COBINPOSTI 1/2011

COBINPOSTI
1/2011
Sisältö
Pj:n virsi
3
Varsomisen ABC
4
Solusta varsaksi
8
Madoilla on asiaa
10
Hevosen värit
12
Tietoisku
14
EPSM
14
Orimainokset
18
Yhteystiedot
22
2
Tervehdys kaikille
Ja niinhän se on taas kevät, varsomiset eli valvomiset ovat käynnistyneet ja sen
myötä aloitamme aiheeseen liittyvällä paketilla. Toivottavasti siitä riittää myös
kokeneemmille varsottajille tiedonmurusia
Kustannusten nousu on puhuttanut jäsenistöä - ja ilmeisesti muitakin - kevään
aikana ja vaikka hintojen nousu on valitettavaa, ei sille mitään mahda. Puoliilmaisten näyttelyiden aika on ohi, me joudumme maksamaan tästä lähtien samat
kulut kuin muutkin maat ICS NL:n alla.
En usko, että kukaan voi vaatia hallituksen jäsenten tai yksittäisten hevosten
omistajien maksavan useamman toimintavuoden jälkeen kuluja omasta
kukkarostaan kuten joskus on jouduttu tekemään. Pienen populaation maassa
eivät pelkät jäsenmaksut kanna näin mittavaa näyttelytoimintaa.
Jos tahdotaan järjestää edes yksi näyttely vuodessa ulkomaisin tuomarein, on
osallistumismaksujen katettava näyttelyn kulut, kahdesta näyttelystä
puhumattakaan… Sitten vielä… jos ei ole jäseniä, ei ole jäsenmaksuja, jos ei
kukaan osta myyntituotteita, ei ole niitäkään tuloja, tämähän on selvä
ketjureaktio...
Ehkä olisi hyvä pitää näyttelyissä välivuosi ja katsoa sitten uudelleen toiminnan
tarpeellisuutta? Ehkä joku löytää taikurin hatun tai lottoaa oikean rivin
yhdistyksen puolesta, perintöjä tai lahjoituksiakaan kun ei ole näkynyt
Kiitämme tähän mennessä tulleesta palautteesta, jota voi edelleen vuodattaa
yhdistyksen keskustelufoorumille. Myös talkooväki ym. Apu on aina tervetullutta!
Toivotan myös halukkaat pitkän linjan ic-harrastajat tervetulleiksi hallitukseen,
siellä on mahdollisuus vaikuttaa, vaikkei kaikki aina oman mielen mukaan
menisikään
Kaikille oikein aurinkoista kevättä ja kesää!
Heidi Savela
puheenjohtaja
3
suhteellisen helposti tunnistamaan
lähestyvän synnytyksen.
VARSOMISEN ABC
Avautumisvaihe
Huolimatta varsinaisesta tietotulvasta
internetissä, aika ajoin tuntuu siltä, että
tällainen juttu saattaisi olla tässäkin
lehdykässä tarpeellinen, joten olkaapa
hyvät!
Voi kestää tunteja.
Kohdunkaula aukeaa, kohtu alkaa supistella,
hikoilu, levottomuus, lieviä ähkyoireita
Varsa kääntyy selkäasennosta vatsalleen
Häntä sidotaan pintelillä, pestään takapuoli
ja utare
Seurataan, eikä häiritä tammaa
Keskimääräinen kantoaika on 340 vrk ja kun
aika alkaa olla täynnä, ei tammaa jätetä yksin
vaan varsomisen ennusmerkkejä seurataan
tiiviisti. Jos laskettu aika on talvipakkasilla,
saa varautua tallin lämmittämiseen.
Yleensä varmin merkki on tamman utareen
kehitys ja maidon eritys. Utareesta erittyy
kirkasta tai kellertävää raakamaitoa noin
viikon ajan ennen varsomista. Varsomisen
lähestyessä maito muuttuu vähitellen
sakeammaksi ja valkoisemmaksi, ja viimeisen
vuorokauden aikana se on paksua
ternimaitoa.
Maidon laatu on luotettavin varsomisen
ennuste, ja siihen perustuvat myös ns.
varsomistestit, jotka mittaavat maidon
kivennäisaineita. Ns. vahatipat ovat
ternimaitoa, joka tihkuu ulos utareesta ja jää
tipoiksi vetimien päihin. Nämä ilmestyvät
yleensä viimeisen vuorokauden aikana ennen
varsomista. Lantion siteet löystyvät muutama
päivä ennen varsomista, ja tämän tuntee
helposti tunnustelemalla käsin hännänjuuren
molemmilta puolilta.
Varsomisen oireet vaihtelevat suuresti
tammojen välillä; joku tamma saattaa
pyöräyttää varsan ilman mitään
ennakkovaroituksia, toinen taas valuttaa
maitoa parikin viikkoa ennen varsan
syntymää. Sama tamma käyttäytyy kuitenkin
yleensä samalla tavalla vuodesta toiseen, ja
yleensä kasvattaja pystyy tutulla tammalla
Ponnistusvaihe
Alkaa kun ulompi sikiökalvo puhkeaa
(vesien tulo)
Varsan pitää syntyä 30 minuutin sisällä
5-10 min vesien tulon jälkeen ilmestyy
valkeankuultava amnionpussi näkyviin.
Jos varsa on normaaliasennossa, tulevat
etukaviot pohjat alaspäin, toinen jalka
hieman edellä ja pää jalkojen päällä säärien
kohdalla.
Tamma saattaa nousta ylös muutaman kerran
ja vaihtaa kylkeä, mikä auttaa varsaa
kääntymään oikeaan asentoon
Voimakkaiden työntöpolttojen tullessa
tamma makaa kyljellään.
Tammaa voidaan auttaa vetämällä varsaa
alaviistoon tammaan nähden. Lakkaa
vetämästä kun varsan lantio on ulkona.
Jos tamma varsoo seisaaltaan, pitää varsa
ottaa vastaan, ettei napanuora katkea liian
nopeasti.
Älä poista amnionkalvoa varsan turvan
päältä ennen kuin rintakehä on ulkona, se voi
rohkaista varsaa hengittämään ja
sisäänhengitys laajentaa rintakehää.
Puhdista sieraimet eritteistä kun varsa on
ulkona
Napanuoraa ei katkaista vaan annetaan sen
katketa itsekseen. Varsa saa sitä kautta verta
vielä 1-1,5 litraa. Tarkistetaan ettei napa
vuoda. Navan pää voidaan kastaa laimeaan
jodiliuokseen (1:100).
Jos napa täytyy katkaista, on parasta vetää se
poikki, jolloin napanuora katkeaa oikeasta
kohdasta. Täytyy pitää kiinni varsan
puoleisesta päästä, ettei vetäessä revi
vatsanpeitteitä.
Jos napa vuotaa, voidaan sitä nipistää sormin
minuutin ajan. Jos vuoto jatkuu, voidaan
napa solmia puhtaalla langalla tai
pussinsulkijalla. Lanka otetaan pois kun
vuoto on lakannut.
Anna emän ja varsan tutustua rauhassa
toisiinsa
Jälkeisvaihe
Jälkeiset (sikiökalvot ja istukka) tulevat
normaalisti 2 h sisällä.
Ternimaito
Tamma alkaa muodostaa ternimaitoa 2-3 vk
ennen varsomista. Tamma on vietävä
viimeistään kuukautta ennen
varsomispaikkaansa, jotta tamma ehtii
muodostaa vasta-aineita ympäristön
bakteerikantoja vastaan. Ternimaidossa on
varsalle elintärkeät vasta-aineet. Vasta-aineet
imeytyvät suolistosta parhaiten 6 h kuluttua
syntymästä. 12 h kuluttua imeytyminen on
selvästi jo huonontunut. 24 h jälkeen suoli
sulkeutuu siten, että vasta-aineita ei enää
imeydy. Sen jälkeen ainoa mahdollisuus
antaa vasta-aineita on plasman siirto
(verensiirto). Jos varsa ei ole imenyt
kunnolla 4 tunnin sisällä syntymästä, soita
eläinlääkärille.
Varsa tarvitsee ternimaitoa vähintään 1,5
litraa. Varsa ei saa tarpeeksi vasta-aineita
jos:
Tamma tiputtaa maitoa etukäteen
Maidossa ei ole tarpeeksi vasta-aineita
Varsa on epäkypsä (Auta ylös 2 kertaa
tunnissa)
Emä hylkii varsaansa, eikä päästä imemään
Nuoret tai vanhat tammat - maito voi olla
huonolaatuista
Normaalisti varsa on ylhäällä imemässä 1-2 h
kuluttua. Jos näin ei ole, auta varsa ylös (ei
saa nostaa mahan alta, jotta virtsarakko ei
repeä tai uracus aukea) ja työnnä
takapuolesta nisälle. Voit laittaa sormet
suuhun ja kokeilla imurefleksiä. Ternimaitoa
voi lypsää ja juottaa tuttipullolla, mutta
silloin on varottava, että maitoa ei mene
keuhkoihin.
Heti varsan synnyttyä on mahdollista ottaa
tammasta ternimaitonäyte. Näyte tulee ottaa
6 h sisällä varsomisesta, jotta tulos on
luotettava. Pyyhi utare kostealla liinalla ja ota
pieni määrä (5 ml) maitoa puhtaaseen ja
kuivaan astiaan. Ternimaito on normaalisti
paksua ja keltaista. Jos se on ohutta ja vetistä
litkua, maidossa on liian vähän vasta-aineita.
5
Omistajan on mahdollista ostaa valmiiksi itse
tehtäviä ternimaitotestejä.
Jos tammalla on hyvä ternimaito, eikä se ole
ensisynnyttäjä, voi ternimaitoa lypsää 250ml
pakastimeen seuraavia varsomisia varten,
kun tamman oma varsa on ensin imenyt.
Sulatus tapahtuu varovasti vesihauteessa, ei
esim. mikrossa. Maito säilyy pakastimessa 12 vuotta. Vuorokauden ikäisestä varsasta
voidaan ottaa verinäyte ja tarkistaa vastaainetaso.
Jos maidossa tai varsan veressä ei ole vastaaineita, täytyy varsalle antaa toisen tamman
ternimaitoa (alle 12-24 h syntymästä) tai
tehdä plasmansiirto. Plasmaa voidaan antaa
ennaltaehkäisevästi tallissakin, mutta jos
varsa on jo kliinisesti sairas, on se parempi
viedä nopeasti klinikalle, koska silloin
voidaan aloittaa lääkitykset suonensisäisesti.
Vaikka maidossa ei olisi vasta-aineita, on silti
tärkeää, että varsa juo mahdollisimman
paljon. Maidosta se saa kaiken energian ja
nesteen.
Jälkeiset
2 h kuluttua jälkeisten tulisi olla irronneet.
Jälkeiset kannattaa levittää tallin käytävälle
Y-kirjaimen muotoon. Kohdun kaulan ja
munanjohtimien kohdilla on reiät, mutta
muuten niiden pitäisi olla kokonaiset.
Molemmat puolet kannattaa tarkastaa.
Varsan puoli on kiiltävä ja siinä on
napanuora. tammanpuoli on nukkamainen ja
punertava. Jälkeiset painavat normaalisti 6-8
kg
Jos jälkeiset eivät ole tulleet 2 h sisällä, vie
tamma kävelylle 10 minuutiksi ilman varsaa,
jolloin tamma hieman hermostuu.
Kävelytyksen voi toistaa kaksi kertaa 30
minuutin välein. Jos jälkeiset roikkuvat
kintereen alapuolella, ota ne muovipussiin ja
sido kintereen yläpuolelle, jotta tamma ei
astu niiden päälle. Jälkeiset eivät saisi kovasti
likaantua ja tamman astuessa niiden päälle
voi verisuoni katketa. Jos jälkeiset eivät ole
tulleet 3 tunnin kuluttua, soita
eläinlääkärille.
Jos jälkeisiä ei hoideta kunnolla, on tamma
vaarassa saada kohtutulehduksen ja
kaviokuumeen.
Ulostaminen
Tiineysaikana on varsan suoleen kertynyt
kuona-aineita ns. pikisontaa eli varsapihkaa.
Jos ulostamisessa on ongelmia, varsa on
levoton, on häntä ylhäällä ja yrittää ulostaa.
HUOM! Ulostamisessa voi olla ongelmia
vaikka varsa olisi ensin ulostanutkin.
Hyvä vinkki on, että kuin varsan uloste
alkaa olla keltaista, on silloin kaikki
pikisonta tullut ulos.
Jos varsa ei ole ulostanut 6 h sisällä, on sille
hyvä antaa peräruiske tai tehdä
perähuuhtelu. Peräruiske on helpompi antaa
kuin tehdä perähuuhtelu. Ihmisille
tarkoitettuja peräruiskeita saa apteekista
ilman reseptiä (Klyx 120ml®). Peräruiskeen
voi antaa uudelleen 30 minuutin kuluttua.
Perähuuhtelu tehdään perähuuhteluletkun
avulla (ei saa olla terävää kärkeä). ½ dl
mäntysaippuaa laimennetaan 1 litraan
haaleaa vettä ja tämä liuos lasketaan
peräsuoleen omalla painollaan.
Toimenpiteessä ei saa käyttää voimaa eikä
painetta. Tarvittaessa voi vuorokauden
ikäiselle varsalle antaa 1 dl parafiiniöljyä
suuhun. On varottava ettei parafiiniöljy
joudu keuhkoihin. Muita öljyjä ei saa antaa.
Pikisonta voi aiheuttaa ongelmia 36h sisällä
varsan syntymisestä.
6
Normaali ja terve varsa ja asiat, joihin tulee
kiinnittää huomiota
Nousee rintansa päälle parissa minuutissa
Alkaa yrittää pystyyn noin 1 h ikäisenä
Imee 2 h ikäisenä
Ulostaa n. 6 h ikäisenä
Virtsaa 6-10 h ikäisenä (tammavarsa 14 h,
orivarsa 6 h) katso että virtsaa ei tule navasta
(uracus). Virtsaamisen tarkkailu on tärkeää,
koska synnytyksessä virtsarakko voi revetä ja
varsa alkaa oireilla parin vuorokauden
ikäisenä kun virtsaa alkaa kertyä
vatsaonteloon.
Ruumiinlämpö 37,8-38,6 (lämpimällä ilmalla
38,9)
Syke 120-150 ensimmäiset tunnit, 60-80
ensimmäisen viikon aikana. Hengitys 14-16.
Heti syntymän jälkeen voi olla 30 kertaa
minuutissa
Varsa nukkuu sikeästi kyljellään (85 %
ajasta), mutta kun herätetään, se nousee ylös
imemään.
Kuuntele, että varsa myös nielee, eikä käy
vain tökkimässä utaretta.
Jos varsa makaa tai piehtaroi selällään, sillä
on mahakipuja
Varsa imee vähän kerrallaan (50-60 ml) 2-4
kertaa tunnissa! Välillä varsa nukkuu ja
leikkii. Varsa imee jopa 100 kertaa
vuorokauden aikana. Tähän on mahdoton
päästä tuttipullojuotolla. Orpovarsa tulisikin
juottaa alkuun (3-5 pv) kerran tunnissa
ympäri vuorokauden!
Tunnustele varsan nivelet päivittäin
mahdollisten turvotusten varalta (kintereet,
vuohiset, polvet)
Jos tamman jälkeiset ovat viipyneet yli 3 h,
mittaa tamman lämpö aamuin illoin viikon
ajan, vaikka tammaa olisi hoidettu ja
lääkittykin. Muutenkin seuraa tamman
vointia.
Tarkkaile ja tunnustele utaretta täyttymisen
varalta (varsa ei olekaan imenyt) ja
utaretulehduksen varalta (kipeä, kuuma ja
turvonnut utare).
5-15 pv ikäiselle varsalle tulee ns.
varsakiimaripuli
Varsa ei ole kunnossa jos:
Varsa piehtaroi tai makaa selällään
Varsa makaa epänormaalissa asennossa
(esim. pää on jäänyt epänormaalisti vinoon).
Varsa makaa normaalisti joko rentona kyljellään
tai rintansa päällä
Varsa seisoo, mutta on "uneliaan näköinen"
Varsa on uneliaan näköinen etsiessään
utaretta
Varsa yrittää ulostaa, mutta mitään ei tule
ulos
Varsa kiertää levottomasti karsinaa ympäri
Varsalla on turvotusta nivelen kohdalla
Varsa ontuu
Varsa ei jaksa leikkiä tai panna vastaan kun
se otetaan kiinni
Varsa ei ole jaksa olla utelias ja kiinnostunut
ihmisestä
Varsahalvaus eli sepsis eli vasta-aineiden
puutos ja vasta-ainetesti
Jos varsa ei ole saanut tarpeeksi vasta-aineita
tai varsa on saanut infektion jo kohdussa,
tulee ongelmia. Kiinnitä huomio varsan
pirteyteen, leikkisyyteen ja imemiseen.
Tunnustele niveliä ja napaa turvotuksen ja
kuumotuksen varalta. Voit mitata myös
lämmön, mutta 50 %:lla varsoista, joilla on
varsahalvaus, on normaali lämpö.
Aina jos jokin asia epäilyttää, kannattaa
soittaa eläinlääkärille. Varsojen sairaustilat
voivat kehittyä erittäin nopeasti eikä
montakaan asiaa kannata "katsoa yön yli".
Jos haluaa tietää tamman ternimaidon
laadun, voi hankkia etukäteen
7
ternimaitotestejä. Testin voi tehdä heti varsan
synnyttyä ja viimeistään 6h kuluttua
varsomisesta. Varsan verestä testin voi tehdä
24h ikäiseltä varsalta (aikaisintaan 12h iässä).
Tallissa on hyvä olla ”kaiken varalta”
Tuttipullo
Kuumemittari
Narua
Betadinea
Pinteli
Saippuaa ja vettä
Peräruiske (Klyx® 120ml)
Teksti on eläinlääkäri Kati Tuomolan ja
SHKL:n, kuva Petra Rimpinen.
Onnellisia varsomisia ja
muistakaa päivitellä
yhdistyksen sivuille
varsauutisia
Ja kun uudelleen lähdetään astutusreissulle,
kannattaa sen jälkeen lukea kertauksen
vuoksi tämä
Solusta varsaksi
Tamman munasarjoissa kehittyy
munarakkuloita (follikkeleja). Kun nesteen
täyttämä follikkeli on kypsynyt valmiiksi, se
puhkeaa, munasolu irtoaa ja ajautuu
munanjohtimeen. Siittiöt etenevät
munanjohtimiin itse aktiivisesti uiden sekä
kohdun ja munanjohtimien lihasten
kuljettamina. Alkionkehitys alkaa, kun orin
sperma hedelmöittää tamman munasolun
munanjohdinten uloimmissa osissa. Alkion
kehitys lasketaan päivissä munasolun
irtoamisesta.
5-6 vrk: Hedelmöittynyt munasolu tulee
kohtuun pienenä, pyöreänä soluryppäänä,
jonka koko on alle 0,5 mm. Soluryppään
ympärille muodostuu kalvo ja nesteen
täyttämä ruskuaispussi alkaa muodostua.
Tamma: 6.-7. päivinä voidaan hedelmöittynyt
alkiorakkula huuhdella ulos kohdusta ja
siirtää vastaanottajatammaan (alkionsiirto).
14 vrk: Alkiorakkula liikkuu vapaasti kohdun
seinämän lihasten vaikutuksesta ympäri
kohtua. Tämä liike on tammalle tärkeä viesti
alkion olemassaolosta ja siten tiineydestä.
Alkio lepää nyt pienessä nesteen täyttämässä
alkiorakkulassa, jonka koko on 1-2 cm.
Tamma: 12. päivästä alkaen alkiorakkula
voidaan nähdä ultraäänitutkimuksessa.
17 vrk: Kohtu supistuu niiden hormonaalisten
muutosten seurauksena, joita nyt tapahtuu.
Kohdun lihasjännityksen takia alkiorakkulan
liikkuminen estyy. Sen sijaan alkiorakkula
kiinnittyy paikoilleen kohdussa.
Alkiorakkulan koko vaihtelee 1,5-3 cm:iin
johtuen siitä, minkälainen kohtu on. Hyvin
supistuneessa kohdussa alkiorakkula myös
näyttää erimuotoiselta kuin veltommassa
kohdussa.
Tamma: On ensimmäisen tiineystarkastuksen
aika. Jos epäillään kaksostiineyttä (esim. kaksi
ovulaatiota), pitäisi ensimmäinen
tiineystarkastus suorittaa jo noin 14. päivänä,
ennen kuin alkiorakkulan kiinnittyminen
alkaa. Alkiorakkulat voidaan tällöin
helpommin erottaa toisistaan ja yhden
kaksosen poistaminen onnistuu varmemmin.
24 vrk: Alkiorakkulan pohjalla lepäävä alkio
on vain muutaman millimetrin kokoinen.
Tamma: Päivästä 24 alkaen voidaan
ultraäänellä nähdä sydämen esiasteen syke.
30 vrk: Alkiorakkulan sisällä istukka jatkaa
kasvuaan, mikä nähdään ultraäänen kuvassa
napanuorana, joka on keskellä alkiorakkulaa
ja jossa alkio roikkuu. Tämä uusi kehitysaste
sekä vahva sydämensyke kertovat hyvin
kehittyvästä alkiosta. Alkiorakkula on vain
8
joitakin senttejä suurempi kuin
ensimmäisessä tiineystarkastuksessa päivinä
17-19. Ilman ultraäänilaitetta alkiorakkula
tuntuu runsaan kolmen sentin kokoisena
ulkonemana kohdussa.
Tamma: Noin 30 päivän kohdalla on toisen
tiineystarkastuksen aika. Tämä on tärkeä
tutkimus, sillä silloin on todettava, näyttääkö
tiineys normaalilta ja voiko alkio hyvin.
60 vrk: Sikiö on niin kehittynyt, että se
muistuttaa hevosta. Tosin eri ruumiinosien
mittasuhteet poikkeavat paljon siitä, mitä ne
ovat vastasyntyneellä varsalla. Iho on hyvin
ohut ja osittain läpinäkyvä. Koko sikiö on
noin hamsterin kokoinen. Luurangon eri osat
ovat nähtävissä ultraäänellä. Sukuelimet ovat
alkaneet kehittyä.
Tamma: Päivinä 60-70 on mahdollista
ultraäänitutkimuksella melko varmasti todeta
sikiön sukupuoli. (Suomessa ei normaalisti
tehdä tätä tutkimusta. Suom.huom.)
100 vrk: Sikiö painaa nyt vajaat 0,5 kiloa.
Karvapeite on alkanut kehittyä.
150 vrk: Nyt alkaa nopean kasvun vaihe. 2-3
kilosta alkaen paino nousee noin 250g
päivässä. Silmäripset ovat nähtävissä
kehittyvässä silmäluomessa. Kaikki
luustonosat, kuten kylkiluut, sekä suurten
elinten osat, esimerkiksi sydämen kammiot,
erottuvat selvästi ultraäänellä.
Tamma: Ota huomioon, että tamman
ravinnontarve kasvaa voimakkaasti tiineyden
loppupuolella. On aika rokottaa virusaborttia
vastaan. Rokotus uusitaan 7. ja 9.
tiineyskuukauden jälkeen. (Varsinaista
virusaborttirokotetta ei ole saatavissa
edelleenkään. Rokotuksia tehdään
Resequinilla, jossa on mukana herpesviruksen
hengitystiemuoto. Se ei kuitenkaan anna
täydellistä suojaa virusaborttia vastaan.
Suom. huom.)
Viimeinen tiineystarkastus voidaan tehdä.
Lisäruokinnan vaikutuksesta tämän
ajankohdan jälkeen tamma saattaa näyttää
yhtä pyöreältä kuin kantava, vaikka se ei enää
olisikaan tiine. Jos tammaa turhaan odotetaan
varsovaksi, seuraava astutuskausi voi olla jo
pitkällä ennen kuin todetaan, ettei tamma
varsokaan.
240 vrk: Sikiö painaa 10-15 kg. Harja- ja
häntäjouhet ovat kehittyneet. Sikiön liikkeet
voidaan nähdä ja tuntea emän
vatsanpeitteitten läpi.
300 vrk: Hieno, lopullisen värinen karvapeite
peittää koko ihon. Varsa tulee syntymään
täysin ilman omia vasta-aineita ja
riippuvaisena emästä ja sen ternimaidosta,
joista se saa oikeanlaisen infektiosuojan niitä
bakteereja ja viruksia vastaan, joihin se
törmää heti syntyessään.
Tamma: Nyt on korkea aika vaihtaa siihen
talliin, jossa on tarkoitus varsoa. Viimeistään
kuukausi ennen laskettua varsomisaikaa
tamma rokotetaan influenssaa ja
jäykkäkouristusta vastaan.
320 vrk: Normaali tiineys kestää 320-365 vrk.
Yleisin kantoaika on 335 vrk. Sikiö makaa
useimmiten lähes syntymäänsä asti selällään
kohdussa. Aktiiviset sikiönliikkeet sekä
synnytyspoltot saavat sikiön kääntymään
oikeaan asentoon. Useimmissa tapauksissa
varsa syntyy niin, että ensin tulevat etujalat
kavionpohjat alaspäin ja pää etupolvien
välissä.
Tamma: Avusta synnytystä tarvittaessa. Ihaile
sitten sitä henkeäsalpaavaa ihmettä, jonka
luonto jälleen on luonut kahdesta pienestä
solusta.
Teksti: Johan Hellander
Suomentanut: Tiina Nurmonen
Lähde Maaningan oriaseman nettisivut
9
Viimeisintä asiaa madoista syyskuulta 2010
Madonmunat kestävät talvea hyvin.
Eli talvi ei "desinfioi" tarhoja ja
laitumia. Ensimmäisten pakkasten
odottaminen matolääkkeen
antamiseksi on siis turhaa.
Tammaa ei tarvitse erikseen
madottaa tiineyden lopulla.
Kun madot ovat tulleet
resistenteiksi jollekin
matolääkkeelle, ei lääke enää
myöhemminkään tehoa vaikka
sitä ei käytettäisi pitkään aikaa.
Resistenssi on siis pysyvää.
Matolääkkeiden kierrättämisen
(vaihdetaan aina eri matolääke)
ajateltiin 1980-luvula vähentävän
resistenssiä matolääkkeille, mutta
tästä ei ole löydetty tieteellistä
näyttöä.
Nyt viimeistään pitäisi siirtyä
ulosteen
madonmunamäärityksiin.
Kohdennettu loishäätö:
ulostenäytteisiin perustuva
madotusohjelma
Kaikille matolääkkeille on kehittynyt jo
resistenssiä ja uusia lääkkeitä ei ole
odotettavissa. Tämän takia suositellaan,
että siirryttäisiin kohdennettuun
loishäätöön. Ulostenäytteiden avulla
voidaan selvittää kuinka monta madon
munaa on grammassa ulostetta. (eggs
per gram, epg-arvo). Alle 200 munaa on
alhainen arvo 200-1200 keskikertainen
ja yli 1200 oleva arvo korkea. Munia ei
näe paljain silmin, vaan näyte pitää
tutkia mikroskoopin avulla. Jos
hevosella on ollut kaksi kertaa alhainen
tulos, voi tältä hevoselta madotusta
vähentää.
Menetelmän rajoitukset:
Yksittäinen tulos voi sisältää
virheen, koska munia voi erittyä
ulosteeseen ajoittain
Epäkypsät loiset eivät eritä munia
Määrityksessä eivät aina tule
esille heisimadon munat
Menetelmässä ei pystytä
erottamaan suurten ja pienten
sukkulamatojen munia toisistaan
Menetelmän hyödyt:
Ottamalla tallin hevosista
säännöllisesti ulostenäyte,
saadaan pikku hiljaa käsitys tallin
loistilanteesta ja lääkitysten
tehokkuudesta.
Lääkitykset voidaan kohdentaa
loisista kärsiviin yksilöihin
Lääkityksiä voidaan vähentää
niiltä yksilöitä, joilla on
vastustuskykyä loisia vastaan.
Näitä hevosia on noin 80 % ja
näiden hevosten lääkitseminen on
turhaa.
Hevonen, joka erittää paljon
munia ulosteessaan saastuttaa
myös laitumia ja tartuttaa muita
hevosia. Löytämällä nämä yksilöt
(joita on 20 % hevosista), voidaan
vähentää laidunten
tartuntapainetta.
Vähennetään ympäristön
kuormittamista lääkkeillä.
Jos lääkkeitä käytetään
ylenpalttisesti, loisten resistenssi
lisääntyy.
Huolehtimalla tarhahygieniasta
voidaan vähentää matolääkkeiden
käyttöä:
Tarhojen siivous 2 x viikossa.
Laidunkierto (osa laidunta on
välillä levossa)
Muiden eläinlajien laidunnus
välillä laitumella (lehmät, lampaat)
Uusien hevosten ulostenäyte
tutkitaan ja tarvittaessa
madotetaan heisimadon ja
kapseloituneiden sukkulamatojen
varalta.
10
Hevoset pidetään samoissa
ryhmissä.
Tallin matolääkeresistenssitilanteen
tutkiminen, Faecal egg count
reduction test, FECRT:
Tallin hevosista otetaan ulostenäyte. Ne
hevoset, joilla on näytteessä yli 200 epg
madonmunia, madotetaan ja otetaan
uusi näyte 14 pv kuluttua.
Madonmunien määrän pitää vähentyä
vähintään 80 % mieluiten 90-95 %
lääkkeestä riippuen. Jos näin ei ole, on
tilalla kyseiselle lääkkeelle resistentti
matokanta.
Esimerkki tallin madotusohjelmasta,
jossa on mukana ulostenäytteet:
Tammikuu: ulostenäyte jos yli 200epg,
madotetaan ivermektiinillä tai
pyranteeliembonaatilla. 14 pv kuluttua
kannattaa ottaa uusi näyte, jolla voidaan
arvioida matolääkkeen teho.
Toukokuu: ulostenäyte kaikista, jos yli
200 epg, madotetaan ivermektiinillä tai
pyranteeliembonaatilla
Syyskuu: madotus
pyranteeliembonaatilla (tupla-annos) tai
ivermektiini/moksidektiini ja
praksikavanteli yhdistelmällä
Esimerkki aikuisen hevosen
madotuksesta, jolla on ollut kaksi
kertaa alhainen (alle 200) epg tulos:
Kevät: Ulostenäyte
Syksy: Tupla-annos
pyranteeliembonaattia tai pratsikvanteli
Näytteitä tutkitaan McMaster
menetelmällä ainakin Oulun Evirassa ja
Ypäjän laboratoriossa (Ellab).
11
Hevosen väreistä osa I
Tobiano
On tunnetuin kirjavuuden muoto.
Tällaisella hevosella on yleensä valkeat
jalat, valkeaa vartalossa, usein
pystysuorana kuviona, selvästi enemmän
valkeaa selässä kuin vatsapuolella.
Laikkujen rajat ovat yleensä hyvin suorat
ja selkeät. Hevosilla on minimissään 3-4
sukkaa ja valkea pystyraita niskassa tai
lautasilla, kun taas maksimissaan
hevonen voi olla kokonaan valkea, jolla
on enimmäkseen värillinen pää. Toisin
sanoen: Tobiano- kuvioon kuuluvat
seuraavat piirteet:
Koivet ovat valkoiset polvista ja
kintereistä alaspäin.
Valkoinen alue kulkee selkälinjan
poikki sä'än ja hännäntyven
välistä.
Valkoiset alueet näyttävät lähinnä
pystysuuntaisilta.
Mahdolliset
päänmerkit
ovat
tavanomaisen pienehköjä.
Suuret
päänmerkit
viittaavat
siihen,
että
hevosella
on
tobianogeenin lisäksi muitakin
kirjavuusgeenejä.
Valkoiset alueet ovat useimmiten
pyöreähköjä ja tasareunaisia.
Värillinen alue kattaa kaulan.
kirjavuuskuvioita kuten tobianoa
yksivärinen hevonen ei voi kantaa
"piilossa”.
Kuvio voi kuitenkin hävitä, mikäli
hevosella on kimotekijä: tällöin kuvio on
näkyvä hevosen ollessa nuori, mutta
kimoutumisen edessä värilliset alueet
vaalenevat ja lopulta muuttuvat
valkoisiksi. Kimontobianoilla hevosilla
alun perin värillisten alueiden iho
kuitenkin säilyy tummana, mikä saattaa
aiheuttaa "haamukuvioita". Diluutioväriä
kantava homotsygootti tobiano (kuten
voikon- tai ruunivoikontobiano) voi myös
saada toisen diluutioväriä kantavan
hevosen kanssa kaksoisdiluutiovärisen
varsan, jonka hailakasta pohjaväristä
valkoiset kirjavuuskuviot eivät
välttämättä erotu juurikaan.
Tobianogeeni ei liity lethal white oireyhtymäan, mutta myös
tobianokuvioinen hevonen voi kantaa
syndrooman aiheuttavaa frame overo tekijää, vaikka fenotyyppi ei siihen
viittaisikaan.
Tobianogeeni TO on dominoiva. Hevonen
voi siis olla tobiano-kuvioinen, vaikka se
olisi perinyt tobianotekijän vain toiselta
vanhemmistaan ja olisi heterotsygootti
geenin suhteen. Mikäli hevonen on
tobianon suhteen homotsygootti, se
periyttää värityksensä kaikille
jälkeläisilleen. Dominoivia
12
Sabino
Sabino on ylivoimaisesti tavallisin
kirjavuuden muoto. Keskimäärin
sabinolla ei kuitenkaan ole valkoista
"lailliseksi kirjavuudeksi" asti. 1-4
korkeaa sukkaa tai valkojalkaa, laukki tai
valkopää, valkeaa usein vatsan alla.
Laikkujen rajat yleensä hyvin epätasaiset,
pitsimäiset, joskus myös päistärkarvaiset.
Sukissa usein "juoksu" eli joku reuna
selvästi korkeampi kuin muut, joskus
sukasta alkava valkea raita jalkaa pitkin
ylös asti.
Minimissään näillä hevosilla on 1-2
sukkaa ja piirto, maksimissaan taas ne
ovat kokovalkeita, joilla ehkä hiukan
värillistä karvoitusta korvissa tai
selkäpuolella. Maksimissaan sabino voi
olla kokonaan valkoinen, jolla on hieman
tummaa väriä päässä.
Koska sabinoa ei useinkaan olla
tunnistettu kirjavaksi, sitä esiintyy myös
sellaisissa roduissa, joissa kirjava väritys
on muuten kielletty. Näitä ovat mm.
arabianhevonen ja suomenhevonen.
Kahden sabinogeenisen hevosen risteytys
voi saada aikaan "kunnolla" kirjavan
hevosen tai sitten kokovalkean
”pipopään”. Sabinolla voi olla myös
esimerkiksi valkoinen läiskä mahan alla
tai runsaasti valkoista sekakarvaa
rungossa.
Sabinotyyppistä kirjavuutta aiheuttavat
ilmeisesti useat eri geenit, joista
toistaiseksi on löydetty hevosen
genomista vain yksi, Sabino1-geeni eli
SB1. Ainakin joidenkin sabinogeenien
epäillään aiheuttavan samaperintäisenä
voimakkaampaa valkokirjavuutta kuin
eriperintäisenä; kokovalkoisen sabinon
vanhemmat saattavat hyvin molemmat
olla aivan tavallisia laukkipäisiä
sukkajalkoja.
Tobianosta ja Sabinosta voi lukea lisää
englanniksi osoitteesta
http://www.horsedna.co.uk/
Ja sinne voi myös lähettää jouhitupon
testiä varten.
Lähteet hevosmaailma.net ja wikipedia
13
TIETOISKU
Hopea-geenin mahdollinen vaikutus
jalostuksessa
Monissa hevosroduissa on huomattu tämän
ryhmittymän eli hopea-geenin kantajien
keskuudessa silmän muutoksia.
Yksityiskohtaiset tutkimukset ovat tekemättä,
mutta eri rotujen hevosia vertailemalla on tultu
tulokseen, että hopea-geenillä on vaikutus
hevosen näkökykyyn. Jos hevosella on vain yksi
hopea-geeni eli se on heterozygootti, ovat
vaikutukset vähäisiä ja näkö on normaali tai
lähes normaali. Homozygootilla taas näkökyky
ei ole enää normaali, vaan puutteellinen.
Jotta välttäisimme tuottamasta näkökyvyltään
heikkoja hevosia, tulisi asiaa tutkia ja väriä
jalostaa harkitusti. Tämä voi olla hankalaa,
koska hopea-geeni voi kulkea piilossa esim.
ruskeassa. Nämä sudenkuopat voidaan
kuitenkin välttää testaamalla hopeageeniä
rautiaan tmv. dna:sta.
Asia on mainittu Equine Colour Genetics-kirjassa,
jonka on kirjoittanut Dr. Phillip Sponnenberg
Värien sijasta jalostuksessa tulisi painottaa
nykyistä enemmän terveyttä sekä hyvää ja
rotutyypillistä rakennetta!
Seuraava on vapaasti käännetty
alkuperäisestä tekstistä
EPSM
RASKAIDEN ROTUJEN LIHASSAIRAUS
Lihastauti Equine Polysaccharide Storage
Myopathy on vahvistettu tai epäilty olevan
lähes jokaisella raskaalla hevosrodulla. Mm.
belgian työhevonen, percheron, clydesdale,
shire, haflinger, norjan vuonohevonen,
tinker, friisi, muuli jne.
EPSM on aineenvaihdunnallinen sairaus,
jossa lihaskudoksen varastosokeri
(glykogeeni) ei toimi normaalisti. Lihaksiin
kerääntyy epätavallisia määriä sokereita, joita
lihassolut eivät kuitenkaan pysty
hyödyntämään energiantuotannossa. Tämä
johtaa vakaviin soluvaurioihin ja
lihaskunnon heikentymiseen.
Tautia on tutkittu aktiivisesti USA:ssa, jossa
taudin on todettu esiintyvän rityisen paljon
ns. draft-roduilla ja niiden risteytyksillä,
mutta myös kevyemmillä hevosroduilla
kuten quartereilla ja lämminverisillä.
EPSM:n uskotaan olevan perinnöllinen
sairaus. Taustalla on virheellinen, vioittunut
geeni, jonka uskotaan olevan hyvin yleinen
nimenomaan raskailla roduilla. Nykytiedon
mukaan tauti periytyy peittyvästi. Hevonen
voi siis kantaa tautia olematta itse sairas.
Sairastuneen hevosen on täytynyt periä
geenivirhe molemmilta vanhemmiltaan.
Varmaankin olisi aiheellista alkaa kirjata
näitä hevosia rotumme parissa ylös, jotta
pystyisimme jäljittämään linjat, joissa tätä
kulkee. Sairastuneita taikka kantajia ei pitäisi
käyttää jalostukseen.
By Jeff Bartko
Tämä Oregonin yliopiston eläinlääketieteen
laitoksen alaisuudessa tehdyssä
14
tutkimuksessa löydetty tauti on ollut
olemassa n. 100 vuotta. Sitä on löydetty
monista eri hevosroduista, mutta se tuntuu
yleisesti olevan vakava ja vaikeasti
ehkäistävissä juuri raskailla roduilla. Itse
asiassa n. kahdessa kolmasosassa
raskasrotuisista hevosista otetuista
lihasnäytteistä löytyy mikroskoopilla
tehdyissä tutkimuksissa todisteita EPSM:stä.
Raskailla roduilla EPSM:n on todettu
aiheuttavan lihasköyhyyttä ja heikkoutta
sekä nuorilla että vanhoilla hevosilla.
Vanhoilla hevosilla oireina esiintyy erityisesti
ns. Maanantai aamun tautia (lievä
lannehalvaus), värinää sekä muita takapään
ja raajojen ongelmia. Tartunnan saanut
hevonen diagnosoidaan usein väärin ja oireet
yhdistetään varsomiseen liittyviin ongelmiin,
ähkyyn tai nukutuksen yhteydessä
rutiinianestesiaan. Pahimmillaan tämän on
todettu olleen syynä hevosen makuulle
menoon työnteon aikana, koska hevonen on
ollut niin heikko.
EPSM ja ”Monday morning disease” on
yleisimmin kuvattu raskasta työtä tekevillä
hevosilla lepopäiväruokinnan oltua yhtä
runsasta kuin normaalisti. Kun niitä on
pyydetty tekemään töitä seuraavana päivänä,
on näillä hevosilla ollut selkeitä merkkejä
lannehalvauksesta. Lihakset jäykistyvät ja
alkavat rappeutua. Hevonen lakkaa
liikkumasta ja voi käydä makuulle.
Massiivinen lihasvaurio aiheutuu
vaurioituneen lihaksesta vapautuneesta
myoglobiinista ja virtsa värjäytyy tumman
puna-ruskeaksi. Tästä punaisesta väristä
johtuen tautia kutsutaan myös nimellä
”azoturia”.
Sairas hevonen ei välttämättä oireile joka
harjoituskerran jälkeen. Se on yleensä
haluton liikkumaan vauhdikkaasti ja
harjoituksen jälkeen seisoo vatsa
sisäänvedettynä pyrkien poistamaan painoa
etujaloilta (vrt. kaviokuume). Myös elohiiren
kaltaisia lihasnykimisiä saattaa esiintyä. Jos
hevosta kuitenkin yhä pyydetään
liikkumaan, se hikoilee runsaasti sekä liikkuu
epäpuhtaasti ja haluttomasti. Lepoon
päästyään sillä saattaa olla ähkyn kaltaisia
oireita, jotka kuitenkin johtuvat
lihaskrampeista. Lihakset voivat olla
kosketusarat.
Uskomme, että massiiviset lihasvauriot näillä
EPSM -kantajilla johtuvat lihasenergian
puutteesta. Normaali tapauksissa hevoset,
joilla on lievästi kohonneet lihasarvot,
viittaavet siihen, että rasituksen aikana
aiheutuu lievää lihasvauriota. Emme vielä
täysin ymmärrä mikä saa aikaan ”rajan
ylityksen” ja aiheuttaa massiiviset
lihasvauriot, mutta tutkimuksien hevoset,
joilla on merkkejä lannehalvauksesta,
osoittavat, että EPSM on yleinen, piilossa
oleva tila. Vaikka kaikista lannehalvausta
sairastaneista hevosista ei EPSM-jäämiä ole
löydetty, todisteet viittaavat siihen, että niitä
on.
Stringhalta (tai Springhalt) on tila, joka
aiheuttaa epänormaalia takajalkojen liikkeitä,
esimerkiksi kun hevonen peruuttaa tai
kääntyy. Jotkut kuvaavat tätä eräänlaiseksi
”koukuksi” tai krampiksi, jossa hevosen jalka
pysähtyy hetkeksi ilmaan, ennen kuin se
astuu sillä. Tätä esiintyy useimmiten silloin,
kun hevonen peruuttaa tai kääntyy pienellä
ympyrällä. Olen nähnyt tätä myös seisovalla
hevosella tai kun hevonen ottaa ensimmäisen
askeleen lähtiessään liikkeelle tai viimeisellä
askeleella pysähtyessään. Useimmissa
tapauksissa, joissa hevosella epäillään
stringhaltia, hevosella onkin itse asiassa
jonkunlaisia väristyksiä. ”Värinä” on tila,
joka muistuttaa stringhaltia. Se eroaa siten,
että ”värinähevoset” kärsivät usein
etenevästä lihaskadosta ja heikkoudesta,
15
mutta selkeitä merkkejä ei välttämättä
esiinny vuosiin. Perus ”värinähevosella”
esiintyy normaalisti hännän värisytystä tai
tutinaa, mutta epänormaalimmin sen
nostelua. Kuten lannehalvauksessa, myös
”värinhevosilla” EPSM:n on todettu olevan
piilevänä. Tämän epänormaalin ilmiön
ilmeisesti aiheuttaa suurten takapään lihasten
energian puute. Pidempi tutkiminen osittaa,
jos ”värinätaudilla” on jokin muu aiheuttaja.
Terapia ja hoito
Cornellissa aloitettu ja Oregonin yliopistossa
jatkunut tärkeä tutkimuksen osa on ollut
määrittää ruokavalion muutoksen
käyttämistä hoitokeinona.
Hevoset joilla on EPSM, näyttävät pystyvän
tuottamaan lihasenergiaa huonosti
hiilihydraateista jotka ovat pääenergianlähde
mm. viljassa, sokeriruuissa ja hevosille
tarkoitetuissa pelleteissä. Ruokavalion
muutoksessa hiilihydraatteja energian
lähteinä korvataan rasvoilla. Lisätietoja voit
katsoa
www.ruralheritage.com/vet_clinic/epsmdiet
.htm
Jos tallissasi asustelee EPSM-hevonen, voi
olla järkevintä syöttää koko lauma samalla
ruualla. Normaalihevosen ruokinta tällä
erikoisruokavaliolla ei ole haitallista. Useat
ravitsemustieteilijät, mukaan lukien tohtori
Harold (Skip) Hintz Cornellin yliopistosta,
sekä tohtori David Kronfield VirginiaMarylandin eläinlääketieteellisestä, ovat jo
vuosien ajan testanneet tämän
”rasvaruokavalion” vaikutuksia. He eivät
ole huomanneet huonoja vaikutuksia vaan
useat indikaattorit osoittavat, että tämä
ruokavalio on parempi kaikille hevosille.
Voisi kuvitella, että tämä ”rasvaruokavalio”
on kalliimpaa kuin syöttää hevoselle
normaalisti viljaa, mutta korkean
energiatasonsa vuoksi samaan kalorimäärään
päästään huomattavasti pienemmillä
määrillä. Rasva tuottaa tuplasti kaloreita
samaan määrään hiilihydraatteja verratessa.
Esimerkiksi 2 kuppia öljyä n. 900 g vastaa n.
4000 kaloria, kun saman verran (900 g)
maissia, kauraa tms. sisältää vain 1200-1400
kaloria. (Litra kauraa painaa n. 600 g). Kun
mietitään huonosta ruokavaliosta aiheutuvia
eläinlääkärikuluja tai jopa mahdollisesta
hevosen menettämisestä seuraavia kuluja,
alkaa uuden ruokavalionkulurakenne näyttää
entistä edullisemmalta.
Hyvälaatuinen heinä ja laidun ovat silti
erittäin tärkeitä, vain vilja muutetaan.
Yksinkertaisimmassa ruokavaliossa vilja
korvataan alfalfalla ja lisätään kasviperäistä
öljyä, mutta nykyisin on useita tapoja
toteuttaa EPSM-ruokavaliota. Useimmissa
ruokavalion muutoksissa EPSM:n on todettu
parantuneen 100 %.
Ruokavalion muutoksella on sitä isompi
merkitys, mitä aiemmassa taudin vaiheessa
se on aloitettu. Vakavasti sairastunut raskas
hevonen voi kuolla, vaikka ruokavalio
terapia olisikin ehditty aloittaa. Uskomme,
että liian myöhäisessä vaiheessa tehdyt
diagnoosit ovat kuolemien syynä.
Valitettavasti hevosten luonnostaan iso koko
mahdollistaa vakavatkin lihasten sisäiset
muutokset ilman, että omistaja huomaa
mitään. Kun nämä hevoset viimein alkavat
osoittaa näkyviä merkkejä sairaudesta, voi
tauti olla muuttunut jo vakavaksi.
Ruokavalion muutos voi vähentää, hidastaa
tai jopa ehkäistä EPSM:n oireita sairastuneilla
hevosilla. Jotkut ovat jopa pelastuneet
varmalta näyttäneestä kuolemasta.
”Rasvaruokavaliolla” olevilla hevosilla usein
lihakset kehittyvät ja energiataso nousee.
Mikä tärkeintä, ne selviävät vähäisillä tai jopa
16
ilman lihasvaurioita. Vain aika kertoo, miten
ruokavalio toimii.
Ruokavalion lisäksi toiseksi tärkein asia on
liikunta. Pitkät tallissa seisomiset tai pitkät
kuljetusmatkat aiheuttavat näille hevosille
vain lisävahinkoa. EPSM hevonen tarvitsee
mahdollisimman paljon ulkoilua ja
säännöllistä työskentelyä, jotta hevonen voi
maksimaalisesti hyödyntää ruokavaliossa
olevan rasvan. Ole silti huolellinen
lämmittelyssä ja älä aloita liian raskaasti, kun
aloitatte työteon tauon jälkeen.
www.ruralheritage.com/vet_clinic/epsmdiet
.htm)
Lähteet:
www.ruralheritage.com/vet_clinic/epsmdiet
.htm)
Galusha, T. & Hanika, C. (2000). Equine
polysaccharide storage myopathy. Animal
disease diagnostic laboratory. Winter 2000
Newsletter.
(http://www.addl.purdue.edu/newsletters/
2000/winter/pesm.shtml)
Artikkelin kirjoittaja on osallistunut EPSM tutkimuksen sekä muihin
eläinlääketieteellisiin asioihin Oregonin
osavaltion yliopiston eläinlääketieteellisessä
tiedekunnassa. Hän on toimittanut Draft
Horses, an Owners Manual. Tämä artikkeli
on julkaistu The Evener –lehdessä 1998.
17
Fantasy Shamrock
II Premium
Isä: Toss ster/preferent
Emä: Be-Fair
ster
Palkittu Jalasjärvellä 2010 140 pisteellä, luokkavoittaja
Mahtavan luonteen omaava ori
tarjolla tammoille kaudelle 2011.
250 € astutus maksu + 500 € varsamaksu (elävä varsa)
Lisätiedot: saana.janhonen@netikka.fi 0400-846610
http://www.netikka.net/siofras-ic
18
Rose's Patrick
i. Tom e. Jane, mustavalkoinen cream-geenillä,
palkittu Kouvolassa 2010 143 pisteellä, oriluokan voittaja.
250€ astutusmaksu + 500€ varsamaksu (elävä varsa)
info@rosestable.com 050-5420248
19
Tarjolla astutukseen rajoitetusti kesä-heinäkuun 2011
Hollannin kantakirjaan rekisteröity,
mutta vielä premieeraamaton,
nuori ori Hermit’s Saville.
Hyppymaksu 400€, ei erillistä varsamaksua
Lisätiedot http://white.nettisivu.org/astutukseen-tarjotaan/
20
Coates Shadow
rekisteröity Hollanin kantakirjaan, mutta vielä premieeraamaton,
suku tiedossa, kantaa cream- ja silver-geenejä.
550€
Ei erillistä varsamaksua
Lisätiedot info(at)rosestable.com 050-5420248
21
HALLITUS 2011
Heidi Savela
puheenjohtaja + rotuun otto
Soiniityntie 684
47200 Elimäki
+35850-5420248
info(at)rosestable.com
Petra Rimpinen
vpj
Mårsbackantie 150
04150 Martinkylä
puh. +35845-2708066
rimpinen(at)gmail.com
Suvi Koivuharju
jäsenasiat
Pusulantie 23
103600 Karkkila
+35840-5400446
s.koivuharju(at)gmail.com
Saana Janhonen
Tuotemyynti
Bodanvägen 121
65650 Koskö (Vaasa)
+358400-846610
saana.janhonen(at)netikka.fi
Suvi Metsäsalo
Särpimäenkatu 23 as 10
37600 Valkeakoski
+35840-5161414
suvi.metsasalo(at)vlk.fi
Tuomo Savela
Rahastonhoitaja + rotuun otto
Soiniityntie 684
47200 Elimäki
+35850-5420248
tuomo.savela(at)gmail.com
irishcob.fi@gmail.com
22