tuokkonen211

Suomalaisten pörssiyhtiöiden
liikearvon arvonalentumistappiot
IAS 36:n mukaan
Eteläisiä tuulia lahden takaa
Verovapaat henkilökuntaedut
AJANKOHTAISKATSAUS
Jo joutui armas aika
Kesä on taas täällä. Jo alkukesästä meitä hellivät ihanat helteet ja meteorologien sääkartat hehkuvat punaisina. Uimavedet lämpenevät kovaa vauhtia ja aurinko ruskettaa kalpeat kasvot. Herätyskello on käynyt tarpeettomaksi, kun valo
ja lintujen laulu herättävät aamulla. Käki kukkuu lähimetsässä. Grilliruoka tuoksuu kesäillassa. Ampiaiset surisevat
korvan juuressa ja häiritsevät tottumatonta kesän viettäjää.
Vaikka kesäloma ei vielä olekaan alkanut, ajatuksissa siintävät
jo auringossa kimaltava järvi ja kesämökin puuhat. Riippukeinu odottaa kevyiden kesäkirjojen lukijaa. Terassin korjauksen
voi vielä siirtää tuonnemmaksi. Tokaluokkalainen suunnittelee
kalareissua tutulle järvelle. Virvelit ja kalapakki on jo pakattu. Rentouttavaa kesää toivottaen,
Pia Tuokko-Tuominen
2
TUOKKOnen 2/11
AJANKOHTAISTA
Tuokkolaiset Länsiväyläjuoksussa 17.4.2011
He ovat aiemminkin harrastaneet juoksua lenkkeillen ja osallistuen muutamiin
juoksutapahtumiin, mutta korostivat sitä,
että Länsiväyläjuoksuun pystyi osallistumaan ihan tavanomaisella peruskunnolla.
Liikunta on osa työssäjaksamista
Kuvassa Mikko Helkiö, Jonna Jalassola sekä Martin Slotte
Länsiväyläjuoksun nimeä kantava
juoksu- ja kävelytapahtuma pidettiin
lämpimänä palmusunnuntaina ja eduskuntavaalipäivänä 17.4.2011. Tuokolta
mukana olivat erityistarkastusryhmästä Jonna Jalassola sekä julkishallinnon
tarkastajat Mikko Helkiö ja Martin Slotte. He kertoivat, että tapahtuman kaikkiaan noin 1500 osallistujan joukossa
nähtiin myös mm. Alexander Stubb.
Jonna kiersi täysmittaisen reitin, 17,4
km ja sijoittui naisten sarjassa toiseksi.
Mikko ja Martin juoksivat 6,5 km lenkin
yhtä matkaa ja saavuttivat miesten sarjassa
sijat 50 ja 51. Tuokon juoksijoiden mukaan
Espoon Otaniemestä Laajalahden, Munkkiniemen sekä Kuusi- ja Lehtisaarten
kautta kulkenut reitti oli pääosin mukava.
Tuokkosen toimitus tiedusteli juoksijoilta, miksi he halusivat mennä juoksemaan isoon liikuntatapahtumaan ja olisiko juoksemisessa jotain yhtymäkohtia
tarkastustyöhön. Kuin yhdestä suusta he
olivat sitä mieltä, että juoksutapahtumassa on kiva tunnelma ja tapahtuma antaa
tavoitteen harjoittelulle. Pitkän matkan
juoksu muistuttaa tarkastustyötä siinä
mielessä, että se vaatii pitkäjänteisyyttä,
on raskasta ja ”monotonista”, mutta samalla kuitenkin ilmeisen kiinnostavaa.
Tuokolla kannustetaan työntekijöitä
mm. liikuntatapahtumien avulla liikkumaan ja jaksamaan työssä paremmin.
Juoksuharrastusta miettiville Jonna, Mikko ja Martin antavat vinkiksi, että kannattaa aluksi asettaa tavoitteeksi juosta vaikkapa puoli tuntia – matkalla ei ole väliä.
”Kunto nousee nopeasti”, he kannustavat.
TUOKKOnen 2/11
3
Silakkalaatikkoa ja namimuruja – koulupojan
kokemuksia sota-ajan elintarvikehuollosta
Kun nykyään katselee supermarketin tavarahyllyjä, tuntuu uskomattomalta,
millaista elintarvikehuolto oli tavallisen kuluttajan näkökulmasta sota-aikana
1940-luvulla ja sen jälkeen aina pitkälle 1960-luvun alkuun saakka.
Veijo Riistama
Elintarvikkeiden ja monien muidenkin
tarvikkeiden säännöstely alkoi Talvisodan
alla lokakuussa 1939 ja se päättyi kahvin
vapautumiseen säännöstelystä 1.3.1954.
Kuluttajien käytössä olivat ostokortit,
joita oli eri kulutustavaroita varten, mm.
yleisostokortti, jolla sai esimerkiksi sokeria, leipäkortti, maitokortti ja vaatekortti.
Korttiannokset olivat raskaan työn tekijöille suuremmat kuin vaikkapa toimistotyöntekijälle. Kansahuoltoministeriön
painattamat ja paikallisten kansanhuoltolautakuntien säännönmukaisin aikavä4
TUOKKOnen 2/11
lein kansalaisille jakamat ostokortit olivat
Suomessa paperille painettuja. Niissä oli
oston yhteydessä myymälässä irtileikattavia kuponkeja kuin aikanaan osakkeissa osinkokuponkeja. Ostokorttikupongit
vain olivat vieläkin pienempiä, muistinvaraisesti kooltaan yleensä noin neliösentin
kokoisia. Myymälässä sitten liimailtiin
näitä pieniä paperinpalasia kartonkialustoille eteenpäin tilitettäväksi. Nykyisen
tietokoneajan ihmiset varmaan hymähtelevät ”leikkaa ja liimaa” -askartelulle, mutta
toimeenpa vain tultiin näilläkin keinoin.
Oli selvää, että erityisesti elintarvikkeita myytiin myös ohi säännöstelyn ns.
mustassa pörssissä. Mustan pörssin korkeita hintoja pystyivät tietenkin maksamaan yleensä vain kaikkein varakkaimmat. Mustan pörssin toimintaa pyrittiin
hillitsemään mm. poliisin suorittamilla
matkustajien matkatavaroiden ”ratsioilla”
varsinkin maaseudulta pääkaupunkiseudulle tulevissa junissa ja linja-autoissa.
Omalta kohdaltani elintarvikkeiden
saatavuuteen toi kesästä 1943 alkaen poikkeuksen jokakesäinen työskentely eräässä
lähes toiseksi kodikseni muodostuneessa maalaistalossa Kiikassa, joka nykyisin
on osa Sastamalan kuntaa. Kävinpä jopa
koulua Tyrvään yhteiskoulussa kevättalven 1944, kun Helsingin suurpommitukset
helmikuussa olivat sulkeneet pääkaupungin koulujen ovet. Koulupäivä oli mittava:
Varhain aamulla kolmen kilometrin kävely Tormilan kylästä Kiikan asemalle, sitten
puolen tunnin junamatka tavarajunan konduktöörivaunussa Tyrvään asemalle, josta
parin kilometrin kävelymatka Vammalassa
sijainneelle koululle. Iltapäivällä sama matka takaisin, joten ”kotona” olin vasta siinä
neljän maissa iltapäivällä. Kouluruokailua
ei vielä silloin ollut, vaan syötiin eväitä:
”kakkoa” eli satakuntalaista kotona paistettua hiivaleipää, päällä ”roheesti” voita ja
useimmiten kananmunaa tai jotain lihaa
sekä palanpaineeksi pullollinen maitoa.
Ravinto maalaistalossa oli todella eri-
laista kuin säännöstelyn puitteissa kaupungissa. Se ilmeni vatsavaivoina joka
kesäkuun parin ensimmäisen viikon
aikana. Otti aikansa, ennen kuin sisikunta tottui vahvoihin maalaismuoniin
laihojen kaupunkilaisruokien jälkeen.
Elintarvikkeiden säännöstely jatkui siis
aina vuoteen 1954, jos kohta viimeinen
säännöstelty elintarvike oli kahvi, ei siis
välttämättömyyshyödyke. Koska äitini ja
sittemmin vaimoni suoritti ruokaostokset,
ei mieleeni ole jäänyt kovin paljon niistä
asioista. Vaikka yksinhuoltajaäidilläni ja
avioiduttuani lähes yksinomaan perheenisän tuloilla elävässä perheessämme ei alkuun ollut kovinkaan runsaasti rahaa käytettävissä, nälkää emme sentään nähneet.
Palvelua myymälätiskin takaa
Ainakin valmispakkaukset olivat 1940luvulla lähes kokonaan poissa markkinoilta. Mm. maito mitattiin litran tai puolen
litran mitalla suuresta astiasta asiakkaan
omaan maitokannuun, samoin kerma pienemmällä mitta-astialla. Voita veistettiin
asiakkaalle pakettiin suuresta ”drittelistä”
(tynnyri eli 51,5 kg). Jauhoja punnittiin
asiakkaalle paperipussiin suurista jauhosäkeistä tai laareista. Valmispakkausten puuttuminen merkitsi myös sitä, että
market-tyyppisiä valintamyymälöitä ei
ollut, vaan asiakkaita palveltiin myymälätiskin takaa. Myös tavarat olivat tiskin
takana lukuun ottamatta maaseudulla sijaitsevia sekatavarakauppoja, joissa
saattoi katosta roikkua valjaista alkaen
kaikenlaista tavaraa asiakkaan hypisteltävänä. Joskus vielä sodan jälkeenkin elintarvikkeet olivat myös ”tiskin alla”, mikä
tarkoitti, että joitakin elintarvikkeita niin
kuin muitakin niukasti saatavilla olevia
tavaroita myytiin vain ”hyville” asiakkaille.
Kaupunkiviljelmiä korttiannosten
jatkeeksi
Yksinkertaisten peruselintarvikkeiden,
kuten juuri maidon, leivän, perunan, juureksien ja sodan päätyttyä voin merkitys
oli huomattavasti suurempi kuin nykyään. Sodan aikana kaupungeissa asuvat
vuokrasivat pieniä aarin parin peltotilkkuja viljelläkseen perunaa, juureksia ja
muita vihanneksia vähien korttiannosten
jatkeeksi. Meidänkin perheellä oli aarin suuruinen ”viljelmä” Ruskeasuolla.
Olen kalaruokien ystävä, mutta silakkalaatikkoa söin sota-aikana kiintiöni
täyteen. Silakan suosiminen lapsuudenkodissani johtui paitsi muiden elintarvikkeiden puutteesta, myös siitä, että yksinhuoltajaäitini tuloilla ei arkipäiväiseen
ruokapöytään ollut varaa paljon herkkuja
kattaa. Vuonna 1942 vietin kesän Iisalmen läheisyydessä Kurenpolvessa erään
äitini ystävän kotitalossa. Naapurin poikien kanssa kävimme ahkerasti ongella
läheisellä järvellä ja onkisaaliini suolattiin
pieniin rasioihin tarkoituksena viedä rasiat syksyllä kotiin. Talon kaksi tuolloin
sotarintamalla ollutta poikaa kuitenkin
söivät lomilla ollessaan nuo suolakalat.
Ensimmäiset makeiset sodan jälkeen
olivat sakariinilla kyllästetyt porkkanalastut, Nami-Murut, ja havunneulasten
makua muistuttavat pienet pastillit, Pinimintit. Jäätelöt olivat aluksi kuin nykyisiä
mehujäätelöitä sillä erotuksella vain, että
silloin mehu oli maustettu sakariinilla ja
jäätelöä imeskellessä siitä jäi melkein alkuperäisen puikon suuruinen jääpuikko..
Elintarvikevalikoimat alkoivat kasvaa
1950-luvulla
Elintarvikkeiden valikoima oli nykyaikaan verrattuna erinomaisen niukka. Ei
ollut sellaisia muropakkausten tai jugurttitölkkien täyttämiä hyllyjä kuin nykyään.
Jugurtti oikeastaan tuli tunnetuksi Suomessa vasta myöhemmin. Muistan, että
ollessani Saksassa vuoden 1967 jälkipuoliskon opin tuntemaan mm. rahkan, jolla
on jännä saksankielinen nimi ”Quarkspeise”. Vasta 1950-luvun loppupuolella alkoivat elintarvikevalikoimat kasvaa mm.
tuontisäännöstelyn vähitellen loppuessa
ja ulkomaisten toimittajien valmistamien
elintarvikkeiden ja niitä matkivien kotimaisten tuotteiden tunkeutuessa markkinoillemme.
TUOKKOnen 2/11
5
TILINTARKASTUS
Suomalaisten pörssiyhtiöiden
liikearvon arvonalentumistappiot
IAS 36:n mukaan
Eelis Salo, KTM
Tuokko Tilintarkastus Oy
Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi 14.4.2011 laskentatoimen koulutusohjelmasta
Oulun yliopistosta. Tässä artikkelissa esittelen Pro gradu -tutkielmani otsikolla
Suomalaisten pörssiyhtiöiden liikearvon arvonalentumistappiot IAS 36:n mukaan.
Yhteenveto on lainattu tutkielmastani. Aiheeseen minut johdatteli pääasiassa
Finanssivalvonnan Markkinavalvonnan julkaisema tiedote Markkinat 3/2010, jossa
käsiteltiin muun muassa sitä, kuinka talouden epävarmoista näkymistä huolimatta on
liikearvosta kirjattu vain vähän arvonalentumistappioita.
Tutkimuksen motiivit, aineisto ja
menetelmät
Valtioita ja pankkeja ravistellut finanssikriisi ja siitä seurannut talouden taantuma jatkuu edelleen. Palautuminen ja nousu on jo hiljalleen alkanut, mutta tilanne
on edelleen esimerkiksi EU:n alueella
epävarma. Globaali taloudellinen taantuma ja epävarmuus vaikuttavat ainakin
kansainvälisillä markkinoilla toimiviin
suomalaisiin pörssiyhtiöihin. Tulosten ja
tuotto-odotusten heikkeneminen finanssikriisin seurauksena ei kuitenkaan johtanut
yhtiöiden keskuudessa laajasti merkittäviin
liikearvon arvonalentumistappion kirjauksiin. Vuodesta 2005 lähtien on suomalaisten pörssiyhtiöiden tullut tehdä liikearvon
arvonalentumistesti IAS 36:n mukaisesti
vuosittain tai silloin, kun yhtiön johto
havaitsee, että on olemassa viitteitä siitä, että liikearvon arvo on mahdollisesti
alentunut. Arvonalentumistestauksessa
6
TUOKKOnen 2/11
liikearvon arvo katsotaan alentuneen, jos
rahavirtaa tuottavan yksikön tai yksiköiden ryhmän kirjanpitoarvo ylittää siitä
kerrytettävissä olevan rahamäärän. Kerrytettävissä oleva rahamäärä määräytyy
sen mukaan, kumpi on suurempi eli käypä
arvo vähennettynä myynnistä aiheutuvilla
menoilla tai käyttöarvo. IAS 36:n mukaan
johdon arvioiden vastaisista rahavirroista
tulee yleensä perustua seuraaville viidelle
vuodelle. Tästä seuraa, että lyhytkestoisen
taloudellisen taantuman vaikutukset eivät
välttämättä muodostu vielä niin suuriksi,
että ne vaikuttaisivat arvonalentumistestaukseen ja siten mahdollisiin arvonalentumistappioihin. Näyttää kuitenkin siltä, että talouden epävarmuus jatkuu ja
tämä tulisi ja olisi tullut ottaa huomioon
liikearvon arvonalentumistestauksessa.
Useissa tutkimuksissa on havaittu erilaisia johdon motiiveja, jotka vaikuttavat
päätöksiin arvonalentumistappion kirjaamisen tai kirjaamatta jättämisen puolesta.
Tällaisia motiiveja ovat esimerkiksi yhtiöiden velkasopimukset, johdon tulosperusteiset palkkiot, tunnuslukujen manipulointi tavoitteiden saavuttamiseksi, taseen
puhdistus ja aloittamien puhtaalta pöydältä. Talouden taantuma ja erilaiset johdon
motiivit jättää arvonalentumistappio tekemättä ovat tutkimuksen hypoteesin taustalla, kun tutkitaan sitä, pieneneekö todennäköisyys liikearvon arvonalentumistappion
kirjaamiseksi heikon kannattavuuden yhtiöissä. Aineisto koostuu suomalaisista pörssiyhtiöistä tietyin rajauksin, esimerkiksi
rahoitusala on jätetty pois tutkittavasta
aineistosta. Tarkastelujakso kattaa vuodet
2005–2009 ja lisäksi vuoden 2004 tietoja
on käytetty vertailutietoina. Aineisto on
kerätty Worldscope- ja Datastream-tietokannasta. Aineistosta on valittu eri tarkastelunäkökulmien toteuttamiseksi otoksia
erilaisin rajauksin. Tutkimusongelmaa
on tarkasteltu analysoimalla tilastollisia
taulukoita ja logistisen regressioanalyy-
TILINTARKASTUS
sin avulla. Logistisen regressiomallin
määrittelyssä on hyödynnetty aikaisempia tutkimuksia ja etenkin Jarvan (2009)
tutkimuksessaan muodostamaa mallia.
Tutkimuksen tulokset ja niiden
merkitys
Tutkimuksen kannalta keskeiset tulokset on saatu logistisen regressioanalyysin
avulla. Analysoitaessa tilastollisia taulukoita havaitaan, että muodostettujen vertailtavien ryhmien välillä ei ole paljon tilastollisesti merkitseviä eroja. Tutkimuksissa on
havaittu, että suuret yhtiöt ovat kirjanneet
liikearvon arvonalentumistappion pieniä
yhtiöitä useammin. Analysointi myös
kuvaa liikearvollisten yhtiöiden taloudellisen aseman kehitystä tarkastelujaksolla.
Useat johdon motiivit saattavat vaikuttaa
siihen, että yhtiössä vältellään liikearvon
arvonalentumistappiota. Markkinoiden
odotukset liikearvon arvonalentumistappion kirjaamisesta lisäävät todennäköisyyttä, että suomalaisten pörssiyhtiöiden
johto myös kirjaa arvonalentumistappion.
Tutkimuksen mukaan todennäköisyys
kirjata liikearvon arvonalentumistappio
pienenee, kun yhtiön nettotulos ennen
liikearvon arvonalentumistappiota on
negatiivinen. Tuloksen taustalla saattaa
vaikuttaa esimerkiksi useat eri johdon
motiivit jättää liikearvon arvonalentumistappio kirjaamatta. Toisaalta havainto
viittaa myös siihen, että yhtiöissä ei ole
liitetty liikearvon arvonalentumistappiota mahdolliseen big bath -strategiaan.
Tutkimusta ja raportoitujen tulosten
merkitystä arvioitaessa todetaan, että
vastaavaan ajankohtaan, aineistoon ja
menetelmään perustuvaa tutkimusta ei
ole aikaisemmin tehty. Talouden taantuma on ajankohtana poikkeuksellinen ja
jossain määrin vertailua aikaisempiin ja
tuleviin tutkimustuloksiin mahdollisesti
rajoittava, mutta toisaalta se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tarkastella sitä,
miten yhtiöt ovat reagoineet vallitsevaan
tilanteeseen liikearvon arvonalentumistestauksessa. Aineistona suomalaiset pörssiyhtiöt tarjoavat etenkin suomalaisesta
näkökulmasta erittäin mielenkiintoista
tietoa näiden yhtiöiden liikearvoista ja
yhtiöiden käyttämät kansainväliset tilinpäätösstandardit mahdollistavat vertailun
myös muiden kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattavien maiden yhtiöihin. Tutkimusmenetelmän kohdalla tarkasteltavien tunnuslukujen valinnassa sekä
logistisen regressioanalyysin mallin muodostamisessa on hyödynnetty aikaisempia
tutkimustuloksia niin, että valitut muuttujat ovat tutkimuksen kannalta tarkoituksenmukaisia. Tulevissa tutkimuksissa voisi
laajentaa tarkastelujaksoa koskemaan myös
tilikauden 2009 jälkeisen ajanjakson. Näin
olisi mahdollista vielä paremmin arvioida
talouden taantuman vaikutuksia yhtiöiden liikearvoihin ja arvonalentumistestaukseen. Tarkastelujakson laajentaminen
mahdollistaisi myös sen, että regressioanalyysissa otettaisiin huomioon tarkasteltavien muuttujien muutos suhteessa
edelliseen tilikauteen. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia myös muuttujien yhteisvaikutusta liikearvon arvonalentumistappion kirjaamisen todennäköisyyteen.
VEROTUS
Toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenen palkkion verotus
Tom Hoffström
Vero-osaston johtaja
Tuokko Tilintarkastus Oy
Korkein hallinto-oikeus on antanut tuoreen ennakkoratkaisun (KHO
2011:31), jolla selkeytetään hallituksen
jäsenen palkkion verotusta. Tapauksessa pääomasijoitustoimintaa harjoittava X Oy omisti Y Oy:n osakekannan.
X Oy:hyn työsuhteessa ollut henkilö
A oli hallituksen jäsenenä Y Oy:ssä. A
oli ennakkoratkaisuhakemuksessaan
kysynyt, voiko Y Oy maksaa A:n hallituksen jäsenen palkkion X Oy:lle osana
X Oy:n muuta konsultointia Y Oy:lle.
Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, että Y Oy:n maksama palkkio hal-
lituksen jäsenyydestä oli henkilö A:n henkilökohtaista palkkaa. Y Oy ei siten voinut
maksaa palkkiota suoraan A:n työnantajalle X Oy:lle. Korkein hallinto-oikeus
viittasi päätöksensä perusteluissa mm.
ennakkoperintälain 13 §:n sanamuotoon.
Ennakkoperintälain 13 §:n nojalla
palkalla tarkoitetaan työsuhteessa saadun palkan lisäksi mm. toimitusjohtajan
palkkiota ja hallintoelimen jäsenyydestä saatua palkkiota. Hallituksen jäsen
ja toimitusjohtaja eivät ole työsuhteessa
yhtiöön. KHO:n päätöksen perusteella
myöskään toimitusjohtajan palkkiota ei
voida lähtökohtaisesti maksaa muulle
taholle kuin toimitusjohtajalle itselleen.
Ennakkoperintälain nojalla palkkion
maksajalla on ennakonpidätysvelvollisuus ja velvollisuus maksaa sotu-maksu.
KHO:n ennakkoratkaisu selkeyttää
omalta osaltaan toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenen palkkion verokohtelua.
Toimitusjohtajan palkkio voidaan vain
hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa maksaa muulle taholle kuin toimitusjohtajalle
itselleen. Jokaisen yhtiön on syytä käydä
oma tilanteensa huolellisesti läpi asiantuntijan kanssa, jotta vältytään veroriskeiltä.
TUOKKOnen 2/11
7
VEROTUS
Verovapaat henkilökuntaedut
Työnantaja voi tarjota työntekijöille tietyin edellytyksin verovapaita henkilökuntaetuja. Seuraavassa
käsitellään eräitä tuloverolaissa säädettyjä ja oikeuskäytännössä verovapaiksi hyväksyttyjä etuja ja
edellytyksiä, joiden perusteella tarjottu etu voi olla verovapaa.
Tom Hoffström
Vero-osaston johtaja
Tuokko Tilintarkastus Oy
Verovapaita henkilökuntaetuja voidaan
tarjota sekä yrityksen työntekijöille että
myös työnantajan palveluksesta eläkkeelle
jääneille henkilöille. Jotta kyseessä voisi olla
verovapaa etu, tulee edun olla tavanomainen ja kohtuullinen. Edun tavanomaisuus
ja kohtuullisuus tulee ratkaista tapauskohtaisesti. Mikäli etu ei ole tavanomainen ja
kohtuullinen, kohtuullisuuden ylittävä osa
edusta voidaan tulkita työntekijän palkaksi,
johon liittyy työnantajalle ennakonpidätysvelvollisuus ja sivukulujen maksuvelvoite.
Edun tulee olla pääsääntöisesti koko
henkilökunnan käytettävissä. On kuitenkin
mahdollista, että etu tulee voimaan vain tietyn työssäoloajan jälkeen tai koskee vain vakituisessa työsuhteessa olevia työntekijöitä.
Terveydenhuolto
Verovapaa etu on työnantajan järjestämä terveydenhuolto. Edun tulee olla
nimenomaan työnantajan järjestämä. Kyseessä ei ole pääsääntöisesti verovapaa etu,
jos työnantaja maksaa korvausta suoraan
työntekijälle työntekijän itse maksamista
terveydenhuoltomenoista. Korkeimman
hallinto-oikeuden tuoreen ennakkopäätöksen (KHO 23.3.2011/766) perusteella
laajakin, vakuutuksen perusteella järjestetty terveyshuolto voi olla verovapaa etu.
Henkilökunta-alennus
Tavanomainen ja kohtuullinen henkilökunta-alennus työnantajan tuottamista tai kaupan pitämistä tavaroista tai palveluista on myös verovapaa
henkilökuntaetu. Kohtuullisuutta harkittaessa alennusta verrataan muille asiakkaille
myönnettäviin alennuksiin tai, ellei tätä
perustetta voida soveltaa, yrityksen oma8
TUOKKOnen 2/11
kustannushintaan. Alennusta ei sitä vastoin voida myöntää työnantajan omistaman
käyttöomaisuuden arvosta. Siten esimerkiksi työnantajan omistama henkilöauto
tulee myydä käypään hintaan työntekijälle.
Merkkipäivälahja
Merkkipäivälahja tai vähäinen muu
lahja, joka on saatu muuna kuin rahana tai
rahaan verrattavana suorituksena, on verovapaa etuus. Tällöin työntekijä ei saa itse
valita lahjaa eikä lahja saa olla rahaksi helposti muutettavissa. Rahalahja ja yksilöimätön lahjakortti ovat aina veronalaisia lahjoja.
Kohtuullisen merkkipäivälahjan arvona
on oikeuskäytännössä pidetty työntekijän
1-2 viikon bruttopalkan määrää vastaavaa
lahjan arvoa. Muun vähäisen lahjan arvo
(esim. joululahja, tutkinnon suorittaminen)
voi olla verohallinnon ohjeen mukaan enintään noin 100 euroa. Merkkipäiviä ovat esimerkiksi hääpäivä, 50-, 60- ja 70-vuotispäivä ja pitkäaikaiseen palveluun (kymmenen
vuotta tai enemmän) perustuva merkkipäivä.
Virkistys- ja harrastustoiminta
Työnantajan henkilökunnalle järjestämä virkistys- ja harrastustoiminta on
verovapaa etuus, kun se on työnantajan
järjestämä, koko henkilökunnan käytettävissä ja arvoltaan kohtuullista. Liikunta-, kulttuuri- tai virikeseteleitä voidaan
tarjota verovapaasti enintään 400 eurolla
vuodessa per työntekijä. 400 euron rajaan
lasketaan mukaan myös työnantajan suoraan mm. liikuntapaikan kanssa tekemän
kahdenvälisen sopimuksen kustannukset.
Työnantajan omissa tiloissa järjestettävän liikunnan kustannuksia ei sitä
vastoin lasketa mukaan em. 400 euron
rajaan, kuten ei myöskään työnantajan
työntekijöille kollektiivisesti järjestämien virkistystilaisuuksien kustannuksia.
Tietoliikenneyhteyden yksityiskäyttö
Työnantajan palkansaajalle työkäyttöä
varten järjestämän tietoliikenneyhteyden
yksityiskäyttö on verovapaa etu. Myöskään työntekijän käyttöön hankitusta laitteistosta ja ohjelmistoista ei synny veronalaista etua edellyttäen, että ne on hankittu
työkäyttöä varten ja laitteisto on edelleen
työnantajan omistuksessa. Työnantaja voi
korvata työntekijän oman tietokoneen
ja oman tietoliikenneyhteyden todellisia
kustannuksia, jos näitä käytetään työtehtävissä. Työnantajan maksaman korvauksen määrä voi olla enintään puolet palkansaajalle aiheutuneista kustannuksista
edellyttäen, että palkansaaja on tehnyt
todisteellisesti töitä työnantajansa lukuun.
Korkoetu ja henkilöstöanti
Korkoetu on verovapaa, jos työntekijä maksaa lainasta vähintään viitekoron
(mm. euribor 1, 3, 6 ja 12 kk) mukaista
korkoa. Marginaalia ei tarvitse korolle periä.
Tuoreen KHO:n päätöksen (KHO
23.3.2011/764) perusteella lentopisteistä
mahdollisesti muodostuvasta veronalaisesta etuudesta työnantajan ei tule suorittaa ennakonpidätystä. KHO ei päätöksessään kuitenkaan todennut, että etu
olisi verovapaata työntekijälle. Verohallinto on antamassa asiasta uutta ohjeistusta.
Henkilöstöannissa etuus on verovapaa, jos alennus on enintään 10 %; tämän ylittävä etuus on palkkaa. Etuuden
tulee olla henkilöstön enemmistön käytössä, jotta kyseessä on verovapaa etuus.
TUOKKO VIROSSA
Eteläisiä tuulia lahden takaa
Johanna Vironmäki
Hallintopäällikkö
Tuokko Tilintarkastus Oy
Tuokko OÜ:n esittely
Tuokko-yhtiöihin kuuluva Tuokko OÜ on toiminut Virossa vuodesta 1992 eli vuonna 2012 vietetään 20vuotisjuhlavuotta. Palveluvalikoimaan
kuuluvat taloushallinto-, laki-, vero- ja
tilintarkastuspalvelut sekä kaikki liiketoiminnan käynnistämiseen ja yrityksen perustamiseen liittyvät palvelut.
Tuokko OÜ on vuonna 2010 perustetun Viron Kirjanpitotoimistojen
liiton (ERPEL) perustajajäsen. Liiton
tarkoituksena on edistää ja valvoa kirjanpitopalveluiden laatua sekä tiedottaa
yritysten johtoa kirjanpidon ja veroasioiden asianmukaisesta hoitamisesta.
Pääasiassa asiakaskunta koostuu suomalaisten ja kansainvälisten yhtiöiden
Virossa toimivista tytäryhtiöistä. Toki
paikallisia toimijoita on myös joukossa. Yhtiön palveluksessa on tällä hetkellä 14 taloushallinnon asiantuntijaa
sekä laki- ja vero-osaajia. Yhteydenpito kirjanpitäjien kanssa onnistuu suomeksi, englanniksi, viroksi ja venäjäksi.
Yhtiön johtajana toimii Kristi Aulik.
Toimistopäälliköksi on siirtynyt 1.3.2011
lukien Suomen Tuokko-yhtiöiden hallintopäällikkö Johanna Vironmäki. Hän vastaa
mm. asiakasyhteyksistä, kehitysprojekteista
sekä yhteistyöstä konserniyhtiöiden välillä.
Lainsäädäntöä ja käytäntöjä Virossa
Johanna Vironmäki Maijooks –tapahtumassa 21.5.2011. 7 km, aika 31.23, sijoitus 2.
N40 –sarjassa.
Yrityksen perustaminen ja tietyt perusperiaatteet poikkeavat suomalaisesta.
Yritystoiminnan aloittaminen Virossa on
TUOKKOnen 2/11
9
TUOKKO VIROSSA
suhteellisen helppoa. Sijoittajien luottamus
Viroon on kasvanut ja kaupankäynti, kommunikaatio ja työlainsäädäntö ovat joustavia. Ulkomaalaisilla on samat oikeudet
kuin paikallisilla yrityksillä sekä mahdollisuus ostaa ja omistaa kiinteistöjä ja maata.
Virossa toimii paljon sekä suuria että
pieniä suomalaisomisteisia yhtiöitä. Erilaisten verkostojen mm. Suomalais-Eestiläisen Kauppakamarin kautta saa tietoa
ajankohtaisesta lainsäädännöstä, talouden
kehityksestä sekä hyödyllisiä kontakteja.
Yhtiömuodot
Rajavastuuyhtiö
Rajavastuuyhtiö = Osaühing = OÜ on
yleisin ja suosituin pienten ja keskisuurten
yhtiöiden käyttämä yhtiömuoto. Kyseistä
yhtiömuotoa Suomen laki ei tunne. Ominaista sille on joustava organisaatio. Myös
yhtiön perustaminen sekä päätöksenteko
on yksinkertaisempaa kuin osakeyhtiössä. Minimiosakepääoma on 2.500 euroa.
Rajavastuuyhtiö eli osakkuusyhtiö perustetaan osakkaiden välisellä sopimuksella.
Sopimuksen vähimmäissisältö on määritelty laissa. Lisäksi osakkaat voivat sopia
yhtiömiesten oikeuksista ja velvollisuuksista. Rajavastuuyhtiön osakepääoma jakautuu osakkeisiin. Perustajia ja osakkaita
voi olla yksi tai useampia; nämä voivat olla
joko yksityishenkilöitä tai yhtiöitä. Näiden
kansallisuudelle ei ole asetettu rajoituksia. Hallituksen jäsenistä vähintään puolella tulee olla kotipaikka EU:n alueella.
Yhtiöosuus on vapaasti luovutettavissa muille yhtiömiehille. Ulkopuolisille
tahoille luovutettaessa muilla yhtiömiehillä on aina etuosto-oikeus. Yhtiömiehet
eivät vastaa yhtiön sitoumuksista henkilökohtaisella omaisuudellaan, vaan vastuu rajoittuu yhtiöosuuden määrään.
Rajavastuuyhtiön toimielimet
Rajavastuuyhtiöllä on kaksi pakollista
toimielintä: osakkaiden kokous (üldkoosolek) ja hallitus (juhatus), jossa voi olla
yksi tai useampia jäseniä. Rajavastuu-
10
TUOKKOnen 2/11
yhtiölle voidaan valita hallintoneuvosto,
jos yhtiöjärjestyksessä näin määrätään.
Hallitukselle kuuluu yhtiön varsinainen
hallinto ja vastuu yhtiön jokapäiväisen liiketoiminnan piiriin kuuluvista asioista.
Hallitus myös edustaa yhtiötä sen suhteissa kolmansiin. Mikäli jäseniä on vain
yksi, tätä kutsutaan johtajaksi (juhataja).
Kukin hallituksen jäsen voi yksin edustaa
yhtiötä, ellei edustusoikeutta ole rajoitettu.
Rajoitukset sitovat kolmansia tahoja vain,
mikäli ne on rekisteröity kaupparekisteriin.
Toimitusjohtajaa Viron laki ei tunne. Yhtiössä voi tästä huolimatta olla
(hallituksen ohella) toimitusjohtaja,
mutta tällä ei yksin lain nojalla ole oikeutta edustaa yhtiötä sen suhteissa
kolmansiin. Toimitusjohtajaa ei myöskään voida ilmoittaa kaupparekisteriin.
Osakkaat voivat tehdä päätöksiä joko
kokouksissa tai kokoontumatta, jolloin hallitus lähettää päätösesityksen
hyväksyttäväksi. Osakkaat voivat halutessaan ottaa päätettäväkseen myös
hallituksen ja hallintoneuvoston toimivaltaan kuuluvia yksittäisiä asioita.
Rekisteröinti
Rajavastuuyhtiön perustaminen tulee
ilmoittaa yhtiön sijaintipaikkakunnan
mukaan määräytyvään kaupparekisteriin
(äriregister). Rekisteröinnillä yhtiö saa oikeuden harjoittaa liiketoimintaa. Perustettavan yhtiön lukuun on mahdollista tehdä
sopimuksia siten, että vastuu näistä siirtyy
yhtiölle rekisteröinnin jälkeen. Virossa
toimii neljä alueellista kaupparekisteriä:
Tallinnan, Tarton, Pärnun ja Länsi-Viron.
Perustamisesta tulee ilmoittaa myös veroviranomaisille sekä sosiaalivirastoon
ja sairauskassalaitokselle. Arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittava yhtiö
on lisäksi rekisteröitävä arvonlisäverovelvolliseksi. Rekisteri-ilmoitukseen tulee liittää vakuutus pääoman maksusta
ja siitä, että pääoma on yhtiön vapaasti
käytettävissä. Mikäli toiminta edellyttää
viranomaiselta haettavaa lupaa, selvitys
luvan myöntämisestä on myös liitettävä.
Yhtiöoikeudellisten asiakirjojen,
kuten yhtiösopimuksen ja rekisteri-ilmoituksen tulee olla virolaisen notaarin oikeaksi todistamia eli notarisoituja.
Osakeyhtiö
Osakeyhtiö = Aktsiaselts = AS vastaa suomalaista osake yhtiötä. Minimiosakepääoma on 25.000 euroa.
Kaikki osakeyhtiöiden osakkeet on rekisteröitävä Viron arvopaperikeskusrekisterissä ar vo-osuusjärjestelmän
puitteissa. Osakkeet ovat vapaasti luovutettavissa, ellei myyntiä ole yhtiöjärjestyksen lunastuslausekkeella rajoitettu.
Toiminta on julkista ja siihen liittyy raportointivelvollisuus. Tämä yhtiömuoto on harvinaisempi ja lähinnä
suuryritysten yhtiömuotona käytetty.
Osakeyhtiön perustamisasiakirjat ovat
perustamissopimus ja yhtiöjärjestys. Perustajia ja osakkaita voi olla yksi tai useampia; nämä voivat olla joko yksityishenkilöitä tai yhtiöitä. Perustajien ja osakkaiden
kansallisuudelle ei ole asetettu rajoituksia.
Osakeyhtiöllä on kolme pakollista toimielintä: yhtiökokous (üldkoosolek), hallitus
(juhatus), jossa voi olla yksi tai useampia
jäseniä ja hallintoneuvosto (nõukogu). Yhtiökokoukset ovat varsinaisia tai ylimääräisiä, kuten Suomessakin. Mikäli yhtiössä on
vain yksi osakas, yhtiökokousten pitäminen
ei ole pakollista, vaan tämä voi tehdä yhtiökokouksen toimivaltaan kuuluvat päätökset ns. osakkeenomistajan päätöksinä.
Hallintoneuvosto valvoo hallituksen toimia. Hallintoneuvoston suostumus vaaditaan yhtiön normaalista liiketoiminnasta poikkeaviin toimiin, kuten toisen
yhtiön osakkeiden hankintaan ja kiinteistökauppoihin. Hallintoneuvostossa
tulee olla vähintään kolme jäsentä. Näille ei ole asetettu kotipaikkavaatimuksia.
Muut yhtiömuodot
• Avoin yhtiö (täisühing, TÜ)
• Kommandiittiyhtiö (usaldusühing,
UÜ)
• Voittoa tavoitteleva osuuskunta (tulundusühinstu)
TUOKKO VIROSSA
Notaari
Yritys perustetaan notaarin toimistossa, missä kaikkien perustajien tulee olla
paikalla. Suomalaisen yhtiön perustaessa yhtiön Viroon täytyy asiakirjat laatia
vironkielisenä. Lisäksi perustettavalla
yhtiöllä on oltava postiosoite Virossa.
Apostille
Apostille-todistus on Maistraatin julkisen notaarin antama todistus asiakirjan, allekirjoituksen ja allekirjoittajan aseman aitoudesta. Apostille-todistus tarvitaan mm.
yritystä perustettaessa suomalaisesta kaupparekisteriotteesta ja yhtiöjärjestyksestä.
Alv-rekisteri
Yrityksen alv-rekisteröinnin edellytyksenä on vähintään 16.000 euron vuotuinen liikevaihto. Aloittavan yrityksen pitää
pystyä todistamaan tuleva liikevaihto sopimuksilla tai muulla dokumentaatiolla.
Verottaja voi poistaa yrityksen alv-rekisteristä, jos yritys tekee 6 kk:n ajan toiminnastaan ns. 0-ilmoitukset. Yrityksen saaminen
takaisin alv-rekisteriin voi olla työlästä.
Tilintarkastus
Osakeyhtiölle tulee aina valita tilintarkastaja. Rajavastuuyhtiöllä tulee olla tilintarkastaja jos kaksi seuraavista vaatimuksista täyttyy:
• vuosittainen liikevaihto ylittää
2.000.000 euroa
• taseen loppusumma ylittää 1.000.000
euroa
• yhtiöllä on 30 tai enemmän työntekijöitä.
Tilintarkastajan tulee olla Virossa auktorisoitu tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Varatilintarkastajaa Viron laki ei tunne.
Verotus
Viron verojärjestelmä on helppo ja
läpinäkyvä. Henkilöiden tulovero on
21 %. Yritysten tulovero on 0 %, mikäli
voitto jätetään yhtiöön investointeja varten. Osingoista ja muista veronalaisista
menoista ja maksuista tulovero on 21 %.
Yleinen arvonlisäverokanta on 20 %.
Alennettua 9 %:n verokantaa sovelletaan
lääkkeisiin, lehtiin ja kirjoihin. Työttömyysvakuutusmaksu on 2,8 %, josta työnantajan
osuus 1,4 %. Sosiaaliverot ovat yhteensä 33
%, josta sosiaaliturvamaksun osuus on 20
% ja sairausvakuutusmaksun osuus 13 %.
Taloustietoa ja tulevaisuuden
näkymiä
Viro liittyi euroon 1.1.2011. Viron
kruunuja voi edelleen vaihtaa euroiksi
Viron keskuspankin virallisella muuntokurssilla 1 € = 15,64664 EEK. Inflaatio
oli joulukuussa 2010 5,4 %. Koko vuonna
2010 inflaatio oli 3 % ja ennuste vuodelle
2011 on 3,5 %. Kuluttajahinnat ovat nousseet jonkin verran euroon siirtymisen
jälkeen. Asuntojen ja kiinteistöjen hinnat
ovat kuitenkin edelleen edullisia Suomen hintatasoon verrattuna. Myytäviä ja
vuokrattavia asuinhuoneistoja, kiinteistöjä sekä toimitiloja on runsaasti tarjolla.
Maaliskuussa 2011 Viron kauppa
ylsi ennätyslukemiin. Tilastokeskuksen mukaan tavaroiden vienti kasvoi
71 % ja tuonti 45 % edellisen vuoden
vastaavaan ajankohtaan verrattuna.
Ku l u v a n v u o d e n e n s i m m ä i s e l lä neljänneksellä vienti kasvoi 54 % ja
tuonti 51 % verrattuna vuoteen 2010.
Tärkeimpiä tuonti- ja vientituotteita
ovat koneet ja laitteet, tekstiilit, puutavara, mineraalit ja elintarvikkeet.
Viennin nopea kasvu verrattuna tuontiin alentaa myös kaupan alijäämää. Maaliskuussa 2010 kauppataseen alijäämä
oli 174 miljoonaa euroa, tänä vuonna
maaliskuussa 89 miljoonaa euroa. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Suomi,
Ruotsi, Venäjä, Latvia, Liettua ja Saksa.
Työttömyys on suuri ongelma Virossa.
Vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä työttömiä oli 99 000 työttömyysasteen
ollessa 14,4 %. Yli puolet työttömistä on
pitkäaikaistyöttömiä. Ammattitaitoinen
työvoima hakeutuu usein ulkomaille
töihin ja työvoiman liikkuvuus on suuri haaste kotimarkkinoilla. Keskipalkka maaliskuussa 2011 oli 843 euroa.
Viro on ollut kansainvälisen kaupan
keskus jo vuosisatojen ajan. Sijainti, markkinoiden saavutettavuus ja yhteydet Baltiaan, Pohjoismaihin, Länsi-Eurooppaan ja
Venäjälle luovat hyvät edellytykset kaupankäynnille. Logistiikka, tietoliikenne, energian hinta, verotus ja alhaiset työvoimakustannukset ovat maan kilpailuvaltteja.
Kulttuuripääkaupunki 2011
Tallinna on Turun ohella Euroopan
kulttuuripääkaupunki vuonna 2011.
Tarjolla on monipuolista ja mielenkiintoista ohjelmaa koko vuoden ajan perinteiset kesätapahtumat mukaan lukien.
Lopuksi vielä muutamia hyödyllisiä linkkejä, joista valtaosasta löyt y y t i e to a myö s su ome n k i el is e nä .
• Enterprise Estonia www.eas.ee
• Suomalais-Eestiläinen Kauppakamari
www.fecc.ee
• Suomen Suurlähetystö www.finland.ee
• Viron Kauppakamari www.koda.ee
Vapaa-ajan ohjelmaa:
• www.visitestonia.com
• www.tallinn2011.ee
• www.balticguide.ee
Teretulemast Tallinnasse ja Eestisse!
Yhteydenotot:
Johanna Vironmäki
johanna@tuokko.ee
puh. +372 5625 9035
TUOKKOnen 2/11
11
Muistilista
Maksuprosentit
2011
% 2010
%
Eläkevakuutusmaksut
Yksityisten alojen palkansaajia koskevat eläkelait TEL, TaEL ja LEL
yhdistyivät 1.1.2007 yhdeksi työntekijän eläkelaiksi eli TyEL:ksi.
TyEL -ansion raja
52,49 €/kk
Tilapäinen työnantaja,
vain tilapäisiä työntekijöitä ja
palkkasumma
v.2011 alle 7518 €/6kk
23
v.2010 alle 7386 €/6kk
51,75 €/kk
22,40
- 2008 palkkasumma alle 1 686 000 €
21,80
- Palkkasumma 2009
21,80
- 1 799 000 - 28 608 000
- Palkkasumma 2008
- 1 686 000 - 26 976 000€
nousee liukuvasti
21,80 - 22,40
- 2009 palkkasumma yli
28 608 000€
23
- 2008 palkkasumma yli 26976
22,40
4,7
6,0
4,5
5,7
YEL
21,6
21,2
53 vuotta täyttäneiltä
22,9
24,4
Työttömyysvakuutusmaksu
2011
%
2010
%
työnantajan osuus
0,80
0,75
työntekijän osuus
0,60
0,40
Palkkasumman1 879 500 euroa
ylittävältä osalta työnantajan osuus
Palkkasumman 1 846 500 euroa
ylittävältä osalta työnantajan osuus
Sotumaksu
maksuluokka 1
8,0
Peruskorko 1.1.-30.6.2011
1,5
Peruskorko 1.7.-31.12.2011
2,0
- Veroilmoitus 4 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.
- Verotus päättyy 10 kuukauden kuluttua tilikauden päättymisen
jälkeen.
- Vuoden 2010 alussa käyttöönotettu verotilimenettely muuttaa oma-aloitteisten verojen ilmoittamista, maksamista
ja palauttamista. Verotilimenettelyyn kuuluvat kaikki
oma-aloitteiset verot lukuunottamatta varainsiirtoveroa
ja ennakontäydennysmaksua. Verotiliverot ilmoitetaan
verohallinnolle kausiveroilmoituksella.
- Työnantajasuoritukset (sotu ja ennakkopidätykset)
maksetaan maksukuukautta seuraavan kuukauden 12.
päivänä. Arvonlisäverot maksetaan kohdekuukautta seuraavan
toisen kuukauden 12. päivänä, huom. työnantajasuoritukset
myöhenevät ja arvonlisäverot aikaistuvat kahdella päivällä.
22,50 - 23
Työntekijän osuus TyEL- maksusta
- alle 53 v. työntekijä
- vähintään 53 v. työntekijä
Viivästyskorko korkolain mukaan
- Jäännösverot maksetaan viimeistään verotuksen päättymistä seuraavan kuukauden 25. päivänä.
- 2009 palkkasumma alle 1 788 000 € 22,50
nousee liukuvasti
%
Määräaikoja verotuksessa
Sopimustyönantaja, pysyviä
työntekijöitä tai palkkasumma
v.2011 vähintään 7518 €/6kk
v.2010 vähintään 7386 €/6kk TyEL- maksu,
perusmaksu, ilman asiakashyvitystä
ja hoitokustannusalennusta
22,50
Korot
- Sähköisen ilmoituksen on oltava perillä verohallinnossa
kuukauden 12. päivä ja paperisen ilmoituksen kuukauden 7.
päivä.
- Huomioithan, että kannattaa maksaa ennakontäydennystä, jos
verolaskelma osoittaa, että ennakot ovat liian pienet. Näin
vältytään jäännösveron koroilta, jotka ovat
vähennyskelvottomia. Liikaa maksettua ennakkoa voi vielä
hakea takaisin neljän kuukauden kuluessa ja ennakkon
kokonaan poistamista kahdeksan kuukauden kuluessa
tilikauden päättymisestä. Näin saat liikaa maksetut ennakot
nopeammin takaisin.
ero
um
n
a
aav styy !
r
u
Se ilme ussa
sku
syy
2,95
3,20
2011
2010
2,12
2,23
Koska työnantajan kansaneläkevakuutusmaksu poistui vuoden
2010 alusta, kaikkien työnantajien sosiaaliturvamaksu on sama
ja maksuluokat poistuvat.
Helsinki
Tampere
Turku
Munkkiniemen
puistotie 25
00330 Helsinki
Puh. (09) 4366 140
Fax (09) 4366 1440
Hämeenkatu 9
Aurakatu 18
Oulu
Hallituskatu 11 B
23-24
33100 Tampere
20100 Turku
90100 Oulu
Puh. (03) 212 2028 Puh. (020) 761 9260 Puh. (08) 311 3323
Fax (03) 212 2038 Fax (020) 761 9260 Fax (08) 311 3364
www.tuokko.fi
Jyväskylä
Väinönkatu 26 A
Lappeenranta
Raatimiehenkatu
22 A 47
40100 Jyväskylä
53100 Lappeenranta
Puh. (0400) 546 607 Puh. (0400) 659 299
Fax (014) 631 500 Fax (05) 415 0911
Tallinna
Pärnu mnt. 141
11314 Tallinn,
Estonia
Puh. +372 6 671 600
Fax +372 6 671 601
Tässä julkaisussa olevat tiedot on esitetty yleisluonteisesti, ja se on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan yleisluonteisena tiedon lähteenä. Tämän julkaisun ei ole tarkoitus
korvata asioiden yksityiskohtaista selvitystä tai oikeudellista tulkintatarvetta. Tuokko Yhtiöt Oy ei vastaa vahingoista, jotka ovat aiheutuneet, kun joku on toiminut tai jättänyt
toimimatta tämän julkaisun sisällön perusteella. Suosittelemme ottamaan yhteyttä yksittäistapauksissa asiantuntijaan, joka voi avustaessaan ottaa huomioon tapauksen
erityispiirteet.