Kuvajainen 2014 / 01 - Seppälän Koulukuvat

KuvaSeppälä-yhtiöiden sidosryhmälehti
1 • 2014
TA
S
I
M
ET
P
O
LE
IL
J
A
T
E
LUK
SURE-FIRE:n
puheenjohtaja
Riikka Lindroos toivoo
lisää resursseja
opetukseen s. 4
Joulupukin virallisessa koulussa
lapsilla on sananvaltaa s.12
Haaparannassa toimii
ainutlaatuinen kaksikielinen peruskoulu s. 8
Pääkirjoitus
Hedelmällistä kesää
odotellessa
Tähän aikaan vuodesta voidaan sanoa, että valoisampia aikoja kohden ollaan menossa.
Me täällä pohjan perillä tunnemme selviävämme pienemmillä murheilla kuin monissa
etelän maissa, joissa valoa ja lämpöä riittää, mutta sekasorto ja kiihko nousevat aika
ajoin pinnalle.
Näitä meidän pieniä murheita aina aktiivinen mediamme ottaa esille. Eräs sattui silmään
ja sai ärtymiskynnyksen ylittymään. Tarina: perhe oli marketissa ostoksilla. Lapset heittelivät toisiaan mandariineilla ja vaihtoivat salaa mummojen ostoskärryjä keskenään.
Perheenisän kommentti oli, että ”ei sillä niin väliä ole”. Nämä pienet iskän silmäterät
käyttäytyvät ehkä koulussakin miten sattuu, kun hyväksyminen on kotoa etukäteen
saatu.
Suvaitsevaisuutta kuitenkin tarvitaan. Yhteiskunta on monimutkainen ja kilpailuhenkinen. Tukea tarvitsevat niin ujot hiljaiset lapset kuin ylivilkkaatkin. Jonkinlainen systeemi
saisi olla myös vanhempien kasvattamiseksi.
Heikki Seppälä
toimitusjohtaja, päätoimittaja
PS. Toivottavasti mandariiniepisodi kaupassa oli julkisuuteen tullessaan vahvasti liioiteltu.
KUVAJAINEN
JULKAISIJA
KuvaSeppälä-yhtiöt Oy
Vasaratie 2, 65350 Vaasa,
puh. 020 113 3300.
www.kuvaseppala.com
PÄÄTOIMITTAJA
Heikki Seppälä
heikki.seppala@koulukuvat.com
TOIMITUSNEUVOSTO
Samuli Seppälä, Jari Lintala,
Krister Löfroth, Milla Anttila,
Martti Anttila
KANNEN KUVA
Mikaela Löfroth
TOIMITUS JA TAITTO
Viestintätoimisto Elettaria
elettaria@elettaria.fi
KIRJAPAINO
Viestipaino Oy, Tampere
Lehden tilaukset,
osoitteenmuutokset ja
palaute toimitukselle
osoitteeseen
posti@koulukuvat.com
SEURAAVA LEHTI
ilmestyy elokuussa 2014.
2
KUVAJAINEN
KuvaSeppälä-yhtiöt Oy:n kehitysjohtaja Samuli Seppälä.
Koulukuvat
uudistuu asiakkaidensa eduksi
S
eppälän Koulukuvat on viime vuosina investoinut merkittävästi palvelu- ja tuotantoprosessiensa kehittämiseen. Koulukuvien tietojärjestelmät on uusittu koko toiminnan osalta alkaen kuvaustilanteesta aina laskutukseen ja kuvien arkistointiin saakka. ”Sekä asiakaspalvelussamme
että tuotannossamme on nyt täysin uudet tietojärjestelmät.
Lisäksi olemme uusineet nettikauppamme ja puhelinjärjestelmämme”, kertoo KuvaSeppälä-yhtiöt Oy:n kehitysjohtaja Samuli Seppälä. ”Nyt, kun sisäiset prosessimme ovat kunnossa,
voimme kaikilta osin keskittyä entistä paremmin palvelemaan
asiakkaitamme.”
Käytännössä uudistukset ovat jo viime vuonna näkyneet Koulukuvien asiakkaille siten, että kaikilla perheillä, joiden lapsia on
kuvattu, on mahdollisuus nähdä kuvat netissä ja perheet ovat
voineet verkossa valita juuri sellaisen kuvapaketin kuin ovat
sopivaksi katsoneet. ”Tietojärjestelmien kehittyminen mahdollistaa nyt myös sen, että voimme arkistoida kaikki vuonna 2013
ja sen jälkeen ottamamme kuvat sähköiseen arkistoomme. Asiakkaamme voivat jatkossa ostaa kuvatuotteita myös aiempina
vuosina otetuista kuvista”, Samuli Seppälä kertoo.
Koulukuvat merkittävä työllistäjä
Kehittyneistä tietojärjestelmistä huolimatta Seppälä Koulukuvat
työllistää edelleen suuren joukon ihmisiä. Kuvien matka valokuvaajan kamerasta valmiiksi, kotiin toimitetuiksi kuviksi kulkee
monien käsien kautta. Kuvaajien lisäksi tarvitaan ihmisiä tietojärjestelmien hallintaan, kuvalaboratorioon, postitukseen, taloushallintoon, markkinointiin ja asiakaspalveluun. ”Huippusesongin aikaan palveluksessamme on jopa 200 henkilöä. Kuvaajamme toimivat kotikunnistaan käsin, joten toimintamme työllistävä vaikutus tuntuu ja näkyy eri puolilla Suomea”, Samuli Seppälä
toteaa. ”Koulut ja opettajat hyötyvät myös mittavista uudistuksistamme. Pystymme toimittamaan koulujen arkistomateriaalit,
niin sähköiset kuin perinteisetkin, entistä nopeammin koulujen
käyttöön. Myös opettajien kuvien valmistus nopeutuu ja lisäksi
olemme tehneet päätöksen jatkaa virallisten passikuvien ottamista ainakin ensi lukukaudella tiettävästi ainoana valtakunnallisena koulukuvayrityksenä Suomessa.”
KUVAJAINEN
3
SURE-FIRE:n p
Lisää re
Riikka Lindroos valittiin
Suomen Rehtorit ry:n
puheenjohtajaksi
tammikuussa 2013.
Puheenjohtajuus
on luonteva jatke
Lindroosin aiemmille
luottamustehtäville.
Rehtorina hän on toiminut
16 vuotta.
S
URE:n puheenjohtaja ja Turun
Suomalaisen Yhteiskoulun lukion rehtori Riikka Lindroosin
ei tarvitse miettiä, kun häneltä
kysytään, mikä asia on tällä
hetkellä hänen agendallaan ensimmäisenä. ”Pidän erittäin tärkeänä, että keskustelun keskiöön nostetaan hyvä koulu
ja se, miten kouluista voidaan sellaisia
tehdä.” Lindroosin mukaan hyvä koulu syntyy yhteisöllisyydestä koulussa ja
toimivasta johtamisjärjestelmästä, josta,
kuten viimekädessä kaikesta muustakin
koulun toiminnasta, vastaa rehtori.
Julkisuudessa on puhuttu siitä, miten
rehtorin virka ei nykyisellään ole kovin
vetovoimainen. Työtä on paljon ja talouden kiristäminen vie kouluilta toimintaedellytyksiä. On puhuttu suoranaisesta
uhkaavasta rehtoripulasta. Riikka Lindroos ei näe tilannetta aivan näin pahana.
”Muodollisesti päteviä saadaan varmasti
jatkossakin virkoihin. Enemmän olen
huolissani siitä, riittääkö rehtoreilla intoa
ja intohimoa työhönsä. Ilman sitä tässä
työssä on vaikea jaksaa.” Asennetta vaatii
4
KUVAJAINEN
uheenjohtaja Riikka Lindroos toivoo
sursseja opetukseen
kokonaisvastuu, joka rehtorilla on kaikesta mahdollisesta, mitä koulussa tapahtuu. ”Rehtorin pitää olla kaikkialla ja ajatuksellisesti sulkea etukäteen pois kaikki
mahdolliset ongelmatilanteet, joista voi
joutua jopa oikeudelliseen vastuuseen.
Toimintakenttä on niin laaja, että tämä on
mahdotonta. Siitä huolimatta pitää osata
ennakoida ja nähdä, ei vain kulman taakse, vaan vielä seuraavankin kulman taakse”, Lindroos kuvailee. ”Olemme menossa
kohti oikeudellistamisyhteiskuntaa, jossa
kaikkiin ongelmatilanteisiin haetaan
syyllistä. Kun se löytyy, ollaan tyytyväisiä,
vaikka se ei itse ongelmaa korjaakaan.
Koulussa viimekädessä vastuunkantaja
on aina rehtori. En ihmettele, jos tehtävä
ei kaikkia houkuttele ja on saanut jotkut
viroissa olevat rehtorit siirtymään takaisin opetustehtäviin. Se on huolestuttava
trendi”, Riikka Lindroos sanoo.
Kun puhutaan hyvästä koulusta, puhutaan monien asioiden summasta, jolle
voi antaa monenlaisia määritelmiä. Asiaa
voidaan tarkastella niin ulkoisten kuin
sisäisten tekijöiden näkökulmasta tai
määrittää käsitettä henkisten tai aineellisten resurssien kautta. Jokainen rehtori
haluaa varmasti tehdä omasta koulustaan parhaan mahdollisen. ”Samaan aikaan, kun vaatimustaso nousee, talous
kiristyy. Moni rehtori vastaa budjetista.
Kun kuntapäättäjät tekevät leikkauksia,
käytännössä rehtori on se henkilö, joka
miettii, mistä ne leikkaukset tehdään. Ei
ihme, että rehtorit väsyvät ja turhautuvat”, Riikka Lindroos miettii. ”Minusta on
tärkeää, että rehtori voi hyvin ja saa tukea
arjen työhön. SURE:n kautta pyrimme tukemaan rehtoreita mahdollisuuksiemme
mukaan.”
Jaettu johtajuus
Jotta rehtori ei aivan ryytyisi tehtävä- ja
vastuutaakkansa alla, apuna voi olla jaetun johtajuuden mallit. ”Se on nykyaikainen johtamisjärjestelmä, jonka voi
ainakin soveltuvin osin ottaa käyttöön
heti”, Riikka Lindroos sanoo. ”Rehtori voi
ja hänen tulisikin jakaa johtajuutta apulaisrehtorille, johtoryhmälle ja erilaisille
opettajista koostuville tiimeille. Näin
koko opettajakunta pääsee mukaan vaikuttamaan työyhteisön hyvinvointiin ja
päätöksentekoon.” Malli on motivoiva,
sillä kukapa ei haluaisi olla vaikuttamassa
omaan työhönsä ja työympäristöönsä.
Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiossa jaettu johtajuus on toteutettu onnistuneesti. Rehtorin kanssa hallinnollista
vastuuta ovat jakamassa apulaisrehtori
ja koulun muu henkilökunta. ”Voin luottaa opettajiini 170-prosenttisesti”, Riikka
Lindroos sanoo selvästi ylpeänä työyhteisöstään. Kiitosta saa myös Lindroosin
työnantaja Turun kaupunki, joka ymmärtää rehtorin luottamustehtävän velvoitteet Suomen Rehtorit -yhdistyksen
puheenjohtajana. ”Minulle on sanottu,
että se on myös työnantajan etu, että
heillä on avoin ja suora kontakti siihen,
mitä tällä alalla valtakunnassa tapahtuu.
Minusta se on hieno asenne.”
Päivän puheenaiheet
Koulu ja erilaiset koulumaailmaa ja opetusta koskevat puheenaiheet pulpahtelevat julkisuudessa esille tasaisena
virtana. Välillä julkinen keskustelu käy
kiivaanakin. Opetukseen ja koulun käytäntöihin liittyviin asioihin kun on helppo kenen hyvänsä ottaa kovaäänisesti
kantaa yleisönosastoissa ja sosiaalisessa
mediassa. Yksi viimeaikaisista puheenaiheista on ollut maksullinen tukiopetus.
Samanaikaisesti, kun yksityisopetusta
myyvät yritykset kasvattavat liiketoimintaansa erityisesti pääkaupunkiseudulla
kymmenien prosenttien vuosivauhdilla,
on keskusteluihin noussut kysymys koulutuksen tasa-arvon toteutumisesta.
Riikka Lindroos sanoo, ettei lämpene
maksulliselle tukiopetukselle. ”Kantani
on, että koulun pitää pystyä antamaan
tukiopetusta niille oppilaille, jotka sitä
syystä tai toisesta tarvitsevat. Meillä on
peruskoulu, jonka tehtävä se on. Siksi
opetuksesta ei saa tinkiä eikä leikata.
Päinvastoin. Koulujen pitää olla päättäjien päätöksenteon ykkösasioita siten, että
yhteiskunta investoi lapsiin ja nuoriin.”
Riikka Lindroos varoittaa tuijottamasta
liiaksi Pisa-tutkimusten hyviin tuloksiin.
”Tutkimus ei kerro koko totuutta, eivätkä tutkimuksen hyvät tulokset oikeuta
ajattelemaan, että opetuksesta voidaan
leikata”, hän napauttaa.
Aikaa ajatuksille
Nykyihmisellä on kiire, eivätkä rehtorit
tee siinä asiassa poikkeusta. Kalenteri
täyttyy helposti aamusta iltaan toinen
toistaan tärkeämmillä merkinnöillä. On
tekemistä ja touhua. Samalla stressi lisääntyy. ”Jari Sarasvuo puhui aiheesta
viime lokakuussa Pro Rexi –tapahtumassa Hämeenlinnassa. Hän kysyi meiltä,
milloin me mietimme ja suunnittelemme
asioita. Hän muistutti, että täpötäysi kalenteri ei kerro mitään tehokkuudestamme. Se kolahti. Olen sen jälkeen raivannut kalenteriini aikaa myös ajattelulle.
Suunnittelen ja hahmottelen asioita ja
olen huomannut sen todella tehostavan
työskentelyäni. Suosittelen tätä muillekin”, Riikka Lindroos sanoo.
KUVAJAINEN
5
Muotokuvassa
valaisu vaikuttaa kokonaisuuteen
Kaikissa muotokuvissa tärkeintä on aina mallin ilme ja olemus. Tämän
aukeaman kuvien avulla Seppälän Koulukuvien kuvauspäällikkö Krister Löfroth, VuMu, SVLM, VEAT, VAT näyttää, miten valaisu vaikuttaa
kokonaisuuteen. Kaikki aukeaman kuvat on kuvattu mallin silmien korkeudelta suoraan edestä. Kuvaaja on kuvatessaan tullut välillä lähemmäksi mallia ja valaisua on muutettu kuvausten aikana.
Kaikki aukeaman kuvat on kuvattu mallin silmien korkeudelta suoraan edestä.
P
hotoshopilla on helppo muuntaa kasvojen ilmettä ja laittaa vaikka sarvet mallin otsaan, mutta jo pelkällä valolla tai vaikkapa polttovälin valinnalla voi vaikuttaa mallin olemukseen suunnattomasti”, Krister
Löfroth toteaa. ”Esimerkkikuvat näyttävät hieman karrikoiden valaisun merkityksen ottamatta kantaa siihen,
mikä tyyli tai ilmaisu on hyvää tai huonoa. Esimerkiksi viranomaismääräykset pakottavat kuvaajaa käyttämään valaisua, joka leventää kasvoja.”
”
Leveää ja kapeaa
Kasvot levenevät, kun ne valaistaan tasaisen leveästi tai jopa sivuille vaalenevasti, kuten kuvassa vasemmalla.
Kasvot kapenevat, jos tehdään päin vastoin, eli jätetään posket varjoon, kuten keskimmäisessä kuvassa on
tehty. Kuvassa oikealla kasvot on kuvattu klassisella muotokuvavalaisulla. Krister Löfroth kertoo, että googlettamalla ”Rembrandtin kolmio” netistä löytyy lisää opastusta klassiselle muotokuvavalaisulle. ”Mutta, kuten
yleensäkin internetistä tietoa hakiessa, kannattaa olla tarkka, sillä netissä on tarjolla sekä oikeaa että virheellistä tietoa”, Löfroth muistuttaa.
6
KUVAJAINEN
Litistystä ja venytystä
”Niin kutsutuissa täyden kennon kameroissa olevaa
50-millistä objektiivia/polttoväliä kutsutaan normaaliksi. Tämä hämäävä nimitys johtuu siitä, että silloin
objektiivi tuottaa perspektiivivaikutelmaltaan kuvan,
joka vastaa silmän normaalia näkövaikutelmaa. Kun
polttoväli on pidempi, syntyy kuvassa vaikutelma,
että kuvan lähin elementti näyttäisi olevan taaimmaista elementtiä lähempänä kuin todellisuudessa
oli. Lyhyemmällä polttovälillä, laajakulmalla, lähin
elementti kuvassa näyttäisi olevan kauempana kauimmaista elementtiä kuin todellisuudessa” Löfroth
kertoo.
Kuvassa vasemmalla on 200 millisellä putkella
kuvatut kasvot. ”Länsimaissa ihmiset ovat yleistäen
tottuneet katsomaan kasvoja nimenomaan hieman
”litistyneinä”, joten pidämme siitä, että nenämme on
korvia lähempänä kuvassa kuin todellisuudessa”, Löfroth toteaa. Kuvassa oikealla kasvot on kuvattu laajakulmalla, jolloin vaikutelma on aivan toinen.
Kova vai pehmeä valo?
Valo voi olla kovaa (esim. metallipintaiselta heijastimelta) tai pehmeää (esim. valkoisen katon kautta).
Vasemmassa kuvassa on ison vaalean pinnan kautta
saatu aikaan pehmeänkaunis ja anteeksiantavainen
valaisu vieläpä siten luotuna, että kontrastit ovat hyvin pienet. Käytännössä siis tummat varjot ovat aika
lähellä kuvan vaaleita osia. ”Haluan painottaa, että
ei ole oikeaa ja väärää valaisua. Kuvan tarve määrää
tekniikan niin valaisun kuin muidenkin toteutusten
osalta” Löfroth sanoo.
Kuvassa oikealla kova valo piirtää ihohuokosia
esiin ja yhdistettynä koviin kontrasteihin eli paljon
hyvin tummaa ja hyvin vaaleaa, saadaan aikaan dramaattisia kuvia. ”Tämän kaltainen valaisu yleensä sopii elämää nähneelle miehelle. Näyttää ihan siltä kuin
mallilla olisi tuolloin karismaa” Löfroth toteaa.
Ilme
”Kaikissa muotokuvissa on aina tärkeintä mallin ilme
ja olemus. Vaikka osaisi kuvata muidenkin kuin omasta mielestään hyvän kuvan, ei millään osaamisella ole
mitään väliä, jos kuvasta näkee että malli ei tunne
oloaan mukavaksi. Aukeaman muissa mallikuvissa
on kaikissa neutraali ilme, jottei valaisun ja muiden
seikkojen vertailu sekaannuttaisi ilmeiden vertailuun. Tässä kuvaparissa kaikki on teknisesti samoin,
vai ilme vaihtuu” Löfroth sanoo.
KUVAJAINEN
7
Haaparannassa toimii
ainutlaatuinen
KAKSIKIELINEN
PERUSKOULU
Tornio-Haaparannan Kielikoulu,
Språkskolan, on vuonna 1989 perustettu
Suomen ja Ruotsin valtioiden tukema
peruskoulu, joka on osoittanut
käytännössä, että kaksikielinen koulu
toimii siinä missä yksikielinenkin.
T
ornio Suomessa ja Haaparanta Ruotsissa ovat
kaksi eri kaupunkia, joiden
välissä virtaa Tornionjoki.
Asukkaidensa näkökulmasta nämä kaksi kaupunkia
muodostavat yhden suuren kaupungin. Yhteen kaupunkeja ovat
liittäneet muun muassa yhteinen lämpöverkko, jätevedenpuhdistamo ja pelastuslaitosten yhteinen tikasauto. Kaupunkien
valtuustot pitävät yhteisiä kokouksia ja
kaupunkien koululautakunnillakin on yhteinen, vuotuinen kokouksensa.
Kielikoulu, Språkskolan, sijaitsee Haaparannan puolella. Koulu ottaa oppilaikseen
joka vuosi 20 torniolaislasta, joiden kotikieli on suomi ja vastaavasti 18 haaparantalaista lasta, joiden kotikieli on ruotsi.
Oppilaat valitaan kielikouluun arpomalla
8
KUVAJAINEN
ilmoittautuneiden joukosta. ”Meillä on
sekä suomen- että ruotsinkielisiä luokkia,
joissa opiskellaan ensimmäisestä luokasta
lähtien naapurin kieltä. Lisäksi kaikki oppilaat aloittavat englannin kielen opiskelu
ensimmäisellä luokalla”, kertoo luokanopettaja Pekka Hyötylä. ”Ensimmäisestä
luokasta alkaen lapset opiskelevat kielellisissä sekaryhmissä kuvaamataidon, musiikin, käsitöiden, kotitalouden ja liikunnan
tunneilla. Haaparantalaisista lapsista monet puhuvat suomea, mutta on joukossa
ummikoitakin. Koska suomalaislapset tulevat suomenkielisistä perheistä, he harvoin osaavat ruotsia kouluun tullessaan.
Seitsemännestä luokasta eteenpäin nämä
oppilaat hallitsevat jo suhteellisen hyvin
ruotsin kielen. Tietysti yksilöllisiä eroja on,
mutta yhdeksännellä luokalla oppilaat
ovat yleensä saavuttaneet jo hyvän tason
naapurikielessä”, Hyötylä toteaa.
Tornio-Haaparannan kielikoulu toimii
Ruotsin opetushallinnon alaisena, mutta
sopeuttaen tuntisuunnitelmaansa suomalaisittain. ”Meillä on vähän pitemmät
koulupäivät kuin suomalaiskouluissa.
Suomalaislapset ovat tämän kyllä panneet merkille”, Hyötylä naurahtaa. Merkittäviä eroja Hyötylä ei Suomen ja Ruotsin
opetussuunnitelmissa näe. ”Matematiikassa Suomessa on kovemmat vaatimukset kuin Ruotsissa, mutta vastaavasti
Ruotsissa teknisten aineiden opetus alkaa
aikaisemmin kuin Suomessa.”
Jatko-opintoihin Tornio-Haaparannan kielikoulusta suomalaislapset lähtevät pääsääntöisesti Tornion lukioon ja ammattikouluun, mutta niitäkin on, jotka jatkavat
opintojaan Oulun yksityisessä ruotsinkielisessä lukiossa tai Haaparannan lukiossa.
Luokanopettajat Lars-Göran Harila (vas.) ja Pekka Hyötylä
työskentelevät Tornio-Haaparannan kielikoulussa.
Ruotsalaislapset jatkavat pääsääntöisesti
opintojaan Ruotsissa, mutta näistäkin
oppilaista jotkut hakeutuvat joko Oulun
ruotsinkieliseen lukioon tai johonkin suomalaiseen ammattikouluun. ”Ruotsissa
on vähän sellainen ajattelutapa, että kaikkien pitäisi hankkia korkeakoulututkinto.
Ammattiopinnot eivät ehkä ole niin arvostettuja Ruotsissa kuin Suomessa. Oppilaitosten tasossakin saattaa olla eroja.
Kaksikielisten ruotsalaisnuorten silmissä
suomalaiset ammattikoulut ovat vetovoimaisia” Hyötylä sanoo.
Kielikeskustelu ällistyttää
Tornio-Haaparannassa Suomessa käytävää pakkoruotsikeskustelua seurataan ällistyneinä. ”Ihmettelemme tätä keskustelua totaalisesti. Samaan aikaan kysellään,
miksi suomalaiset pienet ja keskisuuret
yritykset eivät menesty Ruotsissa ja Nor-
jassa. Syy on, ettei suomalaisyrityksissä
osata ruotsia. Kielitaito on ruotsalaisessa
yritysmaailmassa välttämätön, jos haluaa
menestyä. Englanti on kaikille vieras kieli
ja kauppaa halutaan tehdä omalla äidinkielellä”, Hyötylä lataa. ”Mitä enemmän
osaa kieliä sitä helpompaa niitä on oppia
lisää. Oma tyttäreni puhuu neljää ja poikani viittä kieltä.”
Yksi asia erottaa
Kielikoulun 5. luokan luokanopettaja
Lars-Göran Harila vahvistaa sen, minkä
Pekka Hyötylä jo on kertonut. Elämä Torniossa ja Haaparannassa soljuu sulassa
sovussa ilman naapurien välistä kitkaa.
”Saatan asioidessamme kaupungilla ylittää valtakunnan rajan useamman kerran
päivässä. Ei sitä ajattele tai noteeraa sen
kummemmin. Omat lapseni käyvät baletissa Tornion puolella ja torniolaispojat
tulevat pelaamaan sählyä Haaparantaan”,
Harila kuvailee. Mutta yksi asia on, joka
jakaa suomalaiset ja ruotsalaiset omiin leireihinsä ja se on jääkiekko. Kun Suomi ja
Ruotsi ottelevat jääkiekkokaukalossa toisiaan vastaan, tilanne on totinen. Omien
puolella ollaan tinkimättömästi. ”On ollut
mielenkiintoista huomata, että mikään
muu urheilu- tai kilpalaji ei synnytä vastaavaa kahtiajakoa kuin jääkiekko”, Harila
sanoo. Vaikka kisa jääkiekkokaukalossa on
totista, nujakointiin se ei kuitenkaan ole
johtanut. ”Mutta pientä sanailua tai pöyhistelyä tappio tai voitto aina aiheuttaa.
Siinä kohtaa kansallistunto nostaa päätään”, opettaja naureskelevat.
KUVAJAINEN
9
Joensuussa
sopimuskuvaaja on
paikallinen yrittäjä
Joensuulaisella liikkeenharjoittajalla ja valokuvaajalla
Arto Piiroisella on 34 vuoden kokemus fotoalalta. Vuosien
varrella toimiala on kokenut suuria muutoksia, mutta hyvällä
palvelulla, asiakkaiden tarpeita vastaavalla tuotevalikoimalla
ja ahkeruudella Piiroinen on pysynyt alalla. Vuodesta 2000
Piiroinen on toiminut myös Seppälän Koulukuvien kuvaajana
Pohjois-Karjalan ja Itä-Savon alueella.
A
rto Piiroisen ura valokuvauksen parissa
alkoi vuonna 1979, kun hän sai oppisopimuspaikan Sakari Ikosen valokuvaalan myymälästä Outokummusta. Sakari
Ikonen oli aikanaan oman alansa edelläkävijöitä ja menestyvä liikemies, joka rakensi maan
kattavan valokuvaamoliikkeiden ketjun 1980-luvulla.
Häneltä opin hyvän asiakaspalvelun juurta jaksaen”,
Arto Piiroinen kertoo. Sen verran hyvin Ikosen opit
nuoreen Piiroiseen upposivat, että oppisopimuspaikka vaihtui nopeasti myymälänhoitajan tehtäviin. Kun
toiminta laajeni, laajeni myös Piiroisen vastuu. ”Parhaimmillaan minulla oli kaksikymmentä fotoalan erikoisliikettä vastuullani Itä-Suomen alueella”, Piiroinen
muistelee.
Joensuun Helios-myymälässä myydään kameroita, valokuvaustarvikkeita, kuvatuotteita ja tietysti valokuvia, joita asiakkaat teettävät digikuvistaan. ”Myös
erilaiset kuvatuotteet ovat nykyään kysyttyjä”, sanoo liikkeenharjoittaja ja valokuvaaja Arto Piiroinen.
10
KUVAJAINEN
90-luvulla moni valokuvausliike lopetti toimintansa
tai siirtyi työntekijöiden omistukseen. Arto Piiroinen
lukeutui niihin, jotka ryhtyivät silloin yrittäjiksi. ”Aluksi Helios-ketju toimi franchisingperiaatteella, mutta
ajan myötä liikkeet muuttuivat yrittäjävetoisiksi”, Piiroinen kertoo. Tunnetun nimensä liikkeet saivat omistuspohjan muutoksesta huolimatta pitää. ”Liikkeenhoito ei siitä sen helpommaksi muuttunut. Haasteita
on riittänyt”, Piironen toteaa.
Opastusta ja neuvontaa
Arto Piiroinen oli kuvannut kouluja ja varuskuntia jo 80-luvulla, joten siirtyminen
kameran taakse sujui luontevasti. ”Digiaika toi tälle alalla valtavan murroksen. Itse
päätin pysyä kehityksessä mukana. Siitä
taitaa nyt olla 15 vuotta, kun myimme ensimmäisen digikameran”, Piiroinen sanoo.
”Nykyään kamerakauppiaalla on tiukkaa,
koska jakeluteitä on niin paljon. Kilpailu
on kovaa, eikä vähiten nettikaupan vuoksi.”
Kovaan kilpailuun Joensuun Helios vastaa
asiakaspalvelulla. ”Jokainen liikkeeseen
astuva asiakas on tärkeä ja häntä on palveltava parhaalla mahdollisella tavalla.”
Kuten monella muullakin alalla, myös kamerakaupassa on huomattu, että ihmiset
käyvät katsomassa tuotetta liikkeessä ja
ostavat sen sitten netistä. ”Vastaamme tähän tilanteeseen tarjoamalla asiakkaillemme opastusta ja neuvontaa. Järjestämme
tarvittaessa henkilökohtaista koulutusta
kameran käytöstä ja kuvaamisesta. Tätä
nettikauppa ei kykene tekemään.”
Joensuun Helios-myymälässä myydään
kameroita, valokuvaustarvikkeita, kuvatuotteita ja tietysti valokuvia, joita asiakkaat teettävät digikuvistaan. Monet ovat
myös huomanneet, että nyt on korkea
aika pelastaa suvun vanhat diat ja kaitafilmit ja siirtää ne DVD:lle tai korjauttaa suvun jäämistöistä löytyneet vaurioituneet
valokuvat.
Studio
Joensuun Helios-liikkeen yhteydessä on
myös studio, jossa paikalliset ovat tottuneet vuosien varrella kuvauttamaan niin
lapsi-, rippi- ylioppilas- kuin hääkuvansakin. ”Ylioppilaskuvat ovat säilyttäneet
asemansa. Nuoret eivät niistä ehkä niin
piittaa, mutta vanhemmille se on tärkeä
juttu. Hääkuvaukset sen sijaan ovat pirstaloituneet. Niitä ottavat nykyään muutkin
kuin ammattikuvaajat. Meillä täällä Joensuussa on kolme oppilaitosta, joissa opetetaan kuvausta ja kuvankäsittelyä. Nuoripari saattaa valita kuvaamista opiskelevan
kaverinsa taltioimaan tärkeää päiväänsä”,
Arto Piiroinen kertoo. Studiossa otetut
lapsikuvat sen sijaan ovat suosittuja. Niitä
otetaan paljon. Etenkin vauvakuvat, puolivuotis- ja yksivuotiskuvat ovat suosittuja,
koska niin pienet eivät vielä ole päiväkodissa, missä lapsia kuvataan vuosittain.
Päiväkodit ja koulut
Arto Piiroinen on yksi niistä Suomen lukuisista valokuvausalan yrittäjistä, jotka
Arto Piiroinen.
kuvaavat päiväkoteja ja kouluja. ”Aloitin
päiväkoti- ja koulukuvaukset 90-luvun
alussa. Aluksi tein kuvauksia yksin. Se oli
sikäli rankkaa, että kuvaamisen lisäksi tein
myös sen kaiken muun työn, mitä koulukuvaamiseen liittyy. Vuonna 2000 minusta
tuli Seppälän Koulukuvien sopimuskuvaaja. Sen jälkeen olen saanut keskittää osaamiseni markkinointiin ja kuvaamiseen.
Kuvien käsittelyyn liittyvän tietohallinnan,
pakkaamisen, postituksen, laskutuksen
ja kaiken muun vastaavan työn tekee nyt
päiväkoti- ja koulukuvausten osalta Seppälä. Seppälän sopimuskuvaajaksi ryhtyminen on ollut merkityksellistä sikälikin,
että olen nyt verkostoitunut alan muiden
koulukuvaajien kanssa, joista monet ovat
omalla paikkakunnallaan yrittäjiä kuten
minäkin. Voimme hyödyntää osaamistamme ja jakaa kokemuksia. Olemme paikallisia, mutta meillä on valtakunnallisen
toimijan tuki takanamme. Yhteisön tuki
on tässä työssä tärkeä.”
Vuosien mittaan Arto Piiroinen on tullut tutuksi monissa Pohjois-Karjalan ja
Itä-Suomen kouluissa ja päiväkodeissa.
”Toiminta-alueeseeni kuuluu kymmeniä
pitäjiä, mikä tietää paljon lähtöjä ja kilometrejä. Näille kuvauskeikoille lähden
kuitenkin aina iloisella mielellä”. Sillä aikaa,
kun Piiroinen on kuvausmatkoillaan, hoitavat Leila Piironen ja Tiina Heikkinen
Joensuun Helios-liikettä.
KUVAJAINEN
11
Joulupukin virallisessa koulussa
lapsilla on sananvaltaa
Nivavaaran koululla Rovaniemellä menee mukavasti
talouden taantumasta huolimatta. Hyvähenkisessä
työyhteisössä viihtyvät niin oppilaat kuin koulun
henkilökunta. Koulurakennus on ajanmukainen, opettajat
päteviä ja rahaakin on toistaiseksi löytynyt riittävästi
koulun toiminnan pyörittämiseen.
Tässä pöydässä oppilaskunnan hallituksen äänivaltaa käyttävät Sakri Semenoja (vas.) Emma Sankala ja Erika Majava. Rehtori Mikko
Paananen kuuntelee.
12
KUVAJAINEN
”Yksi keskeinen ajatus on lisätä
oppilaiden vaikuttamismahdollisuutta
omassa työskentely-ympäristössään.”
V
uonna 1992 toimintansa aloittaneessa Nivavaaran koulussa
annetaan opetusta yleisopetuksen vuosiluokilla 1-6 ja
erityisopetusta pienryhmissä
vuosiluokille 1-10. Oppilaita on 300. Alakoulun vieressä sijaitsee 500 oppilaan
yläkoulu ja kaksi päiväkotia, joten alueella liikkuu päivittäin kaikkiaan noin
tuhat lasta. Saarenkylä, jossa Nivavaara
sijaitsee, oli aikaisemmin Rovaniemen
maalaiskunnan keskus. Rovaniemi ja Rovaniemen maalaiskunta päättivät vuonna 2004 yhdistyä 1. tammikuuta 2006
Rovaniemen kaupungiksi. Tämän jälkeen
rakentaminen alueella on ollut vilkasta.
”Vielä pari vuotta sitten koulu natisi liitoksissaan. Lapsia on edelleen Nivavaarassa
niin paljon, että hyvin läheltä tätä koulua
joudutaan menemään toisiin kouluihin”,
sanoo rehtori Mikko Paananen.
Vaikka tilanahtautta on, koulurakennus
on toimiva, hyväkuntoinen ja ajanmukainen. ”Koulun suunnittelu ja rakentaminen ehdittiin aloittaa 80-luvun huumassa, kun rahaa vielä oli”, toteaa Paananen,
joka on toiminut koulun rehtorina lähes
koko sen toiminnan ajan. Itsensä näköiseksi hän ei kuitenkaan halua koulua
sanoa. ”Ei tämä ole yhden ihmisen näköinen koulu, vaan toivottavasti meidän
kaikkien täällä töitä tekevien näköinen.
Meillä on 40 henkilön henkilökunta.
Muodostamme ketjun, jossa yhdenkään
ihmisen työpanos ei ole sen tärkeämpi
tai vähäisempi kuin toisen. Jos yksikin
puuttuu, ketju on poikki. Meillä jokaisella
on vastuu omalta osaltamme työhyvinvoinnista ja siitä, että koulu toimii”, Paananen sanoo. ”Toivon työyhteisöltä joustavuutta, jotta kukaan ei tulisi sanomaan,
että jokin asia ei kuulu hänelle tai ei ole
hänen hommiaan. Koulun kaikki oppilaat
ovat meidän lapsiamme, joista pidämme
huolta kokonaisvastuullisesti. Nykyaikai-
sen johtamisen tulee olla sellaista, että
esimies luo puitteet ja mahdollisuudet,
joissa todelliset opetuksen asiantuntijat,
opettajat saavat vastuun ja vapauden
toimia.”
Mikko Paanasen roolia esimiehenä helpottaa se, että tiukoilla olevasta kuntataloudesta huolimatta rahaa koulun arjen
pyörittämiseen on toistaiseksi riittänyt.
”Tärkeää on sekin, että kaikki opettajamme ovat päteviä ja opettajia on riittävästi.
Jokaista auki tulevaa paikkaa kohti meillä
on joskus jopa yli sata hakijaa, joten päteviä opettajia on saatavilla. Täällä pohjoisessa monet asiat ovat hyvin”, Paananen
toteaa.
Joulupukin virallinen koulu
Nivavaaran koulu sijaitsee vain vajaan
kahden kilometrin päässä Joulupukin
Pajakylästä, joten koulun ja Pajakylän
välillä on ollut vuosien mittaan monenlaista, välillä vilkastakin yhteistyötä. ”Aikaisempina vuosina oppilaamme kävivät
Pajakylässä tonttuilemassa, kun paikalle
tiedettiin tulevan paljon turisteja. Se oli
lapsille hyvä tapa saada yrittäjyyskasvatusta ja tuntumaa matkailuelinkeinoon,
joka täällä on tärkeä työllistäjä. Sittemmin tonttuilusta on luovuttu, mutta
meillä on edelleen elävä kontakti Joulupukkiin. Jos hän tarvitsee pikku apulaisia,
me tulemme apuun”, Paananen kertoo.
Toimiva oppilaskunta
Nivavaaran koulussa halutaan saada
oppilaiden äänet kuuluviin. Ajatus, että
ala-asteikäiset olisivat liian pieniä toimimaan oppilaskunnan hallituksessa,
ei täällä saa kannatusta. ”Yksi keskeinen
ajatus on lisätä oppilaiden vaikuttamismahdollisuutta omassa työskentely-ympäristössään. Meillä opettajat ovat olleet
tässä asiassa aloitteellisia. Meillä on muodostettu ohjausryhmä, johon kuuluu
luokanopettaja, erityisluokanopettaja
ja koulunkäynnin ohjaaja. Ohjausryhmä antaa tarvittavaa tukea oppilaskunnan hallitukselle. Meillä hallitukseen voi
päästä 3:sta luokasta lähtien”, Paananen
kertoo.
Mikko Paananen pitää oppilaskunnan
hallituksen vaaleja ja äänestämistä hyvänä tapana opettaa lapsille demokratian
alkeita. ”Meillä on oppilaskunnan hallituksen vaalien lisäksi pidetty jo vuosia
myös harjoitusäänestyksenä presidentin
vaalit, jotka noudattavat oikean äänestyksen protokollaa äänioikeuden tarkistuksineen ja äänestyskoppeineen.”
Nivavaaran koulun oppilaskunnan hallituksen kautta oppilaiden äänet on
saatu hyvin kuuluviin ja lapsille tärkeät
asiat ovat nousseet koko koulun yhteisiksi projekteiksi. Hallituksessa istuvat
kolmasluokkalaiset Emma Sankala ja
Sakri Semenoja ja kuudesluokkalainen
Erika Majava kertovat, että nyt oppilaat
ovat kiinnittäneet erityistä huomiota
siihen, että kaikki ottaisivat ruokaa vain
sen verran, että lautanen myös tyhjenee.
Tämä, jotta ruokajätteen määrä saataisiin
minimoitua. Tavoite, josta kaikkien sopii
ottaa mallia. Myös siisteyteen on kiinnitetty huomiota. Oppilaskunnan hallitus
organisoi kampanjan koulun naulakkosiisteyden parantamiseksi ja palkitsi tässä
parhaiten onnistuneen luokan.
Vaikka hallitustyöskentely on antoisaa,
Emma, Sakri ja Erika eivät näillä näkyminen usko aikuisina ryhtyvänsä kansanedustajiksi tai muihin vastaaviin töihin,
joissa hoidetaan kansakunnan yhteisiä
asioita, mutta varmaahan tämä ei tietysti
ole. Ainakin koulu antaa heille siihen hyviä eväitä pienestä pitäen.
KUVAJAINEN
13
ETSIMESSÄ-sarja esittelee Seppälän Koulukuvien kuvaajia.
Koulukuvauksia ja
sukellustöitä
Koulukuvaaja Patrik Lindgreniä voi
sanoa monitoimimieheksi. Osan vuotta
Lindgren toimii koulukuvaajana. Kun
koulut on kuvattu, hän sukeltaa
– kirjaimellisesti – teollisuuden
rakennus- ja tarkistustöihin. Tämän
lisäksi toimelias mies tähtää yrittäjäksi.
Patrik Lindgrenin ja hänen nuorimman poikansa
tämän Kuvajaisen kanteen kuvasi Mikaela Löfroth
studiossaan Hämeenlinnassa.
P
atrik Lindgrenistä tuli koulukuvaaja osin sattumalta. Mies
oli myyntitöissä ja harkitsi alan
vaihtoa, kun silmiin osui vuonna 2006 Seppälän Koulukuvien
rekrytointi-ilmoitus. Ilmoituksella haettiin
uusia kuvaajia, joille luvattiin koulukuvaajan koulutus ja työhön perehdytys. ”Tällainen työ ei ollut juolahtanut mieleenikään,
ennen kuin näin ilmoituksen. Minulla oli
hyviä muistoja omilta kouluajoiltani koulukuvauksista, jotka Seppälän Koulukuvat hoiti. Ajattelin, että lasten ja nuorten
kanssa työskentely olisi mukavaa. Päätin
pyrkiä koulutukseen. Epäilin, etten saa
opiskelupaikkaa, koska hakijoita oli satoja
ja vain 12 valittiin jatkoon”, Patrik Lindgren
muistelee. Opiskelupaikka ja sitä kautta
uusi ura koulukuvaajana kuitenkin urkenivat. ”Olen siitä lähtien yhtä syksyä lukuun
14
KUVAJAINEN
ottamatta kiertänyt kuvaamassa päiväkodeissa ja kouluissa. Asun Forssassa, joka
sijaitsee tämän työn kannalta maantieteellisesti hyvässä paikassa. Kaksikielisenä
kuvaan sekä suomen- että ruotsinkielisissä kouluissa Etelä-Suomen alueella.”
Sukellus
vedenalaisiin työkohteisiin
Koulu- ja päiväkotikuvausten kovin sesonki sijoittuu syyslukukauteen, jolloin koulukuvaajat ovat täystyöllistettyjä. Sydäntalvi
ja kevät tuovat hiljaisemmat ajat, jolloin
kuvaajat usein tekevät myös muita töitä.
Lindgrenin kohdalla se tarkoittaa sukellusta vedenalaisiin työkohteisiin.
Niin alukset kuin kaikki vedenalaiset rakenteetkin kaipaavat säännöllistä kunnostusta. Meneillään on myös aina veden-
alaisia uudisrakennushankkeita, joihin
tarvitaan rakennustyöt osaavia sukeltajia.
Heitä ei maassamme ole kovin paljon.
Lindgrenin arvion mukaan parisenkymmentä. ”Sukeltaminen oli minulle alun
perin harrastus. Suoritin Thaimaassa sukelluksen peruskurssin. Suomessa suoritin
Advanced open water diver - ja Rescue Diver
sekä Divemaster –kurssit, joten saatoin toimia sittemmin Thaimaassa myös oppaana
ja apukouluttajana. Tykkään tehdä paljon
töitä. Oppaana olo alkoi jossakin vaiheessa tuntua liikaa lomailulta, joten päätin
lähteä jatko-opintoihin ja vaihdoin Thaimaan +28 asteiset vedet Norjan +4 asteisiin vesiin maaliskuussa 2009. Norjassa
suoritin teollisuussukeltajan ammattitutkinnon sikäläisessä oppilaitoksessa, Norwegian School of Commercial Diving. Sen
jälkeen, kun pääsin Seppälän Koulukuviin
kuvaajaksi, se onkin ollut ainoa vuosi, jolloin en ole tehnyt syksyllä koulukuvaajan
töitä”, Lindgren kertoo. Norjassa suoritettu
ammattitutkinto ja aiemmin hankittu työkokemus rakennustyömailta pätevöittivät
Lindgrenin sukellustöihin, joita hänelle
nykyään tarjoaa Suomen Teollisuus-Sukellus Oy.
Veden alla
työskentelyyn tottuu
Niille joille pelkkä kastautuminen omassa
mökkirannassa on vaativa suoritus, sukeltajan työ herättää monia kysymyksiä.
Onko se vaarallista? Vaatiiko se poikkeuksellisen hyvää kuntoa ja miten psyyke kestää pitkät työskentelyjaksot veden alla? Ja
kauanko siellä veden alla voi ylipäätään
yhtämittaisesti olla? Patrik Lindgren hymyilee kärsivällisesti. Huomaa, että hän
on vastannut tällaisiin maallikon esittämiin kysymyksiin lukemattomia kertoja
aikaisemminkin. Ei, työ ei ole vaarallista.
Rekkamies maantiellä on suuremmassa
vaarassa joutua onnettomuuteen kuin sukeltaja omalla työmaallaan. Hyvä peruskuntokin riittää työn tekemiseen. Veden
alla työskentelyyn tottuu, eikä se sen jälkeen ole sen kummempaa. Alle yhdeksän
metrin syvyydessä voi periaatteessa olla ja
työskennellä vaikka miten pitkään. Mutta
tiettyyn epämukavuuteen on sopeuduttava. ”Aina on vähän kylmä tai kuuma”,
Lindgren naurahtaa.
Suositusten mukaan sukellustiimissä pitää työskennellä vähintään kolme henkilöä. Yhden sukeltaessa kaksi muuta tiimin
jäsentä työskentelevät aluksella, laiturilla
tai maalla. ”Mutta se on vain suositus”,
Lindgren täsmentää. ”Lainsäädäntö tällä
alalla on Suomessa vielä aivan lapsen kengissä.” Ammattimiehet kuitenkin osaavat
huolehtia itsestään ja arvioida sukellusolosuhteet. ”Koskaan ei ole ollut turvatonta oloa, eikä vahinkoja ole sattunut.”
Sen verran tarpeekseen Patrik Lindgren
sukeltamisesta saa työnsä puolesta,
että vapaa-ajan sukeltaminen Suomen
sameissa vesissä on jäänyt. Thaimaaseen
suuntautuvilla lomillaan hän edelleen sukeltaa, koska siellä vedenalainen maailma
tarjoaa loputtomasti visuaalisia elämyksiä.
Tavoitteena yrittäjyys
Kaksi työtä ja perhe, johon kuuluu vaimo, kolmen pientä poikaa ja koira, eivät
täytä Patrik Lindgrenin kalenteria niin,
etteikö sieltä löytyisi tilaa vielä uusillekin
haasteille, kuten yrittäjyydelle. Ajatus yrittäjäksi ryhtymisestä syntyi, kun Lindgren
kuuli paikallisen Talsoilan kioskin olevan
purku-uhan alla vuonna 2010 sattuneen
tulipalon jäljiltä. Lindgren ilmoitti kaupungin päättäjille olevansa halukas kunnostamaan kioskin kahvilaksi ja lisäksi
vuokraamaan sen vieressä olevan noin
800 neliön alueen vapaa-ajan käyttöön.
Tämähän kaupungille sopi. ”Minulla oli
yritysidea valmiina. Suoritin äskettäin yrittäjäkurssin, jolloin liikeideani vain kirkastui. Avaan vappuna 2015 kahvilan ja sen
viereen minigolfradan”, Lindgren paljastaa. ”Hankkeen toteutuminen vaatii vielä
paljon töitä ja investointeja, mutta uskon,
että siitä tulee vetovoimainen vapaa-ajanviettopaikka forssalaisille. Suunnitelmissa
on palkata paikalle vastuuhenkilö ja eiköhän sieltä irtoa kesätöitä parille opiskelijallekin.”
Vaikka yritystoiminta vaatii aikaa, ei Patrik
Lindgrenillä ole pienintäkään aikomusta
jättää sen enempää koulukuvaajan kuin
teollisuussukeltajankaan töitä. ”Ei missään tapauksessa. Yritystoiminta ei työllistä minua siinä määrin, että jättäisin nykyiset työni, joista niin kovasti pidän.”
”Tiettyyn epämukavuuteen teollisuussukeltajan työssä on sopeuduttava. Aina on vähän kylmä tai
kuuma”, Patrik Lindgren toteaa.
KUVAJAINEN
15
Seppälän Koulukuvien aina iloinen ja energinen joukko piti messuvieraista huolta Educa-messuilla tänäkin vuonna. Takarivi vasemmalta Dan Andersson, Harri Hannula, Jari Lintala, Antti Hynninen ja Jenni Toivanen. Eturivi vasemmalta: Maru Lemmetty, Mari Valio ja
Tuuli Okkonen.
Helsingin Messukeskuksessa tammikuussa järjestetty opetusalan valtakunnallinen koulutustapahtuma Educa oli jälleen yleisömenestys. Seppälän Koulukuvien osastolla kävijöillä
oli edellisvuosien tapaan mahdollisuus otattaa itsestään valokuva ja osallistua arvontaan.
Arvonnan palkintona oli Samsung Galaxy tab 2. Palkinnon voitti Jonna Vesalainen Helsingistä. Onnea voittajalle.
Valtakunnallinen
palvelunumeromme 020 113 3300
Myyntijohtaja Jari Lintala
puh. 0400 668 171
jari.lintala@koulukuvat.com
Myyntipäällikkö Antti Hynninen
pääkaupunkiseutu ja Etelä-Suomi
puh. 0400 707 589
antti.hynninen@koulukuvat.com
Myyntipäällikkö Harri Hannula
muu Suomi
puh. 0400 557 495
harri.hannula@koulukuvat.com