Fiksu 1_2013 - Kempeleen kunta

1
1/13
Kempeleen lukiosta
2
1/13
Parempi ystävä lähellä
kuin raha kulkeilla
Ranska
Pääkirjoitus................................................................................
Sarjakuvia................................................................................
Opiskelu kannattaa aina...........................................................
Muutakin kuin oppikirjoja...............................................................
Ruokailusta eväät hyvään koulupäivään...........................................
Sarjakuva................................................................................
Vuoden 2013 hallituksen keltanokat.......................................
Sarjakuva................................................................................
Päivä Euroopan parlamentissa......................................................
Penkkarit 2013..................................................................
Loistava päivä.........................................................................
Saavutuksia kouluvuonna 2012–2013.............................................
Kempeleen lukion ylioppilaat keväällä 2013 ..................................
FIKSU
Fiksu 1/13:n toimitus: Kati Kumpulainen, Anni Tuomela ja Krista Tyni
Vastaavat opettajat: Pasi Konttinen, Reijo Mustonen, Liisa Pirinen ja Kalevi
Pirttikoski
Yhteystiedot: opettajan etunimi.sukunimi@kempele.fi; puhelin: 050 3169 593; faksi: 08 520 8088; osoite: Kempeleen lukio / Fiksu, Vihiluodontie 580, 90440 Kempele
Kannet: Krista Tyni 3
5
6
9
13
14
15
16
17
19
20
22
3
PÄÄKIRJOITUS 31.5.2013
Kiitosten aika
Tämä on historiallinen hetki. Pitelet käsissäsi näillä näkymin viimeistä Fiksun
paperiversiota – ja luet kuka ties viimeistä konsanaan ilmestyvää Fiksua.
Fiksu jää pitkälle tauolle, ehkä eläkkeelle.
Koululehti Fiksua on julkaistu paperilehtenä 1980-luvulta saakka. Rinnakkainen nettiversio Fiksusta on ilmestynyt 1990-luvulta lähtien. Fiksu on
ollut Kempeleen lukion puolivirallinen äänitorvi, media, jossa julkisuuteen
ja yhteiseen tietoisuuteen ovat päässeet niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin mietteet ja mielipiteet – toisinaan räväkämmin, toisinaan hillitymmin, mutta toivoaksemme aina elegantisti ja hyvää journalistista tapaa
noudattaen.
Kahdesti lukuvuodessa ilmestyneen Fiksun toimituskuntaan on kuulunut
journalisteja joka lähtöön: haastattelijoita, gallupien tekijöitä, matkapäiväkirjan pitäjiä, raportoijia, esseistejä, runoilijoita, novellisteja, pakinoitsijoita,
kolumnisteja, elokuva- ja levyarvostelijoita, kirjallisuus- ja teatterikriitikoita,
sarjakuvapiirtäjiä, valokuvaajia, kansikuvataiteilijoita ja taittajia, jotka ovat
omalla ajallaan ja vaivojaan säästämättä työstäneet materiaalia Fiksussa
julkaistavaksi. Innokkaat, aikatauluja pelkäämättömät toimittajat ovat kantaneet Fiksun toimintaa vuosikymmenten läpi. Fiksu on raportoinut kouluvuoden tapahtumista, haastatellut vaihto-opiskelijoita ja uusia opettajia, kysellyt eläkkeelle lähtevien mietteitä, tehnyt
kyselyitä opiskelijoille, käynyt vuoropuhelua koulua koskevista uudistuksista, jututtanut kansainvälisyysviikkojen vieraita ja lähettänyt toimittajansa
tutustumaan erilaisiin harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintoihin. Vanhoista
Fiksuista voi lukea, mitkä asiat ovat puhuttaneet, kiukuttaneet ja naurattaneet. Fiksun nettiarkisto on tutustumisen arvoinen.
Ajat kuitenkin muuttuvat, opiskelijoiden elämä muuttuu yhä kiireisemmäksi,
ja harrastukset haukkaavat vapaa-ajasta ison osan. On yhä harvempia
toimitustyöstä innostuneita vapaaehtoisia, jotka ovat valmiita uhraamaan
kallisarvoisia vapaahetkiään koululehdelle. Lehdenteon perussääntö kuuluu: ilman toimittajia ei ole lehteä. Tämän vuoksi on päädytty nyt käsillä
olevaan ratkaisuun.
4
Ei yksin Fiksussa vaan laajemminkin lehdistössä on meneillään valtava
murros, jossa toimituksellisen sisällön jakamisen välinettä ja ansaintalogiikkaa haetaan kilvan eri puolilla maailmaa. Murrosvaiheen jälkeen on
muotoutumassa uusi mediakenttä, jossa paperilehdilläkin lienee oma paikkansa. Lehtimies Mark Twainin sanoja lainaten paperilehti voi toistaiseksi
todeta: “Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja”. Internet on kuitenkin
se foorumi, jossa lehtien kohtalot ratkaistaan, ja laajemminkin sähköinen
media on lyömässä läpi printtimedian kustannuksella. Habent sua fata libelli
saa uusia merkityksiä, kun myös oppikirjat ovat siirtymässä sähköiseen
muotoon. Elämme jännittäviä aikoja.
Muutoksessa on kuitenkin myös jotain pysyvää. Luimmepa uutisemme
missä muodossa tahansa, maksoimmepa sisällöstä tai emme, emme saa
unohtaa suhtautua kriittisesti kaikkeen lukemaamme. Kaikki mitä kirjoitetaan,
kaikki mitä sanotaan ei ole totta. Ja totuudellakin on monta muotoa – maailma ei ole mustavalkoinen, eikä edes harmaan sävyissä, paremminkin se
on sateenkaaren kirjava. Faktat ratkaisevat!
Jäähyväisiin kuuluu Herman Hessen runo Vaiheet. Kesän 2013 kynnyksellä
se on erityisen ajankohtainen:
Jokainen kukka kuihtuu,vanhuudeksi
lakastuu nuoruus. Tuokion vain kukkii
elämän joka vaihe, hyve, totuus,
vain aikansa, ei ikuisuutta varten.
Kun kutsuu elämä, siis, sydän, valmis
taas ole jäähyväisiin, uuteen alkuun.
Iloiten lähde, nurkumatta katko
siteesi entiseen, päin uutta riennä.
On lumousta joka matkaan lähtö,
se auttaa elämään, se meitä suojaa.
Hyvää kesää kaikille! Fiksu kiittää ja kuittaa.
5
Sarjakuva: Jaana Kessel
Sarjakuva: Krista Tyni
Sarjakuva: Amelia Kärppä
6
Haastattelu: Liisa Pirinen ja Kalevi Pirttikoski
Kuva: Pasi Konttinen
Opiskelu kannattaa aina
Kempeleen lukion rehtori Tuomo Pihkakoski jää eläkkeelle
tämän kevään jälkeen. Fiksu haastatteli vuodesta 1976
koulussamme sekä opettajana että rehtorina työskennellyttä
metsän ystävää.
Tuomo Pihkakoski
7
Milloin tulit Kempeleen lukioon ja mitä
teit sitä ennen? Milloin sinusta tuli
rehtori?
Aloitin Kempeleen lukiossa 1.8.1976,
kun lukio käynnisti toimintansa. Olin
edellisenä lukuvuotena auskultoimassa
(opetusharjoittelussa), mutta olin myös jo
kolmatta vuotta töissä Oulun Teknillisessä
oppilaitoksessa. Maaliskuun lopulla tulin
myös Kempeleen yläasteen englannin
kielen lehtorin sijaiseksi lukuvuoden loppuun. Rehtorina aloitin kymmenen vuotta
myöhemmin 1.8.1986.
Millaista hommaa rehtorin työ on nykypäivänä?
Rehtorin työ on kokonaisvaltaista. Rehtorin tehtävänä on luoda opettajille ja
opiskelijoille sellaiset olosuhteet, että he
voivat opettaa ja opiskella. Totta kai tähän
tehtävään kuuluu paljon muutakin, mutta
näin lyhyesti.
Mitkä ovat Kempeleen lukion vahvuudet? Mikä tekee Kempeleen lukiosta
Kempeleen lukion?
Ensinnäkin lukio on kooltaan toiminnallisesti juuri sopivan kokoinen, ei liian iso
eikä liian pieni. Lukion henkilökunta osaa
ja haluaa tehdä yhteistyötä. Opettajien
ammattitaito ja -etiikka on erittäin korkealla tasolla. Lisäksi meillä on hyvä yhteishenki. Olemme painottaneet pitkään
kansainvälisyyttä koulumme toiminnassa,
ja se näkyy myös koulumme ulkopuolelle.
Mitkä ovat olleet isoimpia muutoksia
lukio-opiskelussa sinun urasi aikana?
Syksyyn 1982 saakka lukiossa opiskeltiin hajautetusti eli kaikki opiskeltavat
aineet olivat lukujärjestyksessä läpi koko
lukuvuoden. Lukujärjestyksessä oli I- ja
II-viikot. Jaksoina oli vain syys- ja kevätlukukausi. Ja tietysti lukio oli luokallinen.
Sitten oppimäärät pilkottiin pienempiin
kokonaisuuksiin kursseiksi. Lukuvuosi
muodostui viidestä tai kuudesta jaksosta.
Jakson aikana opiskeltiin tietty määrä eri
oppiaineiden kursseja kuten nykyisinkin,
mutta edelleen toimittiin luokallisessa
järjestelmässä. Syksyllä 1995 otettiin
käyttöön nykyinen luokaton järjestelmä.
Ylioppilaskirjoitusten hajauttamismahdollisuus oli merkittävä muutos, joka myös
lisäsi opettajien työkuormaa.
Olet ollut mukana monissa opetussuunnitelmauudistuksissa. Ovatko
uudistukset mielestäsi tärkeitä? Tehdäänkö niitä sopivin aikavälein?
Olen ollut mukana tekemässä kolmea
opetussuunnitelmauudistusta, vuosina
1985, 1995 ja 2005. Kun Kempeleen lukio
aloitti toimintansa, meille uusille opettajille
annettiin käteen valtakunnallinen lukion
opetussuunnitelma, LOPS, jota kaikki
muutkin lukiot noudattivat.
Uudistukset ovat tärkeitä, maailma
muuttuu ympärillämme ja koulun pitää
pysyä mukana. Kyllä noin kymmenen
vuoden sykli on sopiva, mutta nyt näyttää
siltä, että tästä nykyisestä ops-jaksosta
tulee vähän pitempi.
Millaisena näet yleissivistyksen merkityksen ja tulevaisuuden?
Olen aina arvostanut yleissivistystä, jota
toki voi oppia muuallakin kuin vain lukiossa. Kuitenkin arvostan vaistomaisesti
sellaisia ihmisiä, jotka ovat suorittaneet
8
suomalaisen lukion ja hankkineet valkolakin. Uskon, että yleissivistyksen antaminen säilyy lukion tehtävänä pitkään myös
tulevaisuudessa.
henki. 2000-luvulla aloitimme syksyiset
kansainvälisyysviikkomme, ja muistiin
on jäänyt monia huippuasiantuntijoiden
vierailuja.
Miten lukiolaiset ovat muuttuneet vuosien aikana?
Perusasioissa eivät paljoakaan. Kuitenkin
nykyajan lukiolaiset ovat rohkeampia, välittömämpiä ja verbaalisesti kielitaitoisempia. Omaa kielitaitoa uskalletaan käyttää.
Lukiolaiset ovat myös kansainvälisempiä,
matkustavat ulkomailla enemmän kuin
ennen. Terve itsetunto on korkealla myös
kansainvälisissä ympyröissä, ja se on
hyvä asia.
Minkä ajatuksen haluaisit jättää seuraajallesi?
Tee niin kuin koet hyväksi. On hyvä kuunnella muita, mutta sinun täytyy pitää kuitenkin kokonaisuus mielessä ja ohjakset
käsissäsi.
Muistat koulun entistenkin opiskelijoiden nimet todella hyvin. Mikä on
salaisuutesi?
Taitaa olla niin, että entisiä opiskelijoita
muistaa paremmin. Luokallisessa lukiossa samaa opiskelijaa sai opettaa kolme,
jopa neljä vuotta. Kyllä siinä väkisinkin
opiskelijan ja opettajan välille syntyi kiinteämpi yhteys. Ehkä siksi nimetkin ovat
jääneet paremmin mieleen.
Mitä mieleenpainuvia muistoja sinulle
on jäänyt Kempeleen lukiosta eri vuosikymmeniltä?
70-luvun lopulla teimme keväisin luokkaretkiä ympäri Suomea. 80-luvulta tulee
mieleen lukuisat keväisin tehdyt kakkosluokkalaisten luokkaretket Tukholmaan
ja joskus Helsinkiin. Olin usein valvojana.
90-luvun alussa tapahtui raju opettajakunnan vaihtuminen, jonka seurauksena
syntyi lukion nykyinen erittäin hyvä yhteis-
Mitä haluaisit sanoa opettajille? Entä
opiskelijoille?
Jatkakaa entiseen malliin. Antakaa uudelle rehtorille aikaa tutustua taloon ja sen
tapoihin, ja jos hän ehdottaa jotain uutta,
älkää heti tyrmätkö! Opiskelu kannattaa
aina!
Mitä suunnitelmia sinulla on lisääntyvän vapaa-ajan varalle?
Todennäköisesti tulen puuhastelemaan
yhä enemmän mökillä Kestilässä. Teen
siellä myös metsätöitä, kalastan, metsästän syksyllä suomenpystykorva Hallin
kanssa kanalintuja, poimin marjoja jne.
Myös rakennustöitä on tiedossa sekä
Kempeleessä että mökillä. Suunnitelmissa on ulkomaanmatkojakin. Olen myös
ahkera lukija. Aina on jokin kirja menossa.
9
Haastattelu: Liisa Pirinen ja Kalevi Pirttikoski
Kuvat: Pasi Konttinen
Muutakin kuin oppikirjoja
Kempeleen lukion opettajat Lahja Muhonen ja Esko
Nurmesniemi ovat hekin jäämässä eläkkeelle. Vuosien
varrelle mahtuu muun muassa yhdessä pidetyt erätaitokurssit
Kuusamon maastoissa.
Milloin tulit Kempeleen lukioon ja mitä
teit sitä ennen?
Lahja: Tulin lukioon ja yläasteelle vuonna
1977. Heti valmistumiseni jälkeen työskentelin ensin vuoden Pohjankartanon
yläasteella.
Esko: Tulin Kempeleen lukioon opettajaksi vuonna 1990. Sitä
ennen olin yläasteen
opettajana Raahessa
toistakymmentä vuotta.
Mikä sai sinut valitsemaan liikunnan /
biologian ja maantieteen?
Lahja: Valitsin liikunnan, koska harrastin
yleisurheilua ja naisvoimistelua. Ajattelin,
että haen Jyväskylän
yliopiston liikuntatieteelliseen ja mietin siellä,
mille alan. Hyvin pian
selvisi, että liikunnanopettajan homma on
minun juttuni, vaikka
psykologian opinnotkin
kiinnostivat.
Esko: Sitä olen joskus itsekin miettinyt.
Lahja Muhonen
Meillähän ei siihen aikaan ollut lukioissa
ollenkaan opoja eikä opinto-ohjausta. Keskityin yo-kirjoitusten reaalissa biologiaan
ja maantieteeseen, joten se varmaankin
vaikutti hakeutumiseeni opiskelemaan
näitä aineita Oulun yliopistoon.
10
Mikä opettajan työssä on parasta?
Lahja: Kun on tekemisissä nuorten kanssa, pysyy kärryillä maailman menossa ja
ymmärtää nuoria paremmin.
Esko: Parasta on todellakin ollut saada
työskennellä nuorten parissa. Itsestäni on
tuntunut, että sitä on pysynyt henkisesti
”nuorekkaampana” kuin muuten olisi ollut.
Tietenkin olen myös tykännyt opettaa omia
oppiaineitani. Koko työyhteisö vaikutti tosi
mukavalta heti ensimmäisenä työvuotenani.
Miten opettajan
työ on muuttunut
urasi aikana?
Lahja: No jos liikunnan kannalta
ajatellaan, suurin muutos on se,
että perusliikunan
osuus on vuosien
myötä vähentynyt
ihan tunneissakin
mitattuna ja elämysliikunan osuus
on lisääntynyt.
Luokallisessa lukiossa saattoi olla
niin, että olin opettanut samoja tyttöjä ensin yläasteella kolme vuotta ja
sitten opetin heitä
vielä kolme vuotta
lukiossa, säännöllisesti kaksi tuntia
viikossa. Silloin
opiskelijat tunsi
paremmin ja kon-
Esko Nurmesniemi
takti oli erilainen, luottavampi. Nykyään ei
keskitytä niinkään itse liikkumiseen, vaan
mukaan on tullut tiimit, Wilma ja erilaiset
projektit ja hankkeet.
Ennen opiskelijat jäivät koulupäivän
jälkeen vielä suosittuun aerobic-kerhoon,
mutta kurssimuotoisuus vähensi osallistujamääriä, eikä kerhoa enää järjestetä.
Samoin pois ovat jääneet yhteisöllisyyttä
luoneet talvi- ja syysliikuntapäivät, jolloin
mm. tehtiin lumiveistoksia ja kerättiin puolukoita. Ennen teimme myös yhteistyötä
11
Kempeleen naisvoimistelijoiden kanssa ja
moniin kevätjuhliin valmisteltiin voimisteluesitys. Tällaiseen ei nykylukiossa ole enää
aikaa.
Terveystieto ylioppilaskirjoituksissa
kirjoitettavana, arvostettuna reaaliaineena
on myös verrattain uutta, ja olen tykännyt
kehittää sitäkin puolta. Olen aina ollut varsinainen uuden oppija, ja kursseilta olen
hakenut ideoita ja tietoutta mm. uusista
lajeista, joihin on ollut kiva perehtyä tarkemmin.
Esko: Muistelen, että vuonna 1995 netti
mullisti meidänkin lukiomme maailman.
Ette ehkä usko, mutta lukiomme oli Suomen lukioiden ensimmäisiä tietokoneavusteisten opetusmateriaalien tuottajia. Niitä
käytiin esittelemässä Opetushallituksen
koulutustilaisuuksissakin. Sitä aikaa on
tosi hienoa muistella. Tämän jälkeen tietoa
onkin etsitty yhä enemmän muualta kuin
oppikirjoista.
Entäpä opiskelijat?
Lahja: Opiskelijat ovat avoimempia ja varsinkin yläkoulun puolella välittömämpiä.
Liikunnallisessa mielessä suurin muutos
on opiskelijoiden kestävyyskunnon hiipuminen. Olen tehnyt tilastoja ysiluokkalaisten
tyttöjen Cooperin testin tuloksista, ja niissä
näkyy selvästi, miten kestävyyskunto on
laskenut 90-luvun alkuvuosista, jolloin paras tyttöjen tulos Cooperissa saattoi olla
jopa yli 3000 metriä. Nykyään kestävyysurheilu ei ole muotia, vaan elämyksellisyyttä
haetaan esimerkiksi funktionaalisesta treenistä, ja usein oma laji löytyy kuntosalien
tarjonnasta. Muotilajit tulevat ja menevät,
tästä hyvänä esimerkkinä on zumba.
Esko: Minustakin opiskelijat ovat avoi-
mempia ja valmiimpia omaksumaan uusia
vaikutteita. Kurssimuotoiseen opiskeluun
siirtyminen on tuonut opiskelijoille enemmän valinnan mahdollisuuksia, mutta myös
vastuuta. Tämä on aiheuttanut monille vaikeuksia. Opon ja opettajien tehtävät ovat
tässäkin suhteessa muuttuneet. Ohjausta
on kaikin puolin täytynyt lisätä.
Mitä kivoja muistoja sinulla on Kempeleen lukiosta?
Lahja: Vanhojenpäivät ovat olleet aina
kohokohtia. Opiskelijoilla on vanhojen tanssien harjoitteluun oma sisäinen motivaatio.
Mukavia muistoja ovat myös ne arkipäivän
tilanteet, kun nauru raikuu liikuntatunnilla
ja ilo syntyy spontaanisti. Kyllä opiskelijoidan ilmeestä näkee, että tykkää liikkua,
ja onnistumisen elämykset ovat liikunnan
parasta antia. Tietysti myös vuosien varrella
koulun joukkueiden saavuttamat palkinnot
mm. pesäpallossa ja yksittäisten opiskelijoiden menestys ihan MM-tasolla asti ovat
lämmittäneet mieltä. Hieno muisto on myös
lukion ensimmäisistä ylioppilaista vuodelta
1979, kun he veivät meidät opettajat lakkiaispäivänä ulos syömään.
Esko: Alkuaikojen tiivis luokkayhteisö on
jäänyt mieleen. Kerättiin rahaa pitämällä
diskoja ja lähdettiin toukokuussa Tukholmaan luokkaretkelle. Itämeriprojektin leirikoulut Hailuodossa biologian, kemian ja
kuvaamataidon yhteistyönä olivat mukavia.
Iltaisin pelattiin lentopalloa ja paistettiin
räiskäleitä. Oltiin merisairaitakin yhden
näytteenottoreissun jälkeen, kun kippari
ehkä vähän tahallaan keikutti tutkimusalusta kovassa aallokossa. Tämänkeväisiä
opettajien ja oppilaiden pitämiä hienoja
konsertteja varmasti tulee ikävä.
12
Olette vetäneet yhdessä monia erätaitokursseja. Mitä muistoja niistä on jäänyt
mieleen?
Lahja: Erätaitokurssit alkoivat vuonna
1994, ja idean isänä oli Esko, joka oli vetänyt vastaavanlaisia kursseja Raahessa.
Minä innostuin mukaan ja sain vaeltamisesta itsellenikin harrastuksen. Kurssi jäi
resurssipulan vuoksi pois kurssitarjottimesta vuonna 2008, mutta nyt toiveet kurssin
toteutumisesta ovat taas viriämässä.
Monia kommelluksia sattui matkan
varrelle; milloin mukaan oli raahattu valtava ghetto blaster, milloin evääksi pakattu
jugurtti oli sotkenut kaikki rinkassa olleet
vaatteet, milloin trangiakeittimessä käytetty sinoli oli turmellut hajullaan ja maullaan
kaikki rinkassa olleet muonat, milloin tennarikengissä matkaan lähteneen jalat olivat
olleet täynnään rakkoja. Parhaat muistot
liittyvät nuotiolla istuskeluihin, kun yhteisen
keskustelun lomaan limittyi spontaania
ohjelmaa, ja uinteihin Kuusamon kylmissä
vesissä, kun arinkin uskaltautui veden varaan.
Erätaitokurssi yhdisti maantiedettä, biologiaa ja liikuntaa hienolla tavalla.
Esko kertasi menomatkalla linja-autossa
pinnanmuodostusta, ja kävelyreitin varrella
pysähdyttiin tunnistamaan milloin sieniä,
milloin ötököitä ja lintuja.
Esko: Erätaitokurssilla monet lukiolaiset
saivat ensimmäisen kosketuksen luontoon
Kuusamon hienoissa maisemissa. Itse olin
jälkijoukon valvojana, kun taas Lahja paineli kärkijoukon mukana. Monesti viimeiset
kilometrit olivat fyysisesti raskaita. Joskus
oli pari ylimääräistä rinkkaa selässäni viimeisessä kovassa nousussa. Mutta tuntui
aina tosi mukavalta, kun kaikki kuitenkin
jaksoivat reitin loppuun saakka. Se on
ollut sitä parasta yhteisöllisyyttä opettajan
ja opiskelijoiden välillä, mitä koskaan olen
voinut saavuttaa.
Millainen koulumme on työpaikkana?
Lahja: Mitä arvelette. Olisinko viihtynyt
tylsässä työpaikassa 35:tä vuotta? Kempeleen lukio on hyvä työpaikka, on hyvät
opiskelijat, hyvät kollegat, hyvä johto ja
myötämieliset kuntapäättäjät.
Esko: Lukion laajennuksen jälkeen saimme
uudet työtilat ja luokat nykyaikaisine työvälineineen. Kempeleen kunta on satsannut
opiskelumahdollisuuksiin kiitettävästi. Tästä on todisteena tämänkin kevään uudet
ylioppilaat. Kuten jo aikaisemmin mainitsin,
tykästyin heti Kempeleen lukion koko työyhteisöön opiskelijat mukaan lukien.
Mitä suunnitelmia sinulla on lisääntyvän
vapaa-ajan varalle?
Lahja: En suunnittele tulevaa vapaa-aikaa,
yhdistän kellon ja kalenterin työelämään.
Aion katsella vuoden verran, mihin uomiin
elämä asettuu, kun se kuitenkin enimmäkseen on eläkkeelläkin tavallista arkea.
Tietysti mummun kaksi lastenlasta saa
hellittelyä, ja arjen mausteena liikunta, kulttuuriharrastukset ja matkustelu tulevat olemaan tärkeitä. On ollut mukava olla töissä
ja mukava lähteä hyvillä mielin eläkkeelle,
vaikka siihen liittyy paljon haikeutta. Odotan
innolla kolmannen elämän alkamista!
Esko: Lisääntyvä vapaa-aika ei tuota ongelmia. Mökkeily kalastus- ja ulkoilumahdollisuuksineen odottaa tänäkin kesänä.
Metsissä on mukava marjastaa, sienestää
ja tehdä polttopuita. Kotona raja-aitakin
kaipaisi uusimista…
13
Haastattelu: Liisa Pirinen ja Kalevi Pirttikoski
Kuva: Pasi Konttinen
Ruokailusta eväät
hyvään koulupäivään
Koulumme pitkäaikainen ruokapalveluvastaava Aira
Vaittinen jää eläkkeelle kesän jälkeen. Hän muisteli Fiksun
pyynnöstä, miten ruokailu on vuosien myötä muuttunut
Kempeleen lukiossa.
Aira Vaittinen tuli töihin Kempeleen kuntaan elokuussa 1978. Silloin kirkon viereiselle tontille kohonnut lukiorakennus oli
vielä keskeneräinen. Alakerran ruokasali
valmistui joulun jälkeen.
Aira Vaittinen
Ruoka tuotiin ala-asteelta maitokärryllä lukion puolelle, ja annokset jaettiin
tiskillä opiskelijoiden lautasille. Näkkileipä
ja voi olivat pöydissä. Tämä käytäntö jatkui 22 vuoden ajan.
14
Aira kertoo, että koulun alkuvuosina järjestettiin joka syksy retkipäivä, jonka
aikana kerättiin Kempeleen metsistä puolukoita koulun keittiön käyttöön. Ennätys
oli peräti 400 litraa marjoja.
“Vuonna 2002 saimme koulun ruokasaliin kylmälinjaston. Keittiöön saatiin
lämpöhauteet ja uuni, ja astianpesutilaa
laajennettiin”, Aira muistelee.
Nykyään ruoka tuodaan yläkoulun
puolella sijaitsevalta keskuskeittiöltä.
Ruokalistalta ovat jääneet pois vanhat
klassikot, sellaiset kuin kanaviillokki,
tillilihakastike, silakkalaatikko, maksalaatikko ja kuoripäälliset perunat. Niiden
tilalle ovat tulleet kirjolohikiusaus, broileri,
uunimakkara ja pyttipannu sekä nuggetit.
Kansainvälisyys näkyy siinäkin, että perunan rinnalle on kirinyt pasta.
Aira kiittelee lukiomme opiskelijoita
fiksuiksi nuoriksi, joiden kanssa on tultu
hyvin toimeen aina. Jatkuvuutta edustavat toisen polven lukiolaiset, joiden
vanhemmat ovat aikanaan opiskelleet
koulussamme.
Aira kannustaa nykyisiä ja tulevia
opiskelijoita ainakin maistelemaan kaikkia
ruokia ennakkoluulottomasti. Hän muistuttaa, että kouluateria on päivän tärkein
ateria, josta saa energiaa opiskeluun.
“Lukio on ollut työympäristönä minulle mieluisa, ja mukava henkilökunta ja
hyvä yhteistyö ovat saaneet minut pysymään samassa työpaikassa melkein 35
vuotta”, Aira summaa.
Lopuksi hän haluaa kiittää kaikkia
opettajia, opiskelijoita ja koko henkilökuntaa ja toivottaa kaikille hyvää kesää.
__________________________________
Sarjakuva: Nathalie Lamparter
15
Haastattelu: Roosa Pesälä
Kuva: Juho Laurila
Vuoden 2013 hallituksen
keltanokat
Oppilaskunnan uudet jäsenet ovat lukion ensimmäisen
vuoden opiskelijoita.
Kysyimme koulumme uusilta hallituslaisilta seuraavia asioita:
1. Nimi
2. Mistä pidät ja et pidä
3. Kerro jotain itsestäsi
4. Lempiruoka ja -juoma
5. Harrastukset
6. Tehtävä hallituksessa
1.
Rita Maukku
2. Pidän kesästä ja lämmöstä. Itikat hyi.
3. Olen sosiaalinen ja positiivinen tyyppi.
4. Kalaruuat, maito.
5. Pianonsoitto ja kavereiden kans-
sa hengailu.
6. Rahastonhoitaja!
1.
Pilvi Kronqvist
2.
Tykkään kesästä. En tykkää ötö-
köistä.
3. Olen pitkä.
4. Pizza, maito.
5. Kuntosali ja jumpat.
6. Postinkantaja.
1.
2. 3. 4. 5. 6. Joakim Rydenfelt
Pidän musiikista ja urheilusta. En tykkää väsymyksestä.
Nukkuminen, treenaus, ruoka.
Sisäfilee mediumina, kokis.
Vapaaottelu ja kynäniskailu salilla.
Tiedotusvastaava.
1.
2. 3. 4. 5. 6. Iida Lipponen
Pidän lihaksikkaista pojista. En tykkää tilini saldosta.
Olen avoin ja puhelias ihminen, jopa tuntemattomien seurassa.
Kaikki paitsi rössypotut menee alas, maito.
Salilla ja jumpassa käynti.
Tilausvastaava.
1.
Roosa Pesälä
2. Tykkään kuunnella musiikkia täysillä ilman että muut kuulevat. Inhoan hiihtämistä.
3. Haluaisin käydä maailman jokai-
sella mantereella.
4. Olen kaikki- paitsi kalaruokainen, appelsiinimehu.
5. Tanssi, kuntonyrkkeily ja partio.
6. Pullavastaava.
16
Oppilaskunnan uudet jäsenet ovat Rita Maukku, Iida Lipponen, Roosa Pesälä, Pilvi Kronqvist
ja Joakim Rydenfelt.
__________________________________
Sarjakuva: Sara Lämsä
17
Raportti: Kati Kumpulainen
Päivä Euroopan parlamentissa
Euroscola on Euroopan parlamentin järjestämä ohjelma
lukioille ja ammatillisille oppilaitoksille. Sen tarkoituksena on
saada nuoret tutustumaan Euroopan parlamentin toimintaan.
Euroscola-ohjelmaan osallistuu oppilasryhmiä eri puolilta
Euroopan unionia.
Reissumme Ranskaan alkoi, kun lensimme Helsingin kautta Frankfurtiin, josta jatkoimme matkaa bussilla kohti Strasbourgia ja hotelliamme. Itse Euroscola-päivän
lisäksi meillä oli aikaa myös kierrellä
kaupunkia ja tutustua ranskalaiseen kulttuuriin. Kävimme vierailulla eri museoissa
sekä Strasbourgin katedraalissa. Tutustuimme nähtävyyksiin myös käymällä
kaupungin läpi kulkevalla venekierroksella, jossa kerrottiin kaupungin historiasta.
Aikaa oli varattu runsaasti myös vapaaseen kiertelyyn sekä shoppailemiseen.
Euroscola-päivän aluksi kaikki oppilasryhmät kokoontuivat suureen ruokasaliin,
jossa söimme yhdessä aamupalaa ja
meille kerrottiin päivän ohjelmasta. Kun
kaikki olivat saaneet syötyä ja ohjeet olivat
selvillä, oli aika siirtyä istuntosaliin. Meille
kerrottiin tarkemmin, mikä Euroopan parlamentti on, sekä esiteltiin sen toimintaa.
Halukkaat saivat esittää myös kysymyksiä, jotka liittyivät Euroopan unioniin.
Kysymyksiin oli vastaamassa Herbert
Reul, saksalainen Euroopan parlamentin jäsen. Hänelle esitettiin kysymyksiä
mm. eurokriisistä, maahanmuutosta sekä
ympäristöstä. Oli mielenkiintoista saada
kuulla muiden nuorten mielessä pyöriviä
kysymyksiä sekä asiantuntijan vastauksia
niihin.
Jokainen koulu oli etukäteen valinnut
keskuudestaan opiskelijan, joka esittelee
paikkakuntansa sekä koulunsa muille.
Meidän koulun esittelijäksi olimme äänestäneet Antti Laurin, joka piti esitelmän
Kempeleestä sekä Kempeleen lukiosta.
Paikalla oli yhteensä noin 500 nuorta 19
eri maasta, joten esitelmien joukkoon
mahtui myös hyvin erilaisia esityksiä.
Esityksiä kuunnellessa oppi paljon uutta
ja sai tietää paikoista, joista ei ollut ennen
kuullutkaan.
Seuraavaksi oli lounastauon vuoro. Ruoan jälkeen oli vuorossa Eurogame-niminen tietovisa. Saimme ohjeeksi kerääntyä
neljän hengen ryhmiin, joissa jokaisen
oppilaan tuli olla eri maasta. Ryhmissä
meidän tehtävämme oli vastata tietovisan kysymyksiin, joista jokainen koski eri
Euroopan unionin jäsenvaltiota. Visaa oli
vaikeutettu kääntämällä kaikki kysymykset eri kielille, joten saadakseen selvää
kysymyksistä piti apua etsiä erimaalaisilta nuorilta. Myös oikeiden vastausten
18
selville saamisessa oli haasteita, joihin
tarvittiinkin taas muiden opiskelijoiden
apua. Ruokasalissa olikin melko vauhdikas meno, kun nuoret yrittivät löytää
apua toisistaan. Ruokatauon päätyttyä
vastauslomakkeet kerättiin takaisin ja
tarkistettiin. Päivän lopuksi neljä parasta joukkuetta sai kilpailla istuntosalissa
järjestetyssä finaalissa kaikkien edessä.
Meidät oli jo ennen reissua jaettu pienryhmiin, joille oli annettu oma ajankohtainen
aiheensa. Näissä pienryhmissä tutustuimme aiheeseemme ja pohdimme siihen
liittyviä kysymyksiä. Kävimme myös läpi
aiheeseen liittyvää sanastoa englanniksi,
jotta työskentely olisi helpompaa. Aiheita
olivat mm. maahanmuutto ja ympäristöongelmat.
Iltapäivällä kokoonnuimme pienryhmissä
yhteen muiden samaa aihetta pohtineiden
erimaalaisten pienryhmien kanssa. Tehtävämme oli nyt yhdessä pohtia aiheeseen
liittyviä ongelmia sekä mahdollisia ratkaisuja näihin ongelmiin. Koska yhdessä
ryhmässä oli opiskelijoita useista eri maista, erosivat mielipiteet hieman toisistaan,
mutta keskustelemalla löysimme yhteiset
ratkaisut ongelmiin. Oli mielenkiintoista
huomata, kuinka osa näkemyksistä vaihteli nuorten välillä, ja osasta asioista taas
oltiin täysin samaa mieltä. Jokaisesta ryhmästä valittiin halukkaiden joukosta sekä
puheenjohtaja että sihteeri, jotka lopulta
kokosivat ryhmän mielipiteet yhteen.
Seuraavaksi olikin taas aika kokoontua
istuntosaliin muiden ryhmien kanssa.
Jokainen puheenjohtaja vuorollaan
esitteli ryhmänsä aiheen, siihen liittyvät
ongelmat sekä ryhmän ratkaisut näihin
ongelmiin. Jokaisen esityksen jälkeen
muut opiskelijat saivat esittää kysymyksiä puheenjohtajalle aiheeseen liittyen.
Näihin kysymyksiin puheenjohtaja vastasi
ryhmän yhteisistä mielipiteistä kiinni pitäen. Kun esitys oli pidetty ja kysymykset
kysytty, oli opiskelijoiden vuoro äänestää,
kannattavatko he ryhmän ratkaisuja vai
eivät. Näin käytiin läpi jokaisen ryhmän
esitykset.
Kun kaikki esitykset oli saatu käytyä läpi,
alkoi Euroscola-päivä tulla päätökseensä.
Viimeisenä lauloimme vielä kaikki yhdessä Euroopan unionin hymnin. Pitkä päivä
Euroopan parlamentissa oli ohi. Päivän
aikana ehti tapahtua paljon, ja illalla alkoikin jo väsymys vähän painaa. Reissu
kokonaisuudessaan oli erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen, oli hienoa saada
nähdä, kuinka suuria päätöksiä tehdään.
Reissusta jäikin paljon hyviä muistoja
sekä ystäviä eri puolelta Eurooppaa.
19
Kuvat: Kimmo Aaltonen
Penkkarit 2013
20
Raportti: Anni Tuomela
Kuvat: Pasi Konttinen
Loistava päivä
Vanhojenpäivä on perinteisesti abiturienttien penkinpainajaisten jälkeen vietettävä
päivä, kun lukion kakkosluokkalaisista on
tullut koulun vanhimpia. Vanhojenpäivän
alkuperäinen tarkoitus oli pukeutua vanhoihin vaatteisiin ja näyttää vanhalta.
Nykyaikana vanhojentanssit saattavat
tulla melko kalliiksi, kuten monet varmaan
omia pukujaan, kenkiään, kampauksiaan
ja asusteita ostaessaan huomasivat.
Tansseja varten harjoiteltiin kovasti liikunnan neloskurssilla.
Aamu alkoi monelle nuorelle aikaisin
kampaajalle tai meikkaajalle menolla.
Puoli yhdeksältä piti olla koululla. Heti
ensimmäiseksi otettiin viralliset valokuvat
koko joukosta, ja halutessaan sai ottaa
myös parikuvan. Ensimmäinen esitys oli
alakoululla parin tunnin päästä, ja jännitys
alkoi kihelmöidä kaikkialla. Aikaa kulutettiin ruokailemalla, valokuvailemalla, ehostautumalla ja yläkoululla vierailemalla.
Ensimmäiset tanssit alakoululla sujuivat
hyvin kaikkien totutellessa tanssimaan
puvuissaan.
Alkujännityksen hellitettyä ja alakoululaisille esitettyjen tanssien jälkeen lähdettiin
kohti Kempelehallia puoli kahden tansseihin, ja tunnelma oli käsin kosketeltava.
Paikalla oli perheenjäseniä, sukulaisia,
yläkoululaisia ja muita tuttuja. Esitys
meni loistavasti, ja aplodit raikuivat pitkään korvissa. Tansseina meillä olivat
poloneesi, avaustanssi, Pas de Quatre,
Virginia Reel, tulinen tango, Macarena ja
oma tanssi, jonka olivat kehitelleet Henna
Näyhä, Pilvi Similä ja Laura Järvelä.
Kempelehallin tanssien jälkeen jäi aikaa
tehdä omia juttuja.
Zeppelinissä monien ihmisten päät kääntyivät kauniiden tyttöjen ja komeiden
poikien tullessa vastaan. Kävimme Rossossa syömässä herkullisen aterian. Yläkerran pukukopeissa oli tiivis tunnelma, ja
kaikki valmistautuivat tulevaan esitykseen
omilla tavoillaan. Aikaa oli jutella tuttujen
ja tuntemattomien kanssa ja pyöriä ympäri Zeppeliniä muiden tanssijoiden kanssa.
H-hetken koittaessa kuuden aikaan illalla
kaikkia hymyilytti ja jännitti. Zeppelinin
tanssi poikkesi muista siinä, että meidän
piti kävellä rullaportaat alas ja Keskustorin
keskellä oleva pylväs muutti sijoittumista
hieman. Onneksi olimme kuitenkin edellisenä iltana käyneet harjoittelemassa.
Zeppelinin tanssit sujuivat todella hyvin,
ja omien tanssien päätteeksi saimme
ylimääräiset valssit parimme ja kahden
muun henkilön kanssa. Isät, äidit, serkut, tyttöystävät ja poikaystävät pääsivät
myös tanssin huumaan mukaan.
Kolmen tanssiesityksen jälkeen olo oli
uupunut mutta todella tyytyväinen. Illalla
suuntasimme kohti Kempeleen Työväentaloa – tuttavallisemmin Töpäriä – viettämään ikimuistoiset Wanhojen jatkot.
21
Tanssin pyörteissä Kempelehallilla.
22
Kooste: Liisa Pirinen ja Kalevi Pirttikoski
Saavutuksia
kouluvuonna 2012–2013
Kuvataiteen lukiodiplomi
Marianna Meriläinen
Alisa Myllys
Saana Sirola
Liikunnan lukiodiplomi
Jaakko Ahola
Janne Alatalo
Salla Hanni
Sara Heikkilä
Lauri Hämeenaho
Essi Kärjä
Riku Karppinen
Fanni Kuokkanen
Sanna Martikkala
Sami Määttä
Niko Pelkonen
Miikka Reijonen
Elina Similä
Simo Väisänen
Sami Yli-Korpela
Musiikin lukiodiplomi
Ira Honkonen
Matias Huttunen
Henna Häkkilä
Juho Junnila
Noora Karjalainen
Sami Martinkauppi
Viivi Palosaari
Julius Vetämäjärvi
Simo Väisänen
Pohjola-Nordenin lukiolaisten
kesäkurssistipendi 2013
Suvi Parviainen
KLL:n Oulun piirin
kaukalopallon hopea
Arttu Hänninen
Saku Kastell
Olli Karvonen
Tuomas Mattila
Severi Ojala
Tomi Runtti
Markus Siltakoski
Atte Syväniemi
Joona Takkula
Nuutti Yliniitty
(Aku Karppinen)
Liikunnan ja Terveystiedon
Opettajat ry:n valitsema
vuoden liikunnanopettaja
Lahja Muhonen
Fiksu
onnittelee!
23
24
Kempeleen lukion ylioppilaat keväällä 2013
Aitto-oja, Joni
Birr, Sebastian
Haapaniemi, Henrika
Hautaniemi, Samu
Heikkilä, Sara
Heikkinen, Eerika
Heikkinen, Sonja
Heikura, Salla
Hepo-oja, Tiina
Hettula, Petja
Hintsala, Hannes
Hirvasniemi, Sonja
Honkonen, Ira
Huhtaniska, Iris
Huttunen, Matias
Hynynen, Saara
Häkkilä, Henna
Hämeenaho, Lauri
Härkönen, Mari
Junnila, Juho
Kallinen, Henna
Karjalainen, Noora
Karppinen, Riku
Karsikas, Sakari
Karvonen, Henri
Keskitalo, Jonna
Kettunen, Antti
Kiuttu, Samuli
Koivunen, Eerika
Koskipaasi, Toni
Kylmäoja, Kristiina
Kynsilehto, Miika
Kähkölä, Sanna
Kärjä, Essi
Kärkkäinen, Antti
Kärkkäinen, Kirsi
Lehmus, Sami
Lehtiniemi, Joni
Lehtola, Annika
Lukkari, Hannamari
Martikkala, Sanna
Meriläinen, Marianna
Moilanen, Eveliina
Myllys, Alisa
Määttä, Mika
Nguyen, Hao
Nyyssönen, Janita
Pahnila, Arttu
Palosaari, Viivi
Pelkonen, Niko
Piippo, Riina
Pulkkinen, Oskari
Pyhtilä, Anna-Leea
Rahko, Anna-Riikka
Rasila, Milla
Reijonen, Miikka
Rytilä, Päivi
Ryymin, Maija
Saapunki, Joel
Saarela, Markus
Sarsila, Severi
Savolainen, Miika
Silver, Pauli
Similä, Elina
Sipilä, Tuomo
Sirola, Saana
Teppola, Tuomas
Tikkala, Eetu
Turpeinen, Taneli
Törmänen, Tuija
Vaarala, Silja
Vanhala, Iida
Vetämäjärvi, Julius
Vimpari, Heidi
Väisänen, Simo
Väyrynen, Anniina
Ylitalo, Johannes
Yrjölä, Seppo