Varsan jalka-asentojen korjaaminen on millipeliä

Varsan jalka-asentojen
korjaaminen on millipeliä
Yleisimmin varsojen etupolvet ja/tai kintereet
taipuvat joko sisälle- tai ulospäin.
Kymen-Karjalan Hevosenomistajien ja Kymen-Karjalan Hevosjalostusliiton yhteistyössä järjestämä
kurssipäivä toi 35 kiinnostunutta osallistujaa Kouvolaan. Päivä aloitettiin teoriaosuudella, jonka jälkeen
siirryttiin ihastelemaan - sekä kriittisesti arvioimaan - tämänkeväisiä varsoja ja hakemaan oppia myös
käytännön kautta.
K
urssilaisten joukossa oli paitsi hevosenomistajia ja -kasvattajia, myös
useampia kengittäjäopiskelijoita, ja
kaukaisimmat osanottajat saapuivat Kouvolaan aina Kiuruvedeltä asti.
Kurssin kouluttajaksi saapui perholainen Ari Anttila, jonka oma kengittäjän ura
juontaa juurensa 80-luvulta asti. Hän aloitti
alan opinnot Kaustisen hevostalouskoulusta, ja kertoo aina olleensa myös innokas
kursseilla kiertäjä. Hän on aiemmin opettanut kengitystä osa-aikaisesti Kaustisella ja
Perhossa, ja lisäksi tehnyt hevosklinikalla
sairaskengityksiä. Hän kertoo auttavansa
30
Hevosenomistaja 3/2015
tällä hetkellä vuositasolla noin 30 pikkuvarsan jalka-asentojen korjauksessa. Kaikkinensa “oiottuja” varsoja hän arvioisi uralleen kertyneen noin sata. Se on Suomen
mittakaavassa paljon.
- Toiminta on Suomessa vielä aika lapsenkengissä, varsasesonki on verrattain lyhyt, mutta jostain on sepänkin lähdettävä
vain harjoittelemaan, Ari toteaa.
- Olen itse käynyt nyt viidesti Uno
Yxklintenin ammattisepille suunnatulla jalka-asentojen korjauskurssilla. Uno on tällä
alalla todella kokenut asiantuntija, ja hoitaa
jopa satoja varsoja vuodessa. Mielestäni
kurssi on ollut joka kerta käymisen arvoinen. Yhdeltä kertaa ei kuitenkaan haaviin
jää kovin paljoa, ja kertaushan on tunnetusti opintojen äiti, hän toteaa.
- Kurssittautuminen on mielestäni tärkeää jo verkostoitumisenkin takia, hän muistuttaa.
Rakenneominaisuudet
periytyvät vahvasti
Toki paras tilanne olisi, jos korjauksia ei
tarvitsisi tehdä ja kaikki varsat syntyisivät
tolppasuorin jaloin. Käytännössä aniharval-
la varsalla on syntymästään asti täysin suorat jalat. Ongelmia on mahdollista ehkäistä
jalostusvalinnoilla, kaikkiin asentovirheisiin
ei pysty taitavinkaan seppä vaikuttamaan.
- Hyvärakenteisella hevosella myös liikevirheet ovat vähäisempiä. Varsan ostaja
etsii rakenteesta virheitä ja punnitsee ostoksen riskiä niiden perusteella. Täydellistä
hevosta ei ole, mutta riskejä ja ongelmakohteita on eriasteisia. Esimerkiksi käyrä
kinner merkitsee nähdäkseni usein hyvää
moottoria hevosella, jos se vain kestää.
Vammautumisriski on toisaalta iso. Sen sijaan sapelijalka ennustaa lähes aina isoja
ongelmia, hän mainitsee.
Mistä jalka-asentovirheet johtuvat?
Yksiselitteistä aiheuttajaa jalkojen virheasentojen syntymiseen voidaan lopulta
vain arvailla. Moni yksityiskohta voi vaikuttaa siihen, mitä tiineyden aikana tai pian
syntymän jälkeen tapahtuu.
- Perinnöllisyydellä on varmastikin
osuutensa. Hyvärakenteiset hevosethan
jättävät yleensä hyvärakenteisia jälkeläisiä.
Toisaalta saman tamman varsoissa voi olla
vaihtelua, mutta kokemus on osoittanut,
että aika usein pienten tammojen jälkeläisillä on jalka-asennoissa useammin muutoksia. Voisikohan tässä olla tekemistä sen
kanssa, että varsalla on kohdussa vähemmän tilaa ja jalat painuvat virheasentoihin
sen tähden? Ari pohtii.
- Ruokinta tietenkin vaikuttaa. Jos kantavaa tammaa yliruokkii rajusti valkuaisrehulla, odotettavissa on ongelmia. Yleensä
tätä näkee talleissa, joissa varsoo vain yksi
tamma, hyvässä tarkoituksessa tullaankin
aiheuttaneeksi vahingossa ongelmia. Toinen ääripää on aliravittu tamma, mutta niitä näkee harvemmin, Ari taustoittaa.
Varsomisen jälkeenkin tamma tarvitsee
runsaasti ruokaa, mutta ruokinta pitää aina
muistaa suhteuttaa tamman ja varsan saaman liikunnan määrään.
- Jos varsa vain seisoo tissillä ja kasvaa
samalla huimaa vauhtia, se altistuu kasvuhäiriöille. Liikunta on pikkuvarsoille hyvin
tärkeää, mutta niin on myös riittävä lepo.
Ensimmäiset 2-3 elinkuukautta ovat varsan
kasvun ja jalkojen kannalta erittäin merkityksellisiä, ja tuona aikana niitä pitääkin
tarkkailla paljon. Toisaalta varsat kasvavat
hyvin yksilöllisesti, joskus jänteet eivät esimerkiksi ehdi luiden kasvupyrähdykseen
heti mukaan.
Tarkkaile varsaa kriittisin silmin
Kun varsa syntyy, kannattaa muun valvonnan ohella muistaa katsoa kriittisesti varsan
jalkoja.
Kengitysseppä Ari Anttila esitteli kurssilaisille toimintatapojaan perusteellisesti - ensin teorialuennolla, sitten
käytännössä tämänkeväisten varsojen parissa.
- Totta kai sen oman varsan haluaa nähdä aivan täydellisenä, se on ihan luonnollista. En tarkoita, että pitäisi olla heti paniikissa liimapurkin ja raspin kanssa valmiina
karsinan ovella, mutta joskus se vaatii asennoitumista, että osaa katsoa omaa varsaa
kriittisesti, etsiä siitä vikoja, Ari opastaa.
- Pienempikin virhe kannattaa korjata,
ovathan suorat jalka-asennot aina parempi
vaihtoehto kuin vähänkään vinot. Pikkuvarsan jalka-asentoja on mahdollista korjata paljonkin ensimmäisten elinviikkojen
aikana. Sitä paitsi panostus osaavan sepän
palveluihin tässä vaiheessa voi näkyä jopa
tuhansien eurojen erona varsan myyntihinnassa myöhemmin. Ostajat ainakin katsovat varsan rakennetta hyvin kriittisesti, hän
muistuttaa.
- Seuranta on tärkeää, varsasta kannattaa ottaa runsaasti kuvia. Muisti pettää
meidät helposti, ja tänä päivänähän kuvien
näpsiminen on todella helppoa. Videokuvakin on hyvä apu, Ari kertoo.
Jos jotain on…
Jos jalka-asentoja on tarvetta korjata, korjaamisjärjestys on ylhäältä alaspäin, vaikka
jalan alanivelet alkavatkin luutua ensin - jo
6 viikon iässä. Vipuvarsi jaloille tulee kuitenkin ylhäältä, eikä alanivelen suoristaminen
auta jos ylänivelet ovat vinossa. Jos ongelmakohtia on useita, sepän pitää miettiä
missä järjestyksessä hän lähtee niitä korjaamaan. Korjaukset on tehtävä varsan 10-12
ensimmäisen elinviikon aikana.
Hevosenomistaja 3/2015
31
Onnistuneen korjauksen vaikutukset näkyvät välittömästi, mutta pysyvän muutoksen syntyminen vaatii jokusen päivän.
- Luonto toki korjaa valtaosan ainakin
lievemmistä asentovirheistä, mutta niihin on myös mahdollista vaikuttaa paljon.
Onko järkeä jättää asiaa sattuman varaan,
jos sille pystyy tekemään jotain?
Yleisimmin varsojen etupolvet ja/tai
kintereet taipuvat joko sisälle- tai ulospäin.
- Viiden asteen taittuminen vielä menee, mutta kymmenen asteen muutos vaikuttaa jo enemmän alaniveliin. Kun polvi
taipuu ulos, varvas taipuu sisäänpäin. Ulospäin taittuvat nivelet aiheuttavat valtavia
ongelmia jos niihin ei puututa heti, Ari varoittaa.
Varsan kavion vuolussa marginaalit ovat
hyvin pieniä.
- Varsan kavion vuolu on ihan millipeliä. Kaksi milliä voi olla hyvä, mutta kolme
milliä jo liikaa. Siinä on myös ylikorjaamisen
riski.
Liimakengät ovat oiva apuväline varsan
jalka-asennon suoristamisessa, kun pelkkä
vuolu ei riitä. Nimensä mukaisesti kenkä
liimataan varsan kavioon, eikä nauloja tarvita. Kengässä oleva lippa auttaa tasapainottamaan ja tukemaan varsan liikettä.
Aiemmin ohjeistus on ollut, että liimakenkää pidettäisiin jalassa yhtäjaksoisesti 2-3
viikkoa, mutta nykysuositus on 4-7 päivää
kerrallaan. Kengän pois ottamisen jälkeen
32
Hevosenomistaja 3/2015
”Typerintä mitä voi tehdä,
on hakata yksin päätä petäjään,
vaikka tietoa olisi saatavilla!”
pidetään yhtä pitkä lepojakso, jonka aikana liikkeen korjaantumista seurataan. Onnistuneen korjauksen vaikutukset näkyvät
välittömästi kun liimakenkä on kiinni, mutta pysyvän muutoksen syntyminen vaatii
jokusen päivän ja tarvittava aika on tapauskohtaista.
- Liimakengän tilalla voi käyttää myös liimasta tehtyä lippaa. Lipan merkittävin etu
liimakenkään nähden on, että sitä voi vuolla pois vähän kerrallaan tarpeen mukaan,
ja omistaja voi tehdä sen itse ohjeiden
mukaan. Sepän ei ole tällöin välttämätöntä
ajaa tallille parin päivän välein, Ari kertoo.
- Liimakenkä tai levike ei kuitenkaan
auta, jos varsa ulkoilee vain pehmeäpohjaisessa tarhassa. Tarvitaan kiinteä, kova pohja, jotta tuesta on apua, hän muistuttaa.
Hoitopäiväkirja auttaa seurannassa
Sepän on syytä antaa omistajalle selkeät ja yksiselitteiset ohjeet varsan hoitoon
paperilla. Kaikkia toimenpiteitä on vaikeaa muistaa ulkoa ja sepällä voi myös olla
useita hoidettavia varsoja samanaikaisesti.
Seurannan parhaita apuvälineitä ovat paitsi
jo edellä mainittu kamera, myös hoitopäiväkirja, johon kirjataan kaikki mitä on tehty
sekä kaikki tärkeät havainnot.
- Jatkuva seuranta on erittäin tärkeää,
tilanteet voivat muuttua nopeastikin, Ari
vielä mainitsee.
Kuinka sepän saa paikalle?
Mutta kuinka saada kengitysseppä käymään tallilla muutaman päivän välein, ja
sitoutumaan jopa viikkojen ajaksi tiiviisti
yhteen varsaan?
- Kyllä sekä meidän seppienkin, siinä
missä muidenkin, pitäisi tehdä tätä hommaa enemmän hevonen ja hevosenomistaja edellä. Liian moni tekee tätä eurot
edellä, Ari lataa.
- Meidän pitäisi olla asiakaspalvelijoita
ja sitoutua saamamme asiakkaan hoitamiseen, ja hoitaa homma aina loppuun asti.
Oli kyseessä minkä arvoinen ja tasoinen
hevonen tahansa, se on omistajalleen tärkeä. Tästä minä kritisoin omaa ammattikuntaani aika rajustikin. Meissä on valitettavasti itsessämme korjaamista vielä
paljon, hän moittii.
Ari kuitenkin kiittelee nykyään yleisty-
Liimakenkä sovitetaan kavioon huolellisesti. Se vie aikaa
ja pikkuvarsa voi väsyä. Varsa voidaan tällöin asettaa
tallin käytävälle loimen tai kumimaton päälle makuulle.
Tässä on käynnissä liiman levitys kenkään, varsa makaa
kumimaton ja loimen päällä, käsiteltävä jalka lepää
sepän sylissä. Tässä tilanteessa voidaan tarvita useampia
apukäsiä.
nyttä avoimempaa tiedon jakamisen kulttuuria.
- Aiemmin ei tietoa vahingossakaan
jaettu, naapuri sai hakea itse oppinsa kantapään kautta. Onneksi sellainen ajattelu
on nykyään vähentynyt.
- Ei pidä myöskään hävetä sellaista, mikä
ei ole omaa syytä. Minun mielestäni typerintä mitä voi tehdä, on hakata yksin päätä
petäjään, vaikka tietoa olisi saatavilla!
Kiitokset järjestäjille ja oriasemalle
Koulutuspäivä sai runsaan osanoton ja
myös paljon kiitosta sekä osallistujilta että
kouluttajalta. ”Demoareenana” toiminut Kivisaaren oriasema sai erityiskiitokset.
- Kortteille iso kiitos! Käytännön osuuden järjestäminen olisi ollut hyvin vaikeaa
ilman heidän tarjoamaansa mahdollisuutta
esitellä asiaa käytännössä useamman pikkuvarsan kanssa, Ari kiitelee.
Viivi Huuskonen
Kun liimakenkä on kiinni kaviossa, jalkaan kääritään
vielä tukiside. Toinen etujalka on tässä kohden vielä
käsittelemättä.
Hevosenomistaja 3/2015
33