docMaanpuolustus 109
download 
Report Transcription
Maanpuolustus 109
MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU 109 • SYYSKUU 2014 HAASTATTELU Puolustusvoimain komentaja JARMO LINDBERG TEEMA KANSALLISMIELISYYS EUROOPASSA MAANPUOLUSTUS Päätoimittaja: Yksikön johtaja Janne Kuusela Toimituskunta Päätoimittaja Arno Ahosniemi Uutispäätoimittaja Päivi Anttikoski Professori Tuomas Forsberg Eversti Jyrki Heinonen Viestintäjohtaja Max Arhippainen Toimittaja Tuomo Lappalainen Osastopäällikkö Matti Saarelainen Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen Toimitussihteeri: Majuri Jarkko Pirkkalainen Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen Toimitus postiosoite: PL 266, 00171 Helsinki käyntiosoite: Maneesikatu 6 puhelin: +358 40 149 3649 (toimistoaika maanantai-torstai klo 10.00–14.00) sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien omia näkemyksiä eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kantaa. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset toimituksen postiosoitteella tai telefax 0299 530 236 tai sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com. Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset alueellisille yhdistyksille, yhteystiedot lehden loppuosassa. Maanpuolustus-lehden levikki on 12 000 kappaletta. Ilmoitushinnat nelivärisenä: 3. kansi (takakannen sisäpuoli) 1 200 € kokosivu 1 000 € ½ sivu 600 € ¼ sivu 300 € Ilmoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä toimituksen sihteeriin. Graafinen suunnittelu ja taitto: Riikka Haahti ISSN 0357-2080 Edita Prima Oy, Helsinki 2014 Seuraava Maanpuolustus-lehti ilmestyy joulukuussa. Lehden ilmoitukset tulee olla toimituksen sihteerillä (maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com) lehden lopussa olevan mediakortin mukaisesti. Pääkirjoitus Rivit tiivistyvät Naton ulkopuolisessa maailmassa on jo pitkään pohdittu, onko kylmän sodan olosuhteissa perustetulla puolustusliitolla enää tehtävää ja relevanssia. Naton piirissä tätä keskustelua ei liiemmin ole käyty, sillä jäsenmaille liittokunnan rooli on päivän selvä. Kyse on varautumisesta oman alueen ja väestön puolustamiseen yhteisin voimin kaikissa olosuhteissa. Se, että Neuvostoliitto romahti ja Naton päivittäisessä toiminnassa huomio kohdistui kriisinhallintaan, ei poistanut edellä mainittua perustehtävää. Suvereenit valtiot eivät luovu maanpuolustuksesta, ei edes syvän rauhan tilan vallitessa. Euroopan Nato-maiden maanpuolustus on kuluneen 65 vuoden mittaan niin syvälle ankkuroitu yhteisen puolustuksen kokonaisuuteen, ettei Naton lakkauttaminen ja puolustuksen uudelleen kansallistaminen ole realistinen vaihtoehto. Nyt nähty sota keskellä Eurooppaa ei siis ole ”palauttanut Naton olemassa olon tarkoitusta”. Sen sijaan liittokunnan rivit ovat tiivistyneet, kuten kriisiaikoina on tapana. Naton huippukokous Walesissa välitti mahdollisimman selkeän viestin siitä, että jäsenmaiden aluetta ja väestöä puolustetaan vastaisuudessakin. Sanojen takeeksi sovittiin käytännön toimenpiteistä. Huippukokouksessa keskusteltiin paljon myös puolustusmenoista. Naton suosittelema tavoitetaso kahden prosentin bruttokansantuoteosuudesta on edelleen useille jäsenmaille käytännön mahdottomuus. Venäjän nykyisen toimintalinjan valossa varsinkin itäeurooppalaiset Nato-maat pyrkivät kuitenkin vakavissaan nostamaan puolustusmenoja. Huippukokouksen julkilausuman ensimmäisillä riveillä todetaan, että ”Venäjän aggressiivinen toiminta Ukrainaa vastaan on perusteellisella tavalla haastanut visiomme yhtenäisestä, vapaasta ja rauhallisesta Euroopasta.” Naton ja Venäjän välillä orastanut kumppanuus on toistaiseksi jäissä, mutta laajamittaiseen sotaan Venäjän kanssa Naton ei sentään tarvitse varautua. Voimatasapaino on niin vahvasti kallellaan Naton eduksi, ettei Venäjällä ole valmiuksia Naton haastamiseen sotilaallisesti. Naton todellinen huolenaihe löytyy julkilausuman loppupuolelta, jossa puhutaan Euroopan eteläisen naapuruston yhä lisääntyvän epävakauden potentiaalisesti kauaskantoisista vaikutuksista turvallisuuteen. Samalla on selvää, ettei sotilaallisella puolustusliitolla ole keinoja vakauttaa Afrikan tai Lähi-idän levottomuuksia. Janne Kuusela Päätoimittaja Maanpuolustus 109 1 Puheenjohtajalta Arvoisat lukijat Yhdistyksen toiminta jatkuu syyskaudella suunnitelman mukaan. Tässä kuussa valmistellaan yhdistyksen hallituksen piirissä ensi vuoden toiminnan perusteet. Ne tullaan esittelemään teille syyskokouksessa 23.10. Samassa yhteydessä kuullaan Puolustusvoimain komentajan, kenraali Jarmo Lindbergin esitelmä. Yhdysvaltalaisen Center for Strategic & International Studies-tutkimuskeskuksen johtaja ja entinen varapuolustusministeri John Hamre tulee pitämään 8.12. Max Jakobson Memorial Lecture-sarjaan lukeutuvan esitelmän. Seuraava toimintavuosi aloitetaan 15.1.2015 jälleen korkeatasoisella ja ajankohtaisella esitelmällä. Kutsut kaikkiin tilaisuuksiin lähetetään erikseen. Tervetuloa Helsingin Yliopistolle sankoin joukoin. Kansainvälinen tilanne puhuttaa ja puhuttelee kaikkia meitä turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneita. Aika ajoin keskusteluissa on esillä maamme puolustuskyvyn uskottavuus. Tässä ydin on luonnollisesti puolustusvoimien suorituskyvyn nykytilassa ja kehitysnäkymissä. Kansanedustaja Kanervan johtama selvitysryhmä on saanut perusteita arvioida nimenomaan puolustuskykymme tätä osiota. Ryhmä jättänee raporttinsa vielä kuluvan syksyn kuluessa. Uskottavaan puolustukseen kuuluu sotilaallisen suorituskyvyn lisäksi merkittäviä sisäisiin ja ulkoisiin arvioihin vaikuttavia komponentteja. Näitä ovat ainakin yhteiskunnan vakaus ja yleinen maanpuolustustahto, alueiden ja rajojemme valvontakyky sekä valtiollinen päätöksentekokyky. Lisäksi yhteiskunnan taloudellinen kestokyky ja puolustusteollinen pohja sekä huoltovarmuutemme läpi yhteiskunnan vaikuttavat erityisesti varautumiskykyymme ja sitä kautta uskottavuusaspektiin. Myös kansainvälinen yhteistoiminta ja erityisesti sen tuottama lisäarvo on osa uskottavuuttamme. Suomessa käytävissä keskusteluissa pitäisi muistaa käsitellä kaikkia osatekijöitä. On ilmiselvää, että kaikkia puolustuksemme uskottavuuteen vaikuttavia osatekijöitä arvioidaan jatkuvasti. Asiat ovat pääsääntöisesti hyvällä tolalla. Kaikkien eteen pitää kuitenkin tehdä jatkuvasti töitä – mitään komponenttia unohtamatta. Hyvää alkanutta syksyä Kari Jordan Maanpuolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtaja 2 Maanpuolustus 109 Sisältö 1 2 3 Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Sisältö HAASTATTELU 4 Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg TEEMA: KANSALLISMIELISYYS EUROOPASSA 12 Hannes Saarinen: 1914–2014 Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta 18 Sinikukka Saari: Separatismi ulkopolitiikan välineenä 23 David Arter: From England to Scotland with Love 29 Teemu Sinkkonen: Katalonia pelaa uhkapeliä, jossa ei ole voittajia 33 Juuso Stenfors: Yhdessä ilman yhteistä kieltä ARTIKKELIT 37 Karoliina Honkanen: Naton huippukokouksen ennakkotunnelmia 40 Heikki Savola: Obaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 44 Jaakko Ylisipola: Puolustuspolitiikkaa SuomiAreenalla 49 Toomas Hendrik Ilves: Security in Northern Europe after the collapse of the Helsinki Final Act KIRJA-ARVIOITA 57 Linnakesaaret. Rannikkolinnakkeiden elämää sodassa ja rauhassa. MAANPUOLUSTUSKURSSIT 58 45. Erikoiskurssi 60 2.-45. MPK kokoontuminen 62 94. Jatkokurssi ja 55. Täydennyskurssi 63 95. Jatkokurssi 64 56. Täydennyskurssi Turvallinen Suomi – Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta Tuleva toiminta 65 Alueellisten maanpuolustuskurssien neuvottelupäivät Tattoo 2014 Haminassa 66 MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN TOIMINTA 68 KURSSIEN KOKOONTUMISIA 74 ALUEELLISET YHDISTYKSET Maanpuolustus 109 3 Puolustusvoimain komentaja JARMO LINDBERG Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 12.8.2014 Janne Kuusela K Kuinka arvioitte Suomen turvallisuusympäristön ja sodan kuvan muutosta viime vuosina? Millaisia ajatuksia kuluneen vuoden tapahtumat Ukrainassa ovat teissä herättäneet ja kuinka ne heijastuvat Suomen turvallisuuteen? Ukrainan tilanteen seurauksena sekä idässä että lännessä joukkorakenteita on muuteltu hieman uuteen suuntaan ja normaalien harjoitusten lisäksi on toimeenpantu aika isojakin harjoituksia. 4 Maanpuolustus 109 Maanpuolustus 109 5 Haastattelu ”Ilmiselvästi toimintaympäristö Euroopassa on muuttunut. Oma arvioni on, että se ei siitä ihan heti toiseen suuntaan käänny.” 6 Maanpuolustus 109 Toimintaympäristöä tulee muuttamaan myös se, että Nato vetää ISAF-operaation joukot pois ja Afganistaniin jää ”Resolute Support” -missio, joka eroaa suuresti ISAF:sta. Ne rahat ja joukot, jotka on sijoitettu Afganistanin-operaatioon palaavat Eurooppaan. Natossa on todettu, että nyt saavutettua hyvää yhteensopivuutta pyritään ylläpitämään tiivistyvällä harjoittelulla. Naton entisen itäblokin jäsenmaat ovat Ukrainan kriisin myötä ilmaisseet huolensa puolustuksestaan. Tämä johtaa siihen, että artikla 5 -harjoitusten osuus lisääntyy. Yhdysvallat on ilmoittanut panostavansa miljardi dollaria Euroopassa tapahtuvaan harjoitustoimintaan. Kyllä sillä rahalla jo jonkin verran saa lähetettyä joukkoja harjoituksiin. Ilmiselvästi toimintaympäristö Euroopassa on muuttunut. Oma arvioni on, että se ei siitä ihan heti toiseen suuntaan käänny. Tässä yhteydessä Naton huippukokous Cardiffissa on erittäin tärkeä tapahtuma, jossa epäilemättä kaikki Ukrainaan liittyvä on voimakkaasti esillä. Huippukokouksen päätöksiä ei varmastikaan kovin nopeasti toiseen suuntaan käännetä. Sellainen näppituntuma on, että Naton osalta voimme syyskuussa katsoa uutta asetelmaa ja Naton linjaa. Tässä mielessä on todella mielenkiintoista seurata huippukokouksen tuloksia. Toimintaympäristöstä todettakoon vielä se, että mikään tapahtuma ei ole suoraan kohdistunut Suomeen. Näin ollen omilla puolustusvoimillamme ei ole meneillään mitään joukkorakenteen muutosta Ukrainan tilanteen takia. Luonnollisesti seuraamme jatkuvasti tilannetta ja olemme valmiita ketterästi säätelemään valmiuttamme. Tilanteiden nopeat muutokset heijastavat sodankäynnin tapojen ja sodan kuvan muutosta. Aiemmin ajateltiin, että varoitusaikaa tilanteen kehittymisen kriisistä sotaan olisi useasta kuukaudesta vuoteen. Nyt se voi olla joitakin kuukausia tai pahimmillaan vain viikkoja. Lisäksi, kun yleensäkin sodankäynnissä on tavoitteena saada aikaan kitkaa ja hämmennystä, päätöksenteossa voi olla vaikea hahmottaa, olemmeko nyt muodollisesti sodassa vai onko kyse vielä jostain muusta. Taloudellisia, poliittisia ja sotilaallisia painostuskeinoja vaihdellaan tarpeen mukaan. Toisaalta, eivät vanhat ja perinteiset keinot ole Janne Kuusela: Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg minnekään poistuneet. Niiden rinnalle on tullut uusia keinoja. Perinteisiä sodankäyntitapoja sovelletaan parhaillaan täällä Euroopassa. Niiden lisäksi on tullut voimakas informaatiosodankäynti. Jo niin monissa aikaisemmissa operaatioissa on todettu, että sodan ensimmäinen uhri on totuus – ja niin varmasti on käynyt tälläkin kertaa. Uusimpana ilmiönä ovat kybersodankäynti ja verkko-operaatiot. Mutta jos jollakulla on sellainen mielikuva, että sodankäynti olisi siirtynyt tietoverkkoihin ja tulevaisuudessa sota olisi pelkkiä verkko-operaatioita, niin juuri tällä hetkellä se nimenomaan ei siltä näytä. On perinteinen tapa käydä sotaa, jonka rinnalle on tullut uusia keinoja. Puolustusvoimauudistuksen toimeenpano on jo loppusuoralla. Millaisena näette Suomen puolustusvoimien toimintaedellytykset? Mikä on puolustusvoimien tämänhetkinen tila ja mitkä ovat merkittävimmät näköpiirissä olevat haasteet? Uudistuksen suunnitelman mukaisesti loppuun saattamiseen on nyt aikaa vajaa puoli vuotta. Tavoitteet ja säästöt tullaan saavuttamaan. Voidaan todeta, että olemme valtionhallinnon osana tehneet juuri sitä mitä meille on käsketty ja saavuttaneet sen mitä meiltä on edellytetty. Puolustusvoimien koko, toiminnan taso ja resurssit saatetaan tasapainoon. Erityisen tärkeää on, että toiminnan taso palautetaan vuonna 2015. Se tarkoittaa, että maasto- ja alusvuorokausien, lentotuntien ja koulutettavien reserviläisten määrät nousevat. Sen myötä ammattilaiset, reserviläiset ja varusmiehet saavat kaikki tehdä sitä, mikä on maanpuolustuksen kannalta tärkeää. Käsketyt leikkaukset olivat 10 prosenttia budjetistamme. Tästä noin puolet saavutettiin leikkaamalla materiaalihankintoja. Osan materiaalin elinkaari on päättymässä lähiaikoina. Maavoimien ilma- ja panssarintorjuntajärjestelmiä, maasto- ja panssariajoneuvoja sekä johtamisjärjestelmän osia vanhenee tämän vuosikymmenen loppupuolella. Samalla otetaan käyttöön maavoimien uusi taistelutapa. Uuden taistelutavan käyttöönotto ja poistuvan materi- aalin korvaaminen tavalla tai toisella on tärkeää. Jos materiaalia ei korvata, niin sitten meille jää joukkoja, joilla ei ole toimintaedellytyksiä. Joukkorakenteeseen tulee reikiä. Olemme ilmoittaneet lisäresurssitarpeeksi vuosikymmenen loppuun mennessä 50–150 miljoonaa euroa vuositasolla. Sillä ei mitään valtavaa uutta hankita, mutta sillä turvataan puolustusvoimauudistuksessa saavutettu toiminnan taso ja rakenne, millä kyetään toimimaan vuosikymmenen vaihteeseen ja muutama vuosi sen ylitse. Sen jälkeen isot haasteet ovat merivoimien aluskaluston vanheneminen 2020-luvun alkupuolella ja ilmavoimien hävittäjien vanheneminen 2020-luvun puolivälissä. Tärkeitä päätöksiä tullaan tekemään ensi kevään vaalien jälkeisessä hallitusohjelmassa. On ollut havaittavissa poliittista halukkuutta palauttaa leikattua rahoitusta. Puolustusvoimat ei missään vaiheessa ole pyytänyt lähtötason ylitse menevää korotusta, vaan tulemista ikään kuin puoliväliin vastaan. Kun puolustusbudjetista on kymmenen prosenttia leikattu, niin nyt pyydämme viitisen prosenttia takaisin. Edellisessä tehtävässänne sotatalouspäällikkönä vastasitte muun muassa puolustusvoimien uuden Logistiikkalaitoksen perustamisesta. Millaisesta laitoksesta on kyse? Organisatorisesti Logistiikkalaitos on puolustusvoimauudistuksen suurin uudistus. Puolustushaarojen materiaalilaitokset yhdistetään Logistiikkalaitokseksi. Se omistaa muun muassa panssarivaunut, lentokoneet, alukset ja vastaa niiden huollosta ja ylläpidosta. Logistiikkalaitos myös hankkii kaikki yli 30.000 euron arvoiset hankinnat. Se on henkilöstömäärältään suurempi kuin uudistuksen jälkeiset meri- tai ilmavoimat. Kyse on toimialan historiallisen suuresta muutoksesta. Puolustusvoimille on erittäin tärkeää, että laitos lähtee kunnolla toimimaan, semminkin, kun toimialan henkilöstöä on leikattu 20 prosenttia. Ei riitä, että organisaatiot yhdistetään, vaan myös toimintatapojen tulee muuttua. Uudella organisaatiolla on uudet prosessit, joista haemme tehoja materiaalihankintoihin ja eri puolustushaaroissa tunnistettuja Maanpuolustus 109 7 Haastattelu ”Olen lähestynyt kansainvälistä toimintaa ’benchmarkingin’ näkökulmasta.” parhaita käytäntöjä puolustusvoimiin kokonaisuutena. Kokemuksia ja tietoa on kerätty myös muilta mailta, jotka ovat tehneet samankaltaisia toimenpiteitä. Millaisina näette kansainvälisen puolustusyhteistyön merkityksen ja mahdollisuudet Suomen puolustukselle? Olen aina kannattanut kansainvälistä yhteistyötä. Mielestäni on tärkeää mennä katsomaan muiden ammattilaisten tapaa hoitaa niitä asioita, mitä meidänkin tehtäviimme kuuluu. Meidän on avoimin mielin haettava parhaita käytäntöjä ja sovellettava niitä mahdollisuuksien mukaan omaan toimintaamme kotimaan torjuntakyvyn parantamiseksi. Olen lähestynyt kansainvälistä toimintaa ”benchmarkingin” näkökulmasta. Mikäli sieltä löytyy jotain helmiä – joita on toki jo vuosien varrella aika lailla löytynytkin – niin kopioidaan ne häpeilemättä suomalaisiin käytäntöihin ja koulutusoppaisiin. Kotimaan torjuntakykymme on ehdottomasti parantunut tämän avulla. Omalta kohdaltani tämä lähestymistapa jatkuu. Kansainvälisiin harjoituksiin ja kriisinhallintaoperaatioihin osoitettava rahoitus ei ole kasvussa. Itse asiassa kriisinhallintabudjettia on leikattu. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kansainvälisen toiminnan volyymi ole lähivuosina kasvamassa. Meillä on suuria haasteita ylläpitää edes nykyisen tasoista läsnäoloa kansainvälisissä operaatioissa. Harjoituksiin osallistumisprofiilimme näillä resursseilla säilyy nykyisen kaltaisena enkä usko, että siihen suuria muutoksia tulee, vaikka esimerkiksi Naton harjoitusmäärät Euroopassa ovat lisääntymässä. Meidän kannaltamme se merkitsee, että tarjonta on entistä laajempaa ja monipuolisempaa, josta voimme valita omiin tarkoituksiimme parhaiten sopivat harjoitukset. Kyberturvallisuus on nyt näkyvästi esillä niin maailmalla kuin Suomessakin. Kuinka tähän asiaan panostetaan puolustusvoimissa? Kyse ei ole missään nimessä pelkästään puolustusvoimien asiasta, vaan koko yhteiskunnan yh8 Maanpuolustus 109 Janne Kuusela: Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg teisestä asiasta. Kyberaikaa ei myöskään tarvitse enää odotella, vaan se on jo täällä. On erittäin hyvä, että kansallinen kyberstrategia on tehty eri hallinnonalojen yhteistyönä. Nyt kyse on sen menestyksekkäästä toimeenpanosta. Haasteena on, kuinka paljon siihen panostetaan resursseja. Tämä koskee myös puolustusvoimia, jossa kyberosaaminen taistelee jo kertaalleen leikatuista resursseista muiden materiaali- ja henkilöstötarpeiden kanssa. Kyberissä kyse ei ole pelkästään laitteista tai ohjelmistoista. Niitä on saatavissa halvalla suoran hyllystä. Ponnistelut täytyy kohdistaa osaavien ja motivoituneiden ihmisten rekrytoimiseen luomaan kybertoimintakykyä. Uudessa organisaatiossa meillä on noin 60 henkilön tehtävät tähän liittyen. Haaste on siinä, että kun kyberympäristö koko ajan vauhdilla kehittyy, meidän pitäisi kyetä kohdentamaan rajalliset resurssimme – yritämmekö ikään kuin juosta ympäristöämme kiinni, vai jäämmekö yhä enemmän jälkeen. Kokonaisuutta on vaikea määrittää, sillä kyberympäristö on kovin abstrakti. Välillä tulee esiin joku piikki, kuten esimeriksi ulkoministeriöön kohdistunut kyberhyökkäys, jossa havahdumme karuun todellisuuteen. Avainasemassa on lainsäädäntö ja siinä asiassa Puolustusvoimien intressit ovat Suomen rajojen ulkopuolella. Tärkeintä meille on tietenkin kyky suojata omat järjestelmämme, mutta muilta osin intressimme tässä asiassa eivät ole kotimaassa. Meille on ensisijaisen tärkeää saada tietoa siitä mitä ympärillämme tapahtuu. Kun asevoimien viestiliikenne siirtyy kovaa vauhtia radioaalloilta tietoverkkoihin, edellyttää se meiltä kykyä toimia verkoissa omien rajojemme ulkopuolella. Edelleen, jos Suomen rajojen ulkopuolelta kohdistuu meihin verkkohyökkäys tai -operaatio, meillä täytyisi olla kyky selvittää sen alkuperä. Mitä tulee kyberhyökkäyskykyyn, se on tärkeä osa puolustusta siinä missä suojautuminen ja tiedustelukin. Tämä viitekehys on tärkeä ymmärtää oikein. Ei perinteisessäkään sodankäynnissä istuta poterossa kyyryssä kypärä päässä odottelemassa moukaroinnin jatkumista, vaan kyllä siihenkin kuuluu, että isketään takaisin. JARMO LINDBERG Kenraali Jarmo Lindberg on syntynyt vuonna 1959. Hän valmistui lentokadettikurssilta vuonna 1982 ja on sen jälkeen palvellut monipuolisesti eri tehtävissä Ilmavoimissa; lentoupseerina ja lentueen päällikkönä Karjalan lennostossa, lentokoulutuspäällikkönä Ilmavoimien esikunnassa, Hävittäjälentolaivue 21 komentajana Satakunnan lennostossa ja edelleen valmiuspäällikkönä ja operaatiopäällikkönä Ilmavoimien esikunnassa. Lindberg on ollut vuonna 2005 Lapin lennoston komentaja ja 2008–2012 Ilmavoimien komentajana. Pääesikunnassa Lindberg on aikaisemmin toiminut operatiivisen osaston apulaisosastopäällikkönä, valmiuspäällikkönä ja sotatalouspäällikkönä. Lindberg on lentänyt usealla konetyypillä noin 3000 tuntia ja muun muassa ollut ilmavoimien Mig-21 BIS esityslentäjänä neljän vuoden ajan. Lindberg sai koulutuksen F/A-18 C/D Hornet-kalustolle Yhdysvalloissa Lemooressa, ja oli tuomassa ensimmäisiä Hornet-hävittäjiä Suomeen. Maanpuolustus 109 9 Haastattelu ”Minullekin tulee moni kertomaan omista kurssikokemuksistaan ja saamani palaute on ollut erittäin myönteistä.” 10 Maanpuolustus 109 Kuinka luonnehtisitte Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien roolia tänä päivänä? Valtakunnalliset maanpuolustuskurssit ovat erittäin hieno foorumi tuoda ihmisiä laajasti eri aloilta saamaan tietoa kokonaismaanpuolustuksesta. Konsepti tuntuu edelleen toimivan, kurssit kiinnostavat ihmisiä ja niille on paljon halukkaita tulijoita. Minullekin tulee moni kertomaan omista kurssikokemuksistaan ja saamani palaute on ollut erittäin myönteistä. Kurssien sisältöön ja laaja-alaisuuteen ollaan tyytyväisiä ja tietenkin ennen kaikkea siihen monipuoliseen osallistujajoukkoon, jonka kanssa kurssilla pääsee verkottumaan. Viestini on se, että tässä tulisi olla niin kuin ammunnassakin ”jälkipito”. Ei pidä rajoittua itse kurssiin, vaan jatkaa aktiivista yhteydenpitoa sen jälkeenkin. Olen oman kurssini pääsihteeri ja siten järjestän kurssimme tapaamiset, joka on mieluisa tehtävä. Olen hyvin motivoitunut siihen, sillä kurssillamme on hienoa porukkaa. Joka vuosi olen järjestänyt kurssillemme yhden viikonlopun mittaisen tapaamisen. Viimeksi olimme Ruotsissa juuri kun Ruotsin uusi puolustusselvitys julkistettiin edellisenä päivänä ja saimme siitä heti tuoreeltaan analyysia pääesikunnassa ja ministeriössä. Lisäksi järjestän vuosittain tapaamisen pääkaupunkiseudulla, joka on yhden illan mittainen. Seuraavaksi kutsun kurssin käymään täällä pääesikunnassa, jossa emme olekaan aikaisemmin vierailleet. Kun kurssimme oltermanni on juuri Varsovasta Strasbourgiin siirtynyt Jari Vilén, niin seuraava viikonloppukohteemme onkin Strasbourg. • TEEMA KANSALLISMIELISYYS EUROOPASSA Maanpuolustus 109 11 Teema: Kansallismielisyys Euroopassa KIRJOITTAJA 1914–2014 Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Hannes Saarinen on filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen johtaja Helsingin yliopistossa. Hän on yleisen historian professori ja sitä ennen hoitanut Yleisen historian apulaisprofes sorin sekä Yleisen että Euroopan historian professorin virkoja. Hannes Saarinen Saarinen toimi 2000–2004 Suomen Saksan instituutin johtaja Berliinissä. Satavuotismuisto on herättänyt kiinnostuksen sodan syistä ja seurauksista. Lisäksi on noussut huoli, onko havaittavissa samankaltaisia ilmiöitä ja voimia, jotka veivät silloisen Euroopan katastrofiin. Hänen tutkimusaiheitaan ovat muun muassa Saksan, saksankielisten maiden ja Euroopan historia, Suomen ja Saksan suhteiden historia, nationalismi Euroopassa ja kaupunkihistoria (Berliini). Vaarantavatko mantereen laidoilla lisääntyneet konfliktit, terrorismi, separatistiset liikkeet ja ylipäätään vahvistunut kansallinen egoismi rauhantilan? Onko ensimmäinen maailmansota ”pelottavan ajankohtainen” kuten saksalainen Der Spiegel kysyy? 12 Maanpuolustus 109 K Hannes Saarinen: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta TUTKIJOIDEN NÄKÖKULMIA Kuvaan ensimmäisen maailmansodan synnystä vaikuttavat edelleen vahvasti sen lopputulos ja rauhanjärjestelyjen jälkivaikutukset. Usein toistetaan George F. Kennanin näkemystä, jonka mukaan ensimmäinen maailmansota oli 20. vuosisadan ”the great seminal catastrophy”. Se oli hänen mukaansa siihen astisen länsimaisen sivilisaation loppu. Sota mahdollisti kommunistiset ja fasistiset diktatuurit. Vain kaksikymmentä vuotta myöhemmin Hitler pani alulle vielä tuhoisamman toisen maailmansodan. Siten jo Versaillesin rauhansopimuksen pykälässä 231 hyökkääjäksi nimetyn Saksan syyllisyys on pitkään ollut tutkimuksen keskiössä. Edelleen Fritz Fischerillä on kannattajansa, joka saksalaisia lähteitä tulkitsemalla arvioi Saksan maailmanherruuden tavoittamisen olleen ensimmäisen maailmansodan alkusyynä. 1990-luvun lopulla Niall Ferguson puolestaan provosoi pohtimalla seikkaperäisesti Ison-Britannian vastuuta maail- Franz Ferdinandin murhaajan Gavrilo Principin pidätys 28.6.1914. Ennen pidätystä Princip yritti tappaa itsensä syanidilla, sitten aseella, jonka lähellä seisoneet ihmiset kiskoivat hänen käsistään ennen laukausta. Onko kuvassa Gavrilo Princip vai paikalla ollut Ferdinand Behr, on edelleen epäselvää. mansodan syttymisestä, mistä hän sai kuulla paljon kritiikkiä. Viime aikoina paljon huomiota herättäneessä tutkimuksessaan The Sleepwalkers Christopher Clark on keskittynyt vertailemaan kaikkien osallisten valtioiden päättäjien toimintaa ja silloin vallinnutta ilmapiiriä. Yhtä ainoata vastuullista hän ei nimeä. Päättäjien ottamat, usein väärin laskemat riskit ja tietämättömyys Maanpuolustus 109 13 Teema: Kansallismielisyys Euroopassa Nationalistisella ajattelulla on ollut osuutensa ensimmäisen maailmansodan taustatekijänä. muiden, erityisesti vastapuolen aikeista, johtivat moniin virhearviointeihin kohtalokkaine seurauksineen. Muistovuonna kuvaukset taistelujen kulusta, pohdinnat liittosuhteiden mekanismeista, sodan aiheuttamat aineelliset ja moraalisen tuhot sekä ylipäätään sotilaallisten ja taloudellisten resurssien vertailut ovat edelleen keskeisiä tutkijoiden teemoja. Suurta yleisöä kiinnostavat nykyään erityisesti tavallisen rivisotilaan kokemukset ja kotirintaman mielialat. Vuosien 1914-1918 sota oli ensimmäinen laaja mediasota, jossa nationalistiset äänensävyt ja patrioottiset vetoomukset hallitsivat julkisuutta. Nykypolitiikassa muistaminen ja siihen kuuluva symboliikka ovat eri asemassa kuin heti sodan jälkeen. Henki on sovinnollinen, Euroopan saavuttamaa rauhaa ja yhteisöllisyyttä korostava. Edellisen vuosisadan vaihteessa erityisesti Balkanin kansallisesti monimutkaista tilannetta luonnehdittiin, eikä syyttä, Euroopan ruutitynnyriksi. Siellä vaikutti lisäksi suurvaltojen valtapiiriajattelu suojelijarooleineen. Clark aloittaakin ensimmäisen maailmansodan tarkastelun sieltä, mistä konflikti sai alkunsa, Balkanilta. Hän kuvaa yksityiskohtaisesti Serbian politiikkaa ja Bosnian serbinationalisteille annettua epäsuoraa tukea. Yksistään jo tästä painotuksesta hän on kohdannut kritiikkiä Belgradissa, missä arkkiherttua Franz Ferdinandin murhaajaa Gavrilo Principiä edelleen kunnioitetaan kansallissankarina. NATIONALISMI Eittämättä nationalistisella ajattelulla on ollut osuutensa ensimmäisen maailmansodan taustatekijänä. Suurvalloilla ei ollut keskenään vuonna 1914 Euroopassa sellaisia akuutteja kansallisia aluekiistoja, joiden vuoksi tieten tahtoen haluttiin sotaa. Ranskassa ei enää vallinnut sotaisaa henkeä Elsass-Lothringenin takia. Tosin sodan puhjettua palautus tuli tavoitteeksi. Iso-Britannian sisäpolitiikkaa hallitsi Irlannin kysymys ja siihen suhtautumisella oli vaikutuksensa myös maan ulkopoliittisiin ratkaisuihin, kuten Clark kirjassaan korostaa. Muualla Euroopassa kansallisten vähemmistöjen, mukaan lukien juutalaisten, oikeudet ja asema herättivät jo kauan laajaa keskustelua. 14 Maanpuolustus 109 Hannes Saarinen: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta Pohdittavia yhtymäkohtia nykyaikaan tarjoavat ennen kaikkea 1900-luvun alun ItävaltaUnkari ja Venäjä. Itävallan ja Unkarin vuoden 1867 kompromissi kahdesta tasavertaisesta monarkiasta saman hallitsijan alaisuudessa ei tyydyttänyt muita valtakunnan lukuisia kansallisuuksia, Slaavit olivat näistä yhteenlaskettuna suurin ryhmä. Kilpailevien nationalismien keskuudessa kielikysymys saattoi nousta ylimmäksi kiistanaiheeksi, vaikka taustalla olikin sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta. Kärjistävästi kiistelyyn vaikutti, kun ulkopuolinen kansallisvaltio antoi tukea kansalliselle vähemmistölleen rajan toisella puolella. Italiasta esimerkiksi katse kohdistui Etelä-Tiroliin, Romaniasta Unkarin Transilvaniaan. Historialliset muistot aikaisemmasta valtakunnasta ruokkivat Balkanilla muun muassa Suur-Serbia tai Suur-Bulgaria -ajattelua. Kruununperijä Franz Ferdinand halusi edistää tulevan valtakuntaansa stabilisoimiseksi reformia, jossa kaikki slaavit yhdessä huomioidaan, mutta juuri tämä teki hänet serbinationalistien silmissä viholliseksi. Kansallisuuteen perustuva täydellisen itsenäisyyden vaatimus ei 1910-luvulla ollut vielä laajalle levinnyt esimerkiksi Itävallan tsekkien tai Venäjän Itämeren alueen kansojen keskuudessa, mutta maailmansodan kuluessa aktivismi kasvoi. Tukea tuli nyt myös ulkopuolelta. Siten Saksa yllytti vuodesta 1915 Venäjän länsirajalla asuvia kansallisuuksia kapinointiin ja tunnetusti koulutti suomalaisia aktivisteja jääkäreiksi tässä tarkoituksessa. Britit ja ranskalaiset toimivat vastaavasti arabiväestön keskuudessa Osmanien valtakunnan heikentämiseksi. Venäjällä venäläisyyteen vannova nationalismi ei onnistunut pitämään yhteiskuntaa eikä valtakuntaa koossa. Vanhakantaisempi hallitsijauskollinen, sinänsä ylikansallinen patriotismi menetti otettaan niin Venäjällä kuin Itävalta-Unkarissa. KANSALLINEN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS Yhdysvaltojen mukaan tulo sotaan ympärysvaltojen puolelle paransi monien Euroopan vähemmistökansojen mahdollisuuksia saada tukea itsenäistymistavoitteilleen. Puolan itsenäisyyden palauttaminen oli ehkä kaikkein keskeisin. Sekä Lenin että Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson, vaikkakin erilaisin poliittisin tarkoi- tusperin, julistivat kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatetta. Leninin kommunistinen malli johti Venäjän entisen valtakunnan kansojen sosialististen neuvostotasavaltojen liittoon. Wilsonin idealismi synnytti tulevien konfliktien välttämiseksi suvereenien valtioiden muodostaman löyhän Kansainliiton, johon hänen oma valtionsa ei edes liittynyt. Kansainliitto kariutui pian, mutta jatkuu YK:n muodossa. Maailmansodan jälkeisissä rauhansopimuksissa kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatetta toteutettiin lähinnä voitettujen valtioiden kustannuksella. Ratkaisemalla vanhempia kiistoja luotiin samalla uusia. Saksan ja ItävaltaUnkarin alaisuudesta itsenäistyi Puolan ohella Tsekkoslovakia. Serbia laajeni Jugoslaviaksi. Trianonin rauhansopimus vahvisti Unkarille rajat, joka jätti yli 3 miljoonaa unkarilaista maan rajojen ulkopuolelle. Italia sai Itävallalta toivomansa Etelä-Tirolin – ja näin uuden vähemmistön. Idässä uusi Puola sai huomattavan valkovenäläisen ja ukrainalaisen vähemmistön. Tsekkoslovakiaa luotaessa Böömin saksankielisiltä evättiin oikeus liittyä jäljelle jääneeseen Itävaltaan, jolta taasen rauhansopimus kielsi liittymisen Saksaan. Saksan ja Venäjän valtakunnat menettivät maailmansodan jälkeen suuria alueita, kuitenkin sellaisia, joissa pyrkimyksenä oli toteuttaa kansallinen itsemääräämisoikeus. Neuvostoliiton romahdus ja lukuisten ”neuvostotasavaltojen” itsenäistyminen 1990-luvun alussa on eräiden näkemysten mukaan 20. vuosisadan ”suurin geopoliittinen katastrofi”. On hyvä palauttaa mieliin, että tuolloin ainakin lännen suunnalla, mutta myös Kaukasuksella, pitkälti palattiin vuosien 1917–1922 tilanteeseen. Venäjästä irtaantuneet kansat ja itsenäistyneet valtiot muistavat tätä aikaa vapautumisena. Ratkaisua kansallisten vähemmistöjen ongelmiin ja kansalaisuusvaihtoehtoihin etsittiin maailmansodan loppuvaiheessa myös kansanäänestyksillä. Slesvigissä (Etelä-Jyllannissa) äänestys johti rajanmuutokseen Tanskan hyväksi. Pieniä vähemmistöjä jäi uudenkin rajan molemmin puolin, mutta mitään vakavaa kiistaa ei lähes sataan vuoteen enää ole syntynyt. Puolan ja Saksan rajalla, voittopuolisesti puolankielisessä Ylä-Sleesiassa, riitaisuus kärjistyi Maanpuolustus 109 15 16 Maanpuolustus 109 Hannes Saarinen: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta aseellisiin selkkauksiin. Niukka enemmistö äänestäjistä oli Saksaan jäämisen puolesta, mutta paikalliset tulokset sallivat muunkin tulkinnan. Ylä-Sleesia jaettiin. Moni esimerkki osoitti, ettei aina väestöllä ollut selkeätä kansallisuuspreferenssiä, mutta kylläkin paikallisesti juurtunut identiteetti. Kieli, uskonto tai etninen tausta eivät aina olleetkaan yksiselitteisen ratkaisun kriteereitä uusia valtionrajoja vedettäessä. VUOSI 1914 JA NYKYAIKA Se, että vuoden 1914 kriisitilanne Serbian ja Itävalta-Unkarin välillä ei ollut rajoitettavissa vaan eskaloitui maailmansodaksi, oli Euroopan viiden suurvallan, Iso-Britannian, Ranskan Venäjän sekä keskusvaltojen, Saksan ja Itävalta-Unkarin vastuulla. Italia ja Osmanien valtakunta olivat tärkeissä sivurooleissa. Suurvalloista Iso-Britannia ja Ranska olivat jo silloin parlamentaarisesti hallittuja, läntisen demokratian edustajia. Näissä maissa sodan voittoa muistetaan edelleen positiivisesti demokratian voittona. Silloista maailmanvalta-asemaa kummallakaan ei enää ole. Voi pohtia, miksi juuri niillä Lähi-idän alueilla, jotka ranskalaiset ja britit olivat ottaneet huostaansa Osmanien valtakunnalta ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja jakaneet keskenään, ei demokratia juurtunut. Tänään näissä itsenäisissä maissa käydään sotia, joiden pysäyttämiseksi tunnetaan vastuuta, mutta johon ei näytä olevan tepsiviä keinoja. Myös Palestiinan yhä ratkaisua odottavalla kysymyksellä on juuria tältä ajalta. Kolme muuta vuoden 1914 Euroopan suurta valtakuntaa, kaikki monarkioita, romahtivat sodan loppuvaiheessa. Yksi näistä, Itävalta-Unkari, hävisi kartalta kokonaan. Bolsevikkien valtaantulo Venäjällä vaikutti kauaskantoisesti maan kohtaloihin. Saksasta tuli läntisten esikuvien mukainen, vaikkakin silloin vain lyhytkestoinen tasavalta. Sitä seurasi äärikansallisen ja aggressiivinen diktatuuri. Nykyisin Saksa on Naton ja EU:n kautta niin vahvasti integroitu länteen, ettei vuoden 1914 ilmapiiriä hallinnut piirityspsykoosi eikä Fritz Fischerin esiintuoma ”maailmanherruuden tavoittelu” olisi enää ajateltavissa. On usein viitattu siihen, että molempien maailmansotien kovien kokemusten jälkeinen rauhanprojekti, yhdentynyt Eurooppa, on onnistunut välttämään aseelliset konfliktit. Vain muutamat ensimmäisen maailmansodan aikana Euroopassa ja sen liepeillä vallinneista kansallisista ja osin uskonnollisistakin ristiriidoista ovat puhjenneet uudelleen esiin. Huomiota ovat herättäneet irlantilaisten ja 1950-luvulla etelätirolilaisten terrori-iskut. Kylmän sodan päätyttyä 1990-luvulla kaksi ensimmäisen maailmansodan synnyttämää monikansallista valtiota, Tsekkoslovakia ja Jugoslavia, hajosivat sisältä käsin. Toinen rauhanomaisesti sopimalla, toinen väkivaltaisesti. Juuri Sarajevo kärsi pahiten taisteluissa. Jugoslavian alueella eri vaiheissa käyty sota oli Euroopan verisin toisen maailmansodan jälkeen. Se jäi kuitenkin paikalliseksi. Toisin kuin 1914, Euroopan muut vallat panostivat rauhanturvaamistoimenpiteisiin. Vuoden 2014 tapahtumat Ukrainassa ovat nostaneet esiin huolen kriisin eskaloitumisesta laajemmaksi sotilaalliseksi konfliktiksi. Samalla on syntynyt kuva 1900-luvulla moneen otteeseen vallinneesta valtapiiriajattelusta ja mantereen vastakkaisiin blokkeihin ajautumisesta. Vertailu vuoteen 1914 ei tarjoa ehkä niinkään toimintamalleja nykymaailmalle, mutta kyllä kin varoituksen. Viikkolehti Die Zeit kysyi hiljattain nykyhetkeen peilaten: ”Voidaanko sodat estää?” Toiveensa lehti asetti yhdentyneeseen Eurooppaan. Vai pätevätkö maailmalla yhä, kuten Die Zeit myös muistutti, Thukydideen mainitsemat sotaan ryhtymisen motiivit: pelko, kunnia ja hyöty. • Maanpuolustus 109 17 Teema: Kansallismielisyys Euroopassa KIRJOITTAJA Separatismi ulkopolitiikan välineenä Sinikukka Saari Sinikukka Saari on kansainvälisten suhteiden tohtori (London School of Economics and Political Science, 2007), joka toimii nykyisin Ulkopoliittisen instituutin vanhempana tutkijana. Hän on aiemmin toiminut Mission Analytical Capability -analyytikkona EU:n tarkkailuoperaatiossa Georgiassa. Kirjoittaja on perehtynyt Venäjän ulkopolitiikkaan ja erityisesti Venäjän suhteisiin muihin entisen Neuvostoliiton alueen valtioihin. 18 Maanpuolustus 109 Venäjän toimet Ukrainassa ja Krimin nopea liittäminen osaksi Venäjää ovat järisyttäneet eurooppalaista kylmän sodan jälkeistä turvallisuusjärjestystä. ”Maailma ei ole enää sama”, totesi Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy Krimin seurauksista toukokuussa. Suomessa monet ovat nähneet Ukrainan tapahtumat osoituksena Venäjän politiikan arvaamattomuudesta sekä siitä, että Suomen turvallisuusympäristö on radikaalisti muuttunut. On totta, että Putinin päätös laajentaa Venäjän rajoja julkisesti ja virallisesti oli yllättävää ja uutta. Kuitenkin vähemmistöalueiden haltuunotto ja erottaminen virallisesta emämaasta Venäjän vaikutusvallan turvaamiseksi on jo aiemmin kuulunut Venäjän politiikan keskeiseen keinovalikoimaan. ’Maanmiesten’ puolustamista on käytetty Venäjän intervention perusteena entisen Neuvostoliiton alueella aina 1990-luvun alusta saakka. Venäjän politiikan sisältö, päämäärät ja perusteet näyttäisivät siis pysyneen entisenlaisena, mutta toteutuksen muodollisuudet ovat uutta. Ja koska alueellinen liitos tehtiin nyt Sinikukka Saari: Separatismi ulkopolitiikan välineenä virallisesti, on länsimaiden reagoitava siihen voimakkaammin kuin aiempiin epävirallisiin haltuunottoihin. VENÄJÄ MUKANA KONFLIKTEISSA ALUSTA ASTI Viidessä kuudesta EU:n itäisestä kumppanuusmaasta on jokin ratkaisematon alueellinen konflikti: Moldovan ja Ukrainan rajalla sijaitsee itsenäiseksi julistautunut Transnistria, Georgian ja Venäjän rajalla Abhasia ja Etelä-Ossetia, Azerbaidžanin ja Armenian välillä tapellaan Vuoristo-Karabahin kohtalosta – ja nyt listan jatkeeksi voidaan lisätä Itä-Ukrainan separatistiset maakunnat Donetsk ja Luhansk sekä Venäjään liitetty Krim. Näillä separatistisilla alueilla on luonnollisesti omat erityispiirteensä, mutta konfliktien syttymisen dynamiikka oli samankaltainen (lukuun ottamatta Ukrainan alueita, joissa konfliktit puhkesivat vasta tänä vuonna). 1990-luvun alussa Neuvostoliiton murentuminen ja emämaan itsenäisyyspyrkimykset aiheuttivat pelkoa alueiden itsehallinnollisen aseman säilymisestä. Luottamus rapautui nopeasti itsehallinnollisten alueiden ja itsenäistyvien emämaiden välillä. Kirjava joukko separatisteja ja paikallisia asukkaita valmistelivat operaatiota Mariupolin satamakaupunkiin, joka strategisena kohteena oli vielä Ukrainan hallinnassa. Venäläismieliset separatistit T-64 taisteluvaunun päällä Donetskin lähettyvillä 31. elokuuta. Ensin Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän asevoimien hetkellisesti varsin itsenäiset toimijat olivat mukana konflikteissa alusta asti. Venäläisten toimijoiden strategia oli tukea separatisteja, joiden agendalla oli joko neuvostotasavallan status Neuvostoliiton sisällä tai Venäjän tukema itsenäisyys. Aluksi Venäjän tuki oli sotilaallista, tulitauon ja rauhanprosessien alettua myös taloudellista ja poliittista. Venäjän varhaisen tuen motiivi näyttäisi olevan ennen kaikkea alueellisen vaikutusvallan turvaaminen. Vaikka esimerkiksi Transnistria ja Abhasia olivat vielä tuolloin alueellisesti varsin vauraita alueita, taloudelliset aspektit eivät näytelleet suurta roolia päätöksessä tukea separatistitaistelijoita. Huomattavasti tärkeämpi Maanpuolustus 109 19 Teema: Kansallismielisyys Euroopassa Viidessä kuudesta EU:n itäisestä kumppanuusmaasta on jokin ratkaisematon alueellinen konflikti. päämäärä oli vahvistaa Venäjän sotilaallista ja poliittista läsnäoloa Etelä-Kaukasuksella ja Moldovassa. Venäjä käytti aseellisen toimintansa perusteluna humanitaarisia syitä ensi kerran Transnistrian konfliktissa vuoden 1992 alussa. Venäjän väliintulo toteutettiin venäläisvähemmistön suojelun nimissä (Transnistriassa venäläisiä on noin 30 prosenttia ja ukrainalaisia suunnilleen saman verran). Venäjän tuki abhaaseille ja osseeteille oli huomattavasti epämääräisempää, eivätkä humanitaariset perustelut olleet yhtä systemaattisia vielä 1990-luvulla. TUKI MUUTTAA KONFLIKTIDYNAMIIKKAA Venäjän rooli entisen Neuvostoliiton alueen separatistisissa konflikteissa sementoitui itse taisteluiden tainnuttua 1990-luvulla. Venäjän avulla saatiin neuvoteltua tulitauot niin Transnistriassa, Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa kuin Nagorno-Karabahissa; Venäjällä on poikkeuksetta ollut myös paikka kaikissa näissä rauhanneuvotteluissa. Vuosikausia jatkuneiden rauhanneuvotteluiden vähäiset tulokset viittaavat siihen, että Venäjän ja separatistijohtajien päämääränä näyttäisi olevan rauhan solmimisen sijaan status quon vahvistaminen. Konfliktien ”jäätyminen” piirtää tilanteesta virheellisen kuvan: vaikka rauhanprosessit ovatkin horroksessa, kulissien takana vallitsevaa todellisuutta muokataan aktiivisesti ja näin konfliktidynamiikka asteittain muuttuu. Venäjä esimerkiksi aloitti 2000-luvulla passinmyöntöpolitiikan Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, jonka seurauksena jopa 90 prosenttia alueiden asukkaista arvioidaan omistavan Venäjän passin. Mikäli venäläisvähemmistöä ei löydy, sellainen voidaan siis tarvittaessa luoda. Kun Georgian armeija hyökkäsi Etelä-Ossetian alueelle myöhään 7. elokuuta 2008, Venäjä ryhtyi vastahyökkäykseen julistettuna päämääränä suojella kansalaisiaan – siis passinomistajia, joista suuri osa ei ollut koskaan edes käynyt Venäjällä. Sodan jälkeen Venäjä tunnusti sekä Abhasian että Etelä-Ossetian itsenäisyyden, perusti molemmille alueille sotilastukikohdat ja otti omiin käsiinsä alueiden rajojen valvonnan. Noin 40 000 asukkaan (luku saattaa todellisuudessa olla huomattavasti pienempikin) Etelä-Osse 20 Maanpuolustus 109 Sinikukka Saari: Separatismi ulkopolitiikan välineenä UKRAINAN JAKAANTUMINEN VÄESTÖ- JA KIELIRYHMIIN Etnisesti ukrainalaisia enemmistö ukrainaa puhuvia suuri osa ukrainaa puhuvia enemmistö venäjää puhuvia suuri osa venäjää puhuvia ruteenia puhuvia transkarpaatteja (Taka-Karpatia) Etnisesti venäläisiä venäläisenemmistö suuri osa venäläisiä Muut etniset ryhmät tiassa arvioidaan olevan 1 500 FSB:n rajamiestä ja 3 500 sotilasta. Etelä-Ossetian de facto -hallituksen nykyinen puolustusministeri Valeri Jahnovets on virassaan viides venäläinen upseeri. Etelä-Ossetian de facto valtion budjetista 90 prosenttia tulee suoraan Venäjältä, Abhasiassakin kaksi kolmasosaa, ja valuuttana on käytetty jo vuosikaudet Venäjän ruplaa. Vaikka Venäjä pitää kiinni Etelä-Ossetian ja Abhasian muodollisesta itsenäisyydestä, Venäjä kontrolloi alueita ja sen läsnäolo vaikuttaa luonteeltaan pysyvältä – käytännössä suuria eroja virallisen valtioliitoksen ja ”itsenäisyyden” välillä ei siis ole. VENÄJÄN ETUOIKEUS, VELVOLLISUUS VAI KOHTALO? Vaikka separatistikonfliktit, alueliitokset ja ”itsenäiset” vasallivaltiot syövät miljardeja ruplia, venäläiset tukevat laajalti maansa ulkopolitiikkaa. Johtajiensa lailla venäläisten suuri enemmistö uskoo, että Venäjällä on entisen Neuvostoliiton alueella erityinen rooli ja tehtävä vastata turvallisuudesta ja puolustaa omia etujaan – ja laajemmin kansainvälisestikin Venäjän kohtalo on olla deržava, voimavaltio. Kuten suurvalloissa usein on tapana, uskotaan myös Venäjällä, etteivät omaa valtiota koske kaikki ne kansainväliset normit ja säännöt, joita pienempien valtioiden odotetaan noudattavan. romanialaisia ja moldovalaisia unkarilaisia bulgarialaisia Yksimielisyyttä tässä kysymyksessä selittävät vahva historiallinen traditio, joka muodostaa kansallisen identiteetin yhden kulmakiven, sekä traumaattinen muisto suuren ja mahtavana pidetyn Neuvostoliiton hajoamisesta ja kansainvälisen statuksen nopeasta kutistumisesta 1990-luvulla – sekä valtiollinen propaganda, joka tietoisesti toistaa ja vahvistaa tätä narratiivia syyttäen tapahtuneesta länsimaita. Siis länsimaita, jotka omasta mielestään pyrkivät tuolloin tukemaan Venäjää valtavassa rakennemuutoksessa mittavin avustusohjelmin ja rakentamaan aktiivisesti Venäjän kanssa poliittista kumppanuutta. Vaikka humanitaariset syyt ovat olleet Venäjän aseellisen väliintulon ja pitkäaikaisen tuen peruste aina 1990-luvulta saakka, heittävät ne usein kärrynpyörää geopoliittisten perustelujen kanssa. Vuonna 2005 Putin totesi paljon siteeratussa puheessaan venäläisyleisölle, että Neuvostoliiton kaatuminen oli vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi. Lähes kymmenen vuotta myöhemmin Putin kuitenkin muistelee Ranskan television haastattelussa puhuneensa nimenomaisesti humanitaarisesta katastrofista: siitä, että kylmän sodan päättyessä 25 miljoonaa venäläistä löysi itsensä Venäjän rajojen ulkopuolelta entisen Neuvostoliiton alueelta. Maanpuolustus 109 21 Teema: Kansallismielisyys Euroopassa Humanitaarisia syitä olennaisempaa näyttäisi lopulta olevan etupiiriajattelu. Monet näistä 25 miljoonasta eivät kuitenkaan itse pitäneet tilannetta katastrofaalisena. 1990-luvulla tilanne oli ehkä jännittynein Virossa ja Latviassa, joissa kysymys on kuitenkin ajan mittaan rauhoittunut. Ukrainassa vastakkainasettelu oli huomattavasti lievempi, johtuen maiden kulttuurisesta ja kielellisestä läheisyydestä sekä eri ryhmien tiiviistä kanssakäymisestä ja identiteettien sekoittumisesta. On realismia todeta, että ilman Venäjän interventiota Krim tuskin olisi tänä päivänä de facto osa Venäjää. Venäjän perusteluista huolimatta Krimin venäläisiä ei sorrettu, mutta heidän identiteettinsä oli epäilemättä häilyvä, ja siten valjastettavissa Venäjän – ennen kaikkea turvallisuuspoliittisten – etujen ajamiseksi. Sevastopolin tukikohdan merkitystä Venäjän strategiassa on vaikeaa yliarvioida. MITÄ ODOTTAA TULEVALTA? Suurin venäläisvähemmistö Ukrainan jälkeen – yli neljä miljoonaa – löytyy Kazakstanin pohjoisosasta, jossa jännitteitä etnisten ryhmien välillä on olemassa, mutta joita Venäjä ei – ainakaan toistaiseksi – ole pyrkinyt politisoimaan ja vahvistamaan. Kuten Etelä-Ossetian ja Abhasian esimerkit osoittavat, voidaan venäläisvähemmistö luoda passipolitiikan avulla jos sellaista ei muuten löydy – ja toisaalta vaikka venäläisvähemmistö olisi, sitä ei välttämättä tarvitse ”aktivoida” Venäjän etujen puolustajaksi. Viime aikoina suosituiksi tulleissa pohdinnoissa siitä, minkä alueen Venäjä seuraavaksi saattaisi ottaa haltuunsa, löytyy Valko-Venäjä usein listan kärjestä. Valko-Venäjän venäläisvähemmistö muodostaa noin kahdeksan prosenttia väestöstä ja on varsin hyvässä asemassa käytännössä venäjänkielisessä maassa. Humanitaarisia syitä olennaisempaa näyttäisi lopulta olevan etupiiriajattelu: Venäjän olisi todennäköisesti yhtä vaikeaa suvaita ValkoVenäjän irtiottoa Venäjästä kuin Ukrainan, ja seuraukset voisivat olla varsin samanlaiset kuin Ukrainassa. Itsevaltias Lukašenka epäilemättä ei suunnittele tällaista irtiottoa, mutta on tuominnut Krimin ”ikäväksi ennakkotapaukseksi”. Ukrainan kriisi ei ole koetellut vain länsijohtajien, vaan myös entisen Neuvostoliiton alueen liittolaismaiden luottamusta Venäjään. • 22 Maanpuolustus 109 David Arter: From England to Scotland with Love KIRJOITTAJA Professori David Arter on valtio-opin professori Tampereen yliopistossa. Syntyperältään Arter on britti. Hän on asunut pitkään Suomessa. Arter on perehtynyt Suomen ja Pohjoismaiden politiikkaan. Väitöskirjansa hän on tehnyt Maalaisliitoon kehityksestä vuoteen 1917. Skotlannissa järjestetään 18. syyskuuta kansanäänestys Yhdistyneestä kuningaskunnasta eroamisesta. From England to Scotland with Love David Arter A well-known former MP for Rochdale in northwest England memorably described the House of Commons as ”the longest-running farce in the West End”. Yet as the vote on Scottish independence approaches, the longest-running referendum campaign anywhere on earth has begun to assume still more farcical – or is it tragic-comic? – features. The Guardian reported how more than two-hundred celebrities from the world of sport, literature, theatre and the arts had signed an open ’love letter’ to the people of Scotland urging them to vote no to independence on September 18. The letter included the names of eighteen gold medal-winning athletes, forty-four Bafta winners, two dames and a Nobel prize-winner and it read; ”We want to let you know how very much we value our bonds of citizenship and to express our hope that you Maanpuolustus 109 23 Teema: Kansallismielisyys Euroopassa The case for Scottish independence is not so much about economics or identity as power and influence. will vote to renew them. What unites us is much greater than what divides us. Let’s stay together”. Were the Scots moved by this show of open affection? Were they willing to continue a ’relationship’ which began with the union of the two parliaments back in 1707? Certainly not in the case of George MacRae, who made his feelings known when writing to The Press and Journal: ”The government at Westminster has always used Scotland. It has robbed and plundered our country. It is time now for all the people who live here to make a wise decision and vote ’Yes’ in the independence referendum to put Scotland’s future in Scotland’s hands.” He continued that it is not about voting for the Scottish National Party (SNP) or whether you like its leader Alex Salmond, it is about voting for a fair, democratic, representative government for Scotland and the people who live here. Indeed, stripped down to its bare essentials the case for Scottish independence is not so much about economics or identity as power and influence: peripheral nationalism versus centralised unionism; gaining control over the levers of power and, above all, escaping the clutches of English Conservatism. One of Salmond’s [by now weary] jokes is that there are more pandas in London zoo than Conservative MPs north of the border (only one). Indeed, the core of the Independence thesis is that Scotland has been governed from Westminster by governments Scots did not vote for. The basic argument is that no one will do a better job of running Scotland than the people who live and work in the country. As the SNP puts it, ”Independence will ensure we never again get Tory [Conservative] governments rejected by the people of Scotland”. In the words of the SNP deputy-leader, Nicola Sturgeon, independence is about building ”a fairer, more prosperous Scotland with powers to counteract the dominance of London and the south-east of England”. By a fairer and more prosperous Scotland it is argued that Independence will conduce towards building a just and equitable society – a small, progressive, successful, Nordic-style social de- 24 Maanpuolustus 109 David Arter: From England to Scotland with Love mocracy. Scotland is a wealthy country – and it has at least forty more years of North Sea oil – but, the independence campaign insists, levels of inequality are higher than in the rest of the UK. In the televised head-to-head with the leader of the Better Together campaign leader, the former Labour chancellor Alastair Darling, Salmond, Scotland’s first minister, began with the arresting assertion that there are 35 food banks within 25 miles of Glasgow where the debate took place. There was, of course, more than an element of populist panacea-peddling in Sturgeon’s claim that Scotland could make savings of £600 million a year by not spending on things like nuclear weapons and the cost of the House of Lords. But the case for a fairer Scotland was enhanced by pointing to the achievements of the Scottish Parliament since its creation in 1999. Unlike the situation south of the border, there is free personal care for the elderly, no prescription charges on medication and no tuition fees for Scottish and EU students. Kampanjointi Skotlannin itsenäisyyden puolesta jatkui syyskuun alussa Edinburghissa. Question: What have the Pope, Barack Obama, Jean-Claude Juncker, Hilary Clinton, Sir Alex Ferguson and Michael Douglas in common? Answer: they have all made remarks readily interpreted by unionists as implying opposition to the break-up of the United Kingdom. The Harry Potter author, J.K. Rowling, who is English but lives in Edinburgh, has even donated £1 million to the pro-union ’Better Together’ campaign. The latter contends that Scotland has the best of both worlds – a parliament in Edinburgh which has control of such strategic areas as health and education and the safety and security of the UK. Moreover, all the pro-union parties in the Scottish Parliament have sought to ’sugar the no pill’ by promising still more powers to Holyrood. All Maanpuolustus 109 25 Teema: Kansallismielisyys Euroopassa three have combined forces to oppose independence but for differing reasons. The Scottish Conservatives with their solitary Westminster MP are formally the Scottish Conservatives and Unionist Party and, with a view to keeping the Union together, the party leader Ruth Davidson set up the Stathclyde Commission in 2013 which recommended that Scotland be handed full powers over income tax. The Liberal Democrats argue from the principled stance that federalism is the best future for Scotland – that is, Home Rule within a reformed federal UK. Scotland would have powers over income tax, inheritance tax and capital gains tax but there would be retention of a single UK welfare and pension system. Liberals argue that one of the strengths of federalism over independence is that it gives the people of Scotland an equal and continuing voice in UK decisions, whereas independence removes the Scottish voice from the UK and from influence over these key decisions. Interestingly, Labour, once the dominant party in Scotland but now in opposition both at Westminster and in the Scottish Parliament, has not gone so far as to promise the Scots powers over income tax. It has questioned the redistributive impulses of the SNP in an independent Scotland and has led the Better Together’s rejection of Salmond’s plans to keep the pound in a currency union. This, the argument goes, would be like getting a divorce and keeping a joint bank account. When, addressing the Scottish Chambers of Commerce, UK Labour leader Ed Miliband categorically ruled out a currency union with an independent Scotland, he was perfectly well aware that, without Scottish seats in Westminster, Labour would struggle to win general elections south of the border. For the shadow Labour foreign secretary, Douglas Alexander, a Scot, it was a matter of solidarity against separatism and he questioned why ”if the UK is so bad for Alex Salmond, he wants to hang on to so much of it – the pound, the Queen, the BBC”. Characterising the Scottish electorate is both hazardous and problematical. There are visceral nationalists and a fringe with strongly anti-Eng26 Maanpuolustus 109 lish sentiments. The SNP Scottish government, apart from promising EU membership, has said an independent Scotland would need around 24,000 migrant workers annually to compensate for the growth in old age dependency ratio and it hardly seems coincidental that in May the United Kingdom Independence Party (UKIP) won its first MEP in Scotland with 10.4 per cent of the vote north of the border. On the radical left independence is an instrument in the class struggle – a weapon with which to fight English capitalism and imperialism. There is a gender gap: only 27 per cent of women presently support independence. Among the younger age-cohorts in particular (and 16-year-olds can vote) identity with Britain has declined. In other words, there are fewer who would echo the sentiments of Alan Davidson from Ballater: ”I am as passionate a Scot as anyone, and care a lot about my country, but I consider myself British by birth and Scottish by the grace of God”. Importantly, as the former British prime minister Gordon Brown [Labour/pro-union] has observed, what is new – and fuelling the nationalist uprising – is the insecurity many Scots feel at the economic and social dislocation caused by de-industrialisation and the loss of a million heavy-industry jobs. Traditional Labour voters have defected in numbers to the SNP and it is remaining Labour voters in the inner cities that the SNP is working hard to convert to independence. It is a fair bet that they are not interested in who gains control of defence policy but the SNP’s promise of a free child-care place for all 1-5 year-olds could be a very different matter. Ironically, following the 2011 Scottish Parliament elections, Scotland has the very thing said to be at the heart of discredited Westminster politics – a single-party majority [SNP] government. SNP has replaced Labour as the dominant party north of the border but SNP votes alone are not enough the win the independence referendum. For BetterTogether the SNP is asking for a blind leap of faith predicated on no more than ”guesswork, fingers crossed and blind faith”. At the time of writing, among those persons surveyed in a Mori poll, only a minority of 40 per cent would definitely take that leap of faith although David Arter: From England to Scotland with Love the SNP is renowned for its ’sprint finish’ and the result is sure to be close. With only one month of an ’eternal’ campaign left, two issues are likely to become more prominent – both troublesome for the SNP – security and the EU. On the first, the SNP has favoured an antinuclear stance being written into the proposed constitution of an independent Scotland but it also argues that Scotland would join NATO. In this, Scotland is broadly in line with public opinion. The recent British Social Attitudes survey did not show a majority of Scots in favour of keeping nuclear weapons – as some Labour members of the Scottish Parliament claimed – and for the Greens and radical left a nuclear-free Scotland is a sine qua non. For the ’hard left’, the UK’s nuclear weapons’ system – currently comprising four Vanguard-class submarines carrying nuclear-armed Trident missiles – which has been based on the river Clyde since the 1960s, has come to symbolise the last vestiges of British imperialism. The SNP has stated that negotiations would begin within six weeks of a ’yes vote’ to remove Trident from Scotland and replace it with a 15,000-strong defence force. Clearly, however, NATO membership requires member-countries to underwrite the alliance’s nuclear first-strike capability in the event of NATO losing a conventional war. If the latter appears an unlikely scenario – certainly for Scottish voters – it is at least open to serious question whether an independent Scotland that is opposed in principle to nuclear weapons would be allowed to join. Clearly, however, Scottish independence would mean a reduced UK military capability in conventional forces whilst there is no obvious contingency plan for relocating Trident. Indeed, there are those who see Scottish independence opening the way to unilateral disarmament in the UK and the end of Britain as a nuclear power. Characterising the Scottish electorate is both hazardous and problematical. Another bone of contention is Scotland’s proposed membership of the European Union and, if an application is successful, the amount of influence it could reasonably expect to exert on behalf of its farmers, fishermen, the food and drink sector and other national economic interMaanpuolustus 109 27 Teema: Kansallismielisyys Euroopassa Stateless nations seldom become nation-states on the basis of the intrinsic merits of their nationalist claims. ests. According to the director of the CBI (Confederation of British Industry), if an independent Scotland gained EU membership it would end up with just seven votes in the Council of Ministers, the same number he noted as Finland and this would mean it would have little power to influence some of the biggest issues facing the EU. Alyn Smith, a long-serving SNP MEP who serves on the European Parliaments’ Agriculture Committee, had a ready response. ”I would readily swap having 100 per cent of Finland’s influence in the EU compared to the UK’s outof-touch, dysfunctional government setting our priorities. He was alluding to the fact that whilst Scotland wants to join the EU, David Cameron, the British prime minister, under pressure from Eurosceptics in his own party and the rise of UKIP, has promised a UK referendum on the EU if he is re-elected as prime minister following the 2015 general election. Plainly, though, the road to Scottish influence within the EU will involve assiduous networking, probably with the three Nordic member-states, History teaches that stateless nations seldom become nation-states on the basis of the intrinsic merits of their nationalist claims. Talk to most ’Nats’ in the pub and it all goes back to Mrs Thatcher and her iniquitous poll tax, which she tried out first in Scotland. The poll tax was based on the number of persons living in a property, not the value of the property, and it caused riots and protest demonstrations. Hostility to Thatcherism became synonymous with control and exploitation from Westminster which in turn reinforced a ’victim mentality’. It is sometimes said that the Scots are the ’most balanced people’ on earth – they have a chip on both shoulders! Whether Scotland becomes an independent country on March 24 2016 – almost a century after Finland gained independence – you will know by the time you read this piece. If so, dare I say it, the ’Nats’ will have been indebted to North Sea oil – and not least Margaret Thatcher. • 28 Maanpuolustus 109 Teemu Sinkkonen: Katalonia pelaa uhkapeliä KIRJOITTAJA Vanhempi tukija Teemu Sinkkonen työskentelee Ulkopoliittisessa instituutissa. Hän on erikoistunut terrorismiin ja muuhun poliittiseen radikalismiin, Euroopan terrorismin vastaiseen toimintaan, kriisinhallintaan EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan viitekehyksessä sekä Espanjaan ja Georgiaan. Katalonia pelaa uhkapeliä, jossa ei ole voittajia Teemu Sinkkonen Espanjan separatismin syyt ovat moniulotteisia ja niitä on haettava kauempaa menneisyydestä. Samankaltaisia piirteitä on myös Balkanilla ja Korsikalla. Espanjaa on usein verrattu Balkaniin johtuen sen jakautumiseen moneen alueeseen, jotka haluavat eroon Madridin keskusvallasta. Näistä Katalonia ja Baskimaa ovat tunnetuimmat, mutta yhtälailla itsenäistymisestä haaveillaan jossain määrin myös Galiciassa, Baleaareilla, Kanarian saarilla ja Andalusiassa. Monella alueella on historiansa aikana toiminut myös baskiterroristiMaanpuolustus 109 29 Teema: Kansallismielisyys Euroopassa järjestö ETA:a imitoivia separatisteja, jotka ovat aiheuttaneet huolta Espanjan väkivaltaisesta hajoamisesta Balkanin tavoin. Selittävänä taustatekijänä separatismille voidaan pitää Espanjan historiallista jakautumista kuningas- ja herttuakuntiin, sekä tietysti veristä sisällissotaa 1936-1939 ja sitä seurannutta Francon diktatuuria. Vain kuningas Juan Carlosin esimerkillinen rooli siirryttäessä diktatuurista demokratiaan esti maan luisumisen uuteen vallankaappaukseen ja ehkä jopa sisällissotaan. Sittemmin Euroopan unioniin liittyminen ja Espanjan voimakas taloudellinen kasvu lujittivat maan pitkäksi aikaa ja huoli hajoamisesta jäi vaurastumisen alle. Talouden romahdettua 2008 vanhat ongelmat nousivat kuitenkin taas esiin – tällä kertaa kaikista voimakkaimmin Kataloniassa, jossa marraskuun 9. päivä on tarkoitus äänestää itsehallintoalueen itsenäistymisestä. 30 Maanpuolustus 109 Barcelonan kannattajia Senyera Catalan -separatistilippujen kanssa (edessä) sopuisasti Espanjan lippua kohottavien Real Madridin kannattajien kanssa. King’s Cup finaali Real Madrid–Barcelona huhtikuussa 2014. Tuleva äänestys on vaarallista peliä, jossa Madrid ja Barcelona ovat törmäyskurssilla eikä kumpikaan halua olla taatusti se, joka tekee ensin väistöliikkeen. Kyse on politiikasta. Katalonian pääministeri Artur Mas lupasi ennen viime vaaleja järjestää kansanäänestyksen alueen itsenäistymisestä, koska keskusvallan syyllistäminen talouskriisistä oli lyhyellä tähtäimellä helppo ja halpa keino voittaa, ja kansanäänestyksellä uhkailemalla saa neuvotteluvaltin Madridissa. Ongelmana on se, että kansanäänestys vain yhden itsehallintoalueen sisällä on Espan- Teemu Sinkkonen: Katalonia pelaa uhkapeliä jan perustuslain mukaan laiton, sillä kansanäänestyksen pitäisi nimensä mukaisesti koskea koko Espanjan kansaa, ei vain valikoituja osia siitä. Espanjan pääministeri Mariano Rajoy on yksiselitteisesti todennut, ettei missään tapauksessa anna äänestyksen tapahtua. Jos Mas perääntyy, hän pettää äänestäjänsä ja Katalonian tulevissa vaaleissa itsenäisyysmielinen, paljon Masin keskustaoikeistolaista puoluetta radikaalimpi vasemmisto todennäköisesti kerää potin. Tätä ei Rajoykaan halua, mutta myöntyminen taas horjuttaisi koko Espanjan korttitaloa, jota edes kuningas Juan Carlos ei ole enää vakauttamassa. Masilla on kuitenkin semanttinen takaportti, johon myös Rajoy toivoo hänen vetäytyvän: äänestyksen nimeäminen mielipidekyselyksi. Tämä olisi lain mukaan sallittua ja jos tulos olisi yksiselitteinen ja äänestysprosentti merkittävä, olisi Rajoy puolestaan pakotettu myönnytyksiin. ETA:n vapaustaistelija pidätettiin Montpellierissä Ranskassa. ETA:n tavoitteena on koko historiallisen Baskimaan itsenäisyys yhdistämällä Espanjan ja Ranskan alueella sijaitsevat baskimaakunnat. Rajoy laskelmoi sen varaan, ettei tulos ole selvä. Hän tietää, etteivät katalonialaiset ole yksimielisiä itsenäisyydestä. Mielipidekyselyjen tulokset vaihtelevat ja huitovat parhaimmillaankin vain niukan enemmistön paikkeilla, kun kysytään suoraan Katalonian itsenäistymisestä omaksi valtioksi. Jos vaihtoehtoja on enemmän, on hajaannuskin suurempi eikä täysi itsenäistyminen saa enää enemmistöä taakseen. Lain turvaama kansanäänestys olisi ainoa luotettava ja legitiimi keino saada itsenäistymisen todellinen kannatus esiin. Äänestyksen vesittyminen Maanpuolustus 109 31 Teema: Kansallismielisyys Euroopassa Vaikka ilmassa on paljon jossittelua, ei Katalonia tule irtaantumaan Espanjasta pitkään aikaan. 32 Maanpuolustus 109 mielipidemittaukseksi ei taas saisi riittävää määrää katalonialaisista uurnille. Tähän vedoten Rajoy saisi ongelman pois pöydältään toistaiseksi ja Mas puolestaan voisi pelastaa jossain määrin kasvonsa. Vaikka itse äänestys onnistuttaisiin järjestämään, myös siinä on paljon ongelmia. Kuka esimerkiksi saisi äänestää? Saisivatko miljoonat Kataloniassa asuvat muut espanjalaiset sanoa mielipiteensä vai rajoitettaisiinko ääni vain syntyperän mukaan, tai kenties vain äidinkielen mukaan? Laki ei tähän puutu, koska koko äänestys ei ole lain mukainen. Jos taas kyseessä on mielipidekysely, olisi se helppoa tehdä valikoiden. Toinen ongelma on suunniteltu kysymyksenasettelu, joka on kaksiosainen. Ensin kysytään äänestäjältä haluaako hän, että Kataloniasta tulisi valtio. Jos vastaus on myöntävä seuraa jatkokysymys siitä, olisiko tuon valtion oltava itsenäinen. On helppo arvata, että kaksiosaisuus antaa paljon tilaa jossittelulle ja tilastokeinottelulle eivätkä termit valtio ja itsenäisyys ole immuuneja saivartelulle. Vaikka ilmassa on paljon jossittelua, ei Katalonia tule irtautumaan Espanjasta pitkään aikaan. Syynä on äänestykseen liittyvien tekijöiden lisäksi se, ettei irtautuminen ratkaisisi Katalonian todellista ongelmaa, eli laahaavaa taloutta. Jo pelkkä uhkapeli itsenäisyydestä luo epävakautta ja vaikeuttaa talouskriisistä toipumista. Kulissien takana pääministeri Mas tehnee varmasti kaikkensa saadakseen Rajoylta myönnytyksiä Katalonian elvyttämiseen. Vain talouskasvu voi pelastaa Masin pois hänelle oudosta pedistä ja palauttaa hänen puolueensa takaisin omalle paikalleen: maltilliseksi ja talouskasvuun keskittyneeksi liberaalipuolueeksi, joka pysyttelee kaukana radikaaleista separatisteista. • Juuso Stenfors:Yhdessä ilman yhteistä kieltä KIRJOITTAJA Politologi Juuso Stenfors on seurannut Suomen Brysselin suurlähetystössä Belgian sisäja talouspolitiikkaa vuodesta 2007 lähtien. Yhdessä ilman yhteistä kieltä Belgian separatismin juuret ovat syvällä Flanderin poliittisessa historiassa. Juuso Stenfors Belgian entinen pääministeri Yves Leterme on kiteyttänyt belgialaisuuden ongelman osuvasti todetessaan, ettei belgialaisia yhdistä mikään muu kuin kuningas, jalkapallomaajoukkue ja olut. Kielelliseltä ja kulttuuriselta identiteetiltään maa on ollut itsenäistymisestä lähtien jakautuneena flaamilaiseen ja ranskankieliseen identiteettiin. Separatismin juuret ovat syvällä Belgian, ja erityisesti Flanderin, poliittisessa historiassa. ALUSSA OLI RANSKA Belgia syntyi vuonna 1830 separatistisen liikkeen toiminnan tuloksena. Yhdistyneistä Alankomaiden kuningaskunnista itsenäisyyttä tavoittelevan liikkeen primus motor’eita olivat maan pääasiassa ranskankielinen aatelisto ja Maanpuolustus 109 33 Teema: Kansallismielisyys Euroopassa Kielelliset ja uskonnolliset syyt olivat merkittävämmät liikkeelle panevat voimat nationalistisessa ideologiassa. katolinen kirkko. Kielelliset ja uskonnolliset syyt olivat merkittävämmät liikkeelle panevat voimat nationalistisessa ideologiassa, kun taas taloudelliset kysymykset näyttelivät tuolloin melko pientä roolia ja taloudellisessa mielessä Belgian itsenäistymisellä olikin katastrofaaliset seuraukset erityisesti Flanderissa. Välittömästi maan itsenäistymisen jälkeen Flanderissa syntyi liikkeitä, jotka tavoittelivat jälleenyhdistymistä Alankomaiden kanssa. Maan tuore poliittinen johto tukahdutti nämä vaatimukset luomalla äärimmäisen keskitetyn hallintojärjestelmän, jonka ainoaksi viralliseksi kieleksi kaikilla hallinnon tasoilla otettiin ranska, vaikka enemmistö kansasta puhui äidinkielenään hollantia. Näin kylvettiin siemen kieliryhmien välisille poliittisille kiistoille, jotka ovat jatkuneet tähän päivään saakka. KESKITETYSTÄ HALLINNOSTA LIITTOVALTIOKSI Flaamilaisen liikkeen (Vlaamse Bewegning) toiminta alkoi tuottaa varsinaisia tuloksia vasta 1960-luvulla, jolloin kieliryhmien kielellinen, kulttuurinen ja poliittinen eriytyminen alkoi näkyä myös hallinnollisissa rakenteissa. Kuusikymmentäluvun ”kielisotien” aikana Belgia jaettiin idästä länteen kulkevalla kielirajalla keskeltä kahtia tehden Flanderista ja eteläisestä Valloniasta hallinnollisesti yksikieliset alueet. Kielisodat kulminoituivat 1960-luvun lopussa Leuvenin yliopiston jakamiseen ja ranskankielisten opiskelijoiden siirtämiseen ranskankieliseen Louvain-La-Neuve’n (uusi Leuven) vastaperustettuun yliopistoon. Samoin poliittiset puolueet jaettiin kahtia hollannin ja ranskankielisiin sisarpuolueisiin, mikä on mahdollistanut Flanderissa alueellisten tavoitteiden tuomisen puolueiden ohjelmiin ja samalla alueellisen näkökulman muodostumisen osaksi Belgian sisäpolitiikkaa. Ensimmäinen varsinainen separatistipuolue oli vuonna 1954 perustettu maltillinen Volksunie, joka kokosi alleen nationalisteja kaikista poliittisista leireistä. Puolue jakautui lopulta kahtia, kun 1970-luvun lopussa oikeistosiipi erosi siitä muodostaen Vlaams Blok -puolueen, jonka ensisijaisena poliittisena tavoitteena oli Flanderin itsenäisyys. Radikaalilla separatismilla ei ollut suurta kannatusta Flanderissa ennen 1990-lukua, vaan 34 Maanpuolustus 109 Juuso Stenfors: Yhdessä ilman yhteistä kieltä Volksunien ja muiden puolueiden omaksuma maltillinen linja oli hallitseva flaamien poliittisessa ajattelussa. Maltillinen linja oli osoittautunut myös tulokselliseksi: vuonna 1970 alkaneiden valtioreformien sarja 1990-luvulle tultaessa oli askel askeleelta johtanut alueiden kulttuuriseen itsemääräämisoikeuteen ja lopulta Belgian liittovaltion perustamiseen vuonna 1993. Keskeisenä tekijänä prosessissa oli ollut nk. ”belgialainen kompromissi”, joka takasi kummallekin osapuolelle myönnytyksiä uudistuksista neuvoteltaessa. Liittovaltion luominen ja sen myötä laajentunut alueiden taloudellinen itsemääräämisoikeus ei kuitenkaan pysäyttänyt radikaalin separatismin nousua. Vlaams Blok kasvoi 2000-luvulle tultaessa Flanderin toiseksi suurimmaksi puolueeksi, joutuen tosin poliittisesti eristetyksi. Puolue hyökkäsi ”belgialaista kompromissia” vastaan, vaatien Flanderin yksipuolista irtautumista Belgiasta. Radikalismin nousulle on tehnyt Opiskelijoiden separatistimielenosoitus Gentissä, Belgiassa. tilaa puolueiden, mediakentän ja koululaitoksen jakautuminen kielirajan mukaisesti sekä toisen maailmansodan kokeneen sukupolven siirtyminen syrjään. Nuorempien sukupolvien belgialaisilla on hyvin vähän yhteisiä kansallisia kokemuksia lukuun ottamatta jalkapallomaajoukkueen EM- ja MM-turnauksia. N-VA:N NOUSU JA 2000-LUVUN FLAAMILAINEN SEPARATISMI Toukokuussa Belgian liittovaltio- ja alueparlamenttivaaleissa voittajaksi nousi puolue, jonka peruskirjan ensimmäisessä kappaleessa asetetaan poliittiseksi tavoitteeksi Flanderin tasavallan itsenäisyys ja sen jäsenyys Euroopan Maanpuolustus 109 35 Teema: Kansallismielisyys Euroopassa Belgian liittovaltio- ja alueparlamenttivaaleissa voittajaksi nousi puolue, jonka poliittisena tavoitteena on Flanderin tasavallan itsenäisyys ja jäsenyys Euroopan unionissa. 36 Maanpuolustus 109 unionissa. Kyseinen puolue on vuonna 2001 perustettu Nieuw Vlaamse Alliantie N-VA (”Uusi Flanderin liitto”). N-VA on tehnyt lyhyen historiansa aikana separatismista salonkikelpoista Belgian politiikassa nousten ensin Flanderin aluehallituksen johtoon, ja parhaillaan käynnissä olevien hallitusneuvotteluiden tuloksena todennäköisesti liittovaltiohallitukseen. Puolue on onnistunut viisinkertaistamaan kannatuksensa muutamassa vuodessa. N-VA:n suosio henkilöityy osittain sen karismaattiseen puheenjohtajaan Bart De Weveriin, mutta ennen kaikkea puolue on onnistunut vetoamaan Flanderin itsenäisyyttä tai autonomiaa kannattavaan väestönosaan, joka on karsastanut Vlaams Belangin (entinen Vlaams Blok) äärioikeistolaisuutta ja muukalaisvastaisuutta. De Weverin yhteiskuntapoliittinen pääviesti on ollut nykyisen hallintomallin toimimattomuus ja sen kalleus Flanderille. N-VA on ottanut ”belgialaisen kompromissin” kritisoimisen omaan työkalupakkiinsa. Kieli- ja kulttuurikiistojen jälkeen merkittävimmäksi flaaminationalismin polttoaineeksi ovat nousseet tulonsiirrot Flanderista Valloniaan muun muassa sosiaaliturvan muodossa. NVA:n tavoitteena on luoda Flanderin ja Vallonian välinen valtioliitto askeleena kohti Flanderin itsenäisyyttä. Siinä konfederaatiohallinnolle jätettäisiin vastuu ainoastaan ulko- ja puolustuspolitiikasta. Konfederaatiomalli oli tarkoitus sisällyttää puolueen vaaliohjelmaan kevään vaaleissa, mutta N-VA:n suunnitelmat kariutuivat lopulta muiden flaamipuolueiden vastustukseen. Vaikka N-VA elää ja hengittää flaaminationalismista, ei seuraavalla hallituskaudella ole odotettavissa merkittäviä avauksia alueellisen autonomian kasvattamiseksi. Kaikesta huolimatta N-VA:n lopullinen tavoite on edelleen Flanderin irtautuminen Belgiasta. Niinpä tulevia kansanäänestyksiä Skotlannissa ja mahdollisesti Kataloniassa seurataan tarkasti myös flaaminationalistien piirissä. • Karoliina Honkanen: Naton huippukokouksen ennakkotunnelmia KIRJOITTAJA Naton huippukokouksen ennakkotunnelmia VTM Karoliina Honkanen toimii puolustusasiainneuvoksena Suomen Natoedustustossa Brysselissä. Aiemmin Honkanen on toiminut eri tehtävissä puolustusministeriössä ja Pääesikunnassa sekä tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa. Kirjoittaja on kirjoittanut artikkelin yksityishenkilönä. Artikkelissa edustetut näkemykset eivät välttämättä edusta Suomen Nato-edustuston virallista kantaa. Maanpuolustus-lehden aikataulun vuoksi artikkeli on laadittu ennen Walesin huippukokousta Walesissa yhteinen puolustus taas valokeilaan. Karoliina Honkanen Walesin huippukokouksessa Nato palaa perustehtävänsä äärelle. Yhteisen puolustuksen tehtävästä ei ikinä luovuttu, mutta käytännön toiminnassa se jäi taka-alalle kahdeksi vuosikymmeneksi Naton keskittyessä kriisinhallintaan ja kumppanuusyhteistyöhön. Nyt tämä painotus jää taakse. Walesin Cardiffiin 4.–5.9. kokoontuvien Nato-maiden johtajien pääviesti on selkeä: Naton tulee olla valmis ja kykenevä puolustamaan jäsenmaitaan kaikkia uhkia vastaan. Huippukokouksen läpileikkaava teema on ”tulevaisuuden Nato”, johon myös yhteisen puolustuksen vahvistaminen olennaisesti liittyy. Naton näkökulmasta kyseessä ei ole vain reaktio Venäjän toimiin Ukrainassa, vaan tarkoitus on antaa pidemmän aikavälin suuntaviivat Naton kehittämiselle. Muita huippukokousteemoja ovat muun muassa suorituskykyjen Maanpuolustus 109 37 Artikkelit kehittäminen, sitoutuminen transatlanttiseen suhteeseen, kumppanuusyhteistyön tiivistäminen, Naton tuki Ukrainalle sekä Afganistanin ISAF-operaation päättäminen ja tuleva yhteistyö Afganistanin kanssa. Uusia laajentumispäätöksiä ei ole luvassa, mutta Nato tullee vahvistamaan ”avointen ovien” politiikan jatkumisen. Tässä artikkelissa tarkastellaan huippukokouksen pääteemoja keskittyen yhteiseen puolustukseen ja arvioidaan huippukokoustuloksia myös Suomen näkökulmasta. YHTEINEN PUOLUSTUS VAHVISTUU Nato-maat katsovat että Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut ja muutos on pysyvä. Tämän vuoksi Naton tulee varmistaa, että työkalut yhteisen puolustuksen toimeenpanemiseksi tarpeen vaatiessa ovat terässä ja ennaltaehkäisykynnys on uskottava. Natossa on kevään aikana tehty merkittäviä päätöksiä yhteisen puolustuksen vahvistamiseksi. Huhtikuussa Nato hyväksyi toimenpidepaketin, jonka myötä Nato on lisännyt läsnäoloaan ja harjoitteluaan itäisissä jäsenmaissa maalla, merellä ja ilmassa. Paketin valmistelussa on korostettu kaikkien toimien puolustuksellista luonnetta ja tehtyjen sopimusten noudattamista. Osana Naton yhteisiä toimia Yhdysvallat on sijoittanut maavoimien komppanian kuhunkin Baltian maahan ja Puolaan. Walesissa päättäjien odotetaan linjaavan, miten läsnäolo toteutetaan itäisissä jäsenmaissa jatkossa. Tärkeällä sijalla huippukokouksessa tulee olemaan Naton toimintasuunnitelma valmiuden parantamiseksi (Readiness Action Plan). Tähän liittyen myös Naton nopean toiminnan joukkoja (NRF, Nato Response Force) on tarkoitus vahvistaa. Muita tunnistettuja kehittämistarpeita ovat muun muassa tilannetietoisuuden lisääminen ja varautumissuunnittelun tehostaminen. Myös harjoitustoimintaa sopeutetaan vastaamaan muuttuneeseen turvallisuusympäristöön. Suorituskykyjen osalta Walesissa keskustellaan Naton puolustussuunnitteluprosessissa tunnistettujen puutealueiden paikkaamisesta muun muassa monikansallisen yhteistyön keinoin. Muita teemoja ovat muun muassa yhteistoimintakyvyn parantamiseen tähtäävän CFI-aloitteen toimeenpano (Connected Forces Initiative), kyber38 Maanpuolustus 109 puolustuksen vahvistaminen ja strategisen ohjuspuolustuskyvyn edistäminen. Jotta tulevaisuuden suorituskyvyt voidaan turvata, on välttämätöntä pysäyttää puolustusmenojen laskusuunta. Walesissa yhä useamman liittolaisen toivotaan sitoutuvan puolustusmenojensa kasvattamiseen. VENÄJÄ – UUDELLEEN ARVIOINNIT VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ Valmistauduttaessa edelliseen huippukokoukseen Chicagossa 2012 tunnelmat Natossa olivat kovin erilaiset kuin tänään. Silloin juhlittiin Nato-Venäjä -peruskirjan 15-vuotista taivalta ja huippukokouksen julkilausumassa kiitettiin parannuksia Nato-Venäjä-suhteessa. Walesin-huippukokouksen alla tunnelmat Natossa ovat turhautuneet ja huolestuneet. Nato arvioi, että Venäjä on rikkonut Nato-Venäjä –neuvoston perusperiaatteita ja niitä arvoja, joihin se on Naton rauhankumppanina sitoutunut. Naton näkökulmasta Venäjää on kohdeltu kumppanina, mutta Venäjä toimii yhteisistä säännöistä piittaamatta ja tavalla, jonka piti kuulua jo historiaan. Nato on jäädyttänyt käytännön yhteistyön Venäjän kanssa, mutta mahdollisuus ylimmän tason poliittisiin konsultaatioihin on toistaiseksi säilytetty. Walesissa Naton tulee arvioida muun muassa Venäjän uutta ”hybridisodankäynnin” toimintamallia ja oman varautumisensa tasoa. Naton Euroopan-joukkojen komentaja (SACEUR) kenraali Breedlove kuvasi Venäjän uutta toimintamallia Wall Street Journalissa heinäkuussa julkaistussa kirjoituksessa. Breedloven mukaan malli yhdistää muun muassa perinteisen sotilaallisen voiman, tunnuksettomat taistelijat, kyberhyökkäykset ja disinformaation. Breedloven mukaan Venäjän uudella strategialla on merkittäviä vaikutuksia Euroopan turvallisuuteen. UKRAINALLE VAIN RAJALLISTA TUKEA Walesissa järjestetään Nato-Ukraina –neuvoston kokous (NUC) valtionpäämiestasolla, jossa keskustellaan Naton tuesta Ukrainalle. Tähän sisältyy tuki turvallisuus- ja puolustussektorin kehittämiseksi, neuvonanto energiaturvallisuudessa ja koulutus- ja harjoitusyhteistyö. Ukrainan tueksi ollaan myös perustumassa uusia Karoliina Honkanen: Naton huippukokouksen ennakkotunnelmia kumppanuusrahastoja, jotka käsittelevät muun muassa logistiikkaa, johtamisjärjestelmäalaa ja entisten sotilaiden uudelleen koulutusta. Nato tukee pitkäaikaista kumppaniaan kumppanuusyhteistyön puitteissa, mutta on ilmoittanut, ettei tule puolustamaan Ukrainaa sotilaallisesti, koska se ei ole jäsenmaa. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg allekirjoitti isäntämaatuki-pöytäkirjan (Host Nation Support) Naton huippukokouksessa Walesissa torstaina 4. syyskuuta 2014. ARVIOITA HUIPPUKOKOUKSEN TULOKSISTA Nato on nyt matkalla suuntaan, johon Baltian maat, Puola ja Norja ovat sitä jo vuosia halunneet viedä. Ukrainan kriisi on osoittanut, että yhteinen puolustus on Naton tärkein tehtävä ja se otetaan vakavasti. Useiden arvioiden mukaan Naton päätökset yhteisen puolustuksen vahvistamiseksi lisäävät turvallisuutta ja vakautta Suomen lähialueilla. Vaikka Naton sisällä on erilaisia painotuksia koskien turvallisuusympäristöä, liittokunnan sisäinen solidaarisuus on kestänyt. Eteläisissä jäsenmaissa Venäjän toimintaa ei ehkä koeta samalla tavalla uhkana kuin itäisissä jäsenmaissa, mutta silti nämä maat osallistuvat itäisten jäsenmaiden tukemiseen muun muassa kasvattamalla panostaan Baltian ilmavalvontaoperaatiossa. Kaikki Nato-maat tiedostavat, ettei Nato voi keskittyä yksin pohjoiseen: Natoon vaikuttava kriisien kaari ulottuu Pohjois-Afrikasta Lähi-idän kautta Kaukasukselle. Naton tuleva toimintakyky riippuu liittokunnan yhtenäisyyden säilymisestä ja tasapainon löytämisestä liittokunnan eri tehtävien välille. Transatlanttisen suhteen kannalta on tärkeää, että eurooppalaiset jäsenmaat kasvattavat puolustuspanostaan. Yhteisen puolustuksen fokuksesta huolimatta kumppaneita ei ole unohdettu. Walesista odotetaan yhteistyötarjouksia myös kumppaneiden suuntaan. Suomelle tämä antaa mahdollisuuden jatkaa käytännönläheistä ja tiivistä kumppanuusyhteistyötä Naton kanssa myös ISAF-operaation loputtua, mikä tukee puolustusvoimien yhteistoimintakyvyn ja suorituskykyjen kehittämistä. Suomen kannalta on positiivista, että Nato on jatkossakin valmis huomioimaan kunkin kumppanimaan yksilölliset intressit, tavoitteet ja osaamisen tason. Samalla Nato odottaa kumppaneilta aktiivisuutta myös tulevassa kumppanuusyhteistyössä. • Maanpuolustus 109 39 Artikkelit KIRJOITTAJA Heikki Savola on Eduskunnan puolustusvaliokunnan valiokuntaneuvos. Hän on juuri palannut Washington DC:stä, työskenneltyään Suomen Yhdysvaltainsuurlähetystössä puolustusasiainneuvoksena vuosina 2011–2014. Artikkelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia. Obaman turvallisuusja puolustuspolitiikka Vuoden 2014 puolustus selonteon linjaukset Heikki Savola Yhdysvaltain puolustusministeriön maaliskuussa 2014 julkaisemassa puolustusselonteossa (Quadrennial Defense Review) korostetaan kolmea pilaria, jotka ovat: 1) Kotimaan puolustus ja tuki siviiliviranomaisille, 2) globaaliturvallisuuden varmistaminen ylläpitämällä alueellista turvallisuutta ja tukemalla liittolaisia ja kumppaneita sekä 3) voimanprojisointikyvyn varmistaminen ja tarvittaessa tuloksellinen voimankäyttö. Kaikkien kolmen pilarin toimeenpano edellyttää uusia luovia toimintatapamalleja. Keskeiset kehitettävät osa-alueet, joihin tullaan lähivuosina panostamaan rahaa ja henkilöstöresursseja ovat kyberpuolustus, ohjuspuolustus, terrorismin vastainen toiminta, erikoisoperaatiot, avaruus, ilma- ja meripuolustus, täsmäaseet, tiedusteluja valvontakapasiteetti sekä ydinasepelotteen ylläpito. PRESIDENTTI OBAMAN TURVALLISUUSJA PUOLUSTUSPOLITIIKKA Globaalien uhkien kirjo monipuolistuu ja kasvaa. Temaattisesti Obaman hallinto joutuu perinteisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten haasteiden lisäksi ottamaan yhä tarkempaan seurantaan esimerkiksi kyberturvallisuuden, energiakysy40 Maanpuolustus 109 Heikki Savola: Obaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikka mykset sekä arktisen alueen kehityksen. Yhdysvaltain aktiivinenkaan sotilaallinen toiminta resursseja säästelemättä tietyllä kriisialueella ei välttämättä riitä, siitä konkreettisena osoituksena ovat Irakin- ja Afganistanin-operaatiot. Presidentti Obama on varonut omassa toiminnassaan, ettei Yhdysvallat tule vedetyksi mukaan konflikteihin, jotka voisivat pitkittyä ja/tai monimutkaistua. George W. Bushin presidenttikauden jälkeen heiluri on siis heilahtanut toiseen ääripäähän voimankäytön suhteen. Presidentti Obaman dilemma on se, että vaikka hän yksittäisissä kriiseissä tekeekin rationaalisia päätöksiä, jää kriisien ratkaisutapaa kokonaisuutena tarkasteltaessa vaikutelmaksi, että aseellisen voiman käyttö on lähestulkoon poissuljettu vaihtoehto presidentin keinovalikoimassa. Tästä presidentti Obama on saanut kasvavaa kritiikkiä paitsi republikaanipuolueelta, myös oman puolueensa ja median taholta. Johdonmukaisuuden puutteesta presidentti Obamaa ei voi syyttää. Valittu linja on käynyt selväksi viimeisen kuuden vuoden aikana. Obaman keskeinen tavoite on ollut lopettaa hänelle periytyneet Irakin ja Afganistanin sodat välttäen sellaista voimankäyttöä, jossa Yhdysvallat kärsisi Yhdysvaltain modernia aseteknologiaa edustavat MQ-1B Predator (edessä) ja MQ-9 Reaper -lennokit. Lennokkeja käytetään laajasti tiedustelu- ja taistelutehtäviin maailman eri kolkissa. merkittäviä henkilötappioita tai joka merkitsisi pitkäaikaista sotilaallista sitoutumista konfliktien ratkaisuun. Valittuun linjaan sopii hyvin miehittämättömien ilma-alusten (”drones”) tai erikoisoperaatiojoukkojen lyhytaikainen käyttö. SOTAVÄSYNYT KANSAKUNTA Presidentti Obaman korkeaa voimankäyttökynnystä selittää pitkälti sotaväsyneen kansakunnan haluttomuus tulla vedetyksi mukaan globaalikriisien aseelliseen selvittelyyn. Yhdysvalloissa tehdyt mielipidetutkimukset osoittavat yhdenmukaisesti, että kansakunnalle maailmanpoliisina toimiminen alkaa riittää. Kuvaavaa on, että esimerkiksi Ukrainan aseellista auttamista tukee alle viidennes amerikkalaisista. Sekä Irakin että Afganistanin operaatioita Maanpuolustus 109 41 Artikkelit Mielipidetutkimukset osoittavat yhdenmukaisesti, että kansakunnalle maailmanpoliisina toimiminen alkaa riittää. tuettiin alkuvaiheessa laajamittaisesti yli puoluerajojen tukilukemien ollessa 70–80 %. Nyt 2/3 amerikkalaisista haluaa kotiuttaa joukot Afganistanista mahdollisimman nopeasti. Obaman toukokuun lopussa 2014 antama ilmoitus siitä, että amerikkalaisjoukot tulevat kotiin vuoden 2016 loppuun mennessä, saa laajaa osakseen hyväksyntää Yhdysvalloissa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Irakin ja Afganistanin operaatiossa on palvellut noin 2,5 miljoonaa amerikkalaissotilasta. Asevoimien vakinaisen henkilöstön lisäksi myös kansalliskaarti ja reservi ovat joutuneet osallistumaan talkoisiin tavalla, jota ei ole nähty Vietnamin sodan jälkeen. Rasite sotilaiden perheille on melkoinen, kun kansalliskaartistakin ollaan viidettä kertaa Afganistanissa ISAF-rotaatiossa. Operaatioissa on tullut myös merkittävä määrä kaatuneita, Irakissa noin 4400 ja Afganistanissa noin 2200 kaatunutta (vrt. Vietnamin ja Korean sodat, joissa kaatuneita molemmissa yli 50 000). Lisäksi kymmenet tuhannet sotilaat ovat haavoittuneet, monet heistä vakavasti. OBAMAN HALLINNON USKOTTAVUUS LIITTOLAIS- JA KUMPPANIMAISSA Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat on tehdyt globaalisti erilaisia liittolais- ja kumppanuussopimuksia. Lähimmille liittolaisille on annettu kirjalliset turvatakuut (Nato-maat, Australia, Etelä-Korea, Filippiinit, Japani ja Taiwan), kun taas muiden kanssa on tehty eritasoisia puolustuspoliittisia yhteistyöjärjestelyitä. Obaman hallinnon korkea kynnys voimankäytön suhteen on herättänyt arvostelua Yhdysvaltain liittolaisten keskuudessa, erityisesti laajan Lähi-idän alueella. Esimerkiksi Persianlahden maiden (Saudi-Arabia, UAE) näkökulmasta tarkasteltuna presidentti Obama on lyhyen ajan sisään tehnyt joukon päätöksiä (joukkojen kotiuttaminen Irakista, neuvotteluprosessin käynnistäminen Iranin kanssa sen ydinohjelmasta ja sopimus Syyrian kemiallisista aseista ), jotka yhdessä tarkasteltuna antavat signaalin siitä, että Yhdysvallat peruuttelee pois Lähi-idästä eikä vastaa liittolasten ja kumppaneiden turvallisuuden takaamisesta. Krimin anneksointi nähdään myös – oikein tai väärin – esimerkkinä siitä, mihin heikkous ulkopolitiikassa johtaa ja 42 Maanpuolustus 109 Heikki Savola: Obaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sillä on täten laajempaa vaikutusta Euroopan ulkopuolella. Valkoisessa talossa tiedostetaan hyvin passiiviselta näyttävän ulkopolitiikan vaarat. Siksi myöskään Venäjän asettamaan haasteeseen ei yksinkertaisesti ole enää varaa vastata tavalla, joka herättäisi liittolaismaiden joukossa epäilyjä siitä, kuinka vankasti Yhdysvallat lopulta seisoo niiden tukena. Kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin Yhdysvaltain globaali uskottavuus. Voisi sanoa, että Yhdysvaltain globaalin turvatakuuverkoston uskottavassa ylläpitämisessä on kyse eräänlaisesta 2010-luvun dominoteorian sovelluksesta. Dominoteorian periaatteet hahmotteli presidentti Dwight D. Eisenhower puheessaan vuonna 1954. Eisenhower tarkasteli puheessaan Yhdysvaltain liittolaismaita Kaakkois-Aasiassa, esittäen näiden maiden edustavan dominonappuloita. Jos yhdenkään epäiltiin liittyvän kommunistiseen liittoutumaan, tämä horjuttaisi alueen turvallisuuspoliittista tasapainoa. Eisenhower sanoin: ”Se on kuin dominopeliä, jossa yhden dominonappulan kaataminen kaataa koko rivin.” Presidentti Obama, varapresidentti Biden, ulkoministeri Kerry ja puolustusministeri Hagel ovat viimeisen vuoden ajan sukkuloineet ahkerasti Euroopassa ja Aasiassa vakuuttamassa liittolaisia Yhdysvaltain turvatakuiden pitävyydestä. Viesti on ollut kirjalliset turvatakuut omaaville maille kautta linjan sama: Yhdysvaltain lupausten pitävyydessä ei ole mitään epäselvää. Obaman hallinnon yleisemmin käyttämä termi turvatakuiden uskottavuutta kuvailtaessa on ollut raudanluja (ironclad). Ukrainan-kriisin alettua Yhdysvallat on tehnyt (Naton puitteissa) joukon toimia, joilla on pyritty auttamaan Venäjän uhkan konkreettisimmin kokevia Baltian maita ja Puolaa. Yhdysvallat on johdonmukaisesti korostanut Naton viidennen artiklan uskottavuutta kriisin alusta lähtien. Puolan ja Baltian maiden kannalta erityisen tärkeää oli saada maaperälleen komppania amerikkalaisjoukkoja. Joukkojen läsnäololla on merkittävää symboliarvoa ja ne alleviivaavat konkreettisesti näille maille, että Yhdysvallat seisoo niiden tukena kaikissa oloissa. Tätä taustaa vasten Euroopassa käytävä (akateeminen) keskustelu siitä, ovatko Baltian maat ylipäätään sotilaallisesti puolustettavissa, on Washingtonin näkökulmasta täysin triviaali debatti. PENTAGONIN RAHANKÄYTÖSTÄ Historiallisesti katsottuna kaikkien isojen konfliktien ja sotien (Toinen maailmansota, Korea, Vietnam ja Kylmä sota) päättyminen jälkeen asevoimien budjetti on tullut alas. Leikkauksen suuruus on vaihdellut välillä 20–25 % lähtötasosta. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeinen puolustusbudjetin kasvu oli huimaa ja jo muutaman vuoden on ollut selvää, ettei samanlainen kehitys voi jatkua missään olosuhteissa. Rahankäyttöä on tehostettava jo senkin takia, että maksimaaliset leikkaukset ydintoimintojen ulkopuolisiin tehottomiin toimintoihin mahdollistaisivat terveen ytimen ylläpidon. Yhdysvaltain puolustusbudjetti (ns. base budget) pysynee lähivuodet noin reilun 520–540 miljardin dollarin tasolla. Tästä summasta puolustusmateriaalihankintoihin voidaan kohdentaa noin viidennes. Pentagon korostaa määrärahataistelussa, että kylmän sodan päättymisen jälkeiset leikkaukset oli mahdollista tehdä, kun vastapuoli romahti täydellisesti. Nyt haasteena on ISAF-operaation hallittu alasajo ja jatkotoimista päättäminen, aktiivinen terrorismin vastainen toiminta sekä erityisesti Kiinan ja Venäjän sotilaallinen nousu – muista haasteista kuten esimerkiksi Iranista puhumattakaan. Tietyistä ongelmista huolimatta voidaan todeta, että Yhdysvaltain asevoimien tämänhetkinen suorituskyky on paras mitä se on ikinä ollut. Kauas taakse ovat jääneet ajat ne ajat, jolloin amerikkalaispanttivankien vapauttamisyritys vuonna 1980 Iranin Yhdysvaltain-suurlähetystöstä päättyi sotilaalliseen katastrofiin. Vaikka rahankäyttö on osin tehotonta, Yhdysvaltain asevoimien kehittämiseen on annettu niin paljon rahaa 2000-luvulla, että massiiviset panostukset näkyvät nyt kykynä projisoida voimaa globaalisti tehokkaammin kuin koskaan. Lisäksi kehitysputkessa on uusia mielenkiintoisia aseita, joilla sotilaallisesti ylivertaista asemaa pyritään ylläpitämään. Esimerkiksi raidetykkiaseet, jotka muuttavat sähköenergiaa kineettiseksi energiaksi, antavat Yhdysvalloille taas etumatkaa suhteessa potentiaalisiin haastajiin. • Maanpuolustus 109 43 Artikkelit Puolustuspolitiikkaa SuomiAreenalla Jaakko Ylisipola 44 Maanpuolustus 109 Jaakko Ylisipola: Puolustuspolitiikkaa SuomiAreenalla Puolustusministeriö järjesti 15.7.2014 kansalaiskeskustelun puolustuspolitiikasta Porin SuomiAreenassa. Tilaisuudessa pohdittiin Suomen puolustuksen ajankohtaisia kysymyksiä ja tulevaisuuden haasteita. Suomen puolustuspolitiikka tuntui kiinnostavan yleisöä, sillä Porin teatterin sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Tilaisuuden juontaja, vanhempi asiantuntija Petteri Väänänen pohjusti keskustelua kertomalla aiheen ajankohtaisuudesta ja siitä, että keskustelutilaisuuden lähtökohtana ovat puolustusministeri Carl Haglundin asettaman puolustuksen parlamentaarisen selvitystyöryhmän näkemykset. Tilaisuus alkoi parlamentaarisen selvitystyöryhmän alustuksella, jossa selvitystyöryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva Korkean tason turvallisuus- ja puolustuspoliittista debattia Porissa. sekä selvitystyöryhmän jäsenet kansanedustajat Johannes Koskinen, Seppo Kääriäinen ja Jussi Niinistö esittivät kukin oman näkemyksensä Suomen puolustuksen nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista. KANERVA: PUOLUSTUSVOIMIEN RESURSSIT EIVÄT VASTAA PUOLUSTUSVOIMILTA VAADITTAVIA TEHTÄVIÄ Ilkka Kanerva selvitti aluksi, etteivät puolustusvoimien resurssit tällä hetkellä vastaa siltä vaadittavia tehtäviä. Työryhmä on perustettu selvitMaanpuolustus 109 45 Artikkelit Kaikki keskustelijat olivat sitä mieltä, että Suomella tulee olla vahva kumppanuuksien verkko. Haglundin mukaan Hornet-hävittäjien korvaamista pohjustava työryhmä aloittaa työnsä syksyllä. tämään millaisilla resursseilla puolustusvoimat toimivat tulevaisuudessa. Kanervan mukaan myös puolustusvoimien tehtävien tarkastelu on tärkeää, etenkin jos puolustusmäärärahoja lasketaan; silloin vaadittuja tehtäviä ei kyetä toteuttamaan eikä voida enää puhua uskottavasta puolustuksesta. Kaikki keskustelemassa olleet selvitystyöryhmän jäsenet olivat yhtä mieltä siitä, että puolustusmäärärahoja tulisi nostaa. Samalla kannalla on myös enemmistö eduskuntapuolueista. Lisäksi puolustusvoimien kaikilla puolustushaaroilla on edessään erittäin mittavia materiaalihankintoja, joihin pelkkä vuosittainen määrärahojen lisäys ei riitä. KÄÄRIÄINEN: SUOMI EI VOI ULKOISTAA PUOLUSTUSTAAN Seppo Kääriäinen oli samaa mieltä Kanervan kanssa määrärahojen korottamisen välttämättömyydestä. Vasta sen jälkeen alkaa kuitenkin haastavin tehtävä, eli pohdinta siitä kuinka 46 Maanpuolustus 109 Jaakko Ylisipola: Puolustuspolitiikkaa SuomiAreenalla Suomen puolustaminen järjestetään tulevaisuudessa. Kääriäinen painotti, että Suomen on itse järjestettävä oma puolustus, jonka on oltava uskottava. Suomi ei voi ulkoistaa omaa puolustustaan. Uskottavaa puolustusta tukevat erilaiset kumppanuudet, jotka ovat nykyaikana välttämättömiä. NIINISTÖ: KOKO MAATA ON PUOLUSTETTAVA Jussi Niinistö painotti, että tärkein päämäärä on saada Suomen oma puolustus kuntoon ja siten kyetä puolustamaan koko maata. Niinistön mukaan puolustusvoimauudistus ja puolustusvoimien menoleikkaukset ovat menneet julkisessa keskustelussa hieman sekaisin. Kuluneella hallituskaudella puolustusbudjettia on leikattu merkittävästi ja Niinistön mukaan tavoitteena tulisi olla saada noin puolet tehdyistä menoleikkauksista palautettua tulevaisuudessa. Puolustusmäärärahoista keskustelu siirtyi yleisökysymyksen kautta Natoon. Selvitystyöryhmän jäseniltä kysyttiin heidän mielipidettään Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Heistä ainoastaan Ilkka Kanerva piti Nato-jäsenyyttä täysin mahdollisena. Puolueiden on joka tapauksessa tasavallan presidentin johdolla soviteltava yhteinen kanta tähän kysymykseen, sillä mahdollinen Nato-jäsenyys on niin iso asia, ettei yksi puolue voi siitä päättää. KOSKINEN: NATO-JÄSENYYS PARANTAISI SUOMEN PUOLUSTUSKYKYÄ, MUTTA HEIKENTÄISI SUOMEN TURVALLISUUTTA Kaikki keskustelijat olivat sitä mieltä, että Suomella tulee olla vahva kumppanuuksien verkko, ja jo olemassa olevia kumppanuuksia tulee kehittää ja syventää. Kanerva vaati Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön välitöntä lisäämistä, ja pohti mahdollisuutta, että Suomi ja Ruotsi auttaisivat toisiaan myös sota-aikana. Tämänkaltainen yhteistyö vaatisi kuitenkin valtiosopimuksen. Jussi Niinistö kannatti myös mahdollisimman pitkälle menevää puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa, mutta epäili keskinäisen puolustusliiton mahdollisuutta. Euroopan unionin puolustusulottuvuus koettiin lisäresurssina, mutta sekä Niinistö että Kanerva painottivat, että valtaosan EU-jäsenvaltioista ollessa myös Naton jäsenvaltioita, ei EU:n puolustusyhteistyötä nähdä todellisena vaihtoehtona suurimmassa osassa unionia. Nato-maat eivät halua rakentaa päällekkäisiä puolustusrakenteita. Kääriäinen ja Koskinen olivat sitä mieltä, että Suomen Natojäsenyys heilauttaisi Pohjoismaiden vakautta. Koskisen mukaan Nato-jäsenyys parantaisi Suomen puolustuskykyä, mutta heikentäisi Suomen turvallisuutta. Selvitystyöryhmän jäsenten alustuksen kommenttikierroksen aloitti Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATUn puheenjohtaja ja ministeri Pekka Haaviston erityisavustaja Johanna Sumuvuori. Hänen mukaansa puolustusvoimien tulevaisuuden tehtävien määrittely pitää aloittaa Suomen uhkakuvien määrittelyllä: mitä vastaan Suomi puolustautuu? Sumuvuoren mukaan Suomen uhkakuvat ovat muuttuneet ja puolustusvoimien pitää kehittää toimintojaan vastaamaan paremmin nykyaikaisen sodankäynnin vaatimuksiin, kuten esimerkiksi kybersodankäyntiin. Vaikka uhkakuvat ovat muuttuneet, sotilaallisen uhkan analyysi ei ole muuttunut: ei ole todennäköistä, että Suomea uhkaisi suora sotilaallinen uhka, Sumuvuori lisäsi. Muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne Suomen lähialueilla kuitenkin vaikuttaa Suomeen epäsuorasti. Sumuvuori huomautti myös, että puolustus- ja turvallisuuspolitiikka ovat kaksi eri asiaa: turvallisuuteen vaikuttavat puolustuskyvyn lisäksi monet muutkin seikat, eikä parempi puolustuskyky välttämättä lisää turvallisuutta. SUMUVUORI: PUOLUSTUSTA TEHOSTETTAVA NYKYISEN RAHOITUKSEN SISÄLLÄ: NYKYINEN VARUSMIESKOULUTUS EI VASTAA KAIKILTA OSIN UUSIIN TURVALLISUUSHAASTEISIIN Sumuvuoren mukaan Suomen puolustusta tulisi tehostaa nykyisen rahoituksen sisällä. Koulutettavien ja reservin määrää tulisi pienentää, koulutusta tehostaa ja panostaa enemmän erikoistumiseen sekä koulutuksen nykyaikaisuuteen. Hänen mielestään nykyinen varusmieskoulutus ei vastaa kaikilta osin tämän päivän turvallisuushaasteisiin. Kääriäinen kommentoi Sumuvuoren ehdotusta, että mikäli reserviä pienennetään, pitää myös miettiä uudelleen puolustusvoimien laissa määrättyjä tehtäviä. Reserviä pienentämällä puolustusvoimat ei suoriudu kaikista sille määrätyistä tehtävistä. Maanpuolustus 109 47 Artikkelit LINDBERG: TURVALLISUUSYMPÄRISTÖN JA SODANKUVAN MUUTOKSEN VUOKSI PUOLUSTUSVOIMIEN VALMIUDEN TULEE OLLA ENTISTÄ KORKEAMPI Sumuvuoren jälkeen selvitystyöryhmän alustusta kommentoi elokuussa puolustusvoimain komentajana aloittava kenraali Jarmo Lindberg. Hän oli samaa mieltä Sumuvuoren kanssa siitä, että turvallisuusympäristö ja sodankuva ovat muuttuneet. Nykyisin uhkat ilmenevät erittäin nopeasti ja yllättävästikin, joten myös Suomen valmiuden pitää olla entistä korkeampi. Sodankuvaan on tullut entistä enemmän taloudellisia elementtejä ja informaatiopainostusta, kyberulottuvuudesta puhumattakaan. Nämä kaikki elementit ovat Lindbergin mukaan nähtävissä Ukrainan kriisissä. Puolustusvoimat on suuren muutoksen äärellä; puolustusvoimauudistus on ollut yksi suurimmista puolustusvoimien sodanjälkeisistä uudistuksista. Lisäksi edessä ovat erittäin suuret materiaalihankinnat. Lindberg jatkoikin kysymällä, että kykenemmekö tulevaisuudessa puolustamaan koko Suomea? Lindbergin mukaan tällä hetkellä Suomen puolustus on uskottava, ja puolustusvoimilta löytyy monenlaista osaamista eivätkä korkean valmiuden ja korkean teknologian joukot sulje pois varusmieskoulutukseen ja reserviin perustuvaa puolustusta. Esimerkkinä reservin tärkeydestä Lindberg mainitsi, ettei sodan aikana pelkällä puolustusvoimien henkilökunnalla kyetä suoriuduta niistä tehtävistä, joita on hoidettava vuorokauden ympäri tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Lisäksi Lindberg painotti, että Suomen geopoliittinen asema, maantieteellinen koko ja naapurissa sijaitseva sotilaallinen suurvalta aiheuttavat sen, ettei Suomi pärjää pelkällä pienellä huippuvarustellulla teknoarmeijalla. Ilkka Kanerva yhtyi Lindbergin näkemykseen siitä, että ehdotetuilla puolustusmäärärahojen vuosittaisilla korotuksilla kyetään huolehtimaan vain puolustusvoimien jokapäiväisistä menoista. Materiaalihankintoihin kyseiset korotukset eivät riitä. Esimerkiksi Hornetien korvaajat tulevat maksamaan useita miljardeja, ja meri- ja maavoimilla on edessään suuria materiaalihankintoja. Kanerva pohtikin, onko materiaalihankinnoissa mahdollisuutta mennä puolustusbudjetin 48 Maanpuolustus 109 ulkopuoliseen rahoitukseen ja onko materiaaliyhteistyö mahdollista esimerkiksi Pohjoismaiden kanssa. HAGLUND: RAHAA TÄRKEÄMPÄÄ OVAT NE PERIAATTEET, JOILLE MAANPUOLUSTUS RAKENNETAAN Puolustusministeri Carl Haglund painotti, että rahaa tärkeämpää ovat ne periaatteet, joille maanpuolustus rakennetaan. Hän lisäsi, ottaen kantaa aiempaan Nato-keskusteluun, ettei maanpuolustusta voi rakentaa kumppanuuksien varaan. Vaikka Nato onkin ainoa organisaatio, joka kykenee puolustamaan jäseniään, ei se ole oikotie puolustuksen järjestämiseen. Oman puolustuksen on oltava kunnossa, Haglund painotti. Haglundin mukaan puolustusvoimat on ollut mallioppilas valtion säästötalkoissa. Puolustusvoimauudistus on hänen mielestään ollut ikävä, mutta välttämätön tehtävä, jolla on tehty erittäin suuria muutoksia ja säästöjä. Reserviä on pienennetty 350 000 sotilaasta 230 000 sotilaaseen, ja puolustusvoimat on saanut aikaan noin 130 miljoonan euron säästön, joka on merkittävä summa julkisen sektorin säästötalkoissa. Rahaa kuitenkin Haglundin mukaan tarvitaan lisää, ja siitä vallitsee puolueiden kesken hyvä yhteisymmärrys. Haglund jatkoi, että päätös Hornetien korvaajien rahoituksesta pitää tehdä jo tällä vuosikymmenellä. Lopuksi yleisökysymyksen myötä keskustelijat keskustelivat mahdollisen Nato-jäsenyyden hinnasta. Lindbergin ja Haglundin mukaan Natojäsenyys ei olisi kovin kallis, sillä se maksaisi noin 20–40 miljoonaa euroa vuodessa. Lindberg korjasi harhakäsityksen, jonka mukaan pakollisista operaatioihin osallistumisista koituisi vielä lisäkustannuksia. Operaatiot maksavat erikseen, eikä mihinkään operaatioon ole pakko osallistua, Lindberg lisäsi. Haglundin mukaan Nato ei ole taloudellinen kysymys, vaan se on turvallisuus- ja puolustuspoliittinen kysymys. Haglund totesikin, että ”Suomella on varaa liittyä Natoon, mutta onko meillä varaa olla liittymättä?” • Kirjoittaja on korkeakouluharjoittelijana Puolustusministeriön Viestintäyksikössä Puheet Security in Northern Europe after the collapse of the Helsinki Final Act Toomas Hendrik Ilves at the Opera House in Helsinki on May 13 2014 Ladies and Gentlemen, Let me begin with a quote: We had hoped that the method of international agreement would be allowed to work; but it has not been allowed to work, and so what should have been a great experiment in postwar international collaboration has only been a continuing source of friction and bother. Maanpuolustus 109 49 Puheet ”In this radically new situation, Europe is still looking for answers – or failing to agree on what those might be.” Thus spoke British Labourite Foreign Secretary and former Labour Union leader Ernest Bevin, on January 22 1948 in the House of Commons – in a speech in which he insisted that the democracies of the West organize in order to protect themselves. This, if you know your history, was the beginning of NATO. Soviet bullying, seen in Czechoslovakia, Poland, Hungary and other Central European states – and in Norway, which was offered a non-aggression pact with the Soviet Union, had shown that agreements were not enough, because agreements were not respected. In other words, the failure of the Post-War settlement less than three years after the end of World War II led a left-wing government to begin pushing for a trans-Atlantic link that would come into being a year later. But I am not going to talk about NATO, but rather the collapse of the Post-War collective agreements upon which security in Europe has been based. For today, we again see that international agreements no longer hold. The Anschlussof , what is currently taking place in Ukraine now; already what happened in Georgia in 2008 shows that that Helsinki Final Act of 1975 stating that state borders cannot be changed by force, is no longer valid. Today, again, when one member withdraws, from the agreement, we must rethink the security architecture of Europe. Aside from the internal market, the intellectual foundation of the European Union rest on Immanuel Kant’s essay ”Perpetual Peace” (1795). Kant believed in what has two centuries later become our dominant foreign policy mantra: republics – that is today, democratic states based on the rule of law – that form a federation, do not wage war on each other. That is basically what the EU is about. The European Union has, since its origins in the Coal and Steel Community in 1951, has amply proved Kant’s thinking to be correct. What we have not dealt with, however, is what to do with countries outsidefederated democracies, especially when they behave badly. By and large, we have extrapolated from Kant and experiences of the Union to believe that tied to a latticework of agreements, countries will not engage in aggression. 50 Maanpuolustus 109 Toomas Hendrik Ilves 25 years ago when I read Francis Fukuyama’s National Interest ”The End of History?”, a general optimism reigned in our belief in the inevitable and Hegelian victory of liberal democracy. From 1991 on, the fundamental assumption in the European Union – but also in NATO – was that post-cold-war Europe is also post-modernist: forever free of the evils of 19th and 20th century history and thinking. The idea of spheres of influence was mercifully dead and buried – and we thought, forever. Yet suddenly we find that the rules that we assumed would apply from now on, at least in Europe where history had ended – do not apply. So, what are these fundamentals that we based our thinking on? First, the UN Charter from 1945, which outlaws aggression, by stating that Members shall refrain in their international relations from the threat or the use of force against the territorial integrity or political independence of any state. Secondly, the Helsinki Final Act signed right here in Helsinki 1975, which states: The participating States will: - refrain from use of force against the territorial integrity or political independence of any State. - regard as inviolable all one another’s frontiers as well as the frontiers of all States in Europe. - will respect the territorial integrity of each of the participating States. - will likewise refrain from making each other’s territory the object of military occupation. No such occupation or acquisition will be recognized as legal. Then there’s the 1990 CSCE CHARTER OF PARIS FOR A NEW EUROPE in which the signatories of all the then members ”fully recognize the freedom of States to choose their own security arrangements.” Recall that it was Ukraine’s desire to sign an Association Agreement, not even a ”security arrangement” that led to the country’s dismemberment. Ladies and Gentlemen, we are living in a new Security Environment. Not only have these core agreements of European security been thrown out, we see the return of even older, even long discredited ideas such as the 1938 Sudetenlandargument, where the ethnicity of ”compatriots” abroad is used as a justification to annex territory. Combined with that we’ve seen ”instant passports” handed out en masse, citizenship into a tool of aggression; we see the ethnicization of nations and Russianbacked war-lordism creating chaos in Eastern Ukraine – which is a country right on the border of the European Union. In this radically new situation, Europe is still looking for answers – or failing to agree on what those might be. We, as the EU, still do not quite know how to react. What Europe should realize, however, is that once the rules of the Helsinki accords no longer hold in relation with just one signatory, the situation has changed for all of Europe. This is not a East European issue. Ukraine is not a ”faraway country we know nothing about”. The skepticism in our region about authoritarian Russia can no longer be dismissed as the ”East Europeans suffering from Post-traumatic Stress Syndrome”. As Jonathan Eyal of RUSI, the UK military think tank, recently wrote in Financial Times: ”We spent 20 years telling the Eastern Europeans that they were paranoid, living in the past, that they should treat Russia as a normal country. Now it turns out they were right.” There are things we in Europe cando. We need to make it clear that not everything is for sale. Paradoxically, we had more genuine economic interdependency with the Soviets during the Cold War, when trade was plainly divorced from politics. side had the cash, the other side the gas but it was understood we would not sell our principles. During the past decades, however, oil and gas have become tools of policy, while European politicians at the highest levels have made political and economic decisions for which they were later amply rewarded financially. It is time for Maanpuolustus 109 51 Puheet ”In hard times, small countries should not be alone. Luckily, we are not.” 52 Maanpuolustus 109 Europe to reconsider its pragmatist, often ethically dubious gas-fueled relations with Moscow. And to invest in energy security. Since much of the money that has supported aggression has come from corrupt sources, we also must get serious about money laundering. Oligarchs and corrupt rulers should not feel safe keeping their money and assets in European banks. The United States Congress already in 1977 passed the Foreign Corrupt Practices Act which made its citizens criminally liable for paying bribes abroad. Knowing what we know about Russia’s place in the Transparency International corruption list: 127. out of 177, behind Mali, Nicaragua and Pakistan and sharing its spot with Bangladesh, I think we can be sure that our own companies have no been immune. Those who insist on looking at the costs incurred by sanctioning Russia for its aggression – and we see so many saying ”we cannot afford those sanctions” –, fail to take into account the costs of not it. For the costs may turn out to be far beyond what we can imagine. Do we believe the Ukrainians will accept an authoritarian occupation or the kind of repression and lawlessness we already see in Crimea and Eastern Ukraine? Are we ready for the waves of refugees from a country on the EU’s border attacked by a foreign power? If the failure of the West in BosniaHerzegovina, a country of 4.5 million, some 20 years ago resulted in 2 million refugees across Europe and some 200 thousand plus refugees in Sweden alone, then what will be the effect of a mass exodus from Ukraine, with a population of 44 sorry, now, 42) million Ukrainians? Recall as well Europe’s geography. You are not dealing with the Mediterranean and old boats. Ukraine borders directly on four EU member states: Poland, Slovakia, Hungary and Romania. They would not have to cross the Mediterranean in old boats and in small numbers. They will drive across the borders, or take a bus, and maybe there are more. And they will have the right to protection. Can we imagine several million Europeans in refugee camps in Europe in 2014? Can we imagine the cost of thatfor the EU? Toomas Hendrik Ilves In hard times, small countries should not be alone. Luckily, we are not. First of all we are all members of the EU. But here, in the region, there is more that unites us. And could be even more. I’ve written years ago that we, countries and nations around the Baltic sea and especially its Northern rim, are deeply connected , and tied to one another, in spite of our different historical fates, and have been for a long, long time, reaching back to long before written history. Many things, from different versions of the word ”joulu” to mark the winter solstice holiday since ancient times to high level of ICT-use and low level of corruption, are characteristic of much of the area. Since 2004, the Baltic Sea has been almost an inner lake of the EU. It was this realization that led Alexander Stubb and me to propose in the European Parliament a special programme to recognize this feature and to promote deeper EU integration of the Littoral States of the Baltic. During the 2009 Swedish Presidency this proposal was adopted as the first macro-regional program of the EU. Our code word for the project back then was Mare Nostrum. The Romans called the Mediterranean their sea, Mare Nostrum. The Baltic sea is our Mare Nostrum. It is almost an internal sea of the European Union. It could be also our own security home, if we think about other organizations. We, the two neighbours on the coasts of the smaller Mare Nostrum, the Gulf of Finland, both have bitter experiences of what it means to be small and neutral in a world following realpolitik. But in spite of some claims to the contrary, none of us has ever been entirely alone. Finns have helped Estonians, back in our independence war, and Estonians have helped the Finns, even when almost no one else did. We remain always grateful to our grandfathers, the ones in JR 200 for what they did to protect freedom in our region. And the Estonians were generously rewarded in the early 1990s, when we were rebuilding our military from nothing. Finns helped establish the Estonian artillery; our cadets were trained in the Finnish Cadet school – thus Finland turned around the JR 200 motto to its new version: ”for Estonian freedom and Finnish honor”. And we always remain grateful to the countless individual Finns who helped our people to get through the occupation and to get back up on our feet after it ended – by little gestures, personal friendships, gifts and donations, smuggled books and records, by lobbying behind the political scenes and helping us to set up businesses and do business in honest and transparent ways; by telling us your stories and by being interested in ours. All of that has helped us to get to where we are today, which is far different from where we were 20 years ago. And in spite of some different choices we remain close friends and allies, now as states as well as peoples. As for institutional arrangements, Estonia had a clear goal after restoring its independence: to become a state that is democratic and liberal, and a member of the EU and also of NATO – a goal that, if we look at the post-cold war world, was hardly as self-evident as it seems today, looking back in retrospect. Alternative choices, as we have seen, abounded. That today we can appeal to common democratic values – freedom of speech, expression and association, the supremacy of law and justice, human rights – is unfortunately rather an exception than the norm in the nations that came out of communism 23 years ago. So much for the End of History. For us, emphasizing those values has not really been an antithesis to pragmatism. In today’s foreign and security policy environment, the antithesis of value-based foreign policy is realism, Realpolitik, defines the limits to which we can appeal to values, to international law and to justice. For us, joining the European Union and NATO was a solution to the dilemma that all small states have to face: how to survive among the strong. The problem is that with those who are not tied to our value system, the Kantian solution of perpetual peace simply does not work. When we deal with countries that recognize neither the rules nor the norms of international behaviour, then all that counts is military force and power. In short: might makes right. Maanpuolustus 109 53 Puheet ”We in small countries of Europe no longer want to face a Melian situation. We see NATO, at least in Estonia, as anti-Thucydides: an alliance where the small do what they can and the large do what they must.” 54 Maanpuolustus 109 For those of you who have read your history and philosophy, here is nothing new in this dilemma. To the contrary, throughout history this has been the norm. The second history known to Western culture, Thucydides’ Peloponnesian Wars (431 B.C.) in the chapter known as the Melian Dialogues, describes what happens to the weak and small when the rules don’t apply: Melos, an island that had declared its neutrality in the Peloponnesian War, was approached by the Athenians, who wanted the Melians to submit to them. The Melians asked for negotiations to maintain their neutrality. The Athenians answered that they had a right to rule simply due to their superior force. That ”the strong do what they can and the weak do what they must”. In the end, as we recall, the Athenians offer the Melians a choice faced by too many small nations of Europe: submitting you will avoid the worst and remain alive. The Melians decide, however, not to give in to pressure, the Athenians kill all the Melian men and enslave all the Melian women and children. We in small countries of Europe no longer want to face a Melian situation. We see NATO, at least in Estonia, as anti-Thucydides: an alliance where the small do what they can and the large do what they must. I am far from wanting to give advice to our friends about their solutions. We can only share what we know of ours – now with ten years’ experience. NATO was founded after WW II when some Europeans, watching what was happening in Central and Eastern Europe, decided that Western democracies needed to stick together to protect themselves against lawlessness and aggression. People tend to forget that the initiative in fact came from Europe; from left-wing European governments who realized they needed better protection than they had. Even president Paasikivi noted that Czechoslovakia 1948 ”opened the eyes of the world”. At the time the then isolationist US was initially reluctant to have a role in Europe’s defense. Max Jakobson has written that Stalin told Zhdanov in January 1948 that they’d failed to occupy Finland because they’d overestimated the im- Toomas Hendrik Ilves portance of the US presence. It was Europeans, then, who wanted the US around, to feel safer. So NATO was created as a reaction to what was happening to Europe. It began with Western European democracies coming together to implement projects for greater military cooperation and collective defence. In the end, it was determined that only a truly transatlantic security agreement could deter Soviet aggression while preventing the revival of European militarism. The North Atlantic Treaty was signed on 4 th April, 1949 – we just celebrated the 65 anniversary a month ago. In the Treaty’s renowned Article 5, the new Allies agreed ”an armed attack against one or more of them… shall be considered an attack against them all” and that following such an attack, each Ally would take ”such action as it deems necessary, including the use of armed force” in response. But while the signing of the North Atlantic Treaty had created Allies, it had not created a military structure that could effectively coordinate their actions. This changed when growing worries about Soviet intentions culminated in the Soviet detonation of an atomic bomb in 1949 and with the outbreak of the Korean War in 1950. NATO was little more than a political association until the Korean War galvanized the organization’s member states, and an integrated military structure was built up under the direction of two U.S. supreme commanders – thus adding the O, the Organization, to what was up to then the North Atlantic Treaty. First that was how the Alliance became what it is today. Associated with this is a number of myths that I read once in a while. If the fear of Soviet aggression in Eastern Europe made democracies reorder their security architecture after WW II, then today, the fear caused by the events Ukraine has triggered discussions on the need to rethink security cooperation between democracies again. Especially here, in Finland and Sweden. Naturally we in Estonia follow these debates with great interest. While some have chosen to throw out the CSCE Paris Charter, I most certainly think each country retains the right to choose its own security arrangements and membership, and therefore I respect every country’s decision about what arrangements they make. That said, I must also add that I notice that some wide-spread assumptions that our experience does not confirm, still hold strong. There is, first of all, a strong skepticism about whether the alliance really helps its members. At the same time, many believe that the EU is enough of a security guarantee for its members. The origins of what turned into the European Solidarity Clause in today’s EU Lisbon Treaty go back to the 1954 Brussels Treaty that established the Western European Union (WEU). Indeed, the commitment to mutual defence, should any of its signatories be subject to armed attack in Europe, constituted the cornerstone of the WEU. Eventually, due to the transfer of security and defence policy to the EU’s Common Foreign and Security Policy and to the European (now, Common) Security and Defence Policy, CSDP, the institutional structure of the WEU was dissolved in 2009. After numerous attempts to do something, the obligation that was in WEU treaty was brought into the Lisbon Treaty, Article 42(7). Another article, Art. 222 of the Lisbon Treaty extends mutual commitment beyond the traditional concept of armed attack and territorial defence, to encompass ”terrorist threats” and ”natural or manmade disasters”. This clause is rooted in the post 9/11 security context. The precise meaning of the demands upon EU members, and their implications for EU institutions and Member States, have yet to be fully assessed. But we can see that the Common Defence and Security Policy has fallen short of its early ambitions. In the 10 years since the concept of European Union’s Battle groups was adopted, they haven’t been used in practice. Can anyone tell how long it’d take for ”Europe’s Rapid reaction forces to get ready? This is the fundamental difference between the EU solidarity Clause and NATO’s collective security commitment in this regard. NATO’s core task is to protect and defend its Allies. Since the beginning of the crisis in Ukraine, NATO has emphasized its commitment in this regard. Our defence plans will be reviewed and reinforced. This sends a clear message: NATO will protect every Ally and defend all of the Allied territory, whereas when it comes to the EU, there is no Maanpuolustus 109 55 Puheet organization, there are no contingency plans, there is no military command structure. Regarding another myth I’ve noticed, there certainly has not been any pressure on us to give up our conscription army – after all we’ve been in NATO for ten years, and we still have it and intend to keep it. We think it’s the ideal solution. We do not have any nuclear weapons on our territory. Some people are concerned that NATO membership might irritate Russia. But how did Ukraine irritate it? It wasn’t applying for NATO membership. On the other hand, does anyone doubt that we are in a worse position today, after what we’ve seen in Ukraine, being members of NATO, than we would be notbeing members of NATO? People fear that NATO membership might force member states to participate in foreign operations far away that they have no stake in. But the Alliance cannot force members to make decisions they do not agree with. All NATO decisions are made by consensus, after discussion and consultation among the allied members. A decision reached by consensus is an agreement accepted by each member country. Those who fear that NATO is too much an American project, should recall again that it was created as an European initiative, because European states felt insecure in a situation where agreements proved to be empty without the backup of sheer force. Today, 22 of EU member states are also members of NATO, and 95% of citizens of the European Union live in a NATO country, under the protection of article 5. We also still often hear, as a gut reaction reminiscent of the Cold War, that pro-Western foreign policy is ”right-wing” while inclination toward the East has been the territory of certain fractions of the European Left. If you look at the world, and especially at Europe today, we really need a serious re-evaluation of ”left” and ”right” certainly in this context, or even more, of what can be labeled ”fascist” and what not. It may be ironic that NATO, an alliance of democracies initiated by European pro-democratic socialists and soon to be led by a Scandinavian social democrat, is still seen as a ”right-wing” fo56 Maanpuolustus 109 reign policy choice. But beyond left or right, the allied West sticks to its fundamental values: democracy, rule of law, respect for human rights. Now, faced with a power that increasingly defines itself through ethnic nationalism, religious conservativism and political autocracy; that is increasingly militarist and militant, openly aggressive toward some and more subtly intimidating toward others of its neighbours; a power that tolerates and encourages homophobia, demonizes selected ethnic groups as ”others”, stifles free speech and uses militant nationalist rhetoric to appeal to the darkest side of human nature of its own people in the name of ”patriotism”, I would submit that we are surely not dealing with a ”left-wing” opponent even in theory. No wonder then that increasingly those in Europe who understand and excuse the aggressor in the East are in themselves the extreme rightwing anti-liberal parties that also like to appeal to homophobia, xenophobia, so-called ”traditional” values and anti-European rhetoric. The likes of the French Front National, British National Party, Freedom Party in the Netherlands, the Golden Dawn in Greece or Jobbik in Hungary. They are the people who currently support the actions of Kremlin, they are the ones who went to observe the so-called referendum in Crimea. With those moods on the rise in post-crisis Europe, with the security structure we knew blown to pieces and with the aggression in Ukraine still going on, we need more than ever to remind ourselves of the values that Europe and the Euro-Atlantic community stand for, the values held in especially high esteem up here among our friends in the North. Respect for the individual, open and tolerant society. None of that is self-evident although we may have been lulled into believing so after the end of the Cold War. We now see that we must be prepared to actively defend the values we believe in. As said, we still have not quite figured out how we, after decades of living in a dream of perpetual peace that is also a prison of illusions, will react to the current situation. In closing, I can just say: We can only hope that Europe will not respond to the collapse of the Helsinki Act with a turn to the Stockholm syndrome. • Kirja-arvio Kunnianosoitus rannikkosotureille Ove Enqvist – Heikki Tiilikainen: Linnakesaaret. Rannikkolinnakkeiden elämää sodassa ja rauhassa Tammi 2014, 301 sivua Sata vuotta sitten Suomenlahden rannikolle rakentui mittava linnakkeiden ketju, josta syntyi perusta itsenäisen Suomen rannikko- ja meripuolustukselle. Uusi historiikki rannikkotykistöstä kuvaa kiinnostavasti maineikkaan aselajin nousun ja alasajon. Samalla se on kunnianosoitus linnakesaarten vaikeissa olosuhteissa palvelleille sisukkaille miehille ja naisille. Vielä 1980-luvun alussa asepalvelus kuljetti allekirjoittanutta, nuorta rannikkotykistöläistä sellaisiin linnakesaariin kuten Gyltö, Utö, Örö, Kuuskajaskari, Kuivasaari ja Isosaari. Vaikka aselajilla oli takanaan pitkä komea perinne, muutoksen merkit alkoivat olla linnakkeilla jo ilmassa. Kylmän sodan päätyttyä puolustusjärjestelmän muutokset, kaluston voimakas teknistyminen, liikkuvuuden korostaminen sekä säästöpaineet tiesivät loppua kiinteille rannikkolinnakkeille. Örössä toiminta päättyi 2006 ja Isosaaressa, jossa aloitettiin varusmieskoulutus Suomen itsenäistyttyä, lippu laskettiin 2012 haikein mielin. Nyt Rannikkotykistö elää valokuvien ja kertomuksien kautta komentaja evp, sotatieteiden toh- tori Ove Enqvistin ja everstiluutnantti evp ja kirjailija Heikki Tiilikaisen kirjoittamassa ja Tammen kustantamassa Linnakesaaret-kirjassa, joka on kattava yhteenveto aselajin liki sadan vuoden värikkäästä historiasta. Kirjaa lukiessa huomaa, että kirjoittajat osaavat asiansa. Eikä ihme, Enqvist vaikutti aikanaan Mäkiluodon linnakkeen päällikkönä ja Porkkalan Rannikkopatteriston komentajana. Kirjahankkeen ”oltermannina” toimi kenraali Jaakko Valtanen, entisiä rannikkotykistöläisiä hänkin. Rannikkolinnakkeet Suomen puolustuksen merellinen lukko Kirjoittajat olivat tehneet ymmärrettävästi selkeän valinnan keskittyessään käsittelemään rannikkotykistön alkuaikoja ja sotavuosia. Se on varsin perusteltua, koska aselajilla oli merkittävä rooli maamme puolustuksen rakentamisessa itsenäisyyden alussa. Venäläisiltä jäi Suomeen kymmeniä linnakkeita, lukuisia kasematteja ja satoja tykkejä, joista järeimmät olivat Obuhovin tehtaan 12 tuuman tykkejä. ”Ilmaiseksi” tykit eivät tulleet: huolto-ohjeet piti opiskella venäläisistä huoltokirjoista. Aselajin taktinen ja tekninen kehitys aiheutti sen, että 30-luvulle tultaessa Venäjän vallan aikana tehdyt linnakkeet Suomenlahden molemmille puolille kääntyivät aiempaa rakentajaansa vastaan. Linnakkeet mahdollistivat, että Suomenlahden kapeikkoon voitiin rakentaa raskaan tykkitulen ansiosta merellinen sulku, millä voitiin estää Neuvostoliiton laivaston liikkeet länteen. Tykkien kantama ja tark- kuus oli parantunut ja tulta voitiin johtaa keskitetysti kummalta puolen lahtea tahansa. Samasta Suomenlahden hallinnasta oli kyse, kun talvisodan jälkeen Neuvostoliitto vaati itselleen Hangon ja jatkosodan päätyttyä Porkkalan alueen Mäkiluodon linnakkeineen. Tärkeä merkitys talvi- ja jatkosodassa Teos pistää myös miettimään, miten suuri apu rannikkolinnakkeiden tarkalla tulella oli talvi- ja jatkosodassa jalkaväen tukena, muun muassa Koivistolla ammuttiin maarintamalle tuhansittain kranaatteja. Jatkosodassa linnakkeiden vahva ketju ulottui aina Ääniselle asti. Rannikkotykistö osallistui myös moneen merkittävään taisteluun, esimerkiksi Suursaaren takaisinvaltaukseen. Aselajin merkitystä ei ole osattu tiedostaa. Aselajin viimeiset vuosikymmenet ja loppuvaiheet ohitetaan kirjassa ehkä liiankin yleisellä tasolla. Rannikkotykistö liitettiin merivoimiin vuonna 1998. Siihen johtaneista päätöksistä olisi ollut mielenkiintoista lukea enemmän, mutta silloin historiikki olisi ehkä muuttunut poliittiseksi historiaksi. Rannikkotykistön historiaa ei voi kirjoittaa ilman kertomuksia arjesta ja hankalista oloista syrjäisillä saarilla. Enqvist ja Tiilikainen muistuttavat osuvasti, miten elämä rannikkolinnakkeilla oli kaikkea muuta kuin helppoa. Ruokahuolto oli vaikeaa, yhteydet mantereelle huonot ja vapaa-ajan vietto yksipuolista. Niinpä niin, vielä 80-luvullakin Örössä paras vapaa-ajan muoto oli saunassa käynti. Timo J. Anttila Maanpuolustus 109 57 Maanpuolustuskurssit Maanpuolustuksen 45. Erikoiskurssi Maanpuolustuskurssit järjesti Maanpuolustuksen 45. Erikoiskurssin 6.– 8.5.2014 Maneesilla. Kurssi oli suunnattu finanssialan toimijoille. Osanottajia oli muun muassa pankeista, vakuutusyhtiöistä ja eri viranomaistahoista. Osallistujia kurssilla oli yhteensä 75 henkilöä. Kurssin tavoitteena oli esitellä yhteiskunnan varautumisen järjestelyt YTS-strategian mukaisesti, antaa tietoa finanssialan toimijoille toimialan ja yrityksen varautumisesta muuttuvassa toimintaympäristössä ja lisätä osallistujien yhteistyötä. Kutsuttavien valinnassa ja ohjelman suunnittelussa oli tiiviisti mukana huoltovarmuusorganisaation finanssisektorin edustajia, joiden kanssa valittiin esiintyjät ja laa- 58 Maanpuolustus 109 dittiin ryhmätyön tehtävät skenaarioineen. Kurssin osallistujat: Talousjohtaja Jarmo Aalto Maatalousyrittäjien Eläkelaitos, CFO Head of Support Functions Pia Ali-Tolppa Skandinaviska Enskilda Banken AB (publ), Turvallisuuspäällikkö Jani Arnell OPPohjola osk, Riskienhallintajohtaja Kirsi Autiosalo Säästöpankkiliitto, Turvallisuuspäällikkö Erkko Badermann Suomen Pankki, Johtaja Maaria Eriksson Keva, Johtaja Fredrik Forssell Keva, Lakimies Ilkka Geitlin Työeläkevakuuttajat TELA ry, Talousjohtaja Aki Gynther S-Pankki Oy, Tietoturvaasiantuntija Tomi Hasu Maanpuolustuskurssit Viestintävirasto, Toimitusjohtaja Pauli Heikkilä Finnvera Oyj, Toimistopäällikkö Päivi Heikkinen Suomen Pankki, Senior Vice President Anton Helander Nets Oy, Tietoturvallisuusasiantuntija Aku Hilve Turvallisuuskomitea, Toimitusjohtaja Hannu Hokka Apteekkien Eläkekassa, Taloushallintojohtaja Katariina Huikari Swedbank AB (pulp), Varatoimitusjohtaja Henrik Husman NASDAQ OMX Helsinki, Palvelujohtaja Raimo Härkönen LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö, Johtaja Hannu Ijäs Sosiaali- ja terveysministeriö, ITjohtaja Teemu Inha Nordea Pankki Suomi Oyj, Korkosijoitusjohtaja Jukka Järvinen Valtion eläkerahasto, Senior Vice President Jani Kallio Nets Oy, Toimitusjohtaja Kari Katainen FD Finanssidata Oy, Toimitusjohtaja Katja Kerke Aktia Henkivakuutus Oy, Johtaja, riskienvalvonta Erja Ketko Työeläkevakuutusyhtiö Elo, Johtaja, talous ja sijoitusriskien valvonta Sarianne Kirvesmäki Työeläkevakuutusyhtiö Elo, Toimistopäällikkö Markku Koponen Finanssivalvonta, Tietoturvapäällikkö Pasi Korhonen Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma, Johtaja Ari Koskinen Vakuutusosakeyhtiö Henki-Fennia, Kehityspäällikkö Mikael Kulikoff Työeläkevakuuttajat TELA ry, Johtaja Iikka Kuosa S-Pankki Oy, Ylimatemaatikko Mikko Kuusela Sosiaali- ja terveysministeriö, Turvallisuusasiantuntija Samu Kuusela Automatia Pankkiautomaatit Oy, Johtaja Reima Letto Finanssialan Keskusliitto ry, Johtava asiantuntija Mika Linna Finanssialan Keskusliitto ry, Toimitusjohtaja Pekka Luukkanen Nordea Henkivakuutus Suomi Oy, Johtaja Hillevi Mannonen Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen, Varatoimitusjohtaja Jussi Mekkonen Nordea Pankki Suomi Oyj, Uutispäällikkö Aleksi Moisio Taloussanomat, Riskienhallintapäällikkö Juha Nieminen OP-Pohjola osk, Laskentapäällikkö Pia Nieminen Pääesikunta, Talousjohtaja Anders Norrena Handelsbanken, Risk Manager Kari Oksanen Säästöpankkien Keskuspankki Suomi Oy, Talousjohtaja Kai Ollikainen Kela, Aluepäällikkö Petteri Parviainen Automatia Pankkiautomaatit Oy, Johtava lakimies Mari Pekonen-Ranta Finanssialan Keskusliitto, Head of Operations Päivi Penttilä Euroclear Finland Oy, Johtaja Esko Penttinen Aaltoyliopiston kauppakorkeakoulu, Varatoimitusjohtaja Janne Pesonen LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö, Maanpuolustus 109 59 Maanpuolustuskurssit Aluejohtaja Pasi Pitkäjärvi Aktia Pankki Oyj, Finanssineuvos Markku Puumalainen Valtiovarainministeriö, Johtaja Katri Raatikainen Eläketurvakeskus, Talousjohtaja Sirkku Rahkola Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia, Chief Risk Officer Juhana Rauthovi Ålandbanken Abp, Johtaja Taavi Rissanen J.P. Morgan Europe Limited, IT-johtaja Ville Rissanen Aktia Pankki Oyj, Apulaisjohtaja Anu Sammallahti Valtiokonttori, Talousjohtaja Tommy Sandås Eläkevakuutusosakeyhtiö Veritas, Toimitusjohtaja Heikki Sirve Samlink-konserni, Toimitusjohtaja Pasi Strömberg Eläkekassa Verso, Toimittaja Hanna Säntti Yleisradio Oy, Sisäinen tarkastaja Timo Tarkkanen Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Etera, Lakiasiainjohtaja Tiina Tarma Valtion Eläkerahasto, Markkinavalvonnan johtaja Susanna Tolppanen NASDAQ OMX Helsinki, Johtaja Esko Torsti Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen, Lakiasiainpäällikkö Timo Tyni Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Etera, Tietohallintojohtaja Pentti Unkuri OP-Pohjola, Johtaja Harri Uusitalo G4S Cash Solutions Oy, Varatoimitusjohtaja Hanna Vainio Euroclear Finland Oy, Johtava infrastruktuuriasiantuntija Arja Voipio Finanssivalvonta, Lakiasiainjohtaja Timo Vuokila Mandatum Henkivakuutusosakeyhtiö, Toimittaja Harri Vänskä Kauppalehti, Neuvotteleva virkamies Virva Walo Valtiovarainministeriö, Neuvotteleva virkamies Jaakko Weuro Valtiovarainministeriö, Hankejohtaja Jarmo Yli-Juuti POP Pankkiliitto osk 60 Maanpuolustus 109 Kurssit 2–45 kokoontuivat Maanpuolustuskurssien johtaja eversti Heikki Välivehmas oli kutsunut Kruununhaan maneesiin ensimmäiset kurssit 2–45 vuosilta 1961– 1972 ”kertausharjoituksiin” 28. toukokuuta 2014. Yhteistapaamiset aloitettiin vuonna 2008 silloisen kurssien johtajan eversti Kim Jäämeren johtajakaudella, mukana kurssit 1–30. Luonnollisen poistuman ja ikääntymisen seurauksena vuosina 2009 ja 2010 kutsuttiin kurssit 1–35 ja vuonna 2012 kurssit 1–40. Ensimmäistä kertaa kurssi 1 oli nyt poissa rivistä, kun viimeisenä sen osanottajista suurlähettiläs Max Jakobson kuoli vuonna 2013. Luentosali täyttyi jälleen kurssiveteraaneista. ”Virkaiältään” vanhin ja ainoa edustaja kurssilta 2 oli kenraali Jaakko Valtanen. Seuraavaksi vanhimpien paikalla olleiden kurssien edustajat olivat: LKT Gunnar Brandt (9), agronomi Jaakko Estola (10) ja FM Veikko Löyttyniemi (13). Nuorekkaiden, jo 90 vuotta täyttäneiden kurssiveljien joukkoon kuuluivat muun muassa kenraaliluutnantti Ermei Kanninen (14). lääkintöneuvos Aimo Ojala (14), professorit Eero Saarenheimo (24) ja Heikki A. Reenpää (27). Tilaisuuden avasi operaatiopäällikkö, kenraaliluutnantti Mika Peltonen, joka esitti katsauksen Puolustusvoimien ajankohtaisesta tilanteesta. Turvallisuuskomitean työstä ja erityisesti kyberstrategian haasteista kertoi eversti Vesa Virtanen. Alustukset antoivat meille paljon uutta tietoa ja virittivät vilkkaan keskustelun maanpuolustuksemme järjestelyistä, hankinnoista, rahoituksesta ja tietenkin Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan tulevaisuuden linjavalinnoista. Kolmannesta pääteemasta ”Maanpuolustuskurssit tänään” alusti eversti Välivehmas. Kurssit ovat edelleen olennainen osa maanpuolustustyötä. Tähän mennessä valtakunnalliset kurssit on käynyt 8 400 hyvin motivoinutta vaikuttajaa, alueellisilla kursseilla yli 50 000. Arvokasta tukea ja jatkuvuutta antavat valtakunnallinen Maanpuolustuskurssiyhdistys ja alueelliset yhdistykset. Lopuksi kenraali Jaakko Valtanen kiitti meidän osanottajien puolesta Maanpuolustuskurssien johtoa onnistuneesta tilaisuudesta. Tässä yhteydessä hän esitti tiiviin, loogisen analyysin ja johtopäätöksiä Suo- Maanpuolustuskurssit men puolustus- ja turvallisuuspolitiikan tarpeellisista linjauksista tulevaisuudessa. Paras vaihtoehto Suomen kansallisten etujen kannalta on hänen mielestään liittyminen Natoon, jolloin olemme niiden valtioiden joukossa, joihin haluamme kuulua. Liittoutumisella on olennainen ennalta ehkäisevä turvallisuuspoliittinen merkitys; sen avulla Suomi voi säilyttää itsenäisyytensä ja asemansa kansainvälisten selkkausten ulkopuolella. Naton historia ei puolla joskus esitettyjä käsityksiä, että jäsenyys saattaisi johtaa Suomen osallisiksi selkkauksiin. Liittoutuminen ei muuta Suomen omaa velvollisuutta vastata alueensa puolustuksesta, korosti Valtanen. Yhteistyö Ruotsin kanssa ei ole tässä suhteessa uskottava ja realistinen vaihtoehto enempää kuin keskustelu eurooppalaisten puolustusjär- jestelyjen mahdollisuudesta, koska Euroopan puolustus jo nyt tukeutuu Natoon. Valtasen arvion mukaan jäsenyysneuvotteluissa voidaan sopia sellaisista ehdoista, joissa otetaan myös huomioon Suomen geopoliittinen asema. Tilaisuus päättyi vapaamuotoiseen keskusteluun ja yhdessäoloon herkullisen buffet-aterian ympärillä. Sotaväen tapaan ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Erityiskiitos myös apulaisjohtaja evl Tatu Mikkolalle ja toimiston väelle onnistuneista järjestelyistä. Tämä, jo perinteeksi tullut harjoitus pyritään järjestämään taas kahden vuoden kuluttua eli loppukeväällä 2016, kuten isäntämme eversti Välivehmas alustavasti ennakoi. Pekka J. Korvenheimo 23. MPK Luentosaliosuuksien välissä Maneesin käytävät täyttyivät vilkkaasta keskustelusta, kun kurssilaiset vaihtoivat kuulumisia, muistelivat kurssiaikoja ja jatkoivat luennoilla virinnyttä keskustelua. Maanpuolustus 109 61 Maanpuolustuskurssit Maanpuolustuksen 94. Jatkokurssi Maanpuolustuksen 94. Jatkokurssi toteutettiin 13.–14.5. Pääosa osallistujista oli käynyt Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin 187 tai 188. Yhteensä Maneesille kokoontui 75 henkilöä. Kurssin ohjelma oli monipuolinen sisältäen kattavan läpileik kauksen kokonaisturvallisuuden ajankohtaisiin asioihin. Lukuisten korkeatasoisten luentojen ja oivaltavien kysymysten lisäksi kaksipäiväiseen kurssiin mahtui paljon käy- Kurssilaiset perehtyivät merivoimiin matkalla Santahaminasta Eteläsatamaan Suomenlahden meripuolustusalueen miinalautalla. tävillä käytyjä syventäviä keskusteluita ja vierailu Kaartin Jääkärirykmenttiin. Santahaminasta joukko siirtyi Eteläsatamaan miinalautalla, kuullen matkalla myös merivoimien ajankohtaiset kehitysnäkymät. Maanpuolustuksen 55. Täydennyskurssi Maanpuolustuksen 55. Täydennyskurssi toimeenpantiin 16.5.2014. Osallistujat tulivat pääosin Maanpuolustuskursseilta 169 ja 170. Yhteensä kurssille osallistui 72 henkilöä. Tiiviissä päivän luentokokonai- 62 Maanpuolustus 109 suudessa käsiteltiin ulkopolitiikan ajankohtaisia asioita, puolustusvoimien suorituskyvyn kehittymistä, sisäistä turvallisuutta sekä valtion talouden ja huoltovarmuuden tilannetta. Maanpuolustuskurssit Maanpuolustuksen 95. Jatkokurssi Kruununhaan Maneesi täyttyi jälleen kokeneista kurssilaisista kun 190. ja 189. kursseilla opiskelleet vaikuttajat palasivat taloon 26.– 27.8. Lisäksi vahvistuksia saapui kursseilta 188, 187 ja 185, ja kokonaisuudessaan 95. Maanpuolustuksen jatkokurssille osallistui 73 kurssilaista. Keskeisimmäksi teemaksi nousi luonnollisesti Yhteiskunnan turvallisuusstrategia sekä kokonaisturvallisuudessa ja kokonaismaanpuolustuksessa tapahtuneet muutokset viimeisen viiden vuoden aikana. Kurssin aikana perehdyttiin Puolustusvoimien suorituskykyyn Kaartin Jääkärirykmentissä, jossa luotiin katsaus nykyaikaiseen maavoimien kalustoon, NH90 helikopteriin ja asutuskeskustaistelun tekniikoihin. Maneesi täyttyi valtakunnallisen kurssin viisi vuotta sitten käyneistä. Merimatkan aikana Santahaminasta Helsingin keskustaan kurssi perehtyi merivoimien suorituskykyyn. Luennoilla johtavat asiantuntijat eri hallinnonaloilta johdattelivat kurssilaisia muun muassa ulkopolitiikan, sisäisen turvallisuuden, sotilaallisen maanpuolustuksen ja talouden ajankohtaisiin asioihin. Kaksipäiväinen kurssi huipentui ajankohtaiskeskusteluun Ukrainan tilanteesta. Maneesin aulassa sorina oli runsasta, ja siltäkin osin tilaisuuden tavoite saavutettiin. Maanpuolustus 109 63 Maanpuolustuskurssit TULEVA TOIMINTA VALTAKUNNALLISET MAANPUOLUSTUSKURSSIT • 210. Maanpuolustuskurssi 15.9.–8.10.2014 • 46. Erikoiskurssi (valmiuslaki) 28.–29.10.2014 • 211. Maanpuolustuskurssi 10.11.–3.12.2014 Maanpuolustuksen 56. Täydennyskurssi Perjantaina 29.8. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin 172. ja 171. käyneet saapuivat Kruununhakaan päivittämään tietojaan kokonaisturvallisuudesta. Lisäksi 56. Maanpuolustuksen täydennyskurssille osallistui joukko 170. ja 169. MPK:n suorittaneita vaikuttajia, kokonaisvahvuuden ollessa 70. Kymmenen vuoden aikana on kokonaisturvallisuuden alueella tapahtunut paljon, joten ajankoh- taista päivitettävää riitti. Päivän ohjelma oli tiivis, mutta luennoitsijat onnistuivat kiteyttämään katsauksensa hienosti. Kurssilaiset esittivät ankaran määrän suoraan asioiden ytimiin meneviä kysymyksiä. Kurssin päättyessä tunnelmassa oli havaittavissa jopa haikeutta, sillä jatkokurssin käyneille tilaisuus oli Maanpuolustuskurssien vastuulla järjestettävistä viimeinen. Turvallinen Suomi – Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta Turvallinen Suomi -julkaisu on päivitetty vastaamaan vuoden 2014 tilannetta kokonaisturvallisuuden avaintekijöistä. Kirja on saanut kokonaan uuden, sinivalkoisen ulkoasun ja Turvallinen Suomi on tästä eteenpäin Turvallisuuskomitean julkaisu. Toimituskunta on tehnyt jälleen mittavan työn saattaessaan sisällön vastaamaan yhteiskunnan nopean muutoksen asettamia vaatimuksia. Kirjaa täydentää päi- 64 Maanpuolustus 109 vitetty verkkojulkaisu osoitteessa www.pv.fi/kokonaisturvallisuus. Turvallinen Suomi – Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta kirja kuvaa Suomalaisen yhteiskunnan eri toimintaperiaatteita ja yhteiskuntamme laaja-alaiseen yhteistyöhön perustuvia vahvuuksia yhteiskunnan varautumisessa. Maanpuolustuskurssit Alueellisten maanpuolustuskurssien neuvottelupäivät Helsingissä Etelä-Suomen Aluehallintovirasto isännöi Alueellisten maanpuolustuskurssien neuvottelupäiviä Helsingissä 21.–22.8. Maanpuolustuskurssit antoi kokoontumiselle puitteet ja Maneesiin kokoontuikin asiantunteva joukko Aluehallintovirastojen, puolustusvoimien aluetoimistojen ja joukkoosastojen edustajia. Eversti Heikki Välivehmas johdatteli neuvottelupäiviin osallistuvat valtakunnallisten kurssien ajankohtaisiin asioihin ja Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tapahtumiin. Alueellista kurssitoimintaa kos- kevia aiheita oli paljon: Puolustusvoimauudistuksen huomioiminen ja vastuut kurssien järjestämiseksi vuodesta 2015 alkaen, kurssien palautejärjestelmä, kurssirekisterin luominen, internet-sivujen laatiminen ja kurssien sisältöön liittyvät ajankohtaiset asiat. Vuoden 2013 neuvottelupäivillä Rovaniemellä oli luotu hyvät suuntaviivat, joten monta asiaa saatiin valmiiksi tai vähintään maalisuoralle. Tilaisuuden kohokohtia oli siirtyminen merivoimien Jurmoluokan aluksilla Sirpalesaareen, jossa ylijohtaja Anneli Tainan joh- dolla nautimme maittavan päivällisen. Illallisen aikana oli erinomainen mahdollisuus vaihtaa ajatuksia eri alueiden ja eri viranomaisten välillä ja nuorimmat edustajat saivat kuulla melkoiseen kokemukseen perustuvia tarinoita menneiltä vuosilta. TATTOO 2014 Haminassa Maanpuolustuskurssien johtaja isännöi 31.7.2014 kesäretken Haminaan, jossa runsaat 10 hiljattain maanpuolustuskurssin suorittanutta kävi seuraamassa Tattoo 2014 sotilasmusiikki- ja marssiesitystä. Yleisöä viihdyttivät orkesterit IsoBritanniasta, Japanista, Venäjältä, Saksasta ja Norjasta. Lisäksi uudet puolustusvoimauudistuksen mukaiset soittokuntakokoonpanomme olivat kuultavana ja nähtävänä. Yli kaksituntinen esitys joka miellytti kävijöiden silmiä ja korvia alkoi ankarassa vesisateessa ja päättyi kuulaaseen kesäiltaan. Ensimmäinen päivä huipentui Sirpalesaaressa Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan Anneli Tainan emännöimään illalliseen. Maanpuolustus 109 65 Maanpuolustuskurssiyhdistys MP-GOLFAAJAT Vuoden 2014 Maanpuolustusgolf Yhdistyksen internetsivut uudistuivat Maanpuolustuskurssiyhdistys on uusinut alkuvuoden aikana internetsivunsa www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi. Maanpuolustus-lehden ulkoasun suunnittelusta ja taitosta vastaava graafikko Riikka Haahti on laatinut sivut. Uusi ilme parantaa ja luettavuutta ja on ilmeeltään selkeä ja arvokas. Uudistuksen yhteydessä sivustolle on tehty ainoastaan yhdis- tyksen jäsenille tarkoitettu osuus, jonne pääsee kirjautumaan vain erillisillä tunnuksilla. Nämä tunnukset jaetaan jäsenille seuraavien postitse lähetettävien kokouskutsujen mukana. Jäsensivuilla on vain jäsenistölle tarkoitetut asiat kuten matrikkelitietoja, kutsut yhdistyksen tilaisuuksiin, harrastusjaostojen toiminta ja yhdistyksen toimintakertomukset ja -suunnitelmat. MPKY:N TULEVA TOIMINTA • 23.10 Syyskokous, esitelmätilaisuus: kenraali Jarmo Lindberg • 8.12. Max Jakobsson Memorial Lecture John Hamre (USA) • Maanpuolustus-lehti nro 110 julkaistaan 5.12.2014 66 Maanpuolustus 109 Vuoden 2014 Maanpuolustusgolf järjestettiin tiistaina 27.5. Hirsalassa. Paikalla oli tällä kertaa 80 maanpuolustuskurssilaista, mikä jo lähentelee kilpailun maksimiosallistujamäärää. Vanhin kilpailussa edustettuna ollut kurssi oli MPK 44 ja tuorein 208 eli skaala oli varsin laaja. Pelimuotona oli sovellettu, pääosin neljän hengen joukkueissa pelattu ”Maanpuolustusgolf Scramble”. Mukana oli sekä kurssijoukkueita ja yksittäisilmoittautuneista muodostettuja sekajoukkueita. Pelisää oli viileähkö, mutta kuitenkin pääosin kuiva eli näin ollen golfia suosiva. Päivä käynnistettiin perinteisillä tervetuliaissanoilla klo 08.30 ja liikkeelle lähdettiin yhteislähdöllä klo 09.15 alkaen. Kilpailun pääsponsorina toimi tänä vuonna S-Pankki. Kilpailu eteni varsin jouhevasti siten, että sen jälkeen järjestetty päätösosuus päästiin aloittamaan saunomisen jälkeen jo klo 15.00. Päätösosuuden alkajaisiksi prikaatikenraali Ilkka Korkiamäki (MPK 189) piti ajankohtaiskatsauksen kyber-turvallisuuteen. Tämä varsin ajankohtainen ja viime aikoina julkisuudessa paljon esillä ollut aihe herätti kuulijoiden parissa runsaasti keskustelua. Päätösosuudessa järjestettiin myös MP-golfin vuosikokous, jossa vuoden 2014 kilpailun järjestänyt työvaliokunta, puheenjohtajanaan Esa Rautalinko (MPK 188), valit- Maanpuolustuskurssiyhdistys Voittajajoukke Leena Niemistö, Petri Vihervuori , Pauli Mikkola ja Juha-Pekka Keränen. MP Golf 2014 Hirsalassa 27.5.2014 TULOSLUETTELO Scramble Lähimmäksi lippua Mikko Kirjavainen (MPK 144) Pisin avaus Matti Ahde (MPK 44) tiin jatkamaan myös seuraavalle kaudelle. Kilpailupäivä päättyi juhlallisesti palkintojenjakoon. Vuoden 2014 Maanpuolustusgolfin voittaja oli tuorein kilpailuun osallistunut kurssijoukkue, vuonna 2014 valmistunut MPK 208. Joukkueessa pelasivat Leena Niemistö, Pauli Mikkola, Petri Vihervuori ja Juha-Pekka Keränen. Pisin avaus -kilpailun voitti Matti Ahde (MPK 44) ja lähimmäksi lippua -kilpailun voitti Mikko Kirjavainen (MPK 144). Ensi vuoden Maanpuolustusgolf-kilpailu järjestetään Hirsalassa jälleen perinteisesti toukokuun viimeisenä tiistaina eli 26.5.2015. Tapahtuma kannattaa jo tässä vaiheessa merkitä kalenteriin. Nähdään ensi vuonna Hirsalassa. JOUKKUEKILPAILUN TULOKSET (sovellettu scramble, HCP lyöntipeli): Sija Joukkue 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 Niemistö / Mikkola / Vihervuori / Keränen Rissanen / Erling / Ahde / Koistinen Poutanen / Jääskeläinen / Puntila / af Heurlin Ylihurula / Rantamäki / Halonen / Kirjavainen Rautalinko / Simola / Kaskeala / Kahila Korkiamäki / Hautaniemi / Westerlund Cedercreuz / Parjanen / Tuhkanen / Kettunen Saarinen / Ahlstedt / Hynninen / Nurmi Pesonen / Lind / Syrjälä Helenius / Rönkkö / Rusanen / Karmila Palvalin / Peitsara / Korpela / Kiianlinna Ripatti / Ollus / Thodén Simelius / Petterson / Niinioja Karkkila / Autti / Tuominen Hassinen / Wallin / Peltola / Maja Honka / Rosberg / Mutikainen Kauppinen / Lehto / Sippola / Strang Iho / Hollo / Koulumies / Nieminen Ehrnrooth / Wartiovaara / Smolander Pulkkinen / Keinänen / Jaakkola / Koskimies Niemi / Heikkilä / Tamminen /Syrjänen Rissanen / Pellonmaa / Päivike / Viitasaari Kurssi Yht. Netto 208 Seka 135 Seka Seka 189 Seka 176 Seka 170 Seka Seka Seka Seka 140 Seka 150 110 121 189 113 123 -11 - -8 -8 -7 -6 -6 -6 -4 -4 -3 -3 -3 -2 -2 -2 -1 -1 -1 +1 +1 +1 61 64 64 64 65 66 66 66 68 68 69 69 69 70 70 70 71 71 71 73 73 73 Maanpuolustus 109 67 Kurssien kokoontumisia KURSSIEN KOKOONTUMISIA Kevät- ja kesäkauden aikana toimituksen tietoon on tullut seuraavat kurssitapaamiset ja – kokoukset, jotka on pidetty 20.8.2014 mennessä. Toimitus on päättänyt, että tapaamisista julkaistaan vain ajankohta ja paikka mikäli kurssi ei ole toimittanut toimitukselle tapahtumasta erillistä kertomusta. • Kertomus tulee lähettää osoitteeseen maanpuolustuskurssiyhdistys@ gmail.com. • Tekstin enimmäispituus 1500 merkkiä, enintään 1 kuva/ juttu, kuvakoko: leveys vähintään 1600 pikseliä. • Toimituskunta pidättää oikeuden muokata tekstiä tarvittaessa. • Seuraavaan Maanpuolustuslehteen nro 110 aineiston pitää olla toimituksella 23.10. mennessä. 61. Maanpuolustuskurssi kokoontui 23.5.2014 Maanpuolustuskorkeakoulun tiloissa Santahaminassa. 80. Maanpuolustuskurssi vieraili 6.5.2014 Eduskunnassa. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö esitti mielenkiintoisen ja erittäin ajankohtaisen turvallisuuspoliittisen katsauksen. Asiasta käytiin vilkas keskustelu. Apulaistiedotuspäällikkö Rainer Hindsberg esitteli eduskuntatalon tulevaa peruskorjausta ja sen mukanaan tuomia haasteita toiminnalle eduskunnassa. Tilaisuuteen osallistui kaksitoista kurssilaista oltermanni Heikki Kosken johdolla. Päätettiin kokoontua jälleen vuoden kuluttua. Pääsihteeri Matti Kausto 85. Maanpuolustuskurssi vieraili Ulkoasiainministeriössä 7.5.2014. 124. Maanpuolustuskurssi tutustui 13.5.2014 Panssariprikaatiin Hattulassa. 131. Maanpuolustuskurssi vietti 20-vuotisjuhliaan 27.3.2014 Katajanokan Kasinolla. 133. Maanpuolustuskurssi vieraili 18.8.2014 Harmajalla. 136. Maanpuolustuskurssi tutustui 27.5.2014 Utin Jääkärirykmenttiin Kouvolassa. 164. Maanpuolustuskurssi kokoontui vuosittaiseen tapaamiseensa 8.5.2014 Ylessä kurssiveljiemme Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajan Atte Jääskeläisen sekä Uutis- ja ajankohtaistoiminnan lähetyksistä ja tekniikasta vastaavan päällikön Mika Lavosen isännöiminä. Kokoontumiseen osallistui 21 kurssilaista ja 10 puolisoa. 68 Maanpuolustus 109 Atte ja Mika ottivat meidät vastaan Radiotalon aulassa. Saimme kuulla, että Ylen toimituksen toimintatapa ja kulttuuri ovat uudistuneet perusteellisesti viime vuosina. Digitaalinen langaton tekniikka mahdollistaa tiedon ja materiaalin nopean jakamisen, ja Yle on kehittänyt maailmassakin ainutlaatuisen tavan kerätä yhteiseen käyttöön toimittajiensa uutistietoa. Toimittajan nykyisin ei tarvitse palata itse tapahtumapaikalta toimitukseen, vaan uutinen voidaan siirtää matkapuhelin- tai satelliittiyhteyksien avulla toimituksen järjestelmiin ja sieltä liitettäväksi eri uutislähetyksiin ja internet-sivuille. Myös suorien lähetysten tekniikka on kehittynyt ja keventynyt, mikä mahdollistaa entistä useammin suoran lähettämisen tapahtumapaikoilta eri puolilla Suomea ja maailmaa. Ylen käyttöönottamaa uutta tiedonhankinta ja -jakamiskulttuuria käydään ulkomailta Suomessa opiskelemassa ja Atte on haluttu osaaja luennoimaan muutoksesta kansainvälisissä tilaisuuksissa. Tätä muutosta meille havainnollistettiin siirryttyämme mielenkiintoiselle kierrokselle studio- ja tuotantotiloihin. Kuljimme uutiskeskuksen läpi, ohitimme radion uutisstudion ja kävelimme visuaalisesti uudistuneen Aamu-TV:n studion läpi hieman aiemmin ilmeeltään uusittuun Yle Uutisten tv-studioon. Pääuutislähetysten studiossa kameroita ohjaa nykyään robottiautomatiikka, ja lähetysten ohjaaminen perustuu muutoinkin paljolti automaatioon. Kierroksella kuulimme muun muassa, että Yle pyrkii olemaan relevantti uutisten toimittaja kaikille suomalaisille ja tutkimusten mukaan Yle tavoittaa päivittäin noin kolme neljästä suomalaisesta. Suomalaisista 57 prosenttia pitää Yleä valtakunnan johtavana uutistoimittajana. Uutisankkuri Tuulia Thynell ker- Kurssien kokoontumisia 170. Docratesin Harri Puurunen (oik.) esitteli syöpähoidossa käsitteleviä laitteita MPK 170:n Tuomo Rönkölle, Heikki Vahantaniemelle, Ann Selinille, Kaarle J. Lehmukselle ja Hannu Hoskoselle. toi meille, että nykyään suurimmat uutiset voivat jopa kesken uutislähetyksen muuttaa sen sisällön ilman, että uutisten lukija on voinut itse osallistua tekstin muotoiluun. Tietokone pöydällä ja nappi korvassa eli ”korva” pitävät ankkurin tietoisena muutoksista kesken lähetyksen. Seuraavaksi siirryimme ajankohtaisohjelmien studiolle, josta lähetetään esimerkiksi A-Studiot, Pressiklubi, ruotsinkielinen Obs ja tiistai-iltaiset Champions Leaquen jalkapallokeskustelut. Tämän jälkeen tutustuimme kokoustila Toriin, jonka arkkitehtuuri viestii, että siellä ei eletä uutistoimituksen hektisessä tässä hetkessä vaan katsotaan reilustikin eteenpäin tulevaisuuteen. Tori on erittäin nykyaikainen ja erilainen kokoustila, jossa pidettäviin kokouksiin aluetoimitukset voivat liittyä etäyhteydellä. Torilla saimme kuulla Ylen kehityssuunnasta, jonka voi tiivistää lauseeseen: ”Ajatus siitä, että kaikki kerääntyisivät samaan aikaan katsomaan samaa uutislähetystä, on absurdi”. Torilta siirryimme Ison Pajan 7. kerrokseen, jonne Ylen oma keittiö oli loihtinut herkullisen ja suussa sulavan päivällisen. Aterian aikana pidimme kurssikokouksen, jossa päätimme hyväksyä Jouni Lehtimäen tarjouksen isännöidä toukokuussa 2015 kurssin kokoontuminen Kosovossa. Kurssi esittää parhaimmat kiitokset Atelle ja Mikalle niin informatiivisesta kuin erinomaisen seurallisestakin tapaamisesta. Saatoimme todella todeta, että Yle on muuttunut merkittävästi siitä, missä 12 vuotta sitten maanpuolustuskurssilla vierailimme. Pääsihteeri Tapani Hyötyläinen 170. Maanpuolustuskurssille tarjoutui toukokuun puolivälissä 55. Täydennyskurssin aattona tilaisuus tutustua Helsingissä yksityiseen Docrates Syöpäsairaalaan. Kurssisisar Kirsi Komi toimii Docratesin hallituksen puheenjohtajana. Docrates on aloittanut toimintansa vuonna 2007, kun syövän hoito aloitettiin Eiran sairaalan tiloissa. Uusiin tiloihin Jätkäsaareen Docrates siirtyi huhtikuussa 2009, jolloin mukaan palveluihin tulivat myös sädehoito ja kuvantaminen. Sairaalan käytössä on myös vuodeosasto sekä laboratoriopalvelut. Potilaista viidennes tulee ulkomailta. Docratesin toimintaa ja tiloja esitteli kurssilaisille yksi sen perustajista, fyysikko Harri Puurunen. Olli Kemppainen 176. Maanpuolustuskurssi vieraili luottamusjohtonsa johdolla Genevessä 22.–23.5.2014. Kurssin oli kutsunut kylään kurssisisaremme, suurlähettiläs Päivi Kairamo. Matkalle osallistui yhteensä 18 henkilöä, joista kurssilaisia oli 12 ja loput aveceja. Vierailun ensimmäinen päivä oli ohjelmaltaan varsin tiivis. Vietimme aamupäivän perehtymällä 176. kurssi CERN:ssä. Maanpuolustus 109 69 Kurssien kokoontumisia hiukkasfysiikan ihmeelliseen maailmaan CERN:n tutkimuskeskuksessa. Isäntänämme oli CERN:ssä jo vuodesta 1966 alkaen vaikuttanut Harri Toivonen. Aamupäivän aikana pääsimme myös vierailemaan maanalaisella Atlas-koeasemalla. Lounaan jälkeen vierailimme Punaisen Ristin (ICRC) päämajassa ja GCSP-turvallisuuspoliittisessa keskuksessa (Geneva Center för Security Policy), jossa isäntänämme oli keskuksessa tällä hetkellä työskentelevä eversti Aapo Cederberg. Molemmissa vierailukohteissa saimme alustukset ajankohtaisiin turvallisuuskysymyksiin. Päivän lopuksi kokoonnuimme vastaanotolle suurlähettilään residenssiin, jossa meille pidettiin ajankohtaiskatsaus Suomen pysyvän edustuston toimintaan. Lauantai 23.5. oli varattu omatoimiseen Geneven ja sen lähialueiden tutustumiseen. Osa meistä teki päivän aikana retken läheiseen Montreuxn kaupunkiin, jossa muun muassa kävimme Mannerheimin muistomerkillä. Iltapäivän lopuksi kokoonnuimme seuraamaan Suomen voitokasta MM-välieräottelua Tshekkiä vastaan. Matka oli kurssimme tapaamisten ehdotonta eliittiä, josta erityiskiitos kuuluu suurlähettiläs Kairamolle ja Suomen pysyvän edustuston henkilöstölle sekä tietysti matkalle osallistuneille. Pääsihteeri Sami Nurmi 177. Maanpuolustuskurssi kokoontui 13.6.2014 Puolustusministeriön tiloissa Helsingissä. 181. Maanpuolustuskurssin jäsenet tapasivat työ- ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren toukokuussa. Ministerin mukaan Suomen talous voidaan saada nousuun cleantechin, biotalouden ja digitalisoitumisen avulla. Osallistujat saivat lisäksi kulttuurihistoriallisen kierrok- 70 Maanpuolustus 109 183. Maanpuolustuskurssin kokoontuminen. sen valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa kurssilaistensa, valtiosihteeri Marja Rislakin ja osastopäällikkö Taina Susiluodon johdolla. Pihla Allos 182. Maanpuolustuskurssin kevättapaaminen järjestettiin 13.5.2014 Maanpuolustuskurssiyhdistyksen esitelmätilaisuuden jälkeen ravintola Mamma Rosassa. 183. Maanpuolustuskurssi kokoontui 15.5.14 TDC Oy:n tiloissa. Ohjelmassa oli yhteishengen vahvistaminen sekä yleinen maailman parantaminen. Vahvoja tunteita tilaisuudessa herätti kurssimme tekemä haastatteluvideo Mannerheim-ristin ritari Pentti Iisalosta. Kurssi 183 elää nyt vahvaa nousu- ja aktivoitumiskautta. Syksyn tapaaminen on jo kalentereissa ja perinteiden vaaliminen sekä uuden luominen jatkuu voimakkaana. Timo Levoranta 188. Maanpuolustuskurssi kokoontui perinnepäivänään 18.8.2014 kurssiveli Harri Hiltusen kutsusta Se- naatti-kiinteistöjen pääkonttorissa entisten viljasiilojen alla Helsingin Sörnäisissä. Paikalle pääsi parikymmentä kurssisisarta ja -veljeä. Isäntänä oli Harrin lisäksi Senaatti-kiinteistöjen toimitusjohtaja Jari Sarjo. Ohjelmassa oli tutustuminen Senaatti-kiinteistöjen toimintaan Jari Sarjon opastuksella. Saimme ensin kuvauksen liikelaitoksen toiminnasta jonka jälkeen teimme kierroksen heidän toimitiloissaan. Keskeisenä ajatuksena Senaatti-kiinteistöillä on myös kehittää toimistotyötä. Käytännössä tämä tarkoittaa uudenlaisia toimistoratkaisuja, joilla voidaan parantaa työviihtyvyyttä, tehokkuutta ja tilankäyttöä. Näimme joustavia työpisteitä, erilaisia kokoontumistiloja sekä myös koetoimiston, jossa lähinnä valtionhallinnon organisaatiot voivat käydä tutustumassa ja kokeilemassa näitä ideoita ja ratkaisuja käytännössä. Lisäksi Harri oli järjestänyt Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Paunan pitämään meille katsauksen asuntorahoituksesta ja -markkinoista. Aihe herättikin paljon vilkasta ajatustenvaih- Kurssien kokoontumisia toa. Asuntomarkkinat ovat aina kiinnostava aihe ja rahoituksen uudet sääntelyt sekä jatkuva asumisen muutos nostavat paljon kysymyksiä. Esityksen aikana saimme myös nauttia maittavan iltapalan. Mitä parhaimmat kiitokset niin isännille kuin Ari Paunallekin mielenkiintoisesta tilaisuudesta ja mahdollisuudesta oman kurssimme tapaamiseen. Raimo Voipio 190. Maanpuolustuskurssi oli 26.2.2014 Finanssialan Keskusliitossa kurssiveli Tuomo Yli-Huttulan vieraana. Tilaisuudessa perehdyimme siihen, että julkinen talous on syvässä kriisissä, mutta samanaikaisesti suomalaiset ovat itse rikkaimmillaan kuolinpäivänään. FK:n toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi johdatti aiheeseen ja viritti keskustelun siitä, miten tämän voisimme viisaasti hyödyntää hyvinvoinnin rahoituksessa. Kansalaisilla pitäisi olla Kaupin mukaan nykyistä paremmat mahdollisuudet käyttää omaa varallisuuttaan seniorivaiheen hyvinvointipalveluiden järjestämiseen. Tämän pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Kaupin pääviesti oli, että yhteiskunnan ei pidä jatkossakaan esimerkiksi takavarikoida laitoshoidossa olevan vanhuksen omaisuutta julkisen hoidon kustannusten kattamiseksi. FK:n pääekonomisti Veli-Matti Mattila alusti, millaisia vaikutuksia finanssialan lisääntyvillä EU-himmeleillä on suomalaisten elämään. Arvioimme myös, uhkaako kasvanut sääntely tukahduttaa talouskasvun. Alustukset virittävät antoisia ja syvällisiä keskusteluja. Tuomo Yli-Huttula tusvoimista. Lisäksi käynnistettiin syksyn tapahtumien suunnittelu. Lämpimät kiitokset kurssiveli Hannu Leinoselle antoisan illan fasilitoinnista. Pääsihteeri Heikki Välivehmas 195. Maanpuolustuskurssi päättyi joulukuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2010 – ja jatkui lähes saman tien. Jo maalikuussa 2011 vierailimme kurssisisar Sanna Heikinheimon johdolla Keskusrikospoliisissa ja Rikosmuseossa. Muutama viikko tuon jälkeen matkasimme Loviisaan tutustumaan ensin Fortumin Olkiluodon ydinvoimalaan ja sitten viehättävään vanhaan kaupunkiin emäntänämme kurssisisar Maria Paatero-Kaarnakari. Syyskuussa 2011 olimme hyvin edustettuna useamman kurssin yhteisellä tutustumismatkalla Brysseliin. Matkasta tuli historiallinen ainakin siinä mielessä, että kovan vastatuulen takia Ilmavoimien kuljetuskone teki matkaa Helsingistä Euroopan pääkaupunkiin 6 tuntia 10 minuuttia. Natoon ei ole helppo päästä. Vilkkaan vuoden päätteeksi allekirjoittaneella oli ilo isännöidä kurssitapaaminen Lääkärilehdessä. Kävimme mediakeskustelun, jota alusti mielenkiintoinen paneeli: ta- 194. Maanpuolustuskurssi kokoontui kurssitapaamiseen 15.5.2014 Destian toimitusjohtaja isännöimänä. Paikalle pääsi viitisentoista kurssilaista. Illan aikana kuultiin ajankohtaista Destiasta ja puolus- Maanpuolustus 109 71 Kurssien kokoontumisia 199. MPK Tähtitorninmäellä. savallan presidentin lehdistöpäällikkö Eila Nevalainen, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen, toimituspäällikkö Hanna Rajalahti Talouselämästä, toimituksen esimies Kirsi Hölttä Alma Mediasta sekä toimittaja Jakke Holvas Ylestä. Mielipiteiden vaihdosta tuli odotetun vilkas, koska jokainen on median asiantuntija. Toukokuussa 2012 kurssiveli Juhani Damski kutsui meidät Ilmatieteen laitokselle. Vastoin odotuksia emme saaneet sisäpiiritietoa tulevan kesän säästä, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa oli tutustua modernin, kansainvälisen ja palvelevan tutkimuslaitoksen työhön. Marraskuussa 2012 oli toisenlaisten ennusteitten vuoro. Kurssiveli Iikka Korhonen järjesti tapaamisen Suomen Pankissa, jossa saimme vakavan asian painikkeeksi ihailla upeaa taidetta. Mahtoiko johtua ekonomistien madonluvuista, mutta vuonna 2013 suhdanteet kääntyivät kurssiamme vastaan. Onnistuimme kokoontumaan vasta joulun alla va- 72 Maanpuolustus 109 paamuotoisiin illanistujaisiin kantapaikkaamme Kämpiin. Ideasta kiitos kuuluu kurssisisar Sanna Heikinheimolle. Sanna kuuluu nykyisin maan korkeimpaan poliisijohtoon. Vauhdikas urakehitys näyttää siivittävän monia muitakin kurssitovereita, joista on erikseen vielä mainittava kenraalikuntaan edenneet kurssiveli Petri Hulkko ja kurssin johtaja Kim Jäämeri. Ylennykset ovat herättäneet toiveita ”kissajuhlista”. Odotus päättynee nyt syyskuun lopulla, kun kurssimme on määrä matkustaa Petrin isännöimälle retkelle tutustumaan Mikkeliin ja Maavoimiin. Kuluvan vuoden riennot aloitimme jo tammikuussa vierailulla suomalaiseen mutta hyvin kansainväliseen lääkeyhtiö Orioniin, jonne kurssisisar Liisa Hurme oli järjestänyt mieleenpainuvaa ohjelmaa sekä omissa että tehtaan vaatteissa. Toimitusjohtaja Timo Lappalainen toivotti kurssin tervetulleeksi niin kuin moni muukin isäntä ja emäntä: muistelemalla omaa kurssikokemustaan. Siteet ovat vahvoja. Kesän kynnyksellä pääsimme vielä tutustumaan Neste Oiliin ja sen edustamaan energiasektoriin. Kurssiveli Matti Lehmus isännöi illan, jonka aikana puhuttiin paljon uusiutuvasta energiasta mutta käytiin myös ajankohtaista puolustuspoliittista keskustelua. Aiheet liittyvät toisiinsa monin sitein. Hannu Ollikainen 197. Maanpuolustuskurssin kuudes kurssitapaaminen järjestettiin 3.6.2014 Keskon tiloissa Helsingin Katajanokalla. Tapaamisen emännöi kurssimme emäntä toimialajohtaja Minna Kurunsaari. Tapaamisen aluksi perehdyimme pääjohtaja Matti Halmesmäen johdattamana Keskon ajankohtaisiin asioihin, jonka jälkeen emäntämme esitteli meille digimurroksen vaikutuksia konsernin käyttötavarakauppaan. Maittavan kesäisen salaattibuffetin äärellä vaihdoimme kuulumisia ja ideoimme tulevia kokoontumisia. Pääsihteeri Petteri Korvala Kurssien kokoontumisia 199. Maanpuolustuskurssi kokoontui Helsingissä 23.5.2014 Riku Juholan kutsumana Mannerheimmuseolle, jossa saatiin marsalkan elämästä erinomainen opastettu kierros. Iltapäivää jatkettiin piknikillä Tähtitorninmäellä ja siitä matka eteni Huoltovarmuuskeskukseen. Siellä tarkasteltiin alkuun Suomen huoltovarmuutta. Ilta jatkui Rikun tekemän erinomaisen vorschmackin parissa keskustellen. Vuosipäiväkutsujen ohella seuraavaa varsinaista tapaamista soviteltiin syksylle. Tällöin Minna Kivimäki ja Rita Piirainen lupasivat kutsua kurssin jollain lailla liikenteelliseen ympäristöön. Aika ja paikka täsmentyvät aikanaan kutsussa. Rikulle suuret kiitokset hienosta iltapäivästä ja illasta! Pääsihteeri Tatu Mikkola 202. Maanpuolustuskurssin kevätretki suuntautui Pietariin 16.– 17.5.2014. Viisitoista kurssilaista osallistui matkaan, joka tarjosi virikkeellistä viihdettä ja paljon asiaa. Ohjelmassa oli vierailu Suomen paikallisessa pääkonsulaatissa, jossa keskusteltiin muun muassa ulkopolitiikkaan ja lähialuepolitiikkaan liittyvistä tehtävistä sekä kauppapolitiikasta. Suurta kiinnostusta kurssilaisten parissa herättivät alustukset kriisinvalmiuden kehittämisestä, viisumikysymyksistä, raja- ja poliisiviranomaisten toiminnasta pääkonsulaatissa sekä tämän päivän sotilaallinen näkökulma Ukraina tilanteineen. Suomen Pietarin Pääkonsulaatissa kurssilaisten päivää isännöi pääkonsulin sijainen Päivi Peltokoski. Kurssilaiset vierailivat myös Pietarin Suomi-talossa, jossa oli mahdollisuus tutustua suomalaisen koulun toimintaan sekä kokemuk- 202. Maanpuolustuskurssi yhteisellä aterialla. siin Venäjästä liiketoimintaympäristönä. Lemminkäisen maajohtaja Maaret Heiskanen piti seikkaperäisen esityksen Venäjästä kaupallisena toimintaympäristönä. Toisena retkipäivänä kurssilaiset tutustuivat Pietarin nähtävyyksiin. Matkalla mukana olivat: Ulla Appelsin, Merja Haverinen, Kaija Holli, Marit Ingves-Bacia, Petri Laitinen, Erkki Lavonsalo, Petri Lonka, Anita Paulig, Juhani Pihlajamaa, Timo Ritonummi, Pekka Saariaho, Antti Sippola, Maria Teirikko, Markku Virri sekä Sakari Wallinmaa. Marit Ingves 208. Maanpuolustuskurssin ensimmäinen varsinainen kurssitapaaminen oli kutsuttu koolle elokuiseksi torstai-illaksi VR:lle Helsingin keskustaan. Niin sanottuun presidenttisaliin huipentunutta iltaa isännöi VR:n divisioonajohtaja Antti Tiitola, jolta monikymmenpäinen yleisö sai kuulla hyvin kiinnostavia näkemyksiä muun muassa Pendolinoista ja Hangon radasta. Antti on juuri siir- tymässä VR:ltä Nesteen palvelukseen, joten Antin visiot jäävät seuraajien toteutettaviksi. Kurssi numero 208 kiittää isäntää vieraanvaraisuudesta. Panu Tuunala Presidenttisalissa sekä katto että tunnelma olivat korkealla kurssin 208 tapaamisessa Helsingissä. Maanpuolustus 109 73 Alueelliset yhdistykset Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry Kyberilta Tampereella Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys järjesti 24.4. Tampereen Suomalaisella Klubilla esitelmätilaisuuden aiheena Kyberturvallisuus – kyberpuolustus. Marskin sali oli ääriä myöten täynnä aiheesta kiinnostuneita yhdistyksen jäseniä sekä yhteistyökumppaneita. Erinäisten sattumien jälkeen esitelmöitsijäksi saimme pääesikunnan johtamisjärjestelmäosaston sektorijohtajan, TkT Catharina Candolinin, joka on aivan alan huippuja maassamme. Aihetta hän käsitteli niin maanpuolustuksen, yritysmaailman kuin yksityisen ihmisen vinkkelistä. Kyberhyökkäyksistä on muodostunut viime vuosien uusi ja merkittävä turvallisuusuhkakuva, joka jyllää bittiavaruudessa. Ilmiö alkoi 1980–90 luvulla, jolloin se oli lähinnä harrastelijoiden toteuttamaa erilaisten haittaohjelmien ujuttamista tietojärjestelmiin. Sitten tuli kuvaan hakkerointi, jossa oli paljon huomion hakemista, kun päästiin sisälle suuriin ja hyvin varjeltuihin tietojärjestelmiin. Mutta seuraavaksi alettiinkin jo hyödyntää järjestelmistä saatavia tietoja. Tuli järjestäytynyt rikollisuus taloudellisen hyödyn hankkimisessa, tuli terrorismi poliittisena ”kiristystoimena”, tuli kansainvälinen vakoilu uudessa muodossa jne. Ihmisten keskuudessa ilmenee herkkäuskoisuutta virtuaaliseen viestintään. Esim. haittaohjelmien teko on rikollista toimintaa, mutta sellaiseksi sitä harvemmin koetaan. Kyberongelman aiheuttamien taloudelliset menetykset on arvioitu olevan maailmassa vuosiluok- 74 Maanpuolustus 109 Marskin salin yleisöä. kaa 388 mrd dollaria, kun esim. globaalin huumekaupan osuus on 411 mrd dollaria. Toiminnan kohteeksi joutuneita uhreja arvioidaan olevan 431 miljoonaa/vuosi. Vastuu kyberturvallisuudesta maassamme on hajautettu. Puolustusvoimat, eri viranomaiset, yritykset kuin myös yksityiset ihmiset vastaavat oman tietoturvansa kehittämisestä ja varmistamisesta itse. Sen sijaan tuota työtä tehdään hyvin pitkälle yhteistyössä osaamista ja tietoa jakaen. Kansalliset uhkakuvat on meillä tiedostettu samanlaisina kuin muissakin maissa. Kansallinen kyberturvallisuusstrategia lähtee yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta, jossa huomioidaan kaikki, niin yhteiskuntaan kuin yksilöön kohdistuvat globaalin kybertoimintaympäristön erilaiset uhat. Suomen tavoite on olla vuonna 2016 maailmanlaajuinen edelläkävijä kyberuhkiin varautumisessa ja niiden aiheuttamien häiriötilanteiden hallinnassa. Joka tapauksessa Suomi tulee olemaan ainakin vahva toimija alalla. Suomen kansallisia vahvuuksia tällä alalla on, että maassamme on useita suomalaisia ja kansainvälisiä alan yrityksiä, tasokkaita yliopistoja ja ammattikorkeakouluja sekä toimivaa viranomaisyhteistyötä eli korkeatasoista kansallista osaamista ja yhteistyökykyä. 100–200 vuotta sitten pohdittiin ilma-alusten käyttöä sodankäynnissä: onko sillä mitään merkitystä, onko se reilua, onko se sallittua, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, tiedustelua vai myös pommittamista. Tänä päivänä kukaan ei kyseenalaista ilmavoimien olemassaolon oikeutta. Sama vääntö on nyt menossa kyberaseesta. Kyberuhka ei ole pelkästään uhka, vaan myös mahdollisuus osaamisen hyödyntämiseen. Viranomaisilla pitää olla mahdollisuudet puolustautua uhkaa vastaan, pitää olla oikeus vaaraa aiheuttavien tietojen keruuseen. Se ei ole urkkimista kuten ei myöskään kybervalvonta. Kybertiedustelulla pitää olla kuitenkin perusta. Pitää olla tietoa siitä, mitkä asiat ovat vastapuolelle tärkeitä, mitä heikkouksia turvallisuuskentässämme on. Iranin ydinreaktoriin kohdistetussa Stuxnet-kyberhyökkäyksessä oli kyse häiritä vihamielisen val- Alueelliset yhdistykset tion ydinaseiden kehittämistä. Perinteinen keino olisi ollut ilmaisku. Kybervaihtoehtona oli tässä tapauksessa haittaohjelma, joka hoitui muistitikun välityksellä ja joka esti uraanin rikastamisen ja samalla lopputuloksena oli sama vaikutus. Toinen esimerkki kybertoiminnasta oli Suter (2007), kun Israel pommitti ydinmateriaalikohteita Syyriassa ja ilmavalvonta ei sitä havainnut. Sen teki mahdolliseksi tunkeutuminen teknologian avulla ilmavalvontajärjestelmiin ja siinä tilannekuvan vääristäminen. Kyberpuolustuksen kehittäminen on osaamisen ja verkostoitumisen kehittämistä sisäisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti erilaisilla yhteistoiminta- ja testausharjoituksilla, tutkimus- ja kehittämistoiminnalla, menetelmien ja prosessien sekä teknologian kehittämisellä ja lisäksi vielä yhteistyöllä mui- den viranomaisten, yksityisen sektorin, tiedeyhteisön ja alan asiantuntijoiden kanssa. Tunkeutumistestauksessa pyritään selvittämään, mitä heikkouksia suojautumisjärjestelmissä löytyy. Mediasta löytyy jo todella paljon hyödyllistä tietoa, kun vain malttaa kaivaa. Valvontajärjestelmillä pitää pystyä havaitsemaan tunkeutuminen nopeasti. Kansainvälisesti voidaan todeta, että kaikki maat tiedustelevat ja valvovat. Yhdysvalloilla kybertoiminnassa työskentelee 4000 ihmistä, tavoite 20000–3000, Kiinalla ja Venäjällä on aktiivista panostusta alaan, Tanskalla on Kansallinen kyberturvallisuuskeskus osana asevoimien tiedusteluorganisaatiota ja rahallista panostusta 10–20 M€, Ruotsi on tiedustelulainsäädännön edelläkävijä, kaikessa tiedustelussa laillisuus varmistettava. Todella tietosisällöltään mielen- kiintoinen ja eloisasti pidetty esitys soljui ilman papereita, piti kuulijat tiiviisti mukana aiheessa herättäen päätteeksi vilkkaan kysymysten tulvan, täsmälliset ja varmat vastaukset tulivat ilman pienintäkään epäröintiä. Se tieto oli esitelmöitsijällä todella omaksuttua ja sisäistettyä. Lopuksi vielä esitelmöitsijän näkemys väitteestä, että Suomi kyykytettäisiin 5 minuutissa iskettäessä kyberhyökkäyksellä energia- ja tietojärjestelmiin. Väite on täyttä puppua. Toimintaa voidaan hetkellisesti lamauttaa kovinkin voimallisesti, mutta maallamme on luotuna järjestelmät, joilla toiminta palautetaan vähintään tyydyttävälle tasolle hyvinkin lyhyessä ajassa. Ja maamme johtamista ei sellaisella hyökkäyksellä tehdä toimintakyvyttömäksi. Teksti ja kuva Pasi Alho Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry Vasa läns Försvarsförening rf Pohjankaankaan maastossa Yhdistyksemme kevätretki tehtiin tänä vuonna 15.5.2014 Niinisalon Pohjankankaalle. Vierailimme Panssariprikaatin organisoimassa mekanisoidun taisteluosaston harjoituksessa. Mukana oli joukkoja myös Porin Prikaatista. Kaikestaan harjoituksen vahvuus oli 1.200 henkilöä. Kalustona oli muun muassa Leopard 2A4 ja BMP2 vaunuja sekä runsaasti muitakin ajoneuvoja. Oppaanamme oli Hämeen Panssaripataljoonan komentaja everstiluutnantti Jarmo Keskinen. Hän selvitti harjoituksen kulun ja ta- Mielenkiintoista katseltavaa ja kuvattavaa sekä kysyttävää oli riittämiin. Edessä keskellä yhdistyksen puheenjohtaja Mauri Volama pahtumat erittäin perusteellisesti. Saimme seurata myös Leopard vaunujen yhteistoimintaharjoitusta. Siinä Pohjankangas pölysi ja puut lakosivat, kun 55 tonniset vaunut kiihdyttivät jopa yli 60 km tunnissa vauhdilla. Myös Panssariprikaatin komentaja eversti Pekka Järvi tervehti vierailuosastoamme. Yhdistyksemme jäseniä oli mukana 15 miestä, jotka kaikki olivat erittäin tyytyväisiä näkemäänsä. Mauri Volama Maanpuolustus 109 75 Alueelliset yhdistykset Alueellisten yhdistysten sihteerit Etelä-Savon Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Anneli Niskanen Purolantie 3 50350 NOROLA 040 519 0881 anneli.niskanen@surffi.fi Kanta-Hämeen Maanpuolustusyhdistys Museonjohtaja Mikko Kero c/o Suomen Kellomuseo Opinkuja 2 02100 ESPOO 040 575 9997 expomus@saunalahti.fi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maanpuolustusyhdistys ry Pelastusylitarkastaja Tom Tallberg Pohjois-Suomen aluehallintovirasto PL 293 90101 OULU 0400 159 789 tom.tallberg@avi.fi Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry Eero Heikkinen Hiihtäjäntie 15 B 19 70200 KUOPIO 050 490 5711 psavmpy@gmail.com Keski-Suomen Henkisen Maanpuolustuksen Liitto ry Sirkku Laurila Kolikkotie 5 A 10 40320 JYVÄSKYLÄ 050 68186 sirkku.laurila@kojamo.fi Päijät-Hämeen alueen Maanpuolustusyhdistys ry Toiminnanjohtaja Tuija Nummela Suojalantie 21 12130 MOMMILA 050 544 8682 tuija.nummela@phnet.fi Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry Paavo Mikkonen Keskikoskentie 4 A 3 46800 MYLLYKOSKI 044 550 9375 paavo.mikkonen@pp.inet.fi Satakunnan Maanpuolustusyhdistys ry Hannu Aho Peltopyyntie 22 28200 PORI 044 788 3100 hannu.aho@satakunnanaluetaksi.fi Lapin läänin Maanpuolustusyhdistys ry Johtaja Jari Aalto Lapin aluehallintovirasto PL 8002 96101 ROVANIEMI 040 520 0486 jari.aalto@avi.fi Uudenmaan Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Aili Lamminen Koroistentie 3 B 25 00280 HELSINKI 040 199 0755 allu.lamminen@umpy.fi Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry Kristina Alho Arkkitehdinkatu 18 A 10 33720 TAMPERE 040 833 8490 kisse.alho@elisanet.fi Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry Vasa läns Försvarsförening rf Marja-Liisa Tenhunen Ajurintie 6 67100 KOKKOLA 040 7544 113 marja-liisa.tenhunen@anvianet.fi Pohjois-Karjalan Maanpuolustusyhdistys ry Toimistosihteeri Marko Jalkanen Pohjois-Karjalan aluetoimisto PL 28 80101 JOENSUU 0299 434 161 pkarmpy@gmail.com Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistys ry Pelastustarkastaja Pirjo Tuominen Lounais-Suomen aluehallintovirasto PL 22 20801 TURKU 040 539 1024 pirjo.tuominen@avi.fi 76 Maanpuolustus 109 Oikotie yhteiskunnan huipulle MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU Maanpuolustus on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, jonka jakeluun kuuluvat muun muassa kaikki valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneet. Lehden levikki on 12 000 kappaletta. Maanpuolustus on kokonaisturvallisuuden ajankohtaisiin aiheisiin teemanumeroittain syventyvä julkaisu, joka tarjoaa yritykselle kanavan antaa täsmätietoa korkealaatuisista tuotteistaan ja palveluistaan suoraan yhteiskunnallisille vaikuttajille. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1966. ILMOITUSKOOT JA HINNAT 1/1 3. kansi (takakannen sisäpuoli) 170 x 250 mm 1 200 € 1/1 sivu 170 x 250 mm 1 000 € 1/2 sivu vaaka 170 x 125 mm 600 € 1/2 sivu pysty 85 x 250 mm 600 € 1/4 sivu 85 x 125 mm 300 € Huom! Muista lisätä leikkausvara 3 mm AINEISTOPÄIVÄMÄÄRÄT 2014 painovalmis aineisto toimituksessa nro 110 22.10 1/2 pysty ilmestymispäivä 1/2 vaaka 5.12. ILMOITUSTILAN VARAUKSET SEKÄ TIEDUSTELUT Toimituksen sihteeri Anita Pursiainen puh. 040 149 3649 maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com 1/4
