docMitä tapahtuu huomenna Helsingille
download 
Report Transcription
Mitä tapahtuu huomenna Helsingille
Mitä tapahtuu huomenna ? [ helsingille ] Vä i t e k i r ja Mitä tapahtuu huomenna ? [ helsingille ] KIRJOITTAJAT Jannica Aalto, Paavo Arhinmäki, Aki Arjola, Annamari Arrakoski-Engardt, Jaakko Blomberg, Vincent Catani, André Noël Chaker, Janne Gallen-Kallela-Sirén, Micah Gland, Teea Hyytiä, Iso H, Tanja Jänicke, Tuuli Kaskinen, Marianne Kiukkonen, Laura Kolbe, Jukka Korvola, Marko Kulmala, Risto Kuulasmaa, Anna Laine, Jaakko Lehtonen, Mikko Leisti, Katja Lindroos, Pirjo Lipasti, Linda Liukas, Jussi Luomanen, Hannu Mäkelä, Eeka Mäkynen, Stuba Nikula, Meiju Niskala, Jussi Pajunen, Pauliina Paunilainen, Inari Penttilä, Aleksi Randell, Ville Relander, Charlotte Remming, Laura Rissanen, Sampo Ruoppila, Reetta Räty, Timo Santala, Mikael Silvanto, Olli Sirén, Anja Snellman, Lisa Sounio, Paola Suhonen, Lotta Suistoranta, Leo Stranius, Sami Tenkanen, Tio Tikka, Pilvi Torsti, Osmo Torvinen ja Taina Tukiainen. SISÄLLYSLUETTELO s. 10 ... VÄITE: KIELTOKYLTIT SKEITTAUKSEN ESTÄMISEKSI POISTETAAN s. 11 ... VÄITE: HELLINNASTA JA TALSINGISTA MAAILMAN ENSIMMÄINEN KAKSOISPÄÄKAUPUNKI s. 13 ... VÄITE: HALLINTO HAJOAA, KAUPUNKILAISET TULEVAT TILALLE JA KATUTILA KOKEE RENESSANSSIN s. 14 ... Väite: Tulevaisuuden Helsinki täyttyy maailmasta s. 18 ... Väite: Aarrestrategia s. 19 ... VÄITE: Vanhisokulttuuri tulee ja tekee Helsingistä paremman KIITOKSET s. 21 ... Väite: Kaupunki paranee vanhetessaan Kiitos kaikille kirjan väittäjille, jotka ovat väitteillään ja visioillaan luomassa entistä parempaa Helsinkiä. Kiitos Helsingille siitä, että se on olemassa. s. 23 ... Väite: Helsinki on pullollaan kaupunkilaissankareita ULKOASU Kirjan on toimittanut Ellun Kanat - Ajatushautomon työryhmä, johon ovat kuuluneet Kirsi Piha, Liisa Poussa, Hanna Päivärinta, Sirkku Tuhkanen ja Päivi Surakka. Miila Heinonen & Arto Vaverka ISBN 978-952-67655-2-5 (nid.) KUSTANTAJA Strateginen viestintätoimisto Ellun Kanat - Ajatushautomo, Helsinki 2012 KIRJAPAINO Multiprint Oy, Vantaa COPYRIGHT Ellun Kanat - Ajatushautomo s. 24 ... Väite: Helsingistä Pohjoisenruoan pääkaupunki maailmassa s. 26 ... Väite: Helsinki tulee olemaan likaisempi ja kuluneempi katukuvaltaan jo kymmenen vuoden päästä s. 27 ... Väite: Helsinki täyttyy unelmista s. 29 ... Väite: Helsinki kaunistuu ulkoisesti s. 30 ... Väite: Entistä kauniimpi Helsinki s. 32 ... Väite: Helsinki on kattila, jossa porisee koko ajan bändipuolella s. 34 ... Väite: Helsingin salaisuus vuonna 2060: Luottamus naapureihin, vapaus testata ja kokeilla erilaisia ideoita ja hyvin pyörivä korttelitalous s. 70 ... Väite: Tulevaisuudessa vain kaksi ammattikorkeakoulua s. 72 ... Väite: Helsingistä tulee onnellinen kun se on vapaa s. 74 ... Väite: ”Ghettoutuminen” on myös Helsingin tulevaisuutta Väite: Helsingin katse avartuu s. 75 ... s. 45 ... Väite: Helsingin niemessä risteilee lisää pyöräbaanoja Väite: Helsingin viheralueissa piilee ikuinen totuus s. 77 ... Väite: Sata valkoista pöytää Senaatintorilla s. 46 ... Väite: Helsinki rakentuu kylistä s. 78 ... s. 48 ... Väite: Helsinki on parempi kaupunki ilman Helsinkiä Väite: Sadan vuoden päästä koko pääkaupunkiseutu on Helsinkiä s. 80 ... s. 49 ... Väite: Helsinki on Suomen kiistaton moottori Väite: Tulevaisuuden Helsingissä itseohjautuva kansalaisaktivismi luo ihmislähtöistä kaupunkikulttuuria s. 51 ... Väite: Tulevaisuuden Helsinki on ekoelämän ykkönen s. 84 ... Väite: Helsingillä on kapasiteettia kasvaa s. 52 ... s. 86 ... Väite: Vuonna 2017 kaupunkilaiset valtaavat keskustakirjaston Väite: Helsingistä tulee ihmisten ehdoilla toimiva kaupunki s. 54 ... Väite: Helsingistä tulee hyvä kokeilemalla s. 87 ... Väite: Huomisen Helsingissä on hyvä elää s. 55 ... s. 89 ... Väite: Idealismista ekonomiaa Väite: Kiinnostavin Helsinki syntyy alhaalta ylös s. 91 ... Väite: Täytetään Tehtaankadun ala-aste! s. 57 ... Väite: Kauppatori säilyy Helsingin helmenä s. 93 ... s. 58 ... Väite: Helsinki on täynnä elämää Kallio–MeiLahti-akselille saakka VÄITE: Helsingillä tulee olemaan merkittävä rooli Pohjois-Euroopan merkittävimmän kasvukäytävän solmukohtana s. 62 ... Väite: Helsingissä yritykset menestyvät tekemällä hyvää s. 95 ... Mitä tapahtuu huomenna? s. 96 ... Helsinki nyt, Helsinki aina s. 64 ... Väite: Kaupungin kadut ja puistot kuluvat kovassa käsittelyssä s. 65 ... Väite: Helsingissä palataan maanläheisyyteen s. 67 ... Väite: Helsinki saa uusia vaatteita, mutta tyyli säilyy s. 69 ... Väite: Sosiaalinen media muuttaa helsinkiläisiä s. 36 ... Väite: Helsingissä kukaan ei osaa leipoa korvapuusteja vuonna 2070 s. 40 ... Väite: Helsingin tulevaisuus on lähiöissä s. 42 ... Väite: Helsingin yliopistossa suoritetaan eniten tutkintoja s. 43 ... ALKUSANAT Helsinki herättää intohimoja. Meillä on mielipiteitä niin puolesta kuin vastaankin. Meillä on toiveita, haluja, vaatimuksia ja pelkoja suhteessa kaupunkiin. Jokainen sukupolvi muovaa kaupunkia, joka sittenkin on aina meitä pitkäikäisempi. Mikä sitten on tärkeää? Tässä kirjassa noin 50 erilaista ihmistä, joilla on erityinen suhde Helsinkiin tai jotka ovat helsinkiläisiä, paljasjalkaisia tai junantuomia tai ehkä jopa koneen viemiä, kertovat millaiseksi uskovat, toivovat, odottavat tai pelkäävät Helsingin muuttuvan. Tämä kirja on väitekirja, ja kirjoittajat siis väittävät mitä tapahtuu huomenna Helsingille. Kirjan tarkoitus on olla katsaus Helsingin tulevaisuuteen; millaisessa kaupungissa asumme 10, 50 tai 100 vuoden päästä? Mitkä ovat ne merkittävimmät asiat, tapahtumat, ilmiöt tai paikat, jotka muovaavat Helsingin tulevaisuutta? Entä millainen olisi se unelmien Helsinki, jossa haluaisimme asua? Kaupunki muovautuu ihmisten kautta, ovat he sitten kaupungilla töissä tai asumassa. Sillä se, mitä tänään mietimme ja haaveilemme ja väitämme, muuttuu helposti huomenna todeksi. Me olemme kirjan kirjoittajien kanssa halun8 neet tehdä tämän kirjan siksi, että Helsinki on mahtava kaupunki, mutta hienoa olisi, jos se olisi tulevaisuudessa vielä mahtavampi. Millainen se sitten olisi? Yhteisten toiveiden Helsingin syntymiseksi tarvitaan moniäänistä keskustelua ja visiointia kaupungin tulevaisuudesta. Iso kiitos kirjoittajille, jotka halusivat osallistua Helsingin muovaamiseen esittämällä väitteensä, tuomalla ajatuksensa inspiroimaan meitä muita. Kun sadan vuoden kuluttua silloiset helsinkiläiset kenties saavat tämän visiopaketin käsiinsä, he voivat hämmästyä. Alkoiko tästä ajasta jotain todella hienoa? Entä mitä sinä väität? Mitä Helsingille tapahtuu huomenna? Kirsi Piha 9 VINCENT CATANI 16-vuotias helsinkiläinen skeittari VÄITE: KIELTOKYLTIT SKEITTAUKSEN ESTÄMISEKSI POISTETAAN Väitän, että Helsingin skeittikulttuuri kehittyy tulevaisuudessa paljon. Helsinkiin pitää saada isompia puistoja, joten leikkipuistot muutetaan skeittipuistoiksi. Leikkipuistot muutetaan sopiviksi kaiken ikäisille niin, että lapset ja nuoret voivat harrastaa ja leikkiä sulassa sovussa keskenään. Kaupungilta poistetaan kieltokyltit skeittauksen estämiseksi, vaikka skeittaus ei kaupungin katukuvassa lisääntyisikään. Väitän myös, että tulevaisuudessa ei enää ajatella, että skeittaus häiritsee muita. Hyvät suunnittelijat saavat vapaat kädet puistojen suunnitteluun ja toteutukseen. Helsinkiin rakennetaan lisää myös sisäskeittitiloja. Niitä tarvitaan lisää, jotta Suomi saisi lisää alan mainetta. Uskon, että Salmisaareen tai Hernesaareen rakennetaan uusien talojen lisäksi skeittihalli ja ulkoparkki amerikkalaiseen tyyliin. Samalla tyttöjen ja poikien eri harjoitusajat poistetaan ja kaikki saavat treenata yhtä aikaa. Näin saadaan lisää naispuolisiakin harrastajia. 10 Uusi lautateknologia, trukit ja renkaat kehittyvät. Laudoista tulee kestävämpiä ja niillä on helpompi tehdä temppuja. Tempuista tulee myös entistä teknisempiä, vaikka vanhat temput tulevat aina olemaan rinnalla, niitä ei unohdeta ikinä. ANNA LAINE Radio Helsingin ohjelmapäällikkö VÄITE: HELLINNASTA JA TALSINGISTA MAAILMAN ENSIMMÄINEN KAKSOISPÄÄKAUPUNKI Väitän, että tulevaisuudessa Helsinki ja Tallinna yhdistetään toisiinsa. Maailman ensimmäisestä kaksoispääkaupungista syntyy Pohjolan helmi, jota tullaan katsomaan kaikkialta maailmasta. Kaupunkien yhdistäminen olisi hedelmällisintä mahdollista yhteistyötä Suomen ja Viron valtioiden kesken. Pääkaupunkien yhdistämisen jälkeen kysymykset siitä, perustetaanko esimerkiksi Guggenheimia, jäisi marginaaliseksi, sillä kahdesta erillisestä valtiosta tulisi jättimäinen ryöppy eri kehitysmahdollisuuksia maiden yhteisillä resursseilla. Pääkaupunkien yhdistämisen motiivina on kummankin kaupungin rikastuttaminen. Esimerkiksi Helsinki saisi uudentyyppisiä, luovia ja energisiä kaupunki11 laisia sekä yhdistetyn joukkoliikenteen, joka olisi ilmainen kuten Tallinnassa. Helsingistä puolestaan vietäisiin raikkaita ajatuksia kaupunkitoiminnasta etelänaapuriin, jossa kaupunkitoimintaa ei vielä suuremmin harrasteta. Kaupunkien hallinto yhdistettäisiin, mutta sen lisäksi olisi eri kaupunginosavaltuustoja, jotka päättäisivät oman alueensa asioista. Helsingillä ja Tallinnalla olisi yhteinen kaupungintalo ja kaupunginosavaltuustojen talo. Näin mahdollistuisi Lasnamäen ja Mellunmäen tai Käpylän ja Kalamajan vuorovaikutteinen keskustelu alueiden kehittämiseksi ja kaupunkien keskeisten ongelmien ratkaisemiseksi. Kaupungit ja kaupunginosat voisivat ottaa mallia toistensa onnistumisista ja soveltaa hyväksi todettuja tapoja toimia koko metropolin elähdyttämiseksi. Edellä mainituin tavoin Hellinnasta tai Talsingista saataisiin vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen metropoli kuin Pietarista. Yllättävä pääkaupunki, joka jakautuu kahteen eri valtioon. LAURA KOLBE Euroopan historian professori ja Helsingin kaupunginvaltuutettu VÄITE: HALLINTO HAJOAA, KAUPUNKILAISET TULEVAT TILALLE JA KATUTILA KOKEE RENESSANSSIN Väitän, että Helsingin historiallinen henki on elää nykyisyydessä. Helsinki ei ole eurooppalainen kaupunki, joka katsoo menneeseen tai hakee voimaa menneisyyden kerrostumista. Helsingillä näitä kerrostumia on aika ohuelti ja siksi Helsinki modernina projektina tulee jatkumaan. Se edellyttää sukupolvien reagointia uusien sukupolvien tarpeisiin. Helsinki on nuorten ihmisten ja jatkuvien saapujien kaupunki. Helsingin sekoittunut dynamiikka leimaa sitä toivottavasti jatkossakin ja siitä kasvaa myös kaupungin jatkuva uudistuminen. Väitän, että Helsingin suurin haaste, ja samalla myös tulevaisuuden voimavara, on pien- ja lähiyrittäminen. Tulevaisuudessa helsinkiläisten pitää voida toteuttaa unelmiaan entistä enemmän; perustaa kahviloita, pesuloita, kauppoja tai mitä vain palvelulaitoksia. Kun helsinkiläiset toteuttavat unelmiaan, luo se kaupunkiin enemmän klassista, hyvää urbanismia Jos kaupunki tähän asti on tuntunut keinotekoiselta ja viran- 12 13 omaisvetoiselta, tulee hallinto hellittämään ja unelmat toteutumaan. Tulevaisuuden Helsingissä katu kohtaamisen, kaupankäynnin ja sattumanvaraisuuden tilana ja kokemuksena tulee kokemaan renessanssin. Tämä merkitsee myös kantakaupungin suosion kasvua. Kaupunkisuunnittelulla onkin iso rooli tuottaa hyvää kaupunkitilaa. Vaarallinen kehityssuunta on sellainen, jossa hyvinvoiva keskiluokka asuu kantakaupungissa ja marginaaliryhmät esikaupungeissa. ANDRÉ NOËL Chaker Senior Advisor to the President, Veikkaus Väite: TULEVAISUUDEN HELSINKI TÄYTTYY MAAILMASTA Minä väitän, että Helsingin katukuva tulee muuttumaan. Kun itse saavuin Suomeen vuonna -88, oli väestöstä ulkomaalaisia 1%. Joidenkin arvioiden mukaan vuonna 2020 Helsingin asukkaista yli 15 % on muualta kuin Suomesta. Kun väestö ikääntyy, meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin kansainvälistyä. tänne niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät suomalaisten keskinäisen sosiaalisen sopimuksen – otamme vastuuta hyvinvoinnin rakentamisesta, mutta saamme myös etuja, kuten palveluja, turvallisuutta ja luottamusta. Helsinki tulee olemaan entistä suvaitsevampi. Vie vain joitakin vuosia, kunnes Helsingin pormestari on seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö. Jonain päivänä meillä on tummaihoinen pormestari. Helsinki tulee olemaan positiivisella tavalla monikulttuurinen kaupunki, jossa kaikilla on oma paikka. Se vahvistaa pikkuhiljaa tätä haasteellista väestörakennetta. Helsinki on kaupunki, jonka tulevaisuus on teknologiassa ja designissa. Saamme nähdä vielä useita suomalaisia yrityksiä, jotka tekevät jotain erittäin omalaatuista ja menevät osaamisellaan heti maailmalle. Helsinki, digitalisoitunut ja hyvin designattu kaupunki, tulee olemaan malliesimerkki siitä, miten palveluita tuotetaan. Unelmieni Helsinki on fiksusti monikulttuurinen, hyvinvoiva ja dynaaminen. Uskon kuitenkin, että kansainvälistyminen tehdään fiksulla tavalla. Me pystymme houkuttelemaan maailmalta 14 15 16 17 MIKKO LEISTI tuottaja, perustaja, suunnittelutoimisto Pluto Finland monien ihmisten toteutuneista unelmista, jotka olemme ottaneet omaksemme. VÄITE: AARRESTRATEGIA Helsinki on maailman paras kaupunki. Se on pystynyt matkan varrella tekemään monen kaupunkilaisen unelmista totta. Täällä saa toimia, järjestää, rakentaa, tehdä taidetta ja ideoida päivittäisellä tasolla paljonkin. Suurien linjojen suhteen tulisi olla avarakatseisempi. Annetaan päiväkodeille pienemmät ryhmät, kehitetään maailman parhaat pyörätiet, rakennetaan silta Kruunuvuoren selän yli ja pykätään se hemmetin Guggiskin kaiken päälle! Minä väitän, että hauska ja toimiva kaupunki perustuu mahdollisimman monen kaupunkilaisen kokemukseen jostain omasta. Jostain, jonka vuoksi näkee vaivaa, jota ilolla ylläpitää ja tarpeen tullen jopa puolustaa. Omaksi kokeminen ei välttämättä tarkoita omistamista. Omaksi koetaan päinvastoin kovin monia asioita, joita ei edes voi yksin omistaa: joukkue, jota fanittaa, kirjaston satutunti, vuotuinen tapahtuma, aamuinen tervehtiminen tai lapsuuden kodin piha. Omaksi otetaan asioita, paikkoja, palveluita, tapoja, jotka jollain lailla vastaavat unelmaa siitä, miten elämän näemme. Kun unelma toteutuu, sitä haluaa vaalia ja pitää huolta, ettei se katoa. Voidaan puhua jopa aarteista. Jostain korvaamattomasta, jonka saavuttamiseksi on tehty paljon töitä ja menettäminen olisi lohdutonta. Mitä jos päivittäinen aamukahvi Töölöntorilla ei olisi mahdollista, Stockmann katoaisi, Olympialaisia ei olisi aikanaan urheiltu Helsingissä, Maunulan majalta ei pääsisi hiihtämään tai Korkeasaari olisi satamavarasto? Nautimme päivittäin huomaamattamme kovin 18 Helsinki saavuttaa ihanteensa ja tavoitteensa antamalla mahdollisimman monelle ihmiselle aarteita. TUULI KASKINEN Demos Helsingin tutkija VÄITE: VANHISOKULTTUURI TULEE JA TEKEE HELSINGISTÄ PAREMMAN Väitän, että Helsinkiä vie eteenpäin vanhisokulttuuri. Jo vuonna 2020 Helsingissä on 25 000 yli 65-vuotiasta enemmän kuin nyt. Yli 70-vuotiaiden helsinkiläisten määrän kasvu tekee kaupungista käytettävämmän, ystävällisemmän ja toimeliaamman. 19 Ikääntyvät ihmiset ovat onnellisempia kuin keskiikäiset. Minä olen nyt 33-vuotias ja jos seuraan keskimääräistä onnellisuuskäyrää, niin onnellisuuteni heikkenee kunnes olen noin 45-vuotias. Sen jälkeen koettu onnellisuus alkaa taas kasvaa. Se, että ikääntyvien, keskimääräisesti onnellisempien ihmisten määrä Helsingissä kasvaa, tekee pääkaupungista rennomman ja mukavammin paikan. Väestön ikääntymisestä ollaan kansantalouden kannalta huolissaan. Myönteinen puoli on, että tulevaisuudessa on paljon hyväkuntoisia vanhoja ihmisiä. Esimerkiksi isovanhempien merkitys lapsiperheille ei ainakaan pienene, pikemminkin se kasvaa. Tulevaisuudessa eläkkeellä olevat ihmiset ovat ylläpitämässä hyvää arkea. Nyt kaupungin keskustassa on pääosin liiketiloja ja toimistoja ja vanhainkodit ovat kaukana keskustasta. Kampin palvelukeskus on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että kaupungin keskeisillä paikoilla on tiloja, jotka ovat erityisesti varattu vanhoille ihmisille. Kun ikääntyvien määrä kasvaa, palveluiden ja infrastruktuurin suunnittelun lähtökohtia on mietittävä uudelleen. Bogotan kaupungin entinen pormestari Enrique Penalosa on sanonut, että kun kaupunki suunnitellaan lasten ehdoilla, syntyy hyvää kaupunkia kaikille. Tätä totuutta voidaan soveltaa myös ikääntyviin ihmisiin. 20 PAAVO ARHINMÄKI kulttuuriministeri VÄITE: KAUPUNKI PARANEE VANHETESSAAN Minä väitän, että kaupunki paranee vanhetessaan. Eri aikojen kerrokset tekevät kaupungista kaupungin. Jokaisen sukupolven ei pidä rakentaa Helsinkiä uudestaan. Vanhoja rakennuksia pitää suojella ja kehittää uuteen käyttöön. Suosikkini on Pasilan punatiiliset veturitallit. Oikaisin lapsena kotoa Länsi-Pasilasta ratapihan läpi Eläintarhan koululle, vaikka se oli kiellettyä. Veturitallit olivat paikallaan jo sata vuotta sitten ja toivon, että ne jaksavat kantaa Helsingin historiaa ainakin toiset sata vuotta. Sata vuotta sitten lähes puolet helsinkiläisistä oli duunareita. Sörnäisten työväenyhdistys vuokrasi Kivinokan hengähdyspaikaksi työläisille. Kivinokasta katselen kantakaupunkia vastarannalta. Sen paikan ja maiseman haluan jakaa jälkipolville. Viime vuosikymmenen aikana katutaiteesta on tullut galleriakelpoista. Kymmenen tulevan vuoden aikana taide astuu ulos gallerioista ja museoista kaduille. 21 Taiteen avulla voi torjua apatiaa ja antaa ihmisille mahdollisuus iloita yhdessä. Meiju Niskala esitys- ja kaupunkitaitelija Ihmisten rooli ympäristönsä muokkaajana tulee kasvamaan. Helsinki on vuosi vuodelta hauskempi. Kaupunginosatapahtumat ovat muuttaneet tunnelmaa, ne tulivat jäädäkseen. Väite: Helsinki on pullollaan kaupunkilaissankareita Helsinki on fillarikaupunki. Kun poljen joskus kesäaamuisin keskustasta kotiin Herttoniemenrantaan, katselen Pohjoisrannassa, kun aurinko nousee idästä ja värjää taivaan. Pohjoisrantaan tuli pyörätie 1990-luvulla, talot ovat yli satavuotiaita. Sörnäisten rantatiellä saippuatehtaasta tehtiin Teatterikoulu ja Suvilahti muuttui energiatuotantoalueesta kulttuurintuotantopaikaksi. Näin kaupungin tulee muuttua. Minä väitän, että huomisen Helsingissä ihmiset ovat positiivisessa kanssakäymisessä tuntemattomien kanssa yhä useammin ja arkisemmin. Pyykinpesu hoidetaan naapurin koneella ja illalliskeiton voi ostaa omalle lautaselle eläkeläisnaapurin keittiöstä. Kaikkien ei tarvitse omistaa kaikkea, tavarat osataan hyödyntää yhteiskäytössä ja ihmisen käyttöarvo säilyy läpi elämän. Helsinkiä ei pidä rakentaa liian valmiiksi. Siellä pitää olla rosoja ja takapihoja. Sopivasti keskeneräinen kaupunki saa ihmiset löytämään totutuista asioista uusia mahdollisuuksia. Helsinki on seikkailu. Työläppärit natisevat mummojen ja pappojen perustamissa kahviloissa, mutta myös byrokratian sisällä on ymmärretty eri-ikäisten ja -taustaisten ihmisten potentiaali – kaupungintalolle onkin perustettu keinutuolein ja kahvikupein varustettu vastaanotto, jonne virkamiehet ja kaupunkilaiset voivat tulla testaamaan ideoitaan ja ajatuksiaan. Kanssakeskustelijoina toimivat erilaisissa elämäntilanteissa olevat helsinkiläiset ja ohikulkijat. Huomisen helsinkiläisillä on halu tehdä kaupungistaan maailman paras. Kekseliään kaupunkilaiskulttuurin ohella tämä näkyy mesenointikulttuurissa. Ihmiset valitsevat itse, millaisiin yhteiseen hyvään vaikuttaviin hankkeisiin he haluavat rahallista tukeaan antaa. Sen 22 23 myötä taiteeseen ja tapahtumallisiin teoksiin törmää yhä enemmän ja yhä yllättävimmissä paikoissa julkisessa tilassa. Huomisen Helsingissä näkyy ihmisten halu ja kyky luoda yhteistä todellisuutta. Aristoteleen sanoin: ”Ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun hän tuntee omat lahjansa ja voi valjastaa ne yhteiseen käyttöön”. Huomisen Helsinki on pullollaan kaupunkilaissankareita. AKI ARJOLA päätoiminen jugurtinhyllyttäjä ja sivutoiminen hallituksen puheenjohtaja, Eat & Joy VÄITE: HELSINGISTÄ POHJOISENRUOAN PÄÄKAUPUNKI MAAILMASSA Väitän, että jos asiat hoidetaan Helsingissä hyvin, niin siitä voi tulla Pohjoisenruoan pääkaupunki maailmassa. Erikoislaatuinen kasvuympäristömme Golfvirran ja pohjoisen sijaintimme johdosta tarjoavat erikoisia luonnonvaroja: marjat, yrtit, sienet, riista, mahlat, puut ja siemenet. Nämä luonnonvarat, joita ei muualta maailmalta saa, voivat luoda todellisen kilpailukeinon. Helsingistä voisi viedä ilosanomaa muualle maailmaan, houkutella ruokaturismia ja turismia muutenkin. Suomalaiset itsekin ymmärtäisivät ulkomaiden kiinnostuksen kautta oman maansa hedelmän arvon. Meidän pitää aina ensin saada tunnustusta toisaalta. Lisäksi väitän, että jotta Helsinkiin saataisiin luotua kestävää ja kannattavaa pienmyymäläkilpailua, tulisi asuintaloja rakentaa ihan ydinkeskustaan. Ei riitä, että asuntoja rakennetaan Helsingin niemenkärkeen, vaan asuttamattomat sisäpihat pitäisi myös hyödyntää. Näin väkimäärä keskustassa kasvaisi ja pienillekin putiikeille riittäisi asiakaskuntaa. Tällä hetkellä pienmyymälät ovat enemmän juhla- ja viikonloppuostoksia varten. Väitän, että pääkaupunkimme suuri haaste tulevaisuudessa on, saadaanko tänne tarpeeksi ihmisiä asumaan, jotta palvelujen ja erilaisten hankkeiden kehitys voisi jatkua. Mikäli halutaan pysyä mielenkiintoisena keskustana ja pääkaupunkina, on ensiarvoisen tärkeää, että ihmisvirta täällä kasvaa. Väitän, että metsäkaupungin leima voisi olla Helsingille erinomainen. Symboliksi voitaisiin valita puolukka tai lapinlehmä, jompikumpi voisi olla vaakunnassakin. 24 25 ANNAMARI ARRAKOSKI-ENGARDT johtaja, Akateeminen Kirjakauppa VÄITE: HELSINKI TULEE OLEMAAN LIKAISEMPI JA KULUNEEMPI KATUKUVALTAAN JO KYMMENEN VUODEN PÄÄSTÄ Väitän, että valtion ja kunnan tulotaso putoaa ja koska likaisuuteen ei kukaan kuole, siinä säästetään tulevaisuudessa. Talvisin jalkakäytävien lumenluontiin ei raha riitä ja kaupunkilaisten pitää liukastella koteihinsa. Helsingin puistojen nurmikot kuivettuvat jatkuvasta tallaamisesta, pensaat jäävät leikkaamatta ja lopulta ne kuolevat liiallisen urean määrään. Harvat helsinkiläiset tuntevat vastuuta kaupunkinsa tilasta. Kadut, metron sisäänkäynnit ja puistot mielletään kaupungin omaisuudeksi, joiden kunnosta ei muiden tarvitse vastuuta kantaa. Toivon, että näin ei käy. Helsingin imagoon pohjoisen valkeana kaupunkina liittyy voimakkaasti luonnonläheisyyden lisäksi puhtaus. Siitä hyödymme kaikki jopa taloudellisesti. Kuinka paljon vähemmän joutuisimmekaan maksamaan ylläpidosta puistoissa ja kaduilla, jos kantaisimme niiden kunnosta jo tänään vastuuta, emme roskaisi ja rikkoisi ja kävisimme vessassa ihmisille tarkoitetuissa fasiliteeteissa? 26 Tulevaisuuden Helsinki voisi olla suurkaupunkien edelläkävijä, jossa pikkukaupunkien ja maalaiskuntien ”kylä kasvattaa“ -mentaliteetti olisi käytössä ja joka siten ei juuri likaantuisi. Nauttisimme piknikkejä roskattomilla ja sirpaleettomilla kallioilla meren rannalla ja lenkkeilisimme puhtailla puistoteillä. Lapset leikkisivät puhtaissa puistoissa, joihin yksityiset varakkaat ihmiset tekisivät lahjoituksia. Kaikki haluavat olla ylpeitä kotikaupungistaan ja on sanomattakin selvää, että aurinkoisessa, pehmeän tuulen Helsingissä on ihana istua torikahvilassa ja ihailla kaupunkia. JANNE GALLEN-KALLELA-SIRÉN Helsingin taidemuseon johtaja VÄITE: HELSINKI TÄYTTYY UNELMISTA Minä väitän, että Helsinki tulee seuraavan 50 vuoden aikana lunastamaan identiteettinsä ihmisten merellisenä kohtauspaikkana. Suomalaisten kaipuu veden äärelle, mikä manifestoituu mökeillämme ja sisäjärvien rannoilla, tulee manifestoitumaan konkreettisesti myös Helsingissä. Maisema vaikuttaa ihmisen identiteettiin. Meri kertoo matkustamisesta, horisonttiin katsomisesta, tulevai27 suuden visioimisesta. Helsinki avautuu kaupunkina siten, että rantamme tulevat ihmisten käyttöön sekä julkisina että työllistävinä tiloina. Merellisyyden, rantojen ja rakennusten lisäksi Helsingin täyttää immateriaalinen arkkitehtuuri, ihmisten arkkitehtuuri. Kunhan me pysymme avoimina, vastaanottavaisina ja ymmärtäväisinä, saamme nauttia ihmisten luovuudesta valjastettuna erilaisiin tehtäviin. Nuoret tulevat pelastamaan meidät. Suomi ei ole koskaan ahdistava silloin kun on tekemisissä nuorempien polvien kanssa. Heissä on aina positiivista energiaa ja rohkeutta katsoa tulevaisuuteen avoimin silmin. Kun tämä uutta visioiva energia pääsee kouluja pidemmälle työurissaan, niin se energia tulee konkretisoitumaan teoiksi ja toiminnaksi. Emme voi pitää itsestämme tai toisistamme huolta jos ajattelemme, että vain tämänhetkinen on hyvää. Menneet polvet ovat saaneet aikaan hienoja asioita, mutta nuorille polville täytyy antaa myös mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta proaktiivisella otteella. Unelmieni Helsinki on aktiivinen, elinvoimainen ja kansainvälisesti arvostettu kulttuurikaupunki, jota tullaan katsomaan läheltä ja kaukaa. 28 MARIANNE KIUKKONEN poliisi, personal trainer VÄITE: HELSINKI KAUNISTUU ULKOISESTI Minä väitän, että Helsinki kaunistuu ulkoisesti. Helsingin merkittävät monumentit, kuten Eduskuntatalo, Musiikkitalo ja Töölönlahden seutu ovat keskeisiä tapahtumien temmellyskenttiä. Ulkoinen kauneus ei yllä ihmisten mieliin asti, sillä yksinäisten ihmisten määrä kasvaa elintason eriarvoisuuden myötä. Paljon puhuttua slow life -elämää, ekoajattelua ja luomulähiruokaa ylistetään varmasti, mutta silti ihmiset toimivat toisin. Perheet ostavat pikaruokaa lauantaisin, sillä kauppareissun jälkeen on kiire mennä nauttimaan yhteistä laatuaikaa kotiin, kukin omalle koneelleen sosiaaliseen mediaan. Helsinki laajenee, muu Suomi kutistuu. Kuntauudistukset näkyvät eriarvoisuuden tunteena. Yhteiskunnasta putoajat ovat niitä, joille Ipadit ja Iphonet ovat samaa kuin ydinfysiikka. Juoppoja ei juuri enää näe katukuvassa. Samalla kun Helsinki putsaa romaanien kerjäämisongelmaa, samalla häviävät rehelliset perusjuopot kukkaistutusten seasta makaamasta. Helsingin kaupunginosien rajapinnat hämärtyvät. Tosin Vuosaari tummenee edelleen ja Töölössä asuu valkoista iäkästä väkeä. 29 Rikkinäiset perheet ja kadotettu lapsuus ovat hatara pohja ehjälle aikuisuudelle. Yksin elämisestä on tullut selviytymistaistelu, vaikka jokainen janoaa kumppania jakamaan arkea. Yksinäisyys puhuttaa ja narsismista on tullut kansan uusi vitsaus. Niitämme uraperheiden kiireen tuomaa tunneköyhyyttä toisiamme kohtaan. Ne menestyvät rahamaailmassa parhaiten, jotka osaavat käyttää toisia hyväkseen. Omantunnon kieltäminen näkyy kylmyytenä ja yksinäisyytenä sekä tauteina, joille ei löydä selitystä lääkärien kirjoista. Jokaisen kerrostaloasujan haaveena on oma pieni puutarhaparveke, sillä käsien upottaminen multaan rauhoittaa enemmän kuin Diapamit. Uskon, että kauniin Helsingin sisällä on samat ongelmat, joita on aina ollut ihmisten kesken – pelko omasta itsestä ja suuri rakkauden kaipuu. LISA SOUNIO brändi- ja designasiantuntija VÄITE: ENTISTÄ KAUNIIMPI HELSINKI Väitän, että tulevaisuuden Helsinki on entistä helpommin lähestyttävä ja kaikkien ulottuvilla. Pienetkin arjen ihmeet nousevat yhteisiksi aarteiksi ja hyvänolon lähteiksi. 30 Väitän, että puut ovat ihmisen ja hengityksen tukirankaa. Katujen varsien ja puistojen puut on suojattava. Liian innokas hakkaaminen seis, sillä ihmisetkin lahoavat ja joskus kaatuvat. Väitän, että kahviloiden ja ravintoloiden terassit ovat avoinna liki vuoden ympäri. Ulkona lounastaan nauttivat lämmittelevät kauniiden kaasulyhtyjen loisteessa, terassituolit ja varjot ovat vapautuneet kaljamainoshemmetistä. Kukkaistutuksiin, kyltityksiin ja istuinpaikkoihin kaupungissa panostetaan niin, että kaikkialta maailmasta tullaan katsomaan Helsingin upeutta. Bussit, junat ja ratikat ovat muotoiltu täysin uudelleen niin, että niiden valaistuksessa ja värityksessä ei näytä kummitukselta eikä kolisevassa äänimaailmassa ahdistu. Suomalaiset ovat oppineet olemaan säikähtämättä, jos vastaantulija hymyilee ja katsoo silmiin. Naapurit tervehtivät iloisesti toisiaan ja kohottavat taloyhtiön pihalla kuplivat karpalo-mansikkamehut ensilumen ja talon uusien asukkaiden kunniaksi. Virkamiehet ja poliitikot eivät lymyä kopeissaan, vaan liikkuvat innostuneina ja ylpeinä kansan parissa synnyttäen spontaaneja talkoita ja joka päivä uutta yhteistä hyvää. Puliukkojen ja kerjäläisten sijaan katukulttuuria leimaa ”autan toista ja ilahdutan toista” -tunnelma. Helsinki on laajentunut koko Uudenmaan kokoiseksi, mutta kerrostaloja ja omakotitaloja ei rakenneta sikin sokin liian tiheään pelloille ja ratojen varsille. Valon kiertokulku, ja suomalaisen tarve omaan tilaan ja rauhallisiin näkymiin otetaan rakentamisessa paremmin 31 huomioon. Kulttuuri- ja taide-elämä kukoistaa, sillä suomalaiset ovat vihdoin ymmärtäneet, että jokainen on jollakin tapaa elämässään yrittäjä. Tehdään Helsingistä yhdessä paratiisi, sillä sitä ei kukaan muu tee kuin me jokainen itse ja yhdessä! EEKA MÄKYNEN Nosturin ohjelmapäällikkö tehtyä halvemmalla ja lippujen hinnat tulevat edullisemmaksi, kun seinät eivät tule heti vastaan. Tiedossa on vanhan ajan reivejä ja esiintyjiä, kuten Tom Waits, Norah Jones ja Motörhead. Helsingin länsiranta tulee muuttumaan silminnähden paljon uuden klubin lisäksi. Ranta jää vapaaksi kevyelle liikenteelle, jolloin pyöräily alueella helpottuu. Kivijalkabaareja ja -ravintoloita syntyy entistä enemmän Hernesaaren ja Jätkäsaaren tuntumaan. Näin Helsingin keskusta siirtyy lännemmäksi – sinne, missä aurinko laskee. Väite: HELSINKI ON KATTILA, JOSSA PORISEE KOKO AJAN BÄNDIPUOLELLA Toivoisin, että kaupunkilaiset käyttäisivät kaupunkia enemmän, niin kuin Manner-Euroopassa. Byrokratia kuitenkin jäykistää ja vaikeuttaa kaupungin parasta mahdollista hyödyntämistä. Täällä on liikaa sääntöjä. Pykäläviidakkoja ja alkoholipaapomista. Väitän, että viiden vuoden päästä Helsinki on kuuma musiikkikaupunki. Helsingissä syntyy uusia musiikin herkkunimiä, jotka tähtäävät selkeästi ulkomaille. Suomalaisten bändien niittämä maine ulkomailla tekee maastamme tunnetun, ja Helsinkiin tulee yhä enemmän ihmisiä muualta maailmalta. Helsinki tarjoaa mahtavia klubikokemuksia, mutta sen mahdollistamiseksi tarvitaan lisää niin treeni- kuin konserttitilojakin. Väitän, että Helsingistä syntyy maailman uusi klubimekka. Tämä mahdollistuu, kun Helsingin anniskelulainsäädäntö löyhtyy ja klubeilla ja festareilla paapomisilmapiiri kääntyy vapauden ilmapiiriksi. Silloin täällä porskuttaa järjetön klubi- ja festarielämä, josta tullaan nauttimaan ulkomailta asti. Uusi kolmen tuhannen hengen konserttihalli nousee länsirantaan, kaksi sataa metriä Nosturista etelään. Se on hemmetin hieno ja tulee muuttamaan suurten konserttien maailmaa Helsingissä: keikkoja saadaan 32 33 INARI PENTTILÄ Kallio Block Partyn järjestäjä VÄITE: HELSINGIN SALAISUUS VUONNA 2060: LUOTTAMUS NAAPUREIHIN, VAPAUS TESTATA JA KOKEILLA ERILAISIA IDEOITA JA HYVIN PYÖRIVÄ KORTTELITALOUS Väitän, että tulevaisuuden Helsinki on tunnettu sen mielikuvituksellisista tapahtumista, maailman hauskimmista korttelibileistä, Mellunkylän kylähullu -karnevaalista, koko kaupungin kattavasta sadonkorjuujuhlasta ja kaupungin kattojen yli kulkevasta kevätvaelluksesta. Korttelibileistä, katukirppiksistä ja Ravintolapäivästä kauan sitten alkanut kaupungin uudelleen löytyminen ei jäänyt pelkäksi juhlinnaksi. Ajatus juhlista toi ihmiset yhteen ja loi uudenlaisia malleja kaupunkielämästä, jossa helsinkiläiset eivät enää vain tyytyneet valittamaan asumiskoneissaan, vaan alkoivat itse pyörittämään konetta. Mitä kaupungin suunnittelusta tulisikaan ilman sen asukkaiden kokemusasiantuntijuutta ja ideoita? myös niitä sosiaalisia suhteita, jotka pitävät kaupungin kasassa. Korttelijuhlat ovat yksi Helsingin tapa tuoda uusia aktiiveja naapureiden ja uushelsinkiläistenkin löydettäviksi ja luoda uusia tekijäkuntia ja suhteita talouteen, joka pyörii ideoiden ja niitä tuottavien yhteisöjen varassa. Kattoviljelmät olivat jo kauan sitten nivottu rakennusmääräyksiin, ja tyhjentyneet parkkipaikat kukoistivat kauden tuoretta ruokaa. Ruoantuotannon lisäksi uudenlaiset yhteisöt ja niiden pitkälle erikoistuneita palveluita tuottavat korttelipajat, olivat osa kaupungin ydintaloutta. Markkinoiden murros vuosituhannen vaihduttua oli tehnyt selväksi, ettei kaupunki pyörisi enää entisellään. Tarvittiin uudenlaista taloutta, sellaista, jonka haitat olisivat hyötyjä vähäisemmät. Jotain oli tehtävä aivan eri tavalla. Helsinki on kasvanut ylös- ja alaspäin, mutta vihreän kehän kansallispuisto pitää kaupungin kasvun ryhdissä. Tiivistyminen ei koske vain rakentamista, vaan 34 35 JAAKKO LEHTONEN Matkailun edistämiskeskuksen ylijohtaja VÄITE: HELSINGISSÄ KUKAAN EI OSAA LEIPOA KORVAPUUSTEJA VUONNA 2070 Venäjän ja EU:n välisen viisumipakon poistuttua ajat sitten, Suomeen ja Suomen läpi muualle Eurooppaan tulvii huima ihmisvirta itäsuunnalta. Matkailijoita, rikollisia, turvapaikanhakijoita, kaikenlaisia kulkijoita. EU-kriitikot pitivät asiasta kovaa meteliä vuoteen 2028. Sen jälkeen EU:n toimista kiukuttelulta meni pohja pois, kun EU hajosi. Minä väitän, että väen virta on vienyt Helsinkiä tyylillisesti kohti wanhaa Wiipuria. Helsinki on kansainvälinen, hienostunut, kulttuuria arvostava pikkukaupunki. Suomalaista perusrehtiyttäkin vielä löytyy, lähinnä maaltamuuton vuoksi. Minä väitän, että Helsingissä puhutaan yhtä montaa kieltä kuin vuosiluvun kahdessa viimeisessä numerossa seisoo. Ruotsia puhutaan kuitenkin enää Stockan Herkussa, sielläkin murteellisesti. Minä väitän, että kukaan Helsingissä ei vuonna 2070 osaa leipoa korvapuusteja. Ainakaan yhtä hyviä kuin mummoni. Kun ei osaa tänäänkään, niin miten vuonna 2070. Minä väitän, että Katajanokasta on tehty kansalaispelto. Suunnittelukilpailun voittaja sai palkinnoksi painaa nappia, jolla räjäytettiin Stora Enson toimisto taivaan tuuliin. Tapaus herätti laajaa kansainvälistä huomiota. Koko Nokka on pienviljelysmaata. Sieltä saa lähiruokaa, kuten luumuja, appelsiineja ja mangoja. Sen verran on ilmasto lämmennyt. Väitän minä. Minä väitän, että keskustan ahtauden vuoksi on otettu mallia Tallinnasta ja rakennettu empirekeskustaan satametrisiä, lasipintaisia pilvenpiirtäjiä. Kiistellyin on Senaattitorni Senaatintorilla. Se sai rakennusluvan vasta, kun oli päätetty säilyttää Aleksanteri II:n patsas ala-aulan koristeena. 36 37 38 39 KATJA LINDROOS tuottaja, joka on perustanut lähiöille omistautuneen nonprofit-yhtiön CISU – Centre for Improving Suburbia VÄITE: HELSINGIN TULEVAISUUS ON LÄHIÖISSÄ Minä väitän, että Helsingin sydän ovat sen lähiöt. Väitän myös, ettei kovin moni ole samaa mieltä kanssani. Lähiö. Tuo parhaat päivänsä nähnyt pesubetonikerrostalojen rivistö, jonka viereisellä hiekkakentällä tuuli kuljettaa yksinäistä oluttölkkiä kohti ostaria, joka ei ole parhaita päiviä nähnytkään. Ei-mikään keskellä eimitään. niiden rakentamisen. Taloja korjataan ja puretaan, alueita laajennetaan ja tiivistetään, asukkaat vaihtuvat ja muuttuvat. Joka neljäs syntyvä paljasjalkainen helsinkiläinen kasvaa kokonaan tai puoliksi ei-suomalaisessa perheessä. Heistä kaksi kolmesta varttuu lähiöissä. Jos Helsinki haluaa nähdä tulevaisuutensa – ja vielä vaikuttaakin siihen – sen on astuttava ulos kantakaupungin leikkikehästä. Lähiöitä välttelemällä Helsinki jää araksi ja ahtaaksi versioksi siitä, mitä se voisi olla. Lähiöitä lähestymällä se voi olla täyttä elämää sykkivä, sydämeltään suuri kaupunki. Minä uskon jälkimmäiseen. Vuonna 2022 keskusta siirtyy Aleksilta Itäväylän varrelle. Vuonna 2112 ei puhuta enää lähiöistä. Ne ovat yhtä ja samaa kaupunkia. Helsinkiä. Ja silti, lähiö on nuoren pääkaupunkimme omaperäisin luomus. Vastaavanlaista yhdyskuntaa ei ihan samanlaisena ole onnistuttu rakentamaan minnekään muualle. Helsinki on onnistunut rakentamaan niitä senkin edestä. Siksi on selvää, että Helsingin kaupunkikulttuurista suuri osa on syntynyt lähiöissä. Lähiöiden pihatalkoissa vietettiin jo kolmekymmentä vuotta sitten block partyjä. Yli kuusikymmentä vuotta sitten sissiviljeltiin perunoita ja papuja ja ryhmärakennettiin kerrostaloja kauan ennen kuin koko sanaa oli keksitty. Kaupunki tarvitsee niin muutosta ja ristiriitoja kuin happea. Lähiöt ovat keskellä suurinta murrosta sitten 40 41 JANNICA AALTO hallituksen puheenjohtaja, Helsingin yliopisto VÄITE: HELSINGIN YLIOPISTOSSA SUORITETAAN ENITEN TUTKINTOJA Minä väitän, että tulevaisuudessa Helsingistä löytyy yhä enemmän osaajia. Helsingissä sijaitsee Suomen suurin ja paras yliopisto. Helsingin yliopisto tähtää strategiansa mukaan tulevaisuudessa ”Huipulle ja Yhteiskuntaan”, ja Suomesta halutaan tehdä hallitusohjelman mukaan maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Huipulle ei kuitenkaan päästä ilman opiskelijoita, jotka antavat kaikkensa uuden etsimiselle ja luomiselle. Osaavaa kansaa ei luoda ilman elinvoimaisia yliopistoyhteisöjä. Se, että Helsingin yliopistossa suoritetaan eniten tutkintoja vuosittain, ei riitä takaamaan osaajien jäämistä Helsinkiin. Helsinki kärsii muuhun Suomeen nähden hyvin korkeista asuinkustannuksista, jotka vähentävät halukkuutta jäädä Helsinkiin valmistumisen jälkeen. Tällä hetkellä opiskelijoiden on taloudellisesti hyvin vaikea asua Helsingissä kalliiden asumiskustannuksien vuoksi. Opiskelijan erityinen suhde Helsinkiin kuitenkin syntyy jo opintojen aikana ja kestää usein läpi koko elämän. Jos tulevaisuuden osaaja ei muodosta suhdettaan Helsinkiin opintojen aikana, haluk42 kuus muuttaa tänne opintojen jälkeen voi olla hyvin pieni. Miksi kuitenkin väitän, että osaajia löytyy yhä enemmän Helsingistä? Uskon, että tulevaisuudessa Helsinki on ymmärtänyt osaavien nuorten merkityksen kaupungin kehitykselle ja lähtenyt kehittämään kaupunkiin uudenlaisia asumismuotoja sekä turvannut kohtuuhintaisen asumisratkaisun jokaiselle asukkaalleen. JUKKA KORVOLA helsinkiläinen taksiyrittäjä VÄITE: HELSINGIN KATSE AVARTUU Minä uskon, että Helsinki kehittyy pikkuhiljaa eurooppalaisemmaksi kaupungiksi, jossa suvaitaan erilaisia liikennevälineitä. Ei ajeta ainoastaan omaa etua ja huudella muita pois kaupungin teiltä, vaan polkupyörät, henkilöautot ja moottoripyörät sekä jalankulkijat voivat elää sulassa sovussa. Uskon, että eräänlainen nurkkakuntaisuus häipyy Helsingistä ja tilalle tulee avarakatseisempi maailmankuva. Muutoksia liikenteeseen tuo raideliikenteen kehittyminen. Helsingin keskustunneli saadaan valmiiksi, mikä toimii pelastavana tekijänä keskustan liikenne43 ongelmille. Kaikki tämä vaatii kuitenkin laajakatseista näkemystä, jossa kenenkään yhden ihmisen mielipide ei ole se ainoa oikea. JUSSI LUOMANEN maisema-arkkitehti, toimistopäällikkö, Helsingin kaupungin rakennusvirasto, arkkitehtuuriosasto Kaupunkirakentamisen kaava tulee myös muuttumaan. Urbaani kehitys näkyy kaupungin laidoilla, jonne rakennetaan lisää Pasilan-tyylisiä keskuksia, joissa työpaikat ja asuinrakennukset sijaitsevat lähellä toisiaan. VÄITE: HELSINGIN VIHERALUEISSA PIILEE IKUINEN TOTUUS Uskon, että Helsingin vetovoima matkailussa tulee kasvamaan. Pääkaupunkimme on isojen metropolien asukkaiden silmissä viehättävä pikkukylä, jossa on kaupunkimainen elinympäristö. Uskon vahvasti, että pääkaupunkiseudun eri osat: Helsinki, Espoo ja Vantaa yhdistetään yhdeksi kaupungiksi. Yhteisesti ohjattua ja organisoitua talousaluetta on helpompi hallinnoida. Näin uskon tapahtuvan. Jalat maassa haaveilen. Väitän, että helsinkiläiset tulevat huomaamaan vielä paremmin viheralueiden merkityksen osana kaupunkia ja osana ihmisten asuinympäristöä. Väitän, että viheralueilla, kuten puistoilla, niityillä, metsillä ja merenrannoilla, on tulevaisuudessa todella tärkeä merkitys ihmisten sekä fyysisen että henkisen hyvinvoinnin kannalta. Ihmiset rauhoittuvat luonnon lähellä, katselivat he sitten puita, pensaita tai eläimiä. Tämä ikuinen totuus pitää paikkansa tulevaisuudessakin. Väitän, että kaupungin viheralueisiin tullaan käyttämään enemmän rahaa, ja että viheralueisiin investoiminen myös poikii parempaa kaupunkimainetta. Tätä suoraa syy-seuraus-suhdetta on tosin vaikea todentaa. Väitän myös, että helsinkiläisten luontokokemukset muuttuvat 10–20 vuoden aikana. Lasten ensimmäiset luontokokemukset sijoittuvat kaupungin viheralueille, ei jylhään luontoon. Uusiin kerrostaloihin rakennetaan viherhuoneita tai -parvekkeita, kun maapinta-ala käy ahtaaksi. 44 45 Kaupungin pienviljelyalueet nousevat suosioon, ja niistä tulee ihmisten sosiaalisia kohtauspaikkoja. Ruuan alkuperästä ollaan entistä enemmän kiinnostuneita, ja siksi halutaan viljellä omaa satoa. Kaupungin pienpalstoilla mahdollistuva viljely auttaa myös maahanmuuttajien juurtumista uuteen kotimaahansa, kun he käyvät yhdessä piknikillä ja huomaavat, että pystyvät huolehtimaan Suomessakin perheyhteisöstä viljelyn avulla. Väitän, että kaikki vihreä on terveellistä: liikkuupa siellä tai syö sitä. LAURA RISSANEN kalliolainen kaupunginvaltuutettu VÄITE: HELSINKI RAKENTUU KYLISTÄ Väitän, että kymmenen vuoden päästä meillä on Helsingin sisällä monta mini-kaupunkia. Kaupunginosat kukoistavat ja enemmän kuin kuntarajoja, ihmiset pohtivat sitä, missä kylässä he haluavat asua. Kaupungin kehittäminen on tiukasti helsinkiläisten omissa käsissä. ja korsolaiset ryhtyvät kannattamaan kuntien yhdistymistä, kun näkevät, miten helsinkiläiset ovat ottaneet vastuun omien kyliensä elinvoimaisuudesta. Kaupungin byrokratia ei enää lannista uusien ideoiden keksijöitä ja eri puolilla kumpuavaa aktivismia, vaan päinvastoin kannustaa niihin. Helsingissä opitaan sanomaan ”kyllä” ainaisen ”ein” sijaan. Helsingissä oivalletaan, että lähidemokratia on sitä, että Mellunmäen uusi korttelitalo ei törmännyt vuosien kaavoitusrumbaan. Että Töölössä korttelipihojen syntyä ei jarruttanut enää yksi vanha änkyrä. Että Viikin nuoret kutsuivat alueen seniorit sherrytansseihin ilman järjetöntä lupavyyhtiä. Että Käpylän joulumarkkinoilla myytiin glögiä ja että Kallion Block Party juhli kymmenvuotisjuhliaan ilman järjestysmiehiä. Kun kymmenen vuoden kuluttua helsinkiläinen tapaa toisen kadulla, ei jäädä harmittelemaan säätä, vaan kysytään, mitä hauskaa teidän kylässä tänään tapahtuu. Ja vastauksen kuultuaan mieleen jää ehkä pieni kaiherrus siitä, pitäisikö Punavuori sittenkin vaihtaa Rastilaan. Asukasdemokratian vahvistamiseksi ei perusteta uusia byrokraattisia elimiä tai järjestetä vaaleja, joissa äänestysprosentti jää matalaksi. Sen sijaan tapiolalaiset 46 47 STUBA NIKULA Kaapelitehtaan ja Suvilahden toimitusjohtaja VÄITE: HELSINKI ON PAREMPI KAUPUNKI ILMAN HELSINKIÄ Minä väitän, että Lahdesta tulee Suomelle pääkaupunki. Eikä sillä ole isoa merkitystä tuleeko vai ei. Merkittävää on se, että Helsinki pääsee eroon itselleen haitallisesta tittelistä. Hallinto tappaa hauskuuden, ja vallan keskipisteellä on luonnostaan muita alueita huonompi edunvalvonta. Minä uskon, että viimeistään vuonna 2050 Helsingin saavuttaessa kaupunkien täysi-ikäisyyden, sillä on aikuista malttia ymmärtää oma parhaansa ja omaperäiset vahvuutensa. Viisisataavuotiaan itsevarmuudella se uskaltaa tehdä ryhdikkään päätöksen vapauttaa kuntalaisensa valtionhallinnon läheisyyden näkymättömästä kuristusotteesta. Vaihdoksen suurimmat hyödyt ovat kaupunkikulttuurisia ja taloudellisia. Mikä valtava määrä keskeistä rakennuskantaa vapautuukaan asumiselle ja palvelutuotannolle. Opiskelija-asuntoja Kasarmintorilla. Eduskuntatalosta taidemuseo. Ministeriöiden mykät kivijalat täynnä kahviloita ja liikkeitä. Helsingin Bryssel on vihdoin poissa naurun ja laulun palattua vanhoille sijoilleen. 48 Minä ennustan, että päätöksen tehtyään Helsinki huomaa nopeasti olevansa yhä vireämpi kaupan, matkailun, koulutuksen ja kulttuurin keskus. Miksei olisi, kun kerran Amsterdam, Barcelona ja Casablancakin ovat. Aakkosista vain alun luetellakseni. On mahdollista, ettei Helsinki kykene tähän päätökseen koskaan itse. Silloin vetoapua saadaan valtionhallinnon alueellistamisohjelmasta, jonka luonteva kruununjalokivi on eduskunnan ja valtioneuvoston alueellistaminen. Tai minä mitään väitä, usko, saati ennusta. Kunhan toivon. MARKO KULMALA kirjailija, tuottaja, pusakkamies, sisäinen tamperelainen VÄITE: HELSINKI ON SUOMEN KIISTATON MOOTTORI Väitän, että Helsinki on jokaisen helsinkiläisen summa tai erotus. Helsinki on myös muiden kaupunki, koska yksikään suomalainen ei tosiasiassa toimi irrallaan Helsingistä. Helsinki on Suomen kiistaton moottori. 49 Miksi Helsinki on olemassa? Siis muutoin kuin historiallisten ja nykyisten poliittis-taloudellisten päätösten summana (tai erotuksena). Kuortane ei ole Suomen painopiste. Toronto on maailman kiinnostavin ja vetovoimaisin kaupunki. Helsinki voisi olla, mutta se ei halua olla. Toronto on maailman monikulttuurisin kaupunki, Helsinki ei ole, vaikka voisi olla. Toronto ei ole infokratia eikä byrokratia, Helsinki on, vaikka sen ei tarvitsisi olla. Toronto on kilpailun ja kasvun, riskinoton ja pelottomuuden kaupunki. Toronto on Pohjois-Amerikan neljänneksi suurin talousalue ja se on Pohjois-Amerikan 55. vaarallisin kaupunki. Eli se on turvallinen. Miksi? Koska kaikki se mitä Toronto edustaa, edustaa torontolaisille tulevaisuutta. Kasvua. Jotta Helsinki voi olla joskus maailman vetovoimaisin kaupunki, sen täytyy olla moninkertaisesti parempi kuin Toronton. Ehkä tämä toteutuu joskus. Kunhan olemme ensin päättäneet kaikkien mielipiteitä kunnioittaen siitä, saako Helsingissä myydä kahvia pakettiautosta tai saako lapsi kiivetä Helsingissä puuhun ilman yhteiskunnan ohjausta. LEO STRANIUS Luonto-Liiton pääsihteeri VÄITE: TULEVAISUUDEN HELSINKI ON EKOELÄMÄN YKKÖNEN Minä väitän, että tulevaisuuden Helsinki on ympäristöteknologian ja ekoasumisen ykköskaupunki. Hiilineutraalissa Helsingissä energia tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä. Kaupungin edustalla on isoja tuulipuistoja. Lämpöä saadaan merestä ja auringosta. Rakennukset ovat nollaenergia- ja plusenergiataloja. Ihmisten pääasiallinen tapa liikkua paikasta toiseen on päästötön ja maksuton joukkoliikenne, polkupyöräily ja kävely. Lisäksi käytössä ovat laajan autottoman keskustan ulkopuolella ladattavat sähköautot. Julkinen ruokailu on lähtökohtaisesti ekologista ja terveellistä kausi- ja lähikasvisruokaa. Kaupungin viherkatot ja kaupunkiviljely tuottavat huomattavan osan asukkaiden ruoasta. Lähimetsät ja suot tarjoavat lukemattomia luontoelämyksiä ja virkistysmahdollisuuksia. Minä väitän, että tulevaisuuden Helsinki on mahdollinen, koska tämän päivän poliittiset utopiat muuttuvat ilmastonmuutoksen edetessä arkipäivän realismiksi ja välttämättömyyksiksi. 50 51 Tulevaisuuden Helsinki on onnellinen, innostava ja oikeudenmukainen. Tulevaisuuden Helsinki toteutuu, koska löytyy inspiroivia yksilösuorituksia, hyvä jengi ja meininki sekä luovat asukkaat, jotka osaavat ottaa käyttöön suoran demokratian mahdollisuudet. Tarvitaan vain joukko ihmisiä, joilla on tarpeeksi innostusta ja energiaa, kykyä oppia uusia asioita ja vierailla pelottomasti epämukavuusalueellaan toteuttaakseen unelmansa paremmasta Helsingistä. PIRJO LIPASTI projektisuunnittelija, keskustakirjastohanke, Helsingin kaupunginkirjasto VÄITE: VUONNA 2017 KAUPUNKILAISET VALTAAVAT KESKUSTAKIRJASTON Kaupungin keskustaan tarvitaan lisää toiminnan tiloja. Itsenäisyyden juhlavuonna 2017 Töölönlahdella avaa ovensa kaupunkilaisten oma talo, Keskustakirjasto. Sen suunnittelun lähtökohtana on julkinen, kaikille avoin ja maksuton kaupunkitila, jonka kaupunkilaiset ottavat omakseen. teknologia avaa huikeita näkymiä kirjallisen kulttuurin kokemiselle elämyksellisesti ja viihdyttävästi. Musiikki ja liikkuva kuva ovat tasavertaisesti läsnä. Kävijöitä on viisi tuhatta päivässä ja puolitoista miljoonaa vuodessa. Myös turistit ovat yhä kiinnostuneempia tutustumaan kaupunkilaisten arkeen. Ajattelemisen- ja ongelmanratkaisuntaidot, työskentelyn ja työvälineiden hallinnan taidot sekä aktiivisen kansalaisuuden taidot, ovat keskeisiä yksilön menestyksen avaimia tulevaisuudessa. Myös hyvä lukutaito on ollut ja on yhä keskeinen edellytys sivistyksen, taloudellisen menestyksen ja onnenkin lisäämiseksi. Keskustakirjasto tukee erilaisia tapoja oppia. Kaupunkilaisten tiedot ja taidot kohtaavat keskustakirjaston työpajoissa, keskusteluissa ja harrastuksissa. Keskustakirjastossa on runsaasti kaivattuja hiljaisia luku- ja mietiskelyalueita. Siellä on myös kaupunkilaisten oma avokonttori eli luova toimistotila itsenäiseen työskentelyyn, perhekirjasto, ryhmätyö- ja studiotiloja sekä uuden teknologian testihuoneita. Tärkeä on myös tapahtuma- ja kansalaistori vapaaseen yhdessäoloon ja viihtymiseen. Keskustakirjasto lisää Helsingin houkuttelevuutta ja elinvoimaa. Siellä luodaan uutta, yksilön ja yhteiskunnan hyväksi. Keskustakirjasto on ennen kaikkea tarinoiden talo, jossa kirjailijat ja lukijat voivat kohdata toisensa. Uusi 52 53 LOTTA SUISTORANTA puheenjohtaja, Dodo ry VÄITE: HELSINGISTÄ TULEE HYVÄ KOKEILEMALLA Minä väitän, että kaupungeista tulee hyviä kokeilemalla. Tämä koskee myös Helsinkiä. Tulevat kaupunkilaissukupolvet ovat avoimia muutokselle ja eläville kaupungeille, jotka antavat tilaa kokeilla, ihmetellä, oivaltaa ja tehdä itse. Kokeileminen voi tarkoittaa Helsingin katoille ja sisäpihoille rakennettavia paitsi puutarhoja myös kokonaisia pientaloja. Ainakin se tarkoittaa kaupunkiin paljon lisää pyörätaskuja, kaupunkiviljelmiä, tuuli- ja aurinkovoimaloita, kaveriporukoissa jaettuja autoja ja yhteiseen käyttöön rakennettua kaupunkitilaa. Ehdottomasti kokeileminen tarkoittaa ihan uudenlaista suhtautumista väliaikaiseen. Pop-upit, Ravintolapäivät ja hetkelliset ilmiöt muovaavat Helsingin katukuvaa jo nyt. Ilmiö tuskin laantuu kovin nopeasti. Ihminen kiintyy paljon herkemmin paikkoihin ja asioihin, joita on ollut itse muovaamassa. Tämän oivalluksen toivon Helsinginkin huomaavan ja käyttävän hyödykseen urbaaniin elämäntapaan yhdistämällä. Enkä tarkoita kokeilulla nyt pelkästään puolivallatonta kaupunkilaisanarkiaa, vaan rohkeutta valita isoissa 54 päätöksissä eri lailla kuin ennen. Se, että jotain asiaa ei ole tehty aiemmin, ei ole syy jättää sitä tekemättä tälläkään kertaa. SAMPO RUOPPILA kaupunkitutkimuksen tutkimusjohtaja Turun yliopistossa VÄITE: KIINNOSTAVIN HELSINKI SYNTYY ALHAALTA YLÖS Nykykaupunkien menestys riippuu niiden kyvystä toimia alustoina, joilla lahjakkaat ja idearikkaat ihmiset – kaupungin vakituiset ja tilapäiset asukkaat – voivat kehitellä ja toteuttaa ideoitaan. Koskipa tuo ideointi yritystoimintaa, tiedettä tai taidetta, osallistumista tai yhteisöllisyyttä, asumisen muotoja tai kaupunkitilojen käyttöä tai mitä vaan. Parhaat ideoista elävät, toimimattomat kuolevat. Aina joku oppii ja parhaat aihiot kehittyvät eteenpäin, materialisoituen liiketoiminnaksi ja muuksi toimeliaisuudeksi, konsepteiksi, vienniksi, hyvinvoinniksi. Menestys elämänlaadun arvioinneissa pitää lunastaa. Helsingin pitää olla paikka, johon hakeudutaan mistä päin maailmaa tahansa ideoimaan, tekemään, yrittämään ja hengaamaan – tai josta ei hakeuduta pois. Pitää olla edullisia tiloja tehdä tuota työtä ja mah55 dollisuuksia viedä asiat helposti käytäntöön. Tiloja saadaan vaikka heti, tilapäisen käytön periaattein, nyt tyhjänä tai vajaakäytöllä olevasta rakennuskannasta. Samalla saadaan lisää elävyyttä. Tarvitaan myös edullisempia ja ideoiltaan tätä päivää olevia asuntoja, joten rakennusliikkeiden kartelli pitää murtaa tarvittaessa radikaaleinkin toimin, ettei tarjontaa leimaa ylihintainen bulkki. Helsingin haaste on, miten rakentaa parempaa kaupunkia yhdessä kaupunkilaisten kanssa. Miten antaa luovuudelle, kokeiluille ja kehittelyille vielä enemmän tilaa – ja luottaa siihen, että juuri se on kaupungin menestyksen resepti. Byrokraatin asenteen ennen näkemättömään ja kokemattomaan pitää olla aina lähtökohtaisesti kyllä. Kun parempaa Helsinkiä tehdään, kaupunki on parhaimmillaan partneri. ANJA SNELLMAN helsinkiläinen kahvilayrittäjä 3. polvessa, Eromanga Oy VÄITE: KAUPPATORI SÄILYY HELSINGIN HELMENÄ Minä väitän, että tulevaisuuden Helsingissä tapahtuu uusi torikulttuurin nousu, kahvia juodaan posliinikupeista ja kaupunkilaiset välittävät toisistaan enemmän. Kauppatori on Helsingin helmi, mutta olen ollut huolissani siitä, että tori näyttää olevan muuttumassa tilpehööri-toriksi. Sellaisia löytyy kaikkialta maailmasta. Tulevaisuudessa kauppatorin pitäisikin saada takaisin se originelli henki, joka sillä oli 60- ja 70-luvuilla. Silloin Kauppatorilta löytäisi kaiken mitä ihminen nyt tarvitsee, tuoreena tuokkosissa. Vaikka kertakäyttökulttuuri näkyy monessa, mielestäni se ei sovi kahviloihin. Kunnon kahvia juodaan posliinikupeista! Väitän myös, että kunhan hintapolitiikalle löytyy hyvä yhteinen sävel, tarjoillaan Helsingissäkin kahvia paljon enemmän pöytiin. Pienet yritykset, kahvilat, kaupat ja ravintolat, tekevät Helsingistä sellaisen, että se jää mieleen. Pikkukatujen yritykset ovat niitä timantteja. Ongelma kuitenkin on, että terveysviranomaiset ovat nykyisin niin tiukkoja kahvila- ja ravintolayrittäjiä kohtaan. Väitän, että 56 57 kun erilaisia säännöksiä uskallettaisiin katsoa pikkuisen sormien välistä, niin kahviloilla ja ravintoloilla olisi paremmat edellytykset menestyä. Tiedän, että esimerkiksi Turussa ja Tampereella ei olla kaikissa säännöksissä niin tiukkoja – Helsinki voisi ottaa mallia niistä. Helsinki kaipaa lisää hyväsydämisyyttä, sillä kaupunki on kylmettynyt kovasti. Unelmieni Helsingissä tutut tervehtivät toisiaan kadulla, ihmisiä autetaan ja tunnelma on lämmin. Kuten asiakaspalvelussakin, myös yhteisessä kaupungissa hyvä käytös henkii sitä hyvää fiilistä. Tio Tikka ravintoloitsija muuallekin. Nyt jo näkee pieniä mestoja, jotka sijaitsevat keskustan ulkopuolella. Eri kaupunginosien ruokatarjonta ja yöelämä parantuvat ja kehittyvät. Samaan aikaan vanhemmat ja arvokkaammat kaupunginosat muuttuvat, ja ne saadaan toivottavasti takaisin asuinkäyttöön. Kaupungin kuuluu olla ihmisten, ei toimistojen asuttama. Ne ydinkeskustassa sijaitsevat isännöintitoimistot voidaan tunkea jonnekin aivan muualle. Jokaisen katutason liikehuoneiston pitäisi olla palvelukäytössä. Kaupunki, jossa jokainen kadunkulma on täynnä kauppoja, ravintoloita ja suutareita, on elinvoimainen. Unelmieni Helsinki on toimistoista vapautettu ja täysin ihmisten sekä palvelujen käytössä. Väite: Helsinki on täynnä elämää Kallio–Meilahti -akselille saakka Minä väitän, että Helsingin raflakulttuuri tulee pariisilaistumaan. Tulevaisuudessa meillä on tasa-arvoinen keskusta, joka on täynnä elämää Helsingin eteläkärjestä aina Kallio–Meilahti-akselille saakka. Meillä on aiemmin ollut vain yksi keskusta, mutta pikkuhiljaa jengi on alkanut perustaa ravintoloita 58 59 60 61 Micah Gland Director, Operations & Acting CEO, Greater Helsinki Promotion Väite: Helsingissä yritykset menestyvät tekemällä hyvää I believe that Helsinki will be an important place for companies that do well by doing good. Smart companies already know that to survive and make money in tomorrow’s world, they need to focus on maximizing something called shared value. Shared value is all about creating good things not only for your owners but also for your employees, customers and partners too. The more a company works to support the entire ecosystem in which it operates; the better off it will be. These are the kinds of companies we want to see in Helsinki because they create a great deal value for Finland and help keep us competitive. city doing just that. The Helsinki metropolitan area is a growing, affluent region that nonetheless cares strongly for its people, neighbors and environment. Just by being here, companies will gain a head start down the right path. In addition, Finland’s long-time investments into its innovation system – in areas such as healthcare, education and technology – form a solid base that companies can utilize. Also, the business community in Helsinki already consists of many companies working in key areas where doing well by doing good is quickly being adopted, such as ICT, cleantech and design, so good partners won’t be hard to find. Companies that work responsibly for society, for humanity and for the environment, can have a huge positive impact on all our lives, and they can do so without sacrificing long-term growth and profitability. By attracting such companies to Helsinki, we will be at the forefront of solving some of society’s greatest challenges and making the world a better one for our children and grandchildren. Not a bad place to call home, if you ask me. But what does Helsinki have to offer them? More than we might think. To start with, doing well by doing good is inherently quite Finnish. Helsinki itself is a good example of a 62 63 Osmo Torvinen katu- ja puisto-osaston päällikkö, Helsingin kaupungin rakennusvirasto Väite: Kaupungin kadut ja puistot kuluvat kovassa käsittelyssä Minä väitän, että me syömme kuormasta. Vuosikymmenten aikana olemme ylläpitäneet kodikasta ja kaunista kaupunkiympäristöä, mutta nyt se on rapistumassa käsiimme. Helsingin kaduista ja puistoista on tulossa takapihaa. Kadut ja puistot kuluvat kovassa käytössä ja ne saavatkin kulua. Käyttöön ne on tarkoitettu. Niitä hoidetaan ja kunnostetaan jatkuvasti, mutta ei silti riittävästi, ja kunnossapitovelka kasvaa. Lisäksi katuja ja puistoja revitään surutta auki milloin missäkin tarkoituksessa ja jäljet paikataan hätäisesti. Rakenteita kolhitaan ja kasvustoa telotaan tekemisistä vastuuta ottamatta. Roskaamisesta on tulossa jokamiehenoikeus. Helsingin kasvot ovat ruvella. Mitä tulisi tapahtua huomenna? Kaupungin on panostettava katujen ja puistojen ylläpitoon siten, että ne ovat käyttäjiä palvelevassa kunnossa koko kaupungin alueella vuodenajasta ja kellon64 ajasta riippumatta. Uutta kaupunkia on rakennettava siten, että sitä voidaan myös hoitaa sujuvasti. Yksin kaupungin ponnistelu ei kuitenkaan riitä. Ilman kaupunkilaisten myötävaikutusta se valuu hukkaan. Helsingin on elvytettävä yhteisestä ympäristöstä välittävä kaupunkikulttuuri. Se on kasvamista ja kasvatusta, jossa avainasemassa ovat kodit, koulut, naapurustot, järjestöt – me kaikki. Kulttuurimuutos on hidas prosessi. Kymmenen vuotta riittää kehityssuunnan kääntämiseen, mutta uskon, että 50 vuoden kuluessa saadaan aikaan kestävä muutos. Entä sadan vuoden kuluttua? Ihmiset ovat vaihtuneet, kaupunkia on purettu ja rakennettu. Helsinki on kaunis ja ehjäkasvoinen. Kaupunkilaiset kummeksuvat dokumentteja kotikaupunkinsa vappuaamusta vuodelta 2012. Teea Hyytiä toimitusjohtaja, Zodiak Finland Oy Väite: Helsingissä palataan maanläheisyyteen Väitän, että tulevaisuuden Helsingissä palataan maanläheisyyteen ja vanhojen arvojen pariin. Emme käy enää kaupungin terveyskeskuksissa vaan kotikadul65 lamme olevan yksityislääkärimme pienellä vastaanotolla. Arkivaatteinen lääkärimme tuntee perheemme ja vaivamme läpikotaisin. Yhä useampi valitsee kotisynnytyksen ja kotona kuolemisen oman lääkärin läsnä ollessa. Lapset kouluissa saavat rauhassa laulaa kevätvirttä samoin kuin islamilaiset naapurimme teurastaa lampaan omana juhlapyhänään. Yritämme ymmärtää, jos kaikki lapsemme päätyvät akateemiselle uralle, mutta pakahdumme onnesta ja ylpeydestä, jos joku lapsistamme valmistuu kirvesmieheksi, leipuriksi tai käsityöläiseksi. Haemme Helsingin ympäristön pientiloilta jauhomme, juurekset ja hedelmät. Lapsillamme on nimikkokana lähiseudun kanalassa ja tiedämme, minkä nimisten kanojen munia syömme. Häpeillen kerromme jälkipolville, että nuoruudessamme söimme appelsiineja ja banaaneja. Parvekkeellamme ja kerrostalon takapihalla kylvämme salaattia ja yrttejä. Naapurikerrostalon pihalta nappaamme iltakävelyllä toiveikkaana pistokkaan omalle pihallemme. Syksyllä vietämme rautatieasemalla kansallisjuhlaa, kun pakastejuna saapuu tuomaan kaikille halukkaille helsinkiläisille pohjoisenpoikien poronlihaa. Väitän että 50 vuoden päästä, emme ole kiinnostuneita siitä, mitä taloyhtiön isännöitsijätodistuksessa lukee, tai millainen on yhtiön pitkäaikainen korjaussuunnitelma. Olemme kiinnostuneita siitä, kuka talossa asuu ja mitä he ajattelevat. Ennen ostopäätöstä haastattelemme puolin ja toisin uudet mahdolliset naapurimme ja 66 arvioimme edustavatko he samanlaista arvomaailmaa kuin me. Paola Suhonen vaatesuunnittelija, taiteilija ja elokuvantekijä, Ivana-Helsingin-vaatemerkin perustaja Väite: Helsinki saa uusia vaatteita, mutta tyyli säilyy Minä väitän, että Helsinki pysyy Helsinkinä. Se pysyy idän ja lännen kohtauspaikkana, jossa neuvostohenki, Tsaarin kosketus, skandinaavinen suorakulmaisuus, ihmisten vilpitön oleminen ja meren lempeä tuoksu tulevat säilymään. Ehkä se on unelmaa, haavetta, mutta ympäristön pysyvyydessä tulee olemaan huomisen taika ja selkäranka. Kun maailma muuttuu ympärillä, media muuttaa muotoaan kuin ameba. Ihmisten tapa kommunikoida löytää jatkuvasti uusia ulottuvuuksia ja teknologia viheltää ohi kuin jo eilen laiturinsa jättänyt juna. Silloin se, mikä pysyy, on tärkeää. Ympärillä oleva rakenne, luonto ja sen vääjäämätön kierto, tulevat muistuttamaan meitä olemassaolon hetkellisyydestä ja elämän perinnöstä. 67 Kymmenen vuotta on lyhyt aika. Siinä on pysyvyyden helppo pysyä mukana. Viisikymmentä vuotta tuo mukanaan varmasti jo uusia tuulia. Sadasta vuodesta puhumattakaan. Kaupunki saa uusia vaatteita, mutta tyyli säilyy. Minua kiinnostaa se, mikä pysyy. Kaivopuiston vuosituhansia nähneet kalliot, kumpuilevat saaret Helsingin edustalla. Itäisen Helsingin Kallvikin rantaniityt, syksyisin puhaltavat myrskytuulet ja Kauppatorin vilinä. Laivoja tulee, laivoja lähtee. Keväitä saapuu ja keväitä liukuu uusiin asfalttikaupungin kesiin. Kirkot pysyvät, torit säilyvät, kauniit Kallion kujat ja jugendtalot niiden reunustoilla. Patsaat ovat vielä pystyssä. Aleksis Kivi miettii Rautatientorilla. Museo Kiveä vastapäätä tuo uusia näyttelyitä ja kertoo menneestä, sadan vuoden takaisesta ajasta, meidän ajastamme. Puut verhoavat ruttopuistoa, sen hautakivet ovat vielä pystyssä ja raitiovaunut kolkuttelevat uusissa muodoissaan. Stockmann myy vielä uutuuksiaan. Kävellen pääsee läpi kaupungin. Stadion on yhä valkoinen torneineen, ja tuuli ei muutu etelästä pohjoiseen, kulkematta idän tai lännen kautta. Elämä jatkuu Helsingissä. Olli Sirén Ravintolapäivän perustajia Väite: Sosiaalinen media muuttaa helsinkiläisiä Väitän, että tulevaisuuden Helsingissä ihmiset lähtevät äkäisemmin liikkeelle eivätkä jää jossittelemaan keksiessään siistejä ideoita. Tästä syntyy paljon hyvää ja siihen pitää myös rohkaista. Asioita tehdään suurten joukkojen ilahduttamiseksi, ei vain oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ravintolapäivä, Punajuuri block party, Töölö-liike ja Suvilahden hyvä pöhinä ovat vasta alkua. Sosiaalisen median uppoaminen osaksi ihmisten toimintaa tulee tekemään kaupunkitilasta todella jännittävän. Kymmenen vuoden kuluttua istuessamme ratikkaan näemme heti viereisellä penkillä istuvan kanssa, käymmekö samoissa paikoissa, asummeko samalla alueella ja onko meillä yhteisiä tuttuja. Kaupungilla ei tulevaisuudessa näe vain mainoksia ja opastekylttejä, vaan jokainen meistä asettuu omaksi liikennemerkikseen tai ”Facebook-seinäksi.” Helsingissä on viimeisen vuoden aikana voinut havaita valtavaa luomisvoimaa, kykyä keksiä ja toteuttaa uusia asioita. Monesti puhutaan, että Helsinki on huonossa asemassa, mitä tulee sen maantieteelliseen 68 69 sijaintiin, säähän tai muihin tekosyihin. Olen eri mieltä. Helsingillä on kaikki edellytykset mitä mielikuvituksellisempaan tulevaisuuteen. Kyse ei ole siitä, mitä tapahtuu huomenna Helsingille, vaan siitä mitä tapahtuu huomenna helsinkiläisille. Pauliina Paunilainen opiskelija, Haaga-Helia Väite: Tulevaisuudessa on vain kaksi ammattikorkeakoulua Väitän, että tulevaisuudessa pääkaupunkiseudusta tulee suuri metropoli. Tulee kuntaliitoksia ja väkiluku kasvaa. Helsinkiä ruvetaan rakentamaan ylöspäin, kun tila käy vähiin. Rakennetaan ensimmäiset pilvenpiirtäjät. kouluverkosto kehittyy niin, että on mahdollista ottaa kursseja sekä ammattikorkeasta että yliopiston puolelta. Pääkaupunkiseudulla tulee olemaan kaksi ammattikorkeakoulua: toinen liiketalouteen painottunut ja toinen terveydenhuoltoon ja hyvinvointiin. Virtuaaliopetuksesta tulee merkittävä opetusmuoto kaikkiin kouluihin. Opintotuki poistetaan ja tilalle tulee enemmän joustavuutta ja vapautta. Opiskelijat voivat itse päättää, missä vaiheessa mitäkin opintoja suorittaa. Pakollinen etenemismuoto poistuu. Lopputuloksena Suomesta kehittyy sivistyksen ja osaamisen mekka pohjolassa. Väitän, että terveydenhuoltotaso ja hyvinvointipalvelut pysyvät laadukkaina Suomessa suurten ikäluokkien ansiosta. Vanhainpalveluja kehitetään suuria ikäluokkia varten – aivan kuten toimiva neuvolajärjestelmä aikoinaan. Hyvinvointipalvelujen taso säilyy, kun ikäluokat pienenevät. Uskon vahvasti julkisen liikenteen kehittymiseen, metroverkosto laajenee ja junayhteydet kehittyvät. Taustalla vaikuttavat infrastruktuurikysymykset, ihmisten hyvinvointiin ja kaupunki-ilmaston parantamiseen liittyvät tekijät. Koulutuksen puolella akateemiset rajat häilyvät yliopiston ja ammatillisen koulutuksen välillä. Korkea70 71 Reetta Räty Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Väite: Helsingistä tulee onnellinen kun se on vapaa Minä väitän, että Helsinki uskoo järjestykseen, vaikka pitäisi uskoa vapauteen. Järjestyksen Helsinki on kartano, jossa on siististi leikattu puutarha, tavarat vitriineissä, ärtyisä talonväki, ei saa koskea. Vapaa Helsinki leikkaa narut tavaroiden ympäriltä, ottaa palveluskunnan pöytään ja on niin kuin se on viime aikoina opetellut olemaan: rentolava, olohuone, pikkukylä. Kartanokuoren alla Helsinki on suloinen, puhdas, salliva, elossa. Satumaa, jossa on vaurautta ja voimaa kestää yhdessä sitä, että pimeys ja loska ovat hirveitä asioita. Järjestetään juhlat. Autetaan muita. Luotetaan toisiimme. Meidän on ihan pakko lakata uskomasta, että ei voi olla kävelykatuja, koska huoltoreitit. Emme saa sanoa, että soitto seis, koska lautakunta. Että asunnot maksavat miljoonan, koska kaavoitus. Että ei kioskia, koska hygienia. Rahalla ei ole oikeutta omia kaupunkia. Tarvitsemme Helsingin, jonka meille näyttävät muualta tulleet. He, jotka tietävät, että kaikkea voi. Arkiviikko on juhlaviikko, kun kampaaja kysyy, haenko Siwasta kaljat ja kahvilanpitäjä ehdottaa, että vaihdetaan takkeja. Asun Shanghaissa. Kaipaan Helsinkiä niin, että sattuu. Mutta miten voi olla, että megapolis ei ole ahdas, mutta satumaa on. Kaaos toimii, mutta järjestys ei. Vieras kaupunki lohduttaa, mutta tuttu saa haaveilemaan lähdöstä. Lapsi huutaa liikenteen melun läpi, että Kiinalla on kiva presidentti, kun se antaa ihmisten ajaa ilman kypärää mopolla ja samalla saa polttaa tupakkaa. Minä väitän, että Helsinki on onnellisempi sitten, kun siitä tulee vapaa, ja yhdessä me kävellään pitkospuita Lammassaareen. Helsingin ongelma ovat surulliset ihmiset ja tylsäksi tasoitettu arki, eivät valtionosuudet tai korkea talo Pasilassa. 72 73 Iso H helsinkiläinen rap-artisti, Rähinä Records Oy:n perustajajäsen VÄITE: ”Ghettoutuminen” on myös Helsingin tulevaisuutta Väitän, että tulevaisuuden Helsinkiä tulee voimallisemmin muovaamaan ihmisten ja eri asuinalueiden eriarvoistuminen, niin sanottu ”ghettoutuminen”. Valitettavasti vähempiosaisia ja maahanmuuttajia on jo vuosia asutettu ikään kuin omiin kaupunginosiinsa, valtaväestön muuttaessa niistä pois yhä kiihtyvällä vauhdilla. Samanlainen kehitys on nähty mm. Ruotsissa, joten yllätyksenä tämä ei ole voinut tulla kenellekään. Enkä itse asiassa edes usko, että näin on päässyt käymään vahingossa. Tulevaisuudessa lupaavimmalta uudelta kaupunginosalta vaikuttaa Kalasataman alue. Se, jos mikä tulee viemään painopistettä pois Helsingin keskustasta. Musiikkitarjonnaltaan Helsinki on jo nyt erittäin laadukas kaupunki; jokaiselle löytyy jotakin. Musiikki kehittyy jatkuvasti ja koko ajan syntyy uutta. Viidenkymmenen vuoden päästä monet uudet musiikkigenret ovat syntyneet, vakiinnuttaneet ehkä asemansa ja taas sirpaloituneet, eikä se ole ollenkaan huono asia. Myös rap-musiikissa kehitys tulee tapahtumaan sirpaloitu74 misen kautta, sillä jo nyt on olemassa useita suomirapin alalajeja. Minun unelmieni Helsinkiä eivät johda korruptoituneet poliitikot ja virkamiehet, vaan kaikkia koskevat päätökset tehtäisiin yhdessä, oikeaa demokratiaa noudattaen. Esimerkiksi kaupungin vuokrakasarmit olisivat historiaa ja sosiaaliperusteinen asuminen olisi hajautettu ympäri kaupunkia. Näin ongelma-alueita ei pääsisi syntymään yhtä helposti. Pilvi Torsti VTT, ministerin erityisavustaja Väite: Helsingin niemessä risteilee lisää pyöräbaanoja Väitän, että pyöräilijöille suunnitellaan selkeät omat reitit ja oma tila, jossa kulkea. Nyt usein tuntuu, että kaikki – kävelijät, fillaristit, autot, bussit, ratikat – ovat toistensa tiellä. Jokainen kokee olevansa oikeassa – ja usein onkin. Helsinki on rakennettu Suomenniemelle, niemennokalle, mikä sanelee pitkälti meidän liikenteemme mahdollisuudet ja reunat. Niemi ei voi kasvaa kuin yhteen suuntaan. Historiallisella päätöksellä metrosta 75 tuli aikanaan liikenteen selkäranka sen sijaan, että olisimme rakentaneet rantoja myötäilevän moottoritien niemenkärkemme ympäri. Upea juttu. Selkärangan ympärille tarvitaan liikenteen verisuonisto. Se voisi sykkiä Helsingin niemellä paremmin. Väitän, että ympärivuotinen pyöräily kasvaa Helsingissä, kun pyöräilijöille löytyy oma paikka ja fasiliteetit ovat kunnossa. Tarvitaan baanoja ja parkkeja. Esimerkiksi Oulussa ja Jyväskylässä kaksipyöriä tulee vastaan paljon enemmän talvisaikaan kuin Helsingissä. Uskon, että tämä johtuu lähinnä infrastruktuurista ja eri välineiden sekamelskasta. Moni kokee pyöräilyn lähes vaaralliseksi Helsingin keskustassa. Väitän, että kun Helsingin väkimäärä lisääntyy ja tarve liikkua kevyemmillä välineillä kasvaa, näkökulmat muuttuvat väkisinkin. Uudet oivallukset ja pyöräilijöille merkatut reitit tekevät koko kaupunkimiljööstä mukavamman. Pyörä on ylivoimainen liikkumisväline Helsingin keskustassa: sillä pääsee nopeasti ja vaivattomasti paikasta toiseen, ei ole hankaluuksia parkkeerauksen kanssa. Niemen ansiosta etäisyydet ovat lyhyitä, eivätkä ne kasva. Väitän, että lapset ovat luonnostaan keskustapyöräilijöitä, jos heillä vain on siihen turvallinen tila! 76 Risto Kuulasmaa toimitusjohtaja, Not Guilty Oy Väite: Sata valkoista pöytää Senaatintorilla Vuonna 2012 Helsingin Senaatintorilla järjestettiin ensimmäinen tulevaisuutta pohtiva kansalaistyöpaja. Aurinkoisen lauantaipäivän avasivat Helsingin seudun kolmasluokkalaiset, jotka saapuivat kaupunginjohtajan kutsusta pohtimaan kotikaupunkinsa tulevaisuutta. Neljän hengen pöytäryhmissä aloittivat työskentelyn etukäteen paikalle ilmoittautuneet helsinkiläiset ja tapahtuman feissareiden kadulta mukaan houkuttelemat ohikulkijat. Paikalle saapui kaikenlaisia ja ikäisiä ihmisiä keskustasta, lähiöistä ja ympäryskunnista. Tapahtuman vanhin osanottaja oli Puu-Vallilassa asuva 94-vuotias Helga-mummo, joka piti paitsi tapahtuman ideasta myös mainiosta lähiruuasta, jota valmistettiin osallistujille kokkien toimesta. Senaatintorin tapahtuman hyväntuulinen markkinointi ja tiedotus sai sadat helsinkiläiset liikkeelle ja sen tuloksena syntyi kymmeniä Helsingin arkea rikastuttavia konkreettisia ideoita, aloitteita ja suunnitelmia, joita ryhdyttiin järjestäjinä toimineiden julkisten ja yksityisten toimijoiden puolesta toteuttamaan välittömästi käytäntöön. Yksi onnistumisen elementti oli järjestäjien sitoutuminen byrokratian päihittämiseen. 77 Tapahtuman fasilitoinnissa käytettiin Art of Hosting -metodia, jossa käytetään osallistavia muutosprosesseja, metodeja ja työkaluja, joiden avulla ryhmät ja tiimit voivat syventyä merkityksellisiin keskusteluihin, löytää tarkoituksenmukaista yhteistyötä ja synnyttää yhteistä hyvää. Ensimmäinen kansalaistyöpaja oli jymymenestys, ja se synnytti jokavuotisen perinteen. Sittemmin tapahtuma laajeni valtakunnalliseksi talkoopäiväksi, jossa vastaava työpaja järjestettiin kahdessatoista kaupungissa samanaikaisesti. Sami Tenkanen Radio Rockin ohjelmapäällikkö Väite: Sadan vuoden päästä koko pääkaupunkiseutu on Helsinkiä Minä väitän, että sadan vuoden päästä Helsingissä on Makkaratalo, jatkuvat tietyöt keskustan mukulakivikaduilla ja toukokuun ensimmäisenä päivänä roskia Espan puistossa. Keväisenä päivänä kaupungin kaduilla kävelevät ihmiset syövät jäätelöä, ja auringon paistaessa edelleen joku vapaudestaan kiinnipitävä mieshenkilö juo oluttaan terassilla ilman paitaa. 78 Kaupunki muuttuu, mutta ihminen ei muutu. Sadan vuoden päästä Helsingissä on metro ja koko pääkaupunkiseutu on Helsinkiä. Lohja ei ole osa Helsinkiä, mutta onneksi sinne pääsee junalla. Minä pelkään, että sadan vuoden päästä Kolmen sepän patsaan tilalla on Kolmen vihaisen linnun patsas ja perulaismuusikot häätänyt kaiutin, joka soittaa loputonta Angry Birds -melodiaa. Pahimmissa painajaisissani sadan vuoden päästä Helsingissä liputetaan Paleface-päivän kunniaksi ja kabineteissa mietitään edelleen, kuka valitaan seuraajaksi, jos Kummola jonain päivänä vetäytyy jääkiekkoliiton puheenjohtajan paikalta. Jääkiekkoa Helsingissä pelataan edelleen kahdessa hallissa, eikä sadan vuoden päästä kukaan enää kyseenalaista Olympiastadionilla pelattavan Talviklassikon nimeä. Minä toivon, että sadan vuoden päästä kauppahallissa tuoksuu kauppahallilta, Kaivopuiston rannassa mereltä ja keskustassa kaupungilta. Minä toivon, että sadan vuoden päästä Helsingissä olisi vähemmän kieltoja ja enemmän uskallusta, enemmän vapautta ja vähemmän pelkoa. Toivon, että Helsingissä olisi enemmän kahviloita, enemmän ratikoita ja ilmainen joukkoliikenne. Sadan vuoden päästä Helsingissä asuvat eri ihmiset kuin nyt, en todennäköisesti tunne heistä vielä ainuttakaan. Minä toivon, että meidän sukupolvemme 79 päätökset ja ratkaisut ovat sellaisia, jotka vaikuttavat viisailta silloinkin, sadan vuoden päästä. Tanja Jänicke, Jaakko Blomberg ja Charlotte Remming – Siivouspäivän järjestäjiä VÄITE: Tulevaisuuden Helsingissä itseohjautuva kansalaisaktivismi LUO ihmislähtöistä kaupunkikulttuuria Me väitämme, että Ravintolapäivä, Siivouspäivä ja muut kaupunkilaisten itse toteuttamat tapahtumat ovat esimerkkejä siitä, miten sosiaalisen median avulla voidaan muuttaa kaupunkikulttuuria. Se saattaa samoista asioista kiinnostuneet ihmiset yhteen ja antaa kanavan jollekin, mikä ei kaupungin itse järjestämänä olisi samalla tavalla mahdollista. Tämä on Helsingin tulevaisuutta parhaimmillaan. kaupunkilaisten passivoitumista ja välinpitämättömyyttä. Mitä jos kaupungin virkakoneisto purettaisiin nollaan ja tilalle rakennettaisiin jotakin uutta toisenlaisen ajattelun pohjalta? Tulevaisuuden Helsingissä valta ja sen myötä vastuunotto kuuluu kaupunkilaisille; osallistua ja luoda uutta voi itse ilman pelkoa siitä, että kaupungin organisaatio menisi solmuun. Helsinki tukee kaikenlaista itseohjautuvaa tekemistä. Yhteisöllisyys on kaupunkilaisuutta parhaimmillaan. Kaduilla on elämää, ja yhteisöhuoneita ei ole vain HOAS:in taloyhtiöissä, sillä yhteiset saunat, pesutuvat ja keskuskeittiöt tekevät vielä comebackin! Väitämme, että lopulta kansalaisten Helsinki pelastaa itsensä. Täällä yhdessä tekeminen, toisten auttaminen, jakaminen ja ympäristöstä huolehtiminen on arkipäivää. Helsingistä haetaan mallia paremmalle kaupunkielämälle. Kenen kaupunki Helsinki on? Onko Helsinki erilaisten virastojen ja hallintokoneistojen kaupunki, vai meidän kaupunkimme? Väitämme, että kun kaikkeen tekemiseen pitää pyytää virkakoneistolta lupa, ylläpitää se 80 81 82 83 Linda Liukas Aaltoes-aktiivi Väite: Helsingillä on kapasiteettia kasvaa Minä väitän, että kymmenen vuoden päästä Helsinki on rakentajien kaupunki. Haluan nähdä kaupungin, johon ihmiset ympäri maailmaa muuttavat rakentamaan isoja unelmiaan. Haluan kohtuuttomia kasvuyrittäjiä, teknologiahipstereitä, taiteilijoita, kirjailijoita ja perheenäitejä. Ihmisiä, jotka eivät pelkää epäonnistumista, mutta eivät myöskään onnistumista. Tiimejä, jotka tulevaisuudessakin mullistavat toimialoja ja toimintatapoja. Uskon, että meillä helsinkiläisillä on mahdollisuus rakentaa ratkaisuja koko maailmalle: meillä on herkkyyttä ja huomiokykyä ohi pelkkien lokaalien maksimien tai pienten, hedonististen ongelmien. Haluamme pitää huolta yhteisistä asioista, ajaa kaikkien etua ja ajatella vähän vinksahtaneesti. Meillä on kapasiteettia kasvaa. Enää tarvitaan enemmän silmiä, useampia käsiä, monipuolisempia aivosoluja. Haluaisin nähdä Helsingin, jossa säilyy optimistinen tekemisen kulttuuri, jossa kannustetaan rohkeaan, yksinkertaiseen ja intuitiiviseen. Kaupungin, jossa asioita tapahtuu vahingossa, yllättäen ja odottamatta. Haluaisin, että helsinkiläiset seisoisivat tulevaisuuden rajalla, niin kuin Edith Södergran 1920-luvulla, ja huutaisivat, että ei pelota. Kaikki hienot kaupungit on rakennettu tulijoiden voimin. Minä uskon, että Helsinki on parempi paikkaa elää kuin Piilaakso. Kaupunki, johon yrittäjät muuttavat tulevaisuudessa mieluummin kuin San Franciscoon, New Yorkiin tai Berliiniin. Eivätkä vain yrittäjät, vaan myös pikkuveljet, isoäidit ja kummitädit. Päiväkodit, pitkät kesäillat, puhtaat puistot, upeat insinöörit. Täällä joka kohtaamisessa on silmiin katsomisen syvyys. Ei ole sattumaa, että koko Internetin selkäranka – MySQL, SSH, IRC, Linux ja Nokia – rakennettiin Suomessa. 84 85 Timo Santala We Love Helsingin toiminnanjohtaja, yksi Ravintolapäivän perustajista Väite: Helsingistä tulee ihmisten ehdoilla toimiva kaupunki Väitän, että tulevaisuuden Helsingissä vallitsee avoin kansalaisyhteiskunta ja tekojen demokratia – on jokaisen oikeus ja velvollisuus osallistua yhteisen elinympäristön parantamiseen. Ylhäältä ohjautuva kaupunkisuunnittelu ja politiikka ovat tulleet tiensä päähän ja vaihtuneet vuorovaikutteiseen kansanvaltaan. Avoin tieto ja suorat vaikuttamiskanavat muuttavat helsinkiläiset passiivisista vastaanottajista aktiivisiksi osallistujiksi. Byrokratia karsitaan minimiin ja yhteiskunta muuttuu rajoittajasta mahdollistajaksi. Vapauden kautta ihmiset ottavat enemmän vastuuta toisistaan ja kotikaupungistaan. Sosiaalinen asuminen luo kohtaamisia ja yhteisöllisyyttä. Asuinalueet ja talot suunnitellaan vuorovaikutuksen ehdoilla. Kodin käsite laajenee. Helsingin kadut ja puistot muuttuvat yhdessä tekemisen kautta yhteiseksi olohuoneeksi. Osallistavat tapahtumat ja katujuhlat tekevät julkisen tilan merkitykselliseksi. Tehokkaat lainaus- ja vaihtopalvelut ovat korvanneet yksityisomistamisen lähes kokonaan. Kaupunkipyö86 rien rinnalle tulee kaupunkisoutuveneitä ja kirjastot muuttuvat tavarapilviksi, joista voi lainata kaiken tarvitsemansa harrastusvälineistä työkaluihin. Vähentyvän tilantarpeen vuoksi kaupunkirakenne ja asuminen tiivistyvät radikaalisti. Helsinkiä rakennetaan kestävien ja terveellisten liikkumismuotojen varaan. Kattavat pyöräilyreitit rakentuvat puistoista ja viherkäytävistä, jotka linkittävät eri kaupunginosat toisiinsa. Helsinkiä värittävät urbaanit ruokametsät ja puistot ovat täynnä vapaasti käytössä olevia marjapensaita ja hyötykasveja. Kaupunki laajenee pystysuunnassa kattopuutarhojen, viherseinien ja parvekekeitaiden kautta. Avoin, vapaa, tiivis ja vihreä kaupunki on asukkailleen kotoisa, yhteinen ja tärkeä. Taina Tukiainen Culminatum Innovation Oy Ltd:n liiketoimintajohtaja Väite: Huomisen Helsingissä on hyvä elää Minä väitän, että huomisen Helsinki on elinvoimainen, vetovoimainen ja kansainvälinen. Siellä uudet ideat ja osaaminen kukoistavat. Se on hyvä kasvualusta uusille yrityksille ja kannustaa asukkaitaan ja 87 toimijoitaan yhteistyöhön ja uusien innovaatioiden luomiseen. Huomisen Helsinki on myös houkutteleva ja monipuolinen vierailijoille ja turisteille. Sen kaunis luonto innostaa muotoilijoita ja mobiiliteknologian osaajia kehittämään uniikkeja, kestävää kehitystä kunnioittavia palveluja ja tuotteita. Huomisen Helsingissä yksilöt, yritykset ja julkiset tahot verkottuvat ja luovat yhdessä uutta hyvinvointia ja osaamista. Minä väitän, että huomisen Helsinki on asukaslähtöinen ja älykäs kaupunki. Uusi tekniikka ja palvelut helpottavat ihmisten elämää ja liikkumista. Palvelut ovat joustavia ja toimivat myös mobiililaitteilla ja isoilla näytöillä. Kaupunki avaa tietojaan asukkaiden käyttöön. Asukkaat hyödyntävät tietoa kehittämällä monipuolisesti ja aktiivisesti uusia asukaslähtöisiä palveluja. Älykäs kaupunki ei tuhlaa energiaa – asiat tehdään uudella tavalla ekotehokkaasti. Huomisen Helsinki antaa yksilölle siivet ja mahdollistaa elinikäisen oppimisen. Siellä ihmisillä on hyvä olla ja elää. Minä väitän, että huomisen Helsinki toimii aktiivisessa yhteistyössä muiden kaupunkien kanssa. Älykkäiden palveluverkostojen käyttäjälähtöinen suunnittelu ja kustannustehokas toteutus luovat hyvinvointia koko Suomelle. Huomisen Helsingissä erilaiset ihmiset ja kulttuurit kohtaavat ja synnyttävät uudenlaisia kohtaamisia ja tapahtumia. Huomisen Helsinki on kulttuuriperinteeltään rikas, onnellisten ihmisten koti. 88 Ville Relander Helsingin kaupungin ruokakulttuuristrategian projektipäällikkö Väite: Idealismista ekonomiaa Väitän, että Venäjän viisumivapauden astuessa voimaan Helsingistä on kehittynyt elävä, ympäri vuoden sykkivä suurkaupunki. Asiakkaat, niin suomalaiset kuin kansainvälisetkin istuvat iltaa yömyöhään nauttien stadin monipuolisesta ruokatarjonnasta. Tästä on tullut enemmänkin tapa kuin harvinainen herkku, myös sunnuntaisin. Nopeat junayhteydet itään ovat nostaneet rautatieaseman uuteen kukoistukseen. Kivimiesten linna on ravintoloita myöten palautettu entiseen loistoonsa, ja täällä kuhisee kuin Grand Central Oyster Barissa. Väitän, että tulevaisuudessa vietetään Byrokratiapäivää, jolloin muistellaan aikaa, jolloin virastoissa käyminen oli pelkkää tuskaa. Ihmetellään aikaa, jolloin kansiot täyttyivät papereista. Väitän, että katukeittiöt ovat lisääntyneet ja tarjolla on myös laadukasta pikamättöä. Enfant terrible, Tio Tikka, joka teininä haastoi Helsingin ajattelutapaa, on suunnitellut kaupungille liikkuvan katukeittiösysteemin, johon kuuluu myös vanhemman polven palveleminen. 89 Väitän, että Kalasataman Teurastamo toimii kaupungin aromipesänä, jossa jaloja keittotaitoja voi oppia naapuruston mummoilta. Helsinki on onnistunut jalkauttamaan lähiruoka- ja luomuajattelun tarjoamalla veroetuja vastuullisista valinnoista. Kouluissa syödään luomua ja raaka-aineet kerätään omalta pihalta ja maakellareista. Kuluttajat ovat äänestäneet jaloillaan ja rikkoneet ketjujen valtaa. Lähetystöt ovat avautuneet ja tarjoavat ravintoloissaan autenttisia makumatkoja kaupunkilaisille. Monikulttuurisissa ruokapöydissä parannetaan maailmaa. Kaupunginjohtaja Olli Sirén istuu kanssani kaupungintalon terassilla, ja Kauppatorin taivaalla lokit kirkuvat. Toteamme yhteen ääneen, että onneksi aivan kaikki ei ole muuttunut Helsingissä ja tärkeintä on, että kaikki viihtyvät. Sataman uudella rantabulevardilla Jussi Pajunen juoksee autottomassa ympäristössä ja vilkuttaa iloisesti. Terveet elämäntavat ovat kannattaneet. Mikael Silvanto teollinen muotoilija, San Francisco Väite: Täytetään Tehtaankadun ala-aste! Minä väitän, että Helsingin sydän on huomenna lähes kokonaan maahanmuuttajien huomassa. Homma hoituu yhdessä, pikkuhiljaa harjoitellen. “Meneeks tää Viikkiin? Emmä tiiä, kysy matkustajilta.” Minä väitän, että parasta on panostaa lapsuuteen. Helsingistä tehdään paikka, jossa lapsilla on hyvä olla ja sitä kautta lukuisilla mummoillakin. Välillä on ollut kurssi hukassa. Pissat housussa vouhkattiin maailmalta kiitosta. Sitten vihdoin panostettiin museoitumisen ja tähdittämisen sijaan tulevaisuuden stadilaisiin: maailman mahtavimpiin leikkipuistoihin, soppapuistoihin, urheilukenttiin, Annantaloihin ja kouluruokaan. Stocka käsittää huomenna koko Aleksanterinkadun Senaatintorille asti. Kirkon kanssa ei tullut kauppoja. Kuristusotetta kaupungin kivijalkoja kohtaan ei huomattu ajoissa. Sukupolven vaihtuessa hävisivät divarit, sähköliikkeet, lelukaupat, Kokkipuoti ja liian moni Helsingin helmi. Ravintolapäivä sentään riistäytyi käsistä: vanhemmat valloittivat koulun keittiöt ja 90 91 K-kaupat pakkopilkottiin monopoleista. Ihan lehmästä lypsettyä maitoakin saa taas myydä kaupassa. Aleksi Randell Turun kaupunginjohtaja Aamusporassa haisee yhä dena – vaikka ne tehdäänkin Puolassa. Joku taikinkasvatti unohti taas piirtää laitteeseen tarpeeksi kahvoja, mistä pitää kiinni. Olisiko kannattanut muuttaa Otaniemeen? VÄITE: Helsingillä tulee olemaan merkittävä rooli Pohjois-Euroopan merkittävimmän kasvukäytävän solmukohtana Silti jokainen stadilainen goottiteini, sininen kansanedustaja, pankkiiriliikkeen neiti ja perhe muilta mantereilta liikkuu yhtälailla julkisilla. HKL:stä tulee koko kaupungin yhteinen ylpeys, verenkierrosta sydän. Mr. Monokkelikin myhäilee tyytyväisenä kolmosella kiertäessään, kanelin tuoksuisena, Itämeren vihreissä huopalapikkaissaan, Helsinkiin eläköityneenä. Numero yksi! Väitän, että Helsinki on edelleen Suomen pääkaupunki, vaikka pääkaupungin siirtopäätös tsaarin toimesta vääryydellä ja viekkaudella 200 vuotta sitten syntyikin. Väitän myös, että Helsinki on paikkansa ansainnut. Kaupunki on ollut ennakkoluuloton, ottanut Itämeren voimakkaasti strategiaansa ja edistänyt monenlaisia kansainvälisiä vetovoimahankkeita. Lievää haparointia vetovoimainvestointien osalta on tosin ollut nyt ilmassa ja nähtäväksi jää, ottaako Helsinki Suomessa kansainvälisen metropolin roolin kunnolla haltuunsa. Tulevaisuudessa Helsingillä tulee olemaan merkittävä rooli Pohjois-Euroopan yhdessä tärkeimmistä korridoreista. Tämän kasvu- ja kehityskäytävän muodostavat Pietari, Helsinki, Turku ja Tukholma. Yhteysväliin voidaan laajemmin tarkastellen kytkeä myös Oslo ja miksei myös Kööpenhaminan alue. Väitän myös, että EU:n ja Venäjän välisen viisumivapauden merkittävä laajentuminen tulee moninkertaistamaan ihmisten 92 93 liikkumisen, turismin ja kaupankäynnin tällä kasvukäytävällä ja tekee Helsingistä entistä selkeämmin EU:n portin Venäjälle. Sen sijaan Helsingin asema Kaukoidän hubina on haastettu, mutta suhteellisesti sillä on edelleen merkitystä. Tulevaisuudessa Helsingistä Pietariin vie pikajuna 2,5 tunnissa ja Turkuun tunnissa. Fyysiset välimatkat menettävät merkitystään ja helsinkiläiset ja turkulaiset pendelöivät kahden kaupungin välillä töissä ja vapaaajan vietossa. Eteläiseen Suomeen muodostuu vahva ja yhtenäinen työssäkäynti- ja asiointialue. Kaupunkien välisestä historiallisesta asetelmasta ja arjen huulenheitosta huolimatta Helsinki ja stadilaiset arvostavat Turkua, jolla on vielä pidempi kaupunkihistoria. Helsinki ja Turku tulevat tulevaisuudessa olemaan vahvemmin toisiinsa integroituneita kaupunkeja ja luovat Suomeen houkuttelevaa kaupunkikulttuuria. Jussi Pajunen Helsingin kaupunginjohtaja Mitä tapahtuu huomenna? Helsinki viettää tänä vuonna pääkaupungiksitulonsa 200-vuotisjuhlaa. Olemme myös maailman designpääkaupunki, joka asemoi meidät suunnannäyttäjiksi muotoilun laaja-alaisessa yhteiskunnallisessa hyödyntämisessä. On aiheellista esittää kysymys, millainen on huomisen hyvinvoiva kaupunki ja miten se asemoituu ympäröivään maailmaan. Esitän siitä alla neljä väittämää. Väitän, että Helsingistä tulee kansainvälinen esikuva lähidemokratian ja kansalaisosallistumisen vahvistamisessa. Demokratian uudesta muodosta syntyy asukaslähtöisempi pohjoismaisen hyvinvointimallin toteuttamistapa. Kansalaisten uudet vaikuttamismahdollisuudet päätöksentekoon perustuvat ennen kaikkea avoimeen tietoon ja sen sähköiseen saavutettavuuteen. Väitän myös, että vuonna 2020 olemme onnistuneet tekemään Helsingin suurimmasta väestömuutostekijästä, eli maahanmuuttajataustaisen väestön kasvusta, selkeän kaupungin elinvoimatekijän. Uusien suomalaisten työllistymisaste on kantaväestön kanssa samalla tasolla. Tämän ansiosta kykenemme helpottamaan kuntatalouden kestävyyteen kohdistuvia paineita, jotka syntyvät väestön ikääntymisestä. Kolmanneksi väitän, että Venäjän ja Suomen rajanylit- 94 95 täjien määrä on kaksinkertainen nykyiseen verrattuna vuonna 2020. Historiassamme korostuu yhteys Itämeren alueeseen, jonka integroituminen jatkuu vahvana. Nopea Allegro-junayhteys tuo Pietarin miljoonametropolin entistä lähemmäksi meitä. Suomenlahden vuosittain ylittävät yli seitsemän miljoonaa matkustajaa ovat osoitus siitä, että Tallinna ja Helsinki ovat yhtä metropolia. Samalla Helsinki vahvistaa asemiaan Aasian ja Euroopan välisenä linkkinä. Lopuksi väitän, että Helsinki on vuonna 2020 Itämeren alueen merkittävä kulttuurikaupunki. Hannu Mäkelä kirjailija Helsinki nyt, Helsinki aina Tulevaisuuden Helsinki on ytimeltään edelleen Helsinki, sen keskusta sama, jonka tunnen. Varsinkin ihmiset ovat likimain samanlaisia. Ihminen syntyy, kasvaa ja alkaa aikanaan elää aikuisen elämää, jos hyvin käy. Hän koettaa tulla toimeen itsensä, muitten ihmisten ja työnsä kanssa. Hän muodostaa useimmiten perheen, haluaa saada lapsia ja vuorostaan kasvattaa heitä; yrittää siis selvitä hengissä aina hautaan saakka. Menneisyys ja arkistot viittaavat aina myös tulevaan. Tärkeimmät taidot ovat tuolloinkin puhe-, ajattelu-, luku-, lasku- ja kirjoitustaito. Samaten käden taidot sekä sosiaalisten taitojen kehittyminen niin, että nyrkkejä käytetään vähemmän, puhetta enemmän ristiriitoja ratkottaessa. Maailman muutokset eivät lopultakaan näy ihmisten arkielämässä, jollei suuria katastrofeja tule. Ruoka, asunto, lämpö, energia ja turvallisuus ovat ikuisia avainsanoja. Tekniikka näkyy kehittyvän ihmistä nopeammin tarjoten uusia käyttäytymismalleja, tapoja kommunikoida. Näiden siirtyminen geeneihin vienee silti tuhansia vuosia. Jo ihmisen alkuhistoria osoittaa muutosten hitauden. Viisas ihminen tuskin koskaan on pitkään ollut, jos tähänastisia tuloksia tarkastelee. Parhaimmillaan ihminen on ihana, kaikkeen hyvään kykenevä; pahimillaan typerä, hyvän tuhoamiseen hetkessä pystyvä. Mutta Helsinki on kestänyt sen ennen, ja kestää nyt. Miksei sitten myös tulevaisuudessa, vaikka olisi laitaosiltaan jo miten mahtava megapolis tahansa? Näin tässä kaupungissa elettiin sata vuotta sitten, viisikymmentä vuotta sitten. Sadan vuoden aikajana löytyy sekä historiasta että omien vanhempieni elämästä, viidenkymmenen jopa omastani. 96 97 Useamman näkökulmasta. Sekin kannattaa muistaa, etteivät ”ne” ole mitään kasvottomia ankeuttajia vaan usein intohimoisesti Helsinkiin suhtautuvia ihmisiä, jotka myös pyrkivät hyvään Helsinkiin. Kuinka me voisimme auttaa heitä? Loppusanat Hyvä kaupunki on oma kaupunki Mitä tarkoittaa, että joku asia on oma? Sitä, että se on haluttu; haluat omistaa sen, helliä ja pitää siitä huolta. Omaa haluaa kehittää ja parantaa. Siitä haluaa kertoa muillekin, onhan se niin hieno, kun sitä on saanut itse tuunata ja puunata. Omaa saa muovata oman näköisekseen, oman haluaa jakaa, sillä jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Oma asia on jotain muuta kuin omistusoikeus, mutta ehdottomasti myös jotain muuta kuin jonkun muun oma. Omasta kantaa vastuuta, sillä se on tärkeä. Kenen oma Helsinki on? Tunnetko kaupunkisi omaksesi? Onko Helsinki meidän vai ”niiden”? Niiden kasvottomien joidenkin, jotka kieltävät kaiken mukavan tai niiden, jotka visioivat kaupunkia niin rajusti, ettemme pysy enää perässä? On tärkeää kokea kaupunki omakseen, on siellä sitten käymässä tai asumassa. Siksi sitä toivoisi, että oltaisiin enemmän jonkun puolesta kuin jotain vastaan. Kun ollaan puolesta, sallitaan paljon erilaista helsinkiläisyyttä. Kun sanotaan ei, synnytetään ahdas ilmapiiri. 98 Kirjoituksista päätellen Helsinki ei vielä oikein tunnu meidän omalta. Sen käyttöön pitää liian usein kysyä lupaa. Olisiko sittenkin päässyt käymään niin, että järjestelmä on jyrännyt ihmiset? Samalla on tukahdutettu halu kantaa omasta vastuuta. Viime vuosina Helsinki on syttynyt uudelleen. Uudenlainen kansalaistoiminta näkyy vahvana. Kaupunkilaiset haluavat ottaa vastuuta oman korttelin, kaupunginosan tai koko kaupungin asioista ja vaikuttaa niihin konkreettisesti. Halutaan, että kaupunki on ystävällinen, ihmiset tervehtivät toisiaan eikä aina jäädä odottamaan kaupungin virkamiehiä, silloin kun sataa lunta tai on tylsää. Miksei toimittaisi itse! Kirjassa näkyy toiveiden lisäksi myös ylpeys Helsingistä. Helsinki on kaunis, merellinen kaupunki, jossa on aineksia vaikka mihin hienoon. Helsingin nähdään kasvavan tulevaisuudessa, ja se tuntuu hyvältä. Kuntaliitokset ovat kirjoituksissa vielä pieni, jopa itsestään selvältä tuntuva asia. Villeimmissä visioissa Helsinki yhdistetään Tallinnaan. Yhteistä on toive avautuvasta, virkistyneestä ja mielenkiintoisesta kaupungista niin meille kuin matkalaisillekin. Samalla näkyy kaipuu kylämäisyyteen. Isokin kaupunki voi olla täynnä vilkkaita alueita, kaupunginosia tai kortteleita, joissa on omanlainen henki. Naapuri halutaan tuntea, tuore korvapuusti haistaa rappukäytävässä. Ja mitä jos me joisimme kahvimme posliinikupeis99 ta? Ajatuksia, jotka yhdistävät sukupolvia silloinkin, kun osa ehkä keikkuu mieluummin yöbaareissa kuin aamukahvilla kauppatorilla. Sallitaan mieluummin kuin kielletään. Pitäisikö höllätä kontrollin hihnasta vähän ja antaa kaupunkilaisten muovata villisti kaupunkiaan? Kylämäisyys korostaa myös huolenpitoa ja vastuuta kanssakaupunkilaisista. Kaveria ei pidä jättää yksin, kaikilla on vastuu puuttua ikäviin asioihin ja toisen hätään. Tämän kirjan kirjoittajat ovat antaneet oman näkemyksensä huomisen Helsingistä. Vaikka väliin mahtuu synkempiä näkymiä, eriarvoisuutta ja tallattuja puistoja, lentää jokaisen tekstistä toivon kipinä. Jotta tulevaisuudesta tulisi unelmien kaltainen, tulee töitä tehdä yhdessä ja byrokratian portaat muuttaa liukumäeksi kansalaisten aktiivisuudella. Helsinki on sen velkaa helsinkiläisilleen. Kuten eräs kirjoittaja kirjassa sanoo, parhaimmillaan Helsinki on asukkailleen hyvä partneri. 100 101 102 103 104
