Työryhmä 4. Miten turvallisuusorganisaatioita voidaan tutkia – Mitä

Työryhmä 4. Miten turvallisuusorganisaatioita voidaan tutkia – Mitä
turvallisuusorganisaatioista voidaan tutkia?
Puheenjohtaja sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen (aki.huhtinen(at)mil.fi)
(http://hallinnontutkimus.fi/htpaivat)
To 26.11.2015 klo 15–17.30 (alustus 15 min, keskustelu 10 min)
1. Alisa Puustinen ja Tom Hanén: ”Jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin
lainattua…” – kompleksisuuden käsiteanalyysi.
2. Heli Koskinen: Viranomaisyhteistyö hallinnon ja politiikan rajapinnassa:
tapaus elintarviketurvallisuus.
3. Teija Norri-Sederholm: Tilanne päällä!
4. Laura Valli: Kuolema kuittaa univelan? – Vuorotyön, levon ja
resilienssin johtaminen turvallisuusorganisaatiossa.
5. Sirpa Virta ja Minna Branders: Legitiimi turvallisuus? Turvallisuuden ja
deliberaation kontingenssien ymmärtäminen.
6. Mikko Räikköläinen: Sotilaspalveluyritykset hallinnollisina toimijoina
turvallisuuspolitiikan toteutuksessa.
Pe 27.11.2015 klo 9.00–10.00 (alustus 15 min, keskustelu 5 min)
1. Tarja Wiikinkoski: Hallintovirkamiehet ja tutkijat
valmiusharjoituksessa kuntalaisen asialla – Case kansalaisraati
2. Mika Penttinen: Upseerikoulutuksen opiskelijavalinnat osana
osaamisen johtamista.
3. Matti Mikkola: Sopiva vai sopimaton poliisiksi.
Hallinnon Tutkimuksen Päivät 26.-27.11.2015, Tampere
Työryhmä 4: Miten turvallisuusorganisaatioita voidaan tutkia – Mitä turvallisuusorganisaatioista voidaan
tutkia?
Puustinen, Alisa* & Hanén, Tom**
”Jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua…” – kompleksisuuden käsiteanalyysi
Kompleksisuus on herättänyt suomalaisia hallinnon tutkijoita erityisesti 2000 –luvun alkupuolelta lähtien
keskustelemaan organisaatiokäsityksistään, teorioiden merkityksestä ja mahdollisuuksista sekä tieteen
tekemisen paradigmoista. Eniten julkisuutta viimeisen kahden vuoden aikana lienee saavuttanut Johtajana
kaaoksen reunalla – kuinka selviytyä pirullisista ongelmista –kirja, joka toi kompleksisuusajatteluna
tunnetun käsitteistön tutummaksi myös suurelle yleisölle (Vartiainen ym. 2013). Kompleksisuus silmin
nähden kiehtoo ja viettelee, niin tutkijaa kuin suurtakin yleisöä. Kompleksisuutta näyttää olevan kaikkialla,
mutta mitä tai mikä se oikeastaan on?
Näihin kysymyksiin vastaamme käsiteanalyysilla, jossa analyysin kohteena ovat kompleksisuus -käsitteen
ominaisuudet, käsitettä edeltävät tekijät sekä korvaavat ja lähikäsitteet. Käsiteanalyysimme aineisto
muodostuu kahden tutkijan toisistaan riippumatta tekemistä kirjallisuushauista, joiden tulokset on lisäksi
validoitu toistamalla haut sekä Scopus että Web of Science tietokannoista. Hakutulosten suuren määrän
vuoksi käytimme käsiteanalyysin otosta rajaavina tekijöinä artikkelien historiallista kattavuutta sekä
viittausmääriä. (Ks. esim. Lammintakanen ym. 2008 & Puusa 2008).
Käsiteanalyysimme mukaan kompleksisuus on tieteellisenä ilmiönä paljon vanhempi kuin usein
tunnistamme sen olevan. Sen lisäksi, että kompleksisuuden käsitettä käytetään laajasti eri tieteenaloilla ja
sitä on lähestytty useista eri tieteenfilosofisista lähtökohdista aina positivismista realismin kautta
konstruktivismiin, kompleksisuuden ilmiötä on pohdittu organisaatioteoriassa useiden muiden käsitteiden
kautta jo 1920 – luvulta asti. Samoin kompleksisuuden ilmiö on noussut turvallisuustutkimuksessa esille jo
1970-luvulla, mutta ilmiön holistinen luonne ja metodologinen selkeytymättömyys ovat hidastaneet
tutkimuksen etenemistä.
Kompleksisuuden käsite asettuu analyysissamme lopulta loogisesti johtamis- ja organisaatioteoreettiseen
kehitykseen. Väitämmekin Phelanin (1999) tavoin, että kompleksisuusteoria on monin osin vain vanhaa
viiniä uudessa pullossa. Se ei kuitenkaan vähennä sen arvoa, vaan uuden tutkimuksen kautta
kompleksisuuden ilmiön ymmärtäminen on siirtynyt viime vuosien aikana uudelle tasolle monella
tieteenalalla. Päättelemme, että uuden pullon tulisi huomioida kuitenkin paremmin vanhan viinin kokemus
erityisesti empiirisessä tutkimuksessa.
Lähteet:
Lammintakanen, Johanna & Kivinen, Tuula & Kylmä, Jari & Kinnunen Juha 2008. Käsiteanalyyttisen
tutkimuksen soveltaminen terveyshallintotieteessä – esimerkkinä Rodgersin käsiteanalyysimenetelmä.
Hallinnon Tutkimus 26(4), 1-11.
Phelan, Steven E. (1999): A note on the correspondence between complexity and systems theory. Systemic
Practice and Action Research, 12(3), 237-246.
Puusa, Anu 2008. Käsiteanalyysi tutkimusmenetelmänä. Premissi 4/2008, 36-42.
Vartiainen, Pirkko & Ollila, Seija & Raisio, Harri & Lindell, Juha 2013. Johtajana kaaoksen reunalla. Kuinka
selviytyä pirullisista ongelmista? Gaudeamus, Tallinna.
* Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto, alisa.puustinen(at)uef.fi
** Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos, Maanpuolustuskorkeakoulu, tom.hanen(at)raja.fi
Heli Koskinen
Viranomaisyhteistyö hallinnon ja politiikan rajapinnassa: tapaus elintarviketurvallisuus
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira varmistaa elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua sekä kasvien
ja eläinten terveyttä. Eviran palveluksessa olevat virkamiehet joutuvat virkatehtävissään
määrittämään oman asemansa sekä suhteessa poliitikkoihin ja politiikkaan että toimintansa
kohteisiin, kansalaisiin. Virkamies voi seurata toiminnassaan lain, poliittisen hallituksen,
ammattieettisen periaatteiden tai suoraan kansalaisten tai eturyhmien näkökantoja. Virkamies on
aina suhteessa politiikkaan ja sidosryhmien intresseihin. Tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää
elintarviketurvallisuustapausta esimerkkinä käyttäen Eviran virkamiesten toimintaa. Tavoitteena on
selvittää, missä suhteissa laki, politiikka, ammattieettiset periaatteet ja suora intressiryhmien
huomioon ottaminen ohjaavat virkamiesten toimintaa. Aineistona käytetään
elintarviketurvallisuustapauksen selvitystyössä syntynyttä sähköpostikirjeenvaihtoa tavalla, jossa
elintarviketurvallisuustapaus sen enempää kuin sen selvittelyyn osallistuneet virkamiehetkään eivät
tule tunnistetuksi. Tuloksena saadaan viranomaisyhteistyön malleja, jotka kuvaavat hallinnon ja
politiikan rajapintoja elintarviketurvallisuusorganisaatiossa.
Teija Norri-Sederholm
Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos
Itä-Suomen Yliopisto
TILANNE PÄÄLLÄ!
Oikea tieto on merkityksellistä tilannetietoisuuden muodostumiselle. Tilannetietoisuudella
tarkoitetaan sen tietämistä ja ennakoimista mitä ympärillä on tapahtumassa, jotta voi päätellä miten
pitäisi toimia. Tämä on keskeistä hätäkeskuspäivystäjän ja ensihoitopalvelun kenttäjohtajan työssä.
He toimivat myös yhteistyössä eri viranomaisten kanssa, jolloin korostuu tietovirtojen toimivuus.
Tilannetietoisuus saavutetaan ja ylläpidetään kommunikaation ja tiedon jakamisen avulla.
”Tilanne päällä! Tiedon tarpeesta jaettuun tietoon - Hätäkeskuspäivystäjän ja ensihoidon
kenttäjohtajan tilannetietoisuus” on sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan alaan kuuluva
talvella 2015 valmistunut väitöstutkimus. Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli kuvata
hätäkeskuspäivystäjän ja ensihoidon kenttäjohtajan tilannetietoisuuden muodostumista.
Tutkimuksessa selvitettiin myös Tiedonvaihdon mallinnuksen soveltuvuutta ensihoitopalvelun
kontekstiin.
Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat tieto ja tilannetietoisuus. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys
perustuu Choon tiedonhallinnan prosessimallin ja Kuusiston tiedonvaihdon mallinnuksen keskeisiin
käsitteisiin ja niiden välisiin suhteisiin. Choon Tiedonhallinnan prosessimalli tuo esille tutkimuksen
kannalta keskeisiä asioita: tietoa pitäisi saada oikea määrä, liian vähän tietoa voi johtaa
virhepäätelmiin. Toisaalta, liian suuresta määrästä tietoa on vaikea erottaa olennainen, omaan
tehtävään kuuluva tärkeä tieto. Tiedonvaihdon mallinnus on luotu Puolustusvoimien tarpeisiin
johtamisjärjestelmän kehittämiseksi. Se on systeeminen malli tiedosta ja monitahoisista
tiedonvaihtotilanteista, joka huomioi myös tilanneymmärryksen, tilannetietoisuuden ja tilannekuvan
kehittymiseen liittyvän tietojen luokittelun.
Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2012 eri puolilla Suomea. Tutkimukseen osallistui 10
hätäkeskuspäivystäjää ja 10 ensihoidon kenttäjohtajaa. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla
haastattelulla, jossa teemoina oli kolme etenevää tosielämän skenaariota edustaen erityyppisiä
ensihoidon tehtäviä sekä ensihoidon kenttäjohtajan että hätäkeskustyön näkökulmasta, ja
kyselylomakkeella. Tutkimusaineisto analysoitiin sekä deduktiivisella että induktiivisella
sisällönanalyysillä Tiedonvaihdon mallinnusta ja Tiedonhallinnan prosessimallia käyttäen.
Tutkimustulosten mukaan hätäkeskuspäivystäjä ja ensihoidon kenttäjohtaja käyttävät monipuolisesti
erilaista tietoa tilannetietoisuuden muodostamisessa. Keskeisimmät tietokategoriat olivat keinot,
tapahtumat, toimintatavat sekä päätökset. Toimijoille muodostettiin myös tietoprofiilit.
Tutkimuksessa kartoitettiin ensihoidon kenttäjohtajan näkökulmasta tiedon kulkua eri viranomaisille
ja kuvattiin keskeisimmät tietotarpeet, toimijat ja tiedon kulussa käytettävät välineet. Keskeisimmät
tietokategoriat olivat tapahtuman tiedot, tehtävän status, alueen status, työturvallisuus ja taktiikka.
Tiedonvaihdon mallinnus soveltui käytettäväksi ensihoidon kontekstissa.
Hätäkeskuspäivystäjän ja ensihoidon kenttäjohtajan hyvä tilannetietoisuus operatiivisessa
toiminnassa on keskeistä. Tilannetietoisuuden muodostumisen kannalta olennainen tietovirtojen
toimivuus korostuu erityisesti moniviranomaisyhteistyössä.
Tutkimusjulkaisut
Norri-Sederholm T.: Tilanne päällä! Tiedon tarpeesta jaettuun tietoon – Hätäkeskuspäivystäjän ja
ensihoidon kenttäjohtajan tilannetietoisuus. Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen
laitos. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinto. Dissertations in Social Sciences and Business
Studies No 96. ISBN (nid): 978-952-61-1693-8
Norri-Sederholm T., Kuusisto R., Kurola J., Saranto K., Paakkonen H.: A paramedic field supervisor’s
situational awareness in prehospital emergency care. Prehosp Disaster Med. 2014; 29(2): 151-159.
Norri-Sederholm T., Seppälä J., Kurola J., Saranto K., Paakkonen H.: Information Categories Used to
Create Situational Awareness in Emergency Medical Dispatch: A Scenario-based Study. K. Saranto et
al. (Eds.) WIS 2014, CCIS 450, pp. 144-158, 2014. Springer.
Norri-Sederholm T., Paakkonen H., Kurola J., Saranto K.: Situational awareness and information flow
in prehospital emergency medical care from perspective of paramedic field supervisors: a scenariobased study. Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine.2015, 23:4
Norri-Sederholm T., Seppälä J., Saranto K., Paakkonen H.: Situational awareness and information
flow in Emergency Medical Dispatch. (submitted to International Journal of Networking and Virtual
Organisations)
Tutkimusabstrakti hallinnon tutkimuksen päiville 2015, TaY
Työryhmä 4;
Turvallisuusorganisaation
osaamisen
johtaminen/Sotilasjohtajan
identiteetti
Laura Valli
Tohtoriopiskelija
JKK, Tampereen yliopisto, hallintotiede
valli.laura.i@student.uta.fi
Kuolema kuittaa univelan? – Vuorotyön, levon ja resilienssin
johtaminen turvallisuusorganisaatiossa
Lepo, uni ja työssä jaksaminen ovat nousseet yhteiskunnallisen
työhyvinvoinnista käytävän keskustelun keskiöön lähes jokaisella alalla.
Hyvinvointiyhteiskunnan omat julkiset organisaatiot eivät ole välttyneet
tehokkuusvaatimusten paineilta; Puolustusvoimien osalta työssä
jaksamiseen on alettu kiinnittää huomiota erityisesti rakenteellisen
organisaatiomuutoksen myötä.
Turvallisuusorganisaatioiden kompleksinen toimintaympäristö vaatii
taustalleen myös ajanmukaista tieteellistä tutkimusta. Monitieteellisyys
ja erilaiset tutkimusmetodien hybridit haastavat olemassa olevaa
paradigmaa. Tämä aiheuttaa vastarintaa, mutta myös ansaittua
tieteellistä keskustelua siitä, miten turvallisuusorganisaatioita ja
erityisesti niissä työskenteleviä toimijoita ja toimia ymmärrämme sekä
mallinnamme. Gadameria lainaten ymmärrys on sitä, että ymmärrämme
myös toisin.
Resilienssi ja ajan käsityksen hahmottaminen ovat nousseet
turvallisuusorganisaatioiden
tutkimuksen
keskiöön
erityisesti
kansainvälisessä
tieteellisessä
keskustelussa.
Resilienssi
yksilön
haastavaan ja stressaavaan toimintaan mukautumisen ja kimmoisuuden
mallina haastaa erityisesti kansallisessa viitekehyksessä hyväksytyn
ymmärryksemme turvallisuusorganisaatiossa toimivan henkilön työssä
jaksamisen perustasta: fyysisestä, fysiologisin mittarein todennetusta
toimintakyvystä ja kenttäkelpoisuudesta.
Toimintakyky näyttäytyy kansainvälisessä turvallisuusorganisaatioita
koskevassa tieteellisessä keskustelussa kuitenkin fysiologisten ja
1 psyykkisten ominaisuuksien kokonaisuutena. Tämän lisäksi kulttuurin
tutkimuksen esiin tuomat huomiot toimintakykyä ylläpitävistä voimista
haastavat
pohtimaan,
tuleeko
toimintakykyä
tarkastella
yksilökeskeisyydestä poiketen myös ryhmä- ja organisaatiotasolla
olemassa olevana ilmiönä.
Laadullisen ja monitieteellisen väitöstutkimukseni päätehtävänä on
pyrkiä ymmärtämään, mitä jaksaminen yhdenlaisessa suljetussa
sosiaalisessa yhteisössä ja -työympäristössä (kriisinhallintaorganisaatio)
todella on. Tämän ymmärryksen kautta pyrin kuvailemaan, miten
vuorotyötä tekevän työntekijän toimintakykyä voisi olla mahdollista
johtaa
resilienssi-lähtöisesti
sekä
työturvallisuuslainsäädäntöä
huomioiden.
Resilienssi toimintakyvyn fyysistä ja henkistä kokonaisuutta yhdistävänä
ilmiönä esitetään väitöstutkimuksessa uutena tapana tarkastella
toimintakyvyn teemaa sotilasorganisaation näkökulmasta. Vuorotyön
johtamiseen
tarvitaan
ammattikasvatuksellista
panosta,
jotta
tehokkuudesta voidaan pitää kiinni yksilön toimintakykyä vaarantamatta.
Monitieteellinen, laadullinen tutkimusote perustuu hermeneuttiseen
ymmärtämiseen sekä säännönmukaisuuksien etsintään yhdistäen
tapaustutkimusta ja etnografiaa. Tutkimuksen aineisto on kerätty
Suomen kansainvälisen kriisinhallintajoukon Libanonissa Suomen
kolmannen osallistumiskauden kahdelta ensimmäiseltä rotaatiolta
vuosina 2012–2013.
Tutkimusaineisto on kerätty laadullisilla, avoimilla kyselylomakkeilla
tutkittavien rotaatioiden operatiiviselta henkilökunnalta. Tarkastelun
tasoina on säilytetty poikkeuksellisesti niin yksilö-, ryhmä- kuin
organisaation näkökulma. Tätä perustelen tutkimuksen tavoitteella
löytää ilmiökentän aineistosta esiin tulevia teemoja ilman, että tutkija on
jo etukäteen ryhmitellyt ja luokitellut aineistoa organisaation
henkilöstöryhmiä vastaaviksi (yksilö-, ryhmä- ja joukkuetasot sekä
jääkärit, ryhmänjohtajat ja joukkueenjohtajat).
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että toimintakyky on henkisten ja
fyysisten
osatekijöiden
kokonaisuus,
joka
tulisi
myös
tutkimusorganisaation osalta arvottaa näiden kahden eri osatekijän
muodostamaksi yhteissummaksi. Kokonaisvaltainen toimintakyky voi
vaihdella ja heilahdella osiensa painotusten mukaisesti.
Resilienssi on tutkimusaineiston analyysin valossa käyttökelpoinen tapa
kuvata toimintakyvyn fyysistä ja henkistä kokonaisuutta. Hyvän
2 resilienssin omaavia yksilöitä on olemassa tutkimuskohteessa.
Huomionarvoisempi on kuitenkin se analyysin myötä esiin noussut
joukko, joka uupuu, väsyy ja kärsii motivaatio-ongelmista. Vuorotyön
johtamisen erityinen vaativuus piilee juuri siinä, miten tätä
toimintakyvyn heikentymisestä kärsivää joukkoa tulisi johtaa.
Levolle ja unelle annetut merkitykset antavat aihetta kyseenalaistaa
pelkkään määrälliseen levon johtamiseen painottuvaa johtamiskulttuuria.
Vuorotyön johtaminen näyttäytyy haastavampana prosessina, kuin mitä
tutkimuskirjallisuus ja –teoriat antavat ymmärtää. Tutkimustulokset
kannustavat tarkastelemaan uudelleen pelkästään fyysisiin osatekijöihin
perustuvaa toimintakyvyn käsitystämme.
Perinteinen
talvisodan
hengessä
toteutettu
suomalainen
sotilasjohtamisen malli on yhä olemassa etenkin johdettavien
tehokkaalle johtamiselle antamissa mielikuvissa ja merkityksissä.
Esimerkillisyys
ja
edestä
johtaminen
nähdään
käsitellyn
sotilasjohtamisen osalta merkittäviksi hyveiksi, mutta niitä ei koeta
esiintyvän merkittävissä määrin todellisessa arkipäivän vuorotyön
johtamisessa. Johtajien haasteiksi koetaan yksilöllisen kohtaamisen sekä
tasapuolisuuden johtajuustaidot. Luottamus vaatii aineiston valossa
molempiin suuntiin tapahtuvaa vuorovaikutusta.
Väitöstutkimus
pyrkii
omalta
osaltaan
nostamaan
turvallisuusorganisaatioita koskevan tieteellisen keskustelun aihepiiriin
monitieteellisten lähestymistapojen tarpeellisuuden toimintakyvyn ja
työssä jaksamisen tutkimuksessa. Lisäksi tutkimuksen tuloksilla pyritään
nostamaan
esille
vuorotyön
johtamisen
haasteet
vahvan
organisaatiokulttuurin omaavassa organisaatiossa.
Erityisesti sotatieteiden kandidaateille ehdotetaan tutkimuksen osalta
toteutettavaksi erityinen vuorotyön johtamisen opintokokonaisuus.
Ammatillisen koulutuksen, -kasvamisen ja esimerkin tukitarve on
olemassa myös johtamiseen erikoistuneessa turvallisuusorganisaatiossa
ja organisaation tarjoamassa upseerien peruskoulutuksessa.
3 Mikko Räkköläinen
mikkorakkolainen@gmail.com
040 769 80 64
Abstrakti
9.10.2015
Sotilaspalveluyritykset hallinnollisina toimijoina turvallisuuspolitiikan toteutuksessa
Kaupallisten toimijoiden merkitys osana sotilas- ja kriisinhallintaoperaatioita on kasvanut erityisesti
viimeisten 20 vuoden aikana. Kaupalliset sotilaspalveluyritykset, jotka myyvät asevoimien toimintaan
liittyviä palveluita, ovat tulleet pysyväksi osaksi kriisinhallintaa. Sotilaspalveluyrityksiä on tähän asti tutkittu
lähinnä talouden, kansallisen ja kansainvälisen lain sekä väkivallan ja turvallisuuden demokraattisen
kontrollin näkökulmasta. Niiden toiminnan tapoja ja tavoitteita asiakkaidensa operatiivisen päätöksenteon
tukena ja osana on kuitenkin tarkasteltu tutkimuskirjallisuudessa harvoin ja yksittäistapausten pohjalta.
Tässä artikkelissa pyrin systematisoimaan aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa esitettyjä päätelmiä
sotilaspalveluyritysten hallinnollisesta vallankäytöstä. Työn teoreettisen pohjan muodostaa Henry
Mintzbergin esittämä jaottelu organisaation sisäisen ja välisen vallan tyypeistä ja valtapeleistä. Alunperin
Mintzberg tarkasteli pääasiassa kaupallisia organisaatioita. Hänen teoriaansa on kuitenkin
menestyksekkäästi sovellettu Suomessa Puolustusvoimain hallinnon tutkimukseen ja soveltuvin osin se on
myös hedelmällinen lähestymistapa tämän artikkelin tutkimuskohteeseen.
Kaupalliset sotilaspalveluyritykset toimivat pääosin kriisialueilla ja niiden organisatorinen ympäristö
koostuu ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa toteuttavista valtion laitoksista. Myös moniin niiden tuottamiin
palveluihin liittyy erityispiirteitä, kuten väkivallan käyttöä ja toimintaan liittyvien tietojen salausta. On siis
aihetta olettaa, että alan yritykset poikeavat myös hallinnollisina toimijoina muista yrityksistä, joille valtion
toimintoja on ulkoistettu. Paljastamalla näitä erikoispiirteitä artikkeli luo osaltaan teoreettista pohjaa
kaupallisten sotilaspalveluyritysten syvällisemmälle tarkastelulle hallinnollispoliittisina toimijoina. Se auttaa
lisäksi hahmottamaan yritysten vaikutusta ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen laajemmin.
Tulosten pohjalta on myös mahdollista arvioida aiemmassa tutkimuksessa esitettyjen päätelmien
paikkansapitävyyttä.
Hallintovirkamiehet ja tutkijat valmiusharjoituksessa kuntalaisen asialla – Case
kansalaisraati
Hallintovirkamiesten ja tutkijoiden yhteinen toive lienee, että hallinto hyödyntäisi
tutkimustuloksia niin kehityshankkeissa, päätöksenteossa kuin lainsäädännön
kehittämisessä. Yhteisiä etuja löytyy runsaasti myös siitä, että tutkimusta tehtäisiin
läheisesti hallintotoimiin kytkettynä, hallinnon piirissä. Millainen pitäisi vuorovaikutuksen
hallinnon ja tutkimustoiminnan välillä olla, jotta siitä koituisi paras mahdollinen hyöty
loppukäyttäjälle, asiakkaalle? Olennaista olisi kyetä ratkaisemaan kuinka tieteellinen
tutkimustoiminta vakiinnuttaisi asemansa hallinnon työkaluna?
Tutkimuksen ja hallinnon välisen kiinteän yhteyden yksi merkki on se, että eräillä aloilla
erikoistumisesta ja tieteellisestä pätevöitymisestä palkitaan. Toisilla aloilla tieteelliset
ansiot tai keskinäisen yhteistoiminnan edistäminen ei puolestaan ole läheskään samalla
tavalla arvostettua. Palkitsemisen sijaan esim. valtionhallinnossa jatkotutkinnon
suorittaneet tai tieteentekijöiden kanssa kiinteää yhteistyötä tekevät ammattilaiset saavat
nauttia useimmiten yksinomaan onnistumisen elämyksistä ja oman ammattinsa vahvasta
hallinnantunteesta. Kummassakin tapauksessa tieteenteon ja hallinnon välistä suhdetta
saatetaan arvostaa yhtälailla, kyse voi olla vain erilaisista traditioista ja historiasta.
Toimivan vuorovaikutuksen syntymiseen tarvitaan paitsi osaamista ja ymmärtämistä niin
myös tahtoa. Tutkimuksen merkitys on tunnustettava myös muilla kuin perinteisesti
tutkimusorientoituneilla hallinnonaloilla. Hyvän hallinnon oikeusperiaatteiden toteuttamisen
lisäksi hyvään hallintoon kuuluvat mm. palveluperiaate, neuvontavelvollisuus ja
velvollisuus käyttää hyvää kieltä. Periaatteita voidaan noudattaa täydellisesti ilman
vähäisintäkään liittymäpintaa tutkimukseen. Ne turvaavat kansalaisten tasapuolisen,
puolueettoman ja oikeasuhtaisen palvelun. Hyvän hallinnon periaatteista oikeastaan
puuttuu maininta siitä, että on palveltava mahdollisuuksien mukaan uusimman
tutkimustiedon mukaisesti. Nykyään hallinnon ja tutkimuksen välisen vuoropuhelun ja
keskinäisen hyödynnettävyyden rakentaminen riippuu liikaa yksittäisten ihmisten toimista
ja intresseistä eikä säännöllistä ja molemminpuolista tarvetta palvelevaa menettelytapaa
ainakaan valtion aluehallinnossa ole havaittavissa.
Tässä esityksessä tarkastellaan ensiksi hallinnon ja tutkimuksen vuorovaikutusta
lähestymällä sitä molempien toimijoiden omista tarpeista ja rajoitteista lähtien. Sen jälkeen
vuorovaikutukseen liittyviä tekijöitä arvioidaan tarkastelemalla vuonna 2014 toteutettua
kansalaisraatia, joka oli aluehallintoviraston ja Vaasan yliopiston tarpeisiin vastaava,
nopeasti käynnistetty Case-tutkimus aluehallintoviraston järjestämien valmiusharjoitusten
ja puolustusvoimien toteuttamien sotaharjoitusten merkityksestä kansalaisille. Hallinnon ja
tutkimuksen vuorovaikutusta edistävät ja hidastavat tekijät nousevat esille käytännön
tutkimustapahtumasta ja ovat siksi esimerkinomaisia.
ST-opiskelija, FL Tarja Wiikinkoski
1
MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU
ABSTRAKTI
Jatkotutkinto-osasto
Kapteeni, SM Mika Penttinen
_________ Tohtoriopiskelija ______________________ __________________________
UPSEERIKOULUTUKSEN
JOHTAMISTA
OPISKELIJAVALINNAT
OSANA
___
OSAAMISEN
Alati muuttuvassa toimintaympäristössä osaamisen johtamisesta on tullut
organisaatioille yksi keskeisimmistä menestyksen mahdollistajista. Osaaminen ja sen johtaminen
eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä ilmiöitä, vaan niistä on löydettävissä lukuisia erilaisia
määritelmiä ja tulkintoja. Koska osaamista voidaan tarkastella joko yksilöllisenä tai kollektiivisena
ilmiönä, niin varsin usein juuri näiden eri tasojen yhdistäminen on osoittautunut haasteelliseksi.
Tämän tutkimuksen merkittävyys liittyy Puolustusvoimien tutkimusagendan
mukaiseen "ihminen osana järjestelmää ja joukkoa” -teemaan. Tuon monialaisen
tutkimuskokonaisuuden ytimessä on muun muassa ihmisen toimintakyky koko laajuudessaan
oppiminen mukaan lukien. Puolustusvoimat on organisaatio, joka vastaa itse sotilashenkilöstönsä
kouluttamisesta sekä rauhan ajan tehtäviin että sodan ajan joukkoihin. Upseerikoulutuksessa
pyritäänkin yhdistämään organisaatiolähtöiset osaamisvaatimukset ja yksilöiden osaamiset
Puolustusvoimien
tarpeiden
mukaisesti.
Koulutusjärjestelmän
merkittävimpinä
opiskelijavalintaprosesseina voidaan pitää kadettikurssin sekä yleisesikuntaupseerikurssin
opiskelijavalintoja. Näissä prosesseissa tehdään päätöksiä, joiden seuraukset ulottuvat usean
vuosikymmenen päähän opinnoista valmistuneiden upseerisukupolvien voimin. Näin ne ovat
kiistatta myös tärkeä osa osaamisen johtamista niin organisaation kuin yksilön näkökulmasta.
Sotatieteellisten tutkintojen opiskelijavalintojen laadukkuutta ja toimivuutta
käsittelevä tutkimuskenttä on kuitenkin varsin rajallinen ja heterogeeninen. Yksiselitteisen kuvan
sijaan se tarjoaa vaihtelevia katsontakantoja, joista jokaisella on niin kannattajansa kuin
vastustajansa. Tosin, poikkeuksetta ja lopputuloksista huolimatta aihetta käsitelleet tutkimukset ovat
kaikki silti tunnistaneet tarpeen selvittää pidemmällä aikavälillä opiskelijavalinnoissa, opinnoissa ja
työelämässä menestymistä, jotta kyettäisiin luotettavasti arvioimaan upseerikoulutuksen
opiskelijavalintajärjestelmän laadukkuutta.
Toistaiskesi on mahdotonta esittää aidosti kokonaisvaltaista ja koko
koulutusjärjestelmän läpileikkaavaa, tutkimukseen perustuvaa, näkemystä aiheesta. Kirjoittajan
valmisteilla olevassa väitöstutkimuksessa, johon tämä artikkeli perustuu, havaittuun haasteeseen
pyritään vastaamaan lähestymällä upseerikoulutuksen opiskelijavalintoja laaja-alaisesti osaamisen
johtamisen
kautta.
Yhdistämällä
Puolustusvoimissa
käytettävä
syväjohtaminen
ja
sotilaspedagogiikan mukainen toimintakyvyn käsite mallinnetaan osaamisen ominaisuudellisen että
toiminnallisen
ulottuvuuden
käsittävä
kokonaisuus.
Sen
avulla
upseerikoulutusta
opiskelijavalintoineen kyetään tarkastelemaan järjestelmänä, jossa tulee huomioiduksi niin yksilökuin organisaatiotasokin. Tällä tavoin monitahoista ilmiötä jäsentämällä nousi esiin tarve jatkaa
organisaatiolähtöisen järjestelmän entistä syvällisempää tutkimista itsensä johtamisen kautta.
Kiteyttäen voidaan todeta, että yksilöt menestyvät organisaatiossa ja organisaatio menestyy
yksilöiden ja yhteisöjen osaamisella.
Avainsanat: osaaminen, johtamien, upseerikoulutus ja opiskelijavalinnat
Tekijän yhteystiedot:
Mika Penttinen, Hevostallintie 6 A7, 00860 Helsinki
mika.penttinen@mil.fi
+358505395370
ABSTRAKTI ” SOPIVA VAI SOPIMATON POLIISIKSI ”
Matti Mikkola
Tutkimukseni nimi kuvaa mielestäni varsin osuvasti tutkimuksen aihetta, joka niveltyy mielestäni
hyvin työryhmänne aihealueeseen: ” Miten turvallisuusorganisaatiota voidaan tutkia – Mitä
turvallisuusorganisaatioista voidaan tutkia?
Tutkimus toteutettiin monitieteellisenä väitöstutkimuksena, jossa tutkimusaineisto jakautuu sekä
kasvatus- että turvallisuushallintotieteen alaan. Väitöstutkimukseni tarkoituksena on edesauttaa
tiedonmuodostusta erityisesti siitä, miten poliisin kenttähenkilöstö on valittu ammattiinsa
poliisikoulutukseen hakeutumisen yhteydessä. Tutkimuksen teoreettis-filosofisena tavoitteena on
uuden tiedon ja ymmärryksen lisääminen tutkittavista ilmiöistä, jotka liittyvät poliisikoulutukseen
valintakriteereihin, esikarsinnassa valikoitumiseen ja sisäasiainministeriön rekrytointiohjaukseen.
Tutkimuksen aihetta lähestytään keskeisten valintaelementtien kautta, jolloin tarkastelun kohteina
ovat poliisikoulutuksen rekrytointipotentiaaliin, rekrytointiin, valinnan mekanismeihin ja pätevyys- ja
kvalifikaatioihin liittyvä rekrytointiohjaus ja siihen liittyvät muutokset vuodesta 1969 alkaen. Kyse on
suunnittelututkimuksen yhteydessä vaadittavasta deskriptiivisestä tietämyksestä, eli ”mitä”tietämyksestä luonnonilmiöistä sekä laeista ja säännönmukaisuuksista näissä ilmiöissä. (Gregor ja
Hevner 2013 p. A2) P. Järvinen kutsuu kuitenkin tietämystä ihmisten rakentamien artefaktien
”miten”-tietämykseksi:” Näin systeemi rakennettiin.” (P.Järvinen, artikkeli 2015, 3)
Tutkimuksen ”punaisena lankana” on poliisikoulutukseen hakijan poliisiksi soveltuvuuden ja
sopivuuden määrittelyn merkityksen tutkiminen sisäisen turvallisuuden ennalta estävän
turvallisuustyön näkökulmalta. Tarkastelun kohteina ja erityisinä painopistealueina ja
avainkategorioina ovat ennalta tehdyn rajauksen johdosta sisäasiainministeriön harjoittama
rekrytointiohjaus, poliisikoulutuksen valintaprosessin esikarsinta ja sen toimijat sekä niihin liittyneet
muutokset.
Poliisin luotettavuus on niin tärkeä ominaisuus, että sen tärkeys on sisäisen turvallisuuden kannalta
kiistaton. Samaa mieltä on myös Puolustusministeriön entinen kansliapäällikkö Kari Rimpi, joka
määritteli poliisiorganisaation sisäisen turvallisuuden toiminta- ja vastuualueen yhdeksi seitsemästä
Suomen YETT-strategiassa elintärkeitä toimintoja tuottavaksi organisaatioksi yhdessä muiden
turvallisuustahojen kanssa (Turvallisuuslehti 6/2009). Rimpin arvion mukaan jos jokin näistä
elintärkeistä toiminnoista romahtaisi tai haavoittuisi vakavasti, yhteiskuntamme turvallisuutta tuskin
enää voitaisiin taata. Asia on nähdäkseni niin tärkeä, että jos siinä epäonnistutaan ja nämä kaikkien
turvallisuusviranomaisten yhteistyönä toteutettavat turvallisuuden peruspalvelut jostain syystä
järkkyisivät, ei muilla peruspalveluilla olisi enää mitään merkitystä.
Poliisin luotettavuutta ja soveltuvuutta ammattiinsa on tähän asti pidetty lähes muuttumattomana
totuutena ja poliisia eräänlaisena ”mallikansalaisena”. Poliisi on kansalaisten mielestä edelleen
selvästi tärkein turvallisuustaho rikostorjunnassa ja lähiyhteisön turvallisuuden parantamisessa.
Toisin sanoen poliisi on virkatehtäviensä kautta sekä kansallisen sisäisen turvallisuuden että
kansalaisten itsensä kokeman turvallisuuden kannalta aivan oleellinen toimija, jonka julkinen
luotettavuus on aina ollut sen toimintaoikeutuksen ja legitimiteetin perusta. Se on Käyhkön (2002)
mukaan todettavissa erilaisilla kansalaiskyselyillä. (Käyhkö 2002, 12). Samassa yhteydessä on
saatu melko luotettava kuva myös poliisitoiminnan nykytilasta.