Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa

Transcription

Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa
Lotta-Maria Sinervo (toim.)
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa
Seminaarikirja
43. Kunnallistieteen päivät
43. Kunnallistieteen päivät 25.-26.9.2014
Itä-Suomen yliopisto, Kuopio
Päivien järjestäjä ja seminaarikirjan julkaisija
Kunnallistieteen yhdistys ry. Föreningen för kommunalvetenskap rf
Kansi: Juhani Näränen
ISBN 978-952-68020-1-5 (nid.)
ISBN 978-952-68020-2-2 (PDF)
Kopio Niini
Tampere 2014
Finland
2
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Sisältö
Hallituksen puheenjohtajalta
7
43. Kunnallistieteen päivät 25.-26.9.2014 - ohjelma
8
Osa 1: Kutsuttujen esitelmien tiivistelmät
11
Markku Tervahauta: Hyvinvoinnin luovat ratkaisut Kuopiossa
13
Kristiina Poikajärvi: Sote-uudistus – näkökulmia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen
14
Jari Stenvall: Kunta- ja sote-uudistukset hyvinvointipalvelujen innovatiivisuuden edistäjinä
15
Vuokko Niiranen: Tiedon käyttö kuntien päätöksenteossa
16
Juhani Lehto: Hyvinvointipalvelujen uudelleenskaalaus – kohti luovuutta vai kaavamaisuutta?
17
Osa 2: Työryhmien esitelmien tiivistelmät
19
KUNTASTRATEGIAN TEORIA JA KÄYTÄNTÖ
21
Markus Pauni & Maria Ojakoski:Elävän kuntastrategian kulmakivet
23
Sami Sulkko: Kokemuksia osallistavasta strategiaprosessista
25
Tarja Saarelainen: Kuntastrategia käytäntönä – vuorovaikutteisen strategiaprosessin onnistuminen 26
Linnéa Henriksson: Kielet strategiaprosesseissa ja kielistrategioita
27
HENKILÖSTÖJOHTAMINEN NIUKKENEVISSA RESURSSEISSA
29
Kirsi Lehto & RiittaViitala: Henkilöstötoimijat ennustavat kovia aikoja kuntien
henkilöstöjohtamiseen
31
Kaisa Nyberg: Kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä: Persoonallisuusdynaaminen
näkökulma hoitoyhteisöjen muutoskokemuksiin
32
ASUKKAAT JA ASIAKKAAT KUNTIEN JA KUNTAPALVELUJEN KEHITTÄMISEN
RESURSSINA/KUNTIEN JA KORKEAKOULUJEN YHTEISTYÖ KUNTAKEHITYKSEN TUKENA
33
Kaisa Kurkela: Osallisuus ja asukastieto Tampereen kehittämisessä
35
Henna Paananen: Asukkaiden aktiivisuus, osallisuus ja yhteisöllisyys kuntien elinvoiman
kehittymisen edellytyksinä
37
Marika Kylänen et al.: Kuntien kokeilutoiminta älykkäiden kokonaisratkaisujen mahdollistajana
38
Kari Kuoppala et al.: Kuntauudistusten arviointi – tutkimushankkeen esittely
40
SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUJEN TUOTTAMINEN JA PALVELUJEN MUUTOS
41
Anni Jäntti: Kunnan rooli sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen kontekstissa – case Kainuun
hallintokokeilu
43
Alpo Karila: Kuntien ja sairaanhoitopiirien välinen talousohjaus – ikuisuusongelmasta tarvitaan
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
3
lisää tutkimustietoa
44
Kristiina Engblom-Pelkkala & Anna-Aurora Kork: Minne katosivat asiakastarpeet palvelutuotannon
4
suuruuden ekonomiaa tavoiteltaessa?
45
Heidi Poikonen: Kunnan päihdepalvelujen järjestämisvastuu
46
Tilaa muistiinpanoille
47
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
5
6
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Hyvinvoinnin luovia ratkaisuja etsimässä
Kuntarakenteiden ja palvelujen muutosmyllerryksen keskellä olemme kokoontumassa
Kuopioon keskustelemaan hyvinvoinnin luovista ratkaisuista kunnissa. Kun samanaikaisesti
ollaan uudistamassa kuntarakenteita, sosiaali- ja terveyspalveluja, valtionosuusjärjestelmää
sekä metropolialueen hallintorakenteita sekä tarkastelemassa kuntien tehtäviä, on selvää että
kuntatoiminnan muutos on suuri ja monitasoinen. Toisaalta, vaikka suuret muutokset aina
epäilyttävätkin, on pidettävä tarkoituksenmukaisena hallituksen valintaa tarkastella ja
uudistaa kaikkia näitä osa-alueita samanaikaisesti. Kokonaisuuden toimiva rakentaminen
lainsäädännön näkökulmasta on kuitenkin erittäin haastavaa, huomioiden kuntien erilaisuus
niin taloudellisesta, demografisesta, maantieteellisestä kuin yleisen elinvoimaisuudenkin
näkökulmista. Kuntien näkökulmasta monet tärkeät asiat tulevaisuuden päätöksenteosta
palveluverkoston kattavuuteen ovat tällä hetkellä avoinna.
Uudistusten laajuus, kohdentuminen kunnalliseen itsehallintoon ja epävarmat vaikutukset
saavat pohtimaan palvelutoiminnan kehittämisen mahdollisuuksia. Tutkimuksista tiedämme,
ettei keskittämiskehitys suurempiin hallintokokonaisuuksiin vielä sinällään tuo toimintaan
tehokkuutta tai säästöjä. Palveluverkostostaan kiinni pitävien kuntien onkin tarpeen pohtia jo
tässä vaiheessa, millaisia voisivat olla joustavat, rajoja ylittävät ratkaisut, jotka turvaavat
palvelujen saatavuutta ja verkoston kattavuutta, ja parhaimmillaan tuovat palveluja jopa
aikaisempaa lähemmäksi kuntalaista. Luovia ja innovatiivisia ratkaisuja tullaan tarvitsemaan
myös hallinnossa ja toiminnan kokonaissuunnittelussa: hankinnoissa, tietohallinnossa,
henkilöstöhallinnossa ja jopa päätöksenteossa.
Hyvinvoiva kunta tulee tarvitsemaan ennakkoluulotonta, rohkeaa uudistamispolitiikkaa,
mutta joka ankkuroituu paikallisiin erityispiirteisiin. Johtamistyön haasteena onkin, kuinka
rakentaa samanaikaisesti hallinnollista verkostoa, uudistaa oman kunnan toimintaa ja pitää
huolta hyvinvoinnista niin kunnan, työntekijöiden kuin asukkaidenkin näkökulmista.
Kokonaisuuden johtamisen haastavuutta lisäävät joustamattomat ja osin ennakoimattomat
taloudelliset realiteetit.
Millaisia luovat ratkaisut voivat olla? Millä tavoin niitä voidaan löytää ja kehittää? Mitä
muutokset tarkoittavat eri toimijaryhmien, toiminnan tasojen ja sidosryhmien näkökulmista?
Mihin suuruuden ihannoinnin politiikka perustuu? Ovatko paikalliset, kuntatason vastuut ja
velvollisuudet aina paras vaihtoehto? Kunnallistieteen päivät 2014 tulevat pureutumaan
muutoksen ytimeen, mutta suunnaten katseet kohti tulevia haasteita ja mahdollisuuksia.
Toivotankin antoisia ja oivaltavia hetkiä tämän seminaarikirjan parissa, johon on koottu
tiivistelmät päivillä pidettävistä esityksistä. Ja luonnollisesti, yhdistyksen puolesta toivotan
inspiroivia Kunnallistieteen päiviä Kuopiossa!
Hanna Vakkala, puheenjohtaja
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
7
43. Kunnallistieteen päivät 25.-26.9.2014
HYVINVOINNIN LUOVAT RATKAISUT KUNNISSA
Itä-Suomen yliopisto, Kuopio
Ohjelma
Torstai 25.9.2014 TTA-auditorio, Tietoteknia-rakennus
Puheenjohtajana yliopistonlehtori Hanna Vakkala, Lapin yliopisto, Kunnallistieteen yhdistys
12.00 – 12.30
Ilmoittautuminen ja tervetulokahvit
12.30 – 12.50
Päivien avaus ja tervetulosanat
Kunnallistieteen yhdistyksen puheenjohtaja Hanna Vakkala
Varadekaani Sari Rissanen, Varadekaani, Yhteiskuntatieteiden
kauppatieteiden tdk, Itä-Suomen yliopisto
12.50 – 13.20
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut Kuopiossa,
Palvelualuejohtaja Markku Tervahauta, Kuopion kaupunki
13.20 – 13.50
Sote-uudistus – näkökulmia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen,
Neuvotteleva virkamies Kristiina Poikajärvi, STM
13.50 – 14.20
Kunta-ja sote-uudistukset hyvinvointipalveluiden
edistäjinä,
Professori Jari Stenvall, Tampereen yliopisto
14.20 – 14.30
Kommenttipuheenvuoro ja keskustelunavaus,
Kaupunginjohtaja Timo Halonen, Kuusamon kaupunki
14.30 – 15.00
Keskustelua
15.00 – 15.30
Kahvitauko
15.30 – 17.30
Työryhmätyöskentelyä
19.00 – 20.30
Kaupungin vastaanotto, Kuopion kaupungintalon juhlasali
Vapaamuotoinen illanvietto
8
ja
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
innovatiivisuuden
Perjantai 26.9.2014 TTA-auditorio, Tietoteknia-rakennus
Puheenjohtajana professori Jari Vuori, Itä-Suomen yliopisto
9.00 – 09.30
Tiedon käyttö kuntien päätöksenteossa
Professori Vuokko Niiranen, Itä-Suomen yliopisto
9.30 – 10.00
Hyvinvointipalvelujen uudelleenskaalaus kaavamaisuutta?
Professori Juhani Lehto, Tampereen yliopisto
10.00 – 11.00
Keynote: Is big really so beautiful, is small really so ugly?
Professor Colin Copus, De Montford University, England
11.00 – 12.00
Paneelikeskustelu: Innovatiivisuus hankinnoissa
Paneelin vetäjänä professori Jarmo Vakkuri, Tampereen yliopisto
kohti
luovuutta
vai
Panelisteina
Ilona Lundström, johtaja, Tekes
Marko Keski-Sikkilä, hankinta-asiamies, Pirkanmaan yrittäjät
Marjukka Manninen, kunnanjohtaja, Tyrnävän kunta
Ville Valovirta, asiakaspäällikkö, VTT
12.00
Päivien päätössanat
Työryhmät
Kuntastrategian teoria ja käytäntö (luentosali 1039)
Professori
Arto
Haveri
(arto.haveri@uta.fi),
kehityspäällikkö
Markus
Pauni
(markus.pauni@kuntaliitto.fi),
projektikoordinaattori
Maria
Ojakoski
(maria.ojakoski@kuntaliitto.fi).
Henkilöstöjohtaminen niukkenevissa resursseissa (luentosali 1038)
Yliopistonlehtori Hanna Vakkala (hanna.vakkala@ulapland.fi) ja kaupunginjohtaja Timo
Halonen (timo.halonen@kuusamo.fi).
Asukkaat ja asiakkaat kuntien ja kuntapalvelujen kehittämisen resurssina/Kuntien ja
korkeakoulujen yhteistyö kuntakehityksen tukena (luentosali 1035)
HT
Inga
Nyholm
(inga.nyholm@vm.fi),
yliopistonlehtori
Jenni
Airaksinen
(jenni.airaksinen@uta.fi)
ja
innovaatioasiantuntija
Tuula
Jäppinen
(tuula.jappinen@kuntaliitto.fi).
Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen ja palveluiden muutos (luentosali 1036)
Dosentti Pekka Kettunen (pekka.t.kettunen@jyu.fi).
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
9
10
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Osa 1: Kutsuttujen esitelmien tiivistelmät
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
11
12
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut Kuopiossa
Markku Tervahauta
Kuopiossa otollisten olosuhteiden ja edellytyksien luominen asukkaiden hyvinvoinnin ja
terveyden edistymiseen lähtevät kaupunkistrategiasta ja arvoista. Hyvinvointikäsitys on laajaalainen ja monitoimijainen. Siinä kuntayhteisön jäsenet (asukkaat, järjestöt, media, palvelut,
kaupunkiorganisaatio, yritykset, oppilaitokset, yliopisto) tiedostavat toimivansa yhteisen
tavoitteen eteen. Perustaa tälle ajattelulle on syntynyt pitkäaikaisesta työskentelystä mm.
Terve Kunta- ja WHO:n Healthy Cities-verkostoissa. Kuopiossa on myös vahvaksi kehittynyt
hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden klusteri, jonka kumppanuustoiminta heijastuu
hyvinvointitoimeliaisuutena ja dynaamisuutena sekä alueella että moninaisin kansallisin ja
kansainvälisin toteutuksin.
Yhteisöllisyys, arjen pärjääminen, innostuminen ja aktiivisuus ovat henkilökohtaisia
mielekkään elämän kokemuksia. Näissä kokemuksissa päällimmäisenä lieneekin juuri
tavoitteet sujuvasta arjesta ja sen sisällöstä, harrastuksista ja muusta tyydytystä tuovasta
tekemisestä, oman arvon tunteen kohottamisesta, kavereiden kanssa seurustelusta,
auttamisen halusta jne. Eikä siis niinkään sairauden tai jnkl huono-osaisuuden välttelystä.
Kuntayhteisöllä on luonnollisestikin paljon mahdollisuuksia edellytyksien luomiseksi yksilön
omalle motivoitumiselle, kasvavalle toimeliaisuudelle ja hyvien valintojen tekemiselle omaksi
ja läheistensä hyväksi. Samalla on erityisen tärkeää huolehtia niistä hyvinvoinnin
’notkelmissa’ olevista ihmisistä, jotka tietään em. mahdollisuuksiin eivät löydä tai eivät
kykene niitä ’tuupattuinakaan’ hyödyntämään. Heidän kohdallaan mahdollisuuksien tasaarvo ei riitä ja tarvitaan räätälöidympää, ohjausta, tukea ja kanssakulkemista. Tällöin on usein
tarve palvelumuotoiluun, asiakkuuksien hallintaan (eril. omaneuvojat yms.) ja ns.
positiiviseen diskriminaatioon.
Kuopion kaupungissa on toteutettu v. 2011 alusta uutta toimintamallia ja organisoitumista.
Tavoitteet ovat liittyneet palveluiden vaikuttavuuteen ja tuottavuuteen. Toteutukseen on
tarvittu asiakkuuksien hyvää hallintaa, toimintatapojen uudistumista (tuotteet, prosessit,
tiimit ja kumppanuudet), rakennemuutoksia ja johtamista. Teoriasta käytäntöön on 4
vuodessa toteutunut monilta osin tavoitteiden mukaisesti. Hyvinvoinnin ja terveyden
edistämisen rakenteet, käytänteet, johtaminen ja innovaatiot ovat edenneet tämän
uudistuksen aallonharjalla. Asukkaiden arjessa toteutuva hyvinvoinnin edistämisen
palveluiden sisältö on monipuolista, kattavaa, monitoimijaista ja kaiken aikaa uudistuvaa.
Käyttäjäpalaute on erittäin myönteistä.
Suomalaista kuntaa on pidetty hyvänä innovaationa. Kuntaliitokset, sote-uudistus ja väestön
rakennekehitys edellyttävät muutoksia, joiden vetureina kunnat alueellisessa yhteistyössä
ovat. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ensisijaiset vastuut ovat jatkossakin kunnilla.
Sote-uudistuksen jälkeinen peruskunta on selvästi erilainen toimija kuin tähän saakka.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vahvistumiselle on tässä yhteydessä edellytyksiä.
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
13
Sote-uudistus – näkökulmia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen
Kristiina Poikajärvi
Parhaillaan lausuntokierroksella oleva sote-järjestämislaki uudistaa perusteellisesti julkisen
sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen ja sen tuottamisen.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on turvata
yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Tähän
tavoitteeseen päästään yhdistämällä mahdollisimman laajasti sosiaali- ja terveydenhuolto
niin, että perus- ja erikoispalvelut muodostavat ehjän palvelukokonaisuuden. Kuntien,
sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien lakisääteiset tehtävät siirtyvät uudistuksessa sotealueiden vastuulle.
Uudessa sote-palvelurakenteessa erotetaan palvelujen järjestäminen ja niiden tuottaminen
toisistaan. Järjestämisvastuu siirtyy kunnilta viidelle sosiaali- ja terveysalueelle (sote-alue).
Sote-alue vastaa siitä, että sen alueella asukkaat ja muut palveluihin oikeutetut saavat
tarvitsemansa palvelut. Palvelujen tuottamisvastuu on sellaisilla kunnilla ja kuntayhtymillä,
joilla on kyky vastata ehkäisevistä, korjaavista, hoitavista, kuntouttavista ja muista sotepalveluista yhtenä kokonaisuutena. Sote-alue päättää tuottamisvastuusta neljän vuoden
välein laadittavassa järjestämisepäätöksessä. Tuottamisvastuussa oleva kunta- tai
kuntayhtymä voi järjestämispäätöksen mukaisesti tuottaa palveluja itse tai hankkia palveluja
myös muutoin, kuten järjestöiltä, yrityksiltä tai palveluseteliä käyttämällä. Sote-alueella voi
olla omaa tuottamisvastuuta vain tukipalveluista, ja poikkeustapauksissa joistakin muista
palveluista. Järjestämispäätöksessä on otettava huomioon myös asukkaiden näkemykset
palveluista. Sote-alue on kuntayhtymä. Jokainen kunta kuuluu yhteen viidestä sote-alueesta.
Kunnilla on edustus sote-alueen ylimmässä toimielimessä (yhtymäkokous tai
yhtymävaltuusto). Eri ryhmien edustus toimielimessä turvataan suhteellisuusperiaatteen
mukaisesti.
Valtion ohjausta aiotaan vahvistaa. Sosiaali- ja terveysministeriöön asetetaan soteneuvottelukunta ja ohjausyksikkö. Ministeriön ja sote-alueen vuotuisissa neuvotteluissa
sovitaan palvelujen toteutuksesta ja seurannasta. Ministeriö hyväksyy osaltaan
neuvottelumenettelyn yhteydessä sote-alueen järjestämispäätöksen.
Kunnat rahoittavat sote-alueen toiminnan. Kunnan rahoitusosuuteen vaikuttaa sen
asukasluvun lisäksi esimerkiksi asukkaiden ikärakenne ja sairastavuus. Sote-alue maksaa
korvauksen niille kunnille ja kuntayhtymille, jotka tuottavat palveluja alueelle. Korvausten
suuruuteen vaikuttavat palvelujen tarve sekä vaikuttavuus- ja tehokkuusvaatimukset. Sotealue tekee tuottamisvastuussa olevien kanssa vuosittain tulossopimukset. Sote-alueella ja
palveluja tuottavilla kunnilla ja kuntayhtymillä on kuntalain mukainen alijäämän
kattamisvelvollisuus.
Sote-alueiden rakentaminen edellyttää kunnissa ja kuntayhtymissä huomattavan suuren
työpanoksen muutosten suunnitteluun ja toteutukseen. Uudistuksen myötä osalla kunnallisen
sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä työnantaja muuttuu. Lisäksi nyt käytössä olevien
toimitilojen, laitteiden ja muun omaisuuden omistussuhteissa sekä muiden velvoitteiden
vastuusuhteissa tapahtuu muutoksia. Toimeenpanoon tarvitaan valtiolta vahvaa tukea. Sitä
varten valmistellaan ohjausta, koulutusta ja tukimateriaalia.
14
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Kunta- ja sote-uudistuksen hyvinvointiplavelujen innovatiivisuuden
edistäjinä
Jari Stenvall
Uudet
innovaatiot
ovat
keskeinen
lähde
organisaatioiden
toiminnalliseen
uudistukseen. Esimerkiksi pisimmille menevien arvioiden mukaan jopa 70-80 prosenttia
palveluiden tuottavuuden kasvusta saattaa selittyä innovaatioille.
Suomessa keskustelun kohteena oleviin, kuntiin kohdistuviin uudistuksiin on liitetty
merkittäviä, mutta ristiriitaisia odotuksia. Esimerkiksi sote-uudistuksella tavoitellaan
samanaikaisesti keskitetyn ohjauksen vahvistamista ja asiakaslähtöisyyttä. Innovaatioiden
aikaansaamisesta ei uudistusten yhteydessä kuitenkaan puhuta kovinkaan paljon.
Periaatteessa – erityisesti kompleksiisuusteoreettiseen ajatteluun nojautuen muutokset ovat
aina merkittävä mahdollisuus innovaatioihi. Muutokset aiheuttavat ”systeemisen häiriötilan”,
josta voidaan pyrkiä ratkaisemaan uusilla innovaatioilla.
Sote- ja kuntauudistusten yhteydessä voidaan keskustella siitä, minkälaisia innovaatioita ne
tuottavat. Periaatteessa kysymys voi olla esimerkiksi järjestelmäinnovaatioista tai suoraan
palveluihin kohdistuvista innovaatioista. Kun pohditaan innovaatioita reformeissa kannattaa
huomiota kiinnittää paitsi sisältöön niin myös muutosjohtamiseen ja uudistuksen näkemiseen
prosessina. Uudistus on prosessi, jossa nykytilanteessa kohtaavat historia (kuten
valmisteluprosessi) ja tulevaisuus.
Innovaatioihin vaikuttavat organisaatioissa lähes kaikki tekijät kuten johtaminen, resurssointi
ja tiedon jakaminen. Yleistäen innovaatioiden syntymiselle luodaan edellytyksiä reformeilla,
jos rakenteiden ohella uudistukset ovat myös toimintatavallisia uudistuksia. Keskeisiä
kysymyksiä sote- ja kuntauudistuksissa ovat myös muun muassa henkilöstölähtöisyys,
asiakasrajapinta, verkostot ja vuorovaikutussuhteet ja teknologian hyväksikäyttö. Sääntelyn
purkamisella ja vapauksia antamalla luodaan edellytyksiä innovaatioille. Samoin
kokeilutoiminnan kytkeminen uudistuksiin lisäisi innovaatioita. Lisäksi on ylipäänsä
kysyttävä, luovatko reformit kannusteita organisaatioille aikaansaada innovaatioita.
Oleellinen kysymys on myös se, minkälaisia innovaatioita uudistuksilla tavoitellaan.
Johtamista koskevassa tutkimuskirjallisuudessa on yhä enemmän kiinnitetty huomiota
siihen, että kompleksisessa ja nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä tarvittaisiin
radikaaleja innovaatioita.
Kaiken kaikkiaan on esitettävä arvio, ettei kuntiin kohdistuvia uudistuksia kyetä toteuttamaan
tavalla, joka edistäisi kuntien toimintaan liittyviä innovaatioita. Vaikutukset voivat olla
pahimmillaan käänteisiä.
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
15
Tiedon käyttö kuntien päätöksenteossa
Vuokko Niiranen
”Päätösten tulisi perustua tutkittuun tietoon. Millä
luottamushenkilöt tekevät päätöksi – entä sitten viranhaltijat?”
tietopohjalla
kunnalliset
2010-luvulla on nostettu uudella tavalla esille tutkimustiedon tuottamisen ja sen käyttämisen
välinen suhde. Esimerkiksi poliittisen päätöksenteon odotetaan perustuvan koeteltuun ja
tutkittuun tietoon. Tieteen ja käytännön väliseen suhteeseen liittyvät myös kysymykset
tutkimustiedon oletetusta ja todellisesta käyttöarvosta kunnallisessa päätöksenteossa sekä
tutkimustiedon välittämisen mekanismeista. Viranhaltijoilta edellytetään, että he
kunnioittavat edustuksellisen demokratian periaatteita.
Tieteen ja käytännön väliseen suhteeseen liittyvät myös kysymykset tutkimustiedon
käyttöarvosta, sen välinearvosta ja tutkimustiedon välittymisen mekanismeista. Poliittisessa
päätöksenteossa on hyvin usein kysymys myös arvojen allokoinnista, ei yksin rationaalisista,
tietoon perustuvista ratkaisuista. Päätöksentekotilanteessa tutkimustietoon vetoaminen voi
liittyä pelkistetysti kahteen asiaan. Ensiksi, tutkimustiedolla perustellaan valittua ratkaisua ja
jolloin tieto lisää aidosti päätöksenteon ja päätöksentekijöiden tietopohjaa. Toinen vaihtoehto
on, että tutkimustiedolla on välinearvo, jolloin jo valitulle ratkaisulle etsitään perusteita
tutkimuksista. Toisinaan päätöksen tekemistä halutaan siirtää vetoamalla puutteelliseen
tietoperustaan. Tällöin kyse voi luonnollisesti olla myös siitä, että suunnitellun ratkaisun
vaikutuksista ei todella ole tietoa.
Tiedon käyttämistä kuntien päätöksenteossa voidaan tarkastella kolmen toisiinsa liittyvän
osatekijän kautta: 1) Päätöksentekijän tietoperusta - tietoa on saatavilla ja se on sellaisessa
muodossa, että se on käyttökelpoista; 2) Poliittisen ja toiminnallisen johdon keskinäinen
vuorovaikutus ja sen mekanismit tukevat tutkimustiedon käyttöä; 3) Luottamushenkilöiden
poliittisen
johtajuuden
piirteet
sisältävät
pyrkimyksen
kommunikatiiviseen
yhteisymmärrykseen ja päätösten vaikutusten monipuoliseen ennakointiin muun muassa
tutkimustietoa käyttämällä.
Kuntien poliittisen ja toiminnallisen johdon vuorovaikutusta käsittelevässä Johtamisen
duaalimalli –tutkimuksessamme (2010-2012) kävi ilmi, että luottamushenkilöiden mielestä
esittelytekstien tulee perustua tutkittuun tietoon. Siinä missä viranhaltijoille tieto on puhuttua
tai kirjoittua faktatietoa, luottamushenkilöille tieto ja tiedonhankinta on kolmivaiheinen
prosessi. Siihen sisältyvät 1) esittelijöiltä tuleva sekä mediasta saatava tieto; 2) keskustelut
esittelijöiden, muiden luottamushenkilöiden ja omien verkostojen kanssa sekä muu itse
hankittu, lähipiiristä saatava tieto, ja 3) laaja-alainen taustatietojen ja muun vertailevan
tiedon hankkiminen.
Myös norjalainen tutkija Jostein Askim toteaa omissa tutkimuksissaan, että toisin kuin usein
oletetaan, luottamushenkilöt kyllä käyttävät heille tarjottavaa tutkimustietoa. Tutkimustietoa
käytetään erityisesti sellaisissa päätöksissä, jotka ovat monimutkaisia ratkaista, tai joiden
vaikutuksista on toisilleen vastakkaisia oletuksia.
16
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Hyvinvointipalvelujen uudelleenskaalaus – kohti luovuutta vai
kaavamaisuutta?
Juhani Lehto
Stubbin hallituksen sotehallintolakiesitys on palauttamassa Suomeen 1970-luvun
valtiokeskeisemmän sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon. Muutos tapahtuu
paradoksaalisen argumentation muutosprosessin kautta. Lähtökohta muutosesityksille 1990luvulta alkaen on ollut kuntien pienuus rahoitusvastuun kantajana. Ja nyt esitetään, että
kunnille jätetään rahoitusvastuu, mutta hallinto rakennetaan valtion tulosjohtamaksi 5
sotealueen ja 20-40 sotetoimeenpano-organisaation hierarkiaksi.
Terveydenhuollon osalta tullaan suhteellisen lähelle Englannin kokonaan valtiollista
kansallista terveydenhuoltoa (NHS). Sosiaalipalvelujen osalta syntyy kaikkien OECD-maiden
joukossa keskitetyin hallintomalli ja kaikkein tiiviimmin terveydenhuoltoon liitetty malli.
Keskittämisellä on toki saavutettavissa monenlaisia organisatorisia hyötyjä. Esimerkiksi
nopeasti kansallisiksi suurehkoiksi yrityksiksi keskittyneissä yksityisissä soteyrityksissä on
keskittämisetuja saatu standardoimalla tietojärjestelmiä, tilajärjestelyjä, henkilöstö- ja
taloushallintoa ja myös asiakkaille annettavia palveluja. Tässäkin on paradoksi. 1970-luvun
lääkintöhallituskeskeistä järjestelmää arvosteltiin muun muassa siitä, että se ohjeisti
terveyskeskusten rakentamista, hallintoa ja joskus toimintatapojakin yksityiskohtaisesti ja vei
kaiken luovuuden ja paikallisiin olosuhteisiin sopeuttamisen. Nyt siitä samasta on tullut
peruspalvelujen suurten yksityisten palvelutuottajien keskeinen kilpailukeino ja kulukurin
varmistaja. Tätä ei kuitenkaan arvostella, korkeintaan sitä, mihin kulukurilla saavutetut
voitot siirtyvät.
Ehdotetulla sotehallinnolla voidaan toki saada aikaan palvelukehityksen luovuutta
kaavamaisuuden lisääntymisen sijasta. Sehän ratkaistaan tulevissa organisaatioissa ja
“valtiollisen tulosjohtamisen” käytännöissä. Suomalaiset kunnat sen sijaan ollaan ajamassa
hyvin syvälliseen kriisiin ja toiminta-ajatuksen uusimisen välttämättömyteen. Tulevan
sotehallinnon toimivuuden kannalta ongelmallista on se, että sen valmistelussa vallitseva
argumentaatio on olettanut suurempien hierarkisten rakenteiden mahdollistavan kaikenlaista
hyvää. Ja ilmeisesti se suurin hyvä, johon todellisuudessa valtiojohtoisesti yritettäisiin päästä,
olisi ylhäältä määrättävä kulukuripolitiikka kaikkien jo päätettyjen ja päätettävien
miljardiluokan “säästötavoitteiden” toteuttamiseksi.
Pelkkään keskitettyyn kulukuriin panostamisesta on monilta talouden sektoreilta riittävästi
kokemusta. Sillä voidaan taloutta lyhyellä aikavälillä sopeuttaa, mutta ei sillä luovaa
uudistumista ole luotu. Tai jos se sitä on synnyttänyt, niin lähinnä ennakoimattomana
sivuvaikutuksena ja usein muiden kuin kulukurin kohteena olevien toimesta.
Jos sotehallintolaki tulisi hyväksytyksi suurin piirtein esitetyssä muodossa, olisi hurja kiire
kääntää ajatukset siihen, miten uuden hallinnon sisällä uudistumista mahdollistetaan,
päätösvaltaa siirretään alaspäin, ylätason entisiä siiloja yhdistävän ylätason “integraation”
jälkeen organisaatiot jakautuvat uusiin toimivampiin toimialueisiin, tulosyksiköihin, miten
asiakkaiden oikeudet ja vaikutus sekä palvelujen asiakaslähtöisyys rakennetaan alhaalta
ylöspäin, miten yhditettävät tietojärjestelmät palvelevat paitsi hierarkian yläpään, myös
ruohonjuuritason tarpeita ja niin edelleen.
En halua olla pessimisti. Kyllä se näilläkin raameilla voi onnistua, mutta raamien
valmistelijoiden ajattelutavalla se ei kyllä tapahdu.
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
17
18
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Osa 2: Työryhmien esitelmien tiivistelmät
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
19
20
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Kuntastrategian teoria ja käytäntö
Arto Haveri, Markus Pauni & Maria Ojakoski
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
21
22
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Elävän kuntastrategian kulmakivet
Markus Pauni & Maria Ojakoski
Kunnat ovat erilaisia toimintaympäristönsä, kokonsa, resurssiensa sekä tilannetekijöidensä
suhteen. Myös kunnan toimintakulttuurit eroavat toisistaan johtamisessa, päätöksenteossa ja
kehittämisessä. Näin ollen ei voi olla yhtä oikeaa strategisen johtamisen mallia, vaan kunnan
strateginen johtaminen riippuu edellä mainituista tilannetekijöistä sekä siitä, millaisia
toimintaympäristön muutoksia kunta kohtaa juuri nyt.
Havaintojemme mukaan suomalaisten kuntien strategisessa johtamisessa voidaan sanoa
yhdistyvän:
Kuntien perustehtävä hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen edistäjänä alueellaan, ja tästä
kumpuava monialaisuus ja kompleksisuus
Perinteinen rationaalisen kuntasuunnittelun ja budjetoinnin perinne
Strategisen johtamisen yritysmaailmasta sovelletut eri opit ja mallit
Kilpailuasetelma kuntien välillä
Nämä puolestaan näkyvät eri kuntien toiminnassa eri painotuksin. Edelläkävijäkunnat
kehittävät parhaillaan strategista johtamistaan kohti dialogista ja yhteisöllistä
strategiakäsitystä, jonka kautta strategian vaikuttavuutta voidaan nostaa ja tehdä linjauksia
yhä monimutkaistuvista ilmiöistä.
”Kuntastrategiassamme yritetään ratkaista kaikki asiat maan ja taivaan välillä yhden
valtuustokauden aikana.” ”Meillä on linjauksiltaan oikean suuntainen kuntastrategia, mutta
sen jalkauttamisessa on ongelmia.” Monet kuntastrategioista voi kenties määritellä kuolleeksi
kirjaksi edellä kuvattujen asioiden takia: strategialla ei ole ohjausvoimaa. Mikäli
kuntastrategia ei sisällä valintoja siitä mitä kunta tulevaisuudessa erityisesti painottaa ja
tavoittelee, eteen tulevat päätökset joudutaan tekemään muuta kautta, lyhyemmän aikavälin
budjetointiprosessiin
nojaten,
vailla
strategiasta
tulevaa
pitkän
tähtäyksen
kokonaisnäkemystä ja perusteluja.
Toisekseen vaikka kuntastrategiassa olisi saatu aikaan relevantteja valintoja ja priorisointeja,
ei kunnan käytännön toimintaa saada välttämättä viritettyä strategian tavoitteiden
mukaiseksi. Monet strategiatutkimukset ovat osoittaneet, että tehokkain lääke tähän olisi
nähdä koko strategia uudella tavalla, jatkuvana sosiaalisena vuorovaikutusrakenteena, jossa
strategian linjaamista ja toteuttamista ei nähdä toisistaan erillisinä. Poliittisen ja ammatillisen
johdon lisäksi kuntaorganisaation esimiesten ja henkilöstön olisi koettava kuntastrategia
myös omakseen ja tulkittava sitä omalta kannaltaan. Vain silloin strategia voi aidosti muuttua
toiminnaksi. Strategia on siis varsin inhimillinen asia.
Entä tehdäänkö kuntastrategia kuntaorganisaatiolle vai laajemmalle kuntayhteisölle?
Tunnustetaanko tosiasia, että kuntaorganisaation ja sen poliittisen ja ammatillisen johdon
näkemys on rajallinen, ja että ympäröivällä todellisuudella voisi olla aidostikin annettavaa?
Lisäksi kuntaorganisaatio voi nykypäivänä yksin toimimalla edistää hyvin rajattuja asioita.
Avointa strategista keskustelua leimaa joskus pelko siitä, että esiin nousee epämieluista,
yksittäistä tai muutoin strategiaan sopimatonta näkemystä. Tämä epämukavuusalueelle
meneminen
saattaa
kuitenkin
tuottaa
elementtejä
sellaisen
tulevaisuuden
kokonaisnäkemyksen muodostamiselle, jota johto ei muutoin tunnistaisi. Tämä on tosin
työläämpi tie, mutta uskomme että se kannattaa.
Ilkeät ongelmat tulisi nostaa kuntastrategioiden keskiöön. Ilkeät tai kinkkiset ongelmathan
ovat luonteeltaan sellaisia, joita ei voida täsmällisesti määritellä, ymmärtää etukäteen eikä
ratkaista yhden tahon toimesta. Tästä johtuen niiden kimppuun päästään oikeastaan vain
dialogisella strategiatyöllä, jossa kuntalaisilla, henkilöstöllä, järjestöillä, yrityksillä ja muilla
sidosryhmillä on aidosti oma roolinsa. Näin kunta nähdään ennemminkin
verkostomoottorina kuin strategiset tavoitteet puhtaasti itse määrittelevänä organisaationa.
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
23
Muuttuvatko organisaatiolähtöiset kuntastrategiat jatkossa luonteeltaan edellä kuvattuun
suuntaan, kenties kohti jatkuvaa kuntayhteisön historia- ja tulevaisuustarinaa, jonka
koordinaattorina yksi valtuusto kerrallaan toimii? Aidosti vuorovaikutteinen kunnan
strategiatyö ei tietenkään tarkoita etteikö lopullisia kuntastrategian valintoja tekisi valtuusto
muodostamansa näkemyksen kautta. Tämä on sen perustehtävä. Eri asia onkin, miten se
näkemyksensä muodostaa.
Kuntaliiton Elävä kuntastrategia-oppaassa on käyty läpi ajankohtaista keskustelua kuntien ja
muidenkin organisaatioiden strategisesta johtamisesta ja sen kehittämistarpeista hyödyntäen
Uuden Sukupolven organisaatiot ja johtaminen (USO2) -projektin yhteydessä esille tulleita
kuntien käytäntöjä, vertaisryhmäkeskustelujen sisältöjä sekä olemassa olevaa tutkimus- ja
selvitystietämystä.
24
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Kokemuksia osallistavasta strategiaprosessista
Sami Sulkko
Forssan kaupunki käynnisti uuden strategiaprosessin kunnallisvaalien jälkeen uuden
valtuustokauden alussa 2013. Valtuusto kävi keväällä 2013 läpi nykytila-arvioita ja
väestörakenteen sekä palvelutarpeiden kehitystä. Syksyllä 2013 päädyttiin laaja-alaiseen
strategiaprosessiin, jossa järjestettiin yhteensä 12 erilaista sidosryhmätilaisuutta seuraaville
ryhmille: valtuuston kaupunkistrategiaseminaari 24.10.2013, kulttuuritoimijat 18.11.2013,
Pohjois-Forssan asukkaat 29.11.2013, elinkeinoelämän edustajat 4.12.2013, järjestö ja
yhdistykset 10.12.2013, kaupunkilaiset 17.12.2013, konsernin henkilöstö 8.1.2014,
kaupunkilaiset 9.1.2014, liikunta- ja urheiluseurat 5.2.2014, vanhusjärjestöt ja
vanhusneuvosto 11.2.2014, kaupunkilaisten strategiatyöpaja 8.3.2014, valtuuston
strategiaseminaari 13.3.2014. Lisäksi uusi strategia esiteltiin kaupunkilaisille 27.4. pidetyssä
kaupunkioikeuksien 50-vuotisjuhlassa. Hämeen ammattikorkeakoulun Forssan yksikön
opiskelijoista koottiin lisäksi eräänlainen sparrausryhmä, jonka tehtäväksi annettiin tehdä
oma esitys strategiaksi. Lisäksi Forssan kaupungin omalle henkilöstölle tehtiin kysely
strategialuonnoksesta. Loppuhuipennuksena järjestettiin kaikille kuntalaisille avoin strategia
työpaja 8.3.2014, johon osallistui yhteensä 30 henkilöä. Lisäksi koko prosessin ajan
hyödynnettiin valmistelussa otakantaa.fi – sivustoa, kaupungin internet sivuja sekä
kaupungin YouTube – sivustoa, kaupunginjohtajan julkista Facebook – sivustoa ja Twitter
syötteitä ja seudullista sanomalehteä eli Forssan Lehteä.
Huomionarvoista tässä on, että strategian sisältö tarkentui ja rakentui merkittävästi
sidosryhmä- ja kuntalaistilaisuuksien perusteella. Tilaisuuksissa ei ollut sellaista valmista
tiivistä runkoa, joka olisi ohjannut keskustelua sisällöistä ja painopisteistä. Tilaisuuksissa
esiteltiin, talouden, väestörakenteen ja toimintaympäristön realiteetteja ja näköaloja
keskustelun pohjaksi. Tilaisuuksissa keskustelun painotukset olivat erilaisia sidosryhmien
luonteesta riippuen.
Kaupunkien ja ylipäätään julkisen sektorin strategiaprosesseilla vaikuttaisi olevan
kahdenlaista ongelmaa. Ensimmäinen kysymys on, voiko kaupungin strategia onnistuneesti
olla vain kaupunkiorganisaation strategia, vai tulisiko siinä vahvasti huomioida
kansalaisyhteiskunnan ja kaupungin rooli sosiaalisena yhteisönä. Toinen haaste on, miten
strategialla oikeasti johdetaan ja osataanko onnistumisessa arvioida oikeita asioita. Vähintään
yhtä haasteellista kuin osallistavan strategiaprosessin kohtuullinen onnistunut läpivienti
prosessina on varsinainen strategian toiminnallistaminen kaupunkikonsernissa.
Forssan kaupungilla on aikaisemmin totuttu käyttämään Kaplan&Nortonin sovellettua
tasapainotettua tuloskortistoa strategian toiminnallistamisessa. Nyt tuosta käytännöstä
poiketaan ja strategian tavoitteet ja kriittiset menestystekijät on tarkoitus toiminnallistaa
suoraan talousarvioon ja taloussuunnitelmaan rakentamalla ohjausmekanismi myös siten,
että kukin toimiala ja konsernin osa hakee omalta osaltaan käytännön toimenpiteet suoraan
suhteessa kaupungin strategiaan. Tuloskorttikokemuksesta on tässä hyötyä. Lisäksi strategian
toiminnallistamiseksi valmistellaan seuraavat poikkihallinnolliset operatiiviset ohjelmat, joilla
on tarkoitus korvata aikaisempia toimintaohjelmia ja ohjeita: hankintaohje, järkivihreä
toimintatapa – ohjelma, henkilöstöohjelma, lasten Forssa – toimintaohjelma, talouden
tasapainotusohjelma sekä markkinointi- ja viestintäkäytäntö.
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
25
Kuntastrategia käytäntönä – vuorovaikutteisen strategiaprosessin
onnistuminen
Tarja Saarelainen
Kuntalain uudistamisella halutaan vahvistaa kunnan toiminnan kestävyyttä pitkällä
aikavälillä. Kunnanvaltuustolla on tässä keskeinen rooli, sillä se ohjaa kaikkea kunnan
toimintaa strategisen päätösvallan käyttäjänä. Valtuuston on hyväksyttävä kuntastrategia,
jossa se päättää kunnan toiminnan ja talouden tavoitteista. Hallituksen esityksessä
eduskunnalle uudeksi kuntalaiksi todetaan, että kuntastrategian laatiminen ei itsessään takaa
strategiatyön toimivuutta tai strategian ohjaavaa vaikutusta kuntakonsernin toimintoihin.
Klassisessa
strategiakirjallisuudessa
organisaatio
asemoidaan
suhteessa
toimintaympäristöönsä. Strategiatyö perustuu suunnitteluun resurssien käytöstä. Toisaalta
strateginen johtaminen nähdään toimintana, joka korostaa strategian syntymistä
organisaation erilaisissa prosesseissa neuvottelujen, valtataistelujen tai oppimisen
myötä. Näiden klassisten näkemysten rinnalle on syntynyt näkemys, jossa strategia on
käytäntöä (strategy-as-practice). Sen mukaan organisaation toimintaa pidetään strategisena,
jos sillä on vaikutusta organisaation suuntaan, selviytymiseen ja kilpailuetuun. Vaikutus
syntyy sekä strategian laadinnan että toteutuksen aikana vuoropuhelussa, jossa ovat mukana
johto ja esimiehet, poliittiset päätöksentekijät, työntekijät, kuntalaiset, yhteistyökumppanit ja
muut sidosryhmät.
Hallituksen esityksessä uudeksi kuntalaiksi todetaan, että hyvä strateginen johtaminen
konkretisoituu kuntastrategian linjausten moniääniseen mietintään ja hyväksymiseen,
strategian merkitykseen osana kunnan toimintojen, yksiköiden ja yksilöiden arkityötä sekä
strategisten tavoitteiden toteutumisen seurantaan ja arviointiin. Kuntastrategialla halutaan
myös
vahvistaa
osallistumisen ja
vaikuttamisen
suunnitelmallisuutta
kunnan
päätöksenteossa.
Tässä paperissa tarkastellaan kaupunkiorganisaation strategiaprosessien ja strategisen
johtamisen käytäntöjä sekä niiden yhteyttä toimintaan ja toimijoihin. Strategiatyö koostuu
ennakointitiedon hyödyntämisestä, suunnittelusta, tavoitteiden asettamisesta, budjetoinnista,
mittaamisesta sekä ohjausjärjestelmän toimivuudesta. Strategiatyötä edistävät/estävät
erilaiset viestinnän tavat, jotka ilmenevät puheissa ja teksteissä ja joita harjoitetaan
strategiapäivillä, kokouksissa, ryhmätöissä ja muissa tilaisuuksissa, joissa kuntaorganisaatio
luo yhdessä strategiaa. Kuntastrategia ei ole jotakin jonka organisaatio antaa jäsenilleen
toteutettavaksi vaan jonka organisaation jäsenet tekevät.
Kuntaorganisaation strategiaprosessiin ja käytäntöihin vaikuttaa hallinnon ja politiikan
vuorovaikutuksen onnistuminen strategian laatimisvaiheessa. Kuntaorganisaation toimijoilla,
kuten poliittisella ja ylimmällä hallinnollisella johdolla sekä keskijohdolla on
kokemustaustastaan johtuen erilaisia tapoja osallistua strategiaprosessiin. Paperissa
tarkastellaan kuntaorganisaation strategiatyötä ” strategia käytäntönä” – tutkimuksen
perustalta.
26
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Kielet strategioissa ja kielistrategioita (Spårk i strategier och
språkstrategier)
Linnéa Henriksson
Lainsäädännön antamat kielelliset oikeudet ohjaavat julkisten palvelujen saatavuutta eri
kielillä (valtion ja) kaksikielisten kuntien toiminnassa. Käytännössä lainsäädäntö on täten
välttämätön mutta ei vielä takaa palvelujen saatavuutta molemmilla kotimaisilla kielillä.
Käytännössä kielelliset palvelut eri kunnissa toimivat hyvin eri tavoin (ruotsin kielellä
kunnissa joissa on suomenkielinen enemmistö ja suomen kielellä kunnissa joissa on
ruotsinkielinen enemmistö). Asukaspohja on merkittävin selittävä tekijä palvelujen
toimivuudesta, mutta on olemassa kuntia joissa palvelu toimii odotettuakin paremmin.
Lakipykälät tai kuntien johtosäännöt eivät yksin riitä selittämään palvelujen saatavuuden
eroavaisuuksia. Ilmiötä on pyritty selittämään kuntien tietoisena valintana ja tässä osassa
tutkin mikäli tämä näkyy eri kuntien strategioissa.
Strategiaa käsitellään usein joko prosessin tai sen sisällön kautta. Strategiaprosessi kuvataan
usein koostuvan (esimerkiksi) neljästä eri vaiheesta; ympäristöanalyysi, strategian
muodostaminen ja tavoitteidenasettelu, toteuttaminen ja lopuksi onnistumisen arviointi.
Kielellisiä palveluja arvioitaessa todetaan usein, että ohjeistus on asiallinen, mutta
toteuttaminen on puutteellinen. Usein kaksikielisyyttä tai palvelujen saatavuutta eri kielillä ei
edes mainita kuntien strategioiden tavoitteissa. Sen sijaan kuntien kaksikielisyys mainitaan
osana kunnan esittelyä. Tämä tarkoittaa että kaksikielisyys on usein osana ympäristöanalyysiä
mutta ei ole mukana strategiaprosessin toisessa vaiheessa eli tavoitteiden asettelussa. Näin
ollen palvelujen saatavuutta molemmilla kielillä ei edes arvioida.
Strategian sisällön kautta katsottuna voidaan kysyä onko erityyppisillä strategioilla erilaisia
käytännön seurauksia. Esimerkiksi näkyykö kuntien toiminnassa eroa toimivien
reaalistrategioiden ja formaalistrategioiden välillä?
Yleisemmällä tasolla kysymys koskee vähemmistöintressien positiosta strategisesti ohjatuissa
organisaatioissa. Eri vähemmistöjen elinoloja yritetään kohentaa lakiteitse, mutta jos kuntia
ohjaa strategia ja strategia ei sisällä vähemmistöintressejä, niin eri vähemmistöjen tilannetta
ei edes osata tunnistaa.
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
27
28
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Henkilöstöjohtaminen niukkenevissa resursseissa
Hanna Vakkala & Timo Halonen
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
29
30
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Henkilöstötoimijat ennustavat kovia aikoja kuntien
henkilöstöjohtamiseen
Kirsi Lehto & Riitta Viitala
Kuntien henkilöstöjohtamisen isoina haasteina voidaan nähdä meneillään olevat uudistukset,
tiukka taloudellinen tilanne sekä ikääntyvä henkilöstö. Kehitettävää olisi mm. rekrytoinnissa,
suorituksen johtamisessa, palkitsemisessa, työhyvinvoinnin edistämisessä ja ikäjohtamisessa.
Useasti on tullut myös esille, että kuntien henkilöstöjohtamista vaivaa strategisuuden puute.
Entä millaiselta lähitulevaisuus vaikuttaa kuntien johdon ja henkilöstön silmin?
Esityksessämme tarkastelemme kuntien henkilöstötyön näkymiä ja haasteita johdon,
henkilöstöammattilaisten sekä henkilöstöä edustavien luottamusmiesten näkökulmista.
Aineistona on HR-Barometrin kuntatoimijoiden vastaukset (545 vastausta). Jotta esitys ei
jäisi pelkkien ongelmien esittelyksi, kokoamme aineistosta myös mahdollisuuksia ja
kehittämisehdotuksia, joita vastaajien arvioissa esiintyy.
Vastaajien arvioissa esiintyvät useimmin niukkenevat resurssit; päällimmäisenä
huolenaiheena ovat taloudelliset realiteetit, toiminnan tehostaminen, rekrytoinnin haasteet ja
huoli eläköitymisen myötä katoavasta osaamisesta. ”Tehdä enemmän vähemmällä” periaate
näyttää ohjaavan kuntien henkilöstöjohtamista. Henkilöstöjohtamisen tutkimuksessa on
erotettu kaksi toisistaan poikkeavaa lähestymistapaa – kova ja pehmeä henkilöstöjohtaminen.
Voidaan kysyä, ollaanko kunnissa siirtymässä pehmeästä kovaan johtamiseen, jossa
tehokkuus- ja kustannusnäkökulmat painottuvat. Entä ymmärretäänkö tuloksellisuuden ja
hyvinvoinnin yhteys, jolloin henkilöstön hyvinvointi ja jaksaminen ovat tehokkuuden
edellytyksiä. Millaisella henkilöstöjohtamisella tuetaan kuntaorganisaatioiden selviytymistä ja
onnistumista haasteissa? Näitä teemoja käsittelemme esityksessämme.
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
31
Kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä:
Persoonallisuusdynaaminen näkökulma hoitoyhteisöjen
muutoskokemuksiin
Kaisa Nyberg
Tutkimuksen aiheena on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan esimiesten ja työntekijöiden
kokemukset työssä tapahtuneista muutoksista psykodynaamisen johtamisen näkökulmasta
tarkasteltuna. Tutkimuksen tarkoituksena on (1) saada koettua tietoa sosiaali- ja
terveydenhuoltoalalla työskentelevien henkilöiden työssä tapahtuneista muutoksista ja niiden
johtamisesta sekä (2) ymmärtää tuota tietoa kyseisten henkilöiden persoonallisuuden
ulottuvuuksien kautta. Pyrkimyksenä on lisätä ymmärrystä sekä tuottaa uusia työkaluja
ihmiskeskeiseen ja henkilöstön tarpeet huomioivaan johtamiseen. Tätä tietoa voidaan
hyödyntää kehitettäessä organisaatioita ja johdettaessa muutosta.
Taloustilanteen epävarmuus ja huoltosuhteen muutos luovat paineita jatkuvaan muutokseen
sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla. Kuitenkin suurin osa toteutetuista organisaatiomuutoksista
epäonnistuu suhteessa tavoitteisiin. Muutosten on esitetty epäonnistuvan, koska huomio
kiinnitetään ihmisten sijaan asioiden johtamiseen. Ihmisten johtaminen on haasteellista
kompleksisessa muutostilanteessa. Tutkimuksen lähtökohtana on oletus,
että
persoonallisuuspsykologiaa voidaan hyödyntää muutoksen psykologisessa johtamisessa ja
että on löydettävissä keinoja ymmärtää ja johtaa erilaisia ihmisiä. Merkittävä hoitajien
masentuneisuutta, uupuneisuutta ja työtehon vähenemistä aiheuttava tekijä on laajat työhön
liittyvät muutokset. Ihmisten tavoissa havainnoida asioita ja tehdä päätöksiä on eroavuuksia
ja erilaiset ihmiset reagoivat muutoksiin eri tavoin. Muutosjohtajan tulisi samanaikaisesti
hahmottaa sekä organisaation ja toimintaympäristön kokonaisuus että työntekijöiden
erilaisuus. Vaikka työssä tapahtuvat muutokset vaikuttavat suuresti työntekijöiden elämään,
henkilöstö jää muutoksissa usein passiivisen sivustakatsojan ja objektin asemaan.
Tutkijan hermeneuttis-fenomenologisena kokemuksen tutkimuksena toteutetun Pro gradu tutkimuksen tulokset osoittavat, että sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijät suhtautuvat
periaatteessa myönteisesti muutoksiin ja haluavat kehittää omaa työtään. Muutostilanteisiin
liittyvä tyytymättömyys ja muutoksen vastustaminen näyttääkin liittyvän tapaan miten
muutoksia johdetaan sekä vaikeuteen mieltää muutoksen tarvetta tai päämäärää. Tällä voi
tulkita olevan yhteys työntekijän tosiasialliseen havainnointityyliin sekä työntekijän ja
esimiehen kognitiivisen tyylin eroavuuteen. Pro gradu-työssä tarkastellut työntekijöiden
kokemukset osoittavat, että työntekijän ja esimiehen toisistaan eroava kognitiivinen tyyli luo
omat haasteensa muutosviestintään, muutoksen aikataulutukseen, kokonaisuuden
hahmottamiseen sekä yhteisen ymmärryksen saamiseen muutoksen tarpeesta ja päämäärästä.
Myös lähiesimiesten asema on muutoksissa haastava: esimieheltä odotetaan läsnä olevaa ja
ymmärtävää johtajuutta, vaikka esimiehen aika kuluu liitoksen tai yhteistyön toteuttamiseen
ja oman tehtävän pysyvyys voi olla muutoksessa uhattuna
Tutkimustehtävä juontaa väitöskirjatutkijan aiemmin keräämään tutkimusaineistoon
hoitotyöntekijöiden persoonallisuudesta ja alaisten muutoskokemuksista. Jo kerättyä
aineistoa täydennetään kahdella uudella aineistolla. Täsmennetyt tutkimuskysymykset ovat:
Minkälaisia persoonallisuustyyppejä ja kognitiivisia tyylejä edustavia henkilöitä
työskentelee sosiaali- ja terveydenhuoltoalan käytännön asiakastyöntekijöinä ja
esimiehinä?
Onko joukko hetero- vai homogeeninen ja millaisia yhdistäviä ja erottavia
persoonallisuuden ulottuvuuksia eri asemassa olevilla on suhteessa toisiinsa?
Miten sekä työntekijät että esimiehet ovat kokeneet työssä tapahtuneet muutokset ja
niiden johtamisen?
Mikä merkitys työntekijän ja esimiehen kognitiivisen tyylin yhteensovittamisella on
työssä tehtävien muutosten toteuttamisessa?
Minkälaisia ryhmädynaamisia ilmiöitä muutoksiin liittyy ja missä suhteessa ne ovat
persoonallisuuden ulottuvuuksiin?
32
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Asukkaat ja asiakkaat kuntien ja kuntapalvelujen
kehittämisen resurssina/
Kuntien ja korkeakoulujen yhteistyö kuntakehityksen tukena
Inga Nyholm, Jenni Airaksinen & Tuula Jäppinen
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
33
34
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Osallisuus ja asukastieto Tampereen kehittämisessä
Kaisa Kurkela
Suomalaisissa kaupungeissa asukasosallistuminen on noussut yhä enenevissä määrin
puheenaiheeksi. Esimerkiksi Tampereella asumisosallistumista on pyritty kehittämään
kunnianhimoisin tavoittein viime vuosina. Kansalaisosallistumisella tarkoitetaan
yksinkertaistaen sellaisten kansalaisten, jotka eivät ole vaaleilla valittuja poliitikkoja tai
viranhaltijoita, mahdollisuuksia osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen. Kansalaisten
kuntalaisrooli voidaan nähdä niin sanottuina arkipolitikoijina, jolloin he ottavat kantaa
poliittisiin ongelmiin yksilöinä. Suomalaisessa kontekstissa voidaan nähdä, että
kuntalaisaktiiveja yhdistää halu osallistua julkisiin keskustelu- ja valmisteluprosesseihin
ennemmin kuin toimia sosiaalisesti integroituna yhteisönä ja liikkeiden jäseninä.
Hallinnon ja kansalaisen keskusteluun liittyy se, että molemmat näkevät suunnitelmat omista
näkökulmistaan ja tällöin määritellään, millaisista asioista ja millaisin argumentein halutaan
puhua. Oleellinen kysymys asukasosallistumisen kannalta on se, millaisissa asioissa
asukkailta halutaan kommentteja ja toisaalta onko asukkaiden mahdollista osallistua
kaupungin suunnittelukeskusteluun omista näkökulmastaan käsin. Asukastietoa voidaan
tarkastella kokemuksellisen tiedon käsitteen kautta, johon liittyy esimerkiksi arkisuus ja
pragmaattisuus. Tietämiseen liittyy poliittinen jännite ja tietäminen voidaan tulkita
aktiiviseksi teoksi. Tietämiseen poliittisuus ilmenee esimerkiksi silloin, kun ihminen tekee
aktiivisia valintoja tietämisen arvoisten asioiden välillä ja toisaalta itsestään selvinä pidettyjen
käytäntöjen kautta. Tietämisen politiikkaan linkittyy kysymys tietämisen vallasta, joka saattaa
näyttäytyä toimijoiden välisinä kiistoina tietämisen oikeudesta. Samaan aikaan saattaa olla
useita perusteltuja tapoja hahmottaa kaupunki ongelmineen ja ongelmallista saattaa olla
näiden näkemysten yhteen sovittaminen.
Tekeillä olevassa Tampereen toimintamallin arvioinnissa yksi näkökulma on ollut
tamperelainen asukasosallistuminen. Tätä asukasaosallisuus-osioita olemme yhdessä Jenni
Airaksisen kanssa työstäneet. Osiossamme tarkastelemme asukas- ja käyttäjäfoorumien
toimivuutta eri näkökulmista. Erityiskiinnostuksemme tutkimuksessa kohdistuu AlueAlvareiden toimintaan ja tarkastellemme niiden toimivuutta suhteessa niiden toiminnalle
asetettuihin tavoitteisiin. Tutkimustamme varten haastattelimme kaupungin viranhaltijoita ja
luottamushenkilöitä sekä asukasaktiiveja. Haastatteluaineistoista on noussut useita
kiinnostavia ja tärkeitä teemoja esiin, joista esittelen tässä yhteydessä muutamia
asukastietoon liittyviä näkökulmia. Tampereen alueellisen osallistumisen malli muodostuu
neljästä alueellisesta työryhmästä, Alue-Alvareista. Alvarit muodostuvat vapaaehtoisista
tamperelaisista ja niiden kautta alueiden asukkaiden on mahdollista osallistua toimintaan
joko yksityisiä henkilöinä tai järjestön, yrityksen tai yhteisön edustajana. Tampereella
alueellisen osallistumisen tavoitteiksi ja hyödyiksi on esitelty pysyvän vuorovaikutuskanavan
syntyminen asukkaiden, virkamiesten ja luottamushenkilöiden välille, asukkaiden
osallistumisen
ja
sen
järjestämisen
selkeyttäminen,
osallistumisja
vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen oman asuinalueensa suunnittelussa, tiedon
tuottaminen kaupunkiorganisaation tarpeisiin sekä asukkaiden tiedonsaannin parantaminen.
Aineistossamme näyttäytyy oleellisena Alvari-toiminnan merkityksenä tiedon kulku.
Alvareissa operoidaan tiedolla. Tiedon kulku näyttäytyy aineistossa kaksisuuntaisena:
Hallinnon on mahdollista kerätä Alvareiden kautta asukastietoa ja toisaalta asukkaat kokevat
saavansa paljon tietoa kaupungin toiminnoista Alvareiden kautta. Osallistujien nähdään
tarjoavan aluekohtaista asiantuntemusta ja osallistujien rooleissa näyttäytyy alueen
asiantuntijuus. Aineistossa korostuu asukastiedon kokemusperäisyys ja toisaalta asukkaiden
kaipuu konkretiaan toimijoiden välisissä keskusteluissa.
Haasteena asukastiedon hyödyntämisessä näyttäytyy osittain hallinnon puolella asukastiedon,
hallinnon tiedon ja professiotiedon haastava suhde. Toisaalta esiin tulee tiedon käytettävyys
hallinnossa: jotkut toimijat hyödyntää käyttäjärajapintaa ja hyödyntää näin ollen omia
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
35
keinojaan tavoittaa asukkaiden, palveluiden käyttäjien, näkemykset. Ongelmana osassa
haastatteluissa nähdään Alvareiden ikärakenne, joka painottuu iäkkäämpiin asukkaisiin.
Hallinnossa tiedon kannalta tämä näyttäytyy osittain niin, ettei Alvareiden kautta voida
saavuttaa alueen asukkaiden moninaisuutta ja heidän näkemyksiään. Osa viranhaltijoista
näyttäisi kaipaavan kattavampaa ja edustuksellisempaa tietoa valmistelun tueksi. Toiset
näkemykset katsovat, että Alvari-toimijoilla on alueilla laajat verkostot, joita he hyödyntävät
toimiessaan. Toisaalta osalle haastatelluista on tärkeää juuri se, että Alvareiden kautta
voidaan tuoda esille mielipiteiden kirjo.
36
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Asukkaiden aktiivisuus, osallisuus ja yhteisöllisyys kuntien elinvoiman
kehittymisen edellytyksinä
Henna Paananen
Kuntien elinvoimaisuuspuhunnasta on tullut keino luokitella kuntia karkeasti taantuviin ja
kehittyviin sekä menestyviin ja epäonnistuviin. Elinvoiman käsitteen huokoisuus
mahdollistaa lukuisat tulkinnat kuntien elinvoimaisuudesta ja elinvoimaisesta kunnasta.
Jokapäiväisestä puhunnasta huolimatta aihetta on tutkittu vähän ja jo olemassa olevat
elinvoimamäärittelyt sekä -kriteerit ovat listauksia hyvin abstrakteista ja vaikeasti
määriteltävistä ominaisuuksista. Mikäli listaukset ja tyypittelyt unohdetaan, voidaan kuntien
elinvoiman huomata pienistä, ajassa elävistä ja aidosti paikallisista ilmiöistä, toiminnasta ja
ennen kaikkea ihmisten vuorovaikutuksessa syntyvästä aktiivisuudesta, osallisuudesta ja
yhteisöllisyydestä.
Kunta elinvoiman johtajana -tutkimuksen tarkoituksena on ollut tuottaa mallinnus kuntien
elinvoiman johtamisen kokonaisuudesta ja jäsentää elinvoiman kokonaisuuden muodostavia
osa-alueita. Kotimaista ja kansainvälistä keskustelua luotaavaan kirjallisuuskatsaukseen,
kuuden kunnan eri aloilla vaikuttavien virkamiesten ja poliitikkojen, eri alojen toimijoiden
haastatteluihin sekä kuntakehittämisen asiantuntijoiden näkemyksiin perustuen on ollut
mahdollista tuottaa seuraava jäsennys. Kuntien elinvoimaa voidaan tarkastella kolmesta
näkökulmasta: resursseina kuten talouden tunnuslukuina ja väestönkehityksenä,
vuorovaikutuksena kuten sosiaalisena pääomana ja paikallisyhteisöjen osallisuutena sekä
uuden luomisena, joka edustaa esimerkiksi itseuudistumisen kykyä ja strategista otetta
kunnan tulevaisuuden luomiseksi.
Tässä esityksessä huomio kiinnittyy erityisesti vuorovaikutuksen ja uuden luomisen
näkökulmiin
korostaen
asukkaiden
ja
paikallisyhteisöjen
merkitystä
kuntien
elinvoimaisuuden kehittämiselle ja kehittymiselle. Elinvoima voidaan ymmärtää paikallisissa
yhteisöissä syntyväksi ja eläväksi sosiaaliseksi ilmiöksi. Toimivat, aktiiviset ja muutoskykyiset
paikallisyhteisöt ovat yksi elinvoimaisuuden osatekijä. Yhteisöt tarjoavat ihmisille puitteet,
joissa he elävät, tekevät työtä sekä ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa.
Kestäviin
paikallisyhteisöihin
panostamalla
voidaan
uskoa
olevan
vaikutusta
paikallisyhteisöjen ja niiden toimintaympäristön välisen vuorovaikutuksen ymmärtämiseen.
Omaan elinympäristöönsä vaikuttamaan pyrkivät ja siinä onnistuvat paikallisyhteisöt luovat
verkostoja, jotka tukevat koko yhteiskunnan elinvoimaisuutta. Samanaikaisesti
paikallisyhteisöt määrittävät myös yksittäisten ihmisten elämänvalintoihin ja hyvinvointiin.
Vuorovaikutusnäkökulma tuo elinvoimakeskustelun ihmisten arjen tasolle, ja siinä korostuvat
paikallisyhteisön toimintakyvyn ja hyvinvoinnin kysymykset edellytyksenä kuntien
menestykselle, toimintakykyisyydelle ja myös taloudelliselle uusiutumiskyvylle. Yhteisöjen
hyvinvointi, yhteisöllisyys ja osallisuus eivät siis ole vain toiminnan tavoitteita, vaan ne
ymmärretään uutta luovina ja kuntien elinvoimaisuuden ja menestymisen keskeisinä
resurssina.
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
37
Kuntien kokeilutoiminta älykkäiden kokonaisratkaisujen
mahdollistajana
Marika Kylänen, Risto Harisalo, Arto Haveri, Pasi-Heikki Rannisto & Jari Stenvall
Millainen on älykäs julkinen organisaatio ja miten kokeilutoimintaa voidaan hyödyntää
julkisen sektorin uudistamisessa, erityisesti kunnissa? Kuntasektorilla on käynnissä
parhaillaan kaksi mittavaa uudistamishanketta, joilla tähdätään kuntasektorin
organisaatioiden parempaan toimivuuteen: kuntarakenneuudistus ja sosiaali- ja
terveyspalveluja koskeva uudistus. Julkisella hallinnolla on tulevina vuosina ratkaistavana yhä
merkittävämpiä kysymyksiä vuosikymmeniin. Nämä kysymykset liittyvät niin talouteen,
palveluihin, elinvoimaisuuden kehittämiseen kuin toiminnan linjaamiseenkin. Tämä
edellyttää palvelujen käyttäjiltä, henkilöstöltä ja johdolta kykyä uudistaa ajattelua ja
näkökulmia. Oleellista on kyetä löytämään uusia vaihtoehtoja nykyisen kuntien rakenteista
lähtevän uudistamisen rinnalle.
”Kuntien kokeilutoiminta älykkäiden kokonaisratkaisujen mahdollistajana” -hankkeen
tarkoituksena on tuottaa tietoa kokeilutoiminnan sisällöstä ja organisaatioiden älykkyydestä
julkisella sektorilla. Tavoitteena on selvittää, miten kokeilutoiminnalla voidaan vahvistaa
kuntaorganisaation älykkyyttä ja miten kuntaorganisaatioissa kyetään ajattelu- ja
toimintatapojen muutoksiin. Erityinen huomio on analysoida kokeilutoimintaa osana
älykkäiden kokonaisratkaisujen edellytyksiä kuntasektorilla. Tutkimuksessa selvitetään täten
myös kokeilutoiminnan esteitä. Lisäksi tutkimushankkeessa testataan empiirisesti
käsitteellistä mallia älykkäästä julkisesta organisaatiosta. Tutkimuksen menetelmänä on
vertaileva tapaustutkimus. Pilottikunnat ovat Hattula, Hollolla, Hämeenlinna, Kuusamo,
Oulu, Pudasjärvi, Raahe, Rovaniemi ja Salo jotka ovat sitoutuneet tutkimushankkeen
toteuttamiseen. Suomen Kuntaliitto osallistuu hankkeeseen Tampereen yliopiston
johtamiskorkeakoulun (JKK) yhteistyökumppanina.
Älykkäitä
kokonaisratkaisuja
on
mahdollisuus
kehittää
osana
kuntien
kokeilutoimintaa. Kokeilutoimintatarkoittaa
tässä
aiemmasta
poikkeavien
toimintakäytäntöjen toteuttamista ja testaamista. Kokeilutoimintaa on pyritty edistämään
osana kuntamuutoksia, huomioiden miten muualla on tuotu eri toimintamalleilla joustoa ja
paikallisuutta
suhteessa
valtakunnalliseen
normiohjaukseen. Älykkäillä
kokonaisratkaisuilla tarkoitetaan tässä sellaisia toiminnallisia ja kehittämiseen liittyviä
kokonaisuuksia julkisissa organisaatioissa, joissa kyetään hyödyntämään yhtäältä palveluja
käyttävien asiakkaiden ja henkilöstön osaaminen, ja toisaalta vahvistamaan näiden
molempien tahojen hyödyntämistä toiminnassa, kehittämisessä ja uusien ratkaisujen
tuottamisessa. Älykkäissä kokonaisratkaisuissa kiteytyy julkisen sektorin kyky jatkuvaan
uusiutumiseen, muutosten ennakoimiseen ja oppimiseen.
Olennaista kunnille on organisatorinen älykkyys, kyky hahmottaa organisaation toimintaa
kokonaisvaltaisesti ja muodostaa muutostarpeista konkreettisia tavoitteita, jotka saavutetaan.
On oletettavaa, että esimerkiksi sääntelyn purkaminen voi kunnissa parhaimmillaan antaa
mahdollisuuksia entistä älykkäämpiin ratkaisuihin. Samoin älykkyyttä voidaan kehittää muun
muassa johtamisen, palveluiden uudistamisen ja teknologian käytön kautta. Hankkeessa
analysoidaan ja vahvistetaan kuntien kokeilutoimintaa älykkyyden näkökulmasta ja hankkeen
teoreettinen viitekehys rakentuu älykästä julkista organisaatiota koskevan tieteellisen
keskustelun näkökulmiin, joissa hankkeen tutkijat ovat olleet aktiivisesti mukana.
Vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden korostaminen alleviivaavat itse asiassa organisaation
perusolemusta, onhan organisaatio perustaltaan sosiaalinen yhteisö, joka edistää yhteisiä
päämääriä.
Organisaatioiden älykkyys on jatkossa yhä enenevässä määrin myös tutkimusmetodologinen
kysymys: kun hallinnon ja organisaatioiden toimintamallit ovat monisyisiä ja niiden
toimintaympäristö
kompleksinen
ja
turbulenttinen,
tarvitaan
metodologista
uudelleenajattelua. Tämän uudelleen ajattelun ytimiä ovat monitieteellisyys ja
organisaatioiden arkielämän kysymyksiä tunnistava pragmaattinen ajattelu. Tässä
38
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
tutkimushankkeessa lähestytään organisaation arkielämän moninaisia kysymyksiä
moninaisten rakenteellisten ja systeemisten näkökulmien kautta ja ottamalla tarkasteluun
inhimillisen toimijuuden. Kiinnostava kysymys on, miten tällaista organisaatiomaailmaa voi
ylipäänsä tutkia. Tämän tutkimushankkeen tutkimusstrategian ytimenä on mallintaminen,
tarinallisuus ja tapaustutkimuksellinen menetelmä. Organisaatiot nähdään systeemisinä ja
kompleksisina kokonaisuuksina. Ne muodostuvat toisiinsa eri tavoin kiinnittyvistä
osasysteemeistä, jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
Tutkimusprojektin avainkäsitteet ovat paitsi kokeilutoiminta ja älykäs julkinen organisaatio
niin muutos, muutoskapasiteetti, vuorovaikutus ja rajapinta. Muutoksella viitataan
kuntaorganisaation muutokseen, muutoskapasiteetilla kuntaorganisaation kykyyn selviytyä
muutostilanteista painottaen erityisesti osaamisen johtamisen strategista merkitystä,
vuorovaikutuksella kuntaorganisaation sisällä ja organisaatiosta ulospäin suuntautuvaa
yhteistoimintaa ja rajapinnalla kuntaorganisaation sisäisiä ja tarkasteltavan organisaation ja
sen yhteistyökumppanien välisiä yhteistoimintavyöhykkeitä ja – tiloja. Tutkimukseen
sisältyvä kirjallisuuskatsaus on tehty ja raportoitu teoksessa Virtanen & Stenvall (2014)
”Älykäs julkinen organisaatio”. Tutkimuksessa sovelletaan laadullisia ja määrällisiä
tutkimusmenetelmiä ja erityisesti tapaustutkimuksellista tutkimusotetta ja se toteutetaan
helmikuun 2014 ja maaliskuun 2015 välisenä aikana.
Tutkimuksessa
keskitytään
tuottamaan
tietoa
julkisen
sektorin
kokeiluja
kehittämistoiminnan sisällöstä ja organisaatioiden älykkyydestä. Näkökulman valinnalla on
suuri merkitys työelämän innovatiivisuuden ja tuottavuuden näkökulmasta. Henkilöstön
osalta tutkimus fokusoituu henkilöstön osaamisen, motivaation ja työssä jaksamisen
kysymyksiin. Tutkimuksen toteuttava tutkijaryhmä on ollut tuottamassa ajankohtaista tietoa
työelämän tilasta nimenomaan työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimustulokset ovat
antaneet tukea johtopäätökselle, että kokeilutoiminta on erittäin tärkeä näkökohta
pohdittaessa julkisen hallinnon ja erityisesti kuntasektorin uudistumista, henkilöstön
työviihtyvyyttä ja asiakaslähtöisiä palveluita.
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
39
Kuntauudistusten arviointi – tutkimushankkeen esittely
Kari Kuoppala, Jari Stenvall, Hanna Vakkala & Antti Syväjärvi
Arviointitutkimuksen kohteina ovat erityisesti kuntien uudistamista koskevat kokonaisuudet.
Näitä ovat kuntarakennelaki, kuntien tehtävien arviointi, sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämislaki sekä metropolialueen ratkaisut. Näiden kaikkien osakokonaisuuksien
valmistelutyö on ollut mittavaa. Lisäksi valmisteluprosessi on sisältänyt useita erilaisia
vaiheita ja käänteitä niin valtakunnan kuin kuntien tasolla.Hankkeen tarkoituksena on tehdä
kokonaisarvio kuntien uudistamisen valmisteluprosessista ja siinä syntyvistä ratkaisuista.
Valmisteluprosessia lähestytään arvioinnissa erityisesti muutosajattelun näkökulmasta. Tästä
johtuen arvioinnissa on tarkastelussa nimenomaisesti kuntien uudistamista niin
paikallistason kuin valtakunnan tason ilmiöiden kannalta. Kuntauudistus on ollut
luonteeltaan ns. pirullinen ja kompleksinen ongelma. Siinä on muun muassa pyritty tekemään
sellaisia ratkaisuja, joihin ei ole ollut olemassa aikaisempia toimintamalleja. Kuntauudistus
on pirullisten ongelmien tavoin ollut lähestyttävissä useista eri näkökulmista. On ehkä ollut
vaikea edes hahmottaa sitä, mistä uudistuksessa on loppujen lopuksi ollut
kysymys. Arviointihankkeen yhteydessä onkin tärkeää pohtia sitä, miten pirullisia hallinnon
uudistamisen ongelmia on pyritty ratkaisemaan ja miten niitä tulisi ratkaista.
Arviointihankkeen keskeiset osat ovat:
Uudistusprosessin kuvaus
Uudistusprosessiin liittyvän ilmapiirin ja vuorovaikutuksen luonnehdinta
Uudistusprosessin ongelmien ratkaisemisprosessin kuvaus
Kokoava analyysi uudistuksen valmisteluun edistävästi ja jarruttavasti vaikuttaneista
tekijöistä ja vertailu Paras-uudistuksen valmisteluun
Kokoava analyysi tulevasta kuntakehittämisestä
Arviointi käynnistyy syyskuussa 2014 ja se valmistuu tammikuun loppuun mennessä vuonna
2015. Arvioinnin materiaali koostuu dokumenttiaineistoista ja tutkimuksista kyselystä ja
haastatteluista
40
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen ja
palvelujen muutos
Pekka Kettunen
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
41
42
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Kunnan rooli sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen kontekstissa –
case Kainuun hallintokokeilu
Anni Jäntti
Sosiaali- ja terveyspalvelujen (Sote) uudistaminen on noussut julkisen palvelujärjestelmän
uudistamisen keskiöön. Kytkös kuntiin ja niiden asemaan on vahva, koska kunnat Suomessa
ovat pitkään vastanneet em. palvelujen järjestämisestä. Kunnalla on kuitenkin myös monia
muita tehtäviä. Uudistamisen logiikka ja soveltuvat keinot ovat kuntarakenteen, sotepalvelujen ja muiden kunnan tehtävien kohdalla erilaisia. Tämä tuli selvästi ilmi myös
Kainuun hallintokokeilun arvioinnissa.
Valtakunnallisesti kuntarakenteiden ja sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista on jatkettu
kahtena hankkeena: kuntauudistuksella sekä sote-uudistuksella. Käytännössä sote-palvelujen
irrottaminen kuntakokonaisuudesta vapauttaa tarkastelemaan kunnan muuta toimintaa
omana kokonaisuutenaan ja sote-palveluja omanaan. Muutokseen liittyy mahdollisuuksia,
mutta myös uhkia. Hallinnonuudistuksille tyypillisiä ovat niihin liittyvät paradoksit. Yksi
tällainen sote-palvelujenkin uudistamiseen liittyvä paradoksi on se, että uudistuksella on
tavoiteltujen vaikutustensa lisäksi myös ei-toivottuja vaikutuksia ja sellaisia vaikutuksia, joita
ei ole osattu ennalta ottaa ollenkaan huomioon. Etukäteen on siis mahdotonta sanoa, mihin
kaikkeen ja millä tavalla uudistus vaikuttaa. Jonkinlaista osviittaa antavat samantyyppisestä
uudistuksesta, Kainuun hallintokokeilusta, saadut kokemukset. Valmisteilla olevassa
väitöskirjassani tutkin kunnan roolia kunnan tehtäväkenttää voimakkaasti rajaavan
muutoksen kontekstissa kuntajohdon näkökulmasta. Tutkimus on yhteen tapaukseen,
Kainuun hallintokokeiluun, rajattu tapaustutkimus. Tutkin kuntajohdon (kunnanjohtajat,
luottamushenkilöjohto) kokemuksia ja näkemyksiä selvittämällä ja analysoimalla sitä,
minkälaisena kunnan rooli nähdään, kun merkittävä osa kunnalle perinteisesti kuuluneista
tehtävistä (sosiaali- ja terveydenhuolto sekä toisen asteen koulutus) siirretään toisen
organisaation (maakunta-kuntayhtymä) järjestettäväksi. Aineistona ovat kuntajohdon
haastattelut, joita analysoin aineistolähtöisesti.
Erityisen ajankohtaiseksi väitöskirjatutkimukseni nousee sosiaali- ja terveysuudistuksen
myötä, jossa niin ikään ollaan siirtämässä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu
kunnilta isommille alueille. Väitöskirjassani Kainuun hallintokokeilu toimii esimerkkinä siitä,
minkälaisia vaikutuksia uudistamisella voi olla kuntiin. Tutkimukseni siis tuottaa tietoa, jota
voidaan hyödyntää laajemminkin kuntia koskevan päätöksenteon ja uudistusten suunnittelun
ja toimeenpanon tukena.
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
43
Kuntien ja sairaanhoitopiirien välinen talousohjaus –
ikuisuusongelmasta tarvitaan uutta tutkimustietoa
Alpo Karila
Yhtä kuntaa laajempaa väestöpohjaa tai taloudellista kantokykyä vaativat palvelut on
Suomessa organisoitu kuntayhtymiksi koska maahan ei ole katsottu tarpeelliseksi perustaa
kolmatta hallinnon tasoa. Kuntayhtymien osuus 44 mrd:n kunnallistaloudesta on noin 10
mrd, josta sairaanhoitopiirien osuus on vajat 7 mrd. Erityisesti sairaanhoitopiirien toiminnan
ja talouden ohjaus on koettu kunnissa ongelmallisena, jopa niin vahvasti että
kuntayhtymäjärjestelmästä haluttiin hankkiutua kokonaan eroon sote-palvelujen
tuotannossa. Nyttemmin on linjattu että kuntayhtymämuotoinen toimintamalli toteutuu
palvelujen järjestämisen tasolla ja saattaa laajentua myös palvelutuotannon tasolla.
Sairaanhoitopiirien talouden ohjausta on tutkittu yllättävän vähän siihen nähden, kuinka
laajasta ja yhteiskunnallisesti tärkeästä ja keskustelua herättävästä asiasta on kysymys.
Vuonna 2007 ilmestyi kolme asiaan liittyvää tapaustutkimus -tyypistä väitöskirjaa (IdänpäänHeikkilä, Ihalainen ja Lauslahti), sen jälkeen tutkimuksen rintamalla on ollut hiljaisempaa.
Vertailevaa tutkimusta ei ole tehty vaikka vertailevaa tilastoaineistoa on melko laajasti
käytettävissä. Tavoitteena Tampereella valmistellussa tutkimushankkeessa on selvittää
sairaanhoitopiirien nykyisen talouden ohjausjärjestelmän tehokkuus. Tehtävänä on
ensinnäkin kuvata sairaanhoitopiirien talouden ohjauksen nykytila ja pelkistää sieltä
keskeiset, toisistaan poikkeavat ohjausmallit. Noita malleja tullaan vertaamaan aiemman
tutkimuskirjallisuuden
perusteella
tehokkaiksi
todettuihin
toimeksiantotalouden
ohjausmalleihin ja sieltä mahdollisesti löytyvään ideaalimalliin. Myös sairaanhoitopiirien
välinen talouden ohjauksen tehokuuden vertailu toteutetaan. Tässä olennaista on määritellä
talouden ohjauksen tehokkuudelle kriteerit. Ne liittyvät mm. taloussuunnitelmien
toteutumisen ennustettavuuteen, kustannusten kasvun hallintaan ja palvelutuotannon
tuottavuuteen. Hankkeessa tarkastellaan myös ohjausjärjestelmien sisäistä tehokkuutta. Tätä
varten tullaan tavalla tai toisella selvittämään myös nykyisen ohjausjärjestelmän
kustannukset.
Tutkimuksen empiiriset aineistot koostuvat olemassa olevista sairaanhoitopiirien
kuntasuhdetta ja sairaanhoitopiirien sisäistä talouden ohjausta koskevista dokumenteista,
virallisesta ja muusta riittävän luotettavasta tilastoaineistosta sekä kyselylomakkeella
hankittavasta tiedosta. Näitä tietoja varmennetaan ja syvennetään haastatteluin. Aineiston
hankinnassa huomioidaan ohjauksen osapuolet. Tutkimuksessa hyödynnetään useita
teoreettisia lähtökohtia. Toimeksiantotaloudellisten suhteiden tarkastelun lähtökohtana on
agenttiteoria, jolla kuitenkin on omat lähtökohtiin liittyvät rajoituksensa. Terveydenhuolto on
erittäin vahva instituutio, mikä huomioidaan teoriakehyksessä. Talouden ohjausprosessi on
näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta monitasoinen ja ristiriitaisia näkökulmia
yhteen sovittava, ja ohjaus tapahtuu hyvin kompleksisessa toimintaympäristössä. Onkin
realistista ajatella, että paras mahdollinen, tulevakin talouden ohjausmalli sisältää
heikkouksia, joita on opittava ymmärtämään ja sitä kautta hallitsemaan.
Tutkimuksen lähtötietoja kartoittava osuus alkaa syksyllä 2014. Tutkimuksen avulla on
mahdollisuus selvittää nykyisen ohjausjärjestelmän vahvuuksia sekä palvelujen tehokkuutta
ja vaikuttavuutta edistäviä toimintamekanismeja. Samalla on mahdollista selvittää
nykyjärjestelmän heikkouksia ja kriittisiä ongelmakohtia, joita uudessa järjestelmässä on
syytä välttää.
44
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Minne katosivat asiakastarpeet palvelutuotannon suuruuden
ekonomiaa tavoiteltaessa?
Kristiina Engblom-Pelkkala & Anna-Aurora Kork
Julkispalvelujen kehittämisen retoriikassa toistuu usein kansalaisnäkökulma, jolla
korostetaan asiakaslähtöisyyttä ja -keskeisyyttä, osallisuutta ja asiakkaiden yksilöllisten
tarpeiden huomioimista. Samanaikaisesti kun tahdotaan lähemmäksi asiakasta, pyritään
palvelurakennetta tehostamaan keskittämällä palvelutuotantoa yhä suuremmiksi yksiköiksi.
Sama idea suuruuden ekonomiasta näkyy myös ajankohtaisessa sote-uudistuksessa, jonka
tavoitteena on turvata lähipalvelut. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategian mukaan ”palvelut
on järjestettävä riittävän suurissa toiminnallisissa kokonaisuuksissa, joissa on edellytykset
järjestää laadukkaat ja saumattomat palvelut ja ylläpitää korkeatasoista ammatillista
osaamista”. Palvelujen rakennetta ja sisältöä koskevassa uudistamispuheessa näyttäisi olevan
pyrkimys eräänlaiseen palvelujen subsidiariteettiperiaatteeseen, mutta niiden toimivuus
määritetään ensisijaisesti järjestelmäkeskeisesti talouden ja profession näkökulmasta.
Ideapaperimme käsittelee julkisorganisaation päätöksenteon näennäisrationaalisuutta
julkispalvelujen kehittämisessä. Tarkastelemme, miten kuntapalvelujen kehittämiseksi
toistettu puhe ja käytännön toiminta eroavat. Kuntien kehittämistoiminta toimii pääsiassa
projektihankkeiden varassa, joiden tavoitteet saattavat olla jo lähtökohtaisesti epärealistisia ja
vaikutukset rajallisia. Haluamme nostaa esiin asiakas- ja kuntalaisnäkökulmaa korostavan
hankepuheen ja käytännön toiminnan välisen kuilun. Paperimme teoreettinen tarkastelu
pohjaa Brunssonin (1989, 2007) esiin tuomaan ajatukseen organisaatioiden ”hurskastelusta”
(organization of hypocrisy), jossa puhe, päätöksenteko ja toiminta eivät kohtaa. Koska puheen
ja käytännön välillä vallitsee jatkuva jännite, reformit ja hurskastelu ovat keinoja selvitä
ympäristön ristiriitatilanteista. Kehittämispuhe ja käytännön kehittämistoimet eivät kohtaa,
sillä hankepuheessa korostuu ensisijaisesti poliittisen puheen monimielisyys. Puheen
tulkinnassa on tärkeä ymmärtää, ettei kyse ole ainoastaan sanoista, vaan myös
ylitsepääsemättömästä kuilusta sanojen ja tekojen välillä (Palonen 1987).
Empiirinen
tarkastelumme
kohdistuu
kahteen
kuntapalveluja
koskevaan
kehittämishankkeeseen: Hämeenlinnassa toteutettu ”Uudistuva kylä kaupungissa” -hanke
(2010–2012) sekä Ylöjärvellä ja Lahdessa toteutettu Terveyskioski-hanke (2009–2012).
Kuvaamme näiden kahden case-tapausten avulla hankkeiden kehittämispuheen ja
raportoitujen tulosten välistä ristiriitaa. Molemmissa hankkeissa luotiin mielikuva
kuntalaisten osallisuudesta ja käyttäjien palvelutarpeiden huomioimisesta. Kuitenkin
asiakkaista ja kuntalaisilta kerätty monipuolinen informaatio, joka olisi tärkeää ennakoivassa
ja pitkäjänteisessä kehittämistyössä, jäi hankkeissa hyödyntämättä. Kehittäminen jää
jälkikäteiseksi yksittäisten tapausten reagoinniksi, kun osallisuus ja palvelutarpeiden
selvittäminen jää palautelaatikosta saatavien kokemusten varaan.
Tapaukset vahvistavat näkemystämme siitä, että kehittämispuheen ja toiminnan välillä
vallitsee ristiriita. Julkisessa puheessa todistellaan, että koko ajan pyritään lähemmäksi
kuntalaista ja asiakasta. Käytännössä kuitenkin palvelut etääntyvät, ja asiakkaiden tarpeet
jäävät talouteen perustuvien päätösten ja niukkojen budjettiresurssien jalkoihin.
Tuottavuuden ja tehokkuuden mittarit jättävät alleen kauniit puheet asiakkuudesta,
osallisuudesta ja yksilöllisten palvelutarpeiden huomioimisesta tai hyvinvointivaikutusten
selvittämisestä. Asiakkaiden tarpeiden ja kokemusten hyödyntämisen sijaan taloudelliset
resurssit määrittelevät mihin kehittämiseen tosiasiallisesti on varaa ja kenelle niukkuutta
kuntapalveluissa jaetaan. ’Lähemmäksi’ näyttäisikin kääntyvän palvelutuotannossa
’kauemmaksi’.
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
45
Kuntien päihdepalvelujen järjestämisvastuu
Heidi Poikonen
Päihdehuollon asiakkaalla on perustuslaissa turvattu perusoikeus saada sellaisia julkisia
sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka turvaavat hänen välttämättömän toimeentulon ja
ihmisarvoisen elämän sekä antavat hänelle edellytykset toimia yhteiskunnan täysipainoisena
jäsenenä (perustuslaki 731/1999, PL 19 §). Päihdepalvelujen järjestämisvastuu kuuluu
kunnille, joiden täytyy järjestää palvelut siinä mittakaavassa, mitä kunnassa esiintyvä tarve
edellyttää (päihdehuoltolaki 741/1986, 3.1 §). Järjestämisvastuu on näin ollen
tarveperusteinen, ei määrärahasidonnainen. Toimivalla päihdepalvelujärjestelmällä voidaan
vaikuttaa yksilön ja hänen läheistensä hyvinvoinnin lisäksi myös päihteiden
kokonaiskulutukseen ja vähentää päihteiden käytöstä aiheutuvia haittakustannuksia myös
muilla kustannusherkillä sosiaali- ja terveydenhuollon osa-alueilla. Oikeuskäytännössä on
katsottu, että asiakkaalla on subjektiivinen oikeus päihdehoitoon, mutta hänellä ei kuitenkaan
ole oikeutta valikoida hoitomuotoa. Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut elävät muutoksen
aikaa ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva hallituksen esitysluonnos on nyt
lausuntokierroksella. Uudistuksen tavoitteena ovat laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelut yhdenvertaisesti kaikille. Hallituksen esitysluonnoksessa korostetaan, että palvelujen
saatavuus paranee ja palvelutarjonta monipuolistuu, kun järjestämis-, tuottamis- ja
rahoittamisvastuut jaotellaan uudella tavalla. Palvelujen saatavuuden paraneminen ei
kuitenkin tarkoita palvelujen saavutettavuuden kohentumista. Päihdehuollolle on
luonteenomaista nimenomaan tarve matalan kynnyksen lähipalveluille. Tämä kuntien
päihdepalvelujen järjestämisvastuuta käsittelevä artikkeli on osa oikeustieteellistä
väitöstutkimusta,
jossa
tarkastellaan
asiakkaan
oikeutta
päihdepalveluihin
perusoikeusnäkökulmasta. Artikkelissa keskeiseen asemaan nousevat SOTE-uudistuksen
vaikutukset päihdehuoltoon, kun analysoidaan, miten järjestämis- ja tuottamisvastuiden
uudelleenorganisointi vaikuttaa päihdehuollon palvelujen järjestämiseen ja asiakkaan
asemaan. Miten jatkossa arvioidaan päihdepalvelujen järjestämisvastuun tarveperusteisuutta
ja mikä taho vastaa, että kuntalaisten subjektiivinen oikeus päihdehoitoon toteutuu?
Tutkimus on lainopillinen eli siinä jäsennetään aihealuetta lainsäädännön valossa.
46
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Tilaa muistiinpanoille
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
47
48
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014
49
50
Hyvinvoinnin luovat ratkaisut kunnissa  Kunnallistieteen yhdistys  2014