macciavellin jono

1/2011
INDEXIN
uusi hallitus esittäytyy
EDINBUrGH
indexläisen silmin
Osaatko kiillottaa
kengAt oikein?
Luultavasti et.
AAVE KUMMITTELEE
YLIOPISTOLLA�
Muutoksen tuulet puhaltavat
TOTUUS
Macciavellin
jonoista
INDEKSI
NUMERO 1 - 2011
Päätoimittaja
Joni Tauriainen (jpatau@utu.fi)
Toimittajat
Harley Bergroth
Antti Hiltunen
Olli Kajava
Ida Kosonen
Jyri Luonila
Lauri Miikkulainen
Jani Moilanen
Sonja Nylander
Joni Tauriainen
Lassi Vainio
Lauri Östman
Taitto ja ulkoasu
Joni Tauriainen
Ilmoitusmyynti
Tiila Juuti (tiila.juuti@utu.fi)
Sonja Nylander (smnyla@utu.fi)
Joni Tauriainen (jpatau@utu.fi)
Kansi
Joni Tauriainen
Julkaisija
Index yhteiskuntatieteet
ja kasvatustieteet ry
Assistentinkatu 7
20014 Turku
Levikki
200 kpl
Painopaikka
Uniprint
Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet ovat kirjoittajien omia,
eivätkä edusta Index ry:n virallista kantaa.
1,2,3...
Pääkirjoitus 2
Puheenjohtajan tervehdys 3
Opintosihteeri ihmettelee 4
Indexin vuoden 2011 hallitus esittäytyy 5
Alajärjestöjen hallitukset
7
Output: nr. 1 Macciavellin jonot
9
Yliopiston Uutiset
10
Yhteiskuntatieteestä kauppatieteeksi? 12
Index in Edinburgh Itänaapuri pinkkien lasien läpi - T-klubi Pietarissa
Kollektiivisuuden suojassa
13
15
16
Näkökulma sosiaalitieteelliseen soittolistaan17
Päätoimittajan hyllystä: Ja aurinko nousee 19
Sananen akateemisesta vapaudesta 20
Arkielämän innovaatioista 21
Rehellisesti snobi: Kenkien kiillottamisesta 23
Elokuva-arvostelu: Winter’s Bone
24
Aave kummittelee yliopistolla 25
Vuosi toisensa jälkeen yliopistoon saapuvat uudet opiskelijat, virkistävät tuulahdukset ja ajatukset. Muistan tuon oman
kummallisen hetkeni vuosien takaa; miten astelin Publicumin kaariovista sisään nuorena ja virkeänä. Ne päivät ovat
kadonneet kuten sileä otsani ja tilalle on astunut raaka työ ja
silmäpussit. Vaikka opiskelu joskus maistuu kuin lasol snobille,
niin täytyy muistaa, että olemme täällä tiedon tähden, eikä se
siirry itsestään päähämme. Voi kun se niin tekisikin. Mutta
tiedolla saamme paljon. Sen avulla annamme oman panoksemme tieteen tuntemattomille poluille sitten myöhemmin,
ja hyvällä tuurilla joku meistä tekee läpimurron tieteenalallaan. Tai jos tutkijanura ei innosta, niin voimme suorittaa
pedagogiset ja takoa oppimaamme teinien päähän seuraavat
pari vuosikymmentä. Jos tämä kuulostaa melko kamalalta
kohtalolta, kuten se minun korvissani tekee, niin voimme
hypätä byrokratian rattaiksi, journalisteiksi tai aivan joksikin
muuksi. Me tulemme levittäytymään yhteiskunnassa laajalle
sektorille, ja joku uskalsi sanoa, että maailma on meille kovin
avoin. Lyön vetoa, että hän ei ajatellut sanomaansa ainakaan
meidän filosofian opiskelijoiden vinkkelistä. Niin tai näin,
tietoa meillä indexläisillä on vähän joka asiasta.
PÄÄKIRJOITUS
Pitelet käsissäsi Indeksin uutta numeroa. Jos ihmettelet sivuja
eteenpäin selatessani, että kappas, lehdellä ei näytä olevan
yhtenäistä teemaa, niin bravo! Olet melkein oikeassa. Tässä
numerossa ei tosiaan ole yhtenäistä asia-teemaa. Me Indexin
ihmiset olemme melko sekalaista väkeä ja aivan turhaan me
piilottelemme Quasimodon ulkomuotoamme. Me olemme
kauniita omalla karhealla tavallamme, muistakaa se. Jos opiskeluaikanani törmään kirjoon erilaisia näkökulmia ja opin
siinä samalla jotain elämästä, niin mikäs sen parempaa. Tällä
vaatimattomalla tavallani yritän sanoa, että kirjoittakaa Indeksiin mistä aiheesta haluatte, niin minä kyllä julkaisen ne. En
vaadi muuta kuin että tarjoatte jotakin uutta, jotain mistä en
vielä tiennytkään. Kuten huomaatte, en pyydä edes paljoa.
En voi kiittää liikaa teitä, jotka tähän lehteen kirjoititte. Ilman
teitä lehti olisi ollut kovin ohut ja tylsä, ja minun käteni täynnä
vapaa-aikaa. Olisin voinut jopa erehtyä opiskelemaan, mutta
nyt, onneksi, tällaista murhetta ei ole. Ehtiihän sitä huomennakin, paitsi että huomenna on Lähiökierros. No, toivottavasti
nähtiin siellä.
Niin, vielä yksi asia, hyvät lukijat. Jos osaat piirtää tai tunnet
jonkun tässä taiteenlajissa kunnostautuneen, niin ota allekirjoittaneeseen yhteyttä. Eihän mikään lehti ole todellinen
laatujulkaisu ilman sarjakuvaa. Myös kaikenlaiset juttuideat
otetaan mielellään vastaan. ”Me olemme kauniita omalla karhealla tavallamme. ”
2
PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS
Hurjaa! Alkuvuosi Indexissä on hujahtanut jo helmikuun lopulle kun
naputtelen tätä kirjoitusta räppikylän laatukämpässäni. Mutta onneksi
tässä ei ole vain varpaita laskeskeltu, vaan paljon on ehtinyt tapahtua:
uusi hallitus suunnittelee mitä kaikkea kivaa indexläisille järjestäisi tänä
vuonna, on ollut erilaisia tutustumisiltoja ja hallituksenvaihtajaisia, suunnitelmia jopa syksylle, aivan villi Lähiökierros ja kohta pärähtää käyntiin
laskiaisen uljain tapahtuma, Winter Tour! Ja mitä kaikkea onkaan vielä
tulossa, itse ainakin olen jo valmiiksi ihan pähkinöissäni lempiopiskelijajuhlastani – vapusta! Onneksi välissä ehtii varmaan vielä sitsaamaankin.
Mutta tosiaan, minulle Index on rakkauden Index. Sellainen lämpimän
välittävä kattojärjestö, jonka alle mahtuu monenlaisia ja -tyylisiä, kumminkin yhtä tärkeitä ja keskenään tasa-arvoisia, jäsenjärjestöjä. Jokaisella
järjestöllä on Indexin hallituksessa oma edustajansa, Index-vastaava,
jonka toivoisin olevan reitti kuulla teidän, jäsenistön, mielipiteitä. Mutta
palautetta saa antaa aina kun siltä tuntuu, niin henkilökohtaisesti
kuin vaikka sähköpostilla koko hallitukselle tai Index-hallituksessa
asiasta vastaaville henkilöille – tiedot ja vastuualueet löytyvät Indexin nettisivuilta. Hallituksemme myös kokoustaa joka viikko
ja näihin tilaisuuksiin ovat kaikki jäsenet tervetulleita. Ja
älkää unohtako tiistaisin klo 11.45-12.15 järjestettäviä
päivystyksiä! Ne ovat hyviä tilaisuuksia hankkia
vaikka upeat Index-kirjaimet haalareita koristamaan tai Laulux-laulukirja sitseille mukaan.
Jo Lähiökierroksen ilmoittaumisen aikana oli mukava huomata, miten innoissaan ihmiset ovat osallistumassa Indexin toimintaan. Toivon, että pystymme tarjoamaan
jäsenistöllemme laadukasta edunvalvontaa ja ikimuistoisia pippaloita taas tämänkin vuoden. Muistakaa, että Indexin tapahtumista saa nopeiten tietoa sähköpostitse index-infolta, johon
liittymisohjeet löytyvät osoitteesta index.utu.fi. Myös Indexin
Facebook-ryhmä on hyvä paikka keskustella vaikka yksittäisistä
tapahtumista tai yleisistä asioista.
Ihanaa kevättä kaikille indexiläisille <3
Kuulumisiin,
Sonja
3
”...tarjoamaan jäsenistöllemme laadukasta edunvalvontaa ja ikimuistoisia pippaloita...”
VASTUUSTA
OPINTOSIHTEERI IHMETTELEE
N
iin se jälleen pyörähti käyntiin. Uusi vuosi, van- laadukkaaseen opinto-ohjaukseen. Opetushenkihoilla kujeilla.
lökunta on työnsä puolesta auttamassa opiskelijaa
esimerkiksi HOPSia laadittaessa.
Kiirettä riittää, kuten yliopistolla yleensä, ja kaikkien
harrastusten, juhlinnan ja muiden menojen välissä Saatu ohjaus on monesti kaukana täydellisestä. Uumeinaa usein unohtua, että opiskelun pitäisi olla sin esimerkki aiheesta saatiin muutama viikko sitten.
lähes jokaiselle opiskelijalle se päätyö, eikä vain ka- Korviini kiiri silloin uutinen, että tiedekunnassamme
lenteria satunnaisesti tukkiva harmi.
ollaan aloittamassa kartoitusta opettajatuutorijärjestelmän toimivuudesta. Tuon opettajatuutori-sanan
Pelkkä pisteiden kertyminen ei aina suinkaan vie kuullessaan moni varmasti kohottaa kulmiaan. Joilkohti valmistumista. Vapaasti valittavia kursseja yli- lain opiskelijoilla sellainen on, kun taas toiset eivät
opistolla kyllä riittää vaikka lähes ikuiseen opiske- ole koko käsitettä koskaan kuulleetkaan. Minulle,
luun, vaikka viidestä seitsemään vuotta niihin kuu- kuten varmasti monelle muullekin HOPS-ohjaus on
luisi enintään käyttää. En tällä suinkaan tarkoita, opettajatuutoroinnin ainoa ilmenemismuoto, vaikka
että opiskelijan pitäisi vain otsa hiessä painaa opin- sen soisi olevan paljon muutakin. Ainakin minulle
tojaan eteenpäin, kunnes maisterin paperit pamah- tuo ohjaus puolestaan tarkoitti viisivuotisen opintotavat kouraan. Itse ainakin halusin opintojeni alussa suunnitelman raapustamista opiskelujen alkuviikrauhassa tutkailla yliopistoa ja kokeilla eri sivuaineita koina ja pikaista keskustelua HOPS-ohjaajani kansnähdäkseni millaista opiskelu niissä on ja mikä it- sa. Nykyään en edes muista mitä tuohon HOPSiin
seäni kiinnostaa. Voisi jopa sanoa että tämä kuuluu aikanani raapustin, tai mihin se sittemmin päätyi.
olennaisena osana akateemiseen vapauteen. Tarkoi- HOPSin päivittämistä minulta tuskin lähivuosina
tan vain sitä, että jossain vaiheessa on syytä myös pyydetään.
miettiä, milloin opinnot aikoo saada päätökseen, ja
millaisen kokonaisuuden ne lopulta muodostavat. Tuo on toki vain yksi esimerkki, mutta kun kyselin asiaa eri oppiaineiden opiskelijoilta, sain vastaTYY on määrittänyt tämän vuoden koulutuspoliit- ukseksi korkeintaan hieman kauniimpia tarinoita.
tiseksi teemaksi opiskelijan vastuun, ja sitouttami- Vielä ikävämpää on, että kysyttäessä myös osa hensen yliopistoyhteisöön. Teemalla on monta puolta, ja kilökunnasta lähinnä naureskelee, että olikos meillä
niistä kuullaan vielä useaan kertaan vuoden aikana. tuollainenkin järjestelmä. Opettajatuutoroinnin poYksi näkyvimmistä puolista on kuitenkin opiskelijan tentiaalia ei siis ainakaan täysin hyödynnetä, ja arvastuu omien opintojensa suunnitelmallisuudesta ja voitukseksi jää, onko tilanteeseen tulossa parannusta.
opintojen etenemisestä.
Opintojen eteneminen vaatii runsaasti työtä ja suunVastuu on kova, ja omasta kokemuksestani tiedän, nitelmallisuutta, ja opiskelija ansaitsee tässä apua ja
ettei suunnitelmallisuus opinnoissa ole mikään it- ohjausta. Jos apua ei muisteta riittävästi tarjota, on
sestäänselvyys. Yliopiston kurssiviidakossa harhailu yksi osa opiskelijan vastuuta myös muistaa sitä vaatia.
on helppoa. Opiskelijan ei kuitenkaan kuulu jäädä
opintojensa kanssa yksin. Muiden opiskelijoiden Lauri Miikkulainen
vertaistuen lisäksi jokaisella opiskelijalla on oikeus
”Pelkkä pisteiden kertyminen ei aina suinkaan vie kohti valmistumista. ”
4
HALLITUS 2011
INDEXIN
1. Nimi, ikä, pääaine
2. Mistä kaukaa olet kotoisin?
3. Tehtävä hallituksessa?
4. Miksi Index?
5. Voimaeläimesi
6. Kerro lyhyt vitsi
7. Vapaa sana
1. Lauri Miikkulainen. Jotkut kutsuvat nimellä Miikkis. Ikää on kertynyt 23 vuotta,
ja pääaineena yliopistolla on valtio-oppi
2. Kaukaa, kaukaa kylmästä pohjolasta eli
Kemistä, tuosta Perämeren Helmestä.
3. Tehtäviä on kaksi kappaletta. Olen opintosihteeri eli edunvalvonnan kompuroiva
luotsaaja, sekä hallituksen varapuheenjohtaja.
4. Koska Index on Hieno Järjestö, ja olen
huomannut täällä viihtyväni. Mitäpä siihen
lisäämään.
5. Kilpikonna. Sellainen verkkainen ja silloin tällöin kuoreensa vetäytyvä.
6. Ankarankaan mietinnän jälkeen mieleen ei tule mitään julkaisukelpoista. Mutta
lehden ulkopuolella lupaan kertoa kysyjille
vaikkapa vauvavitsejä.
7. Vapaata sanaa voi lukea esimerkiksi tästä
lehdestä opintosihteerin palstalta tai indexinfolta koulutuspoliittisesta sunnuntaisähkeestä. Suosittelen kaikille. Muilta osin
säästeltäköön se vuosijuhliin.
1. Susanne, 22, sosiaalipolitiikka.
2. Helsingin Kannelmäestä, jossa on monta
kauppaa ja paljon nähtävyyksiä.
3. Sihteeri.
4. Järjestötoiminta on kivaa.
5. Peura.
6. Piti googlettaa, mutta miksi turkulaiset
lisäävät sipseihin suolaa? Koska pussissa lukee
“pan suola”.
7. Äiti lähetä rahaa.
5
VUODEN 2011 HALLITUS
1. Sonja Marie Nylander, 16 + 10v, Sosiaalipolitiikka
2. Oisko se tänään et Mäntsälä mielessäin?
3. Pupupääjohtajatar (pj)
4. Koska rakkaus, vapaus ja yhteenkuuluvuus
5. Kissani Bitti.
6. Se oli eri norsu!
7. Suukkoja ja haleja <3 Liittykää index-infolle ja rohkaistukaa poikkeamaan Indexin
päivystyksiin <3
1. Tiila, 23, sosiaalipolitiikka
2. Uudestakaupungista eli ei kovin kaukaa
3. Muodollisesti pätevä taloudenhoitaja
4. Koska lämmön ja rakkauden tunnelma
5. Leppäkerttu
6. Mies meni kauppaan ja sielläkin myytiin
leipää.
7. Tulkaahan visiteeraamaan Kartanon
päivystyksiin! Kahvia ja joskus tuurilla pullaa.
1. Marika Siik,23, psykologia. Jotkut sanoo
Marski, on niitä muitakin.. :)
2. Maalta, Vehmaalta.
3. Oon tänä vuonna emäntänä, Tudorsvastaavana ja lippu-upseerina..hmm :D
4. Index sitoo yhteen monta tieteenalaa.
Yhteistyö ja rakkaus on mulle elinehto!
Monitieteisyys on aina hyväksi!
5. Mun voimaeläin on varmaankin kissa.
Kissauteen tiivistyy itsenäisyys, itsetuntemus, hetkessä eläminen, itsestään ja pennuista huolehtiminen. Siksi kissa.
6. Voi ei, onpa helppoa, kiitti tästä Joni! Itseasiassa musta tuntuu liian usein että mä
itessäni olen kävelevä vitsi.. En siis keksi
toista :)
7. Love & Peace & Unity, that’s why I’m
at Index. :)
HALLITUS 2011
1. Ida(x), 25, logopedia
2. Forssan, Hämeenlinnan, ameriikan ja
Lahden kautta Turkuun
3. Ekskursiovastaava, tutorvastaava ja kartanon emäntä
4. Koska Index on ihana!
5. Merijänis
6. Se joka viimeksi nauraa, ei ilmeisesti ymmärtänyt vitsiä.
7. Pelattaisko orjaa???
1. Asta Vainionpää, 20v, yleinen kasvatustiede
2. Kaukaa Liedosta saakka raahautunut
tänne Turkuun
3. Toimin hallituksestta kulttuuri- ja ekskursiovastaavana
4. Koska index on ihana !
5. Liito-orava
6. Mikä optimistisuuden huipentuma ? voitelee leivän molemmilta puolilta, jotta
se putoaa aina voipuoli ylöspäin.
7. “Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto.
“ - Albert Einstein
1. Eero Ville Löytömäki, 20v, poliittinen
historia
2. Forssasta, tuosta Kanta-Hämeen perunasalaatintuoksuisesta keskuksesta
3. Ulkosuhde-, alumni- ja SVOL-Turku
-vastaava
4. Indexistä käsin on helppo vaikuttaa tulevien yhteiskuntatieteilijöiden ajatuksiin ja
näin ollen sujuvoittaa tulevaa maailmanvalloitustaan.
5. Vyötiäinen
6. Mikä on punainen ja lentää? -Punatulkku.
7. Muistakaa, että seepra on keskimäärin
harmaa.
1. Maria Eleonoora Seppänen, 21, sosiologia
2. Helsingistä
3. Juhlavastaava
4. Koska koen, että Indexissä on mahdollisuus vaikuttaa ja verkostoitua
5. Virtuaalilammas
6. Anteeksi, sopersi juopunut mies ohikulkijalle, - missähän minä olen?
- Hämeenkadun ja hämeenpuiston kulmassa.
- Ei tarvitse mennä yksityiskohtiin... mikä
kaupunki?
7. Jos jollakulla on jotain kivoja tapahtuma
ideoita tai parannusehdotuksia jo olemassa oleviin eventteihin otan niitä mielelläni
vastaan!
1. Jelena, 22-vuotta, sosiaalityö
2. Entisestä Vammalasta nykyisestä Sastamalasta
3. Koulutuspoliittinen vastaava
4. Index? Koska se on rakkauden tyyssija,
joka vie onnistuneesti senkin vapaa-ajan, jota
sinulla ei ole. Tapaat täällä myös mahtavia
ihmisiä!
5. Merikotka olis tosi siisti mutta on toi villakoirakin aika makee <3
6. Edunvalvonnassa ei vitsailla
7. Lakatkaa piileksimästä kotona ja tulkaa
tekin tapaamaan superihania indexläisiä!
1. Pyry Ilkka Tapani Kantanen, 19, taloustiede
2. Pyhtää, Kymenlaakso, n. 244km yokylästä itään.
3. Tiedottaja, juhlavastaava, jeejee
4. Index on minun paimeneni, eikä minulta
mitään puutu. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi
ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja
minä saan nukkua Indexin kartanossa krapulaani pois opintojeni loppuun asti.
5. Lauhkea Perun laama
6. Zeitgeist-liike
7. Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi Sanaa tullut...
1. Joel Patomäki, filosofia
2. Turusta kotoisin.
3. Olen hyvinvointi- ja kulttuurivastaava
hallituksessa.
4. Index sillä tuutorini ehdotteli (mainosti), että ryhtyisin index-vastaavaksi ja alkoi
kiinnostaa millaista touhua se on ja päädyin
kokeilemaan, sillä mieleeni tuli ideoita siitä,
millaisia tapahtumia haluaisin järjestää.
5. Karhu. Pidän kontrasteista ja niistä niitä
löytyy.
1. Matti Rantanen 24 vuotta, tilastotiede.
2. Melko läheltä, Liedosta.
3. Tehtäviini kuuluu juhlien järjestely ja
nettisivujen pitäminen ajan tasalla.
4. Index on ehkä paras paikka tutustua mukaviin yhteiskuntatieteilijöihin.
5. Isot kissaeläimet.
6. On olemassa 10 eri ihmistyyppiä ja toiset
niistä ei osaa binääriä.
7. Mulle saa lähettää kivoja kuvia Indexin
tapahtumista, niin että muutkin voi nähdä
ne Indexin megasuositussa nettigalleriassa!
6
ALAJÄRJESTÖT
ALAJÄRJESTÖJEN
HALLITUKSET
2011
DIALECTICA
Anna-Mari Kivimäki (pj)
Kaisa Aho (vpj, liik.)
Mikko Moilanen (siht., www)
Sanna Mattila (talous)
Annika Nivala (tapahtumat)
Joel Patomäki (Index)
Oki Lindgrén (kopo)
Anni Loikkanen (glitter etc.)
Laura Blomqvist (pj)
Visa Sarparanta (kopo)
Satu Henriksson (siht.)
Alar Kaskikallio (talous)
Suvi Peltoniemi (tied.)
Lauri Östman (spol)
Essi Karvonen (vpj, spol)
Marika Siik (Index)
Anna Sysikaski (ulkos.)
Nina Nicklén (hyvinv.)
Riina Lepistö (virkistys)
Jade Anttila (virkistys)
Santeri Heinonen (kult.)
Aino Rantasila (emäntä)
STATISTIKA
Sara Lehtimäki (pj)
Tommi Kauko (pj)
Marco Sabell (vpj, proj.)
Ilmari Ahonen (siht., tied.)
Emilia Jaatinen (siht.)
Niko Tanski (talous)
Jenni Laine (tied., tuutor)
Juha Hyssälä (liik.)
Sirja Nieminen (ulkos.)
Riikka Heiskanen (virk.)
Jonna Hoppendorff (ulkos.)
Alba Martin (kopo, sopo)
Asta Vainionpää (Index)
Matti Rantanen (Index)
Kiira Mustonen (juhlat)
Lotta Harviainen (talous)
Marika Koskinen (liik.)
Katariina Hava (kopo)
Henrietta Kokkonen (kult., kv.)
7
VUODEN 2011 HALLITUKSET
Noora Asikainen (pj)
Ilari Kolttola (vpj, liik.)
Jenni Talvitie (sihteeri)
Karoliina Hiltunen (talous)
Kalle Karppinen (kopo)
Sami Kemppinen (tied., SoPa)
Susanne Kruth (kult.)
Noora Tainio (excu)
Tiila Juuti (Index)
Lilli Virtanen (svol-turku)
Kaija Isoaho (talentia)
Enna Toikka (juhlat)
Katri Lehtinen (juhlat)
Tommi Niinimäki (varat,sopo)
ALAJÄRJESTÖT
PuTeX
P-klubi
Fiia Mäki-Lohiluoma (pj)
Juha Laurila (pj)
Katri Aro (kopo)
Jannika Saario (vpj, hyvinv.)
Roosa Ruotsalainen (tied.)
Miitta Eronen (siht., tied.)
Riikka Laaninen (talous)
Jetta-Marie Hannonen (siht.)
Tuomas Pulsa (kopo, hol)
Suvi Vehkavuori (talous)
Ida Kosonen (Index)
Juho Levo (kopo, tuutor)
Deniz Kacar (walpo)
Taru Suojaranta (juhlat)
Julia Vainio (juhlat)
Justus Koski (varat, isah)
Noora Vahervaara (ulkos., työ)
Mikko Kaitanen (liikunta, excu)
Marika Helin (v-kurs., excu)
Mikko Rintamäki (kult, ymp. www)
Hallituksen ulkopuolinen toimija:
Eero Löytömäki (Index)
Sklubi
Karoliina Kääsiäinen (pj)
Kirsti Koivisto (vpj, tied.)
Susa Pääkkönen (siht.)
Annamari Kangas-Kalinen (talous)
Anna Kalliola (juhlat, excu)
Petra Paavilainen (juhlat, excu)
Henna Okker (svol)
Johanna Vuori (kult., ymp.)
Maria Seppänen (Index)
Petteri Huhtinen (kopo)
Jarno Knuutila (liik.)
Essi Virtanen (ulkos., sopo)
Leea Vainio (www)
T-klubi
Joonas Ollonqvist (pj)
Inna Pekonen (kopo)
Anssi Savonlahti (talous)
Pyry Kantanen Index-vastaava
Maija Sappinen (Katsaus)
Mikko Nikkilä (www)
Tomi Haapala (sihteeri)
Niko Jokinen (vpj, urheilu)
Johanna Lindberg (varat)
Larissa Immonen (alumni, excu)
Olli Kajava (sopo)
Ilkka Saura (juhlat)
Markus Saloranta (juhlat)
VUODEN 2011 HALLITUKSET
8
OUTPUT
M
melkein tiedettä
inulla on koko Statistikan puolesta suuri
ilo ja kunnia ilmoittaa OUTPUT-tilastokolumnin ensimmäinen numeron julkaisusta! Kolumnin tarkoituksena on selvittää
erilaisia opiskelijaelämään liittyviä mysteerejä
ja myyttejä numeroiden ja rautaisen päättelyn avulla – välttämätön huumoriarvo tietysti
säilyttäen. Toiveenamme on, että tästä syntyy
uusi arvokas Indeksi-perinne, jota myös tulevat
nörttisukupolvet muistavat ylläpitää. Pitemmittä puheitta siirrytään itse asiaan.
tetusti klo 12 aikoihin ja siitä eteenpäin jonon
pituus näyttää laskevan suhteellisen tasaisesti.
Mielenkiintoinen huomio on se, että yksi vastaaja oli löytänyt oikoreitin toisen ulottuvuuden kautta. Tätä reittiä jonotus kestää vaivaiset
9 minuuttia.
MACCIAVELLIN JONO –
”PILOTTITUTKIMUS”
PS. kasvisruokailijoita ja rikkaita syrjitään tällä
kertaa, sillä kysely koskee vain sitä varsinaista
jonoa!
Kuten todettu, varsinainen tutkimus ilmestyy
seuraavassa lehdessä, joten vastauksianne kaivataan! Vastaamaan pääsee helposti osoitteessa:
statistika.utu.fi
”Ei se voi olla noin pitkäääh...” Tämän tapaisia
Ilmari Ahonen
huokauksia on tavallista kuulla Educariumin Statistikan sihteeri
aulassa. Onhan nimittäin ruoka-aika ja Macciavellin jono jälleen legendaarisen mittava.
Macciavellin jono on jokapäiväisen keskustelun aiheena niin suosittu, että OUTPUTin
ensimmäinen tutkimuskohde syntyi kuin itsestään. Tässä kohtaa haluan korostaa, että
tutkimuksen tarkoituksena ei missään nimessä ole Macciavellin mustamaalaaminen vaan
ravintola valittiin kohteeksi juuri sen suuren
suosion johdosta.
Aihe on todella herättänyt tunteita, sillä jonotuskyselyn oltua netissä vain 5 päivää, oli vastauksia tullut jo 80 kappaletta. Hienoa ihmiset!
Dataa ei ole vielä kuitenkaan ehtinyt kertyä
tarpeeksi todella tyhjentävää analyysia varten,
joten valitettavasti tässä lehdessä julkaistaan
vain pilotti-tutkimus. Lopullinen selvitys nähdään seuraavassa lehdessä.
Viikon 10 aikana jono ei ole aineiston perusteella missään vaiheessa yltänyt vahtimestarin
pöydälle asti, mutta osa ilmoitetuista jonotusajoista ovat silti varsin mittavia. Aineistosta
lasketuista jonotusajoista lähes 10% ovat 25 minuutin mittaisia tai jopa sitä suurempia. Jopa
30% ajoista on suurempia tai yhtäsuuria kuin
15 minuuttia. Pisimmät jonot esiintyvät odo-
9
”Tätä reittiä jonotus kestää vaivaiset 9 minuuttia.”
NRO 1
UUTISET
Yliopiston Uutiset
välittää tinkimättömän päähänjäävänoloista uutispuuroa indexläisten aamiaispöytään.
sessoitaessa. En ole nähnyt häntä kahteen
kuukauteen”, erään tutkijan tuskastunut
Ha l l i t u s p ä ä t t i j ä t t ä ä o p i n t o t u - aviomies kertoo.
en budjettiesityksessään sitom a t t a k u l u k e h i t y k s e n i n d e k s i i n . YLIOPISTOHALLINNON KOKOUSPALKKIOT
Tunnettu vähäosaisten puolustaja ja yleinen ihmisystävä, korkeimpaan tulodesii- Yliopistohallinnon mittavat kokouspalkkiliin kuuluva Turun yliopiston valtio-opin ot ja torkkupeitteet ovat herättäneet viime
professori Matti Wiberg kuvaa syvää pet- aikoina keskustelua. Toimittajamme tietymystään: “Totta kai olen pettynyt pää- dusteli asiaa Lauri Östmanilta.
tökseen. Opintoraha jätettiin kokonaan
leikkaamatta.”
-Teidät tunnetaan ikisympaattisena ja aina
rakastettavana pitkän linjan toimijana. HaYHTEISKUNTATIETEELLINEN TIE- luaisitteko kertoa, millaisia kokouspalkkiDEKUNTA VIHERTÄÄ
oita nostitte viime vuonna?
INFLAATIO AHMII OPINTOTUEN
Y h t e i s k u n t a t i e t e e l l i n e n t i e d e k u n- -Mee **ttuun siitä.
ta on lähtenyt tavoittelemaan vuoden ympäristöteon tunnusta tänä -Niin... Teitä on useasti kiitelty terävästä
vuonna tosissaan. Kierrättämällä. huumoristanne. Mutta pelkäättekö koskaan, ettei teitä oteta vakavasti?
“Käytämme tänä vuonna luentojen vetämiseen samoja vanhoja naamoja ja kalvoja”, -No hyvä on, hyvä on, jos tivaatte! Aluksi
opetuksesta vastaava varadekaani Heikki tietysti suutelimme kiihkeästi normaaliin
Hämäläinen hehkuttaa.
tapaan ja... eikun mitä te kysyittekään?”
PUBLICUMIN KELLARIKERROK- -Tuota... Teidät tunnetaan myös vertaansa
SEN TUTKIJAT VIHDOIN VAPAU- vailla olevasta vaatimattomuudestanne?
TEEN
-Totta. Minä, Lauri Östman, en ole koskaan
Kognitiivisen Neurotieteen Tutkimus- osannut nostaa itseäni millään tavoin esiin.”
keskuksen tutkijat on päätetty pelastaa
Publicumin kellarikerroksesta erityisen YLIOPISTON VAR AINKERUU JÄ Ä
nostokapselin avulla. Laboratorioihin TAVOITTEESTA
unohtuneet tutkijat näkevät päivänvalon
ensimmäistä kertaa kuukausiin, kun pit- Turun yliopiston varainkeruu ei ole sujukien valmistelujen jälkeen nyt loppusuo- nut odotetusti ja kasaan on saatu vain noin
ralla oleva operaatio saadaan päätökseensä. puolet tavoitellusta summasta. Tätä menoa
asiantuntijat laskevat yliopiston kaikkien
“Tutkijat ovat saaneet psykososiaalis- toimintojen ajettavan alas ja yliopistokauta tukea ja olleet nettiyhteydessä ul- pungin näivettyvän kokonaan vuoteen
komaailmaan. Mutta kyllähän tässä 2025 mennessä. “Turku on suomalaisen
porukan mielenterveyden puolesta jän- korkeakoulukentän Aral-järvi”, taloustienitetään”, pelastusoperaatiota johtava teen dosentti Elisa Hillasvuo luonnehtii.
dekaani Veli-Matti Ritakallio kuittaa.
Turun kaupunki on kuitenkin ryhtynyt
Myös Publicumin a la-au la a n pys- aktiivisiin toimiin ja luvannut siirtää osan
tytetyssä Toivon leirissä olevat tut- uuden Myllysillan rakentamiseen kohdenkijoiden omaiset odottavat operaa- netuista varoista yliopistolle. “Insinöörit
tion viime vaiheita jännitt yneinä. ovat vakuuttaneet, että voimme hyvin
säästää jättämällä tukipalkin tai pari pois
“Vaimoni tekee tutkimusartikkelia aivosäh- sieltä täältä”, syksyn alusta Elinkeinoeläkökäyrän muutoksista kasvonilmeitä pro- män keskusliiton johtoon siirtynyt entinen
kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen toteaa.
MYRKKYLIENTÄ AURAJOKEEN?
Gourmet-tehdas Macchiavellissa koettiin maanantaina kauhunhetkiä, kun
padan reuna petti ja keittolientä valui
ympäristöön. Vaarallisen myrkkyliemen pelätään nyt joutuvan Aurajokeen.
Pelastustoimia johtava virastomestari Ari
Anteroinen kuvaili tilannetta tuoreeltaan:
“Täällä on täysi kaaos. En ole eläissäni, en ole eläissäni... Hei! Voi hyvä Jumala! Etuileeko joku siellä jonossa?!”
Vaara ei ole vielä ohi. Macchiavellin padoista on löytynyt ainakin kaksi uutta halkeamaa, ja asiantuntijat pelkäävät pahimman
olevan vielä edessä. Apua halkeamien
tukkimiseen onkin jo pyydetty öljy-yhtiö
BP:ltä.
OK M:N T YÖRY HMÄ ANTOI R APORTTINSA VALMISTUMISAIKOJEN LYHENTÄMISEKSI
Opet u s- ja ku lt t uu riministeriön Opiskelusta oikoteitse osaa miseen -työryhmä on antanut raporttinsa.
Raportissa todetaan opiskelun pidentävän opiskelijoiden valmistumisaikoja huomattavasti. Työryhmä esittääkin tuntuvia supistuksia opiskeluun.
“Selvitys osoittaa, että maisteritutkinnon
antaminen uusille opiskelijoilla suoraan lyhentäisi nykyisiä opiskeluaikoja keskimäärin viidestä seitsemään vuotta. Tämä olisi
huomattava askel työurien pidentämiseksi”,
opetusministeri Henna Virkkunen toteaa.
“Samalla myös korkeakoulujen opetushenkilöstön tarve vähenisi. Säästöt voitaisiin
käyttää esimerkiksi innovatiivisen ympäristöystävällisen energiapolitiikan ajamiseen
kuten turpeen tukemiseen”, elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen kuittaa.
ODYSSEUS VASTATUULESSA
T-klubi on nostanut metakan Turun ylioppilasteatterin harkitsemasta Odysseus-
”Gourmet-tehdas Macchiavellissa koettiin maanantaina kauhunhetkiä...”
10
UUTISET
produktiosta. Modernisoidussa EU-alueen talouskriisiä peilaavassa Homerostulkinnassa Kirke loitsii Odysseuksen
kreikkalaismiehistön taloustieteilijäsioiksi.
“Va ad im me kohtau k sen poista mista. Tällainen tulkinta antaa väärän kuvan ja mustamaalaa Taloustieteen Klubi ry:tä”, T-klubi kertoo tiedotteessaan.
Myös Fobia vaatii kohtauksen poistamista.
“T-klubilaiseksi muuttaminen on sopimatonta. Näin silmittömän julmalla ja barbaarisella kohtalolla ei pitäisi koko perheen
näytelmässä edes pelotella.”
OPISKELIJAT NOKOSILLA
Yliopiston luennoitsijat ovat viime aikoina kiinnittäneet huomiota merkilliseen
ilmiöön: opiskelijat nukahtavat kesken
luentojen. “Opiskelijat vaipuvat uneen
jopa kesken kiehtovimman ATK-opetukseni!” tilastotieteen opetusamanuenssi Eila Seppänen päivittelee ihmeissään.
Lääketieteellisen tiedekunnan pandemiaja inf luenssayksikön johtaja, professori
Akseli Sorsa tutkimusryhmineen epäilee
nukahtamistapausten liittyvän YTHS:n
vuodenvaihteessa antamiin H1N1-rokotteisiin. “On todennäköistä, että annettu
rokote on aiheuttanut narkolepsiaa. Nämä
opiskelijat tulevat kärsimään parantumattomasta aivosairaudesta lopun ikäänsä.”
YTHS:n ylilääkäri Marketta Pajama kommentoi tapahtunutta: “Sattuuhan näitä.”
Lauri Östman
11
”Yliopiston luennoitsijat ovat viime aikoina kiinnittäneet huomiota merkilliseen ilmiöön: opiskelijat nukahtavat kesken luentojen.”
ASIAA
Yhteiskuntatieteestä kauppatieteeksi?
T
urun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhdistymisen yksi merkittävä yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa
kohdannut seuraus on ollut taloustieteen
oppiaineen siirtyminen kauppakorkeakoulun puolelle. Kansantaloustieteen laitosten yhdistymiselle oli varmasti hyvät
perusteet. Tiedekuntamme opiskelijoille
yhdistyminen tuotti kuitenkin paradoksaalisesti muutaman byrokraattisen
mutkan taloustieteen sivuaineopiskeluun. Yliopiston ja kauppakorkeakoulun
tietojärjestelmien yhtenäistämisen myötä valtaosa ongelmista varmasti ratkeaa.
Kysymys oppiaineen ja sen opiskelijoiden
identiteetistä uudessa ympäristössä jää
kuitenkin avoimeksi.
KASVUKIPUJA JÄRJESTELMIEN
YHTENÄISTÄMISESSÄ
Yksittäisen opiskelijan kannalta taloustieteen siirtyminen kauppakorkeakouluun
näyttäytyy ainakin väliaikaisesti sen sivuaineopiskelun vaikeutumisena. Siinä missä aikaisemmin oli mahdollista marssia
luennolle ja raapustaa nimi listaan, täytyy opintoihin hakea nyt erikseen JOOoikeutta. Oikeuden saamisen jälkeen on
käytävä kahdella eri tiskillä kauppakorkeakoulussa hankkimassa ensin uusi opiskelijanumero ja internet-tunnukset.
Ongelma on tietysti vähäinen, mutta
erityisesti uusien opiskelijoiden kohdalla sillä on ollut konkreettisia seurauksia.
Ilmoittautuminen kauppakorkeakoulun
I periodin kursseille päättyi perjantaina
27. elokuuta 2010, kolme päivää ennen
kuin yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan
johdantokurssi oli edes alkanut. Vaikka taloustieteen ensimmäiselle kurssille
pääsi vielä tuon jälkeen mukaan takaoven
kautta, nosti se monella kynnystä aineen
sivuaineopintojen aloittamiseksi.
tautumismenettelyn. Lisäksi keskeneräi- le. Varsinkin opiskelun alkuvaiheessa
sistä taloustieteen opintokokonaisuuksista sivuaineita valitaan melko intuitiivisin
on laitoksen nettisivujen ohjeiden mukaan perustein. Kun muille kauppakorkeakouneuvoteltava erikseen kokonaisuudesta lun kursseille on helppo ilmoittautua, ja
vastaavan professorin kanssa.
valtaosa ympäröivästä yhteisöstä opiskelee
liiketaloustieteitä, onkin laskentatoimi tai
Onneksi ongelma on vain byrokraattinen, rahoitus keskiverto-opiskelijan kohdalla
ja siis byrokratian keinoin ratkaistavissa. huomattavasti todennäköisempi sivuaiYliopisto on ottanut tavoitteekseen yli- nevaihtoehto kuin jokin yhteiskuntatiede.
opiston ja kauppakorkeakoulun rinnak- Siinä missä kynnys opiskella taloustiedetkaisten tietojärjestelmien yhtenäistämisen tä on yhteiskuntatieteilijöiden kannalta
1.8.2011 mennessä, joten toivottavasti vii- kasvanut, on kynnys opiskella muita
me syksyn ongelmat jäävät ainoiksi laa- yhteiskuntatieteitä kasvanut vastaavasti
tuaan. Lisääntyneiden resurssien ansiosta taloustieteilijöiden kannalta. Mielestäni
uudella kansantaloustieteen laitoksella on on perusteltua kysyä, ohjaako taloustievarmasti myös opiskelijoiden asemaa pa- teen siirtyminen kauppakorkeakouluun
rantavia vaikutuksia.
myös VTK/VTM-opiskelijoiden tutkintokokonaisuuksia kauppatieteellisempään
VALTIOTIETEILIJÄT VIER A ALLA suuntaan.
MAALLA?
Turun yliopistosta muutaman vuoden
Kokonaan toinen kysymys on VTK/ kuluttua VTM-tutkintonimikkeellä valVTM-tutkintoa kauppakorkeakoulussa mistuvien ekonomistien osaaminen voi
suorittavien taloustieteen opiskelijoiden siis painottua laajan yhteiskunnallisen
asema ja identiteetti. ”Yhteiskuntatieteel- näkemyksen sijasta yhä enemmän elinlisen” taloustieteen opiskelijoiden ainejär- keinoelämän ja rahoitusmarkkinoiden
jestö T-Klubi on ottanut entiseen malliin hallintaan. Onko se lainkaan pahasta vai
osaa Indexin tapahtumiin. Yhtenä Inde- pikemminkin toivottavaa kehitystä, on
xin alajärjestönä se näyttäisikin pitävän jokaisen itse arvioitavissa.
yllä yhteyttä yhteiskuntatieteilijöihin.
Lassi Vainio
Silti taloustieteen VTK/VTM-linjan
opiskelijat ovat ikään kuin kahden tulen
välissä. Jotta eivät jäisi uudessa ympäristössä ulkopuolisiksi, on luonnollista ja
toivottavaa, että opiskelijat integroituvat myös kauppakorkeakoulun ainejärjestötoimintaan. Samanaikaisesti
herää kuitenkin kysymys, jäävätkö
taloustieteilijät kasvavassa määrin
ulkopuolisiksi muihin yhteiskuntatieteilijöihin nähden. Eivätkö he
jo ole yhteiskuntatieteilijöinä ulkopuolisia – valtiotieteilijöitä vieraalla
maalla – kun taloustieteen opetus
tapahtuu kauppakorkeakoulussa,
pakolliset yhteiset opinnot (kuten
kieliopinnot) ovat yhteisiä kauppatieteilijöiden kanssa ja linkkinä muihin yhteiskuntatieteilijöihin toimivat
enää Indexin harvakseltaan järjestämät tapahtumat?
Yhteiskuntatieteilijöiden kannalta tilanne
on siis osaltaan heikentynyt aikaisempaan
verrattuna, vaikka yliopiston ja kauppakorkeakoulun yhdistymisen tarkoituksena
oli ennen kaikkea parantaa opintotarjontaa. Selvimmin tämän kokevat ne opiskelijat, jotka ovat opiskelleet taloustiedettä
aikaisemmin yhteiskuntatieteellisen tie- Tilanteella saattaa olla arvaamattomia
dekunnan puolella, ja jotka kohtaavat nyt vaikutuksia myös uusien taloustieteen
uudessa tilanteessa mutkistuneen ilmoit- opiskelijoiden tutkintokokonaisuuksil-
”Yhteiskuntatieteilijöiden kannalta tilanne on siis osaltaan heikentynyt aikaisempaan verrattuna...”
12
EXCUILUA
INDEX
IN
E
dinburghiin lähdettiin sekalaisella
joukkiolla indexläisiä lokakuussa
2010, pian Indexin vuosijuhlien jälkeen. Saavuimme aurinkoiseen Endinburghiin, ja kiivettyämme kaksikerroksiseen punaiseen bussiin ja
ihmeteltyämme ohi meneviä pieniä
ja erikoisia taloja, tajusimme
olevamme ulkomailla! Mitä
lähemmäs keskustaa ja vanhaa kaupunkia pääsimme, sitä
upeimmiksi maisemat muuttuivat. Tästä viikosta tulee
huikea!
Majoituimme vanhan kaupungin sydämeen, ihan Royal
Milen varrelle, High Street
Hostelliin noin 16 hengen
”mukaviin” huoneisiin. Royal
Mile kulkee läpi vanhan kaupungin ja päättyy Edinburghin linnalle, ja sen varrella on
mitä hienoimpia goottilaisia
katedraaleja ja mitä lie linnoja, kuin suoraan Harry Potterista konsanaan. Ai niin, tässä
kylässähän se J. K. Rowling
koko kirjan keksikin... Royal
Milen toisessa päässä häämötti
Arthur’s Seat, ikivanha sammunut tulivuori.
Ensimmäisen yön jälkeen
lähdimme pienellä porukalla
etsimään Royal Mileltä aamupalaa, ja
löysimme pienen pubin, jonka tiskille
silloinen puheenjohtamme marssi ja
sanoi: ”we want eat breakfast”. Tiskin takana oleva nainen katsoi meitä
epäuskoisena ja toisti: ”you want eight
breakfasts?”. ”Yes, yes”, sanoi puheen-
13
EDINBURGH
johtajamme, kunnes tajusimme, että
hän luuli meidän haluavan kahdeksaa
aamupalaa. Herätys, oltiin todellakin
Skotlannissa, skottimurteen luvatussa
maassa!
Väärinkäsityksestä toivuttuamme
Yksi huikeimmista kokemuksista koko
matkalla oli, kun kiipesimme Arthur’s
Seatille. Maisemat oli mitä psykedeelisempiä, eikä sen varjolla pitkästä ja osin
raskaasta kiipeämisestä ollut valituksen
sanaa. Palkintona siitä oli huipun valloitus ja koko kaupungin siintäminen
allamme. Siellä saimme idean: jääkää joku tänne ylös
valokuvaamaan, ja muu porukka menee alatasanteelle ja
muodostaa itsestään INDEX
–kirjaimet. Todistusaineisto
onkin nähtävillä tämän lehden etusivulla!
Kun kerran Skotlannissa
olimme, ei tullut kysymykseenkään jättää viskikulttuuriin tutustumista väliin.
Parin-kolmen yrityksen jälkeen saimme muutaman indexläisen voimin tungettua
itsemme selvästi suositulle
The Scotch Whisky Experience –viskikierrokselle. Parin
tuhannen viskipullon kokoelman pyörryttämänä emme
ikinä unohda missä viskit
perinteisesti tehdään ja miten
ne luokitellaan. Ne tuoksut
jäi ikuisesti mieleen.
Edinburgh tunnetaan myös
pahamaineisena kummitussuunnistimme Edinburghin linnalle. kaupunkina, siellä on kuvattu mm. selKameraa ei voinut laskea hetkeksikään laisia ohjelmia kuin Ghost Adventures.
kädestä, kaikesta tästä kauneudesta Selvää oli, että seikkailumieliset Indexpiti saada kuvia. Kaupunki oli todella läiset lähtivät ottamaan selvää, millaikaikkea muuta kuin oli kuvitellut, kuin nen kummituskulttuuri siellä oikein oli.
suoraan elokuvista. Ja jossain soi koko Erästä kierrosta veti erikoinen englanajan säkkipilli...
tilainen ”kääpiö”, joka puhui lentävistä
”Kun kerran Skotlannissa olimme, ei tullut kysymykseenkään jättää viskikulttuuriin tutustumista väliin...”
EXCUILUA
ihan alimmassa kerroksessa. Korttia pelattiin kyllästymiseen asti (paitsi pelaajia
ei kyllästyttänyt) kahden litran Strongbow -pullo lähikaupasta kaverinamme.
Toiseksi viimeisenä iltana valloitimme
koko alakerran ja pidimme Edinburgh
–sitsit! Oli siinä muilla ihmettelemistä, kun suomalaiset lauloivat ja joivat
milloin missäkin asennossa. Naurussa
oli pidättelemistä viimeistään siinä vaiheessa, kun punschen kommer raikui
pöydän alta.
tappajahevosista ynnä muista ilmiöistä
kahden tunnin kävelyreissulla. Siitä jäi
lähinnä käteen ilmainen matkataskulamppu. Toisella kierroksellä oppaana
oli nuori mies, joka oli pukeutunut
pitkään mustaan nahkatakkiin, ja joka
viiletti 50-päisen joukkion johtajana
kuin mikäkin vampyyri. Tämä kierros
vei meidät Edinburghin katujen alaisiin
kammioihin ja hautausmaalle, ja mitä
erilaisimmilla kikoilla oli kierrokseen
saatu hieman jännitystä. Tosin kaikki
ei kokenut hauskaksi sitä säikyttelijää, jolla oli Scream- naamio päässään.
Mielikuvitusta kirvoitti ehkä kuitenkin
paremmin ne seikkailut, joita teimme
omin päin 1700-luvun goottilaisrakennusten lomassa.
Viimeisen yön vietimme lentokentällä,
jossa ajatuksena oli saada nukutuksi
rankan viikon jälkeen. Se jäikin sille
ajatuksen asteelle, kun lentokentän palohälytin alkoi soida heti kun saavuimme paikalle. Jossain vaiheessa, kun ulina
jatkui korvia viiltävänä, epätoivoisena
keksimme erään kaiffarin kanssa ”lauhahmojen nimiä, sekä runoilija, joka laa” hälytyksen kanssa kaanonissa, jololi kuuluisa siitä, että hän oli maailman loin osa matkatovereista vaihtoi jostain
huonoin. Hautausmaalla oli myös lah- syystä paikkaa.
jatavarakauppa, joka ilmeisesti avattiin
aina kun innokas kummituskierrospo- Loppuyöstä väänsin itseni erikoiselle
mutkalle käsinojalliselle penkkirivistölle
rukka tuli paikalle.
siivousmasiinoiden vetäessä rundia ympärilläni.
Huumori oli tuolloin vähissä,
Edinburgh valloitti sydämemme sen
kauneudellaan ja mitä hurjimmilla ta- mutta koto-Suomeen päästyä ja hyvien
rinoillaan, mutta ei voinut olla törmää- yöunien jälkeen täytyi myöntää, että tuo
mättä turismin kääntöpuoliin. Joka episodi oli yksi matkan helmistä.
paikka oli täynnä kalliita tuliaiskauppoja, rahastuksen makua ja syntikalla Reissu oli upeaakin upeampi, ja mitä
tehtyä säkkipilli-musiikkia, mutta kun muuta se olisikaan voinut olla, kun alosasi katsoa sen alle, näki, että pai- lekirjoittanut näki matkasta unia kuukalliset todella asuivat ja tekivät töitä kausia sen jälkeenkin. Edinburgh syöpyi
kaupungissa, sekä selkeästi nauttivat varmasti kaikkien matkalla olleiden sydämiin.
elämästään siellä.
Mielenkiintoisinta oli tällä viimeisel- Vaikka kiertelimme Edinburghin katuja
lä kierroksella ne haudat, joista J. K. joka päivä, muutamina iltoina oli muRowling oli kirjoihinsa bongannut kava hengailla hostellin ”olohuoneessa”,
”Joka paikka oli täynnä kalliita tuliaiskauppoja, rahastuksen makua ja syntikalla tehtyä säkkipilli-musiikkia...”
Ida Kosonen
14
EXCUILUA
Itänaapuri pinkkien lasien läpi -
T-klubi Pietarissa
J
oulun odotus oli kouralliselle T-klubilaisia tällä
kertaa hieman erityyppinen
kuin yleensä muina vuosina.
Vuotensa loppuhuipennuksena klubi suuntasi sykkivään
idän metropoliin tekemään
empiiriset havaintonsa kommunismin ja kapitalismin
raa’oista yhteentörmäyksistä.
Ennakkomainoksen mukaan
matkanteko sujuu mukavasti
St Peter Linen sinivalkoisella
laivalla, jota laiva ulkovärityksen puolesta olikin. Kulttuurivaihto hyttikäytävillä
alkoi jo kansainvälisillä vesillä, muutama pykälää liian
pieniin havajikauluspaitoihin
sonnustautuneiden itänaapureiden tarjotessa maistiaisia
viinikarahveistaan, suupielet
vilpittömästi korvissa. Laiturin räntäsateessa arvovieraita
odottaneen fanfaariorkesterin
jälkeen kokosimme taas itsemme ja suuntasimme kiertoajelulle, oppaan valaistessa
Pohjolan Venetsian saloja
lähestulkoon leffamaisella
slaavilontoolla. Kuvaustauot - kuten matkan muutkin
ulkoiluosuudet - jäivät lähes
olemattomiksi, koska -23 celsius ja 9m/s. Menomatkan hilpeä teema sai luontevaa jatkoa
ensimmäisessä varsinaisessa
vierailukohteessa, Baltikan
tehdas on Euroopan toiseksi
suurin panimo. Esittelykierroksen kliimaksi saavutettiin yhden tunnin ja kahden
kilometrin kohdalla, jolloin
iskuryhmämme päästettiin
maisteluhuoneeseen kuin lapset karkkikauppaan. Huikean
15
virvokevalikoiman jälkeen sikaosasto pääsi vihdoin majapaikkaansa. Kortintäyteiset
koti-illat tulivat pitkin matkaa tutuiksi ja huipentuivat
useimmiten lähikortteleiden
kebabravintoloiden vertailuun, lähtipä muutama rohkea
etsimään muitakin jupinoita
paikallisten taksien turvin.
Luonnonolot tekivät harharetken loppupuolestakin sisätilapainotteisen, missä oli toki
puolensa. Olihan tuo Eremitaasi joidenkin mielestä ihan
hieno, ”miettikää kun toi ois
täynnä juustohampurilaisia”,
lausui uupunut matkamies
sadannen parimetrisen kivivaasin kohdalla. Parin päivän kulttuurikylvyn jälkeen
pinkki osasto käänsi kokkansa takaisin kohti hapattunutta
länttä. Ennakkomainonta ei
pettänyt myöskään paluumatkalla; ohjelmavihkosen ”Great russian show on board!!!”
osoittautui totisimmaksi todeksi ja vei koko laivabaarin
meille turkulaisille niin kovin
rakkaan Läntisen Pitkäkadun
tunnelmiin. Myös paikalliset
kasinopelit tekivät nimilleen
oikeutta: ”venäläisen pokerin”
nimessä nähtiin jotain arvoituksellista, johon oli kuitenkin jälkikäteen helppo yhtyä.
Matkan tunnelmia osuvasti
kiteyttäneen meritaipaleen
jälkeen pääsimme kuitenkin
taas siirtämään kelloja tunnilla taaksepäin ja kehitystä
25 vuotta eteenpäin.
Olli Kajava
Haluatko auttaa Indexin
seuraavan ekskursion
järjestämisessä?
Ekskursiotoimikunta järjestää vinkeitä tutustumisretkiä sekä kotomaassa että rajojen
ulkopuolella! Index järjestää ainakin yhden
ekskursion maamme rajojen ulkopuolelle,
mutta ekskursiotoimikunta kehittelee myös
kotimaan-ekskursioita innolla. Ota yhteyttä!
Ekskursiovastaavat:
Ida Kosonen
idjoko@utu.fi
Asta Vainiopää
assuva@utu.fi
”Laiturin räntäsateessa arvovieraita odottaneen fanfaariorkesterin jälkeen kokosimme taas itsemme...”
SOSIOLOGIN SILMIN
KOLLEKTIIVISUUDEN SUOJASSSA
M
eistä sosiologeista ei yleisesti tunnuta jonkinlaiseen tasapainotilaan, jotta itse- tellen siirtymässä eläkkeelle, eivätkä he olihirvittävästi pidettävän. Onpa meille murhat vähentyisivät. Durkheimista voisi si voineet omassa nuoruudessaan kuvitella
keksitty haukkumanimiäkin. ”Joku sössö- kirjoittaa vaikka erillisen artikkelin, joten chattailevansa verkkoyhteyden avulla toilöögi”, joku tokaisee ja saattaa väittää ettei jätän hänen ajattelunsa käsittelyn tähän.
sella puolella maapalloa asuvan ystävänsä
kulttuurilla tai yksilön sosiaalisella tauskanssa puhumattakaan siitä, että kaikilla
talla voisi missään olosuhteissa olla vaiku- Me ihmiset luulemme olevamme riippu- olisi ollut varaa meille itsestäänselviin tektusta kansalaisten kulutustottumuksiin. mattomia toisistamme. Emme tunne hen- nologisiin kapistuksiin, kuten esimerkiksi
Siitä huolimatta suurin osa suomalaisista kilökohtaisesti omaa naapuriamme, lähi- televisioon. Eivät meidän isovanhempamei majaile bambumajoissa tai osta kimo- kaupan kassalle voi lempioluen loppuessa me varmaankaan valehtele todetessaan
noa tupaantuliaisiin viikonlopuksi. Moni antaa halutessa suoraa palautetta ja meitä ei heidän perheensä asuneen pinta-alaltaan
kaverinikin on useaan otteeseen kysynyt hetkauta tuon taivaallista kansanedustajien samankokoisessa yksiössä kuin me asumme
minulta, mitä se sosiologia noin niin kuin vaalirahasotkut. Mediassa puhuttiin yhtei- nyt, sillä erotuksella että jaamme saman
karkeasti ottaen oikeastaan on, mitä se oi- söllisyyden vähenemisestä yhteiskunnassa pinta-alan yksin. Se oli heidän oman aikein tutkii? Saavatko sosiologit valmistut- viimeistään Kauhajoen kouluampumisten kansa todellisuutta ja yhteiskuntaa. Suurten
tuaan töitä? Ettehän te varsinaisesti edes jälkeen. Yksilöllinen patologia alettiin tun- ikäluokkien jälkeiset sukupolvet ovat entisvalmistu mihinkään ammattiin.
nustaa myös yhteiskunnallisena ongelmana, tä vauraampia ja meillä on entistä enemmän
joka vaatii toimenpiteitä. Ja tuolloinkin vas- resursseja kuluttaa. Myös vapaa-aika on liSosiologian yhtenä uranuurtajana voidaan ta sitten, kun me sosiologit olimme nosta- sääntynyt, mutta paradoksaalisesti työssä
pitää ranskalaista Emilé Durkheimia, joka neet asian esiin.
uuvutaan entistä useammin ja siirrytään
ensimmäisenä artikuloi tieteellisesti sanan
ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeel”sosiologia” omissa teoksissaan. Durkheim Sosiologisesti perinteinen yhteiskuntake- le. Vanhempien ihmisten mielestä meidän
oli samalla ensimmäinen sosiologin vi- hitys on nähty alkukantaisten yhteisöjen ei tässä taloustilanteessa kuuluisi marista,
ranhaltija Pariisissa 1800-luvun lopulla. korvautumisella erilaisilla instituutioilla, mutta entä kun jokin ihan oikeasti mättää?
Durkheimin tunnetuin teos on Itsemur- jotka mahdollistavat aidon yksilöllisyyden
ha, jossa hän tutki itsemurhan tehneiden nyky-yhteiskunnassa. Myös toimiva byro- Vaikka yhteiskunta ympärillämme muutihmisten yhteisöllisiä suhteita. Durkheim kratia on ollut tärkeä askel matkalla kohti tuu, on ihminen aina sama. Uuden ihmislaoli ensimmäinen, jonka sanottiin selittä- yksilöiden mahdollisimman tarkkaa kont- jin kehittyminen kestää miljoonia vuosia ja
vän itsemurhaa sosiaalisella. Sosiaalinen rollointia. Moderni väestötietojärjestelmä meitä seuraavalla lajilla ei ole enää päässään
on siis sosiologian tutkimuskohde. Ajat- on kehittynyt vähitellen, ja viranomaiset hiuksia. Ennen hiustenlähtöä on meillä motelua pidettiin vallankumouksellina, sillä voivat halutessaan saada jokaisen kansa- nia haasteita selätettävänämme. Suurten
ennen tätä itsemurhaa pidettiin sangen laisen tiedot luettavaksi. Olemme muut- ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle vaatii
yksilöllisenä asiana johon vaikuttivat yk- tuneet yhteiskunnaksi, jossa voimme olla kansalaisilta veronmaksukyvyn lisäksi pisilän omat henkilökohtaiset patoutumat, yksilöitä, mutta jossa valtio tietää meistä dempää työuraa. Mutta voiko nykyisessä
jota tutki tieteistä ennen kaikkea psyko- yhä enemmän.
työelämässä jaksaa yli 60-vuotiaaksi? Ei
logia. Durkheimin mukaan liian kiinteä
työssä jaksaminen ole välttämättä kiinni
yhteisö tai liian löyhä yhteisö synnyttävät Miten sitten oma aikamme eroaa meitä organisaatiorakenteen muuttamisesta vaan
eniten itsemurhia. Yhteisön pitäisi pyrkiä edeltäneistä? Suuret ikäluokat ovat vähi- ennen kaikkea hyvistä ihmissuhdetaidoista. Siitä, että ihmiset ylipäätään kykenevät
tulemaan toimeen toinen toistensa kanssa.
Tutkimusten mukaan nykynuoret haluavat
tulevaisuudessa työn sijaan entistä enemmän vapaa-aikaa. Työn eetos on muuttumassa työnteon velvollisuudesta työn tekemisen oikeudeksi ja samalla työn sisältöön
kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
Kaikkea ei rahalla saa. Ei talouskasvu tuo
parisuhdetta, hyviä ystäviä ja turhanpäiväisiä kaljakavereita. Jokaisen täytyy löytyy
keskuudestaan nämä ihmiset ja muodostaa
heistä oma subjektiivinen kokemuksensa.
Emme voi pyörittää tätä maailmaa yksin,
vaan tarvitsemme siihen muita ihmisiä.
Kollektiivisuus tuo suojaa elämää uhkaavia
kriisitilanteita varten.
Jani Moilanen
”Me ihmiset luulemme olevamme riippumattomia toisistamme. ”
16
SOSIOLOGIN SILMIN
KULTTUURIA
NÄKÖKULMA SOSIAALITIETEELLISEEN
SOITTOLISTAAN
M
ikä määrittää omaa aikaamme? Se on kysymys, jonka kanssa jokainen
sosiaalitieteilijä tulee jossain
vaiheessa maallista taivallustaan painineeksi mutta aina ei
tarvitse olla sosiaalitieteilijä voidakseen tavoittaa jotain omalle
ajalleen ominaista. Sosiologiset
pohdinnat riskiyhteiskunnasta,
notkeasta modernista, tai refleksiivisestä individualismista
saattavat avata hyvinkin mielenkiintoisia näkymiä ohikiitävään nykyhetkeen. Siinä missä
ne ovat toisinaan käyttökelpoisia välineitä luomaan kokonaisvaltaista kuvaa siitä, miten
maailmamme oikein makaa,
populaarikulttuuri onnistuu
usein tehokkaammin tuomaan
ajan hengen lähemmäs yksittäistä ihmistä.
Aika vaan kulkee eteenpäin
ja tämän päivän yliopistoopiskelija on taas kerran tilanteessa, jossa oma aika näyttää
todella erilaiselta menneeseen
verrattuna. Useimmat meistä
muistavat vain hämärästi jos
ollenkaan, millaista elämä oli
ennen tekstiviestejä, Googlea
ja läppäreitä. Vastaavasti monikaan viime vuosisadan kasvatti
ei voi ymmärtää miten jollain
voi olla 800 Facebook-kaveria,
muttei ketään kenen kanssa lähteä kaljalle.
80- luvun alun ja 90-luvun lopun välillä syntyneen Y-sukupolven tyyliin filosofi G.W.F.
Hegelin ajatusta soveltaen, suurmiehet (tai -naiset) ovat sellaisia,
jotka parhaiten kiteyttävät ymmärrettävään muotoon oman
aikansa meiningin. Samaa lo-
17
giikka voitaneen soveltaa myös
musiikkiteollisuuteen ja kysyä,
mitä oman aikamme musiikista
muistetaan 50 vuoden kuluttua?
Paatuneempi kriitikko voisi todeta, että tuskin juuri mitään,
ajan henki kun on kierrättää
vanhoja ideoita. Haluaisin kuitenkin uskoa, että joidenkin
ajattomien teemojen, kuten
rakkauden, lisäksi tulevaisuuden sosiaalitieteilijät muistavat
ainakin sellaisia kappaleita joiden myötä he voivat kokea aikamatkan omaan nuoruuteensa,
2000-luvun alkuun. Kappaleita,
jotka tiivistivät yhteen hetkeen
jotain olennaista meidän aikamme meiningistä, oli se sitten haudanvakavaa synkistelyä,
piikittelevää ironiaa, tai kieli
poskella kynäiltyä huumoria.
Koska tällaisesta aiheesta voi
rajallisen tilan puitteissa tietysti raapaista vain vähän pintaa,
seuraavassa suomalaisilta ja
kansainvälisiltä soittolistoilta
muutamia täysin subjektiivisia
ehdotuksia, jotka saattavat sivuta vahvastikin toisiaan:
“vicariously I live while the whole
world dies”
(Tool - Vicarious, 2006)
Usein melko kryptisessä muodossa sanomansa esittävä vaihtoehtometalliyhtye Tool on
ottanut vahvasti kantaa etenkin informaatioyhteiskunnan
pimeään puoleen. ‘Vicarious’kappale edustaa musiikillisesti
ja lyyrisesti bändin helposti
lähestyttävämpää puolta. Biisi
maalaa kuvan zombin oloisesta
henkilöstä, joka tuntee olevansa todella elossa vain tuijottaessaan maailman kurjuutta ja
kärsimystä TV:n välityksellä.
Vaikka kritiikki osuu terävimmin skandaaliuutisointiin ja tosi-TV:n luomaan tirkistelykulttuuriin, voidaan kyseiset ilmiöt
käsittää osana laajempaa informaatiotulvaa. Tuo tulva tuo
päivittäin kaikki tunneskaalan
osa-alueet kauhusta myötähäpeään suoraan olohuoneisiimme
ja saa osan meistä vangikseen
niin pahasti, että omaa elämää
eletään lopulta muiden kautta.
Ja kansa on lumoutunut.
kimuksen mukaan keskimäärin
joka toisen amerikkalaisnuoren
mielestä olisi aivan mahtavaa
tulla kuuluisaksi?
Nickelback - Rockstar (2005)
Fall Out Boy - I Don’t Care
(2008)
Happoradio – Ihmisenpyörä
(2010)
“Kadun mä ehkä tätä joku päivä,
tien varresta itseni löydän.
Kadun mä varmaan joku kaunis
pilvetön päivä, mut kulta, mun
Jack Johnson - Cookie Jar (2003) täytyy vaan mennä”
Bloc Party - Hunting for Witch- (Chisu - Mun koti ei oo täällä,
es (2007)
2008)
Lady Gaga - Paparazzi (2008)
Postmodernia nykyihmistä on
“When you’re looking for a truth luonnehdittu vaivatta tilanteeson the cover of a magazine, how ta toiseen sujahtelevaksi hyväkdoes it feel
si tyypiksi, joka on kovin etevä
when you find out what you’re verkostoitumaan ja luomaan
not gonna be”
suhteita. Niiden suhteiden
(Goo Goo Dolls - What a Scene, ylläpitäminen onkin sitten ki2002)
murantimpi juttu, kun ei oikein
osata tai haluta sitoutua ihmiItsestään huolehtiminen, nuo- siin, paikkoihin, tai työhön.
ruuden ja kykeneväisyyden Ajan henki on elää hetkessä ja
ihailu, sekä tavoitteissaan kor- epävarman tulevaisuuden tai
kealle tähtääminen kuuluvat mahdollisesti uhkaavan juuretolennaisesti kilpailuyhteiskun- toman yksinäisyyden voi aina
naksikin luonnehdittuun uus- ottaa seikkailun kannalta.
liberaaliin maailmaan. Hyvältä näyttämisen ja menestykset Azure Ray - Displaced (2001)
paineet kääntyvät toisaalta Egotrippi - Matkustaja (2004)
helposti pakkomielteiseksi suo- Kent – Dom Andra (2004)
rittamiseksi tai itsensä korostamiseksi. Narsismi, anoreksia “I’m not a slave to a world that
ja työnarkomania ovat kaikille doesn’t give a shit”
tuttuja ilmiöitä myös Suomesta, (Marilyn Manson – The Fight
mutta etenkin Yhdysvalloissa Song, 2000)
yhä kasvava määrä nuorista kasvaa ilmapiirissä, jossa on oltava Rikkaat rikastuvat ja köyhät
jotenkin erityinen ollakseen köyhtyvät. Hyvinvointivaltio ja
yhtään mitään. Vai mitä mieltä pahoinvointiyhteiskunta. Siinä
pitäisi olla siitä, että erään tut- pari dikotomiaa, joilla usein
”Narsismi, anoreksia ja työnarkomania ovat kaikille tuttuja ilmiöitä myös Suomesta...”
SOSIOLOGIN SILMIN
kuvataan yhä kiihtyvää yhteiskunnan polarisaatiota ja talouskasvua palvovaa länsimaista
nykypolitiikkaa. Idealismi on
vaihtunut suorittamiseen eikä
kukaan ajattele enää ihmistä.
Oravanpyörän kyydistä voidaan hetkeksi pudottautua
vapaaehtoisesti, mutta takaisin
hyppääminen voi olla hankalaa.
Monet haaveilevat jättävänsä
sen taakseen, jos vaikka onnellisuus löytyisi ihan itseään vaan
toteuttamalla. Jos taas onni löytyy perinteisemmistä arvoista,
voidaan kysyä kuinka nykyään
on mahdollista hankkia koti,
perhe, vakaa toimeentulo ja sosiaalista arvostusta polttamatta
My Space on Facebook - Tweet
Ya Later Poke Ya Now (2010)
My Space on Facebook - SearNo mitäpä olisi oma aikam- ching Google For You (2010)
me ilman sosiaalista mediaa? My Space on Facebook - ChilKaikki ystävät, naamatutut ja ling Online (2010)
“When you ignored my request to ihastukset muutaman klikkabe your friend I spilled my guts uksen päässä, ja ruutu täynnä Ps. allekirjoittanut ottaa mieleland hit send,
toistaan mielenkiintoisempia lään Facebookissa, ja jos välttätwo weeks for a response and got tilapäivityksiä. Millaistako- mättä pakko, myös kasvotusten
nothing, honestly it only made han meno on siinä vaiheessa, vastaan kanssaopiskelijoiden
kun 2000-luvulla syntynyt näkemyksiä meidän aikamme
me want you more”
(Gym Class Heroes - New Fri- sukupolvi rynnii joukolla Fa- hengen hienosti tiivistävistä
cebookiin ja siellä hoidetaan kappaleista.
end Request, 2006)
myös toistaiseksi melko piilossa
Anti-Flag – This is the End (For pysyneet erimielisyydet lasten Harley Bergroth
ja vanhempien välillä? Maltan
You My Friend) (2006)
Eddie Vedder - Society (2007) tuskin odottaa.
kynttilää molemmista päistä ja
uhraamatta mielenterveyttään
jatkuvien suorituspaineiden
alla? Onnekkaita ovat ne jotka
tietävät.
Paleface - Helsinki Shangri-La
(2010)
”Oravanpyörän kyydistä voidaan hetkeksi pudottautua vapaaehtoisesti, mutta...”
18
KULTTUURIA
PÄÄTOIMITTAJAN
HYLLYSTÄ
“Makasin valveilla, ja ajatukseni kiersivät ja kaarsivat. Sitten en enää saanut pidättäydytyksi,
vaan rupesin ajattelemaan Brettiä ja niin häipyi kaikki muu.” - Ernest Hemingway, Ja
aurinko nousee
Olette kaikki kadotettua sukupolvea. Näin Gertrude Stein totesi kaksivitoselle Ernest Hemingwaylle Pariisissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Siihen aikaan Montmartre
kuhisi köyhistä taiteilijoista, jotka tekivät ahkerasti työtään ja juhlivat yöt läpeensä halvalla
frangilla. Hemingway läpimurtoteos Ja aurinko nousee (1926) valottaa näiden boheemien
sielunmaisemia. Julkaisemisen jälkeen kirja aiheutti pienoisen skandaalin, sillä sen henkilöhahmot muistuttivat H:n tuttavia, eikä kuvaus heistä ollut mairittelevaa. Siihen Hemingway
ei tietysti pyrkinytkään, vaan hän halusi omien sanojensa mukaan tehdä siitä totta.
Teoksen päähenkilö on yhdysvaltalainen journalisti Jake Barnes, joka asuu Pariisissa, juhlii ja rakastaa naista nimeltä Brett. Brett taas vaihtaa miestä viinipullojen tahtiin, mutta
rakastaa silti omalla tavallaan Jakea. Toisiaan he eivät voi saada, sillä Jake loukkaantui
sodassa ja on siksi impotentti (Hemingway muuten inhosi symboleita, joten ei tulkita tätä
liikaa, eihän?). Myös Jaken ystävä Robert Cohn rakastuu Brettiin ja näin kolmiodraama
on valmis. He juovat, syövät ja tanssivat ympäri Pariisin katuja, kunnes lopulta päätyvät
ystävineen Espanjan Pamplonaan. Paikka on vielä nykyäänkin kuuluisa härkäjuoksuistaan,
kiitos Hemingwayn ja tämän kirjan.
Hemingway löysi oman äänensä jo tässä ensimmäisessä kirjassaan. Hänen lauseensa ovat
lyhyitä, selkeitä ja katkeransuloisia alusta loppuun saakka. Hemingwayn mukaan jäävuori
liikkuu vedessä arvokkaasti, koska vain pieni osa siitä on vedenpinnan yläpuolella. Samaan
tapaan kirjallisuudesta täytyy karsia kaikki turha pinnalta. Hemingwayn mukaan kirjailija
pystyy tähän, jos hän tietää mistä luopuu ja osaa kirjoittaa tarpeeksi totuudenmukaisesti.
Omana aikanaan H:n tapa kirjoittaa olikin uutta ja erikoista, eikä sen vaikutusta kirjallisuuden kehitykseen voi vähätellä. Jälkimaininkeja kuulee vielä nykypäivän yhdysvaltalaisten
kirjailijoiden puheista.
Kirjasta löytyy kuvaus härkätaistelusta, tuosta perin oudosta lajista meidän suomalaisten
näkökulmasta. Hemingway oli aficionado, lajin rakastaja, jonka mukaan härkätaistelu kuvaa
tragediaa parhaimmillaan. Vaikka härän kohtalo on sinetöity, se silti yrittää kaikkensa, ryntäilee, syöksyy, tappelee, kunnes matadori tappaa sen. Veri leviää hiekalle, sorkat sojottavat
taivaaseen, katsomo hurraa ja – tietysti – aurinko nousee. Traaginen oli myös Hemingwayn
oma lähtölaukaus: pitkän sairastelun jälkeen, vainoharhaisena ja kirjoittamiskyvyttömänä,
hän tappoi itsensä Idahossa vuonna 1961.
Jos et jaksa lukea tenttikirjaa ja olet lukenut jo Da Vinci -koodin, niin anna tälle kirjalle
mahdollisuus.
“Sinäpä sen sanoit, vastasin. — Herttainen kuvitelma, eikö totta?” Ibid.
19
J.T.
”...Jake Barnes, joka asuu Pariisissa, juhlii ja rakastaa naista nimeltä Brett.”
KOMMENTTI
Sananen akateemisesta vapaudesta
Y
liopistossa vallitsee (vielä) jonkinlainen akateeminen vapaus. Akateemisella vapaudella tarkoitetaan suurin piirtein
sitä, että opiskelijoilla on vapaus päättää omien opintojensa
sisällöstä ja niiden suuntautumisesta. Opiskelijalla on oikeus
omaan ajatteluun ja vapaaseen näkemystensä esittämiseen.
edes vähän kuunnella ja keskittyä?
Tässä nyt ei ole kyse siitä, että olisin itse maailman paras
opiskelija tai että keskittyisin aina täydellisesti. Olen ehkä
kuitenkin sisäistänyt akateemisesta vapaudesta jonkin asian
paremmin kuin nuo häiriköt. Sillä, ettei kukaan potki meitä
On ”mahtavaa” ja ”siistiä”, kun ei tarvitse enää olla koulu- perseille, on hintansa. Olemme itse vastuussa käytöksestämmaisessa ympäristössä opettajien ja opinto-ohjaajien tarkkail- me ja opintomenestyksestämme. Emme enää opiskele koutavana ja heidän käskyjensä alaisina. Saa vapaasti suunnitella lussa, emmekä ole muskarissa.
lukujärjestyksenä, käydä syömässä milloin haluaa, tehdä esseitä ja semmatöitä mistä haluaa ja muuta mukavaa.
Jos itse haluaa tehdä hallaa itselleen, hyvä niin, mutta huono
käytös häiritsee myös muiden oppimista ja varsinkin luennoitOsa opiskelijoista tuntuu kuitenkin ymmärtävän akateemisen sijan työtä. Hän on kuitenkin asiansa jonkintasoinen tuntija,
vapauden aivan väärin. Akateemisella vapaudella ei nimittäin joten hän myös ansaitsee jonkintasoista kunnioitusta. Jokaitarkoiteta vapautta mennä aivan miten haluaa ja käyttäytyä nen, joka on joskus pitänyt vähänkään pitemmän esitelmän,
miten haluaa muista ihmisistä huolimatta. Varsinkin mas- tietää kuinka paljon häiritsee jos yksikin höpöttää yleisössä.
saluennoilla meininki on joskus jopa eläintarhamaista. Hyvä
esimerkki tästä oli yleisen kielitieteen perusteet –kurssi, jonka Yllä mainitut huomiot koskevat onneksi vain pientä osaa opissuoritin viime syksynä. 1 Kurssi oli yksi selkeimpiä luento- kelijoista (professori Esa Itkosen mukaan niitä, jotka ”eivät
kursseja mihin olen törmännyt. Aihe oli mielenkiintoinen oikeastaan edes kuuluisi yliopistoon”), mutta se pienikin osa
ja kielitieteen kenttää käytiin laajasti läpi. Luennoitsija on on liikaa. Huomattavasti suurempi osa ei osaa tulla luennoille
luultavasti yliopiston selkein. Luulisi, että porukka keskittyisi. ajoissa. Koettakaamme yrittää käyttäytyä kunnolla ja ansaita
akateemisen vapautemme rippeet.
Mutta ei. Kuulemani mukaan suurimmalle osalle kieliaineiden opiskelijoita tuo kurssi on pakollinen. Triviaalisti ab, Jyri Luonila
jossa a on ’pakollinen’ ja b on ’tylsä’. Meininki oli nimittäin
lastentarhatasoa. Luennoitsija joutui pahoinpitelemään pöy- Kirjoittaja on toisen vuoden filosofian opiskelija, jolla oli lukiossa
täänsä joskus karttakepillä, joskus monistenipullaan, jotta paha tapa myöhästyä.
salillinen ylioppilaita hiljenisi. Usein tämäkään ei riittänyt,
vaan täysin epäkunnioittava käytös kanssaopiskelijoita ja
varsinkin luennoitsijaa kohtaan jatkui koko luentokurssin
ajan. Tämä ilmeni myös luennon loppupuolella. Kaikkihan
tietävät miten kellon lähestyessä varttia vaille tasatuntia joku
yksi malttamaton alkaa pakata tavaroitaan. Tämä aiheuttaa
ilmeisesti vastustamattoman sosiaalisen paineen/vastaavan,
ja muidenkin on pakattava kynänsä ja paperinsa laukkuunsa.
Tätä siivittää tietysti vielä höpinä vieruskaverin kanssa. Ja
samaan aikaan luennoitsija yrittää johdattaa meitä luennon
kliimaksiin. Tämä tuttu tilanne oli pöyristyttävällä tavalla
vakavampi kyseisellä luentokurssilla: porukka myös nousi
seisomaan! Yleensä tässä vaiheessa hermoni olivat lopullisesti
riekaleina.
...kannesta
kanteen!
Jonkinlaista perverssiä nautintoa sain kuitenkin luentotentissä. Tentin luulin olevan kaikille suhteellisen iisi piisi, mutta
tentin jälkeen kuunnellessani eräiden opiskelijoiden sanailua,
naurahdin sisälläni. He olivat tekemässä tenttiä toista kertaa, ilmeisesti tuloksetta. Heille oli tullut täytenä yllätyksenä,
että kielitieteen tentissä voidaan kysyä sellaisia asioita kuin
”morfeemi” tai ”synonyymisyys”. Ja kun kysymykset olivat
kuulemani mukaan lähes samat kuin ensimmäisessä tentissä,
en voinut kuin virnistellä sisäisesti heille. Olisiko kannattanut
Kasarminkatu 2
215 3256
www.uniprint.fi
”Osa opiskelijoista tuntuu kuitenkin ymmärtävän akateemisen vapauden aivan väärin. ”
20
Arkielämän
innovaatioista
Uutisissa kerrotaan osakkeenomistajan rikastuneen, lasten toisaalla koulussa itkeneen. Rikastuinko minä? Marssin pankkiin, otin opintolainaa, ja nyt kaappini pursuaa ruisleivästä ja tonnikalasta. Haen jatkuvasti merkityksiä ympärilläni vellovasta maailmasta mitään kuitenkaan
ikinä löytämättä. Kannustavat tehokkuuteen, kehittämään uusia innovaatioita. Ihminen oli
oman aikansa innovaatio. Aluksi opittiin kävelemään, seuraavaksi valmistamaan työkaluja ja
lopulta rakentamaan itsellemme katto pään päälle.
Kuinka montaa opiskelijaa nykypäivä ihan oikeasti koskettaa. Otamme kursseja toinen toisensa perään, osallistumme tai olemme osallistumatta opiskelijajärjestöjen toimintaan suurimman osan tuntematta kuuluvansa mihinkään opiskeluihin liittyvään ryhmään. Tunnemme itsemme osallisiksi tai ryvemme itsesäälissä odottaen parempaa huomista. Onko minusta
enää koskaan mihinkään, tuumaa opiskelijarukka pienen yksiönsä nurkasta tenttikirjan sivut
kyyneleistä kostuneina.
Vihaan rationaalisuutta. Pitäisi varmaan suunnitella ihmissuhteetkin kuin oma opintosuunnitelmansa. Ensiksi perusopinnot, sen jälkeen aineopinnot ja vähitellen suorittamaan syventäviä. Koko ajan tässä pitäisi kehittyä, ei koskaan olla paikallaan. Elämä täällä maailmassa on
sangen epärationaalista, vailla tarkoituksenmukaisuutta. Mitä lopulta tällä koulutuksella todella saavutamme? Olemmeko parempi ihmisiä, kohoammeko sosiaalisessa stratifikaatiossa?
Jokainen keskiluokkaan itsensä tunteva tietää kyllä mikä on Gucci ja Lady Gaga. Tai vaihtaa Facebook-päivitykseksi että ”lähtee spinningiin ja sen jälkeen yksille kavereiden kanssa.”
uudella hienolla älypuhelimellaan. Olen kuullut että lukiossa opettajilla suurin osa työajasta
kuluu opettamisen sijaan opiskelijoiden kasvattamiseen. Pulpettiin piirretään, tunnilla selataan Facebookia tai puhutaan kännykään. Se on aika palkitsevaa edellisen päivän oppitunnin
valmistelujen jälkeen marssia luokan eteen.
Minulle kaikkein olennaisin piilee arjessa, havahtumisessa juuri olevansa olemassa tässä
hetkessä. Tiskaamisessa, pyykkien pesemisessä ja ylipäätään kaikessa meille rutiinomaisessa
arkisessa, liian tavanomaisessa. Eivät ne tuota minulle liioin pääomia tai rahaa. Eivät niin,
mutta eipä minulla niihin toisaalta kulunutkaan. Vaan hänelle kiitos kuka keksikään nämä,
arkielämän innovaatiot.
Jani Moilanen
Kirjoittaja lupaa muistaa taas huomenna ottaa aamuvitaminiinsa.
21
23
ELÄMÄNOHJEITA
Kenkien
kiillottamisesta
S
uurin osa ihmisistä käyttää joskus elämässään nahasta valmistettuja kenkiä
tai saappaita. En voi sille mitään, että ihmiset ostavat laadultaan paljon kehnompia
kenkiä kuin aikaisemmin. Sen sijaan voin
kantaa ristini kertomalla, miten ne lankataan oikein. Omien rajallisten havaintojeni
mukaan hyvin harva osaa kiillottaa kenkänsä kunnolla. Nyt on kyse vanhan ajan
upseerisaappaiden kiillosta eikä puolimatasta kiillosta, joka on kenkien surkuteltava
nykytila.
peittämällä etusormellasi lankkia, jotta sitä
kertyisi ohuelti rätin pintaan. Jos lankki on
Kenkien kiillottaminen ei ole vaikeaa. Tär- ehtinyt varastoinnissa kuivua, saatat joutua
keintä on oivaltaa käytännön työn kautta lisäämään lankkipurkkiin muutaman tipan
oikeanlainen tekniikka, ja ymmärtää, miksi vettä ja pyörittelemään ja vaivaamaan sitä
sitä käytetään. Luulen, että ihmiset eivät sormenpäälläsi, kunnes se on saavuttanut
osaa lankata kenkiään, koska heille on nuo- vahamaisen ja lievästi geelimäisen koosturena annettu aivan vääränlaista oppia.
muksen. Tällöin se levittyy tasaisesti kengän pinnalle. Levitettävässä lankissa ei saa
Salaisuus ei ole myöskään välineissä, koska olla minkäänlaisia hileitä tai rakeita.
kengät on mahdollista kiillottaa jopa aivan peilipintaisiksi ihan tavallisella lankil- Ennen lankin levittämistä on hyvää tehdä
la. Lankin täytyy tietenkin sopia kengän mielessään jonkinlainen pohjapiirros, josväriin. Mustiin kenkiin kannattaa käyttää sa kenkä on jaettu vaikkapa neljään luonmustaa lankkia ja ruskeisiin voi käyttää nolliseen osaan. Tarkoitus on työstää yhtä
joko läpinäkyvää tai jotakin sopivaa rus- aluetta kerrallaan ja sen valmistuttua vaihkean sävyä, joka voi olla vaikkapa hivenen taa toiselle alueelle yhden lankkikerroksen
tummempaa, mikä luo kenkään miellyttä- jälkeen, jotta se saa kuivua. Pienen suunnitvän patinan. Lisäksi on tärkeää valita aivan telusilmäyksen jälkeen aloitetaan pehmeän
perinteistä, kuivaa vahalankkia sellaisessa lankin levittäminen kengän pintaan pienellitteässä purkissa, eikä mikään fuskauslank- lä, hennolla ja pyörivällä liikkeellä. Levitä
keja, kuten uusia tuubissa myytäviä tahnoja, tuolla liikkeellä edeten kaikki rätin kärkeen
jotka mukamas takaavat hyvän kiillon il- kertynyt irtoava lankki ohuelti kengän pinman kiillotusta. Pysy perinteisessä, koska taan. Olennaista on muistaa, että lankkia
uudet on todettu kelvottomiksi. Hienoimpaan lopputulokseen ei voi oikaista halvoilla laiskurin konsteilla.
Itse kiillottamisen aloittamiseen tarvitset
lankin lisäksi tietenkin ne nahkakengät,
jotka on ensin puhdistettu pölystä ja kurasta. Kiillottaminen on hivenen helpompaa, jos ottaa ensin nauhat pois kengistä.
Tarvitaan myös puuvillainen rätti, joka
leikattu esimerkiksi vanhasta t-paidasta. Viimeinen kohta tarvikelistalla
on pieni kupillinen lämmintä vettä,
jota tarvitaan välttämättä lankin
pehmentämiseen.
Oikeaoppinen kiillotus perustuu
veden ja lankin yhteistyöhön. Kiedo puuvillarätti etusormesi ympärille ja kostuta se osa kankaasta veteen. Tämän jälkeen hiero kankaan
23
on tarkoitus kerätä kengän pintaan hiljalleen ja vaiheittain.
Seuraavaksi siirrymme levitetyn lankin
kiillottamiseen. Kengän osan pitäisi olla
nyt ohuen ja matanvärisen lankkikerroksen
peittämä. Kostuta rättiä hivenen vedessä
uudelleen ja älä ota siihen enempää lankkia.
Kiillottaessa rätin liike on edelleen sama:
kevyt ja pyörivä. En voi korostaa liiaksi
sitä, että kiillotus on tehtävä hellävaroen,
koska muuten rätti vain siirtelee lankkia
pitkin kengän pintaa. Tämän hienovaraisen
hieromisen taustaidea on se, että lankkikerroksen pinta tasoitetaan, mutta jätetään
varsinainen lankkikerros paikalleen. Turha,
voimakas leipominen aiheuttaa vain sen,
että lankki ei asetu paikalleen.
Kun ensimmäinen osa kengästä saanut vähän kiiltoa ja pinta näyttää tasaiselta, niin
siirrytään seuraavaan osaan kengästä, ja
toistetaan sama prosessi kuin ensimmäisen
osan kohdalla. Prosessia jatketaan ympäri
kenkää vaihtaen aina lankattavaa aluetta,
jotta edellinen kerros ehtii kuivua riittävästi. Jos lankkia lisää kuivumattoman lankin
päälle, niin rätin liike lähinnä liikuttaa sitä
yhtenä massana ympäriinsä eikä mitään
kerrostumista tapahdu.
Koko lankkausprosessin tarkoitus on lisätä
ohuita lankkikerroksia toinen toistensa
päälle siten, että vanha kerros on kiillotettu ja sopivasti asettunut ennen kuin
seuraava lisätään. Jos teet työsi huolella ja oikein, niin kolmen tai neljän
tekemän kierroksen jälkeen kengässä pitäisi olla jo miellyttävä kiilto.
Siihen kannattaa yleensä lopettaa
niissä kengän osissa, jotka taipuvat
astuttaessa. Liian paksu lankkikerros näet rapisee taitoskohdista pois.
Tästä ei sinänsä synny pysyvää vahinkoa, koska tilalle voi laittaa ohuemman
”Omien rajallisten havaintojeni mukaan hyvin harva osaa kiillottaa kenkänsä kunnolla.”
KULTTUURIA
kerroksen.
Taipumattomiin kohtiin eli kengän kärkiin ja kantapäihin kannattaa laittaa vielä
useampia ohuita kerroksia, jotta ne saisivat
kauniin peilimäisen kiillon. Tunnen sellaisen nyrkkisäännön, että peilikiilto on valmis, kun kiillottaja voi lukea rannekellon
viisarit kiillotetusta pinnasta. Tietenkin
kiillotuksen voi lopettaa aikaisemminkin,
jos vähempi kiilto viehättää. Lopuksi kiillotusta kannattaa kauttaaltaan vielä korjailla kevyesti kostutetun rievun kera.
Kun kenkänsä on kerran lankannut kunnolla, niin seuraavat lankkaukset vievät
huomattavasti vähemmän aikaa ja usein
riittää pelkkä hento kostealla rievulla siloittelu, joka häivyttää pienet kolhut ja
hioumat lankin pinnassa.
Lopuksi mainittakoon vielä muutamia
yleisiä neuvoja kenkien käyttöiän pidentämiseksi. Säännöllisellä lankkaamisella on
kauniin kiillon lisäksi se elintärkeä tehtävä,
että se pitää veden pois nahan pinnasta.
Vesi on nahalle myrkkyä: Säännöllinen altistuminen vedelle aiheuttaa pintaan vaurioita ja pahimmassa tapauksessa halkeumia.
Kerran vuodessa voi olla kengän terveyden
kannalta hyvä poistaa lankit esimerkiksi
satulasaippualla, jota käytetään satuloiden ja muiden nahkatuotteiden puhdistamiseen. Kaikkien tällaisten tököttien
kanssa täytyy olla varovainen, koska ne
voivat kuivattaa kenkää. Jos nahka pääsee
kuivumaan, niin se rapistuu ja halkeilee
todella nopeasti.
Nahan kuivumisen estämiseksi suosittelen
käyttämään kenkävoidetta, joka pehmeyttää ja kosteuttaa nahkaa. Valitettavasti en
tiedä, mistä sellaista saisi Turusta. Näitä
löytää netin kautta ulkomailta esimerkiksi hakusanalla ‘shoe cream’. Kenkärasvaakin voi käyttää, mutta useimmat laadut
jättävät pintaan mehiläisvahakerroksen,
joka vaikeuttaa lankkaamista. Viimeisenä
neuvona kenkien käyttöiän pidentämiseksi suosittelen ostamaan hienompiin
kenkiinne lepolestit eli puusta tehdyt
kengänmuotoiset lestit, jotka sisältäpäin
kevyesti venyttämällä estävät sitä menettämästä muotoaan ja ehjää pintaansa, kun
niitä ei pidetä jalassa. Niitä saa joiltakin
suutareilta, kenkäkauppiailta ja vähemmän
yllättäen netin kautta ulkomailta.
Kandidaatti H.
Elokuva-arvostelu
WINTER’S
BONE
Kuin huumehöyryt Missourin Tällä elokuvalla on monia ansioita. Vähäisimpänä niistä ei ole
taivaalle
sen naturalistinen tyyli, mikä
Tuulen huminaa, nuhjuisia taka- on harvinaista herkkua jenkkimaan ihmisiä, väkivaltaa – siinä leffoissa. Myös näyttelijätyö oli
elokuvan Winter’s Bone miljöö. En loistavaa. Pääosaa esittävä Jenniihmettelisi, jos joku toteaisi eloku- fer Lawrence on ihan ansaitusti
van nähtyään sen atmosfäärin ole- Oscar-ehdokkaana ja John Hawvan kuin suoraan Syvästä joesta. Sa- kesin rooli Reen setänä kehuminoisin hänen olevan oikeassa vain sen arvoista. He ovat molemmat
osittain: tematiikassa on toki yhtä- melko tuntemattomia alallaan,
läisyyksiä, mutta Winter’s Bone on kuten koko tekijäporukka ohjaaja
mielestäni 70-luvun edeltäjäänsä Debra Granikia myöten. Se lienee
selkeästi parempi. Se on hämäävän tehnyt lopputuloksen kannalta hyyksinkertainen mutta tehokas työ vää. Täytyy muistaa, että Winter’s
ja vuoden parhaita elokuvia (vaik- Bone on indie-filmi. Sen budjetti
ka alkuvuotta vasta kuljetaankin). oli vaivaiset kaksi miljoonaa dollaria, jolla Hollywoodin a-listan tähWinter’s Bone ilmestyi alunperin ti tuskin edes lukisi käsikirjoitusta.
Daniel Woodrellin kirjana vuonna Se todistaa, että isolla budjetilla ei
2006. Tarina kertoo 17-vuotiaasta ole mitään tekemistä elokuvan
Ree Dollysta, joka asuu katatoni- onnistumisen kannalta. Winter’s
sen äitinsä ja kahden nuoremman Bonessa ei ole heikkoa elementtiä,
sisaruksensa kanssa syrjämailla, mutta vahvinta siinä on sen tarina.
siellä jossain sivistyksen laita- Se on näennäisesti yksinkertainen,
milla. Elämä on kohdellut hei- mutta helppous on tietysti harhaa.
tä huonosti ja nyt heidän isänsä, “The hardest part is to make it look
metamfetamiinin valmistaja, on easy”, Paul Austeria mukaillen.
kadonnut pari viikkoa aiemmin. Teemoja käsitellään hillitysti eikä
Paikallinen seriffi kertoo Reelle, kankaalla näy yhtään turhaa kuettä hänen isäpappansa on pan- vaa. Kaiken lisäksi itse kuvaus oli
tannut talon ja maat oikeuden ta- kaunista; se paljasti Ozark-vuoriskuita vastaan ja häätö uhkaa, ellei toseudun karuuden ja luonto olitämä näyttäydy oikeudessa viikon kin vahva hahmo elokuvassa. Vain
sisällä. Ree tietysti lähtee etsimään puut olivat suoria kun ihmiset niin
isäänsä lähiseuduilla asuvien suku- kovin vinoja.
laistensa luota, mutta he kehottavat häntä lopettamaan etsimisen. Mistä tiedän elokuvan olevan onReen sukulaiset kun ovat hänen nistunut? Se on kovin helppoa:
isänsä tavoin huumebisneksessä ja kun tunnen oloni tyhjäksi valojen
epämiellyttäviä tyyppejä noin ys- syttyessä saliin. Enemmän näitä,
tävällisyyden asteikolla. Ree ei ota kiitos.
neuvosta vaaria ja niinpä hänen
ongelmansa ovat vasta alkamassa. J.T.
”Se todistaa, että isolla budjetilla ei ole mitään tekemistä elokuvan onnistumisen kannalta.”
24
ASIAA
Aave kummittelee yliopistolla
J
a sen nimi on Rakenneuudistus. Tai Kaksiportaisuus. Tai Työelämärelevanssi. Tai mikä tahansa
muu trendisana joka opetusministeriön tai muiden
maan mahtavien kannanotoista tai muista horinoista
kulloinkin poimitaan.
Olen opiskellut yliopistossa nyt kolmen ja puolen
vuoden ajan, ja koko sen ajan yliopistomaailma on
ollut jatkuvan myllerryksen kourissa. Viime vuonna todeksi tulleen suuren yliopistouudistuksen aiheuttamia muutoksia yritetään vasta vakiinnuttaa
käytännöiksi. Valtakunnallisten
muutosten rinnalla yliopistot,
tiedekunnat ja myös yksittäiset
laitokset yrittävät kukin sopeuttaa itseään uuteen tilanteeseen ja
samalla kehitellä omia keinojaan
vastata tulevaisuuden haasteisiin.
VAUHDILLA KOHTI UUDENMALLISTA
TIEDEKUNTAA
Vaikka yliopistojärjestelmän muutoksista puhutaan
paljon, eivät ne vielä ole juuri näkyneet opiskelijan arjessa (siellä täällä seinillä roikkuvia ”Lahjoita
vapaalle tieteelle” -rahankeruumainoksia lukuun
ottamatta). Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa oppiaineita järjesteltiin viime vuonna ryppäiksi
entistä kookkaampiin laitoksiin, mutta opetukseen
nämä hallinnolliset muutokset eivät vaikuttaneet
juuri muuten kuin lisäämällä
henkilökunnan stressitasoa.
Lähitulevaisuudessa kaikki
on ehkä jälleen toisin, sillä
tiedekunnassamme kuohuu
jälleen (tai edelleen). Viimeisimpänä ideana puhutaan uuMonet uudistuksista eivät kuisien, hallinnollisin perustein
tenkaan kumpua suoraan yliopissynnytettyjen laitosten oppitolain tai yliopiston hallintojohaineille yhteisistä perusopintosäännön kaltaisista selkeistä
noista. Villeimmät visionäärit
lähteistä. Kannustimina uudishaaveilevat jo kunkin laitoktustyöhön ovat sen sijaan opesen, tai jopa koko yhteiskuntusministeriön tai yliopistohaltatieteellisen tiedekunnan
linnon tai muiden vastaavien
yhteisestä kandidaatin tuttahojen kannanotot ja lausunnot,
kinnosta. Tässä mallissa eriyjoissa luetellaan litania yleviä idetyminen omiin oppiaineisiin
oita ja tavoitteita, joihin yliopistoja linjoihin tapahtuisi vasta
jen toivotaan parhaansa mukaan
kandiseminaariryhmässä ja
reagoivan. Eri toimiin ei varsinaisesti käsketä, vaan maisterivaiheen opinnoissa.
niihin ajaa nimetön ja kasvoton, kaikkialta puskeva
paine.
Perusopintojen yhdistäminen on pisimmällä sosiaalitieteiden laitoksella, jossa yhteiset perusopinnot
Uudistuksilla on monia myös opiskelijoita kosketta- saattavat olla todellisuutta jo hyvinkin pian, todenvia tavoitteita. Opintoja tahdotaan tehostaa ja säätää näköisesti viimeistään kun tilastotieteen oppiaineen
paremmin vastaamaan työelämän alati muuttuvia kohtalo tiedekunnassamme lähitulevaisuudessa rattarpeita samalla kun opintoaikojen tahdotaan lyhe- kaistaan. Politiikan tutkimuksen laitoksella suurin
nevän. Merkittävä teema on myös kaksiportaisuu- osa henkilökunnasta ja monet opiskelijat vastustavat
den korostaminen tutkinnoissa. Tulevaisuudessa jo uudistusta laitoksen oppiaineiden erilaisen metodopelkän kandidaatin tutkinnon toivotaan avaavan logian vuoksi. Käyttäytymistieteiden ja filosofian
ihmisille ovia työelämään. Yliopiston uudistuspro- laitoksella psykologia ja logopedia ovat ehkä yhteen
sessi on kaikkea muuta kuin päättynyt.
sovitettavissa, mutta ongelmia tuottaa filosofian oppiaineen kohtalo.
25
”Eri toimiin ei varsinaisesti käsketä, vaan niihin ajaa nimetön ja kasvoton, kaikkialta puskeva paine.”
ASIAA
Perusopintojen yhdistämisten lisäksi tiedekunnan
opiskelijamääriä aiotaan arvioida uudelleen. Sosiaalityön, psykologian ja logopedian oppiaineisiin kohdistuu paineita lisätä uusien opiskelijoiden sisäänottoa, muissa aineissa määrä haluttaisiin jopa puolittaa.
Tällä pienennettäisiin opetusryhmiä, jolloin opiskelijoilla olisi mahdollisuus saada henkilökohtaisempaa
opetusta. Samalla uusia opiskelijoita ei välttämättä
enää otettaisi oppiaineisiin, vaan pääsykokeissa haku
kohdistuisi laajempiin, laitosten muodostamiin kokonaisuuksiin.
tuottaa hyvän lopputuloksen. Ongelmia vain nousee
kun samalla haluttaisiin lisätä kaksiportaisuutta ja
kandidaatintutkinnon työelämärelevanssia. Laajempia aihepiirejä käsitteleviin perusopintoihin siirtyminen tekee opintojen näkökulmasta väistämättä
yleisemmän: monia aiheita sivutaan, mutta mihinkään on vaikea ehtiä paneutumaan. Monet pääaineopiskelijat kokevat jo nyt, ettei perusopinnoissa
ole pääsykokeen jälkeen juurikaan uutta opittavaa,
ja todella omaan oppiaineeseen pääsee sisään vasta
aineopinnoissa. Tätä ympäripyöreyttä lisäämälläkö koko kandidaatin tutkinnosta pitäisi saada niin
Näitä ja muitakin kysymyksiä tiedekunnan opetus-, vakavasti otettava että se houkuttelee työnantajaa?
tutkimus- ja hallintohenkilökunta sekä opiskelijaedustajat suuntaavat pohtimaan laivaseminaariin 18.3. Osittain ongelmat eivät ole tiedekunnan itsensä ratTämän suuren draaman seuraavista käänteistä saa kaistavissa. Esimerkiksi ne perusteet, joilla yliopistot
lukea esimerkiksi index-infolta Indexin koulutuspo- rahaa saavat ratkaistaan valtakunnallisella tasolla.
liittisesta sunnuntaisähkeestä.
Ennalta valmistautuminen on hyvä asia, mutta jos
tiedekunta on liian innokas, ja toteuttaa omat muuYMPÄRIPYÖREYDELLÄ KOHTI TYÖELÄMÄÄ toksensa liialla kiireellä, lopputulos tuskin on kaunista katseltavaa.
Ovatko nuo suunnitellut uudistukset sitten hyvä vai
huono asia? Kysymykseen on vaikea antaa suoraa vas- EDESSÄ HÄMÄRÄ TULEVAISUUS
tausta, mutta ennakkoluulottomuus on tässä tilanteessa hyve. Esimerkiksi Turun kauppakorkeakou- Mutta ehkä tämä kaikki johtaa vielä hyvään loppulussa ensimmäisenä vuonna tehtävät yhteiset opinnot tulokseen. Varmaa kuitenkin on, että uudistustyö
ovat tuottaneet hyviä tuloksia. Ja vaikka kirosinkin jatkuu vaikka jatkuvat muutokset jo monia kyllästytkirjoituksen aluksi, että päätöksiä tehdään kuin tävätkin. Yliopiston rehtori Keijo Virtanen peräänepämääräisten henkimaailman olentojen ajamina, kuulutti vuoden alussa työrauhaa, ja tiedekuntamme
on kieltämättä parempi että tiedekunta valmistelee dekaani Veli-Matti Ritakallio toivoi että yliopisto
muutoksia rauhassa itse, kuin odottaa ylhäältäpäin saisi hallinnonuudistusten sijaan keskittyä vaihteeksi
tulevaa mahtikäskyä.
olennaiseen, eli opetukseen ja tutkimukseen. Eräs
opetushenkilökuntaan kuuluva puolestaan toivoi,
On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota uudistuksis- että yliopistolla olisi uuden itsenäisyytensä myötä
sa esitettyjen vaatimusten ristiriitaisuuteen. Yhtäältä myös ”munaa sanoa ei opetusministeriön aivopievaaditaan aloituspaikkamäärien kriittistä arviointia ruille”.
ja opettaja-opiskelija suhteen parantamista. Kumpikin noista tavoitteista kuulostaa erinomaiselta myös Opiskelija jatkaa opiskelua kuten ennenkin, toivoen
opiskelijan korviin. Kuitenkin muutosta mietitään etteivät muutokset levahda käsiin ainakaan lähivuotilanteessa, jossa tiedekunta edelleen saa rahaa tuot- sina. Eräs ystäväni kommentoi viimeisimpiä uudistamiensa tutkintojen lukumäärän perusteella. Olisi tushuhuja sanoen: ”Pitänee yrittää valmistua ja ehtiä
hyvin naiivia olettaa, ettei opiskelijamäärän puolit- pois alta ennen kuin paska alkaa toden teolla lentää”.
taminen tässä tilanteessa vaikuttaisi myös opetushenkilökunnan määrään.
No, jos kerta opintoaikojen lyhentäminen on tavoitteena, niin eräänlainen motivaattori opintojen
Yhtäältä halutaan vähentää tiedekunnan hakukoh- tehostamiseen kai tuokin on.
teita uusille opiskelijoille, ja luoda laitosten sisäisiä
perus- ja aineopintoja. Tämäkin tavoite voi lopulta Lauri Miikkulainen
”Varmaa kuitenkin on, että uudistustyö jatkuu vaikka jatkuvat muutokset jo monia kyllästyttävätkin.”
26