Ikääntyneiden hoitotyö Suomessa – Katsaus kehittämistarpeisiin

Transcription

Ikääntyneiden hoitotyö Suomessa – Katsaus kehittämistarpeisiin
Ikääntyneiden hoitotyö Suomessa
- Katsaus kehittämistarpeisiin
Piritta Hiltunen
2015
Sisällys
Tiivistelmä _____________________________________________________________ 3
Alkusanat _____________________________________________________________ 4
Johdanto ______________________________________________________________ 5
Ikääntyneiden Hoitotyön Kehittäminen _______________________________________ 7
Valtakunnalliset ikääntymispoliittiset linjaukset ja lainsäädäntö ______________________ 7
Kansalliset kehittämishankkeet_______________________________________________ 8
Aineisto Ja Menetelmät __________________________________________________ 9
Aineiston keruu ___________________________________________________________ 9
Aineiston analysointi _______________________________________________________ 9
Tulokset _____________________________________________________________ 10
Yhteistyöhön liittyvät kehittämistarpeet ikääntyneiden hoitotyössä __________________ 10
Henkilöresursseihin liittyvät kehittämistarpeet ikääntyneiden hoitotyössä _____________ 11
Osaamisen kehittäminen ikääntyneiden hoitotyössä _____________________________ 12
Ikääntyneiden kotihoidon kehittäminen ja siirtyminen kodin ja laitoshoidon välillä _______ 13
Toimintakyvyn tukeminen ikääntyessä ________________________________________ 14
Tiedollinen tuki – potilasohjauksen kehittämistarpeet ikääntyneiden hoitotyössä _______ 16
Pohdinta _____________________________________________________________ 18
Tulosten tarkastelua ______________________________________________________ 18
Tulosten luotettavuus _____________________________________________________ 22
Johtopäätökset __________________________________________________________ 23
Lähteet ______________________________________________________________ 24
Liitteet
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
2
Tiivistelmä
__________________
Piritta Hiltunen TtK, TtM-opiskelija, Oulun yliopisto
Ikääntyneiden hoitotyö Suomessa – katsaus kehittämistarpeisiin
Hoitotyön tutkimussäätiön julkaisu 2015, 38 sivua, 2 liitettä
Työn ohjaajat:
Satu Elo, TtT, dosentti, yliopiston lehtori, Oulun yliopisto
Anne Korhonen, TtT, tutkija, Hoitotyön tutkimussäätiö, Helsinki
__________________
Katsauksen tarkoituksena on kuvata ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeita Suomessa julkaistujen hoitotieteellisten tutkimusartikkeleiden ja väitöskirjojen pohjalta. Katsauksen aineisto koostuu vuosina 2000–2014 suomalaisissa hoitotieteellisissä julkaisuissa ja
väitöskirjoissa esitetyistä ikääntyneiden hoitotyön kehittämistapeista. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Katsauksen tulokset osoittavat, että laadukas ja kustannustehokas ikääntyneiden hoitotyö
edellyttää moniulotteista eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Ikääntyneet henkilöt ja heidän
omaisensa tulisi huomioida aiempaa paremmin hoitotyön suunnittelussa ja toteutuksessa.
Ikääntyneiden hoitotyön henkilöresursseihin ja niiden kohdentamiseen tulisi kiinnittää
aiempaa enemmän huomiota ja alan vetovoimaisuutta tulisi lisätä mm. tarkentamalla
osaamisvaatimuksia ja parantamalla hoitotyöntekijöiden työhyvinvointia. Osaamisen kehittämiseksi tulisi ikääntyneiden hoitotyön perusopetuksen oppisisältöjä tarkentaa ja
ikääntyneiden hoitotyössä toimiville hoitotyöntekijöille järjestää jatkuvaa osaamiskartoituksiin perustuvaa täydennyskoulutusta. Keskeiseksi teemaksi kaikissa kategorioissa
nousi ikääntyneiden kotihoidon kehittäminen, joka vaatii laajamittaista tarkastelua toimivien käytäntöjen rakentamiseksi ja käyttöön ottamiseksi. Tämä edellyttää myös ikääntyneiden kokonaisvaltaisen toimintakyvyn tukemista yksilölliseen toimintakyvyn laaja-alaiseen
arviointiin perustuen.
Hoitotieteellisen tiedon esille nostamat ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet voidaan
jakaa seuraaviin pääluokkiin: yhteistyö, henkilöresurssit, osaamisen kehittäminen ja potilasohjaus ikääntyneiden hoitotyössä, ikääntyneiden kotihoito ja siirtyminen kodin ja laitoshoidon välillä sekä toimintakyvyn tukeminen ikääntyessä. Katsauksen tuottamaa tietoa
voidaan hyödyntää kehitettäessä ikääntyneiden hoitotyötä ja hoitotyön koulutusta.
Avainsanat: ikääntyneet, hoitotyö, hoitotieteellinen tieto, kehittämistoiminta
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
3
Alkusanat
Suomalaisen väestörakenteen muuttuminen ja yhteiskunnan ikääntyminen tuo väistämättä haasteita terveydenhuollolle ja ikääntyneiden hoitotyölle. Jotta lain ja eettisten ohjeiden edellyttämät
tasalaatuiset ja yhdenvertaiset palvelut voidaan varmistaa kaikille ikääntyneille hoito- tai asuinpaikasta riippumatta, tulee ikääntyneiden hoitotyön toimintamalleja yhtenäistää mm. laatimalla kansallisia hoitosuosituksia ohjaamaan käytännön hoitotyötä.1-3 Kansallisten hoitosuositusten laatimiseksi ikääntyneiden hoitotyöhön tarvitaan kartoitusta ikääntyneiden hoitotyön tutkimuksesta, kehittämisestä ja kehittämistarpeista Suomessa.
Tämä raportti käsittelee ikääntyneiden hoitotyön kehittämistä Suomessa. Raportti on osa laajempaa selvitystä, jonka tarkoituksena on kartoittaa suomalaista ikääntyneiden hoitotyön tutkimusta ja
hoitotieteellistä tietoperustaa 2000-luvulla, sekä ikääntyneiden hoitotyötä ohjaavaa lainsäädäntöä
ja keskeisiä kansallisia kehittämishankkeita ikääntyneiden hoitotyön kontekstissa. Selvityksen
tavoitteena on koota tietoa ikääntyneiden hoitotyön tämänhetkisestä tilanteesta ja käytännön
hoitotyön kehittämistarpeista hyödynnettäväksi laadittaessa hoitotyön suosituksia ikääntyneiden
hoitotyöhön.
Tämä katsaus on toteutettu Hoitotyön tutkimussäätiön tilauksesta yhteistyössä Oulun yliopiston
kanssa osana kliinisen hoitotieteen asiantuntijalinjan opintoja. Lisäksi aihetta syvennetään myöhemmin ikääntyneiden hoitotyön tutkimuksen osalta pro gradu-tutkielmassa, joka käsittelee ikääntyneiden hoitotyön tutkimusaiheita, tutkimusmenetelmiä ja jatkotutkimusaiheita Suomessa 2000luvulla.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
4
Johdanto
Yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä ennustetaan nousevan nykyisestä 18 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030 ja 28 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Tämä tarkoittaa vuoteen 2030 mennessä n. 1,5 miljoonaa ja vuoteen 2060 mennessä yli 1,7 miljoonaa yli 65-vuotiasta.4 Tällä hetkellä
ikääntynyttä väestöä on Suomessa reilu miljoona henkilöä, joista suurin osa elää arkeaan itsenäisesti. Palveluja säännöllisesti käyttäviä on noin 140 000 ja säännöllisiä kotiin tuotettuja palveluja
saa noin 90 000 henkilöä. Muualla kuin yksityiskodissa ympärivuorokautista hoitoa saa reilut
50 000 henkilöä. Ikärakenteen muuttuessa palvelujen tarve lisääntyy ikääntymisen mukanaan
tuomien sairauksien ja toimintakyvyn rajoitteiden lisääntyessä. Suomalainen palvelurakenne on
muihin Euroopan maihin verrattuna vielä kovin laitosvaltainen, mutta tulevaisuuden suuntaus
Suomessakin on vähentää ikääntyneiden laitoshoitoa ja muuttaa palvelurakennetta kotona asumista tukevaksi.2
Väestön ikääntymiseen ja palvelujen turvaamiseen ikääntyneille on valmistauduttu mm. säätämällä vuonna 2013 voimaan tullut laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden
sosiaali- ja terveyspalveluista eli niin kutsuttu vanhuspalvelulaki. Laissa säädetään paitsi palvelujen saatavuudesta, myös niiden laadusta.5 Myös vuonna 2011 voimaantullut terveydenhuoltolaki6
sekä hoitotyöntekijöiden osaamisvaatimukset edellyttävät niin ikään terveydenhuollon perustumista näyttöön sekä hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin laadun takaamiseksi. Tämä edellyttää hoitotyöntekijöiltä oman alan kehittymisen seurantaa sekä näyttöön perustuvan toiminnan ja suositusten hyödyntämistä käytännön hoitotyössä.7
Näyttöön perustuvalla hoitotyöllä tarkoitetaan parhaan ajantasaisen ja luotettavan tiedon, työntekijän kokemustiedon, tiedon toimintaympäristöstä ja resursseista, sekä potilaalta itseltään tai hänen
läheisiltään saadun tiedon harkittua käyttöä hoitotyössä. Näyttöön perustuvan toiminnan tarkoituksena on sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöjen yhtenäistäminen, tasalaatuisten palvelujen
takaaminen, asiakkaiden tasapuolisen kohtelun lisääminen, palveluiden laadun kehittäminen sekä
tehottomien tai vaikuttavuudeltaan heikkojen toimintatapojen karsiminen. Lisäksi näyttöön perustuvat käytännöt luovat pohjan potilasturvallisuudelle.3,8
Hoitokäytäntöjä ja toimintamalleja kehitetään jatkuvasti hyödyntämällä ensisijaisesti ajantasaista ja
luotettavaa tutkimustietoa. Hoitotieteellinen tieto on viime vuosikymmeninä lisääntynyt voimakkaasti ja lisännyt ymmärrystä hoitamisen ilmiöistä. Samalla lisääntynyt tieto ja ymmärrys sen merkityksestä sekä potilaan, hoitajan, hoitotyön johtajien, hoitotyön koulutuksen, terveydenhuollon
organisaatioiden että yhteiskunnan näkökulmasta tuottaa haasteen tiedon aktiivisesta hyödyntämisestä käytäntöön.8 Esteenä tieteellisen tiedon käytäntöön soveltamiselle on todettu olevan mm.
riittämätön osaaminen liittyen tieteellisiin julkaisuihin.9-14 Hoitajat ovat kokeneet taitonsa riittämättömiksi erityisesti tiedonhaussa, tieteellisten julkaisujen lukemisessa sekä niiden kriittisessä arvioinnissa.11,13–14 Myös tieteellisen tiedon tulva on aiheuttanut ongelmia oikean ja laadukkaan tiedon
löytämisessä12. Lisäksi tutkitun tiedon käyttöä hoitotyön opetuksessa ja täydennyskoulutuksessa
tulisi lisätä ja kehittää.15–17
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
5
Näihin tieteellisen tiedon käytäntöön soveltamisen haasteisiin on vastattu laatimalla hoitosuosituksia jotka perustuvat useammista tutkimuksista tiivistettyyn, suosituksen muotoon koottuun tietoon.
Yksittäisten tutkimusten käyttö käytännön hoitotyössä ei ole tarkoituksenmukaista, sillä yksittäisen
tutkimuksen tulosten perusteella ei voida vielä lähteä muuttamaan hoitokäytäntöjä. Hoitosuositukset sen sijaan luovat perustan potilaan inhimillisen, oikein ajoitetun, oikean ja vaikuttavan hoidon
varmistamiselle sekä toteutettaessa kansallisesti yhdenmukaista, laadukasta ja kustannustehokkaampaa hoitotyötä.8,18–19,21 Suomessa hoitotyön suosituksia laatii Hoitotyön tutkimussäätiö, joka
koordinoi kansallisten hoitotyön suositusten laadintaa ja tuottaa tukirakenteita avuksi näyttöön
perustuvan toiminnan kehittämiselle ja tueksi käytännön hoitotyöhön.19 Lisäksi kansallisia hoitosuosituksia laativat mm. Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa (Käypä hoito-suositukset) ja Suomen fysioterapeutit
(Fysioterapiasuositukset).
Tämä raportti käsittelee suomalaisissa hoitotieteellisissä tutkimuksissa esille nousseita ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeita. Katsaus on toteutettu Oulun yliopiston ja Hoitotyön tutkimussäätiön yhteistyönä osana Hoitotyön tutkimussäätiön koordinoimaa laajempaa ikääntyneiden
hoitotyön taustakartoitusta. Katsauksen tuloksia hyödynnetään laadittaessa hoitotyön suosituksia
ikääntyneiden hoitotyöhön.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
6
Ikääntyneiden hoitotyön kehittäminen
Valtakunnalliset ikääntymispoliittiset linjaukset ja lainsäädäntö
Väestö ikääntyy Suomessa lähivuosina monia muita maita nopeammin. Samalla syntyvyys laskee
ja kuolleisuus vähenee, mikä johtaa väestörakenteen muutokseen. Vaikutukset koskevat koko
yhteiskuntaa lisäten erityisesti julkisen talouden paineita.2,20 Sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden ehtona ovat korkea työllisyysaste, terveet ja toimintakykyiset kansalaiset sekä vaikuttavat ja
tehokkaat sosiaali- ja terveyspalvelut20.
Kansalaisten hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen perustuu maamme perustuslakiin, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus mm. riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin22.
Terveydenhuollon palveluista on säädetty tarkemmin vuonna 2011 voimaan tulleessa terveydenhuoltolaissa, jonka tarkoituksena on mm. edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, hyvinvointia ja
toimintakykyä, toteuttaa terveyspalveluiden yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja potilasturvallisuutta, vahvistaa asiakaskeskeisyyttä sekä parantaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä terveyden ja
hyvinvoinnin edistämiseksi. Terveydenhuoltolaki edellyttää kuntia järjestämään ikääntyneille hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä neuvontapalveluja, jotka sisältävät neuvontaa terveyden edistämiseen, sairauksien ehkäisyyn ja terveydellisten ongelmien tunnistamiseen sekä
varhaista tukea ja ohjausta sairaanhoitoon sekä turvalliseen lääkehoitoon liittyen.6
Vuodesta 2013 lähtien ikääntyneiden hyvinvointia ja sosiaali- ja terveyspalvelujen saantia on
turvannut laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli ns. vanhuspalvelulaki5. Lain tavoitteena on edistää ikääntyneiden hyvinvointia,
tukea ikääntyneiden osallisuutta ja voimavaroja, edistää itsenäistä suoriutumista tukemalla toimintakykyä ja puuttumalla ajoissa riskitekijöihin sekä turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Vanhuspalvelulaki velvoittaa kuntia laatimaan ikäihmisille suunnattujen palvelujen järjestämistä koskevan suunnitelman, varaamaan ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalveluihin riittävät resurssit ja arvioimaan vuosittain palvelujen riittävyyttä ja laatua. Vuoden 2014 alusta laki on velvoittanut kuntia
asettamaan vanhusneuvoston ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien
varmistamiseksi. Vanhusneuvosto on mukana ikääntyneen väestön hyvinvointia koskevan suunnitelman valmistelussa sekä palvelujen laadun ja riittävyyden arvioinnissa. Vanhusneuvosto on
mukana myös muiden, ikääntyneen väestön hyvinvointiin, terveyteen, osallisuuteen, elinympäristöön, asumiseen, liikkumiseen, päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen tai palveluihin, liittyvien
asioiden suunnittelussa, valmistelussa ja seurannassa.5
Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia20 kohdentaa toimenpiteitä erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville, kuten pienituloisille ikääntyneille. Sosiaali- ja terveyspalveluiden painopistettä
ennalta ehkäisevään toimintaan ja ikääntyneiden mahdollisuuksia käyttää voimavarojaan itseensä, yhteisöönsä ja yhteiskunnan hyväksi parannetaan.20,23 Ikääntyneiden itsenäistä elämää, toimintakykyä ja osallisuutta tuetaan ensi-sijaisesti heidän omassa asuinympäristössään20. Vuoden
2015 alusta voimaan tulleen vanhuspalvelulain tuoman muutoksen myötä ikääntyneiden palvelun-
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
7
tarpeeseen vastataan pitkäaikaisella laitoshoidolla vain, mikäli siihen on lääketieteelliset, asukasturvallisuuteen tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet24. Suomalaisen ikääntymispolitiikan
tavoitteena on jo pitkään ollut laitoshoidon vähentäminen ja kotiin annettavan tuen ja palveluiden
lisääminen25. Vaikka kunnat ovat vähitellen muuttaneet palvelurakenteitaan ja vähentäneet laitoshoitoa, on palvelurakenne paikoin edelleen kovin laitosvaltainen. Palvelurakenteen muuttaminen
kotona asumista tukevaksi edellyttää ikäystävällisen asumisen ja asuinympäristöjen kehittämistä
ja kotihoidon palvelujen uudistamista.2
Vaikka ikääntyvä väestö on aiempaa terveempää ja säilyttää toimintakykynsä pidempään, tuo
ikärakenteen muuttuminen väistämättä tullessaan enemmän erilaisia terveysongelmia. Muistisairaudet ja muut pitkäaikaissairaudet yleistyvät ikääntyneiden lukumäärän lisääntyessä. Tämä tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalvelumenojen kasvua ja henkilöstön lisätarvetta, ellei palvelujen tuottavuus parane. Tuottavuutta voidaan parantaa uudistamalla palvelujen organisointia ja tuotantotapoja. Palvelujärjestelmän kehittämiseksi tarvitaan selkeitä pitkän aikavälin linjauksia sosiaali- ja
terveyspalveluiden organisoinnista tulevaisuudessa.2,23 Uudenlaista palvelurakennetta työstetään
parhaillaan valmisteltavassa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämislaissa, jonka on tavoitteena
astua voimaan mahdollisimman nopealla aikataululla. Valmisteilla oleva laki merkitsee suomalaisen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän perusteellista uudistamista. Uudistuksen lähtökohtana
on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja ylläpito. Väestöryhmien välisiä hyvinvointi- ja terveyseroja pyritään vähentämään ja varmistamaan kaikille oikeus laadukkaaseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon nykyistä kustannustehokkaammin.26–27
Kansalliset kehittämishankkeet
Ikääntyneiden hoidon ja hoivan kehittämiseksi tarvitaan laajoja kansallisia ja alueellisia kehittämishankkeita. Lyhytkestoisten ja pienten projektien sijaan on tuettava laajoja, pidempikestoisia
hankkeita. Kehittämishankkeissa hyviksi havaittujen toimintamallien ja käytäntöjen levittämiseen ja
jatkumiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota ja osoittaa nykyistä enemmän taloudellisia voimavaroja. Kansallisia kehittämishankkeita tukevat pääsääntöisesti valtio, kunnat, rahaautomaattiyhdistys, säätiöt ja yritykset. Hankkeita toteutetaan julkisen tahon, järjestöjen, seurakuntien, yrittäjien ja muiden tahojen yhteistyönä.28 Keskeisiä kansallisia toimijoita ikääntyneiden
hoitotyön kehittämishankkeiden toteutuksessa ovat mm. Sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden
ja hyvinvoinnin laitos, yksittäiset kunnat ja kuntayhtymät sekä kolmas sektori.
Tällä hetkellä keskeisimmät valtakunnalliset kehittämishankkeet keskittyvät ikääntyneiden palvelujen parantamiseen (mm. Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelma), toimintakyvyn ylläpitämiseen (mm. Ikäinstituutin koordinoima Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma ja
Vanhustyön keskusliiton koordinoima Eloisa ikä-ohjelma) ja teknologian hyödyntämiseen (mm.
Vanhustyön keskusliiton koordinoimat KÄKÄTE-projekti ja Kotiturva-hanke). Kolmas sektori on
keskeinen toimija uusien toimintamallien kehittämisessä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia nostaakin yhdeksi tavoitteeksi viranomaisten ja järjestöjen
yhteisen toiminnan kehittämisen. Järjestöjen asema tulee vastaisuudessakin turvata sosiaali- ja
terveydenhuollon kehittämisessä.20
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
8
Aineisto ja menetelmät
Katsauksen tarkoituksena on kuvata ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeita Suomessa julkaistujen hoitotieteellisten tutkimusartikkeleiden ja väitöskirjojen pohjalta. Ikääntyneiden hoitotyön
kehittämistarpeita kartoitettaessa haettiin vastausta kysymykseen: Mitkä ovat ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet aiempaan hoitotieteelliseen tutkimustietoon perustuen?
Aineiston keruu
Selvityksen aineistona ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeiden osalta ovat ikääntyneiden
hoitotyöhön liittyvissä, vuosina 2000–2014 julkaistuissa suomalaisissa hoitotieteellisissä tutkimusartikkeleissa (n=33) ja väitöskirjoissa (n=18) esiin nousseet ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet. Suomalaisia hoitotieteellisiä tutkimusartikkeleita julkaisevat Hoitotiede ja Tutkiva hoitotyö lehdet. Aineisto kerättiin manuaalisesti käymällä läpi Hoitotiede ja Tutkiva hoitotyö -julkaisujen
vuosina 2000–2014 ilmestyneiden numeroiden sisällysluettelot sekä tekemällä tiedonhaut niiden
suomalaisten yliopistojen tietokantoihin, joissa opiskellaan pääaineena hoitotiedettä: Itä-Suomen,
Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Åbo Akademi.
Aineiston valinta tapahtui portaittain otsikon, asiasanojen, tiivistelmän ja koko tekstin perusteella29.
Tutkimusten sisäänottokriteerinä oli, että artikkeleiden/tutkimusten tuli olla hoitotieteelliseen tutkimukseen perustuvia, ikääntyneiden hoitotyöhön liittyviä alkuperäislähteitä, joista on saatavilla
koko teksti. Kiinnostuksen kohteena olivat ikääntyvät ja iäkkäät ihmiset, heidän terveyteensä ja
terveyden edistämiseen sekä sairauksien hoitamiseen erilaisissa hoitamisen ympäristöissä liittyvät
kehittämistarpeet, joten mukaan otetuissa tutkimuksissa tuli olla selkeästi ilmaistu näitä tarpeita.
Ikääntyneellä tarkoitetaan tässä selvityksessä yli 65-vuotiasta henkilöä. Poissulkukriteerejä olivat
tutkimuksen kohdistuminen myös muihin ikäluokkiin kuin yli 65-vuotiaisiin tai tutkimuksen kohdistuminen johonkin muuhun kuin hoitotyön kontekstiin tai näiden tietojen puuttuminen.
Aineiston analysointi
Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysin kohteena olivat tutkimuksissa
esille nousseet ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet. Analyysiyksiköksi valittiin yksittäiset
sanat tai lauseet, jotka antoivat tietoa ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeista. Analyysi aloitettiin lukemalla aineisto huolellisesti läpi useampaan kertaan kokonaiskuvan muodostamiseksi.
Tämän jälkeen tutkimuksissa esille nousseet ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet kerättiin
taulukkoon, johon kirjattiin lisäksi tutkimuksen tekijä, tutkimuksen nimi, julkaisuvuosi, julkaisupaikka,
tutkimuksen tarkoitus, tutkimusaineisto ja tutkimusmenetelmät.30
Kehittämistarpeet koodattiin ja pelkistettiin tiivistämällä lauseet aihetta kuvaaviksi ilmaisuiksi. Analyysia jatkettiin edelleen ryhmittelemällä yhteen samaan aihepiiriin kuuluvat ilmaisut alaluokiksi ja
edelleen yläluokiksi, joiden kautta saatiin ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeita kuvaavat
pääluokat.30–32
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
9
Tulokset
Selvityksen aineiston ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeiden osalta muodostivat sisäänottokriteerit täyttävissä tutkimusartikkeleissa (liite 1) ja väitöskirjoissa (liite 2) esitetyt ikääntyneiden
hoitotyön kehittämistarpeet. Mukaan otetuista tutkimusartikkeleista 24 on julkaistu Hoitotiedelehdessä ja yhdeksän Tutkiva hoitotyö-lehdessä. Väitöskirjat ovat Turun (7), Tampereen (6), Oulun (3) ja Itä-Suomen (2) yliopistoissa tehtyjä väitöstutkimuksia.
Aineiston analyysi tuotti kuusi ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeita kuvaavaa pääluokkaa:
yhteistyö ikääntyneiden hoitotyössä, henkilöresurssit ikääntyneiden hoitotyössä, osaamisen kehittäminen ikääntyneiden hoitotyössä, ikääntyneiden kotihoito ja siirtyminen kodin ja laitoshoidon
välillä, toimintakyvyn tukeminen ikääntyessä sekä potilasohjaus ikääntyneiden hoitotyössä.
Yhteistyöhön liittyvät kehittämistarpeet
Tutkimuksissa esille nousseet yhteistyöhön liittyvät kehittämistarpeet voidaan jakaa organisaatioiden väliseen yhteistyöhön33-35, moniammatilliseen yhteistyöhön36-39, ja omaisten, ikääntyneen ja
terveydenhuollon väliseen yhteistyöhön35,37,40–42 liittyviksi (Kuvio 1).
Yhteistyö
oppilaitosten ja
työelämän välillä
Yhteistyö
terveydenhuollon
organisaatioiden
välillä
Moniammatillisen
yhteistyön
kehittäminen
Organisaatioiden
välinen yhteistyö
Moniammatillinen
yhteistyö
Moniammatillisuuden
tehostaminen
Yhteistyö
terveydenhuollon
ammattilaisten ja
ikääntyneen välillä
Yhteistyö
terveydenhuollon
ammattilaisten ja
omaisten välillä
Yhteistyö
ikääntyneiden
hoitotyössä
Ikääntyneen,
omaisten ja
terveydenhuollon
ammattilaisten
välinen yhteistyö
Kuvio 1. Yhteistyöhön liittyvät kehittämistarpeet ikääntyneiden hoitotyössä.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
10
Organisaatioiden väliseen yhteistyöhön liittyviä kehittämistarpeita ovat koulutusorganisaatioiden ja
käytännön työelämän välinen yhteistyö33 ja terveydenhuollon organisaatioiden välinen yhteistyö34–
35
. Koulutusorganisaatioiden ja työelämän välistä yhteistyötä voitaisiin lisätä ja kehittää esimerkiksi
järjestämällä säännöllisiä käyntejä ikääntyneiden koteihin ja ikääntyneiden toimintakyvyn arviointia
opiskelijoiden toimesta33. Terveydenhuollon organisaatioiden välistä yhteistyötä tulee lisätä kehittämällä aktiivisia yhteistyömalleja eri työyksiköiden ja organisaatioiden välille ja hyödyntämällä
systemaattisemmin eri erikoisalojen ammattitaitoa potilaan hoidossa34-35.
Erityisesti kotihoidossa tulisi kehittää moniammatillista työotetta38,43–44. Eri ammattiryhmien välistä
yhteistyötä tulisi tehostaa ja osallistumista ikääntyneiden hoitotyöhön lisätä36–39. Myös pitkäaikaishoidossa olevien ikääntyneiden hoitotyössä moniammatillisuuden lisääminen nousi kehittämistarpeeksi39,45. Eri ammattiryhmien osallistumisen ikääntyneen hoitoon katsottiin lisäävän erilaisten
toimintatapojen käyttöä39. Näistä yhtenä tulevaisuuden haasteena on yhteistyön lisäämisen myötä
innovatiivisten teknologiasovellusten pysyvä käyttöönotto ikääntyneiden hoitotyössä45.
Omaisten, ikääntyneen ja terveydenhuollon välisen yhteistyön kehittämistarpeiksi nousivat yhteistyö terveydenhuollon ammattilaisten ja ikääntyneen välillä35,41 sekä yhteistyö terveydenhuollon
ammattilaisten ja omaisten välillä35,37,40–42. Tärkeänä nähtiin erityisesti ikääntyneen ja omaisten
mahdollisuus tehdä yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa35,37,40–42 ja mahdollisuus
osallistua hoidon suunnitteluun ja toteutukseen41.
Henkilöresursseihin liittyvät kehittämistarpeet
Ikääntyneiden hoitotyön henkilöresursseihin liittyviä kehittämistarpeita tutkimuksissa nousi hoitohenkilöstön määrään34,46–47, henkilöstörakenteeseen48-49, työnjakoon34,49–53, työhyvinvointiin46,52 ja
hoitotyön johtamiseen39,54 liittyen.
Hoitohenkilöstön määrää olisi tarpeen kehittää34,47 ja huomioida henkilöstön määrä ja henkilöstörakenne hoitotyön resurssien käytössä46,48. Henkilöresurssien käyttöä tulisi kehittää mm. nimeämällä eri osaamisalojen vastuuhenkilöitä työyksiköihin (esimerkiksi haavanhoito, suun hoito,
kuulon kuntoutus)34,44,50–51 ja kehittämällä omahoitajuutta ikääntyneiden hoitotyössä52. Ammattiryhmien välistä työnjakoa tulisi kehittää selkiyttämällä ammattihenkilöiden rooleja ja vastuuta53.
Sairaanhoitajien roolia voisi vahvistaa ja ammattitaitoa hyödyntää aiempaa enemmän mm. muun
henkilökunnan ohjaamisessa ja perehdyttämisessä49.
Hoitotyön johtamiseen ja hoitotyöntekijöiden työhyvinvointiin tulee kiinnittää enemmän huomiota.
Kehittämistarpeena nähtiin esimiesten hoitotyöntekijöille tarjoama tuki ja vahva johtaminen erityisesti ikääntyneiden laitoshoidon työyksiköissä39,54. Henkilöstön työhyvinvointia voisi parantaa
takaamalla riittävät resurssit hoitotyöhön46,52 ja järjestämällä säännöllistä työnohjausta työssä
jaksamisen tueksi52.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
11
Osaamisen kehittäminen ikääntyneiden hoitotyössä
Osaamisen kehittäminen jakautui tutkimuksissa koulutuksen järjestämiseen, säännölliseen osaamisen arviointiin ja monipuolisten menetelmien hyödyntämiseen oppimisen tukena (Kuvio 2).
Tutkimusten mukaan tarvetta on niin hoitajien perusopetuksen kehittämiselle46,48–49,51,55-58, kuin
täydennyskoulutuksellekin34,37,44–47,50-52,54,57-65. Perusopetuksen kehittämiseksi olisi tarpeen arvioida
kriittisesti hoitotyön perusopintojen koulutussisältöjä49. Jatkuvalla lisä- ja täydennyskoulutuksella
tulisi puolestaan ylläpitää ja kehittää jo työssä olevien hoitotyöntekijöiden ammattitaitoa44,47,59.
Perusopetuksen
kehittäminen
Jatkuvan koulutuksen
mahdollistaminen lisä- ja
täydennyskoulutuksena
Koulutuksen
järjestäminen
Osaamisvaatimusten
tarkastelu
Hoitotyöntekijöiden
ajantasaiset tiedot
Säännöllinen
osaamisen arviointi
Osaamisen
kehittäminen
ikääntyneiden
hoitotyössä
Kouluttajien
ajantasaiset tiedot
Monipuolisten
opetusmenetelmien
hyödyntäminen
Työkierto ja vierailut
eri yksiköissä
Monipuolisten
menetelmien
hyödyntäminen
oppimisen
tukemiseksi
Koulutusmateriaalin
tuottaminen
Kuvio 2. Osaamisen kehittäminen ikääntyneiden hoitotyössä
Osaamisen kehittämiseksi tulisi toteuttaa säännöllistä osaamisen arviointia tarkastelemalla osaamisvaatimuksia37,62, varmistamalla hoitotyöntekijöiden ja kouluttajien tietojen ajantasaisuus37,57–58 ja
hoitotyöntekijöiden riittävä koulutustaso ikääntyneiden hoitotyössä48. Oppimisen tukemiseksi tulee
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
12
hyödyntää monipuolisia, opiskelijalähtöisiä opetusmenetelmiä44,46,61 sekä tuoda kirjallista koulutusmateriaalia työntekijöiden saataville50. Lisäksi olisi tarpeen järjestää vierailuja toisiin työyksiköihin ja kannustaa työntekijöitä työkiertoon oman työyksikön ulkopuolelle59.
Tutkimuksissa esille nousseet koulutustarpeet ikääntyneiden hoitotyössä liittyivät mm. potilasoikeuksiin ja hoitotyön etiikkaan49,54-55, ihmisen kohtaamiseen ja koskettamiseen40,52,56, 58, hoitoympäristöjen hyödyntämiseen ja kehittämiseen45,52, painehaavojen hoitoon ja kirjaamiseen50, huonokuuloisen ikääntyneen hoitotyöhön51, jalkaterveyden edistämiseen63-64, ikääntyneen potilaan kivun
hoitoon65, ikääntyneiden suun hoitoon34, nostotekniikkaan hoitotyössä56,60 ja esimiesten johtamistaitoihin.46,57 Koulutuksen avulla katsottiin mahdolliseksi myös lisätä ikääntyneiden hoitotyön kiinnostavuutta hoitotyöntekijöiden ja opiskelijoiden keskuudessa luomalla myönteistä asennetta ja
halua työskennellä ikääntyneiden parissa.57
Ikääntyneiden kotihoidon kehittäminen
ja siirtyminen kodin ja laitoshoidon välillä
Kotihoidon kehittämistarpeiksi nousivat kotihoidon järjestäminen sekä yksilöllisyyden ja asiakaslähtöisyyden huomioiminen kotihoidossa (Kuvio 3). Kotihoidon toimintakulttuuria tulisi kehittää tavoitteellisemmaksi, vaikuttavammaksi ja asiakaslähtöisemmäksi toiminnaksi38,53. Kotihoidon asiakkaille tulee tarjota yksilöllisesti räätälöityjä kotihoidon palveluita64, kuten säännöllisiä kotikäyntejä33
sekä mahdollistaa ikääntyneelle ja hänen läheisilleen toimiva kontakti terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa asuinpaikasta riippumatta35,66. Kotihoidossa oleville muistipotilaille ja heidän läheisilleen tulee järjestää säännöllisesti kokonaisvaltainen terveydentilan arviointi64 ja kotihoidon
asiakkaiden lääketieteellisten ongelmien hoitoon olisi kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota43.
Yksilöllisyyden
huomioiminen
kotihoidossa
Asiakaslähtöisyyden
huomioiminen
kotihoidossa
Yksilöllisyys ja
asiakaslähtöisyys
kotihoidossa
Kotihoidon
kehittäminen
Tavoitteellisuus ja
vaikuttavuus kotihoidossa
Kotona asumista tukevat
palvelut
Kotihoidon
järjestäminen
Teknologian
hyödyntäminen
kotihoidossa
Kuvio 3. Kotihoidon kehittäminen.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
13
Kotona asumista voidaan tukea järjestämällä lyhytaikaisia laitoshoitojaksoja omaishoitajien jaksamisen tukemiseksi. Koti- ja laitosjaksot tulee järjestää perheen kannalta mielekkääksi kokonaisuudeksi ja kehittämiskohteena on erityisesti hoitojaksolle tulo- ja kotiinlähtövaiheen kehittäminen52. Siirtymävaiheen aikaiseen hoitotyöhön ja kotona selviytymisen arviointiin tulee kiinnittää
tarkemmin huomiota myös siirryttäessä sairaalahoidosta takaisin kotiin. Mahdolliset toimintakyvyn
muutokset tulee käydä yhdessä läpi ennen kotiutumista ja pohtia, miten ne vaikuttavat kotona
selviytymiseen.35 Hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi on tarpeen kehittää myös tiedonkulun menetelmiä kotihoidossa ja eri hoitoyksiköiden välillä53.
Kotihoidon tueksi on saatavilla paljon erilaisia teknologisia ratkaisuja joiden kehittäminen ja hyödyntäminen nousivat esille yhtenä kehittämistarpeena.38,66 Geronteknologiaa tulee viedä entistä
monipuolisemmin ikääntyneiden koteihin auttamaan mm. ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitämisessä.66
Yksilöllisyyttä ja asiakaslähtöisyyttä kotihoidossa voidaan tukea aiempaa enemmän vahvistamalla
asiakkaan oman elämänsä asiantuntijuutta.53 Siirtymävaiheen aikaista hoitotyötä omasta kodista
hoitokotiin pysyvästi muutettaessa tulee kehittää yhteistyössä ikääntyneen, omaisten ja sosiaali- ja
terveydenhuollon henkilöstön kanssa. Hoitoa suunnitellessa tulee huomioida myös kodin merkitys
voimavarana yksityisyyden, oman elämän hallinnan ja ihmissuhteiden näkökulmasta. Tämä onnistuu parhaiten, mikäli ikääntyneen omahoitajana toimiva hoitokodin hoitaja vierailee ikääntyneen
luona ennen muuttoa tai mahdollisimman pian muuton jälkeen. Ikääntyneellä tulee myös olla mahdollisuus vierailla uudessa asuinpaikassa ennen sinne muuttoa käytännön asioiden selvittämiseksi.67–68
Toimintakyvyn tukeminen ikääntyessä
Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn tukemisessa korostuivat fyysisen harjoittelun
edistäminen, toiminnallisuuden tukeminen, virkistystoiminta, henkisten voimavarojen vahvistaminen emotionaalinen tuki, sosiaaliset suhteet ja vertaistuki (Kuvio 4). Ikääntyneiden fyysistä toimintakykyä voidaan tukea edistämällä fyysistä harjoittelua ja toiminnallisuutta. Päivittäisiin toimintoihin
tarvittavan liikuntakyvyn säilyttämiseen sekä itsestä huolehtimisen- ja omatoimisuuden tukemiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän.38,43 Fyysiseen harjoitteluun kotioloissa voitaisiin kannustaa mm. järjestämällä harjoitteluhetkiä median välityksellä ja pitämällä harjoittelupäiväkirjoja omahoidon tukena.69
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
14
Fyysisen harjoittelun
edistäminen
Toiminnallisuuden
tukeminen
Fyysisen
toimintakyvyn
tukeminen
Virkistystoiminnan
järjestäminen
Henkisten
voimavarojen
vahvistaminen
Psyykkisen
toimintakyvyn
tukeminen
Toimintakyvyn
tukeminen
Emotionaalinen tuki
Sosiaaliset suhteet
Sosiaalisen
toimintakyvyn
tukeminen
Vertaistuki
Kuvio 4. Toimintakyvyn tukeminen ikääntyneiden hoitotyössä.
Psyykkistä toimintakykyä tulee tukea aiempaa enemmän mm. vahvistamalla ikääntyneiden ja
heidän läheistensä henkisiä voimavaroja.70–71 Hoitajien läsnäolo ja kannustus ovat tärkeitä toimintakyvyn edistämisessä.72 Emotionaalisen tuen merkitys korostuu entisestään esimerkiksi tilanteissa, joissa ikääntynyt on vailla toivoa. Näissä tilanteissa hoitotyöntekijä voi auttaa ikääntynyttä
löytämään merkityksellisiä asioita ja kartoittamaan mahdollisuuksia ja unelmia.73 Psyykkisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi on tärkeää kehittää ikääntyneille iloa ja hyvää mieltä tuottavaa toimintaa43 esimerkiksi harrastustoimintaan kannustamalla66 ja kehittämällä erilaisia auttamismenetelmiä
psyykkisen toimintakyvyn tukemiseksi.74
Sosiaaliset suhteet ja tukiverkoston merkitys korostuvat ikääntyessä.73 Tukiverkoston puuttuessa
tulee tukea ja apua järjestää ikääntyneelle hoitohenkilöstön toimesta71. Hoitotyöntekijöiden on tärkeää erottaa toisistaan myönteinen ja kielteinen yksinäisyys ja auttaa aiempaa aktiivisemmin
ikääntyneitä ystävyyssuhteiden solmimisessa56. Yksi hyväksi havaittu sosiaalisen toimintakyvyn
tukemisen muoto ovat vertaisryhmät joita tulisikin kehittää ja hyödyntää aiempaa aktiivisemmin
ikääntyneiden keskuudessa.75–76
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
15
Tiedollinen tuki – potilasohjauksen kehittämistarpeet
Ikääntyneiden potilasohjauksen kehittämistarpeet voidaan jakaa kuuluviksi ohjauksen järjestämiseen, potilaslähtöiseen ohjaukseen ja omaisten ohjaukseen (Kuvio 5). Ohjauksen järjestämiseen
liittyviä kehittämistarpeita olivat ohjausmenetelmien kehittäminen sekä ohjauksen ajoituksen ja
johdonmukaisuuden kehittäminen. Ohjausmenetelmiin liittyviä kehittämistarpeita olivat monipuolisten ohjausmenetelmien hyödyntäminen76, teknologian hyödyntäminen ohjauksessa, ryhmäohjauksen lisääminen ja kehittäminen69,76 ja kirjallisen ohjausmateriaalin hyödyntäminen ohjauksen
tukena.51 Vertaistuki koettiin tärkeäksi ja sen edistämiseksi tulisi suosia nykyistä useammin mm.
ryhmäohjausta ja kehittää ryhmäohjausmuotoja edelleen.69,75–76
Ohjauksen toteutuksessa tulee kehittää erityisesti ohjauksen yhdenmukaisuutta, oikeaa ajoitusta
ja toistettavuutta sekä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ohjausaikaan ja -paikkaan.79 Potilaat tarvitsevat ohjausta heti oireiden ilmettyä, mutta myös koko sairastamisprosessin ajan. Hoidon ja ohjauksen jatkuvuus ja systemaattisuus tulee varmistaa huomioimalla jatkohoito ja ohjauksen jatkuvuus.69,76–77,80
Ohjauksen potilaslähtöisyyden kehittämiseksi tulee potilaalle antaa jo ohjausta suunniteltaessa
aiempaa paremmat mahdollisuudet ilmaista omat tavoitteensa. Potilaan yksilölliset tarpeet ja
elämänhistoria tulee huomioida tavoitteita laadittaessa. Tavoitteiden tulee olla selkeästi ilmaistu ja
kaikkien osapuolten tulee sitoutua niihin.35,52,58–59,77-78 Lisäksi jo ohjausta suunniteltaessa tulee
huomioida ikääntyneiden oppimisen erityispiirteitä sekä ikääntymisen mukana tuomat vanhentumiseen liittyvät erityispiirteet kuten heikentyneet aisti- ja muistitoiminnot.43,79
Potilaslähtöisyyden kehittämiseksi tulee myös huomioida ikääntyneiden tiedontarpeet ohjaukselle.
Tässä katsauksessa esille nousseet yleiset tiedon tarpeet ohjaukselle liittyivät kotona selviytymisen tukemiseen57,64,69, omaan sairauteen, hoitovaihtoehtoihin ja apuvälineisiin51,69,77, lääkehoitoon69,80, kipuun ja kivunhoitoon69 sekä ikääntymiseen ja terveyden edistämiseen.43 Ikääntyneet
tarvitsevat enemmän tietoa erilaisista mahdollisuuksista ja menetelmistä itsenäisen selviytymisen
tueksi77, yksilölliseen tilanteeseen liittyvistä asioista, kuten omasta sairaudesta ja lääkehoidosta
sekä siihen tehdyistä muutoksista ja mahdollisista lääkehoidon haittavaikutuksista.80
Useissa tutkimuksissa nousi esille tarve kehittää yhteistyötä ikääntyneen potilaan omaisten kanssa huomioimalla omaiset aiempaa paremmin osana hoito- ja ohjausprosessia jo alusta alkaen.37,40–41,52,64,68,70-71,79,81 Omaiset tulee ottaa huomioon ohjauksessa järjestämällä heille ohjausta41,42 ja ottamalla heidät mukaan myös ikääntyneen potilaan ohjaustilanteisiin41,69,79. Tulosten
mukaan omaiset kaipaavat enemmän tietoa ja ohjausta potilaan sairaudesta ja ennusteesta sekä
potilaan hoitosuunnitelmasta.70 Omaisten paremmalla huomioimisella ohjauksessa voidaan edistää hoidon jatkuvuutta41 ja omaisten jaksamista.81
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
16
Monipuolisten ohjausmenetelmien
hyödyntäminen
Teknologian hyödyntäminen ohjauksessa
Ryhmäohjauksen lisääminen ja
kehittäminen
Ohjausmenetelmien kehittäminen
Kirjallisen ohjausmateriaalin
hyödyntäminen
Ohjauksen varhainen aloittaminen
Oikea-aikainen ohjaus
Ohjauksen
järjestäminen
Ohjauksen
ajoitus
Säännöllinen ohjaus ja yhteydenpito
Yhdenmukainen ohjaus
Ohjauksen
johdonmukaisuus
Yhdenmukaiset ohjauskäytännöt
Yksilöllisyyden
huomioiminen ohjauksessa
Ikääntymisen tuomien muutosten
huomioiminen ohjauksessa
Ohjauksen
yksilöllisyys
Tiedon tarve omasta sairaudesta
ja hoitovaihtoehdoista
Potilaslähtöisyys
ohjauksessa
Tiedon tarve kotona
selviämisen tueksi
Tietoa apuvälineistä
Lääkehoitoon liittyvä tiedontarve
Ikääntyneiden
potilasohjauksen
kehittäminen
Ikääntyneiden
tiedontarpeet
ohjaukselle
Kivunhoitoon liittyvä
tiedontarve
Ikääntymiseen ja terveyden/
sairaanhoitoon liittyvä tiedontarve
Omaisten ohjaaminen
Omaistenläsnäolon
mahdollistaminen ohjauksessa
Tietoa potilaan sairaudesta
ja ennusteesta
Omaisten
huomioiminen
ohjauksessa
Omaisten
ohjaus
Omaisten
tiedontarpeet
Tietoa potilaan hoitosuunnitelmasta
Kuvio 5. Ikääntyneiden potilasohjauksen kehittäminen.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
17
Pohdinta
Tulosten tarkastelua
Ikääntyneiden hoitotyön keskeisiksi kehittämistarpeiksi nousivat yhteistyö, henkilöresurssit, osaamisen kehittäminen, ikääntyneiden kotihoito ja siirtyminen kodin ja laitoshoidon välillä, toimintakyvyn tukeminen ikääntyessä ja potilasohjaus ikääntyneiden hoitotyössä. Tulokset myötäilevät Sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton2 laatimaa laatusuositusta hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja
palvelujen parantamiseksi. Laatusuositus on nostanut keskeisiksi sisällöiksi osallisuuden ja toimijuuden, asumisen ja elinympäristön, terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaamisen, palvelujen kehittämisen, hoidon ja huolenpidon turvaajat sekä johtamisen Myös sosiaali- ja terveyspoliittinen strategia nostaa esille mm. hyvinvoinnin aktiivisen edistämisen suuntaamalla painopistettä
entistä enemmän ehkäisevään toimintaan, palvelujärjestelmän kehittämisen ja asiakaslähtöisyyden
huomioimisen, ikääntyneiden itsenäisen elämän ja toimintakyvyn tukemisen sekä elinympäristön
laadun parantamisen. Linjausten toimeenpanossa korostetaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä.20
Yhteistyö ikääntyneiden hoitotyössä on moniulotteista. Tämän selvityksen esille nostamat kehittämistarpeet liittyivät organisaatioiden väliseen, ammattiryhmien väliseen sekä asiakkaan, omaisen ja terveydenhuollon ammattilaisen väliseen yhteistyöhön. Organisaatioiden välisen yhteistyön
kehittämistarpeeksi nousi mm. hoitotyön koulutuksen ja työelämän välinen yhteistyö. Koulutuksen
ja työelämäyhteistyön järjestämisestä on nykyisin säädetty myös ammattikorkeakoululaissa82 ja se
on nostettu esille Opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa.83 Vuonna 2009 Valtiontalouden tarkastusviraston toimesta tehdyssä tarkastuksessa selvitettiin, miten työelämälähtöisyys toteutuu ammattikorkeakoulutuksessa. Selvityksessä havaittiin,
että työelämäyhteistyön syventämiseksi kaivataan konkretisoituja toimintasuunnitelmia.84
Lehtonen85 on tutkinut työelämälähtöistä koulutusmallia sosiaali- ja terveysalalla. Tutkimuksen
mukaan työ-elämälähtöinen koulutusmalli mahdollisti tehokkaasti kaikkien osapuolten osaamisen
lisäämisen sekä toi helpotusta kiireeseen työyksiköissä. Yhteistyö hyödytti työelämäosapuolta
myös uusien työntekijöiden rekrytoinnissa.86 Opiskelu osastoilla opettajan ohjauksessa auttoi
tutkitun tiedon sitomista käytännön hoitotyöhön. Se myös auttoi työelämän tarpeiden ennakoinnissa ja oli merkityksellinen opettajien ammatillisen osaamisen kehittämisessä.85 Laapio ym.87 ovat
todenneet opiskelijoiden odottavan opettajien siirtävän tutkimustietoa heille ja käytännön hoitotyöhön sekä itsensä että opiskelijoiden kautta ja ylläpitävän ammattitaitoaan käytännön työelämäjaksojen avulla.
Yhteiskunnalliset muutokset, kuten taloudelliset ja asiantuntijuuteen liittyvät vaatimukset pakottavat sosiaali- ja terveydenhuollon etsimään uusia keinoja nouseviin vaatimuksiin vastaamiseksi.
Yhteistyön kehittäminen on yksi keino, mutta sen toimivuuden edellytyksenä on jatkuva vuorovaikutus ja yhteistyösuhteen kehittäminen eri toimijoiden kesken.85–86 Yhteistyön avulla voidaan saavuttaa tehokasta resurssien käyttöä, välttää päällekkäisyyksiä ja lisätä palvelujen jatkuvuutta.53
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
18
Moniammatillisen yhteistyön lisääminen ja kehittäminen38,43–44 sekä ikääntyneen, hänen omaistensa ja terveydenhuollon ammattilaisten välisen yhteistyön kehittäminen35,41–42 nousevat kehittämistarpeiksi erityisesti kotihoidossa. Kotihoidon palvelut ovat yhä enenevässä määrin hajautettu eri
toimijoille ja liian usein hoitotyössä puuttuvat yhteiset, konkreettiset tavoitteet, jotka ovat kaiken
toiminnan perusta. Palvelujen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin keskiössä tulee olla asiakkaan tarpeet ja voimavarat, joiden pohjalta laadittuihin tavoitteisiin pyritään yhdessä eri ammattiryhmien tuomaa asiantuntijuutta hyödyntäen. Kotihoidon käytäntöjä on vielä kehitettävä, jotta
asiakkaiden sosiaaliset oikeudet ja ammattiryhmien välinen yhteinen hoitovastuu toteutuvat.53,88
Kotihoidon kehittäminen ja laitoshoidon vähentäminen ovat yksi ajankohtaisimmista ikääntymispoliittisista linjauksista Suomessa. Kotihoidon toimintakulttuurin kehittäminen tavoitteellisemmaksi,
vaikuttavammaksi ja asiakaslähtöisemmäksi toiminnaksi ovat tarpeen38,53, jotta ikääntymispoliittiset tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa. Valtiontalouden tarkastusviraston vuonna 2010 tekemän
tarkastuksessa havaittiin, että kotihoito ei toteudu ikääntyneiden palvelujen laatusuositusten mukaisesti. Resurssien todettiin olevan riittämättömät turvaamaan kotihoidolle asetettuja tavoitteita ja
henkilöstön vähyyteen oli jouduttu vastaamaan heikentämällä palveluita. Tämä tarkoitti usein mm.
kuntouttavan työotteen puuttumista. Itsenäistä selviytymistä ja elämänlaatua edistävät palvelut oli
resurssien puutteessa siirretty pois kotihoidon palveluista. Tarkastuksen päätuloksena oli, että
resurssit eivät olleet linjassa kotihoidolle asetettujen tavoitteiden kanssa.89
Vuonna 2013 voimaan tullut vanhuspalvelulaki velvoittaa kuntia toteuttamaan ikääntyneiden hoidon ja huolenpidon ensisijaisesti kotona.5 Painopisteen siirtyessä kotihoitoon, nousee ikääntyneiden kokonaisvaltaisen toimintakyvyn tukeminen aiempaa tärkeämmäksi kehittämiskohteeksi.38,43,75–76 Ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitämisen ja parantamisen on todettu olevan haasteellinen tehtävä erityisesti maissa, joissa ikääntyneen väestön osuus on suuri.90
Toimintakyvyn tukemisessa keskeistä on ikääntyneen omien voimavarojen tunnistaminen sekä
yhdessä tekeminen.91 Kehittämistarpeena fyysisen toimintakyvyn tukemiseksi nousi mm. teknologian hyödyntäminen harjoittelun tukena. Fyysiseen harjoitteluun voitaisiin kannustaa esimerkiksi
järjestämällä ikääntyneille median välityksellä tapahtuvia harjoitteluhetkiä.69 Myös erilainen virkistystoiminta tukee psyykkisen toimintakyvyn ohella lisäksi fyysistä ja sosiaalista toimintakykyä.
Ikääntyneitä tulee kannustaa harrastustoimintaan66 sekä hoitotyöntekijöiden osalta hyödyntää
voimavaroja vahvistavaa työotetta ikääntyneiden hoitotyössä.91
Eloranta53 on todennut ikääntyneiden toivovan työntekijöiltä psykososiaalista tukea. Tällaisten
asiakkaiden tunnistaminen ja auttaminen edellyttää luottamuksellista hoitosuhdetta ja kiireetöntä
ilmapiiriä. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, sillä työntekijät joutuivat tasapainoilemaan organisaation
normien, säästöjen ja asiakkaiden toiveiden välillä sen sijaan, että palveluissa olisi huomioitu
asiakkaiden elämäntilanne ja yksilölliset tarpeet.53,78 Erityisesti ikääntyneiden, joilla ei ole toimivaa
tukiverkostoa, tulee saada tukea ja apua hoitohenkilöstöltä71 ja hoitotyöntekijöiden tulee tukea
ikääntyneitä aiempaa aktiivisemmin ystävyyssuhteiden solmimisessa56. Hyväksi havaittu toimintakyvyn muoto ovat myös vertaisryhmät, joita tulee kehittää ja hyödyntää aiempaa aktiivisemmin
erilaisissa elämäntilanteissa olevien ikääntyneiden keskuudessa.75–76
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
19
Laadukkaalla potilasohjauksella tuetaan ikääntyneen toimintakykyä antamalla ikääntyneelle tiedollista tukea. Tässä selvityksessä nousi esille runsaasti potilasohjaukseen liittyviä kehittämistarpeita.
Myös aiemmat tutkimukset ovat nostaneet esille tarpeen kiinnittää erityishuomiota ikääntyneiden
potilaiden ohjaukseen, erityisesti ohjauksen sisällön, toteutuksen ja ymmärrettävyyden suhteen.92–93
Ohjauksella voidaan lisätä potilaan ymmärrystä sairauttaan kohtaan ja ohjauksen avulla potilas
oppii taitoja itsensä hoitamiseen ja saa tietoja joita hän voi soveltaa erilaisissa tilanteissa ja ongelmien ratkaisussa. Tämä toimii voimaannuttavana ja terveyttä edistävänä voimavarana.92,94
Ohjauksen keskeiseksi tiedontarpeeksi nousi mm. lääkehoidon ohjaus. Myös Gerlander ym.95
ovat nostaneet yhdeksi ikääntyneiden hoitotyön keskeisimmäksi haasteeksi lääkehoidon puutteellisen toteutumisen. On arvioitu, että vain puolet potilaista käyttää lääkkeitään annettujen ohjeiden
mukaisesti. Potilasohjauksella voidaan auttaa potilasta ymmärtämään, miksi lääkehoito on juuri
hänen kohdallaan tärkeää, mitä lääkehoitoon liittyy, miten se toteutetaan ja miten sitä pitäisi seurata.95 Potilasohjauksen merkitys ja annetun ohjauksen ymmärtäminen korostuvat erityisesti hoidon painopisteen siirtyessä yhä enemmän avoterveydenhuoltoon.93,96–99
Ennen vanhuspalvelulain voimaantuloa vuonna 2013 tehdyssä vanhustenhoidon tilaa koskevassa
selvityksessä todettiin tarpeelliseksi kehittää kotiin annettavien palvelujen monipuolisuutta, hallinnonalat ylittävää yhteistyötä ja henkilöstövoimavarojen kohdentamista.100 Vanhuspalvelulain voimaantulon jälkeen tehdyssä selvityksessä (2014) todettiin, että suuria muutoksia kotihoidon toteuttamisessa ei tuolla aikavälillä ollut tapahtunut. Kehittämistarpeeksi nousivat erityisesti saattohoidon, muistisairauksien ja kuntoutuksen osaamisen lisääminen.101 Riittävän osaamisen takaamiseksi ikääntyneiden hoitotyöhön tulee kiinnittää huomiota hoitotyön perusopetuksen
järjestämiseen46,48–49,51,55–58 sekä osaamisen kehittämiseen ja ylläpitämiseen jatkuvalla lisä- ja
täydennyskoulutuksella.44,47,59 Ikääntyneiden hoitotyössä tulee turvata riittävä koulutustaso48 ja
opetussisältöjä tulee arvioida kriittisesti49,102, sillä hoitotyöntekijöiden osaamisen on todettu vaikuttavan merkittävästi ikääntyneiden hoitotyön laatuun ja palveluiden vaikuttavuuteen.21
Tietojen ajan tasalla pitäminen on haasteellista niin hoitotyöntekijöille kuin kouluttajillekin.37,57–58
Jatkuvasti muuttuvat oppimistarpeet ja nopean kehityksen aiheuttama tiedon määrä edellyttävät
jatkuvaa oman osaamisen arviointia.37,57 Säännöllisen osaamisen arvioinnin ja osaamisvaatimusten tarkastelun tulisi ohjata täydennyskoulutuksen suunnittelua ja toteutusta.37,58,62 Myös aiemmissa tutkimuksissa on todettu tarpeelliseksi kehittää menetelmiä joiden pohjalta täydennyskoulutusta
voitaisiin suunnata oikein osaamisen tunnistamiseen ja ammattitaidon ylläpitämisen varmistamiseen perustuen.7,103–105 Oppimisen tukemiseksi tulee hyödyntää monipuolisia, opiskelijalähtöisiä
opetusmenetelmiä.44,46,61 Dickerson106 ja Pakkonen ym.16 ovat todenneet opetusmenetelmillä
olevan merkitys oppimisen tukemisessa ja sitä kautta myös hoitajien tutkitun tiedon käytön edistämisessä.
Terveydenhuollon täydennyskoulutus on tarpeellisuutensa lisäksi myös lakisääteistä toimintaa.
Suomessa laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä107 velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilöt ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoaan, ja työnantajan järjestämään työntekijälle edellytykset tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistumiselle. Vuonna 2014 tehdyn
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
20
selvityksen mukaan sairaanhoitajien kuuden päivän lakisääteinen täydennyskoulutus ei kuitenkaan toteutunut.108
Usein laadukkaan hoitotyön toteuttamisesta puhuttaessa vedotaan resursseihin ja niiden puutteeseen. Myös tässä selvityksessä henkilöresurssit nousivat yhdeksi keskeiseksi kehittämistarpeeksi.
Henkilöresurssien kehittämistarpeet kohdistuvat hoitohenkilöstön määrään34,46–47, henkilöstörakenteeseen48-49, työnjakoon34,49-53, työhyvinvointiin46,52 ja hoitotyön johtamiseen.39,54
Sairaanhoitajille (2014) tehdyn työn vetovoimaisuutta ja työhyvinvointia koskevan kyselyn tulokset
nostavat esille mm. työvoimapulan.108 Henkilöstömitoituksen tavoitteeksi on säädetty 0,5 hoitajaa
asiakasta kohden. Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimuksessa suunnitellun ja toteutuneen henkilöstömitoituksen todettiin siirtyneen parempaan suuntaan.100 Opetus- ja kulttuuriministeriö
on koulutuksen kehittämissuunnitelmassaan83 huomioinut henkilöstön riittävyyden iäkkäiden hoitotyössä lisäämällä koulutuspaikkoja. Olisi kuitenkin tarpeen kiinnittää huomiota myös osaamiskuvausten määrittelyyn, jotta opiskelijoiden kiinnostusta ikääntyneiden hoitotyöhön saataisiin lisättyä.21 Myös sairaanhoitajien työolobarometrin tulokset tukevat käsitystä siitä, että uuden sukupolven sairaanhoitajat kaipaavat tiedollisia haasteita, tahtovat tehdä työnsä hyvin ja kehittyä työssään.108 Alan vetovoimaisuuden lisäämiseksi ja ammattitaitoisen työvoiman turvaamiseksi sosiaalija terveydenhuollon organisaatioiden on kiinnitettävä huomiota myös hyvään ja toimivaan työympäristöön sekä johtamiseen. Työhyvinvointia lisäämällä alalle saataisiin houkuteltua sitoutuneita ja
osaavia työntekijöitä, joiden työpanos näkyy parempina hoitotuloksina ja parantaa näin myös
tuottavuutta toimivien ja näyttöön perustuvien käytäntöjen jalkautuessa hoitotyön käytäntöön.108
Jatkossa on tarpeen kartoittaa tarkemmin vanhustyöhön liittyviä toimijoita ja ikääntyneiden parissa
tehtävää kehittämistoimintaa käytettävissä olevien resurssien suuntaamiseksi mahdollisimman
tehokkaasti ja käytäntöjen yhtenäistämiseksi. Tämä parantaa myös tiedon laatua ja yhtenäistää
toimintakäytäntöjä kansallisella tasolla. Tällä hetkellä toiminta on pirstaloitunutta ja on mahdollista,
että samanlaisia kehittämishankkeita työstetään useampien toimijoiden toimesta. Useimmiten
kehittämistoiminnan tuloksena syntyneet toimintamallit ovat hyödynnettävissä myös muissa toimintaympäristöissä, jolloin käytettävissä olevat voimavarat voidaan käyttää tehokkaammin hyödyksi. Esimerkkinä tällaisesta yhteistyöstä ovat Hoitotyön tutkimussäätiön koordinoimat Käsihygienia hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyssä ja Kaatumisten ehkäisy -hankkeet. Oulun yliopistollisessa sairaalassa kehitetty käsihygienian jatkuvan seurannan malli on otettu käyttöön jo useammissa terveydenhuollon yksiköissä samoin kuin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa kehitetty
toimintamalli kaatumistapaturmien ehkäisyyn.
Kuten ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeena, myös jatkotutkimuksen ja kehittämistoiminnan
osalta on tarpeen lisätä yhteistyötä eri tieteenalojen kesken. Tarvitaan siis paitsi monitieteellistä
tutkimusta, myös jo olemassa olevan tietopohjan laajempaa kartoitusta. Tämä raportti antaa tietoa
ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeista hoitotieteellisen tutkimustiedon valossa. Laajemman
kokonaiskuvan saamiseksi on tarpeen kartoittaa muiden tieteenalojen tuottamia tutkimuksia sekä
kansainvälistä tutkimustietoa ikääntyneiden hoitotyöstä.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
21
Tässä katsauksessa saatuja tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä laadukkaampaa ja ikääntyneen henkilön tarpeista lähtevää hoitotyötä. Tuloksia voidaan hyödyntää myös kehitettäessä
ikääntyneiden hoitotyön opetussisältöjä hoitotyön perus- ja täydennyskoulutuksessa. Moneen,
tässäkin selvityksessä esille nousseeseen, hoitotyön kehittämistarpeeseen voidaan vaikuttaa
melko pienillä muutoksilla. Avainasemassa ovat osaaminen ja asenteet.
Tulosten luotettavuus
Selvityksen tulosten luotettavuutta lisää tiedonhaun tarkka toteutus. Aineiston haku tapahtui manuaalisesti, joten kaikki rajauksen mukainen lähdeaineisto huomioitiin aineiston valinnassa. Tiedonhaku on raportoitu tarkasti ja mahdollisimman kattavan tiedonhaun varmistamiseksi väitöskirjojen osalta on oltu yhteydessä eri yliopistojen informaatikoihin. Valittu aineisto on esitetty liitteenä
olevissa taulukoissa, joten lukijan on mahdollista perehtyä aineistoon tarkemmin.
Aineisto rajattiin hoitotieteellisiin Hoitotiede ja Tutkiva hoitotyö -lehdissä julkaistuihin tutkimusartikkeleihin ja hoitotieteen tieteenalalla julkaistuihin väitöskirjoihin. Ulkopuolelle jäivät näin ollen muiden tieteenalojen tuottamat väitöstutkimukset ja muissa lähteissä julkaistut tutkimusartikkelit ikääntyneiden hoitotyöhön liittyen. Nykyisin tieteellisiä artikkeleita julkaistaan enenevässä määrin myös
kansainvälisissä julkaisuissa, joten näiden julkaisujen jääminen ulkopuolelle heikentää osaltaan
tulosten luotettavuutta.
Aineiston valinnassa ongelmallista oli se, että tutkimusartikkelin tai väitöskirjan nimestä tai tiivistelmästä tuli ilmetä, että tutkimus liittyi ikääntyneiden hoitotyöhön. On siis mahdollista, että pois
rajautui aiheeseen liittyvää aineistoa, koska tutkimusartikkelin tai väitöskirjan nimi ei viitannut
tutkimuksen kohdistuvan ikääntyneiden hoitotyöhön. Aineiston rajaaminen yli 65-vuotiaisiin osoittautui myös ongelmalliseksi sen suhteen, että osassa tutkimuksia ei ollut tehty ikärajausta vaan
kohderyhmä oli valikoitunut muuten kuin ikärajauksen kautta109. Tästä johtuen ulkopuolelle jäi mm.
muistisairauksiin liittyviä tutkimuksia, joissa kohderyhmänä olivat myös muut kuin yli 65-vuotiaat.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
22
Johtopäätökset
Tämän katsauksen perusteella voidaan esittää seuraavat johtopäätökset:
1. Laadukas ja kustannustehokas ikääntyneiden hoitotyö edellyttää moniulotteista yhteistyötä
yli organisaatiorajojen.
2. Ikääntyneet henkilöt ja heidän omaisensa tulee huomioida aiempaa paremmin hoitotyön
suunnittelussa ja toteutuksessa.
3. Ikääntyneiden hoitotyössä käytettävissä olevien henkilöresurssien käyttöön tulee kiinnittää
entistä enemmän huomiota. Erityisesti ammattiryhmien välistä työnjakoa ja vastuualueita
tulee tarkastella ja järkevöittää.
4. Ikääntyneiden hoitotyön vetovoimaisuutta tulee lisätä osaamisvaatimuksia tarkentamalla ja
tarjoamalla laadukasta ikääntyneiden hoitotyön perusopetusta.
5. Hoitotyöntekijöiden työhyvinvointiin tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota.
6. Ikääntyneiden hoitotyössä toimiville hoitotyöntekijöille tulee järjestää jatkuvaa osaamiskartoituksiin perustuvaa täydennyskoulutusta.
7. Ikääntyneiden kotihoidon kehittäminen kohti ikääntymispoliittisia tavoitteita vaatii
laajamittaista tarkastelua toimivien käytäntöjen rakentamiseksi ja käyttöön ottamiseksi.
8. Ikääntyneiden kokonaisvaltaista toimintakykyä tulee tukea yksilölliseen toimintakyvyn
laaja-alaiseen arviointiin perustuen.
9. Potilasohjausta ikääntyneiden hoitotyössä tulee kehittää yksilöllisemmäksi ja
asiakaslähtöisemmäksi toiminnaksi jossa on huomioitu myös ohjauksen jatkuvuus.
10. Innovatiivisten teknologisten ratkaisujen kehittäminen ja aktiivisempi hyödyntäminen
ikääntyneiden hoitotyössä on osa ikääntyneiden hoitotyön tulevaisuutta.
11. Jatkossa tulisi kartoittaa tarkemmin vanhustyön eri toimijoita ja ikääntyneiden parissa
tehtävää kehittämistyötä käytettävissä olevien resurssien suuntaamiseksi ja
toimintakäytäntöjen yhtenäistämiseksi.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
23
Lähteet
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.
21.
22.
23.
24.
25.
26.
27.
28.
29.
30.
31.
32.
33.
34.
ETENE (2011) Sosiaali- ja terveysalan eettinen perusta. Etene-julkaisuja 32. pdf-dokumentti
http://www.etene.fi/c/document_library/get_file?folderId=63023&name=DLFE-2903.pdf katsottu 16.2.2015
STM & Kuntaliitto (2013) Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11. pdf-dokumentti
http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511564&name=DLFE-26915.pdf katsottu 4.3.2015.
Hoitotyön tutkimussäätiö (2015) Näyttöön perustuva toiminta. www-dokumentti
http://www.hotus.fi/hotus-fi/nayttoon-perustuva-toiminta katsottu 16.2.2015, päivitetty 12.2.2015
Tilastokeskus (2012) Väestöennuste 2012-2060. www-dokumentti
http://www.stat.fi/til/vaenn/2012/vaenn_2012_2012-09-28_fi.pdf katsottu 5.2.2015.
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28.12.2012/980
www-dokumentti https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980
Terveydenhuoltolaki 1236/2010. www-dokumentti. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326
Koskinen M-K & Nordström S (2013) Tiedolla ja taidolla sosiaali- ja terveydenhuollon työelämään. Tehyläistä koulutuspolitiikkaa 2013-2017. www-dokumetti. http://www.tehy.fi/@Bin/24868693/465474+tiedolla+ja+taidolla+LOW+nettiin.pdf
Holopainen A, Junttila K, Jylhä V, Korhonen A & Seppänen S (2013) Johda näyttö käyttöön hoitotyössä.
Fioca OY, Helsinki.
Brown C. E, Wickline M. A. Ecoff L. & Glaser. D. (2008) Nursing practice, knowledge, attitudes and perceived
barriers to evidence-based practice at an academic medical center. Journal of Advanced nursing 65(2), 371–381.
Özdemir L. & Akdemir N (2009) Turkish nurses’ utilization of research evidence in clinical practice and
influencing factors. International Nursing Review 56, 319–325.
Eizenberg MM. (2010) Imple-mentation of evidence based nursing practice: nurses` personal and professional factors?
Journal of Advanced Nursing 67(1), 33-42.
Sari D, Turgay A S, Genc R E & Bozkurt o D (2012) Research activities and perceptions of barriers to
research utilization among Turkish nurses. The Journal of Continuing Education in Nursing 43(6), 251-258.
Moloney C.V. (2013) Behavioural intention and user acceptance of research evidence for Queensland nurses:
Provision of solutions from the clinician. Nurse Education in Practice 13:310-16.
Thorsteinsson H (2013) Icelandic Nurses’ Beliefs, Skills, and Resources Associated with Evidence-Based Practice
and Related Factors: A National Survey. Worldviews on Evidence-Based Nursing, 2013; 10:2, 116–126.
Timonen L & Eriksson E (2007) Hoitajien täydennyskoulutus yliopistollisen keskussairaalan kirurgisissa työyksiköissä.
Tutkiva Hoitotyö 5(4), 21–28.
Pakkonen M, Salminen L & Hupli M (2010) Täydennyskoulutusopiskelijoiden käsityksiä tutkitun tiedon käytöstä hoitotyössä
– edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tutkiva Hoitotyö 8(3), 30-37.
Adams S, Pitts J, Wynne J, Yawm B, Diamond E, Lee S, Dellert E & Hanania N (2012) Effect of a Primary Care Continuing
Education Program on Clinical Practice of Chronic Obstructive Pulmonary Disease: Translating Theory Into Practice.
Mayo Clinic Proceedings 87(9), 862-870.
International Council of Nurses (2012) Closing the gap: From evidence to action. pdf-dokumentti
http://www.icn.ch/images/stories/documents/publications/ind/indkit2012.pdf katsottu 16.2.2015.
Hoitotyön tutkimussäätiö (2013) Hoitotyön suositus. Käsikirja hoitotyön suositusten laadintaan. Pdf-dokumentti
http://www.hotus.fi/system/files/Suosituskasikirja_2013.pdf
STM (2010) Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 – Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö.
Koskinen S, Sievers A, Leino-Kilpi H & Suhonen R (2013) Keskustelua iäkkäiden hoitotyön osaamisesta ja
alan vetovoimaisuuden lisäämisestä. Gerontologia 3, 305–308.
Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 www-dokumentti
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731?search[type]=pika&search[pika]=perustuslaki
Valtioneuvoston kanslia (2009) Ikääntymisraportti. Kokonaisarvio ikääntymisen vaikutuksista ja varautumisen riittävyydestä.
Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2009. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain
muuttamisesta 1351/2014. www-dokumentti http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141351
Voutilainen P (2014) Iäkkäiden ihmisten palvelut. Teoksessa Sote-uudistuksen vaikutusten ennakkoarviointi. Terveyden- ja
hyvinvoinnin laitos. pdf-dokumentti https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/115008/URN_ISBN_978-952-302-1761.pdf?sequence=1 katsottu 4.3.2015.
Erhola M, Vaarama M, Pekurinen M, Jonsson P-M, Junnila M, Hämäläinen P, Nykänen E & Linnosmaa J (2014) Soteuudistuksen vaikutusten ennakkoarviointi. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy.
STM (2015) Sote-uudistus. Sosiaali- ja terveysministeriön www-sivut.
http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/palvelurakenneuudistus katsottu 4.3.2015 päivitetty 26.2.2015.
Kivelä S-L & Vaapio S (2011) Vanhana tänään. Suomen senioriliike ry.
Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P (2003) Tutki ja Kirjoita. Dark Oy, Vantaa.
Polit D & Beck C (2012) Nursing research. Generating and Assessing Evidence for Nursing Practice.
Wolters Kluwer Health, Lippincott Williams & Wilkins. China.
Kyngäs H & Vanhanen L (1999) Sisällön analyysi. Hoitotiede 11(1), 3-12.
Tuomi J & Sarajärvi A (2013) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Hansaprint Oy, Vantaa.
Roine K, Kaunonen M & Tarkka M-T. (2000) Säännöllisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita käyttämättömien
yli 75-vuotiaiden vanhusten kotona selviytyminen. Hoitotiede 12(6), 312–321.
Pirilä R. (2002) Laitoshoidossa olevien vanhusten suun hoito. Väitöskirja. Turun yliopisto.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
24
35. Koponen L. (2003) Iäkkään potilaan siirtyminen kodin ja sairaalan välillä. Substantiivinen teoria selviytymisestä ja yhteistyöstä.
Väitöskirja. Tampereen yliopisto.
36. Paasivaara L. (2003) Vanhusten hoitotyön kulttuurisen identiteetin muotoutuminen 1960-luvulta 2000-luvulle. Tutkiva hoitotyö
1(3), 17–22.
37. Routasalo P, Arve S, Aarnio M & Saarinen T. (2003) Sairaanhoitajien ja perushoitajien hoitotyö iäkkään potilaan kuntoutumisen
edistämisessä. Tutkiva hoitotyö 1(1), 24–30.
38. Paasivaara L. (2004) Kotihoito hoitotieteellisten opinnäytetöiden perusteella. Tutkiva hoitotyö 2(1), 29–34.
39. Saarnio R. (2009) Fyysisten rajoitteiden käyttö vanhusten laitoshoidossa. Väitöskirja. Oulun yliopisto.
40. Liponkoski R & Routasalo P. (2001) Iäkkään kuntoutuspotilaan saama emotionaalinen tuki sairaalahoitojakson aikana.
Hoitotiede 13(5), 258–265.
41. Haapaniemi H & Routasalo P. (2009) Iäkkään potilaan ja hänen omaisensa toiminta potilaan kuntoutumisen
edistämisessä sairaanhoitajien näkökulmasta. Hoitotiede 21(1), 34–44.
42. Lehtiranta S, Leino-Kilpi H, Koskenniemi J, Jartti L, Hupli M, Stolt M & Suhonen R. (2014) Muistisairaan henkilön kotoa
laitoshoitoon siirtymistä jouduttavat tekijät. Hoitotiede 26(2), 113–124.
43. Valta A. (2008) Iäkkäiden päivittäinen suoriutuminen kotona. Teoreettinen malli iäkkäiden kotona asuvien
päivittäisestä suoriutumisesta kotisairaanhoitajien ja iäkkäiden näkökulmasta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto.
44. Kuusela M, Hupli M, Johansson K & Eloranta S. (2010) Moniammatillinen osaaminen iäkkään kotihoidon
asiakkaan fyysisen toimintakyvyn tukemisessa. Hoitotiede 22(2), 96–107.
45. Elo S, Saarnio R & Isola A. (2013) Hoitajien näkemyksiä muistisairaan fyysisestä hoitoympäristöstä.
Tutkiva hoitotyö11(3), 17–25.
46. Isola A, Backman K, Saarnio R & Paasivaara L. (2005) Hoitotyön edistykselliset toiminnat haasteellisen
käyttäytymisen kohtaamisessa dementoituvan potilaan hoidossa. Hoitotiede 17(3), 145–154.
47. Voutilainen P, Isola A & Backman K. (2005) Laadulla on tekijänsä – Katsaus ikääntyneiden parissa toimivan
henkilöstön määrään ja rakenteeseen. Hoitotiede 17(3), 166–175.
48. Muurinen S. (2003) Hoitotyö ja hoitohenkilöstön rakenne vanhusten lyhytaikaisessa laitoshoidossa.
Tampereen yliopisto.
49. Saarnio R, Sarvimäki A, Laukkala H & Isola A (2013) Iäkkäiden muistisairaiden henkilöiden hoitotyössä toimivien
hoitajien käsitys omastatunnosta. Hoitotiede 25(1), 62–76.
50. Hietanen H, Asko-Seijavaara S & Eriksson E. (2000) Painehaavojen paikallishoito terveyskeskuksen vanhuspotilailla.
Hoitotiede 12(6), 322–331.
51. Salmela M. (2007) Perusterveydenhuollossa toimivien hoitajien rooli, kyvyt ja koulutustarve vanhusten
kuulonkuntoutuksessa. Tutkiva hoitotyö 5(2), 29–34.
52. Salin S. (2008) Lyhytaikaisen laitoshoidon reaalimalli vanhuksen kotihoidon osana. Väitöskirja. Tampereen yliopisto.
53. Eloranta S. (2009) Supporting Older People’s Independent Living at Home Through Social And Health
Care Collaboration. Väitöskirja. Turun Yliopisto.
54. Saarnio R, Mustonen U & Isola A. (2011) Dementoituvan vanhuksen haasteellinen käyttäytyminen laitoshoidossa:
esiintymismuodot, yleisyys ja hoitajien toimintatavat. Hoitotiede 23(1), 46–56.
55. Haapsaari H, Katajisto J & Välimäki M. (2000) Lähihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä laitoshoidossa
olevan vanhuspotilaan itsemääräämisoikeudesta. Hoitotiede 12(2), 55–65.
56. Parkkila M, Routasalo P. & Välimäki M. (2000) Kuvaileva tutkimus pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan potilaan
yksinäisyydestä. Hoitotiede 12(1), 26–35.
57. Routasalo P. (2002) Sairaanhoitajan asennoituminen iäkkääseen kuntoutuspotilaaseen ja kuntoutumista edistävään
hoitotyöhön. Hoitotiede 14(5), 254–263.
58. Savikko N. (2008) Loneliness of older people and elements of an intervention for its alleviation. Väitöskirja.
Turun yliopisto
59. Teeri S. (2007) Ethical problems in long-term institutional care of older patients in the field of integrity.
Väitöskirja. Turun yliopisto.
60. Fagerström V & Tamminen-Peter L. (2010) Potilasnostimien ergonomia ja käytettävyys vanhustyössä.
Hoitotiede 22(2), 118–128.
61. Turjamaa R, Hartikainen S & Pietilä A-M. (2011) Kotona asuvien iäkkäiden ihmisten voimavarat –systemoitu
kirjallisuuskatsaus. Tutkiva hoitotyö 9(4), 4-13.
62. Suhonen R, Stolt M, Gustafsson M-L, Katajisto J & Puro M. (2012) Ikääntyneiden ihmisten hoitotyössä
työskentelevien hoitajien työtyytyväisyys. Hoitotiede 24(1), 27–37.
63. Stolt M. (2013) Foot health in older people – Development of a preventive, evaluative instrument for nurses.
Väitöskirja. Turun yliopisto.
64. Stolt M, Suhonen R, Koskenniemi J, Hupli M, Katajisto J & Leino-Kilpi H. (2014) Läheisen kuormittuneisuus
muistipotilaiden kotihoidossa. Hoitotiede 26(2), 125–135.
65. Rantala M. (2014) Nurses’ evaluations of postoperative pain management in patients with dementia.
Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto.
66. Elo S. (2006) Teoria pohjoissuomalaisten kotona asuvien ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä.
Väitöskirja. Oulun yliopisto.
67. Klemola A, Nikkonen M, Pietilä A-M & Hautala-Jylhä P-L (2005) Elämä hoitokodissa: Haastattelututkimus
vanhusten toiveista. Tutkiva Hoitotyö 3(3), 5-11.
68. Klemola A. (2006) Omasta kodista hoitokotiin. Etnografia keskipohjalaisten vanhusten siirtymävaiheesta.
Kuopion yliopisto.
69. Nikkola R. (2013) Polven nivelrikon sairastaminen iäkkään potilaan ja läheisen kokemana. Väitöskirja.
Tampereen yliopisto.
70. Mäkinen B. (2002) Iäkkään potilaan omaisena erikoissairaanhoidossa, omaisen, lääkärin ja sairaanhoitajan näkökulma.
Väitöskirja. Turun yliopisto.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
25
71. Nuutinen H-L & Raatikainen R. (2005) Omaisten osallistuminen hoitoon ja osallistumiseen saatu tuki
vanhusten pitkä-aikaisessa laitoshoidossa. Hoitotiede 17(3), 131-144.
72. Haapaniemi H, Routasalo P & Arve S. 2006. Sairaanhoitajat ja perushoitajat iäkkään aivoverenkiertohäiriöpotilaan
kuntoutumisen edistäjinä. Hoitotiede 18(4), 197–208.
73. Pyykkö, V. (2003) "If only I could" ~ "There is always a loophole" Hope and hopeless-ness experienced
by the severely depressive and non-depressive elderly. Turun yliopisto.
74. Ravelin T. 2008. Tanssiesitys auttamismenetelmänä dementoituvien vanhusten hoitotyössä. Oulun yliopisto.
75. Routasalo P, Mäkinen B & Pitkälä K. (2007) Luopuminen ikääntyneiden henkilöiden ryhmäkeskusteluissa.
Hoitotiede 19(5), 248–258.
76. Hyttinen H & Kanerva A-M. (2011) Iäkkään lonkkamurtumapotilaan ohjaus –systemoitu kirjallisuuskatsaus.
Tutkiva hoitotyö 9(2), 12–20.
77. Salonen P, Kaunonen M & Tarkka M-T. (2005) Veteraanien tyytyväisyys kuntoutukseen ja kuntoutuksen vaikutukset
heidän toimintakykyynsä. Hoitotiede 17(5), 282–293.
78. Eloranta S, Arve S, Viitanen M, Iso-aho H & Routasalo P. 2012. Ikäihmisten psyykkinen hyvinvointi ja
psyko-sosiaalisen tuen toteutuminen koti-hoidossa. Hoitotiede 24(1), 14–26.
79. Isola A, Backman K, Saarnio R, Kääriäinen M & Kyngäs H. (2007) Iäkkäiden kokemuksia saamastaan
potilasohjauksesta erikoissairaanhoidossa. Hoitotiede 19(2), 51–62.
80. Laapotti-Salo A & Routasalo P. (2004) Iäkkään potilaan tieto omasta sairaudesta, hoidostaan ja
kotiutussuunnitelmastaan. Tutkiva hoitotyö 2 (1), 23–28.
81. Tapio K. (2004) Rakasta, kärsi ja kirjoita. Tutkimus dementoitunutta puolisoaan hoitaneiden naisten
ja miesten hoitokokemuksesta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto.
82. Ammattikorkeakoululaki 932/2014. www-dokumentti http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140932
83. Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2011) Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016. Kehittämissuunnitelma. www-dokumentti:
http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/Kesu_2011_2016_fi.pdf. Katsottu 11.2.2015,
84. Valtiontalouden tarkastusvirasto (2009) Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen.
Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus 188/2009. www-dokumentti
http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf.
Katsottu 11.2.2015.
85. Lehtonen P. (2014) Koulutuksen järjestäjien ja työelämäedustajien yhteistyö sosiaali- ja terveysalalla.
Tapaustutkimukseen pohjautuva substantiivinen teoria. Väitöskirja. Tampereen yliopisto.
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95226/978-951-44-9430-7.pdf?sequence=1
86. Häggman-Laitila A & Rekola L. (2012) Työelämän ja ammattikorkeakoulun kumppanuus.
Analyysi edistävistä ja estävistä tekijöistä. Janus 20(3), 249–267.
http://www.sosiaalipoliittinenyhdistys.fi/janus/0312/Janus_03_2012_Haggman-Laitila_Rekola.pdf
Laapio E, Koivula M, Salminen L. (2014) Tutkimustiedon käyttö hoitotyön opetuksessa opiskelijoiden arvioimana.
Hoitotiede 26(1), 50–62.
87. Tepponen M. (2009) Kotihoidon integrointi ja laatu. Väitöskirja. Kuopion yliopisto.
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-951-27-1301-1/urn_isbn_978-951-27-1301-1.pdf
88. Valtiontalouden tarkastusvirasto (2010) Vanhuspalvelut. Säännöllinen kotihoito. Valtiontalouden
tarkastusviraston tuloksellisuuskertomus 214/2010. Edita Prima Oy, Helsinki.
89. Heikkinen E, Era P, Heikkinen R-L, Rantakokko M, Ruoppila I, Suominen H. (2013) Ikääntymistä ja toimintakykykä
koskevien tutkimusten tavoitteet, asetelmat ja toteuttaminen. Gerontologia 27(4), 341–365.
90. Heinola R & Luoma M-L. (2007) Toimintakyky ja elämänlaatu. Teoksessa Heinola, R. (toim.) Asiakaslähtöinen kotihoito -opas
ikääntyneiden koti-hoidon laatuun. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy, 36–51.
91. Kaakinen P. (2013) Pitkäaikaissairaiden aikuisten ohjauksen laatu sairaalassa. Väitöskirja. Oulu. Oulun yliopisto.
http://herkules.oulu.fi/isbn9789526202495/isbn9789526202495.pdf
92. Eloranta S, Katajisto J & Leino- Kilpi H. (2014) Toteutuuko potilaslähtöinen ohjaus hoitotyöntekijöiden näkökulmasta?
Hoitotiede 1: 63 - 71. Sastamala. Vammalan Kirjapaino Oy.
93. Kääriäinen M. (2007) Potilasohjauksen laatu: Hypoteettisen mallin kehittäminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto.
94. Gerlander M, Kivinen T, Isotalus P & Kettunen T. (2013) Potilaan osallistuminen lääkehoidosta keskustelemiseen.
Tutkiva Hoitotyö 2, 14–22.
95. Kanste O, Lipponen K, Kyngäs H & Ukkola L (2007) Potilasohjauksen kehittäminen alueellisena verkostoyhteistyönä
yli organisaatiorajojen. Tutkiva hoitotyö 3, 30–33.
96. Alastalo H, Noro A, Mäkelä M & Finne-Soveri H. (2014) Kunnissa valmiudet toteuttaa vanhuspalvelulakia
lisääntyneet – Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
97. Finne-Soveri H, Mäkelä M, Noro A, Nurme P & Partanen S. (2014) Vanhusten hoidon kustannustehokkuutta ja laatua
voidaan parantaa. Lääkärilehti 69(50–52), 3467–3473.
98. Finne-Soveri H, Mäkelä M, Noro A & Tepponen M. (2014) Kotihoitoon on panostettava, jotta huonokuntoinenkin
voi voida hyvin ja kuntoutua omassa kodissaan. Case Eksote. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
99. Noro A, Mäkelä M, Finne-Soveri H & Alastalo H. (2014) Henkilöstörakenne on vahvistunut ympärivuorokautisessa
hoidossa vuodesta 2013 vuoteen 2014 - Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimus.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
26
100. Noro A, Alastalo H, Finne-Soveri H & Mäkelä M. (2015) Kotihoidon toimintamallit ja henkilöstö vuonna 2014.
Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. www-dokumentti
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125601/Tutkimuksesta%20tiiviisti_2_2015_09022015.pdf?sequence=3
101. Eriksson K, Isola A, Kyngäs H, Leino-Kilpi H, Lindström U, Paavilainen E, Pietilä A-M, Salanterä S,
Vehviläinen-Julkunen K & Åstedt-Kurki P. (2007) Hoitotiede. WSOY Oppimateriaalit Oy, Helsinki.
102. Mäkipeura J, Meretoja R, Virta-Helenius M & Hupli M. (2007) Sairaanhoitaja neurologisessa toimintaympäristössä.
Ammatillinen pätevyys, toiminnan tiheys ja täydennyskoulutuksen haasteet. Hoitotiede 19(3), 152-162.
103. McCoy C. (2009) Professional Development in Rural Nursing: Challenges and Opportunities.
The Journal of Continuing Education in Nursing. 40(3), 128-131.
104. Salminen H & Miettinen M. (2012) Ammatillisen osaamisen kehittäminen – ikääntyvien ja nuorien hoitajien näkökulma.
Tutkiva Hoitotyö 10(1), 4-11.
105. Dickerson P. (2003) 10 tips to help learning. Journal for Nurses in Staff Development 19(5), 240-246.
106. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559. www-dokumentti https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559
107. Hahtela N. (2015) Sairaanhoitajien työolobarometri 2014. Sairaanhoitajaliiton julkaisu 26.1.2015. www-dokumentti
https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2015/01/Sairaanhoitajien-ty%C3%B6olobarometri-2014.pdf
108. Kurikkala P, Kääriäinen M, Kyngäs H & Elo S. (2015) Hoitoon sitoutumisen edistämiseksi toteutetut interventiot ja
niiden vaikutukset ikääntyneillä –integroitu katsaus. Hoitotiede 27(1), 3-17.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
27
LIITE 1
ARTIKKELI
TARKOITUS
AINEISTO
MENETELMÄT
KESKEISET TULOKSET
(56) Parkkila M,
Routasalo P &
Välimäki M. 2000
Kuvata pitkäaikaisessa
laitoshoidossa olevan
iäkkään potilaan
kokemuksia yksinäisyydestä
hoitoympäristössä.
Yhden sairaalan kuuden
osaston 16 yksinäisyyttä
kokeneen potilaan
haastattelut.
Teemahaastattelut.
Aineiston analyysi
sisällön erittelyllä.
Kehittämisajatuksia:
Hoitotyön koulutuksessa syytä
kiinnittää huomiota hoitotilanteissa tapahtuvan kosketuksen ja nostotekniikan
opettamiseen.
Hoitotyöntekijät voisivat tukea aiempaa
aktiivisemmin luonnollisten ystävyyssuhteiden solmimista laitoksen sisällä.
Hoitajien tärkeää tunnistaa milloin
yksinäisyys myönteistä ja milloin kielteistä.
(55) Haapsaari H,
Katajisto J &
Välimäki M. 2000
Kuvata lähi- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden
käsityksiä laitoshoidossa
olevan vanhuspotilaan
itsemääräämisoikeudesta.
Aineisto kerättiin yhden
sosiaali- ja terveydenhuolto-oppilaitoksen
opiskelijoilta
(n=120, vastaus% 95).
Aineiston keruu
kyselylomakkeella.
(33) Roine K,
Kaunonen M &
Tarkka M-T. 2000
Selvittää mitä yhteistä on
niillä 75-vuotta täyttäneillä
vanhuksilla jotka selviytyvät
kotona ilman säännöllisiä
kunnallisen kotisairaanhoidon tai kotiavun palveluita.
Tutkimuksessa tarkastellaan
erityisesti vanhusten kotona
selviytymistä, vanhusten toimintakykyä ja voimavaroja.
Aineisto (n=198) kerättiin
haastatteluilla. Otoksen
muodostivat kaikki
kaupungin keskustan
alueella asuvat yli 75-v
asukkaat jotka eivät
käyttäneet kunnallisen
kotiavun tai kotisairaanhoidon palveluita
säännöllisesti (N=200).
Puolistrukturoitu
kyselylomake
(haastattelu).
Analysointi tilastollisin
menetelmin.
Kehittämisajatuksia:
(50) Hietanen H,
Asko-Seijavaara S &
Eriksson E. 2000
Selvittää terveyskeskusten
vuodeosastoilla olevien
liikuntakyvyttömien vanhuspotilaiden painehaavojen
ominaisuuksia ja asteita
sekä niiden paikallishoitoa ja
haavatilanteen muuttumista
kolmen kuukauden aikana.
Seurattavana 28 63–92vuotiasta painehaavapotilasta joista ¾ naisia.
Seuranta-aika 3kk.
Aineisto kerättiin kolmen
tutkimuslomakkeen avulla
(kehitetty tätä tutkimusta
varten). Aineisto analysoitiin sekä määrällisesti
(frekvenssit) että laadullisesti (sisällön analyysi).
Kehittämisajatuksia:
(40) Liponkoski R &
Routasalo P. 2001
Selvittää iäkkäiden
kuntoutuspotilaiden saamaa
emotionaalista tukea
sairaalahoidon aikana ja
tuen antajien verkostoa.
Tutkimukseen osallistui
30 kuntoutusvaiheessa
olevaa yli 70-vuotiasta
potilasta sairaalan
kahdelta osastolta.
Teemahaastattelu.
Kehittämisajatuksia:
Aineisto analysoitiin
teema-alueittain käyttäen
sisällön analyysia.
Tiedon lisääminen emotionaalisen tuen
merkityksestä koulutuksen ja tutkimuksen
avulla. Sairaalan henkilökunnan ja
omaisten yhteistyötä voisi kehittää ja
laajentaa tekemään emotionaalisesta
tuesta johdonmukaista, jatkuvaa ja
riittävää.
(57) Routasalo P.
2002
Saada tietoa siitä miten
akuuttihoitotyössä työskentelevät sairaanhoitajat asennoituvat iäkkäisiin kuntoutuspotilaisiin sekä kuntoutumista edistävään hoitotyöhön ja erityisesti iäkkäiden
potilaiden kuntoutumista
edistävään hoitotyöhön.
Yhden yliopistollisen
keskussairaalan operatiivisen ja konservatiivisen
hoidon osastojen sairaanhoitajat (N=200), vastausprosentti 76.
Aineisto kerättiin i
tse laaditulla kyselylomakkeella. Analyysi
tilastomenetelmin.
Kehittämisajatuksia:
Tuottaa ymmärtävää ja
tulkitsevaa tietoa vanhusten
hoitotyön muotoutumisesta
60-luvulta 2000-luvulle. Kuvailla mikä oli keskeistä vanhusten hoitotyön sisällössä
ja luonteessa ja millaiseen
arvo- ja tietoperustaan hoito-
Aineistona hoitotyön
viralliset dokumentit ja
muistitietoaineistot.
Yhdeksän apu- perus ja
lähihoitajakoulutuksen
saaneiden haastattelut.
Historiantutkimus.
Dokumentti- ja muistitietoaineisto analysoitiin
systematisoivaan
tulkintaan perustuen.
(36) Paasivaara L.
2003
Aineiston analyysi
tilastollisin menetelmin.
Kehittämisajatuksia:
Koulutuksessa on syytä käsitellä
miten potilasoikeusasioita tulisi huomioida
käytännön hoitotyössä. Opetukseen
tulisi sisällyttää potilaan kompetenssin
arviointia ja tietoa siitä miten alhainen
kompetenssin taso saattaa vaikuttaa
potilaan itsemääräämiseen.
Säännöllisin kotikäynnein voidaan
tukea vanhusten kotona selviytymistä.
Koulutusorganisaation ja sosiaali- ja
terveydenhuollon yhteistyön lisääminen.
Esim. säännölliset opiskelijakäynnit
vanhusten koteihin jolloin vanhusten
toimintakykyä ja terveydentilaa
voidaan seurata.
Koulutuksen lisääminen. Toimipisteisiin
nimetty haavanhoidon vastuuhenkilö.
Yhteiset kirjalliset ohjeet painehaavojen
hoidosta ja tarkoituksenmukaisista
apuvälineistä. Yhteinen haavaluokituksen
käyttö ja hoitolinjat sekä kirjaaminen.
Sairaanhoitajakoulutuksen haasteena
luoda ja ylläpitää myönteistä asennetta ja
halua työskennellä ikääntyneiden potilaiden kanssa.
Tietojen ajan tasalla pitäminen haaste
sairaanhoitajille, esimiehille ja kouluttajille.
Kehittämisajatuksia:
2000-luvulla vanhusten hoitotyö monimuotoistuu; pyritään siirtymään hoito- ja palvelujärjestelmien ehdoilla tarjotuista palveluista
kohti vanhuksen yksilöllisiä tarpeita. Tämä
vaatii yhä tehokkaampaa ammattiryhmien
välistä yhteistyötä, ammatillisen osaamisen
uudenlaisia yhdistelmiä ja yhteisen vastuun
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
28
LIITE 1
työ kunakin aikana perustui.
(37) Routasalo P,
Arve S, Aarnio M &
Saarinen T. 2003
(80) Laapotti-Salo A
& Routasalo P. 2004
Selvittää mitä iäkäs
potilas tietää sairaudestaan,
hoidostaan ja kotiutussuunnitelmastaan.
lisäämistä.
Kohderyhmänä
erikoissairaanhoidon
osaston hoitajat. 20
interventiokeskustelua.
Toimintatutkimus.
Aineistona tutkijan
päiväkirjamerkinnät sekä
hoitajien palaute.
Analyysi induktiivinen
sisällön analyysi.
Kehittämisajatuksia:
Aineisto kerättiin
teemahaastatteluilla
(n=17) vähintään
70-v sairaalapotilailta,
12 naista, viisi miestä.
Aineisto kerättiin
teemahaastatteluilla
(n=17).
Aineiston analysointi
sisällön analyysilla.
Kehittämisajatuksia:
hoitotyö iäkkään potilaan kuntoutumisprosessissa vaatii hoitajilta monipuolista
osaamista. johdonmukaista toimintaa,
yhteistyötä omaisten ja hoitoon osallistuvien muiden ammattihenkilöiden kanssa
sekä oman työn jatkuvaa arviointia ja
kehittämistä.
Ikääntyneille potilaille annettavan
lääkehoidon ohjauksen tulee sisältää
tietoa haittavaikutuksista jotta he osaavat
tunnistaa ne ja kertoa niistä hoitavalle
lääkärille. Potilaille on oikeus tietää heille
tehdyistä lääkityksen muutoksista ja
tiedon antajan tulee varmistaa että
potilaat ymmärtävät saamansa tiedon.
Potilailla tulee olla mahdollisuus ilmaista
omat tavoitteensa. Hoitajat voisivat
nykyistä aktiivisemmin tiedottaa potilaita,
osaston tiedottamiseen liittyvät periaatteet
tulisi olla selvitetty.
Hoidon ja kotiutuksen suunnittelu yhdessä
potilaan kanssa. Jatkohoidon / kotona
selviytymisen huomioiminen alusta
saakka.
(38) Paasivaara L.
2004
Kuvata kotihoitoa
asiakkaiden, heidän
omaistensa ja hoitajien
näkökulmasta Suomessa
vuosina 1997–2003 tehtyjen
hoitotieteellisten
opinnäytetöiden pohjalta.
Aineistona aiheeseen
liittyvät kotihoidosta
tai kotisairaanhoidosta
tehdyt suomalaiset
hoitotieteelliset opinnäytetyöt vuodesta 97- kesään
2003. 31 Pro Gradua,
1 lisensiaatintutkimus,
2 väitöskirjaa.
Opinnäytetyöt
analysoitiin sisällön
analyysilla.
Kehittämisajatuksia:
(67) Klemola A,
Nikkonen M,
Pietilä A-M &
Hautala-Jylhä P-L.
2005
Selvittää hoitopaikkaa
kotonaan odottavien vanhusten toiveita elämästään
uudessa asuinpaikassa.
Osa laajempaa etnografista
selvitystä, jonka tavoitteena
luoda sosiaali- ja
terveydenhuoltoon yhteinen
toimintamalli jonka avulla
hoitohenkilöstö tukee
vanhuksia näiden siirtyessä
kodista hoitokotiin.
Tutkimuksessa
haastateltiin kahtatoista
naista ja kahta miestä
iältään 76-96-vuotiaita.
Avaintiedonantajia kolme.
Haastattelututkimus.
Haastattelun tukena
havainnointi ja päiväkirja.
Analyysina laadullinen
sisällönanalyysi.
Kehittämisajatuksia:
(71) Nuutinen H-L &
Raatikainen R. 2005
Kuvata omaisten osallistumista vanhusten hoitoon
vanhainkodeissa ja terveyskeskussairaaloiden pitkäaikaishoidon osastoilla sekä
omaisten saamaa tukea hoitoon osallistumisessa. Lisäksi hoitoon osallistumisen ja
Tutkimusjoukkona
Helsingissä sosiaaliviraston kolmessa
vanhainkodissa,
terveysviraston kolmessa
terveyskeskussairaalassa
pitkäaikaishoidon osastoilla sekä yhdessä yksityi-
Aineisto kerättiin
postikyselyllä
(vastausprosentti 58).
Analyysi tilastollisin
menetelmin.
Kehittämisajatuksia:
Kotihoitoon kehittämisen lähtökohtana
ovat yhteiskunnan esittämät tavoitteet
joissa korostuvat asiakaslähtöisyys,
omatoimisuuden vahvistaminen, hoidon
vaikuttavuus ja moniammatillisuus
tavoitteena kotihoidon laatu ja tehokkuus.
Kotihoidon haasteina myös teknologian
hyödyntäminen ja moniammatillisen
yhteistyön tehostaminen.
Tulosten mukaan on tärkeää että hoitajat
tukevat siirtymävaiheesta alkaen vanhusten itsemääräämisoikeutta näiden muuttaessa uuteen asuinpaikkaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hoitokodeissa
hoidon suunnittelun tulisi pohjautua
vanhuksen kodille antamaan merkitykseen. Vaikuttaisi, että tämä tapahtuu
parhaiten
jos hoitokodin hoitaja vierailee vanhuksen
luona ennen muuttoa tai mahdollisimman
pian muuton jälkeen. Vanhuksen kotona
käyneen hoitajan tulisi toimia tämän omahoitajana muuton jälkeen. Erityisen
tärkeää on tarkastella kodinomaisuutta
yksityisyyden, oman elämän hallinnan, ja
ihmissuhteiden näkökulmasta. Vanhuksella tulisi myös olla mahdollisuus vierailla
uudessa asuinpaikassa ennen sinne
muuttoa käytännön asioiden selvittämiseksi.
Omaisten osallistumista voitaisiin
ilmeisesti lisätä antamalla heille
enemmän tukea ja vahvistamalla heidän
henkilökohtaisia voimavarojaan.
Niille joilta puuttuu omaisen tuki
ja apu järjestetään vastaavaa palvelua
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
29
LIITE 1
tuen saamisen sekä taustatekijöiden välisiä yhteyksiä.
sessä vanhainkodissa
asuvien omaiset (N=611).
Osa dementoituvien
potilaiden haasteellista
käyttäytymistä ja fyysisten
pakotteiden käyttöä
koskevaa tutkimusprojektia.
Tämän tutkimuksen
tarkoituksena on kuvailla
laadullisesti hoitajien
käyttämiä hoitotyön
edistyksellisiä toimintoja.
Aineisto kerättiin
seurantatutkimukseen
osallistuneilta osastoilta.
Haastateltiin kaikki
(n=62) ko. osastoilla
dementoituvien hoitotyöhön osallistuvat henkilöt.
(47) Voutilainen P,
Isola A & Backman
K. 2005
Kuvata henkilöstömitoitusten ja ikääntyneiden
hoitotyön laadun yhteyksiä
pitkäaikaisessa laitoshoidossa, laitoshoidossa
toimivan henkilöstön määrän ja rakenteen kehitystä
ajanjaksolla 1990-2001
sekä henkilöstön määrää
suhteessa asukkaiden
määrään laitoshoidossa.
Haun tuloksena 51
artikkelia joista rajaamisen
jälkeen jäljellä 7 artikkelia
jotka käsittelivät henkilöstömitoitusten ja hoitotyön
laadun yhteyksiä ikääntyneiden laitoshoidossa.
Kirjallisuuskatsaus.
Aineisto haettiin
Medline- ja CINAHLtietokannoista sekä
Cochrane kirjastosta.
Kehittämisajatuksia:
(77) Salonen P,
Kaunonen M &
Tarkka M-T. 2005
Kuvata veteraanien
tyytyväisyyttä kuntoutusjaksoonsa ja kuntoutuksen
vaikutuksia fyysiseen,
psyykkiseen ja sosiaaliseen
toimintakykyyn heidän
itsensä kokemana.
Kyselylomakkeilla kerätty
aineisto (n=144)
Aineisto kerättiin
kyselylomakkeilla
(postikysely).
Analyysi tilastomenetelmin (SPSS).
Kehittämisajatuksia:
Juvani S, Isola A &
Kyngäs H. 2006.
Pohjoissuomalaisten
ikääntyneide
n kokemuksia
hyvinvointia tukevasta symbolisesta
ympäristöstään.
Hoitotiede 18 (1),
25-36.
Kuvata yli 65-vuotiaiden
ikääntyneiden hyvinvointia
tukevaa symbolista
ympäristöä.
Aineisto kerättiin v. 2003
teemahaastattelemalla
39 Oulun ja Lapin läänin
alueen ikääntynyttä
Teemahaastattelut.
Aineiston analysointi
aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Kehittämisajatuksia:
(72) Haapaniemi H,
Routasalo P & Arve
S. 2006
Tunnistaa aivoverenkiertohäiriöpotilaan kuntoutumista
edistäviä hoitotyön
menetelmiä ja kuvata
sairaanhoitajan ja perushoitajan toimintaa potilaan
kuntoutumisessa.
Aineisto kerättiin sairaanhoitajilta ja perushoitajilta
(n=16) kyselylomakkeella.
Interventiotutkimus.
Kehittämisajatuksia:
Intervention (kehittämiskeskustelut) jälkeen
lomakekysely hoitajille
(sis. avoimia kysymyksiä).
Aineisto analysoitiin
sisällön analyysilla.
Hoitajan toiminta iäkkään kuntoutuspotilaan toimintakyvyn edistämisessä
edellyttää fyysisen tuen lisäksi hoitajan
läsnäoloa ja kannustusta.
(79) Isola A,
Backman K, Saarnio
R, Kääriäinen M &
Kyngäs. 2007
Kuvata iäkkäiden potilaiden
kokemuksia erikoissairaanhoidossa saamansa potilasohjauksen edellytyksistä,
toiminnasta ja hyödyistä.
Aineisto kerättiin yliopistollisen sairaalan eri osastoilla ja poliklinikoilla hoidetuilta 65 vuotta täyttäneiltä
potilailta kyselylomakkeella (n=203)
Kyselylomakkeessa
strukturoituja ja strukturoimattomia kysymyksiä.
Aineisto analysoitiin
määrällisen aineiston
osalta tilastollisin menetelmin (SPSS) ja laadullinen aineisto induktiivisella
sisällön analyysilla.
Kehittämisajatuksia:
(46) Isola A, Backman K, Saarnio R &
Paasivaara L. 2005
henkilökunnan toimesta.
Aineisto kerättiin
avoimilla haastatteluilla
ja analysoitiin
induktiivisella
sisällönanalyysilla.
Kehittämisajatuksia:
Hoitohenkilökunnan perus- ja täydennyskoulutuksessa opetusmenetelmien
painottuminen persoonan hyödyntämiseen hoitotyössä tiedon välittämisen
sijaan. Osastonhoitajien rooli tärkeä joten
johtamiskoulutukseen kiinnitettävä
huomiota.
Resurssien käytön osalta on tärkeitä
kiinnittää huomiota henkilöstön määrään,
koulutukseen, sekä työhyvinvointiin eikä
niinkään kalliisiin ratkaisuihin fyysisen
hoitoympäristön kohentamiseksi.
Ikääntyneiden palveluissa toimivan
henkilöstön määrää ja osaamista tulisi
kehittää jatkuvasti ja systemaattisesti.
Asiakkaiden tyytyväisyyttä kuntoutusjaksoonsa voidaan lisätä huomioimalla
asiakkaan yksilölliset tarpeet ja toiveet
kuntoutusjakson sisällön suunnittelussa ja
antamalla heille mahdollisuus osallistua
aktiivisemmin kuntoutusjaksonsa sisällön
suunnittelussa ja tavoitteiden asettamiseen. Kuntoutuksen jatkuvuuden varmistamiseksi ja itsehoidon parantamiseksi
asiakkaat tarvitsevat entistä enemmän
ajan tasalla olevaa tietoa ja ohjausta: eri
mahdollisuuksia, menetelmiä ja apuvälineitä itsenäisen selviytymisen tukemiseksi.
Ympäristösuunnittelussa otettava
huomioon myös marginaaliryhmiin
kuuluvien toiminnallisuuden tukeminen.
Potilaat kokivat tarpeelliseksi kehittää
ohjauksen yhdenmukaisuutta, oikeaa
ajoitusta ja toistettavuutta. Vanhentumiseen liittyvät erityispiirteet kuten heikentyneet aisti- ja muistitoiminnot jäivät osittain
huomiotta. Tyytymättömiä oltiin ohjausaikaan ja – paikkaan sekä ohjauksen
oikeaan ajoitukseen ja toistettavuuteen.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
30
LIITE 1
Omaisten läsnäoloa ohjaustilanteissa
toivottiin.
(75) Routasalo P,
Mäkinen B &
Pitkälä K. 2007
Selvittää, mistä asioista
mistä asioista ikääntyneet
ovat kokeneet ja kokevat
joutuvansa luopumaan,
miten he ovat kokeneet ja
kokevat luopumisen ja
miten erilaisista asioista
luopuminen ilmenee ikääntyneiden ihmisten keskinäisissä puheissa.
Kolmenlaisia ikääntyneiden interventioryhmiä
(8hlö/ryhmä): taide-,
liikunta- ja terapeuttinen
kirjoittaminen –ryhmä.
Ryhmän vetäjät kirjoittivat
jokaisen ryhmäkokoontumisen jälkeen 1-3
liuskaisen päiväkirjan.
Ryhmänvetäjien
kirjoittamat päiväkirjat
(n=180) luettiin useaan
kertaan. Analyysi induktiivisella sisällönanalyysilla.
Apuna käytettiin myös
tietokoneavusteista
NVIVO-analyysiohjelmaa.
Kehittämisajatuksia:
(51) Salmela M. 2007
Selvittää perusterveydenhuollossa toimivien hoitajien
näkemyksiä siitä, millaisia
ongelmia liittyy vanhusten
kuulon apuvälineiden
käyttöön sekä millaisia ovat
heidän omat kykynsä
auttaa vanhuksia näissä
ongelmissa. Lisäksi
selvitettiin hoitajien näkemyksiä omasta roolistaan
ikähuonokuuloisten kuulonkuntoutuksessa sekä siihen
liittyvää koulutustarvetta.
Kohderyhmänä hoitajat
(n=189, vastausprosentti
62) jotka työskentelivät
Varsinais-Suomen shp:n
alueen terveysasemilla ja
ksh:ssa (18 tk:ta)
Aineiston keruu
strukturoidulla kyselylomakkeella (postikysely).
Analyysi tilastollisin
menetelmin (SPSS).
Kehittämisajatuksia:
(41) Haapaniemi H &
Routasalo P. 2009
Kuvata, miten sairaanhoitajan näkökulmasta potilas ja
hänen omaisensa voivat
edistää iäkkään potilaan
kuntoutumista.
Kohderyhmän muodostivat kahden suuren
eteläsuomalaisen kaupungin terveyskeskussairaaloiden akuuttihoito- ja
kuntoutusosastoilla
työskentelevät sairaanhoitajat (N=40).
Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Aineisto
analysoitiin sisällön
analyysilla.
Kehittämisajatuksia:
(44) Kuusela M,
Hupli M, Johansson
K & Eloranta S. 2010
Kuvata moniammatillista
osaamista ja sen toteutumista iäkkään kotihoidon
asiakkaan fyysisen
toimintakyvyn tukemisessa
kotihoidon ammattihenkilöiden näkökulmasta.
Lisäksi etsittiin vastausta
siihen mitkä tekijät estävät
sen toteutumista.
Tutkimukseen valittiin
harkinnanvaraisesti 25
yhden länsisuomalaisen
kaupungin hallinnollisesti
erillisen mutta toiminnallisesti yhdistetyn kotihoidon
ammattihenkilöä. Aineisto
kerättiin keväällä 2007
fokusryhmähaastatteluilla
monialaisen näkökulman
saamiseksi.
Aineisto kerättiin keväällä
2007 fokusryhmähaastatteluilla. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön
analyysilla.
Kehittämisajatuksia:
(60) Fagerström V &
Tamminen-Peter L.
2010.
Selvittää hoitajien
fyysistä kuormittumista
potilassiirtotilanteissa sekä
erilaisten potilasnostimien
ergonomiaa vanhustyössä.
Tutkimuksessa testattiin
katto-, liina- ja seisomanojanostimia erilaisissa
potilassiirtotehtävissä.
12 hoitajaa siirsi
vanhuspotilaita eri
nostimilla arvioiden niiden
käytettävyyttä ja omaa
kuormittumistaan.
Siirtotilanteet videoitiin
ja hoitajien työasennot
analysoitiin REBAmenetelmällä ja siirtotehtävään kuluva aika
mitattiin. Lisäksi viisi
fysioterapeuttia teki
asiantuntija-arvion.
Kehittämisajatuksia:
Ikääntyneiden vertaisryhmien
merkitys/kehittäminen
Hoitajien kyvyt auttaa potilaita ovat
pääosin keskinkertaiset, mutta he
tarvitsevat lisäkoulutusta. Toiminnan
keskittäminen joillekin ksh:ssa toimiville
voisi olla perusteltua.
Pth:n ja esh:n sekä sosiaalitoimen
yksiköihin olisi hyvä hankkia kirjallisia
ohjeita kuulokojeen käytöstä ja huollosta.
Terveyskeskuksissa tulisi olla esittelylehtisiä myös muista kuulon apuvälineistä
jaettavaksi potentiaalisille apuvälineen
tarvitsijoille. Kuulon apuvälineet ja kuulon
kuntoutus tulisi ottaa yhdeksi täydennyskoulutusaiheeksi terveydenhuollon
organisaatioissa. Ammattikorkeakouluissa
tulisi tarkistaa miten ikä-huonokuuloisuus
aiheena on otettu huomioon sairaanhoitajien opetussuunnitelmassa.
Kun potilaan kuntoutuminen jatkuu kotona
omaisen tuella, omaisen mukaan ottaminen jo akuuttivaiheessa helpottaa potilaan
siirtymistä osastolta kotiin. Samalla
omaista on mahdollista tukea ja opastaa
kotona jatkuvan potilaan kuntoutumisen
edistämiseksi. Potilas ja hänen omaisensa voivat edistää iäkkään potilaan kuntoutumista vain jos heillä on mahdollisuus
osallistua hoidon suunnitteluun ja toteutukseen sekä tehdä yhteistyötä sairaanhoitajien ja moniammatillisen tiimin
kanssa.
Eri alojen osaaminen integroituisi
kotihoidon yhteiseksi osaamiseksi
yhteistyönä siten, että harjoitusohjelmien
valvonnasta vastaisivat erityistyöntekijät ja
käytännön toteutuksesta kotihoidon muu
henkilöstö. Työnantajan järjestämän
koulutuksen tuloksia tehostaisivat
ammattitaidon ylläpitämiseen liittyvän
koulutuksen systemaattinen suunnittelu ja
tarkoituksenmukaisen yhdessä tekemisen
hyödyntäminen oppimisessa. Osaamiskartoituksiin perustuva koulutus vahvistaisi osaamista kotihoidon arjessa.
Suositukset potilasnostimien käyttöön
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
31
LIITE 1
Käytettävyysarvioita
tehtiin 102.
Tulokset analysoitiin
tilastollisin menetelmin
(SPSS)
(76) Hyttinen H &
Kanerva A-M 2011.
Kuvata iäkkään lonkkamurtuma-potilaan ohjausta ja
sen tavoitteiden toteutumista.
Systemaattinen
kirjallisuuskatsaus.
Valittujen alkuperäisartikkeleiden määrä 9.
Aineisto analysoitiin
ensimmäisen ja toisen
tutkimuskysymyksen
osalta deduktiivisella ja
kolmannen osalta
induktiivisella sisällönanalyysilla. Analyysi
kuvaileva synteesi.
Kehittämisajatuksia:
(54) Saarnio R,
Mustonen U &
Isola A. 2011.
Kuvata hoitohenkilökunnan
käsityksiä dementoituvien
vanhusten haasteellisen
käyttäytymisen esiintymismuodoista ja niiden
yleisyydestä vanhusten
laitoshoidossa sekä hoitohenkilökunnan toimintatapoja heidän kohdatessaan
haasteellisesti käyttäytyvän
dementoituvan vanhuksen.
ikääntyneiden hoitotyöhön
osallistuvilta henkilöiltä
(n=1148), kaksivaiheinen
ositettu otanta
Aineisto kerättiin
kyselylomakkeella
Aineiston analyysi
tilastollisin
menetelmin. SPSS.
(61) Turjamaa R,
Hartikainen S &
Pietilä A-M. 2011.
Kuvata kotona asuvien
iäkkäiden ihmisten voimavaroja aikaisempien tutkimusten perusteella vuosina
2005-2009.
Lopullinen aineisto 17
artikkelia joista kymmenen
kvantitatiivista ja
seitsemän kvalitatiivista.
Laadullinen
sisällönanalyysi.
(78) Eloranta S,
Arve S, Viitanen M,
Isoaho H &
Routasalo P. 2012.
Arvioida kotihoidon iäkkäiden asiakkaiden psyykkistä
hyvinvointia sekä psykososiaalista tukea asiakkaiden ja työntekijöiden
näkökulmasta. Tarkoituksena myös
arvioida psykososiaaliseen
tukeen yhteydessä olevia
tekijöitä.
Aineistot kerättiin v. 2007
yhden kunnan iäkkäiltä
kotihoidon asiakkailta
n=120 ja työntekijöiltä
n=370
Postikysely. Aineiston
analyysi tilastollisin
menetelmin. Aineistosta
tarkasteltiin prosentti ja
frekvenssijakaumia
Kehittämisajatuksia:
(62) Suhonen R,
Stolt M, Gustafsson
M-L, Katajisto J &
Puro M. 2012
Kuvata ikääntyneiden
ihmisten hoitotyössä työskentelevien hoitotyöntekijöiden
työtyytyväisyyttä.
Aineisto kerättiin kyselylomakkeella hoitajilta
(n=263) viiden kunnan
alueelta Etelä-Suomesta
Kyselylomake. Aineisto
analysoitiin tilastollisin
menetelmin.(SPSS)
Kehittämisajatuksia:
(45) Elo S, Saarnio R
& Isola A. 2013.
Kuvata hoitajien käsityksiä
siitä miten fyysinen
hoitoympäristö tukee
pitkäaikaishoidossa olevan
muistisairaan henkilön
Aineisto (n=350) muodostui v 2009 toteutettuun
hoitajille suunnattuun
kyselytutkimukseen
yhdistetystä avoimen
Avoin kysymys kyselylomakkeessa. Analyysi
aineistolähtöinen sisällön
analyysi.
Kehittämisajatuksia:
Ohjausmenetelmien kehittäminen siten,
että ne tähänastista paremmin tukevat
potilaan sitoutumista. Ohjauksen systemaattisuutta tärkeä kehittää. Erityisesti
huomiota tulee kiinnittää uusien lonkkamurtumien ehkäisyyn ja ohjauksen
saumattomuuteen. Ohjauksessa käytettyjä menetelmiä on tarpeen monipuolistaa.
Ryhmäohjausta tulee lisätä ja ottaa
teknologiaa käyttöön nykyistä enemmän.
Lonkkamurtumapotilaiden hoitoon
sitoutumisen tukemista tarpeen tehostaa.
Sitoutumista voidaan tehostaa pitämällä
yhteyttä kotiutuneisiin potilaisiin. Myös
vertaistuella voidaan kustannustehokkaasti tukea hoitoon sitoutumista.
Kehittämisajatuksia:
Fyysisten ja kemiallisten rajoitteiden
käyttöä voidaan vähentää perus- ja
täydennyskoulutuksella. Vahvalla hoitotyön johtamisella tulisi vaikuttaa siihen
että tutkittu tieto ohjaa hoitotyön käytäntöjä ja hoidon eettiset periaatteet toteutuvat
dementoituvan vanhuksen hoitotyön
käytännössä.
Kehittämisajatuksia:
Voimavaralähtöisen työotteen kehittäminen on tärkeää henkilöstön koulutuksessa
ja osaamisen vahvistamisessa.
Jatkossa on tärkeää keskittyä iäkkäiden
terveyttä edistävien kotihoidon palveluiden kehittämiseen.
Kotihoidon kehittäminen siten että
työn-tekijöillä on käytössään asiakkaan
hyvinvoinnin kannalta tarkoituksenmukaisia arviointimenetelmiä jotka ottavat
huomioon myös asiakkaan omat arviot
hyvinvoinnistaan sekä yksilöllisten
psykososiaalisten tarpeiden tunnistaminen ja ikäihmiselle itselleen tärkeiden
keinojen etsiminen niiden vahvistamiseksi.
Ikäihmisten omien näkemysten tulisi olla
nykyistä vahvemmin yhteiskunnan eri
palveluorganisaatioiden suunnittelun ja
toiminnan lähtökohtana.
Ikääntyneiden hoitotyössä työskentelevien osaamisvaatimusten tarkastelu, jotta
ikääntyneiden henkilöiden terveysongelmia voidaan arvioida luotettavasti ja niihin
vastaamaan tehokkaasti. Ikääntyneiden
hoitotyön lisääntyneitä osaamisvaatimuksia tulee nostaa keskusteluun jotta työ
säilyy houkuttelevana.
Hyvä fyysinen muistisairaan henkilön
hoitoympäristö edellyttää hoitotyöntekijöiltä valmiuksia arvioida ja kehittää
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
32
LIITE 1
omatoimista ja turvallista
liikkumista.
kysymyksen vastauksista.
hoitoympäristöä. Tämä haastaa
hoitotyön koulutuksen jotta tulevaisuuden
hoitajilla paremmat valmiudet.
Eri ammattialojen yhteistyön kehittäminen.
Teknologisten ratkaisujen hyödyntäminen/
kehittäminen. Innovatiivisten teknologiasovellusten käyttöönotto.
Ympäristön paremmalla huomioimisella
mahdollista vapauttaa hoitotyöntekijöiden
aikaa hoitotyölle.
(49) Saarnio R,
Sarvimäki A,
Laukkala H & Isola
A. 2013.
Kuvata iäkkäiden muistisairaiden parissa työskentelevien hoitajien käsityksiä
omastatunnosta.
Aineisto (n=350) kerättiin
kyselylomakkeella iäkkäiden muistisairaiden
henkilöiden laitoshoidossa
työskentelevältä hoitohenkilökunnalta v. 2009
käyttämällä ositettua
otantaa suhteellisella
kiintiöinnillä.
Aineisto (n=350) kerättiin
kyselylomakkeella.
Aineiston analyysi
tilastollisin menetelmin
(SPSS)
Kehittämisajatuksia:
Huomion kiinnittäminen henkilöstörakenteeseen ja vahvistaa sairaanhoitajien
roolia muun henkilökunnan ohjaamisessa
ja perehdyttämisessä koska sairaanhoitajat tämän tutkimuksen mukaan kuulivat
omantunnon ääntä herkästi.
Hoitotyön perusopintojen koulutussisältöjen arvioiminen kriittisesti; etiikan opintoja
tulee olla riittävästi ja niiden tulee antaa
valmiuksia eettisten ristiriitatilanteiden
käsittelyyn käytännön hoitotyössä.
(62) Stolt M,
Suhonen R, Viitanen
M, Voutilainen P &
Leino-Kilpi H. 2014.
Kuvata kuudessa suomalaisessa tehostetun palveluasumisen palvelutalossa
asuvien ikääntyneiden (yli
65-v) yleisimmin käytössä
olevien sisä- ja ulkokenkien
ominaisuuksia.
Tutkimukseen osallistui
50 yli 65-v asukasta.
Hoitohenkilökunta valitsi
asukkaat tutkimukseen
seuraavin kriteerein:
yli 65v, suomenkielinen,
ei alaraaja amputaatioita,
kykenee antamaan
tietoisen suostumuksen
tutkimukseen
osallistumisesta.
Aineiston keruu
Australiassa kehitetyllä
mittarilla, joka on
kehitetty mittaamaan
kenkien erilaisia
ominaisuuksia Aineisto
analysoitiin SPSS
tilasto-ohjelmalla.
Kehittämisajatuksia:
(42) Lehtiranta S,
Leino-Kilpi H,
Koskenniemi J,
Jartti L, Hupli M,
Stolt M & Suhonen
R. 2014.
Analysoida muistisairaan
henkilön
kotoa laitoshoitoon
siirtymistä jouduttavia
tekijöitä potilaiden
läheisten arvioimana.
Aineisto on koottu haastattelemalla koti- (n=182)
ja ympärivuorokautisessa
(n=122) laitoshoidossa
olevien ikääntyneiden
muistipotilaiden läheisiä
kolmessa suomalaisessa
kaupungissa 2010-2011.
Aineisto on koottu
haastattelemalla. Aineisto
analysoitiin deduktiivista
ja induktiivista sisällönanalyysia hyödyntäen.
Kehittämisajatuksia:
(64) Stolt M,
Suhonen R, Koskenniemi J, Hupli M,
Katajisto J &
Leino-Kilpi H. 2014.
Analysoida kotihoidossa
olevien muistipotilaiden
läheisten kuormittuneisuutta
ja kuormittuneisuuden
muutosta kolmen kuukauden seuranta-aikana
Tutkimus kohdistui
muistipotilaisiin joilla oli
riski joutua ympärivuorokautiseen hoitoon seuraavan 3kk:n aikana.
Muistipotilaita haastateltiin
kolmella ja heidän
omaisiaan neljällä mittarilla kahtena eri ajankohtana
kolmen kuukauden sisällä
(11/2010-2/2012).
Aineisto kerättiin
strukturoidulla haastattelulla säännöllisen kunnallisen kotihoidon piirissä
olevilta muistipotilailta ja
heidän läheisiltään
(n=182). Analyysi
tilastollisin menetelmin
(SPSS).
Kehittämisajatuksia:
Ikääntyneiden, heidän omaistensa ja
hoitohenkilökunnan tietämystä kenkien
eri ominaisuuksien merkityksestä osana
turvallista liikkumista ja hyvää
jalkaterveyttä tulisi lisätä.
Keskeinen johtopäätös on, että laitoshoitoon siirtymistä jouduttavat tekijät havaitaan usein jo hyvissä ajoin esimerkiksi
läheisten toimesta. Kiinnittämällä huomiota näihin tekijöihin voidaan pyrkiä myöhentämään laitoshoitoon siirtymistä esim.
yksilöllisillä palveluilla. Tämä edellyttää
läheisten näkemysten huomiointia,
kiinteää yhteistyötä läheisten ja ammattilaisten välillä sekä läheisten ohjausta
asioiden tarkkailuun.
Läheisen jaksamisen turvaamiseksi
tarvitaan säännöllisesti toteutettu monipuolinen ja kokonaisvaltainen arviointi
sekä muistipotilaan että hänen läheisensä
terveydentilasta. Näiden lisäksi muistipotilaiden läheisille on tarjottava yksilöllisesti
räätälöityjä palveluja (esim. vapaajaksoja)
joilla edistetään läheisten terveyttä ja
heidän jaksamistaan muistipotilaiden
hoidossa.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
33
LIITE 2
VÄITÖSKIRJA
TARKOITUS
AINEISTO
MENETELMÄT
KEHITTÄMISAJATUKSET
(70) Mäkinen B.
2002
Kuvata iäkkään henkilön
omaisen kokemuksia
läheisen sairastumisesta
sekä potilaan omaisena
olemisesta. Lisäksi
tarkoituksena kuvata
potilasta hoitavan lääkärin
ja sairaanhoitajan
kokemuksia suhteestaan
omaiseen.
10 yli 75v täyttänyttä
sydän- ja verisuonisairauksien takia hoidossa
olevaa potilasta ja
heidän omaistaan
sekä 10 potilasta
hoitanutta lääkäriä ja
10 sairaanhoitajaa.
Avoin haastattelu.
Analyysi soveltaen
Amedeo Giorgin
kehittämää
analyysimenetelmää.
Omaiset kaipasivat tietoa potilaan sairaudesta,
hoitosuunnitelmasta, sairauden ennusteesta ja
jatkohoitosuunnitelmista. He kokivat saaneensa
vain vähän tietoa ja se piti hankkia omaaloitteisesti. Henkistä tukea omaiset kaipasivat
hoitohenkilökunnalta osoituksena hyväksymisestä, välittämisestä, yhteistyöhalusta ja
arvostamisesta. Tällaista tukea he eivät
kuitenkaan kokeneet saaneensa. Kaikkien
tutkimukseen osallistuneiden mielestä iäkkään
potilaan hoitokäytäntöjä pitää kehittää siihen
suuntaan että omaiset otetaan paremmin
huomioon mutta potilaan hyvä ja asiantunteva
hoito on silti tärkeintä.
(34) Pirilä R.
2002
Selvittää ja vertailla
hoitotyönopiskelijoiden
ja hoitotyöntekijöiden
saamaa suun hoidon
opetuksen määrää ja
sisältöä, selvittää heidän
tietojaan vanhusten suun,
hampaiden ja hammasproteesien tilasta ja
joistakin niihin yhteydessä
olevista tekijöistä sekä
suu- ja hammassairauksien syistä ja ehkäisyn
keinoista. Tutkimuksessa
selvitetään myös tutkimukseen osallistuneiden
käsityksiä valmiuksistaan
ohjata vanhusta ehkäisemään suu- ja hammassairauksia ja toteuttamaan
suun hoitoa.
1. kohderyhmä lähihoitajiksi, sairaanhoitajiksi
ja terveydenhoitajiksi
keväällä 1997 valmistuneet (harkinnanvarainen
otos N=402 vastaus% 84).
Hoitotyöntekijöiden
otos hoitotyöntekijät
jotka työskentelivät pitkäaikaisessa laitoshoidossa
olevien vanhusten
hoitotyössä (N=474
vastaus% 87). 3. otos
kahden oppilaitoksen
lähihoitajaopiskelijat ja
kahden AMK:n hoitotyön
ja terv.hoitotyön opiskelijat
jotka suorittivat käytännön
harjoittelua samoilla
osastoilla
(N=180 vastaus% 72)
Aineisto kerättiin
kolmella kyselylomakkeella
sekä hammaslääkärin
suorittamalla kliinisellä
tutkimuksella ja vanhusten
haastattelulla Määrällisen
aineiston analyysi
tilastollisin menetelmin.
Kvalitatiivisen aineiston
analyysi induktiivisella
sisällönanalyysilla.
Opiskelijoiden mielestä vanhusten suun
hoidon tulisi lähteä asenteiden muuttamisesta.
Asenteiden muuttamiseksi ehdotettiin
ammatillisen peruskoulutukseen lisää
opetusta suun hoidosta. Myös työntekijöiden
mielestä tärkein keino nykytilanteen
muuttamiseksi olisi lisäkoulutus ja
hoitotyöntekijämäärien lisääminen.
Kehittää substantiivinen,
käytännön toimintaa
jäsentävä teoria iäkkään
potilaan selviytymisestä ja
sitä edistävästä potilaan,
perheenjäsenten ja
hoidonantajien yhteistyöstä potilaan siirtyessä
kodin ja sairaalan välillä.
Aineiston keruu kahdessa
vaiheessa haastatteluin
(yksilö ja ryhmä)
Haastattelut
(yksilö ja ryhmä)
Grounded theory
(35) Koponen L.
2003
Yhteistyön lisääminen suun terveydenhuollon henkilökunnan kanssa, esim.
säännölliset tarkistukset osastoilla ja
hoitotyöntekijöiden ohjaus.
Vanhuksen tullessa hoitoon,
automaattisesti suun, hampaiden ja
hammasproteesien tarkastus.
Osastoille suun hoidon vastuualue
jollekin hoitajalle.
Jatkuva vertailu
ATLAS/ti-ohjelma
Toimivan kontaktin mahdollistaminen
iäkkäälle potilaalle ja hänen perheenjäsenilleen
sekä aktiivinen yhteistyön intensiteetin
säätäminen muuttuvissa tilanteissa ovat
kotihoidon ja sairaalan hoidonantajien
toiminnan kehittämishaasteita.
Selviytymisen muutosten arvioiminen siirtymisvaiheissa kotihoidossa ja sairaalassa yhdessä
sovitulla arviointimenetelmällä lisäisi selviytymiseen paneutumisen systemaattisuutta ja
luotettavuutta. Muutosten käyminen yhdessä
läpi ja miettiminen mitä tarkoittavat kotioloissa.
Potilaan yksilölliset oppimistarpeet arvioitava.
(48) Muurinen
S. 2003
Selvittää hoitohenkilökunnan rakenteen
yhteyttä hoitotyön
laatuun ja kustannuksiin.
Tuottaa tietoa vanhusten
palveluiden ja hoitotyön
kehittämiseen. Hoitotyön
laatua ja kustannuksia
tutkittiin kahdella henkilöstörakenteeltaan erilaisella
vanhainkodin lyhytaikaisosastolla. Tutkimusosastolla työskenteli
sairaanhoitajista muodostettu henkilöstö ja vertailuosastolla sairaanhoitajista,
perushoitajista ja hoitoapulaisista koostuva henkilöstö.
Tutkimus kohdistui
yhden vuoden aikana
lyhytaikaisille laitoshoitojaksoille tulleisiin
asukkaisiin (N=207) ja
heidän omaisiinsa
(N=170) sekä omahoitajiin
(N=207) ja hoitotyöntekijöihin (N=16).
Aineisto kerättiin
kysely-lomakkeilla (potilaat,
omaiset, hoitohenkilöstö),
MMSE-testit, Barthel-testit,
haastatteluilla sekä
potilasasiakirjoista
Määrällinen tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin (SPSS)
Avoimet kysymykset:
induktiivinen sisällön
analyysi.
Hoitohenkilöstörakenne on tulevaisuudessa
todennäköisesti entistä keskeisempi
kysymys hyvän hoitotyön laadun ja
kohtuullisten kustannusten kannalta.
Kouluttamattomien ja heikosti koulutettujen
työntekijöiden käyttö laaja-alaista ammattitaitoa
vaativassa hoitotyössä ei ole vanhusten
ihmisarvoa kunnioittavaa. Koulutustasosta
tinkiminen ei ole myöskään tarkoituksenmukaista tuloksellisen palvelun tarjoamiseksi.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
34
LIITE 2
(73) Pyykkö, V.
2003
Tuottaa käsitteellinen
malli toivosta ja toivottomuudesta englanninkielisten sanakirjojen määrittelyihin perustuen ja varmistaa se vakavaa depressiota sairastavien ja eidepressiivisten vanhusten
toivon ja toivottomuuden
kokemuksiin perustuen.
(81) Tapio K.
2004
Tuottaa tietoa
dementoitunutta
puolisoaan hoitaneiden
naisten ja miesten
hoitokokemuksesta.
(66) Elo S. 2006
Rakentaa teoria
kotona asuvien pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta
ympäristöstä.
Tutkimukseen osallistuneet potilaat olivat 65- ja
yli 65-vuotiaita miehiä ja
naisia (n=22) jotka olivat
sairaalahoidossa vakavan
masennuksen vuoksi.
Toisen ryhmä muodostivat
ei-depressiiviset vanhukset
(n=21) jotka toimivat
eläkeläisryhmissä.
Haastattelut. Clinical
assessment toolhaastattelurunko. Analyysi
hyödyntäen ATLAS/tiohjelmistoa (Grounded
theoryyn perustuva analyysiohjelma). Depressiivisten potilaiden sairauskertomuksia käytettiin
täydentävänä materiaalina.
Merkityksellisten asioiden koostaminen.
Mahdollisuuksien ja unelmien kartoittaminen.
Aineistona dementiapotilaiden omaisten kertomukset
ja omaisten haastatteluihin
sisältyvät puolisoiden
kertomukset ja haastattelut
Diskurssianalyysi sekä
semioottinen ja narratiivinen tulkintakehys
Omaisten taloudellinen ja tiedollinen
tukeminen ovat keinoja vähentää erityisesti
dementoitunutta puolisoaan hoitavien
vaimojen kokemaa fyysistä, psyykkistä
ja sosiaalista kuormitusta.
1.vaihe aineisto
kotona asuvat
yli 65v ikääntyneiden
teemahaastattelut (n=39).
1. vaihe haastattelut,
induktiivinen käsitesynteesi
2. vaihe postikyselyt
(n=96)
3. Postikyselyt, tilastolliset
menetelmät
Tulevaisuuden haasteeksi nousee erityisesti
niiden ikääntyneiden kotona asumisen tukeminen, jotka asuvat haja-asutusalueella kaukana
omaisistaan. Suuntaus, jossa ikääntyneiden
kotiin viedään entistä enemmän teknologiaa,
mahdollistaa tulevaisuudessa kodin ulkopuoliset kontaktit entistä paremmin myös hajaasutusalueilla ja toimintakyvyn heikentyessä.
Vastaavasti taajama- ja kaupunkialueella
asuvilla erilaiseen harrastustoimintaan osallistumisen kannustamisella ja houkuttelevien
viherympäristöjen rakentamisella voidaan
ennaltaehkäistä yksinäisyyttä. Geronteknologian entistä monipuolisempi vieminen
ikääntyneiden koteihin auttaa ikääntyneitä
hyödyntämään jäljellä olevaa toimintakykyä
2. vaihe postikyselyt,
tilastolliset menetelmät
3.vaihe Postikyselyt
(n=328)
Tukiverkoston rakentaminen.
Ohjien ottaminen ammattilaisen toimesta
(potilaan omaa tahtia kunnioittaen) mikäli
potilas on vailla toivoa.
(68) Klemola A.
2006
Kuvata ja ymmärtää
keskipohjalaisten vanhusten siirtymävaihetta
omasta kodista hoitokotiin.
Aineisto kerätty vuosina
2000-2005. Koostuu 29
vanhuksen haastatteluista
joista 14 asui kotonaan ja
15 hoitokodissa.
Haastatelluista vanhuksista seitsemän avaintiedonantajaa.
Myös hoitohenkilökuntaa
(n=9) haastateltiin.
Haastattelut, havainnointi,
kirjalliset dokumentit.
Haastattelut analysoitiin
aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla tutkimustehtävittäin kulttuurinen konteksti
huomioiden. Muu materiaali
(havainnointi, dokumentit)
toimi analyysin tukena.
Siirtymävaiheen onnistumiseksi tärkeää, että
vanhukset otetaan mukaan omaa elämäänsä
koskevaan päätöksentekoon, heille annetaan
tietoa ja heidän kanssaan keskustellaan
avoimesti. Hoidon tulee pohjautua yksilölliseen
hoitosuunnitelmaan, jossa huomioidaan myös
kodin merkitys voimavarana. Siirtymävaiheenaikaisen hoitotyön kehittämisen tulee tapahtua
vanhuksen, omaisten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön yhteistyönä. Hoitohenkilökunnan tulee ottaa entistä näkyvämpi
rooli ja vastuu vanhuksen hoidon suunnittelusta
ja toteutuksesta siirtymävaiheen aikana.
(59) Teeri S.
2007
Ensimmäinen vaihe:
tunnistaa ja kuvata potilaiden, omaisten ja hoitajien
kokemia eettisiä ongelmatilanteita pitkäaikaishoitolaitoksessa. Toinen vaihe:
kuvata, miten potilaan
integriteettiä ylläpidetään
laitoshoidossa.
Ensimmäisen vaiheen
aineisto yli 65-v potilailta
(n=10), omaisilta (n=17) ja
hoitajilta (n=9) yhdessä
pitkäaikaishoitolaitoksessa.
Ensimmäisessä vaiheessa
potilaat haastateltiin,
omaiset ja hoitajat kirjoittivat
esseet. Aineiston analyysi
sisällön analyysilla.
Ikääntyneiden toiveiden selvittäminen etukäteen koskien heidän elämäänsä ja hoitoaan ja
niiden huomioiminen päätöksenteossa.
Toisessa vaiheessa
aineisto kerättiin omaisilta
(n=213) ja hoitajilta
(n=222) neljässä pitkäaikaishoitolaitoksessa.
Toisessa vaiheessa
strukturoitu kyselylomake
ykkösvaiheen pohjalta.
Aineiston analyysi
tilastollisin menetelmin.
Kuvata ja arvioida tanssiesityksen käyttöä auttamismenetelmänä dementoituvien vanhusten
hoitotyössä vanhusten,
hoitajien, omaisten ja
lähihoitajaopiskelijoiden
kuvaamana sekä kuvata
millainen tanssiesityksen
tulee olla auttamismenetelmänä dementoituvien
vanhusten hoitotyössä.
Tutkimukseen osallistui
13 dementoituvaa
vanhusta, 4 omaista,
7 hoitajaa ja 3 lähihoitajaopiskelijaa. Hoitokodissa
esitettiin neljä tanssiesitystä jotka perustuivat
vanhusten vuodenaikamuistoihin.
Laadullinen arviointitutkimus. Aineistonkeruumenetelminä olivat vanhusten
yksilöhaastattelut, videointi,
sykemittaukset sekä
omaisten, hoitajien, ja
lähihoitajaopiskelijoiden
ryhmähaastattelut.
Aineiston analyysi
induktiivisella
sisällönanalyysilla.
(74) Ravelin T.
2008
Jatkossa tarvitaan työpaikkakoulutuksia,
erilaisia kehittämisaloitteita, interventiotutkimuksia, vierailuja toisiin yksiköihin ja
työkiertoa erilaisten osastojen välillä.
Tanssiesityksen avulla voidaan tukea dementoituvan vanhuksen normatiivista kehitystä ja
mahdollistaa ainakin hetkellisesti elinvoimainen
osallistuminen (katsojan kinesteettinen empatia
mahdollistaa tanssiesitykseen osallistumisen
kokemuksen ilman että hän konkreettisesti itse
tanssii). Tanssiesitys tukee dementoituvan vanhuksen hyvinvointia tarjoamalla mahdollisuuden unohtaa hetkeksi itsensä sekä sairauksiin
liittyvät oireet. Tanssiesityksellä voi olla ehkäisevää vaikutusta haasteelliseen käyttäytymiseen etenkin jos se johtuu ympäristötekijöistä.
Yksilölliset ominaispiirteet on otettava huomioon tanssiesitystoimintaa suunniteltaessa.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
35
LIITE 2
(52) Salin S.
2008
Kehittää lyhytaikaisen
laitoshoidon reaalimalli
vanhuksen kotihoidon
osana omahoitajan ja
hoitajan kuvaamana.
Ensimmäisen ja toisen
vaiheen aineisto koostui
omahoitajista (n=17) jotka
käyttivät säännöllisesti
hoitojaksoja kotihoidon
tukena. Kolmannen
vaiheen aineisto koostui
lyhytaikaishoitoon
keskittyneiden osastojen
hoitohenkilökunnasta
(N=22). Neljännessä
vaiheessa kohdejoukkona
350 hoitojaksoja
säännöllisesti käyttävää
omaishoitajaa,
Aineistonkeruu teemahaastatteluilla ja
kyselylomakkeella postikyselynä. Analyysimenetelmänä sisällön analyysi,
tilastolliset menetelmät.
Hoitojaksolle tulo- ja kotiinlähtövaihetta
tulisi kehittää hyvin suunnitelluksi
omaishoitajan, hoidettavan ja omahoitajan
kohtaamiseksi jossa koti- ja laitosjaksot
nivotaan toisiinsa perheen kannalta
mielekkääksi kokonaisuudeksi.
Omahoitajuutta pitäisi kehittää siten että
omaishoitaja ja hoidettava tietävät omahoitajan
etukäteen. Omahoitajan tulisi olla perhettä
vastassa jo heti hoitojakson alkaessa jolloin
voidaan sopia hoitojakson käytänteistä. Olisi
suotavaa että omahoitaja ei vaihtuisi joka
jaksolla. Vanhuksen hoidossa tulisi olla selkeät
tavoitteet joihin kaikki sitoutuvat. Lyhytaikaishoitoa pitäisi kehittää omana hoitomuotonaan
johon kaikki osapuolet tarvitsevat koulutusta.
Omahoitajan tulisi käydä ainakin
kerran kotikäynnillä.
Hoitajat tarvitsevat koulutusta
perheen kohtaamisesta.
Säännöllisen työnohjauksen järjestäminen olisi
tärkeää vaikka ryhmissä jotta saisivat välineitä
kohdata vaikeita potilaita ja omaishoitajia.
(58) Savikko N.
2008
(43) Valta A.
2008
1.Osa Saada tietoa
yksinäisyyden käsitteestä,
sen yhteydestä sosiaaliseen eristyneisyyteen ja
yleiseen turvattomuuden
tunteeseen sekä kotona
asuvien ikääntyneiden
yksinäisyyden yleisyydestä
ja siihen yhteydessä
olevista tekijöistä sekä
selvittää ikääntyneiden
itsensä kokemia
yksinäisyyden syitä.
2.Osa tunnistaa yksinäisyyden lievittämiseen
pyrkivän psykososiaalisen
ryhmäkuntoutus (PRK)intervention elementit
sekä kuvata ryhmiin
osallistuneiden kokemuksia interventiosta.
1. osan aineisto eri
puolella Suomea kotona
tai palvelutalossa asuvilta
henkilöiltä, N=6786,
n=4113)
Rakentaa iäkkäiden yli 75vuotiaiden, päivittäiselle
suoriutumiselle teoreettinen malli joka kuvaa
suoriutumista ja siihen
yhteydessä olevia tekijöitä
eri näkökulmista.
Kotisairaanhoitajilta ja
iäkkäiltä kerätty aineisto.
2. Osa PRK- intervention
ryhmänvetäjien kirjoittamat
päiväkirjat (N=14),
tutkijoiden vapaat
muistiinpanot ryhmätoiminnasta (N=32) sekä
ryhmäläisten täyttämistä
palautekyselyistä (n=103)
1. osa postikyselyllä kerätty
aineisto (satunnaisotanta):
tilastolliset menetelmät
2. osa ryhmänvetäjien
päiväkirjat, tutkijoiden
muistiinpanot, ryhmäläisten
palautekyselyt: sisällön
analyysi, NVIVO,
tilastolliset menetelmät
Kyselylomakkeilla ja
haastatteluilla. Analyysimenetelminä tilastolliset
menetelmät sekä aineistoettä teorialähtöinen sisällönanalyysi.
Elämänhistorian huomioiminen.
Opettajien on tärkeää tietää yksinäisyyden
ja sosiaalisen eristäytyneisyyden käsitteiden
erot. Hoitajien koulutukseen tulisi lisätä
tietoa interventioista joilla yksinäisyyttä
voidaan ehkäistä.
Huomiota pitäisi kiinnittää iäkkäiden
oppimiseen. Iäkkäät tarvitsevat tietoa oman
terveytensä hoitamisesta, gerontologista tietoa,
sekä tietoa terveyden- ja sairaanhoidosta.
Päivittäisissä toiminnoissa tarvittavan
liikuntakyvyn säilyttämiseen tulisi panostaa
nykyistä enemmän.
Lääketieteellisten ongelmien hoitoon tulisi
kiinnittää enemmän huomiota. Toiminnallisuus,
itsestä huolehtiminen sekä iloa ja hyvää
mieltä tuottava toiminta tulisi saada
selviytymisen tueksi. Turvattomuuden
tunteen vähentämiseen tulisi panostaa.
Moniammatillisuuden kehittäminen.
(53) Eloranta S.
2009.
Lisätä ymmärrystä
iäkkäiden kotihoidon
asiakkaiden voimavaroista
arjesta selviytymisen
näkökulmasta ja tutkia,
miten asiakkaiden hoito
sosiaali- ja terveyden
huollon yhteistyönä
toteutuu.
Aineisto kerättiin yhden
länsisuomalaisen kunnan
kotihoidon asiakkailta
(> 65v) ja heitä hoitavilta
ammattihenkilöiltä.
Aineiston keruu avoimilla
haastatteluilla, fokusryhmähaastatteluilla ja kyselylomakkeella Poikkileikkaustutkimus, kuvaileva ja
vertaileva tutkimusasetelma. Analyysi (haastattelut)
sisällön analyysilla.
Kyselylomakkeen analyysi
tilastollisin menetelmin.
Yhteistyön kehittämishaasteita kotihoidossa
ovat asiakkaan oman elämänsä asiantuntijuuden vahvistaminen, toimintakulttuurin
muuttaminen asiakaslähtöiseksi tavoitteelliseksi toiminnaksi, ammattihenkilöiden roolien
ja vastuun selkiyttäminen sekä tiedon kulun
menetelmien kehittäminen.
(39) Saarnio R.
2009
Kuvata ja selittää fyysisten
rajoitteiden käyttöä
Ensimmäisen vaiheen
aineiston keruu
Tilastolliset menetelmät
(1.vaihe) aineiston keruu
Vaihtoehtoisten toimintatapojen miettiminen.
Lääkärin ja ft:n osallistuminen vanhusten
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
36
LIITE 2
(69) Nikkola R.
2013
vanhusten laitoshoidossa
vanhusten, omaisten,
hoitohenkilökunnan ja
hoitotyön esimiesten
näkökulmasta.
kyselylomkkeella (n=1148)
hoitohenkilökunnalta.
Toisen vaiheen aineisto
vanhuksilta (n=7),
omaisilta (n=7) sekä hoitohenkilökunnalta (n=16) ja
hoitotyön esimiehtiltä (n=5)
kyselylomkkeella,
ïnduktiivinen
sisällönanalyysi
(2.vaihe) osallistuvalla
havainnoinnilla sekä yksilöja ryhmähaastatteluilla.
hoitoon edistäisi vaihtoehtoisten toimintatapojen käyttöä, samoin työyksikön esimiesten tuki.
Kuvata ja ymmärtää
nivelrikon sairastamista
polven nivelrikkoa
sairastavan iäkkään
potilaan kuvaamana sekä
kuvata ja ymmärtää polven
nivelrikkoa sairastavan
iäkkään potilaan kanssa
elämistä hänen läheisensä
kokemana konservatiivisen hoidon kontekstissa.
Osallistujina kymmenen
nivelrikkoa sairastavaa
75v täyttänyttä potilasta ja
heidän läheisensä.
Aineisto kerättiin
haastattelemalla
osallistujia kolme kertaa.
Fenomenologinen analyysimenetelmä (Colaizz)
Polven nivelrikosta kärsivä iäkäs potilas ja hänen
läheisensä tarvitsevat monipuolista tukea,
hoitoa, ohjausta ja neuvontaa heti potilaan
oireiden ilmetessä, mutta myös koko sairastamisprosessin ajan. Nivelrikkoa sairastavan
iäkkään potilaan ja hänen läheisensä hoitotyötä
ensikohtaamisesta alkaen tulee tarkastella
kriittisesti ja kehittää kokonaisvaltaiseksi.
Hoitohenkilökunnan olisi selvitettävä potilaan
kokemien oireiden merkitys potilaalle itselleen
ja potilaan läheiselle, mikä auttaa laatimaan
realistisen hoitosuunnitelman. Potilaalle
annettava kirjallinen potilaiden tarpeiden
mukaan joustava hoitosuunnitelma, joka on
tehty yhdessä potilaan kanssa, turvaa potilaan
tulevaisuutta. Potilaan siirtyminen perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon
ja toisinpäin tulisi tehdä sujuvaksi ja joustavaksi.
Potilastietojen ajantasaisuus varmistaisi, että
potilas saa parhaan mahdollisen saatavilla
olevan hoidon oikea-aikaisesti. Lääketieteellisen
hoidon lisäksi potilas tarvitsee säännöllistä
ohjausta ja tukea sekä nivelrikkoon perehtyneeltä sairaanhoitajalta että fysioterapeutilta. Potilas
tarvitsee riittävästi ohjausta ja tukea aloittaakseen konservatiivisen hoidon keinot jo nivelrikon
varhaisten oireiden ilmetessä. Ryhmäohjausta
toteutettaessa on ryhmiin osallistuvien nivelrikon
vaikeusaste otettava huomioon niin, että osallistujat voivat saada vertaistukea toisiltaan Seurantakäynnit terveydenhuollon ammattilaisen luona
tai puhelinseuranta voivat olla hyödyllisiä omahoitoon sitoutumisen edistämisessä. Myös
harjoittelupäiväkirja saattaisi lisätä potilaan halua
omatoimiseen harjoitteluun ja omahoitoon.
Potilaan läheiselle tulee tarjota mahdollisuus
osallistua ohjaukseen tiedon saamiseksi nivelrikosta ja sen hoidosta, mikä auttaa häntä tukemaan ja kannustamaan potilasta omahoidossa.
Hoitavan tahon tulisi ohjata ja tukea iäkkäitä
potilaita tunnistamaan entistä tehokkaammin
sairautensa ominaisuuksia ja omia voimavarojaan, jolloin heidän on mahdollista toimia jaksamisensa mukaisesti. Hoitohenkilökunta voi
auttaa potilasta ymmärtämään, mitä hän itse voi
ja mitä hänen pitää tehdä sekä miten apuvälineiden oikealla käytöllä voidaan häntä auttaa.
Potilaiden tietoa eri tavoin ilmenevistä kivuista j
a niiden hoitomenetelmistä on tarpeen lisätä ja
kannustaa hoitovaihtoehtojen kokeiluun ja
käyttöön. Kipulääkereseptin ohje ”tarvittaessa”
on epäselvä. He tarvitsevat huolellista ohjausta
ja neuvontaa sekä hoidon seurantaa, kun kipulääkitys aloitetaan. Kipulääkkeiden valinnassa
olisi kuunneltava ja uskottava potilaan kokemusta. Potilasta pitää tukea oikeanlaiseen kipulääkkeen käyttöön niin, että hän hyötyy sen käytöstä.
Mediaa voisi hyödyntää aikaisempaa enemmän
niin, että sen välityksellä ohjataan ihmisiä
pitämään huolta niveltensä terveydestä ja jo
sairastuneita potilaita kannustetaan omatoimiseen harjoitteluun. Median välityksellä
tapahtuvia harjoitteluhetkiä tulee tarjota useita
kertoja päivässä niin, että potilas voi valita itselleen sopivan ajankohdan. Median välityksellä
tapahtuvaan harjoitteluun voisi liittää seurantaa
ja kehittää ohjelmia palautteen mukaan
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
37
LIITE 2
(63) Stolt M.
2013
Kehittää jalkaterveyden
arviointimittari, kuvata
ikääntyneiden
Aineisto kerättiin palvelutalo ja kotihoitoympäristöistä
Kyselylomakkeilla,
haastatteluilla Sisällön
analyysi, tilastolliset
menetelmät
Hoitotyöntekijöiden jalkojenhoitotiedot olivat
osittain puutteellisia ja osoittivat lisätiedon ja
täydennyskoulutuksen tarpeen jalkojenhoitoon
liittyen. Hoitotyöntekijöiden jalkojenhoitotoiminnot olivat pääosin asianmukaiset
mutta tulokset osoittivat että toimintojen
päivittäminen vastaamaan näyttöön perustuvaa
jalkaterveyden edistämistä on tarpeen.
Aineisto koostui
seitsemän yliopistollisen
ja kymmenen keskussairaalan kirurgisten
osastojen hoitohenkilökunnalle v. 2011 tehdystä
kyselytutkimuksesta
(n=333).
Kyselytutkimus.
Analysointi tilastollisin
menetelmin.
Muistisairaiden lonkkamurtumapotilaiden
kivunhoito on haastavaa ja siinä on kehitettävää usealla osa-alueella. Kipua tulisi arvioida
kipumittarin avulla säännöllisesti neljän
tunnin välein ja kirjata huolellisesti
(ennen ja jälkeen lääkityksen)
jalkaterveyden tilaa ja
heidän jalkojen
omahoitotottumuksia
sekä hoitohenkilökunnan
jalkojenhoitotietoja ja
-toimintoja ikääntyneiden
hoidossa.
(65) Rantala M.
2014
Tarkoituksena kuvata ja
selittää muistisairaiden
lonkkamurtumapotilaiden
postoperatiivista
kivunhoitoa hoitohenkilökunnan kuvaamana.
Sairaanhoitajille täydennyskoulutusta
kipulääkkeistä ja niiden haittavaikutuksista
sekä kivunhoitomenetelmistä.
Lääkkeettömien kivunhoitomenetelmien
käyttäminen lääkehoidon tukena.
Rauhallisen hoitoympäristön
järjestäminen muistisairaille potilaille.
HOITOTYÖN TUTKIMUSSÄÄTIÖ | 30.3.2015
38