Ambulanssilehti - Suomen Sairaankuljetusliitto

• Uusi terveydenhuoltolaki
nostaa rajusti menoja – henkilöstö ei riitä
• Yksityiset ja julkiset toimijat
jatkavat Satakunnassa
3.2011
Moneen lähtöön. Sprinter.
Mercedes-Benz Sprinter on valmiina nopeisiin lähtöihin.
Vakiovarustuksena oleva viimeisen sukupolven ESP-ajovakauden hallintajärjestelmä optimoi auton hallinnan ääritilanteissa, kuten kaarreajossa liukkaalla pinnalla. Uusissa
CDI-dieselmoottoreissa tehoa riittää turvallisiin ohituksiin.
Lisävarusteena saatava automaattivaihteisto lisää turvallisuutta mahdollistamalla paremman keskittymisen ohjaamiseen hälytysajossa.
Vakiovarustukseen kuuluvat mm. ESP-ajovakauden hallintajärjestelmä, ohjauspyörän
säätö, ohjaamoilmastointi, Eberspächer-lisälämmitin, kauko-ohjattava keskuslukitus ja
sähkötoimiset etusivulasit.
www.mercedes-benz.fi/pakettiautot
Veho Group Oy Ab | Ambulanssimyynti | Lommilanrinne 3, Espoo | Puh. 010 569 16
Ambulanssi 3.2011
2
Nyt tehdään päätöksiä,
mutta millä perusteilla?
Kaikki tiedämme, että uusi terveydenhuoltolaki astui voimaan toukokuussa ja nyt
kuntapäättäjät sekä sairaanhoitopiirit joutuvat yhdessä miettimään ja päättämään
palvelutasopäätöksistä alueillaan.
Monet päättäjät uskoivat politiikkojen
ja virkamiesten väitteitä siitä, että ensihoitopalveluiden osalta ”mikään ei muutu” ja kustannukset eivät mainittavasti
nouse. Kaikki me liitossa ja jäsenistössä
toki tiesimme, että uudistukset eivät KOSKAAN voi toteutua ilman kustannusvaikutuksia.
Monessa sairaanhoitopiirissä esitettiin
myös, että sairaanhoitopiirien tuottamina
palvelut olisivat jollain tapaa parempia ja
kustannustehokkaampia. Koska liiton sanomaa ei mielestämme riittävästi kuultu
tai otettu huomioon, päätimme selvittää
asiaa tarkemmin. Tämän johdosta liitto
teetti selvityksen ensihoidon järjestämisen
kustannuksista ja työvoiman riittävyydestä.
Selvitystyön tarkoituksena oli siis selvittää ensihoitopalvelun eri tuotantotapojen taloudellisia vaikutuksia sekä työvoiman riittävyyttä yllämainittujen väitteiden perusteella.
Useat sairaanhoitopiirit olivat aloittaneet lakimuutokseen valmistautumisen ja
ensihoitopalveluiden tuotannon suunnittelun tämän vuoden alkupuolella, vaikka
laki ei astunut voimaan kuin vasta toukokuun alussa. Selvityksen aikana saatujen
tietojen mukaan sairaanhoitopiirit suunnittelevat nostavansa useita sairaankuljetusyksiköitä välittömän lähtövalmiuden
yksiköiksi ja korottavansa perustason yksiköitä hoitotason yksiköiksi. Vain harvat
sairaanhoitopiirit arvioivat suunniteltujen
muutosten taloudellisia vaikutuksia tai
työvoiman riittävyyttä.
Selvitys osoittaa selkeästi, että uuden
terveydenhuoltolain voimaantulo kasvattaa kuntien ensihoidon kustannuksia. Kustannusten nousu johtuu sekä uuden lain
vaatimista valmiusajoista, että julkisen
sektorin oman palveluntuotannon lisääntymisestä sekä monesta muusta seikasta.
Selvityksen mukaan kunnille aiheutuva ensihoidon lisäkustannus julkisella palveluntuotannolla toteutettuna on noin 61 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä tarkoittaa
kustannusten nousua yli 30 prosenttia
nykytilanteeseen verrattuna. Yksityisenä
palveluntuotantona vastaava lisäys olisi
vajaat kolme miljoonaa euroa vuodessa.
Kysymmekin, mistä kunnat ottavat
rahat, kun he samalla joutuvat säästämään
puolesta miljardista miljardiin nykyisessä
taloudellisessa tilanteessa. Olemme sitä
mieltä, että kuntalaiset eivät saa vastinetta
rahoilleen.
Tiedämme myös, että tulevaisuudessa
haasteita ensihoidon järjestämiseen aiheuttaa myös työvoiman riittävyys. Sairaanhoitopiirien alustavien suunnitelmien perusteella uuden terveydenhuoltolain tuomien
velvoitteiden myötä, henkilökuntaa tarvitaan lisää 27 prosenttia nykytilanteeseen
verrattuna. Tämä tarkoittaa käytännössä
vähintään 800:n päivystystyöstä kokemusta omaavan ensihoitajan ja sairaankuljettajan vajetta vuodesta 2013 eteenpäin.
Olen julkisuudessa todennut, että sairaanhoitopiireille keskitetty ensihoitopalvelujen järjestämisvastuu on perusteltu ja
kannatettava uudistus. On kuitenkin muistettava, että järjestämisvastuu on eri asia
kuin tuotantovastuu. Lakiin kirjattu mahdollisuus suosia sairaanhoitopiirin omaa
tuotantoa ja yhteistyötä pelastuslaitosten
kanssa johtaa ensihoitokustannusten merkittävään kasvuun ja palvelujen saatavuu-
den heikkenemiseen erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella.
Toivon todellakin, että kunnalliset
päättäjät, jotka vastaavat päätöksillään
lopullisesti kuntalaisten maksamista palveluista, eivät suosisi sairaanhoitopiirien
omaa tuotantoa ja yhteistyötä pelastuslaitosten kanssa kustannuksista välittämättä,
vaan antaisivat hyvin ja laadukkaasti toimiville yrittäjille mahdollisuuden toimia
myös jatkossa. Se on kuntalaisten eli loppukäyttäjien etu.
Kaikesta huolimatta
hyvää syksyä toivottaen
Mikael Söderlund
toiminnanjohtaja
Suomen Sairaankuljetusliitto ry
Ensihoidossa ”Mikään ei tule muuttumaan”
Kuulimme otsikon lainauksen terveydenhuoltolakia valmistelleiden virkamiesten ja
ministerin suusta kymmenien työkokousten ja eri ministeriöiden tapaamisten yhteydessä. Jossain vaiheessa melkein jo uskoimme, että sillä todella tarkoitetaan
jotain. Tällä hetkellä tiedämme, että lause
ei tarkoittanut ainakaan sitä, mitä me ajattelimme sen tarkoittavan.
Toimme toistuvasti eri yhteyksissä julki vakavan huolemme yksityisen toiminnan roolista ja asemasta järjestämisvastuun siirtyessä uuden lain myötä sairaanhoitopiireille.
Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin
valmisteleva työryhmä antoi julkisuuteen
käsityksen, että myös yksityiset palveluntuottajat ovat yksimielisesti sitä mieltä,
että sairaanhoitopiiri voi tuottaa palvelun
omana toimintana (eli sairaanhoitopiiri
ostaa autot ja palkkaa henkilökunnan).
Asia laita ei kuitenkaan liene ihan
näin. Tämän osoitti viime viikonlopun
aikana käymäni keskustelut eräiden Pohjanmaan yrittäjien kanssa. Nimenomaan
siellä lehtien palstoilla kerrotaan, että toiminta tullaan järjestämään sataprosenttisesti sairaanhoitopiirin omana toimintana.
Laki on ollut voimassa vasta muuta-
man kuukauden. Tässä vaiheessa on tiedossa rajuja yksityisen toiminnan alasajotoimia muutamissa sairaanhoitopiireissä.
Lapin alueella muutoksia tehdään jopa
ennakoitua nopeammassa aikataulussa.
Siirtokuljetukset kaavaillaan siirrettäväksi sairaanhoitopiirin omaksi toiminnaksi
jo vuoden 2012 alusta ja vain kuntien sisäinen toiminta jäisi vuodeksi nykyisille
toimijoille. Mitä tämä tarkoittaa yrittäjän
näkökulmasta? Toiminnan taloudelliset
edellytykset romuttuvat, kun merkittävä
osa tulopohjasta putoaa pois. Jos sairaanhoitopiiri päättää aloittaa siirtokuljetustoiminnan, niin heidän on varauduttava tuottamaan koko palvelu nopeutetussa aikataulussa yrittäjien kaaduttua.
Useissa sairaanhoitopiireissä suunnitelmat palvelun järjestämisestä on tehty jo
lain valmistelun aikana. Eli joillakin on
ollut tiedossa, mikä tulee olemaan lain
sisältö ja millaisen etulyöntiaseman ja
mahdollisuuden se antaa julkiselle toimijalle.
Laki on voimassa ja siihen on tyydyttävä. Alkaa nopeatahtinen valmistelu- ja
sopeuttamistyö niin sairaanhoitopiirien
kuin palveluntuottajienkin keskuudessa.
Aikaa on enää reilu vuosi. Kiire on jokai-
sella osapuolella. Toivoa sopii, että tulos
palvelee sairaita ja loukkaantuneita vähintäänkin yhtä hyvin kuin nykyinen systeemi.
Muutamaa palvelutasoesitystä lukeneena
näin näyttäisi ainakin näissä sairaanhoitopiireissä tapahtuvan. Raju valmiuden tehostaminen ja yksiköiden uudelleen sijoittelu edellyttävät kuitenkin, että toiminalle
on löydyttävä maksaja. Kuntien virkamiesten ja päättäjien täytyy olla tietoisia siitä,
mihin paperiin nimensä kirjoittavat, kun
lupaavat sinun ja minun veroeurot suureen
tuntemattomaan. Ainakaan Pohjanmaan
kuntien terveystoimen johtavien virkamiesten kirjallisella vetoomuksella ei ole ollut
suurtakaan merkitystä sairaanhoitopiirin
hallituksen päätökseen.
Tässä kiteytettynä näkemykseni yksityisen palveluntuotannon tulevaisuudesta:
– Julkisen sektorin jo osittain toteuttamat ja osin toteutumassa olevat suunnittelemat heikentävät yksityisen terveyssektorin, kuten ensihoitopalvelun, toimivuutta ja kilpailuympäristöä merkittävästi.
Tästä seuraa:
• Yritysten talousvaikeudet ja
konkurssit
• Usko tulevaisuuteen menetetty
niin yritys- kuin yrittäjätasolla
Lopettavien yritysten jalkeille nostaminen on paljon vaikeampi ja monimutkaisempi asia kuin niiden alas ajaminen
markkinoiden täydellisessä uusjaossa.
”EI SE NIIN MENE, ETTEI SE
JOTENKIN MENE”, edesmennyt isäni
tapasi todeta, kun asiat olivat enemmän
tai vähemmän epäjärjestyksessä ja suunta
epäselvä. Näin käy tässäkin ruletissa. Mitä
tapahtuu, jos rahaa ei tule lisää ja ensihoitoon suuntautuvaa koulutusta ei merkittävästi lisätä? Hyväksytäänkö jatkossa
pakkotilanteen sanelemana palvelutason
lasku esimerkiksi koulutus- ja osaamistasoa laskemalla?
Vasta vuosien päästä voimme arvioida,
kuinka lain henki ja sairaanhoitopiirit ovat
tehtävässään onnistuneet.
Hyvää syksyn jatkoa
Teuvo Kontio
puheenjohtaja
Ambulanssi 3.2011
3
UUSI TERVEYDENHUOLTOLAKI NOSTAA RAJUSTI MENOJA
Henkilöstö ei riitä palvelutason nostoon
Uuden terveydenhuoltolain voimaantulo kasvattaa kuntien ensihoidon kustannuksia jopa 60 miljoonalla eurolla. Suomen Sairaankuljetusliitto ry:n teettämän selvityksen mukaan kustannuksia
nostavat uuden lain vaatimat tavoiteajat, tasapuolisen palvelun
velvoite sekä julkisen sektorin palveluntuotannon lisääminen.
vähintään 61 miljoona vuodessa nykyistä
enemmän. kasvu nykyisiin kustannuksiin
olisi noin 31 prosenttia. Yksityisesti tuotettuna uuden mallin vaatimat lisäkustannukset olisivat selvästi vähemmän, noin 2,6
miljoonaa euroa vuodessa eli 4 –5 prosenttia. Suurin tekijä yksityisen palvelun alhaisemmissa kustannuksissa ovat selvästi alhaisemmat henkilöstökustannukset. Selvityksen laskelmat on tehty tämän hetkisillä
henkilöstömenoilla.
Yksityisellä tuotannolla säästettäisiin
koko Suomessa vuositasolla 58 miljoonaa
euroa. Koska Kelan kustannusosuus ei malleissa muutu, koituisi säästö suoraan kunnille. Esimerkiksi 20 000 asukkaan kunnassa säästö olisi vuositasolla 216 000 euroa.
Liitto on erityisen huolissaan syrjäseutujen ensihoitopalveluitten tulevaisuudesta.
Kun ensihoitopalvelun kustannukset
nousevat, pelkona on, että palveluja karsitaan sieltä, missä suoritteita tulee niukasti.
Se koskettaisi kipeimmin alle 5000 – 8000
asukkaan kuntia ja isojen kaupunkien reuna-alueita, joissa kokonaistehtävien määrä
jää vähäiseksi. Isoilla väestövastuualueilla,
joilla on vahva keskustaajama, voidaan
reuna-alueiden palveluita karsia, kun keskustan palvelut tehostuvat.
Toinen vakava kysymys on henkilöstön
riittävyys.
Jo tälläkin hetkellä ammattitaitoisesta
henkilökunnasta on pulaa. Kun palvelutasoa nostetaan, tarvitaan entistä koulutetumpia ammattilaisia. Koulutusvaje kasvaa
koko ajan. Selvityksen mukaan vaje on
vuonna 2013 jo 800 –1000 henkilöä.
Työvoimalaskelmissa on huomioitu ennusteet alalle tulevien ensihoitajien ja alalta
poistuvan työvoiman määristä. Samanaikaisesti hoitajista on pulaa myös muilla
sote-aloilla. Sairaanhoitajien puolelta ei ole
odotettavissa kestävää ratkaisua alan työvoimapulaan.
Analyysissa on arvioitu eri mallien ja tuotantotapojen vaikutusta sairaankuljetuksen kokonaisvuosikustannuksiin Suomessa. Laskelmien pohjana ovat
olemassa olevat piirien suunnitelmat toiminnan laajentamisesta sekä aikaisemmissa analyyseissä esitetyt kustannuserot julkisen ja yksityisen tuottajan
välillä.
Kuva: Jari Säämänen
Uusi terveydenhuoltolaki siirtää ensihoidon järjestämisvastuun kunnilta sairaanhoitopiireille 1.1.2013. Käytännössä lain
soveltaminen on kuitenkin ollut mahdollista jo 1.5.2011 alkaen. Uuden lain myötä
sairaanhoitopiirit voivat järjestää ensihoidon omana tuotantonaan, hankkia ensihoidon yhteistoimintasopimuksella pelastuslaitoksilta tai kilpailuttaa ensihoidon
yksityisten palveluntarjoajien kesken.
SSK:ssa epäillään ensihoidon ajautuvan
päinvastaiseen suuntaan kuin terveydenhuoltoa yleisesti kehitetään. Tällä hetkellä
useat sairaanhoitopiirit suunnittelevat ottavansa ensihoidon osaksi omaa tuotantoaan
tai tekevänsä sopimuksen ensihoidon tuottamisesta pelastuslaitoksen kanssa. Palveluita ei enää kilpailuteta, kun ne järjestetään yhteistoiminnassa pelastuslaitoksen
kanssa tai omana tuotantona.
SSK ry:n teettämän selvityksen mukaan
uusi toimintamalli tulee lisäämään yhteiskunnan kustannuksia kolmen tekijän kautta. Useimmilla alueilla yksiköiden lukumäärä tule kasvamaan. Sairaankuljetusyksiköiden määriä ollaan lisäämässä sairaanhoitopiirikohtaisesti keskimäärin 10 prosentilla.
Palvelutasoa nostetaan. Perustason yksiköistä siirrytään hoitotason yksiköihin.
Yksiköiden lähtövalmiutta korotetaan
lähes kaikissa sairaanhoitopiireissä, osassa
huomattavasti. Merkittävä osa nykyisistä
yksiköistä siirtyy välittömään 24/7 valmiuteen (35 – 44 prosenttia yksiköistä).
Lisäksi julkinen terveydenhuolto on
Nordic Healthcare Groupin (NHG:n) tekemän selvityksen mukaan kustannuksiltaan
jopa 30 prosenttia kalliimpaa kuin yksityinen. Erot kustannuksissa syntyvät julkisen
sektorin korkeammista henkilöstökustannuksista, kalliimmasta hallinnosta sekä julkisen sektorin arvonlisäveroedusta yksityiseen tuotantoon nähden.
Selvityksen mukaan uusi malli tulisi
maksamaan julkisesti tuotettuna kunnille
KATJA HOLOPAINEN
Ensihoitajia ei ole Suomessa riittävästi, vaikka opiskelijatkin laskettaisiin työvoimareserviin.
Kuvassa Turun AMK:n ensihoidon opiskelijoita.
Lehdistötiedote sekä selvitys kokonaisuudessaan löytyvät SSK:n nettisivuilta
osoitteesta www.sairaankuljetusliitto.fi kohdasta uutiset.
Ambulanssi 3.2011
4
Teuvo Kontio SSK:
Uuden lain vaatimuksista ei selvitä yksin
Julkisen ja yksityisen on tehtävä yhteistyötä
Teuvo Kontio SSK:sta pelkää sairaanhoitopiirien siirtyvän laajalti
yksityisestä ensihoitopalvelusta
julkisesti tuotettuun palveluun.
Kustannusten nousun lisäksi
Kontio on huolissaan henkilöstön riittävyydestä ja syrjäseutujen palveluista.
– Pelko yksityisen palvelun karsimisesta on
todellinen, toteaa Teuvo Kontio SSK:sta.
Tämän hetken suunnitelmien mukaan monessa sairaanhoitopiirissä on vahva käsitys
siitä, että ensihoitopalvelut voitaisiin tuottaa joko sairaanhoitopiirin omana tai pelastuslaitosten järjestämän toimintana.
Esimerkkinä Kontio mainitsee EteläPohjanmaan, jossa ensihoitopalveluista
ovat tähän mennessä vastanneet yksityiset yritykset. Nyt sairaankuljetukset suunnitellaan hoidettavan sairaanhoitopiirin
omin voimin. Samalla palvelutasoa aiotaan
nostaa niin, että toimintakulut kasvaisivat jopa 50 prosentilla tämän hetkisistä
kustannuksista. Vastaavaa suunnitellaan
KYS:in ja Lapin sairaanhoitopiirien alueilla.
Syrjäseutujen palvelut vaarassa
Ministeriön ohjeissa pyritään tasapuoliseen
palveluun eri puolilla Suomea, samalla on
kuitenkin hyväksytty, että paikoitellen palvelutaso laskee. Viime kädessä uuden terveydenhuoltolain kustannuksista vastaavat
kunnat, mutta kuntapäättäjät eivät voi vaikuttaa sairaanhoitopiirien budjettisuunnitelmiin.
– Hoidollinen valvonta varmaankin paranee, mutta kustannusten valvonta heikkenee.
Teuvo Kontio epäilee, että tulevaisuudessa toimintaa tullaan supistamaan harvaan asutuilla alueilla.
– Uusi terveydenhuoltolaki perustuu hienoihin suunnitelmiin, mutta käytännön toteutuksen suunnittelu on jäänyt puolitiehen.
Kontion mielestä lainsäätäjät eivät ole
miettineet lain kerrannaisvaikutuksia loppuun asti.
– Kun huomataan, etteivät rahat ja
henkilöstö riitä, aletaan tiputtaa yksiköitä
pois syrjäseuduilta, Kontio uskoo.
Kuva: Jari Säämänen
Henkilöstövaje palvelutason uhkana
Vaikka rahaa saataisiin tavalla tai toisella
lisää, niin palvelutason nostoon tarvittava
henkilöstön lisäys on ratkaisematta. Ensihoidon opettajana ammattikorkeakoulussa
toimiva Teuvo Kontio kertoo palvelutason
noston tarkoittavan 800 uuden ammattilaisen palkkaamista.
– Lyhyellä aikavälillä kaavailtuun palvelutason nostoon ei ole mahdollisuuksia
julkisella eikä yksityisellä puolella.
Jos nykyisillä resursseilla halutaan
selvitä palvelutason nostosta, tämän hetkisestä valmiudesta pitäisi pudottaa pois
80 ensihoitopalveluyksikköä. Vain näin
henkilöstöä riittäisi siirrettäväksi niihin
yksiköihin, joiden valmiustaso nousee.
Kontio pitää muutenkin yhden palveluntuottajan mallia liian haavoittuvana.
Esimerkiksi hän ottaa palomieslakon, jonka aikana kompensaatiota haettiin yksityiseltä puolelta. Vastaavasti suuri yksityinen
Nuoret tuovat alalle kuin alalle piristystä. Sosiaali- ja terveysalalla aloituspaikkoja on lisättävä.
Kuvassa Turun AMK:n ensihoidon opiskelijoita.
yritys voisi vaikka mennä konkurssiin, jolloin tarvittaisiin muita toimijoita.
– On tärkeää, että yksittäinen häiriötekijä ei lamaannuta ihmisten perusturvaan
kuuluvaa palvelua.
Kontio on vakuuttunut siitä, että yksinään julkinen tai yksityinen puoli ei pysty
hoitamaan ensihoitopalveluita – eikä nyt
puhuta vielä mitään siirtokuljetuksista.
Uudessa laissa on Kontion mielestä jotain hienoa ja edistyksellistäkin. Kun ensi-
hoitopalvelu siirtyy sairaanhoitopiirien
vastuulle, vanhat kuntarajat poistuvat.
Ambulanssit pääsevät siirtymään asiakkaiden tarpeiden mukaan kunnasta toiseen.
Rajaseuduilla yhteistyötä tehdään jo jopa
yli valtion rajojen.
Vain nykyisten toimijoitten yhteistyöllä olisi mahdollista edes jotenkin selvitä
uuden lain vaatimuksista.
KATJA HOLOPAINEN
Lakitermeistä lehtitekstiin
Uudessa laissa sairaankuljetuksesta käytetään termiä sairaalan ulkopuolinen ensihoitopalvelu. Sairaankuljetusyksikköjä sen
sijaan nimitetään kansalle tutulla ambulanssi nimellä. Asetuksessa sen sijaan puhutaan
yhä edelleen sairaankuljetuksesta.
Kysyimme Kotimaisten kielten tutkimuskes-
kuksen Kielitoimistosta, mitkä termit heidän
mielestään olisivat paikallaan lehtitekstissä.
– Lehtiteksti on suunnattu eri yleisölle
kuin lakiteksti. Ymmärrettävyys tulee ensimmäisenä. Asia vesittyy, jos käytetään pitkiä,
mutkikkaita ilmaisuja, Riitta Korhonen
Kielitoimistosta toteaa.
”Sairaalan ulkopuolinen ensihoitopalvelu”
on sellaisenaan yläkäsitteenä epämääräinen.
Sitä ei (ainakaan) maallikoille tarkoitetussa
lehtitekstissä kannata käyttää sairaankuljetuksen merkityksessä, sillä tavalliselle lukijalle ei ensimmäisenä tule mieleen sairaalan
ulkopuolisesta ensihoitopalvelusta naapuriin kutsuttu ambulanssi. Järjestölehdessä,
joka on suunnattu myös ulkopuolisille,
kannattaa välttää kapulakielisiä termejä.
Ambulanssi-lehdessä tullaan käyttämään
pääsääntöisesti ensihoitopalvelu ja ambulanssi -sanoja. Taksan ja liiton nimen yhteydessä puhutaan kuitenkin sairaankuljetuksesta.
KH
Ambulanssi 3.2011
5
Yksityiset ja julkiset toimijat
jatkavat Satakunnassa
Satakunnassa esitetään palvelutasopäätökseksi monitoimimallia,
jossa kaikki vanhat ensihoitopalvelun toimijat saavat jatkaa tietyin muutoksin. Sairaanhoitopiiri
perustaa omaksi toiminnakseen
alueelle neljä uutta vaativan
hoitotason yksikköä. Myös kenttäjohto toimii sairaanhoitopiirin
omana toimintana. Aluepelastuslaitokselta ja yksityisiltä ensihoitopalveluitten tarjoajilta vähenee
molemmilta kaksi ambulanssia.
Alueen hyviä, laadukkaita ja kustannustehokkaita toimijoita kannustetaan panostamaan ensihoitopalveluun myös jatkossa.
Tämä päätös on osittain linjassa liiton teettämän kustannusselvityksen kanssa, josta
kirjoitetaan toisaalla tässä lehdessä.
Kysyimme Satakunnan sairaanhoitopiirin ensihoidon ja päivystyksen toimialuejohtajalta Eija Vaulalta ja LounaisSuomen Sairaankuljetusyrittäjät ry:n puheenjohtaja Juha Lahdelta heidän mielipidettään palvelutasopäätöksestä ja ensihoidon tulevaisuudesta.
1.
2.
Mitä mieltä olet sairaanhoitolain ensihoitopalveluita koskevista
3. Pidämme hyvänä sitä, että sairaan-
vaatimuksista yleisellä tasolla?
hoitopiiri ryhtyy valvomaan toimintaa.
Odotamme sairaanhoidollisen ohjausvastuun parantavan ensihoitopalvelun
laatua.
Hienoa on myös se, että lääkäriyksikön toimintavalmiusajat lisääntyvät
ja toiminnan jatko vahvistuu. Lääkäriyksikön ”levätessä” saamme konsultaatioapua Turun Medi-Heli02:lta.
Heikkoutena näen päätökseen liittyvän lisähenkilöstön tarpeen. Tälläkään hetkellä hoitotason työntekijöitä
ei ole riittävästi, eikä lisäkoulutusta
ole järjestetty.
Syrjäseutujen potilaitten kannalta
huonoa on se, että alueelta poistuu
ambulanssi ja ensihoidossa ryhdytään
käyttämään ambulanssiyksikön sijasta
VPK:n ensivasteyksikköä.
Miten palvelutasopäätös vaikuttaa mielestäsi ensihoitopalveluun
Satakunnan alueella?
3.
4.
5.
6.
Mitkä ovat palvelutasopäätöksen hyvät ja huonot puolet?
Vaikuttaako palvelutasopäätös yksityisten palvelutuottajien toimintaan?
Miltä ensihoitopalvelujen tulevaisuus näyttää pitkällä tähtäimellä?
Oletko tutustunut liiton selvitykseen – jos olet, tässä lisäkysymys:
Tulisiko sairaanhoitopiirien palvelutasopäätösten tekijöiden huomioida
liiton selvitys kustannusvaikutuksista ja henkilöstön saatavuudesta?
3. Hyviä puolia on hurjan paljon. Huonoja puolia en varsinaisesti näe ollenkaan.
Tosin eri riskiluokkien potilaiden viiveissä
eroja voi tulla vielä sairaanhoitopiirien
välillä, kun aikaisemmin erot olivat kuntien välisiä. Välittömät kustannukset
kasvavat varmasti nyt, mutta toiminnan
tehostuminen tuo tulevaisuudessa ropoja
takaisin päin.
Juha Lahti vastaa:
1. Yleisellä tasolla kustannukset
4. Yksityisiä palveluntuottajia tulevat
koskemaan samat vaatimukset kuin julkisia. Heissä on yhtä lailla hyviä toimijoita
kuin muissakin. Vaikuttaa kuitenkin siltä,
että suuremmat yritykset valtaavat alaa.
lisääntyvät ja henkilöstövaje kasvaa
joka puolella Suomea. Satakunnassa
tehdyssä palvelutasopäätöksessä yksityiset palveluntuottajat saavat jatkaa
toimintaansa, mutta kaikilla alueilla
ei näin ole.
5. Ensivasteen ja päivystystoiminnan
Eija Vaula vastaa:
1. Ensihoitopalveluitten uudistus on hyvä
ja pitkään odotettu. Keskitetty malli, laajemmat kokonaisuudet ja määritellyt henkilöstön koulutusvaatimukset, ensivastetoiminta ja kenttäjohtomalli ovat tärkeitä.
2. Palvelut tulevat tehostumaan ja muuttumaan tasalaatuisemmiksi. Lain tavoite,
väestön tasa-arvoisuus on selkeä.
tiivistyvä yhteistyö ja valtakunnallisesti
yhteiset pelisäännöt tulevat kehittämään
ensihoitopalveluita huimaa vauhtia eteenpäin.
6. Toki kustannukset ja henkilöstövaje
on huomioitava, mutta eiköhän näitä ole
ajateltu ilman SSK:n selvitystäkin. Uhkakuvista huolimatta on mentävä eteenpäin.
Kritisoin selvitystä, jonka tiedot eivät
kaikki pidä paikkansa.
2. Satakunnassa esillä oli kaksi
vaihtoehtoa. Ensimmäisessä kaikki
ensihoitopalvelut olisi tuotettu julkisesti. Tämä olisi ollut kustannuksiltaan huomattavasti kalliimpi vaihtoehto. Nyt tehdyn päätöksen mukaisesti alueella jatkavat sekä yksityiset
että julkiset palveluntuottajat.
Silti kustannukset nousevat, eikä
henkilöstön lisätarvetta ole ratkaistu.
4. Vahvuudestamme poistuu kaksi
ambulanssia. Emme myöskään tiedä
vielä miten hätäkeskus tulee meitä
hälyttämään. Emme pysty laskemaan
toimintamme tuloja, kun emme tiedä
tulevaa hätäkeskusohjeistusta.
5. Kustannukset nousevat. Pitkällä
tähtäimellä kaluston ja henkilöstön
määrä ei voi vähentyä. Potilaitten
määrä lisääntyy, kun väestö vanhenee.
En myöskään usko, että potilaita voisi
jättää nykyistä enempää kotiin ensihoidon jälkeen.
6. Kyllä. Kustannusten nousu ja henkilöstövaje ovat todellisia uhkatekijöitä. Meidän alueellammekin tarvittaisiin
vuoden 2013 alkuun mennessä 45
uutta hoitotason työntekijää. Heistä
on jo nyt pulaa.
KATJA HOLOPAINEN
Ambulanssi 3.2011
6
HUOLI painoi
syyskokouksessa
Nilsiän Tahkovuoressa pidetyn SSK:n syyskokoukseen osallistuneet
olivat huolissaan siitä, että osa sairaanhoitopiireistä aikoo ottaa
sairaankuljetuksen omaksi toiminnakseen. Tällöin liiton jäsenten
osaaminen ja paikallistuntemus jäisi hyödyntämättä.
Suomen Sairaankuljetusliitto ry:n selvitys
kustannusvaikutuksista sekä työvoiman
saatavuudesta ja terveydenhuoltoalan palvelupäätössuunnitelmista puhutti syyskokouspäivien väkeä. Ensihoidon kustannusten lisääminen suunnitellulla tavoin oli
monen mielestä hullukurista. Varsinkin
kun monen sairaanhoitopiirin suunnitelmassa palvelut eivät paranisi laadullisesti,
eivätkä toisi kustannussäästöjä. Kuntien ja
kuntalaisten todettiin joutuvan maksumieheksi samalla, kun poliittiset päättäjät valtakunnan tasolla ryhtyvät valmistelemaan
laajoja säästötoimenpiteitä. Monet päiville
osallistuneet pitivät järjettömänä, että terveydenhoitopuoli jättäytyy näin säästötalkoitten ulkopuolelle.
Puheenjohtaja Teuvo Kontiosta on kokonaistaloudellisesti ja laadullisesti väärin
jättää pitkän kokemuksen omaavat, kustannustehokkaat ja osaavat käytännön suorittajat pois uudesta järjestelmästä. Muutosta
ei tulisi toteuttaa niin, että rakennetaan täysin uusi infrastruktuuri. Kontio kiitteli Satakunnan sairaanhoitopiirin esittämää sekamallia, jossa kaikki entiset toimijat osallistuvat ensihoitopalvelujen toteuttamiseen.
Kontio totesi alkupuheenvuorossaan,
että myllerrys on valtava. Hän ennusti, että
tulevaisuus tuo sellaisia muutoksia, jotka
eivät kaikki ole nykyisten tuottajien mieleen. Yksityisen sektorin pitää panostaa
laatuun myös jatkossa.
Koulutuspäivillä lääkärihelikopteri Ilmari Tuki ry:n puheenjohtaja Arto Seppälä
kertoi lääkärihelikopteri Ilmarisen nykyisestä toiminnasta ja tulevaisuudesta. Viestipäällikkö Sami Haapamäki KYS ERVA:sta
puhui VIRVE:stä ja sen tärkeydestä yhtenä
työkaluna ambulanssissa. Lounaan jälkeen
siirryttiin pohtimaan porukalla liiton laatu-
järjestelmää ja sen sisältöä jatkokoulutuksen
näkövinkkelistä. Kouluttajana toimi pitkään
liiton laatukoulutuksesta vastannut Jussi
Moisio. Hän korosti, että laatu tuo tuottavuutta ja kilpailukykyä yrityksen toimintaan. Koulutuspäivien sisällöstä löytyy lisää asiaa toisaalla tässä ja seuraavassa lehdessä.
Klaus Harju-Jeanty jatkoon
Sääntömääräisessä syyskokouksessa valittiin yksimielisesti II puheenjohtaja Klaus
Harju-Jeanty jatkamaan tehtävässään myös
seuraavan kaksivuotiskauden ajan. I puheenjohtaja Teuvo Kontion kausi on katkolla vasta vuoden kuluttua.
Kokouksen alussa pidettiin hiljainen
hetki vuoden 2011 aikana edesmenneiden
sairaankuljetusyrittäjien Veiti Jääskeläisen
ja Jouko Sultsin muistoksi. Jääskeläinen ja
Sultsi kuuluivat yksityisen sairaankuljetuksen uranuurtajiin Suomessa.
Liitolle uusi hallitus 2012
Hallituksen jäseniksi valittiin Uudeltamaalta varsinaiseksi jäseneksi Tero Vainio ja varalle Janne Paul, Lounais-Suomesta Juha
Lahti ja varalle Teuvo Arvela, Pohjanmaalta Juha Tiainen ja varalle Timo Koivula,
Pirkanmaalta Eero Kulju ja varalle Jali
Smolander, Savo-Karjalasta Eero Savolainen ja varalle Mikko Kallioniemi, OuluLapin alueista Aatos Manninen ja varalle
Toni Långström, Keski-Suomesta Kustaa
Piha ja varalle Anssi Tuuliranta sekä EteläSavosta Jussi Naukkarinen ja varalle Maarit Tulla. Uusina hallituksen jäseninä tai
varajäseninä toimivat siten Savolainen,
Kallioniemi, Paul ja Tuuliranta.
I-puheenjohtajana jatkaa Teuvo Kontio
ja II-puheenjohtajana Klaus Harju-Jeanty.
Kuvassa vasemmalta sihteerit Juha Turunen ja Eero Savolainen sekä puheenjohtajat Kalevi Niskanen ja
Jari Penttonen.
Viestipäällikkö Sami Haapamäki KYS ERVA:sta puhui VIRVE:stä ja sen tärkeydestä.
SSK:n alueyhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Niskanen (vasemmalla) kertoi Savo-Karjalan tilanteesta.
Ilmari Tuki ry:n puheenjohtaja Arto Seppälä valotti lääkärihelikopteri Ilmarisen toimintaa ja tulevaisuutta.
Syyskokouksen virkailijoina toimivat
Jari Penttonen sekä Kalevi Niskanen puheenjohtajina ja Eero Savolainen sekä Juha
Turunen sihteereinä. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Tuomas Flander ja Mikko Kallioniemi. Mahdollisten äänestysten varalle
valittiin ääntenlaskijoiksi mainitut pöytäkirjantarkastajat ja Kristiina Niskanen.
Liitolle uudet säännöt
Syyskokouksessa käsiteltiin myös hallituksen ehdotusta liiton uusiksi säännöiksi.
Esitellessään ehdotusta toiminnanjohtaja
Söderlund totesi, että ajan mittaan on syntynyt paineita liiton nimen muuttamiseksi.
Tässä vaiheessa hallitus kuitenkin esitti
vain, että lyhenne SSK sisällytettäisiin liiton
nimeen.
Lähtökohtana liiton hallituksen ehdotuksessa on suorajäsenyys. Tähän saakka
alueyhdistykset ovat olleet liiton jäseniä ja
yritykset niiden jäseniä.
Hallitus tulisi valittavaksi ERVA-alueittain. Kultakin alueelta valittaisiin kaksi
varsinaista jäsentä. Hallituskausi olisi kaksi vuotta.
Liitolla olisi ehdotuksen mukaan yksi
yleinen kokous vuodessa. Nykyiset kevätja syyskokoukset korvattaisiin kolmipäiväisellä esimerkiksi syksyllä pidettävällä
vuosikokouksella. Se käsittäisi messupäivän, koulutuspäivän ja varsinaisen kokouksen. Tämän lisäksi liitolla voisi olla koulutus- ja kokouspäiviä tarpeen mukaan.
Hallituksen esityksen mukaan äänioikeus määräytyisi jatkossa autojen määrä
mukaan siten, että yhdellä yrityksellä voi
olla yhdestä viiteen ääntä vuosikokouksessa.
Hallitus pitää tärkeänä, että mikään yritys ei
saisi kokouksissa yksin käyttää päätösvaltaa. Tämän johdosta osanottajille ehdotettiin äänikattoa. Tämän mukaan yksittäinen
jäsen ei voisi edustaa enempää kuin 10 prosenttia kokouksessa edustetuista äänistä.
Hallitus ehdotti myös eettisen valiokunnan perustamista. Valiokunta ratkaisisi
laadullisia, kurinpidollisia ja muita vastaavanlaisia asioita. Siihen valittaisiin kahdeksi vuodeksi kerrallaan kolmesta viiteen hallituksen jäsentä. Myös ulkopuolisia jäseniä
voitaisiin valita. Lisäksi valiokunta voisi
kuulla asiantuntijoita esimerkiksi Valviras-
ta ja Laatusertifiointi Inspectasta tarpeen
mukaan. Liiton toiminnanjohtaja toimisi
valiokunnan sihteerinä. Valiokunnan päätöksestä olisi mahdollisuus valittaa liiton
hallitukseen.
Vilkkaan keskustelun jälkeen kokous
päätti yksimielisesti hyväksyä hallituksen
ehdotuksen uusiksi säännöiksi.
Päätös yhdistysrekisteristä tulee vuoden
2011 lopussa tai 2012 alussa. Tämän jälkeen uudet säännöt otetaan käyttöön, jollei
muutoksia tarvitse tehdä.
Eteenpäin paikallisesti vaikuttaen
ja keskinäisellä yhteistyöllä
Omassa puheenvuorossaan toiminnanjohtaja Mikael Söderlund totesi, että jatkossa
on varauduttava muutoksiin muun muassa
lainsäädännön osalta. Toimialan rahoituskysymykset, liikenneluvat ja monet muut
vaatimukset muuttuvat ja tarkentuvat jatkossakin.
Uuden terveydenhuoltolain myötä
ollaan siirtymässä suurempiin toimintaalueisiin. Myös valtioneuvoston kunta- ja
rakenneuudistukset tulevat vaikuttamaan
alan toimintaan. Toiminnanjohtaja kannustikin jäseniä suunnittelemaan omaa toimintaansa avoimin mielin.
Jatkossa liitto, sen hallitus ja yrittäjät
joutuvat siirtämään enenevässä määrin painopistettä kunnista sairaanhoitopiireihin
sekä niiden päättäviin elimiin ja ihmisiin.
Vuoden 2012 aikana on niillä alueilla
tehtävä yhteistyötä, jotka eivät suoraan
siirry julkisen sektorin hoidettaviksi. Hyvä
työ takaa sen, että yksityinen sektori koetaan jatkossakin haluttavaksi ja kustannustehokkaaksi yhteistyökumppaniksi. Tämä
edellyttää entistä enemmän yrittäjien keskinäistä solidaarisuutta, yhteistyötä ja innovatiivisuutta. Liiton on myös tarkoitus tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä muiden
terveydenhuoltojärjestöjen kanssa.
Lopuksi Söderlund totesi, että hyvällä
yhteistyöllä ja kovalla työllä yksityisillä ensihoitopalveluyrityksillä on mahdollisuus
menestyä myös muuttuvissa olosuhteissa.
Itsestään selvää on, että toiminta on sopeutettava ajoissa tuleviin muutoksiin. Se
aika on nyt.
MIKAEL SÖDERLUND / KH
Ambulanssi 3.2011
7
Laatu vaatii jatkuvaa toimintaa
– Yrittäjän on toki kerrottava, että illalla jutellaan vähän ensihoidon näkymistä ja
oman toiminnan kehittämistarpeista. Ja
yrittäjän on itse valmistauduttava esille
otettaviin aiheisiin ennakkoon.
ja hyvästä palautteesta syntyy positiivinen
kehä, joka vahvistaa työntekijöiden ammattiylpeyttä.
– Puhumme nykyään liian vähän ammattiylpeydestä. Jokaisen tulisi voida kertoa ylpeästi ammattinsa ja sen, missä työskentelee.
Oman työn arvostaminen on yksi laadun rakennuspalikka. Kiittäminen ja kannustaminen kuuluvat hyvän joukkueenjohtajan tehtäviin.
Ihmiset tekevät laadun
Laatu on tärkeä kilpailutekijä
Hyvän ensihoitopalvelun kriteerit vaihtelevat hieman paikallisten olosuhteitten ja
sairaanhoitopiirien vaatimusten mukaan.
Laadun tuottamisen perusvälineet ovat kuitenkin kaikkialla samat.
Laatu ei synny ilman henkilöstön innostusta ja yhteistyötä. Kaikkien tulee ymmärtää, mitä on hyvä palvelu ja mikä sen
merkitys on.
– Yrittäjän tulee koota mahdollisimman hyvä joukkue ja saada se pelaamaan
saumattomasti yhdessä.
Yrittäjän toiminnan on oltava täsmällistä sekä virheetöntä ja palvelun mahdollisimman ystävällistä.
Työntekijöidenkin on hyvä tietää, että
laatu on työn jatkuvuuden kannalta merkittävä tekijä. Esimiehen on oltava riittävän vaativa. Ei riitä, että yrittäjä itse on
hyvä malli, vaan hänen on myös kyettävä
vaatimaan hyvää työtä ja puuttumaan virheisiin. Kaikkien on sitouduttava laadittujen sääntöjen ja ohjeitten noudattamiseen.
Vaikka ensihoitopalvelun asiakkaat
ovatkin usein kasvottomia päättäjiä, niin
potilaiden ja heidän omaistensa kokemuksella on merkitystä. Yrittäjä saa ilmaista
mainosta, kun he välittävät myönteistä
viestiä eteenpäin.
Onnistuneesta työstä, vähistä virheistä
Moisio toteaa, että hyvä laatu lisää kiistatta tuottavuutta. Toiminta tehostuu, kun
tehdään kerralla oikein.
Käytännössä tuottavuutta parantaa se,
että virheet vähenevät ja turha työ poistuu.
Viiveitten lyhentyminen ja odottelun väheneminen näkyvät nekin nopeasti tuloksessa.
– Pidämme monia työtä hidastavia häiriötekijöitä ja turhiakin tehtäviä itsestään
selvyyksinä.
Kilpailukyky on suoraan verrannollinen palvelun tuottamisen tapoihin.
– Sählinki nostaa kustannuksia.
Sähellys aiheuttaa paljon lisäselvitystarpeita ja teettää ylityötunteja. Monesti totuttujen rutiinien muuttaminen aiheuttaa
kuitenkin muutosvastarintaa, vaikka nämä
asiat rassaisivat myös henkilöstöä.
Työtyytyväisyys paranee, kun rutiiniongelmiin löydetään uudenlaisia ja pysyviä
ratkaisuja.
Kilpailutustilanteessa pärjää sellainen
yrittäjä, joka on karsinut virheet sekä turhat työt ja tietää millä hinnalla työn oikeasti pystyy tekemään.
Myös hyvä maine vahvistaa kilpailukykyä. Luotettavana, täsmällisenä ja asiansa hoitavana yrittäjänä tunnettu on vahvoilla jopa tilanteessa, jossa ulkoisista syistä joutuu vaihtamaan ammattia.
Hyvä laatu ei pysy itsestään yllä, vaan vaatii aktiivista kehitystyötä.
– Hyvän laadun jatkuva tavoittelu tulisi kuulua yrittäjän perusarvoihin, Suomen Sairaankuljetusliiton vuosikokouksessa Tahkovuorella
Nilsiässä puhunut laatukouluttaja Jussi Moisio toteaa.
Jussi Moisio on tuttu monelle SSK:n jäsenyrittäjälle. Jo kymmenen vuoden ajan hän
on kouluttanut ensihoitopalveluyrittäjiä ja
auttanut heitä luomaan yrityksensä laatujärjestelmiä. Näiden vuosien jälkeen Moisio haluaa painottaa sitä, että suunnitelman valmistuminen on vain alku. Hyvä
laatu on pysyvä haaste, jota pidetään yllä
jatkuvalla toiminnan tarkkailulla.
Kehittämistä kaipaavista kohdista ja
henkilökunnan koulutuksesta on keskusteltava vähintään vuosittain. Tähän ei tarvita
muodollista kokousta. Pienessä yrityksessä
keskustelu sujuu hyvin vaikka saunaillan
merkeissä.
KATJA HOLOPAINEN
Kuvassa vasemmalta
I puheenjohtaja Teuvo
Kontio, toiminnanjohtaja
Mikael Söderlund ja
II puheenjohtajana
seuraavan kaksivuotiskauden jatkava
Klaus Harju-Jeanty
asianmukaisesti
kukitettuna.
Alakuvissa syyskokouksen
osanottajia.
Sairaankuljetuksen
taksat
nousivat
Sosiaali- ja terveysministeriö
tarkisti sairaankuljetustaksoja
Suomen Sairaankuljetusliitto ry:n esityksestä.
Taksat nousivat elokuun
alusta.
Sairaankuljetusten taksojen vahvistaminen siirtyi liikenne- ja viestintäministeriöltä sosiaali- ja terveysministeriölle, kun laki yksityisestä terveydenhuollosta tuli voimaan pari vuotta
sitten.
Sairaankuljetuksen korvaustaksat
eivät ole nousseet sen jälkeen, kun liikenne- ja viestintäministeriön vahvisti
taksat tammikuussa 2009.
Taksoja tarkistetaan tarvittaessa –
mutta ei välttämättä – vuosittain. Liitto seuraa kustannuskehitystä tarkasti
vuosineljänneksittäin ja päättää milloin esitys korotukseksi tehdään.
Korotusesitys ja taksojen nousu perustuvat sairaankuljetuksen kustannusindeksin muutoksiin. Tilastokeskus
tuottaa taksi- ja sairaankuljetusliikenteen kustannusindeksin neljä kertaa
vuodessa maalis-, kesä-, syys-, ja joulukuussa. Tilastokeskuksen laatima indeksi perustuu palkkojen seurantaan ja
niiden osuus indeksin painoarvossa sivukuluineen on lähes 70 prosenttia.
Kaluston osuus on noin 15 prosenttia.
Loput kustannustekijät muodostuvat
esimerkiksi vakuutuksista, polttoaineesta ja rahoituksesta.
Näin taksat nousivat
Sairaankuljetuksen taksat nousivat asetuksen mukaisesti 1.8.2011 alkaen. Korotusta on perustaksassa 6,09 prosenttia. Jokaisesta uudesta kuljetuksesta
saadaan lähtömaksuna periä 61,21 euroa. Lisäksi yhtä useammista paaripotilaista saadaan periä lähtömaksuna
30,60 euroa. Kuljetuksessa mukana olevasta istuvasta potilaasta voidaan lisämaksuna periä enintään 15,30 euroa.
Jos kuljetusmatkan pituus ylittää
20 kilometriä, saa tämän matkan ylittävältä osuudelta periä 1,63 euroa jokaiselta alkavalta kilometriltä. Toisesta
kuljetustehtävään osallistuvasta sairaankuljettajasta saadaan korvauksena
periä 32,59 euroa tunnilta, ja tunnin
ylittävältä ajalta lisäksi 16,29 euroa
jokaiselta alkavalta puolelta tunnilta.
Toisen sairaankuljettajan aika lasketaan alkaen auton lähtöajasta sijoituspaikalta kuljetustehtävän päättymiseen. Koko asetus ja muistio ovat luettavissa liiton jäsensivuilta.
MIKAEL SÖDERLUND
Ambulanssi 3.2011
8
Terveydenhoidon ja kansanterveyden
kehitys Suomessa 1800-luvulta
1900-luvun alkuun
Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa Ambulanssi-lehdessä
1/2011 päädyttiin Suomen terveydenhuollon historiassa
vaiheeseen, jossa Helsinkiin perustettiin ensimmäinen ”kliininen
instituutti”. Se palveli kehittyvää lääkärikoulutusta, joka oli
siirtynyt yliopiston mukana Helsinkiin Turusta, jossa Suomen
ja Pohjoismaiden historian suurin kaupunkipalo tuhosi vuonna
1827 kolme neljäsosaa kaupungista. Tässä artikkelissa tarkastelemme terveydenhuollon kehitystä Suomessa 1800-luvulla ja
1900-luvun alussa.
Koko maan lääkintäolojen kannalta oli
merkityksellistä, että marraskuun 14. päivänä vuonna 1811 Hänen Keisarillinen
Majesteettinsa oli suvainnut määrätä perustettavaksi Turkuun Collegium medicumin. Siten voitiin kontrolloida ja kehittää
terveydenhuoltoa omassa maassa olevan
viraston valvonnassa. Aikaisemmin kontrolli- ja määräysvalta oli toiminut Tukholmasta myös Suomen alueella.
Collegium medicum (medicorum) oli
alun perin tukholmalaisten lääkäreiden
vuonna 1663 perustama yhdistys. Vähitellen sen asema muodostui virallisemmaksi ja
vuonna 1797 sen tehtäväksi tuli valvoa ja
hallita koko valtakunnan lääkintähuoltoa.
Collegium medicumin alaisina Suomessa olivat sen perustamisesta alkaen kaikki
lääkärit, sairaalat, apteekit ja kylpylätkin.
Sen tuli tehdä ehdotuksia lääkärinvirkojen
täyttämisestä, huolehtia kulku- ja sukupuolitautien leviämisen estämisestä ja monista muista asioista.
Hiljalleen hahmottuvaa kansallista lääkintähuoltoa rasittivat pitkin 1800-lukua
kulkutaudit ja niiden yhteydessä heikko
yleishygienia kansan keskuudessa.
Collegium medicumin muuttamista lääkintöylihallitukseksi valmisteltiin vuodesta
1827 vuoteen 1830, jolloin siitä määrättiin
asetuksella. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas päätti 25.8.1835 alistaa lääkintöylihallituksen valvontaan Henkivartioväen
Tarkk’ampujapataljoonan ja Suomen Merikiepaasin terveydenhuollon. Tällä tähdättiin
koko maan lääkintäolojen yhdenmukaistamiseen ja tehokkaampaan valvontaan.
Lääkärien määrä lisääntyi hitaasti ja
koko 1800-luvun oli maassa vielä välskärinammatin harjoittajia. Kansanterveystyötä
ei nykyisessä mielessä ollut organisoitu.
Kuitenkin valistuksen jakaminen ja jotkut
yksinkertaiset lääkintätoimet oli määrätty
mm. pappien ja lukkarien tehtäviksi.
Vuonna 1901 Suomessa oli jo 401 laillistettua lääkäriä, joista naisia kuusi. Lisäksi maassa työskenteli 13 lääkäriä, joilla ei
ollut Suomen kansalaisuutta. Lääkäritiheys
oli yksi 650 asukasta kohti ja piirilääkäreiden paikkoja oli 53. Kunnanlääkäritiheyskin alkoi kasvaa nopeasti. 1890-luvun lopulla heitä oli vain 18, mutta seuraavan
vuosikymmenen alussa jo 92. Sairaaloissa
oli yleensä vain yksi lääkäri, jonka nimike
oli ”linnan- ja sairaalanlääkäri” läänien
pääkaupungeissa.
Aikaisemmin perustettuja lääninsairaaloita laajennettiin ja korjattiin 1800-luvulla, mutta niiden rinnalle kehitettiin ns. yleiset sairaalat, jotka myös olivat valtion ylläpitämiä. Yleisiä sairaaloita perustettiin seuraaville paikkakunnille: Maarianhamina
(1841), Sortavala (1842), Tampere (1847),
Jyväskylä (1859), Joensuu (1864), Pori
(1879), Kajaani (1878), Tornio (1878),
Nurmes (1889), Loviisa (1889), Rovaniemi
(1891) ja Savonlinna (1894).
Sairaanhoitajakoulutus
Armeijan lääkintäolot osoittautuivat vielä
Suomen sodan aikana 1808 – 09 kehnoiksi.
Sairastuvuus ja haavoittuvuus olivat tietenkin korkeissa lukemissa, joten sotilassairaaloita rakennettaessa niiden tuli olla
riittävän suuria. Sotaväen ensimmäinen kivirakenteinen sairaala kohosi paikalle, jossa
helsinkiläiset ja kaupungin lukuisat ulkomaiset vieraat ja turistit kuten myös kotimaiset matkailijat käyvät edelleen tutustumassa sankoin joukoin. Kyseessä on Viapori
(Sveaborg) eli Suomenlinna. Sinne rakennettiin vuodesta 1747 alkaen varuskuntaa,
Sidonnan tunti, diakonissa Hanna Masalin ja opiskelijoita. Valokuva: Helsingin Diakonissalaitoksen museo.
jonka yhteyteen tuli aluksi 200-paikkainen
sairaala Länsi-Mustasaareen.
Suomen sodan aikana 1808 – 09 Viaporissa oli jo toinenkin sairaala ja yhteensä
varuskunnan sairaaloissa oli jopa 700 potilaspaikkaa. Sairaanhoidollisista tehtävistä
huolehtivat sotilaat, eli aliupseeristoa ja
miehistöä käytettiin myös sairaanhoitoon
ja -kuljetukseen. Kuitenkin sairaaloiden
työntekijöistä on käytetty myös nimikkeitä
lääkintämies (sjukvaktare), joita oli 18, sairaanhoitajatar (sjukvakterska), joita oli
kahdeksan, sekä lisäksi neljä keittäjää ja
pesijää. Sairaanhoitajatar-nimikkeen perusteista tuona aikana ei ole tarkempaa tietoa.
Valtion toimesta siviilisairaanhoitajien
koulutus alkoi vuonna 1889. Opetusta oli
kuitenkin annettu jo aiemmin. Helsingin
Diakonissalaitos aloitti sairaalatoiminnan
ja samalla sairaanhoidon koulutuksen
vuonna 1867. Viipurin Diakonissalaitos
perustettiin vuonna 1869, ja myös siellä
aloitettiin sekä sairaalatoiminta että diakonissojen koulutus. Punaisen Ristin suomalaisen yhdistyksen kursseilla koulutusta
annettiin 1870-luvun lopussa. Sairaaloissa
vallitsi ankara pula ammattitaitoisesta henkilökunnasta ja Punaisen Ristin kursseja
järjestettiin joka toinen vuosi 1886 saakka.
Ensimmäinen virallinen määräys sairaanhoitajattarista annettiin vuonna 1875. Tässä vaiheessa puhuttiin siviilisairashuoneisiin
asetettavista palvelijoista kuten ”sairaanwartijoista” ja ”sairaanwaalijattareista”.
Punaisen Ristin sairaanhoitajakoulutus
lähti siitä, että Turkin sodassa haavoittuneet ja sairastuneet suomalaissoturit piti
saada kotimaahan. Siten professori J.A.
Estlander koulutti neljä sairaanhoitajatarta
haavoittuneiden hoitajiksi. Yksi hoitaja
varattiin erityisesti sairasjunassa ja kotihoidossa tapahtuvaan työhön.
Valtion toimesta aloitettua koulutusta
laajennettiin vuonna 1891 ja se piteni edelleen kolmivuotiseksi vuonna 1919. Välttämättä ei kuitenkaan sairaanhoitajaksi
pääsy aluksi edellyttänyt asianomaista koulutusta. Vuonna 1910 annetulla asetuksella
määrättiin ammattiin pääsykriteerit lääkintöhallituksen harkintaan perustuviksi.
Vuonna 1888 valmistui Helsingin yleisen sairaalan uusi kirurgian klinikka Kasarmikadulle. Sairaala on edelleen käytössä
osana Helsingin seudun yliopistollista keskussairaalaa (HYKS). Sairaalan valmistuttua kirurgian professori Fredrik Saltzman
teki aloitteen sairaanhoitajattarien koulutuksen aloittamisesta. Hänen mielestään
sairaanhoitotyöhön tarvittiin sivistyneitä,
hyvän pohjakoulutuksen omaavia, tyttökoulun tai seminaarin käyneitä nuoria
naisia, joille on annettava sekä teoreettista
että käytännön koulutusta.
Saltzmanin periaatteena oli kouluttaa
sairaanhoitajia nimenomaan entisten ”sairaalamatamien tilalle englantilaiseen tapaan” (Rosén 1977 / 2002). Vuonna 1904,
kun Saltzman oli ollut jo 14 vuotta lääkintöhallituksen pääjohtajana ja vaikuttanut
sitä kautta mm. sairaanhoitajakoulutuksen
kehittymiseen, alkoi uusi aikakausi. Silloin
Kirurgisen sairaalan ”ylihoitajattareksi ja
maan sairaanhoitajakoulutuksen johtajaksi
Professori Fredrik Saltzman, Suomen Lääkäriseuran eli Finska Läkaresällskapetin jäsen.
Kuva kuuluu valokuva-albumiin, jossa on kuvat
160:stä Suomen Lääkäriseuran jäsenestä.
Kuvausaika 1903–1911, kuva Helsingin yliopistomuseo.
tuli Florence Nightingalen opetussairaalan,
St. Thomas Hospitalin, kurssin suorittanut
vapaaherratar Sophie Mannerheim, myöhemmin SPR:n keskushallituksen jäsen ja
Punaisen Ristin yhdistysten liiton sairaanhoitajavaliokunnan puheenjohtaja” (Rosén
1977 / 2002).
Yleiset lääkärikokoukset alkoivat 1800luvun loppukymmenillä suunnitella maaseudun sairaanhoitoa. Tuli kouluttaa kiertäviä sairaanhoitajia piirilääkäreiden avuksi. Tämä alkoi toteutua erinäisten kiistojen
jälkeen vasta 1900-luvun alkuvuosina. Erityistä huomiota kiinnittää se, että tohtori
Konrad Relander (myöhemmin ReijoWaara) oli ehdottanut kahden miespuolisen
kiertävän sairaanhoitajan asettamista jokaiseen piirilääkäripiiriin.
Kätilökoulutus on Suomessa vanhempaa kuin yleinen sairaanhoitajakoulutus. Jo
vuonna 1816 avattiin Turussa ensimmäinen kätilöiden valmistuslaitokseksi tarkoitettu synnytyslaitos. Siihen johtaneessa keisarillisessa kirjeessä puhuttiin ”lapsenpäästötalosta”.
Ympäristövaikutukset
kansanterveyteen
Asumisolosuhteet, teollistuminen ja ilman
epäpuhtaudet sekä jätteidenkäsittelyn ja
vesihuollon puutteet olivat 1800-luvulla tekijöitä, joilla oli merkittävä vaikutus sairastuvuuteen ja kuolevuuteen. Teollisuuden
ilmaa saastuttava vaikutus oli aluksi vähäinen, mutta vesistöjen saastuminen oli jo
1850-luvulla näkyvissä. Asumis- ja teollisuusjätteet pääsivät vapaasti vesistöihin,
sillä viemäröinti ja vesikäymälät alkoivat
yleistyä vasta 1880-luvulta lähtien.
Ennen sahateollisuuden kasvua ei
asuntorakentamisessa ollut mahdollisuutta
käyttää menetelmiä, jotka olisivat edistäneet asumisterveyttä. Sen ajan työkeskeisessä elämässä ja niukkaa toimeentuloa
kerätessä tuo käsite tuskin oli edes tunnet-
Ambulanssi 3.2011
9
Unioninkatu 9. Tässä Helsingin Diakonissalaitos aloitti toimintansa vuonna 1867. Sairaala oli pieni
kahdeksanpaikkainen kulkutautisairaala.
Valokuva: Helsingin Diakonissalaitoksen museo.
tu. Asunnot olivat myös kaupunkioloissa
hataria ja vetoisia, siten myös kylmiä ja
kosteita.
Sisäänlämpiävät uunit ja valaistustarkoituksessa tuvissa poltetut päreet aiheuttivat savuisuutta, mistä johtuva silmien
hierominen oli asukkaiden luonnollinen
reaktio. Se taas levitti trakoomaa, josta aiheutui sokeutta ja heikkonäköisyyttä aina
1800-luvun lopulle saakka.
Mainitut ongelmat vähenivät, kun sisäänlämpiävät uunit vaihtuivat muihin
lämmitysmenetelmiin ja huonevalaisimina
yleistyivät petrolilamput 1850-luvulla.
Vaaratonta ei puulla ja hiilellä lämmittäminen ollut vielä tuon jälkeenkään, mistä silloin tällöin näemme esimerkkejä vielä
2000-luvullakin. Puulämmitteisissä saunoissa ja asumuksissa sattuu joskus vieläkin häkämyrkytyksiä.
Vuonna 1868 Collegium medicum antoi
senaatille lausunnon myrkyllisten väriaineiden käytön kieltämiseksi mm. seinäpapereissa ja leikkikaluissa. Etenkin varakkaimmissa perheissä arsenikkipitoisia väriaineita oli mm. vihreissä tekstiileissä, lampunvarjostimissa, seinäpapereissa, keinokukissa ja vieläpä naisten hattuihin käytetyissä
oljissakin (Forsius 2003).
Suuret nälkävuodet 1866– 68 tuhosivat
kahdeksan prosenttia koko maan väestöstä,
mikä lukumääräisesti tarkoitti 150 000 ihmistä. Nälänhätä alkoi viljasatojen tuhoutuessa vuoden aikaan nähden harvinaisten
hallojen palelluttamina. Kun tähän vielä lisätään vuoden 1866 harvinaisen sateinen ja
märkä kesä sekä pitkä ja ankara talvi, joka
Etelä-Suomessakin jatkui toukokuun alkuun saakka, oli edessä eloonjäämistaistelu.
Suurten aliravittujen kansanjoukkojen
vaeltaessa etsimässä ruokaa levisivät kulkutaudit. Lavantautiin kuoli 57 000, punatautiin 7 500 ja hinkuyskään 3000 henkeä.
Suurin kuolleisuus oli vuoden 1868 alussa ja
koko vuoden aikana kuoli 137 700 henkeä.
Yhteiskunnallisten olojen kehittymättömyys lisäsi kuolevuutta Suomessa vielä
noiden ns. suurten kuolonvuosien jälkeenkin. Tartuntataudeista isorokko muodosti
suuren ongelman vielä 1870-luvun alussa. Vuonna 1874 isorokkoon kuoli noin
18 000 henkilöä.
keisarinna esitti lehdistössä voimakkaan
vetoomuksen kaikille Punaisen Ristin osastoille varojen ja varusteiden keräämiseksi
kenttäsairaaloiden ja lääkintähenkilökunnan lähettämiseksi Turkin sotaan. Punaisen
Ristin osasto Helsingissä kehotti kansalaisia liittymään jäsenikseen ja keräämään varoja mainittuun tarkoitukseen. Vetoomus
esitettiin venäläisisänmaallisessa hengessä.
Päivää aikaisemmin kuin kyseinen
keisarinnan vetoomus esitettiin, oli kuollut
Suomen kansallisrunoilija J.L. Runeberg.
Sillä puolestaan oli mielialoja suomalaisisänmaalliseen suuntaan muokkaava vaikutus. Samana päivänä, kun yllä mainittu
vetoomus esitettiin, oli Helsingfors Dagbladetissa toinen näkyvä ilmoitus, jossa
kutsuttiin yleisöä samana iltana Helsingin
raatihuoneelle perustamaan suomalaista
yhdistystä ”haavoitettujen ja sairasten sotilaiden hoitoa varten”.
SPR:n toiminta keskittyi aluksi Helsinkiin ja Turkin sodan jälkeen toiminta hiljeni kunnes jälleen Venäjän-Japanin sodan
aikana alettiin varustaa junalasteittain lääkintätarvikkeita ja -henkilökuntaa lähetettäviksi aina Mantshuriaan saakka.
SPR:llä tuli myöhemmin olemaan keskeinen merkitys Suomen terveydenhuollossa ja mm. sairaankuljetuksen kehittämisessä. Ensimmäisiä ensiapukursseja se järjesti
Helsingissä mm. palomiehille ja poliiseille
jo 1800-luvun puolella.
Lääkäripalvelut ja sairaalat
1900-luvun alussa
Suomen terveydenhuollon kehitystä tarkasteltaessa 1880-luku oli harvinaisen merkityksellinen ajanjakso. Vaikka tuolloin
Sisar Edit Backlund vie potilasta lääkäriin.
itämään lähteneet aatteet antoivat runsaamman sadon vasta seuraavien vuosikymmenien aikana, olivat tulokset jo alkuvaiheessa rohkaisevia. Erityisen tärkeäksi
1880-luku muodostui kunnallisen terveydenhuollon kannalta. (Forsius 1989)
Vuonna oli 1879 annettu terveydenhuoltoasetus, jossa määriteltiin kunnille
kuuluvat terveydenhoidolliset tehtävät sekä
tarvittava hallintojärjestelmä. Kunnanlääkärijärjestelmä alkoi kehittyä 1880-luvulla.
(Nyström 2010). Laajalla ja harvaanasutulla maaseudulla ei ollut riittäviä lääkärinpalveluja, jos niitä kohta ei välttämättä
osattu kaivatakaan kovin aktiivisesti. Vanhaa välskärikunta oli vielä suuremmilla
paikkakunnilla ja maaseudulla turvauduttiin pitkälti vanhaan kansanlääkintäperinteeseen. Kunnanlääkäritiheyden kasvua
edisti valtiovallan hidas reagointi ja raskas
päätöksentekokoneisto, joista johtuen kuntien omien päättäjien täytyi tehdä paikallisia järjestelyjä.
Kunnansairaaloita alkoi syntyä vähitellen kunnanlääkäreiden vastaanottojen yhteyteen. Aluksi ne olivat muutaman sairaansijan ”sairastupia”.
Valtionapujärjestelmä tuli voimaan
1880-luvulla, kun kunnat saivat valtionapua kunnanlääkärien palkkaamiseen. Alussa järjestelmä oli harkinnanvarainen, mutta
vuoden 1885 valtiopäivillä se vakiinnutettiin. Valtio voi myöntää yksityisille kunnille
raha-apua kunnanlääkärin palkkaamiseksi
sekä sairastupien perustamiseksi (Mattila
2011).
Yhden tai useamman kunnan päättäessä yhdessä perustaa kunnanlääkärin toimen, senaatti käsitteli jokaisen avustus-
päätöksen erikseen ja lopullisen päätöksen
teki keisari (Nyström 2010). Kunnanlääkäreiden palkkaaminen oli täysin riippuvaista
paikallisista resursseista. Niin ollen syntyi
alueellista epätasapainoa lääkäripalveluiden saatavuudessa, mikä ei ole kokonaan
poistunut vielä tänäkään päivänä. Valtion
toimesta palkattiin 1900-luvun alussa Pohjois-Suomen harvaanasutuille seuduille
aluelääkäreitä.
1900-luvun alussa Suomi oli monenlaisen yhteiskunnallisen murroksen alaisena,
mikä aiheutti uusia haasteita ja vaikeuksia
terveydenhuollon järjestämisessä. Lääninsairaaloita oli seitsemän ja yleisiä sairaaloita 11. Kaupunginlääkärit oli nimitetty lähes jokaiseen kaupunkiin.
Vähitellen alkoi olla tarjolla enemmän
myös yksityisiä terveyspalveluita, joita ylläpitivät erilaiset yritykset ja yhteisöt. Suurten teollisuuslaitosten yhteyteen alettiin perustaa lääkärin vastaanottoja ja jopa pieniä
sairaaloita (Nyström 2010).
Vuonna 1901 kunnanlääkäreiden tehtävämäärittelyä täsmennettiin. Lääkintöhallitus laati kunnanlääkäreiden malliohjesäännön, mutta kaikkien kuntien halukkuus panostaa terveydenhuoltoon ei ollut
tarkoituksenmukaista.
Sen jälkeen ei terveydenhuollossa tapahtunut merkittävää edistystä ennen I maailmansotaa, sillä vaikka komiteamietinnöin ja
asiantuntijalausunnoin yritettiin lisätä maaseudun lääkintäolojen järjestelmällisyyttä,
merkittävät uudistukset sammuivat senaatin vastustukseen.
ANTTI JÄRVINEN
LÄHTEET:
Forsius Arno: Suomen terveydenhuollon
murros 1880-luvulla,
www.saunalahti.fi/arnoldus
Järvinen Antti: Hoitaja vai kuljettaja?
Suomalaisen sairaankuljetuksen ja ensihoidon historia. Suomen Ensihoidon
Tiedotus Oy 1998
Mattila Yrjö: Suuria käännekohtia vai
tasaista kehitystä? Tutkimus Suomen
terveydenhuollon suuntaviivoista.
Kelan tutkimusosasto 2011
Punaisen Ristin alku Suomessa
Vuonna 1877 alkoi Venäjän ja Turkin sota,
jossa oli, kuten jo aiemmin kävi ilmi, myös
joukkoja Suomesta. Samoihin aikoihin perustettiin Helsinkiin Venäjän Punaisen
Ristin alaosasto, oikealta nimeltään Yhdistys sairasten ja haavoitettujen sotilaiden
hoitoa varten. Uuden Helsinkiin perustetun
osaston puheenjohtajaksi tuli kenraalikuvernöörin puoliso Amalia Adlerberg.
Toukokuun 7. päivänä 1877 Venäjän
Valokuva: Helsingin Diakonissalaitoksen museo.
Mustaniemi Harri: Saappaat savessa.
Pohjois-Karjala projektin tutkimussäätiö 2005
Nyström Samu: Vapaus, terveys,
toveruus, lääkärit Suomessa 1910 –2010.
Suomen Lääkäriliitto 2010
Arthur Edvard af Forselles (kuvan keskellä sivuttain) suorittamassa leikkausdemonstraatiota Kirurgisessa
sairaalassa. Lääketieteen kandidaatti Ina Rosqvist on kuvassa toinen vasemmalta. Kuudes oikealta on
mahdollisesti Fredrik Saltzman.
Kuvausaika: 1890-luku, kuva Helsingin yliopistomuseo.
Rosén Gunnar: Sata sodan ja rauhan
vuotta, Suomen Punainen Risti 1877–1977.
SPR 1977/ 2002
Ambulanssi 3.2011
Jukka Uotila/Suomen Lääkäriliiton kuva-arkisto
10
Voiko nainen olla väkivaltainen?
Kyllä voi ja siitä on olemassa tilastotietoja
sekä lievempää että raskaampaa väkivaltaa
koskien. Syyt naisten väkivaltaiselle käytökselle ovat monesti samoja kuin miestenkin kuten esimerkiksi päihderiippuvuus,
heikko stressinsietokyky ja tottumus ratkoa ristiriitatilanteita väkivaltaisesti.
Naisten tekemien henkirikosten määrä
on kasvanut, minkä arvellaan johtuvan
naisten lisääntyneestä alkoholinkäytöstä.
Monet vaikutteet väkivaltaisuuden kehittymiselle ovat peräisin jo lapsuudesta; käytösongelmat ja psyykkinen häiriintyneisyys
ovat tänäkin päivänä näkyvissä monen lapsen kohdalla jo varhaisessa vaiheessa. Naisen syyllistyessä aikuisiässä henkirikokseen
on takana jo tavallisesti tuomioita muusta
rikollisuudesta.
Naisten tekemissä parisuhderikoksissa,
jotka pahimmillaan johtavat kumppanin
kuolemaan, voi olla kyse myös itsepuolustuksesta. Pitkään jatkunut alisteisuus ja
henkisen sekä fyysisen väkivallan kohteena
oleminen voi laukaista reaktion, joka äkkinäisyydessään voi johtaa seuraukseen, jollaista tekijä ei pohjimmiltaan ole halunnut.
Lievään parisuhdeväkivaltaan naiset
saattavat syyllistyä yhtä usein kuin miehet.
Osa näistä tapauksista ei tule koskaan esille, koska miesten itsetunto ei salli tilanteen
myöntämistä. Fyysisistä eroista johtuen
naisten harjoittama väkivalta voi parisuhteessa olla vaikutuksiltaan niin vähäinen,
ettei sitä pidetä ongelmana. Kohdistuipa
väkivaltainen käytös puolisoon tai lapsiin,
takana on yleensä muitakin ongelmia ja
pitempiaikaisia käytöshäiriöitä ja/tai päihteiden käyttöä.
Naisen toistuva väkivaltaisuus, joka
pahimmillaan kohdistuu omiin lapsiin, liittyy usein moniongelmaisuuteen, stressiin ja
itsetuhoisuuteen.
Hoitohenkilökunnan potilaisiin kohdistama väkivalta on harvinaista, mutta äärimmäisiä esimerkkejä on Suomessakin puitu
tuomioistuimissa jo vuosia. Kansainvälisissä tutkimuksissa terveydenhuollon henkilökunnan tekemissä toistuvissa henkirikoksissa miehillä on yliedustus. Näissä tutkimuksissa 86 % oli kuulunut hoitohenkilökuntaan ja heistä 49 % oli ollut naisia.
Kuitenkin koko terveydenhuollossa työskentelevästä hoitohenkilökunnasta huomattavasti suurempi osa on naisia. Se, että
Suomessa hoitoalalle pääsee siinä määrin
häiriintyneitä henkilöitä, että he pystyvät
työssään yhteen tai useampaan henkirikokseen, on hyvin harvinaista, mutta ei
mahdotonta.
S eulottuja tiedonjyviä
Tällä palstalla käsitellään terveyteen ja sairauteen liittyviä asioita yleisemmällä tasolla
kuten myös sairauksien syitä, seurauksia ja
hoitoa. Aiheet eivät välttämättä suoraan liity
ambulanssityöhön, mutta terveydenhuollon
ammattilaisina tämän lehden lukijat saattavat
kuitenkin olla niistä kiinnostuneita. Jos tarjottu
tieto ei aina sisällä varsinaista uutista, saattaa
sen mieleen muistuminen olla hyvänä lisänä
muun ammattitietouden joukossa. Terveyden-
huollossa sitä paitsi kaikki liittyy kaikkeen, vaikka heti ei siltä vaikuttaisikaan. Palstalla voidaan
kirjoittaa myös muista kuin edellä mainituista
aiheista, jos ne jotenkin liittyvät vakinaisen
lukijakunnan työhön.
Työuupumus yleinen
terveysongelma Suomessa
sainvälisesti vertailukelpoisia lukuja on
asiasta vaikea saada.
Työuupumus kuormittaa koko elimistöä ja sen tiedetään esimerkiksi lisäävän
riskiä sairastua diabetekseen. Sillä on yhteyksiä myös sydänsairauksien riskitekijöihin. On myös todettu, että uupumus lisää
infektioherkkyyttä. Edelleen samassa yhteydessä voi esiintyä unihäiriöitä, jotka
taas omalta osaltaan lisäävät väsyneisyyttä
ja stressaantuvuutta. Vakavassa työuupumuksessa esiintyy yleisesti myös mielialaja ahdistuneisuushäiriöitä.
Työuupumuksessa on kyse pitkittyneestä väsymyksestä, joka ei vähene levolla.
Vaikeutuneessa tilanteessa edes pidempi
loma ei tuo muutosta. Seurauksena on
usein turhautuneisuus, kyynisyys, työn ilon
katoaminen ja yleinen negatiivisuus. Taustalla voi olla psyykkinen ongelma, joka
työn kuormittavuuden lisäännyttyä on
vauhdittanut uupumusta ja päinvastoin.
Jos työuupumuksen syihin puututaan
ajoissa sekä organisaatio- että yksilötasolla, voidaan mahdollisesti ehkäistä kroonistuva työkyvyttömyys ja yksilön terveydentilan yleinen ja ennenaikainen rappeutuminen. Alkoholi ei työuupumusta paranna,
vaan pahentaa, ja sen käyttäminen lääkkeenä vaurioittaa varmimmin yksilön terveydentilan kokonaisuudessaan.
Aivohalvauksen hoitotulokset
ovat parantuneet, mutta edelleen
on parannettavaa
Kuka tahansa yrittäjä tai työntekijä on
tuntenut jossakin vaiheessa stressiä toimeentulonsa hankinnassa. Monet asiat voivat kuormittaa henkistä kestokykyä yhtä
aikaa ja silloin kärsii yleensä fyysinenkin
hyvinvointi. Työtä voi olla liikaa tai liian
vähän, tai sen laatu ei tyydytä. Moni voi
kokea ristiriitaa tekemänsä työmäärän ja
siitä saatavan tulon välillä. Epäonnistumisen vaara saattaa stressata, jos panoksena
menestymiseen ovat olleet suuret investoinnit, eikä vastaavasti pysty varmistautumaan kaluston riittävästä käyttöasteesta ja
yritystoiminnan jatkuvuudesta.
Lyhytaikainen ja ohimenevä työstressi
laukeaa, jos siihen johtaneet syyt saadaan
poistettua. Aina se ei mene kuitenkaan ohi,
jos kuormitus on liian pitkäkestoista eikä
ulospääsyä epätyydyttävästä tilanteesta ole
näkyvissä. Silloin puhutaan työuupumuksesta, joka vaatii aktiivista puuttumista oireita aiheuttaviin tekijöihin. Väsymyksestä
voi tulla pysyvämpää, jos työ- ja elämäntilannetta ei kartoiteta eikä haeta apua
ammattiauttajilta.
Terveydenhuollon työntekijöiden uupumuksesta on puhuttu paljon mm. työvoiman vähyyteen ja potilaiden raskashoitoisuuteen vedoten. Asiantuntijat kuitenkin
arvioivat, ettei työuupumus terveydenhuollossa työskentelevillä poikkea merkittävästi
esiintyvyydestä väestötasolla. Tosin kan-
Tuunainen Arja, Akila Ritva, Räisänen Kirsi:
Osaatko tunnistaa työuupumuksen ja hoitaa sitä?
Duodecim 2011; 127: 1139 – 46.
Aivohalvaus on kallis kansansairaus johon
sairastuu vuosittain yli 10 000 suomalaista
ja jonka on joskus sairastanut 1,5 prosenttia väestöstä. Aivohalvauskeskusten perustaminen on parantanut sairauden hoitotuloksia, mutta yli kolmasosa potilaista ei
edelleenkään pääse optimaalisen hoidon
piiriin. Myös lääkehoidossa on parantamisen varaa, osoittaa LL Atte Meretojan väitöstutkimus.
Neljäsosa aivohalvauspotilaista kuolee
vuoden sisällä sairastumisestaan. Kuolleisuus on kuitenkin viime vuosikymmenen
aikana pienentynyt. Keskimääräinen elinaika aivoinfarktin jälkeen on pidentynyt
kahdella vuodella ja on nyt vajaa kahdeksan vuotta. Myös odotettava elinaika aivoverenvuodon jälkeen on pidentynyt vuodella ja on nyt reilu neljä vuotta.
– Vaikka väestö vanhenee, uusien aivohalvausten määrä vähenee ja potilaat selviävät paremmin halvauksestaan, Meretoja
toteaa.
Aivohalvauksen ilmaantuvuus on vähentynyt riskitekijöiden – korkean verenpaineen, kolesterolin, tupakoinnin ja ylipainon – suhteen tapahtuneen suotuisen
kehitysten ansiosta. Aivohalvauksen sairastamisen jälkeen tarvitaan elämäntapamuutoksia ja riskitekijöiden lääkehoitoa;
lääkehoito toteutuu kuitenkin suositusten
mukaisesti vain puolella potilaista.
Meretojan tutkimuksessa osoitettiin
ensimmäistä kertaa maailmassa, että nykyaikaisessa tarkat kriteerit täyttävässä aivohalvauskeskuksessa hoidettujen potilaiden
kuolleisuus ja laitoshoitoon jäämisen riski
ovat pienempiä kuin jos potilaat hoidetaan
tavallisissa sairaaloissa.
– Kuitenkin yli kolmannes potilaista Suomessa hoidetaan edelleen aivohalvauskeskusten ulkopuolella, väittelijä huomauttaa.
Aivohalvaukset johtuvat aivoverisuonen tukoksesta (aivoinfarkti) tai repeämästä (aivoverenvuoto eli ICH ja lukinkalvonalainen vuoto eli SAV).
Aivohalvaukset ovat tärkeimpiä kuoleman ja pitkäaikaisen vammaisuuden aiheuttajia Suomessa. Elämänsä ensimmäisen
aivohalvauksen saa vuosittain yli 10 000
suomalaista ja yli 80 000 on joskus sairastanut aivohalvauksen. Aivohalvauspotilaiden terveydenhuollon kustannukset ovat
yli miljardi euroa vuosittain, eli seitsemän
prosenttia terveydenhuollon kokonaismenoista.
Helsingin yliopiston tiedote 15.8.11, lyhennetty.
Teksti: Päivi M. Lehtinen
Putkonen Hanna: Suomalaisten naisten väkivalta.
Duodecim 2011; 127: 1212–8
AJ
Vakavassa työuupumuksessa esiintyy yleisesti myös mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöitä.
Ambulanssi 3.2011
11
Jouko Sultsi on kuollut
Vanhemman polven hyvin muistama sairaankuljettaja Jouko Sultsi kuoli pitkän sairauden uuvuttamana Laakson sairaalassa
Helsingissä 12.6.2011. Hän oli syntynyt
12.2.1941 Helsingissä ja asui lähes koko
ikänsä Meilahdessa ja Pikku-Huopalahdessa näköetäisyydellä keskussairaalasta.
Sultsi aloitti sairaankuljettajan uransa
jo vuonna 1960 yksityisessä sairaankuljetusyrityksessä nimeltään Car-Hire Oy, jolla
oli autovuokraamo, venevuokraamo ja lääkärivälitys. Vuokra-autoja oli 130, lääkäriautoja oli seitsemän ja isoja moottoriveneitä
useampia sekä ambulansseja aluksi kaksi ja
myöhemmin kolme. Kaikki yrityksen työntekijät hoitivat yrityksen kaikkia tehtäviä
tarvittaessa. Toimipaikkoja oli Helsingissä,
Tampereella ja Oulussa. Sairaankuljetustoiminta lakkautettiin kannattamattomana
1965 ja Sultsi siirtyi Sairaankuljetus Antti
Etelän palvelukseen.
Vuonna 1970 Sultsi siirtyi Helsingin ja
Ympäristön Sairaankuljetus Oy:n palvelukseen ja 1975 hän osti osakkuuden kyseisestä yhtiöstä jatkaen yrittäjänä toimintaa siihen saakka, kunnes yritys myytiin Suomen
Punaiselle Ristille vuonna 1989. Tuolloin
yritys oli Suomen suurin kooltaan ja liikevaihdoltaan. Sillä oli kahdeksan ambulanssia ja kaksi inva-taksia. Yritys oli Suomen
Sairaankuljetus ry:n jäsen. Kaupan myötä
Sultsi siirtyi Esperin palvelukseen kahdeksi
vuodeksi.
Seuraavaksi Jouko Sultsi siirtyi Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin
kuljetuskeskuksen palvelukseen, jossa toimi
muutaman vuoden sairaankuljettajana, sen
jälkeen inva-auton kuljettajana ja lopuksi
viitisen vuotta yhtymän toimitusjohtajan
Lauri A. Laitisen henkilökohtaisena autonkuljettajana. Eläkkeelle hän siirtyi 1.8.2006.
Tärkein ja merkityksellisin Jouko Sultsin tehtävistä oli kuitenkin hänen osuutensa
sydänambulanssi kokeilussa vuonna 1971.
Suomen Sydäntautiliitto järjesti Paavo Nurmen Säätiön avustuksella puoli vuotta kestäneen sydänambulanssikokeilun Helsingissä 1.3. –30.8.1971. Kokeilun ensimmäisen
kolmen kuukauden vetäjä oli Holger Pitkänen ja hänen jälkeensä seuraavat kolme
kuukautta Jouko Sultsi. Sydänambulanssi
oli sijoitettu Meilahden sairaalaan. Kuljettajina, sairaanhoitajina ja puhelinpäivystäjinä toimivat vapaaehtoiset. Lääkäreinä toimivat Meilahden sairaalan päivystysalueen
anestesialääkärit, joista voi mainita esimerkiksi Markku Murtomaan.
Tuo kokeilu on ollut merkittävä. Se
johti sairaankuljetusalan heräämiseen ensihoitoon ja sen merkitykseen potilaille. Sydänambulanssista tuli kokeilun jälkeen Helsingin Lääkäriambulanssi ja sitä myöten
koko maan hoitotason sairaankuljetus alkoi. Jouko Sultsilla oli merkittävä rooli tuon
kokeilun läpiviemisessä.
PERTTI KIIRA
Kuvat: Pertti Kiiran arkisto
Suomen Sairaankuljetusliitto ry:n
valtakunnallinen ammattilehti
Päätoimittaja:
Mikael Söderlund
Nuijamiestentie 7, 00400 Helsinki
puh.
09 587 9390
faksi
09 587 9905
mikael.soderlund@sairaankuljetusliitto.fi
Toimitus ja ilmoitukset:
Nuijamiestentie 7 C, 00400 Helsinki
puh. 09 587 9390 | faksi 09 587 9905
toimisto@sairaankuljetusliitto.fi
Taitto: adhelena@adhelena.fi
Paino:
Pirkanmaan Lehtipaino oy | Tampere, 2011
Ilmoitushinnat:
etusivu
takasivu
1/1 sivu
1/2 sivu pysty/vaaka
1/4 sivu
1/8 sivu
1/16 sivu
Car-Hire Oy:n ambulansseja 1960 ja Jouko Sultsi sydänambulanssin edustalla 1971.
1 750 e
1 650 e
1 590 e
790 e
390 e
205 e
105 e
Osoitteet ja osoitteenmuutokset:
toimisto@sairaankuljetusliitto.fi
Ambulanssi ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Seuraava lehti 4.2011 ilmestyy viikolla 50.
Aikakauslehtien Liiton jäsen
KEVÄTKOKOUS 2012
SSK:n
www.sakuyrittajat.fi
YKSITYINEN SAIRAANKULJETUS TUTUKSI
kevätkokous
Naantalissa
21.–22.4.2012.
Ambulanssi 3.2011
12
Hälytysajokoulutusta
- ettei kävisi näin!
Uusi Standardi
a division of Medtronic
Kuva: Jaakko Kyyrönen
Järjestämme ajokoulutusta yhteistyössä SSK ry:n
kanssa ajoharjoitteluradoilla eri puolilla Suomea.
Sairaankuljettajien koulutuksesta vastaavat
kokeneet ajokouluttajat.
Koulutus sisältää hälytysajo-ohjeiston ja siihen liittyvän
lainsäädännön, ajoneuvon käsittelyharjoituksia radalla ja
ajoharjoittelua liukkaalla pinnalla.
®
LIFEPAK 15 monitori-defibrillaattori
Physio-Control on asettanut standardit monitori-defibrillaattoreille jo yli
50 vuotta. Nyt tuomme markkinoille täysin uuden standardin, LIFEPAK® 15
monitori-defibrillaattori. LIFEPAK® 15 on täynnä uusia kliinisiä ja käytännöllisiä innovaatioita, jotka on sisällytetty kovimpaan mahdolliseen käyttöön
tehtyyn LIFEPAK TOUGH™ defibrillaattoriin.
Lisätietoja LIFEPAK® 15 monitori-defibrillaattorista ja muista LIFEPAK®
-tuotteista saatte puhelimitse 020 7281 200 tai www- sivuiltamme
www.physio-control.fi
Koulutetut saavat kurssista virallisen todistuksen ja
yrittäjä oman todistuksen kilpailutusta varten.
Tutustu tarkemmin sivuillamme: www.dare.fi
Yhteydenotot:
D.A.R.E.-Product Oy:
Hannu Jore +358 500 591 952
SSK ry:
Mikael Söderlund +358 50 439 4773
Sairaankuljetusyrittäjä. Miksi tehdä asioita puolella teholla?
Yhteistyökumppanit:
Rakennetaan yrityksesi pankki- ja vakuutusasioista toimiva kokonaisuus. Saat vahinko-,
työeläke- ja henkivakuutukset pankkipalvelujen kanssa saman katon alta ja voit keskittyä
yrittämiseen. Me turvaamme taustan.
Kysy lisää 03 04 05 06, www.a-vakuutus.fi
Vahinkovakuutukset myöntää A-Vakuutus Oy ja Pohjola Vakuutus Oy,
Työeläkevakuutukset myöntää Ilmarinen, Henki- ja lisäeläkevakuutukset myöntää OP-Henkivakuutus Oy.