lue tästä - Kasper Gröhnin sukuseura ry

Sukumanni / 12
Kasper Gröhnin sukuseuran jäsenviesti
Toukokuu 2012
Hyvät sukulaiset!
Tänä vuonna on taas sukukokouksen vuoro. Tässä julkaisussa on kokouskutsu
Tohmajärvelle lauantaina 21.7. (ravintola Wäkä). Kaksi vuotta sitten kokoonnuimme
Kiteellä 20-vuotisjuhlaan. Toiminnan vireydestä vastaa sukuseuran hallitus.
Mielestäni se on ollut tehokas tehtävässään. Jäsenmäärä on kasvanut; meitä on nyt
319, joista ikä- ja ainaisjäseniä 63. Luonnollinen poistuma tietysti verottaa jäseniä
vuosittain, niin että kahden vuoden aikana on ilmoitettu parikymmentä iäisyyteen
muuttanutta. Kaikki eivät olleet kuitenkaan sukuseuran jäseniä.
Tammikuussa pidetyssä hallituksen kokouksessa todettiin lähes 60 jäsenmaksun
puuttuneen. Huomautuskirjeen jälkeenkin koko joukko jäseniä on vielä ilman
maksusuoritusta. Pyydämme nyt vielä tarkastamaan asian ja hoitamaan sen
järjestykseen. Ymmärrämme sen, jos joku haluaa erota jäsenyydestä. Toivomme
näiden tekevän peruutuksen jollekin sukuseuran hallituksen jäsenelle. Jotkut jäsenet
olivat maksaneet ennakkoon vähän liikaakin. Yritämme pysyä ajan tasalla tämänkin
suhteen. Tämän vuoden jäsenmaksu tulee maksatukseen vuosikokouksen jälkeen.
Yhteydenottoja sukutietoihin on tullut mukavasti. Tietysti jo aiemmin mainitut ajasta
poismenneet, myös muuta sukulaisuutta koskevia tietoja on tullut. Samoin kyselyjä
mahdollisesta sukulaisuudesta ympäri Suomea. Syntyneiden uusien sukulaisten
ilmoitukset antavat tunteen, että vanhemmat mieltävät sukutoiminnan merkityksen.
Sellaisten lasten, jotka eivät vielä ole ehtineet sukukirjaan, tiedot noteerataan ja
julkistetaan Sukumannissa. Jos ette tahdo tietojen julkistamista, pyydämme tämän
ilmaisemaan. Yhteyttä voi ottaa sähköpostiosoitteisiin tai sukuseuran nettisivujen
kautta. (www.kasper-grohnsukuseura.fi)
Viime kesänä teimme matkan Itä-Viroon. Tästä on erillinen ”matkakertomus”.
Mielestäni reissu oli onnistunut ja 56 mukana ollutta osoittautuivat kaikki mukaviksi
matkakumppaneiksi. Toinen tapahtuma oli Juurikan Neulaniemessä, jonne kokoontui
70 sukulaista kalakeitolle ja viettämään aikaa kuulumisia kysellen ja kertoen. En voi
olla kehaisematta tilaisuuden korkeatasoista ohjelmaa! Näistä tapahtumista on kuvia
sukuseuran nettisivuilla. Käykäähän kurkkaamassa.
Sukukirjan painatuksen kyselyjä on tullut. Olemme pyytäneet tarjouksen
kirjapainosta ja tilausmäärästä riippuen (vähintään 50 kpl) nettohinnat lähtevät
60euron tasolta/kpl.
Kevään merkkejä on ilmassa, kun kirjoittelen tätä. Toivotan kaikille hyvää alkavaa
kesää ja tervetuloa suurella joukolla Tohmajärvelle!
Jorma Gröhn
SUKUKOKOUS
LA 21.7.2012
Ravintola Wäkä, Kauppakatu 5, TOHMAJÄRVI
TOHMAJÄRV
Tilaisuus alkaa klo 12.00
-ruokailu,
ruokailu, kinkkukiusaus ja kahvi - 10€
-ohjelmaa,
ohjelmaa, n.klo 13.00 alkaen
-varsinainen vuosikokous
-käynti
käynti Kirkkoniemessä, jossa opastus – voi ostaa kahvia (mm. lähetystyön
hyväksi)
Pyydämme ilmoittautumaan kokoukseen 10.7.2012 mennessä hallituksen jäsenille.
Samoin halukkuus Kirkkoniemessä käyntiin. Voidaan ilmoittaa ruokailijoiden ja
kahvittelijoiden määrä.
Kesäpäivä Kiteen Neulaniemessä 30.7.2011
Noin 70 sukulaista oli tullut
rantakalalle ja muutenkin
viettämään aikaa tuttujen
parissa. Leppoisa päivä
helteiden jälkeen veden
äärellä oli miellyttävä.
Sukuseuran hallitus oli
suunitellut hieman
Yleisöä n. 60 henkeä
ohjelmaakin. Kertoo
Juha Gröhn Atrialta
mielestäni hallituksen
henkisestä tasosta – osaavat nauraa itselleen. Esitimme ja ylitimme itsemme
musikaalissa ”Meksikon pikajuna”. Muutama puheenpätkä; Atrian tuore
toimitusjohtaja Juha Gröhn (saatiin muuten makkaraa), Anne Gröhn Itä-Viron
Itä
kierroksen kertaus ja Jorma Gröhn luki Tuomas Kyrön
Kyrön kirjaa Mielensäpahoittaja.
Oman lisänsä toivat tietenkin Kimallus-orkesterin
Kimallus orkesterin kolme muusikkoa. Tasokasta
soittoa, laulua – Lamminsalon pariskunta,
pariskunta Tarja ja Tuomo sekä Kari Uuksulainen,
laulu ja ”läskibasso”.
Juurikan kyläyhteisö vastasi tarjoiluista.
Myönteisenä asiana
na koettiin joidenkin nuorten
nuorten mukana olo. Jotain tällaista kaivataan
jatkossakin. Kehitellään.
Yhteislaulu lopuksi kruunasi tapahtuman. Suvussa on soitonsoiton ja lauluntaitoa!
Unto Tarkkosen muistipätkiä elämän varrelta
Niin, kyllä otsikko on oikein. Sain ylemmältä taholta määräyksen
kirjoittaa jutun itsestäni. Eikä auttanut vastaan paneminen. Joten
hyvät lukijat, tässä hieman tietoja elämästäni ja toimistani. Vielä
vähän tuosta valokuvasta. Se on vuodelta 1987 erään
Unto Tarkkonen
reissukaverin Dubrovnikin matkalla ottama, omalla pikkukamerallaan. Hän lähetti
kuvan minulle muistoksi matkasta. Kuva on kokovartalokuva, mutta olen ottanut siitä
tähän ainoastaan yläosan. Muita kuvia minusta ei juuri olekaan. Itsestä kun ei tule
kuvaa otettua.
Pitänee aloittaa alusta
Olen syntynyt Kiteen Loukunvaarassa 1920-luvun lopulla. Loukunvaarassa olen
elänyt, kunnes juuri ennen vuosituhannen vaihtumista muutin Kiteen keskustaan.
Koska olen maanviljelijän poika, piti kansakoulun päätyttyä käydä talon töihin
käsiksi. Olin tosin jo kuusivuotiaasta asti ollut hankmon painona, kun sedän
sukulaispoika keväisin pehmitteli kahden hevosen rullaäkeellä edellisen syksyn
kynnöksiä, eikä hänen painonsa yksin riittänyt pitämään äestä kurissa.
Kansakoulun päätyttyä serkkutyttö Taimi intosi minua Viipuriin musiikkikouluun.
En ollut halukas lähtemään, vaikka soitinkin kotini urkuharmonilla.
Kummisetä tyssäsi sitten tyttärensä haaveet sanomalla: "Ei soitto elätä". Ja se oli
siinä.
Kummisedän puhe ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sillä Taimi, hänen vanhin
tyttärensä, meni kanttorin kanssa naimisiin ja – soitto heidänkin perheensä elätti.
Taimin perheen kuudesta lapsesta kolme on kanttoreita.
Sitten tuli sota-aika ja meillekin pari tuttavaperhettä Harlusta, aivan rautatiesillan
lähimmistä taloista. Silloin meillä oli poikia parikymmentä ja siihen vielä muutamia
tyttöjä, ja vanhemmat lisäksi.
Sota-aikaan petroli oli kortilla eikä sitä ollut sen vertaa, että olisi saanut
moottorivetoisella silppukoneella tehdä oljista silppua navettaan lehmien alusiksi.
Silppukone oli navetan vintillä ja siihen oli laitettu pitkä kampi. Kammesta pystyi
kaksi miestä sitä pyörittämään. No, sehän oli toivotonta hommaa, ja meidän poikien
tehtävänä.
Niinpä laitettiin kampeen kolme metriä pitkä kiertokanki, jonka toiseen päähän
poikkitanko kahden miehen käyttövoimille. Kiertokanki ripustettiin köydellä katon
poikkiparruun käyttöpäästään, ja niin oli käsikäyttöinen silppukone valmis.
Laite oli uskomattoman tehokas. Se pyöri kahden pojan voimilla hyvin, eikä
tarvinnut läähättää. Sillä koneella ne silput sitten tehtiinkin.
Petrolipula aiheutti myös parannuksen valoihin. Navetassa oli vain kaksi
myrskylyhtyä valon antajina. Tallissa, karjakeittiössä ja maitohuoneessa ei ollut
mitään, ennen kuin ne kaksi lyhtyä joutuivat navetasta. Niinpä me pojat teimme
naisten polkupyörään takapyörälle telineen, jotta pyörä pysyi pystyssä, ja veimme
rakennelman tupaan. Takapyörään laitoimme Philipsin 10 voltin polkupyörän
dynamon, joka antoi tehoa 10 volttia ja puoli ampeeria. No sehän on vain viisi wattia.
Sillä ei tavallista armeijan puhelinkaapelia käyttäen olisi saanut navetassa kuin yhden
lampun heikosti palamaan. Kaapelia piti olla parisataa metriä, että se olisi riittänyt,
kun aiottiin laittaa talliin kaksi valopistettä ja navettaan kolme, karjakeittiöön yksi ja
maitohuoneeseen yksi valopiste. Sitten vielä yksi valopiste navetan vintille. Kaikki
sille yhdelle dynamolle syötettäväksi. Siis kahdeksan lamppua ja kaikkien piti
näyttää hyvin. Ja nehän näytti. Se tuntuu uskomattomalta jutulta, mutta niksi oli siinä,
että ne olivat kaikki kytketty sarjaan erikoisilla kytkimillä. Ei siis rinnan, kuten
tavallisessa kytkennässä. Tuo pieni generaattori oli muuten koko pohu kokoisekseen.
En ole toista sen veroista tavannut. Sen jännite nousi pitkästi yli 50 voltin, kun se
syötti sitä lamppusarjaa. Lamput olivat 6,3 V / 0,5 A. Ja kaikki lamput paloivat
kirkkaasti. Eli tuo pieni generaattori antoi tällä kytkennällä tehoa yli 25 wattia. Meitä
poikia kun oli riittävästi, niin yhden ei tarvinnut kovin kauan polkea, kun toinen jo
pääsi töihin.
Sodan loputtua rakensin tuulilataajan, jolla saatiin virtaa sekä valoksi, että myös
radion käyttövoimaksi. Armeijasta tulon jälkeen satuin sanomalehdestä huomaamaan
Lapinlahdella olevan myytävänä bensiinikäyttöinen aggregaatti. Sovimme siitä
kaupan. Sillä sitten saatiin virtaa PKS:n tuloon saakka.
Vuonna 1950 avioiduin Juurikan Honkahuhdasta kotoisin olevan Vieno Gröhnin
kanssa.
Vuoden 1954 syksyyn saakka tein kotona maataloustöitä, ja sitten syksyllä
muutimme Rantasalmelle, jossa oli olevinaan paikka radioliikkeelle. Se kyllä oli
harhaa. Viikkoa ennen meidän tuloa oli eräs paikkakuntalainen perustanut sinne
radiokorjaamon. Emme viipyneet maisemissa kuin kuukauden ja palasimme Kiteelle.
Täällä oli 1960-luvulla kaksi muutakin sähköliikettä, joten oli kilpailua. Töitä riitti
kuitenkin kaikille. Sitten Kansallisosakepankki julkisti rakentavansa keskelle kylää
uuden pankkirakennuksen. Sen piti valmistua vuoden kuluttua. Teimme pankin
kanssa vuokrasopimuksen. Tuolloin käytössämme olleelle liikehuoneistolle oli
kysyntää, ja niin omistaja vuokrasi sen siitä päivästä lähtien seuraavalle, kun meidän
vuokrasuhteemme lakkaisi vuoden kuluttua.
Pankin rakennussuunnitelmat siirtyivät kuitenkin vielä vuodella. Silloin päätin että
palataan taas takaisin. Asuimme Loukunvaarassa keskeltä kylää ostamassani talossa.
Töitä riitti siinäkin paikassa, sillä olin ottanut korjausohjelmaan radio- ja
televisiopuolen lisäksi myös sähkömoottorien ja generaattorien kääminnät.
Seitsemänkymmenluvulla teimme oman toimen ohessa Mainos-TV:lle kolme
luontoelokuvaa, joita tuskin monikaan nykyisistä kiteeläisistä lie nähnyt.
Ensimmäinen kuva kertoi myöhään kuoriutuneesta telkänpoikasesta. Yksi pesän
munista oli jäänyt kuoriutumatta, kun muut poikaset olivat lähteneet pesästä. Pönttö
oli meidän rantamökin kohdalla koivussa ja tehty kuvaamista varten. Yksi pöntön
seinä oli lasista ja peitetty torvihupulla. Satuin käymään poikasten kuoriutumista
seuraavana päivänä mökillä ja huomasin poikasen pöntössä. Ei muuta kuin kiireellä
kotiin ja kuvauskalut sekä Marjatta ja Timo kyytiin. Timo otti telkänpojan pöntöstä ja
pisti sen sankoon. Minä kuvasin. Lähdettiin kahdella veneellä etsimään poikasen
muuta pesyettä. Timo souti edellä ja Marjatta souti kuvausvenettä perässä. Noin
kolmen kilometrin soudun jälkeen pesye löytyi. Timo laski telkänpoikasen veteen ja
emon kutsuessa sitä poikanen juoksi toisten luo. Sitten ne lähtivät uimaan
täysilukuisena parvena. Tässä kuvassa oli kaksi päätähteä, telkänpoika ja Timo. Timo
nimittäin kirjoitti selostuksen tekstin, ja itse sen myös MTV:n selostamossa esitti.
Naapurissa oli ollut televisio auki ja perhe ruoalla. Joku oli tajunnut Timon äänen
ja silloin kaikki katsomaan. Elokuva oli nimeltään "Yksin jäänyt".
Viimeinen, muuttolinnuista kertova elokuva tuli vapun aattona 1979 televisiosta
värilähetyksenä. Värillisiä muuten olivat kaikki kuvaamani elokuvat, vaikka harvalla
silloin oli väritelevisiota katsottavanaan. "Etelän kutsu" -nimisessä elokuvassa on
kohtaus, joka kertoo yön pimeydessä lentävien pikkulintujen kohtaamista vaaroista,
niiden osuessa matkallaan majakoiden valopiiriin. Ne sokaistuvat ja lentävät kohti
majakan linssiä. Aamulla niitä on karheena majakan juurella. Olin kirjoittanut tuon
kohtauksen elokuvaan, ja sen kuvaamista varten hakenut lupaa Puolustusvoimain
merivartiolaitokselta. Kohtaus oli tarkoitus kuvata Hangon majakalla. Sain luvan.
Päiväys oli kuitenkin kaksi viikkoa myöhemmälle ajalle, kuin muuttoparvien
ohilento. Luvasta ei ollut apua.
Onneksi Hangossa asui eräs tuttavani, ja hänen kanssaan päätimme, että juttu
kuvataan majakasta muutaman kilometrin päässä olevalta merimerkkiluodolta käsin.
Menimme Hankoon lauantai-iltana ja aamulla kuulin uutisista, että Virosta päin
lähestyy Suomea saderintama. Se ehtii Suomeen puolen päivän aikaan.
Silloin tuli kiire. Olimme luodolla juuri ennen saderintamaa ja kiersin kameraan
400 millin teleobjektiivin. Kamera jalustaan ja puisen merimerkin kylkeen tukien
tähtäsin majakkasaareen. Mutta majakka ei pysynyt paikallaan vaan hyppi sydämen
lyöntien kanssa samaan tahtiin. Katsahdin alas ja huomasin jalustan pehmeiden
kumityynyjen olevan kallion pintaa vasten. Pyöräytin tyynyt ylös, ja nyt kesti
majakka paikoillaan. Painoin koneen käyntiin, ja se ehti käydä tasan 20 sekuntia, kun
sade ryöpsähti ja peitti näkymän. Mutta minä olin saanut sen mitä olin tullut
hakemaan. Kuvassa aallot lyövät ylös rantakalliolle ja tuuli pieksää pensaita.
Lähikohtauksen lintuparven lentämisestä majakan linssiin kuvasin Säynejärven
rantakalliolla, puusta tekemäni Hangon majakan mallin avulla. Samoin kuolleet
linnut löytämäni kuolleen punakylkirastaan avulla. Kuvasin linnun eri puolilta ja eri
asennoissa, joten katsoja sai sellaisen kuvan, että lintuja oli paljon.
Leikkasin elokuvat kotona omilla laitteillani, mutta äänen liittäminen mukaan
vaati siirtoa 16 millin rei'itetylle ääninauhalle. Siihen tarvittiin Mainos-TV:n laitteita.
Kävimme Vienon kanssa Pasilassa leikkaamassa äänen. Työreissu vei matkoineen
kolme - neljä päivää. Elokuvien kesto oli 24 minuuttia.
Sitten kohdisti verottaja kyntensä elokuviimme. Katsoimme parhaaksi lopettaa,
vaikka kuvamme olivat Mainos-TV:n markkinoimina kiertäneet Euroopassa useissa
maissa, ja Berliininkin televisio oli näyttänyt "Kesäpäivä" -elokuvamme kahteen
kertaan.
Vuonna 1987 keväällä lähetin silloiselle Kurun kanttori Pentti Tynkkyselle vuonna
1954 hänen isoisästään ottamani valokuvan, jossa tämä kylvää kauraa tuohivakasta.
Kuvan taustaan olin kirjoittanut Pentin isoisästä "Kylväjä" runon. Kolmen päivän
kuluttua sain Pentiltä vastauskirjeen ja C-kasetille äänitetyn sävellyksen runostani,
sekä kysymyksen: "Onko näitä lisää?" Lähetin hänelle 3 tekstiä ja vastasin, että ei
ole, mutta tehdään. Niinpä kirjoitin lisää runoja syyskuun alkuun saakka. Pentti
ilmoitti runojen riittävän jo yhteen konserttiin, joka pidetään loka- tai marraskuun
alussa. Konsertti pidettiin.
Sittemmin konsertteja on ollut useita: Kurussa kaksi, Tampereella, Joutsenossa, ja
kaksi konserttia Kiteellä. Lauluista on tehty kaksi CD-levyä, "Nuoruuden toukokuu"
ja "Suven helmet". Näistä tätä toista on vielä saatavissa.
Olen aikoinaan kirjoitellut kuulemiani erätarinoita muistiin, ja vuonna 1993
tammikuun lopussa tyttäreni Marjatan innostamana lähetin kolme tarinaa Tammelle.
Parin päivän kuluttua soitti silloinen Tammen johtaja ja kysyi, missä ovat ne loput
tarinat? Olin näet kirjoittanut niitä olevan useampaan kirjaan. Tarinoiden pitäisi olla
kustantajalla maaliskuun alkuun mennessä, että ehditään saada kirja kevään
kirjamyyntiin. Lähetin tarinat ajallaan, ja ensimmäinen eräkirjani,
"Hopeapäistärikkö", ilmestyi kevään myyntiin ja loppui kesken. Kurun naisten
lukupiirin pyynnöstä Tammi julkaisi muutamaa vuotta myöhemmin siitä
pokkarikokoisena toisen samansuuruisen painoksen.
Seuraava kirja oli "Mustan karhun peijaiset" vuonna 1999, ja sitä seuraava "Pohun
koira" vuonna 2001. Tammen tytäryhtiön Helmin kustantama "Nainen paikallaan"
romaani ilmestyi vuonna 2004. Se oli Anniina Saran nimellä kirjoitettu, kun
kustantaja ei tekijäksi hyväksynyt miehen nimeä.
Sitten vaihtui Tammen johto ja vetäjäksi tuli uusi mies. Tammen
markkinointipäällikkö oli jo aiemmin tilannut minulta kirjan Talvisodasta, ja saatuani
sen kasaan soitin markkinointipäällikölle, että kenelle käsikirjoituksen lähettäisin?
Vastaus oli, että tietysti hänelle. Hänhän sen tilasi. Lähetin käsikirjoituksen
markkinointipäällikölle.
Viikon kuluttua soittaa Tammen uusi kotimaisen kaunokirjallisen osaston päällikkö
ja sanoo, ettei hän sitä kirjaa julkaise. Kysyin syytä. Ei tullut vastausta. Sanoi vain,
ettei hän julkaise. Kysyin, että onko hän sitä mieltä, että Suomen ei olisi pitänyt
panna vastaan, vaan antaa valloittaa maa? No, ei hän sitä tarkoita, mutta hän ei
missään tapauksessa julkaise sitä kirjaa. Puhelu loppui sitten siihen.
Meni viikko, ja taas soittaa sama mies ja lupaa julkaista kirjan. Ovat vanhemmat
toimittajat sanoneet, ettei näitä omakohtaisia sotakuvauksia enää tule. Ne veteraanit
jotka vielä haluaisivat kirjoittaa, eivät enää pysty. Ja ne jotka pystyisivät
kirjoittamaan, eivät halua kirjoittaa. Joten tämä kirja "Talvisodan miehet" on arvokas,
ja se julkaistaan. Ja julkaistiin – mutta tämä päällikkö oli raakannut siitä yhden
kolmanneksen luvuista pois. Piti näet olla Eskon puumerkki kirjassa. Hän katsoi
ylitseen kävellyn.
Sittemmin olen tarjonnut hänelle viittä käsikirjoitusta. Yksikään ei ole kelvannut.
Nyt sitten viime kesänä Ase & Erä -lehti, jonka vakituisena avustajana olen
toiminut yli 25 vuotta, ehdotti minulle kustantavansa käsikirjoitukseni, joista kaksi
kirjaa ennen joulua. Karprint Oy, joka kustantaa Ase & Erä -lehteä, on lehtitalo, eikä
sillä ole kirjan tekoon tarvittavaa kannennitomakonetta. Sen vuoksi painos oli vietävä
Kariston kirjapainoon kansitettavaksi. Sattui vain niin ikävästi, että Kariston
kannennitomakone meni piippuun juuri kun sitä olisi tarvittu. Ei auttanut muu kuin
rahdata arkit toiseen pienempään painoon, josta Isänpäivälahjaksi tarkoitettu eräkirja
"Sumuisilla sorsavesillä" pääsi Isänpäiväviikon perjantaina lähtemään. Sille jäi siis
käytännössä yksi myyntipäivä aikaa. Jos häiriöitä ei olisi sattunut, niin aikaa olisi
ollut kuukausi.
Saatavilla on tällä hetkellä ainoastaan tämä neljäs Antti O. Pajan eräkirja
"Sumuisilla sorsavesillä ja muita erätarinoita". Kaikki aikaisemmat kirjani on myyty
loppuun.
ITÄ-VIRON KIERROS
Matka tehtiin 9.-12.6. 2011
kesäsäässä 56 hengen voimin.
Vaikka matka oli nelipäiväinen,
joka hetkelle tuntui olevan
ohjelmaa. Jotenkin Viro on tullut
suomalaisille entistä
kiinnostavammaksi; ilmeneehän Ryhmäkuva Palmsen kartanon edessä
se suomalaismatkailijoiden
vuotuisessa kävijämäärässä. Ihmiset maassa ovat ystävällisiä, palvelu pelaa ja hinnat
ovat varsin kohtuullisia.
Neuvostoajan jälkeen virolaiset ovat tarttuneet itse toimeen ja maa on moderni
eurooppalainen valtio. Historia seuraa monin osin myös Suomen historiaa. Onhan
kummankin valtion ensimmäinen rauha solmittu Tartossa Neuvosto-Venäjän kanssa
v.1920. Sivistys saavutti alueen saksalaisten kauppamiesten mukana ja suuret
kartanot ovat jäänteitä tuolta ajalta. Hallitsijoiden antamia kartanoita ja suurmaatiloja
Narvan sillan tulliasema
Alatskiven kartano
aatelistolle siellä on ollut paljon. Nykyään näitä kartanoita on kunnostettu myös
turistien nähtäviksi.
Venäjän ajan yhteiseloa tänäkin päivänä havaitaan. Maassa on huomattava
venäläisvähemmistö, jotka ovat nyt Viron kansalaisia. Ortodoksinen Pyhtitsan
luostari kertoo osaltaan itäisestä vaikutuksesta. Itäraja seuraa Peipsijärveä ja Narvajokea. Narva on jakautunut kahtia ja Hermannin linnasta voi nähdä merkittävän rajaaseman Narva-joen sillalla.
Kaksi vuotta sitten kävimme Saarenmaalla, joka alue oli
autiompaa Itä-Viroon verrattuna. Täällä kukoistaa maanviljely
alavilla ja laajoilla pelloilla. Uusrakentamista oli taajamissa ja
Peipsi-järven rannat ovat saamassa hienoja huviloita
rantahietikkonsa läheisyyteen. Palavan kiven historiaa, käyttöä
ja haittoja opas selvitti Narvan ja Rakveren välisellä
matkosuudella.
Monet matkakohteet oppaittemme Aime Makken ja Maria
Murun ansiosta tulivat hyvin esiteltyä. Tarton yliopiston alue
Tarton yliopiston
päärakennus
monella tapaa herätti kiinnostusta. Yliopisto on perustettu 1600-luvulla hieman ennen
Turun yliopistoa. Ymmärtääkseni lääketieteen
tutkiminen on korkealla kansainvälisellä tasolla.
Vuosisatojen saatossa monet virolaiset kirjailijat ja
muut taiteilijat olivat asuneet Tartossa, Suomesta mm.
Elias Lönnrot, jonka reliefi oli erään rakennuksen
seinässä.
Viimeisenä päivänä saavuimme Tallinnaan, jossa
Reliefi Elias Lönnrotin asuintalon
ruokailun jälkeen siirryttiin satama-alueelle ja laivaan
seinässä
kotimatkalle.
Mahtava porukka matkassa!
Jorma - ”ei matkanjohtaja”.
SUKUTIETOA 2011-2012
Uusia jäseniä:
Taulu 2614 X
Eeva Kirsti Teräsalmi , Helsinki
26.11.1956
Lappeenranta
(p. Kari Juhani Derf)
Taulu 626 IX
Matti Johannes Mononen, R-kylä
1.5.1945
Rääkkylä
Sisko Marja-Leena Mononen
20.7.1949
Taulu 616 IX
Aimo Antero Mononen,
5.8.1940
(p. Helena Ikonen)
R-kylä
Rääkkylä
Taulu 2106 X
Erja Riitta Hannele Tiainen, Tampere
27.3.1961
Kitee
Taulu 2308 X
Leena Miranda Björklöf, Järvenpää
29.6.1954
Kitee
(os. Kirmanen)
Taulu 1500 X
Arja Leena Nuutinen,os.Gröhn, Kitee
15.4.1971
Kitee
(p. Ari Nuutinen)
Taulu 2497 X
Oiva Gröhn
24.10.1943
p.Alli (os.Lupunen)
28.12.1941
Taulu 2498 X
Osmo Gröhn
12.11.1946
Kitee, Juurikka
p. Marja-Liisa (os.Vehkaoja)
16.12.1946
Ylistaro
Taulu 2027
Riitta Helena Räntilä (os. Tuhkanen)
20.3.1955
Kitee, Närsäkkälä
Taulu 567 (yhteys sukuun)
Sakari Tuominen, Masku
22.6.1953
Helsinki
Taulu 920 XI
Merja Turunen, Helsinki
30.10.1953
Kontiolahti
Taulu 2118 XI
Aleksi Juhana Gröhn
2.10.1922
Senäjoki
Taulu 1430 X
Raija Helena Halttunen (os. Pirhonen)
17.12.1991
Oulu
Kuolleita:
Senta Vallikki Teräsalmi, Vaasa 5.7.1925 – 14.5.2011,
Helsinki
os. Kuusinen, taulu 2611
Kitee, Juurikka
Maire Kyllikki Murtonen, Kitee 25.8. 1920 – 3.6. 2011
Kitee
os. Björn, taulu 2513
Reino Henrik Lamminsalo, Rääkkylä 31.7.1936 –
15.6.2011
taulu 760
Heikki Antero Lamminsalo, Rääkkylä 3.5.1922 –
25.6.2011 Joensuu
taulu 655
Olli Roland Kuusinen, Oulu 28.2.1928 – 17.6.2011
Espoo
taulu 2615
Rauha Siviä Savolainen, Kitee 27.9.1921 – 11.6.2010
Kitee (P-K:n keskussairaala)
taulu 1588
Kirsi Marja Ylikoski, Helsinki 19.3.1973 – 27.7.2011
Helsinki
taulu 2335 XI
Laura Heleena Kyllikki Palosaari, Nurmes 30.3.1934 –
19.10.2011 Sodankylä
os.Väistö, taulu 2334 X
Eila Hilkka Tellervo Laurikainen, 4.3.1928 Kitee –
13.11.2011 Kitee
os.Gröhn, taulu 2099 IX
Mirja Sinikka Pirhonen, 22.2.1935 Kitee – 17.1. 2012
Kitee
os.Gröhn, taulu 1427 ja X 2135 - sukuseuran
pitkäaikainen sihteeri
Matti Johannes Uuksulainen,
11.4. 1941 Kitee – 20.1.2012 Kitee
taulu 1778 X
Onni Havurinne,
1.7. 1924 Kitee, Säynejärvi – 17.1.2012 Kitee
taulu 2681 VIII
Sirkka Lehtomaa,
14.8.1929, Hamina – 9.11.2011 Jyväskylä
os. Raekorpi, taulu 2482 X
Veikko Lehtomaa 25.11.1922 – 27.11.2011
taulu 2482 , Sirkka Lehtomaan puoliso
Heikki Antero Lamminsalo taulu 655
s. 03.05.1922 Rääkkylä
k.25.06.2011 Joensuu
Taulu 437 X
Kauko*Teppo Mikkonen
s.22.7.1937 Rääkkylä, Venturi
k.11.4.2012 Rääkkylä
Syntyneitä:
Altti Rautiainen
11.10.2008
Juva
Saana Eerika Rautiainen 29.4.2011
Juva
(isä Mikko Rautiainen, äiti Sarianna os. Hiltunen –
taulu 2356 XII)
Otto Aleksi Gröhn
29.9.2011
Joensuu
äiti Minna Palviainen, isä Risto Gröhn – taulu 2121 X
Taulu 1429 XI
Minna Johanna Pirhonen, avioliitto Timo Erkki
Turunen s. 1.8. 1970
Kitee
lapsia:
Mimmu Sofia Turunen 17.2. 2009
Kitee
Tiltu Julia Turunen
9.9.2010
Kitee
Taulu 655
Pirjo ja Jukka Lamminsalolle
Venla Maria s.25.11.2011 Kontiolahti
Muuta
Väitös
Alavieskan kirkkoherra Eija Nivala
(taulu 2109 X ) valittiin
v.2011 Suomen kirkon pappisliiton
puheenjohtajaksi
FM Niko Kotilainen taulu 656
Methods and Applications for
Peer-to-Peer Networking (Menetelmiä
ja sovelluksia vertaisverkkokäyttöön)
Jyväskylän Yliopistossa 21.12.2011
v.2012 Suomen kirkon
kirkolliskokousedustajaksi
SUKUKIRJAN LISÄPAINOS
Pyydämme niitä, jotka haluavat tilata Keski-Karjalan Gröhnit – sukukirjaa, ottamaan
yhteyttä sukukokoukseen mennessä Jorma Gröhniin. Teemme päätöksen tilaamisesta
silloin. Kirjan hinnaksi tulee tilausmäärästä ( 50/100) riippuen n. 60 € kappaleelta.
Postituskulut tämän päälle. Sukuseura hankkii sopivan määrän kirjoja, joita voi sitten
tilata sukuseuralta. Vähimmäistilaus on 50kpl.
Tässäpä mainio kirja oman historian tutkimiseen. Kirjassa on n.13 000 nimeä ja 805
sivua. Se alkaa Kasper Gröhnistä – n.vuodelta 1600. Teoksen on toimittanut Sirkka
Gröhn, sukuseuran perustaja ja sukumme tutkija.
Yhteydenotot mielellään sähköpostin kautta tai kirjeellä. Puhelin on siitä huono
tällaisessa tapauksessa, jos minulla puhelun aikana ei ole mahdollisuutta kirjoittaa
tietoja ylös.
STANDAARIT
Standaareja on edelleen saatavissa hintaan 18 € + postituskulut
HALLITUKSEN YHTEYSTIEDOT
Jorma Gröhn, pj.
Olkontie 7 A 18
82500 KITEE
044 2730871
jormag@suomi24.fi
Kari Uuksulainen, vpj.
Hakolahdenniementie 1
82590 NÄRSÄKKÄLÄ
0400 755308
kari.uuksulainen@kitee.fi
Mauri Lamminsalo
Haapasalmentie 170
82335 RASIVAARA
050 5020352
mauri.lamminsalo@pp.inet.fi
Matti Gröhn
Tohmarivintie 5 B
82600 TOHMAJÄRVI
040 7614331
grohn.matti@gmail.com
Riitta Väistö, siht.
Kyntäjäntie 18
82500 KITEE
050 3723665
rvaisto@netti.fi
Merja Immonen
Alhontie 22-28 B 10
58200 KERIMÄKI
050 5547186
merja.immonen@gmail.com