täältä - SARVille

Kriitikko
Suomen arvostelijain liiton jäsenjulkaisu 3/2012
SISÄLLYS
5
Hälsningar från ordföranden / Elisabeth Nordgren
6
Varapuheenjohtajan palsta / Heikki Kastemaa
11
Toimittajalta / Riikka Laczak
12
Kansainvälinen seminaari Critics Between Arts 31.8.-1.9.
13
Seminaariohjelma
14
Kansainvälisen seminaarin puhujat
20
Kritiikin Kannukset 2012
21
SARVin syyskokous ja Kriitikkopäivä
22
Näkökulmia Tatu Vaaskiveen (1912-1942) - 100-vuotisjuhlaseminaari
Kirjallisuusjaoksen puheenjohtajalta / Outi Oja
23
Kutsu kirjallisuusjaoksen vuosikokoukseen
Sananvapaus.Nyt Helsingin kirjamessuilla
Kriitikko 3/2012
Julkaisija: Suomen arvostelijain liitto ry
24
Novelli palaa! -hanke ja Turun kirjamessut
26
Tanssi- ja teatterijaoksen puheenjohtajalta / Maria Säkö
28
Ajankohtaiset apurahahaut ja residenssit
31
SARVin yhteystiedot
SARVin hallituksen puheenjohtaja:
Elisabeth Nordgren
Toimitus ja ulkoasu:
Riikka Laczak
Kriitikko ilmestyy neljä kertaa vuodessa
Yhteystiedot:
Bulevardi 5 A 7e
00120 Helsinki
p. 041 506 5594, 09 612 7351
info@sarv.fi
www.sarv.fi
www.facebook.com/Suomenarvostelijainliitto
Kannen kuvat: Riikka Laczak
3
HÄLSNINGAR FRÅN ORDFÖRANDEN
DET KULTURELLA ENGAGEMANGET
Under sommaren har man fått ta del av olika kommentarer kring vår kulturminister
Paavo Arhinmäkis agerande bland annat i samband med operafestivalen i Nyslott,
hans närvaro eller icke-närvaro i mer eller mindre högkulturella sammanhang och
Guggenheim-ställningstagandet. Oberoende vad man tycker om att Arhinmäki inte
ställde upp i Nyslott under festivalens 100-årsjubileum så är det ju ändå intressant
att det finns ett starkt intresse i medierna för att kommentera kulturministerns kulturella preferenser. Nyss har det ju också blåst kritiska vindar mellan Arhinmäki och
E-P Salonen i fråga om förhållandet till den så kallade klassiska musiken.
Samtidigt kan man ju fundera över de argument kring hög- och lågkultur som kommit
fram i samband med dessa reflexioner kring Arhinmäkis närvaroval vid olika
evenemang – det vill säga vad är egentligen skillnaden mellan hög- och populärkultur? Är det inte klichéaktigt att uppfatta operan som högkultur och en popkonsert
som populärkultur? Här kommer vi också in på frågan om hur respektive musikgenrer
behandlas i medierna. Får t.ex. den så kallade populära kulturens rock- och popkonserter en lika professionell, analytisk recension som framföranden av den klassiska
musiken?
Det här relaterar på sätt och vis också till det som är temat Critics Between Arts
som tas upp på kritikerförbundets internationella seminarium 31.8-1.9. och har
beröringspunkter till brytningsskeden inom kulturen, gränsöverskridningar, eventuella
barriärer som rasar mellan så kallat högt och lågt.
Tidigare i somras skrev Tuula-Liina Varis, författare och ordförande för Suomen Kirjailijaliitto i sin kolumn i Kansan Uutiset (Viikkolehti) att konstkritiken traditionellt
uppfattats som en del av konstinstitutionen. Och så konstaterar hon vidare att man
här i dinosaurusparken fortfarande uppfattar konstkritiken på detta sätt även om
kulturredaktörerna tjatar om att den underlyder nyhetskriterierna inom journalistiken.
Dessutom påminner hon oss om att Suomen Kulttuurirahasto nästa vår påbörjar en
skolning för allmänna redaktörer och kulturredaktörer eftersom stiftelsen oroar sig
över kritikens nivå i det nutida läget där redaktörerna förvandlats från specialiserade
proffs till allmänna svammelskribenter.
Det är ju bra för oss inom kritikerförbundet att det finns andra instanser som månar
om kritikens nivå. Inte minst då nätvärlden, blogkulturen som Tuula-Liina Varis även
hänvisar till fylls av en massa tyckande men mycket litet kunskap.
Kuva: Jouni Viitala
Men som Tuula-Liina Varis påpekar och påminner oss om så tjänar kulturkritiken överlag inte enbart allmänheten utan ingår också i en livsviktig växelverkande relation
mellan konstnären och kritikern.
Elisabeth Nordgren
ordförande
puheenjohtaja
4
5
VARAPUHEENJOHTAJAN PALSTA
FACEBOOK-KAVERINI OVAT IHAN MIXED MEDIA -TYYPPEJÄ
nyt tarvitaan entistä enemmän keskustelua kriitikon vastuusta ja ammattitaidosta.
Samalla kun kriitikon on oltava oman erityisalueensa asiantuntija, hänen on pystyttävä myös laajemmin ymmärtämään taiteiden ilmiöitä ja esteettisiä virtauksia,
taiteiden rajoilla tapahtuvaa liikettä. Virtuaalisen taidemaailman kasvu merkitsee
myös sitä, että kriitikon on oltava valmis käyttämään jatkuvasti uudistuvaa teknologiaa, siirrettävä oma kriitikon toimintansa luontevasti myös nettiympäristöön.
MARJATTA HIETANIEMI: Koska olen opiskellut kirjallisuutta lähes maisteriksi, haluaisin kirjoittaa kritiikkiä. Pariin maakuntalehteen sitä teenkin, joskus jopa pyynnöstä.
Toisessa eteläsuomalaisessa lehdessä kritiikkini tosin makaavat kuukausikaupalla,
ellen pariin kolmeen kertaan muistuta kulttuuritoimituksen esimiestä. Joskus olen
saanut hävetä kritiikkiäni odottelevan pienkustantajan puolesta.
MERJA PUUSTINEN: Sosiaalinen media tarjoaa kokemusteni perusteella merkittävän vastapainon niin sähköisessä kuin printtimediassa vaikuttaville taidekriitikoille.
Taidekriitikoiden artikkelit ovat usein ponnahduslauta tai ärsyke sosiaalisessa mediassa jatkuvalle yhteisölliselle keskustelulle. Verkottuneita taiteen ammattilaisten
facebook-keskusteluita ja blogeja voi tarkastella prosessinomaisena hajautetun
älykkyyden muotona. Kiinnostavaksi on tullut keskustelu itsessään ja ne sosiaaliset
prosessit, jolla keskustelua muokataan ja ylläpidetään. Olennaista ei ole niinkään
kenenkään kirjoittajan yksittäinen tai viimeistelty kirjallinen tuotos.
Kuva: Heikki Kastemaa
”Taiteiden sekoittaminen lienee luontevampaa kuin niiden lokeroiminen.” Näin kirjoitti Keijjo Ahlqvist. Hän reagoi nopeasti, kun pyysin Facebook-kavereitani kirjoittamaan jotain SARVin järjestämän Critics Between Arts –seminaarin aiheista.
Aiheita seminaarissa ovat taiteidenvälisyys ja monitaiteisuus, sähköisen kulttuurimurroksen vaikutukset, monikulttuurisuuden vaikutus, globaali kulttuurikonsumerismi,
kriitikon merkitys taiteiden kentällä ja kritiikin muodon muuttuminen.
TIMO VALJAKKA: Mitä tulee kritiikin muodon muuttumiseen, yksi ajankohtainen
teema on Boris Groysin digitaalisen maailman hengessä nimeämä on/off- tai I/Okritiikki: koska taidetta tehdään ja esitetään nykyisin niin paljon ja koska palstatila
vähenee koko ajan, se mitä kriitikko sanoo, menettää merkitystään. Negatiivinenkin
kritiikki voi muuttua positiiviseksi vain siksi, että sen kohde saa palasen kallisarvoista
aikaa tai palstatilaa.
PENTTI OTTO KOSKINEN: Uudessa mediamaailmassa, sukupuuttoon kuoleva maksettu kriitikko tekee surutyötä kärsimällä palstatilan vähyydestä ja anelee huomiota
kuolemalleen. Moderni sekulaari katse ja asiantuntijuus, johon vielä uskottiin vanhassa mediassa viime vuosituhannella on menettänyt valtansa. Jäljelle jäi vain eimitään.
VIRPI ALANEN: Taiteet löytävät sähköisen toiminta-avaruuden levittäytyessä ja
maailman yleisesti monikulttuuristuessa yhä uusia ilmenemismuotoja ja yhdistymisen
tapoja. Perinteisiä taiteidenvälisiä rajoja rikkovat sekamuodot yleistyvät. Mielestäni
6
Sosiaalisen median nopeus, intuitiivisuus, retoriset keinot ja sisällölliset muutokset
heijastuvat nähdäkseni myös taidekritiikkiin. Jos sähköisen ja sosiaalisen median
hyviä puolia ovat yhteisöllisyys, moninäkökulmaisuus ja jaettu asiantuntijuus, niin
sen ongelmia ovat nopeus ja taipumus pinnalliseen deskriptiivisyyteen ja emotikonviestintään. Sosiaalisesta mediasta tuttu peukuttaminen – teosten ja taiteilijoiden
arvioiminen subjektiivisten ”tykkään”/”en tykkää”- tuntemusten perusteella näyttää
siirtyneen valitettavan usein myös printtimedian puolelle taidekritiikin keskeiseksi
sisällöksi.
Kriitikolta odotetaan nykyisin deskriptiivisyyttä, reagointinopeutta ja myyvyyttä.
Taiteen ilmiöitä käsitellään emotionaalisesti virittyneiden ja ennalta hyväksyttyjen
näkökulmien muodossa, joiden kriittisyys kilpistyy usein pintatason provosointiin.
Kriitikon tehtävänkuva näyttää muuttuneen perinteisestä yksilökeskeisestä arvovaikuttajasta ja pedagogista sosiaalisesta mediasta tuttuun hymistelyyn ja ihasteluun
kavereiden kanssa.
KEIJJO AHLQVIST: Arvostelutoiminta ei tyydytä sen paremmin yleisön kuin tekijöiden ja taiteenalojen tarpeita. Näkökulmani on taiteesta innostuneen harrastajan,
joka pyrkii syvemmälle.
Jotkut kriitikot asennoituvat kohteisiinsa toisinaan kuin urheiluselostajat - tulokset
merkitsevät, onko teos etevä, kelpaako se ulkomaille. Taidetta pitäisi kuitenkin esitellä yleisölle merkityksiä välittävinä viesteinä.
Toiset kriitikot taas eivät tyydy arvioimaan ja erittelemään teosta, vaan pyrkivät
kuvaamaan sen semmoisena millaiseksi he olisivat itse sen muokanneet, jos olisivat uskaltautuneet taiteilijoiksi. Juuri teos sellaisenaan, taiteilijan tarpeesta syn7
tyneenä, kiinnostaa kuitenkin niin yleisöä kuin alan muita toimijoita. Hyödyllisempää
olisi yrittää ymmärtää, miksi taiteilija on päätynyt lopulliseen muotoonsa, ei se,
miellyttääkö se kriitikkoa tai millaisia virheitä siinä hänen makuunsa on.
Arvostelijat haluavat vaikuttaa lukeneilta sen sijaan että olisivat herkkiksiä. Omien
ideoidensa tarjoaminen ei ehkä olisi ärsyttävää, jos se aukaisisi keinotekoisia rajoja,
mutta joskus tuntuu että kriitikko tekstailee etikettejä.
MARJA-TERTTU KIVIRINTA: Kriitikon pitäisi pystyä seuraamaan taiteita yli rajojen. Kriitikon työssä keskeistä on myös tietyssä yhteydessä julkaistu kirjoitus, joka
haastaa, kiinnostaa ja parhaimmillaan myös ärsyttää lukijaa. Sellainen syntyy usein,
kun kriitikko pystyy kirjoittamaan jollain tapaa puhtaalta pöydältä, ikään kuin olisi
ensi kertaa asian kanssa tekemisissä.
Ja silti, mitä tahansa taiteenlajia seuraavan kriitikon pitää tuntea sen konventiot
ja pystyä tarkastelemaan teosta tai esitystä toisaalta sen oman konvention kautta
ja toisaalta tuomaan vahvasti esiin oman kirjoittamisensa kehykset, näkökulmat ja
näköalat. Esittelyssä, kuvailussa ja arvottamisessa ei voi välttää kulttuurin tulkinnan
teoreettisilta yhteyksiä. Mielenkiintoinen kirjoitus on kuitenkin vasta, kun kirjoittajan omat affektit, elämykset ja tunteet kytkeytyvät tiukkaan analyysiin. Ja nyt ajattelin siis kritiikkiä paljolti sanomalehtikritiikkinä. Sama pätee toki blogitekstiinkin,
jossa kirjoittaja voi olla lehtiarvostelua asteen verran henkilökohtaisempi.
MARJA KOLU: Kritiikki ja syvällinen kirjoittaminen taiteesta ei ole ollut lehtitalojen
mielestä enää julkaisemisen arvoista useaan vuoteen. Kritiikkiä ja syventynyttä analyysia ja teosten sijoittamista aikamme ilmiöiden ketjuun löytää ainoastaan pamfleteissa ja yksittäisissä taiteilijablogeisssa, sekä kuihtuvissa alan lehdissä. Seuraukset
ovat vakavammat kuin yksittäisen kriitikon menettämät tulot: yleisö ei tunnista
taideilmiöitä eikä saa avaimia katsomiseen, kokemiseen.
Tämän seurauksena:
- Poliittisten päättäjien korkeakulttuuriin suuntamaat resurssit vähenevät.
- Monisävyinen taide lakkaa, koska siitä ei saa toimeentuloa.
- Meillä on vain kuuluisuuksien mokia kommentoivia seiska-julkaisun kaltaisia
päivälehtiä, joita ei erota kuin nimi toisistaan.
- Myös lehtien julkaisemat valokuvat alkavat olla kännykänäpsäyksiä esimerkiksi kuvataiteesta. Muutamaa lehteä lukuun ottamatta valokuvaajat eivät ole enää vakinaisia työntekijöitä lehdissä tai kuvia taiteesta julkaistaan tuskin lainkaan.
Korporatiivisuudella haluttiin kenties aikoinaan (60-70-luku) kohottaa taiteilijoiden
yhteiskunnallista kunnioitusta. Siitä on tullut koko kenttää pureva ketunrauta. Juuri
korporatiivisuus on paljolti syyllinen siihen että taiteiden välinen vuorovaikutus on
edelleen hyvin alkeellista, ainakin Suomessa. Suositaan sisäsiittoisuutta, endogamiaa eksogamian sijasta. Vaikka taiteen korkeimmat koulutusahjot tuottavat nyt
tohtoreita enemmän kuin maa jaksaa niellä, taiteilijan reaalinen asema on edelleen
romanttisen kohtalokas, kirottu runoilija, ajopuu ja ties mikä viipsinpuu joka on vain
instrumentti. Eivätkä uudet mediamuodot ole tuoneet, odotuksista huolimatta kovin
paljon rajanylityksiä tai crossover-tapauksia.
Ollaan edelleen tavattoman kaukana esimerkiksi 1400-luvun Italian bottega-kulttuurista, jossa rajan ylitys oli taloudellinen ja taiteellinen normi. Bottegat tuottivat
alttaritauluja ja mysteerinäytelmiä, juhlakulkueiden pukuja, juhlakattauksia, kaikenlaista niin aatelisille kuin rahvaalle. Noihin aikoihin liitetään usein epiteetti
”renessanssinero”, jolla tarkoitetaan monialaisuutta ja samalla tietoisesti unohdetaan että ’toccatutto’ (ranskaksi touche-à-tout) oli pikemminkin välttämättömyys
kuin ihanne. Ja se koski kaikkia, hyvin terveellä tavalla.
Uudempi taidekritiikki tuomitsee tietoisesti tai tietämättään bottegojen suosiman
eksogamian sanomalla esimerkiksi (minun kohdallani noin 10 kertaa): ”On selvää ettei luova ihminen voi panostaa täydesti usealla alueella. Joku moniottelijan alue aina
kärsii.” Usein moniottelija on vain ”loputon harhailija”. Ja jos apurahoja haluaa,
parasta on edelleen näyttää profiilistaan korkeintaan puolikas. Minulla ei ole mitään
sitä vastaan, että urheilutermejä sovelletaan kulttuurin alalla. Silti toivoisin moniottelija-sanalle vaihtoehtoja. Henkilökohtaisesti pidän esimerkiksi ranskan kielen
”multidisciplinaire” -sanasta koska se sisältää monialaisuuden ja kurinalaisuuden.
Heikki Kastemaa
varapuheenjohtaja
Facebookissa ja blogeissa käydään salamakirjoitteluin kommentoiden taideilmiöitä,
mutta se ei korvaa koskaan päivälehtien kulttuurisivujen isoja artikkeleita. Pinnallisuus on tullut jäädäkseen ja Warholin kuuluisa lause 15 minuutin julkisuudesta on
saanut ilmiasunsa kaikissa medioissa.
HANNU VÄISÄNEN: ”Moniottelija” on attribuutti, jota suomalainen taidekritiikki on
soveltanut, nähtävästi paremman puutteessa, jo vuosikausia niihin kuvataiteilijoihin
jotka eivät ole suostuneet toteuttamaan itseään liitto-organisaatioiden puitteissa.
Skandinavian erikoisuus verrattuna moneen muuhun kulttuurimaahan on juuri liittoorganisaatioiden tavaton vahvuus ja niiden nauttima valtion tuki.
8
Kuva: Jouni Viitala
9
TOIMITTAJALTA
SARVin tämän vuoden päätapahtuma on kansainvälinen ja monitaiteinen kriitikkoseminaari Critics Between Arts, joka järjestetään Ateneum-salissa 31.8.-1.9.2012.
Tapahtuman kantavana teemana on taiteidenvälisyys. Seminaarin ohjelma, puhujien
esittelyt ja tiivistelmät ovat ilmestyneet. Ne löytyvät kolmella kielellä liiton verkkosivuilta sekä suomeksi myös tästä lehdestä.
Monitaiteisuus on SARVin toiminnassa vahvasti läsnä. Näin laajasti eri taiteen alojen kriitikoita yhteen kokoava järjestö on maailmalla harvinaisuus. Kansainvälisen
saavutettavuuden kehittämiseksi SARVin verkkosivuja on uudistettu ja perustietoa
järjestöstä löytyy nyt englanniksi ja ruotsiksi. Ajankohtaiset tapahtumat ilmestyvät
edelleen pääosin suomeksi, mutta jatkossa myös muita kieliversioita täydennetään.
Teatterikriitikoiden kansainvälisen järjestön AICT/IATC:n presidentti Yun-Cheol Kim
vieraili viime viikolla Helsingissä. Tapasimme hänet Maria Säkön kutsumana ja keskustelimme muun muassa SARVin tanssi- ja teatterijaoksen suunnitelmista järjestää
ensi vuonna kansainvälinen Young Critics’ Seminar Helsingissä.
Kritiikin Kannukset myönnettiin tänä vuonna Selina Anttiselle ja Vesa Oivalle, joiden arkkitehtitoimisto AOA - Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy voitti Helsingin yliopiston
uuden kirjaston arkkitehtuurikilpailun. Paljon julkisuutta saanut kirjastorakennus on
jälleen ajankohtainen, koska se avataan yleisölle maanantaina 3.9.2012. Tässä lehdessä on arkkitehtitoimiston ja Jouni Viitalan valokuvia rakennuksesta.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja SARV järjestävät Tatu Vaaskiven (1912-1942)
juhlavuoden kunniaksi Vaaskiven toimintaa eri näkökulmista käsittelevän seminaarin
perjantaina 21.9. klo 13-16 SKS:n juhlasalissa (Hallituskatu 1, Helsinki).
SARVin kirjallisuusjaoksella on Turun kirjamessuilla yhteistä ohjelmaa Nuoren Voiman
Liiton kanssa Novelli palaa! -hankkeen merkeissä 6.-7.10. Helsingin kirjamessuille on
puolestaan luvassa ajankohtainen Sananvapaus.Nyt -tilaisuus. Tarkemmat ohjelmat
löytyvät tästä lehdestä.
SARVin syyskokous järjestetään lauantaina 24.11.2012 klo 10.30 Tieteiden talolla
salissa 104 (Kirkkokatu 6, Helsinki). Syyskokouksen ja lounaan jälkeen vietetään
perinteistä Kriitikkopäivää klo 13-16. Ennakkotietona kerrottakoon, että seminaarin
alustavana teemana on monitulkintainen Kriitikot väärinymmärtämisen mestareina.
Kokouskutsu ja tarkempi seminaariohjelma julkaistaan syksyllä.
Kuva: Anttinen Oiva Arkkitehdit
Lämpimät kiitokset kaikille tapahtumien ideoinnissa ja järjestelyissä mukana
oleville! Tästä on hyvä jatkaa.
Riikka Laczak
toiminnanjohtaja
10
11
KANSAINVÄLINEN SEMINAARI CRITICS BETWEEN ARTS 31.8.-1.9.
BETWEEN
Aika
Perjantaina 31.8. klo 11-16 ja
Lauantaina 1.9. klo 12-16
Paikka
Ateneum-sali
(Kaivokatu 2, 00100 Helsinki)
Järjestäjä Suomen arvostelijain liitto ry
SEMINAARIOHJELMA
Critics between arts
PERJANTAI 31.8.2012 klo 11–16.15
11.00–11.15
Avajaissanat puheenjohtaja Elisabeth Nordgren,
juontaja David Mawby
11.15–11.45
Ronald Bergan (elokuva)
11.45–12.15
Antti Alanen (elokuva)
12.15–13.15
Lounastauko
13.15–13.45
Mette-Marie Zacher Sørensen (kirjallisuus)
13.45–14.15
Maaria Pääjärvi (kirjallisuus)
14.15–14.45
Kahvitauko
Kansainväliset puhujat edustavat monipuolisesti taidekritiikin eri aloja. Tunnettu
elokuvakriitikko Ronald Bergan kirjoittaa useaan suureen brittisanomalehteen, erityisesti The Guardianiin. Kirjallisuuskriitikko ja tutkija Mette-Marie Zacher Sørensen
kirjoittaa digitaalisesta kirjallisuudesta tanskalaiseen Standart-lehteen. Kuvataidekriitikko Fisun Güner on brittiläisen The Arts Deskin toimittaja. Musiikkikriitikko,
norjalaisen Jazznytt-lehden toimittaja Jan Granlie on lisäksi valokuvaaja, muotoilija
ja kuvittaja. Tanssi- ja teatterikriitikko Donald Hutera kirjoittaa moniin sanomalehtiin, kuten The Timesiin, Time Outiin ja Dance Europeen.
14.45–15.15
Fisun Güner (kuvataide)
15.15–15.45
Taava Koskinen (kuvataide)
15.45–16.15
Yleisökeskustelu päivän aiheista,
Moderaattori Heikki Kastemaa
Kotimaisina puhujina ovat elokuvakriitikko Antti Alanen, kirjallisuudentutkija Maaria
Pääjärvi, kuvataidekriitikko Taava Koskinen, säveltäjä Osmo Tapio Räihälä ja pelisuunnittelija Pekko Koskinen. Seminaarin juontaa toimittaja David Mawby.
12.00–12.30
Jan Granlie (musiikki)
12.30–13.00
Osmo Tapio Räihälä (musiikki)
Lisätietoja:
13.00–14.00
Lounastauko
puheenjohtaja Elisabeth Nordgren, +358 40 588 6974, +358 44 506 5695,
puheenjohtaja(a)sarv.fi
toiminnanjohtaja Riikka Laczak, +358 41 506 5594, info(a)sarv.fi
www.sarv.fi, www.facebook.com/Suomenarvostelijainliitto
14.00–14.30
Donald Hutera (tanssi ja teatteri)
14.30–15.00
Pekko Koskinen (tanssi ja teatteri, pelit)
15.00–15.20
Kahvitauko
15.20–16.00
Yleisökeskustelu päivän aiheista,
Moderaattori Elisabeth Nordgren
16.00–16.15
Päätössanat Elisabeth Nordgren
31.8.-1.9.2012
Critics Between Arts on kansainvälinen taiteidenvälisyyttä useista näkökulmista
käsittelevä kritiikkiseminaari, joka on avoin kaikille kulttuurista ja taiteesta kiinnostuneille. Englanninkielisen seminaarin puhujat ovat eri taiteen alojen kriitikoita
eurooppalaisista lehdistä.
Seminaarissa pohditaan taiteidenvälisyyttä, sähköisen kulttuurimurroksen vaikutuksia, kriitikon merkitystä taiteiden kentällä ja kritiikin muodon muuttumista. Mitä
taiteidenvälisyys oikeastaan on ja mitä se merkitsee taiteesta kirjoittaville? Entä
miten se näkyy lehtien kritiikeissä?
12
LAUANTAI 1.9.2012 klo 12–16.15
13
KANSAINVÄLISEN SEMINAARIN PUHUJAT
ELOKUVA
Ronald Bergan (PhD, englanninkielinen kirjallisuus) kirjoittaa säännöllisesti useaan
suureen brittisanomalehteen, erityisesti Guardianiin. Hän on FIPRESCI:n (Elokuvakriitikkojen kansainvälinen säätiö International Federation of Film Critics) entinen
varapuheenjohtaja. Nykyisin hän toimii puheenjohtajana Fedeorassa – uudessa Euroopan ja Välimeren alueen elokuvakriitikkojen liitossa. Hän on sekä osallistunut että
vetänyt monia elokuvaa koskevia symposiumeja ja seminaareja eri puolilla maailmaa. Lisäksi hän on hoitanut akateemista oppituolia (the Davidson Chair of Humanities) Floridan kansainvälisessä yliopistossa Miamissa, jossa hän on opettanut elokuvan
historiaa ja teoriaa.
Bergan on myös julkaissut lukuisia teoksia, kuten Eisenstein: A Life in Conflict
(Little, Brown, 1997), Eye Witness Companion Guide To Film (Dorling Kindersley,
2006), The United Artists Story (Octopus, 1986) sekä The Life and Times of The Marx
Brothers (Greenwood, 1992).
http://www.guardian.co.uk/profile/ronaldbergan
Seitsemäs taide
Esitelmässään Ronald Bergan keskittyy elokuvaan, joka suhteellisen uutena taidemuotona kantaa mukanaan vuosisatoja teatterin, kirjallisuuden, runouden, musiikin
ja kuvataiteen historiaa. Ymmärtääkseen elokuvan ominaispiirteitä katsojan täytyy
ottaa huomioon se, miten elokuva ammentaa toisista taiteen lajeista ja missä se
eroaa niistä.
Elokuva on syntynyt ja kasvanut mittoihinsa yhtäaikaisesti silloin, kun muut taiteenlajit ammensivat vahvasti modernismista. Elokuva on yleisesti parhaimmillaan silloin,
kun se tunnustaa modernistiset juurensa, kun se kieltää realistiset mielikuvat, irrottautuu porvarillisista arvoista ja kyseenalaistaa kerronnan ensisijaisuuden. Berganin
mukaan elokuvaa – seitsemättä taidetta – kohdellaan valitettavasti edelleen alempiarvoisena kuin muita taiteen lajeja erityisesti koulutusjärjestelmässä.
Antti Alanen on työskennellyt Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (ennen Suomen
elokuva-arkisto) ohjelmistonsuunnittelijana vuodesta 1985. Hän on työskennellyt
myös vuodesta 1975 lähtien freelance-elokuvakriitikkona. Uransa aikana hän on avustanut lukuisia sanomalehtiä, kuten Helsingin Sanomia, Aamulehteä, Aviisia, Filmihullua, Episodia, Lähikuvaa, Projektiota, Kritiikin Uutisia, Tv-maailmaa ja Journal
of Film Preservation -lehteä. Hän on myös kirjoittanut useita elokuvaa käsitteleviä
kirjoja.
sekä valokuva ja sarjakuvastripit. Kuitenkin elokuva loi jotakin täysin uutta – aikaan
sidottua taidetta, josta tuli henkilökohtaisen ja kollektiivisen muiston välittäjä sekä
väline fantasialle, spektaakkeleille ja tähteydelle. Pian elokuvalle tyypilliset keinot,
kuten montaasi, alkoivat vaikuttaa muihin modernistisiin taiteenlajeihin.
Kuinka elokuvakriitikko voi hyötyä tiedosta, jota hänellä on toisista taiteenlajeista?
Kuinka kirjallisuudelle tyypillisiä narratiivisia rakenteita voidaan käyttää hyväksi
elokuvassa? Mitä musiikkiteoria – esimerkiksi huomiot rytmistä, melodiasta tai harmoniasta – voi tarjota elokuvakriitikolle? Mitä yhteyksiä elokuvalla on modernin teatterin kehitykseen? Entä visuaalisen taiteen nykytrendeihin tai vaikkapa arkkitehtuuriin
ja designiin?
Nykypäivänä digitalisaatio muuttaa maailmanlaajuista mediaa, ja sitä kautta myös
liikkuvan kuvan tuottamisen ja välityksen ehdot muuttuvat. Tapa, jolla kuvia luodaan
ja käsitellään, on muuttunut. Mitä haasteita tämä muutos asettaa elokuvakriitikolle?
KIRJALLISUUS
Mette-Marie Zacher Sørensen kirjoittaa digitaalisesta kirjallisuudesta tanskalaiseen
Standart-kirjallisuuslehteen. Hän valmistelee väitöskirjaansa digitaalisesta runoudesta sekä multimodaalisesta lajiteoriasta estetiikan ja taiteen tutkimuksen laitoksella Århusin yliopistossa, Tanskassa. Hän on julkaissut tieteellisiä artikkeleita tutkimuksensa aihepiiristä. Yksi tuoreimmista on artikkeli Moving Letters and Complex
Medial Limitations in Digital Poetry (2012).
http://pure.au.dk/portal/da/aekmms@hum.au.dk
Missä ovat kirjallisuuden rajat? Digitaalisten ja multimodaalisten lajien
luennasta
Esitelmässään Mette-Marie Zacher Sørensen keskittyy multimodaalisiin digitaalisiin
teoksiin. Hän kysyy, millä tavalla parhaiten voitaisiin kuvailla sanan, kuvan, äänen,
liikkeen ja interaktiivisuuden vuorovaikutusta. Hän on kiinnostunut myös lajin
näkökulmasta ja yleisön roolista digitaalisen kirjallisuuden ja mediataiteen vastaanottajina. ”Miksi tunnen usein, että kohtaan kirjallisuuden lajin rajat, kun kirjoitan
digitaalisesta kirjallisuudesta, ja miksi on niin vaikeaa saada uutta mediataidetta
koskevaa kritiikkiä läpi tanskalaisiin sanomalehtiin?” kysyy tutkija.
http://anttialanenfilmdiary.blogspot.com
Maaria Pääjärvi on filosofian maisteri ja väitöskirjaa valmisteleva jatkotutkija Helsingin yliopistossa. Hän kirjoittaa kirjallisuusesseitä ja -kritiikkejä erityisesti suomalaisesta nykyrunoudesta. Hän on toimittanut yhdessä runoilija Teemu Mannisen kanssa hakuteoksen suomalaisesta nykyrunoudesta nimeltä Suomalaisia nykyrunoilijoita 2
(Avain, 2011).
Elokuva taiteiden välissä
Toiseus kokeellisessa runoudessa?
Elokuva – seitsemäs taide – syntyi muiden taiteiden vaikutuksesta. Sen syntyyn
vaikuttivat visuaalinen taide, teatteri, tanssi, kirjallisuus, musiikki ja arkkitehtuuri
Maaria Pääjärvi käsittelee esitelmässään kokeellista runoutta kriitikon näkökulmasta.
Suomalaisessa nykyrunoudessa uusi kokeellinen runous on ottanut toiseuden roolin.
14
15
Sitä pidetään vaihtoehtona jollekin. Pääjärvi kysyy, kuinka kriitikot pitävät yllä kokeellisen runouden kulttuuria. Osaavatko kriitikot lukea ja tulkita uutta runoutta vai
pitäisikö heidän unohtaa kritisoidessaan lukeminen ja pikemminkin havaita runous
institutionaalisen ja kulttuurisen muutoksen näkökulmasta?
varovaisempana ja vähemmän kantaaottavana kuin keskieurooppalainen tai brittiläinen. Mutta kuinka pitkälle ilmiöitä on mahdollista yleistää? Miten asenteet eroavat
esimerkiksi suhteessa kansainvälisyyteen?
Blogirunous, esittävä runous tai gallerioissa esillä oleva visuaalinen runous odottavat
yhä kriitikoitaan. On syytä kysyä, avaavatko uudet runouden muodot tietä uudelle
kokeelliselle kritiikille. Mikä on kritiikin merkitys taiteen kentän nopean muutoksen
keskellä – uuden runouden esittäminen yleisölle vai taideteosten arvottaminen? Entä
miten kritiikki vaikuttaa uuteen runouskulttuuriin?
Tässä yhteydessä on kiinnostavaa tarkastella yksilöllisiä eroja kriitikoiden taidepuheessa. Miten pitkälle kuvataidekriitikot tuovat itseään esiin tai panevat itsensä
alttiiksi kirjoittajasubjekteina? Vai jättäytyykö kriitikko persoonana kuvailemansa
ilmiön taakse? Millä tavoin kirjoittajat näyttävät mieltävän oman roolinsa ja asemansa? Kaikkien edellä esitettyjen kysymysten pohjalta pyrin luomaan omanlaistaan
perspektiiviä nykytaidekritiikin tilaan.
KUVATAIDE
MUSIIKKI
Fisun Güner on kuvataidekriitikko ja palkitun The Arts Desk -verkkolehden
(theartsdesk.com) kulttuuritoimittaja. Hän on kirjoittanut lukuisiin englantilaisiin
julkaisuihin, mukaan lukien The Independent, Metro, Prospect, Standpoint ja The
New Statesman. Lisäksi Güner opettaa taidehistoriaa, ja on perehtynyt erityisesti
muotokuvien historiaan.
Jan Granlie on työskennellyt freelancerina aikakauslehdissä vuodesta 1984 alkaen
ja toiminut norjalaisen jazzlehden Jazznyttin toimittajana vuodesta 2002. Granlie
on myös journalisti, valokuvaaja, muotoilija ja kuvittaja. Jazznytt on Norjan ainoa
jazzin ja rytmimusiikin aikakauslehti. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1961 ja sitä julkaistaan kuusi kertaa vuodessa.
Helsingissä asuva Taava Koskinen (FM) on taidehistorioitsija, kriitikko, journalisti
ja opettaja useissa Suomen taidekouluissa. Hän on toimittanut ja avustanut useita
aikakausi- ja sanomalehtiä ja hänen tekstejään julkaistaan myös eri maissa. Hän toimitti kirjan Kirjoituksia neroudesta - Myytit, kultit, persoonat (SKS 2006).
Koskinen meni 17-vuotiaana vaihto-oppilaaksi Saksaan - ja työskenteli sen jälkeen
Itävallassa, Ruotsissa ja Englannissa. Englantilaiset kontaktit ja kansainväliset luottamustehtävät johtivat hänet elämään englanninkielisellä Karibialla, Barbadoksella,
kymmenen vuoden ajan.
Nämä kokemukset ovat olleet tärkeitä hänen journalistiselle ja taidekriitikon uralleen. Ne saivat hänet ajattelemaan erilaisia kulttuurisia periferioita, joissa hän
itsekin asuu. Hän toivoo voivansa jakaa näkemyksiään kansainvälisyydestä ja yksilöllisyydestä eri kokemuspiireistä ja paikoista tulevien kollegoidensa kanssa.
Critics between critics – kansainvälisyys ja yksilöllisyys kuvataidekritiikissä
Tarkoitukseni on hahmottaa ns. taidepuheen yksilöllisiä piirteitä sekä kansainvälisiä
eroja ja yhtäläisyyksiä nykytaidekritiikissä. Mistä kuvataidekriitikot puhuvat ja
miten? Millaista on rivienvälinen taidepuhe? Mistä asioista ei vieläkään tai vaihtoehtoisesti ei enää puhuta, ja mistä taas vastaavasti on nykyään pakollista puhua, kuten
monikulttuurisuudesta ja maahanmuuttajataiteilijoista?
Yksi seminaarin tavoitteista on avata suomalaista kritiikkikeskustelua kansainväliseen
suuntaan, koska debatit useimmiten pyörivät vain kotimaan ilmiöiden ympärillä.
Tämä ei liene epätavallista myöskään muualla maailmassa. Ajatukseni on rakentaa
eräänlaista dialogia valitsemalla vertailukohteiksi suomalaista ja brittiläistä kuvataidekritiikkiä. Pohjoismainen kuvataidekritiikki tunnetaan yleisesti ottaen paljon
16
T-musiikki – valkoista avointa tilaa vai ei?
Norjalainen jazzmusiikki on herättänyt paljon laajempaa kiinnostusta. Miksi maamme
jazzmusiikki on sellaista kuin on ja mikä tekee siitä niin omaperäistä? Esitelmässään
Granlie puhuu siitä, mitä tapahtui noin kaksikymmentä vuotta sitten jazzkoulutusjärjestelmälle Norjassa. Hän kertoo myös norjalaisesta jazz-forumista ja siitä, miten
he tekevät jazzilla liiketoimintaa. Edelleen hän keskittyy jazz-kulttuurin muutokseen
pohtimalla esimerkiksi sitä, miten pienessä, viisimiljoonaisessa maassa pystytään
julkaisemaan jazziin erikoistunutta lehteä.
http://jazznytt.jazzinorge.no
Osmo Tapio Räihälä on yksi sukupolvensa tunnetuimpia suomalaisia säveltäjiä. Hänen
musiikkiaan on soitettu parissakymmenessä maassa viidellä eri mantereella. Räihälän
tuotantoon kuuluu runsaasti kamarimusiikkia. Lisäksi hän on säveltänyt neljä konserttoa ja muutamia teoksia sinfoniaorkesterille. Räihälä aloitti uransa rockmuusikkona,
mikä näkyy hänen nykyisissä teoksissaan. Hän liittää useisiin teoksiinsa suoria lainauksia rockista ja jazzista kuitenkin niin, että nivoo ne elimellisesti omaan tyyliinsä. Räihälän oma blogi Off The Record löytyy osoitteesta:
http://otraihala.blogspot.fi, http:/www.raihala.com
TANSSI JA TEATTERI
Donald Hutera syntyi Yhdysvalloissa, mutta asuu tällä hetkellä Isossa-Britannissa.
Hän on kirjoittanut taiteista – erityisesti tanssitaiteesta – vuodesta 1977 lähtien
mm. seuraaviin lehtiin: The New York Times, The Los Angeles Times ja The Chicago
Tribune. Uransa hän aloitti minnesotalaisista lehdistä. Tultuaan Isoon-Britanniaan
1980-luvun alussa Hutera on avustanut jatkuvasti mm. seuraavia lehtiä: The Times,
17
Time Out, Dance Europe ja Dance Now. Hän on kysytty tanssin ja fyysisyyttä korostavan teatterin asiantuntija brittimediassa. Lisäksi hän avustaa asiantuntijana myös
mm. sellaisia teattereita kuin Sadler’s Wells, The Royal National Theatre, The Peacock Theatre ja The Barbican Centre.
http://www.thetimes.co.uk/tto/public/profile/Donald-Hutera
Alojen, rajojen ja kliseiden ylittäminen?
Miten lähestymme tanssia (liike) teatterissa ja tekstiä (puhe) tanssissa? Pitäisikö niitä
ymmärtää tanssijoiden puheena, entä mitä sitten voisi sanoa näyttelijöiden liikkeestä? Nämä ja vielä monimutkaisemmat esteettiset ylitykset ovat tänään tavallisia,
mutta niissä voi vielä olla haasteita. Satunnaisena esiintyjänä ja esitysten “tekijänä”
olen kiinnostunut siitä, miten taiteen tekijä vaikuttaa ja välittää tietoa kriittiseen
kirjoittamiseeni ja päinvastoin.
Matkustamisesta pitävänä henkilönä mietin usein, miten yritykset avata sellaisia
kulttuureita jotka eivät ole omiani, vaikuttavat noiden kulttuureiden ymmärtämiseen
ja tulkintaan? Miten voimme ylittää osaksemme saamamme ajattelun ja kulttuuriset
stereotyypit ja tavoittaa jotain, jota voisi mahdollisesti pitää autenttisena?
Mutta onko tapamme käyttää näitä kategorioita menettämässä tehonsa, kulttuurin
muuttuessa yhä monimuotoisemmaksi ja sille luomiemme rajojen muuttuessa entistä
häilyvämmiksi? Jos näin, miten voisimme lähestyä kulttuuria toisin, ja ymmärtää sen
ilmiöt uudella tavoin?
Pelillinen asennoitumistapa omaa kiintoisia mahdollisuuksia muuttaa suhdettamme
kulttuuriin ja sen kategorioihin. Näitä tavoitellaksemme, seuraava kysymys toimikoon
lähtökohtanamme: Entäpä jos, ylväiden instituutioiden sijaan, kulttuurin muotokieli
olisikin vain leikkiä, näpräilyä luomuksien tarjoamilla leluilla?
Tässä alkupisteemme - katsotaan minne se meidät johtaa...
Seminaarin juontaja David Mawby on yli 20 vuotta Suomessa asunut radion ja television musiikki- ja uutistoimittaja. Mawby työskentelee mm. Yleisradion englanninkielisissä uutisissa ja Radio Moreenissa.
Olisi hauska soveltaa tätä tutkintalinjaa kokemuksiin Suomessa ja Suomesta, kuten
muistakin paikoista. Odotan kuulevani joitakin innokkaita ja luultavasti osaksi improvisoituja esimerkkejä.
Pekko Koskinen suunnittelee pelillisiä rakenteita todellisuuden sekaan ja leikkii
erinäisillä taiteen muodoilla. Hänen alkuaikojen työnsä olivat todellisuuspelejä ilman institutionaalista tunnustusta. Niiden joukosta löytyy niin fiktiivisiä uskontoja,
maailmanjärjestyksiä, kuin suunniteltuja identiteetin pohjapiirustuksia. Erinäisten
sattumien seurauksena hänen toimintansa on saanut huomiota ennalta hyväksyttyjen
taiteiden kentällä, suoden hänelle mahdollisuuksia pelata isommilla pelilaudoilla.
Koskinen on tätä nykyä yksi Todellisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusvastaavista,
työstäen Utooppista todellisuutta: suunnitelmaa arjen teoksellisuudesta, ja uuden
arjen luomisvälineistä. Hän on myös osa YKONia joka toteuttaa par’aikaa pelirakenteita kehittääkseen uusia vuorovaikutuksen muotoja.
Kaikki nämä projektit ovat testialustoja, pelimäisten mallien toimiessa kokeina
laajemmista taustarakenteista. Hänen ajattelunsa mukaan pelien nousu kulttuurissamme on oire laajemmasta muutoksesta: pelaaminen on keino jolla systematisoitu
yhteiskunta oppii olemaan luova, ja kriittinen, omaa rakennettaan kohtaan.
Kaikki kaiken lomassa
Taiteen kategoriat (kuten teatteri, tanssi, kuvataide...) ovat osa kulttuurin kieltä,
sen sanastoa: ne ovat eräänlaisia metateoksia, jotka myötäsyntyvät kulttuurin yhteisessä kehitysprosessissa. Organisoimme kokemustamme luomalla kategorioita;
ottaessaan paikkansa, ne taas jäsentävät tulkintaamme, suoden sille sukulaissuhteita
ja vertailukohtia.
18
Kuva: Jouni Viitala
19
KRITIIKIN KANNUKSET 2012
SARVIN SYYSKOKOUS JA KRIITIKKOPÄIVÄ
Suomen arvostelijain liitto ry myönsi vuoden 2012 Kritiikin Kannukset -palkinnon
Selina Anttiselle ja Vesa Oivalle, joiden arkkitehtitoimisto AOA - Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy voitti Helsingin yliopiston uuden kirjaston arkkitehtuurikilpailun. Kritiikin
Kannukset annettiin ensimmäistä kertaa pitkän historiansa aikana rakennustaiteelle.
Aika
Paikka
Lautakunnan perustelujen mukaan Helsingin yliopiston uusi kirjasto on maailman
parhaan rakennustaiteen tavoin edellä aikaansa. Se on ajatonta ja kestävää – ja
silti se on luonteeltaan myös oman aikansa tuote. Kaisa-kirjasto on sekä arvokas osa
yliopiston keskustakampusta että julkisiin liikenneyhteyksiin ja katujen arkitoimiin
liittyvä, sijaintinsa ja tilaohjelmansa puolesta harvinaisen vaativa rakennus. Se on
tehty sekä akateemisia tutkijoita, opiskelijoita että kansalaisia varten. Kirjasto
tarjoaa monenlaisia kohtaamisen tiloja ja eri kerroksista avautuu yllättäviä näkymiä
Helsingin sydämeen.
Lauantaina 24.11.2012 klo 10.30-12, Kriitikkopäivä klo 13-16
Tieteiden talo, sali 104 (Kirkkokatu 6, Helsinki).
Syyskokouksen ja lounaan jälkeen vietetään perinteistä Kriitikkopäivää klo 13-16.
Tilaisuuden teemana on monitulkintainen Kriitikot väärinym märtämisen mestareina.
Kutsu syyskokoukseen ja Kriitikkopäivän ohjelma julkaistaan syksyllä.
Tervetuloa!
Helsingin yliopiston keskustakampuksen uusi kirjasto avataan yleisölle 3.9.2012.
Lautakuntaan kuuluivat kaudella 2012-2013 Antti Selkokari (elokuva, pj), Saara Hacklin (kuvataide), Eeva Kauppinen (teatteri ja tanssi), Mats Liljeroos (musiikki), Tarja
Nurmi (arkkitehtuuri ja muotoilu), Maria Säkö (teatteri ja tanssi) ja Silja Ylitalo (kirjallisuus), varajäsenenä Seppo Heiskanen (kuvataide) ja sihteerinä Riikka Laczak.
Selina Anttinen ja Vesa Oiva
Kuva: Jouni Viitala
20
Kuva: Jouni Viitala
21
NÄKÖKULMIA TATU VAASKIVEEN (1912-1942) 100-VUOTISJUHLASEMINAARI
Aika
Paikka
Perjantaina 21.9.2012 kello 13-16
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasali (Hallituskatu 1, Helsinki)
Järjestäjät
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen arvostelijain liitto ry
Tatu Vaaskiven (1912-1942) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen arvostelijain liitto ry järjestävät juhlavuoden kunniaksi seminaarin, jossa tarkastellaan eri näkökulmista Vaaskiven
monipuolista uraa kirjailijana, kriitikkona ja esseistinä.
Puhujina ovat muun muassa tutkija Veli-Matti Pynttäri, Helsingin yliopiston psykologian lehtori Juhani Ihanus sekä kirjallisuuden dosentti Juhani Niemi.
Tervetuloa!
KUTSU KIRJALLISUUSJAOKSEN VUOSIKOKOUKSEEN
Aika
Paikka
Perjantaina 26.10. klo 13-14.30
Helsingin kirjamessut, tarkempi paikka ilmoitetaan myöhemmin
Käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat.
ESITYSLISTA
1 § Kokouksen avaus
2 § Kokousvirkailijoiden valinta
3 § Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus
4 § Hyväksytään jaoksen toimintakertomus edelliseltä kaudelta
5 § Hyväksytään toimintasuunnitelma alkavalle kaudelle
6 § Hallituksen jäsenten ja puheenjohtajan valinta
KIRJALLISUUSJAOKSEN PUHEENJOHTAJALTA
7 § Muut esille tulevat asiat
Tervehdys kaikille!
8 § Kokouksen päättäminen
Suomen arvostelijain liiton kirjallisuusjaos on järjestämässä ohjelmaa sekä Turun
että Helsingin kirjamessuille syksyllä 2012. Turun kirjamessujen (6.-7.10.) ohjelmaa
järjestetään yhteistyössä Nuoren Voiman Liiton uuden valtakunnallisen suurhankkeen
“Novelli palaa!” kanssa.
TERVETULOA!
Kirjallisuusjaoksen edustajat osallistuvat messuilla lauantaina 6.10. järjestettävään
novellipaneelikeskusteluun sekä antavat eturivin kirjailijoiden kanssa palautetta
nuorille kirjoittajille.
Helsingin kirjamessuille (26.-28.10.) kirjallisuusjaos kokoontuu vuosikokoukseensa
perjantaina 26.10. klo 13.00-14.30.
Perjantaina 26.10. (klo 15.00-16.30) SARV järjestää Messukeskuksen Aino-salissa
tilaisuuden sananvapaudesta sekä Unkarin kirjallisuudesta. Tilaisuuden juontaa
SARV:n puheenjohtaja Elisabeth Nordgren, ja siihen osallistuvat keskustelijoina kirjailija Jarkko Tontti sekä suomentajat Outi Hassi ja Juhani Huotari.
Lisätietoja: kirjallisuusjaoksen vt. puheenjohtaja Outi Oja, outi.k.oja@jyu.fi
SANANVAPAUS.NYT HELSINGIN KIRJAMESSUILLA
Aika
Paikka
Perjantaina 26.10. klo 15-16.30
Aino-sali, Helsingin kirjamessut
Keskustelutilaisuus sananvapaudesta ja Unkarin kirjallisuudesta.
Esiintyjät:
Jarkko Tontti: Vihapuhe ja sananvapaus
Outi Hassi: Vihapuhetta ja valtapeliä - kirjailijoiden leirit ja reaktiot kahtiajakautuneessa Unkarissa
Outi Oja
Kirjallisuusjaoksen vt. puheenjohtaja
Juhani Huotari: Sensuuri kiristyy - vaikeneeko kirjailijan ääni?
Tilaisuuden juontaa puheenjohtaja Elisabeth Nordgren.
TERVETULOA!
22
23
NOVELLI PALAA! -HANKE JA TURUN KIRJAMESSUT
Nuoren Voiman Liitto on käynnistämässä valtakunnallista suurhanketta Novelli palaa!,
jonka tarkoituksena on lisätä novellin näkyvyyttä ja kiinnostavuutta sekä nostaa
novelli keskustelun kohteeksi. Toiminta on laajaa ja moninaista: kymmenen tapahtumaa ympäri Suomen, tilausnovelleja julkisiin kulkuvälineisiin, kirjoituskilpailu ja
kirjailijoiden kouluvierailuja nuorille sekä tilaus- ja käännösnovellien sarja Nuori
Voima -lehdessä.
Avajaistapahtumamme järjestetään Turun kirjamessuilla 6.-7.10.2012 yhteistyössä
Suomen arvostelijain liiton kanssa. Toivomme, että tavoittaisimme yleisötilaisuuksiimme erityisesti nuoria ja opiskelijoita. Heille voisi tarjota mahdollisuutta saada
tilaisuuteen osallistumisesta opintosuoritus, ja yläkoululaisille ja lukiolaisille ohjelmasta voi olla hyötyä novellin opetuksessa.
Erityisesti lauantain novelliaiheeseen paneeliin yleisö olisi tervetullutta. Novelliklinikalle puolestaan järjestämme haun elokuun aikana. Klinikkaan voi osallistua
maksimissaan 20 kirjoittajaa. Jos kiinnostuitte ohjelmaan osallistumisesta, niin
voimme sopia vielä tarkemmin järjestelyistä.
NOVELLIPANEELI
LAUANTAI 6.10. KELLO 10.30-11.30
Paikka: Kokoustila 3 (150 hlöä)
Teema: novellin vastaanotto ja kritiikki
Panelistit: Kirjailijat Jari Järvelä ja Maarit Verronen, esikoiskirjailija Philip Teir ja
Turun Sanomien kriitikko Kaisa Kurikka.
Juontaja: Anna Tulusto
NOVELLIPROSAK
LAUANTAI 6.10. KELLO 19 ALKAEN
Ravintolalaiva Bore
Kirjailijaesiintyjät: Jari Järvelä ja Maarit Verronen.
Juontaja: Anna Tulusto.
NOVELLIKLINIKKA
Kuva: Anttinen Oiva Arkkitehdit
SUNNUNTAI 7.10. KELLO 10.30-12.00 (Kokoustila 1-2)
Tule kuulemaan palautetta omasta novellistasi kirjailijalta! Lähetä novellisi (max.
20 liuskaa, riviväli 1,5, fonttikoko 12) yhteystietoineen 7.9. mennessä osoitteeseen
janette.hannukainen@nuorenvoimanliitto.fi. 20 ensimmäistä mahtuu mukaan! Palautetta on mahdollisuus saada myös ruotsiksi. Klinikkaan osallistujille ilmainen sisäänpääsy messuille.
Lisätietoja:
Janette Hannukainen, puh. 044 307 4675
janette.hannukainen@nuorenvoimanliitto.fi
24
25
TANSSI- JA TEATTERIJAOKSEN PUHEENJOHTAJALTA
Hei,
kevään seminaari oli menestys ja poiki monenlaisia ideoita.Teatterin tiedotuskeskus
intoutui lupaamaan taustatukea ja resursseja teatterikirjoittamiseen ja tekijöiden ja
kriitikoiden vuoropuhelun syventämiseen. Pöytäkirja on vielä kirjoittamatta, mutta
lähetän sen pikapuoliin.
Syksyyn kuuluu erityisen paljon sirkustelua ja kohtaamisia kansainvälisten kriitikkokollegojen kanssa. SARVin Critics Between Arts -seminaari on 31.8.-1.9. Ateneumsalissa Helsingissä (ks. tiedot tässä lehdessä). Samoihin aikoihin järjestetään myös
Circus Writers - Sharing tools and views -seminaari ja työpaja sirkuskirjoittamisesta
Helsingissä 31.8.-2.9.2012. Ohjelmassa on kaksi esitystä Helsingin juhlaviikkojen
ohjelmistosta taiteilijatapaamisineen sekä alustuksia ja keskusteluja sirkuskirjoittamisen erityiskysymyksistä esitystutkija ja kriitikko Marja Silden johdolla. Seminaarin asiantuntijavieraiksi tulevat saksalaisiin ja ranskalaisiin lehtiin kirjoittava
Thomas Hahn (mm. tanz, Stradda) ja Dagens Nyheteriin kirjoittava Örjan Abrahamsson. Seminaari on osallistujille ilmainen. Ilmoittautumiset ja lisätietoja: Sirkuksen
tiedotuskeskus, tiedottaja Johanna Mäkelä, johanna.makela@sirkusinfo.fi, +358 50
464 3203.
Toinen sirkuskirjoittamiseen keskittyvä koulutus on kansainvälinen sirkuskirjoittamisen residenssi, EU-kulttuurihanke “Unpack the Arts”. Siinä sirkuksesta kirjoittaville
tai siitä kiinnostuneille kulttuuritoimittajille tarjotaan lyhyitä kirjoittajaresidenssejä eurooppalaisten sirkusfestivaalien yhteydessä. Hankkeen kautta kustannetaan
matkat, majoittuminen, ruokailut ja esitysliput residenssin aikana. Vuonna 2013
järjestetään 6 residenssiä: Ruotsissa, Belgiassa (2), Suomessa, Hollannissa ja IsoBritanniassa.Hankkeen nettisivut ovat osoitteessa unpackthearts.eu. Ilmoittautumispäivä on marraskuussa ja siitä tulee lisää infoa myöhemmin. Sirkuksen tiedotuskeskus
on hankkeessa kumppanina. Lisätietoja Lotta Vaulolta (lotta.vaulo@sirkusinfo.fi).
AICT:n presidentti, korealainen Yun-Cheol Kim vieraili Helsingissä 16.-20.8. Järjestimme tapaamisen hänen kanssaan perjantaina 17.8.
Syksyllä Zodiakissa toimii dramaturgisena assistenttina Claudia la Rocco, joka
työskentelee tanssikriitikkona New York Timesissä. Hän on Helsingissä 15.8.-30.9.
ja olisi kiinnostunut tapaamaan suomalaisia kriitikoita ja kertomaan työstään. Laittakaa sähköpostia, jos tapaamisen suunnitteleminen kiinnostaa.
Jaoksen vuosikokouksen ajankohta on vielä auki. Tarkoituksena olisi pitää kokous
Baltic Circle -festivaalin aikaan marraskuussa. Laitan tarkemman kutsun lähempänä
ajankohtaa.
Kuva: Jouni Viitala
Young Critics seminar -hankkeeseen tarvitaan innostuneita vapaaehtoisia mukaan.
Ilmoittautukaa ja tulkaa mukaan ideoimaan.
Nähdään pian!
Maria Säkö
26
27
AJANKOHTAISET APURAHAHAUT JA RESIDENSSIT
UUDENMAAN TAIDETOIMIKUNNAN RESIDENSSI
UUDENMAAN TAIDETOIMIKUNNAN TYÖSKENTELYAPURAHAT
Uudenmaan taidetoimikunnan Berliinin taiteilijaresidenssiajat vuodelle 2013 ovat
haettavana. Hakuaika on 1.8.-22.8.2012. Uudenmaan taidetoimikunnalla on Berliinissä residenssi, jota voivat hakea Uudenmaan alueella asuvat taiteilijat ja taiteen
tutkijat.
Apurahoja myönnetään luovaan taiteelliseen työskentelyyn ja jatkokoulutukseen
uusmaalaiselle taiteenharjoittajalle, arvostelijalle ja erityisestä syystä myös taiteen
opettajalle ja tutkijalle.
Hakuaika on 1.10.-31.10.2012. Viimeisen hakupäivän postileima riittää. Apurahaa
haetaan seuraavalle kalenterivuodelle.
Hakulomake
http://www.webropolsurveys.com/Answer/SurveyParticipation.
aspx?SDID=Fin488236&SID=fabebac4-876b-4f6f-858e-8b41e2a5c4ea&dy=1754867241
Hakulomake
http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/fi/web/uusimaa/apurahat-ja-avustukset/-/
stipend/sendFile/16/10966
Uudenmaan ja Lapin taidetoimikuntien yhteisesti vuokraama Berliinin residenssi on
entisessä tehdasrakennuksessa ison asuinkorttelin sisällä. Taloon on saneerattu ensisijaisesti taiteilijoiden asuin- ja työhuoneita.
Päätökseen vaikuttavat työsuunnitelma, hakijan aikaisempi taiteellinen toiminta
sekä toimikunnan määrittelemät mahdolliset painopistealueet.
Residenssi sijaitsee Berliinin Weddingin kaupunginosassa. Wedding on kehittyvä
taiteilija-alue muutaman kilometrin päässä Berliinin keskustasta ja Tegelin lentoasemalta. Weddingistä on hyvät kulkuyhteydet eri puolille Berliiniä.
Erityisehdot
Apurahan saajan on tehtävä kirjallinen selvitys apurahan käytöstä apurahakauden
päätyttyä ja on otettava itselleen eläke- ja tapaturmavakuutus, jos työskentely kestää vähintään neljän kuukautta ja on apuraha vähintään 1 149,45 euroa. Vakuutusta
on haettava kolmen kuukauden kuluessa apurahan alkamisesta. Hakemus jätetään
Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen MELAan. Lisätietoja osoitteesta www.mela.fi
Päätöksestä ilmoitetaan kirjeitse helmikuussa.
SUOMEN TAIDEYHDISTYKSEN EDVARD RICHTER -APURAHA
Kuvataidearvostelijoille suunnattuja Richterapurahoja voi hakea 1.8.-31.8. vuosittain. Apurahan tarkoitus on mahdollistaa tutustuminen
ajankohtaiseen kansainväliseen kuvataiteeseen
ulkomailla.
Monet arvostelijat työskentelevät freelancereina,
ja kriitikkoapurahoja on Suomessa vähän. Tärkeimpänä kriteerinä apurahan myöntämisessä on
ollut se, että hakija on voinut osoittaa vakuuttavasti kriitikontyönsä, sekä hyvin perusteltu apurahan käyttösuunnitelma.
Lisätietoja: info@suomentaideyhdistys.fi,
puh. 045 77 314 315.
28
Berliinin residenssiä voivat hakea eri taiteenaloja edustavat ammattitaiteilijat,
taiteen tutkijat tai taidehistorioitsijat, jotka asuvat Uudenmaan taidetoimikunnan toimialueella. Huoneisto on tarkoitettu apurahaluonteiseen käyttöön, eikä siitä
peritä vuokraa. Huoneen käyttöoikeus koskee ainoastaan päätöskirjeessä mainittua
hakijaa tai työryhmää (max. 2 henkilöä). Lasten ja ulkopuolisten majoittaminen residenssiin on kiellettyä. Myönnettyjen oleskelujaksojen pituus on vaihdellut kolmesta
viikosta kahteen kuukauteen. Residenssityöskentelystä taiteilija toimittaa raportin
taidetoimikunnalle.
Residenssiä koskevat tiedot, hakuohjeet ja sähköinen hakemuslomake löytyvät osoitteesta http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/fi/web/uusimaa/berliinin-taiteilijaresidenssi
KANSAINVÄLINEN SIRKUSKIRJOITTAMISEN RESIDENSSI
Kansainvälinen sirkuskirjoittamisen residenssi, EU-kulttuurihanke “Unpack the Arts”
tarjoaa sirkuksesta kirjoittaville tai siitä kiinnostuneille kulttuuritoimittajille lyhyitä kirjoittajaresidenssejä eurooppalaisten sirkusfestivaalien yhteydessä. Hankkeen
kautta kustannetaan matkat, majoittuminen, ruokailut ja esitysliput residenssin
aikana.
Vuonna 2013 järjestetään kuusi residenssiä: Ruotsissa, Belgiassa (2), Suomessa, Hollannissa ja Iso-Britanniassa. Hankkeen nettisivut ovat osoitteessa unpackthearts.eu.
Ilmoittautumispäivä on marraskuussa. Lisätietoja Lotta Vaulolta (lotta.vaulo@sirkusinfo.fi)
29
SARVIN YHTEYSTIEDOT
HALLITUS
Puheenjohtaja Elisabeth Nordgren, Helsinki, kirjallisuus ja teatteri
puh. 040 588 6974, 044 506 5695
puheenjohtaja@sarv.fi, elisabeth.nordgren@pp.inet.fi
Varapuheenjohtaja Heikki Kastemaa, Helsinki, kuvataide
heikki.kastemaa@saunalahti.fi
Hallituksen jäsenet
Seppo Heiskanen, heiskanenseppo5@gmail.com, Helsinki, kuvataide
Mats Liljeroos, mats.liljeroos@kolumbus.fi, Helsinki, musiikki
Maaria Niemi, maaria2000@gmail.com, Vaasa, kuvataide
Outi Oja, outi.k.oja@jyu.fi, Hämeenlinna, kirjallisuus
Matti Rämö, matti.ramo@helsinki.fi, Helsinki, elokuva
Maria Säkö, maria_sako@hotmail.com, Helsinki, tanssi ja teatteri
Juha-Heikki Tihinen, juha-heikki.tihinen@helsinki.fi, Helsinki, kuvataide
Jouni Tossavainen, tossavainen.jouni@gmail.com, Kuopio, kirjallisuus
Hallituksen varajäsenet
Kikka Holmberg, kirsti.holmberg@gmail.com, Tampere, musiikki
Taneli Topelius, taneli.topelius@gmail.com, Helsinki, elokuva
JAOSTEN YHTEYSTIEDOT
Elokuvajaos: puheenjohtaja Matti Rämö, matti.ramo@helsinki.fi
Kirjallisuusjaos: vt. puheenjohtaja Outi Oja, outi.k.oja@jyu.fi
Kuvataidejaos: puheenjohtaja Juha-Heikki Tihinen, juha-heikki.tihinen@helsinki.fi
Musiikkijaos: puheenjohtaja Siskotuulikki Toijonen, st.toijonen@pp.inet.fi
Tanssi- ja teatterijaos: puheenjohtaja Maria Säkö, maria_sako@hotmail.com
Turun osasto: puheenjohtaja Niko Selinheimo, ns@xn.fi
SARV
Toiminnanjohtaja Riikka Laczak
puh. 041 506 5594, riikka.laczak@sarv.fi
Liiton toimisto
Bulevardi 5 A 7e, 00120 Helsinki
ti ja to klo 13.00 - 16.00, puh. 09 612 7351, 041 506 5594
Käynnistä on hyvä sopia etukäteen.
info@sarv.fi, www.sarv.fi
Kuva: Jouni Viitala
www.facebook.com/Suomenarvostelijainliitto
30
31
Suomen arvostelijain liitto ry
www.sarv.fi