HAVUHUUPON SUKUKIRJA

Transcription

Havuhuupon sukukirja
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
HAVUHUUPON SUKUKIRJA
eli sukuselvitys joutsalaisesta
Mäkinen -Wasenius suvusta
Seppo Tamminen
1
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Tämä sukukirja on ”riisuttu” e-versio Havuhuupon painetusta sukukirjasta, josta on
poistettu kaikki kaaviot ja valokuvat sekä jälkipolvitaulut. Jäljempänä esitetyissä
sukutauluissa on vielä useampia kohtia, joita pyritään vielä tarkentamaan. Kun uutta
tietoa löydetään päivitetään tämä aineisto.
Sukututkija ja kirjoittaja:
Seppo Tamminen
GSM:
Email:
050-5941932
seppojtam48@gmail.com
Kustantaja:
Seppo Tamminen, omakustanteena
Painopaikka:
Ai-Ri Offset Ky
Pori
2010
2
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lukijalle
Tämä sukukirja, leikillisesti Havuhuupon sukukirjaksi nimetty selvitys joutsalaisesta Mäkinen
-Wasenius suvusta, kuvaa kirjoittajan isän äidin Aune Tammisen os. Mäkisen vanhempien Juho
Kustaa Mäkisen ja puolisonsa Aino Loviisa os. Waseniuksen sukujuuria. Tämä sukukirja
poikkeaa hieman perinteisistä sukukirjoista, joissa yleensä käsitellään laajasti eri jälkipolvihaaroja,
kun taas tässä kirjassa painopiste on e.m. kantavanhempien esipolvissa, eli tässä esitetään kaikki
ne sukujuurihaarat, jotka kohtuudella saatiin tutkittua.
Tähän sukukirjaan ei myöskään sisällytetty eikä kerätty laajemmin suvun jäsenten muisteloita, eli
suvun vanhempien jäsenten muistelmia omista vanhemmistaan sekä omasta elämästään.
Havuhuuppo, eli ilmeisesti sama kuin Heikki Mikonpoika, oli maakirjan sekä asutustarinoiden
mukaan Leivonmäen ja sen Havumäen kylän ensimmäinen asukas, joka tiettävästi syntyi v. 1510
Sysmän Rapalassa. Havuhuuppo, eli tiettävästi Heikki Mikonpoika, oli yksi esi-isistämme ja tämä
sukukirja on siis Havuhuupon syntymän 500 v. juhlakirja !.
Toki tässä sukukirjassa on lukuisia muitakin merkittäviä sukujuurihaaroja, joista valtaosa keskittyy
Joutsan Mieskonmäkeen, sukumme ehkä tärkeimpään kylään.
Allekirjoittanut on sukututkimuksen harrastajana selvittänyt tätä isänsä äidin sukua n. v. 2000
lähtien, eli n. 10 v. ajan ja tänä aikana on erilaisia versioita syntynyt, osin virheellistenkin tulkintojen
perusteella, mutta tähän kirjaan tiedot sukujuuristamme on kerätty parhaan olemassa olevan
aineiston ja löydettyjen asiakirjojen pohjalta. Toki on huomioitava se, että tämän kirjan
sukutauluissa esitettyjä monia sukujuuripolkuja on päätelty vajavaisten tietojen pohjalta, sillä esim.
1600 -luvun lopulta ja Isonvihan ajalta 1700 -luvun alkupuolelta sekä etenkin v. 1539 vanhempia
asiakirjoja on hyvin vähän käytettävissä.
Sukututkimuksessa voi paljastua suvun historiasta sellaisiakin asioita, mitkä eivät ole välttämättä
kaikki niin mukavia asioita, mutta nämä kannattaa ehdottomasti ottaa huumorilla, sillä emmehän
me ole vastuussa niistä asioista mitä esivanhempamme ovat tehneet ja koneneet vaikkapa 150 200 v. sitten.
Kun vielä sukututkimuksesta kovin vähän tietävänä aikoinaan lähdin selvittämään mummoni (isäni
äidin) Aunen sukujuuria, niin jouduin suorittamaan hieman maakuntamatkailua. Löydettyäni tiedon
että mummoni oli syntynyt 12.4.1904 Kotkassa, niin tuolloin v. 2000 pääkaupunkiseudulla
asuessani ajoin Kotkan seurakuntaan selvittämään asiaa. Kotkassa paljastui se, että mummoni
vanhemmat, Juho Mäkinen ja Aino os. Wasenius olivat muuttaneet sinne Heinolasta, joten ajoin
vielä saman päivän aikana Heinolaan jäljittämään Aunen vanhempien elämänvaiheita. Heinolan
kirkkoherranvirastossa selvisi se, että Aunen vanhemmat olivat tulleet Joutsasta, joten ajoin
mökille Pertunmaalle ja seuraavana päivänä Joutsan seurakuntaan. Joutsassa selvisi että Aunen
vanhemmat olivat muuttaneet Hartolasta Joutsaan, jonne ajettuani selvisi se, että he olivat olleet
Hartolassa hyvin lyhyen aikaa ja olivat muuttaneet sinne Joutsasta, joten eikun takaisin taas
Joutsaan. Joutsan kirkkoherranvirastossa sitten pääsinkin alkuun sukututkimuksessa. Tätä
sukututkimusta jatkoin sitten mm. Helsingin Kansallisarkistossa, jossa on kaikkien Suomen
seurakuntien kirkonkirjojen mikrofilmit ennen v. 1900, joten jatkossa vanhempia asioita tutkiessani
pääsin vähemmällä matkustamisella. Tämän n. 10 vuotta kestäneen työn tulokset on koottu tähän
sukukirjaan.
Pori 12.4.2010, eli mummoni Aune Nurmisen, ent. Tamminen, os. Mäkinen,
syntymän 106 v. päivänä
Seppo Tamminen
3
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
SISÄLLYSLUETTELO
I
Johdanto
I.1
I.2
I.3
Sukututkimuksen lähteet
Yleistä & käsitteitä ja terminologiaa
Paikallishistoriaa
II
Esipolvitaulut
II.1
II.1.1
Mäkisen suvun esipolvet ja sukujuuret
Juho Mäkisen isän esipolvet
Taulu 1 Kangasniemen Laitisen sukuhaara
Taulu 2 Mieskonmäki sukuhaara
Taulu 2.A Mieskonmäki –Eskola-Pekkala sukuhaara
Taulu 2.B Mieskonmäki –Kälänkoski sukuhaara
Taulu 3 Pylvänäisen sukuhaara
Taulu 4 Mieskonmäen Keronlahden sukuhaara
Taulu 5 Mieskonmäen Lähdeselän sukuhaara
Juho Mäkisen äidin esipolvet
Taulu 6 Uudenkirkon Kippa sukuhaara
Taulu 7 Uudenkirkon Koposen sukuhaara
Taulu 8 Uudenkirkon Karvasen sukuhaara
Taulu 9 Uudenkirkon Asikaisen sukuhaara
Taulu 10 Kuolemajärven Krouvarin sukuhaara
Taulu 11 Pentikäisen sukuhaara (Kuolemajärvellä
ja Uudellakirkolla)
Wasenius sukuhaaran esipolvet ja sukujuuret
Aino Waseniuksen isän esipolvet
Taulu 12.A Joutsan Hossola -Wasenius sukuhaara
Taulu 12.B Hartolan Ruskealan Kangasmatin suku
Taulu 13 Hartolan Putkijärven Pynnösen sukuhaara
Taulu 14 Joutsan Huttula sukuhaara
Taulu 15 Leivonmäen Rusila sukuhaara
Aino Waseniuksen äidin esipolvet
Taulu 16 Laitisen sukuhaara
Taulu 16.A Hirvensalmen Laitisen sukuhaara
Taulu 16.B kangasniemen Laitisen sukuhaara
Taulu 17 Kangasniemen Mannisen sukuhaara
Taulu 17.A Mannilan A-sukuhaara
Taulu 17.B Mannilan B-sukuhaara
Taulu 18 Havuhuupon sukuhaara
Taulu 19 Leivonmäen Havumäen Tommola suku
Taulu 20 Kangasniemen Nousiaisen sukuhaara
Taulu 21 Pylvänäisen sukuhaara
Taulu 22 Kangasniemen Avikaisen sukuhaara
Taulu 23 Joutsan Uimaniemen Hankaan Holla suku
Taulu 24 Kangasniemen Kovasen sukuhaara
Taulu 25 Kangasniemen Hokkanen -Arkko suku
Taulu 26 Kangasniemen Orasen sukuhaara
Taulu 27 Joutsan Laitjärven sukuhaarat
Taulu 27.A Laitjärven Kuhala sukuhaara
Taulu 27.B Laitjärven Sankarin Olavi Tuomaanpojan
sukuhaara
Taulu 27.C Sankarin Lasse Tuomaanpojan sukuh.
II.1.2
II.2
II.2.1
II.2.2
III
Esivanhempiemme elämää
LIITE 1
Merkkihenkilöt sukulaisina
4
5
5
7
10
15
15
15
15
24
24
29
33
34
36
37
37
40
41
42
44
44
50
50
50
57
62
69
75
83
83
83
87
90
90
92
94
104
106
107
111
113
117
121
123
125
126
129
132
133
137
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
MÄKINEN –WASENIUS SUKU JOUTSASTA
I JOHDANTO
Tässä sukuselvityksessä esitetään kirjoittajan isän äidin Aune Tammisen, os. Mäkisen
vanhempien Joutsasta lähtöisin olevien Juho Kustaa Mäkisen (s. 27.4.1872 Joutsa, k. 19.2.1924
Sysmä) ja puolisonsa Aino Loviisa Lahtisen, ent. Mäkinen, os. Wasenius (s. 26.8.1874 Joutsa,
k. 26.5.1960 Lahti) tunnetut sukujuuret.
Sukumme sukujuuret ovat varsin syvällä Joutsan pitäjässä ja nimenomaan sen Mieskonmäen
kylässä, jota perustellusti voitaneen pitää sukumme kantakylänä. Mieskonmäen kylä sijaitsee
Joutsan koillisosassa Kangasniemen rajan tuntumassa. Sukujuurissamme keskeisiä
pääsukuhaaroja ovat ensiksikin Mieskonmäki -sukuhaara, joka on asuttanut ainakin jo 1500 luvulta lähtien Mieskonmäen rälssitilaa, sekä toisaalta tähän liittyvät merkittävät Kangasniemeltä
siirtyneet sukuhaarat; Laitinen ja Pylvänäinen, joiden osalta myös löytyy merkittäviä henkilöitä
sukulaisina, kts. liite 1. Suvun sukujuuria löytyy Joutsan ohella Keski-Suomen puolelta mm.
Leivonmäeltä ja Hankasalmelta sekä Etelä-Savon puolelta Kangasniemen ohella Hirvensalmelta ja
tiettävästi Ristiinasta. Suvun varhaisimmat sukujuuret löytyvät Hämeestä; Päijät-Hämeen
Sysmästä ja Hartolasta (+ Asikkalasta ja Hollolasta ?) sekä ilmeisesti laajemminkin Pirkanmaan/
Kanta-Hämeen alueelta keskiajalta alkaen, erityisesti Sääksmäeltä. Eräs merkittävä sukuhaara
tulee Joutsaan Karjalan kannakselta Uudenkirkon ja Kuolemajärven pitäjistä, joissa parhaiten
tunnetaan Pentikäisen sukuhaara. On hyvinkin mahdollista että monien sukuhaarojen juuret
löytyvät Eestin alueelta ja Pohjois-Saksan kylistä, lähinnä Hansakauppiaitten myötä, samoin
Ruotsista ja Hollannista. Suvun sukujuurissa päästään jopa 1400 -luvulle asti, mm. Kangasniemen
Laitisen sukuhaarassa, joka on selvitetty varsin perusteellisesti, samoin mm. Sysmän Rapalan
sukuhaarassa, mutta kaikkein vanhimpiin tietoihin ”on lupa” suhtautua kriittisesti ja varauksellisesti.
I.1 SUKUTUTKIMUKSEN LÄHTEET
Tärkeimmät lähteet Mäkinen -Wasenius suvun sukujuurien selvityksessä olivat kirkonkirjat, joita
tässä selvityksessä tutkittiin Helsingin Kansallisarkistossa, Jyväskylän ja Mikkelin maakuntaarkistoissa, Lahden maakuntakirjastossa sekä Joutsan seurakunnassa, samoin myös Internetin
kautta. Netin kautta Suomen Sukututkimusseuran (SSS:n) HISKI tietokannasta löytyy Joutsan
seurakuntaa koskevia tietoja (tilanne v. 2010 keväällä) Hartolan seurakunnan sivuilta:
- Syntyneitten ja kastettujen kirjat v. 1730 -1789
- Kuulutetut ja vihityt v. 1730 -1789
- Kuolleet ja haudatut v. 1731 -1789
Osin hieman pidempäänkin (joidenkin kylien osalta), sillä Joutsa kuului v. 1784 asti Hartolaan ja
samalla siis Suur-Sysmään. Koska Joutsan pappila paloi poroksi 21.7.1912 niin Joutsan srk:n
historiakirjat vuodesta 1789 tuhoutuivat, sitä vastoin rippikirjat pelastuivat v:sta 1793 ja lastenkirjat
v:sta 1803. Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen (SSHY) sivuilta löytyy digitoituna seuraavat
Joutsan srk:n kirkonkirjat (tilanne v. 2010 keväällä):
- Rippikirjat v. 1793 -1863 ja Lastenkirjat v. 1803 -1863
Tätä vanhempia Joutsaa koskevia rippikirjoja tutkittiin Helsingin kansallisarkistossa sekä
maakunta-arkistoissa, samoin Lahden maakuntakirjastossa, nimenomaan Hartolan mikrofilmeiltä,
sillä kaikkein varhaisimmat Joutsaa koskevat rippikirjat löytyvät vuosilta 1727 -1733 Hartolan
mikrofilmeiltä. Tuoreimpia tietoja tutkittiin Joutsan srk:n mikrofilmeiltä. Ajalta ennen rippikirjoja, siis
aikaa ennen v. 1727, tutkittiin maa- henki- ja verokirjoista, joista maakirjoja on käytettävissä
Hämeessä v. 1539 alkaen sekä henkikirjoja v. 1634 alkaen, osin SAY:a hyödyntäen. Näissä
vanhemmissa asiakirjoissa henkilöistä ei löydy syntymä- ja kuolinaikoja, vaan esim. maakirjoissa
on luetteloitu vain ne henkilöt jotka tilalta maksoivat verot, eli tilan omistajat, ei muuta.
Henkikirjoissa mainittiin yleisesti vain henkirahaa maksaneet, eli n. 16 v. iästä n. 60 v. ikään asti
(tai n. 15 -63 v.) olevat henkilöt maatiloittain. Talon väkeen kuuluvat mainittiin miespuolisten osalta
yleisesti etunimi + patronyyminimi, vaimot ilmoitettiin varhaisemmin vain pelkkä hu, eli vaimo, ilman
5
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
nimeä, sitten myöhemmin lähinnä vain etunimellään, kuten myös lapset n. 16 v. ikäisestä alkaen.
Siten esim. tilojen palkollisista löytyy hyvin vähän tietoja ennen Pohjan sodan & Isonvihan aikaa v.
1700 -1721. Tilalla saatettiin mainita joku renki (drg) ja piika (p tai pig) etunimeltä, mutta ei muuta.
Sukututkimuksellisesti on haastavinta selvittää 1690 -luvun loppupuolen tietoja suurten kato-nälkäja kulkutautivuosien ajalta 1695 -1697 sekä 1700 -luvun alkupuolen jaksoa, etenkin Isonvihan
aikaa, josta v. 1714 -1722 henkikirjat puuttuvat kokonaan. Vuosien 1695 -1722 jaksolla henkikirjoja
laadittiin esim. Sysmässä vain v. 1707 -1708 ja v. 1710 -1713. Samoin kirkonkirjat puuttuvat täysin
k.o. jaksolta, koska valtaosa kirjanpitäjistä, virkamiehet ja papisto poistuivat pitäjistä evakkoon
lähinnä Ruotsiin. Toisaalta kirkonkirjoja tuhoutui runsaasti Isonvihan aikaan, kuin myös lukuisissa
kirkkojen ja pappiloiden tulipaloissa ja tämä nimenomaan vaikeuttaa Joutsassa, jossa kirkonkirjat
ovat kovin vajavaiset verrattuna muihin Päijät-Hämeen/ Suur-Sysmän alueen pitäjiin. Toisaalta
kaikkein huonoin tilanne Joutsan naapuripitäjissä on Hirvensalmella, jossa ei ole lainkaan
käytettävissä kirkonkirjoja ennen v. 1818, eli sitä vanhemmat tiedot joudutaan selvittämään
henkikirjojen sekä maakirjojen avulla.
Mikkelin maakunta-arkistossa hyödynnettiin myös Karjala -tietokantaan lähinnä kirkonkirjoista
kerättyjä tietoja ihmisistä, viite; Karjala -tietokantasäätiö, www.karjalatk.fi.
Merkittävä apu tässä sukuselvityksessä saatiin sukututkija Tommy Koukan laatimista monista
sukukirjoista (Tommyn kotisivut: http://personal.inet.fi/koti/tommy.koukka/), mm.:
 Sukupuuni
 Sukuselvitys Mieskolaisen suvusta
 Pynnösen sukukirja
Usean sukuhaaran vanhimmat tiedot 1500 -1700-luvuilta (osin myös 1400-luvulta) saatiin
nimenomaan Tommy Koukan sukukirjoista.
Laitisen sukuhaaran osalla tietoja esipolvista kerättiin myös Jarmo Ahlstrandin laatimista
sukukirjoista, mm.:
 Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukukirja I
Henkilöiden nimet olivat vielä 1880-luvulle asti ruotsinkieliset, mutta tässä sukuselvityksessä nimet
on suomennettu, eli on käytetty suomenkielistä vastinetta, päättelyn tai arvauksen avulla. Suluissa
on esitetty alkuperäinen, asiakirjoissa yleisimmin esiintynyt ruotsinkielinen nimi. Nimissä saattoi
monesti olla hyvinkin kirjavaa käytäntöä; kukin kirjaaja kirjoitti nimet kirkonkirjoissa ja muissakin
lähteissä (vero/ henkikirjoissa) oman mieltymyksensä mukaan. Toisaalta eri aikakausina oli
hyvinkin suuria eroja nimissä ja niiden kirjoitusmuodoissa.
Sukunimien käyttö Suomessa vakiintui vasta v. 1920 kun sukunimilaki astui voimaan. Toki jo
keskiajalla mm. aatelisilla esiintyi sukunimet, sitten myös käsityöläisillä sekä sotilailla oli lisänimet
ja sotilasnimet sukunimien tapaisesti. Karjalassa sekä myös Savossa sukunimet esiintyivät
talollisväestöllä jo varhain, mikä eroaa käytännöstä mikä vallitsi mm. Hämeessä, jossa noudatettiin
yleistä ruotsinvallan ajan menettelyä; eli käytettiin lähinnä matro- ja patronyyminimiä, esim. Johan
Mattsson, eli Juho Matinpoika. Huomioitava on myös seikka, että Savossa naisella avioiduttuaan
yleisesti ottaen säilyi oma sukunimensä, näin vielä 1800 -luvun loppupuolella asti. Joutsa oli
pitkään Hämeen ja Savon raja-aluetta ja siten Joutsan kirkonkirjoissa nimien kirjoitus oli varsin
”villiä”, osin esiintyy korkonimet/ sukunimet ja osin vain patronyyminimet.
Sukuselvityksessä on viitattu myös joihinkin lähteinä käytettyihin, lähinnä paikallishistoria -kirjoihin:
- AH = Asikkalan historia (Yrjö Blomstedt)
- HH -I = Hämeen historia I osa
- HK = Hartolan kirja (Erkki Markkanen)
- JK = Joutsan kirja (Matti Musikka)
- KH -I ja KH -II = Kangasniemen historia I ja II osat (Antero Manninen)
- KJ = Kuolemajärvi, historia, muistelmia ja kuvauksia (O. Kojo, A. Valkolahti)
- LK = Leivonmäen kirja (Janne Vilkuna)
- MP = Mieskonmäkeläistä perinnettä (Mieskonmäen kyläyhdistyksen kyläkirja)
- NN = Nuijamiehestä Nuijasotaan (Toivo Jalli)
- PJK = Pentikäisten juuret Kuolemajärvellä (Marita ja Reino Pentikäinen)
- SPH I-II = Sysmän pitäjän historia I-II osa (Einar W. Juvelius)
- UK = Uusikirkko, muistelmina ja kuvina (K. Sirkiä)
- VS -I = Virmailan suku I osa (Kalevi Vuorela)
6
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
I.2 YLEISTÄ, KÄSITTEITÄ & TERMINOLOGIAA
I.2.1 Suomen asutus & keskiaika ja uusi aika
Uudemman historiatutkimuksen pohjalta on Suomessa päädytty käsitykseen että suomalaiset, tai
suomalaisheimon esivanhemmat ovat asuttaneet Suomea jo viimeisestä jääkaudesta lähtien, eli n.
10 000 v. ajan, eli suomalaiset ovat Suomesta !. Tätä esihistoriallista aikaa jääkaudesta alkaen
on jaksotettu karkeasti kolmeen osaan; kivi-, pronssi- ja rautakauteen. Suomessa kivikausi
käsittää ajanjakson n. v. 1500 eKr asti, pronssikausi n. 1500 -500 eKr, sekä rautakausi n. 500
eKr -1150 jKr. Tästä eteenpäin puhutaan keskiajasta, jolla Suomessa ymmärretään aikaa n. v.
1150 -1523, joka jaetaan karkeasti kolmeen jaksoon: varhaisempi keskiaika v. 1150 -1323,
keskiaika v. 1323 -1397, sekä myöhäisempi keskiaika v. 1397 -1523. Tämän jälkeistä aikaa
kutsutaan sitten uudeksi ajaksi.
Noin v. 1200 vaiheilla Suomen koko väestön määräksi oli arvioitu n. 200 000 ihmistä, mikä määrä
nousi 1500 -luvun alkuun mennessä n. 300 000 ihmiseen. Sitten 1500/ 1600-vaihteen tienoilla
asukasmäärä nousi lähelle ½ miljoonaa, mutta väestömäärä romahti 1600 -luvulla monien sotien ja
nälkäkatastrofi- ja kuolonvuosien myötä 1500-luvun tasolle. Vasta Pohjan sodan ja Isonvihan (v.
1700 -1721) jälkeen väestömäärässä tapahtui etenkin 1750-luvusta lähtien voimakasta kasvua.
Kirjallista tietoa keskiajalta on varsin vähän käytettävissä, jonkun verran on säilynyt tuomiokirjoja,
mm. käräjäoikeuksien pöytäkirjoja ja yksittäisiä, lähinnä kirkollisia dokumentteja 1200 -1400
luvuilta. Eli varhaisempia tietoja ihmisistä löytyy lähinnä vanhoista e.m. tuomiokirjoista.
Tätä edeltävää aikaa keskiajalta, siis ajalta, jolta ei ole säilynyt dokumentoitua tietoa, sanotaan
joskus myös pimeäksi keskiajaksi, vaikkakin pimeällä keskiajalla tarkoitetaan lähinnä tiettyä
kulttuurista rappeutumista ja yhteiskunnallista hiipumista, sekä mm. noitavainojen aikaa, jolla
ymmärretään Euroopassa aikaa n. 500 -800 jKr.
I.2.2 Väestökirjanpito & verotus
Varhaisimmat tiedot esivanhemmistamme löytyvät ensimmäisistä verokirjoista, maakirjoista, joita
alettiin ylläpitää Hämeessä v. 1539 ja muualla muutama vuosi myöhemmin. Mahdollisesti
ensimmäiset maakirjat laadittiin n. v. 1520 -1530 mutta niitä ei ole säilynyt. Maakirjoissa esiintyi
muutama käsite ja termi, joista oheisena yksinkertaistettu selitys. Maakirjoihin merkittiin kultakin
kylältä ja tilalta lähinnä vain tilan omistajan nimi, siis tilasta kruunulle veron maksavan talollisen ja
isännän nimi. Tämä talollisen nimi saattoi esiintyä senkin jälkeen kun tilan pito oli jo siirtynyt
perillisille, mm. v. 1624 merkitty isännän nimi oli tilan nimenä pitkälle 1700 -luvulle asti.
Asiakirjoissa ilmenevä savu, rök, tarkoitti yksittäistä taloa ja savuluku kylässä olevien talojen
määrää.
Maakirjoihin merkittiin talon veroluku, joka Hämeessä alkuaikoina ilmeni muodossa koukku ja
jousi. Vanha maanomistusyksikkö koukku tarkoitti alun perin alkeellista kaskivainion
muokkauksen työvälinettä, ”koukkumaista kyntöauraa” ja antoi siten nimen muokatulle maalle, jota
alettiin pitämään maayksikkönä. Koukku vastasi siten ilmeisesti alun perin täyttä maatilaa, eli kukin
asuttu tila, siis alkutila oli 1 koukun suuruinen. Kunkin tilan verotusperusteeksi tuli siis koukkuluku,
joka kantatilalla oli 1 ja kun tilaa jaettiin, niin koukkuluku oli sitten murtolukuina ½, 1/3, ¼, 1/6 osa,
j.n.e. Koukkuluku ilmaisi lähinnä kunkin tilan osuutta kylän veroista. Tosin koukun merkitys ajan
mittaan muuttui ja kylvömäärien vertailu koukkulukujen perusteella eri kylien välillä ei antanut
oikeata kuvaa viljelysaloista. Jossain lähteissä on arvioitu että Hämeessä 1 koukku tarkoitti
karkeasti 12 tynnyrinalaa (viljaa), eli karkeasti 6 ha viljelysalaa.
Toinen maakirjoista ilmenevä asia ja verotusperuste 1500-luvulla oli jousiluku, joka taas merkitsi
lähinnä tilalla olevien aseikäisten miesten määrää, siis miehiä, jotka kykenivät kantamaan ja
käyttämään jousta, ja tarkoitettiin yleisimmin n. 15 -60 v. ikäistä miestä. Näiden koukku- ja
jousilukujen perusteella tiloja sitten verotettiin. Hankala koukkuluku korvattiin 1500/ 1600 -vaihteen
tienoilla uudella verotusyksiköllä; manttaalilla. Kun kaikki talot eivät olleet samansuuruisia, niin
yhdistettiin useampia taloja kokonaiseksi manttaaliksi, jolloin kukin talo sai suuruutensa ja
veronmaksukykynsä perusteella määrätyn manttaaliosan. Manttaaliluku oli koukkuluvun tavoin
murtoluku, kuten esim. 1/4, 1/8 ja 1/12, j.n.e.
7
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Varhaisemmassa vaiheessa kaikkia tiloja ei suinkaan kirjattu maakirjoihin, nimittäin ne tilat, jotka
eivät maksaneet kruunulle veroa, kuten aatelisten verotuksesta vapautetut tilat, puuttuivat
kokonaan veroluetteloista. Veroja oli sitten aikojen saatossa hyvinkin moninaisia ja talonpoikia
ylipäätään verotettiin todella raskaasti. Yhtenä merkittävänä verona oli kirkon perimät
kymmenykset, sillä kirkko vaati niitä Jumalalle kuuluvana uhrina. Vero kannettiin aluksi turkiksina,
myöhemmin rahana. Kymmenysverosta piispa sai 1/3 ja pitäjän kirkkoherra 1/3 sekä pitäjän
kirkko viimeisen 1/3. Aikojen kuluessa oli käytössä erilaisia rahayksikköjä, verokirjoissa ilmeni
alkuaikoina (v. 1590 -1776) rahayksikköinä taalari, joka oli 4 hopeamarkkaa, ja 1 hopeamarkka 8
äyriä sekä 1 äyri 24 penninkiä. Käytössä oli hopea- ja kuparitaalarit, joiden suhde hieman
vaihteli, v. 1664 -1777 hopeataalari vastasi 3 kuparitaalaria. Vuodesta 1777 oli käytössä
riikintaalari, joka oli 48 killinkiä, ja 1 killinki taas 12 rynstykkiä (käytännössä rynstykin asemasta
puhuttiin ½ tai ¼ killingistä). Venäjän vallan aikana v. 1809 jälkeen oli taas käytössä rupla, joka oli
100 kopeekkaa ja 1 rupla oli 4 markkaa, sekä 1 markka 100 penniä (vuonna 1860).
Vuonna 1571 kannettiin erityistä hopeaveroa, jolla verolla lunastettiin, siis Ruotsi lunasti takaisin
Tanskalta tämän valtaaman, Ruotsille hyvin tärkeän Älvsborgin linnan. Tämä hopeavero kannettiin
toistamiseen v. 1613 ja vieläpä saman syyn vuoksi. Tämä kahteen kertaan kerätty hopeavero oli
historiamme varmaan raskaimpia veroja.
Verokirjoissa ilmenee hyvin kirjavasti eri aikakausina erilaisia pinta-ala, pituus ja painomittoja,
ennen v. 1887, jolloin Suomessa otettiin käyttöön metrijärjestelmä ja nykyinen kymmenjärjestelmä.
Näiden selvitys vaatisi aivan oman lukunsa, mutta jokunen asia voitaneen tässä suppeasti esittää.
Keskiajalta alkaen pituusmittoina tunnettiin ihmisen kehosta määritellyt mitat; jalka (1 jalka 29,7
cm), kyynärä (vanha kyynärä 55,26 cm), vaaksa ja tuuma, samoin peninkulma (vanha
suomalainen peninkulma n. 5 km, ruotsalainen 10,689 km), virsta (1066,8 m), tanko (n. 3,3 m) ja
syli (1 syli = 3 kyynärää = 1,7814 m). Painomittoina oli mm. naula (n. 425 g), kippunta (n. 170 g),
leiviskä (8,5 kg), luoti (13,28 g) ja tynnyri. Tilavuusmitoissa ja pinta-alan määrityksessä oli suurta
kirjavuutta. Mm. yksi tynnyri viljaa oli n. 20 l suurempi kuin 1 tynnyri tervaa. Tilavuusmitat karkeasti:
punta (1 punta = 8 pannia), panni (1 panni n. 80 litraa), kappa (1 kappa = 4,58 litraa) ja tynnyri (1
tynnyri =32 kappaa = 146,5 litraa). Verotuksessa 1 tynnyrin kylvö vastasi varhaisempana aikoina
ehkä n. 0,5 hehtaarin viljelyalaa.
Henkikirjojen laatiminen aloitettiin v. 1634 lähtien. Ne pohjautuivat v. 1625 säädetyyn myllytulliin,
veroon, jota piti kantaa myllyissä jauhetusta viljasta. Kun moni talollinen alkoi veron välttääkseen
jauhaa viljansa käsikivillä kotona, myllytulli muutettiin henkilöveroksi, jota kutsuttiin myöhemmin
henkirahaksi. Vuonna 1652 päätettiin, että henkirahaa maksavat 15 -63 v. ikäiset henkilöt.
Henkirahaa eivät maksaneet suinkaan kaikki, jopa ½ työikäisestä väestöstä oli vapautettu tästä,
mm. aateliset palvelijoineen, sotilaat, sairaat ja vaivaiset. Vuonna 1693 määrättiin että myös
verosta vapautetut piti merkitä henkikirjoihin, mutta tämä ei kuitenkaan aina toteutunut ja siten
henkikirjoissakin oli puutteita. Henkiraha piti aluksi olla tilapäinen vero, mutta sitä kannettiin v. 1924
asti. Vuonna 1925 -1989 henkikirjoja pidettiin väestökirjanpitoa varten.
Maakirjoista ja henkikirjoista sekä muistakin verokirjoista kerätyt tiedot olivat pohjana kun kirjailija
Jalmari Finnen (s. 1874, k. 1938) aloittamana käynnistettiin 1900-luvun alussa Suomen
asutuksen yleisluettelon (SAY) laatiminen, ensin Hämeessä, mutta tämä työ jäi sitten kesken.
SAY -luettelo on joka tapauksessa kaikkine virheineenkin varsin käyttökelpoinen apuväline
vanhempien tietojen, siis kirkonkirjoja edeltäneen ajan sukujuuria selvitettäessä, nimenomaan
Hämeessä. SAY:n käytön yhteydessä joudutaan toki tarkistamaan tiedot alkuperäisistä lähteistä.
Kirkonkirjojen laatiminen lähti alun perin myös verotussyistä. Vuoden 1686 kirkkolaki määräsi että
papin piti ylläpitää syntyneiden ja kastettujen, kuulutettujen ja vihittyjen, sekä kuolleitten ja
haudattujen luetteloita, eli historiakirjoja. Tämän lisäksi papin oli luetteloitava seurakunnasta
muuttaneet, muuttaneiden luetteloon. Muuttavan henkilön piti hakea papilta lupa, ns. muuttokirja,
johon pappi kirjasi vaihtelevasti tietoja; henkilötietojen lisäksi kirjattiin mm. siveellisyys- ja
esteettömyystiedot. Vuoden 1686 kirkkolaissa säädettiin mm. syntyneiden ja kastettujen kirjan
ylläpitämisestä: ”Caickein nijn Awio- cuin Åpärä Lasten/ ynnä heidän Wanhimmittens ja Cummain Nimet/
Syndymä ja Casten Päiwä/ nijn myös paicka/ josa he syndynet owat”. Tämän lisäksi papin piti ylläpitää
8
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
rippikirjaa, johon merkittiin yleisimmin n. 10 v. jaksoittain kylittäin ja taloittain kussakin talossa
asuvien henkilöiden nimet, arvokkain henkilö, isäntä ylinnä. Rippikirjaan pappi merkitsi kinkereillä
suoritetun kuulustelun perusteella kunkin henkilön lukutaidon sekä kristinopin tuntemuksen ja
ymmärryksen. Samoin rippikirjoihin merkittiin Herran Pyhällä ehtoollisella käynnit, niiden osalta,
joilla rippikoulu oli käyty, vaihtelevasti merkittiin myös muuttotiedot. Myöhemmin, kun rokotukset
alkoivat 1800 -luvun loppupuolella, merkittiin myös rokotustiedot.
Verotukseen liittyvänä asiana oli myös ns. maanluonto. Jokaisella talolla oli tietynlainen
maanluonto, jonka käyttö vakiintui 1500-luvulla. Valtaosa taloista oli verotaloja ja samalla
perintötaloja, skattehemman, eli taloja, joiden talonpoika omisti talonsa aivan vakituisesti. Hänellä
oli siihen sukuoikeus, bördsrätt. Aatelilla ja kirkolla oli jo keskiajalta lähtien joitakin talotyyppejä
omistuksessaan. Se kartano, jossa aatelismies itse asui, oli säteri, asuinkartano, joka oli kokonaan
verovapaa. Aatelismiehellä saattoi olla lukuisia hajallisia tiloja tai kartanoita siellä täällä, ns.
rälssejä, frälsehemman. Rälssitiloista piti (lyhyttä jaksoa 1500-luvulla lukuun ottamatta) maksaa
veroa, joskin vähemmän mitä perintötilalliset maksoivat. Aatelismies asetti usein rälssitilalleen
lampuodin, landbonde, eli vuokraviljelijän viljelemään puolestaan tilaa.
Jos talonpoika, bonde, joutui taloudelliseen ahdinkoon, eikä pystynyt maksamaan verojaan, niin
tilaa kutsuttiin autioksi, autiotilaksi, öde, ja jos verot jäivät 3 peräkkäisenä vuonna maksamatta,
tila joutui kruunulle, tilasta tuli kruununtila, kronohemman. Kruununtila oli sen jälkeen ikään kuin
maaherran armoilla, lähinnä maaherra ratkaisi sen, saiko poika jatkaa isänsä jälkeen viljelyä, vai
annettiinko tila kokonaan toiselle henkilölle. Monesti kävi niin, että autiotiloja annettiin sotilaille
palkkioksi sota-ansioistaan, varsinkin 1600 -luvulla. Tällaisia kruunulle joutuneita tiloja oli tosin
myöhemmin mahdollisuus ostaa perinnöksi, köpa till skatte, siis perintö- eli verotilaksi.
Kun asukasmäärä kylissä ja taloissa kasvoi, niin syntyi sitten oma torppariyhteisö, koska jokaiselle
talon lapselle ei ollut mahdollisuutta lohkoa päätilasta omaa tilaa, niin annettiin takamailta alue
viljellä pienimuotoisesti torpparina. Ylimääräinen ”liikaväki” muodosti sitten palvelusväen, eli
taloihin alkoi varsinkin 1700-luvun puolella ilmaantua renkejä ja piikoja, joita esiintyi monesti
torpparillakin. Eräs ihmisryhmä oli itselliset, omillaan toimeentulevat henkilöt, jotka asuivat omissa
mökeissään, tekivät mahdollisesti eri taloissa maatöitä ja samalla tekivät jotakin muuta, toimivat
käsityöläisinä, j.n.e. Monet talojen nuorimmista pojista alkoivat päätoimisina käsityöläisinä elättää
itseään, suutareina, räätälinä tai seppinä, osa ryhtyi sotilaaksi, ruotusotamieheksi jalkaväkeen tai
ratsumieheksi, sillä näille maksettiin yleisesti varsin hyvää palkkaa ja saivat torpankin viljeltäväksi.
Maatiloilla esiintyi myös loiseksi ja kestiksi kutsuttuja maata omistamattomia ihmisiä, joilla ei ollut
vakituista asuntoa, vaan asustelivat yleensä toisten nurkissa. Tiloilla esiintyi myös syytinkiläisiä,
jotka olivat tilalla talon pihapiirissä omassa torpassaan asuvia vanhuksia. Näille taattiin perus
toimeentulo talon puolesta, eli tämä oli sen ajan eräänlainen ”vanhustenhoito -eläkejärjestelmä”.
I.2.3 Muita asiakirjoja sekä lähteitä
Sukututkimuksellisesti perunkirjat ovat hyvin tärkeitä lähteitä nimenomaan ajalta, jolloin
kirkonkirjoja ei vielä laadittu, ja nimenomaan jos niitä on säilynyt, sekä onnistuu niitä löytämään.
Perunkirjat ovat kirkonkirjoihin verrattavissa olevia asiakirjoja, selvitettäessä kuka oli kenenkäkin
poika ja tytär. Tässä mielessä mm. henkikirjat eivät ole niin luotettavia lähteitä. Toki on
ymmärrettävä myös se, että kirkonkirjoistakaan ei täysin luotettavasti löydy sukuketjuja, koska vain
dna tutkimuksella voidaan varmuudella määrittää kuka oli lapsen isä, ja joku on arvioinutkin että
kirkonkirjoissa saattaa olla valtakunnallisesti katsoen lähes 10 % verran väärää tietoa, eli
kirkonkirjat ei siten aina paljasta lapsen todellista isää ! Tuskin näin v. 2010 on mahdollista enää
tutkia jonkun 1700-luvulla eläneen esivanhemman dna-ketjua, ellei löydy varhain eläneen
esivanhemman hattua, t.m.s. josta esim. hiusnäytteen avulla tutkittaisiin dna. Sinänsä
dna/geenitutkimuksen avulla on mahdollista selvittää kunkin taustoja ja dna ketju saattaa paljastaa
yllättäviäkin asioita kunkin henkilön juurista. Tulevaisuudessa dna tutkimuksen hinnan pudotessa
siitä tullaan saamaan oiva apuväline sukututkimukseen.
Tätä sukututkimusta Mäkinen -Wasenius suvusta tehtäessä on lähtökohtana ollut se, että pyritään
löytämään parhaan mahdollisen tiedon pohjalta sukujuuriketjut. Mitä kauemmas menneisyyteen
mennään, niin sitä suppeamman tiedon pohjalta joudutaan tekemään päätelmiä. Jos löydetään
varmempaa ja validimpaa tietoa, niin sitten korjataan ja toimitettaan uusi versio.
9
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
I.3 PAIKALLISHISTORIAA
Suvun pääsukuhaarojen asuinpaikkojen varhaishistoriaa tiivistetysti:
I.3.1 Suur-Sysmän historiaa
Sysmä tai nykyisen Sysmän alue kuului jo varhain keskiajalla todella laajaan muinaishistorialliseen
Hämeeseen, jonka linnaläänin keskuspaikkana oli 1200-luvulla, siis Ruotsin vallan saatua otetta
Suomesta, Janakkalassa sijainnut Hakoisten linna, sittemmin Vanajaveden rantaan rakennettu
Hämeenlinna. Sysmä oli sitten todennäköisesti aluksi osana Suur-Hollolan pitäjää, josta Sysmä
ilmeisimmin irtaantui omaksi ”pitäjäkseen” ehkä 1300-luvun alkupuolella. Sysmän seutu mainittiin
ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä v. 1398 kun silloinen paavi Bonifacius IX antoi
annekirjeen Hartolan kirkossa käyviä varten. Tuossa annekirjeessä paavi toivoi, että ahkerammin
ruvettaisiin käymään tässä uskottomien venäläisten alueitten rajalla sijaitsevassa, Pyhälle ristille ja
Pyhälle Annalle omistetussa kirkossa, viite: s. 52 SPH I-II. Eli silloisen Suur-Sysmän ensimmäinen
kirkko sijaitsi siis Hartolassa, ollen tiettävästi nykyisen kk:n pohjoispuolella olevassa Kirkkolan
kylässä Jääsjärven ja Rautaveden välisellä kannaksella. Hartolan Kirkkolan kylä taas mainittiin
ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä v. 1443 kun Sysmän käräjillä istui lautamies Hintzika
Kirkola, Hartolan Kirkkolan kylästä, viite: s. 65 ja 129 SPH I-II. Hartolassa sijainnut Kirkkolan kylä
oli siis keskiajalla koko Suur-Sysmän keskuspaikkana. Sysmän nykyisessä kk:ssä ensimmäinen
kirkko mainittiin v. 1442 (Sysmes kyrkio), jolloin keskuspaikka mitä ilmeisimmin siirtyi nykyiselle
Sysmän kirkolle Majutveden rannalle, jossa asutusta tiettävästi oli ollut jo satoja vuosia, viite: s.
130 -132 SPH I-II. Hartolaan muodostui sitten Koskipään kappeliseurakunta, jossa kappelikirkko
mainittiin ensimmäisen kerran v. 1541, eli Hartola oli siten Sysmän alaisena kappeliseurakuntana,
tai oikeammin oli tuolloin Koskipään kappeliseurakuntana osana Sysmää, mutta v. 1729 alkaen
sitä kutsuttiin Hartolaksi, viite: s. 323 SPH I-II ja s. 403 HK. Sysmän nykyinen kirkko, Pyhän Olavin
kirkko lienee rakennettu 1600 -luvun alkupuolella nykyiselle paikalleen, viite: s. 320 -323 SPH I-II.
Koskipään kappelikirkko rakennettiin uudestaan Koskipään kartanon herran Sipi Henrikinpojan
toimesta 1590-luvulla. Seuraavan kerran samalle paikalle rakennettiin jälleen uusi kappelikirkko v.
1684 -1693, viite: s. 404 HK. Tämä kirkko peruskorjattiin v. 1847 -1848 ja purettiin v. 1926 -1927
sekä kuljetettiin talvella 1927 -1928 Pertunmaalle 250 hevoskuormassa. Pertunmaalaisia
nimitetään Hartolassa kirkonvarkaiksi, koska pertunmaalaisilla oli kylläkin Tuomiokapitulin lupa
viedä Hartolan vanha kirkko Pertunmaalle, mutta ”kukaan ei muistanut kysyä lupaa hartolalaisilta”!.
Nimi Sysmä juontuu tiettävästi Sysmäki (Sysimäki) -nimestä ja on tarkoittanut alun perin synkeää
metsä- ja korpiseutua ja nimellä oli aikoinaan monta muotoa; ensimmäinen maininta v. 1442
Syssme, ja mm. v. 1465 alkaen Syssmäki, viite: s. 6 SPH I-II. Uusimpien historian tutkimusten ja
tulkintojen mukaan ”suomalaiset olisivat Suomesta”, eli ilmeisesti jo viimeisen jääkauden jälkeen
suomalaisten esi-isät ovat asuneet Suomen maaperällä, siis jo siis 10 000 v. ajan !. Ja niin SuurSysmässäkin tiedetään muinaislöytöjen perusteella olleen jonkinmoista asutusta jo kivikauden
ajoista n. v. 3000 -1600 e.Kr. alkaen. Eli alueella liikkui ainakin metsästäjiä jo paljon ennen
ajanlaskun alkua. Kiinteää suomalaisasutusta lienee syntynyt enemmin rautakaudella v. 500 -800
jKr. Keskiajalla Suur-Sysmän seutua asutettiin pysyvämmin lännestä käsin Kanta-Hämeen alueelta
ja Hollola -Asikkala seudulta sekä osin myös idästä Suur-Savon puolelta, ilmeisesti 1200 -1300luvuilta alkaen. Sysmässä oli siten mitä ilmeisimmin jonkin verran pysyvää asutusta jo Ruotsivallan
saatua otetta Suomesta 1250 -luvulla. Toisaalta Sysmän seutu oli samalla vielä pitkään eräaluetta
aina 1300 -1500 -luvun eräkaudelle asti. Eräkaudella tiedetään etenkin Sääksmäen kylien
omistaneen eräsijoja laajalti Suur-Sysmässä, mm. nykyisessä Rapalan niemessä, Voipalan ja
Huittulan (Otamon) sekä Saaren kylissä, samoin mm. Rutajärvellä ja Havumäessä Leivonmäen
pitäjän alueella. Samoin Pälkäneen, Hattulan ja Vanajan sekä Hauhon ja Tuuloksen pitäjien kylillä
ja taloilla oli laajat eräomistukset Suur-Sysmän alueella. Esim. tiedetään että Hattulan Nihattulan
kylällä oli hallussaan Ruorasmäki Joutsasta (kuuluu nykyisin Pertunmaahan), jonka hattulalaiset
sitten myivät savolaisille, mutta joka lunastettiin takaisin Sysmään, viite: s. 52 JK. Näitä eräsijoja
mitä ilmeisimmin alun perin asutettiin e.m. eräsijoja omistaneista pitäjistä ja kylistä käsin.
Sysmän varhaisimmin asuttuja alueita lienee Rapalan kylä (Rapalanniemi), Soiniemi, kirkonkylä
(Suurkylä/ Veijolan mäki), Karilanmaa sekä Joutsjärvi, viite: s. 33 SPH I-II. Kiinteä asutus levisi
10
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
aluksi nykyisen kirkonkylän seudulta Tainionvirtaa ylös Nuoramoisiin ja Koskipäähän/ Hartolaan ja
sitten edelleen vähitellen laajentuen Jääsjärven ja Suonteen seudulle.
Suur-Sysmä käsitti keskiajalla nykyisen Sysmän lisäksi Hartolan, Joutsan, Luhangan, Leivonmäen
ja länsiosan Pertunmaata sekä osia myös nykyisestä Mäntyharjusta ja Asikkalasta.
Suur-Sysmän hajoaminen alkoi kun Hartola erosi 31.8.1784 omaksi kirkkoherrakunnaksi ja
pitäjäksi. Pitäjän nimeksi tuli tuolloin pitäjän perustaneen kuningas Kustaa III:n pojan nimen
mukaan nimetty Gustaf Adolf, jolla nimellä kuningaskunta Hartola oli pitkään kaikissa
ruotsinkielisissä asiakirjoissa. Hartolan mukana Sysmästä lähti v. 1784 myös Joutsa ja Leivonmäki
sekä osa nykyistä Pertunmaata. Luhanka oli muodostanut oman kappeliseurakunnan v. 1767 ja
irtautui Sysmästä itsenäiseksi v. 1864. Kun Hartola irtaantui Sysmästä v. 1784 niin Joutsasta ja
Leivonmäestä tuli Hartolan kappeliseurakuntia. Joutsa irtaantui vuorostaan Hartolasta v. 1860 ja
Leivonmäki oli sitten Joutsan kappeliseurakuntana, kunnes v. 1878 Leivonmäki irtaantui Joutsasta
ja itsenäistyi. Pertunmaan pitäjä perustettiin v. 1926 ja siihen liitettiin osia Hartolasta, Joutsasta
(mm. Ruorasmäen kylä) sekä osia myös Mäntyharjusta. Leivonmäki liittyi uudestaan Joutsaan
kuntaliitoksessa 1.1.2008. Luhangan seurakunta liitettiin jo v. 2006 alusta Joutsan seurakuntaan,
vaikka Luhanka on edelleen (v. 2010) itsenäinen runsaan 800 asukkaan minikunta.
Suur-Sysmällä oli keskiajalla eräkaudella myös eräomistuksia, jopa Keski-Suomessa asti, mm.
Korpilahdella ja Jämsän tienoilla sekä ennen kaikkea Rautalammilla sysmäläisillä oli laajat
erämaa-alueet. Vielä niinkin myöhään kuin v. 1628 sysmäläiset valittivat kuninkaalle siitä, että he
joutuivat maksamaan erikoista kalaveroa niistä takamaista ja kalavesistä, mitä heillä ennen oli ollut
niillä seuduilla, mihin sitten syntyi Rautalammin pitäjä, viite: s. 50 ja 88 SPH I-II. Sysmäläiset myös
asuttivat osin näitä erämaitaan Rautalammilla. Tämä näkyi mm. 1500 -luvun loppupuolella, kun
talonpojat nousivat kapinaan kohtuuttomia veroja sekä aatelisten mielivaltaa vastaan, niin
sysmäläiset ja rautalampilaiset talonpojat muodostivat sen runsaan 400 henkisen miesjoukon, joka
v. 1596 lopulla poltti Sysmässä Sipi Henrikinpojan Koskipään kartanon, kuin myös Rapalan
kartanonkin. Rautalampilaiset kapinoivat ensimmäisen kerran jo v. 1593 kun joukko ruotsalaisia
sotilaita piti linnaleiriään Rautalammilla ja ryöstelivät taloista ruokaa. Sysmässäkin oli aluksi
ilmeinen taistelu Linnan ratsutilan läheisyydessä mäellä, joka sitten kantoi nimeä Nuijamäki. Tämä
rautalampilaisten ja sysmäläisten talonpoikien joukko eteni sitten Pulkkilanharjun kautta Asikkalan
kirkolle ja edelleen Kurhila-Vähimaalle, jossa myös käytiin kahakka nuijamiesten ja aatelisten
ratsumiesten kesken 10.1.1597, tässäkin tapauksessa mäki kantaa edelleen kantaa nimeä
Nuijamäki, viite: s. 274 NN. Täältä kapinalliset talonpojat etenivät Padasjoen Nyystölään, jossa
linnoittautuivat Verhon kartanoon ja sen maille. Näitä kapinallisia talonpoikia vastaan hyökkäsi
sitten Verhon kartanon herran Maunu Särkilahden ja Iivari Arvidinpoika Tavastin sekä Koskipään
kartanonherran Sipi Henrikinpojan (jonka velipuolen poika oli Iivari Arvidinpoika Tavast) johtamat
huovijoukot. Taistelut olivat kiivaat ja näissä sai surmansa kaksi Sipi Henrikinpojan poikaa, jotka
joukkojen etunenässä ratsastivat nuijamiesten asettamaan ansaan, ns. murrokseen. Tämä taltutti
vähäksi aikaa aatelisten ratsujoukkojen hyökkäykset. Jatkossa sotilaiden ylivoima toi sitten
kapinallisille tappioita ja kun Sipi Henrikinpoika sai alkeellisen pikku tykin ja jysäytteli sillä, mikä
johti sitten lopulta Iivari Tavastin vetämien neuvotteluiden jälkeen kapinallisten antautumiseen.
Mutta tämä oli Iivarin ja Sipin juoni, kun kapinalliset saatiin aseettomiksi, niin Iivari ja Sipi
huovijoukkoineen kylmäverisesti teurasti koko 400 henkisen kapinallisjoukon 14.1.1597 Nyystölän
pellolla, jolla paikalla on nykyään Nuijasodan muistomerkki. Tämä teurastus oli Sipiltä varmaan
kostoa kartanonsa polttamisesta sekä poikiensa kuolemasta, viite: s. 269 -288 NN.
Suomessa paikallista valtaa pitävä marski Klaus Fleming määräsi vielä Nuijasodan jälkeen ”koko
Sysmän hävitettäväksi” kostoksi talonpoikaiskapinalle, mikä johti todella kapinaan osallistuneiden
talonpoikien tilojen polttamiseen ja tilojen autioitumiseen.
Nuijasodan jälkinäytös koettiin v. 1599 kun Puolassa asuneen Ruotsin kuninkaan Sigismundin ja
Ruotsissa paikallista valtaa pitävän Kaarle Herttuan välisessä valtataistelussa Kaarle Herttua
hyökkäsi Suomeen kukistaakseen suomalaiset aateliset, jotka olivat Sigismundin puolella ja Kaarle
Herttua joukkoineen pääsikin voitolle ja julistautui sitten uudeksi kuninkaaksi Kaarle IX:ksi. Kun
Kaarle Herttua (Kaarle IX) oli vallannut ensin Turun ja sitten Viipurin, niin hän vangitsi Nuijasodan
aateliset johtomiehet ja varoitukseksi teloitti, mm. Arvi Henrikinpoika Tavastin ja tämän pojan Iivari
Arvidinpoika Tavastin, jotka menettivät päänsä ja heidän päänsä roikkui jonkun aikaa Viipurin
11
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
linnan tornissa näkyvillä. Sen sijaan Koskipään Sipi Henrikinpoika selvisi vankeustuomiolla ja
kuningas Kaarle IX armahti hänet, kun tarvitsi kokeneita ja kyvykkäitä upseereita armeijaansa.
Koskipään kartanonherra Sipi Henrikinpoika (s. n. 1553, k. 1628) omisti aikoinaan Koskipään
kartanon ohella Kalhon ja Pohjolan kartanot Hartolassa sekä Sysmän Nuoramoisten Nordenlundin
kartanon, sekä muutenkin valtavat maaomaisuudet Suur-Sysmässä, samoin Sipi omisti Asikkalan
Hillilässä 3 tilaa, mm. Tommolan ratsutilan, samoin Vähä-Äiniöllä Mattilan, eli nykyisen
Vanhakartanon, jotka tilat ja kartanot Asikkalassa siirtyivät sitten Sipin vävyille; Hjortfelt- ja
Korpenfelt -aatelissukujen haltuun. Sipi omisti myös vaimonsa Kaarina Grabbe’n kautta
Kirkkonummen Kosken (Navala/ Ericsgårdin) kartanon ja maat. Sipin poika v. 1639 aateloitu
Henrik Sipinpoika Silfverbögel sai sitten suurimman osan isänsä omaisuudesta ja läänityksistä.
Sipin yksi vävyistä oli Henrik Henrikinpoika Tandefelt, ent. Rapala, jonka veli Arvid Henrikinpoika
Tandefelt aateloitiin v. 1650 Tandefelt -nimiseksi. Nämä veljekset olivat Rapalan kartanon Henrik
Pietarinpoika Rapalan (s. 1555, k. 1612) poikia ja siis aateloitumisen jälkeen olivat nimellä
Tandefelt ja tämä Tandefelt -suku oli sitten aina 1800-luvun lopulle asti Sysmän varmaan
merkittävin aatelissuku. Henrik Sipinpoika Silfverbögel’n ja vaimonsa Ingeborg Grönfeldt’n tytär
Margaretha Silfverbögel taas avioitui Juhana Arvidinpoika Tandefeltin (s. 1640, k. 1712) kanssa.
Silfverbögel -suku, kts. mm. s. 372 -373 SPH I-II sekä s. 263 -265 HK. Tandefelt sukuhaaran
henkilöt hallitsivat sitten lähes kaikkia Sysmän ja Hartolan kartanoita ja muutenkin vaikuttivat
vahvasti Sysmän asioissa, viite: s. 367 -372 ja s. 644 -653 SPH I-II, sekä s. 265 -267 HK.
Koettelemusten aika:
Esi-isillämme ja äideillämme oli ns. uudella ajalla, eli 1500 -luvun puolivälin jälkeen käytyjen Pitkän
vihan nimellä kulkevan sodan (1570 -1595) ja Nuijasodan (1596 -1597) jälkeen edelleen suuria
koettelemuksia edessä, kun ensin v. 1601 koettiin todella kylmä kesä, halla tuhosi viljasadon ja
tätä seurasi vielä useita katovuosia, jolloin todella nähtiin nälkää ja esi-vanhempiemme perheissä
kuoli nälkään lukuisia perheen jäseniä. Sama toistui 1630 -luvulla ja tämän ohella 1600 -luvulla
Ruotsin kuninkaiden uskonsodat & valloitussodat Balttiassa ja Liivinmaalla sekä Puolassa ja
Saksassa rasittivat tiloja sotaväkiottojen ja raskaiden verorasitusten myötä, etenkin 30 -vuotinen
sota, joka päättyi 24.10.1648 Westfalenin rauhaan, oli äärimmäisen koetteleva monellakin tavalla.
Ilmaston 1300 -luvulta alkanut hidas jäähtyminen toi sitten 1690 -luvulla ”pienen jääkauden”
Suomeen, jolloin jo 1690 -alussa koettiin pahoja hallakesiä, mikä sitten huipentui v. 1695 -1697
tunnetun historiamme pahimpaan nälänhätään, suuriin kuolonvuosiin, jolloin halla tuhosi
peräkkäisinä kesinä lähes kaiken viljan, mm. v. 1697 kesällä keskellä heinäkuuta Sysmässäkin
satoi lunta ja maa oli jäässä. Näinä suurina kuolonvuosina kuoli Sysmässä n. 1/3 osa väestöstä
nälkään ja erilaisiin kulkutauteihin ja väkeä kuljeksi kerjäläisinä kylistä toiseen etsien ravintoa. Vain
vahvimmat selvisivät ja ehkä näissä koettelemuksissa on perusta suomalaisten sisukkuuteen.
Osin selviämisessä auttoi, jos asui vesistön lähellä ja onnistui samaan kalaa ja kalastuksen avulla
selvittiin, näkyyköhän tämäkin nykyään siten että kalastus on varsin suosittu harrastus ?. Suurten
kuolonvuosien jälkeen ilmastokin alkoi tasaisesti lämmetä. Suurista kuolonvuosista selvinneillä oli
edessään uudet koettelemukset kun alkoi Pohjan sota ja Isonvihan aika (v. 1700 -1721), jolloin
venäläiset joukot hyökkäsivät ja ryöstelivät Suomessa vallaten koko maan. Sysmässä tämä
hyökkäys tuli v. 1713 ja seuraavina muutamina vuosina koettiin raskaita aikoja venäläisten
mellastaessa pitäjän alueella ja vieden väkeä myös Venäjälle. Tuota jaksoa 1500 -luvun
loppupuolelta Isonvihan aikaan asti voisi luonnehtia ”kurjuuden 150 vuodeksi”, ja v. 1695 -1697
sen huipentumaksi. Pikkuvihan aikana v. 1742 -1743 selvittiin jo helpommalla. Väestön määrä lähti
sitten Sysmässäkin voimakkaaseen ja tasaiseen kasvuun 1750 -luvusta lähtien, eikä Kustaa III:n
sota Venäjää vastaan v. 1788 -1790 tuonut isoa ”takapakkia” väestön kasvussa, kuten ei
myöskään Suomen sota v. 1808 -1809, jolloin siirryimme Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle,
vaikkakin koettiin raskaita menetyksiä, toi kuitenkin v. 1809 saatu autonomia monia hyviäkin asioita
ja edisti kehitystä 1800-luvulla.
Raskaita kato-, nälkä- ja kulkutautivuosia koettiin uudelleen vielä 1800-luvulla, mikä huipentui v.
1865 -1868 ja erityisesti v. 1868 jolloin nälänhätä oli suurimmillaan ja ihmisiä kuoli joukoittain
nälkään ja erilaisiin kulkutauteihin, mm. lavantauti tappoi v. 1868 Sysmässä 456 ihmistä, viite: s. 34
SPH III, kuolleisuus tuolloin v. 1865 -1868 jäi n. 11 % tasolle Sysmässä, kun se edellisessä
suuressa katastrofissa v. 1695 -1697 oli lähes 35 %.
12
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
I.3.2 Kangasniemen historiaa
Etelä-Savossa sijaitseva Kangasniemen kunta perustettiin v. 1867.
Asutus Kangasniemen alueella on varsin nuorta. Toki ilmeisesti jo kivikaudella n. 3000 -1500 v.
ennen ajanlaskun alkua Kangasniemellä saattoi asua lähinnä lappalaisheimon esi-isiä. Lappalaisia
tavattiin Kangasniemellä vielä 1700 -luvulle asti, vaikkakin suurin osa lappalaisasutuksesta oli
siihen mennessä jo työntynyt pohjoiseen suomalaisasutuksen tieltä.
Ensimmäiset suomalaiset siirtyivät Savon alueelle mahdollisesti jo rautakaudella n. 500 -800 v.
jälkeen ajanlaskun alun, aluksi nykyisen Mikkelin seudulle, lähinnä lännestä käsin (s. 15 KH -I).
Laaja Suur-Savon alue oli pitkään erämaata, eränautinta-aluetta jossa liikkui lähinnä metsästäjiä ja
kalastajia sekä idästä että lännestä. Valtaosa Suur-Savon väestöstä oli alun perin karjalaisheimoon
kuuluvia, joita erityisesti ristiretkiajalla (n. 1100 -1300 -luvuilla) siirtyi Suur-Savoon (s. 16 KH -I).
Savolaisten levittäytyminen pikkuhiljaa länteen ja pohjoisen suuntaan johtui lähinnä kaskiviljelyn
yleistyessä tarpeesta saada uusia alueita kaskenpolttoon. Toisaalta myös hämäläiset suuntautuivat eräretkillään itään ja pohjoiseen. Nykyinen Kangasniemen alue sijaitsi savolaisalueen ja hämäläisasutuksen raja-alueella ja rajakiistat olivat hyvinkin yleisiä ja keskinäisiä kahakointeja sattui
useasti. Suur-Sysmän alue ulottui 1400-luvulla kauas pohjoiseen nykyisen Keski-Suomen alueelle
ja esim. vanha Suur-Rautalampi oli vielä v. 1561 asti Suur-Sysmän kappeliseurakuntana.
Hämäläisten erämaat -hämäläisten eränautinta-alueet, ulottuivat osin myös Kangasniemen
alueelle, josta esim. on v. 1443 riita Lammin Porkkalan herran Olavi Tavastin ja Hartolan (SuurSysmän) Björn Koskipään kesken koskien Kälän metsiä ja kalavesiä (osin nykyisen Kangasniemen
alueella) ja jossa riidassa Björn Koskipää tuomittiin 40 mk sakkoihin aiheuttamansa vahingon takia
(viite: s. 65 SPH I-II ja s. 20 KH -I). Kuvaavaa Kangasniemen myöhäisestä asuttamisesta on piispa
Maunu Tavastin kuvaus n. v. 1440 vaiheilla; ”Sysmän ja Savilahden kirkon välillä ei ollut lainkaan
asumuksia” (viite: s. 17 KH-I). Savilahden kirkolla tarkoitettiin tuolloin perustettua Savilahden
kirkkopitäjää, jolle oli rakennettu kirkko nykyisen Mikkelin kupeeseen 1440 -luvun alussa.
Kangasniemen aluetta asutettiin sitten voimallisemmin keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa, eli
1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alkupuolella. Kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa (s. 1499, k.
1560) hallintokaudellaan (v. 1523 -1560) uskonpuhdistuksen ohella halusi lujittaa muutenkin valtaa
Suomessa ja lujittaa etenkin puolustusta idän uhkaa (= Novgorodilaisia) vastaan, niin Kustaa
Vaasa ajoi erämaiden asuttamista, jota Suomessa ja erityisesti Suur-Savon alueella sitten
Savonlinnan voudit Klemetti -kirjuri sekä Kustaa Fincke käytännössä toteuttivat ja ohjailivat, mikä
merkitsi myös Kangasniemen alueella pysyvän asutuksen voimistumista 1540 -1560 -luvuilla.
Kangasniemen alue oli pitkään hyvin hajanainen alue, jossa ensinnäkin uusia kyliä muodostui ja
kylien rajoja muutettiin tiuhaan. Toisaalta koko vanha laaja Kangasniemen alue oli rikkonainen,
sillä oikeudelliset, hallinnolliset ja seurakunnalliset rajat oli muodostettu kukin omalla tavallaan ja
eri laajuuksissaan eri aikakausina. Seurakunnallisesti Kangasniemen alue kuului aluksi laajaan
Savilahden seurakuntaan, sittemmin Suur-Savon seurakuntaan, jonka jakautumisen v. 1573 myötä
Kangasniemi liitettiin perustettuun Pieksämäen kirkkopitäjään v. 1575. Kangasniemi mainittiin
asiakirjoissa nimellä vasta v. 1649 Visulahden käräjillä, jolloin Kangasniemen kerrottiin olevan
Pieksämäen seurakunnan alainen kappeliseurakunta (s. 106 KH-I), josta Kangasniemi irtaantui v.
1656 muodostaen itsenäisen seurakunnan.
Hallinnollisesti valtaosa nykyisestä Kangasniemen alueesta kuului vanhimman verokirjan v. 1541
mukaan Vesulahden (=Visulahden) pitäjän Vuolingon neljänneskuntaan, ja oli sitä pitkään vielä
senkin jälkeen.
Kun Hankasalmi irtaantui Rautalammista v. 1860, niin siihen liitettiin myös osia Kangasniemestä,
mm. Halttulan ja Niemisjärven alueet.
Kangasniemen syrjäinen sijainti edesauttoi siinä että Kangasniemi säästyi satoja vuosia
suuremmilta tuhoilta monien sotaretkien ja sotien aikana. Mm. Isonvihan aikaan 1710 -luvulla
hävitys Kangasniemen alueella jäi suhteellisen vähäiseksi. Suuret kuolonvuodet 1695 -1697 sen
sijaan olivat Kangasniemellä tuhoisat; ankara halla 3 kesänä peräkkäin tuhosi lähes kaiken viljan,
jota seurasi paha nälänhätä ja kun ihmisten yleiskunto heikkeni, niin kulkutaudit levisivät ja ihmisiä
kuoli sadoittain, pelkästään v. 1697 haudattiin väh. 483 oman seurakunnan henkilöä, mikä tuntui
myös kaikissa tässä kirjassa esitetyssä sukumme sukuhaaroissa.
13
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
I.3.3 Joutsan ja sen Mieskonmäen kylän historiaa
Joutsa on Suomen kunta, joka sijaitsee valtatie 4 varrella Keski-Suomen maakunnassa,
asukasmäärä n. 5200 henkilöä. Joutsa kuuluu Hartolan, Sysmän, Pertunmaan, Heinolan ja
Luhangan ohella myös Itä-Hämeeseen.
Joutsan seutu kuului muinaishistorialliseen todella laajaan Hämeeseen. Itse asiassa Joutsa (tai
aikoinaan kirjoitusmuotona myös Jousa) oli Hämeen ja Savon raja-aluetta, joka raja kulki
vaihtelevasti nykyistä Joutsan itärajaa myötäillen. Joutsan itäpuolen maa-alueet ja kylät olivat
keskiajalla jatkuvien rajariitojen näyttämönä ja hävityksen kohteena. Keskiajalla Joutsa kuului
laajaan Suur-Sysmään, josta erotettiin Hartola v. 1784 ja samalla Joutsa, joka kuului tuolloin
Hartolaan ja Leivonmäki Joutsaan. Joutsa itsenäistyi Hartolasta v. 1860 ja Leivonmäki puolestaan
irtaantui Joutsasta v. 1878. Kun Pertunmaan kunta perustettiin v. 1926, niin siihen siirrettiin
alueliitoksessa osia myös Joutsasta, mm. Ruorasmäen kylä.
Joutsa sai ensimmäisen kirkkonsa vasta v. 1798 kun pieni Pekkasten kappeli valmistui Angesselän
rannalle nykyisen kirkonkylän länsipuolelle. Puinen ristikirkko valmistui v. 1813.
Keskiajalla Joutsaa asutettiin sekä idän suunnalta Savosta, että varsingin Hämeestä päin, lähinnä
Sysmästä, sekä toisaalta Kanta-Hämeestä, mm.: Saarioisten hallintopitäjästä (Akaasta) ja etenkin
Sääksmäeltä, sekä myös Pälkäneeltä, Hauholta, Tuuloksesta ja Mäskälästä, joka oli muinainen
veropitäjä ja nykyinen Hämeenlinnan/Vanajan yksi kylistä, joilla pitäjillä ja kylillä oli erämaita ja omistuksia Joutsan alueella. Joutsan vanhimmat asutut kylät Tolvasniemi ja Laitjärvi sijaitsevat
Suontee järven itäpuolella ja kolmas varhaisin asuttu kylä, Joutsan kylä, nykyinen kirkonkylä,
Suontee järven länsipuolella, kaikki vesistön tuntumassa, viite; s. 35 SPH I-II.
Professori Väinö Voionmaa (teoksessaan: Muinaishistoriallinen Häme) on päätellyt että Joutsan
koillisosassa sijaitseva Mieskonmäen kylä olisi saanut nimensä muinaisen Mäskälän pitäjän
mukaan väännöksenä, eli nykyisen Hämeenlinnan (Vanajan) Mäskälä -kylän nimen mukaan ja
siten ehkä varhaisimman asutuksensa. Samoin Mieskonmäen Kälän osalta Voionmaan on
päätellyt että Sääksmäen Huittulassa keskiaikana tunnetun Kälää -talon mukaan myös
Mieskonmäen Kälä olisi saanut nimensä, viite; s. 47 SPH I-II sekä s. 160 Sääksmäen historia (Iosa). Kälän ja sen rajoista Savoa vastaan varhaisin merkintä löytyy vuodelta 1443 ja Mieskonmäen
osalta vuodelta 1446. Kälän metsäalueet ja kalavedet mainittiin kuuluvan v. 1443 Lammin
Porkkalan kartanon herralle ja Hollolan kihlakunnan tuomarille ritari Olavi Niilonpoika Tavast’lle,
joka voitti käräjillä v. 1443/ 1444 riidan Hartolan Björn Koskipäätä vastaan, joka tuomittiin sakkoihin
ja korvauksiin Kälän metsämaalla ja kalavesillä aiheuttamansa vahingon takia, eli Björn Koskipää
oli pitänyt alueita omanaan (s. 64 -65 SPH I-II). Tätä ennen Kälän maat ja kalavedet kuuluivat ritari
Olavin Tavast’n sedälle piispa Maunu II Tavast’lle, joka osti v. 1440 tienoilla hämäläisiltä ja
savolaisilta talonpojilta maita Savon ja Hämeen rajoilta. Professori Voionmaan mukaan Kälän (ja
siis Mieskonmäen) alue oli ennen Tavast -suvulle joutumistaan kuulunut Vanajan, siis SydänHämeen seutujen mahtimiehille. Myöhemmin koko Kälän aluetta nimitettiin Mieskonmäen rälssiksi.
Rälssillä tarkoitetaan aateliston vanhoja perintötiloja, jollaisia Suur-Sysmän alueella oli vain tämä
yksi. Rälssitiloista ei tarvinnut maksaa kruunulle veroa (viite: s. 24 MP).
Kylän nimestä Mieskonmäki; on esitetty myös toisenlaisia näkemyksiä mitä yllä on mainittu. Erään
hypoteesin mukaan Mieskonmäki -nimen antajana voisi olla joku Miesko -niminen mies. Tunnettu
tämänniminen historian henkilö oli Puolan hallitsijana v. 960 -992 toiminut Mieszko I, jolla oli
yhteyksiä myös Pohjoismaihin, sillä hänen tyttärensä avioituivat Tanskan ja Ruotsin hallitsijasukuihin. Mieszko I:n jälkeläisiä oli vielä mm. v. 1210 -1211 hallitsijana mainittu Mieszko IV.
Samoin jälkeläisiin kuuluu Sigismund III Vaasa, joka oli Ruotsin kuninkaana v. 1593 -1599 ja
Puolan kuninkaana v. 1587 -1632, jonka puolelle Suomen aatelisto asettui ennen Nuijasotaa (v.
1596 -1597) Ruotsin Kaarle Herttuan (myöh. Kaarle IX) valtaa vastaan (viite: s. 237 NN).
Toisaalta tuntuu aika kaukaiselta hakea selitystä Puolan hallitsijasta 900 -luvulta Mieskonmäki
nimeen, joten ehkä Voionmaan tulkinta nimen juontumisesta Vanajan Mäskälä -kylän nimestä ja
Mieskonmäen ensimmäisistä asukkaista Vanajan seudulta, tuntuisi luontevammalta (kirjoittajan
arvio).
Mieskonmäen kylä jakaantuu viiteen osaan, jotka ovat: varsinainen Mieskonmäki, eli Kälän kylä,
Kortesalmi, Pajumäki, Vallaspelto sekä Pylsyn kylä (viite: s. 9 MP).
14
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
II ESIPOLVITAULUT
II.1 MÄKISEN SUVUN ESIPOLVET JA SUKUJUURET
II.1.1 JUHO MÄKISEN ISÄN ESIPOLVET
Juho Kustaa Mäkisen isän puoleiset tiedossa olevat sukujuuret löytyvät lähinnä Joutsasta
sekä Etelä-Savon puolelta Kangasniemeltä ja Hirvensalmelta.
TAULU1 KANGASNIEMEN LAITISEN SUKUHAARA
Yleistä: Nimistötutkijat ovat katsoneet nimen Laitinen pohjautuvan germaanisperäiseen miehen
nimeen, jonka yläsaksalaisina muotoina ensimmäisen vuosituhannen lopulta tunnetaan asut
Laitha, Laitu, Lethu, Leda ja Ledi sekä ruotsalaisina Ledhe ja Lete, alasaksalaisena (siis
pohjoissaksalaisena) Ladicke. Vakkasuomalaisen Laitilan pitäjän jo keskiajalla tunnettu (v. 1430)
ruotsinkielinen nimi Letala tukee tätä selitystä. Kaarinassa on puolestaan kirjattu v. 1437 Mattis
Leasson (= Matti Laitinpoika?). Nimi ilmeisesti lainautui saksalaisten kauppiaiden mukana sekä
Suomen- että Pohjanlahden perukoille asti, ja siitä tuli ehkä molemmilla tahoilla nykyisen
sukunimistömme aineosa. (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet).
Virunmaalla esiintyy talojen nimet Laidu ja Laido sekä isäntien nimet Laid ja Laidoner. Inkerissä on
kylä Laitisi. Nimen varhainen ja runsas esiintyminen paikanniminä Varsinais-Suomen rannikolla,
juuri siellä mihin virolaiset Suomenlahden yli soudettuaan asettuivat, tukee vahvasti käsitystä siitä,
että Laitiset tulivat Virosta Varsinais-Suomeen. Sieltä he siirtyivät ehkä jo noin v. 1000 Etelä-Savon
Pellosniemelle ja samoihin aikoihin Jääksen seuduille. Luultavasti jo näihin aikoihin alkoi Laitisia
siirtyä Varsinais-Suomesta myös pohjoiseen, Kokemäenjoen alajuoksulle Nakkilaan ja
Pomarkkuun sekä Hämeenkyröön, josta jokunen ruokakunta lienee siirtynyt pohjoisemmaksi.
pääosa siirtyi kuitenkin järvien rannoille Vesilahdelle, Lempäälään ja Pälkäneelle. Pälkäneeltä
Laitisia siirtyi Keski-Savon erämaille, josta heitä hajaantui Kangasniemelle, Pieksämäelle,
Leppävirralle, Suonenjoelle, Jäppilään ja Joroisiin. Joko Pälkäneeltä tai muista Suur-Sääksmäen
pitäjistä Laitisia siirtyi Asikkalaan ja Hollolaan. On todennäköistä, että sieltä heitä siirtyi edelleen
esimerkiksi Lahisten kartanon erämaille Etelä-Savoon. Kartanolla oli jo varhain erämaita mm.
Rantasalmella. Laitisten suvun huomattavimpia asuinpaikkoja ovat olleet Laitisista nimensä
saaneet Varsinais-Suomen kylät: Laitilan pitäjä (entinen Untamala), Hämeenkyrön Laitila (suuri
yksittäistila), Pälkäneen Laitikkala (neljänneskunta, kylä ja jakokunta) ja siellä Kokkosten kärjen
Kokkola ja Hollolassa Laitialan kylä ja kartano. Vaikka nimet Pälkäneenkin isäntäluetteloissa
esiintyvät patronyymeinä, ovat sukunimet säilyneet ja olleet kansan keskuudessa koko ajan
käytössä. Tätä osoittaa mm. se, että Savossa esimerkiksi Pälkäneeltä tulleilla ne on otettu
kirjoitettunakin käyttöön. (Eino E. Laitisen artikkeli Laitisten sukuseuran lehdessä 2/1999 "Laitiset
ovat lähtöisin Varsinais-Suomesta"). Lähde: s. 330...331 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Laitisten suvulla on oma sukuseura: Laitisten sukuseura ry, kts.: www.laitistensukuseura.fi (tai
http://suvut.genealogia.fi/laitinen/). Seura julkaisee omaa sukulehteään: Laitiset. Laitisen suvusta
on kirjoitettu useampikin kirja, mm.: Jarmo Ahlstrand; Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten
sukupuu (v. 1994), sekä: Jarmo Ahlstrand; Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukukirja I (v.
2003). Laitisten suvun esi-isä on mahdollisesti ollut 1300 -luvulla elänyt Laiti, jonka sukujuuret
löytynevät Eestistä. Lähde: s. 4 ja 8 Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukukirja I (Jarmo
Ahlstrand).
Laitisen sukuhaarasta tulee sukujuuripolku myös Juho Kustaa Mäkisen puolison Aino Loviisa
Mäkisen os. Wasenius äidin puolen sukuun, joten he olivat keskenään sukulaisia Laitisen
sukuhaarassa.
15
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 1.1
(XIV) N.N. Laitinen
Syntyi n. v. 1490 tiettävästi Pellosniemellä (nyk. Ristiinassa).
Nimeltä tuntematon Kangasniemen Laitisen suvun kantaisä, jonka etunimi ei ole säilynyt tiedossa.
Omisti mahdollisesti Vesulahdella, eli myöh. Kangasniemeltä Laitiala n:o 1 -3:n, Synsiö n:o 7 -8:n,
Koittila n:o 3:n ja Kaihlamäki n:o 10 Puntan tilat.
Kangasniemelle Laitiset lienevät tulleet Ristiinan pohjoisosista, jossa vielä v. 1561 Laitisilla oli
useampi jättitila vierekkäin. Keskeisin tila joutui 1700 -luvun alussa aatelisille. Tästä muodostettiin
Vitsiälän kylän Löydön kartano. Tämän kartanon maiden lisäksi Laitisten kantatila käsitti Ristiinasta
Laitialan kylän, sekä tilan Mäntyharjun Ollikala n:o 1:ssä. Löydön kartanon päärakennus
Ristiinassa sijaitsee nykyään paikalla, jossa Laitisten päärakennus on sijainnut. Vuonna 1541
Pellosniemellä, siis nykyisessä Ristiinassa, mainittiin isäntänä Hannu Laitinen. Lähde: s. 4 -7
Kangasniemen ja Hankasalmen Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand), sekä s. 330 -331
Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 1.2
(XIV) N.N. Laitisen sukuhaaran kantaäidin nimi ei ole tiedossa.
Lapset:
- Mauno Laitinen, s. n. 1515 Vesulahdella. Tauluun 1.3.
- Pekka Laitinen. Asui Puntassa.
- Antti Laitinen. Asui Äkrynmäellä.
- N.N. Laitinen. Asui Seppälässä.
Taulu 1.3
(XIII) Mauno Laitinen (Måns Laitin)
Syntyi n. v. 1515 Vesulahden (Kangasniemen) Laitialassa. Talollinen ja isäntä Laitiala n:o 1 -3:ssa,
Synsiö n:o 7 -8:ssa, Koittila n:o 3:ssa sekä Kaihlamäki n:o 10 Puntassa vielä v. 1560. Mauno kuoli
v. 1560 jälkeen Kangasniemellä.
Lähde: s. 339 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 8 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand).
Taulu 1.4
(XIII) N.N. Maunon puolison nimi ei ole tiedossa.
Lapset:
- Pekka Maunonpoika Laitinen, s. n. 1540 Kangasniemi. Tauluun 1.5.
- Heikki Maunonpoika Laitinen. Asui Puntassa. Kuoli v. 1580 jälkeen. Vuoden 1571
hopeaveroluettelon mukaan Heikki Maunonpoika Laitisen omaisuus oli 10 markan arvosta
kuparia, 2 tammaa (9 mk), 1 lehmä, 1 vuoden vanha nauta ja 2 lammasta. Hän maksoi
veroa 2 markkaa, 5 äyriä ja 6 penninkiä. Hänen naapurustossaan asui runsaasti Orasia,
mutta myös Suurosia, Mannisia ja Himotuisia.
- Lauri Maunonpoika Laitinen. Asui Puntassa. Kuoli v. 1588 jälkeen.
- Mikko Maunonpoika Laitinen. Asui Puntassa.
- Juho Maunonpoika Laitinen. Asui Puntassa.
- Mauno Maunonpoika Laitinen. Asui Rantakylässä. Kuoli v. 1588 jälkeen.
Taulu 1.5
(XII) Pekka Maunonpoika Laitinen (Pehr Månsson Laitin)
Syntyi n. v. 1540 Kangasniemen Laitialassa. Talollinen Laitiala n:o 1 -3:ssa, Synsiö n:o 7 -8:ssa,
Koittila n:o 3:ssa ja Kaihlamäki n:o 10 Puntassa. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Pekka
Maunonpoika Laitisen omaisuus oli 1 leiviskä ja 1 markka kuparia, hevonen (20 mk), 3 lehmää,
nuorta karjaa 3 kpl 3 -vuotiasta ja 2 vuoden vanhaa, 4 lammasta, 4 pukkia ja 1 sika. Veroa hän
maksoi 8 markkaa, 5 äyriä ja 12 penninkiä. Hän oli siis varsin vauras talollinen. Pekka kuoli v. 1588
jälkeen Kangasniemellä.
16
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 1.6
(XII) N.N. Pekan puolison nimi ei ole tiedossa.
Lapset:
- Antti Pekanpoika Laitinen, s. n. 1560 Kangasniemi. Talollinen ja isäntä Laitiala n:o 2 sekä
Kaihlamäki n:o 10 Puntassa. Antti kuoli v. 1638 jälkeen Puntassa.
- Mauno Pekanpoika Laitinen, s. n. 1562 Kangasniemi. Tauluun 16.B.1.
- Heikki Pekanpoika Laitinen, asui Puntassa. Kuoli v. 1588 jälkeen.
- Lauri Pekanpoika Laitinen, s. n. 1570 Kangasniemi. Talollinen, isäntänä Koittila n:o 3, eli
Kokko-Laitisen tilalla, sittemmin Kokon talon isäntä v. 1589...1618-. Lauri kuoli v. 1618
jälkeen. Laurin jälkeläisiä on mm. presidentti Urho Kaleva Kekkonen.
- Pekka Pekanpoika Laitinen, s. n. 1580 Kangasniemi. Tauluun 1.7.
- Paavo Pekanpoika Laitinen, asui Puntassa, kuoli v. 1605 jälkeen.
Taulu 1.7
(XI) Pekka Pekanpoika Laitinen (Per Pehrsson Laitin)
Syntyi n. 1580 talollisen poikana Kangasniemen Laitialassa. Talollinen ja isäntänä (Mikkelin)
Hirvensalmen Ohensalossa. Vuoden 1664 maantarkastuskirjassa Ohensalossa oli kolme tilaa, joita
isännöivät Niilo, Olavi ja Pekka Pekanpoika Laitinen. Kaikki kolme asuivat Ohensalon maalla.
Kylään kuuluivat maakappaleet: Luotolahden maa, Vavessalo, Pajusyrjän maa, Kurjen maa ja
”Häijnensarj”. Vavessalo oli aikaisemmin kuulunut Synsiön kymmenkunnan anekkiin n:o 288, mutta
oli laillisesti tuomittu Laitialan miehille (Ohensalon Laitisille); samoin oli laita toisen puolen
Luotolahden maata. Niilo ja Olavi Laitinen maksoivat veronsa Jöns Månsinpoika Ållongrenille (viite;
s. 457 -458 KH -I). Pekka Laitinen asui Ohensalon kylässä vielä v. 1634, eli hän kuoli v. 1634
jälkeen. Lähde: s. 342 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 181 Laitisten sukukirja I (Jarmo
Ahlstrand).
Taulu 1.8
(XI) N.N. Pekan puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Sipi Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1610 Hirvensalmi. Talollinen ja isäntänä Istruala n:o 3
Joutsiniemessä, jossa asui vielä v. 1649. Vuoden 1664 maantarkastuskirjan mukaan
Joutsiniemi oli omana kylänä, jonka muodosti yksi ainoa tila, Lauri Sipinpoika Laitisen
Joutsiniemellä sijaitseva 1½ veromarkan verotila (viite; s. 457 KH -I).
- Pekka Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1610 Hirvensalmi. Tauluun 1.9.
- Niilo Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1620 Hirvensalmi. Tauluun 16.A.1.
- Olavi Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1620 Hirvensalmi. Asui Ohensalo n:o 1:ssä vielä v.
1666.
- Heikki Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1630 Hirvensalmi. Asui Ohensalossa.
- Erkki Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1630 Hirvensalmi. Asui Ohensalossa.
Taulu 1.9
(X) Pekka Pekanpoika Laitinen (Pehr Persson Laitin)
Syntyi n. v. 1610 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä Ohensalo
n:o 3:ssa eli Sarvikosken ja Taipaleen tilalla, jossa asui vielä v. 1663, eli Pekka kuoli v. 1663
jälkeen Ohensalossa. Lähde: s. 342 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 187 Laitisten sukukirja I
(Jarmo Ahlstrand).
Taulu 1.10
(X) N.N. Pekan puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Risto Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1638 Hirvensalmi. Tauluun 1.11.
17
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lauri Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1651 Hirvensalmi. Mainittiin Ohensalo n:o 3:ssa vielä
v. 1669.
Tuomas Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1651 Hirvensalmi. Mainittiin Ohensalo n:o 3:ssa vielä
v. 1669.
Niilo Pekanpoika Laitinen, s. n. v. 1657 Hirvensalmi. Ohensalo n:o 3:ssa vielä v. 1675.
Taulu 1.11
(IX) Risto Pekanpoika Laitinen (Christer Pehrsson Laitin)
n:o 3:ssa v. 1664 -1675-. Risto kuoli v. 1675 jälkeen Ohensalossa.
Lähde: s. 188 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand).
Taulu 1.12
(IX) N.N. Riston puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Eerikki Ristonpoika Laitinen, s. n. v. 1657 Hirvensalmi. Tauluun 1.13.
- Heikki Ristonpoika Laitinen, s. n. v. 1662 Hirvensalmi. Mainittiin Ohensalo n:o 3:ssa vielä v.
1697.
Taulu 1.13
(VIII) Eerik Ristonpoika Laitinen (Eric Christersson Laitin)
n:o 3:ssa v. 1676 -1712-. Eerik kuoli v. 1712 jälkeen Ohensalossa.
Taulu 1.14
(VIII) N.N. Eerikin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Antti Eerikinpoika Laitinen, s. v. 1680 Hirvensalmi. Tauluun 1.15.
- Heikki Eerikinpoika Laitinen, s. n. v. 1687 Hirvensalmi. Mainittiin Ohensalo n:o 3:ssa vielä v.
1722. Puoliso 9.12.1722 Maria Eskelintytär Kouko.
- Risto Eerikinpoika Laitinen, s. n. v. 1690 Hirvensalmi. Mainittiin Ohensalo n:o 3:ssa vielä v.
1712.
Taulu 1.15
(VII) Antti Eerikinpoika Laitinen (Anders Ericsson Laitin)
Syntyi v. 1680 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä Ohensalo n:o
3:ssa v. 1713 -1729-. Antti kuoli v. 1729 jälkeen Ohensalossa.
Taulu 1.16
(VII) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Eerik Antinpoika Laitinen, s. v. 1700 Hirvensalmi. Tauluun 1.17.
- Antti Antinpoika Laitinen, s. v. 1713 Hirvensalmi.
- Heikki Antinpoika Laitinen, s. n. v. 1715 Hirvensalmi. Asui Hirvensalmen Ohensalo n:o
3:ssa, jossa mainittiin vielä v. 1758. Heikki kuoli v. 1758 jälkeen Ohensalossa.
Taulu 1.17
(VI) Eerik Antinpoika Laitinen (Erich Andersson Laitin)
Syntyi n. v. 1700 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä
Ohensalossa v. -1728 -1750-. Vuoden 1728 henkikirjan mukaan Eerik isännöi Ohensalo n:o 2 tilaa
18
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
ja v. 1732 henkikirjan mukaan Ohensalo n:o 2 & 3:n tiloja ja sitten taas v. 1738 henkikirjassa Eerik
oli mainittu isäntänä Ohensalo n:o 2:ssa. Vuoden 1744 henkikirjassa Eerik oli uudestaan merkitty
Ohensalo n:o 2 & 3 tilojen isännäksi. Vuoden 1750 henkikirjan mukaan Eerik oli talollinen
Ohensalo n:o 3:ssa, joka myöhemmin mainittiin nimellä Kynämäki. Tuolloin v. 1750 Ohensalo n:o 1
oli talollisena Pekka Laitinen ja Ohensalo n:o 2:ssa Heikki Laitinen.
Ohensalon kylä kuului Hirvensalmen pitäjään 1840 -luvulle asti, jolloin se liitettiin Kangasniemeen.
Ohensalon maat olivat vanhaa rälssimaata, jotka oli läänitetty jo keskiajalla aatelissuvuille. Vuoden
1618 läänitysluettelon mukaan Pellosniemen pitäjän Ohensalon kylän 4 tilaa kerrottiin kuuluneen
Lammin Porkkalan kartanolle. Ohensalon tilat olivat pitkään Gödik Fincke'n ja tämän perillisten
hallinnassa. Ohensalo oli siis rälssimaata, jonka talonpojat maksoivat veronsa säätyläisaatelissuvuille. Ohensalon tilat maksoivat veronsa sitten Horn- ja Ållongren -suvuille (Fincken
sukulaisia) ja sitten myös von der Pahlen että von Becker -suvuille. Kun sitten von Becker -suku
sai lainhuudatuksen suureen osaan Ohensalon kylään, niin tämän vuoksi Laitisen suvussa
(Ohensalo n:o 1 -3:ssa) talolliset joutuivat 1760 -luvun lopulla lampuodin asemaan ja tämä näkyi
sitten muuttoliikkeenä pois näiltä tiloilta. Von Becker suku asettui sitten asumaan Ohensalo n:o
1:een (s. 457 -458 KH -I). Viite: s. 188 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand).
Taulu 1.18
(VI) N.N. Eerikin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Marketta Eerikintytär, s. n. v. 1733 Hirvensalmi
- Eerik Eerikinpoika Laitinen, s. n. v. 1735 Hirvensalmi. Kuoli v. 1764 jälkeen Hirvensalmi,
Ohensalo.
- Riitta Eerikintytär, s. n. v. 1737 Hirvensalmi
- Antti Eerikinpoika Laitinen, s. v. 1739 Hirvensalmi. Kuoli v. 1816 Hirvensalmi, Ohensalo.
- Heikki Eerikinpoika Laitinen, s. v. 1741 Hirvensalmi. Kuoli v. 1822 Hirvensalmi, Ohensalo.
- Risto Eerikinpoika Pekkala, s. v. 1743 Hirvensalmi. Tauluun 1.19.
Taulu 1.19
(V) Risto Eerikinpoika Pekkala (Christer Ericsson Peckala)
Syntyi v. 1743 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalo n:o 3:ssa. Riston ilmeinen isä oli Eerik
Antinpoika Laitinen Ohensalo n:o 3:sta. Kts. kuva 2. Vuoden 1764 henkikirjassa Risto mainittiin
poikana Ohensalo n:o 3 tilalla, josta hän tiettävästi muutti v. 1767 tienoilla Joutsan
Mieskonmäkeen. Risto oli perheen nuorin poika ja koska Riston vanhemmat veljet jatkoivat
talonpitoa, itse asiassa lampuoteina, eli vuokraviljelijöinä Ohensalossa, Risto "etsi paikkansa
muualta". Ohensalosta oli lyhyt matka Joutsan puolelle Mieskonmäkeen, olivathan kylät
naapurikyliä, vaikkakin sijaitsivat eri pitäjässä ja myös eri läänissä. Hartolan srk:n vihkikirjan
mukaan Joutsassa vihittiin 13.12.1767 talollisen poika Risto Eerikinpoika Hirvensalmen
Ohensalosta ja Maria Ristontytär Mieskonmäestä. Ristolla ei mainittu tuolloin mitään korkonimeä,
eli sukunimeä. Risto tuli siis vävyksi Mieskonmäen Pekkalaan, jossa hän oli sitten itsekin
talollisena ja isäntänä. Risto Eerikinpoika Pekkala isännöi Pekkalan jaetun tilan päätilaa, toista
puoliskoa viljeli Mikko Sipinpoika Pekkala, jonka isä Sipi Ristonpoika Pekkala oli edellinen
talollinen ja isäntä Pekkalan jaetulla tilalla. Mikko Sipinpoika Pekkala oli siis Risto Eerikinpoika
Pekkalan puolison Maria Ristontyttären serkku. Rippikirjan mukaan Risto Eerikinpoika Pekkala
kuoli v. 1802 Mieskonmäessä, siis 59 v. ikäisenä.
Taulu 1.20
(V) Maria Ristontytär (Maria Christersdotter)
Syntyi v. 1743 talollisen tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Pekkalassa. Isä taulussa 2.A.15.
Hartolan synt. ja kastettujen kirjasta Marian nimeä ei löydy, mutta Joutsan rippikirjoissa (v. 1748 1756 rippikirjasta alkaen) Maria mainittiin Pekkalassa talon tyttärenä. Hartolan vihittyjen kirjan
mukaan Maria avioitui 13.12.1767 Hirvensalmen Ohensalosta kotoisin olevan Risto Eerikinpojan
kanssa, jolloin vihkitiedoissa kerrottiin Marian olevan piika Mieskonmäestä. Rippikirjassa v. 1768
19
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
-1773 Marian synt.vuodeksi oli merkitty v. 1736, myöhemmissä v. 1743. Maria toimi sitten
emäntänä kotitilallaan Pekkalassa. Joutsan rippikirjan mukaan Pekkalan tilan emäntä Maria
Ristontytär kuoli v. 1798 Mieskonmäessä, eli hän oli kuollessaan 55 v. ikäinen.
Lapset:
- Leena Ristontytär, s. v. 1769 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki
- Liisa Ristontytär, s. 9.8.1770 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki
- Antti Ristonpoika Pekkala, s. 14.2.1773 Hartola, k. v. 1828 Joutsa, Mieskonmäki.
Lampuotina Mieskonmäen Pekkalan tilalla. Puoliso: Maria Juhontytär, s. v. 1780, k.
4.4.1826 Mieskonmäki.
- Valpuri Ristontytär, s. v. 1777 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki
- Maria Ristontytär, s. 11.7.1779 Hartola, k. 1796 Joutsa, Mieskonmäki.
- Eeva Ristontytär, s. 1.11.1782 Joutsa, Mieskonmäki, k. 19.8.1786 Joutsa, Mieskonmäki.
- Risto Ristonpoika Pekkala, s. v. 1785 Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 1.21.
- Eeva Ristontytär, s. 5.3.1787 Joutsa, Mieskonmäki, k. 24.1.1788 Joutsa, Mieskonmäki.
Taulu 1.21
(IV) Risto Ristonpoika Pekkala (Christer Christersson Peckala)
Syntyi v. 1785 talollisen poikana Joutsan Mieskonmäki n:o 1 Pekkalassa. Riston synt.aikaa ei
löydy Hartolan synt. ja kastettujen kirjasta, mutta rippikirjoissa (mm. s. 50 RK 1780 -1787) Risto
varmistuu Pekkalan tilan pojaksi, ollen nuorin lapsuudesta elossa selvinnyt Risto Eerikinpoika
Pekkalan ja Maria Ristontyttären lapsi. Samoin Joutsan ensimmäisessä säilyneessä lastenkirjassa
(RK 1803 -1815 TK878) Risto (Xster) mainittiin Risto Eerikinpojan lapseksi Pekkalassa, samalla
mainittiin Riston päässeen ripille v. 1803. Rippikirjoissa Riston nimenä oli yleisimmin muoto Xster
Xstersson. Vartuttuaan Risto mainittiin Pekkalan tilan lampuodin, eli vuokraviljelijän Antti
Ristonpoika Pekkalan veljeksi, eli Risto ilmeisesti viljeli yhtiömiehenä Pekkalan tilaa vanhemman
veljensä apuna. Pekkala mainittiin 1800 -luvun puolella uudelleen lampuotitilaksi, olihan se jo 1500
-luvulta alkaen tunnettu rälssitilana. Isonjaon yhteydessä v. 1806 Pekkalan tilan viljelty pinta-ala oli
134,65 ha, joka oli samansuuruinen kuin Mieskonmäen rälssin muut tilat (Oksalan 2 tilaa ja
Taipaleen tila) yhteensä, Pekkalan tilan kokonaispinta-ala oli tuolloin 3914,13 ha, viite: s. 81 JK.
Risto kuoli varsin nuorena, eli jo 45 v. ikäisenä v. 1830 Mieskonmäessä.
Taulu 1.22
(IV) Eeva Pekantytär (Eva Pettersdotter)
Syntyi v. 1792 torpparin tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Siikaniemessä. Isä taulussa 3.3.
Eeva työskenteli piikana Mieskonmäen Pekkalan tilalla v. 1810 alkaen. Avioitui tai naitettiin 21 v.
ikäisenä tiettävästi v. 1813 lopulla Pekkalan tilan pojan Risto Ristonpojan kanssa. Eeva oli sitten
lampuotitilan emäntänä Pekkalassa. Eeva kuoli jo 44 v. ikäisenä 15.9.1836 Mieskonmäessä.
Lapset:
- Eeva Ristontytär, s. 26.8.1814 Joutsa, k. 19.1.1817 Joutsa, Mieskonmäki
- Maria Ristontytär, s. 27.12.1816 Joutsa, Mieskonmäki
- Juho Ristonpoika Pekkala, s. 8.7.1818 Joutsa. Tauluun 1.23.
- Samuel Ristonpoika Jokela, s. 8.6.1820 Joutsa. Torpparina Mieskonmäen Jokelassa.
Puoliso v. 1847 Kaisa Eerikintytär, s. 14.3.1822 Joutsa.
- Risto Ristonpoika, s. 16.7.1823 Joutsa, k. 15.12.1823 Joutsa, Mieskonmäki.
- Otto Ristonpoika, s. 3.4.1825 Joutsa, Mieskonmäki
- Mikko Ristonpoika, s. 1827 Joutsa, k. 1828 Joutsa, Mieskonmäki
Taulu 1.23.
(III) Juho Ristonpoika Pekkala (Johan Christersson Pekkala)
Syntyi 8.7.1818 lampuotin eli vuokraviljelijän poikana Joutsan Mieskonmäki n:o 1 Pekkalassa.
Juho pääsi ripille v. 1837. Vuoden 1836 -1848 rippikirjassa Juho mainittiin virheellisesti Pekkalan
tilan lampuodin Heikki Antinpoika Pekkalan (s. 1806) veljenpojaksi, vaikka todellisuudessa Juho oli
Heikin serkun poika. Sittemmin Juho asui ja viljeli yhtiömiehenä Pekkalan tilaa Paavo Juhonpoika
20
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Laitisen toimiessa tilan lampuotina. Juho avioitui Vappu Matintyttären kanssa v. 1841 ja ehti saada
kaksi lasta ennen kuolemaansa, sillä Juho kuoli varsin nuorena, ilmeisesti jo v. 1852, eli jo 34 v.
ikäisenä. Juhon kuolintietoja ei löydy Joutsan vajavaisista kirkonkirjoista, se kuitenkin tiedetään
että hän asui ja oli elossa Pekkalassa vielä v. 1849, jolloin kävi 16.9.1849 Herran pyhällä
ehtoollisella kirkossa ja toisaalta tiedetään se, että Juhon vaimo Vappu muutti v. 1853 leskenä
Mieskonmäen Jokelaan.
Taulu 1.24
(III) Vappu Matintytär (Walborg Mattsdotter)
Syntyi 24.4.1823 torpparin tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Keronlahdella. Isä taulussa 4.5.
Vappu avioitui tai hänet naitettiin 18 v. ikäisenä 12.12.1841 Pekkalan tilalle Juho Ristonpojan
puolisoksi. Vappu ehti synnyttämään Juholle 2 lasta ennen kuin Juho kuoli ilmeisesti v. 1852, jonka
jälkeen Vappu muutti v. 1853 miehensä nuoremman veljen Samuel Ristonpojan perheen talouteen
Mieskonmäen Jokelan torppaan, jossa oli renkinä Topias Heikinpoika (s. 1827), jonka kanssa
Vappu sitten avioitui 8.4.1855 ja sai Topiaksen kanssa 3 lasta. Vappu ja Topias tuomittiin v. 1860
sakkoihin väkiviinan salapoltosta (bötf. för brännvins bränning). Vappu ja Topias mainittiin v. 1872
alkaen mäkitupalaisina Mieskonmäen Jokelan Isoahossa, sen uudistorpassa (Ny torp), jossa
Topias kuoli 27.12.1896. Joutsan v. 1900 -1909 rippikirjan mukaan Mieskonmäen n:o 1 Jokelan
Kaurasen alueen Isoahossa asui mäkitupalaisen leski Vappu Matintytär, joka kuoli samaisessa
paikassa 80 v. ikäisenä 24.11.1903.
Lapset:
- Kustaa Juhonpoika, s. 1.4.1844 Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 1.25.
- Amanda Maria Juhontytär, s. 5.4.1849 Joutsa, k. 8.9.1861 Joutsa, Mieskonmäki.
Vappu Matintyttären ja Topias Heikinpojan lapset:
- Otto Topiaanpoika, s. 8.10.1856 Joutsa
- Topias Topiaanpoika, s. 18.12.1859 Joutsa
- Ananias Topiaanpoika, s. 18.12.1859 Joutsa
Taulu 1.25
(II) Kustaa Juhonpoika Mäkinen (Gustaf Johansson)
Syntyi aprillipäivänä 1.4.1844 Joutsan Mieskonmäen Pekkalassa Juho Ristonpoika Pekkalan ja
Vappu Matintyttären perheen vanhimpana lapsena. Kustaa oli vain n. 8 v ikäinen kun hänen isänsä
Juho kuoli, ilmeisesti v. 1852. Perheeseen ehti syntyä myös tytär ennen kuin Juho kuoli. Perhe
muutti sitten v. 1853 Pekkalasta Jokelan torppaan (Mieskonmäessä). Kustaan äiti Vappu avioitui
uudemman kerran v. 1855 Topias Heikinpojan kanssa. Heille syntyi kolme lasta; Otto ja kaksoset
Tobias ja Ananias, eli Kustaa sai siten 3 velipuolta. Kustaan sisko Amanda kuoli jo 12 v. ikäisenä v.
1861. Vartuttuaan Kustaa Juhonpoika työskenteli renkinä Joutsan Mieskonmäessä Keronlahden
tilalla v. 1866 -1868, sekä tämän jälkeen v. 1868 -1870 samoin renkinä Mieskonmäen
(Lähdeselän) Sokurassa Paavo Juhonpoika Laitisen tilalla. Kustaa Juhonpoika muutti v. 1870
Joutsan kirkolle, sen kappelin, eli Pekkasen tilalle, rengiksi pastori David Johan Aspelundin
palvelukseen. Tilalla työskenteli piikana Stiina Matintytär Kippa ja niin he avioituivat 16.2.1872
Joutsassa. Kappelin tilalta Pekkasesta Kustaa ja Stiina muuttivat käsityöläisten torppaan Joutsan
kk:n Kokkolaan v. 1878 sekä edelleen Temisevän Maunulaan, jossa Kustaa mainittiin
muonamieheksi. Temisevän Maunulassa asui samaan aikaan myös muonamies Joonas Wasenius
yhdessä vaimonsa Malviina Lindholmin kanssa. Kustaa Juhonpojan nimenä oli 1870 -luvun
loppuun asti ruotsinkielinen patronyyminimi Gustaf Johansson, josta sitten v. 1880 -1889
rippikirjoissa käytettiin suomenkielistä vastinetta Kustaa Juhonpoika. Kustaa Juhonpoika
työskenteli seuraavaksi muonamiehenä v. 1882 -1883 Joutsan Tammilahdessa, Mikkolan
Myllyahon tilalla, asuen Niemelän torpassa. Tammilahdesta Kustaa muutti v. 1883 vaimonsa
Stiinan kanssa takaisin Joutsan kirkolle; sen n:o 9 Simukkalaan, jossa Kustaa Juhonpoika
mainittiin 1883 -1889 muonamieheksi. Kustaa Juhonpojalle ilmestyi v. 1890 -1899 rippikirjassa
sukunimeksi Mäkinen, asuessaan nyt loisena Simukkalan Napulassa. Loiseksi mainittiin ihmiset,
joilla ei ollut vakituista asuntoa, eli majailivat ”toisten nurkissa”. Sukunimi Mäkinen oli tuohon
21
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
aikaan varsin yleinen sukunimi mäkitupalaisten keskuudessa. Sukunimien käyttö nimenomaan
yleistyi juuri 1880/ 1890 vaihteen tienoilla, vaikkakin vasta v. 1920 sukunimilaki velvoitti kaikkien
ottavan sukunimet käyttöön. Kustaa Juhonpoika Mäkinen muutti perheineen v. 1902
mäkitupalaiseksi Joutsan Tammilahden n:o 10 Lankiaan. Kovin pitkän aikaa Kustaan perhe ei
viihtynyt tälläkään kertaa Tammilahdessa, vaan hän muutti jo seuraavana v. 1903 perheineen
takaisin Joutsan kirkolle, nyt kk:n n:o 2 Tokeroon, mäkitupalaiseksi Lehtisen tilan Kaskiseen.
Vuosien 1910 -1920 rippikirjassa Kustaa Juhonpoika Mäkinen mainittiin mäkitupalaiseksi Joutsan
kk:n n:o 2 Pitkälän (omistajana A. Sauvala) Pyrylässä, jossa Kustaa kuoli 74 v. ikäisenä
21.10.1918.
Taulu 1.26
(II) Stiina Matintytär Mäkinen, os. Kippa (Christina Mattsdotter Kippa)
Syntyi 28.7.1850 rengin tyttärenä Uudenkirkon Vpl Uiskolassa. Isä taulussa 6.9.
Stiinan kastetilaisuudessa 4.8.1850 kummeina olivat Nikodeemus Asikainen, Eeva Kippa ja Anna
Lempiäinen. Stiina oli vasta n. 6 v. ikäinen kun hänen isänsä Matti kuoli v. 1856 ja Stiina asui sitten
äitinsä kanssa Uudenkirkon Metsäkylässä sekä Kalliolassa, työskennellen vartuttuaan piikana.
Stiina muutti sitten Viipuriin, josta edelleen 20 v. ikäisenä 19.9.1870 Joutsaan. Stiina työskenteli
piikana Joutsan kirkolla Pekkasen tilalla, eli kappalaisen virkatalon tilalla. Stiina avioitui 16.2.1872
Kustaa Juhonpojan puolisoksi. Stiinan myöhemmät vaiheet selviävät miehensä Kustaa Juhonpoika
Mäkisen taulusta. Stiinan etunimenä vaihteli kirkonkirjoissa Kristiina ja Stiina, joka jälkimmäinen
nimi Stiina esiintyi viimeksi. Samoin sukunimi oli tulkittavissa joko Kipoksi tai Kipaksi, joista
jälkimmäinen muoto, eli Kippa esiintyi viimeksi rippikirjoissa. Joutsan rippikirjassa v. 1910 -1920
hänen nimensä oli vielä Stina Matintytär Kippa, sekä v. 1920 -1930 rippikirjassa Stiina Matintytär
Mäkinen, eli uuden sukunimilain mukaisesti Stiinalle ilmestyi miehensä sukunimi Mäkinen.
Samaisessa v. 1920 -1930 rippikirjassa Stiinan syntymäpaikkakunta Uusikirkko mainittiin nimellä
nyt ensimmäisen kerran, sillä varhaisemmissa rippikirjoissa Stiinan kohdalla mainittiin vain
syntymäaika ilman paikkaa. Stiina kuoli hieman alle 75 v. ikäisenä 8.4.1925 Joutsan kk:n Pitkälän
Pyrylässä.
Lapset:
- Juho Kustaa Mäkinen, s. 27.4.1872 Joutsa. Tauluun 1.27.
- Hilda Maria Kustaantytär, s. 30.3.1874, k. 29.6.1874 Joutsa.
- Anton Willehard Mäkinen, s. 29.8.1875 Joutsa. Muutti v. 1905 Kotkaan.
- Aksel Kustaanpoika, s. 26.1.1878 Joutsa, k. 6.2.1878 Joutsa.
- Kalle Leonard Mäkinen, s. 18.8.1879 Joutsa.
- Aksel Immanuel Kustaanpoika, s. 20.3.1882 Joutsa, k. 13.6.1892 Joutsa.
- Lyydia Kustaantytär Mäkinen, s. 7.4.1885 Joutsa. Muutti v. 1912 Kärkölään.
- Hilda Maria Mäkinen, s. 24.12.1887 Joutsa (joulun lapsi). Muutti v. 1908 Kotkaan.
- Anna Loviisa Mäkinen, s. 31.7.1890 Joutsa. Muutti v. 1926 Jyväskylään.
Taulu 1.27
(I) Juho Kustaa Mäkinen (Johan Gustaf Gustafsson)
Syntyi 27.4.1872 vanhempiensa Kustaa Juhonpoika Mäkisen ja Stiina Matintytär Kipan perheen
vanhimpana lapsena Joutsan kk:n Kokkolassa (Kokola). Kokkolasta Juhon perhe muutti sitten v.
1878 (Joutsan kk:n) Temisevän Maunulaan, jossa asui sittemmin myös Juhon tuleva vaimo Aino
Loviisa Wasenius vanhempiensa/perheensä kanssa. Vartuttuaan Juho työskenteli v. 1890 -luvulla
renkinä Joutsan Tammilahdessa; Myllypellon sekä Lopansaaren tiloilla. Tuolloin Juhon nimenä oli
Juho Kustaa Kustaanpoika, siis ilman sukunimeä. Juho muutti 19.11.1892 Hartolaan, jossa hän
työskenteli renkinä Putkijärven n:o 4 Uusi-Koiviston tilalla. Juho Kustaa Kustaanpoika palasi
vuoden päästä 2.12.1893 takaisin Joutsan Tammilahteen, Leppäniemen Heiskalan tilalle, jossa
hän työskenteli renkinä. Juholle ilmestyi sitten isänsä sukunimi Mäkinen. Juho Kustaa Mäkinen
avioitui v. 1895 lapsuuden ystävänsä Aino Loviisa Waseniuksen kanssa. Juho ja Aino muuttivat
toukokuussa 1900 Heinolaan, jossa heidän vanhin tyttärensä Vilma syntyi elokuussa 1900.
Heinolasta perhe muutti helmikuussa 1902 Kotkaan, jossa Juhon ammatiksi mainittiin työmies.
Juho työskenteli tiettävästi Enso Gutzet´lla. Perhe kasvoi Kotkassa 6 -jäseniseksi ja he muuttivat
22
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
huhtikuussa 1914 takaisin Joutsaan, jossa nuorin lapsista Taisto syntyi kesäkuussa 1915.
Joutsassa perhe asui kirkonkylän Kämppilässä. Juhon perhe muutti sitten lokakuussa 1917
Hartolaan ja sieltä lokakuussa 1920 Sysmän Nuoramoisiin Nordenlundin kartanoon, josta v. 1921
Woipalan Hovilaan ja seuraavana v. 1922 Virtaan kylän Linnan tilalle, jossa Juho työskenteli
renkinä ja muonamiehenä. Juho kuoli vajaan 52 v. ikäisenä influenssaan 19.2.1924 Sysmän
Virtaan kylässä.
Taulu 1.28
(I) Aino Loviisa Lahtinen, ent. Mäkinen, os. Wasenius (Aina Lovisa Wasenius)
Syntyi 26.8.1874 Joutsan Temisevä -Maunulassa. Isä taulussa 12.25.
Räätälin ja mäkitupalaisen tytär Joutsan kirkolta. Aino tutustui jo lapsena tulevaan mieheensä Juho
Mäkiseen, koska he asuivat samoilla kylillä, mm. molempien perheet asuivat Joutsan kk:n
Maunulassa sekä v. 1882 -1883 naapureina Joutsan kk:n (tai Jousan) Simukkalassa. Hartolan
muuttokirjojen mukaan loisen tytär Aino Loviisa Juonaantytär Wasenius muutti 13.2.1891 (mtk n:o
18) naimattomana Joutsasta Hartolaan, jossa hän työskenteli piikana Ruskeala n:o 2 Kaarteen
tilalla. Aino palasi takaisin Joutsaan 2 v. kuluttua v. 1893 (mtk n:o 18/1893). Joutsassa hän avioitui
Juho Kustaa Mäkisen kanssa v. 1895; heidät kuulutettiin 20.7.1895 ja vihittiin 6.10.1895.
Avioitumisensa jälkeen Aino ja Juho muuttivat Joutsasta aluksi Heinolaan 14.5.1900, jossa syntyi
vanhin lapsista Vilma Elviira 22.8.1900 ja sittemmin 26.2.1902 Kotkaan, jossa Aune syntyi
12.4.1904. Kotkassa syntyivät myös Eino 3.6.1906 ja Eeva 20.11.1910. Ainon toisena nimenä
esiintyi Kotkan seurakunnan eräissä lähteissä virheellisesti nimi Sofia, vaikka alun perin toinen nimi
oli Loviisa. Samoin Ainon etunimenä esiintyi kirkonkirjoissa yleisimmin muoto Aina.
Kotkasta perhe palasi 27.4.1914 Joutsaan, sen kk:n Kämppilään, jossa Taisto syntyi 29.6.1915.
Kämppilässä Juhon ja Ainon perhe asui yhdessä Ainon veljen Matti Waseniuksen ja tämän vaimon
Mantan sekä näiden poikien Väinön ja Vilhon kanssa. Kolme vuotta Joutsassa asumisen jälkeen
perhe muutti taas; 16.10.1917 Hartolaan, josta taas 3 v. kuluttua 30.10.1920 Sysmän
Nuoramoisiin. Kun sitten Juho kuoli 19.2.1924 Sysmän Virtaan kylässä, niin Aino muutti lastensa
Einon, Eevan ja Taiston kanssa seuraavan v. 1925 alussa Nikkaroisiin Ruikkulan tilalle ja sieltä
Virtaan kylän Uuden Virtaan kartanon mökkiin, jossa Aino avioitui 15.3.1925 työmies Aadolf
Lahtisen kanssa. Liitto ei ilmeisimmin oikein luonnistanut ja Aino Lahtinen, ent. Mäkinen, os.
Wasenius muutti sitten Lahteen tiettävästi v. 1930 tienoilla, asuen välillä Kouvolassa, josta palasi
taas Lahteen 12.7.1938. Aino joutui kokemaan kovia ollessaan mukana traagisissa tapahtumissa
3.2.1932 Lahdessa, jolloin hänen tyttärensä Aunen mies Uuno Tamminen ammuttiin kotonaan, kts.
liite 2. Aino tunnettiin varsin tiukkakurisena ihmisenä ja hänelle olivat hengelliset asiat hyvin
tärkeitä. Ainon tytär Aune kertoi että hänen vanhempansa kävivät jo Kotkassa asuessaan
Helluntaiseurakunnan sekä Pelastusarmeijan tilaisuuksissa. Ainon veljen Antin nuorin tytär Aino
Wasenius (myöh. Lavia) kertoi tätinsä Ainon olleen joskus Waseniuksessa kesävieraana viikon
ajan ja molemmat Ainot olivat nukkuneet samassa aitassa. Nuorempi Aino oli ollut eräänä iltana
nuorisoillassa koululla ja tullut sieltä sovittua myöhemmin illalla/yöllä kotiin. Aino täti oli tästä sitten
"kannellut" Antti isälle ja rohjennut Anttia moittiakin kasvattajana. Näitä moitteita ei Antti kuulemma
ottanut millään tavalla huomioon, eikä äitiäkään oltu moitittu myöhäisestä kotiin tulosta.
Ainon toinen mies Aadolf Lahtinen kuoli 16.10.1937 Sysmässä ja Aino kuoli 85 v. ikäisenä
26.5.1960 Lahdessa.
Lapset:
- Vilma Elviira Mäkinen, s. 22.8.1900 Heinola
- Iisak Rafael Mäkinen, s. 12.3.1903 Kotka, k. 12.3.1903 Kotka
- Aune Ester Mäkinen, s. 12.4.1904 Kotka
- Eino Feliks Mäkinen, s. 3.6.1906 Kotka
- Eeva Onerva Mäkinen, s. 30.11.1910 Kotka
- Taisto Pietari Mäkinen, s. 29.6.1915 Joutsa
23
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
TAULU 2 MIESKONMÄKI SUKUHAARA
Yleistä: Mieskonmäen ja Kälän alue oli vielä 1400 -luvulla vailla pysyvää taloasutusta. Syyksi
epäillään rajaseutujen tavallisia kiroja: nautinta- ja omistusoikeusriitoja, joita yritettiin ratkaista
ryöstäen, polttaen ja murhaten. Mieskonmäen ja Kälän alue joutui 1500 -luvun puolella Ille, Finne
ja Fincke -suvuille. Vakituinen asutus syntyi samoihin aikoihin. Asukkaiden arvellaan olleen
hämäläistä alkuperää. Maakirjoihin/ 1500 -luvun ensimmäisiin verokirjoihin, ei ole merkitty
Mieskonmäen rälssin ensimmäisiä talonpoikia, koska rälssin asukkaat eivät maksaneet veroa
kruunulle vaan rälssin omistaneelle aateliselle. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan rouva
Mettan rälssitilojen lampuodit olivat Antti Laurinpoika (Jousniemi), Heikki Pekanpoika
(Mieskonmäki) ja Paavo Paavonpoika (Liukkonen). Metta -rouva oli Märta Stenintytär Ille, joka oli
Kustaa Gödikenpoika Fincken (s. n. 1510, k. 1566) puoliso. Metan vanhemmat olivat Sten
Jaakobinpoika Ille ja Anna Knuutintytär Kurki. Stenin vanhemmat olivat Jaakob Pietarinpoika Ille
ja Metta Olavintytär Tavast. Vuonna 1571 Mieskonmäen omistajana mainittu Metta -rouva oli siis
v. 1443 Mieskonmäen omistukseensa saaneen ritari Olavi Niilonpoika Tavastin jälkeläinen, viite: s.
85 -89 JK. Heikki Pekanpojan jälkeen seuraavan kerran Mieskonmäen asukkaana mainittiin v.
1608 -1634 Heikki Maunonpoika. Etunimestään päätellen hän saattoi olla Heikki Pekanpojan
pojanpoika. Vuonna 1631 oli merkitty Rouva Margareta Fincken omistamaan Mieskonmäen rälssiin
Heikki Maunonpoika, Pekka Heikinpoika, Paavo Maunonpoika, Mauno Paavonpoika, Erkki
Maunonpoika ja Risto Erkinpoika. Veljekset Heikki, Paavo ja Erkki olivat Mieskonmäen
myöhempien asukkaiden kantaisiä. 1600 -luvun puolivälissä useiden Mieskonmäen asukkaiden on
merkitty harjoittaneen kalastajan ammattia. Nämä kalastajat asuivat Kälänkoskella. Mieskonmäen
rälssin omisti 1700 -luvun alussa Gyllenstiernan suku. Rälssin suuruudeksi maakirjoissa mainittiin
2/3 manttaalia (1 -2 taloa). Rälssin nimenä käytettiin tuolloin ”Kälänkoski ja Oksala”. Isonjaon
aikaan oli Kälän rälssitalo, joka jaettiin kahtia, jolloin syntyivät Pekkala ja Oksala. Talot olivat jo
syntyneet aiemmin, joten isojaossa pikemminkin voimassa ollut talojako vahvistettiin. Henkikirjoissa
1710 -luvulla mainittiin kahden talon nimet: Eskola ja Oksala. Oksalan taloa kutsuttiin myös nimellä
Oksajalka. Koska kantatalon nimenä oli Oksala, voitaneen esittää oletus, että suvun esi-isät olisivat
tulleet Mieskonmäkeen lampuodeiksi Pälkäneen Oksalan kylästä. Mieskonmäessä mainittiin myös
Pekkala -niminen talo 1730 -luvulta alkaen. Myös torppia alkoi syntyä 1700 -luvun alussa.
Esimerkiksi v. 1706 henkikirjassa mainittiin Mieskonmäessä torppari Pulliainen.
Kangasniemen Äkryntaipaleen kylässä esiintyi Mieskolainen -nimi korkonimenä/sukunimenä 1700
-luvun alusta alkaen. Kangasniemen v. 1829 tuomiokirjan mukaan selviteltiin erään Äkryntaipaleen
tilan veroluontoa, jolloin todistajaksi kutsuttu vanha mies kertoi 80 -vuotiaan isoäitinsä maininneen
hänen ollessaan lapsi, että talo oli jäänyt autioksi ”Venäjän kanssa käydyn pitkän sodan aikaan” ja
että silloinen isäntäväki, Mieskolaiset, olivat tulleet autiotaloon ”Gustaf Adolfin seurakunnasta” eli
Hartolasta, johon Mieskonmäki niminen kylä tuolloin kuului. Mieskonmäki kuuluu nykyään
Joutsaan. Todennäköisesti Kangasniemen Mieskolaiset olivat lähtöisin sieltä. Sukunimi
Mieskolainen on näin ollen muodostunut Mieskonmäen kylän nimen mukaan. Samalla perusteella
esimerkiksi Kangasniemen Nuoramoisen suku lienee ollut lähtöisin Sysmän Nuoramoisen
kylästä.
TAULU 2.A MIESKONMÄKI -ESKOLA-PEKKALA SUKUHAARA
Taulu 2.A.1
(XIII) Heikki Pekanpoika Mieskonmäki (Henrich Persson Meskåmäki)
Syntyi n. v. 1530 ehkä Suur-Sysmän Hartolassa (suku tullee Pälkäneeltä, tai Vanajan Mäskälästä
?). Lampuotina Suur-Sysmän (sittemmin Hartolan ja Joutsan) Mieskonmäessä v. -1566 -1571-.
Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Mieskonmäen Heikki Pekanpoika oli rouva Mettan
lampuoti. Vuosien 1566 -1569 verokirjoissa Mieskonmäessä mainittiin Heikki. Nähtävästi hän oli
sama mies, joka oli v. 1571 hopeaveroluettelossa mainittu Heikki Pekanpoika, jonka omaisuudeksi
e.m. hopeaveroluettelossa oli kirjattu 16 markkaa. Hänellä oli 3 hevosta, joiden arvo oli 30
markkaa, 3 lehmää, 3 lammasta, 1 pukki, 2 sikaa ja nuorta karjaa 4 eläintä. Hän maksoi
24
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
hopeaveroa 7 markkaa 7 äyriä 19 1/5 deninkiä. Viite: s. 459 -460 Sukupuuni ja s. 1 Sukuselvitys
Mieskolaisen suvusta (Tommy Koukka).
Taulu 2.A.2
(XIII) N.N. Heikin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Heikki Heikinpoika Mieskonmäki
- Mauno Heikinpoika Mieskonmäki, s. n. v. 1560 Suur-Sysmä, Hartola. Tauluun 2.A.3.
Taulu 2.A.3
(XII) Mauno Heikinpoika Mieskonmäki (Måns Henriksson Meskåmäki)
Syntyi n. v. 1560 lampuotin poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan Mieskonmäessä. Itse
asiassa Mauno mainittiin asiakirjoissa vain poikiensa patronyymeissä. Hän asui mahdollisesti
Hartolan Mieskonmäen kylässä, jossa myös hänen poikansa asuivat. Jos Mauno oli kotoisin
Mieskonmäen kylästä, hänen isänsä lienee ollut kylässä v. 1571 mainittu Heikki Pekanpoika.
Viite: s. 462 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 2.A.4
(XII) N.N. Maunon puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Heikki Maunonpoika Mieskonmäki, s. n. v. 1580 Sysmä, Joutsa. Lampuotina
Mieskonmäessä v. 1608 -1634 Gödike Fincke’n rälssitilalla. Heikin jälkeläisiä on kirjoittajan
äiti Toini Tamminen, os. Nurminen, viite; Sukukirja: Vesanen-Pohjola, taulu 32.5.
- Paavali Maunonpoika Mieskonmäki, s. n. v. 1585 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.B.1.
- Eerik Maunonpoika, s. n. v. 1590 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.A.5.
- Matti Maunonpoika Mieskonmäki, s. n. v. 1595 Sysmä, Joutsa. Vuoden 1634 henkikirjan
mukaan Mieskonmäessä asui itsellinen (husman) Matti Maunonpoika vaimonsa kanssa.
Matti mainittiin sokeaksi (blind).
Taulu 2.A.5
(XI) Eerik Maunonpoika (Erich Mongsson)
Syntyi n. v. 1590 Sysmässä, Joutsan Mieskonmäessä. Mainittiin Mieskonmäessä v. 1631
verokirjassa. Vuosien 1634 ja 1635 henkikirjoissa Eerik Maunonpoika mainittiin vaimonsa kanssa
Mieskonmäessä. Vuonna 1636 Mieskonmäessä Eerik Maunonpoika mainittiin renkinä lampuodin
Pekka Heikinpojan isännöimällä rälssitilalla, eli vanhemman veljensä Heikin pojan Pekka
Heikinpojan isännöimällä tilalla. Eerik Maunonpoika mainittiin Mieskonmäessä myös v. 1639
henkikirjassa viljellen ilmeisesti jakaantuneen rälssitilan toista puoliskoa. Eerik kuoli v. 1639 jälkeen
Mieskonmäessä.
Taulu 2.A.6
(XI) N.N. Eerikin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Risto Eerikinpoika, s. n. 1610 Sysmä, Joutsa. Mainittiin Mieskonmäessä 1631. Vuosien
1634 ja 1635 henkikirjoissa Risto Eerikinpoika mainittiin vaimonsa kanssa
Mieskonmäessä. Vuonna 1636 Mieskonmäessä oli renki Risto Eerikinpoika ja v. 1644 1645 Risto Eerikinpoika mainittiin Mieskonmäessä vaimonsa, pojan ja pojan vaimon
kanssa, jolloin Risto ilmeisesti viljeli jakaantuneen rälssitilan toista puoliskoa.
- Esko Eerikinpoika, s. n. 1620 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.A.7.
- Sipi Eerikinpoika. Vuoden 1653 henkikirjan mukaan Mieskonmäessä asui Sipi Eerikinpoika
vaimonsa kanssa. Mainittiin Esko Eerikinpojan veljenä v. 1654 -1669. Puoliso v. 1653 Riitta,
elossa vielä v. 1669.
25
-
-
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Heikki Eerikinpoika. Vuoden 1653 henkikirjan mukaan Mieskonmäessä asui kalastaja Heikki
Eerikinpoika. Mainittiin v. 1655 Mieskonmäessä vaimonsa kanssa. Heikki Eerikinpoika
mainittiin itsellisenä Mieskonmäessä v. 1666 ja 1668 -1669. Mainittiin Mieskonmäessä Esko
Eerikinpojan veljenä v. 1669 -1671. Puoliso 1. 1655 Marketta, elossa vielä v. 1655. Puoliso
2. v. 1669 Maria, elossa vielä v. 1671.
Simo Eerikinpoika. Vuosien 1653 ja 1654 henkikirjojen mukaan Mieskonmäessä asui
kalastaja Simo Eerikinpoika vaimonsa kanssa. Simo Eerikinpoika mainittiin
Mieskonmäessä myös v. 1662. Puoliso 1653 Marketta, elossa vielä v. 1662.
Kristiina Eerikintytär. Mainittiin Mieskonmäessä Esko Eerikinpojan siskona v. 1655 -1656.
Eerik Eerikinpoika. Mainittiin Mieskonmäessä Esko Eerikinpojan veljenä v. 1662 -1663.
Taulu 2.A.7
(X) Esko Eerikinpoika Eskola (Eskel Ericsson)
Syntyi n. v. 1620 Sysmässä, Joutsan Mieskonmäessä. Esko mainittiin Mieskonmäessä vaimonsa
kanssa ilmeisesti jo v. 1646 (patronyyminä virheellisesti Fransson ?), mutta ainakin v. 1653 -1682
henkikirjoissa Esko Eerikinpoika mainittiin vaimonsa kanssa Mieskonmäessä 1/3 manttaalin tilalla
viljelemässä jakaantunutta rälssitilaa serkkunsa Pekka Heikinpojan toimiessa lampuotina. Pekka
Heikinpojan tila oli tiettävästi Pekkala ja Esko Eerikinpojan tila Eskola, siis Eskon etunimen
mukaan nimetty tila. Esko Eerikinpojan lampuotitilalla mainittiin hänen veljensä Heikki v. 1650 sekä
toinen veli Sipi v. 1653. Vuosien 1680 ja 1682 henkikirjojen mukaan Esko oli sokea (blind). Esko
kuoli v. 1682 jälkeen Mieskonmäessä.
Taulu 2.A.8
(X) Anna N.N. (Anna N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1620. Mainittiin nimeltä v. 1653 henkikirjassa Esko Eerikinpojan puolisona. Eskolan
tilan emäntä. Elossa vielä v. 1671.
Lapset:
- Sipi Eskonpoika, s. n. v. 1640 Sysmä, Joutsa. Mainittiin vaimonsa kanssa Esko
Eerikinpojan poikana v. 1666 henkikirjassa Mieskonmäen Eskolassa.
- Matti Eskonpoika Eskola, s. n. v. 1640 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.A.9.
- Heikki Eskonpoika Oksala, s. n. v. 1650 Sysmä, Joutsa. Heikki mainitaan sokean Esko
Eerikinpojan poikana Mieskonmäessä v. 1680 -1682 ja Matti Eskonpojan veljenä v. 1687
-1691. Heikki Eskonpoika mainittiin talollisena Mieskonmäessä v. 1693 -1694. Vuonna
1704 mainittiin Mieskonmäessä talollisena jälleen Matti Eskonpoika. Vuosina 1706 -1713
talollisena mainittiin Heikki Eskonpoika. Vuoden 1713 henkikirjan mukaan talon nimi oli
Oksala, joka tunnettiin myös nimellä Oksajalka. Hartolan v. 1727 -1736 rippikirjan mukaan
Oksajalan talon isäntänä oli leski Heikki Eskonpoika. Puoliso 1683 -1687 Marketta, s. n.
1660, elossa vielä v. 1708.
Taulu 2.A.9
(IX) Matti Eskonpoika Eskola (Matts Eskelsson Eskola)
Syntyi n. v. 1640 lampuodin poikana Mieskonmäen rälssitilan Eskolassa. Matti mainittiin vaimonsa
Johannan kanssa v. 1668 -1671 henkikirjassa Mieskonmäessä Esko Eerikinpojan ja Annan
poikana. Vuosien 1675 -1682 henkikirjoissa Matti mainittiin vaimonsa Marian kanssa Esko
Eerikinpojan (ilman vaimoa) poikana Mieskonmäessä, tiettävästi juuri Eskolan tilalla. Vuosien 1687
-1691 henkikirjoissa Matti Eskonpoika oli mainittu vaimonsa Johannan kanssa isäntänä Eskolassa.
Vuonna 1687 tilalla mainittiin myös Matin veli Heikki Eskonpoika vaimonsa Marketan kanssa sekä
lankomies Matti. Vuoden 1691 henkikirjassa Matin tilalla oli e.m. lisäksi vävynä Risto puolisonaan
Anna. Vuosien 1693 -1694 henkikirjoissa isännäksi oli merkitty Matin veli Heikki Eskonpoika,
vaikkakin v. 1693 kymmenysluettelon mukaan tilan verot maksoi Matti Eskonpoika. Vuosien 1698 1699, 1702 ja v. 1704 maakirjan mukaan Margaretha Fincken rälssin Eskolan 2/3 manttaalin tilan
verot maksoi Matti Eskonpoika, kuten myös v. 1703 kymmenysluettelon mukaan.
26
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 2.A.10
(IX) Johanna N.N. (Johanna N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1645. Mainittiin Matti Eskonpojan 1. vaimona v. 1668 -1671 henkikirjoissa
Mieskonmäessä. Kuoli v. 1671 jälkeen Mieskonmäessä.
Lapset:
- Anna Matintytär. Puoliso v. 1691 Risto, joka mainittiin Matti Eskonpojan vävynä v. 1691 1694.
- Heikki Matinpoika Eskola, s. n. v. 1660 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.A.11.
Maria N.N. (Maria N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1650, avioitui n. v. 1674 -1675 Matti Eskopojan 2. puolisoksi Mieskonmäen Eskolaan.
Elossa vielä v. 1682. Ei tiedossa lapsia.
Johanna N.N. (Johanna N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1650, avioitui v. 1683 -1687 välisenä aikana Matti Eskopojan 3. puolisoksi
Mieskonmäen Eskolaan. Elossa vielä v. 1691. Ei tiedossa lapsia.
Taulu 2.A.11
(VIII) Heikki Matinpoika Eskola (Hendrich Mattsson Eskola)
Syntyi n. v. 1660 talollisen poikana Sysmän Joutsassa, Mieskonmäen Eskolassa.
Vuonna 1705 Mieskonmäessä mainittiin isäntänä Heikki Eskola. Ennen häntä talon isäntänä
mainittiin hänen ilmeinen isänsä Matti Eskonpoika. Vuoden 1713 maakirjassa Mieskonmäessä
mainittiin isäntinä Risto Pekkala ja Heikki Eskola (eli Risto Heikinpoika Pekkala ja Heikki
Matinpoika Eskola), sekä v. 1723 maakirjassa Eskolassa mainittiin isäntänä ”Heikki Matinpoika eli
Risto Heikinpoika Eskola”.
Taulu 2.A.12
(VIII) Sofia N.N. (Sophia N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1680. Vuosien 1706 -1708 henkikirjoissa mainittiin talollisen Risto Heikinpojan äiti
Sofia. Sofia kuoli v. 1708 jälkeen Mieskonmäessä.
Lapset:
- Risto Heikinpoika Eskola. s. n. v. 1681 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.A.13.
- Antti Heikinpoika, mainittiin Mieskonmäessä Risto Heikinpojan veljenä v. 1706 -1707.
- Eerik Heikinpoika, mainittiin Eskolassa tilan poikana v. 1706 -1707 henkikirjoissa. Kuoli
v. 1707. Puoliso: Marketta, mainittiin v. 1708 henkikirjassa leskeksi.
- Sipi Heikinpoika, mainittiin Mieskonmäessä Risto Heikinpojan veljenä v. 1710 -1713.
Taulu 2.A.13
(VII) Risto Heikinpoika Eskola (Christer Henricsson Eskola)
Syntyi n. v. 1681 talollisen poikana Sysmän Joutsassa, Mieskonmäen Eskolassa. Risto mainittiin
Suur-Sysmän maakirjassa ensimmäisen kerran v. 1705 talollisena vanhalla Mieskonmäen
rälssitilalla Eskolassa; Gamla frälse, Krister Eskola. Henkikirjoissa Risto mainittiin v. 1707 alkaen
isäntänä Eskolassa, jossa myös mainittiin Riston äiti Sofia v. 1707 -1708 henkikirjoissa.
Varhaisempia tietoja Ristosta ei löydy henkikirjoista, sillä v. 1695 -1706 henkikirjoja ei ole laadittu
tai ne ovat tuhoutuneet Isonvihan aikaan.
Riston elinaikana koettiin historiamme synkimpiä jaksoja, ensin suuret kuolonvuodet (hirvittävät
kato- nälkä- ja kulkutautivuodet) 1695 -1697 sekä sen jälkeen Pohjan sota ja Isonvihan aika v.
1700 -1721. Isonvihan aikaan oli sysmäläisiä sotilaita mukana myös kenraali Armfeltin
onnettomalla sotaretkellä Norjan tuntureilla, jossa v. 1719 alkupäivinä koettiin paukkupakkasessa
hirmuinen lumimyrsky ja suuri määrä sotilaita menehtyi tuntureilla Trondheimin lähellä.
Uudenmaan ja Hämeen ratsuväkirykmentin joukoissa kapteeni Hannu Boijen joukoissa oli
ruodusta 104 (Mieskonmäki) sotilaana Juho Miesko, joka menetti tuntureilla pajunetin, hatun ja
hansikkaat, mutta selvisi retkestä hengissä, viite: s. 386 SPH I -II.
27
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Risto Heikinpoika oli talollisena ja isäntänä pahasti köyhtyneellä Mieskonmäki n:o 1 Eskolan tilalla
v. 1705 -1725. Sysmän taloluettelon mukaan Mieskonmäki (n:o 1 eli Pekkala/Eskola) oli 1720 luvulla 2/3 manttaalin 2 talouden tila ja ruodun 104 osakas. Tila oli tuolloin kreivi ja valtaneuvos
Kaarle Gyllenstjernan rälssitilana, eli tila maksoi veronsa k.o. kreiville (jos oli millä maksaa ?). Viite:
s. 715 SPH I -II. Risto kuoli jo n. 45 v. ikäisenä v. 1726 Mieskonmäessä.
Taulu 2.A.14
(VII) Helka Pekantytär (Helga Pährsdotter)
Syntyi v. 1684 mahdollisesti Suur-Sysmän (Hartolan) Joutsassa. Helkan vanhempia ei saatu
selville, eikä sitä mistä hän tuli Mieskonmäkeen, lähinnä 1600 -luvun lopun ja 1700 -luvun alun
puuttuvien asiakirjojen vuoksi. Helka avioitui tai hänet naitettiin v. 1710 miniäksi ja emännäksi
Mieskonmäen Eskolaan. Puolisonsa Risto Heikinpojan kuoleman v. 1726 jälkeen Helka avioitui
toisen kerran v. 1727 Heikki Ristonpojan (s. v. 1696, k. 25.12.1756) kanssa ja he isännöivät sitten
Pekkalan tilaa. Helka kuoli 70 v. ikäisenä 8.12.1754 Mieskonmäen Pekkalassa.
Lapset:
- Paavo Ristonpoika, mainittiin Mieskonmäen Eskolassa Risto Heikinpojan poikana v. 1725.
- Risto Ristonpoika Pekkala, s. v. 1706 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.A.15.
- Sipi Ristonpoika Pekkala, s. v. 1713 Sysmä, Joutsa. Mainittiin henkikirjoissa Mieskonmäen
Eskolassa Heikki Ristonpojan poikana v. 1731 -1739, mutta kirkonkirjojen mukaan hän oli
Heikki Ristonpojan poikapuoli. Vihittyjen luettelon mukaan oli kotoisin Mieskonmäestä.
Syntyneiden ja kastettujen kirjan mukaan asui Mieskonmäen Pekkalan talossa v. -1743 1776. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Mieskonmäen Pekkalassa kuoli 21.1.1776
talollinen Sipi Ristonpoika 64 v. ikäisenä. Puoliso Joutsassa 3.12.1738 Marketta Yrjöntytär, s.
v. 1722. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Mieskonmäen Pekkalassa kuoli Sipi
Ristonpojan vaimo Marketta Yrjöntytär 39 v. ikäisenä 19.5.1761, kuolinsyy; hukkui järveen
(drunknat i sjön). Hänet haudattiin 22.5.1761 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle.
- Heikki Ristonpoika Pekkala, s. v. 1720 Sysmä, Joutsa. Talollinen Pekkalassa. Sotilaat
murhasivat Heikin 49 v. ikäisenä 2.12.1769 Mieskonmäessä.
- Eerik Ristonpoika Mieskolainen, s. n. v. 1720 Sysmä, Joutsa. Hartolan v. 1736 -1743
rippikirjan mukaan Mieskonmäen Pekkalan tilalla mainittiin isäntänä olleen Heikki Ristonpojan
poikapuoli Eerik Ristonpoika. Eerik muutti sitten Kangasniemelle. Kangasniemen vihittyjen
luettelon mukaan oli kotoisin Mieskonmäestä. Eerik asui Kangasniemen Seppälässä v. -1751
-1769-. Puoliso Kangasniemellä 29.9.1748 Maria Sipintytär Laukkarinen, s. n. v. 1720.
Vihittyjen luettelon mukaan oli kotoisin Seppälästä.
Helka Pekantyttären ja Heikki Ristonpojan lapset:
- Risto Heikinpoika, s. v. 1728 Joutsa, Mieskonmäki, torpparina Niemen torpassa. Puoliso
27.12.1752 Valpuri Simontytär, s. v. 1732.
- Kaarina Heikintytär, s. v. 1730, kast. 17.5.1730 Joutsa, Mieskonmäki
- Valpuri Heikintytär, s. v. 1732, kast. 25.3.1732 Joutsa, Mieskonmäki
Taulu 2.A.15
(VI) Risto Ristonpoika Pekkala (Christer Christersson Peckala)
Syntyi v. 1706 talollisen poikana Sysmän (Hartolan) Joutsassa, Mieskonmäen Eskolassa. Kun
Riston isä kuoli v. 1726 niin Risto muutti äitinsä ja muun perheen kanssa Pekkalan tilalle, jossa
hän asui äitinsä ja isäpuolensa sekä veljiensä kanssa, eli Eskolan naapuritilalla. Risto mainittiin
Eskolassa Risto Heikinpojan poikana v. 1728 henkikirjassa, sekä Heikki Ristonpojan poikapuolena
Pekkalassa v. 1729 -1736 ja v. 1737 -1746 sekä v. 1747 -1754 rippikirjoissa, kts. kuva 5.Talollinen
ja isäntänä Mieskonmäen Pekkalassa v. 1756 -1760. Pekkalan edellisen isännän Heikki
Ristonpojan kuoleman v. 1756 jälkeen Risto Ristonpoika ehti olla isäntänä Pekkalassa vain
muutaman vuoden, koska Risto kuoli 54 v. ikäisenä 27.9.1760 ja haudattiin 5.10.1760 Hartolan
kirkkoon, sen lattian alle, mikä osoitti sen että Risto oli varakas ja arvostettu henkilö aikanaan.
28
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 2.A.16
(VI) Maria Yrjöntytär (Maria Jöransdotter)
Syntyi v. 1714 ehkä Joutsassa (?). Avioitui tiettävästi v. 1729, tai 1730 Risto Ristonpojan
puolisoksi, eli Maria oli avioituessaan vain n. 15 -16 v. ikäinen. Miniänä ja emäntänä Mieskonmäen
Pekkalassa. Marian nuorempi sisar saattoi olla Riston veljen Sipin vaimo Marketta Yrjöntytär, joka
avioitui v. 1738 emännäksi Pekkalaan. Vuoden 1727 -1733 rippikirjan mukaan Pekkalassa asui
myös Jaakko Yrjönpoika (Jacob Jöransson) sekä Olavi Yrjönpoika (Olof Jöransson) vaimonsa
Lastika Yrjöntyttären (Scholastica Jöransdotter) kanssa. Olavi Yrjönpoika oli vaimonsa Lastika
Yrjöntyttären kanssa sitten torppareina Mieskonmäessä (Olavi kuoli 70 v. ikäisenä 29.10.1770
Mieskonmäessä). Nämä voisivat olla Marian sukulaisia, mutta Marian vanhempia ei ole saatu
selvitettyä. Vaihtoehtoja löytyy kirkonkirjojen (RK 1727 -1733) tarkastelun perusteella useitakin,
mutta Joutsan rippikirjoista keltään Yrjöltä ei löytynyt sellaista Maria nimistä tytärtä, joka olisi
mahdollisesti avioitunut Mieskonmäkeen. On toki mahdollista että Maria olisi tullut naapurikunnan
puolelta Hirvensalmelta miniäksi Mieskonmäkeen. Maria Yrjöntytär kuoli 60 v. ikäisenä
leskiemäntänä (Bd. Värdina Änck.) 9.6.1775 Mieskonmäessä.
Lapset:
- Kaisa Ristontytär, s. 1731, kast.9.6.1731 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki
- Maria Ristontytär, s. 1.6.1733 Hartola, Joutsa, k. 13.5.1737 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki.
- Riitta Ristontytär, s. 4.7.1735 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 2.B.12.
- Helka Ristontytär, s. 24.4.1737 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki.
- Pekka Ristonpoika, s. 15.3.1739 Hartola, Joutsa, k. 10.8.1742 Mieskonmäki, Pekkala.
- Eeva Ristontytär, s. 20.1.1742 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki.
- Maria Ristontytär, s. v. 1743 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 1.20.
- Vappu Ristontytär, s. v. 1746 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki.
- Heikki Ristonpoika Pekkala, s. v. 1750 Hartola, Joutsa. Puoliso 16.12.1770 Kristiina
Eerikintytär, s. v. 1752, k. v. 1805 Mieskonmäki, Pekkala. Heikki kuoli 22.9.1772
Mieskonmäen Pekkalassa.
- Antti Ristonpoika, s. 1.9.1751 Hartola, Joutsa, k. 5.5.1752 Mieskonmäki, Pekkala.
- Marketta Ristontytär, s. 8.1.1754 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki.
- Kristiina Ristontytär, s. 6.5.1755 Hartola, Joutsa, k. 18.2.1776 Mieskonmäki, Pekkala.
TAULU 2.B MIESKONMÄKI –KÄLÄNKOSKI SUKUHAARA
Taulu 2.B.1
(X) Paavali Maunonpoika Mieskonmäki (Pål Mongsson Meskåmäki)
Syntyi n. v. 1585 lampuodin poikana Sysmässä, Joutsan Mieskonmäessä. Isä taulussa 2.A.3.
Paavali mainittiin Mieskonmäessä v. 1631, samoin v. 1635 henkikirjassa Paavali Maunonpoika
mainittiin vaimonsa kanssa Mieskonmäessä. Paavali viljeli tiettävästi Mieskonmäen jakaantunutta
lampuotitilaa vanhemman veljensä Heikki Maunonpojan yhtiömiehenä. Paavali mainittiin v. 1635
henkikirjassa leskeksi Mieskonmäessä. Paavali kuoli v. 1635 jälkeen Mieskonmäessä.
Taulu 2.B.2
(X) N.N. Paavalin puolison nimeä ei tiedetä. Paavalin vaimo kuoli joko v. 1634 lopulla tai v. 1635
alkupuolella.
Lapset:
- Mauno Paavalinpoika Mieskonmäki, s. n. v. 1605 Sysmä, Joutsa. Mainittiin Mieskonmäessä
v. 1631. Vuosien 1634 -1635 henkikirjoissa Mauno mainittiin vaimonsa kanssa
Mieskonmäessä. Heidän poikansa Esko ja Matti Maunonpoika mainittiin v. 1634
henkikirjassa Lammin Porkkalan kartanon kalastajiksi Kälänkoskella.
- Heikki Paavalinpoika Mieskonmäki, s. n. v. 1610 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.B.3.
- Riitta Paavalintytär, s. n. v. 1610 Sysmä, Joutsa. Tauluun 12.A.10.
29
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lauri Paavalinpoika Mieskonmäki, v. 1654 henkikirjan mukaan Mieskonmäessä asui
itsellinen (husman) Lauri Paavalinpoika vaimonsa kanssa. Puoliso ennen v. 1654 Riitta.
Taulu 2.B.3
(IX) Heikki Paavalinpoika Mieskonmäki (Hendrich Påålsson Meskomäki)
Syntyi n. v. 1610 lampuodin poikana Sysmän Joutsassa, Mieskonmäen rälssitilalla. Sysmän v.
1634 henkikirjassa Heikki Paavalinpoika mainittiin vaimonsa kanssa Mieskonmäen rälssitilalla.
Heikki kuoli v. 1634 jälkeen Mieskonmäessä.
Taulu 2.B.4
(IX) N.N. Heikin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapsi:
- Heikki Heikinpoika Kälänkoski, s. n. v. 1630 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.B.5.
Taulu 2.B.5
(VIII) Heikki Heikinpoika Kälänkoski (Hendrich Henrichsson Käläkåski)
Syntyi n. v. 1630 Sysmän Joutsassa, Mieskonmäen rälssitilalla. Vuoden 1654 henkikirjan mukaan
Mieskonmäessä asui Esko Maunonpojan veljenpoika Heikki, jolla tarkoitettiin ilmeisesti Esko
Maunonpojan isän veljen poikaa. Heikki sekä serkkunsa Esko Maunonpoika ja Matti Maunonpoika
toimivat kalastajina Lammin Porkkalan kartanon alaisuudessa Kälänkoskella. Heikki Heikinpoika
mainittiin itselliseksi Mieskonmäessä v. -1662 -1680 henkikirjoissa. Vuosien 1664 -1680
henkikirjojen mukaan Heikki Heikinpoika oli kalastaja. Heikki kuoli v. 1680 jälkeen Mieskonmäessä.
Taulu 2.B.6
(VIII) Marketta N.N. (Margeta N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1630 mahdollisesti Sysmän Joutsassa. Kalastaja Heikki Kälänkosken puoliso ja
emäntänä Mieskonmäellä, Kälänkosken kalastajan torpassa. Marketta (Maisa) mainittiin nimeltä v.
1654 -1665 henkikirjoissa Kälänkoskella.
Lapset:
- Heikki Heikinpoika Mieskolainen, s. n. v. 1650 Sysmä, Joutsa. Kalastaja Mieskonmäen
Kälänkoskella v. 1669 -1693. Muutti tiettävästi Isonvihan aikana Joutsasta Kangasniemelle
Äkryntaipaleen kylään. Heikki kuoli ennen v. 1728 Kangasniemellä. Heikin ensimmäisen
puolison nimi oli Maalin (Margeta) ja toinen puoliso oli Hartolassa v. 1683 -1688 vihitty
Maria, s. 1648, k. 12.6.1728 Kangasniemi, 80 v. ikäisenä. Heikin ja Maalinin jälkeläisistä
löytyy mm. kirjoittajan kummipoika ja sisarenpoika, Orimattilassa asuva Mika Seppänen,
joka omaa isänsä kautta laajat sukujuuret Kangasniemeltä sekä sukujuuret myös Joutsan
Mieskonmäestä, joka yhtyy samalla siis Mikan äidinkin sukuun.
Heikin ja Maalinin jälkeläisistä löytyy myös Tauno Kohvakka, joka syntyi v. 1910
Kangasniemellä ja avioitui v. 1936 kirjoittajan isän isän Uunon siskon Impi Tammisen
kanssa. He asuivat Lahdessa.
- Risto Heikinpoika Kälänkoski, s. n. v. 1655 Sysmä, Joutsa. Tauluun 2.B.7.
Taulu 2.B.7
(VII) Risto Heikinpoika Kälänkoski (Christer Henricsson Käläkåski)
Syntyi n. v. 1655 kalastajan poikana Sysmän (Hartolan) Joutsassa, Mieskonmäen Kälänkoskella.
Mainittiin Heikki -kalastajan poikana Mieskonmäessä v. 1678 -1680 henkikirjoissa ja Heikki
Heikinpojan veljenä v. 1693. Vuosien 1687 -1693 henkikirjojen mukaan Risto asui Mieskonmäen
Kälänkoskella. Vuoden 1694 henkikirjan mukaan Kälänkoskella asui Risto -kalastaja vaimonsa
Kaarinan kanssa, todennäköisesti Risto hoiti myös Kälänkosken maatilaa kalastustöiden ohella.
Risto kuoli ennen v. 1727, koska häntä ei mainittu Hartolan vanhimmassa säilyneessä, v. 1727 1736 rippikirjassa.
30
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 2.B.8
(VII) Kaarina Ristontytär (Carin Christersdotter)
Syntyi v. 1657 mahdollisesti Sysmän (Hartolan) Joutsassa. Kaarinan vanhempia ei saatu selville
eikä sitä mistä hän tuli miniäksi Kälänkoskelle. Kaarinan isäksi sopisi kyllä Pärnämäen Mällössä
talollisena ja isäntänä v. 1649 -1678 mainittu Risto Antinpoika (Christer Andersson), mutta tämä
on lähinnä vain arvailua. Kaarina mainittiin henkikirjoissa v. 1680 -1693 kalastaja Risto Heikinpojan
puolisoksi Mieskonmäen Kälänkoskella. Hartolan v. 1727 -1736 rippikirjassa Kaarina mainittiin
Kälän isännän Risto Ristonpojan äitinä. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kälässä kuoli 80
v. ikäisenä 10.5.1737 talollisen leski Kaarina Ristontytär ja hänet haudattiin 15.5.1737 Hartolan
kirkkoon, sen lattian alle.
Lapset:
- Risto Ristonpoika Kälänkoski, s. n. v. 1670 Sysmä (Hartola), Joutsa. Vuosien 1703 -1712
henkikirjojen mukaan Risto oli talollinen Kälänkoskella. Vuosina 1707 -1712 Riston
talossa mainittiin veljenpoika Heikki vaimonsa Liisan kanssa. Hartolan v. 1727 -1736
rippikirjan mukaan Kälän isäntänä oli Risto Ristonpoika. Kuolleitten ja haudattujen kirjan
mukaan Kälässä kuoli 12.12.1747 vanha torppari Risto Ristonpoika 87 v. ikäisenä ja
hänet haudattiin 20.12.1747 Hartolan kirkon alle. Puoliso: Liisa Matintytär, s. v. 1680.
Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kälässä kuoli v. 1734 talollisen vaimo Liisa
Matintytär 54 v. ikäisenä ja hänet haudattiin 13.10.1734 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle.
- Sipi Ristonpoika Kälänkoski, s. v. 1676 Sysmä (Hartola), Joutsa. Tauluun 2.B.9.
- Tuomas Ristonpoika Kälänkoski, s. v. 1691 Sysmä (Hartola), Joutsa. Hartolan v. 1727
-1736 rippikirjan mukaan Kälässä asui isännän Risto Ristonpojan veli Tuomas Ristonpoika
vaimonsa Liisa Heikintyttären kanssa. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kälässä
kuoli 2.6.1769 torppari Tuomas Ristonpoika 78 v. ikäisenä. Puoliso: Liisa Heikintytär, s.
1697. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kälässä kuoli 8.1.1767 torpparin vaimo Liisa
Heikintytär 70 v. ikäisenä ja hänet haudattiin 1.2.1767 Hartolan kirkon lattian alle.
- Heikki Ristonpoika Pekkala, ent. Eskola, s. v. 1696 Sysmä (Hartola), Joutsa. Mieskonmäen
Eskolan isäntä v. -1727 -1739-, Mieskonmäen Pekkalan isäntä v. 1735 -1757. Hartolan v.
1727 -1736 rippikirjan mukaan Pekkalan talon isäntänä oli Heikki Heikinpoika, jonka vävy oli
Heikki ja tämän vaimo Helka. Haudattujen luettelon mukaan Mieskonmäessä kuoli v. 1731
Heikki Heikinpoika 80 v. ikäisenä. Hänet haudattiin 12.12.1731 Hartolan kirkon alle.
Haudattujen luettelon mukaan Mieskonmäen Pekkalassa kuoli 25.12.1756 isäntä Heikki
Ristonpoika 60 v. ikäisenä ja hänet haudattiin 16.1.1757 Hartolan kirkon lattian alle.
Henkikirjojen mukaan ennen Heikki Ristonpoikaa taloa isännöi Risto Heikinpoika, joka
todennäköisesti oli Heikin puolison Helka Pekantyttären edellinen puoliso. Mikäli Heikki
Ristonpoika oli kotoisin Mieskonmäestä, hänen isäkseen sopii Mieskonmäessä Matti
Eskonpojan vävynä v. 1691 -1694 mainittu Risto tai Kälänkoskella mainittu kalastaja Risto
Heikinpoika. Oletettavasti jälkimmäinen oli Heikin isä. Puoliso v.1727 Helka Pekantytär, s.
1684. Haudattujen luettelon mukaan Mieskonmäen Pekkalassa kuoli 8.12.1754 emäntä
Helka Pekantytär 70 v. ikäisenä ja hänet haudattiin kirkon alle. Helkan edellinen puoliso oli
Risto Heikinpoika, s. n. 1680 Hartola. Mieskonmäen Eskolan isäntä v. 1706 -1725-. Kuoli
v. 1726 Hartolan Joutsassa, kts. taulut 2.A.13 ja 2.A.14.
Taulu 2.B.9
(VI) Sipi Ristonpoika Kälänkoski (Sigfred Christersson Kälänkåski, el. Käläfårs)
Syntyi v. 1676 kalastajan ja talollisen poikana Sysmän Hartolassa, Joutsan Mieskonmäessä.
Hartolan v. 1727 -1736 rippikirjan mukaan Kälässä asui isäntä Risto Ristonpojan veli Sipi
Ristonpoika vaimonsa Anna Heikintyttären kanssa. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan
Kälässä kuoli 12.9.1747 torppari Sipi Ristonpoika 71 v. ikäisenä ja hänet haudattiin 20.9.1747
Hartolan kirkkoon, sen lattian alle.
31
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 2.B.10
(VI) Anna Heikintytär (Anna Henricsdotter)
Syntyi v. 1690 mahdollisesti Sysmän Joutsassa (?). Annan vanhempia ei saatu selville, eikä sitä
mistä hän olisi voinut tulla miniäksi Mieskonmäen Kälään. Vaihtoehtoja löytyy useitakin.
Sipi Ristonpojan puoliso ja emäntänä Kälän torpassa. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan
Kälässä kuoli 15.4.1760 torpparin vaimo Anna Heikintytär 70 v. ikäisenä.
Lapset:
- Risto Sipinpoika Kälänkoski, s. v. 1709 Hartola, Joutsa. Mainittiin Hartolan v. 1727 -1736
rippikirjassa Kälässä Sipin lapsena. Vihittyjen luettelon mukaan oli torppari Kälästä.
Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kälässä kuoli 23.2.1777 torppari Risto Sipinpoika
68 v. ikäisenä. Puoliso Hartolassa 7.12.1746 Kaarina Ristontytär. Vihittyjen luettelon
mukaan oli kotoisin Mieskonmäestä.
- Marketta Sipintytär. Mainittiin v. 1727 -1736 rippikirjassa Kälässä Sipin lapsena. Puoliso
11.12.1737 Heikki Heikinpoika Kurikanmäestä.
- Kaarina Sipintytär. Mainittiin v. 1727 -1736 rippikirjassa Kälässä Sipin lapsena. Vihittyjen
luettelon mukaan oli kotoisin Kälästä. Puoliso Hartolassa 5.12.1745 Sipi Yrjönpoika Liukkonen.
Vihittyjen luettelon mukaan oli kotoisin Hirvensalmen Liukkolasta.
- Antti Sipinpoika Kälänkoski. Mainittiin Hartolan v. 1727 -1736 rippikirjassa Kälässä Sipin
lapsena. Vihittyjen luettelon mukaan oli torppari Kälästä. Puoliso Hartolassa 24.7.1748
Sofia Yrjöntytär, vihittyjen luettelon mukaan leski Hangaksesta.
- Valpuri Sipintytär. Mainittiin v. 1727 -1736 rippikirjassa Kälässä Sipin lapsena. Puoliso
Hartolassa 17.12.1749 Yrjö Eerikinpoika, vihittyjen kirjan mukaan oli torppari
Käyräsaaresta.
- Heikki Sipinpoika Haapaniemi, s. v. 1732 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 2.B.11.
- Eerik Sipinpoika Kälänkoski, s. 8.5.1733 Hartola, Joutsa, torpparina Kälänkoskella, k.
8.1.1774 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki.
Taulu 2.B.11
(V) Heikki Sipinpoika Haapaniemi (Henrich Sigfredsson Hapaniemi)
Syntyi v. 1732 torpparin poikana Hartolan Joutsassa, Mieskonmäen Kälänkoskella. Mainittiin
Hartolan v. 1736 -1746 rippikirjassa Sipin lapsena. Seuraavissa rippikirjoissa v. 1747 -1754 ja v.
1754 -1760 Heikki mainittiin Risto Sipinpojan veljeksi Kälän torpassa vaimonaan Riitta. Joutsan
rippikirjassa v. 1786 -1791 Heikki mainittiin torppariksi Kälänkosken Haapaniemessä sekä v. 1792
-1813 rippikirjassa torppariksi Mieskonmäen Haapaniemessä. Rippikirjan mukaan Heikki kuoli v.
1798 Mieskonmäessä, eli oli kuollessaan 66 v. ikäinen.
Taulu 2.B.12
(V) Riitta Ristontytär (Brita Christersdotter)
Syntyi 4.7.1735 talollisen tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Pekkalassa. Isä taulussa 2.A.15.
Avioitui tai naitettiin 18 v. ikäisenä 9.12.1753 torpparin pojan Heikki Sipinpojan puolisoksi
Kälänkoskelle. Emäntänä Mieskonmäen Kälänkosken Haapaniemen torpassa. Riitta kuoli 55 v.
ikäisenä 30.3.1791 Mieskonmäessä.
Lapset:
- Matti Heikinpoika Haapaniemi, s. 14.7.1755 Hartola, Joutsa, Kälä. Torpparina
Mieskonmäen Haapaniemen torpassa. Puoliso 14.12.1788 Kristiina Eliaantytär, s. v. 1759,
vihkitietojen mukaan torpparin tytär Lohiniemestä. Matti kuoli v. 1811 Mieskonmäessä.
- Eeva Heikintytär, s. 8.4.1757 Hartola, Joutsa, Kälä. Puoliso 27.12.1774 talollinen Tuomas
Pertinpoika Koivisto, Hartolan Putkijärven Koivistosta.
- Anna Heikintytär, s. v. 1760 Hartola, Joutsa, Kälä. Tauluun 3.4.
- Mikko Heikinpoika, s. 14.9.1762 Hartola, Joutsa, Kälä. Asui torpparin veljenä Haapaniemen
torpassa.
- Helka Heikintytär, s. 19.4.1765 Hartola, Joutsa, Kälä.
- Heikki Heikinpoika, s. 5.6.1768 Hartola, Joutsa, Kälä.
32
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Juho Heikinpoika, s. v. 1771 Hartola, Joutsa, Kälä. Muutti v. 1795 Hartolan Ruskealaan.
Valpuri Heikintytär, s. 1.4.1775 Hartola, Joutsa, Kälä. Puoliso 18.12.1799 Matti Eliaanpoika,
vihkitietojen mukaan torpparin poika Lohiniemestä.
Samuel Heikinpoika, s. 14.3.1778 Hartola, Joutsa, Kälä.
TAULU 3 PYLVÄNÄISEN SUKUHAARA
Tämä Juho Kustaa Mäkisen sukujuuriin liittyvä Pylvänäisen sukuhaara Kangasniemeltä liittyy
todennäköisesti Juho Kustaan puolison Aino Loviisa Mäkisen, os. Waseniuksen sukujuuriin
kuuluvaan Pylvänäisen sukuhaaraan, taulussa 21, mutta tässä selvityksessä yhteistä ”nimittäjää”,
siis yhteistä esi-isää näille kahdelle Pylvänäisen sukuhaaralle ei löydetty.
Taulu 3.1
(VI) Juho Hannunpoika Pylvänäinen (Johan Hansson Pylvänäin)
Syntyi v. 1718 Kangasniemellä, mahdollisesti Pylvänälässä. Juhon vanhemmat olivat ilmeisesti
Hannu Juhonpoika Pylvänäinen (Hans Johansson Pylfwänäin) ja Elina Pekantytär Hokkanen
(Elin Pehrsdotter Håckain), jotka vihittiin 9.10.1715 Kangasniemellä, mutta vajavaisten tietojen
vuoksi Juho Hannunpoika Pylvänäisen esipolvia ei onnistuttu tarkemmin selvittämään.
Kangasniemen kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan Juho oli Kangasniemen Pylvänälästä. Juho
työskenteli torpparina Äkryntaipale n:o 4:ssa sekä lampuotina Seppälä n:o 4:ssa. Juho kuoli 59 v.
ikäisenä 4.8.1777 Seppälässä.
Taulu 3.2
(VI) Kaarina Jaakontytär Virolainen (Carin Jacobsdotter Wirolain)
Syntyi tiettävästi v. 1723, mahdollisesti Kangasniemellä (?). Kaarina avioitui 27.12.1749 Juho
Pylvänäisen puolisoksi ja vihkitietojen mukaan hän oli piika Kangasniemen Äkryntaipaleelta.
Kaarina oli sitten emäntänä Äkryntaipale n:o 4 torpassa sekä lampuotitilan emäntänä Seppälä n:o
4:ssa. Miehensä kuoleman jälkeen Kaarina muutti tiettävästi 1770/1780 vaihteen tienoilla
poikiensa perheiden mukana Joutsan puolelle Mieskonmäkeen, sillä Kaarina mainittiin Joutsan v.
1780 -1789 rippikirjoissa torpparin leskenä Mieskonmäen Siikaniemessä. Samaisessa rippikirjassa
Kaarinan kerrottiin kuolleen v. 1788 Siikaniemessä ja iäksi ilmoitettiin 65 vuotta. Hartolan
kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Siikaniemessä kuoli 19.1.1788 leski Kaarina Jaakontytär
(Carin Jacobsdotter) 47 v. ikäisenä !.
Kaarinan vanhempia ei saatu selville, itse asiassa Kangasniemellä ja lähiseuduilla oli varsin vähän
Virolainen -nimellä olevia, eikä Jaakko Virolaista tiedetä asuneen Kangasniemellä tai
lähiympäristössä. Toisaalta Kangasniemellä asui myös Vironen -nimellä olevia ja ongelmana tai
haasteena on tulkita kirjavista ruotsinkielisistä kirjoitusmuodoista kumpaa sukunimeä kulloinkin
tarkoitetaan. Myöskään Jaakko Vironen nimistä miestä ei ole löydetty Kangasniemeltä.
Kangasniemen Kaihlamäessä asui 1740 -luvulla Eerik Pynnönen ja vaimonsa Anna Virolainen
(Anna Wiroin), samoin Eerik Laitinen ja Kaarina Virolainen (Carin Wirolain), jotka asuivat ainakin
v. 1745 Kaihlamäessä sekä v. 1746 Äkryntaipaleella. Tässä voisi olla kyseessä Kaarina
Jaakontytär Virolaisen sukulaiset, toisaalta on mahdollista se että kyseessä olisi yksi ja sama
Kaarina Virolainen, joka olisi ollut ensin aviossa Eerik Laitisen kanssa ja sitten Juho Pylvänäisen
kanssa ?. Puuttuvien kirkonkirjojen vuoksi asiaa ei saatu ratkaistuksi, eikä vihkitiedot v. 1749 tue
tätä päätelmää. Kaarinan sukunimi Virolainen viittaa siihen että hänellä voisi olla Eestistä lähtöisin
olevat sukujuuret. Tutkittiin ja etsittiin myös valtioneuvos Johannes Virolaisen sukupuusta sekä
Antrea-Vuoksenranta Virolaiset -kirjasta Kaarinan sukujuuria, mutta ei onnistuttu löytämään.
Lapset:
- Kaarina Juhontytär Pylvänäinen, s. 4.5.1750 Kangasniemi
- Juho Juhonpoika Pylvänäinen, s. 9.9.1751 Kangasniemi. Puoliso 19.12.1773 Katariina
Yrjöntytär Paappanen.
- Jaakoppi Juhonpoika Pylvänäinen, s. 4.10.1753 Kangasniemi.
- Eerik Juhonpoika Pylvänäinen, s. 3.12.1755 Kangasniemi.
33
-
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Antti Juhonpoika Pylvänäinen, s. 24.11.1757 Kangasniemi, k. 18.11.1833 Joutsa,
Mieskonmäki, Siikaniemi. Torpparina Siikaniemessä. Puoliso 1 Hartolassa 8.4.1781 Maria
Laurintytär, s. 4.8.1755 Laivonmäki, Havumäki, Lapinpaasi, k. 22.1.1787 Joutsa
Mieskonmäki, Siikaniemi (Marian isän isä taulussa 18.19). Puoliso 2 Hartolassa 29.7.1787
Maria Matintytär, s. 12.3.1762 Joutsa, Tolvasniemi, Lakkola, k. 7.4.1833 Joutsa,
Mieskonmäki, Siikaniemi..
Pekka Juhonpoika Pylvänäinen, s. v. 1760 Kangasniemi. Tauluun 3.3.
Helena Juhontytär Pylvänäinen, s. 24.4.1765 Kangasniemi. Muutti Joutsasta Leivonmäelle.
Taulu 3.3
(V) Pekka Juhonpoika Pylvänäinen (Petter Johansson Pylvänäin)
Syntyi v. 1760 Kangasniemen Pylvänälässä. Asui sitten torpparin poikana Äkryntaipaleella, josta
muutti tiettävästi 1770/1780 vaihteen tienoilla Joutsaan. Pekka asui torpparin veljenä Joutsan
Siikaniemessä, lähellä Kangasniemen rajaa Mieskonmäen itäpuolella ja Ohensalon kylän
eteläpuolella, torpassa jossa Pekan vanhempi veli Antti Pylvänäinen oli torpparina. Pekka oli sitten
torpparina jaetussa Siikaniemen torpassa (uudistorpassa). Tuo Siikaniemen pikkukylä liitettiin v.
1806 alueliitoksessa Leivonmäeltä Joutsaan. Pekka mainittiin Siikaniemessä ainakin v. 1794 1805. Kun Pekan vaimo kuoli v. 1806 niin Pekka ilmeisesti pestautui sotilaaksi tai hänet ehkä
määrättiin (?). Kirkonkirjoissa oli merkintä siitä että Pekka olisi ollut sotilaana Suomen sodan
aikaan 1808 -1809 Suomenlinnassa (till Sveaborg). Pekan veli Antti jatkoi torpparina
Siikaniemessä ja Pekan tytär Eeva muutti v. 1810 piiaksi Pekkalan tilalle, jossa hän oli
avioiduttuaan emäntänä. Pekka kuoli mahdollisesti Suomen sodan aikaan v. 1808 -1809, koska
hänestä ei tämän jälkeen tietoja löydy.
Taulu 3.4
(V) Anna Heikintytär (Anna Henricsdotter)
Syntyi v. 1760 torpparin tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Kälänkoskella. Isä taulussa 2.B.11.
Avioitui tai naitettiin 26 v. ikäisenä 3.12.1786 torppari Pekka Pylvänäisen puolisoksi Mieskonmäen
Siikaniemeen. Vihkitietojen mukaan Anna oli torpparin tytär Kälästä. Joutsan rippikirjan v. 1782 1788 mukaan Kälänkosken Haapaniemen torpan tytär Anna avioitui Siikaniemeen. Siikaniemen
torpan emäntä. Anna kuoli rippikirjan mukaan 46 v. ikäisenä v. 1806 Siikaniemessä.
Lapset:
- Antti Pekanpoika Pylvänäinen, s. 16.11.1787 Joutsa. Puoliso: Valpuri Antintytär, s. 1782.
- Kaisa Pekantytär, s. 11.12.1789 Joutsa, Mieskonmäki
- Eeva Pekantytär, s. v. 1792 Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 1.22.
- Anna Pekantytär, s. 14.8.1795 Joutsa, Mieskonmäki
- Samuel Pekanpoika, s. 25.11.1798 Joutsa, Mieskonmäki
TAULU 4 MIESKONMÄEN KERONLAHDEN TORPPARISUKUHAARA
Taulu 4.1
(VI) Risto Rekonpoika (Christer Grelsson)
Syntyi n. v. 1729 mahdollisesti Hartolan Joutsassa (?). Torpparina Mieskonmäessä. Risto kuoli
tiettävästi v. 1784 Mieskonmäessä.
Taulu 4.2
(VI) Anna Heikintytär (Anna Henricsdotter)
Syntyi ilmeisesti v. 1732 Hartolan Joutsassa. Emäntänä Mieskonmäen torpassa. Anna kuoli
tiettävästi v. 1792 Hartolan Joutsassa.
Lapset:
- Maria Ristontytär, s. 1758 Hartola, Joutsa, avioitui Hirvensalmelle. Puoliso Hartolassa
21.12.1777 sotilas Antti Yrjönpoika Lund, Hirvensalmen Liukkolasta.
34
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Antti Ristonpoika, s. 1759 Hartola, Joutsa. Puoliso: Valpuri Antintytär, s. 1761. Muuttivat
Hirvensalmelle v. 1806.
Risto Ristonpoika, s. 1769 Hartola, Joutsa
Matti Ristonpoika, s. 1771 Hartola, Joutsa, k. 1772 Hartola, Joutsa
Reko Ristonpoika, s. v. 1772 Hartola, Joutsa. Tauluun 4.3.
Taulu 4.3
(V) Reko Ristonpoika (Grels Christersson)
Syntyi n. v. 1772 Hartolan Joutsan Mieskonmäessä. Torpparina Mieskonmäen Keronlahdella,
aluksi yhdessä veljensä Antti Ristonpojan kanssa, sitten v. 1806 jälkeen Reko oli yksin isäntänä ja
torpparina Keronlahden torpassa. Rekolla esiintyi rippikirjoissa synt.vuotena v. 1772 joka tuntuu
kummalliselta, sillä hänen tyttärekseen merkitty Maria syntyi v. 1785, tai sitten tyttäreksi merkitty
Maria Rekontytär (s. 1785) ei ollut Reko Ristonpojan tytär. Reko mainittiin sairaaloiseksi v. 1824 1835 ja 1836 -1848 rippikirjoissa. Keronlahden torppa sijaitsee Joutsan pohjoiskärjessä aivan
Kangasniemen & Leivonmäen rajoilla, joka alue liitettiin v. 1806 alueliitoksessa Leivonmäeltä
Joutsaan. Reko kuoli 69 v. ikäisenä 18.3.1841 Mieskonmäen Keronlahdella.
Taulu 4.4
(V) Maria Heikintytär (Maria Henricsdotter)
Syntyi v. 1763 mahdollisesti Hirvensalmella ?. Reko Ristonpojan puoliso ja emäntänä
Mieskonmäen Keronlahden torpassa. Marialla oli ilmeinen au -tytär Maria Rekontytär. Marian
vihkitietoja ei löydy Hartolan vihkikirjasta, eikä hänen vanhemmistaan tiedetä mitään. Maria kuoli
63 v. ikäisenä 6.4.1826 Mieskonmäessä.
Marian ilmeinen au -tytär:
- Maria Rekontytär, s. 1785 Hirvensalmi (?), avioitui Saarijärvelle v. 1804.
Lapset:
- Kaisa Rekontytär, s. 1793 Hartola, Joutsa
- Matti Rekonpoika, s. 1796 Hartola, Joutsa. Tauluun 4.5.
Taulu 4.5
(IV) Matti Rekonpoika (Matts Grelsson)
Syntyi v. 1796 Hartolan Joutsassa, Mieskonmäen Keronlahden torpassa. Torpparina
kotitorpassaan Keronlahdella. Mattia sakotettiin v. 1855 väkiviinan salapoltosta (bötf. för brännvins
bränning). Matti kuoli 75 v. ikäisenä leskimiehenä 23.4.1871 Mieskonmäen Keronlahdella.
Taulu 4.6
(IV) Anna Matintytär (Anna Mattsdotter)
Syntyi v. 1798 Hartolan Joutsassa, Mieskonmäen Lähdeselän torpassa. Isä taulussa 5.3.
Avioitui tai naitettiin 19 v. ikäisenä v. 1817 Matti Rekonpojan puolisoksi ja emännäksi Keronlahden
torppaan. Anna kuoli 66 v. ikäisenä 5.4.1864 Mieskonmäen Keronlahdella.
Lapset:
- Tuomas Matinpoika, s. 6.12.1819 Joutsa, Mieskonmäki, torpparina Keronlahdella, k.
24.11.1853 Mieskonmäki. Puoliso 4.12.1844 Esteri Tuomaantytär.
- Vappu Matintytär, s. 24.4.1823 Joutsa Mieskonmäki. Tauluun 1.24.
- Anna Matintytär, s. 22.4.1826, Joutsa, Mieskonmäki. Puoliso v. 1852 Otto Antinpoika Koitti.
- Juho Matinpoika, s. 24.5.1829 Joutsa, Mieskonmäki, torpparina Keronlahdella. Puoliso (1)
24.3.1864 Joutsassa Anna Liisa Mikontytär, s. 1.4.1834, k. 11.2.1878 Joutsa. Puoliso (2)
20.2.1883 Joutsassa Maria Mikontytär Walman, s. 24.2.1844.
- Liisa Matintytär, s. 1.9.1838 Joutsa, Mieskonmäki, k. 30.5.1859 Joutsa, Mieskonmäki
35
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
TAULU 5 MIESKONMÄEN LÄHDESELÄN TORPPARISUKUHAARA
Taulu 5.1
(VI) Juho Rekonpoika (Johan Grelsson)
Syntyi v. 1686 ilmeisesti Hirvensalmella. Vihkitietojen mukaan Juho oli lähtöisin Hirvensalmelta,
tarkemmin asiaa ei tunneta, eli Juhoa ja Juhon vanhempia ei löydetty Hirvensalmen henkikirjoista.
Juho avioitui v. 1732 Maria Antintyttären kanssa mahdollisesti toiseen avioliittoonsa. He asuivat
ilmeisesti aluksi Hirvensalmella. Torpparina Joutsan Mieskonmäessä, Lähdeselän torpassa
vimeistään 1760-luvulta alkaen. Lähdeselkä sijaitsee Mieskonmäen/Kälän kylän eteläpuolella
Pylsyn suuntaan. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan torppari Juho Rekonpoika kuoli
94 v. ikäisenä pistokseen 22.8.1780 Mieskonmäen Lähdeselässä. Ilmoitetussa kuoliniässä voi olla
virhettä jopa 10 v, joten mahdollisesti Juhon synt.vuosi voisi olla v. 1696 ?.
Taulu 5.2
(VI) Maria Antintytär (Maria Andersdotter)
Syntyi v. 1707 mahdollisesti Hartolan Vehmaan Puuppolassa.
Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan Maria Antintytär avioitui tai hänet naitettiin 25 v.
ikäisenä v. 1732 Juho Rekonpojan puolisoksi, jolloin vihkitiedoissa Marian kerrottiin olevan piika
Joutsan Vehmaankylästä (nykyisin kuuluu Hartolaan, Pertunmaan rajoilta). Marian vanhemmat
olivat mahdollisesti Vehmaan Puuppolasta Antti Nuutinpoika ja vaimonsa Valpuri Matintytär.
Hartolan ensimmäisen säilyneen rippikirjan (s. 154 RK 1727-1736 k. 131) mukaan Puuppolan Antti
Nuutinpojan tytär Maria avioitui v. 1832 tienoilla Hirvensalmelle (gift i Hirfvensalmi). Mieskonmäen
Lähdeselän torpan emäntä. Huom. jos esitetty teoria pitää paikkansa Marian syntyneen Vehmaan
Puuppolassa, niin Puuppolassa hänen sukujuurensa on jäljitettävissä maakirjan alkuun v. 1539 !.
Maria Antintytär kuoli 80 v. ikäisenä 12.5.1787 Mieskonmäessä.
Huom. täyttä varmuutta ei saatu siitä, oliko Vehmaan Puuppolan Maria Antintytär sama, joka ilmaantui 1760luvulla Mieskonmäen Lähdeselän torpan emännäksi, koska henkikirjoista Mariaa ja Juhoa ei ole onnistuttu
löytämään Hirvensalmelta. Asia vaatii lisäselvittelyjä !.
Lapset:
- Maria Juhontytär, s. 1742 Hirvensalmi ?
- Matti Juhonpoika, s. 1748 Hirvensalmi ?. Tauluun 5.3.
- Antti Juhonpoika, s. 1751 Hirvensalmi ?, torpparina Mieskonmäen Lähdenselän torpassa,
k. 9.1.1828 Joutsa, Mieskonmäki, Lähdeselkä. Puoliso: Maria Antintytär, s. 1757 Hartola,
Joutsa ?, k. 21.1.1825 Mieskonmäki, Lähdeselkä
- Martti Juhonpoika, s. Hirvensalmi ?
Taulu 5.3
(V) Matti Juhonpoika (Matts Johansson)
Syntyi v. 1748 torpparin poikana ilmeisesti Hirvensalmella. Vanhempiensa muutettua 1760-luvulla
Joutsan puolelle, Matti asui Lähdeselän torpassa Mieskonmäessä. Tosin v. 1780 -1785 ja 1800 1807 rippikirjassa Matti oli merkitty torppariksi Lähdeselän pohj.puolella ja naapurissa olevalle
Sokuran torppaan ja veljensä Antti Lähdeselkään. Seuraavisssa rippikirjoissa molemmat oli
merkitty Lähdeselän torppaan, Matti ylimmälle riville. Matti kuoli 83 v. ikäisenä 16.6.1831
Mieskonmäen Lähdeselässä, rippikirjassa merkintä asuinpaikasta: Sokura, Lähdeselkä.
Eeva Pertintytär (Eva Bertilsdotter)
Syntyi v. 1748 tiettävästi Joutsassa. Eeva avioitui tai hänet naitettiin 18 v. ikäisenä 21.12.1766
Matti Juhonpojan puolisoksi. Vihkitiedoissa Eeva mainittiin piiaksi Pylsystä. Rippikirjoista Pylsyn
kylästä ei löydy Eevaa, eikä sopivaa Pertti nimistä isää Eevalle. On mahdollista että Eevan
vanhemmat olisivat Joutsan kk:n Pekkasen kappelin Maunulassa itsellisenä mainittu Pertti
Eerikinpoika (Bertill Erichsson) sekä tämän puoliso Kaarina Tuomaantytär (Carin
Thomasdotter), joille syntyi Eeva niminen tytär 28.2.1748. Lähdeselän torpan emäntä. Eeva kuoli
tiettävästi v. 1793 Lähdeselässä, v. 1793 -1800 rippikirjassa Eeva mainittiin kuolleeksi.
36
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Antti Matinpoika, s. 17.11.1767 Mieskonmäki, Lähdeselkä
- Maria Matintytär, s. 1.2.1769 Mieskonmäki, Lähdeselkä
- Juho Matinpoika, s. 3.6.1770 Mieskonmäki, Lähdeselkä, torpparina Mieskonmäessä,
Lähdeselän Sokuran torpassa, k. 18.1.1842 Mieskonmäessä. Puoliso: Maria Ristontytär, s.
1777 Hartola, Joutsa ?.
- Matti Matinpoika, s. 16.8.1773 Mieskonmäki, k. 17.8.1773 Mieskonmäki, Lähdeselkä
- Matti Matinpoika, s. 24.8.1774 Mieskonmäki, k. 25.6.1843 Mieskonmäki, Lähdeselkä.
Puoliso: Anna Yrjöntytär, s. 1780 Hartola, Joutsa ?, k. 28.1.1849 Mieskonmäki, Lähdeselkä.
- Valpuri Matintytär, s. 4.5.1776 Mieskonmäki, k. 28.7.1778 Mieskonmäki, Lähdeselkä
- Valpuri Matintytär, s. 11.9.1780 Mieskonmäki, Lähdeselkä. Avioitui Laitjärvelle.
- Tuomas Matinpoika, s. 7.12.1783 Mieskonmäki, Lähdeselkä
- Eeva Matintytär, s. 24.1.1788 Mieskonmäki
- Anna Maria Matintytär, s. 1790 Mieskonmäki, k. 1790 Mieskonmäki, Lähdeselkä
Taulu 5.4
(V) Liisa Heikintytär (Lisa Henricsdotter)
Syntyi v. 1768 mahdollisesti Hartolan Joutsassa, tai ehkä todennäköisemmin Hirvensalmella (?).
Liisan vanhempia ei pystytty selvittämään, koska vihkitietoja löydy. On mahdollista että Liisa olisi
syntynyt Hirvensalmella, jossa kaikki kirkonkirjat ennen v. 1815 ovat palaneet. Liisa avioitui ehkä n.
v. 1794 Matti Juhonpojan puolisoksi ja Lähdeselän torpan emännäksi Mieskonmäkeen. Liisa kuoli
v. 1826 Mieskonmäen Lähdeselän torpassa (Sokura, Lähdeselkä).
Lapset:
- Heikki Fredrik Matinpoika, s. 7.10.1795 Joutsa, Mieskonmäki, Lähdeselkä
- Anna Matintytär, s. v. 1798 Joutsa, Mieskonmäki, Lähdeselkä. Tauluun 4.6.
II.1.2 JUHO MÄKISEN ÄIDIN ESIPOLVET
Juho Kustaa Mäkisen äidin sukujuuret Karjalan kannaksella Viipurin läänin (Vpl)
Uudellakirkolla ja Kuolemajärvellä:
TAULU 6 UUDENKIRKON KIPPA SUKUHAARA
Yleistä: Uudenkirkon historiasta ja sen kylistä löytyy tiivistetysti tietoa taulusta 11, sekä laajemmin
mm. netistä; www.uusikirkko.net.
Taulu 6.1
(VII) Perttu Yrjönpoika (Berndt Jöransson)
Pertun syntymäaika ei selvinnyt Uudenkirkon kirkonkirjoista. Joka tapauksessa hän asui itsellisenä
Uudenkirkon Vammeljärvellä. Pertusta ei tiedetä juurikaan mitään, Uudenkirkon ensimmäisessä
säilyneessä rippikirjassa v. 1751 -1752 Perttu mainittiin itselliseksi Vammeljärvellä vaimonsa
Magdaleenan kanssa ja kerrottiin Pertun kuolleen, aikaa ei kerrottu. Uudenkirkon kuolleitten ja
haudattujen luettelosta Pertun nimeä ei löydy. Pertun sukujuuria ei saatu selville, koska
tilattomasta väestöstä tuolta ajalta on varsin heikosti tietoja, ja toisaalta ylipäätään suurten
nälkävuosien 1695 -1697 sekä Isonvihan aikaan v. 1710 -1721 ei ylläpidetty henkikirjoja eikä
muitakaan väestöluetteloita.
Taulu 6.2
(VII) Magdaleena Matiaksentytär (Magdalena Mattsdotter)
Syntyi v. 1664 mahdollisesti Uudellakirkolla (?). Itsellisen puolisona Vammeljärvellä. Uudenkirkon
kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Vammeljärvellä kuoli 95 v. ikäisenä 31.1.1759 itsellisen
leski Magdaleena Matiaksentytär. Magdaleenan syntymäaika kirjattiin ilmoitetun kuoliniän mukaan,
37
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
jossa saattaa olla virhettä jopa 10 vuotta, eli Magdaleenan todellinen syntymäaika on ilmeisesti
paljonkin myöhäisempi kuin tuo laskettu v. 1664, kun vielä huomioi sen että heidän poikansa Matti
syntyi v. 1716, jolloin Magdaleena olisi siten ollut 52 v. ikäinen, mikä ei tunnu uskottavalta.
Lapsi:
- Matti Pertunpoika, s. v. 1716 Uusikirkko (Vpl). Tauluun 6.3.
Taulu 6.3
(VI) Matti Pertunpoika (Matts Berndtsson)
Syntyi v. 1716 itsellisen poikana ilmeisesti Uudellakirkolla, eli Matti syntyi levottoman Isonvihan
aikaan, jolloin venäläiset miehittivät maatamme ryöstäen ja hävittäen. Matti asui itsellisenä
Uudenkirkon Vammeljärvellä. Matti oli merkitty 1770/ 1780 -luvuilla kirkonvaivaiseksi, eli
kirkonelätiksi (kyrkofattig), joka oli sen aikainen "eläke -vanhustenhoitojärjestelmä". Matti kuoli 68
v. ikäisenä 28.2.1784 Vammeljärvellä.
Taulu 6.4
(VI) Vappu Heikintytär (Walborg Henricsdotter)
Syntyi v. 1713 mahdollisesti Uudellakirkolla. Itsellisen puolisona Vammeljärvellä. Vapun ja Matin
vihkitietoja ei löydy, mahdollisesti heidät vihittiin v. 1736 tienoilla, sillä k.o vuonna Uudenkirkon
vihkikirjassa on katkos. Vappu kuoli 66 v. ikäisenä 8.2.1779 Vammeljärvellä.
Lapset:
- Kaarina Matintytär, s. v. 1736 ja kast. 29.11.1736 Uusikirkko.
- Pekka Matinpoika, s. v. 1739 Uusikirkko. Tauluun 6.5.
- Kristiina Matintytär, s. v. 1745 Uusikirkko. Puoliso 24.11.1762 Pauli Juhonpoika Hietanen
(Paul Johanis Hietain) Vammeljärven Hietasesta.
Taulu 6.5
(V) Pekka Matinpoika (Petter Mattsson)
Syntyi v. 1739 itsellisen poikana Uudenkirkon Vammeljärvellä. Itsellinen Vammeljärvellä ja
torpparina Leistilässä. Pekan kuoleman ajankohta ei ole selvinnyt kirkonkirjoista, viimeksi hänet
mainittiin v. 1794 (s. 47 RK 1790 -1797) Vammeljärvellä (Vammeljärf i Neuvola), eli Neuvolan
kylään kuuluvalla alueella.
Taulu 6.6
(V) Vappu Iisakintytär Koponen (Walborg Isacsdotter Kopoin)
Syntyi 6.4.1746 itsellisen tyttärenä Uudenkirkon Uiskolassa. Isä taulussa 7.3.
Vappu asui nuoruuttaan Kirkkojärvellä. Avioitui tai naitettiin 19 v. ikäisenä 27.11.1765 Pekka
Matinpojan puolisoksi. Vappu asui sitten perheensä kanssa Vammeljärvellä. Vappu kuoli 75 v.
ikäisenä kirkonelättinä 19.2.1822 Vammeljärvellä.
Lapset:
- Tahvo Pekanpoika, s. 26.12.1766 Uusikirkko, k. v. 1767 ja haud. 21.1.1767 Uusikirkko.
- Jooseppi Pekanpoika, s. 11.11.1767 Uusikirkko, k. 2.8.1773 Uusikirkko.
- Topias Pekanpoika Kippa, s. 24.2.1770 Uusikirkko. Tauluun 6.7.
Taulu 6.7
(IV) Topias Pekanpoika Kippa (Tobias Pettersson Kippa)
Syntyi 24.2.1770 torpparin poikana Uudenkirkon Leistilässä. Topias asui lapsuuttaan
Vammeljärvellä, jossa asuessaan hän avioitui v. 1792 Valpuri Karvasen kanssa. Topias oli sitten
aluksi talollisena Vammeljärvellä sekä v. 1798 alkaen hänet oli merkitty talolliseksi ja isännäksi
Leistilä n:o 14:ssa. Topias kuoli 45 v. ikäisenä vatsatautiin 27.11.1815 Leistilässä, jolloin hänet oli
merkitty itselliseksi. Topiaksen tiedot löytyvät myös Karjala -tietokannasta.
38
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 6.8
(IV) Valpuri Antintytär Karvanen (Walborg Andersdotter Karwain)
Syntyi 20.4.1772 lampuotin tyttärenä Uudenkirkon Kanneljärvellä. Isä taulussa 8.3.
Valpuri asui sittemmin lampuotin tyttärenä Jäppilän Karvasessa. Avioitui tai naitettiin 20 v. ikäisenä
v. 1792 Topias Kipan puolisoksi ja oli sitten emäntänä Vammeljärvellä sekä Leistilässä. Miehensä
Topiaksen kuoleman jälkeen Valpuri muutti Halolaan, jossa hän kuoli hieman alle 68 v. ikäisenä
6.1.1840.
Lapset:
- Kristiina Topiaantytär, s. 30.5.1794 Uusikirkko
- Eeva Topiaantytär Kippa, s. 26.1.1797 Uusikirkko, k. 17.5.1855 Uusikirkko, Peippola.
Puoliso (1) 13.8.1820 Kaapo Yrjönpoika Paju (Gabriel Jöransson Paju), puoliso (2) Simo
Yrjönpoika Anttalainen (Simon Jöransson Antalain), s. 30.9.1796 Uusikirkko.
- Katariina Topiaantytär Kippa, s. 22.8.1799 Uusikirkko. Puoliso 27.7.1823 Matti
Tapaninpoika Inkeroinen (Matts Staffansson Inkeroin)
- Heikki Topiaanpoika Kippa, s. 18.5.1802 Uusikirkko. Muutti ilmeisesti Pietariin.
- Anna Topiaantytär, s. v. 1805 Uusikirkko. Puoliso: Johan Greinert, työskenteli Leistilän
lasitehtaalla (Leistilä Glasbruk).
- Herman Topiaanpoika Kippa, s. 22.10.1808 Uusikirkko, k. 28.11.1867 Uusikirkko, Piispala,
talollinen Piispalassa. Puoliso 31.1.1836 Riitta Anttalainen (Brita Antalain).
- N.N. Topiaanpoika, s. v. 1811, k. 26.3.1811 Uusikirkko.
- Elisa Topiaantytär, s. 25.8.1812 Uusikirkko, k. 13.10.1813 Uusikirkko.
- Matti Topiaanpoika Kippa, s. 18.9.1815 Uusikirkko. Tauluun 6.9.
Taulu 6.9
(III) Matti Topiaanpoika Kippa tai Kippo (Matts Tobiasson Kippa el. Kippo)
Syntyi 18.9.1815 itsellisen poikana Uudenkirkon Leistilässä. Matti oli vain 2 kk ikäinen, kun hänen
isänsä Topias kuoli. Matti asui sitten äitinsä kanssa Leistilässä, josta vartuttuaan siirtyi
työskentelemään renkinä eri taloissa, ollen renkinä mm. Myttyniemessä (Vammeljärvellä), jonne
sisarensa Katariina avioitui. Matin sukunimenä esiintyi vaihtelevasti muodot Kippa ja Kippo,
yleisimmin tulkittavissa nimellä Kippa. Matti avioitui 20 v. ikäisenä v. 1835 Halola n:o 3:een, jossa
emäntänä ollut Katariina Tuomaantytär Katajainen oli jäänyt leskeksi, näin Matti tuli puusniekaksi (*
Halola n:o 3 tilalle, eli puuskaisännäksi ja työskenteli v. 1835 -1838 yhtiömiehenä (bolagsman)
Katariinan pojan, eli poikapuolensa kanssa. Sitten v. 1839 Matti oli merkitty itselliseksi Halolaan,
jossa vaimonsa Katariina kuoli v. 1839 toukokuussa synnytettyään kuolleena syntyneen pojan.
Matti avioitui toisen kerran v. 1840 Halolassa talollisen tytär Eeva Antintytär Halosen kanssa, joka
kuitenkin kuoli elokuussa 1841 synnytettyään ensimmäisen lapsensa, kuolleena syntyneen tytön.
Matti muutti tämän jälkeen Uudenkirkon Uiskolaan, jossa hänet oli merkitty itselliseksi ja jossa
Matti avioitui kolmannen kerran v. 1844 talollisen tytär (Kalliolasta) Helena Yrjöntytär Asikaisen
kanssa. Matti työskenteli renkinä ja itsellisenä Uiskolassa, jossa hän myös kuoli 40 v. ikäisenä
29.6.1856 lavantautiin Uiskolan Peippolassa. *) Puusniekaksi kutsuttiin miestä joka nai talon
leskiemännän ja pääsi näin ikään kuin ”valmiille” ja muut isännät eivät oikein arvostaneet
puuskaisäntää. Karjalassa oli sanontana että ”puusniekal ol hattu ovensuus, jotta sai ees sen
mukaansa, jos tuli äkkilähtö talost”. Eli tämä kuvaa hieman puusniekan epävarmaa asemaa
isäntänä.
Matin tiedot läytyvät myös Karjala -tietokannasta. Matin sukunimen molemmat muodot Kippa ja
Kippo mainitaan myös Karjala -tietokannassa, useimmiten muodossa Kippa.
Katariina Tuomaantytär Katajainen (Catharina Thomasdotter Katajain)
Syntyi 30.1.1801 Uudenkirkon Hämeessä. Katariina avioitui ensimmäisen kerran 20.12.1827
Uudenkirkon Halolassa leskeksi jääneen talollisen ja kirkon kuudennusmies Nuutti Juhonpoika
Halosen (s. 1771, k. 22.12.1833 Uusikirkko, Halola) kanssa. Kun Nuutti kuoli, niin Katariina avioitui
toisen kerran 31.5.1835 Matti Kipan kanssa ja jatkoi emäntänä Halolassa, jossa Katariina kuoli
26.5.1839 vesipöhöön, eli kuoli n. 1 kk sen jälkeen, kun oli synnyttänyt kuolleena syntyneen pojan.
39
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Helena Matintytär Kippa, s. 16.6.1835 Uusikirkko, k. 17.3.1886 Uusikirkko, Kalliola.
- N.N. Matinpoika, s. 26.4.1839 Uusikirkko, k. 26.4.1839 Uusikirkko
Eeva Antintytär Halonen (Eva Andersdotter Haloin)
Syntyi v. 1810 talollisen tyttärenä Uudenkirkon Halolassa. Avioitui 23.2.1840 leskimies Topias
Kipan puolisoksi. Eeva kuoli lapsivuoteeseen ensimmäisen lapsensa, kuolleena syntyneen tytön
synnytykseen, tai paremminkin sen jälkiseurauksiin 10 vrk synnytyksen jälkeen 20.8.1841
Halolassa.
Lapsi:
- N.N. Matintytär, s. 10.8.1841 Uusikirkko, k. 10.8.1841 Uusikirkko
Taulu 6.10
(III) Helena Yrjöntytär Asikainen (Helena Jöransdotter Asikain)
Syntyi 19.6.1816 talollisen tyttärenä Uudenkirkon Kalliolassa. Isä taulussa 9.5.
Helena avioitui 17.11.1844 leskimies Matti Kipan kanssa ja oli sitten rengin ja itsellisen puolisona
Uiskolassa. Miehensä kuoleman jälkeen Helena muutti v. 1859 lastensa kanssa ensin
Metsäkylään, josta v. 1861 kotikyläänsä Kalliolaan, jossa Helena kuoli hieman vajaan 70 v.
ikäisenä 17.3.1886.
Lapset:
- Vilhelmi Matinpoika, s. 12.9.1845 Uusikirkko, k. 2.10.1845 Uusikirkko
- Vilhelmi Matinpoika, s. 11.12.1846 Uusikirkko, k. 30.12.1846 Uusikirkko
- Tahvo Matinpoika Kippa, s. 23.7.1848 Uusikirkko, k. 24.6.1881 Uusikirkko, Kalliola. Puoliso
19.11.1876 Saara Tahvontytär Paju.
- Stiina Matintytär Kippa, s. 28.7.1850 Uusikirkko. Tauluun 1.26.
- Maria Matintytär Kippa, s. 27.6.1852 Uusikirkko
- Liisa Matintytär Kippa, s. 6.9.1854 Uusikirkko. Puoliso 12.11.1871 Vilhelmi Juhonpoika
Anteroinen.
- N.N. Matinpoika, s. 16.6.1856 Uusikirkko, k. 16.6.1856 Uusikirkko
TAULU 7 UUDENKIRKON KOPOSEN SUKUHAARA
Taulu 7.1
(VII) Iisakki Matinpoika (Isack Matsson)
Syntyi v. 1662 mahdollisesti Uudellakirkolla (?). Itsellinen Uudenkirkon Halilassa. Iisakki kuoli 74 v.
ikäisenä 22.1.1736 Halilassa.
Taulu 7.2
(VII) N.N. Iisakin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapsi:
- Iisakki Iisakinpoika Koponen, s. v. 1693 Uusikirkko. Tauluun 7.3.
Taulu 7.3
(VI) Iisakki Iisakinpoika Koponen (Isaac Isaacsson Copoin)
Syntyi ilmeisesti v. 1693 Uudenkirkon Halilassa. Iisakin isä oli tiettävästi Halilassa itsellisenä
asunut Iisakki Matinpoika. Syntyneiden ja kastettujen kirjan mukaan Iisakki Iisakinpoika asui
Halilassa v. 1740, Uiskolassa v. 1746, sekä kirkolla v. 1747 -1748. Iisakki Iisakinpoika mainittiin
Uudenkirkon ensimmäisessä rippikirjassa v. 1751 -1752 Halilassa itsellisenä. Seuraavassa
rippikirjassa (RK 1753 -1759) Iisakki mainittiin itselliseksi Kirkkojärvellä, jossa hän kuoli 62 v.
ikäisenä v. 1755 ja haudattiin 5.3.1755 Uudellakirkolla.
40
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Kaarina Laurintytär (Carin Larsdotter)
Syntyi n. v. 1703 Uudellakirkolla (?). Avioitui n. v. 1723 Iisakki Koposen puolisoksi. Asui
perheineen Halilassa, jossa Kaarina kuoli tiettävästi v. 1743 ja haudattiin 20.2.1743
Uudellakirkolla.
Lapset:
- Maria Iisakintytär, s. v. 1725, kast. 2.7.1725 Uusikirkko
- Iisakki Iisakinpoika, s. v. 1727, kast. 13.2.1727 Uusikirkko, k. v. 1728 Uusikirkko
- Kaarina Iisakintytär Koponen, s. v. 1730 Uusikirkko, k. 14.2.1779 Uusikirkko, Kirkkojärvi.
Puoliso 17.2.1751 Aabraham Juhonpoika Häkkinen.
- Iisakki Iisakinpoika Koponen, s. v. 1734 ja kast. 11.3.1734 Uusikirkko, k. 11.3.1795
Uusikirkko. Puoliso 12.10.1757 Bertta Perttelintytär Hietanen.
- Matti Iisakinpoika, s. 1740, kast. 15.1.1740 Uusikirkko, k. 1743, haud. 21.3.1743 Uusikirkko
Taulu 7.4
(VI) Sofia Pekantytär (Sophia Pettersdotter)
Syntyi n. v. 1724 Uudellakirkolla. Työskenteli Kirkkojärvellä pappilan palveluksessa avioituessaan
24.6.1745 leskimies Iisakki Koposen kanssa, jolloin vihkitiedoissa Sofian mainittiin olevan
pappilasta (Pastoratet). Asuivat sitten Kirkkojärvellä ja Iisakin kuoleman v. 1755 jälkeen Sofia
avioitui toisen kerran Pekka Sakarinpoika Havian kanssa. Sofia asui poikansa Pekka Iisakinpoika
Koposen kanssa Kirkkojärvellä v. 1779 Pekan kuollessa ja vielä v. 1784 Sofia kävi ehtoollisella
kirkossa, mutta tämän jälkeen hän katosi kirkonkirjoista. Kuolleitten ja haudattujen kirjasta Sofian
kuolintietoja ei löydy, mutta joka tapauksessa Sofia kuoli v. 1784 jälkeen.
Lapset:
- Vappu Iisakintytär Koponen, s. 6.4.1746 Uusikirkko. Tauluun 6.6.
- Juho Iisakinpoika, s. v. 1747 ja kast. 8.11.1747 Uusikirkko, k. 1751, haud. 7.4.1751
Uusikirkko.
- Anna Iisakintytär, s. 1749, kast. 3.12.1749 Uusikirkko, k. 1751, haud. 14.4.1751 Uusikirkko
- Abraham Iisakinpoika, s. 29.6.1752 Uusikirkko, k. 1755, haud. 29.9.1755 Uusikirkko.
- Pekka Iisakinpoika, s. 24.8.1754 Uusikirkko, k. 17.11.1779 Uusikirkko.
Sofian ja Pekka Havian lapsi:
- Juho Pekanpoika, s. 30.1.1758 Uusikirkko, k. 1761, haud. 15.1.1761 Uusikirkko.
TAULU 8 UUDENKIRKON KARVASEN SUKUHAARA
Taulu 8.1
(VI) Martti Matinpoika Karvanen (Mårten Mattsson Karwain)
Syntyi v. 1715 tiettävästi Uudellakirkolla. Avioituessaan v. 1743 Martti mainittiin olevan
Kirkkojärveltä. Martti oli itsellisenä ja osakkaana viljelemässä Kanneljärven Hovin tilaa. Vaimonsa
kuoleman jälkeen Martti asui poikansa Antin taloudessa Jäppilän kylässä. Martti kuoli 63 v.
ikäisenä 21.4.1778 Jäppilässä ja kuolintiedoissa hänet mainittiin isännäksi.
Martti mainitaan myös Karjala -tietokannassa.
Taulu 8.2
(VI) Kaarina Yrjöntytär (Carin Jöransdotter)
Syntyi v. 1725 tiettävästi Uudellakirkolla. Avioitui tai naitettiin 18 v. ikäisenä Tapaninpäivänä
26.12.1743 Martti Karvasen puolisoksi sekä emännäksi Kanneljärven Hoviin. Kaarina kuoli jo 43 v.
ikäisenä 3.2.1768 Kanneljärvellä.
Lapset:
- Antti Martinpoika Karvanen, s. v. 1744, kast. 18.11.1744 Uusikirkko. Tauluun 8.3.
41
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Maria Martintytär Karvanen, s. v. 1746, kast. 2.4.1746 Uusikirkko
Yrjö Martinpoika Karvanen, s. v. 1749, kast. 14.5.1749 Uusikirkko. Puoliso 23.2.1780
Kristiina Aatamintytär Kyynäräinen, s. 1752, Jäppilästä.
Anna Martintytär Karvanen, s. 9.12.1751 Uusikirkko
Nuutti Martinpoika Karvanen, s. 1.1.1754 Uusikirkko
Pekka Martinpoika Karvanen, s. 10.5.1761 Uusikirkko
Susanna Martintytär Karvanen, s. 4.5.1763 Uusikirkko. Puoliso 29.9.1783 Jaakoppi
Juhonpoika Pelkonen (Jacob Johansson Pelkoin).
Saara Martintytär Karvanen, s. 19.1.1766 Uusikirkko. Puoliso 12.12.1787 Yrjö Vesterinen
(Georg Westerinen).
Taulu 8.3
(V) Antti Martinpoika Karvanen (Anders Martinsson Carvain)
Syntyi marraskuussa v. 1744 ja kastettiin 18.11.1744 Uudenkirkon Kanneljärvellä. Antti työskenteli
aluksi lampuotina Kanneljärvellä sekä sitten v. 1774 alkaen talollisena ja isäntänä Jäppilän
Karvasessa. Kun vaimonsa Maria Yrjöntytär kuoli v. 1790 Jäppilässä, niin Antti avioitui uudestaan
v. 1793 Valpuri Matintytär Lempiäisen kanssa ja muutti v. 1793 Anttonalaan, jossa Antti oli merkitty
itselliseksi. Antti kuoli 64 v. ikäisenä Suomen sodan aikaan 31.8.1808 Anttonalassa.
Taulu 8.4
(V) Maria Yrjöntytär (Maria Georgsdotter)
Syntyi ilmeisesti v. 1741 Uudellakirkolla. Maria avioitui tai naitettiin 25 v. ikäisenä 3.12.1766 Antti
Karvasen puolisoksi ja vihkitiedoissa mainittiin Marian olevan Leistilästä. Mariaa ei kuitenkaan
löydy Uudenkirkon rippikirjoista Leistilän kylästä, joten Marian vanhempia ei saatu selville. On
mahdollista että Maria kuuluisi Lempiäisten sukuun, mutta tähän ei löydetty vahvistusta.
Marian syntymäajaksi rippikirjoissa oli merkitty v. 1741 ja myös kuolleitten ja haudattujen luettelon
mukaan kuoliniästä laskettu syntymävuosi olisi tuo e.m. v. 1741. Maria toimi emäntänä
Kanneljärven lampuotitilalla sekä Jäppilän Karvasen maatilalla. Kuolleitten ja haudattujen kirjan
mukaan itsellisen vaimo Maria Yrjöntytär kuoli 49 v. ikäisenä polttotautiin, eli ankaraan
kuumeeseen (hetsig feber) v. 1790 Jäppilässä ja haudattiin 9.5.1790 Uudellakirkolla.
Lapset:
- Katariina Antintytär Karvanen, s. 22.11.1766 Uusikirkko, k. 22.12.1804 Uusikirkko,
Reskjärvi. Puoliso 26.12.1800 Antti Heikinpoika Lempiäinen.
- Valpuri Antintytär Karvanen, s. 20.4.1772 Uusikirkko. Tauluun 6.8.
- Reetu (Fredrich) Antinpoika Karvanen, s. 2.3.1774 Uusikirkko, k. 16.12.1814 Uusikirkko,
Anttonala. Puoliso 15.12.1801 Maria Antintytär Breiman.
Valpuri Matintytär Lempiäinen (Walborg Mattsdotter Lembiäin)
Syntyi v. 1738 Uudellakirkolla. Avioitui leskenä 55 v. ikäisenä 27.11.1793 leskimies Antti Karvasen
puolisoksi. Asuivat Anttonalassa, jossa Valpuri kuoli 82 v. ikäisenä 9.12.1820.
TAULU 9 UUDENKIRKON ASIKAISEN SUKUHAARA
Taulu 9.1
(VI) Yrjö Heikinpoika Asikainen (Jöran Henricsson Asikain)
Syntyi v. 1717 mahdollisesti Uudenkirkon Vammeljärvellä (?). Talollinen ja isäntänä Uudenkirkon
Kalliolassa. Yrjö toimi ennen avioitumistaan tiettävästi renkinä Kalliolassa ja kun isäntä Simo
Antinpoika Kallioinen kuoli, niin Yrjö avioitui lesken kanssa ja tuli näin puusniekaksi, eli
puuskaisännäksi Kalliolan tilalle. Vanhemmissa rippikirjoissa Yrjön korkonimenä eli sukunimenä oli
Kallioinen (RK 1753 -1759), mutta myöhemmissä rippikirjoissa tilan nimenä oli mainittu Asikainen
(eli Kalliolan Asikainen), joka nimi Asikainen sitten yleistyi Yrjön jälkeläisille sukunimeksi.
Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Yrjö kuoli 70 v. ikäisenä pistokseen v. 1787 Kalliolassa ja
haudattiin 6.4.1787 Uudellekirkolle (Calliola, vd: Jöran Asickain, styng, 70).
42
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Yrjö mainitaan myös Karjala -tietokannassa.
Taulu 9.2
(VI) Maria Laurintytär (Maria Larsdotter)
Syntyi v. 1707 Uudellakirkolla (?). Maria avioitui ensimmäisen kerran ehkä n. v. 1730 Simo
Antinpoika Kallioisen kanssa ollen sitten emäntänä Kalliolassa, jossa miehensä Simo kuoli
ilmeisesti v. 1740 ja Maria avioitui uudemman kerran 1.5.1741 Yrjö Heikinpojan kanssa, josta tuli
puuskaisäntä Kalliolaan. Maria kuoli 67 v. ikäisenä 24.6.1774 Kalliolassa.
Lapset:
- Jooseppi Yrjönpoika Asikainen, s. 1744, kast. 20.3.1744 Uusikirkko. Tauluun 9.3.
- Valpuri Yrjöntytär Asikainen, s. 1747 Uusikirkko. Puoliso 3.12.1766 Jaakoppi
Samuelinpoika Rehmonen.
Marian ja Simo Kallioisen lapsi:
- Heikki Simonpoika Kallioinen, s. 1734, kast. 25.1.1734. Isäntänä Kalliolassa.
Taulu 9.3
(V) Jooseppi Yrjönpoika Asikainen (Joseph Jöransson Asicain)
Syntyi v. 1744 ja kastettiin 20.3.1744 Uudenkirkon Kalliolassa. Talollinen ja isäntänä Kalliolan
Asikaisen tilalla. Jooseppi kuoli 69 v. ikäisenä 9.3.1813 Kalliolassa.
Taulu 9.4
(V) Aune Eerikintytär (Agnetha Ericsdotter)
Syntyi v. 1743 tiettävästi itsellisen tyttärenä Kuolemajärven Krouvarissa. Isä taulussa 10.3.
Avioitui tai naitettiin 23 v. ikäisenä Kuolemajärvellä 10.12.1766 Uudenkirkon Kalliolan Asikaisen
tilan pojan kanssa, jolloin vihkitiedoissa Aune mainittiin piiaksi Kuolemajärven Kaukjärveltä.
Emäntänä Uudenkirkon Kalliolan Asikaisen tilalla. Aune kuoli 77 v. ikäisenä v. 1820 Kalliolassa.
Lapset:
- Riitta Joosepintytär Asikainen, s. 6.9.1769 Uusikirkko
- Maria Joosepintytär, s. 11.3.1774 Uusikirkko, k. 29.8.1774 Uusikirkko
- Yrjö Joosepinpoika Asikainen, s. 3.5.1776 Uusikirkko. Tauluun 9.5.
- Helena Joosepintytär Asikainen, s. 6.5.1779 Uusikirkko, k. 1790 hengenahdistukseen
(andtäppa), haud. 24.5.1790 Uusikirkko, Kalliola.
- Tuomas Joosepinpoika Asikainen, s. 28.2.1782 Uusikirkko
- Jaakoppi Joosepinpoika Asikainen, s. 8.7.1784 Uusikirkko, k. 17.1.1844 Uusikirkko,
Kalliola. Puoliso (1) 12.12.1809 Valpuri Heikintytär Halonen, k. 23.10.1810, puoliso (2)
3.12.1811 Maria Marcusdotter Paakki, s. 1788, k. 18.4.1846 Uusikirkko, Kalliola
Taulu 9.5
(IV) Yrjö Joosepinpoika Asikainen (Georg Josephsson Asikain)
Syntyi 3.5.1776 talollisen poikana Uudenkirkon Kalliolan kylän Asikaisessa. Talollinen ja isäntänä
kotitalossaan Kalliolan Asikaisen tilalla. Yrjö kuoli 65 v. ikäisenä leskimiehenä 8.3.1842 Kalliolassa.
Taulu 9.6
(IV) Saara Jaakopintytär Pentikäinen (Sara Jacobsdotter Pendikäin)
Syntyi 6.5.1783 talollisen tyttärenä Uudenkirkon Halilan Pentikkälässä. Isä taulussa 11.9.
Saara jäi jo varhain orvoksi kun hänen isänsä kuoli v. 1786 Saaran ollessa vasta 3 v. ikäinen ja
Saaran äitikin kuoli v. 1791 joten Saara joutui 8 v. ikäisenä täysorvoksi ja oli sukulaistensa
kasvattina Halilan Pentikkälässä. Saara avioitui 22 v. ikäisenä 10.12.1805 miniäksi ja emännäksi
Kalliolan Asikaisen tilalle. Saara kuoli jo 45 v. ikäisenä pistokseen (styng) 13.9.1828 Kalliolassa.
Saara ja tiedot Saarasta löytyvät myös Karjala -tietokannasta.
43
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Katariina Yrjöntytär Asikainen, s. 26.10.1806 Uusikirkko. Puoliso 21.9.1834 Pekka Halonen
Kiskolasta.
- Anna Yrjöntytär Asikainen, s. 21.11.1808 Uusikirkko. Puoliso 22.9.1839 Yrjö Heikinpoika
Kilpeläinen Kuolemajärveltä.
- Tapani Yrjönpoika Asikainen, s. 8.11.1811 Uusikirkko. Puoliso 22.9.1839 Regina
Eerikintytär Sirkiä.
- Helena Yrjöntytär Asikainen, s. 19.6.1816 Uusikirkko. Tauluun 6.10.
- Kristiina Yrjöntytär, s. 15.1.1819 Uusikirkko, k. 23.1.1819 Uusikirkko
- Samuel Yrjönpoika, s. 15.1.1819 Uusikirkko, k. 18.3.1819 Uusikirkko (kaksonen).
TAULU 10 KUOLEMAJÄRVEN KROUVARIN SUKUHAARA
Taulu 10.1
(VII) Tahvo Krouvari (Staphan Crouvari)
Isäntänä Kuolemajärven Kaukjärven Krouvarissa. Tahvosta ei tämän enempää tiedetä. Tahvo kuoli
ennen v. 1752 Kuolemajärven Krouvarissa.
Taulu 10.2
(VII) N.N. Tahvon puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Mikko Tahvonpoika Krouvari, s. 1696 Kuolemajärvi, k. 1780 Kuolemajärvi, Kaukjärvi.
Puoliso Kaarina Pekantytär, s. 1725, k. 28.11.1783 Kuolemajärvi, Kaukjärvi.
- Juho Tahvonpoika Krouvari, s. 1701 Kuolemajärvi, talollinen ja isäntänä Kaukjärven
Krouvarissa, k. 1.6.1767 Kuolemajärvi, Kaukjärvi.
- Eerik Tahvonpoika Krouvari, s. 1709 Kuolemajärvi. Tauluun 10.3.
Taulu 10.3
(VI) Eerik Tahvonpoika Krouvari (Erich Staphansson Crouvari)
Syntyi v. 1709 talollisen poikana Kuolemajärven Kaukjärven Krouvarissa. Asui talollisen veljenä ja
talollisena sekä itsellisenä Kaukjärven Krouvarissa. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Eerik
kuoli 45 v. ikäisenä v. 1754 Krouvarissa ja haudattiin 14.12.1754 Kuolemajärvellä.
Taulu 10.4
(VI) Kristiina Yrjöntytär (Christina Georgi, el. Georsdotter)
Syntyi v. 1715 mahdollisesti Kuolemajärvellä. Eerik Krouvarin puoliso ja emäntänä Kaukjärven
Krouvarin mökissä. Kuolemajärven ensimmäisen säilyneen rippikirjan (RK 1769 -1775 UK 794)
mukaan itsellisen leskivaimo Kristiina Yrjöntytär kuoli 28.1.1772 Kaukjärven Krouvarissa.
Lapset:
- Aune Eerikintytär, s. v. 1743 Kuolemajärvi, Kaukjärvi. Tauluun 9.4.
- Yrjö Eerikinpoika Krouvari, s. v. 1750 Kuolemajärvi. Puoliso v. 1778 Maria Paulintytär.
Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kaukjärvellä kuoli isäntä Yrjö Eerikinpoika Krouvari
38 v. ikäisenä polttotautiin 2.2.1785 ja haudattiin 9.2.1785 Kuolemajärvellä.
TAULU 11 PENTIKÄISEN SUKUHAARA (Kuolemajärvellä & Uudellakirkolla)
Yleistä: Pentikäisen sukuhaaran kotipitäjät Kuolemajärvi ja Uusikirkko sijaitsevat läntisellä Karjalan
kannaksen osalla, Suomenlahden rannalla Viipurin kaakkoispuolella. Ensimmäinen maininta
historiallisista lähteistä löytyy v. 1323 Äyräpään kihlakunnasta, johon on oletettavasti sisältynyt
44
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
myös Kuolemajärven ja Uudenkirkon pitäjän alueet. Uudenkirkon pitäjä mainittiin ensimmäisen
kerran nimellä v. 1445, jolloin se seurakuntana erosi Muolaan, eli Pyhän Ristin seurakunnasta.
Kunnan alueesta erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi myöhemmin Kuolemajärvi v. 1863 sekä
Kanneljärvi v. 1923. Hallinnolliset ja oikeudelliset rajat kulkivat historian aikana monin tavoin, mm.
suurin osa Kuolemajärven alueesta kuului pitkään Rannan hallintopitäjään, myöhemmin nimellä
Viipurin hallintopitäjä, kun taas Uudenkirkon alue kuului ensin Muolaan hallintopitäjään, kunnes
perustettiin Uudenkirkon hallintopitäjä, mainittiin v. 1635. Kuolemajärvi nimi ja kylä taas esiintyi
ensimmäisen kerran v. 1559 verokirjoissa pienenä 6 savun (6 talon) kylänä ja kylän nimi juontuu
k.o. järven, eli Kuolemajärven nimestä. Nimellä saattaisi olla yhteyttä Kuolemajärven rannalla
Kyrönniemessä 9.4.1557 kuolleen Mikael Agricolan (s. n. v. 1510 Pernajassa) kuolemalla.
Hänhän oli palaamassa hevoskyydissä rauhanneuvotteluista Pietarista kuningas Kustaa Waasan
asettaman rauhanvaltuuskunnan jäsenenä, kun sitten menehtyi ankaraan sairaskohtaukseen
Kuolemajärven rannalla. Toisaalta järven nimi on mahdollisesti saanut alkunsa jo paljon
aikaisemmin, kun tarinan mukaan joukko ruotsalaisia sotilaita olisi hukkunut järveen. Vaikka
Kuolemajärvi irtaantui Uudenkirkon pitäjästä varsin myöhään v. 1863 niin jo v. 1635 mainittiin
Hatjalahden kappeli, erotettuna Uudestakirkosta omaksi pieneksi kappeliseurakunnaksi, joka oli
myöhemmin Kuolemajärven pitäjän eteläosaa. Viite: s. 14 -19 KJ ja s. 9 -13 PJK.
Kaikki sodat runtelivat Kuolemajärveä ja Uudenkirkon pitäjää ja näin etenkin ensin talvisodassa v.
1939 -1940 sekä sitten jatkosodassa v. 1941 -1944 valtaosa suomalaisasutuksesta hävitettiin.
Sodan jälkeen Kuolemajärven asukkaat sijoitettiin lähinnä Varsinais-Suomeen Turun ja Salon
väliselle alueelle ja pitäjiin. Samoille seuduille sijoitettiin myös Uudenkirkon evakot, eli pitäjiin:
Angelniemi, Halikko, Karuna, Koski T.l, Marttila, Perniö, Sauvo ja Somero. Viite:
www.uusikirkko.net ja www.kuolemajärvi.fi.
Suvun varhaisimmat tiedot perustuvat kirjaan: Pentikäisten juuret Kuolemajärvellä (Marita ja Reino
Pentikäinen), josta lyhenne: PJK.
KUOLEMAJÄRVEN PENTIKKÄLÄN PENTIKÄISEN SUKUHAARA
Pentikkälän kylä sijaitsee Kuolemajärven etelä -kaakkoisrannalla ja siitä muodostui myöhemmin
keskeinen kylä rautatien (v. 1916) ja rautatieaseman valmistuttua Pentikkälään. Pentikkälän kylä
mainittiin ensimmäisen kerran v. 1559, jolloin siellä oli 3 savua (eli tilaa) ja kylässä asui ainakin
Pekka Akkanen (Per Ackain) sekä Matti Pentinpoika (Madz Bengtsson) ja hänen isänsä lienee se
Pentti, joka myös antoi koko kylällekkin nimensä. Alun perin Akkala ja Pentikkälä olivat yhtä kylää,
mutta sitten kylän eteläosaa alettiin Pentti nimisen talollisen mukaan sanomaan Pentikkäläksi,
ilmeisesti tämä Pentti oli alun perin Akkaloita. Vuonna 1570 Pentikkälässä oli 3 savua (eli tilaa) ja 5
jousta (eli 5 aseikäistä miestä n. 15 -60 vuotiasta). Vuonna 1570 Matti Pentikän, eli Matti
Pentinpoika Pentikäisen nimi esiintyi muodossa Madz Bengtickä ja seuraavan vuosisadan alussa
tilalla asui Antti Pentikäinen (Andreas Bengtickeinen), mikä kuvaa hyvin etunimen
muokkautumista sukunimeksi. Vuonna 1600 Pentikkälässä mainittiin 2 savua (eli veroa maksavaa
tilaa) ja 1 autiotila, sekä 3 jousta (eli aseikäistä miestä). Vuoden 1613 -1615 veroluetteloissa
kylässä mainittiin Sipi Pentikäisen (Sigfred Bengtickain), Lauri Pentikäisen (Lars Bengttickain) ja
Heikki Pentikäisen (Hendrich Bengtickain) autiotilat. Vuonna 1631 Pentikkälän kylän ainoa talo
Risto Pentikäisen (Christer Bengtikain) talo oli autiona. Vuonna 1635 Risto oli merkitty itselliseksi
(husman) Pentikkälään yhdessä vaimonsa Kaarinan (Carin) kanssa. Talon veronmaksukyky
palautui, kun hänen poikansa Nuutti Ristonpoika Pentikäinen (Knuth Christersson Bengtike) tuli
isännäksi v. 1639. Vuonna 1656 Pentikkälä läänitettiin Viipurin linnan upseerille Gerhart Leeven
rälssitilaksi, eli tila maksoi verot tälle upseerille. Nuutti Pentikäisen kuoltua n. v. 1663 -1665 tuli
isännäksi Yrjö Pentikäinen (Jören Bengtike). Vuodesta 1670 Pentikkälän kylään tuli myös toinen
henkirahaa maksava tilallinen. Verotuottoa nauttiva viipurilainen upseeri oli nähtävästi tuolloin
halunnut nostaa tulojaan. Alkuperäinen Pentikkälän tila tunnetaan myös nimellä Suur-Pentikkälä.
Uuden rälssimiehen tilasta taas käytettiin nimeä Heino-Pentikkälä. Vuonna 1697 Pentikkälä
menetti rälssiluonteensa ja muuntui jalkaväkitilaksi. Yrjön jälkeen isännäksi Suur-Pentikkälään tuli
hänen toiseksi vanhin poikansa Tuomas, joka oli isäntänä aina v. 1698 asti. Hänen jälkeensä
isännyys siirtyi e.m. taulussa 11.5 maintulle Akkalasta siirtyneelle sukulinjalle, eli Pärttyli
Maurinpojalle, jolloin Pentikkälästä v. 1699 tuli ratsutila. Viite: s. 22 KJ.
45
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
KUOLEMAJÄRVEN AKKALASTA LÄHTENYT SUKUHAARA
Yleistä: Varhaisimmat merkinnät tästä Akkalan kylästä löytyy Kuolemajärven maakirjoista vuodelta
1544 jolloin kylässä oli 3 savua, eli taloa. Akkalan kylän kanta-asukkaan nimi oli Akkanen. Vuoden
1544 maakirjan mukaan Akkalan isännät olivat Juho ja Heikki Akkanen. Vuonna 1556 kylässä
mainittiin Heikki Akkanen (Heijn Ackainen) ja Suni Akkanen (Sunj Ackainen). Vuoden 1559
verokirjassa Akkalassa ei mainittu lainkaan savuja (taloja) eikä jousia (eli asekuntoisia miehiä).
Mutta sitten v. 1570 mainittiin Antti Akkanen (Anders Ackain). Nimet esiintyivät tuolloin ilman
patronyymiä, joten isäntien nimien perusteella ei voi luoda yhtenäistä sukuketjua. Toisaalta
vuosien 1570 -1595 aikana Venäjää vastaan käydyn 25 -vuotisen sodan, eli Pitkänvihan myötä
Kuolemajärvellä mainittiin suuri määrä autiotiloja, ja koska Karjalan kannas oli muutenkin jatkuvien
sotien ja hävitysten näyttämönä, niin myös Akkalan isännyyksissä tuli sukuhaarassa katkoksia.
Esim. v. 1600 verokirjassa Akkalassa oli merkitty 1 veroa maksava tila ja 1 autiotila. Vuosien 1613
-1615 veroluetteloista on taas löydettävissä veroa maksavana Sven Olavinpoika Akkanen (Sven
Olafsson Ackain) sekä seuraavat autiotilat; Antti Akkasen (Andreas Ackain) ja Kauppi Akkasen
(Kaupi Ackanen) tilat. Vuonna 1635 Akkalassa mainittiin 2 tilaa ja 6 henkiveroa maksavaa ihmistä
(n. 15 -60 v. ikäisiä). Tuolloin v. 1635 veroa maksavaa isäntää Akkalassa, Mauri Akkasta
(Morthen Ackain) taulussa 11.1 voidaan jo pitää sukuhaaran kantaisänä. Viite: s. 12 -13 ja 36 -39
PJK.
Taulu 11.1
(IX) Mauri Akkanen (Morthen Ackain)
Syntyi n. v. 1594. Mainittiin ensimmäisen kerran v. 1635 karjaluettelossa sekä henkikirjassa
Kuolemajärven Akkalassa. Mauri kuoli tiettävästi v. 1649 Akkalassa. Viite s. 38 -40 PJK.
Taulu 11.2
(IX) Valpuri N.N. (Walborg N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1598. Emäntänä Akkalassa. Valpuri kuoli tiettävästi v. 1648 Akkalassa.
Lapset:
- Heikki Maurinpoika Akkanen, s. n. v. 1617 Kuolemajärvi, Akkala. Talollinen ja isäntänä
Akkalassa veljensä Sipin jälkeen. Puoliso: Aune Tahvontytär. Viite: s. 39 -41 PJK.
- Pekka Maurinpoika Akkanen, puoliso n. v. 1639 Marketta Yrjöntytär.
- Sipi Maurinpoika Akkanen, talollinen ja isäntänä Akkalassa isänsä Martin jälkeen. Puoliso
(1) v. 1647 Marketta Paulintytär, k. v. 1652. Puoliso (2) v. 1656 Marina N.N.
- Yrjö Maurinpoika Akkanen. Puoliso: Riitta N.N. Isäntänä Akkalassa veljensä Heikin jälkeen.
Yrjön jälkeen tilan isännyyttä jatkoi v. 1697 hänen vanhin poikansa Mikko Yrjönpoika
Akkanen. Viite: s. 41 PJK.
- Simo Maurinpoika Akkanen
- Tuomas Maurinpoika Akkanen
- N.N. Maurintytär Akkanen
- Mauri Maurinpoika Akkanen, s. n. v. 1635 Kuolemajärvi, Akkala. Tauluun 11.3.
Taulu 11.3
(VIII) Mauri Maurinpoika Akkanen (Mårten Mårtensson Ackain)
Syntyi ehkä n. v. 1635 tilan nuorimpana poikana Kuolemajärven Akkalassa. Mauri kuoli ennen v.
1697 Akkalassa. Maurista ei juuri muuta tiedetä.
Vuodesta 1656 Akkala oli merkitty Viipurin pitäjän jalkaväkitilaksi, eli tila varusti sotamiehen ja
ylläpiti siten sotamiestä, viite: s. 38 PJK.
Taulu 11.4
(VIII) N.N. Maurin puolison nimeä ei tiedetä.
46
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Pärttyli Maurinpoika Pentikäinen, s. n. v. 1663 Kuolemajärvi, Akkala. Tauluun 11.5.
- Anna Maurintytär Pentikäinen.
Taulu 11.5
(VII) Pärttyli Maurinpoika Pentikäinen (Bertill Mårtensson Pendikäin)
Syntyi n. v. 1663 talollisen poikana Kuolemajärven Akkalassa. Muutti vaimoineen ja perheineen v.
1698/ 1699 tienoilla Pentikkälän kylään, jossa viljeli Suur- Pentikkälän ratsutilaa. Pärttylin
taloudessa Pentikkälässä asui myös hänen sisarensa Anna sekä Pärttylin isän veljenpojan Maurin
leski. Mahdollisesti Pärttyli oli kahdesti aviossa, ensimmäinen vaimo saattoi olla Maria N.N. eli
Matti pojan äiti ja toinen Maria Klemetintytär. Tätä näkökantaa tukee se että Pärttylin nuoremmat
lapset muuttivat Kuolemajärveltä Uudenkirkon puolelle ja mukana muutti myös näiden äiti Maria
Klemetintytär. Toinen tätä tukeva seikka on lasten syntymäaikojen varsin suuri ero. Pärttyli
mainittiin vielä v. 1728 henkikirjassa, kts. kuva 10. Pärttyli kuoli v. 1728 jälkeen Pentikkälässä.
Viite: s. 41 -43 PJK.
Maria N.N.
Syntyi n. v. 1676 ilmeisesti Kuolemajärvellä. Mahdollisesti Pärttyli Maurinpojan ensimmäinen
vaimo. Maria oli emäntänä ensin Akkalassa ja sitten Pentikkälässä. Maria kuoli ehkä n. v. 1703 1704 tienoilla Kuolemajärven Pentikkälässä. Tutkittiin v. 1700, 1701, 1702, 1705 sekä 1706
Kuolemajärven henkikirjat, joista ei selvinnyt sitä, että oliko Pärttylillä 1 tai 2 vaimoa. Tämä jäänee
arvoitukseksi, koska henkikirjoja ja muitakin asiakirjoja Pohjan sodan ja Isonvihan ajalta on
valitettavan vähän, mm. v. 1707 -1727 henkikirjoja Kuolemajärveltä ei löydy.
Lapsi:
- Matti Pärttylinpoika Pentikäinen, s. v. 1697 Kuolemajärvi, Akkala. Talollinen ja
Kuolemajärven Suur-Pentikkälä -ratsutilan isäntä, ollen isäntänä Isonvihan jälkeisenä
aikana. Vuosien 1737 -1744 henkikirjoissa Pentikkälässä mainittiin isännällä Matti
Pärttylinpojalla veli Juho sekä v. 1743 henkikirjoista alkaen tilalla mainittiin Matin poika
Antti. Vuoden 1748 henkikirjassa mainittiin tilalla veli Eerik, jolla tarkoitettiin ilmeisesti Antin
veljeä, eli Eerik oli tilan isännän Matti Pärttylinpoika Pentikäisen poika. Matti kuoli 62 v.
ikäisenä v. 1759 Pentikkälässä. Puoliso: Maria Eerikintytär, s. v. 1700, k. 10.12.1763
Pentikkälässä ja haudattiin 21.12.1763 kirkkoon, sen lattian alle. Matin ja Marian jälkeläiset
viljelivät Pentikkälän sukutilaa Kuolemajärvellä ja heidän jälkeläistensä sukuhaaraa ja
vaiheita eri kylissä Kuolemajärvellä on kuvattu Marita ja Reino Pentikäisen sukukirjassa.
Matti Pärttylinpoika Pentikäisen tila annettiin lahjoitusmaaksi, kuten melkein koko
Kuolemajärven pitäjäkin, eli läänitettiin v. 1720 norjalaissyntyiselle amiraali Cornelius
Cruysille, jolle venäjän keisari antoi suurläänitykset palkkioksi pelveluistaan palkkasotilaana
Venäjän laivastossa, eli tila maksoi siten veronsa tälle amiraalille. Viite: s. 15 ja 43 -45 PJK.
Taulu 11.6
(VII) Maria Klemetintytär (Maria Clemetsdotter)
Syntyi n. v. 1683 ilmeisesti Kuolemajärvellä. Marian vanhempia ei saatu selvitettyä. Pärttyli
Maurinpoika Pentikäisen puolison Maria Klemetintyttären nimi on poimittu Pentikäisen sukukirjasta.
Kuolemajärvellä oli henkikirjojen mukaan ainakin pari sopivaa Klemetti isäehdokasta Marialle.
Hatjalahden Klemetti Martinpoika voisi olla näistä lähinnä ”sopivin”. Maria avioitui tai hänet
naitettiin leskimies Pärttyli Maurinpojan ehkä toiseksi vaimoksi ja siten emännäksi Pentikkälän
ratsutilalle. Mahdollisesti Maria Klemetintytär oli sama Maria, joka miehensä kuoleman jälkeen
muutti poikansa Juho Pärttylinpojan perheen mukana n. v. 1746 Uudenkirkon Halilaan, jossa hän
asui poikansa perheen hoidossa. Maria kuoli tiettävästi v. 1751 Halilan Pentikkälässä.
Kuolemajärven Pentikkälässä kuoli v. 1757 emäntä Katariina Klemetintytär, liekö ollut Marian
nuorempi sisar ?.
47
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Aune Pärttylintytär Pentikäinen, s. v. 1707 Kuolemajärvi, Pentikkälä, k. 5.1.1782 Uusikirkko,
Peippola. Puoliso: Juho Juhonpoika Peippo, s. 1705, k. 4.10.1775 Uusikirkko, Peippola.
- Juho Pärttylinpoika Pentikäinen, s. v. 1712 Kuolemajärvi, Pentikkälä. Tauluun 11.7.
- Risto Pärttylinpoika Pentikäinen, s. v. 1717 Kuolemajärvi, Pentikkälä, talollinen Halilan
jaetulla Pentikkälän tilalla, k. v. 1763 Uusikirkko, Halila, haud. 8.8.1763 Uusikirkko. Puoliso
Uudellakirkolla 15.12.1735 Maria Heikintytär, s. v. 1717, vihkitietojen mukaan Halilasta.
- Yrjö Pärttylinpoika Pentikäinen, s. v. 1723 Kuolemajärvi, Pentikkälä, k. 4.3.1803 Uusikirkko,
Kuujärvi. Kuujärven Pentikkälän isäntä ja Kuujärven Pentikäisen suvun kantaisä. Puoliso
(1): Anna Ristontytär, s. 1720, k. 1769. Puoliso (2) Helka Antintytär, s. 1726.
Taulu 11.7
(VI) Juho Pärttylinpoika Pentikäinen (Johan Bertilsson Bengtikäin)
Syntyi v. 1712 talollisen poikana Kuolemajärven Pentikkälän ratsutilalla. Juho mainittiin v. 1737
henkikirjoissa Pentikkälän isännän Matti Pärttylinpojan veljenä. Seuraavan v. 1738 henkikirjoissa
tilalla mainittin isäntä Matti Pärttylinpoika vaimoineen sekä veli Juho vaimonsa kanssa. Vuoden
1744 henkikirjojen merkintöjen perusteella Juho olisi tulkittavissa Pentikkälän isännän Matti
Pärttylinpojan velipuoleksi. Juho muutti perheensä kanssa v. 1745 -1746 Uudenkirkon Halilaan,
jossa Juho perusti Halila n:o 3 Pentikkälän 1/4 manttaalin tilan, jossa hän oli talollisena ja isäntänä.
Kts. kuvat 11 ja 12. Henkikirjoissa Juho mainittiin ensimmäisen kerran Halilassa v. 1746
henkikirjassa (Halila by, Johan Bertilsson Bengtikäin mhu, eli vaimonsa kanssa), samoin tilalla
mainittiin tuolloin v. 1746 isännän Juho Pärttylinpojan veli Risto vaimoineen. Uudenkirkon
ensimmäisen säilyneen rippikirjan v. 1751 -1752 mukaan Halilan Pentikkälässä oli isäntänä Juho
Pärttylinpoika. Tilalla asui tuolloin Juhon äiti Maria sekä Juhon veljet Risto ja Yrjö Pärttylinpoika
vaimoineen. Uudenkirkon vihkikirjan mukaan Uudellakirkolla vihittiin 15.12.1735 Juhon veli Risto
Pärttylinpoika Pentikäinen Kuolemajärveltä ja Maria Heikintytär Uudenkirkon Halilasta, mikä
osoittaa sen, että myös Juho oli lähtöisin Kuolemajärveltä ja tiettävästi sen Pentikkälän kylästä.
Pentikäisiä ei esiintynyt ennen v. 1746 Uudellakirkolla. Vuoden 1760 -1774 rippikirjan mukaan
Uudenkirkon Halilan Pentikkälä oli jakaantunut kahteen osaan; päätilaa viljeli Juho Pentikäinen
perheineen ja toista tilaa Juhon veli Risto Pentikäinen perheineen. Uudenkirkon rippikirjan v. 1774
-1788 mukaan Halilan Pentikkälän päätilaa isännöi Juhon ja Vapun vanhin poika Juho Juhonpoika
Pentikäinen (joka kuoli v. 1786) vaimonsa Helena Juhontyttären kanssa. Heidän alapuolella
mainittiin vanhemmat Juho Pärttylinpoika, joka kuoli v. 1784, ja Vappu Yrjöntytär, joka kuoli v.
1788. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Juho kuoli 80 v. ikäisenä polttotautiin, eli ankaraan
kuumeeseen (hetsig feber) v. 1784 marraskuussa Halilassa ja haudattiin 21.11.1784
Uudellakirkolla. Tämän mukaan Juho olisi syntynyt v. 1704, mutta rippikirjoissa Juhon
synt.vuodeksi oli merkitty säännöllisesti v. 1712. Juho mainitaan myös Karjala -tietokannassa.
Taulu 11.8
(VI) Vappu Yrjöntytär Tetri (Valborg Georgsdotter Tetri)
Syntyi v. 1712 mahdollisesti talollisen tyttärenä Kuolemajärven Työppölässä, Tetrin tilalla.
Vapun vanhempia ei saatu varmuudella selvitettyä. Eräs talollinen ja mahdollisesti myös Vapun isä
Yrjö Matinpoika Tetri tunnetaan v. 1745 kun hän teki aiheettoman valituksen pappi Gustaf
Palanderista, tämän jäätyä luvallisesti pois kirkonmenoista v. 1744 syksyllä, viite: s. 159 KJ. Vappu
avioitui tai hänet naitettiin n. 18 v. ikäisenä n. v. 1730 Kuolemajärven Pentikkälään Juho
Pärttylinpojan puolisoksi. Emäntänä Uudenkirkon Halilan Pentikkälässä. Uudenkirkon kuolleitten ja
haudattujen kirjan mukaan Halilassa kuoli 76 v. ikäisenä leskiemäntä Vappu Yrjöntytär Tetri (vda:
Valborg Georgsdr: Tetri) v. 1788 joulukuussa polttotautiin, eli ankaraan kuumeeseen (hetsig feber)
ja haudattiin Tapaninpäivänä 26.12.1788 Uudellakirkolla.
Lapset:
- Juho Juhonpoika Pentikäinen, s. v. 1731 Kuolemajärvi, Pentikkälä. Talollinen Uudenkirkon
Halilan Pentikkälässä, k. v. 1786 Halilassa polttotautiin (hetsig feber), haud. 19.3.1786
Uudellakirkolla. Puoliso 8.12.1756 Helena Juhontytär, s. v. 1736.
48
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Aune Juhontytär Pentikäinen, s. v. 1736 Kuolemajärvi, Pentikkälä, k. 2.3.1816 Uusikirkko,
Reskjärvi. Puoliso Uudellakirkolla 8.12.1756 Heikki Juhonpoika Vesterinen, Reskjärveltä.
Pauli Juhonpoika Pentikäinen, s. v. 1742 Kuolemajärvi, Pentikkälä, k. 10.1.1829 Uusikirkko,
Halila. Puoliso 24.11.1762 Eeva Mikontytär Kuparinen, s. v. 1745, Uudenkirkon Kuujärveltä.
Jaakoppi Juhonpoika Pentikäinen, s. v. 1744 Kuolemajärvi, Pentikkälä. Tauluun 11.9.
Maria Juhontytär Pentikäinen, s. 1747, kast. 15.3.1747 Uusikirkko, Halila, k. 1752 Halila,
haud. 17.5.1752 Uusikirkko.
Helena Juhontytär Pentikäinen, s. 1751, kast. 16.5.1751 Uusikirkko, Halila, k. 8.6.1806
Uusikirkko, Vammelsuu. Puoliso 10.12.1766 Tuomas Yrjönpoika Nylander.
Saara Juhontytär Pentikäinen, s. 24.2.1755, k. 1755, haud. 21.4.1755 Uusikirkko.
Taulu 11.9
(V) Jaakoppi Juhonpoika Pentikäinen (Jacob Johansson Pendikäin)
Syntyi v. 1744 talollisen poikana Kuolemajärven Pentikkälässä. Asui v. 1746 alkaen talollisen
poikana Uudenkirkon Halilan Pentikkälässä, jossa oli merkitty mm. rippikirjassa v. 1774 -1788
vanhemman veljensä talollisen Juho Juhonpoika Pentikäisen veljeksi, viljellen ilmeisesti
yhtiömiehenä Pentikkälän tilaa, koska syntyneiden ja kastettujen kirjan mukaan Jaakoppi mainittiin
talolliseksi (bd = bonde) Halilassa v. 1772 -1786 aikana, samoin kuin kuolleitten ja haudattujen
kirjassakin. Jaakoppi kuoli jo 42 v. ikäisenä v. 1786 Halilassa polttotautiin, eli ankaraan
kuumeeseen (hetsig feber) ja haudattiin 21.5.1786 Uudellakirkolla. K.o. kova kuumetauti oli tuolloin
v. 1784 -1786 todella paha kulkutauti ja vitsaus erityisesti Halilassa ja vei väkeä hautaan.
Jaakoppi ja hänen tietonsa löytyvät myös Karjala -tietokannasta.
Taulu 11.10
(V) Valpuri Tahvontytär Kukko (Walborg Staphansdotter Cucko)
Syntyi v. 1749 tiettävästi Kuolemajärven Karjalaiskylän Kukon tilalla. Valpurin vanhempia ei saatu
selvitettyä. Valpuri avioitui tai hänet naitettiin 19 v. ikäisenä Kuolemajärvellä 14.12.1768
Uudeltakirkolta olevan Jaakoppi Juhonpoika Pentikäisen kanssa. Vihkitiedoissa Valpurin nimi oli
virheellisesti Katariina (p. Catharina Staphansdotter Cucko, ifr. Carjalais), kun taas rippikirjoissa ja
muissakin kirkonkirjoissa etunimenä oli kaikissa Valpuri. Uudenkirkon Halilan Pentikkälän tilan
emäntä. Valpuri kuoli pistokseen 42 v. ikäisenä, siis saman ikäisenä kuin miehensäkin, v. 1791
marraskuun alussa Halilassa ja haudattiin 11.12.1791 Uudellakirkolla.
Lapset:
- Maria Jaakopintytär Pentikäinen, s. 26.1.1772 Uusikirkko, Halila, k. 17.9.1832 Uusikirkko,
Anterola. Puoliso 8.12.1790 Yrjö Eerikinpoika Anteroinen, s. 1767, k. 22.1.1807 Uusikirkko,
Anterola.
- Helena Jaakopintytär Pentikäinen, s. 20.3.1774 Uusikirkko, Halila, k. 20.12.1838
Uusikirkko, Kauppola. Puoliso 14.12.1796 Tuomas Eerikinpoika Hussi, s. 1777, k.
24.11.1841 Uusikirkko, Kauppola.
- Pärttyli Jaakopinpoika Pentikäinen, s. 23.8.1776 Uusikirkko, k. 31.3.1778 Uusikirkko, Halila.
- Pauli Jaakopinpoika Pentikäinen, s. 16.4.1779 Uusikirkko, k. 12.3.1784 Uusikirkko, Halila.
- Hanna Jaakopintytär Pentikäinen, s. 8.3.1781 Uusikirkko, Halila, k. 22.5.1853 Uusikirkko,
Halila. Puoliso (1) 7.12.1802 Juho Antinpoika Ruuttu, Kalliolasta, s. 1780, k. 27.9.1811
Halila. Puoliso (2) 29.9.1812 Pauli Juhonpoika Koskelainen, s.1782, k. 17.5.1829
Uusikirkko, Halila.
- Saara Jaakopintytär Pentikäinen, s. 6.5.1783 Uusikirkko, Halila. Tauluun 9.6.
- Matti Jaakopinpoika Pentikäinen, s. 12.1.1786 Uusikirkko, Halila. Matti oli vain 5 v. ikäinen
kun jäi täysorvoksi ja oli sitten isänsä veljen perheen hoidettavana Kuujärvellä, jossa Matti
kuoli 7 v. ikäisenä isorokkoon 23.6.1793.
49
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
II.2 WASENIUS SUKUHAARAN ESIPOLVET JA SUKUJUURET
II.2.1 AINO WASENIUKSEN ISÄN ESIPOLVET
Aino Loviisa Waseniuksen isän puoleiset tiedossa olevat sukujuuret löytyvät lähinnä
Joutsasta, Hartolasta ja Leivonmäeltä, ilmeisesti myös Sysmän Rapalasta sekä Asikkalan
Viitailasta.
Waseniuksen sukuhaara on hyvin vahvasti talonpoikaissukua, mutta myöhemmässä vaiheessa
myös käsityöläissukua, josta sukunimi Wasenius myös juontuu, ja suku on nimenomaan räätälivaatturisukua, useassakin sukupolvessa.
TAULU 12.A JOUTSAN HOSSOLA -WASENIUS SUKUHAARA
Yleistä: Tämän sukuhaaran kantatilana ja kotikylänä on Mieskonmäen eteläpuolella, sen naapurina
oleva Pärnämäki, ja sen samanniminen kantatila, josta koko kyläkin sitten sai nimensä.
Pärnämäki kuului 1500 -luvulla Suur-Sysmän Koskipään neljänneskuntaan. Sittemmin Pärnämäki
kuului v. 1784 alkaen Hartolaan ja v. 1860 alkaen Joutsaan. Pärnämäki sijaitsee Hämeen ja Savon
vanhalla raja-alueella ja oletetaan että kylä on saanut asutuksensa sekä idästä että lännen
suunnalta ja vahvimmin lännestä Hämeestä ja etenkin Sysmästä käsin. Pärnämäki kuului
keskiajalla Sysmän (Hartolan) Koskipään neljänneskuntaan, joka oli lähinnä veronkantopiiri.
Pärnämäen varhaisinta asutusta pääteltäessä voitaneen ajatella asutuksen siirtyneen Hartolasta
ja/tai Sysmästä käsin, sillä tiedetään Suurellakylällä, siis Sysmän Suurenkylän eli nykyisen kk:n
seudun taloilla & Suurenkylän kartanolla olleen takamaita Pärnämäessä, sen ohella että
Pärnämäen naapurikylä Tolvasniemi kuului Suurenkylän neljänneskuntaan, viite: s. 90 SPH I-II.
Hämeen ensimmäisessä maakirjassa v. 1539 Pärnämäessä mainittiin 1 ainoa tila, joka tunnetaan
nykyään Hakoselkä nimellä ja jossa on asuttu ainakin v. 1539 lähtien, viite: s. 58 -59 JK.
Pärnämäen kantatilalla v. 1539 maakirjassa mainittiin isäntänä Olavi Olavinpoika, jonka tilalla ei
ilmoitettu koukkulukua lainkaan, joten tilalla ei tuolloin ollut vielä viljelystä lainkaan, eli tila sai
todennäköisesti elantonsa lähinnä metsästyksestä ja turkisten myynnistä (?). Sen sijaan
jousimäärä mainittiin kolmeksi, eli talossa asui tuolloin eräkaudella 3 aseikäistä miestä (n. 15 -60 v.
ikäisiä). Vuonna 1600 Pärnämäessä oli jo 4 taloa.
Taulu 12.A.1
(XIV) Olavi Olavinpoika (Olloff Ollsson)
Syntyi n. v. 1490 mahdollisesti Suur-Sysmän Hartolassa. Talollinen ja isäntänä Joutsan
Pärnämäessä maakirjan alusta alkaen, eli tiettävästi v. -1539 -1542, kts. kuva 13. Sitä ei tiedetä
mistä Olavi Olavinpoika tuli Pärnämäkeen, ehkä Hartolan vanhemmilta kyliltä; Ruskealasta,
Kirkkolasta tai Hartolan kylän/ Koskipään seudulta, joiden kylien taloissa maakirjan alussa v. 1539
asui lukuisia Olavi -nimisiä tai Olavinpoikia. Toisaalta myös Sysmän Suurestakylästä löytyy Olavi nimisiä ja Olavinpoikia, joten nimen perusteella päättely Olavin sukujuurista ei johda mihinkään
tulokseen.
Olavi Olavinpojan jälkeen tilan isäntänä oli Paavali Olavinpoika, ilmeisesti Olavin vanhin poika.
Pärnämäessä oli maakirjan alussa v. 1539 vain tämä 1 kantatila, joka jakaantui v. 1549 kun Olavin
ilmeinen poika Matti Olavinpoika sai viljeltäväksi uudistilan. Seuraava jako oli jo v. 1551, jolloin tila
oli kolmessa osassa, viljelijöinä Paavali, Lasse ja Olavi Olavinpojat. Suvun kantaisä Olavi
Olavinpoika kuoli v. 1542 jälkeen Pärnämäessä.
Taulu 12.A.2
(XIV) N.N. Olavin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Paavali Olavinpoika, s. n. v. 1515. Talollinen ja isäntänä Pärnämäessä v. 1543 -1551.
Kirjoittajan äiti Toini os. Nurminen periytyy Paavali Olavinpojasta.
50
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Matti Olavinpoika, s. n. v. 1517 Hartola, Joutsa. Mainittiin talollisena Pärnämäessä v. 1549.
Lasse Olavinpoika, s. n. v. 1520 Hartola, Joutsa. Tauluun 12.A.3.
Olavi Olavinpoika, s. n. v. 1522 Hartola, Joutsa. Mainittiin talollisena Pärnämäessä v. 1551
-1557.
Taulu 12.A.3
(XIII) Lasse Olavinpoika (Lasse Olsson)
Syntyi n. v. 1520 Hartola, Joutsa. Sai vanhemman veljensä Paavalin jälkeen viljeltäväksi
Pärnämäen kantatilan, jossa Lasse oli talollisena ja isäntänä v. 1551 -1591, kts. kuva 14. Tilan
toisella puoliskolla mainittiin isäntänä v. 1560 Lasse Lassenpoika, eli ilmeisesti Lassen vanhin
poika. Tilan jaossa syntyneellä kolmannella tilalla oli v. 1568 isäntänä Olavi Paavalinpoika,
mahdollisesti veljenpoika, jonka jälkeen k.o. tilan isäntänä jatkoi Lasse Paavalinpoika. Vuoden
1571 hopeaveroluettelon mukaan Pärnämäen Lasse Olavinpojan varallisuus oli 1 leiviskä, hänellä
oli 3 hevosta, arvo 40 mk, 3 lehmää, 5 lammasta, 1 vuohi tai pukki, nuorta karjaa 3 kpl, peritty
hopeavero yht. 8 mk ja 7 äyriä, viite: s. 63 JK. Lasse Olavinpoika kuoli v. 1591 Pärnämäessä.
Taulu 12.A.4
(XIII) N.N. Lassen puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Lasse Lassenpoika, s. n. 1540 Hartola, Joutsa. Pärnämäki. Tauluun 12.A.5.
- Jussi Lassenpoika, s. n. v. 1545 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Talollisena ja isäntänä
Pärnämäessä v. 1566 -1599.
Taulu 12.A.5
(XII) Lasse Lassenpoika (Lars Larsson)
Syntyi n. v. 1540 talollisen poikana Hartolan Joutsan Pärnämäessä. Maakirjojen mukaan Lasse
Lassenpoika oli talollisena ja isäntänä Pärnämäessä v. 1561 -1565, kymmenysluettelon mukaan jo
v. 1560. Lassen tila manittiin v. 1561 verokirjassa 1/12 koukun ja 1 jousen tilaksi. Lasse kuoli
ilmeisen nuorena, ehkä jo n. 25 v. ikäisenä v. 1565 jälkeen Pärnämäessä. Hänen ilmeinen veljensä
Jussi Lassenpoika jatkoi sitten tilanpitoa.
Taulu 12.A.6
(XII) N.N. Lassen puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Mikko Lassenpoika, s. n. v. 1565 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 12.A.7.
- Paavali Lassenpoika. Mainittiin talollisena Pärnämäessä v. 1592 -1633.
Taulu 12.A.7
(XI) Mikko Lassenpoika (Michel Larsson)
Syntyi n. v. 1565 talollisen poikana Hartolan Joutsan Pärnämäen tilalla. Mikko mainittiin talollisena
ja isäntänä Pärnämäessä v. 1592 -1634, ollen siis isäntänä Nuijasodan (1596 -1597) aikana.
Mikon isännyyden aikana tila todettiin autioksi, eli veronmaksukyvyttömäksi v. 1603 ja 1605 -1607,
uudelleen verolle v. 1607, eli Mikon tila köyhtyi pahasti uuden vuosisadan alussa sisällissodan ja
sotaväkirasitusten sekä 1600 -luvun alkuvuosien pahojen halla- ja katovuosien myötä. Mikko kuoli
ilmeisesti v. 1635 tai sen jälkeen Pärnämäessä.
Taulu 12.A.8
(XI) Inkeri Simontytär (Ingeborg Simonsdotter)
Mikko Lassenpojan puoliso ja emäntänä Pärnämäessä. Sitä ei tiedetä mistä Inkeri tuli miniäksi
Pärnämäkeen, mutta maakirjoista lähitaloja ja lähikyliä tarkastellen Inkerin isäksi sopisi mm.
Joutsan kylän Huttulassa talollisena v. 1585 -1614 ollut Simo Lassenpoika (Simon Larsson),
jonka isä Lasse Vilpunpoika löytyy taulusta 14.3, mutta tämä on lähinnä oletusta.
51
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Inkeri Simontytär mainittiin v. 1634 -1635 tilalla äitinä ja emäntänä. Inkeri kuoli v. 1635 jälkeen
Pärnämäessä.
Lapset:
- Lasse Mikonpoika. Mainittiin v. 1630 -1635 henkikirjoissa Pärnämäessä.
- Mikko Mikonpoika Hossola, s. n. v. 1600 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 12.A.9.
Taulu 12.A.9
(X) Mikko Mikonpoika Hossola
Syntyi n. v. 1600 talollisen poikana Hartolan Joutsan Pärnämäessä. Henkikirjojen mukaan Mikko
oli talollisena ja isäntänä Pärnämäen Hossolassa v. 1634 -1671-. Mikko Mikonpoika mainittiin v.
1638 -1639 kymmenysluettelossa Hossolasta verot maksavana isäntänä. Hossolan tila oli
läänitettynä 1650 -1580 tienoilla majuri Ugglalle (myöhemmin everstiluutnantti), joka oli taas sukua
avioliiton kautta Putkijärven von Schrowe ja Svanström sukujen kanssa. Vuonna 1634 Hossola
mainittiin 1 äyrin ja 5/12 manttaalin verotilaksi. Mikko Mikonpoika kuoli v. 1671 jälkeen Hossolassa.
Taulu 12.A.10
(X) Riitta Paavalintytär (Brita Påhlsdotter)
Syntyi n. v. 1610 mahdollisesti Suur-Sysmän Hartolan Joutsassa. Ilmeinen isä taulussa 2.B.1.
Riitan isäksi sopisi Pärnämäen Mällön tilalla v. 1592 -1633 talolliseksi ja isännäksi mainittu Paavali
Lassenpoika (Påfwel Larsson), mutta tämä on lähinnä arvailua, hypoteettinen asia, onhan
kuitenkin tunnettua että k.o.aikaan puoliso valittiin yleensä varsin läheltä ja asia sovittiin lähinnä
sulhasen ja morsiamen vanhempien kesken ja yritettiin naimakaupoilla turvata molempien sukujen
etuja. Tässä tapauksessa serkukset olisivat avioituneet keskenään, joten tarkasteltaessa lähikyliä
Tolvasniemestä eikä Joutsan kylältä löydy sopivaa isä ehdokasta, mutta Mieskonmäestä löytyy:
Paavali Maunonpoika (Pål Mongsson) ja tämä vaihtoehto voisi olla todennäköisempi ja siten
oletuksena on että Riitta tuli Mieskonmäestä Pärnämäkeen, sillä tiedetään että näiden
naapurikylien välillä tehtiin yleisesti naimakauppoja.
Riitta avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1630 miniäksi ja emännäksi Pärnämäen Hossolaan. Vuoden
1636 henkikirjassa Mikko Mikonpojan puoliso mainittiin nimellä Riitta Paavalintytär (Brita Påhlsdr),
muuten joko mhu tai Brita. Henkikirjoissa Riitta mainittiin Hossolassa v. 1634 -1671 Mikko
Mikonpojan puolisona.
Lapset:
- Eerik Mikonpoika Hossola, s. n. v. 1632 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 12.A.11.
- Mikko Mikonpoika Hossola, s. n. v. 1634 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Mainittiin v. 1654
Hossolassa. Puoliso: Liisa, mainittiin v. 1654.
Taulu 12.A.11
(IX) Eerik Mikonpoika Hossola (Erich Michelsson Hossola)
Syntyi n. v. 1632 talollisen poikana Hartolan Joutsan Pärnämäen Hossolassa. Henkikirjoissa Eerik
mainittiin v. 1653 tilan poikana Hossolassa. Eerikillä mainittiin Liisa niminen vaimo v. 1655. Eerik
oli talollisena ja isäntänä v. -1675 -1689 kotitilallaan Hossolassa. Vuoden 1687 henkikirjassa
Eerikillä mainittiin Kirsti niminen vaimo. Eerik kuoli v. 1689 jälkeen Hossolassa.
Taulu 12.A.12
(IX) Liisa N.N. (Lisa N.N -dotter)
Liisa mainittiin Eerik Mikonpojan puolisona Hossolassa v. 1655 -1682-. Liisa kuoli v. 1682 jälkeen
Hossolassa.
Lapset:
- Olavi Eerikinpoika Hossola, s. n. v. 1656 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Mainittiin
henkikirjoissa tilan poikana Hossolassa v. 1675 -1678. Puoliso; Lastika, mainittiin v. 1676 1678 Hossolassa.
- Pietari Eerikinpoika Hossola, s. n. v. 1661 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 12.A.13.
52
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 12.A.13
(VIII) Pietari Eerikinpoika Hossola (Per Ersson Hossola)
Syntyi n. v. 1661 talollisen poikana Hartolan Joutsassa, Pärnämäen Hossolassa. Pietari mainittiin
tilalla poikana v. 1680 henkikirjassa. Vuoden 1682 henkikirjassa Pietarilla mainittiin vaimona Kirsti.
Talollinen ja isäntänä v. -1691 -1712- Hossolassa. Vuosien 1707 -1712 henkikirjoissa Pietari
mainittiin Hossolassa ilman vaimoa. Pietari kuoli v. 1712 jälkeen Hossolassa.
Taulu 12.A.14
(VIII) Kirsti Simontytär (Kirstin Simonsdotter)
Mainittiin v. 1682 Pietari Eerikinpojan vaimona Pärnämäen Hossolassa. Kirsti mainittiin vielä v.
1694 henkikirjassa Hossolassa, sekä Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 129 RK 1727 -1736
k. 110). Kirsti kuoli todennäköisesti v. 1727 -1730 välillä Hossolassa. (korj. Petri Kallio).
Lapset:
- Tuomas Pietarinpoika Hossola, s. n. v. 1687 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Tuomas mainittiin
tilalla poikana v. 1707 -1712. Tuomaalla mainittiin Anna vaimo v. 1707 -1708 sekä Riitta
niminen vaimo v. 1711 -1712. Tuomaan poika Mikko Tuomaanpoika Hossola toimi
Hossolan tilan isäntänä v. 1737 alkaen. Tämän sukuhaaran jälkeläisiä on mm. sukututkija
Petri Kallio.
- Pietari Pietarinpoika Maunula, s. n. v. 1692 Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 12.A.15.
Taulu 12.A.15
(VII) Pietari Pietarinpoika Maunula, ent. Hossola (Petter Pettersson Maunula, för. Hossola)
Syntyi n. v. 1692 tiettävästi talollisen poikana Hartolan Joutsassa, Pärnämäen Hossolassa.
Talollinen ja isäntänä Hossolassa v. -1723 -1735-. Koska Pietarin vanhemman veljen Tuomas
Pietarinpojan poika Mikko Tuomaanpoika sai tilan isännyyden v. 1737 niin Pietari jälkeläisineen
muutti v. 1742 talolliseksi Joutsan kylän Maunulaan, jossa Pietari eli varsin pitkän elämän, hän
kuoli n. 88 v. ikäisenä 3.1.1780 Joutsassa. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Pietari
olisi ollut kuollessaan peräti 92 v. ikäinen, jossa on ilmeisesti hieman liioittelua.
Taulu 12.A.16
(VII) Sofia Laurintytär (Sophia Larsdotter)
Syntyi v. 1700 mahdollisesti Hartolan Joutsassa. Sofian vanhempia ei saatu selvitettyä Isonvihan
aikaisten puutteellisten tietojen vuoksi, mutta hänen vanhemmikseen sopisi mm. Lauri
Pietarinpoika Kilkki (s. 1678, k. 1729) ja vaimonsa Liisa Pärnämäen Kilkin tilalta. Laurin isän isä
Mikko Kilkki muutti aikoinaan Hirvensalmen Kilkinkylästä Joutsan Pärnämäkeen. Sofia avioitui tai
hänet naitettiin n. 17 v. ikäisenä n. v. 1717 Pietari Pietarinpojan puolisoksi Pärnämäen Hossolaan.
Henkikirjoissa Sofia mainittiin v. 1725 alkaen emäntänä Hossolassa. Sofia oli v. 1742 alkaen
emäntänä Joutsan kylän Maunulassa. Sofia kuoli 69 v. ikäisenä 10.3.1769 Joutsassa.
Lapset:
- Tuomas Pietarinpoika Maunula, s. v. 1720 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 12.A.17.
- Olavi Pietarinpoika, s. v. 1722 Hartola, Joutsa, Pärnämäki
- Pietari Pietarinpoika, s. v. 1724 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Avioitui 15.12.1745 Eeva
Henrikintyttären kanssa ja toimi kotivävynä Pekkasen Simolassa. Sukututkija Petri Kallio
periytyy tästä sukuhaarasta.
- Kristiina Pietarintytär, s. v. 1726 Hartola, Joutsa, Pärnämäki
- Valpuri Pietarintytär, s. v. 1728 Hartola, Joutsa, Pärnämäki
- Paavo Pietarinpoika, s. v. 1730 Hartola, Joutsa, Pärnämäki
- Risto Pietarinpoika, s. 6.9.1732 Hartola, Joutsa, Pärnämäki
- Sipi Pietarinpoika, s. 2.2.1735 Hartola, Joutsa, Pärnämäki
- Sofia Pietarintytär, s. 5.3.1739 Hartola, Joutsa, Pärnämäki
53
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 12.A.17
(VI) Tuomas Pietarinpoika Maunula (Thomas Pährsson Maunula)
Syntyi n. v. 1720 talollisen poikana Hartolan Joutsassa, Pärnämäen Hossolassa. Avioitumisensa v.
1740 jälkeen Tuomas asui perheineen kotitilallaan Hossolassa, josta muutti v. 1742 Joutsan
kirkolle, jossa oli talollisena ja isäntänä Pekkasen Maunulassa. Tuomas kuoli 55 v. ikäisenä
10.7.1775 Pekkasessa. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Tuomas olisi kuollut 63 v.
ikäisenä, eli olisi siten syntynyt jo v. 1712, joka tuskin pitää paikkansa, sillä Tuomaan äiti Sofia
syntyi vasta v. 1700. On tietenkin mahdollista että Tuomaan isä Pietari Pietarinpoika olisi ollut jo
aiemmin aviossa, eli olisi avioitunut ensimmäisen kerran jo v. 1710 tienoilla ja Tuomaan äiti olisi
sitten kuollut varhain Isonvihan aikana, mutta v. 1707 -1712 laaditut henkikirjat eivät tue tätä
päättelyä. Asiaan tuskin löytyy varmennusta koska Isonvihan aikaan v. 1713 -1720 mitään
väestökirjanpitoa eikä muitakaan asiakirjoja ylläpidetty, päinvastoin venäläiset joukot hävittivät ja
polttivat aikaisempiakin.
Taulu 12.A.18
(VI) Maria Mikontytär (Maria Michelsdotter)
Syntyi n. v. 1719 talollisen tyttärenä Hartolan Rusin Kangasmatissa. Isä taulussa 12.B.11.
Maria avioitui tai hänet naitettiin n. 21 v. ikäisenä 7.12.1740 Tuomas Pietarinpojan puolisoksi
Joutsan Pärnämäen Hossolaan. Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjassa ei kerrottu mistä
kylästä ja talosta Maria oli lähtöisin. Sen sijaan Hartolan rippikirjoissa kerrottiin Rusin Kangasmatin
tilan tyttären Marian avioituneen naapurikylään Joutsan puolelle Pekkasen Maunulaan. Itse
asiassa Maria asui pari vuotta avioitumisensa jälkeen Pärnämäen Hossolassa, josta v. 1742
tapahtuneen muuton jälkeen Maria oli aluksi miniänä ja toimi myöhemmin emäntänä Joutsan kylän
Pekkasen Maunulassa. Rippikirjoissa Marian syntymäajaksi oli merkitty v. 1719. Joutsan rippikirjan
mukaan leskiemäntä Maria Mikontytär kuoli v. 1804 Pekkasen Maunulassa (korj. Petri Kallio).
Lapset:
- Tuomas Tuomaanpoika, s. 24.10.1741 Hartola, Joutsa, Pärnämäki, Hossola. Puoliso
2.12.1763 Kristiina Simontytär. Sukututkija Petri Kallio periytyy myös tästä sukuhaarasta.
- Sofia Tuomaantytär, s. 27.12.1743 Hartola, Joutsa, Pekkanen, Maunula
- Jaakoppi Tuomaanpoika, s. 20.7.1746 Hartola, Joutsa, Pekkanen, Maunula
- Aatami Tuomaanpoika, s. 25.10.1749 Hartola, Joutsa, Pekkanen, Maunula
- Kaarina Tuomaantytär, s. 17.11.1751 Hartola, Joutsa, Pekkanen, Maunula
- Olavi Tuomaanpoika Huttula, s. 25.7.1755 Hartola, Joutsa, Pekkanen. Tauluun 12.A.19.
- Mikko Tuomaanpoika, s. 27.7.1758 Hartola, Joutsa, Pekkanen, Maunula
- Risto Tuomaanpoika, s. 5.9.1762 Hartola, Joutsa, Pekkanen, Maunula
Taulu 12.A.19
(V) Olavi Tuomaanpoika Huttula (Olof Thomasson Huttula)
Syntyi 25.7.1755 talollisen poikana Joutsan kylän Pekkasen Maunulassa. Olavi tuli v. 1774 vävyksi
Huttulaan, jossa hän sitten työskenteli talollisena ja isäntänä tuolla Huttula n:o 3:n 1/12 manttaalin
verotilalla. Olavi mainittiin leskeksi v. 1812 -1823 rippikirjassa ja mainittiin myös raihnaiseksi tai
sairaalloiseksi (bräckl). Olavi kuoli 71 v. ikäisenä 28.9.1826 Huttulassa.
Taulu 12.A.20
(V) Maria Heikintytär (Maria Henricsdotter)
Syntyi 13.2.1759 talollisen tyttärenä Joutsan kylän Huttulassa. Isä taulussa 14.19.
Maria avioitui tai hänet naitettiin jo 15 v. ikäisenä 19.12.1774 Olavi Tuomaanpojan puolisoksi ja
Maria oli sitten emäntänä kotitilallaan Huttulassa. Marian kuoleman ajankohtaa ei löydy Joutsan
kirkonkirjoista, joka tapauksessa tiedetään se että Maria oli elossa vielä v. 1796 ja hän kuoli ennen
v. 1812, koska miehensä Olavi mainittiin tuolloin leskeksi.
Lapset:
- Olavi Olavinpoika Huttula, s. 17.7.1778 Joutsa, Huttula. Puoliso: Anna Juhontytär, s. 1780
Joutsa.
54
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Pietari Olavinpoika Pusanmäki, s. 23.8.1782 Joutsa, Huttula. Tauluun 12.A.21.
Maria Olavintytär, s. 28.1.1785 Joutsa, Huttula, lienee kuollut vauvaikäisenä.
Eeva Olavintytär, s. 22.12.1785 Joutsa, Huttula, lienee kuollut vauvaikäisenä.
Juho Olavinpoika, s. 14.6.1791 Joutsa, Huttula, k. 3.3.1794 Joutsa, Huttula
Risto Olavinpoika, s. 4.5.1794 Joutsa, Huttula.
Anna Sofia Olavintytär, s. 8.12.1796 Joutsa, Huttula, lienee kuollut vauvaikäisenä.
Taulu 12.A.21
(IV) Pietari Olavinpoika Pusanmäki (Petter Olofsson Pusanmäki)
Syntyi 23.8.1782 talollisen poikana Joutsan kylän Huttulassa. Pietari mainittiin sitten talolliseksi
Joutsan kk:n Huttulan Pusanmäessä, mutta myös torppariksi Huttulan Pusanmäen perintötorpassa
(börde torp). Pietari avioitui isänsä serkun kanssa. Pietari mainittiin v. 1833 leskimieheksi. Pietari
kuoli saman ikäisenä kuin vaimonsa, eli 53 v. ikäisenä 14.3.1836 Huttulassa.
Taulu 12.A.22
(IV) Helena Olavintytär (Helena, el. Lena Olofsdotter)
Syntyi 18.2.1781 torpparin tyttärenä Joutsan kylän Huttulassa. Isä taulussa 14.21.
Helena, tai Leena mainittiin Joutsan v. 1793 -1803 rippikirjassa torpparin tyttärenä Huttulan
Haikulan torpassa, kuten myös lastenkirjassakin. Helena Olavintytär avioitui serkkunsa pojan
kanssa ja oli sitten torpan emäntänä Huttulan Pusanmäessä. Helena kuoli 53 v. ikäisenä
30.8.1833 Huttulassa.
Lapset:
- Jeremias Pietarinpoika, s. 12.3.1815 Joutsa, Huttula
- Leena Pietarintytär, s. 6.2.1818 Joutsa, Huttula. Tauluun 12.A.24.
- Samuel Pietarinpoika, s. 20.8.1822 Joutsa, Huttula
Taulu 12.A.23
(III) N.N. Leenan kumppanin nimeä ei tiedetä.
Taulu 12.A.24
(III) Leena Pietarintytär (Lena Pettersdotter)
Syntyi 6.2.1818 torpparin tyttärenä Joutsan kk:n Huttulan Pusanmäessä. Leena (tai Helena) pääsi
ripille v. 1835 Joutsan kirkolla, jonka jälkeen hänet mainittiin piiaksi ja itselliseksi kirkolla. Leena
synnytti aviottoman lapsen, tyttärensä Kustaavan (Gustava) v. 1844, jonka vuoksi Leenaa ripitettiin
salavuoteuden johdosta. Leena asui sitten itsellisenä Joutsan kk:n Lilla Sidanissa, jossa
asuessaan Leena synnytti toisen äpärälapsen, eli au -lapsen, poikansa Joonaksen 15.2.1850.
Tuolloin Lilla Sidansissa asui myös räätäli Joonas Koskelin, jolle syntyi lähes samaan aikaan pvm.
10.2.1850 Joonas niminen poika, joka sukututkimuksessa aiheutti pitkään sekaannusta. Joonas
Koskelinin poika Joonas kuoli 25.9.1869 Joutsan kk:ssa. Joonaksen syntymän jälkeen Leenaa
ripitettiin toisen kerran v. 1850 loppupuolella kaksinkeraisen salavuoteuden johdosta ja tilaisuus
kirkon sakastissa oli juuri ennen jumalanpalveluksen alkua, eli Leena joutui kävelemään kaikkien
kirkossaolijoiden nähden papin ripityksen jälkeen kirkkosaliin, niin että kirkkokansa varmasti näki ja
tiedosti syyn miksi ”tyttö” tuli sakastin kautta istumaan kirkkoon. Kirkollisen ripityksen lisäksi
salavuoteus, siis avioliiton ulkopuoliset suhteet ja aviottoman lapsen synnytys kuului vielä tuohon
aikaan myös maallisen rikosoikeuden piiriin, eli osallisia sakotettiin ja jos äiti kertoi lapsen isän
nimen, niin tätä kautta monesti löytyi lapselle isä, mikäli äiti kertoi oikeudelle totuuden !. Sattui
joskus niinkin, että jos talossa piikana ollut tyttö oli suhteessa sekä talon isäntään että renkiin, niin
tyttö saattoi esittää taloudellisten syiden vuoksi sitä, että lapsen isä oli talon isäntä, vaikka lapsi
olisi syntynytkin rengille. Tässä kyseisessä tapauksessa ei löydetty sakkoluetteloista Leenaa, eikä
mahdollista isää Joonas pojalle. Ei ole sekään täysin pois suljettu, että Joonas pojan isä olisi ollut
juuri räätäli Joonas Koskelin, asuivathan he samalla kylällä ja lapsenkin nimeksi tuli Joonas. Oli
varsin yleistä että au -lapsen synnyttänyt äiti antoi poikalapselle saman etunimen, joka oli lapsen
isälläkin !. Leena asui sittemmin itsellisenä Joutsan kk n:o 3 Huttulan Heikinojassa, jossa hänet
mainittiin v. 1874 -1879 rippikirjassa raihnaiseksi (bräcklig). Vuoden 1880 -1889 rippikirjassa Leena
55
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
oli mainittu kestiksi, eli vailla vakituista asuntoa olevaksi, toisten nurkissa asustelevaksi henkilöksi.
Lisäyksenä oli vielä teksti; ”huono, saanut salavuoteudesta synninpäästön”. Leena kuoli 71 v.
ikäisenä 17.6.1889 Joutsan kirkolla.
Lapset:
- Kustaava Leenantytär (Gustava Lenasdotter), s. 4.11.1844 Joutsa
- Joonas Leenanpoika, s. 15.2.1850 Joutsa, Lilla Sidan. Tauluun 12.A.25.
Taulu 12.A.25
(II) Joonas Wasenius
Joonas Wasenius syntyi äitinsä Leena Pietarintyttären äpärälapsena, eli au-lapsena (lastenkirjan
mukaan) 15.2.1850 Joutsan kk:n Lilla Sidan'ssa. Rippikirjassa esiintyi myös sama synt.aika
15.2.1850, mutta joissain rippikirjoissa myös synt.ajat 15.3.1850 ja 15.5.1850. Joonas pääsi ripille
v. 1866 Joutsan kirkolla. Joonaksella esiintyi rippikirjoissa aluksi nimenä Joonas Leenanpoika
(Jonas Lenasson). Joonaksen etunimi esiintyi kirkonkirjoissa muodossa; Jonas, Joonas, tai
Juonas. Joonas oli v. 1865 -1867 räätälin opissa Joutsan kirkolla räätäli Jeremias Lindforsin
(Jeremias Albertinasson Lindfors) oppilaana. Joonas otti sitten käyttöön käsityöläisnimen
Wasenius ja hänet mainittiin v. 1870 -1872 räätälinä ja muonamiehenä Joutsan Tammilahti n:o 1
Marttilan Piikkilän torpassa (kts. kuva 14), josta Joonas Wasenius muutti (mtk n:o 33) 29.10.1872
Hartolaan. Joonas työskenteli Hartolassa Kirkkola n:o 8 Kurentaipaleella räätälinä ja
muonamiehenä, kunnes muutti jo seuraavana keväänä 12.4.1873 takaisin Joutsaan. Joonas sai
tuolloin Hartolasta esteettömyystodistuksen n:o 92 (erhåll hinderlöshetsbet. n:o 92) ilmeisesti
kuulutuksia varten. Joonas Wasenius avioitui Joutsassa räätälin tyttären Malviina Lindholmin
kanssa 25.10.1873 ja heidät oli merkitty asukkaiksi ulkopitäjän (= Hartola) Kirkkola rusthollin
Tyynelän tilan torppaan (Utsockne lägenhetär underl. torp), jossa Joonas työskenteli räätälinä ja
muonamiehenä. Vuonna 1875 Joonas ja Malviina siirtyivät asumaan Joutsan kk:n n:o 8 Temisevän
Maunulaan, jossa Joonas mainittiin muonamieheksi ja jossa muonamiehenä mainittiin myös
Kustaa Juhonpoika Mäkinen vaimonsa Stiina Matintytär Kipan kanssa. Joonakselle ja Malviinalle
syntyi Joutsassa 6 lasta. Malviinan kuoleman v. 1890 jälkeen Joonas oli vielä 2 kertaa aviossa.
Joonas mainittiin v. 1895 -1906 mäkitupalaiseksi Joutsa n:o 8 Temisevän Raja-Kivessä ja v. 1907
alkaen Joutsa n:o 8 Maunulan Hiekkalassa. Vuoden 1918/1919 henkikirjassa mäkitupalainen
Joonas (Jonas) Wasenius asui Joutsa (Jousa) n:o 8 Maunolan tilan mailla, jolla tilalla toimi
isäntänä Heikki Temisevä. Henkikirjaan Joonakselle oli merkitty myös vaimo Maria sekä 1
tyttölapsi (L: 0 -1), lähde; MMA, Mikkelin läänin, Heinolan kihlakunnan henkikirja v. 1918/1919
Baj:17.
Joonaksesta kerrotaan perimätietona juttua, jossa hän sanoi poikansa tyttärelle v. 1908
syntyneelle ja silloin 9 v. ikäiselle Ida-Marialle Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.1917 että ”muista
tämä päivä”. Erkki Mäkelän muistelema, äitinsä Ida-Marian kertoma tieto.
Joonas kuoli 73 v. ikäisenä vanhana mäkitupalaisena 2.5.1923 Joutsan Maunulassa, Hiekkalan
torpassa ja haudattiin 21.5.1923.
Taulu 12.A.26
(II) Malviina Lindholm
Syntyi 18.2.1849 Joutsan Mieskonmäen Kukkasen torpassa. Ilmeinen isä taulussa 23.13.
Malviina syntyi äitinsä Marja Leena Matintyttären au -lapsena Joutsan (tai Jousan)
Mieskonmäessä ja siten Malviinan alunperäinen nimi oli kirkonkirjoissa; Malvina Mariasdotter (el.
Marjalenasdotter). Malviinan isä oli tiettävästi räätäli Matti Lindholm, jonka kanssa Malviinan äiti
Marja Leena avioitui 13.4.1850 ja Matti otti Malviinan nimiinsä, joten Malviinan sukunimeksi tuli
Lindholm. Malviina asui sitten räätälin tyttärenä Mieskonmäessä ja Leivonmäen Havumäessä,
sekä ruotusotilaan tyttärenä Joutsassa. Vartuttuaan Malviina työskenteli piikana v. 1869 -1871
Joutsan kk:n n:o 3 Huttulassa sekä n:o 10 Sauvalassa v. 1871 -1872. Seuraavaksi Malviina
mainittiin piikana Hartolan puolella Kirkkola rusthollin Niemelän tilalla v.1872 -1873. Malviina
avioitui 25.10.1873 räätäli Joonas Waseniuksen kanssa ja synnytti tälle Joutsassa kaikkiaan 6
lasta. Malviina kuoli 41 v. ikäisenä 26.4.1890 synnyttäessään 6. lastaan Joutsan kk:n Maunulassa.
56
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Aino Loviisa Wasenius, s. 27.4.1872 Joutsa. Tauluun 1.28.
- Matti Wasenius, s. 20.2.1877 Joutsa, räätäli, k. 10.7.1926 Joutsa. Puoliso v. 1901 Amanda
Juhontytär Mäkinen, s. 15.9.1880 Hartola, Kirkkola, k. 29.7.1920 Joutsa.
- Antti Wasenius, s. 14.11.1879 Joutsa, räätäli, talollinen Joutsan Tammilahdessa, k.
17.6.1952 Joutsa. Puoliso v. 1904 Amalia Hermannintytär Rantanen (s. 30.1.1885 Joutsa).
- Selma Wasenius, s. 29.1.1884 Joutsa, kuuromykkä, k. 25.6.1895 Joutsa.
- Maria Wasenius, s. 19.9.1886 Joutsa, k. 15.5.1897 Joutsa.
- Johannes Wasenius, s. 26.4.1890 Joutsa, k. 9.8.1909 Joutsa.
Miina tai Vilhelmiina Kaarlentytär (Wilhelmina Carlsdotter)
Syntyi 12.11.1849 Hartolassa. Wilhelmiina muutti Hartolasta au -tyttärensä Maria Miinantytär
Sylmanin (s. 28.3.1878 Hartolassa) kanssa 6.12.1890 Joutsaan, jossa avioitui 26.12.1890 räätäli ja
leskimies Joonas Waseniuksen kanssa. Vilhelmiina kuoli tiettävästi v. 1917 Joutsassa.
Ei tiedossa yhteisiä lapsia.
Maria Antintytär Tikander (Maria Andersdotter Tikander)
Syntyi 24.5.1859 Joutsassa. Avioitui 29.12.1917 Joonas Waseniuksen 3. puolisoksi. Maria kuoli
4.2.1936 Joutsassa. Ei tiedossa yhteisiä lapsia.
TAULU 12.B HARTOLAN RUSKEALAN KANGASMATIN SUKU
Yleistä: Hartolan Ruskealan kylä tunnetaan yhtenä vanhimmista Suur-Sysmän Hartolassa.
Hartolan kylän ja Ruskealan kylän seuduilla tiedetään olleen keskiajalla 1 alkutila. Ruskeala
mainittiin kylänä ensimmäisen kerran v. 1462, viite; s. 33 HK ja s. 67 SPH I-II. Ruskealassa
mainittiin maakirjojen laatimisen alkuaikoina v. 1539 yhteensä 6 tilaa. Tämän sukuhaaran alkukoti
Ruskealan Rusi (tai Rusila) ja sen jaossa 1600/1700-lukujen vaihteessa muodostettu Kangasmatin
(tai Kangasmattila, myöh. Mattila) tila sijaitsi itse asiassa kaukana Ruskealan kylästä pohjoiseen,
sijaiten lähellä nykyistä Joutsan rajaa lähellä Oravakivensalmea, sen eteläpuolella nykyisen 4-tien
vasemmalla puolella. Alue mainittiin asiakirjoissa ensin Rusilan kylänä, myöhemmin 1800/1900
luvun vaihteesta lähtien muodossa Rusi. Vanhoissa asiakirjoissa muodossa Brusila tai Brusi.
Maakirjan mukaan tila kuului Ruskeala n:o 2:een. Huom. myös Ruskealan kylässä oli Rusilan
(Brusila) tila, joka oli Sysmän taloluettelon (1720-luvulla) mukaan 1/3 manttaalin 1 talouden tila ja
Ylisen Hollolan komppanian 2. korpraalin etuisuustalo, kun taas Rusin (Rusilan) pieneen kylään
kuulunut (Kirjalan kylään silloin kirjattu) Rusila oli ¼ manttaalin 2 talouden tila ja Sysmän
komppanian luutnantin vapaatalo ja asunto, viite; s. 710 SPH I-II. Rusin (Rusilan) pikkukylä
muodostui k.o. aikaan luutnantin puustellista, eli virkatalosta Rusilasta ja sen lampuotitilasta sekä
Kangasmatin lampuotitilasta. Kangasmatin (Kangasmattila ja myöh. Mattila) sijaitsi ja sijaitsee
nykyään Mattilana tunnetulla nimellä Rusin (tai Rusilan) kylän ja tilan eteläpuolella n. 2 km etelään
Oravakivensalmesta, tien länsipuolella. Rusin (Rusilan) jaossa 1800-luvulla syntynyt Vihtanen
(Wihtais) sijaitsee 4-tien itäpuolella Vihtaniemessä. Hartolan Ruskealan kylään kuului vielä 1700luvulla nykyään Joutsan puolella sijaitseva Pekkanen, joka sijaitsee Oravakivensalmen
pohjoispuolella 4-tien länsipuolella. Henkikirjan v. 1918/1919 mukaan Hartolan Ruskeala n:o 2
Rusi (Rusin kylässä) käsitti seuraavat tilat;
- Rusi, puustelli, kantatila, jota viljeli vuokraaja (arent) Viktor Sahlberg
- Mattila (Kangasmattila, josta alkuosa Kangas oli ylipyyhitty), viljelystila, jota viljeli vuokraaja
Frans Järvi.
- Hakaportti
- Jokela
- Kaarte
- Sillankorva
- Suusynä
- Vihtanen
- Wälimaa
57
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Viite; MMA, Mikkelin läänin, Heinolan kihlakunnan henkikirja, Hartola v. 1918/1919, Baj:17.
Tämä taulu 12.B on täydennys painettuun kirjaan, perustuen Petri Kallion tutkimuksiin.
Rusin/Kangasmatin tilan isännyyksiä ja vaiheita voidaan seurata maakirjan alusta v. 1539 alkaen:






Vilppu Jönsinpoika tai Joninpoika (Philipus Jonsson), mainittiin v. -1539- tilan omistajana
ja isäntänä, yhtenä kuudesta Ruskealan kylän talosta ja isännästä. Tila mainittiin tuolloin
veroltaan 1/4 koukun ja 4 jousen tilaksi, eli tilalla asui 4 aseikäistä miestä. Huom. Joutsan
kylän ensimmäinen asukas ja tilan isäntä oli samaan aikaan v. 1539 Vilppu Jopenpoika
(Philipus Jopson), taulu 14.1. Kyseessä voisi ehkä olla sama henkilö (?), sillä hieman
myöhemmin näiden 2 tilan kesken oli yhteisomistuksia.
Aukusti Jönsinpoika (Agtius Jönsson), edellisen ilmeinen veli, mainittiin v. 1543
maakirjassa tilan omistajaksi ja isännäksi. Aukustin tila oli tuolloin jakamaton 1/4 koukun ja
4 jousen tila.
Tapani Jönsinpoika tai Joninpoika (Staffan Jonsson el. Jönsson), edellisen ilmeinen veli,
mainittiin tilan pitkäaikaisena omistajana ja isäntänä v. 1544 -1591. Tapanin aloittaessa
isännyyttä v. 1544 kantatila jakaantui ensimmäisen kerran, jolloin Niilo Aukustinpoika sai
oman tilansa, sekä Mikko Aukustinpoika sai tilan jaossa v. 1545 myös oman tilansa. Tapani
Jönsinpojan hallisema kantatila todettiin v. 1554 veroltaan 1/8 koukun ja 1 jousen tilaksi.
Tapanin ilmeinen veli oli Henrik Jönsinpoika, joka mainittiin v. 1574 ja 1582 verokirjoissa.
Tapanin tila todettiin v. 1581 autioksi (öde), eli veronmaksukyvyttömäksi ilmeisesti Pitkän
vihan (1570 -1595), eli Venäjänsodan sotarasitusten myötä. Sodan vaikutukset näkyivät
pidemmän aikaa, koska Tapanin tila todettiin v. 1589 joutuneen kruunulle, kruunun tilaksi
(crono jordh). Vuonna 1590 myivät ruskealaiset, hartolalaiset, ja kirkkolalaiset talonpojat
Suonteenvesi ja Nurmansalo nimiset alueet kalavesineen Tammilahden Olli Ollinpoika
Puttolalle (Vesanen-Pohjola sukukirja, taulu 46.3) siten, että kukin yhteisen maa- ja
vesiomaisuuden omistaja sai oman osansa, seuraavalla tavalla (myyjä/ osuus
kauppahinnasta), viite; s. 198 SPH I-II:
- Jöns Henrikinpoika, Ruskeala, 1 panni ruista ja ½ leiviskää haukia
- Tapani Jönsinpoika, Ruskeala, 2 leiviskää särkiä
- Olavi Martinpoika, Ruskeala, 2 leiv. suoloja, 2 äyriä rahaa ja kolmannesta ruista
- Olavi Vitikainen, Kirkkola, ½ leiv. haukia ja 1 leiv. särkiä
- Kaarina Taavetintytär, Hartola, ½ mk kun. Kustaan rahaa
- Matti Mikonpoika, Hartola, 1 mk
- Antti Ollinpoika, Hartola, 1 mk
- Donatus, Hartola (vaimonsa osuus), 1 mk:n arvoinen vyö ja rahaa 3 mk
Klemetti Lassenpoika (Clemet Larsson), mainittiin autioituneen tilan isäntänä v. 1592 1593. Klemetillä oli tila Joutsan kylässä, jossa hänet mainittiin v. 1585 -1591, taulu 14.5.
Pietari Klemetinpoika (Peer Clemetsson), edellisen ilmeinen poika, jonka mainittiin
omistaneen tilan v. 1595 -1604 (1606), joka tila todettiin olleen ”kylmää” viljelemätöntä
maata (1/8 koldh jordh medh mantall) v. 1600 asti. Vuonna 1601 tila mainittiin autioksi.
Vuonna 1604 tilaa verotettiin 1/8 koukun ja 1 m verran, vaikka tila tuolloin näytti olleen
asumaton (?). Klemetti asui tiettävästi Joutsan kylässä, jossa hän viljeli 1/8 manttaalin tilaa
(= Huttula ?), isänsä Klemetin jälkeen v. 1592 -1623. Tämä Joutsan kylässä sijainnut
Pietarin tila, ilm. Huttula, mainittiin olleen v. 1594 yhteisviljelyksessä Hartolan Ruskealan
kylän kanssa (brukas 1/8 mdj Ruskela by), taulu 14.7.
Perttu Martinpoika (Bertill Mårtensson), mainittiin autiona (öde) olleen tilan haltijana tai
omistajana v. 1607 -1610. Tila todettiin v. 1607 olleen 10 v. ajan autiona ja otettiin
uudelleen verolle v. 1610. Perttu Martinpoika saattoi olla kruununvouti (?), joka asetti tilalle
uuden viljelijän.
Taulu 12.B.1
Lauri Tapaninpoika (Lars Staffansson)
Syntyi ehkä n. v. 1570 mahdollisesti Hartolassa, asiaa ei tunneta tarkemmin. Lauri voisi olla tilalla
isäntänä v. 1544 -1591 mainitun Tapani Jönsinpojan poika (?). Siinä tapauksessa Tapani
58
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Jönsinpojan olisi pitänyt olla ainakin 50 v. ikäinen v. 1570 (!?), mutta ei aivan täysin pois suljettu
isäehdokas Laurille. Lauri Tapaninpoika toimi talollisena Hartolan Ruskealassa, mainittiin
maakirjassa tilan omistajana v. 1612 -1617 sekä kymmenysluettelossa vielä v. 1623. Lauri sai
viljeltäväksi Ruskealassa tilan, joka mainittiin v. 1607 -1608 maakirjoissa olleen autiona 10 v. ajan,
eli veronmaksukyvyttömänä ja tila oli joutunut kruunun haltuun. Laurin tila todettiin myös Laurin
isännyyden aikana v. 1615 -1617 autioksi. Lauri kuoli v. 1623 jälkeen Hartolan Ruskealassa.
Laurin jälkeen tilan isännyyttä jatkoi maakirjan mukaan Laurin ilmeinen veli Jaakoppi Tapaninpoika
(Jacob Staffansson) v. 1618 -1620-.
Taulu 12.B.2
N.N. Laurin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Rusi Laurinpoika, s. n. v. 1593 Hartola (?). Tauluun 12.B.3.
Taulu 12.B.3
Rusi Laurinpoika Rusila (Brusius Larsson Brusila)
Syntyi n. v. 1593 ilmeisesti Hartolassa (?). Ruskealan Rusin tai Rusilan (Brusi, Brusila, Prusila)
nimellä mainitun kantatilan isäntä v. -1624 -1645, eli Rusin etunimen mukaan tilaa alettiin
kutsumaan Rusiksi tai Rusilaksi, samoin koko aluetta, pienenä Rusin kylänä, lähellä
Oravakivensalmea ja Joutsan kylää. Rusin tila todettiin v. 1630 ja 1640 veroltaan 1½ äyrin ja 5/12
manttaalin tilaksi. Vuoden 1631 verokirjassa mainittiin myös poika Tuomas Rusinpoika ja v. 1638 1639 kymmenysluettelossa tilalla mainittiin Perttu Tapaninpoika. Vuoden 1635 -1638 henkikirjoissa
Rusin tilalla mainittiin nihdin (Kt.h), eli sotilaan puoliso Silja Eskelintytär. Rusi kuoli v. 1645 jälkeen
Ruskealan Rusilassa.
Taulu 12.B.4
Kaarina Pietarintytär (Karin Peersdotter)
Syntyi n. v. 1596 mahdollisesti Hartolassa tai Joutsan puolella (?), asiaa ei tunneta tarkemmin.
Kaarinan isäehdokkaita löytyy useitakin, mm. Ruskealasta ja Joutsan kylästä/ Pekkasesta.
Kaarinan isäksi sopisi esim.: Pietari Heikinpoika, Joutsan Huttulasta, taulu 14.7. Kaarina mainittiin
Sysmän ensimmäissä henkikirjoissa v. 1636 koko nimellään Rusi Laurinpojan puolisona ja Rusilan
tilan emäntänä. Muuten mainittiin vain se että Rusilla oli vaimo (m.s.h), v. 1645 asti. Kaarina kuoli
v. 1645 jälkeen Ruskealassa.
Lapset:
- Tuomas Rusinpoika, mainittiin v. 1631 verokirjassa Rusilassa Rusi Laurinpojan poikana
- Matti Rusinpoika, s. n. v. 1614 Hartola, Ruskeala. Tauluun 12.B.5.
- Antti Rusinpoika, mainittiin v. 1634 -1638 henkikirjoissa Rusi Laurinpojan pojaksi Rusilassa.
- Pietari Rusinpoika, mainittiin v. 1645 maakirjoista alkaen Rusilan tilan omistajana ja Pietarin
nimellä maakirjoissa Ruskealan Rusila/Kangasmatin tila tunnettiin 1700-luvulle asti.
Henkikirjojen mukaan Pietari Rusinpoika toimi Rusilan tilan pitkäaikaisena isäntänä v. 1649 -1682. Puoliso: Vappu mainittiin v. 1649 -1678 henkikirjoissa. Pietarin ja Vapun poika
Pietari Pietarinpoika toimi Rusilan jakaantuneen tilan toisen puoliskon isäntänä v. 1693 1694 vaimonsa Liisan kanssa.
- Perttu Brusinpoika, mainittiin v. 1653 -1654 henkikirjoissa vaimonsa Annan kanssa Rusilan
tilalla Pietari Pietarinpojan veljenä. Mainittiin olleen v. 1652 Niilo Simonpojan luona
Sauvuorella.
- Eskeli Rusinpoika, mainittiin v. 1654 -1656 henkikirjoissa Pietari Rusinpojan veljeksi
Rusilassa.
- Yrjö Rusinpoika, mainittiin v. 1654 henkikirjassa vaimonsa Kaarinan kanssa Pietari
Rusinpojan veljenä Rusilassa. Kerrottiin heidän olleen v. 1652 Pitkäjärvellä Eskeli
Henrikinpojan yhtiömiehenä.
59
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 12.B.5
Matti Rusinpoika Rusila (Matz el. Matts Brusiusson)
Syntyi n. v. 1614 talollisen poikana Hartolan Ruskealassa. Matti Rusinpoika mainittiin v. 1634
henkikirjasta alkaen Rusi Laurinpojan poikana Ruskealassa vaimonsa kanssa. Vuoden 1646
henkikirjan mukaan Rusin (Rusilan) tilan isäntänä toimi Matti Rusinpoika. Tämän jälkeen
henkikirjoissa Matti Rusinpoika mainittiin tilan isännän Pietari Rusinpojan veljeksi v. -1653 -1675.
Matti kuoli ilmeisesti v. 1676 koska vaimonsa Elina mainittiin tuolloin leskeksi.
Taulu 12.B.6
Elina Martintytär (Elin Mårtensdotter)
Syntyi n. v. 1615 mahdollisesti Hartolassa (?). Vuoden 1634 henkikirjasta alkaen Matti Rusinpojalla
mainittiin vaimo ja koko nimellä Elina Martintytär mainittiin v. 1636 henkikirjassa, sen jälkeen
ainoastaan etunimellä Elina, mainittiin Matin vaimona v. 1675 asti ja leskeksi v. 1676 -1680. Elina
kuoli v. 1680 jälkeen Hartolassa.
Lapset:
- Simo Matinpoika, s. n. v. 1640 Hartola, Ruskeala. Tauluun 12.B.7.
- Rusi Matinpoika, mainittiin v. 1668 -1675 henkikirjoissa Matti Rusinpojan pojaksi Rusilassa,
sekä v. 1687 henkikirjassa Simo Matinpojan veljenä Rusilassa. Puoliso: Maisa
(Margaretha) mainittiin v. 1668 -1687 henkikirjoissa. Rusi Matinpoika ja vaimonsa Maisa
(Margaretha) mainittiin v. 1691 -1694 henkikirjoissa Ruskealan Ojalassa yhtiömiehenä.
- Martti Matinpoika, mainittiin v. 1671 -1680 henkikirjoissa Rusilassa vaimonaan Anna, joka
mainittiin v. 1675 -1682 henkikirjoissa. Anna todettiin v. 1682 leskeksi, eli Martti kuoli v.
1681 -1682 aikana.
Taulu 12.B.7
Simo Matinpoika Rusila (Simon Matzson)
Syntyi n. v. 1640 talollisen poikana Hartolan Ruskealassa. Simo mainittiin v. -1662 -1682
henkikirjoissa Matti Simonpojan ja Elina Martintyttären pojaksi Rusilan tilalla. Simo Matinpoika
mainittiin henkikirjoissa v. 1687 -1691 Rusin/Rusilan tilan isännäksi, tilalla, joka toimi Sysmän
komppanian luutnantin vapaatilana ja puustellina, eli virkatalona. Maakirjojen mukaan Simo
Matinpoika hallitsi Rusilan tilaa v. 1684 -1692, sekä jakaantunutta tilaa vielä v. 1693 -1696. Simo
mainittiin myös v. 1693 kymmenysluettelossa jakaantuneen Rusilan tilan isäntänä. Toisen
puoliskon isännäksi oli merkitty Simon isän veljen poika, eli serkku Pietari Pietarinpoika v. 1693 1694. Tiloja ei ilmeisesti oltu vielä virallisesti jaettu 1680/1690-vaihteen tienoilla, koska maakirjassa
todettiin v. 1688 ja v. 1694 tilan omistajiksi Simo Matinpoika yhdessä Pietari Pietarinpojan
kanssa (Simon Matzson med Per Persson). Simo Matinpojan v. 1693 -1694 hallitsemaa tilan
puoliskoa kutsuttiin myöhemmin Kangasmatiksi. Simo kuoli ilmeisesti Suurten nälkävuosien 1696 1697 aikana Ruskealassa.
Taulu 12.B.8
Aune N.N. (Agneta N.N-dotter)
Syntyi n. v. 1640 mahdollisesti Hartolassa. Simo Matinpojalla mainittiin vaimo v. 1662 henkikirjoista
alkaen ja Aune mainittiin v. 1664 -1668 henkikirjoissa Simo Matinpojan vaimoksi. Aune kuoli ehkä
jo v. 1668, koska Simo Matinpojan puolisoksi oli kirjattu v. 1669 -1687 Anna niminen vaimo, jollei
kysessä ollut kirjaajan virhetulkinta (?).
Lapset:
- Martti Simonpoika, s. n. v. 1666 Hartola, Ruskeala. Tauluun 12.B.9.
Anna N.N. (Anna N.N-dotter)
Anna mainittiin Simo Matinpojan puolisona v. 1669 -1687 henkikirjoissa.
60
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Yrjö Simonpoika, mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa Ruskealan Kangasmatissa Martti
Simonpojan veljenä, puoliso: Kaisa (tai Kaarina), mainittiin myös v. 1707 -1712. Heidät
mainittiin myös Hartolan ensimmäisissä rippikirjoissa Rusilassa.
- Rusi Simonpoika (Brusius el Ambrosius Simonsson), s. 1676 Hartola, Ruskeala, Rusila,
lampuotina Ruskealan Mikkolassa, k. 29.6.1742 Hartola, Ruskeala, Mikkola. Puoliso: Heta
Laurintytär, s. 1687, k. 15.2.1752 Hartola, Ruskeala.
Taulu 12.B.9
Martti Simonpoika Kangasmatti (Mårten Simonsson)
Syntyi n. v. 1666 tiettävästi talollisen poikana Hartolan Ruskealan Rusilassa. Martti Simonpoikaa ei
löydetty maa- ja henkikirjoista Ruskealasta ennen v. 1703, jolloin hänet mainittiin ensimmäisen
kerran kymmenysluettelossa tilan isäntänä Ruskealassa, ilmeisesti silloin jo Kangasmatin tilalla.
Vuoden 1712 kymmenysluettelossa Martin nimi oli muodossa Martti Kangasmatti (Mårten
Kangasmatti). Martti toimi lampuotina tässä Sysmän kopmppanian luutnantti Mellinin puustellissa,
eli virkatalossa. Tilan toisella puoliskolla, eli päätilan Rusilassa (Brusila) toimi lampuotina Yrjö
Matinpoika Rusila. Sysmän henkikirjojen mukaan Martti Simonpoika toimi v. -1707 -1712Kangasmatin tilan isäntänä ja lampuotina. Isonvihan jälkeen v. 1725 henkikirjoissa Marttia ei enää
mainittu Kangasmatin tilalla, mutta Hartolan ensimmäisissä rippikirjoissa lampuoti Martti
Simonpoika mainittiin ylinnä Rusin (Rusilan) Kangasmatin tilalla. Hartolan srk:n kuolleitten ja
haudattujen kirjan mukaan Kangasmatin isäntä Martti Simonpoika kuoli 87 v. ikäisenä 10.3.1753 ja
haudattiin Hartolan kirkkoon, sen lattian alle 18.3.1753.
Taulu 12.B.10
Riitta Juhontytär (Brita Johansdotter)
Syntyi ehkä n. v. 1675 mahdollisesti Hartolassa (?). Riitta mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa
sekä Hartolan enimmäisissä rippikirjoissa Martti Simonpojan puolisoksi Rusilan Kangasmatissa ja
tilan emännäksi. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Riitta Juhontytär kuoli 96 v.
ikäisenä 6.8.1761 Rusilan Kangasmatissa ja haudattiin 9.8.1761 Hartolan kirkkoon miehensä
viereen. Riitan ilmoitetussa kuoliniässä saattoi olla n. 10 v. verran liioittelua, joten Riitan
syntymävuodeksi sopisi ehkä paremmin v. 1675, kun huomioi myös lasten syntymävuodet.
Lapset:
- Mikko Martinpoika, s. n. v. 1698 Hartola, Rusila. Tauluun 12.B.11.
- Yrjö Martinpoika, s. v. 1704 Hartola, Rusila, torpparina Ruskealan Korpinvalkaman
torpassa, k. 1.3.1770 Hartola, Ruskeala, Korpinvalkama, puoliso; Kristiina Juhontytär, s.
1706, k. 8.5.1756 Hartola, Ruskeala, Korpinvalkama.
- Matti Martinpoika, s. v. 1720 Hartola, Rusila, Kangasmatti, k. 12.9.1740 Rusila,
Kangasmatti.
Taulu 12.B.11
Mikko Martinpoika Kangasmatti (Michel Mårtensson)
Syntyi n. v. 1698 talollisen poikana mahdollisesti Hartolan Rusin Kangasmatissa. Mikko mainittiin
Hartolan ensimmäisissä rippikirjoissa v. 1727 alkaen Martti Simonpojan pojaksi Rusin Kangasmattilan lampuotitilalla yhdessä vaimonsa Vappu Juhontyttären kanssa. Mikko Martinpoika toimi
lampuotina ja Kangasmattilan tilan isäntänä v. -1725 -1745. Hartolan kuolleitten ja haudattujen
kirjan mukaan Mikko Martinpoika kuoli 90 v. ikäisenä 20.1.1783 Rusin Mattilassa. Ilmoitetussa
kuoliniässä saattoi olla hieman liioittelua.
Taulu 12.B.12
Vappu Juhontytär (Walborg Johansdotter)
Syntyi n. v. 1703 mahdollisesti Hartolassa tai Joutsassa, asiaa ei tunneta tarkemmin.
Kangasmattilan lampuotitilan emäntä v. -1725 -1745. Vappu kuoli 74 v. ikäisenä talon emäntänä
18.8.1777 Kangasmattilassa.
61
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Maria Mikontytär, s. n. v. 1722 Hartola, Rusila, Kangasmattila. Tauluun 12.A.18.
- Anna Mikontytär, s. n. v. 1726 Hartola, Rusila, Kangasmattila, k. 12.9.1792 Hartola,
Heikkilä, Mikkola. Puoliso: 20.12.1746 Risto Martinpoika, s. 1725, k. 4.11.1753 Hartola,
Heikkilä, Mikkola.
- Juho Mikonpoika, s. n. v. 1727 Hartola, Rusila, Kangasmattila, lampuoti ja isäntänä
Kangasmatin tilalla isänsä jälkeen v. 1746 -1774, k. 8.6.1774 Hartola, Rusila,
Kangasmattila. Puoliso: 14.12.1746 Kaarina Henrikintytär, s. 1730 Joutsa, k. 5.6.1790
Hartola, Rusila, Kangasmattila. Juhon ja Kaarinan poika Henrik Juhonpoika (s. 18.1.1751,
k. 22.2.1807) jatkoi vaimonsa Kaisa Matintyttären kanssa lampuotina tilan pitoa
Kangasmattilassa. Seuraava isäntä ja lampuoti oli Henrikin ja Kaisan poika Aatami
Henrikinpoika (s. 28.2.1781, k. 13.1.1835) vaimonsa Maria Ristontyttären kanssa.
Kangasmattila mainittiin v. 1815 jälkeen Rusin kylän torpaksi ja Aatami sen torppariksi.
- Martti Mikonpoika, s. n. v. 1728 Hartola, Rusila, Kangasmattila. Puoliso: 6.12.1752 Maria
Rusintytär (Joutsan Angesselästä).
- Kaarina Mikontytär, s. v. 1730, k. 1731 Hartola, Rusila, Kangasmattila
- Yrjö Mikonpoika, s. 12.4.1733 Hartola, Rusila, Kangasmattila. Puoliso: 10.12.1757 Anna
Olavintytär.
- Tuomas Mikonpoika, s. 5.12.1736 Hartola, Rusila, Kangasmattila
TAULU 13 HARTOLAN PUTKIJÄRVEN PYNNÖSEN SUKUHAARA
Yleistä: Putkijärven pieni kylä sijaitsee Hartolan kirkolta pohjois-luoteeseen Vuorenkylään
menevän tien tuntumassa. Maakirjan alussa v. 1539 Putkijärvellä oli 10 savua, eli taloa.
Putkijärven kylä sai ensimmäiset asukkaansa tiettävästi jo varhain 1300 -luvulla, ollen vanhinta
hartolalaista asutusaluetta yhdessä Hartolan, Kirkkolan ja Ruskealan kanssa. Hartolassa on
päätelty olleen 1400 -luvulla 10 alkutilaa; 3 tilaa Pohjola -Kalho alueella, 4 Hartola -Ruskeala
alueella sekä 2 Kirkkolassa ja 1 Putkijärvellä, viite: s. 56 ja 61 HK ja s. 81 SPH I-II. Putkijärven kylä
kuului maakirjan alusta v. 1539 alkaen Suur-Sysmän Koskipään neljänneskuntaan, eli
veronmaksupiiriin. Putkijärvi n:o 1:sta, eli Herralasta muodostettiin 1600 -luvun puolivälin jälkeen
Putkijärven kartano, kun majuri Gustav Johan von Schrowe sai elinikäisen vapauden Putkijärven ja
Tammilahden kylien taloihin. Putkijärven kartano oli ns. ratsuvelvollinen säteri, mikä tarkoitti, että
sen oli suoritettava verona ratsupalvelusta kruunulle.
Putkijärvi n:o 3, eli Pynnölän tila mainittiin 1600-luvun puolivälin jälkeen majuri von Schrowen
appiukon ja Helsingin Kumpulan kartanon herran tullitarkastaja Augustin Larsson Svanströmin
rälssiksi. Augustin Svanström oli aviossa everstiluutnantti Lydik Mattsson Grönfeltin (Porvoon
Kulloon kartanon herra) tyttären Anna Grönfeltin kanssa ja Augustinilla ja Annalla oli tytär Anna
Svanström, joka taas avioitui majuri von Schrowen kanssa, joka oli sitten appiukkonsa jälkeen
Helsingin Kumpulan kartanon herra v. 1682 -1712. Anna Grönfeltin sisar Ingeborg Grönfelt oli taas
aviossa Hartolan Koskipään kartanon herran Sipi Henrikinpojan pojan ratsumestari Henrik
Sipinpoika Silfverbögelin (s. 1600, k. 1654) kanssa, joka aateloitiin v. 1639. Putkijärven 6 tilaa,
mukana myös Pynnölän tila, läänitettiin jo v. 1649 majuri Hannu Rahmille, joka luovutti
läänityksensä v. 1652 e.m. meritulli inspehtoori Augustin Svanströmille, viite: s. 189, 192 ja 196 197 sekä 375 SPH I-II.
Putkijärvi mainittiin historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran lautamies Pietari Putkijärven
(Peer Putkijärfwi) muodossa. Tämä mainittiin rajankäyntiasioissa v. 1437 ja toisen kerran v. 1443.
Antti Putkijärvi mainittiin lautamiehenä v. 1462. Olavi Putkijärvi tuomittiin v. 1469 Jämsän käräjillä
sakkoon väärästä kantelusta maanomistusasiassa, viite: s. 31 ja 58 HK.
Pynnönen & Pynnölä nimestä: Tommy Koukka on laajassa Pynnösen sukua koskevassa
sukukirjassa esittänyt Kangasniemen Kaihlamäessä v. 1541 alkaen sijainneesta Pynnölän tilasta ja
Pynnösen suvusta, että suku tuli Kangasniemelle todennäköisesti Hämeestä, ehkä Asikkalan
Viitailan Pynnölästä tai Kangasalan Riun Pynnölän tilalta. On mahdollista että myös Hartolan
Putkijärven Pynnöläkin olisi saanut nimensä ja asukkaansa Asikkalan Viitailan Pynnölän tilan
mukaan, eli osa väestä olisi siten ”matkalla” jäänyt Hartolaan ja osa jatkanut Kangasniemelle asti
62
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
(?). Viljo Nissilä on yhdistänyt sukunimen Pynnönen Benedictuksesta versoneisiin lukuisiin
puhuttelumuotoihin, joita ovat mm. Ben, Bini, Benno, Penna, Beneke, Beneko ja Bent. Suomeen
näitä on voinut kulkeutua niin skandinaaviselta kuin saksalaiselta taholta. Esimerkiksi Riiassa on
kirjattu Hintzo Penne 1387, Tallinnassa Powel Beneke 1495 ja Lyypekissä Peter Pynne 1450.
Vanhoja nimitietoja on hämäläis-satakuntalaiselta alueelta ja Kannakselta, esim. Henrik Pinne
1392 Yläne, Han Pynnon 1484 Hollola, Marcus Pinnan 1470 Tuulos, Lasse Pynnöinen 1564
Multia, Lau Pynnöin 1551 Vesulahti, Thomas Pynnöinen 1633 Ii, pl pijnnoin 1560 Oulujärvi, mons
bynno 1549 Viipurin pitäjä. Samaa perua ovat todennäköisesti sukunimet Pynninen, Pynnä ja
Pynnö. (Mikkonen, 502.)
Yrjö Blomstedt kertoo Asikkalan historiassaan tutkimusalueensa Pynnösistä seuraavasti:
Hämeestä Asikkalan seudulta eräs Heikki Maunonpoika Pynnow muutti 1400 -luvulla Tukholmaan,
jossa avioliittonsa kautta hänestä tuli talonomistaja ja porvari siellä, ja kun hän v. 1487 tienoilla
kuoli, luopuivat hänen veljensä Antti Maunonpoika ja Vitikka Maunonpoika Tukholmassa
lankeavasta perinnöstä ja jättivät sen leskelle pitäen itsellään maaomaisuuden Suomessa. Veljien
asuinpaikaksi mainittiin ”Vitharan” (Vitarla = Viitaila) kylä Hollolassa (kuuluu nykyisin Asikkalaan).
Pynnöt olivat ilmeisesti sieltä kotoisin.
Vuonna 1484 mainittiin asikkalalaiset Hannu Pynnynen ja Pekka Pynnynen katselmusmiehinä
Padasjoella. Viitailan kylän Pekka Lumian maa-asioissa mainittiin v. 1485 todistajina saman kylän
miehistä ainakin Antti Maunonpoika, Niilo Puntonen ja Hannu Pynnon. Viitaila, eli Vitarla, kuten
nimi alkuperäisesti kuului, oli keskiajalla melko suuri kylä. Sen alueisiin kuuluivat toisaalta
myöhemmin Lumialaan luetut osat lounaassa ja koillisessa, mutta myös Reivilänmaa oli Viitailan
nautinta-aluetta. Viitailalla oli keskiajalla käyty pitkä raja Lammin Vanhaakartanoa vastaan, raja
Hollolan Laitialaa vastaan, joka niin ikään käytiin keskiajalla, sekä rajat Hillilää ja Kurhilaa vastaan,
nekin jo keskiajalla käytyjä. (s. 54, 61 ja 65 AH) Hannu Pynnönen (Hanns Pynnon) mainittiin
todistajana Hollolan käräjillä 21.8.1484. Samoilla käräjillä oli lautamiehenä Vitikka Laurinpoika
(Witicka Larsson), joka etunimestään päätellen on voinut olla sukua Vitikka Maunonpojalle.
Asikkalassa 13.11.1484 pidetyillä käräjillä oli lautamiehenä Pekka Pynni (Peeter Pynni). Asikkalan
kesäkäräjillä 1456 oli lautamiehenä Olavi Pönninen (Olaf Pönöij). Lammin käräjillä 8.12.1485
mainitaan todistajana Mauno Pynni (Magnus Pynni), joka lienee ollut Viitailan Pynnösiä. Asikkalan
Pulkkilassa 13.11.1487 pidetyillä syyskäräjillä oli katselmusmiehenä Pekka Hannunpoika Viitailasta
(Peer Hannsson Wijtarla), joka on voinut olla edellä mainitun Hannu Pynnysen poika.
Pynnöjä koskevat oikeustapaukset vuosilta 1487 ja 1494 löytyvät Arkistolaitoksen
(http://www.narc.fi) Diplomatarium fennicium -tietokannasta.
Koska Hollolan (Asikkalan) Pynnöt esiintyvät asiakirjoissa nimellä Pynnow, on täysin mahdollista,
että suku olisi ollut lähtöisin Saksasta Pinnowin pitäjästä, joka mainittiin asiakirjoissa myös nimellä
Pynnow. Asiakirjamerkintöjä siitä on ainakin 1300-luvulta alkaen. Se sijaitsee nykyisessä
Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltiossa Pohjois-Saksassa. Nimen Pinnow voidaan päätellä
olevan slaavilaista alkuperää. Pynnösten esi-isät ovat voineet kuulua niihin saksalaisiin
kauppiaisiin, joita keskiajalla saapui Suomeen ja jäi tänne pysyvästi asumaan. Tähän viittaa myös
se, että Asikkalan Viitailasta oli lähtöisin Tukholmassa 1400-luvulla toiminut porvari Heikki
Maunonpoika Pynnow.
Asikkalan Viitailaa vanhemmat merkinnät Pynnöistä löytyvät Ylä-Satakunnan (nyk. Pirkanmaan)
Kangasalta, jossa mainittiin Pynnölä niminen paikka jo 1420-luvulla. Pälkäneen Kuulialassa
25.9.1420 pidetyillä käräjillä Sääksmäen kihlakunnantuomari Hakon Knutinpoika ja YläSatakunnan kihlakunnantuomari Pentti Lydekenpoika antoivat tuomiokirjeen rajoista ”mellan Kijrpu
by Háponems by och Rayko by första hoffwdh ran Hallilan aijtamáki och tádhan ráth vást j Pÿnnola
bro swa tádhan skal wághen skilia som gar gønom Pylkijonkorpe ther szom wäghen skal hóra til
Kijrpu by”. Tuomiokirje oli vahvistettu Kangasalan käräjillä 28.1.1442, jolloin kuninkaantuomiovaltainen Henrik Görtzhagen antoi siitä pergamenttikirjeen. Hallilan aijta máki liittynee Vehoniemen
kylän Hallilaan, mutta Pÿnnola bro ja Pylkijonkorpi ovat paikantamatta. (Suvanto, 854 -855)
Kangasalan pitäjän Riun kylässä oli Pynnölän talo, jonka isäntänä oli 1500 -luvun alussa Pekka
Pynnö (Per Pyno). Hän oli laamanninkäräjillä 25.2.1514 todistamassa Lempäälän ja Pirkkalan
maiden rajoista. Pekka Pynnö (Per Pynne) oli lautamiehenä Kangasalan laamanninkäräjillä
1.3.1519. Vuosien 1540 -1564 maakirjoissa Pynnölän talon isäntänä mainittiin Pekka Pynnä eli
Pynnäri, joka oli mahdollisesti sama tai sitten vanhemman Pekan poika. Vuoden 1551
63
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
sakkoluettelon mukaan Pekka Pynnä ei ollut suorittanut nimismiehelle kuuluneita maksuja.
Ambrosius Pekanpoika Pynnä eli Pynne mainittiin talon isäntänä isänsä jälkeen v. 1565 -1611
(Suvanto, 786).
Suomessa vanhimmat tiedot Pynnösistä ovat siis Hämeestä ja Satakunnasta (Pirkanmaalta). Jokin
yhteys Asikkalan ja Kangasalan Pynnöillä lienee ollut. Mahdollisesti Pynnöt tulivat Kangasalle
Asikkalan Viitailan kylästä tai päinvastoin. Täältä suku sitten levisi itäänpäin ehkä 1400/ 1500
-lukujen taitteessa. Mahdollisesti tähän vaikutti se, että Asikkalan kylillä, myös Viitailan kylällä oli
eräomistuksia nykyisen Heinolan, Hartolan, Joutsan ja Pertunmaan pitäjissä, viite: s. 44 -54 AH.
Toisaalta myös Kangasalan kylillä ja taloilla tiedetään olleen eräomistuksia Itä-Hämeessä.
Myös Joutsan Uimaniemellä oli Pynnölän tila ja oletetaan että Hartolan Putkijärven Pynnölän
sekä Joutsan Uimaniemen Pynnölän (eli Suonteen Pynnölän) asukkailla oli mahdollisesti yhteiset
sukujuuret.
Taulu 13.1
(XIV) Antti Olavinpoika (Anders Ollsson)
Syntyi n. 1495 ilmeisesti Suur-Sysmän Hartolan Putkijärvellä. Mahdollisesti Antin sukujuuret
löytyvät Asikkalan Viitailan Pynnölän tilalta. Talollisena Putkijärvellä v. -1539 -1553. Antin tilasta oli
ilmeisesti ennen v. 1539 lohkottu tilat Antin pojille Heikille ja Martille. Antti kuoli v. 1553 jälkeen
Putkijärvellä.
Taulu 13.2
(XIV) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Henrik Antinpoika. Mainittiin Hämeen ensimmäisessä maakirjassa talollisena Hartolan
Putkijärvellä v. -1539 -1578. Henrik Antinpojalla oli tiettävästi vävy Henrik Pietarinpoika,
joka mainittiin tilalla v. 1566, 1576 ja v. 1579 -1580.
- Martti Antinpoika. Mainittiin talollisena v. 1539 -1577 Putkijärvellä. Vuonna 1554 ilmeisten
veljesten Martin ja Henrikin tilat oli merkitty yhdistetyksi (tilapäisesti?) yhdeksi tilaksi.
- Paavali Antinpoika, s. n. v. 1525 Hartola, Putkijärvi. Tauluun 13.3.
Taulu 13.3
(XIII) Paavali Antinpoika (Påwell Andersson)
Syntyi n. v. 1525 ilmeisesti talollisen poikana Hartolan Putkijärvellä. Maakirjoissa Paavalia ei
mainittu, mutta Sysmän v. 1552 erämaaluettelon mukaan Paavali Antinpoika Putkijärveltä omisti
erämaakappaleen Etelä-Suonteelta (Joutsan Suontee -järven eteläpäässä), jonne asetti poikansa
Johannes Paavalinpojan uudisasukkaaksi, viite: s. 54 JK ja 85 SPH I-II. Paavali kuoli ehkä v. 1565
tienoilla Putkijärvellä.
Taulu 13.4
(XIII) N.N. Paavalin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Pietari Paavalinpoika, s. n. v. 1553 Hartola, Putkijärvi. Tauluun 13.5.
- Paavali Paavalinpoika. Mainittiin talollisena ja isäntänä Putkijärvellä v. 1600 -1601.
- Johannes Paavalinpoika. Mainittiin Sysmän eräluettelossa v. 1552 isänsä Paavali
Antinpojan asettamaksi uudisasukkaaksi Etelä-Suonteen eräpalstalle. Sukututkija Petri
Kallio on Johannes Paavalinpojan jälkeläisiä.
Taulu 13.5
(XII) Pietari Paavalinpoika (Per Pålsson)
Syntyi n. v. 1553 mahdollisesti Hartolan Putkijärvellä. Pietari Paavalinpoika niminen talollinen
mainittiin maakirjoissa ensimmäisen kerran Hartolan Putkijärvellä v. 1589 -1599, jolloin hän sai v.
1589 haltuunsa erään autiotilan, joka oli merkitty v. 1599 veroltaan 1/8 koukun, ½ manttaalin ja 1
jousen tilaksi. Tila mainittiin v. 1585 -1588 autiotilaksi, eli Pietari sai siis autiotilan viljeltäväkseen.
64
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Tila mainittiin vielä v. 1593 kruununtilaksi, eli kruunun hallussa olleeksi. Samalla tilalla oli isäntänä
v. 1600 -1601 Pietarin ilmeinen veli Paavali Paavalinpoika, eli veljekset maksoivat veroja
”vuorotellen”. Tila mainittiin v. 1601 -1602 veroltaan 1/8 koukun, ½ manttaalin ja 2 jousen tilaksi, eli
tilalla oli kaksi aikuista miestä, veljekset Paavali ja Pietari. Mutta v. 1603 tila mainittiin uudelleen
1/8 koukun ja 1 jousen tilaksi, eli Paavali veli oli häipynyt tilalta, ehkä kuollut (?).
Pietari Paavalinpoika oli sitten talollisena ja isäntänä Putkijärvellä ainakin v. 1603 -1615 ja 1618 1619. Pietari mainittiin v. 1604 kykenemättömäksi maksamaan verojaan, eli paha kato- ja
hallavuosi 1601 ja sitä seuranneet muutamat katovuodet köyhdyttivät Pietarin.
Pietari Paavalinpojan vanhempia ja sukujuuria ei saatu varmuudella selvitettyä, sillä maakirjoissa
v. 1539 -1599 Putkijärvellä ei mainittu ketään Paavali nimistä henkilöä. Toisaalta Sysmän
erämaaluettelon mukaan Putkijärvellä mainittiin v. 1552 Paavali Antinpoika, joka omisti erämään
Joutsan Etelä-Suonteelta. Tämä Paavali Antinpoika toki sopisi hyvin Pietari Paavalinpojan isäksi ja
oletuksena on että Paavali Antinpojalla oli Pietari Paavalinpoika niminen poika. Toinen eräomistaja
Putkijärveltä oli Olavi Pietarinpoika, viite: s.62 HK.
Pietari Paavalinpojan haltuun saamalla autiotilalla Putkijärvelle mainittiin v. 1589 Eerik Laurinpojan
nimi, ollen ilmeisesti kruununvouti, jonka haltuun tila oli joutunut. Oletettavasti tämä autiotila kuului
aiemmin v. 1566 -1580 Putkijärvellä talollisena mainitulle Henrik Pietarinpojalle. Ollen mahdollisesti
sama tila, jossa maakirjan alussa v. 1539 isäntänä oli Henrik Antinpoika. On mahdollista että
Pietari Paavalinpoika olisi ollut sotilaana 25 v. sodassa Venäjää vastaan, eli Pitkän vihan
nimelläkin tunnetussa sodassa v. 1570 -1595, koska sotilaille mieluusti annettiin autiotiloja
palkkioksi ansioistaan sotatantereella. Jos Pietari osallistui tuohon 25 v. sotaan, niin hän
oletettavasti kuului Hartolan Koskipään kartanon herran ratsumestari Sipi Henrikinpojan (joka oli
Arvid Henrikinpoika Tavastin velipuoli) joukkoihin (viite s. 294 HK), jolle läänitettiin sota-ansioistaan
valtaisat maaomaisuudet Suur-Sysmästä/ Hartolasta ja Asikkalasta. Pietari Paavalinpoika kuoli v.
1615 jälkeen Hartolan Putkijärvellä.
Taulu 13.6
(XII) N.N. Pietarin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Mikko Pietarinpoika. Mainittiin kymmenysluettelossa talollisena Putkijärvellä v. 1616 ja
maakirjoissa v. 1617.
- Lauri Pietarinpoika, s. n. v. 1575 Hartola. Tauluun 13.7.
Taulu 13.7
(XI) Lauri Pietarinpoika (Lars Persson)
Syntyi n. v. 1575 ilmeisesti Hartolan Putkijärvellä. Lauri mainittiin maakirjassa v. 1620 talollisena ja
isäntänä Putkijärvellä, 1½ äyrin ja ½ manttaalin verotilalla, ilmeisen vanhemman veljensä Mikon
jälkeen. Lauri kuoli v. 1620 jälkeen Putkijärvellä.
Taulu 13.8
(XI) N.N. Laurin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Matti Laurinpoika Pynnönen, s. n. v. 1595 Hartola. Tauluun 13.9.
- Antti Laurinpoika Pynnönen. Mainittiin v. 1631 verokirjassa talollisen Matti Laurinpojan
veljenä Pynnölässä.
- Klemetti Laurinpoika Pynnönen. Mainittiin v. 1635 henkikirjassa vaimoineen Pynnölässä.
Taulu 13.9
(X) Matti Laurinpoika Pynnönen (Matz Larsson Pynnöin)
Syntyi n. v. 1595 tiettävästi Hartolan Putkijärvellä. Matti Laurinpoika mainittiin talollisena ja
isäntänä Putkijärven Pynnölässä v. 1624 -1656, eli varsin pitkä ajan. Tila kulki sitten maakirjoissa
pitkään 1700 -luvulle asti Matti Laurinpojan tilana, eli tilan nimen sijaan käytettiin maaveron
maksajan nimeä, joka kulki pitkään nimenomaan v. 1624 maaveron maksaneen henkilön nimellä,
65
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
tässä tapauksessa Matti Laurinpojan nimellä. Matti Laurinpoika omisti Putkijärvellä puromyllyn
(mainittiin v. 1633), jossa jauhatti viljansa 2 muuta Putkijärven talonpoikaa. Myllystä perittiin veroa
1 tynnyri viljaa, mainittiin lisäksi että mylly oli ollut autiona, viite: s. 237 SPH I-II. Vuosi 1634 oli
paha halla- ja katovuosi, jolloin Putkijärvellä mainittiin yhden talon menettäneen koko satonsa:
”Talvi ja kevätvilja turmeltunut. Kuitenkin lainaamalla siemenviljaa kylvänyt 1 tynnyrin. Viisi henkilöä kuollut
nälkään”. Viite s. 237 ja 270 SPH I-II. Matti kuoli v. 1656 jälkeen Pynnölässä.
Taulu 13.10
(X) Helka Tuomaantytär (Helga Thomasdotter)
Syntyi n. v. 1597 mahdollisesti Hartolassa. Helkan vanhempia ei saatu selville, eikä löydetty oikein
luotettavaa tietoa mistä Helka tuli miniäksi Pynnölään. Tutkittiin maakirjat Putkijärven ja sen
lähikylien osalta ja ainoa isä ehdokas mitä löydettiin lähistöllä oli Putkijärvellä eräällä autiotilalla
1600 -luvun alussa mainittu Tuomas Matinpoika (Thomas Madzson), joka kyllä sopisi Helkan
isäksi. Henkikirjoissa Helka mainittiin Matti Laurinpojan puolisona ja emäntänä Putkijärven
Pynnölässä v. 1634 -1646. Helka kuoli v. 1646 jälkeen Pynnölässä.
Lapset:
- Esko Matinpoika Pynnönen, s. n. v. 1616 Hartola. Putkijärvi. Tauluun 13.11.
- Marketta Matintytär. Mainittiin henkikirjoissa v. 1653 ja 1656 Pynnölässä.
Riitta N.N. (Brita N.N -dotter)
Mainittiin henkikirjoissa v. 1650 Matti Laurinpojan II puolisona ja emäntänä Putkijärven
Pynnölässä. Ei tiedossa lapsia.
Taulu 13.11
(IX) Esko Matinpoika Pynnönen (Eskil Matzson Pynnöin)
Syntyi n. v. 1616 talollisen poikana Hartolan Putkijärvellä. Esko mainittiin ensimmäisen kerran v.
1634 henkikirjassa Matti Laurinpojan poikana Pynnölässä ja Eskolla oli vaimo jo v. 1653. Esko
mainittiin ratsumieheksi v. 1640 eli hän ratsasti kotitilansa puolesta ja osallistui 30 -vuotiseen
sotaan Liivinmaalla ja Saksassa, oli mahdollisesti niitä kuuluisia suomalaisia hakkapeliittoja, ollen
sotilaana tiettävästi ainakin v. 1645 asti. Hartolalaiset ratsumiehet jotka osallistuivat 30 -vuotiseen
sotaan, kuuluivat Koskipään kartanon herran Henrik Sipinpoika Silfverbögelin johtamaan
lipulliseen, joka oli osana kenraali Torsten Stålhansken kuuluisasta ratsuväestä, hakkapeliitta
joukoista, viite s. 294 HK. Henkikirjoissa Esko mainittiin ensin v. 1634 -1639 ja sitten myöhemmin
v. 1653 -1655 Pynnölässä. Esko kuoli v. 1655 jälkeen Pynnölässä.
Taulu 13.12
(IX) Riitta Sipintytär (Brita Sigfredsdotter)
Syntyi n. v. 1618 mahdollisesti Suur-Sysmän Luhangassa. Riitan vanhempia etsittäessä
Putkijärveltä ja lähikylistä ehkä ilmeisempänä isänä Riitalle voisi pitää Luhangan Tammijärvellä
1600 -luvun alkupuolella mainittua talollista Sipi Martinpoikaa (Sigfred Mårtensson). Riitta
mainittiin henkikirjassa nimellään v. 1636 Putkijärven Pynnölässä Esko Matinpojan puolisona, oli
sitä ilmeisesti jo v. 1634, mainittiin vielä v. 1639. Henkikirjoissa k.o. vuosi 1636 oli sikäli
poikkeuksellinen, että naisilla ilmoitettiin myös patronyyminimi, kun muuten naiset esiintyivät vain
etunimellä tai kokonaan ilman nimeä, jolloin merkintänä henkikirjoissa oli esim. Esko Matinpoika
vaimonsa kanssa (Eskil Matzson mhu). Riitta kuoli v. 1639 jälkeen Pynnölässä.
Lapset:
- Yrjö Eskonpoika Pynnönen, s. n. v. 1637 Hartola. Taulu 13.13.
- Kaarina Eskontytär. Mainittiin henkikirjoissa v. 1653 -1656 Pynnölässä.
Helka N.N. (Helga N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1630 mahdollisesti Hartolassa. Henkikirjojen mukaan avioitui tai naitettiin v. 1653 Esko
Matinpojan II puolisoksi Pynnölään, jossa Helka mainittiin v. 1653 -1656. Helka kuoli v. 1656
jälkeen mahdollisesti Pynnölässä.
66
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Marketta Eskontytär. Mainittiin henkikirjoissa v. 1662 -1663 Yrjön siskona Pynnölässä.
- Sipi Eskonpoika Pynnönen. Mainittiin henkikirjoissa v. 1662 -1671 Yrjön veljenä
Pynnölässä. Puoliso: Aune, mainittiin v. 1662 -1666 Pynnölässä.
- Maisa Eskontytär. Mainittiin v. 1664 -1665 henkikirjoissa Pynnölässä.
- Matti Eskonpoika Pynnönen. Mainittiin henkikirjoissa v. 1669 -1671 Yrjön veljenä
Pynnölässä. Puoliso: Aune, mainittiin v. 1669 -1671 Pynnölässä.
Taulu 13.13
(VIII) Yrjö Eskonpoika Pynnönen (Jöran Eskelsson Pynnöin)
Syntyi n. v. 1637 Hartolan Putkijärven Pynnölässä. Henkikirjoissa Yrjö mainittiin ensimmäisen
kerran v. 1653 Pynnölässä ja seuraavana v. 1654 Yrjö mainittiin tilan isännän Matti Laurinpojan
pojan pojaksi. Yrjö Eskonpoika oli sitten talollisena ja isäntänä Pynnölässä henkikirjojen mukaan v.
-1662 -1682-. Maakirjoissa Yrjö mainittiin vielä v. 1689 Pynnölässä verot maksavana omistajana.
Tilahan maksoi verot meritulli inspehtoorille, eli tullitarkastaja Augustin Svanströmille. Yrjö kuoli
tiettävästi v. 1689 jälkeen Pynnölässä.
Taulu 13.14
(VIII) Aune N.N. (Agneta N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1639 mahdollisesti Hartolassa. Henkikirjoissa Aune mainittiin v. -1662 -1682 Yrjö
Eskonpojan puolisona ja emäntänä Putkijärven Pynnölässä. Aune mainittiin v. 1687 tilan isännän
Risto Yrjönpojan äidiksi Pynnölässä. Aune kuoli mahdollisesti suurena nälkäv. 1697 Pynnölässä.
Lapset:
- Risto Yrjönpoika Pynnönen, s. n. v. 1657 Hartola. Tauluun 13.15.
- Sipi Yrjönpoika Pynnönen. Mainittiin v. 1678 -1680 henkikirjoissa Yrjön poikana
Pynnölässä.
- Lauri Yrjönpoika Pynnönen, s. v. 1670 Hartola. Mainittiin v. 1687 -1694 henkikirjoissa
Pynnölässä tilan isännän Risto Yrjönpojan veljenä. Puoliso: Kaarina, mainittiin v. 1693 1694 henkikirjoissa Laurin vaimona Pynnölässä. Lauri kuoli 66 v. ikäisenä v. 1736
Pynnölässä ja haudattiin 26.4.1736 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle.
- Simo Yrjönpoika Pynnönen. Mainittiin v. 1691 -1694 henkikirjoissa tilan isännän Risto
Yrjönpojan veljenä Pynnölässä.
- Heikki Yrjönpoika Pynnönen, s. n. v. 1675 Hartola. Mainittiin henkikirjoissa talollisena
Pynnölässä v. 1725 -1727 sekä maakirjassa v. 1723. Puoliso: Anna. Heikki kuoli tiettävästi
ennen v. 1731 Pynnölässä.
Taulu 13.15
(VII) Risto Yrjönpoika Pynnönen (Christer Jöransson Pynnöinen)
Syntyi n. v. 1657 talollisen poikana Hartolan Putkijärven Pynnölässä. Risto mainittiin ensimmäisen
kerran v. 1675 henkikirjassa Yrjö Eskonpojan poikana Pynnölässä ja tuolloin v. 1675 Ristolla oli jo
vaimo Kirsti. Henkikirjojen mukaan Risto Yrjönpoika oli talollisena ja isäntänä Pynnölässä v. -1687
-1694-. Vuosilta 1695 -1706 henkikirjoja ei ole olemassa, mutta maakirjassa Risto Yrjönpoika
mainittiin veroa maksavana talonpoikana Pynnölässä v. 1692 -1709. Riston sukunimi Pynnönen
näkyi ensimmäisen kerran v. 1705 maakirjassa muodossa Pynninen (Christer Jöransson
Pynninen) ja v. 1709 maakirjassa muodossa Pynnöinen (Christer Pynnöinen). Risto mainittiin
vaimonsa Inkerin kanssa vielä Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa v. 1728 -1733 ja kerrottiin
Riston kuolleen. Risto kuoli tiettävästi v. 1729 tai viimeistään v. 1730 Pynnölässä, koska Hartolan
kuolleitten ja haudattujen kirjasta, joka alkaa v. 1731, ei löydy tietoja Ristosta.
Taulu 13.16
(VII) Kirsti N.N. (Kirstin N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1657 mahdollisesti Hartolassa. Avioitui tai naitettiin v. 1675 Risto Yrjönpojan puolisoksi
ja miniäksi Putkijärven Pynnölään. Henkikirjojen mukaan Kirsti oli emäntänä Pynnölässä v. -1687 67
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
1691. Kirsti kuoli ilmeisesti v. 1692 Pynnölässä, koska v. 1693 -1694 henkikirjoissa Risto
Yrjönpojalla ei mainittu vaimoa lainkaan.
Lapset:
- Eerik Ristonpoika Pynnönen, s. n. v. 1675 Hartola. Mainittiin v. 1693 -1694 henkikirjoissa
Riston poikana Pynnölässä sekä v. 1707 -1712 henkikirjoissa tilan isännän Yrjö
Ristonpojan veljenä Pynnölässä. Puoliso (1) Kaisa, mainittiin v. 1707 -1708, puoliso (2)
Marketta, mainittiin v. 1710 ja puoliso (3) Vappu Paavalintytär, mainittiin v. 1712. Eerik ja
Vappu mainittiin vielä v. 1736 -1747 Hartolan rippikirjassa.
- Yrjö Ristonpoika Pynnönen, s. v. 1677 Hartola. Henkikirjojen mukaan Yrjö oli talollisena ja
isäntänä Pynnölässä v. 1707 -1712. Yrjö mainittiin v. 1712 kymmenysluettelossa
Pynnölässä verot maksavana omistajana. Vuoden 1707 -1712 henkikirjojen mukaan tilalla
asui myös Yrjön veli Eerik vaimoineen. Yrjön puoliso: Margeta Eerikintytär, s. 1689, k.
19.1.1746, haud. 26.1.1746 Hartolan kirkkoon. Yrjö mainittiin kirkon kuudennusmieheksi.
Yrjö kuoli 14.10.1741 ja haudattiin 25.10.1741 Hartolan kirkkoon. Kirjoittajan äiti Toini os.
Nurminen on Yrjö Ristonpojan jälkeläisiä, kts. sukukirja; Vesanen-Pohjola, taulu 45.17.
Samoin Espoossa asuva sukututkija Tuula Kinnunen on Yrjö Ristonpojan ja Margeta
Eerikintyttären jälkeläisiä.
- Sipi Ristonpoika Pynnönen, s. v. 1682 Hartola. Talollinen Pynnölässä v. 1729 -1734.
Puoliso: Heta Ristontytär. Sipi kuoli 31.1.1751 ja haud. 10.2.1751 Hartolan kirkkoon.
- Juho Ristonpoika Pynnönen, s. v. 1690 Hartola. Tauluun 13.17.
Inkeri Rekontytär (Ingeborg Grelsdotter)
Syntyi v. 1677 mahdollisesti Hartolassa. Risto Yrjönpojan toinen vaimo ja Pynnölän tilan emäntä.
Inkeri mainittiin v. 1707 henkikirjassa Yrjö Ristonpojan sekä Eerik Yrjönpojan äitinä (äitipuolena)
Pynnölässä. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Pynnölän vanha emäntä Inkeri
Rekontytär (Gl. värdinn Ingeborg Grelsdr) kuoli 76 v. ikäisenä 26.6.1754 Pynnölässä ja haudattiin
2.7.1754 Hartolan kirkkoon.
Lapsi:
- Herman Ristonpoika Pynnönen, s. n. v. 1695 Hartola.
Taulu 13.17
(VI) Juho Ristonpoika Pynnönen (Johan Christersson Pynnöinen)
Syntyi n. v. 1690 talollisen poikana Hartolan Putkijärven Pynnölässä. Juho mainittiin v. 1725 -1729
henkikirjoissa talollisen poikana Pynnölässä. Vuoden 1731 henkikirjassa Juholla mainittiin vaimo
Maria. Juho Ristonpoika oli sitten talollisena ja isäntänä kotitilallaan Pynnölässä v. 1735 -1745.
Pynnölä mainittiin 1720 -luvulla Svanström suvun verotilaksi, joka oli 1 talouden 5/12 manttaalin tila
ja vailla loisia, eli toisten nurkissa asuvia ihmisiä, viite: s. 711 SPH I-II. Juholla oli veljensä Yrjön
tavoin myös luottamustehtäviä, sillä hän toimi Hartolan seurakunnassa kirkon kuudennusmiehenä,
eli veronkantomiehenä. Juho kuoli 56 v. ikäisenä 31.1.1746 Putkijärven Pynnölässä ja haudattiin
9.2.1746 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle.
Taulu 13.18
(VI) Maria Tuomaantytär (Maria Thomasdotter)
Syntyi v. 1710 mahdollisesti Hartolassa. Marian vanhempia ei saatu selville, 1600/ 1700 vaihteen
puuttuvien asiakirjojen vuoksi. Putkijärven säterin lampuotitilalla Tillolassa kyllä mainittiin v. 1707 1708 vain etunimellään lampuoti Tuomas (Thomas LBde), samoin Tuomas niminen torppari.
Maria avioitui tai hänet naitettiin tiettävästi v. 1731 Juho Ristonpojan puolisoksi sekä miniäksi
Putkijärven Pynnölään. Marian ja Juhon vihkitietoja ei löydy Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen
kirjasta, joten sitä ei saatu selville mistä Maria tuli Pynnölään miniäksi. Maria oli sitten emäntänä
Pynnölässä v. 1735 -1760. Juhon kuoltua v. 1746 Maria avioitui toisen kerran 22.5.1747 Mikko
Mikonpojan kanssa, joka tuli Hartolan Yölinnusta puusniekaksi, eli puuskaisännäksi Pynnölään.
Maria kuoli 50 v. ikäisenä 14.4.1760 Pynnölässä ja haudattiin 20.4.1760 Hartolan kirkkoon, sen
lattian alle.
68
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Maria Juhontytär, s. v. 1732, kast. 25.3.1732 Hartola, Putkijärvi.
- Risto Juhonpoika Pynnönen, s. 30.8.1734 Hartola, Putkijärvi
- Vappu Juhontytär, s. 1.5.1740 Hartola, Putkijärvi
- Kaarina Juhontytär, s. 17.12.1743 Hartola, Putkijärvi. Tauluun 14.22.
Maria Tuomaantyttären ja Mikko Mikonpojan lapset:
- Eerik Mikonpoika, s. 1.5.1748 Hartola, Putkijärvi
- Piritta Mikontytär, s. 29.1.1751 Hartola, Putkijärvi
- Anna Mikontytär, s. 9.4.1754 Hartola, Putkijärvi
TAULU 14 JOUTSAN HUTTULA SUKUHAARA
Yleistä: Joutsan nykyisen kirkonkylän seutu tunnetaan ilmeisesti vanhimpana asuttuna kylänä
Laitjärven ja Tolvasniemen ohella nykyisen Joutsan alueella ja ilmeisesti maakirjan alussa v. 1539
Jousaan tai Joutsaan merkitty alkutila oli asutettu jo 1400 -luvulla kun pääosin Joutsan nykyisen
pitäjän pysyvä asutus vakiintui 1500 -luvun alkuvuosina ja -kymmeninä, viite: s. 56, 58 -59 JK sekä
s. 81 SPH I-II.
Sukututkija Petri Kallio on selvitellyt laajasti Joutsan kylän talojen Kemppilän, Huttulan, Tokeron ja
Hulikan isäntä- ja talohistoriaa sekä eri sukuhaaroja, sillä hän periytyy lukuisia eri reittejä Joutsan
kylän kantatalosta ja siten sen ensimmäisestä isännästä Vilppu Johenneksenpojasta.
Taulu 14.1
(XV) Vilppu Johanneksenpoika, tai Jopenpoika (Philipus Jopson)
Syntyi n. v. 1490 mahdollisesti Suur-Sysmän Jousassa (Joutsassa). Hämeen ensimmäisessä
maakirjassa v. 1539 Vilppu mainittiin Suur-Sysmän Hartolassa Jousan, tai Joutsan kylässä
(nykyisessä kirkonkylässä) talollisena ja isäntänä. Vilpun tila oli maakirjan alussa v. 1539 ainoa talo
Jousan kylässä, siis kylän kantatila, kts. kuva 16. Vuonna 1539 tila mainittiin 1/12 koukun 2 jousen
tilaksi, eli tila oli jo verrattain vanha ja tilalla oli 2 miespuolista aseikäistä miestä, viite: s. 56, 58 -59
JK sekä s. 77 SPH I-II. Kun tila jaettiin v. 1543 niin Vilpun tilan jousiluku putosi yhteen ja isäntänä
oli tuolloin Vilpun poika Lasse. Vilppu kuoli v. 1539 jälkeen Joutsassa.
Taulu 14.2
(XV) N.N. Vilpun puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Lasse Vilpunpoika, s. n. v. 1520 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.3.
- Heikki Vilpunpoika. Mainittiin jakaantuneen Jousan kantatilan 2. talossa talollisena ja
isäntänä v. 1544 -1550.
- Martti Vilpunpoika. Mainittiin talollisena ja isäntänä Jousan jakaantuneella kantatilalla
veljensä Heikin jälkeen v. 1551 -1560.
- Simo Vilpunpoika. Mainittiin v. 1582 -1584 talollisena Joutsassa.
Taulu 14.3
(XIV) Lasse Vilpunpoika (Lars Philipusson)
Syntyi n. v. 1520 mahdollisesti Suur-Sysmään kuuluneella (Hartolan) Joutsan kylässä. Talollisena
ja isäntänä Jousan, tai Joutsan kylän kantatilalla v. 1543 -1581. Maakirjassa Lassen tila oli merkitty
v. 1559 veroltaan 1/6 koukun ja 3 jousen tilaksi, eli tilalla oli 3 aseikäistä miestä. Lasselle oli
merkitty v. 1543 myös uudistilan isännäksi, jota tilaa, siis kantatilasta lohkaistua tilaa isännöi v.
1544 alkaen Heikki Vilpunpoika ja tämän jälkeen Martti Vilpunpoika. Vuoden 1560 maakirjassa
Joutsan kylässä oli vain 1 veroa maksava talonpoika; Lasse Vilpunpoika, kts. kuva 16. Vuosien
1561 -1579 maakirjoissa Lassen tila merkittiin verokirjoihin Tammilahteen, vaikka fyysisesti tila oli
69
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
edelleen Jousan tai Joutsan kylässä. Tuolloin v. 1579 tila oli merkitty veroltaan 1/3 koukun ja 2
jousen tilaksi. Lasse Vilpunpoika kuoli v. 1581 jälkeen Joutsassa.
Taulu 14.4
(XIV) N.N. Lassen puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Simo Lassenpoika. Mainittiin isänsä Lassen jälkeen talollisena ja isäntänä Joutsan kylän
kantatilalla v. -1582-. Sitten Simo siirtyi viljelemään tilan jaossa syntynyttä uudistilaa, jossa
hänet mainittiin v. 1585 -1599. Simo kuului sysmäläiseen tarkastuslautakuntaan Sten
Fincken asettamassa ryhmässä Savon ja Hämeen välisessä rajojen tarkastuksessa v.
1595, viite: s. 156 SPH I-II. Simo Lassenpojan tila tunnetaan myäöhemmin Hulikka nimellä.
Kirjoittajan äiti Toini periytyy Simo Lassenpojasta, kts. Nurmisen sukukirja/ VesanenPohjola, taulu 51.5.
- Olavi Lassenpoika. Mainittiin veljensä Simon jälkeen viljelemässä Joutsan kylän kantatilaa
v. 1584 -1599. Olavi Lassenpojan tila tunnetaan myöhemmin nimellä Tokero. Kirjoittajan
äiti Toini periytyy Olavi Lassenpojasta, viite: Nurmisen sukukirja/ Vesanen-Pohjola, taulu
52.1. Myös sukututkija Petri Kallio periytyy tästä sukuhaarasta.
- Klemetti Lassenpoika Huttula, s. n. v. 1548 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.5.
Taulu 14.5
(XIII) Klemetti Lassenpoika (Clemet Larsson)
Syntyi n. v. 1548 talollisen poikana Suur-Sysmän Joutsan kylässä. Klemetti sai perintönä Joutsan
kylän kantatilan jaossa syntyneen 3. tilan, jossa hän oli talollisena ja isäntänä v. 1585 -1591.
Klemetin tila mainittiin v. 1586 1/8 koukun ja 1 jousen tilaksi, mutta seuraavana v. 1587 jousiluku
oli noussut 2:een. Klemetti omisti myös erään autiotilan Hartolan puolella v. 1592 -1593. Klemetti
kuoli v. 1593 jälkeen Joutsassa, mahdollisesti Nuijasodan aikaan v. 1596 -1597. Nuijasodan
nimellä kulkevassa talonpoikaiskapinassa talonpojat nousivat kapinaan aatelisten mielivaltaa
vastaan, näin myös Hämeessä, jossa Suur-Sysmän talonpojillakin vahva vuosien varrella kertynyt
viha aatelisten vallankäyttöä vastaan purkautui mm. siten että he polttivat ensin Hartolan
Koskipään sekä Sysmän Rapalan kartanot ja etenivät tammikuun alussa 1597 Pulkkilanharjun
kautta Asikkalan kk:lle ja sieltä Kurhila/ Vähimaan kahakan jälkeen Padasjoen Nyystölään, jossa
veristen ja kiivaiden taisteluiden jälkeen kaikki antautuneet 400 talonpoikaa teurastettiin 14.1.1597
säälimöttömästi ja julmasti. Suomen käskynhaltija marski Klaus Fleming määräsi vielä lisäkostoksi
”koko Sysmän hävitettäväksi”.
Taulu 14.6
(XIII) N.N. Klemetin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Pietari Klemetinpoika Huttula, s. n. v. 1570 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.7.
- Olavi Klemetinpoika Kemppilä. Mainittiin jakaantuneen tilan toisella puoliskolla talollisena ja
isäntänä v. 1600 -1603. Olavin tila merkittiin v. 1603 autiotilaksi. Kirjoittajan äiti Toini os.
Nurminen periytyy Olavi Klemetinpojasta, kts. sukukirja: Vesanen-Pohjola, taulu 53.3.
Samoin sukututkija Petri Kallio.
- Antti Klemetinpoika. Mainittiin tilan kolmannella osalla talollisena ja isäntänä v. 1600 -1603,
sitten tila siirtyi Pietari Klemetinpojan haltuun.
- Lauri Klemetinpoika, mainittiin v. 1615 verokirjassa kymmenysverojen maksajana Joutsan
kylässä.
Taulu 14.7
(XII) Pietari Klemetinpoika Huttula (Peer Clemetsson Huttula)
Syntyi n. v. 1570 talollisen poikana Suur-Sysmän Joutsan kylässä. Talollinen ja isäntänä
kotitilallaan v. 1592 -1623, joka tunnetaan Joutsa n:o 3 eli Huttulan tilana. Maakirjoissa Pietari
mainittiin v. 1604 kykenemättömäksi (oförm), eli oli ilmeisesti niin köyhtynyt Nuijasodan sekä 1600
70
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
-luvun alun hirveiden katovuosien myötä, että ei pystynyt maksamaan verojaan. Vuonna 1620
Huttula mainittiin 1½ äyrin ja 1/3 manttaalin verotilaksi ja ratsumestarin palkkatilaksi, etuisuudeksi,
eli tila osallistui Hartolan Ruskealan ratsutilan ratsumestarin ylläpitoon. Pietari Klemetinpoika oli
yhtenä jäsenenä 13 sysmäläisen talonpojan muodostamassa tarkastuslautakunnassa, joka
asetettiin v. 1595 tarkastamaan Hämeen ja Savon välisiä rajoja Sten Fincken vetämässä
ryhmässä. Savon puolelta oli toinen samanlainen 13 henkilön ryhmä Didrik Fincken johdolla k.o.
tarkastuslautakunnassa, viite: s. 156 SPH I-II. Pietari kuoli v. 1623 jälkeen Joutsassa.
Taulu 14.8
(XII) N.N. Pietarin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapsi:
- Heikki Pietarinpoika Huttula, s. n. v. 1595 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.9.
- N.N. Pietarintytär. Puoliso: Klemetti Olavinpoika. Saivat viljeltäväksi Pietari Klemetinpojan
kuoleman jälkeen v. 1624 tilan jaossa syntyneen ¾ äyrin ja ¼ manttaalin tilan. Klemetti
Olavinpoika omisti virtamyllyn, viite: s. 237 SPH I-II.
Taulu 14.9
(XI) Heikki Pietarinpoika Huttula (Hendrich Persson Huttula)
Syntyi n. v. 1595 talollisen poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan kylän Huttulassa.
Maakirjassa Heikki mainittiin isänsä jälkeen, eli v. 1624 alkaen talollisena ja isäntänä kotitilallaan
Huttulassa, joka oli tuolloin ¾ äyrin ja ¼ mantaalin verotila ja samalla perintötila. Henkikirjoissa
Heikki mainittiin henkikirjojen alusta, eli v. 1634 alkaen talollisena ja isäntänä Huttulassa aina v.
1662 asti. Heikin ensimmäinen vaimo oli Vappu, joka kuoli ilmeisesti v. 1636 -1637 tienoilla, koska
v. 1637 Heikki mainittiin henkikirjoissa leskimieheksi. Seuraavana v. 1638 Heikillä jo mainittiin
vaimona Marketta. Kymmenysluettelossa Heikki mainittiin vielä v. 1663 Huttulassa. Heikki kuoli v.
1663 tai sen jälkeen Joutsassa.
Vappu Laurintytär (Walborg Larsdotter)
Syntyi n. v. 1595. Mainittiin henkikirjoissa Heikki Pietarinpojan vaimona Joutsan kylän Huttulassa v.
1634 -1636. Vappu kuoli tiettävästi v. 1636 Joutsassa.
Lapset:
- Tuomas Heikinpoika. Mainittiin Huttulassa tilan poikana v. 1634 -1639 henkikirjoissa.
- Marketta Heikintytär. Mainittiin talon tyttärenä Huttulassa v. 1634 henkikirjassa.
Taulu 14.10
(XI) Marketta N.N. (Margaretha N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1618. Avioitui tai naitettiin v. 1638 Heikki Pietarinpojan puolisoksi Joutsan kylän
Huttulaan. Marketta mainittiin emäntänä Huttulassa v. 1638 -1662 henkikirjoissa.
Lapset:
- Matti Heikinpoika Huttula, s. n. v. 1639 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.11.
- Sipi Heikinpoika Huttula. Mainittiin Huttulassa tilan poikana v. 1656 sekä tilan isännän Matti
Heikinpojan veljenä v. 1663 -1671. Puoliso: Maalin (Magdalena). Sipi sai viljeltäväkseen
osan Huttulasta v. 1682, ollen isäntänä tuolla tilalla v. 1689 asti.
- Olavi Heikinpoika Huttula. Mainittiin talollisena ja isäntänä jaetulla Huttulan tilan toisella
puoliskolla v. 1675 -1676. Puoliso: Kaarina (Carin). Olavi kuoli v. 1677, koska Kaarina
mainittiin leskeksi v. 1678.
Taulu 14.11
(X) Matti Heikinpoika Huttula (Matzs Hendrichsson Huttula)
Syntyi n. v. 1639 talollisen poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan kylän Huttulassa.
Henkikirjoissa Matti mainittiin ensimmäisen kerran v. 1655 Huttulassa tilan poikana ja v. 1662
henkikirjassa mainittiin Matilla vaimo Vappu. Talollinen ja isäntänä kotitilallaan Huttulassa isänsä
71
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
jälkeen v. 1663 -1676. Matti kuoli tiettävästi v. 1677 Joutsassa, koska henkikirjoissa vaimonsa
Vappu mainittiin leskeksi v. 1678.
Taulu 14.12
(X) Vappu N.N. (Walborg N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1640. Avioitui tai naitettiin viimeistään v. 1662 (v. 1657 -1661 ei ole käytettävissä
henkikirjoja) Matti Heikinpojan puolisoksi Joutsan kylän Huttulaan. Vappu mainittiin emäntänä
Huttulassa v. 1662 -1676, sekä leskenä v. 1678 -1687. Vappu kuoli v. 1687 jälkeen Joutsassa.
Lapset:
- Inkeri Matintytär. Mainittiin v. 1676 henkikirjassa talon tyttärenä Huttulassa.
- Sipi Matinpoika Huttula, s. n. v. 1661 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.13.
- Tuomas Matinpoika Huttula. Mainittiin talollisen Sipi Matinpojan veljenä Huttulassa v. 1691
-1694.
- Reko Matinpoika Huttula. Mainittiin talollisen Sipi Matinpojan veljenä Huttulassa v. 1691 1694.
- Simo Matinpoika Kaksola. Vävynä ja talollisena Putkijärven kylän Kaksolassa. Simo kuoli
77 v. ikäisenä 13.7.1749 Putkijärvellä. Puoliso: Maria Sipintytär, kuoli 65 v. ikäisenä
18.3.1744 Putkijärvellä. Simon ja Marian jälkeläisiä on mm. arkkitehti ja professori Eliel
Saarinen, s. 20.8.1873 Rantasalmi, k. 1.7.1950 USA.
Taulu 14.13
(IX) Sipi Matinpoika Huttula (Sigfred Matzson Huttula)
Syntyi n. v. 1661 talollisen poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan kylän Huttulassa. Sipi
mainittiin v. 1678 renkinä Huttulassa sekä v. 1680 tilan poikana. Matilla mainittiin vaimo Anna v.
1682 sekä tämän kuoltua toisena vaimona Maria v. 1707 henkikirjoista alkaen. Sipi mainittiin vielä
v. 1708 henkikirjassa isäntänä Huttulassa sekä maakirjassa vielä v. 1709. Sipi kuoli v. 1709 tai sen
jälkeen Joutsassa.
Taulu 14.14
(IX) Anna N.N (Anna N.N -dotter)
Anna mainittiin Sipi Matinpojan vaimona ja Huttulan tilan emäntänä v. 1682 henkikirjassa.
Lapset:
- Yrjö Sipinpoika Huttula, s. n. v. 1685 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.15.
- Olavi Sipinpoika Huttula, s. n. 1701, k. 16.7.1775 Joutsa. Mainittiin Huttulassa v. 1725
henkikirjassa Huttulan tilan isännän Yrjö Sipinpojan veljenä. Puoliso: Liisa (Lisa, el.
Elisabeth). Itsellinen Pekkasessa ja torpparina Joutsassa. Sukututkija Petri Kallio periytyy
myös tästä sukuhaarasta.
Maria N.N. (Maria N.N -dotter)
Mainittiin Sipi Matinpojan vaimona Huttulassa v. 1707 -1708 ja äitinä (äitipuolena) v. 1710
henkikirjassa. Ei tiedossa lapsia.
Taulu 14.15
(VIII) Yrjö Sipinpoika Huttula (Jöran Sigfredsson Huttula)
Syntyi v. 1684 talollisen poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan kylän Huttulassa. Yrjö
mainittiin Huttulassa tilan poikana v. 1707 henkikirjassa Kristiina vaimonsa kanssa. Henkikirjojen
mukaan Yrjö Sipinpoika oli talollisena ja isäntänä kotitilallaan Huttulassa Isonvihan aikaan v. 1707 1725. Hartolan (Joutsan) ensimmäisessä v. 1727 -1733 rippikirjassa Yrjö Sipinpoika ja puolisonsa
Kristiina Tuomaantytär mainittiin ylinnä, kuten yleensäkin isäntäväki, vaikkakin olivat jo luopuneet
tuolloin tilan pidosta, kun tilan pito oli siirtynyt heidän poikansa Simo Yrjönpojan hoitoon. Yrjö kuoli
58 v. ikäisenä 16.9.1742 Huttulassa ja haudattiin 26.9.1742 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle.
72
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 14.16
(VIII) Kristiina Tuomaantytär (Christina Thomasdotter)
Syntyi n. v. 1685 mahdollisesti Hartolan Joutsassa, tarkemmin asiaa ei tiedetä, eli ei löydetty sitä
mistä Kristiina tuli viimeistään v. 1707 Joutsan kylän Huttulaan miniäksi. Kristiinan vanhemmiksi
sopisi mm. Joutsan kylällä Hulikan tilan isäntäväki Tuomas Simonpoika vaimonsa Marian
kanssa, mutta tätä ei saatu varmennettua, koska henkikirjat ovat kovin vajavaiset 1600 -luvun
lopulla ja 1700-luvun alussa. Toisaalta monta muutakin vaihtoehtoa löytyy, eli sopivia Tuomaita.
Henkikirjoissa Kristiina mainittiin Yrjö Sipinpojan puolisona ja emäntänä Huttulassa v. 1707 -1725.
Kristiina kuoli 14.11.1749 Huttulassa ja haudattiin 3.12.1749 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle,
miehensä viereen.
Lapset:
- Simo Yrjönpoika Huttula, s. v. 1709 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.17.
- Jaakoppi Yrjönpoika Huttula, s. v. 1717 Hartola, Joutsa. Työskenteli seppänä Huttulassa.
Puoliso; 18.11.1739 Liisa Sipintytär. Jaakoppi kuoli 1.7.1756 Huttulassa.
- Aune Yrjöntytär, s. v. 1718 Hartola, Joutsa, k. 26.3.1789 Joutsa. Puoliso 18.12.1732 Simo
Jaakonpoika Kämppilä, myöh. Hulikka, s. n. 1716 Joutsa, k. 24.8.1789 Joutsa (Petri Kallio).
- Yrjö Yrjönpoika Huttula, s. v. 1719 Hartola, Joutsa. Torpparina Huttulassa. Puoliso (2) Liisa
Eerikintytär. Yrjö kuoli 30.3.1755 Huttulassa.
- Marketta Yrjöntytär, s. n. 1722 Hartola, Joutsa.
- Kristiina Yrjöntytär, s. n. v. 1723 Hartola, Joutsa.
Taulu 14.17
(VII) Simo Yrjönpoika Huttula (Simon Jöransson Huttula)
Syntyi v. 1709 talollisen poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan kylän Huttulassa. Simo
mainittiin tilalla poikana v. 1727 henkikirjassa ja seuraavan v. 1728 henkikirjassa Simolla mainittiin
vaimo Maria. Henkikirjojen mukaan Simo oli talollisena ja isäntänä Huttulassa v. -1731 -1751-.
Huttulan tila mainittiin 1720 -luvulla 1/6 manttaalin ja 1 talouden verotilaksi, jolla oli sitten
myöhemmin myös 4 torppaa ja 1 mäkitupa, viite: s. 77 JK. Simo Yrjönpoika kuoli 52 v. ikäisenä
14.4.1761 Huttulassa ja haudattiin 19.4.1761 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle.
Taulu 14.18
(VII) Maria Mikontytär (Maria Michelsdotter)
Syntyi v. 1709 ilmeisesti Hartolan Joutsassa. Marian vanhempia ei saatu selville henkikirjojen eikä
kirkonkirjojen (RK 1727 -1733) avulla, eikä sitä mistä hän tuli viimeistään v. 1728 miniäksi Joutsan
kylän Huttulaan. Henkikirjoissa Maria mainittiin emäntänä Huttulassa v. 1728 -1746. Hartolan
kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Maria kuoli jo 37 v ja 6 kk:n ikäisenä 29.7.1746 Huttulassa
ja haudattiin 3.8.1746 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle.
Lapset:
- Heikki Simonpoika Huttula, s. v. 1728 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.19.
- Tuomas Simonpoika Huttula, s. v. 1730 Hartola, Joutsa, k. 3.2.1790 Joutsa, Huttula.
Talollinen Huttulassa. Puoliso 10.12.1749 Vappu Tuomaantytär, s. v. 1730, k. 11.12.1787
Joutsa.
- Juho Simonpoika Huttula, s. 16.12.1733 Hartola, Joutsa. Puoliso 29.11.1761 Maria
Jaakopintytär.
- Vappu Simontytär, s. 29.3.1735 Hartola, Joutsa
- Olavi Simonpoika Haikula, s. 3.8.1738 Hartola, Joutsa. Tauluun 14.21.
Sofia Simontytär (Sophia Simonsdotter)
Syntyi n. v. 1720 tiettävästi Hartolan Putkijärvellä. Avioitui tai naitettiin 21.12.1746 leskimiehen ja
talollisen Simo Yrjönpojan puolisoksi Joutsan kylän Huttulaan. Vihkikirjassa Sofian mainittiin olevan
piika Putkijärveltä. Emäntänä Huttulassa. Vuoden 1754 -1766 rippikirjassa mainittiin että Sofia olisi
kuollut, mahdollisesti n. v. 1763 -1764 tienoilla, vaikkakaan Hartolan kuolleitten ja haudattujen
kirjasta Sofian kuolintietoa ei löydy.
73
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Paavo Simonpoika, s. 24.12.1748 Hartola, Joutsa
- Lauri Simonpoika, s. 30.7.1750 Hartola, Joutsa
- Maria Simontytär, s. 12.3.1752 Hartola, Joutsa
- Aatami Simonpoika, s. 17.3.1754 Hartola, Joutsa
- Kristiina Simontytär, s. 17.3.1757 Hartola, Joutsa
- Vappu Simontytär, s. 17.3.1757 Hartola, Joutsa
- Marja Simontytär, s. 25.1.1760 Hartola, Joutsa
Taulu 14.19
(VI) Heikki Simonpoika Huttula (Henrich Simonsson Huttula)
Syntyi v. 1728 talollisen poikana Suur-Sysmän Hartolassa, Joutsan kylän Huttulassa. Talollisena ja
isäntänä kotitilallaan Huttulassa. Heikki löysi vaimon Leivonmäen puolelta ja sai tuoda puolison
sieltä, vaikkakin yleisesti joutsalaiset eivät arvostaneet leivonmäkeläisiä ja niinpä Joutsassa
sanottiin, että ainakaan tyttöjä ei anneta leivonmäkeläisille. Tähän liittyen kerrotaan tarinaa: Kerran
eräs leivonmäkeläinen leskimies meni Joutsan pappilaan avioliittokuulutuksia pyytämään, sillä hän
halusi ottaa eukon Joutsasta. Pappi tulistui ja alkoi moittia miestä siitä, että Leivonmäelle etsitään
Joutsasta tyttöjä. Pappi kysyi; ”mistä kylästä tuleva vaimo on”. Leskimies vastasi; ”vaivaistalosta”.
”No, ota sitten saman tien kolme, neljä kappaletta”, vastasi pappi, viite; s. 234 LK.
Vuonna 1771 Huttula mainittiin 1/6 manttaalin 1 talouden tilaksi, jolla oli 4 torppaa ja 1 mäkitupa,
viite; s. 77 JK. Heikki Simonpoika kuoli pistokseen 56 v. ikäisenä 12.6.1782 Huttulassa.
Taulu 14.20
(VI) Vappu Kallentytär (Walborg Carlsdotter)
Syntyi n. v. 1728 talollisen tyttärenä Suur-Sysmän Leivonmäen Rusilassa. Isä taulussa 15.17.
Vappu mainittiin v. 1753 -1757 henkikirjoissa Rusilassa. Vuoden 1754 -1766 rippikirjassa kerrottiin
että Vappu avioitui Joutsaan, millä tarkoitettiin Joutsan kylää (siis nykyistä kirkonkylää). Hartolan
kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan Vappu Kallentytär Leivonmäeltä avioitui tai hänet naitettiin
11.12.1757 Heikki Simonpojan puolisoksi ja emännäksi Joutsan kylän Kemppilään, Huttulan tilalle,
jossa hän oli emäntänä v. 1782 asti. Vappu kuoli 16.6.1797 Huttulassa.
Lapset:
- Maria Heikintytär, s. 13.2.1759 Hartola, Joutsa. Tauluun 12.A.20.
- Kaarina Heikintytär, s. 20.5.1762 Hartola, Joutsa
- Liisa Heikintytär, s. 10.10.1765 Hartola, Joutsa
Taulu 14.21
(V) Olavi Simonpoika Haikula (Olof Simonsson Haikula)
Syntyi 3.8.1738 talollisen poikana Hartolan Joutsan kylän Huttulassa. Isä taulussa 14.17.
Koska Olavi oli perheen nuorin lapsi, niin Olavi joutui tyytymään torpparin asemaan, eli hän sai
perintönä Huttulan tilasta lohkotun Haikulan torpan viljeltäväkseen. Vuoden 1767 -1773
rippikirjassa Olavi mainittiin talollisen Heikki Simonpojan veljenä Huttulassa sekä v. 1780 -1790
rippikirjassa torpparina Huttulan Haikulassa kuin myös v. 1793 -1813 rippikirjassakin. Tosin v. 1764
-1770 syntyneiden ja kastettujen kirjassa Olavi mainittiin talolliseksi Haikulassa ja sen jälkeen
torppariksi. Isonjaon yhteydessä Haikulan viljelty pinta-ala oli 21,17 ha ja kok.pinta-ala 110,20 ha,
viite; s. 80 JK. Olavin kuoleman ajankohtaa ei saatu selville, koska osa Joutsan kirkonkirjoista v.
1800 -1812 on tuhoutunut. Joka tapauksessa Olavi oli elossa vielä v. 1793. Olavi kuoli
mahdollisesti n. v. 1800 tienoilla.
Taulu 14.22
(V) Kaarina Juhontytär (Carin Johansdotter)
Syntyi 17.12.1743 talollisen tyttärenä Hartolan Putkijärven Pynnölässä. Isä taulussa 13.17.
Avioitui tai naitettiin n. 20 v. ikäisenä 4.12.1763 Joutsan kylän Huttulaan talollisen pojan puolisoksi.
74
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan Olavi Simonpoika Huttulasta ja Kaarina
Juhontytär Putkijärveltä vihittiin 4.12.1763. Kaarina oli sitten miniänä Huttulassa sekä emäntänä
Huttulan Haikulan torpassa. Kaarinan kuoleman ajankohtaa ei myöskään löydy Joutsan
kirkonkirjoista, hänkin oli elossa vielä v. 1793. Kaarina kuoli oletettavasti n. v. 1800 tienoilla kuten
miehensäkin.
Lapset:
- Risto Olavinpoika Haikula, s. 17.11.1764 Hartola, Joutsa, torpparina ja talollisen
Haikulassa, puoliso 16.12.1792 Joutsa Maria Yrjöntytär, Putkijärveltä. Risto kuoli
leskimiehenä v. 1834 Haikulassa.
- Yrjö Olavinpoika Haikula, s. 20.4.1770 Hartola, Joutsa, k. 8.4.1790 Hartola, Joutsa.
- Anna Olavintytär, s. 8.11.1772 Hartola, Joutsa. Puoliso 13.12.1795 Joutsassa Topias
Olavinpoika.
- Eeva Olavintytär, s. 4.12.1774 Hartola, Joutsa. Puoliso 10.12.1797 Joutsassa Olavi
Yrjönpoika Putkijärveltä.
- Maria Olavintytär, s. 31.5.1778 Hartola, Joutsa, k. 24.7.1788 Hartola, Joutsa.
- Helena (Leena) Olavintytär, s. 18.2.1781 Hartola, Joutsa. Tauluun 12.A.22.
- Liisa Olavintytär, s. 6.8.1783 Hartola, Joutsa
TAULU 15 LEIVONMÄEN RUSILA SUKUHAARA
Yleistä: Suur-Sysmään kuulunut pieni Leivonmäen kylä on saanut erään olettamuksen mukaan
nimensä ja ensimmäiset asukkaansa Sääksmäen kirkon lähettyviltä Leivosen talosta, jolla oli
ilmeisesti erämaita Päijänteen toisella puolen Itä-Hämeessä, viite: s. 47 SPH I-II. Se tiedetään että
keskiajalla eräkaudella Sääksmäen kylillä ja taloilla oli eräomistuksia ainakin Rutalahdella, eli
Jämsän (Korpilahden) ja nykyisen Leivonmäen rajaseudulla, viite: s. 34 ja 44 LK.
Vahvemman kannatuksen Leivonmäki nimen syntymiseen on saanut se päätelmä, jonka mukaan
nimi Leivonmäki olisi jäänyt asiakirjoihin elämään kirjaajan kirjoitusvirheen, kirjurinetymologian
seurauksena, eli alun perin paikkaa olisi kutsuttu Levonmäeksi, murreasussaan; levommäk, siis
paikkaa, mäkeä, jossa sai levätä, viite: s. 261 -262 LK.
Leivonmäen kylä kuului varhaisessa vaiheesssan Suur-Sysmän Vesineljänneskuntaan (viite: s. 47
ja 76 SPH I-II), ja toisaalta on arveltu että nimenomaan Sysmän Vesineljänneskunnan eteläpään
kylät, erityisesti Karilanmaa ja Rapala sekä Voipalan kylät olisivat asuttaneet ensimmäisenä
Leivonmäkeä, koska näillä oli takamaita Leivonmäen kylän tienoilla. Se myös tiedetään että
Sysmän Rapalaa, Voipalaa ja Karilanmaata taas asutettiin lähinnä Sääksmäeltä käsin, osin myös
Hattulan ja Vanajan tienoilta, viite: s. 50 LK sekä 45 -46 ja 102 -103 SPH I-II.
Jottei asia olisi niin yksinkertainen, todettakoon että myös Hartolan Ruskealan kylällä sekä Joutsan
Tammilahdella oli takamaita lähellä Rutajärveä, siis Leivonmäellä. Joutsan Tammilahtea taas
asutettiin lähinnä Sysmän Liikolasta, viite: s. 92 SPH I-II.
Maakirjoissa Leivonmäelle ilmantui v. 1564 ensimmäinen asukas Niilo Johanneksenpoika ja
tuolloin 1500 -luvun loppupuolella kylässä oli vain tämä 1 kantatila, paitsi v. 1595 Sysmän
taloluettelossa Leivonmäen kylässä mainittiin 2 tilaa, mutta taas v. 1603 vain 1 tila. Maakirjan
mukaan Leivonmäen kylässä oli v. 1624 vain 1 talo. Henkikirjojen laatimisesta lähtien v. 1634
Leivonmäellä mainittiin 2 tilaa, joista toinen ilmeisesti Mönkölä ja toinen sai sitten hieman
myöhemmin isäntänsä etunimen mukaan nimen Rusila. Mönkölä sai asukkaansa Luhangan
Tammijärven Mönkölästä, joka taas asutettiin lähinnä Luhangan kirkolta ja Sysmän Liikolasta
käsin. Mönkölän nimen toi Leivonmäelle Yrjö Matinpoika Luhangasta (Tammijärven Mönkölästä),
joka asettui v. 1637 Martti Klemetinpojan autiotilalle.
Leivonmäen kylän tuntumassa olevan Rutajärven itärannalla on Niileksenvalkama ja
Niileksenvalkama-aho -nimiset paikat, joiden kerrotaan asutustarinan mukaan saaneen nimensä
Leivonmäen kylän ensimmäisen asukkaan Niiles -nimisen miehen mukaan. Paikka sai
kertomuksen mukaan nimensä, kun Hollolasta Leivonmäelle veneellä saapunut Niiles jätti
veneensä tänne. Mahdollisesti tämä Niiles on sama kuin maakirjoissa v. 1564 ensimmäiseksi
asukkaaksi mainittu Niilo Johanneksenpoika ?, viite: s. 260 LK.
75
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Leivonmäen kantatilan ensimmäiset asukkaat olivat:
 Niilo Johanneksenpoika (Nils Jonsson), isäntänä v. 1564 -1568. Muutti mahdollisesti
Sysmän Karilanmaalta, Rapalasta tai Voipalasta, joskin tämän sukuhaaran juuret voisivat
olla lähtöisin Sääksmäeltä, ellei sitten asutustarinan mukaisesti Niilon juuret löytyisivätkin
Hollolasta ?. Maakirjoja tarkastellen Niilon isäksi sopisi Karilanmaalta Johannes
Pietarinpoika (Jöns Persson) joka oli isäntänä v. 1543 -1555 Karilanmaalla, tai vielä
ilmeisempää on se että Niilo tuli Sysmän Voipalasta, jossa isäntänä oli v. 1539 Johannes
Niilonpoika (Jöns Nilsson) jonka tilalla isännyyttä jatkoi v. 1548 alkaen Mauno
Johanneksenpoika (Måns Jönsson).
 Tuomas Niilonpoika (Thomas Nilsson), ilmeisesti edellisen poika, isäntänä v. 1569 -1572
Leivonmäellä. Sitten tila mahdollisesti jakaantui lyhyeksi aikaa; kantatilalla isäntänä Eerik
Jaakopinpoika (taulu 15.5) ja toisella puoliskolla Lasse Ollinpoika (Lars Olufsson) v.
1572 -1573.
Tuomas Niilonpojan varallisuus ilmenee v. 1571 hopeaveroluettelosta; 1 hevonen, arvo 10
mk, 2 lehmää, 2 lammasta, vuohia 3 kpl, 1 sika, nuorta karjaa 3 kpl, kuparia 7 mk, joista
hopeaveroa 5 mk ja 2 2/5 deninkiä, viite; s. 56 LK.
Taulu 15.1
(XV) Lauri Rapala (Lars Rapoila)
Syntyi n. v. 1480 ilmeisesti Sysmän Rapalassa. Mahdollisesti Lauri kuuluu siihen Sysmän
Rapalassa vaikuttaneeseen sukuun, joka muutti ehkä 1300 -luvun lopulla tai 1400 -luvun alussa
Sääksmäen Rapolasta Sysmän Rapalaan, vrt. taulu 18. Lauri oli siten tämän tulkinnan mukaan
talollisena Sysmän Rapalassa, jossa hänen poikansa mainittiin Hämeen ensimmäisessä
maakirjassa v. 1539, eli Lauri kuoli ilmeisesti ennen v. 1539.
Taulu 15.2
(XV) N.N. Laurin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Henrikki Laurinpoika Rapala. Mainittiin Hämeen ensimmäisessä maakirjassa talollisena ja
isäntänä Sysmän Rapalassa v. 1539 -1562. Sysmän v. 1552 eräluettelon mukaan Henrikki
Laurinpoika omisti yhden miehen kalaveden ja oravimetsän nimellä Rutajärvi
(Leivonmäellä), viite: s. 45 LK.
- Jaakoppi Laurinpoika Rapala, s. n. v. 1510 Sysmä, Rapala. Tauluun 15.3.
Taulu 15.3
(XIV) Jaakoppi Laurinpoika Rapala (Jacob Larsson Rapala)
Syntyi n. v. 1510 ehkä Suur-Sysmässä Rapalassa. Mainittiin talollisena ja isäntänä Sysmän
Rapalassa v. 1543 -1548, ollen ilmeisesti veli maakirjan alussa Rapalassa, sen yhdelle 3:sta
kantatilasta, isäntänä mainitulle Henrikki Laurinpojalle (Henrich Larsson). Jaakoppi Laurinpoika
kuoli v. 1548 jälkeen Rapalassa.
Taulu 15.4
(XIV) N.N. Jaakopin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapsi:
- Eerik Jaakopinpoika, s. n. v. 1630 -1635 Sysmä. Tauluun 15.5.
Taulu 15.5
(XIII) Eerik Jaakopinpoika (Erich Jacobsson)
Syntyi n. v. 1530 -1535 todennäköisesti Suur-Sysmässä. Sitä ei tiedetä varmuudella mistä Eerik
tuli Leivonmäen kantataloon v. 1572, ehkä hän tuli jo aiemmin vävyksi tai puuskaisännäksi taloon
ja sitten vuodesta 1572 isännäksi (?). Voisi päätellä että Eerik tuli mahdollisesti Sysmän eteläosan
kylistä, ehkä Karilanmaalta tai Rapalasta, jotka kuuluivat Leivonmäen kanssa samaan Sysmän
76
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Vesineljänneskuntaan, jolla oli takamaita Leivonmäen alueella ja joista e.m. kylistä käsin myös
pohjoisen kyliä (= Leivonmäen kk:n seutua) tiedetään asutetun, viite: s. 50 LK.
Maakirjoja tarkastellen Rapalasta löytyy varteen otettava vaihtoehto, jossa maakirjan alussa v.
1539 oli isäntinä Klemetti Tuomaanpoika (Clemet Thomasson), Mikko Pietarinpoika (Michel
Peersson), taulussa 18.5, sekä Henrikki Laurinpoika (Henrich Larsson), joka isännöi kolmatta
kantatilaa v. 1539 -1562. Tämän rinnalle ilmestyi v. 1543 toinen tila, mahdollisesti tilan jaon myötä,
Jaakoppi Laurinpojan tila (ilmeisesti e.m. Henrikin veli), jolla tilalla Jaakoppi isännöi v. 1543 1548, ja jolle tilalle tuli isännäksi e.m. ilmeinen poika Eerik Jaakopinpoika (Erich Jacobsson), joka
mainittiin isännäksi v. 1549 -1563. Tämän jälkeen tällä tilalla ei mainittu ketään, joten oletuksena
on että kyseessä olisi sama Eerik Jaakopinpoika, joka häipyi Rapalasta v. 1563 ja ilmaantui v.
1572 Leivonmäelle. Tätä päättelyä tukee ensiksikin se seikka, että Eerikki Jaakopinpojan ilmeinen
setä e.m. Rapalan Henrikki Laurinpoika omisti Sysmän eräluettelon v. 1552 mukaan eräpalstan
Leivonmäeltä, jossa luettelossa mainitaan; ”Item löysin Henrikki Laurinpoika Rapalalta yhden miehen
kalaveden ja oravimetsän nimeltään Rutajärvi, ei kelpaa rakennettavaksi, eli asuttavaksi”. Huom.:
Leivonmäen kirkonkylä sijaitsee nimenomaan Rutajärven rannan tuntumassa, eli sinne rakennettiin
e.m. tekstistä huolimatta !, viite: s.45 -46 LK. Toinen e.m. päättelyä tukeva seikka on se, että
maakirjoissa 1600 -luvun alussa Leivonmäen Rusilan kantatila mainittiin Rapalan kartanon
alaiseksi tilaksi. Tai ehkä oikeammin tämä Rusilan tila sijaitsi Rapalan kartanon vanhalla
eräalueella, jonka Rapalan kartano sitten v. 1612 luovutti leivonmäkeläisille, viite: s. 89 SPH I-II.
On mahdollista että Eerik oli aviossa jo Rapalassa asuessaan ja muutti sitten vaimonsa kuoleman
jälkeen Leivonmäelle, jossa oli sitten vävynä tai puuskaisäntänä (?), ilmestyen sitten maakirjaan v.
1572 talolliseksi, ollen Leivonmäen kantatilan isäntänä v. 1572 -1596, kts. kuva 18, sekä vielä v.
1599, tilalla joka mainittiin v. 1580 veroltaan 1/6 koukun ja 3 jousen tilaksi. Huom: vaikka Eerikin
nimi esiintyi vielä v. 1599 (jolloin Eerik oli ilmeisesti jo n. 64 -69 v. ikäinen) tilan omistajana ja veron
maksajana, niin käytännössä hänen poikansa toimi tilalla viljelijänä.
Peltoviljelyn ohella Eerikillä oli myös kaskimaita, josta tiedetään, että mm. v. 1589 hän kylvi 4
vakkaa ruista kaskeen, viite: s. 55 LK. Eerik Jaakopinpoika omisti myös puromyllyn (maininta v.
1586), jossa hän jauhoi viljansa keväisin ja syksyisin ja josta Eerik joutui maksamaan vuotuisena
verona 1 taalarin, viite: s. 235 SPH I-II.
Vuosina 1597 -1598 tilan isännäksi mainittiin Eerik Jaakopinpojan ilmeinen poika Tuomas
Eerikinpoika (Tomas Ericsson). Seuraavana v. 1581 tämä kantatila mainittiin veroltaan 1/12
koukun ja 2 jousen tilaksi, eli tila selvästi jakaantui v. 1581 -1601 ajaksi, jolloin toista puoliskoa
isännöi uudisasukas Pertti Henrikinpoika (Bertill Hendrichsson), ollen Eerik Jaakopinpojan serkku
(?). Tämä Pertti Henrikinpoika isännöi v. 1581 -1584 tilaa huonolla menestyksellä, koska tila
mainittiin v. 1585 -1591 autioksi ja joutui kruunun haltuun. Tämä Pertti Henrikinpojan asuttama tila
tunnetaan myöhemmin nimellä Mönkölä, viite: s. 50 ja 54 LK. Tätä puoliskoa isännöi sitten Eerik
Jaakopinpojan ilmeinen poika Jaakoppi Eerikinpoika (Jacob Ericsson) v. 1592 -1593 ja hänen
jälkeensä ilmeinen veli Klemetti Eerikinpoika (Clemet Ericsson) v. 1594 -1599 ja tämä puolisko
mainittiin maakirjoissa autioksi uudelleen v. 1594, 1596 ja 1599, joka vielä Martti Klemetinpojan
(Morthen Clemetsson) isännyyden jälkeen, tämä Mönkölän nimellä myöhemmin tunnettu tila, oli
jälleen autiona 1620 -1630 -luvuilla. Itse asiassa nämä molemmat tilat mainittiin jo v. 1598 autioksi,
eli veronmaksukyvyttömäksi. Syynä mahdollisesti sotaväkirasitukset; Pitkä viha v. 1570 -1595 sekä
Nuijasota v. 1596 -1597, jotka rasittivat tiloja suunnattomasti, köyhdyttivät ja autioittivat niitä.
Toisaalta autioitumisen syy voisi olla aatelisten kostoiskut Nuijasodan jälkeen. Leivonmäen
verokirjoissa mainittiin vielä v. 1614 -1617 Eerik Jaakopinpojan rappiotila, liekö ollut sama tila (?).
Eerik Jaakopinpoika kuoli v. 1599 tai sen jälkeen Leivonmäellä.
Taulu 15.6
(XIII) N.N. Eerikin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Jaakoppi Eerikinpoika. Mainittiin isäntänä v. 1592 -1593 Leivonmäellä. Tila mainittiin
autioksi ja kruununtilaksi v. 1592.
- Tuomas Eerikinpoika, s. n. v. 1560 Suur-Sysmä. Tauluun 15.7.
77
-
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Klemetti Eerikinpoika. Mainittiin isännäksi v. 1594 -1599 Leivonmäellä. Tämä myöhemmin
Mönkölän nimellä tunnettu tila mainittiin autioksi v. 1596 ja 1598 -1599. Samoin myös
poikansa Martti Klemetinpojan isännyyden jälkeen 1630 -luvulla.
Tahvo Eerikinpoika. Tiettävästi sama Tahvo, joka mainittiin talolliseksi v. 1624 -1639
Leivonmäen (Rusilan ?) kantatilalla v. 1624 -1639, joka tila esiintyi maakirjoissa vielä
pitkään 1700 -luvulle asti Tahvo Eerikinpojan nimellä.
Taulu 15.7
(XII) Tuomas Eerikinpoika (Tomas Ericsson)
Syntyi n. v. 1560 todennäköisesti Suur-Sysmässä. Mainittiin ilmeisen isänsä Eerik Jaakopinpojan
jälkeen talollisena ja isäntänä Nuijasodan jälkeen v. 1597 -1598 Leivonmäellä. On mahdollista että
Tuomas kuoli Nuijasodan jälkeisissä kostoiskuissa, joita aateliset tekivät marski Klaus Flemingin
käskystä, mikä merkitsisi sitä että joku Tuomaksen lähisukulaisista, ehkä veli olisi ollut mukana
Nuijasodassa, tätä näkökantaa tukee tilan molempien puoliskojen mainitseminen autioksi v. 1598.
Joka tapauksessa Tuomas hävisi v. 1598 jälkeen asiakirjoista, joten oletettavasti hän kuoli v. 1599
Leivonmäellä.
Taulu 15.8
(XII) N.N. Tuomaksen puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Sipi Tuomaanpoika. Mainittiin maakirjoissa v. 1600 -1601 autiotilalla Leivonmäellä.
- Markus Tuomaanpoika, s. n. v. 1585 Suur-Sysmä. Tauluun 15.9.
- Matti Tuomaanpoika. Matin poika Heikki Matinpoika joutui v. 1627 nihdiksi, eli oli sotilaana
tiettävästi 30 -vuotisessa sodassa.
- Valpuri Tuomaantytär, mainittiin v. 1636 henkikirjassa Markus Tuomaanpojan isännöimällä
tilalla nihdin eli sotilaan puolisona (Kt hu).
- Rusi Tuomaanpoika. Mainittiin v. 1643 henkikirjassa Leivonmäen kylässä.
Taulu 15.9
(XI) Markus Tuomaanpoika (Marcus Thomasson)
Syntyi n. v. 1585 tiettävästi Suur-Sysmän Leivonmäellä. Markus mainittiin Sysmän verokirjoissa
ensimmäisen kerran v. 1614 ja 1617 Sysmän Leivonmäellä Heikki Pietarinpojan Sysmän Rapalan
kartanon alaisella tilalla. Markuksen isä oli tiettävästi Leivonmäellä isäntänä v. 1597 -1598 mainittu
Tuomas Eerikinpoika. Kirkon kymmenysluettelossa Markus mainittiin v. 1615 -1616 talollisena
Leivonmäellä, veroltaan 2 äyrin ja 1/3 manttaalin tilalla. Leivonmäen kylässä v. 1600 -1601 mainittu
Sipi Tuomaanpoika (Sigfred Thomasson) voisi olla Markuksen veli. Seuraavaksi Markus mainittiin
v. 1624 kymmenysluettelossa samaisessa kylässä. Ruodutusjärjestelmän käyttöönoton myötä
Leivonmäen tila muodosti yhdessä Särkilahden, Tammijärven ja Luhangan talojen kanssa
sotilasruodun n:o 9, johon Markus Tuomaanpoika joutui laittamaan v. 1627 veljensä pojan Heikki
Matinpojan nihdiksi, eli sotilaaksi. Seuraavana v. 1628 Leivonmäeltä joutui Perttu Matinpoika
nihdiksi, viite: s. 65 LK. Vuoden 1631 verokirjassa Markus Tuomaanpoika mainittiin talolliseksi
Leivonmäen kylässä. Vuonna 1634 Leivonmäellä oli maakirjan mukaan virallisesti taas 2 tilaa;
Martti Klemetinpojan tila, joka oli sitten pitkään autiona, sekä Tahvo Eerikinpojan tila, molemmat
veroltaan 1 äyri ja 1/3 manttaalia. Henkikirjojen mukaan Markus oli talollisena ja isäntänä
Leivonmäen kylässä v. 1634 -1639 tilalla (kuva 19), joka mahdollisesti oli Leivonmäen Rusilan
kantatila. Markuksen tila mainittiin v. 1638 kymmenysluettelossa, sekä v. 1639 maakirjassa
autioksi, eli veronmaksukyvyttömäksi. Kyseisellä kantatilalla oli henkikirjojen alussa talollisena ja
tilan omistajana Tahvo Eerikinpoika (Staffan Ersson) v. 1624 -1639. Tila lienee ollut jaettuna k.o.
aikaan. On todennäköistä että tämä Tahvo Eerikinpoika oli Markus Tuomaanpojan setä, eli olisi
siten Tuomas Eerikinpojan nuorempi veli. Maakirjoissa Tahvo Eerikinpoika oli merkitty molemmista
puoliskoista verot maksavaksi omistajaksi v. 1640 -1651. Maakirjan mukaan Leivonmäellä oli v.
1624 virallisesti vain 1 tämä Tahvo Eerikinpojan talo, jonka vero oli tuolloin 2 äyriä sekä ¼
manttaalia. Karja- ja kylvöluettelon mukaan Tahvo Eerikinpojan tilalla oli 1 hevonen, 1 härkä, 2
lehmää, nuorta karjaa 2 eläintä, 6 lammasta, 2 sikaa sekä kylvö 1 tynnyriä, viite: s. 58 LK. Tahvon
78
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
tila mainittiin autioksi v. 1642 -1647. Tahvon puoliskoa isännöi sitten v. 1644 -1653 Tahvon vävy
Matti Matinpoika, joka myöhemmin mainittiin huoneenmiehenä (husman), eli itsellisenä, Markus
Tuomaanpojan ja tämän jälkeläisten isännöimällä tilalla. Markuksella ei mainittu vaimoa nimeltä,
ainoastaan kerrottii se että hänellä oli vaimo (med sin hust.) v. 1624 -1639 henkikirjoissa.
Markuksen ilmeinen nuorempi veli Rusi Tuomaanpoika (Brusius Thomasson) mainittiin vielä v.
1643 henkikirjassa. Markuksen elämän aikana Leivonmäellä koettiin jatkuvaa puutetta ja köyhyyttä
sekä nälkää, alkaen 1500-luvun lopun sota- ja sotaväkirasituksista, Nuijasodasta v. 1596 -1597 ja
sen seurauksista. Näitä seurasi v. 1601 -1604 pahat halla- ja katovuodet, erityisesti v. 1601
elokuussa halla oli tuhoisa. Sitten tuli taas sota-aika 1610-luvulla sekä 30-vuotinen sota, joka
päättyi v. 1648. Ensiksikin jo sotiminen rasitti tiloja sotaväenotolla sekä raskaalla verotuksella, ja
toisaalta myös 1630 -luvun alkupuolen pahat halla- ja katovuodet köyhdyttivät tiloja entisestään,
mm. tiedetään että Perttulinpäivänä 24.8.1635 oli todella paha halla, joka tuhosi lähes kaikilta
lähes kaiken viljan ja näitä pahoja katovuosia oli tämänkin jälkeen 23 v. ajan!. Kruunun
suorittamassa katselmuksessa kirjattiin v. 1634 Leivonmäellä seuraava huomio: ”Leivonmäki, 2
taloa. Talvi- ja kevätvilja turmeltunut. Pellot kylvämättä; asukkaat varattomia; eivät omista mitään”, viite: s.
60 -63 LK sekä s. 269 SPH I-II. Köyhyyteen liittyen leivonmäkeläisiä kiusattiin Hartolassa mm.
sanomalla että; ”käkikin piti myydä Hartolaan, koska itse oltiin niin köyhiä, että käki vaihdettiin
hartolalaisten kanssa ohran- ja kauransiemeneen”. Joutsalaiset taas vitsailivat leivonmäkeläisille
sanomalla näiden köyhyyteen liittyen; ”leivonmäkeläisillä on vain 1 markan raha, joka polttelee niin
hyppysissä, että sen on annettava kiertää talosta taloon”, viite: s. 233 -234 LK.
Markus Tuomaanpoika kuoli v. 1639 jälkeen Leivonmäellä.
Taulu 15.10
(XI) N.N. (N.N-dotter)
Markuksen puolison nimeä ei tiedetä, ainoastaan se että Markuksella oli vaimo v. 1634 -1639
henkikirjojen mukaan (Petri Kallio).
Lapset:
- Heikki Markuksenpoika. Mainittiin henkikirjoissa vaimonsa kanssa v. 1634 Leivonmäellä.
- Lucia Markuksentytär. Mainittiin henkikirjoissa v. 1634 Leivonmäellä.
- Riitta Markuksentytär. Mainittiin henkikirjoissa v. 1638 Leivonmäellä.
- Tuomas Markuksenpoika. Mainittiin henkikirjoissa v. 1638 Leivonmäellä.
- Rusi Markuksenpoika Rusila, s. n. v. 1617 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 15.11.
- Yrjö Markuksenpoika. Mainittiin Rusin veljenä v. 1664 -1671 henkikirjoissa Rusilassa.
Puoliso (1) Riitta v. 1664 -1665, puoliso (2) Maria v. 1670 -1671.
Taulu 15.11
(X) Rusi Markuksenpoika Rusila (Brusius Marcusson Brusila)
Syntyi n. v. 1617 talollisen poikana Sysmän Leivonmäellä. Rusi sai omistukseensa autiona olleen
tilan, jonka hän ”nosti jaloilleen” ja joka tila mainittiin sitten hänen etunimensä mukaisesti Rusilana.
Rusi Markuksenpoika mainittiin henkikirjoissa v. 1649 -1680 Rusilassa. Maakirjojen mukaan Rusi
oli talollisena ja isäntänä Rusilassa v. 1654 -1683. Rusilla mainittiin Kirsti niminen vaimo v. 1650.
Rusin tila kulki maakirjoissa Tahvo Eerikinpojan tilan nimellä, mutta kymmenysluetteloissa v. 1663,
1676 ja 1682 tilan omistajina mainittiin Tahvo Eerikinpoika tai Rusi Markuksenpoika (Staffan
Ersson el. Brusius Marcusson). Rusi Markuksenpoika joutui v. 1642 käräjöimään Hartolan
Kirkkolan kylän Lauri Martinpoika vastaan, sillä Rusi oli myynyt hevosen tälle Kirkkolan kylän
isännälle 8 ½ taalarin hinnasta, joka maksu oli viipynyt niin pitkään, että Rusin piti käräjöimällä
periä saataviaan, viite: s. 58 LK.
Leivonmäen ja Havumäen kylillä oli 1600 -luvun alussa paljonkin rajariitoja ja yleisestikin
asutuksen tihentyminen vaikutti siihen, että kylänrajojen lisäksi yksittäisten talonpoikien välillä oli
runsaasti maariitoja, joita ratkottiin käräjillä ja vähitellen omistukset vakiintuivat. Sysmän
talvikäräjillä v. 1653 tuomittiin Leivonmäen ja Havumäen kylien raja, jossa osallisena olivat Rusi
Markuksenpoika ja Mönkölän isäntä Yrjö Matinpoika, josta tuomiosta suomennos oheisena: ”Yrjö
Matinpoika ja Rusi Markuksenpoika Leivonmäeltä, esittivät aiemman lainlukija Henrik Jaakonpojan 26.
lokakuuta v. 1605 antaman tuomiokirjeen, jossa Havumäen asukkaille tuomittiin ensin Kälkäjärvenmaa, joka
79
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
oli veroltaan 1 äyrin ja Havumäki, joka oli veroltaan 2 äyrin suuruinen, sekä Lähdesmäen ulkomaa, jonka
Leivonmäen asukkaat olivat Rapalalta saaneet, ja sitten myyneet Havumäen asukkaille 90 mk hinnasta. Ja
edelleen Leivonmäelle kruunun maasta 1 äyrin vero, ja samaten yhden äyrin vero Rapalan omistuksista,
vapaasti nautittavaksi. Näiden ulkomaiden väkisin ja verotta käyttämisestä Havumäen asukkaita oli laillisesti
rangaistu, kuten tuomio, jonka sittemmin 12. heinäkuuta 1612 laamanni Herra Yrjö Boije on vahvistanut,
selvästi osoittaa. Ja edellä mainitut leivonmäkeläiset valittavat Havumäen Pietari Pentinpoikaa ja Tuomas
Simonpoikaa vastaan ja sanoivat, että vaikkakin mainitulla Havumäellä on tuomion jälkeen ollut oma
osuutensa hallussaan ja oikeassa omistuksessa, he ovat kuitenkin tulleet kauas sille 1 äyrin veromaalle, joka
leivonmäkeläisille on Rapalan maista määrätty, ja siellä hakanneet kaskia (kask eller swedia) haluten siten
omia itselleen maan. Sen vuoksi( leivonmäkeläiset) vaativat, että heille pitää langettaa sakko. Mainitut
Havumäen asukkaat eivät voineet tätä kieltää, vaan sanoivat sen tapahtuneen vahingossa, koska heidän
välilleen ei ollut käyty rajoja. Niinpä he pyysivät, että seuraavat rajat, joista he yhteisesti olivat sopineet,
vahvistettaisiin jälkeläisten noudatettavaksi laillisella tuomiolla. Ja alkavat rajat ensin Rutalahden rajoista
Jämsän pitäjässä, nimittäin Rustakosken niska, sieltä Nauklahti, sieltä Naukjoensuu, sitten Naukjärven
Etelälahti, sitten Leivinsuon pohjoispää, Koivujoensuu, Vehmasuonsalmi ja viimein Säynäkivi, josta Puttolan
omistukset alkavat.
Koska mainitutut havumäkeläiset ja leivonmäkeläiset hyväksyivät ja vahvistivat nämä rajat istuvan oikeuden
edessä, tuomittiin heidät pitämään ne keskenään voimassa, samaten kuin Rutajärvi ja muut heidän
erämaansa (ärä rum) ja kalavetensä yhdessä käytettäväksi, niin nyt kuin tulevina aikoinakin”. Viite: s. 51 -
52 LK. Rusi Markuksenpoika oli myöhemminkin käräjillä maariitojen vuoksi; nimittäin Rusi oli v.
1667 viljellyt –siis kaskennut –naapurinsa (Mönkölän) Simo Yrjönpojan metsää Mäyräahon
sarassa, josta Rusi sitten tuomittiin sakkoihin. Muita jakamatta olevia maita varten määrättiin 6
lautamiestä tangolla ne jakamaan ”veron ja äyrimäärän mukaan”. Maita jaettiin käräjien kautta
riidattakin, sillä samat miehet olivat edellisenä vuonna olleet käräjillä jakamassa kahta
metsäsarkaa niin, että Rusille jäi Naukumäen sarka, viite; s. 37 LK.
Sotaväen ylläpito oli 1600 -luvulla tiloille huomattava rasitus, niinpä Leivonmäen kylän 2 taloa
joutuivat maksamaan veroja sotaväen ylläpitoon ja nämä k.o. 2 taloa määriteltiin v. 1654 rykmentin
varusmestarin ja profossin (eräänlainen järjestysviranomainen) etuisuuksiksi. Tämän lisäksi Rusi
joutui v. 1676 laittamaan tilansa puolesta poikansa Yrjö Rusinpojan sotilaaksi, viite: s. 66 LK.
Rusi kuoli v. 1683 tai sen jälkeen Rusilassa.
N.N. Rusin ensimmäisen puolison nimeä ei tiedetä.
Avioitui n. v. 1636 Rusi Markuksenpojan puolisoksi ja emännäksi Leivonmäen Rusilaan. Kuoli
ennen v. 1648 Rusilassa.
Lapset:
- Aune Rusintytär, s. n. v. 1637 Sysmä, Leivonmäki. Mainittiin v. 1653 -1654 henkikirjoissa
Rusilassa. Avioitui v. 1654 Savolahdelle (gift till Safvolax 1654).
- Vappu Rusintytär. Mainittiin v. 1653 -1656 henkikirjoissa Rusilassa. Kuoli v. 1656 tai 1657.
- Helka Rusintytär. Mainittiin v. 1654 -1655 henkikirjoissa Rusilassa.
- Dorde Rusintytär. Mainittiin v. 1656 henkikirjassa Rusilassa.
Taulu 15.12
(X) Kirsti N.N. (Kirstin N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1625 mahdollisesti Suur-Sysmässä. Avioitui tai naitettiin n. v. 1648 leskimies Rusi
Markuksenpojan kanssa ja näin Kirsti tuli emännäksi Leivonmäen Rusilaan. Mainittiin Rusi
Markuksenpojan puolisona Rusilassa v. 1649 -1656. Kirsti kuoli v. 1656 jälkeen Rusilassa.
Lapset:
- Vappu Rusintytär. Mainittiin v. 1664 -1665 henkikirjoissa Rusilassa.
- Eerik Rusinpoika Rusila, s. n. v. 1650 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 15.13.
- Yrjö Rusinpoika Rusila. Mainittiin Rusilassa tilan poikana v. 1671 -1676 ja 1678 sekä 1680
henkikirjoissa. Puoliso: Maria, mainittiin v. 1680. Yrjö joutui sotilaaksi v. 1676, viite: s. 66 LK
- Matti Rusinpoika. Mainittiin v. 1707 -1710 henkikirjoissa Rusilassa.
80
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Maalin N.N (Malin, el. Magdalena N.N -dotter)
Mainittiin Rusi Markuksenpojan ilmeisenä kolmantena vaimona v. 1675 -1680 henkikirjoissa.
Ei tiedossa lapsia.
Taulu 15.13
(IX) Eerik Rusinpoika Rusila (Erich Brusiusson Brusila)
Syntyi n. v. 1650 talollisen poikana Sysmän Leivonmäen kylän Rusilassa. Eerik mainittiin tilalla
poikana v. 1668 -1680 henkikirjoissa. Eerikillä mainittiin vaimo Marketta jo v. 1668 -1669 sekä
Maria niminen vaimo v. 1671 -1687 henkikirjoissa. Eerik mainittiin v. -1682 -1687 henkikirjoissa
talollisena ja isäntänä kotitilallaan Rusilassa. Maakirjoissa tilalla verot maksavana talollisena Eerik
mainittiin v. 1684 -1689. Eerik oli ilmeisesti köyhtynyt elämänsä loppupuolella, koska Sysmän
verorästiluettelossa vielä v. 1704 mainittiin Eerikin verorästeistä ja tilaa uhattiin perintöoikeuksien
menetyksellä, jollei verorästejä makseta, viite: s. 64 LK ja s. 720 SPH I-II. Eerik kuoli v. 1689 tai
sen jälkeen Rusilassa.
Marketta N.N. (Margaretha N.N -dotter)
Mainittiin v. 1668 -1669 henkikirjoissa Eerik Rusinpojan puolisona Leivonmäen Rusilassa. Marketta
kuoli v. 1670 Rusilassa.
Lapsi:
- Heikki Eerikinpoika Rusila. Mainittiin v. 1691 -1694 henkikirjoissa talollisena ja isäntänä
Rusilassa. Heikki mainittiin maakirjassa vielä v. 1704 Rusilassa verot maksavana
talollisena (jos oli millä maksaa ?). Puoliso: Vappu.
Taulu 15.14
(IX) Maria N.N. (Maria N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1650 mahdollisesti Suur-Sysmässä. Avioitui tai naitettiin leskimies Eerik Rusinpojan
toiseksi puolisoksi v. 1670. Maria mainittiin emäntänä Rusilassa v. 1671 -1687, sekä vielä v. 1691
äitinä Rusilan tilalla. Maria kuoli v. 1691 jälkeen Rusilassa.
Lapset:
- Risto Eerikinpoika Rusila, s. n. v. 1672 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 15.15.
- Heikki Eerikinpoika Rusila. Mainittiin Sysmän verorästiluettelossa v. 1704 Leivonmäen
Rusilassa, jolloin Heikkiä uhattiin perintöoikeuksien menettämisellä, ellei maksa
verorästejään, viite: s. 64 LK ja s. 720 SPH I-II.
Taulu 15.15
(VIII) Risto Eerikinpoika Rusila (Christer Ersson Brusila)
Syntyi n. v. 1672 talollisen poikana Suur-Sysmän Leivonmäen kylän Rusilassa. Maakirjan mukaan
Rusilan tilan verot maksoi v. 1705 alkaen Risto Eerikinpoika Rusila (Christer Ersson Brusila).
Vuoden 1712 kymmenysluettelossa verot maksavana talollisena Rusilassa mainittiin Risto Rusila
(Christer Brusila). Henkikirjojen mukaan Risto oli talollisena Rusilassa v. 1707 -1712-. Rusilassa
mainittiin myös Eerikin isän veli Matti (Matz fr.br.) sekä leskivaimo Kirsti, jonka mainittiin v. 1712
joutuneen kerjäläiseksi. Tilalla mainittiin myös piika Maria v. 1711 -1712. Koko nykyisen
Leivonmäen pitäjän alueella oli v. 1719 viisi taloa, joista 2 Leivonmäen kylässä ja 3 taloa
Havumäessä. Leivonmäen kylän molemmat talot (Mönkölä ja Rusila) olivat Risto Rusilan
alaisuudessa tuolloin v. 1719, eli Isonvihan loppupuolella. Kylvöluettelon mukaan Mönkölässä
Riston kylvö v. 1719 oli 6 kappaa ruista ja 8 kappaa ohraa. Tilalla oli tuolloin kovin vähän eläimiä;
vain 1 hevonen, 1 lehmä, 1 kpl nuorta karjaa, 3 lammasta ja 1 sika. Kun taas Rusilan tilalla Risto
kylvi 8 kappaa ruista, 7,5 kappaa ohraa ja 3 kappaa kauraa. Vuonna 1719 Rusilassa ei ollut
hevosta lainkaan (!) ja lehmiäkin vain 2 kpl, nuorta karjaa 1 kpl, 2 lammasta, 1 vuohi ja 1 sika, eli
karjamäärä oli Sysmän pitäjän keskiarvon alle (viite: s. 61 LK). Toki on huomioitava se että v. 1719
elettiin vielä Isonvihan aikaa ja lukuisat tilat köyhtyivät tuolloin todella pahasti. Leivonmäen Rusila
mainittiin Sysmän taloluettelossa 1720 -luvulla 1/3 manttaalin suuruiseksi ja 1 talouden vero &
perintötilaksi, jossa asui 2 loista, eli maata omistamatonta, vailla vakituista asuntoa olevaa
81
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
henkilöä, jotka toisten nurkissa asuen ja töitä tehden elivät ruokapalkalla. Rusilan tila mainittiin
1720 -luvulla Ylisen Hollolan komppanian ratsutilan n:o 111, eli Sysmän Toivolan Raskulan
ratsutilan augmentiksi, eli aputaloksi, joka ylläpiti ratsumiestä ja samalla Rusila oli ruodun n:o 37
osakas, eli ylläpiti ruotusotamiestä, joka v. 1722 oli Olli Simonpoika Möngö ja joka kuului siis
Hämeen jalkaväkirykmentin Sysmän komppanian ruotuun 37. Olli Möngö kuitenkin karkasi
sotaväestä vielä samana v. 1722. Vuonna 1728 ruodussa 37 mainittiin sotilaana Yrjö Levander,
jolle ruotua ylläpitävät tilat joutuivat osoittamaan torpan viljeltäväksi ja maksamaan myös palkkaa!,
viite: s. 66 -68 LK ja s. 708 SPH I-II.
Risto Eerikinpoika Rusila kuoli Hartolan ensimmäisen rippikirjan (v. 1727 -1733) mukaan ilmeisesti
v. 1728 Rusilassa, eli oli kuollessaan n. 56 v. ikäinen.
Taulu 15.16
(VIII) Maalin Niilontytär (Malin el. Magdalena Nielsdotter)
Syntyi n. v. 1672 mahdollisesti Suur-Sysmässä. Henkikirjoista yritettiin etsiä Magdaleenaa
(Maalinia) ja hänen isäänsä Niiloa Leivonmäeltä sekä lähikylistä, mutta etsiminen ei tuottanut
tulosta. Maalin tai Magdaleena avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1695 Risto Eerikinpojan puolisoksi ja
emännäksi Leivonmäen Rusilaan. Maalin oli ilmeisesti sama kuin Maria nimellä mainittu Risto
Eerikinpojan puoliso v. 1707 -1712 henkikirjoissa Rusilassa. Kirjaajat monesti sotkivat Maria ja
Marketta (Margaretha) sekä Magdaleena nimet, josta viimeksi mainitusta käytettiin vielä usein
muotoa Maalin (Malin) ja sotkut johtuivat monesti siitä että pidempiä etunimiä saatettiin lyhentää ja
tuli siten mahdollisuus tulkita toiseksi mitä toinen kirjaaja oli tarkoittanut. Hartolan rippikirjassa (RK
1736 -1749) kerrottiin että Rusilan vanha emäntä ja talollisen äiti Maalin Niilontytär (gl. mofr. Malin
Nielsdr) oli kuollut. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Leivonmäellä kuoli 87 v.
ikäisenä 22.8.1749 vanha emäntä Magdaleena Niilontytär (Gl. värdinn. Magdalena Nielsdr.).
Ilmoitetussa kuoliniässä saattaa olla n. 10 v. virhe. Maalin, eli Magdaleena haudattiin 27.8.1749
Lapset:
- Kalle Ristonpoika Rusila, s. v. 1697 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 15.17.
- Heikki Ristonpoika Rusila, s. 1705 Sysmä, Leivonmäki. Talollinen Leivonmäen Rusilan
Nujakankaan tilalla. Puoliso: Elina (Helka) Markuntytär. Heikki kuoli 8.7.1759 Leivonmäellä
ja haudattiin 15.7.1759 Hartolan kirkkoon. Sukututkija Petri Kallio periytyy tästä
sukuhaarasta.
- Kaisa Ristontytär, s. 1707 Sysmä, Leivonmäki, k. 18.12.1775 Korpilahti, Rutalahti. Puoliso
n. 1730 Matti Juhonpoika Jussila, s. 1708, k. 6.6.1784 Korpilahti, Rutalahti (Petri Kallio).
- Tahvo Ristonpoika. Mainittiin henkikirjoissa v. 1733 -1734 Rusilassa.
Taulu 15.17
(VII) Kalle Ristonpoika Rusila (Carl Christersson Brusila)
Syntyi suurena nälkävuonna 1697 talollisen poikana Sysmän Leivonmäen kylän Rusilassa.
Vuoden 1723 maakirjassa Rusila mainittiin Tahvo Eerikinpojan tai Kalle Ristonpoika Rusilan
(Staffan Ersson el. Carl Christersson Brusila) tilana. Rusila mainittiin tuolloin veroltaan 1 äyrin 1/3
manttaalin Sysmän Toivolan ratsutilan n:o 111 augmentiksi, eli aputilaksi, joka ylläpiti ratsumiestä.
Henkikirjojen mukaan Kalle oli talollisena ja isäntänä v. -1725 -1754- Rusilassa. Tämän lisäksi
Kalle toimi lautamiehenä Sysmän käräjillä, ja oli muutenkin talonpoikien edustajana hoitamassa
yhteisiä asioita, mm. rajankäyntiasioissa, eli Kalle oli arvostettu ja vaikutusvaltainen henkilö
aikanaan. Kallen tilalla Rusilassa mainittiin v. 1742 henkilöitä seuraavasti; 1 isäntä, 1 emäntä, 1
tytär ja 1 renki, joissa luvuissa ei ole alle 16 v. lapsia. Kalle kuoli 61 v. ikäisenä 1.5.1758 Rusilassa
ja haudattiin 21.5.1758 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle.
Taulu 15.18
(VII) Vappu Matintytär (Walborg Mattsdotter)
Syntyi v. 1696 mahdollisesti Suur-Sysmässä. Avioitui tai naitettiin ilmeisesti n. v. 1720 tienoilla
Kalle Ristonpojan puolisoksi ja miniäksi Leivonmäen Rusilaan. Henkikirjojen perusteella ei saatu
selville mistä Vappu tuli Rusilaan, koska tuolta Isonvihan ajalta puuttuu kaikki asiakirjat ja Matti
82
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
nimisiä isä ehdokkaita löytyy lähistöltä lukuisia. Henkikirjoissa Vappu mainittiin v. 1725 -1743
Kallen puolisona ja emäntänä Rusilassa. Vappu kuoli 1.7.1743 Rusilassa ja haudattiin 8.7.1743
Lapset:
- Marja Kallentytär, s. v. 1721 Sysmä, Leivonmäki, k. 6.2.1796 Leivonmäki, Rusila. Puoliso:
Juho Jaakonpoika, s. 1720, talollinen Rusilassa, k. 8.1.1774 Leivonmäki, Rusila.
- Liisa Kallentytär, s. v. 1726 Sysmä, Leivonmäki, k. v. 1731 Sysmä, Leivonmäki
- Vappu Kallentytär, s. v. 1728 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 14.20.
- Maalin (Magdaleena) Kallentytär, s. v. 1730, k. 29.10.1749 Sysmä, Leivonmäki
- Kristiina Kallentytär, s. 20.7.1732 Sysmä, Leivonmäki
- Kalle Kallenpoika, s. 10.2.1741 Sysmä, Leivonmäki, k. 4.6.1752 Sysmä, Leivonmäki
Anna Klemetintytär (Anna Clemetsdotter)
Syntyi v. 1713 ilmeisesti Suur-Sysmässä. Avioitui ensimmäisen kerran Risto Tuomaanpojan (s.
1703, k. 13.1.1743 Leivonmäki, Mönkölä) kanssa ja oli sitten itsellisen puolisona Mönkölässä.
Avioitui miehensä kuoleman jälkeen leskenä 18.12.1743 leskimies Kalle Ristonpojan kanssa ja tuli
näin emännäksi Mönkölän naapuriin Rusilan tilalle. Anna kuoli 75 v. ikäisenä 30.5.1788 Rusilassa.
Lapset:
- Heikki Kallenpoika, s. 30.11.1744, k. 27.4.1745 Sysmä, Leivonmäki
- Maria Kallentytär, s. 9.3.1746, k. 28.11.1747 Sysmä, Leivonmäki.
- Risto Kallenpoika Rusila, s. 25.8.1748 Sysmä, Leivonmäki
- Yrjö Kallenpoika, s. 16.4.1751 Sysmä, Leivonmäki, k. 11.6.1763 Sysmä, Leivonmäki
- Eeva Kallentytär, s. 1.4.1754 Sysmä, Leivonmäki
- Leena Kallentytär, s. 14.9.1757 Sysmä, Leivonmäki
II.2.2 AINO WASENIUKSEN ÄIDIN ESIPOLVET
Aino Loviisa Waseniuksen äidin puoleiset tunnetut sukujuuret löytyvät lähinnä Joutsasta,
Sysmästä, Leivonmäeltä, Hirvensalmelta ja Kangasniemeltä sekä Hankasalmelta.
TAULU 16 LAITISEN SUKUHAARA
TAULU 16.A HIRVENSALMEN LAITISEN SUKUHAARA
Taulu 16.A.1
(IX) Niilo Pekanpoika Laitinen (Nils Pehrsson Laitiain)
Syntyi n. v. 1620 Hirvensalmen Ohensalossa. Isä taulussa 1.7.
Talollinen ja isäntänä Hirvensalmen Ohensalo n:o 2 Rantalan tilalla, jossa asui vielä v. 1669. Niilo
oli ilmeisesti 2 kertaa aviossa, koska lasten syntymäajoissa oli niin kovin pitkä väli. Vuoden 1664
maantarkastuskirjassa Ohensalossa mainittiin kolme tilaa, joita isännöivät Olavi, Pekka ja Niilo
Pekanpoika Laitinen. Kaikki kolme asuivat Ohensalon maalla. Kylään kuuluivat maakappaleet:
Luotolahden maa, Vavessalo, Pajusyrjän maa, Kurjen maa ja "Häijnensarj". Vavessalo oli
aikaisemmin kuulunut Synsiön kymmenkunnan anekkiin n:o 288, mutta oli laillisesti tuomittu
Laitialan miehille (Ohensalon Laitisille); samoin oli laita toisen puolen Luotolahden maata. Niilo
Laitinen ja Olavi Laitinen maksoivat veronsa Jöns Månsinpoika Ållongrenille. (s. 457 -458 KH -I).
Niilo Pekanpoika Laitinen kuoli v. 1670 jälkeen Ohensalossa. Viite: s. 214 -215 Laitisten sukukirja I
(Jarmo Ahlstrand) ja s. 341 -342 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 16.A.2
(IX) N.N. Niilon puolison nimeä ei tiedetä.
83
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Martti Niilonpoika Laitinen, s. n. v. 1644 Hirvensalmi, Ohensalo
- Yrjö Niilonpoika Laitinen, s. n. v. 1648 Hirvensalmi, Ohensalo. Tauluun 16.A.3.
- Eerik Niilonpoika Laitinen, s. n. v. 1670 Hirvensalmi, Ohensalo
Taulu 16.A.3
(VIII) Yrjö Niilonpoika Laitinen (Jören Nilsson Laitiain)
Syntyi n. v. 1648 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Muutti ilmeisesti n. v. 1673 -1674
Kangasniemelle jossa avioitui v. 1674. Yrjö oli sitten tiettävästi vävynä Vehmaskylä n:o 2:ssa,
jossa hän oli myöhemmin talollisena ja isäntänä. Yrjö kuoli n. 66 v. ikäisenä todennäköisesti
Isonvihan aikaan n. v. 1714 Vehmaskylässä. Viite: s. 215 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand) ja
s. 347 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 16.A.4
(VIII) Kaarina N.N. (Carin N.N –dotter)
Syntyi n. v. 1659 mahdollisesti Kangasniemen Vehmaskylässä. Avioitui tai naitettiin ehkä jo n. 15
v. ikäisenä n. v. 1674 Yrjö Laitisen puolisoksi. Emäntänä Kangasniemen Vehmaalla
(Vehmaskylässä) Kaarina kuoli suurena ruttovuotena 1710 ja haudattiin 27.2.1710
Kangasniemellä. Myös Kaarinan samanniminen tytär Kaarina kuoli 8 v. ikäisenä kesällä 1710.
Lapset:
- Tuomas Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1675 Kangasniemi. Asui Hirvensalmen Ohensalo n:o
2:ssa vielä v. 1712. Puoliso Kangasniemellä 9.1.1698 Kaarina Niilontytär Tulla.
- Heikki Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1687 Kangasniemi. Asui Ohensalossa vielä v. 1712.
- Matti Yrjönpoika Laitinen, s. v. 1692 Kangasniemi, k. 1743, haud. 30.1.1743 Kangasniemi.
Puoliso (1) v. 1724 Sofia Laurintytär Suuronen, s. 1702, k. 1737, haud. 11.6.1737. Puoliso
(2) Kangasniemellä Sofia Pertintytär Manninen.
- Pekka Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1695 Kangasniemi. Tauluun 16.A.5.
- Kaarina Yrjöntytär Laitinen, s. v. 1702 Kangasniemi, k. v. 1710, haud. 24.6.1710
Kangasniemi.
Elina N.N. (Elin N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1682 ehkä Kangasniemellä. Avioitui tai naitettiin v. 1710 Yrjö Laitisen puolisoksi.
Emäntänä Kangasniemen Vehmaskylässä. Elina kuoli v. 1737 jälkeen Vehmaskylässä.
Lapset:
- Joonas Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1713 Kangasniemi, k. v. 1758 jälkeen Hirvensalmella,
jossa asui Hirvensalmen Ohensalo n:o 3:ssa. Puoliso Kangasniemellä 4.12.1732 Helka
Mikontytär Laitinen, s. v. 1713 Kangasniemi, k. v. 1756 jälkeen Ohensalossa.
- Simo Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1692 Kangasniemi. Asui Ohensalo n:o 3 vielä v. 1758.
- Kalle Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1692 Kangasniemi. Asui Ohensalo n:o 3 vielä v. 1765.
- Sofia Yrjöntytär Laitinen. Asui Hirvensalmella v. 1743.
Taulu 16.A.5
(VII) Pekka Yrjönpoika Laitinen (Pehr Jöransson Laitiain)
Syntyi n. v. 1695 talollisen poikana Kangasniemen Vehmaskylässä. Muutti sitten Hirvensalmelle,
jossa toimi lampuotina eli vuokraviljelijänä Ohensalo n:o 1:ssa vielä v. 1744. Pekka kuoli v. 1744
jälkeen Ohensalossa. Viite: s. 216 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand) ja s. 343 Sukupuuni
(Tommy Koukka).
Taulu 16.A.6
(VII) Helka Antintytär Manninen (Helga Andersdotter Mannin)
Syntyi n. v. 1690 talollisen tyttärenä Kangasniemen Mannilassa. Isä taulussa 17.A.7.
Avioitui tai naitettiin Kangasniemellä 1.3.1713 Pekka Laitisen puolisoksi. Emäntänä Hirvensalmen
Ohensalo n:o 1 lampuotitilalla. Helka kuoli v. 1740 jälkeen Ohensalossa.
84
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Pekka Pekanpoika Laitinen, s. n. 1725 Hirvensalmi. Tauluun 16.A.7.
- Juho Pekanpoika Laitinen, s. n. 1730 Hirvensalmi. Asui Ohensalo n:o 1:ssa vielä v. 1758.
- Tuomas Pekanpoika Laitinen, s. n. 1730 Hirvensalmi. Asui Ohensalo n:o 1:ssa vielä 1758.
- Erkki Pekanpoika Laitinen, s. n. 1730 Hirvensalmi. Asui Ohensalo n:o 1:ssa vielä v. 1767.
- Yrjö Pekanpoika Laitinen, s. n. 1733 Hirvensalmi. Asui Kovalanmäellä vielä v. 1753.
Puoliso Kangasniemellä 29.6.1753 Aune Iisakintytär Halttunen.
- Sipi Pekanpoika Laitinen, s. n. 1735 Hirvensalmi. Asui Synsiö n:o 8:ssa, k. n. v. 1763
Kangasniemi. Puoliso Kangasniemellä 6.8.1758 Helena Heikintytär Pynnönen, s. v. 1728
Kangasniemi, k. 7.10.1791 Kangasniemi.
Taulu 16.A.7
(VI) Pekka Pekanpoika Laitinen (Pehr Pehrsson Laitjain)
Syntyi n. v. 1725 lampuotin poikana Hirvensalmen Ohensalossa. Talollinen ja isäntänä
Hirvensalmen Ohensalo n:o 1:ssa v. -1749 -1764-. Pekka kuoli v. 1764 jälkeen Ohensalossa.
Viite: s. 216 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand) ja s. 344 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 16.A.8
(VI) Anna Tapanintytär (Anna Staffansdotter)
Syntyi n. v. 1730 Suur-Sysmän Leivonmäessä, Havumäen Lapinpaasissa. Isä taulussa 18.19.
Torpparin tytär Leivonmäen Havumäestä, Lapinpaaden torpasta, Kangasniemen rajan tuntumasta.
Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan piika (pig.) Anna Tapanintytär Lapinpaadesta
avioitui 3.12.1749 Hirvensalmen Ohensalosta olevan talollisen pojan (Gårds k.) Pekka Pekanpojan
kanssa. Emäntänä Ohensalo n:o 1 tilalla. Anna kuoli v. 1764 jälkeen Ohensalossa.
Lapset:
- Tuomas Pekanpoika Laitinen, s. 1750 Hirvensalmi. Tauluun 16.A.9.
- Eerik Pekanpoika Laitinen, s. 1751 Hirvensalmi. Muutti leskenä Hirvensalmelta Joutsaan,
jossa asui uudistilallisena Mieskonmäen Korteharjussa, k. v. 1816 Joutsa, Mieskonmäki.
- Juho Pekanpoika Laitinen, s. 1752 Hirvensalmi. Asui Joutsan Pajumäen Pajulammin
torpassa, k. 20.6.1811 Joutsa.
- Pekka Pekanpoika Laitinen, s. n. 1760 Hirvensalmi.
- Yrjö Pekanpoika Laitinen, s. n. 1761 Hirvensalmi. Asui Ohensalossa vielä v. 1776.
- Eeva Pekantytär Laitinen, s. 1761 Hirvensalmi. Asui Joutsan Pajuselässä v. 1819, k.
2.4.1831 Mieskonmäen Pajuselässä.
- Matti Pekanpoika Laitinen, s. 1763 Hirvensalmi. Asui Pajumäessä, k. 18.11.1811 Joutsa.
Puoliso Maria Manninen, s. v. 1776.
- Antti Pekanpoika Laitinen, s. 1764 Hirvensalmi, k. 5.4.1820 Kangasniemi, Äkryntaipale.
Vihittyjen kirjan (1792) mukaan oli lampuodin poika Hirvensalmen Ohensalosta. Talollisen
vävy, sittemmin talollinen Äkryntaipale n:o 1:ssä. Puoliso (1) Kangasniemellä 16.12.1792
Helena Kuitunen, s. 1774, k. 13.3.1803 Kangasniemi. Helenan vanhemmat olivat talollinen
Samuel Kuitunen (s. 1739) ja Maria Pöyhönen (s. 1739). Puoliso (2) Kangasniemellä
18.12.1803 Maria Matintytär Pylvänäinen, s. 11.3.1779 Kangasniemi.
Taulu 16.A.9
(V) Tuomas Pekanpoika Laitinen (Thomas Pettersson Laitiain)
Syntyi v. 1750 talollisen poikana Hirvensalmen Ohensalossa, jossa vartuttuaan työskenteli
lampuotina ja isäntänä Ohensalo n:o 1:n tilalla. Asui Ohensalossa ainakin v. 1798 asti, muutti
sitten erään tiedon mukaan Joutsan Mieskonmäkeen (?), mutta Joutsan rippikirjoista häntä ei
onnistuttu löytämään. Tuomaksen kuoleman ajankohtaa ei saatu selville. Viite: s. 216 Laitisten
sukukirja I (Jarmo Ahlstrand) ja s. 344 Sukupuuni (Tommy Koukka).
85
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 16.A.10.
(V) Anna Antintytär Nousiainen (Anna Andersdotter Nousiain)
Syntyi 26.3.1753 talollisen tyttärenä Kangasniemen Nousialassa. Isä taulussa 20.5.
Avioitui tai naitettiin 17 v. ikäisenä Kangasniemellä 14.6.1770 Tuomas Laitisen puolisoksi
Hirvensalmen Ohensaloon, jossa Anna oli emäntänä Ohensalo n:o 1:n tilalla. Mainittiin
Ohensalossa vielä v. 1796. Annan kuoleman ajankohtaa ei saatu selvitettyä.
Lapset:
- Maria Tuomaantytär Laitinen, s. v. 1772 Hirvensalmi, muutti v. 1816 Joutsaan, kuoli
24.12.1823 Joutsa, Mieskonmäki, Pajulampi, Kukkanen.
- Aatami Tuomaanpoika Laitinen, s. v. 1775 Hirvensalmi, asui Ohensalo n:o 1:ssa k. v. 1804
jälkeen Ohensalossa. Aatamilla tiedetään olleen 2 lasta.
- Heikki Tuomaanpoika Laitinen, s. v. 1778 Hirvensalmi, muutti v. 1816 Hirvensalmelta
Joutsaan, k. 29.8.1824 Joutsa, Mieskonmäki, Kukkanen
- Anna Tuomaantytär Laitinen, s. v. 1780 Hirvensalmi
- Kaarina Tuomaantytär Laitinen, s. v. 1783 Hirvensalmi. Jäi asumaan Ohensaloon.
- Matti Tuomaanpoika Laitinen, s. v. 1785 Hirvensalmi. Tauluun 16.A.11.
- Tuomas Tuomaanpoika Laitinen, s. v. 1791 Hirvensalmi, muutti v. 1816 Joutsaan,
mäkitupalainen Mieskonmäen Pajumäessä. Puoliso: Eeva Heikintytär, s. 1800.
- Risto Tuomaanpoika Laitinen, s. 22.6.1796 Hirvensalmi, k. 13.9.1852 Joutsa.
Taulu 16.A.11
(IV) Matti Tuomaanpoika Laitinen (Matts Thomasson Laitiain)
Syntyi v. 1785 lampuotin poikana Hirvensalmen Ohensalo n:o 1:ssa, josta muutti v. 1816 Joutsan
Mieskonmäkeen, jossa Matti toimi torpparina Kukkasen torpassa. Kukkasen torppa sijaitsi ja
sijaitsee yhä Joutsan pitäjän pohjoiskärjessä Leivonmäen ja Kangasniemen rajojen tuntumassa.
Rippikirjassa v. 1812 -1823 mainittiin Kukkasen torpassa torpparina Heikki Tuomaanpoika (Henrik
Thomasson) Laitinen ja tämän veljenä Matti Laitinen puolisonsa Maria Jokelan kanssa. Samoin
mainittiin myös Heikin ja Matin veli Tuomas Tuomaanpoika sekä sisar Maria Tuomaantytär
Laitinen. Rippikirjassa v. 1824 -1834 kerrottiin Heikki Tuomaanpoika Laitisen kuolleen v. 1824 ja
Matti Laitinen oli merkitty torppariksi vaimonaan Maria Jokela, joka kuoli v. 1829 ja näin Matille oli
sitten merkitty uusi vaimo Eeva Simontytär Laitinen (Eva Simonsdotter Laitiain). Torpassa asui
edelleen myös Matin nuorempi veli Tuomas Laitinen. Seuraavassa rippikirjassa v. 1836 -1848
mainittiin Kukkasessa torpparina Matti Tuomaanpoika Laitinen vaimonsa Eeva Simontytär Laitisen
kanssa, sekä lapset Matti, Eeva, Ville (Wilhelm), Tuomas, Aleksanteri (muutti v. 1846
Kangasniemelle) sekä Maria Helena. Rippikirjassa v. 1849 -1863 Matilta ja tämän vaimolta
Marialta oli pudotettu sukunimet pois, eli Kukkasessa olivat torppareina Matti Tuomaanpoika ja
vaimonsa Eeva Simontytär, jotka kuolivat v. 1855 ja 1862 Kukkasessa. Matin jälkeläisistä Matti
Matinpoika ja Ville Matinpoika esiintyivät Kukkanen nimellä ja ovat siis Mieskonmäen Kukkasen
suvun kantaisät. Aleksanteri, joka oli muuttanut v. 1846 Kangasniemelle esiintyi luonnollisesti
Laitinen sukunimellään ollen talollisena ja isäntänä Laitiala n:o 2:ssa, eli Laitisten Kangasniemen
jaetulla kantatilalla. Matti kuoli 70 v. ikäisenä 13.2.1855 Mieskonmäen Kukkasessa.
Viite: s. 216 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand).
Taulu 16.A.12
(IV) Maria Tuomaantytär Jokelainen (Maria Thomasdotter Jokela)
Syntyi v. 1788 todennäköisesti Hirvensalmella. Marian vanhempia ei saatu selville. Joutsan
rippikirjoissa Marian sukunimenä oli vaihtelevasti muodot; Jokela tai Jokelainen. Avioitui ilmeisesti
Hirvensalmella v. 1810 Matti Laitisen puolisoksi. Emäntänä Joutsan Mieskonmäen Kukkasen
torpassa, jossa Maria kuoli 41 v. ikäisenä v. 1829. Mieskonmäessä esiintyi myös toinen
Jokelainen, nimittäin Tuomas Jokelainen, s. v. 1803, liekö sukua Marialle?.
Lapset:
- Matti Matinpoika Kukkanen, s. 4.9.1811 Hirvensalmi, Ohensalo, torpparina Joutsan
Mieskonmäen Kukkasessa, k. 24.1.1854 Mieskonmäki, Kukkasen sukuhaaran kantaisä.
86
-
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Puoliso Hirvensalmella 9.6.1840 Anna Antintytär Puukko, s. v. 1821 Hirvensalmi, k.
30.8.1889 Joutsa, Mieskonmäki.
Eeva Matintytär, s. 14.1.1814 Hirvensalmi, Ohensalo, k. 21.3.1875 Leivonmäki. Puoliso
9.9.1838 Antti Ristonpoika Pöyry, s. 2.5.1814, k. 3.3.1884 Leivonmäki.
Vilhelmi Matinpoika Kukkanen, s. 30.9.1816 Joutsa, Mieskonmäki. Puoliso Joutsassa
9.11.1844 Heta Stiina Heikintytär, s. 24.12.1822 Joutsa.
Tuomas Matinpoika, s. 7.6.1819 Joutsa, Mieskonmäki
Aleksanteri Matinpoika Laitinen, s. 2.7.1821 Joutsa, Mieskonmäki, muutti v. 1846
Kangasniemelle, jossa asui Laitiala n:o 2:ssa. Puoliso (1) Kangasniemellä 11.10.1846
Maria Tuomaantytär Laitinen, s. 30.11.1800 Kangasniemi, k. 12.2.1865 Kangasniemi.
Puoliso (2) Kangasniemellä 23.5.1869 Maija Liisa Manninen, s. 8.7.1840 Kangasniemi.
Marja Leena Matintytär, s. 3.12.1823 Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 23.14.
Eeva Simontytär Laitinen (Eva Simonsdotter Laitiain)
Syntyi v. 1796 Hirvensalmen Ohensalossa. Eevan vanhemmat olivat Ohensalo n:o 3 Vavesalossa
lampuotina ollut Simo Ristonpoika Laitinen (s. 1764 Hirvensalmi, k. 21.12.1831 Hirvensalmi,
Ohensalo) ja Helena Manninen, s. 1765, k. v. 1848 jälkeen Ohensalossa. Eevan ensimmäinen
puoliso oli Mieskonmäen Keron torppari Matti Juhonpoika, s. 1789, k. v. 1829 Mieskonmäen
Kerossa. Eeva avioitui sitten leskenä v. 1830 toiseen avioonsa leskimies Matti Laitisen puolisoksi
Joutsan Mieskonmäen Kukkasen torppaan, eli Keron naapuriin. Eeva kuoli 66 v. ikäisenä 3.5.1862
Mieskonmäessä.
Lapsi:
- Sofia Matintytär, s. 22.12.1834 Joutsa, Mieskonmäki. Puoliso v. 1852 Konstantin
Kallenpoika Riitamaa, s. n. 1830 Korpilahti. Asuivat Korpilahden Rutalahdella.
TAULU 16.B KANGASNIEMEN LAITISEN SUKUHAARA
Taulu 16.B.1
(XI) Mauno Pekanpoika Laitinen (Måns Pehrsson Laitin)
Syntyi n. v. 1562 Kangasniemen Laitialassa. Isä taulussa 1.5.
Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Laitialan Kuupelossa. Mauno kuoli v. 1631 jälkeen
Kangasniemellä.
Lähde: s. 339 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 28 Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand)..
Taulu 16.B.2
(XI) N.N. Maunon puolison nimi ei ole tiedossa.
Lapset:
- Klemetti Maunonpoika Laitinen, s. n. 1580. Talollinen Laitiala n:o 1 Kuupelossa. Kuoli
v. 1626 jälkeen.
- Mauno Maunonpoika Laitinen, s. n. 1590. Tauluun 16.B.3.
Taulu 16.B.3
(X) Mauno Maunonpoika Laitinen (Måns Månsson Laitin)
Syntyi n. v. 1590 Kangasniemen Laitialassa. Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Synsiälä n:o 1
Laitialassa, ent. Launinmäki ja ent. Yläneenjoki. Mauno kuoli v. 1639 jälkeen Kangasniemellä.
Taulu 16.B.4
(X) N.N. Maunon puolison nimi ei ole tiedossa.
87
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Pentti Maunonpoika Laitinen, s. n. 1617 Kangasniemi. Talollinen ja isäntänä Synsiälän n:o
1 Yläneenjoella. Vuonna 1643 pidetyillä van der Pahlenin läänin käräjillä Olavi Olavinpoika
Penttinen syytti Pentti Maunonpoika Laitista, että tämä oli rikkonut isänsä Penttilän miesten
kanssa tekemän sopimuksen ja anastanut erään niityn. Kauan aikaa sitten oli pidetty
katsastus Pentin isän ja Paavo Penttisen välillä, ja katsastusmiehet olivat silloin todenneet,
että Mauno Laitinen oli asettunut Penttilän maalle. Hän oli sen vuoksi antanut kappaleen
Huhtimäen maata korvaukseksi asuinpaikastaan, jonka oli saanut pitää. Nyt Maunon pojat
Pekka ja Pentti tahtoivat anastaa takaisin Huhtimäen maakappaleen. Pentti Laitinen myönsi
rikkoneensa sopimuksen, mutta sanoi, ettei hän itse ollut sitä tehnyt, vaan hänen isänsä.
Oikeus ei kuitenkaan ottanut huomioon Pentin vastaväitteitä, vaan tuomitsi Mauno Laitisen
sopimuksen voimassa olevaksi ja Pentti Laitisen maksamaan sakkoa kolme markkaa
laittomasta heinänkorjuusta ynnä vahingonkorvausta (s. 116 KH -I). Pentti kuoli v. 1669
jälkeen Synsiälässä.
- Pekka Maunonpoika Laitinen, s. n. 1628 Kangasniemi. Tauluun 16.B.5.
- Esko Maunonpoika Laitinen, s. n. 1633 Kangasniemi. Asui Yläneenjoella. Kuoli v. 1661.
- Heikki Maunonpoika Laitinen, s. n. 1641 Kangasniemi. Asui Yläneenjoella. Kuoli v. 1661.
Taulu 16.B.5
(IX) Pekka Maunonpoika Laitinen (Pehr Månsson Laitin)
Syntyi n. v. 1628 Kangasniemen Synsiälässä. Asui Synsiö n:o 8 Vehkomäessä v. 1665 alkaen.
Mauno kuoli 6.8.1685 Kangasniemen Synsiössä.
Taulu 16.B.6
(IX) N.N. Pekan puolison nimi ei ole tiedossa. Pekan leski kuoli 30.1.1692 Kangasniemen
Synsiössä.
Lapset:
- Sipi Pekanpoika Laitinen, s. 1647 Kangasniemi. Tauluun 16.B.7.
- Markku Pekanpoika Laitinen, s. n. 1657 Kangasniemi. Asui Äkryntaipaleella vielä v. 1701.
Puoliso 1 n. 1683 N.N., k. 29.4.1688 Kangasniemi. Puoliso 2 Kangasniemellä 17.11.1689
Aune Laurintytär Oranen.
- Pekka Pekanpoika Laitinen, s. n. 1663 Kangasniemi. Asui Kutemajärvi n:o 18 Rastossa
vielä v. 1710. Pekka Raston vaimo Anna haudattiin 6.3.1705.
Taulu 16.B.7
(VIII) Sipi Pekanpoika Laitinen (Sigfrid Persson Laitin)
Syntyi v. 1647 Kangasniemen Synsiössä. Asui Synsiön n:o 8 Vehkomäessä. Sipin elinaikana
koettiin ensin hirvittävät kato-, nälkä- ja kulkutautivuodet 1695 -1697 sekä sitten perään Pohjan
sodan ja Isonvihan aika v. 1700 -1721. Sipi kuoli 75 v. ikäisenä 21.5.1722 Kangasniemen
Synsiössä. Lähde: s. 346 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 40 Laitisten sukukirja I (Jarmo
Ahlstrand).
Taulu 16.B.8
(VIII) Anna Laurintytär (Anna Larsdotter)
Syntyi n. v. 1650. Avioitui tai naitettiin jo n. 16 v. ikäisenä n. v. 1666 Sipi Laitisen puolisoksi
Kangasniemen Synsiön n:o 8 Vehkomäkeen. Anna kuoli n. 74 v. ikäisenä 15.4.1724
Kangasniemen Synsiössä.
Lapset:
- Pekka Sipinpoika Laitinen, s. n. 1670 Kangasniemi. Asui Synsiö n:o 8, eli Vehkomäessä,
jossa Pekka kuoli jo n. 34 v. ikäisenä v. 1704 ja haudattiin 7.2.1704 Kangasniemellä.
Puoliso 30.5.1691 Kaarina Olavintytär Pöyhönen, s. 1671, k. 29.2.1736 Kangasniemi.
Pekan ja Kaarinan jälkeläisiä on mm. ent. pääministeri ja valtioneuvos Harri Holkeri.
88
-
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lauri Sipinpoika Laitinen, s. 1673 Kangasniemi. Asui Pölläkässä vuodesta 1709. K.
9.2.1735 Kangasniemi. Puoliso 1 Kangasniemellä 8.12.1689 Sofia Ylönen, s. 1671
Kangasniemi, k. 25.4.1697 Kangasniemi. Sofian isä oli Erkki Erkinpoika Ylönen (s. 1620
Kangasniemi, k. 1.3.1696 Kangasniemi). Puoliso 2 Kangasniemellä 5.12.1697 Aune
Olavintytär Vironen, Ruokomäestä, s. n. 1670, k. n. 1719 Kangasniemi. Puoliso 3 n. v. 1720
Valpuri Tuomaantytär Hokkanen eli Arkko, s. v. 1702 Kangasniemi, k. 22.4.1782
Kangasniemi, jonka isä löytyy taulusta 25.15.
Yrjö Sipinpoika Laitinen, s. 1682 Kangasniemi. Tauluun 16.B.9.
Antti Sipinpoika Laitinen, s. n. 1688 Kangasniemi. Asui Hankamäellä vielä v. 1710. Puoliso
Rautalammilla 14.5.1706 Maria Heikintytär Häkkinen, Hankaveden Viitalahdesta.
Matti Sipinpoika Laitinen, s. 1693 Kangasniemi. Mainittiin vielä v. 1712 Vehkomäessä.
Taulu 16.B.9
(VII) Yrjö Sipinpoika Laitinen (Jören Sigfredsson Laitiain).
Yrjö syntyi v. 1682 Kangasniemen Synsiössä, jossa hän myös asui lapsuuttaan ja nuoruuttaan
Synsiö n:o 8 Vehkomäessä. Yrjö oli kahdesti aviossa; avioitui ensin v. 1705 ja sitten toisen kerran
v. 1708. Yrjö asui perheineen aluksi Vehkomäessä, kunnes hänen isänsä Sipi kuoli v. 1722, jonka
jälkeen Yrjö oli merkitty perheineen Kovalamäki n:o 9:aan. Tiettävästi Yrjö asui myös Hankamäki
n:o 3:ssa, jossa hänen puolisonsa Elena mainittiin leskeksi Kangasniemen ensimmäisessä
rippikirjassa v. 1734 -1741. Yrjö kuoli 50 v. ikäisenä 12.3.1732 Kangasniemellä, ilmeisesti juuri
Hankamäki n:o 3:ssa (Hankamäki = Kovalanmäki). Lähde: s. 136 Laitisten sukukirja I (Jarmo
Ahlstrand) sekä s. 26 ja 346 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Valpuri N.N. (Walborg N.N -dotter)
Yrjön I puoliso. Valpuri syntyi n. v. 1687. Avioitui n. v. 1705 Yrjö Laitisen puolisoksi ja nuoreksi
emännäksi Vehkomäkeen. Valpuri kuoli v. 1708 helmikuun alkupuolella tiettävästi lapsivuoteeseen
ja haudattiin 16.2.1708 Kangasniemellä.
Lapset:
- Pekka Yrjönpoika Laitinen, s. 11.12.1705 Kangasniemi, k. v. 1729 ja haudattiin 21.12.1729.
- Helka Yrjöntytär Laitinen, s. v. 1708 Kangasniemi, kast. 8.2.1708, k. v. 1708, haudattiin
8.3.1708 Kangasniemellä.
- Lastika (Scholastica) Yrjöntytär Laitinen, s. v. 1708 Kangasniemi kaksosena, kast.
8.2.1708, k. v. 1708, haudattiin samana päivänä kuin äitinsä, eli 16.2.1708 Kangasniemellä.
Taulu 16.B.10
(VII) Elena Tuomaantytär Arkko –Hokkanen (Elin Thomasdotter Arcko –Håckain)
Syntyi n. v. 1690 Kangasniemen Hokanniemessä. Isä taulussa 25.15.
Yrjö Laitisen II puoliso Elena Tuomaantytär Arkko, eli Hokkanen syntyi talollisen tyttärenä
Hokanniemessä. Avioitui tai naitettiin n. 18 v. ikäisenä 1.3.1708 miniäksi Synsiön n:o 8
Vehkomäkeen. Sitten v. 1722 alkaen Elena asui perheineen Kovalamäki n:o 9:ssa. Kangasniemen
ensimmäisessä rippikirjassa v. 1734 -1741 Elena mainittiin Yrjö Laitisen leskenä Hankamäki n:o 3,
eli Mäkelässä, jossa isäntänä oli Sipi Laitinen. Elena (etunimenä esiintyi myös nimi Helena) kuoli n.
73 v. ikäisenä 26.11.1763 Kangasniemen Hankamäessä.
Lapset:
- Anna Yrjöntytär Laitinen, s. 7.2.1709 Kangasniemi.
- Sofia Yrjöntytär Laitinen, s. 14.5.1711 Kangasniemi. Puoliso (7.12.1735 Kangasniemi)
Olavi Wirgiliuksenpoika Valkonen, s. n. v. 1710.
- Yrjö Yrjönpoika Laitinen, s. n. v. 1712 Kangasniemi. Puoliso 1 v. 1731 N.N. tytär
Venäläinen, s. n. v. 1712, k. v. 1731. Puoliso 2 v. 1736 Valpuri Ollikainen, s. n. v. 1715.
- Sipi Yrjönpoika Laitinen, s. 2.6.1714 Kangasniemi, k. 13.3.1748 Kangasniemi, Kovalamäki,
puoliso n. v. 1736 Margareetta Hämäläinen, s. v. 1713, k. v. 1773 Kangasniemi.
- Marketta Yrjöntytär Laitinen, s. 17.8.1715 Kangasniemi.
89
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Regina Yrjöntytär Laitinen, s. v. 1718 Kangasniemi, k. v. 1722, haud. 25.11.1722
Kangasniemi.
Maria Yrjöntytär Laitinen, s. 9.4.1727, k. v. 1737, haud. 3.5.1737 Kangasniemi.
Valpuri Yrjöntytär Laitinen, s. 15.5.1729 Kangasniemi. Tauluun 24.6.
TAULU 17 KANGASNIEMEN MANNISEN SUKUHAARA
Yleistä: Karjalan Kannaksella on esiintynyt 1300 -luvulta lähtien Mann-, Manni- ja Mannin-nimisiä
henkilöitä, joiden tiedetään olleen hansakauppiaita, käsityöläisiä ja maanviljelijöitä, erityisesti
kaskiviljelijöitä. Manniset tulivat Mikkelin ja Kangasniemen seudulle n. 1450 -1500-luvulla. Tätä
nimeä ei ole esiintynyt missään muualla Savossa tähän aikaan. Paikannimi Mannila mainittiin jo
Karjalan kannaksella, mistä Manniset lähtivät liikkeelle kohti nykyistä Mikkelin ja Kangasniemen
seutua. (Riitta Heino, Mann-Mannin-Manninen).
Sukunimestä Manninen on 1600 -luvun lopulle tultaessa paljon tietoja savokarjalaiselta alueelta,
josta se on savolaisen asutuksen myötä levinnyt varhain kauaksikin länteen. Länsi-Suomessa on
nimeä voinut syntyä itsenäisestikin, ja esim. Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan Mannisista on
vaikea sanoa, ovatko heidän nimensä savolaislähtöisiä, vai alun perinkin länsisuomalaisia. Keskija Pohjois-Pohjanmaalla Manninen on kiertynyt talonnimen kautta uudestaan sukunimeksi.
Mannisia on asunut 1900 -luvulla eniten läntisessä Savossa, Päijänteen tienoilla sekä Kainuun
pohjoisosissa ja Kuusamossa. Samaa perua Mannisen kanssa on Mannikainen, joka oli vielä
1500- ja 1600-luvulla yleinen sukunimi Savossa ja tunnettu paikoin myös Pohjois-Pohjanmaalla,
Kainuussa ja Karjalassa. Se on ilmeisesti sulautunut Manniseen, sillä 1900-luvulle on Mannikainen
säilynyt vain Vl. Pyhäjärvellä. Sukunimiksi ne ovat kehittyneet isännimestä Manni – Mannikka –
Manni. Esim. nils mannin 1544 Jääski, Juszi mannine 1554 Vl. Uusikirkko, O Manninpoica 1552 l.
Olli Manninenn 1577 Muolaa, Pecka Mannikajn l. Per Manninen 1648 Uukuniemi, Matti Manninen
1640 Hiitola, Mihkali Manninen 1589 Ilomantsi, Arffuedt Mannikan 1559 Sääminki, Matts Mannikan
ja Anders Mannin 1561 Juva, Laurens Mannikan 1559 ja Ollij Mannin 1563 Pellosniemi, Tijnus
Mannin 1559 Vesulahti, Clemett Manninen 1571 Laukaa, Pouall Manninen 1571 Kannonkoski, lars
manninen 1567 Pohjaslahti, Carl Manninen 1666 Mouhijärvi, Eric Mannisten 1551 Loimaa (1489
Mannis), Jöns Manninenn eli Jösse Mannoijnen 1469 Taivassalo, talonnimi Mannine 1777
Tyrväntö, Mattz Manninen 1702 Ilmajoki, Måns Manninen 1633 Kajaani, Nils Manninen 1679 Ii,
Hendrich Manninen 1686 Pudasjärvi. (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 337 -338).
Viite: s. 434 -435 Sukupuuni (Tommy Koukka).
TAULU 17.A MANNILAN A -SUKUHAARA
Taulu 17.A.1
(XI) Antti Manninen (Anders Mannin)
Syntyi n. v. 1560 Vesulahdella. Sukuhaaran kantaisä. Esi-isä: Manni.
Vuoden 1561 maakirjan mukaan Vesulahden pitäjän Vanhanmäen kymmenkunnan anekin n:o 315
isännät olivat Antti Laurinpoika, Heikki, Mauno, Lauri, Paavo ja Antti Manninen, joiden maat
vastasivat myöhempiä Mannilan kylän tiloja n:o 1 -5 ja Suurolan kylän tiloja n:o 1 -2. (s. 58 KH -I).
Taulu 17.A.2
(XI) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Matti Antinpoika Manninen, s. n. v. 1590 Vesulahti. Tauluun 17.A.3.
- N.N. Antinpoika Manninen
Taulu 17.A.3
(X) Matti Antinpoika Manninen (Matz Andersson Mannin)
Syntyi n. v. 1590 Vesulahdella. Talollinen Pieksämäen (Kangasniemen) Himottulassa v. -1614
90
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
-1639-. Pieksämäen v. 1639 henkikirjan mukaan Matilla oli vaimo ja veli, jolla oli myös vaimo, sekä
poika. Matti kuoli v. 1639 jälkeen Himottulassa. Viite: s. 438 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 17.A.4
(X) N.N. Matin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapsi:
- Antti Matinpoika Manninen, s. n. v. 1620 Pieksämäki (Kangasniemi). Tauluun 17.A.5.
Taulu 17.A.5
(IX) Antti Matinpoika Manninen (Anders Matzson Mannin)
Syntyi n. v. 1620 talollisen poikana Pieksämäellä (Kangasniemellä). Talollinen ja isäntänä
Kangasniemen Himottulassa (Mannilassa) v. -1649-. Antti kuoli v. 1649 jälkeen, ennen v. 1659
Kangasniemen Mannilassa. Viite: s. 433 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 17.A.6
(IX) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä. Antti Matinpojan leski isännöi taloa v. -1659 -1660-. Antin
leski oli elossa vielä v. 1663. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan kuoli v. 1698 ja haudattiin
2.2.1698 Antti Mannisen äiti, joka lienee sama kuin v. 1663 mainittu vanhemman Antti Mannisen
leski.
Lapset:
- Sipi Antinpoika Manninen. Talollinen Suurolassa v. -1662 -1669-, Mannilassa v. -1676-.
- Antti Antinpoika Manninen, s. n. v. 1650 Kangasniemi. Tauluun 17.A.7.
- Paavo Manninen. Asui Mannilassa talollisen veljenä v. -1680 -1697-, k. 1702 Kangasniemi,
haudattiin 13.4.1702. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan 18.11.1692 haudattiin Paavo
Antinpoika Mannisen vaimo.
- Pekka Manninen. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan 25.3.1687 haudattiin Antti
Mannisen veli Pekka.
Taulu 17.A.7
(VIII) Antti Antinpoika Manninen (Anders Andersson Mannin)
Syntyi n. v. 1650 talollisen poikana Kangasniemen Mannilassa. Asui talollisen veljenä Suurolassa
v. -1669- ja Mannilassa v. -1676-. Antti oli itsekin talollisena Mannilassa v. -1680 -1710-. Vielä v.
1669 henkikirjan mukaan Antilla ei ollut vaimoa, mutta v. 1676 hänellä jo oli. Antti kuoli Isonvihan
aikaan v. 1710 jälkeen Mannilassa. Viite: s. 433 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 17.A.8
(VIII) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä. Kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Antti Mannisen
vaimo kuoli v. 1687 ja haudattiin 3.7.1687 Kangasniemellä.
Lapset:
- Antti Antinpoika Manninen, s. n. 1670 Kangasniemi. Talollinen Mannilassa v. -1722-.
Puoliso Kangasniemellä 1695 Kerttu Laitinen, s. 1671, k. 1706, haud. 20.4.1706
Kangasniemi.
- Paavo Antinpoika Manninen. Puoliso Kangasniemellä v. 1695 Marketta Erkintytär Kouko.
- Pekka Antinpoika Manninen. Puoliso Kangasniemellä 3.12.1711 Inkeri Erkintytär
Hämäläinen.
- Lauri Antinpoika Manninen, s. 13.8.1689 Kangasniemi, k. 1696, haud. 20.6.1696
Kangasniemi.
- Helka Antintytär Manninen, s. n. 1690 Kangasniemi. Tauluun 16.A.6.
- Sipi Antinpoika Manninen, s. 1693 Kangasniemi, k. 1695, haud. 17.3.1695 Kangasniemi.
91
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
TAULU 17.B MANNILAN B –SUKUHAARA
Tästä sukuhaarasta on laadittu sukukirja: Otto ja Hilda – 400 vuotta Mannisia Kangasniemellä
(Pekka Sivander), viite: www.kolumbus.fi/pekka.sivander/sukututkimus/manninen.htm
Taulu 17.B.1
(XI) Markku Manninen (Marcus Mannin)
Syntyi n. v. 1600 Vesulahdella. Talollinen Himottulassa v. -1644 -1649-. Vuosien 1662 -1663
henkikirjojen mukaan asui vaimoineen Suurolassa. Todennäköisesti Markun isännöimä talo oli
myöhempi Mannilan kylän talo n:o 1. Vuoden 1561 maakirjan mukaan Vesulahden pitäjän
Vanhanmäen kymmenkunnan anekin n:o 315 isännät olivat Antti Laurinpoika, Heikki, Mauno,
Lauri, Paavo ja Antti Manninen, joiden maat vastasivat myöhempiä Mannilan kylän tiloja 1 -5 ja
Suurolan kylän tiloja 1 -2 (s. 58 KH -I).
Vaikka Manniset olivat paljon vanhempia kangasniemeläisiä kuin Suuroset, nykyisen Suurolan ja
Mannilan muodostama kylä kulki aluksi Suurolan nimellä, mikä arvatenkin johtui siitä, että Suurolan
kartanolla oli von der Pahlenien aikana hallitseva asema. Vuoden 1664 maantarkastuskirjassa
Mannilan viisi tilaa, jotka kaikki sijaitsivat Tikunselällä, olivat jo erotettuina omaksi kyläksi, vaikka
maat asuinpaikkoja (kotipeltoja) lukuun ottamatta olivat yhteiset siten, että mannilaisille kuului
niistä kaksi ja suurolaisille yksi kolmannes. Alkuperäisillä asuttajilla oli v. 1664 hallussaan vielä
kaksi kylän viidestä tilasta (s. 450 KH -I). Markku Manninen kuoli v. 1663 jälkeen Suurolassa. Viite:
Taulu 17.B.2
(XI) N.N. Markun puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Niilo Markunpoika Manninen, s. n. 1630 Kangasniemi. Tauluun 17.B.3.
- Matti Markunpoika Manninen. Asui Suurolassa (Mannilassa) vielä v. 1669. Matilla oli vaimo
jo v. 1662. Matti Markunpoika Mannisen toinen puoliso oli mahdollisesti Kangasniemellä
huhtikuussa 1688 vihitty Maria Laurintytär. Piispan- ja rovastintarkastusten suorittajat
kiinnittivät erityisen suurta huomiota siihen, esiintyikö Kangasniemen seurakunnassa
”epäjumalanpalvelijoita, manaajia tai noitia”. Vuoden 1681 tarkastuksessa esitettiin Matti
Markunpoika Mannista vastaan syytös, joka tuohon aikaan oli sangen vakavaa laatua.
Viipurilaisen raatimiehen Antti Juhonpojan kirjeessä väitettiin Mannisen noituneen
raatimiehen vaimon, niin että tämä oli saanut halvauksen. Raatimies kirjoitti edelleen
mikkeliläisen Paavo Saikkosen hänelle kertoneen, että Manninen oli vanhastaan
pahamaineinen noita. Mannisella ilmeisesti kuitenkin oli puhdas omatunto tai sitten hän
tosiaan oli koko pitäjän pelkäämä noita: kun hän näet vaati seurakuntalaisia ilmoittamaan,
oliko kukaan kuullut hänen harjoittavan noituutta, vakuuttivat ”kaikki yhdestä suusta”, ettei
kukaan ollut milloinkaan kuullut tai havainnut hänestä mitään sellaista. Ilmiantajaa
kehotettiin näin ollen kääntymään maallisen oikeuden puoleen, koska koko seurakunta
vapautti syytetyn noituussyytöksestä. Vuonna 1664 oli Mannilan myöhempää numeroa 1
vastaavan talon isäntänä Niilo Markunpoika Manninen. Noituudesta ilmiannettu Matti oli
luultavasti hänen veljensä (s. 366 KH -I).
- Tapani Markunpoika Manninen. Mainittiin vaimoineen talollisen veljenä Mannilassa v. -1659
-1676-.
Taulu 17.B.3
(X) Niilo Markunpoika Manninen (Nils Marcusson Mannin)
Syntyi n. v. 1630 talollisen poikana Kangasniemen Mannilassa. Talollinen ja isäntänä Suurolassa
v. -1658 -1668-, sekä Mannilassa v. -1676-. Niilo kuoli v. 1676 jälkeen Mannilassa. Viite: s. 440
Taulu 17.B.4
(X) N.N. Niilon puolison nimeä ei tiedetä. Niilo Mannisen leski kuoli 20.1.1695 Mannilassa.
92
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Markku Niilonpoika Manninen, s. n. v. 1650 Kangasniemi. Tauluun 17.B.5.
- Tapani Niilonpoika Manninen. Mainittiin talollisen Markku Mannisen veljenä v. -1678Mannilassa.
Taulu 17.B.5
(IX) Markku Niilonpoika Manninen (Marcus Nilsson Mannin)
Syntyi n. v. 1650 Kangasniemen Mannilassa. Mainittiin talollisen poikana Suurolassa (Mannilassa)
jo v. 1663 henkikirjassa. Talollinen ja isäntänä Mannilassa v. -1678-, -1690 -1697. Henkikirjojen
mukaan Markulla oli vaimo ainakin jo v. 1668. Markku Mannisen vaimo kuoli Kangasniemellä
15.7.1692. Markun toinen puoliso oli Kangasniemellä kesäkuussa 1693 vihitty Anna Juhontytär
Kokko-Laitinen, joka kuoli huhtikuussa 1697 Kangasniemellä. Markku Manninen kuoli n. 47 v.
ikäisenä suuren nälkäkatastrofivuoden 1697 maaliskuussa Mannilassa. Viite: s. 437 Sukupuuni
(Tommy Koukka).
Taulu 17.B.6
(IX) N.N. Markun puolison nimeä ei tiedetä. Vihittiin ilmeisesti v. 1668 Markku Mannisen puolisoksi.
Markku Mannisen vaimo kuoli 15.7.1692 Kangasniemellä.
Lapset:
- Niilo Markunpoika Manninen. Talollinen Mannilassa v. -1701, sittemmin mainittiin v. 1702
-1710- talollisen Pekka Mannisen veljenä Mannilassa.
- Pekka Markunpoika Manninen, s. 1669 Kangasniemi. Tauluun 17.B.7.
- Anna Markuntytär Manninen, s. 1674 Kangasniemi, k. 2.1.1752 Kangasniemi, Hokanniemi
n:o 15. Puoliso v. 1698 Niilo Heikinpoika Hokkanen, s. n. v. 1675 Kangasniemi,
Hokanniemi. Asuivat Simpiänniemessä.
- Helka Markuntytär Manninen. Mainittiin v. 1702 henkikirjassa talollisen Pekka Mannisen
sisarena Mannilassa. Puoliso Kangasniemellä 1.12.1702 Klemetti Reinikainen.
- Marketta Markuntytär Manninen. Puoliso Kangasniemellä 26.12.1706 Lauri Sipinpoika
Pylvänäinen.
- Matti Markunpoika Manninen -Manström, s. 1688 Kangasniemi, sotilas ja torpparina
Mannilassa ja Hokanniemessä, k. 23.3.1760 Kangasniemi, Mannila. Puoliso 26.12.1711
Marketta Heikintytär Ollikainen, s. 1690 Pieksämäki, Haukivuori, k. 1.1.1760 Kangasniemi,
Mannila. Matin ja Marketan jälkeläisiä on mm. presidentti Urho Kaleva Kekkonen.
- Risto Markunpoika Manninen, s. 22.9.1689 Kangasniemi, torpparina Mannilassa, k. ennen
v. 1757 Mannilassa. Puoliso Kangasniemellä 3.12.1711 Marketta Yrjöntytär Lukkarinen, s.
v. 1693 Kangasniemi, Laitiala, k. ennen v. 1757 Kangasniemi, Mannila. Riston ja Marketan
jälkeläisiä on mm. kirjoittajan kummipoika ja sisarenpoika, Orimattilassa asuva Mika
Seppänen, joka isänsä puolelta omaa laajat sukujuuret Kangasniemeltä.
Anna Juhontytär Kokko-Laitinen (Anna Johansdotter Kåcko-Laitin)
Syntyi n. v. 1670 Kangasniemi. Naitettiin v. 1693 kesäkuussa Markku Mannisen puolisoksi ja
emännäksi Mannilaan. Anna kuoli suuren nälkävuoden 1697 huhtikuussa Mannilassa, eli heti
kohta miehensä kuoleman jälkeen, todennäköisesti (nälänhädän ohella) jonkun kulkutaudin
seurauksena.
Lapsi:
- Regina Markuntytär Manninen, s. v. 1696, k. 1697, haud. 6.6.1697 Kangasniemi.
Taulu 17.B.7
(VIII) Pekka Markunpoika Manninen (Petter Marcusson Mannin)
Syntyi v. 1669 talollisen poikana Kangasniemen Mannilassa. Talollinen ja isäntänä kotitilallaan
Mannilassa v. -1704 -1722-. Pekka kuoli 67 v. ikäisenä 7.3.1736 Mannilassa ja haudattiin
Kangasniemen kirkkoon, sen lattian alle. Viite: s. 442 -443 Sukupuuni (Tommy Koukka).
93
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 17.B.8
(VIII) Kerttu Tuomaantytär Avikainen (Gertrud Thomasdotter Avikain)
Syntyi v. 1674 talollisen tyttärenä Kangasniemen Hokanniemessä. Isä taulussa 22.7.
Avioitui tai naitettiin 17 v. ikäisenä 26.12.1691 Pekka Mannisen puolisoksi ja emännäksi
Mannilaan. Vihittyjen luetteloon Kerttu oli merkitty olleen Tuomas Kerinkannan tytär, eli hän oli
Hokanniemen kylän Kerinkannan talossa asuneen Tuomas Avikaisen tytär. Kerttu kuoli 60 v.
ikäisenä 1.6.1735 Mannilassa.
Lapset:
- Helka Pekantytär Manninen, s. 22.10.1694 Kangasniemi, k. ennen v. 1724 Leivonmäki,
Havumäki. Puoliso 26.12.1710 Erkki Pertinpoika Perttula, s. 1674 Leivonmäki, Havumäki,
Havumäen Perttulan tilan isäntä v. -1723 -1734-, k. 11.11.1748 Havumäki. Erkki kuuluu
taulu 18 Perttulan sukuun.
- Pekka Pekanpoika Manninen, s. 1699 Kangasniemi, k. 1700, haud. 24.6.1700
Kangasniemi.
- Anna Pekantytär Manninen, s. 25.9.1697 Kangasniemi. Tauluun 20.4.
TAULU 18 ”HAVUHUUPON” SUKUHAARA
RAPALA -PERTTULA SUKUHAARA
Yleistä: Sukuhaaran ilmeisistä kantatiloista; Sysmän Rapalasta ja Sääksmäen Rapolasta: Sysmän
Rapalan asukkaat tulivat todennäköisesti Sääksmäen Rapolasta, samoin kuin Sysmän Voipala,
Huittula (Otamo), Saari ja Linna tiettävästi saivat nimensä ja ensimmäiset asukkaansa Sääksmäen
Voipaalan, Huittulan ja Saaren kylien sekä Linnan tilan mukaan, viite; s. 66 ja 70 Sääksmäen
historia (I-osa, Eino Jutikkala), sekä s. 40, 45 -46 SPH I-II.
Sääksmäen Rapola tunnetaan hyvin vanha asuinpaikka, sillä vanhimmat sieltä löydetyt haudat
ovat jo 500 -luvulta. Ella Kivikoski kirjoittaa Hämeen rautakauden aikaisista muinaislinnoista, että
tärkein ja suurin Hämeen linnoista ja ehkä suurin koko maassakin oli kuuluisa Rapolan harjulinna
Sääksmäessä, kirkon lähistöllä. Luonteeltaan ja rakenteeltaan se poikkeaa muista. Harjun laen
ulkoreunoja kiertää lähes kilometrin pituinen maasta ja kivistä tehty valli, jonka sisäpuolelle jää noin
200 m leveä ja n. 380 m pitkä linna-alue. Harjun rinteitä on lisäksi monin paikoin jyrkennetty, viite s.
71 HH -I sekä s. 76 -80 Sääksmäen historia (I-osa, Eino Jutikkala). Rapolan linnaa sekä sen
laajuuden että siitä aiheutuneiden suurten rakennus- ja kunnossapitorasitusten vuoksi sitä on
ajateltu laajojen alueiden, koko hämäläisheimon keskuslinnaksi, jossa on sijainnut yhteisen
linnoitusjärjestelmän hallintokeskus. Tietoisuus Rapolan merkityksestä säilyikin ilmeisesti pitkälle
historialliseen aikaan; vielä 1600 -luvun Sääksmäkeä koskevissa kartoissa on Rapola – joskin
erheellisesti – mainittu: ”Tälle paikalle on suunniteltu linnaa, muurit näkyvät vielä tänä päivänä
hiukan.” On oletettu, että 1300 -luvulla asiakirjoissa mainittu Rapolan Kuningas ja hänen sukunsa
ehkä ovat olleet enemmän kuin vain kylän tai pitäjän johtomiehiä, viite: s. 171, 173 HH -I.
Sääksmäen Rapolan kylä nimi pilkahtaa esihistorian hämäristä esiin ensi kerran v. 1340.
Tuolloin v. 1340 Avignonin paavi vahvisti 25:n sääksmäkeläisen pannaan julistamisen, eli
kirkonkirouksen, sillä nämä 25 sääksmäkeläistä heimopäällikköä ja talonpoikaa olivat niskuroineet
ja kapinoinneet kirkon asettamien kymmenysverojen korotusta vastaan. Heidän joukossaan oli 3
rapolalaista isäntää, tai heimopäällikköä, jotka joutuivat paavin kirkonkiroukseen: Mathias de
Rapalum, Cuningas de Rapalum ja Ollj Nevari de Rapalum (eli Rapalan Olli Nevari) sekä 6
heimopäällikköä Voipaalasta (Olla Dysa de Voijpala, Nykki Vargh de Voijpala, Callas de Voijpala,
Meilanpeti de Voijpala, Annundi de Voijpala sekä Marci de Voijpala). Nimien perusteella voitaneen
päätellä näiden heimo- ja talonpoikaispäälliköiden olleen osaksi ruotsalaisperäistä siirtoväkeä,
mahdollisesti kuuluen alempaan aatelistoon ja voutiluokkaan, osa ehkä Hollannista lähtöisin,
lähde; s. 151 Sääksmäen historia (I-osa, Eino Jutikkala). Viite; v. 2010 keväällä otsikoihin noussut
tieto, miten suomalaisilla ja hollantilaisilla löytyy yllättävän paljon yhtäläisyyttä geenitutkimuksen
perusteella.
94
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Sääksmäkeläisten niskuroinnista papinveroja vastaan löytyy itse asiassa merkintä jo v. 1334 ja
silloin jo kerrottiin, että kyse oli pitkään jatkuneesta niskuroinnista raskasta kirkon verotusta
vastaan. Kiista ratkaistiin tuolloin v. 1334 Turun piispan ja Ruotsin kuninkaan kesken, mutta kun
sääksmäkeläiset yhä jatkoivat niskurointiaan, niin Sääksmäen kirkkoherra Henricus Hartmanni
kääntyi asiassa Uppsalan arkkipiispan puoleen. Arkkipiispan kaniikki kävikin v. 1335 Sääksmäellä,
jossa järjestetyssä pitäjänkokouksessa kaniikki langetti niskuroinneille isännille 3 markan sakon
jokaiselta viikolta, joka ehtii kulua, ennen kuin he suostuvat säädettyyn kymmennysten maksuun.
Niskurointi kuitenkin jatkui ja siten Sääksmäen kirkkoherra haki apua Avignonin paavilta, mikä johti
sitten v. 1340 paavi Benedictus XII asettamaan pannaan. Vielä v. 1360 Uppsalan arkkipiispa
joutui puuttumaan sääksmäkeläisten valituksiin veroistaan, ja kirjelmöimään sääksmäkeläisille,
jonka jälkeen nämä ilmeisesti taipuivat pikkuhiljaa enemmän tai vähemmän ”nöyriksi
veronmaksajiksi”.
Historiallisissa lähteissä talonpoikien kapinoinnista löytyy tietoja v. 1329 alkaen, jolloin hauholaiset
talonpojat niskuroivat kirkonveroja vastaan, mutta hauholaisten kapinointi ei vetänyt vertoja
sääksmäkeläisten kapinoinnille. Tähän kapinointiin saattaa olla yhtenä syynä se, että Turkuun
1200 -luvulla perustetun dominikaaniluostarin munkkien tiedetään vierailleen myös Sääksmäellä
pystyttäen alttarin taivasalla. Munkit messusivat ja suorittivat muitakin kirkollisia toimituksia
kysymättä lupaa Sääksmäen kirkkoherralta. Kun munkit keräsivät seurakuntalaisilta almuja ja
uhrilahjoja, niin ymmärrettävästi talonpojat kapinoivat moninkertaisia kirkonmaksuja vastaan.
Tätä talonpoikaiskapinaa kirkonveroja vastaan on yksityiskohtaisemmin kuvattu Eino Jutikkalan
Sääksmäen historia -kirjassa (I-osa, s. 102 -105).
Toivo Jalli kirjoittaa, että kirkonkirouksista laajimmat ja tunnetuimmat olivat v. 1340 Sääksmäen ja
Hauhon seurakuntia koskevat. Neljännen nahan maksusta piispalle kieltäytyneiden eli kapinallisten
johtaja oli perimmäistapaan kuningas, kuninkaanvaltainen. Siten Cuningas de Rapalum oli
ainakin Rapolan, mutta yhtälailla Sysmän Rapalankin ja Uudenmaan Raaseporinkin linnanherra.
Oliko edes suomalainen, sillä todennäköisesti Kuningas de Rapalum oli Ragnvaldus Gislenpoika,
joka mainittiin v. 1340 ja 1350 voutina Uudellamaalla Skytten jälkeen. Uusimaa jaettiin vasta 1370luvulla Porvoon ja Raaseporin voutikuntiin, mutta Porvoon linnanpäälliköksi mainitun Skytten
aikana Länsi-Uudenmaan voudinkartanona ajatellaan vielä olleen Karjaan Junkarsborgin, elikkä
vasta Ragnvalduksen aikana sen viereisen Raaseporin. On vaikea sanoa tuleeko Rapolan ja
Raaseporin nimet Ragnvalduksesta vai onko niiden valtias kirjoitettu linnojen mukaan
rakovalkealta ja ”räkävallalta” kuulostavaksi Ragnvaldukseksi. Jälkimmäistä todistaisi
rinnakkaisnimi Cuningas de Rapalum. Gisle voisi olla lyhennys kuninkaanpojasta tai väännös
kissasta eli Hämeen tunnuseläimestä elikkä tarkoittaa siis syntyjään hämäläistä. Näin hänet voisi
yhdistää piispa Maunu II Tavastin jalosukuisiin esi-isiin (s. 179 -180 NN).
Ennen e.m. v. 1340 katolinen kirkko joutui puuttumaan aiemminkin uppiniskaisten hämäläisten
tekemisiin ja nimenomaan vanhoihin pakanallisiin menoihin. Nimittäin jo vuodelta 1229 tiedetään
että paavi Gregorius IX antoi bullan, jossa hän antoi kirkolle oikeuden ottaa haltuunsa
suomalaisten pakanoiden pyhät lehdot. Bullassaan vuodelta 1237 paavi Gregorius IX mainitsi
hämäläisten ajavan kristinuskoisia takaa omien pyhien puidensa ympäri niin, että nämä
rasituksesta kuolevat. Edelleen paavin bullassa kerrottiin hämäläisten uhraavan ihmisuhreja
pahoille hengille ja repivän uhrattavilta kristityiltä sisukset ulos. Lähde: FM Anna-Leena
Mansikkalan Pro gradu tutkielma; ”…sinä palwelet Perkelettä”. Pakanallinen uhraaminen ja
uhripaikat Suomessa luterilaisuuden vakiintumisen jälkeen (Anna-Leena Mansikkala kuuluu
kirjoittajan ja tämän puolison Seijan lähipiiriin ja sukuun. Anna-Leena omaa laajat sukujuuret
Heinolasta ja Sysmästä sekä Korpilahdelta ja Jyväskylästä).
Sääksmäen Rapolaa on tutkittu aikojen saatossa varsin paljon, onhan se yksi tunnetuimmista
muinaismuistoalueista Hämeessä, aiheesta on julkaistu lukuisia artikkeleita ja kirjoja. Mm. Georg
Haggrén on kirjasarjassa; Rapola-tutkimuksia 1, Valkeakosken RAPOLA, talonpoikaiskylästä
herraskartanoksi, kirjoittanut seikkaperäisesti Cuningas de Rapalum’sta (mm. sivuilla 8 -12) ja
siitä miten nämä 3 heimopäällikköä, tai talonpoikaisylimystä Rapolasta kapinoivat ja niskuroivat
kirkon raskasta verotusta vastaan, joutuen lopulta paavin pannaan.
E.m. G. Haggrén’n RAPOLA -kirjasta löytyy sivulta 9 Turun tuomiokirkon mustassa kirjassa oleva
kopio tuosta paavin bullasta, eli pannaanjulistuksesta v. 1340.
95
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Ehkä tämä sitkeä ja pitkäkestoinen niskurointi ja kapinointi kuvastaa osaltaan hämäläisten
luonnetta ja toisaalta asettumista kirkon, ja nimenomaan katolisen kirkon valtaa, sekä raskasta ja
moninkertaistakin verotusta vastaan, kun ottaa huomioon myös sen, miten kristinuskoa tuotiin osin
väkivaltaisestikin 1100 -1200 -luvuilla Suomeen ja miten hämäläiset sitkeästi harasivat vastaan,
vierastaen katolisen kirkon oppeja. Toki kristinusko oli ”rantautunut” Suomeen jo 700 -luvulla (jKr)
lähinnä keski-eurooppalaisten kauppiaitten vaikutuksesta. Tämä ”käännytysprosessi” oli
monivaiheinen ja kesti itse asiassa satoja vuosia, kun siihen liittyi olennaisena osana Ruotsin ja
(Venäjän) Novgorodin väliset valtapyrkimykset, jossa hämäläiset olivat ikään kuin ”välimaastossa”.
Sääksmäen Rapolassa mainittiin 1440 -luvulla lautamiehenä Olof Pölvä (eli Olavi Pölväjä).
Rapolassa oli v. 1507 jo 6 taloa ja v. 1543 taloja oli 7 kpl, joiden isäntinä v. 1507 olivat: Hemming
Jönsinpoika (Rapola n:o 1), Olof Ragvaldinpoika (Rapola n:o 2), Jöns Michelinpoika (Rapola n:o
3), Anders Nilsinpoika (Rapola n:o 4), Jöns Larsinpoika (Rapola n:o 5) ja Henric Nilsinpoika
Pölväjä (Rapola n:o 7 Papunen). Rapola n:o 6 oli v. 1543 mainitulla Anders Larsinpojalla. Lisäksi
Rapolaan tuolloin v. 1507 kuuluvaksi luetussa Vuorentaassa asui: Per Henrikinpoika ja Olof
Hintsanpoika. (Etunimi Jöns = Johannes ja Per = Pietari sekä Olof = Olavi). Viite: s. 11 RAPOLA kirja. Rapola sijaitsi Rapolan linnavuoren lounaispuolella, Vuorentaka linnavuoren pohjoispuolella
ja Voipaala linnavuoren kaakkoispuolella sekä tästä hieman kauemmas kaakkoon Huittula.
RAPOLA kirjassa sivulla 12 mainitaan että ei voi olla sattumaa, että Sysmässä Rapala, Voipala ja
Huittula (Otamo) ovat samalla lailla vierekkäin kuin Sääksmäelläkin. Samalla sivulla 12 mainitaan
edelleen, että nämä sysmäläiskylät ovat saaneet asutuksensa vasta keskiajan kuluessa,
viimeistään 1400 -luvun puolessa välissä. Tällöin myös Sääksmäen Rapola ja Voipaala Huittula
luopuivat eräomistuksistaan Sysmän Rapalassa ja Voipalassa sekä Huittulassa (Otamossa).
Seppo Suvanto on kirjassaan; Yksilö myöhäiskeskiajan talonpoikaisyhteiskunnassa,
Sääksmäen kihlakunta 1400 -luvun alusta 1570 -luvulle, yksityiskohtaisesti kuvannut jokaisen
Sääksmäen kihlakunnan talon ja niiden varhaishistorian, mutta mitään faktaa siitä, kuka ja milloin
siirtyi Sääksmäen Rapolasta ja Voipaalasta Sysmän Rapalaan ja Voipalaan, ei asiakirjoista löydy
vajavaisten 1300/ 1400 -lukujen tietojen takia.
Nimestä Rapo: Ristimänimi Rafael on Karjalassa kansanomaistunut muotoon Rapo, joka on
tunnettu siellä varhain niin talon- kuin sukunimenäkin. Rapo -sukuisia on asunut Laatokan
luoteisrannan pitäjissä, etenkin Jaakkimassa ja Lumivaarassa, mutta sukunimeä on tavattu myös
Kannakselta ja Suojärveltä. Käkisalmen kaupungissa on kirjoihin merkitty byskyttere Olli Rapo
1618, Pielisessä Rapa Jakoinen 1640, Viipurin pitäjässä J rappe 1554 ja L Rapoin 1563,
Sortavalassa Clemet Rapå 1725. Säämingistä on tieto nimestä marthi rappoinen v. 1549. Rafaeliin
voi asutusnimien kautta palautua myös hämäläinen sukunimi Rapola. Rapola -nimeä ovat
kantaneet varhain Sääksmäellä kartano, kylä ja linnavuori, v. 1340 mainittiin Rapolasta Cuningas
de Rapalum ”Rapolan kuningas” ja Mathias de Rapalum. Vuonna 1506 on Sääksmäen käräjien
pöytäkirjaan viety jons rapoyla. Saarijärveltä on tavattu erämies Rapolan Mikko 1554, Karkussa
mainittiin Thomas Wähä Rapo 1756. On myös mahdollista, että Hämeen – ja ehkä EteläKarjalankin – nimet pohjautuvat saksalaiseen miehennimeen Rabo, Rappo < Ratbold, joka on
voinut kotiutua maahamme keskiajalla saksalaisen kauppa- tai asutusvaikutuksen mukana (Pirjo
Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 526).
Sysmän Rapalan kylä mainittiin ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä tiettävästi 1430
-luvulla lautamies Olavi Rapalan kotikylänä, viite: s. 64 SPH I-II. Rapalan kylällä tiedetään olleen
1470 -luvulla kaskimaita Asikkalan rajan tuntumassa, Hinhijärven (= Kalkkisten Hanjärven) ja
Kupenvuoren (= Karilanmaan Kypärävuoren) vaiheilla. Asikkalan miehet eivät malttaneet olla siellä
käymättä ja vahinkoa tekemättä, josta syystä heidät tuomittiin v. 1474 Asikkalan käräjillä
maksamaan 40 markkaa sakkoa, ja samalla vakuutettiin Rapalan kyläläisten omistusoikeus näihin
viljelyksiin, viite: s. 114 SPH I-II.
Sysmästä kotoisin oleva Tandefelt -aatelissuvun jälkeläinen FT Birgitta Stjernvall-Järvi on
väitöskirjassaan; Kartanoarkkitehtuuri osana Tandefelt -suvun elämäntapaa, kuvannut myös
Sysmän Rapalan kartanon historiaa, Tandefelt -suvun omistuksen aikana. Kirjassa mainitaan
96
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Rapalan ratsutilan (myöhemmin kartanon) muodostuneen v. 1564 kolmesta tilasta, johon
yhdistettiin v. 1592 ja 1604 vielä 2 tilaa. Rapalan omistajat e.m. kirjan mukaan:
 lautamies Olavi Rapala, maininta 1430 -luvulla
 lautamies Pietari Rapala, maininta v. 1459, edellisen poika
 lautamies Olavi Rapala, maininta v. 1477, ed. poika
  vouti Pietari Sipinpoika Rapala, v. 1564 -1584
 ratsumies ja vouti Henrik Pietarinpoika Rapala, v. 1588 -1610, edellisen poika
 kornetti Henrik Henrikinpoika (Tandefelt) v. 1610 -1637, ed. poika
 edellisen leski Brita Sipintytär (Silfverbögel) v. 1637 -1645
 ratsumestari Arvid Henrikinpoika Tandefelt, v. 1645 -1654, ed. poika
 Rapalan kartano oli v. 1896 asti Tandefelt -suvun omistuksessa, viimeisin omistaja
Magnus Tandefelt (s. 1830, k. 1902), myi kartanon valtiopäivämies Severus Konkola
nuoremmalle.
 valtiopäivämies (Jämsästä) Severus Konkola v. 1896 -1915
 edell. tytär Anni Hellin Konkola ja vävy kenraali Rudolf Walden v. 1915 -1946
 Waldenin perikunta v. 1946 jälkeen, mm. legendaarinen patruuna ja vuorineuvos Juuso
Walden (s. 1907 Pietari, k. 1972 Valkeakoski), joka oli kenraali Rudolf Walden’n ja Anni
Konkolan poika. Juuso Walden tunnettiin myös presidentti Urho Kekkosen hyvänä
ystävänä.
 nykyisin Rapalan omistaa Rapalan kartanon yhtymä
Taulu 18.1
(XVI) Olavi Rapala (Olof Rapoila)
Syntyi n. v. 1400 mahdollisesti Sääksmäen Rapolassa. Olavi Rapala, lautamies, sekä Sysmän
Nuoramoisten Kärki -tilan isäntä että Rapalan kartanon omistaja, joka mainittiin 1430-luvulla
lautamiehenä. Todennäköisesti Olavi ja hänen sukujuurensa tulevat Sääksmäen Rapolasta.
Viite: s. 40, 45 ja 64 SPH I -II. Olavi kuoli n. v. 1455 Sysmän Rapalassa.
Taulu 18.2
(XVI) N.N. Olavin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Pietari Olavinpoika Rapala, s. n. v. 1425 Sysmä, Rapala. Tauluun 18.3.
- Olavi Olavinpoika Rapala, mainittiin Rapalassa v. 1477.
Taulu 18.3
(XV) Pietari Olavinpoika Rapala (Peder Olsson Rapala)
Syntyi n. v. 1430 Sysmän Rapalassa. Pietari Rapala mainittiin v. 1459 rajantarkastusmiehenä
Sysmässä. Seuraava merkintä Pietari Rapalasta löytyy v. 1469, jolloin hän oli osallisena Sysmän
Suurenkylän ja Luhangan välisessä rajankäynnissä. Pietari omisti Rapalan ratsutilan, joka on
ilmeisesti ollut suvun hallussa jo aiemminkin keskiajalla. Jo 1430 -luvulla mainittu Olavi Rapala oli
ilmeisesti Pietarin isä.
Vuonna 1474 Sysmän käräjillä käytiin rajaa Pietari Olavinpoika Rapalan, Olavi Hännisen ja
kirkkoherran kesken. Vuonna 1485 vedettiin seuraava raja Pentti Juhonpoika Rapalan ja Pentti
Pietarinpoika Rapalan maitten välille: Kaitaniemenpää, Lähdejärvenpää ja Muikkuvuori (s. 64 SPH
I -II). Vuonna 1457 tai 1462 piti ritari Olavi Niilonpoika Tavast laamannikäräjiä Sysmässä ja ratkaisi
tällöin Pietari Olavinpojan, Reko Rekonpojan ja Olavi Pienpojan välisen maariitajutun.
Kysymyksessä olivat Viljola, Väihkölä ja Jurvila nimiset sarat. Kun kuusi tarkastusmiestä, jotka
olivat olleet tutkimassa riidanalaisia maita, ei saanut sovintoa aikaan, toimitti Olavi Tavast
arvanvedon käräjäpöydällä, kuten maanlaki tällaisissa tapauksissa määräsi. Tällöin lankesi Viljolan
sarka Reko Rekonpojan osalle; hänelle se oli ennestäänkin kuulunut. Olavi Pienpoika sai
Väihkölän ja Pietari Olavinpoika sekä Heino Lattonen Jurvilan. Missä Viljola sijaitsi, ei ole voitu
saada selville, mutta Väihkölässä lienee nykyinen Väihkölä, joka sijaitsee lähellä Sysmän kirkkoa,
97
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
ja Jurvila -nimeä on käytetty siitä Joutsijärven kylänumerosta, mihin kuuluu mm. Kirveskoski lähellä
Hartolan rajaa (s. 149 -150 SPH I -II). Mahdollisesti tässä mainittu Pietari Olavinpoika oli sama kuin
Sysmän Rapalan samanniminen isäntä. Pietari Olavinpoika Rapala kuoli n. v. 1500 Sysmässä.
Taulu 18.4
(XV) N.N. Pietarin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Pentti Pietarinpoika Rapala, s. n. v. 1460 Sysmä. Mainittiin v. 1485 rajankäyntiasiassa.
- Sipi Pietarinpoika Rapala, s. n. v. 1470 Sysmä. Ylisen Hollolan kihlakunnan vouti. Omisti
ilmeisesti maata Rapalassa, vaikka asuikin muualla. Sipi Pietarinpojan poika vouti Pietari
Sipinpoika mainittiin Rapalan kartanon isäntänä v. 1564 alkaen. Hän oli Tandefelt -suvun
esi-isä. Vouti Sipi Pietarinpojan on päätelty olleen Jeppe Kasin vävy, jolloin Sipin vaimon
vanhemmat olisivat olleet Kokkalan suvun eli Kasi-Tavastien kantaisä Jeppe Henrikinpoika
Kasi ja Anna Arvidintytär, joka oli Hauhon Hyvikkälän Asserinpoikain sukua. Sipin vaimon
veljen poika Sipi Henrikinpoika oli taas Hartolan Koskipään kartanon herra, omisti myös
Hartolan Pohjolan ja Kalhon kartanot, ollen myös aatelisen Silfverbögel & Hjortfelt &
Korpenfelt -sukujen kantaisä ja myös Sysmän Nuoramoisten Nordenlundin kartanon
ensimmäinen omistaja. Sipi Pietarinpoika Rapalan poika Pietari Sipinpoika, eli Pietari
"kirjuri" Rapala, oli Sysmän Rapalan ratsutilallinen sekä Hauhon ja Ylisen Hollolan
kihlakunnan kirjuri ja vouti, samalla myös Sysmän tuomari. Oli itse Sysmän käräjillä useasti,
mm. v. 1574, koska häntä syytettiin monista "kolttosista" ja mielivallasta. Pietaria pidetään
aikansa todellisena "rötösherrana", häikäilemättömänä oman etunsa ajajana. ”Rötösherra
Pietari kirjuri” Rapalan vaimo oli taas Kaarina Severintytär Juusteen, Hauhon kirkkoherran
Severin Juusteenin tytär, jonka veli oli Turun ja koko Suomen piispa Paavali Juusteen (s.
1516, k. 22.8.1575 Turku). Pietari Sipinpoika Rapala hankki v. 1582 omistukseensa lähes
koko Padasjoen Virmailan saaren ja perusti sinne Virmailan rusthollin, eli ratsutilan (s. 24
VS -I).
- Mikko Pietarinpoika Rapala, s. n. v. 1480 Sysmä. Tauluun 18.5.
Taulu 18.5
(XIV) Mikko Pietarinpoika Rapala (Michel Pedersson Rapala)
Syntyi n. v. 1480 tiettävästi Sysmän Rapalassa. Talollinen ja isäntänä Sysmän Rapalassa
tiettävästi v. -1539 -1543, kts. kuva 24. Maakirjojen alkuvuosina Sysmän Rapalan nimenä esiintyi
maakirjoissa vaihtelevasti muodot Rapoila, Rapola ja Rapala, vrt. Sääksmäen Rapola !.
Vuoden 1539 maakirjan mukaan Rapalan kylässä oli kolme taloa, joiden isännät olivat Klemetti
Tuomaanpoika, Mikko Pietarinpoika ja Henrikki Laurinpoika. Vuonna 1543 taloja oli jo
seitsemän. Rapalan talojen yhteenlaskettu koukkuluku oli 1, mistä päätellen kylässä on alkujaan
ollut yksi kantatalo, joka v. 1539 mennessä oli jaettu jo kolmeen osaan. Vuoden 1552
eräasutusluettelon mukaan Rapalan Henrikki Laurinpojalla ja Olavi Mikonpojalla oli erämaata
Rutajärvellä, eli nykyisessä Leivonmäessä (s. 82, 85 SPH I -II).
Taulu 18.6
(XIV) N.N. Mikon puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Olavi Mikonpoika Rapala. Talollinen Rapalassa v. 1543 -1567. Talon seuraava isäntä oli
Pentti Olavinpoika. Olavi Mikonpoika Rapala omisti eräalueen; miehen kalaveden ja
oravimetsän, Leivonmäen Rutajärvellä, viite: s. 46 LK ja s. 85 SPH I-II.
- Heikki Mikonpoika Perttula, s. n. v. 1510 Sysmä. Tauluun 18.7.
Taulu 18.7
(XIII) Heikki Mikonpoika Perttula (Hendrich Michelsson Berdola)
Syntyi n. v. 1510 tiettävästi talollisen poikana Sysmän Rapalassa. Heikki Mikonpoika mainittiin
isäntänä Suur-Sysmään kuuluneella Havumäen (sijaitsee Leivonmäellä) kylässä v. 1544 -1572,
98
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
viite: s. 46 -47 LK. Heikin talosta jaettiin v. 1571 talo Niilo Pekanpojalle, jonka talossa jo v. 1573
mainittiin Pekka Niilonpoika. Heikin jälkeen hänen talonsa isäntänä mainittiin v. 1573 Yrjö
Pekanpoika, v. 1574 Jaakko Yrjönpoika, v. 1575 -1578 Lauri Mikonpoika ja vuodesta 1579 Heikki
Yrjönpoika. Mahdollisesti nämä isäntämiehet ovat olleet keskenään sukua. Heikki on voinut jo
kuolla aiemmin kuin v. 1572, sillä veroluetteloita ei pidetty aina ajan tasalla. Niilo Pekanpoika ja
Yrjö Pekanpoika ovat voineet olla hänen vävyjään ja olleet jo melko iäkkäitä, kun heidät on merkitty
veroluetteloihin. Heidän taloissahan mainittiin jo melko pian seuraava sukupolvi isäntänä. Lauri
Mikonpoika on voinut olla patronyymistään päätellen Heikki Mikonpojan pojanpoika. Laurille lienee
jaettu oma talo, mutta v. 1579 -1599 talon isäntiä ei ole merkitty veroluetteloihin. Vuodesta 1600
alkaen Laurin pojat ovat isännöineet taloa, joka sai ajan saatossa nimekseen Perttula ja
myöhemmin Hovila.
Sysmän erämaiden luettelosta v. 1552 ilmenevät myös Leivonmäen alueen eräsijat, joita oli neljä,
kukin nimeltään Rutajärvi. Ne sisälsivät kukin yhden miehen kalaveden ja oravimetsän, ja niiden
omistajina olivat Henrikki Laurinpoika ja Olavi Mikonpoika Rapalasta sekä Reko Pekanpoika ja
Juho Pekanpoika Karilanmaasta. Rapalalla oli lisäksi 1500 -luvulla nykyisen Havumäen kylän
alueella Lähdesmäen ulkomaa. Uudisasukkaita ei eräsijoissa mainittu, koska niiden ei katsottu
kelpaavan asuttavaksi. Tästä huolimatta Leivonmäen Havumäkeen oli ilmestynyt ensimmäinen
pysyvästi maata viljelevä talonpoika, Heikki Mikonpoika. Vuonna 1554 Rapalan Olavi Mikonpojan
ja Henrikki Laurinpojan veroluvut kotikylässä olivat 5/24 koukkua, Reko Pekanpojan 1/8 ja Juho
Pekanpojan 1/12. Talojen varallisuuksia voidaan tarkastella v. 1571 hopeaveroluettelon avulla.
Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Heikki Mikonpojalla oli Havumäessä 3 hevosta (arvo
40 mk), 4 lehmää, 11 lammasta, 3 sikaa ja nuorta karjaa 3 eläintä. Henrikillä oli kuparia 1 leiviskän
ja 5 mk verran. Näistä hän maksoi hopeaveroa 11 markkaa ja 4 ½ äyriä. Verrattaessa
leivonmäkeläisten kokonaisvarallisuutta muiden sysmäläisten varallisuuksiin, Heikki Mikonpoika oli
huomattavasti keskitason yläpuolella. Sysmän 214:stä talosta 62 maksoi veroa yli kymmenen
markan ja Heikki Mikonpoika oli yksi heistä, viite: s. 56 LK.
Verotusta varten laadittu maakirja mainitsee v. 1544 Havumäellä asuvaksi Heikki Mikonpojan.
Varmuudella ei voida sanoa milloin hän alkoi viljellä paikalla maata, sillä maakirjaan merkitseminen
ilmoittaa itse asiassa vain sen milloin vero on asetettu. Käytännössä veroja ei kuitenkaan voinut
kovin kauan välttää, jos ollenkaan. Vuonna 1544 Heikin talon vero oli 1/12 koukkua ja 1 jousi.
Koukku tarkoittaa alkujaan koukkuauraa, jonka nimi on sittemmin siirtynyt viljellyn maan yksiköksi.
Alkujaan koukkuverotuksen alkaessa jokainen talo oli kokonainen koukku, mutta sittemmin talon
jakautuessa myös koukku jakautui osiksi: 1/2, 1/3, ¼, 1/6, 1/8 j.n.e. Koukku tarkoitti tiettyä pellon
kyvömäärää, joka 1500 -luvun loppupuolella käsitti Hämeen kihlakunnaissa kolme puntaa eli kymmenen
tynnyriä kylvettävää viljaa. Niinpä kokokoukku oli karkeasti ottaen n. 5 -6 ha. Metsämiehen jalkajousesta
nimensä saanutta jousiveroa maksettiin alkujaan jokaisesta talonpojasta ja hänen talossaan asuvasta yli 15
v. ikäisestä pojasta tai vävystä, mutta pian tämä vero jähmettyi, ja 1600 -luvulla jouset hävisivät
verotuksessa. Heikki Mikonpojan isännyyden aikana (v. 1544 -1572) jousi oli vielä jossain määrin
osoittanut talossa asuvien miesten määrää, sillä v. 1551, 1559, 1561 ja 1564 taloon oli merkitty 2
jousta. E.m. viljelyaloihin liittyen, kun Heikin pellot olivat kaksivuoroviljelyksessä, eli puolet oli
kesantona ja puolet viljalla, Heikki Mikonpojan viljelyala oli siten 0,4 ha ja kokonaisala 0,8 ha.
Tämä lisäksi Heikillä oli kaskimaita mikä ei näkynyt näissä tiedoissa, viite: s. 54 -55 LK.
Kansan muistissa on säilynyt vuosisatoja asutustarinoita, jotka aikojen kuluessa ovat siirtyneet
kertojalta kertojalle, sukupolvelta toiselle, jolloin osia siitä on hävinnyt ja muuttunut tai siihen on
lisätty aineksia. Niinpä asutustarinoihin ei ole kirjaimellisesti luottaminen, mutta kaiken kaikkiaan ne
saattavat antaa viitteitä asuttajien alkuperästä. Leivonmäen asutustarinan on merkinnyt muistiin ja
julkaissut Torsten Boisman 1890 -luvulla seuraavalla tavalla: ”Ensimmäisenä saapui Leivonmäelle
’sieltä etelästä päin’ eräs Havuhuuppo niminen metsästäjä, joka samosi korpia ja eli yksistään
metsästyksellä sekä asettui vihdoin Havumäelle, joka on peninkulman päässä Luhangan kirkolta.
Hänellä oli veli, joka tuli vähän myöhemmin ja asettui Pajumäelle, joka nykyjään kuuluu Joutsan
pitäjään, sekä alkoi viljellä maata. – Havuhuuppo oli muuten taitava mies, olipa ollut
lautamiehenäkin Hollolan käräjillä. Tällä Havuhuupolla oli sitten poika, joka 30 v. ikäisenä meni
Hollolaan kastettavaksi siellä kun silloin oli lähin pappi. Kun hän sieltä palasi, kysyi vanha
Havuhuuppo: ’No mitäs sinne kuuluu?’, johon poika vastasi: ’Eipä erinomaista, vaan puhuivat ne
99
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
vaan siellä yhtä käräjäjuttua eräästä kuolleesta miehestä ja sen ristiinnaulitsemisesta’. Tähän
kerrotaan Havuhuupon vastanneen: ’No onpas siinä käräjäjuttua, kun minä olin 30 v. sitten siellä,
niin silloin jo sitä pohdittiin.” Viite: s. 47 LK ja s. 35 -36 sekä 129 SPH I-II. Myös kirkkoherra A. O.
Blomberg on kirjannut 1800 -luvun lopulla asutustarinan käsikirjoitukseensa Leivonmäen Historia
seuraavasti: ”Tämä asutus näkyy saapuneen seutuun kahta eri tietä. Idästä päin nousivat
savolaiset Puulaa myöten, tapasivat Kälkänjoen suun ja kulkivat sitä myöten ylös Kälkänjärville,
joista huomasivat korkean Havumäen vaaran. Ensimmäinen mies, joka tänne mäen laille raivasi
kasken ja kyhäsi pirtin, kertovat vanhat olleen nimeltä ’Havuhuuppo’, kertomusten mukaan raaka
mutta väkevä mies ja joka sitten pani pohjan nykyiselle Hovilan tilalle. Pian seurasi häntä toisia ja
raivasivat kasken ja kyhäsivät saunamökin likelle oleville kukkuloille niin kuin Karhala (entinen
Sikanen), Kälkämäki ja Kekko sekä myös Havuhuupon mäen rinteille. Nämä käyttivät
hautausmaaksi Säynätjärvessä olevaa pientä saarta, jossa vieläkin selvästi nähdään haudan siat
harjulla idästä länteen… Tällä pienellä harjusaarella lepää siis ijäistä untaan vanha Havuhuuppo,
ensimmäinen asutuksen perustaja tänne suunnattomaan, jylhään havukorpeen, josta seutu
myöskin on perinyt nimensä Havumäki!” Viite: s. 48 LK. Kokonaisuudessaan tarinat ovat
samanlaisia. Tarinoiden ydin on, että ensimmäinen asukas oli Havuhuuppo, joka asettui
Havumäelle nykyisen Hovilan paikalle, mutta maakirjan mainitsema ensimmäinen asukas on
asunut tilalla, joka sai sittemmin nimen Penttilä ja myöhemmin Tallimäki. Ensimmäinen tila syntyi
siis nykyiseen Etu-Ikolaan.
Huuppo saattaa viitata latinalaiseen nimeen Hubertus. Pyhä Hubertus oli keskiajalla metsästäjien
suojeluspyhimys ja hänen tunnuksensa hirven pää on Hollolan vaakunassa. Mikäli tarina on
todenperäinen, Havuhuuppo on voinut olla Heikki Mikonpoika, mutta yhtä hyvin kertomus voisi
viitata myös vielä varhaisempaan aikaan. Vuonna 1605 Havumäen Heikki Yrjönpoika (Penttilä) ja
Pekka Niilonpoika (Tommola) asuivat nykyisen Ikolan alueella ja Kälkäjärvenmaalla asunut Niilo
Laurinpojan asuinalue vastasi nykyistä Havumäen tienoota. Tommolan ja Penttilän talojen
ympäristöä asukkaineen alettiin 1600 -luvun lopulla kutsua Ikolaksi. Ikosia ei tunneta muualta
Hämeestä, mutta Savossa heistä lähimmät olivat 1500 -luvulta lähtien nykyisen Kangasniemen
Ikolassa, mikä osoittaa, että joitain savolaisia on täytynyt olla ensimmäisten asujien joukossa (s. 45
-50 ja 52 -53 LK). Koska veroluettelot ovat hieman sekavat, voisi Havumäen vanhin talo olla aivan
hyvin myös Perttula eli Hovila, jolloin asutustarina pitäisi tältä osin paikkaansa. Heikki Mikonpojan
mahdolliset vävyt Yrjö Pekanpoika ja Niilo Pekanpoika ovat voineet olla veljiä ja kuulua
kangasniemeläiseen Ikosen sukuun (?). Koska Sysmän Rapalalla oli erämaita Havumäessä, voisi
Heikki Mikonpoika olla kotoisin Rapalasta. Vuoden 1539 maakirjan mukaan Rapalassa oli
isäntänä Mikko Pietarinpoika, joka sopisi Heikin isäksi. Viite: s. 569 -570 Sukupuuni (Tommy
Koukka).
Taulu 18.8
(XIII) N.N. Heikin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Mikko Heikinpoika Perttula, s. n. v. 1530 Sysmä. Tauluun 18.9.
- N.N. Heikintytär. Puoliso: Yrjö Pietarinpoika, talollinen Havumäessä v. 1573.
- N.N. Heikintytär, s. n. v. 1540 Sysmä. Tauluun 19.6.
Taulu 18.9
(XII) Mikko Heikinpoika Perttula (Michel Hendrichsson Bertola)
Syntyi n. v. 1530 Sysmän Rapalassa. Mikkoa ei mainittu veroluetteloissa, joten hän lienee kuollut
melko nuorena. Hänen isänsä lienee ollut Havumäen kylässä isäntänä mainittu Heikki Mikonpoika
ja poikansa samassa kylässä isäntänä mainittu Lauri Mikonpoika. Viite: s. 571 Sukupuuni (Tommy
Koukka).
Taulu 18.10
(XII) N.N. Mikon puolison nimeä ei tiedetä.
100
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapsi:
- Lauri Mikonpoika Perttula, s. n. v. 1550 Sysmä, Hartola, Leivonmäki. Tauluun 18.11.
Taulu 18.11
(XI) Lauri Mikonpoika Perttula (Lars Michelsson Bertula)
Syntyi n. v. 1550 Suur-Sysmän (Hartolan) Leivonmäen Havumäessä. Talollinen ja isäntänä
Havumäessä v. 1575 -1578. Havumäen kylän ensimmäisenä isäntänä v. 1544 -1572 mainittu
Heikki Mikonpoika oli mahdollisesti Laurin isoisä. Lauri kuoli v. 1590 jälkeen Havumäessä. Viite: s.
570 -571 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 18.12
(XI) N.N. Laurin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Niilo Laurinpoika Perttula. Havumäen Perttulan isäntä v. 1600 -1617.
- Mikko Laurinpoika Perttula. Havumäen Perttulan isäntä v. 1618 -1620-. Mikon jälkeen
isännäksi tuli nähtävästi hänen nuorempi veljensä Esko Laurinpoika.
- Esko Laurinpoika Perttula, s. n. v. 1590 Sysmä, Hartola, Leivonmäki. Tauluun 18.13.
Taulu 18.13
(X) Esko Laurinpoika Perttula (Eskel Larsson Bertula)
Syntyi n. v. 1590 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolan) Leivonmäen Havumäessä. Eskon
elinaika oli suunnattoman kurjuuden aikaa, sotarasitukset 1500 -luvun lopulla sekä 1600 -luvun
alun halla- ja katovuodet, erityisesti v. 1601 tuhot ja sadon totaalinen menetys köyhdytti tiloja niin
että Havumäen kaikki tilat todettiin varattomiksi ja v. 1607 autioiksi, eli veronmaksukyvyttömäksi.
Tämä johti jopa siihen että v. 1618 ilmoitettiin Havumäen kaikkien asukkaiden lähteneen tiloiltaan !,
viite: s. 62 LK. Esko joka tapauksessa palasi sitten kotilalleen, jossa hänet mainittiin maakirjassa
ensi kerran v. 1624. Mutta ei mennyt tämänkään jälkeen sen paremmin, kun tuli 1630 -luvun pahat
halla- ja katovuodet, joten kruunun katselmuksessa v. 1634 todettiin: ”Havumäki, 3 taloa. Talvi- ja
kevätvilja turmeltunut. Kerjäämällä saaneet siemenviljaa ja kylväneet: 2 taloa 3 kappaa ja 1 talo 10 kappaa.
2 henkeä kuollut nälkään”. Viite: s. 63 LK.
Esko Laurinpoika oli talollisena ja Havumäen Perttulan isäntä v. -1624 -1647. Vuoden 1624 karjaja kylvöluettelon mukaan Havumäen Esko Laurinpojalla oli yksi hevonen ja hänen kylvönsä oli 1,5
tynnyriä, mikä osoittaa sen että Eskon tila oli todella köyhä, palatessan tuolloin v. 1624 viljelemään
kotitilaansa !. Vuonna 1635 hänellä oli jo 2 hevosta, 1 härkä, 3 lehmää, nuorta karjaa 2 eläintä, 1
pukki ja 5 lammasta sekä kylvömäärä oli nyt 2 tynnyriä (s. 58 ja 60 LK). Vuoden 1633
myllyluettelon mukaan Havumäen Esko Laurinpojalla oli puromylly, jossa jauhettiin syksyisin ja
keväisin. Siinä jauhatti viljansa kuusi Havumäen naapuria (s. 237 SPH I-II). Esko sai pahojen
katovuosien jälkeen tilansa jotenkin ”jaloilleen”, niin että v. 1642 hänen tilansa oli Havumäessä
ainoa, joka ei ollut autiotila, eli veronmaksukyvytön !. Esko kuoli v. 1647 jälkeen Havumäessä.
Viite: s. 568 -569 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 18.14
(X) Kaarina Pietarintytär (Carin Pärsdotter)
Syntyi n. v. 1590 talollisen tyttärenä Leivonmäen Havumäessä. Isä taulussa 19.7.
Havumäen kylässä mainittiin useita, joilla oli patronyymi Pietari. Kaarina Pietarintytär sopisi
samaan aikaan kylän toisen talon isäntänä olleen Simo Pietarinpojan sisareksi. Simon isä Pietari
Niilonpoika mainittiin isäntänä Havumäessä v. 1601 -1623. Pietarin isännöimä talo sai myöhemmin
nimen Tommola. Kaarina kuoli v. 1646 jälkeen Havumäessä.
Lapsi:
- Esko Eskonpoika Perttula, s. n. v. 1613 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 18.15.
101
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 18.15
(IX) Esko Eskonpoika Perttula (Eskel Eskelsson Bertula)
Syntyi n. v. 1613 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolassa) Leivonmäen Havumäessä.
Talollinen ja Havumäen Perttulan isäntä v. -1649 -1693. Eskon ensimmäinen puoliso oli ennen v.
1634 vihitty Helka Pietarintytär, elossa vielä v. 1638, toinen puoliso oli Anna ja kolmas puoliso oli
v. 1655 vihitty Helka, k. 1657 -1661. Eskon neljäs puoliso oli v. 1657 -1662 vihitty Maisa, elossa
vielä v. 1671. Esko kuoli v. 1693 jälkeen Havumäessä. Viite: s. 569 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Helka Pietarintytär (Helga Peersdotter)
Esko Perttulan ensimmäinen puoliso, vihitty ennen v. 1634. Helka kuoli v. 1638 tai sen jälkeen
Havumäessä.
Lapset:
- Marketta Eskontytär, elossa vielä v. 1682. Puoliso Hartolassa v. 1651 Heikki Pekanpoika.
Asui talollisen vävynä Havumäen Perttulassa v. 1651 -1682. Perttulan vävy Heikki
Pekanpoika lienee karannut verorästejä pakoon v. 1686 (s. 64 LK).
- Anna Eskontytär. Mainittiin talollisen tyttärenä Perttulassa v. 1662.
Taulu 18.16
(IX) Anna N.N. (Anna N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1620. Avioitui tai naitettiin ennen v. 1649 Esko Eskonpojan todennäköisesti toiseksi
vaimoksi. Havumäen Perttulan tilan emäntä. Anna kuoli v. 1654 Havumäessä.
Lapset:
- Marina Eskontytär. Mainittiin talollisen tyttärenä Perttulassa v. 1668 -1669.
- Maalin Eskontytär. Mainittiin talollisen tyttärenä Perttulassa v. 1670 -1671.
- Pertti Eskonpoika Perttula, s. n. v. 1650 Sysmä, Leivonmäki. Tauluun 18.17.
Helka N. N. (Helga N.N -dotter)
Avioitui tai naitettiin v. 1655 Esko Eskonpojan puolisoksi ja emännäksi Havumäen Perttulaan.
Helka kuoli v. 1657 -1661 välisenä aikana Havumäessä.
Lapset:
- Maria Eskontytär. Mainittiin talollisen tyttärenä Perttulassa v. 1675 -1680.
- Heikki Eskonpoika Perttula. Mainittiin talollisen poikana Perttulassa v. 1675 -1682. Vuoden
1704 rästiluettelon mukaan Perttulan Heikki Eskonpoika oli kuollut (ehkä v. 1686), eikä ollut
toivoakaan saada rästiveroja perityksi (s. 64 LK). Puoliso Hartolassa 1680 Kerttu, elossa
vielä v. 1682.
Taulu 18.17
(VIII) Pertti Eskonpoika Perttula (Bertell Eskelsson Bertula)
Syntyi n. v. 1650 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolan) Leivonmäen Havumäessä.
Mainittiin talollisen poikana Havumäen Perttulassa v. 1671 -1682. Havumäen Perttulan isäntä v.
1687 -1704. Vuoden 1719 kylvöluettelon mukaan Havumäen Pertti Perttula kylvi ruista 10 kappaa
ja ohraa 15 kappaa. Hänellä oli 3 lehmää, nuorta karjaa 1 eläin, 4 lammasta, 1 vuohi ja 1 sika (s.
61 LK). Perttula mainittiin Isonvihan aikaan Ylisen Hollolan komppanian Luhangan ratsutilan
augmentiksi, eli tila ylläpiti Luhangan säterin ratsumiestä, viite; s. 61 ja 68 LK. Pertti oli elossa vielä
v. 1719, eli hän kuoli v. 1719 jälkeen Havumäessä. Viite: s. 571 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 18.18
(VIII) Maalin N.N. (Margaretha el. Maalin N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1650. Pertti Perttulan puoliso ja Havumäen Perttulan tilan emäntä. Maalin kuoli v. 1694
jälkeen Havumäessä, ilmeisesti suurten kuolonvuosien 1695 -1697 aikana.
102
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Valpuri Pertintytär, s. 1670 Hartola. Asui Havumäen kylässä, k. 1740, haud. 2.2.1740
Hartola.
- Sofia Pertintytär. Mainittiin Havumäen Perttulassa talollisen tyttärenä v. 1693 -1694.
Puoliso 1. Hartolassa v. 1705 Olavi Mikonpoika. Perttulan isäntä v. 1705 -1708, k. 1708
Hartola. Puoliso 2. Hartolassa v. 1711 Erkki Mikonpoika. Perttulan isäntä v. 1711 -1712-.
Erkki Mikonpoika asui Perttulassa jo v. 1706.
- Erkki Pertinpoika Perttula, s. 1674 Hartola. Havumäen kylän Perttulan talon isäntä v. -1723
-1734. Vuosina 1706 -1712- talon isäntänä oli Erkki Mikonpoika ja v. 1705 Olavi
Mikonpoika. Ennen Olavia isäntänä oli Pertti Eskonpoika, joka lienee ollut Erkki Pertinpojan
isä. Haudattujen luetteloon Pertin isäksi oli merkitty nähtävästi virheellisesti Heikki.
Kangasniemen vihittyjen luettelon mukaan Kangasniemellä vihittiin 9.8.1724 Erkki
Pertinpoika Havumäestä ja Elisabet Hannuntytär Hämäläinen, joka oli kotoisin
Kangasniemeltä. Liisa Hannuntytär mainittiin Hartolan kirkonkirjoissa Erkin vaimona ja hän
oli elossa vielä v. 1754. Liisa oli Erkin toinen puoliso, koska Erkin vanhin poika Erkki oli
aviossa jo v. 1736 ja kirkonkirjojen mukaan syntynyt jo v 1709. Erkki Pertinpojan
ensimmäisen puolison nimeä ei ole mainittu henkikirjoissa. Kangasniemellä vihittiin
26.12.1710 eräs Erkki Pertinpoika ja Helka Pekantytär Manninen. Mahdollisesti tämä on
sama Erkki, vaikka hänelle ei ole merkitty kotipaikkaa. Havumäkihän on lähellä
Kangasniemen rajaa, joten ei ole mitenkään mahdotonta, että myös Erkin ensimmäinen
vaimo olisi ollut kotoisin Kangasniemeltä. Erkin toinen puoliso oli Kangasniemellä 9.8.1724
vihitty Liisa Hämäläinen, s. 4.9.1700 Kangasniemi, elossa vielä v. 1754. Liisan vanhemmat
olivat Kaihlamäen Kreivin talon isäntä Hannu Rekonpoika Hämäläinen ja Maria Tanelintytär
Rytkönen. Liisan edellinen puoliso oli Kangasniemellä 1.12.1723 vihitty Lauri Paavonpoika
Hokkanen. Erkki Pertinpoika Perttula kuoli 11.11.1748 Hartolan Leivonmäen Havumäessä.
- Antti Pertinpoika Perttula. Mainittiin Havumäen Perttulassa v. 1710 -1712.
- Pertti Pertinpoika Perttula, s. 1683 Hartola. Itsellinen Havumäen kylässä, k. 20.2.1757
Hartola, 75 -vuotias, haudattiin kirkon alle. Hartolan Havumäen kylässä kuoli 9.6.1751
itsellisen Pertti Pertinpojan anoppi (svärmor) Riitta Matintytär (s. v. 1658) 93 -vuotiaana.
- Anna Pertintytär, s. 1695 Hartola. Tauluun 18.20.
- Mikko Pertinpoika Perttula.
- Risto Pertinpoika Perttula.
- Elina Pertintytär. Puoliso Juho Mikonpoika. Asui Havumäessä v. -1734-.
Taulu 18.19
(VII) Tapani tai Tahvo Laurinpoika Lapinpaasi (Staffan Larsson Lapinpasi)
Syntyi v. 1705 ehkä Hartolan (Joutsan) Leivonmäellä, Havumäessä (?). Tapanin vanhempia ei
saatu luotettavasti selvitettyä. Torpparina Havumäen kylän Lapinpaasi -torpassa v. -1727 -1765,
viite: s. 62 LK. Henkikirjojen mukaan Havumäen kylän Perttulassa asui v. 1725 itsellinen Tapani
Laurinpoika ja hänen vaimonsa Sofia. Sofia lienee ollut Tapanin ensimmäinen vaimo ja Anna
Pertintytär toinen. Anna -vaimo mainittiin Tapanin vaimona Lapinpaaden torpassa Joutsan
ensimmäisessä rippikirjassa (RK 1727 -1733). Tapanin torppa mainittiin v. 1736 autioksi, eli
veronmaksukyvyttömäksi ja Tapani mainittiin samalla itselliseksi, mutta jo seuraavana v. 1737
uudestaan torppariksi. Torppari Tapani Laurinpoika kuoli 60 v. ikäisenä 19.2.1765 Lapinpaaden
torpassa ja haud. 24.2.1765 Leivonmäellä. Viite: s. 351 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Havumäen kylän itälaidalla on pieni ikivanha Lapinkylä, siis lappalaisten ikivanha asuinpaikka ja
Lapinpaaden torppa sijaitsi ilmeisesti siellä vain n. 70 m päässä Kangasniemen rajasta. Voitaneen
hypoteettisesti ajatella vaikkapa niin että Tapani olisi ehkä näitten lappalaisten jälkeläisiä. Toisaalta
mm. Havumäen Tommolan tilalla mainittiin talon isännän Risto Ristonpoika Tommolan veljenä
Lauri Ristonpoika v. 1707 -1708, joka sopisi Tapanin isäksi, mutta Laurilla ei mainittu puolisoa k.o.
vuosina. Selvitystä hankaloittaa vajavaiset henkikirjat suurten nälkävuosien (1695 -1697) ja Pohjan
sodan/ Isonvihan (1700 -1721) tienoilla.
Sofia N.N. (Sophia N.N –dotter)
Tapani Laurinpojan ensimmäinen puoliso, mainittiin v. 1725. Sofia kuoli ilmeisesti v. 1726.
103
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Ei tiedossa lapsia.
Taulu 18.20
(VII) Anna Pertintytär (Anna Bertillsdotter)
Syntyi v. 1695 Suur-Sysmän (Hartolan Joutsassa) Leivonmäen Havumäessä. Isä taulussa 18.17.
Tiettävästi talollisen tytär Leivonmäen Havumäen Perttulasta, avioitui tai naitettiin ilmeisesti v. 1727
Tapani Laurinpojan puolisoksi. Perttulan tilan Lapinpaaden torpan emäntä. Anna kuoli 60 v.
ikäisenä 14.3.1755 Havumäessä.
Lapset:
- Lauri Tapaninpoika Lapinpaasi, s. 1721 Hartola. Lapinpaasin torppari v. -1752 -1769, k.
7.9.1769 Hartola. Puoliso Kaarina Olavintytär Manninen.
- Pekka Tapaninpoika, s. 1730 Hartola, k. 1732 Hartola.
- Anna Tapanintytär, s. n. 1730 Hartola, Leivonmäki. Tauluun 16.A.8.
- Tapani Tapaninpoika Lapinpaasi. Lapinpaasin torppari v. -1764 -1773-. Puoliso Hartolassa
24.6.1759 Sofia Sipintytär, Ikolasta.
- Sofia Tapanintytär, s. 16.2.1735 Hartola. Puoliso 1. Hartolassa 22.12.1754 sotilas Matti
Hoffman, Ikolasta. Puoliso 2. Hartolassa 5.2.1758 talollisen poika Juho Heikinpoika,
Leivonmäen Nujakankaalta.
TAULU 19 LEIVONMÄEN HAVUMÄEN TOMMOLA SUKUHAARA
Yleistä: Tämän sukuhaaran varhaisempien juurien selvityksessä päädyttiin siihen ratkaisuun että
Leivonmäen Havumäen kylän Tommolan kantatilalle v. 1571 ilmestynyt uudisviljelijä Niilo
Pietarinpoika (Nils Pedersson) olisi lähtöisin Sysmästä ja ilmeisimmin sen Voipalan kylästä.
Toinen tutkinnan piirissä ollut vaihtoehto, että k.o. uudistilallinen olisi tullut Kangasniemen Ikolasta,
hylättiin riittävien lähtötietojen ja ”todisteiden” puutteiden vuoksi. Havumäen kylän ensimmäisten
asukkaiden oletetaan tulleen sekä Hämeestä, nimenomaan Sysmästä, jonka takamaita Havumäki
oli 1400 -1600 -luvuilla. Toisaalta on arveltu että osa asukkaista tuli Savon suunnalta ja
nimenomaan Kangasniemen Ikolasta (oli joskus osana Kaihlamäkeä) olisi asutettu Ikolan kylää
Havumäen ja Leivonmäen kylän välissä. Tämän k.o. Tommolan sukuhaaran kantatalo sijaitsi
tiettävästi k.o. Ikolan kylän alueella, nykyisessä Etu-Ikolassa. Kangasniemen Ikolassa tiedetään
Ikosia asuneen jo 1500 -luvulla, viite: s. 172 Sukupuuni (Tommy Koukka) ja s. 52 -53 LK.
Taulu 19.1
(XIV) Niilo Matinpoika (Nils Matzson)
Syntyi n. v. 1490 ilmeisesti Sysmän Voipalassa, joskin Niilon sukujuuret löytyvät todennäköisesti
e.m. Sääksmäen Voipaalan kylästä. Niilo Matinpoika mainittiin talollisena Hämeen ensimmäisessä
maakirjassa v. 1539 -1546- Sysmän Voipalassa, jonne asutuksen on päätelty tulleen Sääksmäeltä.
Niilo kuoli v. 1546 jälkeen Voipalassa.
Taulu 19.2
(XIV) N.N. Niilon puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Pietari Niilonpoika, s. n. v. 1520 Sysmä, Voipala. Tauluun 19.3.
- N.N. Niilontytär. Puoliso: Pietari Martinpoika (Peder Mårtensson). Mainittiin Voipalassa v.
1549, talollinen v. 1551 -1553 Voipalassa. Vuosien 1554 -1559 maakirjassa talossa ei
mainittu isäntää lainkaan.
- Matti Niilonpoika. Mainittiin talollisena Voipalassa v. 1560 -1588.
104
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 19.3
(XIII) Pietari Niilonpoika (Peder Nilsson)
Syntyi n. v. 1520 talollisen poikana ilmeisesti Sysmän Voipalassa. Pietari Niilonpoika mainittiin
Voipalassa ensimmäisen kerran v. 1543 -1544. Pietari mainittiin maakirjojen mukaan talolliseksi ja
isännäksi Voipalassa v. -1548 -1550. Pietari kuoli tiettävästi v. 1550 jälkeen Voipalassa.
Taulu 19.4
(XIII) N.N. Pietarin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Niilo Pietarinpoika Tommola, s. n. v. 1540 Sysmä, Voipala. Tauluun 19.5.
- Yrjö Pietarinpoika Perttula. Talollinen Leivonmäen Havumäen Perttulassa.
Taulu 19.5
(XII) Niilo Pietarinpoika Tommola (Nils Pedersson Tommola)
Syntyi n. v. 1540 mahdollisesti Sysmässä, ehkä Rapalassa tai Voipalassa, joilla oli eräomistuksia
Havumäessä. Maakirjojen tarkastelun perusteella Niilon isäksi sopisi parhaiten Voipalassa
talollisena v. 1548 ja 1550 mainittu Pietari Niilonpoika (Peder Nilsson), jonka ilmeinen isä oli
maakirjan alussa v. -1539 -1546- talollisena ja isäntänä Voipalassa mainittu Niilo Matinpoika (Nils
Matzson). Koska Niilo Pietarinpojan isä Pietari Niilonpoika kuoli varsin varhain, ilmeisesti v. 1550
tai pian sen jälkeen, jolloin Niilo oli n. 10 v. ikäinen, tai hieman yli, ja koska tilan pitoa jatkoi Niilon
isän sisaren puoliso ja sitten Niilon setä Matti, niin todennäköisesti Niilo muutti tilalta muualle,
ilmeisesti vanhoille eräsijoille Leivonmäen Havumäkeen. Joka tapauksessa v. 1571 Havumäelle
asettui Niilo Pietarinpoika niminen uudistilallinen, viite: s. 50 LK. Niilo oli sitten talollisena ja
isäntänä Sysmään kuuluneen Havumäen kylän (kuuluu nykyisin Leivonmäkeen) Tommolassa v.
1571 -1599. Niilo Pietarinpoika lienee ollut Havumäen kylässä v. 1544 -1572 isäntänä mainitun
Heikki Mikonpoika Perttulan (taulussa 18.7) vävy. Perttulassa isäntänä v. 1573 mainittu Yrjö
Pietarinpoika voisi olla Niilon veli.
Toiseen vaihtoehtoon, että Niilo olisi muuttanut Kangasniemen Ikolasta ja asettunut Havumäkeen,
ei löydetty vahvistusta, eli sopivaa isä ehdokasta ei löydetty Kangasniemeltä. Tämä Havumäessä
sijainnut kantatila kulki myöhemmin nimellä Tommola, josta on päätelty että se sijaitsi myöhemmin
muodostuneessa Ikolan kylässä Havumäen ja Leivonmäen kylän välissä, nykyisessä Etu-Ikolassa.
Mahdollisesti joku muu talollinen Havumäessä/ Ikolassa oli muuttanut Kangasniemeltä (?).
Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Niilo Pietarinpojan omaisuus oli 1 hevonen (arvo 15
mk), 3 lehmää, 3 lammasta, 2 sikaa, 1 kpl nuorta karjaa, kuparia 7 mk arvosta, joista maksoi
hopeaveroa 5 ½ mk ja 2 2/5 deninkiä, viite: s. 56 LK.
Niilo kuoli v. 1599 jälkeen Havumäessä. Viite: s. 776 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 19.6
(XII) N.N. Heikintytär (N.N. Hendrichsdotter)
Syntyi n. v. 1540 talollisen tyttärenä Leivonmäen Havumäessä. Isä taulussa 18.7.
Emäntänä Havumäen Tommolassa.
Lapset:
- Pietari Niilonpoika Tommola, s. n. 1560 Hartola, Havumäki. Tauluun 19.7.
- Antti Niilonpoika Tommola. Talollinen ja isäntänä Tommolassa v. 1624 -1640. Vuoden 1624
karjaja kylöluettelon mukaan Antilla oli 1 hevonen, 3 lehmää, 2 lammasta sekä kylvö 1,5
tynnyriä.
Taulu 19.7
(XI) Pietari Niilonpoika Tommola (Peer Nilsson Tommola)
Syntyi n. v. 1560 Suur-Sysmän Hartolan (Joutsan Leivonmäellä) Havumäessä. Pietari Niilonpoika
mainittiin talossa jo v. 1573. Talollinen ja isäntänä kotitilallaan Havumäen Tommolassa v. 1601 1623. Pietarin tila köyhtyi pahasti, kuten muutkin tilat Havumäessä ja laajemmallakin alueella, 1500
-luvun lopun sotarasitusten sekä 1600 -luvun alun todella pahojen halla- ja katovuosien myötä.
105
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Näistä syistä johtuen Pietari todettiin v. 1603 -1604 kykenemättömäksi maksamaan veroja ja niin
Pietari lähti muiden havumäkeläisten mukana tilaltaan ”veroja karkuun” v. 1618, mutta palasi sitten
takaisin viljelemään tilaansa, viite: s. 62 LK. Pietari kuoli v. 1623 jälkeen Havumäessä. Viite: s. 776
Taulu 19.8
(XI) N.N. Pietarin puolison nimeä ei tiedetä. Mainittiin ilman nimeä v. 1634 henkikirjassa leskeksi ja
tilalla talollisena olleen Simo Pietarinpojan äidiksi.
Lapset:
- Simo Pietarinpoika Tommola. Talollinen Havumäen kylässä v. 1624 -1643. Vuoden 1634
henkikirjassa Simolla mainittiin pojat Tuomas ja Simo, joista Tuomaalla oli jo vaimo, sekä
Simon leskiäiti. Simon jälkeen talon isäntä v. 1644 -1686 ollut Tuomas Simonpoika antoi
talolle nimen Tommola. Vuoden 1624 karjaja kylöluettelon mukaan Simolla oli 1 hevonen,
2 lehmää, 2 lammasta sekä kylvö 1,5 tynnyriä.
- Kaarina Pietarintytär, s. n. 1590 Hartola. Tauluun 18.14.
TAULU 20 KANGASNIEMEN NOUSIAISEN SUKUHAARA
Taulu 20.1
(VIII) Yrjö Nousiainen (Jören Nousiain)
Syntyi n. v. 1660 ehkä Kangasniemen Nousialassa. Yrjön vanhempia ja sukujuuria ei saatu
selvitettyä, eli sopivaa isää hänelle ei löytynyt henkikirjoista. Joka tapauksessa Yrjö mainittiin
henkikirjoissa Kangasniemen Nousialassa v. -1688 -1701-. Yrjö kuoli v. 1701 jälkeen Nousialassa.
Taulu 20.2
(VIII) Susanna Pulliainen (Susanna Pulliain)
Syntyi n. v. 1668 Kangasniemellä, ollen mahdollisesti Kaihlamäen Pulliaisia. Susanna avioitui tai
hänet naitettiin 30.11.1688 Yrjö Nousiaisen puolisoksi. Emäntänä Nousialassa. Viite: s. 9
Sukuselvitys Pulliaisen suvusta (Tommy Koukka). Susannan kohdalla on sama tilanne kuin
miehellään Yrjöllä, eli vanhempia ei saatu selvitettyä.
Lapset:
- Yrjö Yrjönpoika Nousiainen, s. 21.11.1691 Kangasniemi. Tauluun 20.3.
- Marketta Yrjöntytär Nousiainen, s. 24.6.1694 Kangasniemi.
- Helka Yrjöntytär Nousiainen, s. 2.5.1701 Kangasniemi. Puoliso Kangasniemellä 1724
Heikki Mieskolainen, s. 1676 Hartola, Joutsa, Mieskonmäki. Vihittyjen luettelon mukaan
Kangasniemellä vihittiin 1724 Heikki Heikinpoika Mieskolainen ja Helka Yrjöntytär
Nousiainen. Nähtävästi Helga oli Heikin toinen vaimo. Kuolleitten ja haudattujen kirjan
mukaan Salmenkylässä kuoli 3.6.1737 Heikki Mieskolainen 61 v. ikäisenä. Heikin
vanhemmat olivat Heikki Heikinpoika Mieskolainen (s. n. 1650 Hartola, Joutsa,
Mieskonmäki, k. ennen v. 1728) ja Maria (s. 1648, k. 12.6.1728 Kangasniemi). Heikki
Heikinpoika Mieskolaisen (s. 1650) isä löytyy taulusta 2.B.5.
- Maria Yrjöntytär Nousiainen. Puoliso Kangasniemellä 16.2.1735 Lauri Niilonpoika
Rytkönen.
Taulu 20.3
(VII) Yrjö Yrjönpoika Nousiainen (Jören Jörensson Nousiain)
Syntyi 21.11.1691 Kangasniemen Nousialassa. Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Nousiala n:o
1:ssa. Yrjö kuoli ennen v. 1757 Nousialassa.
Taulu 20.4
(VII) Anna Manninen (Anna Mannin)
Syntyi tiettävästi 25.9.1697 talollisen tyttärenä Kangasniemen Mannilassa. Isä taulussa 17.B.7.
106
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Kangasniemen rippikirjassa v. 1757 -1764 Anna mainittiin Yrjö Nousiaisen leskenä. Seuraavassa
rippikirjassa v. 1766 -1771 mainittiin Annan synt.vuodeksi v. 1689, missä voi olla paljonkin virhettä.
Tuohon aikaan rippikirjoihin saatettiin merkitä todellisuutta varhaisempi synt.aika, eli ikää yleisesti
liioiteltiin. Annan patronyymi ei selviä asiakirjoista eikä vihkiaikaa löydy, joten Annan vanhemmat
jäävät päättelyjen varaan. Anna ja Yrjö vihittiin ilmeisesti Isonvihan aikaan v. 1716 -1719, jolta
ajalta puuttuu vihkikirjat, kuten kaikki muutkin asiakirjat, koska Isonvihan aikaan ei niitä kukaan
ylläpitänyt. Annan vanhemmat ovat mitä todennäköisemmin Mannilan Pekka Markunpoika
Manninen ja tämän puoliso Kerttu Tuomaantytär Avikainen, joille syntyi 25.9.1697 Mannilassa tytär
Anna. Anna Manninen työskenteli emäntänä Nousiala n:o 1 tilalla. Anna kuoli v. 1769 Nousialassa.
Lapset:
- Helka Yrjöntytär Nousiainen, s. 2.2.1723 Kangasniemi, Nousiala. Puoliso 18.12.1743 Risto
Niilonpoika Rekonen.
- Kaarina Yrjöntytär Nousiainen, s. 31.1.1726 Kangasniemi, Nousiala, k. 15.1.1768
Kangasniemi, Kaihlamäki. Puoliso 21.5.1749 Heikki Ristonpoika Pynnönen, s. 1729, k.
15.12.1796 Kangasniemi, Kaihlamäki.
- Regina Yrjöntytär Nousiainen, s. 2.4.1728 Kangasniemi, Nousiala (kaksosena), k. v. 1728
Kangasniemi.
- Tuomas Yrjönpoika Nousiainen, s. 2.4.1728 Kangasniemi, Nousiala (kaksosena), k. v. 1728
Kangasniemi.
- Helena Yrjöntytär Nousiainen, s. 2.4.1731 Kangasniemi, Nousiala
- Antti Yrjönpoika Nousiainen, s. 4.11.1733 Kangasniemi, Nousiala. Tauluun 20.5.
- Pekka Yrjönpoika Nousiainen, s. v. 1733 Kangasniemi, Nousiala, talollinen Nousialassa, k.
14.5.1804 Nousialassa. Puoliso: Maria Pynnönen, s. v. 1743 Kangasniemi, k. 22.1.1809
Kangasniemi, Nousiala.
Taulu 20.5
(VI) Antti Yrjönpoika Nousiainen (Anders Jörensson Nousiain)
Syntyi 4.11.1733 talollisen poikana Kangasniemen Nousialassa. Talollinen ja isäntänä kotitilallaan
Nousiala n:o 1:ssa. Antti kuoli 68 v. ikäisenä 19.3.1802 Nousialassa.
Taulu 20.6
(VI) Maria Kaapontytär Pylvänäinen (Maria Gabrielsdotter Pylvänäin)
Syntyi 10.7.1733 talollisen tyttärenä Kangasniemen Pylvänälässä. Isä taulussa 21.9.
Avioitui tai naitettiin 18 v. ikäisenä 29.3.1752 Antti Nousiaisen puolisoksi ja miniäksi Nousialaan.
Emäntänä Nousiala n:o 1:n tilalla. Maria kuoli 49 v. ikäisenä v. 1782 Nousialassa.
Lapset:
- Anna Antintytär Nousiainen, s. 26.3.1753 Kangasniemi, Nousiala. Tauluun 16.A.10.
- Yrjö Antinpoika Nousiainen, s. 5.1.1755 Kangasniemi, Nousiala. Puoliso 18.12.1774 Maria
Antintytär Lukkarinen, s. 1754 Kangasniemi.
- Maria Antintytär Nousiainen, s. 11.2.1758 Kangasniemi, Nousiala
- Kaarina Antintytär Nousiainen, s. 1.10.1761 Kangasniemi, Nousiala, k. 3.2.1839
Kangasniemi, Vehmaskylä. Puoliso 12.12.1783 Matti Matinpoika Toivakka, s. 27.11.1760
Kangasniemi, Kaihlamäki, talollinen Vehmas n:o 1:ssa, k. 1.3.1814 Kangasniemi,
Vehmaskylä. Kaarinan ja Matin jälkeläisistä löytyy mm. presidentti Urho Kaleva Kekkonen.
- Antti Antinpoika Nousiainen, s. 25.5.1765 Kangasniemi, Nousiala
- Marketta Antintytär Nousiainen, s. 19.4.1767 Kangasniemi, Nousiala
TAULU 21 PYLVÄNÄISEN SUKUHAARA
Yleistä: Pylvänäisten kantasija on Kangasniemellä, missä heitä on asunut jo v. 1561 lähtien ja
mistä heitä on sittemmin levinnyt lähipitäjiin. Sukunimi kuuluu samaan nimipesyeeseen kuin
Pylväinen, Pylväläinen, Pylvänen ja Pylväs. Vanhoja asiakirjamainintoja: Ihanus Pylweinen 1552 ja
107
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Magnus Pyluenäin 1554 Vesulahti; Hans Påhlss. Pylfwäin 1688, Michel Pylwänäin 1690
Kangasniemi, Michel Pylvänäin 1769 Laukaa, Anders Pylvänän 1799 Sysmä, Anders Pylvänäin
1810 Jyväskylän Toivakka, Heikki Juho Pylvänäinen 1891 Jääski. Sysmän käräjien pöytäkirjaan on
merkitty Petter pyluain 1465, ja siellä mainittiin myös talonnimi Pyly ja Michell Pyly 1466,
Tuuloksessa henkilönnimi Pylin 1465, Lammilla 1483 (myös Nicki Pyllinen 1461), Rantasalmella
Hen Pylin 1550 ja Tomas Pyllinen 1551. - Nimen sisällöstä ei ole varmaa tietoa. Lähimpänä
näyttävät kuitenkin olevan Pulkki- ja Pölkki-nimet, joiden seassa ja jopa rinnan nimet paikoin
esiintyvät. On kuitenkin mahdollista, että Pylvä(s)-nimiin on risteytynyt vaikutteita myös muista
nimistä. Nimien etäännyttyä lähtömuodosta ja merkityksen hämärryttyä on niitä voitu varioida
kielen sallimissa rajoissa kuten puhuttelunimiäkin. (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet,
s. 501- 502).
Vuoden 1541 verokirjassa Savossa mainittiin kuusi Pylvänäistä, joista neljä Vesulahden
Vuolingossa ja kaksi Rantasalmen Tuusmäessä. Sysmän syyskäräjillä 27.9.1465 mainittiin
katselmusmiehenä Pekka Pylväinen (Peeter Pyluain). Lammin Hauhialan kylässä 27.1.1483
pidetyillä käräjillä oli todistajana Pekka Pylinen Hauhialasta (Peer Pylin Hauhialast). Hollolan,
Tennilän ja Lammin pitäjien käräjillä 19.2.1461 mainittiin lautamiehenä Niilo Pyllinen (Nicki
Pyllinen). Tuuloksen syyskäräjillä 12.10.1465 oli katselmusmiehenä Niilo Pylinen (Nissi Pylin).
Sukuhaaran kantaisänä Kangasniemellä pidetään n. v.1570 syntynyttä Paavo Paavonpoika
Pylvänäistä, jolla oli poika Hannu Paavonpoika Pylvänäinen (s. n. v. 1600). Hannu Pylvänäisen
jälkeläisiä on mm. presidentti Urho Kekkonen. Lähde: s. 628 -629 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Päijänteellä kalastajana ja mainiona jutunkertojana sekä uistimien, vaappujen tekijänä tunnettu
Toivo Pylväläinen (s. 1894 Leivonmäellä, k. 1979 Kuhmoisissa), Päijänteen erakko ja
”Koreakoivun keisari” kuului tiettävästi tähän samaan Kangasniemeltä lähtöisin olevaan
Pylvänäinen -Pylväläinen sukuhaaraan.
Taulu 21.1
(XI) Paavo Pylvänäinen (Påhl Pylfwäin)
Syntyi n. v. 1600 Kangasniemellä (?).
Paavon isää ei tiedetä, mutta voisi olettaa että hänen isänsä voisi olla e.m. samanniminen Paavo
Paavonpoika Pylvänäinen, synt. v. 1570, jolla oli ainakin poika Hannu Pylvänäinen, s. n. v. 1600
Kangasniemellä, tai olisi ainakin sukulainen tälle. Paavo Pylvänäisen jälkeläisiä on mm. presidentti
Urho Kaleva Kekkonen, jonka äiti oli Emilia Kekkonen, os. Pylvänäinen, Kangasniemen
Kuvasmäestä. Viite: s. 629 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 21.2
(XI) N.N. Paavon puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Heikki Paavonpoika Pylvänäinen, s. n. v. 1620 Kangasniemi. Tauluun 21.3.
- Paavo Paavonpoika Pylvänäinen. Talollinen Mannilassa v. -1658 -1669-.
Taulu 21.3
(X) Heikki Paavonpoika Pylvänäinen (Hendrich Påhlsson Pylfwäin)
Syntyi n. v. 1620 Kangasniemellä. Asui mahdollisesti Kangasniemen Synsiön kylässä. Eräs Heikki
Pylvänäinen Synsiöstä vietiin v. 1642 Liivinmaalle sotamieheksi (Veijo Saloheimo, Savon historia
II:2, s. 169). Hän on voinut palata takaisin Kangasniemelle. Vuoden 1662 henkikirjan mukaan
Suurolassa oli isäntänä Heikki Paavonpoika Pylvänäinen, jonka talosta verotettiin hänen ja
vaimonsa lisäksi myös hänen veljeään Paavoa vaimoineen. Vuoden 1663 henkikirjan mukaan
Suurolassa oli isäntänä Paavo Pylvänäinen, jonka talosta verotettiin hänen ja vaimonsa lisäksi
myös hänen veljensä Heikin vaimoa. Vuoden 1669 henkikirjan mukaan Suurolassa oli isäntänä
Paavo Pylvänäinen, jonka talosta verotettiin hänen ja vaimonsa lisäksi hänen veljensä Heikin
leskeä sekä veljenpoikaa Sipi Heikinpoikaa. Vuoden 1675 henkikirjassa Sipi Heikinpojan tila oli
merkitty Mannilan kylään. Heikki Paavonpoika Pylnänäinen kuoli n. v. 1666, joka tapauksessa v.
1664 -1668 välisenä aikana Kangasniemen Mannilassa. Viite: s. 627 Sukupuuni (Tommy Koukka).
108
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 21.4
(X) Kaarina N.N. (Carin N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1620 Kangasniemi. Heikki Pylvänäisen puoliso ja emäntänä Suurolassa. Kaarina kuoli
n. 77 v. ikäisenä suuren kuolonvuoden 1697 toukokuussa Kangasniemen Mannilassa.
Lapset:
- Sipi Heikinpoika Pylvänäinen, s. n. v. 1647 Kangasniemi. Tauluun 21.5.
- Matti Heikinpoika Pylvänäinen, mainittiin talollisen Sipi Pylvänäisen veljenä Mannilan kylän
Pösön talossa v. -1690 -1697-.
Taulu 21.5
(IX) Sipi Heikinpoika Pylvänäinen, eli Pösö (Sigfred Hendrichsson Pylfwäin, el. Pösö)
Syntyi n. v. 1647 talollisen poikana Kangasniemen Suurolassa. Mainittiin v. 1669 henkikirjassa
Suurolassa Paavo Pylvänäisen veljenpoikana. Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Mannilan
kylässä Pösön talossa n:o 4 v. -1675 -1704-. Vuosien 1690 ja 1697 henkikirjoissa Sipillä mainittiin
olleen veli Matti Pylvänäinen. Vuonna 1697 kuoli Mannilassa Sipi Pösön äiti Kaarina. Sipi
Pylvänäinen kuoli n. 61 v. ikäisenä kesäkuun alussa v. 1708 ja haudattiin 7.6.1708
Kangasniemellä. Viite: s. 629 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 21.6.
(IX) N.N. Sipin ensimmäisen puolison nimeä ei tiedetä. Emäntänä Mannilan Pösön tilalla. Kuoli
ennen v. 1685 Mannilassa.
Lapset:
- Hannu Sipinpoika Pylvänäinen, s. v. 1672 Kangasniemi. Talollinen Mannilan Pösössä
isänsä jälkeen v. -1710-. Kuoli v. 1710, haudattiin 13.11.1710. Puoliso v. 1698
Kangasniemellä Marketta Tuomaantytär Hokkanen (s. 1669, k. 1760). Hannun ja Marketan
jälkeläisistä löytyy mm. Tauno Kohvakka, joka avioitui v. 1936 kirjoittajan sukuun kuuluvan
Impi Tammisen kanssa, joiden jälkeläiset asuvat Lahdessa. Samoin myös Vääksyssä
asuva Risto Sillankorva (Tauno Kohvakan sisarenpoika).
- Sipi Sipinpoika Pylvänäinen, s. v. 1678 Kangasniemi. Tauluun 21.7.
Kaarina Juhontytär Suuronen (Carin Johansdotter Suuroin)
Syntyi v. 1666 joulukuussa Kangasniemen Suurolassa. Avioitui tai naitettiin 19 v. ikäisenä
6.12.1685 leskeksi jääneen Sipi Pylvänäisen toiseksi puolisoksi. Vihittyjen luettelon mukaan oli
kotoisin Unnukkalan Vuorisalosta. Emäntänä Mannilan Pösön tilalla. Kaarina kuoli 44 v. ikäisenä
15.12.1710 Kangasniemen Mannilassa.
Lapset:
- Anna Sipintytär Pylvänäinen, s. 23.6.1689 Kangasniemi, k. 9.1.1762 Kangasniemi,
Hokanniemi. Puoliso 10.12.1711 Matti Paavonpoika Hokkanen, s. v. 1686, talollinen
Kangasniemen Hokanniemi n:o 7:ssa, k. 7.3.1762 Hokanniemessä. Annan ja Matin
jälkeläisiä on mm. Vääksyssä asuva Hilkka Rapala, os. Majavala, jonka puoliso Esko
Rapala oli johtajana isänsä Lauri Rapalan uistintehtaalla. Mainittakoon tässä yhteydessä
se että Lauri Rapalalla ei tiettävästi ole mitään tekemistä taulu 18 Rapalan sukuhaaran
kanssa, vaan Lauri Rapala sai sukunimensä ”ikään kuin vahingossa”. Lauri Rapala (s.
27.11.1905 Sysmä, Käenmäki, Hirvelä, k. 20.10.1974 Asikkala, Riihilahti) asui aikoinaan
äitinsä äpärälapsena, eli au-lapsena todella köyhissä oloissa Sysmän Käenmäen kylään
kuuluneella Kähärinsaarella ja myöhemmin viereisessä Töijensalon saaressa, josta hän
äitinsä, loiseksi mainitun Maria Eerikintyttären (Rapala) kanssa muutti v. 1914 Asikkalaan ja
pappi esitti Marille että tämän pitäisi ottaa sukunimi, jolloin Mari sanoi ”otetaan nimi
SAARINEN, koska muutetaan saaresta”, pappi merkitsi tämän paperille, jonka pappi sitten
hukkasi ja muistinvaraisesti merkitsi Marin muuttokirjaan nimen RAPALA, koska Mari ja
poikansa Lauri muuttivat Rapalan kylään kuuluneesta osasta Töijensalon saarta. Näin Mari
ja poikansa Lauri saivat sukunimekseen RAPALA, onneksi näin, koska uistimien nimeksi
109
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
varmaan sopii paljon paremmin nimi Rapala, kuin nimi Saarinen, etenkin kansainvälisesti
ajatellen. Lauri Rapalan puolison ja Esko Rapalan äidin Elma Rapalan, os. Leppänen (s.
13.2.1908 Asikkala, Riihilahti, k. 2.5.1986 Asikkala, Vääksy) äidin äiti oli Amanda
Aabrahamintytär, jonka sisko Eeva-Maria Aarahamintytär Tamminen oli kirjoittajan
isopapan Antti Tammisen (s. 1880, k. 1953) äiti.
Yrjö Sipinpoika Pylvänäinen, s. v. 1693 kast. 20.3.1693 Kangasniemi.
Valpuri Sipintytär Pylvänäinen, s. v. 1694, kuoli suurena nälkävuonna 5.7.1696
Kangasniemellä.
Taulu 21.7
(VIII) Sipi Sipinpoika Pylvänäinen (Sigfred Sigfredsson Pylwänäin)
Syntyi v. 1678 talollisen poikana Kangasniemen Mannilan Pösössä. Talollinen ja isäntänä
Pylvänälä n:o 2:ssa v. 1703 -1738. Sipi kuoli 60 v. ikäisenä 17.3.1738 Pylvänälässä.
Taulu 21.8
(VIII) Anna Antintytär Hokkanen (Anna Andersdotter Håckain)
Syntyi v. 1670 Kangasniemellä, oletettavasti Hokanniemessä. Annan isä oli Antti Hokkanen,
mutta tämän paremmin Annan vanhempia ei saatu selvitettyä. Annan 1. puoliso oli Kangasniemellä
6.3.1698 vihitty Paavo Pekanpoika Manninen, k. keväällä 1702 Kangasniemi, haudattiin kirkon
lattian alle. Anna avioitui 2. kerran 1.11.1702 Sipi Pylvänäisen puolisoksi. Emäntänä Pylvänälässä.
Anna kuoli 63 v. ikäisenä 4.3.1733 Pylvänälässä.
Lapset:
- Sipi Sipinpoika Pylvänäinen, s. 1703, kast. 29.4.1703 Kangasniemi
- Jaakoppi Sipinpoika Pylvänäinen, s. 20.7.1704 Kangasniemi
- Anna Sipintytär Pylvänäinen, s. 20.2.1706 Kangasniemi
- Eerikki Sipinpoika Pylvänäinen, s. 15.5.1708 Kangasniemi
- Kaapo Sipinpoika Pylvänäinen, s. 15.2.1710 Kangasniemi. Tauluun 21.9.
- Anna Sipintytär Pylvänäinen. Mainittiin v. 1734 -1741 rippikirjassa.
Taulu 21.9
(VII) Kaapo Sipinpoika Pylvänäinen (Gabriel Sigfredsson Pylwänäin)
Syntyi 15.2.1710 talollisen poikana Kangasniemen Pylvänälä n:o 2:ssa, jossa oli itsekin talollisena
ja isäntänä. Kaapo kuoli 50 v. ikäisenä (rippikirjan mukaan) v. 1760 Pylvänälässä.
Taulu 21.10
(VII) Maria Hokkanen (Maria Håckain)
Syntyi n. v. 1712 Kangasniemen Hokanniemessä. Marian vanhempia ei saatu luotettavasti
selvitettyä, koska Marian patronyymiä ei tiedetä, samoin vihkitietoja ei löydy. Marian vanhemmiksi
sopisi kyllä Yrjö Antinpoika Hokkanen ja Maria Tuomaantytär Avikainen, jotka avioituivat
29.10.1711 ja joille syntyi tytär Maria 7.10.1712, mutta tämä on lähinnä arvailua, kts. taulujen 22.7
ja 22.8 lapset. Maria Hokkanen avioitui tai hänet naitettiin n. 18 v. ikäisenä n. v. 1730 Kaapo
Pylvänäisen puolisoksi. Pylvänälä n:o 2 tilan emäntä. Maria kuoli n. 30 v. ikäisenä tiettävästi
lapsivuoteeseen v. 1742 Pylvänälässä.
Lapset:
- Maria Kaapontytär Pylvänäinen, s. 8.3.1731 Kangasniemi. Tauluun 20.6.
- Marketta Kaapontytär Pylvänäinen, s. 10.7.1733 Kangasniemi.
- Lauri Kaaponpoika Pylvänäinen, s. 10.8.1734 Kangasniemi. Puoliso 16.12.1753 Anna
Juhontytär Hokkanen.
- Sipi Kaaponpoika Pylvänäinen, s. 7.2.1738 Kangasniemi, k. v. 1783 Kangasniemi. Puoliso
Anna Laitinen
- Matti Kaaponpoika Pylvänäinen, s. 22.4.1741 Kangasniemi
110
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Helena Tuomaantytär Reinikainen (Helena Thomasdotter Reinikain)
Syntyi v. 1720 Kangasniemen Hokanniemi n:o 13:ssa. Avioitui tai naitettiin 23 v. ikäisenä
16.10.1743 Kaapo Pylvänäisen puolisoksi. Helenan synt.aikana rippikirjoissa oli myös v. 1715.
Emäntänä Pylvänälä n:o 2 tilalla. Helena kuoli 80 v. ikäisenä leskivaimona v. 1800 Pylvänälässä.
Lapset:
- Pekka Kaaponpoika Pylvänäinen, s. 20.1.1746 Kangasniemi
- Helena Kaapontytär Pylvänäinen, s. v. 1748 Kangasniemi. Mainittiin rippikirjassa.
- Reetta Kaapontytär Pylvänäinen, s. 13.5.1750 Kangasniemi
- Kaarina Kaapontytär Pylvänäinen, s. 24.10.1752 Kangasniemi
- Valpuri Kaapontytär Pylvänäinen, s. v. 1754 Kangasniemi, k. 23.8.1832 Kangasniemi,
Kutemajärvi. Puoliso 19.12.1779 Antti Laurinpoika Tiihonen, s. 7.12.1754 Kangasniemi,
talollinen Kutemajärvellä, k. 10.4.1831 Kangasniemi, Kutemajärvi. Talollinen Antti Tiihoselle
taattiin oikeus vuosittain tullitta jauhattaa neljä tynnyriä, koska hänen maansa ulottui
myllylle voimaa antavaan virtaan (s. 249 KH -I). Valpurin ja Antin jälkeläisistä löytyy mm.
Orimattilassa asuva kirjoittajan kummipoika ja sisarenpoika Mika Seppänen, joka isänsä
Pertti Seppäsen (asuu Lahdessa) kautta omaa laajat sukujuuret Kangasniemeltä sekä
Joutsan Mieskonmäestä. Pertti Seppänen omistaa edelleen sukunsa kotitilan
Kangasniemen Vuojalahdella.
TAULU 22 KANGASNIEMEN AVIKAISEN SUKUHAARA
Yleistä: Avikainen on Savossa 1500 -luvulla vakiintunut sukunimimuoto, joka on vaihdellut muodon
Auvinen kanssa. Nimi on kehittynyt germaanisesta henkilönnimestä, joka esiintyi keskiajalta alkaen
Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Hämeen lähteissä. Vanhat tiedot nimistä Auvi, Auvo, Auvainen
ja Auvoinen ovat Satakunnasta, Hämeestä, Varsinais-Suomesta, Etelä-Karjalasta ja Savosta.
Savossa esiintyy myös muoto Avikainen. Kaarinan Auvaisten talo ja Eurajoen Auvi ovat
viimeistään 1200 -luvulla perustetut. Esim. Eurajoella 1550 Erick Affuin, 1552 Anders Awuoijn,
Eurassa 1552 Jörghen Mickelson Awasthen, Hendrick Auffuoisten, Loimijoen pitäjässä 1550
Frandz Auffuaisten, Huittisissa 1552 Madz Awoijnen, Viipurissa 1565 Lars Awijn, Jääskessä 1555
Joan Auuoine, Käkisalmessa 1616 Jacob Auffuin, Auvinen myös Kurkijoella, Parikkalassa, Kiteellä
ja Uukuniemellä. 1600 -luvulla ensimmäiset Pohjois-Karjalan Auviset ovat Liperin verokirjoissa,
myöhemmin Ruskealassa ja Impilahdella. Savossa Auvisia riitti 1890 O. A. Kallion laskujen
mukaan ”savolaisten suursukujen” kunniamainintaan saakka (500 -1000 henkeä). Avikaisia oli
tuolloin vain 50 -200, eli Avikainen oli ”kolmannen luokan” savolaisnimi. Esim. Juvalla 1541
magnus Auffuon – 1546 auffuinen – 1552 auffuickain – 1554 affuinen, Säämingissä 1546 Joan
martinpoica auffuoinen – 1547 auffuinen, Vesulahdella 1541 matti affuicken, 1547 an affuickan.
Nämä nimet ovat merkkejä jo varhain alkaneista ja 1500 -luvulle jatkuneista vilkkaista
suomalaisten ja germaanien yhteyksistä, sillä sukunimien Auvinen ja Avikainen kantana on
germaaninen henkilönnimipesye Ava, Ave, Avi, Avico, Avican, Auwa, Auwe, Auwo. (Pirjo Mikkonen
& Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 75).
Tässä esitetyllä Avikaisen sukuhaaran jäsenillä esiintyi ajoittain sukunimenä myös Kerinkangas, eli
asuintilansa nimen mukaan. Lähde: s. 31 Sukupuuni (Tommy Koukka)
Taulu 22.1
(XII) Antti Avikainen (Anders Awikain)
Syntyi n. v. 1570 (esi-isä; Avican), Avikaisen suvun kantaisä Vesulahden Vuolingolla
(Kangasniemellä). Lähde: s. 31 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 22.2
(XII) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapsi:
- Antti Antinpoika Avikainen, s. n. v. 1600 Vesulahdella. Tauluun 22.3.
111
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 22.3
(XI) Antti Antinpoika Avikainen (Anders Andersson Awikain)
Syntyi n. v. 1600 Vesulahdella. Asui Hokanniemessä, joka tuohon aikaa kuului Vesulahden pitäjän
Vuolingon neljännekseen. Vuoden 1625 verokirjan mukaan siellä asui Antti Antinpoika Avikainen.
Vuoden 1632 maakirjan mukaan Vesulahden pitäjän Vuolingon neljänneksestä verotettiin Antti
Avikaisen leskeä. Antti kuoli ennen v. 1632 Hokanniemessä. Lähde: s. 31 Sukupuuni (Tommy
Koukka).
Taulu 22.4
(XI) N.N. Antin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Matti Antinpoika Avikainen, s. n. v. 1620 Kangasniemi, Hokanniemi, talollinen Himottulassa
v. -1639 -1649-.
- Pertti Antinpoika Avikainen, s. n. v. 1630 Kangasniemi, Hokanniemi. Tauluun 22.5.
- Paavo Antinpoika Avikainen, s. n. v. 1633 Kangasniemi, Hokanniemi, talollinen
Luusniemellä v. -1663 -1669-.
- Antti Antinpoika Avikainen, s. n. v. 1635 Kangasniemi, Hokanniemi, talollisen veli
Luusniemellä v. -1663 -1669- ja itsekin talollinen v. -1676 -1680-, k. v. 1692, haud.
29.5.1692 Kangasniemen kirkkoon, sen lattian alle.
Taulu 22.5
(X) Pertti Antinpoika Avikainen (Bertil Andersson Awikain)
Syntyi n. v. 1630 Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen Hokanniemen Kerinkannan tilalla v.
-1658 -1669-. Pertti kuoli ennen v. 1680 Hokanniemessä. Lähde: s. 32 Sukupuuni (Tommy
Koukka).
Taulu 22.6
(X) N.N. Pertin puolison nimi ei ole tiedossa.
Lapset:
- Matti Pertinpoika Avikainen, s. n. v.1650 Kangasniemi, Hokanniemi. Talollinen ja isäntänä
kotitilallaan Kerinkannassa v.-1701 -1705-. Henkikirjojen mukaan Matilla oli vaimo jo
v.1690. Vuoden 1710 henkikirjan mukaan Hokanniemen Avikaisten taloa hallitsi Matin leski.
Matti kuoli v. 1705 -1710 välisenä aikana Hokanniemessä.
- Tuomas Pertinpoika Avikainen, s. n. v.1652 Kangasniemi. Tauluun 22.7.
Taulu 22.7
(IX) Tuomas Pertinpoika Avikainen -Kerinkanta (Thomas Bertilsson Avicain -Kerinkanda)
Syntyi n. v.1652 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen ja isäntänä
Hokanniemen Kerinkannan tilalla v. -1680 -1690-. Tuomas kuoli hirvittävän nälkävuoden 1697
tammikuussa Hokanniemessä ja haudattiin 19.1.1697 Kangasniemen kirkkoon, sen lattian alle.
Lähde: s. 32 -33 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 22.8
(IX) N.N. Tuomaan puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Inkeri Tuomaantytär Avikainen -Kerinkanta, s. v. 1672 Kangasniemi, k. 2.1.1744
Kangasniemi, Seppälä. Puoliso 26.12.1697 Esko Sipinpoika Seppänen, s. 1664
Kangasniemi, talollinen Seppälä n:o 1:ssä, k. 12.11.1739 Kangasniemi, Seppälä. Inkerin ja
Esko Seppäsen jälkeläisistä löytyy mm. kirjoittajan kummipoika ja sisarenpoika,
Orimattilassa asuva Mika Seppänen, joka isänsä Pertin puolelta omaa laajat sukujuuret
Kangasniemeltä.
112
-
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Kerttu Tuomaantytär Avikainen, s. 1675 Kangasniemi. Tauluun 17.B.8.
Lauri Tuomaanpoika Avikainen, s. 1683 Kangasniemi, k. 1687, haud. 24.7.1687
Kangasniemi.
Maria Tuomaantytär Avikainen, s. 1685 Kangasniemi, k. 1687, haud. 24.7.1687
Kangasniemi.
Elina Tuomaantytär Avikainen, k. 1687, haud. 24.7.1687 Kangasniemi.
Maria Tuomaantytär Avikainen. Puoliso 1 Kangasniemellä 9.12.1706 Matti Tapaninpoika
Huikko, s. 1667. Asui Seppälässä, k. v. 1707 Kangasniemi, haudattiin 22.4.1707, 40 vuotias. Matin isä oli todennäköisesti Laukaan Leppäveden Iso-Huikon talon isäntä -1674 1678 Tapani Markunpoika. Matin edellinen puoliso lienee ollut Kangasniemellä v. 1700
vihitty Valpuri Kinni eli Pynnönen, k. 1702 Kangasniemi, haudattiin 14.9.1702. Puoliso 2
Kangasniemellä 29.10.1711 Yrjö Antinpoika Hokkanen, kts. taulu 21.10.
Magdaleena Tuomaantytär Avikainen. Kangasniemellä haudattiin 18.3.1723 Kerinkannan
emäntä Magdaleena Tuomaantytär.
TAULU 23 JOUTSAN UIMANIEMEN HANKAAN HOLLA SUKUHAARA
Räätäli Matti Heikinpoika Lindholmin esipolvet:
Yleistä: Uimaniemi ja Hankaa sijaitsevat Joutsan nykyisen kk:n kaakkoispuolella Joutsa Pertunmaa tien n:o 428 varrella lähellä Pertunmaan rajaa ja Suontee järven tuntumassa.
Uimaniemi, Hankaa ja Vehmaa muodostavat Joutsan nykyisen pitäjän kaakkoisosassa kapean
kyläryppään. Uimaniemi esiintyi 1500 -luvun asiakirjoissa ensin nimellä Mustataipale. Mustataipale
lienee ollut laaja eräalue, jolla mainittiin v. 1552 eräluettelossa 4 eräomistajaa; hartolalaiset Heikki
Jaakonpoika, Vilppu Ollinpoika, Ben Matinpoika ja Silvester Antinpoika. Näistä Heikin Jaakonpoika
oli asettanut eräsijalleen uudisasukkaan Paavali Savolaisen, joka voisi olla sama kuin
Uimaniemen Hankaan tilan isäntänä v. 1560 -1583 mainittu Paavali Pietarinpoika, tai ehkä
paremminkin sama kuin Paavali Laurinpoika, joka myös mainittiin Hankaalla v. 1561 -1563, viite:
s. 55 JK ja s. 85 SPH I-II. Maakirjan alussa v. 1539 -1559 Uimaniemellä ja Hankaassa ei mainittu
ainoatakaan taloa, mutta v. 1560 -1579 maakirjassa Uimaniemellä mainittiin talollisena Antti
Laurinpoika (Anders Larsson), joka oli mahdollisesti sama kuin jo v. 1539 Vahvaselässä/
Vehmaalla mainittu Antti Laurinpoika. Paavali Savolainen niminen uudisasukas voisi olla sama
kuin Paavali Laurinpoika, joka mainittiin myös nimellä Paavali Pynnönen v. 1561 -1563
Hankaassa.
Uimaniemen Hankaan tilan tiedossa olevat isännät:
 Paavali Pietarinpoika Hangas (Pål Persson), is. v. 1560 -1583. Mahdollisesti sama
Paavali Pietarinpoika, joka mainittiin jo v. 1539 -1559 Vahvaselkä/ Vehmaalla (?).
Hankaassa mainittiin myös v. 1561 -1563 e.m. Paavali Laurinpoika/ Paavali Pynnönen,
joista on hieman hankala tulkita kuka missäkin oli isäntänä.
 Olavi Pietarinpoika Hangas (Olof Persson), is. 1584 -1623
Jaetulla tilalla mainittiin myös Heikki Pietarinpoika (Henric Persson) v. 1603 -1604.
 Paavali Pietarinpoika Hangas (Pål Persson), is. 1624 -1656. Puoliso: Riitta Laurintytär
(Brita Larsdotter). Tilalla mainittiin v. 1634 -1637 poikana Pietari Paavalinpoika vaimonsa
kanssa sekä toinenkin poika Heikki Paavalinpoika v. 1634. Vuonna 1653 -1656 tilalla
mainittiin myös poikapuoli Pietari Pietarinpoika yhdessä vaimonsa Maalin’n kanssa.
Taulu 23.1
(IX) Mikko Matinpoika (Michel Mattsson)
Syntyi n. v. 1638 ehkä Suur-Sysmän (Hartolan) Joutsassa, asiaa ei tiedetä tarkemmin. Mainittiin
Paavo Pietarinpojan tilalla Hankaassa renkinä v. 1656 sekä vävynä v. 1662. Talollinen ja isäntänä
Hankaan tilalla v. 1663 -1689. Tila oli tuolloin jaettu ja toista puoliskoa isännöi v. 1662 -1682 Olavi
Heikinpoika yhdessä Maalin vaimonsa kanssa. Mikko kuoli v. 1689 jälkeen Hankaalla.
113
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 23.2
(IX) Aune N.N. (Agnes N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1640 talollisen tyttärenä Uimaniemen Hankaalla, mutta henkikirjoista ei selvinnyt kenen
tytär Aune on. Hänen vanhemmikseen sopisi kyllä esim. Pietari Pietarinpoika, jonka vaimo oli
Maalin, jota teoriaa tukee se että Maalin mainittiin tilalla äitinä v. 1668 -1671. Aune avioitui Mikko
Matinpojan kanssa v. 1661 -1662 tienoilla ja mainittiin tilan emäntänä v. 1682 asti.
Lapset:
- Matti Mikonpoika Holla, s. n. v. 1660 Hartola, Joutsa. Tauluun 23.3.
- Esko Mikonpoika Holla, s. n. v. 1670. Mainittiin tilalla Matin veljenä v. 1693 -1712. Puoliso:
Valpuri.
Taulu 23.3
(VIII) Matti Mikonpoika Holla (Madz Michelsson Hålla)
Syntyi n. v. 1660 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolan) Joutsassa, Uimaniemen Hankaan
tilalla. Talollinen ja isäntänä Hankaan Holla -tilalla v. 1691 -1704. Matti kuoli Pohjan sodan/
Isonvihan aikaan, siis v. 1704 -1721 välisenä aikana Hankaan Hollassa.
Taulu 23.4
(VIII) Valpuri N.N. (Walborg N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1662 ja mainittiin Matti Mikonpojan puolisona Hankaan Hollassa v. 1687 -1694.
Lapset:
- Reko Matinpoika Holla, s. v. 1681 Hartola, Joutsa. Mainittiin isäntänä v. 1725 sekä
torpparina ja itsellisenä v. 1727 -1736. Puoliso: Anna. Reko kuoli 12.12.1754 Hankaalla.
- Martti Matinpoika Holla, s. v. 1684 Hartola, Joutsa. Tauluun 23.5.
- Yrjö Matinpoika Holla. Mainittiin itsellisenä Hollassa v. 1727 -1729.
Taulu 23.5
(VII) Martti Matinpoika Holla (Mårten Mattsson Hålla)
Syntyi v. 1684 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolan) Joutsassa, Uimaniemen Hankaan Hollan
tilalla. Talollinen ja isäntänä Hollassa Isonvihan aikaan v. 1705 -1724. Martti kuoli 50 v. ikäisenä v.
1734 Hankaalla ja haudattiin 6.10.1734 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle, mikä osoitti sen että hän
oli varakas ja arvostettu talonpoika.
Taulu 23.6
(VII) Anna N.N. (Anna N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1686 Hartolan Joutsassa. Mainittiin Martti Matinpojan puolisona v. 1707 -1712
henkikirjoissa Hankaan Hollassa. Henkikirjoissa mainittiin Annan kuolleen (ilmeisesti lapsen
synnytykseen) v. 1712.
Lapsi:
- Paavali Martinpoika Holla, s. v. 1712 Hartola, Joutsa. Tauluun 23.7.
Kaarina Ristontytär (Carin Christersdotter)
Syntyi v. 1688 ehkä Suur-Sysmän (Hartolan) Joutsassa ?. Avioitui 25 v. ikäisenä n. v. 1713 Martti
Matinpojan puolisoksi ja emännäksi Hankaan Hollan tilalle. Kaarina kuoli 73 v. ikäisenä 13.6.1761
Hankaassa ja haudattiin 19.6.1761 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle.
Lapset:
- Tuomas Martinpoika Holla, s. v. 1714 Hartola, Joutsa, k. 25.9.1739 Hankaa, haud.
29.9.1739 Hartolan kirkkoon.
- Antti Martinpoika Holla, s. v. 1725 Hartola, Joutsa. Talollinen ja isäntänä Hankaan Hollassa
v. 1749 -1777. Antti kuoli 25.3.1785 Hankaalla.
114
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Risto Martinpoika Holla, s. v. 1725 Hartola, Joutsa, k. 7.10.1739 hankaa, haud. 10.10.1739
Hartolan kirkkoon.
Anna Martintytär, k. 22.11.1742 Hankaa, haud. 28.11.1742 Hartolan kirkkoon.
Taulu 23.7
(VI) Paavali Martinpoika Holla (Påhl Mårtensson Hålla)
Syntyi v. 1712 talollisen poikana (Sysmän) Hartolan Joutsassa, Uimaniemen Hankaan Hollan
tilalla. Talollisena ja Hollan tilan isäntänä v. 1732 -1747. Kartanon, siis talon isäntä (Gårds värd)
Paavali Martinpoika kuoli jo 35 v. ikäisenä 25.4.1747 ja haudattiin 22.5.1747 Hartolan kirkkoon,
sen lattian alle. Paavali kuoli kun hän oli mennyt jokeen uimaan, siis huhtikuun 25 pv, oletettavasti
melko hyiseen jokiveteen, johon hän sitten hukkui (Drunkn uti Hardola åhn då han gått att simma i
dem. b.i.k.).
Taulu 23.8
(VI) Sofia Yrjöntytär (Sophia Jörensdotter)
Syntyi v. 1712 tiettävästi Hartolan Joutsan Laitjärvellä. Ilmeinen isä taulussa 27.A.11.
Sofia avioitui tai hänet naitettiin 23 v. ikäisenä v. 1735 Paavali Martinpojan puolisoksi ja emännäksi
Hankaan Hollan tilalle. Vihkitiedoissa Sofian mainittiin olevan piika Laitjärveltä. Sofian vanhemmat
voisivat olla Laitjärveltä joko Sankarista tai Kuhasta (Kuharista). Hartolan ensimmäisen rippikirjan
(s. 149 RK 1727-1736 k. 126) mukaan Kuhasta (Kuharista) avioitui Sofia niminen tytär jonnekin,
paikkaa ei kerrottu. Mitä ilmeisimmin Sofian vanhemmat olivat Kuharin isäntä Yrjö Heikinpoika
Kuha (Jören Hendrichsson Kuha) s. 1661, k. 1731 Laitjärvi, Kuhari ja haud. 27.5.1731 Hartolan
kirkkoon, sen lattian alle, sekä Maalin Eerikintytär (Malin el. Magdalena Erichsdotter), joka kuoli v.
1735 Laitjärvellä ja haudattiin 18.10.1735 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Sofia Yrjöntytär kuoli
61 v. ikäisenä 14.3.1773 Hankaan Hollassa.
Lapset:
- Eerik Paavalinpoika Holla, s. 6.4.1738 Hartola, Joutsa
- Liisa Paavalintytär, s. 23.5.1744 Hartola, Joutsa
- Paavo Paavalinpoika Holla, s. 31.12.1745 Hartola, Joutsa
- Juho Paavalinpoika Holla, s. 24.5.1747 Hartola, Joutsa. Tauluun 23.9.
Taulu 23.9
(V) Juho Paavalinpoika Holla (Johan Påhlsson Hålla)
Syntyi 24.5.1747 ja kastettiin 31.5.1747 talollisen poikana Hartolan Joutsassa, Hankaan kylän
Hollan tilalla. Juho oli perheensä nuorin poika ja joutui siten tyytymään aluksi torpparin asemaan
Hankaan kylän Hollassa, kunnes v. 1780 alkaen hänet mainittiin talolliseksi kahteen osaan jaetulla
Hollan tilalla. Vuonna 1771 Holla mainittiin 1/3 manttaalin 2 talouden tilaksi, jolla oli lisäksi 3
torppaa ja 1 mäkitupa, viite; s. 77 JK. Isonjaon yhteydessä Hollan tilan viljelyalaksi mitattiin 27,81
ha ja kok.pinta-alaksi 564,41 ha, viite; s. 83 JK.
Juho kuoli jo 44 v. ikäisenä punatautiin 20.5.1791 Uimaniemen Hankaassa.
Taulu 23.10
(V) Maria Matintytär (Maria Mattsdotter)
Syntyi 12.5.1752 Hartolan Joutsan Kankaanpäässä. Vanhemmat; itsellinen Matti Matinpoika
(Matts Mattsson) ja Kaarina Olavintytär (Carin Olofsdotter). Maria avioitui tai hänet naitettiin 23 v.
ikäisenä 26.12.1775 Juho Paavalinpojan puolisoksi. Torpan ja tilan emäntänä Hankaan Hollassa.
Kun Marian mies Juho kuoli v. 1791 niin Maria avioitui toisen kerran 20.8.1792 Hartolan
Kirkkolasta olleen torpparin pojan Heikki Juhonpojan (s. 1761 Hartola, k. 15.5.1821 Hartola,
Joutsa) kanssa, josta tuli sitten puuskaisäntä Hankaan Hollan tilalle. Maria Matintytär kuoli 79 v.
ikäisenä 8.11.1831 Hankaan Hollassa.
Lapset:
- Helka Juhontytär, s. 16.5.1776 Hartola, Joutsa
115
-
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Juho Juhonpoika Holla, s. 10.4.1779 Hartola, Joutsa, talollinen Hankaan Hollassa, k.
12.1.1836 Hankaa, Holla. Puoliso 14.12.1799 torpparin tytär Eeva Juhontytär (s. 14.5.1779
Hartola, Joutsa, Kaitue, k. 29.1.1836 Hankaa, Holla). Eevan vanhemmat; Juho Juhonpoika
ja Eeva Paavalintytär.
Eerik Juhonpoika, s. 13.5.1782 Hartola, Joutsa, k. 26.12.1782 Hankaa
Maria Juhontytär, s. 6.6.1784 Joutsa, k. 25.7.1785 Hankaa
Heikki Juhonpoika, s. 21.3.1789 Joutsa, Uimaniemi. Tauluun 23.11.
Marian ja Heikki Juhonpojan lapset:
- Maria Heikintytär, s. 17.5.1792 Joutsa, Uimaniemi
- Liisa Heikintytär, s. 25.9.1794 Joutsa, Uimaniemi
Taulu 23.11
(IV) Heikki Juhonpoika (Henric Johansson)
Syntyi 21.3.1789 talollisen poikana Joutsan Uimaniemessä, Hankaan Hollan tilalla. Juho oli vain 2
v. ikäinen kun hänen isänsä kuoli v. 1791 ja Juho eli sitten äitinsä ja isäpuolensa kanssa Hollan
tilalla. Avioiduttuaan v. 1819 lopulla Heikki asui perheensä kanssa itsellisenä Hankaan Ruhassa ja
myöhemmin hänet mainittiin itsellisenä Hankaassa ilman tarkempaa paikanmääritystä. Heikki kuoli
hieman vajaan 74 v. ikäisenä 6.3.1863 Uimaniemen Hankaan Ruhassa.
Taulu 23.12
(IV) Maria Tuomaantytär Kovanen (Maria Thomasdotter Kovain)
Syntyi 6.5.1797 talollisen tyttärenä Kangasniemen Hankamäessä. Isä taulussa 24.7.
Maria asui lapsuuttaan Hankamäessä (nykyisin Hankasalmen Kovalanmäki), kunnes muutti
Hankasalmen muuttokirjojen mukaan 30.11.1817 Hankasalmen puolelle. Täältä Maria muutti
tiettävästi Joutsaan, vaikka tietoa ei löydy Hankasalmen muuttokirjoista, joka tapauksessa Maria
”ilmestyi” v. 1819 Joutsan Uimaniemeen, jonne hänen vanhempi sisarensa Eeva Tuomaantytär
Kovanen oli jo ehtinyt muuttamaan v. 1814 puolisonsa räätäli Matti Pekanpoika Ikosen kanssa.
Maria avioitui v. 1819 lopulla Heikki Juhonpojan puolisoksi Uimaniemen Hankaaseen, jossa Maria
asui itsellisen puolisona. Maria kuoli 68 v. ikäisenä 6.2.1866 Uimaniemen Hankaan Ruhassa.
Lapset:
- Vilhelmi Heikinpoika Dyster, s. 4.10.1820 Joutsa, Uimaniemi. Pitäjän räätäli. Puoliso
15.10.1842 Ester Tuomaantytär.
- Heta Stiina Heikintytär, s. 24.12.1822 Joutsa, Uimaniemi
- Jeremias Heikinpoika, s. 8.12.1824 Joutsa, Uimaniemi, k. 12.8.1825 Joutsa, Uimaniemi
- Israel Heikinpoika, s. 1.10.1825 Joutsa, Uimaniemi, k. 3.6.1827 Joutsa, Uimaniemi
- Matti Heikinpoika Lindholm, s. 12.9.18128 Joutsa, Uimaniemi. Tauluun 23.13.
Taulu 23.13
(III) Matti Heikinpoika Lindholm (Matts Henricsson Lindholm)
Syntyi 12.9.1828 itsellisen poikana Joutsan Uimaniemessä. Vartuttuaan Matti mainittiin v. 1845
alkaen räätälin oppilaana Uimaniemen Hankaassa, jossa pitäjänräätälinä työskenteli Matin vanhin
veli Vilhelmi, joka oli aiemmin ollut Leivonmäen puolella räätälin opissa ja Vilhelmi oli saanut
sukunimekseen nimen Dyster. Näin siis Matti seurasi vanhemman veljensä ”jälkiä”. Seuraavaksi
Matti mainittiin räätälin oppilaana Tolvasniemessä, jossa räätälinä oli Mikko Tuomaanpoika
Nyqvist. Matti siirtyi Tolvasniemestä sitten v. 1849 räätäliksi Mieskonmäkeen. Matti avioitui
Mieskonmäessä v. 1850 Maria Leena Matintyttären kanssa ja v. 1849 syntynyt Malviina tytär oli
tiettävästi Matin tytär, koska Mattia ja Marja Leenaa sakotettiin salavuoteuden johdosta v. 1849.
Matti ja Marja Leena muuttivat v. 1852 Leivonmäelle, jossa Matti työskenteli räätälinä
Havumäessä. Räätälin töiden ohella Matti oli ilmeisen lyhyen aikaa rakentamassa v. 1851
Saimaan kanavaa. Matti muutti perheineen mtk:lla pvm. 26.9.1859 Joutsan puolelle, jossa hänet
mainittiin ruotusotilaana tarkka-ampujapataljoonan Mikkelin komppaniassa (soldater vids nya
indelte femte skarpskytte bataljons andra eltiv. St. Michels kompani). Matti tuomittiin kunniansa
menettäneeksi jonkun väärennösrikoksen johdosta (mannen ärelös för försfalskningsbrott n:o 68),
116
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
tarkemmin asiaa ei tunneta. Matti ja Marja Leena muuttivat v. 1869 Joutsan kirkolle, jossa Matti
mainittiin muonamieheksi ja entiseksi sotilaaksi. Vuonna 1871 he muuttivat Mieskonmäkeen, sen
Vallaspeltoon, jossa Matti Lindholm mainittiin muonamieheksi. Vaimonsa Maria Leenan kuoleman
14.3.1872 jälkeen Matti avioitui uudemman kerran 10.11.1872 Juliaana Juhontyttären kanssa ja he
asuivat sitten Joutsan kk n:o 2 Isotokerossa, jossa Matti mainittiin edelleen muonamieheksi.
Seuraavaksi Matti mainittiin v. 1781 -1782 ompelijana Joutsan kk:n käsityöläistorpassa, josta hän
perheineen muutti v. 1882 jälleen muonamieheksi Joutsan kk:n n:o 4 Hulikan Perttulaan, jossa
Matti kuoli 54 v. ikäisenä 26.11.1882. Matti Heikinpoika Lindholm ja Marja Leena Matintytär
mainitaan myös sukukirjassa: Laitisten sukukirja I (Jarmo Ahlstrand) sivulla 217.
Taulu 23.14
(III) Marja Leena Matintytär (Maria Lena Mattsdotter)
Syntyi 3.12.1823 torpparin tyttärenä Joutsan Mieskonmäen Kukkasessa. Isä taulussa 16.A.11.
Kirkonkirjoissa nimenä oli myös muoto; Maria Helena. Marja Leena synnytti v. 1849 au -lapsen;
Malviina -tyttärensä asuessaan vielä Mieskonmäessä. Marja Leena avioitui 13.4.1850 räätäli Matti
Lindholmin kanssa ja oli sitten räätälin torpan emäntänä ensin Mieskonmäen käsityöläistorpassa ja
sitten v. 1852 Leivonmäen Havumäessä, eli Mieskonmäen Kukkasen naapurissa, mutta
Leivonmäen puolella. Matin ja Marja Leenan perhe palasi takaisin Joutsan puolelle v. 1859. Marja
Leena kuoli jo 48 v. ikäisenä 14.3.1872 Joutsan Mieskonmäen Vallaspellon tilan mökissä.
Lapset:
- Malviina Lindholm, s. 18.2.1849 Joutsa, Mieskonmäki. Tauluun 12.A.26.
- Kristian Matinpoika, s. 1.7.1851 Joutsa, k. 12.3.1852 Joutsa, Mieskonmäki.
- Basilius Matinpoika Lindholm, s. 24.2.1853 Leivonmäki, Havumäki.
- Mariaana Matintytär Lindholm, s. 25.11.1855 Leivonmäki. Muutti 12.1.1873 Helsinkiin.
- Matti Matinpoika Lindholm, s. 12.5.1861 Joutsa.
Juliaana Juhontytär (Juliana Johansdotter)
Syntyi 13.7.1837 torpparin tyttärenä Hartolan Putkijärven Suontaustassa. Juliaanan vanhemmat
olivat torppari Juho Matinpoika ja Liisa Aatamintytär. Juliaana avioitui 10.11.1872 leskimies Matti
Lindholmin toiseksi puolisoksi. Joutsan rippikirjoissa Juliaanan etunimenä mainittiin myös Hanna.
Juliaana (Hanna) oli vielä v. 1882 elossa Joutsan Hulikan Perttulassa, hänen myöhemmät vaiheet
ovat selvittämättä.
Lapsi:
- Anna Loviisa Matintytär Lindholm, s. 8.1.1874 Joutsa.
TAULU 24 KANGASNIEMEN KOVASEN SUKUHAARA
Yleistä; sukunimestä Kovanen: Esi-isä: Hartvik, eli Kova. Vuonna 1601 mainittiin Mikkelin
pitäjässä Paukkulan neljänneskunnan Jokioisten kymmenkunnassa asuneella Tuomas Kovasella
olleen kuusi lehmää (Hannele Wirilander, Mikkelin pitäjän historia, s. 187). Vuoden 1601
veroluettelossa Jokioisissa mainittiin isännät Tuomas ja Paavo Kovanen. Veroluettelon mukaan
Paavo Kovanen oli lautamiehenä Paukkulan neljänneskunnassa. Älvsborgin linnan
lunnasluettelossa v. 1614 Jokioisissa mainittiin isännät Rasmus ja Paavo Kovanen.
1500 -luvulta alkaen Kovanen on ollut savolainen nimi. Ensimmäiset Kovaset ovat eläneet
Vesulahdella. Sieltä heitä on levittäytynyt muualle Savoon sekä Keski-Suomeen (Rautalammille,
Saarijärvelle ja Karstulaan) ja Kainuuseen. Nimi on voinut syntyä Savossa, mutta on se voinut
kulkeutua sinne Karjalastakin, missä Kovasia tunnetaan mm. Antreasta ja Parikkalasta, missä
esim. 1615 Anders Kåfuain. Nimiryhmä on voinut syntyä lisänimestä Kova; esim. Muolaassa 1557
heicki koua. Mahdollista on, että sekä lisänimi Kova että Kovanen ja Kovala ovat lyhentymiä
kaksiosaisista lisänimistä, joista on monia esimerkkejä: Raumalla 1558 Pietari Kovapää,
Messukylässä ja Sahalahdella Kovapää -nimiset talot, Uukuniemellä 1631 Petruska Kowapä,
Kurkijoella 1618 Kowaleuka, Mikkelissä 1561 Koffwa selkä. Ilmeisesti Kovapää on tarkoittanut
117
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
1500 -luvulla kuten nykyäänkin tyhmää, itsepäistä ja uppiniskaista ihmistä. (Pirjo Mikkonen &
Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 255 -256).
Kainuussa on vakiintunut sukunimi Kovalainen (esim. Suomussalmella), Iissä lyhyesti Kova.
Asukkaan nimitys Kovalainen on esiintynyt lisänimenä jo v. 1477 Paimiossa, missä Turun
tuomiokirkon Mustaankirjaan on merkitty Markus Koffualaynen. Paimiossa on jo tuohon aikaan
ollut Kovala -niminen talo, esim. 1411 Jaop Kovala; Kovalan taloja on vanhastaan ollut muitakin,
esim. Lemussa, Kalvolassa (1508 powal andersson kowala), Pälkäneellä (1506 matti laurisson
kowala) ja Tuuloksessa (1470 Magnus kouala). Lisäksi Kovalan taloja on Mikkelissä,
Hankasalmella, Äänekoskella, Yli-Iissä ja Paltamossa. Osaksi näihin, osaksi ehkä muihinkin
talonnimiin pohjautuu sukunimi Kovala. (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 255).
Sukunimen Kovanen taustalla voisi olla myös henkilönnimi Hartvik, joka on lähellä ruotsin kielen
sanaa hård eli kova. Lähde: s. 304 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Kovasen suvulla on oma sukuseura: Kovasten Sukuseura ry, perustettiin Laukaan Peurungassa v.
1998, (viite: http://suvut.genealogia.fi/kovanen/). Suku julkaisee myös sukulehteä; Kovasten
sukuviesti.
Kovalan – Hankamäki – Kovalanmäki kylän nimestä: Vuolingon neljänneskunnan Harjunmaan
kymmenkunnan takamaille muodostui 1500 -luvun loppupuolella Kovalan kylä. Asiakirjoissa kylän
nimi esiintyi monenmuotoisena; v. 1652 Kåfwallana ja mm.: v. 1659 Koufwolana. Kirjureille näyttää
nimi Kovanen olleen vaikea pähkinä; kukaties juuri siitä syystä kylän nimi 1600 -luvun lopulla
muuttuikin Hankamäeksi (”Hankalamäki” ?). Pieksämäen pitäjän perustamisen jälkeen Kovasten
maat laskettiin kuuluvaksi Kutemajärven kymmenkuntaan. Tiloja oli maantarkastuskirjan mukaan 3
ja niiden asukkaat Kovasia. Kylä sijaitsi Hämeen rajalla, ja Pieksämäen kesäkäräjillä v. 1644
Kovaset kertoivatkin menettäneensä rajankäynnissä erään niittynsä läntisille naapureilleen.
Seuraavana v. 1645 Reko Kovanen voitti Ylösiä vastaan käymänsä kiistan Pölläkäntaipaleesta.
Kun Hankasalmen pitäjässä, jonne Hankamäki siirrettiin v. 1860, oli ennestään Hankamäen kylä,
niin ensin mainittu kylä sai uuden nimen Kovalanmäki (s. 446 KH -I).
Taulu 24.1
(VIII) N.N. Kovanen (N.N -son Kåfwain)
Kangasniemen Kovasen suvun etunimeltään tuntematon kantaisä. Muutti todennäköisesti Mikkelin
seudulta Kangasniemelle, viite: Kovasen sukuseuralta saatu tieto.
Taulu 24.2
(VIII) N.N. Nimeltä tuntematon Kovasen sukuhaaran kantaäiti Kangasniemellä.
Lapset:
- Reko Kovanen, s. n. v. 1640 Kangasniemi
- Pekka Kovanen, s. v. 1640 Kangasniemi, kirkon kuudennusmies, k. 5.6.1710 Kangasniemi
- Mikko Kovanen, s. v. 1657 Kangasniemi. Puoliso: Maria Oranen, s. 1663, k. 24.11.1747
Kangasniemi. Mikko Kovanen kuoli 26.2.1749 Kangasniemen Hankamäessä.
- Tuomas Kovanen, s. v. 1685 Kangasniemi. Tauluun 24.3.
Taulu 24.3
(VII) Tuomas Kovanen (Thomas Kåfwain)
Syntyi n. v. 1685 tiettävästi Kangasniemellä. Kangasniemen ensimmäisessä RK:ssa 1734 -1741
Tuomas oli merkitty Hankamäki n:o 2:ssa tilan isännän Mikko Kovasen veljeksi. Mikko Kovanen
kuoli 93 v. ikäisenä v. 1749 ja vaimonsa Maria kuoli v. 1747. Tuomas Kovanen kuoli 80 v. ikäisenä
9.2.1765 Kangasniemen Hankamäessä.
Taulu 24.4
(VII) Anna Matintytär Oranen (Anna Madzdotter Orain)
Syntyi v. 1692 talollisen tyttärenä Kangasniemen Oralassa. Ilmeinen isä taulussa 26.7.
Tuomas Kovasen puoliso ja emäntänä Hankamäki n:o 2 tilalla. Tuomaan ja Annan vihkitietoja ei
löydy Kangasniemen kuulutettujen ja vihittyjen kirjasta, samoin kuin Annan kuolinaikaa ei ole
118
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
löydetty Kangasniemen kuolleitten ja haudattujen kirjasta. Annan nuorin lapsi syntyi v. 1731, joten
Anna kuoli sen jälkeen.
Lapset:
- Pekka Tuomaanpoika Kovanen, s. 1713 Kangasniemi. Talollinen Hankamäessä. Puoliso n.
v. 1735 Maria Markuntytär Leinonen (s. 1713, k. 6.5.1783 Kangasniemi). Pekka kuoli
26.4.1795 Hankasalmi, Hankamäki.
- Maria Tuomaantytär Kovanen, s. v. 1716 Kangasniemi, k. 5.3.1774 Kangasniemi,
Hankamäki n:o 3. Puoliso 20.12.1738 Matti Yrjönpoika Laitinen, s. v. 1721 Kangasniemi,
Synsiö, Vehkomäki, k. 31.8.1785 Kangasniemi, Hankamäki n:o 3. Marian ja Matin
jälkeläisiä on mm. entinen pääministeri ja valtioneuvos Harri Holkeri.
- Kaarina Tuomaantytär Kovanen, s. 27.5.1723 Kangasniemi, k. v. 1732, haud. 7.4.1732
Kangasniemi.
- Tuomas Tuomaanpoika Kovanen, s. 5.8.1726 Kangasniemi. Tauluun 24.5.
- Mikko Tuomaanpoika Kovanen, s. 30.9.1728 Kangasniemi.
- Anna Tuomaantytär Kovanen, s. 23.4.1731 Kangasniemi.
Taulu 24.5
(VI) Tuomas Tuomaanpoika Kovanen (Thomas Thomasson Kåfwain)
Syntyi 5.8.1726 talollisen poikana Kangasniemen Hankamäessä. Rippikirjoissa Tuomaksen
syntymäaikana mainittiin v. 1728. Talollinen ja isäntä Hankamäki n:o 2:ssa. Tuomas oli kahdesti
aviossa. Tuomas kuoli 62 v. ikäisenä (rippikirjan mukaan) v. 1788 Hankamäellä.
Maria Heikintytär Laitinen (Maria Henricsdotter Laitiain)
Tuomas Kovasen I -puoliso. Maria syntyi 2.7.1727 Kangasniemi, vanhemmat: Heikki Juhonpoika
Laitinen ja Anna Jääskeläinen Väärälästä. Avioituessaan 16.1.1746 Tuomas Tuomaanpoika
Kovasen vaimoksi Maria oli merkitty piiaksi Väärälästä. Maria kuoli ilmeisesti lapsivuoteeseen
3.5.1747 Kangasniemen Hankamäessä.
Taulu 24.6
(VI) Valpuri Yrjöntytär Laitinen (Walborg Jöransdotter Laitiain)
Syntyi 15.5.1729 Kangasniemen Hankamäki n:o 3:ssa. Isä taulussa 16.B.9.
Valpuri avioitui tai hänet naitettiin hieman vajaan 20 v. ikäisenä 19.3.1749 leskimies Tuomas
Kovasen puolisoksi ja emännäksi Hankamäki n:o 2:een. Valpurin kuolinaika ei selvinnyt
kirkonkirjoista; Valpuri oli tiettävästi elossa vielä v. 1777, mutta ei enää v. 1782.
Lapset:
- Anna Tuomaantytär Kovanen, s. 1.3.1751 Kangasniemi, k. ilmeisesti v. 1751 aikana.
- Tuomas Tuomaanpoika Kovanen, s. v. 1753 Kangasniemi. Tauluun 24.7.
- Maria Tuomaantytär Kovanen, s. v. 1754 Kangasniemi. Puoliso 24.12.1775 Kangasniemi
Heikki Matinpoika Suuronen, s. 1754.
- Anna Tuomaantytär Kovanen, s. 2.10.1755 Kangasniemi
- Mikko Tuomaanpoika Kovanen, s. 22.12.1757 Kangasniemi
- Pekka Tuomaanpoika Kovanen, s. 20.5.1759 Kangasniemi
- Valpuri Tuomaantytär Kovanen, s. 29.10.1763 Kangasniemi
- Kaarina Tuomaantytär Kovanen, s. 22.2.1766 Kangasniemi, k. 8.5.1769 Kangasniemi.
- Sofia Tuomaantytär Kovanen, s. v. 1768 Kangasniemi, k. 20.7.1808 Kangasniemi, Halttula.
Puoliso 6.11.1791 Tapani Matinpoika Halttunen, s. 25.3.1768 Kangasniemi, Halttula, k.
26.9.1827 Kangasniemi, Halttula n:o 1, eli Niemelä.
- Eeva Tuomaantytär Kovanen, s. 24.9.1770 Kangasniemi
Taulu 24.7
(V) Tuomas Tuomaanpoika Kovanen (Thomas Thomasson Kovain)
Syntyi v. 1753 talollisen poikana Kangasniemen Hankamäessä. Talollinen ja isäntänä kotitilallaan
Hankamäki n:o 2D:ssa, eli Kovalan Halmeniemessä. Tuomas oli kahdesti aviossa ja vaimonsa
119
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
synnyttivät Tuomaalle ainakin 13 lasta. Tuomas kuoli 65 v. ikäisenä 30.12.1818 Hankamäessä.
Maria Ristontytär Tiihonen (Maria Christerdotter Tihoin)
Syntyi 29.1.1753 Kangasniemen Halttulassa. Marian vanhemmat; Risto Paavonpoika Tiihonen (s.
2.7.1711 Kangasniemi, Halttula, k. 24.3.1779 Kangasniemi, Halttula, talollinen Halttulan kylän
Tiiholassa) ja Marketta Mikontytär Marttinen (s. 1716 Kangasniemi, Vuojalahti, k. 28.4.1796
Kangasniemi, Halttula). Maria avioitui tai hänet naitettiin 19 v. ikäisenä 26.12.1772 Tuomas
Kovasen puolisoksi ja emännäksi Hankamäkeen. Maria kuoli jo 28 v. ikäisenä keuhkotautiin
25.11.1781 Hankamäessä. Viite: s. 100 Tiihosen sukukirja (Tommy Koukka).
Lapset:
- Maria Tuomaantytär Kovanen, s. 1.4.1775 Kangasniemi. Puoliso 2.4.1794 Kangasniemi
Juho Antinpoika Makkonen, s. v. 1767.
- Eeva Tuomaantytär Kovanen, s. 7.4.1779 Kangasniemi
- Anna Tuomaantytär Kovanen, s. 7.6.1781 Kangasniemi, k. 7.1.1858 Hankasalmi,
Niininiemi. Puoliso 5.12.1802 Paavo Paavonpoika Pöyhönen, s. 5.12.1784 Pieksämäki,
Niininiemi, talollinen Hankasalmen Niininiemi n:o 6:ssa, k. 31.8.1845 Hankasalmi,
Niininiemi.
Taulu 24.8
(V) Liisa Pekantytär Puttonen (Elisabeth Pettersdotter Puttoin)
Syntyi v. 1765 mahdollisesti Rautalammin Hankasalmella (?), tarkempaa tietoa ei onnistuttu
löytämään. Puttosen suvun kantatila oli ilmeisesti Laukaan Lievestuoreen Puttola. Kangasniemen
Hankamäessä asui itsellinen Juho Puttonen, mahdollisesti Liisan sukulaisia, mutta kovin montaa
muuta Puttosta ei Kangasniemellä tiedetä asuneen; Lauri Puttonen kyllä löytyy, samoin
Makkolassa oli emäntänä Anna Puttonen ja Ikolassa Sofia Puttonen sekä Synsiälässä Eeva
Puttonen. Liisa Puttonen avioitui leskimies Tuomas Kovasen puolisoksi ja emännäksi Hankamäki
n:o 2:een. Liisan ja Tuomaan vihkitietoja ei löydy, heidät vihittiin kuitenkin viimeistään v. 1784,
mahdollisesti Hankasalmella, jossa kirkonkirjoja on käytettävissä vasta v. 1800 alkaen. Miehensä
Tuomaan kuoleman v. 1818 jälkeen Liisa asui tyttärensä Helenan sekä tämän miehen Yrjö
Suurosen perheen hoivissa Hankamäessä, mainittiin vielä v. 1826 -1837 rippikirjassa.
Lapset:
- Juho Tuomaanpoika Kovanen, s. 26.11.1784 Kangasniemi, k. 7.5.1790 Kangasniemi.
- Tuomas Tuomaanpoika Kovanen, s. v. 1787 Kangasniemi, Hankamäki
- Eeva Tuomaantytär Kovanen, s. 29.10.1790 Kangasniemi. Puoliso räätäli Matti
Pekanpoika Ikonen, s. 4.11.1789 Kangasniemi, Makkola. Asuivat Joutsan Uimaniemessä.
- Maria Tuomaantytär Kovanen, s. 2.2.1793 Kangasniemi, Hankamäki.
- Liisa Tuomaantytär Kovanen, s. 2.2.1793 Kangasniemi, k. v. 1793 Kangasniemi.
- Liisa Tuomaantytär Kovanen, s. 25.12.1794 Kangasniemi, k. 16.6.1876 Hankasalmi,
Kovalanmäki. Puoliso 9.4.1820 Samuli Pekanpoika Makkonen, s. 13.4.1797 Kangasniemi,
Hankamäki, talollinen Kangasniemen Hankamäki n:o 4:ssa, k. 2.2.1870 Kangasniemi,
Hankamäki.
- Maria Tuomaantytär Kovanen, s. 6.5.1797 Kangasniemi. Tauluun 23.12.
- Aatami Tuomaanpoika Kovanen, s. 12.3.1800 Kangasniemi, k. 6.4.1837 Kangasniemi,
Hankamäki n:o 2. Puoliso 2.11.1823 Leena Heikintytär Kokkonen, s. 1790 Kangasniemi.
- Helena tai Leena Tuomaantytär Kovanen, s. 4.1.1803 Kangasniemi, k. 27.2.1857
Kangasniemi, Hankamäki n:o 6. Puoliso 25.12.1818 Kangasniemellä tal. poika Yrjö
Antinpoika Suuronen, s. 27.12.1789 Kangasniemi, Halttula, torpparina Kangasniemen
Hankamäki n:o 4:ssa.
- Kristiina Tuomaantytär Kovanen, s. 1.6.1806 Kangasniemi, Hankamäki.
120
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
TAULU 25 KANGASNIEMEN HOKKANEN -ARKKO SUKUHAARA
Yleistä: Hokkasen nimestä; Ortodoksinen ristimänimi Fokas (venäjän Foka, kreikan Phokas) on
saanut karjalaisten käytössä muotoja Hokka, Hokki, Hokko, Hökkä ja Hökkö. Näistä ovat
kehittyneet mm. sukunimet Hokka, Hokkanen ja Hokkinen sekä Hökkä. Kun Hokka -nimisiä muutti
Savoon, tuli heistä kohta savolaiseen tapaan Hokkasia. Nimi esiintyi 1500 -luvulla vain
Vesulahdella, esim. 1541 an Hocka, 1546 lau hockainen, 1552 hen hockain. Etelä-Savossa
Hokkaset menestyivät niin, että heitä oli O. A. Kallion laskelmien mukaan 1890 -luvulla 1000 -1500
henkeä, mikä oikeutti heidät ”savolaisten suursukujen ensimmäiseen luokkaan”. 1500 -luvun
lopulla heitä kuitenkin siirtyi Ruovedelle ja Pohjois-Pohjanmaalle sekä myöhemmin KeskiSuomeen sen verran, että 1970 -luvulla nimi Hokkanen on ollut enää vain ”osaksi savolainen”,
kuten Matti Kuusi on sen määritellyt. Pohjoisen mainintoja: Kalajoella 1640 Joseph Hokala,
Saloisissa 1675 Hans Håckåin (muuttanut Pieksämäeltä), Kemissä 1681 Mårten Hansson Håka.
Asiakirjapoimintoja Hokka -nimen lähtöseuduilta: Ilomantsissa 1592 hocke Kondianen,
Pielisjärvellä 1646 Fådiko håckaioff, Sortavalassa 1618 Hodari Hodarinpoika Hockonen, 1641
Feodor Håckainen, Kiteellä 1648 Hans Håckanen, Muolaassa 1554 marte håckane, Kivennavalla
1549 marcus hokan(poi)ca. (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 124).
Eräässä Hokkasen sukuhaarassa kulkeneen perimätiedon mukaan kauan sitten Ruotsista olisi
tullut Hocksberg -niminen mies ja asettunut asumaan Kangasniemen nykyisen kirkonkylän
eteläpuolella olevaan niemeen, jota alettiin kutsumaan Hokan niemeksi, siis Hokanniemeksi.
Suomalaiset eivät osanneet lausua vaikeaa nimeä, vaan muunsivat nimen Hokkaseksi.
(Perimätieto Viljo Hokkaselta).
Vuoden 1541 maakirjassa Savossa Hokkasia mainittiin vain Vesulahden pitäjän Vuolingon
neljänneksessä, nykyisen Kangasniemen Hokanniemen alueella, jossa mainittiin kolme Hokkasta.
Koska Hokkasia esiintyy vain Savon länsirajalla, he voivat aivan hyvin olla myös läntistä alkuperää.
Sukunimi Hokkanen on voinut muodostua läntisestä Hokan/Hakon/Hågan-nimestä.
Hokkasen suvun kantaisä Kangasniemellä on ollut n. v. 1450 syntynyt Lauri Hokkanen (taulussa
25.1), jonka ilmeinen esi-isä on aikoinaan ollut Fokas eli Hokka. Lähde: s. 99 Sukupuuni (Tommy
Koukka).
Taulu 25.1
(XV) Lauri Hokkanen (Lars Håckain)
Syntyi n. v. 1450. Hokkasen suvun kantaisä, jonka esi-isä on voinnut olla Fokas eli Hokka.
Lähde: s. 99 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 25.2
(XV) N.N. Laurin puolison nimi ei ole tiedossa.
Lapsi:
- Matti Laurinpoika Hokkanen, s. n. v. 1480 Vesulahti. Tauluun 25.3
Taulu 25.3
(XIV) Matti Laurinpoika Hokkanen (Matz Larsson Håckain)
Syntyi n. v. 1480 Vesulahdella. Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Hokanniemen kylässä
v. -1541 -1546. Matti kuoli v. 1546 jälkeen Hokanniemessä.
Taulu 25.4
(XIV) N.N. Matin puolison nimi ei ole tiedossa.
Lapsi:
- Lauri Matinpoika Hokkanen, s. n. v. 1510 Kangasniemi. Tauluun 25.5.
121
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 25.5
(XIII) Lauri Matinpoika Hokkanen (Lars Matzson Håckain)
Syntyi n. v. 1510 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen, isäntänä
Hokanniemen kylässä v. 1546 -1573. Lauri kuoli v. 1573 jälkeen Hokanniemessä.
Taulu 25.6
(XIII) N.N. Laurin puolison nimi ei ole tiedossa.
Lapsi:
- Matti Laurinpoika Hokkanen, s. n. v. 1540 Kangasniemi. Tauluun 25.7.
Taulu 25.7
(XII) Matti Laurinpoika Hokkanen (Matz Larsson Håckain)
Syntyi n. v. 1540 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen ja isäntä
Hokanniemen kylässä v. 1573 -1591. Matti kuoli v. 1591 jälkeen Hokanniemessä.
Taulu 25.8
(XII) N.N. Matin puolison nimi ei ole tiedossa.
Lapsi:
- Paavo Matinpoika Hokkanen, s. n. v. 1560 Kangasniemi. Tauluun 25.9.
Taulu 25.9
(XI) Paavo Matinpoika Hokkanen (Påhl Matzson Håckain)
Syntyi n. v. 1560 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen ja isäntä
Hokanniemen kylässä v. 1591 -1610. Paavo kuoli v. 1610 jälkeen Hokanniemessä.
Taulu 25.10
(XI) N.N. Paavon puolison nimi ei ole tiedossa.
Lapsi:
- Tuomas Paavonpoika Hokkanen, s. n. v. 1590 Kangasniemi. Tauluun 25.11.
Taulu 25.11
(X) Tuomas Paavonpoika Hokkanen (Thomas Påhlsson Håckain)
Syntyi n. v. 1590 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen ja isäntänä
Hokanniemi n:o 12 Ristolassa v. 1610 -1659. Tuomas Hokkanen ja hänen jälkeläisensä asuivat
Kangasniemen Hokanniemen kylän Simpiänniemessä, joka oli merkitty omaksi kyläkseen 1660- ja
1670 -lukujen henkikirjoissa. Simpiänniemeen kuului kolme Hokanniemen kylän taloa, myöhemmät
n:o 16 -18. Kyse on siis kantataloista n:o 16 Partti, n:o 17 Yrjölä ja n:o 18 Pöyhönmäki. Näiden
Hokkasten sukunimeksi on kirkonkirjoihin merkitty usein nimi Simpiäinen ja myös Partti. Sukunimi
ja talon nimi Simpiä tullevat Puulaveden Simpiän selästä. Tuomas kuoli v. 1659 jälkeen
Hokanniemessä. Lähde: s. 104 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 25.12
(X) N.N. Tuomaan puolison nimi ei ole tiedossa.
Lapset:
- Pekka Tuomaanpoika Hokkanen. Talollinen Hokanniemi n:o 12:ssa v. 1659 -1664.
- Olavi Tuomaanpoika Hokkanen. Talollinen Hokanniemi n:o 12:ssa v. 1664 -1669.
- Risto Tuomaanpoika Hokkanen, s. n. v. 1630 Kangasniemi. Tauluun 25.13.
122
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 25.13
(IX) Risto Tuomaanpoika Hokkanen (Christer THomasson Håckain)
Syntyi n. v. 1630 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen ja isäntänä
Hokanniemi n:o 12:ssa v. 1669 -1676. Risto kuoli v. 1676 jälkeen Hokanniemessä.
Taulu 25.14
(IX) N.N. Riston puolison nimi ei ole tiedossa.
Lapset:
- Matti Ristonpoika Hokkanen. Talollinen Hokanniemi n:o 12:ssa v. 1676 -1682.
- Tuomas Ristonpoika Arkko, eli Hokkanen, s. n. v. 1660 Kangasniemi. Tauluun 25.15.
Taulu 25.15
(VIII) Tuomas Ristonpoika Arkko eli Hokkanen (Thomas Christersson Archo eller Håcka)
Syntyi n. v. 1660 talollisen poikana Kangasniemen Hokanniemessä. Talollinen Hokanniemessä n:o
11/12 vuodet 1682 -1712. Vuosien 1690 ja 1697 henkikirjoissa Tuomaksella mainittiin olleen veli
Matti. Vuoden 1690 henkikirjaan Tuomaan sukunimeksi oli merkitty Hokkanen ja v. 1697
henkikirjaan Arkko. Vuoden 1680 henkikirjasta ei löydy Tuomasta eikä hänen isäkseen sopivaa
Ristoakaan, mutta v. 1676 henkikirjaan Hokanniemen kylään oli merkitty Tuomaan isäksi sopiva
Risto Tuomaanpoika Hokkanen. Tuomas oli elossa vielä v. 1712, mutta kuoli ennen v. 1739
Hokanniemessä. Viite: s. 26 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 25.16
(VIII) Regina N.N. (Regina N.N -dotter)
Syntyi n. v. 1650 (?). Tuomas Arkon puoliso ja Hokanniemi n:o 11/12 tilan emäntä. Regina kuoli 89
v. ikäisenä leskenä 8.9.1739 Hokanniemessä. Reginan ilmoitetussa kuoliniässä saattoi olla jopa 10
vuoden virhe, eli paremminkin Reginan synt.vuodeksi sopisi v. 1660, kuten miehelläänkin, sillä
Reginan nuorin lapsi syntyi v. 1702.
Lapset:
- Anna Tuomaantytär Arkko, s. v. 1680 Kangasniemi. Puoliso Kangasniemellä 28.12.1703
Risto Sipinpoika Seppänen (s. v. 1678, k. v. 1738). Annan ja Riston jälkeläisistä löytyy mm.
kirjoittajan sisaren Tarjan poika Mika Seppänen, jonka isän puoleinen suku on Kangasniemeltä. Samoin jälkeläisistä löytyy Tauno Kohvakka, joka avioitui v. 1936 kirjoittajan isän
isän Uuno Tammisen sisaren Impi Tammisen kanssa.
- Risto Tuomaanpoika Arkko, s. v. 1685 Kangasniemi. Talollinen Hokanniemi n:o 12:ssa v.
1712 -1727. Kuoli 2.3.1771 Kangasniemi. Puoliso Kangasniemellä v. 1710 Kaarina
Marttinen, s. v. 1690 Kangasniemi, k. v. 1768 Kangasniemi.
- Elena Tuomaantytär Arkko, s. n. v. 1690 Kangasniemi. Tauluun 16.B.10.
- Helga Tuomaantytär Arkko. Puoliso Kangasniemellä 5.2.1710 Sipi Yrjönpoika Ikonen.
- Kaarina Tuomaantytär Arkko. Puoliso Kangasniemellä 3.12.1711 Olavi Matinpoika
Pylvänäinen.
- Tuomas Tuomaanpoika Arkko, s. v. 1700 Kangasniemi. Puoliso Kangasniemellä 4.11.1722
Elina Yrjöntytär Hokkanen.
- Valpuri Tuomaantytär Arkko, s. v. 1702 Kangasniemi, kast. 24.11.1702, k. 22.4.1782
Kangasniemi. Puoliso: Lauri Sipinpoika Laitinen, s. v. 1673, k. 9.2.1735 Kangasniemi,
jonka isä löytyy taulusta 16.B.7.
TAULU 26 KANGASNIEMEN ORASEN SUKUHAARA
Yleistä: Sukunimestä Oranen on vanhoja tietoja paitsi Karjalan kannakselta (mm. Kivennapa ja
Pyhäjärvi) ja Laatokan Karjalasta (Harlu, Soanlahti) myös Etelä-Savosta (Nicolaus Oranen 1563
Juva, Poual Oran 1559 Pellosniemi, Vesulahti). Nimeen liittynevät myös läntiset esiintymät:
123
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Viljakkalassa on kirjoihin merkitty Jöns Orais 1542, Kiialassa (Ikaalinen) talonnimi Oraha 1544,
Laihialla Lauri Orhainen 1563. Kurikan Orhaisen talossa (1546) mainitaan Jussi Orainen (Orais)
1542, Erkki Orainen 1544, Erkki Orhainen (Orhaijne) 1546 ja Olli Orahainen 1571. – Nykyisin
nimeä tapaa eniten Kangasniemen-Mikkelin seuduilta. Ikaalisissa ja Kurikassa tunnetaan yhäkin
sukunimi Orhanen. – Eeva Maria Närhi on katsonut (1972) Oraseen sisältyvän ”karjua, uroseläintä”
merkitsevän sanan Ora(i)nen, oras. Viljo Nissilä on yhdistänyt karjalaisen Oran sanaan ora
”piikkikärkinen työase, naskali, näveri”, joka olisi voitu antaa lisänimeksi ammatin nimitysten tapaan
(1975). (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 426).
Vuonna 1561 Salmenkylän kymmenkunnassa nykyisen Oralan kylän alueella asui Antti Oranen ja
Pekka Antinpoika. Sekä v. 1643 että v. 1664 maantarkastuskirjassa Oralan molemmat tilat, jotka
sijaitsivat Helkinmäellä, vielä laskettiin Synsiön kylään kuuluviksi. Paria vuotta myöhemmin Orala
mainittiin erillisenä kylänä, viite: s. 518 -519 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 26.1
(XI) Matti Oranen (Madz Orain)
Syntyi n. v. 1565 mahdollisesti Pieksämäellä (Kangasniemellä). Sukuhaaran kantaisä,
mahdollisesti sukulainen v. 1561 Oralassa mainituille Antti Oraselle ja Pekka Antinpojalle. Matti
Oranen mainittiin v. -1601- talolliseksi Himottulassa. Matti kuoli v. 1601 jälkeen Himottulassa.
Taulu 26.2
(XI) N.N. Matin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapsi:
- Heikki Matinpoika Oranen, s. n. v. 1590 Kangasniemi. Tauluun 26.3.
Taulu 26.3
(X) Heikki Matinpoika Oranen (Hendrich Madzson Orain)
Syntyi n. v. 1590 Pieksämäellä (Kangasniemellä). Talollinen Orala n:o 2:ssa v. -1614 -1639-.
Tuohon aikaan Oralan kylä kuului vielä Pieksämäen Synsiän kylään. Heikki kuoli v. 1639 jälkeen
ennen v. 1648 Oralassa. Viite: s. 516 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 26.4
(X) N.N. Heikin puolison nimeä ei tiedetä. Vuoden 1648 henkikirjassa Orala n:o 2 tilaa isännöi
Heikki Orasen leski.
Lapset:
- Pekka Heikinpoika Oranen. Talollinen Oralassa v. -1649 -1658-.
- Lauri Heikinpoika Oranen, s. n. v. 1620 Kangasniemi. Tauluun 26.5.
- Paavo Heikinpoika Oranen. Talollinen Oralassa v. -1676 -1678-.
Taulu 26.5
(IX) Lauri Heikinpoika Oranen (Lars Henrichsson Orain)
Syntyi n. v. 1620 talollisen poikana Pieksämäen Synsiössä, eli Kangasniemen Oralassa. Talollinen
Orala n:o 2:ssa v. -1663 -1669-. Vuoden 1669 henkikirjassa Oralan kylä oli merkitty kuuluneeksi
Makkolan kylään ja v. 1663 henkikirjassa ja sitä vanhemmissa Synsiän kylään. Orala n:o 1:ssa oli
talollisena samaan aikaan Risto Laurinpoika Oranen (s. v. 1610), eli Lauri Pekanpoika Orasen
vanhin poika ja siis Pekka Antinpoika Orasen pojan poika. Lauri Heikinpoika Oranen kuoli v. 1680
tai sen jälkeen Oralassa. Viite: s. 516 Sukupuuni (Tommy Koukka).
Taulu 26.6
(IX) N.N. Laurin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Reko Laurinpoika Oranen, s. 1639 Kangasniemi. Asui Orala n:o 2:ssa v. -1678-. Reko kuoli
19.12.1686 Oralassa.
124
-
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Matti Laurinpoika Oranen, s. 1650 Kangasniemi. Tauluun 26.7.
Anna Laurintytär Oranen, k. 1697 Kangasniemi, haudattu 24.6.1697 kirkon alle. Puoliso
Kangasniemellä 1686 Sipi Sipinpoika Viinikainen, s. 1669 Kangasniemi. Talollinen
Rekolassa, k. 7.12.1729 Kangasniemi, 60 -vuotias. Sipin toinen puoliso oli Kangasniemellä
14.11.1697 vihitty Marketta Olavintytär Penttinen, s. 1697 Kangasniemi, k. 17.2.1740
Kangasniemi, 69 -vuotias.
Juho Laurinpoika Oranen. Talollinen Orala n:o 2:ssa v. -1701-. Puoliso Kangasniemellä
6.12.1688 Aune Viinikainen.
Taulu 26.7
(VIII) Matti Laurinpoika Oranen
Syntyi v. 1650 talollisen poikana Kangasniemen Oralassa. Talollinen ja isäntänä Orala n:o 2:ssa v.
-1690-. Matti kuoli hirvittävän kato-, nälkä- ja kulkutautivuoden 1697 maaliskuussa Oralassa. Viite:
Taulu 26.8
(VIII) N.N. Matin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Maria Matintytär Oranen, s. 1685 Kangasniemi, kastettu 15.3.1685.
- Juho Matinpoika Oranen, s. 1687 Kangasniemi, kastettu 2.7.1687. Asui Oralassa vielä
1729. Puoliso Kangasniemellä 5.12.1709 Maria Jaakontytär Kyröläinen.
- Kaarina Matintytär Oranen, s. 1.7.1690 Kangasniemi. Puoliso: Kangasniemellä 17.7.1715
Antti Olavinpoika Ikonen, s. 1690. Asuivat Makkolassa ainakin v. -1727-.
- Anna Matintytär Oranen, s. v. 1692 Kangasniemi. Tauluun 24.4.
- Helka Matintytär Oranen, s. 1693 Kangasniemi, kastettu 11.8.1693.
- Yrjö Matinpoika Oranen, s. 1696 Kangasniemi, kastettu 17.4.1696.
Taulu 27 Joutsan Laitjärven sukuhaarat
Yleistä: Laitjärven pieni kylä sijaitsee Joutsan kirkonkylän kaakkois-eteläpuolella lähellä Hartolan
rajaa ja sen kaakkois-eteläpuolella olevaa Nokan kylää. Laitjärvi mainitaan yhtenä vanhimpana
kylänä Joutsassa, viite; s. 35 SPH I-II. Pienen Laitjärven kylän kantatalot Kuhala ja Sankari
sijaitsevat kahden järven; Jääsjärven ja Laitjärven välisellä kapealla kannaksella.
Laitjärven kylä, tai Laitotaival (Laitataival), jolla nimellä kylä tunnettiin 1500/1600 luvuilla, kuului
tuolloin Suur-Sysmän Suurenkylän neljänneskuntaan, eli veronkantopiiriin (viite; s. 76 SPH I-II).
Laitjärven sukuhaaran kaukaisimmat tunnetut juuret löytynevät nykyisen Hirvensalmen pitäjän
puolelta Uimalahdelta, joka sijaitsee Puulaa järven pohjukassa lähellä Joutsan rajaa ja sen
Pärnämäen kylää. Uimaniemi sijaitsee Pärnämäen koillispuolella. On myös mahdollista että
Pärnämäestä käsin olisi eräkaudella asutettu Uimalahtea.
Sysmän Suurenkylän neljänneskunnan Laitotaipaleella (Laitjärvellä) mainittiin v. 1575 1 talo, jonka
koukkuluku oli 1/24 ja sitten vuosina 1585, 1596 ja 1603 taloja oli edelleen 1 ja koukkuluku 1/6
(viite; s. 76 SPH I-II). Vuonna 1620 taloluku oli edelleen 1 ja manttaaliluku 1/3. Vuonna 1640
taloluku oli 2 ja manttaaliluku 1, mutta v. 1660 taloluku oli pudonnut 1:een ja manttaaliluku oli ½.
Vuonna 1680 tilanne palautui ja taloluku oli taas 2 ja manttaaliluku 1 (viite; s. 176 SPH I-II).
Vuonna 1695 Laitjärvellä oli 2 taloa, joiden yhteen laskettu manttaaliluku oli 5/6 manttaalia (viite; s.
168 SPH I-II). Laitjärven talo tai talot joutuivat 1600-luvulla läänitetyiksi ja niinpä Laitjärven ainoa
tila joutui 11.12.1648 läänitetyksi ratsumestari Jurgen Otto Maidel’n rälssitilaksi, mutta tämä
läänitys peruttiin v. 1673 ns. neljännesperuutuksen yhteydessä (viite; s. 189 ja 196 SPH I-II).
Sysmän taloluettelo 1720-luvulta kertoo että Laitjärven 2 taloa Kuhari (Kuhala) ja Sankari ovat
molemmat 5/12 manttaalin 1 talouden tiloja, joissa ei asu loisia ja jotka ovat ratsuväkirykmentin
majoitusmestarin etuisuustaloja sekä ruodun n:o 94 osakkaita (viite; s. 707 SPH I-II).
Sankarin tila löytyy myös Hartolan Nokan kylästä, jonne Tuomas Tuomaksenpoika Sankari siirtyi
tiettävästi v. 1788 Laitjärven Sankarista ja jonka jälkeläiset sitten viljelivät Nokan kylän Sankarin
125
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
tilaa. Laitjärveltä avioiduttiin Nokan kylän ohella muiden naapurikylien tyttärien ja poikien kanssa,
mm.: Uimaniemen, Tolvasniemen, Pärnämäen ja Joutsan kylien kesken naitettiin nuoria
Laitjärvelle ja päinvastoin. Hartolan kirkkoherra Jeremias Sankari periytyy Hartolan Nokan kylän
Sankarin tilalta ja siten myös Joutsan puolelta Laitjärven Sankarista. Taulu 27 on lisäys painettuun
sukukirjaan.
Taulu 27.A Laitjärven Kuhala sukuhaara
Taulu 27.A.1
Olavi Paavalinpoika (Oluff Polsson)
Syntyi n. v. 1520 mahdollisesti Suur-Sysmän (Hartolan) Joutsassa, tai nykyisellä Hirvensalmella ?.
On myös mahdollista että Olavin isä olisi Joutsan Pärnämäen Paavali Olavinpoika, joka isännöi
Pärnämäen kantatilaa v. 1543 -1551 ja jonka isä Olavi Olavinpoika löytyy taulusta 12.1.
Pärnämäessä Paavali Olavinpojalla oli poika Olavi Paavalinpoika, joka viljeli Pärnämäen kantatilaa
v. 1568-1569 ja on mahdollista että sama henkilö omisti myös Uimalahden tilan (?). Kirjoittajan äiti
periytyy Pärnämäen Paavali Olavinpojasta, eli kirjoittajan molemmat vanhemmat tulevat
kaukaisiksi sukulaisiksi Joutsan Pärnämäestä, jos päättely pitää paikkansa.
Suur-Sysmän maakirjoissa Uimalahdella (Uimalax) mainittiin talollisena Olavi Paavalinpoika ja tilan
isäntänä v. 1560-1570. Olavi kuoli v. 1570 jälkeen Uimalahdella. Tämän jälkeen tilan pitoa jatkoi
Olavin ilmeinen poika Pietari Olavinpoika (Peder Olsson) ainakin v. 1571-1593. Maakirjoissa
Uimalahdella mainittiin vielä v. 1600 Pietari Olavinpojan viljelemätön autiotila (1/8 kold johrd).
Olavi Paavalinpojan ilmeinen toinen poika Paavali Olavinpoika (Påll Olsson) viljeli jakaantunutta
Uimalahden kantatilaa v. 1561-1575. Paavali Olavinpojan tilalla mainittiin tämän ilmeinen nuorempi
veli Sipi Olavinpoika, joka siirtyi v. 1565 Laitjärvelle.
Taulu 27.A.2
N.N. Olavin puolison nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Paavali Olavinpoika (Påll Olsson), viljeli jakaantunutta Uimalahden kantatilaa v. 1561-1575.
Paavalin nimi mainittiin v. 1566 kirkon kymmenysluettelossa muodossa Påwell Vessorj.
- Pietari Olavinpoika (Peder Olsson), viljeli Uimalahden kantatilaa ainakin v. 1571-1593.
Maakirjoissa Uimalahdella mainittiin vielä v. 1600 Pietari Olavinpojan viljelemätön autiotila
(kold johrd).
- Sipi Olavinpoika (Siffred Olsson), s. n. v. 1545 Joutsa. Tauluun 27.A.3.
Taulu 27.A.3
Sipi Olavinpoika (Siffred Olsson)
Syntyi n. v. 1545 ilmeisesti Joutsassa. Kirkon kymmenysluettelossa Sipi Olavinpoika mainittiin
ilmeisen veljensä Paavali Olavinpojan tilalla Uimalahdella, josta tämä tiettävästi siirtyi v. 1565
Laitjärvelle, jossa Sipi perusti uudisasukkaana Laitjärven (Laitataival) kantatilan, jonka tilan
isäntänä Sipi mainittiin v. 1565-1595.
Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Laitotaipaleen (Laitjärven) Sipi Olavinpojalla oli 7
lehmää, 3 hiehoa, 7 lammasta, 1 sika sekä 1 hevonen, viite; s. 701 SPH I-II. Laitjärven kantatilalla
mainittiin v. 1609 verokirjoissa tilalla isännän vanhemmat, eli Sipi kuoli v. 1609 jälkeen Laitjärvellä.
Taulu 27.A.4
N.N. Sipin puolison nimeä ei tiedetä. Mainittiin ilman nimeä vielä v. 1612 Laitjärvellä, eli tilan
emäntä kuoli v. 1612 jälkeen Laitjärvellä.
Lapsi:
- Tuomas Sipinpoika, s. n. v. 1568 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.A.5.
126
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 27.A.5
Tuomas Sipinpoika (Tom el. Thomas Sigfredsson)
Syntyi n. v. 1568 talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Tuomas mainittiin isänsä Sipin jälkeen
Laitjärven (Laitataipaleen) kantatilan isäntänä, maakirjan mukaan v. 1592-1615 ja 1618-1620.
Kirkon kymmenysverojen maksajana Tuomas mainittiin vielä v. 1623. Vuoden 1609 verokirjassa
tilalla mainittiin Tuomas Sipinpojan ilmeiset vanhemmat, sekä v. 1612 verokirjassa 1 vanhempi
(Tuomaksen äiti ?) sekä 1 renki ja 1 piika. Tuomas oli mahdollisesti 2 kertaa aviossa.
Tuomaksen talo paloi ilmeisesti v. 1593, koska hänelle myönnettiin tulipalon vuoksi verovapaus
vuodelle 1594 tulipalon kautta kärsimänsä vahingon vuoksi, viite; s. 353 SPH I-II.
Sysmän karjaja kylvötilaston mukaisesti Laitjärven ainoalla tilalla v. 1620 oli 1 hevonen ja 1
tamma sekä 1 varsa sekä 1 härkä. Lehmiä oli 7 kpl ja vasikoita 6 sekä lampaita 10, vuohia 1 ja
sikoja 2 kpl. Tuomaksen kylvö v. 1620 oli 4 tynnyriä, viite; s. 702 SPH I-II.
Tuomas kuoli v. 1623 jälkeen Laitjärvellä.
Taulu 27.A.6
N.N. Tuomaksen puolison tai puolisoiden nimeä ei tiedetä.
Lapset:
- Eerik Tuomaksenpoika, s. n. v. 1590 Joutsa, Laitjärvi. Talollinen ja isäntänä Laitjärvellä v.
1617 ja 1624-1629 sekä 1634-1635. Eerik mainittiin sokeaksi (blind) v. 1639. Eerikillä
mainittiin vaimo v. 1634-1635 henkikirjoissa ilman nimeä, samoin tytär Riitta v. 1634
henkikirjassa.
- Matti Tuomaksenpoika Kuhala, s. n. v. 1593 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.A.7.
- Lasse Tuomaksenpoika Sankari, s. n. v. 1596 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.C.1.
- Tuomas Tuomaksenpoika, s. n. v. 1598 Joutsa, Laitjärvi. Tuomas mainittiin v. 1631
verokirjassa Lassen veljeksi Sankarin tilalla, samoin v. 1634 henkikirjassa Lassen veljeksi
Sankarissa. Tuomas kuoli v. 1635, jolloin hänet vaimonsa (nimeä ei mainittu) mainittiin
leskeksi. Tuomaksen poikia olivat ilmeisesti Sankarissa itsellisenä v. 1653 mainittu Heikki
Tuomaksenpoika ja v. 1653-1656 itselliseksi mainittu Reko Tuomaksenpoika. Heikki
Tuomaksenpoika mainittiin vaimonsa Maalinin kanssa sitten Kuhalassa renkinä ja
itsellisenä v. 1654-1666.
- Sipi Tuomaksenpoika, s. n. v. 1605 Joutsa, Laitjärvi. Sipi mainittiin v. 1634 henkikirjassa
Lasse Tuomaksenpojan veljeksi Sankarin tilalla.
- Olavi Tuomaksenpoika Sankari, s. n. v. 1610 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.B.1.
Taulu 27.A.7
Matti Tuomaksenpoika Kuhala (Matz Thomasson)
Syntyi n. v. 1593 talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Matti toimi talollisena kotitilallaan
Laitjärven ilmeisellä kantatilalla, joka jakaantui v. 1630 ja Matti mainittiin Kuhalan tilan isäntänä v.
1630-1633 ja 1636-1646 vuorotellen ilmeisen vanhemman veljensä Eerikin kanssa. Vuoden 1631
verokirjassa Matti mainittiin talolliseksi (bonde) ja Eerik hänen veljekseen. Matin hallussa oli
Laitotaipaleella (Laitjärvellä) puromylly, josta häneltä perittiin v. 1633 veroa 1½ tynnyriä viljaa. Matti
jauhoi keväisin ja syksyisin. Matin myllyssä jauhatti viljansa myös Laitjärven Sankarin tila, sekä
Isostaselästä (Nokan kylältä) 1 tila, Vahvaselästä 2 tilaa, Vehmaalta 3 tilaa sekä Uimaniemestä 1
talo, viite; s. 236 SPH I-II. Matti piti tilallaan kestikievaria, jossa hän majoitti Turku –Savonlinnan
välillä kulkijoita sekä hoiti näiden kyydityksiä 2 penikulman matkan verran, viite; s. 302 SPH I-II.
Matin tila kuin myös naapurinsa Sankari selvisivät 1600-luvun alun katovuosista ilmeisesti
keskimääräistä paremmin, koska v. 1634 kerrotaan että Laitjärven 2 talolla oli syys- ja kevätviljasta
säilynyt niin paljon että pellot oli kylvetty, mutta kevätkylvö kaskissa oli pilaantunut, viite; s. 268
SPH I-II. Matti saattoi olla kaksi kertaa aviossa. Matti kuoli v. 1646 jälkeen Laitjärvellä.
Taulu 27.A.8
N.N. Matin puolison tai puolisoiden nimiä ei tiedetä, henkikirjoissa puoliso ilmaistiin vain Matin
vaimona (m.s.h).
127
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lapset:
- Antti Matinpoika Kuhala, s. n. v. 1616 Joutsa, Laitjärvi. Antti mainittiin v. 1634-1638
henkikirjoissa Matti Tuomaanpojan pojaksi Laitjärven Kuhalassa. Itsellisenä Kuhalassa.
Puoliso; Riitta Sipintytär, mainittiin v. 1636-1638 henkikirjoissa Antin puolisoksi. Antin lapsia
olivat tiettävästi Antti Antinpoika Kuhala, joka mainittiin v. 1662-1663 henkikirjoissa tilan
isännän Heikki Matinpojan veljen poikana Kuhalassa, sekä Heikki Antinpoika Kuhala, joka
mainittiin Kuhalan tilalla Heikki Matinpojan veljen poikana v. 1664-1678 henkikirjoissa.
Henkikirjojen mukaan Heikki Antinpoika Kuhala toimi talollisena ja tilan isäntänä Kuhalassa
v. 1680-1687. Maakirjassa Heikki Antinpoika oli merkitty tilan isännäksi vielä v. 1694 sekä
kirkon kymmenysluettelossa v. 1703. Tila mainittiin tuolloin v. 1703 veroltaan 5/12
manttaalin tilaksi. Sysmän verorästiluettelon v. 1704 mukaisesti Heikki Antinpoika olisi
kuollut monta vuotta sitten, eikä kukaan tiedä mitä omaisuutta oli jättänyt jälkeensä, tai
missä se nyt on. Rästistä ei toivoa, viite; s. 717 SPH I-II.
- Paavali Matinpoika Kuhala, s. v. 1625 Joutsa, Laitjärvi, mainittiin v. 1634 henkikirjassa Matti
Tuomaksenpojan poikana Kuhalassa ja iäksi kerrottiin 9 vuotta.
- Heikki Matinpoika Kuhala, s. n. v. 1627 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.A.9.
Taulu 27.A.9
Heikki Matinpoika Kuhala (Hendrich Mattsson)
Syntyi n. v. 1627 talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Ilmeisesti se Matti Tuomaksenpojan
nimeltä mainitsematon poika, joka mainittiin v. 1644-1646 henkikirjoissa Kuhalassa, koska Heikki
Matinpoika oli merkitty maakirjan mukaan Kuhalan tilan isännäksi v. 1645 alkaen. Henkikirjojen
mukaan Heikki Matinpoika oli talollisena ja Kuhalan tilan isäntänä v. 1649 alkaen v. 1676 asti.
Heikki mainittiin nihdiksi, eli sotilaaksi v. 1664 ja 1668. Heikki kuoli ilmeisesti v. 1681 tai sen
jälkeen Laitjärvellä.
Taulu 27.A.10
Johanna N.N (Johanna N.N-dotter)
Syntyi n. v. 1630 ilmeisesti Hartolassa tai Joutsassa. Johanna mainittiin Heikin puolisona v. 16501676 henkikirjoissa. Johanna kuoli v. 1676 jälkeen Laitjärvellä.
Lapset:
- Simo Heikinpoika Kuhala, s. n. v. 1650 Joutsa, Laitjärvi, mainittiin v. 1668-1691
henkikirjoissa pojaksi ja itselliseksi Kuhalassa, puolisonaan Maisa, eli Marketta, mainittiin v.
1670-1691 henkikirjoissa.
- Heikki Heikinpoika Kuha, s. n. v. 1665 Joutsa, Laitjärvi, talollinen ja isäntänä Kuhan tilalla
v. 1694-1712-, k. 1732 Joutsa, Laitjärvi, puoliso; Riitta, mainittiin v. 1694 henkikirjassa.
Sysmän verorästiluettelo v. 1704 kertoo että Heikki Heikinpoika on köyhä ja monien
onnettomuuksien runtelema, etenkin tulipalojen, voi maksaa korkeintaan puolet
verorästistään, viite; s. 717 SPH I-II.
- Yrjö Heikinpoika Kuha, s. n. v. 1671 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.A.11.
Taulu 27.A.11
Yrjö Heikinpoika Kuha (Jören Hindersson)
Syntyi n. v. 1671 ilmeisesti talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Yrjö mainittiin v. 1707-1712
henkikirjoissa Kuhalan tilan isännän Heikki Heikinpojan veljenä Kuhalassa. Yrjön ja veljensä Heikin
osalta on tiettyä epävarmuutta siitä että olivatko he todella Heikki Matinpojan poikia (?).
Sysmän v. 1723 maakirjassa Kuhalan tilan isäntänä mainittiin Jören Hindersson Kuhari (myös
muoto Puhari esiintyi). Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 149 RK 1727-1736 k.126) Kuhalan
tilan isäntänä (ylinnä) mainittiin Jören Kuha ja kerrottiin Yrjön kuolleen, kuten myös vaimonsa
Magdalena Erichsdotter, joka lienee Yrjön pikkuserkku. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan
mukaan entinen talon isäntä Yrjö Heikinpoika kuoli 70 v. ikäisenä v. 1731 Laitjärvellä ja haudattiin
27.5.1731 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Yrjön kuoliniässä saattoi olla jonkin verran liioittelua.
128
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 27.A.12
Maalin tai Magdaleena Eerikintytär (Malin el. Magdalena Erichsdotter)
Syntyi n. v. 1671 mahdollisesti Laitjärven Sankarissa. Ilmeinen isä taulussa 27.C.3.
Maalin mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa Yrjö Heikinpojan puolisoksi Kuhalan tilalla, jossa
Maalin toimi emäntänä Isonvihan aikaan ja sen jälkeenkin. Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa
Magdaleena Eerikintytär mainittiin tilan emännäksi ja kerrottiin hänen kuolleen. Hartolan kuolleitten
ja haudattujen kirjan mukaan Maalin kuoli v. 1735 Laitjärvellä ja haudattiin 18.10.1735 Hartolan
kirkkoon, sen lattian alle.
Lapset:
Yrjö Yrjönpoika Kuha, s. 1700 Joutsa, Laitjärvi, talollinen ja isäntänä Kuhalan tilalla v.
1725-1749, k. 28.3.1762 Laitjärvi, haud. 12.4.1762 Hartolan kirkkoon. Puoliso; Valpuri
Jaakopintytär, s. 1701, k. 7.6.1752 Laitjärvi, haud. 14.6.1752 Hartolan kirkkoon. Kuhalan
tilan isännyyttä jatkoi Yrjön jälkeen tämän poika Eerik Yrjönpoika Kuha, s. 1730 Laitjärvi, k.
1805 Laitjärvi. Puoliso I; 9.12.1750 Marketta Matintytär, s. 1730 Hasasta, k. 8.8.1777
Laitjärvi, puoliso II; Maria Henrikintytär, s. 1744 Kurikanmäestä, k. 1810 Laitjärvi.
- Reko Yrjönpoika Kuha, s. 1702 Joutsa, Laitjärvi, k. 28.4.1747 Joutsa, Laitjärvi. Puoliso;
Maria Olavintytär, s. 1708, k. 5.3.1770 Joutsa, Laitjärvi.
- Paavali Yrjönpoika Kuha, s. 1705 Joutsa, Laitjärvi, torpparina Laitjärven Kuhassa, k.
8.1.1787 Laitjärvi. Puoliso 28.12.1733 Kaarina Simontytär, s. 1713 Joutsa, Laitjärvi, k.
24.12.1751 Laitjärvi.
- Sofia Yrjöntytär, s. 1712 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 23.8.
Taulu 27.B Laitjärven Sankarin Olavi Tuomaksenpojan sukuhaara
Laitjärven Sankarin tila syntyi v. 1630, jolloin Laitjärven kantatila jakaantui kahtia veljesten kesken.
Uudistilan Sankarin ensimmäinen isäntä oli Lasse Tuomaksenpoika Sankari v. 1630-1656.
Tilan seuraava jako oli 1790-luvulla Isonjaon yhteydessä jolloin Sankarin tila jakaantui Mattilan,
Jaakkolan ja Heikkilän tiloiksi.
Taulu 27.B.1
Olavi Tuomaksenpoika Sankari (Olof Thomasson)
Syntyi n. v. 1610 talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Isä taulussa 27.A.5.
Olavi mainittiin v. 1635-1656 henkikirjoissa Lasse Tuomaksenpojan veljeksi Sankarin tilalla, jossa
hän oli veljensä jälkeen talollisena ja isäntänä v. 1662-1669. Olavi oli kolmasti aviossa. Olavi kuoli
v. 1670, jolloin hänen kolmas vaimonsa mainittiin leskeksi.
Taulu 27.B.2
Kaarina Olavintytär (Karin Olofsdotter)
Syntyi n. v. 1615 ilmeisesti Joutsassa tai Hartolassa. Kaarina voisi olla Hartolan Isoselän eli Nokan
kylän Olavi Pietarinpojan (Oluff Peersson) tai Uimaniemen samannimisen Olavi Pietarinpojan
tytär (?). On mahdollista että yksi ja sama Olavi Pietarinpoika omisti sekä Uimaniemen että Nokan
kylän tilat (?). Kaarina Olavintytär avioitui tai hänet naitettiin v. 1635 Laitjärvelle, jossa hänet
mainittiin v. 1636-1656 henkikirjoissa Olavi Tuomaksenpojan puolisona Laitjärven Sankarissa.
Kaarina kuoli v. 1657 Laitjärvellä.
Lapset:
- Tuomas Olavinpoika Sankari, s. n. v. 1640 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.B.3.
- Pertti Olavinpoika, s. n. v. 1650 Joutsa, Laitjärvi. Pertti (Bertel) mainittiin Tuomas
Olavinpojan veljenä v. 1678-1682 henkikirjoissa sekä Simo Tuomaksenpojan isän veljenä
v. 1687 henkikirjassa. Maakirjassa Pertti Olavinpoika mainittiin vielä v. 1694 Sankarin tilalla
verojen maksajana. Puoliso; Kerttu (Gertrud) mainittiin v. 1678-1687 henkikirjoissa Pertti
Olavinpojan puolisoksi ja v. 1691-1694 henkikirjoissa Simo Tuomaksenpojan isän veljen
vaimona.
129
-
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Juho Olavinpoika, s. n. v. 1653 Joutsa, Laitjärvi. mainittiin v. 1680 henkikirjassa Tuomas
Olavinpojan veljenä sankarin tilalla.
Susanna N.N.
Olavi Tuomaksenpojan II puoliso, mainittiin v. 1658-1659 henkikirjoissa Olavin puolisona Sankarin
tilalla. Susanna ilmeisesti kuoli lapsivuoteeseen, eli lapsen synnytykseen.
Maisa N.N (Margaretha N.N-dotter)
Olavi Tuomaksenpojan III puoliso, mainittiin v. 1669 henkikirjassa Olavin puolisona, sekä v. 1670
leskenä Sankarin tilalla. Sitten v. 1671-1676 Maisa mainittiin Tuomas Olavinpojan äitipuolena
Sankarin tilalla.
Taulu 27.B.3
Tuomas Olavinpoika Sankari (Thomas Olsson Sangar)
Syntyi n. v. 1640 talollisen poikana Laitjärven Sankarissa. Tuomas mainittiin v. 1662-1670
henkikirjoissa Olavi Tuomaksenpojan poikana Laitjärven Sankarissa. Tuomas mainittiin v. 1662
nihdiksi eli sotilaaksi. Tuomas oli isänsä jälkeen talollisena ja Sankarin tilan isäntänä v. 1671-1682.
Tuomas kuoli v. 1682 jälkeen Sankarissa, todennäköisesti Suurten nälkävuosien 1695-1697
aikana, sillä Sysmän verorästiluettelon v. 1704 mukaisesti Tuomas Olavinpoika oli kuollut monta
vuotta sitten, eikä kukaan tiedä mitä omaisuutta hän oli jättänyt jälkeensä, tai missä se nyt on.
Rästistä ei toivoa, viite; s. 717 SPH I-II.
Taulu 27.B.4
Kaarina N.N (Karin el. Caisa N.N-dotter)
Syntyi n. v. 1641 ilmeisesti Joutsassa (tai Hartolassa). Kaarina (tai Kaisa) mainittiin v. 1662-1665
henkikirjoissa Tuomas Olavinpojan puolisoksi Sankarin tilalla. Kaarina kuoli v. 1666-1667 tienoilla
Sankarissa.
Lapsi:
- Simo Tuomaksenpoika Sankari, s. n. v. 1660 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.B.5.
Riitta N.N (Brita N.N-dotter)
Mainittiin v. 1668-1682 henkikirjoissa Tuomas Olavinpojan puolisoksi ja Sankarin tilan emännäksi.
Lapsi:
- Eerik Tuomaksenpoika Sankari, s. n. v. 1670 Joutsa, Laitjärvi. Eerik Mainittiin v. 1707-1712
henkikirjoissa talolliseksi ja Sankarin tilan isännäksi. Maakirjan mukaan jo v. 1705 alkaen.
Sysmän verorästiluettelo v. 1704 kertoo että Eerik Tuomaksenpoika on köyhä ja monien
onnettomuuksien runtelema, etenkin tulipalojen, voi maksaa korkeintaan puolet
verorästistään, viite; s. 717 SPH I-II. Ilmeisesti sama kuin itsellisenä Laitjärvellä mainittu
Eerik Tuomaksenpoika, joka kuoli 72 v. ikäisenä 9.1.1742 Laitjärvellä. Puoliso; Helka
mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa. Ilmeisesti sama kuin Helka Heikintytär, joka
mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa itsellisen Eerik Tuomaksenpojan puolisona
Laitjärvellä.
Taulu 27.B.5
Simo Tuomaksenpoika Sankari (Simon Thomasson)
Syntyi n. v. 1660 tiettävästi talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Simon osalta on epävarmaa
oliko hän todella Sankarin tilan Tuomas Olavinpojan poika (?). Joka tapauksessa Simo mainittiin v.
1687-1694 henkikirjoissa talollisena ja isäntänä Laitjärven Sankarissa. Maakirjassa v. 1704 asti
sekä kirkon kymmenysluettelossa v. 1703. Simo kuoli v. 1704 jälkeen Laitjärvellä.
130
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 27.B.6
Helka N.N (Helga N.N-dotter)
Syntyi n. v. 1662 ilmeisesti Joutsassa (tai Hartolassa). Helka mainittiin v. 1691-1694 henkikirjoissa
Simo Tuomaksenpojan vaimona Laitjärven Sankarissa.
Lapset:
- Yrjö Simonpoika Sankari, s. v. 1681 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.B.7.
- Juho Simonpoika Sankari, s. n. v. 1684 Joutsa, Laitjärvi. Puoliso; Helka Yrjöntytär.
- Matti Simonpoika Sankari, s. n. v. 1686 Joutsa, Laitjärvi. Itsellisenä Laitjärvellä. Puoliso;
Sofia Jaakopintytär.
Taulu 27.B.7
Yrjö Simonpoika Sankari (Jören Simonsson Sangari)
Syntyi v. 1681 ilmeisesti talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Yrjö mainittiin v. 1707-1712
henkikirjoissa Sankarin tilalla, jota tuolloin isännöi Yrjön isän ilmeinen nuorempi veli Eerik
Tuomaksenpoika. Vuoden 1723 maakirjassa Sankarin tilan isännäksi mainittiin Jören Simonsson
Sangari. Sysmän henkikirjojen mukaan Yrjö toimi talollisena ja Sankarin tilan isäntänä v. -17251739. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Yrjö Simonpoika kuoli 66 v. ikäisenä
2.1.1748 Joutsan Laitjärvellä ja haudattiin 17.1.1748 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle.
Taulu 27.B.8
Valpuri Pietarintytär (Walborg Pettersdotter)
Syntyi v. 1686 ilmeisesti Hartolassa tai Joutsassa, tarkemmin asiaa ei tunneta. Valpuri voisi olla
Joutsan Pärnämäen Pietari Eerikinpojan (Petter Ersson) ja tämän vaimon Kirstin tytär (?).
Valpuri avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1705 Yrjö Simonpojan puolisoksi ja miniäksi sekä
emännäksi Laitjärven Sankarin tilalle. Valpuri kuoli 76 v. ikäisenä 1.9.1762 Joutsan Laitjärvellä ja
haudattiin 5.9.1762 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle.
Lapset:
- Tuomas Yrjönpoika Sankari, s. 1710 Joutsa, Laitjärvi, k. 1790 Laitjärvi, I puoliso 11.12.1737
Maria Simontytär, s. 1716, k. 16.5.1759 Joutsa, Laitjärvi, II puoliso 16.12.1759 Maria
Matintytär, s. 1727, leskivaimo Ruskealasta. Tuomas Yrjönpojan ja Maria Simontyttären
poika Tuomas Tuomaksenpoika Sankari (s. 26.6.1746 Laitjärvi, k. 27.2.1797 Nokka) ja
tämän vaimo (1.2.1767) Anna Heikintytär (s. 3.12.1747 Hartola, Nokka, k. 18.3.1789
Nokka) muuttivat tiettävästi v. 1788 Laitjärveltä Hartolan Nokan kylään ja perustivat sinne
Sankarin tilan, jota heidän jälkeläisensä sitten viljelivät.
Matti Yrjönpoika Sankari, s. 1712 Joutsa, Laitjärvi, torpparina Sankarissa, I puoliso
15.12.1745 Anna Jaakopintytär, s. 1726, k. 1.1.1757 Joutsa, Laitjärvi, II puoliso 11.12.1757
Helka Pietarintytär, s. 1727
- Jaakoppi Yrjönpoika Sankari, s. 1714 Joutsa, Laitjärvi, torpparina Sankarissa. Puoliso
Hebla Paavalintytär, s. 1725 Hartola, Vehkasalo
- Heikki Yrjönpoika, s. 1719 Joutsa, Laitjärvi. Puoliso Helka
- Petteri Yrjönpoika, s. n. v. 1720 Joutsa, Laitjärvi
- Eeva Yrjöntytär, s. n. v. 1723 Joutsa, Laitjärvi, puoliso 14.12.1746 torppari Yrjö
Jaakopinpoika Joutsan Uimaniemen Pastilasta
- Kristiina Yrjöntytär, s. n. v. 1727 Joutsa, Laitjärvi
- Riitta Yrjöntytär, s. 1729 Joutsa, Laitjärvi
- Anna Yrjöntytär, s. 25.6.1733 Joutsa, Laitjärvi. Puoliso 17.12.1758 Eerik Juhonpoika
Hartolan Nokan kylästä.
131
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Taulu 27 C Laitjärven Sankarin Lasse Tuomaksenpojan sukuhaara
Taulu 27.C.1
Lasse Tuomaksenpoika Sankari (Lars Thomasson)
Syntyi n. v. 1596 talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Isä taulussa 27.A.5.
Laitjärven kantatilan jaon yhteydessä Lasse ilmeisesti rakensi uudistilan Sankarin, jonka isäntänä
Lasse mainittiin v. 1630-1656. Lasse kuoli v. 1656 jälkeen Sankarin tilalla.
Taulu 27.C.2
Marketta Paavalintytär (Margetha Påhlsdotter)
Syntyi n. v. 1600 mahdollisesti Joutsassa. Marketta voisi olla Pärnämäen Paavali Lassenpojan
tytär, jonka isä löytyy taulusta 12.5. Marketta mainittiin v. 1634-1656 henkikirjoissa Lasse
Tuomaksenpojan puolisona ja Sankarin tilan emäntänä.
Lapset:
- Eerik Lassenpoika Sankari, s. n. v. 1635 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.C.3.
- Eskeli Lassenpoika, mainittiin v. 1668 henkikirjassa Eerik Lassenpojan veljeksi sankarissa.
Taulu 27.C.3
Eerik Lassenpoika Sankari (Erich Larsson)
Syntyi n. v. 1635 talollisen poikana Joutsan Laitjärvellä. Eerik mainittiin itsellisenä Sankarin tilalla v.
1668-1682 henkikirjoissa. Eerik kuoli v. 1682 jälkeen Laitjärvellä.
Taulu 27.C.4
Maisa tai Marketta N.N (Maisa el. Margaretha N.N-dotter)
Maisa mainittiin v. 1671 henkikirjassa Eerik Lassenpojan puolisona Laitjärven Sankarissa.
Lapsi:
- Maalin tai Magdaleena Eerikintytär, s. n. v. 1671 Joutsa, Laitjärvi. Tauluun 27.A.12.
132
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
III ESIVANHEMPIEMME ELÄMÄÄ
Kun tarkastellaan minkälaisessa ympäristössä esivanhempamme aikoinaan elivät ja minkälaista oli
tavallisten ihmisten, siis esivanhempiemme arki Suur-Sysmässä, niin lähdettäessä perehtymään
historiassa uuden ajan alkuun, siis ajassa n. v. 1523 alkaen, ensiksikin eräkaudella 1500 -luvulla ja
vielä 1600 -luvun puolellakin, oli eränkäynti, siis metsästys ja kalastus hyvin tärkeässä asemassa
ihmisten jokapäiväisen ravinnon hankinnassa. Esi-isämme virittelivät ansoja metsän eläimille,
käyttivät keihäitä metsästyksessä, ampuivat jousella, lähinnä jalka- tai varsijousella riistaa.
Pyyntikulttuurin aikakaudella esivanhempiemme asutuskin monesti siirtyi paikasta toiseen
parempia metsästys- ja kalastuspaikkoja etsittäessä. Pääasiallisin riista oli linnut, kanalinnut, sekä
etenkin jänikset ja turkiseläimet, kuten oravat, näädät ja ketut sekä majavat ja ilvekset. Samoin
pyydettiin hieman isompaakin riistaa; mm. villipeuroja ja hirviä, sekä susia ja karhuja. Näistä
saatuja turkiksia sitten myytiin kauppiaille ja saatiin tuloja, jotta pystyttiin hankkimaan suolaa ja
muuta tarvittavaa, mm. teettämään rautaesineitä ja työvälineitä sepällä. Samoin pyydystettiin kalaa
ja sitä myös myytiin eteenpäin, osa tietenkin käytettiin omaksi ravinnoksi kuten lihakin ja näin
pyyntikulttuurikaudella liha ja kala olivat pääosassa ihmisten toimeentulossa. Lihaa ja kalaa
säilöttiin lähinnä kuivaamalla sekä myöhemmin sitten suolaamalla. Verot kruunulle maksettiin
yleisimmin juuri lihalla ja kalalla sekä etenkin turkiksilla. Nämä pyyntiretket olivat yleisesti pitkiä
retkiä, monien viikkojen pituisia, joiden aikana asusteltiin eräkämpissä ja varastoitiin lihaa ja kalaa
yhden tolpan varassa olevassa pienessä hirsisessä kopissa, turvassa petoeläimiltä. Erämaiden
asutuskin muodostui monesti siten, että erämajojen yhteyteen alettiin raivaamaan peltoa tai kaskea
ja siirryttiin asumaan sinne, useimmiten juuri monilapsisissa perheissä esim. talon nuorin poika sai
jatkaa viljelyä entisellä eräpalstalla, siis ensin piti raivata korpi ja hankkia metsästä
rakennustarpeet ja pystyttää uusi koti erämaahan ja useimmiten nimenomaan järven ja vesistön
tuntumaan. Väinö Voionmaa on teoksessaan; Hämäläinen eräkausi, kuvannut laajemmin ja
yksityiskohtaisesti hämäläisten eränkäyntiä eri aikakausina.
Pyyntiin liittyi monesti tiettyjä vanhoja rituaaleja, lukuja ja taikoja, mm. Joutsasta on säilynyt tarina
ja kuvaus jäniksen pyynnistä: ”Ku’ mies laitto vipua mehtään jänikselle, niin se pan hattusak
kannon nenää’ lapasesa toisen kannon nenää’ ja sitte toise’ lapasesa kolmannen kannon nenää’,
että tul kolme tojistajata. Sitte pist’ peääsä vipulankasa sisään ja sitt’ sano että:
’jäniksen pää minulle
ja minun peään perkeleelle,
täss on kolme vierasta miestä tojistajana”.
Hämeessä tällaiset pakanallisista ajoista peräisin olevat taiat ja riittimenot säilyivät varsin pitkään,
Itä-Suomessa vielä jopa 1900-luvulle asti !. Näin siitä huolimatta että kirkolla ja kristinuskolla oli
erittäin merkittävä osuus ihmisten arjessa ja elämässä. Kristinusko ohjaili monin tavoin ihmisten
elämää. Mutta koska kirkko ja kristinusko painotti yksilön maanpäällisen elämän jälkeistä aikaa,
niin vanha pakanallinen usko ja uskomukset sekä riitit säilyivät pitkään, sillä nämä asettivat
etusijalle yhteisön menestymisen. Eli jokapäiväistä elantoa pyrittiin varmistamaan erilaisin taioin ja
vanhoja rituaaleja käyttäen.
Luterilainen kirkko ja maallinenkin oikeus pyrki osin kovallakin kädellä kitkemään ihmisistä vanhoja
pakanallisia tapoja ja riittejä; uskomusolentojen muisteloa, taikoja, noituutta sekä uhraamista.
Tästä huolimatta ihmisten jokapäiväisessä elämässä vielä 1600- ja 1700-luvullakin nämä vanhat
tavat sekä kansanusko ja uskomukset olivat vahvasti mukana ihmisten arjessa. Noituus- ja
taikuusasioita käsiteltiin varsin usein käräjillä, vaikkakin vain murto-osa tapauksista joutui
oikeuskäsittelyyn. Metsästykseen ja kalastukseen sekä viljelyyn ja karjanpitoon liittyi yleisesti
uhraamista, eli haettiin hyviltä haltijoilta menestystä näihin asioihin. Toisaalta uhraamisella oli usein
toinenkin tarkoitus, eli lepytellä ja estää pahoja voimia aiheuttamasta vahinkoa. Tällaisina
uhripaikkoina ihmisillä oli yleisesti mm. vanhat kalmistot, pyhät lehdot ja niissä uhripuut, myös
uhrikivet ja lähteet sekä vesistöt yleensäkin. Viite: FM Anna-Leena Mansikkalan Pro gradu työ;
”…sinä palwelet Perkelettä”. Pakanallinen uhraaminen ja uhripaikat Suomessa luterilaisuuden
vakiintumisen jälkeen. Anna-Leena periytyy Heinolan Lusin Mansikkala rusthollista ja on siten
kaukainen sukulainen kirjoittajalla, jonka sukujuuria löytyy Mansikkalan naapurista Pessalasta.
Anna-Leenan mies Niko Laakkonen on kirjoittajan puolison Seija poika Seijan I-avioliitosta.
133
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Kun peltoviljely alkoi yleistymään Hämeessä ja viljelytekniikat kehittyivät, niin viljan viljely sai
entistä suuremman osan ihmisten jokapäiväisessä elämässä, samaan aikaan Savosta päin levisi
kaskenpoltto ja kaskiviljely myös hämäläisasutuksen itäosiin Suur-Sysmän alueelle. Useissa SuurSysmän alueen taloissa kulki rinnan kaskiviljely sekä peltoviljely ja alettiin myös pitämään karjaa,
jota oli yleensä vain omaksi tarpeeksi. Pyyntitalous, siis eränkäynti, oli viljelyn ja karjanhoidon
ohella sivuelinkeino, monesti tärkeällä sijalla. Nämä asiat myös rytmittivät tavallisen ihmisen arjen
tiettyyn vuotuiseen kiertoon, mm. siten että keväällä kun oli saatu pellot ja kasket muokattua ja
kylvettyä, lähdettiin kesäkuun alusta järville kalastamaan ja Jaakonpäivän (25.7) aikaan lähdettiin
pyytämään peuroja, mm. kuoppapyyntiä käyttäen, sitten pyydettiin syksyn mittaan paljon muutakin
metsän riistaa, viriteltiin satimia ja loukkoja joissa oli ansalankoja sekä keihästettiin että ammuttiin
jousella isompaa riistaa. Käytännössä koko kesäkausi keväästä syksyyn oli todella työntäyteistä
aikaa ja elämänrytmi oli nimenomaan vuodenaikoihin hyvinkin sidottua. Talvikaudella isännällä oli
sitten paremmin aikaa maata uuninpankolla ja liikkua reellä lumisia teitä ja järven jäitä pitkin vaikka
kaupunkiin kauppoja tekemään.
Kun Suur-Sysmässä perheen pää oli erämaassa, esim. nykyisen Rautalammin alueen erämaassa
pitkäaikaisella pyyntireissuilla, niin naisten harteille jäi karjan sekä viljelyn hoito, toki tässä oli
isommat lapset apuna, etenkin perheen vanhemmat pojat peltotöitä tehden. Eli koko perhe
osallistui tilan pitoon ja lapset tottuivat jo pienestä alkaen tekemään töitä. Töitä tehtiin varhaisesta
aamusta auringon noustua ilta myöhään, niin pitkään kuin suinkin näki. Tämän lisäksi iltaisin
tuvassa tehtiin pärevalossa puhdetöitä, valmistettiin ja korjattiin kalastusvälineitä sekä
maatalousvälineitä. Naisilla oli tietenkin omat puhdetyöt, mm. kangastyöt, kaikkien muiden töiden;
ruuanlaiton ja pienten lasten hoidon sekä tuvan lämmityksen ohella. Kun viljan viljely yleistyi
siirryttäessä 1600 -luvulle, niin ihmisten ravintokin muuttui ja viljatuotteista tuli tärkein osa
jokapäiväisessä ravinnossa. Kun kaski- ja peltoviljely sai suuremman painoarvon 1600- ja 1700 luvuilla, niin asutuskin tuli pysyvämmäksi ja kiinteäksi. Kun tarkastellaan esim. 1500 -luvun
maakirjoja, niin on huomattavissa jossain kohdin se, että ihmiset olivat vaihtaneet paikkoja,
ongelmana on vain tulkita onko kyseessä sama Pietari Paavalinpoika, joka oli aiemmin ollut
toisessa paikkaa, vai onko kyseessä kokonaan eri, mutta samanniminen talollinen. Kun kaskiviljely
oli Sysmässäkin omaksuttu, niin sitä käytettiin etenkin ja nimenomaan uudistiloilla, niin eräpalstalla,
kuin muutenkin asutuksen edetessä uusille alueille. Oli nimittäin helpompaa aloittaa viljely
kaskeamalla, varsinkin lehtimetsää kaskeamalla saatiin jo seuraavana vuonna sato. Monesti
kaskimaat saattoivat olla kaukanakin asutuksista. Useimmiten kaskiviljelyä harrastettiin useamman
talon voimin yhteistyönä, koska monestikaan yhden talon voimavarat eivät riittäneet suuritöisen ja
laaja-alaisen kasken polttoon. Raivattavalta alueelta puiden kaadon yhteydessä oksat karsittiin ja
niitä levitettiin tasaisesti kaskettavalle alueelle, jotta sitten kaskenpoltossa koko kaskimaa saatiin
tasaisesti palamaan ja näin maaperän ravinteet viljelyyn sopivammaksi. Kaskialue poltettiin
useimmiten vasta seuraavana kesänä. Sitten kaskimaa kevyesti kynnettiin kaskisahralla tai
hankoauralla ja muokattiin risukarhella, risuäkeellä sekä kylvettiin vilja. Yleisimmin kaskeen
kylvettiin ohraa ja ruista kahden vuoden aikana, myöhemmin yksi tai kaksi satoa naurista, kauraa
tai tattaria. Myös pellavaa kasvatettiin kaskissa, yleistä oli myös useamman kasvin kylväminen
yhtä aikaa, esim. nauriin ja ohran ja jopa ohran, nauriin ja rukiin. Tällöin maa pysyttiin käyttämään
tehokkaasti, kun ensin korjattiin ohra, sen jälkeen syksyllä kasvoi nauris, ja seuraavana kesänä
saatiin vielä ruissato. Kaskesta saatiin sato vain muutamana vuonna, sitten alue oli jätettävä
metsittymään uutta kaskea varten tai raivattava suuritöisesti pelloksi, useimmiten kuitenkin hylätty
kaskialue annettiin ruohottua ja sitä käytettiin muutaman vuoden karjan laidunalueena ja vasta
sitten annettiin metsittyä. Tämän kaskialueen parin -kolmen viljelyvuoden aikana etsittiin uusii
metsäalue seuraavaa kaskea varten ja kaadettiin puut, j.n.e. Vielä 1600 -luvulla kaskiviljely oli
Sysmässä tärkeämmässä asemassa kuin peltoviljely. Sysmässä maaperä oli monin paikoin varsin
karua ja peltoviljelylle huonosti sopivaa, mutta vähitellen 1700 -1800 -luvuilla peltoviljely laajeni
viljelymenetelmien kehittyessä ja enenevässä määrin viljasta tuotettiin pelloilla.
Erityisen raskaita aikoja esivanhempiemme perheissä koettiin pahoina halla-, kato- ja nälkävuosina
1601, 1630 -luvulla, 1695 -1697 sekä 1868, joista v. 1695 -1697 olivat kaikkein raskaimmat ja
134
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
varmaan kaikissa sukumme, esivanhempiemme perheissä koettiin nälkää ja perheenjäseniä kuoli
nälkään tai sen seurauksena riehuviin kulkutauteihin. Suur-Sysmästä lähetettiin kirjelmiä aina
Ruotsin kuninkaalle asti, jotta Ruotsista olisi saatu apua kansan suureen hätään, sillä Ruotsi selvisi
k.o. jaksosta vähemmällä ja toisaalta Ruotsin hallitsijoilla oli viljavarastoja, mutta mitään apua
Ruotsista ei saatu. Ehkä tästä johtuen suomalaisilla oli pitkään kaunaa ruotsalaisia kohtaan.
Toisaalta kaunaa oli syntynyt jo 1200 -luvun Suomen valloituksen yhteydessä sekä todella raskaan
verotuksen että sotaväkirasitusten myötä. Ihmiset kokivat epäoikeudenmukaisena mm. sen että
Ruotsin hallitsijat ottivat suomalaisia suurin joukoin sotimaan kuninkaan puolesta moniin sotiin,
mm. 30 -vuotiseen sotaan, valloitussotaan Keski-Eurooppaan, mutta suomalaisten hädän hetkellä
Ruotsin hallitsijat ”unohtivat” suomalaiset.
Suur-Sysmän maatiloilla ei vielä 1500 -1600 -luvuilla ollut juurikaan palvelusväkeä, vaan kaikki väki
oli oman tilan töissä ja elettiin hyvin yhteisöllisesti suurperheenä ja tilalla saattoi asua montakin
ruokakuntaa, tilan isännän tai emännän sisaruksia perheineen, näin varsingin aikana, jolloin tilojen
jakamista oli rajoitettu. Talossa asui monesti useampi sukupolvi ja lapsilla riitti perään katsojia, niin
että vanhemmat pystyivät hoitamaan päivittäiset askareensa, samoin omat vanhukset hoidettiin
itse. Kun sitten väkimäärä kasvoi, niin se näkyi mm. siinä että talon nuorimmat pojat ja tytöt
joutuivat etsimään paikkansa muualta ja toimivat siten torppareina, itsellisinä, renkeinä ja piikoina
sekä käsityöläisinä ja sotilaina.
Mäkitupalaiset olivat sitten 1800-luvulla oma ryhmänsä, omillaan toimeentulevia ihmisiä, jotka
viljelivät pieniä peltotilkkujaan, pitivät lehmää, kanoja, sikaa ja lampaita lähinnä omiksi tarpeikseen.
Kun torppareiden viljelyala oli pienempi kuin maatiloilla, niin vastaavasti mäkitupalaisten viljelyala
oli tätäkin vähäisempi. Mäkitupalainen kävi yleisesti tekemässä muualla töitä, mahdollisesti teki
maatöitä, toimi paimenena ja myös käsityöläisenä hankki lisäansioita. Usein mäkitupalainen oli
päätilansa vuokralainen ja useimmiten sitten maksoi vuokransa työvelvoitteella, taksvärkkinä.
Kun Suur-Sysmässä asutus lisääntyi ja laajeni, niin alkoi muodostumaan ns. ryhmäkyliä, eli talot
rakennettiin vierekkäin niin, että heti aidan takana oli naapuritila. Tilan ja talon keskuksena oli
savupirtti, joka oli tavallisella maatilalla asumismuotona keskiajasta lähtien ja pitkään vielä 1800 luvullekin asti, eli asuttiin ilman savupiippua ja ikkunoita olevassa pirtissä. Savupirtin yhteydessä,
saman katon alla saattoi olla muitakin suojia. Muut rakennukset, erilaiset talousrakennukset,
ympäröivät pihaa, useimmiten kahtakin pihaa, ns. miespihaa ja karjapihaa. Siinä oli aittoja ja
vajoja, navetta, talli, sikolätti ja lammaskarsina sekä riihi latoineen. Talot olivat hirsistä
rakennettuja, joissa oli milloin päre-, milloin lauta-, milloin turve- tai olkikatto. Savupirtin yhdessä
nurkassa oli iso harmaakivinen uuni tai paremminkin kiuas, josta puita poltettaessa savu levisi
tupaan, katossa oli pieni aukko, räppänä, josta savu pääsi ulos ja seinillä juoksulaudoilla suljettavat
ikkuna-aukot. Savu luonnollisesti nokesi paikat ja ihmiset kärsivät kitkerän savun takia, oli
huonosilmäisyyttä ja sokeutta. Kun puut olivat kiukaassa palaneet, niin hiillos vedettiin koverrettuun
tuhkakuoppaan etuliedelle ja voitiin käyttää hiilloksen lämpö ilman häkä vaaraa.
Pärevalossa touhuttiin iltaisin puhdetöiden parissa. Yöksi hakeuduttiin sitten nukkumaan ison
uunin (kiukaan) ympärille.
Palovaara oli tällaisessa asumisessa huomattava, ja jos pirtti syttyi tuleen, niin monesti sitten paloi
naapureidenkin kaikki rakennukset, mikä oli ryhmäkyläasumisen haitta.
Kun sitten aatelisilla ja varakkaimmilla ihmisillä yleistyi lasi-ikkunalla ja savupiipulla varustetut
rakennukset, kartanot, niin tavallinenkin viljelijä halusi luonnollisesti kohentaa asumistasoaan ja
siirtyi ensiksi käyttämään lasisia ikkunoita ja sai näin ollen valoa pirttiinsä. Ikkunalasi oli aluksi
tavattoman arvokasta ja sen saanti ja hankkiminen oli yhtenä tekijänä jotka kehitystä hidastivat.
Ensimmäiset ikkunatuvat ilmestyivät Sysmään jo 1600 -luvun puolella, mutta varsinaisesti ne
yleistyivät vasta 1700 -luvulla.
Myöhemmin talonpoika muurasi tai muurautti savupiipun, eli siirtyi ”savupirtistä kartanoon”. Toki
savupirttiä tavattiin Sysmässä runsaasti vielä 1800 -luvullakin.
Ryhmäkyläasumisen haittoja vähitellen lievenettiin siirtämällä rakennuksia hieman etäämmälle ja
myös 1700/ 1800 vaihteessa suoritettu isojako mahdollisti tämän paremmin, tai useimmiten
talonpoikia jouduttiin ”pakottamaan” talojensa siirtoon.
135
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Lauri Mäkelän (jälkipolvitaulu 7.2) entisaikojen elämää kuvaileva runo (s. 716 JK):
Kirkkokansa
”Pyhäaamun koittaessa siirtyi sivuun arjen askareet –
kilvan liikkui airopari – kultas päivä vaarat – veet.
Suontien seudut taakse jäivät, Viherikin voitettiin –
kirkon tienoo värähteli – kansaa kirkkoon soitettiin.
Kaikui vuoroin sana – virsi, sydän kova haavan sai.
Suli rinnan hyinen kirsi – koitti yöstä päivä – sunnuntai.
Pois he ovat kaikki menneet, kalmistoissa nukkuvat –
Herran huone yksin seisoo - kellot yhä kutsuvat”
Torpparit
”Toisen oli pihatanner – toisen pellot, niityt – haat,
aatos raskas torppareilla – milloin, milloin vapautes saat”
Riihiväki
”Kera kukon väki nousi, riiheen johti askeleet,
reipas kaikui varstan tahti, kilvan sujui askareet”
Pellavanpuhdistajat
”Kellä tieto, kellä taito, aina toimehen tuleepi,
itse kaiken kasvattaapi, pellavatkin puhdistaapi,
itse kankaatkin kutoopi”
Erämiehet
”Veri veti riistamaille, salot – järvet käytiin –
soudettiin. Silmä tarkka, käsi vakaa – saalis kotiin noudettiin”
136
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
MERKKIHENKILÖT SUKULAISINA
LIITE 1
TAULU 1 Presidentti Urho Kaleva Kekkosen kuuluminen Pylvänäisen
sukuun
I
II
Paavo Pylvänäinen (Påhl Pylfwäin)
s. n. v. 1600 mahdoll. Kangasniemi, talollinen Kangasniemellä.
Esipolvitaulu 21.1.
Poika:
Heikki Paavonpoika Pylvänäinen (Hendrich Påhlsson Pylfwäin)
s. n. v. 1620 Kangasniemi, talollinen Kangasniemen Suurolassa ja Mannilassa v. -1662k. v. 1664 jälk. Kangasniemi. Esipolvitaulu 21.3.
III
Poika:
Sipi Heikinpoika Pylvänäinen, eli Pösö (Sigfred Hendrichsson Pylfwäin, el. Pösö)
s. n. v. 1647 Kangasniemi, talollinen Kangasniemen Mannilassa v. -1675 -1704-, k. v.
1708, haud. 7.6.1708 Kangasniemi. Esipolvitaulu 21.5.
IV
Poika:
Sipi Sipinpoika Pylvänäinen (Sigfred Sigfredsson Pylwänäin)
s. v.1678 Kangasniemi, Mannila, k. 17.3.1738 Pylvänälä. Esipolvitaulu 21.7.
Puoliso: 6.3.1698 Anna Antintytär Hokkanen, s. 1670, k. 4.3.1733 Pylvänälä
V
Poika:
Kaapo Sipinpoika Pylvänäinen (Gabriel Sigfredsson Pylwänäin)
s. 15.2.1710 Kangasniemi, talollinen Pylvänälässä, k. v. 1760 Kangasniemi, Pylvänälä.
Esipolvitaulu 21.9.
Puoliso: n. v. 1730 Maria Hokkanen, s. n. v. 1712, k. v. 1740 Pylvänälä
VI
Tytär:
Maria Kaapontytär Pylvänäinen (Maria Gabrielsdotter Pylvänäin)
s. 10.7.1733 Kangasniemi, Pylvänälä, k. v. 1782 Nousiala. Esipolvitaulu 20.6.
Puoliso: 29.3.1752 Antti Yrjönpoika Nousiainen, s. 4.11.1733 Kangasniemi, Nousiala,
k. 19.3.1802 Kangasniemi, Nousiala. Esipolvitaulu 20.5.
VII Tytär:
Kaarina Antintytär Nousiainen (Carin Andersdotter Nousiainen)
s. 1.10.1761 Kangasniemi, Nousiala, k. 3.2.1839 Kangasniemi, Vehmaskylä.
Puoliso: 12.12.1783 Matti Matinpoika Toivakka, s. 27.11.1760 Kangasniemi, Kaihlamäki,
Matin sukujuuret löytyvät Toivakasta, talollinen Kangasniemen Vehmas n:o 1:ssa, k.
1.3.1814 Kangasniemi, Vehmaskylä.
VIII Poika:
Matti Matinpoika Toivakka (Matts Mattsson Toiwacka)
s. 17.4.1790 Kangasniemi, Vehmaskylä, talollinen Vehmaskylä n:o 1:ssa, k. 31.1.1839
Kangasniemi, Vehmaskylä. Puoliso: 13.12.1818 Anna Matintytär Manninen, s. v. 1786
Kangasniemi, k. 15.9.1832 Kangasniemi, Vehmaskylä. Annan vanhemmat: Matti
Manninen, s. 1762, ja Liisa Juhontytär Wilskman, s. 1764.
IX
Tytär:
Liisa Matintytär Toivakka, s. 22.3.1822 Kangasniemi, k. 17.6.1894 Kangasniemi.
Puoliso: 16.5.1844 Matti Matinpoika Pylvänäinen (Matts Mattsson Pylvänäin)
s. 3.2.1817 Kangasniemi, talollinen Kuvasmäessä, k. 22.2.1886 Kangasniemi.
X
Poika:
Adolf Matinpoika Pylvänäinen
s. 19.1.1847 Kangasniemi, talollinen Kuvasmäessä, k. 26.2.1915 Kangasniemi. Puoliso:
2.6.1878 Amanda Heikintytär Manninen, s. 14.1.1862 Kangasniemi, k. 23.4.1932
Kangasniemi.
137
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
XI
Tytär:
Emilia Adolfintytär Pylvänäinen
s. 6.12.1880 Kangasniemi, k. 8.12.1957 Helsinki. Puoliso Kangasniemellä 26.10.1899:
Juho Eenokinpoika Kekkonen, s. 16.10.1873 Karttula, työnjohtaja, k. 11.12.1928 Kajaani.
XII
Poika:
Urho Kaleva Juhonpoika Kekkonen
s. 3.9.1900 Pielavesi. Suomen Tasavallan 8. presidentti. Kuoli 31.8.1986 Helsinki.
Puoliso Helsingissä 4.4.1926: Sylvi Salome Kaunontytär Uino, s. 12.3.1900 Pieksämäki,
k. 2.12.1974 Helsinki.
Urho Kaleva Kekkonen on ainakin tuplasti Pylvänäisen ja Mannisen sukuhaaran jälkeläinen,
samoin Laitisen ja Nousiaisen sekä Hokkasen sukuhaaran jälkeläinen, joten sukulaisuus tulee
UKK:n kanssa moninkertaiseksi. UKK kuuluu myös Kangasniemen Pynnösen sukuhaaraan, viite
taulu 13.
Pentti J Voipion kirjassa: Kekkoset Suomen asuttajina, kappaleessa Iisveden Kekkoset (s. 22 -23,
181 -182, ja 188 -198) on esitetty Urho Kekkosen isän puoleinen suku lähtien sukuhaaran
kantaisästä Tuomas Kekkosesta, joka oli synt. ehkä n. v. 1640 mahdollisesti Joroisissa ja kuoli n.
v. 1709 Pieksämäellä. Tuomas asui Pieksämäen pohj. osassa, nykyisen Suonenjoen
Lieteenmäellä Iisveden rannalla, josta hänen poikansa Lassi Tuomaanpoika Kekkonen (s. n. 1662
ehkä Joroisissa, k. 18.5.1742 Pieksämäellä, haud. 6.6.1742 Rautalammilla) suku muutti
Karttulaan, jossa Kekkosen suku vaikutti usean sukupolven ajan Koivujärven kylässä. Karttulasta
lähti sitten aikanaan maailmalle tukinuittoon Juho Eenokinpoika Kekkonen, presidentti Urho
Kekkosen isä.
Kekkosia on ollut myös Kangasniemellä, mm. v. 1541 mainittiin Vesulahden Vuolingon Synsiön
kymmenyksessä Äkrynmäessä talollisena Lauri Laurinpoika Kekkonen, samoin myös Synsiössä v.
1541 Pekka Kekkonen. Kirjan mukaan tutkijoita on askarruttanut seikka että Urho Kekkosen äidin
Pylvänäisen suku oli asunut lähes naapureina Kekkosen suvun kanssa Kangasniemellä. Toisaalta
yhteys Kangasniemen Kekkosiin ja Joroisten/ Pieksämäen Kekkosiin ei ole selvinnyt. Voipion kirjan
mukaan Kekkosen suvun mahdollinen ”alkukoti” voisi olla Hämeessä nykyisen Lammin pitäjän
seudulla, jossa jo 1400 –luvulla tiedetään Kekkosia asuneen.
Kuva 1 Emilia Kekkonen, os. Pylvänäinen ja Juho
Kekkonen perheineen v. 1906 (Urho 6 v ja Siiri 2 v,
Urhon pään päälle on kuvaan piirretty kruunu !)
138
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
TAULU 2 Valtioneuvos ja ent. pääministeri Harri Holkerin kuuluminen
Laitisen sukuun
I
II
III
N.N. Laitinen
s. n. 1490. Esipolvitaulu 1.1.
Poika:
Mauno Laitinen (Måns Laitin)
s. n. 1515 Kangasniemi. Talollinen ja isäntä Laitiala n:o 1 -3:ssa, Synsiö n:o 7 -8:ssa,
Koittila n:o 3:ssa sekä Kaihlamäki n:o 10 Puntassa vielä v. 1560, k. v. 1560 jälkeen
Kangasniemellä. Esipolvitaulu 1.3.
Poika:
Pekka Maunonpoika Laitinen (Pehr Månsson Laitin)
s. n. 1540 Kangasniemen Laitialassa. Talollinen Laitiala n:o 1 -3, Synsiö n:o 7 -8, Koittila
n:o 3 ja Kaihlamäki n:o 10 Puntassa, k. v. 1588 jälkeen. Esipolvitaulu 1.5.
IV
Poika:
Mauno Pekanpoika Laitinen (Måns Pehrsson Laitin)
s. n. 1562 Kangasniemi. Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Laitialan Kuupelossa, k. v.
1631 jälkeen Kangasniemellä. Esipolvitaulu 16.B.1.
V
Poika:
Mauno Maunonpoika Laitinen (Måns Månsson Laitin)
s. n. 1590 Kangasniemi. Talollinen ja isäntänä Kangasniemen Synsiälä n:o 1 Laitialassa,
ent. Launinmäki/ Yläneenjoki, k. v. 1639 jälkeen Kangasniemellä. Esipolvitaulu 16.B.3.
VI
Poika:
Pekka Maunonpoika Laitinen (Pehr Månsson Laitin)
s. n. 1628 Kangasniemi. Asui Synsiö n:o 8 Vehkomäessä v. 1665 alkaen, k. 6.8.1685
Kangasniemen Synsiössä. Esipolvitaulu 16.B.5.
VII
Poika:
Sipi Pekanpoika Laitinen (Sigfrid Persson Laitin)
s. 1647 Kangasniemi. Asui Synsiön n:o 8 Vehkomäessä, k. 21.5.1722 Kangasniemi.
Puoliso n. v. 1666 Anna Laurintytär, s. n. 1650, k. 15.4.1724. Esipolvitaulu 16.B.7.
VIII
Poika:
Pekka Sipinpoika Laitinen (Per Sigfredsson Laitin)
s. n. v. 1670 talollisen poikana Kangasniemen Synsiön n:o 8, eli Vehkomäessä, jossa
myös asui kuolemaansa v. 1704 asti. haud. 7.2.1704. Puoliso 30.5.1691 Kaarina
Olavintytär Pöyhönen, s. 1671, k. 29.2.1736.
Poika:
Yrjö Pekanpoika Laitinen (Jöran Pehrsson Laitain)
s. 27.4.1693 Kangasniemen Synsiö n:o 8 Vehkomäessä. Asui Kovalanmäki n:o 9:ssä
(Kovalanmäki = Hankamäki), k. 2.1.1767 Kangasniemi. Puoliso 17.3.1714 Kaarina
Paavontytär Hokkanen, s. 1695 Kangasniemi.
Poika:
Matti Yrjönpoika Laitinen (Matts Jöransson Laitiain)
s. v. 1718 Synsiön n:o 8 Vehkomäessä. Talollinen Kovalanmäki n:o 9 ja Hankamäki n:o
3:ssa, k. v. 1785 Hankamäessä. Puoliso 20.12.1738 Maria Tuomaantytär Kovanen, s.
1715 Hankamäki n:o 2, k. v. 1774 Hankamäessä. Marian vanhemmat Tuomas Kovanen
ja Anna Oranen löytyvät esipolvitauluista 24.3 ja 24.4.
Poika:
Pekka Matinpoika Laitinen (Petter Mattsson Laitiain)
s. 13.6.1754 talollisen poikana Hankamäki n:o 3:ssa, jossa itsekin talollinen v. 1797 asti,
torpparina Hankamäki n:o 3 torpassa, k. 23.5.1807 Hankamäessä, Laitisten sukukirjan
mukaan Kutemajärvi n:o 9:ssä. Puoliso v. 1784 Liisa Antintytär Makkonen, s. 1762
Hankamäki n:o 1, k. 16.2.1827 Hankamäki n:o 3.
IX
X
XI
139
XII
XIII
XIV
XV
Seppo Tamminen
ed. 25.10.2014
Poika:
Matti Pekanpoika Laitinen (Matts Pettersson Laitin)
s. v. 1787 talollisen poikana Hankamäki n:o 3. Vävy ja talollinen Halttula n:o 1, myöh.
torpparina, k. 3.4.1867 Halttulassa. Puoliso 26.12.1809 Eeva Tapanintytär Halttunen,
s. 8.3.1793 Halttula n:o 1, k. 5.6.1830 Halttulassa.
Poika:
Vilppu Matinpoika Laitinen (Filip Mattsson Laitinen)
s. 6.9.1812 talollisen poikana Halttula n:o 1, eli Niemelässä. Torpparina Laukaan (myöh.
Toivakan) Kruununmaassa, Kankaisten Mäkelässä, k. 27.6.1885 Toivakassa. Puoliso
26.12.1842 Eeva Kaisa Suuronen, s. 15.2.1818 Kangasniemi, Halttula, k. 14.10.1896
Toivakassa.
Poika:
Aleksanteri Vilpunpoika Laitinen
s. 19.4.1846 Kangasniemi Halttula, asui Halttulassa v. 1851 asti, sitten v. 1860 asti
Toivakan Kankaisten Mäkelässä. Muutti v. 1860 Kuhmoisiin, k. 25.3.1919. Puoliso: Maria
Laitinen, os. Ekman, s. 16.1.1854, k. 18.11.1915.
Tytär:
Hilda Ahlgren, os. Laitinen
s. 13.3.1885, k. 17.3.1919, puoliso: N.N. Ahlgren
(Hildan vaiheet ovat vielä selvittämättä)
XVI
Tytär:
Maire Kyllikki Holkeri, os. Ahlgren
s. 6.4.1904, taloudenhoitajana Toijalan srk:ssa, k. 10.4.1983. Puoliso: Antti Edvard
Holkeri, konstaapeli, myöhemmin kamreerina Toijalassa.
XVII Poika:
Harri Hermanni Holkeri
s. 6.1.1937 Oripää. Valtiotieteiden maisteri, pääministeri, Suomen Pankin johtokunnan
jäsen, valtioneuvos. Puoliso: Marja-Liisa Holkeri, os. Lepistö, hum.kand.
Harri Holkeri tulee myös useampikertaiseksi sukulaiseksi; Laitisen sukuhaaran ohella Harri on
sukulainen myös Kovasen ja Orasen sukuhaarojen kautta.
Painetussa Havuhuupon kirjassa on 202 sivua, kun taas tässä ”riisutussa e-kirjassa” vain 140 sivua.
140

HAVUHUUPON SUKUKIRJA

Transcription

Similar documents

lue tästä - Kasper Gröhnin sukuseura ry

lue tästä - Kasper Gröhnin sukuseura ry

Joutsan Seutu

Lintti 14 2013.pdf - Heinosen sukuseura ry

kotiseutuni nastola2.pdf

Suku-uutiset 3/2012-2014

Suku-uutiset 1/2012-2014

Seuravalmennus

Joutsan Kotiseutulehti 2011 - Joutsan kotiseutuyhdistys ry

Hartola - kuningaskunta