AIFM - Suomen pääomasijoitusyhdistys ry

 Valtionvarainministeriö Rahoitusmarkkinaosasto Snellmaninkatu 1 A Sähköpostisoite: valtiovarainministeriö@vm.fi 1 LAUSUNTO Suomen pääomasijoitusyhdistys ry, FVCA PL 800 00101 Helsinki VALTIOVARAINMINISTERIÖN LAUSUNTOPYYNTÖ luonnoksesta hallituksen esitykseksi vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskevan direktiivin (2011/61/EU) täytäntöönpanon edellyttämäksi lainsäädännöksi Valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosasto on pyytänyt Suomen Pääomasijoitusyhdistys ry:ltä (”FVCA”) lausuntoa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun lain luonnoksesta (”AIFM–laki”) sekä tähän liittyvistä perusteluista. YLEISTÄ FVCA kiittää, että lainvalmistelussa on monilta osin huomioitu pääomasijoitustoimiala ja sen ominaispiirteet. FVCA kiittää lausunnonantomahdollisuudesta ja esittää seuraavassa pykäläkohtaiset kommentit hallituksen esityksen lakiluonnoksen ja sen perusteluiden johdosta. Arvostaisimme mahdollisuutta antaa kommenttejamme vielä kokonaisesta hallituksen esityksen luonnoksesta. Nyt kommentoitavana olevasta kokonaisuudesta puuttuivat yleisperustelut ja koemme, että niiden sekä yksityiskohtaisten perustelujen ja lakitekstin läpikäynti kokonaisuutena olisi tarpeen ottaen huomioon, että yleisperustelujen edellisen version laatimisen jälkeen EU-­‐tason sääntelyssä on tapahtunut paljon. LAUSUNNON KESKEISET HUOMIOT Pääomasijoittajien toiminta on keskeistä kansantalouden kasvattamisessa ja uudistamisessa. Suomalaiset pääomasijoittajat työllistävät kohdeyritystensä kautta n. 5 prosenttia yksityisen 2 sektorin työvoimasta ja pyrkivät voimakkaasti kasvattamaan kohdeyrityksiään. Työllisyyden kasvu on tutkimusten mukaan jopa kaksinkertaista pääomasijoittajien kohdeyhtiöissä kuin vastaavissa verrokkiyrityksissä. Nyt kuitenkin toimialan vakavana huolenaiheena ovat regulaatioon liittyvät huomattavat ja jatkuvat kustannuspaineet. FVCA haluaa nostaa esille kolme keskeistä huomioita: 1. Lupavelvollisuuden yksiselitteisyys A) Lupavelvollisuuden rajoihin liittyvien vivutuksen ja position käsitteiden on oltava mahdollisimman selkeitä. B) Pääomasijoitustoimialalle tyypillisiin rakenteisiin liittyen tulisi selkiyttää, että voidaan hakea yksi toimilupa, joka kattaa hallinnointiyhtiön ja vastuunalaiset yhtiömiehet (ns. laajennetun henkilökonsernin). C) Kaikille tulisi olla selvää, että private placement –säännösten nojalla sijoittajien hankkiminen muista EU-­‐
maista tai EU:n ulkopuolelta voi jatkua edelleen ilman toimilupaa. 2. Säilytysyhteisöön liittyvät ongelmat Säilytysyhteisösääntelyn toteuttamiseen liittyy edelleen merkittävä riski palveluntarjoajien puuttumisesta kokonaan. Erityiseen säilytysyhteisöön ja vähimmäispääomaan liittyvät kansallisen tason lisärajoitukset tulisi poistaa. 3. Liiketoiminnan lisävaikeutuminen liittyen kansallisen tason tiukennuksiin Markkinoinnin käsitettä ei tule kansallisella tasolla laventaa, vaan säilyttää se mahdollisimman suppeana. Riskienhallinnan ja arvonmäärityksen eriyttämiseen liittyen lain perustelut vaativat muokkausta, jotta pääomasijoitusalan piirteet tulisivat tarkoituksenmukaisesti ymmärretyiksi. 18 luvun 7 § (yhtiön tyhjentäminen varoista) tulee korjata lain tasolla vastaamaan direktiivin 30 artiklan 2 kohtaa, eikä jättää asiaa valtiovarainministeriön asetuksen varaan. Suomen talouden kasvun ja uusien työpaikkojen kannalta on erittäin haitallista, että liian tiukan regulaation seurauksena toiminnan jatkuminen käy toimijoiden kannalta haastavaksi tai jopa joidenkin toimijoiden kohdalla mahdottomaksi. Toimialan kilpailukykyä ei pitäisi miltään osin vaarantaa EU-­‐säädöksiä tiukemman kansallisen regulaation kautta. I OSA YLEISET SÄÄNNÖKSET 1 Luku Yleiset säännökset 2 § Toimilupavelvollisuuden alaraja Vivutus Vaihtoehtorahastojen hoitajalla on oltava tämän lain mukainen toimilupa, mm. jos sen hoitamien vaihtoehtorahastojen yhteenlasketut varat ovat vivutuksella hankitut varat mukaan luettuna yli 100 miljoonaa euroa. Vivutuksen määritelmä lain 2 luvun 4 § kohtaan 21 tulee suoraan direktiivistä ja vivutuksen laskentaa koskevat yleiset säännökset komission asetuksen 231/2013 artiklasta 6, mutta tästä huolimatta FVCA haluaa selventää vivutuksen käsitettä ja nostaa esille toimialaa koskevia erityispiirteitä. Hallituksen esityksen yleisperusteluiden luonnoksessa (päiväys 21.1.2013, s. 62) selvitettiin vivutuksen määritelmää. Määritelmässä todettiin, että kuitenkaan kaikki velka ei välttämättä ole vivutusta ja tätä näkemystä on tarkennettu esimerkkien kautta. 3 Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa s. 7 mainittua “position” käsitettä pitää FVCA:n näkemyksen korjata siten, että se soveltuu myös muihin kuin syöttörahastoihin. Pääomarahastojen osalta “positio” voidaan määritellä tarkoittavan sijoitusten kokonaisriskiä, joka ylittää sopimuksiin perustuvat pääomasitoumukset. FVCA:n näkemyksen mukaan lakiin tulisi lisätä maininta, että muutkaan järjestelyt, jotka tapahtuvat rahaston nostamattomien sijoitussitoumusten puitteissa, eivät ole vivutusta. Lain perusteluissa tulisi täsmentää, että position lisäämisenä (ja siten vivutuksena) ei pidetä lyhytaikaista kassanhallintatarkoituksessa tehtyä lainanottoa, jonka tarkoituksena ei kuitenkaan ole lisätä sitä määrää, jonka rahasto kohteisiinsa sijoittaa (mikä on tyypillistä esimerkiksi rahastojen rahastoille). Edelleen järjestelyt, joissa rahasto takaa holding-­‐yhtiön tai kohdeyhtiön lainaa tai sitoutuu sijoittamaan lisää kohdeyhtiöön tai holding-­‐yhtiöön, kun takaus tai sitoumus tai valtuus antaa takaus tai sitoumus rajautuu rahaston ns. omaan pääomaan (nostamattomiin sijoitussitoumuksiin) eivät käytännössä ”lisää positiota”, koska vaihtoehtona olisi sijoittaa tähän ”korvamerkitty” pääoma välittömästi (mutta jälkimmäinen vaihtoehto sitoisi pääoman ja niin ollen heikentäisi sijoituksen tuottoa). Varojen määrä 1 luvun 2 pykälän toisen momentin mukaan hallinnoitujen varojen määrää laskettaessa otetaan huomioon myös sellaiset vaihtoehtorahastojen varat, joita hoidetaan välillisesti sellaisen yhtiön kautta, johon hoitaja on sidoksissa yhteisen liikkeenjohdon tai määräysvallan taikka merkittävän suoran tai välillisen omistuksen perusteella. Sanamuoto eroaa hieman direktiivin englannin-­‐ ja suomenkielisistä versioista. Jos konserniin esimerkiksi kuuluu suomalainen emoyhtiö, joka on AIFM, sekä ulkomainen tytäryhtiö, joka on myös AIFM, lienee direktiivin 3 artiklan valossa selvää, että emo-­‐AIFM:n hallinnoimiin varoihin luetaan myös ulkomaisen tytäryhtiön hallinnoimien rahastojen varat. Jos puolestaan konserniin esimerkiksi kuuluu eurooppalainen emoyhtiö, joka on AIFM, sekä suomalainen tytäryhtiö, joka on myös AIFM, tältä osin tulisi olla selvyys siitä, luetaanko tytär-­‐AIFM:n hallinnoimiin varoihin koko konsernin hallinnoimat varat vai pelkästään sen itse hallinnoimat varat (jolloin tytär-­‐AIFM voisi jäädä rajojen alapuolelle vaikka sen hallinnoimat varat voitaisiinkin huomioida emo-­‐
AIFM:n hallinnoimina ja emo-­‐AIFM voisi kotimaassaan tarvita toimiluvan). Samantyyppinen tulkintaongelma syntyy konsernissa, jossa AIFM:t ovat keskenään sisaryhtiöitä. Olisi toivottavaa, että lainsäätäjä kävisi dialogia EU-­‐kollegoidensa kanssa, jotta EU:n tasolla saataisiin asiaan yhtenäinen tulkinta. Tämä on erityisen tärkeää sellaisten konsernien kannalta, joilla on rajat ylittävää toimintaa. Tilanne, jossa hallinnoitavien varojen määrässä on eroja eri maiden sääntelyn mukaan laskettuna, on oikeusvarmuuden kannalta hyvin ongelmallinen. 4 § Poikkeukset lain soveltamisalasta 2 momentin 7 alakohdassa on mainittu lain soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvat henkilöstöedustus-­‐ ja henkilöstön talletusjärjestelmät. Suomenkielinen käännös termeistä employee participation ja employee savings scheme on hieman epäonnistunut. Parempi käännös olisi työntekijöiden osallistumis-­‐ ja säästöjärjestelyt/-­‐ohjelmat. Edustaminen terminä viittaa yleensä jonkin tahon edustajana toimimiseen kun taas tässä yhteydessä 4 tarkoitetaan nimenomaan työntekijöiden taloudellista osallistumista. Perusteluissa olisi lisäksi hyvä todeta, että pääomasijoitustoimialalla rahastoihin liittyvät ns. carried interest –
yhtiöt voivat olla tällaisia työntekijöiden osallistumis-­‐ tai säästöjärjestelyjä ja siten lain soveltamisalan ulkopuolella. Tällainen selvennys on tehty myös ainakin UK:n sääntelyyn. 7 § Ulkomaisiin vaihtoehtorahastojen hoitajiin sovellettavat säännökset Perustelujen kolmas virke on harhaanjohtava, koska siinä puhutaan tiettyjen ulkomaisten rahastojen markkinoinnista ammattimaisille asiakkaille vaikka laki sallii tietyillä edellytyksillä markkinoinnin myös ei-­‐ammattimaisille. Ehdotamme, että perusteluja tarkistetaan vastaamaan tarkemmin lain sisältöä. 2 LUKU Määritelmät 1 § Vaihtoehtorahasto Vaihtoehtorahaston määritelmää on käsitelty 1§:n perustelujen lisäksi 2 §:n perusteluissa. Tuntuisi luontevalta, että vaihtoehtorahastoa koskevat perustelut siirrettäisiin kokonaisuutena 1 §:n alle. 2 §:n perusteluissa on todettu muun muassa, että pörssiyhtiönä toimiva sijoitusyhtiö on lähtökohtaisesti vaihtoehtorahasto, jos sillä on varainhankintaa useilta sijoittajilta. Tällainen tulkinta ja sen sisällyttäminen hallituksen esitykseen on nähdäksemme turhan kategorinen. Arvion siitä, muodostaako joku yhteisö vaihtoehtorahaston, pitäisi ennen muuta perustua tapauskohtaiseen harkintaan ja ottaa huomioon, täyttääkö kyseinen yhteisö kaikki vaihtoehtorahaston määritelmän edellytykset mukaan lukien määritellyn sijoituspolitiikan edellytyksen. Viittaus pörssiyhtiönä toimivan sijoitusyhtiön statukseen vaihtoehtorahastona tulisikin ensisijaisesti poistaa kokonaan. Vaihtoehtoisesti perustelujen tätä kohtaa tulisi täsmentää vähintäänkin seuraavasti: ”Pörssiyhtiönä toimiva sijoitusyhtiö voi olla vaihtoehtorahasto, jos se täyttää kaikki vaihtoehtorahaston määritelmän edellytykset” . Ehdotamme lisäksi yksityiskohtaisiin perusteluihin (esimerkiksi usean sijoittajan käsitteen käsittelyn yhteyteen) selventävää mainintaa siitä, että sijoittajilla tarkoitetaan lähinnä hoitajan ja sen lähipiirin kuten konserniyhtiöiden ja työntekijöiden ulkopuolisia sijoittajia ja näin ollen niin sanotut co-­‐investment –järjestelyt voivat olla lain soveltamisalan ulkopuolella vaikka niissä olisi useita sijoittajia, jos osa näistä sijoittajista on ns. sisäisiä sijoittajia. Tällainen hoitajan itsensä tai sen lähipiirin osallistuminen co-­‐investment –järjestelyihin on tavallista sijoittajan ja hoitajan intressien yhtenäistämiseksi (alignment of interests). 2 § Vaihtoehtorahaston hoitaja Hallituksen esityksen luonnoksen mukaan vaihtoehtorahaston hoitajalla tarkoitetaan osakeyhtiötä, jonka säännöllistä liiketoimintaa on vaihtoehtorahastojen hoitaminen. Yksityiskohtaisissa perusteluissa korostetaan, että hoitajana voi toimia vain osakeyhtiömuodossa toimintaa harjoittava yritys. Direktiivin vastaavassa pykälässä vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajilla tarkoitetaan oikeushenkilöitä ja yhtiömuotoa ei 5 määritellä lainkaan. FVCA:n näkemyksen mukaan laissa ei tule rajata vaihtoehtorahastojen hoitajaa vain osakeyhtiöihin, vaan säilyttää direktiivin 2 artiklan 2 kohdan mukainen joustavuus valita sopivin oikeudellinen muoto. Pääomasijoitusalalla on tyypillistä, että vaihtoehtorahasto on perustettu kommandiittiyhtiön muotoon ja sen hoitajana on vastuunalainen yhtiömies siitä riippumatta mikä vastuunalaisen yhtiömiehen yhtiömuoto on. Lisäksi kun rekisteröitymisvelvollinen voi olla myös muu oikeushenkilö kuin osakeyhtiö (5 luku 3 §) ja rekisteröitymisvelvollinen on oikeutettu hakemaan toimilupaa (5 luku 5 §), johtaa tämä kuitenkin siihen, että toimiluvan voi saada myös muu oikeushenkilö kuin osakeyhtiö. Hallituksen esityksen yleisperusteluiden luonnoksessa (21.1.2013, s. 69) on käsitelty toimilupavelvollisuuden arviointia pääomasijoitustoiminnassa. Tekstissä todetaan mm., että toimilupaa on arvioitava konserni-­‐ ja etupiirikohtaisesti ja että tässä yhteydessä on tarkasteltava toiminnan todellista rakennetta kuten sitä, minkä yhtiön palveluksessa henkilöstö on, mitä toimenpiteitä eri yhtiöissä tehdään ja kuka tekee salkunhoitoa ja riskienhallintaa koskevat päätökset. Samoin todetaan, että konsernirakenteessa eri vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoito voidaan keskittää jopa yhdelle konserniyritykselle, joka toimii toimiluvan haltijana. FVCA haluaa korostaa, että pääomasijoitustoiminnassa on tyypillistä rakenne, jossa sijoitustoimintaan liittyvä henkilöstö, sijoittajasuhteiden ylläpito, hankkeiden valmistelu, riskienhallinta ja muut keskeiset sijoitustoimintaan liittyvät asiat hoidetaan keskitetysti hallinnointiyhtiössä. Kommandiittiyhtiömuotoisten rahastojen vastuunalaisena yhtiömiehenä toimii erillinen yhtiö, mutta sen ja hallinnointiyhtiön välisen sopimuksen perusteella rahaston hoitamisesta vastaa edelleen hallinnointiyhtiö. Tämän vuoksi olisi tärkeää tuoda vähintään hallituksen esityksen yksityiskohtaisissakin perusteluissa esille se, että kussakin yksittäistapauksessa on harkittava, soveltuuko pääomasijoitustoiminnassa toimilupa-­‐ tai rekisteröitymisvelvolliseksi parhaiten hallinnointiyhtiö vai rahaston vastuunalainen yhtiömies. Korostamme, että molempien tulisi olla mahdollista ja perustua asian kokonaisharkintaan ja toiminnan tosiasiallisen järjestämisen luonteeseen. 3 § Vaihtoehtorahastojen hoitaminen Termi ”salkunhoito” on peräisin MiFID:n suomenkielisestä versiosta (Liite 1, A-­‐osa, 4 kohta), joka on implementoitu Suomeen sijoituspalveluyrityksistä annettuun lakiin termillä ”omaisuudenhoito” (englanninkielisessä MiFID:ssä on vastaavasti käytetty ”portfolio management” samoin kuin AIFMD:ssä). Level 2:ssa on ”salkunhoito”. Käsitteiden selventäminen olisi tarpeen, jotta laissa toisaalla (10:2.3 §) säädettyjä ulkoistuksen edellytyksiä osattaisiin tulkita oikein. 4 § Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettuun direktiiviin liittyvät määritelmät Hallituksen esityksen 4§ 20 kohdassa säännöillä tarkoitetaan vaihtoehtorahastojen sääntöjä, perustamisasiakirjoja tai yhtiöjärjestystä. Näin ollen termi säännöt kuvataan kaupparekisteriasiakirjoilla ja samalla tarkoitetaan, että lain vaatimukset ylittävää muuta osakassopimusta ei pidetä sääntönä. Kuitenkin hallituksen esityksen perusteluiden 6 luvun 1.3 §:n kohdan mukaan säännöt tulee ymmärtää laveasti koskien monia erilaisia yhtiö-­‐ ja sopimusoikeudellisia asiakirjoja. FVCA haluaa nostaa esille tämän terminologisen ristiriidan, 6 jolla on olennainen merkitys lain keskeisten pykälien kannalta (esimerkiksi 6 luvun 1.3 §, 8 luvun 3.3 §, 9 luvun 3 §, 15 luvun 3 §). FVCA:n näkemyksen mukaan termi ”säännöt” pitäisi laissa ja sen perusteluissa tulkita laveasti sen takia, mihin tätä termiä käytetään, mutta toisaalta samanaikaisesti on selvää, että kaikki nämä asiakirjat eivät voi olla julkisia (kuten mm. osakassopimus). Sisäisesti hoidetun vaihtoehtorahaston osalta hallituksen esityksen perusteluiden mukaan s. 6 “tällainen sisäisesti hoidettu vaihtoehtorahasto ei voi olla kommandiittiyhtiö, sillä vastuunalaisella yhtiömiehellä ei ole pääomapanosta”. FVCA:n näkemyksen mukaan kohta tulisi poistaa. Kommandiittiyhtiö nimenomaan voisi tyypillisesti olla sisäisesti hoidettu vaihtoehtorahasto riippuen vastuunalaisen yhtiömiehelle osoitetuista tehtävistä. Pääomapanoksella ei ole tähän vaikutusta ja käytännössä sijoittajat vaativat myös vastuunalaisena yhtiömiehenä toimivan hoitajan tekemään pääomapanoksen. FVCA:n näkemyksen mukaan sisäisesti hoidetun vaihtoehtorahaston määritelmässä tulee säilyttää direktiivin 5 artiklan mukainen mahdollisuus, että toimilupa-­‐ tai rekisteröintivelvollinen hoitaja olisi ky-­‐muotoisessa rahastossa suoraan rahasto eli kommandiittiyhtiö. II OSA OIKEUS TOIMIA VAIHTOEHTORAHASTOJEN HOITAJANA 3 Luku Vaihtoehtorahaston hoitajana toimiminen 1 § Luvanvaraisuus FVCA:n näkemyksen mukaan pykälän 3 momentin viimeisen virkkeen sanajärjestys tulee muuttaa lukemaan: ”Tällaisen vaihtoehtorahaston osuuksia saa markkinoida Suomessa ainoastaan ammattimaisille asiakkaille, jollei 13 luvussa toisin säädetä” eli silloin säännös koskisi vain markkinointia Suomessa, ei Suomen ulkopuolella. Samoin pykälän perusteluissa olisi informatiivisesti hyvä tuoda esille, että rekisteröitymisvelvollinen voi edelleen käytännössä hankkia sijoittajia muista EU-­‐maista (tai EU:n ulkopuolelta) niiden kansallisten private placement -­‐säännöstöjen mukaisesti. FVCA korostaa, että nämä muutokset ovat tärkeitä siksi, että tällä lailla ei ole tarpeen rajoittaa suomalaisten rahastojen varainhankintaa direktiiviä ankarammin. 4 § Toiminimi Hallituksen esityksestä saa ymmärryksen, että vaihtoehtorahasto ei saa käyttää toiminimessään sanaa ”vaihtoehtorahasto”. Mielestämme tämän tulisi olla mahdollista. 4 luku Toimilupa 3 § Toimiluvan myöntämisen edellytykset FVCA:n näkemyksen mukaan tässä kohdin viittaus suomalaiseen osakeyhtiöön on tarpeeton. 4 § Merkittävien omistajien luotettavuus 7 Pykälän 2 momentin 1 kohdan sanamuoto jättää epäselväksi sen, koskeeko rikoksen ”ilmeisen sopimattomuuden vaatimus” vain sakkorangaistukseen johtaneita rikoksia vai myös vankeusrangaistuksia. Kun kyse on ihmisten perustuslain suojaaman omistuksen rajoittamisesta, FVCA pitää tärkeänä, että sanamuotoa täsmennetään niin, että sopimattomuuden vaatimus koskee yksiselitteisesti myös vankeusrangaistuksia. Sama kommentti koskee myös 6 luvun 5 §:n 3 momentin 1 kohtaa. 5 Luku Rekisteröinti Perusteluista tulisi poistaa kohta ”Pelkkä rekisteröityminen myös sulkee toimijalta pois tiettyjä toimintamalleja. Esimerkiksi markkinoiminen ei-­‐ammattimaisille asiakkaille tai markkinoiminen muussa ETA-­‐valtiossa on mahdollista ainoastaan toimiluvan saaneille vaihtoehtorahastojen hoitajille.” Sen sijaan perusteluissa tulisi informatiivisuuden vuoksi tuoda esille jo edellä sanottu että rekisteröitymisvelvollinen voi edelleen käytännössä hankkia sijoittajia muista EU-­‐maista (tai EU:n ulkopuolelta) niiden kansallisten private placement -­‐
säännöstöjen mukaisesti. 4§ Rekisteröitymisvelvollisen raportointivelvollisuus Tässä kohdin FVCA:n näkemyksen mukaan määritelmää ”säännöllisesti” olisi hyvä tarkentaa. Säännöllisesti voisi tarkoittaa vuosittain tapahtuvaa raportointivelvollisuutta. Rekisteröitymisvelvolliset hoitajat ovat lähtökohtaisesti pieniä, joten olisi hyvä, jos raportointiprosessi olisi mahdollisimman kevyt, esimerkiksi siten, että hoitajan olisi mahdollista antaa ”ei muutoksia” –raportti, jos tiedoissa ei ole tapahtunut muutoksia edelliseen raporttiin verrattuna. 8§ Toimiluvan peruminen ja toiminnan rajoittaminen 1 momentin 1 ja 3 alakohdissa annetaan FIVA:lle mahdollisuus perua toimilupa jos vaihtoehtorahaston hoitaja ei harjoita toimiluvan mukaista toimintaa eli salkunhoitoa ja/tai riskienhallintaa 12 kuukauden kuluessa tai ei ole harjoittanut toimintaa kuuden edeltäneen kuukauden aikana (ilmeisesti toimiluvan myöntämisestä lukien). Riippuen siitä, missä vaiheessa varainkeruuta toimilupa on haettu ja saatu, on hyvin mahdollista, että varainkeruuta ei ole saatu päätökseen (eli salkunhoitoa ja/tai riskienhallintaa aloitettu) 12 kk:ssa toimiluvan saamisesta. Tämä on osoittautunut relevantiksi skenaarioksi, kun varainkeruuajat ovat viime vuosina pidentyneet. Vastaavasti on mahdollista, että hoitaja on esimerkiksi sulkenut rahaston ja aikoo kerätä uuden rahaston, mutta väliaika on kuutta kuukautta pidempi. Ymmärrämme, että säännös perustuu direktiiviin, mutta ehdotamme, että perusteluissa todettaisiin, että Finanssivalvonta ottaa kuitenkin huomioon yllä kuvatun kaltaiset olosuhteet toimiluvan peruuttamistarvetta arvioidessaan. Finanssivalvonnan tulisi myös konsultoida hoitajaa ennen toimiluvan peruuttamista eikä sen tulisi peruuttaa toimilupaa, jos on olemassa perustellut syyt sille, miksi toimintaa ei ole aloitettu 12 kuukaudessa tai harjoitettu edellisen kuuden kuukauden aikana. 8 III OSA TOIMINTA 6 Luku Toimintaedellytykset 1 § Yleiset periaatteet Lain 6 luvun 1§:n perustelujen mukaan sääntöjä on tässä kohdin tulkittava laajasti, joten ehdotamme, että myös lakitekstiin tehdään lisäys: ”…sijoittajalle ei saa antaa erityiskohtelua, ellei mahdollisuus tällaiseen erityiskohteluun käy ilmi asianomaisen vaihtoehtorahaston säännöistä tai osakassopimuksesta.” 1 §:n perustelujen viimeinen virke ”Tällaista pääomasijoitusrahastoa koskevissa perustamisasiakirjoissa tulisi kuitenkin momentin mukaisesti…” tulisi poistaa. On riittävää, että asioista on sovittu yhteisesti osakassopimuksessa ja käytännössä perustamisasiakirjavaiheessa ei voi vielä tietää tehdäänkö ”side lettereitä” tai muutoksia osakassopimukseen myöhemmin. 2 § Vähimmäispääoma Ehdotamme, että lain perusteluiden toisen momenttiin lisätään ”Edellä 1 momentissa säädetyn lisäksi vaihtoehtorahastojen hoitajalla tai hoitajan virallisen konsernipäätöksen mukaisella konsernilla on oltava omia varoja ….” FVCA:n näkemyksen mukaan laissa tulisi puhua direktiivin mukaisesti ”perustamispääomasta” eikä ”osakepääomasta”. Käytännössä on tavallista, että osakeyhtiön perustamispääomat maksetaan suurelta osin svop-­‐rahastoon, joka ei ole määritelmällisesti osakepääomaa. Lisäksi jos hoitajan yhtiömuoto on muu kuin osakeyhtiö ei sillä ole ”osakepääomaa” lainkaan. Edelleen direktiivissä käytetään termiä ”initial capital”. Pykälän 4. momentissa hyväksytty tuloslaskelma tulisi korvata vahvistetulla tuloslaskelmalla. FVCA:n näkemyksen kiinteiden kulujen määritelmä on epäselvä. Kirjanpitolaki ei enää määrittele jakoa kiinteiden ja muuttuvien kulujen osalta, vaan säännös tulee suoraan direktiivistä 2006/49/EC, jossa kiinteitä kuluja ei myöskään määritellä tarkemmin (”fixed overheads”). Selvennyksen vuoksi FVCA ehdottaa, että kiinteiksi kuluiksi määritellään kulut, joihin AIFM on sitoutunut sopimuksellisesti yli 6 kuukautta pidemmäksi ajaksi. 5 § Johtaminen ja luotettavuus Ensimmäisessä momentissa todetaan, että vaihtoehtorahaston hoitajan hallituksen jäsenet ja toimitusjohtaja vastaavat. Selvyyden vuoksi olisi yksityiskohtaisissa perusteluissa todettava, että osakeyhtiölaissa toimitusjohtaja ei ole pakollinen. Viidennessä momentissa todetaan, että vähintään kahden 2 momentin edellytykset täyttävän henkilön on tehtävä vaihtoehtorahastojen hoitajan liiketoiminnan harjoittamista koskevat päätökset. Tässä kohdassa pykälätekstissä puhutaan hoitajan päätöksistä ja perusteluissa 9 puolestaan rahaston päätöksistä. Kyseessä on juridisesti kaksi eri toimijaa ja näin ollen on ensisijaisen tärkeää tarkentaa, kumpaa vaatimus koskee. Edelleen olisi syytä täsmentää, mitä tarkoitetaan vaihtoehtorahaston hoitajan liiketoimintaa koskevilla päätöksillä. FVCA:n näkemyksen mukaan tekstiin pitäisi lisätä “olennaiset/merkittävät rahaston sijoitustoimintaa koskevat päätökset”. Lisäksi perusteluista tulisi poistaa maininta kahden nimenkirjoittajan vaatimisesta, koska se ulottaisi vaatimuksen tarpeettomasti kaikkeen päätöksentekoon ja sopimusten yms. allekirjoittamiseen (mukaan lukien hallinnollisiin asioihin). 7 Luku Toiminnan järjestäminen 1 § Resurssit Koska hoitaja voi ulkoistaa toimintojaan, ehdotamme, että pykälässä puhuttaisiin ”henkilöstö -­‐ tai muista resursseista” pelkkien henkilöstöresurssien sijaan. Vaihtoehtoisesti voidaan todeta, että tarvittava resursointi voidaan järjestää myös toimintoja ulkoistamalla. 6 § Eturistiriitatilanteiden hallinta Pykälän ensimmäisen momentin loppuosa viittaa toimintojen erottamiseen. Pääomasijoitustoimialalla toimijat ovat keskimäärin pieniä (5-­‐15 työntekijää), joten useiden toimintojen erottaminen erillisiksi toiminnoiksi on epärealistista. Sen vuoksi ehdotamme, että pykälään lisätään viittaus, että toimintojen järjestämistä voidaan arvioida suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Saman pykälän toisessa momentissa puhutaan liiketoimen suorittamisesta sijoittajan lukuun. Pitäisi puhua liiketoimesta rahaston lukuun. Samoin kohdassa puhutaan asiakkaasta kun pitäisi puhua sijoittajasta. Tämän pykälän ja direktiivin yhdenmukaisuus tulee tarkistaa. Edelleen toisessa momentissa puhutaan tietojen puhutaan säilyttämisestä internetsivuilla. Tämä vaatimus ei myöskään perustu direktiiviin ja on täysin tarpeeton, jopa haitallinen ja mahdoton. 7 § Palkitsemisjärjestelmä FVCA ei pidä perusteltuna perusteluiden lausetta “Rahoitusalan palkka-­‐ ja palkkiopolitiikkojen on kansainvälisissä yhteyksissä nähty johtaneen epäterveeseen riskinottoon ja vaikuttaneen osaltaan viimeaikaiseen finanssikriisiin”. Kyseessä on suomalainen laki, jolloin meillä ei ole syytä ottaa kantaa rahoitusalan palkka-­‐ ja palkkiopolitiikkaan. Suomalaisessa järjestelmässä nämä asiat ovat hyvin hoidettuja ja tästä lauseesta saa väärän ymmärryksen myös suomalaisten toimijoiden toimista. Edelleen kansainvälisestikään pääomasijoitusalan palkka-­‐ ja palkkiopolitiikalla ei ole ollut mitään tekemistä finanssikriisin kanssa ja tämä luo vain vääriä mielikuvia lukijalle. Lainkohdan toisessa momentissa todetaan, että ”palkitsemisjärjestelmän on oltava... vaihtoehtorahastoon sijoittaneen sijoittajan liiketoimintastrategian, tavoitteiden ja arvojen mukainen”. Katsomme, että palkitsemisjärjestelmää koskevien periaatteiden liittäminen 10 sijoittajiin (joita on tyypillisesti useita) on tarpeetonta ja mahdotonta ja että ylipäätään palkitsemisjärjestelmien kuvaus sisältyy riittävällä tavalla 1 momenttiin, jolloin 2 momentti tulisi kokonaan poistaa. Lisäksi vastaavaa vaatimusta ei ole direktiivissä. 8 Luku Riskienhallinta 2 § Riskienhallinnan erillisyys Vaihtoehtorahastojen hoitajan on toimintaansa nähden riittävin järjestelyin toiminnallisesti ja hierarkkisesti erotettava riskienhallintatoiminnot muista toiminnoista. FVCA haluaa tuoda esille, että pääomasijoitustoiminnassa sijoitustoiminta on itsessään kiinteä osa riskienhallintaa, jota ei voi koskaan eriyttää edes osa-­‐aikaisesti. Tämän mukaisesti pykälän perusteluista s. 26 tulisi poistaa virkkeet ”Jos vaihtoehtorahastojen hoitajalla on vähän henkilökuntaa…” ja ”Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, että riskienhallinta erotetaan huolellisesti muista toiminnoista.” Pääomasijoitustoiminnan riskienhallinnassa on oleellista, että on olemassa riittävä riskienhallintajärjestelmä, jonka mukaisesti olennaisia riskejä asianmukaisesti seurataan. Sijoitustoiminnasta vastaavat henkilöt istuvat tyypillisesti kohdeyhtiöiden hallituksissa ja heillä on siten osakeyhtiölainkin mukaan nimenomainen velvollisuus arvioida kohdeyrityksen liiketoimintaan liittyvää riskienhallintaa. Säännöksen kolmas momentti on tervetullut. Perusteluissa olisi hyvä todeta, että suhteellisuusperiaatteen soveltaminen saattaa sallia joidenkin säännösten soveltamatta jättämisen. 3 § Riskienhallintatoimenpiteet Asianmukainen huolellisuuden prosessi ei ole yleisesti tunnettua terminologiaa, joten ehdotamme, että lakitekstissä käytettäisiin termiä due diligence, kuten perustelutekstissä, tai vaihtoehtoisesti lisätään viittaus due diligenceen kotimaisen sanayhdistelmän perään sulkuihin. 8 luvun 3 §:n perusteluissa käytetään due diligencestä käännöstä riittävän huolellisuuden tarkastus. 9 Luku Arvonmääritys 1 § Arvonmäärityksen järjestäminen Pykälässä todetaan, että hoitajan on noudatettava ”yhdenmukaista menetelmää” arvostuksissa. Jos hoitaja hoitaa useita erityyppisiä rahastoja (kiinteistörahasto, buyout-­‐
rahasto), prosessi ei voi olla yhdenmukainen. Tässä kohdin olisi syytä vaihtaa terminologiaa vastaamaan paremmin englanninkielistä direktiiviä, jossa termit ovat ”appropriate and consistent procedures”. 2 § Arvonmäärityksen erillisyys 11 Hallituksen esityksen mukaan vaihtoehtorahaston hoitaja voi huolehtia arvonmäärityksestä itse, jos sen arvonmääritystoiminto on toiminnallisesti sekä muutoin riippumaton omaisuudenhoidosta. FVCA haluaa tuoda esille, että pääomasijoitustoiminnassa arvonmääritys on kiinteästi yhteydessä sijoitustoimintaan ja laadukkaan arvonmäärityksen tekeminen edellyttää, että arvonmääritykseen osallistuvalla on syvällinen tietämys kohdeyhtiöiden liiketoiminnasta, markkinoista ja yrityksen johdon näkemyksistä. Pääomasijoitustoimialalla on siten suorastaan vaatimus, että sijoitustoiminnassa mukana oleva henkilö on mukana arvonmäärityksessä ja toisaalta on selvää, että ulkopuolisella ei ole mahdollisuuksia tehdä laadukasta arvonmääritystä siten kuin ne nykyään tehdään IPEV-­‐
ohjeiden mukaan. Huomattavaa on myös, että pääomasijoitustoimialalla säännönmukaisesti tehtävät arvonmääritykset ovat luonteeltaan vain informatiivisia arvioita niin kauan kuin sijoituskohteita ei ole realisoitu, eivätkä ne ole yhteydessä palkitsemiseen tai aiheuta eturistiriitoja muutenkaan. Näin ollen sisäisesti suoritettu arvonmääritys ei uhkaa sijoittajien etua millään tavalla ja se voitaisiin katsoa olevan toiminnallisesti eriytetty sijoitustoiminnasta, vaikka tehtäviä suorittavatkin samat henkilöt. Arvonmäärityksen ulkoistaminen 10 luvun 5 §:ssä liittyy samaan asiaan kuin edellä sanottu. Pääomasijoitustoiminnassa on käytännössä mahdottomuus, että sijoitustoiminnasta ulkopuolinen taho pystyisi tekemään laadukkaan arvonmäärityksen. Ammatilliset takeet, koulutus, kokemus eikä organisatoriset resurssit eivät riitä laadukkaan arvonmäärityksen tekemiseen, vaan siihen tarvitaan syvällistä tietämystä rahaston kohdeyrityksistä, jota voi olla vain sijoitustoimintaa hoitavilla henkilöillä. Sijoittajan näkökulmasta ulkopuolisen tahon tekemä arvonmääritys ei tuota minkäänlaista hyötyä tai lisäarvoa ja lisää ainoastaan kustannuksia. Ulkopuolisen arvonmäärittäjän on käytännössä kuitenkin tukeuduttava pääomasijoitusyhtiön informaatioon kohdeyhtiön ja sen markkinoiden kehitysnäkymistä. 4 § Säännöllinen arvonmääritys Pääomasijoittajien sijoituskohteiden arvonmäärittäminen on analyysiä ja harkintaa vaativa prosessi, koska sijoituskohteet ja niiden instrumentit ovat useimmiten noteeraamattomia eikä markkinahintaa ole siten saatavilla. Pääomasijoituskohteiden arvonmäärityksessä on lisäksi muistettava sijoitusten pitkäaikaisuus, kohteiden epälikvidisyys sekä rahastojen suljettu rakenne. Pääomasijoitustoimialalla sijoitusten luonne ja sen seurauksena arvonmääritys on siten hyvin erilaista kuin sijoitusrahastoissa. Suljettujen pääomasijoitusrahastojen kohdalla on täysin tarpeetonta vaatia arvonmääritystä muutoin kuin sijoittajan sijoitussitoumusten rekisteröidyn määrän kasvaessa tai vähentyessä (ei ole mitään perustetta vaatia koko salkun arvonmääritystä sijoitussitoumusten puitteissa tapahtuvissa rahojen nostoissa, joita tapahtuu tyypillisesti usein mm. kohdeyhtiösijoitusten tekemiseksi ja hallinnointipalkkioiden maksamiseksi). FVCA ehdottaa siksi, että hallituksen esityksen perusteluiden viimeinen virke ”… tai olemassa olevia sijoituksia lunastetaan tilalle ” tilalle kirjoitetaan lause ”siten, että se edellyttää muutoksen rekisteröimistä kaupparekisteriin”. 5 § Arvon julkistaminen 12 3 momentin mukaan valuaatiovirheestä tulisi ilmoittaa FIVA:lle, joka ratkaisisi virheen olennaisuuden. Arvostaminen on hyvin monisyinen prosessi ja edellyttää sijoitusten erinomaista tuntemista ja kokemusta kyseisten sijoitusten arvostamisesta, joten kuulostaa epärealistiselta, että valvoja pystyisi arviomaan, milloin arvostuksessa oleva virhe on olennainen. Jos raportointi ylipäänsä on tarpeen, tuntuisi luontevammalta, että hoitaja itse arvioi virheen olennaisuuden ja raportoi olennaisista virheistä valvojalle. On lisäksi epäselvää, mihin FIVA:n olennaisuusarviota tarvittaisiin. 10 Luku Toiminnan ulkoistaminen 1 § Toimintojen ulkoistaminen Tässä kohdin pitäisi viitata vain tämän lain mukaisten tehtävien hoitamiseen (kuten myös perusteluissa sanotaan). Katsomme, että ulkoistamisjärjestelyjä tulisi arvioida taloudellisen järkevyyden näkökulmasta ja arvioinnissa tulisi antaa merkitystä pääomasijoitustoimialalla pitkään käytössä olleille rakenteille ja toimialan kilpailukyvyn säilyttämiselle. On tyypillistä, että ky-­‐
muotoisen rahaston vastuunalainen yhtiömies toimii vaihtoehtorahaston hoitajana ja hallinnointisopimuksen tai muun sopimuksen nojalla siirtää osan tehtävistään muulle samaan konserniin kuuluvalle yhtiölle. Tällaisessa mallissa vaihtoehtorahaston hoitaja hakisi tarvittaessa toimiluvan ja on säilytettävä se mahdollisuus, että yhteisen liikkeenjohdon alle kuuluva toinen yhtiö, jolle salkunhoitoa tai riskienhallintaa on siirretty, ei tarvitse erillistä toimilupaa vaan olennaista on varmistaa, että ulkoistamisjärjestelyt eivät ole epäasianmukaiset ja että Finanssivalvonta pystyy asianmukaisesti suorittamaan valvontatehtävänsä. Näin ollen pykälän perusteluissa voitaisiin selventää, että tehtävien siirtäminen ns. laajennetun henkilökonsernin (samaa käsitettä käytetty 1 luvun 2 §:ssä) sisällä ei tarkoita toimintojen ulkoistamista kolmannelle osapuolelle. Tämä vastaisi sijoituspalvelulain 1:2 § kohdassa 1 olevaa poikkeusta, jonka mukaan sijoituspalvelulakia ei sovelleta (eli mm. toimilupaa ei tarvita) jos palvelua tarjotaan yksinomaan samaan konserniin kuuluvalle. Laajennetun henkilökonsernin sisäinen tehtävien siirto voitaisiin ehkä säätää riippumaan Finanssivalvonnan hyväksynnästä, jos AIFMD:n 20 artiklan katsotaan sitä edellyttävän. Muunlainen lähestymistapa saattaisi johtaa tarpeisiin uudelleen järjestellä toimintoja ilman todellista kaupallista tarvetta ja muuttaa hyvin toimineita menettelytapoja, mikä puolestaan aiheuttaisi toimijoille lisäkustannuksia ja hallinnollista taakkaa tai pahimmillaan johtaisi siihen, että toiminnan harjoittaminen muuttuu taloudellisesti mahdottomaksi. 2 § Toimintojen ulkoistamisen edellytykset Kolmannessa momentissa todetaan, että toimiluvanvaraista toimintaa voi ulkoistaa vain toimiluvalliselle toimijalle. Tämä menee direktiivin sääntelyä pidemmälle, koska direktiivi edellyttää ulkoistettua toimintaa hoitavalta toimilupaa ainoastaan delegoitaessa AIF:n salkunhoitoa tai riskienhallintaa. IV OSA TIEDONANTOVELVOLLISUUS JA MARKKINOINTI 13 11 Luku Avoimuutta koskevat vaatimukset 1 § Tilinpäätös ja toimintakertomus Hallituksen esityksessä todetaan, että vaihtoehtorahaston tilikausi on kalenterivuosi. Vastaavaa ei löydy direktiivistä ja FVCA kyseenalaistaa säännöksen, joka tarpeettomana ja lisäarvoa tuomattomana jäykistää rahastorakenteita IV OSA TIEDONANTOVELVOLLISUUS JA MARKKINOINTI 12 Luku Osuuksien tarjoaminen Markkinointi on lakiluonnoksessa määritelty hyvin laveasti (rinnastettu AML:n tarkoittamaan tuotteen markkinointiin). Tätä markkinointia on määritelty muun muassa Finanssivalvonnan määräyksessä 1 . Tämä on FVCA:n mielestä direktiivin määritelmää selvästi laajempi määritelmä. Direktiivissä markkinointi on määritelty tarkoittamaan vaihtoehtorahaston osuuksien tarjoamista tai kohdentamista sijoittajille, ja sen oikeanlainen tulkinta kansallisessa lainsäädännössä on olennaisen tärkeää toimilupavelvollisuuden syntymisen (tai syntymättä jäämisen) kannalta. Käsittääksemme joissakin EU maissa (mm. Englanti) on pidetty tarpeellisena erottaa AIFM-­‐direktiivin ja sijoituspalveluita koskevan sääntelyn tarkoittama markkinointi toisistaan (esim. UK:ssa ”offering and placement” vs. ”financial promotion”). Vaihtoehtorahaston hoitajan tekemänä markkinointina pidettäisiin tällöin vasta sellaista vaihtoehtorahaston tarjoamista, jonka perusteella olisi mahdollista allekirjoittaa merkintäsitoumus2. Tätä edeltävä ns. ”soft circling” ei vielä edellyttäisi direktiivin mukaisen sääntelyn noudattamista ml. toimiluvan hakemista. Tämä mahdollistaisi sen, että vähäisemmällä kustannusrakenteella voitaisiin ensin selvittää, onko vaihtoehtorahastolle mielenkiintoa Suomessa. Muutoin on vaarana, että suomalaisten määrältään vähälukuisten instituutioiden sijoitusmahdollisuudet (hankevirta) vähenee jatkossa olennaisesti (kulut reguloidusta prosessista tulee ottaa ennen kuin on selvää, onko kukaan täällä kiinnostunut tuotteesta). FVCA:n mielestä ei ole perusteita sille että markkinointi tulisi Suomessa ymmärtää AIFMD-­‐kontekstissa laajemmin kuin esimerkiksi arvopaperimarkkinalaissa tai muissa jäsenvaltioissa ja ehdottaa lain perustelujen tarkistamista tältä osin. Muussa tapauksessa toimilupakynnys laskee tarpeettoman matalalle. Toimilupakynnyksen asettaminen kohtuulliselle tasolle mahdollistaa myös ns. reverse solicitation -­‐säännöksen soveltamisen järkevällä tavalla. Nyt laissa olevalla tulkinnalla se ei nähdäksemme olisi 1 Fivan standardi 2.2: Markkinoinnilla tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää rahoituspalveluiden tai rahoitusvälineiden myyntiä. Myynnin edistämiseksi katsotaan esimerkiksi mainonta tiedotusvälineissä, suoramainonta tai liikkeeseenlaskijoiden esittely arvopaperin markkinoinnin yhteydessä. Markkinointia on myös esimerkiksi omaan asiakaskuntaan, yksittäiseen asiakkaaseen tai tiettyyn kohderyhmään suunnattu myynnin edistäminen. 2 Tarjoamista ja kohdentamista määritellään UK:n lainvalmistelussa (FCA) muun muassa seuraavasti: “a person offers or places for the purposes of the AIFMD UK regulation when the person makes a unit of share of an AIF available for purchase by a potential investor.” Vastaavasti on pyritty määrittelemään ns. Financial promotionin ja AIFMD:n tarkoittaman markkinoinnin eli tarjoamisen välistä eroa muun muassa seuraavasti: ”In particular, it is possible for a person to make a financial promotion without marketing an AIF. For example, an AIFM that makes a communication in relation to an AIF would be making a financial promotion if that communication was a significant step in the chain of events leading to an agreement to engage in investment activity, but would not be marketing an AIF if this communication was in relation to draft documentation.” 14 käytännössä mahdollista. Jos kuitenkin markkinoinnin määritelmä jätetään nyt ehdotetulle tasolle, FVCA katsoo, että ratkaisun sääntelytausta ja muut perustelut olisi esitettävä selkeämmin. Nyt jää epäselväksi, mihin lainsäätäjän ehdottama hyvin laaja tulkinta perustuu. Sääntelyn yksinkertaistamiseksi olisi myös hyvä jos AIFM:n puolesta ja lukuun direktiivin mukaista markkinointia voisi harjoittaa AIFM:n nimeämä muu sen kanssa samaan konserniin kuuluva yhtiö, ilman erillistä AIFM-­‐ tai SiPa-­‐lupaa. Osuuksien tarjoamista / markkinointia koskevat säännökset on jaettu useisiin lukuihin, mikä vaikeuttaa lain sisällön ymmärtämistä tältä osin. FVCA ehdottaa, että lainsäätäjä harkitsisi kaikkien markkinointisäännösten kokoamista samaan lukuun tai osaan lain luettavuuden ja ymmärrettävyyden parantamiseksi (esimerkiksi jaoteltuna yleisiin periaatteisiin ja markkinoinnin edellytyksiin eri tahoille) tai yllä esitettyyn ehdotukseen perustuen markkinointisäännösten erottamista tarjoamista koskevista säännöksistä.. Lisäksi tarjoamista koskeva 12 luku sisältää useampia tiedonantovelvollisuutta/avoimuutta koskevia säännöksiä, jotka muutoin on sijoitettu lukuun 11 sekä muun muassa asiakkaan tuntemista koskevan säännöksen, joka ei tunnu luontevasti sopivan osuuksien tarjoamista koskevaan lukuun. Luvun yksityiskohtaisten perustelujen alussa todetaan, että luvun sääntely koskee osuuksien tarjoamista Suomessa. Seuraavaksi todetaan, että tämä sääntely perustuu mm. direktiivin 31 artiklaan, joka kuitenkin koskee ainoastaan kotivaltiossa tapahtuvaa ETA-­‐alueelle sijoittautuneen rahaston markkinointia. Lukuun sisältyy sääntelyä muun muassa markkinointi-­‐ilmoituksesta (1§ 1 mom). Perustelujen ensimmäisen lauseen perusteella voitaisiin tulkita, että tällainen markkinointi-­‐ilmoitus tarvittaisiin myös muun muassa sellaisilta toimijoilta, joilla on markkinointipassi ETA-­‐alueella, mikä on vastoin direktiivin lähtökohtia. Passi merkitsee sitä, että erillisiä markkinointi-­‐ilmoituksia kaikissa kohdemaissa ei tarvita. Perustelujen ensimmäistä lausetta tulisi siis täsmentää. Olemme ymmärtäneet, että direktiivin keskeinen hyöty toimijoille oli markkinointipassi muihin ETA-­‐valtioihin. Nyt ehdotettu sääntely kuitenkin asettaa passin lisäksi myös muita edellytyksiä tarjoamiselle. Haluaisimme perusteluihin selvennystä siitä, miten nyt ehdotetut markkinointisäännökset toimivat yhteen passin kanssa. Lisäksi olisi selvennettävä, miten AIFM-­‐laissa ehdotetut markkinointisäännökset toimivat yhdessä arvopaperimarkkinalaissa säädettyjen tarjoamista ja markkinointia koskevien säännösten kanssa. 1 § Oikeus markkinoida vaihtoehtorahastoa Merkittävä kysymys ennen ja jälkeen lain voimaantulon, lupaprosessien aikana jne. on sen vaikutus käynnissä oleviin hankkeisiin (ts. varainhankintavaiheessa oleviin rahastoihin). Tyypillisesti rahaston perustamisprosessi voi olla hyvin pitkä ja kattaa esimerkiksi seuraavat vaiheet: - hallinnointiyhtiön sisäinen valmisteluprosessi - alustavat sijoittajakeskustelut - markkinointimateriaalin valmistelu - sopimusluonnosten laadinta - tapaamiset ja sopimusneuvottelut sijoittajien kanssa - rahaston perustaminen - 12-­‐18 kuukautta rahaston perustamisesta: uusien sijoittajien hyväksyminen (ja tehtyjen sijoitussitoumusten korotusten hyväksyminen) rahastoon 15 Pykälän 3 momentin mukaan markkinointi saataisiin aloittaa, kun FIVA:lta on saatu tätä koskeva päätös. Päätöksen antamiselle tulisi asettaa määräaika. Lisäksi lakiin tulisi sisällyttää siirtymäsäännös, jonka mukaan sellaisen rahaston osalta, jonka markkinointi on aloitettu ennen lain voimaantuloa, riittää pelkkä ilmoitus FIVA:lle. Jos on oletettavissa, että luvan saamiseen voi mennä kuukausia, tämä voi rajoittaa olennaisesti monen toimijan toimintaa. Toisaalta kysymys liittyy yleisemminkin käynnissä oleviin rahastohankkeisiin ja siihen keskusteluun siitä, että negatiiviset vaikutukset käynnissä oleville hankkeille tulisi minimoida. Kuten edellä on todettu, rahaston perustamiseen liittyvä prosessi voi käsittää useita kuukausia sisäisiä valmisteluja, useita kuukausia markkinointia ja sopimusneuvotteluja sijoittajien kanssa, ja rahaston perustamisen jälkeen se voi kerätä uusia sijoituksia vielä esim. 12 kk ajan. Lain 12 luvun 1 § ei tunnu edellyttävän, että lupa olisi jo saatu (mikä olisi hyvä selventää perusteluissa). Se kuitenkin edellyttää etukäteisilmoitusta FIVA:lle ja FIVA:n päätöstä. Tästä voi seurata FIVA:n päätösvauhdista riippuen erikoinen tauko perustamisprosessissa. Markkinointi on voinut tosiasiassa jo tapahtua ja rahaston ehdot lyödä lukkoon, neuvottelut voivat olla käynnissä tai rahasto on voitu jo perustaa, mutta edellytys FIVA:n päätöksestä voisi johtaa taukoon, joka voi lopulta vaikuttaa siihen, missä määrin pääomaa saadaan kerättyä. Asia olisi kai perusteltua tavalla tai toisella käsitellä siirtymäsäännöksissä – jos mahdollista, ehkä siten, että jo ennen lain voimaantuloa markkinoidun rahaston osalta riittää ilmoitus FIVA:lle. Asiaa on käsitelty vastaavasti joissakin muissa EU maissa (mm. Englanti). FIVA:n päätöksen antamiselle olisi hyvä myös saada aikaraja. Pykälän alkua olisi syytä muuttaa vastaamaan perusteluissakin todettua eli että pykälässä säädetty markkinointioikeus koskee myös rekisteröitymisvelvollisia. 4 § Tiedonantovelvollisuus sijoittajalle Pykälässä säädetään olennaisista ja riittävistä tiedoista. Katsomme, että direktiivin 23(1) artiklan lista sijoittajille ennen sijoituksen tekemistä annettavista tiedoista on kattava ja että nämä tiedot annettuaan vaihtoehtorahaston hoitajan katsotaan täyttäneen tämän pykälän edellytykset. VM:n asetuksella ei tule asettaa enempiä vaatimuksia. 5 § Säännöllinen tiedonantovelvollisuus FVCA haluaa todeta, että pääomasijoitusrahastojen varat ovat aina hankalasti muutettavissa rahaksi. Ehdotamme, että johdannon loppuun ennen kaksoispistettä lisätään maininta ”soveltuvin osin”. 7§ Tiedot varojen sijoittamisesta Pykälä ei perustu direktiiviin ja on nähdäksemme tarpeeton. Sijoitustoiminnan periaatteet ilmenevät sijoittajalle ennen sijoituspäätöksen tekemistä annettavista tiedoista, joiden muutoksista on informoitava sijoittajia. Muutoksia ei sinänsä ilmeisesti ole tarkoitus estää. On itsestään selvää, että vaihtoehtorahaston hoitajan on noudatettava sijoittajien kanssa 16 sovittuja sijoitustoiminnan periaatteita. Tällaisen pykälän sisällyttäminen olisi omiaan lisäämään epäselvyyttä ja lisäksi pykälän otsikko on harhaanjohtava, koska siinä puhutaan tiedoista (viittaa raportoimiseen) mutta sisältö on sijoitustoimintaa koskeva säännös. 13 Luku Markkinointi ei-­‐ammattimaiselle asiakkaalle Perusteluissa markkinoinnin osalta viittaamme yllä kohdassa 12 markkinoinnista lausuttuun. Lisäksi haluamme tuoda esille, että perustelujen johdannossa on todettu, että markkinointi olisi määritelty vastaamaan direktiivin määritelmää. Kuitenkin seuraavaksi todetaan, että markkinointi voidaan myös ymmärtää toimenpiteiksi, joilla pyritään edistämään tietyn vaihtoehtorahaston houkuttelevuutta sijoituskohteena useamman sijoittajan keskuudessa. Kuten 12 luvun osaltakin on todettu, jälkimmäinen toteamus menee direktiivin määritelmää pidemmälle mikä ei FVCA:n mielestä ole perusteltua. 2 § Toimilupaedellytys Hallituksen esityksen mukaan ei-­‐ammattimaiselle asiakkaalle markkinoitavien vaihtoehtorahastojen hoitajalla on oltavat toimilupa, mutta Finanssivalvonta voi erityisestä syystä myöntää rekisteröitymisvelvolliselle AIFM:lle oikeuden markkinoida rahastoa myös ei-­‐
ammattimaiselle asiakkaalle. Tätä rajausta voidaan – ainakin FIVA:n tulevaa käytäntöä tietämättä – pitää pienempien toimijoiden kannalta (vrt. esim. ns. Vigo-­‐kiihdyttämöjen rahastohankkeet ja pienimittaisempi venture capital –toiminta yleensä ottaen) huolestuttavana. Rajoitus voi käytännössä estää pienempien rahastojen syntymisen, ellei FIVA:n käytännöstä muodostu riittävän joustavaa. Perusteluissa on viitattu mm. tilanteeseen, jossa merkittävä osa rahaston sijoittajista olisi ammattimaisia. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole tiedossa ennen kuin rahasto on perustettu ja perustaminen puolestaan voi osaltaan riippua myös pienempien (ei-­‐ammattimaisten) sijoittajien mukaan tulosta. Lisäksi Fivan poikkeusluvallakin saisi markkinoidaan ainoastaan EuVECA/SEF –asetuksissa määritellyille varakkaille ei-­‐ammattimaisille. Osa Suomessa toimivista säätiöistä ja muista yleishyödyllisistä yhteisöistä ei kuulune tämän määritelmän piiriin, mikä johtaisi siihen, että pienempien rahastojen tarjoaminen tällaisille tahoille päättyisi mahdollisesti kokonaan. Se ei ole FVCA:n mielestä tarpeellista, koska osa säätiöistä ja yleishyödyllisistä yhteisöistä on harjoittanut vastaavaa sijoitustoimintaa ennenkin ja tuntee sijoitusluokan, eikä niillä ole samanlaista suojan tarvetta kuin vähittäissijoittajalla. FVCA mielestä olisi perusteltua muuttaa pykälää (AML:n esitepoikkeuksia vastaavaksi) siten, että toimilupaedellytys soveltuisi vain jos rahastoa markkinoidaan ei-­‐ammattimaiselle asiakkaalle ja minimimerkintäraja on alle 100.000 euroa. Lisäksi tulisi täsmentää, että sama oikeus olisi muuhun ETA-­‐valtioon sijoittautuneiden vaihtoehtorahastojen osalta. Ongelmallinen on myös rajoitus, että ei-­‐ammattimaisille asiakkaille saa markkinoida ainoastaan ETA-­‐valtioon sijoittautuneita vaihtoehtorahastoja. Vastaavasti, kuten yllä on todettu, rajoitus lopettaisi käytännössä kokonaan varakkaiden yksityishenkilöiden ja heidän sijoitusyhtiöidensä sekä tiettyjen muiden ei-­‐ammattimaisten sijoittajien kuten tiettyjen säätiöiden ja yleishyödyllisten yhteisöjen sijoitustoiminnan sellaisiin rahastoihin, joihin he 17 tähän saakka ovat voineet sijoittaa. Säännös asettaa myös tarpeettoman esteen ETA:n ulkopuolelle sijoittautuneiden rahastojen tarjoamiselle Suomessa. FVCA:n mielestä tällaisten rahastojen markkinointi tulisi sallia Suomessa ei-­‐ammattimaisille asiakkaille. Sijoittajansuojasyistä minimerkintä voi olla esimerkiksi yllä ehdotettu 100.000 euroa. FVCA katsoo, että sijoittajansuoja voidaan toteuttaa muutoinkin, kun kieltämällä tietty toiminta kokonaan. Yllä sanottu koskee myös sellaisia syöttörahastoja, joiden kohderahaston on sijoittautunut kolmanteen maahan. V OSA SÄILYTYSYHTEISÖ On edelleen mahdollista, että Suomeen ei löydy lainkaan tahoja, jotka tarjoavat säilytyspalvelua, tai niiden tarjoamat ehdot ovat suomalaisille toimijoille taloudellisesti toteuttamiskelvottomia. Tällaista tilannetta varten pitäisi lainsäädännössä kehittää ratkaisu perustuen esimerkiksi FIVA:n harkintaan poikkeusluvista koskien säilytyspalvelua mikäli palvelua ei ole käytännössä saatavilla. 14 luku Lupa toimia säilytysyhteisönä 3 § Erityinen säilytysyhteisö Pykälän tavoite on laajentaa mahdollisten säilytysyhteisöjen piiriä luottolaitosten, sipa-­‐
yritysten ja sijoitusrahastojen säilytysyhteisöjen lisäksi kattamaan muitakin toimijoita. Tämä tavoite on kannatettava, koska se mahdollisesti lisää kilpailua ja saattaa pitää säilytyspalvelujen kustannuksia kohtuullisina. 3 §:n 2 momentissa rajataan kuitenkin erityisen säilytysyhteisön ainoaksi mahdolliseksi juridiseksi muodoksi suomalainen osakeyhtiö. Pykälän tavoitteen kannalta olisi hyvä, että suomalaisista yhtiömuodoista kaikki yhteisöt eli myös osuuskunnat olisivat mahdollisia. Osuuskuntamuoto voi olla tarpeen esimerkiksi jos vaihtorahastojen hallinnoijat haluavat perustaa yhteisen säilytysyhteisön palvelemaan kaikkia Suomessa toimivia vaihtoehtorahastoja. Osakeyhtiömuodossakin tämän voidaan kuvitella onnistuvan esimerkiksi ns. Mankala-­‐yhtiön mallin mukaisesti. Lisäksi on epäselvää, onko EU:n perussopimuksiin pohjautuvan sijoittautumisvapauden mukaista se, että FIVA voisi antaa säilytysyhteisötoimiluvan vain suomalaiselle osakeyhtiölle. Kun esimerkiksi ETA-­‐alueella toimiva hallinnointiyhtiö voi 19 luvun mukaan hallinnoida suomalaista vaihtoehtorahastoa, olisi tarkoituksenmukaista että myös ETA-­‐alueella toimiva erityinen säilytysyhteisö voi joko saada toimiluvan Suomessa tai ainakin harjoittaa toimintaa Suomessa ETA-­‐alueella saadun toimiluvan perusteella. Tästä olisi hyvä ottaa selventävä momentti 3 §:ään. 3 §:n 3 momentissa erityisen säilytysyhteisön käyttämismahdollisuus rajataan vain sellaisille vaihtoehtorahastoille, jotka sijoittavat vain kirjaamiskelpoisiin tai vastaaviin rahoitusvälineisiin tai jotka mahdollisesti hankkivat määräysvallan yhtiössä sijoituksensa kautta. Pääomasijoitustoimintaan liittyy läheisesti viimeksi mainittu kvalifiointi ja on hyvä asia, että erityisen säilytysyhteisön käyttämismahdollisuus ulotetaan nimenomaan pääomasijoitusalaan. Kuitenkin määräysvallan hankkimiseen tähtäävän 18 pääomasijoitustoiminnan (ns. buy-­‐out –toiminta) lisäksi on myös varhaisen vaiheen yrityksiin sijoittavaa ns. venture capital –pääomasijoitustoimintaa jossa tehdään usein vähemmistösijoituksia eikä hankita määräysvaltaa. Lisäksi on olemassa ns. mezzanine rahastoja. Ylimääräisten rajoitteiden välttämiseksi tulisi 3.3§:n lopusta poistaa sanat ”hankkiakseen yhtiöissä mahdollisesti määräysvallan”. 7 § Vähimmäispääoma 7 §:ssä säädetään, että erityisen säilytysyhteisön osakepääoman on oltava vähintään 730 000 euroa. Direktiivi ei aseta tällaista edellytystä. Kun otetaan huomioon tavoite lisätä markkinatoimijoita pakollisen säilytyspalvelun aiheuttamien lisäkustannusten kohtuullistamiseksi, emme näe perustetta asettaa näin mittavaa lisävaatimusta, joka vaikeuttaa vaihtoehtorahastojen toimintaa Suomessa direktiiviä huomattavasti ankarammin. VI OSA: ERITYISET RAHASTOTYYPIT 18 Luku Listaamattomiin yhtiöihin sijoittavat vaihtoehtorahastot 1 § Ilmoitus huomattavasta omistusosuudesta ja 2§ Määräysvaltaan liittyvät ilmoitukset FVCA:n näkemyksen mukaan 10 päivän raja ilmoituksille on liian lyhyt, kun huomioidaan, että ilmoituksia edellytetään myös vaihtoehtorahaston välillisen äänivallan ylittäessä 50 prosentin rajan listaamattomassa yhtiössä. Ilmoituksen toteuttamisen lyhyessä ajassa tekee haasteelliseksi mm. se että vaihtoehtorahastojen kohteina on usein verrattain pieniä yhtiöitä, joissa tietojärjestelmät ja resurssit eivät ole samalla tasolla kuin suurissa tai julkisissa yhtiöissä. Esitetty määräaikavaatimus ei myöskään tule suoraan direktiivistä. FVCA ehdottaa, että huomioiden sijoitusten luonne 30 päivän takaraja olisi riittävä. 6 § Kohdeyhtiön toimintakertomus Hallituksen esityksessä tulisi täsmentää, että kyse on normaalista vuotuisesta toimintakertomuksesta ja tällöin määräysvallan hankkimisen yhteydessä ei ole tarvetta tehdä täyttä välitilinpäätöstä toimintakertomuksineen. 7 § Yhtiön tyhjentäminen varoista Tämän lainkohdan osalta viitataan FVCA:n aiempaan lausuntoon hallituksen esityksen yleisperusteluiden luonnoksen yhteydessä. Direktiivin 30 artikla selvästi rajoittaa varojen jaon yhtiöstä yhtiön vapaiden pääomien määrään, mutta ei estä mitenkään näiden vapaiden pääomien jakamiseen osallistumista vaihtoehtorahastojen hoitajilta. Artiklan 30(2) mukaan vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajille asetetaan velvoitteita vain siltä osin kuin yhtiön nettovarallisuus varojen jakamisen johdosta tulisi pienemmäksi kuin yhtiön sidotun pääoman 19 erät. Ehdotettu 18 luvun 7 § ei sisällä tätä olennaista määritelmää vaan kattaa geneerisesti vaihtoehtorahastojen hoitajien osallistumisen kaikkeen ”varojen jakamiseen” tapahtuipa tämä sitten sidotuista tai vapaista pääomista tai kenelle tahansa (eli kieltää myös esimerkiksi vaikuttamisen osinkojen maksuun osakkeenomistajina oleville kohdeyhtiö avainhenkilöille). Ei ole mitään perustetta sille, miksi Suomesta toimiluvan hakevat vaihtoehtorahastojen hoitajat tulisi direktiivin asettamien velvoitteiden vastaisesti tällä tavalla asettaa muissa ETA-­‐
valtioissa toimivia vaihtoehtorahastojen hoitajia merkittävästi huonompaan asemaan. 18 luvun 7 § tulisi korjata vastaamaan sisällöltään direktiivin 30(2) artiklaa. VII OSA RAJAT YLITTÄVÄ TOIMINTA 19 Luku ETA-­‐valtiot 1 § Oikeus hoitaa toiseen ETA-­‐valtioon sijoittautunutta vaihtoehtorahastoa Pykälän kolme momentista näyttää puuttuvan määräajat FIVA:n ilmoitukselle. Sama koskee luvun 4§:n 3 momenttia. 3 § Oikeus markkinoida ETA-­‐valtioon sijoittautunutta vaihtoehtorahastoa Suomessa Hallituksen esityksen luonnoksen mukaan toimiluvan saaneella AIFM:llä on oikeus markkinoida ETA-­‐vaihtoehtorahastoa 12 luvun mukaisesti. Jottei asema olisi heikompi kuin rekisteröitymisvelvollisella, toimilupavelvollisen, joka ei ole vielä saanut lupaa, tulisi saada markkinoida rahastoa vastaavasti kuin rekisteröitymisvelvollisen. Muutoin tämä voi käytännössä tarkoittaa, että tulee ajanjakso, jolloin suomalaisille (instituutio)sijoittajille ei voida markkinoida samoja tuotteita kuin muihin maihin. Sama koskee vähän eri tavoin 20 luvun 2-­‐3 §:iä: mikä on tilanne ennen toimiluvan saamista? Ja sama periaatteessa koskee markkinointia muihin ETA-­‐maihin (19 luku 4 §), mutta tämä ei ehkä ole enää puhtaasti suomalainen kysymys. Yksityiskohtaisissa perusteluissa koskien 5 lukua (johdanto-­‐osa) todetaan, ettei rekisteröitymisvelvollinen vaihtoehtorahastojen hoitaja saa markkinoida vaihtoehtorahastoja muissa ETA-­‐valtioissa (tarkoittanee markkinointia passilla ei kunkin maan private placement regiimin mukaista markkinointia (samoin 3 luvun 1 §:n perusteluissa)). 5 § ETA-­‐vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeus markkinoida vaihtoehtorahastoa Suomessa Pykälässä säädetään paitsi ETA-­‐vaihtoehtorahaston myös ETA-­‐rekisteröitymisvelvollisen toimijan markkinointioikeuksista, mikä ei kuitenkaan ilmene pykälän otsikosta. 20 Luku Kolmannet maat 2 § Oikeus markkinoida kolmanteen maahan sijoittautunutta vaihtoehtorahastoa 20 Yksityiskohtaisten perustelujen alussa todetaan kategorisesti, että kolmanteen maahan sijoittautunutta vaihtoehtorahastoa ei saa tarjota ei-­‐ammattimaisille asiakkaille. Tältä osin viittaamme tässä lausunnossa 13 luvun kommenteissa sanottuun. 1 momentin 4 alakohta ei perustu direktiiviin ja tulisi poistaa. 3 momentin muotoilu on vaikeasti ymmärrettävä. Ilmeisesti on tarkoitus sanoa, että 1 momentissa luetellut edellytykset tulee täyttyä kohderahaston osalta, jos markkinoidaan sellaista ETA-­‐alueelle sijoittautunutta syöttörahastoa, jonka kohderahasto on sijoittautunut ETA-­‐alueen ulkopuolelle tai jos kohderahasto on sijoittautunut ETA-­‐alueelle ja sitä hoitaa ETA:n ulkopuolelle sijoittautunut hoitaja. Sanamuotoa tulisi täsmentää esimerkiksi lisäämällä viittaus tällaisen syöttörahaston markkinointiin pykälän 1 momentin johdannon loppuun. 3 § Kolmannesta maasta markkinointi 1 momentin 5 alakohta ei perustu direktiiviin ja tulisi poistaa. Myöskään markkinointia koskevat säännökset (12 luvun 2-­‐11) eivät ole direktiivin mukaisia eikä osa niistä luontevasti sovellu hoitajaan (asetusten-­‐ ja määräystenantovaltuus ja komission delegoitu asetus). 5 § Rajat ylittävä sijoittaminen vaihtoehtorahastoon Kotimaisten instituutiosijoittajien sijoitusmahdollisuuksia ajatellen lain 20 luvun 5§ on keskeinen säännös ja sen toinen momentti perusteluineen on tervetullut. Käytännön syistä olisi perusteltua myös täsmentää, että sijoittajan aloitteen jälkeen ulkomainen toimija voi tulla myös tapaamaan kotimaista sijoittajaa. Olisi mielestämme myös perusteltua mahdollistaa se, että myös lain voimaantullessa olemassa oleville sijoittajille voisi esitellä uusia tuotteita ilman että kyseessä olisi direktiivin tarkoittama aktiivinen markkinointi (jo perustettu sijoittaja-­‐ tai asiakassuhde). VIII OSA VALVONTA JA SEURAAMUKSET 22 Luku Seuraamukset ja muutoksenhaku 8 § Vahingonkorvausvelvollisuus Ymmärrämme, että jos samaa vaihtoehtorahastoa markkinoidaan sekä ammattimaisille että ei-­‐ammattimaisille tahoille, niin vahingonkorvausvastuusta voidaan sopia vain ammattimaisten sijoittajien osalta. Kielto vastuusta sopimisesta ei siis toisin sanoen ulotu tällaisissa rahastoissa ammattimaisiin sijoittajiin, vaikka rahastossa olisi sijoittajina myös ei-­‐
ammattimaisia sijoittajia. 2 momentin tekstin ja perustelujen välillä näyttäisi olevan ristiriita vastuun ulottuvuudesta. IV OSA SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET 21 23 Luku Siirtymäsäännökset 1 § Toimilupahakemus ja rekisteröityminen Pykälän 1 momentissa todetaan, että hoitajan on voitava osoittaa ryhtyneensä kaikkiin 3-­‐5 luvuissa säädettyihin toimenpiteisiin lain ja sen nojalla asetettujen säännösten ja määräysten jne. noudattamiseksi ja kyseisissä luvuissa on säädetty muun muassa toimiluvasta ja rekisteröinnistä. Pykälän 2 momentissa puolestaan on todettu, että toimilupa-­‐ tai rekisteröitymishakemus on jätettävä viimeistään 22.7.2014. Pykälissä näyttäisi olevan ristiriitaa, mikä olisi hyvä korjata tai selvittää ainakin lain perusteluissa. Lain sanamuoto ja sen perustelut jättävät nyt epäselväksi, mitä hoitajilta käytännössä edellytetään siirtymäaikana. Ehdotamme, että 1 momentista poistetaan sana ”kaikkiin”, koska lain voimaan tullessa ei ole voinut ryhtyä kaikkiin toimenpiteisiin kun ei ole tiedossa mitä kaikkia toimenpiteitä tulee tehdä ja koska kuitenkin sallitaan toimilupa-­‐ tai rekisteröintihakemuksen jättäminen vasta 22.7.2014. Perusteluissa käytetään tässä kohtaa määrettä ”tarpeellinen”. Tietyissä muissa maissa (ainakin UK ja ilmeisesti myös Saksa) lainsäätäjä on ilmaissut selvästi, että hoitajat voivat harjoittaa rahastojen hoitamista ja markkinointia sekä perustaa uusia rahastoja ilman toimilupaa täyden siirtymäkauden ajan riippumatta siitä, onko kyseessä ETA-­‐alueelle tai sen ulkopuolelle sijoittautunut hoitaja. Suomen lain perusteluista tällainen toteamus puuttuu mutta olisi tervetullut vaihtoehtorahastojen hoitajien keskuudessa toimintojen jatkumisen sallittavuudesta vallitsevan epävarmuuden vähentämiseksi. Katsomme myös, että yksityiskohtaisten perustelujen 1 §:ää koskevan ensimmäisen kappaleen lopussa oleva lista lisäksi edellytetystä näytöstä on mielestämme turha ja aiheuttaa sekaannusta tarvittavista toimenpiteistä, eikä esimerkiksi avaintietoesite välttämättä sovellu kaikkiin hoitajiin. Vaatimukset on esitetty jo aikaisemmin samassa kappaleessa viittauksena lukuihin 3-­‐5. Pykälän 3 momentissa puhutaan markkinoinnista siirtymäaikana mutta vain ei-­‐
ammattimaisiin sijoittajiin suuntautuvan tarjoamisen osalta. Ilmeisesti tästä voidaan tehdä päätelmä, että ammattimaisiin sijoittajiin suuntautuva tarjoaminen on sallittu siirtymäaikana ilman toimilupaa ja ilman lain soveltamista, mutta kuten yllä on jo todettu, tämä olisi hyvä ilmaista selkeästi lain perusteluissa. 2 § Suljetut ja määräaikaiset vaihtoehtorahastot Hallituksen esityksen luonnoksessa lisäinvestoinneilla tarkoitetaan ”uusia merkintöjä tai muita pääoman lisäyksiä silloin, kun kyseinen sijoittaja ei ole jo vaihtoehtorahaston sijoittaja”. Tämän kuuluisi ilmeisesti viitata 2 momenttiin jossa käsitellään ennen 22.7.2013 päättyvää merkintäaikaa. 1 momentissa ilmeisesti viitataan direktiivin artiklaan 61(3), jossa puhutaan rahaston tekemistä sijoituksista. Tällöin lisäinvestoinnilla ei tulisi kuitenkaan tarkoittaa sijoituksia, jotka rahasto saa tyypillisesti tehdä sijoituskautensa jälkeen. Sijoituskautensa jälkeen rahasto saa normaalisti tehdä lisäsijoituksia salkussaan jo oleviin kohteisiin tai sijoituksia, jotka muutoin täydentävät jo tehtyjä sijoituksia. Kyseessä voi olla esimerkiksi kohdeyhtiön uusi rahoituskierros (ml. jo aiemmin sovitut rahoituskierrokset), jatkorahoitus sitä varten, että kohdeyhtiö laajenee, tai kiinteistörahastossa kohteen jatkorahoitus kunnostusta tai laajennusta varten. Tällaiset lisäsijoitukset eivät yleensä kasvata sijoittajan riskiä, koska ne on katettu rahastoon jo tehdyillä sijoitussitoumuksilla (eikä sijoittajilta siis 22 enää haeta uusia sijoitussitoumuksia) ja usein niitä tehdään sijoituksen arvon säilyttämiseksi eikä tuottopotentiaalin kasvattamiseksi. Lisäksi ne edustavat usein vain pientä osaa rahaston kokonaissitoumuksista. Ymmärrämme, että tällaiset sijoitustoimintansa jo lähes päättäneet rahastot on tietoisesti ollut tarkoitus jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ja tämä looginen ratkaisu tulisi selkeyttää hallituksen esityksessä. Tarkoituksenmukaista on, että valvojan ja toimijoiden niukat resurssit keskitetään niiden rahastojen direktiivin mukaiseen hoitamiseen ja valvontaan, joissa sijoitustoiminta on alkamassa tai sijoituskapasiteettia on vielä runsaasti käyttämättä. 1 momenttiin olisi lisäksi syytä lisätä, että sen lisäksi että pykälässä tarkoitettujen hoitajien ei tarvitse hakea toimilupaa, niihin ei myöskään sovelleta muiltakaan osin lain säännöksiä. Tämä on tarpeen, jotta ei synny tulkintaepäselvyyksiä esimerkiksi sen suhteen, tuleeko toiminnan järjestämistä tai raportointia koskevia säännöksiä soveltaa. Komission Q&A:n mukaan tämä ei ole ollut tarkoitus ja ehdotamme, että tästä otetaan maininta lakiin tai sen perusteluihin. Vastaavasti selvyyden vuoksi perustelujen viimeiseen kappaleeseen tulisi lisätä, että hoitajan, joka hoitaa sekä lain soveltamisalan piiriin kuuluvia että sen ulkopuolella olevia rahastoja ei tule soveltaa rahastojen hoitamista koskevia säännöksiä kuitenkaan niiden rahastojen osalta, jotka eivät kuulu soveltamisalan piiriin. Yksityiskohtaisissa perusteluissa ja lakitekstissä on nähdäksemme ristiriita rekisteröitymisvelvollisuutta koskien niiden hoitajien osalta, jotka eivät kuulu lain soveltamisalaan siirtymäsäännösten vuoksi. Lain 23 luvun 2 §:n 1 momentissa todetaan, että kohdassa mainitun rahaston hoitajan on rekisteröidyttävä, vaikka sen ei tule hakea toimilupaa. Yksityiskohtaisissa perusteluissa on kuitenkin todettu, että rekisteröitymisvelvollisuuttakaan ei ole, mikä vastaa komission Q&A:ssa esitettyä komission kantaa. Tältä osin viittaamme komission Q&A:ssa esitettyyn perusteluun (ID 1184), jossa todetaan, että myöskään rekisteröintivelvollisuutta ei ole. 6 § Muut vaihtoehtorahastot Lainkohdassa puhutaan ulkomaisista vaihtoehtorahastojen hoitajista, jotka ovat saaneet FIVA:n markkinointiluvan. Siirtymäsäännöksessä olisi hyvä ottaa kantaa myös siirtymäaikana tapahtuvaan muiden ulkomaisten (sekä ETA-­‐alueelle että kolmansiin maihin sijoittautuneet) vaihtoehtorahastojen hoitajien tarjoamistoimintaan sekä ammattimaisille että ei-­‐
ammattimaisille sijoittajille. Suomen tulisi sallia siirtymäaikana sellaisten ETA-­‐hoitajien hoito-­‐ ja tarjoamistoimet, jotka eivät vielä ole saaneet toimilupaa sekä kolmansiin maihin sijoittuneiden hoitajien hoito-­‐ ja tarjoamistoimet, ilman että niiden täytyy noudattaa lain säännöksiä. Tämä on ehdottoman tärkeää, koska useissa jäsenvaltioissa viranomaiset eivät vielä lain voimaan tullessa ole valmiita myöntämään toimilupia eikä tällaisilla rahastoilla näin ollen tule olemaan markkinointipassia mahdollisesti jopa vielä vuoteen. On sekä sijoittajien että toimijoiden edun mukaista, että tällaisia rahastoja saadaan markkinoida keskeytymättä siirtymäaikana. Sama oikeus tulee koskea myös kolmansiin maihin sijoittautuneita eikä kolmansiin maihin sijoittuneilta ei tulisi edellyttää transparenssisäännösten tai raportoinnin noudattamista ennen kuin sitä edellytetään muilta toimijoilta. Siirtymäaikana ei myöskään tule edellyttää 23 mitään muita erityisiä toimia tällaisten rahastojen markkinoimiseksi. Lisävaatimukset lisäisivät toimijoiden jo ennestään raskasta hallinnollista taakkaa ja kyse olisi ainoastaan selvästi alle vuoden ajasta. Tästä ei pitäisi muodostua riskiä sijoittajille ja olemme ymmärtäneet, että muutkin jäsenvaltiot tulevat sallimaan tämän. Helsingissä 29.5.2013 Juha Peltola Hallituksen puheenjohtaja Suomen pääomasijoitusyhdistys ry Krista Rantasaari Pääsihteeri Suomen pääomasijoitusyhdistys ry