Kaava-alue on erittäin hyvin lomarakentamiseen

POROSAARENNOKAN RANTA-ASEMAKAAVAN MUUTOS
POSION KUNTA
luontoselvitys
Natura tarveselvitys
Kimmokaava
Ekotoni Ky
2
1. Tausta
Posion kunnanvaltuusto hyväksyi Porosaarennokan ranta-asemakaavan 24.1.1997 ja se on vahvistettu
Lapin ympäristökeskuksessa 11.7.1997. Kaavamuutoksen tarkoituksena on muuttaa rakennuspaikkojen
rakennusoikeutta, tehdä muutoksia rakennuspaikkojen sijaintiin ja muuttaa kaavamääräyksiä. Kaavan
muutos koskee kortteleita 1, 4, 5 ja11 sekä niihin liittyviä virkistys- sekä maa- ja metsätalousalueita.
Muut korttelit ja alueet jäävät muutosten ulkopuolelle, mutta luontoselvityksessä on niihinkin otettu
kantaa siltä osin kun ne rajoittuvat muutosalueeseen.
Suunnittelualueen ympäristö kuuluu Lohiranta - Hyväniemi yleiskaavaan, jonka Posion kunnanvaltuusto on hyväksynyt 11.11.2005. Alkuperäistä rantakaavaa ja muita lähialueen rantakaavoja yleiskaava
ei tuolloin koskenut. Itä-Lapin maakuntakaava on vahvistettu ympäristöministeriössä 2004. Kaava-alue
on maakuntakaavassa esitetty maa- ja metsätalousvaltaisena alueena (M) ja Kitkajärven kohdalla
suojelualueena (SL).
Kitkajärvestä osa on Natura-aluetta (FI1101616). Natura alue koskee pääosin Kitkan vesialueita ja
noudattaa rajaukseltaan pääosin rantojensuojeluohjelman aluerajausta. Tavoitteena on, että Kitkan
Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelualueena. Natura-alueen lähin raja sijoittuu
vesialueelle noin 200 – 250 m Porosaaren rannasta pohjoiseen. Kaava-alueen rannat eivät sijoitu
Natura- rajauksen sisälle.
Itä-Lapin maakuntakaavan (2004) selvitysten mukaan kaava-alueella ei ole tiedossa muinaisjäännöksiä.
Lohiranta-Hyväniemi– osayleiskaavassa (2005) on todettu kuitenkin olevan kaksi kohdetta (ks. kuva 1
alla), Porosaarennokka (Posio 202) ja Kenttäniemi 1 (Posio 203).
Kaava-alueelle on runkotiet jo rakennettu. Kaava-alueen ympäristöön sekä Porosaareen että mantereen
puolella on olemassa olevia lomarakennuksia. Sen sijaan alkuperäisen Porosaarennokan rantakaavan
rakennuspaikoista on osa vielä toteutumatta. Vesi- ja viemärijohtoja ei ole kaava-alueen lähistöllä, joten
vesihuolto hoidetaan rakennuspaikka- tai korttelikohtaisesti. Retkeily-, ulkoilu- yms. reittejä on
mantereella, Porosaaren eteläpuolella.
Kuva 1. Osa-yleiskaavassa (2005) esitetyt muinaismuistokohteet. Itä-Lapin
maakuntakaavassa (2004) ei alueelle ole osoitettu muinaisjäännekohteita.
3
2. Kaava-alueen luonnonympäristö
Korkeuserot vaihtelevat kaavamuutosalueella Kitkajärven n. 240.4 m tasosta yli 265 m tasoon, joten
relatiivisilta korkeuseroiltaan aluetta voidaan luonnehtia loivaksi mäkimaaksi. Suunnittelualue ei ole
pohjavesialuetta. Alue on pääasiassa kuivaa, loivasti kumpuilevaa, mäntyvaltaista kangasta.
Kaavamuutosalueen metsäalueet ovat pääasiassa kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. Puusto kaavaalueella ovat talousmetsäkäytössä olevaa männikköä. Alueen läpi menee olemassa oleva metsätie ja
tonteille johtaa tieverkkoa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei juuri esiinny ja puusto on tasaikäistä
kuvioittain. Lehtipuuston määrä on vähäinen rajoittuen pienten kosteiden painanteiden läheisyyteen.
Porosaarennokka on osaksi luokiteltu arvokkaaksi moreenimuodostumaksi (ks liitekartta).
Metsäkasvillisuus on tavanmukaista tuoreehkoa tai kuivahkoa mäntyvaltaista talousmetsää. Maapuita
tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kun siirrytään moreeniselännettä (drumliini) alas, saavutaan
maisemallisesti kauniille ja myös ekologisesti huomionarvoisalle Isonkarinniemelle (ks kuva 2 alla).
Niemen molemmin puolin on hiekkarantaa, joista etenkin länsipuolen ranta on mainitsemisen arvoinen.
Rakentaminen (kortteli 12) on sijoitettu niemen itäpuolen rannalle.
Kuva 2. Isonkarinniemi idästä kuvattuna. Hiekkaranta on pitkä. Niemi on
tavanomaista mäntykangasta. Kuvasta vasemmalle avautuu laaja avosuo.
Alue muodostaa ekologisesti huomionarvoisen kokonaisuuden. Rakentaminen
sijoittuu etualalle.
Kun siirrytään pohjoisrantaa edelleen kohti itää, säilyy metsäkasvillisuus edelleen mäntyvaltaisena ja
jokseenkin tavanomaisena kenttäkerroksen lajistona. Ranta on sorainen. Noin 180 m päässä mainitusta
hiekkarannasta itään saavutaan rakentamattomalle korttelialueelle. Kortteli 12 sijaitsee osittain kapean
hiekkarannan kohdalla, jolla on pituutta noin 100 m. Tausta - alueen puusto on mäntyvaltaista kangasta.
Mänty muodostaa lähes yksin puukerroksen.
Kun edelleen siirrytään itään, saavutaan seuraavalle hiekkaranta-alueelle, joka on paitsi ekologisesti
myös geologisesti mielenkiintoinen. Kysymyksessä on koillinen – lounas suuntainen reilut 100 m pitkä
mutta verraten kapea hiekkaranta. Hiekkaa on tosin huomattavasti laajemmin: sitä on veden alla ja
etäämpänä rannasta. Nykyinen rantaviiva muodostuu huuhtouma-osuudesta, sen takana olevasta
pienestä harjanteesta (rantavalli). Jälkimmäinen on syntynyt suhteellisen resenttisen aalto- ja
4
Kuva 3. Kärväsniemen nykyinen rantavalli (etualalla) ja varhainen
(taustalla oleva) puustoinen vyöhyke. Välissä saraluhtaa kasvava suoalue.
jäätoiminnan seurauksena. Kärväsniemi on syntynyt edellä mainitun rantakuljetuksen seurauksena.
Mainitun matalan rantavallin takana on laaja tasainen hiekka-alue, jonka rannan puoleisessa reunassa
on samanlainen rantavalli. Tämä lienee aikaisemman rannan sijaintipaikka. Valli kasvaa nykyisin
kookasta puustoa. Vallien välinen tasainen alue on soistunut; se on puutonta saraluhtaa ja sitä on
pidettävä ekologisesti huomionarvoisena alueena.
Rakentaminen (korttelit 4 ja 5) on sijoitettu Kärväsniemen itäpuolelle hiekkaranta- ja suo-alueen
ulkopuolelle. Rakentamisalueella on kasvillisuus tavanomaista mäntyvaltaista kangasta (ks kuvat 4 ja 5
alla).
Kuva 4. Korttelien nro 4 - 5 tyypillistä kasvillisuutta; puusto on harvennettua
kenttäkerrokseltaan puolukka; – mustikka; -variksenmarja -valtaista.
5
Saaren etelärannalla kaavamuutos kohdistuu kortteliin 11. Rakentaminen sijoittuu Kenttälahden
itäreunaan (ks kuvat 5 ja 6 alla). Alueen kasvillisuus on edellä kuvatun kaltaista mäntyvaltaista
tuoreehkoa kangasta. Maapuita tai pystykeloja tai lehtipuustoa ei esiinny. Mustikka - variksenmarja
muodostavat kenttäkerroksen valtalajiston. Lahden molemmissa päissä on jo toteutunutta rakentamista.
Ranta on lahden alueella sorainen osin hiekkainen, mutta samantyyppisiä hiekkarantoja kuin saaren
pohjoisrannalla esiintyy, ei tällä alueelle ole.
Kuva 5. Kenttälahden alueen (kortteli 11) kasvillisuutta. Puusto
on tavanomaista valoisaa tuoreehkoa mäntykangasta. Maapuita tai pystykeloja
ei esiinny. Lehtipuuston osuus on vähäinen, mutta jonkin verran kuusta on sekapuuna.
Kuva 6. Kenttälahden alueen mäntykangasta. Paikoin metsäkasvillisuus on jo
kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. Kuvan puusto nuorta ja tasaikäistä.
6
Kuva 7. Saaren etelärannan jo toteutunutta loma-asutusta. Puusto on mänty
valtaista tuoreehkoa kangasta. Pihapiirien lähellä kasvaa yleisesti myös
hieman koivua. Lomarakennukset sijoittuvat varsin hyvin maisemaan.
3. Vaikutukset ja yhteenveto
Rakentaminen muuttaa hieman kortteleiden 1, 4, 5 ja 11 maa- ja kallioperän pintakerroksia. Vähäisiä
vaikutuksia voi olla vesistöön, mutta hyvin rajallisesti, koska jätevedet käsitellään kunnan
rakennusjärjestyksen ja kaavamääräysten mukaisesti. Paikallisilmastoon ei kaavamuutoksella ole
vaikutuksia.
Kaava-alueen metsät ovat laajalti käsiteltyjä talousmetsiä, joten esitetty rakentaminen ei vaikuta
haitallisesti luonnonympäristön nykytilaan ja sen säilymiseen. Kaavaratkaisut ovat luonnon säilymisen
kannalta hyvät kortteleilla 1, 4, 5 ja 11. Korttelin 12 kohdalla muutos olisi ollut kohtuullinen, koska
tila ja alue muutenkin on hyvin kapea rannan suuntainen. Kortteli jäi pois lopullisesta muutoksesta.
Tärkeimmät luontokohteet huomioidaan hyvin rakennuspaikkojen sijoittelussa ja kaavamääräyksissä.
Näistä huomionarvoista kohteista mainittakoon Isonkarinniemen hiekkarannat sekä Kärväsniemen
hiekkaranta (nro:t 1, 2) sekä hiekka-alueen taustalla oleva puuton luhtasuo (nro 2; yhdistetty samaan
hiekkatörmän kanssa). Rakentaminen ei myöskään vaurioita lounaisrannan merkittävää
moreenimuodostumaa (ks liitekartta).
Kaavassa esitetty rakentaminen tulee olemaan tavanomaista lomarakentamista ja pohjavesien suojelu
sekä rantaviivan muuttaminen tulee huomioida kaavamääräyksissä. Rakentamisalueilla metsän
normaali pintakasvillisuus poistetaan ja etenkin kenttäkerroksessa ilmenee muutoksia myös tonttien
reunoilla ja niiden ulkopuolella. Muutokset ilmenevät kenttä- ja pohjakerroksessa yleensä lajiston
muuntumisena heinävaltaiseen suuntaan ja myös puustoa voidaan poistaa valoisuuden lisäämiseksi.
Lehtipuita myös istutetaan yleisesti tonteille.
Korttelialueilla ei kuitenkaan ole merkittävää
kasvillisuutta ja samantyyppistä tuoretta mäntyvaltaista kangasta jää myös rakentamisen ulkopuolelle.
7
Rakentaminen ei vaikuta häiritsevästi kaukomaisemiin. Myös peittävä puusto ja kasvillisuus estävät
rakentamisen näkymisen kauemmas. Lähempää tarkastellen maisemakuva hieman muuttuu, mutta
koska alue ja sen ympäristö on jo otettu rakentamiskäyttöön, ei muutos ole kovin merkittävä. Rantaasemakaavan muutoksella rakentaminen pysyy lähes ennallaan sijainniltaan.
Luonnonsuojelulain 29 §:ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen
verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella
vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat:









Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt
Pähkinäpensaslehdot
Tervaleppäkorvet
Luonnontilaiset hiekkarannat
Merenrantaniityt
Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit
Katajakedot
Lehdesniityt
Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät
Koko kaava-alueella on kokonaan kaksi isohkoa hiekkaranta-aluetta (nro:t 1 ja 2) ja yksi osaksi
ulkopuolella. Pituudeltaan ne täyttävät luonnonsuojelulain hiekkarannoille asettavat kriteerit
(väh. 50 m pituus), mutta jäävät leveydeltään verraten kapeiksi (yleensä alle 5 m). Ainoastaan
Kärväsniemen hiekkaranta-alue (nro 2) on rakentamaton. Muutosalueen ulkopuolella pääosin on
myös etelärannan Kenttäniemen kapea hiekkaranta, joka on jo rakennettua.
Isonkarinniemen hiekkarannat (2 kpl) ovat huomionarvoisia. Isonkarinniemen hiekkarannat
jäävät kaava-alueen ulkopuolelle. Hiekkarannat tulisi pyrkiä säilyttämään rakentamisen
ulkopuolella.
Metsälain 10 § velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai
luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja
käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset
elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat:







Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät
lähiympäristöt
Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot
Rehevät lehtolaikut
Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla
Rotkot ja kurut
Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja
rantaluhdat
Suunnittelualueella on pieni luhtasuo Isonkarinniemen kaakkoispuolella (muutoksen
ulkopuolella), joka yhdessä hiekkarannan kanssa muodostaa kauniin ja geomorfologisesti
huomionarvoisen kokonaisuuden. Kärväsniemen hiekkarannan rantavallin takainen saraluhta
on ML mukainen kohde.
Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a §)

alle hehtaarin suuruiset fladat,
8


kluuvijärvet ja lähteet
muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee
säilyttää luonnontilaisena.
Suunnittelualueella ei esiinny vesilaissa mainittuja kohteita.
Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan:







vanhat havu- ja sekametsiköt
vanhat lehtimetsiköt
paisterinteet
supat
ruohoiset suot
metsäniityt
hakamaat
Suunnittelualueelta voidaan mainita Kärväsniemen luhtasuo.
Luontoselvityksessä pyritään kiinnittämään huomiota myös luonnonsuojelulaissa mainittujen
eläinlajien esiintymiseen alueella.




Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 § ja 47§)
esiintymät
Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 § ja 47 §) esiintymät
Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat
4. Natura-arvio
Ely -keskuksen Hertta- tietojen mukaan kaava alueelta ei ole tavattu uhanalaisluokituksessa ja
luontodirektiivissä mainittuja lajeja. Sen sijaan Kitkajärven Natura-alueella on tavattu yhteensä 12
lintudirektiivin I liitteen lajeja (ks. edellä), mutta Natura –alue ja ko. lajien elinpiirit sijaitsevat
suunnittelualueen ulkopuolella.
Suunnittelualueella ei ole perustettuja suojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai alueellisissa
inventoinneissa mainittuja alueita. Kitkan Natura-alue alueeseen sisältyy siis laajahko vesialue nyt
suunniteltavan alueen lounaispuolelta. Natura-alue on rantojensuojeluohjelman aluetta (ks. kuvat alla).
9
Kuva 8. Kitkan Natura-alueen rajaus.
Koodi
Kunta
Pinta-ala (ha)
Aluetyyppi
FI1101616
Kuusamo
12 413
SCI/SPA
Alueen kuvaus:
Kitkajärvi on erittäin kirkasvetinen ja kohtalaisen luonnontilainen karu järvi. Se on erittäin edustava, jota ei suotta kutsuta
Euroopan suurimmaksi lähteeksi. Kallioperältään järvi on liuskevyöhykettä, jossa esiintyy paikoin kvartsiitin ohella myös
emäksisiä kivilajeja ja dolomiittia. Järven yleisilme on karu, mutta ravinteisesta kallioperästä hyötyviä harvinaisia
murtovesikasvilajeja kuten merivitaa, uposvesitähteä ja raania esiintyy paikoin.
10
Rannat ovat monimuotoisia; hiekka- ja pienikivisiä rantoja on runsaasti. Matalikoilla myös ajoittain paljastuvat kiviröykkiöt
ja hiekkasärkät ovat tyypillisiä. Pikku luotoja sekä pieniä saaria on myös runsaasti. Järven linnusto on erittäin monipuolinen
ja sisältää monia harvinaisuuksia sekä uhanalaisia lajeja. Järvi on Suomen ainoa suurjärvi, jonka vedenkorkeutta ei
säännöstellä eikä muuteta. Asutuksen läheisyydessä olevissa lahdissa kasvilajistossa näkyy merkkejä rehevöitymisestä. Siitä
huolimatta järven veden laatu on erinomainen. Mantereen ja suurimpien saarien metsiä on käsitelty.
Alueen yhteys suojeluohjelmiin ja suojelun toteuttaminen:
Alue on rantojensuojeluohjelmassa. Alueen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena.
Luontodirektiivin luontotyypit (%):
Karut kirkasvetiset järvet
Kalkkilammet ja järvet
Luonnonmetsät*
Lehdot
Puustoiset suot*
Vaihettumissuot ja rantasuot
Letot
Kallioiden pioneerikasvillisuus
40
40
1
<1
1
1
<1
<1
*priorisoitu luontotyyppi
Lintudirektiivin liitteen I linnut:
Ampuhaukka
Kaakkuri
Kalatiira
Kuikka
Lapintiira
Laulujoutsen
Liro
Metso
Uivelo
Vesipääsky
Falco columbarius
Gavia stelllata
Sterna hirundo
Gavia arctica
Sterna paradisaea
Cygnus cygnus
Tringa glareola
Tetrao urogallus
Mergus albellus
Phalaropus lobatus
Lisäksi uhanalaisia lajeja, joiden tiedot ovat salassapidettäviä.
Lähimmillään Natura-alueen rajaa on noin 200 m etäisyydellä Porosaaren pohjoispuolella.
Luontoselvityksen perusteella voidaan arvioida, että varsinaiseen Natura-arviointiin ei ole
kaavamuutoksessa tarvetta, koska rakennusoikeuden koon kasvusta huolimatta rakennuspaikkojen
määrä ei muutu, mikä kuormituksen kannalta on merkittävämpää. Voitaneen todeta, että kaavamuutos
ei aiheuta merkittävää haittaa luontodirektiivin luontotyyppeihin karut kirkasvetiset järvet ja
kalkkilammet ja järvet, luonnonmetsät, vaihettumissuot ja puustoiset suot. Voitaneen myös todeta, että
esitetty kaavamuutos ei aiheuta nykytilanteeseen nähden merkittävää lisähaittaa Kitkan Natura-alueen
direktiivilinnustolle. Perusteena on vain vähäinen ihmistoiminnan lisääntyminen Porosaaren alueella.
11
Mikäli rakentaminen toteutuu esitetyllä tavalla (luonnos 16.9.2013), säilyttää se
luonnonympäristöltään keskeisimmän kohteen (Kärväsniemen saraluhdan ja hiekkaisen rantatörmän,
nro 2) nykytilaisena. Kaava-alueen merkittävimmät luontokohteet jäävät muutoksen ulkopuolelle.
9. joulukuuta 2013
Jari Hietaranta
EKOTONI KY
os. Vitikkalantie 4
21570 SAUVO
jari.hietaranta@pp.inet.fi
0400 479 740