VAPAAVAHTI • FRIVAKT

SJÖMANSSERVICEBYRÅN
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
3/2010
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
Mt Jurmo kävi
Grönlannissa
Envik seilaa taas vanhalla
nimellään
Kristina Katarina söderut
för vintern
Med Ailas folk på banan
VAPAAVAHTI 3/10
FRIVAKT 3/10
Pääkirjoitus: Bitit palvelukseen … …………… 3
Kristina Katarina lähti talveksi etelään… ……… 4
Grönlannin kävijät Kilpilahdessa……………… 10
Envik seilaa taas vanhalla nimellään…………… 14
Irtolastia Inkooseen… ………………………… 16
Kevyttä ravia… ……………………………… 19
Murkinaa merenkulkijoille Suomen Laivakauppiaitten Yhdistys RY on
toiminut vuodesta 1946… …………………… 28
Finnalpinon nostalgiatapaaminan……………… 26
Timo Sylvänne: Caripito… …………………… 28
Kai Pärnänen on merimies taiteilija
Neptunuksen armosta… ……………………… 30
Merimieslaulufestivaalit Kotkassa……………… 33
Merielämän musta vyö - karatea harrastava purseri
Reijo Kajaus sai yllätys lahjan työtovereiltaan… 34
Merenkulkijoita maratonilla…………………… 37
Ailan porukka paanalla………………………… 38
10.8.2010 Mepa golf Porvoo… ……………… 41
MEPA- trap 2010 ammuttiin Nasolassa… …… 43
Risteilijämiehistöä Helsingissä… …………… 44
Laivajoukkueiden futisturnauksessa
toistasataa pelaajaa… ………………………… 46
Aboa Maren opiskelijat ristiretkellä
Ahvenanmaalla………………………………… 48
Merimieskirkko juhli 135-vuotista taivaltaan….. 52
Sea Sunday meriturvallisuuspalkinto
myönnettiin Meripartiolaisille… ……………… 53
Ylläsmatka onnistui jälleen… ………………… 54
Näin on Kirjat- On The Road again 2010
tapahtuma Helsingissä………………………… 57
Merenkulun koulutusta Raumalla 130 vuottaneljätuhatta navigoijaa maailman merille……… 59
Ristikko… …………………………………… 62
Merenkulkijoita työssä ja kursseilla… ………… 65
Tulevia kursseja… …………………………… 67
Bitarna i vår tjänst… ………………………… 3
Kristina Katarina söderut för vintern… ……… 7
Grönlandsfarare i Sköldvik… ………………… 12
Envik seglar igen under sitt gamla namn… …… 15
Med bulklast till Ingä… ……………………… 17
I lätt trav… …………………………………… 20
Proviant för sjöfarare - Finlands Skeppshandlareförening rf har verkat sedan år 1946…………… 24
Finnalpinos Sjöfarare På Nostalgiträff… ……… 27
Kai Pärnänen - sjömanstubadur
ev Neptuni nåde… …………………………… 31
Sjölivets svarta bälte - arbetskamraterna överraskande karatekan, pursern Reijo Kajaus
med en gåva…………………………………… 36
Sjöfarare löpte maraton… …………………… 38
Med Ailas folk på bana………………………… 40
SSB golf i Bårga 10.8.2010… ………………… 42
SSB:s trapskytte 2010 i Nastola… …………… 43
Med kryssningsmanskap i Helsingfors… ……… 45
Över etthundra spelare vid fartygslagens
fotbollturnering 15.9.2010 i Salo……………… 47
Aboa Mares studerande på korståg på Åland…… 50
Sjömanskyrkan firade 135-årsjubileum………… 52
Sjöfartens säkerhetsspris Sea Sunday
till sjöscouterna… …………………………… 53
Resan till Ylläs var igen en fullträff.… ………… 54
Sjöfartsutbildning i Raumo i 130 år –
fyratusen navigatörer på de sju haven… ……… 60
Korsordet……………………………………… 63
2
Vapaavahti
Frivakt
Kannen kuva - Pärmbild: Martti Karlsson (Paula Mäkinen ms Gabriellan ratsastuskurssilla)
Takakansi - Baksida: Pekka Karppanen
3 / 2010
VAPAAVAHTI •
FRIVAKT
Bitarna i vår tjänst
Bitit palvelukseen
Vuorottelujärjestelmä on luonut kokonaan uudenlaisen merenkulkijan ammatista. Säännönmukaiset loma- ja vapaa-ajanjaksot
mahdollistavat täysin erilaiset mahdollisuudet osallistua perheen
arkeen ja moneen muuhun asiaan.
Sähköinen tiedonvälitys mahdollistaa nopeat yhteydet kotiin
ja on jo “arkipäivää” monissa laivoissa. Nettilehdistä nähdään
viimeisimmät uutiset ja televisio näkyy omassa hytissä. Tämä
kaikki on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana.
Tämä on haaste perinteiselle merimiespalvelutoiminnalle.
Meidän on pystyttävä muuttumaan ja muuttamaan toimintatapojamme. Muutos ei sinänsä ole uutta, mutta sen vauhti on
ennen näkemätöntä. Maailma on muuttunut koko ajan Mepan
olemassaolonkin aikana. Samoin tarjoamamme palvelut.
Viimeisien vuosien aikana tekninen kehitys on harpponut
eteenpäin suurin askelin ja tahti vain kiihtyy. Muutokset tulevat laivoillekin pienellä viiveellä. Kun itse aloitin merimiesurani
reilut neljäkymmentä vuotta sitten, niin ainoa yhteys kotiin oli
äärimmäisen kallis radiopuhelinyhteys. Yksityisyydestä ei ollut
puhettakaan, kun sama puhelu kuului suorana lähetyksenä laivaväen radioista.
Merenkulkijan ammatissa voi edelleen kokea elämyksiä. Tässä
lehdessä on mielenkiintoinen artikkeli suomalaisen tankkilaivan matkasta Grönlantiin sekä tunnelmia uudelta Kristana Katarinalta päivää ennen lähtöä etelän lämpöön talveksi. Samoin
monitoimimurtajat käyvät monissa mielenkiintoisissa satamissa,
joihin ei edes järjestetä matkoja.
Meille Mepaankin on tullut runsaasti valokuvia niin valaista
kuin jääkarhuistakin ja monista muista eksoottisista asioista. Ellei tavallinen suomalainen matkusta ulkomaille, niin täällä eksoottisimmat kokemukset rajoittuvat “Ruokolahden leijonaan”
tai Kristiinankaupungin puumaan”.
Myös Mepa tarjoaa monenlaisia elämyksiä merenkulkijoille.
Laivoille toimitamme parhaat kirjat ja elokuvat sekä Suomen
ja joissakin ulkomaiden satamissa monenlaista lehteä. Lomilla
merenkulkijoilla on mahdollisuus kokea Lapin monipuolinen
luonto niin ohjatusti kuin omin päinkin. Samoin voi tutustua
moniin eri harrasteisiin köysitöistä valokuvaukseen, meloa tai
kokeilla seinäkiipeilyä vain muutamia mainitakseni. Elämyksiä
riittää. Tarkemmat tiedot löytyvät Vapaavahdista tai nettisivuilta.
Mepan mukana pääsee moneen.
Tekninen kehityksen mahdollistamat uudet palvelumuodot
ovat Mepallekin suuria haasteita ja mahdollisuuksia. Olen vakuuttunut, että pystymme tarjoamaan tulevaisuudessakin merenkulkijoille laadukasta ja ajantasaista palvelua ja mahdollisuuksia kokea myös elämyksiä.
Martti Karlsson
Ett alldeles nytt sjöfararyrke uppstod då avlösningssystemet togs
i bruk. Regelbunden semester och perioder av fritid gör det möjligt att på ett helt nytt sätt delta i familjens vardag och mycket
annat.
Den elektroniska informationsförmedlingen möjliggör snabba
kontakter med hemmet och är redan vardag ombord på många
fartyg. Man kan läsa de senaste nyheterna i tidningarna på nätet
och se på TV i den egna hytten. Allt det här har skett under de
allra senaste åren.
Det här innebär en utmaning för den traditionella sjömansservicen. Vi måste kunna förnya oss själva och förändra våra
arbetsmetoder. Förändring är i sig ingenting nytt, men dess hastighet har aldrig skådats tidigare. Under hela Sjömansservicebyråns existens har världen också förändrats. Likaså den service vi
erbjuder.
Under de senaste åren har den tekniska utvecklingen gått
framåt med stormsteg och farten bara accelererar. Förändringarna kommer också till fartygen med en liten fördröjning. Då
jag själv inledde min sjömansbana för drygt fyrtio år sedan, var
den enda kontakten hem en oerhört dyr radiotelefonförbindelse.
Om något privatliv var det inte tal, hela manskapet kunde höra
samtalet som direktsändning i radion.
I sjöfararens yrke kan man ännu vara med om upplevelser.
I den här tidningen kan man läsa en intressant artikel om ett
finländskt tankfartygs färd till Grönland och om stämningarna
ombord på den nya Kristina Katarina dagen före avfärden till söderns värme för vintern. Kombiisbrytarna besöker också många
intressanta hamnar, dit det inte ens ordnas några resor.
Vi på SSB har fått otaliga foton av både valar och isbjörnar och
många andra exotiska fenomen. Om den vanliga finländaren inte
reser utomlands begränsar sig de mest exotiska upplevelserna till
“lejon i Ruokolahti” eller “puma i Kristinestad”.
SSB bjuder också på många slags upplevelser för sjöfararna. Till
fartygen levereras de bästa böckerna och filmerna och mångahanda tidningar till hamnarna i Finland och några hamnar i
utlandet. Under ledigheten har sjöfararna möjlighet att uppleva
den mångsidiga naturen i Lappland både på egen hand och under ledda utfärder. Det finns också möjligheter att bekanta sig
med olika fritidssysselsättningar, allt från reparbeten till fotografering, paddling eller väggklättring, för att nu nämna några.
Upplevelser finns det nog av. Närmare information finner man
i Frivakt och på sidorna i nätet. Med SSB kommer man med i
mångt och mycket.
För SSB innebär de nya serviceformerna som möjliggörs av
den tekniska utvecklingen både stora utmaningar och stora möjligheter. Jag är övertygad om att vi också i framtiden kommer
att kunna erbjuda sjöfararna tidsenlig service av hög kvalitet och
möjligheter till upplevelser.
Martti Karlsson
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
3
Kristina Katarina
lähti talveksi etelään
Kotkalaisvarustamo Kristina
Cruises uudisti kalustoaan.
Vanha kunnon Regina myytiin
hotellilaivaksi Turkuun ja risteilyjä jatketaan mittavat uudistustyöt läpikäyneellä Kristina
Katarinalla. Alus otti ensimmäiset etelään risteilijät sopivasti
Mepan naapurista Katajanokan
Kanavaterminaalista.
Toimitusjohtaja Mikko Partanen jututti respan väkeä
4
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
Laiva oli varusteltavana Kotkassa ja saapui
Tallinnan kautta Helsinkiin elokuun lopulla. Laivalla on melkoinen vilske jo maanantaina, vaikka risteilymatkustajat tulivat vasta tiistaiaamuna. Käytävillä tavattiin monia
tuttuja Reginan ajoilta, mutta mukaan lähtevistä 120 miehistön jäsenestä löytyi myös
paljon uusia merenkulkijoita.
- Meillä on noin yhdeksänkymmentä
uutta työntekijää, rekrytointi oli melkoinen
homma, intendentti Riku Luotio kertoo
Luotion mukaan lopullinen miehistömäärä on 102, kunhan alkuhässäkkä on ohi.
Matkustajatilat on jo viimeisen päälle laitettu, samoin miehistömessi, mutta henkilökunnan päivähuone ja kuntosali ovat vielä
vähän kesken. Lisäväkeä on hyvä olla sen
aikaa, että järjestelmät toimivat rutiinilla.
Henkilökunnasta huokuu vankka ammattitaito, mutta varustamo pelaa varman päälle.
Luotio kertoo ensimmäisen risteilyn olevan nimeltään Länsi-Euroopan kierros.
Matkalla poiketaan Hollannissa, Belgiassa,
Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa. Lauantaina 11.9. mukaan lähteneet matkustajat
palaavat Suomeen Gibraltarilta Finnairin
Boeing 757 ja Airbus - koneilla.
- Nyt tarvitaan jo kaksi lentokonetta matkustajien ja henkilökunnan vaihtoon. Ensimmäisellä risteilyllä on 380 matkustajaa,
Luotio toteaa.
Riku Luotio on työskennellyt varustamossa jo vuodesta 1985 lähtien ja Kristina
Reginalla vuodesta 1993.
Kylmäkkö Heli Montonen työn touhussa
Intendentti Riku Luotio
Meillä leivotaan
Reginalta siirtynyt Satu Lötjönen on “Savon likkoja” ja koulutukseltaan restonomi.
Katarinalla hän jatkaa leipurin töitä ja on
saanut kaverikseen Esa Forsmanin.
- Teemme täällä kaikki kahvilatuotteet,
niin pullat kuin suolaisetkin, Satu kehuu.
Matkustajat ajattelivat Reginallakin, että
ne on paistettu raakapakasteista. Kaikki kuitenkin tehdään alusta loppuun itse.
- Emmekä syö kuormasta, Satu naurahtaa. On mukavampi nauttia muiden aikaansaannoksista, pullia näkee tässä kylliksi.
Kotkan Aittakorvessa asuva Esa Forsman
innostui lähtemään Katarinalle töihin, kun
samassa taloyhtiössä asuva naapuri seilaa
Kristina Cruises -varustamossa.
- Hakeuduin leipurin töihin normaalin
rekrytoinnin kautta, ja tässä ollaan, Esa toteaa.
Kumpikin leipuri uskoo varustamon konseptiin ja odottaa innolla talven risteilyitä.
- Jossain kaukaisissa haaveissa voisin olla
kotitalousopettaja, vielä voisi opiskella, Savonlinnassa asuva Satu Lötjönen miettii.
Katarinan ravintolat ovat
hyvissä käsissä
Nautilus Lounge on kuudennella kannella.
Täällä jatketaan jo Reginalla suuren suosion
saavuttaneita yleisöluentoja. Baaritiskin viereisessä pöydässä aluksen toinen intendentti
Roger Silfvast käy yhden miehen paperisotaa.
- Onhan tässä vielä touhua, ennen kuin
kaikki on selvää, Roger toteaa.
Paperikasasta huolimatta homma on ammattimiehen hanskassa. Käsitys vankistuu,
kun Roger kertoo monipuolisesta työurastaan.
- Yli 30 vuotta laivatyötä on takana. Monta lippua ja varustamoa on tullut nähtyä,
Roger toteaa.
Hänellä on monipuolinen kielitaito. Äidinkieli on ruotsi, mutta täydellinen suo3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
5
men kielen taito helpotti viroa opetellessa
Estlinen palveluksessa.
- Jäin Estoniasta maihin neljä päivää
ennen onnettomuutta, mutta jatkoin sen
jälkeen varustamossa kuusi vuotta, Silfvast
muistelee.
Uppoaminen oli hänelle jo toinen rankka
kokemus lyhyellä ajalla. Silfvast oli ollut Slite -varustamossa mukana Europa -projektissa parin vuoden ajan, kun yhtiö ajautui
konkurssiin ja työ meni hukkaan. Silfvast
piti Myrstenin tyylistä vetää varustamotoimintaa. Siinä on jotain samaa kuin Kristinalla, jolla mies on työskennellyt jo neljä
vuotta.
- Vikingin ja Siljan palveluksessa olen
ollut kaikkiaan 27 vuotta. Varsinkin Silja
Operalta sain hyvää kokemusta risteilyliikenteeseen, Roger toteaa.
Hän odottaa tulevalta syksyltä haasteita, mutta uskoo varustamon liikeideaan ja
uusiin asiakasryhmiin. Ahterissa oleva laaja
uima-allas alue sopisi hienosti lapsiperheille.
Uudistuneet tilat
Intendentti Roger Silfvast
Kristina Katarinan hytit ja henkilökuntatilat
ovat paljon paremmat kuin edeltäjässä, Reginassa. Matkustajatilat ovat hillittyjä ja tyylikkäitä. Ne sopivat suomalaiseen makuun.
Hyttejä on monen tasoisia ja kokoisia, yhdeksästä kolmeenkymmeneen neliömetriin.
Päällikkö Ulf-Peter Lindström kierrättää
muutamaa vierastaan aluksella.
- Tämä lukaali on tehty yhdistämällä kaksi pienempää hyttiä, hän kertoo esitellessään
Kolumbus-luokan hyttiä
Päällikön lisäksi kansipäällystöön kuuluu
yliperämies ja kolme perämiestä.
- Förstillä on niin paljon turvallisuusasioita, että hän on päivämies eikä osallistu vahdinajoon, 1. perämies Marko Koivistoinen
kertoo.
Kaikilla riittää vielä työtä, tavaraa menee
ja tulee. Päivän mittaan laivalla käy lukuisia
vierailijoita. Kaikki ovat innoissaan Kristina
Katarinasta ja toivovat sille suotuisia tuulia.
Reginalta siirtynyt kampaaja Juha Mäkelä Nautilus Loungessa
6
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
Kristina Katarina
söderut för vintern
Kotkarederiet Kristina Cruise
förnyade sin flotta. Gamla goda
Regina såldes för att bli hotellbåt
i Åbo och man fortsätter kryssningarna med Kristina Katarina som genomgått omfattande
renovering. Kryssningens första
resenärer på väg söderut gick just
ombord på Kanalterminalen
som ligger granne med SSB på
Skatudden.
1: ste styrman Marko Koivistoinen
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
7
Heidi Mettälä hade så bråttom i somras att hon inte hann delta i SSB:s golftävlingar
Fartyget utrustades i Kotka och anlände till
Helsingfors via Tallinn i slutet av augusti.
Det rådde liv och rörelse ombord redan på
måndagen, trots att kryssningsresenärerna
kom först på morgonen följande dag. I korridorerna mötte vi många bekanta från Reginas tid, men bland besättningen på 120
personer fanns det också många nya sjöfarare.
- Vi har ungefär nittio nya anställda, rekryteringen var ett stort jobb. berättar intendenten Riku Luotio.
Luotio berättar att det slutliga antalet
besättningsmän är 102, då den första villervallan är uppredd. Arbetet med passagerarutrymmena är redan slutfört, likaså
är manskapets mässutrymmen klara, men
personalens dagrum och gym är ännu litet
på hälft. Det är bra att ha litet extra folk tills
rutinerna löper. Personalen utstrålar gedigen yrkeskunskap, men rederiet vill vara på
säkra sidan.
Luotio berättar vidare att den första kryssningen är kallad Västeuropeisk runda. Under resan går man i land i Holland, Belgien,
Frankrike, Spanien och Portugal. De resenärer som rest ut den 11.9 återvänder till
Finland från Gibraltar med Finnairs Boeing
757 och Airbus-plan.
- Nu behövs redan två flygplan för resenärer och personalbyte. På den första kryssningen var resenärerna 380, konstaterar
Luotio.
Riku Luotio har jobbat på rederiet redan
sedan år 1985 och på Kristina Regina sedan
år 1993.
Hos oss bakas det
Intendenten Roger Silfvast har varit mera än 30 år till sjöss och sett många länders
flaggor och rederier
Intendenten Riku Luotio och kallskänkan Seija Laakkonen i köket
8
Vapaavahti
Frivakt
Satu Lötjönen, som flyttat från Regina, är
Savolaxflicka och restonom till utbildningen. På Katarina fortsätter hon baka och hon
har fått Esa Forsman som arbetskamrat.
- Vi gör alla bakade produkter här, både
bullar och salta bakverk, berättar Satu stolt.
På Regina trodde passagerarna också att
det är djupfrysta bakverk vi gräddar. Men vi
gör nog själva allt från början till slut.
- Och vi äter inte av det vi bakar, skrattar
Satu. Det är roligare att äta det andra gör,
bullar ser vi alldeles tillräckligt av.
Esa Forsman som bor i Aittakorpi i Kotka
blev intresserad av jobbet på Katarina då en
granne i samma bostadsbolag seglar hos rederiet Kristina Cruises.
- Jag sökte jobbet som bagare via normal
rekrytering, och här är jag nu, konstaterar
Esa.
Båda bagarna tror på rederiets koncept
och ser fram emot vinterns kryssningar.
- Jag drömmer om att ännu en dag jobba
som hushållslärare, ännu kunde man studera, funderar Satu Lötjönen som bor i Nyslott.
3 / 2010
Katarinas restauranger
i goda händer
Nautilus Lounge ligger på däck sex. Här
fortsätter man hålla de öppna föreläsningar
som var så populära på Regina. Andre intendenten Roger Silfvast är sysselsatt med
sitt papperskrig på ett bord invid bardisken.
- Nog är det ännu mycket jobb innan allt
är klart, konstaterar Roger.
Pappershögen till trots är sakerna under
kontroll i yrkeskunniga händer. Uppfattningen förstärks då Roger berättar om sin
mångsidiga arbetskarriär.
- Jag har varit mera än 30 år till sjöss och
sett många länders flaggor och rederier, konstaterar Roger.
Hans språkkunskaper är mångsidiga. Modersmålet är svenska, men fullständiga kunskaper i finska hjälpte honom att lära sig
estniska då han var i Estlines tjänst.
- Jag gick i land från Estonia fyra dagar
före olyckan, men jag fortsatte i rederiet
ännu sex år efter det, minns Silfvast.
Haveriet var för honom den andra hårda
erfarenheten under en kort tid. Silfvast hade
jobbat i ett Europaprojekt på Sliterederiet
ett par år då bolaget gick i konkurs och arbetet gick till spillo. Silfvast tyckte om Myrstens sätt att driva rederiverksamhet. Det
påminner om Kristina, där han nu jobbat
i redan fyra år.
- I Vikings och Siljas tjänst har jag nu varit sammanlagt 27 år. På Silja Opera fick jag
särskilt bra erfarenhet av kryssningstrafik,
konstaterar Roger.
Han väntar att den kommande hösten
skall bjuda på utmaningar, men litar på rederiets affärsidé och på de nya kundgrupperna. Det stora akterdäcket med simbassäng lämpar sig fint för barnfamiljer.
Befälhavaren Ulf-Peter Lindström förevisar en Kolumbushytt
Renoverade utrymmen
Kristina Katarinas hytter och personalutrymmen är mycket bättre än på föregångaren Regina. Passagerarnas utrymmen är
stiliga och inredda i diskreta färger. De är i
finländarnas smak. Det finns hytter av olika
klass och storlek, från nio till trettio kvadratmeter. Befälhavaren Ulf-Peter Lindström visar några gäster runt på fartyget.
- Den här hytten har byggts om av två
mindre hytter, berättar han då han presenterar en hytt i Kolumbusklassen.
Till däcksbefälet hör utöver befälhavaren
en överstyrman och tre styrmän.
- Försten ansvarar för så stor del av säkerhetsfrågorna, att han jobbar dagtid och går
inte i vakt, berättar 1: ste styrman Marko
Koivistoinen.
Alla är ännu fullt sysselsatta, varor kommer och går. Under dagens lopp kommer
otaliga besökare ombord. Alla är entusiastiska över Kristina Katarina och önskar henne
förliga vindar.
3 / 2010
Satu Lötjönen och Esa Forsman ansvarar för bageriet ombord
Kallskänkan Heli Montonen har fullt upp
Frivakt
Vapaavahti
9
Grönlannin
kävijät Kilpilahdessa
Mt Jurmo miehistöineen kävi kesällä mielenkiintoisessa paikassa Grönlannissa. Nesteen
tankkerit ovat aikaisemminkin kuljettaneet
kerosiinia tähän entiseen kylmän sodan
aikaiseen lentotukikohtaan.
Kallskänkan Heli Yliperämies Tapio Heinosta pyydettiin Nesteen
jalkapallojoukkueeseen Montonen har fullt upp
Kangerlussuaq sijaitsee samannimisen jylhän vuonon päässä. Jurmo ajoi päällikkö Antti Nylanderin johdolla yhdeksänkymmenen mailin matkan ilman luotsia.
- Vuonon reunat olivat todella korkeat, navigointi tutkan
avullakin onnistui hienosti, Nylander kertoo.
Kangerlussuaqissa asuu nykyään reilut 500 ihmistä ja siellä on Grönlannin tärkein lentokenttä. Maisemat ovat jylhät. Mt Nesteen kippari Pekka Hynönen menestyi täältä
otetuilla valokuvilla kilpailuissa ja niitä julkaistiin Pohjoismaisissa merenkulkulehdissä. Kenttä oli Yhdysvaltojen hal10
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
linnassa vuodesta 1941 vuoteen 1992 asti,
jolloin se siirtyi lopullisesti Tanskalle.
Jurmo saapui Suomeen Frederician kautta. Kilpilahdessa laiva oli vajaat kolme vuorokautta purkamassa ja lastaamassa. Jurmo
ei ole vähään aikaan käynyt kotimaassa,
mikä näkyy toiminnassa.
- Nämä ovat usein työteliäitä päiviä, yliperämies Tapio Heinonen kertoo
Hän on aluksella päiväförstinä, kokonaismiehitys on 17 henkilöä. Osa porukasta
vaihtui Kilpilahdessa. Työtä riittää myös
proviantti- ja makeavesitäydennyksissä, varaosatäydennyksissä sekä roska- ja likavesihuollossa.
Kuntosali ja videot
kovassa käytössä
Lastiohjaamossa perämiehet Eero Sarkalahti ja Sami Korppi valvovat purkausta.
He ovat käyneet Grönlannissa aikaisemmin
ja pitivät myös saaren kauniista luonnosta.
Molemmat miehet viettävät vapaa-aikaansa
kuntosalilla.
- Laitteet ovat kovassa käytössä, täällä on
kuntoilubuumi päällä, Eero Sarkalahti naurahtaa
Sisäsoutu on suosittua, mutta yliperämies
Tapio Heinonen aikoo osallistua myös Mepan jalkapalloturnaukseen.
- Nesteeltä kasataan joukkuetta, ja aion
mennä mukaan, Heinonen toteaa.
Nesteen aluksilla on panostettu myös
vapaa-ajan tekniikkaan, mutta Grönlannin
vesillä satelliitti -TV ja internet eivät ole saatavilla. Kuntosaliharjoittelun lisäksi myös
kirjat ja elokuvat tekivät kauppansa.
Työnteko ylläpitää kuntoa
Vahtimessissä pitää taukoa pursimies Hans
Tiippana. Hän painaa pitkää päivää kuin
“Rengon susi” eikä enää tarvitse kuntosalia
sen jälkeen.
Päällikkö Antti Nylander kertoi Grönlannin reissun olleen upea kokemus
3 / 2010
Perämiehet Eero Sarkalahti ja Sami Korppi lastiohjaamossa
- Kunto on kaikin puolin kova, Tiippana
heittää.
Hän pitää tärkeänä rentoutumista töiden
jälkeen. Kehon ja mielen on annettava levätä.
- Päivän askareet saa nollattua mielestä
vaikka katsomalla omalta sohvalta hyvän
elokuvan, Tiippana miettii.
Myös nimellä Tipis tunnettu mies tuli
Jurmoon jo telakalle Kiinaan. Vuodesta
1986 Nesteellä seilannut Tipis oli ennen
muun muassa Kihussa, Naturassa, vanhassa
Futurassa ja Tiirassa.
- Igloo Norsessa seilattu aika oli hyvin värikästä, Tipis ryhtyy muistelemaan.
Välillä kuuluu walkie-talkiesta försti Heinosen ääni, joka pyytää käymään venttiileitä
tarkastamassa. Tipis delegoi käskyn eteenpäin ja jatkaa muisteluaan.
- Toimitin Igloo Norsessa laivalehteä nimeltä Nonsense. Se kertoi paljolti pumppumies Tiippanan seikkailuista, mies veistelee.
Tipiksellä on vielä muutama viikko törniä
jäljellä ennen lomia.
aikoihin Sven päätyi naimisiin Turkuun ja
vaimo Sinikka patisti hakeutumaan Viking
Linelle töihin. Sven pitää Nestettä ja Viking
Linea huippuvarustamoina ja loistavina
työnantajina.
- Täällä Jurmossa hytti ja miehistötilat
ovat aivan mahtavat, hän kehuu.
Martikainen on myös Mepan kirjojen ja
videoiden suurkuluttaja ja pitää niiden tasoa
hyvänä. Hän piti Mongsdtadissa alkanutta
työtörniään hienona vaihteluna Mariellan
Helsinki-Tukholma -linjalle.
- Grönlannissa käynti oli mahtava kokemus. Sinne tuskin tulisi muuten lähdettyä,
Martikainen hehkuttaa.
Saa nähdä, vetääkö Saarenmaalla syntyneen Svenin veri vielä syvemmille vesille.
Kotimatka kohti Turkua alkoi Mepan auton kyydissä. Jurmo jatkoi Naantaliin, jossa
otettiin öljylasti Islantiin.
teksti: Pekka Karppanen
kuvat: Oskari Porkka/mt Jurmo,
Pekka Karppanen
Vanha tankkilaivamies
teki paluun
Kokkistuju Sven Martikaisella on myös
hetki aikaa jutustella. Hän on kotiin lähdössä ja odottelee Tarja Corelia jotta byssapuolen asiat saadaan käytyä läpi. Martikainen oli vikaeeraamassa, hän työskentelee
pääosin Viking Linella. Mies oli innoissaan
reissusta mutta Virossa syntynyt Sven on ollut tankkereissa aikaisemminkin.
- 1990-luvulla seilasin ATC:lla ja Lundqvistilla, Martikainen kertoo.
Ahvenanmaalaisissa tankkereissa oli
yleensä sekamiehitys. Sven työskenteli Alandia Pridella ja Channel Dragonilla, joissa oli
pääosin suomalainen porukka.
- Ehdin saada ATC:lta rahani ennen firman konkurssia, hän muistelee.
Tämän jälkeen jobia löytyi muun muassa
ESL-Shippingiltä ja Engshipiltä. Gardenin
Raumalla vuonna 2007 vahtikonemestariksi valmistunut Jarmo Männikkö on
lähdössä lomille Parkanoon.
Frivakt
Vapaavahti
11
Grönlandsfarare i Sköldvik
Under sommaren besökte Mt Jurmo med
manskap en intressant plats på Grönland. Nestes tankfartyg har också tidigare skeppat kerosin till den här platsen
som under det kalla kriget fungerade
som flygbas.
Befälhavaren Antti
Nylander berättade
att resan till Grönland varit en storartad erfarenhet
Överstyrman Tapio
Heinonen blev ombedd att spela i Nestes
fotbollslag
12
Vapaavahti
Frivakt
M/t Jurmo i Kangerlussuag fjord
3 / 2010
Kangerlussuaq ligger vid en storslagen fjord
med samma namn. Under befälhavaren
Antti Nylanders ledning gick Jurmo den
nittio sjömil långa sträckan utan lots.
- Fjordens klippväggar var verkligen höga,
att navigera med radar lyckades fint, berättar Nylander.
I Kangerlussuaq bor numera drygt 500
personer och Grönlands viktigaste flygplats
är belägen där. Landskapet är storslaget.
Pekka Hynönen, kapten på Mt Neste,
hade framgång i fototävlingar med bilder
härifrån, de publicerades också o nordiska
sjöfartstidningar. Flygplatsen lydde under
USA från år 1941 till år 1992, då den slutligen övergick till Danmark.
Jurmo anlände till Finland via Fredericia.
I Sköldvik låg fartyget i knappa tre dygn
för att lossa och lasta. Jurmo har inte varit i
hemlandet på en tid, och det märks i verksamheten.
- De här dagarna är ofta arbetsamma, berättar överstyrman Tapio Heinonen.
Han sköter dagtid förstens jobb ombord,
hela besättningen består av 17 personer. En
del av den byttes i Sköldvik. Att proviantera
och fylla på sötvattenstankar, skaffa reservdelar kräver arbete, likaså avfalls- och avloppsvattenhantering.
Gym och videofilmer
i flitigt bruk
Styrmännen Eero Sarkalahti och Sami
Korppi övervakar lossningen i lastkontrollrummet. De har varit på Grönland tidigare
och tycker också om den vackra naturen på
ön. Båda männen tillbringar fritiden i gymmet.
- Utrustningen är i flitig användning, vi
har en motionsboom på gång, skrattar Eero
Sarkalahti.
Innerodden är populär, men överstyrman
Tapio Heinonen tänker delta också i SSB:s
fotbollsturnering.
- Vi samlar ihop ett lag på Neste, och jag
tänker vara med, konstaterar Heinonen.
På Nestes fartyg har man också satsat på
fritidsteknik, men på vattnen kring Grönland fungerar inte satellit-TV eller Internet.
Utöver träningen i gymmet är både filmer
och böcker i flitigt bruk.
En gammal
tankerman återvände
Båtsmannen Hans Tiippana delegerade
och berättade historier i vaktmässen
- Man kan glömma dagens sysslor och
nollställa sig med att se en bra film på sin
egen soffa, funderar Tiippana.
Han är också känd under namnet Tipis
och han kom till Jurmo redan på varvet i
Kina. Tipis har seglat hos Neste sedan år
1986, bland annat på Kihu, Natura, gamla
Futura och Tiira.
- Tiden ombord på Igloo Norse var mycket omväxlande, kommer Tipis ihåg.
Emellan hör man försten Heinonens röst
i walkie-talkien, han säger att ventilerna
borde granskas. Tipis delegerar ordern vidare och fortsätter sina hågkomster.
- Ombord på Igloo Norse redigerade jag
en skeppstidning med namnet Nonsense. I
den kunde man läsa mycket om pumpmannen Tiippanas äventyr, fortsätter han.
Tipis har ännu en några veckors törn kvar
före semestern.
Kockstuert Sven Martikainen kollar att
ärtsoppan räcker
Kockstuert Sven Martikainen har också tid
att prata en stund. Han är just på väg hem
och väntar på Tarja Corel för att gå igenom
ärendena i byssan. Matikainen vikarierar,
han jobbar huvudsakligen på Viking Line.
Han är entusiastisk över resan men Sven
som är född i Estland har nog jobbat på
tankfartyg tidigare.
- På 1990-talet seglade jag på ATC:s och
Lundqvists båtar, berättar Martikainen.
På de åländska tankfartygen har man
vanligen blandbesättning. Sven jobbade på
Alandia Pride och Channel Dragon, med
huvudsakligen finländskt manskap.
- Jag han få ut mina pengar innan ATC
gick i konkurs, minns han.
Efter det hittade han jobb bland annat på
ESL-Shipping och Engship. Under tiden på
Garden gifte han sig och hamnade i Åbo,
hustrun Sinikka fick honom att söka sig
till Viking Line. Sven tycker att Neste och
Viking Line är fina rederier och strålande
arbetsgivare.
- Här på Jurmo är hytter och manskapets
utrymmen alldeles fantastiska, säger han.
Martikainen är också en storkonsument
av SSB:s böcker och filmer, han tycker att
de håller en hög klass. Arbetstörnen som
började i Mongstad är för honom välkommen omväxling till Mariellas rutt mellan
Helsingfors och Stockholm.
- Grönlandsbesöket var en storartad erfarenhet. Knappast skulle det ha blivit av att
fara dit annars, säger Martikainen förtjust.
Få se om Sven, som är född på Ösel, nu
kommer att lockas ut på ännu djupare vatten. Hemresan mot Åbo började med SSB:s
bil. Jurmo fortsatte till Nådendal, där man
tankade en oljelast på väg till Island.
text: Pekka Karppanen
foton: Oskari Porkka/mt Jurmo,
Pekka Karppanen
Arbetet håller en i form
Båtsmannen Hans Tiippana håller en paus
i vaktmässen. Han jobbar hårt under långa
dagar, och behöver ingen extra motion efter
det.
- Jag är i fin form, på allt sätt, säger Tiippana.
Han tycker att det är viktigt att koppla av
efter jobbet. Både kropp och hjärna måste
få vila.
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
13
Envik seilaa taas
vanhalla nimellään
Vuonna 1983 Norjassa valmistunut irtolastialus on seilannut
samoilla linjoilla koko ajan. Isäntä ja hoitovarustamo ovat
vaihtuneet. Välillä vaihtui nimikin.
Kantvikin Pohjoissatamassa Envik kiinnittyy tutulle paikalleen purkamaan sementtiä.
Aluksella viihdytään hyvin, moni on ollut
pitkään. Nykyisin miehitystä hoitaa ASPShip Management. Aluksen nimi palautettiin kesällä Envikiksi. Vuosina 2004-2010 se
kulki nimellä KCL Ballerina.
Valmistuttuaan Envik liitettiin Effoan
hoitoon, kuten muutkin Partekin alukset.
Kun Effoan ja Finnlinesin varustamotoiminnat yhdistettiin 1990, hoitovarustamoksi tuli FG-Shipping. Vuonna 1993
Partekin ja Lohjan kalkkitehdas yhdistyivät
Finnsementiksi, joka myytiin ruotsalaiseen
Euroc/Scancem yhtymään 1994 ja suomalaiseen tytäryhtiön nimeksi tuli Finncement
Ab - Finnsementti Oy. Aluksen henkilökunta ja Finnsementti hoitivat alusta vuosina
1994 -1998.
Vuonna 1999 Finnsementti myytiin irlantilaiseen CRH yhtymään, koska EU:n
kilpailuviranomaiset eivät hyväksyneet että
sementtitehtaat Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa kuuluivat samaan konserniin. Envik
oli tavallaan “liputettu Suomeen”, koska
aluksen omistaja on irlantilaisten tytäryhtiö
Finnsementti Oy. Varustamotoimintaa hoiti
Engship.
KCL Ballerinaksi alus nimettiin vuonna
2004. Hoitovarustamona on siitä lähtien
14
Vapaavahti
Frivakt
Yliperämies Jouni
Keinonen
lastiohjaamossa
ollut ASP Ship Management Maarianhaminassa, joka miehittää suomalaisaluksista lisäksi Global Freighteria ja Global Carrieria.
Siistiä lastinkäsittelyä
Alus on irtolastialukseksi varsin mukava,
kuin tankkeri. Ei lastiluukkuja, vaan lastaus
ja purkaus hoidetaan omalla laitteistolla,
edes maahenkilökuntaa ei tarvita. Sementin
lastaussysteemi lanseerattiin jo ms Granvikissä, joka rakennettiin 1960-luvulla Turun
Wärtsilän telakalla.
Laivan aloittaessa miehistöluku oli 16, ja
Tanskan reissuille otettiin vielä kipinäkin
mukaan. Nykyisin porukkaa on kymmenkunta, vähennystä on tapahtunut joka osastolla.
Envikillä ajetaan pääasiassa 6-6 -vahtia,
ja yliperämies ja 1.perämies vuorottelevat
sekä merellä että satamassa. Päällikkö osallistuu merivahtiin jonkun verran, mutta
hän joutuu luotsaamaan itse lähes kaikki
matkat, juuri missään satamassa ei käytetä
luotsia. Meklariakin käytetään vain silloin,
kun ollaan tulossa tai lähdössä ulkomaille.
Kun vielä lastaus ja purkauskin hoidetaan
laivalta, voidaan Envikiä pitää hyvin omavaraisena aluksena.
Pursimies Heikki Heinonen harmitteli,
kun märkä sää keskeytti maalaushommat
3 / 2010
Envik seglar igen
under sitt gamla namn
Bulkfartyget, byggt i Norge år 1983, har seglat på samma linjer hela tiden. Ägare och managementbolag har
växlat. En gång byttes också namnet.
Envik lägger till vid sin gamla plats i norra hamnen
i Kantvik för att lossa cement. Besättningen trivs bra
ombord, många har jobbat länge. Bemanningen sköts
numera av ASP Ship Management. Under sommaren
fick fartyget tillbaks sitt gamla namn Envik. Under åren
2004 -2010 var namnet KCL Ballerina.
Liksom Parteks andra fartyg införlivades Envik först
med Effoas flotta. Då Effoas och Finnlines rederiverksamhet år 1990 gick samman, blev FG-Shipping managementbolag. År 1993 fusionerades Parteks och Lojo
Kalks verksamhet i Finnsementti, som år 1994 såldes
vidare till den svenska koncernen Euroc/Scancem och
det finländska dotterbolaget fick namnet Finncement
Ab - Finnsementti Oy. Fartygets besättning och Finncement hade hand om bolaget åren 1994 - 1998.
År 1999 såldes Finncement till den irländska koncernen CRH, för att EU:s konkurrensmyndigheter inte
Kockstuerten Kjell Lindqvists bytesresor gick bra - han bor i Pargas
3 / 2010
godkände att cementfabrikerna i Sverige, Norge och Finland hörde till samma koncern. Envik var på sätt och vis
“inflaggat till Finland”, då fartyget ägdes av irländarnas
dotterbolag Finncement Ab. Managementbolaget var
Engship.
År 2004 fick fartyget namnet KCL Ballerina. Managementbolaget har sedan dess varit ASP Ship Management
i Mariehamn, som också sköter bemanningen på Global
Freighter och Global Carrier.
Originell lasthantering
Fartyget är ganska funktionellt för att vara ett bulkfartyg, som en tanker. Inga lastluckor, lastning och lossning
sker med egen utrustning, det behövs inte ens landpersonal. Lastningssystemet för cement lanserades redan på
M/S Granvik, som byggdes på Wärtsiläs varv i Åbo på
1960-talet.
Då fartyget började sin trafik var besättningen 16 man
stark, och på resor till Danmark tog man med också en
telegrafist. Nu kör man med en besättning på tio personer, minskning har skett på varje avdelning.
Envik körs mestadels enligt vaktsystemet 6-6, och
överstyrman och förste styrman alternerar både till sjöss
och i hamn. Befälhavaren deltar i viss mån i sjövakten
men är tvungen att själv lotsa nästan alla resor - man
anlitar inte lots just alls. Också mäklare anlitas bara vid
ankomst och avfärd utomlands. Då också lastningen och
lossningen sköts ombord kan Envik anses som ett mycket självförsörjande fartyg.
Frivakt
Vapaavahti
15
Irtolastia Inkooseen
Panamax-bulkkeri New Venture toi
45.000 tonnin hiililastin Inkooseen.
Vapaavahti kävi katsomassa, miten
kiinalaisaluksella eletään.
Lähes 200-metrinen alus nousee varsin korkealle, kun lastia puretaan. Lankongin päässä on normaali vierailijoiden sisäänklaaraus,
kun menemme Inkoo Shippingin meklarin
Jörgen Qvarnströmin kanssa käymään
aluksella. Päällikkö Guo Bao Zhong ottaa
meidät vastaan salongissa. Hän on kotoisin
Yan Tai -nimisestä kaupungista Kiinasta.
New Venturen purkaus kestää neljä päivää. Miehistö on päässyt käymään ostosreissulla joko Lohjalla tai Helsingissä.
- Meitä on kaikkiaan 23 henkilöä, kun
mukana on muutama kadetti, päällikkö Bao
kertoo
Hän oli itse mukana Helsinkiin suuntautuneella reissulla ja osti itselleen kellon sekä
vaimolleen ja kahdeksanvuotiaalle tyttärelleen koruja.
- Teillä on melko pieni pääkaupunki,
mutta korut olivat halvempia kuin kotona
Kiinassa, kippari sanoo.
Bao kertoo, että hänen työjaksonsa kestää yhdeksän kuukautta. Sitten on kolmen
kuukauden loma, jonka jälkeen hän aloittaa
jollain toisella saman varustamon laivalla.
Hän on seilannut vuodesta 1994. Päällikkönä hän on jo ollut useita vuosia. Varsinainen
koulutus kesti kolme vuotta, sen päälle tulivat kadetti- ja harjoitteluajat laivalla.
Itämerellä aikaisemminkin
Kapteeni Bao muisteli muutaman vuoden
takaista matkaansa Englannin kanaalissa.
Silloin liikennettä oli tuntuvasti enemmän
kuin tällä kerralla. Hän manasi Singaporen
salmea paljon pahemmaksi liikennealueeksi.
Ehkä taantuma ja elokuussa alkanut lomakausi tuntuivat Kanaalissa.
- Kiinassa ainakin on kova pula tavaroista. Toivottavasti mekin saamme jossain vaiheessa lastin sinne, päällikkö toivoo.
Tammikuussa 2009 valmistunut New
Venture on kerran aikaisemmin käynyt Itämerellä Riikassa. Tämänkertainen lasti tuli
Port Arthurista, Texasista. Hiilen lastaus
kesti 30 tuntia. Miehistöllä ei ollut vaikeuksia päästä maihin. Amerikkalaisviranomaiset
suhtautuivat Baon mukaan positiivisesti kii-
Kapteeni Guo Bao Zhongin työtörni
kestää yhdeksän kuukautta
16
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
nalaismerenkulkijoihin. Matka Inkooseen
kesti 19 vuorokautta.
Mepan palveluita
kansainvälisten
sopimusten mukaan
Inkoo Shippingin Tom Björklöf toimii
Mepan edustajana Inkoossa. Ulkomaisia
aluksia palvellaan ILO: n sopimusten mukaisesti. Tämä rahoitetaan pääosin aluksilta kerättävillä lästimaksuilla, joista Mepa
saa osuuden. New Venturelta saadun lästimaksun osuus Mepalle on tuhannen euron luokkaa. Miehistölle järjestettiin kaksi
pikkubussimatkaa ostoksille, toimitettiin
englanninkielisiä lehtiä sekä annettiin satama-ajaksi käyttöön internet -yhteyksin varustettu kannettava tietokone.
- Mobiiliyhteys hidastelee välillä, mutta
on todella hyvä palvelu, kapteeni Bao kehuu
tyytyväisenä.
Laivan internet -yhteyksien käyttö henkilökohtaisiin tarpeisiin on rajoitettua.
Suuressa suosiossa olivat myös puhelukortit ja prepaid -liittymät. Mepa vain välittää niitä, jokainen käyttäjä maksaa korttinsa
itse. Kapteeni Bao keräsi niistä rahat miehistöltä ja tilitti Mepalle. Miehistö ehti hyvin
neljän päivän aikana soittaa kotiin ja kerrata
viimeisimmät kuulumiset.
Päällikön mukaan Kiinassa kaikki kallistuu, ja moni haluaisi palkkaa lisää. Maa
kehittyy, myös hinnat menevät menojaan.
Hän on juuri saanut tietää seuraavan lastin.
Se on Pietarista rautaa jo romua Turkkiin.
Ehkä toivomus lastista Kiinaan toteutuu sen
jälkeen.
Med bulklast till Ingå
Panamax-bulkern New Venture
anlände till Ingå med en last
om 45 000 ton kol. Frivakt gick
ombord för att se hur man lever
på det kinesiska fartyget.
Då lasten lossats stiger det närmare 200 meter långa fartyget rätt högt. Vid landgångens
ända sker den normala inklareringen för
besökare. Tillsammans med Inkoo Shippings mäklare Jörgen Qvarnström går vi
ombord. Befälhavaren Guo Bao Zhong tar
emot oss i salongen. Han är hemma i den
kinesiska staden Yantai.
Det tar fyra dagar att lossa New Venture.
Besättningen har haft möjlighet att shoppa i
Lojo eller Helsingfors.
- Vi är sammanlagt 23 personer, då man
räknar några kadetter med, berättar befälhavaren Bao.
Han var själv med på shoppingresan till
Helsingfors, han köpte en klocka åt sig själv
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
17
New Venture har besökt Östersjön en gång tidigare, den gången Riga.
och smycken åt hustrun och den åttaåriga dottern.
- Ni har en ganska liten huvudstad, men smyckena är billigare än
hemma i Kina, säker skepparen.
Bao berättar att hans arbetstörn räcker nio månader. Sedan är han
ledig tre månader, varefter han börjar på något av rederiets andra
fartyg. Han har varit till sjöss sedan år 1994. Befälhavare har han
varit redan i flera år. Själva utbildningen tog tre år, på den följde
kadett- och praktiktid på fartyg.
Östersjön bekant från tidigare
Kapten Bao mindes en resa i Engelska kanalen för några år sedan.
Då var trafiken betydligt livligare än nu. Han tyckte att Singaporesundet var mycket svårare att trafikera. Kanske recessionen och
semesterperioden som börjat i augusti kändes av i Kanalen.
- I Kina råder åtminstone stor brist på varor. Förhoppningsvis får
vi i något skede en last hemåt, önskar befälhavaren.
New Venture, som blev färdig i januari år 2009, har besökt Östersjön en gång tidigare, den gången Riga. Den här gången kom lasten
från Port Arthur i Texas. Det räckte 30 timmar att lasta kolet. Besättningen hade inga svårigheter att gå iland. Enligt Bao förhöll sig
de amerikanska myndigheterna positivt till de kinesiska sjöfararna.
Resan till Ingå tog 19 dygn.
SSB ger konventionsenlig service
Tom Björklöf på Inkoo Shipping fungerar som SSB:s representant
i Ingå. Utländska fartyg ges service i enlighet med ILO:s konventioner. Den servicen finansieras huvudsakligen av lästavgiften som fartygen betalar och som SSB får en andel av. För New Venture utgör
SSB:s andel av lästavgiften ungefär ettusen euro. För besättningen
organiserade SSB två shoppingresor med minibuss. Därtill levererades engelskspråkiga tidningar ombord och för tiden i hamn kunde
besättningen utnyttja en bärbar dator med internetförbindelse.
- Mobilförbindelse är litet långsam ibland, men servicen är verkligen fin. berömmer kapten Bao.
Ombord är fartygets internetförbindelse för personligt bruk begränsat.
Telefonkorten och prepaid-anslutningarna var också mycket populära. Dem förmedlar SSB bara, varje användare betalar sitt kort
själv. Kapten Bao samlade in pengarna för dem av besättningen och
redovisade till SSB. Under fyra dagar hann besättningen bra ringa
hem och utbyta senaste nytt.
Enligt befälhavaren stiger prisen i Kina, och många skulle vilja
ha mera lön. Landet utvecklas och prisen går upp. Han har just
fått information om nästa last, järn och skrot från S:t Petersburg
till Turkiet. Kanske förhoppningen om en last till Kina förverkligas
efter det.
Kaptenen Guo Bao Zhong köpte smycken i Helsingfors
18
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
Teija Tujunen, Eeva Salonen ja
Maj-Britt Hurten
Kevyttä ravia
Noin kymmenen kilometrin
päässä Valkeakosken keskustasta
sijaitsee Leena Rangellin omistaman Euro-talli. Kurvatessani
pihaan näen ensisilmäyksellä
hyvin hoidetun pihapiirin sekä
tallirakennuksia, maneesin ja
ulkotarhoja. Sanalla sanoen
paikkaa voi ilman ylisanoja
kutsua hevosharrastajan paratiisiksi.
Leena on ehtinyt olla ennen siirtymistään
“täyspäiväiseksi” hevosalan yrittäjäksi työskennellä Viking Linen matkustaja-aluksilla
tarjoilijana lähes parikymmentä vuotta.
Hän aloitti Diana II ja jatkoi sitten pitkät
“törnit” Mariellalla ja Cinderellalla.
Yrittäminen ei aina ole kovin helppoa
Leena muistelee. “Kun työkaverit laivalla
pohtivat mihin matkustaisivat tai mitä tekisivät lomillaan, niin minä pohdin miten
saan seuraavan maneesin lyhennyksen hoidettua.”
Nyt edellä mainittu maneesi seisoo ylväänä sadan metrin päässä pihasta. Siellä on
3 / 2010
mukava ratsastaa kuumina kesäpäivinä, koska sisällä on viileämpää ja talvella taas lämpimämpää kuin ulkona.
Hevoskipinän jo äidinmaidossa saanut
Leena (äiti Outi Rangell on tunnettu kouluratsastaja) on itsekin hyvä ratsastaja sekä
kouluttautunut opettamaan lajia.
Hän on määrätietoisesti kehittänyt talliaan. Karsinapaikkoja on yli kahdellekymmenelle hevoselle. Lisäksi Leena kasvattaa varsoja. Sainkin ihailla kahta kesäistä
ratsusukuista varsaa, jotka huolettomina
käyskentelivät läheisellä laitumella emiensä
kanssa. Varsinkin tammavarsa maisteli lahjettani rohkeasti. Hyvä, etten ollut yksilahkeinen laitumelta poistuessani.
Uusiakin suunnitelmia Leenalla on koko
ajan vireillä. Tarkoituksena on laajentaa toimintaa koirien ja muiden eläinten täyshoitoon. Tosin jo nytkin pihapiirissä majailee
kanoja ja kukkoja ja muita siivekkäitä sekä
kaneja. Kun on kyse hevosihmisestä, niin
muutama koirakin “pyörii jaloissa”.
Raimo Suominen uskaltautui
naisten mukana Valkeakoskelle
Gabriellalta löytyy aktiivisia ratsastajia
Puitteet ovat siis mainiossa kunnossa. Syy
miksi menin sinne, niin siellä järjestettiin
Mepan tukema ratsastuskurssi M/S Gabriellan väelle. Kun ratsastuksesta on kyse, niin
kurssille osallistujat ovat useimmin naisia,
Frivakt
Vapaavahti
19
kuten nytkin. Kymmenestä osallistujasta
mukaan oli “uskaltautunut” yksi mies.
Hän oli hovimestarina työskentelevä Raimo Suominen, joka on ehtinyt työskennellä laivoilla jo kunnioitettavat 26 vuotta.
“En ole tätä ennen koskaan edes koskenut
hevoseen, mitä nyt kuvissa nähnyt” kertoo
Raimo. Nyt olen täällä ja eilen ehdin jo olla
liinaratsastuksessa ja kokeilin jopa raviakin.
Pysyin hevosen selässä ja nyt odotan innolla
alkavaa tuntia. Tiedä häntä, vaikka pääsisin
kokeilemaan vielä laukkaakin ennen kuin
kurssi loppuu. Toivotaan onnea ja erityisesti terveyttä miehelle!
Raimo on muutenkin innokas kuntoilija ja kiitti kovasti Mepan kuntosalia. Ilman sitä, en olisi pärjännyt laivatyössä näin
pitkään. Hauskana anekdoottina Raimo
mainitsi käyneensä joskus Mepan melontakurssilla. Sen jälkeen tuli hankittua oma
kanootti, jolla on kiva kesäisin liikkua vesillä. Saas nähdä, miten käy ratsastuskurssin
jälkeen (toim. huomautus).
Muutamat kurssilaiset tuntuvat olevan
täällä kuin kotonaan. Se johtuu siitä, että
ovat seilanneet Leenan kanssa vuosia ja käyneet ratsastamassa siellä aikaisemminkin.
Osanottajat kehuvat kurssia kilvan ja siinä
sivussa Mepakin saa kiitoksia.
Kiitos kiitoksista!
Martti
Arja Paakkanen, Titana-hevonen ja Suvi Hämäläinen
I lätt trav
Leena Rangells Euro-talli ligger
omkring tio kilometer från
Valkeakoski centrum. Då jag
svänger in på gården ser jag vid
första anblicken den välskötta
gårdsplanen och stallbyggnader,
manegen och inhägnader. Man
kan med andra ord, utan att
överdriva, tala om ett paradis
för hästälskare.
20
Vapaavahti
Frivakt
Leena hann jobba som servitris på Viking
Lines passagerarfärjor nästan i tjugo år innan hon övergick till att börja som företagare
i hästbranschen på heltid. Hon började på
Diana II och fortsatte sedan långa törnar på
Mariella och Cinderella.
Att vara företagare är inte alltid så lätt,
minns Leena. “Då arbetskompisarna ombord funderade vart de skulle resa eller vad
de skulle göra under semestern, grunnade
jag på hur jag skulle sköta nästa avbetalning
på manegen.”
Nu står den ståtliga manegen där, hundra
meter från gårdsplanen.
Som dotter till den kända skolryttaren
Outi Rangell fick Leena i sig “hästgnistan”
redan med modersmjölken. Hon är själv en
skicklig ryttare och utbildad för att lära ut
grenen.
Hon har målmedvetet utvecklat sitt stall.
Spiltor finns för mera än tjugo hästar. Dessutom föder Leena upp föl. Jag fick beundra
två av sommarens ridhästföl som obekymrat
gick och betade med stona i den närbelägna
hagen. Isynnerhet stofölet smakade modigt
på mitt byxben. Tur att jag fick behålla båda
byxbenen.
Och Leena har ständigt nya planer på
gång. Avsikten är att utvidga verksamheten
med pensionat för hundar och andra djur.
Redan nu är gårdsplanen befolkad av hönor,
tuppar, andra bevingade djur och kaniner.
Och då det är fråga om en hästmänniska,
springer nog några hundar också omkring
där.
3 / 2010
Susanna Pulla (oik) opastaa Gabriellan
ratsastajia maneesissa
Leena Ragnell
Med Gabriellas personal i
sadeln
De yttre förhållandena var alltså utmärkta. Anledningen till mitt besök var att
SSB arrangerade en kurs i ridning för M/S
Gabriellas anställda. Då det gäller ridning
är kursdeltagarna oftast kvinnliga, så också
nu. Av tio deltagare hade en manlig vågat
komma med.
Det var Raimo Suominen som jobbar
som hovmästare och har hunnit vara till
sjöss redan under aktningsvärda 26 år.
“Tidigare har jag inte ens rört vid en häst,
bara sett på bilder”, berättar Raimo. Nu
är jag här och igår hann jag redan rida på
häst ledd med lina och till och med pröva
på trav. Jag hölls på hästryggen och nu väntar jag ivrigt på lektionen som skall börja.
3 / 2010
Vem vet, kanske jag hinner prova på galopp
innan kursen slutar. Vi önskar honom lycka
till och framför allt god hälsa!
Raimo motionerar annars också flitigt
och berömde SSB:s konditionssal. Utan
den skulle jag inte ha orkat med jobbet till
sjöss så här länge. Som en anekdot berättar
Raimo att han någon gång deltagit i SSB:s
paddlingskurser. Efter det kom han att skaffa en egen kanot, som han gärna rör sig med
sommartid. Få se vad som händer efter kursen i ridning... (redaktionens anmärkning).
Några av kursdeltagarna verkade vara som
hemma här. Det beror på att de seglat med
Leena många år och ridit här under tidigare
besök.
också SSB fick sin del av berömmet.
Vi tackar för det!
Martti Karlsson
Deltagarna tävlade i att lovorda kursen,
Frivakt
Vapaavahti
21
Murkinaa merenkulkijoille - Suomen Laivakauppiaitten
Yhdistys Ry on toiminut vuodesta 1946
Hyvä kokki ja hyvä ruoka ovat
merenkulkijoille tärkeä viihtyvyystekijä. Ennen kuin ruoka
saadaan tarjoiltua lautasille,
pitää suunnitella ja hoitaa provianttitilaukset. Tässä vaiheessa
mukaan tulee laivamuonittaja
eli sipsu.
Aikoinaan yksittäiset kauppiaat toimittivat
tavaraa laivoihin suurimmissa satamissa.
Laivamuonitustoiminta alkoi kehittyä vuosisadan alussa, kun purjehduskausi piteni
jäävahvistettujen laivojen ja murtajien myötä. Sodan ja sen jälkeisen säännöstelyn aikana laivamuonitustoiminta oli vähäistä.
- Vuonna 1946 perustettiin Suomen Laivakauppiaitten Yhdistys SLY Ry. Tuolloinen
kansanhuoltoministeriö tuki voimakkaasti
hanketta, SLY:n puheenjohtajana vuodesta
1996 toiminut Matti Kokkala kertoo
Laivamuonitus oli ja on vieläkin haastavaa toimintaa. Verovapaudet, tulliasiat,
alkoholi- ja tupakkatoimitukset vaativat erikoisosaamista ja -tietämystä. SLY tuli toimi22
Vapaavahti
Frivakt
maan virallisena yhdyselimenä viranomaisten, laivakauppiaiden ja varustamoiden
välillä. Tänä päivänä jäsenyritykset hoitavat
muonitusta ja tavaratoimituksia myös lentoliikenteelle ja suurlähetystöille.
Vuodesta 1946 lähtien laivamuonittajilla
on ollut monta kantoa kaskessa. Kansainvälinen kilpailu on kovaa, sääntöjä ja lakeja
säädetään, tullin ja varustamoiden kanssa
toimitaan. Merenkulussa nähdään nousuja
ja laskuja, mitkä vaikuttavat toimintaan.
Yksi merkittävimpiä mullistuksia on ollut
Suomen liittyminen Euroopan Unioniin ja
siitä seuranneet tax free -myynnin rajoitukset.
- Vaasan linjalta tax free loppui kokonaan,
mutta Tukholman liikenteessä se säilyi, koska laivat poikkeavat Maarianhaminassa,
Kokkala selvittää. Samoin ulkomaanliikenteessä purjehtivilla aluksilla kulutettavat
tuotteet säilyivät verottomina.
SLY on mukana kattojärjestöissä, kuten
OCEAN (European Ship Supply Organization) ja ISSA (International Shipsuppliers
& Services Association). SLY oli vuonna
1955 mukana Kööpenhaminassa perustamassa kansainvälistä ISSA:aa, joka näin
ollen on nuorempi kuin kotimainen SLY.
Matti Kokkala on ISSA:n varapuheenjoh-
taja ja johtaa kotimaassa myös ME Group
-yhtiön muonitustoimintaa.
Melkein merenkulkija
Matti Kokkala kävi armeijan laivastossa ja
meni kesätöihin turkulaisen Oy Trapp &
Klingstedt Shippsupply Ab-laivamuonitusliikkeen Rauman kottoriin. Hänen isänsä
toimi Rauman Merikoulun rehtorina ja isoisä oli perustanut laivamuonitusta harjoittavan yrityksen Uuraaseen vuonna 1919.
Hänen veljensä on merillä kansipäällystössä.
Kokkala ei ollut ajatellut tätä alaa, mutta
ryhtyi myyntimieheksi ja huomasi pian olevansa Rauman konttorin vetäjä.
Trapp & Klingstedt oli mukana Mathias
Eriksonin ja Laivamuonituksen fuusiossa,
josta syntyi ME Group vuonna 1995. Matti
Kokkala siirtyi samalla Helsinkiin. Toiminta
on laajentunut ja on nyt osa kauppaneuvos
Anders Wiklöfin omistamaa Wiklöf Holding - konsernia.
- Kun Viro liittyi Euroopan Unioniin,
ostimme sieltä laivamuonitusliikkeen vuonna 2003. Nyt toimimme Helsingin lisäksi
Raumalla, Turussa, Oulussa, Tallinnassa,
Maarianhaminassa ja Tukholmassa, Kokkala selvittää.
ME Group on alan johtava toimija Suo3 / 2010
messa. Sillä on paljon sopimusasiakkaita ja
laaja ulkomainen verkosto. Matti Kokkala
on ISSA:n hallituksessa ja parinkymmenen
vuoden matkustelun tuloksena luonut suhteita alan ulkomaisiin yrityksiin.
- Jos asiakkaanamme oleva laiva kaipaa ulkomailla provianttitäydennystä, hoituu asia
nopeasti, Kokkala sanoo.
Kattojärjestössä Matti Kokkala on toiminut muun muassa työvaliokunnassa ja sai
vuonna 2006 ISSA:n palkinnon koulutuksen organisoinnista.
Yhteistyöllä hommat hoituvat
Suomen Laivakauppiaitten Yhdistys on
hoitanut hienosti suhteet viranomaisiin,
asiakkaisiin ja sidosryhmiin. Vuonna 2008
SLY lahjoitti Tullille 6000 euroa huumekoiran hankintaa varten. Seuraavana vuonna musta labradorinnoutaja Valo astui Tullin palvelukseen.
Vuodesta 1976 SLY on järjestänyt yhteistyökumppaneilleen golf-kisan, Shipstores
Golf Cupin. Tänä vuonna kisa pelattiin
35. kerran. Paikkana oli Rauma ja tunnelma hieno. Valitettavasti sää vain oli hieman
sateinen. Tulosluettelossa on paljon samoja nimiä kuin MEPAn golfkisoissa. Matti
Kokkala on viime vuosina järjestänyt kisat
ja pelannut mukana. Kisaan osallistuivat
ME Groupilta myös Pekka Lehtinen sekä
Esa Leiskola.
3 / 2010
Suomen
Laivakauppiaitten
Yhdistys ry:n
jäsenet:
Allotrans Oy, Kotka
Oy Axel Liljefors Ab, Hanko
Juhani Suokari Oy, Lieto
Laivamuonitus Ivar Ek Ky, Hamina
Oy Lunden Catering Ab, Turku
ME Group Oy, Oulu, Rauma, Turku,
Helsinki
Oy Shipstores Nyman & Co Ltd,
Kotka
Signwell, Tammisaari
Frivakt
Vapaavahti
23
Proviant för sjöfarare - Finlands
Skeppshandlareförening rf har verkat sedan år 1946
För sjöfararna är en bra kock och god mat en viktig trivselfaktor. Förrän
maten står framme på tallriken, skall någon planera och sköta proviantbeställningarna. Här stiger skeppshandlaren, eller “sipsu”, in i bilden.
Förr levererade de enskilda köpmännen varor till fartygen i de största hamnarna. Provianteringsverksamheten började utvecklas
i början av förra seklet då seglingsperioden
förlängdes i takt med att fartygen isförstärktes och isbrytarverksamheten kom i gång.
- Finlands Skeppshandlareförening rf
(SLY ry) grundades år 1946. Det dåtida
folkförsörjningsministeriet gav kraftigt stöd
år projektet, berättar Matti Kokkala som
fungerat som ordförande sedan år 1996.
Skeppsprovianteringen var och är fortfarande en verksamhet som bjuder på utmaningar. Skattefrihet, tullärenden, alkoholoch tobaksleveranser kräver sakkunnighet
och vetande. Föreningen kom att fungera
24
Vapaavahti
Frivakt
som en officiell mellanlänk mellan myndigheter, skeppshandlare och rederier. Medlemsföretagen sköter i dag proviantering
och varuleveranser också för flygtrafiken
och till ambassader.
Sedan år 1946 har skeppshandlarna haft
många järn i elden. Den internationella konkurrensen är hård, regler och lagar stiftas,
man samarbetar med tullmyndigheter och
rederier. Inom sjöfarten ser man uppsving
och svackor som reflekteras i verksamheten.
En av de största omvälvningarna skedde då
Finland gick med i Europeiska Unionen och
de begränsningar inom taxfreeförsäljningen
som följde.
- På Vasalinjen upphörde taxfree helt,
men i trafiken på Stockholm blev den kvar
för att båtarna anlöper Mariehamn, förklarar Kokkala. För produkterna som konsumeras på fartyg som går i utrikestrafik blev
skattefriheten likaså kvar.
Föreningen är med i takorganisationerna
OCEAN (European Ship Supply Organization) och ISSA (International Shipsuppliers
& Services Association). År 1955 var föreningen med om att grunda den internationella organisationen ISSA, som alltså är
yngre än den nationella föreningen. Matti
Kokkala är viceordförande för ISSA och leder i hemlandet också provianteringen för
koncernen ME Group Ltd.
3 / 2010
Nästan sjöfarare
Matti Kokkala gjorde sin värnplikt i flottan
och tog sommarjobb på det i Åbo belägna
provianteringsföretaget Oy Trapp & Klingstedt Shipsupply Ab:s kontor i Raumo. Hans
far var rektor för Sjömansskolan i Raumo
och hans farfar hade grundat ett företag i
skeppsprovianteringsbranschen i Trångsund
år 1919. Hans bror är till sjöss som däcksbefäl. Kokkala hade inte tänkt sig den branschen, men blev försäljare och fann sig snart
vara chef för kontoret i Raumo.
Trapp & Klingstedt var med i fusionen
mellan Mathias Eriksson och Laivamuonitus, som år 1995 resulterade i ME Group.
Matti Kokkala flyttade samtidigt till Helsingfors. Verksamheten har breddats och är
nu en del av kommerserådet Anders Wiklöfs koncern Wiklöf Holding.
- Då Estland anslöts till Europeiska Unionen köpte vi år 2003 ett provianteringsföretag där. Nu verkar vi utöver i Helsingfors
i Raumo, Åbo, Uleåborg, Tallinn, Mariehamn och Stockholm, förklarar Kokkala.
ME Group är den ledande aktören inom
branschen i Finland. Företaget har många
fasta kunder och ett vidsträckt utländskt
nätverk. Matti Kokkala har skapat kontakter till utländska företag i branschen då han
som medlem i ISSA:s styrelse rest omkring
under tjugo års tid.
- Om ett fartyg som är kund hos oss behöver påfyllning av proviantlagren utomlands,
så sköts den saken snabbt, säger Kokkala.
Matti Kokkala har bland annat suttit i
takorganisationens arbetsutskott och år
2006 fick han ISSA:s utmärkelse för organisation av skolning.
Gott samarbete
Finlands Skeppshandlareförening har skött
relationerna till myndigheter, kunder och
intressegrupper utmärkt. År 2008 donerade
föreningen 6000 euro till Tullen för anskaffning av en narkotikahund. Följande år
trädde den svarta labradoren Valo i Tullens
tjänst.Sedan år 1976 har föreningen ordnat
en golftävling för sina samarbetspartners,
Shipstores Golf Cup. I år spelades tävlingen
för trettiofemte gången. Platsen var Raumo
och stämningen fin. Tyvärr var vädrigt litet regnigt. I resultatlistan hittar vi många
namn som vi sett i SSB:s golftävlingar. Matti Kokkala har organiserat tävlingarna under
de senaste åren och spelat med. Från ME
Group deltog också Pekka Lehtinen och
Esa Leiskola.
Suomen Laivakauppiaitten Yhdistys ry:n jäsenet:
Medlemmar i Finlands Skeppshandlareförening rf:
Allotrans Oy, Kotka
Oy Axel Liljefors Ab, Hanko/Hangö
Juhani Suokari Oy, Lieto/Lundo
Laivamuonitus Ivar Ek Ky, Hamina/Fredrikshamn
Oy Lunden Catering Ab, Turku/Åbo
ME Group Oy, Oulu, Rauma, Turku, Helsinki/Uleåborg, Raumo, Åbo,
Helsingfors
Oy Shipstores Nyman & Co Ltd, Kotka
Signwell, Tammisaari/Ekenäs
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
25
Finnalpino nostalgiatapaaminen
Neljän vuoden välein järjestettävä tapahtuma sujui tällä
kerralla myrskyisissä merkeissä.
Vieraat viettivät aikaa hillitysti, mutta ilmojen haltija pani
haisemaan.
Viikonlopun yhteislaulu ja -soitto saivat
vaikutteita Maukka Perusjätkän moottorisaha-musisoinnista.
Sulkavan yli pyyhkäissyt Asta-myrsky jätti
Rami Kokkosen ja edellisiltana saapuneen
Juha Puisevan mottiin. Kymmeniä puunrunkoja oli kaatunut mökkitielle, sähköt
olivat poikki ja kännykkäyhteydet pätkivät.
Matti Pulli saapui sopivasti perjantaiaamuna savottaan. Miehet saivat raivattua naapurijärven uimarannan kautta kiertotien.
Kunnan hiihtoladun pohja oli niin tasainen,
että autolla pääsi perille.
Viola Mäki keitti rannassa kalasoppaa,
kun entisiä Finnalpinon merenkulkijoita
alkoi illan mittaan saapua. Edellinen tapahtuma oli Ruissalon Mepalassa. Nyt kokoonnuttiin Rami Kokkosen ”haciendalla”.
Kokkoset hankkivat aikoinaan pientilan rakennukset järven rannalta. Rami on rakennellut mökkejä lisää, nyt tilaa riittää lapsille
ja lastenlapsille.
Finnalpino oli Suomen
lipun alla 1973-1983
Laiva seilasi paljon Biskajan ja Välimeren
linjalla. Henkilökunta oli erittäin aktiivista,
kerhotoiminta sai alkunsa heti.
Teimme retkiä Pisan tornille, Savonaan,
La Speziaan ja Genovaan, nykyisin ms Finnmaidin perämiehenä seilaava Juha Puiseva
muistelee.
Laiva lastasi Suomesta sellua, paperia ja
puutavaraa. Paluulasteina oli muun muassa hedelmiä ja fosfaattia. Finnalpino kävi
lähes kaikissa Suomen satamissa ja Ruotsin
sellusatamissa. Tuolloin hoidettiin vaihdot
busseilla ja lentäen. Porukkaa oli 23, joten
retkille riitti lähtijöitä. Pullokassasta saatiin
hyvää rahoitusta. Järjestäjän oli laivaväen
ohella usein Savonan merimiespappi Seppo
Leveelahti. Hän ei päässyt osallistumaan
26
Vapaavahti
Frivakt
nostalgiatapahtumaan.
Juha Puiseva toimii kokoonkutsujana.
Hänellä on rekisteri työntekijöistä sekä laivalta tuotua aineistoa Finnalpini -kerhon
toiminnasta.
Aivan kaikki alpinistit eivät ole tiedossa.
Lähetimme tänä vuonna 31 kutsua, 14 saapui paikalle, Puiseva kertoo
Alpinisteja on vielä jonkin verran työelämässä, vaikka valtaosa onkin eläkkeellä.
Rami Kokkonen oli aikoinaan Finnalpinon
1.konemestari.
Jäin jo kertaalleen eläkkeelle, mutta seilaan melko säännöllisesti Nordlandialla,
monesti Mepan harrastenäyttelyihin töitään
tuonut Kokkonen kertoo.
Finnalpini -perinne on elänyt Jussi Reingoldtin ja Juha Puisevan ansiosta. Laivan
pitkäaikainen kippari ja perämies seilasivat
myöhemmin yhdessä muun muassa Canopuksessa ja Astreassa.
Kolmen päivän
kokoontuminen
Osa porukasta päivysti haciendalla kolme
päivää. Muutamat alpinistit ehtivät vain
käydä laivalta lähtiessään, kuten Eero Metsä ja Oiva Romu. Sähkön puuttuminen toi
mukaan oman haasteensa. Valot saatiin korvattua kynttilöillä, mutta ruokatavarat oli
laskettava kaivoon.
Tunnelma oli hieno. Merimiesjuttuja kerrottiin ja vanhoja seilauskavereita muisteltiin. Iltanuotiolla soitettiin ja laulettiin merimieslauluja. Vanhan perinteen mukaisesti
Jussi Reingoldt kirjoitti päätteeksi runot.
Seuraava kokoontuminen onkin jo kolmen
vuoden kuluttua.
Juha Puiseva, Rami Kokkonen ja Matti
Pulli puusavotassa
Finnalpini Meeting Sulkava 3007 – 01082010
Old Alpini Club traditional meeting
The sauna of course late night heating
Step is short but mind still strong
Only Skypilot knows how long
----------------------------------------Monta tarinaa lauteilla kerrottiin
Poismenneitä kavereita muisteltiin
Ja kankeat sailorit päättivät taas
Jos jalka nousee ja rauha on maas
Vuoden kolmen kuluttua tavataan
Ja Alpinisteille skoolataan
Kotimatkalle kohta jo ryhdytään
Ja edelleen sanontaan yhdytään
Navigare necesse est
Vivere non est necesse
J.Reingoldt
3 / 2010
kuva: Finnlines
FINNALPINOS SJÖFARARE PÅ
NOSTALGITRÄFF
Finnlines fartyg seglade under
blåvit flagg åren 1973 – 1983.
Sjöfararna som då seglade håller
fortfarande kontakt och träffas
vart fjärde år.
Fartyget seglade ofta på linjen till Biscaya
bukten och Medelhavet. Det transporterade
mest cellulosa, papper och trävaror. Returlasten var bland annat frukter och fosfat.
Finnalpino besökte nästan alla hamnar i
Finland och cellulosahamnarna i Sverige. På
den tiden skötte man bytena med buss och
flyg. Personalen var synnerligen aktiv och
klubbverksamheten startade genast.
Vi gjorde utflykter till tornet i Pisa, Savona, La Spezia och Genua, minns Juha
3 / 2010
Puiseva som numera seglar som styrman på
ms Finnmaid.
Besättningen bestod av 23 personer, så
det var lätt att få deltagare i utflykterna.
Ur flaskkassan fick man hjälp med finansieringen. Sjömansprästen i Savona, Seppo
Leevelahti, organiserade också ofta utflykterna. Han hade inte möjlighet att delta i
nostalgiträffen.
Finnalpini-klubbens tradition har hållits
levande tack vare Jussi Reingoldt och Juha
Puiseva. Fartygets långvariga skeppare och
styrman seglade senare tillsammans bland
annat på Canopus och Astrea.
Tredagarsevenemanget år 2010 gick av
stapeln i Sulkava på Raimo Kokkonens
”hacienda”. Stämningen var fin. Man berättade sjömanshistorier och mindes gamla
seglingskamrater. På kvällen spelade man
och sjöng sjömansvisor vid lägerelden. Till
slut skrev Jussi Reingoldt dikter, enligt gammal tradition. Och nästa träff är ju redan
om tre år.
Finnalpini Meeting
Sulkava 2010
--------------------------------------------
Old Alpini Club traditional meeting
The sauna of course late night heating
Step is short but mind still strong
Only Skypilot knows how long
Frivakt
Vapaavahti
27
Caripito
Laiva oli ylösmaannut Ruissalon rannassa
koko talven. Muutamaa vuotta aiemmin
saksalaiselta telakalta valmistuttuaan se oli
ahkerasti kuljettanut öljykuormia Meksikonlahdella. Omistajan konkurssi oli
vaihtanut toimeliaisuuden etelän lämmössä toimettomuuteen pohjolan pakkasissa.
Kun lakien ja asetusten mukaisesti vastuut
ja velat oli mitätöity, uusi omistaja vaihtoi
laivan nimen ja laittoi sen jälleen matkaan.
Aluksi käytiin maalauttamassa pohja kuivatelakassa. Jotakin kaikkein tähdellisintä remonttiakin tehtiin. Sen jälkeen suunnattiin
entisen työmaan liepeille, Karibianmerelle.
Villin linjan tankkipaateissa oli totuttu
viikkojen merimatkoihin ja redillä ankkurissa saattoi vierähtää viikko jos toinenkin.
Oli outoa juuttua lyhyelle linjalle samojen
sataminen välille. Vuorokauden lastaus La
Salinassa Venezuelassa, puolen vuorokauden ajo Aruban eteläkärkeen, vuorokauden
lastinpurku San Nicolasin öljynjalostamon
satamassa, puolen vuorokauden ajo takaisin
La Salinaan ja sama uudelleen kerta toisensa
28
Vapaavahti
Frivakt
jälkeen. Ainoa, joka moisesta reitistä saattoi olla tyytyväinen, oli valtio verottaessaan
raskaasti pumppumiehen suuria ylitöitä. Ja
kertyihän täkkäreillekin verotettavaa, kun
saivat milloin mihinkin vuorokauden aikaan olla töijäyksissä narujaan setvimässä.
Kipinän kirjoituskone sai kyytiä. Satamaan tultaessa piti viedä messeihin seuraavan sataman tullilistat. Crew-listoja satamaherrat molemmissa päissä halusivat täyden
koneellisen: kalkkeerien kera sai kirjoituskoneen telan alle ujutetuksi viisi paperia.
Vaikka kuinka voimallisesti hakkasi kirjoituskonetta, alimmasta ei olisi saanut selvää
suurennuslasillakaan. Määrä korvasi laadun.
Rahalistojakin toivorikkaana laadittiin,
vaikkei uusi redari pitänytkään tarpeellisena lähettää laivaväelle rahaa. Kauan asiasta
jupistiin, ennen kuin laadittiin sähkösanomia kaikille neljälle merenkulkijoitten ammattiliitolle. Sen jälkeen palkanmaksu alkoi
sujua lain mukaisesti.
Kaikkia ilahdutti suuresti kun tuli tieto, että puolen vuorokauden merimatkailu
vaihtuisi kahden vuorokauden seilaukseksi.
Seuraava lastaussatama ei olisikaan Maracaibolahdella, vaan Caripitossa, maan itärannikolla jossakin viidakossa. Venezuelan
pohjoisrannikkoa ajetaan itään päin. Kun
manner loppuu, kurvataan ennen Trinidadin saarta etelään. Salmen jälkeen käännetään kohti lounasta ja jos on tarkasti navigeerattu, löytyy Rio de San Juan nimisen
joen luotsipaikka.
Aamuyön pimeydessä luotsi johdatteli
parisataa metriä pitkää alusta viidakon uumeniin. Joki oli kovin kiemurainen. Keula
kääntyi jo seuraavaan mutkaan, ennen kuin
ahteri ehti oikaista edellisestä. Tiheä viidakko tursusi rantapenkoille asti. Kaikenlaisia
ääniä kajahteli kasvuston seasta. Silloin tällöin mätkähteli pitkä alligaattori tai vastaava penkalta veteen suuren saaliin toivossa.
Lähes työpäivä oli ajettu, kun joen rannalla näkyi rakennelmia: jokunen matala
maja, öljysäiliöitä ja jono rannan mutapenkkaan juntattuja diktaaleja. Ohi siitä
ajettiin, mutta ylempänä joen vähän leve3 / 2010
tessä luotsi hiljenteli vauhtia ja käski ruorin
tyyrpuuriin. Laivan bulppi-nokka upposi
pehmeään mutapenkkaan. Koneen, ruorin
ja virran avulla laivaa vähitellen käännettiin
tulosuuntaansa. Pian oltiin jälleen ihmisten
ilmoilla ja kiinnityttiin rannan diktaaleihin.
Pienen aukion rakennuksia lukuun ottamatta joka puolella levisi viidakko. Kiipesin
joulukuusen nokkaan valokuvaamaan, mutta kaikkialla näkyi pelkkiä puiden latvoja.
Täkkärit olivat öljyletkujen kiinnityksen
yhteydessä saaneet selvitetyksi, että jonkinmoista asutusta viidakon siimeksestä löytyisi. Pitäisi vain kulkea tarpeeksi pitkälle
rannasta lähtevää viidakkotietä.
Päivällisen jälkeen meitä oli pieni porukka uteliaita rientämässä maihin. Kovin
kauaa ei enää olisi valoisa ja haluttiin ehtiä
kylille ennen pimeää. Tie oli kävelykelpoinen, joskin viidakon seinämät paikoitellen
hipoivat tien penkkoja. Tie oli rakennettu
seuraamaan öljyputkirivistöä, joten mutkia
ei paljon ollut.
Hämärän laskeutuessa saavuimme viidakkoon raivatulle laajalle aukealla, mikä oli
rakennettu täyteen suuria öljysäiliöitä. Kun
tietä vielä tallattiin eteenpäin, löytyi puitten
siimeksestä kyläntapainen. Lautahökkeleitä
ilman sen kummempia asemakaavoja, yksi
kaupan ja baarin yhdistelmä, missä puutuoleja oli aseteltu puitten siimekseen. Jokunen valokin näkyi siellä täällä tuikkivan.
3 / 2010
Pianhan nähtävyydet oli katsastettu ja alkoi
paluumatka pimeän viidakon halki. Välillä
hätkähdyttivät äkkinäiset puskien kahahdukset ja monenlaiset muut viidakosta raikuvat äänet. Helpottavaa oli lopulta nähdä
laivan valojen tuikkivan ja kiivetä laiturilta
ylös gängveitä.
Caripitossa lastaus kesti reilut 30 tuntia.
Seuraavan illan hämärtyessä työnnyttiin
pimeälle joelle. Luotsi osasi jälleen asiansa
ja ennen puolta yötä oltiin löydetty takaisin merelle ja suunnattiin kohti Arubaa. La
Salina – Aruba linjalla kärsimme vielä muutaman viikon, ennen kuin armahdus tuli
Meksikon valtion öljy-yhtiölta Pemexiltä.
Öljytuotteita alettiin kuljettaa Coatzacoalcosin jalostamolta Meksikonlahden pohjukasta Panaman kanavan kautta Meksikon
länsirannikon satamiin. Jälleen oli kipinällä
uudenlainen urakka: koska laiva ajoi Meksikon sisäisessä liikenteessä, piti koko laivaväelle hommata työluvat.
Erikoinen oli Pemexin radioaseman viestintä. Normaalissa radio-ohjesäännön mukaisessa orderisanomassa piti olla lähtötoimipaikka, numero, sanaluku, päivämäärä ja
kellonaika, sekä vastaanottaja ja sitten teksti
ja allekirjoitus. Kun Pemexin asemaan sai
ennemmin tai myöhemmin yhteyden, käskettiin yleensä odottamaan. Tovin kuluttua
sieltä sähkötettiin espanjaksi tai amerikaksi
ilman mitään em. byrokratioita ”seuraava
satama guayamas”, tai mikä milloinkin oli
kyseessä. Joskus vastaava muotoilu oli ”go
guayamas”. Aluksi oli päälliköllä sulattelemista, lähteäkö ajamaan kipinöitten keskinäisten sähköttelyiden perusteella ilman
mitään paperista dokumenttia.
Coatzacoalcosista veimme lasteja myös
niihin Texasin satamiin, missä laiva oli nuorempana ajellut entisen omistajan lipun
alla. Joissakin satamissa ilmaantui päällikön
salonkiin arvovaltaisia lähetystöjä, jotka kaivelivat salkuistaan toivorikkaina muhkeita
paperipinoja ja esittelivät edellisen omistajan aikaisia maksamattomia laskuja. Vaan
ei mennyt sävelet Jori Malmstenin jenkan
mukaan ”ainahan on maksettava eikös juu,
mitä tässä maailmassa velkaantuu”. Laivalla
oli uusi nimi ja omistajayhtiö, jolle ei pykälien mukaan kuulunut entisen elämän
synnit.
PS. Kun tutkii netistä Caripiton tietoja
ilmenee, että kolmisenkymmentä vuotta sitten kaupungissa on ollut noin 25000
asukasta. Ilmeisesti olisi pitänyt jatkaa tallustamista eteenpäin pimeää viidakkotietä
pitkin, jotta olisi öljyalueelta päästy itse
kaupunkiin. Kaupungissa näyttäisi olevan
öljyväelle omat golf-kentät, koulut ja klubit,
joten ehkei sielläkään olisi muutamalle viidakosta ilmestyneelle merenkulkijalle ollut
kummoista tarjolla.
Teksti ja kuvat: Timo Sylvänne
Frivakt
Vapaavahti
29
Kai Pärnänen on
Merimiestaiteilija Neptunuksen
armosta
Kotkan Merimieslaulufestivaalien kestomenestyjä Kai Pärnänen on suolaisten vesien mies.
Työkokemusta on myös pinnan
alta. Pärnänen on toiminut
kahden sukellusveneen päällikkönä.
Mies kuljetti kitaraa laivasta toiseen ”lentoyhtiöiden harmiksi”. Ura jatkui päällystössä Eriksonin jääpaateissa ja vaihdot olivat
eri puolilla maailmaa. Nykyisin meriliikenneohjaajana työskentelevä Pärnänen hallitsee navigoinnin huipputekniset apuvälineet,
mutta muistaa hyvin entiset ajat.
Vuonna 1977 olin ensimmäistä kertaa
perämiehenä. Kippari nuukaili tutkan käytössä ja sekstantin avulla navigoitiin, Kaitsu
muistelee.
Tänä vuonna Merimieslaulufestivaalit järjestettiin Kotkassa 30. kerran. Kai Kaitsu
Pärnänen voitti merimiessarjan esityksellään Pursimies Tötterströmin parempi
samba. Mies on musikaalista sukua, äiti on
musiikinopettaja, äidinisä toimi kanttorina.
Kaitsulla on pysynyt kitara kädessä viisivuotiaasta lähtien, oppia on kertynyt omasta
takaa vuosien varrella.
Hän kävi merimiesammattikoulun Maarianhaminassa ja lähti merille Algotin Bernyllä vuonna 1973. Bernyssa oli puomit ja
lemppuluukut. Kaitsun mukaan täkillä oli
11 miestä; töitä tehtiin ja juotin kunnolla.
Satama-ajat olivat pitkiä ja rahat kävivät
usein vähiin
Pojat pistivät minut laulamaan ja soittamaan kitaraa merimieskapakoissa. Sitten
kerättiin kolehti ja rahat juotiin, Kaitsu
muistelee.
Kylmäaluksista sukellusveneisiin
30
Vapaavahti
Frivakt
Gustaf Eriksonilla Kaitsu seilasi päällystössä
1980-luvun lopulle asti.
Pääosin työskentelin jääpaateissa, mutta
myös kappaletavara-aluksilla kuten Balderö,
Hamnö, Styrsö ja Germundö, Kaitsu muistelee.
Erikson uudisti ja ulosliputti aluksiaan.
Kaitsu löysi itsensä Ranualta, jonne sukellusvenemiehistöksi olivat pestautuneet
myös Heikki Koivisto, Pekka Räsänen,
Oiva Nurmela, Jorma Sulander ja Jussi
Ketonen. Ranualla operoitiin jonkin aikaa,
sitten mentiin Ruotsin kautta Teneriffalle.
Vene otti 48 matkustajaa.
Pärnänen kipparoi vielä pienempää, 10
hengen sukellusvenettä Hangossa ja Kyproksella.
Irakin sota heikensi tuolloin liiketoimintaa. Tämä vene operoi nyt Loch Nessin hirviön etsinnöissä, Kaitsu kertoo.
Kauppalaivastoura jatkui sen legendaarisessa Marika-laivassa, jossa Kaitsu ehti olla
päällikkönä yli kuusi vuotta.
Marikaa voisi kutsua kaikkien laivojen äidiksi, Kaitsu naurahtaa.
Marikan porukka oli Mepan palveluiden
suurkuluttaja. Kirjat, videot ja lehdet tekivät kauppansa, kun alus parin, kolmen viikon välein kävi Helsingissä.
Marikan jälkeen Pärnänen seilasi United Linesillä ja siirtyi Star Cruises –varustamoon, jossa vuosituhannen vaihteessa
työskenteli melkoinen joukko suomalaismerenkulkijoita. Kaitsun toimet vaihtelivat 1st
Officerista Safety manageriin.
Musisointia maalla ja merellä
Laulu ja soitto ovat aina kuuluneet Kaitsun
elämään. Hän on tehnyt biisejä ja soittanut
laivoilla ja maissa eri tapahtumissa. Hänet
on nähty esiintymässä myös Mepan harrastenäyttelyn avajaisissa.
Risteilyaluksillakin soitettiin erilaisissa
bändeissä. Maissa ollessa säännöllisyys helpottaa musiikin harrastusta, Kaitsu pohtii.
Hän on työskennellyt Helsingissä Suomenlahden Meriliikennekeskuksessa (Hel3 / 2010
sinki VTS) vuodesta 2004 lähtien. Hänellä
on pienimuotoinen studio kotona Raaseporissa. Kaitsun äidinkieli on ruotsi, mutta hän tekee usein biisit suomeksi, koska se
”elää” hyvin merimieslauluissa.
Rauno Tuunan ja Pekka Kuisman kanssa
teimme vuonna 1994 Takila Sunrise –nimisen levyn, Kaitsu kertoo
Pärnänen teki myös täyspitkän soololevyn
On the Ocean, vuonna 2002 täysin omilla
sävellyksillä. Hän aikoo tehdä seuraavan levyn ensi vuonna.
Kirjailijanakin toiminut merikapteeni
Juha Lehtonen(oik) koulutti Kaitsua ja
kumppaneita sukellusvenehommiin
Kai Pärnänen gick till sjöss med Algots Berny. Kuva: Hannu Laakso
Kai Pärnänen – sjömanstrubadur
av Neptuni nåde
Kai Pärnänen, som haft ihållande framgång vid Sjömanssångfestivalerna under Kotka havsdagar, är en riktig saltvattenkarl. Han
har också erfarenhet av arbete under ytan. Pärnänen har verkat
som befälhavare på två u-båtar.
3 / 2010
I år arrangerades Sjömanssångfestivalen i
Kotka för trettionde gången. Kai ”Kaitsu”
Pärnänen segrade i sjömansserien med sitt
framförande av ”Pursimies Tötterströmin
parempi samba”. Han kommer från en musikalisk släkt, modern är musiklärare, morfar verkade som kantor. Kaitsu har spelat
gitarr sedan han var fem år, under åren har
han lärt sig mycket på egen hand.
Han gick i sjömansyrkesskola i Mariehamn och gick till sjöss med Algots Berny år
1973. På Berny hade man bommar och träluckor. Kaitsu berättar att man var 11 man
på däck; man jobbade hårt och drack rejält.
Liggtiderna i hamn var långa och pengarna
hann ofta ta slut.
Pojkarna fick mig att sjunga och spela gitarr på sjömanskrogarna. Sen samlade man
kollekt och drack upp pengarna, minns
Kaitsu.
Han bar med sin gitarr från båt till båt,
”till flygbolagens förargelse”. Hans bana
fortsatte som befäl på Eriksons kylfartyg och
bytena skedde på olika håll i världen. Pärnänen jobbar numera som VTS-operatör
och behärskar navigationens mest utvecklade teknik, men minns väl den gamla tiden.
År 1977 stod jag första gången vid rodret. Skepparen snålade med användning av
radar och vi navigerade med sextant, minns
Kaitsu.
Från kylfartyg till u-båtar
Hos Gustaf Erikson seglade Kaitsu som befäl ända till slutet av 1980-talet.
Jag jobbade huvudsakligen på kylfartyg, men också på styckegodsfartyg som
Frivakt
Vapaavahti
31
Balderö, Hamnö, Styrsö och Germundö,
minns Kaitsu.
Erikson förnyade och flaggade ut sin flotta. Kaitsus väg förde honom till Ranua där
också Heikki Koivisto, Pekka Räsänen,
Oiva Nurmela, Jorma Sulander och Jussi
Ketonen hade tagit jobb på en u-båt. Man
opererade en tid i Ranua, sedan bar det av
till Teneriffa, via Sverige. Båten tog 48 passagerare.
Pärnänen förde befäl över en ännu mindre u-båt i Hangö och på Cypern, den tog
10 personer.
Kriget i Irak försvårade affärsverksamheten på den tiden. Den båten opererar nu i
spaningarna efter Loch Ness-odjuret, berättar Kaitsu.
Banan inom handelsflottan fortsatte på
den legendariska Marika, där Kaitsu hann
vara befälhavare över sex år.
Marika kunde kallas alla fartygs moder,
skrattar Kaitsu.
Marikas besättning var storkonsumenter
av SSB:s tjänster. Böcker, filmer och tidningar hade god åtgång då fartyget med två,
tre veckors mellanrum lade till i Helsingfors.
Efter Marika seglade Pärnänen på United
Lines och flyttade till rederiet Star Cruises,
där jobbade en rätt stor del finländska sjöfarare vid millenniumskiftet. Kaitsus uppgifter varierade från 1st Officer till Safety
manager.
Marika kunde kallas alla fartygs moder
Musicerande på land och
till sjöss
Sång och spel har alltid varit en del av Kaitsus liv. Han har gjort låtar och spelat på
land och till sjöss vid olika evenemang. Man
har kunnat se hans framträdanden också då
SSB:s hobbyutställningar öppnats.
På kryssningsfartygen spelade vi i olika
grupper. Det regelbundna livet i land gör
det lättare att ägna sig åt musik, funderar
Kaitsu.
Sedan år 2004 har han arbetat i Helsingfors vid Finska vikens sjötrafikcentral (Helsinki VTS). Han har en liten studio hemma
i Raseborg. Kaitsus modersmål är svenska,
men han skriver ofta låtarna på finska, då
språket ”lever” bra i sjömanssångerna.
Med Rauno Tuuna och Pekka Kuisma
gjorde vi år 1994 skivan ”Takila Sunrise”,
berättar Kaitsu.
År 2002 spelade Pärnänen in en hel lång
soloskiva ”On the Ocean” med egna kompositioner. Följande skiva tänker han göra
nästa år.
text: Pekka Karppanen
bilder: Pekka Karppanen, Kai Pärnänen och
Hannu Laakso
32
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
Merimieslaulufestivaalit
Kotkassa
Kilpailu käytiin tänä vuonna 30.kerran. Muotoa muutettiin hieman, mikä onnistui
tuomariston mielestä hyvin. Hyvät Hyssykät –yhtyeen laulu Sydänystävä on meri
voitti sävellys- ja sanoituskilpailun.
Tuomariston puheenjohtaja Esa Nieminen
ei säästellyt sanojaa kehuessaan voittajakappaleen. Hänen mukaansa siinä on ainesta
jopa radiohitiksi. Esitys oli hieno, ja sanat
olivat koskettavat. Nieminen ihasteli myös
yhtyeen ammattitaitoista laulua.
Vanhan tavan mukaisesti kilpailussa käytiin myös merimiessarja, jonka voitti Kai
Pärnänen.
Pidän tätä merimiessarjan säilymistä erittäin tärkeänä, tuomariston jäsen, Kotkan
Mepan asiamies Risto Nikula totesi.
Hän yhtyi Niemisen ja kilpailun johtajan
Seppo Grönvallin käsitykseen, että ensimmäistä kertaa kokeiltu merilaulukilpailu
onnistui hyvin. Festivaali on hyvässä tilassa.
Tapahtuman loppukonsertti on aina korkeatasoinen ja hieno esitys.
PALKINNOT
Kotkan ruusu parhaasta esityksestä:
Hyvät Hyssykät
Paras merilaulu:
1. Sydänystävä on meri (Hyvät hyssykät)
2. James Cook (Juha Koiranen)
3. Hyvän Toivon Niemi (Tommi Kalenius/Eero Ainesmaa/
Mirkka Paajanen)
Merimiessarja:
1. Kai Pärnänen: Pursimies Tötterströmin parempi samba
2. Marko Ritola: Punaisella matolla
3. Matti Ukkola: Vetäytyy nelikymppinen
Mepa ei tänä vuonna järjestänyt kulttuuritapahtumaa Kotkan Meripäivillä, mutta oli mukana merenkulkijoiden rekrytointitapahtumassa koulualus Katarinalla. Musiikkia kuultiin täälläkin.
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
33
Merielämän musta vyö - Karatea harrastava purseri
Reijo Kajaus sai yllätyslahjan työtovereiltaan
Menestys sai Kajauksen lisäämään harFinnlinesilla seilaavalle miehelle
joittelua neljään kertaan viikossa. Hän otti
vyö oli sopiva 50-vuotislahja.
tavoitteekseen päästä maajoukkueeseen ja
katsoa, mihin motivaatio, taidot ja kunto
Kajaus on pitkäaikainen buriittävät.
dolajien harrastaja. Hän on
saavuttanut shukokai –tyyliSaleilla Järvenpäässä, Vansuunnan karatessa korkeimman taalla ja Helsingissä
Muutama vuosi mentiin karaten ehdoilla, ja
ruskean vyön.
Järvenpäässä asuva Reijo harrasti karatea jo
parikymppisenä, siirtyi välillä muihin lajeihin ja palasi sitten aktiiviksi.
Molemmat lapset aloittivat karatessa
vuonna 2002. Olen siitä lähtien treenannut
säännöllisesti, Reijo kertoo.
Harrastus sai kunnon lisäpotkun, kun
Reijo osallistui veteraanien raskassarjan Suomen mestaruuskilpailuihin vuonna 2006.
Menin kisaan kylmiltäni, ja sain vahingossa pronssia, Reijo heittää.
34
Vapaavahti
Frivakt
vuonna 2009 Reijo nimettiin maajoukkueeseen. Hän osallistui samana vuonna Saksassa Euroopan mestaruuskisoihin ja tämän
vuoden keväällä Portugalissa maailmanmestaruuskisoihin.
Shukokai –karatea harrastetaan aktiivisesti 22 maassa, Suomessa on 13 seuraa ja puolen toistatuhatta aktiiviharrastajaa , Kajaus
kertoo
Parhaimmillaan hän kävi itse kolmen
seuran saleilla harjoituksissa, usein kahdesti
päivässä. Maajoukkueessa pysyminen edellytti osallistumista kaikkiin tapahtumiin ja
leireihin. Perhe ja työtoverit ms Finnmaidilla joustivat, mistä Reijo on kiitollinen. Hän
siirtyi Finnmaidiin Hansa-luokan aluksista
vuonna 2006.
Reijo toimii myös valmentajana ja on
huolissaan uusien harrastajien rekrytoinnista. Tarjontaa on paljon ja kurssi-ilmoitukset
lehdissä maksavat. Alkeiskursseilla voi olla
20 - 30 oppilasta, mutta vain neljä, viisi
heistä jää harrastajaksi. Pelkästään Järvenpäässä kilpailee harrastajista suuri joukko eri
lajeja.
Laivan kuntosali kovassa
käytössä
Työjakson aikana Reijo pystyy ylläpitämään
peruskuntoa. Finnmaidin kuntosalilla hän
käy kuutisen kertaa viikossa. Laitteita on
hankittu yhtiöstä klubille saaduilla käyttörahoilla.
Juoksumatto on kovassa käytössä. Lisäksi
nostelen puntteja, Reijo kertoo.
Hän muistelee Sompasaaren aikoja, jolloin oli helppo lähteä lenkille koska tahansa.
Nyt Saksan pää on kiireinen, eikä Vuosaaressa voi noin vain lähteä ulos.
3 / 2010
Shuttle –bussia ei pienen tauon takia kannata tilata, kun ei tiedä kuinka nopeasti se
tulee ja menee, Reijo harmittelee.
Hänen mielestään jonkinlainen kevyen
liikenteen väylä pitäisi Vuosaaren satamassa
olla. Merenkulkijoiden liikunta lisääntyisi.
Varmasti sohvien miehetkin lähtisivät
käymään ABC:lla veikkausta viemässä kävellen tai pyörällä, jos väylä olisi, Kajaus
toteaa.
minkä huomaa kun hän pukee kuvaa varten
karateasun. Perheen koira Sera reagoi tilanteeseen murisemalla kameralle, mutta rauhoittuu saman tien. Vankalla peruskunnolla
Reijo varmasti jaksaa tsempata EM –kotikisoihin asti.
teksti: P. Karppanen
kuvat: P. Karppanen ja Jukka Suotsalo
Seilauskaverit suhtautuvat positiivisesti
Finnmaidilla Reijo on joutunut sopimaan
työvuoroistaan muun laivaväen kanssa. Kollega Stina Lindström saa erityiskiitokset
joustoista.
Kaikilta olen saanut kannustusta, mikä
on ollut todella mukavaa, Reijo kiittelee.
Hänelle tuli kesällä ”lämmittelykierros
täyteen” eli 50 vuotta mittariin. Ville Mattila oli päällikkönä, kun porukka luovutti
varsin erikoisen, mutta mieluisen lahjan.
Se oli Stinan vanhoista työhousuista tehty
musta vyö, Reijo kertoo.
Mies aikoo nyt mennä vähän aikaa perheen ehdoilla, mutta tavoitteitakin on.
Suomessa järjestetään vuonna 2013 shukokai –karaten EM-kisat. Sinne pitäisi vielä
päästä kilpailemaan, Reijo pohtii.
Mies on hyvässä ja salskeassa kunnossa,
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
35
Sjölivets svarta bälte – arbetskamraterna överraskade
karatekan, pursern Reijo Kajaus med en gåva
Det var en lämplig 50-årspreTräning i Träskända, Vanda
sent åt mannen som seglar på
och Helsingfors
Finnlines. Kajaus har ägnat sig Under några år var det karate som bestämde
åt budogrenarna länge. Han har takten, och år 2009 blev Reijo uttagen till
Samma år deltog han i EM i
avlagt brunt bälte av den högsta landslaget.
Tyskland och i våras i VM i Portugal.
graden i stilen shukokai.
Shukokai-karate utövas aktivt i 22 länder,
Reijo som bor I Träskända utövade karate
redan som tjugoåring, bytte sedan till andra
grenar och kom sedan tillbaks som aktiv.
Båda barnen började med karate år 2002.
Sedan dess har jag tränat regelbundet berättar Reijo.
Då Reijo år 2006 deltog i tävlingen i
tungviktsklassen för veteraner, fick hobbyn
en extra puff.
Helt oförberedd gick jag med i tävlingen,
och fick i misstag brons, förklarar Reijo.
Framgången ledde till att Kajaus ökade
träningen till fyra gånger i veckan. Han
satte som mål att komma med i landslaget
och se hur motivation, skicklighet och kondition räcker.
36
Vapaavahti
Frivakt
i Finland har vi 13 klubbar med ungefär
1500 aktiva medlemmar, berättar Kajaus.
Som mest tränade han själv i tre olika
klubbars salar, ofta två gånger per dag. För
att hållas med i landslaget krävdes deltagande i alla evenemang och läger. Familjen och
arbetskamraterna på ms Finnmaid anpassade sig smidigt, det är Reijo tacksam för. Han
flyttade till Finnmaid från fartygen i Hansa
klassen år 2006.
Fartygets gym i flitigt bruk
Grundkonditionen lyckas Reijo upprätthålla under arbetstörnen. Han går på Finnmaids gym sex gånger i veckan. Klubben har
fått pengar av rederiet för att skaffa utrustning.
Löpmattan är i flitig användning. Dessutom lyfter jag tyngder, berättar Reijo.
Han minns tiden från Sumparen, då var
det lätt att ge sig ut och jogga när som helst.
Nu är det bråttom i Tyskland och i Nordsjö
kan man inte så bara ge sig av.
För en liten paus lönar det sig inte att
beställa shuttle-bussen, då man inte vet hur
snabbt den kommer och går, säger Reijo förargad.
Han tycker att det borde finnas någon
form av passage för lätt trafik i hamnen i
Nordsjö. Sjöfararna skulle få bättre möjlighet till motion.
Säkert skulle mannarna ta sig upp ur soffan för att lämna in tipskupongen på ABCstationen till fots eller med cykel, om det
fanns en trafikled, konstaterar Kajaus.
Seglingskamraterna förhåller sig positivt
På Finnmaid har Reijo varit tvungen att
komma överens om arbetsskiften med de
andra ombord. Han tackar speciellt kollegan Stina Lindström för flexibilitet.
Alla har varit uppmuntrande, det har
verkligen varit trevligt, tackar Reijo.
Under sommaren fick han ”uppvärmningsrundan” full, fyllde 50. Ville Mattila
3 / 2010
var befälhavare, då besättningen överlämnade en mycket speciell, men välkommen
gåva.
Det var ett svart bälte gjort av Stinas gamla arbetsbyxor, berättar Reijo.
Nu tänker han tillbringa en tid på familjens villkor, men har nog också en målsättning.
År 2013 arrangeras EM i shukokai i Finland. I dem borde jag ännu komma med
och tävla, funderar Reijo.
Mannen är slank och i god form, det
märks då han klär på sig karatedräkten för
fotografering. Familjens hund Sera reagerar
med att morra åt kameran, men lugnar sig
genast. Med grundmurad kondition orkar
nog Reijo säkert kämpa ända tills EM-tävlingarna här hemma.
text: P. Karppanen
bilder: P. Karppanen och Jukka Suotsalo
Keskustelu Vuosaaren sataman kevyestä liikenteestä jatkuu
Toista vuotta jatkunut pohdinta merenkulkijoiden liikkumisesta on saamassa lisäpontta. Järjestöt ovat yksimielisesti todenneet ongelman ja aloittavat neuvottelut sataman kanssa tilanteen parantamiseksi.
Suomen Varustamot Ry kutsui koolle kokouksen, johon saapuivat Merimiespalvelutoimisto, Suomen Satamaliitto ry, Suomen
Merimiesunioni ry, Suomen Laivanpäällystöliitto ry ja Suomen Konepäällystöliitto ry. Vuosaaren satamaa suunniteltaessa ei tehty
tilavarauksia kevyelle liikenteelle. Satama-alueella toimii operaattori, joka hoitaa jalankulkijoiden kuljetuksen maksua vastaan.
Järjestelmä ei ole tyydyttänyt merenkulkijoita, jotka kokevat kuljetuksen hinnan ja satavuuden erittäin suurena haittana. Ongelma
on tiedostettu myös ulkomailla ja kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO: ssa. Kokouksen osallistujatahot ovat yksimielisiä, että
merenkulkijalla on oltava mahdollisuus lähteä lyhyenkin tauon aikana sataman ulkopuolelle.
Tavoitteena on parantaa liikkumismahdollisuuksia. Työtä jatketaan yhdessä Vuosaaren sataman edustajien kanssa.
Merenkulkijoita maratonilla
Raumalainen perämies Timo Nummi työskentelee
Finnlinesin aluksella. Hän osallistui kollegansa
Ville Mattilan kanssa Tukholman maratonille.
Miehet eivät olleet ensimmäistä kertaa asialla.
Timo on osallistunut Helsingin maratonille vuosina 2007 ja 2008.
Tukholmassa hän juoksi myös viime vuonna.
Tänä vuonna Tukholman keli oli ihanteellinen, parikymmentä
astetta lämmintä. Kunto vaan olisi saanut olla hieman parempi,
Nummi naurahtaa.
Hän juoksi 42 kilometriä aikaan 4.27. Ville Mattila kulutti matkaan 4 tuntia ja 12 minuuttia. Nesteytys tökki hieman.
Energiajuoma ei mennyt alas, vettä sain kuitenkin juotua, Timo
kertoo.
Hän oli tänä vuonna juossut pisimmillään kuudentoista kilometrin lenkin ennen maratonia. Laivalla ollessa harjoittelua haittaa etenkin Vuosaaren satamasta puuttuva kevyen liikenteen kulku.
Liikkuminen laivalta portille on järjestetty shuttle -bussilla, mutta
saatavuuteen ei 2-3 tunnin tauoilla voi luottaa.
Onneksi laivalla on juoksumatto. Se onkin kovassa käytössä,
Nummi kehuu.
Vuosaaressa olisi loistavat lenkkeilymahdollisuudet. Laivalta olisi
vain päästävä suoraan ja vapaasti lähtemään. Näin lyhyenkin tauon
voisi käyttää liikuntaan luonnossa.
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
37
Sjöfarare löpte
maraton
Styrmannen Timo Nummi från Raumo jobbar
på Finnlines fartyg. Med kollegan Ville Mattila
deltog han i maratonloppet i Stockholm. Det var
inte första gången de löpte sträckan.
Timo har löpt maratonloppet i Helsingfors åren 2007 och 2008. I
fjol löpte han också i Stockholm.
I år var vädret idealiskt i Stockholm, ca tjugo grader varmt. Konditionen skulle ha fått vara litet bättre, skrattar Nummi.
Han löpte 42 kilometer på tiden 4.27. Ville Mattila använde 4
timmar och 12 minuter för sträckan. Vätsketillförseln fungerade
inte riktigt.
Energidrycken ville inte gå ner, vatten lyckade jag ändå dricka,
berättar Timo.
I år hade han inte löpt längre än sexton kilometer före maraton-
loppet. Ombord försvåras träningen speciellt av att det i Nordsjö
hamn inte finns en passage för lätt trafik. Trafiken mellan fartyget
och porten sker med en shuttle-buss, men då man har en paus på
2-3 timmar kan man inte lita på att den fungerar.
Lyckligtvis finns det en löpmatta ombord. Och den är i flitig användning, berömmer Nummi.
Terrängen i Nordsjö skulle lämpa sig strålande för jogging. Man
borde bara få röra sig fritt, direkt från fartyget. Också en så kort
paus kunde användas för att motion ute i naturen.
Ailan porukka paanalla
Langh Shipin konttialus Ailan
koneita huollettiin Helsingin
Länsisatamassa elokuun alussa.
Aktiivinen porukka hoiti työnsä,
mutta päätti tehdä myös jonkinlaisen vapaa-ajan tempauksen.
Langh Shipin konttialus Ailan koneita huollettiin Helsingin Länsisatamassa elokuun
alussa. Aktiivinen porukka hoiti työnsä,
mutta päätti tehdä myös jonkinlaisen vapaaajan tempauksen.
Ms Laurasta lainassa ollut kippari Mikko
Aulanko tunnetaan sulkapallomiehenä, ei
rattimiehenä. Hänen ehdotuksensa karting
-kisasta sai vastakaikua, johon myös Mepan
asiamies Jaakko Jaska Aarninsalo tarttui.
Kisa aika-ajoineen tilattiin Käpylässä sijaitsevalta Kart´in Clubilta, joka tunnetaan
myös Robert Lappalaisen ratana. Samalla
varattiin sauna Mepan Katajanokan klubilta
ja pöydät nepalilaisravintola Mount Everestista, joka on tuttu kaikille Helsingin Mepan kurssilaisille.
Kun lähtöpäivä koitti, alkoi poosu vähän
epäröidä. Illalla olisi hyvä maalaussää, eikä
sateen haltijoista kukaan tiedä. Hän lähti
38
Vapaavahti
Frivakt
kuitenkin mukaan, joten Ailalta tuli seitsemän kuskia ja Mepasta yksi. Radalla valittiin porukalle sopivan kokoiset ajohaalarit
ja kypärät.
Kuljettajakokous
Ennen aika-ajoja Kart´in Clubin edustaja
kokosi porukan briefing –tilaisuuteen, jossa
käytiin läpi rataprofiilia, auton ajo-ohjeita ja
sääntöjä. Sitten kukin valitsi ajokkinsa – ei
3 / 2010
muuta kuin radalle. Aika-ajossa kuljettaja
yrittää ajaa täyden ratakierroksen mahdollisimman nopeasti. Sähköinen ajanotto lajittelee kuskit lähtöjärjestykseen nopeimman
kierroksen mukaan.
Touhua seuratessa alkoi näyttää siltä, että
ratti sopii Aulangon Mikon käteen yhtä hyvin kuin sulkapallomaila. Kierrosajoissa oli
lähes sekunnin verran hyvää muihin verrattuna. Sessiota oli jäljellä enää reilu minuutti,
kun Mikko löysäili ja morjesteli radan varrella istuville tyttärilleen. Henkka ajoi nopean kierroksen päästen aivan Mikon ajan
tuntumaan.
Päällikkö lienee huomannut asian näyttötaululta, kun pysäytti viimeisellä kierroksella kellot aikaan 32.941. Tämä oikeutti
paaluun puolen sekunnin erolla Henkkaan.
Tällaisella radalla on tärkeää päästä lähtemään eturivistä.
Saunaan ja syömään
Mikko piti paikkansa startissa. Henkka
pysyi hyvin perässä, mutta kippari ei juuri
sivuille vilkuillut. Lopussa eroa ykkösen ja
kakkosen väliin jäi kolme sekuntia. Muitakin taistelupareja syntyi, mutta ohittaminen oli vaikeata. Bysse pääsi kuittaamaan
Hannun. Mepan Jaska ajoi diplomaattisesti
neljäntenä, mutta uinahti ilmeisesti lopussa. Koko ajan takana kärkkynyt kokkistuju
3 / 2010
Pike pääsi rinnalle ja ohi.
Kisan jälkeen oli porukalla nauru herkässä. Rensselit riisuttiin ja hypättiin Mepan
bussiin, joka suunnisti kohti Katajanokkaa.
Saunassa piti käydä sukkelaan, sillä nepalilaisravintola palveli vain iltakymmeneen
asti. A la Carte –lista oli ollut laivalla lainassa, joten annokset saatiin tilattua etukäteen.
Siitä vaan valmiiseen pöytään.
Pekka Päivärinta käytti nestetankkaukseen appelsiinimehua
Frivakt
Vapaavahti
39
Med Ailas folk på banan
Langh Ships containerfartyg
Aila låg i Västra hamnen i
Helsingfors i början av augusti
för maskinservice. Den aktiva
besättningen skötte sitt jobb,
men beslöt att också ordna ett
fritidsjippo.
Skepparen Mikko Aulanko, utlånad från
M/S Laura, är känd som badmintonspelare,
inte som bilförare. Hans förslag ett hålla en
kartingtävling rönte genklang, och också
SSB:s ombud Jaakko ”Jaska” Aarninsalo
hakade på. Man reserverade tid på Kart’in
Club i Kottby, känd som också Robert Lappalainens bana. Samtidigt reserverade man
bastun på SSB:s klubb på Skatudden och
bord på nepalesiska restaurangen Mount
Everest, bekant för alla SSB:s kursdeltagare
i Helsingfors.
Då dagen för avfärd grydde började båtsmannen litet tvivla. På kvällen skulle det bli
bra väder för att måla, och med vädrets gudar vet man ju aldrig. Från Aila kom sedan
sju tävlare och från SSB en. På banan valde
man lämpliga halare och hjälmar.
Förarmöte
Före tävlingen samlade Kart’in Clubs representant gruppen för ett briefing-möte, där
man gick igenom banans profil, instruktioner för körande och regler. Sedan valde
var och en sitt fordon – sen bar det av. Vid
tidskörningen försöker föraren köra banan
runt så snabbt som möjligt. En elektronisk
tidmätare grupperar förarnas startordning
enligt det snabbaste varvet.
Då man följde med körandet började det
40
Vapaavahti
Frivakt
se ut som om ratten passade lika bra i Mikko
Aulankos händer som badmintonracketen. I
varvskörningarna var han nästan en sekund
bättre än de andra. En dryg minut var kvar,
då Mikko slappnade av och hälsade på sina
döttrar som satt nära banan. Henkka körde
ett snabbt varv och kom alldeles inpå Mikko.
Befälhavaren måste ha sett det på bildskärmen, på sista varvet stannade klockan
på 32.941. Det här betydde en halv sekund
bättre tid än Henkkas tid. På en bana av det
här slaget är det viktigt att få starta i första
raden.
Bastu och mat
Mikko höll sin plats i starten. Henkka höll
sig bra efter, men skepparen sneglade just
inte åt sidan. Till slut var skillnaden mellan etta och tvåa tre sekunder. Också andra
par kämpade, men det var svårt att köra
om. Ändå lyckades Bysse kila förbi Hannu.
SSB:s Jaska körde diplomatiskt som fyra,
men dåsade uppenbarligen till. Kockstujun
Pike kämpade sig upp och förbi.
Efter tävlingen var stämningen hög. Utrustningen åkte av och med SSB:s minibuss
styrde man kosan mot Skatudden. Bastubesöket skulle klaras av snabbt, den nepalesiska restaurangen betjänade bara till klockan
tjugotvå. À la carte-listan hade redan cirkulerat ombord, och maten kunde beställas
på förhand, det var bara att stiga till dukat
bord.
3 / 2010
10.8.2010
Mepa Golf Porvoo
Tiistaiaamu näytti varsin tuuliselta ja sateiselta. Kaikki ilmoittautuneet kuitenkin saapuivat rohkeasti paikalle. Sade taukosi juuri,
kun ensimmäisen ryhmän pelaajat kävelivät
ykkösteelle. Kierrokselle lähdettiin kolmen
hengen ryhmissä.
Kohtalainen tuuli ja lämmin auringonpaiste kuivasivat alueen nopeasti. Vilu ei
varmaan tullut kenellekään, sen verran
maastoeroja kumpuileva kenttä tarjosi.
Etulenkki toimi tavallaan lämmittelykierroksena, takaysi oli kokeneillekin pelaajille
haastava.
Pisimmän draivin(230m) löi Max Holm
Viking Linelta. Väylällä 14 ESL-Shippingin
Pekka Mikkola osui 2,71 metrin päähän lipusta.
Naisten sarjan voiton vei Anitta Järvinen
Silja Serenadelta, kakkonen oli Nina Okko
Amorellalta ja kolmas toipilaana kisaan lähtenyt Birgitta Germanov Nordlandialta.
Tasoituskilpailun ykkönen oli Antti Lehtola(59), kakkonen Sakari Korpela (60),
kumpikin Amorellalta. Kolmostilaan ylsi
Pertti Kiihamäki (73) Silja Europalta.
Bruttolyöntikisan voitti Esa Tammi (84)
ja kakkoseksi löi Tuomas Kiihamäki (85)
Silja Europalta.
Pelaajia oli Tallink Siljalta, Viking Linelta, Arctia Shippingilta, Finnlinesilta, Eckero
Linelta, Alfons Håkansilta, ESL Shippingilta, Neste Shippingilta ja Borelta.
Kiitokset kaikille!
tarkemmat tulokset www.mepa.fi
Finnlinesin miehiä: Tarmo Sköld, Tapani Saarinen ja Seppo Heiskari
Esa Tammi vei scratchin ja nimensä Trast-kiertopalkintoon.
Shipstores
Golf Cup
Suomen Laivakauppiaitten Yhdistyksen
järjestämä kilpailu pelattiin jo 35. kerran.
Kisaan osallistuu paljon samoja merenkulkijoita, kun Mepan kisaan. Tällä kerralla
kisa pelattiin yhteislähdöllä Raumalla. Sää
oli sateinen, mutta tunnelma hieno.
Pistebogey -kisan voitti Pekka Lehtinen
ME Groupilta. Hyvin pärjäsivät Mepankin
kisoista tutut nimet, Risto Rousku, Jarmo
Engblom, Jussi Vahtera , Pertti Kiihamäki ja monet muut.
Pekka Lehtinen ja Jussi Vahtera pelasivat kärkipäähän. Hoikistuneelta Hati Lipposelta odotellaan myös yleisurheilutuloksia.
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
41
Risto Nikula ja Anitta Järvinen
Sami Koskinen ja Aapo Hytti katsovat horisonttiin; sade taukoaa.
ms Pasilan pelimiehet Pasi Pitkälä, Pauli Ojanen, Harri Höckert ja
Pekka Mikkola.
SSB Golf i Borgå 10.8.2010
Tisdagsmorgonen såg både blåsig och regnig ut. Alla anmälda hade
ändå tappert mött upp. Det slutade just regna då den första gruppen spelare kom fram till första tee. Man startade i grupper om tre
spelare.
En måttlig vind och varmt solsken torkade snabbt upp banan. Säkert hade ingen kallt, så stora variationer i höjd bjöd banan på i den
kuperade terrängen. Första halvan var en form av uppvärmning, de
sista nio hålen var en utmaning också för en erfaren spelare.
Längsta drive (230 m) slog Max Holm från Viking Line. Pekka
Mikkola från ESL-Shipping träffade 2,71 m från flaggan vid hål
14.
I serien för damer segrade Anitta Järvinen från Silja Serenade,
tvåa blev Nina Okko från Amorella och trea Birgitta Germanov,
från Nordlandia, hon hade gett sig i leken som konvalescent.
I handicaptävlingen blev Antti Lehtola etta (59), tvåa Sakari
Korpela (60), båda från Amorella. På tredje plats kom Pertti Kiihamäki (73) från Silja Europa.
I bruttoslagtävlingen vann Esa Tammi (84), tvåa blev Tuomas
Kiihamäki (85) från Silja Europa.
Spelarna kom från Tallink Silja, Viking Line, Arctia Shipping,
Finnlines, Eckerö Line, Alfons Håkans, ESL Shipping, Neste Shipping och Bore.
Ett varmt tack till alla!
Mera resultat i www.mepa.fi
Merimiesgolf ennen, tänään ja
tulevaisuudessa
Kilpailuissa on tärkeää, että tasoitus on kohdallaan. Liiton säännöissä on pykälä, jonka mukaan ennen kilpailua pelaajan on pitänyt
jättää neljä tasoitukseen vaikuttavaa tuloskorttia. Tätä suosittelee
Mepalle myös 500 merenkulkijaa golfin saloihin kurssittanut Pga
Pro Mika Mäki Harjattulan Golf & Country Clubilta.
Ennen merenkulkijoiden kisat jaettiin kahteen sarjaan, tasoitus
0-18 ja 19-36. Se toimi hyvin. Mepan tarkoituksena on edistää liikuntaharrastusta ja hyvinvointia. Vaikka kyseessä on kilpailu, mieltää moni mukanaolon työhyvinvointia tukevana tapahtumana ja
mukavana yhdessäolona. Tähän juuri pyrimme, mutta muistetaan
että ihmisillä on usein luontainen kilpailuvietti ja silloin pitää sääntöjen olla kohdallaan.
Mepan golf-kisoissa on muutaman vuoden ajan pelattu tasoituksellinen lyöntikisa siten, että kaikki ovat yhdessä sarjassa riippumatta
tasoituksesta. Toki myös bruttotulokset on huomioitu. Voittajat
ovat vaihdelleet vuosittain. Useimmissa kisoissa ovat pärjänneet yli
30 tasoituksella kilpailleet merenkulkijat. Alussa pelaajan kehitys
voi olla nopeaa ja hänen taitonsa ovat paremmat kuin tasoitus edellyttäisi.
42
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
MEPA-Trap 2010 ammuttiin
Nastolassa
SSB:s trapskytte 2010
i Nastola
Kari Laurila uusi kahden vuoden takaisen Kari Laurila förnyade sitt mästerskap från
mestaruutensa.
två år tillbaka.
Tua Saaristolla seilaava Kari oli saanut sihtinsä kohdalleen. Viime
vuonna putosi vain 17 kiekkoa, nyt saalis oli 23. Tällä irtosi selvä
voitto. Nesteen Seppo Kämäräinen varmisti hopean tuloksella 21.
Toisella kierroksella Seppo pudotti 13 kiekkoa 15:sta.
Pronssista jouduttiin ampumaan uusinta, kun Silja Linen
Marjo Penttilä ja viisinkertainen voittaja Leif Bäcklund osuivat kumpikin 19 kertaa. Itsekin voittopytyn kolmasti pokannut Marjo hermoili hieman, ja mitali meni tällä kerralla Lefalle.
Mukana oli 18 ampujaa Nesteeltä, ESL-Shippingiltä, Arctialta,
Meritaito Oy:ltä, Lillgaard Rederilta, Rettigilta, Godby Shippingilta, Siljalta ja Vikingilta
Kiitos kaikille!
Kari som seglar på ms Saaristo hade ställt in siktet rätt. I fjol fällde
han bara 17 duvor, nu var bytet 23. Det gav en klar seger. Seppo
Kääriäinen från Neste säkrade silver med resultatet 21. På andra
varvet fällde Seppo 13 duvor av 15.
Om bronset måste man skjuta på nytt, då både Marjo Penttilä
från Silja Line och femdubbla segraren Leif Bäcklund träffade 19
gånger var. Marjo, som själv tagit hem pokalen tre gånger, var litet
nervös, och segern gick den här gången till Lefa.
Sammanlagt deltog 18 skyttar från Neste, ESL Shipping, Arctia,
Meritaito Oy, Lillgaard Rederi, Rettig, Godby Shipping, Silja och
Viking.
Ett varmt tack till alla!
Tulokset
1.
2.
3.
4.
5.
5.
7.
8.
8.
Laurila Kari
Kämäräinen Seppo
Bäcklund Leif
Penttilä Marjo
Lehtinen Väinö
Savioja Pasi
Lappalainen Reijo
Tukia Jari
Saarela Sami
3 / 2010
Saaristo
Purha
Silja Europa
Silja Serena
Mariella
Silja Europa
Hesperia
Saaristo
Futura
23p
21
19
19
18
18
17
16
16
10. Väisänen Jukka
11. Vepsäläinen Jussi
12. Hyyryläinen Jaakko
12. Nordström Mika
14. Hormila Rami
15. Tokman Richard 16. Thiel Christian
16. Ojanen Pauli
Kari
Norqueen
Bravaden
Silja Europa
Voima
Mistral
Christa
Pasila
Frivakt
15
13
10
10
9
8
7
6
Vapaavahti
43
Risteilijämiehistöjä
Helsingissä
Pääkaupunkiin tehdään keKaukoidässä koripallo on
säisin noin kolmesataa risteilysuositumpaa
alusvierailua, jotka tuovat yli
Muutaman aluksen kanssa Mepa pystyi
360.000 matkustajaa. Laivoilla kommunikoimaan suomeksi ja ruotsiksi.
Laivoilla oli päällystöä Suomesta ja Norjastyöskentelee melkoinen joukko
ta. Yleensä vapaa-ajan toimintaa järjesti staff
merenkulkijoita eri maista. Me- captain, crew purser tai vastava henkilö.
ja miehistön kiertoajelut olivat
palla on paljon yhteistyötä myös Jalkapallo
suosittuja, mutta monia kiinnosti myös koheidän kanssaan.
ripallo. Saga Cruises´n Royal Caribbeanin
Aktiivisimpia Mepan palveluiden käyttäjiä
olivat Costa Cruises –varustamon alukset.
Italialaisvarustamon laivoilla seilaa yleensä pappi, joka hoitaa miehistön vapaa-ajan
toimintaa. Kappalainen don Andre Luis
de Oliveira työskenteli Costa Luminosalla
ja hoiti myös Costa Deliziosan miehistön
vapaa-ajan toimintaa. Costan laivat pelasivat Helsingissä jalkapalloa toisiaan ja muita
risteilyalusmiehistöjä vastaan.
Mepan työtä helpotti se, että don Andre
yhteystiedot saatuaan kommunikoi itse
muiden laivojen kanssa. Helsingistä käsin
järjestettiin kuljetukset, kenttävaraukset ja
tuomarit. Risteilyalusten jalkapallo-ottelut
pelattiin 11-miehisin joukkuein isolla kentällä.
44
Vapaavahti
Frivakt
-ja taloushallinollisen koulutuksen.
Merenkulkijan ammatti on maassamme
erittäin arvostettu, joten hakeuduin alalle
heti kun valmistuin, Junior kertoo
Floresin mukaan tänä päivänä vastaavan
työn saaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kymmenen vuotta sitten. Jewel of
the Seas seilaa Bahaman lipun alla. Lokakuussa alus risteilee Kanadan ja Yhdysvaltojen itärannikolla. Ensi kesänä alus nähdään
taas Itämerellä ja Helsingissä.
ja TUI Cruises´n laivoilla toivottiin koripalloa. Tiloja vuokrattiin Helsingin Urheilutalolta ja Kisahallista. Nämä olivat heinäkuussa kiinni, mutta hyvän kesän ansiosta
ulkokentät palvelivat loistavasti.
Royal Caribbeanin Saksassa 2004 valmistunut Jewel of the Seas on monivuotinen
kävijä. Miehistön retkiä ja pelimatkoja hoiti
Manilasta kotoisin oleva Junior Flores. Hän
työskenteli nimikkeellä Guest departure officer. Junior on seilannut kymmenen vuotta.
Työjakso on kerralla viisi kuukautta. Sitten varustamo maksaa matkat kotiin, Junior
Flores selvittää.
Laivalla on 869 miehistön jäsentä, jotka
tulevat 45 eri maasta. Heinäkuussa koripalloilijat ohjattiin Hietalahden uimarannan
viereiselle koripallokentälle, joten laivalta
tuli miehistöä myös aika viettämään.
Junior on seilannut pelkästään risteilyaluksilla. Hän on saanut Filippiineillä liike
3 / 2010
Junior Flores arbetar med titeln Guest departure
officer.
Med kryssningsmanskap i
Helsingfors
Huvudstaden besöks varje sommar av ca trehundra kryssningsfartyg
med över 360 000 passagerare ombord. På fartygen jobbar en stor
mängd sjöfarare från olika länder. SSB har ett omfattande samarbete också med dem.
Rederiet Costa Cruises’ fartyg har varit flitiga användare av SSB:s tjänster. Ombord
på det italienska rederiets fartyg seglar i
allmänhet en präst som ansvarar för manskapets fritidsverksamhet. Kaplanen don
Andre Luis de Oliveira arbetade på Costa
Luminosa och ansvarade också för fritidsverksamheten för manskapet på Costa Deliziosa. I Helsingfors spelade Costas fartyg
fotboll mot varandra och andra kryssningsfartygsmanskap.
SSB:s arbete underlättas av att don Andre
själv kommunicerar med de andra fartygen
då han fått deras kontaktuppgifter. Från
Helsingfors organiserar man transporterna,
reserverar spelplaner och skaffar domare.
Kryssningsfartygens fotbollsmatcher spelades med elvamannalag på en stor plan.
Basketboll mera populär i
Fjärran östern
Med några av fartygen kan SSB kommunicera på finska och svenska. Fartygen har
befäl från Finland och Norge. I allmänhet
är det en staff captain, crew purser eller lik3 / 2010
nande person som ordnar fritidsverksamheten. Fotboll och rundturer är populära, men
många är också intresserade av basketboll.
På Saga Cruises’, Royal Caribbeans och
TUI Cruises’ fartyg var önskemålet basketboll. Utrymmena hyrdes av Idrottshuset och
Tölö sporthall. De var stängda i juli men
tack vare den vackra sommaren kunde man
utmärkt använda spelplanerna utomhus.
Royal Caribbeans Jewel of the Seas,
byggd i Tyskland år 2004, är en mångårig
besökare. Manskapets utflykter och resor till
spelplanerna sköttes av Junior Flores. Han
arbetar med titeln Guest departure officer.
Junior har seglat i tio års tid.
Arbetstörnarna är fem månader långa. Sedan betalar rederiet resorna hem, förklarar
Junior Flores.
Fartyget har en besättning om 869 personer, som kommer från 45 olika länder. I
juli dirigerades basketbollspelarna till spelplanen vid Sandudds badstrand, och manskapet kunde tillbringa tid också där.
Junior har seglat enbart på kryssningsfartyg. På Filippinerna har han fått affärs- och
ekonomiförvaltningsutbildning.
Sjöfararyrket värdesätts mycket högt i vårt
land, därför sökte jag mig till branschen så
snart jag blev färdig, berättar Junior.
Enligt Flores är det i dag betydligt svårare att hitta ett motsvarande arbete än det
var för tio år sedan. Jewel of the Seas seglar
under Bahamas flagg. I oktober kryssar fartyget mellan Kanada och USA. Nästa sommar kan vi igen se det på Östersjön och i
Helsingfors.
Frivakt
Vapaavahti
45
Laivajoukkueiden futisturnauksessa
toistasataa pelaajaa
Gabriella korjasi potin
Salon liikuntavirasto ja erotuomarikerho
hoitivat turnausjärjestelyt totutulla ammattitaidolla. Lähes koko yhdeksän joukkueen
turnaus saatiin pelattua kohtuullisessa kelissä. Lännestä saapunut syysmyrsky ehti kuitenkin kastelemaan finalistit ja palkintojen
jako hoidettiin pikavauhdilla.
Kahden alkulohkon pelien jälkeen oteltiin sijoituksista. A-lohkossa kolme joukkuetta päätyi tasapisteisiin ja keskinäiset pelit
menivät ristiin. Maaliero ratkaisi lohkovoiton Gabriellalle, Viking XPRS oli toinen ja
Amorella kolmas.
B-lohkossa aamun yllätyksestä vastasi
Neste, joka vei pisteet seitsemän risteilyalusten maailmanmestaruutta voittaneelta
Silja Serenadelta. Tapio Heinonen oli melkoisissa liekeissä ja kunto kesti turnauksen
loppuun asti. Amorellan kakkosmiehistö ja
46
Vapaavahti
Frivakt
naisisto olivat erityisen hyvällä jalalla liikkeellä. Lohkon viimeisessä ottelussa he olivat kuitenkin tiukassa paikassa, kun Neste
meni puolivälin jälkeen maalin johtoon.
Harvalukuinen tankkerimiehistö alkoi kuitenkin väsyä ja Amorella 2 vei ottelun ja
lohkovoiton.
Loppuottelu ja pronssipeli pääsivät alkamaan lähes aikataulussa tuulen ja sateen
tehdessä tuloaan. Runsaasti maaleja mättänyt Viking XPRS oli tiukoilla Nesteen kanssa, mutta louhi lopulta pronssia. Gabriella
oli toisella kentällä hyvässä iskussa managerin Tapani Outisen antaessa ohjeita kentän
reunalta. Rankkareita ei tarvittu, kun Gabriella voitti Amorella 2:n 2-0. Turnauksen
parhaaksi pelaajaksi valittiin Harri Lepola
Viking XPRS –alukselta.
Kiitokset kaikille!
3 / 2010
Över etthundra spelare vid fartygslagens
fotbollsturnering 15.9.2010 i Salo
Gabriella tog hem segern
Som vanligt skötte Idrottsverket i Salo och
skiljedomarklubben arrangemangen kring
turneringen proffsigt.
De nio lagen kunde spela nästan hela turneringen i rätt hyggligt väder. Den västliga
höststormens regn hann ändå väta ned finalisterna och prisutdelningen sköttes i ilfart.
Efter de två gruppernas matcher spelade
man om placeringen. De tre lagen som spelat i gruppen A slutade med jämna poäng,
matcherna lagen emellan spelades i kors.
Målskillnaden avgjorde segern till Gabriellas förmån, Viking XPRS blev tvåa och
Amorella trea.
Birka Trader hamnade att spela i den hårdare A-gruppen med de stora passagerarfartygen, på grund av problem med tidtabellen. Målvakten Bernt Lindell, som senaste
år utsågs till bästa spelare, ledde laget till en
seger mot Mariella.
I B-gruppen svarade Neste för morgonens
överraskning, då laget tog poängen av Silja
Serenade som vunnit sju världsmästerskap i
kryssningsfartygens turneringar. Tapio Heinonen var i häftig form, och höll ut ända till
turneringens slut. Amorellas andra lag, med
också kvinnligt inslag, spelade synnerligen
väl. I gruppens sista match var man ändå
illa ute, då Neste efter halvlek tog ledningen
3 / 2010
med ett mål. Det mindre tankermanskapet
började ändå tröttna och Amorella 2 vann
matchen och segrade i gruppen.
Finalen och bronsmatchen kunde börja
nästan enligt tidtabellen då vinden tilltog
och regnet började. Viking XPRS, som gjort
rejält med mål, fick kämpa hårt mot Neste,
men tog till slut hem brons. På den andra
planen spelade Gabriella skickligt, medan
managern Tapani Outinen ropade instruktioner vid spelplanen. Straffsparkar behövdes inte, då Gabriella vann över Amorella
2:an med siffrorna 2 – 0. Harri Lepola från
Viking XPRS valdes till turneringens bästa
spelare.
Ett varmt tack till alla!
LOPPUTULOKSET
LAIVA
TSEMPPARI
1
GABRIELLA
Ville S
2
AMORELLA 2
Nanna S
3
VIKING XPRS
Jamppa H
4
NESTE
Tapsa
5
AMORELLA
Jussi L
6
SILJA SERENADE
Lamppu
7
BIRKA TRADER
Bernt
8
AILA
Petri L
9
MARIELLA
Kari H
PARAS PELAAJA
Harri Lepola
VIKING XPRS
Frivakt
Vapaavahti
47
Aboa Maren opiskelijat ristiretkellä
Ahvenanmaalla
Aboa Maren merikapteeniopiskelijoiden vuosittainen kulttuurinvaihtoretki suuntautui tänä vuonna kohti tuota puolueetonta saarta Turun ja Tukholman välimaastossa. Tänä vuonna oli nimittäin
Maarianhaminan vuoro toimia isäntäkaupunkina perinteisessä Turun, Maarianhaminan, Kalmarin
ja Götebörgin välisessä olympiatason taistossa, Vinterspelenissä.
“Bingo!” tai sitten ei....
Turun joukkueen etujoukko starttasi kisoihin hyvissä ajoin jo torstaina aamulautalla. Tarkoituksena oli jo ennalta tutustua
taistelutantereeseen näin saavuttaen “kotikenttäedun” myöhempiin saapuneisiin
joukkueisiin nähden, ja tasoittaen etua
Maarianhaminan joukkueeseen. Ei liene
vahinko, että isäntäjoukkue ilmeisen tarkoituksellisesti piti etujoukkomme mahdollisimman kaukana varsinaisista kisa-alueista.
Laivamatka ei kuitenkaan mennyt osaltamme aivan nappiin. Bingovastaavamme
ei nimittäin onnistunut valitsemaan voitokkaita kuponkeja, ja näin ollen jäimme ilman
suklaata. Järjestämämme iloisen lauluesityksen jälkeen bingon aiheuttamaa suurta
tuskaa ja pettymystä tuli kuitenkin helpottamaan elinkeinoelämän puolelta eräs laivanvarustaja.
Ensimmäinen päivä itse saarivaltiossa sen
sijaan sujui paremmin. Jo heti alkuun pääsimme tutustumaan paikalliseen väestöön ja
oppimaan paikallista kieltä. Jostain syystä
48
Vapaavahti
Frivakt
edes kääntäjävastaavamme ei pystynyt täysin tulkitsemaan paikallista väestöä. Tästä
syvin pahoittelumme ravintolan hovimestarille. Hyvin ravittuina siirryimmekin valmistelemaan vastaanottokomiteaa yöllä saapuvia joukkueita ja omia vahvistuksiamme
varten sekä valmistumaan aamulla alkaviin
koitoksiin.
Naantalin aurinko Ahvenanmaan yllä
Ensimmäinen varsinainen pelipäivä valkeni
varsin aurinkoisena, joskin joillekin pelaajille hieman utuisena. Hotellissa nautitun aamupalan jälkeen joukkueemme oli valmiina
päivän taistoihin. Kuin alkuverryttelynä
ensimmäinen laji oli paikallisbussin löytäminen ja siirtyminen varsinaiselle taisteluareenalle.
Perjantaina kisailimme taito-/älylajeissa,
mukana luonnollisesti myöskin perinteinen kananmuna lusikassa - juoksu. Päivän
haastavin tehtävä oli kuitenkin valita, ottaa-
ko nakin päälle ketsuppia, sinappia vaiko
kenties molempia. Älylajit ovat aina olleet
Turun joukkueiden vahvuus eikä joukkue
tälläkään kertaa viisaudessaan jättänyt ketään kylmäksi.
Joukkueemme näytettyään kyntensä
päivän lajeissa oli aika “henkilökohtaiseen
huoltoon”, tarkoittaen siirtymistä hotellin
allas-/saunaosaston puolelle. Tälläkin kertaa
kisoihin olisi tarvinnut kutsua Guinnessin
ennätyskirjan edustajat, sillä jo toistamiseen teimme varmasti erään saunaan liittyvän maailmanennätyksen. Ennätysyritys
sinällään jääköön vain osallistujien omaan
tietoon.
Ensimmäinen kisapäivä päättyi pitsaillalliseen sekä rentoon yhdessä oloon muiden
osallistujien ja paikallisen väestön parissa
paikallisessa kuppilassa.
Mistä moinen sumu?
Lauantai valkeni hieman perjantaita utuisempana. Harmaudesta johtuen kaikki
osallistujat eivät heti aamupalan jälkeen
3 / 2010
löytäneet edes suorituspaikalle. Kalibroituamme sisäiset kompassimme nykytekniikan
avustuksella suunnistimme kaikki lopulta
oikealle paikalle.
Päivän ensimmäisenä lajina oli aina mukana oleva köydenveto, jossa joukkueemme
veti tänä vuonna pisteet kotiin Turkuun.
Kaupunkisuunnistukseen
joukkueemme
starttasi kuitenkin toiseksi viimeisenä, sillä kps-vastaavamme (kivi-paperi-sakset)
ei ollut taaskaan tehtäviensä tasalla. Itse
suunnistus sen sijaan sujui rutinoiduilta
navigoijilta mallikkaasti, joskin kilpailun
tohinassa joukkueemme välit aika ajoin
tuntuivat rakoilevan. Suunnistuksen jälkeen
nautittu isonkin miehen/naisen kaatava kebab lounas sitoi viimeistään joukkueemme
taas yhteen.
Ennen iltamenoja vuorossa oli vielä jalkapalloturnaus. Tätä varten asetimme seuraavaksi reittipisteeksi Lilla-Holmeniin, jonne
huomaamaton ja hiljainen porukkamme
siirtyi jalan. Tiedä sitten onko Beckhamin
käynti Turussa tuonut uutta puhtia Turkulaiseen parijalkapalloon, mutta joukkueemme selviytyi turnauksessa yllättävänkin
hyvin. Kisojen viimeinen laji, pussijuoksu,
ei sen sijaan mennyt yhtä hyvin. Liekö kir-
3 / 2010
joittajan osallistumisella tähän lajiin ollut
jotakin tekemistä asian kanssa.
Kuten aina ennenkin, Vinterspelen 2010
huipentui gaalaillalliseen ja palkintojen
jakoon. Joukkueemme saapui juhlatilaisuuteen itsevarmana voitosta. Historia kuitenkin toisti itseään ja Maarianhamina vei
jälleen potkurin mukaan, Turun joutuessa
tyytymään toiseen sijaan. Karvasta kahden pisteen tappiota lievensi kuitenkin se,
että pelin hengen mukaisesti onnistuimme
kähveltämään voittopokaalin mukanamme
Turkuun. Pokaalin kansi sen sijaan matkasi
kohti Kalmaria.
Äitiä ikävä
Sunnuntaina vuorossa oli kisojen raskain
osuus: Siivous ja kotiinpaluu. Kaikkensa kisoissa antanut joukkueemme sai huoneensa
vaivoin siistittyä, tavarat pakattua ja siirryttyä satamaan. Vielä täysilukuinen joukkueemme jätti terminaalin ulkopuolella viimeisen tervehdyksensä kaupungin suuntaan
ennen laivaan siirtymistä. Iloinen peli reissumme oli päätöksessä. Suuremmilta henkilövahingoilta oli vältytty, joskaan joukkue
ei enää täysilukuisena juhlinut “voittoaan”
saunan ja paikallisen yökerhon merkeissä.
Koko joukkueemme haluaa vilpittömästi
kiittää kaikkia matkaa tukeneita osapuolia,
joiden tuki jälleen kerran mahdollisti ikimuistoisen matkan. Toivottavasti taas ensi
vuonna nähdään, niin joukkueen, muiden
kaupunkien osallistujien, kuin sponsoreidenkin merkeissä. Vinterspelen 2010,
over and out.
Teksti: Tuomas Laurila (Eräturismivastaava)
Kuvat: Markus Raitio, Richard Aschan
(Matkamuistovastaavat)
Pelissä mukana:
Aboa Mare
Ånikap rf
Alfons Håkans Oy Ab
Suomen Merimies-Unioni
Mepa
Frivakt
Vapaavahti
49
Aboa Mares studerande
på korståg på Åland
Detta år förde Aboa Mares sjökaptensstuderandes årliga kulturutbytesfärd till den neutrala ön belägen mellan Åbo och Stockholm. I
år var det nämligen Mariehamns tur att stå som värd för de traditionella Vinterspelen, en kamp i olympiaklass mellan Åbo, Mariehamn, Kalmar och Göteborg.
”Bingo!” ... eller så inte
Åbolagets förtrupp startade sin resa till
spelen i god tid redan på torsdag morgon.
Avsikten var att redan på förhand bekanta
sig med stridsfältet och så uppnå” hemmaplanens fördel” i förhållande till de lag som
skulle anlända senare, och minska Mariehamnlagets försprång. Det var knappast ett
misstag att värdarnas lag alldeles uppenbart
höll vår förtrupp så långt som möjligt från
den egentliga spelplanen.
Båtresan blev emellertid ingen fullträff för
oss. Vår Bingoansvarige lyckades nämligen
inte välja några vinnande kuponger, och
därmed blev vi utan choklad. Efter att vi
arrangerat ett glatt framträdande med sång,
kom en representant för näringslivet, en redare, till vår hjälp och skingrade den bittra
besvikelsen bingon förorsakat.
Den första dagen i själva öriket förlöpte
bättre. Genast i början kunde vi bekanta oss
med lokalbefolkningen och lära oss språket
som talades. Av någon orsak lyckades inte
vår översättningsansvarige helt tolka lokalbefolkningen. Vi ber ödmjukt restaurangens
hovmästare om ursäkt. Mätta och belåtna
förflyttade vi oss för att organisera mottagandet av lagen som skulle anlända under
natten, inklusive vårt eget lags förstärkning,
och göra oss klara för följande dags kraftmätningar.
Nådendals sol över Åland
Den första egentliga tävlingsdagen grydde
med klart solsken, också om en aning dimmig för några deltagare. Efter morgonmålet på hotellet var vårt lag redo för dagens
kamp. Som en liten uppmjukningsövning
skulle vi hitta den lokala bussen och förflytta oss till den egentliga tävlingsplatsen.
Fredagens tävlingar gällde skicklighet och
intelligens, löpning med ett ägg på en sked
var naturligtvis med. Dagens största utmaning var i alla falla att välja mellan ketchup
och senap på korven, eller kanske välja båda.
Intelligensgrenarna har alltid varit Åbolagens styrka och inte heller denna gång kom
laget i sin stora vishet att lämna någon kall.
Då vårt lag visat lejonklon i dagens grenar var det tid för ”personlig service”, vilket
innebar att man förflyttade sig till hotellets
bassäng- och bastuavdelning. Också den
50
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
här gången borde man ha inkallat representanter för Guinness rekordbok, då vi igen
garanterat satte världsrekordet för en bastu.
Rekordmålsättningen får förbli deltagarnas
hemlighet.
Den första tävlingsdagen avslutades med
en middag på pizza och avslappnad samvaro
med de andra deltagarna och lokalbefolkning på en lokal restaurang.
Varifrån en sådan dimma?
Lördagen grydde något disigare än fredagen.
På grund av diset hittade inte alla deltagare
ens till tävlingsplatsen efter morgonmålet.
Med hjälp av dagens teknik lyckades vi ändå
kalibrera våra inre kompasser och till slut
orienterade alla till rätt plats.
Dagens första gren var den obligatoriska
dragkampen, där drog vårt lag i år poängen
hem till Åbo. I stadsorienteringen startade
vårt lag ändå som näst sista då vår ansvarige för sten-sax-påse (fi. kivi-paperi-sakset)
inte var på bettet. Själva orienteringen löpte
elegant för rutinerade navigatörer, också om
det under tävlingens hetta ibland tycktes
uppstå ett avstånd mellan våra deltagare.
Efter orienteringen avnjöt vi en lunch på
3 / 2010
kebab, som skulle fälla en större karl eller
kvinna, och vårt lag var samlat igen.
Före kvällsprogrammet stod ännu fotbollsturneringen i turen. Vår obemärkta och
stillsamma grupp styrde mot Lilla holmen
till fots. Kanske Beckhams visit i Åbo hade
gett en extra puff åt parfotbollen i Åbo, vårt
lag klarade sig i alla fall överraskande bra i
turneringen. Tävlingens sista gren, säcklöpning, gick däremot inte så bra. Kanske undertecknads deltagande i grenen har någonting att göra med den saken.
Som alltid tidigare var höjdpunkten under Vinterspelen 2010 en galamiddag med
prisutdelning. Vårt lag anlände till det festliga evenemanget självsäkra och inställda på
en klar seger. Historien upprepade ändå sig
själv och Mariehamn tog igen hem propellern, Åbo fick nöja sig med andra plats. Den
bittra förlusten med två poäng lindrades
ändå av att vi i spelets anda lyckades knycka
segerpokalen med oss till Åbo. Pokalens
lock var för sin del på väg mot Kalmar.
Lessamt efter mamma
På söndagen var tävlingens tyngsta del:
Städning och hemfärd. Med stor möda
fick vårt lag, som gett alla sina krafter i tävlingen, rummet städat, sakerna packade och
förflyttade till hamnen. Vårt fulltaliga lag,
vinkade ännu utanför terminalen en sista
hälsning mot staden, innan vi gick ombord.
Vår glada resa var på slutrakan. Vi hade klarat oss utan större personskador, också om
vi inte mera var fulltaliga då vi firade vår
”seger” i bastun och den lokala nattklubben.
Hela vårt lag vill uppriktigt tacka alla parter som understött resan och som igen en
gång bidragit till en oförglömlig upplevelse.
Hoppas vi ses igen nästa år, vårt lag och
deltagarna från de andra städerna, och att
sponsorerna möter upp. Vinterspelen 2010,
over and out.
Text: Tuomas Laurila (Ansvarig för ödemarksturism)
Bilder: Markus Raitio, Richard Aschan
(Souveniransvariga)
Med i tävlingen:
Aboa Mare
Ånikap rf
Alfons Håkans Oy Ab
Finlands Sjömans-Union
SSB
Frivakt
Vapaavahti
51
Ilkka Holopainen ja Sakari Lehmuskallio
Merimieskirkolta ottavat vastaan Martti
Karlssonin onnitteluja
Merimieskirkko juhli Sjömanskyrkan fira135-vuotista taivalta de 135-årsjubileum
Turun Mikaelinseurakunta isännöi tapahtumaa
7.8.2010 teemalla ”Messissä merellä ja maja
maissa – Suomen Merimieskirkko kulkijan kanssa
135 vuotta”.
Mikaels församling i Åbo stod värd för evenemanget med temat ”Hydda till lands och mäss till
havs – Finlands sjömanskyrka med den rörliga
människan 135 år”.
Juhlavieraat aloittivat päivän kiertoajelulla Turussa. Päätapahtumaa
vietettiin Mikaelin seurakuntakodissa. Puheiden ja tervehdysten lisäksi kuultiin Merimieskirkon toimintasuunnitelmien ja strategian
esittely. Juhlassa oli nelisensataa vierasta, jotka pääsivät nauttimaan
taidokkaasti tehdystä ohjelmasta, josta vastasi muun muassa Tanssiteatteri Eri. Juhlassa oli myös yhteislaulua.
Suomen Merimieskirkko jakoi juhlassa myös useita huomionosoituksia ja piti vaalikokouksen, jossa valittiin uusi hallitus.
SMK:n kultainen ansiomerkki myönnettiin muun muassa Mepan
toimitusjohtajalle Martti Karlssonille sekä Suomen Merimiesunionin puheenjohtajalle Simo Zittingille. Merimieskirkon uusi hallitus valitsi järjestäytymiskokouksessaan puheenjohtajakseen Timo
Lappalaisen.
Festdeltagarna började dagen med en rundtur i Åbo. Huvudevenemanget gick av stapeln på Mikaels församlingshem. Utöver tal
och hälsningar presenterades Sjömanskyrkans verksamhetsplan och
strategi. De fyrahundra gästerna kunde avnjuta ett konstfärdigt program med bl.a. dansteatern Eri. Också allsång ingick i programmet.
Finlands Sjömanskyrka delade vid festen också ut flera utmärkelser och höll ett valmöte där man valde en ny styrelse. Finlands Sjömanskyrkas förtjänsttecken i guld beviljades bl.a. SSB:s VD Martti
Karlsson och Finlands Sjömans-Union rf:s ordförande Simo Zitting. Vid sitt konstituerande möte valde den nya styrelsen Timo
Lappalainen till sin ordförande.
52
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
Sea Sunday Meriturvallisuuspalkinto
myönnettiin meripartiolaisille
Vuoden 2010 palkinto luovutettiin meripartiotoiminnalle turvallisuuskasvattajana. Meripartiotoiminta täyttää tänä vuonna 100 vuotta.
Palkintotilaisuus järjestettiin Suomenlahden meriturvallisuuskeskuksessa Helsingin Katajanokalla. Palkintoesine on Emil Cedercreutzin tekemä pronssiin valettu veistos Ruorimies. Meriturvallisuusjohtaja Tuomas Routa esitteli palkinnon saajan, jota edustivat
Sami Laine ja Christian Sandholm. Palkinnon luovutti kansliapäällikkö Harri Pursiainen Liikenne- ja viestintäministeriöstä.
Suomen ensimmäinen meripartio-osasto on Ålands Sjöscoutförbund vuodelta 1910. Meripartiolippukuntia on Suomessa noin 140
ja meripartiopartiolaisia on arviolta 7 000. Toiminnan tavoitteena
on opettaa vastuullista merenkulkua. Varsinkin pääkaupunkiseudulla toiminta on hyvin suosittua.
Sea Sunday on viranomaisten sekä ammatti- ja vapa-ajan merenkulun järjestöjen vuonna 1996 perustama huomionosoitus. Palkintolautakunnan puheenjohtajana toimii Suomen Merimieskirkon
pääsihteeri Sakari Lehmuskallio. Viime vuonna palkinnon sai merenkulun tarkastaja Juhani Tammisto.
Sjöfartens säkerhetsspris Sea Sunday
till sjöscouterna
Priset för år 2010 överlämnades till sjöscouterna
för deras verksamhet som sjösäkerhetsfostrare. Sjöscoutverksamheten fyller i år 100 år.
Prisutdelningen arrangerades på Finska vikens sjösäkerhetscentral
på Skatudden i Helsingfors. Priset utgörs av Emil Cedercreutz’ staty
i brons, Mannen vid ratten. Sjösäkerhetschef Tuomas Routa presenterade prismottagaren, som representerades av Sami Laine och
3 / 2010
Christian Sandholm. Kanslichef Harri Pursiainen från Kommunikationsministeriet överlämnade priset.
Ålands Sjöscoutförbund grundades år 1910 och var den första
sjöscoutkåren i Finland. I Finland verkar 140 sjöscoutkårar och
sjöscouterna är ca 7000. Verksamhetens målsättning är att lära ut
ansvarsfull sjöfart. Verksamheten är mycket populär, i synnerhet i
huvudstadsregionen.
Sea Sunday är myndigheternas och yrkes- och fritidssjöfolkets
organisationers gemensamma utmärkelse som instiftades år 1996.
Som ordförande för prisutdelningsnämnden verkade generalsekreteraren för Finlands Sjömanskyrka Sakari Lehmuskallio. I fjol
mottog inspektör Juhani Tammisto utmärkelsen.
Frivakt
Vapaavahti
53
Ylläsmatka onnistui jälleen
Perinteinen pohjoisen reissu tehtiin 9.-16.9. kolmenkymmenen merenkulkijan voimin. Hienoja maisemia ihailtiin ja kiinnostavia reittejä kierrettiin.
Menomatkalla pysähdyttiin
viimeisellä tauolla jaloittelemaan Kukkolankoskelle,
joka lienee Suomen suurin
vapaana virtaava koski
Gunilla Granroth, Eva och
Gunborg Hougberg och
Gunborg Bryggman stannade för att sträcka på benen
i Kukkolankoski under den
sista pausen på resan norrut.
Gunilla Granroth, Eva ja
Gunborg Hougberg sekä
Gunborg Bryggman pysähtyivät jaloittelemaan Kukkolankoskelle, jossa vietettiin menomatkan viimeinen tauko.
Helena Rosengren, Tiina Alajoki ja Satu Tanska. Helena
jäi vielä Lappiin – omiin
häihinsä.
54
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
Resan till Ylläs var igen en fullträff.
De trettio sjöfarare som deltog i den traditionella
resan norrut den 9 - 16 september fick beundra
storslagna vyer och vandra längs intressanta rutter.
Ylläksen huipulle kiivettiin
kuuntelemaan kolmeasataa
kuorolaista. Sumin seassa oli
paljon yleisöä.
Pirunkurussa kuivatellaan
hikeä. Taustalla Iso-Ylläs
näkyy pilvien seasta. Alhaalla
näkyy Kesänkijärven pintaa.
Tiistaina oltiin jälleen
korkealla ja kauniissa
maisemissa. Kätkätunturin
korkeimmalla kohdalla Raija Hyvönen, Piia Riekkinen,
Merja Kujanpää ja Pauli
Marteala. Takana virtaa
Ounasjoki.
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
55
Keskiviikkona oli ainoa sadepäivä. Linkukeron kodassa oli savuinen tunnelma, kun
porukka kävi pitämässä sadetta ja kuivattelemassa varusteita. Luonnollisesti keitettiin nokipannukahvit ja teet sekä paistettiin makkaraa.
313 Vaelluspäivien päätteeksi käytiin ruokailemassa Lainion Krouvilla. Mainion
kokin Ella Kurtakon ruuat maistuivat herkullisilta.
Efter fotvandringarna intogs måltiderna på Lainion Krouvi. Den förträffliga kocken
Ella Kurtakkos maträtter var läckra.
56
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
Näin on Kirjat-
2010 tapahtuma Helsingissä
Elämänmittainen luontoretki- Mitä luonto
ja eläimet ovat minulle opettaneet
on biologi Ilkka Koiviston uusin teos.
Korkeasaaren eläintarhan johtajana toiminut Koivisto auttaa meitä ymmärtämään,
mikä luonnossa on olennaisinta. Kirja innostaa luonnon tutkimiseen sekä tarkkailuun ja antaa vastauksia kysymyksiin miksi.
Kirja on myös protesti niille luontokirjoille,
missä on paljon kauniita kuvia, mutta niin
vähän asiatekstiä.
Ymmärrämmekö oikeasti eläimiä vai inhimillistämmekö niitä liikaa?
Luonnon hämmästyttävät hienoudet
tuodaan lukijalle mielenkiintoisesti esille.
Tutuiksi tulevat eläinten viestittämiset
hännällä, päällä, pyrstöllä sekä monilla eri
eleillä ja käsimerkeillä. Apinalajien tekemät
ja käyttämät työkalut sekä eläinten kommunikaatio ääntelyllä ja koskettelulla antavat
pohdittavaa vielä kirjan luettuakin.
Koivisto kertoi uskomattoman tarinan
rautatieasemalla olevista naakoista, jotka
odottivat kuulutuksia tulevista junista. Naakat lensivät heti nokkimaan hyönteisiä kau-
3 / 2010
kojunista, mutta eivät reagoineet mitenkään
paikallisjuniin.
Kirjailijan perimmäinen sanoma on:
”Monimuotoinen luonto ympärillämme on
mittaamattoman arvokas. Sen äärelle tulee
pysähtyä herkin korvin ja avoimin silmin.”
Lauluyhtye Enchant viihdytti Näin on
kirjat –tapahtuman yleisöä
Kustannusosakeyhtiö Schildts oli kutsunut Erik Wahlströmin kertomaan uusimmasta kirjastaan Kärpäsen kesyttäjä/ Flugtämjaren.
Filosofian kandidaatti Wahlström on
työskennellyt toimittajana ja kirjoittanut
ympäristöongelmia käsitteleviä kirjoja, kaksi lasten kirjaa sekä kolme romaania aikuisille.
Johan Ludvig Runebergistä on kirjoitettu
lukuisia historiallisia teoksia, mutta Wahlström halusi käyttää romaanimuodon tuomat vapaudet ja pureutua syvemmälle kansalliskirjailijamme elämään.
Runeberg on menestynyt kirjailija, mutta
tekstit eivät ole syntyneet helposti, eikä kansallisen ikonin asema ole ongelmaton.
Wahlström kuvaa Runebergia sovinistisi-
Frivakt
Vapaavahti
57
aksi, jonka kylmyyden selittäisi isättömyys.
Vanhuus on tehnyt ärtyisäksi entisen intohimoisen metsästäjän ja pyörätuolissa
istuessa voi haaveilla vain kärpäsen metsästyksestä.
Mieluiten Wahlström muistelee kirjassa
nuorenparin avioliiton ensi vuosia Helsingissä ja heidän ystäviään Cygneusta, Snellmannia ja Nervanderia sekä sanomalehtimiehen uraa.
Räväkästä kirjoitustyylistä tunnetun Kreetta Onkelin uusi romaani on Kutsumus ja
sen julkaisi Kustannus Sammakko.
Kirja kertoo kirjallisuudesta ja kirjailijana
olemisen vaikeudesta.
Onkeli kertoi lukeneensa aikoinaan Waltarin Aiotko kirjailijaksi? kirjan ja halusi
tehdä vastineen päivitetyssä muodossa. Hän
halusi riisua sädekehän kirjailijan päästä ja
kertoa myös menestymisen ongelmasta.
Kirja on piikikkäällä tavalla oivaltava ja
hauska kurkistus kustannusmaailmaan. Onkeli totesi, että ei ole vain yhtä oikeaa tapaa
tulla kirjailijaksi, vaan kaikki on sattuman
johdattamaa.
Kirjassa on yhdeksäntoista raitistuneen
alkoholistin haastatteluihin perustuvaa tarinaa.
Tarinat ovat koskettavia ja pelottavia,
mutta niistä kuulee kuinka paljon hyvää
energiaa vapautuu käytettäväksi johonkin
tärkeämpään, kuin alkoholi. Riippuvuudessa ei ole kyse siitä paljonko juo ja juoko joku
toinen vielä enemmän, vaan miltä itsestä
asia tuntuu. Loiri-Seppä ei halua kirjalla
moralisoida, vaan antaa uskoa mahdollisuudesta lopettaa, niille jotka kärsivät omasta
juomisesta.
Helena Hietalan mukaan Kirjavälitys
Oy on valmiina, kun sähkökirja tulee
Lilli Loiri-Sepän kirja Selviämistarinoita
kertoo miten päihderiippuvaisuudesta voi
selvitä.
Arctic Sean arvoitus –
kaappaus Itämerellä
Raumalainen merikapteeni Jaakko Varimaa epäilee uudessa kirjassaan Arctic Sean arvoitus kaapatun laivan kuljettaneen aseteknologiaa. Seilausvuosinaan Varimaa kuljetti itsekin aseita,
mistä hän kertoo eräässä aikaisemmista kirjoistaan. Arctic
Sean kaappauksesta uutisoitiin näyttävästi ja runsaasti, mutta paljon jäi silti hämärän peittoon. Arctic Sean varustamon
pääosakkaat työskentelivät Helsingissä, mikä lisäsi suomalaismedian mielenkiintoa tapaukseen.
Kaappauksen tutkimustiedot pysyvät Venäjän oikeuslaitoksen holveissa. Alus on myyty Kanadaan.
Voi olla, että tapahtuma jää mysteeriksi. Jaakko Varimaa on täydentänyt draamaa fiktiivisin keinoin,
mitä taitoa hän hallitusti osaa käyttää. Faktatiedot
hän on saanut kontaktiensa kautta ja seuraamalla tapausta sekä käyttänyt laajaa lähdeaineistoa.
179-sivuisen kirjan on kustantanut Rauman Merimuseo
58
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
Merenkulun koulutusta Raumalla 130 vuotta –
neljätuhatta navigoijaa maailman merille
Juhlapaneelin keskustelua vetivät Jouko Santala Satamaoperaattorit Ry:stä, Ismo Saarros STX Rauman telakalta, Sanna Sonninen
Trafi Meriturvallisuusosastolta ja Tero Jokilehto Liikenne- ja viestintäministeriöstä.
1800 –luvun jälkipuoliskolla
merenkulun opetusta sai Suomen suuriruhtinaskunnassa
Turussa, Viipurissa, Oulussa ja
Maarianhaminassa. Raumalaiset suomenkieliset oppilaat
hakeutuivat merenkulkuoppiin
pääasiassa Viipuriin. Raumalle
perustettiin keisarin päätöksellä
merikoulu vuonna 1880.
Merikoulu on 130 vuoden aikana toiminut
monessa eri rakennuksessa. Koulutus alkoi
merikapteeni Carlssonin talossa ja toimi
vuosisadan loppuun kauppias Nordbergin
ja Vännin taloissa. Vuonna 1900 valmistui
Kalliokadulle varta vasten merikouluksi
suunniteltu rakennus komeine tähtitorneineen. Tässä toimii nykyisin Rauman Merimuseo.
Nykyisiin, Suojantiellä sijaitseviin tiloihin
opetus siirtyi vuonna 1970. Tänä päivänä
Rauman merenkulun koulutusta annetaan
sekä Satakunnan ammattikorkeakoulussa
että WinNovassa. Samalla mäellä toimivat
ammattikorkeakoulun merenkulun koulutus ja toisen asteen koulutusta antavan
WinNovan merenkulkuala sekä matkailu-,
ravitsemis- ja talousala. WinNovasta merenkulkualalta valmistuu vahtiperämiehiä,
vahtikonemestareita, korjaajia ja laivasähkömiehiä. Ravitsemis- ja talousalalta valmistuu
3 / 2010
3 / 2010
Jouko Haavisto oli Rauman Merenkulkuopiston rehtorina 1980- ja 90-luvulla.
Entisistä oppilaista Tero Virtanen toimii WinNovassa merenkulun ja turvallisuusalan
koulutuspäällikkönä ja Heikki Koivisto merenkulun koulutusjohtajana Satakunnan
ammattikorkeakoulussa.
laivoille talouspuolen ammattilaisia. Ammattikorkeakoulussa koulutetaan merikapteenien lisäksi merenkulkualan insinöörejä.
Merenkulkualan opiskelijoita on kummassakin koulumuodossa on runsaat parisataa. WinNovan merenkulku- ja turvallisuusalan koulutuspäällikkönä toimii
Tero Virtanen ja Satakunnan ammattikorkeakoulun merenkulun koulutusjohtajana
Heikki Koivisto, itsekin Rauman koulussa
oppinsa saanut merikapteeni. Satakunnan
ammattikorkeakoulun rehtorina toimii
Seppo Pynnä.
Raumalla juhlittiin 130-vuotista koulutusta merenkulkualan messuilla merikoulun
tiloissa sekä Rauma-salissa pidetyssä merenkulun koulutusta käsitelleessä paneelissa ja
juhlassa.
Koulutusjohtaja Heikki Koivisto ja juhlapuheen pitänyt Suomen Satamaliiton
toimitusjohtaja Markku Mylly.
Frivakt
Vapaavahti
59
Sjöfartsutbildning i Raumo i 130 år –
fyratusen navigatörer på de sju haven
Rektorn för Ålands Sjömansskola, Bengt Bergman, samt Eva Mikkola-Karlström och
Ulf Andersson från Godby Shipping deltog i mässan som WinNova organiserat
I storfurstendömet Finland fick
man under andra hälften av
1800-talet sjöfartsutbildning
i Åbo, Viborg, Uleåborg och
Mariehamn. De finskspråkiga
eleverna från Raumo sökte sig
huvudsakligen till sjöfartsutbildning i Viborg. Sjöfartsskolan
i Raumo grundades i enlighet
med ett kejserligt påbud år
1880.
Under 130 år har sjöfartsskolan verkat i
många olika byggnader. Skolningen började i sjökapten Carlssons hus och fortsatte
till slutet av seklet i köpmännen Nordbergs
och Vännis hus. Byggnaden på Kallionkatu,
speciellt planerad för verksamheten och inrymmande ett ståtligt observatorium, stod
färdigt år 1900. I den verkar numera Raumo Sjöfartsmuseum.
År 1970 flyttades utbildningen till de
nuvarande utrymmena vid Suojatie. I dag
sker sjöfartsutbildningen i Raumo både i
Satakunta yrkeshögskola och i WinNova.
Skolorna är belägna på samma kulle och
erbjuder utöver sjöfartsutbildning också
utbildning i turist-, restaurang- och ekonomibranschen. WinNova utbildar vaktstyrmän, vaktmaskinmästare, reparatörer
60
Vapaavahti
Frivakt
och fartygselektriker och restaurang- och
ekonomilinjen personal för fartygens ekonomiavdelning. Yrkeshögskolan utbildar
utöver sjökaptener också ingenjörer för sjöfartsbranschen.
Båda formerna av sjöfartsutbildning har
drygt ett par hundra elever. Tero Virtanen
verkar som utbildningschef för sjöfarts- och
säkerhetsbranschen i WinNova och Heikki
Koivisto är utbildningschef för sjöfarten
på Satakunta yrkeshögskola. Han har själv
studerat till sjökapten i Raumo. Som rektor
för Satakunta yrkeshögskola verkar Seppo
Pynnä.
Den 130-åriga sjöfartsutbildningen firades med en mässa i sjöfartsskolans utrymmen och med en paneldiskussion om sjöfartsutbildningen och en fest i Raumosalen
Jukka Kantola från Rederierna i Finland
rf, Markku Karkama från Utbildningsstyrelsen och Aino-Maija Alstela och
Pekka Partanen från Finlands Skeppsbefälsförbund uppmuntrar unga att söka
sig till sjöfartsutbildning
3 / 2010
Kirjapalkinto ristikon 2/2010 oikein ratkaisseista meni Aila Salmiselle Helsinkiin.
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
61
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkkinto.
Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki
Nimi:
Osoite:
62
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.
Skicka in din lösning till SSB, PB 170, oo161 Helsingfors
Namn:
Adress:
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
63
MERIELÄKELÄINEN
SJÖPENSIONÄR
Olet jäänyt ansaitulle eläkkeelle, mutta haluai­sit silti ylläpitää
kontakteja entisiin työtovereihisi ja tuttaviisi mereltä, jotka ovat
jo eläkkeellä. Tähän Sinulla on parhaat mahdollisuudet liittymällä
johonkin merieläkeläis­yh­distykseen.
Du har blivit på din införtjänade pension, men vill uppehålla
kontakterna med dina tidigare arbetskamrater och bekanta ifrån
sjön som är pensionerade. Till detta har Du möjligheten genom att
ansluta dig till någon av sjöpensionärs­föreningarna.
Merieläkeläisyhdistyksiä toimii monella paikka­kunnalla ja ne
järjestävät moni­puolista toimin­taa jäsenilleen, kokoon­tumisia,
esitelmiä, teatteri­käyntejä, mat­kailua ym. Yhdistykset ovat yhteis­
työssä myös merenkulkijain ammatti­yhdistysten kanssa ja yhteisiä
tapahtumia järjestetään. Jäseniä yhdistyksissä on jo yli 500 henki­
löä. Myös aktiivi merenkulkija ja puoliso, joka ei ole ollut meri­
palveluksessa, on tervetullut kannatus­jäsenenä.
Sjöpensionärsföreningar verkar på många orter och de ordnar en
mångsidig verksamhet för sina medlemmar, möten, föredrag, teaterbesök, resor m.m. Föreningarna samarbetar även med sjöfacket
och gemensamma tillställningar ordnas. I förenin­garna finns det
över 500 medlemmar. Även aktiva sjöfarare och make/maka är
välkommen som understödande medlemmar.
Mikäli sinua kiinnostaa ole ystävällinen ja ota yhteyttä johonkin
allaolevaan yhdistykseen:
Om du känner dig intresserad var vänlig och tag kontakt med
någon av nedannämnda föreningar:
Helsingin Seudun Merieläkeläiset ry
Puheenjohtaja Pentti Ojanen
Halsuantie 5 - 7, 00420 Helsinki
Puh. 0400 602 518
Sähköposti: pentti.ojanen1@luukku.com
Helsingfors Nejdens Sjöpensionärer r.f.
Ordförande Pentti Ojanen
Halsuavägen 5 – 7, 00420 Helsingfors
Tel. 0400 602 518
E-post: pentti.ojanen1@luukku.com
Kymenlaakson Merieläkeläiset ry
Puheenjohtaja Tuula Valjus
Ruukinkatu 3 B 23, 48100 Kotka
Puh. (05) 218 1536, 050 5614771
Sähköposti: mailto:: tuula.valjus@kymp.net
Kymmenedalens Sjöpensionärer r.f
Ordförande Tuula Valjus
Ruukinkatu 3 B 23, 48100 Kotka
Tel. (05) 218 1536, 050 561 4771
E-post: tuula.valjus@kymp.net
Turun Seudun Merimieseläkeläiset ry
Puheenjohtaja Ossi Mielonen
Turunmaankatu 2 B 33, 20740 Turku
Puh. (02) 236 5052, 050 325 3282
Åbo Nejdens Sjömanspensionärer r.f.
Ordförande Ossi Mielonen
Åbolandsgatan 2 B 33, 20740 Åbo
Tel. (02) 236 5052, 050 325 3282
Vaasan Seudun Merieläkeläiset ry
Puheenjohtaja Veikko Malmi
Vanha Vaasankatu 16 H 1, 65370 Vaasa
Puh. 0400 971 509
Sähköpostimailto:veikkomalmi@gmail.com
Vasa Nejdens Sjöpensionärer r.f.
Ordförande Veikko Malmi
Gamla Vasagatan 16 H 1, 65370 Vasa
Tel. 0400 971509
E-post: veikkomalmi@gmail.com
Oulun Seudun Merieläkeiäiset ry
Puheenjohtaja Pentti Vähävihu
Valtatie 50 as. 21, 90500 Oulu
Puh. (08) 311 3501
Uleåborgs Nejdens Sjöpensionärer r.f.
Ordförande Pentti Vähävihu
Valtatie 50 bst 21, 90500 Uleåborg
Tel. (08) 3113501
Kemin Seudun Merieläkeläiset ry
Puheenjohtaja Erkki Täikkö
94430 Kaakamo
Puh. (016) 287 280, 040 843 1577
Kemi Nejdens Sjöpensionärer r.f.
Ordförande Erkki Täikkö
94430 Kaakamo
Tel. (016) 287280, 040 8431577
64
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
Merenkulkijoita työssä ja kursseilla
Hannele Äijö,
ms Gabriella
Mervi Lintukallio,
ms Gabriella
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
65
ms Klenodenin lankonkivahti Tape hyötyliikunnassa
Gabriellan Senior Captain Reino Sundell, yliperämies Måns Engberg ja linjaluotsi Stig Biskop
66
Vapaavahti
Frivakt
3 / 2010
TULEVIA KURSSEJA
Lokakuu
Huovutuskurssi, Helsinki
ATK-peruskurssi, Turku
Tutustu keilailuun, Helsinki
ATK-word, Turku
Köysityökurssi, Helsinki
21.10.–22.10.
25.10.–26.10.
28.10.
27.10.–29.10.
27.10.–29.10.
Marraskuu
ATK-internetin tehokäyttö, Turku
Mosaiikkikurssi, Helsinki
ATK-kuvankäsittely, Turku
Keramiikkakurssi, Helsinki
ATK-kotisivut ja blogit, Turku
Kyytiä kaamokselle, Pajulahti
01.11.–02.11.
01.11.–02.11.
03.11.–05.11.
03.11.–05.11.
08.11.–10.11.
08.11.–10.11.
Mosaiikkikurssi
Helsingin Mepassa 1.-2.11.2010
Kurssilla päällystämme puutarjottimen mosaiikkipaloilla.
Ilmoittaudu: puh. 040 521 2055/Sirpa, tai kulttuuri@mepa.fi
ATK- hyöty ja viihde, Turku
ATK-peruskurssi, Turku
Venäjän alkeiskurssi, Helsinki
ATK-excel, Turku
Italian alkeiskurssi, Helsinki
ATK-internetin tehokäyttö, Turku
Virkisty väreillä, Helsinki
ATK-kuvankäsittely, Turku
Jouluaskartelu, Helsinki
11.11.–12.11.
15.11.–16.11.
15.11.–17.11.
17.11.–19.11.
18.-19.11.
22.11.–23.11.
22.11.–23.11.
24.11.–26.11.
29.11.–30.11
Joulukuu
Jouluaskartelu I, Turku
Jouluaskartelu II, Turku
02.12.–03.12.
09.12.–10.12.
TULE TANSSIMAAN LATINOTANSSEJA JA
ZUMBAA!
KATAJANOKAN LIIKUNTASALI,
Laivastokuja 2, Helsinki:
ti 12.10. klo 12:00-13:00
ma 18.10. klo 12:00-13:00
ti 26.10. klo 12:00-13:00
ma 1.11. klo 12:00-13:00
ti 9.11. klo 12:00-13:00
ma 15.11. klo 12:00-13:00
ti 23.11. klo 12:00-13:00
ma 29.11. klo 12:00-13:00
TERVETULOA !
Lisätietoja: MEPA/Sirpa puh 0405212055
MEPA järjestää KERAMIIKKAKURSSIN
taiteilija Johanna Rytkölän ateljeessa 3.-5.11.2010 Helsinki
Kurssilla opitaan keramiikan käsin rakentamisen helppoja ja hauskoja tekniikoita. Voit muovailla savesta vaikka kahvikuppisarjan,
tarjoiluvateja tai veistoksen.
Opetus on henkilökohtaista ja voit osallistua kurssille myös yhden
tai kahden päivän ajan. Aikaisempaa kokemusta ei tarvita. Työt
maalataan raikkailla keramiikkaväreillä ja opettaja lasittaa ja polttaa
työsi keramiikaksi.
3 / 2010
Frivakt
Vapaavahti
67
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI)
Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors)
00160 HELSINKI/HELSINGFORS
P./Tel (09) 668 9000,
telefax (09) 622 1808
E-mail: mepa@mepa.fi
www.mepa.fi
Toimitusjohtaja
Verkställande direktör
Martti Karlsson
p./tel. 6689 0015
toimitusjohtaja@mepa.fi
Asiamiehet/Ombud
Jaakko Aarninsalo
p./tel. 6689 0022
GSM 040 504 3761
asiamies.helsinki@mepa.fi
Yleissihteeri/opintoasiat
Allmänsekreterare
/studieärenden
Sirpa Kittilä
p./tel. 6689 0016
GSM 040 521 2055
kulttuuri@mepa.fi
opinto@mepa.fi
Niklas Peltola
p./tel. 6689 0021
GSM 0400 419 687
asiamies.helsinki@mepa.fi
AV-sihteeri
AV-sekreterare
Heli Myllykangas
p./tel. 6689 0012
video@mepa.fi
Paula Suhonen
Toimisto ja Ylläsmajat
Kontor och Ylläs-stugor
p./tel. (09) 6689 0011
toimisto@mepa.fi
Liikunta-asiat/
Idrottsärenden
Pekka Karppanen
p./tel. 6689 0017
GSM 0400 879 733
urheilu@mepa.fi
MERIMIESKLUBI/
SJÖMANSKLUBBEN
Linnank. 3 Helsinki
Slottsg. 3 Helsingfors
p./tel. (09) 659 233
Kirjastosihteeri
Bibliotekssekreterare
Milja Nitovuori
p./tel. 6689 0023
kirjasto@mepa.fi
68
Vapaavahti
Talous ja toimisto
Ekonomi och kontor
Gerd Grabber
talous@mepa.fi
Frivakt
VUOSAAREN
MERIMIESKESKUS/
NORDSJÖ
SJÖMANSCENTRUM
Provianttik. 4, Helsinki
Proviantg. 4, Helsingfors
p/tel (09) 5844 8200
SIVUTOIMISTOT-FILIALER
KOTKA
Kotkan Merimieskeskus
Kirkkokatu 18 A,
48100 Kotka
p./tel. (05) 213 093
fax (05) 218 2860
Asiamies/Ombud
Risto Nikula
p./tel. 0400 605 187
asiamies.kotka@mepa.fi
TURKU/ÅBO
Linnankatu 93
Slottsgatan 93
20100 Turku/Åbo
p./tel. (02) 230 4995
fax (02) 234 3597
MEPALA Ruissalo/Runsala
p./tel. (02) 258 9150
Asiamiehet-Ombud
Juhani Laine
p./tel. 0400 709 491
Juha Toivanen
p./tel. 040 507 1140
asiamies.turku@mepa.fi
YHTEYSHENKILÖT/
KONTAKTPERSONER
RAUMA/RAUMO
Yhdysmies/kontaktperson
Sanna Siivonen
p/tel 040 7431 039
LAPPEENRANTA/
VILLMANSTRAND
Yhdysmies/kontaktperson
Nico Silvast
p./tel. 0400 849 143
OULU/ULEÅBORG
Antti Härö
p./tel. 0400 371 574
Markku Lauriala
p./tel. 0400 875 633
KEMI
Yhdysmies/kontaktperson
Pia Vestenius
p./tel.040 733 0446
RAAHE/BRAHESTAD
Yhdysmies/kontaktperson
Petri Leskelä
p./tel. 040 546 8516
KASKINEN/KASKÖ
Yhdysmies/kontaktperson
Jarmo Nordback
p./tel. 040 848 8855
JULKAISIJA:
Merimiespalvelutoimisto
UTGIVARE:
Sjömansservicebyrån
PÄÄTOIMITTAJA/
HUVUDREDAKTÖR
Martti Karlsson
Toimitussihteeri/
Redaktionssekreterare
Pekka Karppanen
p./tel. 6689 0020
vapaavahti@mepa.fi
Översättningar till svenska
Gerd Grabber
Kirjapaino/Tryckeri
MIKTOR
Taitto/Layout
MarkoVuorio
VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e
ISSN 0789-8231
M - Itella Oyj
3 / 2010