Sienet_ja_terveys02_2010

Sienet ja terveys
Lääketieteellisen mykologian seura ry:n tiedotuslehti
-
ISSN 1456-3533
-
Numero 2 / 2010
Puheenjohtajan palsta
Kaikki talkoisiin!
Ympäristöministeriön Hometalkoot
ovat käynnistyneet! Taiteen talossa
pidetyissä avajaisissa oli niin paljon
väkeä, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet mukaan. Alustukset olivat
alalla pitkään toimineiden asiantuntijoiden valmistelemia. Ennen näkemätön päättäväisyys ja yksimielisyys
vallitsi päämääristä - no, ihan vähäisiä soraääniä lukuun ottamatta. Nyt
kuitenkin tuntui, että jotain konkreettista alkaa tapahtua.
Jos päämäärästä ollaankin yksimielisiä, niin keinoista ei sitten enää
ollakaan. Koulutuksen ja asennemuutoksen tarve tuli esiin kaikissa
puheenvuoroissa. Korjaustapoja on
yhtä monta kuin konsulttejakin, eikä
maassamme ole vielä käynnistynyt
systemaattista tutkimusta oikeista ja
riittävistä korjaustavoista. Ajan myötä tullaan viisaammiksi - toivottavasti. Omista virheistä on vaikea oppia.
Toisten tekemistä virheistä opitaan
yleensä hanakammin.
Nyt on asetettu valtakunnan tasolla
selkeät tavoitteet joista tärkeimpiä
on alan koulutuksen ja pätevöitymisen hankekokonaisuus. Ympäristöministeriön Hometalkoiden talkoopäällikkö Juhani Pirinen toteaa:
“Systemaattisen ja laadukkaan koulutus- ja pätevöitymisjärjestelmän
rakentaminen kosteus- ja homevaurioalalle on välttämätöntä. Arviolta
noin 25 000 rakennusammattilaista
joutuu vuosittain tekemisiin kosteusvauriokorjausten kanssa. Tällä
hetkellä korjaukset epäonnistuvat
usein, koska osaamisessa on puutteita koko ketjussa: ongelmien tutkimisessa, suunnittelussa, korjaamisessa
ja valvonnassa. Haluamme palauttaa
kuluttajien ja kiinteistönomistajien
luottamuksen koko ketjuun. Siihen
tarvitaan yhtenäisen koulutuksen ja
pätevyyden omaava ammattikunta,
joka haluaa olla ylpeä laadukkaasta
työstään”, Pirinen tähdentää.
Hometalkoiden yhteydessä rakennetaan koulutus- ja pätevöitymisjärjestelmä valtionhallinnon, korkeakoulujen ja rakennusalan järjestöjen
yhteistyönä. FT, rakennusinsinööri
Helmi Kokotti Itä-Suomen yliopistosta vastaa hankekokonaisuudesta.
Hometalkoot ovat keskeisesti esillä
myös Sosiaali- ja terveysministeriössä: ’Huono sisäilma on maamme suurimpia ympäristöterveysongelmia.
Pelkästään todettujen työperäisten
homepölykeuhkojen, ammattiastmojen ja vastaavien sairauksien hoitokustannukset ovat vakuutusyhtiöiden mukaan 1,5 miljoonaa euroa
vuodessa. ”Tavoitteena on varmistaa
että Suomessa osataan oikeasti arvioida korjaustarve, korjata kosteus- ja
homevaurioita ja tehdä homeremontteja. Ettei tehdä sutta ja sekundaa”, Jari Keinänen tiivistää. Homeohjelmalla tavoitellaan todellista
vaikuttavuutta: sitä ettei kosteusvaurioiden korjaaminen olisi pelkästään
kosmetiikkaa, jolla tehdään bisnestä.
Korjausmenetelmät on tunnettava.
Keinäsen mukaan usein ei vain osata
tai sitten tingitään työn laadussa.
”Kosteusvaurioiden korjaaminen on
erittäin paljon ammattitaitoa vaativaa hommaa. Meillä on hyvin vähän
yrittäjiä jotka pystyvät oikeasti tekemään sitä. Haluamme varmistaa, että
kosteusvaurioiden korjausrakentamista osataan tehdä, ja että menetelmät joilla arvioidaan korjauksen
laatua ja korjauksen tarvetta ovat
kohdallaan. Siinä mielessä olemme
täällä STM:n ympäristöterveysyksikössä ottaneet tämän valtioneuvoston ohjelman todella ilolla vastaan”,
Jari Keinänen toteaa.
Toinen keskeinen ongelma on korjaustöiden onnistumisen ja vaikuttavuuden mittaaminen: ”Valtion
kannalta kiinnostavin kysymys on se,
mikä on rahojen todellinen vaikuttavuus”. Keinäsen mukaan korjausrakentamiseen jaettujen rahojen
käyttöä ei korjausten onnistumisen
näkökulmasta valvo oikein kukaan.
Tämä on mielenkiintoista, koska
valtiovalta tukee homekorjauksia
kymmenillä miljoonilla vuosittain ja
esimerkiksi Helsingin kaupunki korjaa pelkästään koulurakennuksia 50
miljoonalla eurolla joka vuosi.
”En usko että esimerkiksi keväällä
lisäbudjetissa jaettujen korjausrahojen käyttöä on oikeasti lääneissä
millään tavalla arvioitu - ainakaan
korjausten laadun osalta. Hankesuunnitelmia ei käydä tarkasti läpi
eikä rakentajien osaamista valvota.
Sinänsä rahoista on varmasti paljon
yleistä hyötyä, mutta pahoin pelkään, että rahat menevät osittain
Kankkulan kaivoon”.
Kannattaisiko ministeriön aktivoitua,
vai kuuluisiko asia peräti Valtiontalouden tarkastusvirastolle? Tutkivan
journalismin hedelmiä olemme saaneet jälleen viime viikkoina seurata
mediasta. Monen poliitikon vaalirahasotkut ovat lillukanvarsia näiden
summien rinnalla.
Vuodelle 2011 on jo osoitettu ohjelmarahaa, jolla pyritään ”homeosaamisen” valtakunnalliseen lisäämiseen. Yritysten homeosaamisen
kasvattamisen lisäksi tavoitteena on
kehittää ja nopeuttaa homevaurioiden arviointimenettelyjä sekä arvioida korjausten tuloksia.
jatkuu seuraavalla sivulla
2
Sienet ja terveys 2 / 2010
Sienet ja terveys
Lääketieteellisen mykologian seura ry:n
tiedotuslehti
Lehden sisältöä lainattaessa lähde on aina
mainittava.
ISSN 1456-3533
Vuosikerta 13, numero 2 / 2010
Seuran hallitus vuonna 2010:
Tuula Putus, puheenjohtaja.
Virpi Ratia, sihteeri
Outi Lindroos, taloudenhoitaja
Pentti Kuusela, varapuheenjohtaja
Tarja Ojanen
Ritva Heikkilä
Pirkko Koukila-Kähkölä
Julkaisija: Lääketieteellisen mykologian
seura – Finnish Society for Medical Mycology ry
Toimitus ja taitto:
Tuula Putus ja Mervi Oikonen
Monistuspaikka: Labquality Oy, Helsinki
Julkaistavaksi tarkoitettu aineisto pyydetään lähettämään Seuran sihteerille ensisijaisesti sähköisessä muodossa, joko levykkeellä tai sähköpostitse.
Seuran internetsivut:
http://www.mykologia.net
Pankkiyhteys:
Nordea 165230-1688
Tässä numerossa:
Puheenjohtajan palsta
1
Sienet ja terveys
2
Nimitysuutisia
2
Aiheutuuko jätteiden varastoinnista,
lajittelusta ja jatkokäsittelystä
terveyshaittoja?
3
Kirja-arvostelu
6
Kirjaa muistosi ”pakinanurkkaan”!
7
Valokuvakilpailu 7
Yhteystiedot: Sihteeri Virpi Ratia, Sinikellonpolku 10 B, 01300 Vantaa. Sähköposti:
virpi.ratia@elisanet.fi
Puheenjohtajan palsta jatkuu
Lisäksi kehitetään kaikille rakennushankkeiden osapuolille suunnattavaa arviointiin liittyvää koulutusta ja
viestintää. Muutaman vuonna 2010
rahoitettavan hankkeen korjaussuunnitelmat ja varsinaiset korjaustoimet arvioidaan tarkasti. Lisäksi
annetaan määräraha lääkäreiden tietotason kohottamiseen tähtäävään
koulutukseen. Koulutuskampanja
toteutetaan vuosien 2011-12 aikana.
Hometalkoisiin liittyviä hankkeita
ovat betonirakenteiden kuntotutkimusohje, suurten rakennusten
sisäilmaongelmien
tutkiminen,
asuntokauppariitojen määrät, oikeusistuimien ratkaisut sekä kuntotarkastukset Pohjoismaissa. Hometalkoiden etenemistä kannattaa seurata
netistä www.hometalkoot.fi
Hometalkoot kestävät nyt muutaman
vuoden. Työ ei talkoiden jälkeen
lopu, mutta hyviä työkaluja on kehitetty, hyviä työtovereita saatu ja
jo avajaisissa jaettiin kaikille hienot
työhanskat. Olisiko yhdistyksellämme oma sijansa oikean ja ajantasaisen tiedon levittäjänä, kansallisesti ja
kansainvälisesti? Tervetuloa mukaan
talkoisiin! Hometalkoisiin voi ilmoit-
tautua mukaan ottamalla yhteyttä talkoopäällikkö Juhani Piriseen,
juhani.pirinen@ymparisto.fi
Kiitän yhdistyksen hallitusta aktiivisesta yhteistyöstä ja toivotan kaikille
yhdistyksen jäsenille Rauhallista Joulua ja Menestyksellistä ja Onnellista
Uutta Vuotta 2011!
bioni Oy on aloittanut toimintansa
Kuopiossa. Rintala ja Meklin ovat
tehneet pitkän uran tutkijoina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella
Kuopiossa (entinen Kansanterveyslaitos). Meklin on väitellyt tohtoriksi
koulujen sisäilmaongelmista, Rintala
puolestaan sädesienistä sisäympäristöissä.
Helena Rintala ja Teija Meklin perustivat Mikrobioni Oy:n huhtikuussa
2010. Yritys toimii Technopolis Kuopion tiloissa, ja toistaiseksi omistajien lisäksi on palkattuna yksi puolipäiväinen
laboratoriotyöntekijä.
Yritys tarjoaa asiakkailleen mikrobianalyysejä sekä konsultointia sisäilmakysymyksissä.
Analyysityökaluna Mikrobioni käyttää aluksi perinteisiä viljelymenetelmiä. Tulevaisuudessa on kuitenkin
tarkoitus tehdä tuotekehitystä ja
ottaa käyttöön uusia DNA-pohjaisia
menetelmiä.
Mikrobioni on ollut mukana Technopolis Ventures -yhtiön yrityshautomotoiminnassa sekä Kuopion yliopiston Oili-hankkeessa. (www.tuli.
info)
Tuula Putus, puheenjohtaja
Nimitysuutisia
Tekniikan tohtori Risto Ruotsalainen
on nimitetty VTT:n erikoistutkijaksi
ja rakennusten energiatehokkuustiimin tiimipäälliköksi.
Diplomi-insinööri Tuula Syrjänen
on aloittanut Hengitysliiton korjausneuvontapalvelujen päällikkönä. Syrjänen siirtyi Hengitysliiton palvelukseen Allergia- ja Astmaliitosta, jossa
hän toimi sisäilma-asiantuntijana.
Mikrobitutkijat ryhtyivät yrittäjiksi
Tutkijoina työskennelleet FT Helena Rintala ja FT Teija Meklin ovat
ryhtyneet yrittäjiksi. Rakennusten
mikrobiongelmiin keskittyvä Mikro-
Toivotamme kaikille onnea uusiin
haasteisiin!
Sienet ja terveys 2 / 2010
3
Katsausartikkeli
Aiheutuuko jätteiden varastoinnista, lajittelusta ja jatkokäsittelystä terveyshaittoja?
Kotitalouksissa arvioidaan syntyvän
jätettä henkeä kohti vuorokaudessa
noin 1 kg, josta 70% on biohajoavaa
jätettä: elintarvike-, puutarha-, paperi- ja kartonkijätettä. Osa biojätteestä voidaan kerätä ja kierrättää, osa
kompostoidaan ja osa menee kaatopaikalle.
Kotitalouksien jäteastiat tyhjennetään usein viikon välein ja lajiteltu
jäte vielä harvemmin, joten jätteiden varastointi kotitalouksissa saattaa aiheuttaa haittoja ja ongelmia.
Myös laitoskeittiöt ja elintarvikealan
teollisuus tuottavat suuria määriä
biojätettä.
Hollannissa on tutkittu lajitellun kotitalousjätteen varastointiin liittyvää
bioaerosolialtistusta. Lajiteltua jätettä varastoitaessa mikrobipitoisuudet
olivat erittäin korkeat ja lajiteltua
jätettä varastoitaessa korkeammat
kuin lajittelematonta jätettä varastoitaessa (Wouters 1999, Wouters
ym. 2000). Suomalaisissa tutkimuksissa mitattiin bioaerosolien pitoisuuksia erilaisissa tilanteissa, kuten
homeisen leivän laittaminen roskiin,
takkapuiden kantaminen sisään ja
perunoiden kuoriminen. Homeisen leivän käsittelyn jälkeen ilman
homepitoisuus ylitti 31 000 cfu/m³
(Lehtonen ym. 1993).
Kotitalouksien keittiöiden suunnittelussa ei jätteiden lajittelua ole otettu
vielä kovin hyvin huomioon aivan
uusimpia rakennuksia lukuun ottamatta, joten jätteitä joudutaan varastoimaan tarkoitukseen huonosti
sopivissa astioissa asuintiloissa, kuten keittiössä, tai niihin välittömästi
liittyvissä tiloissa, tuulikaapissa tai
apukeittiössä. Biojätteen ja kiinteän
kaatopaikkajätteen lisäksi kotitalouksissa varastoidaan usein nestemäisiä
jätteitä, lasi-, metalli- ja muovijätettä
sekä ongelmajätteitä kuten paristoja,
liuottimia, raskasmetalleja sisältäviä
akkuja ja elohopeakuumemittareita
sekä vanhentuneita lääkkeitä. Epäpuhtaan lasi- ja metallijätteen varastointiin saattaa myös liittyä mikrobi-
ja hajuhaittoja samalla tavoin kuin
biojätteen käsittelyyn. Asumisterveysoppaassa jätteiden varastoinnista on annettu varsin niukat ohjeet
(Asumisterveysopas 1997).
Maamme kotitalouksissa kompostoidaan biojätettä myös talviaikaan
kylmästä ilmastosta huolimatta. Pienissä 1-2 hengen kotitalouksissa kotikompostori jäätyy helposti talvella
ja materiaalin hajoaminen muuttuu
anaerobiseksi. Pienimuotoisen kompostoinnin hyödyistä ja haitoista
Suomessa ei ole tutkimuksia saatavissa. Englantilaisen tutkimuksen
mukaan pienkompostoreissa tapahtuu erittäin usein anaerobista hajoamista, mikä aiheuttaa hajuhaittoja.
Toisaalta Suomen ilmastossa kompostorin ongelmana voi kesäaikanakin olla liian matala lämpötila, mikä
voi johtaa kärpästen lisääntymiseen
kompostissa.
Valtakunnallisen jätestrategian mukaan jätteiden määrä tulisi minimoida, sekä kierrätystä ja jätteiden
hyötykäyttöä lisätä. Samanaikaisesti
tulisi huolehtia siitä, etteivät jätteet
aiheuta terveysriskejä tai muuta
haittaa (Terveydensuojelulaki 22§).
Kunnan tehtävä on järjestää asumisessa syntyvän jätteen käsittely
alueellaan (Jätelaki ja -asetus 1993).
Biojätteen käsittely on monissa kunnissa hoidettu vain taajamissa. Hajaasutusalueella yhdyskuntajätteeksi
saatetaan ottaa vain kompostiin
kelpaamaton jäteaines ja biojätteen
käsittely jää talouksien pienkomposteissa hoidettavaksi enemmän tai
vähemmän menestyksekkäästi.
Jätteiden käsittely ja lajittelu
työterveydellisenä riskinä
Jätteen kerääjien, lajittelijoiden ja
käsittelijöiden altistumista työympäristössään ja työperäistä oireilua
on selvitetty useissa tutkimuksissa.
Kehitysmaiden slummeissa ja kaatopaikoilla jäteongelmat ovat omaa
luokkaansa, mutta myös kehittyneissä kylmän ja lauhkean ilmaston
maissa jätteiden käsittelyyn liittyy
merkittäviä työterveysriskejä.
Jätteen käsittelyyn liittyviä altisteita
ovat bakteerit, homeet, endotoksiini, glukaani, haihtuvat orgaaniset
yhdisteet (VOC) ja dieselpakokaasut (Poulsen ym. 1995). Jätteen varastoinnin aikana ehtii reilun parin
viikon aikana kasvaa noin 60 eri
bakteerilajia ja noin 20 eri sienilajia,
jotka tuottavat merkittäviä määriä
MVOC-yhdisteitä ja muita pahanhajuisia hajoamistuotteita, butyraattia (voihappoa), rikkiyhdisteitä,
esim. dimetyylisulfidia, butanonia ja
isopreenia (Mayrhofer ym. 2006). Jäteastioiden liian harva tyhjennysväli
aiheuttaa lähiympäristöön merkittävää hajuhaittaa ja saattaa houkutella
haittaeläimiä, kuten kärpäsiä ja jyrsijöitä. Tutkimuksen mukaan työhygieeniset raja-arvot ylittyivät usein.
Jätteen kerääjät altistuvat huomattavan korkeille bioaerosolipitoisuuksille. Jäteauton kuljettajilla on todettu hengitystieoireita, tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ja vatsaoireita
enemmän kuin muilla kuljetusalalla
työskentelevillä. Jätteen lajittelussa
ja käsittelylaitoksissa altistumistasot
ovat vielä korkeammat. Mikrobien
pitoisuudet ilmassa ovat samaa suuruusluokkaa kuin maatalouden työvaiheissa, sadoista tuhansista miljooniin itiöihin / m³.
Hollannissa on arvioitu jätteen käsittelijöiden ja lajittelijoiden altistumista. Kompostointilaitoksilla kokonaispölyaltistus oli jopa 14,3 mg/ m³
jätteen käsinlajittelun yhteydessä ja
lähes 10 mg/ m³ kompostin hoidon
yhteydessä. Endotoksiinipitoisuudet
vaihtelivat 32 ng/ m³ - 131 ng/ m³.
Korkeimmat endotoksiinitasot todettiin jätteenlajittelijoilla. Mikrobialtistumisen taso oli miljoonia itiöitä/
m³ (Van Tongeren ym. 1997). Eräässä
toisessa hollantilaisessa tutkimuksessa jätteen kerääjillä ja käsittelijöillä bakteerialtistuminen oli tasolla
400 000 cfu/m³ ja homealtistuminen
100 000 cfu/m³. (jatkuu seuraavalla sivulla)
4
Työntekijät raportoivat monia ärsytysoireita kuten päänsärkyä, epätavallisen voimakasta väsymystä ja
vatsaoireita (Heldal ja Eduard 2004).
Hollantilainen tutkimusryhmä korosti erityisesti sisätiloissa tapahtuvan jätteenlajittelun ja käsittelyn
johtavan korkeisiin altistumistasoihin ulkotiloissa tapahtuvaan työhön
verrattuna (Wouters ym. 2005). Tutkimuksissa kansalliset työhygieeniset raja-arvot ylittyivät.
Puolassa tehdyn tutkimuksen mukaan jätteen kerääjien ja käsittelijöiden työskentelyolosuhteet olivat
myös huonot. Työilman pölyn kokonaismäärä oli jätteen keräyksessä 7,7
mg/m³ ja kompostoinnissa 4,6 mg/
m³. Kompostointialueella endotoksiinipitoisuus oli 86 ng/ m³, lajittelussa 61 ng/m³ ja jätteen keräysalueella
36 ng/m³. Bakteerinäytteissä olivat
gram-negatiiviset sauvat eli lähinnä
ulosteperäiset bakteerit valtasukuina (Krajewski ym. 2002).
Saksalaisessa tutkimuksessa todettiin jätteenkerääjillä ja käsittelijöillä
IgG-luokan vasta-aineita homeille
ja sädesienille. Työntekijät raportoivat mm. hengitystie- ja iho-oireita.
Työntekijöiden väliset erot altistumisessa ja vasta-aineiden tasossa olivat
kuitenkin suuria (Bünger ja AntlaufLammers 2000). Yhteenvetona työntekijöiden terveyshaitoista todettiin,
että jätteenkäsittelijöillä on selvästi
enemmän vatsaoireita, ihon ja silmien ärsytysoireita ja ODTS-oireita (orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen
oireyhtymä) kuin muulla väestöllä
(Poulsen ym. 1995). VOC- ja erityisesti rikkiyhdisteiden on arveltu aiheuttavan työntekijöiden raportoimia
vatsaoireita (Wilkins 1994).
Äskettäin julkaistussa katsausartikkelissa todettiin työntekijöiden
sairastumisen riskin olevan 1,9 - 4,1
-kertaisen hengitystiesairauksiin, ja
vatsaoireiden ja kuulovaurion vaaran
olevan tätä jonkin verran pienempi (Kuijer ym. 2010). Kanadalaisessa
tutkimuksessa korkeimmat homealtistustasot (mediaani 101 700 cfu/
m³) todettiin maaseudulla kompostoitavaa jätettä keräävillä työnteki-
Sienet ja terveys 2 / 2010
jöillä ja korkeimmat bakteeritasot
puolestaan kaupungeissa. Jätteen
tyhjennysväli tässä tutkimuksessa oli
kaksi viikkoa. Terveyshaittana todettiin hengitystie- ja vatsaoireita sekä
allergiaa (Lavoie ym. 2006).
Suomessa on vertailtu kaatopaikkojen ja muiden jätteenkäsittelylaitosten altistumisolosuhteita ja todettu,
että jätteenkäsittelyssä homealtistuminen oli luokkaa 100 000 cfu/m³.
Kaatopaikoilla ja jätteen keräyksessä
altistumistasot olivat huomattavasti matalammat. Gram-negatiivisten
bakteerien määrä ylitti työhygieeniset raja-arvot jätteenkäsittelyssä ja
VOC-pitoisuudet olivat korkeimmillaan 3000 mikrogrammaa/m³ (Kiviranta ym. 1999).
Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan biojätteen käsittelylaitoksen
jätteen vastaanottotilassa mikrobien
pitoisuudet olivat erittäin korkeat, 21
800 000 cfu/m³ , rumpukompostointihallissa 13 900 000 cfu/m³, ja valvomossa 1 400 000 cfu/m³. Materiaalin
vastaanottohallin endotoksiinipitoisuus oli 200 EU/m³ ja pölypitoisuus
0,6 - 0,7 mg/m³. VOC-analyyseissä
todettiin karboksyylihappoa ja estereitä, erilaisia alkoholeja, ketoneja,
aldehydejä ja terpeenejä (Tolvanen
ja Nykänen 2005). Jätteen murskaushallissa työntekijät raportoivat kuivaa yskää, ihon kutinaa ja ihottumaa
(Tolvanen ja Hänninen 2006).
Kaatopaikkojen ja
jätteenkäsittelylaitosten
ympäristöterveydelliset riskit
Jätteidenkäsitelylaitosten ympäristössä asuville saattaa aiheutua sekä
viihtyvyys- että terveyshaittaa. Mikrobien pitoisuudet jätelaitosten ympäristössä vaihtelevat 100 cfu/m³:n
ja 180 000 cfu/m³:n välillä ja MVOCpitoisuudet olivat jopa 40mg/m³
(Noble ym. 2009). Suomessa tehdyssä puhelinhaastattelussa jätteenkäsittelylaitosten ja kaatopaikkojen lähettyvillä asuvista raportoi hajuhait-
taa 66-100% vastaajista, jotka asuivat alle 1,5 km:n säteellä laitoksesta,
13 - 84% vastaajista, jotka asuivat 1,5
- 3 km:n etäisyydellä ja vielä 3-5 km:n
säteellä 2-64% vastaajista koki hajua
ja haittaa (Aatamila ym. 2010). KeskiEuroopassa tehdyssä tutkimuksessa
hajua raportoitiin 50 - 800 m etäisyydelle asti (Müller ja Thissen 2004).
Kokeellisessa tutkimuksessa kaatopaikoilta vapautuvien hiukkasten vaikutuksia oli tutkittu ihmisen
keuhkokudosviljelmissä ja todettu
Sienet ja terveys 2 / 2010
PM10 ja PM2,5 hiukkasten olevan samalla tavalla haitallisia hengitysteille
kuin kaupunki-ilman PM10-hiukkaset
(Koshy ym. 2009). Tuoreen metaanalyysin mukaan kaatopaikkojen
lähettyvillä sekä vanhojen jätteenpolttolaitosten ja ongelmajätteiden käsittelylaitosten lähettyvillä
asukkaiden terveyshaittojen riski
oli jonkin verran kohonnut. Kolmen
kilometrin säteellä jätteenpolttolaitoksista syöpäriski oli kohonnut noin
3,5% tavanomaisesta. Non-Hodgkin
lymfooman ja pehmytkudossarkooman riski oli hiukan suurempi kuin
muiden syöpämuotojen riski (Porta
ym. 2009). Eräässä toisessa katsauksessa tuotiin esiin oireilun kuten
väsymyksen ja päänsäryn olevan
yleisiä kaatopaikkojen lähettyvillä
asuvilla. Samalla muistutettiin myös
psykososiaalisten tekijöiden ja huolestuneisuuden vaikuttavan myös
oireiden raportointiin. Koska väestö
on tietoinen altistumisestaan, luotettavia kontrolloituja tutkimuksia
on vaikea ellei mahdotonta tehdä
(Vrijheid 2000). Joitakin objektiivisiakin mittaustuloksia on julkaistu.
Kaatopaikkojen lähellä asuvilla lapsilla mangaanin ja arseenin määrät
hiusnäytteissä olivat kohonneet ja
löydös korreloi myös heikentyneiden neuropsykologisten testitulosten kanssa (Wright ym. 2006).
Terveysriskin mekanismit
Jätteen varastointiin ja käsittelyyn
liittyvän terveyshaitan mekanismit
ovat osittain tuntemattomia, mutta on todennäköistä, että terveyshaitat syntyvät samoista syistä kuin
sisäilman kosteusvauriomikrobien
aiheuttamat haitat. Kyse voi olla ärsytyksestä, inflammaatiosta eli tulehdusreaktioista, infektioista ja eri
mekanismeilla syntyvistä allergia- ja
yliherkkyyssairauksista. Yliherkkyyssairauksia voi syntyä välittömän (IgEvälitteisen) ja viivästyneen eli soluvälitteisen mekanismin kautta. Jätteen
käsittelyn on in vitro-kokeissa kuvattu aiheuttavan mm. interleukiini-8
(IL-8) tulehdusvälittäjäaineen erittymistä työntekijöiden keuhkojen
epiteelisoluista. Eri jätteiden käsittelylaitoksista kerätyn pölyn inflam-
maatiopotentiaali osoittautui hyvin
erilaiseksi. Kotitalousjätteen pöly oli
huomattavasti haitallisempaa keuhkosoluille kuin keräyspaperin tai
pullojen keräys- ja lajittelulaitoksen
pöly. Pölyn endotoksiinipitoisuus ei
korreloinut inflammaatiopotentiaalin kanssa, vaan kyseessä on jokin
muu komponentti pölyssä (Allermann ja Poulsen 2000). Myös norjalaisessa tutkimuksessa todettiin jätteen kerääjien ysköksissa IL-8-tason
ja tulehdussolujen määrän nousua
sekä muutoksia keuhkojen toimintakokeissa työviikon aikana. Inflammaatio näytti liittyvän erityisesti endotoksiinialtistukseen ja vähemmän
selvästi betaglukaanialtistukseen.
Yhteyttä elinkykyisten mikrobien
lukumäärän ja tulehduslöydösten
välillä ei todettu. Mikrobien pintarakenteilla ja hajoamistuotteilla oli voimakas soluvaste (Heldal ym. 2003).
Jätteen käsittelyn yhteydessä on kuvattu myös homesienten aiheuttama
suora infektio keuhkokudoksessa.
Tämä voi johtaa edelleen allergisoitumiseen ja ABPA-oireyhtymään (allerginen bronkopulmonaarinen aspergilloosi) (Allmers ym. 2000).
Yhteenveto
Kotitalouksien biojäteastiat tulisi
tyhjentää päivittäin. Kotikompostorien sijasta tulisi suosia suurempia
kompostointiyksiköitä (kortteli, kaupunginosa, kylä), joilla olisi ammattitaitoinen hoitaja. Näin vältyttäisiin
mikrobialtistumiselta
kompostin
hoidon yhteydessä sekä kärpäs- ja
hajuhaitoilta. Biojätteen yli viikon
mittaista varastointia tulisi välttää
ennen jätteen keräilyä käsittelylaitokseen. Biojäteasemilla ja kompostointilaitoksissa työntekijöiden tulee
käyttää suojavaatetusta, silmä- ja
hengityksensuojainta (raitisilmahuppu, jossa on P3-suodatin + aktiivihiilisuodatin) sekä suojakäsineitä.
Tuula Putus
Turun yliopisto
Kirjallisuusviitteet
Aatamila ML, Verkasalo PK, Korhonen M, Viluksela MK,
Pasanen Kari, Tiittanen P, Nevalainen A. Odour Annoyan-
5
ce Near Waste Treatment Centres: A Population-Based
Study in Finland. (Symposium Abstract) Epidemiology
2009;20:S156.
Allermann L, Poulsen OM. Inflammatory potential of
dust from waste handling facilities measured as IL-8 secretion from lung epithelial cells in vitro. Ann Occup Hyg
2000;44:259-69.
Bünger J, Antlauf-Lammers M, Schultz TG, Westphal
GA, Müller MM, Ruhnau P, Hallier E. Health complaints
and immunological markers of exposure to bioaerosols
among biowaste collectors and compost workers. Occup
Environ Med 2000;57:458-464.
Kiviranta H, Tuomainen A, Reiman M, Laitinen S, Nevalainen
A, Liesivuori J. Exposure to airborne microorganisms and
volatile organic compounds in different types of waste
handling. Ann Agric Environ Med 1999;6:39-44.
Allmers H, Huber H, Baur X. Two year follow-up of a
garbage collector with allergic bronchopulmonary
aspergillosis (ABPA). Am J Ind Med 2000;37:438-42.
Heldal KK, Halstensen AS, Thorn J, Eduard W, Halstensen
TS. Airway inflammation in waste handlers exposed to
bioaerosols assessed by induced sputum. Eur Respir J
2003;21:641-5.
Heldal KK, Eduard W. Associations between acute
symptoms and bioaerosol exposure during collection of
household waste. Am J Ind Med 2004;46:253-260.
Koshy L, Jones T, BéruBé K. Characterization and
bioreactivity of respirable airborne particles from a
municipal landfill. Biomarkers 2009;14 (Suppl1):49-53).
Krajewski JA, Tarkowski S, Cyprowski M, SzarapinskaKwaszewska J, Dutkiewicz B. Occupational exposure to
organic dust associated with municipal waste collection
and management. Int JOccup Med Environ Health 2002;
15:289-301.
Kuijer PP, Sluiter JK, Frings-Dresen MHW. Health and safety
in waste collection: towards evidence-based worker
health surveillance. Am J Ind Med 2010; 53;10:1040-1064.
Lavoie J, Dunkerley CJ, Kosatsky T, Dufresne A. Exposure
to aerosolized bacteria and fungi among collectrs
of commercial, mixed residential, recyclable and
compostable waste. Sci Tot Environ 2006;370:23-28.
Lehtonen M, Reponen T, Nevalainen A. Everyday activities
and variation of fungal spore concentrations in indoor air.
Int Biodeter Biodegradat 1993;31:25-39.
Mayrhofer S, Mikoviny T, Waldhuber S, Wagner AO,
Innerebner G, Franke-Whittle IH, Märk TD, Hansel A,
Insam H. Microbial community related to volatile organic
compound (VOC) emission in household biowaste.
Environ Microbiol 2006;8:1960-74.
Müller T, Thissen R, Braun R, Dott W, Fisher G. (M)VoC and
Composting Facilities Part 1: (M)VOC Emissions from
Municipal Biowaste and Plant Refuse. Environ Sci Pollut
Res 2004;11:91-97.
Noble R, Elphinstone JG, Sansford JG, Budge GE, Henry
CM. Management of plant health risks associated with
processing of plant-based wastes: A review. Biores Technol
2009;100:3431-46.
Porta D, Milani S, Lazzarino AI, Peruci CA, Forastiere F.
Systematic review of epidemiological studies on health
effects associated with management of solid waste.
Environ Health 2009;8:60.
Poulsen OM, Breum NO, Ebbehøj N, Hansen AM, Ivens
UI,van Lelieveld D, Malmros P, Matthiasen L, Nielsen BH,
Nielsen EM et al. Collection of domestic waste. Review of
occupational health problems and their possible causes.
Sci Total Environ 1995;18:1-19.
Tolvanen O, Nykänen J, Nivukoski U, Himanen M, Veijanen
A, Hänninen K. Occupational hygiene in a Finnish drum
composting plant. Waste management 2005;25:427-433.
Tolvanen OK, Hänninen KI.Mechanical–biological waste
treatment and the associated occupational hygiene in
Finland. Waste Management 2006;26:1119-1125.
Van Tongeren, Van Amelsvoort L, Heederick D. Exposure
to organic dusts, endotoxins and microorganisms in the
municipal waste industry. Int J Occup Environ Health
1997;3:30-36.
(jatkuu seuraavalla sivulla)
6
Wilkins K. Volatile organic compounds from household
waste. Chemosphere 1994;29:47-53.
Wouters I. Endotoxin and beta-(1-->3)-glucan exposure
in household waste collectors and compost workers: a
relation with upper airway inflammation. Schriftenr Ver
Wasser Boden Lufthyg 1999;104:546-50.
Wouters IM, Douwes J, Doekes G, Thorne PS, Brunekreef
B, Heederik DJ. Increased levels of markers of microbial
exposure in homes with indoor storage of organic
household waste. Appl Environ Microbiol. 2000
Feb;66(2):627-31.
Sienet ja terveys 2 / 2010
Wouters IM, Spaan S, Douwes J, Doekes G, Heederick
D. Overview of personal occupational exposure levels
to inhalable dust, endotoxin, β(1-3)-glucan and fungal
extracellular polysacharides in the waste management
chain. Ann Occup Hyg 2005;50:39-53.
Vrijheid M. Health effects of residence near hazardous
waste landfill sites: a review of epidemiologic literature.
Environ Health Perspectives 2000;108 (Suppl 1):101-12.
Wright RO, Amarasiriwardena C, Woolf AD, Jim R, Bellinger
DC. Neuropsychological correlates of hair arsenic,
manganese and cadmium levals in school-age children
residing near a hazardous waste site. Neurotoxicology
2006;27:210-6.
Kirja-arvostelu
Tuula Putus: Home ja terveys - Kosteusvauriohomeiden ja
hiivojen terveysvaikutukset
Suomen ympäristö- ja terveysalan kustannus Oy, 2010
Ympäristöterveyteen liittyvästä työstään tunnetun ympäristölääketieteen dosentin ja seuramme puheenjohtajan Tuula Putuksen odotettu ja
toivottu kirja Home ja terveys tulee
käytännön tarpeeseen.
Kirja täydentää hyvin STM:n Asumisterveysoppaan mikrobitietoutta
kosteusvauriomikrobien terveysvaikutusten osalta. Kirja antaa läpileikkauksen mikrobien aiheuttamista
haitoista terveydenhuollon parissa
työskenteleville, terveydensuojelun
ammattilaisille sekä myös meille rakennusterveyden asiantuntijoille.
Kirja antaa selkeän kuvan yksittäisten mikrobien mahdollisuuksista aiheuttaa vakavia terveyshaittoja sekä
pysyviä sairauksia altistuksen yhteydessä tai sen jälkeen. Teoksesta löytyy myös tuhti tietopaketti kosteusvaurioissa elävien homesukujen aiheuttamista allergisoivista, toksisista
sekä infektoivista ominaisuuksista.
Kirjassa myös suositellaan uusia terveysperusteisia toimenpiderajoja.
Kirjan kuvaamien esimerkkitapausten myötä konkretisoituvat altistumisen aiheuttamat terveyshaitat
sellaisellekin lukijalle, joka omakohtaisesti tai työssään ei ole joutunut
tekemisiin rakennusten homeiden
aiheuttamien oireiden ja sairauksien
kanssa. Esimerkkitapaukset tuovat
tietoa myös niille, jotka eivät usko
haittoihin tai aliarvioivat kosteusvauriohomeiden aiheuttamien oireiden
ja niistä aiheutuvien vakavienkin sairauksien merkitystä.
Kirjassa kerrotaan yksilöidysti puutavaran mikrobisuvuista. Tämä kirjan luku kuvastaa hyvin sitä, miten
herkkää rakentaminen on ja miten
tärkeää oikeaoppinen rakennusmateriaalien säilytys sekä materiaalien
käytön yhteydessä tapahtuva materiaalien laadunvarmistus rakentamisessa on jotta mikrobien aiheuttamat terveyshaitat kyettäisiin ennaltaehkäisemään.
Lukija ymmärtää tästä luvusta myös
sen, että eri rakennusmateriaalien
kosteudensietokyvyllä on suuria
eroja ja jotkin rakennusmateriaalit
ovat erittäin vaurioherkkiä. Näihin
vaurioherkkiin materiaaleihin voi
hyvinkin nopeasti tulla terveyshaittaa aiheuttavia homeita, hiivoja ja
niiden
aineenvaihduntatuotteita
sekä toksiineja. Teoksessa kerrotaan
kiinnostavasti myös harvinaisista
kosteusvauriomikrobeista ja niiden
terveydellisestä merkityksestä.
toisi maallikkolukijalle selvyyttä erityisesti hiljattain julkisuudessa käydyn keskustelun jälkeen.
Itseäni ilahdutti erityisesti kirjan
kappaleessa ’Päätelmät’ käsitelty
riskinarviointi ja arvioinnille määritetyt kriteerit sekä runsaasti toksiineja
tuottaville mikrobeille ehdotettu
nollatoleranssi ja heikon immuunipuolustuksen omaavien ihmisten altistuksen totaaliehkäiseminen.
Kirjaa voi suositella kaikille rakennusten aiheuttamien terveyshaittojen
parissa työskenteleville. Kirja on lajissaan ensimmäinen ja antaa ensiarvoisen tärkeää sekä yksilöityä tietoa
homeiden aiheuttamista terveyshaitoista, niiden ennaltaehkäisystä sekä
haittojen poistosta.
Lukija jää kaipaamaan bakteerien,
erityisesti sädesienten esittelyä ja
terveysmerkityksen arviointia. Myös
Cladosporiumin merkitys kosteusvaurioissa puuttui. Lisäksi tulehdusmekanismien ja toksisten vaikutusten tarkempi kansantajuinen esittely
Päivi Pakalén
Tutkijoilla tuntuu olevan vielä keskinäisiä mielipide-eroja toksiinien
merkityksestä, mikä toivottavasti
poistuu tutkimuksen edetessä. Myös
materiaalipäästöjen terveyshaittojen
tarkastelu puuttuu kirjan ensimmäisestä painoksesta. Mahdollisesti kirjan seuraavissa painoksissa saadaan
näistäkin asioista lisää tietoa.
VTT:n sertifioima
rakennusterveysasiantuntija
Sienet ja terveys 2 / 2010
7
Kirjaa muistosi ”pakinanurkkaan”!
Kutsumme juuri sinut muistelemaan
menneitä mykologian pioneerivuosilta. Onko mieleesi jäänyt jokin
koskettava / hauska / käänteentekevä
ja/tai mielenkiintoinen tapahtuma
alan varhaisilta vuosilta?
sähköpostitse, ensisijaisesti tuula.
putus@utu.fi
Myös hyväntahtoiset anekdootit ovat
sallittuja ja kuvat erityisen
tervetulleita.
Kyseessä voi olla esimerkiksi tärkeä
julkaisu, potilastapaus, monitieteisen
työryhmän saavutus tai muu asia,
joka kannattaisi ikuistaa ja jakaa
nuorempien kollegojen kanssa.
Avaamme pakinapalstan erittäin
epätieteellisille teksteille otsikolla
”Vanha mykologi muistelee”. Niin
kauan kuin vielä muistamme. Vetoan
erityisesti perustajajäseniin: jakakaa
ainutlaatuiset muistot kanssamme!
Pyydämme
lähettämään
noin
1-2 sivun mittaiset tekstit seuran
puheenjohtajalle tai sihteerille
Seuraava lehti
ilmestyy keväällä 2011,
joten kirjoitusaikaa on vaikkapa
joulunpyhinä.
Tuula Putus
Valokuvakilpailu
Lääketieteellisen Mykologian seuran jäsenille
Lääketieteellisen Mykologian seura
kutsuu jäsenensä osallistumaan
mikro- ja makrosieniaiheiseen
valokuvakilpailuun.
Kilpailuaika päättyy 30.9.2011.
Parhaat kuvat palkitaan.
Kilpailussa on kolme sarjaa:
1. mikrosienet
mikroskooppikuville ja
kudosleikkeille
2. makrosienten sarja
näkyville sienille ja
sienikasvustoille
3. rakennus- tai rakennekuvat
joissa näkyy ’ajan hammas’
ja siitä seuraavat mikrobi- tai
muut vauriot
Voit lähettää kuvia digitaalisessa
muodossa tai paperikuvina Seuran
sihteerille.
Digikuvia voi lähettää myös esim
CD-levyllä.
Jos skannaat paperikuvia, käytä
resoluutiona
100-200
pikseliä/
tuuma.
Sähköpostin liitteenä lähetettävien
digikuvien koko voi olla enintään 10
MB.
Kuvien lähettämisen yhteydessä
pyydetään mainitsemaan:
• mihin sarjaan kuva osallistuu
• kuvien ottajan yhteystiedot
• saako kuvan julkaista Mykologian
seuran lehdessä ja verkkosivuilla
• haluatko paperikuvat takaisin,
liitä tällöin mukaan osoitteella
varustettu postituskuori
Tuula Putus
8
Sienet ja terveys 2 / 2010