HUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry

Transcription

HUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry
HUOLTOUPSEERI
Huoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti
3
2012
★ Vuoden Huoltotapahtuma
Turussa
★ Kenttähuolto uudistuu
1
TÄYTTÄ OLUTTA.
Takaa johtaminen ja
kokonaisuuksien hallinta
Sotilashallinnollisen
aikakauslehden
perinteiden jatkaja
Huoltoupseeriyhdistys r.y:n
JÄSENLEHTI
3/2012
Päätoimittaja
EV evp Risto Gabrielsson
Kalevi 109 B – 3
50104 Tartto, Viro
risto_gabrielsson@hotmail.com
Toimittajat
Hans Gabrielsson
Luuvantie 6 B 4, 02620 Espoo
040 952 3062
hans.gabrielsson@elisanet.fi
Ilmoitusmarkkinointi
Juha Halminen
(09) 873 6944
juha.halminen@kolumbus.fi
Huoltoupseeriyhdistys r.y.
Valtuuskunta
Pj Harri Juhani Koponen
Vpj Heikki Härtsiä
Hallitus
Pj EV Risto Kosonen
Vpj KAPT res Caj Lövegren
Jäsenet
EVL Timo Vilkko
EVL evp Matti Paasivaara
LTN res Hans Gabrielsson
EVL Timo Saarinen
KAPT res Olli Happonen
MAJ Lauri Rissanen
MAJ Juha Ponto
MAJ Juha Lemminki
Osoitteiden muutokset, jäsenmaksuja sekä jäsenrekisteriä
koskevat tiedustelut ja
laskutusasiat pyydetään
lähettämään KIRJALLISESTI
osoitteella
Huoltoupseeriyhdistys r.y.
/co Tarja Takala
Sepäntie 15 A
04300 TUUSULA
tai sähköpostilla
tarja.takala@pp.inet.fi
Kokousasiat, jäsenhakemukset
ja aluetoimintaa koskevat
tukipyynnöt
Sihteeri
KAPT Jere Perkiökangas
Maanpuolustuskorkeakoulu
PL 7, 00861 HELSINKI
jere.perkiokangas@mil.fi
Kansikuva: Huoltotapahtuma on alkamassa miinalaiva Uusimaan kannella.
(Hans Gabrielsson)
ISSN 0355-2586
AO-PAINO 2012
Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli,
www.ao-paino.fi
USA:n vaalitaistelu käy tiukkana.
Republikaanit syyttävät istuvaa presidenttiä “takaa johtamisesta“. Niin
kutsutun Arabi-kevään Libyan kansannousussa Ranskan Sakozy otti johtavan roolin viedessään NATO:n pikaisesti konfliktiin. Ilman USA:n tukea
NATO:n operaatio ei olisi onnistunut
johtuen eurooppalaisten NATO-maiden puutteellisista resursseista. Siitä
huolimatta republikaanien mielestä
USA:lla olisi pitänyt olla näkyvämpi,
johtava rooli. Nyt “johdettiin takaa“.
Konflikti ei suinkaan loppunut
siihen, vaan hiljan väkivaltaisessa mielenosoituksessa ilmeisen
suunnitelmallisesti surmattiin neljä amerikkalaista mukaan luettuna
USA:n Libyan suurlähettiläs. Jälleen presidenttiä arvostellaan liian
passiiivisesta politiikasta alueella.
Myös Syyriassa on laaja konflikti
meneillään Sinnekin on republikaanien taholta vaadittu voimakkaampaa USA:n roolia, vähintäänkin lentokieltoalueen perustamista kuten
Libyassakin tehtiin.
Libyassa lentokieltoalue tepsi, diktaattori saatiin kaadettua. Gaddafin
hallinto kukistui, mutta se ei suoraan
johtanutkaan demokratiaan. Toisaalta voidaan sanoa, että Libya jätettiin
oman onnensa nojaan. Toisaalta taas
voidaan kysyä mitä muuta olisi voitu
tehdä. Miehittää maa sen rauhoittamiseksi? Sekään ei välttämättä tepsi, kuten Irakissa on nähty. Libyassa, kuten muissakin Pohjois-Afrikan
ja Lähi-Idän maissa, on liian paljon
etnisiä ja uskonnollisia ryhmittymiä,
joilla on toisistaan hyvinkin poikkeavia tavoitteita. Kaikilla se ei ole länsimainen demokratia.
NATO:n uusi suunnitteluohje on
sisällöltään laaja ulottuen taktiselta
tasolta strategiselle tasolle. Perusajatus on, että kaikki tekijät, mm.
demografiset, poliittiset, maantieteelliset, taloudelliset, ilmastolliset ja
sotilaalliset otetaan suunnittelussa
huomioon. Näin saavutetaan sotilaalliset operatiivset ja strategiset sekä
poliittiset strategiset tavoitteet.
Kokonaisvaltaisen suunnittelun
jälki ei näkynyt Libyan operaatiossa kovin vahvana. Vain sotilaalliset
operatiiviset tavoitteet saavutettiin.
Mitä sitten Syyrialle pitäisi tehdä?
Diktaattori saataisiin sielläkin varmasti kaadettua, mutta pelkkä diktatuurin lakkauttaminen ei riitä. Millä
ohjata maa rauhanomaisesti demokratiaan? Liian monilla ryhmittymillä
on siinäkin maassa omia tavoitteitaan ja etujaan ajettavana. Operatiiviselle ja strategiselle suunnittelijalle riittää pähkinöitä purtavaksi.
Tässä numerossa:
Pääkirjoitus...............................................................................
3
Puheenjohtajan kynästä...........................................................
4
Uudistuva kenttähuolto............................................................ 6–9
Logistiikan johtaminen ja siinä käytettävät
johtamisjärjestelmäpalvelut...................................................... 10–13
Logistiikka mahdollisti Operaatio Albionin 1917
onnistumisen – toinen osa....................................................... 14–18
Helsingin Päävartio 1945–2012 ja vartioparaati........................ 20–25
Kustannustietoisuus elektronisten järjestelmien ylläpidossa... 26–28
Muutoksen johtamisesta......................................................... 30–31
Kouluttajana LogC-PSO/OC kurssilla Itävallassa....................... 32–34
Kaaderin vuosi Huoltokoulussa................................................ 36–38
Perinteinen Huoltotapahtuma Turussa...................................... 40–44
Syyskokouskutsu......................................................................
46
3
Puheenjohtajan kynästä
Logistiikka
vai
huolto
Mikä ero on huollolla ja logistiikalla? Kysymyksen esitti nykyinen
puolustusvoimain komentaja allekirjoittaneelle joitakin vuosia sitten
esitellessäni luonnosta nykyisestä
puolustusvoimien logistiikkajärjestelmästä. Hätäpäissäni esitin selitykseksi: ”Herra kenraali kyse on
näköalasta – kersantti puhuu huollosta ja eversti logistiikasta”. Vastaus hyväksyttiin myhäillen.
Yhä useammin keskustellaan, mihin tulisi rajata logistiikka ja mihin
huolto. Sujuvasti puhutaan Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmästä.
Tulossa on logistiikkalaitos ja logistiikkarykmenttejä. Pääesikunnan logistiikkaosastoa johtaa logistiikkapäällikkö. Osaston keskeinen tuote
on ohjausasiakirja ”Puolustusvoimien logistiikkastrategia”.
Kuitenkin käytössä ovat termit puolustushaaran huolto, kenttähuolto,
kenttähuoltojoukot, huoltokomppania ja huoltoupseeri. Vai tulisiko puhua logistiikkaupseerista huoltoupseerin sijaan? Entä logistiikkamies?
Perusteita voi etsiä monesta suunnasta. Voi aloittaa vaikkapa kääntämällä huolto ja logistiikka englan4
niksi. Tuloshan on sama – logistics.
Haasteita tulee kenttähuollon määrittelyssä CSS – combat service
support tai esimerkiksi field logistics, miten halutaan. Käännösmielessä logistiikka-termin käyttö on
siis varsin perusteltua. Koko termin
ytimenä on sana ”logistic”, joka tarkoittaa perinteisesti logistista ajattelua tai joukkojen siirtelyä paikasta
toiseen. Termi on siis mitä sopivin
sotilasympäristöön! Logistiikka-sanan laajempaa käyttöä tukee myös
Puolustusvoimien logistiikkastrategia.
Puolustusvoimien Logistiikkapäällikkö on tehtävä, jota aiemmin hoiti
pääesikunnan huolto-osastonpäällikkö tehtävänimikkeellä apulaishuoltopäällikkö. Ikävä kyllä siviilissä termi
voidaan ymmärtää jopa kuljetusvastaavaksi. Katselkaapa kuljetusliikkeiden toimistojen ovia, jostain se
löytyy – yrityksen logistiikkapäällikkö! Kyseessä on työnjohtotason
virkamies jakamassa ajovuoroja tai
ohjaamassa materiaalin liikettä. Ja
herra paratkoon, meillä puolustusvoimissa tehtävänhoitaja on taas,
mitä suurimmassa määrin strategisen tason johtaja! Nyt hän johtaa
puolustusvoimien sotien jälkeisen
ajan suurinta muutosta yhdessä sotatalouspäällikön kanssa.
Nimikkeistön sekamelskaa on lisännyt perinteinen materiaalialan ja
huollon välillä oleva kuilu. Tosin jo
aikoja sitten NATO Handbook määritteli logistics-termin alle myös sotatalouden ja materiaaliasiat. Näin
tulee olemaan myös puolustusvoimissa. Kyseiset alat ovat yhdistettynä uudistettuun pääesikunnan
logistiikkaosastoon ja uuteen Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen.
Toiveita on, että huolto- ja materiaaliupseerit lähenevät toisiaan ja näköalat laajenevat!
Miten olisi nimen vaihdos Huoltoupseeriyhdistykselle? Viittaisiko
Logistiikkaupseeriyhdistys liikaa
vain kuljetuksiin? Vai olisiko siinä jo
strategista näkökulmaa kenttähuollosta yhteiskunnan logistiikkaan? Voi
olla, että ajatus tuntuu nyt vieraalta,
mutta veikkaanpa, että tästäkin keskustellaan lähitulevaisuudessa. Nuoria huolto (logistiikka)upseereita on
tulossa. Toki aina voi olla perinteitä!
Tuottavaan työhön
Ehdottomasti päällimmäinen
kokemus on taloudellisuus
”Pieni polttoaineen kulutus on ollut positiivinen yllätys.
Sen merkitys vain kasvaa tässä taloudellisessa tilanteessa. Auto on myös hiljainen ja todella miellyttävä ajaa.”
Ralf Tallqvist, Sisu Rock 8x2 kasettiyhdistelmä, V8+PowerShift
Vahvaa alavääntöä
Upeasti toimiva Fuller
”Moottorin alavääntö on todella vahva. Auto
on hiljainen, ajettavuus kohdallaan ja kirkkailla
ajovaloilla on turvallista ajaa. Myös pieni polttoaineen kulutus on yllättänyt.”
”Fulleria täytyy kehua. Vaihteisto toimii tosi upeasti.
Sillä pystyi heti uutena vaihtamaan Fullerin tapaan
eli ilman kytkintä. Suunnittelijat ovat tehneet todella hyvää työtä vaihteiston sovittamisessa. Ja hintakin
on kohdallaan.”
Jari Korjus, Sisu Polar 8x2 koukkulaiteyhdistelmä romunajossa,
V8+Telligent
Urpo ja Yrjö Kanervo, Sisu Rock 8x4 nuppiauto, V6+Fuller
www.sisuauto.com
Uutta välineistöä kenttähuoltoon
Puolustusjärjestelmän keskeisenä osana maavoimilla on tarvittaessa valmius maahyökkäyksen
torjuntaan, muiden viranomaisten tukemiseen ja vaativiin kriisinhallintatehtäviin. Jotta maavoimien kyky haasteellisiin tehtäviin säilyy, on toimintatapoja
ja joukkoja uudistettava. Vähemmän julkisuuteen näkyvänä osana puolustusvoimauudistusta,
uudistetaan alueellisten joukkojen taistelutapa ja vaikuttamisen
kokonaisuus.
Keskeisimmät syyt taistelutavan ja joukkojen uudistamiseen ovat muutokset
taistelukuvassa. Nykyaikainen taistelukenttä käsittää perinteisen maaston,
vesialueiden ja ilmatilan lisäksi myös
kaiken, mikä liittyy tietoon ja tiedonvälittämiseen. Joukkojen vähentyminen
korvataan parantuneella suorituskyvyllä. Parempaan suorituskykyyn päästään
hyödyntämällä uusimmat tekniikan saavutukset ja tehostamalla koulutusta.
Jatkossa yksittäisillä aseilla ja taistelijoilla voidaan saavuttaa entisen ryhmän
teho paremman tilannekuvan ja johtamisjärjestelmien avulla. Kehitystä rajoittaa kuitenkin sotavarusteiden voimakkaasti kohoava hinta. Uuden tekniikan
lisäksi tulisi kyetä hankkimaan korvaavia
tuotteita, jo tehonsa tai toimintakykynsä menettäneiden vanhempien järjestelmien tilalle, jotta muun muassa maavoimien iskukyky säilyy.
Maavoimien taistelutavan ja joukkojen uudistaminen perustuu laajaan tutkimus- ja kokeilutoimintaan. Jatkossa
6
poikkeusolojen maavoimat toimii entistä pienemmillä, mutta suorituskykyisemmillä ja eri taistelulajeja hyödyntävillä joukoilla. Taisteluun valmistautumista edeltävät joukkojen huolelliset
valmistelut omalla tutulla maaperällä.
Joukkoja käytetään hajautetusti koko
valtakunnan alueella. Vaikuttaminen
toteutetaan keskitetysti niin ajallisesti
kun paikallisestikin. Joukkojen käytöllä
pyritään aiheuttamaan vastustajalle niin
suuret tappiot, että sen hyökkäys pysähtyy. Taistelussa sovelletaan aktiivisesti ja monipuolisesti eri taistelulajeja
hajautetusta toiminnasta hyökkäykseen
ja viivytykseen. Yksipuolisen jäykästä
puolustuksesta puolustusasemassa
luovutaan.
Maavoimien toiminnan mahdollistaa
nykyaikainen johtaminen, hyvä koulutus
ja tehtäviin mitoitettu varustus. Hajauttaminen, liike, nopeat ryhmitysmuutokset ja harhauttaminen ovat leimaa-antavia. Kaukovaikutteisilla aseilla ja uusilla
räjähdepanoksilla perinteisten asejärjestelmien ohella vaikutetaan vastustajan
kriittisimpiin kohtiin. Tulivaikutusta tukee
elektroninen sodankäynti, iskut vastustajan johtamiseen ja huoltomuodostelmiin.
Lähivuosien kehittämisessä panostetaan nimenomaan alueellisten joukkojen
tulivoiman, liikkuvuuden ja johtamisen
parantamiseen. Kaiken toiminnan perustana oleva ajantasainen tilannekuva,
muodostetaan uudistuvalla johtamis- ja
tiedusteluvälineistöllä. Tällaista välineistöä ovat muun muassa digitaaliset radio- ja linkkijärjestelmät, liikkuvat johtamispaikat ja pataljoonatasolle tulevat
lennokkijärjestelmät.
Risto Kosonen
Kenttähuolto perustuu
nykyaikaiseen johtamiseen
Kenttähuoltojoukolla on hyvin keskeinen
rooli maavoimien taistelutaistelutavan
uudistamisessa. Kenttähuollon tavoitteena on palauttaa ja ylläpitää niin taistelijoiden taistelukyky, kun sotavarusteidenkin
käytettävyys, taistelukentällä. Huollon on
kyettävä tukemaan laajalla alueella liikkuvia taistelujoukkoja, jotka on varustettu
uusimmalla teknisellä kalustolla. Kyseistä
kalustoa leimaa riippuvuus sähköstä ja
se sisältää runsaasti ohjelmoitavaa elektroniikkaa. Jatkossa tätä kalustoa on kaikilla joukoilla. Kenttähuollolta vaaditaan
liikkuvuutta, korkeaa teknistä osaamista
ja hyvää tilannekuvaa. Johtajien on joka
hetki tiedettävä, missä tuen tarve on
suurin, mistä tuki saadaan ja miten se
toimitetaan perille.
Ajantasainen tilannekuva ja toimivat
johtamisyhteydet ovat kenttähuollon perusta. Tätä varten huoltopataljoonien ja
-komppanioiden johtamisvälineet ja -järjestelmät uusitaan. Välineistö on samaa,
joka on käytössä tuettavillakin aselajeilla.
Meneillään olevilla hankinnoilla saadaan
kenttähuolto suorituskyvyltään samalle
vuosituhannelle muiden joukkojen kanssa. Jatkossa huollolla on jopa reaaliaikaiset yhteydet taistelukentältä maavoimien tietojärjestelmää myöten suoraan
PVSAP-järjestelmään ja edelleen elinkeinoelämän tilausjärjestelmiin. Kohta kenttähuollossakin voidaan puhua varmennetusta nykyaikaisesta tilaus- toimitusketjusta elinkeinoelämän tapaan.
täydennystarpeiden perusteella mahdollisimman vähin välilastauksin suoraan perille. Kuormausratkaisuna ovat
siviililiikenteestä tutut standardikontit
koukkuvetolaitteella. Materiaali pakataan pääsääntöisesti kuormalavoille jakovalmiiksi. Tärkeimpien materiaalierien
liikettä voidaan seurata tulevaisuudessa
sähköisillä RFID-tunnisteilla.
Kuljetuskalustoa ei voida varata yhteiskunnalta määrättömästi odottamaan
kuljetustehtäviä, vaan puolustusvoimille
osoitetut resurssit tulee kenttähuollossakin olla tehokäytössä. Kuljetuskalustona toimivat tukkirekka-alustaiset huonon
tien liikkuvuuteen kykenevät kuorma-autot. Autoilla kuljetetaan maksimissaan
täydennys tulee kyetä saamaan tehtaiden valmistuslinjoilta suoran kentälle.
Poikkeusolojen huoltovarmuuteen tämä
on vakava haaste. Varautumisen ja varaosalogistiikan tulee toimia! Tekniikan
kehittyessä käyttäjien oma kyky ja muu
kenttähuolto rajoittuu vain vika-analyysiin
ja komponenttien vaihtoon. Näin ollen
teollinen korjaus tulee saada aiempaa
lähemmäksi tuettavia joukkoja. Näitä
haasteita hallitaan varaamalla vaihtolaitteistoa, tehostamalla varaosalogistiikkaa,
seuraamalla sotavarusteiden käytettävyyttä ja rakentamalla riittävästi liikkuvia
kunnossapitoyksiköitä ja -partioita. Kaikki
tämä on työn alla ja strateginen kumppani Millog Oy on työssä mukana.
Uudistettu aktiivinen taistelutapa sisältää kaikkia taistelulajeja hajautetusta toiminnasta hyökkäykseen ja viivytykseen.
Kenttähuollon johtamista edistävät
käyttöön tulevat partioradiot, joilla voidaan johtaa taistelukentällä operoivia
kuljetus-, kunnossapito- ja lääkintäpartioita reaaliaikaisesti. Toimintatapa on
lähes sama, joka ollut elinkeinoelämän
käytössä jo parikymmentä vuotta. Pohdinnassa ovat myös siviilistä tutut ”hirviradiot”, jotka sopisivat helppokäyttöisinä ja taloudellisina mainiosti huoltojoukkue- ja komppaniatason toimintaan.
Tehokkaat toimintatavat
siviililogistiikasta
Täydennyskuljetuksia rajoittavat suuret
etäisyydet, epävarmat huoltoyhteydet ja
rajalliset resurssit sekä nopeasti muuttuvat tilanteet. Täydennysten lähtökohtana on koneellinen materiaalin käsittely. Täydennykset toteutetaan arvioitujen
16 tonnia painava kontti suoraan loppukäyttäjälle vaikkapa tuliasemaan. Mikäli
tarvitaan lisää maastoliikkuvuutta, se
toteutuu maantietraktorein, jotka jaksavat kiskoa tarvittavat kuormat vaikkapa
tykin viereen. Samoilla traktoreilla käy
myös kuorman purkaminen kätevästi.
Huomattavaa on, että nämä kaikki ratkaisut ovat valmiita kaupallisia tuotteita
ja käytössä siviililogistiikassa. Omista
kokeiluista saadut käytännön kokemukset ovat hyvät ja tukevat uutta toimintatapaa. Ratkaisut ovat myös taloudellisia
ja valmiutta kohotettaessa on mahdollista saada ammattitaitoisia käyttäjiä ja
samaa kalustoa lisää reservistä.
Sotavarusteiden jatkuva kallistuminen
merkitsee sitä, että pääosa varaosista
ja vaihtokomponenteista ei ole valmiina
varastohyllyssä. Saatavuustiedot kuitenkin ovat olemassa. Tarvittaessa varaosa-
Taistelijan osattava henkeä
pelastava ensiapu
Kenttälääkinnässä panostetaan taistelijoiden kykyyn antaa välitön henkeä
pelastava ensiapu alle 10 minuutissa
haavoittumisesta. Osaamisen varmistamiseksi hankitaan rauhan ajan koulutukseen lääkintäsimulaattoreita ja koulutusvälineistöä sekä lisätään koulutusta.
Taistelijoille hankitaan mieskohtainen
ensiapupakkaus, joilla voidaan tyrehdyttää voimakas verenvuoto ja turvata hengitysteiden toiminta. Uutena kuhunkin
jalkaväkiryhmään tulee taistelupelastaja,
jolla on rivisotilasta parempi osaaminen etulinjan henkeä pelastavaan kenttälääkintään. Lääkintähuollon uudistus
perustuu muun muassa Afganistanista
saatuihin kokemuksiin, joissa ammattiapu ei aina ole heti saatavissa, vaan
7
malla henkilökohtaiset termokset. Veden
porauksessa tukeudutaan yhteyskunnan
tarjoamiin palveluihin ja tätä tukevaan
pohjavesitutkimukseen. Vedenkuljetuskalustoa hankitaan lisää.
Huoltokomppanian
moduulirakenne mahdollistaa
hajauttamisen
Uutta huollon maastoliikkuvuutta kenttätestissä
on osattava itse. Laajassa mielessä
lääkintähuolto perustuu kunnossapidon
tapaan liikkuviin ensihoitopartioihin. Paras ensihoidon osaaminen keskitetysti
ja lähetetään tilannekuvan mukaan sinne missä avuntarve on suurin. Tilanteen
niin salliessa myös helikoptereita varaudutaan käyttämään haavoittuneiden evakuointeihin.
Kenttämuonitus luopuu
kylmäketjusta
Kenttämuonituksen toteutusta rajoittaa
tämän hetkinen riippuvuus kylmäketjusta, puutteellinen kyky lämpimän ruoan kuljetukseen ja suuritöinen kaluston
puhtaanapito maastossa. Jopa nykyinen
ruokalista ohjaa taistelutoimintaa. Nyt
kenttämuonitusta uudistetaan hyödyntämällä tämän päivän teknisiä ratkaisuja
ja toimintaa. Jatkossakin kenttämuonituksen perusperiaate, kenttäkeitin, tulee
säilymään. Se on kustannustehokkain
ratkaisu. Tästä huolimatta vanhat m29
keittimet hylätään epähygieenisinä ja
korvataan uusilla nykyaikaisilla keittimillä.
Päiväannoksen minimivaatimuksena on
vähintään yksi lämmin ateria taistelijalle vuorokaudessa. Toinen lämmin ateria
voidaan korvata vahvalla aamu/iltapalalla tilanteen mukaan. Kaikissa tilanteissa
taistelijan tarvitsema 3300 kcal vuorokaudessa pyritään varmistamaan. Elintarvikelogistiikka rakennetaan kylmäketjusta
riippumattomaksi yhdessä Leijona Cateringin kanssa uuden ruokalistan pohjalta.
Hajautetussa taistelussa toimivien joukkojen ruoanvalmistuskykyä parannetaan
hankkimalla huomattava määrä retkikeittimiä. Jokaiselle taistelijalle turvataan
lämpimään juomaan saatavuus hankki-
Vastustaja pyrkii toiminnallaan vaikuttamaan myös huollon toimintaan. Huollon
kriittiset toiminnat tuhoamalla vastustaja
pyrkii hyydyttämään koko puolustuskyvyn. Erityisenä kohteena ovat logistiikan
johtamisjärjestelmät, kriittiset osaamiskeskittymät ja kuljetukset. Tähän vastataan hajauttamalla ja harhauttamalla.
Uusi huoltopataljoona ja sen komppaniat voidaan hajauttaa moduulirakenteisena laajalle alueelle. Konteissa varastoitu
materiaali on sääsuojassa ja helposti
siirreltävissä uuteen paikkaan. Tyhjiä
kontteja voidaan hyvin käyttää myös
valemaaleina. Aiemmin puuttuva suoja
saadaan siis ryhmittämällä huolto laajalle alueelle. Hajauttaminen mahdollistaa
myös aiempaa paremman tiestönkäytön
vaihtoehtoisten reittien lisääntyessä..
Uusi huoltokomppania käsittää huoltopalvelu-, täydennys-, kuljetus-, kunnossapito ja lääkintäjoukkueet. Sen suunniteltu
vahvuus on 200. Huoltopataljoona taas
koostuu neljästä täsmälleen samanlaisesta huoltokomppaniasta. Moduulirakenteen pohjalta rakennettu huoltokomppania
mahdollistaa joustavan tavan osoittaa toimialajoukkueita, -ryhmiä ja -partioita huol-
Uusi moduulirakenteinen huoltokomppania koostuu päälliköstä ja varapäälliköstä sekä huoltopalvelu-, täydennys-, kuljetus-, kunnossapito
ja lääkintäjoukkueista.
8
lon tarpeen mukaan oikeisiin tehtäviin.
Osa suorituskyvystä voidaan pitää reservinä tai siirtää tilanteen salliessa uudelle
toimialueelle. Huoltojoukkojen tulee raskaiden huoltotehtävien ohella kyetä myös
itse suojaamaan toimintansa. Tämän
vuoksi on jo lähtökohtana pidettävänä,
että kenttähuollon tehtävissä huoltomiesten ja -naisten on oltava taistelijoita niin
fyysisiltä kun psyykkisiltä ominaisuuksiltaan. Vaatimus on huomioitu uudistetuissa koulutusnormeissa.
Kenttähuollon uudistuksella
suorituskykyä
Tiivistetysti voidaan todeta, että kenttähuoltojoukkojen ja -materiaalin sekä
toimintatapojen uudistuksella saavutetaan aiempaa huomattavasti parempi
suorituskyky. Kenttähuollon johtaminen
paranee aivan uudelle tasolle. Jatkossa
huoltopataljoonilla ja -komppanioilla on
käytössään sama johtamisjärjestelmä ja
-välineistö kuin tuettavillakin. Tämä on
ehdoton edellytys laajalla alueella toimivien ja liikkuvien nykyaikaisten joukkojen huoltamiselle. Aiemmin välttämättömänä pidetty nouto- periaate voidaan
hyvän tilannekuvan perusteella kääntää
yhä enemmän resursseja säästävään
vienti- periaatteeseen.
Tutkimustulosten perusteella huoltojoukoille riittää siviilielämän käytössä
oleva ”huonon tiestön” kuorma-auto
ja traktorikalusto, millä ratkaisulla saadaan varsin kustannustehokkaat kuljetusjärjestelyt. Tätä tukee siirtymällä
käyttämään vain standardi-kontteja ja
kuormalavoja. Edellä mainitut ratkaisut
ovat hyödynnettävissä jo rauhan aikana
kuljettajakoulutuksessa tai varastoinnissa. Järjestelmä on hyvin yhteensopiva
elinkeinoelämän järjestelmiin.
Huoltokomppanian moduulirakenne
toimialajoukkueineen ja -ryhmineen on
hyvin tuotettavissa myös varusmieskoulutuksen kautta. Tätä varten Kainuun,
Porin, Karjalan prikaateissa ja Panssari-
prikaatissa toimii puolustusvoimauudistuksen jälkeen huoltojoukkoja kouluttavat rauhan ajan huoltopataljoonat. Huoltokomppania- rakenne viimeistellään tämän ja ensivuoden aikana olevissa harjoituksissa lopulliseen muotoonsa niin
henkilöstön kun varustuksenkin osalta.
Miksi tätä ei ole tehty aiemmin?
Kuinka on ollut mahdollista, että näinkin
kriittistä tekijää, kun kenttähuoltoa, ei
ole paneuduttu kehittämään aiemmin –
ainakaan näin laajasti. Sitä vastoin huollon ulkoistamishankkeisiin on mielenkiintoa riittänyt. Onpa niihin haettu oppiakin muun muassa Isosta-Britanniasta
sillä siviilijohtopäätöksellä, että jopa
koko kenttähuolto voitaisiin ostaa ulkoa! Afganistanin ja Irakin kokemusten
Raskasraketinheitin, lennokkijärjestelmät
ja nykyaikainen taistelija tuovat uutta suorituskykyä, mutta vaativat kenttähuollolta
aiempaa enemmän.
perusteella tiedetään, että Britannian
armeija ei ole ulkoistanut kenttähuoltoa
vaan omaan huollon osaamiseen panostetaan yhä vahvemmin.
Vastauksia kysymykseeni on varmaan useita. Eräs niistä on varmaan se,
että vasta kunnollisen joukkotuotannon
kautta huolto on jalkautunut rauhanajan
esikunnista ja varastoista kentälle. Toisekseen vaativat kriisinhallinta tehtävät
ovat avanneet silmiä ymmärtämään, miten tärkeää on osata ensiaputaidot, oma
suoja ja taistelijan perustaidot. Etulinjassa eivät myöskään ostopalvelut toimi.
Kolmanneksi elinkeinoelämän osaamista
tilaus-toimitus ketjun sujuvuudesta ei
osata riittävästi hyödyntää. Lieneekö pelkona se, että tuesta tulee liian sujuvaa
ja voidaan jakaa liikaa? Vai eikö reservin
osaamista osata hyödyntää?
Edellä olevasta omasta kritiikistäni huolimatta on mukava havaita, miten hyvin
kenttähuolto on saanut viime vuosina
osakseen huomioita. Logistiikka ja huolto
tunnustetaan olennaiseksi osaksi taistelukenttää. Tukea ja mukana oloa vaaditaan.
Varmaa on, että lähivuosina meillä tulee
olemaan entistä osaavampi kenttähuolto
osana uudistettuja maavoimia ja osana
puolustusvoimien logistiikkaa.
9
Logistiikan johtaminen
ja siinä käytettävät
johtamisjärjestelmäpalvelut
Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmä muodostuu puolustusvoimien omasta ja yhteiskunnan
logistiikkajärjestelmästä. Puolustusvoimien osalta järjestelmään
kuuluvat Pääesikunta, Puolustusvoimien Logistiikkalaitos ja sen
alaiset joukot, muiden pääesikunnan alaisten laitosten huolto sekä
puolustushaarojen huolto. Yhteiskunnan logistiikkajärjestelmään
kuuluvat yhteiskunnan logistiset
toimijat ja resurssit, sekä elinkeinoelämän toiminnot, joita ovat
strategiset kumppanuudet, muut
kumppanit, ostopalvelut, tuotanto ja käyttöön saatavat resurssit
sekä näihin liittyvät sopimukset.
Logistiikkajärjestelmä on yhtenäinen tuotanto-, tukeutumis- ja
palveluverkosto, joka toimii ja
verkottuu sekä kansallisesti että
kansainvälisesti.
Logistiikkajärjestelmän sotilaallisella
komponentilla ylläpidetään tarkoituksenmukainen tukeutumis- ja tuotantorakenne sekä niiden tarvitsema osaaminen
ja välineet. Sotilaallinen komponentti
tukee alueellisten ja operatiivisten joukkojen tuottamista, perustamista ja käyttöä operaatioiden tarpeiden mukaisesti.
Siviilikomponentilla luodaan edellytyksiä
ja tuetaan sotilaallisen komponentin toimintaa sekä ylläpidetään yhteiskunnan
huoltovarmuutta.
Logistiikkajärjestelmän muutos
Logistiikkajärjestelmän keskittämiseksi
perustetaan Pääesikunnan alaisuuteen
Puolustusvoimien Logistiikkalaitos (PVLOGL) vuoden 2015 alkuun mennessä.
Laitos toteuttaa valtakunnallisesti logistiikan järjestelyt ja tuottaa logistiikan palvelut. Laitos omistaa kaiken puolustusvoimien materiaalin ja vastaa sen elinkaaren
hallinnasta. Puolustusvoimien logistiikan
tehtävänä on kaikissa valmiustiloissa luoda edellytykset suorituskykyjen käytölle
ja operaatioiden toimeenpanolle sekä ylläpitää ja palauttaa joukkojen, henkilöstön
ja järjestelmien toimintakyky.
Materiaalihankinnat ja yhteiset logistiikan toiminnot kootaan Logistiikkalaitoksen vastuulle, joka toteuttaa logistii-
Komentajakapteeni Vesa Aalto
Kirjoittaja palvelee Maavoimien
Esikunnan huolto-osastolla.
kan toimitusketjun puolustushaarojen
antamien tarpeiden ja vaatimusten
perusteella. Puolustushaarojen päätehtäviksi muodostuu sotilaallisen suorituskykyjen ja niiden käytön suunnittelu ja
valmistelu sekä koulutus ja toimintojen
harjoittelu. Maavoimat vastaa vuodesta
2015 alkaen oman puolustushaaransa
huollon suorituskyvystä ja valmiudesta, huollon operatiivisesta johtamisesta
Muutos logistiikkajärjestelmässä
10
sekä niiden kehittämisestä. Maavoimien
esikunta suunnittelee materiaalisen suorituskyvyn ja huollon osana maavoimien
operaatioita ja kehittämistä. MAAVE antaa PVLOGL:lle materiaalisen suorituskyvyn toimeksiannot, logistiikan tukitarpeet sekä muut yksilöidyt vaatimukset.
Maavoimien osalta muutos on merkittävä. Maavoimien alueellisten yhtymätason kenttähuollon toteuttamisen
vastuu siirtyy Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen Logistiikkarykmenttien
Logistiikkapataljoonille. Operatiivisten
joukkojen osalta huoltopataljoonat säilyvät edelleenkin operatiivisten yhtymien
orgaanisina kenttähuollon toteuttajina.
Kenttähuollon toimintoja kehitetään
joukkorakennetta yhtenäistämällä. Huoltokomppanian (m15) perusrakenteesta on tavoitteena muodostaa kaikkien
puolustushaarojen joukkoyksikkötasan
modulaarinen kenttähuoltojoukko. Tässä
artikkelissa käsitellään logistiikkajärjestelmän muutoksen vaikutusta logistiikan
johtamiseen ja logistiikan tarpeita johtamisjärjestelmäpalveluille. Tarkastelu keskittyy maavoimien huoltojärjestelmään,
mutta periaatteita voidaan hyödyntää
kaikissa puolustushaaroissa.
Logistiikan ja kenttähuollon
johtaminen
Logistiikkajärjestelmän johtaminen muodostuu toimintatavoista, johtamiseen
tarvittavasta henkilöstöstä ja sen osaamisesta, tiedosta, johtamisrakenteesta
sekä teknisistä rakenteista. Puolustusvoimien johtamisjärjestelmällä luodaan
perusta puolustushaarojen suoritusky-
kyjen tukemisen johtamiselle. Rakennettava kokonaisuus mahdollistaa lähes
reaaliaikaisen huolto- ja logistiikkatilannekuvan sekä valtakunnallisen elinkeinoelämän, yhteiskunnan resurssien ja
kansainvälisten resurssien käyttöön saamisen ja käytön ohjaamisen.
Puolustushaaran huollon johtamisen
kehittämisen tavoitteena on tehostaa
johtamiskykyä ja -edellytyksiä siten,
että kaikkien tasojen huollon johtoportaat ja -paikat kykenevät ennakoivaan ja
oikea-aikaiseen huollon suunnitteluun ja
johtamiseen, resurssien hallintaan sekä
suorituskykyjen kohdentamiseen.
analyysit ja ennusteet, yhteiskunnan
huoltovarmuudesta, logistiikkajärjestelmän suorituskyvystä sekä lähi- ja kohdealueiden logistiikan tilanteesta.
Järjestelmän ja taistelutavan muutoksessa yksi tärkeimmistä onnistumisen
edellytyksistä on toimiva johtamisjärjestelmä. Maa-, ilma- ja meripuolustuksen
johtamisen kehittämishankkeet tuottavat suorituskykyjä, joilla kyetään toteuttamaan suorituskykyinen johtamisjärjestelmä. Eri hankkeiden tuottamilla
suorituskykyjen kehittämisellä tuetaan
johtamisympäristön kehittämistä tavoitetilan saavuttamiseksi.
Tämä edellyttää:
1. Oikeaa ja riittävää materiaalia em.
tehtävien toteuttamiseen
2. Riittävää määrää osaavaa henkilöstöä kaikilla tasoilla
3. Vaatimukset täyttävää infrastruktuuria
4. Selkeitä käyttö- ja toimintaperiaatteita ja ajantasaista ohjeistusta
5. Vaatimukset täyttävää ylläpitojärjestelmää
6. Toimivaa ja puolustusvoimissa puolustustushaarayhteensopivaa (yhteiskäyttöistä) tietojärjestelmäalustaa ja
sovelluksia.
Logistiikan ja kenttähuollon tarve
johtamisjärjestelmäpalveluilta
Suorituskyvyn käytön prosessissa muodostetaan logistiikkajärjestelmän tilannekuva puolustushaarojen huollon, logistiikkajärjestelmän omasta sekä puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää tukevasta yhteiskunnan logistiikan tilanteesta.
Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän
tilannekuva sisältää tiedot sekä arviot,
Logistiikan ja kenttähuoltojoukkojen johtamisen kannalta keskeisiä palveluita
ovat tilannekuvapalvelu, sanomapalvelu
ja puhepalvelu. Logistiikan ja kenttähuollon asiakaspalvelun näkökulmasta
tärkein tehtävä on hallita tilaus-, toimitus- ja evakuointiketjua oikea-aikaisesti
materiaalin tai palveluiden tuottamiseksi.
Tilannekuvapalvelun tuotteena logistiikan ja kenttähuollon joukot saavat
lähes reaaliaikaisia tietoja ja arvioita
vastustajan suuntautumisesta ja toiminnasta. Näin logistiikkajärjestelmä kykenee suunnittelemaan oman toimintansa edullisille alueille. Tilannekuva antaa
kenttähuollon johtajille mahdollisuuden
tehdä oikeita ja oikea-aikaisia tulkintoja
sekä perusteita päätöksenteolle. Huoltokomppanian ja -joukkueen tasalle tuotettavat tilannekuva- ja johtamispalvelut
sekä kehittyvät johtamis- ja viestiväli-
11
neet mahdollistavat taistelun johtamisen entistä laajemmalla alueella.
Tilannekuvapalveluilla on tarve tukea
kenttähuollon toteuttamista ainakin toimintaympäristötietoisuuden, johtamisen, verkostotoiminnan, vaikuttamisen,
suojan ja logistiikan osakokonaisuuksissa. Kenttähuolto tarvitsee tilannetietoutta tuettavan joukon kulutustiedoista,
tappioista, materiaali- ja palvelutoimituksien toteutumisesta, materiaalin määrällisistä tiedoista, johtosuhdemuutoksista (alistukset vast.), joukkojen siirroista
sekä vihollistilanteesta.
Tilannekuvapalveluiden avulla tuetaan
logistiikan ja kenttähuoltojoukkojen tilaus-, toimitus- ja evakuointiketjun johtamista. Johtamisen käytännön toteuttaminen tarvitsee johtamisjärjestelmän
tuottamia palveluita, kuten sanoma- ja
puhepalveluiden tukea.
Logistiikan ja kenttähuollon kokonaistilannekuva muodostetaan logistiikan toimialojen tilannekuvista. Logistiikan toimialat ovat: täydennykset, kuljetukset, kunnossapito, lääkintähuolto ja
huoltopalvelu. Logistiikan ja kenttähuollon toimialojen tilannekuvaa muodostettaessa tarkastellaan erityisesti seuraavia osa-alueita:
– tuettavien joukkojen huoltotilanne
– oman tukevan joukon huoltotilanne
– tukevan huoltojoukon tilanne (ylempi, saman tason tai joku muu huoltojoukko)
– operatiivisen tehtävän vaatimukset
logistiikan suorituskyvyille.
Tukitehtäviä ja toimialan suorituskykyjä
vertaamalla luodaan tilannekuva toimialan suorituskyvystä vastata asetettui-
12
hin tukitehtäviin. Logistiikan ja kenttähuollon näkökulmasta suunnittelun yhteydessä tapahtuva reagointi luo kyvyn
ennakoida tukipalveluiden toteuttamista. Tämä asettaa vaatimuksia erilaisten
johtamisjärjestelmäpalveluiden tasolle
ja toteutukselle, erityisesti nopeassa
tilannekehityksessä tapahtuviin muutoksiin. Logistiikan ja kenttähuollon
toiminnot on kyettävä toimittamaan
tarvitsijalle sovittua aikataulua noudattaen. Haasteita voi aiheutua toimittaessa
valtakunnallisesti laajalla alueella, jolloin
kaikkien johtamisjärjestelmäpalveluiden
käytettävyys ei ole kaikkia alueita täysin
kattavaa.
Esimerkiksi logistiikka- tai kenttähuoltojoukon toimiessa ns. tukialueella, on
kenttähuoltojoukon tukikohdassa, tukevan logistiikkajärjestelmässä toimivan
tukeutumispisteen sekä tukeutumispisteen ja tuettavan välillä oltava käytössä
johtamisjärjestelmäpalveluiden tuki.
Toimiva kenttähuolto tarvitsee siis erityyppisiä palveluita toimintojen tueksi.
Esimerkiksi sanomapalveluiden tuella vähintään sanomapohjaisten viestien välittämisen koko maavoimien verkossa päätelaitteiden (MATI/MATITSTJJ) välillä. Sanomapohjaisen tiedon välittämisen päätelaitteiden tuki tulee olla laaja-alainen.
Kenttähuollon tarpeita tukee esimerkiksi
kyky lähettää tietoa GSM:n, VIRVE:n ja
erityisesti taistelun johtamiseen hankittavilla päätelaitteiden välillä yhteensopivan tiedonsiirtojärjestelmän tukemana.
Loppuasetelma
Alueellisten joukkojen taistelun ohjeluonnoksen mukaan alueellisessa taistelussa
yhdistyvät tehtävätaktiikka, kaikkien taistelulajien hyödyntäminen, useat taktiset
keinot tasosta riippumatta ja nykyaikainen sotavarustus. Tehtävätaktiikka on
yksi johtamista kuvaavista avainsanoista.
Tehtävätaktiikan perustana on ajatus siitä, että vastustaja on innovatiivinen ja
arvaamaton, eikä taistelua kyetä täysin
ennustamaan ja hallitsemaan. Tehtävätaktiikan mukaisesti alaiselle annetaan
valtaa ja vastuuta toimia taistelutilanteessa parhaaksi katsomallaan tavalla siten, että komentajan asettama päämäärä
ja loppuasetelma täyttyvät.
Tietojärjestelmän tai -järjestelmien tulee yhteensopivasti tukea suunnittelua
yhteisessä kartta- ja tietoaineistossa.
Tuen tulee ulottua johtamisen apuvälineeksi käskyjen ja suunnitelmien laatimisessa ja jakamisessa. Edellä mainittujen tukena tarvitaan oikea-aikaista ja
kokonaisvaltaista tilannekuvaa suunnittelun ja johtamisen tukena yksityiskohtaisina paikkatietoina, tilanneraportteina
ja -taulukoina.
Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmä
ja maavoimien huoltojärjestelmän toiminnan tavoitteena on kyetä toteuttamaan
asiakkaan tilaukset ja ylläpitää oma suorituskyky sellaisella tasolla, että asiakaspalvelu toteutuu. Kokonaisuutta voidaan
tukea palvelukokonaisuuden toimintaperiaatteita yksinkertaistamalla. Tehokkuus,
luotettavuus, joustavuus ja yhteistoiminta – logistiikan arvojen mukainen toiminta – kaikilla tasoilla luo tähän mahdollisuuden. Erityinen tarve kohdistuu yhteensopivan ja toimivan johtamisjärjestelmän rakentamiseen puolustusvoimien
logistiikkajärjestelmän ja puolustushaarojen huoltojärjestelmien tueksi.
Toimintaperiaatteen yhtenäistäminen
kaikilla tasoilla
www.oricopa.fi
Menestys on yhteistyötä
Valitse hankkeisiin aito kumppani, jonka kanssa saavutat
tavoitteesi ja menestyt.
Nerokkaat ratkaisumme ja palvelumme:
Hankkeet
• Järjestelmien kokoonpano ja integrointi
• Modifikaatiot ja modernisoinnit
• Suojaratkaisut
Kunnossapito
• Puolustuslaitteiden ja –järjestelmien ylläpito
Asiantuntijapalvelut
• Suunnittelu (järjestelmä ja HW)
• Dokumentointi
13
Logistiikka
Operaatio
onnistumi
(Artikkelin toinen osa)
Tagalahti tänään, näkymä pohjoiseen.
Artikkelin ensimmäisessä osassa
käsiteltiin operaation taustoja ja
venäläisten puolustusvalmisteluja Viron suurimmilla saarilla. Tässä osassa kuvataan saksalaisten
hyökkäysvalmisteluja ja itse operaatio.
Saksalaisilla oli hyvin vähän kokemuksia maihinnousuoperaatioista suunnitellessaan Operaatio Albionia. Suurten
joukkojen Daugava joen ylitys 1917 ja
Tonavan sekä muutamien muiden jokien ylitykset käyttäen veneitä, joissa on
keularamppi, antoivat kuitenkin joitain
kokemuksia vesistön ylityksestä. Tällaiset maihinnousuveneet soveltuivat hyvin hevosten ja ajoneuvojen rantauttamiseen. Veneet kykenivät kuljettamaan
joko 70 sotilasta kaikkine varusteineen
tai kymmenen hevosta tai kaksi kenttätykkiä ampumatarvikkeineen tai yhden
kuusituumaisen haupitsin.16
Vaikeudet kuljettaa suuria määriä hevosia tai ajoneuvoja johti kuitenkin polkupyörillä varustetun jalkaväen käyttöön
operaatiossa. Tällainen joukko oli helppo
lastata tavanomaisiin maihinnousuveneisiin, joita proomut vetivät. Saaremaalle
päästyään ne pystyivät liikkumaan nopeasti suhteellisen pitkiä matkoja. Polkupyöräjoukkojen käyttö oli melko uusi
asia eikä niitä oltu käytetty maihinnousuissa aiemmin.
Tagalahti osoittautui kaikkein edullisimmaksi saksalaisten yleisesikuntaupseerien harkitessa maihinnousulle
soveltuvia alueita. Roomassaaren haltuunottoa
suunniteltiin alkuvaiheessa laivojen lastien purkamiseksi sen
satamassa. Sõrven rannikkotykit olisi
kuitenkin pitänyt vaientaa ennen Irben
salmeen etenemistä, mutta tällöin yllätys olisi menetetty. Siksi maihinnousu
Roomassaareen hylättiin. Saarenmaan
länsirannikkoa tarkasteltaessa päädyttiin
Tagalahteen parhaana vaihtoehtona maihinnousulle ja sitä tukevalle tulituelle.
Lahti tarjosi myös suojan syksyn lännestä puhaltavilta puhureilta. Ranta-alu-
14
een maasto sopi hyvin maihinnousulle ja lahdelta johti hyvät
tiet Kuressaareen. Tagalahti sijaitsi noin 300 kilometrin päässä
Liepajasta, joka oli maihinnousuosastojen päälastaussatama,
60 kilometrin päässä Kuressaaresta ja 120 kilometrin päässä
Sõrven niemen eteläkärjestä.
Huonona puolena tälle vaihtoehdolle oli kuljetusalusten pitkä ja
avoin merireitti. Lähestymisreitiltä piti tuhota kaksi venäläisten
rannikkopatteria ennen maihinnousua. Toinen vaihtoehto maihinnousulle oli Pammanan alue.
Se oli maastoltaan aika soveltuva maihinnousulle, mutta se
ei tarjonnut samanlaista suojaa
länsituulilta kuin Tagalahti. Pammanasta johti tiet Kuressaareen
ja valtaväylä Muhulle.17 Näillä
suunnitteluperusteilla saksalaiset laativat operaatioajatuksen
seuraavasti: 1) päämaihinnousu Tagalahteen ja sieltä joukot
suunnataan Kuressaaren suuntaan, 2)
operaatiota tukeva maihinnousu Pammanaan, josta joukot suunnataan sisämaahan Orissaaren suuntaan, keveillä joukoilla katkaistaan tieyhteys Muhuun, ja
3) laivojen tykkitulella Kihelkonnaan sekä
Sõrven niemen länsirannalle harhautetaan venäläisiä ja aiheutetaan sekasortoa
puolustajan keskuudessa. Maihinnousut
edellyttivät yllätystä, nopeutta ja päättäväistä toimintaa rantautumisen jälkeen
sekä erittäin hyvää yhteistyötä jalkaväen
ja laivaston välillä.18
Saksalaisten yhteisoperaatio
Saksalaiset perustivat tätä puolustushaarojen yhteisoperaatiota varten erityisen maavoimien ja laivaston yhteisen
operaatiojohdon, johon kuului myös ilmavoimien johto-osat. Maavoimaosa
koostui maihinnousujoukosta, jonka organisoi saksalaisten Kahdeksas Armeija.
Sen ytimenä oli 42. Jalkaväkidivisioona,
jonka henkilöstö tuli pääasiassa AlsaceLorrainen ja Reininmaan alueilta. Divisioona oli ottanut osaa Galician operaatioon heinäkuussa 1917 ja Daugavajoen
ylitykseen syyskuussa samana vuonna.
Erikoisuutena tässä joukossa oli rusaat
polkupyörin varustetut kevyet jalkaväkiosat. Nämä kykenivät liikkumaan nopeasti tiestöllä katkaistakseen venäläisten
vahvistusten tulon tai estääkseen venäläisten vetäytymisen. Polkupyöräyksiköt
soveltuivat hyvin liikkuvaksi reserviksi.19
Maihinnousujoukko piti kuljettaa kahdessa portaassa. Osastoon kuului mm.
24 600 upseeria ja miehistön jäsentä,
8 500 hevosta, 2 500 ajoneuvoa, 40 tykkiä, 220 konekivääriä ja 80 kranaatinheitintä. Tämän lisäksi täytyi vielä kuljettaa
suuret määrät ampuma- ja pioneeritarvikkeita sekä elintarvikkeita kuukaudeksi. Pelkästään elintarvikkeet painoivat
2 300 tonnia.20
Operaation laivasto-osat koostuivat
181 aluksesta ja 124 pienemmästä
mahdollisti
Albionin 1917
sen
Kirjoittaja: tri Eric A. Sibul, Baltic
Defence College, Tartto, Viro
Historialliset kuvat: Bundesarchiv
tuvat pommituslennot. Myös
suuret Friedrichshafen FF41A
vesitasot tekivät pitkälle ulottuvia tiedustelu- ja pommituslentoja. Niitä käytettiin myös
miinoitukissa ja jopa joukkojen
ja materiaalin kuljetuksiin. Ilmalaivat kykenivät lähettämään
radioviestejä aluksille ja maissa oleville joukoille. Viestien
pudottaminen lentokoneista
maassa oleville joukoille järjestettiin huolellisesti, näin ilmatiedustelun tulokset saatiiin
nopeasti käyttöön.22
Saksalaisilla oli parempi radiokalusto kuin venäläisillä ja
he toivat kannettavat radiot
mukanaan Saaremaalle. Koko
laivaston ja maihinnousujoukkojen radioverkkoa kontrolloitiin lippulaivalta “Moltke“.
Kun operaatio oli käynnissä
radioviestien määrä tukahdutti
lippulaivan kapasiteetin käsitellä niitä kaikkia. Koska laivojen
taktiset liikkeet olivat etusijalla
viestiliikenteessä, oli maihinnousuosastojen viestiliikenne
vasta toisella sijalla. Ongelma
selvitettiin lopulta ohjaamalla
maalla operoivien osien viesmoottoroidusta veneestä. Laivastolla oli
johdossaan myös 94 lentokonetta ja viisi ilmalaivaa. Tämän osan selkärankana
oli 3. ja 4. Laivasto-osasto joihin kuului kymmenen kaikkein uudenaikaisinta
König- ja Kaiser-luiokkien taistelualusta.
Niiden raskaat tykit olivat hyvin tehokkaita rannikkopattereita vastaan. Tämän
lisäksi niiden taistelukestävyyttä lisäsi
hyvin valmistetut vesitiiviit osastot, joiden ansiosta merimiinojen aiheuttamat
vauriot kyettiin minimoimaan.21
Saksalaisen laivaston lento-osat olivat myös tärkeitä operaatiolle. Ne sekä
maavoimien lentokoneet organisoitiin
yhden johdon alaisiksi, jotta niiden tehoa voitiin käyttää maksimaalisesti hyväksi. Päätehtäviä olivat meri- ja maaalueiden tiedustelu, tykistön ja jalkaväen tukeminen sekä pommitustehtävät.
Ilmavoimaosien vahvuus mahdollisti
jatkuvan operaatioalueen tiedustelun. Ilmalaivat antoivat strategista ulottuvuutta tiedustelulle ja ne taas pitkälle ulot-
Kenraali Oskar von Hutier,
Operaatio Albionin organisoija
tiliikenne Liepajaan rannikkoasemalle,
josta se lähetettiin edelleen maavoimien
esikuntaan. Maihin nousseille osastoille
puhelinyhteydet olivat usein epäkäytännöllisiä etäisyyksien ollessa pitkiä osastojen välillä ja operaation edetessä niin
nopeasti, etteivät kenttäpuhelinverkon
rakentajat pysyneet tahdissa mukana.23
Operaatio Albion – nopeudella
aloite
Joukot nousivat laivoihin Liepajassa,
jonka satamakapasiteetti riitti kuljetusaluksille sekä lukuisille miinoitus- ja
Tagalahden länsipuoli, näkymä maihinnousualueelle.
15
johtavaa päätietä. Etenemisen nopeutmiinanraivauslaivueille ja muille yksiköiltamiseksi 18. Iskukomppania kuljetettiin
le. Liepaja oli tominut Venäjän Baltian
hevoskärryillä, jotka otettiin paikallisilta
Laivaston päätukikohtana ennen kuin
asukkailta.
saksalaiset valtasivat sen. Liepajassa
Lokakuun 12. päivän iltaan mennessä
varustukset suojasivat hyökkäykseltä ja
saksalaiset rantauttivat Tagalahdella neljä
käytössä olleet laiturit mahdollistivat laijalkaväkirykmenttiä, kolme polkupyörävojen nopean lastauksen.
pataljoonaa ja yhden kenttätykkipatterin.
Joukot valmisteltiin ja keskitettiin
Tämä joukko eteni 10–12 km sillanpääoperaatiota varten 21.9.–8.10. ja varsialueelta ja otti haltuunsa Kihelkonnan
naiset lastaukset siirtoja varten tapahlentotukikohdan. Lisää joukkoja nousi
tuivat 8.–10.10.Saksalaisten salainen
palvelu levittivät tietoa, että maihinnousun varsinainen kohde
oli Kronstadt. Kun valmisteluja
tehtiin Liepajassa, saksalaiset
pommittivat tykkiasemia Sõrven
niemimaalla. Ilmalaivat lensivät
tiedustelulentoja Riianlahdella ja
Suomenlahden suulla sekä tekivät ilmahyökkäyksiä Pärnuun ja
Viljandiin Viron mantereella.
11.10. laivasto-osasto kuljetus- ja täydennyslaivoineen lähti Liepajasta kohti Viron suuria
saaria.24 Purjehdus miinoista raivattua väylää myöten sujui ilman
tappiota ja kuljetus- ja saattoalukset ankkuroituivat Tagalahdella lokakuun 12. päivänä kello
03.00. Kello 05.30 maihinnousuoperaatio alkoi. Saksalaiset
taistelulaivat avasivat tulen kohti
Tagalahden tuloväylää vartioivia
rannikkotykkejä. Tykit vaiennettiin
nopeasti ja saksalaiset ottivat ne
haltuunsa.
Kello 08.45 kuljetusalukset
käskettiin Tagalahdelle ja kello
10.00 mennessä maihinnousu
oli jo täydessä vauhdissa.Kuljetusalusten siirtyessä Tagalahdelle, avasivat saksalaiset hävittäjät
tulen kohti Kihelkonnan lentotukikohtaa. Suunnilleen samoihin
aikoihin kaksi taistelulaivaa aloitti Sõrven niemimaan länsiosien
tulituksen. Kihelkonnaan tehtiin
myös ilmahyökkäys.
Huolimatta laivastotykistön tulituksesta ja ilmaiskusta, onnistui joidenkin venäläiskoneiden
nousta ilmaan ja hyökätä saksalaisaluksia vastaan. Saksalaiset
laivoja suojanneet lentokoneet
karkoittivat venäläiset, jotka kuitenkin onnistuivat tekemään
ilmatiedustelua. Venäläisten
esikunta pystyi hahmottamaan
saksalaisten operaatioajatuksen,
kun se sai tietää saksalaisjoukkojen sijainnit. 25 Mutta johtuen
Operaatioon osallistunut saksalainen rynnäkkömies.
joukkojen siirtojen ongelmista
sekä venäläisten paniikiksi yltyjatkuvasti maihin. Polkupyötäpataljoonat
neestä huonosta moraalista, venäläisten
pitivät Orissaaren, venäläiset pitivät vielä
johto ei kyennyt torjumaan saksalaisten
tässä vaiheessa päätietä hallussaan.
maihinnousua.
Kahden seuraavan päivän aikana
Operaatiota tukeva maihinnousu Pamsaksalaiset jatkoivat etenemistä Tagamanaan tuli Liikülän ja Tuhkanan välilahdelta etelään kohti Sõrven niemeä.
maastoon. Maihinnousuosastoon kuului
Edeten nopeasti saksalaisten onnistui
1. ja 2. Polkupyöräpataljoona, 18. Iskukatkaista yhteys Sõrven niemimaalle.
komppania ja merivoimien maihinnouTämä pakotti venäläisten pääjoukot,
suosasto. Koko osaston yhteisvahvuus
Kuresaaressa olleet kaksi jalkaväkidivioli 1900 miestä. Saksalaiset polkupyösioonaa peräytymään epäjärjestyksesrillä liikkuvat osat alkoivat nopeasti etesä Muhulle. Vetäytyvät venäläisjoukot
nemisen kohti Orissaarta, joka oli tärsiirtyivät Pöiden alueelle, joka oli sakkeä sillanpääasemana ja lähellä Muhulle
16
salaisten hallussa olevan Orissaaren
eteläpuolella.
Saksalaiset yrittivät epätoivoisesti
pitää Orissaaren, estää venäläisten läpimurtohyökkäykset ja pitää päätietä
hallussa. Venäläiset Pöidessä alkoivat
kuitenkin luopua toivosta saksalaisten
lähestyessä kahdelta suunnalta. Lokakuun 15. päivän iltapaivällä venäläisen
107. Divisioonan komentaja antoi kaikille
upseereilleen luvan antautua. Ne, jotka
eivät halunneet antautua, saivat
luvan yrittää itse läpimurtoa ja
pakoa saksalaisten linjojen läpi.26
Lokakuun 16. päivänä Saaremaa oli kokonaan saksalaisten
hallinnassa. Jatkuva laivatykkien
tulitus ja ilmahyökkäykset olivat
rapauttaneet Sõrven niemimaalla
saarroksissa olleiden venäläisten
moraalin. Samana aamuna venäläisten 425. Jalkaväkirykmentti
antautui ja antoi koko niemen
rannikkotykkipattereineen saksalaisten haltuun. Tämä avasi Saksan laivasto-osille kulkuyhteyden
Riianlahdelle.27
Seuraavana aamuna saksalaiset saivat päätökseen miinanraivauksen Irben salmella niin,
että he kykenivät lähettämään
28 laivan osaston, johon kuului
taistelulaivat König ja Kronprinz,
Riianlahdelle. Nostaakseen Muhulle jääneiden venäläispuolustajien moraalia, venäläisalukset
Riianlahdella päättivät ryhtyä
taistelukosketukseen saksalaisalusten kanssa ennen Muhun
Lahdelle vetäytymistä, tämä siitäkin huolimatta, että saksalaisalukset olivat ylivoimaisia.
Venäläisosastoon kuului pääasiassa taistelualukset Slava ja
Grazhdanin, panssariristeilijät
Admiral Makarov ja Bayan sekä
13 hävittäjää. Alkoi taistelu, joka
päättyi venäläisalusten vetäytymiseen Muhun lahden kautta.
Taistelualus Slava sai useita vaurioittavia osumia, postui muodostelmasta ja ajoi kiville Suurlahdella. Miehistö hylkäsi laivan
ja räjäytti jäljellä olevat ampumatarvikkeet.Venäläisosasto vetäytyi ja tukki pääsyn Muhun Lahdelle upottamalla useita laivoja
esteeksi kanavaan.
Vaikka pääosat venäläisosastosta pääsi onnistuneesti irtautumaan taistelusta, oli tapahtumilla lamaannuttava vaikutus
Muhun puolustajiin. Nähdessään
omien alusten vetäytyvän, osan ollessa
tulessa, puolustajat menettivät lopunkin
toivon.28 Lokakuun 18. päivän aamuna
kaksi jalkaväkipataljoonaa, 470. ja 471.
sekä 1. Viron Rykmentin kaksi pataljoonaa, kuten myös vain vapaaehtoisista
koostunut Kuolemman Pataljoona, antautuivat saksalaisille.
Operaatio Albion päättyi. Saksalasten
tappiot olivat noin 400 miestä mukaan
lukien merivoimien menetykset. Venäläistten tappiot olivat myös suhteellisen
pieniä, vaikka menettivätkin strategisen
avainalueen. Saksalaiset saivat 20 000
sotavankia ja 140 tykkiä sotasaaliiksi.
Venäläisen laivasto-osaston tappiot olivat myös melko vähäisiä, päämenetykset olivat taistelulaiva Slava ja hävittäjä
Grom.29
Jälkivaikutukset
Huolimatta alhaisista tappioista molemmilla puolilla, Operaatio Albion saavutti
suuren strategisen edun saksalaisille.
Saarten haltuunotto avasi reitin Venäjän
pääkaupunkiin Pietariin, joka oli perimmäinen strateginen tavoite Operaatio
Albionille.30 Selustauhan takia Tallinnan
linnoituslaitteet, jotka suojasivat pääsyä
Riianlahdelle, purettiin, miehet ja materiaali evakuoitiin. Lokakuun 19. päivänä
väliaikainen hallitus ilmoitti, että Venäjän
pääkaupunkitoiminnot oli muutettava
Pietarista Moskovaan. Tämä kuvasti hyvin tilanteen vakavuutta.
Vain 448 kilometrin etäisyysdellä Pietarista Viron suuret saaret saattoivat
Pietarin saksalaishyökkäyksen ulottuville. 31 Äärimmäinen polittinen vaikutus operaatiolla oli Venäjän väliaikaisen
hallinnon moraalin täydellinen romahdus, joka auttoi saksalaisten tukemien
bolshevikien valtaan pääsyä. Marraskuun 25. päivänä 1918 bolshevikkijohtaja Leon Trotsky (Lev Bronstein) aloitti
neuvottelut saksalaisten kanssa BrestLitovskin rauhasta. Sen johdosta saksalaiset kykenivät joulukuussa 1917 siirtämään joukkojensa pääosan itärintamalta
länsirintamalle.32
Joukkoja lastataan laivaan Liepajassa lokakuussa 1917.
Kestäviä johtopäätöksiä
logistiikasta
Venäläisillä oli voimakkaat joukot, lukuisia taitavia upseereita ja järkevä Viron
saarten puolustussuunnitelma. Venäläiset olivat pelanneet sotapelin saksalaisen voimakkaan maihinnousun varalta
ja maihinnousun alettua he kykenivät
ilmatiedustelulla ja selvittämään saksalaisten operaatioajatuksen.Ehkäpä ainoa
yllätys venäläisille oli saksalaisten polkupyöräosastojen nopea eteneminen
Orissaareen.
Venäläisten joukkojen siirrot olivat vaikeita kuljetusvälineiden, infrastruktuurin ja hevosten puutteen vuoksi. Ehkä
perimmäinen syy puolustuksen epäonnistumiseen oli nuorten upseerien kokemattomuus joukkojen siirtoihin ja tukemiseen vaikeassa maastossa. Joukot
miehittivät jatkuvasti asemia tai olivat
asemien rakennustöissä eivätkä näin ollen kyenneet harjoittelemaan manöövereitä keväällä ja kesällä 1917. Kuljetusvälineiden puutteet tekivät vahvistusten ja
täydennysten lähettämisestä mantereelta vaikeaa.
Heikon moraalin on katsottu vaikuttaneen venäläisten taisteluhenkeen maihinnousun aikoihin, ja ehkä yhtä suuri
vaikutus oli myös aseistuksen ja muun
varustuksen heikko huollollinen kunto.
Kunnossapito on jatkuva prosessi, joka
edellyttää hyviä kunnossapitosuunnitelmia, täsmällistä toteutusta ja motivoitunutta henkilöstöä. Syksyllä 1917 tilanne
Purkaus käynnissä. Vene on hevosten kuljetukseen tarkoitettu, mutta tämän operaation jälkeen
se oli esikuvana maihinnousualuksille II Maailmansodassa.
17
Maihinnousu Saaremaalle alkaa.
oli vaikea, koska puolustajan teknisen
henkilöstön koulutuksessa oli puutteita,
korjaus- ja huoltohenkilöstöä oli liian vähän, ja pulaa oli kaikenlaisesta täydennysmateriaalista, varaosista ja työkaluista. Tilannetta pahensi se, että henkilöstö oli ylikuormitettu töillä tai se ei vain
yksinkertaisesti välittänyt tilanteesta.
Saksalaisille Operaatio Albion tähdentää sopeutumisen tärkeyttä uuteen
tilanteeseen etenkin huollon osalta.
Heillä ei ollut aiempia kokemuksia maihinnousuoperaatioista, mutta he vastasivat tehokkaasti operaation haasteisiin
ottamalla maksimaalisen tehon irti käytettävissä olevista resursseista, improvisoimalla ja ottamalla käyttöön uusia
menetelmiä puolustushaarojen yhteisoperaatiossa.
Improvisointi ja innovointi ilmenivät
muun muassa alunpitäen hevosten kuljetukseen jokien ylityksissä tarkoitettujen veneiden käyttöönotolla. Myöhemmin tämä toimi mallina ylimenokaluston
kehittämiselle Toisessa Maailmansodassa.
Huollolliset näkökohdat vaikuttivat
myös polkupyöräjoukkojen käyttöön
ottoon, koska hevosten ja moottoriajoneuvojen kuljetus vesistöjen yli oli vaikeata. Polkupyörät olivat keveitä, niitä
oli helppo käsitellä ja ne sai kuljetettua
tavallisissa veneissä miehistön, aseiden
ja muun varustuksen kanssa.
Viitteet:
Saksalaisvahvistukset rantautumassa Tagalahdella 12. lokakuuta 1917.
Venäläinen miinalaiva ”Amur”.
18
16
G. von Kobinski, “The Conquest of
the Baltic Islands.” United States Naval
Institute Proceedings (July 1932), 976
17
Reek, 5, 112, Von Tschischwitz, 26
18
Reek, 112–113, Von Tschischwitz,
30–31
19
Reek, 108–109, Von Tschischwitz,
32–33
20
Reek, 108–109, Von Tschischwitz,
31–32
21
United Kingdom National Archives
ADM 186/594 “The conquest of the
Baltic Islands: Translation of Vice-Admiral Schmidt’s dispatch November 1919”
22
United Kingdom National Archives
ADM 186/594 “The conquest of the
Baltic Islands: Translation of Vice-Admiral Schmidt’s dispatch November 1919,”
Reek, 109
23
Von Tschischwitz, 180–181
24
Reek, 119–124, Von Tschischwitz, 30–
31
25
Reek, 125
26
Reek, 191–192, Von Tschischwitz, 99–
102
27
Reek, 194–195
28
Reek, 206
29
Ibid, 184
30
Ibid, 184
31
New York Times. (20 October 1917),
New York Times. (21 October 1917)
32
G. Von Koblinski, “The Conquest of
the Baltic Islands.” Naval Institute Proceedings. (July 1932), p. 984
Pohjoismaiden suurin raskaiden
säiliöperävaunujen ja säiliöpäälirakenteiden
valmistaja
YHTEYSTIEDOT:
Myyntijohtaja Santtu Keto
santtu.keto@nordictank.com
Komentaja (evp) Markku Lehto
markku.lehto@nordictank.com
040 716 9525
050 561 2520
Huoltoverkostomme palvelee Suomessa:
Oulu, Kuortane, Jyväskylä,
Lieto ja Hamina
Helsingin Päävartio 19
Majuri Marko Maaluoto
Helsingin varuskunnan
komendantti
Päävartio joulukuussa 2010.
Artikkelin 1. osa ilmestyi numerossa
1/2012, se käsitteli Helsingin Päävartion
vaiheita vuosina 1757–1918. Numerossa 2/2012 julkaistu 2. osa käsitteli vuosia 1918–1945. Sarjan päättävä 3. osa
käsittelee vuosia 1945–2012 ja vartioparaatia.
”Kahdeksan sekunnin
arestirangaistus” – sotien jälkeen
Sotien jälkeen arestirangaistuksen suorittamispaikkoja Helsingin varuskunnassa tarkennettiin. Helsingissä olevien joukko-osastojen arestilaiset tuotiin
Päävartioon. Suomenlinnan ja Santahaminan joukko-osastojen arestilaiset
suorittivat rangaistuksensa mainituilla
paikoilla. Suomenlinnasta arestilainen
voitiin tuoda Päävartioon siinä tapauksessa, että heillä itsellään ei ollut riittävästi tilaa.
Kesäkuun 1945 varuskuntakäskyn
mukaan arestiin määrättyjen viran- ja
toimenhaltijoiden piti ilmoittautumisen
yhteydessä jättää Helsingin Komendantinvirastolle muut ostokortit kuin yleisja vaatekortit. Näin toimiessaan he saivat Päävartiossa rangaistuksena aikana
sotilasruokaa. Saman varuskuntakäskyn
mukaan arestiin tuotavilla varusmiehillä
piti olla lyhyeksi leikatut hiukset ja vain
20
Arestihuoneen metallisänky vuodelta 1876 käännettynä seinää vasten, kuten sen tuli olla
päivisin kovennettua rangaistusta suoritettaessa. Vastaavat sängyt olivat jokaisessa arestihuoneessa vielä ainakin 1960-luvulla ja tämän jälkeen ne korvattiin perinteisillä sotilassängyillä.
Vanhat sängyt on varastoitu Päävartioon ja kaksi sellaista on luovutettu Hämeenlinnaan
vankilamuseoon.
lääkärin määräyksestä ne saivat olla pidemmät. Ilman mainittua lääkärinmääräystä pitkähiuksisia varusmiehiä ei saanut ottaa Päävartioon.
Eri vartiotehtävien hoitajille oli sotilasarvovaatimuksia, jonka johdosta vartioidentarkastajien tuli olla majureita tai
everstiluutnantteja, Päävartion vartiopääl-
45–2012 ja vartioparaati
likön kapteenin tai yliupseerin ja vartioaliupseerin aliupseerin. Vaihdonjohtaja oli
miehistöön kuuluva sotilas. Lisäksi järjestyspartioita saattoi olla kolmenlaisia: upseeripartio, vääpelipartio ja aliupseeripartio. Päävartion vartio-osaston vartiopaikkoja olivat aulavartio, arestikäytävä, Tasavallan Presidentin Linna ja kanavavartio.
Vuoden 1948 loppuun vartiotehtäviä jaettiin jonkin verran muillekin varuskunnan
joukoille kuin Helsingin Varuskuntapataljoonalle. Vuodesta 1949 vartiopalvelukseen osallistuivat lähes poikkeuksetta
vain Helsingin Komennuskomppania ja
organisaatiomuutoksen jälkeen Helsingin
Varuskuntapataljoona, jonka nimi muuttui
1954 Vartiopataljoonaksi ja 1957 Kaartin
Pataljoonaksi. Tällaisia edellä mainittuja
poikkeuksia oli neljänä päivänä esimerkiksi 1960, jolloin Uudenmaan Jääkäripataljoona ja Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti asettivat vartiohenkilöstön.
Kaartin Pataljoonan kunniakomppania
sai 1966 uuden edustusasun, jota käyttivät myös Tasavallan Presidentin Linnan
kunniavartiomiehet ja Päävartion aulavartiomies. Tätä asua tarvitsivat myös
vartiopäälliköiksi ja vartioaliupseereiksi
määrättävät sotilaat. Ennen vartiotehtävän aloittamista he kävivät kuittaamassa nämä vaatteet Kaartin Pataljoonasta
tai Komendantin toimistosta.
Rangaistusten toteuttamisessa oli
vielä ainakin 1960-luvulla erilaisia muotoja, kuten ”kovennettu” ja ”palvelusvelvollisuudella”. Ensin mainittu tarkoitti
sitä, että päivän ajaksi patja ja petivaatteet luovutettiin pois, jonka jälkeen sellin seinään saranoitu sänky nostettiin
pystyyn seinää vasten. Lepääminen oli
mahdollista vain lattialla. Tavanomaisen
rangaistuksen suorittaja sai pitää patjan,
mutta petivaatteet luovutettiin vartioosastolle päivän ajaksi. Rangaistuksen
suorittamista ”palvelusvelvollisuudella”
sovellettiin ainakin upseereihin. Tämä
tarkoitti sitä, että virka-aikana oltiin
omalla työpisteellä ja illaksi sekä yöksi
tultiin Päävartioon. Tätä rangaistusmuotoa käytettiin ainakin juopumustapauksissa ja vahingonkorvauksen vaihtoehtona. Osa rangaistusta saattoi olla myös
palkan puolittaminen arestiajalta, lisäksi
ruokailu Päävartiossa oli maksullista. Tavanomaista oli lisäksi se, että upseerien sellien ovia ei lukittu vaan heidän
pysymiseen Päävartiossa luotettiin näin
paljon. Tiettävästi on kuitenkin ollut yksi
siinä määrin hankala asiakas, että sellin
ovi piti lukita joka kerta kun hänet tuotiin rangaistusta suorittamaan.
Arestilaiset eivät saaneet tuoda Päävartioon esimerkiksi tupakkaa tai jotain
muuta sopimatonta. Eräät vartiopäälli-
köinä toimineet upseerit eivät kuitenkaan noudattaneet tätä vartio-ohjeen
kohtaa täsmällisesti erään esiupseerin kohdalla, joka tuli Pääesikunnasta
kahden viikon ajan Päävartioon suorittamaan rangaistustaan palvelusvelvollisuudella. Joka päivä hänellä oli tullessaan mukana kaksi täyttä termospulloa,
jotka hän sitten joi tyhjäksi illan kuluessa mielen muuttuessa koko ajan hilpeämmäksi.
Vuosina 1969–1970 Päävartio ja talousrakennus maalattiin nykyiseen sinertävän harmaaseen sävyyn, tätä ennen
väri oli vaalean violetin punainen. Aivan
alunperin päävärinä oli keltainen, jota
on vielä nähtävissä eräissä piilossa olevissa rakenteissa. Rakennusten nurkat
ja koristeet ovat aina olleet valkoisia.
Arestilaisen ilmoitus vuonna 1950 oli
seuraava: ”Herra kapteeni. Päävartion
arestihuone n:o 9, arestissa sotamies
Mökkölä Helsingin Varuskuntapataljoonan Vartiokomppaniasta, sovittamassa
seitsemän vuorokauden yksinkertaista
arestirangaistusta. Sovitus alkoi 1.8.1950
kello 11.00 ja loppuu 8.8.1950 kello
11.00. Rangaistuksen syy: Iltalomalta
myöhästyminen 10 minuuttia 27.7.1950.
Rangaistuksen määrännyt Helsingin Varuskuntapataljoonan Vartiokomppanian
päällikkö kapteeni Kutinlahti.” Arestiran-
21
gaistusta ei ole käytetty enää yli kymmeneen vuoteen ja sen aikaisen seuraamussuosituksen mukaan 10 minuutin
myöhästymisestä olisi seurannut ylimääräistä palvelusta. Vastaavasti viikon pituinen arestirangaistus olisi saattanut seurata esimerkiksi vartiorikoksesta.
Vartiopalvelukseen liittyen joukkoosastojen komentajilla oli tarkastusoikeus oman joukkonsa vartio-osastoon niin
Päävartiossa kuin muillakin varuskunnan
vartiopaikoilla. Myös varuskunnan päivystävällä lääkärillä ja sotilaspapilla oli
oikeus käydä Päävartiossa tehtäviinsä
liittyen. Lisäksi tietyt valtion viranomaiset saivat tarkastaa vartion, yksi tällainen oli puolustusministeriön sosiaalitarkastaja. Hän kävi tarkastuskäynnillä
Päävartiossa 1960-luvulla. Käynnillään
sosiaalitarkastaja puuttui sellien turvarakenteiden epäinhimillisyyteen arestilaisten näkökulmasta ja käski poistamaan
kalterit. Lyhyen aikaa ne olivatkin pois
ikkunoista, mutta vastaavien tai parempien ratkaisuiden puuttuessa kalterit laitettiin takaisin kaikessa hiljaisuudessa.
Kalterien vielä puuttuessa sellien ikkunoista eräs sotilas tuotiin Päävartioon
suorittamaan arestirangaistusta ja suljettiin yksin selliin. Vartiomiehet laittoivat oven kiinni ja lukitsivat salvan, kun
sellistä kuului rikkoutuvan ikkunan kilahdus. Ovi avattiin välittömästi ja tuolloin
vain arestilaisen kantapäät näkyivät niiden vilahtaessa ikkunasta ulos. Vartiomiesten arvion mukaan arestilainen ehti
Päävartion aulavartiomies vartioturkissa vartiopaikallaan 2012.
Tasavallan Presidentin Linnan talousrakennuksen sisäpiha.
olla sellissään vain kahdeksan sekuntia.
Tämän lyhyempää aikaa tiettävästi kukaan ei ole Päävartion sellissä viettänyt.
Tasavallan Presidentin Linnan talousrakennuksessa ei tapahtunut sotienjälkeisenä aikana erityisiä toiminnallisia
muutoksia. Asukkaiden ja työntekijöiden
viihtyvyyttä sen sijaan lisäsi oleellisesti
saunan valmistuminen vuonna 1972.
Päävartion upseerisellit muutettiin
pikkuhiljaa sotilashenkilökunnan ares-
22
tihuoneiksi. Vuonna 1984 niiden käyttö
mainitussa tarkoituksessa loppui kokonaan kun, huoneet muutettiin toimistoiksi ja Helsingin komendantintoimisto
muutti sinne vuoden 1985 alussa. Tätä
varten sisäpihalle tehtiin uusi sisäänkäynti, Päävartion länsiosa tunnetaan
edelleenkin komendantin toimistona
ja sisäpiha komendantin pihana. Komendantintoimisto sijaitsi kahta reilun
vuoden pituista jaksoa 1991 – 1992 ja
1998 – 1999 lukuun ottamatta vuoteen
2003 asti Päävartiossa. Ennen kuin Komendantintoimisto aloitti toimintansa
Päävartiossa, se oli sijainnut useissa eri
paikoissa kuten Kaartin kasarmilla, Taivallahden kasarmilla, Merikasarmilla ja
Mariankadullakin kahdessa eri paikassa.
Helsingin varuskunnan komendantilla on
edelleen toimisto Päävartiossa.
Talvisin sään mukaiseen lämpimään
pukeutumiseen on kiinnitetty erityistä
huomiota kaikkina vuosikymmeninä. Tämän ansiosta Päävartion vartiomiehillä
on ollut käytössään tavanomaista lämpimämpiä sormikkaita tai rukkasia ja turkisliivit tai vartioturkit. Nykyäänkin kylmimpänä vuodenaikana Tasavallan Presidentin kunniavartiomiehet ja Päävartion
aulavartiomies käyttävät vartioturkkia,
rukkasia, korvaläppiä ja tarvittaessa talvikumisaappaita. Varsinkin 1980-luvun
lopulla kadetit toimivat usein vartiopäälliköinä. Siitä huolimatta Päävartio, vartiotehtävät ja vartiopalvelus ylipäätään
ei ollut kovin tuttua. Eräälle merikadetille oli suuri ihmetyksen aihe se miksi aulavartiomiehen piti käyttää vartioturkkia, koska aulassahan on lämmintä.
Hän ei tiennyt, että aulalla tarkoitetaan
Päävartion edessä olevaa kivitolppien
ja kettingin rajaamaa aluetta eikä sisällä
olevaa eteisaulaa.
Vartiotoiminnan kannalta Päävartiossa
alkoi uusi aika heinäkuun alussa 1991.
Tuolloin Helsingin varuskunnan joukkoosastojen ei enää tarvinnut asettaa vartiopäälliköitä tai vartiopäällikön apulaisia.
Tehtävä kuului tästä alkaen niin sano-
tulle kantakaupungin vartiostolle, johon
kuului alkuvaiheessa viisi sotilaspoliisikoulutettua värvättyä aliupseeria. Vartioosaston asetti tuttuun tapaan Kaartin
Pataljoona.
”Hotelli-periaate” jatkui vielä ainakin
vuoden 1992, sillä joukko-osastojen tuli
tilata arestiselli komendantintoimistosta.
”Lentäviä marssisauvoja
ja laukkaavia hevosia” –
vartioparaatin historiaa
Nykyään kesäkuukausina järjestettävät
vartioparaatit ovat suurimmalta osin
ihmisten viihdyttämiseen tarkoitettua
erittäin suosittua maanpuolustustyötä.
Vartioparaateihin osallistuvat vuorollaan
kaikki sotilassoittokunnat ympäri Suomea, näistä varuskunnan oma joukko
Kaartin Soittokunta muita useammin.
Viimeksi mainitun kanssa ovat aina uusi
ja vanha vartiojoukkue sekä erillisosasto
Kaartin Pataljoonasta. Maakuntien sotilassoittokuntien vartioparaateissa vaih-
la useampikin vartiomies, voi olla että
kuvatussa tilanteessa vartionvaihto on
hetki sitten tapahtunut tai se on kohta
edessä. Yleisötapahtuman tästä tekee
se, että kuvassa on ohikulkevia ihmisiä
ja ehkä kaupankäyntiä. Autonomian aikana vartiovuorot kestivät yleensä vuorokauden ja vartio-osastot marssivat
kasarmeiltaan Päävartioon sekä muille
vartio- tai komennuspaikoille, kyse oli
aina vartioparaatista.
Itsenäisyyden aikana vartioparaatit
säännönmukaistettiin toukokuun lopussa
1919, jolloin Suomen Valkoisen Kaartin,
Uudenmaan Rykmentin ja Meripataljoonan soittokuntien tuli saattaa vuoroviikoin vartio-osastot tehtäviinsä. Yleisöä
haluttiin myös viihdyttää, jonka johdosta soittokunnat käskettiin järjestämään
1927 puistokonsertteja Esplanadin puistossa. Talvisodan aikana vartioparaatit
järjestettiin lähes säännöllisesti, mutta
jatkosodan alussa niihin tuli reilun vuoden tauko. 1940-luvun lopulta 1980-luvun puoleen väliin marras-joulukuussa
vartioparaatin reitti kulki joulukadun eli
1980-luvulla ne alkoivat Ritarihuoneelta
ja vartiojoukkueen sekä lippuhenkilöstön
mukana marssi rumpuryhmä. 1990-luvun puolessa välissä Pieneen vaihtoon
kuului vartiopäällikkö, soittokunta ja lippuhenkilöstö, paraatit alkoivat joko Senaatintorilta tai Kasarmintorilta. Suuret
vaihdot alkoivat yleensä Kasarmintorilta, joka on ollut Kaartin kasarmin ohella
yleisin vartioparaatin alkupaikka. Vuosikymmenien saatossa paraatit alkoivat
toisinaan myös Merikasarmilta, Taivallahden kasarmilta, Kansallismuseolta,
Kolmen Sepän patsaalta ja viimeisten
vuosien aikana aina Senaatintorilta.
Soittokunnan johtajalle marssisauva
on paraatissa tärkeä väline, sillä yksinkertaistettuna sen erilaisilla merkeillä
voidaan johtaa niin musiikkia kuin soittokunnan liikkeitä. Eräs kapellimestari johti soittokuntaa niin vauhdikkain
marssisauvan liikkein, että se lensi ohi
ajaneen raitiovaunun katolle. Tarina ei
kerro kuinka hän selvisi vartioparaatin
loppuun ilman sauvaa ja löytyikö se
myöhemmin.
Helsingin varuskunnan komendantti ratsain poliisien kanssa Tasavallan Presidentin Linnan edustalla elokuussa 2009.
detaan vain Päävartion aulavartiomiehen
tehtäviä ja näin ollen muita marssivia
joukkoja ei yleensä ole mukana, mutta
Kaartin Jääkärirykmentin vartioparaateissa tehtävien ohella vaihdetaan myös
vartio-osastoja. Paraatien jälkeen soittokunnat esiintyvät Esplanadin puistossa
Kappelin lavalla.
Yleisötapahtumana vartioparaatin
historia ulottuu yli 250-vuoden päähän Ruotsinvallan ajalle, jolloin Päävartio sijaitsi Suurtorilla. Artikkelisarjan 1.
osassa olevassa kuvassa näkyy kuinka
vuonna 1757 rakennetun Päävartion
edustalla seisoo vartiomiehen ohel-
Aleksanterinkadun kautta, jonka avajaisiinkin paraati kuului. Vartioparaateja järjestettiin myös muilla vartiopaikoilla, kuten ainakin 1925 Vanhassa kaupungissa,
Koskelassa ja Seurasaarentiellä.
1980-luvulle tultaessa vartioparaatien
päivittäisestä toistuvuudesta siirryttiin
siihen, että ne järjestettiin vain tiistaisin
ja torstaisin. Syynä oli osaltaan se, että
varusmiesten koulutukselle tarvittiin lisää aikaa ja vartio-osastoa ei muutoinkaan enää vaihdettu päivittäin. Vartioparaateissa oli ns. Pieni vaihto ja Suuri
vaihto. Ensin mainittu tarkoitti toisinaan hieman eri asiaa, sillä esimerkiksi
Helsingin ratsastavanpoliisin ratsukot
on tuttu näky vartioparaatin keulilla ja
varsinkin kesän ensimmäiseen sekä
viimeiseen he tulevat paikalle mahdollisimman suurella joukolla. Poliisin ratsukot ovat niin oleellinen osa vartioparaatia, että niiden puuttuminen herättää
yleensä kyselyitä. Tiettävästi ratsastavia
sotilaita ei ole nähty vartioparaatissa
kuin yhden kerran ja tämäkin tapahtui
2009, jolloin tuli kuluneeksi 15 vuotta
puolustusvoimien luopuessa viimeisistä
hevosistaan. Tuolloin kesän 2009 viimeisessä vartioparaatissa Helsingin varuskunnan komendantti kapteeni Marko
23
Maaluoto osallistui tapahtumaan ratsastavan poliisin kanssa heidän hevosella.
Poliisin hevoset ovat hyvin koulutettuja
monenlaisiin tehtäviin. Hevosten valinnoissa ja koulutuksessa yhtenä keskeisenä vaatimuksena on se, että ainakaan
mitkään tavanomaiset kaupungin äänet, autot ja rakenteet eivät säikäyttäisi
niitä. Marssimusiikki ja varsinkin kova
rummutus saattaa joskus kuitenkin olla
liikaa. Näin ratsukoille kävi erään kerran
talojen reunustamalla kadulla, sillä
marssirummutuksen jälkeen niitä
enää siinä vartioparaatissa nähty.
Komendanttikin sai valmistautumisohjeiksi pysyä aina rauhallisena, istua syvällä satulassa ja jos sattuu
putoamaan, niin ohjista tulee pitää
koko ajan kiinni!
haa esineistöä, pelejä sekä kiinteistönhoitovälineistöä on tallessa Päävartion ja
talousrakennuksen varastoissa. Esineistön ohella molemmissa rakennuksissa
alkuperäisiä tai muita vanhoja rakenteita
on säilytetty ja entisöity. Näin on kuulunutkin tehdä, sillä joka puolella tuntee ja
näkee historian havinan. Korttelin rakennukset ovat olleet alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan nyt noin 170 vuotta,
ainoana toiminnallisena muutoksena voi-
”Suruliputusta ja muita
ihmettelyn aiheita” –
Päävartiokortteli nykyään
Koko Päävartiokortteli peruskorjattiin vuosina 1998–1999, jolloin putkistot, sähköt, kaapeloinnit, lämmitysjärjestelmä, ikkunat, ovet ja
pinnat kunnostettiin tai entisöitiin.
Samalla rakennuksissa tehtiin perusteellinen rakennushistoriallinen
selvitys. Lisäksi Helsingin kaupunginmuseolla oli mahdollisuus tehdä alueella arkeologisia tutkimuksia
ja niissä löytyikin artikkelisarjan 1.
osassa mainittuja historiallisia kulttuurikerroksia aina 1600-luvulta alkaen. Peruskorjaus toteutettiin hienosti vanhaa kunnioittaen ja rakennukset ovat edustavassa kunnossa.
Peruskorjauksen jälkeen arestilaisten säilyttäminen Päävartion itäisessä selliosastossa loppui ja nykyään
siellä majoittuu vartio-osasto ja Tasavallan Presidentin kanslian varusmieslähetit. Alkuperäisestä tarkoituksestaan huolimatta majoitustilat vastaavat kasarmiolosuhteita, mutta käytävällä ja huoneissa on selvä selliosaston
tuntu. Majoitushuoneiden ikkunat ovat
korkealla, nykyään tietenkin ilman kaltereita. Huoneiden ovet ovat alkuperäisiä
vuodelta 1876, niissä on jäljellä tarkastusluukut, lukitussalvat ja artikkelisarjan
2. osassa mainitut metallikehykset sinistä tai punaista kylttiä varten. Käyttötarkoituksen muuttuessa luukut on suljettu
ja käytännönpilojen estämiseksi salvat
on hitsattu paikoilleen.
Useita Päävartiossa vierailevia huvittaa Katajanokan entisen vankilan – nykyisen hotellin ja Päävartion majoitusolosuhteiden vertailu. Noin puolen
kilometrin päässä olevassa ”vankilahotellissa” pitää maksaa päästäkseen
nukkumaan entiseen selliin. Päävartion
vartio-osastolle maksetaan varusmiehen
päivärahan verran siitä, että he nukkuvat entisissä selleissä.
Yksi selleistä on museoitu. Siinä on
jäljellä ilmeisesti alkuperäinen puulattia
ja seinällä oleva rautasänky on selliosaston valmistumisvuodelta 1876, lisäksi
huoneeseen on tuotu korttelista löytyneitä käymälälaitteita sekä kaappeja noin
vuosisadan varrelta. Lisää vastaavaa van-
24
hialueen asukkaat huomasivat tämän
poikkeuksen rutiineihin ja eräät jopa kysyivät siitä. Kylmää pahempi olosuhde
on helle, sillä silloin pukeutumisella ei
pysty vaikuttamaan jaksamiseen, vaan
riittävä nesteen nauttiminen on tärkeä
edellytys tehtävän hoitamiselle. Vartiomiesten mukaan aika tehtävässä kuluu
joka tapauksessa yllättävän nopeasti
joko laskemalla tietyn väristen autojen
määrää tai odottamalla seuraavaa raitiovaunua.
Muualla Päävartiossa on EteläSuomen sotilasläänin ja Helsingin
varuskunnan komendantin toimisto- ja neuvottelutiloja. Talousrakennuksessa on Tasavallan Presidentin
kanslian toimistotiloja, neuvotteluhuoneita, autonkuljettajien taukohuoneita, huoltotiloja, autotalli ja
asuntoja. Kanslian varusmieslähettien taukotila on talousrakennuksessa, mutta majoittuminen tapahtuu aiemmin kerrotusti Päävartion
puolella vartio-osaston kanssa.
Tasavallan Presidentin Linnassa
tehdään peruskorjaus vuosina 2012
– 2014, jonka johdosta presidentti
ja koko kanslian henkilöstö tarvitsevat korvaavia tiloja muualta. Osa
Päävartion toimisto- ja neuvotteluhuoneista vuokrataan Tasavallan
Presidentin kanslialle peruskorjauksen ajaksi, jolloin ne ja talousrakennuksen toimistot muodostavat tiiviin toiminnallisen kokonaisuuden.
Majoitushuonekäytävä eli
entinen arestisellikäytävä.
daan pitää arestisellien
muuttamista majoitushuoneiksi.
Eräs useimmiten
esitetty kysymys on,
kuinka kauan vartiomiehet ovat kerrallaan
vartiossa. Vastaus ei
ole yksiselitteinen. Vartiotehtäviin lähdetään
säässä kuin säässä ja
ne hoidetaan olosuhteissa kuin olosuhteissa. Talvella rannikon
sää voi pakkasella olla
erityisen jäätävä, siksi
normaalia tunnin pituista vuoroa lyhennetään tilanteen mukaan
jopa noin viiteentoista
minuuttiin. Talvi 2009
–2010 oli todella kylmä, lisäksi mereltä
tuuli erityisen kylmästi ja tämän johdosta
eräänä helmikuisena
viikonloppuna Päävartion aulavartiomies oli
pääosan päivästä pois
vartiopaikaltaan. Lä-
Museoselli. Harmaiden kaappien välissä on aikansa ”insinööritaidon” huipputuote mitä tulee käymälöihin. Saranoitu istuinosa
painuu alaspäin istuttaessa sen päälle, samalla säiliöstä putoaa
purua vanhojen ulosteiden päälle ja noustaessa ylös toistuu sama.
Oikeassa reunassa näkyy kuvasta 16 tuttu metallisänky.
Helsingin varuskunnan komendantille
soitetaan monenlaisilla asioilla. Jotkut
näistä puheluista alkavat kysymyksellä,
”onko puolustusvoimissa suuri suru tai
kuka on kuollut, kun Päävartion lippu
on puolitangossa?” Näissä tilanteissa
lähes poikkeuksetta on ollut kyse siitä, että lippu on jäänyt nostovaiheessa
syystä tai toisesta hieman liikaa nupin
alapuolelle tai se on valunut alaspäin.
Vuosi 2012 on monella tapaa Helsingin juhlavuosi. Kaupunki juhlii 200-vuotista historiaansa pääkaupunkina ja
suomalaisen sotaväen perustamisesta
on kulunut yhtä kauan. Näistä tuolloin
perustetuista joukoista yksi on Kaartin
Pataljoona. Se sai oman kasarmin Helsinkiin 1822 ja on siitä lähtien ollut pääkaupungin oma joukko. Vuodesta 1996
pataljoona on kuulunut Kaartin Jääkärirykmenttiin sen yhtenä joukkoyksikkönä. Kaartin Pataljoonan historia ja perinteet ovat katkeamattomat vuodesta
1812. Myös tehtävät pääkaupungin ja
valtionjohdon turvana ovat alkuperäiset.
Päävartiossakin kaartilaiset ovat olleet
vartiopalveluksessa selvästi muita useammin koko paikan historian ajan.
Artikkeli perustuu majuri Marko Maaluodon Helsingin Päävartion ja Helsingin varuskunnan historiaa käsittelevään
tutkimustyöhön.
Keskeisimmät tutkimustyössä
käytetyt lähteet ja kuvat:
Helsingin kaupunginmuseo.
Helsinki – Historiallinen kaupunkikartasto (Marjatta Hietala, Martti Helminen, Marja Lahtinen).
Helsinki 1918 – Pääkaupunki ja sota
(Laura Kolbe, Samu Nyström).
Kaartin Pataljoona – Erikoisjoukko Helsingin suojana vuosina 1957–1996.
Kansallisarkisto: Helsingin varuskunnan
päiväkäskyt ja erilliskäskyt 1919 –
1992.
Kansallisarkisto: Helsingin komendantinviraston päiväkäskyt 1948–1956.
Kansallisarkisto: Suomen Kaartin päiväkäskyt 1876, 1888 ja 1898.
Musiikkikapteeni Jukka Vuolion arkisto.
Pojat kansan urhokkaan – Kaartin Jääkärirykmentin perinteet sanoin ja sävelin (Kaartin Jääkärirykmentin Kilta ry).
Puolustushallinnon Rakennuslaitos.
Puolustusvoimat: Helsingin varuskunnan
asiakirjat 1993–2011.
Päävartion ja Presidentinlinnan talousrakennusten Rakennushistoriallinen
inventointi (Tuula Pöyhiä).
Sirpaleita suurvalta-ajan Helsingistä
(toim. Marianna Niukkanen).
Soi raikuen Torvet ja Rummut - Suomen
sotilasmusiikin perinteitä sanoin,
kuvin ja sävelin (Kaartin Jääkärirykmentin Kilta ry).
Sotamuseo.
Suomen Kaarti 1812–1905 (Torsten Ekman).
Suomen Valkoinen Kaarti (P. Huhtala).
Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/
Luettelo_Helsingin_vanhimmista_rakennuksista
Helsingin vartioston henkilöstöä lipunnostotilaisuudessa syyskuussa 2011.
Helsingin varuskunnan päällikön museomainen neuvotteluhuone, jossa otetaan vastaan esimerkiksi laivastovieraat.
25
Kustannustietoisuus
elektronisten järjestelmien
ylläpidossa
Insmaj Jorma Ilanen
Järjestelmäsektorin johtaja
Järjestelmäkeskus / Länsi-Suomen
Huoltorykmentti
Artikkelin tiedot perustuvat Toimialapäällikkökurssi 10:llä tehtyyn tutkimustyöhön.
”Elinjaksokustannusten hallinta
tarkoittaa jatkuvaa toteutuneiden
elinjaksokustannusten seurantaa,
kustannusperusteisten tai kustannustietoisten elinjaksopäätösten tekemistä sekä elinjakson
kokonaiskustannusten ennustamista, jonka tavoitteena on optimoida suorituskyvyn luomisesta ja ylläpitämisestä aiheutuvat
kustannukset”.
puolustusmateriaalin yksikkökustannukset ovat nousseet keskimäärin 7-10
% vuositahtia jo varsin pitkän aikaa ja
tämä kehitys näkyy myös vastaavasti
ylläpitokustannusten kasvamisena. Samansuuntainen kehitys on havaittavissa myös siviiliteollisuuden kunnossapidon kustannuksissa. Budjettikehysten
pienentyessä myös puolustusvoimissa
on tunnistettu tarve entistä parempaan
kustannustietoisuuteen. Kunnossapidon strategisen kumppanuuden
kautta myös toiminnan ylläpitoon
vaadittavat kiinteät ja muuttuvat
kustannukset tulisi pystyä tunnistamaan nykyistä paremmin. Jatkuva
kustannussäästövelvoite sekä tehokkuusvaatimuksien kasvattaminen edellyttävät kumppanuuden lisäksi myös
puolustusvoimien omilta yksiköiltä ylläpitotoiminnan tarkempaa suunnittelua ja
seurantaan.
Operointivaiheen aikaiset kulut koko
elinjakson aikaisista kustannuksista voivat olla jopa 75 % kokonaiskuluista. Kuvassa 1 oleva jäävuorimalli kuvaa hyvin
Määritelmä elinjaksokustannusten hallinnasta kuvaa hyvin tavoitetilaa, johon
puolustusvoimien tulee pyrkiä ylläpidettävien järjestelmien osalta. Maavoimien
elektronisille järjestelmille laaditaan
hankintavaiheessa elinjakson kustannusarvio, mutta siirryttäessä operointivaiheeseen syntyneiden kustannusten
ja laaditun kustannuslaskelman välillä ei
ole vertailtavuutta. Kustannuslaskelmat
ovat usein puutteellista tai niitä ei ole
operointivaiheen seurantaa varten.
Elinjaksokustannusten hallinta on
mahdollista vain, mikäli kustannukset
pystytään kokonaisuudessaan tunnistamaan ja kirjaamaan toiminnanohjausjärjestelmään (PVSAP). Näiden tietojen
pohjalta on vasta mahdollista laatia realistisia ennusteita ja optimointimuutoksia suorituskyvyn ylläpitämiseksi koko
elinjaksolle.
Elinjaksokustannuslaskenta
Insevl Jyri Kosola toteaa kirjassaan
Suorituskyvyn elinjakson hallinta, että
26
Järjestelmän kustannukset koko elinjaksolla
järjestelmän elinjakson kokonaiskustannuksia.
Järjestelmäkokonaisuus voidaan jakaa teknisiin ja taloudellisiin tekijöihin.
Teknisiä tekijöitä ovat suorituskyky ja
vaikuttavuus, taloudellisia tekijöitä ovat
käytettävissä olevat varat ja elinjaksokustannukset. Teknisten järjestelmien
elinjakson aikaiset kustannukset voidaan jakaa neljään osaan:
– Suunnittelu- ja kehityskulut
– Tuotanto- ja rakentamiskulut
– Käyttö- ja kunnossapitokulut
– Käytöstä poistamis- ja jälleenkäsittelykulut
Puolustusvoimissa hankkeen aikainen
kustannusseuranta on hyvin yksityiskohtaista ja tarkkaa johtuen puolustusmateriaalin hankintamäärärahojen
seurannasta ja budjetoitujen varojen
aikasidonnaisuuksista. Hankkeen päättyessä ja siirryttäessä operointivaiheeseen järjestelmästä on olemassa ennuste tulevan elinjakson kustannuksista. Operointivaiheen aikana ei kui-
tenkaan synny vertailua todellisten
kulujen ja suunniteltujen elinjaksokustannuslaskelmien välille. Puolustusmateriaalin pitkän ylläpitovaiheen
vuoksi jatkossa onkin kiinnitettävä erityistä huomiota kunnossapidosta syntyviin kulueriin ja reagoida niiden mahdollisiin muutoksiin.
Siviiliteollisuudessa kunnossapitokustannukset on jaettu esimerkiksi kolmeen
osakokonaisuuteen
– materiaali (sis. varaosat, aineet, tarvikkeet) 28 %
– ostetut palvelut (alihankinta, urakointi) 35 %
– oma työ (palkat, tilat, koneet,
työkalut, pääoma- ja yleiskustannukset) 37 %
kittu mahdollisuutta hankkia käytettävyysperusteisia palveluja kumppanilta. Kunnossapitotoiminnan kehittäminen
vaatii kunnossapitolajeittain kustannuserien tunnistamista, mutta loppuasiakkaan (= kouluttava joukko-osasto) kannalta tärkein kysymys on, onko ko. järjestelmä käytettävissä vai ei. Tulevaisuudessa tullaan siirtymään yhä enemmän
käytettävyyden ostamiseen. Jotta termiä käytettävyys voidaan hyödyntää
kunnossapitopalveluja hankittaessa,
sille on määriteltävä järjestelmäkoh-
Järjestelmäkohtaisen kustannuslaskennan toteuttaminen
Elinjaksokustannuslaskennan perusteet
määräytyvät pääosin puolustusvoimien
vaatimustenhallinnan, hyväksymismenettelyn ja hanketoiminnan pysyväisohjeissa. Ylläpitovaiheen elinjakson
kustannuslaskennasta ei vielä ole
kattavaa ohjeistusta, mutta tulevaisuudessa järjestelmien tekninen elinjaksosuunnitelma määrittää tarvittavan seurantatason.
Nykykehityksen mukaisesti oman
työn osuus on jatkuvasti siviiliteollisuudessakin vähentynyt
ja ostettujen palveluiden osuus
vastaavasti kasvanut. Yritykset
erikoistuvat omaan päätuotantotehtäväänsä ja hyödyntävät sitä
tukevaa palveluliiketoimintaa.
Vastaava ilmiö on ollut nähtävissä myös puolustusvoimissa materiaalin kunnossapidon ja osaltaan myös varastoinnin siirtämisenä kunnossapidon kumppanille
MILLOG Oy:lle.
Luotettavuuden ja kustannusten välinen yhteys
Elinjaksokustannuslaskennassa on
huomioitava ns. muuttuvat kulut, joiden kustannusvaikutus on riippuvainen järjestelmän käyttöprofiilista. Tällaisia kuluja ovat esimerkiksi:
– käyttökulut (käyttötunti, kilometrit,
laukausmäärät)
– varastointi- ja kuljetuskulut
– ennakoiva huolto
– häiriökorjaus
– materiaalin elinjakson aikainen päivitys
Näiden lisäksi ylläpitovaiheessa syntyy
jatkuvaluonteisia kustannuksia kuten:
– materiaalikulut
– henkilöstökulut
– infrastruktuuri- ja tukeutumiskulut.
Kunnossapidon kustannusten jakautuminen Suomen teollisuudessa
Kunnossapito voidaan jakaa kunnossapitolajeittain häiriökorjaukseen, ehkäisevään kunnossapitoon, parantavaan
kunnossapitoon ja muuhun suunniteltuun kunnossapitoon (kts. kuva 2). Elinjaksokustannusten ja yleisesti järjestelmien teknisen elinjakson hallinta
perustuu näiden kuluerien tunnistamiseen sekä syntyneiden kustannusten raportointiin ja analysointiin.
Normaalin huolto- ja korjaustoiminnan
rinnalla on nykyisin yhä useammin tut-
taiset raja-arvot toimintakuntoisuudesta. Ylläpitovaiheen aikaisen kustannuslaskennan tavoitteena on pyrkiä
tarkastelemaan, toimitaanko asetettujen
raja-arvojen sisällä. Ylläpitotoiminnan
laajuus voidaan rajata luotettavuuteen ja
käytettävissä olevien varojen perusteella tietyn suuruiseksi kokonaisuudeksi
(kts. kuva 3). Tavoitteena kustannusten ja luotettavuuden seurannalla on
löytää optimiratkaisut järjestelmien
ylläpidolle.
Elinjaksokustannuslaskennan tavoitteena on antaa kustannusarvio, jonka
perusteella varmistutaan rahoituksen
riittävyydestä elinjakson aikana ja tuetaan hankkeen investointipäätöksiä.
Tämän lisäksi kustannuslaskenta antaa
mahdollisuuden kustannustehokkuuden
optimointiin, auttaa välttämään virheinvestointeja sekä tasaamaan ylläpito- ja
kehityskustannuksia.
Materiaalilaitoksella on ollut käytössä
PVSAP -toiminnanohjausjärjestelmän
osia kunnossapidon tilaus-, toimitus- ja
seurantajärjestelmänä jo vuodesta 2005
alkaen. Järjestelmään on jouduttu tekemään vuosien varrella merkittäviä päi-
27
IT-OHJ90M CROTALE NG PS477-27, AFU2
JÄRJESTELMÄAJONEUVO XA-181\IT-OHJ90M
OHJUSJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M
TAISTELUKESKUSJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M
VT1-OHJUSLAITTEET\IT-OHJ90M
SERVOJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M
VALVONTATUTKA\IT-OHJ90M
SEURANTATUTKA\IT-OHJ90M
OPTRONIIKKA\IT-OHJ90M
OHJUSJÄRJESTELMÄN TEHONSYÖTTÖ\IT-OHJ90M
ILMASTOINTIJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M
TASAUSJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M
PAIKANTAMISJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M
PALOILMOITUSJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M
VIESTIJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M
Esimerkki toimintopaikkahierarkiasta
vityksiä ja niiden johdosta kunnossapidon historiatiedon kerääminen on ollut
joiltain osin mahdotonta tai on vaatinut
erittäin suuren työmäärän tarvittavan
tiedon kokoamiseksi.
Kustannuksia pystytään seuraamaan
suurina kokonaisuuksina kuten järjestelmien huoltoon, vikakorjaukseen tai
rakentamiseen käytettynä työaikana, varaosahankintakustannuksina ja tarvikekuluina. Saadut kustannusraportit eivät
kuitenkaan ole riittävän luotettavia, jotta
järjestelmän kunnossapidon kaikki kuluerät pystyttäisiin niiden avulla tunnistamaan. Osa kustannuksista kohdentuu
suoraan järjestelmänimikkeelle, mutta
suuri osa kuluista kohdentuu muille
yleistöille, joita ei voida osoittaa järjestelmäkohtaisiksi ylläpitokuluiksi. Kustannusseurantaa ei siis ole pystytty
toteuttamaan järjestelmäkohtaisesti
riittävällä tarkkuudella, jotta suorituskyvyn ylläpitämisestä aiheutuvia
kustannuksia olisi voitu optimoida.
Jatkossa järjestelmien elinjaksojen kustannusseurantaa toteutetaan
PVSAP:ssa projektirakenteiden ja toimintopaikkojen avulla. Tavoitteena on
luoda järjestelmien toiminnallisuuk-
28
sista kustannusseurantarakenne,
jonka avulla pystytään toteuttamaan
luotettavuuskeskeistä kunnossapidon
suunnittelua. Kuvassa 4 on esimerkki
yhden järjestelmän toiminnallisista kokonaisuuksista. Luotettavuuskeskeisellä
kunnossapidon suunnittelulla pyritään
välttämään ylihuoltaminen ja ennaltaehkäisemään mahdollisia vikaantumisia jo
ennen varsinaisen häiriötilan ilmaantumista.
Operointivaiheen aikainen kustannuslaskenta ja optimoitu ylläpito onnistuu
vain, jos kunnossapidon kokonaisprosessiin osallistuvat henkilöt pystyvät
tuottamaan seurantajärjestelmään tarvittavan todenperäisen informaation kaikista kunnossapidon kulueristä. Haastetta
siis riittää tulevaisuudessa kunnossapito-, ylläpito- ja järjestelmävastuullisille
organisaatioille.
Lähteet:
– Kosola J (2007), Suorituskyvyn elinjakson hallinta
– Blanchard B S (2004), Logistics Engineering and Management (Sixth
Edition)
– Blanchard B S/ Wolter JF (2006),
Systems Engineering and Analysis
– Mikkonen H (2009), Kuntoon perustuva KUNNOSSAPITO
– Kunnossapitoyhdistys Promaint ry,
www.promaint.net
Parempaa laatua ammattikäyttöön
Würth Oy
Würthintie 1 • 11710 Riihimäki
Puh 010 3080 •e-mail: myynti@wurth.fi
www.wurth.fi
29
Muutoksen
Toisen maailmansodan jälkeen on maailma perusteellisesti muuttunut. Saksojen yhdistyminen 1990
loi perustuksen Saksan nykyiselle talousmahdille
korkeista liittymiskustannuksista huolimatta. Neuvostoliitto hajosi 1991. Siinä itsenäistyivät nykyiset kahdeksan IVY- maata sekä Georgia ja Valko
Venäjä. Myös Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua
julistautuivat itsenäisiksi. Jo 1951 perustettu Euroopan hiili- ja teräsyhteisö EHTY toimi lähtöalustana
nykyiselle Euroopan Unionille. Käynnistäjinä olivat
Hollanti, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa.
Perusasia on ihmisten johtaminen
EU käsittää nykyisin 27 eurooppalaista valtiota. Yhteinen rahaliitto EMU perustettiin 1990, johon Suomi liittyi 1999 tilivaluuttana ja käteisvaluuttana 2002. Vapaa työvoiman ja pääomien liikkuminen on ollut vaikeasti hallittavissa olevan prosessi, josta olemme saaneet karvaitakin kokemuksia 2012.
EU:n 27:n demokraattisesti hallitun maan on ollut lähes mahdotonta löytää yhteisiä toimintatapoja talouden johtamiseksi.
Maailman kauppaliitto WTO madaltaa valtioitten välisiä esteitä kaupankäynnissä. Venäjä liittyi WTO: hon elokuussa 2012.
Tämä on Suomellekin mahdollisuus ja samalla haaste.
Suomalaiset yritykset ovat siis kasvaneet, kansainvälistyneet,
automatisoituneet, verkottuneet. Perusasia, ihmisten johtaminen, on edelleen keskeisin johtamisen funktio. Nykyihmiset ovat aikaisempaa koulutetumpia, hellä on laajemmat
yleistiedot ja he ovat kielitaitoisempia. Suomalaiselle ei riitä
sama kielitaito, kuin USA:n presidentille. Uudet henkilöt tulevat nykyisin jopa päällikkötehtäviin suoraan koulun penkiltä.
Aikaisemmat pitkän linjan johtajat ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi. He ovat usein saaneet työnjohdollisen koulutuksensa työpaikkojensa käytännön ”korkeakouluissa”. Varsinkin
puolustusvoimissa on pantu merkille nuorison heikkenevä
fyysinen kunto. Tietokoneen takana syke nousee harvoin. Nykypolvilla asenne työhön on merkittävästi muuttunut. Lutherilainen työkeskeinen työnteko ei enää ole selviö. Tilalle ovat
tulleet sosiaalinen elämä ja entistä enemmän perhekeskeisyys. Nämä ottavat (varmaankin ihan oikein) osansa aikaisemmasta työajasta ja – asenteesta. Myös työmatkat ulkomaille
rasittavat enenevästi. Paine saada hankituksi kaikki tarvittava
hyvä nyt ja heti, panee nuoren henkisen kestokyvyn koetukselle jo varhain.
Suomi muuttuu maailman mukana
Voiko muutosta johtaa
Suomessa sodan jälkeinen aika on ollut suurten rakennemuutosten aikaa. Teollistuminen keskitti työpaikkoja pääasiassa
Etelä-Suomeen ja väestö seurasi työpaikkoja. Kauppa ja muut
palvelut seurasivat väestöä asutuskeskuksiin. Alkoi valtava
yhdyskuntarakenteen muutosprosessi, joka jatkuu vieläkin.
Vaasa-Lappeenranta- akselin eteläpuolella asuu nyt 80 prosenttia suomalaisista.
Teollisuus, kauppa ja muut palvelut ovat kokeneet täydellisen muodonmuutoksen. Keskittyminen, kansainvälistyminen,
yksikkökokojen valtava kasvu ja niiden lukumäärien dramaattinen väheneminen ovat olleet leimaa-antavia. Tietojärjestelmät
ovat osaltaan mahdollistaneet tuottavuuden merkittävän kasvun. Oma valmistava perusteollisuutemme on etabloitunut
lähemmäksi markkinoitaan ja samalla hyödyntänyt edullisemmat valmistuskustannukset, osin laadun kustannuksella. Samoin on tehnyt kauppa tosin, suppeammille alueille.
Voiko muutosta johtaa yhä epävarmemmaksi käyvässä maailmassa? Varmasti voi, ihan samalla tavalla, kuin ennenkin.
Painotukset kyllä muuttuvat, mutta perusasiat kestävät edelleenkin. Strategia on johtamisen kivijalka. Strategian laatimiseen on panostettava aikaisempaa enemmän, sillä tulevaisuus on yhä epävarmempaa. Henkilöstön osuus on strategiassa ratkaiseva. Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhta sanoo
Koneen viimeaikaisen menestyksen johtuvan merkittävistä
satsauksista koko henkilöstön mukaan saamiseksi. On satsattu koulutukseen ja valmentamiseen. Strategiassa on oltava kiinteitä ja liikkuvia osia, jotta muutoksienkin keskellä sitä
kyetään noudattamaan. Strategisissa tavoitteissa on tiukasti
pysyttävä.
Muutos vain kiihtyy
Vaikka tähänastinen muutos on ollut huimaavaa, tuntuu siltä,
että muutos olisi kuitenkin vasta alkamassa. BRIC- maat (Brasilia, Intia, Kiina) ja Venäjä ovat ottamassa lisää osuutta maailman taloudesta. Se merkitsee USA:n ja Euroopan osuuksien
laskua ja entistä tiukempaa kilpailua. Suomi vientivetoisena
maana joutuu yhä voimakkaammin kilpailemaan säilyttääkseen asemansa maapallon edistyneitten maitten joukossa.
Goldman Sachsin ennuste maailmantalouden maakohtaisista %-osuuksista 2006 ->2050:
Kiina 6 -> 28, Intia 2 -> 14, Brasilia 2 -> 4, Venäjä 2 -> 3,
USA 28 -> 15, Saksa 6 -> 3, UK 5->3, Ranska 4 -> 2, Kanada 3 -> 2, Muut maat 29 -> 23.
Millaista johtamista
Nykyisin keskustellaan paljon siitä, millaista johtamisen tulisi
olla ja miten muutosta pitäisi johtaa. Onko meillä riittävästi
ammattitaitoa nähdä kehitystä etukäteen ja toimia muuttuvien olosuhteiden ja tilanteiden mukaisesti. Onko suomalainen
suoraviivainen johtamistapa aikansa elänyt. Edellä kuvatuissa tilanteissa olemme eläneet jo vuosikymmeniä. Ei meiltä ainakaan kokemuksia puutu. Muutoksiahan me olemme
johtaneet koko ajan. Koska maamme on noussut maailman
kansakuntien kärkijoukkoon, ei kai voida tuloksien perusteella
suuremmin moittia suomalaista johtajuuttakaan.
30
Strategia
Strategian on oltava selkeä, ymmärrettävä ja konkreettinen.
Esimerkit ovat teollisesta yrityksestä:
1. asetetaan tavoitteellinen, konkreettinen markkinaosuustavoite
2. asetetaan tavoitteellinen, konkreettinen tulostavoite
3. määritetään tavoitteellinen, konkreettinen toimintastruktuuri
4. strategia sisältää henkilöstöstrategian
5. noudatetaan strategiaa lähes jääräpäisesti
Strategian toteutus
1. Johtoryhmän uudistus strategiakaudelle
2. päätökset uusinvestoinneista – toimipaikkojen lopetuksista
3. strategiset toiminnot omiin käsiin – tarkoituksenmukaista
alihankintaa
4. yrityksen toimintoja ohjaa yritys itse, eivät alihankintayritykset
5. operatiivisiin tehtäviin valitaan pätevät, motivoituneet henkilöt
6. vanhan yrityskulttuurin edustajat toisiin tehtäviin, tai eläkkeelle
7. vanhat toimintatavat romukoppaan – uudet käyttöön
7. käynnistetään laaja koulutus- ja valmennusprosessi
Yhteiset arvot moraalisena selkärankana
Arvoista on tullut muotivirtaus. Jokainen itseään kunnioittava
johtamisesta
Johtamisjärjestelmän yksinkertaisuus on tehokkuutta. Monimutkaiset organisaatioratkaisut estävät tehokkaan toiminnan.
Jokaiselle tekemiselle on löydyttävä vastuuhenkilö:
1. selkeät valta- ja vastuurajat, näiden puitteissa toimitaan itsenäisesti
2. vahva johdon tuki tekemisille
3. tehtävä suoritettu – tehtävä
suorittamatta, ilmoitusvelvollisuus
4. noudatetaan lakeja ja määräyksiä
Ammattitaito karttuu tehdessä. Perusteet on osattava jo tehtävää vastaanotettaessa:
1. ala ja vastuualue on tunnettava
2. talous on osattava
3, aina voi kehittyä ja kehittää
Seuranta tunnuslukujen avulla pitää tehtävät käsissä. Informaation nopeus ja tarkkuus ovat avainasemassa toimintoja
ohjatessa:
1. tarkat ja nopeat mittarit
2. mittarit koko organisaation käyttöön,
kullekin tasolle omat mittarinsa
3. tärkeimmät tunnusluvut aina päässä
4. benchmark – älä aliarvioi kilpailijoitasi
Johtamisteesit
yritys rakentaa itselleen luettelon arvoista, joita se uskoo
noudattavansa. Usein nämä arvot ovat sanahelinää. Itse uskon konkreettisiin, ymmärrettäviin arvoihin.
1. Asiakastyytyväisyys
­ – korkea laatutaso
– korkea toimitusvarmuus
– korkea palvelutaso
2. Kannattavuus
– korkea käyttöaste
– alhainen kustannustaso
– jatkuva kehittäminen
3. Työtyytyväisyys
– toistensa keskinäinen
kunnioittaminen
– jatkuva kehittyminen ammatissa
– mutkaton informatiivinen
työilmasto
Johtamisen perusasiat
Oikeat avainhenkilöt ratkaisevat organisaation toimimisen. Organisaatiot ovat entistä enemmän yhteistyöorganisaatioita.
Niiden on kyettävä monipuoliseen yhteistoimintaan. On kuitenkin pidettävä selkeästi kiinni vastuurajoista. Vastuu ei saa
missään vaiheessa haihtua ilmaan:
1. yhteistyökykyisyys on
avainominaisuus
2. tavoitetietoisuus
3. itsenäisyys ja kokonaisnäkemys
4. oikea itsetunto
Koko johtajakauteni pidin työhuoneeni seinällä pientä sanomalehtileikettä, jossa oli kirjoitettuna Theodore Rooseveltin
tiivistys johtamisesta:
”Paras johtaja on se, jolla on kylliksi järkeä valita pätevät ihmiset tekemään se, mitä hän haluaa tehtävän ja kylliksi itsehillintää olla puuttumatta asioihin, kun nämä tekevät sen.”
Työurani ajan olen listannut mielestäni tärkeimpiä johtamisteesejäni. Ne ovat vuosien varrella jonkin verran muuttuneetkin, mutta tässä esitän niistä tärkeimmät:
1. Näe kokonaisuuksia – näe riittävästi eteenpäin: havaitse
ajoissa ympäristössä ja asiakaskunnassa tapahtuvat muutokset
2. Suomalaisia johdetaan edestä (Adolf Ehrnrooth). Tämä
muistaen, mitä Theodore Roosevelt edellä on sanonut.
3. Pelkällä palkalla ei voi johtaa (muista Maslovin tarvehierarkia)
4. Katso, että tieto kulkee: tiedota, puhu, kuuntele, kulje
5. Ole johdonmukainen ja turvallinen
6. Ole ahkera – olet esimerkkinä
7. Kiitä – palkitse – rankaise
8. Älä uhkaile – se on huonoin johtamiskeinoista
9. Tee päätöksiä – olet sitä varten
10.Pidä, minkä lupaat – ole luotettava
11. Kouluta – valmenna – jatkuvasti
12.Huolehdi jälkikasvusta – hanki itseäsi parempia alaisia
Muutos on jatkuvaa
Olemme täällä Suomessa johtaneet muutoksia vuosikymmenet. Sitä ovat tehneet johtajat elinkeinoelämässä, yhteiskunnan
eri portaissa sekä puolustusvoimissa. Tärkeää on ymmärtää
ajoissa kilpailijamaissa ja omassa yhteiskunnassa tapahtuneet
ja tapahtumassa olevat muutokset. Tärkeää on reagoida muutoksiin nopeasti. Johtamisen pääfunktio on edelleen ihminen.
Nykyisillä kansalaisilla on nyky-yhteiskunnan mukainen arvomaailma. Henkilöstö on tärkeä osa yrityksen strategiaa. Henkilöstön mukaan saaminen on johtajan tärkein tehtävä.
Seppo Laalo
31
Kirjoittajat:
Arto Toivanen
Majuri
Huoltokoulun apulaisjohtaja
Mikko Rundelin
Komentajakapteeni
Huoltotoimiston päällikkö/
Uudenmaan Prikaati
Palvellut:
EHK:n varapäällikkönä BosniaHerzegovinassa 1996
Monikansallisen EHK:n päällikkönä
Kosovossa 2004-05
NSE:n päällikkönä (oto huoltopäällikkö)
Bosnia-Herzegovinassa 2006-07
Huoltopäällikkönä Afganistanissa 2008
Palvellut:
A-komppanian varapäällikkönä Kosovossa 2004-05
NSE:n päällikkönä
Tshadissa 2008
NSE:n päällikkönä Pohjoismaisessa taisteluosastossa 2010-2011
Polttoainesopimus. Tämä daami vie Gringoa ja lujaa neuvotteluissa.
Kouluttajana LogC-PSO/OC
kurssilla Itävallassa
Hämeen Rykmentin Huoltokoulu on aloittanut yhteistoiminnan
Itävallan armeijan huoltokoulun
kanssa 2000-luvun alussa. Alussa
yhteistoiminta rajoittui pelkästään
opettajavaihtoon, mutta viime
vuosina ovat mukaan tulleet myös
koulujen henkilöstön ja kansallisen
huoltojohdon vierailut ”Fact Finding” tavoitteilla. Vuodesta 2010
on hallinnollisten vastuiden siirtymisen myötä vastuu kouluttajan
valitsemista ja määräämisestä Itävaltaan ollut PVKVK:lla.
kurssi. Käytännön harjoitteita toteutetaan molemmille kursseille yhteisesti.
Kurssin opetus keskittyy taktisen
tason huoltoon johon liittyviä luentoja
ja etenkin harjoituksia on huomattava
määrä. Kurssin opetus on järjestetty
siten, että se palvelee niin YK:n, EU:n
kuin NATO:nkin johtamiin operaatioihin
lähteviä. Kurssin opetussisältöön kuuluvat mm. korkeatasoiset luennot edel-
Niin Hämeen Rykmentin Huoltokoululla
kuin Itävallan Armeijan Huoltokoulullakin on halu ja tarvekin ylläpitää ja kehittää kahden pienen liittoutumattoman
maan välistä yhteistoimintaa huollon ja
logistiikan alalla.
Kurssi
Itävallan Armeijan Huoltokoulu järjestää
kerran vuodessa kriisinhallintaoperaatioiden huollon tehtäviin valmentavan
kurssin Wienissä. Kurssi on tarkoitettu
upseereille ja kestää kolme viikkoa. Upseereille suunnatun kurssin rinnalla on
sen kahden viimeisen viikon ajan käynnissä aliupseereille tarkoitettu vastaava
32
Laivarahtaussopimusta valmistelemassa.
lä mainittujen organisaatioiden toiminnasta, sen perusteista ja tavoitteista.
Oppituntien aikana annetut todelliset
esimerkit helpottavat aiheen ymmärtämistä esimerkiksi kansainvälisestä politiikasta Yhdistyneiden Kansakuntien
päätöksenteossa ja sen vaikutuksista
kriisinhallintaoperaatioihin.
Kurssin huipentuma on kaksi päiväinen LOGEX. Harjoituksen voi sanoa
olevan todellinen ”Helmi” operaatioon
lähtevälle nuorelle huoltoupseerille. Harjoitukseen kuuluu 10 käytännön tehtävärastia autenttisilla paikoilla. Harjoituksessa oppilaat tekevät operaation aloittamiseen liittyen hankintoja ja sopimuksia
joukkonsa maahan saapumisen ja sen
huollon varmistamiseksi. Esimerkkeinä
harjoitteista vaikkapa tilanteet, joissa
oppilaat neuvottelivat joukkonsa jätehuollon ja polttoainetäydennysten järjestämisestä, tarvittavista kuljetuksista
kuljetusyrityksen tiloissa, tiedustelivat
rautatieaseman soveltuvuutta ja kapasiteettia sekä selvittivät laivakuljetuksiin
liittyviä asioita satamakonttorissa. Harjoitukset nivoutuivat loistavasti toisiinsa
ja niiden valmisteluissa on tehty erinomainen, mittava työ.
Upseerikurssin vahvuus oli suomalaisittain pieni. Keskimäärin 6-10 itävaltalaista oppilasta osallistuu kurssille
vuosittain. Ulkomaalaisia oppilaita kurssilla on yleisemmin Saksasta, Balkanin
alueen maista ja Singaporesta. Ulkomaalaisten kurssilaisten määrä on keskimäärin 3-6 oppilasta.
Palvelustehtävä kesäisessä
Wienissä
Kurssipaikkana oli Itävallan huoltokoulun kasarmi Wienin länsilaidalla. Opetus
tapahtui pääasiassa luokkatiloissa kasarmilla englanniksi. Luokkatilat olivat siistit ja varsin riittävän kokoiset.
Ruokailut tarjottiin kasarmin ruokalassa. Ruoka oli erittäin maittavaa ja tarjolla oli aina vähintään kaksi vaihtoehtoa
pääruokaa ja erinomainen salaattibaari.
Kasarmilla ei majoittunut varusmiehiä,
joten päivällinen tarjoiltiin vain ulkomaalaisille opettajille ja oppilaille ennakkoilmoitusten perusteella.
Majoitus oli järjestetty kasarmia vastapäätä olevassa armeijan henkilökuntahotellissa jonka pääasiallisena tarkoituksena oli tarjota majoituspaikka armeijan
henkilöstölle näiden virkamatkojen aikana. Samanlaisia hotelleja on muissakin
suurimmissa varuskuntakaupungeissa
Itävallassa. Hotelli on oikea termi käytettäväksi tästä majoituksesta. Majoituksen taso oli vähintäänkin yleisesti
käytetyn kolmen tähden hotellin luokkaa vastaanotto-, ravintola-, kuntosali- ja
pesulapalveluineen.
Mikäli varuskunnallinen aamupala ei
aikaisen tarjoiluajankohtansa vuoksi kiinnostanut, sai hotellilta aamiaisen 1,60 €
hintaan. Pientä omakustanteista lisäkorvausta vastaan on hotelliin mahdollista
kurssin aikana majoittaa vaikkapa puoliso tai koko perhekin. Tilat ja olosuhteet
sen kyllä mahdollistavat.
Opetusvelvoitteita oli molemmille
kursseille, pääpainon ollessa kuitenkin
upseerikurssin opetuksessa. Opetusvelvoitteet ilmoitettiin ennen kurssin alkua
ja niihin pystyi myös itse vaikuttamaan
omien vahvuusalueiden ja kokemusten
mukaisesti. Opetusvelvoitteet sisälsivät
niin oppituntien pidon, harjoituksissa
roolipelaajana toimimisen, kuin yleisenä
kommentaattorina, Tutor/mentorina toimimisenkin. Muutoksia ja lisäyksiä tuli
Laivarahtaussopimusta valmistelemassa.
tavanomaiseen tapaan lukuisia. Opetuksessa haluttiin tuoda teorian lisäksi esille myös käytännön kokemukset ja niistä saadut opit. Käytännön kokemukset
ja saadut opit kiinnostivatkin kurssilaisia
selkeästi enemmän kuin teorialuennot.
Opettajuuden lisäksi sai kurssilla
mahdollisuuden täydentää omaa osaamistaan osallistumalla muiden pitämiin
oppitunteihin oppilaana niiltä osin, kuin
aika ei mennyt omien palvelustehtävien
valmisteluun.
Mieleenpainuvia harjoitteita
Kansainvälisille kursseille tyypillisesti
parasta antia ovat varmasti keskustelut oppilaiden ja opettajien kesken sekä
tietysti verkostoituminen huoltoupseereiden kesken. Todella opettavainen oli
käytännön neuvotteluharjoitus. Suomessahan huoltoupseerille ei juurikaan vielä
neuvottelutaitoa opeteta, vaikka tarvetta
sille löytyy ulkoistamisen ja paikallistason sopimustoiminnan kasvun myötä.
Jo aiemmin mainittu Helmi, LOGEX
on mittavan asiakirja- ja muun valmistelun tulos. Se on todellakin käytännön
taitoa, sosiaalista sopeutumista ja neuvottelujoustavuutta mittaava ja opettava
harjoitus. Kurssilaiset olivat harjoituksen
jälkeen henkisesti uuvuksissa. Harjoituksessa tuotiin heille esille lähes kaikki
haasteet ja mahdollisuudet jotka heitä
operaatioalueella odottavat. Kaikkiaan
harjoitus on erinomainen ja mieleenpainuvana sekä erityisen opettava.
Kulttuuria, kulinarismia ja muuta
ajankäyttöä
Päivän opetusohjelma päättyi yleensä
neljän - viiden aikaan iltapäivällä. Tällöin
jäi vielä hyvin valoisaa aikaa kaupunkiin
Paikallinen kunnossapitosopimus syntymässä.
33
tutustumiseen ja päivälliseen paikallisissa ravintoloissa. Lähimmältä asemalta
kesti noin kymmenen minuuttia metrolla
Wienin keskustaan. Sotilashotellilta asemalle käveli noin viidessä minuutissa.
Kaupunki on todellinen aarreaitta. Vaikka
mahdollisuutta kaupunkiin tutustumiseen
hyödyntäisi päivittäin, ei silti kykene kaikkea Wienin kulttuuria, arkkitehtuuria, historiaa ja muita nähtävyyksiä näkemään
ja kokemaan. Tapahtumista ja tilaisuuksista, museoista löytyy varmasti jokaisen makuun soveltuvia kohteita, liikkui
sitten yksin tai perheen kanssa.
Pakollisia kulinaristisia kokemuksia
lienevät Wienin -leikkeet ja aidosti Aidot
Sacher -tortut Hotel Sacher”ssa.
Kolmen viikon kurssin viikonloput olivat lauantaiaamupäiviä lukuun ottamatta
vapaat. Ensimmäisen lauantain ohjelmaan kuuluu opastettu kierros historiallisilla paikoilla ja sotamuseoon tai keskiaikaiseen toriin erilaisine toimintanäytöksineen. Näistä voisi kirjoittaa oman
alueella koulutusosio. Ilmapiiri kurssilla
on hyvä ja avoin. Sosiaaliset tapahtumat kurssin aikana mahdollistavat hyvin
verkostoitumisen, mistä voi olla arvaamatonta apua seuraavassa kansainvälisessä tehtävässä.
Ensi vuoden kurssiajankohta ja
suomalainen kouluttaja
Seuraava LogC-PSO OC kurssi järjestetään Wienissä 3.–21.6.2012 välisenä
aikana.
PVKVK valmistelee tämän vuoden lopussa seuraavalle kurssille kouluttajaksi
lähetettävän upseerin valintaa. Valitettavasti kouluttajatehtävään ei ole, kenties
ajankohdan tai kurssin pituuden vuoksi,
ollut liikaa innostuneisuutta. Toivottavasti tämä muuttuu pian ja esimiehetkin
näkevät tämän alaistensa mahdollisena
oppimis- ja kasvuympäristönä.
Kurssille lähetettävältä upseerilta
edellytetään perustietoja ja kokemusta
Unelma-ammatti.
KRIHA -operaatioiden logistiikasta. Kokemuksen olisi mieluiten oltava huoltopäällikkö- tai materiaaliupseeritasoista,
mutta toimialakohtaisillakin kokemuksilla kyllä pärjää. Englannin kielen tulisi
olla vähintäänkin ymmärrettävää.
Aiemmin kirjoituksessa mainittiin
mahdollisuudesta ottaa perhe mukaan
tälle virkamatkalle. Tämä on mahdollista ja tällainen harvinainen mahdollisuus
tulisi myös hyödyntää. Perhe tai puoliso
voi tietenkin olla ”toimialueella” myös
vain osan kurssin kestosta. Saadut kokemukset ja hyödyt korvaavat varmasti
moninkertaisesti aiheutuneen vaivan ja
kustannukset.
Kirjoittajat antavat auliisti lisätietoja
tästä kouluttajatehtävästä. Opetusmateriaaliakin on jo valmiina.
Kouluttajan tehtävään siis valitsee
PVKVK…
Aufwiedersehen
Roolipelaajat eläytyivät odottaen rauhanturvaajien reaktioita.
sota/historiallisen artikkelin. Toisen lauantain ohjelmassa oli tutustuminen kansallisaarteisiin ja kruunun jalokiviin sekä
von Habsburgien suvun kryptaan.
Kurssin tutustumisohjelmaan kuului
1. Huoltorykmentti Grazissa ja YK:n toimisto Wienissä. Ilahduttavaa oli nähdä,
miten Itävalta armeijoineen kamppailee
samojen haasteiden kanssa kuin me
täällä Suomessakin. Yhtä riemastuttavaa
oli havaita, että meilläkin käytössä olevat laitteet ja toimintatavat olivat myös
Itävaltalaisten onnistumisaluetta.
Kurssin Take Away
Kurssille ei Suomesta ainakaan toistaiseksi lähetetä oppilaita. Kurssin opetus
on kuitenkin hyvällä tasolla ja sen antamilla tiedoilla ja taidoilla on varmasti
käyttöä KRIHA -operaatioon huollon tehtävään lähtevällä upseerilla. Suomessa
järjestettäviltä huollon kursseilta puuttuu edelleen LOGEX:n kaltainen todellista käytäntöä ja toimintaa operaatio-
34
Laivurin neuvotteluilme seinillä valokuvat perheestä.
Puolustusvoimien strateginen
kumppani Millog Oy vastaa
maavoimien ajoneuvo-ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista,
modifikaatioista ja kunnossapidosta
sekä osallistuu maavoimien
materiaalihankkeisiin.
Millog Oy
Hatanpään valtatie 30
33100 TAMPERE
Puh. 020 469 7000
www.millog.fi
35
Kaaderin vuosi
Nykymuotoisen sotatieteen kandidaatin tutkintoon kuuluva aselajikoulutus kestää kolmanneksen
koko koulutuksesta. 96. Kadettikurssin yhdeksänhenkinen huolto-opintosuunta suuntasi akateemisen vuoden jälkeen kurssinsa
kohti Hennalan varuskuntaa, käytännön opin viitoittaessa tulevaa
tietä.
Huollon aselajiopinnot ja koulutus luovat edellytykset tulevalle
sotatieteen kandidaatille toimia
sodanajan huoltokomppanian
päällikkönä ja jääkäripataljoonan
huoltopäällikkönä. Huollon toimenpiteillä ja niiden toteutumisella luodaan edellytykset joukkojen taisteluille ja taistelu- ja
toimintakyvyn ylläpitämiselle.
Sotaisan ydinbisneksen ohella Huoltokoulu on tarjonnut myös vahvat perusteet ja puitteet opiskelijoille kehittyä
tuleviin kouluttajan tehtäviin. Johtamis- ja kouluttamissuorituksia on tullut
jokaiselle kadetille runsaasti kuluneen
vuoden aikana. Yhteistoiminta muiden
palkatun henkilökunnan kurssien kanssa
ja jatkuva varusmiesten kouluttaminen,
niin Hälvälän lentokentän suoralla kuin
ampumaharjoituksessa Lohtajalla, luovat hyvät edellytykset työelämää varten. Johtamis- ja kouluttamissuoritukset
vaihtelevat ryhmänjohtajasta jääkäripataljoonan huoltopäällikköön tai aamureippailusta ensihoitoaseman perustamiseen – tarjoten jokaiselle jotakin.
Täysillä päin…
Syksyn opintojen painopisteenä oli jääkärikomppanian huoltojoukkueen toiminta – huollon peruspalikka. Kyseisen
joukon toimintaa opiskellessa vierähtivät ensimmäiset viisi viikkoa. Kyseinen
osajakso huipentui kahteen viikon harjoitukseen Hälvälän kankaalla. Harjoituksissa ryhmitimme vuoronperään huoltojoukkuetta ympäri harjoitusaluetta. Tilanteen mukaisen toiminnan ohella kurssin
kesken käytiin pienelle poikaporukalle
tyypillistä akateemista väittelyä ja keskustelua mihin yksittäinen huoltokoulutettu ratsumies tarvittaessa kykenee.
Lokakuussa taistelut taukosivat toistaiseksi ja siirsimme taisteluvarustuksen odottamaan tuoreempia konflikteja.
Viikon mittaisen ensiapukurssin jälkeen
alkoi yksi syksyn odotetuista kohokohdista, sotilaskuljettajakurssi. Kyseinen
kurssi päättyi viikon mittaiseen kenttäkoulutusharjoitukseen Padasjoella.
36
Huoltojoukkueen ryhmittymiskäsky Hälvälän maastossa. Maavoimien
uudistettu taistelutapa edellyttää myös huollolta entistä suurempaa
valmiutta ja kykyä taisteluun jalkaväen tapaan. Huoltokoulun koulutuksessa ”tilanne on päällä” ja perinteisiä jalkaväen taitoja ei ole unohdettu
koulutuksessa.
Huoltokoulussa
Kurssin myötä saimme arvokasta kokemusta ajoneuvon kunnossapidosta, naamioinnista ja totta kai itse ajamisesta
vaihtelevissa olosuhteissa. Päivitettyämme ajokorttimme suuntasimme vielä viikoksi työkoneiden pariin trukkikurssille.
Mutterin kiristelyn ja öljyisten rättien parista siirryimme kehittämään
koulutustaitojamme. Huoltojoukkueen
koulutusharjoituksen ja ITKK- kouluttajakurssin aikana jokainen kadetti pääsi tekemisiin oikeiden varusmiesten
kanssa. Jälkimmäisellä kurssilla luotiin
pohjaa Lohtajalla suoritettuun ITKK-ammuntaan. Lohtajan ampumaharjoituksen ohjelmistoon kuului myös kadettijohtoisia räjäytysharjoituksia, ryhmä- ja
EOD-ammuntoja. Aseiden hiljentyessä
Lohtajalla hiljentyi samaan aikaan myös
huolto-opintosuunta joulun viettoon
sekä odottelemaan uuden vuoden tuomia haasteita.
Ja paareilla pois…
Joululoman loputtua ja uuden vuoden
koittaessa uusine kujeineen, alkoi myös
uudet isomman mittakaavan tuulet puhaltaa opetuksessa. Taktiikan suurennuslasi siirtyi tarkastelemaan jääkäripataljoonan huoltoa. Huoltokomppanian
kanssa puuhastelu sai uudet puitteet,
kun saimme perusteita myös prikaatitason huollosta. Muutaman tajuntaa ahtauttavan lähiopiskeluviikon jälkeen siirryimme syksyltä tutulla tyylillä harjoittelemaan huoltokomppanian taistelua.
Harjoituksissa päästiin ryhmittämään
huoltokomppanian eri joukkueita ja tarkastelemaan joukkueiden suorituskykyjä
eri olosuhteissa. Taktiikan opintojen todellinen koetinkivi oli taktiikan opinnot
päättävä johtamisharjoitus maaliskuun
toisella viikolla. Harjoituksessa pääsimme maistamaan esikuntatyöskentelyä ja
huollon toiminnan käytännönjohtamista.
Harjoitus päättyi opiskeluajan ikimuistoisimpaan tenttien rykelmään, jossa koeteltiin kadettien toimintakyvyn jokaista
osa-aluetta tasapuolisesti.
Taktiikan opintojen päätyttyä oli luvassa sivistävämpää kolutusta logistiikan
perusteiden muodossa. Kevään edetessä syvensimme ensiaputaitojamme ja
lisäksi ehdimme myös käydä puhdistamassa kuutioittain Työtjärven tummaa
vettä. Toukokuun koittaessa alkoi myös
kauan odotettu todellinen oman ammattitaidon mittari kadeteille – viisiviikkoinen työharjoittelu tulevissa joukkoosastoissa. Se tarjosi kaikille vaihtelevia
haasteita todellisessa työympäristössä.
Työharjoittelun aikana monet irtonaisel-
37
Huollon kädentaidoista pidetään huolta. Kaikkien toimialojen
pääkaluston ja toimintaperiaatteiden hallinta kuuluu nuoren
huoltoupseerin perustaitoihin. Kadeteista ei kouluteta kenttäkirurgeja, mutta laaja ensiapukoulutus kuuluu opintoihin.
takin tuntuneet opinnot osoittivat oman
paikkansa ja merkityksensä kadeteille
annetussa koulutuskokonaisuudessa.
Epävarmuus oman ammattitaidon riittävyydestä karisi nopeasti harjoittelun
edetessä. Siinä missä aikaisemmat
opinnot, niin varsinkin viimeinen vuosi
Huoltokoulussa oli luonut hyvät valmiudet kohdata työelämän haasteet.
Viisi viikkoa menee nopeasti, varsinkin jos nauttii siitä mitä saa tehdä. Yksikään huolto-opintosuunnan kadetti ei
olisi halunnut takaisin koulun penkille,
mutta niin koitti sekin hetki. Valmistumisen välissä seisoi vielä muutama haaste, joista kurssi selvisi vuoden aikana
muodostuneen yhteishengen avulla
loistavasti. Kurssi pääsi osallistumaan
IMPI12 harjoitukseen huollon johtoportaassa, sekä perehtymään uudistetun
taistelutavan aiheuttamiin muutoksiin
huoltokomppanian taistelussa ja toiminnassa. Taisteluiden laannuttua kurssi
suuntasi palauttamaan ja kehittämään
fyysistä toimintakykyään Vierumäelle.
Liikuntaleirillä aktiviteetit olivat monipuolisia ja kolmen päivän rupeaman jälkeen kurssilaiset siirtyivät ansaitulle kesälomalle. Loman jälkeen kurssi suuntasi Viroon kansainväliseen toimintaan
orientoivalle opintomatkalle. Matkaan
kuului vierailuita eri varuskuntiin, perehtymistä upseerien koulutukseen sekä
tutustumista uusiin ihmisiin. Matkan
jälkeen tuli kurssin aika jättää haikeat
hyvästit Huoltokoululle ja lukita tuvan
ovet viimeistä kertaa. Valmistumisen
edessä seisoo enää Santahaminassa
vietettävät vauhtiviikot. Syyskuun koittaessa voidaan varmuudella luvata, että
joukko-osastoihin tulevat luutnantit ovat
koulutettu vastaamaan heille asetettuihin haasteisiin.
96. KadK, Huolto-opintosuunta
Teoriasta käytäntöön. Luokkaopetuksen ja
hygieniapassin suorittamisen jälkeen siirrytään tositoimiin. Oman oppimisen kannalta
itse keitetyn aterian maku on paras palaute
oppimisesta.
Pura ja kokoa. Varastosta otetun ensihoitoaseman pystyttäminen talviseen maastoon
on lastenleikkiä kadeteille. Räntäsateen ja
sitä seuranneen pikkupakkasen jälkeen ensihoitoaseman purkaminen ja pakkaaminen onkin muutamaa kertaluokkaa vaativampaa.
38
PERINTEINEN HUOLTO
Miinalaiva Uusimaan tehtävät ja suorituskyky selvitettiin vieraille tarkasti.
Opastuksesta huolehtineita varusmiehiä eivät lukuisat kysymykset hämmentäneet, vastaus löytyi kaikkeen.
Merihenkistä huoltotapahtumaa vietettiin Turussa
Kiehtova kalustoesittely
Ohjelma jatkui SMMEPA:n aluskalustoon
ja Pansion tukikohtaan tutustumisella.
Miinalaiva Uusimaan esittelystä huolehti
kolme aluksella palvelevaa varusmiestä.
Nuorten miesten ammattimaiset otteet kertoivat koulutuksen hyvästä tasosta ja sitoutumisesta palvelukseen
Merivoimien perinteisen hyvässä hengessä. Oppaiden fiksu esiintyminen
herättikin runsaasti kiitosta ja ihastusta
vieraiden keskuudessa.
Tiukka huoltomieskisa
Iloinen joukko huoltoveljiä tukijoukkoineen kokoontui 25. elokuuta Pansion
Meriupseerikerholle perinteisen huoltotapahtuman avajaistilaisuuteen.
Komentaja Marko Karppinen toivotti
vieraat tervetulleiksi lämminhenkisessä
avajaispuheessaan. Tapahtuman tarkennetun ohjelman selvityksen jälkeen päästiin
nauttimaan keittiön herkullisista antimista.
Lounaan päätteeksi komentaja evp. Matti
Ketola perehdytti vieraat kerhon ja sen
esineistön kiinnostavaan historiaan.
Yhdistyksen puheenjohtaja, eversti
Risto Kosonen luovutti oman puheenvuoronsa päätteeksi isännille Huoltoupseeriyhdistyksen standaarin.
Komentaja Marko Karppinen ottaa vastaan
yhdistyksen standaarin puheenjohtaja eversti
Risto Kososelta. Päivän ohjelma on selvillä,
herkullinen lounas nautittu, joten hymykin
on herkässä!
40
Ilmeet ovat
hieman jännittyneitä
komentaja Marko Karppisen
tervetuliaispuheen aikana.
Mitä onkaan päivän mittaan tulossa?
Kisan ainoana lajina oli tänä vuonna
mielenkiintoinen discgolf-kierros, jota
isännöi ja valvoi komkapt. Jarkko Källi
perheineen. Rastikysymyksiä ei esitetty,
TAPAHTUMA TURUSSA
joten joukkueiden kirjaamat tärpit jäivät
odottamaan myöhäisempää käyttöä…
Kilpailulaji osoittautui yllättävän haastavaksi, jossa tarvittiin sopivissa määrin
tarkkuutta, voimaa ja ripaus oveluutta.
Tasainen kilpailu ratkesi vasta viime
metreillä tarkastuslaskentaan, joka ei aiheuttanut protesteja.
Runsaan kolmen tunnin ulkoilun tuoma näläntunne häivytettiin tehokkaasti
varuskuntaruokala Poijussa, josta päästiin ripeästi jatkamaan illan ohjelmaa.
Komentajakapteeni Jarkko Källi suorittaa
tarkastuslaskentaa Kososten tiimin tarkassa
valvonnassa.
Yhdistyksen kunniajäsen Arto Arvonen keskittyy ratkaisuheittoon. Putti osui kohdalleen!
Merellistä historiaa ja laadukasta
musiikkia
Aurajoen rannalla sijaitseva merimuseo
Forum Marinum osoittautui maineensa
veroiseksi. Opastettua kierrosta sisätiloissa täydensi Aurajoen rannalle ankkuroidut museoalukset. Paikalla oli myös
Ruotsista vierailulle tulleita museoituja
torpedoveneitä.
Illan päätteeksi vieraat saivat nauttia
hienosta MILjazz-konsertista, jonka laadusta vastasivat Ilmavoimien Big Band
solistina Jarkko Ahola, Laivaston Soittokunta solistina Victoria Tolstoy sekä Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan
Show Band solistinaan Jonna Geagea.
Ilmakin suosi vieraita, joten Huoltotapahtuma sai arvoisensa päätöksen.
Parhaat kiitokset vielä isännille
vaivannäöstä ja hienosta tapahtumasta!
41
Discgolfissa
kokeiltiin monenlaista
tyyliä ja taktiikkaa
Kisa osoittautui
varsin tasaiseksi,
mutta mestaritkin
erottautuivat
lopulta joukosta
42
Aurajoen ylpeys, Suomen Joutsen, kaikessa komeudessaan ei voi olla herättämättä
ihastusta.
Opastettu kierros Forum Marinumissa antoi
hienon läpileikkauksen Suomen merenkulun
historiasta.
43
Källin perheen juniorit antoivat
mallisuorituksen laivan keulavisiirille kiipeämisessä. Haasteeseen ei
vastannut kukaan ...
MILjazz-konsertti oli odotettuakin vauhdikkaampi ja huoltotapahtuma saatiin päätökseen hienon show´n merkeissä.
44
Pidämme autosi tien päällä,
tuottavassa työssä,
tarvittaessa vaikka kellon ympäri
Ammattitaitoista
monimerkkipalvelua
Valtakunnallinen
puh 010 2320 100
Päivystys 24/7
puh 010 2320 841
raskone.fi
Kutsu
HUOLTOUPSEERIYHDISTYKSEN
SÄÄNTÖMÄÄRÄISEEN SYYSKOKOUKSEN
JA KENTTÄHUOLTOA
KÄSITTELEVÄÄN SEMINAARIIN
Huoltoupseeriyhdistys ry pitää sääntömääräisen syyskokouksen 7.11 klo 17:30 Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa. Kokouksessa päätetään sääntömääräisistä
asioista mm. toimintasuunnitelmasta ja hallituksen ja valtuuskunnan kokoonpanosta
vuodelle 2013. Kokousta edeltää valtuuskunnan kokous klo 16:00.
Vuosikokouksen liittyen järjestetään Maanpuolustuskorkeakoulun ja Huollon tarkastajan
eversti Jussi-Petri Hirvosen tukemana seminaari aiheena “Uudistuva kenttähuolto”. Seminaari järjestetään Maanpuolustuskorkeakoulun tiloissa Santahaminassa klo 13–16.
Tilaisuuteen ovat kaikki Huoltoupseeriyhdistyksen jäsenet tervetulleet. Seminaari- ja
kokouspäivän lounaan, kahvin ja iltapalan tarjoaa Huoltoupseeriyhdistys.
Seminaariin tai/ja vuosikokoukseen osallistuvien tulee ilmoittautua järjestelyä ja kulkulupaa varten HUY:n sihteerille osoitteeseen jere.perkiokangas@mil.fi puh 0299530548
tai juha.ponto@mil.fi puh 0299530517.
Kokoontuminen Santahaminassa päärakennuksen eteen 7.11. klo 12 (lounaalle osallistuvat), klo 12:45 seminaariin osallistuvat ja klo 17:00 vuosikokoukseen osallistuvat.
Tervetuloa!
HUY:n hallitus
Alustava ohjelma 7.11.
klo
klo
klo
klo
klo
klo
12–12:45 13–14:15 14:15–14:40 14:40–16:00
16:00– 17:30– lounas
Avaus HUY:n puheenjohtaja ev R Kosonen
Uudistuva kenttähuolto ja
Kenttähuollon johtaminen
Huollon tarkastaja ev J-P Hirvonen
Kahvitauko
Huollon toimialat ja Kenttähuoltojoukot
Valtuuskunnan kokous
HUY:n sääntömääräinen syyskokous
Kutsu
46
Uutta ruista ranteeseen!
Pirkka ruispalat
UUSI
RESEPTI!
Suurempi
pakkauskoko
1
49 ps
9 kpl/450 g (3,31/kg)
Pirkka ruispalat ovat saaneet uuden reseptin, koon ja suuremman
pakkauksen. Pirkka ruispalat on pehmeä ja herkullinen koko
perheen ruispalaleipä, jonka lempeä rukiin maku sopii päivän
jokaiselle aterialle. Tuote on lisäaineeton.
TÄMÄN JA YLI 2000 MUUTA PIRKKA-TUOTETTA SAAT VAIN K-RUOKAKAUPOISTA
Huoltoupseeri
PL 5
15701 Lahti
Asiakasomistajuus kannattaa!
Turun Osuuskauppa
– vastuullisesti
Varsinais-Suomen asialla!
Meillä vastuullisuus on arjen
tekoja asiakkaiden, henkilökunnan, oman toimialueen
ja ympäristön hyväksi.
www.tok.fi