docHUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry
download 
Report Transcription
HUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry
HUOLTOUPSEERI Huoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti 3 2013 H Onnistunutta Huoltotapahtumaa vietettiin Hennalassa H Puolustusvoimien logistiikkapäällikkö: ”Organisaatiotasoja vähennetään ja päätöksentekoa delegoidaan alemmas” TÄYTTÄ OLUTTA. ISAF – optimismia ja synkkiä pilviä Sotilashallinnollisen aikakauslehden perinteiden jatkaja Huoltoupseeriyhdistys r.y:n JÄSENLEHTI 3/2013 Päätoimittaja EV evp Risto Gabrielsson Kalevi 109 B – 3 50104 Tartto, Viro risto_gabrielsson@hotmail.com Toimittajat Hans Gabrielsson Luuvantie 6 B 4, 02620 Espoo 040 952 3062 hans.gabrielsson@elisanet.fi Ilmoitusmarkkinointi Juha Halminen (09) 873 6944 juha.halminen@kolumbus.fi Huoltoupseeriyhdistys r.y. Valtuuskunta Pj Harri Juhani Koponen Vpj Heikki Härtsiä Hallitus Pj EV Risto Kosonen Vpj KAPT res Caj Lövegren Jäsenet EVL Aarne Veijalainen EVL evp Matti Paasivaara LTN res Hans Gabrielsson EV Timo Saarinen KAPT res Olli Happonen MAJ Lauri Rissanen MAJ Juha Ponto MAJ Juha Lemminki Osoitteiden muutokset, jäsenmaksuja sekä jäsenrekisteriä koskevat tiedustelut ja laskutusasiat pyydetään lähettämään KIRJALLISESTI osoitteella Huoltoupseeriyhdistys r.y. /co Tarja Takala Sepäntie 15 A 04300 TUUSULA tai sähköpostilla tarja.takala@pp.inet.fi Kokousasiat, jäsenhakemukset ja aluetoimintaa koskevat tukipyynnöt Sihteeri KAPT Jere Perkiökangas Maanpuolustuskorkeakoulu PL 7, 00861 HELSINKI jere.perkiokangas@mil.fi Kansikuva: Huoltotapahtuma 2013 (Hans Gabrielsson) ISSN 0355-2586 (Painettu) ISSN 2341-6122 (Verkkojulkaisu) AO-PAINO 2013 Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli, www.ao-paino.fi ISAF operaation missio Afganistanissa on tukea maan hallintoa, heikentää kapinallisten toimintakykyä ja taistelutahtoa sekä tukea ja parantaa maan turvallisuusviranomaisten ja -joukkojen (Afghan National Security Forces ANSF) kykyä ja kokoa ottaa vastuu maan turvallisuustilanteesta. Hallintoa ja yhteiskunnallis-taloudellista kehitystä halutaan parantaa niin, että myös maan väestö havaitsee parantuneen turvallisuusympäristön. Vastuuta ollaan vaiheittain siiryämässä maan omille kansallisille turvallisuusjoukoille. Koko prosessin pitäisi olla valmiina ensi vuoden loppuuun mennessä kuten Lissabonin vuoden 2010 ja Chicagon vuoden 2012 huippukokouksissa sovittiin. Tämän vuoden kesäkuussa maan presidentti Karzai julisti viidennen ja viimeisen vaiheen alkaneeksi. Kun tämä vaihe on täysin toteutettu, jäljellä olevat maan viimeiset 11 maakuntaa siirtyvät Afganistanin joukkojen valvontaan ja tämän jälkeen niillä olisi vastuullaan koko maa. Afghan National Security Forces käsittää nykyisin noin 183,000 henkeä ja poliisivoimat Afghan National Police (ANP) noin 151,000 henkeä. Vastuu joukkojen kehittämisestä ja ylläpidosta on maan hallituksella, mutta kansainvälinen yhteisö on sitoutunut antamaan koulutustukea vuoden 2014 jälkeenkin. Joukkoja koulutetaan, mutta tappioitakin tulee. Helsingin Sanomat raportoi 3.9.2013, että Afgaanipoliisien kuolemat ovat hurjassa kasvussa; “Afganistanissa kuolee pahimmillaan yli sata poliisia viikossa. Kuolemat ovat lisääntyneet rajusti sen jälkeen, kun afgaanijoukot virallisesti ottivat turvallisuusvastuun maastaan. Tapauksia sattuu jo siinä määrin, että Afganistanin hallitus on pidättäytynyt kuolinlukujen säännöllisestä julkaisusta, kertoo uutistoimisto Reuters. Armeijan uhrimääristä ei tiedoteta enää lainkaan.“ Maa on erittäin vaikekulkuinen, tieyhteydet ovat harvassa ja ne ovat tienvarsipommien takia hyvin vaarallisia. Sääolosuhteet ovat rankkoja. Kun taisteluja käydään syrjäseuduilla on haavoittuneiden evakuointi äärimmäisen vaikeaa. Monessa tapauksessa evakuointi helikopterilla on ainoa tehokas henkeä säästävä keino. Kansainvälinen koalitio on kuitenkin vetäytymässä alueelta vieden kipeästi kaivattua kalustoa mukanaan. The Washington Post raportoi tämän vuoden toukokuussa, että Afganistanin omilla ilmavoimilla on noin 60 helikopteria, mutta suuri osa niistä on jatkuvasti pois käytöstä eikä niistä ole yhtäkään osoitettu vain potilasevakuointeihin. Evakuointikapasiteetin puutteet pistävät joukkojen motivaation varmasti kovalle koetukselle. Nato-operaation komentaja, kenraali Dunfordin sanoi haastattelussa Afganistanin joukkojen tarvitsevan vielä noin 3–5 vuotta kehittyäkseen. Aika tuntuu melko optimistiselta sellaisen tason saavuttamiseen, jolla koko maata kyettäisiin kontrolloimaan edes välttävästi. Ja tässä tapauksessa aika tuntuu pelaavan taleban-taistelijoiden hyväksi. Tässä numerossa: Pääkirjoitus.............................................................................................. 3 Puheenjohtajan kynästä – Logistiikkaupseerit ry.................................... 4 Everstiluutnantti evp Kaarle Pentti promovoitiin sotatieteiden kunniatohtoriksi................................................................. 5 Puolustusvoimien logistiikkapäällikön haastattelu................................... 6–8 Henki voitti materian Talvisodassa.......................................................... 10–11 Yhteiskunnan kriisinkestävyyden kehityssuuntia..................................... 12–14 Yhdysvaltojen Tactical Combat Casualty Care -toimintatapamalli lääkintähuollon kehitystrendinä............................................................... 16–19 Prosessijohtaminen tuo uusia mahdollisuuksia....................................... 20–23 Tehokkuutta logistiikkajärjestelmän toimintaan....................................... 24–26 Huoltotapahtuma järjestettiin Hennalassa............................................... 28–35 Ensimmäiset huollon upseerikokelaat valmistuivat Haminasta............... 36–37 Huollon osaajien hyvähenkinen Herrasmieskilpailu 2013........................ 38–39 Huoltoveljet teemamatkalla Virossa........................................................ 40–41 Metsäveljet – toimintaa neuvostomiehittäjiä vastaan............................. 42–43 NATO etenee uudelle osaamisalueelle – Energiaturvallisuuskonferenssi.... 44 Vuosikokousilmoitus................................................................................ 46 3 Puheenjohtajan kynästä Logistiikkaupseerit ry Esitän Huoltoupseeriyhdistyksen nimen vaihtamista Logistiikkaupseerit ry:ksi. Samalla esitän, että Huoltoupseeri -lehti muutetaan Logistiikkaupseeri -lehdeksi. Perustelen esitystäni sillä, että nykyisen Huoltoupseeriyhdistyksen toimintaan kaivataan uutta potkua ja sisältöä. Yhdistyksen tarkoitusta ei yksinkertaisesti voida kyllin noudattaa, jos kaikki logistiikan alalla työskentelevät aktiivi- ja reserviupseerit eivät tunne yhdistystä omakseen – erityisesti tämä koskee nuoria aktiivi- ja reserviupseereita. Jo vuosia sitten Puolustusvoimien huoltojärjestelmästä on siirrytty Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmään. Toimintaa ohjaa Puolustusvoimain komentajan hyväksymä Puolustusvoimien Logistiikkastrategia. Logistiikka on yksi puolustusvoimien keskeisimmistä toimialoista etenkin jatkossa – mittasuhteiltaan se on lähes puolustushaara. Logistiikka tarkoittaa puolustusvoimissa ”kaikissa toimintaympäristöissä tapahtuvaa kokonaisvaltaista prosessia, jolla luodaan ja ylläpidetään joukkojen ja henkilöstön toimintakykyä tarpeen mukaisesti sekä hankitaan, tuotetaan, varastoidaan, jaetaan, modernisoidaan sekä kunnossapidetään ja poistetaan käytöstä materiaalia. Logistiikkaan kuuluu tuotteiden ja palvelujen tilaus-toimitusketjut sekä niiden hallinta. Puolustushaarojen huolto sisältyy logistiikkaan”. Puolustusvoimiin perustetaan 1.1.2015 Puolustusvoimien logistiikkalaitos (PVLOGL). Kyseiseen laitokseen keskitetään kaikki puolustusvoimien logistiikan toiminnot, mukaan lukien kumppanuudet ja kaupallinen toiminta. Puolustushaaroihin jää sen oma orgaaninen huolto, taistelujärjestelmän välitön tuki, joka on osa puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää. Vain osa PVLOGL:ssa palvelevasta henkilöstöstä on huoltokoulutuksen saaneita, mutta kaikki työskentelevät logistiikan kanssa. Käsitteenä logistiikka (logistics) on kansainvälisesti laajasti käytössä. Se on elinkeinoelämän ja teollisuuden laajasti käyttämä strateginen käsite. Logistiikka käsittää materiaali- ja 4 palveluvirrat, joita ohjaa asiakkaalta lähtevä pääoma- ja tietovirtojen kokonaisuus. Toiminnassa olennaista on asiakas. Logistiikan alakäsite on huolto, mikä kuvastaa nykyisellään lähinnä vain käytännön ylläpitotoimia osana suurempaa logistista kokonaisuutta. Yhdistyksen sääntöjen mukaan: ”Yhdistyksen tarkoitus on tukea maanpuolustusta edistämällä vahvaa maanpuolustushenkeä, huollon kehittämistä ja tutkimustoimintaa, toimimalla sekä vakinaisessa palveluksessa että reservissä olevien huoltoupseereiden yhteisenä maanpuolustusjärjestönä sekä tarjoamalla jäsenilleen tilaisuus keskinäiseen kanssakäymiseen.” Yhdistyksen keskeiset haasteet ovat nuorten aktiivi- ja reserviupseereiden etenkin ilma- ja merivoimien sekä materiaalialan upseereiden aktivoimisessa. Muuttamalla yhdistyksen nimi vanhentuneesta huollosta nykyaikaiseen ja laajempaan käsitteeseen, logistiikkaan, voidaan toimintaa laajentaa ja kehittää niin elinkeinoelämään ja teollisuuteen kun nuorten upseereidenkin suuntaan sekä kehittämisen ja tutkimuksen seuranta huoltoa laajempiin kokonaisuuksiin. Hyvät yhdistyksen jäsenet HUY:n hallitus pohtii edellä esittämääni asiaa ja tuo asian yhdistyksen syyskokoukseen. Tähän kevätkokouskin velvoitti hallitusta. Kenttähuolto ja huoltoupseeri nimenä varmasti säilyvät, mutta logistiikka on käsitteenä huomattavasti laajempi, terminä vetävä ja nuorekas. Logistiikalla on kotimaisessa ja kansainvälisessä käsitteistössä vakiintunut paikkansa. Nimen ja säätöjen päivitys on tehtävä nyt, mikäli yhdistyksemme haluaa kehittyä puolustusvoimien ja elinkeinoelämän mukana. Esitän, että olemme mukana uudistumassa – uudistuva maapuolustus, uudistuva puolustusvoimien logistiikka, uudistuva Huoltoupseeriyhdistys! Nähdään vuosikokouksessa 5.11.2013 Helsingissä! Everstiluutnantti evp Kaarle Pentti promovoitiin sotatieteiden kunniatohtoriksi Maanpuolustuskorkeakoulu on myöntänyt ensimmäiset sotatieteiden kunniatohtorin arvonimet. Sotatieteiden kunniatohtorit ovat merkittäviä ja Maanpuolustuskorkeakoulun toiminnan kannalta keskeisiä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Sotatieteiden tohtoreiden promovointitilaisuus järjestettiin 5.–7.9.2013 Helsingissä ja siihen kuului useita eri tilaisuuksia. Niistä ehkä näyttävin oli kulkue Helsingin Tuomiokirkolle. Yhteensä promovoitiin kuusi sotatieteiden kunniatohtoria ja 18 sotatieteiden tohtoria. Puolustusvoimien logistiikan ja huollon kannalta merkittävin promovoiduista tohtoreista on everstiluutnantti (evp) Kaarle Henrik Pentti. Teollisuusneuvos, everstiluutnantti Kaarle Henrik Pentti (s. 1918) valmistui kurssinsa priimuksena Kadettikoulusta vuonna 1941, diplomi-insinööriksi Teknillisestä Korkeakoulusta 1947 ja ekonomiksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta 1947. Sodan aikana hän palveli useissa ilmatorjunnan ja ilmavalvonnan tehtävissä toimien sodan lopussa Helsinkiin sijoitetun valonheitinpatteriston komentajana. Valmistuttuaan diplomi-insinööriksi Pentti työskenteli teollisuuselämän palveluksessa. Hän toimi muun muassa Yhtyneiden paperitehtaiden johtajana ja yli 20 vuotta Lemminkäisen hallituksen puheenjohtajana. Toimiessaan Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan suunnittelujohtajana vuosina 1977–1983 Pentti loi Suomen kriisiaikojen huoltovarmuusjärjestelmän hyödyntäen tehtävässään sotilas- ja teollisuusuransa kokemuksia. Teollisuusneuvos, everstiluutnantti Kaarle Henrik Pentti on Huoltoupseeriyhdistys ry:n kunniajäsen ja Valtuuskunnan kunniapuheenjohtaja. Hän on perustanut Valtuuskunnan, toiminut sen ensimmäisenä puheenjohtajana ja ollut yhdistyksen kantavana voimana vuosikymmenet. Teollisuusneuvokseksi Pentti nimitettiin 1979 ja Teknillinen korkeakoulu promovoi hänet kunniatohtoriksi 2003. Maanpuolustuskorkeakoulun historian ensimmäiset sotatieteiden kunniatohtoreiden arvonimet myönnettiin syyskuussa 2013. Kuvassa everstiluutnantti, teollisuusneuvos Kaarle Henrik Pentti vihitään sotatieteiden kunniatohtoriksi. Huoltoupseeriyhdistys ry onnittelee sotatieteiden kunniatohtori Kaarle Penttiä lämpimästi! 5 Puolustusvoimien logistiikkapäällikön haastattelu Puolustusvoimien logistiikkapäällikkö, prikaatikenraali Timo Rotonen ja yhdistyksen puheenjohtaja, eversti Risto Kosonen. Herra Kenraali, Teillä on erittäin laaja kokemus Puolustusvoimien ja sittemmin Maavoimien materiaalilaitoksen tehtävistä. Lisäksi olette toimineet Helsingin Ilmatorjuntarykmentin komentajana ja kansainvälisissä tehtävissä. Olette toimineet nyt Puolustusvoimien logistiikkapäällikkönä runsaan vuoden. Mitkä ovat kokemuksenne? Suuria yllätyksiä ei ole matkan varrella tullut, sillä tehtäväkenttä on edellisten tehtävien kautta pääpiirtein hyvin tuttu. Joihinkin vähemmän tuttuihin toimialoihin on tietenkin ollut välttämätöntä perehdyttyä - aina kannattaa oppia uutta tai syventää omaa aiempaa osaamistaan. Ilman opastusta logistiikan kentässä ei tarvitse harhailla, sillä lähipiirissä on erittäin osaavia asiantuntijoita, joilla on hyvä ote työhönsä. 6 Puolustusvoimauudistus (PVUUD) on näkynyt merkittävällä tavalla toimenkuvassa. Aikaisemmista uran vaiheista logistiikan tehtävissä ja kokemuksesta organisaation muutoksen johtajana on ollut selkeää hyötyä. Teidän keskeinen tehtävänne on johtaa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen valmisteluja. Missä vaiheessa työ on tällä hetkellä? PVUUD:n esiselvitys- ja valmisteluvaiheet olivat jo pitkällä, kun tulin mukaan kuvaan. Koko vuosi 2012 ja logistiikkajärjestelmää koskevien päätösten valmistelu sekä keskeisten perustedokumenttien tuottaminen niukoilla resursseilla oli kova ponnistus. Suunnitteluryhmässä on nyt hyvä joukko kokoaikaisia tekijöitä. Työ on kohdistunut konkreettisemmin uuden organisaation toimintaan ja rakenteisiin. Kesällä tullee tarvittavat Puolustusministerin hallinnolliset päätökset, jonka jälkeen voidaan perustaa uusien organisaatioiden rungot. Työ on edetty suunnitellulla aikataululla ja tuotos on laajasti todettu laadukkaaksi. Laitoksen prosessit on rakennettu ja kuvattu tarkasti sekä keskeisiltä osin niiden toimivuus on testattu ”pelaamalla”. Kuvauksessa ollaan jo etenemässä yksittäisten henkilöiden työohjeiden tasolle. Muut keskeiset normit ovat luonnoksina lausuntokierroksella, esimerkiksi palveluja käyttäville joukoille tärkeä ”Tukeutumisohje Puolustusvoimien Logistiikkalaitokseen” lähti juhannuksen paikkeilla arvioitavaksi. Toimintamallit on tarkoitus ottaa mahdollisimman laajasti käyttöön jo vuoden 2014 aikana periaatteella ” Ei anneta vuoden 2015 yllättää”! Miten keskitettyyn logistiikkaan siirtyminen muuttaa puolustushaarojen ja joukko-osastojen tehtäviä? Tehostuuko toiminta? Toiminta tehostuu monellakin tavalla. Logististen palvelujen tuottaminen 20% aiempaa vähemmällä henkilöstöllä on tässä kaikkein yksinkertaisinta matematiikkaa. Palveluja käyttävät joukot ja puolustushaarat voivat jatkossa keskittyä tehtävissään olennaisimpaan: koulutukseen, joukkotuotantoon, operatiivisiin ja valmiusasioihin. Puolustushaaroilla säilyy taistelujärjestelmän välitön huolto ja sen kehittäminen (kenttähuolto). Logistiset palvelut tuotetaan siihen erikoistuneella organisaatiolla, joka vastaa materiaalitoiminnoista, palvelujen järjestelyistä, sopimuksista jne. Materiaalin elinjakso ja materiaaliin kohdistettavat toimenpiteet sen eri vaiheissa hallitaan kokonaisuutena, mikä mahdollistaa toiminnan rationaalisen järjestelyn. Toimintatapoja uudistetaan ja suunnitelmallisuutta nostetaan esimerkiksi käytettävyysperusteisen kunnossapidon avulla. Edellä kuvattu keskittyminen ydintehtäviin ei tehosta pelkästään logistiikan järjestelyjä, vaan myös joukko-osastojen, palvelujen käyttäjien toimintaa. Tehostumista voidaan tavoitella myös kumppanuuksien kautta. Uudistuksen yksi keskeinen tavoite on ollut organisaatiotasojen vähentäminen ja päätöksenteon delegointi alemmas. Näillä eväillä suuressakin organisaatiossa pyritään tekemään palvelujen tuottamiseen liittyvät ratkaisut lähellä palvelujen käyttäjää. Vastaavia menettelyjä on löydettävissä jo nykyisessä organisaatiossa huoltorykmenttien palvelukonseptissa. Puolustushaarojen parhaat käytännöt pyritään ottamaan yhteiseen käyttöön kehitettäessä puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää, tämä niin hankkeiden, hankintojen, kunnossapidon ja muidenkin toimintojen osalta. sa. Alkuvaiheen uraa huoltoupseeri palvelee tyypillisesti joukko-osastossa, pääasiassa joukkotuotannon tehtävissä. Luonteva jatke sille on suuntautuminen esikuntien suunnittelu- ja toimialatehtäviin sekä jatkokoulutuksen kautta ylempiin huollon ja logistiikan tehtäviin. Logistiikan urapolku tarjoaa monipuolisia tehtäviä aivan ylimmille tehtävätasoille saakka. Olitte käyneet kentällä seuraamassa kenttähuollon koulutusta, joukkotuotantoa ja kenttähuollon kehittämistä. Miltä toiminta näyttää? Toiminta näyttää laadukkaalta ja dynaamiselta. Huollon joukkotuotanto on melko uusi asia, joka kehittyy jatkuvasti ja nopeasti. Joukkotuotettava perusyksikkö, huoltokomppania, on modulaarinen ja toiminnaltaan samankaltainen, olipa se yhtymien tai logistiikkarykmenttien alueella. Materiaalihankinnat terävöittävät suorituskykyä ja tuovat us- kottavuutta. Huollolla on nykyään selkeä identiteetti ja hyvää särmää. Kuinka tärkeänä näette kenttähuollossa tehtävän kehittämisen? Puolustushaaroilla säilyy taistelujärjestelmän välitön huolto, kenttähuolto ja sen kehittäminen on puolustushaarojen tehtävä. Rajapintojen rakentaminen huoltojärjestelmän ja logistiikkajärjestelmän välillä tehdään yhteistyössä molempien järjestelmien kehittäjien välillä. Teillä on erittäin hyvä kokemus myös kansainvälisistä kriisinhallintatehtävistä. Miten voimme hyödyntää operaatiosta saatavaa kokemusta puolustusvoimien logistiikasta? Kriha-operaatiot ovat kaikki omine piirteineen erilaisia ja myös tarjoavat erilaisia logistisia haasteita. Suomalaisten joukkojen henkilö- ja kalustomäärä on siinä määrin pieni, että tukitoiminta on Miten Puolustusvoimien logistiikkalaitos näkyy elinkeinoelämään ja teollisuuteen? PVLOG:lle keskitetään teknistä, kaupallista ja juridista osaamista. Se tulee näkymään suurena toimijana, joka valmistelee nykyistä laajempia normaalija poikkeusolojen logistisia toimintoja. Käsiteltäessä asioita kokonaisuuksina saadaan myös kattavampia vastauksia. Uskon, että PVLOGL:n toimintatapojen vakiinnuttua eri yhteistoimintatahojen, ja elinkeinoelämän sekä teollisuuden on paljon nykyistä helpompaa ja selkeämpää asioida Puolustusvoimien logistiikan kanssa. Toimitte myös puolustusvoimien logistiikan henkilöstöryhmä päällikkönä. Millaisena näette tulevaisuuden huoltoupseerin uran? Peruskoulutetut huoltoupseerit alkavat nyt olla perusyksikön päällikkövaihees- 7 hyvin ”räätälöitävissä” tarpeiden mukaan. Ehkä parasta antia on kansainvälinen verkottuminen ja erilaiset toimintatavat. Vertailua muiden maiden kanssa kannattaa harrastaa logistiikassakin, mutta ei kritiikittömästi kopioiden. Kotimaiset logistiikan poikkeusolojen järjestelyt täytyy joka tapauksessa pääosin rakentaa itse. Meillä on monilla logistiikan aloilla muille malliksi kelpaavaa toimintaa, esimerkiksi kansallinen huoltovarmuusajattelu, kumppanuuden järjestelyt. Kertausharjoitusten määrää on vähennytty tuntuvasti. Miten tärkeänä näette kertausharjoitukset logistiikan alalla? Kertausharjoitukset ovat logistiikan henkilöstölle aivan yhtä tärkeitä kuin muillekin reserviläisille. Vaikka monet sijoitetusta reservistä työskentelevät ammattinsa puolesta päivittäin logistiikan tehtävissä on poikkeusolojen tilanne kuitenkin merkittävästi erilainen ja toimintaa siinä kehyksessä tulisi harjoitella. Huollon tehtäviin on ollut yhä suurempaa mielenkiintoa nuorten upseereiden keskuudessa muun muassa kadettikurssilla. Haluatteko viestiä jotain tämä lehden välityksellä? Aikaisemmin huollon upseeritehtäviin suuntauduttiin jatko- ja täydennyskoulutuksen kautta. Nyt huolto tarjoaa aselajina ja logistiikka urapolkuna selkeämpiä ja paljon aiempaa laajempia valinnan mahdollisuuksia aivan ylimpiin tehtävätasoihin asti. Kaikissa henkilöstöryhmissä kannattaa tiedostaa tulevan Logistiikkalaitoksen tarjoamat monipuoliset tehtävät ja mahdollisuus suuntautua logistiikan urapolulle. Osa uutta aselaji-identiteettiä muodostuu uusissa organisaatioissa, joissa logistiikka on joukon ehdoton ykköstehtävä, kun nykyään se on joukkoosastoissa perustehtävää tukevaa työtä. Yhteiset toimintatavat selkeyttävät toimintaa kaikille siihen osallistuville ja samalla parantaa henkilöstön motivoitumista tekemäänsä työhön. Herra Kenraali, kiitokset ajastanne! HUOLTO = puolustushaaroilla säilyvä taistelujärjestelmän välitön tuki LOGISTIIKKA = Logistiikalla tarkoitetaan kaikissa toimintaympäristöissä tapahtuvaa kokonaisvaltaista prosessia, jolla luodaan ja ylläpidetään joukkojen ja henkilöstön toimintakykyä tarpeen mukaisesti sekä hankitaan, tuotetaan, varastoidaan, jaetaan, modernisoidaan sekä kunnossapidetään ja poistetaan käytöstä materiaalia. Logistiikkaan kuuluu tuotteiden ja palvelujen tilaus-toimitusketjut sekä niiden hallinta. (LOGSTRA). Puolustushaarojen huolto sisältyy logistiikkaan. 8 Ammattitaitoista huolto- ja korjauspalvelua Valtakunnallinen puh 010 2320 100 Päivystys 24/7 puh 010 2320 841 raskone.fi Henki voitti materian Talvisod Seppo Laalo Yhdistyksen kunniajäsen Itävallan jälkeen Saksa jatkoi Tsekkoslovakiaan, jonka Sudeettimaan se aluksi miehitti 1.10.1938. Takuumiehet Englanti, Ranska ja Italia myivät hyväuskoisuuttaan Tsekkoslovakian Saksalle. Seuraavaksi jyrättiin Puola 1.9.1939 Ribbentrop-sopimuk-sen turvin. Näin Saksa alkoi hankkia Lebensraumia. Taas takuumiehet Englanti ja Ranska joutuivat vain toteamaan tapahtuneen. Ribbentropsopimuksessa Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat keskenään Puolan sekä sopivat Neuvostoliiton etupiiriin kuuluviksi Baltian maat, joihin lukivat myös Suomen. Syys–lokakuussa olivatkin sitten vuorossa Viro, Latvia ja Liettua. Tämän jälkeen tuli Suomen vuoro. Suomi totesi silloin neuvottelevansa aivan yksin Neuvostoliiton kanssa. Pohjoismainen yhteistyö oli osoittautunut ompeluseuraksi, jossa juhlallisesti vannottiin yhteenkuuluvaisuuden ja puolueettomuuden nimiin ilman konkreettisia tekoja. Henki vailla konkretiaa ei myöhemmin auttanut Tanskaa eikä Norjaakaan, vaan Saksa 10 miehitti ne vuonna 1940. Mutta Suomea ei koskaan miehitetty. Ruotsi toimi rauhanneuvottelujen välittäjänä Talvisodan aikana. Niissä se veti Suomen kustannuksella karkeasti omaan pussiinsa ja kykenikin itse pysyttelemään koko toisen maailmansodan ulkopuolella. Se saattoi jatkaa keskeytyksettä rautamalmi-toimituksiaan Saksan sotatarviketeollisuudelle, jotka edustivat 22 miljoonan tonnin tuonnista 10 miljoonaa tonnia. Myös kuulalaakerit tekivät hyvin kauppansa. sekä elävän voiman, että materiaalin osalta. Suomi lähti sotaan Cajandermallisella armeijallaan. Puolustusminis- Neuvostoliiton voimasuhteet ja tavoitteet Neuvostoliitto katkaisi alueluovutusneuvottelut ja aloitti Talvisodan 30.11.1939. Sodan johto kuului viikon ajan Leningradin sotilaspiirille, mutta siirtyi sitten Stavkalle, jonka jäsenenä Stalin oli. Joulukuun 1939 hyökkäykset eivät tuottaneet tavoitteitten mukaista tulosta. Kun sota venyi pitemmälle, kuin Neuvostoliiton kansanvälisen tilanteen kannalta oli suotuisaa, se suostui tammikuussa 1940 neuvottelemaan rauhanteosta Suomen laillisen hallituksen kanssa. Tähän vaikuttivat myös joulukuussa alkaneet Ranskan ja Englannin suunnitelmat sodan laajentamisesta Skandinaviaan, Suomeen sekä Mustallemerelle. Rauha astui voimaan 13.3.1940. Talvisodassa voimasuhteiden suhdeluvut olivat Neuvostoliiton hyväksi: maavoimien elävä voima 1:4, kenttätykistö 1:10, panssarivoimat 1:192 ja ilmavoimat 1:12. Lisäksi Neuvostoliitolla oli ehtymättömät täydennysmahdollisuudet SA-kuva Kun Adolf Hitler saneli Mein Kampfinsa Rudolf Hessille Landsbergin vankilassa 1924, ei sitä vielä ymmärretty toisen maailmansodan käsikirjoitukseksi. Hän miehitytti Reininmaan 7.3.1936 revanssina Versaillesin rauhasta. Synnyinmaansa Itävallan Hitler miehitti 12.3.1938, se oli Anschluss. Toinen diktaattori, gruusialainen Josif Stalin, sai nuotit siihen, miten Baltian maat ”vapaaehtoisesti” luovuttavat alueensa Neuvostoliiton suoja-alueiksi. Samoin keinoin Stalin yritti alistaa Suomenkin, mutta tämä aiemmin sata vuotta Venäjään kuulunut ja siitä itsenäistynyt kansa oli asiasta toista mieltä. Tämä mielipide-ero johti Talvisotaan. tusta, joten varustetilanne Talvisodan lopussa oli aloitustilannetta parempi, silti riittämätön. Sotasaaliit auttoivat tilannetta myös melkoisesti. Neuvostoliiton tavoitteena oli vallata Suomi. Sen seitsemännen armeijan piti miehittää Helsinki, maan pääkaupunki, kahdeksannen armeijan tavoitteina olivat Mikkeli ja Kuopio, yhdeksäs armeija oli menossa Ouluun ja Rovaniemelle sekä neljästoista armeija valtasi ongelmitta Petsamon. assa SA-kuva Suomi koulutti Puna-armeijaa teriö ja päämaja kykenivät hankkimaan ulkomailta ja sotavaruste-teollisuudeltamme melko nopeasti uutta sotavarus- Puna-armeija ja -laivasto epäonnistuivat siis tavoitteissaan joulukuussa 1939. Eri puolustushaarojen yhteistoiminta ontui kokemattomien johtajien käsissä. Stalinin puhdistuksissa oli 30-luvun lopulla teloitettu 42 000 upseeria mukana Leningradin sotilaspiirin tiedusteluosasto. Puna-armeija oli uudistettu 1939 ja sen kokoa oli kasvatettu. Mekanisoitu neuvostodivisioona (18000 miestä) oli suomalaisessa maastossa liian raskasliikkeinen, eivätkä sen organisaatiot vielä toimineet kunnollisesti. Niiden johtajat aliarvioivat Suomen armeijan puolustuskyvyn. Mannerheim-linjan merkitystä venäläiset ylikorostivat halutessaan puolustella heikkoa menestystään. Joukoilla oli kaksoisjohto, sotilaallinen ja poliittinen. Poliittinen johtaja saattoi muuttaa sotilasjohtajan päätökset. Joukkojen huolto toimi huonosti. Stalin totesi 14.4.–17.4.1940 pidetyssä Talvisodan jälkipuintipalaverissa, että Puna-armeija joutui vasta Suomessa nykyaikaiseen sotaan. Suomen sodan- johdon sekä taistelijoiden koulutustasoa ja yksilöiden aloitteellisuutta hän arvosti. Esimerkiksi Puolan valtausta hän piti pelkkänä ”huviretkenä”. Stalin vannoi tykistön, ilmavoimien, panssareiden, kranaatinheittimien sekä puoliautomaatti- ja automaattiasein varustetun jalkaväen massiivisen yhteistoiminnan nimiin. Suomi-konepistoolin kaltaisen aseen puutetta hän piti suurena virheenä. Talvisota oli Neuvostoliitolle tärkeä laboratorio sen valmistautuessa ”Suureen isänmaalliseen sotaan”, joka oli tiedossa jo Mein Kampfin sivuilta. Stalin oli myös oppiva ja ovela sotilasjohtaja. Hän osallistui Talvisodassa Stavkan toimintaan ja järjesti edellä mainitun Talvisodan jälkipuintikokouksen, joiden kokemusten avulla kykeni korjaamaan ne virheet, jotka johtivat Neuvostoliitolle nöyryyttävän Talvisodan huonoon menestykseen. Puhdistuksista kokouksessa ei uskallettu puhua. Avainpaikoille nostettiin nopeasti useita Talvisodan käyneitä johtajia. Näitten korjaustoimenpiteitten sekä länsivaltojen avun turvin Puna-armeija kykeni lyömään saksalaisen sotakoneen toisessa maailmansodassa alkuvaikeuksiensa jälkeen. Henki voitti materian Talvisodan syttyessä ei yksikään ulkovalloista uskonut Suomen selviytyvän sodasta Neuvostoliittoa vastaan. Stalin valitsi sodan aloitusajaksi talvikauden, koska pelkäsi Englannin, Ranskan ja Saksan pääsevän keskinäiseen sopimukseen ja kääntyvän Neuvostoliitoa vastaan. Neuvostoliiton tiedustelutietojen mukaan Suomessa piti olla voimakasta kannatusta maan ”vapauttajille”. Yllätys olikin suuri, kun vastassa oli yhtenäinen kansa rintamalinjoilla ja kotirintamilla. Joukkojen pääosat olivat YH:n ansiosta koulutettuina puolustusryhmityksessä jo 20.10.1939. Suomalaisten sotilasjohdon ja sotilaiden koulutustaso, aloitekyky, kyky selvitä vaikeissa maasto-olosuhteissa ja ennen kaikkea tahto puolustaa maan itsenäisyyttä osoittautuivat paljon vahvemmaksi voimaksi, kuin hyökkääjän elävän voiman ja sotamateriaalin ylivoima. Nuori demokratiamme ja sen valtiovalta näyttivät voimansa. Vaikka menetimme maa-alueestamme kymmenennen osan ja 430 000 suomalaista joutui muuttamaan kodeistaan uuden rajan taakse, säilytimme itsenäisyytemme, jota koeteltiin vielä jatkosodassakin. Talvisodan 105 kunnian päivää ovat eräitä maamme historian ratkaisevimpia hetkiä. Yhtenäinen kansamme osoitti, että henki voittaa materian. Tai kuten Seitsemän veljeksen Aapo sen sanoisi: ”Voimallinen tahto vie miehen (ja naisen) läpi harmaan kiven. Lähteet: Max Jakobson: Diplomaattien Talvisota, Ohto Manninen – Oleg A. Rzesevski: Puna-armeija Stalinin tentissä, Juho Niukkanen: Talvisodan puolustusministeri kertoo, Veikko Huovinen: Veitikka, Anssi Vuorenmaa (ye-evl): julkaisut ja keskustelut 11 Yhteiskunnan kriisinkestävyyden kehityssuuntia – talous, tuotanto ja infrastruktuuri Kirjoitus perustuu v. 2011–2012 strategiseen suunnitteluun liittyen yhteiskunnan kriisinkestävyyden kehittymisestä työryhmätyönä laaditun raportin julkiseen versioon. Sähkö on kriittinen tekijä myös tietoliikenne- ja logistiikkajärjestelmien toimivuudelle. Yhteiskuntaamme ja toimintaympäristöömme kohdistuvat uhat ovat yhä monimuotoisempia ja yhä vaikeammin ennakoitavissa. Verkottunut suomalainen yhteiskunta toimii sekä kansallisesti että kansainvälisesti, ja tässä toiminnassa kriisinkestävyyden turvaaminen edellyttää yhteiskunnan kaikkien toimijoiden resursseja ja niiden käytettävyyttä. Ennakoinnin merkitys yhteiskunnan toimivuuden turvaamiseksi kasvaa. On tunnettava kehitystä muovaavien ilmiöiden mahdollisia ja todennäköisiä kehityspolkuja ja vaikutuksia. Yhteiskunnan kriisinkestävyys voidaan määritellä yhteiskunnan kyvyksi ennakoida ja kestää epävakaiden tilanteiden aiheuttamia odottamattomia ja/tai merkittäviä tapahtumia ja muutoksia sekä selviytyä niiden vaikutuksilta. Kriisinkestävyyttä ei pidä tarkastella pelkästään uhkien ja niihin varautumisen kautta, vaan siihen sisältyy myös yhteiskunnan kyky hyödyntää kehityksen tarjoamia mahdollisuuksia kriisinkestävyyden kehittämiseksi. Yhteiskunnan on suunnattava resursseja kriisinkestävyyden vahvistamiseksi ennakoivaan varautumiseen, kriisinai- 12 kaisen toimintakyvyn varmistamiseksi, kriisin jälkitilan toimintakyvyn varmistamiseksi sekä toipumiskyvyn kehittämiseksi. Erityisesti toipumiskyvyn merkitys kasvaa uhkien monimuotoistuessa ja niiden ennakoinnin vaikeutuessa. Suomessa vahvuutena ovat lainsäädännön tarjoama tuki ja velvoitteet varautumiselle, mikä auttaa ylläpitämään ja kehittämään kriisinkestävyyttä. Suomesta löytyy teknologiaosaamista ja perusteollisuutta sekä luonnonvaroja (esim. vesi, mineraalivarat, maa- ja metsäalueet). Väestö on korkeasti koulutettua. Myös hyvä logistinen perusinfrastruktuuri on olemassa. Yksittäiset häiriöt, kuten Nokian vesikriisi tai ItäSuomen myrskyt ovat aiheuttaneet palvelukatkoksia alueellisesti, mutta kokonaisuutena yhteiskunnan toiminta ei ole lamaantunut. Kriisinkestävyyttä voidaan siis pitää varsin hyvänä. Julkisen talouden jatkuvat kustannuspaineet aiheuttavat kuitenkin mm. varautumisen kehittämiselle rajoitteita. Logistisen infrastruktuurin ylläpitoon on käytössä yhä vähemmän rahaa. Yritysten on ajateltava kannattavuuttaan ja varajärjestelmien ja vaihtoehtoisten menettelyjen rakentaminen ja ylläpito vaatisi resursseja, joista tulee lisäkustannuksia. Esimerkiksi energiayhtiöiden sitouttaminen varautumistoimenpiteiden kehittämi- TkT Sari Uusipaavalniemi työskentelee logistiikan tutkijana Hämeen Rykmentin Huoltokoulun Tutkimus- ja kehittämisosastolla ja toimi yhteiskunnan kriisinkestävyyttä tarkastelleen työryhmän varapuheenjohtajana. Kriisinkestävyyden vahvuudet ja heikkoudet. seen vaatisi lainsäädännön tiukentamista. Riippuvuus ulkomaisista toimijoista ja infrastruktuurista lisää haavoittuvuutta ja voi vaikeuttaa tarvittavan osaamisen ja materiaalin saatavuutta. Tuotannon ja infrastruktuurin vahva liitto Suomen talouden kannalta merkittävä tuotanto tulee tulevaisuudessa olemaan erilaista kuin nykyään. Perinteisestä teollisesta tuotannosta siirrytään yhä enemmän osaksi globaalien suurten yritysten toimitusketjuja ja palveluliiketoimintaan. Bulkkituotteista siirrytään pidemmälle jalostettuihin, teknologisesti kehittyneisiin, pienempiin ja kalliimpiin tuotteisiin, mikä muuttaa myös tarvittavan logistiikkajärjestelmän rakennetta. Suuri osa yrityksistä on ulkomaisessa omistuksessa, eikä päätöksenteko enää tapahdu Suomessa. Toimitusketjujen verkostoituessa, monimutkaistuessa ja erikoistuessa materiaalin saatavuus ja korvattavuus vaikeutuu. Suuressa mittakaavassa tapahtuva valmistus, joka usein keskittyy maantieteellisesti tietylle alueelle, lisää haavoittuvuutta esim. luonnonkatastrofien tms. kriisien sattuessa. Avainasemassa on oman toimitusketjun tunteminen ja riskien hallinta. Elinkeinoelämän tuotannolliset toimialat ovat riippuvaisia infrastruktuuritoimialoista ja riippuvuussuhde on kriisitilanteissa merkittävä. Tuotannollisen kriisinkestävyyden peruspilareita ovat energia, tiedonsiirto ja kuljetukset. Infrastruktuurin näkökulmasta keskeistä on sähkön ja tietoverkkojen keskinäi- nen riippuvuussuhde. Toisaalta myös logistiset järjestelmät ovat riippuvaisia sähköstä ja tietoliikenteestä. Ilman niitä tuotanto- ja palvelutoiminta häiriintyy. Samalla kun infrastruktuuri vanhenee, myös sen ylläpitoon käytettävissä olevat resurssit niukkenevat. Infrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon kustannukset kohdistetaankin jatkossa yhä enemmän käyttäjien maksettavaksi (esim. tiemaksut, lentokenttämaksut). Infrastruktuuri (esim. liikenne-, tietoliikenne-, jne.) keskittyy yhä enemmän suurten asutuskeskusten läheisyyteen, mikä väistämättä edesauttaa väestön keskittymistä ja alueiden eriarvoistumista. Tuotannon ja infrastruktuurin näkökulmasta kriisinkestävyyden avaintekijöitä ovat tuotannon ja toimitusverkostojen hallintakyky sekä toiminnan jatkuvuudenhallinta. Suomessa useat infrastruktuuritoimialat ovat varmistaneet riittävän kapasiteetin, rakenteet, resurssit ja osaamisen normaalioloissa ja lyhytkestoisissa häiriötilanteissa. Taloudelliset näkökohdat kuitenkin ratkaisevat, eikä tehokkuusvaatimusten myötä välttämättä kehitetä riittävästi toimialakohtaista kapasiteettia tai vaihtoehtoratkaisuja ja osaamista poikkeusoloja varten. Tuotanto- ja infrastruktuuriverkostot ovat entistä riippuvaisempia Suomen ulkopuolisesta tuotanto- ja palveluverkostosta, jolloin tarvittavan osaamisen varmistaminen tulee haastavammaksi. Esimerkiksi sähköenergian osalta Suomessa ollaan kulutushuippuina hyvinkin riippuvaisia tuonnista ja naapurimaidemme energiajärjestelmistä. Mahdollisuuksia paikallisten tuotantoketjujen rakentamiseen ja esimerkiksi paikallisen energiantuotannon hyödyntämiseen tulisi selvittää. Yhteiskunnan rooli ja tuki varajärjestelmien turvaamiseksi esimerkiksi erilaisin kannustimin ja lainsäädännöllä on oleellista kriisinkestävyyden kehittämiselle. Talous kuralla - vyö kiristyy Kaikki ratkaisut eivät ole Suomen omissa käsissä. Suomi on osa globaalia integroitunutta talousjärjestelmää – niin hyvässä kuin pahassa. Erityisesti Euroopan Unionin puitteissa tehtävät taloudelliset ratkaisut sekä kauppa- ja ulkopolitiikka heijastuvat väestön toimeentulon turvaamisen ratkaisuihin Suomessa. EU:n epävakaa tilanne taantumasta toipuessa, velkakriisin vallitessa ja euron tulevaisuuden ollessa vaakalaudalla vaikuttaa suoraan Suomen talouteen ja taloudelliseen kriisinkestävyyteen. Riskinä on laman aiheuttama pidempiaikainen alennustila Euroopalle. Euro-alueen talouskriisin vaikutukset näkyvät vielä pitkään, sillä esimerkiksi työttömyys uhkaa jäädä osin pysyvämmäksi ongelmaksi. Talouden ongelmat, kuten heikko työllisyys, voivat aiheuttaa myös yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikutuksia ja levottomuutta ja vaikuttaa esimerkiksi väestön henkiseen kriisinkestävyyteen. Globaalin talouden painopiste on väistämättä siirtymässä kehittyviin maihin, kuten Kiina ja Intia, jatkossa myös Afrikka. Globaalit tasapainottomuudet ylläpitävät valuuttakurssipaineita, jotka Tuotannollinen ja infrastruktuurin kriisinkestävyys. voivat puhjeta raha- ja valuuttamarkkinoiden levottomuutena ja pahimmillaan lietsovat kauppasotia ja protektionismia. Suomessa myös väestörakenteen muutos liitettynä julkisen talouden kestävyysongelmaan on talouden kannalta merkittävä ilmiö. Julkisen velan suhde BKT:hen kasvaa koko ajan. Samalla vanhushuoltosuhde kohoaa Suomessa nykyisestä 25 %:sta lähes 43 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Demografisen muutoksen nopein vaihe on juuri aluillaan, joten sopeutustoimia talouden kestävyysvajeen kuromiseksi umpeen tarvitaan pikaisesti. Tämä luo lisää painetta tuottavuuden kehittämiselle, veronkorotuksille ja menojen priorisoinnille ja karsimiselle, jopa hyvinvointivaltion etuuksista tinkimiselle. Tuottavuuden nostaminen on avaintekijä julkisen talouden kestävyysongelman ratkaisemisessa. Myös julkisen sektorin tulee parantaa tuottavuutta, erityisesti esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen palvelurakenteissa. Valtion toimet yhtenäisten perusratkaisujen ja toimintamallien luomisessa ratkaisevat, jotta saadaan myös tieto- ja viestintäteknologia Maailman talouden valtasuhteet ovat muuttumassa. 14 tukemaan julkisen sektorin työn tuottavuuden ja laadun kehittymistä. Ympäri käydään – yhteen tullaan Riippuvuuksien myötä yhteiskunnan toiminta tulee häiriintymään yhä helpommin. Erilaisia syy-yhdistelmiä, jotka voivat aiheuttaa häiriöitä, on yhä vaikeampi ymmärtää. Häiriöiden vaikutukset ovat merkittäviä normaalioloissakin ja vaikutuksia voidaan helposti aiheuttaa jopa tahallisesti. Vaikutukset voivat myös levitä aiottua laajemmalle. On vaikea hallita kokonaisuutta, joka ei ole enää konkreettisesti hahmotettavissa. Kokonaisvaltainen ja verkostomainen toimintatapa korostuu tulevaisuudessa. Yhteiskäyttöiset toimintaympäristöt tulevat yhä merkittävämpään rooliin ja suojaaminen ja valvonta eivät ole enää maantieteellisesti rajattuja tai kohdistu pelkästään fyysisiin kohteisiin. Järjestelmien integroituminen ja keskinäisriippuvuus lisää haavoittuvuuksia, mikä tulisi ennakoida ja huomioida infrastruktuurin ja toiminnan suunnittelussa. Yhteiskuntaamme kohdistuvien uhkien monimuotoisuus ja ennakoimattomuus edellyttää erityisesti yhteiskunnan toipumiskyvyn kehittämistä. Toiminnan aikajänne ja reagointiaika lyhenee ja kriisitilanteessa toiminta, suunnittelu ja korjaavat toimenpiteet tapahtuvat samanaikaisesti - eivät enää peräkkäisinä vaiheina. Kriisinkestävyyttä onkin jatkossa ajateltava entistä kokonaisvaltaisemmin kokonaisturvallisuuden ja koko yhteiskunnan voimavarojen hyödyntämisen kannalta. Kansainvälisen yhteistyön ja verkostoitumisen roolia kriisinkestävyyden kehittämisessä yhä niukentuvin resurssein ei myöskään pidä väheksyä. UUTUUS! Vähemmän kulutusta. TESTIVOITTAJA ww w.t m n e t .f i 16/2013 * Nokian Hakkapeliitta 8 -renkaissa on keskimäärin 50% enemmän nastoja kuin Nokian Hakkapeliitta 7:ssä. Tienkulumavaikutus alittaa selvästi uuden nastalainsäädännön vaatimukset. Katso lisää www.nokianrenkaat.fi 12/2013 Yhdysvaltojen Tactical Combat lääkintähuollon Tämä artikkeli pohjautuu vuosina 2011–2013 tehtyyn pro gradu -opinnäytetyöhöni. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten Tactical Combat Casualty Care -mallia voidaan hyödyntää jääkärikomppanian lääkintähuollon toteuttamisessa. Artikkelissa avaan lähtökohtia tutkimukselleni ja kerron lyhyesti, miksi juuri TCCC-toimintatapamalli on nousevana trendinä suomalaisessa lääkintähuollossa. Lisäksi kerron Yhdysvaltojen Tactical Combat Casualty Care -toimintatapamallin historiasta ja pyrin kuvaamaan TCCC-mallin eri hoitovaiheet. Artikkelin lopussa tuon esille työni pohjalta muutamia havaintoja, miten TCCC-mallia voitaisiin hyödyntää jääkärikomppanian lääkintähuollon toteuttamisessa ja mitä haasteita uudistuksen tiellä voi olla. Aseiden teho on kasvanut ja sodat ovat muuttaneet luonnettaan viime vuosikymmenien aikana. Myös kenttälääkinnän eli taistelukentällä annettavan ensiavun ja ensihoidon menetelmät ovat kehittyneet samalla huomattavasti. Kehitys sai alkunsa, kun taistelukentillä toimivat lääkintähenkilöt huomasivat, että vammat ja tilanne poikkeavat suuresti siviilipuolen toiminnasta. Samalla huomattiin, että tarpeettomia kuolemia ja haavoittumisia saattaa syntyä, jos taktinen tilanne ja hoitomallit eivät kohtaa toisiaan. Sairaanhoitoon päässeiden haavoittuneiden eloonjäämisprosentti onkin noussut ensimmäisen maailmansodan aikaisesta 92 prosentista yli 98 prosenttiin. Hoitoennusteen parantuminen on pitkälti nopeutuneiden evakuointien ansiota. Ensimmäisen maailmansodan aikana haavoittuneen pääsy sairaalahoitoon kesti tyypillisesti noin 12 tuntia, kun taas viimeaikaisissa sodissa kuljetusaika on ollut 2–6 tuntia. Myös taistelija- ja taistelijaparikohtaisella ensiaputaidolla on ratkaiseva merkitys. Ensiapu on annettava mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman yksinkertaisesti ja mahdollisimman monelle. Avuntarpeen kiireellisyyden arvioiminen on erityisen tärkeää, koska yhtäaikaisesti autettavia potilaita on yleensä useampia. Osaksi tästä johtuen on taistelukentällä annettavan ensiavun ja ensihoidon laatu ollut jatkuvassa nousussa ympäri maailmaa. Nousun taustalla on 1990-luvun puolivälissä lanseerattu Yhdysvaltojen TCCCtoimintatapamalli (Tactical Combat Ca- 16 sualty Care, TC3, T3C). Lisäksi uuden vuosituhannen aseelliset konfliktit ovat kiihdyttäneet alan tutkimusta ja nopeuttaneet uusien toimintatapamallien käyttöönottoa. Kehittyneet toimintatapamallit yhdessä parempien suojavarusteiden sekä lyhyiden evakuointiaikojen kanssa ovat laskeneet menehtyneiden määrän historiallisen alas. Ulkomaiset kokemukset sekä Trollenhagenin Nato-valmiuden evaluutio vuonna 2010 ovat aiheuttaneet Suomessa Yliluutnantti Henri Pitkäkoski Huoltoupseeri Porin Prikaati, 1.10. alkaen Länsi-Suomen Huoltorykmentti Oak Harbor, Wash. (24.5.20007) – Lääkintämies Merivoimien sairaalasta Oak Harbor ottaa osaa Tactical Combat Casualty Care (TC3) harjoitteluun 16 tuntia kestävässä ohjelmassa, joka on kehitetty suoraan tai välillisesti sotilaallisia taistelutoimia tukevalle lääkintähenkilöstölle. Navy Region Northwestin matruusit ja merijalkaväkimiehet osallistuivat kurssille, jonka Merivoimien sairaala Oak Harbor veti. (Kuva: U.S. Navy photo by Mass Communication Specialist 1st Class Bruse McVican). Casualty Care -toimintatapamalli kehitystrendinä sen, että taistelijoiden, taistelijaparien ja partioiden ensiapukoulutus tarkistetaan perinpohjaisesti kenttäolosuhteissa selviytymisen näkökulmasta TCCC-periaatteiden mukaiseksi. Eri joukko-osastoissa onkin jo aloitettu erilaisten TCCC-kurssien kokeiluja. Tulevaisuudessa Sotilaslääketieteen keskus, joka toimii Puolustusvoimien lääkintähuollon palveluskeskuksena, pyrkii tuottamaan kaikille joukoille yhtenäisen mallin koulutukseen. Tämä on myös aiheuttanut sen, että ”Tactical Combat Casualty Care” termin käytöstä on siirrytty ”Taisteluensiapu” termin käyttöön. Ensivaiheessa tavoitteena on saattaa henkilökunnan ja varusmiesten taisteluensiapukoulutus ajan tasalle. Muutoksilla on tarkoitus saada suori- tuskykyyn huomattava parannus. Näistä tärkeimpinä koulutustavoitteina ovat verenvuodon tyrehdyttäminen, hengitysteiden turvaaminen, haavoittuneiden suojaaminen ja jatkohoito. Yksinkertaisilla taistelutilanteen huomioivilla toimilla ja yksinkertaisilla välineillä voidaan tehdä hengen ja raajan pelastamiseksi paljon, kun tiedetään miten toimitaan. Maavoimien huoltopäällikkö eversti Risto Kosonen kirjoittaa syksyn 2012 Huoltoupseeri-lehdessä, että kenttälääkinnässä panostetaan taistelijoiden antamaan, henkeä pelastavaan ensiapuun, joka tulisi kyetä antamaan alle kymmenessä minuutissa haavoittumisesta. Tähän tavoitteeseen pyritään osaamisen ja lääkintäkaluston lisäämisellä ryhmätasolla. Myös puolustusvoi- mien ylilääkäri lääkintäprikaatinkenraali Simo Siitonen toteaa vuoden 2013 ensimmäisessä sotilaslääketieteen lehdessä, että varusmiesten ja henkilökunnan koulutusta tulee uudistaa paremmin taistelutilanteisiin soveltuvaksi. Lisäksi lääkintävoimavarojen laadun ja määrän määrittelyssä vaatimuksena on ”10–1–2-periaate”. Periaatteen mukaan verenvuotoa hillitsevä ensihoito on aloitettava 10 minuutin sisällä haavoittumisesta, 1 tunnin sisällä on aloitettava lääkärin antama ensihoito ja 2 tunnin sisällä haavoittuneen tulee saada henkeä pelastavaa kirurgista ensihoitoa. Mikä ihmeen TCCC? Tactical Combat Casualty Care -projekti sai alkunsa Yhdysvaltojen laivaston erikoisjoukoista (Naval Special Operations Command) vuonna 1993. Projekti synnytti ohjeen taktisesti sopivista taistelukentän ensihoidon toimintaperiaatteista. Ohje julkaistiin vuonna 1996. TCCC-toimintatapamalli tarjosi lääkintähenkilöstölle ja miehistölle ensiavun ja ensihoidon ohjesäännön, joka yhdisti tehokkaan lääkinnän ja pienen yksikön taktiikan. TCCC-toimintatapamallissa on kolme pääkohtaa, jotka ovat seuraavat: hoida haavoittunut, ennalta ehkäise lisähaavoittumisia ja suorita annettu tehtävä. Alkuperäisissä TCCC-toimintaohjeissa taistelukentällä tapahtuva hoito jaettiin kolmeen vaiheeseen, joita olivat care under fire (CUF), tactical field care (TFC), ja tactical evacuation care (TACEVAC). TCCC-toimintatapamallissa hoitoon kuuluivat seuraavat hoitovälineet ja -menetelmät: kiristyssiteet, antibiootit, nestehoito, kivunlievitys, nenänieluputket, kirurginen hengitysteiden avaus, jänniteilmarinnan toteaminen ja hoito, koulutus sekä lääkinnän ja taktiikan yhdistäminen. TCCC-toimintatapamallin synnyttyä huomattiin nopeasti, että sitä on syytä päivittää jatkuvasti. Tätä varten perustettiin Yhdysvaltoihin TCCC -komitea vuonna 2001/2002. Komitea sai vuoteen 2009 mennessä täyden tuen tärkeimmiltä Yhdysvaltojen lääkintäammattikunnilta toimintatapamallin kehittämiselle. Komitean oli tärkeä saada kaikki tieto eri alojen erikoisosaamisesta. Tämän takia komiteaan otettiin mukaan kirurginen sekä psykiatrinen osaaminen armeijan puolelta. Lisäksi tarvittiin lääkintähenkilöiden näkemykset maa-, meri- ja ilmavoimilta sekä erikoisjoukoilta. Komiteaan otettiin mukaan henkilöitä laivaston erikoisjoukoista (Navy Seal), merijalkaväestä, laskuvarjojoukoista (75th Ranger Regiment), erikoisjoukkojen (18-D) lääkintähenki- 17 löistä, ilmavoimien laskuvarjomiehistä, ilmavoimien lääkintähenkilöistä ja rannikkovartioston hoitohenkilöstöstä. Care Under Fire Tactical Combat Casualty Care -mallissa ensimmäinen hoitovaihe on nimetty Care under fire (CUF) -nimiseksi. Tässä vaiheessa hoito on hyvin rajoittunutta, koska haavoittunut ja taisteleva joukko ovat vihollistulen alla. Vihollistuleen vastaaminen ja haavoittuneen siirtäminen suojaan ovat tärkeimpiä tehtäviä CUF-vaiheessa. Yksityiskohtaisia tutkimuksia tai laajoja hoitotoimenpiteitä haavoittuneelle ei voida vielä tässä vaiheessa tehdä. Vammojen mahdollistaessa on myös haavoittuneiden osallistuttava tulenkäyttöön. Vihollistuleen vastaaminen ja toiminnan suojaaminen voivat myös olla kriittisen tärkeitä tehtäviä lääkintähenkilölle tai miehistön jäsenelle ennen kuin he voivat hoitaa haavoittunutta. Tämä korostuu pienissä taistelujoukoissa, joissa jokaisen aseen tulivoima on merkityksellistä. Lääkintähenkilöstön ja miehistön hoitovälineet CUF-vaiheessa ovat vähäisiä. Tärkeä tekijä on hetkellinen tuliylivoima. Nopea menestys taistelutehtävässä on ensisijainen ja paras tapa välttää haavoittumisia. Lääkintähenkilöstö suojaa aseillaan itseään ja haavoittuneita. Pienet taisteluvammat eivät saa johtaa taistelusta vetäytymiseen. ja sitä ei ole merkitty punaisilla risteillä. MEDEVAC eli medical evacuation suoritetaan taas erityisesti lääkintäjoukkojen käyttöön tarkoitetulla ajoneuvolla tai -aluksella, joka merkitään punaisilla risteillä. Aseistus on omaa suojausta varten. MEDEVAC-kuljetuksia suoritetaan pääasiassa ympäristössä, jossa ei ole vihollisuhkaa. TACEVAC-vaihe alkaa, kun uhri on saatu taistelukentällä evakuointikuljetuksen kyytiin. Vaihe perustuu seuraaviin kohtiin: evakuointikuljetuksen mukana saattaa seurata lääkintähenkilöstöä ja evakuointikuljetuksen mukana voidaan tuoda lääkintäkalustoa. Lääkintähenkilöstön tuominen evakuointikuljetuksen mukana on tärkeää, koska haavoittunut saattaa olla lääkintähenkilö. Lääkintähenkilö saattaa lisäksi olla nestehukassa kuivunut, alilämpöinen tai jollain muulla tapaa toimintakyvytön jatkamaan omaa tehtäväänsä. Lisäksi taistelukentällä saattaa olla monipotilastilanne, johon tarvitaan lisää lääkintäkapasiteettia. Evakuointikuljetuksen mukana voidaan tuoda lääkinnän erikoishenkilöitä, kuten psyykkisiin vammoihin erikoistunutta henkilöstöä. Evakuointikuljetusten johtaminen vaatii näin ollen laajaa osaamista, koska johtajan tulee osata priorisoida henkilöstö ja kalusto tärkeimmälle kohteelle. Evakuointikuljetuksen mukana saapuvalla lääkintämateriaalilla voidaan täydentää joukkojen lääkintämateriaalia tai kuljetuksen mukana voi olla kehittyneempää hoito- ja tutkimuskalustoa. Näitä ovat erilaiset nestehoitovälineet, verituotteet, elektroniset seurantalaitteet Tactical Field Care Tactical field care (TFC) on vaihe, jossa uhri ja pelastaja/pelastajat eivät ole enää vihollistulen alla. Tämän vaiheen toimenpiteet perustuvat seuraaviin asioihin: vihollistulen vaara ei ole välitön, hoitovälineet ovat henkilöstön mukana kannettavia, hoitoaika on hyvin vaihteleva ja hoitoaika riippuu vihollistilanteesta ja siitä, miten nopeasti evakuointikuljetus saadaan järjestettyä. TFC-vaiheessa keskitytään potilaan tilan arviointiin ja hoitoihin, joita ei ole voitu tehdä CUF-vaiheessa. Hoito perustuu kuitenkin välttämättömimpiin toimenpiteisiin. Taktinen tilanne sanelee edelleen, mitä hoitoa voidaan antaa. Hoitotoimenpiteet voidaan joutua tekemään nopeasti, jos odotettavissa on uusi viholliskosketus. Hoitoa voidaan jatkaa turvallisen evakuointipaikan löydyttyä ja evakuointikuljetusta odotellessa. Hoitajien tulee arvioida, mitä hoitoa kannattaa tehdä ja mitä ei. Tähän vaikuttaa evakuointikuljetuksen odotusaika. Tactical Evacuation Care Tactical evacuation care (TACEVAC) on TCCC-toimintatapamallin kolmas vaihe. Vaihe voidaan suorittaa joko CASEVACtai MEDEVAC-periaatteella. CASEVAC eli casualty evacuation voidaan mieltää toiminnaksi, jossa haavoittunut evakuoidaan haavoittumispaikalta ensimmäiselle hoitopaikalle. Käytössä oleva evakuointiajoneuvo tai -alus on aseistettu 18 Sotatieteiden maisterikurssin taktikot harjoittelemassa kiristyssiteen käyttöä syksyllä 2011. Kuva: Henri Pitkäkoski ja hapenantolaitteet. Se, että käytetäänkö kehittyneempää kalustoa, on tilanteesta kiinni. Mitä hyötyä meille on TCCCmallista? TCCC-mallin hyödyntämisellä jääkärikomppanian lääkintähuollossa saadaan lisäaikaa haavoittuneille, koska hoitohenkilöstö ja -kalusto ovat paikassa, jossa niitä eniten tarvitaan. Jatkossa potilaat selviävät suuremmalla todennäköisyydellä elossa ensimmäiselle lääkäritasoiselle hoitopaikalle ja sieltä edelleen jatkohoitoon. TCCC-mallin mukainen alkuvaiheen hoito, potilasselvitys ja -seuranta vapauttavat lääkintäresursseja myöhemmässä vaiheessa hoitoketjua. Tämä taas mahdollistaa lääkäritasoi- sen hoidon keskittämisen vaativampien vammojen hoitoon. Komppanian lääkintähuollon suorituskyvyn kehittäminen on aloitettava koulutusjärjestelmän uudistamisella. Suomessa tulee jatkossa keskittyä enemmän joukkueen sisäiseen ensiapu-/ ensihoitokoulutukseen, jossa tehdään ratkaisevimmat hoitotoimenpiteet. Nyt on jo saatu hyviä kokemuksia taistelijoiden ja taistelupelastajien koulutuksesta, mutta lääkintämiesten koulutus on jäämässä jälkeen. Nyt näyttääkin siltä, että puolustusvoimat lisää komppanian ensihoitoketjussa kaikkien muiden tasojen lääkintäresursseja paitsi lääkintämiehen. Tämä voi johtaa tulokseen, jota joudutaan myöhemmin korjaamaan. Ensihoitoketju on tasan niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Olivat koulutusmuutokset mitä tahansa, on niiden rahoitus varmistettava, jotta uudistuksia ei jouduta viemään läpi vain osittain. Muutosten tarve tulee perustella, jotta asenteet muutoksille ovat myönteisiä. Muutokset voidaan perustella eri maiden positiivisilla kokemuksien ja tutkimuksien perusteella. Asennekasvatus tulee aloittaa henkilökunnasta, jotta vaikutus näkyy myös varusmieskoulutuksessa. Erilaiset kurssit, harjoitukset ja koulutustapahtumat lisäävät tietoisuutta asiasta, mikä toivottavasti johtaa uusien toimintatapamallien käyttöön osana taistelukoulusta. Tulevaisuudessa tulee edelleen seurata Yhdysvaltojen TCCC-toimintatapamallin kehittymistä. Näin voimme saada lisää ohjeita oman toimintamme kehittämiseen. Parhaimmillaan Tactical Combat Casualty Care -mallin hyödyntäminen jääkärikomppanian lääkintähuollon toteuttamisessa sovittaa lääkintähuollon entistä paremmin osaksi komppanian taistelutehtävää. Lopputuloksena syntyy jääkärikomppanian lääkintätaktiikka. Lääkintätaktiikka auttaa päällikköä ymmärtämään lääkintähuollon vaatimukset komppanian tehtävälle suunnittelu-, valmistelu- ja toteuttamisvaiheessa ja päinvastoin. Jatkossa Tactical Combat Casualty Care -termi, tulisi ymmärtää lääkintätaktiikkana eikä pelkästään taisteluensiapuna. Lähteet: – Tiilikka Jari, ”Taisteluensiapu -ajatuksia kentältä”, Sotilasaikakauslehti, 12/2010 – Lääkintähuolto poikkeusoloissa, www.mil.fi/kokonaisturvallisuus, 15.10.2011 – Kuronen, Pentti, Puolustusvoimien ylilääkäri: Puolustusvoimauudistus tulee - millaiset kortit ovat jaossa lääkintähuollolle, Sotilaslääketieteenkeskuksen aikakausilehti, 2/2011, s. 6 – PHTLS, Prehospital Trauma life support: Military version, seventh edition, copyright 2011, 2007, 2003, 1999, 1994 by Mosby Inc, an affiliate of Elsevier Incs. – Peltomaa, Jouko, Lääkintäkoulun johtaja: Kenttälääkintäkoulutus -lääkintäkoulun johtajan linjaukset, Sotilaslääketieteenkeskuksen aikakausilehti, 1/2011, s. 6 – Kosonen, Risto, Huoltoupseeriyhdistyksen puheenjohtaja ja Maavoimien huoltopäällikkö: Uudistuva kenttähuolto, Huoltoupseeriyhdistys ry:n jäsenlehti (Huoltoupseeri), 3/2012, s. 7 – TCCC Guidelines and Curriculum, (2012), www.naemt.org – Handbook, Tactical Combat Casualty Care, Center for army lessons learned, U.S. Unclassified, REL NATO, GCTF, ISAF, MCFI, ABCA, toukokuu 2010 19 Prosessijohtaminen tuo uusia mahdollisuuksia – tilaus-toimitusketjun tapaustutkimus Artikkeli perustuu kirjoittajan maisterikurssilla tekemään pro gradu-työhön. Työssä tutkittiin prosessijohtamisen mallia käyttäen vertailukohtana todellista Karjalan Prikaatin rauhan ajan ampumatarvikkeiden tilaus-toimitusketjua. Työn lähtökohtana oli uuden PVSAPjärjestelmän antama tuki ja eräänä tavoitteena sekä toimitusketjun käytänteiden että tietojärjestelmän palveluiden kehittäminen. Työn tutkimusmetodina oli asiantuntijahaastatteluilla tuettu kirjallisuusanalyysi. Lopputuloksena saatiin lista kehitysehdotuksia tilaus-toimitusketjun ja sen tuen kehittämiseksi vastaamaan paremmin prosessia. Henri Laine Yliluutnantti, sotatieteiden maisteri Pääaine johtaminen Karjalan Huoltopataljoonan esikunta Yksinkertaisimmillaan prosessi voidaan nähdä joukkona toisiinsa liittyviä toimintoja, joiden tarkoituksena on tuottaa haluttua tuotetta. Vuosien varrella käsitettä on täydennetty useilla eri elementeillä. Tällaisia elementtejä voidaan katsoa olevan esimerkiksi asiakas (sisäinen tai ulkoinen), prosessiorganisaatio (prosessin omistaja, johto, tiimit ja muut roolit), syötteet, tuotteet ja erilaiset mittarit sekä kokonaisuutta tukeva teknologia. Prosessien kuvaukseen kuuluu myös toimijoiden ja toimintojen rajapintojen määrittäminen. Runkona kuitenkin edelleen toimii yleensä alkuperäinen prosessin konsepti. Prosessijohtaminen voidaan käsittää johtamismenetelmänä, joka käyttää perustanaan prosesseja ja näihin liittyviä elementtejä, prosessien tunnistamista, mittaamista ja kehittämistä ja lopulta muuta toimintaa johdetaan edellä mainittujen kokonaisuuksien avulla. Prosessijohtamisen tarkoituksena on esimerkiksi laadukkaampi ja tehokkaampi toiminta sekä ennen kaikkea kokonai- 20 suuksien hallinta kuten huoltoupseerilehden 3/2007 pääkirjoituksessa tuotiin esille. Puolustusvoimissa kuten muussakin julkishallinnossa on prosessijohtamisen ja -organisaation sijasta vallalla funktionaalinen johtamistapa selkeine organisaatiorakenteineen. Kun prosessijohtaminen lähtee asiakkaan tarpeista, tehokkuudesta ja sisäisestä kehittämisestä, funktionaalisessa organisoinnissa keskeisiä ovat pelkistäen vastuut, toimivallat ja raportointi johdon tarpeiden mukaan. Funktionaalisessa organisaatiossa prosessijohtamisen suurin haaste on, että prosessi tarvitsee useimmiten useiden organisaatioyksiköiden tai tulosyksiköiden henkilöstöä, tiloja, laitteita ja muita resursseja. Muun muassa toiminnan mittaaminen ja raportointi sen paremmin kuin henkilöstön koulutus tai palkitseminen ei ole yleensä mahdollista prosessikohtaisesti. Tulosjohdetussa organisaatiossa ristiriita korostuu. Prosessijohtaminen muuttaa sekä valtasuhteita että hierarkkisuuden tasoa, joten muutosvastarinta on ymmärrettävää. Puolustusvoimissa on tiedostettu prosessijohtamisen mahdollisuudet, ja nykyisen organisaation rajoitusten puitteissa on hyväksytty pyrkimys prosessimaiseen toimintaan. Puolus- tusvoimien pääprosessit on käsketty kenttäohjesäännössä vuodelta 2007. Lisäksi alaprosesseja on kuvattu käskettynä ja oma-aloitteisesti eri toimijoiden toimesta jo aikaisemmin aina työnkulkukaavioihin asti. Esimerkkinä prosessityöstä on Länsi-Suomen Huoltorykmentti, jonka prosesseja on esitelty Huoltoupseerissa 1/2009. Eräänä kokeiluna mainittakoon myös maisteriopintoihini liittynyt opintojakso, jonka tarkoituksena oli tarkastella prosessijohtamisen soveltuvuutta logistiikkapataljoonan esikunnan toimintaan syksyllä 2012. Prosessijohtamisen näkökulmasta tuolloin oli oikea ”momentum” ja pääsinkin tunnistamaan prosessikokonaisuuksia (asiakkaineen, organisaatioineen ja prosessi- sekä työnkulkukaavioineen) valmisteilla olleeseen konseptiin. Tuon työn hedelmistä voi huomata viitteitä 1/2013 Huoltoupseerissa. Havainnot opintojaksosta vahvistivat käsitystäni prosessityön merkityksestä. Puolustusvoimien mittakaavassa eritasoisia alaprosesseja voidaan tunnistaa varsin suuria määriä ja prosessityön läpivieminen vaatii aikaa. Toisaalta, esimerkiksi toiminta välivaiheessa niin sanotussa hybridiorganisaatiossa on myös kelvollinen vaihtoehto radikaalien muutosten sijaan. PVSAP-järjestelmä tilaustoimitusketjun tukena Tarkoituksenmukainen tietojärjestelmä on kaikkien johtamisjärjestelmien kulmakivi, mutta prosessijohtamisen perustuessa tiimeihin kaikille saatavissa olevan, organisaatiorajat ylittävän yhteisen tiedon merkitys korostuu. Myös ensimmäisiä käyttökokemuksia tuottava PVSAP perustuu prosessipohjaiselle ajattelulle. PVSAP on toiminnanohjausjärjestelmä, joka sen mukaisesti on teh- tiedetään järjestelmälaajennusten aiheuttamat kustannukset ja haasteet, on kuitenkin syytä kriittisesti tarkastella niiden tuottamaa lisäarvoa ja tarpeellisuutta. Järjestelmä voisi tarkistaa luotettavasti myös tilausten yksiselitteisyyden vertaamalla nimikkeitä ja muita tietoja vertailutietokantaan, samoin kuin tilausja kulutusoikeuksien pätevyyden, jos vastaavat tietokannat olisivat olemassa. Tutkitussa rauhan ajan a-tarviketilaustapauksessa kyseessä olisi itse asiassa jo Yksinkertaisimmillaan ampumatarvikkeiden tilaus-toimitusprosessi on toiminnoiltaan kuvan 1 mukainen. Sidottaessa toiminta lukuisiin erilaisiin toimijoihin saadaan kokonaisuudesta huomattavasti monimutkaisempi kokonaisuus. Monimutkaisuus syntyy osin tiettyjen toimintojen jakautuessa käskettyjen toimivallan jakojen mukaisesti eri organisaatioportaille ja -yksiköille ja osin esimerkiksi tiettyjen lainsäädäntöön perustuvien tai turvallisuuteen tähtäävien normien vaatimuksista. Ampumatarvikkeiden tilaus-toimitusprosessin vaiheet ty palvelemaan ennen muuta ylempiä johtamistasoja. PVSAP-järjestelmä on hyvä tuki varastonhallinnassa ja raportoinnissa. Eräänä suurena puutteena näyttää kuitenkin olevan, että järjestelmän palvelut eivät ulotu materiaalin pääasiallisten käyttäjien – joukkoyksiköiden ja perusyksiköiden – tasolle, mukaan lukien PE:n palvelusammunnat. Niin ollen edellä mainitut siirto- ja käyttötapahtumia useimmin käyttävät tai suunnittelevat toimijat ovat edelleen manuaalisen raportoinnin ja tilannetiedon päivityksen varassa. Samoin PVSAP pystyy tuottamaan useimmat materiaalin tilaus-toimitusketjun tarvitsemat dokumentit, joskaan kaikkia ei käytännössä vielä käytetä hyväksi. Integroiduilla järjestelmillä ja niiden tietovarannolla olisi perusteltua tukea myös laajempia toimintoja kuten ennakointia, varastoinnin ja kuljetusten optimointia ja erilaisten tarkistusten suoritusta. Esimerkiksi varasto- tai kuljetusoptimointia varten järjestelmä tarvitsisi kuitenkin laajan ja osin vaikeaselkoisen tietokannan materiaalinimikkeiden ominaisuuksista, yhteensopivuudesta, yhteenvarastoinnista, pakkauksista, painoista, räjähdysvaarallisuuslukituksesta sekä varastotiloista ja niin edelleen. Kun kokemuksesta myönnetyn kulutuskiintiön ”kotiinkutsu”, jolloin oikeuksien yksilöinti olisi helppoa ja riskitöntä. Kuitenkin eri joukko-osastojen yhteisharjoitusten kulutus näyttää poikkeukselliselta ja olisi oman virtaviivaistamisurakan arvoinen, jos järjestelmää kehitetään. Ampumatarvikkeiden tilaustoimitusketju Tutkimuksessa nousi esille, että tilaustoimitusketju kokonaisuutena on erittäin monimutkainen. Vakiintunut ketju toimii niin prosessimaisesti, että sitä voi tarkastella jopa prosessina huolimatta hajaantuneista johtosuhteista ja resurssien hallinnasta. Järjestelmään osallistuu useita eri toimijoita ja se saa syötteitä useiden eri prosessien tuotteena ja toisaalta se tuottaa vastaavasti lukuisia tuotteita syötteenä muihin prosesseihin. Tärkeimpänä loppukäyttäjän, eli ampujan, näkökulmasta prosessi toimii pääsääntöisesti hyvin (ampuja saa useimmiten tarvitsemansa patruunat). Aidosta prosessista poiketen ketjulla ei kuitenkaan ole nimettyä tiimiä tai yhtenäistä johtoa eikä sitä kehitetä sen paremmin kuin arvioida tai mitata yhtenä palvelua tuottavana kokonaisuutena. Tutkimuksen esimerkkijoukko-osasto Karjalan Prikaati poikkeaa muista toimijoista lähinnä vain kooltaan ja monimuotoisuudeltaan eikä sen tilaustoimitusprosessi poikkea oleellisesti muista, joten sen kuvaaminen ei ole tarpeen. Keskeinen rationaalista toimintaa rajoittava puute näyttää olevan PVSAP-järjestelmän puuttuminen joukko- ja perusyksikkötasalta. Kuvassa 2 on esitetty pääpiirtein a-tarvikkeiden tilaus-toimitusketjun informaation ja materiaalin kulkukaavio eri toimijoiden ja toimintojen kentässä. Kuvattuna on myös funktionaalinen organisaatio toimijoineen ja johtosuhteineen kuvan ylälaidassa. Kuvassa alempana oleva ruudusto kuvaa matriisimaisesti toimintojen ja toimijoiden osallistumissuhteet sekä toiminnot, joihin kukin osallistuu. Lisäksi erivärisillä nuolilla osoitetaan mitä kussakin tapahtumassa tuotetaan ja mille toimijalle kyseinen tuote seuraavaksi suuntaa. SAP-merkeillä on osoitettu toimijat, jotka käyttävät PVSAPia toiminnassaan suoraan hyväksi ampumatarvikkeiden tilaus-toimitusprosessissa. Aivan ylälaidassa kulkee resurssien jako funktionaalisen organisaation suuntaisesti. Kaaviossa kuvatut virrat voisivat virtaviivaistua oleellisesti, jos kaikilla toimijoilla olisi välitön 21 Ampumatarvikkeen tilaus-toimitusprosessi PVSAPin käyttömahdollisuus tietokannan tietoihin sekä elektronisten tilausja siirtodokumenttien luontiin käyttöoikeuksien mukaisesti. Tutkimuksen kyselyosuus toi esiin kaksi mielenkiintoista näkemystä. Joukko-osaston varastolla PVSAPpäivitys saattaa olla viikkoja myöhässä työpaineen vuoksi. Järjestelmän syöttörutiinit koettiin raskaiksi. Ehkä samasta syystä poikkeuksetta perus- ja joukkoyksikkötasolla vastustettiin PVSAP-järjestelmän laajentamista kenttätasolle. Mieluummin haluttiin käyttää manuaali- ja excel-sovelluksia kuten tähänkin asti. Nykyaikainen tiedonkäsittelytekniikka mahdollistaisi helposti tiedon keräily- ja syöttötyökalut, joilla vakiomuotoisen tiedon kuten a-tarvikenimikkeiden ja niiden määrien syöttäminen olisi käyttäjäystävällistä. Työkalu voisi tarjota frekvenssiltään yleisten, työpaikkakohtaisesti räätälöityjen a-tarvikenimikkeiden valikon, johon voitaisiin lisätä vain lukumääriä sekä tekstin ennakkosyötön harvemmin esiintyvien nimikkeiden osalta. Samalla poistuisivat nimikkeiden kirjoitusvirheet. 22 Tilaus-toimitusketjusta kohti tilaus-toimitusprosessia Huollon johtamista ja sen problematiikkaa uusien haasteiden edessä on pohdittu useilla foorumeilla. Yhtenä vaihtoehtona oikein toteutettu prosessin mukainen toiminta tuettuna oikein käytetyllä tietojärjestelmällä voi saada aikaan merkittäviä säästöjä toiminnassa. Tulosjohtamiseen ja hierarkkiseen organisaatioon perustuva johtamisjärjestelmä kuitenkin osiltaan rohkaisee osaoptimointiin, ellei prosessimaista toimintaa vaadita ja kehitetä määrätietoisesti. Tutkimuksessa havaittiin neljä selkeää kokonaisuutta, joita kehittämällä Puolustusvoimien saadaan kohti parempaa prosessitoimintaa. Näitä ovat prosessien tunnistaminen ja kuvaaminen, organisoituminen, tietojärjestelmien ja prosessien vastaavuus sekä mittarit ja mittaaminen. Ensimmäisenä on tunnistettava jokaiselle toiminnalle asiakas ja asiakkaan tarpeet sekä jatkettava prosessien tunnistamista ja kuvaamista kokonaisuudessaan. Organisoitumisen osalta prosessia hoitamaan tulisi organisoi- da tiimi, jolla on selkeät vastuut. Eräs nopea keino voisi olla prosessivelvoitteiden ja tiimitehtävien liittäminen tulossopimuksiin ja tehtäväkuvauksiin. Samalla tulisi hyväksyä prosessijohtoinen henkilöstön kehittäminen ja palkitseminen. Tietojärjestelmistä muun muassa PVSAP on jo prosessiorientoitunut, mutta kehitystyössä täytyy edelleen tehdä valintoja sen mukaan, muutetaanko sitkeähenkinen kulttuuri järjestelmän mukaiseksi vai räätälöidäänkö valmista järjestelmää mukautumaan kulttuuriin. Prosessitoiminnan suuntaan päästään vain kulttuuria muuttamalla. Oikein valittujen mittauskohteiden valinta ja mittaaminen on ainoa keino tuottaa tietoa ylemmälle johtoportaalle, mutta myös toimijalle itselleen. Prosessimaisessa toiminnassa mittaamisen tulee kohdistua koko prosessiin ja ennen muuta asiakkaan saamaan tuotokseen. Toisaalta itse prosessiin kohdistuvat mittaustulokset ovat välttämättömiä sen toiminnan kehittämiseksi ja nykytilanteessa osaoptimointiin pyrkivien organisaatioyksiköiden koordinoimiseksi. Siirtyminen kohti prosesseja voidaan toteuttaa aluksi hallintoyksiköiden sisäisesti siten, että prosesseilla on jo vallitsevassa organisaatiossa yhtenäinen johto. Askeleena tähän suuntaan voidaan nähdä jo toteutunut erillisten laitosten ja palveluorganisaatioiden muodostaminen. Tuottavuutta voitaisiin ehkä saavuttaa helpostikin myös yhdenmukaistamalla sellaiset prosessit, jotka voidaan samanlaisina tai pienin muutoksin monentaa useille toimijoille. Lopuksi esitettäköön laajempi yleisluonnos tilaus-toimitusprosessin kokonaiskentästä. Tulevaisuudessa prosessi voidaan muokata yksinkertaisempaan muotoon ja tavoiteltava lopputulos voisi olla jotain seuraavan suuntaista. Kuvassa 3 tilaus-toimitusprosessi on kuvattu eri toimijoiden ja prosessien välille tiedon, palveluiden ja materiaalin osalta. Toiminta on samanlaista riippumatta mistä toimijasta tai prosessista on kysymys. Tilaus-toimitusprosessin kokonaiskuvan tavoitetila Ethän unohda yhdistyksen Vuosikokousta, tarkemmat ohjeet sivulla 46! Tehokkuutta logistiikka Puolustusvoimiin on hankittu vuosien saatossa miljardien eurojen edestä sotavarusteita, joiden ylläpidon kustannukset nousevat. Samanaikaisesti puolustusvoimien rahoituskehykseen kohdistuu alentamispaineita ja puolustusvoimauudistuksen seurauksena henkilöstön määrä vähenee. Käytännössä tilanne tarkoittaa, että on etsittävä aktiivisesti yhä kehittyneempiä toimintatapoja, jotta haluttu materiaalisen suorituskyvyn tekninen käytettävyys kyetään säilyttämään. Yleisenä kehityssuuntauksena korkeateknologisten sotavoimien toimintaympäristöissä on ollut, että sotavarusteiden teknistyessä käytön ja ylläpidon kustannukset ovat nousseet. Esimerkiksi Yhdysvaltojen puolustushallinnon sotavarusteiden käytön ja ylläpidon kustannukset vuonna 2012 olivat noin 300 miljardia dollaria, joka on noin 40 % hallinnonalan kokonaisbudjetista. Tyypillisesti käytön ja ylläpidon kustannukset sotavarusteen elinjaksokustannuksista ovat noin 60-70 %, mutta mikäli käyt- Ilkka Mäkipirtti Insinööriluutnantti Pääesikunnan logistiikkaosasto Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen suunnitteluryhmän suunnitteluinsinööri, vastuualueena kunnossapito Projektin ”Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen käyttövalmiusperusteisen toimintamallin kehittäminen” projektipäällikkö Käytettävyyden hallinta Maavoimissa Käytettävyyden nosto valmiutta kohotettaessa 24 Palautettavuus‐ vaatimus järjestelmän toimintaan Käytettävyyden muodostumisen kokonaisuus Maavoimissa Käyttövarmuus (availability performance) Käyttäjien taidot (operator skills) Virhekäytön esto (misuse prevention) Toimintavarmuus (reliability performance) Sotavarusteiden käyttö Johtaminen Suorituskyvyn rakentaminen Kunnossapidon toteutus Kunnossapitosuunnitelma Rahoitus ja resurssit Kunnossapidettävyys (maintainability) Kunnossapitovarmuus (supportability) Suorituskyvyn rakentaminen Johtaminen Toimitusketjun hallinta Varastointi Kunnossapidon toteutus Kunnossapitosuunnitelma Rahoitus ja resurssit 1 töprofiili on erityisen rankka ja sotavarusteen tekninen kuluminen nopeaa, ei yli 90 % osuuskaan ole poissuljettu – kuten esimerkiksi Humvee – sotilasajoneuvoilla Yhdysvaltojen ulkomaanoperaatioissa. Yleisesti kehityssuuntaus tarkoittaa, että käytön ja ylläpidon kustannuksiin on kiinnitettävä entistä voimakkaammin huomiota, jotta sotavoimien toimintaedellytykset ovat turvattuna. Yhdysvalloissa käytön ja kustannusten nopeaa kustannusnousua on selitetty hankinnoissa tehdyillä virheillä, joista merkittävimmiksi on arvioitu: 1.Sotavarusteiden hankinnan vaatimukset olivat pohjautuneet tekniselle suorituskyvylle ja ylläpidon vaatimuksia ei otettu riittävästi huomioon 2.Yhteistyö vaatimusten asettajan, hankkijan ja ylläpitäjän välillä oli ollut puutteellista 3. Uutta kypsymätöntä teknologiaa oli haluttu ottaa nopealla aikataululla käyttöön, joka puolestaan heikensi teollisuuden kykyä valmistaa luotettavaa sotavarustusta Suomen Puolustusvoimauudistukseen sisältyy lukuisia mahdollisuuksia, joista kustannustehokkuuden osalta yhdet merkittävimmistä sisältyvät Puolustusvoi- mien Logistiikkalaitoksen uusien toimintamallien määrittelyyn. 1.1.2015 puolustusvoimissa otetaan käyttöön uudet toimintamallit materiaalisen suorituskyvyn rakentamisen- sekä ylläpidon osalta. Yksi tutkittava osakokonaisuus entistä kustannustehokkaamman ja hallitumman ylläpidon saavuttamiseksi on käytettävyysvaatimuksiin perustuva materiaalisen suorituskyvyn ylläpito. Käytettävyysperusteisessa toimintamallissa keskeisenä tavoitteena ylläpitävällä organisaatiolla on tuottaa vaatimusten mukaista käytettävyyttä, eli sotavarusteen kykyä olla tilassa, jossa se kykenee teknisesti aloittamaan sille osoitetun tehtävän. Eniten toimintamallista on kokemuksia Yhdysvalloissa, jossa ”performance based logistics” (PBL) – malli on ollut vuodesta 2003 alkaen suositeltu ylläpidon strategia. Toimintamallin periaatteita on otettu käyttöön hieman eri termistöllä esimerkiksi Isossa Britanniassa, Saksassa ja Ruotsissa. Suomen ilmavoimissa ja muissa maissa saatujen parhaiden käytänteiden pohjalta toimintamallin periaatteiden soveltamista osaksi Maavoimien toimintaa on suunniteltu vuosien 2011–2013 aikana. Merkittävin eroavaisuus Suomen Maavoimien ja muissa maissa tapahtuneiden toimintamallin käyttöönottojen välillä on, että Maavoimien kalustosta merkittävä määrä on varastoituna ja operaattorit ovat pääosin varusmiehiä. Tämän lisäksi toimintamallissa palveluntuottaja on yleisesti sotavarusteen valmistaja, mutta Suomessa ei usein tätä mahdollisuutta ole puolustusvälineteollisuuden ollessa varsin pieni toimija. Valmista toimintamallia käyttöönotettavaksi Suomen Maavoimien toimintaympäristössä ei ole olemassa, mikä edellyttää merkittävää asiaa koskevaa suunnittelutyötä. Käytettävyyden hallinta Teknisen käytettävyyden hallinnan erityispiirre Maavoimissa on, ettei ylläpidossa ole järkevää maksimoida sotavarusteiden toimintakelpoisuusaikaa, vaan optimoida sotavarusteen käytettävyys resurssien ja vallitsevan uhkakuvan sekä joukkotuotannon edellyttämien vaatimusten mukaiseksi. Esimerkiksi teollisuudessa käytettävyyden hallinta on yleisesti sidottu tuotantoon, jolloin korkealla käytettävyydellä pyritään maksimoimaan tuotetun hyödykkeen määrää suhteessa käytettävyyden ylläpidon kustannukseen. 25 Maavoimien kunnossapitojärjestelmän tuote käytettävyyden näkökulmasta on ajanjakso, jossa sotavaruste on toimintakelpoisuustilassa. Käytännössä käytettävyyden hallinta Maavoimissa tarkoittaa oikean suhteen määrittämistä sille, mikä osuus sotavarusteista pidetään toimintakelpoisuustilassa – ja mikä osuus pitkäaikaisvarastoinnissa. Maavoimien sotavarusteet voidaan jakaa tällöin tilan mukaan kolmeen eri kokonaisuuteen: 1) Toimintakelpoisuustila: Sotavaruste kykenee aloittamaan sille osoitetun tehtävän. 2) Valmiustila: Sotavarustetta ei käytetä ja se on varastoituna siten, että sen saattaminen toimintakelpoisuustilaan edellyttää tunnistettuja toimenpiteitä. 3) Toimintakelvottomuustila: Sotavaruste on rikki eikä se kykene aloittamaan sille osoitettua tehtävää. Käytettävyyden hallinta on ylläpidon kustannusten hallintaa, sillä tyypillisesti mitä korkeampaa toimintakelpoisuustilassa olevien sotavarusteiden lukumäärää tavoitellaan, sitä suurempi on siitä aiheutuva kustannus. Normaalioloissa vähimmäisvaatimus on yleensä ylläpitää koulutuksen edellyttämät sotavarusteet toimintakelpoisuustilassa. Poikkeusoloissa puolestaan sotavarusteiden käytettävyysvaatimus on tyypillisesti korkeampi, kuin normaalioloissa. Tällöin on tunnistettava kyky palauttaa valmiustilassa ja toimintakelvottomuustilassa olevat sotavarusteet toimintakelpoisuustilaan vallitsevan uhkakuvan edellyttämässä ajanjaksossa. Varastoiduille sotavarusteille tulee määrittää tällöin raja-arvoja aikamääreestä, jossa ne on saatettava toimintakelpoisuustilaan. Maavoimien toiminnan erityispiirteiden johdosta sotavarusteen ylläpidolle on asetettava vähintään kaksi vaatimusta, jotka on sovitettava käytettävissä oleviin resursseihin: 1) Käytettävyysvaatimus, eli vaatimus pitää tietty lukumäärä sota-varusteita toimintakelpoisuustilassa joukkotuotannon ja valmiudellisten vaatimusten täyttämiseksi. 2)Palautettavuusvaatimus, eli vaatimus palauttaa tietyssä ajanjaksossa valmiustilassa (varastoituna) sekä toimintakelvottomuustilassa (rikki) olevat sotavarusteet toimintakelpoisuustilaan annetussa aikamääreessä poikkeusolojen käytettävyysvaatimusten mukaisesti. Käytettävyyden ohjaamisen, hinnoittelun ja käytettävyyden riskien laskennan 26 mahdollistamiseksi on kyettävä ymmärtämään, miten sotavarusteiden käytettävyys muodostuu. Tällöin on tunnistettava mikä vaikuttaa sotavarusteiden käytettävyyteen, missä tämä organisaatiossa tapahtuu ja mikä on sen arvioitu vaikuttavuus. Sotavarusteiden käytettävyys muodostuu monimutkaisesta kokonaisuudesta, johon sisältyy johtaminen, kunnossapidon suunnittelu, kunnossapidon toteutus, varastointi, rahoitus ja resurssit, suorituskyvyn rakentaminen (hankinnat, modifikaatiot), sotavarusteiden käyttö sekä toimitusketjun hallinta. Voidaan sanoa, että sotavarusteen käytettävyys muodostuu puolustusvoimien toiminnan lopputuloksena, ei yksittäisen toimijan tai toimialan toiminnan lopputuloksena. Kohti käyttövalmiusperusteista toimintamallia Maavoimien sotavarusteiden kunnossapito on monilta osin toteutettu kaupallisten palveluntuottajien toimenpitein, jolloin merkittävä osa sotavarusteiden teknisestä osaamisesta on kaupallisilla palveluntuottajilla. Tärkeää on huomata, että kaupallisten toimijoiden liiketoiminta perustuu usein siihen, että Maavoimien sotavarusteille pitää tehdä toimenpiteitä – mieluiten joka vuosi hieman enemmän. Tämän liiketoimintaajatuksen pohjalta teollisuudella olevaa ammattitaitoa ei ole mahdollista käyttää maksimaalisesti hyödyksi. Tilaaja-tuottaja -mallin ja yksittäisten toimenpiteiden tilaamisen sisäänrakennetusta tehottomuudesta tulisi siirtyä asetettujen vaatimusten toteutumisen seurantaan, jossa orgaanisilla ja kaupallisilla toimijoilla on yhteiset tavoitteet, joiden toteutumista seurataan. Käyttövalmiusperusteisessa toimintamallissa sotavarusteelle asetetaan ylläpidon vaatimukset, jotka toteutetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti huomioiden käytettävyyteen muodostumisen kokonaisuus. Tällöin Puolustusvoimien Logistiikkalaitos tuottaa joukkotuotantosuunnitelmien mukaista sotavarusteiden toimintakelpoisuusaikaa joukko-osastoille ja optimoi käytettävyyden- ja palautettavuuden vaatimukset tasolle, jossa resurssien ja vaatimusten välillä ei ole ristiriitoja. Pitkäjänteinen kehittäminen ja kustannustehokkuus varmistetaan ainoastaan Maavoimien ylläpidon ennustettaville tarpeilla ja resursseilla sekä kaupallisten toimijoiden kyvyllä kehittää tarjottuja palveluita. Lähteet Conroy B. 2012. Dr. William F. Conroy III, Professor of Life Cycle Logistics Management, Defense Acquisition University, Mid-Atlantic Region. PBL and BCA Workshop. Luento. 18.6.2012. Defense Acquisition University. 2005. Performance based logistics: a program manager’s support guide. DIANE Publishing. Department of Defense. 2003. Designing and Assessing Supportability in DOD weapon systems: A guide to increased reliability and reduced logistics footprint. Department of Defense. 2011. DoD Product Support Business Case Analysis Guidebook. Garvay Supply Supply Luento L. 2012. Mr. Larry Garvey, Chain Solutions Director, Naval Systems Command, Workshop. 19.6.2012. Government Accountability Office. 2003. BEST PRACTICES; Setting Requirements Differently Could Reduce Weapon Systems’ Total Ownership Costs. GAO-03-57. Harada Gaku. 2010. Strategic and Operational Considerations for the Implementation of Performance Based Logistics (PBL) Within the Japan Maritime Self Defense Force. NAVAL POSTGRADUATE SCHOOL. Kosola J. 2007. Suorituskyvyn elinjakson hallinta. Maanpuolustuskorkeakoulu. Sotatekniikan laitos Julkaisusarja 5 Nro 7/2007. Edita Prima Oy Helsinki 2007. Vitasek K, Cothran J, Geary S, Rutner S. 2006. Performance-Based Logistics; the Changing Landscape in Support Contracting. The University of Tennessee Vitasek K, Geary S. 2007. PerformanceBased Logistics — Next Big Thing? ProLogis Supply Chain Review, summer 2007. Prologis global research. Vitasek K, Geary S, Quick R. 2006. Performance based logistics: the basics and beyond. White House Office of Management and Budget 2012. Viitattu 11.1.2013. h tt p : / / w w w. w h i t e h o u s e . g o v / o m b / budget/Historicals/. Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo-ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog Oy Hatanpään valtatie 30 33100 TAMPERE Puh. 020 469 7000 www.millog.fi Huoltotapahtuma jär Kuvat: Hans Gabrielsson Runsas 50 huoltoveljeä ja perheenjäsentä kokoontui 21.9. Hämeen Rykmentin isännöimään perinteiseen Huoltotapahtumaan. Huoltokoulun johtaja, majuri Lauri Rissanen ja Huoltoupseeriyhdistyksen puheenjohtaja, eversti Risto Kosonen toivottivat vieraat lämpimästi tervetulleiksi reippaassa huoltomieshengessä. Ilmassa oli myös tiettyä haikeutta, sillä kyseessä oli todennäköisesti viimeinen Lahden seudulla järjestettävä Huoltotapahtuma. Perinteet tulevat kuitenkin jatkumaan entistäkin vahvempina varuskuntien ja joukko-osastojen lakkautuksista huolimatta. Tapahtuman käytännön järjestelyistä vastasi kapteeni Jesse Ehtamo tukijoukkoineen. Huoltomieskisan suunnittelu ja toteutus oli annettu huollon kadettien tehtäväksi. Rastit oli suunniteltu sopivan haastaviksi huumoria unohtamatta. Kaikki joukkueet selvisivät radasta kunnialla ja kilpailu osoittautui harvinaisen tasaväkiseksi. Päivän ohjelmaan mahtui myös tutustuminen Sotilaslääketieteen museoon sekä makoisiin löylyihin ennen illallista. Reipas ulkoilu viritti jokaiselle osallistujalle varman näläntunteen, mutta ennen herkkupöytiin siirtymistä saatiin jännittää Huoltomieskisan tuloksia ja palkintojen jakoa. Voittajajoukkue löytyi tänäkin vuonna ja muille sijoille jääneet saivat aloittaa motivaation kasvatuksen ensi vuoden kisaa varten. Huoltotapahtuma oli jälleen varsin antoisa ja tapahtuman järjestäjät ansaitsevatkin suuren kiitoksen kaikkien osallistuneiden puolesta! Saunan jälkeen oli aikaa ryhmittyä Huollonpaaden ympärille. Paaden kohtalo varuskunnan lakkauttamisen jälkeen askarrutti monia. Huoltotapahtuman virallista alkua odotellaan uteliaina. Riittävätkö rahkeet kadettien suunnittelemaan tehtävärataan? 28 jestettiin Hennalassa Kapteeni Jesse Ehtamo johti Huoltotapahtuman käytännönjunailuja. Kaikki sujui hyvän tiimin avustamana loistavasti. Ensi vuonna mennään samaan joukkueeseen, niin eiköhän se kulta sieltä irtoa! 29 Pohjalaisella sisulla saapas lentää vaikka taivaaseen.... Saappaanheitossa jokainen sai heittää ainakin kerran. Tyyli oli vapaa... 30 Tällä heitolla Moskovan keihäskarsinnan raja ylittyi kevyesti... Saapasta sai lennättää tai vaikka kierittää nurmea pitkin. Mölkkyyn kadetit olivat kehittäneet omat säännöt, jotka nostivat vaikeusastetta huomattavasti. 31 Kaatuuko kasi? Sillä joukkue saa uuden heiton! Tarkka tähtäys ennen raketin voimalla lähtevää heittoa... Joka tonkasta piti tunnistaa yksi Muumihahmo. Siinä perheen nuorempien tietämys oli kullan arvoista! Tässä ei harjoitella uutta maitomiehen uraa varten, vaan arvioidaan tonkassa olevan nesteen määrää. 32 Kadettien ohjeet kannattaa kuunnella tarkasti, niin pistepotti kasvaa. Tölkit odottavat pesäpallolla tehtävää kaatoa. Jos kaatoi vain ylimmän pienen tölkin niin joukkue sai 15 pistettä, koko kaadosta vain 10 pistettä. a! m Täysosu 33 Koko joukkueen piti läpäistä “hämähäkin seitti”. Aika ratkaisi ja seittiin kosketuksesta sai miinussekunteja. Viimeinen rasti sotilaskodissa vaati taitoa, nopeutta ja keskittymiskykyä. Jokaisen joukkueen yksi edustaja sai osallistua munkinsyönti kisaan. Aika ratkaisi, mutta jokaisesta huulen lipaisusta tai pyyhkimisestä tuli jälleen miinussekunteja. Kisan valvonta oli tarkkaakin tarkempaa. Huijauksille ei ollut sijaa. 34 Tiukan kisan voittajat saavat ansaitut palkinnot. Lopputuloksista ei protesteja jätetty. Yhdistyksen puheenjohtaja, eversti Risto Kosonen kiittää kaikkia reilusta kisasta ja erittäin mukavasta päivästä. Ensi vuonna isketään uusin kujein! Päivän tapahtumat tuli niputettua hyvässä seurassa. Tapahtumaan osallistujat lauloivat järjestelyistä huolehtineille kadeteille iloisen kiitoslaulun. Kadetit kuuntelevat laulua mielissään. Huoltoupseerin uravalinta vaikuttaa nappivalinnalta! 35 Ensimmäiset huollon upseeri Huollon upseerikokelaat ohi marssilla. Heinäkuun lopulla valmistuivat maavoimien reserviupseerikurssilta 242 ”Pihka” ensimmäiset 33 huollon koulutuksen saanutta upseerikokelasta RUK:sta Haminasta. Huollon koulutukseen oppilaat oli valittu Hämeen Rykmentistä, Kainuun, Karjalan ja Porin Prikaateista sekä Panssariprikaatista. Kurssin johtajana toimi luutnantti Janne Posti. Kurssi toteutettiin reserviupseerikurssilla osana jalkaväenkoulutusta, ”Kärkikomppaniassa kuten oppilaat sen itse ilmaisivat”, mitä voidaan pitää parhaana pohjana tuleville huoltojoukkueiden johtajille ja varajohtajille. Koulutuksen sisällöstä noin 70 % oli yhtenevää jalkaväkijohtajakoulutuksen kanssa ja noin 30 % koulutusajasta oli huollon koulutusta käsittäen huollon toimialojen toiminnan. Uuden järjestelyn ansiosta huollon kokelaatkin pääsivät heti kurssin päätyttyä joukko-osastojen käytännön töihin. Järjestelyllä mahdollistetaan myös riittävän pitkä varsinainen käytännön läheinen toimialakoulutus ja käytännön johtajana harjoittelu joukkoosastossa ennen reserviin siirtymistä. Kurssilta saadun palautteen mukaan koulutustulokset ja oppilaiden motivaatio olivat aivan huippuluokkaa, vaikkakin kyseessä oli niin sanottu pilottikurssi. Tuloksien hyvyyttä korostaa se, että luutnantti Janne Posti vastasi lähes yksin huoltolinjan käytännön toteutuksesta. Kiitokset Jannelle aivan erinomaisesta työstä! Onnea uusille huollon upseerikokelaille! Kurssin päätöstilaisuudessa huollon parhaan stipendin sai upseerikokelas Eemu Heikkilä Karjalan Prikaatista ja Huollon tarkastajan kiikarin upseerikokelas Jesse Paalanen Hämeen Rykmentistä. Huollon upseerikoulutuksen stipendin jakoi HUY:n valtuuskunnan varapuheenjohtaja Heikki Härtsiä. . ssa edo env isu tila at taj 36 U et ud hu ollo h n jo p ös äät en ud e yht kokelaat valmistuivat Haminasta Palkitut ja palkitsijat tarkastajan kiikaritaulun edessä vasemmalta ltn Janne Posti, upseerikokelas Jesse Paalanen, upseerikokelas Eemu Heikkilä sekä HUY:n valtuuskunnan varapuheenjohtaja ja Millog Oy.n asiakkuusjohtaja Heikki Härtsiä. Luotettava kumppani. www.patria.fi info@patria.fi 37 Huollon osaajien hyvä – vanhaa perinnettä vaalittiin Herrasmieskilpailu eli tuttavallisesti HIKU on perinteinen Huoltokoulun henkilöstön tapahtuma joka toteutettiin vuonna 2013 viimeistä kertaa Lahden varuskunnassa. HIKUn säännöt ja ottelun luonne juontavat juurensa jo vuodesta 1970 ja alkujaan ottelu järjestettiin Huoltokoulun johtajan käskyllä kaksi kertaa vuodessa. Huoltokoulun värikäs historiakehitys ja koulun alayksiköiden uudelleen järjestelyt nimenmuutoksineen ovat tuoneet mukanaan muutoksia myös HIKUn järjestelyihin, mutta tapahtuma itsessään on säilynyt. Lajit ovat pysyneet suurin piirtein samoina, kuin ottelun alkutaipaleellakin ja HIKUn henkeä pitää nykyään yllä Huoltokoulun Korkeakouluosasto. Tätä artikkelia lukiessa on pidettävä mielessä, että vaikka kyseessä on huoltomieshenkeä vahvasti ylläpitävä ja työhyvinvointiin kiinteästi liittyvä tapahtuma, jota voidaan käyttää esimerkkinä huoltoupseereiden monista perinteistä, ei kaikkia paikallisen perinnetapahtuman yksityiskohtia voi kuitenkaan täysin paljastaa julkisessa kirjoituksessa. Kirjoituksen ehkäpä hieman humoristinen sävy johtuu puhtaasti siitä seikasta, että HIKUn kilpailullisesta luonteesta huolimatta kyseessä on kuitenkin sosiaalinen tapahtuma, jossa hauska yhdessäolo on tärkeintä. Herrasmieskilpailu käsittää muutaman enemmän tai vähemmän huoltoaiheisen kilpailulajin, jotka ovat tietokilpailua lukuun ottamatta koordinaatiota, hyviä her- moja ja myös ripauksen onnea vaativia, toiminnallisia suorituksia. Yksilösuorituksien osalta koko kilpailuun osallistuva joukko on aina paikalla ja kannustuksen sekä motivoinnin osuus onkin huomattava tekijä tarkoissa ja keskittymistä vaativissa kilpailulajeissa. Toisin sanoen, huoltoveljien mölinän ei saa antaa häiritä omaa suoritusta liikaa mikäli mielii mainittaville pistesijoille Herrasmieskilpailussa. Herrasmieskilpailussa pärjääminen vaatii siis tiettyjä ominaisuuksia ja jonkin verran tuuria, mutta koko kilpailun voittajan palkintokin on huomattava: voittajan nimi ikuistetaan palkintopokaaliin nimeltä HIKUmalja. Malja kuuluu Huoltokoulun perinneesineisiin ja sillä on suuri merkitys Korkeakouluosaston opettajiston hengen kannalta. Kilpailun pistesaldossa heikommin pärjäävillä on mahdollisuus vaikuttaa seuraavan kilpailun lajeihin ja tätä kautta oman sijoittumisensa kohentumiseen, sillä kilpailun viimeiseksi tullut osallistuja saa kunnian järjestää seuraava kilpailu. Tänä vuonna Herrasmieskilpailu järjestettiin kesäisen aurinkoisena elokuun perjantaina Hennalan varuskunnan tiloissa. Tavallisesti tapahtumaan on osallistunut silloinen Korkeakouluosaston henkilöstö vahvennettuna hiljattain osastolla palvelleilla henkilöllä. Koska Huoltokoulun toiminta lahdessa tulee päättymään lähitulevaisuudessa, haluttiin tänä vuonna kuitenkin järjestää jotain erilaista. Näin ollen HIKUun kutsuttiin mukaan Herrasmieskilpailun alkuperäiset säännöt. myös henkilöitä, joiden palveluksesta Huoltokoululla on jo useampi vuosi tai jotka ovat jo jääneet pois Puolustusvoimien palveluksesta. Omasta pestistäni Huoltokoululla tulee kohta kuluneeksi jo kaksi vuotta ja osallistuinkin erittäin mielelläni HIKUun kutsun saatuani. Lopullinen osallistujamäärä oli noin 15 henkilöä mikä oli vähintään riittävä hyvän ja vaihtelevan tasoisia suorituksia sisältävän ottelun mahdollistamiseksi. Kilpailulajit HIKUun oli tänä vuonna valittu perinteisiä, kilpailun säännöissä Jousiammunta oli yksi HIKUn uusista lajeista. 38 henkinen Herrasmieskilpailu 2013 viimeisen kerran Lahden varuskunnassa mainittuja lajeja, sekä täysin uusia kokeiluita yhdistellen. Tällä tavalla mahdollistettiin myös HIKUun ensimmäistä kertaa osallistuvien pärjääminen kilpailussa, koska kaikki lajit eivät ole tapahtumaan aikaisemmin osallistuneille täysin tuttuja. Tosin on pakko huomauttaa, että tämä menettely ei ole juuri hillinnyt esimerkiksi kapteeni Markku Jokimiehen tasaista menestymistä HIKU-ottelussa. Lajien johtajina sekä kilpailun tuomareina toimivat tänä vuonna majuri Lauri Rissanen sekä kapteeni Mika Pyykkö. Ensimmäisenä lajina toimi virvoitusjuoman ”kumoaminen” ajastettuna. Valittavana tässä huoltopalvelut-aiheisessa lajissa oli joko kaksi puolen litran pulloa virvoitusjuomaa tai mukillinen salaisella reseptillä valmistettua, kitkerää mehua. Itse valitsin virvoitusjuoman, mikä osoittautui virheeksi, sillä hiilihapot ja sokeri yhdistettynä nopeuslajiin aiheutti varsin tukalan olon, mikä onneksi ei kestänyt kovin kauaa. Pisteitä tässä ensimmäisessä haasteessa nettosi sekä ajallisesti nopealla suorituksella, että tyylillä. Voittajaksi selviytynyt henkilö oli selvästi nopeudesta päätellen nauttinut mehua ennenkin ja lisäksi hänen keskittymisensä oli täydellisyyttä hipova. Toinen kilpailulaji oli tietovisa, jossa mitattiin huoltoaiheiden monipuolista tietämystä. Kysymyksiin kuului muun muassa Huoltoupseeriyhdistyksen ensimmäisen kunniajäsenen nimen tietäminen ja kenttämuonitukseenkin liittyvän suurustamisen merkitys. Lisäksi tietovisailuissa mitattiin esimerkiksi tietämystä Puolustusvoimien logistiikasta, joten ainakin osa kysymyksistä oli varsin ajankohtaisia. Koin itse tietokilpailun ehdottomasti haastavimmaksi lajiksi, jossa menestyminen edellytti todella hyvää keskittymistä sekä valtavan kysymyspatterin johdosta melko ripeää vastausvauhtia. Puolustusvoimien logistiikka- ja huoltojärjestelmä liittyy kiinteästi muiden aselajien ja toimialojen toimintaan yhteistoiminta- ja tukielementtinä, joten myös Herrasmieskilpailussa kilpailulajeihin oli ammennettu konsepteja muista aselajeista. Keskeisimpinä tällä kertaa oli tykistö, sillä jopa kolme kilpailulajia sisälsivät voimakkaita ballistisia vivahteita. Nämä lajit olivat renkaanheitto, tikanheitto ja jousiammunta. Tikanheitto toteutettiin tänä vuonna perinteisellä tavalla useasti aiemmin esiintyneen epäsuoran ammunnan sijaan, jossa tikkataulu on maata vasten. Jousiammunnassa käytettiin kilpailuvälineenä kevyempää kalustoa, joka on nähtävissä tämän artikkelin liitteenä olevasta va- lokuvasta. Ballistisissa lajeissa tuntui jokaisessa olevan osallistujien suosiossa joko rauhallinen, huolellisesti tähdätty suoritus tai sitten erittäin nopea, sarjatulimainen lähestymistapa. Kovasta yrityksestä ja eläytymisestä huolimatta en kyennyt pääsemään aivan ykkössijoille ja kilpailun voittajaksi selviytyikin Jukka Lehtinen Korkeakouluosaston omasta väestä. Lehtisen kokonaissuoritus oli ottelun loppua kohden jatkuvasti nouseva ja viimeisessä lajissa hän ottikin itselleen selvän pisteeron muuhun kovimpaan kärkeen verrattuna. Varsinaisen kilpailuosuuden jälkeen alkoi vapaampi illanvietto saunomisen merkeissä. Illanvietto huoltomiesjoukolla tarjosi hyviä mahdollisuuksia vaihtaa kuulumisia, mutta toisaalta myös päivittää tietoja aselajin viimeisimmistä kehityssuunnista. Itse sain vaihdettua runsaasti ajatuksia kadettien huollon opetuksesta ja huoltokoulutettujen upseerien tehtävien tulevaisuudesta. Kokonaisuutena HIKU-maljaottelu oli tänä vuonna varsin onnistunut ja minkäänlaista draamaa tai kankeutta ei tälläkään kertaa otteluun liittynyt. Onnistuneiden järjestelyiden, hienon sään ja hyvän osanoton johdosta tapahtuma sai arvokkaan päätöksensä Lahden varuskunnassa. Kirjoittaja kapteeni Jere Perkiökangas työskentelee Maanpuolustuskorkeakoululla huollon opettajana. HIKU-malja, voittajan himoittu palkinto. 39 Huoltoveljet teem Matkalaiset saavat kuulla yksityiskohtaisia kokemuksia Tarton rintamalta. Kuvassa Suomen Sotaveteraanien Viron yhdistyksen puheenjohtaja, vänrikki Villem Ahas (kuvassa oikealla) havainnollistaa taistelukentän pienoismallista voitokkaan torjuntataistelun kulkua. Kuvat: Hans Gabrielsson Jukka Salminen kokosi elokuussa bussillisen maanpuolustusväkeä eteläiseen Viroon suuntautuneelle sotahistorialliselle teemamatkalle. 6.–8.8. toteutettu matka oli rakennettu kolmen mielenkiintoisen aiheen ympärille. Ensimmäisenä päivänä perehdyttiin Suomen-poikien (JR 200) taisteluihin Tarton rintamalla, toisena päivänä matkalaiset saivat tehokkaan tietoiskun neuvostomiehityksen ajoista ja 40 metsäveljien epätoivoisesta taistelusta Viron vapauden puolesta. Päätteeksi palattiin Viron Vapaussodan aikoihin ja erityisesti suomalaisten Pohjan Poikien osallistumiseen taisteluihin. Hyvin toteutetun matkan suurena lisäantina olivat mukana olleet JR 200:n veteraanit sekä Metsäveljien museolla kuullut aikalaisten kertomukset vastarintaliikkeen jäsenten kohtaloista. Matkalle mahtui muitakin tutustumiskohteita kuten Pöltsamaan vanha linna, sekä Tallinnan hieno Merimuseo. Reissun “tukikohtana” toiminut Kubijan kylpylähotelli osoittautui hienoksi valinnaksi ja tarjosi hyvät puitteet matkalaisille kerrata antoisia kokemuksia iltatulilla grillin ääressä. amatkalla Virossa Tallinnan uudehko Merimuseo tarjoaa runsaasti elämyksiä. Itkonekiväärillä liikkuvaan maaliin osuminen vaatii runsaasti a-tarvikkeita. Kuvassa Ulla Sarkkinen tekee onnistuneen pudotuksen Timo Sarkkisen, Harri Kouvonkorven ja Risto Rantakarin seuratessa tarkkana vierassä. Huoltoveljet ja perheenjäsenet saivat kuulla Jukka Salmisen tarkan selvityksen mm. Pajun kartanon liepeillä käydyistä taisteluista. Nyt on ryhmittäydytty Pohjan Poikien kunniaksi pystytetyn paaden ympärille. 41 Metsäveljet – toimintaa neuvostomiehittäjiä vastaan Rouvat Eha Loorits ja Lydia Ahas muistelevat punaisen terrorin aikaa. Jokainen virolainen perhe sai tavalla tai toisella maksaa kovan hinnan maan miehityksestä. Eha Looritsin isä Johannes Juks pakeni metsäveljeksi vuonna 1945. Perhe sai kokea jatkuvaa piinaa ja pahoinpitelyjä miehittäjien taholta, kun he yrittivät selvittää isän piilopaikkoja. Lopulta Juks vangittiin ja hän sai 25+5 vuoden pakkotyötuomion. Jo ensimmäisen miehityksen alussa kesällä 1940 virolaisia taistelijoita oli paennut metsiin, mutta kun Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon 22.6.1941 alkoi, arvioidaan noin 25 000–30 000 virolaisen paenneen samoin metsien suojiin. Sodan alettua he ryhtyivät aseelliseen toimintaan neuvostojoukkoja vastaan. Metsiin piiloutuneiden määrää oli lisännyt neuvostovallan kuuluttama virolaisväestöä koskeva liikekannallepano. Todettakoon, että enemmän tai vähemmän pakotettuna puna-armeijaan otettiin yli 33 000 virolaista, joista sodan aikana kaatui noin kolmasosa. Lisäksi punainen terrori koitui noin 27 000 muun kohtaloksi. Neuvostovalta ryhtyi kesäkuun lopulla perustamaan niin kutsuttuja hävityspataljoonia, joihin osaksi pakolla osaksi vapaaehtoisesti värvättiin virolaisia. Kuten nimikin kertoo, noiden yksiköiden tarkoituksena oli toteuttaa poltetun maan taktiikkaa ja tuhota maan infra- Kuvat: Hans Gabrielsson struktuuri, ennen kuin se joutuisi saksalaisten haltuun. Hävityspataljoonien ja puna-armeijan uhriksi joutui kesällä 1941 lähes 2000 siviiliä. Heinäkuun alussa hyökättiin koko Virossa laajalti neuvostovallan keskuksia vastaan ja useita vallattiin. Tämä johti tietysti puna-armeijan vastatoimiin ja monin paikoin käytiin kiivaita taisteluja. Sissit menestyivät parhaiten Etelä- Virossa, jonka halki puna-armeijan joukot perääntyivät varsin nopeasti. Tartossa tapahtui10.7 yleinen kansannousu ja siellä virolaiset joutuivat pitämään puoliaan monta viikkoa ennen merkittävämpien saksalaisyksiköiden saapumista. Todettakoon vielä, että ensimmäiset Metsäveljien ryhmät syntyivät juuri täällä Etelä-Viron Vörumaan maakunnassa. Heinäkuun alussa 1941 siellä toimi jo 150 yksittäistä ryhmää. Kun saksalaiset olivat miehittäneet Viron, he kuitenkin ryhtyivät hajottamaan virolaisia taisteluyksiköitä, sillä he eivät aikoneet antaa virolaisille liiaksi toimintavapautta. Virolaisten toivoma itsenäisyyden palauttaminen ei kuulunut sak- salaisten suunnitelmiin. Miehittäjä oli vaihtunut toiseen miehittäjään. Saksan toiminta ei virolaisia ilahduttanut ja tuona ajanjaksona toimi myös useita virolaisia vastarintaliikkeen osastoja. Toiminta oli kuitenkin hajanaista ja koordinoimatonta eikä johtanut merkittäviin tuloksiin. Vuonna 1943 saksalaiset alkoivat värvätä virolaisia armeijaansa. 3.3. kutsuttiin 1919-1924 syntyneet miehet ja lokakuussa -43 vielä -25 ja -26 syntyneet. Tämä lisäsi erityisesti Suomeen suuntautuvaa pakoa, jonne lopulta päätyikin lähes 3400 virolaista. Heistä noin 2000 sijoitettiin alkuvuodesta 1944 perustettuun JR 200:aan ja lähes 500 laivastoon. Saksalaisiin joukkoihinkin saatiin virolaisia värvättyä, mutta vasta strategisen tilanteen merkittävästi muuttua alkuvuonna 1944, virolaisia saatiin mobilisoitua lisää noin 38 000. Kaikkiaan virolaisia oli omaa maataan puolustamassa maaliskuussa 1944 noin 60 000 miestä. 2. Toinen neuvostomiehitys Puna-armeija sai syksyllä 1944 haltuunsa pääosan Baltiasta. Puna-armeija vyöryi nopeasti länteen tavoitteenaan miehittää mahdollisimman suuri osa Saksasta ennen länsiliittoutuneita. Virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset eivät kuitenkaan ottaneet avosylin vastaan neuvostomiehittäjiä, joista heillä jo oli kokemuksia. Puna-armeijaa torjuttaessa oli Saksan armeijaan kuuluneita virolaisia kaatunut noin 15 000. Monin paikoin ryhdyttiin vastarintaan. Näiden aseellisten ryhmien runkona olivat Saksan armeijassa palvelleet sotakoKubija-kylpylän maasto tarjosi hyvät puitteet rattoisille illanvietoille. 42 Yrjö Uusi-Heikkilä ja Erkki Lehto lahjoittivat tämän sotaisan kuvan Metsäveljien museolle. kemusta hankkineet sotilaat, jotka joko karkasivat saksalaisista joukoistaan tai sitten saksalaiset esimiehet olivat jopa kehottaneet heitä näin tekemään. Taistelijoilla oli yleensä mukanaan henkilökohtainen aseensa ja muu jaettu varustus. Lisää aseita saatiin saksalaisilta ja myöhemmin sotasaaliina venäläisiltä. Näihin joukkoihin liittyi metsissä jo aiemmin joko kommunistihallintoa tai kutsuntoja paenneita miehiä. Näin muodostuneista aseellisista osastoista ryhdyttiin kaikkialla Baltiassa käyttämään nimitystä metsäveljet. Arvioidaan, että enimmillään metsäveljiä oli yhtäaikaisesti Virossa ja Latviassa noin 10 000 ja Liettuassa noin 30 000 miestä. Seuraavan 10 vuoden aikana metsäveljien riveissä taisteli eri aikoina arviolta kolmin- tai nelinkertainen määrä taistelijoita. Metsäveljet kävivät Baltiassa laajamittaista sotaa neuvostohallintoa vastaan. Aluksi muodostettiin jopa useiden satojen miesten vahvuisia yksiköitä, mutta vastustajan ylivoima pakotti hajauttamaan toimintaa ja muuttamana yksiköt pienemmiksi, keskimäärin noin 10 miehen osastoiksi, joita tilapäisesti voitiin käyttää keskitetysti. Taktiikka oli tyypillistä sissitaktiikkaa ja kohteina olivat puna-armeijan osastot, huoltokuljetukset, viesti- ja liikenneyhteydet. Myös kommunistihallinnon avainhenkilöitä ja heidän tukijoitaan vastaan toimittiin. 1940-luvun jälkipuoliskolla puna-armeija valvoi kyllä kaupunkeja, mutta laajat osat Baltian syrjäisempää maaseutua olivat metsäveljien valvonnassa. Ajoittain metsäveljet pystyivät luomaan jopa jonkinlaisen varjohallinnon valvomilleen alueille. Niillä saatettiin esimerkiksi julkaista metsäveljien omia sanomalehtiä. Metsäveljien vastarintatoiminta oli laajinta vuosina 1944-1949. Keväällä 1949 toteutetut talonpoikien joukkokar- kotukset ja maatalouden pakkokollektivisointi vaikeuttivat merkittävästi metsäveljien toimintaa, sillä heidän huoltonsa oli pitkälti perustunut talonpojilta saatuun tukeen. Kyyditettyjen määrä oli tuolloin noin 20 500. Toiminnan intensiteetti alkoi laskea ja vuonna 1952 aseissa oli enää muutamia satoja miehiä. Metsäveljet olivat myös odottaneet, että Euroopassa alkaisi uusi sota, jossa länsivallat hyökkäisivät Neuvostoliittoa vastaan ja vapauttaisivat sen miehittämät aiemmin itsenäiset valtiot. V 1955 julistettiin metsäveljille yleinen armahdus. Kun länsivallat eivät konkreettisesti reagoineet Unkarin kan- sannousuun 1956, kävi selväksi, ettei länsivalloilta tule apua Itä-Euroopan vapautusliikkeille. Pieniä ryhmiä ja yksittäisiä metsäveljiä kuitenkin jatkoi toimintaansa aina 1970-luvulle asti ja viimeinen metsäveli Virossa, August Sabbe, sai surmansa syyskuussa 1978. Tarkkoja lukuja ei ole, mutta on arvioitu, että vuoden 1944 jälkeinen sota vaati Virossa ja Latviassa kummassakin noin 10 000 uhria rintaman molemmin puolin. Liettuassa kaatuneita metsäveljiä oli yli 20 000 ja puna-armeijan menetykset ainakin samaa luokkaa. Sen lisäksi menehtyi tuhansia siviilejä, enimmäkseen miehitysjoukkojen surmaamina. Meelis Möttus isännöi aivan Latvian rajalla sijaitsevaa Metsävelimuseota. Hänen kertomuksensa isän ja sukulaisten kohtaloista ovat hyvin vaikuttavia. Vierailu museolla päätettiin yhteislauluihin, maittavaan metsäveljien reseptin mukaan tehtyyn lounaaseen sekä kyytipoikana aitoa “metsävelilääkettä” eli pontikkaa. 43 NATO etenee uudelle osaamisalueelle – Liettuassa pidettiin 10.–11.9. Energiaturvallisuus-konferenssi Teksti: EV (evp) Risto Gabrielsson Kuvat: NATO Energy Security Centre of Excellence Liettuan Trakaissa pidettiin NATO Energy Security Centre of Excellencen (NATO ENSEC COE) järjestämä sen historian ensimmäinen Energiaturvallisuus-konferenssi 10.–11.9.2013. Tilaisuus oli tarkoitettu sekä NATOn omille toimijoille että partnereille. Konferenssi keskittyi esityksissä kolmeen pääkysymykseen; miksi energiaturvallisuuden opetus on niin tärkeää, kuka voi antaa kyseisen opetuksen ja minkä tasoista opetuksen tulee olla. Liettuan hallitus sopi kokouksessa 14.11.2011 “NATO Center of Excellence for Energy Security”-keskuksen perustamisesta sekä hyväksyi sen toimintasuunnitelman. Keskus aloitti toimintansa syyskuun kuudentena päivänä tänä vuonna. Se on siis toisin sanoen Liettuaan sijoitettu kansainvälinen sotilasorganisaatio, joka tuottaa käytännön parannuksia NATOn energiaturvallisuusalalle. Syyskuun energiaturvallisuus-konferenssi oli NATOlle tärkeä tapahtuma ja siihen osallistuikin edustajia suuresta määrästä eri organisaatioita; NATO HQ 44 Defence Policy and Capabilities Directorate and International Staff, Ranskan Puolustusministeriö, NATO International Staff’s Emerging Security Challenges Division, Allied Command Transformation, European Defense Agency, the Marshall Center, NATO Defense College, Baltic Defence College, the NATO School Oberammergau, sekä myös Liettuan Energia Instituutti, the Prevailance, and Inc. Company and Ingeniería de Sistemas para la Defensa de España (ISDEFE). Myös Caspian Center for Energy and Environment oli edustettuna. Useissa eri alustuksissa käsiteltiin muun muassa NATOn energiaturvallisiuuden agendaa, sen haasteita ja mahdollisuuksia. Niin sanottuja “Vihreitä Ratkaisuja“ tai “Vihreää Puolustusta“ NATOn Smart Defence konseptiin liittyen painotettiin monissa puheenvuoroissa. Järjestö on edennyt jo tälläkin alalla, mutta paljon on asiassa vielä tehtävä. Näillä “Vihreillä Ratkaisuilla“ halutaan vähentää “energiajalanjälkeä“ niin jäsenten kotimaissa kuin operaatioissa vastuualueen ulkopuolellakin. Toisena näkökulmana tuotiin esiin tällä tavoin mahdollisuus varmistaa vaihtoehtoisilla lähteillä energian saanti esimerkiksi operaatioissa. Konferenssin toisena päivänä keskityttiin energiaturvallisuuden opetus- ja koulutusmahdollisuuksiin. Eversti (evp) Zdzislaw Sliwa esitteli Baltic Defence Collegen yleisesti sekä koulun lähestymistavan energiatur vallisuuskysymyksiin. BALTDEFCOLin oppilastason, The Joint Command and General Staff Coursen majuri-everstiluutnantti-tason ja The Higher Command Studies Coursen everstitason, sekä opiskelijoiden laajan kansainvälisen taustan katsottiin yleisesti luovan hyvät edellytykset energiatietoisuuden levittämisessä laajemmaltikin sotilasyhteisöihin. Konferenssi päättyi ryhmätöihin haasteista poliittiis-sotilaallisella, strategisella sekä operatiivisella tasolla. Töiden tuloksina esitettiin, että NATO ENSEC COE jatkaisi jo aloitettuja toimenpiteitä energiaturvallisuus-alalla sekä asian tietoisuuden parantamisessa. Opetus- ja koulutustehtäviä painotettiin sekä yhteistyötä muun muassa seuraavien organisaatioiden kanssa: NATO Cooperative Cyber Defense Centre of Excellence (CCD COE), NATO Center Against Weapons of Mass Destruction (WMD) ja NATO Center of Excellence Defense Against Terrorism (COE-DAT). Parhaita makuhetkiä. Leijona Catering on ruokapalvelun erikoisosaaja ja puolustusvoimien strateginen kumppani. Huolehdimme ravitsevan ja herkullisen aterian sinne, missä sitä tarvitaan – kannonnokasta kristallikruunujen alle. Parhaiden makuhetkien tuoksu kantautuu keittiöistämme joka päivä kaikkialla Suomessa. www.leijonacatering.fi Huoltoupseeriyhdistyksen vuosikokous 2013 järjestetään Pääesikunnassa Helsingissä 5.11.2013 klo 17:30 alkaen Kokoustilana on Pääesikunnan paviljongin kokoustila Junttila. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen tulevaisuuden toimintaa, sääntömuutoksia ja mahdollista nimen muutosta sekä sääntöjen 11 mukaiset asiat. Eversti (evp) Viljo Holopainen pitää kokouksessa alustuksen huoltovarmuudesta. Kokouksen jälkeen tarjoillaan iltapala. Ilmoittautumiset kokoukseen pyydetään lähetetään yhdistyksen sihteerille 28.10.2013 mennessä osoitteeseen jere.perkiokangas@mil.fi. Valtuuskunnan kokous pidetään ennen yhdistyksen kokousta klo 12.00 alkaen. Pysäköintiä varten Pääesikunnan läheisyydessä Fabianinkadulla on parkkihalli vain noin 100 metriä Pääesikunnan sisäänkäynnistä. Tervetuloa! 46 jokainen päivä, miljoona mahdollisuutta Kukapa ei haluaisi olla vastuullisempi. Syödä terveellisemmin tai jättää pienemmän jäljen ympäristöön. Tietää, mistä ruoka tulee ja tehdä työtä oikeiden asioiden puolesta. Hyvät teot ovat usein lähellä. Pieniä, mutta yhdessä tehtyinä voimakkaita. Lue K-ruokakauppojen vastuullisuudesta pirkka.fi/vastuullisuus Huoltoupseeri PL 5 15701 Lahti 50 % S-ryhmän käyttämästä sähköstä tuotetaan puhtaasti tuulivoimalla vuonna 2016
