docMAANPUOLUSTUS
download 
Report Transcription
MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU 111 • MAALISKUU 2015 HAASTATTELU Kansanedustaja TEEMA MAANPUOLUSTUS Päätoimittaja: Yksikön johtaja Janne Kuusela Toimituskunta Päätoimittaja Arno Ahosniemi Päätoimittaja Päivi Anttikoski Professori Tuomas Forsberg Eversti Jyrki Heinonen Viestintäjohtaja Max Arhippainen Toimittaja Tuomo Lappalainen Osastopäällikkö Matti Saarelainen Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen Toimitussihteeri: Majuri Jarkko Pirkkalainen Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen Toimitus postiosoite: PL 266, 00171 Helsinki käyntiosoite: Maneesikatu 6 puhelin: +358 40 149 3649 (toimistoaika maanantai-torstai klo 10.00–14.00) sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien omia näkemyksiä eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kantaa. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset toimituksen postiosoitteella tai sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com. Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset alueellisille yhdistyksille, yhteystiedot lehden loppuosassa. Maanpuolustus-lehden levikki on 12 000 kappaletta. Ilmoitushinnat: 3. kansi (takakannen sisäpuoli) 1 200 € kokosivu 1 000 € ½ sivu 600 € ¼ sivu 300 € Ilmoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä toimituksen sihteeriin. Graafinen suunnittelu ja taitto: Riikka Haahti ISSN 0357-2080 Edita Prima Oy, Helsinki 2015 Seuraava Maanpuolustus-lehti ilmestyy kesäkuussa 2015. Lehden ilmoitusten tulee olla toimituksen sihteerillä (maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com) lehden lopussa olevan mediakortin aikataulun mukaisesti. 4041 0428 Pääkirjoitus Terrorismin pitkä varjo Terroristijärjestöt tukeutuvat horjuviin valtioihin ja pitkittyneisiin konflikteihin. Nyt Syyrian sisällissodasta on muodostunut väkivaltaisen jihadin suurin liikkeelle paneva voima sen jälkeen, kun Neuvostoliitto miehitti Afganistania 1980-luvulla. Syyrian ja Irakin rajaseuduilla on kasvamassa kokonaan uusi jihadistien sukupolvi, jonka motivaation lähteitä ovat sunniyhteisön puolustaminen ja unelma islamilaisesta kalifaatista. Heidän historialliseksi kokemaansa missiota leimaa vahva ”länsi vastaan islam” narratiivi ja turvautuminen äärimmäiseen väkivaltaan. Kyse ei ole äkillisestä ilmiöstä vaan pidemmän aikaa hautuneesta kehityskulusta. Sen juuret löytyvät Irakista, jossa maaperä oli ääriliikkeiden kannalta hedelmällinen kahden Persian lahden sodan ja Baath-puolueen jäseniin kohdistuneen syrjinnän jälkeen. Lisää polttoainetta tuli vastavoiman puuttumisesta arabikevään epäonnistumisen myötä. Nyt al-Qaida ja ISIL kilpailevat johtavan globaalin jihadistiliikkeen brändistä. ISIL:n toiminta on laajentunut myös Libyaan, jossa arabikevään jälkeinen sekasorto jatkuu. Osittain sen saaman julkisuuden varjoon on jäänyt muun muassa Boko Haramin erittäin brutaali toiminta Nigeriassa. Islamilaisten ääriliikkeiden harjoittamaa terrorismia ei silti voida käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Eri ryhmittymillä on erilaiset taustat ja tavoitteet ja niiden välinen yhteistyö on hataraa. Lisäksi valtaosa islaminuskoisista ei hyväksy ääriryhmien toimintaa. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan ohella terrorismin pitkä varjo yltää myös Eurooppaan. Vaikka turvallisuusviranomaiset osasivat odottaa väkivaltaisia ja näyttäviä terrori-iskuja, ei se vähentänyt Pariisin ja Kööpenhaminan tapahtumien shokkivaikutusta. Monien silmissä näissä iskuissa konkretisoitui Euroopan pahin painajainen. Samaan aikaan maahanmuutosta ja maahanmuuttajien integraatiosta keskustellaan yhä tiukemmin äänensävyin. Tässä valossa alkuvuoden terrori-iskuilla saattaa olla monen maan poliittiseen kulttuuriin syvällisempi vaikutus, kuin mitä ensi näkemältä edes ymmärretään. Janne Kuusela Päätoimittaja Maanpuolustus 111 1 Puheenjohtajalta Arvoisa Maanpuolustuslehden lukija Vuoden 2014 aikana yhdistyksellämme oli korkeatasoisia esitelmöitsijöitä kotimaasta sekä Virosta, Yhdysvalloista ja Natosta. Lehtemme visuaalinen ilme uudistettiin onnistuneella tavalla. Verkkosivumme ovat aiempaa informatiivisemmat. Vuosi paketoidaan kevätkokouksessa 25.3., jolloin jäsenistölle esitellään vuosikertomus taloudellisine laskelmineen hyväksyttäväksi. Kokouksen jälkeen kuullaan ministeri Jaakko Iloniemen turvallisuuspoliittinen katsaus otsikolla ”Maantieteelle emme voi mitään”. Kuluvan vuoden ensimmäinen esitelmätilaisuus Helsingin yliopistolla sai vieraspuhujaksi pääjohtaja Erkki Liikasen Suomen Pankista. Pääjohtaja Liikanen toi sangen synkän, mutta realistisen arvion kansantaloutemme kehitysnäkymistä noin 650 kuulijalle: ”Suomen talous on jäämässä muiden vauhdista, teollisuuden arvonlisäys ja teollisuuden pääomakanta ovat laskeneet jo vuosia, yksikkötyökustannukset ovat kasvussa useimpiin kauppakumppaneihin verrattuna”. Suomen Pankki arvioi vuosina 2014–2030 keskimääräisen talouskasvun vain noin 1 prosentiksi. Uuden kasvun aikaansaaminen ja työllisyyden parantaminen edellyttää ennen kaikkea taloutemme kustannuskilpailukyvyn palauttamista. Se taasen vaatii kovia, pitkäjänteisiä toimia. Lehden ilmestyessä on enää muutama viikko eduskuntavaaleihin. Uuden hallituksen taival alkaa yllä mainittujen talousongelmien parissa. Totuttua haasteellisemmaksi muuttunut turvallisuusympäristömme luo paineita ylläpitää ja kehittää kokonaisturvallisuutemme edellyttämiä suorituskykyjä sekä niiden valmiutta. Tällä on luonnollisesti hintansa. Parlamentaarisen selvitysryhmän suositus lisämäärärahoista puolustuksen suorituskykyjen säilyttämiseksi on selkeä ja se samalla toimii minimitasona. Sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseen kohdistuvia tarpeitakaan ei tule hevin ohittaa. Toivottavasti uuteen hallitusohjelmaan saadaan selkeät kokonaisturvallisuutta koskevat linjaukset pitäen mielessä, että muun muassa kansalaisten turvallisuus ja maamme puolustuskyky ovat valtion tehtäviä. Kari Jordan Maanpuolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtaja 2 Maanpuolustus 111 Sisältö 1 2 3 Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Sisältö HAASTATTELU 4 Kansanedustaja Pekka Haavisto TEEMA: NELJÄ VUOTTA ARABIKEVÄÄSTÄ 12 Hannu Juusola: Arabikevät, Israel ja Palestiinan rauhanprosessi 18 Mikko Patokallio: Syyrian sisällissodalle ei näy loppua 22 Pekka Hiltunen: Irak tienhaarassa 28 Harri Kiiski: ISLAM – mitä oikeastaan pelkäämme? 34 Juha Mäkelä: Neljä vuotta Egyptin kansannoususta 40 Anssi Munkki: Malin kriisi; Ennusmerkki Sahelin alueen tulevasta kehityksestä ARTIKKELIT 46 Sami Nurmi: Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön tiivistäminen 49 Lauri Voionmaa ja Tuomo Repo: Afganistanin turvallisuus vihdoin maan omiin käsiin? 52 Saara Jantunen: Propagandalle kompromissi ei riitä 56 Satu Huotari: Tiedonhankintalakityöryhmä ehdottaa lainsäädäntöhankkeiden aloittamista KIRJA-ARVIOITA 57 Lillan. Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä 59 Kohtalona Tali-Ihantala. Ihmisiä Suomen ratkaisutaisteluissa MAANPUOLUSTUSKURSSIT 60 211. Kurssin tarina 62 Puolustusvoimain komentajan puhe 212. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 65 Puolustusministerin tervehdys 212. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 68 212. Maanpuolustuskurssi MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN TOIMINTA 69 Juoksu kulkee 70 Jahtikausi 2015 71 Maanpuolustusgolf 72 KURSSIEN KOKOONTUMISIA 77 ALUEELLISET YHDISTYKSET Maanpuolustus 111 3 4 Maanpuolustus 111 Kansanedustaja PEKKA HAAVISTO Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 15.1.2015 Janne Kuusela Maanpuolustus 111 5 Haastattelu Reports). YK:n raportit yleensä ovat korostetun varovaisia, mutta UNDP:n raportit öljyrikkaista arabimaista olivat poikkeuksellisen karua luettavaa nostaen esiin kysymyksen siitä, miten näin paljolla rahalla saadaan aikaan näin vähän kehitystä? K Kuinka vetäisitte yhteen tammikuussa 2011 Tunisian vallankumouksesta alkunsa saaneen arabikevään jatkoseuraamuksia? Varmaan monet niistä, jotka odottivat arabikevään merkitsevän laajaa demokratisaatiota ja kansalaisvapauksia lisäävää prosessia, ovat joutuneet pettymään. Autoritäärisesti hallituissa maissa demokraattiset rakenteet, kuten puoluetoiminta ja muut kansalaisten osallistumisen muodot eivät olleet päässeet kehittymään siten, että kestävää muutosta olisi saatu aikaiseksi. Tunisia on niitä maita, joilla on vielä niin sanotusti nenä vedenpinnan yläpuolella ja jossa edellä mainittuja prosesseja on saatu vietyä eteenpäin. Mutta esimerkiksi Libyan hajoaminen, ja kaikki mitä sen jälkeen on tapahtunut, on ollut todella raskasta ja heijastaa epävakautta naapurimaihin. Jos katsotaan laajempaa aluetta Syyriaa myöten, niin valonpilkahduksia on ollut kovin vähän. Egyptissä presidentti Mursin valtaan astuminen ja siirtäminen pois vallasta ei liiemmin demokraattisia arvoja vahvistanut. Niille egyptiläisnuorille, jotka aikoinaan Tahriraukiolle leiriytyivät, on arabikevät varmasti ollut suuri pettymys. Eräs silmiä avaava tekijä jo ennen arabikevättä olivat YK:n kehitysohjelman UNDP:n raportit arabimaista (Arab Human Development 6 Maanpuolustus 111 Totesitte marraskuussa 2014, että elämme ”pop-up kalifaattien” aikaa. Kuinka luonnehtisitte uskonnollisten äärijärjestöjen toimintaa ja vaikutuksia kansainväliseen turvallisuuteen? Suomestakin on lähtenyt vapaaehtoisia taistelijoita Syyriaan. Kuinka tähän ilmiöön tulisi suhtautua? Juuri hiljattain muistelin, että milloin ensimmäistä kertaa kuulin puhuttavan kalifaatista aitona poliittisena tavoitteena. Se tapahtui vuonna 2005 tutustuessani Khalil Ibrahim nimiseen henkilöön, joka johti islamistista kapinallisliikettä Darfurissa. Tämä Sorbonnen yliopiston käynyt sivistynyt mies, joka kyllä osasi myös käyttää kalashnikoviaan, kertoi taistelevansa ennen kaikkea ”suuren kalifaatin” puolesta. Hän vertasi kalifaattia Euroopan unioniin, jossa maiden rajoja on madallettu, ihmisillä ja tavaroilla on vapaa liikkuvuus. Yhteisen talousalueen ja valuutan ohella yhdistäviä tekijöitä olisivat uskonto ja sharia-laki. Tähän keskusteluun olen mielessäni palannut katsoessani sitä visuaalista materiaalia, jolla suomalaisiakin musliminuoria nyt yritetään houkutella taisteluun kalifaatin puolesta. Siinä on mukana hyvin vahva psykologinen elementti, joka kiehtoo ja antaa voimaa näille ihmisille. Nythän olemme seuranneet Boko Haramin tai ISIL:n kaltaisten valtioiden rajoja ylittävien ”pop-up kalifaattien” syntyä. Monet näkevät myös Egyptin ja Sudanin raja-alueella vastaavaa potentiaalia. Ilmiö on kiinnostava ja vaarallinen emmekä ole varmaan vielä nähneet ihan kaikkea tässä näytelmässä. Kuvaavaa on, että hiljattain Afganistanissa käydessäni sain kuulla Talebanin olevan huolissaan ISIL-liikkeestä ja sen radikaalisuudesta sekä äärimmäisestä väkivallan käytöstä, joka saa al-Qaidankin näyttämään maltilliselta. Islamilaisen liikkeen sisään on siis Kansanedustaja Pekka Haavisto ”Se on erittäin vaikea kysymys, kuinka pitäisi kohdella Syyriasta kotimaahan palaavia taistelijoita.” muodostumassa yhä enemmän hajontaa ainakin toimintatapojen osalta. Talebanin johto on huolestunut oman nuorison siirtymisestä ISIL:n riveihin ja sama huoli jaetaan monessa muussakin arabimaassa. Ja on syytäkin olla huolissaan siitä, mihin tämä kaikki päättyy. Se on erittäin vaikea kysymys, kuinka pitäisi kohdella Syyriasta kotimaahan palaavia taistelijoita. Itse olen sillä tavalla lain ja järjestyksen ihminen, että ottaisin tässä kyllä aika kovan linjan. Terroristijärjestön toimintaan osallistuminen, oli se sitten vaikka ruuanlaitto- tai ensiaputehtävissä, on aina terrorismiin osallistumista. Sieltä palaavien katuminen tai näkemäänsä pettyminen ei sellaisenaan riitä selitykseksi. Linjan on oltava myös sillä tavalla kova, että se varoittaa Suomessa automaattisesti vaikeuksiin joutumisesta niitä, jotka harkitsevat tällaiseen toimintaan osallistumista. Syyrian pitkittynyt sisällissota ja Irakin jatkuvasti lisääntyneet levottomuudet ovat jättäneet kansainvälisen yhteisön koko lailla neuvottomaksi. Mitä kenties olisi tehtävissä? Kyllähän tämä kokonaisuus on tavattoman vaikea ja siitä kertoo Kofi Annanin vaihtuminen ensin Ibrahim Brahimiin ja sitten Staffan de Misturaan. Kukaan ei toistaiseksi ole saanut kunnollista otetta osapuoliin. Kun ajattelen Irakin tilannetta ja siellä vaikuttavia radikaaleja voimia, niin kyllä Saddam Husseinin hallinnon kaatuminen on jättäneet jälkensä. Ollessani YKtehtävissä Irakissa tapasin paljon Baath-puolueeseen kuuluneita sunnimuslimeita. He olivat silloin vielä hallinnollISILsa tehtävissä, mutta heidät työnnettiin myöhemmin kategorisesti ulos. Tästä hyvin koulutetusta ja katkeroituneesta joukosta moni ryhtyi joko avoimesti tai hiljaisesti tukemaan radikaaleja liikkeitä, jotka ikään kuin kostivat heidän puolestaan. Vastaus Irakin tilanteeseen on kenties löydettävissä maltillisten sunnien ja sunnien integraation kautta siten, että heidätkin saataisiin takaisin mukaan maan hallintoon. Olen todennut monissa keskusteluissa, että yhteys maltillisiin sunneihin pitäisi jotenkin löytyä, myös niillä alueilla joilla ISIL toimii. Kyllä sielläkin raja jossain tulee vastaan ja monet jo ovat kallistuneet sille kannalle, että ISIL:n väkivallan käyttö on mennyt liian pitkälle. Syyrian osalta tilanne on huomattavasti vaikeampi. Näin jälkikäteen katsoen länsimaat tekivät virheen ja loivat pohjaa maan luisumiselle jihadistien käsiin vastustaessaan kategorisesti Assadin hallintoa. Assadille olisi neuvottelujen kautta pitänyt järjestää ulospääsy. Nurkkaan ahdistettuna hän valitsi taistelun. Nyt on ajauduttu ikään kuin kahden rintaman sotaan sekä presidentti Assadin että ISIL:n kanssa. Jollain tavalla olisi ensin kyettävä pysäyttämään ISIL ja sen jälkeen varattava aikaa Assadin kanssa neuvottelemiseen. Assadin syntitaakka on melkoinen, mutta ISIL on sitäkin vakavampi ongelma. Jollain tapaa myös lännen ja Venäjän olisi löydettävä yhteinen intressi ISIL:n pysäyttämisessä, jonka toiminta loukkaa yhtä lailla kaikkien ihmisoikeuksia kunnioittavien arvomaailmaa. Uskon, että Pariisin tapahtumien vauhdittama terrorismikeskustelu vie juuri siihen suuntaan, että koetaan herätys oikeasta ja aidosti laajenevasta uhkasta, joka pitää pysäyttää. Olemme lähestymässä sitä rajaa, jossa niin länsimaiden kuin naapurimaidenkin toleranssi loppuu, ja kansalaismielipide toteaa että liika on liikaa. Tämä koskee ISIL:n ohella myös Boko Haramia. Maanpuolustus 111 7 Haastattelu ”Kuka olisi oikea taho välittämään rauhanprosessia?” 8 Maanpuolustus 111 Lähi-idän rauhanprosessi on ollut jo pitkään umpikujassa ja säteilee epävakautta. Kuinka neuvotteluissa voitaisiin kenties päästä eteenpäin ja millainen rooli EU:lla voisi olla? EU teki virheen siinä, että se Hamasin voittamien vaalien jälkeen vuonna 2006 katkaisi välit vaalien voittajaan todeten, ettei terroristiorganisaation kanssa neuvotella. Seurasi tilanne, jossa ei ole voitu olla eri palestiinalaisosapuolten kanssa aidossa yhteydessä, ja se on heikentänyt EU:n mahdollisuuksia käydä neuvotteluja. Tämä on tietenkin hyvin herkkä ja tulenarka asia, sillä Hamas ei edelleenkään tunnusta Israelin valtion olemassaolon oikeutta. Tämä tunnustamiskysymys on molemmilla puolilla fundamentti, josta on vaikea päästä ohitse ja väkivallan kierre vain jatkuu. Lähi-idän rauhanneuvotteluprosessissa minua on vaivannut se, että ikään kuin tyydytään Israelin ja Mahmud Abbasin palestiinalaishallinnon neuvotteluihin, vaikka samaan aikaan hyvin tiedetään, että Hamasin ja Gazan kysymykset ovat täysin ratkaisematta. Se ei johda kestävään lopputulokseen, että tehdään muka rauhansopimus, jota joku sitten koko ajan häiriköi. Pitäisi varmasti rohkaista palestiinalaisten sisäistä dialogia ja aidosti kuulla myös Hamasin näkemyksiä niin, että se olisi edes jollain tavalla mukana tavoiteltavassa rauhanratkaisussa. Kuka olisi oikea taho välittämään rauhanprosessia? Egypti ei ollut paras mahdollinen fasilitaattori, sillä egyptiläiset olivat itse liian lähellä ongelmaa sekä maantieteellisesti että islamilaisten ääriliikkeiden aiheuttaman pelon osalta. Israelista katsottuna taas Yhdysvallat-suhde on ainutlaatuinen, mutta sen sijaan luottamus Eurooppaan ja YK:hon on hyvin heikkoa. Tämä tekee asteleman hankalaksi, sillä Israel luottaa vain Yhdysvaltoihin kaikissa ratkaisuissa, joissa pitäisi luoda turvallisuusrakennetta. Yhdysvaltoja tarvitaan Israelin takaajana, mutta dialogin mahdollistamisessa eri osapuolten välillä EU:lla voisi ihan hyvin olla roolinsa. Samalla Hamas ja muut ääriliikkeet pitäisi laittaa erittäin koville ohjusten ampumisesta Israelin puolelle. Ymmärrän täysin israelilaisten kokeman alituisen uhkan ja ärsytyksen. Olen Kansanedustaja Pekka Haavisto keskustellut tästä Gazassa, mutta kaikki radikaaliryhmät siellä eivät ole kenenkään kontrollissa eikä niihin tunnu mitkään järkipuheet tehoavan. En ole pessimisti, mutta kyllä tämä on harvinaisen kompleksinen kokonaisuus. PEKKA HAAVISTO Millaisena näette Afganistanin-tilanteen nyt, kun Naton ISAF-operaatio on korvattu huomattavasti pienemmällä länsimaiden sotilaallisella läsnäololla? Tapasin juuri Afganistanissa sekä presidentti Ashraf Ghania että muita hallinnon edustajia, kansainvälisiä toimijoita ja myös ihan tavallisia kansalaisia. Paikan päällä olevat kansainväliset toimijat olivat arvioissaan melko negatiivisia. Presidentinvaaleista ei koskaan saatu ääntenlaskentaan perustuvaa tulosta, vaan jonkinlainen poliittinen sopimus kahteen osaan jaetusta vallankäytöstä Ghanin ja Abdullah Abdullahin välillä. Nyt ilmeisenä pelkona on tämän kahtiajaon ulottuminen halki valtionhallinnon. Lisäksi on iso kysymys opposition kanssa keskustelemisesta. Presidentti Ghani viittasi harmistuneena Pakistanin suuntaan todeten, ettei siellä ole tehty kaikkea mahdollista Afganistanin tilanteen vakauttamiseksi. Samalla hän viittasi hyvin optimistisesti Kiinaan, josta on käynyt useita delegaatioita ja tarjottu fasilitaattorin palveluita. Samaa viestiä kuulin myös Talebanin suunnalta. Tämä on kiinnostavaa, sillä tähän mennessä Kiina ei ole kovin monessa konfliktissa toiminut välittäjän roolissa. Käsissä on haastava tilanne, josta ei selvitä ilman poliittista ratkaisua. Aika näyttää kyetäänkö saavuttamaan jotain sellaista, joka sitoisi Talebanin mukaan yhteistyöhön. Talebanin iskuthan halvaannuttavat sekä talouselämää että yhteiskunnan kehittymistä. Afganistanin armeija kykenee ylläpitämään jonkinlaista turvallisuutta, mutta ei kontrolloimaan koko maata ilman poliittista ratkaisua. Kansanedustaja Pekka Haavisto on toiminut aiemmin ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä ja kehitysministerinä. Haavistolla on laaja kokemus kansainvälisistä tehtävistä. Hän on ollut YK:n ympäristöohjelma UNEP:n edustajana, ja tuntee kokemuksensa kautta mm. Balkanin, Afganistanin, Palestiinan, Irakin ja Liberian tilanteen. Haavisto osallistui Euroopan unionin Sudanin erityisedustajana neuvotteluihin Darfurin rauhansopimuksen solmimisesta 2005–2007 ja tämän jälkeen YK:n Darfurin kriisin erityisasiantuntijana. Haavisto on toiminut myös ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä, erikoisalueenaan Sudanin ja Somalian konfliktit. Haavisto on ollut vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa Instituutissa erityisalueenaan Venäjään liittyvät kysymykset ja uudet turvallisuusuhat. Eduskuntatyön ohella olette toimineet ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä, erikoisalueena Sudanin ja Somalian konfliktit. Millaisena näette Afrikan kriisimaiden tulevaisuudennäkymät? Maanpuolustus 111 9 Haastattelu ”Heikkoja signaaleja pitäisi osata lukea ajoissa. Kasvava pakolaisvirta on yksi niistä.” 10 Maanpuolustus 111 Somalia on ikuisuuskysymys, jossa on jo parin vuosikymmenen ajan nähty lukuisia eri rauhanprosesseja. Viime aikoina on ollut vakavaa yritystä Mogadishun rauhoittamiseksi, mutta siitä huolimatta turvallisuustilanne on edelleen huono. Somaliassa tarvittaisiin sekä kattavia poliittisia neuvotteluita että terroristijärjestöjen toiminnan tukahduttamista. Sudan on kiinnostavassa vaiheessa. Kansallista integraatioprosessia on yritetty aloittaa liittyen Darfuriin ja eteläisimpiin maakuntiin. Sudanilaisten kanssa käymissäni keskusteluissa olen havainnut, että ihan selvästi siellä on ryhdytty jo miettimään presidentti al-Bashirin jälkeistä aikaa ja miten maan asiat sitten järjestetään. Uusi mielenkiintoinen diplomaattinen yritys, jossa myös Sudan on mukana, on niin sanottu Khartum-prosessi. Sen tavoitteena on padota Eurooppaan saapuvaa pakolaisten virtaa, joka on viime aikoina karannut käsistä. Prosessi käynnistyi joulukuussa Roomassa pidetyssä kokouksessa ja siinä kootaan EU-maita ja pakolaisten afrikkalaisia alkuperämaita keskustelemaan pakolaispolitiikasta. Lisäksi olen viime aikoina työskennellyt Eritrean avautumiseksi. Eritrea on yksipuoluemaa ja vallassa on vanha sosialistinen regiimi. Jos jotakin ei tapahdu niin kriisi on käsissä, sillä maa tuottaa valtavasti pakolaisia. Suomi on nyt lähtenyt edesauttamaan nuorten koulutusta. Pyrimme fasilitoimaan erityisesti nuorille parempia tulevaisuuden näkymiä mm. Kirkon ulkomaanavun ja Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMO:n kautta. Omassa maassa tapahtuvan koulutuksen saatavuuden ja tason nostaminen olisi kenties yksi elementti pakolaisvirtojen hillitsemiseksi. Eritrea on sen kokoinen maa, että Suomenkin panos on siellä näkyvää ja vaikuttavaa, jos kaikki sujuu hyvin. Alku on ainakin ollut rohkaisevaa ja Eritrean hallinto on toistaiseksi sallinut toimintamme jatkuvan. Eritrea on minulle esimerkki maasta, jossa pitäisi toimia ennen kuin sisäisen konfliktin ja sekasorron uhka kasvaa. Heikkoja signaaleja pitäisi osata lukea ajoissa. Kasvava pakolaisvirta on yksi niistä. • Mielenosoitus 14.2.2015 Arabikevään neljäntenä vuosipäivänä Bahrainin pääkaupunkin Manaman esikaupungissa Daihissa. Viesti banderollissa: ”ihmisten vallankumous, jotka eivät enää halua olla hiljaa!” Maanpuolustus 111 11 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä KIRJOITTAJA Professori Hannu Juusola työskentelee Helsingin yliopistossa maailman kulttuurien laitoksella. Aikaisemmin hän on mm. johtanut Suomen Lähi-idän instituuttia Damaskoksessa. Hänen tutkimusalueitaan ovat modernin Lähi-idän yhteiskunnat ja politiikka, kansalaisuuteen ja etnisyyteen liittyvät kysymykset sekä Israelin ja Palestiinan konflikti. Arabikevät, Israel ja Palestiinan rauhanprosessi Hannu Juusola Israelin erilaisuus suhteessa ympäristöön on ollut merkittävä piirre myös kansallisessa identiteetissä V Vuoden 2010 lopulta Tunisiasta alkaneen niin sanotun arabikevään seurauksena Lähi-itä on ollut hyvin voimakkaan ja osin kaoottisen muutosprosessin kourissa. Kehitys eri maissa on kulkenut kovastikin eri suuntiin, ja arabikeväästä liikkeille lähteneiden muutosten lopullinen merkitys on vielä pitkään kaikkea muuta kuin selvää. Joka tapauksessa kyseessä on ehdottomasti yksi suurimmista muutosprosesseista alueen nykyhistoriassa. Poliittisen kuohunnan 12 Maanpuolustus 111 Hannu Juusola: Arabikevät, Israel ja Palestiinan rauhanprosessi alusta asti yksi yleisesti esitetty kysymys on ollut, kuinka muutokset vaikuttavat Israelin ja arabimaiden välisiin suhteisiin ja ennen kaikkea Palestiinan ikuisuuskonfliktiin. Jerusalemissa muslimi- ja juutalaisväestön jännitteet näkyvät katukuvassa. Kuva Al Aqsa Moskeijan lähistöltä 15.10.2014. ISRAEL JA ARABIKEVÄT Niin kuin melkein kaikille muillekin, arabikevät tuli myös Israelille yllätyksenä. Israelin suhtautuminen on luonnollisesti kehittynyt kuluneiden neljän vuoden aikana ja maan sisällä on ollut erilaisiakin tulkintoja muutosten merkityksestä Israelille. Hallitsevin linja erityisesti maan poliittisen johdon keskuudessa on kuitenkin ollut se, että arabikevään mukanaan tuomat muutokset merkitsevät Israelille ennen kaikkea uhkaa. Arabikevään alku oli Israelille ongelmallinen monella eri tasolla. Se oli sitä ensinnäkin Israelin ulkoisen kuvan ja identiteetin kannalta, kuten esimerkiksi johtaviin Israelin historian tutkijoihin kuuluva Avi Shlaim on analysoinut. Israelin virallisessa retoriikassa on aina ollut tärkeää korostaa eroa Israelin ja muiden alueen valtioiden välillä; epädemokraattisen Lähi-idän keskellä Israel oli ainoa länsimainen demokratia. Tämä sanoma on vaikuttanut siihen vahvaan tukeen, jota Israel vuosikymmenestä toiseen on saanut sekä Euroopasta että ennen kaikkea Yhdysvalloista. Jokainen amerikkalainen poliitikko muistaa mainita ”yhteiset arvot” perustellessaan Israelin saamaa tukea. Lähi-idän potentiaalinen demokratisoituminen uhkasi näin yhtä tärkeää komponenttia Israelin niin sanotussa hasbarassa eli Israelin politiikan ”selittämisessä” kansainväliselle yhteisölle. Israelin erilaisuus suhteessa ympäristöön Maanpuolustus 111 13 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä Demokratia arabimaailmassa johtaisi väistämättä radikaalien islamistien valtaan. 14 Maanpuolustus 111 on ollut merkittävä piirre myös kansallisessa identiteetissä, jossa on ollut keskeistä Israelin länsimaisuus. Erityisesti arabimaailma on ymmärretty orientalistisen perinteen mukaisesti takapajuisena ”itänä”. ”Me olemme luoneet modernin yhteiskunnan…keskiaikaisen maailman keskelle” julisti Israelin ensimmäinen pääministeri David Ben-Gurion. Kuvaavaa on, että jopa arabimaista Israeliin maan itsenäistymisen alkuvuosina tulleita juutalaisia siirtolaisia pidettiin uhkana maan länsimaiselle identiteetille. Siirtolaisleirillä vieraillut lehtimies kirjoitti huolestuneena siitä, mitä maalle tapahtuu, jos tällaisista tulee sen kansalaisia. Nykyään tällaiset asenteet liittyvät tietenkin ensisijaisesti palestiinalaisiin ja muihin arabeihin. Nykypoliitikoista pääministeri Benjamin Netanyahu on ollut niitä, jotka ovat korostaneet voimakkaimmin arabien luontaista väkivaltaisuutta ja kyvyttömyyttä muuttua. Marraskuussa 2011 Netanyahu piti puheen, jossa hän ennusti että arabikeväästä tulisi lopulta Israelin, lännen, demokratian ja liberalismin vastainen ”islamilainen aalto”. On selvää, että radikaali muutos ympäristössä koettiin varsinkin aluksi uhkaavaksi myös Israelin identiteetille. Se, että arabikevät johti useissa maissa varsin pian kaaokseen ja sisällissotaan, helpotti selvästi Israelin hämmennystä, sillä se vastasi paremmin israelilaisten enemmistön mielikuvaa naapurustostaan. Israelissa on toki esiintynyt myös sellaisia tulkintoja, joiden mukaan demokratisoituva arabimaailma olisi pidemmän päälle Israelin etu, sillä demokratiat eivät yleensä sodi toisiaan vastaan. Tällainen positiivinen ja luottava asenne on kuitenkin ollut selvässä vähemmistössä. Israelin osalta kiinnostus arabikevättä kohtaan on luonnollisesti kohdistunut ennen kaikkea Egyptin ja Syyrian tapahtumiin. Virallisella poliittisella tasolla Israelin asenne muistutti alusta alkaen paljon Saudi-Arabian kaltaisten konservatiivisten valtioiden asennetta. Tälle politiikalle on olennaista ajatus, jonka mukaan status quo on parempi kuin muutokset. Demokratia arabimaailmassa johtaisi väistämättä radikaalien islamistien valtaan. SaudiArabian johdon tavoin pääministeri Netanyahu syytti länttä naiiviudesta, kun se ei tukenut tarpeeksi Egyptin presidentti Hosni Mubarakia. Is- Hannu Juusola: Arabikevät, Israel ja Palestiinan rauhanprosessi raelin poliittisella johdolla oli ollut varsin hyvät suhteet Mubarakiin ja vaikutusvaltaiseen tiedustelupäällikköön Omar Suleimaniin. Mubarakin regiimiä ja Israelia yhdisti yhteinen vihollinen, islamismi. Egyptin suhtautuminen Hamasiin ei juuri ollut sen positiivisempaa kuin Israelin. Erityisen huolestuttavana tilanne koettiin Israelissa Muslimiveljeskuntaa edustavan Muhammad Mursin presidenttikaudella kesäkuusta 2012 seuraavan vuoden heinäkuuhun, vaikka Mursi ei pyrkinytkään sanoutumaan irti maiden välisestä rauhansopimuksesta kuten oli pelätty. Muslimiveljeskunnan syrjäyttäminen ja sotilaiden paluu valtaan kesällä 2013 koettiin Israelin johdossa positiivisena paluuna tuttuun ja turvalliseen. Tätä kokemusta on luonnollisesti myöhemmin vahvistanut lisää se, että Abd al-Fattah al-Sisin johtama regiimi ryhtyi koviin otteisiin Siinain islamisteja vastaan ja julisti virallisesti Hamasin terroristijärjestöksi. Israel on sallinut Egyptin käyttää raskaita aseita Siinailla, vaikka maiden välinen rauhansopimus periaatteessa kieltää sen. Syyrian kehityksen suhteen asenne Israelissa on ollut ambivalentti. Merkittävistä arabimaista Syyria on pitkään ollut se, joka suhtautuu Israeliin kaikkein kielteisimmin ja tukee avoimesti Hamasia ja Hizbollahia. Siten Bashar al-Assadin regiimin kaatumisen olisi periaatteessa kuvitellut sopivan Israelille hyvin semminkin, kun se olisi ollut myös tappio Assadia tukevalle Iranille ja vaikeuttanut selvästi Hizbollahin asemaa Libanonissa. Myös Israelin poliittisen ja sotilaallisen eliitin keskuudessa uskottiin vuonna 2011 yleisesti, että Assad kaatuisi nopeasti. Israelissa onkin kuulunut äänenpainoja, jotka ovat vaatineet Syyrian ”maltillisen” opposition voimakkaampaa tukemista. Toisaalta Israel on myös Syyrian kohdalla pelännyt, että muutos saattaisi kuitenkin olla vaarallisempi kuin status quo. Assadin regiimi oli vihamielisyydestään huolimatta ollut varovainen, ja maiden välinen aseleporaja Golanilla oli käytännössä ollut 1970-luvun puolivälistä lähtien Israelin rauhallisin raja. Jo pitempään YK-lähteet ovat raportoineet kontakteista, joita Israelin armeijalla ja Syyrian kapinallisilla on Golanilla. Näiden yhteyksien todellisesta merkityksestä on monenlaista spekulaatiota. Assadin regiimi syyttää Israelia al- Qaida-verkostoon kuuluvan al-Nusra-järjestön tukemisesta. Vähintäänkin lienee selvää, että Israel pyrkii estämään Hizbollahia saamasta asemaa Golanilla sekä varmistumaan muutenkin siitä, että Golanilla valtaa pitävät ryhmät eivät kääntyisi Israelia vastaan. Sekä Egyptin että Syyrian suhteen Israel on seurannut kehitystä ennen kaikkea rajojen turvallisuuden kannalta. Etelässä tärkeintä on Siinai ja Gaza, pohjoisessa Golan. ARABIKEVÄT PALESTIINALAISALUEILLA Palestiinalaisalueiden tilanne ennen arabikevättä oli monin tavoin vähemmän otollinen demokratiaa vaativalle kansannousulle kuin muualla. Ensinnäkin vuonna 2000 alkanut ja monta vuotta jatkunut niin sanottu toinen intifada oli johtanut useamman tuhannen palestiinalaisen kuolemaan ja vähensi ilman muuta halukkuutta nousta jälleen kerran Israelin miehitystä vastaan. Toiseksi kansainvälinen yhteisö oli käytännössä rangaissut palestiinalaisia Hamasin demokraattisilla vaaleilla saavuttamasta vaalivoitosta vuonna 2006. Tämä kokemus ei mitenkään vahvistanut uskoa demokratian tarjoamiin mahdollisuuksiin palestiinalaisten osalta. Kolmas tärkeä tekijä oli ilman muuta palestiinalaisten hajanaisuus, joka oli vahvistunut entisestään kesäkuussa 2007, kun Hamas otti vallan Gazassa ja karkotti Palestiinalaishallinnon sieltä. Palestiinalaisalueilla arabikevään ensisijainen vaatimus oli kansallinen yhtenäisyys. Pääpuolueiden, presidentti Mahmud Abbasin johtaman Fatahin ja Hamasin, tuli lopettaa keskinäinen vihanpito ja luoda yhteishallitus. Miehityksestä huolimatta useimmat arabikevään teemat, kuten korruption ja yksinvallan vastustaminen, taloudellinen epätasa-arvo ja yleinen vaikutusmahdollisuuksien puute olivat hyvin tuttuja myös palestiinalaisille. Vuonna 2012 palestiinalaisalueilla olikin jonkin verran laajoja mielenosoituksia, jotka kohdistuivat sekä Israelia että palestiinalaishallintoa kohtaan. Vastineena mielenosoituksille pääministeri Salam Fayyad erosi. Vastaavasti Gazassa oli jonkin verran Hamasia vastaan kohdistuneita mielenosoituksia. Alhaalta päin tullut paine on yksi tekijä, joka on vaikuttanut siihen, että Fatah ja Hamas sopivat jo keväällä Maanpuolustus 111 15 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä Pyrkimys aloittaa rauhanneuvottelut liittyy kiinteästi Yhdysvaltojen ulkoministeriin John Kerryyn. 2011 periaatteessa yhteishallituksesta. Tässä ei kuitenkaan päästy konkreettisesti eteenpäin. Lopulta vuoden 2014 keväällä sovittiin teknokraattien yhteishallituksesta ja uusista vaaleista. Uusi hallitus aloitti toimintansa kesäkuussa, mutta sen mandaatista puhumattakaan vaalien ajankohdasta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä. Viime kesän Gazan sota vaikutti myös siihen, että yhteishallitus menetti käytännössä merkityksensä. RAUHANPROSESSI Ei ole ihan helppoa sanoa, mikä on ollut arabikevään ja siitä liikkeelle lähteneiden voimien vaikutus Israelin ja PLO:n väliseen rauhanprosessiin. Kuluneiden vuosien aikana on ollut lyhyitä toivoa sisältäviä jaksoja, mutta suurimmaksi osaksi rauhanprosessi on polkenut paikallaan. Toivottomimpia jaksoja ovat olleet kaksi Gazan sotaa, jotka käytiin loppuvuodesta 2012 ja kesällä 2014. Suurin piirtein vastaava tilanne on kuitenkin vallinnut Israelin ja palestiinalaisten välisissä suhteissa 1990-luvun lopulta lähtien. Ajoittaiset ja lyhyeksi jääneet neuvotteluvaiheet ovat vaihdelleet yleisen pysähtyneisyyden ja toistuvien väkivaltaisten purkausten välillä. Mistään oikeista rauhanneuvotteluista ei ole voitu puhua 1990-luvun jälkeen, vaikka kansainvälinen yhteisö toistaakin jatkuvasti kehotusta aloittaa uudelleen rauhanprosessi. Arabikevät ja sen jälkeiset tapahtumat mukaan lukien kaksi sotaa eivät ole toistaiseksi muuttaneet konfliktin laajempaa strategista peruskuvaa. Tälle on tyypillistä Israelin kääntyminen poliittisesti selvästi oikealle ja pyrkimys lisätä jatkuvasti miehitettyjen alueiden asuttamista sekä vastaavasti palestiinalaisten sisäinen hajaannus ja heikko neuvotteluasema. Muslimiveljeskunnan lyhyt valtakausi Egyptissä vahvisti Hamasin asemaa hetkellisesti, mutta Mursin syrjäyttämisen jälkeen Hamas on jäänyt jälleen lähinnä Iranin tuen varaan. Kuluneiden neljän vuoden aikana merkittävin pyrkimys aloittaa rauhanneuvottelut liittyy kiinteästi Yhdysvaltojen ulkoministeriin John Kerryyn. Kerryn voimakkaasti ajamien neuvottelujen tarkoitus oli päästä sopimukseen yhdeksässä kuukaudessa vuoden 2014 puoleenväliin mennessä. Neuvottelut kuitenkin päätyivät 16 Maanpuolustus 111 Hannu Juusola: Arabikevät, Israel ja Palestiinan rauhanprosessi umpikujaan keväällä 2014. Anonyymit lähteet Yhdysvaltain hallinnossa syyttivät epäonnistumisesta Israelin siirtokuntapolitiikkaa. Prosessin katkeaminen alkuunsa vahvisti palestiinalaisten halukkuutta siirtyä konfliktin ratkaisussa neuvotteluista kansainvälistä oikeutta ja multilateralismia korostavalle linjalle. Merkittävin yksittäinen muutos viime vuosina onkin ollut PLO:n pyrkimys kansainvälistää konfliktin ratkaisu. Jo syyskuussa 2011 presidentti Abbas haki palestiinalaisille YK:n jäsenvaltion asemaa. Tämä ei kuitenkaan edennyt, sillä jäsenvaltioksi pääseminen olisi edellyttänyt turvallisuusneuvoston hyväksyntää. Hyväksyminen olisi luonnollisesti kaatunut Yhdysvaltojen veto-oikeuteen. Seuraavana vuonna Palestiina sai kuitenkin yleiskokouksen päätöksellä tarkkailijajäsenen (Observer non-member state) aseman. Myöhemmin palestiinalaiset ovat lisänneet panoksia hakemalla Israelin ja Yhdysvaltojen vastustuksesta huolimatta useiden YKjärjestöjen jäsenyyttä sekä hyväksymällä Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) pohjana olevaan Rooman perussäännön, mikä periaatteessa voisi mahdollistaa israelilaisten sotilaiden ja poliitikkojen syyttämisen sotarikoksista Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Palestiinan jäsenyys astuu voimaan tulevan huhtikuun alussa. Periaatteessa kyseessä on suuri muutos, sillä 1990-luvun alusta alkaen lähtökohtana ovat olleet osapuolten (Israel ja PLO) väliset kahdenväliset neuvottelut, joita on käyty Yhdysvaltojen johdolla. Tämän prosessin hyödyttömyys palestiinalaisten kannalta on muodostunut enemmän ja enemmän taakaksi presidentti Abbasille, jota on syytetty voimakkaasti Israelin turvallisuuden alihankkijana toimimisesta sekä kasvavasta yksivaltaisuudesta. On todennäköistä, että myös yleiset alueelliset paineet muutokseen ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että palestiinalaisten johto pyrkii nyt rikkomaan pitkään jatkuneen status quon viemällä konfliktin kansainvälisille areenoille. Huomion kiinnittäminen konfliktin ratkaisuun vähentää mahdollisuutta myös siihen, että palestiinalaiset vaatisivat jo pitkään siirrettyjen parlamentti- ja presidentin vaalien pitämistä. Vaikka johdon suuttumus Israelin haluttomuuteen käydä vakavia neuvotteluja on varmasti aitoa, valitulle strategialle on siis myös ilmeisiä sisäpoliittisia syitä. Tätä kirjoittaessa näyttää kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä, että myöskään palestiinalaisjohdon yksipuoliset toimet pystyisivät muuttamaan sen kannalta hyvin epäedullista tilannetta. Tilannetta vaikeuttaa vielä Israelissa meneillään oleva vaalikampanja ja mahdollisesti edessä olevat vaikeat hallitusneuvottelut. Sen sijaan on mahdollista, että Mahmud Abbas onnistuu valitsemallaan politiikalla ainakin lyhyellä tähtäimellä hillitsemään hallintoa kohtaan esitettyä kritiikkiä. Pitemmällä tähtäimellä sekä palestiinalaisten sisäinen hajaannus että Israelin ja palestiinalaisten välinen umpikuja voivat muuttua vain, jos vallitseva tilanne järkkyy pahasti. Sellainen tekijä voisi olla täysimittainen kansannousu, joka yhdistäisi Gazan ja Länsirannan ja ulottuisi ehkä jopa Israelin palestiinalaiskansalaisten pariin. Tällaisesta oli pieniä viitteitä viime kesän ja alkusyksyn levottomuuksissa Jerusalemissa ja muualla, mutta aika ei ollut vielä kypsä ”kevääseen”. • Maanpuolustus 111 17 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä KIRJOITTAJA Syyrian sisällissodalle ei näy loppua Mikko Patokallio toimii analyytikkona konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Initiative:ssä Methods and Tools -yksikössä. Aikaisemmin hän on toiminut tutkijana CMI:n Lähi-Idän ohjelmassa, Ulkopoliittisessa Instituutissa sekä Natotehtävissä Brysselissä. Hänen erikoisaluettaan on ollut Lähi-Idän kysymykset ja erityisesti Libanon. Patokallio on opiskellut Lontoon School of Economics:sa ja McGill:n yliopistossa. 18 Maanpuolustus 111 Mikko Patokallio Juuri kukaan ei enää puhu Syyriasta kansannousuna. M Maaliskuussa 2015 Syyrian konfliktin alusta on kulunut neljä toinen toistaan synkempää vuotta. Valitettavasti nyt alkava viides vuosi ei näytä jäävän viimeiseksi. Syyrian sisällissota, joka on vaatinut yli 220 000 henkeä, on jo nyt yksi Lähiidän verisimmistä ja tuhoisimmista konflikteista. Myös suhtautuminen Syyrian konfliktiin on kehittynyt itse konfliktin rinnalla. Muutos näkyy termistössä – juuri kukaan ei enää puhu Syyriasta kansannousuna – mutta myös siinä, minkä koetaan olevan konfliktin ytimessä. Tällä saralla viime vuoden suurin muutos on Islamilainen valtio -järjestön (tutummalta nimeltään ISIL) voimakas nousu. Konfliktin kokonaisuudessa jihadismi on edelleen rajallinen tekijä, mutta ISIL:n vahvistuminen on aiheuttanut merkittäviä muutoksia Syyrian sodan toimijoiden ja kansainvälisen yhteisön keskuudessa. Mikko Patokallio: Syyrian sisällissodalle ei näy loppua Syyrian sisällissodan ytimessä on taistelu Bashar al-Assadin hallinnon ja sitä vastustamaan syntyneiden oppositioryhmien välillä. Alkuvuodesta 2014 Syyriassa on kuitenkin ollut kolme erillistä leiriä, sen jälkeen kun ISIL erottautui muista oppositioryhmistä ja lujitti otteensa itäSyyriasta. ISIL kuitenkin poikkeaa merkittävästi muista sisällissodan osapuolista siinä, että sen tavoitteena ei ole valta Damaskoksessa vaan oman islamilaisen valtionsa toteuttaminen. Ryhmä keskittyy valtioprojektinsa vaalimiseen ja opportunistiseen laajentumiseen Irakin ja Syyrian maaperällä, ei niinkään Assadin syrjäyttämiseen. Syyrian oppositiolle ”toisen rintaman” syttyminen ISIL:ä vastaan on ollut sille kova isku. Oppositio on pitkälti menettänyt otteensa itäSyyriassa ja hallinnan sen öljytuloista. Jatkuva Libanonin väestöstä jo noin neljännes on syyrialaispakolaisia. Talvi on entisestään vaikeuttanut pakolaisten oloja. puolustautuminen ISIL:n hyökkäyksiltä on heikentänyt opposition kykyä vastustaa hallinnon iskuja Aleppossa, jonka kontrolli on symbolisesti hyvin tärkeää. Toisaalta, ISIL:n nousu on vaikuttanut aseellisen opposition sisäiseen dynamiikkaan, ja etenkin jihadistisen Jabhat alNusran (JAN) asemaan. JAN on pysynyt osana oppositiorintamaa ISIL:ä vastaan, mutta ryhmä on pyrkinyt luomaan oman valtakeskittymänsä Idlibin seudulla muiden oppositioryhmien kustannuksella. Maanpuolustus 111 19 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä Syyrialaisäiti Souad, 38, aviomiehensä ja tyttäriensä kanssa Bekaan laaksossa varastorakennuksessa, joka toimii heidän kotinaan. Souad perheineen odottaa pääsyä NRC -järjestön (National Rehabilitation Center) suojaan. 20 Maanpuolustus 111 Oppositiossa harva enää uskoo sotilaallisen voittoon, vaikka halu vastustaa Assadin hallintoa ja sen hirmutekoja elää edelleen vahvana Syyriassa. Yhä useammin vahvimmat hallintoa vastustavat ryhmät ovat joko jihadistisia tai vahvasti islamistisia. Tilanteen vastenmielisyyttä ei-islamistiselle oppositiolle lisää kansainvälisen yhteisön valmius toimiin ISIL:ä vastaan samalla kun se on korostuneesti haluton vastaavanlaiseen interventioon Syyrian opposition tueksi. ISIL:n ja JAN:n puristuksessa opposition ideologinen moninaisuus supistuu samalla, kun hallinto pystyy iskemään entistä kovemmin eijihadistista oppositiota kohtaan. Konfliktin puhkeaminen opposition ja ISIL:n välillä on vahvistanut Assadin hallintoa ja sen edistämää tulkintaa sodasta taisteluna Syyrian hallinnon ja terrorismin välillä. Hallinto onkin pyrkinyt esittämään itsensä luontevana liittolaisena ISIL:n vastaisessa taistelussa, vaikka se Mikko Patokallio: Syyrian sisällissodalle ei näy loppua ei ole juurikaan pyrkinyt taistelemaan ISIL:ä vastaan ennen kesää 2014. Hallinto edelleen keskittää sotilaallisen voimansa ei-jihadistisen opposition murskaamiseen. Tämä heijastelee regiimin pitkäaikaisia arvioita siitä, että aika on otollinen. Hallinto luottaa siihen, että Assadin liittolaisten tuki on lujempaa kuin opposition ja ajan myötä ISIL:n kaltaiset ryhmät koetaan lopulta suuremmaksi uhkaksi kuin Assad. Kansainvälisen yhteisön interventio ISIL:ä vastaan Syyriassa – olkoonkin Syyrian hallinnon lupaa kysymättä – vahvistaa regiimin oletuksia siitä, että ainoa uhka, joka sen täytyy selättää on muu oppositio. Niin kauan kuin hallinto uskoo päihittävänsä opposition, se ei koe tarvetta tehdä myönnytyksiä. Syyrian tilanne on edelleen äärimäisen vaikea, sillä kumpikaan osapuoli ei pysty voittamaan konfliktia yksin, vaan on jumittunut uuvutustaisteluun joka nojaa ulkoisten liittolaisten jatkuvaan tukeen. Jihadistien nousu on kuitenkin sekoittanut kuvioita, vähintäänkin tuhoamalla kansainvälisen yhteisön toiveet siitä, että Syyrian sisällissota voitaisiin onnistuneesti padota. ISIL:n vastustaminen yhdistää hyvin erilaisia toimijoita, myös entisiä vihollisia, mutta järjestön täysvaltainen tuhokaan ei ratkaise Syyrian konfliktia. Edelleen, ainoa realistinen tapa lopettaa Syyrian tuhoisa konflikti on neuvotellun ratkaisun kautta, joka voi onnistua vain merkittävän kansainvälisen painostuksen avulla. Tätä odotellessa riski on, että ISIL:in viedessä kansainvälisen yhteisön huomion muualle, Syyrian konflikti laajenee muilla urilla. Tammikuun 2015 välikohtaukset Libanonin Hizbollahin ja Israelin välillä muistuttavat Etelä-Libanonin kasvavasta räjähdysalttiudesta, ja myös Irakin sisäisessä konfliktissa on ainekset uuteen sektaarisen väkivallan kierrokseen. Syyrian konfliktin tuottama humanitaarinen katastrofi ja sen synnyttämä pakolaiskriisi on jo muuttanut naapurimaiden demografiaa: Libanonissa noin neljännes ja Jordaniassa noin viidennes väestöstä on syyrialaispakolaisia. On vain ajan kysymys siitä, milloin tämä tulee epävakauttamaan näitä maita ja laajentamaan Syyrian konfliktia entisestään. • SUOMEN OSALLISTUMINEN SYYRIAN KEMIALLISEN ASEEN HÄVITTÄMISMISSIOON OPCW-UN Joint Mission for the Elimination of the Chemical Weapons Programme of the Syrian Arab Republic • Syyriassa käytettiin elokuussa 2013 kemiallisia aseita ja tämä johti YK:n tutkintaan. • Syyria liittyi kemiallisen aseen kieltosopimukseen syyskuussa 2013. • Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontajärjestö OPCW ja YK perustivat yhteisen Syyrian kemiallisen aseen hävittämismission 16.10.2013. •Syyrian kemiallisen aseen ohjelma tuli olla hävitettynä 30.6.2014 mennessä. • Vaaralliset kemikaalit päätettiin kuljettaa ulos Syyriasta hävitettäväksi Yhdysvalloissa, IsossaBritanniassa, Saksassa ja Suomessa. • Monikansallinen maakoalitio vastasi kemikaalien pois kuljettamisesta ja hävittämisestä. Suomi osallistui Syyrian kemiallisen aseen hävittämismission eri vaiheisiin: • Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutti VERIFIN analysoi YK:n tutkimusmission Syyriassa keräämää aineistoa kemiallisen aseen käytöstä. • Suomi rahoitti mission tueksi perustettuja OPCW:n rahastoja yhteensä 650 000 eurolla. Suomi osallistui hävittämismissioon myös kahdella sotilasosastolla: • Suojeluosasto (CBRN-osasto) osallistui Tanskan ja Norjan johtamaan merikuljetusoperaatioon, joka varmisti kemikaalien turvallisen merikuljetuksen. • Merivoimien alustarkastusosasto osallistui Välimerellä kemikaaleja neutralisoineen yhdysvaltalaisalus M/V Cape Rayn suojaamiseen osana monikansallista laivasto-osastoa. • Suomalainen jätteenkäsittelylaitos EKOKEM osallistuu kemikaalien hävittämiseen. • OPCW-YK yhteismissio päättyi 30.9.2014. Teksti: Tiina Raijas Maanpuolustus 111 21 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä KIRJOITTAJA Irak tienhaarassa Tutkija Pekka Hiltunen on filosofian maisteri. Hän työskentelee Suojelupoliisissa strategisen analyysin tehtävissä pääasiallisina vastuualueinaan radikaali-islamismi ja terrorismi. Aikaisemmin hän on työskennellyt kansainvälisissä tehtävissä Lähi-idässä ja Afrikassa. Pekka Hiltunen Irakin kahtia jakanut konflikti on syvästi sidoksissa Syyrian sisällissotaan. I Irak on ollut viimeisen vuoden ajan kansainvälisen uutisoinnin keskiössä. Maa on ajautunut syvään konfliktiin, joka uhkaa sen tulevaisuutta ja samalla koko Lähi-idän tasapainoa. Tämä maan kahtia jakanut konflikti on syvästi sidoksissa Syyrian sisällissotaan sekä alueelliseen valtakamppailuun. ISIL:N SALAMASOTA Vuoden 2014 kevään ja kesän aikana Irakissa ja Syyriassa toimiva radikaali-islamistinen terroristijärjestö ISIL, joka kutsuu itseään islamilaiseksi valtioksi, eteni valtavalla nopeudella Irakissa. 22 Maanpuolustus 111 Pekka Hiltunen: Irak tienhaarassa Huolimatta miesalivoimastaan ja heikommasta varustelutasostaan järjestö valloitti merkittäviä maa-alueita, huomattavimpana niistä Mosulin kaupungin. ISIL:n joukot, toimien yhdessä paikallisten ääriainesten kanssa, etenivät nopeasti vallaten alueita, joita Irakin turvallisuusjoukot eivät edes yrittäneet puolustaa. Tapahtumat herättivät huolta sekä alueellisesti että globaalisti ja ISIL:n pelättiin jopa valloittavan Baghdadin. Vaikka tämä pelko osoittautui aiheettomaksi, Irakin keskushallinto menetti järjestölle laajoja alueita, myös suurkaupunkeja. On huomioitavaa, että valloituksilla ISIL ei ainoastaan saanut haltuunsa alueita, vaan myös valtavia määriä sotilaskalustoa, joka on suurimmaksi osaksi amerikkalaisperäistä. Tämä kalusto toimitettiin aikanaan Irakiin tukena kehittämään maan turvallisuusjoukkojen toimintakykyä. ISIL:n saatua haltuunsa kyseisen materiaalin se kykeni varustamaan omat joukkonsa Irakin turvallisuusjoukkojen tasoa vastaavasti. Kurdistanin Komala Islamy -ryhmän taistelijoita aamun rukoushetkessä Ahmad Abadissa Irakissa. Maanpuolustus 111 23 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä Isil on hyvin varustettu, suuri osa sen joukoista on kokeneita ja järjestön rahoituspohja on vakaa. ISIL kyennee toistaiseksi säilyttämään merkittävän aseman Irakissa ja pitämään hallussaan huomattavia alueita. Järjestö on hyvin varustettu, suuri osa sen joukoista on kokeneita ja järjestön rahoituspohja on vakaa. ISIL on kuitenkin jatkuvan paineen alla useista eri suunnista. Keskeisimmät haasteet voidaan erotella kolmeen osaan. Irakin hallinnon, Kurdistanin ja ennen kaikkea kansainvälisen koalition vastatoimet aiheuttavat sille jatkuvia tappioita. Tämä vaikeuttaa perinteisten sotilasoperaatioiden toteuttamista ja pakottaa järjestön toimimaan asymmetrisesti. Toiseksi, ISIL:n kannatus on suuressa määrin sidottu sen kykyyn varmistaa hallitulla alueella asuvien ihmisten peruselintarvikkeiden ja muiden välttämättömyyksien saanti. Tämä muodostuu jatkuvasti haastavammaksi konfliktin pitkittyessä ja järjestön oman toiminnan vaatiessa resursseja. Kolmanneksi, ISIL:n suosio perustuu Irakissa suuressa määrin siihen, mitä se ei ole. Järjestö ei ole suosittu sen edustaman radikaalin islamintulkinnan tai kansainvälisen luonteen takia, vaan siksi, että se toimii tehokkaana vastavoiman Bagdadin vahvasti shiialaiseksi ja eksklusiiviseksi mielletylle hallinnolle. ISIL:n pyrkiessä lujittamaan asemiaan vallatuilla alueilla sen autoritaarinen ja väkivaltainen hallintotyyli tulee aiheuttamaan paikallisväestössä vastareaktioita, jotka puolestaan sitovat järjestön voimavaroja järjestyksen ylläpitämiseen. PIRSTOUTUNUT IRAK Irakin nykyinen tilanne ei ole ainoastaan sotilaallinen ongelma, vaan oire maan syvistä haasteista. ISIL:n menestys Irakissa rakentuu keskeisesti yhden tekijän varaan; Irakin pirstoutuneen tilanteen luomien jakolinjojen hyödyntämiseen. Vaikka Irakin eri väestöryhmien väliset jännitteet ovat rakentuneet pitkäaikaisten kehityskulkujen ja muutosten seurauksena, on nykyisen tilanteen kulminoituminen nähtävissä viimeisten vuosien kehityksen jatkumona. Maan edellisen pääministerin Nuri al-Malikin valtakautta (2006−2014), jonka loppukaneettina ISIL:n nousu Irakissa toimi, voidaan kuvata polarisoitumisen ja pirstoutumisen aikana. Al-Malikin hallinnon aikana turvallisuusviranomaisten kollektiiviset vastatoimet sunniväestöä vastaan, 24 Maanpuolustus 111 Pekka Hiltunen: Irak tienhaarassa sekä taloudellisten resurssien epätasainen jakautuminen yhdessä valta-asemista syrjäyttämisen kanssa johtivat lisääntyvään turhautumiseen. Vähitellen turhautuminen ilmeni uskontoryhmien välisenä jännitteiden kiristymisenä ja uskonnon roolin jatkuvana korostumisena. Väestöryhmät alkoivat kasvavassa määrin identifioitua uskontoryhmiensä perusteella. Lisäksi maan tilanteeseen heijastuivat ulkoisten toimijoiden ja alueellisen valtapolitiikan aiheuttamat jännitteet ja pyrkimykset. Turhautunut ja jakautunut Irak muodosti otollisen kohteen jo valmiiksi shiiojen ja sunnien välisiä jakolinjoja hyödyntävälle ja ruokkivalle ISIL:le. Sunnalaisen islamin esitaistelijana esiintymään pyrkinyt järjestö nojasi vahvasti retoriikkaan, joka hyödynsi al-Malikin hallinnon epäsuosiota, sekä shiialaisen hallinnon ja Iranin yhteyksiä. ISIL:n etenemisen aikana ilmennyt turvallisuusjoukkojen kyvyttömyys taistella alueista, joista suuri osa on sunnienemmistöisiä, kasvatti väestön etäisyyttä ja epäluottamusta keskushallintoa kohtaan. Irakin kurdin, asekauppias Bakhtryar Sadr-Aldeenin liiketoimet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viime kesäkuun jälkeen, jolloin ISIL otti Pohjois-Irakissa Mosulin haltuunsa. Sunniryhmittymän ja Peshmergan toimet ovat pitäneet Aldeenin kiireisenä. Aldeen ja hänen perheensä kuvissa aseiden keskellä. Kuva helmikuulta 2015. Maanpuolustus 111 25 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä On selvää, että vaikka ilmaiskut eivät yksin kykene kukistamaan ISIL:a, on niiden avulla kyetty merkittävästi rajoittamaan järjestön etenemistä. Al-Maliki syrjäytettiin pääministerin paikalta, koska hänen ei uskottu kykenevän muodostamaan hallitusta, joka yhdistäisi maan väestöryhmät taistelemaan ISIL:a vastaan. Uudeksi pääministeriksi valitun Haider al-Abadin hallinto onkin pyrkinyt luomaan yhtenäisyyttä uudistamalla hallintoa, osallistamalla sunniväestöä ja etsimällä sopua keskushallinnon ja kurdialueiden väliseen öljy- ja budjettikiistaan. Toistaiseksi voidaan kuitenkin puhua ainoastaan varovaisesta toiveikkuudesta väestöryhmien välisten jännitteiden liennyttämiseksi. Al-Abadin hallinnolla on edessään vielä pitkä matka luottamuksen lisäämiseksi ennen kuin se voi keskittyä aseellisen operaatiokapasiteetin rakentamiseen, jotta Irakin turvallisuusjoukot kykenisivät menestyksekkäästi taistelemaan ISIL:a vastaan. Merkittävän ongelman muodostaa myös turvallisuusjoukkojen riippuvuus väkivaltaisiin ylilyönteihin syyllistyneiden shiiamilitioiden tuesta. Hallinnon olisikin kyettävä esittämään sekä armeija että poliisivoimat huomattavasti nykyistä puolueettomampina toimijoina, jotta ne saisivat taakseen vaadittavan tuen. TULEVAISUUDEN HAASTE Irakin konfliktiin ei ole näkyvissä ratkaisua lähitulevaisuudessa. Konfliktia ruokkivien kehityskulkujen muutokset vaativat aikaa, eikä tarpeeksi jyrkkiä suunnanmuutoksia ole vielä tapahtunut. Niin kauan kuin osa Irakin väestöstä näkee ISIL:n pienempänä pahana kuin Bagdadin keskushallinnon, tulee järjestö säilyttämään huomattavan toimintakyvyn ja kannatuksen Irakin alueella. Lisäksi keskushallinnon kannalta olennainen alueiden takaisinvaltaaminen ei toistaiseksi ole vielä mahdollista. Irakin turvallisuusjoukot kykenevät tehokkaaseen laajamittaiseen operatiiviseen toimintaan vasta kun ne on koulutettu ja useissa tapauksissa varusteltu uudelleen. Haasteena on myös laaja motivaatioongelma, erityisesti käytettäessä joukkoja kaukana niiden koti- ja väestöryhmäalueilta. Onkin todennäköistä, että lyhyellä aikavälillä ISIL tulee kohtaamaan suurempia haasteita rakentaessaan hallintojärjestelmää ja yrittäessään varmistaa hallittujen alueiden toimeentulon, kuin sotilaallisesta uhasta Irakin keskushallinnon taholta. Sekä Irakin hallinto että kansainvälinen 26 Maanpuolustus 111 Pekka Hiltunen: Irak tienhaarassa ISIL:n vastainen koalitio ovat ryhtyneet toimiin lievittääkseen väestöryhmien välisiä jännitteitä ja luodakseen Irakille ulkovaltojen tukemaa kansallista toimintakykyä. Irakin hallinto on pyrkinyt erityisesti lähestymään sunniheimoja, joita on pidetty nykyisen konfliktin vaa’ankielenä. Toistaiseksi heimot ovat jakaantuneet osan tukiessa ISIL:a, osan pyrkiessä neutraaliuteen ja osan asetuttua keskushallinnon puolelle. Bagdad on pyrkinyt hyödyntämään tätä perustamalla niin sanottuja heimojoukkoja tai alueellisia kansalliskaarteja. Tällä toimintamallilla on pyritty kopioimaan amerikkalaisjoukkojen käyttämää ”Sahwa-joukkojen” formaattia, joka auttoi merkittävästi taistelussa Irakin al-Qaidaa vastaan. Aloite ei kuitenkaan ole saavuttanut huomattavaa menestystä, eivätkä hallintoa aiemmin vastustaneet heimot ole osoittaneet halukkuutta toimia sen rinnalla ISIL:a vastaan. Kansainvälinen ISIL:n vastainen koalitio keskittyy puolestaan Irakin alueella kahteen toimintatapaan: ilmaiskujen toteuttamiseen ja Irakin Kurdistanin puolustusvoimien, eli Peshmergan, sekä Irakin turvallisuusjoukkojen kapasiteetin rakentamiseen. Vaikka on selvää, etteivät ilmaiskut yksin kykene kukistamaan ISIL:a, on niiden avulla kyetty merkittävästi rajoittamaan järjestön etenemistä. Lisäksi ilmatuen vaikutus maajoukkojen taistelutahdolle on huomattava. Kapasiteetinrakennuksen ongelmat ovat kaksitahoisia. Ensinnäkin työtä on valtavasti. Irakin turvallisuusjoukot kärsivät sekä motivaatio- että koulutusvajeesta. Myös ISIL:le kärsityt tappiot, jatkuvat terrori-iskut ja järjestön väkivaltainen propaganda toimivat tehokkaana psykologisena sodankäyntinä. Peshmergan joukot puolestaan ovat historiallisesti soveltuneet paremmin vuoristoalueiden sissisotaan kuin nykyisen kaltaiseen konfliktiin. Lisäksi Peshmerga on logistisesti täysin ulkopuolisen tuen varassa. Ongelmana on myös, että on äärimmäisen epätodennäköistä, että Irakin keskushallinto olisi halukas suostumaan peshmerga-joukkojen operaatioihin Kurdistanin alueen välittömän läheisyyden ulkopuolella. Kurdijoukkojen läsnäolo Pohjois-Irakin kiistellyillä alueilla on jo nyt vaikea kysymys Bagdadille. Vaikka on todennäköistä, että keskipitkällä aikavälillä turvallisuusjoukot kansainvälisen koalition voimakkaan tuen avulla kykenevät etenemään merkittävästi, ei ISIL:n tukialueiden valtaaminen takaisin hallinnolle ja järjestön toimintakyvyn merkittävä rajoittaminen ratkaise Irakin ongelmia. Nykyisen operaation aikana sekä kurdeja, shiioja että sunneja aseistetaan ja koulutetaan toimimaan yhteistä vihollista vastaan. Väestöryhmät eivät kuitenkaan osallistu taisteluun yhteisen johdon, koordinaation tai edes lipun alla. Negatiivisimmissa arvioissa kehityskuluista tämä johtaa ainoastaan kolmen kilpailevan aseellisen ryhmittymän muodostumiseen samalle maantieteelliselle alueelle. Irakin yhtenäisen tulevaisuuden kannalta nykyinen konflikti ja sen mahdollinen ratkaisu ovat äärimmäisen haastavia. Ratkaisussa ei ole kyse ainoastaan ulkoisen vihollisen kukistamiseen johtavasta kamppailusta, vaan samanaikaisesti prosessista, jossa määritellään konfliktin jälkeiset voimatekijät ja valta-asemat. Tästä johtuen eri osapuolet ovat äärimmäisen varovaisia neuvotellessaan tehtävien ja resurssien jaosta. Osapuolten ajamat agendat eivät myöskään ole täysin yhteneviä, vaan ne pyrkivät ennen kaikkea varmistamaan omat asemansa myös ISIL:n jälkeisessä Irakissa. Lisäksi konflikti on jatkuvasti kasvattanut Irakin riippuvuutta ulkovalloista. Tässä ovat olleet keskeisessä roolissa Iran ja Yhdysvallat, joiden strategiset intressit maan tulevaisuudelle ovat hyvin erilaiset. Tulevaisuuden kannalta onkin huolestuttavaa pohtia, mitä tapahtuu ulkoisen vihollisen poistuessa kuvasta? Pahimmassa tapauksessa jopa laajamittainen sisällissota ja valtiollisen yhtenäisyyden hajoaminen on todellinen mahdollisuus. Ainoat nähtävillä olevat ratkaisut vaatisivat kaikkien väestöryhmien osallistamista maan hallintoon, sekä erityisesti kurdien tapauksessa neuvotteluratkaisua Kurdistanin alueen tulevaan asemaan. Tällä hetkellä kyseisen kaltainen ratkaisu, johon kaikki osapuolet voisivat suostua, näyttää valitettavan etäiseltä. Irak on tienhaarassa, jossa sen valinnat tulevat heijastumaan useiden vuosien päähän myös alueellisesti. • Maanpuolustus 111 27 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä KIRJOITTAJA ISLAM – mitä oikeastaan pelkäämme? Harri Kiiski siirtyi keväällä 2014 SaudiArabiaan maailman toiseksi suurimman kemian alan yrityksen Saudi Basic Industries SABIC lannoiteryhmän teknologiaohjelmista vastaavaksi. Suomessa Kiiski toimi huoltovarmuusorganisaation kemian poolin jäsenenä ja puheenjohtajana. Harri Kiiski Miltä islam näyttää Saudi-Arabiasta käsin? Harri Kiisken kokemuksia vuoden ajalta. M Muutettuani Saudi-Arabiaan keväällä 2014 olen huomannut ennakkokäsitysteni olleen täysin erilaiset kuin todellisuus. Missä ovatkaan ne pelottavat vihaiset arabimiehet? Missä onkaan se väkivaltainen ja vihamielinen uskonto? Missä on se kammottava diktatuuri kuolemanrangaistuksineen? Saudi-Arabiassa sunnalaisen (Wahhabismi) uskonnon vaikutus näkyy voimakkaasti jokaisella elämänalueella. MUUTTUVA SAUDI-ARABIA Tätä kirjoitettaessani kuningas Abdullah kuoli 23. tammikuuta 2015. Hänen seuraajansa kuningas Salman bin Abdul Aziz vannoi ensimmäisessä puheessaan jatkavansa edellisen ku28 Maanpuolustus 111 Harri Kiiski: Islam – mitä oikeastaan pelkäämme? ninkaan linjaa. Terrori-iskujen jälkeen 2001 Saudi-Arabia on tehnyt lukuisia muutoksia. Arabikevään kuohunnat onnistuttiin tukahduttamaan ja kaikille annettiin kahden kuukauden ylimääräinen palkka. Heti alkuvuodesta 2011 kuningas Abdullah ilmoitti lisäävänsä hyvinvointipalveluihin käytettäviä rahoja. Saudin hallitsijaperheessä järkeiltiin, että olojen kohennus pitää kansan ruodussa. Infrastuktuuriin, rautateihin ja metroon on tehty massiiviset investoinnit. Kuningas Fahd (k. 2005) antoi luvan ensimmäisiin kunnallisvaaleihin 2005. Vuodesta 2003 neuvoa-antava kokous (Majlis al-Sura) sai oikeuden tehdä lakiehdotuksia sekä muuttaa hallituksen esityksiä. Naiset ovat vuodesta 2005 saaneet työskennellä säädyllisissä ammateissa ja kansainvälisissä yrityksissä on viime vuosien aikana lisätty naisten määrää. Ensimmäinen naisministeri nimitettiin 2009 ja vuodesta 2011 naisille myönnettiin äänioikeus paikallisvaaleissa sekä oikeus asettua ehdolle tai tulla valituksi neuvoa-antavan Shuria neuvoston jäseniksi. Nais- ja Koraani tuomitsee henkirikokset, huumausaineiden salakuljetuksen, valmistamisen ja myynnin sekä homoseksuaalit. Seuraamuksena voi olla kuolemanrangaistus. miesopiskelijat voivat osallistua samoille luennoille King Abdullahin yliopistossa. Prinsessa Noran yliopisto on ainoastaan naisille. Koulutusta on lisätty valtavasti ja puolet opiskelijoista on naisia. Koulutusjärjestelmää on muokattu myös terrorismin ennaltaehkäisyä silmälläpitäen. Kuolemanrangaistuksia säädetään edelleen henkirikoksista ja huumeiden salakuljetuksesta. Uhrin omaiset voivat antaa armahduksen tai vaatia verirahan. Homoseksuaalisuus on kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla. Koraanin mukaan tuomitsemiseksi tarvitaan neljä todisMaanpuolustus 111 29 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä Kuolemanrangaistuksia säädetään edelleen henkirikoksista ja huumeiden salakuljetuksesta. 30 Maanpuolustus 111 tajaa, kuten myös aviorikoksen todistamiseen. Tuomiot ovat harvinaisia. Huumeiden salakuljetus, myynti tai valmistus johtaa kuolemanrangaistukseen. Tämä ei tule yllätyksenä, sillä sekä viisumia haettaessa että maahan tultaessa allekirjoituksella kuitataan saaneensa tieto seuraamuksista. Silti esimerkiksi vuoden 2014 toisella puoliskolla 1 197 salakuljettajaa pidätettiin ja huumeita takavarikoitiin 0,5 miljardin dollarin edestä. TERRORISMI TUOMITAAN SELKEÄN JYRKÄSTI Terroristijärjestöön kuulumisesta langetetaan kovat tuomiot. Kesän aikana on uutisoitu värväreiden pidätyksistä. Terrorismi tuomitaan selkeästi, ja yllättäen kesäkuussa 2014 täällä uutisoitiin lehtien etusivulla kristittyjen kirkkojen polttamisesta Irakissa. Uutista ei yllättäen eurooppalaisissa tiedotusvälineissä näkynyt. Saudi Arabia toimi aktiivisesti ISIL-järjestön vastaisen koalition kokoamisessa. Sairas kuningas matkusti kesäkuussa kokoamaan koalitioon jäseniä. Koalition suorittamassa ensimmäisessä ilmaiskussa oli Arabiemiraateista tulleen naislentäjän johtamassa laivueessa mukana myös saudiprinssi. Kuninkaan kuoltua perimysjärjestyksessä kolmantena oleva Muhammed bin Nayef vastaa terrorismin vastaisesta työstä ja on läheinen ystävä CIA:n johtajan kanssa. Lokakuussa 2014 yli 120 islaminoppinutta tuomitsi avoimessa kirjeessään ISIL-järjestön islamin yksinkertaistamisesta että jihad on puolustussotaa: ”Se ei ole luvallista ilman oikeata syytä, oikeata tarkoitusta ja ilman toimintasääntöjä. Oppineet muistuttivat, että islamin mukaan kristittyjä tai ketään ”kirjan kansoja” ei saa vahingoittaa millään tavalla. Terroristien ja murhamiesten kutsuminen jihadisteiksi tuntuu paikallisia ärsyttävän. Jihad (pyrkimys, taistelu, kilvoittelu) tarkoittaa islamin puolustamista fyysisesti sekä henkistä kilvoittelua ihmisen sisäistä pahuutta vastaan, joka on muslimin velvollisuus. Jihad on ennen kaikkea henkistä puhdistumista ja valmistautumista valaistumiselle. Koraanissa sanotaan: Taistelkaa Jumalan tiellä niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan, mutta älkää sortuko tekemään väärin: Jumala ei rakasta väärintekijöitä. Sodankäynti kaikkiaan suuntautuu monijumalaisia vastaan ja liittyy Harri Kiiski: Islam – mitä oikeastaan pelkäämme? puolustautumiseen. Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enään palvota vaan yksin Jumalaa, mutta jos he herkeävät, teidän tulee ahdistaa vain pahantekijöitä. Ranskan tapahtumat tuomittiin jyrkästi, tosin pilapiirrosten uudelleenjulkaisua ei ymmärretty ja se koettiin loukkaavana. Samankaltaista tunteikkuutta koettiin ehkä aikoinaan Suomessa Hannu Salaman Juhannustanssit-kirjasta. On huomattava, että Saudi Arabiassa on tapahtunut valtavan nopea muutos. 1950-luvulla 40 % väestöstä asui maaseudulla, nyt jo 80 % asuu kaupungeissa. Beduiinikulttuurista moderniin hyväksyvään kulttuuriin on vielä paljon tehtävää. Ihmisoikeuksien ja sananvapauden osalta ollaan kuitenkin edetty:, korruptioindeksi antaa sijoituksen 55, YK:n inhimillisen kehityksen indeksi sijan 34. RADIKALISMIN SYNTY Radikalismin synty alkanee ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä ajasta. Osmaanien valtakunta romahti ja alue pirstottiin useiksi eri valtioiksi. Samalle kaudelle ajoittuu myös Israelin perustaminen. Radikalistit kokevat länsivaltojen pitävän edelleen ylivaltaa alueella tukemalla tai hyväksymällä arabidiktatuurit. Lisäksi ongel mana nähdään öljyyn liittyvä valtapeli ja Isra- Saudiaktivistien kuvakaappaus YouTube -videolta lokakuussa 2013, jolloin oli kansallinen päivä naisten ajo-oikeuden vastustamiseksi. Ainoastaan harvat uhmasivat tuolloin rangaistuksia ja uskaltautuivat ratin taakse... heidän mukaan kampanja jatkuu. elin valtion tukeminen. Afganistanin vuoden 1979 sodan radikaaleja osallistui 1990-luvulla taisteluihin Balkanilla ja Algeriassa, 2000-luvulta jälleen Afganistanissa ja edelleen Irakissa, Libyassa, Egyptissä ja Syyriassa. Viimeaikaiseen radikalismiin kuuluu myös toisten muslimien tuomitseminen harhauskoisina, luopioina. Vihollinen ei enää ole ulkoinen vaan sisäinen. Shiiat ovat jopa vääräuskoisempia kuin kristityt ja juutalaiset, jotka hyväksytään kirjojen uskontoina. Kristittyihin viitataan Koraanissa; Olet huomaava, että eniten vihaavat uskovia juutalaiset ja monijumalaiset, ja olet myös huomaava, että eniten rakastavat uskovia ne, jotka sanovat itseään kristityiksi. Näin on siksi, että heidän joukossaan on pappeja ja munkkeja, ja että kristityt eivät ole ylpeitä. Radikalismi vetoaa Euroopassa maahanmuuttajanuoriin ja käännynnäisiin. Radikalismi on muuntunut globaaliksi internetiä ja sosiaalista Maanpuolustus 111 31 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä SAUDI-ARABIA Heinäkuussa 2014 Saudi-Arabian Tadawal-pörssi tiedotti avaavansa osakesijoitukset ulkomaisille sijoittajille vuoden 2015 alussa. Saudi-Arabia on maailman suurin öljynviejä ja sen osakemarkkinat yhdet kehittyvien markkinoiden suurimmista, arvoltaan noin 530 mrd $. Talous kasvoi vielä 2014 yli 4 % vuosivauhtia. Saudi-Arabiassa on ilmainen koulutus, terveydenhuolto ja nyt myös työttömyyskorvaus (530 $/kk, 2011). Myös oman talon rakentamiseen tai asunnon hankkimiseen tarjotaan rahoitusta. Joka vuosi yli 100 000 lähetetään opiskelijaa ympäri maailmaa opiskelemaan ja tuomaan oppia takaisin. Arabikevään jälkeen on erityisesti kiinnitetty huomiota nuorisotyöttömyyteen. Työttömyysaste vuonna 2013 oli 11,7 % (yhteensä 622 000 henkeä), naisten osalta 33,2 %. On huomattava, että puolet Saudi-Arabian (21 miljoonaa, lisäksi 9 miljoonaa vierastyöläistä) väestöstä on alle 25-vuotiaita. 32 Maanpuolustus 111 mediaa hyödyntäväksi vastarintaliikkeeksi. Monilla nuorilla ei ole todellista kuvaa uskonnosta. Ranskan iskujen tekijöillä kerrottiin olevan mielenterveysongelmia. Kun Euroopassa tapahtuu koulusurma tai perhemurha, on surmaajalla mielenterveysongelmia. Kun kyseessä on muslimi, leimataan heidät jihadisteiksi. Itsemurha on Koraanin säkein tuomittu; Uskovaiset, älkää käyttäkö omaisuuttanne turhuuteen, vaan käykää yhteisestä sopimuksesta kauppaa. Älkää tappako itseänne. Älkää tappako / tuhotko / toisianne. Todelliset syyt lienevät nuorison työttömyydessä, seksuaalisuudessa, sukupolvien välisessä taistelussa, kadoksissa olevassa vanhemmuudessa, huonossa itsetunnossa, mielenterveysongelmissa, puutteellisessa koulutuksessa ja yleisessä tietämättömyydessä. Nuori hakee itseänsä vanhan ja uuden maailman murroksessa. Ratkaisut löytynevät ennaltaehkäisevästä työstä ja koulutuksesta. Olen omakohtaisesti kokenut asioiden täällä hoituvan. Sinällään uskomaton kokemus on tuntea kaikki tunne-elämän kirjot yhden päivän aikana. Asiat hoituvat täällä eri tavalla, johon tuskastuminen, epätoivo, raivo tai itku eivät auta. Oloa ei tarvitse tuntea turvattomaksi ja ihmiset ovat erittäin ystävällisiä. Monet asiat ovat osoittautuneet tabuiksi. Uskonnosta puhumista ei tarvitse välttää – päinvastoin. Yhteinen arvomaailma lähtee Abrahamista ja yhtäläisyyksiä löytyykin paljon. Niitä uskovista sekä juutalaisista, kristityistä ja saabilaisista, jotka uskovat Jumalaan ja viimeiseen päivään, odottaa palkka heidän Herransa luona. Ei heidän tarvitse pelätä, eivätkä he joudu suremaan. Häpeäkseni on tunnustettava, kuinka puutteellisin tiedoin islamin ja muslimit tuomitsemme. Miksi uskonnon tunteja ei käytetä ymmärtämään uskontojen yhtäläisyyksiä? Kesällä 2014 julkaistiin Suomen olevan maailman viidenneksi islamilaisin valtio kun tarkasteltiin, miten eri valtiot toimivat koraanin oppien mukaisti. Paikalliset sanovatkin ”Lähi-idässä näkyy islam, mutteivät muslimit”. Suomessa suvivirren ympärillä käytyä keskustelua on erittäin vaikea enää ymmärtää. • FAKTALAATIKKO Tunisia Marokko Libanon Israel Länsi-Sahara Algeria Libya Syyria Iran Irak Jordan Egypti Kuwait Saudi-Arabia Omar Mauritania Mali Jemen Sudan Djibouti Somalia Hallitus syösty vallasta Hallinnollisia muutoksia johtuen laajoista mielenosoituksista Hallinnollisia muutoksia johtuen vähäisistä mielenosoituksista Käynnissä oleva sisällissota Laajoja mielenosoituksia Vähäisiä mielenosoituksia Arabimaailman ulkopuolella olevat valtiot, joissa samankaltaisia ongelmia ARABIKEVÄT (al-Thawrāt al-ʻArabiyyah) Arabikevät oli mielenosoitusten, kansannousujen ja väkivaltaisuuksien aalto, joka alkoi Tunisian vallankumouksesta alkuvuodesta 2011. Arabikevään pohjimmaisena syynä olivat tavallisen kansan huonot elinolot, korruptio ja mielivalta. Viha valtaapitävää eliittiä kohtaan yhdisti kansaa, ja arabikevät oli vastareaktio paikoilleen pysähtyneille ja itsevaltaisille hallituksille. Arabikevättä nopeutti nykyaikainen tiedonvälitys: matkapuhelimet, televisio ja internet. Arabikevät levisi nopeasti maasta toiseen. Monet uskoivat länsimaisen demokratian nopeaan leviämiseen alueelle. Arabikevään vaikutukset jäivät pettymykseksi, eivätkä useinkaan tuoneet parempaa yhteiskuntaa, ainoastaan pysyvän levottomuuden. Uudet hallitukset ja poliittinen johto eivät ole kyenneet täyttämään kansalaisten tarpeita, ja tyhjiötä ovat täyttäneet monet ääriliikkeet, kuten al-Qaida ja ISIS. Arabikevään liikehdintä levisi Tunisiasta muun muassa Egyptiin, Libyaan, Jemeniin, Algeriaan ja Syyriaan. Maanpuolustus 111 33 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä KIRJOITTAJA Komentaja Juha Mäkelä toimii Tammisaaren rannikkopataljoonan komentajana Uudenmaan Prikaatissa. Aiemmin hän on toiminut mm. vanhempana tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksella valmistellen jatko-opintoja. Tuleva väitöskirja on aiheesta “Securitocrats in the Shadows: A Case Study on Egyptian and Jordanian Securitocracies’ Role for Middle Eastern Regional Order in the Aftermath of the Arab Spring”. Opintoihin liittyen Mäkelä oli vuoden 2011 vierailevana tutkijana Egyptissä al Ahram Center for Political and Strategic Studies -keskuksessa sekä opettajana Cairo Center for Training on Conflict Resolution and Peacekeeping in Africa -keskuksessa. 34 Maanpuolustus 111 Kairon Tahrir-aukio Arabikevään vuosipäivänä 25.1.2014. Juha Mäkelä: Neljä vuotta Egyptin kansannoususta Neljä vuotta Egyptin kansannoususta Juha Mäkelä Mitään ”kevättä” ei koskaan tullut – ei myöskään demokratiaa. Maanpuolustus 111 35 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä Yli 600 everstija kenraalitason upseeria erotettiin. E JOHDANTO Egyptin arabikevään kansannousun alkamisesta tuli 25.1.2015 kuluneeksi neljä vuotta. Mitään ”kevättä” ei koskaan tullut – ei myöskään demokratiaa, eikä parannusta sosiaaliseen tasavertaisuuteen. Tämä artikkeli jatkaa Maanpuolustuslehden numerossa 3/2011 julkaistua kirjoitusta ”Egyptin uusi suunta?”, jossa käsiteltiin Egyptin kansannousun ensimmäistä puolta vuotta. Nyt vuorossa olevan artikkelin kronologinen tarkastelu alkaa kesästä 2011 ja päättyy helmikuuhun 2015. Artikkeli keskittyy turvallisuusaspektiin ja maan sisäisten intressiryhmien eli turvallisuuseliittien sisäiseen ja ulkoiseen valtapoliittiseen kamppailuun, mikä on kirjoittajan tulevan sotatieteiden tohtorin väitöskirjan pääteema. SOTILASJUNTAN 16 KUUKAUTTA MAAN JOHDOSSA Egyptin asevoimien 25 ylimmästä kenraalista koostunut korkein sotilasneuvosto hallitsi maata väliaikaisena siirtymähallintona helmikuusta 2011 aina kesäkuun loppuun 2012. Kenraalit käyttivät aikansa tehokkaasti ja onnistuivat saamaan läpi lakimuutokset, jotka sinetöivät asevoimille täydellisen riippumattomuuden poliittisesta kontrollista, taaten sotilasjuntalle oikeuden valita ja nimittää puolustusministeri ilman presidentin hyväksyntää. Sotilasjuntan hallinnon suurin virhe puolestaan oli, etteivät kenraalit luottaneet asevoimien ulkopuolisiin asiantuntijoihin muilla yhteiskunnan sektoreilla. Juntan palkkaamat neuvonantajat olivat itsekin entisiä kenraaleita – jopa talousneuvonantajat. Ei siis ihme, että Egyptin talous ajautui yhä pahempaan umpikujaan. Mediassa esitettyä kritiikkiä hallinto ei sietänyt ollenkaan, vaan vangitutti epälojaalit toimittajat. Poliittinen ilmasto oli pedattu valmiiksi Muslimiveljeskunnalle ja sen perustamalle Vapaus- ja oikeuspuolueen vaalivoitolle. Tammikuun 2012 parlamenttivaalien tuloksena aiemmin kielletyt islamistipuolueet saivat 65 % kaikista äänistä. Egyptiä johtaneissa kenraaleissa ”väärä vaalitulos” sai aikaan suojautumisreaktion. Sotilasjuntta liittoutui Muslimiveljeskunnan kanssa sallimalla veljeskunnan nousun poliittiseen valtaan, säilyttäen kuitenkin itsellään koskemattomuuden ja veto-oikeuden turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. 36 Maanpuolustus 111 Juha Mäkelä: Neljä vuotta Egyptin kansannoususta MUSLIMIVELJESKUNNAN PRESIDENTTI MOHAMMED MURSIN AIKAKAUSI HEINÄKUUSTA 2012 KESÄKUUHUN 2013 Kesäkuun 2012 presidentin vaaleissa Mohammed Mursi voitti täpärästi sotilasjuntan oman ehdokkaan, entisen ilmavoimien komentajan, kenraali Ahmed Shafiqin tuloksella 51.73 % ääniosuudella. Egypti sai ensimmäistä kertaa historiassaan siviilipresidentin. Lyhyeksi jäänyt valtakausi osoitti todeksi hypoteesin Egyptin valtarakenteesta: se on pyramidi ja Egyptiä johdetaan ylhäältä periaatteella ”The Winner Takes It All”! Mursi vahvisti asemaansa keskittämällä tietoisesti valtaa Muslimiveljeskunnan käsiin. Uusi suunta päätettiin nyt Muslimiveljeskunnan Shura-neuvoston jäsenten keskuudessa. Neuvoston jäsenistä valtaosa oli Mubarakin valtakauden poliittisia vankeja. Vanhalle vallalle uskolliset kuvernöörit vaihdettiin Veljeskunnan jäseniin. Turvallisuuskoneistossa Mursi liittoutui asevoimien kanssa ja jatkoi sisäministeriön korkeimpien upseerien puhdistuksia. Yli 600 eversti- ja kenraalitason upseeria erotettiin. Asevoimien komentajaksi presidentti Mursi nosti hartaana muslimina tunnetun sotilastiedustelun päällikön kenraali Abdel Fattah al-Sisin (s. 1954). Nimityksellä Sisi ohitti virkaiässä 70 häntä vanhempaa kenraalia. Äkillinen suunnanmuutos kohti Muslimiveljeskunnan teokratiaa ei miellyttänyt kaikkia. Veljeskunnan toimistoja vastaan alettiin tehdä polttopulloiskuja. Joulukuussa 2012 presidentin Ittihadyaa-palatsin ympärille kokoontunut väkijoukko pääsi palatsia vartioineen tasavaltalaiskaartin ja poliisin mellakantorjuntajoukkojen läsnäolosta huolimatta tunkeutumaan palatsin alueelle ja halventamaan presidentin iskulauseillaan. Turvallisuusjoukkojen epälojaalisuus johti puolisotilaallisten aseellisten ryhmittymien kilpavarusteluun, samalla kun valtion monopoli aseellisen voimankäytön instrumenttina mureni. Muslimiveljeskunta ja salafistit perustivat aseellisia ryhmittymiä suojaamaan omaa toimintaansa. Mubarakin ja maallisen vallan kannattajat vastasivat asymmetrisin menetelmin. Vastavoimana veljeskunnan aseelliselle siivelle, Pataljoona 95:lle, ja salafistien Hazemoon-liikkeelle syntyi anar- kistinen Black Bloc -liike, jonka iskuja eräiden tietojen mukaan johdettiin Arabiemiraateista ja jonne vaalit hävinnyt kenraali Ahmed Shafiq oli siirtynyt maanpakoon. Mellakat kärjistyivät vuoden 2012–2013 vaihteessa. Useilla paikkakunnilla kansa nousi kapinaan ja asevoimat määrättiin rauhoittamaan tilanne. Tammikuun 2013 lopussa kenraali Sisi varoitti julkisesti, että asevoimien on pakko puuttua tilanteeseen, mikäli Egypti uhkaa sortua kaaokseen. Hän sai tuekseen toisen merkittävän instituution – lakimiehet. Egyptin korkein hallintotuomioistuin haastoi presidentin vallan keskittämisyritykset toteamalla ne laittomiksi. Arabikadulle syntyi samalla uusi kansanliike, Tamarod. Se tuki asevoimien ja poliisin pikaista interventiota ”Mursin terrorismin” lopettamiseksi. Liike myös vastusti Yhdysvaltojen taloudellista tukea Egyptille sekä kannatti Egyptin ja Israelin välisen 1979 rauhansopimuksen peruuttamista. Jälkeenpäin on selvinnyt että yhtenä liikkeen taustarahoittajana toimi sotilastiedustelu. Kesäkuun loppuun mennessä Tamarod oli kerännyt 22 miljoonaa allekirjoitusta adressiin, jossa vaadittiin uusia presidentin vaaleja. Kun Mursi kieltäytyi eroamasta, otti asevoimat seuraavan askeleen hänen syrjäyttämisekseen. Sisi antoi 48 tunnin ultimaatumin presidentille ratkaista pattitilanne tai erota. PRESIDENTTI MURSIN SYRJÄYTTÄMINEN 3. HEINÄKUUTA 2013 Määräajan umpeuduttua asevoimat pidätti presidentin, mitätöi tilapäisesti perustuslain sekä asetti presidentin tehtäviä hoitamaan maan korkeimman oikeuden tuomarin Adly Mansourin. Mansourin oli suunniteltu jatkavan väliaikaisena presidenttinä kunnes presidentin vaalit saadaan järjestettyä ja uusi perustuslaki vahvistettua. Muslimiveljeskunnan ja Mursin tukijat eivät myöntäneet tappiotaan, vaan kerääntyivät omiin vastamielenosoituksiinsa al-Nahda ja Rabaa alAdawiya aukioille. Sotilashallinto sieti vastamielenosoituksia kuusi viikkoa. Kun niitä ei saatu loppumaan, ne lopulta hajotettiin voimalla. Elokuun 14. päivä jää historiaan yhtenä Egyptin kansannousun verisimmistä päivistä, sillä asevoimat ja poliisi käyttivät aseita lopettaakseen Maanpuolustus 111 37 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä ”Siinailla kyse ei ole hearts and minds -operaatiosta.” mielenosoitukset. Arvioiden mukaan 2 000 ihmistä kuoli ja yli 4 000 haavoittui. Joulukuussa Muslimiveljeskunnan toiminta kiellettiin lopullisesti ja se julistettiin terroristiorganisaatioksi. Sisi nousi egyptiläisten sankariksi ja häneen kohdistunut kansanpalvonta oli verrattavissa Nasserin kansansuosioon tämän presidenttikaudella vuosina 1956–1970. Sisistä tehtiin ylistyslauluja, verrattiin ”teräsmieheen” ja hänen rohkeuttaan leijonaan. Egyptiläisten valtaosa alkoi vaatia Sisiä asettumaan ehdolle presidentiksi. Toukokuussa pidetyissä vaaleissa sotamarsalkaksi kohonnut ja asevoimat jättänyt entinen kenraali sai murskavoiton. SIINAIN NIEMIMAA Siinailla neljä vuotta kestänyt matalan intensiteetin sissisota on entisestään pahentunut ja Siinain vastarintaryhmät ovat kyenneet luomaan yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin. Marraskuussa 2014 Siinailla toimiva sunniterroristijärjestö Ansar Beit al-Maqdis vannoi uskollisuutta ISIL-järjestölle ja ilmoitti tavoitteekseen muuttaa Siinain niemimaa kalifaatin osaksi. Ryhmittymä on ottanut käyttöön uusia menetelmiä, kuten UHF-radioiden herätteellä laukaistavia tienvarsipommeja Irakin vastarinnan oppeihin pohjautuen. Egyptin asevoimat puolestaan käyttää Siinailla poltetun maan taktiikka. Alueet, joilta vastaan sitä isketään, pyritään tuhoamaan maan tasalle välittämättä sivullisten tappioista. Kyse ei siis ole ”Hearts & Minds”-operaatiosta. Siinain kaasuputkiverkoston suojauksen täydellinen epäonnistuminen ei vahvista myöskään asevoimien suorituskyvyn uskottavuutta. Kaasuputki on räjäytetty kaikkiaan 27 kertaa ja kaasutoimituksista riippuvaiset Israel, Jordania ja Libanon ovat luopuneet yhteistyöstä Egyptin kanssa ja neuvottelevat jo uusista kaasusopimuksista Kyproksen kanssa. Siinain terrorismi on kuitenkin myös tiivistänyt Egyptin ja Israelin sotilasyhteistyötä rajan pinnassa. Egypti on antanut hiljaisen hyväksyntänsä Israelin lennokki-iskuille rajan yli Siinain jihadisteja vastaan. Hamas antoi Muslimiveljeskunnan hallinnolle sotilaallista tukea, mutta Sisin noustua valtaan suhteet Hamasiin on katkaistu, Rafahin rajanylityspaikka suljettu 38 Maanpuolustus 111 Juha Mäkelä: Neljä vuotta Egyptin kansannoususta ja Egyptistä Gazaan johtaneet huoltotunnelit on tuhottu. Sympatiaa annetaan vain retoriikassa arabisolidaarisuuden nimissä. PRESIDENTTI AL-SISI JA EGYPTIN ULKOSUHTEET Egyptin vahvimmat tukijat löytyvät Persianlahden arabivaltioista. Saudi-Arabia, Arabiemiraatit ja Kuwait olivat voimakkaita taustatukijoita Mursin syrjäyttämiseen tähtäävässä kampanjassa. Monarkit näkivät Muslimiveljeskunnan pyrkimyksen perustaa kalifaatti uhkana valtioilleen. Sen sijaan suhteet Yhdysvaltoihin kylmenivät ”Egyptin kenraalien suorittaman vallankaappauksen” jälkeen. Yhdysvallat jäädytti vuosittaisen 1,3 miljardin dollarin sotilasapunsa. Asevoimia ärsytti erityisesti päätös lopettaa paraatikaluston, kuten tankkien, hävittäjien ja Apache-taisteluhelikopterien toimitukset. Valtiojohtoinen media on sotilasavun jäädyttämisestä lähtien tietoisesti mustamaalannut Obaman hallintoa syyttäen sitä Muslimiveljeskunnan liittolaiseksi. Tällä hetkellä Egyptin talous pyörii velkarahalla, jota rahoittavat Persianlahden valtiot. Niiden taloudellinen tuki on ylittänyt jo 20 miljardin dollarin rajan – siis moninkertaisesti Yhdysvaltojen myöntämän avun. Myös asekaupoissa on valoa näkyvissä. Putin ja Sisi tapasivat elokuussa 2014 Sotshissa ja sopivat alustavasti 3,5 miljardin arvoisista asekaupoista sisältäen mm. MIG-35-hävittäjiä ja S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän. Mielenkiintoiseksi kaupan tekee se, että Egyptin asehankintojen maksajina toimivat saudit ja Arabiemiraatit. Egyptin ”velan maksu” Persianlahden maille näyttää hoituvan sotilasapuna. Asevoimat on perustanut 10 000 kommandosotilaan vahvuisen ilmakuljetteisen nopean toiminnan joukon, jonka se on luvannut lähettää tarvittaessa öljysheikkien avuksi. Arabiliiton jäsenmaat allekirjoittivat Kairon huippukokouksessa 7. syyskuuta Arabiliiton keskinäisen puolustuksen ja talousyhteistyön sopimuksen, jolla sotilasavun anto herätettiin henkiin. Haasteeksi Egyptin kommandojen käyttöön saattaa nousta Siinain alue, jossa käynnissä on keskeneräinen missio. Libyan hajoaminen pienimpiin osiin on muodostamassa Egyptin länsirajalle uhan, johon se varautuu sotilaallisesti. AJANKOHTAINEN TILANNE Mubarakin eliittien johtamasta valtiosta on neljässä vuodessa siirrytty kohti johtajuutta, jossa taustalla vaikuttava sotilasjuntta päättää Egyptin ulko- ja turvallisuuspoliittisen suunnan keulakuvanaan siviilipresidentti Abdel Fattah al-Sisi. Sisäpoliittisesti maa on entistä polarisoituneempi ja turvallisuustilanne erittäin hauras. Ulkopolitiikassa tähdätään alueellisen hegemonian palauttamiseen. Egypti on muuttamassa ulkosuhteitaan entistä laaja-alaisemmaksi mm. tiivistämällä yhteistyötään Venäjän ja Kiinan kanssa, ja kutsuu tätä tasapainottavaksi ulkopolitiikaksi. Toisaalta Lähi-idän alueellisessa kontekstissa on jo nähtävissä hegemoniakamppailua Egyptin tavoitellessa johtoasemaa. Yhdysvaltojen yli 30 vuotta kestänyt erityissuhde sotilaallisen yhteistyön ja terrorismin torjunnan alalla näyttää myös päättyvän – siitäkin huolimatta, että presidentti Sisi on US Army War Collegen kasvatti vuodelta 2006. Tiukka linja Yhdysvaltoja vastaan on tuonut hänelle lisää sisäpoliittista kannatusta. Sisin aloittamat suurprojektit ovat jo kohottaneet egyptiläisten itsetuntoa ja kansallishenkeä. Suezin kanava -hanke, jossa kanava on laajennettu 72 km matkalta valmistuu elokuussa 2015. Toinen hanke – uuden hallinnollisen pääkaupungin rakentaminen keskelle aavikkoa Kairon kaakkoispuolelle – tähtää hallintokorttelien ja suurlähetystöjen turvallisuuden parantamiseen. Aika näyttää miten projekti etenee. Ainoastaan pyramidien rakennus on ollut yhtä mahtipontinen hanke ja siitäkin on aikaa jo noin 4 500 vuotta. • Maanpuolustus 111 39 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä KIRJOITTAJA MALIN KRIISI Komentajakapteeni Anssi Munkki on palvellut elokuusta 2014 lähtien Malissa YK:n MINUSMA-mission esikunnassa sotilastiedustelutoimistossa. Aikaisemmin Munkki on toiminut mm. puolustusministerin adjutanttina sekä esikuntatehtävissä Pääesikunnassa ja Merivoimien esikunnassa. Ennusmerkki Sahelin alueen tulevasta kehityksestä? Anssi Munkki M Malia pidettiin pitkään Afrikan esimerkkimaana useiden etnisyyksien yhdistämisessä ja sisäisten konfliktien sovittelussa. Vuonna 2012 käynnistyneessä kriisissä jotain on mennyt kuitenkin pahasti pieleen. Malissa MINUSMA-missiolla yritetään kääntää YK:n kriisinhallinnan uusi lehti Pohjois-Malin väestö on viimeisen sadan vuoden aikana useasti kapinoinnut Etelä-Malin keskushallintoa vastaan. Keskeisin syy kapinoinnille on Pohjois-Malin köyhyys ja jyrkät yhteiskunnaliset erot etelän ja pohjoisen välillä. Kapinoiden katalysaattorina on aina ollut jokin ulkopuolinen poliittinen kehitys, joka on herättänyt pohjoisen väestön toiveita muutoksesta. Ensimmäinen maailmansota, siirtomaavallan päättyminen, Neuvostoliiton ja kommunististen valtioiden kaatuminen ja viimeisimpänä 2010 alkanut Arabikevät ja erityisesti Libyan valtion kaatuminen. 40 Maanpuolustus 111 Anssi Munkki: Malin kriisi Nykyisen Malin kriisin alkuna pidetään tammikuussa 2012 käynnistynyttä viidettä tuaregien kapinaa. Malin valtio oli tuolloin suurissa taloudellisissa ja poliittisissa vaikeuksissa. Loppuvuonna 2010 käynnistynyt Arabikevät nostatti muslimimaailmassa toiveita monenlaisista muutoksista ja uudistuksista. Näin tapahtui myös Pohjois-Malissa, jonka väestö osaltaan näki tuolloin jälleen tilaisuuden hankkia itselleen laajemman itsemäärämisoikeuden. Lisäksi Arabikevät nostatti islaminuskon roolia poliittisena toimijana Pohjois-Afrikan arabivaltioissa. Kaikki nämä tekijät yhdessä saivat Pohjois-Malin väestön yhdentymään aseelliseen kapinaan yhteisen tavoitteen taakse. On kuitenkin virheellistä ajatella, että Pohjois-Malin väestön motiivit ja pyrkimykset kapinoinnin tavoitteista olisivat olleet yhtenevät. Osalla kapinallisista oli vain yksinkertaisia taloudellisia vaikuttimia, osalla yhteiskunnallisia tai poliittisia, ja osalla taas vahvasti uskonnollisia tavoitteita. Ainoa yhteinen nimittäjä kapinallisilla oli pyrkimys irtautua Malista ja itsenäisen Azawad-alueen luominen. Kapinallisten sotatoimia voidaan pitää erittäin menestyksekkäinä; noin kolmessa kuukaudessa Tshadilainen partio lähdössä tehtävään. Länsimaisten standardeihin verrattuna afrikkalaisilta kriisinhallintajoukoilta puuttuu ennen kaikkea suojaa ja viestivälineitä. muutama tuhat aseistautunutta kapinallista oli vallannut käytännössä koko Pohjois-Malin alueen ja Malin asevoimat oli lyöty pohjoisilta alueilta. Kapinalliset julistivat 6.4.2012 hallitsemansa alueet itsenäiseksi Azawadiksi. Kesäkuussa 2012 kapinallisten keskinäiset erimielisyydet Azawadin tulevaisuudesta puhkesivat sekulaariryhmien ja jihadistiryhmien välisiksi taisteluiksi. AQIM (Al-Qaeda in the Islamic Maghreb, Ansar Dine), uskon puolustajat, ja MUJAO (Movement pour l´Unite et le Jihad en Afrique de l´Ouest) jihadistiryhmät valtasivat Pohjois-Malin kaupunkeja ja aloittivat islamistisen yhteiskunnan luomisen. Kesän 2012 tapahtumat kuvaavat hyvin kriisin monimutkaisuutta ja moniulotteisuutta. Kriisissä on lukuisia osapuolia, joiden keskinäisen dynamiikan ymmärtäminen on ulkopuoliselle erittäin vaikeaa. Maanpuolustus 111 41 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä Alkukesästä 2013 kehityskulku näytti Malin osalta valoisalta. KANSAINVÄLINEN YHTEISÖ PUUTTUU KRIISIIN Loppuvuonna 2012 jihadistiryhmät käynnistivät uudet hyökkäykset pohjoisilta alueilta kohti uusia alueita etelässä. Malin asevoimat eivät edelleenkään kyenneet pysäyttämään jihadistien etenemistä, ja Ranska päätti tammikuussa 2013 puuttua tilanteseen sotilaallisesti. Rankalaiset joukot yhdessä Malin asevoimien kanssa etenivät nopeasti ja menestyksekkäästi Malin pohjoisosiin. Kapinan alulle pannut MNLA-ryhmä liittyi myös jihadistien vastaiseen ryhmittymään. Kriisi muuntui nopeasti asymmetriseksi terrorismin vastaiseksi sodaksi. Jihadistiryhmät piiloutuivat Saharan vuoristoihin tai soluttautuivat väestön sekaan ja jatkoivat taistelua tekemällä terrori-iskuja kansainvälisiä joukkoja ja virallista hallintoa vastaan. Alkukesästä 2013 kehityskulku näytti Malin osalta valoisalta. Tuareg-kapinallisten ja Malin hallituksen välillä solmittiin rauhansopimus 18.6.2013 ja YK:n MINUSMA-vakauttamismissio aloitti toimintansa 1.7.2013. MONIULOTTEINEN INTEGROITU MISSIO – MINUSMA Panssaroitu ajoneuvo ajoi miinaan: Laajoilla alueilla Pohjois-Malissa miina/IED-uhka on jatkuva. Panssaroitu YK:n siviili ajoneuvo ajoi miinaan 150 metriä MINUSMA-tukikohdan portin etupuolella. 42 Maanpuolustus 111 Malin kriisin ongelmien monimutkaisuus oli hyvin tiedossa kevättalvella 2013, kun kansainvälinen yhteisö päätti käynnistää YK-johtoisen MINUSMA-mission (The United Nations Multidimensional Integrated Stabilization Mission in Mali). MINUSMA on kokonaisvaltainen integroitu vakauttamismissio. Mandaattinsa mukaisesti MINUSMA:n tarkoituksena on tukea Malin poliittista ja yhteiskunnallista kehitystä ja vakauttaa Malin turvallisuustilanne sekä tukea valtion hallinnon palauttamista Pohjois-Malin kriisialueille. Vakauttamismissioina MINUSMA etenee siviili- ja poliittinen kärki edellä ja sotilakomponentti on lähtökohtaisesti tukeva elementti. Mandaatti on YK-operaatiolle mielenkiintoinen kahdesta syystä: 1) voimankäytön säännökset antavat operaatiolle erittain vahvan toimivallan ja 2) MINUSMA ei ole operaatiossa puolueeton, vaan mandaatti nimenomaan edellyttää Malin hallinnon palauttamista ja yhteistyötä hallituksen kanssa. Mandaatti kuitenkin rajaa yksiselitteisesti terrorisminvastaiset operaatiot toiminnan ulkopuolelle. Keskeisimmät haasteet laajassa kokonais- Anssi Munkki: Malin kriisi FAKTOJA MALISTA Mali on yksi maailman köyhimmistä ja heikoimmin kehittyneistä maista. • Pinta-ala 1240192 km2 (noin 4 x Suomi) • Väkiluku 14,5 milj (arvio vuodelta 2011), väestön kasvu on yksi maailman nopeimmista • BKT 10,3 Mrd$, 631$/asukas (Suomi 276 Mrd$, 50450 $/asukas) • Etninen jakauma: 50 % Mande, 17 % Fulani, 12 % Volta, 10 % Tuareg, 6 % Songhai ja 4 % muut • Uskonnollinen jakauma: 90 % muslimeja (pääosin sunneja), 5 % kristittyjä ja 5 % muita • Kehitysmaaindeksi HDI 0,407 (vuonna 2013) 176 maa (Afganistan 0,468/169 maa ja Suomi 0,879/24) valtaisessa missiossa ovat itsestäänselviä koordinointi- ja integrointi haasteita. Organisaation tehokkuus on täysin riippuvainen johdon kyvystä asettaa yhteisiä selkeitä ja ymmärrettäviä tavoitteita ja toiseksi yksittäisten ihmisten halusta tehdä työtään yhdessä muiden kanssa siiloutumisen sijasta. Kaikkinensa MINUSMA on YK:n kunnianhimoinen pyrkimys osoittaa kokonaisvaltaisen kriisinhallintakonseptin toimivuus moniulotteisen kriisin ratkaisemiseksi. Omasta mielestäni YK:lla on hyvät edellytykset osoittaa kyvykkyytensä verrattuna esimerkiksi vahvemmin yksinomaan sotilaallisiin kykyihin nojaavaan Natoon. YK:n lähestymistapa pyrkii pureutumaan kriisin oireiden, aseellisen konfliktin, lisäksi ennen kaikkea kriisin syihin eli yhteiskunnallisiin ongelmiin. MINUSMA:lle laadittu konsepti on länsimaisen kriisinhallinta-ajattelun tuote ja osa konseptin mukaisista vaatimuksista perustuu länsimaalaisten asettamiin standardeihin. On selvää, että näitä perusteita ymmärretään ja tulkitaan operaation osallistuvien maiden välillä hyvin LÄNSIMAINEN KONSEPTI, AFRIKKALAINEN TOTEUTUS MINUSMA on afrikkalaisten johtama ja toteuttama missio. Keskeiset johtohenkilöt, pääosa sotilaallisesta voimasta ja poliisihenkilöstöstä on afrikkalaisia. Tämä pohjautuu perusajatukseen; afrikkalainen kriisi, afrikkalainen ratkaisu, mutta myös käytännön realitetteihin maiden halukkuudesta sitoutua kriisinhallintamissioon. Armed Group: Rauhansopimuksettomassa tilassa Malissa ei ole myöskään aseistariisuntaprosessia tai sääntöjä aseelliselle toiminnalle. Käytännössä valta Pohjois-Malissa on lukuisilla eri aseistautuneilla ryhmillä.. Maanpuolustus 111 43 Teema: Neljä vuotta arabikeväästä Ongelma konkretisoituu toistuvasti operaatioesikunnan ja joukkojen välisinä väärinymmärryksinä tai jopa suoranaisina ristiriitoina. kirjavasti jos niitä edes huomioidaan kansallisia osallistumispäätöksiä tehtäessä. MINUSMA:n aloittaessa toimintaansa oli ennakoitavissa, ettei perinteinen rauhanturvaaminen valvonnalla ja läsnäololla tule riittämään Malin turvallisuustilanteen vakauttamiseksi. Tämä haaste on tunnistettu jo mandaatissa. Valitettavasti vaatimusta ei ole ymmärretty samalla tavalla kaikissa joukkoja luovuttavissa maissa, sillä joukkojen varustus ja suorituskyvyt eivät yksinkertaisesti vastaa konseptin asettamiin vaatimuksiin. Pääosa joukoista ei ole myöskään valmis toteuttamaan aloitteellisia ja aktiivisia operaatioita vaan joukkojen toiminta keskittyy omien toimintojen suojaamiseen ja kiinteiden valvontapisteiden ylläpitämiseen. YK pyrkii korjaamaan joukkojen puutteita materiaalihankinnoilla ja kouluttamalla henkilöstöä operaatioalueella. Materiaali- ja kalustohankintojen realisoituminen suorituskyvyiksi kentällä on äärimmäisen pitkä prosessi. Operaatioalueella annettavalla koulutuksella voidaan kehittää yksittäisiä osaamisalueita, mutta joukkojen toimintatapojen ja operatiivisen ajattelun kehittäminen ja muuttaminen on paljon pidempi ja vaativampi prosessi. Ongelma konkretisoituu toistuvasti operaatioesikunnan ja joukkojen välisinä väärinymmärryksinä tai jopa suoranaisina ristiriitoina. Länsimaalainen suunnittelukoneisto ei yksinkertaisesti tunne käytössä olevien joukkojen suorituskykyä ja toimintamalleja. Sisäisiä ristiriitoja syntyy myös kulttuurien ja ajattelutapojen välillä ja toisen osaamisen ja ajattelun arvostamisesta tai arvostamisen puutteesta. Lisäksi kieliristiriidat tuottavat joka päivä haasteita. Missio on virallisesti englanninkielinen, mutta yli 80%:lle henkilöstöstä ranska on ensimmäinen ja usein ainoa vieras kieli. Yläjohtoportaissa laaditut käskyt ja ohjeet ovat englanninkielisiä ja alajohtoportaat työskentelevät ja raportoivat ranskaksi. Tietämättömyys ja ymmärtämättömyys organisaation sisällä on väistämätöntä. KUN OPERATIIVISELTA KONSEPTILTA PUTOAA POHJA POIS Malin kriisi ajautui kulminaatiopisteeseen toukokuussa 2014. YK:n vastustuksesta huolimatta 44 Maanpuolustus 111 Anssi Munkki: Malin kriisi Minusma-memorial: MINUSMA on kärsinyt tappioina 44 kaatunutta. 3.10.2014 yhdeksän nigeriläistä sotilasta sai surmansa väijytyksessä. Malin hallitus käynnisti 17.5. sotilasoperaation vahvistaakseen hallintaansa Pohjois-Malissa ja lyödäkseen kapinallisryhmien aseellisen voiman. Samalla voidan katsoa kesäkuun 2013 rauhansopimuksen lopullisesti päättyneen. Lopputulosta voi pitää sotilaallisena ja poliittisena katastrofina. Hallituksen joukot lyötiin kapinnallisten toimesta täydellisesti, ja Malin hallitus pakotettiin jälleen vetäytymään laajoilta alueilta Pohjois-Malissa. Taisteluiden jälkeen solmittu hauras tulitaukosopimus takaa kapinallisille hallinnon laajoilla alueilla. Monella tavalla vallitseva tilanne on kriisin osapuolille tyydyttävä. Kapinallisilla on de facto halussaan alue, jossa Malin hallinto ei ole lainkaan läsnä. Toisin sanoen heillä on hallussaan tavoittelemansa Azawad. Vastaavasti Malin hallitus tietää olevansa liian heikko hallinnoidakseen kapinallisalueita. Hallitus onkin valinnut strategiakseen näännytyksen. Turvallisuusjoukot ja ennen kaikkea hallitusta tukevat aseelliset puolisotilaalliset ryhmittymät pyrkivät näännyttämään kapinalliset sulkemalla kauppa- ja salakuljetusreittejä ja yrittävät luoda poliittista hajaannusta kapinallisten riveihin. Tulitauko on erittäin hauras ja paikallisia aseellisia yhteenottoja on säännöllisesti. Eniten vallitsevasta tilanteesta hyötyvät kuitenkin ter- roristit, joille vallitseva tilanne jättää runsaasti toiminnanvapautta laajoilla alueilla PohjoisMalissa. Käytännössä kehityskulku on johtanut tilanteeseen, jossa MINUSMA on läsnä laajoilla alueilla yksin ilman mandaatissa tarkoitettua tuettavaa kumppania, Malin hallitusta. Eli mandaattiin perustuva konsepti on vailla pohjaa. Sotilaallisesti tarkasteltuna MINUSMA:sta on tullut laajoilla alueilla kapinallisten ja terroristien ainoa vastustaja ja seurauksena on, että MINUSMA on toistuvien hyökkäysten kohteena. MINUSMA:n käyttämiä teitä miinoitetaan ja niille asetetaan väijytyksiä, MINUSMA.n huoltokuljetuksia ryöstetään ja tuhotaan ja MINUSMA:n tukikohtia tulitetaan epäsuoralla tulella. MINUSMA kärsii tappioita viikoittain. MINUSMA:n mandaatti ei salli terrorismin vastaisia operaatioita, joten MINUSMA:lla ei ole edellytyksiä ennalta ehkäistä itseensä kohdistuvaa uhkaa. Sotilaallisesti mielipuolinen asetelma, mutta politikoinnin raadollinen lopputulema. KUKAAN EI HALUA RAUHAA – RAUHAN TURVAMISEN MAHDOTTOMUUS Mihin Malin kriisi on sitten menossa? Positiivisimmat arviot näkevät edelleen rauhanneuvotteluprosessissa mahdollisuuden. Olisi siis olemassa ratkaisu, johon kaikki osapuolet voisivat olla tyytyväisiä. On perusteltua väittää, että useat kriisin osapuolet kamppailevat käytännössä omasta olemassaolostaan. Osa pohjoisen väestöstä kokee puolustavansa omaa yhteiskuntajärjestystään ja omaa asemaansa. Osalle pohjoisen väestöä kansainvälisen yhteisön tarjoama muutos toisi mahdollisuuden vapautua vanhanaikaisesta feodaaliyhteiskunnasta. Jotkut taas näkevät nykyisessä kriisissä mahdollisuuden luoda alueelle islamistisen valtion. Yhteistä kaikille tahoille on että he eivät luota toisiinsa ja lähes kaikilla on halu taistella aseellisesti omien pyrkimyksiensä saavuttamiseksi. Pessimistisimpien arvioiden mukaan vallitsevassa tilanteessa kriisille ei ole nähtävissä pysyvää ratkaisua, sillä mikään osapuoli ei ole valmis rauhaan. YK:lla ei siis ole käsissään rauhaa mitä turvata. Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? • Maanpuolustus 111 45 Artikkelit KIRJOITTAJA Everstiluutnantti Sami Nurmi työskentelee puolustusministeriössä strategisen suunnittelun tehtävissä. Aikaisemmin hän on työskennellyt Uudenmaan Prikaatissa, toiminut puolustusasiamiestehtävissä Yhdysvalloissa, kriisinhallintaoperaatiossa Balkanilla, Pääesikunnassa sekä puolustusministerin adjutanttina. SUOMEN JA RUOTSIN VÄLISEN PUOLUSTUSYHTEISTYÖN TIIVISTÄMINEN Sami Nurmi K Kansainvälinen yhteistyö tukee yhä tiiviimmin Suomen kansallisen puolustuksen järjestelyjä. Olemme jo tänä päivänä riippuvaisia yhteistyökumppaneista muun muassa huoltovarmuuteen liittyvissä kysymyksissä. Suomi tekee yhteistyötä monenkeskisesti, kuten Pohjoismaiden, Naton ja EU:n kanssa, mutta myös kahdenvälisesti, kuten esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa. Viime aikoina on erityisesti ollut esillä kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistäminen Ruotsin kanssa. Puolustusministeri Carl Haglund ja Ruotsin silloinen puolustusministeri Karin Enström olivat loppuvuodesta 2013 tutustumassa Suomen ja Ruotsin väliseen merivoimaharjoitukseen Tukholman edustalla. Harjoitusesittelyn yhtey- 46 Maanpuolustus 111 Sami Nurmi: Suomen ja Ruotsin välisen puolustus-yhteistyön tiivistäminen dessä merivoimien komentajat kertoivat varsin pitkälle menevistä ajatuksistaan merivoimien yhteistyön kehittämisestä. Tämän keskustelun jälkeen puolustusministerit päättivät, että tulisi yhdessä laajemmin tarkastella mahdollisuuksia kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistämiseen. Puolustusministereiden aloite sai sekä tasavallan presidentin että Ruotsin pääministerin tuen tammikuussa 2014 Ruotsin Sälenissä järjestetyssä Folk & Försvar -konferenssissa. Kevään 2014 aikana Suomen ja Ruotsin puolustusministeriöt valmistelivat toimintasuunnitelman, jonka ministerit allekirjoittivat Helsingissä toukokuussa 2014. Toimintasuunnitelmassa puolustusministeriöille ja puolustusvoimille annettiin tammikuun 2015 loppuun mennessä tehtäväksi yhdessä selvittää Suomen ja Ruotsin välisen rauhan ajan puolustusyhteistyön tiivistämisedellytyksiä. Tehtävänanto piti sisällään kaikkien puolustushaarojen ja puolustusvoimien yhteisten toimintojen, kuten esimerkiksi logistiikan, tarkastelun. Tavoitteiksi asetettiin saavuttaa sekä taloudellinen että toiminnallinen tehokkuus. Lähtökohtana myös oli, että Ruotsin kanssa tehtävä yhteistyö ei korvaa Suomen muita puolustusyhteistyötarpeita vaan täydentää niitä. Yhteistyön tiivistämisedellytyksiä tarkasteleva loppuraportti luovutettiin puolustusministereille 31.1.2015. Puolustusministerit Carl Haglund ja Peter Hultqvist kertoivat raportin tuloksista julkisuuteen 17.2. Tukholmassa järjestetyssä tilaisuudessa. Loppuraportti on erittäin kunnianhimoinen ja eteenpäin katsova. Siinä on tunnistettu useita yhteistyömahdollisuuksia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Toteutuessaan tiivistetty puolustusyhteistyö vaikuttaisi olennaisesti puolustusvoimien toimintaan ja pitkän aika välin kehittämiseen. Loppuraportin julkinen versio löytyy puolustusministeriön kotisivuilta. Yksi välitön ja yhteistyön tiivistämistä edellyttävä toimenpide olisi tietoturvattujen viestiyhteyksien muodostaminen Suomen ja Ruotsin välille. Yhteyksiä tarvittaisiin mahdollisimman pian strategiselle, operatiiviselle ja taktiselle tasoille eli niin puolustusministeriöiden kuin puolustusvoimien esikuntien välille. Yhteistyön tiivistäminen edellyttää myös eri puolustushaarojen joukkojen johtamisjärjestelmien pidem- mälle menevää yhteensopivuutta. Tietoturvattuja viestiyhteyksiä voidaan pitää tiivistetyn yhteistyön mahdollistajana. Lyhyellä aikavälillä on hyvät mahdollisuudet tiivistää yhteistyötä erityisesti koulutus- ja harjoitustoiminnassa sekä tilannekuvayhteistyön osalta. Olemme jo pitkään tehneet harjoituksiin liittyvää yhteistyötä Ruotsin kanssa, mutta arvion mukaan voisimme olla tässä vielä parempia. Voisimme esimerkiksi tehostaa toistemme harjoitusalueiden hyödyntämistä ja arkipäiväistää harjoituksiin liittyvää eri puolustushaarojen joukkojen liikkumista toistemme rajojen yli. Raportissa esitetään, että kaikkiin puolustushaaroihin muodostettaisiin yhteisiä joukkorakenteita, joissa joukkoja voitaisiin tehokkaasti kouluttaa ja harjoittaa. Yhteisiä joukkoja voitaisiin käyttää kriisihallinoperaatiossa, mutta pidemmällä aikavälillä myös kansallisten puolustuksien tukena, jos näin halutaan. Tilannekuvayhteistyön tiivistäminen koskisi lyhyellä aikavälillä tiedonvaihdon lisäämistä esimerkiksi meri- ja ilmavalvontaan liittyen. Vaihdamme jo tänä päivänä merivalvontatietoa Ruotsin kanssa, mutta tätä yhteistyötä voitaisiin syventää. Ajatuksena myös on, että voisimme tulevaisuudessa käynnistää vastaavanlaisen kahdenvälisen yhteistyön ilmavalvonnan osalta. Pidemmällä aikavälillä voisimme myös tarkastella muita mahdollisuuksia antaa toisillemme konkreettista tukea toistemme meri- ja ilmavalvonnassa. Osa loppuraportissa esille nostetuista yhteistyöalueista ovat sellaisia, jotka tulevat edellyttämään jatkoselvityksiä ja -toimenpiteitä. Tarkastelun kohteena tulevat olemaan maittemme lainsäädännöt ja niihin liittyvät mahdolliset muutostarpeet. Myös sopimuskysymykset on tärkeä selvitettävä kokonaisuus. Kuten monikansalliseen puolustusyhteistyöhön yleensä, liittyy myös Suomen ja Ruotsin kahdenväliseen yhteistyöhön haasteita. Yksi haaste liittyy resursseihin. Joidenkin mielestä yhteistyön lähtökohtana pitää olla taloudellisten säästöjen saavuttaminen. Tärkeä yhteinen lähtökohtamme on, että voimme saavuttaa operatiivista ja taloudellista tehokkuutta. Tämän hetkisten arvioiden mukaan mahdollisia säästöjä voidaan kuitenkin saavuttaa vasta pitkällä Maanpuolustus 111 47 Artikkelit Mahdollinen operatiivinen yhteistyö avaisi aivan uusia ulottuvuuksia ja olisi samalla vahva signaali myös lähiympäristöllemme. 48 Maanpuolustus 111 aikavälillä. Oletettavaa on, että alkuvaiheessa yhteistyö tulee aiheuttamaan lisäkustannuksia ja vaatiman henkilöstön osalta lisäpanostusta. Myös maidemme erilaisuudet tuovat omat haasteensa yhteistyöhön. Toimimme eri kielillä, minkä lisäksi puolustusvoimien toimintakulttuuri on joiltakin osin erilainen. Myös se, että Suomen puolustus perustuu asevelvollisuuteen ja Ruotsi nojaa ammattiarmeijaan, vaikuttaa yhteistyöhömme. Haasteet eivät estä yhteistyön syventämistä, mutta on hyvin tärkeää, että mahdolliset hidasteet tunnistetaan. Seuraavassa vaiheessa Suomen ja Ruotsin puolustusministeriöt tekevät kansallisesti ja yhdessä huolellisen arvion loppuraportin tuloksista. Tavoitteena on, että päätökset puolustusyhteistyön jatkosta voidaan tehdä vuoden 2015 aikana. Edellä kuvatut esimerkit liittyvät Suomen ja Ruotsin puolustusvoimien rauhan ajan yhteistyön tiivistämiseen. Puolustusministerit kertoivat 17.2. Tukholmassa, että nyt tehdyn rauhan ajan yhteistyöselvityksen lisäksi Suomen ja Ruotsin välillä on puolustusministeriöiden johdolla vuodesta 2009 alkaen selvitetty mahdollisuuksia myös operatiivisen yhteistyön syventämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi Suomen ja Ruotsin puolustusvoimien joukkojen yhteistyötä myös kriisitilanteissa. Kyse ei kuitenkaan ole puolustusliitosta. Yhteistyön syventäminen edelleen antaisi huomattavasti paremmat edellytykset operatiivisten hyötyjen saavuttamiselle. Mahdollinen operatiivinen yhteistyö avaisi aivan uusia ulottuvuuksia ja olisi samalla vahva signaali myös lähiympäristöllemme. Kuten puolustusministerimme Tukholmassa totesivat: ”Meillä on nyt historiallinen mahdollisuus kehittää Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä”. • Voionmaa, Repo: Afganistanin turvallisuus vihdoin maan omiin käsiin? KIRJOITTAJAT Ulkoasianneuvos Lauri Voionmaa toimii Suomen erityisedustustossa Natossa ulkoasiainministeriön lähettämänä virkamiehenä vastuualueinaan Suomen kumppanuuspolitiikka ja Naton operaatiot Afganistanin osalta. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän oli Suomen Nigerian suurlähetystön kakkosvirkamiehenä. Eversti Tuomo Repo toimii Suomen erityisedustustossa Natossa apulaissotilasedustajana yhtenä vastuualueenaan Naton operaatiot. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän opiskeli Nato Defence Collegessa Roomassa. AFGANISTANIN TURVALLISUUS VIHDOIN MAAN OMIIN KÄSIIN? Lauri Voionmaa ja Tuomo Repo V Viime vuodenvaihde oli Afganistanille virstapylväs. Nato-johtoinen ISAF-operaatio päättyi ja Afganistanin hallitus sai takaisin täyden vastuun maan turvallisuudesta. Yhteensä 352 000 vahvuiset afgaanijoukot on peruskoulutettu kantamaan vastuun maan turvallisuudesta. Kysymys on kuitenkin pitkäjänteisestä työstä. Joukot rakennettiin heikolta ja pirstaleiselta, miltei olemattomalta pohjalta. Niin ikään Nato-johtoinen Resolute Support -operaatio jatkoi vuodenvaihteessa siitä, mihin ISAF jäi. RESOLUTE SUPPORT -OPERAATIO – KOULUTUSTA, TUKEA JA NEUVONTAA Osana laajaa ja pitkäjänteistä kansainvälistä toimintaa Resolute Support -operaatio tukee Afganistanin hallitusta, jotta vakauttaminen, jälleenrakentaminen ja kehitys mahdollistuvat. Operaation tavoite on, että Afganistanin turMaanpuolustus 111 49 Artikkelit Nykyinen kokonaisvahvuus on alle 10 prosenttia ISAF-operaation vahvuudesta. vallisuusjoukot pystyvät pitämään maan turvallisuustilanteen vakaana. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti hyvän hallinnon periaatteet ja ihmisoikeuksien kunnioitus ovat osa pyrkimyksiä. Operaatioon osallistuu Naton jäsenmaiden lisäksi 14 operaatiokumppanimaata. Operaation vahvuus on noin 12 000 sotilasta. Jos maan olosuhteet sallivat, alustavien arvioiden mukaan vahvuus pienenee vuonna 2016 noin 8 000 sotilaaseen. Nykyinen kokonaisvahvuus on alle 10 prosenttia ISAF-operaation vahvuudesta. Suurin joukkoja luovuttanut maa on Yhdysvallat (7 000). Myös Suomen noin 80 sotilaan vahvuinen osasto on merkittävä. Ruotsalaisia operaatiossa on noin 30. Kuten ISAF-operaation päättyessä pääosa suomalaisista joukoista toimii kehysvaltio Saksan johtamalla toiminta-alueella Mazar-e-Sharifissa Pohjois-Afganistanissa. Pieni osa suomalaisista palvelee pääkaupungissa Kabulissa. Suunnittelun lähtökohtana on, että suomalaisjoukkojen määrää vähennetään. Toiminta pohjoisessa päätetään ja suomalaiset keskittyvät toimimaan Kabulissa koulutus- ja mentorointitehtävissä, mikäli olosuhteet tämän mahdollistavat. Resolute Support -operaation johto ja painopiste on ensimmäisessä vaiheessa Kabulissa. Sen alaisuudessa operaatio toimii lisäksi neljässä maakunnassa. Operaation seuraavassa vaiheessa maakunnista luovutaan ja keskitytään Kabuliin. Vaiheesta toiseen siirrytään kuitenkin olosuhdeperusteisesti. Nato peräänkuuluttaa osallistujamailta joustavuutta ja kestävää tukea operaatiolle. Resolute Support -operaatioon pätee kirjoittamaton periaate ”yhdessä sisään, yhdessä ulos”, kattaen piiriinsä niin Nato-jäsenmaat kuin operaatiokumppanit. KOKONAISVALTAINEN TUKI TURVALLISUUDELLE ON TARPEEN Operaatio on yksi kolmesta Naton tukitoimista Afganistanissa. Muita ovat rahoitustuki afgaanijoukoille ja Nato-Afganistan kumppanuus. Nämä tukitoimet ovat toisiaan täydentäviä. Suomi osallistuu operaation lisäksi rahoitukseen. Rahoitustuki tarkoittaa tukea Afganistanin armeijalle Afghan National Army Trust Fund –rahaston kautta. Kansainvälisen rahoituksen 50 Maanpuolustus 111 Voionmaa, Repo: Afganistanin turvallisuus vihdoin maan omiin käsiin? on määrä loppua vuonna 2024. Tarkkoja sitoumuksia Nato ja sen kumppanit ovat kuitenkin tehneet vain vuoteen 2017 asti, Suomi vuosittaisen 1,5 miljoonan euron edestä. Turvallisuusjoukkojen kokoa pyritään supistamaan, mutta rahoitustarve jää. Polttava kysymys onkin, sitoutuuko kansainvälinen yhteisö rahoittamaan turvallisuusjoukkoja sen jälkeen, kun Resolute Support -operaatio on päättynyt? Nato päätti Walesin huippukokouksessaan syyskuussa 2014 vahvistaa kumppanuussuhdettaan Afganistanin kanssa (Enduring Partnership). Se on puite tuleville maan turvallisuuden rakennustoimille. Nämä toimet jatkaisivat siitä, mihin operaatio jäisi. Kumppanimaita, kuten Suomea, ei ole vielä kutsuttu mukaan toimien hahmotteluun. Suomella on kansainvälisesti tunnustettua erityisosaamista turvallisuusjoukkojen kouluttamisessa. Tällä osaamiselle voisi olla Afganistanissa jatkossakin tilausta. Operaation loppuvaiheissa onkin edessä vaikeita poliittisia päätöksiä. Afganistanin vuosi 2015 alkoi ristiriitaisissa tunnelmissa. Presidentti Ghaniin kohdistuu valtavat myönteiset odotukset. Sovintoprosessin onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat kuin pitkään aikaan. Turvallisuus- ja talousepävarmuus sekä poliittinen muutos on kokonaisuus, jossa olisi pikaisesti edistyttävä. Vaikka edistysaskelia on otettu, on maan turvallisuustilanne silti heikentynyt. Naton koulutus-, tukija neuvontaoperaatio osana kokonaisvaltaista kansainvälistä toimintaa ovat välttämätöntä, mutta lopullisesti asian ratkaisee afgaanikansa itse. Vaikka muodollinen turvallisuusvastuu siirtyi vuodenvaihteessa nähtäväksi jää, miten ja milloin maa kykenee ottamaan turvallisuutensa kokonaan omiin käsiinsä. • HAASTEET YMMÄRRETTÄVÄ Kansainvälisen yhteisön läsnäolo on muuttunut ISAF:n päättymisen myötä. Naton jalanjälki Afganistanissa on nyt pienempi ja kevyempi. Jo pelkkä tiedonsaanti Afganistanin turvallisuustilanteesta, afgaanijoukkojen toimista puhumattakaan, on vaikeutunut. Kokonaiskuva on kaventunut maantieteellisen läsnäolon supistumisen myötä. Miten tämä vaikuttaa muuhun kansainväliseen toimintaan maassa jää nähtäväksi. Resolute Support -operaation kestoa ei ole päätetty. Operaation eteneminen tulee riippumaan erityisesti Yhdysvaltojen aikeista. Mikäli presidentti Obaman esittämä aikataulu pitää, tarkoittaa se vetäytymisvalmisteluja aikaisin vuoden 2015 toisella puoliskolla eli ehkä ennen tämän vuoden taistelukauden päättymistä. Lyhyt perspektiivi tuo haasteita toiminnoille, joiden tuloksellisuus alkaa vaikuttaa vasta pidemmällä aikajänteellä. Taleban puolestaan arvioinee tarkoin, milloin se asettaa painetta afgaanijoukoille saavuttaakseen otteen taistelukentällä ja kansalaisten mielissä. Siitä, miten esitetty aikataulu kohtaa afgaaniodotukset, on saatu jo vihiä Afganistanin uuden presidentin Ghanin lausunnoista. Presidentti Ghani toivoisi pidempää joukkojen läsnäoloa. On varmaa, että asiasta vielä keskustellaan. Maanpuolustus 111 51 Artikkelit KIRJOITTAJA PROPAGANDALLE KOMPROMISSI EI RIITÄ Sotatieteiden tohtori Saara Jantunen työskentelee tutkijana Puolustusvoimien Tutkimuslaitoksen doktriiniosastolla. Hänen tutkimusalueeseensa kuuluu informaatioympäristön analyysi. Jantunen väitteli Maanpuolustuskorkeakoulusta vuonna 2013, ja hänen väitöstutkimuksensa käsitteli Yhdysvaltain strategisen viestinnän haasteita. Saara Jantunen S Suomessa informaatiosodankäynti yhdistetään yleensä epävarmuuteen tiedon oikeellisuudesta. Se on yksi informaatiosodankäynnin tärkeimmistä tavoitteista. Valheet ja puolitotuudet, eli disinformaatio, ovat oleellinen osa informaation avulla sotimista. Venäjän informaatiosodankäynti on kohdistunut näkyvästi myös suomalaiseen yhteiskuntaan. VALHE ON KEINO SIINÄ MISSÄ MUUTKIN Disinformaatio on ollut Ukrainan sodan aikana hyvin leimallinen piirre venäläisessä informaatiosodankäynnissä. Suomen osalta lapsiasiamies Pavel Astahovin perättömät syytökset venäläislasten huostaanotoista ja suomalaisviranomaisten ”terrorismista” lienevät tästä paras esimerkki. Emme ole yksin. Samaan aikaan venäläismediassa on esitetty väitteitä vastaavista huostaanotoista Alankomaissa. Venäläisten mukaan nämä lapset olisi sijoitettu samaa sukupuolta olevien vanhempien perheisiin. 52 Maanpuolustus 111 Saara Jantunen: Propagandalle kompromissi ei riitä Tällaiset julkisuudessa esitetyt väitteet ovat sekä informaatiovaikuttamista, että psykologinen operaatio. Ne toimivat informaatio-operaationa, jonka kohteena oleva venäläisyleisö saa systemaattisesti väärää tietoa siitä, kuinka länsimaisissa yhteiskunnissa vainotaan venäläisvähemmistöjä. Psykologinen vaikutus saadaan aikaan vetoamalla Putinin Venäjän retoriikalle tyypillisiin homofobisiin ja lännenvastaisiin stereotyyppeihin. Tarkoitus on ensisijaisesti venäläisen kohdeyleisön tunteisiin vetoaminen. Alankomaat on tässä tarinassa oivallinen kohde. Pitäähän moni sen arvoliberaalia yhteiskuntaa länsimaalaisuuden ilmentymänä. OPERAATIOLLA PAINOSTETAAN Lapsikaappausvalheet ovat psykologinen operaatio suomalaisyleisöä kohtaan. Väitettyjen väärinkäytösten perusteella Venäjä on vaatinut esimerkiksi lapsiasiakomission perustamista Suomeen venäläislasten etua valvomaan. Suomea on painostettu muun muassa hyväksymään Suomeen venäläinen, lapsiasioita valvova komissio. Suomea on siis ajettu tilanteeseen, jossa venäläinen komissio saisi poliittista painoarvoa ja sananvaltaa suomalaisviranomaisten päätöksenteossa. Lisäksi väitteet lasten kohtelusta ovat sitouttaneet tähän informaatiosodankäyntiin virkamiehiä, joilla ei ole poliittista päätöksentekovaltaa, ja joihin informaatiosodankäynti ei perinteisesti ole ulottunut. Erikoiseksi asian tekee se, että nämä valheet eivät ole suomalaisyleisön näkökulmasta millään tavalla uskottavia. Vaikka röyhkeä valehtelu on keino painostaa ja manipuloida, ei sen tarkoituksena ole saada suomalaisia uskomaan itse tarinaan. Suomalaiset eivät siis kaikesta huolimatta ole lapsiasiakeskustelun pääyleisö, vaan toisenlaista totuutta rakennetaan venäläistä politiikantekoa varten. Venäläismediassa valheet muuttuvat informaationpalasiksi, jotka asettuvat osaksi pitkää kertomusta uhkaavasta, petollisesta lännestä. Usein ajatellaan disinformaatiota levittävien ihmisten menettävän uskottavuutensa ja todellisen vaikuttavuutensa. Näin Suomessa usein onkin. On kuitenkin muistettava, että disinformaatiota käytetään koska se toimii. Esimerkiksi venäläisessä tavassa hämätä ja harhauttaa, val- heella on tärkeä rooli. Sen tehtävänä ei ole luoda uskottavuutta, vaan perustella omaa toimintaa. VASTAUKSENA STRATEGINEN VIESTINTÄ – EI PROPAGANDA Propaganda on perinteisesti luokiteltu valkoiseen, harmaaseen ja mustaan propagandaan. Propaganda on käsitteenä poliittinen, sillä sille ei sen historian aikana ole kyetty rakentamaan selkeää arviointijärjestelmää tai mittaristoa. Niinpä se, onko jokin sisältö propagandaa, on subjektiivinen arvio. Tämän takia propagandasana ilmestyy nopeasti poliittiseen keskusteluun silloin, kun kansainvälinen poliittinen ilmapiiri on jännittynyt, tai kun informaatiosodankäynnin voidaan katsoa jo alkaneen. Tyypillistä on, että mikä tahansa analyysi, arvio tai muu informaatio leimataan propagandaksi, mikäli se ottaa kantaa sen hetken poliittiseen tilanteeseen. Propaganda on nykyaikana poliittinen yleiskäsite, joka kuvaa tilannetta, jossa yleisöä manipuloidaan. Kuitenkin se käsitteenä helposti hämärtää informaatiovaikuttamisen keinovalikoimaa tilanteissa, joissa olisi tärkeää tunnistaa eri vaikuttamisen tapoja ja kyetä keskustelemaan niistä ilman, että niitä yliyksinkertaistetaan propaganda-käsitteen avulla Strateginen viestintä puolestaan kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan, ja sitä tarvitaan niin rauhan kuin poikkeusolojen aikana. Strategisen viestinnän avulla pyritään varmistamaan toimintakyky esimerkiksi tilanteissa, joissa valtio joutuu tehostamaan tapaa kansalaisilleen viestimiseksi. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi valheelliset mediaoperaatiot, valtioon kohdistuva painostaminen tai muu poliittinen manipulointi. Näihin tilanteisiin ei kyetä vastaamaan perinteisellä kriisiviestinnällä. Strateginen viestintä on siis valtion keino rakentaa ja ylläpitää yhteiskunnan henkistä kriisinsietokykyä. Strategisen viestinnän tehtävänä on vastata luotettavan tiedon jakamisen ja siten yhteiskunnan johtamisen haasteisiin. Suomalaisen yhteiskunnan kannalta on erityisen tärkeää, että strateginen viestintä pidetään erillään siitä, millä viitataan sodankäyntiin ja propagandaan. Jos viestintään liittyy valheellista tietoa ja tahallista disinformaatiota, kyse ei enää ole strategisesta Maanpuolustus 111 53 Artikkelit Strategisen viestinnän periaatteiden mukainen tapa vastata viestinnän kentän epäsymmetriaan ei siis ole muiden keskustelijoiden hiljentäminen, vaan oman viestinnän terävöittäminen. 54 Maanpuolustus 111 viestinnästä, vaan psykologisista ja informaatiooperaatioista. TAISTELU SIELUISTA Informaatiosodankäynnin tehtävänä on voittaa yleisö omalle puolelle, tai ainakin vahvistaa ristiriitoja ja erimielisyyttä kohdeyleisössä. Kummassakin tapauksessa yleisöt jakautuvat eri leireihin. Argumentoiva viestintä ja keskustelu jäävät toiseksi sille, että arviot, analyysit ja näkemykset nähdään poliittisina ja puolueellisina, propagandaksi leimattuina kannanottoina. Näin tilannekuvan muodostamisen kannalta tärkeiden asiantuntijoiden uskottavuus voidaan haastaa. Tällä pyritään tilanteeseen, jossa kohdeyleisö kyseenalaistaa saamansa tiedon. Tällöin kohdeyleisöstä tulee hyvin haavoittuvainen. Esimerkiksi Ukrainan sodan aikana monet tilannekuvan kannalta kriittiset tiedot ovat sellaisia, joiden todenperäisyyden arviointiin tarvitaan asiantuntijoita. Tutkatiedot, ukrainalaishävittäjien käyttöominaisuudet, BUK-ohjuslavetin ja itse ohjuksen käytettävyys ja ominaisuudet ja kranaattitulen suunta ovat kaikki tietoja, joista on helppo esittää valheellisia näkemyksiä. Yleisö ei välttämättä kykene arvioimaan tietojen uskottavuutta muuten, kuin sen esittäjän maineen ja luotettavuuden perusteella. Strateginen viestintä on lähtökohtaisesti ideologista, mikä aiheuttaa kiusauksen kutsua sitä propagandaksi. Se perustuu aina yhteiskunnan tai valtion käsitykseen itsestään. Niistä perusarvoista joihin se tukeutuu ja joita se edistää, ja siihen ymmärrykseen, joka sillä on oikeasta ja väärästä tavasta toimia. Kuka, mitä ja miksi ovat aina ideologisesti esitettyjä ja tulkittuja. Tämä ideologisuus toteutuu käytännössä siten, että Suomella on yhteiskuntana tiettyjä arvoja ja päämääriä, joita se pyrkii toteuttamaan. Päämääriin ja tavoitteisiin pääseminen puolestaan vaativat suunnittelua ja strategiaa. Vaihtoehtona ideologisuudelle on ideologiattomuus – siis tilanne, jossa yhteiskuntana luopuisimme kaikista päämääristämme ja hyväksyisimme maailman tilan sellaisena kuin se on. Emme edes pyrkisi muuttamaan asioita mihinkään tiettyyn suuntaan – edes omaksi eduksemme. Saara Jantunen: Propagandalle kompromissi ei riitä LÄPINÄKYVYYTTÄ JA KOMPROMISSEJA Yksi tärkeimmistä periaatteellisista eroista strategisen viestinnän ja propagandan välillä on strategisen viestinnän yhteiskunnallinen merkitys ja tehtävä. Strateginen viestintä on jokaisen valtion ja sen johdon oikeus ja velvollisuus. Valtion johto on velvollinen huolehtimaan yhteiskunnan etujen ja oikeuksien toteutumisesta. Kansalaisilla puolestaan on oikeus tietoon, ja valtion johdolla ja virkamiehillä velvollisuus sitä jakaa. Voidaan siis sanoa, että ilman strategista viestintää myöskään länsimaiselle yhteiskunnalle tärkeä läpinäkyvyyden periaate ei voi toteutua. Jos sen johto ei viesti, se ei voi myöskään olla läpinäkyvä. Strategiseen viestintään liitetään läpinäkyvyyden lisäksi myös muita itseisarvoja, kuten vuorovaikutus yleisön kanssa sekä kaksisuuntaiseen viestintään oleellisesti kuuluva kyky vastaanottaa palautetta. Tämä johtuu siitä, että viestinnän on oltava vuorovaikutteista ollakseen uskottavaa. Uskottavuutta on vaikea saavuttaa, mikäli viestijä ei kykene vastaanottamaan palautetta omasta toiminnastaan ja muuttamaan sitä palautteen perusteella. Jos esimerkkejä etsitään markkinoinnin maailmasta, niin vuorovaikutteisuudesta kertoo esimerkiksi se, että yleisön loukkaaviksi tai sopimattomiksi kokemat mainoskampanjat keskeytetään heti, kun niiden saama palaute muuttuu kielteissävyiseksi. Viestinnällä harvoin saavutetaan puhtaasti omaa etua palveleva lopputulos, mutta sitäkin useammin kompromissi. OIKEASSA VIESTINNÄSSÄ KAIKKI VOITTAVAT Propagandalle puolestaan kompromissi ei riitä. Sen tavoitteena on tuottaa haluttu vaikutus, ja yleisön edun toteutuminen on sen kannalta yhdentekevää. Vaikka vuorovaikutusta käytettäisiin tavoitteiden saavuttamisen keinona, on sen motiivina vain omien intressien ajaminen, ei yleisön oikeuksien, tarpeiden ja toiveiden huomioiminen. Propagandisti ei ole vastuussa yleisöstään, ja yleisön etujen ja oikeuksien turvaaminen on hyvin harvoin propagandistin intressien mukaista. Viestinnän ja propagandan eroa voidaan siis luonnehtia myös tästä näkökulmasta. Propagan- dan eri lajit tyypillisesti toteutetaan viestinnän avulla, mutta vuorovaikutus ei ole propagandassa itse tavoite, vain keino päästä tavoitteeseen. Vaikka sekä viestintä että propaganda pyrkivät edistämään omaa asiaansa, ei strateginen viestintä pyri päämääriinsä hinnalla millä hyvänsä. Kaikki viestintä on omalla tavallaan epäsymmetristä, mutta esimerkiksi PR-teoreetikko James E. Grunig on kuvannut yksi- ja kaksisuuntaisen viestinnän eroja. Propagandaa kuvaa yksisuuntaisen epäsymmetrian malli, jossa yleisö huomioidaan hyödyn vuoksi. Kaksisuuntainen epäsymmetria pyrkii puolestaan löytämään jonkinlaisen symmetrisen ”win-win” -tilanteen yleisön ja itse viestijän välillä. Kaksisuuntaisuus johtaakin useammin yhteistyöhön kuin puhtaaseen oman asian ajamiseen. OMA VIESTINTÄ TERÄVÄKSI Strateginen viestintä, toisin kuin propaganda, sallii moniäänisyyden ja niin sanotun ”vapaan markkinatorin” toteutumisen. Tämä metafora kuvaa toria, jossa kukin torikauppias tarjoaa ajatuksiaan ja saa ne kaupaksi, jos niille riittää kysyntää. Vapaa markkinatori lakkaa toimimasta, mikäli jonkun kauppiaan kaupantekoon puututaan. Median sensuuri, mediakentän yksipuolistaminen lainsäädännöllä, toimittajien ja asiantuntijoiden ahdistelu ja häirintä sekä muut vastaavat keinot ovat tyypillisiä propagandaa harjoittaville valtioille. Sen sijaan jokaisella valtiolla ja yhteiskunnalla on oikeus puhua arvoistaan ja edistää intressejään, tai jopa dominoida omaa ”markkinatoriaan”. Propagandasta niitä voidaan syyttää vain, jos ne sortuvat valheellisuuteen tai moniäänisyyteen puuttuminen. Strategisen viestinnän periaatteiden mukainen tapa vastata viestinnän kentän epäsymmetriaan ei siis ole muiden keskustelijoiden hiljentäminen, vaan oman viestinnän terävöittäminen. • Maanpuolustus 111 55 Uutisia Tiedonhankintalakityöryhmäehdottaa lainsäädäntöhankkeidenaloittamista Tiedonhankintalakityöryhmä luovutti turvallisuusviranomaisten tiedonhankinnan lainsäädännön kehittämistä koskevan mietintönsä puolustusministeri Haglundille 14.1.2015. Vuoden 2014 alusta työskennellyt työryhmä ehdottaa mietinnössään lainsäädäntöhankkeiden aloittamista tiedustelua koskevan säädösperustan luomiseksi. Työryhmän mietinnössä eri tiedustelukeinot muodostavat kokonaisuuden, joista keskeisinä keinoina erottuvat ulkomaan tiedustelu ja tietoliikennetiedustelu. Tiedustelun tarkoituksena on hankkia tietoa mahdollisista vakavista kansainvälisistä uhista ja tukea päätöksentekoa. Työryhmän mukaan tiedustelua olisi valvottava parlamentaarisesti sekä oikeudellisesti. Ulkomaan tiedustelua koskevan lainsäädännön val- ” mistelussa voitaisiin työryhmän mukaan harkita vastuun jakamista sisäministeriön ja puolustusministeriön välillä. Tietoliikennetiedustelun osalta työryhmä ehdottaa tiedustelun suorittamisen keskittämistä yhdelle viranomaiselle ja sitä koskevan lain säätämistä erillislakina, vaikka se on alana tarpeellinen sisä- ja puolustusministeriölle. Lainsäädäntöhankkeita valmistellessa tulisi työryhmän mukaan kiinnittää erityistä huomiota perus- ja ihmisoikeutena turvattuun luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan sekä elinkeinoelämään kohdistuviin mahdollisiin vaikutuksiin. Mietintö löytyy puolustusministeriön verkkosivuilta osoitteesta www.defmin.fi/mietinnot. Satu Huotari Menestys ei ole lopullista, epäonnistuminen ei ole kohtalokasta: rohkeus jatkaa on se, millä on merkitystä. 56 www.taaleritehdas.fi Maanpuolustus 111 Winston Churchill Kirja-arvio Elisabeth Rehn kertoo oma tarinansa Johanna Vesikallio: Lillan Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä. Otava 2014 (myös ruotsiksi). Johanna Vesikallion kirjottaman elämänkerran nimi on osuva. Elisabeth Rehnin elämä on ollut epätavallinen. Hän oli elänyt suurelle yleisölle tuntemattomana, hieman kunnallispolitiikassa mukana olleena kotiäitinä Kauniaisissa, kun hän ”naisena oikealta” yllätti puoleensa johtoeliitin ja valittiin eduskuntaan 43-vuotiaana. Sen jälkeisellä uskomattomalla uralla – johon sisältyy pitkäaikainen kansanedustajuus, ensimmäinen naispuolustusministeriys, EU-parlamentin jäsenyys, ja vielä normaalieläkeiän jälkeinen uhrautuva ura kansainvälisenä rauhanrakentajana – Rehn on joka käänteessä saanut taistella epäilijöitä ja vähättelijöitä vastaan lunastaakseen paikkaansa. Tämä, Rehnin taistelu tullakseen otetuksi vakavasti ja saada menestyä, onkin kirjan punainen lanka. Vesikallio on tehnyt huolellisen taustatyön. Laajan lähdeaineiston ja Rehnin haastattelujen lisäksi hän on syvähaastatellut nelisenkymmentä Rehnin entistä kollegaa, ystävää, perheenjäsentä ja muuten hänen uraansa seuranneita. Kirjan juoni hakee, ja saa, vahvaa tukea suorista lainauksista haastatteluista. Elisabeth Rehn kuvataan hurmaavaksi. Kaikki me Lillania tuntevat yhtynemme tähän. Hän on myös onnistunut hurmaamaan elämänkertaajansa, kriittisen STT-journalistin Johanna Vesikallion. Vesikallio kertoo Lillanin tarinan ajoittain ihaillen. Uran ja elämän ongelmakohtia ja Elisabethiin kohdistettua kritiikkiä ei ole kuitenkaan yritetty piilottaa. Päinvastoin. Oman perheen arviot äidistään ja isoäidistään ovat yllättävän purevia. Oman puolueen entisten johtohahmojen kielteisille arvioille annetaan paljon tilaa. Heidän ajoittain ylimielinen sävy antaa kuitenkin pikemmin uskottavuutta Rehnin ja Vesikallion narratiiville kuin heidän omalle kritiikille. Rehnin ajasta maamme ensimmäisenä naispuolustusministerinä ja jopa maailman ensimmäisenä, laskentatavasta riippuen, kerrotaan monta mielenkiintoista tarinaa. Rehnin nimityksestä oletetuksi pätkäministeriksi vuonna 1990 yhdeksäksi kuukaudeksi ennen eduskuntavaaleja 1991, ja nimityksen saamasta valtavasta julkisesta keskustelusta on kerrottu monta kertaa aikaisemmin. Sen sijaan kertomus hänen ministerikautensa alkuvaiheen määrätietoisesta paneutumisesta uuteen vastuualueeseensa ei ole ehkä yhtä tunnettu. Hän joutui vähitellen voittamaan luottamuksen. Kertomus on menestystarina, mutta siinä ei piiloteta Lillanille noloja tapahtumiakaan, kuten hän ei eräällä illallisella erottanut haulia hylsystä sorsa-annoksessaan. Rehnin ihmisläheinen spontaanisuus paljastuu tarinassa, jossa hän saatuaan murhauhkauksen kävi itse tapaamassa mielisairaalassa tutkittavana olevaa uhkaajansa. Keskustelun jälkeen tämä maanpuolustushenkinen mies totesi, ettei enää ollut tarve tappaa ministeriä. Rehn kertoi adjutantilleen, että oli hän oli tarjonnut uhkaajalleen mahdollisuuden jatkaa keskustelua ministeriössä. Adjutantin mielestä ”ministeri se pitäisi teljetä mielisairaalaan”. Rehnin puolustusministeriuran huippusaavutus oli päätös Hornethävittäjien hankinnasta. Suomen suurin asekauppa saa kirjassa ansaitsemansa tilan. Rehnin osuus päätöksen läpiajamisesta syvän laman alussa saa puolustushallinnon ja muiden haastateltujen varauksettoman tunnustuksen. Mutta myös tapaukset, joissa Rehn joutui napit vastakkain sotilasjohdon kanssa, käydään läpi, kuten Rehnin yritys avata ministeriön kansliapäällikön paikkaa myös siviilille. Myös taustaa Rehnin välirikosta presidentti Mauno Koiviston kanssa Balkanin pakolaisista valotetaan. On mielenkiintoista, että Rehn sittemmin uhrasi vuosikausia yrityksissään auttaa juuri samoja ihmisiä, joista kiistassa presidentin kanssa oli kyse. Kirjan viimeistely jäi ilmeisesti hieman kiireelliseksi. Vesikallion huolellisesta taustatyöstä huolimatta kirjaan on lipsahtanut yllättäviä pikkuvirheitä yksityiskohdissa. Mutta ne eivät vaikuta suuren juoneen eivätkä vähennä kirjan arvoa, vaan antavat päinvastoin besserwisserille ilon saada löytää niitä. Kirjassa kerrotaan mielenkiintoisella, luettavalla ja asiantuntevalla, mutta myös kriittisellä tavalla kiehtova tarina kiehtovasta ihmisestä. Max Arhippainen Maanpuolustus 111 57 NÄE METSÄ UUDESSA VALOSSA Puun merkitys maailmassa kasvaa jatkuvasti. Metsä Group valmistaa maailman parhaasta uusiutuvasta raaka-aineesta, pohjoisesta puusta, kierrätettäviä tuotteita vastuullisesti ja tehokkaasti. Katso miten Metsä hyödyntää metsän mahdollisuudet. tree.metsagroup.fi 58 Maanpuolustus 111 Kirja-arvio Ihmisiä Tali-Ihantalan ratkaisutaistelussa Mika Kulju: Kohtalona Tali-Ihantala – Ihmisiä Suomen ratkaisutaistelussa, Gummerus, 2014, 247 s. Viime kesänä tuli kuluneeksi 70 vuotta Suomen kohtaloon keskeisesti vaikuttaneista torjuntataisteluista kesällä 1944. Vaikka aihetta on tutkittu ammattilaisvoimin perusteellisesti menneinä vuosikymmeninä, sen tiimoilta julkaistaan edelleen uutta mielenkiintoista kirjallisuutta. Mika Kuilu (s. 1969) kuuluu tämän alan tuotteliaimpiin tietokirjailijoihin. Hänen teostaan Kohtalona Tali-Ihantala – Ihmisiä Suomen ratkaisutaistelussa voidaan lämpimästi suositella. Kirjan jäsentely on näppärä. TalinIhantalan taistelun aktiivisin vaihe, jolloin Puna-armeija yritti tosissaan läpimurtoa, katsotaan kestäneen 13 vuorokautta (25.6.–7.7.1944). Kirjassa on jokaisen päivän kohdalla sivun mittainen tilannekatsaus ja tietylle henkilölle omistettu luku. Henkilögallerian kokoaminen on tekijän mielivaltainen valinta, mutta Kulju on onnistunut siinähyvin. Joukossa on tunnettuja ja vähemmän tunnettuja suomalaisia sotilaita, kuten Suomen pelastajaksi mainittu ken- raaliluutnantti Lennart Oesch ja Ihantalan taistelun tulisieluinen johtaja kenraalimajuri Einar Vihma. Kirjassa tuodaan esiin myös Laguksen joukoissa palvellut panssarikersantti sekä Vihman joukoissa kunnostautuneita tykistön tulenjohtajia ja panssarintorjuntamiehiä. Radiotiedustelun nokkahahmo everstiluutnantti Reino Hallamaa on myös saanut oman lukunsa. Kulju kirjoittaa asiallisen toteavasti, mutta usein myös empaattisesti. Varsin koskettavat ovat erityisesti sotamies Eino Henttua ja lotta Kirsti Haavistoa käsittelevät kertomukset. Sodan järkyttämä Henttu oli henkisesti niin uupunut, ettei enää jaksanut tai halunnut taistella, vaan karkasi toistuvasti ja tuli lopulta omien teloittamaksi. Viranomaisten kylmäkiskoisuus hänen tuskastuneita vanhempiaan kohtaan tuntuu nykymittapuulla järkyttävältä ja nöyryyttävältä. Haavisto puolestaan palveli Laguksen Panssaridivisioonan Kenttäsairaala 2:ssa. Siellä ja muissa kenttäsairaaloissa vallinneita oloja on harvemmin kuvattu, mutta siellä jos missään nähtiin minkä hinnan Suomi sai itsenäisyyden säilyttämisestä maksaa. Jos etulinjan miehet joutuivat venymään inhimillisen kestokyvyn rajoille, niin samaa voidaan sanoa myös lääkintäja sairaalahenkilöstöstä. Kirjassa esitellään myös ulkomaalaisia, kuten Puna-armeijan joukkoja Suomen suunnalla komentanutta marsalkka Govorovia ja saksalaisten everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyta, maineikkaan lento-osaston päällikköä. On ilahduttavaa, että Kulju myös mainitsee urheasti taistelleen pienen vapaaehtoisista ruotsalaisista muodostetun komppanian. Eversti Vilho Tervasmäki, joka näki ruotsalaiset läheltä, hämmästeli näiden aseveljien asennetta. He kun eivät osoittaneet mitään pelkoa vihollista kohtaan, mutta joita suomalainen kesäsade näytti häiritsevän sitäkin enemmän. Tali-Ihantalan taistelua Kulju pitää Suomen ratkaisutaisteluna. Oikeasti käytiin useita ratkaisutaisteluja. Jo juhannuksena oli Suomen puolustus veitsen terällä erityisesti Tienhaarassa. ”Tuntui siltä kuin olisi päästävä yli vesistön hinnalla millä hyvänsä”, kenraali Oesch kirjoitti. ”Oli tärkeää, että VKT-asema Kivisillansalmella kesti, sillä murtuminen olisi tiennyt taistelujen siirtymistä arveluttavan kauas Karjalan kannaksen ulkopuolelle”. Joukkojen siirrot Itä-Karjalasta olivat tuolloin pahasti kesken. Ilman Tienhaaran torjuntavoittoa TaliIhantalaa ei olisi syntynyt. Hiljattain tammikuun alussa edesmenneelle alikersantti Allan Finholmille olisi siten hyvin voinut omistaa oman lukunsa. Hänen roolinsa nousi aivan keskeiseksi, kun sillanpääasemaan Tienhaaran niemenkärkeen päässyt viholliskomppania tuhottiin vastaiskussa aamupäivällä 23.6.1944. Tällöin noin kahden joukkueen verran vihollissotilaita kaatui yksinomaan Finholmin konepistoolitulessa. Kuljun kirja on kirjoitettu veteraaneja kunnioittaen, ja ne jotka ovat väheksyneet torjuntavoiton merkitystä, saavat perusteellisen tukistuksen. Stefan Forss Maanpuolustus 111 59 Maanpuolustuskurssit Työryhmässä oli kattavasti edustettu maanpuolustuskurssien osallistujarakenne: eduskunta (Elina Lepomäki, kansanedustaja), yliopisto (Pertti Panula, Helsingin yliopisto), järjestöt ja liitot (Mika Mäkilä, Linja-autoliitto), teollisuus ja yritykset (Kristian Pullola, Nokia), puolustusvoimat (Vesa Nissinen, Pääesikunta) ja tiedotusvälineet (Kaj Färm, Yle). Kylmän sodan varjossa MPK 211 alkoi kohtalokkaasti, sillä jo avajaisissa lausuttiin legendaarinen sananparsi, jota media toisteli koko loppuvuoden. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti avajaispuheen, jossa hän muistutti opettavaisesta venäläisestä sananlaskusta: “Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni.” “Tätä epäilemättä kokemukseen perustuvaa huushollinpito-oppia kannattaa kuunnella. On pidettävä huolta asioistaan, pidettävä kiinni. Ellei pidä, voi alkaa tapahtua. Tämä koskee kaikkea, turvallisuudesta talouteen”, Niinistö jatkoi. Vielä lopuksi hän muistutti: “Sotilaallinen maanpuolustus ei saa olla huonosti kiinni.” 60 Maanpuolustus 111 Ensimmäisenä kurssipäivänä heitettiin tittelit nurkkaan. Eipä niille käyttöä ollutkaan, kun kurssin soveltava harjoitus toi meistä jokaiselle uuden työtehtävän, aseman ja haasteet. Isänmaamme ja ympäröivän maailman visaisia ongelmia ratkaistessamme parahti muuan kurssilainen: “Alan vähitellen tuntea empatiaa poliitikkoja kohtaan.” Jos jotakuta aiempaa kurssia oli mainittu hiljaiseksi, ei meitä päässyt samasta asiasta syyttämään. Kysymyksiä luentojen jälkeen oli aina enemmän kuin aikaa niiden vastaamiseen. Moni asia muuttui kurssiviikoilla. Aloimme mitata aikaa kurssinjohtajan tavoin. Eversti Välivehmaan mit- Maanpuolustuskurssit tayksikkönä oli Marianne-karkki. Me armeijaa käymättömät naisetkin solahdimme kuin huomaamattamme tarkoin suunniteltuihin ja toteutettuihin päivärytmeihin. Kurssin lopulla huomasimme olevamme laitostuneita ja päivittelimme hiukan haikeina, miten lainkaan sopeutuisimme takaisin siviilielämäämme. Ylen toimittaja seurasi vierailuamme Upinniemessä, kun tutustuimme meripuolustukseen ja Suomenlahden meripuolustusalueeseen. Meistä tehtiin reportaasi AStudioon. Se tuli ulos kurssimme puolivälin juhlailtana, keskiviikkona 19. marraskuuta. Tähän asti olimme olleet vain oman elämämme sankareita, nyt olimme A-Studion mukaan kansakunnan eliittiä. Tutustumisen, ryhmäytymisen ja verkottumisen helppous yllätti monen kurssilaisen. Vastaanotettavan tiedon laajuus oli sekin lievä yllätys. Kun kurssi loppui, olivat presidentin avajaispuheen sanat muuttuneet todeksi: “Kurssin tehtävänä on antaa teille laaja-alainen kuva siitä, miten Suomi turvallisuuttaan hoitaa niin normaalioloissa kuin poikkeusaikanakin. Kurssin pääviesti on se, että vastuu turvallisuudesta koskee meitä kaikkia – niin viranomaisia, yrityksiä kuin järjestöjäkin, sinua ja minua.” Olimme vuoden 2014 neljäs eli viimeinen maanpuolustuskurssi. Me muistamme oman kurssimme läpi loppuelämämme. Mutta tähän dramaattiseen vuoteen 2014 mahtuu myös monta ikävää muistoa. Venäjä vei Krimin, Ukraina syöksyi sotaan, lentokoneita katosi ja pommitettiin maahan. Suomen talous ei lähtenyt nousuun. Ensimmäisen maailmansodan alkamisesta tuli 100 vuotta, viimeisimmän Suomen sodan loppumisesta 70 vuotta. Kurssimme ai- kana hiljennyimme kunnioittamaan sotaveteraaneja ja talvisodan alkamisen 75-vuotismuistopäivää. 34 miestä ja 10 naista, suurimmalta osaltaan toisilleen ennestään vieraita. Heitettynä samaan tilaan neljän viikon ajaksi. Kahtatoista kurssipäivää maneesissa maustoivat lukuisat mielenkiintoiset vierailut. Kolmen vuorokauden internaattijakson vietimme Karjalan Prikaatin hellässä huomassa Vekaranjärvellä. Tämä kaikki oli melkoinen ihmiskoe, josta me selvisimme suurenmoisen yhteisen kokemuksen rikastuttamina. Maanpuolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtaja Kari Jordan muistutti kurssin päätösjuhlassa Santahaminassa ajanlaskun peruuttamattomasta muuttumisesta: “On elämä ennen maanpuolustuskurssia, on elämä maanpuolustuskurssin jälkeen.” Kristiina Kunnas Internaattijakso Karjalan Prikaatissa Vekaranjärvellä sisälsi ankaran määrän työskentelyä, urheilua ja hauskanpitoa. Ampumaharjoituksen seuraaminen veti kuitenkin ilmeet vakaviksi. Maanpuolustus 111 61 Maanpuolustuskurssit Puolustusvoimain komentajan puhe valtakunnallisen Maanpuolustuskurssin avajaisissa 19.1.2015 Herra ministeri, Arvoisat Maanpuolustuskurssin osanottajat, Hyvät naiset ja herrat 62 Maanpuolustus 111 Herr Minister, Ärade deltagare i försvarskursen, Mina damer och herrar, tua, on valmistauduttava ja harjoiteltava. Kriisitilanteessa erityisesti viranomaisyhteistyön ja ylimmän johdon päätöksenteon on toimittava. Nämä tavoitteet ovat myös tänään avattavan 212. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin ohjelman ytimessä. Puolustusvoimat on nyt uudessa asennossa. Aivan kaikki ei ole kuitenkaan muuttunut, on asioita jotka ovat ja pysyvät. Valtakunnallinen maanpuolustuskurssi on instituutio, joka on lunastanut paikkansa niin puolustusvoimissa kuin koko yhteiskunnassa vaikuttavuudellaan. Suomessa on ymmärretty jo kauan sitten, että yhteiskunnan turvallisuudesta huolehtiminen on yhteinen tehtävä. Mikäli tässä tehtävässä halutaan onnis- Hyvät kuulijat, Puolustusvoimien johtamista voidaan tarkastella monella eri tasolla ja monesta eri suunnasta. Käsittelen tässä puheeni alkuosassa johtamisen näkökulmasta puolustusvoimien uudistettuja toimintamalleja ja lähitulevaisuuden haasteita. Puheeni toinen osa käsittelee yhteispohjoismaista näkökulmaa muuttuneeseen toimintaympäristöön ja tuleviin haasteisiimme. Toimintaympäristölähtöinen val- Maanpuolustuskurssit miutemme perustuu siihen, että päätöksenteon tukena kaikilla tasoilla on tarkoituksenmukainen tilannekuva maalta, mereltä ja ilmasta. Operaatiokeskusten toimintaa on keskitetty ja tehostettu. Tilannekuvayhteistyö ylittää tänään myös viranomais- ja valtakunnanrajat, sillä tietoa vaihdetaan systemaattisesti sekä viranomaisten että useiden kumppanimaiden kanssa. Vuodenvaihteessa maavoimien johtamistasoja vähennettiin yhdellä, kun sotilasläänit lakkautettiin. Niiden päätehtävänä on ollut asevelvollisuusasioiden hoitaminen ja yhteydenpito reserviin. Nämä tehtävät ovat siirtyneet perustetuille 12:lle aluetoimistoille, jotka on liitetty maavoimien joukko-osastojen kokoonpanoihin. Itsenäisten joukko-osastojen määrä lakkautusten ja yhdistämisten jälkeen puolittui Maavoimissa ja väheni selvästi myös Meri- ja Ilmavoimissa. Puolustusvoimien johtamis- ja toimintatapoja on uudistettu. Yhtenä esimerkkinä voin mainita ne muutokset, joita on tehty strategisen johtamisen ja pitkän aikavälin suunnittelun selkiyttämiseksi. Tällä hetkellä strateginen suunnittelu on kiinnitetty prosessiin, jonka nimi on tavoitetila 2030. Kaikki kehittämisja hankeohjelmat integroituvat tähän tavoitetilaan. Suunnittelua johdetaan prosessiohjausmallin mukaisesti. Puolustusvoimien logistiikan toimintamalli on mittaluokaltaan merkittävin toiminnallinen muutos tässä uudistuksessa. Lähtökohtana on ollut tarve parantaa kustannustehokkuutta, kumppanuuksia, huollon toimivuutta, materiaalin hallinnan elinkaarta ja myös palvelutoimintaa. Sekä organisaatio että toimintamalli uudistettiin. Maa-, Merija Ilmavoimien materiaalilaitokset yhdistettiin muodostaen Puolustusvoimien logistiikkalaitos. Logistiikkalaitos tekee keskitetysti sen, mikä aiemmin toimi hajal- laan. Materiaalihallinto, hankinnat, terveydenhuolto, ympäristöasiat ja tilahallinta sujuvat jatkossa yhtenäisellä tavalla. Kytkeytyminen kansalliseen ja kansainväliseen logistiikkaverkostoon tapahtuu nyt johdonmukaisella tavalla. Sama yhtenäisyyden periaate koskee puolustusvoimien sisäisiä palveluita. Hallintoyksikkömme saavat tästä eteenpäin puolustusvoimien palvelukeskukselta keskitetysti ja yhden luukun periaatteella ammattimaista henkilöstö-, talous-, matka-, tiedonhallinta-, kuva- ja oppimisympäristöpalvelua. Vielä 2000-luvulle tultaessa Puolustusvoimat pyrki olemaan omavarainen ja tuottamaan itse palvelunsa. Tästä eteenpäin asteittain kehittynyt kumppanuustoiminta on muuttanut merkittävästi toimintatapojamme, koska tiettyjen palvelujen omatuotannosta on kokonaan luovuttu. Asialla on myös laajempi, kokonaismaanpuolustukseen liittyvä viitekehyksensä. Kumppanuudet auttavat Puolustusvoimia keskittymään omaan ydintoimintaansa. Samalla strategiset kumppanit sitoutetaan vahvasti myös poikkeusoloihin varautumiseen. Yhteistyö ja verkottuminen kehittävät koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Kumppanuustoiminnan kehittymistä on seurattu, ja monia hyviä oppeja on viimeisen kymmenen vuoden aikana saatu. Tilaaja-tuottaja -mallin toimivuus, aito kustannustietoisuus, sopimusosaaminen ja yhteinen asioiden kehittäminen asiakassuhteessa ovat tällä listalla. Henkilöstön aseman turvaamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota muutostilanteissa. Ajantasaisen ja ennakoivan riskienhallinnan merkitys on kumppanuusaloilla kasvanut, esimerkiksi toimitusriippuvuuden näkökulmasta. Puolustusvoimat on myös joutunut alusta alkaen opettelemaan, kuinka olla hyvä asiakas. Ärade åhörare, I Sälen i Sverige arrangerades förra veckan en säkerhets- och försvarskonferens kallad Rikskonferensen. Evenemanget arrangeras årligen av organisationen Folk och Försvar, och traditionen inleddes redan år 1946. I Evenemanget har tidigare deltagit främst svenska myndigheter och organisationer. I år hade arrangörerna lyckats samla flera nordiska personer som uppträdde, och även publiken var rekordstor. Evenemanget sändes delvis direkt i radio och TV i Sveriges viktigaste media. Från Finland var bland annat utrikesminister Erkki Tuomioja och försvarsminister Carl Haglund med medarbetare på plats. Även försvarsmaktens högsta ledning från Danmark, Norge, Sverige och Finland sågs tillsammans på arenan, i samma paneldiskussion. De nordiska försvarscheferna har i stor utsträckning samma slags bekymmer, men dock finns det även klara skillnader. Tanskan puolustusvoimien komentaja, kenraali Peter Bartram, katselee tilannetta NATO-maan perspektiivistä. Näkökulmana ei ole Tanskan maaperän välitön puolustaminen. Hänen tilannekartassaan nähtiin koko pohjoinen pallonpuolisko eli NATO:n koillinen puolustussuunta ja pohjoisnapa ympäristöineen. Osana NATO:a Tanska on reagoinut Venäjän toimiin hyvin konkreettisinkin tavoin, perustamalla muun muassa 1 000 miehen vahvuisen valmiusjoukon harjoittelemaan Baltiassa ja lisäämällä F-16 lentokalustonsa käyttöä Baltian ilmavalvontaan. Tanskassa kyberturvallisuuteen panostetaan paljon. Pelkästään kyberhyökkäyskyvyn rakentamiseen on päätetty käyttää 465 miljoonaa Tanskan kruunua. Yhdessä Saksan ja Puolan kanssa Tanska tulee johtamaan Puolan Stettiniin perustetusta esikunnastaan NATO:n operatiivista suunnittelua ja harjoittelua Maanpuolustus 111 63 Maanpuolustuskurssit koillisella suunnalla. Kolmas iso kysymys Tanskalle on arktisen alueen kehitys. Norjaa seminaarissa edusti heidän pääesikuntansa päällikkö, kenraaliluutnantti Erik Gustavson. Norjan huomio keskittyy vahvasti Barentsin merelle ja pohjoiseen suuntaan. Rajat ylittävä viranomaisyhteistyö myös Venäjän kanssa on toiminut tähän saakka kohtuullisen hyvin. Venäjän intressit arktisen alueen suuntaan on pantu Norjassa merkille, samoin kuin sotilaallisen voiman lisääminen ja päivittäminen Kuolassa ja sen itäpuolella. Alakurtin moottoroidun jalkaväkiprikaatin ylösajo Sallan itäpuolella vaikuttaa myös Norjassa. Barentsinmerellä venäläisjoukkojen kalusto on uudempaa ja harjoitusten laatu on parantunut. Jännittyneessä tilanteessa kenraali Gustavson korosti kuitenkin sitä, että auki oleva yhteys osapuolien välillä on tärkeä, jotta väärinymmärryksiltä nopeissa tilanteissa vältytään. Norjan puolustusvoimien kehittämistä koskeva laaja selvitys tulee valmistumaan lokakuussa 2015. Ruotsin puolustusvoimien komentaja, kenraali Sverker Göranson piti seminaarissa erillisen alustuksen oman puolustusministerinsä Peter Hultqvistin jälkeen. Paneelissa kenraali Göranson korosti muuttuneen turvallisuustilanteen jatkuvan pitkään. Suoraa sotilaallista uhkaa ei ole, mutta jännite ja sen lieveilmiöt tulevat näkymään. Hybridisodankäynnin merkitys ja huomioiminen on lähtökohtana niin kansallisen puolustuksen kuin kansainvälisen yhteistoiminnankin kehittämiselle. Komentaja Göransonin mukaan talous ei saa olla esteenä sille, että Ruotsin operatiivinen puolustuskyky ja valmius nostetaan tilanteen vaatimalle tasolle. Pohjoismainen yhteistyö, kahdenvälinen RuotsiSuomi yhteistyö ja NATO:n Enhanced Opportunities -ohjelman mah- 64 Maanpuolustus 111 dollisuudet ovat keskeisiä Ruotsin puolustukselle. Ruotsi valmistelee parhaillaan laajaa puolustusselvitystä, jonka on määrä valmistua huhtikuun loppuun mennessä. Puolustusvoimien tehtävien tärkeysjärjestystä mietitään ja osittaista asevelvollisuuden palauttamista harkitaan yhtenä vaihtoehtona, kuten puolustusministeri Hultqvist omassa esityksessään toi esiin. Pohdittuani seminaarin antia olen tullut siihen tulokseen, että tilannekuvamme eri pohjoismaissa on hyvin samanlainen. Luonnollisista syistä kiinnitämme ehkä huomiota hiukan eri yksityiskohtiin, mutta kokonaisuutena näemme muuttuneen turvallisuusympäristömme samoin. Myös paikalla ollut poliittinen johto tuntuu pääosin jakavan nämä johtopäätökset. Kolmen kuukauden kuluttua Suomessa pidetään eduskuntavaalit. Vaalien jälkeisen hallitusohjelman merkitys on luonnollisesti suuri puolustusvoimille. Puolustuspolitiikasta maassamme vallitsee suhteellisen laaja yhteisymmärrys, mutta vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa kysymys puolustusvoimien lähiajan rahoituksesta on keskeinen. Olemme tehneet toimintakuluihimme vaaditut säästöt, mutta materiaalin osalta tilanne on haasteellinen. Erityisesti maavoimien vanhenevan johtamisvälineistön ja panssarintorjunta-aseistuksen sekä muun materiaalin korvaaminen uudella edellyttää lähitulevaisuudessa puolustusbudjettimme materiaalirahoituksen palauttamista, jota lokakuussa 2014 selvityksensä luovuttanut parlamentaarinen selvitysryhmä toki esittikin. Ensi vuosikymmenellä vastaamme tulee ensin merivoimien kovimman kärjen eli taistelualusten uusiminen. Tämän jälkeen päättyy nykyisen Hornet-kalustomme elinkaari. Esiselvitystyöt on käynnistetty, jotta näitä mitta- luokaltaan suuria hankkeita voidaan realistisesti arvioida. Kumpaankin kokonaisuuteen tarvitaan aikanaan erillisrahoitus 2020-luvulla. Meillä on puolustuspolitiikassamme, nykyisessäkin tilanteessa, monia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Yksi tosiasia, maantieteen lisäksi, on kuitenkin hyvä pitää mielessä. Suomen puolustuksesta vastaa aina Suomi itse. Kun olemme tehneet kaiken voitavamme oman uskottavan puolustuksemme eteen, voimme varmasti tukea ja täydentää sitä monin tavoin. Mutta ytimestä vastaamme itse, nyt ja tulevaisuudessa. Arvoisat maanpuolustuskurssin osanottajat, Tiedän että seuraavat kolme ja puoli viikkoa tulevat olemaan teille unohtumaton kokemus, taustastanne riippumatta. Tähän on syynsä. Sen kokemuksen ja motivaation mikä tässä lyhyessä ajassa syntyy, pitää kantaa teitä yksilönä ja kurssina hamaan tulevaisuuteen. Kipinä ei saa sammua. Toivotan teille erinomaista aikaa kokonaisturvallisuutemme ydinkysymysten parissa! Maanpuolustuskurssit Puolustusministeri Carl Haglundin tervehdys 212. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Hyvät maanpuolustuskurssille kutsutut, kummikurssilaiset, herra Puolustusvoimain komentaja, hyvät naiset ja herrat, bästa kursdeltagare, mina damer och herrar! Kuka meistä olisi pari vuotta sitten uskonut, että Euroopassa soditaan vuonna 2014? Ei kovinkaan moni. Vaikka konflikteja on jatkuvasti esiintynyt eri puolilla maailmaa, on Eurooppa sotilaallisten uhkakuvien osalta tuntunut suhteellisen turvalliselta alueelta. Kylmän sodan päättymisen jälkeen monet Länsi-Euroopan maat ovatkin leikanneet puolustusmenojaan ja supistaneet kansalliseen puolustukseen tarkoitettuja kykyjään. Fokus on ollut Euroopan ulkopuolella toteutetussa kriisinhallinnassa. Onneksi me Suomessa olemme kulkeneet valtavirtaa vastaan. Meillä puolustussuunnittelun lähtökohtana on koko ajan ollut oma kansallinen puolustus. Hyvät kuulijat, Ukrainan konfliktin seurauksena idän ja lännen väliset jännitteet ovat lisääntyneet ja sotilaallinen aktiviteetti myös meidän lähialueellamme on kasvanut. Itäisiä jäsenmaitaan tukeakseen NATO on lisännyt läsnäoloaan Baltiassa muun muassa vahventamalla Baltian maiden ilmavalvonnasta vastaavaa hävittäjäosastoa sekä lisäämällä harjoitustoimintaansa. Vastaavasti Venäjän harjoitus- ja lentotoiminta lähialueillamme on ollut selvästi aktiivisempaa kuin aikaisempina vuosina. Muuttunut tilanne ei sinällään muodosta meille välitöntä uhkaa, mutta korostaa tilanteen seurannan ja aluevalvonnan merkitystä. Bästa åhörare, Den europeiska säkerhetspolitiska omgivningen är i kraftig förändring. Dessa ändringar och vår geostrategiska ställning är viktiga faktorer när vi bedömer vad som krävs av vårt försvar. Förändringen Maanpuolustus 111 65 Maanpuolustuskurssit är särskilt stark i våra närområden. Rysslands militära aktivitet har ökat, de baltiska länderna satsar finansiellt mera på försvaret än tidigare och Nato har förskjutit sin tyngdpunkt till vårt grannskap. Man kan inte undgå att märka att spänningen i Östersjöområdet har ökat. Krisen i Ukraina har fått oss att debattera naturen av krigsföring och användning av beväpnade styrkor i modern tid. Den har också visat oss att även ett enstaka land kan bli utsatt för en intervention utan en bredare europeisk militär konflikt. För närvarande riktar sig inget omedelbart militärt hot mot oss, men också snabba förändringar är möjliga. Vårt läge som grannland både till en regional stormakt och en militärallians måste alltid beaktas när slutsatser dras om hur vårt försvar ska dimensioneras och utvecklas. Arvoisat kuulijat, Kuten kaikki tiedämme; lähivuosina valtion talous on mittavien haasteiden edessä. Puolustushallinnossa näihin haasteisiin on vastattu jo parin vuoden ajan toteuttamalla puolustusvoimauudistus, jossa tehdyillä rakenteellisilla muutoksilla arvioidaan saavutettavan noin 130 miljoonan euron vuotuiset säästöt ensi vuodesta alkaen. Toisin kuin useat muut julkishallinnon uudistamishankkeet, puolustusvoimauudistus on alusta alkaen edennyt suunnitelman mukaisesti ja viimeisetkin organisaatiomuutokset tehtiin aikataulun mukaan viime vuoden vaihteessa. Tästä haluan osoittaa parhaimmat kiitokseni puolustusvoimien koko henkilökunnalle, joka on tehnyt hyvää työtä uudistuksen eteenpäin viemiseksi. Valtion taloudelle uudistuksen tuottamat säästöt ovat luonnollisesti eduksi. Sitäkin tärkeämpää on kuitenkin se, että uudistuksen myötä meillä säilyy edellytyk- 66 Maanpuolustus 111 set koko maan puolustamiseksi tarvittavan itsenäisen puolustuskyvyn ylläpitoon. Uudistuksen jäljiltä puolustusvoimamme ovat hyvässä kunnossa ja tilapäisesti laskettu toiminnan taso esimerkiksi kertausharjoitusten osalta saadaan tämän vuoden aikana palautettua uudistusta edeltäneelle tasolle. Materiaalisen valmiuden ylläpito vaatii lähivuosina kuitenkin selvää lisäpanostusta, joka on pakko tehdä. Ilman materiaalimäärärahoihin tehtävää tasokorotusta puolustuskykymme rapautuu nykyisin käytössä olevan materiaalin poistuessa vanhentuneena käytöstä. Tähän johtopäätökseen tuli myös asettamani parlamentaarinen selvitysryhmä viime syksynä ja sen takana on myös nykyisen eduskunnan suuri enemmistö. Hyvät kuulijat, Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisesti meillä Suomessa käytössä on kokonaisturvallisuuteen pohjautuva varautumismalli, joka vastaa hyvin viime aikoina turvallisuusympäristössämme tapahtunutta kehitystä. Aikaisemmat jaottelut sisäisiin ja ulkoisiin tai siviilija sotilasuhkiin eivät enää kaikilta osiltaan päde. Tänä päivänä voimapolitiikkaa harjoitetaan yhä moninaisimmin keinoin ja toimenpiteistä vastuussa olevat valtiot, organisaatiot tai ryhmittymät ovat usein myös vaikeasti yksilöitävissä. Puhutaan niin sanotusta hybridisodankäynnistä. Aseellisen voimankäytön lisäksi käytössä ovat taloudelliset ja diplomatian piiriin kuuluvat keinot sekä informaatio-operaatiot ja tietoverkkojen avulla toteutettavat hyökkäykset. Sotilaallista voimaa käytetään peiteja erikoisoperaatioihin sekä painostukseen osana informaatiovaikuttamista. Aseellisen voiman laajamittaiseen käyttöön turvaudutaan vasta kriisin myöhäisessä vaiheessa. Puolustusvoimille ja myös muille turvallisuusviranomaisille nykyinen kehitys on osin haasteellinen. Sodan ja rauhan välisen rajan hämärtyminen vaikeuttaa ennakkovaroituksen saamista ja lyhentää näin puolustusvalmisteluihin käytettävissä olevaa aikaa. Ennakkovaroituksen saaminen on entistä vaikeampaa myös hyökkäysvalmisteluihin liittyvän tiedon ja hyökkäyksellisten keinojen siirtyessä enenevässä määrin digitalisoituihin tietoverkkoihin. Hyvät kuulijat, Runsas vuosi sitten asetin laajaalaisen työryhmän kehittämään lainsäädäntöä, jotta kansallinen turvallisuus kyettäisiin varmistamaan myös silloin kun meihin kohdistuu vakavia uhkia tietoverkkojen kautta. Tällöin kyse ei ole tavanomaisista haittaohjelmista, joita vastaan voidaan suojautua tietoturvaa parantavin teknisin ratkaisuin eikä yksittäisiä yrityksiä, virastoja tai laitoksia vastaan suunnatuista palvelunestohyökkäyksistä. Viimeisin esimerkkihän tällaisesta nähtiin vuoden alussa kun suomalaiset pankit joutuivat palvelunestohyökkäysten kohteeksi. Tilapäinen verkkopankin toimimattomuus ja käteisnostojen mahdottomuus ovat toki kiusallisia ja haitallisia ilmiöitä, mutta vain laajamittaisina ja pitkäkestoisina ne muodostavat todellisen uhkan yhteiskunnan toimintakyvylle. Kansallisen turvallisuuden kannalta vakavampia uhkia ovat valtiojohtoon ja sotilaalliseen puolustuskykyymme tai muuhun kansalliseen etuun tietoverkoissa kohdistuva vakoilu, terrorismi sekä infrastruktuuriin tietoverkkojen välityksellä kohdennettavat hyökkäykset osana sotilaallisia operaatioita. Jotta näiltä voitaisiin suojautua ja mahdolliset hyökkäykset saada estettyä, on turvallisuusviranomaisilla oltava mahdollisuus valtiojohdon Maanpuolustuskurssit päätöksentekoa tukevan ja ulkoisia turvallisuusuhkia koskevan tiedon hankintaan. Asettamani työryhmä olikin mietinnössään yksimielinen siitä, että tiedustelutoimintaa koskevaa lainsäädäntöä on kehitettävä sekä puolustusvoimien että suojelupoliisin tarpeisiin. Vaikeimpana kysymyksenä työryhmässä nähtiin tietoliikennetiedustelu, joka sekin kuitenkin nähtiin tarpeellisena. Tästä työryhmä ei kuitenkaan ollut yksimielinen. Esiin nousi muun muassa huoli tarvittavien toimivaltuuksien vaikutuksista elinkeinoelämään ja luottamuksellisen viestinnän suojaan. On selvää, että näihin huoliin on jatkotyöskentelyn yhteydessä suhtauduttava vakavasti. Seuraavaksi vasta viime viikolla minulle luovutettu mietintö jaetaan lausuntokierrokselle, jonka tulokset on niin ikään huomioitava tulevissa lainsäädäntöhankkeissa. Päätökset asiassa jäävät seuraavalle hallitukselle. Myös sellainen päätös, että mitään ei tehdä, on päätös, jonka seurauksista on kannettava vastuu. För att trygga en tillräcklig förhandskunskap om eventuella hot måste säkerhetsmyndigheterna ha nödvändiga befogenheter att inhämta information också om hot som riktas mot Finland genom informationsnätverk. Bästa kursdeltagare Ni har några intressanta veckor framför er. Utnyttja det tillfälle ni har fått för att fördjupa er kunskap om säkerhetens alla aspekter. On etuoikeus saada osallistua maanpuolustuskurssille tässä turvallisuuspoliittisesti mielenkiintoisessa tilanteessa. Toivotan teille antoisaa maanpuolustuskurssia. Jag önskar er en givande försvarskurs. Tack ska ni ha, Kiitos tarkkaavaisuudesta! TULEVA TOIMINTA VALTAKUNNALLISET MAANPUOLUSTUSKURSSIT • 213. Maanpuolustuskurssi 2.–25.3.2015 • 57. Täydennyskurssi 25.5.2015 • 96. Jatkokurssi 26.–27.5.2015 • 47. Erikoiskurssi 9.–11.6.2015 • 97. Jatkokurssi 25.–26.8.2015 • 214. Maanpuolustuskurssi 21.9.–14.10.2015 • 215. Maanpuolustuskurssi 9.11.–2.12.2015 • 48. Erikoiskurssi 7.–9.12.2015 Kiitos tutkimukseen osallistujille! Tutkimusavustaja Juha Valtamo ja Maanpuolustuskurssit kiittää kaikkia teitä, jotka osallistuitte kyselytutkimukseen helmikuussa 2015. Vastauksia saimme noin 1 300. Kyselyn kohderyhmänä olivat valtakunnallisen maanpuolustuskurssin ennen vuotta 2010 käyneet, yhteensä siis lähes 5 000 henkilöä. Tutkimuksessa selvitetään valJuha Valtamo takunnallisten maanpuolustuskurssien tavoitteiden toteutumista osanottajavalinnassa. Julkaisemme kesäkuun numerossa tiivistetysti tutkimustulokset. Maanpuolustus 111 67 Maanpuolustuskurssit 19.1.–11.2.2015 Eturivi vasemmalta: Toimituspäällikkö Erja Yläjärvi, viestintäjohtaja Kirsti Lehmusto, professori Vilma Luomaaho, yksikön päällikkö Marjut Akola, viestintäjohtaja Veera Heinonen, liiketoimintajohtaja Olli Lehtilä, viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Tatu Tuominen, pääsihteeri Hannele Varsa, myynti- ja markkinointijohtaja Päivi Leppänen, työllisyysasioiden päällikkö Pirjo Väänänen ja toimitusjohtaja Pekka Luukkanen. 68 Maanpuolustus 111 Keskirivi vasemmalta: Johtaja Jussi Kaurola, toimitusjohtaja Pasi Tolppanen, eversti Pertti Posti, johtokunnan 2. puheenjohtaja Mauno Ylinen, operatiivinen johtaja Juha Lemström, toiminnanjohtaja Jouni Parkkonen, eduskuntasihteeri Antti Valpas, hallintopäällikkö Timo Elo, liiketoimintajohtaja Pasi Koivisto, yleissihteeri Markus Kinkku, Vice President Markus Ala-Hautala, kirkkoherra Markku Salminen, johtaja Martti Syrjälä, professori Antti Asikainen, toimintaympäristöjohtaja Pentti Aspila, toimitusjohtaja Pekka Ahola, päätoimittaja Antti Marttinen, kaupallinen neuvos Tomi Lounema, toimitusjohtaja Reko Suojanen. Takarivi vasemmalta: Toimitusjohtaja Olli Vormisto, turvallisuuspäällikkö Marko Lavikkala, toimitusjohtaja Jarmo Vinkvist, toimitusjohtaja Ulf Sjöblom, eversti Mikko Kauppala, Senior Vice President Thomas Hietto, Senior Vice President Hannu Tuominen, kansainvälisten asiain sihteeri Jari Haapiainen, turvallisuus- ja alueyksikön päällikkö Kari Harju, eversti Ali Mättölä, osastopäällikkö Jarno Syrjälä, majuri Pasi Seppälä, tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro, johtaja Ilkka Haataja, toimitusjohtaja Tommie Jern ja puheenjohtaja Niko Aaltonen. Oltermanni; liiketoimintajohtaja Olli Lehtilä, Emäntä; viestintäjohtaja Veera Heinonen, Isäntä; viestintäja yhteiskuntasuhdejohtaja Tatu Tuominen Maanpuolustuskurssiyhdistys MP-JUOKSIJAT MPKY:N TULEVA TOIMINTA Juoksu kulkee • 25.3. Kevätkokous ja esitelmätilaisuus, ministeri Jaakko Iloniemi, Helsingin yliopisto MP-juoksun matka jatkuu suotuisissa merkeissä. Yhteislenkkejä on tarjolla enemmän kuin koskaan, kiitos aktiivisten isäntien. Jo vahvistettuja päivämääriä ovat: 24.3. 23.4. 27.5. 20.8. 9.9. 29.9. Maanpuolustuskorkeakoulu Valo Haikon kartano SRV Veikkaus Rannikkoprikaati, Upinniemi Ainakin kesä-ja lokakuulle on myös tulossa yhteislenkki, kunhan päivämäärät vahvistuvat. Tästä tiedotamme myöhemmin. Ilmoittautumis- ja muut ohjeet tulevat sähköpostirinkiin kuuluville. • 15.–16.9. Turvallisuuspolitiikan matka, Bryssel • 15.10. Syyskokous ja esitelmätilaisuus, Helsingin yliopisto Pyydämme jäseniä esittämään kutsukirjeensä esitelmätilaisuuksiin saavuttaessa. Jatkossa liitämme kutsuihin viivakoodin. Siihen liittyminen on todella helppoa – yhteydenotto allekirjoittaneisiin riittää! Samoin yhdistyksen nettisivuilla on oma palstamme. Juoksukauden huipentaa lokakuun 25. päivänä juostavat Lausannen maraton ja puolimaraton, jonne myös avecit ovat tervetulleita. Juoksuklubin yhteyshenkilöt Jyrki Heinonen (jyrki.heinonen@mil.fi) Timo Anttila (timo.anttila@posti.com) Tervetuloa juoksemaan! MPKY verkossa Yhdistyksen internetsivusto (www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi) palvelee jäsenistöään entistä paremmin. Löydät sivuilta mielenkiintoisia katsauksia Maanpuolustus-lehden arkistosta menneiltä vuosikymmeniltä. Viimeisimmät artikkelit ovat: • Niilo Riuttala: Viisi vuotta maanpuolustuskursseja (Nro 2/1967) • Jaakko Valtanen: Kymmenen vuotta yleistä maanpuolustusopetusta (Nro 10/1971) • 25 vuotta maanpuolustuskursseja – kahdeksan kurssien johtajaa (Nro 40/1986) Maanpuolustus 111 69 Maanpuolustuskurssiyhdistys MP-METSÄSTÄJÄT Jahtikausi 2015 Toiminnan tavoitteina on edistää valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden maanpuolustustahtoa, metsästystaitojen ja -perinteiden tuntemusta, ampumataitoa erilaisilla metsästysaseilla sekä luoda yhdistyksen metsästävien jäsenten verkosto. Tavoitteiden saavuttamiseksi järjestetään laadukkaita ja mielenkiintoisia metsästystapahtumia, ampumatilaisuuksia ja muita erähenkisiä tapahtumia sekä edistetään metsästyskoiratoimintaa. Tapahtumissa käsitellään myös maanpuolustuksen ajankohtaisia asioita. Maanpuolustusmetsästys toimii Maanpuolustuskurssiyhdistyksen yhteydessä noudattaen sen sääntöjä ja periaatteita. Toimintaan voivat osallistua Maanpuolustuskurssiyhdistyksen jäsenet, jotka ovat suorittaneet metsästäjäntutkinnon. Toimintaa johtaa vapaamuotoinen työvaliokunta, jonka puheenjohta- jana on Ilmo Kolehmainen. Jahdeissa toimitaan metsästyksen ehdoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että tarjoilu ei ole aina edustustasoa, mutta sen sijaan maisemat ja seura ovat tasokasta. Toimintaan pääsee mukaan ilmoittamalla yhteystietonsa (sähköpostiosoite) maanpuolustuskurssiyhdistyksen toimistoon, maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com . Toimintasuunnitelma kaudelle 2015–2016 julkaistaan ennen kesää, ja se lähetetään jäsenille sähköpostitse. Metsästyskausi 2015–2016 aloitetaan 18.8.2015. Tilaisuus alkaa JÄSENILLE Tyyliä herroille Voit täydentää asuasi ja osoittaa kuuluvasi Maanpuolustuskurssiyhdistykseen käyttämällä arvokkaita, vain jäsenille tarkoitettuja tunnuksia. Kalvosinnapit ja solmionpidin on valmistettu hopeasta (Ag925) ja tämän jälkeen tuotteet kullattu hienokullalla. Merkin sininen pohja on emaloitu aidolla emalilla. Hinta sarjalla on 120 €, ja saatavilla ottamalla yhteyttä yhdistyksen assistenttiin tai noutamalla Maneesilta. 70 Maanpuolustus 111 Santahaminan Perinnetalossa (entinen Jääkäritalo) kello 15.00, jossa on lyhyt infotilaisuus tulevan jahtikauden tapahtumista ja riistatilanteesta. Tämän jälkeen on mahdollisuus kohdistaa aseet jahtikautta varten, suorittaa ampumakoe sekä harjoitella haulikkoammuntaa. Tilaisuudessa on myös ase- ja kiikari esittely sekä neuvontaa aseasioissa. Ilmoittautumiset: maanpuolustuskurssiyhdistys@ gmail.com, yhteyshenkilönä on Vesa Virtanen, vesa.virtanen@turvallisuuskomitea.fi Maanpuolustuskurssiyhdistys MP-GOLFAAJAT Kutsu Maanpuolustusgolfiin 2015 Vuoden 2015 Maanpuolustusgolf pelataan tiistaina 26.5. Hirsala Golfissa. Maanpuolustusgolf on Valtakunnallisten Maanpuolustuskurssin käyneiden golffareiden yhteinen tapahtuma, joka järjestetään nyt kolmannentoista kerran. Päivän tapahtumiin kuuluvat itse kilpailun lisäksi Maanpuolustusgolf-seuran vuosikokous ja puolustushallinnon ajankohtaiskatsaus. Tapahtuman pääyhteistyökumppani on tänä vuonna Talentum Oyj. Puolustusvoimien logistiikkalaitos, Kauppahuone Pesonen ja Hämeenlinnan Kultakeskus ovat tukeneet tapahtumaa palkintojen osalta. Pelimuotona on sovellettu scramble nelihenkisin joukkuein. Joukkuevoiton lisäksi palkitaan erikoiskilpailujen voittajat; pisin draivi ja lähimmäksi lippua. Tavoitteena on, että joukkueet muodostetaan maanpuolustuskursseittain, mutta myös yhdistelmäjoukkueet eri kursseilta ovat mahdollisia. Työvaliokunta täydentää joukkueita tarvittaessa asettamalla niihin esimerkiksi korkea-arvoisen maanpuolustuskurssin käyneen upseerin. Etusijalla ovat kursseittain ilmoitetut joukkueet, mutta myös yksittäisilmoittautumiset ovat mahdollisia ja toivottavia. Ilmoittautumiset kisaan ainoastaan sähköpostitse 5.5.2015 mennessä osoitteeseen maanpuolustusgolf@gmail.com. Ilmoittautumisen yhteydessä tulee ilmoittaa joukkueen kustakin pelaajasta nimi, maanpuolustuskurssin numero, kotiseura ja voimassaoleva tasoitus. Osallistumisen varmistamiseksi kilpailumaksu tulee maksaa 5.5.2015 mennessä Golf-tapah- tuman järjestäjän tilille (Kauppahuone Pesonen Oy, OP Pankki FI68 5790 4320 012433, ”viestikenttään” PELAAJAN NIMI). Kilpailumaksu on 60 euroa. Mikäli kilpailumaksua ei ole maksettu määräpäivään mennessä, siirtää työvaliokunta kilpailuoikeuden seuraavana jonossa olevalle. Kilpailumaksu kattaa pelimaksun, aamukahvin ja kilpailun jälkeisen päivällisen. Samalla se toimii Maanpuolustusgolf-seuran muodollisena jäsenmaksuna. Kilpailukutsu, pelimuodon tarkennukset ja vuosikokousaineisto ovat nähtävissä Maanpuolustuskurssiyhdistyksen uusituilla kotisivuilla www. maanpuolustuskurssiyhdistys.fi. Lisätietoja kilpailusta saa tarvittaessa työvaliokunnan sihteeriltä Sami Nurmelta (0295 140 336 tai sami. nurmi@defmin.fi) ja Hirsalan caddiemasterilta (0207 412 369). Tarkempi aikataulu: •aamukahvi tarjolla klo 07.30 alkaen • tervetulosanat klo 08.30, jolloin kaikkien toivotaan olevan paikalla • yhteislähtö klo 09.15 • kilpailun päätyttyä sauna, päivällinen ja puolustushallinnon ajankohtaiskatsaus, palkintojenjako ja seuran vuosikokous, jossa käsitellään sääntömääräiset asiat • tapahtuma päättyy noin klo 18.00 mennessä. Jaostoon voi liittyä lähettämällä yhteystiedot (nimi ja sähköpostiosoite) osoitteeseen maanpuolustusgolf@gmail.com. Nähdään Hirsalassa tiistaina 26.5.2015 klo 07.30 alkaen. Tervetuloa! Maanpuolustus 111 71 Kurssien kokoontumisia KURSSIEN KOKOONTUMISIA Kesä- ja syyskauden aikana toimituksen tietoon on tullut seuraavat kurssitapaamiset ja -kokoukset, jotka on pidetty 10.2.2015 mennessä. Toimitus on päättänyt, että tapaamisista julkaistaan vain ajankohta ja paikka mikäli kurssi ei ole toimittanut toimitukselle tapahtumasta erillistä kertomusta. • Kertomus tulee lähettää osoitteeseen maanpuolustuskurssiyhdistys@ gmail.com. • Tekstin enimmäispituus 1500 merkkiä, max. 1 kuva/juttu, kuvakoko: leveys vähintään 1600 pikseliä. • Toimituskunta pidättää oikeuden muokata tekstiä tarvittaessa. • Seuraavaan Maanpuolustus- lehteen nro 112 aineiston pitää olla toimituksella 23.4.2015 mennessä. 72 Maanpuolustus 111 ”100 kurssin traditio”: 111. Maanpuolustuskurssin edustajat osallistuivat 211. Maanpuolustuskurssin avajaisiin 10.11.2014 Säätytalossa. 112. Maanpuolustuskurssin edustajat osallistuivat 212. Maanpuolustuskurssin avajaisiin 19.1.2015 Säätytalossa. 101. Maanpuolustuskurssi kokoontui 23.10.2014 iltapäivällä Bottan Jääkärihuoneessa ja osallistui illalla Maanpuolustuskurssiyhdistyksen syyskokoukseen. Perinteinen talvilounastilaisuus pidettiin 10.2.2015 Suomalaisella Klubilla. ”50 kurssin traditio”: 161. Maanpuolustuskurssin edustajat seurasivat ”kummikurssina” 211. Maanpuolustuskurssin opetusta 2.12.2015 Kruununhaan Maneesissa. 162. Maanpuolustuskurssin edustajat seurasivat 212. Maanpuolustuskurssin opetusta 10.2.2015 Kruununhaan Maneesissa. 132. Maanpuolustuskurssi kokoontui 20-vuotistapaamiseen 16.10.2014 Kruununhaan Maneesilla. Juhlapäivällinen ja illanvietto olivat Lampan talossa. 58. Maanpuolustuskurssi kokoontui joululounaalle 10.12.2014. Pöytäkeskustelut viipyivät neljän vuosikymmenen takaisen kurssimme tapahtumissa ja kurssille osallistuneiden muistelemisessa, mutta siirtyivät joutuisasti myös maamme ja maailmanpolitiikan nykytilan arviointiin. Euroopan parivuosikymmentä jatkunut suotuisa yhteistyön kehitys on rikkoutunut. Ukraina-Venäjä-EU-Nato oli keskustelijoillekin vyyhti, jonka selvittämiseen ei löytynyt helppoja ratkaisuja. Aiottu oman maanpuolustuksemme vahvistaminen, taloustilanteemme ahdingosta huolimatta, sai yhteisen kannatuksemme. Kun paikalla olleiden kurssilaisten keski-ikä hipoo jo kahdeksaakymmentä vuotta, saatoimme antaa toisillemme vertaistukea ja kokemusten tuomia neuvoja esimerkiksi senioriasumisesta ja terveydenhuollosta. Olkoon tällainenkin maanpuolustuksellista yhteisöllisyyttä tunnuslauseella ”Veljeä ei jätetä”. Tapaamisessa oli mukana 5 kurssilaista. Päätimme kokoontua seuraavalle joululounaalle keskiviikkona 9.12.2015. Oltermanni Pekka Malinen 152. Maanpuolustuskurssin toiminta vuonna 2014: • Perinteinen alkukesän ulkomaan matka suuntautui tällä kertaa 2.7.6. Baijeriin ja Itävaltaan kurssiveli Matti Heinäsen järjestämänä. Tutustumiskohteina olivat sotia edeltävän ajan tapahtumat, tapahtumapaikat, ja muistomerkit • Golf-turnaus. Kurssin golfaajat tapasivat kesällä kahdesti. Pelit käytiin Tawast Golfin ja Kytäjä Golfin kentillä. • Syksyn tapaaminen. Kurssiveli, hallitusneuvos Jari Kajavirran kutsumana vierailimme 22.10. puolustusministeriössä. Meille oli valmisteltu todella asiapainotteinen iltapäivä ajankohtaisista aiheista. Esitelmöitsijätkin selvästi edustivat aiheensa parasta asiantuntemusta: Esitykset käsittelivät seuraavia aiheita: – Katsaus ilmavoimien kaluston uusimiseen. – Kurssiaikaisten 15 vuotta vanhojen kokonaisturvallisuutta koskevien tietojemme päivitys (meillähän nimike oli kokonaismaanpuolustus). – Esitelmöitsijän omakohtaisiin kokemuksiin perustuva analyysi Lähi-idästä historian, nykyisyyden ja arvioidun tulevaisuuden pohjalta. – Ukrainan tilanne – Kyberturvallisuusstrategia Viimeisen erityksen aikana tar- Kurssien kokoontumisia Kurssi 180 tutustui Keski-Suomen ilmailumuseoon museonjohtaja Kai Mecklinin opastuksella. Vasemmalla Jyväskylän vierailun isännät Kim Jäämeri ja Tomi Yli-Kyyny. jottiin maukas buffet-ateria. Esitysten pohjalta keskusteltiin vilkkaasti, joten istunto jatkui virkaajan päättymisen yli. Pidimme kuitenkin vielä lyhyen kurssikokouksen ensi vuoden ohjelmasta. Vierailumme oli todella täysosuma, suurkiitos siitä isännille ylijohtaja Jukka Juustille ja kurssiveli Jari Kajavirralle. Luovutimme muistoksi käynnistämme ministeriölle kurssimme mitalin, jonka ylijohtaja Juusti vastaanotti. Ainoa miinus vierailussamme oli se, että yhteiskuva Kaartin kasarmin sisäpihalla sijaitsevalla Gornyi Dubnjakin taistelussa kaatuneiden Suomen kaartin sotilaiden muistomerkillä jäi ottamatta. Sekään ei ollut isäntien, vaan meidän vieraiden unohdus. Oltermanni Kari Airaksinen 158. Maanpuolustuskurssin vuositapaaminen järjestettiin 27.11.2014 Uudenmaan Prikaatissa. 180. MPK on aina ajan hermolla. Niin nytkin. Vierailimme Ilmavoimien esikunnassa Jyväskylän kupeessa Tikkakoskella tammikuussa juuri silloin, kun kohu Viron harjoituksista oli kuumimmillaan. Kenraalimajuri Kim Jäämeri osoitti jo kurssilla sellaista johtajuutta, ettei meille muille ollut suurikaan yllätys, kun hänet nimitettiin aikanaan Ilmavoimien komentajaksi. Nyt saimme erittäin kattavan taustoituksen siitä, mistä harjoituksissa on kysymys. Ajankohtaiseen, uuteen kuvioon pääsimme kiinni myös Ilmasotakoulun johtajan, eversti Pasi Hakalan esityksessä. Kauhava on nyt jäänyt taakse ja uudet lentäjäpolvet koulutetaan Keski-Suomessa. Tämän kirjoittajan oli pakko muistuttaa, kuinka Pohjalaisen päätoimittajana taistelin viimeiseen kirjaimeen saakka Kauhavan puolesta, mutta kun päätös oli tehty, niin sitten pulinat pois. Semmoista elämä on. Tikkakoskelle on rakennettu hyvät tilat lentokoulutukselle. Historian siivet puolestaan havisivat kirjaimellisesti Keski-Suomen Ilmailumuseossa, jonka esitteli vauhdikkaasti ja asiantuntevasti museon johtaja, everstiluutnantti evp. Kai Mecklin. Vapon ja firman toimitusjohtajan, kurssimme oltermannin Tomi Yli-Kyynyn vieraana olimme sitten jalat tiukasti maassa eli turpeessa. Tämäkin aihe on hyvin polttava. Iso kysymys nimittäin on, miksi ulkomailta tuodaan laivalasti toisensa jälkeen kivihiiltä, kun Suomessa riittäisi turvesoita monin verroin nykyiseen verrattuna. Keskustelu teemasta käy kuumana ja varmasti jatkuu. Joukkomme puolesta lämmin kiitos isännille. Pitäkää pintanne molemmilla rintamilla. Kalle Heiskanen Maanpuolustus 111 73 Kurssien kokoontumisia 189. MPK:n kurssilaiset yhteiskuvassa ruostuneen, 62 vuotta vanhan rajapyykin edessä. Kuva: Anders Gardberg 189. MPK MAAILMAN VAHVIMMIN ASEISTETULLA RAJALLA 189. MPK tutustui Koreaan neljän päivän ajan, 4-8. helmikuuta yhteensä 16 kurssilaisen ja puolison voimin. Virikkeen vierailulle antoi kurssiveljemme, edellinen Ruotsin puolustusasiamies eversti Ingemar Adolfsson, joka nykyisessä tehtävässään on Korean sodan aseleposopimuksen valvontaan asetetun Neutral Nations Supervisory Comission (NNSC) varajohtaja, eli virallisesti Alternate Member. Ingemar ja hänen puolisonsa Anneli isännöivät vierailun tarkasti vartioidulle rajavyöhykkeelle. Kansanedustajamme Sampsa Katajan mukanaolon ansiosta saimme VIPtason ohjelman aina neljän tähden kenraalin bussikilpeä myöten, joka vastaavasti herätti pohjoiskorealaisten vartioiden erityisen huomion. Näin ollen matkaan osallistujien valokuvat lienevät nykyään suuren johtajan valokuva-ar- 74 Maanpuolustus 111 kistoissa. Pääsimme jopa käymään muutaman metrin Pohjoisen Korean alueelle, rajan yli ulottuvassa neuvotteluhuoneessa, tuimailmeisten pohjoiskorealaisten tarkkaillessa meitä ikkunasta. Varmuuden vuoksi isännät olivat asettaneet taekwondo-alkuasennossa seisovia sotilaspoliiseja oville, siltä varalta että pohjoiskorealaiset olisivat tulleet sisälle rakennukseen. Jotta vierailu ei olisi keskittynyt pelkästään sotilaalliseen toimintaan, tutustuimme sekä paikallisin nähtävyyksiin että Etelä-Korean talous- ja teollisuustilanteeseen sekä kurssilaisten järjestämillä tapaamisissa että Suomen suurlähettilään Matti Heimosen kattavassa maakatsauksessa. Yhtäläisyydet Suomeen olivat monin paikoin hämmästyttävät suuret. Etelä-Korean talous on sodan jälkeen kasvanut kohisten kovan työn ansiosta, mutta kasvu on osoittamassa hiipumisen merkkejä hyvinvoin- nin lisääntyessä. Väestön ikärakenne on kääntymässä epäedulliseksi ja maan kilpailukyky on heikkenemässä. Tilanteen muuttaminen vaatisi rakenteellisia muutoksia lähivuosina. Jotta aikaa olisi myös omatoimiselle tutustumiselle, oli lauantai ”vapaa”. Tällöin saatoimme omatoimisesti täydentää opastetulla kierroksella saamaamme rautaisannosta Korean historiasta tai kiertää Soulin kaupungin lukuisia markkinoita. Sunnuntaina, kun kehomme juuri oli tottunut seitsemän tunnin aikaeroon, olikin sitten aika palata takaisin Suomeen. Yhteinen näkemys oli se, että reissu ehdottomasti kannatti. Puolisot olivat erityisen vaikuttuneita kaikkien matkalle osallistuneiden täsmällisyydestä, mikä tekikin järjestelyt helpoiksi niin isännille, oppaille kuin pääsihteerille. Kellonajoissa tunnetusti ”jokainen numero on merkitsevä”. Kurssien kokoontumisia Jatkoa seuraa, ensi vuonna saatamme suunnistaa johonkin läheisempään, Itämeren alueen maahan. Pääsihteeri Anders Gardberg 190. Maanpuolustuskurssi kokoontui 26.11.2015 Helsingissä. Johtaja Jaakko Kiander järjesti korkealuokkaisen seminaarin Ilmarisen pääkonttorissa. Parikymmentä 190. MPK:n kurssikaveria sai tuhdin annoksen talous- ja turvallisuuspolitiikkaa, sekä ajankohtaisella että historiallisella mausteella. Jaakko itse antoi tarkkanäköisen kuvan päivän taloustilanteesta. Nopeita käännöksiä huomattavasti parempaan taloustilanteeseen ei ole näköpiirissä, mutta alhaisista koroista saamme nauttia mahdollisesti vielä pitkään. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen pääopettaja, majuri Tommi Lappalainen antoi asiantuntevan katsauksen Ukrainan tilanteesta ja Suomen turvallisuuspoliittisesta keskustelusta. Kurssimme oma historioitsija Kimmo Rentola tarkasteli Ukrainan nykytilannetta historiallisesta näkökulmasta. Hän muun muassa totesi, että hän oli löytänyt Suomen ensimmäisen Ukrainan suurlähettilään Herman Gummeruksen kirjassa Ukrainan murrosajoilta huomattavan paljon yhteneväisyyttä tämän päivän ja 1918–19 ajan Ukrainan välillä. Kuten tavallista, tässäkin kurssitapaamisessa syntyi vilkas keskustelu. Taloutta, turvallisuuspolitiikkaa ja paljon muuta käytiin läpi mukavan illan aikana Ilmarisen upeissa tiloissa. Pääsihteeri Tero Ylitalo 194. Maanpuolustuskurssi kokoontui jouluglögeille Kruununhaan Maneesiin, jossa iltaa isännöi tällä kertaa kurssin pääsihteeri. Tilaisuudessa verestettiin vanhoja muistoja, keskusteltiin ajankohtaisista asioista sekä suunniteltiin tulevaa toimintaa. Paikalla oli noin 20 kurssilaista. Tilaisuudessa todettiin, että alkavana vuonna on edessä Maanpuolustuksen jatkokurssi. Pääsihteeri Heikki Välivehmas Maanpuolustuskurssi 202 vieraili kurssi-isäntä Ilkka Ahtiaisen kutsumana MTV Uutisiin kuulemaan viimeisimmät kuulumiset uutistoimittamisen saralta. Pienen iltapalan jälkeen videojournalisti Aino Huilaja kertoi hektisistä reportaasimatkoista maailman kriisipesäkkeissä. Illan kohokohtana pääsimme seuraamaan MTV:n klo 19 uutisten valmistelua, itse lähetystä ohjaamosta 202. MPK:n vierailijat kokoontuneena uutishuoneella. Kuva Keijo Leppänen Maanpuolustus 111 75 Kurssien kokoontumisia ja vielä lähetyksen palautepalaveria. Uutisankkurit Maija Lehmusvirta ja Keijo Leppänen sekä tuottaja Heikki Piuhola vastailivat lukuisiin kurssilaisten kysymyksiin antaen samalla erinomaisen kuvan nykypäivän uutisten toimittamisesta. Teksti Ismo Soukola 209. Maanpuolustuskurssi kokoontui 15.1.2015 iltapäivällä Fortumin pääkonttorilla, jossa mielenkiintoista tilaisuutta isännöi johtaja Markus Rauramo. Muutamassa tunnissa saimme kattavan päivityksen maailman energiakaupasta, sen dynaamisuudesta sekä Fortumin strategiasta. Mukana oli kaikkiaan 17 kurssilaista. Keilaniemestä jatkettiin Maanpuolustusyhdistyksen turvallisuuspolitiikan iltaan ja yliopistolla joukkoon liittyi muitakin kurssin jäseniä. Iltapäivän ytimekäs tilaisuus koettiin mukavaksi tapahtumaksi, ja seuraava kokoontuminen onkin sovittu 25.3. kevätkokouksen yhteyteen. Pääsihteeri Jarkko Pirkkalainen ”Illaksi kotiin” – 210. MPK vieraili Finnairilla Maanpuolustuskurssi 210 piti ensi tapaamisensa sitten syksyn vierailemalla 15.1.2015 Finnairilla ja osallistumalla illan päätteeksi Maanpuolustuskurssiyhdistyksen luentotilaisuuteen talouspoli- Yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden suurtapahtuma Järjestöt ja viranomaiset Kyberturvallisuus ja tulevaisuus Maanpuolustus ja taistelunäytökset Luonnonkatastrofit ja uhkakuvat Turvallisuusteknologiat STURVAL AI UUS LIS KOKON kuva: Jarno Riipinen Arjen turvallisuus 2015 Kokonaisturvallisuus 2015 -messut Kokonaisturvallisuus – Yhteiskunta yhdessä Arjen turvallisuudesta maanpuolustukseen 4.-6.9.2015 Tampereen Messuja Urheilukeskus www.kokonaisturvallisuus.fi 76 Maanpuolustus 111 tiikasta, jota kuulijoille valotti Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Finnairilla meitä isännöi kurssikollegamme, talon operatiivinen johtaja Ville Iho tiiminsä kanssa. Kuulimme esityksissä miten lentoliikennepalveluiden tarjoaminen vaatii tuhansien yhteyksien yhtäaikaista hallintaa ja saumatonta yhteistyötä mm. muiden lentoyhtiöiden, matkanjärjestäjien ja rahtitoimittajien kanssa. Operatiivinen keskus, jossa pääsimme vierailemaan, on 24/7-periaatteella jatkuvasti yhteydessä laivastoonsa, laatii lento- ja miehistösuunnitelmat ja vastaa kaiken sujuvuudesta silloinkin kun sääolosuhteet tai henkilökunnan sairastuminen tuo yllätyksiä. Kuulimme myös Klausin ja Johannan kertomana lentäjän ja lentoemännän työstä, haasteellisista tilanteista ja niistä selviämisestä. Terroriuutisista huolimatta päihtynyt ja/tai aggressiivinen matkustaja on edelleen suurin yksittäinen turvallisuusriski. Ville kertoi meille, kuinka lentoliikenne on kaiken kaikkiaan erittäin kilpailtu toimiala, joka sitoo valtavasti pääomia ja jossa tuloksen tekeminen on haasteellista. Finnairin strategian ytimessä on Aasian ja Euroopan välisen lentoliikenteen kasvunäkymät. Yhtiö on käynyt läpi mittavat rakenneuudistukset, karsinut rönsyt ja keskittyy ydinliiketoimintaansa. Valtion omistaessa enemmistön osakekannasta Finnair koetaan ”omaksi”, jolloin odotukset ja julkisuus ovat sen mukaisia. Toisaalta strategisen omistajuuden tärkeys on tullut esille mm. luonnonkatastrofien yhteydessä, kuten Kaakkois-Aasian tsunamin erikois- ja evakuointilennot osoittivat. Turvallisuus ja luotettavuus ovat edelleen Finnairiin yhdistettäviä ominaisuuksia, joten toivotaan kantoa siipien alle jatkossakin! Oltermanni Sari Essayah Alueelliset yhdistykset Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry Ensimmäinen uhri on totuus Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys piti sääntömääräisen syyskokouksensa 3.11.2014. Siinä ei ollut suurempia jännitteitä kokouksen hyväksyessä hallituksen esityksen toimintasuunnitelmaksi vuodelle 2015, sekä siihen pohjaavan talousarvion. Henkilövalinnoissakin se päätyi nimeämään nykyisen hallituksen jatkamaan puheenjohtajansa kenraalimajuri Kalervo Sipin johdolla seuraavat kaksi vuotta eteenpäin. Suurin mielenkiinto ilmeisesti kohdistuikin kokouksen jälkeen tulevaan esitelmään. Yhdistyksemme oli saanut esitelmöitsijäkseen Maanpuolustuskorkeakoulusta everstiluutnantti Pentti Forsströmin. Hänen esitelmänsä käsit- teli hyvinkin ajankohtaista lähiympäristöämme käsittelevää asiaa, nimittäin Itä-Ukrainan tilannetta otsikolla ”Venäjä–Ukraina; sotilasstrateginen katsaus”. Aluksi Forsström toi kriiseistä esiin pari yleistystä, jotka sopivat myös Ukrainan tilanteeseen: ”Ensimmäinen uhri on totuus” ja ”ymmärtämisen ja hyväksymisen välillä on eroa”. Ensin mainitussa toteamuksessa vääristeltyä tietoa on mm. Ukrainan osalta välitetty paljon ja monella tavalla eikä todellista tilannekuvaa ole ollut helppo rakentaa. Sosiaalinen mediakin uudempana elementtinä on tässä tapauksessa valjastettu tehokkaasti tarkoitukseen. Jälkimmäisellä hän tarkoitti sitä, että tapahtumia ei tarvitse hyväksyä, mutta on tärkeätä ymmärtää, mitä asioita on ollut vaikuttamassa syntyneeseen tilanteeseen. Näin hänen esityksensäkin lähtee tarkastelemaan erityisesti juuri näitä taustoja. Mikä on Krimin ja Ukrainan merkitys Venäjälle? Kiovan Venäjä oli valtakunta 1000-luvun vaihteessa ja sitä voidaan pitää Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan edeltäjänä – Kiovasta muodostui sen keskus. Ukrainan historiaan liittyy myös keskiseen Ukrainaan sijoittunut Pultavan taistelu 1709, jossa venäläiset saivat voiton tuhoamalla perusteellisesti Kaarle XII:n joukot. Strategisesti merkittävää Venäjälle on pääsy Ukrainan kautta Mustalle merelle ja sieltä Välimerelle. Tutkimuksissaan Forsström on todennut, että aina kun maailmalla on tapahtunut Naton tai Yhdysvaltojen toimesta jotain sotilasstrategisia toimia, on Neuvostoliitto/Venäjä vastannut omilla toimillaan tai sotilasdoktriinin muutoksilla. Esimerkkinä mm. Jugoslavian hajoamisen 1999 jälkeen Tshetsenian sota. Kosovon sodan 2008 jälkeen Venäjä toimi Georgiassa ja laati 2010 uuden sotilasdoktriininsa. Tosin vastakkainasettelusta huolimatta hän totesi tapahtuneen myös hyviä asioita esim. erilaisina keskinäisinä sopi- Maanpuolustus 111 77 Alueelliset yhdistykset muksina, eli keskusteluyhteys on ollut olemassa. Ukrainan ja Krimin suhteen tekijöistä esitelmöitsijä totesi Ukrainan poliittisen epävakauden 1999 alkaen. Taloudessa erityisesti energiavarat ovat liukumassa lännen ja Kiinan haltuun. Lisäksi Ukraina lähti poliittisesti suuntautumaan voimakkaasti läntisiin rakenteisiin. Olivatko sitten Maidanin aukean tapahtumat ja presidentti Janukovytšin vallasta syökseminen Venäjälle se lopullinen kipinä toimia? Miksi Venäjä vastustaa Ukrainan sotilaspoliittista lähentymistä läntisiin rakenteisiin ja erityisesti Krimin alueesta luopumista? 1. Psykologisina tekijöinä ovat vaikuttamassa historiallinen ja uskonnollinen yhteenkuuluvuus. 2. Taloudellisena tekijänä Venäjän suunnittelema 78 Maanpuolustus 111 Euraasian Unioni (eikä vain kauppaliittona) – Venäjä, Valko-Venäjä ja Kazakstan - ilman Ukrainaa olisi merkitykseltään aika tyhjän päällä. 3. Venäjä haluaa suojaavaa sotilaallista puskurialuetta erityisesti Moskovasta länteen päin. Vyöhykkeen Valko-Venäjä – Ukraina - Kazakstan välistä puskurivaltio Ukrainan putoaminen pois jättää siihen vakavan aukon. 4. Venäjän Mustan meren laivastolla on tukikohta Krimillä. Vaikea kuvitella, että Venäjä olisi valmis olemaan vuokralaisena Natossa tai vielä vähemmän, että siellä olisi Naton laivastotukikohta. 5. Mikä olisi Venäjän ja Ukrainan sotateknisen yhteistyön jatkokuvio? Ukrainallahan on ollut merkittävä rooli mm. Venäjän lentokonevalmistuksessa. On siis monen tasoisia tekijöitä, miksi Venäjälle on tärkeätä pysyminen hallinnassaan. Miksi sitten Venäjän onnistui ottaa haltuunsa Krim ilman laukaustakaan? Venäjän toiminta ottamalla strateginen aloite yllätti täysin Kiovan. Venäläiset sekä Itä-Ukrainan ja erityisesti Krimin väki tuntevat läheistä yhteenkuuluvuutta eikä sen vuoksi asetta ”veljeä” kohtaan suunnata. Krimiläisillä oli sekä valmiutta että halua liittyä Venäjään. Kiovan kannalta sotilaalliset kyvyt ja valmius olivat hyvin alhaisella tasolla ja voimasuhteet epätasapainossa puolustautumista ajatellen. Kun vielä Kiova siinä vaiheessa lisäksi uskoi vahvasti rauhanomaiseen ratkaisun, oli venäläisillä portti valmiina auki Krimin haltuunottoon. Jatkossa Ukrainan sisäiset ongelmat tulevat jatkumaan. Hallituksella on vastassaan erityisesti separatistit ja talous. Ukrainan ja Venäjän välille jää hiertämään kaasutoimitusten jatkuvuus sekä Krimin kohtalo ja ItäUkrainan tilanteen jähmettyminen. Lännen ja Venäjän välisissä suhteissa herää kysymys, onko luottamus hukkunut. Epäilys jää elämään. Keskinäinen asesääntely (TAE, ydinaseet, ABM) on tällä hetkellä umpikujassa. Onko Venäjä onnistunut rikkomaan EU:n yhtenäisyyden? Esitelmöitsijän mielestä entiseen ei ole enää paluuta. Venäjä ei anna helpolla periksi jos ollenkaan. Vielä lopuksi, mitä todella tapahtui? Krimillä tapahtui ennakoiva, varoittava isku à la Venäjä. Strateginen puolustusoperaatio sotilasstrategisten intressien turvaamiseksi käyttämällä pehmeää voimaa, jota tuettiin valmiudella kovan turvallisuuden välineiden käyttöön. Tuloksena syntyi alueliitos Venäjään. Ukrainan osalta tapahtui ”Neuvostoliiton hajoaminen” Ukrainan irtautuessa Venäjän otteesta. Sen seurauksena poliittinen levottomuus muuttui sisällissodaksi, paikallisesta tapahtumasta levisi globaaliksi, ja Venäjän ja Lännen välillä syntyi eriävien intressien yhteentörmäys. Kokonaisuudessaan suhteissa Venäjään Forsström näki uuden ajan alkaneen Euroopan, tai ehkä koko maailman järjestyksessä. Esitelmä pani kuulijat todella ajattelemaan aihetta ennen kaikkea laajemmasta vinkkelistä. Se herätti paljon kysymyksiä, joihin saatiin useimmiten myös selkeät perustelut. Ennustaminen ei ole kuitenkaan niitä helpoimpia lajeja, ja siksi myöskään esitelmöitsijämme ei ruvennut niitä kovin herkästi jakamaan. Tämä tilaisuus opetti kuitenkin meille kuulijoille, että monia tapahtumia ymmärtää huomattavasti paremmin, kun pyrkii selvittämään niiden taustalla olevia selittäviä tekijöitä. Kuten esitelmöitsijä alussa totesi, tapahtumia ei tarvitse hyväksyä, mutta on hyvä ymmärtää miksi ne ovat tapahtuneet. Teksti ja kuva Pasi Alho Uutuus Kokonaisturvallisuuden sanasto Suomalaisen yhteiskunnan varautuminen on kahden viime vuosikymmenen aikana kehittynyt suuresti. Tämä on tuonut uusia käsitteitä ja muuttanut vanhojen merkityksiä. Mitä sanastossa käsitellään? Kokonaisturvallisuuden sanastoon on koottu yhteiskunnan varautumisen kannalta keskeisiä käsitteitä, kuvattu niiden keskinäisiä suhteita sekä annettu suomenkieliset termisuositukset ja näille ruotsin- ja englanninkieliset vastineet. Mihin sanasto on tarkoitettu? Sanasto on tarkoitettu käytettäväksi niin opetustyössä, alan kansainvälisissä yhteyksissä kuin käytännön varautumistyössäkin. SPEK ja Sanastokeskus TSK, 142 sivua, 2014 Hinta • 17 € (sis. alv) Tilaa: verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi Maanpuolustus 111 79 Alueelliset yhdistykset Alueellisten yhdistysten sihteerit Etelä-Savon Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Anneli Niskanen Purolantie 3 50350 NOROLA +358 (0)40 519 0881 anneli.niskanen@surffi.fi Kanta-Hämeen Maanpuolustusyhdistys ry www.khmpy.net Sihteeri Ilpo Heporauta Halmekatu 3 B 13130 HÄMEENLINNA +358 (0)500 367 150 ilpo.heporauta@gmail.com Keski-Suomen Henkisen Maanpuolustuksen Liitto ry www.kshmpl.fi Sihteeri Sirkku Laurila Kolikkotie 5 A 10 40320 JYVÄSKYLÄ +358 (0)50 68 186 sihteeri@kshmpl.fi Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Paavo Mikkonen Keskikoskentie 4 A 3 46800 MYLLYKOSKI +358 (0)44 550 9375 paavo.mikkonen@pp.inet.fi Lapin Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri, johtaja Jari Aalto Lapin aluehallintovirasto PL 8002 96101 ROVANIEMI +358 (0)295 017 356 jari.aalto@avi.fi Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Kristina Alho Arkkitehdinkatu 18 A 10 33720 TAMPERE +358 (0)40 833 8490 kisse.alho@elisanet.fi Pohjois-Karjalan Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri, toimistosihteeri Marko Jalkanen Pohjois-Karjalan aluetoimisto PL 28 80101 JOENSUU +358 (0)299 434 161 pkarmpy@gmail.com 80 Maanpuolustus 111 Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri, pelastusylitarkastaja Tom Tallberg Pohjois-Suomen aluehallintovirasto PL 293 90101 OULU +358 (0)400 159 789 tom.tallberg@avi.fi Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Eero Heikkinen Hiihtäjäntie 15 B 19 70200 KUOPIO +358 (0)50 490 5711 psavmpy@gmail.com Päijät-Hämeen alueen Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Tuija Nummela Suojalantie 21 12130 MOMMILA +358 (0)50 544 8682 tuija.nummela@phnet.fi Satakunnan Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Hannu Aho Peltopyyntie 22 28200 PORI +358 (0)44 788 3100 hannu.aho@satakunnanaluetaksi.fi Uudenmaan Maanpuolustusyhdistys ry www.umpy.fi Sihteeri Kaarina Kuisma Kuismakuja 1 J 9 00720 Helsinki +358 (0)40 199 0755 kaarina.kuisma@umpy.fi Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry - Vasa läns Försvarsförening rf Sihteeri Marja-Liisa Tenhunen Ajurintie 6 67100 KOKKOLA +358 (0)40 7544 113 marja-liisa.tenhunen@anvianet.fi Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistys ry www.vsmpy.com Sihteeri, pelastustarkastaja Pirjo Tuominen Lounais-Suomen aluehallintovirasto PL 22 20801 TURKU +358 (0)40 539 1024 pirjo.tuominen@avi.fi Oikotie yhteiskunnan huipulle MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU Maanpuolustus on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, jonka jakeluun kuuluvat muun muassa kaikki valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneet. Lehden levikki on 12 000 kappaletta. Maanpuolustus on kokonaisturvallisuuden ajankohtaisiin aiheisiin teemanumeroittain syventyvä julkaisu, joka tarjoaa yritykselle kanavan antaa täsmätietoa korkealaatuisista tuotteistaan ja palveluistaan suoraan yhteiskunnallisille vaikuttajille. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1966. AIKATAULU 2015 Numero 111 ilmestyy 19.3. Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 5.2. Numero 112 ilmestyy 3.6. Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 23.4. 1/1 Numero 113 ilmestyy 24.9. Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 13.8. Numero 114 ilmestyy 3.12. Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 22.10. TEEMAT Energiaturvallisuus Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne Kyberturvallisuus informaatiovaikuttaminen 1/2 pysty 1/2 vaaka ILMOITUSKOOT JA HINNAT 3. kansi (takakannen sisäpuoli) 1/1 sivu 1/2 sivu vaaka 1/2 sivu pysty 1/4 sivu 170 x 250 mm 170 x 250 mm 170 x 125 mm 85 x 250 mm 85 x 125 mm 1 200 € 1 000 € 600 € 600 € 300 € Huom! Muista lisätä leikkausvara 3 mm ILMOITUSTILAN VARAUKSET JA TIEDUSTELUT Toimituksen sihteeri Anita Pursiainen puh. 040 149 3649 maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com 1/4
