VAPAAVAHTI • FRIVAKT 4/2014

Transcription

VAPAAVAHTI • FRIVAKT 4/2014
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
4/2014
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
M/S KUMPULA BESÖKTE
TAHKOLUOTO
SSB FICK NY
VERKSTÄLLANDE
DIREKTÖR
VUODEN MERIMIES­
URHEILIJA
FINNPOLARIS
-MUISTELUA
4 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
1
VAPAAVAHTI 4/14
FRIVAKT 4/14
Pääkirjoitus................................................................. 3
M/s Kumpula Tahkoluodossa...................................... 4
Poosu maalaa laivaa ja tauluja.................................... 10
Merimiesilta Vuosaaressa........................................... 12
Merimiehiä basaarissa................................................ 16
Merenkulkijan arjen luksusta..................................... 18
Port de Sóllerin merimuseo....................................... 22
Merimieseläkekassan seminaari.................................. 24
Turun Navigate -messut............................................ 28
Sakari Lehmuskallio eläkkeelle.................................. 32
Toimitusjohtaja Sampsa Sihvola................................ 36
Sylvänne pakina........................................................ 40
MEPAn kirjaston kuulumisia.................................... 42
Seabook -sarjakuva.................................................... 57
Vuoden merimiesurheilija.......................................... 56
Kekkosen kannu Amorellalle..................................... 60
Rautakoura Konstantin............................................. 61
Ajankohtaista........................................................... 62
Ristikot..................................................................... 64
ForMare&Minuuttikisa............................................. 67
Kurssikuvia&Kalenteri 2015..................................... 68
Ledare......................................................................... 3
M/s Kumpula besökte Tahkoluoto.............................. 6
Boatswain Jaime Matin-Ao Jr (english)...................... 11
Sjömanskväll i Nordsjö.............................................. 14
Sjömän på basar........................................................ 17
Sjöfararens vardagslyx................................................ 20
Sjöfartsmuseet i Port de Sóller................................... 23
Sjömanspensionskassans seminarium......................... 26
Navigate i Åbo Mäss- och Kongresscentrum.............. 30
Sakari Lehmuskallio går i pension............................. 34
SSB fick ny VD; Sampsa Sihvola............................... 38
Bokpresentationer..................................................... 46
Årets sjömansidrottare............................................... 58
Kekkonens Kanna till m/s Amorella.......................... 60
Nyheter och evenemang............................................ 62
Korsord..................................................................... 65
ForMare & Minuttävling.......................................... 67
Kurser i Mariehamn.................................................. 71
Kannen kuva – Pärmbild: Pekka Karppanen
Takakansi – Baksida: Temmy Tuomela
Kocksteward Kjell Lindqvist på M/s
Kumpula, s.6
2
Vapaavahti
Frivakt
Pekka Lehtinen, Pekka Kangas ja Kim
Eriksson basaarissa, s.16
Sampsa Sihvola MEPAn ruoriin, s.36
4 / 2014
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Vahdinvaihto!
Rikkipilvet ovat synkentäneet suomalaisen
merenkulun tilannetta. Erityisesti vanhempia aluksia on myyty, koska niihin ei kannata
hankkia rikkipesureita. Samaan aikaan Eurooppaa vaivaa talouden lama. Kuljetettavaa
on vähän ja kilpailu rahdeista kovaa. Aivan
viime aikoina on näkynyt uutisia rahtimäärien kasvusta. Toivo elää.
Mepa tulot ovat riippuvaisia suomalaisissa aluksissa olevien merenkulkijoiden merimiespalvelumaksuista. Ne ja vuoden alusta
Lästimaksun korvaava budjettirahoitus ovat
taloutemme selkäranka.
Mepan budjetti vuodelle 2015 on laadittu
siten, että kulut ovat tuloja suuremmat. Tämän mahdollisti se, että saimme budjetoitua
enemmän tuloja tänä vuonna.
Edellisessä pääkirjoituksessa arvioin mihin
suuntaan Mepan palveluja tulisi kehittää.
Olen tosi iloinen, että Mepan hallitus ajattelee asioista samansuuntaisesti.
Kurssitoiminta on saatava uudelleen kasvuun. Markkinointiin ja uusien kurssilaisten rekrytointiin on panostettava entistä
kovemmin. Teknologia ja digitaalinen kehitys vaikuttaa moniin Mepan tarjoamiin
palveluihin. Tässä muutoksessa Mepan on
oltava mukana.
Työhyvinvointiprojekti ForMare oli tänä
vuonna pilottihanke. Se onnistui yli odotusten. Ensi vuonna on tarkoitus moninkertaistaa osallistujien määrä. Siksi budjettiin on
varattu sitä varten huomattavasti enemmän
rahaa. Sen onnistumiseksi tarvitaan myös
lisää ”käsiä”.
Lapissa olevien lomaosakkeiden käyttöaste
on vähentynyt huomattavasti viime vuosina.
Niihin on tulossa ensi ja seuraavana vuonna
kosteiden tilojen saneeraus. Korjauksen rahoittamiseksi olisi syytä luopua muutamasta
majasta, ettei siihen tarvitse käyttää Mepan
rahaa.
Mepaan on juuri valittu uusi toimitusjohtaja, joka aloittaa työnsä ensi vuoden
alusta. Sampsa Sihvola on koulutukseltaan
merikapteeni, joten voin luottavaisin mielin
jättää ruorin hänen käsiinsä ja jäädä toisen
kerran eläkkeelle.
Omasta ja Mepan henkilökunnan puolesta toivotan kaikille merenkulun piirissä
työskenteleville ja heidän omaisilleen erinomaista Uutta Vuotta ja myötäisiä tuulia.
antalet deltagare. Därför har vi för projektet
reserverat betydligt mera pengar i budgeten.
För att det skall lyckas behöver vi också flera
som jobbar.
Beläggningsgraden för fritidslägenheterna
i Lappland har minskat betydligt de senaste
åren. Nästa år och därpå följande år kommer
de att genomgå en sanering av våtutrymmen.
För att finansiera reparationen skulle det vara skäl att avstå från några lägenheter, så att
man inte skulle behöva använda SSB:s pengar för ändamålet.
En ny verkställande direktör för SSB har
just valts. Han tillträder i början av nästa
år. Sampsa Sihvola är till sin utbildning
sjökapten, så jag kan med lugn i sinnet
överlämna rodret i hans händer och gå i
pension för andra gången.
På mina egna och SSB:s personals vägnar
önskar jag alla som arbetar inom sjöfarten
och deras familjer ett utmärkt Gott Nytt År
och gynnsamma vindar.
Martti Karlsson
Vaktbyte!
Svavelmolnen har överskuggat den finska
sjöfarten. Särskilt äldre fartyg har sålts, då
det inte lönar sig att installera avgasrenare.
Samtidigt är Europa drabbat av ekonomisk
depression. Det finns litet gods att frakta och
konkurrensen om frakterna är hård. Under
de alldeles senaste tiderna har man kunnat se
nyheter om växande fraktvolymer. Hoppet
lever.
SSB:s intäkter är beroende av de på
finskflaggade fartyg anställda sjöfararnas
sjömansserviceavgifter. De utgör ryggraden
i vår ekonom tillsammans med de budgetmedel som kommer att ersätta lästavgiften
från början av året.
SSB:s budget för år 2015 är uppgjord så
att utgifterna är större än intäkterna. Det
möjliggjordes av att vi i år fick intäkter mera
än budgeterat.
I min föregående ledare utvärderade jag i
vilken riktning SSB:s tjänster borde utvecklas. Jag är verkligen glad över att SSB:s styrelse tänker i samma banor.
Vi måste få kursverksamheten att växa
på nytt. Vi måste hårdare än tidigare satsa
på marknadsföring och rekrytering av nya
kursdeltagare. Teknologin och den digitala
utvecklingen inverkar på de tjänster SSB
erbjuder. SSB måste vara med i den här förändringen.
Arbetshälsoprojektet ForMare var i år ett
pilotprojekt. Det lyckades över förväntningarna. Avsikten är att nästa år mångdubbla
4 / 2014
Martti Karlsson
Frivakt
Vapaavahti
3
M/S KUMPULA TAHKOLUODOSSA
MARRASKUUSSA
ESL-Shippingin uusin laiva on kooltaan Suomen suurin irtolastialus yhdessä sisaraluksensa kanssa.
Aluksen nimenä Kumpula noudattaa varustamon perinteitä ollen tosin ensimmäinen ja ainoa
maailmassa. 56.348 tonnin alus on tuonut vuoden mittaan useita lasteja Tahkoluotoon.
Kumpula on lastannut kivihiiltä pääosin Venäjän Suomenlahden satamista ja purkanut
muun muassa Bremenissä, Naantalissa ja
Kristiinankaupungissa.
– Elokuussa kävimme myös Koillisväylällä kuljettamassa kiviainesta Kirkkoniemestä
Jamalin niemimaan Sabettaan. Sisarlaiva
Arkadia jatkoi liikennettä ja me palasimme
Itämerelle, päällikkö Juha Koutila kertoi.
Jamalissa Kumpula oli viisi päivää satamassa. Yleensä purkaus ja lastaus sujuvat
kahdessa vuorokaudessa.
Koutila oli jäämässä lomalle, ja kävi vaihtoon liittyviä asioita läpi laivalle tulleen päällikön, Kjell Hellströmin kanssa. Laivalla oli
melkoinen kuhina, kun vierailijoita saapui
pitkin päivää. Käytävillä kaikuu suomen,
ruotsin ja englannin kieli.
– Täällä tutkitaan ja kehitellään uusia
energiaratkaisuja, kertoi puolestaan Ulf
Engholm, joka oli tullut laivalle ESL-Shippingin konttorista.
Hän on toiminut uudisrakennusvalvojana ja Kumpulan päällikkönä alusta lähtien,
mutta työskentelee tällä hetkellä konttorissa.
Engholm tuli nyt laivalle tekemään tietokonepäivityksiä ja käymään läpi uusia järjestelmiä laivaväen kanssa.
Paraisilta kotoisin oleva kokkistuertti
Kjell Lindqvist oli juuri aloittelemassa työ-
vuoroaan. Lounasaika alkoi olla lopuillaan
ja hän laitteli paikkoja kuntoon messimies
Rolando Tiongin kanssa. Kumpulassa on
suomalais-filippiiniläinen miehistö, mutta
kaikki syövät samaa ruokaa.
– Pyttipannu on sellainen ruoka, joka tuntuu kelpaavan vain suomalaisille. Silloin on
messimies valmistanut filippiiniläistä ruokaa.
Muuten heille maistuu kaikki hernekeitosta
lähtien, usein tosin riisillä höystettynä, Kjell
Lindqvist naurahti.
Hän kertoi filippiiniläisten alussa ihmetelleen hieman suomalaisten tasa-arvoa, mutta
tottuneen siihen. Samassa laivassahan sitä
kaikki ollaan.
Laivaa hakemassa
Laivan suuressa byssassa on tilaa työskennellä. Samassa kerroksessa sijaitsevat messit
ja päivähuoneet. Lindqvistin mukaan kaksi
miestä riittää hyvin talouspuolelle, vaikka
esimerkiksi kaikki pyykit pestään itse. Laiva
ei ole säännöllisessä reittiliikenteessä, joten
tämä käy hyvin. Muonatäydennyksistä on
sopimus ME –Groupin kanssa.
– Lähetämme heille provianttitilaukset
etukäteen. He tuovat tavarat itse, tai joku
yhteistyökumppani hoitaa tilauksen, kuten
viimeksi Bremenissä, Kjell kertoi.
Jussi Poikonen m/s Kumpulan kannella. Tahkoluodossa puretaan maanostureilla. Seuraava
lasti on Kristiinankaupunkiin, jossa käytetään
laivan omia nostureita.
4
Vapaavahti
Frivakt
Hän itse tekee neljän, viiden viikon työvuoroja, joskus on liikennealueesta riippuen
venähtänyt yhdeksäksi viikoksi. Hän on seilannut myös sisaralus Arkadiassa.
Kumpulassa on yhä monta alkuperäistä
merenkulkijaa. Kokkistuertti Lindqvist oli
myös hakemassa laivaa telakalta keväällä
2012. Laivan ensimmäinen matka suuntautui Vietnamista Singaporeen, jossa otettiin
provianttia. Matka jatkui sitten Borneosta
Intiaan ja Brasiliaan.
– Seuraavaksi palasimme Atlantin yli takaisin Kaukoitään ja jatkoimme Japanista
Tyynen valtameren halki Kanadaan, Ulf
Engholm muisteli laivan vaiheita.
Hän muuten lähetti seuraavalta matkalta kuvia myös MEPAan, kun Kumpula ajoi
Magalhaesin salmen kautta Kanadasta Brasiliaan. Se on harvinaista suomalaisaluksille
nykyisin. Kuluvana vuonna Kumpula on
pysytellyt Euroopassa.
Konehuoneessa riittää
tilaa
Haminalainen konepäällikkö Vesa Lammi
ehti kiireiltään esittelemään konehuonetta.
– Meillä on täällä aivan loistava yhteishenki. Porukka on kasvanut hyväksi tiimiksi,
Kokkistuertti Kjell Lindqvistin mukaan laivalla kaikki syövät samaa ruokaa,
vaikka ruokakulttuureissa on eroja merenkulkijoiden asuinpaikasta riippuen.
4 / 2014
Konepäällikkö Vesa Lammi kävi tarkastuskäynnillä ruorikonehuoneessa. Valvomossa,
verstaalla ja muissa konehuoneen tiloissa
riittää avaruutta.
monet ovat olleet alusta asti, Lammi kehui.
Vesa oli hakemassa telakalta sekä Arkadiaa
että Kumpulaa. Hän meni telakalle kolme
kuukautta enne n luovutusta Ulf Engholmin
kanssa. Muuta porukkaa liittyi mukaan vähitellen.
Kumpulan pääkone on Hyundai -MAN
B&W 7S50MC-C8, joka kehittää 11.620
kilowatin tehot ja 14,5 solmun nopeuden.
Polttoainetta kuluu tällä vauhdilla reilut 33
tonnia vuorokaudessa.
– Nyt ollaan ajettu vähärikkisellä raskaalla
polttoaineella. Tarkoitus on rikkidirektiivin
myötä siirtyä dieselöljyyn tai ecofuel – tyyppiseen ympäristö- ja ilmastoystävälliseen
polttoaineeseen, Lammi totesi
Laivalla tehtiin jo polttoaineen muutosta
valmistelevia töitä, kuten bunkkeritankkien
pesua ja pumppujen toiminnan varmistusta.
Töitä sopivasti, miehistöä
riittävästi
Kumpulassa on normaalisti 16 hengen miehistö. Varustamon m/s Kalliosta on tullut
muutamaksi viikoksi lainaksi toinen sähkömies, Sari Järveläinen.
– Meillä on juuri nyt meneillään paljon
sähkötöitä, kuten kaapelin vetoa. Keulapakan alle tarvitaan lisää lämmitystä esimerkiksi pursimiehen verstaalle ja maalivarastoon,
4 / 2014
Sari Järveläinen tuli m/s Kalliosta avustamaan sähkötöissä muutamaksi viikoksi
ylimääräiseksi sähkömieheksi. Työmaa oli laivan keulapakan alla.
vakituinen sähkömies Janne Korkeaniemi
kertoi.
Hän on myös alkuperäisiä Kumpulan merenkulkijoita, mutta Sari Järveläinen on varustamon uusimmassa laivassa ensimmäistä
kertaa.
– Olen kyllä seilannut ESL -Shippingillä
jo kolme vuotta, Pasilassa, Eirassa, Kalliossa
ja nyt Kumpulassa, Sari kertoi.
Hämeenlinnassa asuva Sari pitää kotipaikkaansa hyvänä risteysasemana, josta on hyvä
lähteä työvuorolle ja palata kotiin, tuli laiva
sitten mihin satamaan tahansa. Hän opiskeli
Rauman Winnovassa, joka oli tuolloin ainoa
suomen kielellä laivasähkömiehen koulutusta antava oppilaitos.
– Jobitilanne laivasähkömiesten osalta oli
ainakin tuolloin varsin hyvä. Lähdin kutakuinkin saman tien töihin Nesteelle, kun
sain pätevyyskirjan Trafilta, Sari kertoi.
Hän on viihtynyt porukassa hyvin, töitä
on mukava tehdä yhdessä. Vapaa-aika menee
salilla, kirjoja lukiessa ja filmejä katsellessa.
Raumalla on käynyt koulut myös helsinkiläinen ”poosu” Jussi Poikonen. Hän siirtyi
Kumpulaan m/s Finnbreezesta toukokuussa.
– Täällä Kumpulassa liikenne ja touhu eivät ole niin hektisiä, kuin monessa muussa
laivassa on ollut. Hyvin tullaan juttuun kansiporukan kanssa, Poikonen selvitti.
Satama-ajat ja merimatkat ovat vähän
pidempiä. Vapaavahdissa ehtii lukea, käy-
dä salilla ja katsella filmejä. Poikonen on
kansimiehistön ainoa päivämies, lisäksi on
kaksi matruusia ja yksi puolimatruusi. Viime
aikoina ei ole tarvinnut tehdä suuria ruumajobeja, kun on ajettu samoja lasteja.
– Tarvittaessa saadaan konehuoneesta pari miestä auttamaan, kertoi matruusi Larrie
Recto Bacoco Citysta, Filippiineiltä.
Larrie on opetellut jonkun verran suomen
kieltä, ja vitsailee lastiohjaamossa yliperämies
Tom Talvian kanssa. Espoossa syntynyt Talvia opiskeli merikapteeniksi Turussa. Hän on
aikaisemmin seilannut enimmäkseen roro
-aluksissa muun muassa Eckerö Shippingilla.
– Hieman jännitti alussa tulla suureen
bulkkeriin. Nytkin otamme pelkästään painolastivettä 18.000 tonnia, kun lähdemme
hakemaan seuraavaa kolilastia. Hyvin täällä on kuitenkin kaikki mennyt, yhteistyö
toimii,Talvia totesi.
Painolastivettä meni tankkeihin samaan
aikaan, kun maanosturit purkivat 55.450
tonnin kivihiililastia Tahkoluodossa. Lasti
meni maihin ja Kumpula pääsi lähtemään
vajaan kahden vuorokauden satamassa olon
jälkeen kohti Vysotskya ja seuraava kivihiilikuormaa.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
5
M/S KUMPULA I TAHKOLUOTO I
NOVEMBER
ESL Shippings senaste fartyg delar titeln som Finlands till storleken största bulkfartyg med sitt
systerfartyg. Fartyget heter Kumpula och följer rederiets traditioner genom att vara den allra första och
enda i sitt slag. Kumpula, som har ett tonnage på 56 348 dwt, har skeppat flera laster till Tahkoluoto
under det gångna året.
Kumpula har lastat stenkol främst i de ryska
hamnarna i Finska viken och lossat bland
annat i Bremen, Nådendal och Kristinestad.
– I augusti var vi även i Nordostpassagen
för att transportera stenmaterial från Kirkenes till Sabetta på Jamalhalvön. Systerfartyget Arkadia tog sedan över trafiken och vi
återvände till Östersjön, berättade befälhavare Juha Koutila.
I Jamal låg Kumpula i hamn i fem dagar.
Oftast tar dock lastning och lossning inte
mer än två dygn.
Koutila skulle gå på ledighet och gick igenom skiftbytet med befälhavare Kjell Hellström, som gått ombord. Det var liv och
rörelse på fartyget, där besökarna droppade
in under hela dagen. I korridorerna talades
det finska, svenska och engelska.
– Här undersöker och utvecklar vi nya energilösningar, berättade Ulf Engholm, som
kommit till fartyget från ESL Shippings
kontor.
Han har arbetat som nybyggnadsinspektör
och Kumpulas befälhavare från starten, men
för närvarande jobbar han på kontoret. Nu
besökte Engholm fartyget för att uppdatera
datorerna och gå igenom de nya systemen
med fartygsfolket.
Kocksteward Kjell Lindqvist från Pargas
skulle precis gå på sitt arbetsskift. Lunchen
började gå mot sitt slut och han plockade
undan tillsammans med mässman Rolando
Tiong. Kumpula har en finländsk-filippinsk
besättning, men alla äter samma mat.
– Pyttipanna tycks bara falla finländarna i
smaken. När det står på menyn lagar mässmannen även en filippinsk rätt. I övrigt äter
filippinarna allt som bjuds, till exempel ärtsoppa. Dock oftast med ris som tillbehör,
skrattade Kjell Lindqvist.
Han berättade att filippinarna i början förvånades något över finländarnas jämställdhet, men att de nu har vant sig. Alla sitter
ju i samma båt.
I sökandet efter fartyget
I den stora byssan på fartyget finns det gott
om utrymme att arbeta. På samma våning
finns mässarna och dagrummen. Lindqvist
menar att två man räcker gott och väl till
6
Vapaavahti
Frivakt
ekonomisidan, trots att de tvättar all tvätt
själva. Eftersom fartyget inte går i reguljär
trafik fungerar detta bra. För proviantpåfyllningar har man ingått ett avtal med ME
Group.
– Vi skickar dem proviantbeställningar i
förväg. De kommer med varorna själva eller
så sköter någon samarbetspartner beställningen, precis som senast i Bremen, berättade Kjell.
Han själv arbetar fyra, fem veckor i stöten.
Beroende på trafikområdet kan arbetsperioderna ibland förlängts till nio veckor. Han
har även seglat med systerfartyget Arkadia.
Många av sjöfararna på Kumpula har varit
med från första början. Kocksteward Lindqvist var med på varvet våren 2012 för att
söka fartyget. Fartygets första resa gick från
Vietnam till Singapore, där man provianterade. Därefter fortsatte färden från Borneo
till Indien och vidare till Brasilien.
– Sedan åkte vi över Atlanten tillbaka till
Östasien och fortsatte från Japan tvärs över
Stilla havet till Kanada, drog sig Ulf Engholm till minnes fartygets rutter.
Från resan därpå, när Kumpula åkte från
Kanada till Brasilien via Magellans sund,
skickade Engholm foton till SSB. Det är numera en ovanlig sträcka för finländska fartyg.
I år har Kumpula hållit sig i Europa.
Gott om utrymme i
maskinrummet
Fredrikshamnsbon och maskinchefen Vesa
Lammi hann i all brådska visa mig runt i
maskinrummet.
– Vi har en alldeles strålande sammanhållning här. Personalen har vuxit till ett väl sammansvetsat team, och många har varit med
från allra första början, berättade Lammi
stolt.
Vesa var på varvet för att söka till både
Arkadia och Kumpula. Han kom till varvet
tillsammans med Ulf Engholm tre månader
innan övergången. Efter hand anslöt sig fler
och fler.
Kumpulas huvudmaskin är en MAN
B&W 7S50MC-C8 från Hyundai med en
effekt på 11 620 kW och en hastighet på
14,5 knop. Med denna hastighet är bränsleåtgången drygt 33 ton per dygn.
– Nu har vi kört med lågsvavligt, tungt
bränsle. Tanken är att vi i och med svaveldirektivet ska övergå till dieselolja eller ett
miljö- och klimatvänligt bränsle av ecofueltyp, förklarade Lammi.
På fartyget pågick redan förberedande arbeten inför bränslebytet, såsom sanering av
bunkertankarna och säkerställande av pumparnas funktion.
Lagom mycket arbete,
tillräckligt stor besättning
Kumpula har normalt en besättning på
16 man. Nu har fartyget dock fått låna elektriker Sari Järveläinen från rederiets m/s
Kallio i några veckor.
– Just nu pågår många elarbeten, såsom
kabeldragning. Vi behöver mer värme under
fördäck, till exempel i båtsmannens verkstad
och i färgförrådet, berättade ordinarie elektriker Janne Korkeaniemi.
Också han tillhör Kumpulas ursprungliga
sjöfarare, men Sari Järveläinen är på rederiets
nyaste fartyg för första gången.
– Jag har dock seglat med ESL Shipping i
tre år, på Pasila, Eira, Kallio och nu på Kumpula, berättade Sari.
Sari bor i Tavastehus och tycker att hemorten är en bra knutpunkt: det är smidigt att
ge sig av på jobb och att komma hem igen,
oavsett vilken hamn fartyget anländer till.
Hon studerade vid Winnova i Raumo, som
på den tiden var den enda läroanstalten som
erbjöd fartygselektrikerutbildning på finska.
– Då såg jobbsituationen för fartygselektriker ganska ljus ut. Ungefär samtidigt som
jag fick mitt behörighetsbrev från Trafi, började jag jobba på Neste, berättade Sari.
Hon trivs bra med arbetskamraterna och
tycker att samarbetet med dem är roligt.
Fritiden ägnar hon åt gymmet, böcker och
filmer.
Även Helsingforsbon och båtsmannen
Jussi Poikonen har gått i skola i Raumo.
Han kom till Kumpula från m/s Finnbreeze
i maj.
– Här på Kumpula är trafiken och arbets4 / 2014
Elektriker Janne Korkeaniemi var med på varvet för
att söka fartyget. Janne hann utöver sina elarbeten
också byta ut SSB:s böcker.
situationen inte så hektisk som den har varit
på många andra fartyg. Vi i däcksbesättningen
kommer väl överens, förklarade Poikonen.
Hamntiderna och sjöresorna är lite längre.
Under frivakten hinner man läsa, besöka gymmet och se på film. Poikonen är den enda i
däcksbesättningen som arbetar dagtid. Utöver
honom finns det två matroser och en halvmatros. Den senaste tiden har det inte behövts
några stora lastrumsjobb eftersom man har kört
samma typ av laster.
– Vid behov får vi hjälp av två man från maskinrummet, berättade matros Larrie Recto
från Bacoco City i Filippinerna.
Larrie har lärt sig lite finska och skämtar med
överstyrman Tom Talvia i lastkontrollrummet.
Talvia, född i Esbo, studerade till sjökapten i
Åbo. Tidigare har han mest seglat med rorofartyg, till exempel för Eckerö Shipping.
– I början var det lite nervöst att komma till ett
stort bulkfartyg. Nu tar vi bara upp 18 000 ton
barlastvatten när vi åker för att hämta nästa kollast. Allt har dock gått bra här och samarbetet
fungerar väl, konstaterade Talvia.
Tankarna fylldes med barlastvatten samtidigt som landkranarna lossade den 55 450 ton
stora stenkolslasten i Tahkoluoto. Lasten kom
i land och efter knappt två dygn i hamn kunde
Kumpula ge sig av mot Vysotsk och nästa stenkolslast.
Överstyrman Tom Talvia hinner visa mig kommandobryggan. Utrustning, teknik
och ergonomi uppfyller 2010-talets krav.
text och bilder: Pekka Karppanen
Befälhavare Kjell Hellström som ska gå på sitt skift ser på när Uffe Engholm från
kontoret uppdaterar datasystemen. Uffe har varit befälhavare på Arkadia och
Kumpula, men jobbar emellanåt på kontoret
4 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
7
M/S KUMPULA TRANSPORTED
COAL FROM RUSSIA TO FINLAND
The year-2012-built supramax bulk carrier has already sailed on the Pacific Ocean, the Atlantic and
the North-East Passage as well as navigated through the Strait of Magellan. In the autumn of 2014,
the ice-strengthened ship has taken care of the energy management of power plants along the
coast of Finland.
The newest vessel of the Finnish shipping
company ESL Shipping normally has a
Finnish-Philippine crew of 16 persons. Altogether the shipping company operates 15
vessels. In November there was an extra electrician onboard, because additional heating
was being built in the storage spaces in the
vessel’s bow. M/S Kumpula was unloading
55,450 tons of coal cargo in the port of Tahkoluoto when Vapaavahti, the magazine of
Finnish Seamen’s Service, visited the vessel.
At the same time the books and DVD films
in the ship library were changed and the
Christmas presents provided by the Finnish Seamen’s Mission were delivered to crew
members.
Able seaman Larrie Recto from Bacoco
City had just finished the 8-12 watch, and
after lunch he had time to tell the reporter
about the atmosphere onboard the ship.
– We have a good team spirit. Everybody
has felt at home and the work goes well. I
started working on the ship at the building
dock in May 2012, Larrie told.
Larrie knows some Finnish, as he has
learnt some Finnish from his Finnish shipmates. The DVD films delivered by the
Finnish Seamen’s Service also help in learning the language - Finnish can be chosen as
the language used in the subtitles.
Quarter of a century of marine service
Larrie Recto put out to sea in 1988 when
he signed an employment contract to a
Greek vessel. From there he moved on to
an American company and finally to M/S
Kumpula. In the course of the years, Larrie
has also started a family: he has a wife, two
daughters and one son. Larrie is very happy
with his life, and the seaman’s profession is
highly valued in the Philippines.
Larrie enjoys working with Finns. Onboard the crew respect one another and the
professional skills of the workmates.
– We usually work for six to seven months.
Next I will have a short holiday of only one
month. I want to save money for my daughter’s college studies, Larrie told.
Officers Ernel Martinez and Eric Marquez
8
Vapaavahti
Frivakt
arrived to the mess, and they, too, shared
Recto’s opinion on the good atmosphere on
the ship.
Keeping contact with the folks at home
can be done via the internet.
All three men have smart phones, which
can be used to keep contact with the folks at
home. On the vessel the crew also has access
to the internet. There is also a television and
a DVD player in each cabin.
– We keep a lot of contact through Facebook. Sometimes we use Skype. Writing letters is not done any longer, Larrie said and
gave a laugh.
Larrie also told that using mobile phones
to make calls has become less usual. If there
is an urgent need to contact home, the satellite phone has been used with the assistance
of the Master, and according to Larrie it has
not been that expensive.
Otherwise one can spend his free time
onboard on the high-quality gym or for
instance by singing karaoke. There are also
bicycles onboard the ship, and the crew has
used them to ride to nearby shops and restaurants, especially in the Port of Tahkoluoto.
What about the work load? Isn’t there a
lot a work on a ship of this size, for example
cleaning the cargo hold?
– It’s okay. When needed, we get more
crew from the engine room - the fitter and
the wiper come to help, Larrie told.
After the guided tour he took the reporter
to the cargo control room where Chief Officer Tom Talvia told more about the ship’s
features.
Text and photos: Pekka Karppanen
Able Seaman Larrie Recto and officers Ernel Martinez and Eric Marquez keep contact
with the folks at home via the internet. Facebook and Skype are used from the crew’s
own smart phones and the ship’s computers.
4 / 2014
Second Engineer Lowell Casorla inspected the
spare part deliveries sent from the shipping
company.
Chief Officer Tom Talvia and Able Seaman Larrie Recto try caps sent
from the shipping company.
4 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
9
PURSIMIES, JOKA MAALAA SEKÄ
LAIVAA ETTÄ TAULUJA
Vuosaaren satamassa vierailee säännöllisesti 1008 TEU:n kokoinen konttilaiva, jonka messin seinillä
on erikoisen näköisiä maalauksia. Osa on tehty vanerille, osa maalipurkkien kansiin.
Unifeeder -yhtiön rahtauksessa oleva v.
2007 Sietaksella rakennettu Ida Rambow
on liikennöinyt pääosin Pohjois-Euroopassa.
Suomessa laiva käy usein Helsingissä ja Kotkassa. Suomen Merimiespalvelun (Finnish
Seamen´s Service) lehti ”Vapaavahti” kävi
tapaamassa laivan miehistöä Vuosaaren satamassa. Messistä löytyi tuttu mies, jota on
nähty säännöllisesti satamassa reilun kymmenen vuoden ajan.
Pursimies Jaime Matin-Ao Jr asuu Filippiineillä Cebun saarella. Mukava mies on
laivalla pidetty isähahmo. Hänen maalauksensa tunnetaan jo monilla laivoilla. Hän
aloitti merimiesuransa 1990 -luvun puolella,
jolloin hän toimi kadettina pääosin filippiiniläisillä general cargo -aluksilla. Vuonna
2000 hän siirtyi Eurooppaan ja otti pestin
m/s Gerdaan, joka myös kuljettaa kontteja.
– Gerdalla ajoimme Helsingin Länsi-satamaan, josta oli lyhyt matka kaupunkiin. Siellä sai myös vapaasti liikkua satama-alueella,
Jaime muisteli.
Hän viittasi Vuosaaren sataman tiukkoihin turvallisuussääntöihin. Vaikka kuljetus
muuttui ilmaiseksi, pysyttelevät m/s Ida
Rambowin 14 merimiestä useimmiten laivalla – toki muutamat ovat käyneet maissa.
Vuonna 2007 Jaime otti pursimiehen
pestin Ida Rambowiin ja on siitä lähtien
työskennellyt tässä laivassa. Välillä hän
tosin teki yhden työvuoron sisaraluksessa
Välimerellä.
Laivan maaleilla ja
akryyliväreillä
Jaime aloitti taiteellisen harrastuksensa jo
opiskeluaikoina. Silloin hän maalasi akvarelleja paperille. Harrastus palasi myöhemmin
mieleen, kun töiden jälkeen sattui jäämään
vapaa-aikaa. Hänen työkaverinsa ehdotti
uutta ideaa maalaamiseen.
– Keräsin laivalta tyhjiä maalipurkkeja, joiden pohjilla oli vielä hieman jäljellä.
Maalasin niillä väreillä maalipurkin kansiin
ja vanerilevyille maisemia ulkomuistista ja
kuvitelmista, Jaime kertoi laivan messissä.
Hän on hankkinut myös akryylivärejä,
joilla voi maalata erilaisille pinnoille. Öljyvärejä hän ei toistaiseksi käytä. Jaime maalaa
myös kankaalle ja on kokeillut piirtämistä
lyijykynillä. Vuosaaren Merimieskeskus
(Helsinki Seafarers´Centre) on myös avustanut värien ja pensselien hankinnassa.
Hän on myynyt hienoja taideteoksiaan
satunnaisille ostajille satamissa ja laivoilla.
Joillekin ystäville hän on antanut ilmaiseksikin. Kerran m/s Ida Rambowilla oli mukana matkustaja, joka halusi ostaa maalauksen.
Hän (mies) maksoi siitä 25 euroa.
Perhe odottaa kotona
Laivan merenkulkijat ostavat puhelin- ja
datakortteja Suomen Merimiespalvelusta
(Finnish Seamen´s Service) sekä Hampurissa
olevalta Duckdalben -merimiesklubilta.
– Hampurissa ja Bremerhavenissa käymme silloin tällöin myös maissa, koska siellä liikkuminen on vapaampaa. Helsingissä
käymme harvemmin, vaikka laiva on täällä
joskus jopa yön yli, Jaime totesi.
Miehistön jäsenet työskentelevät laivalla
seitsemästä yhdeksään kuukauteen, jonka
jälkeen on loma. Jaimella on Filippiineillä
vaimo sekä poika ja tytär. Hän pitää yhteyttä perheeseen pääosin Skypen välityksellä.
Jaimella, kuten monella laivatoverilla, on
älypuhelin ja tabletti.
Hänen mukaansa on hyvä, että yhteydenpito kotiin on helpottunut. Se on tärkeä asia.
Vielä tärkeäpää on se, että Jaimen työvuoro
tulee täyteen maaliskuussa ja mies pääsee kotiin perheensä luokse.
Vuosaaren Merimieskeskuksessa (Helsinki
Seafarers´Centre) on myynnissä muutamia
Jaime Matin-Ao Jr:n maalaamia teoksia 25
euron hinnalla.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Jaimes paintings
are already known on many ships
10
Vapaavahti
Frivakt
4 / 2014
THE BOATSWAIN WHO PAINTS
BOTH THE SHIP AND PICTURES
The 1008-TEU container ship regularly visits the Vuosaari Harbour, and there are unusual pictures on
the walls of the mess. Some of them have been drawn on plywood, others on the lids of paint tins.
The Ida Rambow was built in 2007 at Sietas.
She is now freighted by Unifeeder and has
mainly operated in Northern Europe. When
in Finland, the vessel often visits Helsinki
and Kotka. Vapaavahti, the magazine of the
Finnish Seamen’s Service, met the ship’s crew
at the Vuosaari Harbour. In the mess there
was a familiar man who has been seen in the
harbour regularly during the last ten years.
Boatswain Jaime Matin-Ao Jr lives on
Cebu Islands in the Philippines. This pleasant man is a well-liked father figure on the
ship. His paintings are already known on
many ships. Jaime started his career as a seaman in the 1990’s when he worked as a cadet
mainly on Philippine general cargo vessels.
In year 2000 he moved over to Europe and
shipped on the M/S Gerda, which also transports containers.
– On the Gerda we sailed to the West Harbour of Helsinki, which was only a short distance from the city. It was also okay to move
freely in the port area, Jaime recalled.
With this he referred to the strict safety
regulations in the Vuosaari Harbour. Even
though transport is now free, the 14 seamen
working on the M/S Ida Rambow most often stay on the ship. Some of them have, of
course, gone ashore.
In 2007 Jaime shipped on the Ida Rambow as a boatswain and has worked on the
4 / 2014
vessel ever since. He has, however, worked
one shift on a sister-ship on the Mediterranean.
Paintings by using the
ship’s paints and acrylics
Jaime started his artistic pursuits already
when he studied. He then painted watercolours on paper. He came to think of his
hobby again when he had some free time left
after work. His workmate suggested a new
idea as to painting.
– I collected some empty paint tins with
some paint left. I used those colours to paint
on the lids of the paint tins and plywood
boards. The themes of the paintings came
from memory and fantasies, Jaime told in
the ship’s mess.
Jaime has also bought some acrylics which
can be used to paint on different surfaces.
For the time being, he does not use oils.
Jaime also paints on canvas and has tried
drawing with pencils. Helsinki Seafarers’
Centre has also helped in acquiring colours
and paintbrushes.
Jaime has sold his fine works of art to occasional buyers in ports and on ships. Some
of his friends have got them for free. Once
there was a passenger on the M/S Ida Ram-
bow who wanted to buy a painting. He paid
25 euros for it.
Family waits at home
Seafarers on the ship buy telephone and data
cards from the Finnish Seamen’s Service and
from Duckdalben seamen’s club located in
Hamburg.
– In Hamburg and in Bremerhaven we
also go ashore every now and then because
moving around is freer there. We visit Helsinki more seldom, even though the ship has
even stayed overnight here, Jaime concluded.
The crew members work onboard 7-9
months after which they have holiday. Jaime
has a wife, son and daughter in the Philippines. He mainly keeps contact with his family with Skype. Jaime has a smart phone and
a tablet, as do many of his shipmates.
According to Jaime it is a good thing that
keeping in touch with the folks at home has
become easier. Keeping in touch is very important. But what’s even more important is
that Jaime’s work shift ends in March and
then he gets back to his family.
A couple of works painted by Jaime Matin-Ao are for sale at the Helsinki Seafarers´
Centre for the price of 25 euros.
Text and photos: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
11
MARRASKUUN MERIMIESILTA
VUOSAARESSA
Merimieskeskukseen kokoontui yli kolmekymmentä merenkulusta kiinnostunutta vierasta
seuraamaan illan teemana olleen m/s Finnpolariksen vaiheita rakennustelakalta lähtien. Mukana oli
kymmenkunta laivassa seilannutta merenkulkijaa.
Ilta alkoi Vuosaaren merimieskirkon johtajan, merimiespastori Sirpa Tolppasen tervetuliaissanoilla ja herkullisen lohikeiton
nautiskelulla. Vanhaan tapaan ruokapuolesta
vastasi Kalevi Utriainen vaimoineen. Ohjelmaa varten oli koottu MEPAn ja SLHY:n
(Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys) arkistoista Finnpolarista käsittelevää materiaalia.
Työtä helpotti huomattavasti se, että Finnlines oli taannoin luovuttanut merkittävän
osan vanhasta arkistostaan SLHY:lle. Finnpolariksen Etelämantereen matkoilta kuvattiin videoita, jotka Thomesto on niin ikään
luovuttanut SLHY:lle. Vanhat Beta -nauhat
olivat huonossa kunnossa, mutta niistä saatiin digitoitua ja editoitua tunnin verran materiaalia merimiesiltaa varten.
Alkuperäisiä miehistön
jäseniä mukana
Finnpolaris oli viimeinen maineikkaasta
kahdeksan aluksen Juliana -laivasarjasta, jo12
Vapaavahti
Frivakt
ka rakennettiin Espanjan Gijonissa vuosina
1977 - 1981. Laiva lähti liikenteeseen syyskuussa 1981. Merimiesiltaan osallistuivat
neitsytmatkalla olleista merenkulkijoista talousapulainen Eija Varja sekä moottorimies
Markku Tynkkynen, jonka nyt seilaa m/s
Finnstarilla konemestarina.
– Ensimmäinen matka oli tyhjänä Rotterdamiin, josta otimme kivihiilikuorman Vaasaan. Seuraavaksi oli paperin lastausta Raumalla ja Haminassa. Määränpää oli Veracruz
Meksikossa, Markku Tynkkynen muisteli
Finnpolariksen vaiheita seurattiin aikoinaan tarkasti myös varustamon henkilöstölehdessä, Poijussa. Päätoimittaja oli mukana
valmistumisen loppuvaiheissa ja neitsytmatkalla. Hän teki matkastaan moniosaisen reportaasin.
Julkisuus henkilöstölehdessä sai jatkoa,
kun Finnpolaris teki kaikkiaan neljä matkaa
Etelämantereelle. Matkoista kaksi tehtiin
intialaisen retkikunnan tukialuksena vuosina 1983 – 1985. Italialaisten rahtaamana
laiva teki myös kaksi matkaa, vuosina 1986
- 1988. Laiva oli tuolloin jo ulosliputettu,
mutta kuljetusmiehistö oli edelleen suomalainen.
Muisteluita matkoilta,
kuvia, videoita
M/s Finnhansalta eläkkeelle jäänyt päällikkö
Markku Anttila toimi kolmella Etelämantereen matkalla Finnpolariksen perämiehenä.
Hän muisteli yleisön edessä tapahtumia.
– Laivaan tehtiin melkoinen määrä muutoksia telakalla ennen matkaa. Tarvittiin lisää
polttoaine- ja makeavesitankkeja, sekä saniteetti- ja asuintilat intialaiselle retkikunnalle,
Anttila selvitti.
Laivalla oli Etelämantereelle tultaessa
kaikkiaan 111 henkilöä. Mukaan oli lastattu tietenkin paljon tarvikkeita, varusteita ja
muonaa. Yksi kansinosturi oli poistettu helikopterikentän tieltä.
Merimiesillan yleisö sai tutustua m/s Finnpolariksen toiseen Antarktis -matkaan radio4 / 2014
Anssi Vento, Markku Anttila ja Aarno Pihala
sähköttäjä Kalevi Sundqvistin kuvaamien
videoiden välityksellä. Monet tunnistivat
itsensä ja useimmat seilauskaverinsa kolmen
vuosikymmenen takaisista videoista.
Välähdyksiä nähtiin muun muassa Suezin
kanavasta, laivan grillijuhlista ja päiväntasaajan kasteesta sekä toiminnasta Goassa,
Mauritiuksella ja Etelämantereella. Huikea
oli myös kohtaus, jossa Sundqvist oli hypännyt helikopterin kyytiin ja kuvannut matalalennolla laivan etenemistä jäissä.
– Yllättävän hyvin näistä videoista tunnistaa paikat ja ihmiset, vaikka aikaa on kulunut ja kuvakin välillä rätisee, kehui videolla
joulupukkina esiintynyt konepäällikkö Simo
Toivonen.
Videokuvassa oli välillä vähän värinää ja
toisinaan ääni aaltoili, mutta tämä vain lisäsi
nostalgian tuntua.
Kohtaamisia ja kahvittelua
Kolmenkymmenenviiden vieraan joukossa
oli useita pitkämatkalaisia muun muassa
4 / 2014
Turusta, Kotkasta ja Keski-Suomesta. Myös
varustamosta Finnlinesilta oli useita nykyisiä
ja eläkkeelle siirtyneitä henkilöitä.
– Tällainen tapahtuma on hieno tilaisuus
tavata vanhoja tuttuja sekä kertoa kuulumisia ja muistella menneitä seilauksia, merimiehiä ja laivoja, kertoi Mikko Ahvenlahti,
joka ehti ensimmäisenä ilmoittautua merimiesiltaan.
Nykyisin Espoossa asuva kokki Ville Sarmas oli myös tyytyväinen, kun tapasi vanhoja
seilauskavereita vuosikymmenten takaa. Monet asiat ja nimet olivat vielä hyvin muistissa.
– Nämä ovat hienoja tilaisuuksia. Täytyy
tästä lähtien seurata tarkoin, missä tällaisia
järjestetään, ja tulla mukaan, Sarmas kehui.
Hän seilasi Finnpolariksessa ja muissakin
Juliana -luokan laivoissa 1980 -luvulla.
Kahvin jälkeen oli vuorossa vapaata seurustelua. Lopuksi käytiin läpi vielä aluksen
ikävä kohtalo. Laiva törmäsi jäälauttaan
Grönlannin länsipuolella elokuussa 1991.
– Olimme konttorista käsin varsin tiiviisti
mukana tapahtumissa, kertoivat merimiesil-
taan osallistuneet Tom Waselius ja Sixten
Norrgrann, jotka taannoin jäivät eläkkeelle
Finnlinesilta.
Finnpolarikseen alkoi tulla vettä ja kapteeni määräsi evakuoinnin. Alukselta oli
lähetetty hätäsanoma, ja pelastustöitä alkoi
koordinoida Kanadan rannikkovartiosto,
joka ohjasi paikalle kuuden tunnin merimatkan päässä olleen tanskalaisen tankkerin.
M/t Sofia Theresa, entinen ESL -Shippingin
Amanda, nosti suomalaiset merenkulkijat
pelastusveneestä. Miehistö katseli laivan hidasta vajoamista pinnan alle.
Uppoaminen kuvattiin videolle. Onnettomuudesta ja pelastuksesta on tehty Kanadassa tv-ohjelma, joka esitettiin merimiesillan
päätteeksi. Vähän melankolisesta lopusta
huolimatta tunnelma Vuosaaren merimieskeskuksessa oli todella hyvä. Seuraavaa tapahtumaa alettiin jo kysellä.
teksti: Pekka Karppanen
kuvat: Pekka Karppanen, Hannu Timonen,
Finnlines/SLHY arkisto, Thomesto
Frivakt
Vapaavahti
13
SJÖMANSKVÄLL I NORDSJÖ I
NOVEMBER
Över trettio sjöfartsintresserade gäster samlades på Sjömanscentret för att följa med
kvällens tema, m/s Finnpolaris skeden ända från fartygsbygget på dockan.
Ett tiotal sjöfarare som seglat ombord mötte upp.
Direktören för sjömanskyrkan i Nordsjö,
sjömanspastor Sirpa Tolppanen inledde
kvällen med några välkomstord och därefter
kunde man avnjuta en delikat soppa på lax.
Kalevi Utriainen med fru stod som vanligt
för matlagningen. För kvällens program hade man samlat material om Finnpolaris från
Sjömansservicebyråns och Finlands Skeppshistoriska förenings (SLHY) arkiv.
Arbetet underlättades betydligt av att
Finnlines nyligen överlåtit en stor del av
sitt gamla arkiv till SLHY. Från resorna till
Antarktis finns videomaterial som Thomesto
också överlåtit till SLHY. De gamla Betainspelningarna är i dåligt skick, men man
14
Vapaavahti
Frivakt
hade lyckats digitalisera och editera en timmes material för sjömanskvällen.
Representanter för
ursprunglig besättning på
plats
Finnpolaris var det sista av åtta fartyg i den
legendariska Juliana-serien som byggdes i Gijon i Spanien under åren 1977-1981. Fartyget
sattes i trafik i september 1981. I sjömanskvällen deltog två sjöfarare som varit med på
jungfrufärden; ekonomibiträdet Eija Varja
och maskinman Markku Tynkkynen som
nu seglar som maskinmästare på m/s Finnstar.
– Första resan gick utan last till Rotterdam, där vi lastade stenkol för frakt till Vasa.
På följande lastade vi papper i Raumo och
Fredrikshamn, destinationen var Veracruz i
Mexiko, mindes Markku Tynkkynen.
Också i rederiets personaltidning Poiju,
följde man i tiden noga med Finnpolaris olika skeden. Chefredaktören var med i slutskedet vid bygget och på jungfruresan. Om sin
resa gjorde han ett reportage i många delar.
Offentligheten fick uppföljning i personaltidningen då Finnpolaris sammanlagt
gjorde fyra resor till Antarktis. Av de resorna
gjordes två under åren 1983- 1985 som de-
4 / 2014
påfartyg för en indisk expedition. Fartyget
gjorde under åren 1986-1988 två resor i italiensk frakt. Fartyget var redan då utflaggat,
men besättningen fortfarande finsk.
Minnen från resor, bilder,
filmer
Befälhavare Markku Anttila som gått i
pension från m/s Finnhansa fungerade som
styrman på Finnpolaris på tre av resorna till
Antarktis. Han berättade om olika händelser
inför publiken.
– Före resan gjordes en hel del arbeten ombord på dockan. Det behövdes flera tankar
för bränsle och dricksvatten och sanitets- och
bostadsutrymmen för de indiska forskarna,
förklarade Anttila.
Då fartyget anlände till Antarktis hade
man allt som allt 111 personer ombord.
Man hade naturligtvis lastat en mängd utrustning och proviant. En lyftkran på däcket
hade monterats ned för att ge utrymme för
en helikopterplatta.
Sjömankvällens publik fick bekanta sig
med m/s Finnpolaris andra resa till Antarktis
som förevigats på radiotelegrafisten Kalevi
Sundqvists videofilmer. Mången kände igen
sig själv och flera seglingskamrater i filmen
som tagits för tre årtionden sedan.
Man såg filmglimtar från Suezkanalen, en
grillfest ombord och linjedop vid ekvatorn,
liksom glimtar från Goa, Mauritius och
Antarktis. Hisnande var också episoden där
Sundqvist hade hoppat med i helikoptern
för att flygande på låg höjd filma fartygets
färd genom isen.
– Förbluffande väl känner man igen platser och människor, trots att tiden gått och
bilden ibland knastrar, konstaterade maskinchef Simo Toivonen som på filmen uppträtt
som julgubbe.
Ställvis var videobilden litet skakig och ibland gick ljudet i vågor, men det ökade bara
den nostalgiska atmosfären.
Fri samvaro och kaffe
Bland de trettiofem gästerna hade flera kommit långväga ifrån, bland annat från Åbo,
Kotka och Mellersta Finland. Också från
rederiet Finnlines hade flera nuvarande anställda och pensionärer mött upp.
Ett sådant evenemang bjuder ett fint tillfälle att träffa gamla bekanta, utbyta nyheter
och minnas gångna tiders seglatser, sjömän
och fartyg, berättade Mikko Ahvenlahti,
som var den första som hann anmäla sig till
sjömanskvällen.
Kocken Ville Sarmas som numera bor i
Esbo var också nöjd då han träffade seglingskamrater från årtionden tillbaka. Många
händelser och namn var ännu i färskt minne.
– De här är fina tillställningar. Måste härefter noga följa med var sådana ordnas och
komma med, sade Sarmas.
Han seglade med Finnpolaris och också med andra fartyg i Juliana-klassen på
1980-talet.
Efter kaffet var det tid för fri samvaro. Till
slut gick man ännu igenom fartygets tragiska
öde. Fartyget stötte mot ett isflak väster om
Grönland i augusti 1991.
– Från kontorets sida följde vi intensivt
med händelserna, berättade Tom Waselius
och Sixten Norrgrann, som båda nyligen
gått i pension från Finnlines.
Finnpolaris började ta in vatten och kaptenen gav order om evakuering. Fartyget hade
skickat en nödsignal och Kanada kustbevakning började koordinera räddningsarbeten.
Danska tankern m/t Sofia Theresa, tidigare
ESL Shippings Amanda, som befann sig på
sex timmars sjöfärd från platsen, tog ombord
de finska sjöfararna från räddningsbåten.
Manskapet följde med hur fartyget långsamt
sjönk under havsytan.
Man filmade hur fartyget sjönk mot djupet. I Kanada gjordes ett TV-program om
haveriet och räddningsoperationen, det visades som avslutning på kvällen. Trots den
något melankoliska avslutningen var stämningen på sjömanscentret mycket god. Man
började redan fråga om följande evenemang.
text: Pekka Karppanen
bilder: Pekka Karppanen, Hannu Timonen,
Finnlines/SLHY:s arkiv, Thomesto
Roope Liekari och Kari
Hovi
Ville Sarmas var nöjd då han träffade seglingskamrater som Hannu Timonen.
4 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
15
Arctia Shippingilla seilaavat Mikko Ervast ja Pentti Holappa tulivat tutustumaan uusiin tuotteisiin. Taustalla ME Groupin
aluejohtaja Matti Kokkala.
MERIMIEHIÄ JA DIPLOMAATTEJA
BASAARISSA
Marraskuun kaamos kaikkosi komeasti Helsingin Herttoniemessä, jossa laivamuonitusliike
ME Group järjesti perinteisen ja miellyttävän asiakastilaisuuden.
Itämaisen basaarin mukaisesti rakennettu tapahtuma oli sijoitettu yhtiön omiin tiloihin.
Paikalle oli kutsuttu ME Groupin asiakkaita lähetystöistä, laivoilta ja varustamoista.
Teeman mukaisesti sonnustautunut myyntipäällikkö Pekka Lehtinen toivotti vieraita tervetulleiksi ovella ja aluejohtaja Matti
Kokkala esitteli paikkoja.
– Tämä on jo yhdestoista kerta, kun
tällainen asiakastilaisuus järjestetään. Teema vaihtuu vuosittain – on joulua, talvea
ja muuta. Nyt ollaan basaarissa, Lehtinen
kertoi.
Hän on itse ollut mukana suunnittelemassa tilaisuutta ja sen esillepanoa yhdessä
tapahtumajärjestäjän kanssa, joka toteuttaa
kulloisenkin teeman.
Tapahtumassa olivat mukana myös yhtiön
lukuiset yhteistyökumppanit ja tavarantoimittajat, jotka esittelivät tuotteitaan ja uutuuksiaan. Tarjolla oli runsaasti tuotetietoa
ja herkullisia maistiaisia. Merenkulkijoita oli
myös mukana ihastelemassa hienoja kattauksia.
16
Vapaavahti
Frivakt
Pitkän uran tehnyt kokkistuertti Kauko
Komulainen oli juuri heittänyt keikan Seagardissa.
– Finnpolaris -ilta jäi väliin työkeikan
vuoksi. Tänne sentään pääsin, ja täällä kelpaa maistiaisia nauttia, Kauko Komulainen
heitti.
Seagardissa seilaa myös Vuosaaressa asuva
Ulla Ekroos, jota MEPAn miehet yrittivät
houkutella päivittämään golftaitojaan. Hän
on käynyt MEPAn golfkurssin, muttei kiireiltään ole ehtinyt paljon pelata.
Suoraan satamasta
herkkuja maistamaan
Asiakkailla oli tavaratoimittajien lisäksi mahdollisuus tavata ME Groupin henkilökuntaa
kasvokkain. Raumalta tulleella aluepäällikkö
Tage Mattssonilla esimerkiksi riitti tuttuja
asiakkaita. Laivamuonitustilausten vastaanottaminen ja tuotteiden keräily ja toimitus
laivalle hoidetaan pitkälti yhtiön tiloissa ja
suuressa varastossa, josta nyt noin puolet oli
basaarina.
– Moneen tuttuun ollaan jo täällä törmätty, kertoivat ESL –Shippingillä seilaavat Jussi Kankaanpää ja Teppo Torniainen.
Kesken työtörnin tulivat sen sijaan Actia
Shippingin Pentti Holappa ja Mikko Ervast. Jäänmurtajalaiturilta ei ole kovin pitkä
matka.
– Ei tänne Kilpilahden öljysatamastakaan
kauan aja, myyntiedustaja Kim Eriksson
ME Groupilta kertoi.
Hän oli ollut aamupäivällä toimittamassa
provianttia m/t Suulalle ja kertonut asiakastilaisuudesta byssassa. Kyytikin olisi järjestynyt, mutta kokkistuertti Pekka Kangas
oli saanut laina-auton tutustumiskäyntiä
varten.
Vieraat ja järjestäjät olivat hyvin tyytyväisiä onnistuneeseen tapahtumaan. Iltapäivän aikana basaarissa vieraili reilut 150
asiakasta.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
4 / 2014
Kocksteward Kauko Komulainen hade precis varit och
jobbat på m/s Seagard.
Teppo Torniainen och Jussi Kankaanpää från ESL Shipping smakar på tilltugg från
de olika borden.
SJÖMÄN OCH DIPLOMATER PÅ
BASAR
Novembermörkret drog sig undan i Hertonäs i Helsingfors när fartygsprovianteringsföretaget ME
Group anordnade sitt återkommande och trevliga kundevent.
Evenemanget var uppbyggt som en österländsk basar och var förlagt till företagets
egna lokaler. ME Group hade bjudit in sina
kunder från ambassaderna, fartygen och rederierna. Säljchef Pekka Lehtinen hälsade
gästerna välkomna i dörren, uppklädd enligt
temat, och regionchef Matti Kokkala visade
runt i lokalerna.
– Det här är elfte gången som vi arrangerar ett sådant här kundevent. Temat ändras
varje år – det har till exempel varit julen och
vintern. Nu är vi på en basar, berättade Lehtinen.
Han hade själv varit med och planerat evenemanget och dess utformning tillsammans
med arrangören, som omsätter det aktuella
temat i praktiken.
I evenemanget deltog också företagets
många samarbetspartners och varuleverantörer, som visade upp sina produkter och nyheter. Det bjöds på mängder med produktinformation och aptitretande smakprov. Där
fanns också sjöfarare som beundrade de fina
dukningarna.
4 / 2014
Kocksteward Kauko Komulainen, som
har en lång karriär bakom sig, hade nyligen
varit och jobbat på Seagard.
– Jag missade Finnpolaris-kvällen på
grund av jobbet. Men hit lyckades jag ta mig,
så det är bäst att ta för sig av smakproverna,
kommenterade Kauko Komulainen.
Nordsjöbon Ulla Ekroos seglar också med
Seagard. Männen från SSB försökte övertala
henne att uppdatera sina färdigheter i golf.
Hon har gått SSB:s golfkurs, men har inte
hunnit spela särskilt mycket.
Direkt från hamnen till
delikatessborden
Kunderna gavs inte bara tillfälle att träffa varuleverantörerna ansikte mot ansikte, utan
också personalen på ME Group. Regionchef Tage Mattsson hade tagit sig hit från
Raumo och hittade många bekanta kunder.
All mottagning av fartygsprovianteringsbeställningar och plockning samt leverans till
fartygen sköts i stort sett i företagets lokaler
och i det stora lagret, som nu blivit basar till
ungefär halva ytan.
– Vi har stött på många bekanta, berättade
Jussi Kankaanpää och Teppo Torniainen
som seglar med ESL Shipping.
Actia Shippings Pentti Holappa och
Mikko Ervast kom däremot mitt under en
arbetstörn. Det är inte särskilt långt hit från
isbrytarens brygga.
– Det tar inte lång tid att åka hit från
Sköldvik oljehamn heller, inflikade ME
Groups säljrepresentant Kim Eriksson.
På förmiddagen hade han varit och levererat proviant till m/t Suula och berättat om
kundeventet i byssan. Kocksteward Pekka
Kangas hade kunnat ordna skjuts också men
fick i stället låna en bil till sitt studiebesök.
Besökarna och arrangörerna var mycket
nöjda med det lyckade evenemanget. Basaren besöktes av drygt 150 kunder under
eftermiddagen.
text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
17
Kotitalo ja pihapiiri järvenrannassa on Jani Karvasen ja Ines Hilgendorfin arjen luksusta.
MERENKULKIJAN ARJEN
LUKSUSTA
Kun työmatkan pituudella ei ole merkitystä, voi asuinpaikaksi valita
unelmien järvenrannan hieman kauempaa.
Herkullinen tuoksu karkaa ilmoille aurinkoisena syyspäivänä savustusgrillin kannen
raottuessa. Jani Karvanen valmistaa viikonlopuksi Pyhäselän rannalle saapuville vierailleen monen kilon satsia nyhtöpossua. Rannasta talolle rientää Ines Hilgendorf sylissään
pesuvadillinen kantarelleja.
- Naapuri toi, koska hänellä oli kuulemma
jo pakastin näitä täynnä, selittää Ines.
Työmatka ei pidentynyt
Reilu vuosi sitten löysivät Jani ja Ines unelmiensa kodin Pohjois-Karjalan maaseudulta.
Tutjunniemen kylässä Liperissä oli myynnis18
Vapaavahti
Frivakt
sä sopiva talo piharakennuksineen ja mikä
parasta – kaistale omaa järvenrantaa.
- Koti ja kesämökki samassa paketissa,
naurahtaa Jani.
Merenkulkijalla kun on se etu, että työmatkalla ei ole suurtakaan merkitystä, tarttuivat Jani ja Ines tilaisuuteen, ja ostivat
itselleen kodin, jonkalaista olivat jo kauan
etsineet.
Janin työ perämiehenä Meriauran kaapelialus m/s Auralla jakautuu kuuden viikon
työ- ja vapaajaksoihin. Ines seilaa puolestaan
keittiömestarina Naantalin ja Kapellskärin
väliä liikennöivällä m/s Finneaglellä kahden
viikon törneissä.
Janin työmatka Saksaan kestää nykyisin
jotakuinkin saman verran kuin entisestä kodista Tuusulasta. Lentokentälle on matkaa
puolisen tuntia.
Järviluonnon oma rauha
- Aluksi etsimme paikkaa muutaman tunnin päästä Helsingistä. Ne oli kalliita seutuja.
Kun aloimme katsella kauempaa, muuttuivat hinnat.
Jani ja Ines halusivat nimenomaan järven
rannalle.
- Meriveden on oltava Bombay Sapphire
-sininen. Intian valtameri on lähin sen vä4 / 2014
Rantasaunan takkatuvassa Jani
Karvanen näyttää merikortista
kotitonttinsa sijainnin.
Ines Hilgendorfin puutyöpaja on entisessä navetassa.
rinen. Joten järvi sen olla pitää, sanoo Jani.
Ensimmäisen kokonaisen talven ja kesän
jälkeen pariskunta kertoo nauttivansa kodin
sijainnista syrjässä suurista taajamista.
- Luonto, veneily, kalastus, marjastus ja
sienestys, luettelee pariskunta harrastuksiaan
uudella asuinpaikalla.
- Moottoripyöräilyyn sopivia hiljaisia teitä
on paljon, Jani lisää.
Autotallin edessä seisovalla Harrikalla
pariskunta taittaa kesäisin yhteisellä vapaaajallaan pitkiäkin reissuja.
Tallin laidassa on pikkuruinen hirsirakennus, entinen navetta, johon Ines on rakentanut itselleen puutyöpajan. Koti on Janille ja
Inekselle nykyisin eräänlaista arjen luksusta.
- Kun työtörnin jälkeen tulee kotiin ja sytyttää tulta rantasaunaan, on hiljaisuus suorastaan huumaava, kuvailee Jani.
Sopivasti syrjässä selviää
Lähimpään taajamaan, Liperiin, on järvenrantakodista parisenkymmentä kilometriä.
Siellä on marketit, kirjasto ja muut palvelut.
Toukokuusta syyskuun loppuun on kuitenkin muutaman sadan metrin päässä naapurissa avoinna Saaristonrannan kesäkauppa
ja ravintolakin.
- En ole koskaan ennen asunut näin lähellä
ravintolaa, nauraa Jani.
4 / 2014
Joensuuhun on matkaa tunnin verran.
Mutta Jani ja Ines vakuuttavat, ettei luonnon
rauhasta pois kaipaa.
- Joensuussa on joskus tosi hyviä keikkoja. Syödään ravintolassa ja jäädään hotelliin
yöksi.
Jokunen huonokin puoli syrjässä asumisessa toki on.
- Kännykät ei oikein kuulu, olemme jotenkin katveessa, harmittelee Jani, mutta listaa
hyväksi puoleksi sen, että netti tulee valokuidulla ja toimii erinomaisesti.
- Skype toimii hyvin. Sillä Ines voi soittaa
äidilleen Saksaan.
Ineksen äidinkieli on saksa, mutta suomenkieli sujuu mainiosti.
- Murteen ymmärtäminen tuottaa välillä
vaikeuksia, nauraa Ines.
Pohjoiskarjalaiset naapurit ovat osoittautuneet ystävällisiksi ja avuliaiksi. Sosiaalinen
verkosto on syntynyt ystävistä ja sukulaisista.
Janin isäkin asuu naapuripitäjässä Rääkkylässä.
kolmessa kerroksessa. Pariskunta nauraa,
että sokkeloiset rakenteet ja jyrkät portaat
tuntuivat laivaan tottuneille jo ensikohtaamisella tutuilta.
- Alakerrassa on tekniset tilat. Torppa kun
lämpiää maalämmöllä, kertoo Jani.
Kahteen takkaan tarvittavat puut saivat
Janin ostamaan moottorisahan. Pihapiiristä
on talkoilla tehty polttopuita takkoihin ja
rantasaunaan.
Talon vanha puoli on sisustettu musiikkihuoneeksi. Seinällä maalauksessa purjehtii
laiva Stralsundin edustalla.
Ines on kotoisin Stralsundista, mutta viime aikoina on Jani päässyt Inestä useammin
kaupunkiin.
- Aura on chartrattu viideksi vuodeksi Stralsundin ja Rostockin välille.
Teksti ja kuvat: Sirpa Sutinen
Vanhan asuinpaikan
tunnelma
Talo on vanhalla asuinpaikalla ja osa rakennuksista on viime vuosisadan alkukymmeniltä.
Päärakennuksen uudella puolella asutaan
Frivakt
Vapaavahti
19
Grannarna gav sin kantarellskörd till Jani och Ines. Svamparna ska bli till en soppa åt gästerna som kommer till helgen.
SJÖFARARENS
VARDAGSLYX
När det inte spelar någon roll hur långt det är till arbetet,
kan man välja att bosätta sig lite längre bort vid sina drömmars sjö.
Denna soliga septemberdag sprider sig en
ljuvlig doft från rökgrillen som står med
locket på glänt. Jani Karvanen tillagar flera
kilo pulled pork åt sina gäster som kommer på besök till stranden vid Pyhäselkä
över veckoslutet. Ines Hilgendorf kilar från
stranden till huset med ett tvättfat fullt med
kantareller i famnen.
– Grannen kom med dem, för hon hade
tydligen redan frysen full med svamp, förklarar Ines.
Lika lång väg till arbetet
För drygt ett år sedan hittade Jani och Ines
sitt drömhem på landsbygden i Norra Karelen. I byn Tutjunniemi i Libelits fanns det
ett lagom stort hus med gårdsbyggnader och
20
Vapaavahti
Frivakt
– det bästa av allt – en sjötomt med en egen
strandremsa.
– En permanent bostad och en sommarstuga i samma paket, skrattar Jani.
Eftersom sjöfararen har fördelen att vägen
till arbetet inte har någon större betydelse,
tog Jani och Ines tillfället i akt och köpte
sig det hem som de så länge hade letat efter.
Som styrman på Meriauras kabelfartyg
m/s Aura varvar Jani sex veckors arbete med
sex veckors ledighet. Ines seglar som köksmästare i tvåveckorstörnar på m/s Finneagle,
som trafikerar mellan Nådendal och Kapellskär.
Janis resa till arbetet i Tyskland tar numera
ungefär lika lång tid som från det tidigare
hemmet i Tusby. Till flygplatsen tar det en
halvtimme.
En egen idyll vid sjön
– Först letade vi efter ett ställe några timmar från Helsingfors. Det var dyra områden.
Men när vi började leta längre bort förändrades prisläget.
Jani och Ines ville uttryckligen till en sjöstrand.
– Havsvatten ska vara Bombay Sapphireblått. Indiska oceanen kommer närmast den
färgen. Därför måste vi bo vid en sjö, säger
Jani.
Efter den första hela vintern och sommaren i huset säger sig paret njuta av husets läge
långt från stora tätorter.
– Naturen, båtliv, fiske, bärplockning och
svampplockning, räknar paret upp som sina
intressen i den nya hemtrakten.
4 / 2014
– Det finns många tysta vägar som lämpar sig för motorcykelturer, tillägger Jani.
När paret är lediga samtidigt om somrarna avverkar
de även längre resor med Harleyn, som står parkerad
framför garaget.
Bredvid garaget finns en liten timmerbyggnad, en före
detta ladugård, som Ines har gjort om till snickarverkstad. Numera är hemmet ett slags vardagslyx för Jani
och Ines.
– När man kommer hem efter en arbetstörn och tänder eld i strandbastun, är lugnet rent av berusande, beskriver Jani.
Lagom långt bort
Från hemmet vid sjön är det ett tjugotal kilometer till
närmaste tätort, Libelits.
Där finns stormarknader, ett bibliotek och annan service.
Från maj till slutet av september håller dock en sommarbutik öppet hos grannen några hundra meter bort.
Där finns också en restaurang.
– Jag har aldrig bott så här nära en restaurang tidigare,
säger Jani med ett skratt.
Till Joensuu är det ungefär en timmes resväg, men Jani
och Ines verkar inte längta bort från lugnet i naturen.
– Ibland har det riktigt bra spelningar i Joensuu. Då
äter vi på restaurang och övernattar på hotell.
Det finns dock en nackdel med att bo avsides.
– Mobilerna funkar inte så bra. Vi befinner oss i någon
slags mobilskugga, beklagar Jani men påpekar samtidigt
att fiberanslutningen till nätet fungerar utmärkt.
– Skype fungerar bra. Ines använder det för att ringa
till sin mamma i Tyskland.
Ines modersmål är tyska, men hon pratar flytande
finska.
– Ibland har jag svårt att förstå dialekter, ler Ines.
Grannarna i Norra Karelen har visat sig vara vänliga
och hjälpsamma. De har skaffat sig ett socialt nätverk av
vänner och släktingar. Janis far bor dessutom i grannkommunen Rääkkylä.
Atmosfären från en gammal
boplats
Det både ser gott ut och doftar ljuvligt. Jani ansvarar för pulled porken
i rökgrillen. Ines är ledig.
Huset är beläget på en gammal boplats och en del av
byggnaderna är från förra århundradets första decennier.
De tre våningarna i den nya delen av huvudbyggnaden
utgör parets bostad. De skrattar och säger att för några
som är vana vid fartyg kändes de labyrintartade konstruktionerna och branta trapporna bekanta redan vid första
anblicken.
– På nedre våningen finns de tekniska utrymmena.
Huset värms upp med jordvärme, berättar Jani.
Ved behövs dock till de två braskaminerna och strandbastun. Jani köpte därför en motorsåg och ordnade talko,
som resulterade i vedstaplarna på gården.
Den gamla delen av huset har inretts som ett musikrum. På målningen på väggen seglar ett fartyg med Stralsund i bakgrunden.
Ines kommer från Stralsund, men på senare tid har
Jani besökt staden oftare än Ines.
– Aura har chartrats till rutten mellan Stralsund och
Rostock i fem år.
Text och bilder: Sirpa Sutinen
4 / 2014
Glödritning är Ines Hilgendorfs favoritsyssla inom träbearbetning.
Frivakt
Vapaavahti
21
Näin Espanjassa:
MERIMUSEOT HALLINTO­
VANDAALIEN KOURISSA
Kävinpä todistamassa itselleni ja matkailujuttujeni lukijoille, että Mallorca tarjoaa
muutakin kuin sun, sand & nightlife. Ei
tarvinnut mennä kuin nelisenkymmentä kilometriä pääkaupunki Palmasta pohjoiseen
meren rannalle, Tramontanan vuoriston kupeeseen Sóller-nimisen kaupungin satamaan
Port de Sólleriin, niin kyllä valkeni. On aika
karistaa suomalaisten mielikuvista aikoinaan
niin sanottujen seiväsmatkojen synnyttämä
käsitys, että loma Mallorcalla ei ole muuta
kuin sikajuhlia ja viinan kanssa läträämistä.
Saari on tätä nykyä mitä trendikkäin kohde
vuoristovaeltajille ja -pyöräilijöille, golfaajille, herkuttelijoille, kulttuurin ja rauhallisen
lomailun ystäville.
Että mitenkäs tuon pitäisi Vapaavahdin
lukijoita kiinnostaa? No näin: osallistuin
Port de Sóllerissa matkailuseminaariin, joka pidettiin 1200-luvulta peräisin olevan
luostarin nykyaikaistetuissa kokoustiloissa. Tauolla äkkäsin, että sisäpihan toisessa
päässä valtavien lasiseinien takana oli kalastusvene, laivojen pienoismalleja ja muuta
merenkulun rekvisiittaa. Kiviseinustalla ilmojen armoilla oli purjelaivojen peräsimiä.
Hämmästyin, sillä tässä alun perin pienessä
kalastajakylässä, nyttemmin viehättävässä
turistikohteessa, oli todellakin merimuseo!
Sisälle en päässyt, sillä ovi oli lukossa. Erikoisjärjestelyin minulle suotiin seuraavana
päivänä opastettu käynti sisätiloihin. Opas
kertoi valitellen, että museo on ajettu alas.
Sen pystyttämiseen sijoitettiin 4 miljoonaa
euroa, ja kun kaikki oli saatu ns. viimeisen
päälle, koko homma lakkautettiin. Korvaamattomat arkistot vietiin ties minne, sitä ei
edes opas tiennyt.
Jäljellä on vain muutama pienoismalli,
kokoelma Port de Sóllerin viimeisen laivanveistäjäsuvun jopa 200 vuoden ikäisiä
työkaluja ja muistoja sota-ajalta. Seinällä on
kartta niistä kaukaisistakin kohteista, joihin
sóllerilaiset purjehtivat hakemaan leveämpää leipää. Kaupunkilaiset olivat halunneet
kunnioittaa merenkulun ja asukkaiden mo22
Vapaavahti
Frivakt
nia vuosisatoja kestänyttä yhteistä historiaa,
mutta hallintovandaalit olivat sanoneet, että
ei käy. Kun vähäisiäkään kokoelmia ei enää
pääse katsomaan, on perustelu ollut:
-Ei ole varaa maksaa lipunmyyjälle palkkaa…
Mutta ei tämä vielä mitään, opas lisäsi:
-Palma de Mallorcassa oli upea merimuseo
historiallisessa palatsissa. Mutta kun Espanjassa pidettiin ensimmäiset vapaat vaalit diktaattori Francon kuoltua, niin uudet
tuulet alkoivat puhaltaa. Baleaarien saarten
(Mallorca, Menorca, Ibiza ja Formentera)
ensimmäinen osavaltiopresidentti halusi
palatsin virka-asunnokseen, ja niin El Senor Presidente sai omansa. Missä museon
kokoelmat ovat, siitäkään ei oppaallani
ollut aavistusta. Mallorcalaiset ovat
odottaneet jo 35 vuotta, että saisivat
merimuseonsa takaisin. Tuskin se
ainakaan nykyisen laman aikana toteutuu.
”Manjaana” saattaa olla vuosikymmenten
päässä.
Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen
Usko tai älä: Vasa-laivan pienoismalli Välimeren pikkusataman museossa. Selitys on
se, että eräs espanjalainen merenkulkija José A de Toca asusteli Bremenissä Saksassa ja
saapui Tukholmaan sotalaiva Vasan restauroinnin aikoihin. Hän osallistui töihin, toi
piirustukset mukanaan ja rakensi pienoismallin kotikylänsä museolle. Siihen tarvittava puumateriaali saatiin Palman ja Sóllerin välisen rautatien kunnostustöistä.
4 / 2014
Sett i Spanien:
SJÖFARTSMUSEERNA I FÖR­
VALTNINGSVANDALERNAS KLOR
Nu har jag besökt Mallorca för att bevisa för mig själv och läsarna
av mina reseskildringar att ön har mer att erbjuda än bara sun, sand
& nightlife. Jag behövde inte åka längre än fyra mil norrut från
huvudstaden Palma till hamnen Port de Sóller i staden Sóller vid
Tramuntanaberget, innan det stod klart. Det är dags att rucka på
finländarnas föreställning, som härrör från sällskapsresornas tid, om
att en semester på Mallorca inte består av annat än grisfester och
vinpimplande. Idag är ön ett allt populäre resmål för såväl bergsvandrare och -cyklister som golfare, finsmakare, kulturvänner och
dem som bara vill ta det lugnt.
Men varför skulle resmålet intressera Frivakts läsare? Jo, jag deltog i ett turistseminarium i Port de Sóller, som hölls i moderniserade konferenslokaler i ett kloster från 1200-talet. I pausen lade jag
märke till att det bakom de enorma glasväggarna på andra sidan
innergården fanns en fiskebåt, fartygsmodeller och annan sjöfartsrekvisita. På stenväggen, utsatta för väder och vind, satt det roder
från segelfartyg. Jag förvånades över att det i denna tidigare lilla
fiskeby som numera är ett charmigt turistmål faktiskt fanns ett sjöfartsmuseum!
Jag kom dock inte in eftersom dörren var låst. Efter en särskild
överenskommelse ordnade man en guidad tur på museet åt mig
nästa dag. Guiden berättade beklagande att museet hade stängts
ner. Först satsade man 4 miljoner euro på att inrätta museet, och
när allt var klart lade man ner hela projektet. Inte ens guiden visste
var de oersättliga arkiven sedan tog vägen.
Nu återstår bara några modellfartyg, en samling med verktyg – en
del hela 200 år gamla – från Port de Sóllers sista båtbyggarsläkt och
minnen från krigstiden. På väggen finns en karta över de fjärran platser som Sóllerborna seglade till för att söka sig ett bättre levebröd.
Stadsborna ville hedra sjöfartens och invånarnas gemensamma historia som sträckte sig över flera århundraden, men förvaltningsvandalerna satte stopp för det. Motiveringen till att besökare inte ens får
komma och titta på den lilla samlingen som finns bevarad har varit:
– Vi har inte råd att avlöna en biljettförsäljare ...
Men det här är ingenting, tillade guiden: – I Palma de Mallorca
fanns det ett fint sjöfartsmuseum i det historiska palatset. Men nya
vindar började blåsa när de första fria valen hölls i Spanien efter
diktator Francos död. Balearernas (Mallorca, Menorca, Ibiza och
Formentera) första delstatspresident ville ha palatset som tjänstebostad, så El Senor Presidente fick sitt. Guiden hade heller ingen
aning om var dessa museisamlingar fanns. Mallorcaborna har redan
väntat i 35 år på att få tillbaka sitt sjöfartsmuseum. Det är dock
föga troligt att det sker under rådande lågkonjunktur. ”Mañana”
kan vara decennier bort.
Text och bilder: Sakari Karttunen
4 / 2014
Arkiven tömdes, men som tur är finns de traditionella verktygen
från Port de Sóllers sista båtbyggarsläkt bevarade i väntan på
att museet ska öppnas igen.
Frivakt
Vapaavahti
23
TYÖKYKYÄ JA TUOTTAVUUTTA
YHTEISTYÖLLÄ
Merimieseläkekassan seminaarissa 23.10. käytiin läpi eläkeuudistusta ja pohdittiin hyvässä
vuorovaikutuksessa merenkulkijoiden hyvinvointia ja työssä jaksamista. Paljon on jo tehty ja saatu
aikaan. Eri tahojen lisääntynyt yhteistyö on asialle eduksi, mitä myös seminaarin avannut sosiaali- ja
terveysministeri Laura Räty avauspuheessaan tähdensi.
Ministeri Räty totesi merenkulkijoiden viihtyvyyden parantuneen hyvien olosuhteiden
ja kehittyneiden yhteydenpitomenetelmien
ansiosta. Monet maissa toimiviksi havaitut
työhyvinvoinnin edistämismuodot toimivat
myös merellä. Laura Räty oli kuitenkin huolissaan merenkulkijoiden väsymyksestä, ja
toivoi yleisellä tasolla työurien pidentämistä.
Merimieseläkekassan toimitusjohtaja Kari
Välimäki totesi ikärakenteen muutoksen aiheuttavan korotuspaineita eläkemaksuihin.
Merimieseläkelainsäädäntöä tutkinut työryhmä teki esityksen, jonka perusteella vähennetään kustannuksia ja valtionosuuksia.
Muutoksia on tulossa, mutta ne vaikuttavat
vain vähän ikääntyvien merenkulkijoiden
elämään.
Siirtymäajan jälkeen olisi tarkoitus luopua
merenkulkijoiden alennetuista eläkeikäjärjestelyistä. Ehdot ovat nykyiselläänkin hyvin
tiukat ja valtaosalla merenkulkijoista eläkeikä on nyt 63 - 68 vuotta. Rahoitus muuttuisi palkansaajan osalta samalle tasolle, kuin
24
Vapaavahti
Frivakt
työeläkelain piirissä olevilla maatyöntekijöillä. Tämä lisäisi nettotuloja pari prosenttia.
Näkyviä tuloksia
MEK:n ja MEPA:n
yhteistyöprojektilla
MEPA:n hyvinvointi- ja liikunta-asioista
vastaava Johan Treuthardt esitteli ForMare
-hanketta, jonka pilottijakso saatiin onnistuneesti päätökseen kesällä. Hyvin suunnitellulla ja henkilökohtaisella ohjaamisella
saatiin projektiin osallistuneet merenkulkijat
omaksumaan pysyviä elämäntapamuutoksia.
Merenkulkijoille räätälöity hanke jatkuu yhteistyössä mukaan tulleiden uusien varustamoiden kanssa.
Silja Serenadella kylmäkkönä työskentelevä Elisa Loponen kertoi seminaariväelle
kokemuksiaan osallistumisesta ForMare
-työhyvinvointihankkeeseen.
– Aloin pikkuhiljaa innostua lisää, kun
ohjaajani ja työtoverini jaksoivat tukea ja
kannustaa. Liikunnan määrä lisääntyi ja olo
parani koko ajan, Elisa muisteli.
Hän oli selkeästi muuttunut edukseen ja
kertoi olevansa koko ajan paremmalla tuulella ja stressaavansa vähemmän kuin aikaisemmin. Hän suositteli projektia kaikille,
jotka ovat vaarassa jäädä väärien elintapojen
vangeiksi.
Kyky pelastaa ja
pelastautua
Ylilääkäri Päivi Miilunpalo Työterveyslaitokselta kertoi Seafit -hankkeen tuloksista
ja tavoitteista. Pelastustehtävien fyysinen
kuormittavuus, esimerkiksi savusukellus luo
vaatimuksia merenkulkijoiden toimintakyvylle. Hankkeen tavoitteena on parantaa
työterveyshuollon, merimieslääkäreiden ja
merenkulkijoiden itsensä tietämystä poikkeustilanteiden vaatimuksista. Samoin halu4 / 2014
Silja Serenadella kylmäkkönä työskentelevä Elisa
Loponen kertoi seminaariväelle kokemuksiaan
osallistumisesta ForMare -työhyvinvointihankkeeseen
Merimieseläkekassan toimitusjohtaja Kari Välimäki totesi ikärakenteen
muutoksen aiheuttavan korotuspaineita eläkemaksuihin
taan kehittää suorituskyvyn ylläpitämiseen
soveltuvaa kuntoutustoimintaa.
Seafit -hanketta varten tehtiin merenkulkijoille testejä ja kuormittavuusmittauksia
Meriturvan altaassa Lohjalla, merellisen
suuronnettomuusharjoituksen yhteydessä
sekä palokoulutuskurssin yhteydessä. Koehenkilöinä oli muun muassa merenkulun
opiskelijoita.
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu on
tehnyt muiden toimijoiden kanssa yhteistyössä hanketta Stay onboard -merenkulkualan vetovoimatekijät. Projektipäällikkö
Sanna Haavisto esitteli kuulijoille kyselyiden ja haastattelujen tuloksia. Otanta perustui Merimieseläkekassan rekisteriin. Vastauksia tuli lähes 2000.
Hyviä lomia ja palkkausta pidettiin yleisesti merimiesammattiin houkuttelevina
tekijöinä. Kyselyihin ja haastatteluihin osallistui merenkulkijoiden lisäksi työntekijöitä
Mepasta, Merimieskirkosta, varustamoista
ja ammattiliitoista. Hankkeen tarkoituksena
4 / 2014
on rakentaa työhyvinvointia tukeva toimintamallia sekä antaa suosituksia urakehityksen
edistämiselle eri ikäryhmissä.
Esimerkkejä ja kokemuksia
maista ja mereltä
Henkilöstöjohtaja Susanna Siljander kertoi
Tallink Siljan näkemyksiä ja kokemuksia. Sijoitus työhyvinvointitoimintaan kannattaa.
Henkilöstö voi paremmin, tyytyväisyys ja
motivaatio lisääntyvät. Monesti on todettu, että yksi työhyvinvointiin sijoitettu euro
tuottaa tulevaisuudessa kuusi euroa säästöä.
– Tallink Siljalla on pitkät perinteet työhyvinvoinnin edistämisessä. Yhtiö on panostanut asiaan ja saanut myös rohkaisevia
tuloksia, Susanna Siljander tähdensi.
Hän kehui myös ForMare -projektin tuloksia ja kertoi yllättyneensä, kuinka suuri
merkitys fyysisen kunnon kohentumisella on
kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Silja Sere-
nadelta oli mukana 20 merenkulkijaa, jotka
olivat mukana hyvällä motivaatiolla.
Seminaarissa kuultiin myös mielenkiintoisia aiheeseen liittyviä esityksiä maapuolelta.
Riitta Erämaa Vakuutuskuntoutukselta selvitti ammatillisen kuntoutuksen edellytyksiä
ja keinoja. Atrian henkilöstöjohtaja Tapio
Palolahti esitteli yrityksensä Varhainen -välittäminen -projektia, joka on saavuttanut
suuren menestyksen. Jukka Ahtela Ahtela
Consultingista puolestaan kannusti yrityksiä yhteistyöhön työsuojelun ja työterveyden
toimijoiden kanssa.
Alandia vakuutusyhtiön varatoimitusjohtaja Olli Kytö korosti myös yhteistyön voimaa; vähemmän tapaturmia ja sairauspoissaoloja, vähemmän ennenaikaisia eläkkeitä.
Hän siteerasi Johan Treuthardtin slogania.
”Kun keho ja mieli ovat kunnossa, riskit
pienenevät”.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
25
ARBETSFÖRMÅGA OCH PRODUKTIVITET
GENOM SAMARBETE
På Sjömanspensionskassans seminarium den 23 oktober gick man igenom pensionsreformen och
diskuterade sjöfararnas välbefinnande och arbetsförmåga. Mycket har redan åstadkommits. Det ökade
samarbetet mellan olika parter är fördelaktigt, vilket också social- och hälsovårdsminister Laura Räty
poängterade i sitt invigningstal på seminariet.
Minister Räty konstaterade att sjöfararnas
trivsel har ökat tack vare goda förhållanden
och förbättrade kontaktmetoder. Många av
de sätt att främja arbetshälsan som visat sig
fungera på land, fungerar även till sjöss. Laura Räty bekymrade sig dock över sjöfararnas
trötthet, och hoppades att yrkeskarriärerna
generellt skulle bli längre.
Sjömanspensionskassans vd Kari Välimäki berättade att ändringarna i åldersstrukturen skapar ett tryck på att höja pensionsavgifterna. Arbetsgruppen som granskat lagstiftningen om sjömanspensioner lade fram
ett förslag om hur kostnaderna och statsandelarna ska minskas. Det är förändringar på
gång, men dessa har endast en liten inverkan
på de åldrande sjöfararnas liv.
Efter en övergångsperiod är det tänkt att
man ska slopa villkoren för sänkt pensionsålder för sjöfarare. Villkoren är redan idag
stränga och pensionsåldern för de flesta sjöfarare är 63–68 år. För löntagare skulle finansieringen ändras till samma nivå som för de
personer som arbetar i land och omfattas av
26
Vapaavahti
Frivakt
arbetspensionslagen. Detta skulle öka nettointäkterna med ett par procent.
Tydliga resultat
för SPK:s och SSB:s
samarbetsprojekt
Johan Treuthardt som ansvarar för hälsooch motionsfrågor på SSB presenterade projektet ForMare, vars pilotperiod avslutades
med lyckat resultat i somras. Med god planering och personlig handledning lyckades
man få sjöfararna som deltog i projektet att
ändra sin livsstil varaktigt. Projektet som utformats speciellt för sjöfarare fortsätter tillsammans med de nya deltagande rederierna.
Elisa Loponen som arbetar som kallskänka på Silja Serenade berättade för seminariepubliken om sina erfarenheter från att delta
i arbetshälsoprojektet ForMare.
– Så småningom blev jag allt mera engagerad, när min tränare och min arbetskamrat orkade stötta och uppmuntra mig. Jag
började motionera mera och jag mådde hela
tiden bättre och bättre, mindes Elisa.
Hon hade tydligt förändrats till det positiva och sade att hon överlag var på bättre
humör och stressade mindre än tidigare.
Hon rekommenderade projektet till alla som
riskerar att fastna i en dålig livsstil.
Förmåga att rädda och bli
räddad
Överläkare Päivi Miilunpalo från Arbetshälsoinstitutet berättade om resultaten och
målen för projektet Seafit. Den fysiska belastningen som räddningsuppgifter såsom
rökdykning innebär, ställer krav på sjöfararnas funktionsförmåga. Målet med projektet
är att öka kunskaperna hos företagshälsovården, sjömansläkarna och sjöfararna själva
om vilka krav som ställs i en nödsituation.
Likaså vill man utveckla den rehabiliteringsverksamhet som lämpar sig för att bibehålla
arbetsförmågan.
4 / 2014
Seppo Heiskari och Heikki Suomalainen från Finnlines
deltog i seminariet
Viking Lines huvudförtroendeman Mika Ojala
Inför Seafit skapade man tester och belastningsmätningar för sjöfarare i Meriturvas
bassäng i Lojo, i samband med en övning i
sjökatastrofer samt i samband med en brandutbildningskurs. Försökspersonerna bestod
bland annat av sjöfartsstuderande.
Kymmenedalens yrkeshögskola har i samarbete med andra aktörer drivit projektet
Stay Onboard, där man utrett sjöfartsbranschens dragkraft. Projektchef Sanna Haavisto presenterade enkät- och intervjuresultaten för åhörarna. Urvalet baserades på
Sjömanspensionskassans register och man
fick in närmare 2 000 svar.
Mycket ledighet och bra lön ansågs generellt vara faktorer som gjorde sjömansyrket
attraktivt. Förutom sjöfarare deltog arbetstagare från SSB, Sjömanskyrkan, rederierna
och fackförbunden i enkäterna och intervjuerna. Syftet med projektet är att utarbeta en
verksamhetsmodell som stödjer arbetshälsan
samt ta fram rekommendationer om hur
karriärutvecklingen kan främjas i de olika
åldersgrupperna.
4 / 2014
Exempel och erfarenheter
– på land och till sjöss
Personalchef Susanna Siljander redogjorde
för Tallink Siljas synsätt och erfarenheter.
Det lönar sig att investera i arbetshälsa. Personalen mår bättre och blir både nöjdare
och mer motiverade. Det har många gånger
konstaterats att varje euro som investeras i
arbetshälsa genererar en framtida besparing
på sex euro.
– Tallink Silja har en lång tradition av att
främja arbetshälsa. Bolaget har gjort satsningar inom området och fått uppmuntrande resultat, framhöll Susanna Siljander.
Hon talade även gott om resultaten av ForMare-projektet och sade att hon överraskades av hur stor betydelse den fysiska formen
har för det övergripande välbefinnandet.
Från Silja Serenade deltog 20 sjöfarare, som
alla höll motivationen uppe.
Under seminariet hölls även intressanta
föredrag från landsidan på samma tema.
Riitta Erämaa från Försäkringsbranschens
Rehabilitering förklarade förutsättningarna
för yrkesinriktad rehabilitering och vad sådan rehabilitering kan innebära. Atrias personalchef Tapio Palolahti presenterade företagets projekt Varhainen välittäminen (tidigt
ingripande), som har rönt stora framgångar.
Jukka Ahtela från Ahtela Consulting uppmanade företag att samarbeta med aktörerna
inom arbetarskydd och arbetshälsa.
Olli Kytö, vice vd för Alandia Försäkring,
underströk också styrkan i att samarbeta;
färre olycksfall och mindre sjukfrånvaro samt
färre förtidspensioneringar. Han citerade Johan Treuthardts slogan: ”När kroppen och
knoppen är i form, minskar riskerna.”
text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
27
MERENKULUN AMMATTILAISIA
TURUN NAVIGATE -TAPAHTUMASSA
Merilogistiikan ja meriteollisuuden messut järjestettiin Turun Messu- ja kongressikeskuksessa
19.-20.11.2014. Messuille osallistui noin 150 yritystä. Kahden päivän aikana kuultiin kymmeniä
ohjelmanumeroita seminaareissa ja messulavalla. Tunnelmat olivat hieman kaksijakoiset;
meriteollisuuden puolella iloittiin syksyn Meyer Turku -telakan uutisista, kun taas varustamo- ja
merenkulkijapuoli oli hieman huolissaan tulevasta.
Heti päähallin sisääntulon yhteydessä oli
Suomen Laivanpäällystöliiton messuosasto, jota isännöi entinen toiminnanjohtaja
Pekka Partanen. Pitkän uran merenkulun
parissa tehnyt mies sai tämän tästä vaihtaa
kuulumisia merenkulkijoiden kanssa.
– Kyllä nyt moni on ollut levoton työpaikkansa puolesta. Meidänkin liitossa on
toimihenkilöillä kädet täynnä töitä, Pekka
Partanen kertoi huolestuneena.
Saman huolen jakoivat myös Borella seilaava Tapio Lehto ja lehtori Kai Raikunen
WinNova -oppilaitoksesta. Raikunen harmitteli opiskelijoiden vaikeuksia löytää harjoittelupaikkoja laivoilta. Merenkulun tilanne näkyi myös siinä, että näytteilleasettajien
joukossa oli vain kaksi varustamoa, Meriaura
ja Arctia Shipping.
Yleisön joukossa ja seminaarivieraina oli
toki paljon myös merenkulkijoita ja alan
opiskelijoita.
– Raumalta tuli kaksi bussilastillista opiskelijoita. Täällä heidän on hyvä verkostoitua
ja tutustua ainakin meriteollisuuden laitetoimittajiin, hankepäällikkö Heikki Koivisto
Satakunnan Ammattikorkeakoulusta kertoi.
Hän esitteli SAMK:n ja naapuriosasto
Aboa Maren yhteistä CoastAL -liittoumaa,
joka edustaa lounaisrannikon osaamista meritekniikassa, logistiikassa ja merenkulussa.
Osaamista viedään
ulkomaille
Koivisto kertoi muun muassa Maribia
-hankkeesta, jossa SAMK koordinoi ja kehittää Namibian valtion merenkulun koulutusta siten, että Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO voi sen hyväksyä. Hankkeen
aikana kehitetään opetussuunnitelmia, tiloja
28
Vapaavahti
Frivakt
ja välineistöä sekä hallintojärjestelmiä.
Messujen tietoiskulavalla tuntiopettaja
Lauri Kosomaa Turun Ammattikorkeakoulun Meritekniikan osastolta esitteli työmahdollisuuksia ja projekteja Brasiliassa. FinBraTech on suomalais-brasilialainen yhteistyöhanke, jolla edistetään meri- ja teknologiateollisuuteen liittyvää kauppaa, koulutusta
ja kehittämistoimintaa Brasiliassa.
– Brasiliassa on kova pula offshore -osaajista. Maassa on valtavat merenalaiset hiilivetyesiintymät. Alaan on jo investoitu ja tullaan
panostamaan vielä lisää 200 miljardia dollaria. Meidän suomalaisten pitää olla hereillä,
japanilaiset ovat myös tulossa apajille kovaa
vauhtia, Lauri Kosomaa painotti.
Brasilian offshore -teollisuudessa toimii jo
parikymmentä suomalaisyritystä. Meneillään on myös opiskelija- ja opettajavaihtoa.
Viisi suomalaista Turun ammattikorkeakoulun opiskelijaa on parhaillaan Recifessä suorittamassa meritekniikan opintoja.
Kotkan suunnalla on myös käynnissä mielenkiintoisia hankkeita. Tarja Javanainen
Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkasta kertoi kuulumisia kaakosta. TOPCONS on suomalais-venäläinen
yhteishanke, jossa kehitetään uutta karttapohjaista työkalua merialueiden kestävän
käytön suunnitteluun.
WINOIL (Winter navigation risks and
oil contingency plan) -hankkeessa on puolestaan tarkoitus edistää merenkulun turvallisuutta kehittämällä luotettavaa simulointia
jäänavigointiin ja parantaa öljyntorjuntavalmiutta jääolosuhteissa.
Tarja Javanainen esitteli myös alan koulutustarjontaa Kotkassa ja Kouvolassa ja kävi
läpi muun muassa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun merenkulun simulaattorit.
Hän myös muistutti, että Etelä-Kymenlaak-
son ammattiopistossa alkaa tammikuussa
sähkömiehestä laivasähkömieheksi -koulutus.
Meriteollisuudella menee
paremmin
Alkusyksyn paras uutinen oli Turun telakan
toiminnan jatkuminen. Meyer Turku -messuosastolla riitti kiinnostuneita vieraita,
jotka ihastelivat hienoja laivamalleja. Yhtiö
on saanut uusia tilauksia – rekrytoinnista
vastaavia henkilöitä oli vastaamassa kiinnostuneiden kysymyksiin. Raumallakaan
ei ole jääty ”tuleen makaamaan” vaikka telakka meni. Seaside Industry Park Rauman
osastolla esiteltiin teollisuuspuiston yritysten
toimintaa sekä tuotteita ja palveluita.
Varsinais-Suomen TE -toimiston Eures
-neuvoja Tomi Puranen arveli työnsaannin
olevan helpompaa meriteollisuuden, kuin
merenkulun puolelta. Hän on toiminut
monen ulkomaisen varustamon yhteyshenkilönä, kun suomalaisia merenkulkijoita on
rekrytoitu.
– Takavuosina toiminta oli hyvinkin vilkasta. Risteilyalusten ohella merenkulkijoita
haettiin jopa rahtivarustamoihin. Ulkomailta tuli useita edustajia Suomeen rekrytointitapahtumiin, Puranen muisteli.
Hän kertoi myös, että Turussa on enää
yhden henkilön osatyönä hoitaa merenkulkijoiden rekrytointia, kun parhaina aikoina
heitä oli kolmesta neljään.
TE -toimiston messuosastolla saatiin palautetta mol.fi -sivuston uudistuksesta ja vaikeuksista löytää merialan työpaikkoja.
– Uusi ISCO -ammattiluokitus korvasi
Pohjoismaisen ammattiluokituksen, joka on
ollut TE -palveluissa käytössä yli 30 vuotta.
4 / 2014
Hankepäällikkö Heikki Koivisto Satakunnan
Ammattikorkeakoulusta esitteli SAMK:n ja
naapuriosasto Aboa Maren yhteistä CoastAL
-liittoumaa
Muualla Euroopassa ISCO on ollut jo pitkään käytössä, Puranen selvitti.
Päällystöpaikat löytyvät Avoimet työpaikat - hausta valitsemalla ensin Asiantuntijat,
sitten Luonnontieteiden ja tekniikan asiantuntijat, lopuksi klikataan kohdasta Laiva-,
lento-, satamaliikenne päälliköt, ohjaajat.
Miehistöpaikat vastaavasti: Prosessi- ja kuljetustyöntekijät – Kuljetustyöntekijät - Kansimiehistö ym. vesiliikenteen työntekijät.
Messujen runsas seminaaritarjonta antoi
hyvän tilannekatsauksen muun muassa rikkidirektiiviin ja polttoaineisiin. Öljyn hinta
on ollut laskussa – monikaan ei halunnut
ennustaa laivabunkkerien hinnan kehitystä.
Näkymiä pohdittiin Turun Liikennepäivä
-seminaarissa, jonka avasi johtaja Markku
Mylly Euroopan Meriturvallisuusvirastosta.
Rikkidirektiivin lisäksi Suomen merenkululle asettavat haasteita metsäteollisuuden
rakennemuutos sekä kuljetusketjujen ja satamien yhteistyön puute. Toki tavaraakin saisi
olla enemmän – laivojen pitäisi olla täynnä
lastia sekä tullessa että mennessä.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Kai Raikunen WinNova -oppilaitokselta kävi tapaamassa Pekka Partasta, joka
päivysti Suomen Laivanpäällystöliiton messuosastolla
SJÖFARTSFOLK PÅ NAVIGATEEVENEMANGET I ÅBO
Den 19–20 november arrangerades mässan för sjölogistik och marinindustri i Åbo Mäss- och
Kongresscentrum. Omkring 150 företag deltog i mässan där vi under två dagar fick ta del av till ett
tiotal programnummer på seminarierna och mässcenen. Känslorna var blandade; marinindustrisidan
gladdes åt höstens nyheter från Meyer Turku-varvet, medan rederi- och sjöfararsidan oroades inför
framtiden.
Direkt vid ingången till huvudhallen hade
Finlands Skeppsbefälsförbund sin monter,
där den tidigare verksamhetsledaren Pekka
Partanen huserade. Pekka har haft en lång
karriär inom sjöfarten och titt som tätt kom
det förbi sjöfarare som ville prata om läget i
branschen.
– Det är många som oroar sig för sitt jobb.
Tjänstemännen i vårt förbund har också fullt
upp, sade Pekka Partanen bekymrat.
Samma oro delades av Tapio Lehto, som
seglar med Bore, och lektor Kai Raikunen
från WinNova läroanstalt. Raikunen beklagade sig över studenternas svårigheter att
30
Vapaavahti
Frivakt
hitta praktikplatser på fartygen. Det faktum
att endast två rederier, Meriaura och Arctia
Shipping, fanns med bland utställarna är en
indikation på den nuvarande situationen
inom sjöfarten.
Bland besökarna och som seminariegäster
fanns dock många sjöfarare och studerande
inom branschen.
– Det kom två busslaster med studenter
från Raumo. Det här är ett bra tillfälle för
dem att nätverka och bekanta sig med åtminstone marinindustrins materialleverantörer, berättade projektchef Heikki Koivisto
från Satakunta yrkeshögskola.
Han presenterade Satakunta yrkeshögskolas och grannmontern Aboa Mares sammanslutning CoastAL, som representerar
sydvästkustens kompetens inom havsteknik,
logistik och sjöfart.
Kunskapsexport till andra
länder
Koivisto berättade bland annat om projektet Maribia, där Satakunta yrkeshögskola
koordinerar och utvecklar Namibias sjöfartsutbildning så att den kan bli godkänd
4 / 2014
av sjöfartsorganisationen IMO. Under projekttiden ska man förbättra läroplanerna,
lokalerna och materialet samt administrationssystemen.
På mässcenen berättade Lauri Kosomaa
från enheten för havsteknik vid Åbo yrkeshögskola om jobbmöjligheterna och projekten i Brasilien. FinBraTech är ett finländskbrasilianskt samarbetsprojekt som syftar till
att främja handel, utbildning och utvecklingsverksamhet med anknytning till marinoch teknologiindustrin i Brasilien.
– I Brasilien rådet det stor brist på offshore-experter, men det finns enorma undervattensförekomster av kolväte i landet. Det har
redan investerats i området och ytterligare
200 miljarder dollar kommer att satsas där.
Vi finländare måste vara på hugget, japanerna skyndar också till detta fiskevatten,
betonade Lauri Kosomaa.
Ett tiotal finländska företag verkar redan
inom Brasiliens offshore-industri. Det pågår
också student- och lärarutbyten. Just nu är
fem finländska studenter från Åbo yrkeshögskola i Recife och studerar havsteknik.
I Kotkaområdet är det också intressanta
projekt på gång. Tarja Javanainen från Merikotka forskningscentrum för sjösäkerhet
och sjötrafik informerade oss om det senaste
från sydöst. TOPCONS är ett finsk-ryskt
samarbetsprojekt där man utvecklar ett nytt
kartbaserat verktyg som används för att planera hur havsområden kan nyttjas på ett
hållbart sätt.
Projektet WINOIL (Winter navigation
risks and oil contingency plan) syftar till att
främja säkerheten inom sjöfarten genom att
ta fram en pålitlig simulering för isnavigering och förbättra beredskapen för oljebekämpning under isförhållanden.
Tarja Javanainen presenterade också branschens utbildningsutbud i Kotka och Kouvola, och gick bland annat igenom sjöfartens
simulatorer vid Kymmenedalens yrkeshögskola. Hon påminde om fartygselektrikerutbildningen för elektriker som drar igång
vid Södra Kymmenedalens yrkesinstitut i
januari.
Bättre tider för
marinindustrin
Den bästa nyheten tidigare i höstas var att
Åbo varv fortsätter sin verksamhet. Meyer
Turkus monter drog till sig många besökare
som beundrade de fina fartygsmodellerna.
Bolaget har fått in nya beställningar – de
rekryteringsansvariga svarade på frågor från
alla intresserade. I Raumo har man inte heller legat på latsidan även om varvet lades ner.
I montern för Seaside Industry Park Rauma
visade man upp verksamheten hos företagen
i industriparken samt deras produkter och
tjänster.
Eures-rådgivaren Tomi Puranen från
Egentliga Finlands arbets- och näringsbyrå trodde att chanserna att få ett jobb var
större inom marinindustrin än inom sjöfarten. Han har varit kontaktperson för många
utländska rederier när de har rekryterat finländska sjöfarare.
– För några år sedan var det fart på verksamheten. Både kryssningsfartygen och
fraktrederierna sökte sjöfarare. Det kom
många utländska representanter till rekryteringsträffarna i Finland, mindes Puranen.
Han berättade också att det i Åbo endast
finns en halvtidstjänst avsatt för att sköta
rekryteringen av sjöfarare, medan arbetet
sköttes av tre till fyra personer när tiderna
var som bäst.
I arbets- och näringsbyråns mässmonter
fick vi information om uppdateringen av
webbplatsen mol.fi och respons på kommentarer om att det är svårt att hitta sjöfartsbranschens lediga tjänster.
– Den nya yrkesklassificeringen ISCO ersatte den nordiska yrkesklassificeringen, som
har använts till arbets- och näringstjänster i
över 30 år. På andra håll i Europa har ISCO
tillämpats sedan länge, förklarade Puranen.
Befälsjobb hittar man via sökfunktionen
Lediga jobb. Först väljer man Experter, därefter Experter inom naturvetenskap och teknik, och till sist Fartygs-, flyg- och hamntrafikbefäl och -ledare. Besättningstjänster söks
via Process- och transportarbetare – Transportarbetare – Däcksmanskap m.fl. sjötrafikarbetare.
Det stora utbudet av seminarier på mäs�san gav en god lägesrapport om till exempel
svaveldirektivet och bränslen. Oljepriset har
gått ner och det var inte många som ville
sia om prisutvecklingen för fartygsbunkrar.
Framtidsutsikterna togs upp under seminariet Åbo trafikdag, som inleddes av direktör
Markku Mylly från Europeiska sjösäkerhetsbyrån.
Sjöfarten i Finland ställs inför utmaningar
dels på grund av svaveldirektivet, men också
på grund av strukturändringarna i skogsindustrin samt bristen på samarbete mellan
transportkedjorna och hamnarna. Det skulle
också behövas mera varor – fartygen borde
vara fullastade både när de kommer och går.
text och bilder: Pekka Karppanen
Eures-rådgivaren Tomi Puranen från Egentliga Finlands arbets- och näringsbyrå trodde att chanserna att få ett jobb var större inom marinindustrin än inom sjöfarten.
4 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
31
PITKÄJÄNTEISTÄ TYÖTÄ MEREN­
KULKIJOIDEN JA MERENKULUN
HYVÄKSI
Sakari Lehmuskallio on päässyt seuraamaan ja vaikuttamaan merenkulkijoiden
hyvinvointiin Merimieskirkon johtajana ja MEPAn hallituksessa.
Vuoden 2015 alussa Suomen Merimieskirkossa vahti vaihtuu, kun Sakari luovuttaa
ruorin seuraajalleen ja alkaa valmistautua
eläkepäiviin. Hänellä on ollut todella hieno
ja vaiherikas työura, jossa merenkulku on
ollut mukana jo nuoresta lähtien. Lehmuskallion isä oli merikapteeni, joka oli muun
muassa kiertänyt purjelaivalla Kap Hornin
ja toiminut sodan aikana j/m Tarmossa. Hän
oli Merenkulkuhallituksessa eri virkamiestehtävissä, mutta seilasi välillä laivoilla.
– Isä oli päällikkönä s/s Kaarinassa, ja otti
minut mukaansa matkalle, jonka teimme
Englantiin, Ranskaan ja Puolaan, Sakari
Lehmuskallio muistelee lapsuuttaan.
Nuorena hän oli meripartiossa, ja toimi
kaljaasi Henrikan kipparina muun muassa
nuoriso- ja rippikoululeirien purjehduksilla. Saaristomeren väylät tulivat tutuiksi, ja
purjehdusharrastus on säilynyt läpi elämän.
Hän jäi lukioaikoina yksin asumaan Turkuun, kun muu perhe muutti isän työn perässä Helsinkiin. Kesälomilla Lehmuskallio
seilasi talouspuolella Visby-, Apollo- ja Nordia -laivoilla. Opinnot jatkuivat Åbo Akademissa, josta hän valmistui vuonna 1973
teologian kandidaatiksi.
– Sen jälkeen toimin eri seurakunnissa nuorisotyössä ja kirkkoherrana, kunnes
vuonna 1981 aloitin Hampurin merimieskirkon johtajana, Lehmuskallio kertoi.
Hampuri on aina ollut merkittävä satamakaupunki, johon liikennöi paljon suomalaisaluksia. Rekkaliikennettäkin on. Kirkon
piirissä on myös suuri suomalaissiirtokunta, joten toiminta on varsin monipuolista.
Hampurin merimieskirkko onkin johtajalleen melkoinen korkeakoulu – myös tuleva
pääsihteeri on toiminut siellä.
Haastava alku
Merimieskirkon
pääsihteerinä
Lehmuskallio siirtyi vuonna 1987 Hampurista Kirkkohallitukseen Helsingin Ka-
tajanokalle. Vuonna 1991 hänet valittiin
Suomen Merimieslähetysseuran pääsihteeriksi. Samalla hän tuli mukaan MEPAn
hallitustyöhön, jossa hän on ollut mukana
24 vuotta.
– Kun aloitin pääsihteerinä, oli merenkulkuala ehtinyt muuttua melkoisesti Hampurin vuosien jälkeen. Toki maapuolellakin
edettiin vaikeita aikoja, Lehmuskallio muisteli mietteliäänä.
Laivoja oli myyty ja ulosliputettu. Vakava, kahdeksan merenkulkijan hengen vienyt
onnettomuus oli juuri tapahtunut – uhreja
oli edelleen kateissa. Ulkomaan merimieskirkoilla oli vielä paljon henkilökuntaa ja
Suomen tekemät kaksi devalvaatiota nostivat
henkilöstökuluja entisestään.
Lehmuskallion ei auttanut muu kuin kääriä hihat ja alkaa töihin. Johtamistapoja on
uudistettu ja asemille on annettu vastuuta.
Koko organisaation nimi muutettiin ja asemien vastaavista tuli merimieskirkon johtajia.
– Merimieskirkkoja on lopetettu ja perustettu eri paikkakunnille sitä mukaa, kun tarve vaatii. Olemme myös panostaneet vastuuhenkilöiden ja työntekijöiden koulutukseen,
Lehmuskallio tähdensi.
Henkilökunnan koulutustasoa ja vastuita
on nostettu myös hyvin toimivilla kotimaan
asemilla luonnollisen vaihtuvuuden myötä.
Tavoite on, että paikallinen merimieskirkko
vastaisi itse noin 40 prosenttia rahoituksestaan. Melkoinen osa tästä saavutetaan vuotuisilla joulumyyjäisillä, varsinkin ulkomailla.
– Vapaaehtoisten työn organisointi ja
heidän hyvinvointinsa ovat tärkeitä tehtäviä kaikilla merimieskirkoilla. Kenties ulkomailla suomalaiset tuntevat enemmän
yhteisöllisyyttä talkootöissä. On hyvä, että
jokainen saa tuntea työpanoksensa tärkeäksi,
Lehmuskallio kertoi kokemuksistaan.
Hän oli myös suunnittelemassa ulkomaan
kirkkojen vuosivapaaehtoisten toimintaa,
josta tuli hyvin onnistunut järjestelmä.
Lehmuskallio onkin varsin tyytyväinen ti-
lanteeseen. Ulkomaiden kiinteistöjä on
peruskorjattu ja toimintoja on laajennettu
lähialueille kuten Brysselissä ja Lyypekissä.
Toisaalta joillain paikkakunnilla siirtokunta
alkaa ikääntyä.
Merenkulkijoiden
hyvinvointi on aina
mielessä
Sakari Lehmuskallio painottaa, että merenkulkijoiden palvelu on ammattitaitoa
vaativaa ihmissuhdetyötä. Henkilökohtainen kontakti jokaiseen laivalla tavattuun on
tärkeä.
– Kaikilta pitäisi kysyä kuulumisia ja tarvittaessa antaa aikaa ja kuunnella, jos jollain
on kerrottavaa. Toisaalta laivalle mennessä on
hyvä olla ”apuvälineitä” kuten lehtiä, kirjoja
ja videoita. Tämä on yksi Merimieskirkon
ja MEPAn yhteistyömuotoja, Sakari pohti.
Niin MEPA kuin Merimieskirkkokin ovat
pyrkineet parantamaan merenkulkijoiden
tiedonsaantia ja yhteydenpitoa perheisiinsä. Puhelinkortit ja internetin saatavuuden
edistäminen ovat olleet tärkeitä. Silti moni
ikivanha perinne, kuten merimieskirkkopiirien tekemät joululahjapaketit, on säilynyt
suosiossa.
Merimieskirkossa aloitettiin laivakuraattoritoiminta 1983. Pioneereina toimivat muun
muassa Ari Lindqvist ja Pertti Ruotsalainen. Ensimmäiset sopimukset tehtiin Silja
Linen laivoille. Työtä on kehitetty ja laajennettu vuosien mittaan.
– Päätoiminen laivakuraattorin työ saattaa
käydä raskaaksi. Toisten murheita kuunnellessa voi tunnollinen henkilö palaa itsekin
loppuun. Nykyisin toimenkuvaan kuuluu
usein sekä seilausta että maatyötä. Laivoilla
on nimikkokuraattorit, joten seilausten ja
laivakäyntien yhteydessä kohdataan tutut
kasvot, Lehmuskallio selvitti.
Kuraattoritoiminnalla pyritään parantamaan laivaväen viihtyvyyttä ja sitä kautta
lisäämään meriturvallisuutta. Varustamot ja
Sakari Lehmuskallio puhumassa merenkulkijoiden
muistomerkillä pyhäinpäivänä
Suomen Merimieskirkko ry:n keskustoimistossa on Sakun rakentama pienoismalli Gustaf Eriksonin 4-mastoparkki Lawhillista,
jolla hänen isänsä kiersi Kap Hornin.
merenkulkijat ovat olleet tyytyväisiä järjestelmään.
Harrastuksia ja
yhdistystoimintaa
jatketaan
Merimieskirkko on kyennyt hyvin vastaamaan ajan haasteisiin niin teknisellä kuin
henkiselläkin puolella. Monikansalliset
miehistöt ovat olleet käytäntöä kotimaan
ja ulkomaiden kirkoilla jo vuosikymmeniä.
Toiminta on hyvin kansainvälistä.
– Ulkomaan kontakteja on pitkän työuran
aikana tullut paljon. Olen toiminut myös
Merimieskirkkojen maailmanjärjestössä
ICMA:ssa 12 vuotta, joista viisi vuotta puheenjohtajana, Lehmuskallio kertoi.
Hänen innostuksensa vaikuttamiseen ja
yhdistystoimintaan syntyi jo partiotoiminnan aikana. Sakari on edelleen mukana
muun muassa Suomen Merihistoriallisessa
Yhdistyksessä, jossa hän on toiminut myös
puheenjohtajana.
Purjehdus ja valokuvaus ovat olleet Lehmuskallion harrastuksia pienestä pitäen.
Hän luopui taannoin omasta veneestä, ja
purjehtii nyt ystävien kanssa tai vuokraveneellä. Kamerakalusto hänellä on aina ollut
ammattilaisluokkaa.
– Nuorena ajattelin valokuvausta jopa
ammattina. Aloitin tosin itäsaksalaisella kameralla ja kehitin kuvia itse, Lehmuskallio
kertoi.
Nykyisin hän käyttää sujuvasti kuvankäsittelyohjelmia ja kuvaa digikameralla, johon
hän jo vuosia sitten siirtyi valokuvaajaveljensä suosituksesta.
Hampurin vuosinaan hän innostui myös
laivapienoismallien rakentamisesta. Taidot
ja menetelmät ovat kehittyneet – samoin
työkaluvalikoima. Hänen valmistamiaan
malleja on ollut esillä MEPAn harrastenäyttelyissä. Työn alla on parhaillaan sotakorvauskuunari.
Sakari Lehmuskalliolla on vaimonsa Sinikka Hurskaisen kanssa omakotitalo
Imatran maaseudulla, mutta he aikovat pitää
myös Helsingin asunnon. Lapset ja lapsenlapset ovat lähellä, samoin sosiaalinen elämä.
– Niin, olenhan minä myös aktiivinen
kulttuurin harrastaja ja se on rouvan kanssa
yhteinen ilo, Sakari totesi.
Merimiespalvelutoimisto kiittää Sakua hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa kaikkea hyvää!
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
IHÄRDIGT ARBETE FÖR
SJÖFARARNA OCH SJÖFARTEN
Som chef för Sjömanskyrkan och ledamot i SSB:s styrelse har Sakari Lehmuskallio
kunnat följa och påverka sjöfararnas välmående.
I början av 2015 är det vaktskifte på gång i
Finlands Sjömanskyrka när Sakari överlåter
rodret till sin efterträdare och börjar förbereda sig inför livet som pensionär. Han har
haft en ypperlig och omväxlande karriär,
och sjöfarten har funnits med ända sedan
barnsben. Lehmuskallios far var nämligen
sjökapten. Bland annat rundade han Kap
Horn med segelskepp och arbetade på j/m
Tarmo under kriget. Han hade olika tjänstemannauppdrag vid Sjöfartsstyrelsen, men
var ute till sjöss mellan dessa.
– Far var befälhavare på s/s Kaarina och
tog med mig på en resa som gick till England, Frankrike och Polen, berättar Sakari
Lehmuskallio om sin barndom.
Som ung var Lehmuskallio med i sjöscouterna och var skeppare på galeas Henrika till
exempel under ungdoms- och konfirmationslägrens seglatser. Då lärde han känna
Skärgårdshavets farleder och seglingsintresset har bestått livet genom.
Under gymnasietiden bodde Lehmuskallio själv i Åbo, när övriga familjen flyttade
till Helsingfors på grund av pappans arbete.
På sommarloven seglade han på ekonomisidan med fartygen Visby, Apollo och Nordia.
Studierna fortsatte vid Åbo Akademi, varifrån han tog en teologie kandidatexamen
1973.
– Därefter arbetade jag med ungdomsverksamhet och som kyrkoherde, tills jag
1981 började som chef för sjömanskyrkan i
Hamburg, berättar Lehmuskallio.
Hamburg har alltid varit en betydelsefull
hamnstad som många finländska fartyg trafikerar. Dit går också långtradartrafik. Inom
kyrkans område finns en stor finländsk koloni, så verksamheten är mycket mångfasetterad. Sjömanskyrkan i Hamburg är en riktig
skola för sin chef – även den blivande generalsekreteraren har arbetat där.
34
Vapaavahti
Frivakt
Utmanande start
som Sjömanskyrkans
generalsekreterare
År 1987 lämnade Lehmuskallio Hamburg
för Kyrkostyrelsen och Skatudden i Helsingfors. År 1991 utsågs han till Finska Sjömansmissionssällskapets generalsekreterare och i
samma veva i samma veva kom han med i
SSB:s styrelsearbete,i vilket har aktivt deltagit i 24 år.
– När jag började som generalsekreterare
hade det hunnit ske stora förändringar i sjöfartsbranschen sedan åren i Hamburg. Dock
var det svåra tider även på landsidan, säger
Lehmuskallio eftertänksamt.
Fartyg hade sålts och flaggats ut. En allvarlig olycka där åtta sjöfarare miste livet
hade precis inträffat – några offer saknades
ännu. Sjömanskyrkorna utomlands hade
fortfarande många anställda och Finlands
två devalveringar ökade personalkostnaderna
ytterligare.
För Lehmuskallio var det bara att kavla
upp ärmarna och börja jobba. Ledningssätten uppdaterades och verksamhetsställena
fick mera ansvar. Organisationen fick ett nytt
namn och de ansvariga på verksamhetsställena blev sjömanskyrkochefer.
– Sjömanskyrkor har stängts ner och inrättats på olika orter efter behov. Vi har även
satsat på att utbilda ansvariga personer och
anställda, förtydligar Lehmuskallio.
Genom naturlig omsättning har personalen fått högre utbildningsnivå och ökat ansvar även på välfungerande verksamhetsställen. Målet är att den lokala sjömanskyrkan
själv ska stå för omkring 40 procent av sin
finansiering. En stor del av detta belopp får
man in från de årliga julbasarerna, framför
allt utomlands.
– Organiseringen av volontärernas arbete
samt deras välbefinnande är viktiga uppgifter
för alla sjömanskyrkor. Kanske känner finländare större samhörighet vid gemensamt
arbete utomlands. Alla bör uppleva att de
egna insatserna är betydelsefulla, säger Lehmuskallio om sina erfarenheter.
Han var med och planerade de utländska
kyrkornas årsvolontärverksamhet, ett system som föll mycket väl ut. Lehmuskallio är
också själv väldigt nöjd. Fastigheterna utomlands har renoverats och verksamheterna har
vidgats till närområdena, till exempel i Bryssel och Lübeck. Å andra sidan börjar kolonin
åldras på vissa orter.
Sjöfararnas välmående
finns alltid i tankarna
Sakari Lehmuskallio understryker att servicen åt sjöfarare innebär arbete med mänskliga relationer, vilket kräver yrkeskompetens.
Det är viktigt att man skapar en personlig
kontakt med var och en som man träffar på
fartygen.
– Man bör höra sig för hur det är med alla
och, om det behövs, ta sig tid att lyssna på
vad de har på hjärtat. Å andra sidan kan man
ha nytta av ”hjälpmedel” såsom tidningar,
böcker och filmer när man går ombord.
Detta är en av samarbetsformerna mellan
Sjömanskyrkan och SSB, förklarar Sakari.
Både SSB och Sjömanskyrkan har strävat
efter att förbättra informationen till sjöfararna och deras möjligheter att hålla kontakten med sina familjer. Ökad tillgång till
telefonkort och internet har varit viktigt.
Trots det har många gamla traditioner, som
sjömanskyrkornas julklappspaket, behållit
sin popularitet.
Sjömanskyrkan inledde sin skeppskurator4 / 2014
Sakari Lehmuskallio är nöjd med hur samarbetet mellan SSB och Sjömanskyrkan har utvecklats. Ett bra exempel är Ärtholmens
servicepunkt för kryssningsfartygens besättningar.
verksamhet 1983. Ari Lindqvist och Pertti
Ruotsalainen fanns bland pionjärerna. De
första avtalen ingicks med Silja Lines fartyg,
men genom årens lopp har arbetet utvecklats
och utvidgats.
– För den som är skeppskurator på heltid
kan arbetet bli tungt. En ambitiös person
kan också själv bli utbränd av att lyssna på
andras bekymmer. I arbetsbeskrivningen ingår numera oftast arbete både till sjöss och
i land. Fartygen har en avtalsskeppskurator,
så under seglingar och besök ombord möter kuratorn välbekanta ansikten, förklarar
Lehmuskallio.
Kuratorverksamheten syftar till att förbättra fartygfolkets trivsel och därigenom
öka sjösäkerheten. Såväl rederier som sjöfarare har varit nöjda med systemet.
Fortsätter med
fritidsintressena och
föreningsverksamheten
Sjömanskyrkan har lyckats svara på dagens
utmaningar både på den tekniska och på
den andliga sidan. Multinationella besätt-
ningar har varit praxis i kyrkorna i Finland
och utomlands i decennier. Verksamheten är
mycket internationell.
– Jag har knutit många utländska kontakter under min långa karriär. Jag har dessutom
varit med i Sjömanskyrkornas internationella organisation ICMA i 12 år, varav de
fem senaste åren som ordförande, berättar
Lehmuskallio.
Hans engagemang för påverkansarbete
och föreningsverksamhet föddes redan under tiden i scouterna. Sakari är fortfarande
med i bland annat Sjöhistoriska föreningen i
Finland, där han också har varit ordförande.
Segling och fotografering har varit Lehmuskallios intressen än sedan han var liten.
Han gjorde sig nyligen av med sin egen båt
och seglar numera med vänner eller hyrbåt.
Däremot har han alltid ägt en professionell
kamerautrustning.
– Som ung funderade jag till och med på
att bli fotograf till yrket. Jag började med
en östtysk kamera och framkallade bilderna
själv, berättar Lehmuskallio.
Numera använder han obehindrat bildbehandlingsprogram och fotograferar med
digitalkamera, vilket han övergick till redan
för flera år sedan på rekommendation av sin
bror som är fotograf.
Under åren i Hamburg blev han dessutom intresserad av att bygga fartygsmodeller.
Färdigheterna och metoderna har förbättrats
– liksom utrustningen. Hans modeller har
visats på SSB:s hobbyutställningar. Just nu
arbetar han med en krigsskadeståndsskonare.
Sakari Lehmuskallio har tillsammans med
sin fru Sinikka Hurskainen ett hus på landet i Imatra, men de tänker även behålla
bostaden i Helsingfors. Där finns barn och
barnbarn i närheten, liksom det sociala livet.
– Jag är en aktiv kulturutövare, ett glädjeämne som jag delar med min fru, säger
Sakari.
Sjömansservicebyrån tackar Saku för ett
gott samarbete och önskar honom allt gott!
text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
35
SAMPSA SIHVOLA SIIRTYY
MEPAN RUORIIN VUODEN ALUSTA
MEPAn palvelut ovat tärkeitä – niitä kehitetään ja toiminta turvataan
Merikapteeni Sampsa Sihvolan (42) koulutus ja työkokemus sopivat hyvin MEPAn
monipuoliseen toimintaan. Hän on kasvanut meren rannalla ja harjoitellut merenkulkua jo lapsena optimistijollalla.
– Harkitsin merille lähtöä jo peruskoulun
yhdeksännellä luokalla, mutta menin kuitenkin lukioon. Lopulta päädyin Helsingin
yliopistoon fysiikkaa ja matematiikkaa opiskelemaan, Sampsa kertoi.
Merenkulku oli tuolloin myös mukana.
Hän perusti kaverinsa kanssa firman, joka
tuotti koulutus-, elämys- ja seikkailupalveluita. Toiminnassa käytettiin kahvelijahtia,
jota Sampsa kipparoi.
– Tuli suoritettua Merenkulkuhallituksen
vuokraveneenkuljettajan tutkinto. Suunnittelimme yrityksille erilaisia koulutus-,
seikkailu- ja virkistystapahtumia, roolipelejä ja muuta toimintaa, Sampsa Sihvola
muisteli.
Hän harrasti myös purjehdusta ja kiinnostui Estelle -laivasta nähtyään tämän laituris36
Vapaavahti
Frivakt
sa. Hän meni mukaan 53 -metrisen rahtipurjelaivan toimintaan.
Vapaaehtoistyötä ja
ruosteen hakkausta
Estelleä operoi tuolloin Uusi Tuuli ry, joka
muun muassa toimitti laivalla avustustarvikkeita Afrikkaan ja toi paluulastina reilun
kaupan tuotteita. Sampsa osallistui vapaaehtoistyöhön ja opetti muille purjehdusta sekä
kansimiehen töitä. Samalla hän alkoi miettiä
oman firmansa tulevaisuutta.
– Firmaa olisi pitänyt laajentaa ja palkata
lisää väkeä. Toisaalta tarve oli myös suorittaa
tutkinto, tuolloin tittelinä fysiikan ylioppilas, Sihvola kertoi.
Kaverit Estellellä kannustivat häntä hakeutumaan merenkulkuopintojen piiriin.
Laiva oli Turussa, joten loogisin valinta
opiskelupaikaksi olisi Turun ruotsikielinen
merenkulkuoppilaitos, joka tuolloin käytti
nimeä Sydväst.
– Vähän arvelutti aluksi tuo opiskelukieli.
Isoisäni oli ruotsinkielinen, mutta oma ruotsin käyttöni oli rajoittunut koulun kielitunneille, Sampsa muisteli.
Vuonna 2000 hän aloitti merenkulkuopinnot Sydvästissä pääsääntöisesti hieman nuorempien opiskelijoiden kanssa.
Praktiikkaa ja
pallotrigonometriaa
Sihvola pystyi opettajien kanssa sopimaan
tenteistä – vanhoista matemaattisista opinnoista oli hyötyä. Navigoinnissa välttämätöntä pallotrigonometriaa oli toki opiskeltava. Praktiikkaa hän keräsi monista eri varustamoista ja laivoista.
– Tutuiksi tulivat muun muassa VG -Shipping, Engship, Vidar Shipping, RG-Line ja
Silja, Sihvola luetteli.
Hän seilasi pääosin puolimatruusina ja
4 / 2014
MIETTEITÄ MEPASTA
Sampsa Sihvola
Millaisena näet MEPAn aseman merenku­
lun piirissä?
MEPA toimii merenkulkijoiden hyväksi. MEPA
palveluista tutuimpia taitavat olla laivakirjastot (video, kirja ja lehti) sekä uutispalvelu.
Myös urheilu, kurssit, ekskursiot ja Ylläsmajat
ovat myös monien tiedossa. Nämä palvelut
lisäävät viihtyvyyttä, parantavat työssä jaksamista sekä lisäävät parhaimmillaan yhteisöllisyyttä niin kyseisellä laivalla kuin isommassakin mittakaavassa.
Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa?
Yhteistyön merkitys on ollut ja tulee olemaan suuri erityisesti työhyvinvoinnin ja
työssä jaksamisen saralla.
Monikansalliset miehistöt?
Suomessa vierailevilla laivoilla taitavat olla
matruusina, mutta ehti tehdä myös lyhyen
pursimiehen vikaeerauksen Super Seacatilla.
Sampsa kertoi saaneensa monipuolista
praktiikkaa erityyppisistä ja ikäisistä laivoista. Vuosituhannen alussa M/s Estraden (rahtausnimi Amazon) edusti uusinta laivanrakennuksen kehitystä, kun taas Pamela oli jo
tuolloin lähes neljännesvuosisadan ikäinen.
– Pamelalla ei ollut saunaa, joten Gdanskissa visiitti Suomen merimieskirkolla ja
kirkon saunalla kuului vakio-ohjelmistoon.
Opiskeluaikoina Sihvola hoiti myös Estellen asioita, muun muassa miehitystä. Kerran hän ”shaghaijasi” laivalle yliperämiehen
kapakasta. Matkalla Portugalista Angolaan
edusti hän laivaisäntää toimiessaan puolimatruusin vakanssilla. Estellen aikaa Sampsa
muistelee hyvällä, siellä hän tutustui nykyiseen vaimoonsa.
Päällikkönä ja
perämiehenä
Ahkera seilaaminen sai aikaan sen, että
Sampsa sai perämiehenkirjan ulos lähes
heti, kun siihen vaadittavat opinnot olivat
kasassa. Työt alkoivat Rauma Catan hinaaja
Tintossa.
– Alus oli pääosin kotimaan liikenteessä,
joten vielä piti saada päällystöpraktiikkaa
lisää. Seuraavaksi järjestyi förstin jobi m/s
Jessicalle, Sampsa muisteli.
Jessicalla ei ollut vakituista vaihtokaveria,
joten mies joutui seilaamaan varsin tiiviisti.
4 / 2014
jo sääntö kuin poikkeus. Myös Suomen lipun alla on lisääntynyt ja lisääntyvä trendi.
Kielitaidon ja kulttuurien ymmärryksen rooli
tulee lisääntymään.
Työhyvinvointi osana meriturvallisuutta?
Työhyvinvoinnissa ja työssäjaksaminessa
MEPAlle on kertynyt ja kertyy melkoinen
asiantuntijuus. Kyseessä on sekä työnantajan
että työntekijän etu. Tähän kannattaa ja tullaan panostamaan. Itseäni kiinnostaa myös
perhe-elämän sovittaminen merityöhön ja
se, miten MEPA voisi olla myös edistämässä
tätä.
perinteiden joukkoon myös uusia tuulia. Ehkäpä tässäkin olisi mahdollisuuksia yhteistyölle eri tahojen kanssa?
Linnankadun rakennusprojekti ja MEPAn
toiminnan sopeuttaminen merenkulun
tilanteeseen?
En ole vielä täysin perehtynyt, mutta hoidetaan kunnialla projekti ja saadaan MEPAlle
modernit toimitilat vanhastaan tuttuun
osoitteeseen. Muutosten seuraaminen ja
ennakointi kuuluu olennaisesti asiaan, myös
pitää tarkkailla MEPAn resurssejen riittävyyttä ja kohdentamista ”oikein”.
Kurssitoiminnan tulevaisuus? Kansan- tai
työväenopistojen tarjonta ei sovi meren­
kulkijoille.
Tärkeä osa toimintaa, kehitetään ja haetaan
Tämä sopi Sampsalle, joka keräsi praktiikkaa
yliperämiehenkirjaa varten.
Hän oli jossain vaiheessa hakenut töitä
Engshipiltä, josta neuvottelujen jälkeen järjestyikin sopivan mittainen törni m/s Bravadenille.
– Vanhassa Juliana -luokan laivassa olin
förstinä, ja Peter af Ursin oli kipparina.
Myöhemmin olin mta Arandassa förstinä,
ja Peterin sisko, Satu af Ursin oli kipparina,
Sampsa muisteli hymyillen.
Aranda oli tuolloin jo Meriauran hoidossa.
Jussi Mälkiä tarjosi myöhemmin Sampsalle
jobia m/s Auraan, jossa hän tekikin muutaman työvuoron.
Operattorina ja rahtaajana
Sihvola työskenteli Prima Shippingin laivoilla vuosikymmenen vaihteen molemmin
puolin ja siirtyi m/s Carisman päällikön paikalta konttoriin vuonna 2011. Varustamo
on kasvanut pienestä perheyrityksestä merkittäväksi operaattoriksi ja omistaa muun
muassa Tolkkisten sataman, jossa yhtiön
konttori nykyisin sijaitsee.
Sampsa Sihvola aloitti yhden miehen rahtausosastona Prima Shippingin viiden aluksen parissa. Prima Chartering on hoitanut
myös Dennis Maritime:n alusten rahtausta
ja operointia. Osastolla on viiden hengen
tiimi ja laivojen määrä on nyt 15.
– Rahtauksen ja operoinnin lisäksi hoidossa ovat muun muassa bunkkeriostot,
projektilastisuunnitelmat sekä turvallisuus-
ja vakuutusasioita, etenkin P&I –juttuja,
Sampsa kertoi.
Hän on myös toiminut varustamossa muiden töiden ohella merenkulun tarkastajana.
Liikuntaa ja teatteria
Sampsa on hyvin kiinnostunut teatterista ja
alkoi näytellä Kellariteatterissa jo 15-vuotiaana. Jossain vaiheessa hän jopa suunnitteli
teatterilaivaa. Seilausaikoina hän harrasti urheilua sekä maissa, että laivalla.
– Bravadenissa tein yleisurheilutuloksia
ja lomilla ollessani pelasin rugbya Helsinki
Rugby Clubissa SM-tasolla, Sihvola kertoi.
Nyt jää aikaa vähemmän. Työ varustamon
konttorissa vie päivät, ja osa vapaa-ajasta menee vaimon ja kolmen lapsen kanssa. Purjehdus ja kirjallisuus kiinnostavat edelleen,
samoin reserviläistoiminta. Sihvola sai varusmiesaikoinaan sissikoulutuksen Vekarajärvellä ja Haminan reserviupseerikoulussa.
Merimiespalvelutoimiston tarjontaan hän
tutustui laivoilla ollessaan ja hyödynsi muun
muassa kirjasto – ja videopalveluita. Sampsa
näkee työhyvinvoinnin ja liikunnan tärkeänä.
– Myös merimiesurheilua kannattaa jatkaa. Facebookissa toimiva Vapaat merimiesurheilijat -ryhmä avaa myös rahtilaivamiehistöille mahdollisuuksia osallistua joukkuelajeihin, Sampsa mietti.
Uusi ja mielenkiintoinen työ merenkulun
ja merenkulkijoiden parissa odottaa.
teksti: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
37
SAMPSA SIHVOLA STÄLLER SIG
BAKOM RODRET PÅ SSB I
BÖRJAN AV NÄSTA ÅR
SSB:s tjänster är viktiga – de ska utvecklas och verksamheten ska tryggas
Sjökapten Sampsa Sihvolas (42) utbildning
och arbetserfarenhet lämpar sig väl för SSB:s
mångsidiga verksamhet. Han växte upp vid
havet och seglade redan som barn med optimistjolle.
– Jag övervägde att gå till sjöss redan i nionde klass i grundskolan, men började trots
allt gymnasiet. Till slut hamnade jag på Helsingfors universitet där jag studerade fysik
och matematik, berättar Sampsa.
Sjöfarten fanns med honom även på den
tiden. Tillsammans med en vän startade han
ett företag som tillhandahöll utbildnings-,
upplevelse- och äventyrstjänster. I verksamheten användes en jakt med gaffelsegel som
Sampsa var skeppare på.
– Jag tog Sjöfartsstyrelsens examen för hyrbåtsförare. Vi planerade olika utbildnings-,
äventyrs- och rekreationsevenemang, rollspel
och andra aktiviteter åt företag, minns Sampsa.
Sampsa ägnade sig åt segling på fritiden och
när han såg fartyget Estelle vid kajen väcktes
hans intresse. Han bestämde sig för att börja
arbeta på det 53 meter långa fraktsegelfartyget.
Frivilligarbete och
rostknackning
På den tiden opererades Estelle av Uusi
Tuuli, som bland annat använde fartyget till
att transportera förnödenheter till Afrika och
tog med sig rättvisemärkta produkter som
returlast. Sampsa deltog i frivilligarbetet och
lärde de andra att segla och utföra däckmannens arbeten. Samtidigt började han fundera
på sitt eget företags framtid.
– Företaget hade behövt växa och anställa
mera folk. Å andra sidan behövde jag ta min
examen från fysikstudierna, berättar Sihvola.
Kamraterna på Estelle uppmuntrade honom att söka till sjöfartsstudier. Fartyget
befann sig i Åbo, så det mest logiska valet
som studieort var Åbos svenskspråkiga sjöfartsläroanstalt, som då gick under namnet
Sydväst.
– Undervisningsspråket oroade mig lite
till en början. Min farfar var svenskspråkig,
men min egen användning av svenska var
begränsad till språktimmarna i skolan, förklarar Sampsa.
År 2000 påbörjade han sina sjöfartsstudier
på Sydväst där de flesta andra studenter var
något yngre än han själv.
Praktik och sfärisk
trigonometri
Sihvola kom överens med lärarna om att
få tenta av vissa delar – där hade han nytta
av sina tidigare studier i matematik. Sfärisk
trigonometri, som är obligatiriskt inom navigering, var han dock tvungen att studera.
Praktiken genomförde han på många olika
rederier och fartyg.
– Jag praktiserade på bland annat VGShipping, Engship, Vidar Shipping, RGLine och Silja, räknar Sihvola upp.
Han seglade främst som halvmatros och
matros, men hann också med ett kortare vikariat som båtsman på Super Seacat.
Sampsa säger att han fick en mångsidig
praktik då fartygen var av olika typ och ålder.
I början av årtusendet representerade m/s Estraden (med befraktningsnamnet Amazon)
TANKAR OM SSB
Sampsa Sihvola
Vad anser du om SSB:s ställning inom sjö­
farten?
SSB verkar för sjöfararnas bästa. De mest
kända av SSB:s tjänster är nog fartygsbiblioteken (med filmer, böcker och tidningar) och
nyhetstjänsten. Många känner också till idrotten, kurserna, utflykterna och Yllässtugorna.
Denna service ökar trivseln och arbetsorken,
och i bästa fall leder de till bättre gemenskap
såväl på det enskilda fartyget som i ett större
perspektiv.
Samarbetet med andra aktörer?
Samarbetet har haft en stor betydelse och
kommer fortsätta att ha det i synnerhet inom
arbetshälsa och arbetsork.
De multinationella besättningarna?
På fartygen som besöker Finland är detta
snarare regel än undantag. Trenden har ökat
38
Vapaavahti
Frivakt
även under finsk flagg och fortsätter att göra
så. Språkkunskaper och förståelse för andra
kulturer kommer att bli allt viktigare.
Arbetshälsa som en del av sjösäkerheten?
SSB har byggt upp en ansenlig expertis inom
arbetshälsa och arbetsork. Det handlar om
både arbetsgivarens och arbetstagarens
bästa. Det lönar sig att satsa på detta område,
vilket vi kommer att göra. Personligen är jag
dessutom intresserad av hur man kombinerar
familjeliv med ett arbete till sjöss och hur SSB
skulle kunna stödja detta.
också finns möjlighet att samarbeta med olika
aktörer?
Byggprojektet på Slottsgatan och hur
SSB:s verksamhet anpassas till situationen
inom sjöfarten.
Jag är inte helt insatt i frågan ännu, men projektet sköts respektfullt och SSB får moderna
lokaler på en gammal bekant adress. Det är en
väsentlig del av frågan att följa och förutspå
förändringar. Vi måste hålla koll på att SSB:s
resurser räcker och används på ”rätt” sätt.
Kursverksamhetens framtid? Folkhögsko­
lornas och arbetarinstitutens utbud passar
inte sjöfararna.
Det här är en viktig del av verksamheten. Vi
utvecklar den och kompletterar det traditionella utbudet med nya inslag. Här kanske det
4 / 2014
den senaste utvecklingen inom fartygsbyggandet, medan Pamela redan då var närmare
ett kvart sekel gammal.
– Det fanns ingen bastu på Pamela, så i
Gdansk ingick det i det sedvanliga programmet att besöka Finlands Sjömanskyrka och
deras bastu.
Under studietiden skötte Sihvola även
Estelles ärenden, bland annat besättningsfrågor. En gång shanghajade han en överstyrman till fartyget på krogen, och på en
resa från Portugal till Angola där han hade
en halvmatrostjänst företrädde han redaren.
Sampsa har goda minnen från tiden på Estelle. Det var också där han lärde känna sin
nuvarande fru.
Som befälhavare och
styrman
Det flitiga seglandet ledde till att Sampsa fick
ut sitt styrmansbrev nästan genast efter att
han hade avlagt de nödvändiga studierna.
Han började arbeta på Rauma Catas bogserare Tinto.
– Fartyget gick främst i inhemsk trafik, så
jag behövde få ihop mera befälspraktik. Mitt
nästa jobb var som förste styrman på m/s
Jessica, drar sig Sampsa till minnes.
På Jessica hade han inga stadigvarande avlösare och var därför tvungen att segla intensivt. Detta passade Sampsa, som ville få ihop
praktik till överstyrmansbrevet.
I något skede hade han sökt arbete hos
Engship, och efter förhandlingar ordnade
4 / 2014
det sig med en lagom lång törn på m/s Bravaden.
– Jag var förste styrman på det gamla fartyget i Juliana-klassen och Peter af Ursin
var skeppare. Senare var jag förste styrman
på mta Aranda och då var Peters syster Satu
af Ursin skeppare, minns Sampsa med ett
leende.
Redan då förvaltades Aranda av Meriaura.
Senare erbjöd Jussi Mälkiä Sampsa jobb på
m/s Aura, där han gjorde några arbetstörnar.
Som operatör och
befraktare
Sihvola arbetade på Prima Shippings fartyg
på båda sidor om decennieskiftet och 2011
lämnade han tjänsten som befälhavare på
m/s Carisma för kontoret. Rederiet har vuxit
från ett litet familjeföretag till en betydelsefull operatör och äger bland annat Tolkis
hamn, där bolaget numera har sitt kontor.
Sampsa Sihvola började på den en man
stora befraktningsavdelningen med Shippings fem fartyg. Prima Chartering har också
skött befraktning och operationer åt Dennis Maritimes fartyg. Nu består avdelningen
av ett team på fem personer som sköter 15
fartyg.
– Utöver befraktning och operationer sköter vi bland annat bunkerinköp, projektlastplaner samt säkerhets- och försäkringsfrågor,
framför allt sådant som rör P&I, berättar
Sampsa.
Förutom sina andra uppgifter inom rede-
riet har han också arbetat vid sidan om som
sjöfartsinspektör.
Motion och teater
Sampsa har ett stort intresse för teater och
började spela med Kellariteatteri redan som
15-åring. Ett tag hade han till och med planer på ett teaterfartyg. Under seglingsåren ägnade han sig åt sport både i land och ombord.
– På Bravaden hade jag framgångar inom
friidrott och under min ledighet spelade jag
rugby på FM-nivå i Helsinki Rugby Club,
berättar Sihvola.
Nu har han inte lika mycket tid över. Dagarna går åt till arbetet på rederiets kontor,
och en del av fritiden tillbringar han med sin
fru och sina tre barn. Segling och litteratur
tillhör fortfarande hans intressen, liksom reservistverksamheten. Under värnplikten fick
Sihvola sin partigängarutbildning i Vekaranjärvi och vid Fredrikshamns reservofficersskola.
Sampsa kom i kontakt med Sjömansservicebyråns utbud på fartygen och använde
bland annat biblioteks- och filmtjänsterna.
Han anser att arbetshälsa och motion är
viktigt.
– Sjömansidrotten bör vara kvar. Facebookgruppen Vapaat merimiesurheilijat ger
också besättningen på fraktfartyg möjlighet
att delta i lagidrotter, säger Sampsa.
Nu väntar ett nytt och intressant arbete
med sjöfart och sjöfarare.
Text: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
39
MAA-ATERIOITA
Torstaina 10. marraskuuta kello 08.05 paikallista aikaa oli töijätty Rosarioon, Rio
Paranan rantaan. Bulkkerin seitsemässä
ruumassa oli värikkään keltaiset kasat jauhomaista rikkiä. Port Moodyn satamassa,
Vancouverin koillisnurkilla oli lasti valutettu nätisti ja siististi kuljetushihnoja pitkin
ruumiin. Matkaan oli päästy torstaina, 13.
päivä edellistä kuuta.
Sähkötyksellä vastaanotettujen numerokoodattujen sääkarttojen perusteella
päällikkö oli valinnut Magalhãesinsalmen
läpiajon Cap Hornin kiertämisen sijaan.
Reilun vuorokauden luotsimatkan jälkeen
oli ohitettu Cabo Virgenes ja päästy kääntämään pohjoiseen kohti lämpöisempiä vesiä.
Rosarion kevään paahteessa satamamiehet laskeutuivat ruumiin purkamaan lastia.
Ei ollut kuljetushihnaa, oli hakut ja lapiot.
Kovettunut rikkijauhe piti käsipelin pilkkoa
palasiksi ennen ylösnostoa. Säänmukaisessa
shortsiasussa kävin kurkkimassa karvelien
yli ruumiin. Ei kestänyt sisätyöntekijän silmät eikä nahka rikin polttavaa pölyä ja kirvelyä, vaan piti pikaisesti rientää suihkuun.
Entistä AL:n väkeä ja muita Argentiinan
kävijöitä oli laivaporukassa. Pitkin matkaa
oli kuultu ylistyksiä grillattujen asado-pih40
Vapaavahti
Frivakt
vien autuudesta. ”Parempaa syötävää ei ole
olemassa”, vakuutettiin. Niinpä sitten illan
pimetessä satamassa suunnistettiin pienellä
porukalla kylille ja asettauduttiin arvokkaimman näköiseen ravintolaan.
Pöydillä oli valkoiset liinat. Tarjoilijat
olivat arvokkaita vanhempia herrasmiehiä.
Valkoisissa paidoissa ja mustissa housuissa.
Hillitysti osasimme tehdä tilaukset, kun tiedettiin sanoa asado y vino tinto tai serveesa.
Hartaan odottelun jälkeen pöytään kannettiin itsekunkin eteen lautaset, missä oli
grillattu tai osin poltettu lihamötkäle ja
muuta höystettä reunoilla. Asadon tuntijat aloittivat rivakasti veitsen ja kahvelin
käytön. Veistä erityisesti joutui käyttämään
voimalla ja pitkään. Samoin vaati melkoista
pureskelua tarjoomuksen saamiseksi nieluvalmiiksi. Joku jo kuihki ylämäkeen tukkikuorman eteen kuolleesta kamelista.
Suulain porukastamme älähti suureen
ääneen ja vanhan herratarjoilijan astellessa
närkästyneenä paikalle ilmehdittiin ja elehdittiin, että on niin sitkeää lihaa, että hammas halkesi. Selostaessaan asianomainen
osasi mainiosti pitää kieltä poskessa, jossa
näytti olevan isokin turvotus. Liha lautasilla
pysyi kumminkin yhtä sitkeänä.
Yhteen kertaan en halunnut asadomaailmaa jättää. Muutamana iltana toivorikkaana
laittauduin uudelleen maa-aterialle. Yksin
piti lähteä, kun nuorilla pojilla oli muunlaiset välikyljykset mielessä.
Nyt ei ollut yhtä hulppea interiööri mutta
asadoa listalta löytyi. Tilauksen tehtyäni
pitkään mustaan esiliinaan puettu tarjoilija
saapui esittelemään ylpeänä viinipulloa kuin
ministeri sote-ratkaisua.
Pullonsuusta poistettiin kuori ja muutamalla rivakalla pyöräytyksellä upposi korkkiruuvi korkkiin. Rivakka tempaus ja korkinpalat sinkoilivat tarjoilijan silmille. Pullo
tiukasti puristettuna polvien väliin uudet
korkkiruuvin pyöräytykset samoin tuloksin.
Lopulta piti korkintähteet tunkea pulloon,
jotta sisältöä sai valutetuksi lasiin. Maistajaisseremoniat jätettiin väliin. Täyden lasin
pinnalta tarjoilija vielä huolehtivasti lautasliinan nurkalla sohi kelluvia korkinpaloja
pöytäliinalle.
Jos ei palveluskunnalta herunut Argentiinassa apua sitkeään lihaan, oltiin Lissabonin
pihviravintolassa paljon avuliaampia. Arvokas herra oli sielläkin. Valkoisessa takissa kuin terveyskeskuksen lääkäri tai kauppahallin
lihakauppias. Kun oli tehty tiettäväksi, ettei
4 / 2014
veitsi pihviin pysty, riensi edeskäypä keittiöön ja kohta juoksutti sieltä uuden veitsen.
Luova ratkaisu, vaikkei siitä ongelmaan apua
löytynytkään.
Laivojen ruokatarjoilu oli yleensä niin
laadukasta, ettei siksi olisi tarvinnut marssia maihin syömään. Joitakin poikkeuksia
sääntöä vahvistamaan sattui omalle kohdalleni. Eräässä paatissa oltiin kovin kyllästytty
joka-aamuiseen kauravelliin ja päivittäiseen
perunaa ja kastiketta tai kastiketta ja perunaa
vaihtoehtoon. Lähes kolme tuntia ajettiin
taksilla suurkaupunkiin, jotta varmasti löytyisi kunnon pihvit.
Meksikolainen öljy-yhtiö Pemex - Petróleos
Mexicanos – oli rahdannut laivamme kuljettamaan öljylasteja Coatzacoalcosin jalostamosta
Meksikon ja USA:n satamiin. Tyynenmeren
kaupungeissa öljysatamatkin olivat keskustan
rannoilla ja usein tuli syödyksi paikallisissa
ravintoloissa. Tulisuuden lisäksi lähes aina
ateriaan kuului paistettu banaani.
Jonakin iltana maakaljoilla ollessamme
tilasin ohessa syötäväksi sammakon reisiä.
Kooltan ja maultaankin kuin kanankoivet.
Vieressä vastavalmistunut perämies PohjoisKarjalasta katseli inhoten, kuinka joku voi
syödä sammakoita. Asia jäi kuitenkin muhi4 / 2014
maan ja joitakin kaljoja myöhemmin nuori
perämies rohkaisi mielensä ja vakuutti tilaavansa sammakoita tarjoilijan seuraavalla
käynnillä. Kävihän tarjoilija tämän tästä
tuomassa pöytäämme lisää lasintäytettä. Aina silloin oli perämiehellä asiaa vessaan tai
pöydän alta laukusta jotakin tärkeää kaiveltavana ja ostamatta sammakot jäivät.
Tsingtaon merimiesklubin ravintolassa
ensimmäisellä Kiinanmatkalla oltiin ymmyrkäisiä, mitä ruokalistalta voisi valita:
kevätkääryleitä, sopsuita, hapanimelää, nuudeleita, bambuja ja muita etelän hetelmiä.
Haastatin salin nurkassa aterioivaa engelsmannia ja hyvien ohjeiden avulla osattiin tilata alkupalat, pääruuat ja jälkiruuat. Kovin
sujuvaa ei ollut tarjoilijoiden englanninkieli,
mutta suomeksi meni sorvarin tilaus kerralla
nappiin:”stiikkiä ja sipsejä, juomaksi limonaadia ja jälkiruuaksi aiskriimiä”.
Joissakin merimiesklubien ravintoloissa
pöydät olivat jostain syystä erityisen korkeat.
Melkein yletti leualla nojaamaan. Pöydillä
lasilevyjen alla oli ruokalistat englanniksi
ja kiinaksi kiinalaisin merkein. Vaihtelun
vuoksi kokeilimme kerran kiinalaista listaa.
Toisten tilaukset toivat pöytään kelpo aterioita. Omalla lautasellani oli kasa keitet-
tyjä luunpaloja. Englantilainen menu kertoi
annoksen olevan keitettyjä luunpaloja. Jäi
selvittämättä, mitä niille olisi pitänyt tehdä.
Kotimaan ravintoloissakin on pöytään
tuotu vaihtelevia makuelämyksiä ja silmäniloja. Muutama vuosi sitten kesäisessä
lomakeskuksessa mainostettiin maankuulun
televisiokeittiömestarin valmistamaa ateriaa.
Hinta oli kova, mutta ainutlaatuinen elämys
ja makunautinto oli luvassa. Alkusalaatin jälkeen oli valittavissa grillattua – asado – sisävesikalaa tai poroa.
Salaatti oli oikein syötävää, kuten useimmissa muissakin ruokaloissa. Tunnin odottelun jälkeen pöytään tuotiin tämä ainutlaatuinen elämys ja makunautinto: grillattua poronribsiä. Kun päältä oli varovasti rapsutellut ja
koputellut pois hiiltyneen kerroksen, paljastuikin puolenkymmenen poronluun palanen.
Olihan luissa kaluamista hivenen enemmän
kuin kiinalaisissa keitetyissä luissa. Vaan ei oikein ollut asado-onnea tälläkään kertaa.
Timo Sylvänne
www.aanimeri.fi
Frivakt
Vapaavahti
41
MEPAn vieraili
näin on kirjat –tapahtumassa:
Milja Nitovuori
Milja Nitovuori ja Paula Suhonen tapasivat Christian Rönnbackan
Christian Rönnbackan Rakennus 31 on
odotettu kolmas osa Antti Hautalehdosta
kertovasta dekkarisarjasta.
Rönnbacka on
kotoisin pohjanmaalta ja kävi
ruotsinkieliset
koulut. Mielenkiintoista, että
hän kuitenkin
kirjoittaa romaaninsa suomeksi.
Hän harrastaa
paljasjalka juoksua, kalastusta
sekä kullan kaivuuta.
Rönnbacka
kertoi miettineensä millainen dekkarin sankari tulisi olla ja totesi, että on jo liikaakin
renttumaisia holisteja. Joten hän synnytti
Antti Hautalehdosta suhteellisen normaalin
hurtin jääräpään, jonka pohjalainen veri helposti kuohahtaa.
Tarina jatkuu ajallisesti edellisistä kirjoita,
mutta on itsenäinen jatko-osa.
42
Vapaavahti
Frivakt
Poliisit ja koirat harjoittelivat suljetun
Nikkilän mielisairaalan rakennus 31:ssä,
mistä tulee iso osa tarinaa. Sen vaiettu historia on jättänyt ihmisiin arpia ja pelottavaa
kiinnostusta. Paikka on täynnä inhottavia
detaljeja. Hautausmaa liittyy ja palaa aina
tarinaan.
Ajatusleikistä tyhjät haudat, karmivat
huoneet ja käytävät, syntyy oikea kirjailijan
puuhamaa.
Lopputulosta ei pysty arvaamaan, niin
erikoisten elämän tarinoiden liittyessä tarinaan.
Härmästä Hollywoodiin on Duudsonien
elämästä kertova kirja.
Duudsonit toivoivat aloittaessaan, että
kirjasta tulisi niin upea, että sitä voisi lukea
kouluissa.
”Emme tee kirjalla bisnestä, vaan haluamme toteuttaa unelmiamme ja saada vähän
leipää pöytään. Tällä projektilla on mitattu
päättäväisyyttä ja haluamme opettaa aikuisille kärsivällisyyttä”, toteaa Jarppi Leppälä.
Elettiin vuotta 2011 ja Duudsonit oli-
vat loppuun
palanutta
porukkaa ja
tunsivat tulleensa tiensä
päähän.
Takana oli
epäonnistunut yritys valloittaa maailma Dudesons
in America- ohjelmalla. Ideat ja rahat oli lopussa. Duudsonien ohjelmien katsojaluvut oli
pohjamudissa.
Kirjassa miehet kertovat synkistä vuosistaan.
”Vaihtoehtona oli lopettaminen ja kävimme läpi vaihtoehtoja- onko meillä vielä jotain annettavaa”, pohti Jarno Laasala.
Yhteinen sukeltaminen syviin tunteisiin
tuli pakolliseksi. Prosessi kesti vuoden ja
päätös oli että samalla linjalla ei voi jatkaa.
Tulokseksi syntyi herkempi ja syvällisempi
Duudsonit. He keskittyivät soveltamaan ohjelmat myös perheen pienemmille.
Aiemmista stunttimiehistä tuli nyt per4 / 2014
soonia.
” Palapeli kasattiin uudella tavalla. Hyvällä hengellä haaveet maailman valloituksesta
voivat vielä toteutua”, he totesivat
Ei ole ongelmaa, jota ei voisi ratkaista. Tosiasiassa me ei olla hirveän haavoittuvaisia. Ei
vaikka olemme itkeneet monesti ruudussa,
Jarno tiivistää kirjassa.
Timo Sandbergin Kärpäsvaara on ko-
misario Heittolasta kertova jatko-osa. Kirjan
voi lukea myös itsenäisenä tarinana.
Heittola ”kituu” sairaslomalla, kun Lahdessa riehuu rikosaalto.
Nuorisojengiläiset, jotka itsekin voivat todella huonosti alkavat ryöstellä vanhuksia.
Romaanissa kuvataan erittäin epämiellyttäviä ihmisiä, mutta myös inhimillisiä poliiseja, jotka painivat työpaineiden alla.
Sandberg tuo esiin eri katsontakannat,
niin uhreihin, rikollisiin, kuin poliiseihinkin.
Nuorisojengin ohella tarinaan liittyy julkisuudessa vaikuttavia miehiä, joiden nuoruudessa sattuneet traagiset tapahtumat kostautuvat nykyhetkeen.
Kaikki tarinat kuroutuvat lopuksi yhteen
erikoisella tavalla.
Kuten Sandberg kirjassa oivaltavasti toteaa, että rikosten selvittely on, kuin suppilovahveroiden poiminta. Ensin metsässä ei
näy pilkahdustakaan, mutta jo yhden sienen
löydettyä alkaa huomata yhä uusia alkuja lähitienoolta.
Hyvää suomalaista dekkaritasoa.
Marisha Rasi-Koskinen on julkaissut kol-
mannen kaunokirjallisen teoksen nimeltään
Vaaleanpunainen meri.
Kirja on vangitsevia
ja taianomaisia novelleja isistä ja heidän
lapsistaan.
Rasi-Koskinen osaa
käytellä taitavasti sanoja ja luo näkökulmia katsoa elämää,
asioita eri puolilta.
Oma ammatti psykologina perheneuvolassa antaa oikeaa taustapohjaa kerrontaan.
”Vaikka tarina on fiktiivinen, löytyy tosipohjaa omasta elämästä ainakin mehiläisten
hoitoon innostuneesta isästä”, kertoi kirjailija.
4 / 2014
Timo Sandberg Kariston osastolla
Tarinat lähtee pienistä tapahtumista ja lukija saa tutustua ympäristöön ja henkilöihin
välähdyksen omaisesti. Oma mielikuvitus
saa töitä, kun kertomatta jääneet asiat alkavat pyöriä mielessä.
Kertomus kuvaa kuinka lyhyt hetki ihmisellä on valita oikein tai kaikki tuhoutuu
täysin.
Rasi- Koskinen halusi nostaa isyyden lähtökohdaksi tarinaan. Nuorten ja lasten suhteissa isään on tapahtunut paljon muutoksia
nykyaikana. Toisaalla lapset ovat nousseet
perheen keskiöön tai toinen ääripää on, missä lapset unohdetaan kokonaan. Ylihuolehtiminen on myös tukahduttavaa.
Novelleissa on synkkyyttä, mutta myös
valoa sekä onnea.
eri taiteilijoilta. Esimerkiksi Tove Janssonin Grim-lehteen
piirtämiä poliittisia
pilakuvia, Erkki
Tantun Rymy-Eetu sarjakuvia sekä
Kari Suomalaisen
varhaisia satiiripiirroksia.
Teos ulottuu talvisodan alusta aina rauhan aikaan. Tilanteet
ja yhteiskunnan todellisuus heijastuvat pilapiirroksin. Tekijät ovat seuloneet rintamalla
tehdyt korsulehdetkin. Sarjakuvataide on
olennainen osa sotakokemusta.
Poikkeuksellisen tervetullut teos on varmaankin monen joululahja toiveissa.
Ville Hänninen ja Jussi Karjalainen ovat
toimittaneet kirjan nimeltä Sarjatulta.
Kirja keskittyy viime sotiemme aikaisiin
sarjakuviin ja pilapiirroksiin. Suomen sodista on tuhansia kirjoja, mutta tästä kulmasta
sotaa katsoen kirja on ainutlaatuinen.
Mukana on parisataa kuvaa ja pilapiirrosta
Frivakt
Vapaavahti
43
Suomen dekkariseura ry:n järjestämä Dekkarilauantai on perinteisesti ollut suosittu tapahtuma kirjamessuilla. Lavalla järjestettiin sarja paneeleja, joissa maan tunnetuimmat dekkarikirjailijat esittelivät uusinta tuotantoaan. Kuvassa vasemmalta Harri
Winter, Anna Lönnroth, Taavi Soininvaara, Kari Häkämies ja haastattelijana Tiina Torppa
LÄHES 80 000 KIRJOJEN YSTÄVÄÄ
VIERAILI HELSINGIN MESSUKESKUKSESSA
Suosio säilyy vuodesta
toiseen
Helsingin Kirjamessut järjestettiin nyt
14. kertaa torstaista sunnuntaihin 23. –
26.10.2014 Messukeskuksessa Helsingissä.
Tapahtuman teemamaa oli Italia ja messuilla
vieraili yli 20 italialaista kirjailijaa.
Moni vakiokävijä veikkasi yleisömäärän
vähentyneen – käytävillä tuntui olevan väljempää. Ehkäpä kulkureittejä oli tungoksen
pelossa levennetty, koska esiintymislavojen
yhteydessä olevat katsomot täyttyivät päivittäin. Samanaikaisesti Messukeskuksessa
järjestetyillä Helsingin Kirjamessuilla, Helsingin Musiikkimessuilla ja Viini, ruoka &
hyvä elämä -tapahtumassa vieraili neljän päivän aikana yli 78 400 kävijää.
Meriaiheisia uutuuskirjoja
Merenkulkijoita näkyi etenkin antikvaaristen kirjamessujen puolella. Moni teki hyviä
löytöjä vanhojen kirjojen puolella, mutta
uusia merikirjoja oli messuilla esillä varsin
vähän. John Nurmisen Säätiöllä oli oma
osasto, jolla esiteltiin muun muassa syksyn
kahta uutuusteosta.
Mikko Huhtamies kuvaa Itämeren merellisen historian mullistavia innovaatioita,
utopioita ja unohtuneita suunnitelmia kirjassaan Pohjolan Atlantis. Syksyn toisessa uutuusteoksessa arvovaltainen kirjoittajajoukko valaisee ranskalaisen retkikunnan vaiheita
1800-luvun Suomessa.
Sairastunut merimieskirjailija Rainer
Alander ei itse päässyt esittelemään uutuut-
taan Däckslast, vaan sen teki Tom Paxal, joka
myös on työskennellyt merillä. Merikirjoihin
voidaan laskea lisäksi Gustav Wikströmin
Emil och hans Brigg, sekä Harri Winterin
Hyvät, pahat pojat.
Winter oli mukana Suoman dekkariseuran järjestämässä dekkarilauantaissa, jossa
hän kertoi suuren suosion saaneen kirjansa
aiheista. Dekkarikirjailijat vetivät lavan ääreen suuren joukon yleisöä.
Tapahtuma uusiutuu
vuosittain
Tänä vuonna kirjamessujen haastattelijoina
toimi myös joukko evankelis-luterilaisen
kirkon piispoja Irja Askolasta Voitto Huotariin. He onnistuivat saamaan ohjelmanu-
Nuoret naispoliitikot Li Andersson ja Susanna Koski
on totuttu näkemään taisteluparina. Kirjamessuilla
julkaistiin heidän yhteinen teoksensa ”Punavihreä
sinivalkoinen - keskustelukirjeitä . Kirjassa on kahden
määrätietoisen naisen ajatuksia suomalaisesta hyvinvoinnista, yhteiskunnan tilasta, tulevaisuudesta sekä
väistämättä edessä olevien haasteiden ratkomisesta.
Riikka Pulkkinen valotti uusimpia projektejaan. Hän kirjoittaa oopperaa sekä
romaania. Molemmat teokset perustuvat
kirjailijan kuunnelmaan nimeltä Wunderbar!
meroihinsa uusia näkökulmia ja syvällisiä
pohdintoja. Tähän joukkoon olisi vielä sopinut hyvin entinen merimiespappi, nykyinen
Turun piispa Kaarlo Kalliala, joka tunnetaan lahjakkaana keskustelijana.
Kirjamessut halusi kunnioittaa Tove Janssonia (1915 - 2001), jonka syntymästä tänä
vuonna tuli kuluneeksi sata vuotta. Hänen
tuotantoaan ja elämäänsä nostettiin esille ja
käytiin läpi eri päivinä sekä suomeksi että
ruotsiksi.
Messujen ohjelmassa oli huomioitu hyvin
myös lapset ja nuoret. Kallion ilmaisutaidon
lukion opiskelijat tuottivat ohjelmaa kaikkina neljänä päivänä. Tuleville kirjailijoille,
myös aikuisille, oli pystytetty Haluatko kirjailijaksi -neuvontapiste. Täällä pystyi keskustelemaan kirjahankkeistaan ja saamaan
neuvoja suoraan kustantajilta.
Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Madventures -seikkailijat Riku Rantala ja Tuomas Mi lonoff pohtivat, voiko ihminen
omalla matkustamisellaan pahentaa kohdemaansa ahdinkoa. He ovat matkoillaan
törmänneet köyhyyteen ja kurjuuteen.
NÄSTAN 80 000 BOKV ÄNNER
BESÖKTE HELSINGFORS
MÄSSCENTRUM
Populär mässa år efter år
Helsingfors Bokmässa arrangerades för fjortonde gången i Helsingfors Mässcentrum
från torsdag till söndag den 23 – 26 oktober
2014. Italien var årets tema och flera än 20
italienska författare besökte mässan.
Mången årlig besökare tippade på att
publiken minskat – det kändes som om det
fanns mera utrymme mellan avdelningarna.
Kanske man breddat gångarna för att undvika trängsel, då sittplatserna framför scenerna
varje dag fylldes. Samtidigt med bokmässan
pågick i Helsingfors Mässcentrum Musikmässan och evenemanget Vin, mat & ett
gott liv, och under de fyra dagarna uppgick
det sammanlagda antalet besökare till över
78 400.
Rockstjärnan Michael Monroe berättade
om biografin över sitt liv.
46
Vapaavahti
Frivakt
4 / 2014
I sin nya bok ” Själens nattsida” skriver Merete Mazzarella om en ung kvinnas stormiga och udda liv.
Maritima boknyheter
Sjöfarare såg man framför allt på den antikvariska bokmässans sida. Många gjorde fina
fynd bland gamla böcker, nya böcker med
maritim anknytning såg man inte mycket av
på mässan. John Nurminens Stiftelse hade
en egen avdelning där man bland annat presenterade höstens två nya böcker.
Mikko Huhtamies beskriver i sin bok
Pohjolan Atlantis omvälvande innovationer,
utopier och glömda planer ur Östersjöns
maritima historia. I höstens andra nyhet
Ranskan viimeisen kuninkaan retkikunta – La
Recherche Lapissa belyser en ansedd skara författare den franska expeditionens upplevelser
på 1800-talet i Finland.
Sjömansförfattaren Rainer Alander hade
insjuknat och var förhindrad från att själv
presentera sin senaste nyhet Däckslast. Det
gjorde Tom Paxal, som själv också varit till
sjöss. Gustav Wikströms Emil och hans brigg
och Harri Winters Hyvät, pahat pojat kan
också räknas till genren sjöfartslitteratur.
Winter var också med på Finska deckarsällskapets deckarlördag, där han berättade om din bok som vunnit stor framgång.
Deckarförfattarna drog en månghövdad
publik till sin scen.
4 / 2014
Evenemanget förnyas
årligen
I år fungerade också en skara biskopar representerande den evangelisk-lutherska kyrkan
som intervjuare, bland dem Irja Askola och
Voitto Huotari. De lyckades införa nya synvinklar och djuplodande resonemang i sitt
programnummer. I det här sammanhanget
skulle den tidigare sjömansprästen, Åbo nuvarande biskop Kaarlo Kalliala, känd som
en skicklig debattör, också passat in.
Bokmässan ville hedra Tove Jansson
(1914 – 2001), från vars födelse etthundra
år förflutit i år. Hennes produktion och liv
lyftes upp och presenterades både på finska
och på svenska under olika dagar.
I mässprogrammet hade man också beaktat barn och unga. Studerande från Kallion
ilmaisutaidon lukio hade producerat program för alla fyra dagar. Man hade inrättat
en rådgivningspunkt avsedd också för vuxna
som tänkt sig bli författare. Här kunde man
diskutera sina bokprojekt och få råd direkt
av förlagen.
text och bilder: Pekka Karppanen
Den nya boken om Elisabeth Rehn ger en
mångsidig och omfattande bild av Rehns
liv från barndomen till i dag.
Frivakt
Vapaavahti
47
Däckslast
Författare: Rainer Alander
I boken skildras livet ombord på ett lastfartyg under sent 1970-tal. I sitt företal vill
författaren understryka att boken är en realistisk sjöroman, som återspeglar den tidens
sjömansjargong och värderingar. Språket är
råbarkat, kärvt och maskulint.
Lastfartyget Marina från Mariehamn lastar
impregnerade telegrafstolpar i Fredrikshamn
för att frakta till Grekland. Det är fartygets
sista resa. Fartyget väntas byta flagg, namn
och besättning. En dramatisk episod inträffar i hamnen då fartyget får slagsida och
surrningarna sprängs sönder och däcklasten
sätter sig i rörelse, stockarna rasar ut på kajen
och i vattnet.
Snart dunkar Marina fram över Östersjön
och vidare genom Kielkanalen mot Medelhavet.
Vi får bekanta oss med besättningen ombord, den bufflige kaptenen Wilson från Ma-
riehamn som högst nedlåter sig till att växla
några ord med lättmatrosen Sund. Han är
från Åland. Manskap är manskap och befäl
är befäl, anser kaptenen.
Förste maskinisten Troberg känner sig
gammal och sjuk och besöker alltid läkare i
finländsk hamn.
Hans misstro mot mediciner är grundmu-
rad men hans lager av piller, salvor och tuber
ökar, trots att han är övertygad om att alla
läkare bara är bedragare.
För gamla båsen Smeds är Marina hans
hem. För honom är fartygsförsäljningen en
katastrof. Att bli av med sitt fartyg är för sjömän är som att mista sitt hem och kanske en
del av sig själv, funderar båsen där han vid
resans slut står och stirrar ner i det förunderliga Medelhavet.
Vi får också bekanta oss med andre styrman Malm som älskar sjölivet och lättmatros
Liimari som drömmer om att gå iland och
bli taxichaufför.
I berättelsen finns också kvinnor på landbacken: hustrur, flickvänner och båtflickor
men också en döende gammal mor. Allt
detta skildrar Alander med ömsint humor.
Förlag: Litorale 2014, 158 s.
Emil och hans Brigg
Författare: Gustav Wickström
En sommardag på 1950-talet rodde författaren med sin far längs en strand i Korpo
tillsammans med en man som kunde berätta
att han som liten pojke varit med då man
på platsen byggt och sjösatt ett segelfartyg.
Det lät spännande, men ingen diskuterade
då saken vidare.
Omkring tjugo år senare hittade han i Allan Gustafssons bok ”Gynnande vind” namnet på fartyget. Den Korpobyggda briggen
hette ”Hermo” och den första kaptenen Herman Emil Michelsson. I boken berättar hans
änka Alexandra på gamla dagar, sittande i
gungstolen hos sin dotter i kantorsbostaden
på Föglö för sina barnbarn om sitt liv med
Emil och livet ombord.
Boken handlar alltså om verkliga personer och deras liv i slutet av 1800-talet under
bygdeseglationens storhetstid. I skärgården
byggdes fartyg vid lämpliga stränder. Ofta
utgjorde varje fartyg underlag för ett rederi
med 15 – 20 delägare. På våren seglade man
ut ”vid första öppet vatten”. Medan fartyget
gjordes segelklart förde man provianten ombord. Det var hårt bröd och torkade ärter,
hårt saltat smör, fläsk och kött. Frakten utgjordes ofta av kol, trävaror eller salt. Segelle48
Vapaavahti
Frivakt
derna bestämdes ofta av de förhärskande vindarna. Hemresan planerades ske innan isen
lagde sig i danska sunden. Resorna var långa
och tunga och gav ibland bara en obetydlig
vinst som fördelades enligt andel i fartyget.
Med boken önskar författaren ge dagens
skärgårdsbor men också andra läsare en inblick i en kofferdiskskeppares slitsamma och
riskfyllda liv.
Författaren har lagt ned ett gediget forskningsarbete under de senaste 40 åren då han
samlat material om fartyget och om mannen
som byggde och seglade det och om människorna omkring honom.
Boken är rikligt illustrerad med faksimiler
av utdrag ur loggböcker, myndighetshandlingar och brev skrivna till och från huvudpersonerna. Dessutom finns kartor, teckningar, fotografier och målningar av fartyg
och människor.
Förlag: Litorale 2014, 197 s.
4 / 2014
Havets ord
SSB´s långvariga samarbetspartner Torbjörn Dalnäs har arbetat för sjömansservice i Sverige och
åstadkommit ett stort antal böcker, publikationer,
tidningsartiklar och webbmaterial med sin penna.
Hans nya bok Havets ord ger korta förklaringar
till ord och uttryck inom sjömansspråket.
Yrkessjömännens språk är kärnfullt. Det har
berikats med oräkneliga bidrag från skilda epoker
och streck på kompassrosen. Många av de äldre
termerna har frisiskt eller nederländskt ursprung.
Direkt eller via den närbesläktade lågtyskan smög
de sig in i de skandinaviska sjömännens ordskatt.
Under senare sekler har importen ofta skett från
brittisk och amerikansk engelska, med åtskilliga
inslag som filtrerats genom det norska sjömansspråket - de skandinaviska sjömännen var länge
ett dominerande inslag i världssjömanskåren, sin
tids filippinare.
Torbjörn har samlat ord och uttryck från sjömännens speciella språk och gett dem förklaringar
så att vi landkrabbor kan tillgodogöra oss dessa.
Havets ord kan fungera både som uppslagsbok
och en bok att bläddra i för att få en stunds förnöjelse. Den har i mångt och mycket en kåserande
stil.
Breakwater Publishing AB ISBN: 9789186687281,
333 sidor
4 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
49
Ääniä mereltä kirjoittajat yhteiskuvassa, josta Jari Savolainen puuttuu. Valter Nylanderia edustivat hänen poikansa Antti ja Lauri, jotka kumpikin seilaavat kauppalaivoissa.
ÄÄNIÄ MERELTÄ
-merenkulkijat muistelevat
Joulukuun alussa vietettiin Vuosaaren Merimieskeskuksessa juuri painosta tulleen
kirjan julkistamistilaisuutta, jossa nautittiin MEPAn tarjoamasta lohikeitosta
ja kuunneltiin
Timo Sylvänteen säveltämää
ja äänittämää
merimiesmusiikkia. Paikalla
oli suurin osa
Ääniä mereltä
-kirjaan tekstejä
tuottaneista merenkulkijoista.
Timo Sylvänne
on toimittanut
tämän hienon
teoksen, ja myös
50
Vapaavahti
Frivakt
hänen tarinoitaan on kirjassa. Hän on tuttu mies Vapaavahdin sivuilta jo pitkän ajan
takaa. Muut kirjoittajat ovat Martti O.
Mustonen, Paavo Tukkimäki, Jari Savolainen, Arja Makkonen, Kari Hovi, Mirja
Soronen-Ojanen, ja Olavi Kivilähde. Lisäksi kirjassa on tekstejä Valter Nylanderin
päiväkirjoista.
Heti kirjan alussa paneudutaan kahden
suomalaisaluksen erittäin mielenkiintoisiin
vaiheisiin. Maailman ensimmäinen dieselkäyttöinen valtamerialus sai Suomen lipun
alle tullessaan nimen Tornator. Laiva lähti
Petsamosta kohti Kaukoitää vuonna 1941.
Alus haaksirikkoutui tammikuussa 1942 Japanin vesillä. Toinen tarina kertoo Suomen
Tankkilaiva Oy:n m/t Wiimasta, joka kuljetti lentobensiiniä Kiinaan. USA arveli lastin
päättyvän Pohjois-Korean hävittäjiin, mikä
aiheutti melkoista diplomaattista vääntöä
kylmän sodan alkuvuosina.
Kirjoittajia kaikilta
osastoilta
Monet merenkulkijat ovat pitäneet jonkinlaista päiväkirjaa. Meripäivät olivat usein yksitoikkoisia, mutta satamissa sattui ja tapahtui sitäkin enemmän. Vuonna 1915 syntynyt
Valter Nylander teki merkintöjä mustakantiseen vihkoon, josta hänen siskonsa mies
Kalevi Heitto kirjoitti myöhemmin koneella
puhtaaksi. Nylander yleni kansimiehestä laivan päälliköksi asti.
Radiosähköttäjänä seilannut Martti Mustonen teki myös tarkkoja muistiinpanoja
seilausaikoinaan. Hänen päiväkirjoistaan
voidaan myös lukea menneitä tapahtumia
4 / 2014
likkönä oli Mirja Soronen-Ojanen. Hän oli
jo tehnyt pitkän työuran Lundqvist -varustamossa, kun hänelle tarjottiin m/t Peggyn
päällikkyyttä. Vuonna 1987 hän otti kipparin jobin, ja seilasi päällikkönä myös m/t Hu-
Kirjan kuvitusta: Radiosähköttäjä Jari
Savolainen
vaihteeksi
ruorimiehenä
laivan komentosillalla.
kotimaasta ja ulkomailta. Mustonen seurasi ahkerasti kotimaan radiolähetyksiä 1950
-luvulla seilatessaan.
Hyvinkin autenttista dokumentointia löytyy kirjasta kolmen vuosikymmenen takaa,
kun Valmetin norjalaisvarustamolle rakentamat 150.000 -tonniset tankkerit palautuivat konkurssin jälkeen Suomeen ja Henry
Nielsenin hoitoon. Konemestari Kari Hovi
joutui ”taistelemaan” m/t Tornadossa, jonka
konepuoli oli laivan nuoresta iästä huolimatta päässyt varsin huonoon kuntoon.
Hän on pitänyt kaikista tapahtumista
tarkkaa kirjaa koko seilausuransa ajalta. Kari
on muun muassa ylittänyt päivämäärärajan
kuusi kertaa ja päiväntasaajan 18 kertaa. Suezista hän on mennyt kolme kertaa ja Panaman kanavasta kahdeksan kertaa.
gossa. Mirja jäi maihin m/t Peggyn päällikön
paikalta loppuvuodesta 1990 ja siirtyi lasten
syntymien jälkeen merivakuutuspuolelle.
Tankkilaiva Peggy on pääosassa myös kirjan lopussa, kun kokkistuertti Olavi Kivilähde kertoo, millaista on, kun laiva ajetaan
romuttamon rantaan. Tarina on varsin mielenkiintoinen. Maltalta alkanut viimeinen
matka päättyi Alangiin. Viimeinen ateria
m/t Peggyssä oli hernekeittoa ja lettuja.
Kirja sisältää vielä Paavo Tukkimäen ja
Jari Savolaisen osuudet. Merimiespappina
toiminut Tukkimäki tunnetaan myös merenkulkuun paneutuneena toimittajana.
Hän työskenteli Lontoon ja Antwerpenin
merimieskirkoilla vuosina 1971-1975. Hänen ensimmäinen työpäivänsä Lontoossa
oli varsin hikinen – suurkaupungissa ensimmäistä kertaa, isolla tila-autolla ja vielä
vasemmanpuoleisessa liikenteessä.
Radiosähköttäjä Jari Savolainen seilasi
Nielsenillä ja Vasa Shippingillä. Hän on eläkevuosillaan kerännyt ja tallentanut paljon
merenkulun lähihistoriaa aanimeri.fi -sivustolle Timo Sylvänteen apuna. Savolainen
aloittaa kirjassa ensimmäisestä jobistaan,
Pentti Ojamiehen antamasta 200 markan
förskotista ja hiustenleikkuumääräyksen antamasta kipparista.
Kaikki kirjoittajat ovat muistojen lisäksi
tallentaneet menneitä aikoja valokuviin, mikä on todella hyvä lisämauste jo muutenkin
hyvään kirjaan. Julkistamistilaisuudessa Sylvänne kertoi saaneensa Rauman Merimuseon johtajalta merikapteeni Hannu Vartiaiselta neuvon ”lisää valokuvia” kahdesti, kun oli
esitellyt ensimmäisen kirjansa luonnoksia.
Lukukokemuksena Ääniä mereltä on suurenmoinen. Tarinat ja niihin liittyvät kuvat
on valittu huolella. Jokaisella kirjoittajalla on
oma tyylinsä, mikä tuo vaihtelua kerrontaan.
Heistä on myös lyhyt esittely, josta selviävät
seilatut laivat ja muu työkokemus ja koulutus. Useimmista laivoista on myös fleet list
-tyyppinen lyhyt historiikki.
Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Ääniä mereltä, ISBN 978-952-93-4760-5.
190 sivua, kovakantisen kirjan hinta postikuluineen 30 euroa, pehmeäkantinen 26 euroa.
myynti www.aanimeri.fi
Kapteeni, kokki ja
merimiespappi
Kirjoittajien joukossa on myös kaksi naispuolista merikapteenia. Arja Makkosen
kanssa olemme melkein seilauskavereita.
Olimme vuonna 1981 kahteen otteeseen
Veracruzissa, jossa laiturilla suoritimme lastivahinkojen ”taljausta”. Minä olin Finnoceaniksella, Arja Hangetella. Kirjassa on useita
Arjan kirjoittamia hauskoja juttuja.
Suomen ensimmäinen nainen laivan pääl4 / 2014
Kirjan toimittaja Timo Sylvänne.
Frivakt
Vapaavahti
51
Reissukirja
Matkalla kaikissa maailman maissa
Maailman jokaisessa itsenäisessä maassa vieraillut kokenut toimittaja Rauli Virtanen
käväisi Vuosaaren Merimieskeskuksen kirjanjulkistamistilaisuudessa. Hänen uusinta
teostaan on jo lainattu laivoille MEPAn kirjastosta ja palaute on ollut positiivista. Virtasen kertomukset ja aikaisemmatkin kirjat
ovat selvästi merenkulkijoiden mieleen. Monissa merimiesjutuissa muistellaan, kuinka
käytiin ”hyvissä paikoissa”. Rauli Virtasen
kirjassa päästään myös pahoihin paikkoihin.
Reissumiehen tarina alkaa rahtilaivamatkalla Suomesta, tosin Ruotsin ja Norjan puolella hän oli jo käväissyt aikaisemmin. Virtanen seilaa AL:n m/s Actinialla Etelä-Amerikkaan ja kuvailee hienosti merimieselämää ja
maissa käyntejä. Värikkäimpien kavereiden
nimet olivat jääneet mieleen. Matka on kui-
tenkin varsin seesteinen kirjan myöhempiin
tapahtumiin verrattuna.
Etelä-Amerikka näyttäytyy nuorelle toimittajalle koko kauneudessaan ja kauheudessaan. Vasta Kolumbiassa Rauli Virtanen
pääsee elämänsä ensimmäiselle lentomatkalleen. Sekin päättyi pakkolaskuun, kun vanhan potkurikoneen bensatankki ehti vuotaa
lähes tyhjäksi. Taival Etelä- ja Pohjois-Amerikassa kesti lähes vuoden ja toimi osaltaan
korkeakouluna tulevalle uralle.
Toimittajan ja kirjeenvaihtajan työ monen eri
työnantajan lukuun jatkui maailman eri kolkissa, mistä kirjassa saadaan lukea mielenkiintoisia
tarinoita. Mukana on tiivistettynä politiikkaa,
historiaa ja maantiedettä. Kuten moni merenkulkija, myös Rauli Virtanen on joutunut menemään paikkoihin, joista muut haluavat pois.
Reissukirja, WSOY, kovakantinen, 404 s. 978951-0-40494-2, Hinta 25-35 e. Lainattavissa laivoille MEPAn kirjastossa
Kirjan kuvitusta: Suomen Höyrylaiva Oy:n
omistama M/s Actinia seilasi Oy SuomenEtelä-Amerikan Linja Ab:n rahtauksessa.
Vuosaaren Merimieskeskuksessa poikennut Rauli Virtanen on merimiesten lisäksi tavannut monenlaisia ihmisiä sisseistä suurlähettiläisiin ja Muhammed Alista Peleen.
52
Vapaavahti
Frivakt
4 / 2014
Talvi oli alkanut.
Kaikki jäänmurtajat
olivat avustamassa
laivoja satamiin ja
satamista merelle.
Perämerellä pakkaset
olivat muodostaneet
meren päälle paksun
jääkannen, mikä
tarkoitti paljon tehtäviä jäänmurtajille.
Jäänmurtaja Sisu
ja Hailuodon arvoitus
J/m Sisu -lastenkirja sai jatko-osan. Jäänmurtaja Sisu ja Hailuodon arvoitus on nyt ilmestynyt. Kolmen pojan isä, merikapteeni ja
luotsi Teemu Leppälä on yhdessä kuvittaja
Petri Kantoniemen kanssa tehnyt loistavaa
työtä. Kirjassa on hieno tarina ja mahtava
kuvitus.
Sisun saamat jännittävät tehtävät ovat oikean jäänmurron arkea. Kirja havainnollistaa, mihin jäänmurtajia tarvitaan ja miten ne
työskentelevät. Sisun ystävinä kirjassa seikkailee myös koko jäänmurtotiimi: Majakka,
luotsivene, helikopteri ja hydrokopteri.
Kuvituksen sadun ja realismin yhdistelmä
saatiin hyödyntämällä Leppälän omaa kokemusta ja kuva-arkistoa. Merikapteenin ja
luotsin työnsä ohessa harrastajakuvaaja Leppälä on kerännyt runsaan määrän valokuvia
ja videota. Niiden avulla kuvittaja sai oleelliset yksityiskohdat sekä meren valaistusolosuhteet ja perspektiivit sopivan realistisiksi.
”Suomalainen talvimerenkulun osaaminen on omaa luokkaansa. Jotta osaaminen
säilyy, sen vetovoimaisuuden eteen pitää
tehdä lujasti töitä. Minusta on hyvä, jos lapset ja myös aikuiset oppivat kirjojen myötä
ymmärtämään paremmin merenkulun maailmaa”, Leppälä sanoo.
Kahden kirjan ohella Sisu-hahmo seikkailee postikorteissa. Tulevaisuudessa Leppälän
4 / 2014
on tarkoitus kehittää Sisun hahmoa edelleen.
Kirjoja käännetään parhaillaan japaniksi,
saksaksi ja venäjäksi.
Leppälän kustannusyhtiö POB Production Oy on tuottanut merenkulkualalle myös
dokumentti- ja esittelyvideoita, muun muassa alan koulutuksesta, luotsin työstä ja merenkulun klusterin tulevaisuuden huolesta.
Kirjan voi tilata netistä:
http://jaanmurtajasisu.fi/tilaa-kirja , hinta
21,80 euroa. Sitä voi ostaa myös Vuosaaren
Merimieskeskuksesta. Kirjan Facebook-sivut:
https://www.facebook.com/jaanmurtajasisu
Frivakt
Vapaavahti
53
Koillisväylä
Matkakertomus monitoimimurtajan mukana
Toimittaja Heikki Haapavaara sai Arctia
Shippingilta vastustamattoman kutsun
lähteä mukaan, kun varustamon monitoimialukset Fennica ja Nordica lähtivät paluumatkalle Alaskan öljykentiltä. Kirjailija teki matkan Nordicalla
marraskuussa 2012 ja kirja julkaistiin
tänä syksynä. Hieno kuvitus on niin
merkittävässä osassa, että valokuvaaja
Jarmo Vehkakosken nimi on myös
kirjan kannessa. Merellisistä kuvistaan
tunnettu ammattilainen oli myös matkalla mukana.
Matkakertomuksen ja vaikuttavien
kuvien lisäksi kirjassa käsitellään myös
geopolitiikkaa, kansainvälistä kauppaa, ilmaston ja meren suojelua sekä
laivanrakennusta. Koillisväylä historiaa käydään myös läpi suomalaisesta
naparetkeilijästä Adolf Erik Nordenskiöldistä lähtien.
Haapavaara avaa kirjassa myös hieman merimieselämän arkea. Hän ystävystyy nopeasti
miehistön kanssa ja osallistuu konemiesten
kanssa venttiiliremonttiin. Nordican ruoka saa häneltä varauksettoman kiitoksen –
vaihteluna oli kerran makkaran grillausta 20
asteen pakkasessa tynnyrigrillissä. Hän hyödynsi myös laivalla olevaa MEPAn kirja- ja
DVD -valikoimaa.
Kovakantinen, 192 sivua, värikuvia ja karttoja, hinta 29-36 euroa ISBN 978-9527043-08-0
Moni-ilmeinen merihistoria
Nautica Fennica 2013–2014
Museoviraston/Suomen merimuseon ja Suomen
merihistoriallisen yhdistyksen julkaisema Nautica
Fennica 2013–2014 – Moni-ilmeinen merihistoria tuo esiin monipuolisen kirjon uusia näkökulmia merihistoriaan. Kirjan artikkelit perustuvat
tuoreeseen tutkimustietoon ja niiden aihepiirit
vaihtelevat Porin Reposaaren kalliohakkauksista
parkkilaiva Helioksen rahtimatkoihin ja turkulaisten pursiseurojen toiminnasta suomalaisten
merimiesten kuvaan kirjallisuudessa.
Uusi kirja on yhteisjulkaisu, jonka tavoitteena
on toimia merihistoriallisen tutkimustyön näyteikkunana ja tuoda merihistoriaa myös laajemman lukijakunnan tietoisuuteen. Kirjassa on ruotsin- ja englanninkieliset tiivistelmät artikkeleista
MONI-ILMEINEN MERIHISTORIA Nautica Fennica 2013–2014
Toimittajat Tapio Bergholm ja Sari Mäenpää
Museovirasto 2014, 152 s., nid., ISBN 978-951-616-253-2, ISSN 1235-9122,
hinta 21 € (sis. alv)
54
Vapaavahti
Frivakt
Mångskiftande
sjöfartshistoria
fokuserar på den finländska sjöfartens historia och på svåra frågor kring bevarandet av
sjöfartens kulturarv. I boken presenterar sju
författare 2010 -talets forskning i sjöfartshistoria. Artiklarna beskriver sjöfartshistoriens
mångsidiga karaktär – den rymmer väldigt
olika frågor, teman och epoker från medeltiden fram till slutet av 1900-talet.
4 / 2014
4 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
55
VUODEN MERIMIESURHEILIJA 2014
ON MINNA KESÄLÄINEN
Tarjoilijana m/s Amorellalla työskentelevä Minna Kesäläinen on vuosien ajan toiminut
merimiesurheilun yhteyshenkilönä laivahenkilökunnan ja MEPAn välillä. Hän on urheillut ja
osallistunut itse, sekä koonnut ja johtanut joukkueita MEPAn turnauksissa.
Minna nähtiin säännöllisesti Amorellan
joukkueen mukana eri turnauksissa jo viime
vuosikymmenellä. Välillä oli taukoa, kun
2010 ja 2012 syntyneet tyttäret pitivät äidin
kotipuolessa. Tänä vuonna on taas menty
lujaa.
– Pidän hoitovapaata maaliskuuhun asti,
mutta olen tehnyt töitä viikonloppuisin, kun
lastenhoito on saatu järjestettyä. Lisäansiot
ovat tarpeen, kun tulot hoitovapaalla ovat
hyvin pienet, Minna kertoi.
Järjestely sopii siinäkin mielessä Minnalle hyvin, että hän tapaa laivahenkilökuntaa
kummastakin työvuorosta. Tämä juuri helpottaa yhteydenpitoa, kun kasataan joukkueita merimiesurheilutapahtumiin. Toki
kommunikaatiota tapahtuu paljon Facebookissa ja tekstiviesteillä.
Palaillessaan töihin vuoden 2013 puolella
Minna Kesäläinen huomasi, että merimiesurheilun managerointi kaipasi potkua. Varustamossa oli tapahtunut suuria muutoksia
muun muassa Gracen, Isabellan ja XPRS:n
suhteen. Tämä vaikutti satoihin ihmisiin.
Myös MEPAssa huomattiin, kun osallistuminen kursseille ja tapahtumiin notkahti.
Merimiesurheilu tarvitsee
innokkaita vetäjiä
Minna muistutti vielä, että monia legendoja Masa Mäkisestä lähtien oli myös jäänyt
eläkkeelle.
– Amorellan jääkiekkoporukka on sen verran yhtenäinen, että osallistuminen turnauksiin ja järjestelyt toimivat. Muihinkin lajeihin löytyi pelaajia, ja yhteisymmärryksessä
aloin koordinoida toimintaa, Minna selvitti.
Keväällä porukka osallistui naisten ja
miesten sekajoukkueella Kaknäs Kick off
-jalkapalloturnaukseen Tukholmassa. Sen
jälkeen Minna kokosi kesäkuun lopun beach
-futisturnaukseen naisjoukkueen.
– Porukkaan tuli muitakin daameja,
useimmat eivät olleet koskaan edes lajia kokeilleet. Sieravuoren tapahtuma ja olosuhteet olivat todella hienot. After Ski -meininki
jäi meiltä vähälle seuraavan aamun työvuoron vuoksi, Minna muisteli.
Elokuun MEPA Futis -turnaukseen Min56
Vapaavahti
Frivakt
na ilmoitti kolme joukkuetta. Amorella 1 ja
2 sekä Amo leidit menestyivät hyvin; kaksi
mestaruutta, Fair Play -joukkuepalkinto sekä
parhaan pelaajan palkinto. Amorella voitti
lopulta koko Nordic Open Football -sarjan.
Minnan johdolla kasattiin myös eri laivoista Vaparit Ladies salibandyjoukkue, joka
oli menossa salibandyn harrasteturnaukseen.
Valitettavasti muuttunut päivämäärä esti
osallistuminen.
Urheilua ja liikuntaa
nuoresta lähtien
Nykyisin Paimiossa asuva Minna Kesäläinen
syntyi Kemiössä kaksikieliseen perheeseen.
Nuorena hän harrasti koripalloa, jalkapalloa
ja yleisurheilua. Hän opiskeli Porvoossa ja
tuli parin maatyöpaikan jälkeen Vikin Linen
aluksille töihin 1994. Eniten hän on työskennellyt Amorellassa.
Laivaporukka käy usein Tukholman päässä pelaamassa jalkapalloa lähistöllä olevalla
kentällä. Jos autokannella on tilaa, saatetaan
myös pelata salibandya. Joku laittaa aamulla
ilmoituksen messin ilmoitustaululle – sana
kiertää ja porukkaa tulee mukaan laivamuusikoista lähtien.
– Nyt olen harvemmin noissa mukana,
kun viikonloppuvuoroni ovat kiireisiä. Kun
olen erossa perheestä, teen mieluiten mahdollisimman paljon töitä, Minna tähdensi.
Hän kertoi aikaisemmin menneensä
mielellään mukaan kaikkiin liikuntatapahtumiin. Samoin hänelle jäi hieman aikaa
käyttää myös MEPAn kirjasto- ja DVD
-palveluita.
– Katsotaan taas tilannetta keväällä, kun
hoitovapaa loppuu ja alan tehdä viikko –
viikko työvuoroja, Minna mietti.
Yhteishenkeä ja omaa
aikaa
Minna on selkeästi urheilujohtaja-ainesta.
Päättäväinen, määrätietoinen ja jämpti nainen on saattanut suuttuakin, kun joku on
jättänyt tulematta joukkueeseen.
– Olen seurannut Pasi Kinnarin toimin-
taa ja ollut yhteydessäkin häneen. Pasilta
on tullut paljon vinkkejä ja olen oppinut
suhtautumaan asioihin neutraalisti, Minna
pohdiskeli.
Hän pitää tärkeänä tapahtumiin osallistumista yleensä. Se luo yhteishenkeä ja samalla
voi tavata oman alan ihmisiä muista varustamoista. Toki moni haluaa ajatella, ettei
niihin häviämäänkään mennä.
– Itselleni tämä tuo hienoa vaihtelua
perheenäidin arkeen. On joku tavoite, jota
kohti mennään. Itse tapahtuma on lähes
täydellinen irtiotto kaikkeen muuhun, ja
jälkeenpäin siitä aina riittää muistelemista,
Minna kehui kokemuksiaan.
Hänen mukaansa välillä tulee pientä stressiäkin tapahtumien järjestämisestä. Kommunikointi joukkueen jäsenten, vetäjän ja
MEPAn välillä on tärkeää, onneksi viestintävälineet ja ihmisten tavoitettavuus ovat
kehittyneet.
Minna kehuu työkavereitaan m/s Amorellalla. Konkareita on jäänyt eläkkeelle, mutta
paljon on tullut uusia, nuoria merenkulkijoita mukaan – myös urheilutoimintaan.
– Porukka on pieni, mutta tiivis. Meillä on
täällä liikunnan harrastajia moneen lähtöön
golffareista lähtien, Minna totesi.
Hän haluasi harrastaa liikuntaa mahdollisimman paljon ja säännöllisesti. Maissa hän
käy kerran viikossa pelaamassa harrastejalkapalloa.
Avoimin mielin tuleviin
turnauksiin
Minna on vasta neljäs nainen, joka on valittu Vuoden merimiesurheilijaksi. Valinta on
osunut mieheen 38 kertaa. Merenkulkuala
on varsin konservatiivinen, mutta ajat muuttuvat.
– Olen miettinyt, miksei MEPAssa aikaisemmin ole ollut naisille omia sarjoja.
Matkustajalaivoissa on paljon naisia, ja rahtilaivoistakin saadaan koottua joukkueita
Vaparit Ladies -ryhmään, Minna pohti.
Haastattelijan mieleen muistui todellakin,
että Minna ehdotti naisten sarjaa jo Salon
turnauksissa viime vuosikymmenellä.
Minna Kesäläinen on nyt yhdessä Christi4 / 2014
Vuoden merimiesurheilijat
vuodesta 1973
Minna Kesäläinen maalivahtina MEPA FUTIS -turnauksessa Sonera Stadiumilla
an Hartvikin kasannut kahden joukkueen verran Amorellan
merenkulkijoita tammikuun lopun salibandyturnaukseen,
joka pelataan Maarianhaminassa. Yhteensä turnaukseen osallistuu 16 joukkuetta Suomesta, Ruotsista ja Ahvenenmaalta.
– Mukaan on lähdössä sekä miehiä, että naisia. Vielä emme
ole päättäneet, teemmekö erikseen naisten ja miesten joukkueet, vai pelataanko sekaryhmillä, Minna aprikoi.
Hän kertoi uusien pelipaitojen olevan tulossa, mutta porukan mukaan tukea tarvittaisiin lisää. Vuonna 2015 aiotaan
osallistua mahdollisimman moneen merimiesurheilutapahtumaan.
Hyvin paljon on kuultu ikäviä uutisia, miten merenkulussa
menee huonosti. Amorellalla ei kuitenkaan surkutella, vaan
työskennellään ja toimitaan yhdessä myös merimiesurheilussa.
Taatusti tekemisen ilo tarttuu myös kaikkeen muuhun toimintaan.
Merimiespalvelutoimisto on valinnut Vuoden merimiesurheilijan vuodesta 1973 lähtien. Minna Kesäläinen on kolmas
m/s Amorellalta ja yhdeksäs Viking Linelta valittu Vuoden
merimiesurheilija.
MEPA onnittelee Minnaa valinnasta!
VUOSIURHEILIJA
LAIVA
1973
1974
1975
1976
1977
1978
1979
SVEN-OLOF HELLSTRÖM
VÄINÖ VILLANEN
VILHO MARKKULA
STIG SÖDERHOLM
PEKKA KIVISTÖ
KARL-ERIK ERIKSSON
MARTTI KARINKO
MS NORMA
MS INIÖ
MS FINNPINE
MS GUNILLA
MT TEBONIA
MS AURELLA
MS TUIRA
1980
1981
1982
1983
1984
1985
1986
1987
1988
1989
YRJÖ MÄENPÄÄ
ALVAR BACKMAN
MARKKU POSKIPARTA
RUNE STÅHLBERG
SEPPO JÄRVELÄINEN
MATTI OLLILAINEN
REINO PENTTI
JUHANI LUTTUNEN
EINO KETOLAINEN
KAJ GUSEFF
MS FENNO EXPRESS
TT JAARLI
MS FINNMERCHANT
MS FENNO EXPRESS
MS KONTULA
MS FINNMERCHANT
MS PASILA
MS VIKING SALLY
JM TARMO
MS VIKING SALLY
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
LEIF KÄMPE
PAAVO PALOKANGAS
MATTI KITUNEN
MARKKU OJALA
HILDING SUNDBERG
JOUKO HEISKANEN
ELINA VARMOLA
MARKO KARHAPÄÄ
JARI KAUNISTO
MIKKO AULANKO
JM VARMA
MS BORE SONG
MS ENVIK
MS AMORELLA
MS KLENODEN
MS SILJA SERENADE
MS KLENODEN
MS MARIELLA
MS SILJA SERENADE
MS LAURA
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
JARI KIISKI
ARTO TURUNEN
OLLI NORONKOSKI
JORMA HUUPPONEN
SEPPO FLINK
PAAVO RAUHALA
KIMMO KALLUNKI
JYRKI STENMAN
RAUNI SÖDERLUND
TAPIO LEHTO
MT KIHU
JM KONTIO
MS SILJA EUROPA
MS TRANSPARADEN
MS GABRIELLA
MS BRAVADEN
MS AMORELLA
MS TRENDEN
MSV BOTNICA
MS SWEGARD
2010
2011
2012
2013
2014
TAPANI OUTINEN
ARJA AHONEN
KAI KORHONEN
PASI KINNARI
MINNA KESÄLÄINEN
MS GABRIELLA
MS SILJA SERENADE
MS SILJA SERENADE
MT STENA POSEIDON
MS AMORELLA
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
4 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
57
ÅRETS SJÖMANSIDROTTARE 2014
ÄR MINNA KESÄLÄINEN
Minna Kesäläinen som arbetar som servitris på m/s Amorella har under många år skött kontakterna
mellan fartygspersonalen och SSB i sjömansidrottsfrågor. Hon har själv deltagit som idrottare och
dragit ihop lag och coachat dem i SSB:s turneringar.
Redan förra årtiondet såg vi regelbundet
Minna i Amorellas lag i olika turneringar.
Därefter följde en paus då döttrarna som
föddes 2010 och 2012 höll mamma på hemmaplan. Men i år har hon satsat hårt igen.
– Jag är föräldraledig fram till mars, men
har jobbat under veckosluten om det har
ordnat sig med barnvakt. De extra pengarna
behövs eftersom inkomsterna under föräldraledigheten är mycket små, berättar Minna.
Arrangemanget passar Minna bra även i
det avseendet att hon träffar fartygspersonal
från bägge skiften. Detta underlättar kontakterna när det är dags att dra ihop lag till diverse sjömansidrottsevenemang. Mycket av
kommunikationen sker dock via Facebook
och textmeddelanden.
När Minna Kesäläinen kom tillbaka till arbetet 2013 upptäckte hon att det saknades
energi inom sjömansidrottens management.
Det hade skett stora förändringar inom
rederiet bland annat i fråga om Grace, Isabella och XPRS. Förändringarna påverkade
hundratals människor. Även på SSB märkte
vi ett sviktande deltagandet i kurser och evenemang.
Sjömansidrotten behöver
engagerade ledare
Minna påminner också om att många legender som Masa Mäkinen med flera hade gått
i pension.
– Amorellas hockeylag är så pass sammanhållet att vi alltid deltar i turneringar och
arrangemang. Jag hittade spelare även till
andra grenar och i samförstånd började jag
koordinera verksamheten, förklarar Minna.
I våras deltog Amorella med ett mixat
dam- och herrlag i fotbollsturneringen Kaknäs Kick Off i Stockholm. Efter det drog
Minna ihop ett damlag till beachfotbollsturneringen i slutet av juni.
– Vissa av spelarna var helt nya och de
flesta hade aldrig ens testat beachfotboll.
Evenemanget i Sieravuori och förhållandena
där var fantastiska. Vi kunde dock inte vara
med på After Ski-festen eftersom vi skulle
jobba dagen därpå, minns Minna.
Till SSB:s fotbollsturnering i augusti anmälde Minna tre lag. Amorella 1 och 2 samt
Amo Leidit var framgångsrika: två mästerskapsvinster, en utmärkelse till turneringens
Fair Play-lag och priset för bästa spelare.
Amorella vann till slut hela Nordic Open
Football-serien.
Under Minnas ledning samlade man även
ihop till innebandylaget Vaparit Ladies, som
skulle vara med i en hobbyturnering. Dessvärre kunde de inte delta eftersom datumet
för turneringen ändrades.
Idrott och motion sedan
ungdomsåren
Minna som numera bor i Pemar föddes i
en tvåspråkig familj i Kimito. Som ung var
fritidsintressena basket, fotboll och friidrott.
Hon studerade i Borgå och efter ett par arbetsplatser i land kom hon till Viking Lines
fartyg 1994. Hon har mest jobbat på Amorella.
I Stockholm lämnar besättningen ofta
fartyget för att spela fotboll på en närliggande plan. Om det finns utrymme på
bildäck kan det även hända att man kör
lite innebandy. Någon sätter upp ett meddelande på anslagstavlan i mässen – ordet
sprider sig och till och med fartygsmusikerna anmäler sig.
– Nu deltar jag mera sällan eftersom mina
veckoslutsskift är stressiga. Jag jobbar helst så
mycket som möjligt när jag inte är med min
familj, poängterar Minna.
Hon berättar att hon tidigare gärna deltog
i alla slags motionsaktiviteter. Ändå fick hon
även lite tid över att nyttja SSB:s biblioteksoch dvd-tjänster.
– Vi får se hur det blir till våren när min
föräldraledighet tar slut och jag börjar gå på
veckolånga skift, funderar Minna.
Sammanhållning och egen
tid
Minna är ett riktigt idrottsledar-ämne. Det
har hänt att denna bestämda, målmedvetna
58
Vapaavahti
Frivakt
4 / 2014
Minna Kesäläinen som målvakt i turneringen MEPA-FUTIS på Sonera Stadium
och noggranna kvinna har blivit arg när någon inte har gått med i laget.
– Jag har följt Pasi Kinnari i det han har
tagit sig för och även varit i kontakt med
honom. Jag har fått många tips från Pasi och
han har lärt mig att ha en neutral inställning
till saker och ting, säger Minna.
Minna tycker att det är viktigt att man
deltar i evenemang i allmänhet. Det skapar
sammanhållning samtidigt som man träffar
branschfolk från andra rederier. Det är dock
många som vill gå in för att vinna om de
ska delta.
– För egen del innebär sjömansidrotten ett
inslag av variation i en familjemors vardag.
Man har ett mål att sikta in sig på. Själva
evenemanget är en nästan fullkomlig utbrytning ur allt annat, och efteråt har man
många fina minnen, säger Minna i positiva
ordalag om sina erfarenheter.
Hon menar att det ibland rentav blir
stressigt att arrangera evenemangen. Kommunikationen mellan lagmedlemmarna,
lagledaren och SSB är viktig. Lyckligtvis har
kommunikationsverktygen förbättrats och
människors tillgänglighet ökat.
Minna lovordar sina arbetskamrater på
m/s Amorella. Flera veteraner har gått i pension, men många unga sjöfarare har kommit
i deras ställe – även till idrottsverksamheten.
– Besättningen är liten, men kärnfull. Vi
4 / 2014
har motionärer av många slag, golfare med
mera, konstaterar Minna.
Hon vill motionera så mycket och så regelbundet som möjligt. I land spelar hon fotboll
på hobbynivå en gång i veckan.
Med öppet sinne inför
kommande turneringar
Minna är bara den fjärde kvinnan som utsetts till Årets sjömansidrottare. Hela 38
gånger har valet fallit på en man. Sjöfartsbranschen är tämligen konservativ, men tiderna förändras.
– Jag har funderat på varför SSB inte tidigare har haft egna serier för kvinnor. Det
finns många kvinnor på passagerarfartygen
och vi får ihop lag även från fraktfartygen
till Vaparit Ladies-gruppen, påpekar Minna.
Då slår det mig att Minna faktiskt föreslog
en damserie redan under förra decenniets
turneringar i Salo.
Tillsammans med Christian Hartvik har
Minna Kesäläinen nu samlat ihop sjöfarare
från Amorella så att det räcker till två lag
till innebandyturneringen i slutet av januari.
Turneringen spelas i Mariehamn. Totalt 16
lag från Finland, Sverige och Åland har anmält sig till turneringen.
– Både män och kvinnor kommer att
delta. Vi har ännu inte bestämt om vi ska ha
separata dam- och herrlag, eller om vi ska
spela med mixade lag, funderar Minna.
Hon berättar att nya matchtröjor är på
gång, men att det skulle behövas lite mera
stöd. Under 2015 tänker man delta i så
många sjömansidrottsevenemang som möjligt.
Vi har fått höra många tråkiga nyheter
om hur dåligt det går för sjöfarten. Men på
Amorella beklagar man sig inte, utan jobbar
på och samarbetar även inom sjömansidrotten. Arbetsglädjen smittar garanterat av sig
på den övriga verksamheten.
Sjömansservicebyrån har utsett Årets sjömansidrottare sedan 1973. Minna Kesäläinen är den tredje personen från m/s Amorella och den nionde från Viking Line som
blivit Årets sjömansidrottare.
SSB gratulerar Minna till utmärkelsen!
text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
59
M/S AMORELLA ON VUODEN 2014
URHEILULAIVA
Vuodesta 1972 kiertänyt Kekkosen Kannu myönnettiin m/s Amorellan henkilökunnalle
Vuonna 2014 valinta oli helppo. M/s Amorellan merenkulkijat voittivat keväällä laivajoukkueiden jääkiekkoturnauksen, ottivat
MEPAn kautta aikojen suurimmassa jalkapalloturnauksessa sekä miesten, että naisten
mestaruuden. B-ryhmä valittiin vielä turnauksen Fair Play -joukkueeksi. Amorellan
naiset olivat myös voittamassa ensimmäistä
kertaa järjestetyn merenkulkijoiden beach
futiksen finaalia.
Amorellan joukkue voitti myös kansainvälisen Nordic Open Football -jalkapallosarjan, johon osallistui 100 laivajoukkuetta.
Lisäksi laivan merenkulkijoita oli mukana
MEPAn golf -kilpailuissa ja Minuuttikisassa.
Kekkosen Kannu ja Nordic Open Football
-palkinto luovutettiin m/s Amorellan henkilökunnalle 7.12. aluksen ollessa matkalla
Turusta Tukholmaan.
MEPA onnittelee m/s Amorellan
henkilökuntaa!
Palkintotilaisuutta odotellaan: Sari Tanskanen, Minna Kesäläinen,
Joonas Järvenpää, Kent Krook, Richard Sandholm ja Jan Enkvist
I väntan på prisutdelningen:: Sari Tanskanen, Minna Kesäläinen,
Joonas Järvenpää, Kent Krook, Richard Sandholm, Jan Enkvist
M/S AMORELLA ÄR ÅRETS
IDROTTSFARTYG 2014
Kekkonens Kanna som vandrat sedan 1973 tillföll m/s Amorella.
År 2014 var valet enkelt. M/s Amorellas sjöfarare tog hem segern i SSB:s
ishockeyturnering som spelades i våras. I fotbollsturneringen i augusti,
som var den största i SSB:s historia,
var Amorella mästare i både herrarnas
och damernas serie. B-laget blev dessutom valt till turneringens Fair-Play
lag. Amorellas damer var även med
och vann beachfotbollsturneringen,
som arrangerades för första gången.
Amorellas lag tog även guld i den
Nordiska fotbollsserien – Nordic
Open Football, som hade totalt 100
deltagande lag. Dessutom deltog
fartygets sjöfarare framgångsrikt i
SSB:s golftävlingar och även i Minuttävlingen. Priserna utdelades på m/s
Amorella den 7.12. då fartyget seglade
i Skärgårdshavet.
Amorellan merimiesurheilijoita ja Mepan miehiä päivällisellä: Vesa Kuusiaho, Sari Tanskanen, Jere Linden, Jonni Leppänen, Joonas Järvenpää, Oskar Essen, Kari-Matti Kortelainen,
Marko Jalonen, Minna Kesäläinen, Pekka Karppanen, Johan Treuthardt.
Amorellas sjömansidrottare och SSB:s representanter vid middagen: Vesa Kuusiaho, Sari
SSB gratulerar m/s Amorellas Tanskanen, Jere Linden, Jonni Leppänen, Joonas Järvenpää, Oskar Essen, Kari-Matti Korsjöfarare telainen, Marko Jalonen, Minna Kesäläinen, Pekka Karppanen, Johan Treuthardt.
60
Vapaavahti
Frivakt
4 / 2014
Konstantin Filatov m/s Corinnen konehuoneessa
RAUTA VÄÄNTYY KONEPÄÄLLIKÖN
KOURISSA
M/s Corinnen ciiffi Konstantin Filatov sai nimensä Red Nail Rosteriin
Vantaalla asuva Konstantin kiinnostui erikoisesta voimamieslajista, kun tarvitsi kuntoutusohjeita kättään varten. Kädestä oli
mennyt pari luuta poikki ja sitä piti lepuuttaa pitkään.
– Kun vamma oli parantunut, valitteli lääkäri käden puristusvoiman heikkoutta. Hän
määräsi harjoittelemaan käsivoimia, että tulisin täyteen työkuntoon, Filatov kertoi.
Hän etsi ohjeita internetistä grip sport -aiheisilta sivuilta. Hän alkoi kehittää puristusvoimaa käsipainoilla ja tutustui samalla nail
bendingiin, naulojen taivutukseen.
Lajissa käytetään eri vahvuisia nauloiksi kutsuttuja rautatankoja. Konstantinin
saavuttamalla IronMind Red Nail -tasolla
käytetään seitsemän tuuman nauloja, joiden
paksuus on noin 8 millimetriä. Naulan vääntäminen täytyy tehdä sääntöjen mukaan.
Kun tehdään suoritus sertifikaattia varten,
pitää paikalla olla IronMind Enterprises -yhteisön hyväksymä todistaja.
– Tomas Valverde todisti minun suoritukseni, jonka sitten laitoimme IronMind´in
päätoimistolle, Konstantin sanoi.
Naula on väännettävä pelkillä käsillä U4 / 2014
kirjaimen muotoon siten, että päätyjen väli
saa olla korkeintaan kaksi tuumaa. Aikaa
on yksi minuutti. Konstantin Filatov jatkaa
harjoittelua muun muassa käsipainoilla ja –
puristimilla sekä kotona että laivalla. Kotona
Vantaalla hänellä on vaimo ja kaksi lasta.
Filatov oli konepäällikkönä Gran Ship
Oy:n Carismassa, joka myytiin taannoin.
Varustamo hankki tilalle m/s Corinnen, joka sekin seilaa Suomen lipun alla ja Prima
Shippingin hoidossa. Carisman miehistö
siirtyi Corinneen.
– Tämä taitaa olla viimeisin Suomen lipun
alle tullut laiva. Otimme aluksen yli parisen
kuukautta sitten, Filatov kertoi.
Hänen seuraava tavoitteensa on Captains
of Crush No. 3 gripper ja Gold Nail -taso.
Suomessa on hänen lisäkseen vain yksi Red
Nail Rosteriin nimensä saanut voimamies,
Juha Lehtimäki. Ei muuta kuin kovaa vääntöä!
M/s Corinne on ollut Suomen lipun alla
parisen kuukautta. Joulukuun puolessa
välissä laiva poikkesi Kantvikissa.
IronMind –naula
vääntämisen
jälkeen
Teksti: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
61
AJANKOHTAISTA - NYHETER OCH EVENEMANG
M/s Finnmaidin ja Finnlinesin konttorihenkilökunta keräsi auton
täyteen tavaraa Jouluapua -lahjoituksiin. Kuvassa vasemmalta Stefan
Forsblom, Heikki Suomalainen, Anne Mäki ja Taina Salo
På bilden från vänster Stefan Forsblom, Heikki Suomalainen, Anne
Mäki och Taina Salo
JOULUMIELTÄ JA APUA LAIVAN JA KONTTORIN
HENKILÖKUNNALTA
M/s Finnmaidin laivatoimistosta lähti ajatus ilahduttaa
ihmisiä jouluksi
Laivalla työskentelevä Taina Salo selasi
Facebookissa Jouluapua- ryhmän jäsenten lähettämiä avunpyyntöjä. Hän ideoi
muun laivaväen kanssa keräyksen apua
tarvitseville. Rahaa ja tavaraa saatiinkin
kokoon mukavasti.
– Valitsimme Jouluapua -ryhmästä
avustettavat perheet ja olimme yhteydessä ylläpitoon. Ehdimme jo itsekin ottaa
yhteyttä yhteen perheeseen, Taina Salo
kertoi.
Yläpito esitti heille kahta kohdetta, joten yhteensä tulikin kolme avunsaajaperhettä. Myös Finnlinesin konttorihenkilökunta reagoi keittiömestarin aikaisemmin
lähettämään viestiin ja lähti mukaan avustamaan näitä perheitä.
Tavaraa tuli loputa sen verran, että konttorilta Stefan Forsblom tuli hakemaan
pakettiautolla, kun m/s Finnmaid tuli
Vuosaaren satamaan keskiviikkona, 10.
joulukuuta. Vuosaaren Merimieskeskuk62
Vapaavahti
Frivakt
sen pihalla laitettiin vielä MEPAn poistokirjoja mukaan, minkä jälkeen haettiin
Prismasta lahjakortteja.
Avustajat lähtivät sitten jakamaan perheille lahjoja, joita oli säkkikaupalla. Paketeissa oli tavaraa sivustolla esitettyjen
toiveiden mukaisesti, muun muassa leffalippuja, kännyköitä ja lahjakortteja. Joku
lahjoittajista oli halunnut lahjoittaa selvää
rahaa kuoressaan, joten tämäkin meni perheille. Keräys oli varsin tuottoisa, lahjakorteilla saa jouluruuat moninkertaisesti.
– Vastaanottajat tuntuivat olevan hieman hämillään, kun tavaraa lahjoittaneet
ja keränneet henkilöt tulivat itse tuomaan
jouluapua. Voi olla aika vaikeaa myöntää
ahdinkoaan täysin tuntemattomille ihmisille, Taina Salo pohti.
Hän kertoi myöhemmin saaneensa viesti, jossa suuren perheen äiti kertoi olevansa
todela kiitollinen ja onnellinen saatuaan
oikean joulun lapsilleen.
JULGLÄDJE OCH HJÄLP
FRÅN PERSONALEN PÅ
FARTYG OCH KONTOR
Tanken på att glädja
medmänniskor till julen föddes
ombord på m/s Finnmaid.
Taina Salo som jobbar ombord bläddrade
i Jouluapua-gruppens vädjanden om hjälp
i Facebook. Tillsammans med arbetskompisarna ombord organiserade hon en insamling för familjer som behöver hjälp. Man fick
ihop en rejäl summa pengar och förnödenheter. Finnlines kontorspersonal gick med i
insamlingen för familjerna.
4 / 2014
TULEVIA TAPAHTUMIA
PÅ KOMMANDE
Floorball Nordic Open,
Mariehamn 31.1.15
MEPA Hockey Turku-Åbo,
huhtikuu-april
SALVE merimiesilta sjömanskväll
24.2.2015
NIELSEN NOSTALGIA V
5.5.-7.5.2015 HEL-STO-HEL
Kotkassa juhlittiin ”kympinkahvi”
porukalla pursimies Arvi Kinnusen 85-vuotis syntymäpäiviä Cafe
Laiturissa
Kymenlaakson Merieläkeläiset
järjestivät joulumyyjäiset markkinapäivänä Kotkan MEPAn tiloissa.Tupa oli välillä täynnä kuin
vanhoina hyvinä aikoina, yli 50
henkilöä osti arpoja, leivonnaisia,
kahvia ja joulutorttuja ja hernekeittoa myös kotiin vietäväksi.
4 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
63
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto.
Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki
Nimi:
Osoite:
64
Vapaavahti
Frivakt
4 / 2014
Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.
Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors
Namn:
Adress:
4 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
65
RISTIKON RATKAISU
Vapaavahdin 3/2014 ristikon oikein ratkaisseista kirjapalkinto osui Christa Åkermanille
NORDIC PHOTO
CONTEST 2014
All Nordic seafarers and, regardless of nationality, all other crew
members of Danish, Finnish, Icelandic, Norwegian and Swedish
flag vessels are welcome to take part in the contest. The contestants must not be professional photographers.
- no more than 10 entries per participant, minimum size 1 Mb
- life at sea, work and leisure onboard.
-The photos must have been shot recently
- good prizes for 5 best shots; from EUR 300 to EUR 670
The photos will also be counted in the Finnish competition,
where the three best shots will be given prizes
Please e-mail your entries to kulttuuri@mepa.fi
no later than Jan 10, 2015
66
Vapaavahti
Frivakt
4 / 2014
FORMARE JATKUU VUODEN VAIHTEESSA
Lähes 200 hakijaa oli kiinnostunut hyvinvointiprojektiin osallistumisesta.
Mukana ovat tällä kerralla varustamoista Viking Line, Tallink Silja, Eckerö Line
ja Godby Shipping. MEPAn Johan Treuthardt ja varustamoissa työskentelevät
sairaanhoitajat sekä Työterveyslaitoksen lääkärit olivat mukana prosessissa, josta
valittiin noin 100 merenkulkijaa vuoden alussa alkavaan ForMareen.
ForMare on MEPAn ja Merimieseläkekassan yhteishanke, jossa myös vakuutusyhtiö Alandia on mukana.
FORMARE FORTSÄTTER VID
ÅRSSKIFTET
Närmare 200 ansökande var intresserade av att delta i
arbetshälsoprojektet
Den här gången deltog rederierna Viking Line, Tallink Silja, Eckerö Line och Godby Shipping.
Med i processen var från SSB Johan Treuthardt, rederiernas sjukvårdare och läkare från Arbetshälsoinstitutet. Ca 100 sjöfarare valdes ut för att delta i ForMare som fortsätter i början
av året.
ForMare är SSB:s och Sjömanspensionskassans samarbetsprojekt, också försäkringsbolaget
Alandia är med.
MINUUTTIKISA JATKUU MINUTTÄVLINGEN
TAMMIKUUSSA
FORTSÄTTER I JANUARI
Vuoden 2014 tulokset voi tarkistaa MEPAn
kotisivuilla www.mepa.fi
Joulukuun puolessa välissä kisassa oli lähes 450 aktiivista
kuntoilijaa 74 laivajoukkueesta. Laivoista kärjessä olivat Bore
Sea, Ahti, Jurmo, Miranda, Mastera ja Pasila. Henkilökohtaisten
pisteiden paremmuudesta oli käynnissä kova kisa. Kärkisijoilla
olivat Pekka Juntunen, Svenkka, Stefan Sundström, Ymär
Betretdin, Eesau ja Tuomo Lindell.
Lopputulokset selviävät vuodenvaihteessa, ne voi tarkistaa
osoitteessa www.mepa.fi/minuuttikisa ja katsoa samalla, onko
voittanut palkintoja.
Kiitoksia kaikille osallistujille! Uusi Minuuttikisa avautuu tammikuun puolivälin tienoilla.
4 / 2014
På SSB:s hemsidor www.mepa.fi kan du
kontrollera resultaten för år 2014.
I medlet av december var närmare 450 aktiva motionsutövare
från 74 fartygslag med i tävlingen. I toppen låg Bore Sea, Ahti,
Jurmo, Miranda, Mastera och Pasila. En hård tävling om de individuella placeringarna pågick. Pekka Juntunen, Svenkka,
Stefan Sundström, Ymär Betretdin, Eesau och Tuomo Lin­
dell tävlade om de bästa placeringarna.
Slutresultatet blir klart vid årsskiftet, man kan kontrollera dem
på adressen www.mepa.fi/minuuttikisa och samtidigt se om
man vunnit något pris.
Ett varmt tack till alla deltagare! En ny Minuttävling börjar ungefär i mitten av januari.
Frivakt
Vapaavahti
67
KUVIA MEPAN KURSSEILTA
Joogaa, melontaa, keramiikkaa, kieliä, köysitöitä, keilausta, ompelua, huovutusta ja lasikoruja
68
Vapaavahti
Frivakt
4 / 2014
4 / 2014
Frivakt
Vapaavahti
69
Harrasta, opiskele ja urheile kursseillamme!
MEPA järjestää merenkulkijoille monipuolisia
mahdollisuuksia opiskella ja harrastaa, sekä tutustua uusiin asioihin. Kursseille voivat osallistua MEPA -palveluihin oikeutetut merenkulkijat.
Opetus, lounaat ja majoitukset ovat pääosin
maksuttomia. Suositulta Ylläsretkeltä peritään
osallistumismaksu, sekä tietyiltä harrastekursseilta kerätään pieni materiaalimaksu. Kurssien
opetuksesta vastaavat eri alojen ammattitaitoiset
aikuiskouluttajat.
Lisätiedot kaikista kursseista, sekä ilmoittau­
tumiset MEPAn kotisivujen kautta www.me­
pa.fi/kurssit
Lär dig nytt och motionera
på våra kurser!
SSB arrangerar mångsidiga möjligheter till studier och fritidssysselsättningar och att bekanta
sig med nya saker.
Kurserna är öppna för sjöfarare med rätt till
SSB:s service. Undervisning, luncher och inkvartering är avgiftsfria
VUODEN 2015 KURSSIT
KURSSI
PVMPAIKKA
Tammikuu
Tutustu crossfit lajiin
Tutustu seinäkiipeilyyn
Uintitekniikkakurssi
Lasikorukurssi
19.1.
Turku
20.1
Helsinki
22.-24.1.Turku
29.-30.1.Helsinki
Helmikuu
Espanjan alkeet
Tutustu hot joogaan
Tutustu crossfit lajiin
Tutustu kinballiin
Venäjän alkeet
Köysityökurssi
Tutustu Edvard Munch näyttelyyn
Lasikorukurssi
Tutustu kinballiin
Kuntosaliohjaus
Kuntosaliohjaus
2.-4.2.
Turku
3.2.
Helsinki
6.2.
Turku
10.2.
Helsinki
9.-11.2.
Helsinki
11.-13.2. Turku
13.2.
Helsinki
23-24.2.Helsinki
23.2.
Helsinki
25.2.Helsinki
26.2.Helsinki
Maaliskuu
Talviliikuntakurssi
Hopeaketjukurssi
Ikebana kukka-asetelma kurssi
Saaristolaivurikurssi
2.-4.3.Pajulahti
5.-6.3.Kiljava
10.3.
Helsinki
9.-12.3.Turku
70
Vapaavahti
Frivakt
Keramiikkakurssi
11.-13.3.Vantaa
Espanjan jatkokurssi
16-18.3. Turku
Ikebana kukka-asetelma kurssi
17.3.
Helsinki
Tutustu Robert Mapplethorpen valokuvanäyttelyyn Kiasmassa
18.3.
Helsinki
Pajukurssi
19-20.3.Kaarina
Venäjän jatkokurssi
23.-25.3. Helsinki
Uintitekniikkakurssi
26.-27.3.Helsinki
Huhtikuu
Kesäksi kuntoon kurssi
Ruotsin kurssi
Viron kulttuuri ja kielen alkeet
Polkupyöräergometritesti
Polkupyöräergometritesti
13.-14.4. Pajulahti
15.-17.4. Turku
20.-23.4. Tallinna
24.4.Turku
28.4.Helsinki
Toukokuu
Ratsastuskurssi
Golf-alkeet
Golf-alkeet
Tutustu Islannin hevoseen
Golf-alkeet
Digikuvauskurssi
Golf-jatkokurssi
7.-9.5.Valkeakoski
11.-12.5.Turku
18.-19.5.Kotka
19.5.
Vantaa
21-22.5.Nurmijärvi
25.-26.5.Kiljava
25.-26.5.Turku
4 / 2014
SSB: s kurser i Mariehamn
Sjömansservicebyrån ordnar kurser för ombordanställda i samarbete med Medis i Mariehamn.
Anmäl dig så fort som möjligt till Medis, tel. 531620!
Sjömansservicebyrån kräver ett visst antal anmälda för att kursen skall få starta.
Om du är intresserad av någon kurs får du gärna marknadsföra kursen bland dina arbetskamrater, ni kan anmäla er i grupp.
Du vet ju att SSB-kurserna i allmänhet är avgiftsfria för SSBmedlemmar.
Även om du bor på annan ort, eller till exempel i skärgården,
kan du delta i SSB-kurser. SSB står för inkvarteringskostnaderna.
Meddela i samband med kursanmälan om du behöver övernattning.
Har du förslag till nya SSB-kurser på Åland eller frågor kring dem,
tag gärna kontakt med rektor Leena Raitanen, tel. (018)-531622,
e-post leena.raitanen@mariehamn.ax
9703 Keramik kurs A
Måndag 10.00-15.15
jämna veckor: 19.1, 2.2, 16.2, 2.3 och 16.3 (6 tillf. 36 lekt.)
Norra Medis, Godbyvägen 5
Mia Englund
Golf-jatkokurssi
28.-29.5.Nurmijärvi
Kesäkuu
Iloa- ja terveyttä kasveista
Purjehduskurssi
4.-5.6.
Kaarina
11.-12.6.Turku
Elokuu
Purjehduskurssi
27-28.8.Turku
Syyskuu
Ratsastuskurssi
Ikebana kukka-asetelma kurssi
Ylläsvaellus
Tutustu sieniin
Tutustu keilailuun
Italian alkeet
3.-5.9.Valkeakoski
8.9.
Helsinki
10-17.9.Ylläs
24.9.
Espoo
25.9.
Turku
30.9.-2.10. Helsinki
Lokakuu
Tutustu sieniin
Tutustu keilailuun
Liikuntakurssi
Tutustu Islannin hevosiin
Tutustu keilailuun
1.10.
Espoo
2.10
Turku
5.-7.10.Pajulahti
9.10.
Vantaa
13.10.
Helsinki
4 / 2014
9704 Keramik kurs B
Måndag 10.00-15.15
Udda veckor: 26.1, 9.2, 23.2, 9.3, 23.3 och 20.4 (6 tillf. 36 lekt.)
Norra Medis, Godbyvägen 5
Mia Englund
Vattengympa
Platser för SSB-deltagare finns på
följande vattengympakurser:
9509 Vattengympa på lunchen B
onsdag kl. 12-12.45, 14.1-29.4
start 14.1
Mariebad
Marie Johansson
9510 Vattengympa i medeltempo B
Torsdag kl. 13-13.45, 8.1-30.4
start 8.1
Mariebad
Marie Johansson
9511 Vattengympa i medel/intensivt tempo
onsdag kl. 17.15-18, 14.1-29.4
start 14.1
Mariebad
Linda Mansnerus
Köysityökurssi
Hopeaketju kurssi
Keramiikkakurssi
19.-21.10.Kiljava
22.-23.10. Kiljava
28.-30.10.Vantaa
Marraskuu
Puikot heilumaan
Huovutuskurssi
Italian jatko
Köysityökurssi
Liikuntakurssi
Korukurssi
2.-4.11.
Kiljava
5.-6.11.Kiljava
11.-13.11. Helsinki
16.-18.11.Kotka
23.-25.11.Pajulahti
26.-27.11.Turku
Joulukuu
Jouluaskartelu
Jouluaskartelu
7.-8.12.Vantaa
10.-11.12.Turku
Frivakt
Vapaavahti
71
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
Olympiaranta 1, 00140 H:ki
Olympiastranden 1, 00140 H:fors
P./Tel (09) 668 9000,
E-mail: mepa@mepa.fi
www.mepa.fi
Toimitusjohtaja
Verkställande direktör
Sampsa Sihvola
p/tel 040 168 4155
toimitusjohtaja@mepa.fi
Yleissihteeri/opintoasiat
Allmänsekreterare
/studieärenden
Sirpa Kittilä
p./tel. 6689 0016
GSM 040 521 2055
kulttuuri@mepa.fi
opinto@mepa.fi
AV-sihteeri
AV-sekreterare
Heli Myllykangas
p./tel. 6689 0012
video@mepa.fi
Työhyvinvointi ja liikunta/
Arbetshälsa och motion
Johan Treuthardt
p/tel 0400 709 491
urheilu@mepa.fi
Vapaavahti
Asiamiehet/Ombud
Jaakko Aarninsalo
p./tel. 040 504 3761
vuosaari@mepa.fi
Niklas Peltola
p./tel. 0400 419 687
asiamies.helsinki@mepa.fi
Talous ja toimisto
Ekonomi och kontor
Gerd Grabber
talous@mepa.fi
Paula Suhonen
Toimisto ja Ylläsmajat
Kontor och Ylläs-stugor
p./tel. (09) 6689 0011
toimisto@mepa.fi
Tiedotus/Information
Pekka Karppanen
p/tel 0400 879 733
vapaavahti@mepa.fi
72
Kirjasto
Bibliotek
kirjasto@mepa.fi
Frivakt
HELSINKI SEAFERER’S
CENTRE
Provianttik. 4, Helsinki
Proviantg. 4, Helsingfors
p/tel (09) 5844 8200
vuosaari@mepa.fi
SIVUTOIMISTOT-FILIALER
KOTKA
Kirkkokatu 18 A
48100 Kotka
Asiamies/Ombud
Risto Nikula
p/tel 0400 605 187
fax (05) 218 2860
asiamies.kotka@mepa.fi
TURKU/ÅBO
Linnankatu 93
Slottsgatan 93
20100 Turku/Åbo
p./tel. (02) 230 4995
fax (02) 234 3597
Asiamies-Ombud
Juha Toivanen
p./tel. 040 507 1140
asiamies.turku@mepa.fi
YHTEYSHENKILÖT/
KONTAKTPERSONER
RAUMA/RAUMO
Yhdysmies/kontaktperson
Eija Tuorila
p/tel 0400 538 366
OULU/ULEÅBORG
Antti Härö
p/tel 0400 371 574
Markku Lauriala
p./tel. 0400 875 633
KEMI
Yhdysmies/kontaktperson
Tommi Lehtola
p/tel 040 567 0938
RAAHE/BRAHESTAD
Yhdysmies/kontaktperson
Petri Leskelä
p./tel. 040 546 8516
KASKINEN/KASKÖ
Yhdysmies/kontaktperson
Jarmo Nordback
p./tel. 040 848 8855
JULKAISIJA:
Merimiespalvelutoimisto
UTGIVARE:
Sjömansservicebyrån
PÄÄTOIMITTAJA/
CHEFREDAKTÖR
Martti Karlsson
1.1.2015 Sampsa Sihvola
Toimitussihteeri/
Redaktionssekreterare
Pekka Karppanen
p./tel. 0400 879 733
vapaavahti@mepa.fi
Översättningar till svenska
av B2B Translations
Gerd Grabber, Johan Treuthardt
Kirjapaino/Tryckeri
MIKTOR
Taitto/Layout
Jyri Leskinen
VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 e
ISSN 0789-8231 (Painettu)
ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu)
M - Itella Oyj
4 / 2014
Aikakauslehtien Liiton Jäsen