <0,02 <0,02 <0,02 <0,02 0,05 Kupari mg/l 2,2 2,15 0,2 Lämpötila °C 7,9 8,6 Veden laatu 2012 Analyysi Yksikkö Ka Kokonaispesäkeluku kpl/ml Suurin arvo <1 1 Permanganaattiluku KMnO4mg/l 4 7,5 CODmn mg/l 1 1,9 8,3 8,8 pH Sähkönjohtavuus µS/cm 259 377 Sameus FTU 0,06 0,39 Väri Pt mg/l 2,5 2,5 Kokonaiskovuus mmol/l 0,7 0,78 Alkaliteetti mval/l 1,4 2,25 Rauta mg/l <0,02 0,08 Mangaani mg/l <0,02 0,03 Lämpötila °C 9,9 16 Veden laatu 2013 Analyysi Yksikkö Vesijohtovesi Ka Kokonaispesäkeluku kpl/ml Suurin arvo 0,14 3 Permanganaattiluku KMnO4mg/l 5,1 8,2 CODmn mg/l 1,3 2,1 8,3 8,8 pH Sähkönjohtavuus µS/cm 188 374 Sameus FTU 0,14 0,55 Väri Pt mg/l 2,5 2,5 Kokonaiskovuus mmol/l 0,66 0,79 Alkaliteetti mval/l 0,9 2,36 Rauta mg/l 0,03 0,09 Mangaani mg/l <0,02 0,04 Lämpötila °C 9,3 18,1 Liite 15 Harjakankaan pohjavesialueen suoja-aluemääräykset KAUKOSUOJAVYÖHYKE a) Alueella ei saa aloittaa hiekan, soran, eikä muun maa-aineksen ottoa tai maaleikkausta korkeuden N43 + 31,00 m alapuolelle. Kielto ei koske rakennusten perustamista, eikä perustusten kuivattamista tai kaivon rakentamista varten tarvittavia kaivutöitä. Töiden yhteydessä on noudatettava erityistä huolellisuutta öljyjen ja muiden pohjaveden laadulle haitallisten aineiden maahan joutumisen estämiseksi. b) Soranottoon ja -kuljetukseen tarvittavan kaluston huoltotyöt on tehtävä sora-alueiden ulkopuolella. c) Alueelle ei saa rakentaa huolto-asemaa, polttoaineiden jakeluasemaa, autokorjaamoa tai hajottamoa, öljysora- tai asfalttiasemaa, eikä vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä annetussa asetuksessa mainittuja tehtaita tai varastoja. d) Alueelle ei saa rakentaa jäteveden puhdistamoa, eikä perustaa kaatopaikkaa tai hautausmaata. Alueella ei saa suorittaa jäteveden sadetusta tai maahanimeytystä, eikä puhdistamolietteen levitystä. Imeytyskielto ei koske ennen tämän päätöksen antamista rakennettuja jätevesijärjestelyjä. e) Alueelle ei saa perustaa öljyjen, fenolien, nestemäisten polttoaineiden, maantiesuolan, eikä muun pohjaveden laadulle haitallisten aineen varastoa lukuun ottamatta pohjaveden suojalaittein varustettuja tilakohtaisia varastoja. f) Alueella ei saa varastoida väkilannoitteita, kasvinsuojeluaineita, eikä tuhoeläinmyrkkyjä ilman että niiden pääsy maaperään on estetty. g) Alueella ei saa käyttää lietelantaa, väkilannoitteita, kasvinsuojeluaineita, eikä tuhoeläinmyrkkyjä niin runsaasti tai sillä tavalla, että niitä pääsee pohjaveteen tai Tyvijärveen. Kielto ei estä tavanomaista peltojen ja metsien lannoittamista. Mikäli edellä tarkoitettujen aineiden käytön rajoittamisesta ei päästä yksimielisyyteen, on aineiden käytössä noudatettava vesihallituksen ohjeita, kunnes vesioikeus hakemuksesta mahdollisesti toisin määrää. h) Alueelle rakennettavat lämmitysöljy- ja polttoainesäiliöt sekä niiden johdot on sijoitettava joko rakennuksen sisään tai maan päälle ja ne on varustettava valuma-altaalla, joka tilavuudeltaan vastaa polttoainesäiliön suurinta tilavuutta. Öljykuljetuksissa on noudatettava erityistä huolellisuutta. i) Alueelle rakennettavista asuinrakennuksista tulevat wc-jätevedet sekä rakennettavista karja, teollisuus- ja varastorakennuksista tulevat jätevedet on kuljetettava tai johdettava tiiviissä viemärissä suoja-alueen ulkopuolelle. Mainitut rakennukset on varustettava tarpeellisilla suojarakenteilla, jotka estävät haitallisten aineiden pääsyn maaperään. LÄHISUOJAVYÖHYKE j) Alueella on voimassa edellä kohdissa b) – i) olevat määräykset. k) Alueella ei saa ulottaa hiekan, soran, eikä muun maa-aineksen ottoa tai maaleikkauksia korkeuden N43 + 32,00 m alapuolelle. Kielto ei koske rakennusten perustamista, eikä perustusten kuivattamista tai kaivon rakentamista varten tarvittavia kaivutöitä. Töiden yhteydessä on noudatettava erityistä huolellisuutta öljyjen ja muiden pohjavedenlaadulle haitallisten aineiden maahan joutumisen estämiseksi. l) Alueella ei saa rakentaa moottoriajoneuvoille tarkoitettuja yleisiä teitä, eikä pysäköintialueita. m) Noormarkun kunnan Harjakankaan kylässä tilalla Harjula RN:o4:31 olevassa tie- vesirakennushallituksen omistamassa varastorakennuksessa kielletään varastoimasta maantiesuolaa. OTTAMOALUEET, IMEYTYMISALUEET JA ESIKÄSITTELYLAITOS n) Alueiden ympärillä on tarpeen mukaan pidettävä aitaa. Alueet on varustettava niiden tarkoitusta osoittavin tauluin. Alueella on sallittu ainoastaan veden ottamiseen, imeyttämiseen ja käsittelyyn liittyvä toiminta. Näiden määräysten toimeenpanemisella ei kuitenkaan saa estää alueisiin kohdistuvien rasiteoikeuksien käyttämistä. o) Veden käsittely ja sitä varten tarvittavien kemikaalien ja muiden hoitoaineiden säilytys on suoritettava tähän tarkoitukseen varatuissa tiloissa niin, ettei mainittujen aineiden pääsy maaperään ole mahdollista. Liite 16 Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueen suoja-aluemääräykset a) Alueelta ei saa ottaa soraa tai muuta maa-ainesta siten, että pohjavesipinnan yläpuolelle jäävän maakerroksen paksuus vähenee alle yhden metrin. b) Suoja-alueelle ei ilman vesioikeuden lupaa saa perustaa sellaista tehdasta, laitosta tai varastoa, joka on mainittu vesiensuojelun ennakkotoimenpiteistä huhtikuun 6. päivänä 1962 annetussa asetuksessa (283/62) c) Alueelle ei saa sijoittaa jäteveden puhdistamoita. Jäteveden imeyttäminen maahan on kiellettyä. Rakennettavat jätevesiviemärit ja niihin kuuluvat muut laitteet on tehtävä vesitiiviiksi. d) Alueelle ei saa perustaa polttoaineen jakeluasemaa tai varastoa. Kiinteistöjen lämmitysöljysäiliöt on pidettävä sellaisessa kunnossa, ettei niistä ole vaaraa pohjevedelle. e) Alueella olevia lampia ei saa käyttää uinti- ja pesupaikkoina. f) Moottoriajoneuvojen pysäköinti on kielletty, lukuun ottamatta henkilöauton pysäköintiä omakotitonteilla, muualla kuin pysäköintiä varten varatuilla päällystetyillä alueilla, joista pintavedet johdetaan suoja-alueen ulkopuolelle. g) Porin-Mäntyluodon maantiellä on tienvarsiojat hakijan kustannuksella tiivistettävä niiltä osin, missä hiekkakerros ulottuu pintaan saakka, ja ojat on muotoiltava siten, että niihin tuleva pintavesi valuu suoja-alueen ulkopuolelle. h) Vastaisuudessa rakennettavien, moottoriliikenteelle sallittujen teiden suhteen on tien rakentamisessa otettava huomioon edellä g-kohdassa mainitut tienvarsiojia koskevat määräykset. Liite 17 Lampin ja Ahlaisten pohjavesialueiden öljysäiliöt Sijoitus Käytössä Koko m3 Materiaali Käyttöönotto Suoja-allas Ylitäyttöesto 1 maanalainen on 3 lujitemuovi 2 maanalainen on 5 teräs karistamossa 3 maanalainen on 3 teräs asunnossa 4 maanpäällinen on 3 teräs maanpäälliset ovat farmarisäiliöitä 5 maanpäällinen on 3 teräs Lisätietoja: Ahti Paavonen 6 maanpäällinen ei 7 maanalainen on 8 maanpäällinen ei 9 maanalainen on 3 lasikuitu 10 maanpäällinen ei teräs Puhdistettu 2005, tarkastettu 1989 11 maanpäällinen ei teräs Puhdistettu 2005, tarkastettu 1989 12 maanpäällinen on 13 maanpäällinen on 3 lujitemuovi 14 maanalainen ei 2 teräs 15 maanalainen 1905 lisätiedot (esim. viim. tarkastusajankohta) Nyk. säiliö on Groupin valmistama 1,9 3 teräs 2,1 teräs Tarkastus/puhdistus 2005/2006 1976 1,8 teräs Puhdistettu1999, säiliöluokka A kaksoisvaippa tarkastettu 5/2007 valuma-allas sisätiloissa, tarkastettu 5/2007 2001 tyhjennetty 1/2007 3 lujitemuovi 16 maanpäällinen on 17 maanpäällinen on 18 maanpäällinen on 19 maanalainen ei 20 maanalainen ei 21 maanpäällinen on poistetaan käytöstä 2 teräs 1,5 lujitemuovi lujitemuovi ja 3 nailon lujitemuovi (Liplast) 3 teräs 1,5 lujitemuovi valuma-allas on valuma-allas 1980 Viim.tarkastuspvm 13.6.2007 on valuma-allas Tarkastettu 1981 ja 2000-luvulla Täytetty ja putket katkaistu 2000 1980 1987 ei tarkastettu Sijoitus Käytössä Koko m3 Materiaali Käyttöönotto Suoja-allas Ylitäyttöesto lisätiedot (esim. viim. tarkastusajankohta) 22 maanpäällinen ei 2 teräs 23 maanalainen ei 24 maanalainen on 3 1978 Säiliöluokka A, puhdistettu 1998 25 maanalainen on 3 lujitemuovi 1976 Puhdistus -95, tarkastus 97, säiliöluokka A 26 maanpäällinen on teräs 1996 27 maanalainen on 3 teräs 1970 Tarkastus ja puhdistus 2006, säiliöluokka A 28 maanalainen on 3 teräs 1970 Puhdistettu 1999 Nostettu ja putket katkaistu 2000 Liite 18 Sivuojien suojaus valtatie 2:lla Ulasoori-Vähärauman pohjavesialueella