Valvontakertomus 2013 (pdf)

Transcription

Valvontakertomus 2013 (pdf)
Valvontakertomus 2013
Valvontakertomus 2013
ISBN 978-952-5552-27-0
ISSN 0781-5840
Henkilökuvat: Risto Törrö, Nina Kaverinen, Johanna Kainulainen
Kuvituskuvat: iStockphoto
Paino: Kirjapaino Uusimaa
Taitto: Reija Jokinen / Uusimaa Studio
Sisällys
PUHEENJOHTAJAN KATSAUS
Vaaditaanko asianajajalta korkeampaa etiikkaa
kuin lupalakimieheltä?, Matti Kunnas................................................................................................ 6
ASIANTUNTIJAKIRJOITUKSIA
Sovittelijoista ei kannella, Pia Letto-Vanamo..................................................................................... 7
Toiveena selkeä vastaus, Meri Ahtela................................................................................................. 8
1 JOHDANTO .....................................................................................................................................10
1.1 Valvontalautakunta ja sen toiminta........................................................................................ 12
1.2 Kaavio valvontaprosessista...................................................................................................... 13
1.3 Valvontalautakunnan kokoonpano.......................................................................................... 14
1.4 Luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien valvonnanalaisuudesta................................. 16
1.5 Valvontalautakunnan luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevat ratkaisut......... 17
1.6 Uuden lainsäädännön vaikutus hyvää asianajajatapaa koskeviin ohjeisiin....................... 19
2 TAPAUSSELOSTUKSIA........................................................................................................................... 20
2.1 Tapaohjeiden soveltamisala (TO 1.1)....................................................................................... 20
2.2 Perusarvot................................................................................................................................... 21
2.2.1 Luottamuksellisuus (TO 3.4)......................................................................................................... 21
2.2.2 Kunniallisuus (TO 3.5).................................................................................................................. 21
2.3 Asianajajan yleiset velvollisuudet (TO 4. luku)...................................................................... 22
2.3.1 Huolellisuus ja tehokkuus (TO 4.1)............................................................................................... 22
2.3.2 Täydennyskouluttautumisvelvollisuus (TO 4.2).............................................................................. 24
2.3.3 Asiakasvarojen hoito (TO 4.4)...................................................................................................... 25
2.4 Asianajajan velvollisuudet asiakasta kohtaan (TO 5. luku).................................................. 26
2.4.1 Yhteydenpito asiakkaaseen (TO 5.4)............................................................................................. 26
2.4.2 Tärkeiden ratkaisujen hyväksyttäminen (TO 5.5)........................................................................... 27
2.4.3 Asiakirjojen luovuttaminen (TO 5.11)........................................................................................... 28
2.4.4 Asianajokulujen kattaminen ulkopuolisin varoin (TO 5.13)............................................................ 28
4 Valvontakertomus 2013
2.5 Asianajajan esteellisyys (TO 6. luku)........................................................................................ 29
2.5.1 Yleistä......................................................................................................................................... 29
2.5.2 Esteettömyys (TO 3.3).................................................................................................................. 30
2.5.3 Esteellisyys samassa asiassa (TO 6.1) .......................................................................................... 31
2.5.4 Esteellisyys lojaalisuusvelvollisuuden perusteella (TO 6.2)............................................................. 31
2.5.5 Esteellisyys taloudellisen tai henkilökohtaisen liitynnän perusteella (TO 6.4).................................. 33
2.5.6 Toimistonvaihdos (TO 6.5 ja TO 6.7)............................................................................................. 33
2.6 Asianajajan velvollisuudet asiakkaansa vastapuolta kohtaan (TO 7. luku) ....................... 34
2.6.1 Painostuskielto (TO 7.3)............................................................................................................... 34
2.7 Asianajotoimiston järjestäminen (TO 11. luku) ..................................................................... 35
2.7.1 Toimiston asianmukainen järjestäminen ja henkilökunnan valvonta (TO 11.5)............................... 35
2.8 Asianajajan laskutus (TO 5.12 ja palkkio-ohje)...................................................................... 36
3 TILASTOTIETOJA VALVONNASTA
3.1 Hallituksen yleisvalvonta.......................................................................................................... 40
3.2 Ratkaistut valvonta- ja palkkioriita-asiat............................................................................... 40
3.2.1 Valvonta-asiat............................................................................................................................. 40
3.2.2 Palkkioriita-asiat.......................................................................................................................... 41
3.3 Vireille tulleet asiat................................................................................................................... 41
3.4 Tilastoja....................................................................................................................................... 43
4 SAMMANFATTNING............................................................................................................................. 44
5 YHTEYSTIEDOT...................................................................................................................................... 47
Valvontakertomus 2013 5
Puheenjohtajan katsaus
Asiantuntijakirjoituksia
Vaaditaanko
asianajajalta
korkeampaa etiikkaa
kuin lupalakimieheltä?
V
uosi 2013 toi valvonnan piiriin
uuden asiakasryhmän – luvan
saaneet oikeudenkäyntiavustajat
eli niin sanotut lupalakimiehet.
Pelättyä suurta jutturyntäystä
ei ole tullut, mutta erilaiset rajanveto-ongelmat
ovat nousseet esille valvontayksikön päivittäisessä työssä ja valvontalautakunnan ratkaisuissa.
Erityisesti se, milloin valvonnan katsotaan alkavan, mitkä työtehtävät ovat valvonnan alaisia ja
millainen on asianajotoimistoissa työskentelevien luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien ja
heitä valvovan asianajajan välinen vastuunjako,
ovat uusia rajanvetoja, joihin valvontalautakunta joutuu ottamaan kantaa.
Asianajajakunnan etiikka ja sen valvonta
ovat tähän asti olleet ammatin itsensä määrittämiä. Isona periaatteellisena asiana on noussut
kysymys siitä, että lupalakimiesten velvollisuudet
on luetteloitu heitä koskevassa laissa ja asianajajia koskevat eettiset ohjeet löytyvät puolestaan hyvää asianajajatapaa koskevista ohjeista,
eivätkä nämä ole keskenään identtiset. Valvonnan näkökulmasta kahden erilaisen ohjeiston
voimassaololle ei ole hyviä perusteita.
Seuraamuksia harkittaessa on ratkaistava
kysymys siitä, tuleeko luvan saaneille oikeudenkäyntiavustajille määrätä kurinpidollinen seuraamus saman asteikon mukaisesti kuin asianajajille.
Ensi alkuun vaikuttaisi itsestään selvältä, että näin tulisi menetellä. Toisaalta luvan saaneet
oikeudenkäyntiavustajat ovat pääsääntöisesti kokemattomampia. Asianajajalta voitaneen odottaa
korkeatasoisempaa etiikan noudattamista kuin
6 Valvontakertomus 2013
Matti Kunnas
valvontalautakunnan
puheenjohtaja, asianajaja
luvan saaneilta oikeudenkäyntiavustajilta, sillä
asianajajakuntaan pääseminen vaatii enemmän
kuin luvan saaminen.
Periaatteellisella tasolla ei liene mitään estettä sille, etteikö asianajajakunta voi vaatia jäsenistöltään noudatettavaksi korkeampaa eettistä
moraalia kuin mitä laki luvan saaneelta oikeudenkäyntiavustajalta vaatii.
Asianajajien korkeampi eettinen standardi
aiheuttaisi kuitenkin lukuisia käytännön ongelmia. Asianajotoimiston palveluksessa oleva
luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja voisi esimerkiksi aiheuttaa virheellisen seuraamuksen
häntä valvovalle asianajajalle, vaikka lupalakimies toisenlaisen toimiston palveluksessa jäisi
rangaistuksetta. Asianajajaan voitaisiin myös
kohdistaa vakavampia seurauksia teosta, joka
olisi lupalakimiehelle rankaisematon. Tällöin
ammatinharjoittamisen edellytykset loppuisivat
asianajajalta nopeammin kuin luvan saaneelta
oikeudenkäyntiavustajalta, mitä ei voida pitää
tyydyttävänä tilanteena.
Edellä kuvatut esimerkit johtavat teoreettiseen
epätasapainoon hyvän asianajajatavan ja lupalakimiesten toimintaa säätelevän lain välillä. Mikäli asianajajakunta tulevaisuudessa kehittää hyvää
asianajajatapaa edelleen, saattaa vaarana olla, että
hyvä asianajajatapa eriytyy lainsäädännössä kiinteästi ilmaistuista luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan velvoitteista. Jollei hyvän asianajajatavan
kehittämistä haluta estää, on hyväksyttävä ajatus,
että valvontalautakunta tulkitsee hyvää asianajajatapaa ja luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien velvoitteita yhtenevästi etiikkaa painottaen.
Sovittelijoista
ei kannella
A
sianajajuus ei ole mikä tahansa
ammatti, sillä asianajaja on sekä
ammatinharjoittaja että oikeudenhoidon orgaani, jolla on keskeinen
osa oikeusvaltion toteuttamisessa.
Tämä ammatin erityislaatuisuus näkyi myös
varhaisen asianajajakunnan valvonnassa, sitä
koskevassa lainsäädännössä ja tuomioistuimien
päätöksissä. Asianajajien pätevyyteen kiinnitettiin huomiota. Vähintäänkin heidän tuli olla kirjoitustaitoisia, hyvämaineisia ja oikeutta
ymmärtäviä.
Nykyisessäkään asianajajakunnan valvonnassa ei voi olla havaitsematta kahden näkökulman merkitystä. Prosessuaaliset muutokset
(muun muassa jako valmisteluun ja pääkäsittelyyn) ovat radikaalisti vähentäneet riitajuttuja
tuomioistuimissa. Sovittelu on lisääntynyt ja sen
keinot monipuolistuneet. Isot ja erikoistumista
vaativat riidat ratkaistaan varsinaisten tuomioistuinten ulkopuolella.
Asianajaja on edelleen oikeudenhoidon orgaani, mutta hänen roolinsa ja tehtävänkuvansa
ovat muuttuneet – eikä sovitteluun tai välimiestoimintaan osallistuvia asianajajia juurikaan näy
valvonnassa. Sen sijaan valvonnassa näkyvät rikosasianajajat samoin kuin pesänselvittäjiksi ja
-jakajiksi määrätyt asianajajat.
Rikosasioissa kantelun laukaisee useimmiten tyytymättömyys tuomioistuimen ratkaisuun
Pia Letto-Vanamo
valvontalautakunnan 2.
jaoston jäsen, professori
ja epäily siitä, ettei asianajaja ole tehnyt riittävästi päämiehensä hyväksi. Välillä kuitenkin
kyse on asianajajan ja päämiehen välisen asian
oikeudellista puolta koskevan kommunikaation
epäonnistumisesta. Joskus valvonta-asiat heijastavat etenkin menettelytapoihin liittyviä erimielisyyksiä muiden oikeudenhoidon toimijoiden
eli syyttäjien ja tuomareiden kanssa. Asianajajien
laskutuksesta ei juurikaan kannella rikosasioissa, koska kulut korvataan merkittävissä määrin
julkisesta oikeusavusta.
Perhe- ja perintöasioissa suurehko kantelujen määrä johtuu ainakin osaksi asioiden luonteesta: perheenjäsenten väliset usein pitkäaikaiset
ristiriidat pyritään ratkaisemaan (myös) valvonnan avulla. Samalla pesänselvittäjäksi määrätyltä
asianajajalta vaaditaan puolueettomuutta, monimutkaisiin omistussuhteisiin liittyvää juridista
osaamista, samoin kuin hyvän asianajajatavan
tarkoittamaa ”säädynmukaista” käyttäytymistä.
Valvonta-asioissa voi joskus myös huomata
varsinkin pitkään alalla toimineiden asianajajien
uupumista lukuisia sähköpostiviestejä viikossa
lähettävien, nopeaa ja itselleen edullista jakoa
toivovien, mutta usein vuosikymmenten takaisia kaunoja kantavien, pesänosakkaiden ristipaineessa – mikä osaltaan saattaa johtaa vastausten
viivästymiseen tai muuhun tapaohjeiden vastaiseen asiattomaan menettelyyn.
Valvontakertomus 2013 7
Asiantuntijakirjoituksia
Toiveena selkeä
vastaus
V
alvonta-asian vireille tullessa valvontalautakunnan sihteerit poimivat joskus hyvinkin vaikeaselkoisista kirjelmistä esille ne
olennaiset moitteet, joihin asianajajalta tulee saada vastaus. Vastauspyynnöt pyritään laatimaan mahdollisimman selkeiksi, jotta
asianajaja voisi kohdistaa vastauksensa nimenomaisesti asian kannalta tärkeisiin seikkoihin.
On selvää, ettei asianajaja ilahdu postin mukana saapuvasta valvontalautakunnan vastauspyynnöstä. Kantelukirjelmään tutustuminen ja
vastauspyynnön laatiminen vievät aikaa toimeksiantojen hoitamiselta sekä vapaa-ajalta. Tämän
vuoksi aiheettomiin tai aiheettomilta tuntuviin
moitteisiin vastaaminen tuntuu ymmärrettävästi
turhauttavalta. Mielessä on syytä tällöinkin pitää
asianajajalain ja hyvää asianajajatapaa koskevien
ohjeiden mukainen asianajajan velvollisuus vastata häntä koskevaan valvonta-asiaan avoimesti,
totuudenmukaisesti ja määräajassa. Asianajaja
ei saa kieltäytyä antamasta tietoja vetoamalla salassapito- tai vaitiolovelvollisuuteensa.
Mikäli vastaaminen esitettyihin moitteisiin
kuitenkin edellyttää asianajajista annetun lain
5c §:n 1 momentin perusteella asianajajan salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvien tieto-
8 Valvontakertomus 2013
Meri Ahtela
valvontalautakunnan
3. jaoston sihteeri, lakimies
jen kertomista, tulisi nämä tiedot sisältävä osa
vastauksesta laatia erilliseksi asiakirjaksi. Tätä
erillistä osaa ei toimiteta kantelijan tietoon. On
kuitenkin muistettava, ettei avustajalla voi pääsääntöisesti olla sellaisia toimeksiannon hoitoon
liittyviä salaisia tietoja, joita oma päämies ei voisi
saada tietoonsa. Valvonta-asiaan liittyvän rikosasian tai esitutkinnan ollessa vireillä, on asianajajalla itsekriminointisuojan mukaisesti oikeus
olla antamatta vastauksessaan tietoja, jotka voisivat edistää hänen syyllisyytensä selvittämistä.
On tärkeää, että valvontalautakunta asiaa
tutkiessaan saa siitä mahdollisimman selkeän ja
totuudenmukaisen käsityksen. Vastaus tulisikin
pyrkiä laatimaan nimenomaan esitettyjä moitteita vastaavaksi. Tehokas keino varmistaa, että
kaikkiin moitteisiin tulee kattavasti vastattua, on
noudattaa vastauspyynnössä käytettyä moitteiden numerointia vastauksessaan.
Asianajajan on syytä myös pitää mielessä,
että kanteluiden määrään voi vaikuttaa omalla
toiminnallaan. Hyvää asianajajatapaa koskevat
ohjeet tulisivatkin olla taustalla kaikessa asianajajan toiminnassa ja ne olisi hyvä palauttaa mieleen aina välillä. Toki on paljon sellaisiakin tapauksia, joissa kantelun kohteeksi joutuu, vaikka
oma toiminta olisi kaikilta osin moitteetonta.
1 Johdanto
Asianajajien valvontamenettely ja palkkioriitojen
käsittely on uudistettu 1.11.2004 voimaan tulleella asianajajista annetun lain (asianajajalaki)
muutoksella (697/2004) ja oikeusministeriön
päätöksellä yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen muuttamisesta (934/2004). Asianajajaliiton aloitteesta toteutetun uudistuksen tavoitteina
olivat ammatillisen valvonnan ja palkkioriitojen
julkisuuden ja luotettavuuden lisääminen, asianajajan ja kantelijan oikeusturvan parantaminen
sekä ammatilliseen valvontaan käytettävissä olevien voimavarojen tehokkaampi hyödyntäminen.
Vuoden 2013 alusta tuli voimaan laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista
(17.6.2011/715). Samassa yhteydessä tehtiin
muutoksia myös asianajajalakiin (17.6.2011/716).
Nämä muutokset vaikuttivat valvontalautakunnan toimintaan ensinnäkin siten, että valvonnan
piiriin tulivat myös luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat. He ovat lakimiehiä, joille erillinen
oikeudenkäyntiavustajalautakunta on myöntänyt luvan toimia oikeudenkäyntiasiamiehinä
ja -avustajina. Lain muutos vaikutti myös valvontalautakunnan asemaan suhteessa Suomen
Asianajajaliittoon. Lisäksi valvontalautakunnan
kokoonpano muuttui siten, että valvontalautakunnan jäseniksi tuli myös kaksi luvan saaneiden
oikeudenkäyntiavustajien edustajaa.
Asianajajalain 6 a §:n 1 momentin mukaan
asianajajayhdistyksen yhteydessä toimivat riippumattomat valvontalautakunta ja valvontayksikkö, joille kuuluvat tässä laissa säädetyt asianajajien toiminnan valvontaan liittyvät tehtävät.
Säännöksen 5 momentissa säädetään, että valvontayksikköön kuuluva toimihenkilö ei saa
10 Valvontakertomus 2013
Asiaa käsitelleessä lakivaliokunnan mietinnössä
valvonnan järjestämisestä ja valvontalautakunnan riippumattomuudesta todettiin seuraavasti
(LaVM 40/2010):
osallistua asianajajayhdistykselle kuuluvien muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen asioiden
hoitamiseen, jos osallistuminen voi vaarantaa
valvontayksikön tehtävien hoidon riippumattomuutta ja puolueettomuutta.
Asianajajalain muutosta koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 318/2010) perusteltiin
valvonnan keskittämistä Asianajajaliiton valvontalautakuntaan seuraavasti:
”Valvonnan järjestämisen kannalta helpoin vaihtoehto olisi toteuttaa valvonta vastaavasti kuin
asianajajien ja julkisten oikeusavustajien valvonta
nykyisin, jolloin valvovana elimenä toimisi Asianajajaliiton valvontalautakunta. Asianajajaliiton valvontalautakunnalla on korkea osaamisen taso ja
pitkäaikainen kokemus hyvän asianajajatavan valvonnasta. Valvonta tapahtuisi myös kustannustehokkaasti, kun se hoidettaisiin kaikkien osalta samassa elimessä. Koska valvontalautakunta valvoisi
tällöin paitsi asianajajia ja julkisia oikeusavustajia,
myös luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia, jotka eivät ole ja joista osa ei edes voisi olla Asianajajaliiton jäseniä, olisi tällöin kuitenkin tarpeen
vahvistaa valvontalautakunnan riippumattomuutta ja toiminnallista erillisyyttä Asianajajaliitosta.
Toisaalta siltä osin kuin kyse on elinkeinoluvan
kurinpidollisesta peruuttamisesta ja seuraamusmaksun määräämisestä, tullaan ainakin lähelle
merkittävää julkisen vallan käyttöä, joka voidaan
perustuslain 124 §:n mukaan uskoa vain viranomaiselle. Mainituilla perusteilla esityksessä ehdotetaan, että luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
olisi sekä valvontalautakunnan että oikeudenkäyntiavustajalautakunnan valvonnan alainen.”
”Valiokunta on pohtinut oikeudenkäyntiasiamiehen valvontamenettelyn erilaisia järjestämistapoja. Valiokunnan mielestä esitettyä valvontarakennetta voidaan puoltaa ottaen huomioon esityksen
lähtökohta, jonka mukaan oikeudenkäyntiasiamiehet ovat velvollisia noudattamaan asiallisesti samansisältöisiä ammattieettisiä sääntöjä kuin
asianajajat ja julkiset oikeusavustajat. Ehdotukset
valvontalautakunnan roolista ja muutoksenhaun
järjestämisestä yhdenmukaisesti asianajajia ja julkisia oikeusavustajia koskevien valvonta-asioiden
kanssa ovat perusteltuja yhteneväisen ratkaisukäytännön turvaamisen kannalta. Valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena, että valvonnan
toimivuutta seurataan ja arvioidaan, tuleeko järjestelmää jatkossa kehittää.
Kun valvontalautakunnalle annetaan oikeudenkäyntiasiamiehiä koskevia valvontatehtäviä,
on tarpeellista, että valvontalautakunnan riippumattomuutta ja toiminnallista erillisyyttä Asianajajaliitosta vahvistetaan. Esityksessä ehdotetaankin, että valvontalautakunnan kokoonpanoa laajennetaan ja että siihen otetaan jäseniksi asianajajien ja laissa tarkemmin määriteltyjen
muiden lakimiesten lisäksi myös luvan saaneita
oikeudenkäyntiasiamiehiä. Tässä yhteydessä on
syytä tähdentää, että valvontalautakunnan jäsenet toimivat tehtävässään tuomarin vastuulla ja
asioita valmistelevan valvontayksikön toimihenkilöihin sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Lisäksi valvonta-asioiden
käsittelyn järjestämiseen liittyvä yksi periaatteellinen lähtökohta on se, että valvonta-asioiden
ohjautuminen valvontalautakunnan eri jaostojen
kesken tapahtuu tuomioistuinten tapaan sattumanvaraisesti, jolloin etukäteen ei ole tiedossa,
ketkä tiettyä valvonta-asiaa käsittelevät. Myös
tämä osaltaan turvaa käsittelyn objektiivisuutta.”
Edellä mainituista syistä johtuen valvontalautakunnan ja valvontayksikön riippumattomuutta
suhteessa Suomen Asianajajaliittoon on vahvistettu. Valvontayksikön henkilökunta ei osallistu liiton sellaisten tehtävien hoitamiseen, joihin
osallistuminen voi vaarantaa valvontayksikön
tehtävien hoidon riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Valvontalautakunnan erillisyyttä
Asianajajaliitosta on pyritty osoittamaan myös
ulkoisin tunnusmerkein kuten omalla graafisella
ilmeellä ja verkkosivustolla.
Valvontalautakunta on saanut vuonna 2013
käsittelyynsä ensimmäiset luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevat kantelut. Valvontalautakunta valmistautui valvonnan laajenemiseen
ja kanteluiden lisääntymiseen jo vuoden 2013
alussa, kun valvontalautakunnan 4. jaosto aloitti toimintansa. Luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevia kanteluita on kuitenkin tullut
toistaiseksi vireille vähän; valvontalautakuntaan
tuli kertomusvuonna vireille viisi kantelua luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista, mikä
johtunee ainakin osittain siitä, että määrällisesti
suurin osa oikeudenkäyntiavustajaluvista myönnettiin vasta vuoden 2013 loppupuolella. Oikeudenkäyntiavustajalautakunnalta saatujen tietojen mukaan vuoden 2013 loppuun mennessä oli
myönnetty yhteensä 969 oikeudenkäyntiavustajalupaa. Myönnettyjen oikeudenkäyntiavustajalupien määrä on tiettävästi ylittänyt alkuperäiset
arviot. Osa luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista työskentelee asianajotoimistoissa esimerkiksi avustavan lakimiehen tehtävissä, mutta
luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia toimii
myös muissa lakimiestehtävissä.
Suomen Asianajajaliiton jäseniä eli asianajajia oli vuoden 2013 lopussa yhteensä 1980.
Valvontalautakuntaan on viime vuosina tullut
vireille vuosittain hieman alle 500 kantelua ja
palkkioriita-asiaa. Valvonnan ulottuminen osittain myös luvan saaneisiin oikeudenkäyntiavustajiin asettaa jatkossa oman haasteensa valvontalautakunnalle ja valvonta-asioiden valmistelusta
vastaavalle valvontayksikölle. Toistaiseksi vireille
tulleiden luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia
koskevien kanteluiden perusteella ei pystytä vielä arvioimaan, miten paljon kanteluiden määrä
valvontalautakunnassa lisääntyy.
Valvontakertomus 2013 11
1.1 Valvontalautakunta ja sen toiminta
Asianajajien, julkisten oikeusavustajien ja luvan
saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toimintaa
koskevat kantelut käsittelee valvontalautakunta.
Suomen Asianajajaliiton hallituksella on edelleen
velvollisuus asianajajalain 6 §:ssä säädetyin tavoin valvoa asianajajien toimintaa. Jos hallitus
tätä valvontaa suorittaessaan saa aiheen epäillä
asianajajan menetelleen velvollisuuksiensa vastaisesti, sen tulee saattaa asia valvontalautakunnan käsiteltäväksi.
Asianajajan laskutuksen kohtuullisuutta tai
palkkioon liittyvää muuta riitaisuutta koskevat
asiat käsitellään valvontalautakunnassa palkkioriita-asioina. Palkkioriita-asian käsittely valvontalautakunnassa on asianajajan asiakkaalle maksuton palvelu, jossa asiakas ei ole asian hävitessäänkään velvollinen korvaamaan asianajajan
tai asianajoyhtiön oikeudenkäyntikuluja. Palkkioriitamenettely ei koske julkisia oikeusavustajia tai luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia.
Valvontalautakuntaan kuuluvat puheenjohtaja sekä yksitoista muuta jäsentä ja heidän
henkilökohtaiset varajäsenensä. Puheenjohtajan
ja hänen varamiehensä sekä kuuden muun jäsenen ja heidän varajäsentensä tulee olla asianajajia ja heidät valitsee tehtäväänsä Asianajajaliiton valtuuskunta. Kolmen jäsenen ja heidän
varajäsentensä tulee olla asianajajakuntaan kuulumattomia oikeustieteen kandidaatin tutkinnon
suorittaneita henkilöitä, jotka ovat perehtyneitä
asianajotoimintaan sekä lisäksi tuomarin tehtäviin taikka oikeustieteen yliopistolliseen koulutukseen ja tutkimukseen. Asianajajakuntaan
1.2 Kaavio
valvontaprosessista
KANTELU
kuulumattomat jäsenet ja heidän varajäsenensä
nimittää valtioneuvosto oikeusministeriön esityksestä sen jälkeen, kun ministeriö on saanut
Asianajajaliiton puoltavan lausunnon ehdokkaiden kelpoisuudesta tehtävään. Lisäksi kahden jäsenen ja heidän varajäsentensä tulee olla luvan
saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa
laissa tarkoitettuja luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia. Myös luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajajäsenet nimittää valtioneuvosto
oikeusministeriön esityksestä. Kaikkien jäsenten toimikausi on kolme vuotta.
Valvontalautakunta toimii neljänä jaostona.
Tarkoituksena on, että valtaosa käsiteltävistä valvonta-asioista ja kaikki palkkioriita-asiat käsitellään ja ratkaistaan lautakunnan jaostoissa. Jaostojen kokoonpanot määrää valvontalautakunta.
Jaostojen puheenjohtajina toimivat valvontalautakunnan puheenjohtaja ja valvontalautakunnan keskuudestaan vuosittain valitsemat
kolme varapuheenjohtajaa. Palkkioriita-asioissa puheenjohtajana toimii aina jaoston asianajajakuntaan kuulumaton jäsen, joka on muu
kuin luvan saanut oikeudenkäyntiavustajajäsen.
Lautakunnan täysistunto on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja
sekä vähintään kahdeksan muuta jäsentä ovat
paikalla. Lautakunnan jaosto on päätösvaltainen, kun jaoston kaikki jäsenet ovat paikalla.
Tarkempia tietoja valvontamenettelystä löytyy valvontalautakunnan kotisivuilta osoitteessa
www.valvontalautakunta.fi.
ASIAN VIREILLE TULO
Asianajajalle
ilmoitus
vireilletulosta
Kantelijalle lähetetään
täydennyspyyntö kantelusta
ASIAN VALMISTELU
KÄSITTELY PÄÄTTYY
jos VLTK ei ota asiaa
tutkittavaksi
Viereinen kaavio havainnollistaa valvonta- ja palkkioriita-asioiden käsittelyä
valvontalautakunnassa.
Asianajajalta pyydetään vastaus
Asianajajan vastaus tiedoksi kantelijalle
Kirjelmien vaihto jatkuu (kuulemisperiaatteen mukaisesti)
KIRJEENVAIHTO PÄÄTTYY, VLTK:n sihteeri
VALMISTELEE RATKAISUEHDOTUKSEN
ASIA VLTK:n ESITTELEVÄLLE JÄSENELLE
ASIAN KÄSITTELY
– Yleensä jossakin VLTK:n neljästä jaostosta
– Täysistunnossa, jos erottaminen tai seuraamusmaksu
mahdollinen tai kyse tärkeästä ennakkopäätöksestä
PÄÄTÖS palkkioriita-asiassa
Palkkiota
ei suositeta
alennettavaksi
Palkkiota
suositetaan
alennettavaksi
Asianajajalta ilmoitus,
noudattaako suositusta
PÄÄTÖS kanteluasiassa
SEURAAMUS Ei seuraamusta
– Huomautus
– Varoitus
– Seuraamusmaksu (500–15 000 e)*
– Asianajajakunnasta erottaminen*
Kantelun kohteella ja
oikeuskanslerilla valitusoikeus
Helsingin hovioikeuteen (p KKO).
Kantelijalla ei valitusoikeutta
*) Luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien seuraamusmaksuista ja
luvan peruuttamisesta päättää viime kädessä oikeudenkäyntiavustajalautakunta valvontalautakunnan esityksestä.
12 Valvontakertomus 2013
Valvontakertomus 2013 13
1.3 Valvontalautakunnan kokoonpano
Valvontalautakunnan kokoonpano 1.1.2014:
Puheenjohtaja Matti Kunnas
Varapuheenjohtajat
Sirpa Niemistö, Peter Salovaara, Ville Salonen
Varsinainen jäsen
Varajäsen
1. jaosto
Puheenjohtaja Sirpa Niemistö
Ahti Saarenpää, professori
Ilkka Malka, OTK, VT
sihteeri lakimies Sanna Leppänen
Ilkka Salonen
Pekka Pärnänen, hovioikeudenlaamanni
Lotta Laineenkare, OTK, VT
2. jaosto
Puheenjohtaja Matti Kunnas
Markus Manninen
Pia Letto-Vanamo, professori
sihteeri valvonta-assistentti Päivikki Hartikainen
Pirjo Isoluoma
Jussi Ikonen
Matti Tolvanen, professori
3. jaosto
Puheenjohtaja Peter Salovaara
Jarkko Otva
Antti Savela, laamanni
sihteeri lakimies Gunilla Nyström (perhevapaalla)
sijaiset Meri Ahtela (30.4.2014 saakka) ja Katja Flittner
4. jaosto
Puheenjohtaja Ville Salonen
Hannele Kojo
Mikko Vuorenpää, professori
sihteeri lakimies Johanna Sulkumäki
Valvontalautakunnan jäseninä vuonna 2013 toimivat myös oikeusneuvos Mika Huovila ja käräjätuomarit Ilkka Ylönen ja Helena Männikkö.
Asianajajakunnan ulkopuolisten jäsenten
osalta on mainittu myös heidän ammattinimikkeensä. Koska vuoden 2013 alusta ei vielä ollut
luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia, nimi-
14 Valvontakertomus 2013
Veronica Dalenius
Matti Niiranen
Rita Melartin, hovioikeudenneuvos
Markus Luotola
Päivi Hallamaa-Tupi
Jussi Tapani, professori
Ylärivissä valvontalautakunnan jäseniä (vasemmalta oikealle): Jarkko Otva,
Markus Manninen, Rita Melartin, Matti Kunnas, Pia Kauppinen (valvonnasta vastaava lakimies),
Sirpa Niemistö, Ahti Saarenpää, Ilkka Ylönen ja Ville Salonen.
Alarivissä valvontayksikön henkilöstöä (vasemmalta oikealle): Milla Toivonen, Sanna Leppänen,
Päivikki Hartikainen, Gunilla Nyström ja Johanna Sulkumäki.
tettiin jäsenet luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien kiintiössä tuomioistuinlaitoksen ja
yliopistolaitoksen piiristä. Heidän toimikautensa on joko vuosi tai kaksi vuotta. Ensimmäinen
varsinainen luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja nimitettiin jäseneksi siten, että hänen toimikautensa alkoi vuoden 2014 alusta.
Valvontakertomus 2013 15
1.4 Luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien valvonnanalaisuudesta
Valvontalautakunta on mielenkiintoisten tulkintaongelmien edessä arvioidessaan sitä, milloin luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat ovat
valvontalautakunnan valvonnan alaisia ja miten
lakiin kirjattuja luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien velvollisuuksia tulkitaan.
Luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 9 §:n mukaan luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on 8 §:ssä tarkoitetuissa
tehtävissään oikeuskanslerin, asianajajista annetun lain 6 a §:n 1 momentissa tarkoitetun
valvontalautakunnan ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnan valvonnan alainen. Lain 11 §:ssä
täsmennetään edelleen, että luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa koskevan kantelun ratkaisee valvontalautakunta ja valvontalautakunnassa
käsiteltävät asiat valmistelee valvontayksikkö.
Lain 8 §:n 1 momentin mukaan luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan tulee rehellisesti
ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävät. Lisäksi säännöksen 1 momentissa on 19-kohtainen
luettelo niistä erityisistä velvollisuuksista, jotka
luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan on erityisesti täytettävä.
Säännös koskee oikeudenkäyntiasiamiehen
ja -avustajan tehtäviä, tuomioistuimen määräyksen perusteella saatuja tehtäviä sekä tehtäviä, joihin oikeudenkäyntiavustaja on määrätty oikeusapulaissa (257/2002) tarkoitetuksi avustajaksi
riippumatta siitä, onko kyseessä tuomioistuinasia
vai niin sanottu ulkoprosessuaalinen asia. Edellä
mainituissa tehtävissä oikeudenkäyntiavustajan
tulee noudattaa 8 §:ssä tarkemmin säädettyjä velvollisuuksia, jotka ovat hallituksen esityksen (HE
318/2010) mukaan asiallisesti saman sisältöisiä
ammattieettisiä sääntöjä kuin ne, joita asianajajat
ja julkiset oikeudenkäyntiavustajat noudattavat.
Hallituksen esityksen mukaan 8 §:n velvollisuudet tulevat voimaan siitä lukien, kun luvan saaneelle oikeudenkäyntiavustajalle on myönnetty
laissa tarkoitettu lupa. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta ylläpitää oikeudenkäyntiavustajaluetteloa, josta myönnetyt luvat ilmenevät.
Luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien
valvonnan kannalta ongelmana on, että lain
16 Valvontakertomus 2013
kirjoitustapa ei välttämättä anna vastausta siihen, missä laajuudessa luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on oikeudenkäyntiasiamiehen ja
-avustajan tehtäviä hoitaessaan velvollinen noudattamaan lain 8 §:ssä säädettyjä vaatimuksia ja
missä laajuudessa hän täten on velvollisuuksiensa
kautta valvonnanalainen. Lain mukaan selvänä
on pidettävä, että oikeudenkäyntiasiamiehen ja
-avustajan tehtävillä tarkoitetaan niitä tehtäviä,
joiden suorittamisen ehtona on oikeudenkäyntiavustajalautakunnan myöntämä lupa.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan
lupa on OK 15 luvun ja lastensuojelulain 86 a §:n
mukaan tarpeen toimimiseen lastensuojelulaissa
tarkoitetussa asiassa yksityisen asianosaisen asiamiehenä tai avustajana hallinto-oikeudessa tai
korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Sitä vastoin
oikeudenkäyntiin liittymättömät oikeudelliset
palvelut, esimerkiksi asiakirjojen laatiminen ja
neuvonanto jäisivät velvollisuuden ulkopuolelle.
Laissa luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista ei yksiselitteisesti määritellä, milloin asiamiehen tai avustajan tehtävä alkaa ja päättyy. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että
oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävät tulee ymmärtää laajasti; tehtäviin kuuluvat
paitsi varsinainen edustaminen ja esiintyminen
tuomioistuimessa myös esimerkiksi oikeudenkäyntiä valmistelevat toimet kuten asianosaisen
avustaminen rikosasian esitutkinnassa.
Luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan
velvollisuuksien laajaa tulkintaa oikeudenkäyntiasioissa voidaan perustella myös lain 8 §:n 1
momentissa luetelluilla erityisillä velvollisuuksilla. Näitä erikseen lueteltuja erityisiä velvollisuuksia ovat esimerkiksi:
• tehtävää vastaanottaessaan ja sitä hoitaessaan olla esteetön;
• hoitaa saamansa tehtävät huolellisesti,
täsmällisesti, tarpeellisella joutuisuudella
sekä tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta;
• kieltäytyä ottamasta tehtävää vastaan, jos
hänellä ei ole sen edellyttämää ammattitaitoa tai jos hän ei muutoin kykene huolehtimaan tehtävän asianmukaisesta hoitamisesta;
• vastata kohtuullisessa ajassa saamiinsa
oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan
tehtäviin liittyviin yhteydenottoihin, jollei
se aiemman vastauksen tai muun vastaavan syyn vuoksi ole ilmeisen tarpeetonta;
• vastata tehtävää tarjonneelle ilman aiheetonta viivytystä, jos luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja ei ota vastaan hänelle
tarjottua tehtävää;
• olla ilman erityistä syytä ryhtymättä oikeudellisiin toimenpiteisiin ilmoittamatta vastapuolelle asiakkaansa vaatimuksia
ja varaamatta vastapuolelle kohtuullista
harkinta-aikaa sekä tilaisuutta asian sovinnolliseen selvittämiseen; ja
• olla ilman vastapuolen suostumusta sopimusneuvotteluiden ulkopuolella vetoamatta vastapuolen tekemään sovintotarjoukseen.
Edellä luetellut erityiset velvollisuudet ovat kaikki sellaisia, jotka luonteensa mukaisesti tulee
täyttää jo ennen kuin oikeudenkäyntiavustaja
hänelle uskotussa tehtävässä esimerkiksi laatii
haastehakemuksen tai hoitaa asiaa tuomioistuimen istunnossa.
Jos luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan
toimeksianto koskee asiakirjan laatimista tai oikeudellisen neuvonnan antamista oikeudenkäyntiin liittymättömässä asiassa, toiminta jää laissa
tarkoitettujen velvollisuuksien noudattamisen
ja samalla valvonnan ulkopuolelle. Jos taas kyseessä on oikeudellisen palvelun tarjoaminen
asiassa, joka jo on vireillä tuomioistuimessa, on
selvästi kyseessä toiminta, jossa luvan saaneen
oikeudenkäyntiavustajan on noudatettava laissa
säädettyjä velvollisuuksiaan ja samalla hän on
valvontalautakunnan valvonnan alainen.
Edellä mainittujen kahden tilanteen väliin
jää niin sanottu harmaa vyöhyke, jossa kysymys
velvollisuuksien noudattamisesta ja toiminnan
valvonnanalaisuus on ratkaistava kussakin yksittäistapauksessa ottaen huomioon tapauksen
erityispiirteet.
1.5 Valvontalautakunnan luvan
saaneita oikeudenkäyntiavustajia
koskevat ratkaisut
Valvontalautakunta on joutunut arvioimaan luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevissa
kanteluissa sitä, mitä 8 §:n mukaiset oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävät ovat ja
missä toimeksiannoissa luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat ovat valvontalautakunnan
valvonnan alaisia. Valvonta-asiat käsitellään valvontalautakunnan täysistunnossa tai jaostossa.
Valvontalautakunnan 31.12.2012 vahvistetun työjärjestyksen mukaan valvonta-asiat
voidaan siirtää täysistunnon käsiteltäväksi seuraavissa tapauksissa: jos asia on luonteeltaan
periaatteellinen, asiaa ratkaistaessa halutaan
muuttaa valvontalautakunnan vakiintunutta
ratkaisukäytäntöä, asiassa on kysymys uudesta
oikeudellisesta ilmiöstä tai jos jaosto olisi asiaa
ratkaistaessa päätymässä äänestykseen. Valvonta-asian käsittelystä täysistunnossa päättää valvontalautakunnan puheenjohtaja tai valvontalautakunnan jaosto.
Koska kysymyksessä on uusi lainsäädäntö,
ensimmäiset tulkinnanvaraiset luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevat kantelut
on siirretty ratkaistavaksi valvontalautakunnan
täysistunnossa. Täysistuntoratkaisuissa tehdyt
linjaukset ohjaavat jatkossa luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevien kanteluiden
käsittelyä valvontalautakunnassa. Viime kädessä valvontalautakunnan jaostojen on tutkittava
ja ratkaistava jokainen tapaus ja luvan saaneen
oikeudenkäyntiavustajan toimeksiannon sisältö erikseen.
Valvontalautakunnan täysistunto on vuonna 2013 ratkaissut kahdessa tapauksessa luvan
saanutta oikeudenkäyntiavustajaa koskevien
kanteluiden tutkittavaksi ottamista koskevan
kysymyksen. Valvontalautakunta on tässä tulkintatilanteessa viitannut korkeimman oikeuden vuonna 2003 antamaan ennakkopäätökseen
(KKO 2003:119), jossa kysymys oli siitä, koskeeko OK 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohdassa
tarkoitettu todistamiskielto ja siten myös pakkokeinolain 4 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu takavarikko rikoksesta epäillyn ja hänen
asianajajansa väliseen toimeksiantosuhteeseen
Valvontakertomus 2013 17
kuuluvia asiakirjoja, jotka eivät liity vireillä tai
odotettavissa olevaan oikeudenkäyntiin tai viranomaismenettelyyn. Asiassa katsottiin keskeiseksi se, mitä OK 17 luvun 23 §:ssä tarkoitetaan
ilmaisuilla ”asiamies” ja ”oikeudenkäyntiavustaja” sekä ”asian ajamista varten uskonut”. Ensiksi mainitun osalta KKO katsoi, että todistamiskielto koskee asianajajaa ja muuta oikeudellista
neuvonantajaa lähtökohtaisesti vain hänen oikeudenkäyntiin tai asian muuhun viranomaiskäsittelyyn liittyvässä tehtävässä ja että toiminta päämiehen yleisenä neuvonantajana näyttäisi
jäävän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle.
Samoin ilmaisun ”asian ajamista varten uskonut”
sanamuodon ja asiayhteyden katsottiin viittaavan vain tilanteeseen, jossa päämies on jo antanut käyttämälleen asiamiehelle tehtäväksi ajaa
tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa
vireillä olevaa tai vireille tulevaa asiaa.
Korkeimman oikeuden ratkaisua hyväksikäyttäen voidaan päätyä siihen, että jos oikeudenkäyntiavustajalle uskottu tehtävä koskee
asiaa, joka jo on tuomioistuimessa vireillä tai
joka voidaan saattaa tuomioistuimessa vireille, luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan on
noudatettava laissa säädettyjä velvollisuuksia ja
hänen toimintansa on valvonnanalaista.
Ensimmäisessä tapauksessa kantelu koski
luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan menettelyä maatalousyhtymän osakkaan avustajana
yhteisomistussuhteen purkamista koskevassa
riitaisessa asiassa. Valvontalautakunta katsoi, että
kyseessä oli toimeksianto, jota koskevat riitaisuudet oli mahdollista saattaa vireille tuomioistuimeen, koska laissa eräistä yhteisomistussuhteista (1958/180) 11 §:ssä todetaan, että oikeudella
on valta yhteisomistajan vaatimuksesta ja hänen
haastettuaan toiset yhteisomistajat asiassa kuultaviksi määrätä esine myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten. Valvontalautakunta
katsoi, että kyseessä oli sellainen luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 8 §:n
mukainen oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävä, että valvontalautakunta päätti ottaa kantelun tutkittavakseen.
Toisessa tutkittavaksi ottamista koskevassa tapauksessa kantelu koski luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa, joka avusti kuolinpesän
osakasta keskeneräisessä pesänselvityksessä ja
perinnönjaossa. Tuomioistuin oli määrännyt
kuolinpesään pesänselvittäjän ja -jakajan. Valvontalautakunta katsoi, että tässä tapauksessa
pesänselvitykseen ja perinnönjakoon liittyvät
riitaiset kysymykset ratkaisee ensisijaisesti tuomioistuimen määräämä pesänselvittäjä ja -jakaja.
Vasta pesänjakajan toimittamasta perinnönjaosta
on mahdollista saattaa vireille moitekanne yleiseen tuomioistuimeen. Näin ollen valvontalautakunta katsoi, että kuolinpesän osakkaan avustaminen pesänselvityksessä ja perinnönjaossa ei
ollut luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista
annetun lain 8 §:n mukainen oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävä vaan niin sanottu ulkoprosessuaalinen asia. Valvontalautakunta päätti jättää kantelun tutkimatta.
Sekä oikeuskanslerilla että luvan saaneella
oikeudenkäyntiavustajalla, jota valvonta-asia
koskee, on oikeus valittaa valvonta-asiassa annetusta valvontalautakunnan päätöksestä Helsingin hovioikeuteen. Oikeudenkäyntiasioihin
liittyvä rajanveto luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toiminnan valvonnassa muotoutuu aikanaan oikeuskäytännössä. Ensimmäiset ratkaisut hovioikeudesta saataneen vuoden
2014 aikana.
1.6 Uuden lainsäädännön vaikutus
hyvää asianajajatapaa koskeviin
ohjeisiin
Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden (tapaohjeet) henkilökunnan valvontaa koskevaan kohtaan 11.5 tehtiin Asianajajaliiton valtuuskunnan
päätöksellä 8.6.2012 muutoksia, jotka tulivat voimaan 1.1.2013. Tapaohjeiden 11.5-kohdan toisen
kappaleen mukaan asianajaja ei henkilökohtaisesti vastaa siitä, että hänen henkilökuntaansa
kuuluva luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
noudattaa tehtäviä suorittaessaan luvan saaneista
oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 8 §:ssä
säädettyjä velvollisuuksia. Edelleen 11.5-kohdan
kolmannen kappaleen mukaan asianajajan tulee
pitää asianmukaisia luetteloita vastaanotetuista
oikeudenkäynti- ja muista tehtävistä sekä niissä suoritetuista toimista ja tehtäviin liittyvistä
asiakasvaroista.
Luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien valvonnan osalta on siis syntynyt kaksi eri
ryhmää; sellaiset luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat, jotka ovat asianajotoimiston palveluksessa avustavina lakimiehinä ja sellaiset
luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat, jotka
toimivat täysin itsenäisesti. Ensiksi mainitun
ryhmän osalta valvonta on laajempaa, koska
tapaohjeiden 11.5-kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan asianajajan on järjestettävä toimistonsa asianmukaisesti sekä ohjattava ja valvottava henkilökuntansa työtä. Asianajajan on
erityisesti huolehdittava siitä, että myös toimiston palveluksessa oleva henkilökunta – mukaan
lukien luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat
– noudattaa hyvää asianajajatapaa. Mikäli asianajotoimiston palveluksessa toimivaa luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa koskeva kantelu
ei liity luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista
annetun lain 8 §:ssä säädettyyn oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävään, kantelu
ja valvontamenettely saatetaan vireille luvan
saaneen oikeudenkäyntiavustajan valvonnasta
vastaavaa asianajajaa kohtaan. Jälkimmäisen
ryhmän, täysin itsenäisesti toimivien luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien, kohdalla valvonta on suppeimmillaan.
Asianajotoimistossa toimiva luvan saanut
oikeudenkäyntiavustaja vastaa itse virheistään
niissä tehtävissä, joissa hän on valvontalautakunnan valvonnan alainen. Hänen muusta toiminnastaan vastaa hänen valvonnastaan vastaava asianajaja, mikä voi johtaa siihen, että
asianajajan valvonnassa olevan luvan saaneen
oikeudenkäyntiavustajan vastuu voi nousta vastaavaksi kuin asianajajan vastuu, sillä erityisen
lisävastuun asettaminen valvovalle asianajajalle
myös luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan
itsenäisesti hoitamien juttujen osalta ei vaikuta
kestävältä ratkaisulta.
Valvontakertomus 2013 19
2 Tapausselostuksia
asianajajista annetun lain 5 §:n 2 momentin
vastaisesti ja siten myös hyvän asianajajatavan
vastaisesti. (HUOMAUTUS)
2.2 Perusarvot
Valvontalautakunnan työjärjestyksen 32-kohdan mukaan valvontalautakunnan on annettava vuosittain kertomus, jossa on tilastotietojen
lisäksi lyhyesti selostettava periaatteellisesti merkittävien valvonta-asioiden vaiheet ja ratkaisun
perusteet tarpeellisin osin. Kertomukseen voidaan ottaa muitakin tietoja lautakunnan käsittelemistä asioista ja hallituksen toimenpiteistä
asianajajien valvonnassa.
Valvontalautakunnalla on mahdollisuus tarvittaessa saattaa valvonta- tai palkkioriita-asiassa tehtyä ratkaisua koskeva seloste julkisuuteen
myös muulla tavalla. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että valvontalautakunta laatii yleiseltä kannalta mielenkiintoisista tapauksista referaatin julkaistavaksi Advokaatti-lehdessä ja
kotisivuillaan.
Tässä valvontakertomuksessa on referoitu
periaatteellisesti merkittäviä ja muutoin mielenkiintoisia kertomusvuoden aikana tehtyjä
päätöksiä. Tapaukset on esitetty tapaohjeiden
sääntöjen mukaisessa järjestyksessä.
Valvontaratkaisujen hakemisto Sallex
Kurinpitolautakunnan ja valvontalautakunnan
tekemiä ratkaisuja sisältävä tapaushakemisto
Sallex uudistettiin ja päivitettiin vuoden 2013
alussa. Asianajajaliiton ja valvontalautakunnan
nettisivuilla olevasta hakemistosta voi ratkaisua hakea vuosiluvun, tapaohjeen säännöksen,
asiasanan tai vapaan sanahaun perusteella. Hakemistossa on tapauksia vuodesta 2001 alkaen.
Koska tarkoituksena on, että pääpaino valvontalautakunnan ratkaisujen esittelemisessä
20 Valvontakertomus 2013
on nimenomaan Sallexissa, ei valvontakertomuksessa enää välttämättä referoida ratkaistuja
tapauksia kokonaan vaan useimmat pidemmät
tapausselosteet löytyvät Sallexista.
2.1 Tapaohjeiden soveltamisala (TO 1.1)
Hyvän asianajajatavan tärkeimmät osat on koottu
tapaohjeisiin. Tapaohjeet eivät kuitenkaan tyhjentävästi kuvaa hyvän asianajajatavan sisältöä.
Sen vuoksi kaikkea, mitä tapaohjeissa ei ole nimenomaisesti kielletty, ei välttämättä voida pitää
sallittuna. Hyvä asianajajatapa ilmenee laissa ja
Suomen Asianajajaliiton säännöissä säädetyn lisäksi paitsi tapaohjeista myös muista asianajajaa
velvoittavista ohjeista, valvonta-asioissa annetuista ratkaisuista sekä asianajajakunnan omaksumista hyväksyttävistä käytännöistä.
TAPAOHJEIDEN SOVELTAMISALA. TO 1.1.
Asianajajaliiton hallitus oli vuosina 2005 ja 2006
antanut asianajajalle luvan harjoittaa asianajotoimintaa kommandiittiyhtiön yhtiömuodossa siten,
että yhtiön äänettömäksi yhtiömieheksi tuli lakimies X, joka välittömästi edellytysten täyttyessä
hakisi Asianajajaliiton jäsenyyttä. Muun asian yhteydessä selvisi, ettei lakimies X ollut hakeutunut
liiton jäseneksi, vaikka hallituksen ensimmäisestä
päätöksestä oli kulunut lähes kahdeksan vuotta
ja lakimies X oli vuonna 2006 rekisteröity kaupparekisteriin asianajotoimiston toimitusjohtajaksi.
Valvontalautakunta katsoi, että asianajajan
velvollisuutena oli huolehtia siitä, että hallituksen edellyttämää lupaehtoa noudatetaan. Valvontalautakunta totesi asianajajan menetelleen
Tapaohjeissa on määritelty ammattikunnan perusarvot selkeästi. Perusarvot ovat asianajajakunnan yhteisesti hyväksymiä arvoja ja tapaohjeiden sisältö on näiden perusarvojen ilmentymää
konkreettisemmassa muodossa. Tapaohjeiden
yksityiskohtaisia sääntöjä on luettava yhdessä perusarvojen kanssa. Koska hyvä asianajajatapa on
eettinen säännöstö, on perusarvot aina otettava
huomioon. Vaikka kaikkea ei olisi tapaohjeiden
yksityiskohtaisemmissa säännöissä huomioitu,
tulee asianajajan toiminnassaan aina noudattaa
perusarvoja. Asianajajaa voidaan moittia perusarvojen rikkomisesta, vaikka mitään yksityiskohtaista tapaohjeiden sääntöä ei olisikaan rikottu.
myönsi olleensa ajattelematon korkean kuumeen
ja väsymystilansa vuoksi.
Valvontalautakunta totesi, että salassapitovelvollisuus on yksi tärkeimmistä asianajajille
kuuluvista velvollisuuksista ja sen tiukka noudattaminen on asianajajan toiminnan keskeinen
periaate. Sairaus tai se seikka, että päämies oli
ilmoittanut ymmärtäneensä tapahtuneen ja antanut toiminnan anteeksi, ei vähentänyt asianajajan menettelyn moitittavuutta. (VAROITUS)
2.2.2 Kunniallisuus (TO 3.5)
Kunniallisuus on käsitteenä aikaan ja paikkaan
sidottu. Kunniallisuuden tulkinta on jätetty valvontalautakunnalle, mutta jokaisen asianajajan
on arvioitava oma toimintansa tämän perusarvon
kautta. Asianajajien on noudatettava kunniallisuusvaatimusta myös vapaa-aikanaan.
Kaikkien neuvontapalvelujen perusedellytyksenä
on toimeksiantajan tuntema luottamus neuvonantajaansa. Asianajajan toimen harjoittamisessa
luottamussuhteella on erityinen merkitys ja luottamussuhteen varjeleminen on ollut lähtökohta
asianajajan ammatillisten velvollisuuksien määrittämisessä. Asianajajan oikeus ja velvollisuus
pitää asiakkaaltaan saamansa tiedot ja asiakkaalleen antamansa neuvot luottamuksellisina
on yleismaailmallisesti yksi oikeusvaltion tunnusmerkeistä ja asianajajakuntaan kohdistuvan
luottamuksen ja itsenäisyyden sekä tehokkaan
oikeudenhoidon olennainen osa. Vaitiolovelvollisuus on asianajotoiminnan perusarvoihin kuuluva asiakkaan oikeus sekä asianajajan velvollisuus. Asianajotoiminnan kannalta on keskeistä,
että asiakas voi kertoa asianajajalleen tietoja, joita
hän ei kertoisi muille. Asiakkaan ja asianajajan
välille ei voi muodostua luottamussuhdetta, jos
asianajajan vaitiolosta ei ole takeita.
KUNNIALLISUUS. TO 3.5.
Kantelijana ollut vakuutusyhtiö moitti asianajajaa
siitä, että tämä kohdisti epäasiallista arvostelua
kantelijaa ja erityisesti korvausasiaa käsittelevää
korvauspäällikköä kohtaan. Asianajaja väitti vakuutusyhtiölle lähettämässään sähköpostiviestissä
kantelijan hylkäävän kaikki vaatimukset ja etsivän keinotekoisia perusteita toiminnalleen sekä
ilmoitti suosittavansa asianajotoimiston asiakkaille vakuutusyhtiön vaihtamista. Asianajaja totesi kirjoittaneensa yksityishenkilönä suorat sanat
siitä, mitä mieltä hän oli vakuutusyhtiön tavasta
käsitellä hakemuksia.
Valvontalautakunta totesi, että oikeusturvaetua päämiehelle hakiessaan ja reagoidessaan
kielteiseen korvauspäätökseen, asianajajan oli
katsottava toimineen asianajajana eikä yksityishenkilönä. Asianajaja oli käyttänyt epäasiallisia
ilmaisuja, jotka eivät olleet välttämättömiä asian
hoitamiseksi tai muutoin asiakkaan etujen valvomiseksi. Menettely oli omiaan alentamaan
asianajajakunnan arvoa. Asianajaja oli toiminut
vastoin hyvää asianajajatapaa. (HUOMAUTUS)
LUOTTAMUKSELLISUUS. TO 3.4.
Asianajaja oli yleisellä paikalla puhunut matkapuhelimeensa kovaäänisesti asiakkaastaan arkaluonteisia ja salassapidon alaisia asioita. Asianajaja
KUNNIALLISUUS. TO 3.5.
Asianajajaliiton hallitus päätti käynnistää asianajajaan kohdistuvan valvonta-asian, koska asianajajalta oli peritty ulosottoteitse mm. veroja,
2.2.1 Luottamuksellisuus (TO 3.4)
Valvontakertomus 2013 21
YEL-vakuutusmaksuja, sakkoja sekä tuomioistuinmaksuja. Asianajajan velkaantuminen verojen ja
maksujen myöhästymisen vuoksi on omiaan heikentämään luottamusta asianajajakuntaan etenkin silloin, kun menettely on toistuvaa.
Valvontalautakunnan mukaan erityisesti tuomioistuinmaksujen periminen ulosottoteitse heikentää luottamusta asianajajakuntaan. Asianajaja
oli menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti.
(HUOMAUTUS)
KUNNIALLISUUS. TO 3.5.
Asianajajaliiton toimistosta oli 24.4.2012 lähetetty haastemiehelle asianajajalle tiedoksi annettava jäsenmaksuja koskeva maksukehotus. Haastemies sai maksukehotuksen tiedoksi annettua
vasta 30.8.2012. Haastemies oli soittanut asianajajalle, joka oli luvannut noutaa tiedoksiannon.
Haastemies oli tämän jälkeen kahteen otteeseen
yrittänyt tavoittaa asianajajaa siinä onnistumatta.
Asianajaja oli luvannut uudelleen noutaa tiedoksiannon, mutta ei suostunut kertomaan milloin.
Valvontalautakunta katsoi, että asianajajan
menettely oli kokonaisuutena arvioiden antanut
vähintäänkin perustellun aiheen epäillä hänen
pakoilevan tiedoksiantoa. Menettely oli omiaan
alentamaan asianajajakunnan arvoa ja se oli
hyvän asianajajatavan vastaista. (HUOMAUTUS)
2.3 Asianajajan yleiset velvollisuudet
(TO 4. luku)
Yleiset velvollisuudet ovat asianajajan velvollisuuksia, jotka kohdistuvat tai voivat kohdistua
oman asiakkaan lisäksi myös muihin hoidettavana olevaan tehtävään liittyviin tahoihin, kuten
kollegoihin, viranomaisiin, tuomioistuimiin ja
asiakkaan vastapuoleen. Kyse on myös laajemmin yleisestä edusta.
Yleisiä velvollisuuksia sovellettaessa on otettava huomioon, että erilaiset velvollisuudet kohdistuvat hieman eri perustein ja erisisältöisinä
eri tahoja kohtaan. Lojaalisuus omaa asiakasta
kohtaan on aina ensisijainen arviointiperuste eri
tahoihin kohdistuvien velvollisuuksien mahdollisessa ristiriidassa.
Yleisiä velvollisuuksia ovat huolellisuus ja
tehokkuus, ammattitaitovaatimus, salassapi22 Valvontakertomus 2013
tovelvollisuus, asiakasvarojen hoitoa koskevat
ohjeet, vastaamisvelvollisuus yhteydenottoihin,
kielto antaa palkkiota tehtävien hankkimisesta
sekä rajoitukset tallenteiden hyödyntämisessä.
2.3.1 Huolellisuus ja tehokkuus (TO 4.1)
Asianajajalla on huolellisuusvelvollisuus ja toimimisvelvollisuus. Näiden velvollisuuksien erottaminen toisistaan korostaa sitä, että pelkkä toimiminen ei ole riittävää, vaan toimimisen on oltava
huolellisuusvaatimuksen mukaista. Tehtävän
vastaanottaminen luo asianajajalle velvollisuuden hoitaa vastaanotettu tehtävä tunnollisesti
toimeksiantosopimuksen mukaisesti ja sen rajoissa. Tehtävä on aloitettava ja suoritettava kohtuullisessa ajassa, ellei muuta ole sovittu tai ellei
asiasta tai olosuhteista muuta johdu.
Valvontalautakunnan ratkaisuissa on usein
ollut kysymys siitä, että kantelija kokee asianajajan
viivytelleen asian hoitamisessa tai sen hoitamisessa on menetelty huolimattomasti. Oman asiakkaan kanteluista suuri osa koskee juuri asianajajan huolellisuusvelvollisuuden rikkomista.
Tähän liittyy yleensä myös moitteita siitä, ettei
asiakasta informoida riittävästi tehtävän edistymisestä ja sen vaiheista.
HUOLELLISUUSVELVOLLISUUS. TO 4.1.
Asianajaja toimi kantelijan asiamiehenä rikosasiassa, jossa asianosaiset päätyivät sovintoon
ja syytteet jätettiin sillensä. Sovinnon mukaan
kantelija suoritti korvausta vastapuolelle 2000
euroa sekä korvasi tämän oikeudenkäyntikulut.
Kantelija moitti asianajajaa siitä, että tämä toimi
huolimattomasti antamalla kantelijalle virheellisen neuvon siitä, että vastapuolelle maksettavan
korvauksen maksaa vakuutusyhtiö liikennevakuutuslain mukaan. Kantelijalle aiheutui asianajajan
menettelystä 2000 euron suuruinen vahinko.
Valvontalautakunta totesi, että vakuutusyhtiötä ei ollut kutsuttu kuultavaksi, mistä seurasi,
että kantelijan vastapuolen korvausvaatimusta ei
olisi liikennevakuutuslain mukaan saanut ottaa
käsiteltäväksi. Sopimuksen tekemisestä seurasi,
että kantelija oli velvoitettu maksamaan korvaus eikä vakuutusyhtiö suostunut vastaamaan
siitä toistaiseksi. Asianajaja oli toiminut huoli-
mattomasti ja hyvän asianajajatavan vastaisesti. (HUOMAUTUS)
HUOLELLISUUSVELVOLLISUUS. TO 4.1.
Kantelija moitti asianajajaa siitä, että tämä laskutti kantelijaa lapsen elatusapua koskevassa
asiassa suorittamistaan toimenpiteistä, vaikka
kantelijalle oli myönnetty oikeusapu asiaan ja
asian käsittely käräjäoikeudessa oli kesken. Asianajaja ilmoitti, että hän oli lähettänyt laskun kantelijalle, koska käräjäoikeudessa olevan oikeusapupäätöksen perusteella laskua ei maksettaisi
kantelijan olosuhteissa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Kantelija oli päättänyt toimeksiannon
eikä asianajaja voinut vaikuttaa uuden oikeusapupäätöksen hankkimiseen. Käräjäoikeus ei ollut käsitellyt asianajajan palkkiolaskua, joka oli
aiheutunut elatusapuasian hoitamisesta. Tämän
vuoksi ei ollut vielä tiedossa, maksettiinko lasku
tai osa siitä valtion varoista.
Valvontalautakunta katsoi, että asianajaja oli
menetellyt oikeusapulain säädöksen ja hyvän
asianajajatavan vastaisesti lähettäessään laskun
kantelijalle. (HUOMAUTUS)
HUOLELLISUUSVELVOLLISUUS. TO 4.1.
Asianajaja oli saanut toimeksiannon toimittaa käräjäoikeudelle pesänselvittäjän ja -jakajan määräämistä koskevan hakemuksen. Kantelija moitti
asianajajaa siitä, että tämä oli kirjannut hakemukseen kantelijan salaiset yhteystiedot. Asianajaja oli
osakkaille klo 21.15 lähettämässään sähköpostiviestissä ilmoittanut saaneensa tiedon kantelijan
osoitteesta ja pyytänyt kantelijaa ilmoittamaan,
asuuko hän sanotussa osoitteessa. Asianajaja oli
toimittanut hakemuksen käräjäoikeuteen seuraavana päivänä ennen kuin hän oli saanut kantelijalta klo 16.06 saapuneen sähköpostiviestin, jossa kantelija ilmoitti osoitteensa olevan salainen.
Valvontalautakunta katsoi, että asianajajan
olisi pitänyt jäädä odottamaan kantelijan varmennusta osoitteesta ottaen huomioon, että
kysely oli lähetetty myöhään illalla ja hakemus
oli jätetty postiin jo seuraavana päivänä ennen
klo 16.06. Asianajaja ei ollut antanut kantelijalle
tosiasiallista mahdollisuutta vastata osoitetietoja
koskevaan tiedusteluun ja oli näin toiminut huolimattomasti. Lähettäessään tietoja käräjäoikeu-
teen, asianajaja ei ollut tiennyt, että osoitetiedot
ovat salassa pidettäviä. Asianajaja ei myöskään
ollut viestin saatuaan riittävän nopeasti informoinut käräjäoikeutta osoitetietojen salassa pidosta. (HUOMAUTUS)
HUOLELLISUUSVELVOLLISUUS. TO 4.1.
Asianajaja oli perinyt kantelijalta 841 euron suuruista saatavaa velkomuskanteella. Käräjäoikeus
hylkäsi kanteen ja totesi, että velka oli ollut olemassa jo toukokuussa 1991 eikä sen vanhentumista ollut katkaistu kymmenen vuoden määräajan kuluessa. Asianajaja ei ollut menetellyt
tapaohjeiden edellyttämällä tavalla huolellisesti
ja täsmällisesti. (HUOMAUTUS)
HUOLELLISUUS. TO 4.1.
YHTEYDENPITO ASIAKKAASEEN. TO 5.4.
Kantelija moitti asianajaja, johtava julkinen oikeusavustaja X:ää siitä, ettei oikeusaputoimistosta
vastattu kantelijan vuosina 2010–2012 lähettämiin noin kymmeneen kirjeeseen. Kantelija oli
vuonna 2010 tiedustellut mahdollisuutta saada
julkista oikeusapua tuomion purkamista koskevassa asiassa. X oli vastauksessaan tiedustellut
kantelijalta perusteita tuomion purkamiselle. Kantelija oli tämän jälkeen helmi- ja toukokuun 2011
välisenä aikana lähettänyt oikeusaputoimistoon
neljä kirjettä, joissa hän selvitti perusteita tuomion purulle. Lisäksi kantelija oli lokakuussa 2012
lähettänyt näytön arviointia koskevan kirjeen ja
helmikuussa 2013 kirjeen, jossa kantelija ilmoitti oikeusaputoimistoon lähettämistään kirjeistä,
kummeksui kirjeisiin vastaamatta jättämistä ja oli
siinä käsityksessä, että oikeusaputoimisto olisi jo
tehnyt tuomion purkuhakemuksen. Kantelija oli
elokuussa 2013 pyytänyt valituskelpoista oikeusapupäätöstä. X oli antanut kantelijalle lähettämässään kirjeessä lainvastaisen ohjeistuksen,
jonka mukaan oikeusapua saattoi hakea sähköisesti osoitteessa www.oikeus.fi. Kantelijalle oli
toimitettu tämän 4.3.2013 pyytämät jäljennökset oikeusaputoimistoon lähettämistään kirjeistään vasta 13.5.2013 valvonta-asiaan annetun
vastauksen yhteydessä.
Valvontalautakunta katsoi, että X oli laiminlyönyt velvollisuutensa vastata viivytyksettä saamiinsa
yhteydenottoihin lukuun ottamatta oikeusapu-
Valvontakertomus 2013 23
toimistoon vuonna 2010 saapunutta kantelijan
ensimmäistä kirjettä. X ei ollut toiminut riittävän
huolellisesti ja täsmällisesti antaessaan kantelijalle
puutteellisen ohjeistuksen kantelijan pyydettyä
muutoksenhakukelpoista oikeusapupäätöstä.
Valvontalautakunta otti seuraamusta harkitessaan huomioon, että kantelija oli lähettänyt oikeusaputoimistoon lukuisia kirjeitä lähes kolmen
vuoden ajan saamatta asianmukaista vastausta
tai oikeusapupäätöstä. Kantelijalla ei elinkautisvankina ollut tavanomaisia mahdollisuuksia
asioidensa hoitamiseen, mistä seikasta oikeusaputoimisto oli tietoinen. (VAROITUS)
VIIVYTTELY. TO 4.1.
Kantelija moitti asianajajaa viivyttelystä osakkeitten myyntiä ym. koskevan toimeksiannon hoitamisessa. Asianajaja oli laatinut vaatimuskirjeen
vastapuolelle vasta noin 3,5 kuukauden kuluttua toimeksiannon vastaanottamisesta. Kantelija
oli tiedustellut asian etenemistä noin puolitoista
kuukautta toimeksiannon antamisesta, minkä
jälkeen asianajajalta oli kulunut vielä noin kaksi
kuukautta vaatimuskirjeen laatimiseen. Asianajaja
oli vastaanotettuaan vastapuolen kirjeen ollut yhteydessä päämieheensä vasta noin 2,5 kuukautta myöhemmin huolimatta siitä, että kantelijalle
oli ilmoitettu asianajajan tutustuvan kirjeeseen
ja sen liitteisiin lomalta palattuaan. Asianajaja ei
ollut lomalta palattuaan hoitanut toimeksiantoa
kohtuullisessa ajassa. (HUOMAUTUS)
VIIVYTTELY. TO 4.1.
Asianajaja oli vuonna 2002 määrätty kuolinpesän
pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi. Kuolinpesässä ei
ollut rahavaroja ja sen varallisuus koostui Espanjassa olleista autosta ja asunnosta. Asianajaja antoi pesänselvittäjän lopputilityksen vuonna 2004
ja suoritti perinnönjaon vuonna 2008. Kantelija
moitti asianajajaa viivyttelystä perinnönjaon suorittamisessa. Asianajaja pidätti kuolinpesän varoja kiinteistön myyntivoittoveroa varten, vaikka
kyse oli osakkaitten henkilökohtaisista veroista.
Valvontalautakunta ei havainnut, että asianajaja olisi aiheettomasti viivyttänyt perinnönjaon
loppuun saattamista. Asianajajalla oli hyväksyttävä syy olla jakamatta pesän varoja ennen kuin
hän oli saanut varmuuden siitä, ettei Espanjan
24 Valvontakertomus 2013
veroviranomainen tulkitse häntä kaupan tekijänä
henkilökohtaisesti verovelvolliseksi kuolinpesän
kiinteistön myynnistä. (EI SEURAAMUSTA)
2.3.2 Täydennyskouluttautumisvelvollisuus
(TO 4.2)
Asianajajaliiton valtuuskunnan 10.6.2005 hyväksymien asianajajien täydennyskoulutusta
koskevien ohjeiden mukaan asianajajien vähimmäiskouluttautumisvelvollisuus on 18 tuntia
vuodessa. Ohjeen tarkoittamaksi täydennyskoulutukseksi hyväksytään oikeustieteellinen, muu
asianajotoimintaan liittyvä ja ammattieettinen
koulutus sekä ammattiin liittyvät kieliopinnot ja
oikeustieteen alalla tapahtuva tutkimus-, opetus- tai julkaisutoiminta. Täydennyskouluttautumiseksi voidaan katsoa myös oikeustieteellisten lausuntojen antaminen ja lainvalmisteluun
liittyvien lausuntojen laatiminen.
Valvontalautakunta on aikaisemmissa ratkaisuissaan katsonut, että hyväksyttävää täydennyskouluttautumista ei ole ollut tehtävien
hoidon edellyttämä perehtyminen kulloinkin
käsillä olevaan asiaan ja sen oikeudellisiin ongelmiin, vaikka tähän sisältyisi toimiston sisäistä konsultaatiota, tehtävien hoidon edellyttämää
ulkopuolisten asiantuntijoiden konsultointia ja
asiantuntijalausuntoihin perehtymistä, kirjaston
pitämistä ajantasaisena, hovioikeuden kirjaston
omatoimista hyödyntämistä tai uuden lainsäädännön, oikeuskäytännön ja oikeustieteellisen
kirjallisuuden omaehtoista opiskelua.
Täydennyskoulutus voi olla Asianajajaliiton, sen osaston tai muun tahon järjestämää.
Ammatillista täydennyskoulutusta voidaan järjestää myös asianajotoimiston sisäisenä koulutuksena. Asianajajan on tarvittaessa pystyttävä
osoittamaan vuotuinen kouluttautumisensa.
Mikäli asianajaja ei ole noudattanut vuotuista
kouluttautumisvelvollisuuttaan, hänelle on annettava mahdollisuus täyttää velvollisuutensa
seuraavan vuoden aikana.
Valvontalautakunta on aiemmin antamissaan ratkaisuissa omaksunut tulkinnan, jonka
mukaan sääntöä tulkitaan siten, että jos vuosittainen kouluttautumisvelvollisuus on jäänyt
vajaaksi, asianajajan seuraavan vuoden koulut-
tautumisajasta täytetään ensin kyseisen vuoden
kouluttautumisvelvollisuus ja tästä ylimenevä
tuntimäärä voidaan lukea edellisen vuoden kouluttautumisvelvollisuuden hyväksi.
TÄYDENNYSKOULUTTAUTUMISVELVOLLISUUS.
TO 4.2.
Asianajaja oli osallistunut ammatilliseen koulutukseen vuoden 2011 aikana yhteensä 4,5 tunnin
ajan ja vuoden 2012 aikana noin 14,5 tunnin ajan.
Asianajaja ilmoitti jääneensä vanhuuseläkkeelle
vuoden 2013 alusta. Hän oli kuitenkin tehnyt
vielä töitä toimistonsa järjestämiseksi. Asianajaja
oli vuonna 2013 ryhtynyt paikkaamaan koulutusvajetta, jotta ainakin vuoden 2012 koulutusvaje
täyttyisi. Asianajaja katsoi, että koulutusta vastaavaa toimintaa oli se, että hänen hoitamiinsa
juttuihin perehtyminen oli vaatinut uusimpaan
kirjallisuuteen ja oikeustapauksiin perehtymistä.
Valvontalautakunta totesi, että asianajajalta
oli jäänyt puuttumaan vuoden 2011 kouluttautumisvelvoitteesta 13,5 tuntia, joka hänen olisi
tullut täydentää vuoden 2012 aikana. Asianajaja
oli menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti
laiminlyömällä kouluttautumisvelvollisuutensa
vuoden 2011 osalta. (HUOMAUTUS)
TÄYDENNYSKOULUTTAUTUMISVELVOLLISUUS.
TO 4.2.
Asianajaja oli osallistunut ammatilliseen koulutukseen vuoden 2011 aikana yhteensä 10 tunnin ajan
ja vuoden 2012 aikana 18 tuntia 15 minuuttia.
Asianajaja myönsi vuoden 2011 koulutuksesta
jääneen puuttumaan kahdeksan tuntia. Asianajaja oli vuonna 2012 osallistunut viiden päivän
kertausharjoitukseen. Asianajaja katsoi, että tähän sisältyi koulutusta ainakin kahdeksan tuntia,
koska koulutuksessa oli muun muassa valmiuslainsäädäntöä sekä henkilöstöhallintoa, johon
liittyi myös juridiikkaa.
Valvontalautakunta katsoi, että kertausharjoituksiin sisältyviä lainsäädännöllisiä asioita koskeva osuus oli mahdollista lukea kouluttautumisvelvoitteeseen. Asianajajan esittämä selvitys ei
kuitenkaan osoittanut, että henkilöstöhallinnon
koulutus liittyisi riittävällä tavalla asianajotoimintaan. Kouluttautumisvelvoite vuodelta 2011 ei
näin ollen täyttynyt. Asianajaja oli menetellyt
hyvän asianajajatavan vastaisesti laiminlyömällä
kouluttautumisvelvollisuutensa. (HUOMAUTUS)
TÄYDENNYSKOULUTTAUTUMISVELVOLLISUUS.
TO 4.2.
Asianajajalta puuttui vuoden 2011 täydennyskouluttautuminen kokonaan. Asianajaja totesi hänellä olleen terveydentilansa johdosta ylivoimainen este osallistua koulutuksiin vuosina
2011 ja 2012.
Valvontalautakunta katsoi asianajajan esittäneen riittävän selvityksen ylivoimaisen esteen
perusteesta. Asianajajan ei katsottu menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti. (EI SEURAAMUSTA)
2.3.3 Asiakasvarojen hoito (TO 4.4)
Asianajajalain nojalla asianajajan on pidettävä
asiakasvarat erillään omista varoistaan. Tapaohjeiden 4.4-kohdassa on myös asiakasvarojen
hoitoon liittyviä sääntöjä, minkä lisäksi asianajajien on noudatettava asiakasvarojen hoitoa koskevan ohjesäännön (B6.1) 5.6.2009 määräyksiä.
Asiakasvaratilillä saa säilyttää varoja ainoastaan lyhytaikaisesti. Mikäli tiedossa on, ettei varoja voida lyhyen ajan sisällä tilittää asiakkaalle,
tulee asianajajan avata asiakkaan nimellä oleva
erillinen asiakasvaratili, jossa varoja säilytetään.
Koska suoritetuissa toimistotarkastuksissa on havaittu epätietoisuutta asiakasvarojen
hoitoon liittyvistä säännöistä, on tässä esitelty
neljä asiakasvarojen hoitoa koskevaa ratkaisua.
ASIAKASVAROJEN HOITO. TO 4.4.
Asianajotoimiston asiakasvaratilillä oli toimistossa
aiemmin työskennelleiden kahden entisen asianajajan toimeksiantoihin liittyviä kuolinpesien ja
useiden yli kymmenen vuotta aikaisemmin lopetettujen konkurssipesien rahavaroja. Asiakasvaratilille oli maksettu asianajotoimiston ja tätä edeltäneen lakiasiaintoimiston saatavia, jotka olivat
jääneet siirtämättä toimiston maksuliikennetilille. Asiakasvaratilillä oli tämän vuoksi ollut myös
asianajotoimiston omia rahavaroja.
Valvontalautakunta katsoi, että asianajaja oli
laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia siitä, että
asiakasvarat luovutettiin niihin oikeutetulle viipy-
Valvontakertomus 2013 25
mättä sen jälkeen, kun peruste niiden hallussa
pitämiseen oli päättynyt. Asianajaja ei myöskään
ollut huolehtinut siitä, että asiakkaille kuuluvat
rahavarat olivat erillään toimistolle kuuluvista
rahavaroista. (HUOMAUTUS)
ASIAKASVAROJEN HOITO. TO 4.4.
Asianajotoimiston asiakasvaratilillä oli yli 56 000
euroa, joista 50 000 euroa liittyi yksittäiseen suoritukseen, joka odotti Espanjassa tapahtuvaa
kiinteistön rekisteröintitointa. Asianajaja oli sopinut kiinteistön ostaneen henkilön kanssa, ettei
tämän nimiin avata erillistä pankkitiliä vaan rahat säilytetään asiakasvarojen tilillä, jotta varat
voitiin kaupanteon ja omistusoikeuden siirtymisen hetkellä nopeasti siirtää myyjänä olleen
kuolinpesän tilille.
Valvontalautakunta totesi, että kysymys oli
suuresta rahasummasta ja varojen siirtäminen
kuolinpesälle oli riippuvainen siitä, milloin pesänselvitys Espanjassa saadaan suoritetuksi loppuun. Asianajajan oli tullut ymmärtää, että kaupan loppuun saattaminen tulee olemaan aikaa
vievää. Asianajaja oli menetellyt asiakasvarojen
hoitoa koskevan ohjeen ja hyvän asianajajatavan
vastaisesti laiminlyödessään velvollisuutensa avata erillisen asiakkaan nimeä kantavan tilin asiakasvarojen säilyttämistä varten. (HUOMAUTUS)
ASIAKASVAROJEN HOITO. TO 4.4.
Asianajotoimiston toimistotarkastuksessa kävi
ilmi, että asiakasvaroja oli säilytetty yleisillä asiakasvaratileillä, joissa oli useille eri asiakkaille kirjanpidollisesti oma tili. Eräällä asiakasvaratilillä oli
ollut eri asiakkaiden suorituksia ajalta 2009–2012
yhteensä 506 604,84 euroa. Asianajotoimiston
toimitusjohtajan mukaan asiakasvarojen hoitoa
koskevan ohjeen kohdat 1.2.2 ja 1.2.3 olivat
osin ristiriitaisia eikä ohje tarkemmin ota kantaa
varojen säilyttämisen lyhytaikaisuuden käsitteeseen. Asianajotoimisto oli noudattanut analogisesti kirjanpitolainsäädännön käsitettä lyhytaikaisuudesta; asiakasvarojen suuremmat summat oli
tilitetty asiakkaalle tai erilliselle avattavalle tilille
viimeistään seuraavan tilikauden aikana.
Valvontalautakunta totesi, että asiakasvarojen hoitoa koskevan ohjeen pääsäännön mukaan
asiakasvarojen keräilytilillä säilytetään rahavaro-
26 Valvontakertomus 2013
ja ainoastaan lyhytaikaisesti. Asianajotoimiston
toimitusjohtaja oli toiminut vastoin asiakasvarojen hoitoa koskevia ohjeita ja hyvää asianajajatapaa säilyttäessään asiakkaiden varoja asianajotoimiston keräilytilillä useiden vuosien ajan.
(HUOMAUTUS)
ASIAKASVAROJEN HOITO. TO 4.4.
Asianajotoimiston asiakasvaratilillä oli 54,30 euroa varoja, jotka oli asianajajan mukaan talletettu tilille vuonna 1994 ja kuuluivat kaksi vuotta
aikaisemmin kuolleelle asiakkaalle. Asiassa oli
sovittu, että asianajaja voi pitää summan osana
palkkiotaan. Asianajaja jätti silti summan asiakasvaratilille asiakirjalunastuksia varten.
Valvontalautakunta katsoi, että asianajajan
menettely pitkään kestäneenä sinänsä oli asiakasvarojen hoitoa koskevan ohjeistuksen vastaista.
Asiakasvarojen tili ei tarkastuskertomuksen mukaan ollut muutoin käytössä. Valvontalautakunta
kiinnitti asianajajan huomiota siihen, että asiakasvarojen säilyttäminen on yksi asianajotoimen
uskottavuuden peruskysymyksistä. Silloinkin kun
kysymys on pienestä summasta ja pitkään jatkuneesta asiakassuhteesta, asiakasvarojen säilyttämisen asiakasvarojen tilillä tulee olla perusteltu
väliaikaisratkaisu. (EI SEURAAMUSTA)
2.4 Asianajajan velvollisuudet asiakasta
kohtaan (TO 5. luku)
Asianajotoiminnan perusarvoja koskevassa
3.1-kohdassa määritelty lojaalisuus tarkoittaa
asianajajan ehdotonta velvollisuutta valvoa (vain)
asiakkaansa etua. Tämä lojaalisuusvelvoite on
pohjana niille tapaohjeiden 5. luvun säännöille, jotka toisaalta asettavat asianajajalle aktiivisia asiakkaaseen kohdistuvia velvollisuuksia ja
toisaalta rajaavat asianajajan toimintaa.
2.4.1 Yhteydenpito asiakkaaseen (TO 5.4)
Asianajajan on vastattava tehtävää koskeviin tiedusteluihin ilman aiheetonta viivytystä, ellei se
aiemman vastauksen tai muun vastaavan syyn
vuoksi ole ilmeisen tarpeetonta. Asianajajan
on myös pidettävä asiakas ajan tasalla tehtävän
edistymisestä ja erityisesti huolehdittava, että
tehtävässä saadusta ratkaisusta tai päätöksestä
annetaan asiakkaalle viipymättä tieto. Asiakkaan
antama asianajotehtävä on aina asiakkaalle itselleen tärkeä. Asiakas on oikeutetusti kiinnostunut
asiansa etenemisestä ja sen vaiheista muutoinkin. Asianajaja on usein ja tuomioistuinasioissa
lähes poikkeuksetta ensimmäinen, joka saa tiedon asian uusista vaiheista. Asiakkaalla on oikeus
tietää asiastaan aina niin, että hän voi ottaa kantaa sen hoitamiseen. Se ei ole mahdollista, ellei
asianajaja tiedota tehtävän uusista käänteistä.
Suuri osa asianajajien asiakkaiden tekemistä kanteluista koskee tilanteita, joissa asiakkaan
mukaan hänen yhteydenottoihinsa ei ole vastattu
eikä asiakkaalla ole ollut riittävästi tietoa siitä,
missä vaiheessa hänen asiansa käsittely on. Erityisesti pesänselvittäjää koskevissa kanteluissa on
usein kysymys siitä, että pesän osakkailla ei ole
tietoa pesänselvityksen etenemisestä.
YHTEYDENPITO ASIAKKAASEEN. TO 5.4.
ASIAKIRJOJEN LUOVUTTAMINEN. TO 5.11.
Asianajaja laiminlöi velvollisuutensa antaa kantelijalle tiedon KKO:n päätöksen sisällöstä. Asianajaja ei informoinut kantelijaa siitä, että lopetti
asianajotoimistonsa vuodenvaihteessa 2012–
2013. Tästä huolimatta asianajotoimiston kotisivut ja yhteystiedot löytyivät kuitenkin edelleen
internetistä. Asianajaja ei pyynnöstä huolimatta
palauttanut kantelijalle tälle kuuluvia asiakirjoja
toimeksiannon päättymisen jälkeen. Asianajajan
mukaan hän ei antanut kantelijalle tietoa KKO:n
päätöksestä, koska hänellä ei enää ollut kantelijan yhteystietoja. Asianajaja ei katsonut, että hänen olisi tullut informoida kantelijaa toimiston
lopettamisesta, koska toimeksianto oli tuolloin
jo asiallisesti päättynyt. Toimiston internet-sivuja
ei teknisten ongelmien vuoksi saatu poistettua.
Valvontalautakunta katsoi, että asianajaja oli
laiminlyönyt velvollisuutensa antaa asiakkaalle
tiedon tehtävää koskevasta ratkaisusta. Tietoturvasyyt eivät oikeuttaneet asiakkaan yhteystietojen hävittämiseen. Tietoa asianajotoimiston
toiminnasta ja vastaavasti toiminnan lopettamisesta on pidettävä välttämättömänä osana
asiakkaan oikeutta tietoon siitä, miten hänen
toimeksiantoaan hoidetaan ja miten yhteys asianajajaan saadaan sekä toimeksiannon aikana et-
tä mahdollisia jälkitoimia varten toimeksiannon
jälkeen. Asianajajan katsottiin menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti laiminlyödessään
velvollisuutensa antaa asiakkaalle tiedoksi päätöksen, tiedon toimiston lopettamisesta sekä
laiminlyödessään asiakirjojen palauttamisvelvollisuuden. (VAROITUS)
YHTEYDENPITO ASIAKKAASEEN. TO 5.4.
Asianajaja toimi yrityksen konkurssipesän pesänhoitajana. Yritys oli ottanut eläkesijoitusvakuutuksen, jossa kantelija oli vakuutettuna. Kantelija moitti asianajajaa siitä, että tämä viivytteli
asiakirjan toimittamisessa vakuutusyhtiölle eläkevakuutuksen omistusoikeuden siirtoa varten.
Asia oli ollut keskeneräinen yli vuoden ajan. Pesänhoitajan mukaan pankki oli ilmoittanut, ettei
ollut täyttä varmuutta siitä, kenelle vakuutuksen
säästöt kuuluivat. Konkurssipesä tutki edelleen
sitä, oliko mahdollista saada vakuutukseen siirretyt varat konkurssipesän haltuun. Asianajotoimiston assistentti oli ilmoittanut kantelijalle
asianajajan pyytäneen siirtopapereita lähetettäväksi uudelleen allekirjoitusta varten, koska alkuperäiset olivat ilmeisesti kadonneet. Kantelija
oli siten voinut saada käsityksen, että asiassa ei
ollut epäselvyyttä.
Valvontalautakunta katsoi asianajajan menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti laiminlyödessään velvollisuutensa pitää kantelija ajan
tasalla asioiden etenemisestä. (HUOMAUTUS)
2.4.2 Tärkeiden ratkaisujen hyväksyttäminen
(TO 5.5)
Asianajajan on saatava asiakkaansa hyväksyminen tämän oikeutta koskeviin tärkeisiin toimenpiteisiin, elleivät asian kiireellisyys tai muut
painavat syyt sitä estä. Asiakas on omassa asiassaan oikeutettu tekemään kaikki itseään koskevat olennaiset ratkaisut.
TÄRKEIDEN RATKAISUJEN HYVÄKSYTTÄMINEN.
TO 5.5.
Asianajaja haki hovioikeuden tuomioon valituslupaa KKO:lta ilman päämiehensä toimeksiantoa
tai suostumusta. KKO ei myöntänyt valituslupaa
ja määräsi asianajajan palkkion maksettavaksi
Valvontakertomus 2013 27
valtion varoista. Päämies tuli tietoiseksi asiasta
saadessaan oikeusrekisterikeskukselta asianajajan palkkiolaskun. Asianajaja ilmoitti, ettei hän
ollut ennen valituslupahakemuksen ja valituksen
laatimista ja toimittamista KKO:lle tiedustellut
päämieheltään, halusiko tämä hakea muutosta
hovioikeuden tuomioon. Asianajajan mukaan
tuomiosta valittaminen oli perustunut hiljaiseen
toimeksiantoon ja puolustajan velvollisuuteen.
Valvontalautakunta katsoi, että hovioikeuden tuomiosta valittaminen edellytti asiakkaan
pyyntöä tai ainakin suostumusta. Asianajaja ei
ollut ilmoittanut kantelijalle siitä, että KKO ei
myöntänyt asiassa valituslupaa. Asianajaja oli
menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti laiminlyödessään velvollisuutensa hankkia asiakkaansa suostumuksen ja ilmoittaa tälle KKO:n
päätöksestä. (HUOMAUTUS)
2.4.3 Asiakirjojen luovuttaminen (TO 5.11)
Kun tehtävä on hoidettu tai muutoin päättynyt,
asianajajan on palautettava asiakkaalle kuuluvat asiakirjat. Tehtävään liittyvät alkuperäiset
asiakirjat, siinä saadut viranomaispäätökset ja
usein muukin asiakirja-aineisto kuuluu asiakkaalle. Asianajajalla ei ole enää oikeutta pidättää
asiakirjoja siinäkään tapauksessa, että asiakas
ei olisi huolehtinut maksuvelvollisuuksistaan
asianajajalle.
ASIAKIRJOJEN LUOVUTTAMINEN. TO 5.11.
HUOLELLISUUS JA TEHOKKUUS. TO 4.1.
YHTEYDENPITO ASIAKKAASEEN. TO 5.4.
Kantelija moitti asianajajaa siitä, että tämä viivytteli työsuhteen päättämistä koskevan toimeksiannon hoitamisessa. Toimeksianto oli ollut vireillä jo
yli vuoden eikä ollut edennyt lainkaan. Asianajaja
ei vastannut kantelijan lähettämiin useisiin sähköposteihin ja tekstiviesteihin, eikä palauttanut
kantelijalle tämän pyytämiä asiakirjoja. Asianajaja totesi asian viivästyneen muun muassa
muiden oikeudenkäyntitoimeksiantojen ja vuosiloman takia. Asianajaja oli tulkinnut kantelijan
sähköpostiviestin niin, että kantelija ei päättänyt
toimeksiantoa eikä halunnut asiakirjojaan takaisin kuin siinä tapauksessa, että asianajaja ei olisi
valmis jatkamaan toimeksiantoa.
28 Valvontakertomus 2013
Valvontalautakunta katsoi asianajajan menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti viivytellessään perusteettomasti toimeksiannon hoitamisessa ja laiminlyödessään velvollisuutensa vastata
kantelijan yhteydenottopyyntöihin kohtuullisessa
ajassa. Asianajajan olisi tullut välittömästi lomalta palattuaan ottaa kantelijaan yhteyttä ja varmistaa toimeksiannon päättyminen ja palauttaa
kantelijan asiakirjat. (HUOMAUTUS)
ASIAKIRJOJEN LUOVUTTAMINEN. TO 5.11.
Kantelija moitti asianajotoimiston avustavaa lakimiestä siitä, ettei tämä suostunut ajamaan asiaa
kantelijan haluamalla tavalla. Lakimies oli ilmoittanut kantelijalle, ettei tämä saa toimeksiantoon
liittyviä asiakirjoja takaisin ennen kuin maksaa
laskun. Koska lakimies ei ollut Asianajajaliiton
jäsen, vastausta pyydettiin hänen valvonnastaan vastaavalta asianajajalta. Asianajaja vetosi
siihen, ettei tapaohjeiden kohdissa 5.10, 5.11
ja 5.12 ole määräystä siitä, ettei asianajaja saisi
pidättää asiakirjoja laskunsa maksamisen ajan,
kunhan tehtävästä luopumisessa vältetään sellaista menettelytapaa, joka saattaa vahingoittaa
asiakkaan etua. Toimenpiteellä ei ollut vahingoitettu asiakkaan etuja.
Valvontalautakunta totesi, että hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden uudistuksen yhteydessä asiakirjojen luovuttamista asiakkaalle
koskevaan sääntöön oli tullut muutos. Hyvää
asianajajatapaa koskevien ohjeiden 5.11-kohdan mukaan on yksiselitteisen selvää, että asiakirjat on palautettava asiakkaalle, kun tehtävä
on hoidettu tai muutoin päättynyt. Lakimies oli
menetellyt hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden vastaisesti ilmoittaessaan kantelijalle, että
hän luovuttaa toimeksiantoon liittyvät asiakirjat
kantelijalle vasta sen jälkeen, kun tämä maksaa
laskun. Lakimiehen valvonnasta vastaava asianajaja oli tältä osin laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja siten menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti. (HUOMAUTUS)
2.4.4 Asianajokulujen kattaminen ulkopuolisin
varoin (TO 5.13)
Tapaohjeiden mukaan asianajajan on oma-aloitteisesti annettava asiakkaalle tieto mahdolli-
suudesta saada katettua asianajokuluja oikeusturvavakuutuksesta tai julkisista varoista.
Oikeusturvavakuutusten vakuutusehdoissa
lähtökohtana on, että vakuutuksen perusteella korvattava määrä on sama kuin mitä oikeus
velvoittaa vastapuolen suorittamaan oikeudenkäyntikuluja vakuutetulle. Ehdoissa on tuolloin
sekoitettu toisaalta asianajajan ja asiakkaan välinen oikeussuhde ja se, mitä oikeus katsoo kohtuulliseksi määrättäessä häviävän osapuolen
kulukorvausta. Jos asianajaja haluaa veloittaa asiakkaaltaan palkkiota yli sen, mitä vakuutusyhtiö
hyväksyy korvattavaksi, on oikeusturva-asiakkaan kanssa sovittava kirjallisesti tehtävää vastaanotettaessa, että asiakas on velvollinen maksamaan asianajajan laskusta koko sen osuuden,
jota vakuutusyhtiö ei korvaa.
ASIANAJOKULUJEN KATTAMINEN ULKOPUOLISIN VAROIN. TO 5.13.
Kantelijat moittivat asianajajaa siitä, että tämä
peri palkkiota, joka ylitti oikeusturvavakuutuksen
omavastuuosuuden. Kantelijat olivat sopineet alkuneuvottelussa asiaa hoitavan lakimiehen kanssa, että asia hoidettaisiin oikeusturvavakuutuksen
enimmäiskorvausmäärien puitteissa. Kantelijoilta
ei myöskään ollut pyydetty suostumusta toimenpiteeseen, jota todennäköisesti ei olisi korvattu
oikeusturvavakuutuksesta. Lakimiehen valvonnasta vastaavan asianajajan mukaan lakimies ei
ollut sopinut, että asia hoidettaisiin oikeusturvavakuutuksen puitteissa. Kantelijoille oli nimenomaisesti ilmoitettu, että arviota lopullisista kustannuksista ei voinut antaa. Alkuneuvottelussa
ei ollut esillä kantelijoiden oikeusturvavakuutuksessa ollut uusi ja yllättävä vakuutusehto, jonka
mukaan vakuutuskorvaus oli puolet pääsäännön
mukaisesta maksimikorvaussummasta, mikäli asia
sovittiin ennen istuntokäsittelyä.
Valvontalautakunta katsoi, että asianajajan
selvitystä siitä, mitä kantelijoille oli alkuneuvottelussa kerrottu, ei voitu pitää riittävänä sen todentamiseksi, että omavastuuosuuden ylittävästä
laskutuksesta olisi sovittu. Kantelijat olivat esittäneet lakimiehelle alkuneuvottelussa oikeusturvapäätöksen, josta kiistatta ilmeni korvausmäärän
rajoitus 4 250 euroon ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyä suoritetuista toimenpiteistä. Asianaja-
ja ei voinut luotettavasti selvittää, että kantelijat
olisivat antaneet suostumuksensa toimenpiteisiin, jotka eivät tulisi oikeusturvavakuutuksesta
korvattaviksi. Asianajaja oli menetellyt vastoin
hyvää asianajajatapaa laskuttamalla kantelijoilta enemmän kuin vakuutusehtojen mukaisen
omavastuuosuuden. Asianajaja oli laiminlyönyt
velvollisuutensa huolehtia siitä, että asianajotoimistossa työskennellyt lakimies noudatti hyvää
asianajajatapaa tämän ryhtyessä ilman kantelijoiden suostumusta toimenpiteisiin, jotka todennäköisesti eivät kuuluneet oikeusturvavakuutuksesta
korvattaviksi. Laiminlyödessään valvontavelvollisuutensa, asianajaja oli menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti. (HUOMAUTUS)
2.5 Asianajajan esteellisyys (TO 6. luku)
2.5.1 Yleistä
Kaikkien neuvontapalvelujen perusedellytyksenä on toimeksiantajan tuntema luottamus neuvonantajaansa. Asianajotoimen harjoittamisessa luottamussuhteella on erityinen merkitys ja
luottamussuhteen varjeleminen on ollut lähtökohta asianajajan ammatillisten velvollisuuksien
määrittämisessä. Asianajajia sitovat tapaohjeet
ovat merkittävässä määrin pyrkineet turvaamaan
asiakkaan luottamusta asianajajaansa.
Luottamussuhteen yksi tärkeä elementti on,
että asianajajan on kyettävä hoitamaan asiakkaansa asiaa lojaalisti ja vapaana toimeksiantosuhteen tai määräyksenvaraisen tehtävän ulkopuolisista intresseistä. Lojaalisuuteen liittyy
sääntö asianajajan velvollisuudesta olla tapaohjeiden 3.3-kohdan mukaisesti esteetön tehtävää
vastaanotettaessa ja sitä hoidettaessa.
Nykyisiä tapaohjeita laadittaessa eräänä tavoitteena oli kirjoittaa esteellisyystilanteita koskeva sääntely auki niin, että asianajaja kykenisi
tapaohjeita lukemalla arvioimaan omaa esteettömyyttään. Jäljempänä selostetaan lyhyesti hyvää
asianajajatapaa koskevien ohjeiden 6. luvun sääntöjä esteellisyydestä. Näitä sääntöjä tulkittaessa
on kuitenkin pidettävä mielessä, ettei sääntöjä
voida koskaan kirjoittaa niin yksityiskohtaisesti,
että niillä voitaisiin varautua kaikkiin tulkintatilanteisiin. Luvun sääntöjä tulkittaessa on muisValvontakertomus 2013 29
tettava jo edellä todettu tapaohjeiden 3.3-kohta
esteettömyydestä sekä tapaohjeiden 1.1-kohdassa oleva lausuma, jonka mukaan kaikkea, mitä
tapaohjeissa ei ole nimenomaisesti kielletty, ei
välttämättä voida pitää sallittuna.
2.5.2 Esteettömyys (TO 3.3)
Asianajajan on tehtävää vastaanottaessaan ja sitä hoitaessaan oltava esteetön. Asianajajan tulee
voida suorittaa tehtävänsä vapaana sopimattomista sivuvaikutteista ja parhaan kykynsä mukaan. Mikäli asianajaja ei jostakin syystä voi näin
tehdä, on hän esteellinen suorittamaan tehtävää.
Asianajaja voi olla esteetön tehtävää vastaanottaessaan, mutta tilanne saattaa muuttua ja jos
esteellisyysperuste myöhemmin syntyy, tulee
hänen luopua tehtävän hoitamisesta.
Esteettömyysvaatimus koskee sekä sopimuksenvaraisia tehtäviä että määräyksen- ja nimityksenvaraisia tehtäviä. Vaikka määräyksenvaraisia tehtäviä koskevat lain säännökset eivät
aina huomioi kaikkia hyvään asianajajatapaan
sisältyviä sääntöjä, tulee asianajajan itse pitää
ne mielessään. Jos asianajaja on hyvän asianajajatavan perusteella esteellinen hoitamaan
määräyksenvaraista tehtävää, ei hän saa ottaa
sitä vastaan, vaikka tuomioistuin ei tätä esteellisyyttä huomioisi. Esteettömyysvaatimus suojaa
sitä, että asianajaja ei joudu paljastamaan tehtävää hoitaessaan muiden asiakkaiden asianajosalaisuuksia tai rikkomaan omaa salassapito- tai
vaitiolovelvollisuuttaan. Esteettömyys varmistaa
sen, että asianajaja voi aina täysipainoisesti valvoa asiakkaansa etua ja oikeutta.
Korkein oikeus on 24.5.2011 antamassaan
ennakkopäätöksessä (2011:31) katsonut, että
pesänjakajaksi esitetty asianajaja oli esteellinen
tehtävään, koska hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi oli tehnyt lakimies, joka työskenteli
ehdotetun henkilön kanssa samassa asianajotoimistossa. Ratkaisu on selkeästi linjannut pesänjakajalta edellytettävää esteettömyyttä.
ESTEELLISYYS. TO 3.3.
Asianajaja toimitti lesken avustajana täydennysperunkirjoituksen kantelijan isän kuolinpesässä.
Kantelija moitti asianajajaa siitä, että tämä ryhtyi
30 Valvontakertomus 2013
toimittamaan täydennysperunkirjoitusta kuolinpesän lukuun, vaikka hän toimi aiemmin lesken
asiamiehenä, haki kuolinpesään pesänselvittäjää
ja -jakajaa sekä oli tietoinen kantelijan ja lesken
välisistä erimielisyyksistä. Asianajaja katsoi olleensa esteetön toimittamaan täydennysperunkirjoituksen päämiehensä toimeksiannosta. Täydennysperunkirjoitukselle oli lailliset edellytykset.
Perukirjaan ei ollut merkitty omaisuutta ja niiden
omistussuhteita kaikilta osin asianmukaisesti.
Valvontalautakunta on eräässä täysistuntoratkaisussaan todennut yhtenä esteellisyysharkinnassa huomioon otettavana seikkana olevan
sen, voiko asianajajan toiminta sekä osakkaan
avustajana että uskottuna miehenä aiheuttaa
perusteltuja epäilyjä asianajajan toiminnan asianmukaisuutta kohtaan ja epäluottamusta asianajajakunnan toimintatapoja kohtaan.
Valvontalautakunta katsoi, että asianajaja oli
esteellinen toimimaan täydennysperunkirjoituksen uskottuna miehenä. Asianajaja oli menetellyt
hyvän asianajajatavan vastaisesti toimittaessaan
pitkäaikaisen asiakkaansa pyynnöstä ja kantelijan
vastustuksesta huolimatta kantelijan vahingoksi
koituvan täydennysperunkirjoituksen. (VAROITUS, yhteinen seuraamus myös muista moitteista)
ESTEELLISYYS. TO 3.3.
Pesänselvittäjän ja -jakajan määräyksen saaneen
asianajajan A toimistossa työskennellyt asianajaja
B oli tehnyt pesänselvitystoimenpiteitä asianajaja
A:n antaman yleisvaltakirjan nojalla. Asianajaja B
työskenteli kuolinpesän kahden muun osakkaan
asiamiehenä toimineen asianajaja C:n toimistossa
vuosina 1992–2007 ja oli C:n asianajotoimiston
hallituksen varajäsen maaliskuuhun 2012 saakka. Käräjäoikeus vapautti asianajaja A:n pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävästä.
Kantelija moitti A:ta mm. siitä, että tämä rikkoi puolueettomuus- ja riippumattomuusvaatimuksia ja toimi C:n päämiesten hyväksi. Kantelija
moitti B:tä mm. huolimattomuudesta. Kantelijan
mukaan A oli todellisuudessa toiminut C:n päämiesten hyväksi ja oli esteellinen tehtävään. B:n
ja C:n välillä oli keskinäisiä sidonnaisuuksia B:n
työhistorian ja luottamustehtävien vuoksi. Kantelija moitti asianajaja C:tä siitä, että esittäessään
A:ta pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi C oli tietoinen
B:n sidonnaisuuksista C:hen. C:n tarkoituksena
oli saada pesänselvitys ja -jako tehdyksi päämiestensä hyväksi.
A totesi, että antaessaan suostumuksensa pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävään hän ei ollut
tietoinen mistään seikasta, joka vaarantaisi puolueettoman pesänselvityksen tai -jaon. B totesi,
että A oli valtuuttanut B:n hoitamaan puolestaan rutiininomaisia pesänselvitystoimenpiteitä.
Pesänselvityksessä ei tehty kantelijan oikeusasemaan huonontavasti vaikuttavia päätöksiä. B ei
ollut tietoinen, että yhteistyönsä päätyttyä C:n
asianajotoimiston kanssa, yhtiö ei tehnyt merkintää kaupparekisteriin hallituksen varajäsenen
vaihtumisesta. Saatuaan asiasta tiedon B oli itse
tehnyt ilmoituksen kaupparekisteriin. B ei ollut
tietoinen tästä muodollisesta sidonnaisuudesta
eikä se vaikuttanut mitenkään A:n antamien tehtävien hoitamiseen. C puolestaan katsoi, ettei A
ollut esteellinen pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävään ja katsoi toimineensa hyvän asianajajatavan mukaisesti. A oli toiminut asianmukaisesti
kuolinpesän eduksi ja oli hoitanut tehtävää moitteettomasti. A:lla, B:llä, C:llä tai heidän asianajotoimistoillaan ei ollut taloudellisia yhteyksiä. B
omisti C:n asianajotoimiston osakkeen ja luopui
omistuksestaan erotessaan yhtiön palveluksesta.
B oli jäänyt yhtiön hallituksen varajäseneksi, missä
toimessa hän ei koskaan joutunut toimimaan. B
erosi varajäsenyydestä vuonna 2012.
Valvontalautakunta katsoi, että A:n tuli tietää
samassa toimistossa työskentelevien lakimiesten
mahdolliset jäsenyydet ja varajäsenyydet muissa
asianajotoimistoissa. Toimiston asianajajan hallituksen jäsenyys tai varajäsenyys toisessa asianajotoimistossa aiheutti esteellisyyden näiden toimistojen asianajajille toimia toisensa vastapuolina
tai pesänselvittäjänä ja -jakajana kuolinpesässä,
missä toisen toimiston asianajaja avusti saman
pesän osakasta. Asianajaja A oli tältä osin toiminut hyvän asianajajatavan vastaisesti. (VAROITUS)
Valvontalautakunta katsoi että B:n tuli tietää
hallituksen varajäsenyydestään C:n asianajotoimistossa. Tämän vuoksi B oli ollut esteellinen
hoitaessaan pesänselvittäjän valtuuttamana toimenpiteitä kuolinpesässä, jossa hänen nykyisen
toimistonsa asianajaja hoiti tehtävää pesänselvit-
täjänä ja hänen hallituksessa edustamansa asianajotoimiston asianajaja toimi kyseisen pesän osakkaan asiamiehenä. B oli toiminut hyvän asianajajatavan vastaisesti. (VAROITUS)
Valvontalautakunta katsoi, että C:n tuli tietää,
että B oli hänen asianajoyhtiönsä hallituksen jäsen. Toimiston asianajajan hallituksen jäsenyys tai
varajäsenyys toisessa asianajotoimistossa aiheutti
esteellisyyden näiden toimistojen asianajajille toimia toistensa vastapuolina tai pesänselvittäjänä
ja -jakajana kuolinpesässä, missä toisen toimiston
asianajaja avusti saman pesän osakasta. Hakiessaan A:n pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävään ja
avustaessaan asiakastaan pesänselvityskokouksissa oli C toiminut esteellisenä ja hyvän asianajajatavan vastaisesti. (VAROITUS)
2.5.3 Esteellisyys samassa asiassa (TO 6.1)
Asianajaja ei saa ottaa vastaan tehtävää samassa asiassa kahdelta tai useammalta asiakkaalta,
jos asiakkaiden edut tai oikeudet ovat ristiriitaiset tai eturistiriidan mahdollisuus on ilmeinen.
Eturistiriidan mahdollisuus aiheuttaa esteellisyyden, joten asianajajan on pohdittava asian
todennäköistä tapahtumainkulkua ja arvioitava,
aiheuttaako todennäköinen tapahtumainkulku
esteellisyyden. Siksi asianajajan on pohdittava,
voiko hän oikeudenkäynnissä avustaa useampaa kuin yhtä asiakasta. Lähtökohtana on, että
kahta asiakasta samassa asiassa avustettaessa
kummaltakin asiakkaalta erikseen saatua tietoa
on voitava käyttää hyväksi myös toista asiakasta
avustettaessa. Samassa asiassa ei ole mahdollista hankkia asiakkailta suostumusta kahden tai
useamman ristiriitaisen intressin omaavan asiakkaan avustamiseen.
2.5.4 Esteellisyys lojaalisuusvelvollisuuden
perusteella (TO 6.2)
Tapaohjeiden 3.1-kohdan mukaan asianajajan on
oltava asiakkaalleen lojaali ja hän on velvollinen
lakia ja hyvää asianajajatapaa noudattaen parhaan kykynsä mukaan valvomaan asiakkaansa
etua ja oikeutta. Lojaalisuus asiakasta kohtaan
edellyttää, ettei asianajaja ryhdy nykyistä tai enValvontakertomus 2013 31
tistä asiakastaan kohtaan toimenpiteisiin, jotka
loukkaavat tätä lojaalisuusvelvollisuutta.
Asianajajan lojaalisuusvelvollisuus asiakastaan kohtaan ei välttämättä pääty samalla hetkellä
kuin tehtävän suorittaminen päättyy. Säännön
toisessa kappaleessa on lueteltu niitä seikkoja,
jotka vaikuttavat lojaalisuusvelvollisuuden ajalliseen kestoon tehtävän päätyttyä.
ESTEELLISYYS LOJAALISUUSVELVOLLISUUDEN
PERUSTEELLA. TO 6.2. ESTEELLISYYS SAMASSA
ASIASSA. TO 6.1.
Asianajaja oli hoitanut kantelijan entisen kihlatun
A:n ja tämän yhtiöiden asioita vuodesta 2005 ja
kantelijan asioita vuodesta 2009 lukien. Kantelija
moitti asianajajaa mm. siitä, että tämä ei ajanut
kantelijan etua hoitaessaan tämän toimeksiantoja. Asianajaja oli alusta alkaen ajanut kantelijan
vastapuolena olevan A:n etua sekä toiminut sittemmin A:n avustajana kantelijaan kohdistuvissa
asioissa käyttäen hyväksi kantelijasta saamiaan
tietoja. Asianajaja totesi, että toimeksiantosuhde
kantelijaan perustui A:n pyyntöön ja asianajaja otti kantelijalta tehtäviä vastaan sillä ehdolla,
että mahdollisissa ristiriitatilanteissa asianajaja
avustaisi entisiä päämiehiään. Asianajajan toimet liittyivät pääosin kantelijan omistuksessa
olleiden huoneistojen myyntiin ja vuokraukseen.
Asianajaja toimi myös selvitysmiehenä kantelijan
omistaman osakeyhtiön selvitystilassa sekä tutki
erään myynnissä olevan yhtiön tilinpäätöstietoja.
Asianajaja antoi kantelijalle myös yleisiä neuvoja
liittyen myynnissä olleen käyttö- ja vaihto-omaisuuden ostamiseen. Kantelija ei pyytänyt asianajajaa avustamaan häntä A:han kohdistetuissa
syytöksissä, eikä asianajaja olisi tällaista toimeksiantoa vastaanottanutkaan. Toimeksiannon aikana asianajajan tietoon ei tullut sellaisia seikkoja,
joiden perusteella olisi voinut todeta kantelijan
ja A:n etujen olevan ristiriidassa tai tällaisen ristiriidan olevan ilmeinen. Asianajaja oli jo ennen
varsinaista toimeksiantosuhdetta laatinut A:n
osaksi omistaman yritys B:n ja kantelijan välisen
kauppakirjan kummankin osapuolen pyynnöstä.
Toimeksiantosuhteen päätyttyä kantelijan kanssa
asianajaja osallistui neuvotteluihin ja laati sopimusluonnoksia, joiden tarkoituksena oli kantelijan, A:n ja yritys B:n keskinäisten taloudellisten
32 Valvontakertomus 2013
suhteiden selvittäminen. Varsinaiset erimielisyydet keskinäisten velkasuhteiden osalta ilmenivät
myöhemmin ja asianajaja avusti A:ta ja yritys
B:tä perintätoimissa kantelijaa vastaan. Asianajaja katsoi, että lojaalisuusvelvollisuus kantelijaa kohtaan ei estänyt häntä avustamasta A:ta
ja tämän yhtiöitä niiden ja kantelijan välisissä
erimielisyyksissä. Asianajaja ei saanut tietoonsa
mitään sellaisia salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia seikkoja, joita asianajaja
voisi hyödyntää, kun hänen päämiehistään A ja
B oli velkomusta koskevissa asioissa tullut kantelijan vastapuolia.
Valvontalautakunta katsoi, että asianajaja oli
esteellinen toimimaan A:n asiamiehenä kantelijan ja A:n välisissä riitaisuuksissa seuraavista
syistä: 1) asianajaja alkoi toimia kantelijan vastapuolen asiamiehenä miltei heti kantelijan antaman toimeksiannon päättymisen jälkeen, 2)
vastapuolisuhteella saattoi objektiivisesti arvioiden olla liityntä kauppakirjaan, jonka asianajaja
oli laatinut osapuolten välillä ja 3) asianajaja oli
ilmeisesti saanut kantelijan toimeksiannon aikana kantelijan taloudellista asemaa koskevia
tietoja, joilla saattoi olla liityntä vireillä olevaan
riita-asiaan. Asianajaja menetteli hyvän asianajajatavan vastaisesti. (VAROITUS)
ESTEELLISYYS LOJAALISUUSVELVOLLISUUDEN
PERUSTEELLA. TO 6.2.
Kantelijat moittivat asianajajaa siitä, että tämä oli
esteellinen toimimaan kantelijoiden vastapuolen
avustajana yhtiökokouksen päätöksen moittimista
koskevassa asiassa. Asianajaja oli aiemmin avustanut kantelijoita heidän omassa henkilökohtaisessa toimeksiannossaan. Asianajajan mukaan
nykyisen tehtävän vastaanottaminen ei ollut rikkonut lojaalisuusvelvollisuutta sen enempää nykyistä asiakastaan kuin entisiä asiakkaitaan kohtaan. Toimeksianto kantelijoiden kanssa oli ollut
lyhytkestoinen ja päättynyt yli kymmenen vuotta sitten, minkä johdosta lojaalisuusvelvollisuus
oli päättynyt jo kauan aikaa sitten. Asianajaja oli
avustanut kantelijoita vuosina 1999 ja 2000 autopaikkajärjestelyjä koskevassa asiassa sekä 2001
asuntokauppariitaa koskevassa asiassa.
Valvontalautakunta totesi, että lojaalisuusvelvollisuus voi tietyin edellytyksin jatkua pitkään-
kin toimeksiannon päättymisen jälkeen esimerkiksi asianajajan toimiessa yrityksen tai perheen
kaikkien oikeudellisten asioiden neuvonantajana vuosikymmenen tai useamman ajan. Valvontalautakunta katsoi, ettei kyse ollut tällaisesta toimeksiantosuhteesta. Asianajaja ei ollut
menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti. (EI
SEURAAMUSTA)
2.5.5 Esteellisyys taloudellisen tai
henkilökohtaisen liitynnän perusteella (TO 6.4)
Jos asianajajalla, asianajajalle läheisellä henkilöllä tai asianajajan kanssa samassa toimistossa
tai toimistoyhteisössä työskentelevällä henkilöllä on tehtävään taloudellinen tai henkilökohtainen liityntä, joka saattaa vaikuttaa asianajajan
lojaalisuusvelvollisuuteen asiakastaan kohtaan,
on asianajaja esteellinen ottamaan tehtävää vastaan. Liitynnän olemassaolo on harkittava tapauskohtaisesti ja katsomalla asiaa asianajajan
näkökulmasta.
Asiakas voi suostumuksellaan vapauttaa
asianajajan taloudellisen tai henkilökohtaisen
liitynnän aiheuttamasta esteellisyydestä. Suostumus ei kuitenkaan tule kysymykseen, jos liityntä on olennainen.
ESTEELLISYYS TALOUDELLISEN TAI HENKILÖKOHTAISEN LIITYNNÄN PERUSTEELLA. TO 6.4.
Asianajaja oli toiminut lapsen avustajana elatusapuasiassa, jossa lasta edusti lapsen äiti. Käräjäoikeus oli katsonut 13.6.2013 tekemässään
avustajan esteellisyyttä koskevassa päätöksessä,
että asianajaja oli esteellinen lapsen edustajana
toimineen äidin oikeudenkäyntiasiamieheksi. Äiti
oli tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen
ja vahingonkorvaukseen asianajajaan vuosina
2008–2009 kohdistuneesta petoksesta. Asianajajan saatavat päämieheltään olivat kesäkuussa
2013 yli 4300 euroa. Käräjäoikeus oli katsonut
rikosasiasta ja siitä aiheutuneesta korvausvelvollisuudesta johtuen, että asianajaja ei ollut riippumaton ja esteetön hoitamaan toimeksiantoa.
Käräjäoikeus perusteli päätöstään katsoen muun
muassa, että asian käsittelyssä saattoi syntyä tilanne, että äiti ei uskaltanut paljastaa asianajajalle todellista maksukykyään ja tämä ei voinut
olla vaikuttamatta asianajajan kykyyn täysipainoisesti valvoa asiakkaansa etua. Käräjäoikeus
arvioi ratkaisussaan myös sitä, mikä merkitys oli
annettava sille, että asianajaja ja hänen päämiehensä laillinen edustaja (lapsen äiti) olivat katsoneet, että asianajaja saattoi hoitaa toimeksiantoa.
Käräjäoikeuden mukaan tälle ei ollut annettava
ratkaisevaa merkitystä, koska tapaohjeiden soveltamisohjeiden mukaan esteellisyyttä tuli arvioida
aina myös sen mukaan, millaista esteettömyyttä
asianajajilta voitiin yleisesti katsoa vaadittavan,
jotta luottamus asianajajakuntaan ei vaarantunut.
Valvontalautakunta totesi, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteisiin kuuluu, että asiakkaalla on oikeus valita avustajansa.
Toimeksianto perustui asiakkaan ja asianajajan
väliseen erityiseen luottamussuhteeseen ja esteellisyyssäännökset on tarkoitettu turvaamaan
ennen kaikkea tätä luottamussuhdetta. Valvontalautakunta katsoi, että kyseinen velkasuhde
ei ollut muodostanut asianajajalle sellaista tapaohjeiden 6.4-kohdan mukaista olennaista taloudellista tai henkilökohtaista liityntää, joka ei olisi
kumottavissa päämiehen antamalla suostumuksella. (EI SEURAAMUSTA)
2.5.6 Toimistonvaihdos (TO 6.5 ja 6.7)
Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden
6.5-kohdassa säännellään esteellisen asianajajan
kanssa samassa asianajotoimistossa tai samassa
toimistoyhteisössä työskentelevien henkilöiden
esteellisyyttä (nk. samaistaminen). Tapaohjeiden
6.1–6.3-kohdissa lausuttua sovelletaan asianajajan lisäksi myös muihin asianajajan kanssa samassa asianajotoimistossa tai toimistoyhteisössä
työskenteleviin henkilöihin. Jos siis joku toimiston tai toimistoyhteisön asianajaja on tapaohjeiden mainittujen kohtien perusteella esteellinen
ottamaan tehtävän vastaan, myös samassa toimistossa tai toimistoyhteisössä työskentelevät
henkilöt ovat esteellisiä. Sen sijaan samaistamista
ei tapahdu tapaohjeiden 6.4-kohdan mukaisissa esteellisyystilanteissa (Esteellisyys taloudellisen tai henkilökohtaisen liitynnän perusteella).
Tapaohjeiden 6.7-kohdassa käsitellään, kuinka asianajajan siirtyminen asianajotoimistosta
toiseen vaikuttaa esteellisyysarviointiin. Uudessa
Valvontakertomus 2013 33
toimistossa tulevat esteellisyyden kannalta arvioitaviksi vain ne asianajajan entisessä toimistossa hoidetut tehtävät, joita siirtynyt asianajaja tai muu lakimies on joko henkilökohtaisesti
hoitanut tai joita koskevia salassa pidettäviä tietoja hän on saanut. Asianajaja ei siis saa ryhtyä
hoitamaan tehtävää, jossa hänen mahdollisen
asiakkaansa vastapuolen avustajana on kollega
hänen entisestä toimistostaan ja jos tämä kollega
on ottanut tehtävän vastaan ennen asianajajan
siirtymistä uuteen toimistoon. Jos tehtävä oli
annettu ”vanhalle toimistolle” vasta asianajajan siirtymisen jälkeen, ei samassa toimistossa
tapahtunut aikaisempi yhtäaikainen työskentely itsessään tee siirtynyttä asianajajaa esteelliseksi. Siirtyneen asianajajan esteellisyys ei estä
asianajajan uudessa toimistossa työskentelevää
toista, henkilökohtaisesti esteetöntä asianajajaa
hoitamasta tehtävää eli tässä ei tapahdu tapaohjeiden 6.5-kohdassa tarkoitettua samaistamista.
Siirtyneen asianajajan aikaisemmassa toimistossa työskentelevien asianajajien on otettava esteellisyysarvioinnissaan huomioon siirtyneen
asianajajan tässä toimistossa hoitamat tehtävät.
ESTEELLISYYS TOIMISTONVAIHDOKSESSA.
TO 6.5.
Asianajaja A toimi konkurssipesän hoitajana X
Oy:n konkurssissa. Konkurssia oli edeltänyt yhtiön
saneerausmenettely, joka oli alkanut vuonna
2007. Selvittäjänä oli toiminut asianajaja B. Saneerausohjelma vahvistettiin heinäkuussa 2008.
B toimi yrityssaneerauksen valvojana ja maksuohjelma olisi päättynyt 1.11.2012. X Oy asetettiin
omasta hakemuksestaan konkurssiin toukokuun
lopussa 2012 ja A määrättiin konkurssipesän hoitajaksi. B:n työsuhde A:n toimiston avustavana
lakimiehenä alkoi 1.6.2012. A katsoi, ettei hän ollut esteellinen toimimaan X Oy:n konkurssipesän
pesänhoitajana ottaen huomioon saneerauksen
päättymisestä kulunut pitkä aika ja se, että B ei
tullut toimistoon osakkaaksi vaan osa-aikaiseksi
työntekijäksi. Esteellisyyttä harkittaessa A vetosi
myös siihen, mitkä ovat selvittäjän oikeudet ja
toimivalta (veto-oikeus) hänen suorittaessaan selvittäjän tehtävää. Selvittäjällä on ainoastaan puhevalta velallisyrityksen toimielinten kokouksissa,
ei valtaa päättää yhtiön asioista. Se, että B toimi
34 Valvontakertomus 2013
valvojana, ei voinut muodostaa jääviysperustetta.
Valvontalautakunta totesi, että B:n siirtyminen A:n toimiston palvelukseen heti konkurssiin
asettamisen jälkeen oli seikka, joka oli omiaan
vaarantamaan konkurssipesän pesänhoitajan
riippumattomuuden. B oli konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen nro 16 kohdan 8.2
mukaan esteellinen pesänhoitajaksi. B:n esteellisyys oli omiaan vaarantamaan konkurssipesän
pesänhoitajan riippumattomuuden velalliseen
nähden, vaikka yrityssaneerauksen päättymisestä oli kulunut lähes neljä vuotta ja pesänhoitajan määräys on henkilökohtainen. Lisäksi B oli
toiminut vahvistetun maksuohjelman valvojana.
Yrityssaneerauslain mukaan valvojan tehtävänä
on muun muassa velkojien lukuun valvoa ohjelman toteuttamista. Valvoja voi vaatia saneerausohjelman muuttamista taikka saneerausohjelman
mukaisen velkajärjestelyn tai koko saneerausohjelman määräämistä raukeamaan. Pesänhoitajan
tehtävänä saattaa olla myös valvojan toiminnan
arvioiminen. A ei käräjäoikeudelle antamassaan
esteettömyysilmoituksessa ilmoittanut samaan
asianajotoimistoon avustavaksi lakimieheksi tulevan B:n asemaa yrityssaneerauksen selvittäjänä
tai saneerausmenettelyssä vahvistetun maksuohjelman valvojana. A oli esteellinen toimimaan
pesänhoitajana X Oy:n konkurssipesässä. A toimi hyvän asianajajatavan vastaisesti. (VAROITUS)
2.6 Asianajajan velvollisuudet asiakkaansa vastapuolta kohtaan (TO 7. luku)
Tapaohjeiden 2.3-kohdan mukaan asianajajien
on toiminnassaan otettava huomioon myös asiakkaiden vastapuolet, joita asianajajien on kohdeltava asiallisesti ja joiden laillisia oikeuksia
asianajajien on kunnioitettava.
2.6.1 Painostuskielto (TO 7.3)
Asianajaja ei saa sopimattomasti painostaa vastapuolta eikä esittää sellaisia lausumia, jotka ovat
omiaan saattamaan vastapuolen halveksituksi,
ellei lausumien esittäminen ole välttämätöntä
asian hoitamiseksi tai muutoin asiakkaan etujen
valvomiseksi. Asianajajan työhön kohdistuvia ilmaisuvapautta rajoittavia säännöksiä on oikeu-
denkäymiskaaren 13 luvussa ja 14 luvun 7 §:ssä.
Tapaohjeiden säännöt rajoittavat asianajajan
sananvapautta enemmän kuin yleiset rajoitukset tekevät. Asianajajan sananvapauteen liittyvä
sääntö on myös perusarvoihin sisältyvä kunniallisuuden vaatimus, jonka mukaan asianajajan on
esiinnyttävä asiallisesti ja moitteettomasti sekä
asianajotoiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä
saattaa alentaa asianajajakunnan arvoa tai vähentää luottamusta asianajajakuntaan.
PAINOSTUSKIELTO. TO 7.3.
Kantelija moitti asianajajaa siitä, että tämä oheisti hovioikeuden valitukseen käräjäoikeudessa
kuullun henkilön laatiman kirjoituksen, joka sisälsi kantelijan menettelyä koskevia valheellisia ja
kantelijan kunniaa loukkaavia väitteitä. Kirjelmä
oli luonteeltaan vastapuolen tunteenpurkaus, joka ei liittynyt mitenkään rikosasiaan. Kirjelmässä
kerrottiin tapahtumista, joiden mukaan kantelija
oli aiheuttanut pelkoa naapurustossa järjestämällä tontillaan ”sotaharjoitukset”, haukkumalla ja
huutamalla pikkutytöille, uhkaamalla tappaa koirat yms. Lisäksi kirjoituksessa kyseenalaistettiin
kantelijan mielenterveys ja kyky toimia ammatissaan. Asianajaja ilmoitti toimittaneensa kirjelmän hovioikeuteen päämiehensä vaatimuksesta.
Valvontalautakunta totesi, että asianajaja ei
ollut velvollinen hoitamaan tehtävää päämiehensä
antamien toimiohjeiden mukaisesti vaan hän oli
asiantuntemuksensa ja ammattitaitonsa nojalla
velvollinen huolehtimaan siitä, että toimeksianto
hoidettiin päämiehen edun ja hyvän asianajajatavan edellyttämällä tavalla. Kirjelmässä oli kantelijan henkilöön ja menettelyyn liittyviä lausumia,
joiden voitiin katsoa loukkaavan kantelijaa ja olevan omiaan saattamaan kantelijan halveksituksi.
Asianajajan päämiesten edun ajaminen ei edellyttänyt kirjelmän toimittamista hovioikeuteen.
Asianajaja oli menetellyt hyvän asianajajatavan
vastaisesti. (HUOMAUTUS)
PAINOSTUSKIELTO. TO 7.3.
Asianajaja oli toiminut erään yhtiön asiamiehenä
golfkenttähanketta koskevassa asiassa. Kantelija,
kunnan ympäristöpäällikkö moitti asianajajaa siitä, että tämä oli virheellisesti väittänyt kantelijan
viivytelleen tahallisesti toimenpideluvan käsitte-
lyssä ja oli tehnyt kantelijasta esteellisyysväitteen
todeten asianajajan päämiehen katsoneen, ettei
kyseinen viranomainen voinut jatkossa olla mukana kenttähankkeessa, koska hän oli jäävi (hallintolaissa tarkoitettu yhtiön julkinen vihamies).
Asianajaja totesi esittäneensä toimenpidelupa-asian käsittelyn vaiheet mahdollisimman totuudenmukaisesti siten kuin päämies oli ne kertonut ja asianajaja itse mieltänyt tapahtuneeksi.
Asianajaja oli ajanut päämiehensä lakiin perustuvia oikeuksia tehdessään esteellisyysväitteen
kantelijasta, koska päämies oli kokenut viranomaistoiminnan olleen puolueellista.
Valvontalautakunta totesi, että asianajajan
kirjelmissä oli käytetty vakiintunutta terminologiaa viitattaessa hallintolain esteellisyysperusteisiin. Valvontalautakunta katsoi, ettei asianajajan
kirjelmissään esittämä kritiikki tai muu asiaan liittyvä menettely ollut asiatonta. Asianajaja ei ollut
menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti. (EI
SEURAAMUSTA)
2.7 Asianajotoimiston järjestäminen
(TO 11. luku)
Tapaohjeiden 11. luku käsittelee asianajotoimiston järjestämistä. Tässä tapaohjeiden luvussa
on säännöksiä muun muassa niin kutsutusta
toimistoyhteisöstä, toiminimestä, henkilökunnan valvonnasta, vastuuvakuutuksesta ja toiminnan järjestämisestä asianajajan poissaolon
vuoksi. Yleisimmin valvontalautakunnassa käsiteltävänä ovat henkilökunnan valvontaan liittyvät tapaukset.
2.7.1 Toimiston asianmukainen järjestäminen
ja henkilökunnan valvonta (TO 11.5)
Toimiston asianmukainen järjestäminen merkitsee muun muassa, että toimistorutiinit täyttävät
ne vaatimukset, joita asianajajalaissa, muussa
lainsäädännössä, Asianajajaliiton säännöissä,
tapaohjeissa ja muissa liiton hyväksymissä ohjeissa on asetettu.
Asianajajan tulee myös ohjata ja valvoa henkilökuntansa työtä. Asianajajan on erityisesti
huolehdittava siitä, että myös toimiston palveluksessa oleva henkilökunta noudattaa hyvää
Valvontakertomus 2013 35
asianajajatapaa. Toimiston muun henkilökunnan
menettelyä koskevassa valvonta-asiassa valvontalautakunta arvioi sitä, onko kyseisen henkilön
valvonnasta vastaava asianajaja noudattanut valvontavelvollisuuttaan. Jos henkilökuntaan kuuluva menettelee vastoin hyvää asianajajatapaa,
asianajaja samaistetaan tällaiseen henkilöön ja
asianajajalle määrätään kurinpidollinen seuraamus riippumatta siitä, kuinka huolellisesti asianajaja on täyttänyt valvontavelvollisuutensa.
TOIMISTON JÄRJESTÄMINEN. TOIMINIMI JA
TUNNISTEET. TO 11.3.
Asianajaja oli usean vuoden ajan harjoittanut
asianajajan tointa etu- ja sukunimeään kantavan
osakeyhtiön muodossa ilman Asianajajaliiton hallituksen lupaa. Toiminimessä ei myöskään ollut
hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden edellyttämää sanaa asianajotoimisto tai sen johdannaista. Valvontalautakunta totesi, että asianajaja
oli menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti.
(HUOMAUTUS)
TOIMISTON JÄRJESTÄMINEN. HENKILÖKUNNAN
VALVONTA. TO 11.5.
Asianajaja oli toiminut kantelijan asiamiehenä
hakemusasiassa vuonna 2008. Asianajaja oli lähettänyt kantelijalle palkkiolaskun yli neljä vuotta
toimeksiannon päättymisen jälkeen. Asianajaja
vetosi siihen, että perintäkirje lähetettiin toisen
työnantajan palvelukseen siirtyvän sihteerin toimesta tilanteessa, jossa hän selvitti vastuullaan
olleita saatavien perintäasioita. Kirje lähetettiin
vastoin asianajajan antamia perintäohjeita.
Valvontalautakunta katsoi, että laskun jälkikäteinen lähettäminen saatavan selvästä vanhentumisesta huolimatta osoitti, että asianajaja
ei ollut järjestänyt asianmukaisesti toimistonsa
toimintaa eikä valvonut henkilökuntaa riittävästi.
(HUOMAUTUS)
2.8 Asianajajan laskutus
(TO 5.12 ja palkkio-ohje)
Asianajajan asiakkaaltaan maksettavaksi vaatiman palkkion on oltava kohtuullinen sekä säädösten ja Asianajajaliiton ohjeiden mukainen.
Palkkio-ohjeen 1.1-kohdan mukaan palkkion
36 Valvontakertomus 2013
on oltava oikeassa suhteessa tehtävän laatuun
ja sen vaatimaan työmäärään sekä muutoinkin
kohtuullinen. Palkkio-ohjeen 5-kohdan mukaan
lasku on eriteltävä asiakkaan kanssa sovituin tavoin. Ellei muuta ole sovittu, asianajolaskussa
on oltava tehtävän laatuun ja laajuuteen nähden
tarkoituksenmukainen erittely, jonka perusteella
asiakas voi arvioida laskun sopimuksenmukaisuutta ja kohtuullisuutta. Valvontalautakunta
on ratkaisukäytännössään omaksunut kannan,
jonka mukaan laskussa tulee pääsääntöisesti olla
eriteltynä joko toimenpidekohtainen veloitus tai
toimenpiteeseen käytetty aika, jolloin päämies
voi tuntiveloituksen tietäen muodostaa käsityksensä laskun kohtuullisuudesta.
Kanteluissa ja palkkioriita-asioissa on voitu
moittia asianajajaa kohtuuttoman korkeasta laskutuksesta tai muista laskutusmenettelyyn liittyvistä
seikoista. Asianajajan voidaan katsoa menetelleen
normaalia korkeamman laskutuksensa vuoksi
hyvän asianajajatavan vastaisesti. Tapaohjeiden
3.5-kohdan mukaan kohtuuton laskutusmenettely on omiaan vähentämään yleistä luottamusta
ja arvostusta koko asianajajakuntaa kohtaan. Mikäli asianajajan on havaittu menetelleen hyvän
asianajajatavan vastaisesti selvästi kohtuuttoman
korkealla laskutuksellaan, lautakunta on pääsääntöisesti määrännyt hänelle kurinpidolliseksi
seuraamukseksi varoituksen tai huomautuksen.
Kaikki palkkioriita-asioissa tehdyt päätökset, joissa palkkiota on suositettu alennettavaksi,
saatetaan Asianajajaliiton hallituksen tietoon sen
arvioimiseksi, tuleeko hallituksen yleisvalvontavelvollisuutensa nojalla saattaa annetun suosituksen johdosta vireille myös valvonta-asia.
Erona valvonta-asiaan, jonka voi saattaa vireille kuka tahansa tarvitsematta olla asianosainen, voi palkkiota koskevaa suositusta hakea
vain se, jonka maksettavaksi lasku on osoitettu.
Kuitenkin esimerkiksi pesänselvittäjän laskua voi
moittia kuka tahansa osakkaista tarvitsematta
tähän muiden osakkaiden suostumusta. Tulkinta on ollut, että noudattaessaan annettua kohtuullistamissuositusta palautus tehdään pesän
varojen ”päälle”, jolloin suosituksen suuruuden
kannalta ei ole merkitystä sillä, että joku osakas mahdollisesti luopuisi vaatimasta palkkion
kohtuullistamista.
Usein yhteydenottoja tulee myös tilanteissa,
joissa henkilö on oikeuden päätöksellä tuomittu
maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Näissä tapauksissa oikeus on kuitenkin jo ottanut
kantaa laskun kohtuullisuuteen, eikä vastapuoli
voi saattaa vireille palkkioriita-asiaa. Myös omat
päämiehet saattavat vaatia palkkion kohtuullistamista sillä perusteella, että tuomioistuin on kohtuullistanut laskua, joka on tuomittu vastapuolen
maksettavaksi, mutta asianajaja perii loppuosaa
laskusta omalta päämieheltään. Tuomioistuimen
suorittama kohtuullistaminen kohdistuu kuitenkin nimenomaan vastapuoleen ja asianajajalla on
oikeus saada erotus omalta päämieheltään.
TOIMISTON JÄRJESTÄMINEN. LASKUERITTELY.
TO 11.5. KUNNIALLISUUS. TO 3.5.
Kantelija moitti asianajajaa siitä, että tämä oli
ilmoittanut antavansa toimenpiteittäin eritellyn
laskun ainoastaan maksusta. Asianajajan palkkion
maksamista varten antamassa pankkisiirrossa
oli saajan tilinä asianajajan avopuolison henkilökohtainen pankkitili. Asianajaja oli toimittanut
palkkiotaan koskevan toimenpide-erittelyn vastatessaan valvonta-asiaan. Asianajaja oli esittänyt
palkkionsa maksamista varten ainoastaan pankkisiirron, joka ei sisällöltään täyttänyt arvonlisäverolain 209 b §:n laskulle asettamia vaatimuksia. Pankkisiirrosta ei ilmennyt esim. juoksevaa
tunnusta, y-tunnusta, verokantaa ja suoritettavan veron määrää.
Valvontalautakunta totesi, että vaikka asianajaja oli sopinut asiakkaan kanssa kokonaispalkkioperusteisesta veloituksesta, asiakkaalla
oli oikeus saada erittely asiassa suoritetuista toimenpiteistä. Asianajaja oli laiminlyönyt velvollisuutensa toimittaa palkkio-ohjeen 5-kohdan
mukaisen toimenpide-erittelyn palkkiolaskustaan
ja oli menettelyllään alentanut asianajajakunnan
arvoa ja vähentänyt luottamusta asianajajakuntaan. Edelleen valvontalautakunta totesi, että
asianajotoimiston asianmukainen järjestäminen
edellytti, että pankkitili, jolle asianajotoiminnasta
aiheutuvat palkkio- ja kulusaatavat maksettiin, oli
asianajotoimiston nimissä oleva tili. Valvontalautakunta katsoi, ettei asianajaja ollut järjestänyt
toimistoaan hyvän asianajajatavan edellyttämällä
tavalla. (VAROITUS)
ASIANAJOPALKKIO. TO 5.12.
Valvontalautakunta oli suositellut asianajajan
3 111,90 euron (sis. alv) palkkion alentamista
2 226,30 eurolla eli noin 70 prosentilla. Asianajajaliiton hallitus päätti käynnistää asianajajaan
kohdistuvan valvontamenettelyn sen selvittämiseksi, oliko asianajaja laskutuksellaan rikkonut
hyvää asianajatapaa koskevien ohjeiden määräystä palkkion kohtuullisuudesta.
Valvontalautakunta totesi, että asianajajan
palkkioveloitus oli suositettu alennuksen määrä
huomioon ottaen ollut hyvän asianajajatavan
vastaisesti kohtuuton. Valvontalautakunta otti
seuraamusta harkitessaan huomioon sen, että
vaikka alennus oli prosentuaalisesti huomattavan suuri, euromääräistä alennusta voitiin pitää
pienenä. (HUOMAUTUS)
ASIANAJOPALKKIO. TO 5.12.
Kantelijat olivat kääntyneet asianajotoimiston
puoleen esitutkinnan loppulausunnon antamista
varten. Kantelijat päättivät toimeksiannon ennen
loppulausunnon laatimista. Asianajotoimisto esitti
tehtävästä 2500 euron suuruisen palkkiolaskun.
Kantelijat moittivat asianajajaa siitä, että kantelijoille ei ilmoitettu, että heitä laskutettaisiin alustavasta perehtymisestä esitutkinta-aineistoon,
vaikka kantelijat eivät antaisi toimeksiantoa. Asianajotoimistossa oli ryhdytty laskutettaviin toimenpiteisiin, vaikka toimeksiantoa ei ollut vielä annettu. Kantelijoiden kanssa ei sovittu toimeksiannon vastaanottamisesta ennen ensimmäistä
tapaamista, eikä heille ollut ilmoitettu toimiston
palkkioperusteita. Kantelijat allekirjoittivat alkuneuvottelussa 16.8.2011 toimeksiantosopimuksen, mutta peruivat toimeksiannon seuraavana
päivänä 17.8.2011 puhelimitse ja 18.8.2011
sähköpostitse. Asiassa oli riitaista, oliko kantelijoiden ja asianajajan välille syntynyt sopimus
asianajopalveluiden tuottamisesta ennen ensimmäistä neuvottelua 16.8.2011. Kantelijat kiistivät tämän, mutta asianajaja katsoi, että hän oli
saanut toimeksiannon jo 10.8.2011 siihen mennessä käytyjen puheluiden ja kyseisenä päivänä
vastaanotettujen asiakirjojen perusteella.
Valvontalautakunta katsoi selvitetyksi, että toimeksianto oli syntynyt 10.8.2011. Tuona päivänä
kantelijat aiempiin puhelinkeskusteluihin perus-
Valvontakertomus 2013 37
tuen toimittivat jutun asiakirjat asianajotoimistolle ja asianajotoimiston lakimies kävi puhelinkeskustelun toisen kantelijan kanssa. Koska sopimus
asianajopalveluiden tuottamisesta oli syntynyt
etäviestimien eli puhelimen välityksellä ilman,
että osapuolet olivat yhtä aikaa läsnä, kyse oli
asianajopalveluiden etämyynnistä. Sillä että osapuolet olivat tavanneet 16.8.2011, ei ollut merkitystä etäsopimuksen syntymisen arvioinnissa.
Kuluttajansuojalain 6 luvun 15 §:n mukaan
kuluttajalla on oikeus peruuttaa toimeksianto 14
päivän kuluessa siitä, kun hän saa KSL 6 luvun 14
§:n edellytykset täyttävän toimeksiantovahvistuksen. Jos vahvistus ei täytä 14 §:ssä säädettyjä vaatimuksia, peruuttamisaika on kolme kuukautta. KSL
6 luvun 16 §:n ja asianajopalveluiden etämyyntiä
koskevan oppaan (B4.2) mukaan kuluttajalla ei ole
peruuttamisoikeutta, jos asianajopalvelun suorittaminen aloitetaan kuluttajan suostumuksella
ennen peruuttamisajan päättymistä ja kuluttajalle
on ilmoitettu peruuttamisoikeuden puuttumisesta
toimeksiantovahvistuksessa.
Valvontalautakunta katsoi, että asianajajalla
oli ollut kantelijoiden suostumus aloittaa asianajopalveluiden suorittaminen ennen peruuttamisajan päättymistä. Sen sijaan toimeksiannon
vahvistuksessa, jonka kantelijat olivat allekirjoittaneet neuvottelussa 16.8.2011, ei ollut ilmoitettu
kantelijoiden peruuttamisoikeuden puuttumisesta. Näin ollen kantelijoilla oli ollut oikeus peruuttaa asianajajan toimeksianto. KSL 6 luvun 23 §:n
3 momentin mukaan ”jos kuluttaja sopimuksen
peruuntuessa tai rauetessa saa hyväkseen suorituksen, joka ei ole palautettavissa, kuluttajan on
maksettava saamastaan hyödystä kohtuullinen
korvaus elinkeinonharjoittajalle”. Toisin sanoen
etämyynnissä syntyneen toimeksiannon peruutus
ei automaattisesti merkitse sitä, että asianajaja
ei voisi periä palkkiota kuluttajalta lainkaan. Laskuttamisoikeus riippuu siitä, onko kuluttaja peruuttamishetkeen mennessä saanut hyväkseen
suorituksen, joka ei ole palautettavissa. Kantelijat olivat kääntyneet asianajajan puoleen, koska heidän tuli antaa loppulausunto 26.8.2011
mennessä. Kantelijat olivat peruuttaneet toimeksiannon ennen kuin loppulausunto oli laadittu.
Valvontalautakunta katsoi, etteivät kantelijat
olleet sopimuksen peruuntuessa saaneet asian-
38 Valvontakertomus 2013
ajajalta hyväkseen sellaista suoritusta, josta heidän olisi maksettava asianajajalle kohtuullinen
korvaus saadun hyödyn suhteessa. Asianajajan
oli myös täytynyt ymmärtää tämä, koska hän ei
ollut laatinut loppulausuntoa, joka oli koko toimeksiannon peruste. Asianajajan lasku ei näin
ollen ollut kohtuullinen vaan perusteeton. Asianajaja oli laskun lähettämisellä ja sen perimisellä
menetellyt palkkio-ohjeen ja hyvän asianajajatavan vastaisesti.
Valvontalautakunta katsoi huomautuksen riittäväksi seuraamukseksi ottaen huomioon sen, että osapuolten välille oli syntynyt toimeksiantosuhde ja työtä oli tehty kantelijoiden hyväksi, vaikka
kantelijat eivät olleet saaneet siitä KSL 6 luvun
23 §:n 3 momentin mukaista hyötyä, josta tulisi
suorittaa kohtuullinen korvaus. (HUOMAUTUS)
ASIANAJOPALKKIO. TOIMEKSIANNON
SYNTYMINEN. TO 5.12.
Kantelija moitti asianajotoimiston lakimiestä siitä, että asianajotoimisto oli lähettänyt tehdyistä toimenpiteistä laskun, vaikka toimeksiantoa
ei ollut syntynyt. Kantelijan mukaan hän selvitti
toimistolta mahdollisuutta ottaa toimeksianto
vastaan ja oli siinä tarkoituksessa käynyt sähköposti- ja puhelinneuvotteluita lakimiehen kanssa.
Lakimies ei ollut vastannut kantelijan sähköpostitse 7.8.2012 lähettämään laskureklamaatioon.
Lakimiehen valvonnasta vastaava asianajaja totesi, että toimisto teki kantelijan toimeksiannosta
työtä kirjeenvaihdolla ja puhelinneuvotteluilla ja
kysymys oli muusta kuin sen selvittämisestä, voidaanko toimeksianto ottaa vastaan. Kantelijalle
ei toimitettu toimeksiantovahvistusta. Kantelijan
laskureklamaatioon oli vastattu 8.10.2012. Asianajaja ei viitannut vastauksessaan kuluttajansuojalain etämyyntisäännöksiin.
Valvontalautakunta totesi, että kantelija oli
toimittanut lakimiehelle yksityiskohtaista tietoa
oikeudellisista ongelmista mahdollista toimeksiantoa varten. Asiasta oli käyty puhelin- ja sähköpostikeskusteluja, minkä johdosta lakimiehelle
oli voinut syntyä käsitys toimeksiannosta. Toimeksiantosuhteen syntymistä vastaan puhui se,
että kantelijalle annetut neuvot olivat vähäisiä ja
yleisluontoisia. Asianajotoimisto oli laskuttanut
yhteensä tunnin työstä. Toimeksiantosuhteen
syntymistä vastaan puhui myös se seikka, ettei
kantelijalle ollut toimitettu toimeksiantovahvistusta, vaikka kyse oli kuluttajansuojalain mukaisesta etämyyntisuhteesta.
KKO on muun muassa ratkaisussaan 2011:6
asettanut näyttökynnyksen sopimuksen syntymisestä korkealle. KKO on todennut, että toimeksiantosopimus ei sinänsä edellytä kirjallista tai
muutakaan määrämuotoa. Sopimus voi syntyä
suullisesti ja jopa osapuolten tosiasiallisen toiminnan ja käyttäytymisen seurauksena. Tällöin
on kuitenkin edellytyksenä, että osapuolten voidaan todeta saavuttaneen yksimielisyyden sekä
sopimukseen sitoutumisesta että sopimuksen
sisällöstä. Sopimuksiin, jotka eivät perustu nimenomaiseen tahdonilmaisuun, on oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa suhtauduttu yleensä
pidättyvästi. Tämä on perusteltua sen estämiseksi,
ettei kukaan tulisi sidotuksi sopimussuhteeseen,
jota hän ei ole hyväksynyt tai johon hän ei ole
muullakaan tavoin ilmaissut tahtoaan sitoutua.
Valvontalautakunta katsoi, että toimeksiantoa
ei ollut tässä tapauksessa syntynyt. Riski toimeksiannon synnyn osoittamisesta on asianajajalla,
jonka tulee asiaa koskevan lainsäädännön ohella
tuntea myös Asianajajaliiton opas asianajopalveluiden etämyynnistä. Asianajaja oli toiminut
hyvän asianajajatavan vastaisesti laskuttaessaan
kantelijaa, vaikka toimeksiantosuhdetta ei ollut. Laskureklamaatioon oli vastattu kirjallisesti
8.10.2012 eli vasta kahden kuukauden kuluttua
reklamaatiosta. Vastaamisaikaa ei voida pitää
kohtuullisena ja hyvän asianajajatavan mukaisena. Asianosaisilla oli eriävä näkemys siitä, oliko
reklamaatioon vastattu aikaisemmin puhelimitse. Valvontalautakunnan tulee lähtökohtaisesti
voida luottaa siihen, mitä asianajaja kertoo. Kun
kysymys kuitenkin oli etämyyntitilanteesta, valvontalautakunta katsoi, että asianajaja ei ollut
näyttänyt toteen ilmoittamaansa mahdollisesti
tapahtunutta suullista vastausta. Asianajaja oli
tältä osin laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia siitä, että asianajotoimistossa työskennellyt
lakimies noudattaa hyvää asianajajatapaa. Asianajaja oli siten menetellyt hyvän asianajajatavan
vastaisesti. (HUOMAUTUS)
3 Tilastotietoja
valvonnasta 2013
3.1 Hallituksen yleisvalvonta
Hallituksen yleisvalvonta ja jäsenkelpoisuutta
koskeva valvonta
Asianajajaliiton hallitus saattoi yleisvalvontaoikeutensa perusteella vuonna 2013 vireille 35 valvonta-asiaa. Vuonna 2013 ratkaistuista 34:stä hallituksen vireille saattamasta valvonta-asiasta 22 johti
kurinpidollisen seuraamuksen määräämiseen.
Velkaantumisselvitys
Syksyllä 2011 aloitettua asianajajia ja asianajotoimistoja koskevaa velkaantumisselvitystä on
jatkettu vuoden 2013 aikana. Selvityksessä pyydettiin ulosottovirastoilta tiedot sellaisista asianajotoimistoista ja asianajajista, joilla oli edellisen
kahden vuoden aikana ollut merkintöjä ulosottorekisterissä. Tämän jälkeen näiltä asianajajilta
ja asianajotoimistoilta pyydettiin selvitystä velkaantumistilanteestaan. Selvityksen perusteella
hallitus päätti, että näiden asianajajien ja asianajotoimistojen velkaantumistilannetta seurataan
ja lisäselvitystä pyydetään niiden osalta, joiden
ulosotossa oleva velkamäärä ylitti 3 000 euroa.
Jatkoseurantaan tuli vuoden 2013 alusta lukien
mukaan 12 asianajajaa tai asianajotoimistoa.
Jatkoseurannassa hallitus on velkaantumistilanteen johdosta kutsunut neljä asianajajaa henkilökohtaisesti kuultavaksi. Hallitus on erottanut
ylivelkaantumisen perusteella näistä asianajajista
kaksi. Päätökset ovat lainvoimaisia. Hallitus päätti
25.9.2013 käynnistää uuden asianajajia ja asianajotoimistoja koskevan velkaantumisselvityksen.
40 Valvontakertomus 2013
Muutoksenhaku valvonta-asioissa
Taulukko 1. Valvonta-asioiden vireilletulotapa
kantelijaryhmittäin (ratkaistut asiat):
oma päämies
vastapuoli
pesän osakas tms.(*
Asianajajaliitto
muu taho
viranomaisen ilmoitus
vastapuolen asianajaja/avustaja
oikeuskansleri
toinen asianajaja
Valvontalautakunnan vuonna 2013 antamista
ratkaisuista 11:een haettiin muutosta (2012:11).
141 (36 %)
96 (24,5 %)
74 (19 %)
34 (9 %)
33 (8 %)
4 (1 %)
4 (1 %)
3 (1 %)
2 (0,5 %)
Helsingin hovioikeuden ratkaisemat valitukset
(* Kohteena määräyksenvaraista tehtävää suorittava
asianajaja.
Hovioikeus on kertomusvuonna ratkaissut yhteensä 15 asianajajan valitusta, jotka koskivat
heille määrättyä liitosta erottamista, seuraamusmaksua, varoitusta tai huomautusta. Hovioikeus
poisti yhden asianajajalle määrätyn seuraamusmaksun, yhden varoituksen ja yhden huomautuksen sekä alensi yhdessä tapauksessa varoituksen huomautukseksi. Hovioikeus ei muuttanut
valvontalautakunnan päätöstä 11 asiassa.
3.2.1 Valvonta-asiat
3.2.2 Palkkioriita-asiat
Muutoksenhakulupa korkeimpaan oikeuteen
Valvontalautakunta ratkaisi vuonna 2013 kaikkiaan 487 asiaa, joista 391 oli valvonta-asioita.
Ratkaistuista valvonta-asioista 127 eli 32
prosenttia johti kurinpidollisen seuraamuksen
määräämiseen, kun edellisvuoden vastaava luku
oli 30 prosenttia. Näin ollen noin 68 prosenttia
ei johtanut seuraamukseen.
Tapauksissa, joissa kurinpidollinen seuraamus määrättiin, huomautus määrättiin 88 tapauksessa (69 %) ja varoitus 29 tapauksessa (23 %).
Seuraamusmaksuja määrättiin kaksi (yhteensä
2 750 euroa) ja kaksi asianajajaa erotettiin liitosta.
Asianajajista annetun lain 1.1.2013 voimaan
tulleen muutoksen (17.6.2011/716) myötä kurinpidollinen seuraamus voidaan jättää määräämättä, jos asianajaja menettelyllään vain vähäisessä määrin rikkoo asianajajan velvollisuuksia
ja menettelyä on sen haitallisuuteen nähden pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Vuonna 2013 ratkaistuissa valvonta-asioissa
valvontalautakunta jätti seuraamuksen määräämättä kuudessa tapauksessa (5 %).
Valvonta-asioista kahdeksan jätettiin tutkittavaksi ottamatta.
Valvontalautakunnan jaostoissa ei järjestetty kertomusvuoden aikana suullisia käsittelyitä. Täysistunnossa järjestettiin neljä suullista
kuulemista, joihin saapui paikalle kaksi asianajajaa. Kaksi asianajajaa jätti saapumatta suullisiin kuulemisiin.
Palkkioriita-asioita ratkaistiin kertomusvuonna
kaikkiaan 96, joista palkkiota suositettiin alennettavaksi 16 jutussa, mikä vastaa 17 prosenttia
ratkaistuista palkkioriita-asioista. Edellisvuonna
vastaava luku oli 13 prosenttia.
Palkkioriita-asioista kymmenen jätettiin
joko tutkimatta tai asian käsittely lopetettiin.
Kuudessa asiassa on haettu muutoksenhakulupaa
korkeimmalta oikeudelta. Kolmessa asiassa valituslupaa ei ole myönnetty. Valituslupahakemuksen käsittely on vielä kesken kolmessa asiassa.
3.2 Ratkaistut valvonta- ja
palkkioriita-asiat
Taulukko 2. Palkkioriita-asioiden vireilletulotapa:
oma päämies
pesän osakas tms.
muu taho
63
29
4
3.3 Vireille tulleet asiat
Kertomusvuonna vireille tuli yhteensä 510 juttua, joista 86 (17 %) oli palkkioriita-asioita ja
424 (83 %) valvonta-asioita.
(66 %)
(30 %)
(4 %)
Valvonta- ja palkkioriita-asioiden
keskimääräinen käsittelyaika
Valvonta- ja palkkioriita-asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli seitsemän kuukautta kolmetoista päivää (2012: 4 kk 16 pv).
Valvontakertomus 2013 41
3.4 Tilastoja
Taulukko 3. Ratkaistut valvonta- ja palkkioriita-asiat (kpl) sekä kuinka moni niistä johti seuraamuksen
määräämiseen tai palkkkion alentamiseen (%)
Ratkaistut asiat
2013
2012
2011
2010
2009
2008
v-asiat
p-asiat johti seur % johti alent %
39196 32 17
38867 30 13
412101 25 14
417108 25 20
36184 23 15
31254 25 20
Taulukko 4. Vireille tulleet valvonta- ja palkkioriita-asiat (kpl)
Vireille tulleet
2013
2012
2011
2010
2009
2008
v-asiatp-asiat yht
424 86510
421101 522
392 93485
381 96477
390 84474
335 66401
Taulukko 5. Valvonta-asioiden jakaantuminen vireilletulotavoittain (%)
Asian vireille saattaja Asianajajan vastapuoli
Määräyksenvar. teht. *
Oma asiakas
Asianajajaliitto
Muu taho
Oikeuskansleri
Muu viranomainen
vastap. AA/toinen AA
20132012 2011 2010 2009 2008
25
20
17
22
23
23
19
20
19
13
20
15
36
40
37
36
33
37
910 11 10 5 8
8
7
8
15
14
15
1 10,5 2 2,5 1
0,5
1
0,5
1
0,5
1
1,5
3,5
1,5
2
1,5
* Määräyksenvaraisella tehtävällä tarkoitetaan esim. asianajajan toimimista kuolinpesässä
pesänselvittäjänä ja -jakajana
Taulukko 6. Seuraamukset per ratkaistut valvonta-asiat (%)
ei seuraamusta
huomautus
varoitus
seuraamusmaksu (kpl)
erottaminen (kpl)
seuraamuksen määräämättä jättäminen
20132012 2011 2010 2009 2008
68
70
75
75
77
71
2318 18 17 14 17
79 4 7 6 9
2
4
1
-
2
2
2
3
6
-
3
1
1
Valvontakertomus 2013 43
4 Sammanfattning
Styrelsen för Finlands Advokatförbund skall enligt 6 § i lagen om advokater se till att advokaterna vid uppträdandet inför domstolar eller övriga
myndigheter samt även i övrig verksamhet uppfyller sina förpliktelser. Det grundläggande stadgandet om en advokats förpliktelser lyder: ”En
advokat skall redbart och samvetsgrant utföra
honom anförtrodda uppdrag samt i all sin verksamhet iakttaga god advokatsed” (5 § 1 mom).
När ändringen av lagen om advokater trädde i kraft den 1.11.2004 grundades en särskild
tillsynsnämnd för att handlägga och avgöra tillsynsärenden (7 c § 1 mom.). Tillsynsnämnden
handlägger också arvodestvister och ger rekommendationer om advokatarvodenas skälighet.
Vid bedömningen av de krav som god advokatsed i enskilda fall ställer på advokaten tillämpar
tillsynsnämnden de vägledande reglerna om god
advokatsed (15.1.2009).
Lagen om rättegångsbiträden med tillstånd
trädde i kraft 1.1.2013. Samtidigt gjordes även
ändringar i lagen om advokater. Enligt 6 a § 1
mom. i lagen om advokater finns i samband med
Advokatförbundet en oberoende tillsynsnämnd
och en oberoende tillsynsenhet vilka sköter de
uppgifter i fråga om tillsynen över advokaters
verksamhet som anges i denna lag. Dessa ändringar har lett till att tillsynsnämnden numera
sköter också de uppgifter som gäller tillsynen
över rättegångsbiträden med tillstånd, dvs. jurister som rättegångsbiträdenämnden har beviljat tillstånd att vara verksamma som rättegångsombud och rättegångsbiträden. Lagändringen
inverkade även på tillsynsnämndens ställning
i förhållande till Finlands Advokatförbund. En
44 Valvontakertomus 2013
anställd vid tillsynsenheten får inte delta i skötseln av Advokatförbundets andra ärenden än
tillsynsärenden, om detta kan äventyra en oberoende och opartisk skötsel av tillsynsenhetens
uppgifter. Dessutom ändrades tillsynsnämndens
sammansättning så att två av medlemmarna i
tillsynsnämnden skall vara rättegångsbiträden
med tillstånd.
Tillsynsnämndens sammansättning
Tillsynsnämnden består av en ordförande och
elva andra medlemmar samt personliga suppleanter för var och en av dem. Ordföranden och
ordförandens suppleant samt sex av de övriga
medlemmarna och deras suppleanter skall vara advokater. Tre av medlemmarna och deras
suppleanter skall vara personer som inte hör till
advokatkåren men som har avlagt juris kandidat- eller magisterexamen och är förtrogna med
advokatverksamhet och dessutom med domaruppgifter eller med utbildning och forskning
i juridik vid universitet. Två av medlemmarna
och deras suppleanter skall vara sådana rättegångsbiträden med tillstånd som avses i lagen
om rättegångsbiträden med tillstånd. Tillsynsnämnden kan vara uppdelad i fyra sektioner.
Anhängiggörande av ett ärende
Ett tillsynsärende blir anhängigt när tillsynsnämnden mottar ett skriftligt klagomål gällande en advokat, ett offentligt rättsbiträde eller ett
rättegångsbiträde med tillstånd, en anmälan från
justitiekanslern eller en anmälan som en domstol har gjort med stöd av 15 kap. 10 a § i rättegångsbalken. Ett ärende gällande en advokat
eller ett offentligt rättsbiträde blir också anhängigt när Advokatförbundets styrelse har beslutat
att överföra ett ärende som har kommit till dess
kännedom för behandling i tillsynsnämnden.
Behandling av tillsynsärenden
För styrelsens och tillsynsnämndens övervakning är advokaten skyldig att öppet och sanningsenligt lämna de uppgifter som styrelsen
behöver. För fullföljandet av den i 6 § 1 mom.
i lagen om advokater stadgade tillsynen av advokatkåren kan styrelsen eller tillsynsnämnden
finna det nödvändigt att en inspektion förrättas
på advokatens byrå. Det som nedan nämns om
advokater gäller offentliga rättsbiträden och rättegångsbiträden med tillstånd.
Tillsynsärenden behandlas i tillsynsnämndens sektioner eller i plenum. I plenum behandlas de ärenden som av tillsynsnämndens ordförande har bestämt att skall behandlas där eller
som sektionerna har överfört till plenum. Ärenden som gäller uteslutning ur Advokatförbundet eller påförande av en påföljdsavgift avgörs
alltid i plenum.
Tillsynsärenden behandlas i ett skriftligt
förfarande. Beslut om att en advokat utesluts
ur Advokatförbundet eller åläggs att betala påföljdsavgift kan dock fattas endast om muntlig
förhandling har ordnats i ärendet. Tillsynsnämnden eller en sektion kan ordna muntlig förhandling också i andra fall. Advokaten och klaganden skall kallas till den muntliga förhandlingen.
Advokaten skall ges tillfälle att bli hörd
innan ett ärende avgörs. Advokaten skall öppet
och sanningsenligt lämna de upplysningar och
utredningar som har begärts. Klaganden skall
beredas tillfälle att yttra sig med anledning av
advokatens bemötande. Nämnden och sektionerna skall även i övrigt se till att saken blir i
tillräcklig mån utredd.
Enligt 7a § 3 mom. i lagen om advokater
handlar tillsynsnämndens medlemmar under
domaransvar när de avgör tillsynsärenden. En
styrelsemedlem eller den person som förrättat
en inspektion får inte heller, enligt 6 § 1 mom. i
lagen om advokater, obehörigen röja sekretessbelagda uppgifter som de har fått kännedom om
i samband med tillsynen.
Disciplinära påföljder
I 7 § lag om advokater ingår stadganden om disciplinära påföljder som kan åläggas en advokat
eller ett offentligt rättsbiträde. Dessa påföljder
är anmärkning, varning, påföljdsavgift och uteslutning ur advokatförbundet. Som resultat av
ändringen i lag om advokater som trädde i kraft
den 1 januari 2013 (17.6.2011/716) behöver påföljden inte påföras, om advokaten genom sitt
förfarande endast i ringa mån bryter mot advokatens skyldigheter och förfarandet i förhållande till dess skadlighet också bedömt som en helhet ska anses ringa. Samma påföljder kan också
åläggas ett rättegångsbiträde med tillstånd. Om
tillsynsnämnden anser att rättegångsbiträdets
tillstånd bör återkallas eller rättegångsbiträdet
bör påföras en påföljdsavgift, överförs ärendet till
rättegångsbiträdesnämnden. Beslut om att göra
en framställning till rättegångsbiträdesnämnden
om återkallande av tillstånd eller påförande av
påföljdsavgift fattas alltid i plenum.
Förfarandets offentlighet
Avgörandet i ett tillsynsärende och i en arvodestvist skall ges i form av en särskild handling.
I handlingen skall bl.a. anges ärendeslaget och
dagen för avgörandet, parternas och klagandens namn, de yrkanden som framställts och
de bemötanden som avgivits i saken, motiveringen till avgörandet, de lagrum, de punkter i
Advokatförbundets stadgar och de anvisningar
om god advokatsed som har tillämpats i saken
samt avgörandets slutresultat.
I den offentliga dagbok som Advokatförbundet för över tillsynsärenden och arvodestvister skall antecknas uppgifter om klaganden
eller sökanden, den som klagomålet gäller och
vid behov advokatbolaget, ärendeslaget, dagen
för avgörandet samt slutresultatet. Av dagboken skall även framgå i vilken fas behandlingen av saken är.
Sökande av ändring i tillsynsnämndens
avgörande
Enligt 10 § 2 mom. i lagen om advokater har
även justitiekanslern rätt att besvära sig över
alla beslut som givits i tillsynsärenden. Däremot har annan myndighet eller klaganden inte
Valvontakertomus 2013 45
rätt att söka ändring i beslut som givits i ett tillsynsärende. Advokaten, offentliga rättsbiträdet
och rättegångsbiträdet med tillstånd kan enligt
10 § 1 mom. i lagen om advokater anföra besvär hos Helsingfors hovrätt över alla tillsynsnämndens beslut.
I tillsynsförfarandet kan tvistefrågor eller
yrkanden som gäller privaträttsliga eller materiella frågor inte behandlas, ej heller t.ex. skadeståndskrav. Tvist om arvode bör huvudmannen
anhängiggöra hos allmän domstol.
Statistiska uppgifter
År 2013 avgjorde tillsynsnämnden sammanlagt
487 ärenden, varav 391 var tillsynsärenden och
96 arvodestvister.
Av de avgjorda ärendena resulterade 127,
d.v.s. 32 procent i en disciplinär påföljd, då motsvarande andel året före var 30 %. Därmed har
68 procent (2012: 70 %) inte resulterat i en disciplinär påföljd.
I 88 ärenden (69 %) ålades en anmärkning,
i 29 ärenden (23 %) en varning. År 2013 ålades
två påföljdsavgifter som disciplinär påföljd. Det
verkställdes två uteslutningar ur Advokatförbundet. Tillsynsnämnden påfördes ingen påföljd i
sex ärenden (5 %).
Under fjolåret avgjordes 96 arvodestvister, i
varav 16 ärenden tillsynsnämnden rekommenderade en nedsättning av arvodet, vilket motsvarar
17 procent av de avgjorda ärendena. Motsvarande andel var året före 13 procent.
5 Yhteystiedot
Valvontalautakunta
PL 13 (Simonkatu 12 B 16)
00101 Helsinki
Päivikki Hartikainen
valvonta-assistentti
– valvonta-asioiden valmistelu 2. jaostolle
Puhelinneuvonta kanteluasioissa
arkisin klo 9–11
puh. (09) 6866 1250
Gunilla Nyström
lakimies (perhevapaalla)
puh. (09) 6866 1240 (vaihde)
faksi (09) 6866 1299
internet: www.valvontalautakunta.fi
sähköposti: info@valvontalautakunta.fi
etunimi.sukunimi@valvontalautakunta.fi
Pia Kauppinen
valvonnasta vastaava lakimies
– valvonta-asioiden valmistelu täysistuntoon
Sanna Leppänen
lakimies
– valvonta-asioiden valmistelu 1. jaostolle
46 Valvontakertomus 2013
Katja Flittner
lakimies
– valvonta-asioiden valmistelu 3. jaostolle
Johanna Sulkumäki
lakimies
– valvonta-asioiden valmistelu 4. jaostolle
Milla Toivonen
valvonta-assistentti (perhevapaalla
15.7.2014 alkaen)
Sonja Saari
valvonta-assistentti (10.6.2014 alkaen)
Valvontakertomus 2013 47