VAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/20131/2013

Transcription

VAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/20131/2013
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
1/2013
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Innebandy
Nordic Open
Pohjoismainen
valokuvakilpailu
Merikotkakeskus
M/s Cleopatra
1 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
1
VAPAAVAHTI 1/13
FRIVAKT 1/13
Pääkirjoitus: MEPA 40 vuotta …………………… 3
Islantiin ensimmäinen voitto Pohjoismaisessa
valokuvakilpailussa ……………………………… 4
Urheilumiehellä on myös värikäs seilausura ……… 10
”Kivahan näitä on muistella” …………………… 14
Merikotka edistää merenkulun turvallisuutta …… 16
Avomeriliikenteen matkustajahöyrylaivoja
Suomessa ennen Krimin sotaa …………………… 22
Kalkkikiveä Verdalista Inkooseen ………………… 26
Venemessuilla kävi myös
ammattimerenkulkijoita ………………………… 30
Finnmaidin ”ammattiveneilijöitä”
Vene 13 Båt -messuilla …………………………… 32
Merimiesilta ravintola Salvessa …………………… 33
Lentojobeja ……………………………………… 34
Martti Karlssonin läksiäisiä
vietettiin 31.1. Cafe Caruselissa ………………… 36
Ensimmäinen ja viimeinen jobi samasta talosta … 38
MEPAssa muistetaan
Boren perinteikäs parivaljakko …………………… 42
60-luvun elämää merellä ja satamissa …………… 44
Pärskeitä ………………………………………… 45
MEPAn kirjasto suosittelee ……………………… 46
The Call of the Sagas To Iceland in an Open Boat ……………………… 48
Laivajoukkueiden salibandyturnaus
Ahvenanmaalla 26.1. …………………………… 50
Vuoden 2012 yleisurheilulaiva on m/s Klenoden … 52
Vuoden 2012 merimiesurheilija
Kai Korhonen sai palkintonsa …………………… 52
Kekkosen Kannu luovutettiin Neste Shippingin
miehistölle Kilpilahdessa ………………………… 53
Neste Shippingin henkilökunta lahjoittajina ……… 53
Pohjoismainen yleisurheilu 2012 ………………… 54
Suomalaisia laivajoukkueita jalkapallon
Nordic Open Football -sarjassa …………………… 55
Kurssikuvia ……………………………………… 56
MEPA tiedottaa ………………………………… 58
Minuuttikisa 2013 ……………………………… 58
Laitureilla ja lankongeilla ………………………… 59
Ristikko ………………………………………… 60
Ledare: SSB 40 år …………………………………
Island tog hem första pris i nordiska fototävlingen
Idrottsmannen seglar i färgrikt sällskap ……………
”Nog är det ju roligt att minnas” …………………
Merikotka främjar sjösäkerheten …………………
Passagerarångfartyg i högsjöfart i
Finland före Krimkriget …………………………
Med kalksten från Verdal till Ingå …………………
Också yrkessjöfarare besökte båtmässan …………
Martti Karlssons avskedsfest hölls
den 31.1 på Cafe Carusel …………………………
Första och sista jobbet från samma hus ……………
Minnet av Bores traditionsrika
parhästar lever på SSB ……………………………
Innebandy Nordic Open 2013 ……………………
Årets friidrottsbåt 2012 är m/s Klenoden …………
Årets sjömansidrottare 2012
Kai Korhonen fick sitt pris ………………………
Kekkonens kanna överräcktes åt
Neste Shippings besättning i Sköldvik ……………
Neste Shippings personal donerade julpengar ……
Nordiska tävlingen i friidrott 2012 ………………
SSB informerar……………………………………
Minuttävlingen 2013 ……………………………
Korsordet …………………………………………
Försti Kari Kantanen ”naviskassa”
1980-luvulla;
MEPA -miehet
muistelevat Norkingia ja Norqueenia. s.42
2
Vapaavahti
Frivakt
3
6
12
15
18
24
28
31
37
39
43
51
52
52
53
53
54
58
58
61
Mikael Pettersson (Bore)
och Kenth
Isaksson (Rosella) kämpar i
innebandyturneringen i Mariehamn. s.50
M/s Cleopatran
messissä yliperämies Timo
Rajaste ja muu
miehistö toivat
kalkkikiveä
Inkooseen.s.26
Kannen kuva - Pärmbild: Pekka Karppanen
Takakansi - baksida: Juha Havutie
1 / 2013
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Neljä vuosikymmentä
merimiespalvelua
Kevätaurinko lämmittää ja voimme vihdoin
hahmottaa pitkän ja runsaslumisen talven
loppua. Täällä Merimiespalvelutoimistolla
voidaan ehkä myös sanoa, että kuljemme
kohti uutta vuodenaikaa, meillä on uusi
johtaja ruorissa samalla kun voidaan katsoa
taaksepäin 40-vuotista taivalta hyvinvointipalveluiden toimittajana. Vaikka merimiespalvelulla on vanha perinne, Merimiespalvelutoimisto sai alkunsa tässä muodossa laista
Merimiesten palvelu- ja opintotoiminnasta
(452/72) ja toiminta alkoi vuonna 1973.
Paljon on tapahtunut vuosien varrella ja tarkasteltaessa kuluneita vuosia voidaan todeta,
että haasteita on ollut monia. Henkilöstömäärä on tänään kolmasosa verrattuna tilanteeseen 1980 luvun alussa, mutta kuitenkin
palvelukonseptimme on vielä korkealla tasolla. Olemme myös nähneet Suomen kauppalaivaston kasvavan ja vähentyvän vuosien
varrella ollaksemme tänään tilanteessa missä
tonnisto taas kasvaa, samalla kun ulkomaisten merimiesten osuus suomalaisissa aluksissa on lisääntynyt. Voimme todeta, että
vaikka haasteet ovat olleet suuret, on me-
rimiespalvelutoimisto pystynyt seuraamaan
aikaansa ja kehittymään suuntaan, joka on
ollut hyväksi sekä suomalaisille merenkulkijoille meidän aluksillamme että ulkomaalaisille merenkulkijoille satamissamme.
Eläessämme taloudellisesti haastavia aikoja meidän on löydettävä ne keinot joilla
voimme turvata Merimiespalvelutoimiston
olemassaolon myös tulevaisuudessa ja motivoida sekä päätöksentekijöitä että muita
sidosryhmiä oivaltamaan työmme tärkeyttä,
varsinkin näkemään ne hyödyt ja mahdollisuudet joita työhyvinvointihankkeet voivat
tuoda mukanaan, pidemmissä työurissa ja
meriturvallisuuden parantamisessa. Meidän
on myös muistettava, että toimintamme
perustuu kansainvälisiin yleissopimuksiin
ja varsinkin elokuussa voimaanastuva MLC
2006 vahvistaa rooliamme vielä enemmän.
Jotkut asiat ovat kuitenkin olleet kauemmin muuttumattomia tai melkein muuttumattomia. Muuttumattomana asiana
tarkoitan osoitettamme täällä Linnankatu
3:ssaHelsingissä, ja melkein muuttumattomalla edeltäjääni Martti Karlssonia, joka
luotsasi organisaatiota 27 vuotta. Tänään
näillä molemmilla rintamilla kuitenkin
tapahtuu. Meillä on uudisrakennushanke
meneillään ja allekirjoittanut on aloittanut
toimitusjohtajana helmikuun alusta. Esitän
tässä myös suuren kiitoksen edeltäjälleni,
koko henkilökunnalle ja niille, jotka ovat jo
päättäneet uransa sekä niille jonka ura vielä
jatkuu meillä. Ilman teitä emme olisi siinä
missä me nyt olemme emmekä myöskään
voisi suunnatta katseemme eteenpäin.
Kevätterveisin
Niklas Rönnberg
Fyra årtionden
av sjömansservice
Vårsolen börjar äntligen värma och vi kan
skönja slutet på en lång och snörik vinter.
Här på sjömansservicebyrån kan man kanske
också säga att vi går mot en ny årstid då vi
har en ny ledare vid rodret samtidigt som vi
kan se bakåt på en 40-årig historia av välfärdsservice i denna form. Trots att traditionen gällande sjömansservice har gamla anor,
fick Sjömanservicebyrån sin start i och med
lagen om service och studieverksamhet för
sjömän (452/72) och verksamheten inleddes
1973. Mycket har hänt sedan starten och när
man ser tillbaka på de gångna åren har utmaningarna varit många. Personalstyrkan är
idag en tredjedel jämfört med tiden i början
1980-talet men trots detta ligger vårt servicekoncept fortfarande på en hög nivå. Vi har
också sett den finskflaggade handelsflottan
växa och minska för att idag igen se ökning
i det finskflaggade tonnaget, samtidigt som
andelen utländska sjömän även ombord på
1 / 2013
finska fartyg har ökat. Man kan konstatera
att trots stora utmaningar så har sjömansservicebyrån lyckats följa med sin tid och utvecklas i en riktning som varit gynnsam för
både de finländska och utländska sjömännen
ombord på våra fartyg och i våra hamnar.
Då vi idag lever i ekonomiskt kärva tider
måste vi finna de lösningar som kan trygga
sjömanservicebyråns existens även i framtiden och motivera både beslutsfattare och
övriga intressegrupper till att inse vikten
av det arbete vi utför och framförallt se de
möjligheter som bl.a. arbetshälsoprojekt kan
tillföra både sjöfarare och rederier genom
att förlänga arbetskarriärer och främja sjösäkerhet ombord på fartygen. Vi bör också
minnas att vår verksamhet är baserad på internationella konventioner och MLC 2006
konventionen som träder ikraft nu i augusti
än mer befäster vår roll.
Vissa saker har dock varit bestående eller
näst intill bestående, gällande det bestående
avser jag våra utrymmer här på Slottsgatan 3
i Helsingfors och det näst intill bestående har
varit min företrädare Martti Karlsson som
lotsat skutan i 27 år. Idag lever vi tider då
det händer på båda dessa fronter, vi har nybyggnadsprojekt på gång och undertecknad
har tillträtt som verkställande direktör den 1
februari. Jag framför här också ett stort tack
till min företrädare samt till hela personalen,
både de som redan avslutat sin karriär här
hos oss och till de som ännu är aktiva, för
utan er alla skulle vi inte vara var vi är idag
och ej heller kunna ställa siktet framåt.
Med vårhälsningar
Niklas Rönnberg
Frivakt
Vapaavahti
3
ISLANTIIN ENSIMMÄINEN
VOITTO POHJOISMAISESSA
VALOKUVAKILPAILUSSA
Finaali järjestettiin Norjan
Haugesundissa Ryvardenin
majakalla. Esiraadit kaikista
viidestä Pohjoismaasta olivat
valinneet yhteensä 75 kuvaa
arvosteltavaksi. Tänä vuonna
Suomeen ei tullut palkintoja.
Aivan kalkkiviivoille asti sentään päästiin.
– Lähimmäksi näyttivät yltäneen Vesa
Tuomalan ja Riho Kolpakovin kuvat, joita
tuomarit pitelivät käsissään vielä aivan viimeisessä vaiheessa, MEPAn kulttuurisihteeri
Sirpa Kittilä totesi.
Loppukilpailun tuomareina toimivat norjalaiset valokuvausalan ammattilaiset Magnus Jonas Fjell ja Alfred Aase. Voiton vei
islantilainen pursimies Gudmundur St. Valdimarsson, joka osallistui kisaan kokoelmalla laadukkaita työ- ja tilannekuvia. Tämä oli
kautta aikojen Islannin ensimmäinen voitto,
joten maa on Suomen kanssa nyt tasoissa.
Gudmundur sai palkkioksi n. 670 euron
arvoisen kameran, jonka lahjoitti Walport.
Seuraavat palkinnot menivät Ruotsiin.
Kakkoseksi tuli Tor Vikig II:lla matruusina
seilaava Daniel Möllerström ja kolmanneksi Jörgen Språng. M/t Bit Oklandin stuertti
on valokuvakisojen kestomenestyjä, jolla on
hyviä sijoituksia vaikka muille jakaa. Ruotsiin meni myös viides sija. Norja sai yhden
palkintosijan (4.), kun Suomi ja Tanska jäivät tänä vuonna ilman.
Parhaat kuvat oli otettu hyvälaatuisilla
kameroilla. Kuvien käsittelyä, ”fotoshoppausta”, ei juuri havaittu, tai se oli hyvin maltillista. Tätä pidettiin yleisesti hyvänä asiana.
Toki esimerkiksi suodattimia käytettiin jo
filmikameroissa.
Suomesta tuli toistasataa
kuvaa – parhaille Rajala
Pro Shopin lahjakortit
Esikarsinta järjestettiin tammikuussa Helsingin MEPAssa. Tänä vuonna kuvia lähetti
17 merenkulkijaa. Mukana oli myös uusia
kuvaajia. Valokuvaajat Heikki Nilanen ja
Reino Havumäki valitsivat loppukilpailuun
menevät 15 kuvaa, joiden joukosta nimettiin
4
Vapaavahti
Frivakt
Voittaja - Segern gick till Guðmundur St. Valdimarsson
parhaat kotimaiset. Tänä vuonna nostettiin
myös kotimaisten voittajien palkintoja.
Kotimaan voittaja oli m/s Ramonan päällikkö Jukka Lindell hauskalla peilikaappikuvallaan (200€ lahjakortti Rajala Pro
Shop). Laatuun vaan ei määrään panostava
Kristina Katarinan päällikkö Aku Kaikkonen sai 150 euron lahjakortin harvinaisesta
sääilmiöstä taltioidulla kuvallaan. Borella ja
Birkalla förstinä seilaava Lotta Virtaala oli
ottanut terävän ja taidokkaan kuvan ”salamatkustajasta”. Tämän tuomaristo palkitsi
100 euron lahjakortilla.
Vesa Tuomala (Midas), Tomas Wikström
(Laura), Jukka Lindell ja Elisa Pihkala
(Viking XPRS) saavat kirjapalkinnot heille
myönnettyjen kunniamainintojen johdosta. Muut finaaliin selvinneet kuvaajat olivat
Pyry Ukkonen (Estraden), Juha Havutie
(Kristina Katarina), Jouni Kalvi (Steel), Riho Kolpakov (Ramona), Laura Pyytövaara (Stena Poseidon) ja Piiu Kontinen (Silja
Serenade).
Kilpailuja jo vuodesta
1989
Merenkulkijoiden pohjoismainen valokuvauskilpailu on päässyt neljännesvuosisadan
ikään. Ensimmäisinä arvosteltiin vuoden
1988 antia. Raati kokoontui tammikuussa
1989 Kööpenhaminassa. Voitto ja kolmas
sija menivät tuolloin Tanskaan, kakkossija
Norjaan. Suomesta olivat mukana Kelpo
Gröndahl (Otso), Janne Sastamala (Nes1 / 2013
2. Daniel
Mölleström
VOITTAJAT:
1. Guðmundur St Valdimarsson,
ISLANTI, Olympus-kamera
(Walport)
2. Daniel Mölleström, RUOTSI,
5000 NOK valokuvaustarvikkeita
(Sjöfartsdirektoratet)
3. Jörgen Språng RUOTSI, 5000
SEK valokuvaustarvikkeita (Sjöfartstidningen)
4. Ole A. Hetland NORJA, 350€
valokuvaustarvikkeita (Samskip)
5. Tim Ruttledge RUOTSI, 300€
valokuvaustarvikkeita (Finnlines)
tefox), Pauli Saastamoinen (Lunni) sekä
Heikki Nilanen (Wellamo).
Nykyisin kotimaan kuvien arvostelijana
toimiva Nilanen on toistaiseksi ainoa kilpailun suomalaisvoittaja. Hänen kuvansa
valittiin parhaaksi vuonna 1992 Oslossa järjestetyssä finaalissa.
MEPA kiittää kaikki kilpailuun osallistuneita merenkulkijoita ja kannustaa lähettämään lisää kuvia myös tämän vuoden kilpailuun. Yritämme pitää huolen myös siitä,
että kotimaiset palkinnot säilyvät vähintään
nykyisellä tasolla. Kiitos myös palkintoja
lahjoittaneille yrityksille; Finnlines, Merimieseläkekassa, Rajala Pro Shop.
teksti: Pekka Karppanen
1 / 2013
3. Jörgen Språng
Frivakt
Vapaavahti
5
ISLAND TOG HEM FÖRSTA PRIS I
NORDISKA FOTOTÄVLINGEN
Finalen gick av stapeln på Ryvardens fyr i Haugesund
i Norge. De nationella juryerna från de fem nordiska länderna hade valt ut sammanlagt 75 bilder för
utvärdering. Det här året blev Finland utan pris.
Ända fram till kritstrecken kom vi ändå.
– Närmast kom Vesa Tuomalas och Riho
Kolpakovs bilder, som domarna tummade
på ända i det sista skedet, konstaterade SSB:s
kultursekreterare Sirpa Kittilä.
Som domare i finalen verkade Magnus Jonas Fjell och Alfred Aase, båda proffs inom
fotobranschen. Segern gick till Guðmundur
St. Valdimarsson, som deltog i tävlingen
med en serie arbets- och situationsbilder av
hög kvalitet. Det här var Islands första seger
genom tiderna, så landet ligger nu jämnt
med Finland. Guðmundur fick som pris en
kamera värd ca 670 euro, donerad av Walport.
Följande pris gick till Sverige. Tvåa blev
matrosen Daniel Möllerström som seglar
på Tor Viking II och tredje Jörgen Språng.
Stuerten på M/T Bit Okland lyckas alltid
i fototävlingarna. Sverige tog också femte
plats. Norge fick nöja sig med fjärde, medan
Finland och Danmark i år blev helt utan
placeringar.
De bästa bilderna var tagna med kameror
av hög kvalitet. Manipulering av bilderna,
så kallad ”fotoshopping” förekom just inte,
eller så var den mycket lindrig. Det var en
allmänt sett bra sak. Visserligen användes
redan en del filter i filmkamerorna.
Från Finland deltog över
etthundra bilder – de
bästa belönas med Rajala
Pro Shops presentkort
Den nationella uttagningen skedde på SSB
i Helsingfors i januari. I år hade 17 sjöfarare
skickat in bilder. Också alldeles nya fotografer deltog. Fotograferna Heikki Nilanen och
Reino Havumäki gallrade ut de 15 bilder
som gick till finalen, av dem valde man ut
de bästa inhemska. I år höjde man också priserna för de nationella vinnarna.
Finländsk vinnare var M/S Ramonas be-
6
Vapaavahti
Frivakt
fälhavare Jukka Lindell, med sin roliga spegelskåpsbild (Presentkort för 200 € från Rajala Pro Shop). Befälhavare Aku Kaikkonen
från Kristina Katarina hade satsat mera på
kvalitet än kvantitet och fick ett presentkort
värt 150 euro för sin bild av ett sällsynt väderfenomen. Lotta Virtaala som seglar som
förstestyrman på Bores och Birkas båtar hade
tagit en skarp och konstnärlig bild av en ”fripassagerare”. Den belönade domarna med
ett presentkort värt 100 euro.
Vesa Tuomala (Midas), Tomas Wikström
(Laura), Jukka Lindell och Elisa Pihkala
(Viking XPRS) fick hedersomnämnanden
och bokpris. Övriga deltagare i finalen var
Pyry Ukkonen (Estraden), Juha Havutie
(Kristina Katarina), Jouni Kalvi (Steel), Riho Kolpakov (Ramona), Laura Pyytövaara
(Stena Poseidon) och Piiu Kontinen (Silja
Serenade).
Aku Kaikkonen: presentkort för
150 € från Rajala Pro Shop
Tävlingar sedan år 1989
Sjöfolkets nordiska fototävling har uppnått
en ålder av ett kvarts sekel. Den första skörden som utvärderades var från året 1988. Juryn samlades i Köpenhamn i januari år 1989.
Segern och tredje plats gick då till Danmark,
andra plats gick till Norge. Från Finland
deltog Kelpo Gröndahl (Otso), Janne Sastamala (Nestefox), Pauli Saastamoinen
(Lunni) och Heikki Nilanen (Wellamo).
Nilanen som numera fungerar som nationell domare är den enda finländare som
hittills vunnit tävlingen. Hans bild valdes till
finalens bästa i Oslo år 1992.
SSB tackar alla sjöfarare som deltagit i
tävlingen och uppmuntrar dem att skicka
in bilder också till årets tävling. Vi strävar
till att hålla prisen på minst nuvarande nivå.
Vi tackar också Finnlines, Sjömanspensionskassan och Rajala Pro Shop för prisdonationerna.
text: Pekka Karppanen
1 / 2013
Jukka Lindell: presentkort för 200 €
från Rajala Pro Shop
VINNARE:
1. Guðmundur St Valdimarsson, ISLAND,
Olympus-kamera (Walport)
2. Daniel Möllerström, SVERIGE, 5000
NOK fototillbehör (Sjöfartsdirektoratet)
3. Jörgen Språng SVERIGE, 5000 SEK
fototillbehör (Sjöfartstidningen)
4. Ole A. Hetland NORGE, 350 € fototillbehör (Samskip)
5. Tim Ruttledge SVERIGE, 300 € fototillbehör (Finnlines)
Lotta Virtaala:
presentkort för
100 € från
Rajala Pro Shop
Fotograferna
Heikki Nilanen
och
Reino Havumäki
1 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
7
MEPA kokoaa PM-kilpailun
meriaiheisista kuvista laajan
valokuvanäyttelyn, joka on
nähtävillä Maarianhaminassa
16.5. Alandica Kultur &
Kongress –talossa Sjöfartens
Dag –tapahtuman yhteydessä,
sekä Kotkan Merimiespalvelutoimistossa Meripäivien
aikana.
Riho Kolpakovin kuva kiinnosti
norjalaistuomareita
Pyry
Ukkonen
Norjalaiset tuomarit
pitelivät käsissään vielä
aivan viiä vaiheessa Vesa
Tuomalan kuvaa, joka
sai kunniamaininnan
kotimaisessa kilpailussa
8
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2013
SSB sammanställer en bred
utställning av bilder med maritimt motiv från den nordiska fototävlingen. Utställningen kan ses i Mariehamn
den 16.5 i samband med
Sjöfartens Dag på Alandica
Kultur & Kongress, och på
Sjömansservicebyrån i Kotka
under Havsdagarna.
4. Ole A. Hetland
5. Tim
Ruttledge
Tomas Wikström,
kunniamaininta
kotimaisessa
kilpailussa
1 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
9
URHEILUMIEHELLÄ ON MYÖS
VÄRIKÄS SEILAUSURA
hän kävi perämies- ja yliperämiesluokat.
Luokkien välissä hän työskenteli Tornadossa.
Parisataametrinen tankkeri liikennöi paljon
Karibialla.
Kerran Matikainen matkusti kaverinsa
kanssa Osloon. Hän sai jobin norjalaiseen
Concordia Seahorseen, 8.300 dwt:n puomilaivaan, joka ajeli Välimereltä Yhdysvaltojen
itärannikolle.
– Norskeissa syötiin paljon turskaa. Porukka oli ammattitaitoista ja palkka hyvä,
Matikainen sanoo.
Praktiikkaa tuli myös Salenin kuivarahtialuksista, joissa oli hyvät palkat. Tuohon
aikaan merenkulku pohjoisissa länsinaapureissa oli hänen mielestään aavistuksen verran kehittyneempää.
Merikapteenitutkinto
vuonna 1978
MEPA luovutti harvinaisen palkinnon, The Grand Sportsman of
the Seven Seas, m/s Klenodenin päällikölle Eero Matikaiselle. Hän
on menestynyt merimiesurheilija, joka on edistänyt myös miehistönsä työkykyä ja hyvinvointia. Oma esimerkki, ja liikuntamahdollisuuksien hyödyntäminen näkyvät koko henkilökunnan työpanoksessa.
Vajaat viisi vuotta Klenodenin päällikkönä
toiminut Matikainen on tyytyväinen laivaan
ja miehistöön.
– Suomalainen rahtaaja, suomalainen laiva
ja suomalainen miehistö – homma toimii,
kehuu Eero Matikainen.
Klenodenin porukka on jo vuosia loistanut merimiesurheilussa hyvillä tuloksilla.
Laiva on melko lyhyellä linjalla ja työtahti
kova. Täällä tarvitaan hyväkuntoisia merenkulkijoita.
Boren omistama laiva on Hacklinin rahtauksessa linjalla Mäntyluoto – Hampuri,
joskus on osunut käynti myös Helsinkiin.
Lastina on pääosin kontteja ja breakbulk
-lastia, kuten Wärtsilän koneistoja. Laivan
ja miehistön toimintaan ollaan tyytyväisiä
kummassakin päässä.
– Klenoden on ainoa suomalaislaiva, joka
enää ajaa vakituista linjaa Hampuriin, Matikainen toteaa.
10
Vapaavahti
Frivakt
Porukka lähtee aina mielellään urheilukentälle, kuljetusapua on saatu Mepan lisäksi Merimieskirkolta ja meklareilta.
Seilausta norskeissa ja
svenskeissä
Matikainen otti ensimmäisen jobinsa jo
15-vuotiaana 1967, kun merenkulku kiinnosti heinätalkoita paremmin. Laiva oli
Nielsenin vanhempi Mistral-tankkeri, jolla
hän lähti Naantalista Venezuelaan. Seilaukset jatkuivat lukion kesälomilla – välillä rehtorin harmiksi lukukausi alkoi kuukauden
myöhässä.
– Ensimmäinen kuukausipalkkani oli 209
markkaa, mikä tuolloin oli aivan hyvä, Matikainen muistelee.
Lukion jälkeen Eero Matikainen keräsi
praktiikkaa Nielsenin laivoissa. Kotkassa
Mies muistelee lämmöllä Kotkan Merenkulkuopiston kuuluisaa rehtoria, Raimo
Louhesta. Hän kuului aikansa suuriin merenkulkuvaikuttajiin. Kippariluokan jälkeen
Eero Matikainen seilasi Saloran omistamassa
155.000 dwt:n Esthelissä. Nielsenin hoidossa ollut tankkeri liikennöi Libyan ja Karibian
välillä.
– Viiden kuukauden törni vierähti siten,
etten käynyt maissa lainkaan, Matikainen
naurahtaa.
Seuraava laiva olikin kuivarahti, tosin
perinteisen tankkivarustamon, Lundqvistin
omistama. M/s Fleur teki paljon jokimatkoja
Etelä-Amerikassa. Purkaminen oli hidasta.
Itä-Saksassa tehty 6100 dwt:n alus kuljetti
paljon propseja, joita myös ”Lundqvistin
banaaneiksi” kutsuttiin.
Pientonnistoon päälliköksi
Eero Matikainen korostaa pientonnistovarustamoiden yhteistyötä ja pioneerihenkeä.
Ala alkoi nousta 1980 -luvulla ja kasvoi erittäin elinvoimaiseksi seuraavalla vuosikymmenellä.
– Pientonniston toiminta auttoi koko merenkulkualaa selviytymään. Osaaminen säilyi. Pahimpien ulosliputusten aikoina saattoi
huoltovarmuuskin olla osin pientonniston
harteilla, Matikainen miettii.
Hänen valintaansa vaikutti tietenkin perheen kasvaminen. Lyhemmät linjat ja vuorottelujärjestelmä houkuttelivat. Husellin ja
Saimaa Linesin alusten jälkeen oli vuorossa
legendaarinen Bona Fe.
1 / 2013
Bona Fe:n kuva: Rami Wirrankoski
Vuonna 1973 rakennettu 1582 brt:n alus
ajoi rautaa Suomesta Gooleen. Laivassa oli
hyvä henki ja porukka.
– Sanottiin, että kahta en vaihda: toinen
on Bona, toinen on Fe, Matikainen naurahtaa.
Hän muistaa, kuinka konemiehet pitivät
tekniikan kunnossa ja kokki teki ruokaa,
vaikka rautalasti keinutti laivaa. Pieni, mutta
sitkeä Bona Fe sai erivapaudella ajaa jäiden
saartamaan Raaheenkin.
Matikainen toteaa, että kaikki hyvä loppuu aikanaan – Bona Fe myytiin 1997. Hän
ehti olla päällikkönä 15 vuotta.
Hän peräänkuuluttaa alan toimijoiden
yhteistyötä, josta hyvänä esimerkkinä ovat
1990 -luvun alun Sietas -laivat. Leipää sekä
varustajille että merimiehille tuoneet työjuhdat ovat lujaa tekoa – kuten Klenoden.
– Bengt Björkholm pestasi minut Bona
Fen jälkeen Engshipille. Varustamokaupan
myötä siirryin Borelle, Matikainen kertoo.
lä. Matikainen on osallistunut myös useille
MEPAn liikuntakursseille.
Kotkassa kun ollaan, tulee koripallo mukaan keskusteluun. Matikainen tutustui
lajiin poikiensa mukana. Hän on pelannut
Kotkan satamakoris -pelejä MEPA-joukkueessa.
– Pekka Kivistön kanssa osallistuimme
myös tenniksen hallisarjaan ”MEPAn lipun
alla”, Matikainen kertoo.
MEPAan ja merimiesurheiluun hän tutustui ensimmäisen kerran jo opiskeluaikoina,
kun Kotkan Merimieskeskuksen isännöitsijä
Keijo Holmström järjesti toimintaa hiihtokilpailuista lähtien.
Eero Matikainen näkee hyvin tärkeänä,
että MEPA panostaa merenkulkijoiden hyvinvointiin ja liikuntaan.
– Olen tyytyväinen, kun Merimiespalvelutoimistossa on jälleen tästä tärkeästä sektorista vastaava ammattilainen, Matikainen
kertoo.
Hän kehuu myös varustamoa, Borea myötämielisestä suhtautumisesta merimiesurheiluun ja työhyvinvointiin.
Palkinto, The Grand Sportsman of the Seven Seas, luovutettiin hänelle m/s Klenodenin ollessa Mäntyluodossa. MEPAn ja Boren
edustajat olivat mukana kakkukahveilla, joilla juhlittiin samalla m/s Klenodenin yleisurheilumestaruutta.
teksti: Pekka Karppanen
kuvat: Pekka Karppanen, MEPAn arkisto,
Rami Wirrankoski
Urheilua ja liikuntaa
Vapaavahti tapasi Eero Matikaisen tämän
kotikaupungissa Kotkassa, Ruonalan tennishallissa. Hän kävi opiskeluaikana viiden
tunnin tenniskurssin. Harrastus on säilynyt
ykköslajina vuodesta 1976.
– Pelitaito pysyy kohtuullisena, vaikka
työvuorojen aikana ei enää voi harrastaa,
Matikainen toteaa.
Aikaisemmin saattoi pelata satamissa. Hän
on lyönyt palloa myös MEPAn Juha Toivasen kanssa.
– Juha aktivoi paljon Bona Fen porukkaa
ollessaan MEPAn hommissa Grimsbyssa ja
Antwerpenisa, Matikainen muistelee.
Norjan Merimiespalvelulla oli Antwerpenissa hyvät liikuntapaikat, joita merenkulkijat hyödynsivät. Helsingissä Bona Fen
merenkulkijat urheilivat Eläintarhan kentäl1 / 2013
kuva: Timo Sylvänne/Äänimer
Frivakt
Vapaavahti
11
IDROTTSMANNEN SEGLAR I
FÄRGRIKT SÄLLSKAP
SSB överräckte det sällsynta priset The Grand Sportsman of the Seven Seas till Eero Matikainen, befälhavare på M/S Klenoden. Han är en framgångsrik sjömansidrottare, som har bidragit till att främja
också sin besättning arbetsförmåga och välmående. Hans eget exempel och möjligheterna att utöva
motion syns i hela personalens arbetsinsats.
fikerade mellan Medelhavet och östkusten
i USA.
– På de norska fartygen åt man mycket
torsk. Besättningen var professionell och lönen bra, berättar Matikainen.
På Saléns torrlastfartyg fick han också
praktik, och lönen var bra. Han tycker att
sjöfarten på den tiden var en aning mera utvecklad i grannländerna i väst.
Sjökaptensexamen
år 1978
Matikainen, som varit befälhavare på Klenoden i nästan fem år, är nöjd med fartyg
och besättning.
– Finländsk befraktare, finskt fartyg och
finländskt manskap – allt fungerar, berömmer Eero Matikainen.
Gänget på Klenoden har redan i åratal
utmärkt sig med sina framgångar inom sjömansidrotten. Fartyget går på en ganska
kort rutt och arbetstakten är hård. Här behövs sjöfarare med god kondition.
Fartyget som ägs av Bore går i Hacklins befraktning på rutten Mäntyluoto – Hamburg,
ibland gör den också ett besök i Helsingfors.
Lasten utgörs huvudsakligen av containers
och breakbulkgods, som Wärtsiläs maskiner.
I båda hamnar är man nöjda med fartyget
och besättningen.
– Klenoden är den enda finska båten som
går på en fast rutt till Hamburg, konstaterar
Matikainen.
Gänget åker alltid gärna till idrottsplanen,
hjälp med transporterna brukar man få av
SSB, Sjömanskyrkan och mäklarna.
12
Vapaavahti
Frivakt
På norska och
svenska båtar
Matikainen tog sin första hyra redan som
15-åring år 1967, då sjöfarten intresserade
mera än höbärgning. Fartyget var Nielsens
äldre Mistral, med tankfartyget reste han
från Nådendal till Venezuela. Han fortsatte
segla under gymnasiets sommarlov – ibland
började han läsåret en månad senare, till rektorns förargelse.
– Min första månadslön var 209 mark,
det var på den tiden alldeles hyggligt, minns
Matikainen.
Efter gymnasiet skaffade Eero Matikainen
praktik på Nielsens fartyg. Han gick styrmans- och överstyrmansklasserna i Kotka.
Mellan klasserna jobbade han på Tornado.
Tankern på tvåhundra meter trafikerade ofta
på Karibien.
En gång reste Matikainen till Oslo med sin
kompis. Han fick jobb på norska Concordia
Seahorse, ett fartyg på 8 300 dwt, som tra-
Han minns med värme Raimo Louhes, Kotka Sjöfartsskolas berömda rektor. Han var en
av sin tids stora påverkare inom sjöfarten.
Efter kaptensklassen seglade Eero Matikainen på Saloras M/T Esthel på 155 000 dwt.
Nielsen stod för bemanningen av tankern
som trafikerade mellan Libyen och Karibien.
– Törnarna om fem månader inföll så att
jag inte gick i land en enda gång, skrattar
Matikainen.
Följande fartyg var ett torrlastfartyg, visserligen ägdes det av ett traditionellt tankfartygsrederi, Lundqvist. M/S Fleur trafikerade
ofta längs floder i Sydamerika. Lossningen
skedde långsamt. Fartyget på 6100 dwt var
byggt i Östtyskland och transporterade ofta
props, som också kallades ”Lundqvists bananer”.
Befälhavare inom
småtonnaget
Eero Matikainen betonar pionjärandan i
samarbetet mellan småtonnagerederierna.
Branschen började gå uppåt på 1980-talet
och växte sig synnerligen livskraftig under
följande årtionde.
– Småtonnagets verksamhet hjälpte hela
sjöfartsbranschen att överleva. Kunnandet
bevarades. Under den värsta tiden av utflaggningar kunde rentav försörjningsberedskapen delvis ligga på småtonnagets ansvar,
menar Matikainen.
Familjeökning inverkade naturligtvis på
hans val. Kortare rutter och avlösningssystemet lockade. Efter Husells och Saimaa Lines
fartyg stod legendariska Bona Fe i turen.
Fartyget på 1582 brt var byggt 1973 och
1 / 2013
fraktade järn från Finland till Goole. Lagandan ombord var god.
– Man brukade säga att två byter jag inte:
den ena är Bona och den andra Fe, skrattar
Matikainen.
Han minns hur maskinmännen höll tekniken i skick och kocken lagade mat trots att
järnlasten fick båten att gunga. Bona Fe var
liten men seg och hade dispens att vintertid
anlöpa Brahestad.
Matikainen konstaterar att allt gott har sin
tid – Bona Fe såldes år 1997. Han hann vara
befälhavare ombord 15 år.
Han efterlyser samarbete mellan branschens aktörer. Ett gott exempel på det var
fartygen som byggdes på Sietas varv under
början av 1990-talet. Fartygen som givit det
dagliga brödet åt såväl redare som sjömän, är
hållbara farkoster, liksom Klenoden.
– Bengt Björkholm värvade mig till Engship efter Bona Fe. I samband med rederiets
köp kom jag sedan till Bore, berättar Matikainen.
Idrott och motion
Frivakts utsände träffade Eero Matikainen
i hans hemstad Kotka i tennishallen i Ruonala. Under studietiden gick han en fem timmars kurs i tennis. Grenen har nu varit hans
favorit sedan år 1976.
– Skickligheten har hållits på hygglig nivå,
trots att jag inte längre kan spela under arbetsskiften, konstaterar Matikainen.
Tidigare kunde man spela i hamnarna.
Han har spelat också med SSB:s Juha Toivanen.
– Juha aktiverade Bona Fes besättning
mycket då han jobbade för SSB i Grimsby
och Antwerpen, minns Matikainen.
Norges sjömansservice hade i Antwerpen
utmärkta idrottsanläggningar som utnyttjades av sjöfararna. I Helsingfors idrottade
Bona Fes sjöfarare på Djurgårdens idrottsplan. Matikainen har också deltagit i många
av SSB:s motionskurser.
Då man är i Kotka blir det lätt tal om basketboll. Matikainen bekantade sig med grenen med sina pojkar. Han har spelat basket
i Kotka hamn i SSB:s lag.
– Tillsammans med Pekka Kivistö deltog
vi också i inneserien i tennis ”under SSB:s
flagga” berättar Matikainen.
Med SSB och sjömansidrotten blev han
första gången bekant redan under studietiden, då disponenten på sjömanscentret i
Kotka, Keijo Holmström, organiserade till
och med skidtävlingar.
Eero Matikainen tycker att det är mycket
viktigt att SSB satsar på sjöfararnas välbefinnande och motion.
– Jag är nöjd med att Sjömansservicebyrån igen har en professionell ansvarig för den
viktiga sektorn, berättar Matikainen.
Han berömmer också rederiet Bore för en
positiv inställning till sjömansidrotten och
arbetshälsan.
Priset The Grand Sportsman of the Seven
Seas överräcktes till honom då M/S Klenoden låg i Mäntyluoto. Representanter för
SSB och Bore deltog då man med kaffe och
kaka samtidigt firade M/S Klenodens mästerskap i friidrott.
text: Pekka Karppanen
bild: Pekka Karppanen, SSB:s arkiv
bild: Capt. Jan Melchers
1 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
13
”KIVAHAN NÄITÄ ON MUISTELLA”
Marraskuun koleina alkupäivinä on Soile Kaskelalla kiirettä. Kannusjärven kylän martat valmistelevat talkooporukalla hirvipeijaisia kyläläisille. Pitopöytä katetaan 300 hengelle.
Aikaa löytyy kuitenkin sen verran, että entinen skönäri istuu hetkeksi
alas ja muistelee mitä tuli tehtyä maailman merillä, ennen kuin ankkuri
laskettiin pysyvästi Haminan Kannusjärvelle suvun juurille. Nyt Soile
on työkyvyttömyyseläkkeellä.
-Läksin merille kaksikymppisenä. Olin ehtinyt käydä suurtalouskeittäjälinjan maissa, mutta ulkomaat kiehtoi kovasti, miettii Soile, joka
tuolloin oli vielä sukunimeltään Leskinen.
Aito ’seropi’,
Naku-koira on
Soile Kaskelan
arjen iloja.
Alkuun messityttönä
Soile myöntää, että kyllä alussa oli äitiä ikävä ja koti-ikäväkin. Tasan 30
vuotta merillä kuitenkin vierähti, eikä ihan pesuvesissä tullut seilattua.
– Aloitin urani messityttönä ja lopetin laivahuoltaja, nauraa Soile ja
kirota räiskäyttää tyylilleen uskollisena päälle.
– En ymmärrä miksi työlle semmoinen nimike laitettiin. Talousapulainen siivoaa ja tiskaa, mutta laivahuoltaja - en käsitä.
Nielsenin laivoissa Soile seilasi kymmenen vuotta ja ehti laivauransa
aikana kiertää palloa eri kulmilta.
– Nielsen oli varustamoista paras. Parhaat tyypit, parhaat laivat. Konttorissa kohdeltiin ihmisiä aina hienosti. Siellä pidettiin kaikkia merimiehiä arvossa.
Oma laiva alle
– 80-luvulla kun laivoja alettiin ulosliputtaa, ostettiin oma laiva, Abaco
Star, Norjasta. Olin siinä kokkistujuna.
Silloinkaan ei ollut tavallista, että merimiehet ostavat oman laivan.
Soile tietää muutaman vastaavan tempun samoilta ajoilta.
– Meillä se onnistui kyllä tosi hyvin. Meitä oli semmoinen kuuden
hengen porukka. Muut päällystöä ja meitä oli kaksi kokkistujua.
– Sillä käytiin Somaliassa Mogadishussa. Haettiin sieltä jotain roinaa
ja vietiin se Persianlahdelle. Sitten seilattiin Bahrain, Kuwait ja SaudiArabia. Ne oli niitä maita, joissa ei saanu juoda eikä puhua rumia.
– Burmaan piti sitten viedä jotain meijerin osia. Jouduttiin olemaan
siellä kolme viikkoa kun osaa ei saatu ulos laivasta ennen kuin vuokrattiin nosturi. Oli se näky kun 150 pientä miestä piti nosturia pystyssä
roikkumalla sen toisella puolella, että saatiin se osa ulos.
Merirosvot tutuiksi
Burmassa Soile kohtasi ensimmäisen kerran myös merirosvoja.
– Oltiin joella ankkurissa ja kerran aamuvarhaisella olin just tullu
duuniin kun yövahti Otto huusi mulle, että ota puukko ja tule äkkiä.
Siellä oli ahteritäkillä paikallisia, stiletit hihassa. Olivat tulleet trosseja
varastamaan. Mehän huudettiin ihan helvetisti niille. No ne hyppäs
mereen kun huomas, että härmän jätkät oli vastassa, kertoo Soile ja täydentää syvään huokaisten ja nauraen, että kyllä rosvot lopulta kuitenkin
ne narut kävivät noutamassa.
– Meillä ei ollut Burmassa oikein tarpeeksi ruokaa, ei oltu ehditty
käydä Singaporessa suunnitelmien mukaan. Paikalliset toi kanootillisen
vihanneksia ja hedelmiä, niistä maksettiin sixpack cocista. Kyselin, että
olisko lihaa, niin toivat kanootissa semmoisen laihan sian ja puolikuolleen vuohen tarjolle. Ei niissä luurangoissa olis ollu mitään syötävää.
Sanoin, että viekää hittoon!
Laivoja ja varustamoja
Juttu polveilee Karibian rosvoista, Venezuelan Puerto Capellon tuttuihin
kapakanpitäjiin aina merimatkoihin Kiinan ja Australian välillä.
– Kiinassahan meitä pidettiin melkein naapureina, kun niiden ja meidän välissä oli vaan se Neuvostoliitto.
14
Vapaavahti
Frivakt
Curacao, Trinidad, Haiti, Dominikaaninen tasavalta. Soilea kuuntelee
kuin maantieteen oppikirjaa, joskin tarinat näissä kirjoissa olisi kiellettyjä alaikäisiltä. Pääasiahan oli, että tuohon aikaan ehti merimies vielä
kierrellä satamissa.
– Cayman-saarilla tankkilaivan lastia purettiin merellä pienempiin
laivoihin, mutta miehistö pääsi maihin veneellä.
Varustamoja ja laivojakin mahtuu 30 vuoteen monia. Viimeisiksi laivoiksi Soilelle jäivät Finnlinesin Finnfellow, Oihonna ja Antares. Niillä
reissulla Soile tapasi myös puolisonsa Viltsun, joka työskenteli varustamossa konekorjausmiehenä.
– Finnfellowissa olin ollut jo vuonna 1973, silloin se oli upouusi
laiva. Nythän se oli jo ’vakavanha’. Ja vanhassa laivassa duuni on aina
raskaampaa.
Kokkauksella mitaleja
Ties monesko kahvikuppi tyhjenee ja ties monesko tupakka on ehditty
tumpata, kun Soile palaa muistoista tähän päivään.
– Kyllä martat on hyväksyneet mut sellaisena kuin olen. Osaan tarvittaessa olla jopa kiroilematta, nauraa Soile käheästi.
Marttailu ja kokkailu ovat neulomisen ohella Soilen lempipuuhia
nykyään. Viime syksynä Kannusjärven Alapään Martat voitti Kymenlaakson Pitopöytä- reseptikilpailun. Soilen kehittämillä resepteillä tuli
martoille kolme ensimmäistä palkintoa ja muutama kunniamaininta
päälle. Soile kurssittaa marttoja ennakkoluulottomaan kokkaamiseen.
– Mutta kivahan näitä on muistella, nauraa Soile juttunsa päätteeksi.
Kuvat ja teksti: Sirpa Sutinen
1 / 2013
”NOG ÄR DET JU
ROLIGT ATT MINNAS”
Soile Kaskela har bråttom under de kyliga
dagarna i början av november. Martorna i
byn Kannusjärvi håller på att förbereda älgjaktlagets fest för byborna. Festbordet skall
dukas för 300 personer. En gammal sjöfarare
har ändå alltid tid att sätta sig ner och minnas
tiden på de sju haven, innan ankaret kastades
för gott i Kannusjärvi nära Fredrikshamn,
där släkten haft sina rötter. Nu är Soile pensionerad på grund av arbetsoförmåga.
– Jag gick till sjöss som tjugoåring. Jag
hade hunnit gå linjen för kokerska på storkök på land, men tanken på fjärran länder
lockade, berättar Soile, som då ännu hette
Leskinen.
Började som mässflicka
Soile medger att hon nog i början hade både hemlängtan och lessamt efter mamma.
Jämnt 30 år stannade hon ändå på sjön, och
det var inga insjöar hon seglade på.
– Jag började min karriär som mässflicka
och slutade som ekonomibiträde, skrattar
Soile med en svordom, typisk för henne.
Soile seglade tio år på Nielsens båtar, och
under åren till sjöss hann hon segla jorden
runt från olika riktningar.
Nielsens rederi var det bästa. Bästa typer
och bästa båtar. På kontoret blev man alltid fint bemött. Där satte man värde på alla
sjömän.
Ombord på egen båt
– På 80-talet då man började flagga ut, köpte
vi en egen båt, Abaco Star, från Norge. Jag
jobbade som kockstuert.
På den tiden var det inte heller vanligt att
sjömän köpte ett eget fartyg. Soile minns
några andra fall från samma tid.
– Vi lyckade nog riktigt bra. Vi var ett
gäng på sex personer. Vi var två kockstuertar,
de andra var befäl.
– Med den seglade vi till Mogadishu i Somalia. Där lastade vi en del grejer som vi
fraktade till Persiska viken. Sedan styrde vi
kosan mot Bahrain, Kuwait och Saudiarabien. I de länderna fick man varken dricka
eller vara ful i mun.
– Sen skulle vi föra något slags mejeriutrustning till Burma. Vi fick ligga där tre
veckor, då vi inte kunde lossa godset innan
vi hyrde en lyftkran. Det var nog en märklig
syn, 150 småväxta män höll lyftkranen upprätt genom att hänga på den ena sidan, så att
vi fick ut lasten.
1 / 2013
För Soile kom Finnlines Finnfellow, Oihonna och Antares att bli
de sista båtarna. Bild: Fartygshistoriska Föreningen i Finland rf
Möte med sjörövare
I Burma mötte Soile också sjörövare första
gången.
– Vi låg för ankar på floden och en tidig
morgon då jag just kommit på jobb, ropade
nattvakten Otto, ta en kniv och kom snabbt.
På akterdäck såg vi några ortsbor beväpnade
med stiletter, de hade kommit för att stjäla
trossar. Vi ropade förstås så helvete åt dem.
Nå, de hoppade i sjön då de märkte att de
hade att göra med finska gossar, berättar Soile och förklarar skrattande att rövarna nog
till sist ändå hade avhämtat trossarna.
– I Burma hade vi inte tillräckligt med mat,
vi hade inte ens hunnit gå i hamn i Singapore
som planerat. Ortsborna kom med en kanot
lastad med grönsaker och frukt, för dem betalade vi med en sixpack cocis. Jag frågade
efter kött, och de kom med ett magert svin
och en halvdöd get. På de skeletten skulle det
inte ens ha funnits någonting att äta. Jag bad
dem dra åt fanders med dem.
Fartyg och rederier
Samtalet löper från Karibiska havets pirater
och bekanta krogar i Puerto Capello i Venezuela till sjöresor mellan Kina och Australien.
– I Kina bemöttes vi nästan som grannar,
mellan oss hade vi bara Sovjetunionen.
Curacao, Trinidad, Haiti, Dominikanska
republiken. Man lyssnar på Soile som på en
lärobok i geografi, också om berättelserna i
de här böckerna skulle vara förbjudna för
minderåriga. Huvudsaken var att sjöman-
nen på den tiden ännu hade tid att gå runt
i hamnarna.
– Vid Cayman Islands pumpades tankfartygets last till mindre fartyg, men manskapet
fick gå iland med båt.
Under 30 år blev rederierna och fartygen
många. För Soile kom Finnlines Finnfellow,
Oihonna och Antares att bli de sista båtarna.
På de resorna träffade Soile också sin make
Viltsu, som arbetade som maskinreparatör
på rederiet.
– På Finnfellow hade jag jobbet redan år
1973, då var den ett splitternytt fartyg. Nu
var det ju redan urgammalt. Och på en äldre
båt är arbetet alltid tyngre.
Medaljer för kockande
Efter många tömda kaffekoppar och fimpade
cigarretter återvänder Soile från minnena till
nutiden.
– Nog har martorna godkänt mig sådan
som jag är. Vid behov kan jag till och med
låta bli att svära, skrattar Soile hest.
Numera hör martorna, matlagning och
stickning till Soiles favoritsysselsättningar.
Senaste höst vann Kannusjärven Alapään
Martat recepttävlingen Kymenlaakson Pitopöytä. Med recept som Soile gjort vann
martorna de tre första prisen utöver några
hedersomnämnanden. Soile håller kurser i
fördomsfri matlagning för martorna.
– Men nog är det ju roligt att minnas,
skrattar Soile som avslutning.
Bild och text: Sirpa Sutinen
Frivakt
Vapaavahti
15
MERIKOTKA EDISTÄÄ
MERENKULUN TURVALLISUUTTA
Kotkan kaupungin perustama meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus työskentelee yhdessä yliopistojen, korkeakoulujen ja alan toimijoiden kanssa. Merenkulun turvallisuus on parantunut,
mutta paljon on vielä tehtävää.
Vireillä on useita projekteja, joista CAFE
(Competitive Advantage by Safety – Merenkulun ennakoiva turvallisuus ja kilpailukyky) valmistuu tänä vuonna. Kymenlaakson
ammattikorkeakoulu KYAMK on tiiviisti
mukana hankkeessa mm. opinnäytetöiden ja
oppimateriaalien toteuttamisten muodossa.
– Kartoitamme ja käytämme hyväksi Itämeren alueen meriturvallisuuden asiantuntemusta ja tutkimuksia. Eri tietokantojen ja
toimijoiden yhteistyöllä pyrimme edelleen
kehittämään turvallisuutta, hankkeen projektipäällikkö Jukka Seppänen KYAMK:sta
kertoo.
Hankkeessa on viisi aihekokonaisuutta:
poikkeamaraportointi, turvallisuusjohtamisen mallinnus, vastuullinen liiketoiminta,
työturvallisuus sekä kansainvälinen verkostoituminen. CAFE-hanke perustuu Merikotkan aikaisempiin projekteihin, joissa on
tutkittu muun muassa ISM-koodin vaikutuksia merenkulun turvallisuuteen.
– ISM -koodi on edistänyt turvallisuusajattelua, mutta suurempia onnettomuuksia
se ei ole vähentänyt, viittaa Seppänen aiheesta tehtyihin tutkimuksiin.
ISM -säädökset on usein koettu liian suuripiirteisiksi, jolloin tulkinnat ovat vaihdelleet.
16
Vapaavahti
Frivakt
Poikkeustilanteista
raportointi on tärkeää
Merenkulkijasukupolvelta toiselle on siirtynyt sitkeä kulttuuri. Pienistä vahingoista, tai
”läheltä piti” -tilanteista ei kerrota eteenpäin.
CAFE -hanke pyrkii muuttamaan asenteita.
– Poikkeamat tulisi raportoida. Ei ole tarkoitus etsiä syyllisiä vaan kehittää toimintamalleja vastaavien välttämiseksi, korostaa
projektipäällikkö Jenni Storgård Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksesta.
Ihmiset eivät mielellään tuo esille omia
tai työtovereiden virheitä. Tilanteiden selvitys kuitenkin auttaa vähentämään onnettomuuksien määrää. Usein viitataan
H.W.Heinrichin ”Safety Pyramid” –malliin,
jossa jokaista onnettomuutta kohti tapahtuu
tietty määrä pienempiä havereita ja ”near
miss” –tilanteita. Vaaratilanneraportointia
hyödynnetään yleisesti ilmailussa ja öljyteollisuudessa.
Järjestelmä toimii merenkulussakin hyvin selkeästi. Laivalla sattunut vaaratilanne
kuvaillaan sovitulle yhteyshenkilölle, joka
raportoi varustamon turvallisuusorganisaatioon. Tutkinnan jälkeen suoritetaan kehi-
tys- ja korjaustoimenpiteet ja saatetaan ne
asianomaisten tietoon.
Kaikkein kehittyneimmässä mallissa vaaratilanneraportti välitetään myös merenkulkualan yhteiseen raportointijärjestelmään.
Näin voidaan kehittää koulutusta, perehdytystä ja toimintatapoja
– Vaaratilanteet on osattava tunnistaa sen
sijaan, että niitä pidettäisiin normaaleina
työhön kuuluvina tapahtumina. Seuraava
kerta voi jo olla pahempi, Jukka Seppänen
painottaa.
Koko CAFE-hankkeesta on tarkoitus tehdä julkaisu. Työnimi on toistaiseksi ”Turvallisuus ja sen johtaminen”.
Sarjakuvaa sanallisen
kerronnan lisäksi
Tarkoitus on, että lukijoita herätellään myös
kuvien keinoin.
– Haluamme, että sanoma varmasti löytäisi tiensä messeihin ja muualle merimiesten
maailmaan, Seppänen kertoo
Hän on tyytyväinen, kun löytyi pitkän linjan merenkulkijan ja luotsin Teemu Leppälän käsikirjoittamaan sarjakuvia. KYAMK:n
media-alan opiskelija Anni Sinersaari piir1 / 2013
yksi
vakava
onnettomuus
_________________
pienemmät
onnettomuudet
________________________________
läheltä piti -tapaukset
vaaratilanteet
turvallisuuspoikkeamat
Turvallisuuspyramidi-ajattelun mukaan
läheltä piti -tapauksia ja vaaratilanteita
sattuu huomattavasti enemmän kuin
varsinaisia onnettomuuksia. Niiden syyt
ovat yleensä samanlaisia, joten onnettomuuksia voidaan ehkäistä vaaratilanteista raportoimalla.
(Heinrich, H.W. 1931. Industrial Accident Prevention, A Scientific Approach.)
kuva: Mika Muhli
tää sarjakuvat. Ne kertovat hauskalla tavalla
merenkulkuun aina sisältyvistä riskeistä ja
siitä, että turvallisuus ei voi perustua virtuaalitodellisuudessa elämiseen eikä aito oppiminen pelkkään nettiin.
– Tutustuin Jukka Seppäseen, kun valmistelin opinnäytetyötäni Merikapteenin
ylempää AMK-tutkintoa varten. Aloitimme
sarjakuvan suunnittelun jo viime vuonna,
Teemu Leppälä kertoo
Hän on opiskellut merenkulkua Raumalla
ja Kotkassa, josta valmistui merikapteeniksi
kymmenisen vuotta sitten. Työkokemusta
on kertynyt rahti- ja matkustaja-aluksissa,
jäänmurtajilla ja tankkereilla. Hän on äskettäin suorittanut Master of Marine Science
-tutkinnon Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa.
myös tuotantoyhtiö POB Production Oy:n
joka on keskittynyt merenkulkuun ja sen
ympäriltä kertoviin asioihin. Teemu valmisti yhteistyössä toisen tuotantoyhtiön kanssa
videon meriklusterin merkityksestä Suomelle. Väylä Auki Tulevaisuuteen -video löytyy
YouTubesta.
Sarjakuvan päähenkilölle
sattuu ja tapahtuu
Tarinoissa seikkailee merenkulkija N.N. jolla voi olla mikä jobi tahansa. Työvuoro on
aluksi pidempi, mutta lyhenee sarjakuvien
edetessä.
– N.N. työskentelee eri tehtävissä laivalla
ja joutuu aina ”läheltä piti” -tilanteisiin vas-
tuuttomuutensa takia. Jokaisella on vastuu
omasta ja toisen turvallisuudesta, Leppälä
kertoo sarjakuvasta.
Ensimmäisessä lehdessä painotetaan alusten paloturvallisuutta ja vahtimiesten palokierrosten tärkeyttä. Sarjakuva ja muu CAFE
-hankkeen aineisto tuotetaan suomeksi, koska esimerkiksi ruotsin- ja englanninkielistä
materiaalia on jo paljon saatavilla.
Teemu Leppälän mukaan yhteistyö Merikotka -keskuksen kanssa on sujunut hyvin.
Hänen mielestään on erittäin tärkeää, että
ammattimerenkulkijat olisivat enemmän
mukana merenkulun tutkimus- ja kehityshankkeissa. Maissa on helppoa jälkikäteen
viisastella, kun merellä on sattunut vahinko.
text: Pekka Karppanen
Luotsi havaitsee erilaiset
turvallisuuskäytännöt
komentosilloilla
Jenni Storgård ja
Jukka Seppänen
Leppälän mukaan sosiaalisesta mediasta on
tullut niin suosittu, että välillä unohdetaan
katsoa ulos venttiilistä komentosillalla Facebook -päivitysten välillä.
– Ajateltiin, että sarjakuva Seabook toimisi tämän päivän merenkulkijoille ja jäisi
taustalle muistuttamaan vaaroista, Leppälä
miettii.
Hän painottaa ISM:n ja turvallisuusjohtamisen merkitystä meriturvallisuuteen. Varustamon ja johdon on sitouduttava, luotava
olosuhteet ja järjestettävä resursseja ennakoivan turvallisuuskulttuurin onnistumiseksi.
Teemu Leppälä sitoutuu mielellään projektiin ja on luvannut tuottaa käsikirjoituksen ja tekstit seuraaviin 12 sarjakuvaan, jotka julkaistaan Vapaavahdissa. Hän omistaa
1 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
17
MERIKOTKA FRÄMJAR
SJÖSÄKERHETEN
minskat, säger Seppänen med hänvisning
till forskning kring ämnet.
ISM-reglerna har ofta uppfattats som allt
för ungefärliga, och tolkningarna har varierat.
Rapporter om
avvikelser är viktiga
bild: Mika Muhli
Forskningscentralen för sjösäkerhet och sjöfart, som grundats av Kotka stad, verkar i
samarbete med universitet, högskolor och
aktörer inom branschen. Sjösäkerheten har
förbättrats men mycket återstår att göras.
Många olika projekt har satts igång. Av
dem slutförs CAFE (Competitive Advantage
by Safety) under innevarande år. Kymmenedalens yrkeshögskola KYAMK deltar i projektet, i form av lärdomsprov och undervisningsmaterial.
– Vi kartlägger och utnyttjar sakkunskap
och forskning som gäller sjösäkerheten inom
18
Vapaavahti
Frivakt
Östersjöns område. Vi strävar till att vidareutveckla sjösäkerheten i samarbete mellan
olika aktörer och databaser, berättar projektchef Jukka Seppänen från KYAMK.
Projektet omfattar fem ämnesområden:
avvikelserapportering, säkerhetsledningssystem, ansvarsfull affärsverksamhet, arbetsskydd och internationellt nätverksskapande.
CAFE bygger på Merikotkas tidigare projekt, i vilka man bland annat undersökt
ISM-kodens konsekvenser för sjösäkerheten.
– ISM-koden har främjat säkerhetstänkandet, men större olyckor har den inte
En seg kultur har fortlevt medan sjöfarargenerationer växlat. Man berättar inte om
mindre olyckstillbud, då det varit ”nära
ögat”. Med projektet CAFE stävar man till
att ändra attityderna.
– Man bör rapportera om avvikande händelser. Avsikten är inte att söka skyldiga,
utan att utveckla handlingsmodeller för att
undvika liknande situationer, betonar projektchefen Jenni Storgård vid Sjöfartens
Utbildnings- och Forskningscentral vid Åbo
Universitet.
Människor vill inte gärna föra fram sina
egna eller arbetskamraternas fel. Att klara
upp situationer kan ändå hjälpa att minska
antalet olyckor. Ofta hänvisas till H. W.
Heinrichs modell ”Safety Pyramid”, där
varje olycka medför ett visst antal mindre
skador och situationer ”nära ögat”. Rapporter om risksituationer utnyttjas allmänt
inom luftfarten och oljeindustrin.
Systemet fungerar väl också inom sjöfarten. En risksituation ombord rapporteras
till en bestämd kontaktperson, som i sin tur
rapporterar till rederiets sjösäkerhetsorganisation. Efter genomförd undersökning vidtas
utvecklingsåtgärder och reparationer och de
berörda parterna informeras om dem.
I de mest utvecklade modellerna förmedlas rapporterna också till sjöfartsbranschens
gemensamma rapporteringssystem. På så sätt
kan man utveckla utbildning, handledning
och arbetsmetoder.
– Man måste kunna identifiera risksituationerna, istället för att godkänna dem som
normala incidenter som hör till arbetet. Följande gång kan det redan gå värre, betonar
Jukka Seppänen.
Man planerar en publikation om projektet
CAFE. Arbetsnamnet är tillsvidare ”Säkerhet
och dess ledning”.
En bildserie utöver
verbal beskrivning
Man avser att väcka läsarna också med hjälp
av bilder
– Vi vill att budskapet säkert hittar vägen
till mässen och sjömännens vardagsvärld,
förklarar Seppänen.
1 / 2013
Han är nöjd med att ha hittat Teemu
Leppälä, en sjöfarare och lots som gått den
långa vägen, för att skriva manuskript till serier. Anni Sinersaari, studerande vid medielinjen i KYAMK, ritar bilderna. De berättar
på ett roligt sätt om riskerna som ständigt
finns inom sjöfarten, och att säkerhet inte
kan bygga på ett liv i en virtuell verklighet
och verklig inlärning inte enbart på internet.
– Jag blev bekant med Jukka Seppänen då
jag förberedde mitt lärdomsprov för högre
sjökaptensexamen. Vi började planera serien
redan senaste år, berättar Teemu Leppälä.
Han har studerat sjöfart i Raumo och
Kotka, där han utexaminerades som sjökapten för tio år sedan. Arbetserfarenhet har han
fått ombord på last- och passagerarfartyg,
isbrytare och tankfartyg. Han har nyligen
avlagt examen Master of Marine Science vid
KYAMK.
Lotsen kan se olika
säkerhetsbeteenden på
kommandobryggan
Enligt Leppälä har de sociala medierna blivit
så populära, att man på kommandobryggan
ibland glömmer att se ut genom ventilen
mellan sina uppdateringar i Facebook.
– Vi tänkte att serien Seabook kunde fungera för dagens sjöfarare och påminna om farorna, funderar Leppälä.
Han betonar betydelsen av ISM-kodens
säkerhetsledning för sjösäkerheten. För att
skapandet av en förutseende sjösäkerhetskultur skall lyckas måste tillräckliga resurser
och övriga förutsättningar tryggas, rederi och
ledning måste engageras i projektet.
Teemu Leppälä vill gärna binda sig vid
projektet och han har lovat producera manuskript och text till de 12 serier som kommer att publiceras i Frivakt. Han äger också
produktionsbolaget POB Production Oy
som har fokuserat på sjöfarten och frågor
i anslutning till den. Teemu gjorde i samarbete med ett annat produktionsbolag en
videofilm om sjöfartsklustrets betydelse för
Finland. I YouTube hittar man Väylä Auki
Tulevaisuuteen.
Bilden publiceras med fotografens tillstånd
I den första tidningen betonar man brandsäkerheten ombord och vikten av att vaktmännen gör sina brandkontroller.
Serien och projektet CAFE:s material produceras enbart på finska då en stor mängd
material på t.ex. svenska och engelska redan
finns att tillgå.
Enligt Teemu Leppälä har samarbetet med
Merikotka löpt väl. Han anser att det är
synnerligen viktigt att yrkessjöfarare i högre
grad involveras i sjöfartens forsknings- och
utvecklingsprojekt. På land är det lätt att
vara efterklok då det redan skett en olycka
till sjöss.
Seriens huvudperson
råkar ut för allt möjligt
I berättelserna figurerar sjöfararen N.N. som
kan ha vilket jobb som helst ombord. Arbetsskiftet är i början längre, det blir kortare då
berättelsen framskrider.
– N.N. har olika arbetsuppgifter ombord
och hamnar alltid i olika situationer ”nära
ögat” på grund av sin brist på ansvar. Var och
en har ansvaret för sin egen och för andras
säkerhet, berättar Leppälä om serien.
1 / 2013
Jukka Seppänen och Jenni Storgård
Frivakt
Vapaavahti
19
seabook
1.
Kuvitus Anni Sinersaari
Käsikirjoitus Teemu Leppälä
Turvallisuusjohtamisen tarkoitus on varmistaa
turvallinen toiminta sekä ehkäistä onnettomuuksien
syntyminen merellä
ONNETTOMUUDET OVAT
LIIAN KALLIITA. SE
TARKOITTAA TURVALLISTA
TOIMINTAA MERELLÄ,
IHMISHENKIEN
MENETYS-
TEN EHKÄISEMISTÄ SEKÄ
YMPÄRISTÖLLE AIHEUTUVAN
ONNETTOMUUDEN VÄLTTÄMIS-
TÄ KAIKIN TAVOIN.
TEEMMEKÖ
ME NIIN?
MS
MS
MS
MS
MS
SCANDINAVIAN STAR TULIPALO 1990
NORSEA TULIPALO 2003
CALYPSO TULIPALO 2006
LISCO GLORIA TULIPALO 2010
??
NO
ÄLÄS NYT, ONHAN
NIIDEN AVULLA TULLUT JO
MUUTAMA LAIVAPALOKIN
ESTETTYÄ.
LAIVAN
FÖÖRISTÄ AHTERIIN MAHTUU
PALJON RISKEJÄ.
MEILLÄ
ON VASTUU
TOISESTA IHMISESTÄ JA YMPÄRISTÖSTÄ.
VAI
ETTÄ OIKEIN
TURVALLISUUSKIERROS?
**##!&*
NN IS KONEHUONEEN LÄMMÖSSÄ.
JA
OLOSUHTEET OVAT TROOPPISETVIIKON
HIKI NOUSEE PINTAAN. KUUDEN
TÖRNI ALUILLAAN...
to be
continued...
LIKES
HOME
DS
POST
YU I OP Å
G HJ K L Ö Ä
VBNM ‘ / ! +
20
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2013
2nd International
Maritime Incident and
Near Miss Reporting
Conference (IMISS2013)
11-12 June 2013, Maritime Center Vellamo, Kotka, Finland
CONFERENCE PROGRAMME DAY 1 – 11 June 2013
10:00 – 11:00
11:00
11:15
11:45 – 12:15
12:30 – 13:30
13.30 – 14.15
14:15 – 15:00
15:00 – 15:45
18:00
Invitation
Registration and coffee
Chairman and moderator
Minna Ruolanto
Instructor, Safety and Service Training at Finnair Flight Academy
Opening Words
Mr. Henry Lindelöf, Mayor of Kotka City
Maritime safety in European level
Markku Mylly
Executive Director, European Maritime Safety Agency, EMSA
Maritime safety is a competitive advantage!
Pekka Räisänen
Principal Lecturer, Naval Architecture, Turku University of Applied Sciences
Lunch
How information transforms into European policies
Understanding human error and safety implications
of the Costa Concordia accident
Dr. Jens-Uwe Schröder-Hinrichs
Associate Professor, World Maritime University
Accident of Wasa – a modern analysis of causes
Cecilia Österman, Chalmers University of Technology
Tour in the Maritime Centre Vellamo
Cocktail and snack
CONFERENCE PROGRAMME DAY 2 – 12 June 2013
9:00 – 9:30
9:30 – 9:45
9:45 – 10:30
10:30 – 11:30
11:30 – 12:30
12:30 – 15:30
Registration and coffee
Opening speech
Safety culture and reporting in maritime sector
Key Note Speech
Corporate social responsibility and shipping; the role of governance failure
Professor Michael Roe, School of Management, Plymouth University
Lunch
Parallel special sessions
Room 1
Work safety
in shipping
‹ Short presentation:
Differences between
ÅHNZPUTHYP[PTL
occupational accidents
‹ Workshop with
benchmarking of
maritime work safety
with simple statistics
‹ Accident cases of
work safety on board
‹ Status of some European
work accident reporting
15:30 – 16:00
1 / 2013
Conclusion and closure
Room 2
Corporate social
responsibility in shipping
‹ Corporate Social
Responsibility in
maritime industry
‹ Sustainability in shipping
‹ Economic interests
against social and
environmental concerns
in shipping
‹ Self-regulative activities
in shipping
Room 3
Safety management
in maritime sector
‹ A systemic view on
maritime safety;
actors and stakeholders
in the system
‹ Leading and lagging
safety performance
indicators
‹ Near miss statistics
and other KPIs
‹ From data to
information, knowledge
and understanding
‹ The role of management
in safety of shipping
The 2nd International Maritime Incident
and Near Miss Reporting Conference
2013 will be organised on June 12-13th
in Kotka. IMISS2013 will bring together
scientists working on maritime safety
and operational maritime safety, corporate representatives, authorities and
experts from maritime sector.
Industry’s own initiative in safety
matters has the potential to be the
most effective way to improve maritime
safety. Many human factor related policies such as manning, E-navigation or
seafarers’ employment and work safety
are issues that have a major development potential. The presentations at the
IMISS2013 will deal with a broad scale
of operational maritime safety issues to
enable the maritime sector to make full
use of its potential. Welcome!
Registration
Register to the conference from
^^^TLYPRV[RHÄJHML
The IMISS2013 conference is free of charge.
Accommodation
The closest hotel is the Sokos Hotel
Seurahuone, Kotka, about a 10 minutes walk
from the Maritime Centre Vellamo.
Participants are expected to book their room
(due to 1st of May) by
[OLTZLS]LZMYVT^^^ZVRVZOV[LSZÄLU
OV[LSZRV[RHVY[LS
;OLWYPJLPZÁUPNO[:PUNSLYVVT
ÁUPNO[+V\ISLYVVT
Price includes breakfast.
Reference code
IMISS2013 seminar.
Contact details
Conference coordinator, Project Manager of
the CAFE project, Juha Heijari,
Meriturvallisuuden ja –liikenteen
tutkimuskeskus, Kotka Maritime Research
*LU[YL,THPS!Q\OHOLPQHYP'TLYPRV[RHÄ
;LS
Frivakt
Vapaavahti
21
AVOMERILIIKENTEEN
MATKUSTAJAHÖYRYLAIVOJA
SUOMESSA ENNEN KRIMIN SOTAA
Höyrylaiva Yngve Freyn piirustukset
V
uonna 1816 Samuel Owen rakensi Tukholmassa Ruotsin
ensimmäisen höyrylaivan nimeltä Stockholmhäxan. Vuonna
1820 hän perusti varustamon nimeltä Bolag för en Transport-Inrättning emellan Stockholm och Göteborg, jolle valmistui
höyrylaiva Stockholm. Tämä 25 metriä pitkä alus kykeni ottamaan 25
hyttimatkustajaa. Seuraavan vuoden lokakuussa Stockholm teki ensimmäisen matkan Tukholmasta Turkuun. Samana syksynä laiva kävi
Helsingissä saakka. Kesällä 1822 ja 1824 laivalla tehtiin lisää matkoja
Tukholmasta Turkuun ja se vieraili myös Helsingissä. Tämän jälkeen höyrylaivoja saatiin odottaa useita vuosia saapuvaksi Suomen
satamiin. Toukokuussa 1833 venäjän hovin höyryjahti Ishora kävi
Helsingissä. Kesällä 1836 Tukholmasta Turkuun liikennöi säännöllisesti ruotsalaisen H. J. Oldenburg & Co. yhtiön s/s Solide ja samana
kesänä vieraili Riiasta Helsingissä s/s Alexander Nikolajewitsch.
Ulkomaanliikenne suomalaisilla merihöyrylaivoilla sai alkusysäyksen vuonna 1835, jolloin Turussa perustettiin varustamo nimeltään Åbo Ångfartygs Bolag. Yhtiön ensimmäisen höyrylaivan
36,7 metriä pitkä puurakenteinen runko rakennettiin Turussa Åbo
Gamla Skeppsvarvilla ja sen höyrykone ja siipirataslaitteet asennettiin Tukholmassa Motalan telakalla. Furst Menschikoff -nimen saanut
22
Vapaavahti
Frivakt
alus saapui Turkuun 20. lokakuuta 1836. Alus aloitti liikenteen Turku–Degerby–Tukholma -reitillä. Kuuden solmun vauhdilla matka
Tukholmaan kesti 18 tuntia. Aluksen salongeissa oli tilat 10 naiselle
ja 16 paikkaa miesten puolella. Laivalla oli myös kaksi neljän ja kaksi
kahden hengen hyttiä. Laivan miehistöön kuului 20 henkeä. Matkustajien palvelu kuului asiaan jo alusta alkaen. Laivan ravintolassa
työskenteli ravintoloitsija, viinuri, kaksi tarjoilijaa, taloudenhoitaja
ja keittiöpiikoja.
Åbo Ångfartygs Bolag -yhtiön toinen höyrylaiva Storfursten valmistui 1837 ja se aloitti liikenteen Turku–Helsinki–Tallinna–Kronstadt
(Pietari). Rautarunkoinen siipiratasalus oli rakennettu Lontoossa
Fletcher & Faernellin telakalla. Alus oli suunnilleen Furst Menschikoffin kokoinen ja kykeni ottamaan 42 hyttimatkustajaa.
Vuodesta 1838 Furst Menschikoff ja Storfursten kulkivat Tukholma–Turku–Helsinki–Tallinna–Pietari -reitillä. Samana vuonna
perustettiin Turussa Transport Ångfartygs Bolaget -niminen yhtiö,
jolle rakennettiin siipirataslaiva Murtaja. Sen puinen runko valmistui Turussa Gamla Varfsbolaget -telakalla ja koneet toimitti Motala
Mekaniska Verkstad Ruotsista. Heinäkuusta 1841 alkaen alus liikennöi Turun ja Pietarin välillä. Laivalla oli 60 hyttipaikkaa, mutta
enimmillään otettiin laivalle kerralla jopa 400 matkustajaa.
Oulussa valmistui Andreas Nylanderin tilaama Uleåborg-niminen
höyryalus vuonna 1838, jonka koneet valmisti Nyköpings Mekaniska Verkstad. Pituutta laivalla oli n. 30 metriä ja hyttipaikkoja 29.
Alkuun laiva liikennöi Pohjanlahden rannikolla, kunnes se myytiin
1840 Turkuun ja 1844 edelleen Helsinkiin. Se sai nimen s/s Union/
Unionen ja kulki Helsingin ja Pietarin välillä.
Åbo Ångfartygs Bolag -yhtiön kolmas siipiratashöyrylaiva Finland valmistui T. E. Snookin -telakalla Lontoossa vuonna 1842.
Laivalla oli 100 hevosvoiman höyrykoneet ja se kykeni ottamaan
68 hyttimatkustajaa. Alus kulki Tukholma–Turku–Helsinki–Pietari
-reitillä, kunnes se vuonna 1845 siirrettiin Pietarin ja Riian väliseen
liikenteeseen.
1830-luvun lopulla tulivat liikenteeseen myös Suomen rannikon
ensimmäiset paikallis- ja saaristoliikenteen höyrylaivat, esimerkiksi
Helsinkiin Lentäjä vuonna 1837 ja Helsingfors vuonna 1839.
1830- ja -40 luvuilla Suomen avomerihöyrylaivojen ulkomaanliikenne oli keskittynyt Turun, Helsingin ja Viipurin satamiin, ja
säännöllistä liikennettä ylläpidettiin Tukholmaan ja Pietariin. Myös
Helsingin ja Tallinnan välillä kuljettiin höyrylaivaliikenteen alusta
asti. Rannikon ja saariston väylät olivat vielä puutteellisesti merkittyjä ja alukset kulkivat pääosin vuorokauden valoisana aikana.
Liikenne lakkasi talvikuukausien ajaksi jäiden tultua.
Kirjassa Sotilaan sydän (SKS, 1996) on venäläisen Faddie Bulgarinin kuvaus höyrylaivamatkasta Pietarista Tallinnan kautta Helsinkiin kesällä 1840.
9. heinäkuuta
Hädin tuskin onnistuin hankkimaan lipun suomalaiseen höyrylaivaan.
Kaikki salonkien paikat, minun paikkani mukaan lukien oli varattu
jo kaksi viikkoa ennen lähtöpäivää. Matka Pietarista Helsinkiin maksaa ensimmäisen luokan sanongissa 23 hopearuplaa, ja tällä rahalla
saa merimatkan aikana kolme ateriaa vuorokaudessa, juomana Nevan
vettä. Jos haluaa nauttia teetä, kahvia tai viiniä, siitä on maksettava
1 / 2013
erikseen. Matkustajia ei muuten kielletä varaamasta mukaansa viinipulloa tai teetä.
Suomalainen höyrylaiva odotti meitä Kronstadtin redillä, ja lähdimme sinne herra Berdin pienellä höyrylaivalla. Matkaan Englantilaiselta
Rantakadulta Kronstadtin redille kului peräti kolme tuntia. Tosin matkustajia ja saattajiakin oli paljon, kannella kohosi kokonainen vuori
matkalaukkuja ja hedelmälaatikoita ja lisäksi tuuli oli voimakkaasti
vastainen. Aurinko peittyi pilviin, rupesi satamaan ja pohjoisesta puhalsi kylmä tuuli.
Matkustajat työntyivät salonkeihin, jotka olivat pian tupaten täynnä. Oli ahdasta ja tukahduttavaa, mutta matkustajien joukossa ei
näkynyt ikävystyneitä eikä kärsiviä kasvoja. Rannalla hyvästeltäessä
olivat joidenkuiden naisten kasvot peittyneet kyynelistä. Välillä sade
taukosi, sitten vettä taas tuli kaatamalla. Käytin taukoja hyväkseni ja
menin kannelle ihastelemaan laivamme kipparia. Mutta nyt olemmekin
Kronstadtin lähellä, ja tuolla on suomalainen laiva!
Laivat kytkettiin toisiinsa ja alkoi kaikkein ikävin toimitus, matkalaukkujen, säkkien, laatikkojen ja arkkujen siirto. Toimitus päättyi kello
yhdeltä, ja sijoituimme numeroiduille salonkipaikoillemme, kun laiva
jo halkoi aaltoja siipirattaillaan. Kronstadtin jäädessä taaksemme tuuli
vain kiihtyi ja merenkäynti oli yhä voimakkaampaa. Monet naiset kärsivät jo meritaudin kourissa, mutta miehet kestivät vielä, ja ruokasali
oli kello kahdelta iltapäivällä vielä täynnä. Neljän aikaan keinunta oli
jo sietämätöntä, viideltä oli tuskin kolme tai neljä matkustajaa enää
terveenä. Kannella oli mahdoton kulkea, kaikkialla virui melkein tiedottomia naisparkoja. Toisilla oli sylilapsia, äitien vieressä oli nuoria
tyttöjä, joka puolelta kuului vaikerrusta ja voihketta.
Peräkansilla makasi sairaita miehiä. Aaltojen roiske esti menemästä
lähellekään keulaa. Meri kuohui hurjasti, ja oli jääkylmä vastatuuli,
joka tunkeutui luihin ja ytimiin. Ilman tukea ei voinut ottaa askeltakaan, ja terveet kaatuilivat sairaiden päälle yrittäessään auttaa heitä.
Lopulta minäkin tulin merisairaaksi, ja kun olin konttaamalla päässyt
salonkiin, jäin lattialle makaamaan ja vaivuin sikeään uneen.
10. heinäkuuta
Tallinna tarjoaa mereltä päin lumoavan näyn. Tämä on epäilemättä
Venäjän valtakunnan kaunein näkymä. Nyt näin ensi kerran Olavinkirkon torninhuipun sen jälkeen kun kirkon korjaustyö on saatu
päätökseen. Kun saavuimme satamaan, kuljin rankkasateessa vaunuissa
kirkolle. Sade ei lakannut. Seitsemältä illalla menin takaisin laivaan.
Isot vesipisarat rummuttivat pitkin yötä salonkimme ikkunaluukun
laseihin, ja joistakin kohdista tippui vettä lattialle.
11. heinäkuuta 1840
Aamulla höyrylaivaan kerääntyi yli 200 ihmistä, jotka olivat lähdössä
Helsinkiin juhlille. Salonkeihin ei tietenkään ole pääsyä muilla kuin
heillä, joilla on paikat. Koska ne olivat varatut jo Pietarista lähtien,
täytyi tallinnalaisten matkustajien, naistenkin, jäädä kannelle sateenvarjojen ja viittojen suojaan. Epämiellyttävä tilanne. Joillakuilla naisilla oli mukanaan alaikäisiä lapsia, jopa sylivauvoja Tuuli oli melko
navakka, ei kuitenkaan voimakas, ja laivan keinunta oli siedettävää.
Sade loppui viimein. Eräiden matkustajien kesken syntyi taiteellinen
kiistely siitä, kumpi oli mereltä kauniimpi Tallinna vai Viapori ja Helsinki. Mielipiteet kävivät kauan ristiin, mutta satamaan saavuttaessa
äänet kallistuivat Suomen eduksi.
Vuonna 1840 valmistunut Suomi -niminen höyrylaiva oli kulkenut Turun ja Maarianhaminan välillä, mutta kun alus 1846 myytiin
turkulaiselle J. D. Ginmannille sitä käytettiin sekä Turku–Tukholma että Helsinki–Tallinna -reiteillä. Vuonna 1841 Turkuun hankittiin ruotsalaisilta jo ennestään tuttu s/s Solide, joka ehti liikennöidä
muutaman kauden reillä Turku–Tukholma, kunnes se 1845 myytiin
Pietariin. Viipurilaisyhtiöt Rosenius & Seseman ja Hackman & Co.
asettivat vuonna 1847 Helsinki–Hamina–Viipuri–Pietari -reitille
kaksi höyrylaivaa s/s Saiman ja s/s Wellamon. Molemmat laivat oli
rakennettu Siikaniemen Telakalla Viipurissa. Näistä edellinen liiken1 / 2013
S/s Finland liikennöi Helsinkiin 1842-1845
nöi vain yhden kesäkauden ajan, mutta suurempi Wellamo jatkoi reitillä vuoteen 1853 saakka. 1840-luvulla Åbo Ångfartygs Bolag hankki vielä pienen s/s Michael -nimisen laivan Helsinki–Pietari -reitille.
Åbo Ångfartygsbolag teki konkurssin vuonna 1849, ja toimintaa
jatkamaan perustettin Åbo Nya Ångfartygsbolag. Uudelle varustamolle valmistui Turussa Gamla Varfsbolagetin -telakalla vuonna
1850 siipirataslaiva, joka sai nimen s/s Furst Menschikoff edellisenä
vuonna romutetun edeltäjänsä mukaan. Tällä 44,5 metriä pitkällä
aluksella oli paikat 28 hyttimatkustajalle.
Ennen Krimin sotaa (1853–56) Suomen ulkomaan meriliikenteeseen ehti tulla vielä muutama matkustajalaiva. Näistä vuosina 1850
ja -51 liikenteen aloittivat s/s Constantin ja s/s Neptune Helsingin ja
Pietarin välillä kulkien reitillä vain muutaman kesäkauden. Matkustajamäärät olivat vielä 1800-luvun puolivälissä vaatimattomia esim.
Murtaja kuljetti koko 1851 purjehduskauden aikana yhteensä 2648
matkustajaa.
Säännöllinen höyrylaivaliikenne Helsingin ja Lyypekin välillä alkoi 1852, kun Finsk-Lybeckska Ångfartygsbolaget -yhtiön potkurialus s/s Hengist asetettiin reitille. Hyttimatkustajia laivalle otettiin
28. Samana kesänä Helsinki-Pietari -liikenteen aloitti venäläisen
Navigations-och Ångfartygsbolaget -yhtiön s/s Victoria, jonka 160
hevosvoiman koneita pidettiin erityisen voimakkaina.
Suomen suuriruhtinaskunnan säännöllinen matkustajalaivaliikenne taukosi Krimin sodan ajaksi, kun arvokkaita merihöyrylaivoja
siirrettiin suojasatamiin, jotteivät ne joutuisi Itämerellä liikkuneiden
brittiläisten sotalaivojen ulottuville.
Teksti: Peter Raudsepp
Kuvat: Raud Publishing
Helsinki nähtynä Valkosaarelta 1937
Frivakt
Vapaavahti
23
PASSAGERARÅNGFARTYG I
HÖGSJÖFART I FINLAND FÖRE
KRIMKRIGET
Hjulångaren Murtaja hade två ångmaskiner på 35
hästkrafter var
Ritningar till ångaren Yngve Frey
S
amuel Owen byggde år 1816 i Stockholm Sveriges första ångfartyg, Stockholmshäxan. År 1820 grundade han ett rederi med
namnet Bolag för en Transport-Inrättning emellan Stockholm
och Göteborg, för vars räkning ångfartyget Stockholm byggdes. Fartyget var 25 meter långt och kunde inrymma 25 hyttpassagerare. I
oktober följande år gjorde Stockholm sin första resa från Stockholm
till Åbo. Samma höst gick fartyget också ända till Helsingfors. Under
sommaren 1822 och 1824 gjorde fartyget flera resor från Stockholm till Åbo och besökte också Helsingfors. Efter det fick man
vänta många år på ångfartygsbesök i finska hamnar. I maj år 1833
besökte ryska hovets ångdrivna jakt Ishora Helsingfors. Sommaren
1836 trafikerade svenska rederiet H. J . Oldenburg & Co:s s/s Solide
regelbundet Åbo och samma sommar besökte s/s Alexander Nikolajewitsch från Riga Helsingfors.
Utrikestrafiken med finländska ångfartyg fick sin början år 1835,
då man i Åbo grundade rederiet Åbo Ångfartygs Bolag. Bolagets
första ångfartygs 36,7 meter långa skrov av trä byggdes i Åbo på
Åbo Gamla Skeppsvarf, ångmaskinen och skovelhjulen installerades
i Stockholm på Motala varv. Fartyget som döpts till Furst Menschikoff
anlände till Åbo den 20 oktober 1836. Fartyget inledde trafiken på
linjen Åbo-Degerby- Stockholm. Med en fart på sex knop tog resan
till Stockholm 18 timmar. I fartygets salong fanns det på damernas
sida 10 platser och på herrarnas sida 16 platser. Ombord fanns också
24
Vapaavahti
Frivakt
två fyra personers hytter och två hytter för två personer. Besättningen
bestod av 20 personer. Betjäningen av passagerarna hörde till ända
från början. I fartygets restaurang arbetade restaurangchefen, en kypare, två servitörer och kökschefen och några kökspigor.
Åbo Ångfartygs Bolags andra ångfartyg Storfursten blev färdigt år
1837 och det började trafiken på linjen Åbo – Helsingfors – Reval
– Kronstadt (S:t Petersburg).
Hjulångaren med stålskrov var byggd i London på Fletcher &
Faernells docka. Fartyget var ungefär av samma storlek som Furst
Menschikoff och kunde ta 42 hyttpassagerare.
Från år 1838 gick Furst Menschikoff och Storfursten på linjen
Stockholm – Åbo – Helsingfors – Reval – S:t Petersburg. Samma
år grundade man i Åbo Transport Ångfartygs Bolaget som lät bygga
hjulångaren Murtaja. Skrovet av trä byggdes i Åbo på Gamla Varfsbolagets docka och maskinerna levererades av Motala Mekaniska
Verkstad i Sverige. Från år 1841 i juli började fartyget trafikera mellan Åbo och S:t Petersburg. Det fanns 60 hyttplatser ombord men
som mest kunde fartyget ta rentav 400 passagerare.
I Uleåborg byggdes år 1838 ångfartyget Uleåborg på beställning av
Andreas Nylander. Maskinerna tillverkades av Nyköpings Mekaniska
Verkstad. Fartyget var ca 30 meter långt och hade 29 hyttplatser. I
början gick fartyget längs Bottniska vikens kust tills det år 1840
såldes till Åbo och år 1844 vidare till Helsingfors. Det döptes till
s/s Union/Unionen och gick mellan Helsingfors och S:t Petersburg.
Åbo Ångfartygs Bolags tredje hjulångare Finland blev färdig år
1842 på T. E. Snooks docka i London. Fartygets ångmaskiner hade
en effekt på 100 hästkrafter och ombord fanns plats för 68 hyttpassagerare. Fartyget gick på rutten Stockholm – Åbo – Helsingfors – S:t
Petersburg, tills det år 1845 sattes in på linjen mellan S:t Petersburg
och Riga.
I slutet av 1830-talet började också de första finländska ångbåtarna
gå längs kusten i lokal- och skärgårdstrafik, t.ex. i Helsingfors Lentäjä
år 1837 och Helsingfors år 1839.
På 1830- och 40-talen var den finländska ångfartygsflottans utrikestrafik koncentrerad till hamnarna i Åbo, Helsingfors och Viborg,
och man upprätthöll reguljär trafik till Stockholm och S:t Petersburg.
Man trafikerade också mellan Helsingfors och Reval ända sedan
ångfartygstrafiken började. Längs kusten och i skärgården fanns
ännu brister i utmärkningen av farlederna och fartygen trafikerade
huvudsakligen under dygnets ljusa tid. Trafiken avbröts för vintermånaderna då isarna lagt sig.
I sin bok Sotilaan sydän (SKS, 1996) beskriver den ryske författaren Faddie Bulgarin en resa med ångfartyg fån S:t Petersburg via
Reval till Helsingfors sommaren 1840:
den 9 juli 1840
Lyckades nätt och jämnt skaffa en biljett till den finska ångbåten. Alla
platser i salongen, min plats inberäknad, hade reserverats redan två
veckor före avgången. Resan från S:t Petersburg till Helsingfors i första
klassens salong kostar 23 silverrubel, och för det priset får man under
sjöresan tre måltider i dygnet och vatten från Neva som dryck. Om man
vill dricka te, kaffe eller vin får man betala extra. Resenärerna är inte
förbjudna att ha med sig en vinflaska eller te. Den finska ångbåten
väntade på oss på redden utanför Kronstadt, och vi tog oss dit med herr
1 / 2013
Furst Menschikoff var en hjulångare
Berds lilla ångbåt. Resan från Engelska Strandgatan i Kronstadt till
redden tog rentav tre timmar.
Passagerarna och följeslagare var många, på däcket stod ett berg av resväskor och fruktlådor och det var dessutom svår motvind. Solen skymdes
av moln, det började regna och en kall nordanvind blåste. Resenärerna
trängde sig in i salongerna som snart var överfulla. det var trångt och
kvavt, men man kunde varken se uttråkade eller lidande ansikten i
mängden. Vid avskedet på stranden hade några av damernas ansikten
täckts av tårar. Ibland höll regnet upp, sedan öste det igen. Jag utnyttjade
pauserna och gick upp på däck för att beundra vårt fartygs kapten. Men
nu är vi ju nära Kronstadt, och där är den finska båten! Fartygen lade
till reling mot reling och det allra tråkigaste skedet började, lastandet av
resväskor, säckar, lådor och koffertar
Operationen slutfördes klockan ett och vi intog våra numrerade platser
i salongen då fartyget redan plöjde vågorna med sina skovelhjul. Då
Kronstadt redan låg bakom oss ökade vindstyrkan och sjön gick hög.
Många av damerna plågades redan av sjösjuka, men herrarna stod ännu
ut, och klockan två på eftermiddagen var matsalen ännu fullsatt. Vid
fyratiden var sjögången redan olidlig, klockan fem var knappt tre eller
fyra passagerare ännu friska. På däck var det omöjligt att röra sig, överallt låg nästan medvetslösa kvinnliga stackare. Några hade spädbarn,
bredvid dem unga flickor, överallt hördes klagan och kvidanden. På
akterdäck låg sjuka män. Stänket från vågorna hindrade från att ens
gå nära fören. Havet svallade vilt, motvinden var iskall, den trängde
genom märg och ben. Man kunde inte ta ett steg utan att stöda sig, och
de friska snubblade över de sjuka vid försök att hjälpa dem. Till slut blev
jag också sjösjuk, och då jag krypande lyckats ta mig till salongen, blev
jag liggande på golvet och föll i djup sömn.
den 10 juli 1840
Reval bjuder på en bedårande syn, sedd från havet. Det här är otvivelaktigt den vackraste vyn i det ryska riket. Nu ser jag första gången
St. Olavs kyrkas torn, efter att man avslutat kyrkans renovering. Då
vi anlöpt hamnen ösregnade det och jag åkte i vagn till kyrkan. Regnet
fortsatte. Klockan sju begav jag mig tillbaks till fartyget. Stora regndroppar trummade hela natten på salongens ventilglas, från några läckte det
också på golvet.
den 11 juli 1840
På morgonen samlades mera än 200 personer på fartyget, de var på
väg till en fest i Helsingfors. Till salongerna hade naturligtvis tillträde
endast de som reserverat plats, och då platserna reserverats redan från
S:t Petersburg, måste resenärerna från Reval, också damerna, stanna på
däck med sina paraplyer och kapuschonger. En otrevlig situation. En del
av kvinnorna hade med sig minderåriga barn, t.o.m. spädbarn. Vinden
var rätt frisk, men inte hård, och sjögången uthärdlig. Regnet upphörde
1 / 2013
äntligen. Några passagerare förde en konstnärligg
dispyt som gällde vilken syn som var vackrare
från havet, Reval eller Sveaborg och Helsingfors. Åsikterna gick länge i kors, men då man
närmade sig hamnen lutade åsikterna till
Finlands fördel.”
Ångfartyget Suomi som blivit färdigt år
1840 hade trafikerat mellan Åbo och Mariehamn, men då fartyget år 1846 såldes till
J. D. Ginman från Åbo, sattes de in på rutterna
Åbo – Stockholm och Helsingfors – Reval. År
En fajanstall1841 köpte man av svenskarna till Åbo den rerik som tillhört
dan bekanta s/s Solide, som några säsonger hann
trafikera på rutten Åbo – Stockholm, innan den STORFURSTENS
år 1845 såldes till S:t Petersburg. Viborgbolabordservis
gen Rosenius & Seseman och Hackman & Co.
satte år 1847 in två ångfartyg s/s Saima och s/s Wellamo på rutten
Helsingfors – Fredrikshamn – Viborg – S:t Petersburg. Båda fartygen var byggda på Siikaniemi varv i Viborg. Den förstnämnda
av dem trafikerade bara en sommar, medan den större Wellamo
fortsatte trafikera på rutten ända till år 1853. På 1840-talet skaffade
Åbo Ångfartygs Bolag ytterligare det mindre fartyget s/s Michael för
rutten Helsingfors – S:t Petersburg.
Åbo Ångfartygsbolag gick i konkurs år 1849, och Åbo Nya Ångfartygsbolag grundades för att fortsätta verksamheten. För det nya
rederiets räkning byggdes på Gamla Varfsbolagets docka i Åbo år
1850 en hjulångare som fick namnet s/s Furst Menschikoff efter sin
föregångare, som föregående år hade skrotats. Det här 44,5 meter
långa fartyget hade plats för 28 hyttpassagerare.
Före Krimkriget (1853 – 56) hann ännu några finska passagerarfartyg sättas i utrikestrafik. Av dem inledde s/s Constantin och s/s
Neptune trafiken 1850 och -51 på rutten Helsingfors – St. Petersburg och trafikerade bara några sommarmånader. Mängden av passagerare var ännu i mitten av 1800-talet anspråkslös, t.ex. Murtaja
transporterade under hela säsongen 1851 endast 2648 passagerare.
Reguljär ångfartygstrafik mellan Helsingfors och Lübeck började
år 1952, då Finsk-Lybeckska Ångfartygsbolagets propellerfartyg s/s
Hengist sattes in på rutten. Man tog ombord 28 hyttpassagerare.
Samma sommar började ryska Navigations- och Ångfartygsbolagets s/s Victoria trafikera rutten Helsingfors S:t Petersburg. Fartygets
maskiner med sina 160 hästkrafter ansågs vara synnerligen kraftiga.
Storfurstendömet Finlands reguljära passagerarfartygstrafik upphörde för tiden för Krimkriget, då de värdefulla högsjögående ångfartygen flyttades till skyddshamnar, för att vara utom räckhåll för
de brittiska örlogsfartyg som seglade på Östersjön.
Text: Peter Raudsepp
Bild: Raud Publishing
Frivakt
Vapaavahti
25
KALKKIKIVEÄ VERDALISTA
INKOOSEEN
Prima Shippingin m/s Cleopatra kävi maaliskuun alussa purkamassa 2790 tonnia Norjasta lastattua kalkkikiveä. Laiva ehti
sopivasti pois Norjasta ennen lumimyrskyä, jolle ennustettiin yli
20 metriä sekunnissa puhaltavia tuulia.
Cleopatra on yllättävän siisti, vaikka on viime aikoina kuljettanut pölyäviä irtolasteja.
Konehuoneen valvomo ja yläturkkikin ovat
melkein kuin sairaalasta.
– Sotkemme vähän ja siivoamme paljon,
tokaisee harjoittelija Kevin Kulju Högskolan på Åland -ammattikorkeakoulusta.
Kevinillä on monipuolinen toimenkuva,
tänään hän laittaa ruuat esille kun YT -kokkistuju Erik Viisalu on mennyt suorittamaan hygieniapassia.
Maihin lähdössä oleva kippari Christian
Thiel tulee ensimmäisenä ruokailemaan ja
ehtii hetkisen jutustella MEPA- miesten
kanssa. Hän onkin tuttu mies haulikkokurssilta.
– Haulikkoammunta ei varsinaisesti kuulu
harrastuksiini, kunhan kävin kokeilemassa,
Thiel tuumaa.
Hän harrastaa keilailua ja meripartiotoimintaa ollessaan lomilla. Laivalla voi vapaaaikaa kuluttaa lukemalla, elokuvien katselulla ja kuntoilemalla. Televisio ja DVD -soitin
löytyvät kaikista hyteistä. Messissä on lisäksi
Playstation 3, BluRay -soitin ja kotiteatterijärjestelmä. Cleopatralle on vanhoihin hytteihin rakennettu pieni, mutta hyvin toimiva
kuntosali sekä sauna.
Laivalle on pystytetty myös langaton verkko, jota miehistö voi käyttää vapaasti Scandinaavian ja Baltian maissa.
26
Vapaavahti
Frivakt
Rahteja on riittänyt
Merimiesura alkoi kiinnostaa konepuolella
seilanneen isän myötä. Ensimmäinen jobi oli
m/s Gardenissa.
– Seilasin kolmena kesänä Engshipilla ja
talvet menivät koulussa. Sitten tuli turvallisuuskoulutus pakolliseksi eikä kesätöihin
enää päässyt ilman koulutusta, Thiel muistelee.
Pakko oli mennä kouluun. Toisaalta, kun
muut hakivat harjoittelupaikkoihin, pääsi
Christian Thiel heti tienaamaan. Paperin sai
ulos heti koulun jälkeen.
Kaarinassa asuva mies kävi koulut Turussa ja on seilasi valmistumisen jälkeen muun
muassa Håkansilla, Lillagaardilla ja Power Linella. Prima Shippingillä hän on Cleopatran
lisäksi työskennellyt Carissassa ja Celiassa.
– Töitä on aluksilla piisannut. Seuraavaksi
menemme Halmstadiin ja sitten Kantvikiin,
Thiel sanoo.
Laiva tuo Kantvikiin kipsiä, sitten kuljetetaan rapsijauhoa Norjaan.
Viikon satama-aika
Kantvikissa?
Porvoosta kotoisin oleva Kevin Kulju valitsi
merimiesuran myös konemestarina seilanneen isänsä malliin. Tosin hän opiskelee
Yliperämies Timo Rajaste lukee mielellään auto – ja moottoripyörälehtiä
1 / 2013
Maarianhaminassa merikapteeniksi. Ratkaisu lienee oikea, sillä toimeen tarttuvaa tyyppiä oleva Kevin on jo pysytellyt laivalla jo lähes
kaksi kuukautta.
– Yhdessä vaiheessa vähän kaipasi kavereita, mutta yhteydenpito
sujuu hyvin. Vaasassa pääsimme myös kiertelemään kaupungilla.
Ehkäpä seuraavalla reissulla Kantvikista käsin ehtii käydä kotona,
Kevin suunnittelee.
Hänen mukaansa kaikilla kurssikavereilla on joku sukulainen merillä. Kevinin vuosikurssilla on vain yksi opiskelija Ahvenanmaalta,
mantereelta on viisi ja Ruotsista 16 oppilasta.
Porvoolaisopiskelija päätyi porvoolaiseen varustamoon Praktiikkamyllyn kautta. Vaikka Cleopatran messissä puhutaan suomea, on
tällä kerralla miehistö ruotsin- ja vironkielistä. Syksyllä käynnistynyt
Praktiikkamylly hakee vähän vielä paikkaansa.
– Pari ruotsalaista kaveria päätyi Nesteelle täysin suomenkielisiin
laivoihin. Siellä heidän on kommunikoitava englanniksi, Kevin Kulju kertoo
Harjoittelija tekee laivalla monipuolisia töitä, mihin Kulju on vain
tyytyväinen. Hän on harjoitellut ruorinpitoa, tehnyt ruumajobia,
torpannut ja ollut mukana apukoneen haalauksessa. Viime kesänä
J.L. Runebergissa seilannutta merimiehen alkua on myös työllistänyt
ylimmässä kerroksessa meneillään oleva hyttiremontti.
Kippari Christian Thiel tarkkailee lastin purkausta brygalta
Kirjoja, filmejä ja lehtiä
Kippari Thiel lukee pari kirjaa törnissä, kun Kevin Kulju on lukenut
jo kymmenen. Laivalla ollaan tyytyväisiä Merimiespalvelutoimiston
tarjoamiin palveluihin.
– Maarianhaminassa ei MEPAsta kukaan tiennyt mitään. Merimieskirkko mainittiin ohimennen, Kulju toteaa.
Hän katsoo myös elokuvia ja käy ahkerasti kuntosalilla vapaa-aikoina. Harjoittelijan työaika asettuu kahdeksan ja iltakuuden välille.
Yliperämies Timo Rajaste katselee myös filmejä vapaalla ollessa.
Hän on tyytyväinen erityisesti MEPAn lehtipalveluun.
– Täällä kiinnostavat eniten auto- ja moottoripyörälehdet, Timo
sanoo.
Hän asuu Tallinnassa, jossa perheeseen kuuluvat vaimo ja poika.
Hän on opiskellut Tallinnan Meriakatemiassa, tällä hetkellä taskussa
on perämiehenkirja. Timo on aikaisemmin seilannut Estlinella.
– Muutamia opiskelukavereita on myös tullut suomalaisiin laivoihin. Yksi meni Dennis Maritimelle ja toinen on täällä ciiffinä,
Timo kertoo.
Prima Shippingille hän tuli viisi vuotta sitten löydettyään paikan
internetistä. Ensi alkuun hän seilasi matruusina.
Kolmen, neljän
viikon törnit
Konepäällikkö Margus Kelt seilasi aikaisemmin hollantilaisissa aluksissa ensimmäisenä ja toisena konemestarina. Niissä oli monikansalliset miehistöt, joukossa paljon virolaisia merenkulkijoita. Cleopatralle
hän tuli, kun ystävä soitti auki olevasta ciiffin paikasta.
– Olen viihtynyt hyvin. Palkkakin on hieman parempi, kuin hollantilaisissa laivoissa, joissa oli myös pidemmät työtörnit, Margus
kehuu.
Hän on seilannut Viron lipun alla ainoastaan harjoittelijana. Aina
on töitä riittänyt, konemestareista on vähän pulaakin. Cleopatralla
hän vastaa yksin koko konehuoneesta – YT -miehet avustavat tarvittaessa.
Margus Kelt lukee vähemmän kirjoja, mutta elokuvia hän katsoo
paljon. Hän on myös tyytyväinen MEPAn tuomiin virolaisiin lehtiin.
Toistaiseksi sinkkuna viihtyvä mies asuu Saarenmaalla. Hän jää yleensä lomalle Suomessa, ottaa ensin yhden lautan Helsingistä Tallinnaan
ja sieltä toisen lautan kotiin Saaremaalle.
M/s Cleopatraa purettiin Inkoossa kahdella nosturilla, joten laiva
pääsi lähtemään kohti Halmstadia jo neljän jälkeen.
Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
1 / 2013
Ciiffi Margus Kelt on pitänyt konehuoneen erittäin siistinä.
Jos ”turkin” maalaisi valkoiseksi, voisi melkein luulla olevansa
sairaalassa
Kevin Kulju kuuluu kuntosalin vakiokäyttäjiin. Kuten useimmissa laivoissa, on Cleoptrankin kuntosalin kattopaneeleita
irrotettu kuntolaitteen takia.
Frivakt
Vapaavahti
27
MED KALKSTEN FRÅN
VERDAL TILL INGÅ
I början av mars lossade Prima Shippings M/S Cleopatra
2790 ton kalksten som lastats i
Norge. Båten hann just lagom
från Norge före snöstormen som
väntades blåsa 20 sekundmeter.
Cleopatra är förvånansvärt snygg, trots att
hon de senaste tiderna fraktat dammande
bulklast. Maskinrummets kontrollrum och
ovandurken är nästan som på ett sjukhus.
– Vi grisar ner så litet och städar mycket,
konstaterar praktikanten Kevin Kulju från
Högskolan på Åland.
Kevin har en mångsidig arbetsbild, idag
dukar han fram maten då AT-kockstuerten
Erik Viisalu är borta för att avlägga hygienpass.
Kaptenen Christian Thiel är på väg att gå
iland och kommer först för att äta, han har
också tid för en pratstund med männen från
28
Vapaavahti
Frivakt
SSB. Han är bekant också från kurserna i
hagelgevärsskytte.
– Hagelgevärsskytte hör egentligen inte till
mina hobbyer, jag ville bara pröva, berättar
Thiel.
Under sina ledigheter sysslar han med
bowling och sjöscoutverksamhet. Ombord
kan fritiden ägnas åt läsning, filmer eller motion. I alla hytter finns television och DVDspelare. I mässen finns dessutom Playstation
3, BluRay-spelare och hemteaterutrustning.
På Cleopatra har man byggt om gamla hytter till ett litet men väl fungerande gym och
bastu.
Man har också ombord installerat ett trådlöst nät, som besättningen fritt kan använda
i Skandinavien och de baltiska länderna.
Fartyget lossar gips i Kantvik, och fraktar
sedan rapsmjöl till Norge.
En veckas liggtid i Kantvik?
Kevin Kulju, som är hemma i Borgå, valde
också sjömansbanan för att hans far seglat
som maskinmästare. Han studerar visserligen i Mariehamn för att bli sjökapten. Det
var säkert en bra lösning, Kevin är en typ
Tillräckligt med frakter
Sjömansbanan började intressera för att fadern seglat på maskinsidan. Första jobbet var
på M/S Garden.
– Jag seglade tre somrar hos Engship, under vintrarna gick jag i skola. Sedan blev
sjösäkerhetsutbildningen obligatorisk och
utan utbildning fick man inte sommarjobb,
minns Thiel.
Jag måste skola mig. Å andra sidan, då andra sökte praktikantplatser, hade Christian
Thiel genast sitt jobb som väntade. Sina papper fick han ut genast efter skolan.
Han är bosatt i S:t Karins och har gått
skolan i Åbo, efter utexamineringen seglade
han bland annat hos Håkans, Lillgaard och
Power Line. Utöver Prima Shippings Cleopatra har han jobbat på Carissa och Celia.
– Jobben ombord har räckt till. Härnäst
går vi till Halmstad och sedan till Kantvik,
berättar Thiel.
Kevin Kulju går regelbundet på gymmet.
Liksom på de flest båtar har man tagit
loss takpanel för att installera konditionsutrustningen
1 / 2013
som är van att ta i, och han har hållits ombord snart två månader.
– I ett skede saknade jag nog kompisarna, men det är lätt att hålla
kontakt. I Vasa kunde vi också gå omkring i staden. Kanske jag i
samband med nästa resa till Kantvik hinner göra ett besök hemma,
planerar Kevin.
Enligt honom har alla kurskamrater någon släkting till sjöss. På
Kevins årskurs är bara en hemma på Åland, fem är från fastlandet
och 16 elever är från Sverige.
Borgåpraktikanten hamnade hos rederiet i Borgå genom Praktikkvarnens förmedling. Trots att man i mässen på Cleopatra talar
finska, är besättningen den här gången svensk- och estniskspråkig.
Praktikkvarnen som startat på hösten söker ännu litet sin form.
– Två svenska kompisar började på helt finskspråkiga båtar hos
Neste. Där måste de kommunicera på engelska, berättar Kevin Kulju.
Ombord har en praktikant mångsidiga jobb, och Kulju är nöjd
med det. Han har övat att styra, jobbat i lastrummet, städat och
flyttat hjälpmaskinen. Den unge sjömannen, som senaste sommar
seglade på J. L. Runeberg, har också sysselsatts med renoveringen
som är under arbete på översta däck.
Böcker, filmer
och tidningar
Maskinchefen Margus Kelt har hållit maskinrummet mycket
snyggt. Om durken målades vit, kunde man nästan tro att man
är på ett sjukhus
Kapten Thiel läser ett par böcker under arbetstörnen, medan Kevin
Kulju redan avverkat tio. På fartyget är man nöjda med Sjömansservicebyråns utbud och service.
– I Mariehamn visste man ingenting om SSB. Sjömanskyrkan
nämnde man i förbifarten, konstaterar Kulju.
Han ser också på filmer och går flitigt i gymmet på sin fritid. Praktikantens arbetstid infaller mellan klockan åtta och sex på kvällen.
Överstyrman Timo Rajaste ser också på filmer under fritiden.
Han är särskilt nöjd med SSB:s tidningsservice.
– Här intresserar mest bil- och motorcykeltidningar, säger Timo.
Han bor i Tallinn, till familjen hör hustru och son. Han har studerat i Sjöfartsakademin i Tallinn, och har för närvarande styrmansbrevet i fickan. Tidigare har Timo seglat hos Estline.
– Några studiekompisar har också tagit hyra på finska båtar. En
gick till Dennis Maritime, och en är här som maskinchef.
Till Prima Shipping kom han för fem år sedan efter att ha hittat
platsen på internet. Till en början seglade han som matros.
Kapten Christian Thiel
Arbetstörnar om
tre, fyra veckor
Maskinchefen Margus Kelt seglade tidigare på holländska båtar,
som förste eller andre maskinmästare. De hade mångnationella besättningar, bland dem många estländska sjöfarare. Till Cleopatra
kom han, då en vän ringt och tipsat om den lediga platsen som
maskinchef.
– Jag har trivts bra. Lönen är också litet bättre än på de holländska
båtarna där arbetstörnarna också var längre, berömmer Margus.
Under estnisk flagg har han seglat bara som praktikant. Jobben
har alltid räckt till, på maskinmästare är det rentav litet brist. På
Cleopatra ansvarar han ensam för hela maskinrummet – AT-männen
assisterar vid behov.
Margus Kelt läser mindre böcker, men ser mycket på film. Han
är också nöjd med de estniska tidningar som SSB har med sig. Han
trivs tillsvidare bra som ungkarl och bor på Ösel. Då han börjar sin
ledighet går han i allmänhet iland i Finland och tar först en färja från
Helsingfors till Tallinn och sedan en färja till Ösel.
I Ingå lossades M/S Cleopatra med två lyftkranar, så fartyget kunde redan efter klockan fyra avgå mot Halmstad.
Text och bild: Pekka Karppanen
1 / 2013
Överstyrman Timo Rajaste läser gärna bil- och
motorcykeltidningar
Frivakt
Vapaavahti
29
VENEMESSUILLA KÄVI MYÖS
AMMATTIMERENKULKIJOITA
Vene Båt -messuihin tutustui
70 000 messuvierasta. PohjoisEuroopan suurimman venealan
tapahtuman teemana oli tänä
vuonna purjehdus.
Langh Shipilla päällikkönä
seilaava Kai Kantanen tuli katselemaan veneitä ostoaikeissa
Messuvieraita innosti uusi vesiharrastamisen elämysalue Uusi Aalto Waterexpo. Alue
kuhisi väkeä koko messuviikon ajan ja siellä
käytiin myös kuvaamassa Putous -viihdeohjelmaa. Messuilla tehdyn tutkimuksen mukaan neljännes kävijöistä on kiinnostunut
purjeveneistä, moottoriveneet kiinnostavat
63 prosenttia kävijöistä.
Langh Shipilla päällikkönä seilaava Kai
Kantanen tuli vastaan isojen veneiden hallissa.
– Uutta venettä olen katselemassa. Raumalta ehtii mukavasti käydä yhden päivän
aikana, Kantanen kertoi.
M/s Finnmaid oli Vuosaaren satamassa
ja porukkaa tuli MEPAn pikkubussilla päivävapaata viettämään. Kaisa Kekäle totesi,
että ei auta muu kuin pistää lottokuponki
vetämään.
Finnlinesiltä vuorotteluvapaalla oleva Juha Hartman poikkesi Merimieskirkon osastolla ja hieroi kauppaa Heikki Huttusen
kanssa.
– Stressi on vähentynyt ja olo parantunut
vapaalla ollessani, hoikistunut Hartman kehui.
Puuvenepuolella on paljon kiinnostavia paatteja. Jorma Taivainen ja Paavo
Kettunen ihastelivat hienoja kätten töitä.
Miehet olivat tyytyväisiä, kun arkiviikolla
messuilla oli hyvin tilaa. Tervan ja lakantuoksuisessa hallissa viihtyi myös Hannu
Vartiainen.
Merialan viranomaiset kuten Rajavartiolaitos ja Liikennevirasto olivat kolmoshallissa. Naapurissa oli myös Meriturvan osasto,
jossa päivysti Michael Blomqvist.
Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Paavo Kettunen (oik) kumppaneineen viihtyi puuveneosastolla
30
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2013
OCKSÅ YRKESSJÖFARARE
BESÖKTE BÅTMÄSSAN
Sammanlagt 70 000 personer
bekantade sig med mässan Vene
Båt. Temat för Nordeuropas
största evenemang i båtbranschen var i år segling.
Michael Blomqvist
dejourerade på
Meriturvas avdelning
Uusi Aalto Waterexpo – avdelningen för
upplevelser väckte mässbesökarnas intresse.
Under hela mässveckan kryllade området av
folk och där gjordes också en inspelning för
underhållningsprogrammet Putous. Enligt
en undersökning som gjordes under mässan
var en fjärdedel av besökarna intresserade av
segelbåtarna, 63 procent var intresserade av
motorbåtar.
Kai Kantanen, som seglar som befälhavare hos Langh Ship, kom emot i hallen för
de stora båtarna.
– Jag är på jakt efter en ny båt. Från Raumo hinner man just lagom göra ett besök för
en dag, berättar Kantanen.
M/S Finnmaid låg i Nordsjö och gänget
kom med SSB:s minibuss för att tillbringa
den lediga dagen. Kaisa Kekäle konstaterade, att det enda som hjälper är nu att lämna
in en lottokupong.
Juha Hartman, som är alterneringsledig
från Finnlines, stack sig in på Sjömanskyrkans avdelning för att göra affärer med
Heikki Huttunen.
– Stressen har minskat och jag har mått
bättre då jag varit ledig, berättade den betydligt slankare Hartman nöjd.
På avdelningen för träbåtar kunde man
se många intressanta farkoster. Jorma Taivainen och Paavo Kettunen beundrade det
fina hantverket. De var nöjda med att det var
gott om utrymme på mässan under veckans
vardagar. Hannu Vartiainen trivdes också i
hallen som luktade tjära och lack.
Sjöfartsmyndigheterna Gränsbevakningsväsendet och Trafikverket presenterades i den
tredje hallen. Meriturvas avdelning, där Michael Blomqvist dejourerade, låg strax intill.
Text och bild: Pekka Karppanen
Juha Hartman, som är alterneringsledig från Finnlines, stack sig in på
Sjömanskyrkans avdelning för att
göra affärer med Heikki Huttunen.
1 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
31
FINNMAIDIN
”AMMATTIVENEILIJÖITÄ”
VENE 13 BÅT -MESSUILLA
Edustusryhmä Maidilta starttasi 12.2 Vuosaaresta kohteenaan Messukeskus ja siellä parhaillaan
menossa olevat venemessut. Päiväksi osui tiistai,
joten vältyimme suuremmalta ruuhkalta ja kolme tehokasta tuntia riitti hyvin kaikenkattavaan
kiertelyyn messuhalleissa.
Jokaisella meillä oli lähtökohtana hieman eri kiinnostuksen kohteet.
Itse lähinnä mökkiveneilijänä suuntasin ihmettelemään halliin, josta
löytyi laitureita, saunoja, ja kaikkea mitä voi mökkielämään jotenkin
yhdistää. Sami, yli kahden vuoden harkinnan jälkeen, päätti hankkia
koiran! Köpi ”the SMPS:n maskotti” sai uuden isännän ja uuden
elämän, laivakoirana, Pyhtään ja Kotkan saaristovesillä.
Tietysti kävimme katsomassa itse asian eli veneet, mutta hankintamielessä emme kukaan olleet liikenteessä. Tyydyimme vain ihailemaan näyttelykalustoa, äkkirikastumista odotellessa…
Taina Salo, aktiivisena harrastajana meripelastustoiminnassa,
bongaili tuttuja vähän jokaiselta osastolta, ja siinä samalla sai parhaimmat mainostavaratuliaiset hankittua laivakavereille, jotka eivät
päässeet messuille käymään.
Arpaonni ei riittänyt
Veneilykoulu.fi -osastolla pysähdyimme kuulemaan, kun Matti
Pouhakka mainosti heidän toimintaansa, messuilla järjestettävällä
”operaatio pelastuslautta” tapahtumalla. Kuivaharjoittelimme lautassa oloa, ja jopa ilmoittauduimme mukaan operaatioon. Jännityksellä
jäimme odottamaan, osuuko arpaonni kenenkään kohdalle.
Juttua kirjoittaessa, osallistujat arvottiin, eikä arpa osunut meidän
kohdalle. Jälkeenpäin mietimme, jos arvonta olisi osunut kohdalle,
miten tämän vapaa-anomuksen olisi saanut selitettyä Finnlinesin
merihenkilöstöosastolle???… Se jäi nyt mysteeriksi. Säästimme sillä
ehkä muutaman harmaan hiuksen Petri Laitiselta!
Messutunnelma oli leppoisan rento ja kiireettömät näytteilleasettajat jaksoivat huomioida kävijät. Miellyttävää oli myös, ettei tarvinnut tunkea kyynärpäätekniikalla tungoksessa, ja selkien takaa
kurkkia, jos joku kanootti jostain vilahtaisi. Messupäivän valinta
osui ihan nappiin.
Jokaiselle jotain ja laidasta laitaan!
Lama ei näkynyt näillä messuilla, vaan toinen toistaan upeampia
jahteja ja aluksia oli saatu mahtumaan sisälle. Voisin väittää, että
vika löytyy katsojasta, jos ei löytynyt mitään, joka ei miellyttäisi. Tavallisen messuvieraan näkökulmasta katsottuna, tarjonta oli kattava!
Onneksi unelmointi ei maksanut mitään, ja me ”renkaanpotkijatkin” pääsimme maistamaan palan sellaista ylellisyyttä, johon ei
muuten olisi mitään asiaa. Ainakaan omistajana. Kiiltävät tiikkikannet vielä silmissä vilkkuen, mainospussit ja tuliaiset mukana, Jaska
palautti meidät takaisin maanpinnalle tai merenpinnalle, jos tarkkoja
ollaan… takaisin siis töihin Maidille.
Jäiden lähtöä ja kesää sekä lottovoittoa odotellessa,
Kaisa Kekäle, M/S Finnmaid
32
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2013
MERIMIESILTA RAVINTOLA SALVESSA
Nelisenkymmentä nykyistä ja
entistä merenkulkijaa kokoontui
tiistaina 19.2. viettämään iltaa
lohisopan, oluen ja musiikin
merkeissä. Toki vaihdettiin myös
kuulumisia ja muisteltiin menneitä merimiesaikoja.
Ravintola Salve tarjoaa kerran vuodessa mukavan merimiestapaamisen vanhoille ”kantaasiakkailleen”. Suurin osa vieraista on sitä
ikäpolvea, että on nähnyt hyvinkin vauhdikkaita iltoja maineikkaassa merimieskapakassa. Nyt oli meno tuntuvasti rauhallisempaa.
Alakerta alkoi tulla täyteen viiden maissa,
jolloin ravintolapäällikkö Mika Elo toivotti
vieraat tervetulleiksi ja kehotti nauttimaan
talon antimista. Merimiesilloissa on perinteisesti tarjottu mehevää lohisoppaa ruisleivän kera.
Juttu luisti tuttujen ja
tuntemattomienkin kanssa
Porukka hieman vaihtuu vuosittain – tosin
moni vakiovieras ei helposti jätä tapahtumaa
väliin.
– Nenosen Timo, Ahvenlahden Mikko,
Uusiahon Atso ja moni muu tulevat joka
vuosi, luettelee Martti Heitto, joka yhdessä
Mika Elon kanssa yleensä suunnittelee tapahtuman.
Illan mittaan keskusteluita käytiin monista laivoista, varustamoista ja merenkulkijoista. Tänä vuonna sattui olemaan useita
Lundqvistin tankkereissa seilanneita merenkulkijoita. Pöydissä käytiin läpi varustamoissa seilanneita kippareita ja kuultiin, että
tankkeri Katja oli vastikään myyty.
Nopeimmat ruokailijat ehtivät jo santsikierrokselle, kun suuri, komea- ja kovaääninen mies tuli kehiin kitaran kanssa. Markku
Jalonen on tullut tutuksi Viking Linen ja
Kristina Cruises -alusten lavoilla ja hallitsee
merilaulut.
Tunnelma oli loistava, vaikka juhliminen
olikin hillittyä. Kaikki kiittelivät ravintola
Salvea hienosta tavasta pitää merimiesperinteitä yllä. Perinteet toki näkyvät myös Salven paljon nähneillä ja tarinoita kuulleilla
seinillä, jotka ovat täynnä toinen toistaan
komeampia meritauluja.
Ilta kului nopeasti, mutta mikä parasta;
ravintolapäällikkö Elo lupasi jatka perinteitä,
jos Neptunus suo!
Salven ravintolapäällikkö Mika
Elo toivotti vieraat tervetulleiksi ja kehotti nauttimaan talon
antimista.
Mies, kitara ja meri - Markku
Jalosen musisointi toi tilaisuuteen nostalgista tunnelmaa
Herkullinen lohikeitto maistui musiikin ja merimiesmuisteluiden lomassa
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
1 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
33
LENTOJOBEJA
Villin linjan merenkulkijalta ei vaadittu lentolupakirjaa mutta vaadittiin, että lentää piti
uskaltaa. Uusi jobi oli odottamassa milloin
milläkin mantereella. Lentokoneissa saatettiin joutua kyhjöttämään kymmeniä tunteja.
Välillä juostiin koneenvaihdossa lentoasemalta toiselle. Välillä taas norkoiltiin baareissa odottamassa myöhästynyttä jatkolentoa.
Jonkinlainen oma ennätykseni oli 23 tuntia yhtäjaksoista istumista DC-8 koneessa.
Poislukien muutama vessassakäynti. Lento
lähti Curacaosta, poikkeili Venezuelassa ja
Trinidadissa. Sitten hurautettiin veden yli
Portugaliin, Espanjaan, Sveitsiin. Koneesta
ei päässyt pois edes bunkrauksen aikana.
Kun lopulta saavuttiin Amsterdamiin, oli
jatkoyhteys jo jyristellyt tiehensä. Hotelliyöpymisen jälkeen jatkui matka kotimaata
kohti.
Siihen aikaan olivat tulleet muotiin lentokonekaappaukset. Eiköpä meidänkin edessämme koko matkan kälättänyt sen näköistä
porukkaa, mitä oltiin nähty lehtien kaapparikuvissa. Onneksi kaapujen kätköistä ei
pommeja poimittu.
Laivajobin ottaneita saattoi lähteä kerrallaan reissuun isokin porukka. Matkanjohtajuus oli usein uskottu suuripalkkaisimmalle.
Merimiespassi oli yleinen henkilökohtainen
34
Vapaavahti
Frivakt
matkustusasiakirja, kun semmoisen sai poliisikammarilta maksutta. Kuulema halvin
ja nopein tie junkista merikapteeniksi oli
kirjauttaa passin merimiestoimeksi merikapteeni.
Merimiespassilla ei päässyt passintarkastuksista ilman pestausdokumenttia. Niinpä
matkanjohtaja sai norkoilla portilla rullan
kanssa odotellen lähtijöitä, jotka usein olivat enempi vähempi tuntemattomia. Osa
näistä matkusti turistipassilla, eikä halunnut
liittyä seurueeseen ennenkuin kyydityksessä laivalle. Ehkä haluttiin laistaa postin tai
Mepan kirjastojen raahaamisesta. Tosin oli
joskus mukana sellaisia reissumiehiä, joihin
oli aiheellistakin pitää etäisyyttä.
Olin todennut, että sanonta vaatteet tekevät miehen pitää paikkansa. Työmatkoille
sonnustauduin vanhaan ylioppilaspuvun
takkiin. Paidan valkoisten kaulusten alle
leveä, hillitty kravatti ja jalkaan kirveenterälahkeiset housut. Nuortakin miestä kuunneltiin kohteliaasti, kun piti selvitellä matkaongelmia.
Eräänä tammikuun päivänä oli Heathrowin kentällä satanut vähän lunta. Pakkasen
puolelle oli lämpötilakin tipahtanut. Kaikki
odotustilat olivat täynnä kuin IKEA avajaispäivänä. Lennot olivat sekaisin. Lomalta
palaava päällikkö sai peruuntuneen Bahaman lentomme tilalle liput Torontoon ja
sieltä Bahamalle. Ne päällystöstä, joilla oli
solmio, joutuivat Boieng 747 ensimmäiseen
luokkaan.
Niinpä päällikön kanssa istuimme arvokkaina ja ryhdikkäästi kuin anjovikset
askissa tilavilla penkeillä ilmaista samppanjaa siemaillen. Kulahtanut kitarapussini oli
ahdettu pehmeitten arvoturkkien väliin vaatekomeroon. Päällikkö vähän jarrutteli maistelua, ettei näin arvokasta juomaa pidä heti
kumota Pohjanmaan kautta. Niinpä meillä
oli vielä puoli lasillista jäljellä, kun muille
kaadettiin uusi kierros.
Merenkulkijan lentolipulla sai kuljettaa 40
kg matkatavaroita. Omat matkatavarani aina
vakuutin. Ehkä siksi ne tulivat joka matkalla
perille oikealla lennolla. Usein uuden porukan tullessa laivalle lähti vanha väki kohti
kotia ja laivakin jatkoi matkaansa. Kadonneita matkatavaroita ei jääty odottelemaan.
Ei tainnut olla kovin pehmeä lasku uuteen työpaikkaan tulla pelkissä talvivaatteissa kotimaan talven vilusta tropiikin hikiseen
helteeseen ja saman tien tien konehuoneen
kuumuuteen. Onneksi useimmat merenkulkijat olivat konkreettisesti sisäistäneet, että
samassa veneessä ollaan. Työkavereiden kaa1 / 2013
peista kertyi yhtä jos toista tarpeellista, jotta
hommat sujuivat ennen seuraavan sataman
shoppailua.
Matkatavarat kulkivat yleensä lähtökentältä määränpäähänsä, eikä niistä tarvinnut
huolehtia koneiden vaihtojen yhteydessä. Jos
kotimaahan saavuttiin itärajan yli lentäen,
saattoi joutua tullaamaan laukkunsa kesken
matkan. Ja 40 kilon matkatavararansuunikin
oli puolittunut. Jokainen joutui mielessään
käymään arvokeskustelua, mille tavaroille oli
helpointa heittää hyvästit.
Eri yhtiöiden koneissa saattoi tarjoilu
vaihdella. Joillakin arabeilla myynnissä oli
vain alkoholittomia tuotteita. Kun koneenvaihdon yhteydessä oli kentän taksivapaasta
käyty ostamassa prosenttipitoisempaa hölskyvää lasintaytteeksi, löytyi jatkolennon
tiskiltä samoja tuotteita. Eikä lainkaan lantrinkia.
Jos ei aina matkatavarat saapuneet ajoissa,
saattoivat matkustajatkin myöhästellä. Vancouverin lennon kaartaessa meren puolelta
laskuun oli joku huomannut, että ”tuollahan
tuo meidän paatti on menossa länteen kohti
itää”. Laivan lastaus oli valmistunut ja rahtaajan orderi oli lähteä heti matkaan.
Vancouverista Kiinaan ajoi laiva hyvällä
säällä pari viikkoa. Ahteriin jäänyt vaihtoporukka joutui lentäen kiertelemään maassa
jos toisessakin, ennenkuin viisumit ja kyydit
saatiin semmoiseen kuntoon, että voitiin
yrittää Kiinan satamaan. Mukana matkanneen todistuksen mukaan ei paljoa puuttunut, ettei olisi jääty toisenkin kerran ahteriin,
kun ilmaantui yllättäviä mutkia matkaan.
Kun konttorista oli käynyt käsky uudesta
jobista, alkoi vastakirjalle saldo kertyä kotoa lähdettäessä. Loman koittaessa laskettiin laivalla palkka siihen päivään, milloin
palattiin kotimaahan. Ei ollut harvinaista,
että matkasuunnitelmat muuttuivat. Jos oli
paljon matkustavaisia, tiesi kipinälle kiireistä
yötä laskea kaikkien ulosmaksut uudelleen.
Erilaisten lisien ja lomapalkkojen pyörteissä
vierähti allakkaa selaten vähintäin tunti vastakirjaa kohden.
Myöhemmin tuli konttorista uudenlainen tulkinta entisestä laista: palkanmaksu
loppuu siihen päivään, jolloin laivasta lähdetään. Kipinän yövalvomiset vähenivät, mutta
lomalaiset olivat kärmeissään. Kiinassa saattoi joutua viikonkin hotellissa odottamaan
matkan alkua ja sitten vielä matkustamaan
muutaman päivän. Silloin ei tosin tiedetty,
että nykyisin monet viettävät lomansa Kiinassa matkailemalla.
Tramppilaivojen kontrahdit olivat 60-luvulla kaksivuotisia. Vuosikymmenen vaihteessa palvelusaika lyheni vuodeksi, jolloin
oli oikeutettu vapaaseen kotimatkaan ja
varustamo maksoi uuden työntekijän tilalle.
Sai lähteä aiemminkin, jos oli valmis maksamaan oman ja vaihtohenkilön matkan.
Varsin pian aika lyheni puoleksi vuodeksi ja
sitten jo neljäksi kuukaudeksi.
Noiden aikamäärien noudattamiseen oli
1 / 2013
poikkeus: Jos oli odotettavissa laivan tulevan satamaan, missä vaihto oli järjestettävissä edullisemmin, voitiin palvelusaikaa
venyttää. Niinpä saattoi perheellisen lasten
koulujen kesälomat tulla ja mennä, kun laiva
seilasi kohti edullisempaa vaihtopaikkaa.
Jos päällikkö oli niukka tiedotuksissaan,
saattoi laivaväki olla kuukausikaupalla satamiin saavuttaessa matkalaukut pakattuina
lähtövalmiina. Ja kun laivan mukana edelleenkin jatkettiin matkaa, saatiin kotiin
ilmoittaa, ettei vieläkään päästy tulemaan
lomanviettoon.
Kun lopulta lomallepääsy varmistui, oli
lähtö joskus raisua. Laivan ollessa vielä redillä haettiin vanha porukka proomukyydillä
maihin ja lentokentälle. Laivakin pääsi yllättäen laituriin ja lentoasemalle riensi taksikyydeillä lähetystö jättämään jäähyväisiä.
Molemminpuolisten toivotusten tuoksinassa
porukat olivat sekaisin kuin jääkiekon maailmanmestarit. Lentokoneeseen eksyi osa saattajista, kun taas jotkut lomalaiset viihtyivät
lentoaseman baarissa.
Lentäjät hermostuivat ja alkoivat estellä iloisten matkalaisten tulvimista kyytiin.
Lopulta oli kutsuttu sotaväki apuun. Liputtomat oli saatu koneesta pois ja lipulliset
heidän tilalleen. Lennolle oli vasta sitten
annettu lähtölupa. Muutaman kuukauden
kuluttua tuli laivalle iloinen postikortti, että
kaikki olivat päässeet ehjinä kotimaahan.
Ehkäpä ei ollut kyseessä SAS:n lento. Noihin aikoihin julkaistiin yhtiön lentoemäntien kyselystä saatu semmoinen tieto, että
he pitivät kaikista merenkulkijamatkustajista
parhaina suomalaisia.
Timo Sylvänne
Frivakt
Vapaavahti
35
MARTTI KARLSSONIN
LÄKSIÄISIÄ VIETETTIIN 31.1.
CAFE CARUSELISSA
Merimies-Unionin puheenjohtaja
Simo Zitting tervehtii Maraa.
Taustalla Kimo Kostiainen Suomen Varustamot ry:stä, Ingmar
Tollander Vidar Shippingilta
ja MEPAn uusi toimitusjohtaja
Niklas Rönnberg
Simo Zitting, ordförande för Finlands Sjömans-Union, hälsar på
Mara. I bakgrunden Kimo Kostiainen från Rederierna i Finland
rf, Ingmar Tollander från Vidar
Shipping och SSB:s nya verkställande direktör Niklas Rönnberg.
M/s Finnmaidin päällikkö Juha Suominen ehti pikavisiitille Outi Bycklingin kyydillä, kun laiva oli Vuosaaren
satamassa.
Juha Suominen, befälhavare på M/S Finnmaid, fick skjuts
av Outi Byckling, och hann på en blixtvisit medan fartyget låg i Nordsjö hamn.
36
Vapaavahti
Frivakt
Pardian puheenjohtaja Antti Palola, hienon puheen pitänyt
MEPAn hallituksen puheenjohtaja Esa Lonka, Maran puoliso Sinikka Aarninsalo ja juhlakalu itse olivat leppoisissa
tunnelmissa
Antti Palola, ordförande för Pardia, SSB:s styrelseordförande
Esa Lonka, som höll ett vackert tal, Maras maka Sinikka
Aarninsalo, och festföremålet självt i avspänt samspråk
1 / 2013
MARTTI KARLSSONS
AVSKEDSFEST HÖLLS DEN 31.1
PÅ CAFE CARUSEL
Tohtori Pentti Arajärvi ja Mara
tutustuivat jo 1980-luvulla, kun
MEPA ja MEK järjestivät merenkulun seminaareja.
Doktor Pentti Arajärvi och Mara
blev bekanta redan på 1980-talet, då SSB och SPK arrangerade
sjöfartsseminarier
Mara ilahtui, kun valiokuntaneuvos Ritva Bäckström oli
ottanut mukaansa poikansa,
oopperalaulaja Petri Bäckströmin, joka kajautti ilmoille
komean laulun
Mara blev glad då utskottsrådet
Ritva Bäckström hade tagit
med sonen, operasångaren Petri
Bäckström, som framförde ett
mäktigt sångnummer
Tuttuja merimiehiä ja yhteistyökumppaneita vuosien
varrelta; Jari Kaunisto ja
Ismo Nieminen
Bekanta sjömän och samarbetspartners från åren som
gått; Jari Kaunisto och Ismo
Nieminen
1 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
37
ENSIMMÄINEN JA VIIMEINEN JOBI
SAMASTA TALOSTA
Merenkulkualalla yli neljä vuosikymmentä toiminut Martti Karlsson on tehnyt pitkän päivätyön
MEPAssa. Vuonna 1983 taloon tullut Mara sai myös ensimmäisen laivapaikkansa Linnankatu 3:ssa
sijaitsevasta myllystä. Pitkiä lomia pitelevä mies muisteli Vapaavahdille MEPAn vaiheita omalta työuraltaan.
1960 ja -70 -luvuilla merialan työnvälitys
toimi Katajanokalla samassa rakennuksessa,
missä Merimiespalvelutoimisto on nykyisin.
– Olli Ruusunen tarjosi jobia m/s Finnhansaan. Siitä alkoi Hämeenlinnan pojan
merimiesura, Martti Karlsson muistelee.
Hän jatkoi Finnlinesin rahti- ja matkustajalaivoilla keittiöissä, kunnes vuonna 1975
aloitti opiskelut Tampereen Yliopiston opetusjaostossa. Valmistuttuaan sosionomiksi
Karlsson kirjoittautui yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa. Hän työskenteli kolmena
kesänä myös Merimies - Unionin toimitsijana.
– Vuonna 1979 puheenjohtaja Reijo Anttila palkkasi minut opintosihteeriksi. Samalla opiskelin aikuiskasvatusta, Mara kertoo.
Hän ehti ottaa humanististen tieteiden
kandidaatin paperit ulos, ennen kuin työ
imaisi miehen.
Merimiespalvelutoimisto
tuli tutuksi
merenkulkijoiden kautta
Merimies – Unionin opintosihteerinä Mara
veti muun muassa luottamusmieskoulutuksia. Kurssilaisten myötä hän sai tuntumaa
myös MEPAn toimintaan. Aluksi käsitys ei
ollut kaksinen. Toisaalta työteliäs mies kaipasi toimintaa varsinkin kesäisin, kun Unionissa oli hiljaista.
– MEPAsta otettiin yhteyttä, ja pyydettiin
hakemaan paikkaa. Ajattelin, että siellä olisi
ainakin kehitettävää, Mara kertoo 1980-luvun alun mietteistään.
Hänet valittiin Merimiespalvelutoimiston
pääsihteeriksi vuoden 1983 alusta lukien.
Tehtäviin kuuluivat muun muassa operatiivinen johto, kulttuuritoiminta ja cross trade
-alusten palvelut. Toiminnanjohtaja Matti
Haarma keskittyi hallinnolliseen puoleen,
joten kakkosmiehenä Martti Karlsson pystyi
heti vaikuttamaan asioihin.
Meitä oli tuolloin 37 sivutoimistojen
henkilökunta mukaan luettuna, joten organisaatio oli melko raskaasti miehitetty, Mara
sanoo.
Karlsson aloitti MEPAn toiminnanjohtajana 1986, jolloin Suomen merenkulku
oli vaikeuksissa. Laman jälkeen alkaneet
38
Vapaavahti
Frivakt
kuva: Thure Malmberg
ulosliputukset veivät työpaikkoja ja MEPAn
lakkauttaminenkin oli tämän tästä esillä. Kasinotaloudesta huolimatta merenkulkijoiden
etuja karsittiin. Suosittu radiopuheluiden
tuki ja sähkötysuutiset poistettiin valtion
budjetista. Pian myös Yleisradio lopetti telex-uutisten toimittamisen merenkulkijoille.
oli jo melko kattava kurssikalenteri, Mara
kehuu.
Hän muistuttaa, kuinka MEPAn ATKkursseilla koulutettiin pari sukupolvea tietokonemaailman saloihin. Golf- ja laskettelukurssit nousivat nopeasti merenkulkijoiden
suosioon.
Resursseja suunnattiin
merenkulkijoille
Ylläksen lomahuoneistot
MEPAn henkilöstökuluja saatiin vähennettyä luopumalla Kotkan ja Helsingin
merimieshotellitoiminnasta. Luonnollinen
poistuma pienensi myös palkkabudjettia –
säästyneitä varoja voitiin suunnata suoraan
merimiesten palveluun.
Kun cross trade -laivat vähenivät, laajennettiin toimintaa myös matkustajalaivoille.
Kaikkien laivojen kirjasto-, video- ja lehtipalvelua parannettiin. Karlsson alkoi yhdessä opintosihteeri Päivi Venäläisen kanssa
kehittää kurssitoimintaa.
– Aikaisemmin oli lähinnä vain yhdysmieskursseja. 90- luvun taitteessa MEPAlla
Mara ei halua ottaa kunniaa runsaasti positiivista palautetta saaneista Ylläsmajoista.
Hän kertoo alkuperäisidean tulleen hallituksen jäseneltä Niilo Oksalta. Ensimmäiset
huoneistot otettiin käyttöön 1988 ja myöhemmin hankittiin lisää. Mara teki valmistelu- ja käyttöönottotyöt yhdessä Finnhansan
aikaisen seilauskaverinsa, Hessu Koskisen
kanssa. Kaikki 11 huoneistoa ovat täynnä
sesonkiaikoina ja MEPAn Ylläskurssin aikoina.
– Vaelluskurssin konseptiksi on muodostunut päiväretkiä Ylläksellä -malli, jossa aina palataan iltaruualle ja yöpymään MEPAn
majoille, Karlsson kertoo.
Vaelluskurssien suosio on pitänyt tähän
1 / 2013
päivään asti. Urheilu ja liikunta ovat tasaisesti vähentyneet. Toisaalta, joukkuelajit ja
golf ovat pitäneet pintansa ja merenkulku
on alkanut ymmärtää työhyvinvoinnin tärkeyden.
– MEPA on ollut jo kauan mukana monissa hyvinvointiprojekteissa. Näen tämän
tärkeänä tulevaisuuden kannalta, Karlsson
miettii.
Projekteja on toteutettu useiden varustamoiden, kuten TallinkSiljan, Vikingin, Nesteen ja muiden kanssa. Karlssonin mukaan
Merimieseläkekassa on luonteva yhteistyökumppani tällä alalla.
Yhteistyötä kotimaassa
ja ulkomailla
Ennen Maran aikaa MEPAlla oli kiinteät
suhteet itänaapurin merimiespalveluorganisaatioihin sekä paljon yhteistyötä punalipun
alla seilaavien laivojen kanssa. Neuvostoliiton romahdettua entisen itäblokin merenkulkijat omaksuivat nopeasti läntisten veljiensä mallin. Kansainvälisten sopimusten
mukaisesti annettiin palveluita kaikille ulkomaisille merenkulkijoille.
– Vuoden 1986 Geneven merityökonferenssissa valmistelimme yleissopimuksen
163 tekstejä minun hotellihuoneessani poh-
joismaisin voimin, Karlsson kertoo.
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n konventio 163 koskee merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia.
Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan merimiespalveluorganisaatioiden yhteistyö on
ollut koko MEPAn olemassaolon ajan hyvin
tiivistä. Pohjoismaat toimivat moottoreina,
kun kansainvälinen merimiespalvelukomitea
ICSW herätettiin henkiin 1991. Yhteisiä
päällikkökokouksia pidetään säännöllisesti.
– Norjassa on ollut minun aikanani viisi,
ja Tanskalla sekä Ruotsilla neljä eri johtajaa,
muistelee Mara hymyillen 27 vuoden aikana
käymiään pohjoismaisia kokouksia.
Mara arvostaa korkealle alan kotimaisten
toimijoiden kanssa tehtyä yhteistyötä. Järjestöissä, varustamoissa, laivoilla sekä valtioja satamahallinnoissa hän on tavannut paljon henkilöitä, joita voi muistella lämmöllä.
Hän on myös tyytyväinen hyviin suhteisiin
Suomen Merimieskirkon kanssa – kentällä
on tilaa kummallekin.
MEPA on olemassa
merimiehiä varten
tejä, ministereitä ja kansanedustajia. Eniten
hän kuitenkin on nauttinut merimiesten
seurasta.
– En ole koskaan innostunut toimistossa
istumisesta. Tässä työssä on päässyt merenkulkijoiden mukana melomaan, ratsastamaan, pelaamaan – vähän kaikkea, Mara
kehuu.
Hän kertoo pitäneensä MEPAn profiilia
korkeana merenkulkijoiden suuntaan. Tämä
työ on ollut voima, joka on pitänyt miestä
pystyssä.
Työntekijöitään hän kiittelee siitä, että
ovat kestäneet ”askeettista johtamistyyliä”.
Monet mepalaiset ovat olleet talossa pitkään.
Yhteistyö on toiminut eikä kovin kummoisia
kehityskeskusteluja ole tarvinnut käydä.
Nyt Mara pitelee vuosien varrella kertyneitä ja rästiin jääneitä lomiaan. Miten toiminnan miehelle sopii jouten olo?
– Oudoltahan tämä tuntuu. Toisaalta,
puhelin on edelleen soinut silloin tällöin.
Rakennusprojekti kiinnostaa kysyjiä.
Näin tuumii Martti Karlsson ja kiittelee
lopuksi läksiäisissä käyneitä ystäviä ja muita
tervehdysten lähettäjiä.
teksti: Pekka Karppanen
Yhdessä Merimieseläkekassan kanssa järjestetyissä seminaareissa ja muiden tapahtumien yhteydessä Mara on tavannut president-
FÖRSTA OCH SISTA JOBBET FRÅN
SAMMA HUS
Martti Karlsson, som verkat inom sjöfartsbranschen över fyrtio år, har gjort ett långt dagsverke på SSB.
Mara som kom till huset år 1983 fick också sin första hyra ombord på sjöarbetsförmedlingen som låg
på Slottsgatan 3. Han håller nu en lång ledighet och berättar för Frivakt minnen om olika skeden på
SSB under hans tid.
Sjöarbetsförmedlingen verkade på 1960- och
-70-talen på Skatudden i samma byggnad
där Sjömansservicebyrån nu finns.
– Olli Ruusunen erbjöd ett jobb på m/s
Finnhansa. Från det började Tavastehuspojkens sjömansbana, minns Martti Karlsson.
Han fortsatte i köken på Finnlines lastoch passagerarfartyg, tills han år 1975 inledde studierna vid undervisningssektionen
i Tammerfors Universitet. Efter avlagd socionomexamen skrev han in sig vid samhällsvetenskapliga fakulteten för att studera
internationell politik. Under tre somrar
arbetade han också som funktionär på Sjömans-Unionen.
– Ordförande Reijo Anttila anställde
mig som studiesekreterare år 1979. Samtidigt studerade jag vuxenutbildning, berättar
Mara.
1 / 2013
Han hann avlägga kandidatexamen i humanistiska vetenskaper, innan arbetet slukade honom helt.
Sjömansservicebyrån blev
bekant genom sjöfararna
Som studiesekreterare på Sjömans-Unionen
ledde Mara bland annat utbildning för förtroendemän. Genom kursdeltagarna kom
han också i beröring med SSB:s verksamhet.
Bilden av den var till en början ingenting att
skryta med. Den energiske mannen saknade
verksamhet, speciellt under sommaren, då
det var lugnt på Unionen.
– Man tog kontakt från SSB och bad mig
söka jobb där. Jag tänkte, att där åtminstone
skulle finnas någonting att utveckla, berätFrivakt
Vapaavahti
39
minskade också lönebudgeten – de inbesparade medlen kunde användas direkt för
sjömännens service.
Då fartygen i cross trade minskade, utvidgade man verksamheten till att också omfatta passagerarfartyg. Biblioteks-, film- och
tidningstjänsten förbättrades för alla fartyg.
Tillsammans med studiesekreterare Päivi
Venäläinen började Karlsson utveckla kursverksamheten.
– I början ordnades närmast kurser bara
för kontaktmän. Vid 90-talets början hade
SSB redan en rätt mångsidig kurskalender,
berättar Mara nöjd.
Han påminner om hur SSB på ADB-kurserna skolat ett par generationer i datateknikens hemligheter. Kurserna i golf och slalom
blev snabbt populära bland sjöfararna.
Fritidslägenheterna i Ylläs
tar Mara om sina funderingar i början av
1980-talet.
Han valdes till generalsekreterare på Sjömansservicebyrån från början av år 1983.
Till uppgifterna hörde bland annat den operativa ledningen, kulturverksamheten och
servicen på fartygen som gick i cross trade.
Verksamhetsledaren Matti Haarma koncentrerade sig på den administrativa delen, så
andremannen Martti Karlsson fick genast
tillfälle att påverka verksamheten.
– Vi var då 37 anställda, filialbyråernas
personal medräknade, så organisationen var
ganska tungt bemannad, säger Mara.
Som verksamhetsledare på SSB började
Karlsson år 1986, en svår tid i Finlands sjöfart. Utflaggningarna som börjat efter lågkonjunkturen minskade arbetsplatserna och
nedläggning av SSB diskuterades allt emellan. Trots casinoekonomin skars sjöfararnas
förmåner ned. Det populära stödet för radiotelefonsamtal och telegramnyheter ströks i
statsbudgeten. Snart upphörde också Rundradion sända telex-nyheter för sjöfarare.
Resurserna kanaliserades
till sjöfararna
SSB:s personalkostnader kunde minskas
då sjömanshotellverksamheten i Kotka och
Helsingfors lades ned. Naturlig avgång
40
Vapaavahti
Frivakt
Mara vill inte ta åt sig äran för fritidslägenheterna i Ylläs, som fått rikligt med positiv
respons. Han berättar att idén ursprungligen
kläcktes av styrelsemedlemmen Niilo Oksa.
De första lägenheterna togs i bruk år 1988
och senare anskaffades flera. Mara skötte förberedelser och inredning tillsammans med
Hessu Koskinen, som varit hans seglingskamrat på Finnhansa. Under högsäsongen
och under SSB:s Ylläskurs var alla 11 lägenheter fulla.
– Fotvandringskursens koncept har utformats som dagslånga vandringar, med kvällsmål och övervattning i SSB:s stugor, berättar
Karlsson.
Fotvandringskursernas popularitet har
hållit i sig ända till i dag. Idrott och motion
har minskat i jämn takt. Å andra sidan har
intresset för laggrenar och golf också fortsättningsvis varit stort och man har inom sjöfarten börjat förstå arbetshälsans betydelse.
– SSB har redan länge deltagit i många
projekt som främjat arbetshälsan. Det här
anser jag vara viktigt med tanke på framtiden, säger Karlsson.
Projekten har genomförts i samarbete
med flera rederier, såsom Tallink-Silja, Viking, Neste och andra. Enligt Karlsson är
Sjömanspensionskassan en naturlig samarbetspartner på det här området.
Samarbete i hemlandet
och utomlands
Före Maras tid hade SSB nära relationer
med de östra grannländernas sjömansserviceorganisationer och mycket samarbete
med fartygen som seglade under röd flagg.
Efter Sovjetunionens sammanbrott började
det forna östblocket sjöfarare snabbt lägga
sig till med sina västra bröders vanor. Enligt
de internationella avtalen gav man service åt
alla utländska sjöfarare.
– Under ILO:s maritima konferens i Genève år 1986 skrev vi på mitt rum med sam-
nordiska krafter texterna för konvention nr
163, berättar Karlsson.
Den internationella arbetsorganisationen
ILO:s konvention nr 163 gäller sjöfararnas
trivsel och välfärd.
Sjömansserviceorganisationerna i Finland,
Sverige, Norge och Danmark har under hela
SSB:s existens haft ett mycket nära samarbete. De nordiska länderna fungerade som motor då den internationella sjömansvälfärdsorganisationen ICSW väcktes till liv år 1991.
Nordiska chefsmöten ordnas regelbundet.
– Under min tid har man i Norge haft fem,
och i Danmark och Sverige fyra olika chefer,
säger Mara leende då han minns nordiska
möten han deltagit i under 27 år.
Mara uppskattar högt samarbetet med
aktörerna i branschen i hemlandet. I organisationer, rederier, på fartyg och i statsoch hamnförvaltning har han träffat många
människor som han minns med värme. Han
är också nöjd med de goda relationerna till
Finlands Sjömanskyrka – på fältet finns rum
för båda.
SSB är till för sjömännen
På seminarier som arrangerats i samarbete
med Sjömanspensionskassan och vid många
andra evenemang har Mara träffat presidenter, ministrar och riksdagsmän. Bäst har han
ändå trivts i sjömännens sällskap.
– Jag har aldrig varit förtjust i att sitta på
en byrå. I det här arbetet har jag haft tillfälle
att paddla, rida och spela – ja göra litet av
allt – tillsammans med sjöfarare, säger Mara
nöjd.
Han berättar att han hållit SSB:s profil hög
i riktning mot sjöfararna. Det här arbetet har
gett kraft att hålla sig uppe.
Sina anställda tackar han för att de haft
tålamod med hans ”asketiska ledarstil”.
Många av SSB:s anställda har varit länge i
huset. Samarbetet har fungerat, så märkliga
utvecklingssamtal har inte behövts.
Nu håller Mara semesterdagar som han
inte hunnit hålla under årens lopp. Hur
känns det att vara sysslolös för en handlingens man?
– Nog känns det konstigt. Å andra sidan
ringer nog telefonen då och då. Man frågar
om byggnadsprojektet.
Så tänker Martti Karlsson och tackar till
sist de vänner som deltog i avskedsfesten och
andra som skickat sina hälsningar.
text: Pekka Karppanen
1 / 2013
LOMAMÖKKEJÄ
AHVENANMAALLA!
PLEASE VISIT AT MEPA
FINNISH SEAMEN´S SERVICE
Iso mökki 100 m2: olohuone takalla, keittiö, 2
makuuhuonetta, kummassakin 4 vuodepaikkaa.
Kaksi 25 m2 mökkiä: vuodepaikat 4 hengelle ja keittiö.
Kaksi 10 m2 mökkiä: vuodepaikat 4 hengelle ja
minikeittiö.
Alueella yhteinen sauna, hyvät
kalastusmahdollisuudet, soutuveneitä ja uimaranta.
Tervetuloa lomailemaan Ahvenanmaalle!
Ay-väen Öran -mökit
Hammarland, Öra
varaukset 040–5345666
stand at Alandica Kultur & Kongress, Mariehamn
on 16th May, and explore the best shots of the
seafarers´ Nordic Photo Contest.
Check the whole program at Aaland Maritime Day
website:
http://www.sjofart.ax/sv/sjofartens_dag/
Welcome!
STUGOR PÅ ÅLAND!
STORSTUGAN, 100 m²: vardagsrum med öppen
spis, kök,2 sovrum med vardera 4 bäddar.
Två stugor 25 m²: inkl. kök, för fyra personer.
Två småstugor 10 m²: fyra bäddplatser och
minikök.
Gemensam bastu. Bra fiskemöjligheter,
roddbåtar och simstrand.
Välkommen att fira stugsemester på Åland!
Fackföreningarnas Örastugor
Hammarland, Öra
Bokning och prisuppgifter 040–5345666
GUSTAF ERIKSON 100 YEARS
A shipping company and the people behind it
An Exhibition until 18th August 2013
at Åland Maritime Museum in Mariehamn
1 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
41
MEPASSA MUISTETAAN BOREN
PERINTEIKÄS PARIVALJAKKO
”King” ja ”Queen” ovat laskeneet Suomen lipun ahterista
Norking myytiin jo aikaisemmin, nyt alkukeväästä oli Norqueenin vuoro siirtyä
liikennöimään Välimerelle. Vuonna 1980
Raumalla Bore King ja -Queen nimisiksi
rakennetut laivat edustivat valmistuessaan
roro -kehityksen huippua ja olivat suuri investointi varustamolta.
Laivoista tuli MEPAn palveluiden suurkuluttajia ja mieluisia asiakkaita kolmen
vuosikymmenen ajaksi. Liekö ollut ”Kingin”
edesmennyt pursimies Raimo Kettu, joka
ahkerana MEPA -yhdysmiehenä sai seilauskaverinsa tottumaan hyviin kirja- , video- ja
lehtipalveluihin. ”Kingi” ajoi pitkään Helsingistä ja Kotkasta Göteborgiin, ”Queen”
liikennöi hieman pidemmillä linjoilla.
Laivat rahdattiin 1990-luvun alussa North
Sea Ferries -yhtiölle, joka nimesi ne Norkingiksi ja Norqueeniksi. Ne liikennöivät
Zeebruggesta Teesportiin. Alukset pidennettiin myöhemmin Landskronan telakalla.
Linja säilyi samana lähes näihin päiviin asti,
operaattoriksi vaihtui P&O Ferries.
Antwerpenin MEPAn asiamies Juha Toivanen pystyi jatkamaan kummankin laivan
merimiespalvelua. Vaikka liikenne oli säännöllistä, laivat ”ajoivat ulkona”. Miehistöt
olivat innokkaita MEPAn palveluiden käyttäjiä – ulkona seilaaminen ei ollut este, korkeintaan hidaste. Juhan muutettua Turkuun
hoidettiin palveluita vaihtomiehistöjen avulla sekä Merimieskirkon ja ajoittain tehtyjen
MEPAn vierailujen yhteydessä.
Yhteydenpito laivojen miehistöjen ja MEPAn välillä säilyi erittäin aktiivisena. Merimiespalvelutoimistossa muistellaan laivoja ja
niiden mukavia miehistöjä lämmöllä.
42
Vapaavahti
Frivakt
Pekka Karppasen
satamaseilaus Queenilla:
– Olin 1980 -luvun loppupuolella hoitamassa merimiespalvelua Hampurin merimieskirkolta käsin. Menin Bore Queenille
ja jäin byssaan suustani kiinni kun Leinon
Risto oli stujuna ja meillä piisasi juttua. Kun
tein lähtöä, huomasin, että laiva oli jo irti
laiturista. En ollut kuullut ahterissa olevien
koneiden käynnistymistä. Juoksin brygalle
ja selitin tilanteen kipparille ja luotsille. Ei
auttanut muu kuin laskeutua satamaluotsin
perässä leidareita pitkin kutteriin. Heidän
mukanaan pääsin luotsiasemalle, josta kahvikupin jälkeen toinen kutteri kuljetti minut
kaijalle.
Vierailin kummallakin laivalla useita kertoja sen jälkeen, kun MEPAn Antwerpenin toiminta loppui. Työskentelin moneen
otteeseen Rotterdamin merimieskirkolla
lyhyempiä jaksoja, joiden päätteeksi kävin
aina Zeebruggessa. Kumpikin laiva oli hyvin
aktiivinen myös, kun sähköpostiuutisia kehitettiin. MEPAn Uutissähkeen lisäksi Kingille ja Queenille toimitettiin Turun Sanomien
faksilehti, joka myöhemmin muutettiin pdf
-tiedostoksi.
Risto Nikula tapaili
Kingin ja Queenin väkeä
Kotkassa:
Kotkan MEPAssa kävi usein haminalainen
moottorimies Aarno Aaretti Mänttäri, joka oli hyvin aktiivinen palveluiden suhteen.
Aloitimme säännöllisen lehtipakettien lähetyksen Kingille ja Queenille Belgiaan ja
Hollantiin jo parikymmentä vuotta sitten.
Viikon Kymen Sanomat kasattiin pakettiin
ja pantiin postiin perjantaina.
Palvelu jatkui tämän vuoden helmikuulle asti, jolloin sain Bore Songin päälliköltä
1 / 2013
Sami-P. Parkkiselta hienon, mutta haikean kiitosviestin. Queenin myötä kotkalaiset
olivat kaikonneet Boren Keski-Euroopan
laivoilta, joten lehtipaketteja ei enää tarvita.
Kummassakin laivassa päällikkönä seilannut Jukka Aatola on entisiä naapureitani.
Hän on monen muun King&Queen –skönärin kanssa osallistunut MEPAn kursseille.
Porukka on ollut erittäin yhteistyöhaluista
ja -kykyistä. Etenkin yliperämies Leo Jorma muistetaan vaativana mutta asiallisena
asiakkaana.
Juha Toivanen palveli
laivoja Antwerpenista
käsin:
Mieleeni muistuu myös ne ajat kun laiva
seilasi Bore Queen nimisenä Terneuzeniin
80- luvun alussa. Laivalta lähdettiin aktiivisesti Leen farkkutehtaan myymälään Belgian
Sint-Niklakseen ja jos kohdalle sattui urheiluviikko Antwerpenissa niin sinnekin laiva-
jengi innokkaasti suuntasi. Kuulaa pukattiin, juostiin, pituutta ja korkeutta hypättiin.
Yksi futismatsikin pelattiin, mutta se sai
hieman nolon lopun kun laivan försti Olli Heurlin loukkasi polvensa. Se turposi
takaisin Terneuzeniin ajettaessa käsipallon
kokoiseksi. Yritimme kantaa Ollia kaikessa
hiljaisuudessa laivaan mutta tarkkasilmäinen
kapteeni Kalevi ”Kallu” Grönroos bongasi
meidät brykan siiveltä. Siihen päätyi Bore
Queenin lupaava jalkapalloura.
Yksi mieleeni painunut kokemus oli kun
laiva heitti keikan Antwerpenin satamaan ja
siftasi sieltä sitten Zeebruggeen. Stuju Risto
Leino kutsui kyytiin ja minä tietysti ajoin auton sisään. Kun matkaan päästiin, niin byssässä tehtiin Riston kanssa simpukkakeittoa
jota parempaa en ole vielä maistanut. Sen
päälle nautittiin (muutama) olut ja soiteltiin kitaraa radisti Leksan hytissä. Oi niitä
aikoja…
kuvat: Sakari Karttunen,
Eero Isotalo
MINNET AV BORES TRADITIONSRIKA
PARHÄSTAR LEVER PÅ SSB
”KING” OCH ”QUEEN” HAR HALAT SIN BLÅVITA FLAGG
Norking såldes redan tidigare och under
början av våren var det Norqueens tur att
börja trafikera på Medelhavet. Bore King
och Bore Queen som byggdes i Raumo
år 1980 representerade då utvecklingens
höjdpunkt för roro-fartygsbyggandet, för
rederiet var det en stor satsning.
Fartygen blev storkonsumenter av SSB:s
tjänster och angenäma kunder under tre
årtionden. Det var kanske nu avlidne
Raimo Kettu, båtsman på ”King”, som i
egenskap av flitig kontaktperson för SSB
fick sina seglingskamrater att vänja sig vid
goda biblioteks-, film- och tidningstjäns1 / 2013
ter. ”King” gick länge mellan Helsingfors
och Göteborg, ”Queen” trafikerade på något längre rutter.
I början av 1990-talet hyrdes fartygen
ut till North Sea Ferries, som gav dem
namnen Norking och Norqueen. De gick
mellan Zeebrügge och Teesport. Fartygen
förlängdes senare på varvet i Landskrona.
Rutten har varit den samma nästan tills i
dag, ny operatör blev P & O Ferries.
Juha Toivanen, SSB:s ombud i Antwerpen, kunde fortsätta sjömansservicen för
båda fartygen. Trots att trafiken var regelbunden, seglade fartygen enbart utrikes.
Fartygens besättningar var flitiga användare av SSB:s tjänster – utrikestrafiken var
inget hinder, men leveranserna tog längre
tid. Efter att Juha flyttat till Åbo sköttes servicen av utbytesmanskap och med
hjälp av Sjömanskyrkan, ibland gjorde
SSB:s ombud också besök
Kontakterna mellan fartygens besättningar och SSB var fortsättningsvis synnerligen aktiva. På Sjömansservicebyrån
minns man med värme både fartyg och
manskap.
Frivakt
Vapaavahti
43
60-LUVUN ELÄMÄÄ MERELLÄ JA
SATAMISSA
MERIMIEHEN TYÖTÄ JA VAPAA-AIKAA KUVATAAN UUDESSA MERIKIRJASSA
Suositun merimieskuvia.net -sivuston ylläpitäjä Timo Haipus on julkaissut hienon
kirjan nuoruusvuosiensa seilauksista eräällä
Vaasan Laiva Oy:n rahtilaivalla. Hän on viime vuosien aikana toimittanut lukuisia omia
sekä muiden kirjoittamia tarinoita nostalgiasivustolleen. Niitä löytyy sekä yksittäin että
sähköisen Ruuppari -lehden muodossa.
Nyt on vuorossa painettu kirja ”Halki
jään”, joka tosin sekin löytyy sähköisenä
Elisa Kirja -palvelusta. Haipus otti nuorena
miehenä pestin uudenkarheaan rahtilaivaan,
Vaasa Provideriin. Elettiin 1960-luvun alkuvuosia, joiden tunnelmia Haipus hienosti
kuvailee vaatteita ja kampauksia myöten.
Aluksi messikallena työskennellyt mies on
terävän kynän lisäksi laittanut likoon koko
persoonansa. Teksti on tunteella kirjoitettu:
merimiehen kieltä merimiehelle. Se tempaa
mukaansa ja pitää otteessaan.
Tämä laiva oli nuorelle oululaismiehelle
enemmän kuin työpaikka. Haipus oli Vaasa
Providerissa kolmeen otteeseen; messikallena, moottorioppilaana ja moottorimiehenä.
Työjaksot olivat pitkiä, ja yhteydenpito kotiin heikkoa. Seilauskavereista tuli kuin toinen perhe. Työ, satamavapaat ja koko merimieselämän kirjo ovat syöpyneet tekijän
muistoihin loppuiäksi.
Vaasa Provider opetti Timo Haipukselle
elämää, työntekoa ja ammattiylpeyttä. Merimiehet puhuvat ”laivan stailista”, jonka
kehitykseen miehistön toiminta eniten vaikuttaa. Oliko Vaasa Providerilla myös sielu
ja henki? Sitä mietti kirjan tekijä haikeana,
kun sai kuulla aluksen viimeisistä vaiheista.
Vaasa Providerin kaltaiset jäävahvistetut
alukset, niiden miehistöt ja ympärivuotinen
toiminta lisäsivät pohjoisten satamien elinkeinoelämän ja ihmisten hyvinvointia. Ne
toimivat suunnannäyttäjinä. Suomesta kehittyi talvimerenkulun suurvalta.
Pekka Karppanen
Halki jään – m/s Vaasa Providerin matkassa
160 sivua, pehmytkantinen, kuvaliite
ISBN: 978-952-93-1889-6
hinta 16 EUR (+postikulu), myynti
www.merimieskuvia.net
Omakustanne, mahdollinen tuotto
käytetään sivuston ylläpitoon
MEPA FUTIS 14.8.
Sonera Stadium
Helsinki
Info: Johan Treuthardt
urheilu@mepa.fi, 0400 709 491
www.mepa.fi
44
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2013
PÄRSKEITÄ
KOHTAAMISIA MAAILMALLA
Elämäntyönsä Suomen Merimieskirkko ry:n
palveluksessa tehnyt Esko Vepsä tunnetaan huikeana tarinankertojana. Ja, kuten edesmennyt
lehtimoguli Urpo Lahtinen omista tarinoistaan
totesi, ne ovat kaikki tosia. Nyt Esko on pääsihteeri Sakari Lehmuskallion suostuttelun jälkeen
rustannut osan jutuistaan kirjaksi.
Esko Vepsä kertoo kirjoittamisen sujuneen loppujen lopuksi varsin sujuvasti. Hyvämuistisella miehellä ei todellakaan materiaali
lopu kesken. Kuudella eri vuosikymmenellä tehty työ on vienyt
Vepsän monenlaisiin tilanteisiin.
Pärskeitä on kokoelma yksittäisiä juttuja, lähinnä tarinoita ihmisten kohtaamisista. Niitä voi lukea vaikka pärskeen, pari kerrallaan, mutta mukaansatempaava kerronta saattaa kuitenkin viedä
lukija saman tien lopputekstien lomaan.
Merimieskirkon vaiheiden lisäksi varsinkin merenkulun lähihistoriasta kiinnostunut lukija löytää Vepsän kirjasta paljon tietoa. EFFOA: n pikinokat, Algotin pöntöt, Finnlinesin Amerikan
puomilaivat ja ennen kaikkea niiden värikkäät miehistöt ovat piirtäneet tekijän mieliin tarkat muistot. Näistä hienoista hetkistä on
mukava nauttia Esko Vepsän terävän kynän tallentamana.
Muisteluita monista satamista
Uransa aikana Vepsä on työskennellyt kaikilla vanhalla mantereella sijainneilla Merimieskirkon asemilla. Harvoin hommat
”menivät kuin Strömsössä”. Monitoimimiehen taitoja on tarvittu
moneen otteeseen. Esko ei kuitenkaan ”elvistele” omalla osuudellaan, vaan kertoo tarinat tasapuolisesti mutta kiinnostavasti.
Vepsän projektityön kuvaukset Egyptissä ovat erityisen kiehtovaa
luettavaa.
Kirjan tarinoiden pohjalta voi myös havainnoida Merimieskirkko- ja merimiespalvelutyön kehitystä. Vepsä kuvailee filmiyhteistyötä Norjan ”Mepan” kanssa sekä c-äänikasettien monistusta
Merimiespalvelutoimiston laitteilla.
Esko Vepsä pääsi osallistumaan myös laivakuraattorityöhön.
Haave pidemmästä seilauksesta toteutui 1990, kun hän seilasi
pari kuukautta ATC -varustamon m/t Bonnylla, jolla oli kokonaan suomalainen miehistö. Laiva taapersi viiden päivän ajan
kovassa myrskyssä, ja nuorimmat merimiehet halusivat jo jutella
uskonasioista kokeneen kuraattorin kanssa.
Kirjaa voi suositella kaikille hyvien tarinoiden ystäville. Tämä
voisi toimia äänikirjanakin, etenkin, jos lukijana olisi Esko Vepsä
itse. Uskon, että moni kirjan lukenut miettii mielessään: ”to be
continued”.
Kirjan kuvitusta: Esko Vepsä on menossa Norjan ”mepamiehen”
Knud Vågnstövelin kanssa Port Saidin redillä olevaan m/s Finntraderiin
Pekka Karppanen
Pärskeitä -kirjan on kustantanut Suomen Merimieskirkko,
joka hoitaa myös myyntiä. Kovakantinen kirja, 208 sivua,
runsaasti kuvia tarinoiden tapahtumapaikoilta,
hinta 21 euroa + toimituskulut.
ISBN-10: 9519854967
1 / 2013
Kirja julkistettiin 12.12.12. Suomen Merimieskirkon tiloissa.
Esko Vepsä ei pettänyt kuulijoita, vaan kertoi pari mehevää juttua.
Frivakt
Vapaavahti
45
MEPAn
kirjasto
suosittelee:
Milja Nitovuori
vaikuttavat hänen elämäänsä. Hän saa selvitettäväkseen kauhua herättävän rikosvyyhdin, jossa katoaa tyttöjä. Samaan aikaan selviää, että palkkamurhaajat ovat hänen kintereillään edellisestä peitetehtävästä johtuen.
Pelkäsin lukea kirjaa, sen ahdistavan aiheen
vuoksi ja jouduin lopettamaan lukemisen.
Parin päivän päästä halusin kuitenkin tietää
miten juoni etenee ja helpotuksekseni huomasin, että kauheuksilla ei mässäilty ja tarina
eteni asiallisesti. Kohta jo keskityttiin rikollisen kiinni saamiseen ja Antti Hautalehdon
hengissä selviämiseen.
Toivon kuitenkin, että kolmas kirja käsittelee mitä tahansa muuta rikollista toimintaa, kuin Julma.
Vaikka kertomus on fiktiota, se on pelottavan lähellä todellisuutta. Blaedel kertoi
saaneensa paljon apua ja tietoa oikeustieteen
laitokselta sekä Kööpenhaminan pääpoliisiasemalta. Ilman heitä ei olisi ollut mahdollista kuvata maailmaa, jossa etsivä Luise Rick
elää, hän totesi.
Christian Rönnbacka © photolies.com
Christian Rönnbackan ensimmäinen kirja
Operatio Troijalainen ilmestyi Bazar Kustannukselta viime keväänä, mutta Mepan hyllyssä kirjat eivät pölyynny. Ne ovat jatkuvassa kierrossa ja toivelistoilla.
Evijärvellä syntynyt Rönnbacka työskenteli pitkään poliisina pääkaupunkiseudulla
ja toimii nykyisin vakuutusetsivänä. Poliisintausta velvoittaa säilyttämään realistisen
otteen kertomuksessa vaikka juoni etenee
vauhdikkaasti. Päähenkilö rikosylikomisario
Antti Hautalehto poikkeaa yleisestä dekkarigenren hahmosta, joka on eronnut ja alkoholisoitunut. Tämä komisario on itsestään
huolta pitävä ja urheilullinen.
Rikosromaani kuvaa, kuinka poliisi joutuu turvautumaan peitetoimintaan selvittääkseen kansainvälistä huumekauppaa.
Kirjailija halusi peitetoiminnan kehykseksi
tarinaan, koska itse ihailee niitä, jotka ovat
valmiit panemaan itsensä alttiiksi vaaroille.
He joutuvat kovan paineen alla tekemään
itse kaikki ratkaisut, koska eivät voi kertoa
tehtävistä kenellekään.
Antti Hautalehdon tarina jatkuu seuraavassa kirjassa Julma, mikä ilmestyi maaliskuussa. Troijalaisen jäljet näkyvät Antissa ja
46
Vapaavahti
Frivakt
Kuva Eva Lindblad
kuva Steen Brogaard
Sara Blaedelia kutsutaan Tanskan dekkarikuningattareksi ja hänet on äänestetty kolmesti maansa suosituimmaksi kirjailijaksi.
Myydyt kappaleet ovat ylittäneet miljoonan
rajan ja kirjoja on käännetty kuudelletoista
kielelle, joukossa Pohjoismaat ja Yhdysvallat.
Nimimerkki prinsessa on ensimmäinen
suomennettu teos hänen Louise Rick- dekkarisarjassa, jossa on jo seitsemän osaa. Kirjan luettua alkaa jo odottaa lisää suomennoksia Karisto- kustannukselta.
Kirja on monitahoinen dekkari ajankohtaisesta aiheesta, nettideittailusta. Kybermaailman kasvava todellisuus ja väärennetyt
deittiprofiilit luovat pohjan tähän jännitysnäytelmään.
Ruotsalainen Stefan Tegenfalk on myös
uusi tuttavuus suomalaisille. Vihan aika ilmestyi juuri Bazar Kustannukselta. Teos on
ensimmäinen osa trilogiasta, jossa pääosissa
ovat rikoskomisario Walter Gröhn ja hänen
nuori kollegansa Jonna de Brugge. Ruotsin
televisio on hankkinut oikeudet kirjoista
tehtävään TV-sarjaan.
Tegenfalk ei ollut koskaan suunnitellut
ryhtyvänsä kirjailijaksi, mutta dekkarien
maailma imaisi mukaansa ja kolmessa vuodessa syntyi tämä trilogia.
Niin myös kertomus imaisee lukijan heti
ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Teksti on sujuvaa ja nopea tempoista, eikä kertomusta oli
pitkitetty sivumäärän takia. Ei ole epäilystäkään, ettei Tegenfalk pääse maansa dekkarikirjailijoiden kärkipäähän. Lukija tuntee,
että kirjailija on todella hyvin perehtynyt käsiteltäviin henkilöhahmoihin sekä asioihin.
1 / 2013
Tukholmassa tapahtuu kolme käsittämätöntä murhaa ja Grön sekä de Brugge alkavat
selvittää uhrien yhteyksiä. Juuri kun he saavat selville odottamattoman yhteyden, heidät syrjäytetään tutkinnasta. Kuka tai ketkä
ovat ne henkilöt, jotka eivät halua tapausten
ratkeavan?
Kevään uutuudet eivät ole ainoastaan jännitystä, vaan kirjojen aiheet riittävät kaikkiin
elämän aloihin. Taitavasti kirjoittava Lucy
Dillon on jälleen tehnyt hauskan ja viihdyttävän kirjan Uuden onnen jäljillä. Kirjailija ei
kaihda vaikeitakaan aiheita. Julietin jäädessä ennalta arvaamattomasti leskeksi, hänen
omaisensa yrittävät kaikkensa saadakseen
masentuneen nuoren naisen taas kiinni elämään. Ensimmäinen tehtävä on saada Juliet
ulkoilemaan television saippuasarjojen parista. Koiraansa hän ulkoilutti yöllä, ettei
tarvinnut tavata ketään tuttua ja keskustella
tapahtuneesta. Painostuksen jälkeen Julietin
äiti saa tyttärensä ulkoiluttamaan myös omaa
koiraansa. Lopulta hänen uskaltauduttua
kohtaamaan ihmisiä ilmaantuu useampia
koiria ja kissoja, jotka tarvitsevat hoitajaa.
Omaan ammattiinsa pitokokiksi hän ei ole
vielä valmis, mutta eläimet auttavat taas sopeutumaan jokapäiväiseen elämään.
Dillonin aiempi kirja Eksyneiden sydänten
koti voitti vuonna 2010 Britannian Vuoden
romanttinen kirja palkinnon. Kirjat eivät
ole kuitenkaan siirappisia tarinoita, vaan
vauhdikkaita elämäntarinoita kirjoitettuna
kepeästi ja humoristisesti.
1 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
47
THE CALL OF THE SAGAS TO ICELAND IN AN OPEN BOAT
Finnlines Captain Matti Pulli (r.i.p.) and Pekka Piri made nautical history
In the year 1994, both 48 years old, Piri had lost his
career as a personnel manager, and Pulli had lost his
ship, the Freighter m/s Finnpolaris, in a wreck off
the west coast of Greenland. Now what they both
th
needed was space.
They set out on a 2.200-mile voyage into the unnknown on May 1994. That time Pekka Piri was the
he
skipper and Matti Pulli navigator. They piloted a
7-meter motorboat from Helsinki over the Balticc
Sea, North Sea and the North Atlantic to Iceland
d
A thrilling true story is a reading experience..
You can experience the effort and the trust, thee
determination and the brotherhood, the overwhelming joy of limits broken and a dream fulfilled.
The voyage of The Call of the Sagas has become
a legend and the book a classic by readers and
master authors alike.
The book has been published in Finnish by
the name Saagojen kutsu. The new English version has got some updating and extra material.
ISBN-10: 9526744713 370 pages,
lot of photos, maps, documents
6WTWP[NKQRKUVQP
/'4'0-7.-7#.#0
-17.7675,#676-+/75-'5-75
6¼[FGPP[UMQWNWVWUVCOGTGPMWNMWLCNQIKUVKKMMCCNCPCOOCVVKNCKUKNNG
.XYD3HNND6XQGEHUJ
-GX¼¼NN¼
5[MU[NN¼VWNQUUCOO
/GTKJGPMKNÑUVÑV¼P¼¼P
-WKXCDWNMŌM¼UKVVGN[LCNCUVKL¼¼O¼V
-WNLGVWUXCUVWWŌVGQTKCCLCM¼[V¼PVѼŌ
.CKXCPMQPGJWQPGGPUWWPPKVVGNWŌ
+525ŌUCVCOCPVWTXCR¼¼NNKMMÑU[[UMWW
%#4+0)UGOKPCCTK
NCUVKVWTXCNNKUWWU
#NWUXCMWWVWMUGV
/GTGPMWNMWLCUCVCOCCNCP
RGTWUVGGVŌ
-CVUQNKU¼VKGFQVLCV¼[FGNNKPGPVCRCJVWOCMCNGPVGTKPGVVKUKXWKNVCOOG
.XYD3HNND6XQGEHUJ
JVVROMMWVWHK
,¼TLGUV¼OOGMQWNWVWMUKCO[ÑUVKNCWMUGUVC5QKVCLCM[U[NKU¼¼
5CTK0[TQQURWJ
/'4'0-7.-7#.#0
-17.7675,#676-+/75-'5-75
+%6VCNQ,QWMCJCKUGPMCVWŌ$6WTMW
2WJ
48
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2013
MERIMIESKULTTUURIA
KESÄLLÄ KOTKASSA
Meripäivien aikana voidaan tutustua näyttelyyn Kotkan MEPAn toimistolla sekä nauttia
merikapteeni Carl-Gustaf Walldénin näytelmästä Sonaatti Satamakaupungille.
Välillä voi pistäytyä s/s Hyökyn merimiestapaamisessa.
MEPA järjestää Kotkan toimistolla Meripäivien 25.-28.7.2013 aikana näyttelyn, jonka teemana ovat
moottorilaivat, meri ja Kotkan satama. Esillä on legendaaristen laivojen pienoismalleja; maapallonkiertäjä
White Rose, sodan jälkeen ensimmäisen kahvilastin Suomeen tuonut Herakles, Oy Henry Nielsen Ab:n Kotka
-laivat, Finnlinesin kuuluisa universal superliner -luokan puomilaiva Finnsailor. Lisäksi löytyy muita malleja
Finnalpinosta lähtien.
Seiniä koristavat merenkulkijoiden Pohjoismaisen valokuvakilpailun parhaat kuvat, sekä Risto Honkaharjun,
Lars Näsmanin ja monen muun merimiestaiteilijan taulut. Lisäksi näytteillä on köysi- ja kätevyystöitä.
Näyttely on auki koko Meripäivien ajan, mutta lauantaina 27.7. klo 13:00 pidetään avajaisia kahvin ja
haitarimusiikin kera. Näyttelyyn tutustumisen jälkeen on hyvä haistella meripäivien meininkiä kantasatamassa
ja kiivetä klo 16:00 alkavaan merimieskuvia.net -nostalgiatapaamiseen s/s Hyökyn kannelle.
Maineikkaalla majakkalaivalla vaihdellaan kuulumiset, kostutetaan kurkut ja kerrotaan merimiesjuttuja.
Klo 19:00 alkaa naapurissa Vellamon auditoriossa Carl-Gustav Walldénin näytelmä. Esitys vie mukanaan
Kotkan kantasataman elämään 1930 luvulta tähän päivään saakka. Muistot menneestä ajasta: Myllystä,
siveyspoliiseista ja sataman arjesta löytävät musiikin ja työn kautta yhteyden. Sonaatti Satamakaupungille
antaa kasvot ihmisille, jotka ovat eläneet tässä kiihkeässä työympäristössä.
Liput esitykseen myy ennakkoon Kotkan Sävelaitta.
MEPA järjestää kuljetuksen Helsingistä asevelihintaan. Lähtö n.klo 11.00 paluu Kairon edestä n. 21.30
Carl-Gustav Walldén on
kirjoittanut näytelmän
”Sonaatti Satamakaupungille”
1 / 2013
Merikeskus Vellamossa on
2.6.2013 asti esillä näyttely:
Adolf Bock – Merimaalari
Frivakt
Vapaavahti
49
LAIVAJOUKKUEIDEN SALIBANDYTURNAUS AHVENANMAALLA 26.1.
Viime vuonna hyvin onnistunut Maarianhaminan turnaus järjestettiin tänä vuonna jo tammikuussa. Sopiva määrä joukkueita
ilmoittautui hyvissä ajoin joten tapahtumaa saatiin valmistella
huolella.
Pelaajia tuli laivoilta ja oppilaitoksilta Ruotsista, Ahvenenmaalta ja Suomesta. Majoitus
oli Hotel Adlonissa, josta lähdettiin heti
aamiaisen jälkeen bussikuljetuksin kohti
turnauspaikkaa. Maarianhaminan Baltic
Hallissa pelattiin hyviä matseja 12 joukkueen voimin. Merenkulkijoita oli kehissä ja
katsomoissa parisensataa.
Tunnelma oli leppoisa mutta urheilullinen
– kaikki yrittivät tosissaan. Tasokkaita ja tasaisia otteluita nähtiin kummallakin kentällä. Neste oli mukana kahdella joukkueella
ja niin vain kävi, että ne joutuivat eräässä
lohkovaiheessa pelaamaan toisiaan vastaan.
Neste 1 voitti, mutta putosi neljännesvälierissä Silja Serenadelle.
– Ihan niin hyvin ei mennyt kuin edellisellä kerralla. Tapahtuma on kuitenkin ollut
hieno, ja pääasia, että saatiin pelata, tiivisti
tunnelmiaan Neste Shippingin liikuntamanageri Pasi Kinnari.
Viime vuonnakin menestyneet Meriturva
ja Silja Serenade etenivät semifinaaleihin, samoin Dickson ja Rosella. Sere oli jo vähän
tiukoilla Rosellan kanssa, mutta otti niukan
1-0 voiton.
Mitalipeleissä piisasi
vauhtia
Pronssiottelussa Rosella löi Dicksonin 2-0.
Finaali oli jännittävää ja taitavaa peliä Serenaden ja Meriturvan välillä. Sere tasoitti ilman maalivahtia pelin varsinaisella peliajalla,
eikä jatkoaikakaan tuonut ratkaisua. Edettiin rankkarikisaan, jonka Sere voitti 3-2.
Serenaden pojat olivat hyvin tyytyväisiä
5
50
Vapaavahti
Va
V
Vap
apa
ap
aa
aav
av
a
va
ah
aht
h
htti
Fr
Fri
F
Frivakt
ri
r vak
vak
va
kt
– kolmas perättäinen mestaruus MEPAn
järjestämässä salibandyturnauksessa. Nyt
oli jouduttu tekemään paljon töitä, kaikki
pelit tosin voitettiin, mutta melko niukasti.
Parilla Mariellan pelaajalla vahvistettu Meriturvan joukkue oli hopeaan tyytyväinen.
– Viimevuotinen pronssi kirkastui hieman. Haastetta jäi myös seuraavaan kertaa,
Meriturvan Mika Lappi puntaroi
Turnauksen jälkeen siirryttiin saunomaan,
ruokailemaan ja jälkipeleihin Adlon Sport´s
Bar´iin, jossa myös erikoispalkinnot jaettiin.
PAF toimi tapahtuman sponsorina. Järjestelyistä vastasivat Merimiespalvelutoimisto ja
Sjöfartsverket Sjömansservice.
Kitokset kaikille!
Arvokkain pelaaja: Niko Hakala/
Meriturva
Paras maalivahti: Maria Petterson/
Silja Symphony
FairPlay joukkue: Bore
Mukana olleet joukkueet:
Högskola på Åland
AX/FIN
Vaxö
SWE
Rosella
SWE
Birka Stockholm
SWE
Silja Symphony
SWE
Dickson IF
SWE
Kalmar SBS
SWE
Bore
FIN
Silja Serenade
FIN
Neste 1
FIN
Neste 2
FIN
Meriturva
FIN
Jari Raminen (Sjömansservice),
Mikael Pettersson (Bore),
Johan Treuthardt (MEPA)
1 / 2013
20
2
01
13
3
INNEBANDY NORDIC OPEN 2013
Årets Nordic Open bjöd på många fartfyllda matcher i Baltic Hallen i
Mariehamn. Intresset för turneringen var stort – nära 200 sjöfarare deltog
på plan och läktaren. Förra årets succélag Meriturva och Silja Serenade
tog sig till semifinal tillsammans med Dickson och Rosella.
I bronsmatchen möttes Rosella och Dickson. Rosella knep bronsmedaljen med sin 2-0 seger. Finalen visade sig bli en riktig höjdare, där de dittills obesegrade lagen Serenade och Meriturva möttes. Serenade utjämnade
till 2-2 utan målvakt då endast några sekunder återstod på matchklockan.
Inget av lagen lyckades överlista varandra under förlängningen, vilket
ledde till en strafftävling som Serenade vann.
Efter turneringen var det bastudags och sedan avslutningsmiddag på
Adlon Pizzeria & Sportsbar, där även specialpriserna delades ut. PAF var
turneringens huvudsponsor.
Turneringen arrangerades av Finlands Sjömansservicebyrå (MEPA) och
Sjöfartsverkets Sjömansservice.
1. Silja Serenade
2. Meriturva
3. Rosella
4. Dickson
Silja Serenade
Meriturva
1 / 20
2013
2
01
13
3
MVP (Most valuable player): Niko Hakala, Meriturva
Bästa målvakt: Maria Petterson, Silja Symphony
Fair Play team: Bore
Rosella
Frivakt
Friva
Fr
Friva
iv
va
v
ak
ktt
V
Vap
Va
Vapaavahti
apaa
paa
pa
aav
va
vah
ahtii
ah
51
1
VUODEN 2012
YLEISURHEILULAIVA
ON M/S KLENODEN
Palkintotilaisuus järjestettiin laivan ollessa
Mäntyluodossa tammikuussa, jolloin sattui
sopivasti yksi talven hienoimmista päivistä.
Laivan miehistö sai myös mitaleita Pohjoismaisessa Yleisurheilumaaottelussa. Jussi
Hänninen sai miesten 2. ikäryhmässä kuulassa hopeaa ja Marcello Kalinovski pronssia. Tapio Kaikkonen oli 3. ikäryhmän
kuulan kakkonen. Eero Matikainen voitti
miesten 5. ikäluokan kuulan mestaruuden
ja sai hopeaa 60 metrin juoksussa.
Yleisurheilun kiertopalkinto oli m/s Klenodenin messissä jo viime vuoden jäljiltä.
Samassa tilaisuudessa luovutettiin päällikölle, Eero Matikaiselle myös The Grand
Sportsman of the Seven Seas -palkinto. Lämminhenkisestä tilaisuudesta ja komeasta täytekakusta oli laivaporukan lisäksi nauttimassa edustajat MEPAsta ja Boren konttorista.
VUODEN 2012
MERIMIESURHEILIJA
KAI KORHONEN
SAI PALKINTONSA
Urheilulaivojen eliittiin kuuluva
valkokylkinen Silja Serenade on
tuottanut monta Vuoden merimiesurheilijaa; Jouko Heiskanen
1995, Jari Kaunisto 1998, Arja
Ahonen 2011 ja viime vuonna oli
Kaitsun vuoro.
Laivaporukka ehti kiireisen satamapäivän lomassa järjestämään
mukavan kahvihetken loisteliaine
täytekakkuineen. Päällikkö Antti Rossi isännöi vuoden sisällä
jo toista vastaavaa palkintotilaisuutta. Yleensä vilkas ja vitsikäs
Kaitsu kuunteli vakavana, kun
Martti Karlsson ja Johan Treuthardt MEPAsta luettelivat kovan
merimiesurheilumiehen ansioita.
52
Vapaavahti
Frivakt
ÅRETS FRIIDROTTSBÅT
2012 ÄR
M/S KLENODEN
Prisutdelningsceremonin arrangerades i januari då fartyget låg i Mäntyluoto. En av de
finaste vinterdagarna råkade infalla lämpligt
för tillställningen. Fartygets besättning fick
även medaljer för insatser i den Nordiska
Friidrottslandskampen. Jussi Hänninen tog
silver i männens åldersklass 2, och Marcello
Kalinovski brons. Tapio Kaikkonen var
åldersklass 3:s silvermedaljör i kulstötning.
Eero Matikainen vann männens åldersklass
5:s kulstötning och tog även silver i 60 meter
löpning.
Friidrottens vandringspris stod redan i m/s
Klenodens mäss från förra året. Vid samma
tillställning överräcktes även specialpriset
The Grand Sportsman of the Seven Seas åt
befälhavare Eero Matikainen. Klenodens besättning, SSB:s och Bores representanter deltog i ceremonin vars imponerande fyllkaka
fullbordade den fina tillställningen.
ÅRETS
SJÖMANSIDROTTARE
2012 KAI KORHONEN
FICK SITT PRIS
Till idrottsfartygens elit hör definitivt Silja Serenade som under
årens lopp har producerat flera
Årets sjömansidrottare; Jouko
Heiskanen 1995, Jari Kaunisto
1998, Arja Ahonen 201 och förra
årets var det Kaitsus tur.
Fartygstruppen hann under
den brådskande hamndagen arrangera en trevlig kaffetillställning
med en läcker fyllkaka. Befälhavaren Antti Rossi var värd för en
prisutdelningsceremoni för andra
gången inom ett år. Kaitsu som är
känd för sin livlighet lyssnade allvarligt, när Martti Karlsson och
Johan Treuthardt från SSB räknade upp den erfarne och hårde
idrottsmannens meriter.
1 / 2013
KEKKOSEN KANNU
LUOVUTETTIIN NESTE
SHIPPINGIN MIEHISTÖLLE KILPILAHDESSA
Vuonna 2012 Nesteen
merenkulkijat kunnostautuivat merimiesurheilun
saralla oikein tosissaan.
Tankkeri- ja saattohinaajamiehet menestyivät
hienosti minuuttikisassa,
jossa tuli laivasarjan voitto.
Nesteen miehet voittivat
Pajulahdessa järjestetyn
haulikkoammunnan trap
-joukkuekisan. Menestystä
tuli myös golfissa ja laivajoukkueiden turnauksissa.
Nesteen merenkulkijat
osallistuivat vuonna 2012
kaikkiin MEPAn järjestämiin turnauksiin; salibandy Kaarinassa ja Maarianhaminassa, jääkiekko
Turussa sekä jalkapallo
Helsingissä. Hienoja suorituksia tehtiin paljon, mutta
palkintotilaisuus järjestettiin m/t Stena Poseidonilla, josta on ollut paljon väkeä mukana. Kilpilahdessa kun oltiin tammikuussa,
saatiin edustus myös saattohinaaja Ahdilta.
NESTE SHIPPINGIN
HENKILÖKUNTA
LAHJOITTAJINA
Varustamon merenkulkijat luovuttivat tuhannen euron joulurahan Turun Yliopistollisen keskussairaalan lasten osasto 416:lle.
Lahjoittamassa olivat Kristian
Heiskanen (SLPL) ja Harri Piispanen (SKPL). SMU:n edustaja
Olli Kauranen ei päässyt mukaan. Osaston edustajat totesivat
kiitollisina, että lahjoitukset ovat
toiminnalle äärimmäisen tärkeitä.
1 / 2013
KEKKONENS KANNA
ÖVERRÄCKTES ÅT
NESTE SHIPPINGS BESÄTTNING I SKÖLDVIK
År 2012 var ett succéår
inom sjömansidrotten för
Nestes sjöfarare. Tank- och
bogserfartygsmännen deltog med framgång i minuttävlingen, där de vann
fartygsserien. Nestes män
vann även lagtävlingen
i trapskytte. Medvinden
fortsatte med fina insatser i
golf och fartygslagens turneringar.
Nestes sjöfarare deltog
år 2012 i alla SSB:s turneringar; innebandy i S:t
Karins och Mariehamn,
ishockey i Åbo samt fotboll i Helsingfors. Flera
goda prestationer gjordes,
men själva prisutdelningsceremonin ordnades på
m/t Stena Poseidon, där
deltagandet varit aktivt.
I Sköldvik i januari, fick man även med representation från bogserbåten Ahti.
NESTE SHIPPINGS
PERSONAL DONERADE
JULPENGAR
Rederiets sjöfarare donerade en
julpeng på ettusen euro till barnavdelning nr 416 på Åbo Universitetscentralsjukhus. Donationen
överräcktes av Kristian Heiskanen från Finlands Skeppsbefälsförbund och Harri Piispanen
från Finlands Maskinbefälsförbund. Finlands Sjömans-Unions
representant Olli Kauranen hade förhinder. Mottagarnas representanter konstaterade tacksamt
att donationerna är synnerligen
viktiga för verksamheten.
Frivakt
Vapaavahti
53
POHJOISMAINEN YLEISURHEILU
2012 NORDISKA TÄVLINGEN I
FRIIDROTT
NAISET DAMER
Luokka Klass 1
60 m
1. Gry Gardtman-Henriksen, Sverige …… 8,9
Laura S. Gormsen, Danmark ………… 8,9
3. Johanna Berg, Sverige ………………… 9,0
Kuula Kula
1. Josefin Jonasson, Sverige ……………… 8,40
2. Elin Axelsson, Sverige ………………… 8,10
3. Louise Johansson, Sverige …………… 7,95
Pituus Längdhopp
1. Signe S. Nielsen, Danmark …………… 3,85
2. Laura S. Gormsen, Danmark ………… 3,80
3. Kamilla B. Kristensen, Danmark ……… 3,40
Korkeus Höjdhopp
1. Jonna Larsson, Sverige ………………… 1,36
2. Iris Sundström, Danmark …………… 1,30
3. Signe S. Nielsen, Danmark …………… 1,20
Luokka Klass 2
60 m
1. Maria Ericson, Sverige ………………… 9,5
2. Martina Wessberg, Sverige …………… 9,8
3. Linda Lundborg, Sverige ……………… 10,3
Kuula Kula
1. Linda Lundborg, Sverige ……………… 8,60
2. Elisabeth Odelgård, Sverige …………… 8,17
3. Cathrin Essén, Sverige ………………… 7,58
Pituus Längdhopp
1. Martina Wessberg, Sverige …………… 2,70
Korkeus Höjdhopp
1. Martina Wessberg, Sverige …………… 1,00
Luokka Klass 3
60 m
1. Agneta Leo, Sverige …………………… 13,2
Kuula Kula
1. Anja Zaremba, Sverige ………………… 6,37
2. Agneta Leo, Sverige …………………… 6,30
3. Anna Jansson, Sverige ………………… 6,10
Anna Markusson, Sverige …………… 6,10
Luokka Klass 4
Kuula Kula
1. Camilla Högberg, Sverige …………… 6,01
2. Yvonne Andresson, Sverige …………… 5,30
Pituus Längdhopp
1. Taina Oksanen, Finland ……………… 1,87
54
Vapaavahti
Frivakt
Luokka Klass 5
60 m
1. Rauni Söderlund, Finland …………… 11,7
Kuula Kula
1. Rauni Söderlund, Finland …………… 6,05
Pituus Längdhopp
1. Rauni Söderlund, Finland …………… 2,20
MIEHET HERRAR
Luokka Klass 1
60 m
1. Albin Holmberg, Sverige ……………… 7,6
Jurij Ishajenko, Sverige ………………… 7,6
Johan Lagerlund, Sverige ……………… 7,6
Kuula Kula
1. Johan Breider, Sverige ……………… 13,30
2. Leo Johansson, Sverige …………… 12,60
3. Jonathan Åsula, Sverige …………… 11,50
Pituus Längdhopp
1. Jesper K. Amholdt, Danmark ………… 5,45
2. Otto Thomsen, Danmark …………… 5,38
Korkeus Höjdhopp
1. Svend H. Kristensen, Danmark ……… 1,60
Frederik H. Andersen, Danmark ……… 1,60
Otto Thomsen, Danmark ……………… 1,60
Luokka Klass 2
60 m
1. Håkan Olsson, Sverige ……………… 7,3
2. Joel Lopez, Sverige …………………… 8,0
René Calipunan, Sverige ……………… 8,0
Ingvald Johansen, Norge ……………… 8,0
Johan Abrhamson, Norge ……………… 8,0
Kuula Kula
1. Peter Fristedt, Sverige ……………… 14,00
2. Jussi Hänninen, Finland …………… 13,44
3. Marcello Kalinovski, Finland ……… 13,20
Pituus Längdhopp
1. Håkan Olsson, Sverige ……………… 4,23
2. Alberto Haboc, Sverige ……………… 2,72
Korkeus Höjdhopp
1. Håkan Olsson, Sverige ……………… 1,45
2. Erik Nedåkers, Sverige ………………… 1,35
Romulo Ontoy, Sverige ……………… 1,35
Luokka Klass 3
60 m
1. Henrik Larsson, Sverige ……………… 7,6
2. Johnny Henriksson, Sverige …………… 7,8
3. Jamie Remo, Sverige ………………… 7,9
1 / 2013
Kuula Kula
1. Henrik Larsson, Sverige …………… 14,42
2. Tapio Kaikkonen, Finland ………… 11,80
3. Jesper Carlsson, Sverige …………… 11,60
Pituus Längdhopp
1. Henrik Larsson, Sverige ……………… 5,07
2. Jamie Remo, Sverige ………………… 3,35
3. Magnus Ottosson, Sverige …………… 3,33
Korkeus Höjdhopp
1. Henrik Larsson, Sverige ……………… 1,50
2. Mikael Lysell, Sverige ………………… 1,35
3. Leonyl Fadul, Sverige ………………… 1,30
Luokka Klass 4
60 m
1. Jyrki Stenman, Finland ……………… 7,7
2. Staffan Holmgren, Sverige …………… 8,1
3 Nils Åke Swanberg, Sverige …………… 8,5
Kuula Kula
1. Staffan Holmgren, Sverige ………… 13,40
2. Jyrki Stenman, Finland …………… 12,44
3. Ari Laitinen, Finland ……………… 10,70
Pituus Längdhopp
1. Nils Åke Swanberg, Sverige …………… 2,70
2. Roger Eklund, Sverige ………………… 2,28
Korkeus Höjdhopp
1. Stefan Krook, Sverige ………………… 1,25
Nils Åke Swanberg, Sverige ……………… 1,25
3. Pelle Persson, Sverige ………………… 1,05
Luokka Klass 5
60 m
1. Olof Ståhl-Olsson, Sverige …………… 8,2
2. Eero Matikainen, Finland …………… 9,8
3. Jante Nordberg, Sverige ……………… 10,1
Kuula Kula
1. Eero Matikainen, Finland ………… 10,96
2. Felimon Salabe, Sverige ……………… 9,03
3. Torbjörn Lennstrand, Sverige ………… 8,90
SUOMALAISIA LAIVAJOUKKUEITA
JALKAPALLON NORDIC OPEN
FOOTBALL -SARJASSA
Pohjoismaiden avoimeen jalkapallosarjaan osallistui 108 joukkuetta, Mepan
piirissä olevista 13:sta osallistuneesta laivajoukkueesta Silja Serenade ja Neste
sijoittuivat TOP 10:een.
1 / 2013
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
14
26
27
44
48
56
69
75
84
89
Victoria
Brilliance of the Seas
Dickson
Silja Serenade
Team Delta
Fjord 1 United
El Dragador
Neste
Bourbon Offshore
Delphin
Amorella
Gabriella
Birka Paradise
Langh
Mariella
Isabella
Viking XPRS
Silja Europa
Finnstar
Kristina Katarina
Rosella
Frivakt
EE
BS
SE
FI
NO
NO
SE
FI
NO
BS
FI
FI
SE
FI
FI
FI
SE
FI
FI
FI
SE
24
24
22
20
19
16
15
14
13
12
12
12
9
9
6
6
4
3
3
3
1
Vapaavahti
55
KÄTTEN TÖITÄ
MEPAN KURSSEILLA
Pajutöitä väännettiin
Kaarinassa
Rami valmiina metallitöihin
Keramiikkakurssi pidettiin Vantaalla
Satu teki astioita keramiikkakursseilla
56
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2013
Krista
valmistelee
tarjotinta
Tuula Vuorinen teki hienoja sormuksia lasikorukurssilla
Anu pääsi
tulityöhön
hopeaketjukurssilla
1 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
57
MEPA
TIEDOTTAA:
SSB
INFORMERAR:
• MEPAn yhteyshenkilö Rauman Merimieskirkolla vaihtuu. Sanna Siivonen
siirtyy seilaavaksi laivakuraattoriksi. Uusi yhteyshenkilö
on Sirpa Tolppanen, 0405476936.
• Sirpa Tolppanen, tfn 040 – 5476936,
blir SSB:s nya kontaktperson på Sjömanskyrkan i Raumo då Sanna Siivonen börjar som seglande skeppskurator.
• Prenumerationspriset för Frivakt är
• Vapaavahti -lehden tilaushin-
11 euro, med början från nummer
2/2013.
ta numerosta 2/2013 lähtien on
11 euroa.
• Besök också våra nya webbsidor:
www.mepa.fi
•
Käykää myös tutustumassa
uudistettuihin kotisivuihimme:
www.mepa.fi
• Muun muassa kurssitietokanta ja
minuuttikisan tulosten rekisteröinti
ovat uudistuneet. Myös Vapaavahdin voi lukea selaimella näköispainoksena.
• Bland annat har kursdatabasen
och inregistreringen av resultaten i
minuttävlingen förnyats. Man kan
också bläddra i Frivakt.
• Sidorna öppnas från den finskspråkiga förstasidan. Uppe till höger kan du välja innehållet på
svenska eller på engelska.
MINUUTTIKISA
MINUTTÄVLINGEN
2013
Kilpailussa on kaksi erilaista taulukkoa, laivoille ja
henkilöille. Laivakisaan lasketaan kaikki joukkueen minuutit jaettuna henkilökunnan
lukumäärällä.
Osallistujat saavat pisteitä suoritetuista
liikuntaminuuteista. 1 tunti = 1 piste. Jos
suoritus tehdään lomalla ollessa, lasketaan puoli pistettä (1 h = 0,5p). Tämän
tarkoitus on painottaa liikunnan tärkeyttä työvuoron aikana. Tietenkin myös
liikunta lomalla on tähdellistä. Kilpailu
alkaa 1.4.2013 ja päättyy 31.12.2013.
Lue lisää ja rekisteröidy www.mepa.
fi -sivuilla. Täytä lomake, valitse laivasi
listalta ja luo itsellesi helposti muistettava
salasana.
58
Vapaavahti
Frivakt
Tävlingen omfattar två olika tabeller, en för
fartygen samt en individuell. Fartygstabellen
utgörs av hela fartygets sammanlagda motionsminuter delat med antalet personer
ombord.
Deltagarna får poäng för utförda motionsminuter. 1 timme = 1 poäng. Ifall
motionsminuterna utförs på egen fritid
får man halva poängen jämfört med de
minuter som utförs ombord eller på frivakt som registreras som hela. Detta för
att betona hur viktig motionering på
arbetspass är, men samtidigt inte glömma att även motionering på egen tid är
viktigt. Tävlingen börjar den 1.4.2013
och slutar den 31.12.2013.
Läs mera och registrera dig på www.
mepa.fi. Fyll i information som blanketten
kräver, välj ditt fartyg från listan och ge ett
lösenord du har lätt att komma ihåg.
1 / 2013
LAITUREILLA JA
LANKONGEILLA
Matkamessuilla Jamppe Haakana juonsi Viking Linen
osastolla.
Merikarhun Perinneyhdistyksen vuosikokoukseen osallistui parin
tusinan verran jäseniä. Patu Patanen tarjosi vieraille kahvit Haminan
vanhassa satamarakennuksessa. Merikarhun talkoot jatkuvat huhtikuussa
Lauri Palmio
loihti juhlavia
maistiaisia
TallinkSiljan
vieraille Matkamessuilla.
M/s Brahen päällikkö Juha Tulimaa edusti varustamon
lisäksi Saimaan seutua Matkamessuilla. Keväällä on
ohjelmassa pari mielenkiintoista erikoisristeilyä lintubongareille ja -kuvaajille.
1 / 2013
GoExpo –messuilla emännöinyt Piukku Kopiloff toivotti
kaikki merenkulkijat tervetulleiksi pelaamaan padelia
Helingin Hernesaareen
Frivakt
Vapaavahti
59
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto.
Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki
Nimi:
Osoite:
60
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2013
Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.
Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors
Namn:
Adress:
1 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
61
RISTIKON RATKAISIJA
Vapaavahdin 4/2012 ristikon oikein ratkaisseista kirjapalkinto osui Lea Kukkoselle Hämeenlinnaan.
MEPA GOLF 21.5.
Ruukkigolf Bruksgolf
Info: Johan T
Treuthardt
urheilu@
urheilu@mepa.fi
0400 70
709 491
www.me
www.mepa.fi
62
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2013
TULEVIA KURSSEJA
Huhtikuu
Atk-internetin tehokäyttö, Kotka
Liiku rytmien tahtiin, Pajulahti
Atk-perusteet, Kotka
Atk-kotisivut ja blogit, Kotka
Viron jatkokurssi, Helsinki
Atk-hyöty ja viihde, Kotka
Polkupyörä ergometritesti, Helsinki
Atk-excel, Kotka
Tutustu vesiliikuntaan, Turku
11.04. – 12.04.
15.04. – 16.04.
15.04. – 16.04.
17.04. – 19.04.
17.04. – 19.04.
22.04. – 23.04.
23.04.
24.04. – 26.04.
29.04.
Toukokuu
Tutustu vesiliikuntaan, Turku
Digikuvaus ja kuvankäsittely, Helsinki
Golf-kurssi, Turku
Golf-kurssi, Kotka
Vesivärikurssi, Helsinki
Golf-kurssi, Nurmijärvi
Ratsastuskurssi, Valkeakoski
Seikkailupäivät, Solvallan urheiluopisto
06.05.
06.05. – 08.05.
13.05. – 14.05.
16.05. – 17.05.
16.05. – 17.05.
21.05. – 22.05.
23.05. – 25.05.
27.05. – 28.05.
Kesäkuu
Atk-internetin tehokäyttö, Helsinki
Polkupyörä ergometritesti, Helsinki
Atk-kotisivut ja blogit, Helsinki
Tutustu sieniin, Pääkaupunkiseutu
Tutustu jousiammuntaan, Helsinki
Atk-sosiaalinen media, Helsinki
Atk-excel, Helsinki
Atk-hyöty ja viihde, Helsinki
Köysityökurssi, Turku
16.09. – 17.09.
17.09.
18.09. – 20.09.
19.09.
20.09.
23.09. – 24.09.
25.09. – 27.09.
30.09. – 02.10.
30.09. – 02.10.
Lokakuu
Rentoutuminen voimavarana, Helsinki
Sykettä syksyyn, Pajulahti
Tutustu piloxingiin, Helsinki
Atk-perusteet, Turku
Venäjän alkeet, Helsinki
Atk-word, Turku
Tutustu kuntonyrkkeilyyn, Helsinki
Atk-internetin tehokäyttö, Turku
Atk-kuvankäsittely, Turku
Huovutuskurssi, Kaarina
Puikot heilumaan, Helsinki
04.10.
07.10. – 09.10.
11.10.
14.10. – 15.10.
14.10. – 16.10.
16.10. – 18.10.
18.10.
21.10. – 22.10.
23.10. – 25.10.
24.10. – 25.10.
28.10. – 30.10.
Marraskuu
Ilo irti puutarhasta, Kaarina
Tutustu purjehdukseen, Turku
Tutustu melontaan, Turku
Tutustu melontaan, Helsinki
06.06. – 07.06.
08.06.
10.06.
11.06.
Elokuu
Ratsastuskurssi, Valkeakoski
Tutustu purjehdukseen, Naantali
Tutustu melontaan, Turku
Tutustu melontaan, Helsinki
Seikkailupäivät, Solvallan urheiluopisto
22.08. – 24.08.
24.08.
26.08.
27.08.
29.08. – 30.08.
Syyskuu
Ylläs vaellus, Ylläsjärvi (100 €)
Atk-perusteet, Helsinki
Tutustu purjehdukseen, Naantali
Tutustu sieniin, Pääkaupunkiseutu
Digikuvaus ja kuvankäsittely, Helsinki
05.09. – 12.09.
09.09. – 10.09.
09.09.
10.09.
11.09. – 13.09.
Rentoutuminen voimavarana, Helsinki
Atk-sosiaalinen media, Kotka
Atk-publishing, Kotka
Keramiikkakurssi, Vantaa
Atk-hyöty ja viihde, Kotka
Atk-perusteet, Kotka
Tyylikurssi, Helsinki
Liikuntakurssi, Pajulahti
Atk-excel, Kotka
Tutustu syvävenyttelyyn, Helsinki
Köysityökurssi, Kotka
Jouluaskartelu, Helsinki
Tutustu syvävenyttelyyn, Helsinki
01.11.
04.11. – 05.11.
06.11. – 08.11.
06.11. – 08.11.
11.11. – 13.11.
14.11. – 15.11.
14.11. – 15.11.
18.11. – 20.11.
18.11. – 20.11.
22.11.
25.11. – 27.11.
28.11. – 29.11.
29.11.
Joulukuu
Jouluaskartelu, Turku
Jouluaskartelu, Turku
09.12. – 10.12.
12.12. – 13.12.
Lauantaina 25.5. Tammisaaren Neste klo 0900,
Jonka jälkeen lähtö Ruukin kierrokselle
Info: Pekka Karppanen 0400 879 733
vapaavahti@mepa.fi
http://www.ettmc.com/ruukinkierros.html
1 / 2013
Frivakt
Vapaavahti
63
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI)
Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors)
00160 HELSINKI/HELSINGFORS
P./Tel (09) 668 9000,
telefax (09) 622 1808
E-mail: mepa@mepa.fi
www.mepa.fi
Toimitusjohtaja
Verkställande direktör
Niklas Rönnberg
p/tel 09 668 90015
niklas.ronnberg@mepa.fi
Kirjastosihteeri
Bibliotekssekreterare
Milja Nitovuori
p./tel. 6689 0023
kirjasto@mepa.fi
Yleissihteeri/opintoasiat
Allmänsekreterare
/studieärenden
Sirpa Kittilä
p./tel. 6689 0016
GSM 040 521 2055
kulttuuri@mepa.fi
opinto@mepa.fi
Asiamiehet/Ombud
Jaakko Aarninsalo
p./tel. 040 504 3761
asiamies.helsinki@mepa.fi
AV-sihteeri
AV-sekreterare
Heli Myllykangas
p./tel. 6689 0012
video@mepa.fi
Talous ja toimisto
Ekonomi och kontor
Gerd Grabber
talous@mepa.fi
Niklas Peltola
p./tel. 0400 419 687
asiamies.helsinki@mepa.fi
Tiedotus/Information
Pekka Karppanen
p/tel 0400 879 733
vapaavahti@mepa.fi
Paula Suhonen
Toimisto ja Ylläsmajat
Kontor och Ylläs-stugor
p./tel. (09) 6689 0011
toimisto@mepa.fi
Liikunta-asiat/
Idrottsärenden
Johan Treuthardt
p/tel 0400 709 491
urheilu@mepa.fi
MERIMIESKLUBI/
SJÖMANSKLUBBEN
Linnank. 3 Helsinki
Slottsg. 3 Helsingfors
p./tel. (09) 659 233
64
Vapaavahti
Frivakt
VUOSAAREN
MERIMIESKESKUS/
NORDSJÖ
SJÖMANSCENTRUM
Provianttik. 4, Helsinki
Proviantg. 4, Helsingfors
p/tel (09) 5844 8200
SIVUTOIMISTOT-FILIALER
KOTKA
Kirkkokatu 18 A
48100 Kotka
Asiamies/Ombud
Risto Nikula
p/tel 0400 605 187
fax (05) 218 2860
asiamies.kotka@mepa.fi
TURKU/ÅBO
Linnankatu 93
Slottsgatan 93
20100 Turku/Åbo
p./tel. (02) 230 4995
fax (02) 234 3597
MEPALA Ruissalo/Runsala
p./tel. (02) 258 9150
Asiamies-Ombud
Juha Toivanen
p./tel. 040 507 1140
asiamies.turku@mepa.fi
YHTEYSHENKILÖT/
KONTAKTPERSONER
RAUMA/RAUMO
Yhdysmies/kontaktperson
Sirpa Tolppanen
p/tel 040-5476936
OULU/ULEÅBORG
Antti Härö
p./tel. 0400 371 574
Markku Lauriala
p./tel. 0400 875 633
KEMI
Yhdysmies/kontaktperson
Tommi Lehtola
p/tel 040 567 0938
RAAHE/BRAHESTAD
Yhdysmies/kontaktperson
Petri Leskelä
p./tel. 040 546 8516
KASKINEN/KASKÖ
Yhdysmies/kontaktperson
Jarmo Nordback
p./tel. 040 848 8855
JULKAISIJA:
Merimiespalvelutoimisto
UTGIVARE:
Sjömansservicebyrån
PÄÄTOIMITTAJA/
CHEFREDAKTÖR
Niklas Rönnberg
Toimitussihteeri/
Redaktionssekreterare
Pekka Karppanen
p./tel. 6689 0020
vapaavahti@mepa.fi
Översättningar till svenska
Gerd Grabber, Johan Treuthardt
Kirjapaino/Tryckeri
MIKTOR
Taitto/Layout
MarkoVuorio
VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 €
ISSN 0789-8231
M - Itella Oyj
1 /Jäsen
2013
Aikakauslehtien Liiton