Tax & Legal View 2/2014 (PDF 7,6 Mt)

Transcription

TAX & LEGAL
VIEW
KPMG:n vero- ja lakipalveluiden tiedotuslehti / 2 / 2014
Mullistiko KHO:n
tuore päätös
siirtohinnoittelukentän?
Tässä numerossa:
• Suojaa designisi,
pidä huolta brändistäsi
• Kannustinjärjestelmien verokohtelu
murroksessa?
• Viimeaikaista oikeuskäytäntöä
arvonlisäverotuksessa
Lakipalvelut kasvaa
– muutos heijastuu nimessä
Luet parhaillaan ensimmäistä Tax & Legal View -lehden numeroa.
Lehti on edelleen sisällöltään se sama, aiemmin Tax View -nimisenä
tunnettu. Lehden nimen muutos johtuu KPMG:n lakipalveluiden jo
pitkään vahvana jatkuneesta kasvusta. Lakipalveluissamme työskentelee tällä hetkellä jo noin 40 yritysjuristia ympäri Suomen, jotka
toimivat tiiviissä yhteistyössä veroasiantuntijoiden ja KPMG:n muiden
palvelualueiden kanssa. Lakipalveluidemme keskeisimpiä palvelualueita
ovat yhtiö- ja työoikeus, yritysjärjestelyt ja -kaupat, sopimukset sekä julkishallinnon juridiset palvelut. Yhdistämällä juridiikan asiantuntemuksemme asiakkaidemme liiketoiminnan laajaan ja syvälliseen ymmärtämiseen
pystymme tarjoamaan asiakkaillemme kokonaisvaltaisia ratkaisuja heidän
ongelmiinsa.
Lehtemme on aiemminkin sisältänyt veroaiheisten artikkelien lisäksi myös
juridiikkaa koskevia ajankohtaisia artikkeleita. Juridiikan palveluidemme
voimakkaan kasvun johdosta lehdessä tullaan kuitenkin jatkossa näkemään
aiempaa enemmän lakiaiheisia artikkeleita verotukseen liittyvien artikkelien
rinnalla. Tämän numeron lakiaiheisissa artikkeleissa käsitellään designin ja
brändin suojaamista IP-näkökulmasta sekä työntekijän kilpailukieltoa.
Yksi lehden ajankohtaisimmista veroaiheisista artikkeleista käsittelee heinäkuussa annettua korkeimman hallinto-oikeuden siirtohinnoittelua koskevaa ratkaisua.
Tätä aihetta osittain sivuten kerromme lehdessämme myös KPMG:n veroriitojen
ratkaisupalveluista. Veroasioita viranomaisissa ja tuomioistuimissa ratkaistaessa
vero-oikeuden aineellisen sisällön tuntemisen lisäksi yhtä tärkeää on tuntea näissä
viranomaisissa ja tuomioistuimissa noudatettavat menettelysäännöt. Veroprosessien hoitaminen viranomaisissa ja tuomioistuimissa on KPMG:n veroasiantuntijan
perustyötä. Erilaisista viranomaisprosesseista ja niissä noudatettavista menettelysäännöistä meillä on siten vankka käytännön kokemus, jonka tarjoamme asiakkaidemme käyttöön. Lisäksi ruotsinkielisiä lukijoitamme varten lehdessämme on uusi
Lex View -osio, jossa ajankohtaisesta oikeuskäytännöstä kirjoitetaan ruotsiksi.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä!
PÄÄTOIMITTAJA
Jukka-Pekka Kankaanpää / Vero- ja lakipalvelut
P: 020 760 3527 / E: jukka-pekka.kankaanpaa@kpmg.fi
2 / TAX & LEGAL VIEW
Sisällys
Mullistiko KHO:n tuore päätös siirtohinnoittelukentän?
4
Suojaa designisi, pidä huolta brändistäsi
6
Veroviranomaisten menettelytavat ja verovelvollisten menettelylliset
oikeudet keskeisiä oikean verokohtelun varmistamiseksi veroriidoissa
10
Työntekijän kilpailukielto – kuinka estää kallisarvoisen
tietotaidon karkaaminen kilpailijalle?
12
Arvonlisäverolain muutoksia vuonna 2015
15
Riskit ulkomaantyöskentelyn suunnittelussa – työlupien muuttuva maailma
16
Kannustinjärjestelmien verokohtelu murroksessa?
18
Henkilökuvassa: Harri Metso
20
KPMG Nordic GAPP: Kustannussäästöjä haetaan komennuksen
aikaisen kompensaation joustoilla
22
Viimeaikaista oikeuskäytäntöä arvonlisäverotuksessa
25
Ajankohtaista
28
KPMG Enterprise palvelee perhe- ja kasvuyritysten bisnestä
30
LEX VIEW: Ny rättspraxis gällande inkomstoch gåvobeskattning
31
25
6
22
TAX & LEGAL VIEW
Julkaisija KPMG Oy Ab | PL 1037 | 00101 Helsinki | puh. 020 760 3000 | www.kpmg.fi | etunimi.sukunimi@kpmg.fi
Osoitteenmuutokset ja tilaukset tax@kpmg.fi Päätoimittaja Jukka-Pekka Kankaanpää Toimitussihteeri Miia Meklin
Ulkoasu ja taitto KPMG Painopaikka Uusimaa kpmgfinland KPMG Finland
KPMG Finland
KPMG Finland
© 2014 KPMG Oy Ab, a Finnish limited liability company and a member firm of the KPMG network of independent member firms affiliated with KPMG International
Cooperative (”KPMG International”), a Swiss entity. All rights reserved. Printed in Finland.
The views and opinions expressed herein are those of the interviewees/authors and do not necessarily represent the views and opinions of KPMG (KPMG Oy Ab).
The KPMG name, logo and “cutting through complexity” are registered trademarks or trademarks of KPMG International Cooperative, a Swiss entity.
The information contained herein is of a general nature and is not intended to address the circumstances of any particular individual or entity. Although we endeavor to provide
accurate and timely information, there can be no guarantee that such information is accurate as of the date it is received or that it will continue to be accurate in the future.
No one should act on such information without appropriate professional advice after a thorough examination of the particular situation.
TAX & LEGAL VIEW / 3
Mullistiko KHO:n
tuore päätös
siirtohinnoittelukentän?
Teksti: Antti Lehtonen
Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi heinäkuussa siirtohinnoittelua koskevan
ratkaisun (KHO 119:2014), jossa selkeytettiin OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden
asemaa suhteessa Suomen verolainsäädäntöön sekä tehtiin rajanveto
siirtohinnoitteluoikaisusäännöksen (Verotusmenettelylain, VML 31 §) ja
yleisen veronkiertonormin (VML 28 §) välillä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä,
että KHO pyrki tarkemmin määrittämään rajat joiden sisällä veroviranomaisilla
on mahdollisuus puuttua verovelvollisen valitsemaan liiketoimen muotoon.
T
apaus tuli ensikertaa julkisuuteen kesän 2013 alussa, kun
Helsingin hallinto-oikeus totesi,
että oikeustoimen oikeudellisen
muodon sivuuttamiseen siirtohintaoikaisuna (niin sanottu uudelleenluonnehdinta) ilman yleisen veronkiertonormin
soveltamista tulee suhtautua varauksellisesti. KHO ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, mutta antoi
yksityiskohtaisemmat perustelut.
Päätöksen taustaa ja
KHO:n perustelut
Oikeustapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa suomalainen yhtiö oli
saanut luxemburgilaiselta emoyhtiöltään hybridilainan. Laina oli otettu
konsernin IFRS-standardin mukaisen
omavaraisuusasteen parantamiseksi,
yhtiön pankkirahoituksen saamisen
edellytysten täyttämiseksi ja toiminnan
turvaamiseksi. Annettu laina luokiteltiin IFRS-standardin mukaisesti yhtiön
omaan pääomaan. Konserniverokeskus
ja Konserniverokeskuksen oikaisulautakunta pitivät lainaa tosiasialliselta
luonteeltaan oman pääoman ehtoisena
sijoituksena, jolle maksettava korvaus ei
ollut maksajalle verotuksessa vähennys-
kelpoinen meno. Yhtiö valitti Helsingin
hallinto-oikeuteen, jonka mukaan lainan
oikeudellisen muodon sivuuttaminen
siirtohinnoitteluoikaisuna ei ole mahdollista, sillä oikeustoimen oikeudellisen
muodon sivuuttaminen verotuksessa
edellyttää erillisen veronkiertonormin
soveltamista. Tapauksessa ei kyseistä
normia sovellettu, joten hallinto-oikeus
palautti asian Konserniverokeskukseen
maksetun koron markkinaehtoisuuden
selvittämiseksi.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti hallinto-oikeuden päätöksestä
KHO:oon. KHO tutki tapauksen tosiseikat ja totesi, ettei hybridilainainstrumenttiä voida pitää tapauksessa oman
pääoman luonteisena sijoituksena.
Seuraavaksi KHO otti ratkaistavakseen
kysymyksen, voidaanko lainajärjestely
sivuuttaa verotuksessa ja uudelleenluonnehtia siirtohinnoitteluoikaisuna
oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi.
KHO:n mukaan siirtohinnoitteluoikaisusäännös oikeuttaa liiketoimen ehtojen
tarkastelun. Jos liiketoimen ehdot eivät
ole markkinaehtoisia, voidaan ehtoja
oikaista sen osapuolen verotuksessa,
jonka verotettava tulo on jäänyt markkinaehtoisuudesta poikkeamisen vuoksi
alemmaksi. Edelleen KHO:n mukaan
oikeustoimen verotuksellinen uudelleenluonnehdinta merkitsee pelkkään
hinnoitteluoikaisuun verrattuna merkittävää jälkikäteistä puuttumista siihen,
minkälaisilla liiketoimilla osapuolet ovat
sopimusvapauden puitteissa järjestäneet keskinäiset suhteensa. Liiketoimen uudelleenluonnehdinta muuksi
kuin alun perin toteutetuksi liiketoimeksi aiheuttaa usein myös sen, että
menon vähennyskelpoisuus evätään
kokonaisuudessaan.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että
liiketoimen uudelleenluonnehdinta viranomaisen esittämällä tavalla
edellyttäisi selkeän, toimenpiteen
oikeuttavan säännöksen, eikä VML 31
§:n soveltamisalaa voida laajentaa verosopimuksen taikka OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden perusteella. KHO on
aiemmissa siirtohinnoittelua koskevissa
päätöksissä todennut ohjeiden olevan
kansainvälisen standardin asemassa
ja siten tärkeä tulkintalähde markkinaehtoperiaatteen sisällön tulkinnalle.
Nyt käsiteltävässä päätöksessä KHO
tarkensi aiempia lausumiaan siten,
että OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla on
tulkintaa ohjaava vaikutus vain siirtohin-
noitteluoikaisun soveltamisalalla, eikä
soveltamisalaa laajentavaa vaikutusta,
toisin kuin veroviranomaiset ovat asiaa
tulkinneet.
Kaksi hallintoneuvosta jättivät eriävät
perustelut tapauksen oikeudellista arviointia koskien. Perusteluiden mukaan
verotus ei voi perustua OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin ilman lain tukea,
mutta joissakin tilanteissa ehtojen arviointi sen perusteella, mitä riippumattomien osapuolten olisi arvioitu sopineen,
voi johtaa toimenpiteiden verotuksellisen luonnehdinnan muuttumiseen.
Tapauksen jälkipuinti
Konserniverokeskus on päätöksen julkaisun jälkeen antanut tiedotteen, jonka
mukaan annettu linjaus otetaan huomioon tulevassa toiminnassa. Tiedotteen mukaan Konserniverokeskus on
tehnyt kolme liiketoiminnan uudelleen-
luonnehdintaan perustuvaa verotustoimenpidettä sekä tutkinut muutamia
tapauksia, jotka kaikki raukeavat, ellei
tilanteisiin liity selvää veronkiertoa.
Liiketoimen markkinaehtoisuuden tarkastelu on laajaa. Se sisältää
välttämättömänä elementtinä aina
liiketoimen ehtojen tarkastelun lisäksi
etuyhteysliiketoimen osapuolten toimintojen ja riskien tarkastelun. KHO:n
ratkaisu tuo epäilemättä selvyyden
päätöksen kaltaisiin melko selkeisiin
tapauksiin, joissa liiketoimen luonnetta
on mahdollista tarkastella kirjanpito- ja
muun asiakirja-aineiston perusteella
ja joissa liiketoimen oikeudellinen
muoto sivuutetaan täysin ja järjestelyn verotuksellinen kohtelu muuttuu
uudelleenluonnehdinnan takia merkittävästi. Rajanvetotapauksia nousee
epäilemättä esille tilanteissa, joissa
liiketoimi on osa monimutkaisempaa
LISÄTIETOJA:
Antti Lehtonen / Siirtohinnoittelu
P: 020 760 3849 / E: antti.lehtonen@kpmg.fi
liiketoimintakokonaisuutta ja jonkin
ei-markkinaehtoisena pidetyn ehdon tai
ehtojen tulkinta johtaa loppujen lopuksi
laajempaan muutokseen osapuolten
riskien jakautumisessa.
Olemme nähneet jo verotarkastustapauksia, joissa Konserniverokeskus on
alustavan verotarkastuskertomuksen
jälkeen perääntynyt verotusehdotuksesta liiketoimen sivuuttamisena ja uudelleenluonnehdintana sekä muuttanut
kantaansa siten, että ehdotettu oikaisu
perustellaan liiketoimen uudelleenhinnoitteluna. Näkemyseroja tulee siten
olemaan esimerkiksi tilanteissa, joissa
liiketoimen yksittäisiä ehtoja muutetaan, ehtojen merkitystä painotetaan
eri tavalla tai liiketoimeen sovelletaan
eri siirtohinnoittelumenetelmää. Näissä
tilanteissa KHO joutuu vielä todennäköisesti palaamaan uudelleenluonnehdintakysymykseen tulevaisuudessa.
Eric Sandelin / Siirtohinnoittelu
P: 020 760 3693 / E: eric.sandelin@kpmg.fi
Brändi on yrityksen henkistä pääomaa, joka on
yhtä tärkeää kuin se, mitä yhtiön taseessa näkyy.
SUOJAA DESIGNISI,
PIDÄ HUOLTA BRÄNDISTÄSI
Teksti: Heidi Härkönen
Yrityksen brändi on paljon muutakin, kuin sen aiheuttamat mielikuvat kuluttajissa. Arvokas brändi on
lyömätön kilpailuetu. Brändi ei kuitenkaan synny itsestään. Se vaatii huolellista suunnittelua ja usein
myös rekisteröintejä. Tässä kohtaa apuun tulevat erilaiset immateriaalioikeudet.
I
mmateriaalioikeuksista käytetään
usein lyhennettä IPR (intellectual
property rights) tai nimitystä aineettomat oikeudet. Viimeksi mainittu
kuvaa asian luonnetta hyvin, sillä immateriaalioikeudet eivät ole mitään konkreettista tai käsin kosketeltavaa, mutta
ne näyttäytyvät meille usein fyysisten
kappaleiden, kuten kirjojen, vaatteiden,
taulujen ja elokuvien kautta.
Immateriaalioikeuksilla suojataan
muun muassa erilaisia innovaatioita. Siksi nämä oikeudet ovat erityisen tärkeitä
aloilla, joilla luovuus on valttia, kuten
muoti- ja designteollisuudessa, lasi- ja
korumuotoilussa, musiikki- ja elokuvateollisuudessa sekä journalismin alalla.
paljon aikaa ja vaivaa, mutta se on yleensä tavoittelemisen arvoista. Korkea brändiarvo mahdollistaa entistä suurempien
katteiden lisäämisen yrityksen myymille
tuotteille ja sitä kautta vaikuttaa positiivisesti yrityksen tulokseen.
Brändi on yrityksen henkistä pääomaa, joka on yhtä tärkeää kuin se, mitä
yhtiön taseessa näkyy. Miten mahdollisimman korkea brändiarvo sitten
saavutetaan? Selvää on, että brändin
luominen ja ylläpitäminen vaativat
paljon erilaisia rekisteröintejä. Erilaisten
immateriaalioikeudellisin keinoin pystytään suojaamaan yrityksen aineetonta
omaisuutta ja sitä kautta vaikuttamaan
yrityksen brändin vahvistamiseen.
Mihin immateriaalioikeuksia
tarvitaan?
Immateriaalioikeudellinen toimintasuunnitelma on elintärkeä kaikille yrityksille,
jotka hyödyntävät liiketoiminnassaan
muotoilua ja designia. Hyvään ja toimivaan immateriaalioikeudelliseen toimintasuunnitelmaan kuuluu niin sanotun
brändiarvon saavuttaminen. Brändiarvo
ilmenee esimerkiksi seuraavalla tavalla:
Kun tavallista, marketissa myytävää
t-paitaa ei voi hinnoitella paria kymppiä
kalliimmaksi laadusta riippumatta, voi
tunnettu muotitalo pyytää vastaavasta,
hyvin yksinkertaisesta vaatekappaleesta
satoja euroja – ja kauppa käy. Koska tunnetulla muotitalolla on korkea brändiarvo, kuluttajat ovat valmiita maksamaan
sen tuotteista huomattavasti suurempia
summia kuin tuntemattomien merkkien
tuotteista. Edellä kuvatun kaltaisen brändiarvon saavuttaminen vaatii kuitenkin
Toiminimi suojaa yrityksen nimen
Liiketoimintaa aloittaessaan yritys
joutuu yleensä ensiksi valitsemaan
itselleen sopivan ja brändiä kuvaavan
toiminimen. Yrityksen toiminimi on
elinkeinonharjoittajan liiketoiminnassaan
käyttämä nimi eli yleensä se nimi, jolla
yritys tunnetaan markkinoilla. Toiminimi
voi olla yrittäjän oma nimi, keksitty sana
tai sanojen yhdistelmä. Pääsääntö on,
että mitä mielikuvituksellisempi toiminimi, sitä helpommin se jää mieleen.
Siksi toiminimen kehittelyyn kannattaa
panostaa.
Kun yritykselle on keksitty sopiva toiminimi, kannattaa varmistaa, että yritys
saa myös yksinoikeuden käyttää sitä. Yksinoikeuden toiminimeen saa rekisteröimällä tai vakiinnuttamalla. Käytännössä
rekisteröiminen on kuitenkin huomattavasti parempi vaihtoehto. Rekisteröinnin
avulla yksinoikeuden toiminimeen saa
heti, kun taas vakiinnuttaminen vaatii
vuosien, ellei jopa vuosikymmenten toimintaa rekisteröimättömällä toiminimellä, eikä yksinoikeus siltikään ole taattu.
Kun toiminimi on rekisteröity, saa
yritys suojaa myös kilpailijoita vastaan.
Rekisteröimisen myötä toinen elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää rekisteröityyn toiminimeen sekoitettavissa olevaa
nimeä.
Tavaramerkki on brändin tunnus
Tavaramerkin tärkeyttä ei voi liikaa
korostaa. Tavaramerkki on eräänlainen
brändin tunnus, joka erottaa yrityksen
tuottamat tavarat tai palvelut kilpailijoiden tuotteista. Kuten toiminimi, myös
tavaramerkki antaa haltijalleen yksinoikeuden käyttää merkkiä. Tavaramerkki
voi olla esimerkiksi yrityksen nimi, logo
tai mainonnassa käytettävä iskulause.
Näiden lisäksi tavaramerkiksi voidaan
rekisteröidä vaikkapa väri. Esimerkiksi
Fazerin sininen (sävy Pantone 280 C)
on rekisteröity tavaramerkki. Rekisteröitävän merkin tulee olla graafisesti
esitettävissä.
Brändin rakentamista ja suojelemista
ajatellen tavaramerkki on välttämätön
elementti. Tavaramerkki tarjoaa paljon
muitakin hyötyjä kuin yksinoikeuden.
Tavaramerkkiä voidaan lisensioida,
myydä, pantata tai sitä vastaan voidaan
saada rahoitusta. Se voi siten olla varsin
arvokas rekisteröinti.
Tavaramerkkirekisteröintiä voi hakea
missä vaiheessa tahansa. Uutuusvaatimusta ei ole. Rekisteröintiä voi hakea
joko Suomen tai Euroopan yhteisön laa
juisena, jolloin rekisteröinti kattaa kaikki
Varsinkin klassikoksi ja pitkäaikaiseen myyntiin
tarkoitetut mallit kannattaa rekisteröidä.
EU-maat. Nykyään EU-tavaramerkki on
hyvin suosittu suojaustapa.
Kun tavaramerkki on rekisteröity,
sitä kannattaa myös käyttää. Käytön
kanssa tulee kuitenkin olla tarkkana.
Tavaramerkkisuoja voi nimittäin olla
voimassa periaatteessa ikuisesti, mutta
vain, jos merkki on todella käytössä.
Sen sijaan jos tavaramerkkitermiä
käytetään yleissananomaisesti kaikista
vastaavanlaisista tuotteista, saattaa tavaramerkki menettää erottamiskykynsä
eli ”vesittyä” ja näin menettää suojansa. Esimerkiksi sana ”kännykkä” on
Nokia Oyj:n rekisteröimä tavaramerkki,
mutta kännykästä on tullut sittemmin
yleissana tarkoittamaan kaikkia matkapuhelimia valmistajasta riippumatta.
Mallioikeus suojaa
tuotteen ulkomuotoa
Mallirekisteröinti on oiva suojamuoto
kaikille tuotteille, joiden kantava idea
on tuotteen design ja ulkoasu. Siksi
kaikki tuotteet, joiden muotoiluun on
kunnolla panostettu, kannattaa suojata
mallirekisteröinnillä.
Kuten tavaramerkkiä, myös mallioikeuden rekisteröintiä voi hakea joko
kansallisesti tai Euroopan laajuisena.
On kuitenkin huomattava, että mallin
on oltava uusi ja yksilöllinen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos
vaikkapa käsilaukun ulkomuoto halutaan rekisteröidä, ei tämä käsilaukku
ole saanut olla myynnissä tai esillä
esimerkiksi messuilla tai muotinäytöksessä ennen rekisteröintihakemusta.
Rekisteröimisen jälkeen mallisuoja on
voimassa viisi vuotta kerrallaan, mutta
uudistamishakemusten avulla suoja-
aikaa voidaan venyttää peräti 25 vuoden mittaiseksi.
Varsinkin klassikoksi ja pitkäaikaiseen
myyntiin tarkoitetut mallit kannattaa
rekisteröidä, jotta ei-toivottuja kopioita
ja brändin goodwillin hyväksikäyttöä eli
norkkimista vastaan voidaan taistella
tehokkaasti.
Nykyään Euroopan unionin alueella
voi saada myös rekisteröimättömän
mallin suojaa. Rekisteröimätön mallisuoja on voimassa kolme vuotta, eikä sitä
voi uudistaa. Rekisteröimätön mallisuoja
tuo pieniä helpotuksia nopealiikkeisten
teollisuudenalojen, kuten muotiteollisuuden arkeen, sillä sen avulla jokaista
tuotetta ei tarvitse rekisteröidä mallirekisteriin. On kuitenkin huomattava, että
rekisteröimätön mallisuoja antaa suojaa
ainoastaan identtisiä tai lähes identtisiä
kopioita vastaan.
Tekijänoikeus vaatii luovuutta
Eräs yleinen harhaluulo on, että tekijänoikeus suojaa automaattisesti lähes mitä
tahansa tekstiä, valokuvaa, piirrosta tai
säveltä. Tekijänoikeus vaatii syntyäkseen
kuitenkin teoskynnyksen ylittymisen.
Teoskynnyksen ylittämiseen vaaditaan
itsenäinen ja omaperäinen luovan työn
tulos. Kärjistäen voisi sanoa, että mitä
taiteellisempi työ on kyseessä, sitä
todennäköisemmin teoskynnys on
ylittynyt ja tekijänoikeus on syntynyt.
Esimerkiksi haute couture -muotiluomus
saa paljon todennäköisemmin tekijänoikeussuojan puolelleen verrattuna
yksinkertaiseen käsilaukkuun.
Suomessa tekijänoikeus ei vaadi
rekisteröintiä tai minkäänlaista merkkiä
(kuten ©-tunnusta) ollakseen voimassa.
Rekisteröintivaatimuksen puuttumisella
on kuitenkin sekä hyvät että huonot
puolensa: toisaalta tekijänoikeus syntyy
itsestään ilman aikaa ja vaivaa vieviä
hakemusprosesseja, mutta toisaalta
tekijänoikeuden olemassaolosta ei saa
minkäänlaista todistusta. Pahimmassa
tapauksessa tekijänoikeuden synnystä
käydään kamppailua oikeussalissa. Siksi
tekijänoikeuksien varaan ei kannata
luottaa liikaa jättämällä niitä ainoiksi
designinsa suojakeinoiksi, vaan hakea
rohkeasti esimerkiksi mallirekisteröintiä.
Patentti on keksijän paras ystävä
Patentti antaa keksijälle yksinoikeuden
keksintönsä hyödyntämiseen. Vastineeksi tästä keksijä joutuu ”paljastamaan salaisuutensa”, eli keksintö tulee
patenttihakemuksen myötä julkiseksi.
Patentti voidaan myöntää, jos keksintö
on uusi, keksinnöllinen ja luonteeltaan
tekninen. Voimassaoloaika on 20 vuotta.
Patenttia voidaan käyttää niin kuin muutakin omaisuutta. Se voidaan myydä,
lisensioida tai sitä vastaan voidaan
saada rahoitusta.
Design-liitännäisille aloille patentti
sopii yleensä aika huonosti, mutta
esimerkiksi kemianteollisuus, lääketeollisuus ja teknologiateollisuus elävät
patenteista.
Rekisteröi
verkkotunnus ensimmäisenä
Verkkotunnus ei ole immateriaalioikeus samalla tavalla kuin edellä esitetyt
aineettomat oikeudet, mutta se on kuitenkin tärkeä osa brändiä ja sen rakentamista. Tärkeintä on, että verkkotunnus
on helposti löydettävissä.
Patentti voidaan myydä,
lisensioida tai sitä vastaan
voidaan saada rahoitusta.
Yleensä verkkotunnuksen ensimmäisenä varanneella on siihen oikeus. Sen
vuoksi verkkotunnuksen rekisteröinnin
kanssa ei kannata aikailla. Käytetyin ja
arvokkain verkkotunnus on .com-verkkotunnus, mutta Suomessa toimittaessa myös .fi-verkkotunnus kannattaa
rekisteröidä.
Mistä kannattaa aloittaa?
Brändin rakentaminen ja suojaaminen
kannattaa aloittaa laatimalla immateriaalioikeudellinen toimintasuunnitelma joko
yksin tai immateriaalioikeuksiin perehtyneen juristin avustuksella. Toiminnan
alkuvaiheessa tulee miettiä asioita pitkällä
tähtäimellä. Esimerkiksi mahdollinen kansainvälisille markkinoille suuntautuminen
täytyy ottaa huomioon jo tässä vaiheessa. Immateriaalioikeuksien rekisteröimiseen ja brändin suojaamiseen pätee
sama viisaus kuin moneen muuhunkin
asiaan: ole liikkeellä mieluummin liian
ajoissa, kuin liian myöhään.
LISÄTIETOJA:
Heidi Härkönen / Lakipalvelut
P: 020 760 3350 / E: heidi.harkonen@kpmg.fi
Veroviranomaisten
menettelytavat ja verovelvollisten
menettelylliset oikeudet
keskeisiä oikean verokohtelun
varmistamiseksi veroriidoissa
Teksti: Vesa Paronen
Julkisuudessa olevat siirtohinnoittelu- ja muut veroriidat ovat herättäneet
keskustelua niihin liittyvien huomattavien taloudellisten intressien sekä
ratkaistavien oikeuskysymysten osalta. Oikeuskysymyksissä veroviranomaisten
ja verovelvollisten kannat ovat yleensä täysin poikenneet toisistaan.
Vähemmälle huomiolle ovat jääneet veroviranomaisten menettelytavat ja
verovelvollisten menettelylliset oikeudet, jotka ovat myös keskeisiä oikean
verotuspäätöksen varmistamiseksi.
V
erotuspäätöksen teko, sen
pohjana oleva taustojen
selvittely ja muutoksenhaku
verotuspäätökseen on sidottu
lakisääteisiin muotoihin. Muodot palvelevat verovelvollista takaamalla sen,
että viranomaiset ja tuomioistuimet
kohtaavat oikeat asiat ja näkökohdat ja
käsittelevät ne oikeilla ehdoilla silloin,
kun ne viittaavat verovelvolliselle myönteiseen verokohteluun. Esimerkiksi
eroa on sillä, käsitteleekö verotuspäätöksen tekijä verotarkastuksen jälkeen
verovelvollisen esittämät selvitykset
ja perustelut yksityiskohtaisesti – ja
kohtaa niiden asiallisen vahvuuden – vai
sivuuttaako hän ne pinnallisesti toteamalla, että verovelvollisen selvitykset
eivät anna aihetta verotarkastajien
kannan muuttamiseen.
Periaatteessa on helppo tehdä virheellinen verotuspäätös, jos ratkaisua ei
tarvitse perustella kertomalla, miksi
verovelvollisen mahdollisesti hyvinkin
perusteelliset selvitykset ja näkökohdat eivät riitä myönteiseen ratkaisuun.
Erityisesti muutoksenhakuvaiheessa
nousee esiin verovelvollisen oikeus
saada aidosti informatiiviset perustelut;
ilman niitä muutoksenhaku joudutaan
perustamaan usein arvailulle verokohtelun olennaisten piirteiden ja niiden
oikeellisuuden arvioinnin suhteen.
Viranomaisten ei siis tule turvautua
menettelytapoihin, joiden tarkoitus on
tarjota heille itselleen oikotie verovelvolliselle kielteiseen verotuspäätökseen,
väistää epämiellyttävän kysymyksen
käsittely, synnyttää väärä mielikuva verovelvollisen motiiveista tarkasteltavana
olevalle liiketoimelle, esittää tapahtumia
väärässä valossa, tuoda totuusarvoltaan kiistattomana näyttönä esiin itse
kirjaamiaan suullisia kertomuksia, viitata
verotuspäätöksen perusteluina verotarkastajan lausuntoon ja niin edelleen.
Samanlaisia päätöksentekoprosessin
verovelvollisen vahingoksi vääristäviä
mekanismeja on verotuksessa tarjolla
periaatteessa paljon. Epäilyt tällaisista
asetelmista – siis siitä, että verovelvolliselle kielteinen verotuspäätös on
syntynyt tai syntyy menettelyvirheen
rasittamana – sekä niistä seuraavat
kiistat ja kritiikki ovat käytännössä myös
yritysverotuksen arkipäivää. Aihepiirin
vaikeus selittänee osaltaan sen, miksi
näitä asetelmia näkee usein.
Asian käytännön merkitys tulee esiin
useimmiten tapauksissa, joissa viranomaiset riitauttavat tarkasteltavana olevan yrityksen tai konsernin yksityisoikeudellisesti laajan, tulkinnallisesti haastavan
sopimusrakennelman tai toimintamallin
tai sellaisen taustalla olevat motiivit.
Viime vuosien siirtohinnoittelua koskevat
LISÄTIETOJA:
Vesa Paronen / Yritysverotus
P: 020 760 3577 / E: vesa.paronen@kpmg.fi
Erityisesti
muutoksenhakuvaiheessa
nousee esiin verovelvollisen
oikeus saada aidosti
informatiiviset perustelut.
verotarkastukset ovat hyviä esimerkkejä
näistä tapauksista. Tällaiset tapaukset ja
viranomaisten toimintatapojen oikeellisuutta koskevat kysymykset näyttävät
kulkevan käsi kädessä. Siihen nähden,
että verohallinto ja erityisesti Konserniverokeskus ovat jo kymmenkunta vuotta
panostaneet nimenomaan suuria taloudellisia intressejä sisältäviin, taustaltaan
mutkikkaisiin ja laajoihin verotustapauksiin, on oletettavaa, että myös verovelvollisen menettelyllisiä oikeuksia koskeva
ongelmakenttä pysyy ajankohtaisena ja
jopa laajenee nykyisestään.
KPMG:n Veroriitojen ratkaisuryhmä
edustaa ja avustaa jatkuvasti verovelvollisia veroriitojen käsittelyn kaikissa
vaiheissa verotarkastuksista ja säännönmukaisesta verotuksesta korkeimpaan
hallinto-oikeuteen asti.
Antti Leppänen / Yritysverotus
P: 020 760 3247 / E: antti.leppanen@kpmg.fi
Työntekijän kilpailukielto
– kuinka estää kallisarvoisen
tietotaidon karkaaminen
kilpailijalle?
Teksti: Salha Hanna
Korkein oikeus antoi heinäkuussa ennakkoratkaisun
kilpailukieltosopimuksen pätevyydestä tapauksessa KKO 2014:50
ja muistutti samalla aiheen ajankohtaisuudesta. Erityisesti
taloudellisesti haastavina aikoina yrityksen on pohdittava, kuinka pitää
avainosaaminen omassa hallussa ja estää kallisarvoisen tietotaidon
karkaaminen kilpailijalle. Koska työntekijä saattaa työsuhteensa aikana
saada tietoonsa työnantajan toiminnan kannalta olennaisia tietoja tai
taitoja, on lainsäätäjä katsonut myös työnantajan tarvitsevan suojaa
tilanteissa, joissa työsuhde tällaisen henkilön kanssa päättyy. Siksi
laissa on sallittu pätevästi sopia työsuhteen päättymisen jälkeiseen
aikaan kohdistuvasta työntekijän kilpailukiellosta tietyin rajatuin
edellytyksin. Millaista toimintaa kilpailukielto siis suojaa ja millä
edellytyksillä siitä voidaan pätevästi sopia?
T
yösopimuslaissa on esitetty
selkeästi sopimukselta vaadittavat muodolliset edellytykset,
esimerkiksi sen enimmäiskesto
sekä hyväksyttävän sopimussakon
enimmäismäärä. Päänvaivaa kuitenkin
aiheuttavat kysymykset siitä, minkälaista toimintaa kilpailukielto voi koskea ja
millä edellytyksillä kiellosta voi pätevästi
sopia. Viimeisimmässä kilpailukieltoa
koskevassa ratkaisussaan korkein
oikeus muistuttaakin, että kilpailukiellon
sallittavuutta tullaan edelleen tarkastelemaan tilannekohtaisesti arvioiden
tasapuolisesti niin työnantajan kuin
työntekijänkin intressejä.
Kilpaileva toiminta ja
sen rajoittaminen
Työsuhteen aikana työntekijän kilpaileva
toiminta on kielletty suoraan lain nojalla
ilman sopimustakin. Kilpailukieltosopimus antaa kuitenkin suojaa työnantajalle
myös jonkin aikaa työsuhteen päätyttyä.
Työntekijän kannalta tällainen sopimus
siis merkitsee hänen toimintamahdollisuuksiensa rajaamista tietyksi ajaksi
työsuhteen päättymisen jälkeen. Kilpailukiellolla voidaan rajoittaa työntekijän
oikeutta solmia uusi työsopimus entisen
työnantajan kilpailijan kanssa sekä
työntekijän oikeutta harjoittaa kilpailevaa
toimintaa omaan lukuunsa.
Mitä sitten pidetään sellaisena kilpailevana toimintana, jota kilpailukieltosopimuksella voidaan rajoittaa? Lähtökohdan
arvioinnille asettaa työsopimuslaki,
jonka mukaan työntekijän on työsuhteen aikana pidättäydyttävä sellaisesta
toiminnasta, joka ilmeisesti vahingoittaisi hänen työnantajaansa hyvän tavan
vastaisena kilpailutekona. Oikeuskäytännössä kilpailevaa toimintaa arvioitaessa
on otettu huomioon muun muassa
yhteisöjen toimialojen samankaltaisuus
sekä tuote- ja maantieteelliset markkinat. Myös kilpailevan toiminnan valmistelu on työsuhteen kestäessä kielletty.
Selvää on, että työsuhteen jälkeiseen aikaan kohdistuvaa kilpailukieltoa ei voida
ymmärtää ainakaan laajemmin kuin mitä
kilpailukiellolla ymmärretään työsuhteen
aikana. Jos työntekijän toiminta on siis
työsuhteen aikana ollut sallittua, sitä on
pidettävä sallittuna myös työsuhteen
päätyttyä.
Erityisen painavat syyt
Kilpailukieltosopimuksen pätevyys edel
lyttää aina erityisen painavien syiden
KPMG:n
työoikeustiimi apunasi
ympäri Suomen
E: etunimi.sukunimi@kpmg.fi
Maiju Kurvi
Helsinki
P: 020 760 3981
olemassaoloa. Työsopimuslain mukaan
perusteen erityistä painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan
toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve,
joka johtuu liike- tai ammattisalaisuuden
säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta, samoin kuin työntekijän asema ja
tehtävät.
Tavallisesti on katsottu,
että erityisesti sellaisiin
työtehtäviin, joihin liittyy
tuotekehitys-, tutkimus tai
muuta vastaavaa toimintaa,
voidaan hyväksyttävämmin
liittää kilpailukieltoehto.
Korkein oikeus on todennut, että
kilpailukieltosopimus on pääsääntöisesti
tarpeen työnantajan etujen turvaamiseksi. Sopimuksella voidaan pyrkiä suojaamaan myös esimerkiksi työnantajan
asiakkaan etuja ja asemaa. Kuitenkaan
Anu Punavaara
Helsinki
P: 020 760 3200
sellainen sopimus, jolla pyrittäisiin
ainoastaan rajoittamaan vapaata kilpailua
tai sitomaan työntekijä perusteettomasti
työnantajaan, ei voisi olla hyväksyttävissä työsopimuslain mukaisena sallittuna
kilpailukieltosopimuksena. Työnantajalla
on siis korkeimman oikeuden mukaan
oltava aito työsuhteeseen perustuva
suojan tarve.
Työnantajan suojan tarpeen arviointiin
vaikuttaa ennen kaikkea työnantajan
intressi suojata liike- ja ammattisalaisuuksiaan. Tavallisesti on katsottu, että
erityisesti sellaisiin työtehtäviin, joihin
liittyy tuotekehitys-, tutkimus tai muuta
vastaavaa toimintaa, voidaan hyväksyttävämmin liittää kilpailukieltoehto. Myös
muun muassa tiedot työnantajayrityksen
asiakassuhteista ja asiakkaiden kanssa
solmittujen sopimusten ehdoista on
katsottu liikesalaisuuksiksi. Korkein
oikeus onkin aikaisemmin todennut, että
liikesalaisuutena voidaan yleensä pitää
sellaisia yritykselle ominaisia, sen liiketoimintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät
ole yleisesti tunnettuja ja joiden salassa
pitämisellä on merkitystä yritykselle
(KKO 2003:19). Kilpailukiellon tarkoituksena on siis suojata myös sellaista
yrityksen erityisosaamista ja tietotaitoa,
joita ei voi suojata muilla keinoin kuten
immateriaalioikeuksin.
Keijo Putkonen
Oulu
P: 020 760 3048
Johanna Uusitalo
Tampere / Helsinki
P: 020 760 3826
Salha Hanna
Helsinki
P: 020 760 3373
Anu Vormisto
Turku
P: 020 760 3917
Koska työnantajan intressien ohella
toisessa vaakakupissa on huomioitava
työntekijän mahdollisuus hankkia toimeentulonsa ammattitaitoaan vastaavalla työllä valitsemassaan työpaikassa,
myös työntekijän asemaa ja tehtäviä
työnantajaorganisaatiossa on pohdittava
kilpailukiellon hyväksyttävyyttä arvioitaessa. Tässäkin arvioinnissa merkitystä on
nimenomaan työntekijän tosiasiallisella
eikä muodollisella asemalla. Jos työntekijä saa tehtäviensä kautta tietoonsa
työnantajalle kilpailullisesti merkittävää
tai suojattavaa tietoa esimerkiksi tuotekehittelyn tai asiakassuhteiden hoitamisen seurauksena, on kilpailukiellosta
sopiminen sallittavampaa. Käänteisesti
taas pelkästään suorittavaa työtä tekevän
työntekijän kanssa ei lähtökohtaisesti ole
sallittua sopia kilpailukiellosta.
Kilpailukieltoa harkittaessa on hyvä
pohtia, millaisia tietoja tai taitoja sopimuksella pyritään turvaamaan ja millaisista
työtehtävistä kunkin työntekijän kohdalla
on kyse. On myös hyvä pitää mielessä,
että kilpailukieltosopimus ei ole ainoa
keino suojata yrityksen liike- ja ammattisalaisuuksia, sillä työnantaja ja työntekijä
voivat sopia myös tärkeänä pidettävien
tietojen salassapidosta erikseen salassapitosopimuksella tai työsopimukseen
otettavalla salassapitoehdolla.
Arvonlisäverolain
muutoksia vuonna 2015
Teksti: Sari Hakapää & Hanna Huhtala
Arvonlisäverolakiin on ehdotettu joitakin muutoksia 1.1.2015
alkaen. Vaikutuksiltaan merkittävimmät muutokset kohdistuvat
romualalle sekä sähköisten palvelujen kauppaan.
Romualan käännetty
arvonlisäverovelvollisuus
Osana harmaan talouden torjuntaa
romualalla otetaan käyttöön käännetty
arvonlisäverovelvollisuus 1.1.2015 alkaen. Käännetyssä verovelvollisuudessa
ostaja suorittaa veron valtiolle myyjän
sijaan. Muutos koskee arvonlisäverovelvollisten elinkeinonharjoittajien välisiä
metalliromun ja -jätteen luovutuksia.
Soveltamisalan määrittämisessä olennaisessa roolissa onkin metalliromun
ja -jätteen määritelmä. Muutos koskee
varsinaisten romualan toimijoiden lisäksi
kaikkia muitakin verovelvollisia, jotka
varsinaisen toimintansa sivutuotteena
myyvät metallijätettä tai -romua toisille
alv-velvollisille.
Sähköisten palvelujen
myyntimaasäännökset
Toinen merkittävä uudistus koskee sähköisten palvelujen myyntimaasäännöksiä. Muille kuin elinkeinonharjoittajille
myytävien televiestintäpalvelujen, radioja televisiolähetyspalvelujen ja sähköis-
ten palvelujen myyntimaasäännökset
muuttuvat oleellisesti 1.1.2015 alkaen.
Sähköisiin palveluihin luetaan muun
muassa ohjelmistojen toimittaminen
ja päivitys, mobiililaitteisiin ladattavat
sovellukset, musiikin lataaminen verkosta, sähköiset kirjat, verkkopelaaminen,
video-on-demand -palvelut (esimerkiksi
Netflix), verkon kautta suoritettavat
etäopetuspalvelut sekä internetsivujen
toimittaminen ja ylläpito (hosting).
Lainsäädäntömuutoksen jälkeen
edellä mainittujen palvelujen myyntimaa
määräytyy aina ostajan sijoittautumis-,
koti- tai asuinpaikan mukaan. Periaatteessa jokaisen suomalaisen yhtiön,
joka myy esimerkiksi sähköisiä palveluja
toisessa EU:n jäsenvaltiossa olevalle
kuluttajalle, tulisi siksi rekisteröityä
arvonlisäverovelvolliseksi kyseiseen
jäsenvaltioon. Muutoksen myötä otetaan kuitenkin käyttöön vapaaehtoinen
erityisjärjestelmä (Mini One Shop Stop),
jota käyttävä myyjä voi hoitaa arvonlisäverotukseen liittyvät rekisteröinti-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuutensa muihin
LISÄTIETOJA:
Sari Hakapää / Arvonlisäverotus
P: 020 760 3709 / E: sari.hakapaa@kpmg.fi
EU:n jäsenvaltioihin oman jäsenvaltionsa
sähköisen asiointipalvelun kautta.
Vähäarvoiset lehtitoimitukset EU:n
ulkopuolelta ja Ahvenanmaalta
Hallitus on ehdottanut myös, että
”postimyynnissä” maahantuotavien,
kerran viikossa tai harvemmin ilmestyvien sanoma- ja aikakauslehtien osalta
poistettaisiin vähäarvoisia tavaralähetyksiä koskeva arvonlisäverottomuus ja että
pienintä maahantuonnissa kannettavaa
arvonlisäveron määrää koskevaa säännöstä ei sovellettaisi tällaisiin sanoma- ja
aikakauslehtiin. Muutoksella pyritään
poistamaan veroetuuksien tavoittelu, sillä
voimassa olevat säännökset mahdollistavat EU:n ulkopuolisista maista tai veroalueen ulkopuolisilta alueilta, kuten Ahvenanmaalta maahantuotavien sanoma- ja
aikakauslehtien arvonlisäverottomuuden.
Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan
1.1.2015, mutta ehdotettu lakimuutos
on kuitenkin vielä vahvistamatta (tilanne
syyskuussa 2014), joten lain voimaantulon ajankohta voi vielä muuttua.
Hanna Huhtala / Arvonlisäverotus
P: 020 760 3910 / E: hanna.huhtala@kpmg.fi
Riskit ulkomaantyöskentelyn
suunnittelussa
– työlupien muuttuva maailma
Teksti:Niina Katelia
Vaikka taloustilanne maailmalla vaihtelee, yrityksille on edelleen strategisesti tärkeää lähettää
avainhenkilöitä ulkomaille. Ulkomaantyöskentelyn suunnittelu on monivaiheinen prosessi, jonka
keskeinen osa on työlupa-arviointi. Työlupa-arvioinnissa kartoitetaan, millaista lupaa lähtijälle
haetaan, arvioidaan käsittelyaika sekä ohjeistetaan vaadituista dokumenteista. Maahanmuuttolait ja
viranomaisten ohjeistukset muuttuvat jatkuvasti, ja niihin ennalta valmistautuminen on tärkeää. Tämä
haastaakin työnantajia olemaan jatkuvasti ajan tasalla.
T
yölupien muuttuvassa maailmassa kriteerit ovat globaalisti lähes poikkeuksetta
tiukentuneet, käsittelyajat ovat
pidentyneet ja viranomaiset pyytävät
yhä useammin lisäselvityksiä. Tämän
vuoksi työlupien hakuun ja valmisteluihin tulee varata aiempaa enemmän
aikaa. Epäonnistuneen työlupaprosessin riskinä ovat muun muassa
projektin tai työn viivästyminen ja sen
myötä mahdolliset taloudelliset tappiot
yritykselle.
Tiukentuneet kriteerit
asiantuntijoiden työluvissa
Asiantuntija-asemassa olevat työntekijät ovat tyypillisesti saaneet helpotuksia työlupia hakiessaan. Tarvetta
ulkomaalaisista asiantuntijoista on
erityisesti Euroopassa kuten Suomessa ja Saksassa. Hakemuksessa on pitänyt painottaa, että hakijalla on riittävä
koulutustaso, palkka, työnimike, esimiesasema ja niin edelleen. Pääsääntöisesti voi sanoa, että palkkavaatimukset, koulutustaso ja perustelut ovat
tiukentuneet asiantuntijanluvissa, ja
perusteluja vaaditaan yhä useammin.
Helpotettuna lupatyyppinä tunnetaan
esimerkiksi Kanadassa ICT (Intra Company Transfer) -lupa, joita myönnetään
tiukentuneiden kriteerien takia kuitenkin nykyään yhä harvemmille.
Paikallisen työvoiman palkkaaminen
suhteessa työvoiman rekrytoimiseen
ulkomailta
Useassa Aasian maassa ulkomaalaisen
työvoiman palkkaamista rajoitetaan
kaikilla vaatimustasoilla yhä enemmän.
Esimerkiksi Singaporessa on esitetty
poliittinen aloite vastavalmistuneen nuoren sukupolven palkkaamiseksi. ”Fair
Consideration Framework” on lakialoite, jossa yritysten tulee harkita lähes
aina maan paikallista työvoimaa ennen
ulkomaisen työvoiman palkkaamista*.
Vastaavanlaiset lait ovat hyvin tavallisia
muissakin maissa, etenkin suorittavan
työvoiman työluvissa, jolloin paikallinen
työvoimatoimisto tai vastaava taho tekee työvoimapoliittisen harkinnan ennen
maahanmuuttoviranomaisia. Useassa
maassa on myös olemassa kiintiökäytäntö, eli paikallista työvoimaa tulee olla
tietty vähimmäisprosenttimäärä koko
yrityksen henkilökunnasta.
Sähköisen asioinnin vahvuudet
ja heikkoudet
Myös sähköinen asiointi on yleistymässä maahanmuuttoviranomaisten
keskuudessa. Sähköiset järjestelmät
ovat nykypäivää ja mahdollistavat yleensä dokumenttien nopean lähetyksen ja
ajankohtaisen tiedon saamisen käsittelytilanteesta. Toteutus ja sen aikataulutus
eivät usein vastaa odotuksia ja järjestel-
mien käyttöönottoon voi liittyä viivästyksiä ja järjestelmäpäivityksiä. On myös
hyvä varautua hitauteen hakemusten
käsittelyssä käyttöönoton yhteydessä.
Lisäselvityspyynnöt
Viime aikoina haasteena on ollut viranomaisten lisääntyneet selvityspyynnöt.
Lisäselvityspyynnöt työlupahakemuksen
käsittelyn aikana ovat olleet hyvin tyypillisiä muun muassa USA:ssa, Kanadassa, Kiinassa ja Malesiassa. Tyypillisesti
viranomaiset ovat vaatineet lisänäyttöä
asemasta, työtehtävästä tai taustatietoja
projektista. Lisäselvityspyynnöt ovat
pidentäneet hakemusten käsittelyaikoja
viikoilla tai kuukausilla, eikä niihin useimmiten voi ennalta varautua.
Työlupatilanteet ovat tyypillisesti
hyvin harkinnanvaraisia eikä paikalliseen
ulkomaalaislakiin tai edes viranomaisten
ohjeistuksiin voida aina täysin tukeutua.
Tilanteet ovat hyvin haastavia varsinkin
silloin, jos työntekijän muutto siirtyy
viikoilla tai jopa kuukausilla. Kuinka toimitaan tilanteissa, kun asunnon vuokrasopimus on jo allekirjoitettu ja lasten tulisi
aloittaa koulu sovitussa aikataulussa,
mutta työ- ja oleskeluhakemukset ovat
vielä käsittelyssä?
Suunnittelu, varautuminen käsittelyaikoihin ja realististen odotusten asettaminen heti alussa ovat osa työlupalupien
riskienhallintaa.
*Lue lisää Singaporen Fair Consideration Framework uudistuksesta: www.kpmg.com/FI/flash-alert
Onnistunut työlupaprosessi:
• Aloita suunnittelu ajoissa ja varaa siihen riittävästi aikaa
• Ohjeista liiketoiminnan vastuuhenkilöitä realistisista odotuksista
aikataulun ja suunnittelun suhteen
• Varaudu esivalmisteluihin ja pitkiin käsittelyaikoihin
• Perehdy paikallisiin lupakäytäntöihin tai käytä asiantuntijaa
Aamukahvitilaisuus ajankohtaisista
Suomen työlupa-asioista
Keskiviikkona 19.11.2014 klo 9.00–11.30
KPMG, Töölönlahdenkatu 3 A, Helsinki
Maahanmuuttoasioihin on tulossa
mielenkiintoisia uudistuksia. Meillä on
ilo kutsua sinut aamukahvitilaisuuteen
kuulemaan ajankohtaisista asioista
liittyen erityisesti sähköisen asioinnin
muutoksiin.
LISÄTIETOJA:
Niina Katelia / Henkilöverotus ja komennuspalvelut
P: 020 760 3817 / E: niina.katelia@kpmg.fi
Tilaisuuden puhujina ovat Maahanmuuttoviraston ja Väestörekisterikeskuksen
edustajat.
ILMOITTAUDU MUKAAN:
events.kpmg.fi
Kannustinjärjestelmien
verokohtelu murroksessa?
Teksti: Juho Lindvall
Viimeaikaisen verotus- ja oikeuskäytännön perusteella viranomaisten suhtautuminen
kannustinjärjestelmien kautta ansaittuihin tuloihin näyttää kiristyneen. Tämä oletettavasti liittyy
pyrkimykseen ehkäistä järjestelmien piirissä olevien henkilöiden ansiotulojen muuntaminen
kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi, mutta tulolajien periaatteelliset erot näyttävät matkan
varrella unohtuneen.
Johdon holdingyhtiöitä
koskeva ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus antoi 2.5.2014
päätöksen KHO 2014:66 johdon holdingyhtiön verotuksesta. Tiivistäen
tapauksessa oli kysymys siitä, oliko
järjestelyä, jossa pörssiyhtiön johtohenkilöt olivat omistamansa holdingyhtiön
kautta sijoittaneet sekä henkilökohtaisia
varojaan että pörssiyhtiöltä lainaamaansa vierasta pääomaa kyseessä olevan
pörssiyhtiön osakkeisiin, pidettävä
normaalina sijoitustoimintana vai niin
sanottuna työsuhdeoptiojärjestelynä.
Ensin mainittu tulkinta johtaisi järjestelystä mahdollisesti muodostuvan edun
verottamiseen pääomatuloa koskevien säännösten mukaisesti, kun taas
jälkimmäisessä vaihtoehdossa etuun
kohdistuisi ansiotuloverotus. Korkein
hallinto-oikeus päätyi kokonaisharkinnan
jälkeen siihen, että järjestelyä oli pidettävä ennen muuta pörssiyhtiön johdon
kannustinjärjestelmänä (työsuhdeoptiona), minkä vuoksi johtohenkilöiden
järjestelystä saamaa tuloa voitiin tietyin
rajoituksin pitää työsuhteen perusteella
saatuna ansiotulona.
Tulolajijaottelun näkökulmasta ratkaisussa huomionarvoista on se, että
johdon itse sijoittamaa pääomapanosta
ei huomioitu pääomatuloa kerryttävänä
sijoituksena, vaan järjestelystä saatavaan
tuottoon kohdistettiin ansiotuloverotus
myös näiltä osin. Ottaen huomioon, että
tuloverolain 32 §:n mukaan pääomatuloa
on omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen
tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa
kerryttäneen, voidaan korkeimman
hallinto-oikeuden tulkintaa pitää yllättävänä. Ansiotuloverotuksen kohdistaminen
automaattisesti kaikkiin kannustinjärjestelmien perusteella maksettaviin
suorituksiin voidaan mieltää verotuksen
oikeudenmukaisuusperiaatteen vastaiseksi, koska se asettaa järjestelmien
piirissä olevat avainhenkilöt eriarvoiseen
asemaan suhteessa henkilöomistajiin
ja muihin yksityissijoittajiin, joilla on
mahdollisuus saada tuotot pääomatulona verotetuksi. Kun lisäksi otetaan
huomioon, että kannustinjärjestelmien
ensisijaisena tarkoituksena on omistajien
ja avainhenkilöiden intressien yhdistäminen yhtiön arvon kasvattamiseksi, ja
että monissa tapauksissa yhdistäminen
tapahtuu nimenomaan henkilökohtaisen
pääomapanoksen kautta, on korkeimman hallinto-oikeuden kantaa vaikea
ymmärtää. Se, että toimenpiteiden
yksityisoikeudellinen muoto ohitetaan
veronkiertopykälää soveltamalla, ei saisi
johtaa horisontaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen verovelvollisten kesken.
Muun muassa tämän vuoksi olisikin
toivottavaa, että myös veronsaajapuolella
ymmärretään ratkaisun KHO 2014:66
luonne yksittäistapauksena, josta ei voida
juuri tehdä yleistäviä päätelmiä.
Carried interest -järjestelyt
Oletettavaa on, että tulolajijaotteluun
liittyvät tulkintaongelmat tulevat nousemaan entistä vahvemmin esiin myös
muissa kuin avainhenkilöiden kannustinjärjestelmiin liittyvissä kysymyksissä.
Verohallinto tiedotti viime maaliskuussa
käynnistävänsä Kansainvälisen verotuksen riski-ilmiöt -hankkeen verovajeen
vähentämiseksi. Hankkeen yhtenä
painopistealueena on erityisesti pääomasijoitustoiminnassa hyödynnetyt
niin kutsutut carried interest -järjestelyt,
jossa pääomasijoitusrahaston hallinnointiyhtiölle maksetaan rahaston sijoitusten
tuotosta riippuva voitonjako-osuus (carried interest). Tulolajijaottelun näkökulmasta mielenkiinnon kohteeksi tulevat
nousemaan sellaiset järjestelyt, jossa
carried interest ohjataan sijoitusrahaston hyväksi työskennelleelle henkilölle
ja suoritus perustuu hänen rahaston hyväksi tekemäänsä työhön. Verohallinnon
näkemyksen mukaan carried interest
verotetaan tällöin kyseessä olevan henkilön ansiotulona riippumatta siitä, että
tuotto maksettaisiin henkilön merkittävissä oleville sijoitusinstrumenteille.
Verotuksellinen epävarmuus
kannustinjärjestelmien haasteena
Verovajeen paikkaamiseen liittyvistä tavoitteista huolimatta suotavaa olisi, että
viranomaistahojen näkemykset kannustinjärjestelmiin sovellettavista verosäännöksistä pohjautuisivat vakiintuneisiin verotusperiaatteisiin. Tulkinnat,
jonka mukaan lisäkauppahinta onkin sitouttamisbonusta, yhtiölle kertynyt tulo
omistajan tuloa tai sijoitetulle pääomalle maksettava tuotto työhön perustuvaa
ansiotuloa, vievät pohjan kannustimien
perimmäiseltä tarkoitukselta eli taloudellisen tehokkuuden lisäämiseltä. Kun
lisäksi otetaan huomioon, että tällaiset
tulkinnat eivät välttämättä vaikuta edes
asianosaisen henkilön eläkekertymään,
vaan ainoastaan tulon verorasitukseen
ja sitä kautta koko kannustinjärjestelmän toimivuuteen, tulisi mallien
yksityisoikeudellisen muodon sivuuttaminen kohdistua ainoastaan räikeimpiin
veronkiertotapauksiin – ja niihinkin vain
siten, että vakiintuneita verotusperiaatteita ei unohdeta.
LISÄTIETOJA:
Juho Lindvall / Yritysverotus
P: 020 760 3100 / E: juho.lindvall@kpmg.fi
HARRI METSO
Liikejuridiikan asiantuntija – yhteistyötä yli palvelualueiden
Teksti: Annukka Mannerkoski
Harri Metso, Helsingin Lakipalvelut -yksikön vetäjä, on työskennellyt tiiviissä yhteistyössä
KPMG:n eri palvelualueiden kanssa yli kymmenen vuoden ajan. Sitä ennen hän toimi laajasti
asianajotoiminnassa eri oikeudenaloilla. Uransa Harri aloitti keräämällä kokemuksia ulkomailla.
O
ikeustieteen opinnot olivat selvä valinta, kun Harri
ylioppilaaksi päästyään mietti
jatko-opintoja. Vuonna 1988
Harri aloitti opinnot Helsingin yliopiston
oikeustieteellisessä tiedekunnassa
ja hänen mielenkiintonsa suuntautui
nopeasti sopimusoikeuteen. Kesällä
1989 Harri työskentelikin vakuutussopimusasioiden parissa lontoolaisen
asianajotoimisto Barlow Lyde & Gilbertin
jälleenvakuutusosastolla. Asianajotoimiston sivukonttori sijaitsi vakuutusyhtiö Lloyd’sin maineikkaassa talossa,
jossa työtekijöiden jännitystä lisäsi niin
kutsuttu Lutine Bell -kongi, joka kumahti
joka kerta, kun vakuutusyhtiön korvausvastuu jossain päin maailmaa realisoitui
luonnonkatastrofin tai merihaverin sattuessa. Tuo vuosi jäi historiaan erityisen
suuresta korvausvaatimusmäärästään
(muun muassa Exxon Valdez -öljytankkerin karilleajo Alaskassa), jonka vuoksi vakuutusyhtiön omistajat, joiden joukossa
oli useita brittilordeja, menettivät suuren
osan sijoituksistaan yhtiölle langenneen
ennätyssuuren korvausmäärän vuoksi.
Englantilaisen oikeudenkäyntiprosessin
ihmeellisyydet kulminoituivat nuorelle
juristille vakuutusoikeudessa, jossa käsiteltiin huippulaukkahevosen kuolemaan
johtanutta onnettomuutta, ja todisteena
oikeussaliin tuotiin loukkaantuneen
hevosen pää lasikulhossa asianajajien ja
tuomareiden tutkittavaksi.
Paluu Lontooseen
Vaiherikkaan kesän jälkeen Harri palasi
Suomeen, viimeisteli opintonsa ja
kirjoitti opinnäytetyönsä aiheesta ”Vahinkovakuutusyhtiöiden etabloituminen
Suomeen”. Oikeustieteen kandidaatiksi
valmistumisen jälkeen vuonna 1992 Lontoo veti jälleen puoleensa, ja Harri aloitti
jatko-opinnot LL.M.-ohjelmassa University of London - King’s Collegessa. Suomi ei tuossa vaiheessa ollut vielä edes
Euroopan Talousalueen (ETA) jäsen, ja
neuvottelut Euroopan Unionin jäsenyydestäkin alkoivat vasta vuotta myöhemmin. Harri valitsi kuitenkin kahden muun
suomalaisen kanssa pitkänäköisesti
pääaineekseen eurooppaoikeuden.
”Opiskellessani ensimmäistä kertaa
julkisia hankintoja koskevaa EU:n Public
Procurement -lainsäädäntöä ihmettelin,
missä ihmeessä henkilökohtaisesti ikinä
tulen näitä oppeja tarvitsemaan. Myöhemmin työelämä teki asian harvinaisen
selväksi”, naurahtaa Harri.
Ulkomaisia yhtiöitä Suomeen
Kun Harri valmistui Lontoon yliopistosta vuonna 1993, elettiin Suomessa
lama-aikaa. Hän päätti kuitenkin perustaa oman lakiasiaintoimiston, joka toimi
erään helsinkiläisen asianajotoimiston
yhteydessä. Harrin ensimmäinen asiakassuhde osui lähes nappiin opinnäytetyön aihealueen kannalta, sillä hänen
toimistonsa asiakkaaksi tuli merkittävä
englantilainen henki- ja eläkevakuutusyhtiö Skandia Life. Harri hoiti yhtiön
etabloitumisen Suomeen avaimet
käteen -periaatteella, mikä oli nuorelle
juristille mieluinen tehtävä ja takasi
hänelle pitkän asiakassuhteen yhtiön
kaikkien lakiasioiden hoidossa viideksi
vuodeksi.
Ulkomaankauppaa
Vuonna 1998 Harri siirtyi Finpron (entisen Suomen ulkomaankauppaliiton)
yhteydessä toimivan lakiasiaintoimiston
osakkaaksi. Lakiasiaintoimisto keskittyi
erityisesti kansainvälisen kaupan sopimuksiin ja neuvoi suomalaisia yhtiöitä
niiden etabloitumisessa ulkomaille.
Lakiasiaintoimisto siirtyi liiketoimintakaupan yhteydessä KPMG:lle vuonna
2001 ja Harri KPMG:n lakipalveluihin,
jossa hän keskittyy nykyisin erityisesti
julkisia hankintoja koskeviin toimeksiantoihin. ”Vaikka vuonna 1993 Lontoossa
opiskellessani ihmettelin, missä tulen
tarvitsemaan julkisen hankintalainsäädännön osaamista, on päätyöni nykyään
hankintayksiköiden avustaminen vaativissa julkisissa ICT-hankinnoissa, joissa
riittää työsarkaa, kuten uutisista olemme kaikki voineet lukea”, toteaa Harri.
KPMG:n lakipalvelut
Nykyään Harri toimii 15 lakimiestä käsittävän Helsingin Lakipalvelut -yksikön vetäjänä. Yhteensä Suomen KPMG:n lakipalveluissa on 38 yritysjuridisia palveluja
tarjoavaa lakimiestä kahdeksalla paikkakunnalla. KPMG:n Lakipalvelut palvelee
pk- ja suuryrityksiä sekä julkishallinnon
asiakkaita yhtiö-, työ- ja sopimusoikeudellisissa asioissa, yritysjärjestelyissä ja
-kaupoissa sekä julkisissa hankinnoissa.
KPMG:n Lakipalvelut toimii kiinteässä
yhteistyössä niin vero- ja neuvontapalveluita tarjoavien KPMG:n asiantuntijoiden
kuin tilitarkastajienkin kanssa.
”Asiakkaamme arvostavat saadessaan kokonaisvaltaista palvelua yhdeltä
luukulta”, toteaa Harri. ”Asiakkaan niin
halutessa KPMG:n lakimiehet neuvovat
asiakasta kokonaisvaltaisesti yhdessä
muiden KPMG:n asiantuntijoiden kanssa. Tässä suhteessa KPMG:n Lakipalvelujen palvelutarjonta eroaa eniten
asianajotoimistojen vastaavasta”.
HENKILÖKUVASSA
HARRIN KOLME VINKKIÄ ULKOMAANKAUPPAAN
• Valitse tarkkaan etabloitumismalli. Selvitä ennakkoon yrityksellesi sopivin tapa
edetä uusille markkinoille, esimerkiksi agentti-, jälleenmyynti-, lisensiointi- tai
yhteisyritys, yrityskauppa, yrityksen perustaminen.
• Älä anna periksi tärkeissä sopimuslausekkeissa. Pidä kiinni määrätyistä
avainehdoista. Näistä mainittakoon: lainvalinta, oikeuspaikka, tuotevastuu,
vahingonkorvaus, tietosuoja ja immateriaalioikeudet.
• Tarkistuta sopimusehdot paikallisella lakimiehellä. Vaadi, että suomalaisen
lakimiehen laatima asiakirja tarkastetaan paikallisella lakimiehellä.
KPMG Nordic GAPP:
Kustannussäästöjä haetaan
komennuksen aikaisen
kompensaation joustoilla
Teksti: Katja Tiainen
KPMG:n tekemä tutkimus, Nordic Global Assignment Policies and Practices (Nordic GAPP),
osoittaa, että ulkomaantyöskentelyn kustannuksiin haetaan ratkaisuja kompensaatiojoustoista,
erityyppisistä komennuskategorioista sekä lokalisaatioista. Tästä huolimatta tutkimus osoittaa,
että vaikka yritykset ovat kustannustietoisia, ei todellisia kustannuksia kuitenkaan verrata
tehtyihin kustannusarviointeihin. Merkittävä kehittämiskohde on myös paluuprosessiin liittyvän
urasuunnittelun tarjoaminen.
Komennusten määrä lisääntymässä
ja monimuotoistumassa
Suurin osa tutkimukseen vastanneista
yrityksistä (69 prosenttia) uskoo ulkomaankomennusten määrän kasvavan
tai ainakin pysyvän entisellä tasolla. 21
prosenttia vastaajista on puolestaan
ilmoittanut, että komennusten määrä vähenee tulevaisuudessa. Viime
vuosina taloutta vaivannut taantuma on
vaikuttanut liiketoimintaympäristöön ja
pakottanut yritykset arvioimaan uudelleen liiketoiminnallisia tavoitteitaan ja
strategiaansa. Yritykset ovat pyrkineet
karsimaan kuluja esimerkiksi suosimalla
paikallisten työsopimusten solmimista
tai työntekijöiden pysyviä siirtoja toiseen
konserniyritykseen. Lokalisaatiot ovat
olleet kustannustehokkaampi tapa
jatkaa ulkomaantyöskentelyä verrattuna esimerkiksi komennussopimuksen
pidentämiseen. Pitkien ulkomaankomennusten sijasta yritykset ovat myös
suosineet enemmän lyhytaikaisempia,
maksimissaan 12 kuukauden komen-
nuksia sekä omaehtoisia komennuskategorioita. Tulevaisuudessa tarvitaan
paremmin organisoituja ja joustavia ratkaisuja työvoiman liikkumistilanteisiin.
Palkkausehdot komennuksen aikana
Komennuksen aikaisen palkan määrityksessä lähtökohtana pohjoismaisissa
yrityksissä on kotimaan palkkataso.
Yksikään Nordic GAPP -tutkimukseen
vastanneista yrityksistä ei ilmoittanut
palkkauksen perusteeksi kohdemaan
palkkatasoa, vaikka globaalilla tasolla yritykset suosivat sen soveltamista palkan
määrittelyssä.
Palkkaukseen sovellettava politiikka on myös muuttunut viime vuosien
aikana, sillä 53 prosenttia vuoden 2010
tutkimukseen vastanneista yrityksistä
ilmoitti soveltavansa palkkauksessa
verontasaus- (tax equalization) tai veronsuojamenettelyä (tax protection). Nyt
julkaistun tutkimuksen mukaan näiden
menettelyjen soveltamismäärä on vähentynyt 31 prosenttiin. Pohjoismaissa
sijaitsevat yritykset suosivat käytäntöjä,
joissa vastuu kaikkien koti- ja kohdemaan verojen maksusta on komennuslaisella. Politiikat pyritään muutenkin
pitämään Pohjoismaissa yksinkertaisimpina, jotta komennusten hallinnointi olisi
helpompaa. Komennusten hallinnoinnissa tärkeämmiksi tekijöiksi koetaan
yrityksen liiketoiminnalliset vaatimukset
ja strategiatavoitteet sekä kustannusten
hallinnointi.
Negatiivinen cost of living allowance
Elinkustannusten lisäysten johdosta
maksettavan cost of living allowancen
(COLA) maksamisessa huomioidaan
yhä enenevässä määrin myös negatiivinen elinkustannuslisä. 53 prosenttia
tutkimukseen vastanneista yrityksistä
ilmoitti soveltavansa negatiivista elinkustannuslisää. Pohjoismaissa lisän enenevää käyttöönottoa selittää kotimaan
palkkaustason soveltaminen komennusaikaista palkkaa määriteltäessä,
jolloin kotimaan elinkustannustaso on jo
Tutustu tutkimukseen verkossa
Nordic Global Assignment Policies and
Practices (Nordic GAPP) on luettavissa
verkossa osoitteessa:
http://www.kpmg.com/FI/nordic-gapp
Nordic GAPP on KPMG:n Pohjoismaissa
tekemä tutkimus ulkomaankomennusten
hallinnoinnista. Tutkimus tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2010.

Komennukselta palaavan työntekijän mielikuva työtehtävistään
on voinut muuttua komennuksen aikana. Paremmalla
urasuunnittelulla ja sijoittautumiskartoituksilla on kuitenkin
mahdollista välttää tilanne, jossa komennukselta palaava
työntekijä lähtee yrityksestä pian paluunsa jälkeen.
huomioitu palkan määrässä. Lisäksi elinkustannuslisän maksaminen koetaan
vähemmän tärkeäksi tilanteessa, jossa
koti- ja kohdemaan elinkustannusten
välillä ei ole huomattavaa eroa. Mikäli
komennus suuntautuu maahan, jossa
elinkustannukset ovat alhaisemmat kuin
kotimaassa, komennuslaisen ostovoima
kasvaa, jos negatiivista elinkustannuslisää ei huomioida. Työntekijöiden
keskuudessa käytäntö voidaan nähdä
myös epätasavertaisena, mikäli toinen
työntekijä lähetetään komennukselle
maahan, jossa elinkustannukset ovat
korkeammat kuin kotimaassa.
Perheelle maksettavat korvaukset
Kustannusten hallinnointi ilmenee myös
lasten koulukustannusten korvauksessa. Yritykset suostuvat kompensoimaan
yhä harvemmin komennuslaisten lasten
koulukustannuksia, mikäli kohdemaassa
on ilmainen koulujärjestelmä. Pohjoismaiset yritykset antavat kuitenkin yhä
enenevässä määrin tukea puolisolle.
Yleisimmät tukimuodot ovat oleskeluluvan hankinta sekä työskentely- ja
opiskelumahdollisuuksien kartoittaminen. Puolison menetettyjen tulojen kompensointi ei kuitenkaan pohjoismaisissa
yrityksissä ole yleistä. Ainoastaan 5
prosenttia vastaajista ilmoitti kompen-
soivansa puolisolle osan menetetyistä
tuloista eikä kukaan vastaajista ilmoittanut kompensoivansa tulojen menetystä
kokonaisuudessaan.
Kustannusarvioiden toteutuminen
Vaikka yritykset ovat kiinnittäneet huomiota ulkomaankomennuksista syntyviin kustannuksiin ja myös pyrkineet
tehokkaasti hallinnoimaan näitä kustannuksia, on tutkimustulosten valossa
edelleen suhteellisen epätavallista, että
yritykset seuraisivat aktiivisesti komennuksista aiheutuneita kustannuksia.
Yritykset laativat kustannusarvioita,
mutta lähinnä budjetointitarkoituksiin.
Tutkimukseen osallistuneista yrityksistä
ainoastaan 11 prosenttia vertaa budjetoituja kustannuksia toteutuneisiin
kustannuksiin. Tämä on yllättävää ja
ristiriitaista, kun huomioidaan yritysten
aktiiviset toimenpiteet kustannusten
hallinnoinnissa ja minimoimisessa.
Komennukselta paluu
Tutkimustulosten perusteella yritysten
tulisi edelleen kehittää komennukselta
paluuseen liittyvää prosessia. Ainoastaan 31 prosentilla tutkimukseen osallistuneista yrityksistä paluuprosessin
hallinnointi on kunnossa. Tutkimuksen
mukaan pääsyy siihen, miksi komen-
LISÄTIETOJA:
Katja Tiainen / Henkilöverotus ja komennuspalvelut
P: 020 760 3393 / E: katja.tiainen@kpmg.fi
nuslainen on lähtenyt yrityksestä pian
komennuksen päättymisen jälkeen,
on se, että hänelle on tarjottu parempaa positiota toisesta organisaatiosta.
Urasuunnittelun tarjoamisessa komennuslaiselle on tapahtunut merkittävä lasku, sillä vuoden 2010 tutkimuksessa 45
prosenttia yrityksistä ilmoitti tarjoavansa
urasuunnittelua osana paluuprosessia,
kun vastaava luku tuoreessa tutkimuksessa on ainoastaan 26 prosenttia.
Komennukselta palaavan työntekijän mielikuva työtehtävistään on
voinut muuttua komennuksen aikana.
Kun yritykset ovat lisäksi vähentäneet
urasuunnittelun tarjoamista, lisää tämä
komennuslaisessa tunnetta, että kotimaan organisaatiosta ei löydy hänelle
sopivaa positiota. Paremmalla urasuunnittelulla ja sijoittautumiskartoituksilla
on kuitenkin mahdollista välttää tilanne,
jossa komennukselta palaava työntekijä
lähtee yrityksestä pian paluunsa jälkeen.
On kuitenkin huomioitava, että onnistunut paluuprosessi vaatii myös komennuslaiselta tiettyä osallistumispanosta,
erityisesti proaktiivista asennetta ja
mahdollisuuksien huomaamista omassa
organisaatiossa. Yritykset voivat auttaa
komennukselta palaajiaan oikean asennoitumisen löytämisessä esimerkiksi
tarjoamalla paluuvalmennusta.
Antti Eerola / Henkilöverotus ja komennuspalvelut
P: 020 760 3391 / E: antti.eerola@kpmg.fi
Viimeaikaista oikeuskäytäntöä
arvonlisäverotuksessa
Teksti: Matti Lindholm
Arvonlisäverotuksessa on saatu viime aikoina mielenkiintoisia
ja merkittäviä ratkaisuja niin korkeimmasta hallintooikeudesta (KHO), keskusverolautakunnasta (KVL) kuin EUtuomioistuimestakin (EUT). Tähän artikkeliin on poimittu lyhyeen
tarkasteluun kolme KHO:n ratkaisemista tapauksista esille
nousevaa asiakokonaisuutta.

Tulkinnat rakennusalan käännetystä
verovelvollisuudesta
Suomessa otettiin huhtikuussa 2011
rakennusalalla käyttöön käännetty
(ostajan) arvonlisäverovelvollisuus
yhtenä keinona alan harmaan talouden
torjunnassa. Tämän erityissäännöksen
soveltamiseen liittyy sekä myytävää
hyödykettä että palvelun ostajaa koskeva
soveltamiskriteeri. Korkein hallinto-oikeus vahvisti vuosikirjaratkaisussaan
2013:115, että palvelun ostajan harjoittamaan toimintaan liittyvää soveltamiskriteeriä tulkitaan hyvinkin laajasti.
KHO:n ratkaisemassa tapauksessa yhtiö myi lämpökeskuksia. Yhtiön
kokonaistoimitukseen kuului yhtenä
osana lämpökeskuksen suojarakennus
(arvo kokonaistoimituksesta noin 5–10
%), jota itsessään pidetään arvonlisäverotuksessa kiinteistönä ja sen rakentamista rakentamispalveluna. Yhtiön
myynnin alv-käsittelyä arvioitaessa
suojarakennuksen osuus oli kuitenkin
katsottu niin vähäiseksi ja muulle toimitukselle alisteiseksi, että senkin osuus
tuli veloittaa asiakkaalta niin sanotun
liittymisperiaatteen mukaisesti muuna
kuin rakentamispalveluna. Muussa
toiminnassaan yhtiö ei luovuttanut
rakentamispalveluja.
Näissä olosuhteissa KHO katsoi, että
yhtiö myy muutoin kuin satunnaisesti
suojarakennusten rakentamispalvelua.
KHO:n mukaan ratkaisevaa oli, että yhtiö varsinaiseen päätoimialaansa liittyen
tarjosi säännöllisesti myös suojarakennusten rakentamispalveluja eikä kyse
ollut poikkeuksellisesta tai yksittäisestä
myynnistä. Näin ollen yhtiön tekemiin
rakentamispalvelun ostoihin oli sovellettava käännettyä verovelvollisuutta.
Vuosikirjaratkaisussaan 2014:71
KHO totesi, että siirrettävissä olevat
teräsristikkoiset PVC-hallit eivät ole
arvonlisäverotuksessa tarkoitettuja
kiinteistöjä (toisin sanoen ei pysyvä
rakennelma), vaikka hallit joissakin
tapauksissa kiinnitetään myös betonista valettuun sokkeliin. Päätöstä
voidaan tältä osin pitää kannanmuutoksena vallinneeseen verotus- ja
oikeuskäytäntöön.
Tämä tulkinta merkitsee sitä, että
PVC-hallin myynti asennettuna ei ole
arvonlisäverolain tarkoittamaa rakentamispalvelua eikä siten käännetyn
verovelvollisuuden piirissä. Tällaisten
PVC-hallien vuokrausta ja myyntiä tulee
käsitellä arvonlisäverotuksessa irtaimen – ei kiinteistön – myyntiä ja vuokrausta koskevien säännösten mukaan.
PVC-hallitoimituksen yhteydessä
veloitettavien maapohjan asfaltointi- ja
muiden vastaavien töiden myyntiin tuli
KHO:n mukaan soveltaa liittymisperiaatetta. Hallitoimituksen myyntihintaa
ei siten ollut jaettava eri alv-käsittelyn
alaisiin osiin, vaikka itsenäisesti arvioiden näissä työsuorituksissa oli kyse
rakentamispalveluista. KHO:n vuosikirjaratkaisun 2013:115 oikeusohjeen mukaisesti tällaiset kokonaistoimituksen
yhteydessä säännöllisesti luovutettavat
rakentamispalvelut pelkästään riittävät
siihen, että PVC-hallitoimittajalle muodostuu käännettyyn verovelvollisuuteen
liittyvä niin sanottu ostajan status. Käytännössä PVC-hallitoimittajalla voi siis
olla hallityömaallaan sekä alihankintoja,
joihin sovelletaan rakentamispalvelujen
käännettyä verovellisuutta (esimerkiksi
asfaltointityöt), että alihankintoja, joihin
ei sovelleta käännettyä verovelvollisuutta (hallirakennelman pystytys- ja
asennustyöt).
Omaisuudenhoitopalvelujen
arvonlisäverotus muutoksessa
EU-tuomioistuin antoi heinäkuussa 2012
tuomion asiassa C-44/11 (Deutsche
Bank AG). Tuomion mukaan asiakkaan
sijoitusomaisuuden analysoinnista sekä
valvonnasta ja toisaalta osto- ja myyn-
titoimeksiantojen antamisesta muodostuva niin sanottu täyden valtakirjan
omaisuudenhoitopalvelu on arvonlisäverollista palvelua. Tämä ratkaisu oli vastoin Suomessa aiemmin vakiintunutta
oikeustilaa. Marraskuussa 2012 julkaisemansa ohjeen mukaisesti Verohallinto
ryhtyi soveltamaan EU-tuomioistuimen
ratkaisusta ilmenevää tulkintaa 1.5.2013
lukien.
Heinäkuussa 2014 korkein hallintooikeus julkaisi kaksi omaisuudenhoitopalvelujen arvonlisäverotusta koskevaa
vuosikirjaratkaisua (KHO:2014:121 ja
KHO:2014:122). Tapauksessa 2014:122
yhtiö oli pankkiryhmistä riippumaton
omaisuudenhoitoyhtiö, jonka perimä
omaisuudenhoitopalkkio muodostui
yhtäältä tuottosidonnaisesta prosenttiperusteisesta palkkiosta ja toisaalta
erillisestä arvopapereiden osto- ja myyntitransaktioihin perustavasta palkkiosta.
Vaikka yhtiön palkkiorakenne poikkesikin EUT:n ratkaisemassa tapauksessa
kuvatusta palkkiorakenteesta, KHO:n
mukaan yhtiön omaisuudenhoitopalvelun myyntiä oli tässäkin tapauksessa
arvioitava yhtenä kokonaisuutena ja
peritty palkkio oli kaikilta osin arvonlisäveron alaista.
Tapauksessa 2014:121 täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen
asiakkaan kanssa tehnyt pankki kuului
samaan arvonlisäveroryhmään arvopaperivälittäjän ja rahastoyhtiön kanssa.
Tästä riippumatta KHO katsoi, että
kunkin toimijan suorittamia myyntejä
oli arvioitava erillisesti. Koska arvopaperikauppaa koskevien toimeksiantojen
toteuttamiseen liittyvät palkkiot kertyivät
suoraan arvopaperinvälittäjälle ja rahasto-osuuksien lunastuspalkkiot kertyivät
suoraan rahastoyhtiölle, näistä suorituksista alv-ryhmä ei ollut velvollinen
suorittamaan arvonlisäveroa. Sen sijaan
omaisuudenhoitajapankin perimästä
palkkion osuudesta oli suoritettava
veroa.
Muuttuneiden alv-tulkintojen seurauksena omaisuudenhoitopalveluihin
liittyvät liiketoimintamallit ovat muutoksessa, ja jatkossakin ratkaistavaksi
tulee rajanvetotapauksia. Nähtäväksi
jää, minkälaisiksi alan ansaintamallit
ja verotuskäytäntö lopulta ajan myötä
muovautuvat.
Edunvalvontajärjestöjen
jäsenpalvelujen arvonlisäverotus
Yleishyödyllisenä pidettävien yhdistysten kannattaa pääsääntöisesti hakeutua toiminnastaan mahdollisimman
laajasti vapaaehtoisesti alv-velvolliseksi
silloin, kun niiden jäsenet ja asiakkaat
ovat arvonlisäverollista liiketoimintaa
harjoittavia tahoja. Kun yhdistys pääsee
vähentämään kustannuksiinsa sisältyvän arvonlisäveron ja veloittaa palvelunsa jäsenyrityksiltä arvonlisäverollisena,
voidaan jäsenyrityksille kertyviä kustannuksia alentaa. KHO on julkaissut kaksi
vuosikirjaratkaisua toimialakohtaisten
edunvalvontayhdistysten vapaaehtoiseen alv-velvollisuuteen liittyen
(KHO:2014:39 ja KHO:2014:38).
Ratkaisussaan 2014:38 KHO totesi,
että jäsenten maksaman jäsenmaksun ja jäsenmaksuun sisältyvien liiton
suorittamien jäsenpalvelujen välillä ei
tapauksen olosuhteissa ollut suoraa
ja välitöntä yhteyttä eikä jäsenmaksua
pidetty vastikkeena suoritetuista palveluista. Siten liiton toiminta ei näiltä osin
tapahtunut arvonlisäverolain tarkoittamalla tavalla liiketoiminnan muodossa
eikä liitto voinut käsitellä toimintaansa
tältä osin verollisena ja vähennykseen
oikeuttavana. Liiton jäsenistöönsä
kohdistuvan tarkastustoiminnan osalta
KHO kuitenkin katsoi tarkastusmaksujen olevan vastiketta tarkastustoimintaan liittyvistä palveluista. Tältä osin
liiton toiminta tapahtui liiketoiminnan
muodossa ja sillä oli mahdollisuus hakeutua vapaaehtoisesti alv-velvolliseksi.
Ratkaisun KHO:2014:39 mukaan
jäsenten maksamaa jäsenmaksua ei
yhdistyksen toiminnan luonteen vuoksi
voitu kohdistaa mihinkään tiettyyn
yhdistyksen suorittamaan palveluun.
Jäsenkohtaisten palvelujen ei katsottu muodostavan erillistä ja itsenäistä
toimintaa yhdistyksen jäsenmaksuilla
katettavaan yhdistyksen edunvalvontatoimintaan nähden. Jäsenmaksun
jakamista osin verollisiin jäsenkohtaisiin palveluihin pidettiin keinotekoisena. Yhdistyksellä ei ollut oikeutta
käsitellä jäsenmaksujaan miltään osin
verollisena.
Ratkaisut rajoittavat merkittävästi
yhdistysten vapaaehtoista alv-velvolliseksi hakeutumista aiemmin totuttuun
verrattuna. Mikäli yhdistyksen ja jäsenten välillä on kuitenkin osoitettavissa
yleisestä edunvalvonnasta erillisiä
ja erikseen hinnoiteltuja tavaran- tai
palvelujen luovutuksia, vapaaehtoisen
alv-hakeutumisen tulisi jatkossakin olla
mahdollista.
LISÄTIETOJA:
Matti Lindholm / Arvonlisäverotus
P: 020 760 3235 / E: matti.lindholm@kpmg.fi
Ajankohtaista
KESKEISET VEROMUUTOKSET VUODEN 2015 BUDJETISSA
•
Ylemmän pääomatuloveroluokan rajaa korotetaan prosenttiyksiköllä 33 prosenttiin. Lisäksi ylemmän verokannan
tulorajaa alennetaan 40 000 eurosta 30 000 euroon.
•
Edustusmenojen vähennysoikeus palautetaan ennalleen, joten vuonna 2015 puolet edustusmenoista
on jälleen vähennyskelpoista.
•
Perintö- ja lahjaveroasteikkoja korotetaan yhdellä prosenttiyksiköllä vuonna 2015.
•
Vuoden 2014 alusta voimaantulleen voimalaitosveron käyttöönotto perutaan ja verotulovajetta paikataan
sähkö- ja ajoneuvoveron nostolla.
OECD JULKAISI BEPS-PROJEKTIN
SEITSEMÄN ENSIMMÄISTÄ TOIMENPIDESUOSITUSTA
•
BEPS-projekti (Base Erosion and Profit Shifting) on OECD:n ja G20-maiden keino puuttua valtioiden veropohjan
rapautumiseen ja haitalliseen verokilpailuun yhtenäistämällä valtioiden verolainsäädäntöä ja verosopimuksia.
•
Projekti käsittää yhteensä 15 toimenpidesuositusta, joista seitsemän ensimmäistä julkaistiin syyskuussa 2014.
•
Toimenpidesuositukset käsittävät esimerkiksi tarkennuksia siirtohinnoittelun dokumentointivaatimuksiin ja
uudistuksia digitaalisen talouden verotukseen.
•
Tietojenvaihtoa valtioiden välillä tullaan lisäämään ja etenkin kansainvälisen verotuksen sääntelyä yhtenäistämään.
KPMG:STÄ SUOMEN ENSIMMÄINEN VIRALLINEN
TIETOTURVALLISUUDEN ARVIOINTILAITOS
Viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskus on 6.10.2014 antanut KPMG IT Sertifiointi Oy:lle määräaikaisen
hyväksynnän toimia tietoturvallisuuden arviointilaitoksista annetun lain mukaisena arviointilaitoksena. KPMG IT
Sertifiointi Oy:n toiminta täyttää arviointilaitoksille asetetut riippumattomuutta ja henkilökunnan osaamista koskevat
pätevyysvaatimukset, samoin kuin asiakastietojen käsittelyyn liittyvät tietoturvallisuusvaatimukset.
Hyväksynnän perusteella KPMG IT Sertifiointi Oy voi tehdä virallisia tietoturvallisuusarviointeja, jotka perustuvat kansalliseen turvallisuusauditoinnin KATAKRI-kriteeristöön ja valtionhallinnon tietoturvaohjeen VAHTI-kriteeristöön. Yrityksen
pätevyysalue kattaa toistaiseksi suojaustason IV mukaiset arvioinnit.
KPMG Global Tax App
KPMG:n Global Tax app tarjoaa hetkessä pääsyn ajantasaiseen
tietoon eri maiden yhtiöverokannoista, sekä välillisen ja henkilöverotuksen verokannoista. Palvelusta löytyvät kätevästi myös
viimeisimmät veroaiheiset uutiset, tutkimukset, artikkelit ja julkaisut. Global Tax app antaa mahdollisuuden vertailla eri maiden
verokantoja ja etsiä uutisia, artikkeleita ja tutkimuksia eri maista.
Tiedot verokannoista, uutisista ja tutkimuksista on mahdollista
myös jakaa sähköpostilla sekä Twitter ja LinkedIn -palveluilla.
Lataa Global Tax app iPhoneesi ja iPadiisi App Storessa!
Frontiers in Tax – September 2014
Frontiers in Tax -julkaisun uusimmassa numerossa kerrotaan veropohjan
rapautumista ja haitallista verokilpailua
vastaan tähdätyistä OECD:n suunnittelemista välineistä ja toimenpiteistä.
Global Transfer Pricing Review 2014
KPMG International on julkaissut päivitetyn kokoelman eri maiden siirtohintasäännöksistä, Global Transfer Pricing
Review 2014.
Tutustu julkaisuun osoitteessa:
www.kpmg.com/fi
www.kpmg.com/fi
OECD BEPS Action Plan
– Taking the pulse in the EMA region
KPMG Internationalin julkaisussa esitellään BEPS-projektin (Base Erosion and
Profit Shifting) vaikutuksia kymmenen
eri ETA-maan näkökulmasta.
The post Base Erosion and
Profit Shifting world
KPMG Internationalin julkaisussa
havainnollistetaan, millaisia vaikutuksia
BEPS-projektilla tulee olemaan biotieteen toimialan yrityksiin.
www.kpmg.com/fi
www.kpmg.com/fi
AJANKOHTAISIA TAPAHTUMIA KPMG:LLÄ
31.10.2014
12.11.2014
19.11.2014
20.11.2014
26.11.2014
27.11.2014
10.12.2014
Arvonlisäverotuksen ajankohtaisseminaari – huomisen arvonlisäverotus haltuun, Helsinki
Ajankohtaista pk-yritysten verotarkastuksessa, Helsinki
Ajankohtaista Suomen työlupa-asioista, Helsinki
Tietoturvallisuudesta kilpailuetua, Helsinki
BEPS Behind the Scenes, Helsinki
Avainhenkilöiden verotehokkaat palkitsemisratkaisut, Helsinki
Perhevarallisuuden suunnittelu yrittäjän näkökulmasta, Helsinki
Ilmoittaudu mukaan ja lue lisää tapahtumista ja koulutuksista verkossa: events.kpmg.fi
KPMG Enterprise
palvelee perhe- ja
kasvuyritysten bisnestä
Teksti: Ari Engblom
P
erhe- ja kasvuyritysasiakkaat
ovat keskeisiä kumppaneitamme riippumatta siitä, toimimmeko Helsingissä, Joensuussa,
Vaasassa, Rovaniemellä tai Maarianhaminassa. Asiakkaitamme kuunnellen
olemme kehittäneet toimintatapamme
ratkaisuhakuiseksi ja käytännönläheiseksi Enterprise-konseptiksi. Tämä
tarkoittaa muun muassa, että olemme
muodostaneet tiiviin vero- ja laki-, tilintarkastus- ja konsulttitiimin, joka keskittyy
Uudenmaan perhe- ja kasvuyritysten
liiketoiminnan edistämiseen ja kehittämiseen. Vero- ja liikejuridiikan asiantuntija,
VT, KTM Jouni Sivunen on nimitetty
vastaamaan KPMG Enterprise -liiketoiminnastamme. Kehitystyö jatkuu, mutta
asiakkailtamme saamamme palautteen
perusteella oikeita askeleita on otettu.
Ammattilaiset lähelläsi
Alueellinen läsnäolomme on vahvaa,
sillä Helsingin ulkopuolella työskente-
lee kolmannes KPMG:n veroasiantuntijoista ja liikejuristeista. Asiakkaillamme on käytössään 21 paikkakunnalla
KPMG:n perhe- ja kasvuyritysasiakkaisiin erikoistuneet asiantuntijat ja tiimit.
Palvelemme kattavasti niin suomen-,
ruotsin-, kuin englanninkielellä. Työssämme yhdistämme kansainvälisen
verkostomme osaamisen paikallisten
olosuhteiden tuntemiseen, mikä luo
merkittävää lisäarvoa niin globaalien kuin paikallisten asiakkaidemme
käyttöön.
Ajankohtaistilaisuuksia ja
seminaareja ympäri Suomea
Järjestämme lähes viikoittain KPMG:n
asiakkaille ja yhteistyökumppaneille
ympäri Suomea laadukkaita ajankohtaistilaisuuksia ja seminaareja. Aiheet
ovat monipuolisia, joista esimerkkinä
muun muassa palkitsemisjärjestelmät,
rahoituksen hankinnassa avustaminen,
yrityskaupat sekä lukuisat ajankohtai-
LISÄTIETOJA:
Ari Engblom / Perhe- ja kasvuyritykset
P: 020 760 3614 / E: ari.engblom@kpmg.fi
saiheet. Pidämme asiakkaamme ajan
tasalla KPMG:n tapahtumista ja toimintaympäristön muutoksista sähköisillä uutiskirjeillä, asiakasjulkaisuilla ja
lukuisilla kotimaisilla ja kansainvälisillä
tutkimusraporteilla.
Sähköinen KPMG Enterprise
-palvelumme
Sähköinen asiakasportaalimme keskittää asiakasviestintämme ja varmistaa
mutkattoman ja nopean yhteyden
asiantuntijoihimme silloin, kun lainopilliselle tai verotukseen liittyvälle
palvelulle on tarvetta. Portaalin kautta
voi muun muassa seurata toimeksiantojen etenemistä, sopia tapaamisia ja
ylläpitää asiakirja-arkistoa. Kustannusten ennustettavuuden takaa päivittäisten oikeudellisten ja verotuksellisten
kysymysten osalta mahdollisuus
etukäteen sopia erikokoiset vuosikohtaiset palvelusopimukset.
§§ LEX
VIEW
§
Ny rättspraxis
gällande inkomstoch gåvobeskattning
Å
r 2014 har fört med sig ny
rättspraxis som har en stor
inverkan på beskattningen,
i synnerhet beskattning av
generationsväxlingar och incitamentprogram för de anställda.
Fallet HFD:2014:66 gällde dividender
som ett börsbolags ledning fick från
sitt gemensamma managementbolag.
Managementbolagets enda syfte var att
äga börsbolagets aktier och dessa hade
köpts i huvudsak med lån som beviljats
av börsbolaget. Med stöd av reglerna
mot kringgående av skatt ansåg HFD
att den dividend som ledningen fick från
managementbolaget inte var kapitalinkomst utan ledningens förvärvsinkomst.
Fallet HFD:2014:92 gällde generationsväxling och kravet på att gåvomottagaren fortsätter företagets verksamhet för
att skattelindringen ska kunna tillämpas.
HFD ansåg att ekonomidirektören, som
bland annat ansvarade för bolagets
externa redovisning samt dess personal- och löneadministration och tillhörde
ledningsgruppen, kunde anses vara
en sådan person som fortsatte med
verksamheten även om den inte var
styrelsemedlem.
I fallen HFD 2014:4, 2014:5 och
2014:6 tog domstolen ställning till i vilka
situationer aktier som en anställd i bolaget får till underpris ses som en gåva
och i vilka fall de ses som lönebeskattad
förmån. Avgörandena klargjorde denna
gränsdragning betydligt och påverkar
bl.a. generationsväxlingssituationer och
incitamentprogram till de anställda.
I avgörandet HFD 2014:21 ansåg HFD
att en privatperson som idkat omfattande utlåning kunde dra av realiserad
kreditförlust som utgift för inkomstens
förvärvande. Före beslutet var det oklart
om en skatteskyldig som beskattas
enligt inkomstskattelagen kunde dra av
kreditförluster på lån, trots att de givits i
avsikt att generera kapitalinkomster.
Fallet HFD 2014:33, som har kommenterats grundligt i föregående
TaxView (1/2014), gällde internprissättningskorrigering vid en koncernintern
bolagsförsäljning och den efterföljande
skatteförhöjningen. För skattebetalarnas del var det viktiga i avgörandet att
skatteförhöjningen togs bort. Fallet
tycks reducera möjligheten för att påföra
skatteförhöjningar i fall där sakfrågan är
oklar och den skatteskyldige har försökt
att utreda frågan.
HFD 2014:36 gällde huruvida ett
ömsesidigt fastighetsaktiebolags
inkomst skall beskattas enlig näringseller inkomstskattelagen då fastigheten
används i dess moderbolags näringsverksamhet. HFD slog fast att näringsskattelagen skall tillämpas, vilket är
viktigt för koncerner där fastigheterna
finns skilda bolag i och med att det
möjliggör till exempel koncernbidrag
mellan bolagen.
TILLÄGGSINFORMATION:
Christian Björkman / Företagsbeskattning
T: 020 760 3865 / E: christian.bjorkman@kpmg.fi
Rajatonta
veroosaamista
Uusien markkinoiden veropulmat?
Kansainväliset yritysjärjestelyt? Siirtohinnoittelu?
Löydämme monimutkaisiin kysymyksiin
selkeät ratkaisut, jotka auttavat asiakkaitamme
hoitamaan verovelvoitteensa tehokkaasti ja
vahvistamaan kilpailukykyään. Missä toimitkin,
maailmanlaajuinen verkostomme pitää
huolen siitä, että näet ajoissa niin
riskit kuin mahdollisuudet.
kpmg.fi