Pitkospuut 4/2014 - Rovaniemen Helluntaiseurakunta

n:o
4
10.7.2014
Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti
Yhteys uskovien kesken,
yhteys Jumalaan
4-5
Kesä – meidän
yhteistä aikaa
Motoristiystävykset /
7xSF 2014
Jumalanpalvelus
Rovaniemeltä radiossa
Tuomaksen ja Lean kokemuksia
kesätapahtumista.
Aukeaman täydeltä asiaa uskovaisista
moottoripyörien ystävistä.
Elokuussa kajahtaa radiojumalanpalvelus
Rovaniemen helluntaiseurakunnasta.
» Sivulla
3
» Sivuilla
4-5
» Sivulla
6
Sivu
2
Torstai 10.7.2014
PÄÄKIRJOITUS
Yhdessä ollen yhteyttä rakentaen
TEKSTI: pikkuesa
L
apin alueella on 14 helluntaiseurakuntaa, mutta
niillä vain yksi vuotuinen
yhdessä sovittu kokoontuminen: Lapin maakuntajuhlat.
Olen kuullut useamman etelän ihmisen ihmettelevän sitä,
että Lapissa vielä kokoonnutaan
yhteisille maakuntajuhlille. Muualta Suomesta tämän kaltainen yhteystyö on jo aikaa sitten loppunut.
Ovatko Lapin maakuntajuhlat
sitten aikansa elänyt ja siksi nyt jo
viimein lopetettava helluntaiperinne vai säilyttämisen ja jatkamisen
arvoinen 14 seurakunnan yhteen
kokoontuminen? Voit olla ihan
vapaasti eri mieltä, mutta minun
mielestäni maakuntajuhlamme
ovat mitä arvokkain tapahtuma
ja siksi jatkamisen arvoinen juttu.
Arvokkaaksi sen tekee jo tämä
yhtälö: seurakuntiemme yhteinen sopimus järjestämisestä sekä
siihen liittyen mahdollisimman
monien yhteen tuleminen. Se on
vahva osoitus seurakuntiemme
vielä jäljellä olevasta yhteydestä ja
vahva osoitus siitä, että me yksilöuskovina arvostamme ja kunnioitamme yhteyttä kristillisyytemme
luovuttamattomana arvona.
Uusi testamentti antaa meille
kuvaa seurakunnista, joille seurakuntien välinen yhteys oli tärkeää. Seurakunnat eivät olleet
kuin itsenäisiä, eristäytyneitä ja
toisistaan riippumattomia saarivaltioita eri puolilla merta. Esimerkiksi Paavalin kirjeitä välitettiin seurakunnasta toiseen ja sillä
tavalla seurakunnat pitivät huolta
toisistaan. Valtuutetut viestinviejät pitivät seurakuntia ajan tasalla tärkeistä asioista ja jopa piispallisesti (apostolisesti) yhdessä
päätetyistä seurakuntia sitovista
asioista. Seurakunnat yhdessä auttoivat näitä kulkijoita eteenpäin
paikkakunnalta toiselle. Seurakunnat myös tukivat toisiaan taloudellisesti silloin kun siihen oli
tarvetta.
Jeesus asetti yhteyden merkiksi,
josta sivullisetkin sitä seuratessaan
voivat tunnistaa ihmiset Jeesuksen
opetuslapsiksi. Siispä yhteys on
ihan varmasti jotakin mitä kannattaa aina vahvistaa. Mitähän
jos tulevina vuosina pyrkisimme vahvistamaan tämän yhden
ainoan yhteisen tapahtumamme
olemusta Jeesuksen opetuslapsia
kokoavana tapahtumana? Tekisimme maakuntajuhlista entistä
enemmän sellaisen tapahtuman,
että missä ne sitten järjestettäisiinkin – vaikka Kemissä tai Ivalossa – niin kokoontuisimme niin
suurella joukolla juhlille, että siitä
puhuttaisiin kylällä pitkään. Kuvittelehan otsikkoa Paikallislehden
etusivulla: Tuhat helluntailaista
kokoontui viikonlopuksi juhlimaan kylällemme.
Väittävät, että seurakunta voi kasvaa
jos se on kaikille avoin
TEKSTI: Esa Pikkumäki
T
ukholmassa Santa Clara
seurakunnan pastorina toiminut Carl-Erik Sahlberg
väittää kirjassaan ’Kasvava seurakunta’, että seurakunnan, joka
haluaa kasvaa, on oltava kaikille avoin.
”Kirkko, joka selkeästi viestii
olevansa avoin kaikille, vetää puoleensa erityisesti niitä, jotka syystä
tai toisesta tuntevat olevansa syrjäytyneitä yhteiskunnassa ja joiden ihmisarvo on uhattuna.”
Sahlberg sanoo, että alkuseurakunnan ajan uskonnot olivat rajattuja vain tietyille ryhmille ja tämä
rajaus jätti aina ihmisiä noiden
uskontojen ulkopuolelle. Esimerkkeinä hän ottaa esille juutalaisuuden, erilaiset mysteeriuskonnot,
gnostilaisuuden ja monta muuta.
Jeesuslaiset olivat avoimia kaikille ja tämä uusi oppi veti kaikkein
voimakkaimmin puoleensa henkilöitä, jotka olivat vailla oikeuksia
ja joiden asema oli alistettu. Näistä Sahlberg nimeää kolme ryhmää:
orjat, nuoret ja naiset.
”Kristillinen seurakunta oli
yhteisö, jossa isäntä ja orja olivat
saman arvoisia.” Orjille oli suuri
ilouutinen, että kristityt julistivat
kaikkien ihmisten olevan saman
arvoisia ja seurakuntayhteys oli
orjillekin avoin ilman mitään erottelua. Jopa seurakuntien varoja käytettiin orjien ostamiseksi
vapaiksi.
”Kristinusko oli nuorisoliike...
Tästä voi olla terveellistä huomauttaa, sillä oman aikamme kirkot ovat niin monesti ja niin selvästi vanhusvaltaisia.”
”Filosofi Aristoteles todisteli, että nainen on alempiarvoinen
”Tämä kirkon avoimuus suhteessa oikeuksia vailla oleviin johti
siihen, että kristittyjen enemmistö
kuului alempiin sosiaaliryhmiin.”
Tämä luterilainen Sahlberg
Kristinuskon sanoma oli mullistava kun
ottaa esimerkin nykypäivän Chilestä. ”Sveitsiläinen sosiologi Lalise ilmoitti, että niin miehet kuin naiset
ve d’Epinay selittää Chilen hellunovat yhtä arvokkaita Kristuksessa.
tailaisuuden laajenemisen syyksi
halun tavoittaa köyhien kansanluokkien syvät rivit. ”Ihmiset
saavat helluntaiyhteisössä ’inhimillisen arvokkuuden’, joka on
muutoin yhteiskunnassa heiltä
evätty.”
Ovatko siis Lapissa seurakunkuin mies.” Kristinuskon sanoma esipihaan saakka, mutta kristilli- tamme avoimia kaikille? Keitä ovat
oli mullistava kun se ilmoitti, että sessä seurakunnassa he pääsivät ne syrjäytyneet, ne köyhät, keitä
niin miehet kuin naiset ovat yhtä kaikkein pyhimpään saakka. Sinne ne joiden oikeuksia poljetaan, ne
arvokkaita Kristuksessa. Naiset ei juutalaisuudessa päässyt kuin joita osoitellaan sormella, jotka
saivat ihmisarvon tullessaan seu- ylimmäinen pappi kerran vuo- voisivat löytää kodin seurakunnisrakunnan keskelle. Juutalaisuu- dessa. Seurakunnan avoimuus ja tamme? Onko meillä ihan oikeasti
dessa naiset ohjattiin Jerusale- matala kynnys oli vallankumouk- koettavissa jotakin mikä kutsuisi
min temppelissä vain pakanoiden sellinen uutinen.
heitä tulemaan?
Torstai 10.7.2014
Sivu
3
Kesä – meidän
yhteistä aikaa
2. Ensimmäisellä
sijallahan ne
tarjoavat hengellistä antia ja heti
toisena yhdessä oloa.
3. Tapahtumien tarjonta on ollut
yleensä kohdennettua kaikille.
Musiikki on kuulunut myös hyvin
vahvasti tapahtumien tarjontaan.
4. Yhdessä oleminen ja hengellinen anti ovat minulle ne asiat, jotka ovat mielestäni parasta
kesätapahtumissa.
5. Kyllä tapahtumat kuuluvat
tulevien kesien suunnitelmiini, Tuomas menee tänäkin kesänä
jos vain terveys riittää!
työhön lasten leirille.
TEKSTI JA KUVAT: Jemina Pehkonen
M
ikä olisikaanmukavampaa kuin viettää
kesä yhdessä suurella porukalla? Uskovien yhteisölliset kesätapahtumat
keräävät joka kesä uskovat yhteen
ylistämään, kuulemaan sanaa ja
olemaan yhteydessä sekä toisiinsa
että Jumalaan. Kesätapahtumia on
melkein joka lähtöön kaikenlaisille
ihmisille katsomatta ikään tai tyylitajuun. Kesätapahtumat ovat kuuluneet torniolaisten Tuomas Juolan,
17 ja Lea Ketolan, 78 kesäsuunnitelmiin jo useamman kesän ajan.
YC:ssä (Youth Celebration) on
tullut käytyä kahtena vuotena.
Tornion että Kemin helluntaiseurakuntien järjestämillä lasten leireillä on tullut oltua monena kesänä työntekijänä.
2. Mielekästä tekemistä turvallisessa ympäristössä, mahdollisuuksia kasvaa uskossa ja tapahtumat
tarjoaa runsasta sosiaalista antia.
3. Kesätapahtumia järjestetään
tosi monipuolisesti, jopa niin
monipuolisesti etten itsekään
ole perillä kaikista. Jos ajatellaan
yhden tietyn kesätapahtuman
tarjontaa, niin juhannuskonferenssista löytyy tarjontaa ikään
tai sukupuoleen katsomatta, on
kohdennettua ja kaikille sopivaa
tarjontaa.
4. Kesätapahtumat ovat tuoneet elämään jännitystä ja vaihtelua, kuitenkin turvallisessa
ympäristössä.
5. Mielellään kiitos! Juhannuskonferenssi ja YC ainakin kuuluvat tämä kesän suunnitelmiini
sekä lasten leirille suuntaan jälleen kerran työntekijäksi.
Hengelliset kesätapahtumat
kuuluvat Lean kesään.
Davviguovlluid Risttalaš Konfereansa 23.–27.7.2014 Lákšjogas, Deanus, Davvi Norggas Haastattelin Tuomasta ja Leaa heidän kokemuksistaan sekä mielipiteistään kesätapahtumista seuraavilla kysymyksillä:
1. Kuinka usein sinulla tulee käytyä uskovien yhteisöllisissä kesätapahtumissa? Missä ja minkälaisissa tapahtumissa yleensä käyt?
2. Mitä nämä kesätapahtumat
mielestäsi tarjoavat ihmiselle?
3. Onko kesätapahtumien tarjonta ollut monipuolista?
4. Mikä tai mitkä asiat ovat mielestäsi parasta kesätapahtumissa?
5. Kuuluvatko kesätapahtumat Lea Ketola 78, Tornio
myös tuleviin kesäkalentereihisi? 1. Nyt on käynti jäänyt vähemmälle terveydellisistä syistä. JuhanTuomas Juola 17, Tornio
nuskonferenssissa on tullut käytyä
1. Joka kesä tulee käytyä juhan- ja Iso Kirjan Elotulet – tapahtuma
nuskonferenssissa. Kerran olen oli aikoinaan suosittu tapahtuma,
käynyt kalotti-konferenssissa ja mutta sitä ei järjestetä enää.
Sárdnideaddjit: Rolland Baker (Mozambique), Terje Liverød (Norga), Olav Slåtten (Norga), Leif Braathen (Norga), Peter Makarchuk (Ruošša), Marina Shironina (Ruošša), Jorma Lappalainen (Suopma), Jani Liukkonen (Suopma), Tomi Vartiainen & nuoraidjoavku (Suopma), Toralf Trosten (Sápmi), Sámi evangelista Niillas Ánde Bueng, Arild Måsø (Sápmi) Máidnunjoavkkut: Mary Vorrath (USA), máidnunjoavkkut Ruoššas ja Kenias, Diana Brønlund ja Akannguaq Sonne (Ruonáeana), máidnunjuoigos Arild Måsø ja Suvi Järvensivu Lákšjohka Ga Du–be Lá So 19.00 09.30–13.30 19.00 22.00 09.30–13.30 19.00 22.00 11.00 Rahpančoahkalmas Máidnun, oahpahus ja rohkos Eahket čoahkkin Nuoraid čoahkkin (ii duorastaga) Soabadan čoahkkin Eahket čoahkkin Nuoraid čoahkkin Máŋimuš čoahkkin  Njuolggosátta: www.tv7plus.fi Konfereansa golut: 500 NOK (máksu ovdal 15.6: 400 NOK) Lákšjohka lea 38 km Deanušalddis Kárášjot guvlui E6 mielde. Lágideaddji: Sámi Álgoálbmot Risttalaš Guovddáš (SÁRG). Dieđut: +47 9489 0132, laksjohka.blogspot.no Kalottikonferenssi Enontekiöllä
TEKSTI: Jorma Laulumaa
KUVAT: Hannu Peura
P
erinteeksi muodostunut
pohjoisen kalottialueen
yhteinen kesätapahtuma
Kalottikonferenssi pidetään Enontekiön Leppäjärvellä
heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Alkunsa konferenssi sai jo
vuosia sitten, kun norjalainen Isak
Hansen, suomalaiset Veikko Manninen ja Joonas Kelottijärvi aloittivat yhteiset tilaisuudet PohjoisNorjassa Karasjoella. Konferenssin
myötä syntyi herätystä niin Norjassa kuin Suomen Lapissakin.
Viime vuosina konferenssi on
järjestetty Enonteki­öllä Kelotin
Rantamajojen ja paikallisen koulun kentälle pysytetyssä suurteltassa. Teltta on saatu lahjana
Lapissa tehtävää työtä varten Norjan ystäviltä ja nyt se pystytetään
heinäkuun 24.–27.7. päivinä pidettäviä juhlia varten.
Puhevastuussa Kalottikonferenssissa on norjalaisia ja ruotsalaisia puhujia sekä Suomesta mm.
Alpo Renko, Jaakko Romu ja Pekka
Marin. Musiikista vastaa pääosin
Mutteri-kuoro Leppävirralta sekä
paikalliset laulajat ja soittajat.
Kalottikonferenssi on monille
kesälomamatkaajille yksi välietappi Lapin matkalla ja näin saadaan
koko perheenä kokea ”monikansallista” yhteyttä värikkäässä Lapin
luonnossa Jumalan Sanan äärellä.
Majoitus- ja ruokailumahdollisuus on lähellä sijaitsevilla Kelotin Rantamajoilla. Juhlien järjestelyissä palvelevat myös Enontekiön
Helluntaiseurakunnan sisaret ja
veljet. Runsasta osallistujajoukkoa odotetaan neljä päivää kestävän Kalottikonferenssin moniin
tilaisuuksiin.
Sivu
4
Torstai 10.7.2014
Kuva: Iiris Talka
Kari Nurisalo (vasemmalla) ja Miika Alatalo valmiina pyörineen kesän reissuihin.
Motoristiystävykset
Varma kesän merkki on, kun moottoripyörät ilmestyvät katukuvaan. Ajamisen kokemuksen, vauhdin ja
vapauden tunteen lisäksi moottoripyöräilyyn liittyy
usein voimakasta kaveruuden tunnetta, ja erilaisten elämäntapaan liittyvien asioiden ympärille on
syntynyt moottoripyöräkerhoja/klubeja. Motoristit
harrastavat myös kokoontumisajoja, joihin saavutaan moottoripyörillä pitkienkin matkojen takaa.
TEKSTI: Iiris Talka
Preacher MC
P
ellolaiset Miika Alatalo
ja Kari Nurisalo kuuluvat
Preacher MC moottoripyöräkerhoon. Preacher
MC on kristillinen, suomalainen
MC klubi, jonka syntysanat lausuttiin v. 2002. Kerholla on oma
klubitalo/talli Keski-Suomessa
Vaajakosken keskustassa. Jäseniä
yhdistää henkilökohtainen usko
Jeesukseen, ja kerhon näkynä on
alusta alkaen ollut sekä rikkinäisten uskovien yhteys, että uskosta
osattomien ja myös ns. prosenttikerhojen ystävyysevankeliointi. Kerhon jäsenet kulkevat kerhovierailuilla ja ovat mukana
moottoripyöräkerhojen kokoontumisajoissa selkeästi kristittyinä.
”Ihan Jumalan luvalla saa ajaa
moottoripyörällä”
Karin kasvoista ja ilmeestä
näkee ilon, kun hän omien sanojensa mukaan saa ihan Jumalan
luvalla ajaa moottoripyörällä jo
kolmatta kesää. Kuten useat keskiikäiset miehet Karikin on voinut
toteuttaa nuoruuden haaveitaan
hankittuaan moottoripyörän.
— Heti ensimmäisenä kesänä lähdin Miikan mukana kristilliseen motoristiviikonloppuun,
jossa tutustuin preachereihin.
Motoristiporukka oli minulle
aivan uusi maailma ja olin aluksi
hyvinkin varauksellinen, ja mietin,
ovatkohan nämä oikeasti uskovia.
Vastaanotto oli todella lämmin ja
tunsin olevani tervetullut.
Miika kertoo tutustuneensa
preachereihin tuttavansa kautta
noin kahdeksan vuotta siten. Käytyään jonkun aikaa tapaamisissa ja
tutustuttuaan kerholaisiin, häneltä kysyttiin, haluaisiko hän tulla
mukaan kerhoon ja siitä se lähti.
Miikan mielestä kerhossa on moottoripyörien lisäksi parasta yhteyden kokeminen.
— Tässä porukassa on jonkinlainen kaksinkertainen veljeys
kun on pyörät ja usko. Erilaisista
lähtökodista tulevat kohtalotoverit löytävät tässä porukassa ehkä
ainoan hengellisen yhteisön, johon
uskaltautuvat liittyä ja johon
kuulua.
Tämän kesän ilon aihe Karille on, kun hänet on hyväksytty
Preacher MC –kerhon prospektiksi (kokelas). Kerhoon pyrkivillä on ns. koeaika, jolloin katsotaan,
soveltuuko uusi jäsen kerhoon, ja
onko hän valmis myös sitoutumaan kerhon näkyyn. Kari kertoo odottavansa innolla kerhon
täysjäsenyyttä.
— On mahtavaa, kun saa kantaa päällään liiviä. Se tuo mukanaan mahdollisuuksia ja tilaisuuksia julistaa evankeliumia.
Miika jatkaa, että hänenlaiselleen hiljaiselle tyypille Preacher
MC tunnusten kantaminen antaa
luontevan tavan päästä keskusteluihin ihmisten kanssa.
— Kun ajaa pyörällä ja pysähtyy
vaikkapa huoltsikalle, niin ihmisten kiinnostus herää ja tuolloin
on helpompaa kertoa, mitä porukkaa ollaan.
— Yksi tyyppi kysyi että ajaisinko moottoripyörällä, jos en olisi
uskossa. Vastasin, että ajaisin, jos
olisin hengissä.
Tämän kesän aikana on useammalla paikkakunnalla mm. rallitapahtumia, joissa voi nähdä preachereiden tunnuksilla varustettuja
motoristeja. Kari ja Miika kehottavat rohkeasti menemään heidän
juttusilleen.
Torstai 10.7.2014
Sivu
5
Kuva: Markku Lilleberg
Petri Aaltio (vasemmalla) ja Markku Lilleberg ajotauolla.
7xSF 2014
KOLUMNI
TEKSTI: Geert Laevens
Harakan suusta
O
tsikko ei ole minun
pankkikoodini, eikä
Juhanin salasana shakkikerhon nettisivustoon, eikä kirjoituspöydässäni
lojuvan karamellipussin tuotantopäivämäärä. Ei, se on aivan
jotain muuta, mutta jätetään tuo
ihmeellinen ja salaperäinen numero- ja kirjainyhdistelmä toistaiseksi vähäksi aikaa sivuun.
Taas on kesä ilmassa, niin
kuin joka vuosi, ja sitten ilmestyvät maantielle kaksipyöräiset
ajoneuvot ja niiden kaksijalkaiset kuskit. Molemmat herättävät
erilaisia tunteita ja ajatuksia, joko
myönteisiä tai kielteisiä. Moottoripyöriä on monenlaisia ja sekä
omistajat että ihailijat vertaavat nopeutta, voimaa, ulkoasua
ja vaikka vielä mitä muita ominaisuuksia. Kuskitkin ovat erilaisia ja voivat yllättää. Muistan
oma yllätykseni, kun tyylikäs esimieheni kertoi kerran, että tulevana sunnuntai-iltapäivällä hän
aikoi ottaa Harley Davidsoninsa
autotallista ja lähteä ajelemaan
rauhalliselle maaseudulle. Olihan
luvassa hyvin aurinkoista viikonloppusäätä. En uskonut korviani.
Miten tuo logistiikan toimistomies
ja Easy rider –tyylinen moottoripyörä sopivat yhteen? No, näköjään se oli mahdollista, koska hän
vielä totesi, että ajattaessa hän
nauttii vapaudesta. Ja minun piti
luopua ennakkoluuloistani.
Gospel Riders
Yleensä on vain tietyt motoristikerhot saavat mediahuomiota
– negatiivista sellaista – ja näin
he melkein pilaavat muiden kerhojen maineen. Tulevana kesänä
eräs kerho haluaa saada huomiota hyvin positiivisella tavalla. Kerhon nimi on Gospel Riders, jossa
yhdistyvät moottoripyöräily harrastuksena ja kristillinen usko ja
toiminta. Yksi tapahtuma, joka vei
viime kesänä kaksi ryhmää sadalle paikkakunnalle ja joka kesti 30
päivää, oli nimeltään 7xSF 2013
Selvä reitti. Tässä vaiheessa joku
varmasti huomaa, että tuo näyttää melkein samalta kuin otsikko.
Paljastetaan nyt, että SF on Suomi
(Finland) ja tarkoitus, vai peräti
näky, on ajaa joka kesä Suomessa
kunnes on seitsemän ryhmää eli
7x. Tänä vuonna on jo kolme ryhmää ja yksi niistä käy myös Kittilässä, vähän sen jälkeen kun reitti on vienyt aivan pohjoiseen asti.
Teemana on tänä vuonna ”Miehen
tie” ja kampanja kestää kolme viikkoa. Ohjelma Kittilässä on kirjoitushetkellä vielä avoinna, mutta
kun motoristiporukka saapuu, toimittaja on valmiina ottamaan selvää, mitä tapahtuu. Kenties seuraavassa Pitkospuissa voidaan lukea
selostus ja nähdä kuvia, siitä mitä
Jumala on voinut tehdä kesäisessä
hiihtokeskuksessa tai kesämarkkinoiden jälkeen hiljentyvässä
kirkonkylässä.
Kun olet tietokoneen äärellä –
älypuhelinkin käy – mene katsomaan www.gospelriders.fi -sivusto
ja klikkaa siellä 7xSF 2014. Näin
saat tietää, käykö Gospel Riders
myös sinun paikkakunnallasi.
Oppia ikävä kaikki
aiko oikeudenmukaisuus
kovan kolauksen jääkiekon
MM 2014 finaalin tapahtumien takia? Oliko siinä kirjaimellinen vertauksen toteutuminen kun tuomarit eivät nähneet
oikein ja vieläpä oikeudenmukaisesti muiden malkoja omien puusilmiensä takia? Mikä
oikeusmurha!
S
Jatkuuko sama nyt yhden maailman suurimman urheilutapahtuman parissa? Orastaako
kuitenkin jostain ajatus, että
olisikohan kyseessä kuitenkin
enempi sellainen marginaalinen asia?
Olemmeko marginaaliasioissa
sitten muissakin, jopa maailman tärkeimmiksi kokemissamme asioissa yhtä herkkinä? Tuntuuko niiden suhteen helposti
samalta; joku näkee asiat ihan
väärin, ”ei se noin voi mennä/
olla!”. Mutta pitäisikö sen tuntua siltä? Mistä siinä on pohjimmiltaan kyse jos koemme noin?
Mitäs jos meidän (ja toistenkin)
perustuksia silloin tällöin vähän
tömäytellään? Joko sillä lailla
ihan kevyesti – silloin saatamme vain katsoa vähän yliolkaisesti että mitä tuokin tuossa – tai
sitten rajusti runtaten ja maahan sortaen, jolloin joudummekin pysähtymään ja keräämään
itsemme kokoon – ja ehkä katsomaan tuliko kaikki nyt takaisin kerätyksi ihan samalla lailla prikuulleen kuin ennenkin
vai meniköhän ne peräti ihan
uuteen järjestykseen?
Tarvitaanko tällaista kolistelua,
kuonan irrottelua vai olisiko
parempi kun säästyisi kaikelta
tuolta? Ja samalla siinä pikkuhiljaa marengista kuorta kuoren päälle rakentaen... US Marine murtaa, mitätöi, tyhjentää ja
rakentaa jälleen. Ei kait sen kuitenkaan ihan sentään niin tarvitse mennä? Vaikka kyllä muuten
uuden oppiminen pitää kätevästi
nöyränä – varsinkin jos se tulee
pakon kautta! Mutta eikös se
yksi sananlaskukin sanonut
”Oppia ikävä kaikki”?
Sivu
6
Torstai 10.7.2014
Jumalanpalvelus
Rovaniemeltä radiossa
jakaa sanan leipää koko Suomeen 31.8.
Ku
TEKSTI: Esa Pikkumäki
S
yksyn iso haaste Rovaniemellä on jumalanpalveluksen pitäminen radiossa.
Kuulijakuntaa seurakunnallamme on 31.8. sunnuntaina
kello 18 huomattavasti enemmän
kuin Rovaniemen Helluntaiseurakunnan tiloihin mahtuisi. Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän
tutkimuksen mukaan kuulijoita
yksittäisellä sunnuntain radiojumalanpalveluksella voi olla jopa
yli 200 000.1
Haaste on siis suuri! Toisaalta tilaisuuden sisältöön on aina
paneuduttava samalla innolla, olipa kuulijoita sitten 20 tai 200 000.
Kuitenkin lienee inhimillistä
sekin, että tajutessaan puhuvansa 200 000 ihmiselle eikä 20 ihmiselle, puhujan sisin värähtää vastuun suuruudesta.
Jumalanpalveluksen tekeminen
radiolle on kellon kanssa tehtävää
tarkkaan ajoitettua työtä. Laulujen
pituudet pitää tietää ennakkoon
sekunnilleen ja puhujien puheiden pituudet on sovittava tarkasti
ja sovitun aikataulun mukaan on
koko ajan edettävä. Lähetysaika
on 60 minuuttia ja vaikka saarnassa olisi vielä pari hyvää kohtaa
puhumatta, niin ohjelma vain loppuu silloin kun aika tulee täyteen.
Mikä on tämän syksyn sanoma,
jonka aiomme välittää koko Suomen kansalle? Tuon jumalanpalveluksen saarnaajana minulla on
jo jonkinlainen aavistus siitä mikä
sanomani siihen on, mutta jääköön
se vielä salaisuudeksi. Joka tapauksessa aion puhua sellaisella teemalla, että se tosiaankin koskettaa
koko Suomen kansaa.
Tulisitko siis mukaan tätä
jumalanpalvelusta tekemään?
Ensinnäkin tarvitsemme yleisön
paikan päälle rukoushuoneellemme. Onhan nimittäin niin, että
yhteislaulujen täytyy kajahtaa
voimalla. Emme halua kuulostaa
aneemisilta edes radiossa!
Voit siis tulla kauempaakin ja
tulemisellasi vaikutat siihen miltä kuulostamme radiossa. Tule
kuitenkin ajoissa sillä äänitämme
tilaisuuden jo sunnuntaina 24.8.
klo 16. Tule myös sillä tavalla
ajoissa, että olet paikalla jo puolisen tuntia ennen äänityksen
alkamista.
va
:
Ka
iK
ar
ku
lah
ti
Osallisena tämän radioviestinnän lopputulokseen voit olla
myös rukouksiesi kautta. Ala jo
nyt pyytää siunausta kaikelle mikä
tähän radiointiin liittyy. Minuuttiaikataulun onnistuminen on
tärkeää, mutta kaikkein tärkeintä on rukoustyön ’onnistuminen’.
— Tuletko rinnallemme rukouksin?
Viitteet
1) Keskimäärin 227 000 kuuntelijaa jokaisessa radion jumalanpalveluksessa vuonna 2007.
Lähde: Monikasvoinen kirkko 2008
Torstai 10.7.2014
Sivu
7
Rovaniemellä
jaetaan leipää
Rovaniemellä helluntaiseurakunnassa jo pari
vuotta toiminut eläkeläisille ja työttömille suunnattu edullinen ruokailu on saanut rinnalleen
ruokajakelun, jossa jaetaan kaupan lahjoittamia
ruokatuotteita tällaista apua tarvitseville.
TEKSTI: Esa Pikkumäki
tällä kertaa. Varsinainen jako kestää tunnin ajan.
— Tämä on kuin työpäivä ja työpaikka.
Käytännössä tässä menee koko päivä, vaikka
aamun lajittelun ja jaon välillä ehtiikin käymään kotona. Itse koen saavani tästä paljon.
Annan vähän omastani, nimittäin aikaa ja
saan samalla paljon hyvää mieltä kun näen,
että oman aikani antaminen on avuksi muille,
listaa Markus Huhtala tuntojaan.
RUNOREPPU
O
lipa mukava kesäiseen runoreppuun kurkistaa. Sieltähän löytyi monta kiinnostavaa runoa. Piankos reppu alkaisi täyttyä, jos vain sinä ja sinä innostuisitte
lähettämään runoilujanne.
Omat runosi eivät ehkä mielestäsi ole kummoisia, kuka niistä nyt kiinnostuisi.
Toisaalta, aika moni kuuntelee ihan mielellään sinun puhettasi, miksi ei sitten runopuhettasi. Mitä, jos kokeilisit, saatat yllättyä. Mitä ajattelet seuraavista?
Olen joutunut miettimään,
että onko tämä tosiaankin hyvinvointivaltio.
Avun tarve on suuri
Markus Huhtala
Markus Huhtala on ollut talkoissa jokaises-
sa jaossa ja häntä ihmisten avun tarve on
koskettanut.
— Olen joutunut miettimään, että onko
tämä tosiaankin hyvinvointivaltio. Mietin
sitä, että kuinka suuri onkaan avun tarve
koko Suomessa kun se on jo näin suuri pelkästään Rovaniemellä. Moni kohtuullisesti elämässä pärjäävä on täysin tietämätön
tästä tilanteesta kun ei ole nähnyt sitä mitä
me olemme nähneet tässä jakelussa. Apua
tarvittaisiin paljon enemmän ja se harmittaa, että niin moni jää tätäkin apua vaille.
Käytännössä ruokajakelu toimii siten,
että avustusta haluavat soittavat edellisen
viikon torstaina tai perjantaina ja kertovat
tarpeestaan.
— Emme pyydä mitään todisteita avun
tarpeesta, vaan luotamme siihen, että soittaja kertoo olevansa ruoka-avun tarpeessa.
Kysymme kyllä elämäntilanteesta sen verran, että asuuko yksin vai onko lapsia huollettavana. Isoille lapsiperheille olemme pyrkineet antamaan vähän isomman kassillisen
kuin yksin asuville.
Sitten maanantaiaamuna Punaisen Ristin Kontti-kirpparin pakettiauto hakee jaettavan tavaran kaupasta ja talkoolaiset tarkistavat ja lajittelevat sen. Kylmäsäilytystä
tarvitsevat tuotteet laitetaan jääkaappeihin
ja jos mukana on tuotteita, jotka ovat jo
päiväykseltään vanhentuneita, niin ne laitetaan roskiin. Jo aamulla arvioidaan myös
se kuinka monelle apua riittää.
Iltapäivällä apua tulevat hakemaan ne,
joille on puolilta päivin lähetetty tekstiviesti,
jossa kerrotaan, että he saavat apupaketin
Kuva: Kai Karkulahti
R
uokajakelu käynnistyi a lkuvuodesta 2014 Punaisen Ristin aloitteesta. He pyysivät tähän työhön
mukaan helluntaiseurakunnan ja
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapin
piirin väen. Niinpä joka toinen maanantai
on jaettu iso pakettiautolastillinen kaupan
ylijämäruokaa, joka olisi muutoin mennyt
kaatopaikalle. Kauppa on lahjoittanut tätä
kohta viimeisen myyntiajankohdan saavuttavaa ruokaa niin paljon, että aina kerralla on jaettavaa riittänyt noin 80 perheelle.
Kaupan lisäksi paikallinen leipomo on lahjoittanut tuotteitaan jaettavaksi.
”Ette tiedä kuinka tarpeen tämä apu on
meille”, sanoi ruuan jakajille eräskin kuusissakymmenissä olevan mies saadessaan
täyden kassillisen ruokaa. Jakovuorossa olevat pyyhkivät omiakin silmäkulmiaan kun
näkivät kuinka mies liikuttui kyyneliin asti
nähdessään mitä kassi sisälsi.
Parasta on sunnuntain
odottaminen
Helluntaiseurakunnasta ruokajakelua on
ollut järjestämässä lähes kymmenen henkilöä. Kaikkiaan talkoolaisia on ollut varmaan jonkun verran kolmatta kymmentä.
Heinäkuun ajan jakelu on tauolla, mutta
jatkuu taas elokuulla.
Seurakunnan keskiviikkoruokailu on
myös kesätauolla, mutta sekin jatkuu elokuulla. Syöjiä on ollut aina keskiviikkoisin
30-50 ihmistä. Heistä on seurakuntalaisia
kymmenkunta.
Parasta keskiviikoissa on ollut aina sunnuntain odottaminen. On nimittäin käynyt niin, että muutamat ruokailussa käyneet ovat löytäneet tiensä myös sunnuntain
jumalanpalvelukseen. He ovat saaneet kosketuksen seurakuntalaisiin ja uskon asioihin
ruokailussa ja rohkaistuneet sitten tulemaan
mukaan muuhunkin seurakunnan elämään.
Samaa on odotettavissa myös ruoka-avun
saajien suhteen. Heidän näkemisensä seurakunnan tilaisuuksissa antaa aina uutta intoa
tekijöille näissä käytännön avustustöissä.
L
aho
Olen kristitty tunnustan, joka ei ole
lukenut Raamattuaan.
Rujo runoja rustaava mies, joka ei juuri runoja lue.
Oikea outolintu kun ei osaa lentää.
Taiteilijasielu ilman taidetta, saati
sielua.
Niin hyvä, että on jo paha.
Olen luotettava kuin laho honka.
Silti minun tahdotaan kuuluvan
maisemaan
talvesta talveen, kesästä kesään.
Marko Pihavainio
Onpa rehellistä puhetta. En ole siloinen,
vihreä puu, mutta en kuollutkaan. Lahoa
on, mutta pystyssä ollaan. Tuntuu hyvältä
ja hoitavalta lukea tällaista aitoa ilmaisua.
R
aamatun Sananlaskut:
”Sydämeni on paahtunut ja kuivunut
kuin ruoho, minä olen uneton, olen kuin
yksinäinen lintu katolla, minä olen kuin
huuhkaja raunioissa. ”
— Tämän kirjoittajan pahaan oloon
on helppo uskoa.
T
oisaalla taas ylistetään:
”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja
vyötit minut riemulla.”
— Uskotaan, uskotaan tuokin
ilonpurkaus!
Rohki A. Runonen
K
uka minua auttaa
Ruoka-apu, puhelimessa
Onni, kuinka voin auttaa?
Olen ahtaalla, rahaton ja köyhä.
Jeesus voi auttaa, sanotaan.
Työtöntä työmarkkinatuella,
kotiäitiä yksin kolmen lapsen kanssa,
sairasta, kaiken tuen ulkopuolella,
eronnutta ja talousvaikeuksissa olevaa,
vanhusta, liian pienen eläkkeen kanssa
kipuilevaa,
miestä, jota alkoholi vie.
Olen pudonnut hyvinvoinnin rattailta.
Silti olen ihminen,
mutta niin väsynyt.
Väsynyt olemaan ahtaalla,
Väsynyt olemaan rahaton.
Väsynyt olemaan köyhä.
Olen niin väsynyt olemaan köyhä.
Auttaisitko sinä Onni minua?
Onni Hyvönen
Miten totta ovat nämä säkeet. Tämä runo
koskettaa ja pysähdyttää. Väsymyslistaan
voisi lisätä muitakin meitä ahdistavia asioita. Jokainen tarvinnee joskus Onnia,
joka kuuntelee vaikeita ongelmiamme
oikeasti. Runoreppu odottaa runojasi osoitteeseen Rovaniemen Helluntaiseurakunta / Pitkospuut / Kairatie 37,
96100 Rovaniemi tai sähköpostiin
toimisto@kairatemppeli.fi.
Sivu
8
Torstai 10.7.2014
Kuva: Riitta Tolonen.
Vieraat Rovaniemeltä ja oma
väki Sallasta yhdessä kokemassa Jumalan siunausta.
Yksinkertainen
yhteysresepti
TEKSTI JA KUVA:
Auli ja Taneli Halonen
Maria talvisissa maisemissa. Lastenvaunut on pakattu täyteen lasipurkkeja, joissa on keskuksen lehmien
maitoa. Marian tehtäviin kuuluu kuljettaa päivittäin maito niille Zelenoborskin asukkaille, jotka haluavat sitä ostaa.
Hylätystä hyväksytyksi
Murmanskin alueen eteläosassa on Zelenoborskin pik- pilkkasivat Mariaa tämän uskon
kukaupunki harmaine kerrostaloineen ja ränsistyneine
tupineen, uusia asumuksia siellä täällä. Keskustan
tuntumassa korkea aita kätkee katseilta vankila-alueen.
TEKSTI JA KUVA: Riitta Tolonen
P
astori J orma ­Lappalainen
on vieraillut 11 vuoden ajan Zelenoborskissa Askel askeelta -kuntoutuskodissa. Kodin työn kautta
on jo noin 150 henkilöä vapautunut alkoholi- ja huumeriippuvuudesta ja löytänyt uuden elämän
Jeesuksessa.
Yksi heistä on 27-vuotias Maria
Rusinova.
Ei-toivottu lapsi
— Minun syntymääni ei toivottu,
Maria kertoo.
Vanhemmat riitelivät jatkuvasti siitä, lähetetäänkö tyttö
lastenkotiin.
— Tunsin itseni hylätyksi. Kyselin äidiltä, miksi hän ei
rakasta minua. Hän ei vastannut,
löi vain.
Maria oli seitsemän, kun hän
joutui lastenkotiin.
— Alkuajat itkin ja istuin ikkunassa odottamassa, että äiti tulisi
hakemaan minut pois. Ihmettelin,
miksi olen olemassa, kun kukaan
ei minua tarvitse.
Joskus Maria karkasi lastenkodista äidin luo. Tämä ei avannut
ovea.
Kerran oven ulkopuolelle jäätyään tyttö kerjäsi ruokaa ohikulkijoilta. Uskova perhe kutsui hänet
syömään ja lopulta 10-vuotias
Maria muutti perheeseen.
Seuraavina vuosina kaverit
H
aluatko tuoda piristys‌
tä kahdelle seurakunnalle? Haluatko vahvistaa
yhteyttä sekä oman seurakunnan jäsenten välillä että toisen
seurakunnan kanssa? Resepti on yksinkertainen: järjestä
seurakuntavierailu!
Kun Sallan helluntaiseurakunta
vietti 50-vuotisjuhliaan lokakuussa 2013, rovaniemeläiset päätyivät antamaan lahjaksi lupauksen
kokousvierailusta Sallaan. Lupaus
lunastettiin keväällä 2014, kun kolme autolastillista rovaniemeläisiä
ranualaisilla vahvistettuina saapui
Sallaan – monet ensimmäistä kertaa elämässään.
Seurakuntavierailut ovat
monella tavalla siunaavia ja
yhteyttä rakentavia. Yhteys seurakuntien sisällä rakentuu jo ennen
vierailua. Vastaanottavassa seurakunnassa valmistellaan vierailua
yleensä ainakin tarjoilujen osalta,
vierailulle lähtevässä seurakunnassa pohditaan vierailun sisältöä.
ja uskovan perheen takia niin paljon, että hän palasi lastenkotiin.
Viidentoista ikäisenä hän alkoi
tukahduttaa sisäistä kipua juomalla. Äitiä kohtaan nousi viha ja
kostonhalu.
Maria sai vauvan 19-vuotiaana.
— Lapsi oli syntynyt, kun sain
tietää, että isä oli narkomaani. Siihen perhe hajosi.
Maria joi niin rajusti, että tytär
otettiin pois.
— Tuntui, että elämä loppui siihen. Narkomaaniystävän neuvosta kokeilin huumeita päästäkseni
juomisesta. Sen jälkeen join ja käy- oli tuttua lastenkodista. Uskovastin huumeita.
sa perheessä oli luettu Raamattua
ja rukoiltu niin kuin keskuksessa
tehdään.
Muutos
— Halusin vain saada anteeksi
Elämän umpikuja sai Marian Jumalalta, että olin jättänyt Hänet.
hyväksymään ehdotuksen hoi- Tulin Hänen eteensä murtuneella
toon lähtemisestä.
sydämellä, Maria muistelee.
Monille tulijoille keskuksen
Jumala vastasi heti.
päiväjärjestys ja säännöt ovat
— Koin, että Hän sanoi: ”Mene,
vaikea asia, samoin henkilökun- äläkä enää syntiä tee” — Se oli valnan totteleminen. Marialle tämä tava helpotus!
LAPIN HELLUNTAISEURA­
KUNTIEN YHTEYSTIEDOT
Kittilän Helluntaiseurakunta
Geert Laevens 040 732 3932
www.kittilanhelluntaiseurakunta.auttaa.fi
Rovaniemen Helluntaiseurakunta
Esa Pikkumäki 040 7368 579
www.kairatemppeli.fi
Enontekiön Helluntaiseurakunta
Tapio Huttunen 050 400 6377
www.lapinhelluntaiseurakunnat.fi
Kolarin Helluntaiseurakunta
Jorma Lappalainen 050 526 1895
www.kolarinhelluntaiseurakunta.fi
Sallan Helluntaiseurakunta
Olli Teukku 050 356 3946
www.lapinhelluntaiseurakunnat.fi/salla
Ivalon Helluntaiseurakunta
040 825 2918
www.ivalonhelluntaisrk.fi
Muonion Helluntaiseurakunta
Ilmari Kurki 0400 567 192
Sodankylän Helluntaiseurakunta
Kari Kielinen 040 578 1456
www.sodankylanhelluntaiseurakunta.fi
Kemin Helluntaiseurakunta
Eero Peteri 0400 293 684
www.keminhelluntaiseurakunta.fi
Pellon Helluntaiseurakunta
Ilpo Talka 0440 611 214
www.pellonhelluntaiseurakunta.fi
Tornion Helluntaiseurakunta
Juha Juola 040 593 9844
www.tornionhelluntaiseurakunta.fi
Kemijärven Helluntaiseurakunta
Heikki Korppi 040 518 7477
www.taivaantuli.fi
Posion Helluntaiseurakunta
Erkki Karjalainen 040 596 5168
Ylitornion Helluntaiseurakunta
Pertti Keisu 0400 692 627
www.lapinhelluntaiseurakunnat.fi
Myös matka toiselle paikkakunnalle on yhteyttä rakentava, koska kimppakyydeissä joutuu jopa
ihan fyysisesti lähelle oman seurakunnan väkeä. Molemmissa päissä rukoillaan tulevan tapaamisen
puolesta, mikä parantaa yhteyttä
sekä vaaka- että pystytasossa.
Itse vierailu luo positiivisen jännitteen eri seurakuntien jäsenten
välille. Toisaalta koetaan vahvaa
hengen yhteyttä, toisaalta saman
seurakunnan jäsenten me-henki
vahvistuu: ”me sallalaiset” ja ”me
rovaniemeläiset”. Samaa voi pienemmässä mittakaavassa, mutta
varmasti yhtä merkityksellisesti,
kokea kyläilemällä toisten uskovien luona.
Mutta se vierailu, se oli oikein
hyvä ja siunaava! Ainakin me
rovaniemeläiset koimme olevamme erittäin tervetulleita, saimme
olla sallalaisten siunattavina ja
nautimme erinomaisista tarjoiluista (”Kursulaista”, tiedättehän?).
Ilmeisesti sallalaiset tulivat myös
siunatuiksi Jumalan sanan, todistusten ja laulujen kautta.
Mene ja tee sinä samoin!
Pian tämän jälkeen Maria halusi antaa sydämestään anteeksi
äidilleen, joka oli kuollut Marian
ollessa 21-vuotias.
Vuoden hoitojakson jälkeen
Maria on jäänyt keskukseen
palvelutyöhön.
— Palvelen täällä Jumalaa ja
samalla rukoilen, että Hän toimisi sen hyväksi, että saisin tyttäreni
takaisin, Maria sanoo hymyillen.
PITKOSPUUT-LEHTI
Ilmestyy RV-lehden liitteenä kuusi
kertaa vuodessa. Yhteistyöseurakuntina
Pitkospuita rakentamassa Tornion,
Ylitornion, Pellon, Kittilän, Kolarin,
Enontekiön, Ivalon ja Rovaniemen
helluntaiseurakunnat.
Sähköpostiosoite:
pikkuesa@gmail.com
Toimituksen postiosoite:
Rovaniemen Helluntaiseurakunta/
Pitkospuut
Kairatie 37
96100 Rovaniemi
Päätoimittaja
Esa Pikkumäki
p. 040 7368 579
Ilmoitusasioissa ja juttuaiheisssa
yhteyt­tä voi ottaa paikallisiin seurakuntiin.
Graafinen suunnittelu
Kai Karkulahti
Kannen kuva
freeimages.com