LAPIN METSÄMARKKINAT OY LKV

12
ASUNTOAVAIN
VUOKRATTAVANA ASUNTOJA
Heikkilänkangas, Valjakkotie 1
Nauti
asumisen
parhaista
puolista.
asokodit.fi
Rt, 3h+k+sa, 75 m2
vuokra/kk
812 €
vesimaksu
mittarin mukaan
vakuusmaksu
812 €
valmistunut 2000
D2011
Kello, Vaajatie 27
Rt, 3h+k+sa, 81,5 m2
vuokra/kk
941 €
vesi ja lämmitys
sis vuokraan
vakuusmaksu
941 €
valmistunut 1995
E2011
Maikkula, Maikkulanraitti 2
Kt, 2h+kk+sa, 52m2
vuokra/kk
583 €
vesimaksu
mittarin mukaan
vakuusmaksu
583 €
valmistunut 2003
D2011
Hiironen, Hukkasenkuja 1
Kt, 3h+k+sa, 79,5m2
vuokra/kk
855 €
vuokravakuus
855 €
vesimaksu
15 € hlö kk
valmistunut 1998
D2010
Herukka, Riekonmarjatie 20
Kt, 4h+k+sa, 92,5m2
vuokra/kk
996 €
vesimaksu
12 € hlö kk
vakuusmaksu
996 €
valmistunut 2001
D2010
Tutustu myös muihin vapautuviin asuntoihin: asokodit.fi
Soita ja kysy lisää:
Minne Tervonen, p. 0400-764 789
minna.tervonen@kiinteistotahkola.fi
LAPIN METSÄMARKKINAT OY LKV
POHJOIS-SUOMEN METSÄMARKKINAT LKV
KAINUU
Puolanka, Väyrylä metsätila 27,19 ha. Puusto noin 1.229 m3.
Hp. 41.000 €. Lisätietoja: Arto Väyrynen p. 0400 296 468.
Vaala, Manamansalo metsätila 14,6 ha. Puusto noin 755 m3.
Hp. 20.000 €. Lisätietoja: Mika Pöllänen p. 050 303 6823.
POHJOIS-POHJANMAA
Haapavesi, Mieluskylä. Määräala 15,6 ha Mieluskylän ja Pirneksen
välimaastossa ns. Vuortentien päässä. Arvioitu puusto noin 1.800 m3.
Hp. 45.000 €. Hyväpuustoinen palsta lähellä metsätietä. Tarjoukset
30.6. mennessä. Lisätietoja: Jaana Ruotsalainen p. 044 035 4010.
Haukipudas, määräala n. 28,3 ha, josta metsämaata 24,3 ha. Puuta
kaikkiaan 1.450 m3, josta tukkia 73 m3. Hp. 32.000 €. Lisätietoja:
Juhani Heikkinen p. 0400 287 288.
Kuusamo, Vasaraperässä upean Naatikkajoken varrella 74,8 ha
määräala. Mäntypuustoa 4.440 m3, josta mäntytukkia 1.360 m3.
Mahdollisuus hakea neljälle lomapaikalle poikkeamislupaa. Tie
palstalle. Monien mahdollisuuksien palsta vain 30 km päässä Rukalta ja
Kuusamosta. Hp. 160.000 €. Tarjoukset 22.6. mennessä. Lisätietoja:
Outi Tervo p. 0400 186 557.
Utajärvi, Sanginjärvi, määräalatila 92 ha, puusto 3.704 m3, heti hak.
noin 1.700 m3. Hp. 109.500 €. Lisätietoja: Tuomo Törrö p. 0400 184
017.
Vihanti. Kaksi tilaa, kolme erillistä palstaa. Voit tarjota myös palstoittain.
Pinta-ala yhteensä noin 54 ha. Arvioitu puusto yhteensä 2.695 m3.
Hp. yhteensä 69.500 €. Tarjoukset viim. 17.6.2015. Lisätietoja: Jussi
Rissanen p. 050 321 9480.
Ylikiiminki, määräala n. 156,5 ha, josta metsämaata noin 70,1 ha.
Puuta kaikkiaan 5.190 m3, josta tukkia 663 m3. Hp. 130.000 €.
Lisätietoja: Juhani Heikkinen p. 0400 287 288.
Ylivieska, Kangas metsätila 21 ha + kämppä pienen lammen rannalla.
Puusto 3.720 m3. Hp 107.000 €/tarjous. Lisätietoja: Arto Taskinen
p. 0400 218 732.
Kaikki kohteemme sekä tarkemmat tiedot netissä, osoitteessa:
PHWVDWLODW¿
kattavin markkinapaikka
METSÄAMMATTILAISILTA TURVALLISUUTTA TILAKAUPPAAN!
Pikisaari kirvoittaa monta mukavaa muistoa.
Muistojen
Kyösti Kelhä
Pikisaari
Tulin Pikisaareen, joka mainitaan kartoissa
jo 1600-luvulla, aamulla varhain, mutta he
olivat jo siellä: kymmenkunta urhoollista
entistä pikisaarelaista, jotka haluavat tehdä
kunniaa 40-luvulla vietetyn lapsuuden rakkaalle kotisaarelle. Olen vieras Heinäpäästä, mutta yritin tunkea heidän joukkoonsa
Sokeri-Jussin edessä. Se ei ollut vaikeaa, sillä tämä yhteen hitsautunut sakki puhui mielellään ja hartaasti yhteisestä onnelastaan.
Seppo Kovalainen (-38) kertoo, että Pikisaari oli 40-luvulla kuin hoitolaitos: kaikki
lapset juoksivat toistensa kodeissa ja kaikki
vanhemmat hoitivat heitä.
Kalevi Joki-Pesola täydentää.
– Meijän pihapiirisä assui usseita perheitä ja muun muassa Fiskin vanaha emäntä,
josta kaikki piti porukalla huolta. Se oli tiivis yhteisö.
– Tämän talon merenpuoleisen päävyn vanaha kivitalo on ollu keisarivallan aikana tullikamari. Se on Pikisaaren vanahin talo, Kovalainen jatkaa.
Sitten hän sanoo, että ”kaikki muut talot
on mun isäni rakennuttamia”.
Tapio Karjalaisen mukaan kesällä pelattiin jalkapalloa keskellä katua entisellä Saarikadulla eli nykyisellä Pikisaarentiellä. Saareen perustettiin Pikisaaren Pojat -niminen
urheilukerho, jossa harrastettiin vähän kaikkia lajeja, muun muassa nyrkkeilyä, kertoo
Lauri Hyrynkangas.
– Pelattiin myös ristirahhaa, iskee Reijo
Lampinen väliin.
– Lyötiin kolikkoa seinään, mutta se oli
kiellettyä. Me nähtiin aina, ku polliisiauto tuli Raatin sillalla ja juostiin piiloon. Ei polliisi
saanu meitä ikkään kiinni. Se oli sitä aikaa.
Niin, ja pastori Paavo Paakinaho piti meille pojille Raatisa kerhua. Se luki Henrik Hornan jännitysjuttuja. Se oli miellyttävä mies.
Kävellään ja ihmetellään. Juttu siirtyy PikiKalleen, saaren legendaan. Kovalainen kertoo Kallen olleen hänen setänsä.
– Kalle souti 40 vuotta kaupungin ja Pikisaaren väliä. Asiakkaina poikia ja kylän nai-
sia. Kalle oli yksinkertainen, mutta pirun salaviisas. Se otti matkasta 10 penniä lapsilta
ja 20 penniä aikuisilta. Se oli minulle enemmän isä ku mun oikia isä Kanto mua rannasta kottiin. Sillä oli aarrearkku, joka oli täynnä
kolikoita. Otin sieltä sallaa isompien poikien
yllytyksestä rahhaa, ku opin avvaamaan sen
lukon. Ostettiin jätskiä ja kompiaisia. Se myi
salaviinaa, nyt kai sen voi kertua.
Lampinen täydentää:
– Se tuli huopaamalla monesti takasi, ku
ei viittiny kåäntää sitä venettä.
Anja Pirttiahon mukaan Kalle opetti hänelle ruotsia: Määpä opetan sulle ruottia,
Kalle totesi. Intte tillillä mint, Anja vastasi.
– En tiijä mitä se oikeen aatteli, hän muistelee.
Anja Kaukonen (-36) kertoo, että 40-luvulla otettiin juomavesi jokirannasta, ja joskus
tuli lavantautiepidemioita, joihin moni kuoli.
– Ku tuli pato tuohon Oulujokkeen, niin
lohet ei päässy ennää ylös. Niitä oli kauhiasti. Oli salakalastusta siinä pavon evustalla.
Munki vanhahemmat kalasti sallaa siinä. Oli
kauhian isot saaliit. Kerran ku ne oli kalasa ja äiti souti ja isä laski verkkoja, niin niil-
Se myi salaviinaa,
nyt kai sen voi
kertua.
le tuli kauhia perheriita. No, onneksi siinä
oli toinen pariskunta, ja naiset vaihto keskenään miehiä, ja johan riijat loppu, ei kuulunu ennää ärräpäitä. Naiset ne vasta on neuvokkaita.
Hän toteaa, että lapsena pelättiin sotaa.
– Kerran mun paras kaveri Hilikka sano
ekaluokalla, että se ei tuu joulun jäläkeen
kouluun, vaan mennee Ruottiin. Mää siitä
rupesin äitille vänkäämään, että määki tahon Ruottiin. Äiti siihen: Sää et mee mihinkään! Mää taas: No, tännekkö mun pittää jäähä kuolemaan? Lopulta äiti kai kärsi syyllisyyvestä ja päästi mut Ruottiin, mutta sitä