docSyksy 2013
download 
Report Transcription
Syksy 2013
PÄÄKIRJOITUS NORDIC WIND BAND CONFERENCE 14.3 – 16.3.2014 JÄRVENPÄÄ WIND BAND CONDUCTORS COMPETITION 10. - 14.3.2014 HELSINKI ja JÄRVENPÄÄ PUHALLINORKESTERIDEN SM-kilpailut 10. - 14.3.2014 PIETARSAARI NYT ALKAA SÄHINÄT! Onnistuneiden kesäleirien jälkeen edessä on suurten mahdollisuuksien vuosi! VALTAKUNNALLISET PUHALLINPÄIVÄT järjestetään jo 23:nen kerran. Järvenpäähän on kutsuttu mukaan kollegoita myös muista pohjoismaista ja Baltiasta. NORDIC WINB BAND CONFERENCE (NWBC) odottaa edelleen viime silauksia ohjelmaansa, mutta päälinjat alkavat jo olla paikallaan. Tulossa on erittäin kiehtova ja monikulttuurinen tapahtuma vailla vertaa. Tilaisuudessa konsertoivat mm. KAARTIN SOITTOKUNTA POLIISISOITTOKUNAT solistinaan ANSSI KELA, SINFONINEN PUHALLINORKESTERI SISU, ITÄ-HELSINGIN MUSIIKIOPISTON nuoriso-orkesterit. Neuvotteluja on käyty myös mm. Viron kapellimestarien ja opettajien orkesterin kanssa. Tapahtumaan liittyy myös kapellimestarikilpailu, jonka ohjelmisto keskittyy originaaliiin puhallinorkesterimusiikkiiin. Kilpailu käydään useassa erässä. WIND BAND CONDUCTORS COMPETITION Finaali on perjantai-iltana 14.3.2014 Järvenpää-talossa. Tarkemmat tiedot monipuolisesta ohjelmasta löydät osoitteesta WWW.SPOLLI.COM Myös SPOL FB:stä löytyy tuoretta infoa. VARAA MAJOITUS HYVISSÄ AJOIN! Kevään toinen merkkitapaus on FSSMF:n järjestämä PUHALLINORKESTERIEN SM-KILPAILUT Pietarsaaressa. Pakolliset teokset ovat jotakuinkin valmiit. SPOL:n kustantama C-sarjan pakollinen teos Jukka Viitasaaren “A Handy Suite for Band” löytyy jo FinnBand nuottimyynnistä WWW.FINNBANDSHOP.COM B-sarjan pakollisen teoksen säveltää Saku Järvinen ja A-sarjan Johan de Mej, jonka teos on valmis, mutta vaati vielä hieman editointia. Kaartin Soittokunta kantaesittää tämän ”Suomen kesä”-nimisen n. 11-minuutttisen fantasian perinnepäivän konsertissaan marraskuussa. Lämmin kesä on jatkunut upeana syksynä. Aktiviteeteistakaan ei ole puutetta. Syyskauden aikana järjestetään useita tapahtumia, kuten Ruskatrööttä, Rocking Winds ja Pirkanmaan Pinnan kapellimestarikoulutukset, joissa opettajina ovat mm. Peter Ettrup Larsen ja Robert J. Ambrose. Tapahtumia on paljon ja tietoa niistä löydät tästäkin lehdestä. Sähisevää syksyä! Suomen Puhallinorkesteriliiton Puheenjohtaja Raine Ampuja SPOL HALLITUS Puheenjohtaja, jäsenasiat, kansainväliset asiat, ansiomerkit Raine Ampuja Jenkkapolku 17 A 04420 JÄRVENPÄÄ raine.ampuja@gmail.com puh. 040 50 77799 Varapuheenjohtaja Jouni Auramo Kauppakatu 12 C 47, 33210 TAMPERE jouni.auramo@pmo.fi 050 3135588 Sihteeri, internet Tiiu Tuominen Lyhdekatu 3 B 5, 40740 JYVÄSKYLÄ spol.sihteeri@gmail.com, puh. 040 9637701 Taloudenhoito, Marita Rantamäki Pahaojantie 340, 39100 HÄMEENKYRÖ marita.rantamaki@elisanet.fi 040 5139059 Jäsenlehti Jukka Viitasaari Sammonkatu 36 B 39, 33540 TAMPERE jukka.viitasaari@kolumbus.fi 050 3233698 Tiedotus, Minna Kajander Simo Hurtan katu 4, 81700 LIEKSA minna.kajander@lieksa.fi Koulutus: Juuso Wallin Sturenkatu 26 A 9 00510 HELSINKI juuso.wallin@gmail.com 040 5255865 Muut hallituksen jäsenet Jaakko Kosunen Telakkakuja 5 B 10 70100 KUOPIO jaakko.kosunen@kuopio.fi 044 7181390 Markku Korhonen Puusepänkuja 4 A 12, 90100 OULU markku.k.korhonen@dnainternet.net 040 7374717 kansikuvassa Lieksan tuubakilpailun palkintojen jako. Keskellä voittaja Miika Jämsä, vasemmalla pj. Jukka Myllys ja oikealla siht. Kauko Karjalainen kuvaaja Kimmo Varjoranta 2013 MYÖNNETYT ANSIOMERKIT Suomen puhallinorkesteriliitto Johtokunnan kokous17.5.2013 Espoon Puhallinorkesteri Hopeinen ansiomerkki Laila Aho Kauhajoen soittokunta Erikoisansiomerkki 60v. Risto Ala-Ikkelä Eino Ketola Jorma Ristimäki Vesa Viitasaari Kaikille puhallinsoittajille ja kaikille musiikin tyylilajeille suunnattu kisailu, jossa kisailijoita kannustetaan hiottujen soittotaitojen lisäksi heittäytymään halutessaan myös oman musiikin luomisen maailmaan. Tuomariston puheenjohtajana toimii Jukka Perko. www.huittinen.fi/hullupuhallus RUSKATRÖÖTTÄ RANTASALMI 4. -6.10.2013 Erikoisansiomerkki 40v. Ari Kielinen Karvian Soittokunta Kuparinen ansiomerkki Hanna Vaani Tapahtuman kantavana ajatuksena on, että puhallinmusiikin harrastajat saavat soittaa täysimittaisessa, oman tason mukaisessa puhallinorkesterissa taidokkaan kapellimestarin johdolla. Samalla tarjotaan puhallinmusiikin ystäville upeita konserttielämyksiä. RUSKAtröötän avajaiskonsertissa 4.10. esiintyy Rakuunasoittokunta yhdessä Savon Sotilassoittokunnan kanssa, ja päätöskonsertissa 6.10. esiintyvät kaikki tapahtuman orkesterit. Teemasäveltäjänä on Matti Laiho. www.tornis.net/32 Rocking Winds VIII: 25. - 26.10.2013 tapahtuma jo kahdeksannen kerran. Kapellimestareina toimivat Antti Nissilä, Saku Järvinen ja Jorma Rajala. Luvassa on jälleen vanhojen klassikoiden tuhtia versiointia ja tulevien hittien kantaesityksiä. Leiripäivien päätteeksi Rocking Winds orkesteri soittaa totutusti näyttävän konsertin Omalla Tuvalla. www.ino.fi UUTUUS CD Rauhan ajan marssit Jukka Perko ja Kaartin Seitsikko johtaja Sami Ruusuvuori band leader Lassi Ikäheimo Levyn kappaleissa on käytetty oivaltavia sovittajia: Vellu Halkosalmi, Mikko Hassinen, Pessi Levanto ja Marzi Nyman. He ovat muokanneet perinteisistä eri joukkoosastojen kunniamarsseista mietiskeleviä, vivahteikkaita teoksia. Vanhin sävelmistä on Heikki Klemetin koostama Sankarimarssi, jonka teema on peräisin jo 1500-luvulta. Hyvänä kakkosena tulee Porilaisten marssi, jonka juuret juontuvat 1700-luvulle.Suomessa tunnettuun muotoonsa sen on saattanut Cristian Fredrik Kress. 1800-luvulta ovat Hurttiukko (1857) ja ja Sotamarssi (1889). Viime vuosisadalle sijoittuvat Sibeliuksen kaksi teosta Elon taistohon käy (1904) ja Jääkärien marssi (1917) sekä Kuulan Nuijamiesten marssi (1912) ja Maasalon Juhlamarssi (1918). Levyn kappaleet antavat uudenlaisen näkökulman pyrkimättä millään muotoa syrjäyttämään perinteisiä juhlavan jykeviä sovituksia vaan antavat tilaisuuden nauttia hitaista, viipyilevistä tempoista ja värikkäillä pensseleillä maalatuista sävelkuluista. Levyllä esitellään marssimusiikkia uudella ja mielenkiintoisella lähestymistavalla. Jukka Perko esittää jälleen hämmästyttävää, kaunisäänistä saksofonisointia, johon Suomen paras seitsikko vastaa mitä hienoimmalla tavalla. Jouko Kangas nordic wind band conference 14. – 16.3.2014 WIND BAND CONDUCTORS COMPETITION 10.3 – 14.3.2014 NWBC14 VUONNA 2014 VALTAKUNNALLISET PUHALLINPÄIVÄT VIETETÄÄN JÄRVENPÄÄSSÄ Mukana on tällä kertaa kollegoita ja esittelijöitä myös Pohjois- ja Baltianmaista Tapahtumaan liittyvä kapellimestarikilpailu on suunnattu 31.12.1979 jälkeen syntyneille Pohjois-/Baltianmaiden kansalaisille Rekisteröintipassi 6o € (14.2 jälkeen - 75@) Majoitus hotelli SCANDIC ennen 14.2 1hlö 93 €, 2hlö 103 € info: www.spolli.com Raine Ampuja 040 5077799, email: nwbc14@gmail.com NÄYTTEILLEASETTAJIA ERI MAISTA: nuotit, soittimet, tarvikkeet.. ESITTELYKONSERTTEJA, LUENTOJA, TAPAAMISIA, HAUSKANPITOA, HYVÄÄ MUSIIKKIA, KAARTIN SOITTOKUNTA, POLIISISOITTOKUNTA, ANSSI KELA, VIRON KAPELLIMESTAREIDEN ORKESTERI ITÄ-HELSINGIN MUSIIKKI-OPISTO… WWW.SPOLLI.COM JUUTILAISEN JUHLAA Tunnelmia Petri Juutilaisen 60-vuotiskonsertista Tampereen Sampolassa 20.5.2013 Kun mies on ollut uransa aikana monessa mukana on aiheellista pitää myös monta juhlakonserttia. Tampereen konsertti oli kolmas tässä sarjassa ja ainakin yksi oli vielä pitämättä. Tämä konsertti oli hyvä läpileikkaus Juutilaisen opetustyöstä ja siihen liittyvistä sävellyksistä, joista saatiin mainioita esimerkkejä. Juutilainen toimi myös konsertin asiantuntevana juontajana kertoen ytimekkäästi teoksiensa sisällöstä, taustoista ja niiden syntymisestä. Konsertin ensimmäinen osa sisälsi eritasoista puhallin-musiiikia Anu Pihlin ja Lotte Nybergin johtamina. ja Pirkamaan musiikkiopiston (PMO) Windus II:n 50:n soittajan esittäminä. Yhteissoittoa ja sooloja eri soittimilla on sopivasti kappaleessa Palanen Karjalaa ja bändi esitteli myös laulutaitoaan. Pienen pieni veturi on hyvin tehty sovitus, jossa on mielekästä soitettavaa kaikille soittajille. Trumpettisolisteina loistivat Okko Berg 5v. ja Lucas Colliander 6v. Intiaanien laulussa on unisonoa, joka opettaa täsmälliseen soittamiseen ja kuuntelemaan muita, rumpalit pysyivät kiittettävästi aisoissa eivätkä sortuneet rymistelemään. Windus II esitti lopuksi beat-boogien Karhukoira Rok, jonka voinee luonnehtia nykymusaksi bluesmaisella lopulla. Seuraavana esiintyi pidemmälle ehtineiden Windus III Anu Pihlin johdolla esittäen täsmällisesti ja innostuneesti ilvestä kuvaavan teoksen Tuure Tupsukorva, jonka viidessä osassa kuulimme vaihtelevasti bluesia, paso doblea ja valssia äkkipysäyksin ja tempon vaihteluineen. Hevonen ja metsäpaarma perustuu erääseen Juutilaisen nuoruudenmuistoon. Hän itse alias Metsä Paarma toimi tämän humoristisen melodiadraaman lausujana. Kyseessä oli siis autenttinen esitys, voiko parempaa enää odottaa? PMO:n edustusorkesteri Pirkamaan Puhaltajat esiintyi vielä ennen väliaikaa. Sitä johtivat vuorotellen varmoin ottein Päivi Pöyhönen, Petri Juutilainen ja Jouni Auramo, joka tuli suoraan Riikasta juostuaan siellä edellisenä päivänä maratoonin alle neljän tunnin. Ensimmäinen kappale, Sinisen järven rannalla, on Karjalan sotilassoittokunnan tilaustyö syksyltä 2012. Sävellys heijastelee osuvasti nimensä mukaisia tunnelmia. Alttosaxofonisolistina kuulimme Veera Mikolaa, joka selviytyi tehtävästä alun pienestä hermoilusta huolimatta hyvin. Pieni lisäys ”pyöreyttä” Veeran fonin ääneen ei olisi pahasta. Päivänsankari oli seuraavan kappaleen johtaja ja solisti. Kappale nimeltään Song of Birds syntyi tekijän mukaan 1990-luvun alussa 20 minuutissa kahden kohtalokkaan tapahtuman vaikutuksesta: tuhansia lintuja kuoli öljytuhon seurauksena ja Dizzy Gillespie menehtyi samoihin aikoihin. Kappaleen syke on kuubalaisvaikutteinen son ja Juutilaisen pasuunasoolon lisäksi nautimme Päivi Pöyhösen taituroimasta ad lib. huilusoolosta. harjoitusleirillä, joka sattui olemaan tuomiosunnuntai. Juutilainen sai johtaa itse onnittelukappaleensa O´Franckin Koraalin. Tauon jälkeen keskityttiin Juutilaiselle rakkaaseen big band musiikkiin. Hänen johdollaan esiintyi ensin Junior Big Band. Voisipa melkein sanoa, että itsestään selvästi bändin peruselementit ja dynamiikka olivat ok. Juutilainen ilmoittikin erään kurssinsa alussa vaatimattomaan tapaansa, että big band musiikin edistäminen ja oikeaoppisuuden vaaliminen tässä maassa on langennut hänen tehtäväkseen. Ensimmäinen kappale Shuffle, Do Not Schuffle, on svengaava boogie, jossa kuulimme hienon kitarasoolon, nimen mukaisesti coolia menoa. Tämä kappale ja seuraavat Boogie Juniors sekä Beaver Goes To Island St.Urho ovat hyviä esimerkkejä Juutilaisen pedagogisesta taidosta. Niissä on paljon erilaisia jakoja ja fraseerauksia ja soittamaan houkuttelevia aineksia. Näistä kappaleista kuului kuinka upeasti Juutilainen on saanut siirretyksi oppilailleen big band-tietämystään ja kokemustaan. Tämän jälkeen esiintyi hyvin valmennettu PMO Big Band, jota johti Juutilainen minimaalisin liikkein (ks. kuva). Too Many From Davis City on Miles Davis tyylin mukaaan rakennettu ja soinnutettu cool jazz-kappale, kun taas Stan Getziä muistellen syntyi Samba Nro Uuno, jossa on pitkä orkesteriosuus ja soolo tenorisaxille. Sen kehitteli Maiju Virtanen svengaavan komppiryhmän myötäilemänä. African Dances on polyrytminen ja paikoin melko äänekästä menoakin esiin tuova kappale. Kuulijan korviin kantautui kappaleesta afrikkalaisten bändien käyttämiä melodia kulkuja ja sointuvärejä... Unchain My Heart on laulettavaksi tehty big band kappale. Sen esitti Lauri Puhakka ammattitaitoisesti. Don’t Turn Around on piikki Thad Jones Big Bandin kappaleelle Once Around. Vaikutuksen tekivät erityisesti Arttu Sipilän liiditrumpetti ja Maiju Virtasen ten.sax. soolo. Konsertin lopuksi lava oli vielä tungokseen asti täynnä soittajia, kun sinne saapuivat Windus III, Pirkanmaan Puhaltajat, Junior Big Band ja PMO Big Band. Päätösnumerona kuultiin Juutilaisen johdolla Majavasarjan 1.osa Beaver’s Revenge (Majavan kosto). Kappale heijastelee tekijänsä välitöntä elämänasennetta. Hänen lisäkseen sooloja esittivät bändin edessä nuori huilisti, oboen soittaja, vähän varttuneempi huilisti sekä bändin kitaristi. Soitto synkkasi hyvin ja showmeiningistä näki, että kaikki nauttivat siitä, ja katsomo eli myös mukana. Tällainen eritasoisten soittajien yhteisesitys on hyvää oppia kaikille ja lisää porukan me-henkeä. Kapellimestari-maratoonari Jouni Auramon johdolla bändi esitti Tapahtuipa kerran Karjalassa (muistan kantiksen 1998 Mikkelin puhallinpäivillä; lat.huom.) Siinä on taitavasti käytetty puhallinorkesterin eri soitinryhmiä sekä uudempia rytmejä ja sointurakennelmia, mutta Karjalaan liittyviä aiheita on selvästi tunnistettavissa. Olisikin ollut hyvä, jos paikalla olisi ollut kouluasioista ja määrärahoista päättäviä toteamassa käytännössä mitä musiikkioppilaitoksissa puuhataan ja miten hienoja tuloksia niissä saadaan aikaan. Väliajalla esiintyi yllätysonnittelija Tuomiopäivän Pasuunat 20 pasunistin porukalla. Sen perusti aikanaan Heikki Vihanto eräällä pasunistien Teksti: Matti Prepula Kuva: Anu Pihl Onnittelut, kiitokset ja hyvää jatkoa Petri Juutilaiselle! Puhallinpersoona Petri Juutilainen 60 vee Yllättävää kyllä, pasunisti Petri Juutilaisen ensimmäinen soitin oli klassinen kitara. – Kaikki alkoi kitaranrämpytyksestä Pietarsaaressa, jossa isäni oli viinakaupan johtaja, tiivistää Juutilainen soittoharrastuksensa alun. Alkossa työskennelleen isän ura vei perheen Juutilaisen syntymäkaupungista Tammisaaresta ensin Vaasaan ja Pietarsaaren ja lopulta Varkauteen. Varkauden vuosista tuli kohtalokkaita tulevan ammatin kannalta. Juutilaisen luokalla oli kaksi trumpetistipoikaa, jotka houkuttelivat hänet kokeilemaan Varkauden soittokunnassa vapaana olevaa pasuunaa. Samoihin aikoihin naapuriin muutti jazzharrastaja, jonka valtavaan levykokoelmaan teinipojat pääsivät tutustumaan. Ja eipä aikaakaan, kun Juutilainen soitti pasuunaa ja oli perustamassa jazzbändia. Varkauden vuosilta Juutilainen nostaa esiin kaksi tärkeää opettajaansa. – Ensimmäinen pasuunansoitonopettajani Mikko Parviainen oli Varkauden musiikin henki ja elämä. Hän johti paikkakunnan kuorot ja orkesterit ja opetti kaikki soittimet vaskipuhaltimet ja viulut, kertoo Juutilainen. Toinen tärkeä musiikillinen vaikuttaja oli oppikoulun musiikinopettaja Pirkko Jalkanen. – Hän tutustutti meidät klassiseen musiikin läpikotaisin. Käytiin lävitse oopperat ja sinfoniat. Musiikki vei mennessään, ja heti lukion jälkeen Juutilainen haki ja pääsi Sibelius-Akatemiaan. Siellä hän päätyi ”ankkalampeen” eli legendaarisen pasunistin Olavi ”Ankka” Lampisen oppilaaksi. Akatemiassa toinen pääaine oli musiikin teoria, josta on ollut paljon hyötyä myöhemmin sävellys- ja sovitustyössä. Pasuunadiplomin Juutilainen suoritti 1981 ja piti ensikonserttinsa 1983. Sibelius-Akatemiassa opiskelu painottui klassiseen musiikkiin, mutta siinä sivussa Juutilainen soitti koko ajan jazzia. Heti Helsinkiin saavuttuuan vuonna 1972 hän meni mukaan Tapiola Big Bandiin. Vuodesta 1974 hän liittyi Finnish Jazz Workshopiin, josta 1975 lähtien muodostui UMO. Vuosina 1983–1992 Juutilainen toimi freelancerina elättäen perheensä moninaisissa musiikkitöissä, muun muassa nuotinkirjoituksella. Kesiin kuuluivat vuosikausia myös Oriveden orkesterileirit, ensiksi leiriläisenä ja kymmenen kesän ajan leirinjohtajana. Orivedellä Juutilainen sai myös ensimmäiset opit orkesterinjohdosta Pertti Pekkasen ohjauksessa. Puhallinorkesterimusikki tuli vahvasti Juutilaisen työsaraksi vuonna 1992, jolloin hänelle tarjoutui pesti Helsingin Poliisisoittokunnan kapellimestarina. – Se oli suuri haaste. Orkesteri teki lähes 200 esiintymistä vuodessa, muistelee Juutilainen. Tärkeimmäksi ansiokseen Juutilainen näkee sen, että hänen aikanaan orkesterin ohjelmisto kehittyi perinteisestä soittokuntamusiikista yleisöystävällisempään ja modernimpaan suuntaan. Tehtiin myös paljon koululaiskonsertteja, ja big band toimi aktiivisesti. Vuonna 2002 Juutilainen sai uuden tarjouksen, josta hän ei voinut kieltäytyä. Pirkanmaan musiikkiopiston silloinen rehtori Markku Kojo pyysi Juutilaista opiston pop/jazz-linjan johtajaksi. – Tuli tunne, että viisikymppisenä on vielä kerran kokeiltava jotain uutta, Juutilainen kertoo siirtymisestään Pirkanmaalle. PMO:lla Juutilainen onkin saanut käyttää koko osaamistaan, koska työsarkaan on kuulunut toiminnan suunnittelun ja organisoinnin lisäksi soitonopetusta ja kokoonpanojen vetämistä sekä myös sävellys- ja sovitustyötä. PMO:n pop/ jazz-linjan nykyisestä korkeasta tasosta antoi oivan näytteen tämäntalvinen James Bond -produktio, jonka kapellimestarina ja sovittajana Juutilainen myös toimi. Työnsä PMO:lla ja nuorten parissa Juutilainen on kokenut antoisaksi: – Hienointa on, jos saan joka päivä jonkun hoksaamaan uuden jutun. Mielestäni tärkein tehtäväni opettajana on rohkaista ja kannustaa. Juutilaisen asiantunteva ja letkeä opetusote onkin tehnyt hänestä myös suositun kouluttajan. Hän on perehdyttänyt kevyen musiikin fraseeraukseen niin big bandeja kuin puhallinorkestereitakin. Viimeksi Juutilaisen ”jazzjakoavain” kiristi tampulaisten jazzruuveja viikonloppu-kurssilla helmikuussa 2012. Aamukampaa ei Juutilainen ole vielä ole hankkinut, mutta arvelee, että kun eläkepäivät koittavat, säveltäminen ja sovittamien saavat yhä enemmän sijaa. – Musiikin on oltava melodista, kaunista ja rytmistä. Eikä liian vaikeaa! luonnehtii Juutilainen tavoitteitaan musiikin kirjoittajana. Edeltäjäänsä Poliisisoittokunnassa, Arthur Fuhrmannia, Juutilainen kiittelee siitä, että oppi häneltä joustavaa sovitustapaa kirjoittaa niin, että sovitukset toimivat monenlaisilla kokoonpanoilla. Orkesterimusiikin lisäksi Juutilainen on viime aikoina säveltänyt muun muassa pasunaetydejä, jotka olisi joskus saatettava kirjan muotoon. Ehkäpä Juutilaisen verstaassa syntyisi myös suomenkielinen opas kevyenmusiikin fraseeraukseen? Tarvetta olisi. Jos musiikki onkin ollut Juutilaisen intohimo numero yksi, perässä tulee monta muutakin harrastusta. Varkauden kouluajoista lähtien tärkeä on ollut luontoharrastus, erityisesti lintujen tarkkailu. Valokuvauksesta meinasi tulla jopa ammatti. – Äidiltäni, joka on hyvä piirtäjä, olen perinyt vähän kuvataiteellista silmää. Jos minusta ei olisi tullut muusikkoa, olisin varmasti päätynyt valokuvaajaksi, toteaa Juutilainen. Myös liikuntaharrastus on jatkunut läpi elämän. – Tennistä olen pelannut 50 vuottaja, ja toinen lempilaji on hiihto. Muuten ei jaksa! Ja jokainen Juutilaisen tunteva tietää, että lopullisesti miehen intohimot leiskahtavat liekkiin keittiössä... Merkkipäiväänsä mies vietti konsertoiden Tampereella (lat.huom.) Haastattelu: Anu Pihl Kuva: Petri Juutilaisen (s. 28.4.1953) perhealbumi Pohjoisen soittokunnat Albertvillessä! Lapin, Kainuun ja Pohjan Sotilassoittokunnan soittajista koottu kuviomarssikokoonpano osallistui 38. kansainväliseen sotilasmusiikkitapahtumaan Ranskan Albertvillessä 5.-7.7.2013. Suomalaisten lisäksi mukana oli (hyvin vapaasti suomennettuna, koska festivaalin ohjelmalehtinen oli ainoastaan ranskankielinen) puujalkasoittokunta(!) Belgiasta, armeijan soittokunta ValkoVenäjältä, poliisisoittokunta Singaporesta, Le Bersaglieri de Orzunovi Italiasta, Jakutian (Sahan) tasavallan orkesteri Venäjältä, Fanfare Mether de Bursa Turkista ja alppijääkäreiden ja laskuvarjojoukkojen soittokunnat Ranskasta. Kolmipäiväiseen festivaaliin oli mahdutettu paljon toimintaa. Perjantaina omien harjoitusten jälkeen oli ensimmäinen esiintyminen, paraati läpi kylän. Paraati kesti yli tunnin, vaikka matkaa ei ollut paljon. Olimme lähtövuorossa turkkilaisten jälkeen, ja heidän etenemisensä oli kovin hidasta... Jouduimme pysähtymään vähän väliä odottamaan, jotta vältyttäisiin törmäyksiltä ja kilpasoitannalta. Paraati päättyi lopulta Olympiaaukiolle, jossa kaikki bändit esittivät vielä yhden oman kappaleen. 30 asteen helteessä tarkeni! Yleisöä oli kertynyt runsaasti koko reitin varrelle ihmettelemään ja hurraamaan. Perjantai-iltana meillä oli vielä Jaakko Nurilan johdolla konsertti Dome-teatterissa venäläisten ja singaporelaisten kanssa. Ohjelmistomme koostui täysin suomalaisesta musiikkista. Muutama marssi oli tietenkin mukana, mutta myös konserttimusiikkia: Harald Hedmanin Sven Dufva, Timo Forströmin Life in the capital city ja Markku Johanssonin Trumpet party, jonka tulkitsimme koko 6-henkisen trumpettisektion voimin! Yleisö oli haltioissaan! Hieman jaksaa vieläkin ihmetyttää se, ettei festivaalin järjestävä taho saanut hommattua paikalle pyytämiämme lyömäsoittimia. Kiitettävästi meidän lyöjät ”koputteli” timpanit ja malletit sun muut marssisoittimillaan. Rumpusetti taisi sentään olla lainassa venäläisiltä... Loppukonsertista en osaa kertoa enempää, kun en vaan kertakaikkiaan jaksanut jäädä kuuntelemaan. Konsertti alkoi vasta klo 21 ja meidän oma osuus loppui lähempänä kymmentä. Huhujen mukaan singaporelaisten osuus oli ollut erinomainen. Lauantaiaamupäivänä oli pääsimme tutustumaan pikaisesti keskiaikaiseen Conflansin kylään. Koko festivaaliväelle oli järjestetty sinne tervetulotilaisuus, jossa pakollisten puheitten jälkeen Valko-Venäjän orkesteri piti pienen viihteellisen puistokonsertin. Iltapäivällä oli tattoo-finaalin yhteisharjoitukset ja jälleen paraati samalla kaavalla kuin perjantainakin. Nyt vaan mukana oli pari bändiä enemmän mm. Belgian puujalat ja juoksevat italialaiset. Aikamoista järjestelyä mahtoi vaatia, jotta niin kovin eri vauhtia etenevät kokoonpanot pääsivät kukin vuorollaan perille. Ja edelleen tarkeni! Tuo meidän maavoimien edustusasu, jääkäripuku, ei nimittäin ole mikään hellevaate. Valko-Venäjä Pitkän päivän päätteeksi oli sitten vielä tattoo Olympiahallissa. Orkesterit esittivät kukin vuorollaan 20 minuutin mittaisen shown. Lauantain finaalinumero oli pienen eri maista kootun vaskiryhmän esittämä ulosheittomarssi, ja ilta huipentui joskus puolenyön jälkeen olympiatulen sytytykseen ja ilotulitukseen. Meidän kuviomarssiosuuden oli suunnitellut Ari Tamminen, ja hän myös johti esityksen. Solistina oli saamelaisyhtye Angelit ja saksofonisolistina Jaakko Nurila. Juha Tiensuu johti nämä soolonumerot. Vaikea sanoa yksittäisen soittajan näkökulmasta miten esitys meni. Yleisö taputti, joten ei se varmaan ihan huonokaan ollut, ja omat jalat ainakin meni oikeisiin suuntiin oikeilla hetkillä. :) Sunnuntai alkoi paraatilla, kuinkas muutenkaan. Festivaalin pääpäivän paraati oli luonnollisesti pidempi kuin aikaisemmat ja nyt mukana oli ihan kaikki festivaalin orkesterit. Ranskalainen soittokunta piti pienen konsertin Albertvillen rautatieasemalla, ja siitä sitten paraati lähti etenemään kohti kaupungintaloa. Kaupungintalolla jokainen orkesteri esitti vielä yhden kappaleen. Meidän esitysnumero oli Suomalaisen ratsuväen marssi matkanjohtajamme ja ylikapellimestarimme Elias Seppälän johdolla. Sunnuntai-iltapäivänä oli sitten vielä yli nelituntinen tattooshow, jossa nyt oli mukana myös kaikkien orkestereiden yhteisfinaali. En tiedä; vaikka kuinka tykkää tattoosta ja puhallinmusiikista, on 4,5 tuntia aika pitkä aika. Ja mielenkiintoisimpaankin esitykseen alkaa kyllästyä 10 minuutin jälkeen. Mutta täysi hallillinen yleisöä sai kyllä nauttia ihan koko rahan edestä. Itselle erikoisin tuttavuus oli Belgian puujalkasoittokunta. Hurjaa katsoa, kuinka aamusta iltaan kaljaa kiskoneet toverit nousee miltei nelimetrisille puujaloille. Ja vieläpä ilman suurempia vahinkoja. Jälkikäteen tuntuu siltä, että paraatit olivat festivaalin kohokohta. Ihmisiä oli valtavasti liikenteessä joka päivä. Oli ennenkokematon elämys marssia, kun bravo-huutoja sateli ympärillä koko ajan. Ilmassa oli suuren kyläjuhlan tuntua! Sensijaan perjantain konserttiin ja lauantain tattooseen olisi mahtunut paljon enemmän väkeä. Sunnuntaina sentään halli oli täynnä. Ranskalaiset isäntämme pitivät meistä hyvää huolta koko vierailun ajan kielimuurista huolimatta. Festivaali oli hieno kokemus kaikenkaikkiaan, mutta niinkuin aina työmatkalla, vapaa-aikaa ei kauheasti jäänyt. Juuri ja juuri kerkesi postikortit ostamaan ja lähettämään töiden lomassa... Matka oli Pohjois-Suomen soittokuntien viimeinen suuri yhteisponnistus ennen tulevaa puolustusvoimauudistusta, ja osalle meistä tämä oli myöskin viimeinen ulkomaanmatka kaikenkaikkiaan sotilasmusiikin parissa. Pienestä haikeudesta huolimatta työt hoidettiin kunnialla loppuun asti. C'est la vie et au revoir! Teksti ja kuvat: Sari Pietikäinen trumpetin äänenjohtaja, Pohjan Sotilassoittokunta www.puolustusvoimat.fi www.angelit.net Belgia Jakutia Turkki Puhallinorkesteri Bofori Tanskassa Tampereen konservatorion puhallinorkesteri Boforin syyskausi alkoi iloisella tiedolla siitä, että keväällä olisi tiedossa konsertti-matka Marjo Riihimäen johdolla Kööpenhaminaan. Odotimme koko vuoden innolla kevään huipentumaa. Konserttikappaleita harjoiteltiin tietysti ahkerasti myös kotona! harjoiteltavaksi. Lounaan jälkeen työstimme Champagne Galopia sekä muita yhteisiä kappaleita Tivolin soittajapoikien kanssa. Loppupäivän vietimme Tivolin hurjissa laitteissa kieppuen. Näimme myös Tivoli Boys Guard Bandin näyttävän paraatin, jossa pojat marssivat komeissa univormuissaan ympäri Tivolia. Illallisen jälkeen yöunet maistuivat. Lähtöaamuna perjantaina 10.5. soittajat virtasivat matkatavaroineen konservatoriolle viimeisiin harjoituksiin ennen matkaa. Puoli kahdelta lähdimme kohti HelsinkiVantaan lentokenttää, kun kilpailu bussin takapenkkipaikoista oli ratkennut. Lähtöselvityksestä ja omista lipuista huolehtiminen oli monelle jännittävää, mutta kaikki sujui hyvin. Konekivääreitä muistuttavat nuottitelineetkin pääsivät turvatarkastuksesta läpi. Konserttipäivä alkoi aurinkoisena, mutta sitä ei jatkunut pitkään. Lava oli katettu, joten sade ei meitä haitannut, mutta pyykkipoikia käytettiin runsaasti tuulen takia. Huterat nuottitelineet eivät meinanneet pysyä pystyssä, ja niitä jouduttiin vaihtamaan tukevampiin. Konsertissa viritys oli suorastaan huikea. Pienistä vaikeuksista huolimatta yleisö nautti soitosta ja taputti mukana. Bussi odotti ryhmäämme Kööpenhaminan lentokentällä ja pääsimme lähtemään kohti hostellia kuskin esitellessä kaupunkia. Kotiuduttuamme hostelliin saimme lähteä vielä pienelle kävelyretkelle, mutta kymmeneltä olimme jo kiltisti huoneissamme. Lauantaina oli täynnä rankkaa harjoittelua ja vielä rankempaa huvittelua Tivolissa. Tapasimme Tivoli Boys Guard Bandin, jolta saimme vauhdikkaan Champagne Galop -kappaleen Hyvästelimme Tivolin väen ja lähdimme kohti seuraavaa konserttipaikkaa, Christianin kirkkoa. Yleisöä saapui paikalle kolme, joista suurin osa kesti loppuun saakka. Saimme konserttia videoitua jopa kymmenen minuuttia, jonka jälkeen kameran muistikortti täyttyi. Onneksi kirkko oli kaunis ja soitimme hyvin, joten kaikille jäi positiivinen mieli konserttien jälkeen. Illallisen jälkeen oli taas vapaa-aikaa ja vietimme rennon illan kuka missäkin. Yöllä kaikki sentään nukkuivat – ainakin vartin. Viimeisenä päivänä ihailimme Kööpenhaminan nähtävyyksiä. Pientä merenneitoa kuvattiin ahkerasti, ja seurasimme myös vahdinvaihtoa Amalienborgin linnan pihalla. Illalla lähdettiin takaisin lentokentälle, suuntana Suomi. Kaikki soittajat ja soittimet päätyivät oikeaan paikkaan, ja hyvin varhain tiistaina aamuyöllä tulimme takaisin Tampereelle. Kaikki olivat väsyneitä, mutta tyytyväisiä matkaan. Teksti: Minttu Nieminen ja Riina Hietikko (klarasektio), kuva: Janne Tuomi Pirkanmaan musiikkiopiston Praha-puhallinorkesterin matkakertomus Maanantai 5.8.2013 Musiikkiopiston piha on täynnä innostuneita soittajia. Matkafiilikset ovat jo korkealla ja me olemme valmiita Prahaan lähtöön. Matkan aikana Helsinkiin meille jaettiin festaripaidat jotka valitettavasti osoittautuivat mustiksi. Pian olimmekin jo pilvien yläpuolella. Kukapa olisi arvannut, että seuraavaksi olemme vieraiden ihmisten sylissä bussissa? Bussi oli todella kuuma ja turvaäänet piippasivat sillä ovet eivät meinanneet mennä kiinni. Lämmin ulkoilma tuntui bussin jälkeen ihanan viileältä. Ennen hostelliin menoa meistä oli kiva tutkailla hostellin ympäristöä yöaikaan. Ja siinä se on, hostellimme. Ei ollut ihan sellainen kuin luulimme, mutta kyllä se yösijaksi kelpaa! Tiistai 6.8.2013 Väsymys on päässyt valloilleen hostellissa, jossa me PMO:laiset raahaudumme aamupalalle. Festarit aukesivat vasta kello 12, joten meillä oli hyvää aikaa kierrellä Prahan vanhassa kaupungissa ja Kaarlen sillalla. Ratikkamatkan jälkeen päädyimme festareille, jossa meille esiteltiin Tower Stage, jossa pian esiinnyimme. Keikkahan oli hyvä ja yleisö tanssi iloisesti mukana! Ilta oli omaa tutustumista festareiden tarjoamiin esityksiin tai Prahan kaupunkiin. Illalla pimeni nopeasti ja alkoi kova ukkosmyrsky. Toisia pelotti ja toiset juoksivat ulkona kokeilemasa miltä tuntuu olla Prahan myrskyssä. Loppuilta sujui jyrinää kuunnellessa ja sateenropinaan nukahtaminen kuulosti hyvältä vaihtoehdolta. Keskiviikko 7.8.2013 Todellinen Prahan turistipäivä. Porukkamme erkani museoihin ja ostoskeskuksiin. Kokoontumispaikkanamme oli Pyhän Vituksen katedraali. Jouni Auramon (juontaa kuvassa) ohjaaman kierroksen aikana näimme kirkkoja, torneja, vanhoja suuria haarniskoja, maisema aurinkoisilta parvekkeilta sekä Prahan sokkeloisen metroaseman. Ilta sujui nopeasti hostellilla kuunnellen ilotulitusten pauketta. Torstai 8.8.2013 Aamun vaihtoehdot olivat shoppailu, musiikkikauppa tai festarit. Oman ajan jälkeen oli aika siirtyä konserttilavan taakse valmistautumaan. Konsertti sujui hyvin omien solistiemme siivittämänä. Näkymätön hevonen kopsotteli Sofia Punkan woodblockein tahdittamana ja Aksel Kiviniemen baritonitähdittämänä Anu Pihlin lieassa. Päivi Pöyhönen (kap.mest./lat.huom.) sai aikaan linnunlaulua kappaleessa Just a gigolo. Annika Junno kruunasi kappaleen What a wonderful world heleällä laulullansa jossa Annika Lampinen soitti hienon trumpettisoolon. Lopuksi saimme yleisön liikkeelle kappaleella Y.M.C.A. ja Letkajenkka. Esiintymisemme Prahan YMCA Europe -festivaaleilla päättyivät tähän. Perjantai 9.8.2013 Nyt se on ohi. Pirkanmaan musiikkiopiston Prahan matka päättyi iloisin tunnelmin PMO:n pihaan kello 03.15. Päivämme Prahassa oli hieman erilainen kuin aiemmin sillä kylmä ilma yllätti meidät. Kukaan ei varmasti pysynyt täysin kuivana matkallamme Prahan lentokentälle. Lento sujui hyvin ja saavuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle aplodien saattelemana. Väsyneestä tunnelmasta huolimatta takapenkkiläisillä riitti musiikillista energiaa viimeiseen hetkeen asti. Kiitämme kaikkia onnistuneesta Prahan matkasta! Teksti: Annika Junno ja Juliana Hulkkonen Kuva: Marja-Riitta Typpi Ameriikan raitilla -Mistä sinä oikein löydät nuo puhallinsävellyskilpailusi? Tätä saan kuulla harva se vuosi alalle hairahtuneilta kollegoiltani. No tietty SPOL:n nettisivujen www.spolli.com, kohdasta "ulkomaiset keskustelut"! Sinne ne päätyvät liiton hallitukselle tulleista tiedotteista ja itse teen säännöllisesti googlehaun "(international) band compostion contest". Ei siis mitään rakettitiedettä… Penfield Music Commissioning Project (Rochester, USA) on pyörinyt joka toinen vuosi jo vuodesta 2000. -Taas meni uusiksi, tuumasin katsellessani instrumentaatiolistaa. Ähelsin Epifyyttien tanssin ja Sweet Suiten uuteen uskoon koskapa ne olivat ainoat gradeluokitukseltaan (3,5-4) sopivat teokset joista minulla oli oikein hyvän orkesterin tekemä äänite, kiitos Kaartin/Lahden Sinfonisen Puhallinorkesterin. Midipiipityksellä ei maailmalla pitkälle pötkitä. Seuraavaksi olikin vuorossa Jaakobin paini: kumman teoksen lähetän, vain yksi suvaittiin. Kokemukseni mukaan vaikeampi voittaa, muistettakoon vain 2004 SPOL:n sävellyskilpailun voittanut, yhä kantaesittämätön Portrait of a Searcher. Niinpä KH Pentti -palkittu (2007) Dance of the Epiphytes lähti rapakon taa. Ja ennekuin ärähdätte: teos sai olla jo kantiksensa nauttinut, jopa "self-published". Tämä siis marraskuussa 2012. Heti perään eli tammikuussa 2013 tuli eemeli finalisteista: kuuden kärkeen oli päätynyt kaksi suomalaista (!): yours truly ja Ilari Hylkilä Sankareineen. Ke 13.3. talvimasennus päättyi osaltani: Epifyytit oli voittanut kilpailun, toisen sijan valloitti itävaltalainen ja kolmannen jenkki. Vasta silloin tajusin, että kilpailun palkintoon kuului myös matka palkinnonjakoon Penfield High Schooliin tyyliin "artisti ei maksa". Peruin jo varaamani A-luokan matkan entisen Itä-Preussin Rastenburgin Wolfschanze-bunkkerikompleksiin ja huomasin riemukseni, että uusi Star Trek into Darkness tulisi ensi-iltaan jenkkireissuni aikana! Kolme tuntia Tampereen kokoisen Rochesterin lentokentälle saavuttuani su 19.5. olinkin jo upeassa juuri rempatussa multiplexissä avaruusajan istuimilla nauttimassa hienosta leffasta jenkkideittini Shana Stewartin ja spousensa kera, trekkereitä molemmat! Pääsin seuraamaan ja partituurin kera kommentoimaan DotE:a kaksiin treeneihin, which was great. Teokseni instrumentaatio voitiin jopa ylittää vibrafonilla ja kontrabassolla, vähänkös oli hieno kuulla puhallinprogeani ylitäydellä kokoonpanolla. Kapellimestari ja Penfield High Schoolin musiikkiosaston pomo James Doser on kuulun paikallisen Eastmanin kasvatteja, herrasmieheltä taittuu myös jatsi, jota sain todistaa tehdessäni kitaraiskun häkellyttävän hyvän jazz ensemblensa treeneihin. Doserin monipuolisuudesta johtuikin, että eipä ollut paljon nokan koputtamista nuorison soittoon. Jazztaustallaan Epifyyttien harmoniat kukkivat ja tempot epämarssahtivat. Kahdeksasosat fraseerattiin luontevasti. Muutamaan balanssihakuun toki puutuin. Jim Doser päästi minut myös avaamaan sanaisen ruumisarkkuni oppilaitoksensa musiikkiteoria- ja musiikkibisnestunneilla. Jälkimmäinen oli muotoa Q/A eli nuoriso kyseli vaikeita ja Jukka vastasi ameriikaksi. Ei se ollut vaikeata, olihan kyse lempiaiheestani eli itsestäni. Teoriatunti lipsahtikin sitten lopultaan FinnBand(Shop)-tietouden levittämiseen, onneksi oli kasa promolevyjä ja prosyyrejä messissä. Dance of the Epihytesin esitys ti 21.5. 2013 meni Penfield High School Wind Ensembleltä liehuvin tähtilipuin. Toivotinkin nuorille kiitospuheessani puhallinmusiikista elinkautista tuomiota. Muistettakoon, että college-tasolla oleva high school band soitti suomalaiselle sotilassoittokunnalle eli ammattilaisille tarkoitettua materiaalia. Penfieldin music program eli musiikinopetusohojelma onkin alueella aivan omaa luokkaansa, tiesi kertoa esiliinani ja kuskinani toiminut Bryan Bricco, Doserin entinen oppilas, fonisti ja junnupuhallinorkesterin johtaja itsekin. BB:n kanssa ehdin käydä upeat keskustelut mm. Frank Zappasta ja ylipäänsä elämän suurista asioista, kuten klassisesta rockista ja progesta, pillisektioista, opetusmäärärahoista ja elämän tarkoituksesta. Seuraava urotekoni onkin sitten löytää teokselleni mieluiten jenkkikustantaja, se on FinnBandShopissa myynyt jo sen yhden kappaleensa, senkin Itävaltaan. Rauman puhallinpäivillä meni kaupaksi kaksi ilmaiskappaletta... Viitasaurus Kuvat: Bryan Bricco, Shana Stewart ja Michael Sidoti James Doser Bryan Bricco Suom.huom.lyh: Penfield Music Commission Project 2012: 170 teosta 35 osavaltiosta ja 27 maasta, opiskelijat suorittavat valintaprosessin, perustanaan neljä eri kriteeriä (sävellyksellisyys, muoto, tunne ja kilpailun sääntöjen noudattaminen). Suurta painolastia kilpailu asettaa orkesterin ja säveltäjän vuorovaikutukselle. Kilpailu rahoitetaan yksityisesti, lahjoituksin jne. Koulumäärärahoja siihen ei käytetä. Pietari Tattoo 24.-26.5.2013 Pietari Tattoo 24.-26.5.2013 Itä-Suomen sotilasläänin sotilassoittokunnista koottu kuviomarssikokoonpano matkasi toukokuun lopulla Pietari Tattoo -sotilasmusiikkitapahtumaan. Savonja Karjalan Sotilassoittokunnat vahvistettuna kahdella Rakuunasoittokunnan soittajalla osallistui samalla Pietarin 310 –vuotispäivän juhlallisuuksiin. Kapellimestarina ja kuviomarssin suunnittelijana toimi KarSk:n päällikkö musiikkimajuri Petri Junna. suomalaisten soittokuntiemme pitkäaikainen yhteistoiminta ja vuosien takaiset ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosuhteet. Nopeasta aikataulusta ja muista vallitsevista olosuhteista huolimatta spiritti oli korkealla. Virallinen kutsu saapui Suomen pääesikuntaan vain vähän yli kuukautta ennen tapahtumaa, joten valmistautumisaika oli lyhyt mutta pikainen. Erinäisten vaihtoehtojen pyörittelyn jälkeen ohjelma päätettiin valmistaa yhdistämällä edellä mainitut soittokunnat ja sisällöltään kuviomarssi koostui hyvin pitkälti KarSk:in ja RakSk:in vuonna 2010 esittämästä kuviosta. Harjoituksia oli yhteensä seitsemän, mikä oli aivan riittävä määrä ennakkoepäilyksistä huolimatta. Oma varustukseni oli tällä kertaa toimialamme tulivoimaisin ja järein ase: Kumu –merkkinen 26 –tuumainen bassorumpu. Suomalaisesta koivusta käsityönä valmistettu bassorumpujen Rolls Royce on väärissä käsissä vaarallinen taisteluväline. Sillä voi samanaikaisesti tuhota ympäröivän musiikin ja saattaa koko marssivan soittokunnan kaaoksen valtaan. Olan yli tulevien nahkahihnojen lisäksi hartioita painoi siis myös vastuu. Onneksi sain aseveljiltä Karjalasta nylonvartiset bassorummun nuijat jotka minimoivat käsiin kohdistuvat heijasteet - bassorumpua kun pitää ajaa kenttäolosuhteissa lujaa - tai täysillä. Kumu – valmisteiset sotilasrumpumme herättivät itäisissä virkaveljissämme ihailua ja yleisesti ottaen suomalaisten soittimet ja varusteiden taso oli korkeampaa luokkaa kuin muilla soittokunnilla. Oman kuviomarssiesityksemme lisäksi osallistuimme luonnollisesti tapahtuman alku- ja loppuesityksiin yhdessä muiden soittokuntien kanssa. Tapahtumaan osallistui tänä vuonna soittokunnat Italiasta, Ukrainasta, Valko-Venäjältä sekä Pietarin laivastoakatemiasta. Lähtöpäivänä osallistuimme myös paraatiin Nevsky Prospektilla ja loppuesitykseen Palatsiaukiolla. Sujuvaa valmistautumista joudutti varmasti myös Itä- Edellisiltä reissuilta muistiin jääneet kertomukset majoituksen ja ruokailujen tasosta herättivät suuria epäilyksiä tälläkin kertaa, mutta yllätys olikin positiivinen! Rajan ylitykset sujuivat melko sutjakkaasti – ehkä asiaa vauhditti korkean tason kutsu ja venäläinen bussi. Perillä odotti kohtuullisen hyvätasoinen hotelli Moskova, ruokailut olivat asialliset ja kyyditys toimi myös paikan päällä. Pietari Tattoo 24.-26.5.2013 Sen sijaan yhteisnumerojen harjoitusaikataulut (eli niiden venyminen) oli sitä mitä ennakkoon oli odotettavissa. Suomalaiset istuksivat puolisentoista tuntia aukion reunalla ja itäiset kolleegamme saapuivat paikalle sitten kun saapuivat. Myös yhteisnumeroiden eteneminen ja joukkojen liikuttelu oli harjoitusvaiheessa melkoista säätöä. Tulipa siinä joku pohtineeksi ääneen sitäkin että ”ei ihme jos ei naapuri päässyt sodissa aikanaan pidemmälle rajan yli kun ovat aina myöhässä ja joukkoja liikutellaan miten sattuu…”. Kaikesta huolimatta yli 200 soittajan massat saatiin esityksessä järjestyksessä liikkeelle ja soittamaan samaa kappaletta. Yhteisesityksien kapellimestarina toimi ansiokkaasti Läntisen sotilaspiirin ylikapellimestari. Oma esityksemme meni erittäin hyvin. Kuten aselajin luonteeseen kuuluu, mukaan mahtui myös erinäisiä spontaaneja käänteitä jotka kuitenkin kääntyivät lopulta voitoksi. Harjoitusvaiheessa olimme havainneet miten univormu tuo suoritukseen kummasti ryhtiä. Esityksessä lataus oli vielä huomattavasti voimakkaampi ja soitossa, liikkeissä ja ilmeissä näkyi ylpeys ja näyttämisen halu. Oman lisänsä toi vielä loppuvaiheessa saatu tieto siitä, että koko tapahtuma televisioitiin suorana Moskovaan. Mikäli tieto piti paikkansa, tarkoitti se sitä että meillä oli miljoonayleisö! Pietarin SKA:n Jubilee –halli ei ollut aivan täynnä, mutta läsnäolijat osoittivat auliisti suosiotaan. Yleisöä sykähdytti trumpettisektion virtuoosinäyte Green Hornet, joka sisälsi myös pätkän Venäläisestä oopperaalkusoitosta joka tunnetaan paremmin nimellä Kimalaisen lento. Etenkin poistumismarssimme Vapaa Venäjä räjäytti yleisön suosionosoitukset korvia huumaaviksi. Yllätyin hieman siitä, miten ynseinä pitämäni Venäläiset olivat kovasti tunteella mukana esityksissä. Esityksen jälkeen saimme nauttia loppukaronkasta, jonka musiikista vastasi Pietarin laivastoakatemian soittokunnan big band. Tilaisuuden suojelijana toiminut kenraali oli illan aikana ihmetellyt kuinka suomalaiset osasivat soittaa niin hyvin yhteen Karjalan kunnailla vaikka seisoimme sillä hetkellä kaikki ympyrässä kasvot ulospäin, eli selkä toisiimme ja kapellimestariin päin. Paikallinen ylikapellimestari oli todennut spontaanisti että asialla olivatkin suomalaisen sotilasmusiikin eliittijoukot! Lähtöpäivänä oli aikaa tiedustella lähimaastoa, joten oli luontevaa suunnata läheiseen luupuistoon joka tunnetaan myös hautausmaana. Bongasimme sieltä lukuisien säveltäjien hautoja (mm. Tsaikovski, Borodin) sekä kirjailija Dostojevskin viimeisen leposijan. Ulkoilun jälkeen oli taas kiva pukea ns. Jääkäriasu ylle ja valmistautua odottelemaan paraatin alkua. Päivälle oli lupailtu sadetta, joka antoi odottaa itseään paraatimme loppumetreille ja Palatsiaukion yhteisesitykset soitimmekin sitten virkistävässä kevätkuurossa. Onneksi lopuksi oli aikaa rentoutua, peseytyä, syödä hyvin ja pakata. Kotimatka sujui leppoisasti, kenellä mitenkin. Harjoituksineen koko rupeama kesti (meidän Savolaisten osalta) viikon. Tuli siinä joku tuumineeksi ääneen sotilassoittajan työn monipuolisuutta: jotkut soittokunnastamme teki töitä 15 päivää putkeen, mihin sisältyi tavanomaisten varuskunnallisten soittojen lisäksi kaksi viihdekonserttia, äitienpäiväkonsertti, big band -konsertti hurmioituneelle yleisölle ja lopuksi kyseinen Pietarin reissu. Paljon kun tekee niin monenlaista kokee. Omasta puolestani haluan kiittää kaikkia matkaan osallistuneita kollegoita. Vaikka asialla olikin kaksi lakkautettavaa soittokuntaa oli henki ja tahtotaso tosipaikan tullen korkealla. Esitys niin hyvä että sitä olisi voinut esittää missä vaan. Kirjoittaja, kersantti Janne Ikonen toimii lyömäsoitinten varaäänenjohtajana Savon Sotilassoittokunnassa. Teksti: Janne Ikonen Kuvat: Janne Ikonen ja Tommi Tuovinen Trumpettisektio herätti ihastusta monessakin mielessä. KarSkin vääpelit (oik) Välimaa ja Vänskä, keskellä SavSkin ylik Herrala ja kersantit Huttu ja Nuorgam Tukholmassa Hämeenkyrön nuorisopuhallinorkesteri Puhallica kävi Ruotsin pääkaupungissa esiintymässä kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Lähdimme todella aikaisin tiistaiaamuna Hämeenkyrön seurakuntatalolta, mutta vaikka yöunet olivat jääneet vähiin, ei linja-autossa juuri nukuttu. Tiistaipäivä kului päivälaivalla Turusta Maarianhaminan kautta Tukholmaan. Nukkua ei voinut pitkään seuraavanakaan aamuna, sillä Puhallica suuntasi Stortorgetille. Aukiolla oli jo siinä vaiheessa paljon ihmisiä, kun soittajat alkoivat purkaa laukkujaan ja kokoamaan nuottitelineitään. Kun soitto viimein alkoi, aurinko paistoi niin kirkkaasti, että nuotteja oli jo vaikea nähdä. Kapellimestarit Marita Rantamäki ja Denise Ward johtivat konsertin puoliksi. Yleisöä alkoi kerääntyä kappale kappaleelta (Yesterday, Go down Moses, Jorpakon legenda, We will rock you, Night on the bald Mountain, Palladio, You raise me up, Hot Sand, Hammer to fall, 80's Flashback ja Nacho Man) enemmän ja valokuviakin otettiin runsaasti. Orkesterin eteen kerääntyi myös useita koululaisia, joista osa innostui heittämään kärrynpyöriä soittomme aikana. Esiintyminen onnistui siis erinomaisesti. Loppupäivä vietettiin vanhassa kaupungissa. Torstaina oli jo aika jättää Ruotsi taakse, mutta ensin käytiin Vasa-museossa ja Tom Tits –tiedepuistossa. Yölaivalla palattiin takaisin Turkuun ja aamulla alkoi vielä matka takaisin Hämeenkyrön Seurakuntatalolle, jolloin bussi oli jo paljon hiljaisempi kuin menomatkalla. Teksti: Aino Koivisto ja Kaisa Rantamäki, kuvat Hannele Haavisto ja bussikuski... PIRTEÄ VANHUS: TURUN VPK:N PUHALLINORKESTERI 140 VUOTIAS! Turun VPK:n puhallinorkesteri kotisalissaan Turun VPK:n talon juhlasalissa. Maamme vanhin edelleen toimiva amatöörisoittokunta Turun VPK:n puhallinorkesteri juhlii perustamisensa 140vuotisjuhlavuotta. Tänä vuonna juhlitaan myös Turun vapaaehtoisen palokunnan perustamisen ja samalla koko Suomen järjestäytyneen palokuntatoiminnan 175vuotisjuhlia. Suomen ensimmäinen palokunta Turun VPK perustettiin apteekkari ja liikemies Erik Julinin toimesta vuonna 1838. Perustamista oli ”vauhdittanut” vuonna 1827 tapahtunut Turun palo. Tämä vuosi on siis Turun VPK:lle kolminkertainen juhlavuosi. Turun VPK kuten muutkin palokunnat järjestivät toimintansa tukemiseen iltamia ja tanssiaisia joissa tarvittiin musiikkia. Myös paraateissa ja palokuntajuhlissa soittokunnalla oli tärkeä rooli. Alkuun Turun VPK:n tilaisuuksissa soittivat musiikkia erilaiset kokoonpanot mm. armeijan soittokunta. Myös VPK:n laulukuoro esiintyi tilaisuuksissa. Tarvetta oli siis oman soittokunnan perustamiselle. Turun VPK:n puhallinorkesteri sai alkunsa vuonna 1873 jolloin VPK:lle hankittin yhdeksän torvea. Soittokunta toimi aluksi vaskiseitsikkokokoonpanossa.1950-luvun alkupuolella mukaan alkoi tulla myös puupuhaltimia ja soittokunta alkoi muodostumaan puhallinorkesteriksi. Nykyisessä puhallinorkesterissa soittaa n. 40 aktiivista puhaltajaa. Mukana on kokeneita jo pitkään orkesterissa soittaneita (jotkut jopa yli 50v) mutta myös nuorempaa ikäpolvea. Nuoria soittajia otettaisiin mielellään mukaan lisääkin. Mukana on myös joitain aktiiviuransa lopettaneita ammattisoittajia. Orkesterin kapellimestarina toimii nyt kolmatta vuottaan nuori musiikkiammattilainen Hannes Merisaari. Hän on tuonut mukanaan orkesteriin uutta nuorekasta energiaa perinteitä kuitenkaan unohtamatta. Orkesteri toimii Turun VPK:n talolla eli Brakulla. Talo on vuonna 1892 valmistunut renesanssipalatsi. Harjoitussalina toimii talon toisessa kerroksessa sijaitseva peilisali jossa myös on tehty historiaa. Sali toimi nimittäin 1930-luvulla Sointu levy-yhtiön äänitysstudiona. Orkesteri esiintyy usein VPK:n talon juhlasalissa. Samalla lavalla ovat esiintyneet aikanaan mm. Jean Sibelius ja Aino Acktè. Orkesteri viettää juhlavuottaan työn merkeissä. Maaliskuussa järjestettiin perinteinen kahvikonsertti tällä kertaa 140-v juhlakonserttina. Ojelmistossa oli mm. kahden muun tämän vuoden syntymäpäiväsankarin Wagnerin ja Verdin sävellyksiä. Juhlavuoden ohjelmassa on myös esiintymismatka Unkariin. Kohteina Budapest ja Szegedi joka on Turun ystävyyskaupunki. Juhlavuosi huipentuu elokuun lopulla Turussa pidettävään valtakunnalliseen palotoimen perustamisen 175vuotisjuhlaan. Juhlan yhteydessä järjestettävään paraatiin tulee osallistumaan Turun VPK:n puhallinorkesterin lisäksi useita palokuntasoittokuntia kotimaasta ja ulkomailta mm. Tallinan VPK:n soittokunta jonka kanssa orkesterillamme on pitkäaikaiset yhteistyöperinteet. Teksti: Juhani Ihander, kuva: Timo Laurikko MilJazz 2013 Hämeenlinnassa Panssarisoittokunnan ystävänä oli pakko päästä kuulemaan 18. (!) MilJazzin vyörymistä Hämeelinnan Linnan puistoon sunnuntaina 9.6. Panssarisoittokunnan eli tuttavallisemmin PSSK:n Big Band ei pettänytkään odotuksiani: saksofonivirtuooosi Jukka Perkon solisteeraama 55-minuuttinen oli ehkäpä parasta kuulemaani "militäärijaskaa". Vellu Halkosalmen oivaltavat sovitukset Suomi-tangon klassikoista Satumaa (Unto Mononen) ja Hiljainen kylätie (Toivo Kärki) laittoivat asiat aivan uusiin kuosiin, Satumaa tarjoili sattumalta jopa yhden iskun lisää meneilemällä 5/4 tahtilajissa. "Pöhköjatsia" parhaimmillaan, Perkon hauskaa spiikkiä siteeratakseni. Jukka Perko oli loistavassa iskussa, etenkin sopraanofoninsa taitamus on jotain aivan tahtitieteellistä. Kylmät väreet soolojensa aikana enteilivätkin melko hyvin suosineessa säässä pikku ilmastonmuunnosta. Muutkin solistit, kuten PSSK:n oma pasuunataituri Pekka Laurikka saivat soolotilaa ansaituin aplodein. Minä annan kirjalliset suosionosoitukset esityksen dynamiikalle, siitä saa tietty myös kiittää sovittajaa. Upean keikan päätteeksi kapellimestari Pasi-Heikki Mikkola totesi vedon olleen PSSK:n Big Bandin viimeinen. Voi keles sanon ma! Pitkähkön puistokonsertin aloitti kovaa mutta korkealta Esko Heikkisen liidaama Savon Sotilassoittokunnan niinikään big band. EH:n yliäänitrumpetti oli korkeassa veisussa ja nautin suunnattomasti vallattomasta Brassahdus-funkistaan. MacArthur Parkin pääteeman fraseeraus oli toivoakseni tzoukki, tyyliin varuskuntasoittokunta pelaa jatsia? Upean sooloplatformin siitä kummiskin sai. Laulusolisti Heini Ikonen oli minulle uusi tuttavuus, mutta mikä mimmi! Taitavan taipuisa äänensä sopivalla rosollilla vei vallan jalat alta vannotetulta ukkomieheltä. Etenkin Respect oli silkkaa Arethaa! Varusmiessoittokunnan Show Band vm. 2013 päätti muutaman sadepisaran myötä rytmimusiikillisen iltapäivän väkivallattomalla energiallaan. Lähinnä suomisoulahtava ohjelmisto lukuisien solistien voimin mentiin läpi valtavalla touhulla, ihan YYA-Suomessa mieheksi varttunutta huimasi. Kiitosta jaan äärimmäisen sounditietoisille kitaristi- ja koskettajapareille, eikä basso/rumpuakselillakaan kuntsareilta vältytä. Puhallinsektio puhkui aluksi hieman yli, mutta asettui miksauksen kirkastuttua osaltaan. Olisi muuten mukava kuulla spiikeissä biisien alkuperäiset esittäjät/säveltäjät. Sovitukset olivat äänivahtia pitäneen musmaj Janne Sinikedon mukaan porukan omia. Varusmiessoittokunta tulleekin sitten osaltaan täyttämään Kanta-Hämeen sotilasmusiikillista tyhjiötä kun se muuttaa Lahdesta Hattulaan 2014. Teksti: Kauko Radila Kuva: Markus Virtala Raumalaiset muusikot Kreetan lumoissa Kesäkuun 30. päivä illalla lähti Raumalta iloinen joukko muusikkoja linja-autolla kohti Helsinkiä. Määränpäänä heillä oli Vantaan lentokenttä, josta sunnuntaiaamuna klo 4.30 nousi lentokone viedäkseen soittajat viikon mittaiselle konsertti- ja lomamatkalle Kreetalle. Pääosa soittajista oli Raumalta, mutta mukana oli myös neljä laitilalaista, yksi turkulainen ja helsinkiläinen musikantti. Isomman orkesterin lisäksi esiintyi Ganal Quartet (kasvoi kvintetiksi), joka soitti jazz-musiikkia. Orkesterissa soittivat Reijo ” Takku” Ylinen (puhaltimet), Iiro Salmi (piano), Juha Ellmén (basso), Juuso Wallin (käyrätorvi) ja Timo Koskinen (rummut ). Jokainen bändin jäsen esitti huikeita sooloja vuorollaan saaden raikuvat taputukset. Iiro Salmi toimi bändin laulusolistina. Innostuksen matkaan joukko sai Anne LehtomäkiKoskiselta ja Timo Koskiselta, jotka ovat jo useamman vuoden mökkeilleet Agios Nikolaoksen kupeessa olevassa Houmeriakon kylässä. Anne ja Timo ovat tutustuneet paikallisen orkesterin kapellimestariin Manolikseen, jonka kanssa yhteistyössä he olivat järjestäneet kaksi yhteisharjoitusta ja kaksi konserttia. Kreetalaiset isännät pitivät hyvää huolta raumalaisista tarjoten illalliset molempien konserttien jälkeen. Toisessa tilaisuudessa saimme kuulla trioa, joka soitti kreetalaista kansanmusiikkia. Halukkaat saivat myöskin opetusta kreikkalaisen tanssin saloihin. Toinen konsertti pidettiin Houmeriakon kylässä oliivilehtojen keskellä koulun ja kappelin edessä olevalla aukiolla ja toinen Agios Nikolaoksen kaupungissa Pohjattoman järven laidalla. Molemmissa paikoissa konsertit olivat hyvin mainostettuja ja kuulijoita oli runsaasti. Elämys, joka jäi mieleen Matka jäi kaikkien mieleen varmasti mahtavana elämyksenä. Sää suosi meitä koko viikon ajan, päivällä oli yli 30 astetta lämmintä ja illallakin tarkeni kevyellä vaatetuksella. Ruoka oli erinomaista ja sitä tuli syötyä ehkä liikaakin välillä. Viimeinen päivä oli piste iin päälle, sillä vietimme koko päivän yhdessä merellä. Timo ja Anne olivat varanneet ison veneen, jolla kävimme Spinalongan linnakesaarella ja upeissa lahdenpoukamissa uimassa. Merivesi oli lämmintä ja kristallinkirkasta. Suolapitoisuus oli sen verran suurempi kuin kotivesillä, että kelluminen oli monen suosikkilaji. Juhlistimme tuolla venematkalla Timon 50-vuotispäiviä. Kiitos vielä Timolle ja myöskin Annelle tuosta mahtavasta päivästä. Konsertti Houmeriakon kylässä keskiviikkoiltana 3.7.2013 Nuottiarkit Pohjattomaan järveen Pohjattoman järven ylle oli rakennettu esiintymislava ja sinne mekin ryhmityimme konserttia varten. Tuuli oli kuitenkin niin kova, että yksi isorumpu lensi järveen ja sen perässä useita nuottiarkkeja. Kaiken kukkuraksi tuuli ehti kaataa nuottitelineitä ja mukana kaatui mm. Salmisen Tepan tuoli ja trumpetti. Muutamia lommoja torveen tuli, mutta onneksi se säilyi soittokuntoisena. Kommellusten jälkeen katsottiin viisaammaksi siirtää esiintymispaikkaa alemmaksi ja tuulelta suojaisampaan paikkaan. Raumalaiset saivat mahtavat aplodit yleisöltä, varsinkin soitettuaan kreikkalaisia sävelmiä oman ohjelmistonsa lisäksi. Kari ” Kunu” Lehtomäki tutustutti kreetalaiset suomalaiseen nykymusiikkiin laulamalla Tuure Kilpeläisen Ystävänpäivän. Yleisö näytti nauttivan Kunun esityksestä, jota koko orkesteri säesti. Veneretkellä Spinalongassa lauantaina 6.7.2013 Kuvat ja teksti Reijo Jortikka THE LE!R! PARTAHARJU 29.7. – 5.8.2013 Maan vanhin ja jo 59. kerran järjestetty puhallinorkesterileri täyttyi jälleen ääriään myöten nuorista muuskoista. Salvosjärven päähän rakennettu upea leirikylä antoi upeat puitteet musiikille ja vapaa-ajan vietolle. Ohjelmassa oli yksityiopetuksen lisäksi tarjolla musisointia eritasoisissa orkestereissa ja pienyhtyeissä. Leirillä järjestettiin myös kapellimestari ja luovien muusikontaitojen improkurssi. Leirin johtajana toimi Marrku Ollila ja orkestereita johtivat Raine Ampuja, Anne Lehtomakikkoskinen ja Antti Nissilä Tämä vuoden erikoisuutena opiskelijat valmistivat FLASH MOByllätysesityksen Pieksämäen torille. Uudelleen sovitettu Gangnam-/ Do the Partaharju style sai riemukkaan vastaanoton. Paikalle ”eksyneet” lehtimiehet ja YLE TV:n kuvausryhmäkin uutisoi aiheesta laajasti. kts. jiipeenetti.fi tai Youtube.com JIIPEENETTI.FI POIMITTUA: Matkasimme Partaharjulle Porista, jossa me kaikki kolme asumme. Käymme Palmgrenmusiikkiopistoa, jossa Ida soittaa fagottia, Ella trumpettia ja Reetta klarinettia. Meidän lisäksi Partaharjun Tobias-mökissämme oli samanikäisiä ja vähän nuorempia tyttöjä, joista kaikista tuli kavereitamme. Musisoimme paljon yhdessä, mikä oli hauskaa, yhtä kivaa oli saada uusia kavereita. Toivottavasti näemme vuoden kuluttua uudestaan! Meillä oli yhden kerran päivässä yksityisharkat ja kolme kertaa päivässä C-orkesteriharkat. Luomuksessa teimme visan, jossa piti arvailla, mikä eläin oli kyseessä. B- ja A-orkesterit taasen tekivät Partaharju Style -flash mobin, jonka he esittivät maanantaina Pieksämäen torilla ja uudestaan Poleenissa. Loppukonserti keräsi salin täyteen. Viikon aherrus palkittiin raivokaiila aplodeilla. Ensi kesänä vietetään leirin 60-vuotisjuhlia. Ideoita sen toteuttamiseksi kerärätään jo hyvää vauhtia. Ole yhtydessä leirin järejstäjiin, jotka löydät www.ptk.fi ja www.spol.com sivuilta. Kuvat: Salla Ampuja, Tommi Heinäjärvi ja Anu Haapaniemi lujkallio.fi/tilat/leirikeskukset/partaharju KIULUVOITTAJAT 2013 Saksofonisti Kalle Kulju kävi pokkaamassa fanfaaritrumpetin Juniori Kiulu – kilpailusta. Huilisti Milja Sutelainen sai taas yli 13-vuotiaiden sarjasta hopeisen kiulun. Eka start -palkinto luovutettiin Ronja Teräväiselle. Videopelien klassikkosävelet siirtyivät konserttisaliin Videopelien klassikkosävelet siirtyivät konserttisaliin The Secret of Monkey Island, Leisure Suit Larry, Giana Sisters, Super Mario Bros ja Angry Birds - tunnistatko pelejä? Moni varmasti tietää ainakin Marion ja nuo ihastuttavat vihaiset linnut, ja pelien tunnussävelmiäkin pystyy hyräilemään mielessään. Mutta tuleeko mieleen järjestää pelkästään videopelien sävelmistä koostuvaa konserttia? Maailmalla Puhallinkikkailusta tulikin pelimusiikkitapaus Sarjan ensimmäinen konsertti keräsi Los Angelesin Hollywood Bowliin 11 000 kuulijaa, ja sen jälkeen VGLsarjaa on esitetty useita kymmeniä kertoja vuodessa. Kiireiden vuoksi konserttia siirrettiin lopulta huhtikuuhun 2013. Tammikuussa teimme konserttia varten nettisivut sekä julkaisimme ensimmäisen lehdistötiedotteen. Tavoitteena oli lähinnä saada pieni maininta paikallisiin ilmaisjakelulehtiin, mutta jo muutaman tunnin päästä suomalaiset pelisivustot julkaisivat uutisen, ja Helsingin Sanomat verkkosivuillaan seuraavana aamuna. Kun uutista vielä jaettiin tehokkaasti Facebookissa ja Twitterissä, oli Quinsonituksen sivulla tuhatkertainen määrä kävijöitä normaaliin yhden-kahden päivätahtiin verrattuna. videopelimusiikin konsertteja on järjestetty jo useita vuosia, joista amerikkalainen Video Games Live -niminen ympäri maailmaa kiertänyt konserttisarja lienee tunnetuin. Muita tunnettuja pelimusiikkikonsertteja ovat mm. australialainen Video Games Unplugged, sekä vastikään Lontoossa esitetty Final Symphony (jossa sovittajana on toiminut mm. suomalainen Jonne Valtonen). Suomessa videopelimusiikkia ei konserttisaleissa kuitenkaan ole pahemmin esitetty. Oma projektimme alkoi vuoden 2012 keväällä, kun puolivuotiaalle Quinsonitus -nimiselle vaskikvintetistä ja lyömäsoittimista koostuvalle kokoonpanollemme haettiin kulttuuriavustusta Raision kaupungilta. Ulkomailla suosiota keränneet konserttikiertueet eivät tuolloin olleet lainkaan tiedossamme, vaan tarkoituksena oli lähinnä soittaa hauskoja sävelmiä vaskisoittimin. Päämääränä oli myös osoittaa vaskisoitinten monipuolisuutta seudun harrastajille. Yhteistyöhön pyydettiin mukaan vielä Turun oopperakuoro - koska muutamissa ohjelmistoon valituissa kappaleissa oli kuoro alun perinkin sekä pianisti Saana Iljin tuomaan vaskivoittoiseen kokonaissoundiin vaihtelua. Pienestä vaskimusiikin monipuolisuutta esittelevästä projektista olikin tullut tapaus, jota suomalaiset pelimusiikkifanit olivat vesi kielellä odottaneet. Ja yhtäkään soitinnusta ei ollut valmiina. Tai edes aloitettu. Innostunut vastaanotto antoi kuitenkin vauhtia myös soitinnusten tekemiseen, ja bittisävelet siirtyivät vaskille, lyömäsoittimille, pianolle ja kuorolle yllättävän mutkattomasti. Ongelmia tuli ehkä eniten legendaarisessa International Karate -pelissä, harjoitteluvaiheessa puolestaan Monkey Islandin ja The Witcher 2:n sävelet osoittautuivat haastavaksi. Kaksi loppuunmyytyä konserttia ja kutsu Assemblyyn 16. huhtikuuta pidetty konsertti myytiin loppuun ennakkoon jo helmikuussa. Päätimme kuitenkin esittää produktion ensin ennen lisäkonsertin järjestämistä, sillä oli mahdotonta sanoa miten yleisö ottaisi konserttimme vastaan. Videopelien klassikkosävelet siirtyivät konserttisaliin Videopelien klassikkosävelet siirtyivät konserttisaliin Konsertti sujui kuitenkin mainiosti, ja viimeisenä soineen Elder Scrolls: Morrowind -teeman jälkeen koko yleisö ponkaisi seisaalleen taputtamaan. Silloin tuntui siltä, että kaikki salissa olevat ihmiset olivatkin oikeastaan yhteisellä asialla, kokemassa jotain sellaista minkä tuntevat itselleen tärkeäksi. Toinen konsertti siis järjestettiin, joka sekin myytiin loppuun jo ennakkoon. Toukokuun lopulla kutsu kävikin Assembly Summer 2013 -tapahtuman pääesiintyjäksi Hartwallareenalle, jossa mukaan saimme vielä Stefan Stanciun soittamaan Witcher 2:n ja Monkey Islandin soolot panhuilulla, sekä tietysti jammailemaan mukaan Angry Birds -tunnariin. Lisämausteena oli vielä Jonne Valtosen tekemä sovitus 20vuotisjuhliaan viettävän 2nd Reality -tietokonedemon musiikista, joka oli alun perinkin Jonnen itsensä käsialaa. Taitaapa olla ainoa kerta maailmassa, kun parikymmentä vuotta vanhan tietokonedemon musiikkia on vaskipainotteisella kokoonpanolla soitettu livenä 5000 tietokonenikkarin edessä. The Super Sound of Video Games Michael Hoenig: Baldur’s Gate II Theme Richard Joseph: Cadaver Theme Krzysztof Wierzynkiewicz: The Witcher 2: Nearly a Peaceful Place Koji Kondo: The Super Mario Bros Underground theme Ground theme Tadashi Kimijima: Bubble Bobble Chris Hülsbeck: Turrican 2 Main Theme (Amiga) Rob Hubbard: International Karate Peter Liepa: Boulder Dash Chris Hülsbeck: The Great Giana Sisters Al Lowe: Leisure Suit Larry Theme Michael Land: The Secret of Monkey Island Glenn Stafford: Warcraft II Intro Theme Martin O’Donnell: Halo Orchestral Theme Martin O’Donnell: Halo 2: Unforgotten Jeremy Soule: The Elder Scrolls: Morrowind Encore - Ari Pulkkinen: Angry Birds Entäs pelimusiikin jälkeen? Assemblyn Encore - Jonne Valtonen: 2nd Reality Medley The Super Sound of Video Games esitettäneen pienin variaatioin vielä ensi toukokuussa toisen tapahtuman yhteydessä Turun Logomossa, mutta seuraavat projektitkin ovat jo käynnissä. Tammikuussa olisi tarkoitus päästä soittamaan Sigyn-salissa mm. Robocopin, Terminatorin ja Inceptionin teemoja tieteiselokuvamusiikin konsertissa, joka suunnitellaan yhteistyössä Turun Science-fiction -seuran kanssa. Ja sitä ennen marraskuussa Quinsonitus musisoi arvostetussa Wäinö Aaltosen Museon konserttisarjassa. Juontaja: Aki Nuutinen Quinsonitus: Toni Isokivi, trumpetti Mikael Topi, trumpetti Mikko Perälä, käyrätorvi Torsti Pirkkanen, pasuuna Janne Roine, tuuba Teksti: Toni Isokivi, kuvat: Tuula YliKorpi, ”Emmi N.” Kirjoittaja on Laivaston soittokunnan trumpetin äänenjohtaja, sekä Quinsonituksen ja pelimusiikkikonsertin tuottaneen Taideosuuskunta Mekkalan perustaja ja tiedottaja. Yhteistyökumppanit Raisio: Jimm’s PC Store ja Raision kaupunki Assembly: Supercell Videopelien klassikkosävelet siirtyivät konserttisaliin ELOKUVISSA SOITTOKUNNAN KANSSA Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan konsertti Cinema: Elokuvien suuret säveltäjät Tampereen Sampolan salissa 22.5.2013 Puhallinmusiikin harrastajat ehtivät tuskin toipua Petri Juutilaisen 60vuotisjuhlakonsertista, kun tarjolla oli taas makeaa mahan täydeltä. Näiden kahden konsertin välillä oli vain vuorokausi, ja esityspaikkakin oli sama sali. Tampereen, Lahden ja Kuopion kautta Helsinkiin kiertue kulki n. 90 osallistujan voimin kahdella bussilla, kahdella rekalla ja kahdella henkilöautolla. Melkoinen sirkus! Sampolan sali on remontoitu viihtyisämmäksi mm uusimalla valaistusta ja äänentoistoa, mutta täysin valkoisia seiniä en ole nähnyt missään elokuvateatterissa. Lavan taustan peitti valkokangas, jolla näytettiin esitettyyn musiikkiin liittyvää filmiä. Näin palattiin takaisin mykän filmin aikoihin, jolloin teattereissa, ainakin suuremmissa, soitti orkesteri. Tuskin niissä kuitenkaan oli näin isoa bändiä. Lava olikin tungokseen asti täynnä soittajia ja soittimia, lisänä vielä 10 laulajan taustakuoro. Kaikilla oli mikit, joten miksaamalla saatiin hyvä balanssi ja myös 10 jousisoittajaa kuulumaan. Hieman kaikua lisäämällä olisi soundi mielestäni parantunut entisestään, sali itsessään kun on melko secco. Katsomoon sijoitettujen stereokaiuttimien kautta tuli tehosteita, jotka lisäsivät aitoa elokuvateatterissa olemisen tuntua. Konsertin molempien puoliskojen kesto oli n. 40 min, joka tuntui aivan sopivalta. Esitys sujuikin juohevasti sopivien välirepliikkien ansioista, musiikki ja elokuvat seurasivat toisiaan melkein katkotta. Yleisö olikin ensin vähän ihmeissään ja lämpeni hitaasti, mutta oivalsi sitten pelin juonen. Alkuosassa kuulimme musiikkiyliluutnantti Tero Haikalan johtaessa musiikkia filmeistä Liisa Ihmemaassa, Robin Hood, Gladiaattori ja Titanic, jota ennen kuului lokkien ja laivojen ääniä satamasta. Sovitus on Takashi Hoshiden käsialaa, tyypillinen japanilainen sovitus, joka poikkesi muista. Sitten vielä musiikkia filmistä Crimson Tide, jonka musiikkikieli on jotenkin keinotekoisen tuntuista, ja lopuksi John Williamsin E.T. Theme Song. Musiikkiyliluutnantti (nyk. kapteeni; lat. huom.) Jarkko Aaltosen johdolla kuulimme ensin musiikkia filmistä The Piano Suite. Sen esitti pianolla alik. Esa Nuurtamo, esitys näkyi hienosti valkokankaalla, niin että osa yleisöstä taisi luulla sen olevan ko. filmistä. Seurasi tuttuja säveliä filmistä Exodus ja kooste La Dolce Musica Nino Rotan filmimusiikista. Sovituksen tehnyt trumpetisti Esko Heikkinen oli mukana soittamassa La Stradaa ja tempaisi yleisön mukaan Rotan vauhdikkaaseen sirkushumppaan. Heikkinen oli myös solistina ja sovittanut seuraavan sävelketjun Great Western Trumpet Solos, sekä myöhemmin James Lastin maalailevassa kertomuksessa Lonely Shepherd. Molemmissa kuultiin heikkismäistä sointu- ja soitinilottelua, Heikkisen värikäs lavaesiintyminen saa yleisön aina syttymään. No, sehän on todellista ammattitaitoa. Stefan Stanciu, joka vieraili jo Heikkisen ensimmäisessä numerossa, soitti herkistellen panhuilulla Cavantinan. Konsertin viimeinen numero oli Leijonakuninkaan musiikkia. Sen aikana esitetty filmiosuus kruunasi ainakin nuorempien kuulijoitten illan. Musiikki oli myös synkronoitu hyvin filmin kanssa. Elokuvissaolon tuntua lisäsi suunnittelijoiden hieno oivallus: lopuksi näytettiin valkokankaalla ilmeisesti kaikkien konsertin tekemiseen osallistuneiden nimet tehtävineen, kuten on nykyään tapana "oikeissakin" elokuvissa. Musiikin loputtua yleisö istui paikallaan odottaen ylimääräistä, mutta sellaista ei tullut. Kesti vähän aikaa kunnes yleisö tajusi, että se oli siinä: olimme olleet elokuvissa soittokunnan kanssa. Eihän elokuvateattereissakaan näytetä lopuksi ylimääräisiä pätkiä. Tämä oli uudenlainen, hyvin suunniteltu ja toteutettu kokonaisuus, joka on viime talven ja kevään aikana esitettyjen useiden elokuvamusiikkikonserttien kärkipäässä ja hyvä ideaesimerkki sellaista suunnitteleville. Elokuvamusiikkia on sävelletty paljon ja se on kiitollista esitettävää puhallinorkestereille, kun vaan löytää sopivat sovitukset. Tämän konsertin 13 numeron sovituksista oli Samppa Leino tehnyt 8, Esko Heikkinen kolme, Tommi Suutarinen Robin Hoodin ja Takashi Hoshide Titanicin. Kuulijoita oli Sampolassa runsaat 200, joukossa myös ilahduttavasti nuorisoakin, mutta hieno esitys olisi ansainnut enemmänkin. Oliko syynä arki-ilta ja huono sää? Ehkä olisi kannattanut käyttää vanhaa keinoa ja painaa ohjelma lehti-ilmoitukseen, niin epäröivätkin olisivat innostuneet tulemaan. Paikalla olleet saivat joka tapauksessa nauttia täysipainoisesta esityksestä elokuvilla höystettynä. Teksti: Matti Prepula, kuvat: Antti Kurkinen Torvet täynnä tyttöenergiaa! Siitä, miten, miksi ja milloin PowerBrassGirls perustettiin, on yhtyeen jäsenillä useita eri muistikuvia. Omani on keväältä 2012, jolloin trumpetistimme Laura Vaittinen heitti ilmoille ajatuksen. Oli koulumme Tampereen Musiikkiakatemian vaskiorkesterin Ultra Brassin harjoitukset, joissa minä istuin käyrätorvisektiossa Auri Lampelan kanssa, ja trumpettisektiossa meidän vieressämme Laura. ”Hei, meitähän on paljon vaskisoittajatyttöjä tässä koulussa. Mehän voitais perustaa bändi, jonka nimi vois olla vaikka PowerBrassGirls!” Ja kyllähän maailmaan tarvittiin tyttöjen vaskibändi tällä kovin miesvaltaisella alalla! Ajatus kypsyi kesällä 2012 Lieksan Vaskiviikolla ja yhtye perustettiin seuraavana syksynä. Soittajat löytyivät Tampereen Musiikkiakatemiasta. Mukaan tulivat edellisten lisäksi Mari Pakarinen ja Miia Perkola (trumpetit), Roosa Lampela (pasuuna) sekä Tiia Luoma, Annika Granlund ja (tuubat). Kokoonpanomme täydentyi vielä viime kesänä, kun mukaan tulivat lahtelainen tuubisti Sanna Sadeharju rumpaliksi sekä Mimosa Laine Helsingistä soittamaan pasuunaa. Soitamme kevyttä musiikkia, ja teemme itse lähes kaikki sovitukset. Riveistämme on onneksi löytynyt useita innokkaita sovittajia. Hittikappaleiksemme on muodostunut mm. Kissanainen, Heilutaan, Daa-da daa-da ja Sir Duke. Ensimmäiset konserttimme pidimme Tampereen Musiikkiakatemian tilaisuuksissa, kuten opiskelijajärjestömme MusTa ry:n saunailloissa. Talvella päätimme hakea keikalle Suomen suurimpaan vaskitapahtumaan Lieksan Vaskiviikolle ja lähetimme postia tapahtuman taiteelliselle johtajalle Jouko Harjanteelle. Teimme myös äänitteen muutamasta biisistämme promomielessä. Äänite ei kuitenkaan ehtinyt valmistua ennen kuin Annika sai puhelun Lieksasta - me pääsemme Vaskiviikolle konsertoimaan! Kuva: Elena Vasilaki Meillä oli kolme konserttia: kaksi pihasoittoa ja yksi terassikeikka. Pihasoittoihin tuli paljon enemmän yleisöä kuin olisimme ikinä osanneet odottaa! Konsertti paikallisen anniskeluravintolan Icellan terassilla oli myös yleisömenestys. Olimme mainostaneet sitä lähes joka ilta ajamalla pakettiautolla terassin ohi auton tavaratilasta soittaen, poliisien iloisesti vilkuttaen meille. Oli todella hienoa päästä jo vuoden yhteissoiton jälkeen Vaskiviikon kokoiseen suureen tapahtumaan keikalle. Puolet bändistä muutti Helsinkiin tänä syksynä, mutta aiomme jatkaa yhdessä soittamista. Toivottavasti yhtyeemme kestää kaukosuhteen ja pääsemme taas ensi kesänä isoihin tapahtumiin näyttämään, että olemme vähän parempia kuin viimeksi! Teksti: Ilona Keltti estys! ka oli men nta ik e ik s s ra Icellan te mo Varjora Kuva: Kim Lieksaan matkustimme punaisella pakettiautolla ja henkilöautolla. Pakettiauton tavaratila oli täynnä tuubia, pienempiä soittimia sekä kymmenen tytön vaatteita (ja kenkiä). Vaskiviikon ajan vietimme kommuunielämää - asuimme kaikki samassa omakotitalossa hieman ahtaasti. PowerBrassGirls konsertoi tänä kesänä myös Laikunlavalla Tampereella. Kuva: Anne Auramo Ä Ä Ä Ä Vaskimusiikille omistetut kymmenen kesäistä päivää olivat taas tähtiä ja tähtihetkiä täynnä. Lieksan 34. Vaskiviikon teemasoitin oli tuuba ja se todentui niin konserttiohjelmassa ohjelmistovalinnoin kuin vaski-soitinkilpailussa, jossa vuorossa oli Lieksan 3. Kansainvälinen tuubakilpailu. Taiteellinen johtajamme Jouko Harjanne halusi festivaalin toisena teemana korostaa yhdessä soittamisen riemua, olipa yhtye minkä kokoinen tahansa. Viikon aikana kuultiin ja nähtiin toinen toistaan hienompia ja loistavasti yhteen soittavia kokoonpanoja. Espanjalaisen Spanish Brassin (yllä) esiintymisessä kuului, että soittajat ovat jakaneet saman lavan yli 20 vuotta, alkuperäisestä kokoonpanosta vain tuubisti on vaihtunut. Vastapainona nautimme virkaiältään huomattavasti nuoremman norjalaisen tenThing –yhtyeen (alla) kymmenen lahjakkaan naisen osaamisesta. Itävaltalaisen Sonus Brassille eri projekteista myönnetyt palkinnot todistettiin myös ansioista saaduiksi. Kertaluonteisena yhtyeenä joukko suomalaisia ja ulkomaisia vieraitamme yhdisti voimansa ja muodosti oktetin Arttu Sipilän Rhapsody for Brass Octet –teoksen kantaesitystä varten. Huikeista konserttikokemuksista huolimatta minun mielestäni (ja ihan varmasti monen muunkin) viikon yksi suurimpia Tähtihetkiä isolla T:llä oli Miika Jämsän (yllä) kruunaaminen Lieksan 3. Kansainvälisen tuubakilpailun voittajaksi! Oli mahtavaa saada pitkästä aikaa suomalainen voittaja. Kaikki kolme finalistia soittivat Yuri Nittan johtajaman Joensuun kaupunginorkesterin solisteina ja sekä toisen palkinnon saanut espanjalainen Alfonso Viñas Ramos että kolmanneksi tullut itävaltalainen Thomas Kerstner antoivat Miikalle hyvän vastuksen. Miika Jämsä on valmistunut musiikin maisteriksi Sibellius-Akatemiasta. Hän Kaartin soittokunnan tuuban äänenjohtaja ja hänet valittiin vuonna 2006 Vuoden sotilasmuusikoksi. Jämsä sai toisen palkinnon Lieksan 2. Kansainvälisessä tuubakilpailussa vuonna 2006. Finaali soitettiin Lieksan kirkossa. Jokainen finalisti soitti Joensuun kaupunginorkesterin kanssa Markus Fageruddin Rambling Elephant Ragin ja Alexander Arutiunianin tuubakonserton. Kapellimestarina oli Yuri Nitta (Japani). Kilpailun tuomaristossa olivat tuomariston puheenjohtaja Walter Hilgers (Saksa) ja jäseninä Sergio Finca Quiros (Espanja), Harri Lidsle (Suomi), Harri Miettunen (Suomi), Jukka Myllys (Suomi) ja Benjamin Pierce (USA). Kilpailun esikarsintaan äänitteensä lähetti 45 tuubistia 16 eri maasta, ja heistä tuomaristo valitsi 29 ensimmäiselle kierrokselle Lieksaan. Kutsutuista paikalle saapui 23. Kaikilla kursseilla (perusopetus, mestariluokat ja seitsikkoopetus) oli opiskelijoita ilahduttavan runsaasti ja kevään mittaan perustettiin suosituimmille opettajille jonotuslistojakin. Tammikuussa alkaa ilmoittautuminen seuraavan kesän opetukseen, joten kannattaa siinäkin olla nopeana, että pääsee varmasti haluamalleen opettajalle. Ensi kesänä vuorossa on Lieksan 2. kansainvälinen vaskikvintettikilpailu. Säännöt kilpailuohjelmineen ovat jo nettisivuillamme. Muuta ohjelmaa ja esiintyjiä en vielä pysty paljastamaan, mutta tarkkaile nettisivujamme ja seuraa tiedotusta Facebookissa ja Twitterissä, niin tiedät mitä tapahtuu. Viimeisen rivin varaan itsekkäästi omille terveisilleni: kiitos kaikille kukin omassa roolissaan Lieksassa vierailleille vaskiviikkolaisille! Lokakuun alusta Vaskiviikkoa luotsaa Kirsi M u s t a l a h t i , j o k a a l o i t t a a L i e k s a n Va s k i v i i k o n toiminnanjohtajana lokakuun alussa. Musiikista iloa syksyyn ja talveen, sieltä se kesä aikanaan taas saapuu tapahtumineen! Nina Lackman Toiminnanjohtaja, Lieksan Vaskiviikko Kuvat: Kimmo ”Kippari” Varjoranta (Uuden toiminnanjohtajan haastattelu joulunumerossa!) Tylli pullisteli unkarilaisesta Puhalluksesta Intiaanikesää lisälämmitti Csömörin nuorisopuhallinorkesterin vierailu ke 27.8. Tampereelle Tyllin saliin ja PMO:n vieraaksi. Budapestin kupeesta 9000 asukkaan "kylästä" saapunut orkesteri on toiminut vuodesta 1997 kuusi vuotta aiemmin perustetun Krammer Terez -musiikkikoulun yhteydessä. En ole aikaisemmin kuullutkaan (luultavasti) sukulaiskansamme puhallinmusiikkia. Eikä sitä nytkään pahemmin tullut: samat piraatit Karibbialla ja titanikit zdeimsbondmarssifraseerauksella. Mutta kuulemani konsertti oli mainio, erittäin jämptiä toimintaa! Erityisesti rytmipuoli oli madjaareilla hanskassa, välillä jopa hieman korostuneesti kun rumpusetin bassari tuplattiin gran cassalla. Voimakkaat mf ja f raikuivat ja tätä valitettavasti Tyllin kaikukammio korosti, suvannoissa huomasi vielä Tonavaan pulahtamisen tarpeen. Standardipuhallinorkesterista csömöriläiset erotti runsas laulusolistien käyttö. Parhaimmillaan lavaa kaunisti kolme vokalistineitokaista, ihan tässä tuli mieleen interrailajat 1980luvulla! (tästä on poistettu pitkä "romanttinen" osio/lat.huom.) Kapellimestari György Gucz puhalsi trumpetillaan taiten suomalaisille kovin tutun Kaksi ruusua, lirauttipa mukaan kekseliään kadenssinkin. Muuten komeinta antia olivat jo mainittu Pirates…ja vikkelä slovakialainen Prva Polka. Päätösnumero Beaver´s Revenge toi mukaan talkoisiin säveltäjänsä Petri Juutilaisen pasuunoineen ja rehtori Jouni Auramon tahtipuikkoineen sekä tietysti vinon pinon Pirkanmaan puhaltajien kollegoita. Meininki oli vähintäänkin huima. Konsertista poistui hyvillä mielin loppukesän viimeiselle uintireissulle. Teksti ja kuvat: Kauko Radila Suomen ainoa pelimannisoittokunta Euran Soittokunta vieraili Kaustisella Suomen ainoa pelimannisoittokunta Euran Soittokunta vieraili Kaustisen 46. kansanmusiikkifestivaaleilla 2013 Ohjelmisto käsitti euralaisten ja lähikuntien pelimannien aikanaan soittelemista kappaleista tehtyjä sovituksia mm. mestaripelimanni Kustaa Järvisen soittamia. Sovitukset ja soittokunnan johto dir.mus. Ahti Laine. Euran Soittokunta ja Pelimannit julkaisi 1980 lp-levyn Euralaist Soitto, johon näitä sovituksia soiteltiin. Joku kappale jopa yhdessä. Levyn tuottaja oli hiljattain edesmennyt kansanmusiikin kävelevä tietopankki Simo Westerholm. Pelimannithan aikanaan omivat kappaleensa suurelta osin soittokunnilta, joten ympyrä sulkeutui kun otimme niitä takaisin soittokunnalle. Kaustisilla oli erinomainen vastaanotto meidän musiikillemme, koska ei oltu milloinkaan kuultu että soittokunta soittaa samoja kappaleita kun viulupelimannitkin. Eurassa vuosittain järjestettävä Kustaan Soitto -juhlassa esitetään paikkakuntalaista pelimannimusiikkia erilaisilla kokoonpanoilla.Juhla sai alkunsa mestaripelimanni Kustaa Järvisen 80-vuotissyntymäpäivästä.Tätä hienoa perintöä vaalimme edelleen. Teksti: Ahti Laine, kuvat: Pasi Toivonen Soitimme Kaustisilla Euralaisten mestaripelimannien ohjelmistosta: -Kustaan polkka (Kustaa Järvisen soittama), Pihlavan Jussin tyyskä, Masurkka (Kustaa Järvisen soittamia), Karipaltii (Garibaldin marssi), Jungmannin määränpää, (säv: Oiva Järvinen, Kustaan poika, mestaripelimanni hänkin) Marssi Frans Järvisen nuottikirjasta (Kustaan isä), Tyttö tummatukka-valssi, Koko mailman valssi, (Kustaa Järvisen soittama). Kaikki sovitukset: Ahti Laine Syksyllä 1945 muutama entinen torvensoittaja tapasi Tikkurilassa tansseissa ja päätti perustaa seitsikon. Sota oli loppunut vuotta aikaisemmin ja tanssikielto oli ohi. Soittajille oli töitä. Seitsikko saatiin kasaan lehti-ilmoituksella ja ensimmäiset tanssit soitettiin helmikuussa. Soittimet olivat Tikkurilan entisen soittokunnan perua mutta soittajat enimmäkseen Kellokoskelta pääkaupunkiseudulle muuttaneita. Vuonna 1950 soitettiin seitsikon 5-vuotisjuhlakonsertti. Taiteellinen johtaja oli Ville Liljander, Radio-orkesterin käyrätorvensoittaja. Ohjelma oli alussa hyvin juhlava ja klassinen mutta lopuksi pantiin tanssiksi. Vuonna 1995 Tikkurilan Soittokunta antoi 50-vuotiskonsertin, jossa ohjelma oli samasta muotista kuin 45 vuotta aikaisemmin. Myönnytys kevyeen suuntaan oli Rauno Lehtinen ja uudempaan puhallinmusiikkiin Timo Forsström. Ohjelma ei ollut kapellimestarin tai taiteellisen johtajan sanelema vaan toimikunnan, siis jokaiselle jotakin. Tuon konsertin jälkeen alkoi Tikkurilassa yritys uudistua. Seuraavat kapellimestarit, Elias Seppälä ja Timo Forsström, halusivat ohjelmistoon selkeämpää linjaa ja uuttaa suuntaa. Soittajat jakautuivat kahtia: osa kannatti uutta modernimpaa ja taiteellisempaa suuntaa, osa vaati paluuta vanhaan tanssimusiikkiin. Lopulta oltiin taas vanhassa linjattomuudessa. Oikea linja löytyi 2000-luvulla kun uusi johtaja Kimmo Nurmi toi oman konseptinsa: iskelmäpainotteista viihdettä omina sovituksina ja laulusolistit. Tällä konseptilla on vuodesta toiseen saatu kevätkonsertissa 400-paikkainen sali ääriään myöten täyteen, kymmenen kertaa enemmän kuulijoita kuin pahimmassa aallonpohjassa. Mikään linja ei tietysti pelkästään hyvä. Yleisön suosiossa on mukava paistatella, mutta ei säestysten harjoittelu ole kaikkein antoisinta. Soittajat ovat erilaisia: osa haluaa kivaa yhdessäoloa, osa haluaa pinnistellä osaamisensa rajoilla ja kehittyä. Kun tämä asia tiedostetaan ja otetaan mukaan vähän vaativampaakin mutta tyylin mukaisesti, niin sekä soittajat että yleisö tykkäävät. Kohta Tikkurilan Soittokunta täyttää 70 vuotta. Suurin muutos orkesterissa on tapahtunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Aikaisemmin painopiste oli keikkailussa ja käyttömusiikin soittamisessa mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa vakio-ohjelmistosta. Kappaleet päätettiin joskus vasta paikan päällä. Konsertteja pidettiin harvoin, yleensä juhlan vuoksi. Nykyään tärkeintä on harjoitella joka vuosi uusi ohjelmisto joulu- ja kevätkonsertteihin. Sen lisäksi hoidetaan muutama perinteinen keikka. Puhallinmusiikin kysyntä on muuttunut ja samoin on soittamisen luonne harrastuksena. Teksti: Heikki Kuisma, kuvat: Tikkurilan soittokunnan arkisto Karjalasta lakeuksille ja Lapuan Speleihin 1977. Liisa Viitasaari etualalla ja Mario Sgobba bassokalikassa rivin päädyssä ovat helppo pala, mutta kuka onkaan laneetisti toinen oikealta? Vihjeenä mm. ooperafanius ja päätoimittajuus… Oikeat arvaukset pe 15.11.2013 mennessä viitasaurus(at)gmail.com. Palkintona Janne Sinikedon äänittämä SM-kisa 2009-CD. Uutta vintagea! Kilpailussahan kysyttiin vasemmaisen pikkurumpalin hlöllisyyttä. Oikean vastauksen (Riku Huhtasalo) tiesi Marita Raitio Kauhajoelta. Palkinto (SM-kisa 2009-CD) lähtee matkaan lähes huomaamattomana postilähetyksenä... Anu Koskinen lähetti kuvan ja kysyy: Kuka mahtaa olla kuvassa oleva vasemmanpuoleinen rumpali? Kuva on ollut Ilta-Sanomissa 1.10.1990, kuvaajan nimi näkyy olevan Raimo Poutanen. Kuvassa oleva rumpuryhmä kannusti tiettyä jääkiekkojoukkuetta kaudella 1990-91, useimmat heistä sotilasmuusikoita. Jokin ympyrä on hänen kohdallaan sulkeutunut, ja muuttuneet työkuviot mahdollistavat ko. "rumpalin" paluun taas samaisen lätkäjoukkueen kannustajaksi... Also sprach Riku Huhtasalo, Rakuunasoittokunnan päällikkö: Vastaukset pe 17.05. 2013 mennessä: viitasaurus@gmail.com Samalla voit kätevästi ilmiantaa potentiaalisia ehdokkaita palstalle... -Kaikilla on luurankonsa. Tässä ollaan SaiPan fanaattisia kannattajia edellisellä Lappeenrannan komennuksellani. Rakuunasoittokunnalla oli rumpuryhmä, joka kävi kannustamassa kyseistä joukkuetta. Saimme myös ilmaiset kausikortit peleihin. Joskus, kun emme kerenneet peliin ja SaiPa hävisi kirjoitettiin Etelä-Saimaan yleisönosastossa, että missä rumpuryhmä oli, kun sitä olisi tarvittu. Kuva on SaiPa-HIFK -pelistä, minkä SaiPa voitti ja kuvan pelaaja teki ensimmäisen liigamaalinsa. Muut ryhmäläiset ovat Matti Koskinen, Ari Loponen, Petteri Saarnia ja Reijo Kurvinen. Viiksekäs mies ei ollut soittokunnasta ja nimeä en muista. (Roudari? -lat.huom.) Lieksan lehti 30.7.2013 AL harrastusliitteen suositus 13.8.2013 Lisää juttuja skannattuina tai digikuvina voi lähettää viitasaurus@gmail.com Lieksassa soi koko talo ja LNPO! (Lieksan lehti) Metsänkävijät kävivät Ameriikassa, juttu toisaalla lehdessämme! Timo Hytösen luotsaama Äänekosken Laitakaupungin Orkesteri (Älko) nousi taas Keskisuomalaisen otsikoihin… PDF-kauppa! Puhallinmusiikin juhulaa SUOMALAISEN MUSIIKIN Etelä-Pohojammaalla NUOTTIMYYNNIN PDFVerkkokaupasta löydät seuraavat kustantajat: 7ikkokustannus, A-Minor Production, Edition Elvis, Musact Oy, Suomen Puhallinorkesteriliitto SPOL ja Suomen Työväen Musiikkiliitto STM. KAUPPA! ...Viitasauruksen tuomaroimaan Verkkokaupasta löydät seuraavat kustantajat: 7ikkokustannus, A-Minor Production, Edition Elvis, Musact Oy, Suomen Puhallinorkesteriliitto SPOL ja Suomen Työväen Musiikkiliitto STM. Mv. Jung St. Marien ja INO yhteisesityksessään Sata-Häme Sata Soi -festivaalin festivaalin päätösjuhlassa. Orkesteria johtaa Walter Hinterhölzl. Käytössä ovat PayPalin maksutavat: PayPal ja Visa/MasterCard/ American Express luottokortit sekä useimpien pankkien Visa Electron kortit. Maksusuorituksen ajaksi asiakas siirtyy PayPalin sivuille jonka jälkeen asiakas voi heti ladata ostamansa tuotteet verkkokaupan "Oma tilini" -kohdasta. Nuotit (n. kolmanneksen paperinuotteja halvemmat) toimitetaan zip-paketteina josta stemmat ja partituuri löytyvät PDF-muodossa. http://www.finnbandshop.com Teoksista löytyy nuotti- ja ääninäytteitä! PUHALLINMUSIIKKIA UUTUUDET: Jukka Viitasaari A Handy Suite for Band gr.2 SM-kilpailun C-Sarjan pakollinen teos Raine Ampuja Big Horn gr2 Esko Heikkinen iLoitus gr 3,5 Uudet editoinnit: Arttu Takala (gr5) The Wastelands, Elokuvallinen teos, jossa neljä osaa Ghosts, Tuomas Kantelinen (gr5) Tarina kolmestatoista aaveesta, joista van harva on pelottava KONSERTTIIN: Timo Katila (gr4) UUTUUS Konsertto käyrätorvelle ja puhallinorkesterille Raine Ampuja (gr4) UUTUUS Yksi ruusu on kasvanut laaksossa Sopraanosaksofonisoolo, joka voidaan soittaa muillakin Bb-vireisillä instrumenteilla While your lips are still red, Tuomas "Nightwish" Holopainen, sov. Petri Junna. (grade 3) Narrien paraati, Markku Johansson (gr3) FinnBand SHOP PUHALLINMUSIIKKIA KÄTEVÄSTI SUORAAN KOTIKONEELLESI PDF-tiedostoina 7ikko-kustannus, A-Minor Production, Edition ELVIS, Musact ja SPOL Kaveria ei jätetä, Jukka Viitasaari (gr3) Arctic moods, säv. Juuso Wallin (gr3) Ave Maria, Raine Ampuja, (gr4) orkesterille, ja kuorolle Unknown Legend, Ilari Hylkilä (gr3) sävellyskilpailun yleisövoittaja Andante Jubiloso, Janne Ikonen (gr2) Hinnat: www.finnbandshop.com GRADE 1-2 = 30 € (SPOL-jäsenille 25 €) GRADE 3 = 40 € (SPOL-jäsenille 35 €) GRADE 4 = 50 € (SPOL-jäsenille 40 €) GRADE 5 = 70 € (SPOL-jäsenille 50 €) GRADE 6 = 100 € (SPOL-jäsenille 80 €) SÄVELTÄJÄT, SOVITTAJAT HUOM. SPOL ETSII UUTTA PUHALLINMUSIIKKIA Ota rohkeasti yhtyettä! WWW.SPOLLI.COM YTR-850 125-vuotisen historiansa aikana on Yamaha ansainnut maineensa valmistamalla huippuluokan soittimia. Custom sarjan instrumentit ovat juuri näitä korkealuokkaisia ja merkittäviä soittimia, joita Yamaha tarjoaa ammattitason soittajille. Erinomainen esimerkki tästä on juhlavuoden erikoismalli YTR-850 –trumpetti. Siinä on yhdistetty nikkelihopeisen viritysputken ja kultamessinkisen suuputken hyödyt. Kevyen mallin monipuolinen äänimaailma, helppo soitettavuus ja erinomainen intonaatio ovat omainaisuuksia, joita voit odottaa Yamaha YTR-850 trumpetista. Tervetuloa koesoittamaan. Hinnat alkaen 1945€ F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, 010-3207 430 Ma-Pe 10-18, La 10-16, Su suljettu.
