docHUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry
download 
Report Transcription
HUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry
HUOLTOUPSEERI Huoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti 3 2012 ★ Vuoden Huoltotapahtuma Turussa ★ Kenttähuolto uudistuu 1 TÄYTTÄ OLUTTA. Takaa johtaminen ja kokonaisuuksien hallinta Sotilashallinnollisen aikakauslehden perinteiden jatkaja Huoltoupseeriyhdistys r.y:n JÄSENLEHTI 3/2012 Päätoimittaja EV evp Risto Gabrielsson Kalevi 109 B – 3 50104 Tartto, Viro risto_gabrielsson@hotmail.com Toimittajat Hans Gabrielsson Luuvantie 6 B 4, 02620 Espoo 040 952 3062 hans.gabrielsson@elisanet.fi Ilmoitusmarkkinointi Juha Halminen (09) 873 6944 juha.halminen@kolumbus.fi Huoltoupseeriyhdistys r.y. Valtuuskunta Pj Harri Juhani Koponen Vpj Heikki Härtsiä Hallitus Pj EV Risto Kosonen Vpj KAPT res Caj Lövegren Jäsenet EVL Timo Vilkko EVL evp Matti Paasivaara LTN res Hans Gabrielsson EVL Timo Saarinen KAPT res Olli Happonen MAJ Lauri Rissanen MAJ Juha Ponto MAJ Juha Lemminki Osoitteiden muutokset, jäsenmaksuja sekä jäsenrekisteriä koskevat tiedustelut ja laskutusasiat pyydetään lähettämään KIRJALLISESTI osoitteella Huoltoupseeriyhdistys r.y. /co Tarja Takala Sepäntie 15 A 04300 TUUSULA tai sähköpostilla tarja.takala@pp.inet.fi Kokousasiat, jäsenhakemukset ja aluetoimintaa koskevat tukipyynnöt Sihteeri KAPT Jere Perkiökangas Maanpuolustuskorkeakoulu PL 7, 00861 HELSINKI jere.perkiokangas@mil.fi Kansikuva: Huoltotapahtuma on alkamassa miinalaiva Uusimaan kannella. (Hans Gabrielsson) ISSN 0355-2586 AO-PAINO 2012 Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli, www.ao-paino.fi USA:n vaalitaistelu käy tiukkana. Republikaanit syyttävät istuvaa presidenttiä “takaa johtamisesta“. Niin kutsutun Arabi-kevään Libyan kansannousussa Ranskan Sakozy otti johtavan roolin viedessään NATO:n pikaisesti konfliktiin. Ilman USA:n tukea NATO:n operaatio ei olisi onnistunut johtuen eurooppalaisten NATO-maiden puutteellisista resursseista. Siitä huolimatta republikaanien mielestä USA:lla olisi pitänyt olla näkyvämpi, johtava rooli. Nyt “johdettiin takaa“. Konflikti ei suinkaan loppunut siihen, vaan hiljan väkivaltaisessa mielenosoituksessa ilmeisen suunnitelmallisesti surmattiin neljä amerikkalaista mukaan luettuna USA:n Libyan suurlähettiläs. Jälleen presidenttiä arvostellaan liian passiiivisesta politiikasta alueella. Myös Syyriassa on laaja konflikti meneillään Sinnekin on republikaanien taholta vaadittu voimakkaampaa USA:n roolia, vähintäänkin lentokieltoalueen perustamista kuten Libyassakin tehtiin. Libyassa lentokieltoalue tepsi, diktaattori saatiin kaadettua. Gaddafin hallinto kukistui, mutta se ei suoraan johtanutkaan demokratiaan. Toisaalta voidaan sanoa, että Libya jätettiin oman onnensa nojaan. Toisaalta taas voidaan kysyä mitä muuta olisi voitu tehdä. Miehittää maa sen rauhoittamiseksi? Sekään ei välttämättä tepsi, kuten Irakissa on nähty. Libyassa, kuten muissakin Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän maissa, on liian paljon etnisiä ja uskonnollisia ryhmittymiä, joilla on toisistaan hyvinkin poikkeavia tavoitteita. Kaikilla se ei ole länsimainen demokratia. NATO:n uusi suunnitteluohje on sisällöltään laaja ulottuen taktiselta tasolta strategiselle tasolle. Perusajatus on, että kaikki tekijät, mm. demografiset, poliittiset, maantieteelliset, taloudelliset, ilmastolliset ja sotilaalliset otetaan suunnittelussa huomioon. Näin saavutetaan sotilaalliset operatiivset ja strategiset sekä poliittiset strategiset tavoitteet. Kokonaisvaltaisen suunnittelun jälki ei näkynyt Libyan operaatiossa kovin vahvana. Vain sotilaalliset operatiiviset tavoitteet saavutettiin. Mitä sitten Syyrialle pitäisi tehdä? Diktaattori saataisiin sielläkin varmasti kaadettua, mutta pelkkä diktatuurin lakkauttaminen ei riitä. Millä ohjata maa rauhanomaisesti demokratiaan? Liian monilla ryhmittymillä on siinäkin maassa omia tavoitteitaan ja etujaan ajettavana. Operatiiviselle ja strategiselle suunnittelijalle riittää pähkinöitä purtavaksi. Tässä numerossa: Pääkirjoitus............................................................................... 3 Puheenjohtajan kynästä........................................................... 4 Uudistuva kenttähuolto............................................................ 6–9 Logistiikan johtaminen ja siinä käytettävät johtamisjärjestelmäpalvelut...................................................... 10–13 Logistiikka mahdollisti Operaatio Albionin 1917 onnistumisen – toinen osa....................................................... 14–18 Helsingin Päävartio 1945–2012 ja vartioparaati........................ 20–25 Kustannustietoisuus elektronisten järjestelmien ylläpidossa... 26–28 Muutoksen johtamisesta......................................................... 30–31 Kouluttajana LogC-PSO/OC kurssilla Itävallassa....................... 32–34 Kaaderin vuosi Huoltokoulussa................................................ 36–38 Perinteinen Huoltotapahtuma Turussa...................................... 40–44 Syyskokouskutsu...................................................................... 46 3 Puheenjohtajan kynästä Logistiikka vai huolto Mikä ero on huollolla ja logistiikalla? Kysymyksen esitti nykyinen puolustusvoimain komentaja allekirjoittaneelle joitakin vuosia sitten esitellessäni luonnosta nykyisestä puolustusvoimien logistiikkajärjestelmästä. Hätäpäissäni esitin selitykseksi: ”Herra kenraali kyse on näköalasta – kersantti puhuu huollosta ja eversti logistiikasta”. Vastaus hyväksyttiin myhäillen. Yhä useammin keskustellaan, mihin tulisi rajata logistiikka ja mihin huolto. Sujuvasti puhutaan Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmästä. Tulossa on logistiikkalaitos ja logistiikkarykmenttejä. Pääesikunnan logistiikkaosastoa johtaa logistiikkapäällikkö. Osaston keskeinen tuote on ohjausasiakirja ”Puolustusvoimien logistiikkastrategia”. Kuitenkin käytössä ovat termit puolustushaaran huolto, kenttähuolto, kenttähuoltojoukot, huoltokomppania ja huoltoupseeri. Vai tulisiko puhua logistiikkaupseerista huoltoupseerin sijaan? Entä logistiikkamies? Perusteita voi etsiä monesta suunnasta. Voi aloittaa vaikkapa kääntämällä huolto ja logistiikka englan4 niksi. Tuloshan on sama – logistics. Haasteita tulee kenttähuollon määrittelyssä CSS – combat service support tai esimerkiksi field logistics, miten halutaan. Käännösmielessä logistiikka-termin käyttö on siis varsin perusteltua. Koko termin ytimenä on sana ”logistic”, joka tarkoittaa perinteisesti logistista ajattelua tai joukkojen siirtelyä paikasta toiseen. Termi on siis mitä sopivin sotilasympäristöön! Logistiikka-sanan laajempaa käyttöä tukee myös Puolustusvoimien logistiikkastrategia. Puolustusvoimien Logistiikkapäällikkö on tehtävä, jota aiemmin hoiti pääesikunnan huolto-osastonpäällikkö tehtävänimikkeellä apulaishuoltopäällikkö. Ikävä kyllä siviilissä termi voidaan ymmärtää jopa kuljetusvastaavaksi. Katselkaapa kuljetusliikkeiden toimistojen ovia, jostain se löytyy – yrityksen logistiikkapäällikkö! Kyseessä on työnjohtotason virkamies jakamassa ajovuoroja tai ohjaamassa materiaalin liikettä. Ja herra paratkoon, meillä puolustusvoimissa tehtävänhoitaja on taas, mitä suurimmassa määrin strategisen tason johtaja! Nyt hän johtaa puolustusvoimien sotien jälkeisen ajan suurinta muutosta yhdessä sotatalouspäällikön kanssa. Nimikkeistön sekamelskaa on lisännyt perinteinen materiaalialan ja huollon välillä oleva kuilu. Tosin jo aikoja sitten NATO Handbook määritteli logistics-termin alle myös sotatalouden ja materiaaliasiat. Näin tulee olemaan myös puolustusvoimissa. Kyseiset alat ovat yhdistettynä uudistettuun pääesikunnan logistiikkaosastoon ja uuteen Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen. Toiveita on, että huolto- ja materiaaliupseerit lähenevät toisiaan ja näköalat laajenevat! Miten olisi nimen vaihdos Huoltoupseeriyhdistykselle? Viittaisiko Logistiikkaupseeriyhdistys liikaa vain kuljetuksiin? Vai olisiko siinä jo strategista näkökulmaa kenttähuollosta yhteiskunnan logistiikkaan? Voi olla, että ajatus tuntuu nyt vieraalta, mutta veikkaanpa, että tästäkin keskustellaan lähitulevaisuudessa. Nuoria huolto (logistiikka)upseereita on tulossa. Toki aina voi olla perinteitä! Tuottavaan työhön Ehdottomasti päällimmäinen kokemus on taloudellisuus ”Pieni polttoaineen kulutus on ollut positiivinen yllätys. Sen merkitys vain kasvaa tässä taloudellisessa tilanteessa. Auto on myös hiljainen ja todella miellyttävä ajaa.” Ralf Tallqvist, Sisu Rock 8x2 kasettiyhdistelmä, V8+PowerShift Vahvaa alavääntöä Upeasti toimiva Fuller ”Moottorin alavääntö on todella vahva. Auto on hiljainen, ajettavuus kohdallaan ja kirkkailla ajovaloilla on turvallista ajaa. Myös pieni polttoaineen kulutus on yllättänyt.” ”Fulleria täytyy kehua. Vaihteisto toimii tosi upeasti. Sillä pystyi heti uutena vaihtamaan Fullerin tapaan eli ilman kytkintä. Suunnittelijat ovat tehneet todella hyvää työtä vaihteiston sovittamisessa. Ja hintakin on kohdallaan.” Jari Korjus, Sisu Polar 8x2 koukkulaiteyhdistelmä romunajossa, V8+Telligent Urpo ja Yrjö Kanervo, Sisu Rock 8x4 nuppiauto, V6+Fuller www.sisuauto.com Uutta välineistöä kenttähuoltoon Puolustusjärjestelmän keskeisenä osana maavoimilla on tarvittaessa valmius maahyökkäyksen torjuntaan, muiden viranomaisten tukemiseen ja vaativiin kriisinhallintatehtäviin. Jotta maavoimien kyky haasteellisiin tehtäviin säilyy, on toimintatapoja ja joukkoja uudistettava. Vähemmän julkisuuteen näkyvänä osana puolustusvoimauudistusta, uudistetaan alueellisten joukkojen taistelutapa ja vaikuttamisen kokonaisuus. Keskeisimmät syyt taistelutavan ja joukkojen uudistamiseen ovat muutokset taistelukuvassa. Nykyaikainen taistelukenttä käsittää perinteisen maaston, vesialueiden ja ilmatilan lisäksi myös kaiken, mikä liittyy tietoon ja tiedonvälittämiseen. Joukkojen vähentyminen korvataan parantuneella suorituskyvyllä. Parempaan suorituskykyyn päästään hyödyntämällä uusimmat tekniikan saavutukset ja tehostamalla koulutusta. Jatkossa yksittäisillä aseilla ja taistelijoilla voidaan saavuttaa entisen ryhmän teho paremman tilannekuvan ja johtamisjärjestelmien avulla. Kehitystä rajoittaa kuitenkin sotavarusteiden voimakkaasti kohoava hinta. Uuden tekniikan lisäksi tulisi kyetä hankkimaan korvaavia tuotteita, jo tehonsa tai toimintakykynsä menettäneiden vanhempien järjestelmien tilalle, jotta muun muassa maavoimien iskukyky säilyy. Maavoimien taistelutavan ja joukkojen uudistaminen perustuu laajaan tutkimus- ja kokeilutoimintaan. Jatkossa 6 poikkeusolojen maavoimat toimii entistä pienemmillä, mutta suorituskykyisemmillä ja eri taistelulajeja hyödyntävillä joukoilla. Taisteluun valmistautumista edeltävät joukkojen huolelliset valmistelut omalla tutulla maaperällä. Joukkoja käytetään hajautetusti koko valtakunnan alueella. Vaikuttaminen toteutetaan keskitetysti niin ajallisesti kun paikallisestikin. Joukkojen käytöllä pyritään aiheuttamaan vastustajalle niin suuret tappiot, että sen hyökkäys pysähtyy. Taistelussa sovelletaan aktiivisesti ja monipuolisesti eri taistelulajeja hajautetusta toiminnasta hyökkäykseen ja viivytykseen. Yksipuolisen jäykästä puolustuksesta puolustusasemassa luovutaan. Maavoimien toiminnan mahdollistaa nykyaikainen johtaminen, hyvä koulutus ja tehtäviin mitoitettu varustus. Hajauttaminen, liike, nopeat ryhmitysmuutokset ja harhauttaminen ovat leimaa-antavia. Kaukovaikutteisilla aseilla ja uusilla räjähdepanoksilla perinteisten asejärjestelmien ohella vaikutetaan vastustajan kriittisimpiin kohtiin. Tulivaikutusta tukee elektroninen sodankäynti, iskut vastustajan johtamiseen ja huoltomuodostelmiin. Lähivuosien kehittämisessä panostetaan nimenomaan alueellisten joukkojen tulivoiman, liikkuvuuden ja johtamisen parantamiseen. Kaiken toiminnan perustana oleva ajantasainen tilannekuva, muodostetaan uudistuvalla johtamis- ja tiedusteluvälineistöllä. Tällaista välineistöä ovat muun muassa digitaaliset radio- ja linkkijärjestelmät, liikkuvat johtamispaikat ja pataljoonatasolle tulevat lennokkijärjestelmät. Risto Kosonen Kenttähuolto perustuu nykyaikaiseen johtamiseen Kenttähuoltojoukolla on hyvin keskeinen rooli maavoimien taistelutaistelutavan uudistamisessa. Kenttähuollon tavoitteena on palauttaa ja ylläpitää niin taistelijoiden taistelukyky, kun sotavarusteidenkin käytettävyys, taistelukentällä. Huollon on kyettävä tukemaan laajalla alueella liikkuvia taistelujoukkoja, jotka on varustettu uusimmalla teknisellä kalustolla. Kyseistä kalustoa leimaa riippuvuus sähköstä ja se sisältää runsaasti ohjelmoitavaa elektroniikkaa. Jatkossa tätä kalustoa on kaikilla joukoilla. Kenttähuollolta vaaditaan liikkuvuutta, korkeaa teknistä osaamista ja hyvää tilannekuvaa. Johtajien on joka hetki tiedettävä, missä tuen tarve on suurin, mistä tuki saadaan ja miten se toimitetaan perille. Ajantasainen tilannekuva ja toimivat johtamisyhteydet ovat kenttähuollon perusta. Tätä varten huoltopataljoonien ja -komppanioiden johtamisvälineet ja -järjestelmät uusitaan. Välineistö on samaa, joka on käytössä tuettavillakin aselajeilla. Meneillään olevilla hankinnoilla saadaan kenttähuolto suorituskyvyltään samalle vuosituhannelle muiden joukkojen kanssa. Jatkossa huollolla on jopa reaaliaikaiset yhteydet taistelukentältä maavoimien tietojärjestelmää myöten suoraan PVSAP-järjestelmään ja edelleen elinkeinoelämän tilausjärjestelmiin. Kohta kenttähuollossakin voidaan puhua varmennetusta nykyaikaisesta tilaus- toimitusketjusta elinkeinoelämän tapaan. täydennystarpeiden perusteella mahdollisimman vähin välilastauksin suoraan perille. Kuormausratkaisuna ovat siviililiikenteestä tutut standardikontit koukkuvetolaitteella. Materiaali pakataan pääsääntöisesti kuormalavoille jakovalmiiksi. Tärkeimpien materiaalierien liikettä voidaan seurata tulevaisuudessa sähköisillä RFID-tunnisteilla. Kuljetuskalustoa ei voida varata yhteiskunnalta määrättömästi odottamaan kuljetustehtäviä, vaan puolustusvoimille osoitetut resurssit tulee kenttähuollossakin olla tehokäytössä. Kuljetuskalustona toimivat tukkirekka-alustaiset huonon tien liikkuvuuteen kykenevät kuorma-autot. Autoilla kuljetetaan maksimissaan täydennys tulee kyetä saamaan tehtaiden valmistuslinjoilta suoran kentälle. Poikkeusolojen huoltovarmuuteen tämä on vakava haaste. Varautumisen ja varaosalogistiikan tulee toimia! Tekniikan kehittyessä käyttäjien oma kyky ja muu kenttähuolto rajoittuu vain vika-analyysiin ja komponenttien vaihtoon. Näin ollen teollinen korjaus tulee saada aiempaa lähemmäksi tuettavia joukkoja. Näitä haasteita hallitaan varaamalla vaihtolaitteistoa, tehostamalla varaosalogistiikkaa, seuraamalla sotavarusteiden käytettävyyttä ja rakentamalla riittävästi liikkuvia kunnossapitoyksiköitä ja -partioita. Kaikki tämä on työn alla ja strateginen kumppani Millog Oy on työssä mukana. Uudistettu aktiivinen taistelutapa sisältää kaikkia taistelulajeja hajautetusta toiminnasta hyökkäykseen ja viivytykseen. Kenttähuollon johtamista edistävät käyttöön tulevat partioradiot, joilla voidaan johtaa taistelukentällä operoivia kuljetus-, kunnossapito- ja lääkintäpartioita reaaliaikaisesti. Toimintatapa on lähes sama, joka ollut elinkeinoelämän käytössä jo parikymmentä vuotta. Pohdinnassa ovat myös siviilistä tutut ”hirviradiot”, jotka sopisivat helppokäyttöisinä ja taloudellisina mainiosti huoltojoukkue- ja komppaniatason toimintaan. Tehokkaat toimintatavat siviililogistiikasta Täydennyskuljetuksia rajoittavat suuret etäisyydet, epävarmat huoltoyhteydet ja rajalliset resurssit sekä nopeasti muuttuvat tilanteet. Täydennysten lähtökohtana on koneellinen materiaalin käsittely. Täydennykset toteutetaan arvioitujen 16 tonnia painava kontti suoraan loppukäyttäjälle vaikkapa tuliasemaan. Mikäli tarvitaan lisää maastoliikkuvuutta, se toteutuu maantietraktorein, jotka jaksavat kiskoa tarvittavat kuormat vaikkapa tykin viereen. Samoilla traktoreilla käy myös kuorman purkaminen kätevästi. Huomattavaa on, että nämä kaikki ratkaisut ovat valmiita kaupallisia tuotteita ja käytössä siviililogistiikassa. Omista kokeiluista saadut käytännön kokemukset ovat hyvät ja tukevat uutta toimintatapaa. Ratkaisut ovat myös taloudellisia ja valmiutta kohotettaessa on mahdollista saada ammattitaitoisia käyttäjiä ja samaa kalustoa lisää reservistä. Sotavarusteiden jatkuva kallistuminen merkitsee sitä, että pääosa varaosista ja vaihtokomponenteista ei ole valmiina varastohyllyssä. Saatavuustiedot kuitenkin ovat olemassa. Tarvittaessa varaosa- Taistelijan osattava henkeä pelastava ensiapu Kenttälääkinnässä panostetaan taistelijoiden kykyyn antaa välitön henkeä pelastava ensiapu alle 10 minuutissa haavoittumisesta. Osaamisen varmistamiseksi hankitaan rauhan ajan koulutukseen lääkintäsimulaattoreita ja koulutusvälineistöä sekä lisätään koulutusta. Taistelijoille hankitaan mieskohtainen ensiapupakkaus, joilla voidaan tyrehdyttää voimakas verenvuoto ja turvata hengitysteiden toiminta. Uutena kuhunkin jalkaväkiryhmään tulee taistelupelastaja, jolla on rivisotilasta parempi osaaminen etulinjan henkeä pelastavaan kenttälääkintään. Lääkintähuollon uudistus perustuu muun muassa Afganistanista saatuihin kokemuksiin, joissa ammattiapu ei aina ole heti saatavissa, vaan 7 malla henkilökohtaiset termokset. Veden porauksessa tukeudutaan yhteyskunnan tarjoamiin palveluihin ja tätä tukevaan pohjavesitutkimukseen. Vedenkuljetuskalustoa hankitaan lisää. Huoltokomppanian moduulirakenne mahdollistaa hajauttamisen Uutta huollon maastoliikkuvuutta kenttätestissä on osattava itse. Laajassa mielessä lääkintähuolto perustuu kunnossapidon tapaan liikkuviin ensihoitopartioihin. Paras ensihoidon osaaminen keskitetysti ja lähetetään tilannekuvan mukaan sinne missä avuntarve on suurin. Tilanteen niin salliessa myös helikoptereita varaudutaan käyttämään haavoittuneiden evakuointeihin. Kenttämuonitus luopuu kylmäketjusta Kenttämuonituksen toteutusta rajoittaa tämän hetkinen riippuvuus kylmäketjusta, puutteellinen kyky lämpimän ruoan kuljetukseen ja suuritöinen kaluston puhtaanapito maastossa. Jopa nykyinen ruokalista ohjaa taistelutoimintaa. Nyt kenttämuonitusta uudistetaan hyödyntämällä tämän päivän teknisiä ratkaisuja ja toimintaa. Jatkossakin kenttämuonituksen perusperiaate, kenttäkeitin, tulee säilymään. Se on kustannustehokkain ratkaisu. Tästä huolimatta vanhat m29 keittimet hylätään epähygieenisinä ja korvataan uusilla nykyaikaisilla keittimillä. Päiväannoksen minimivaatimuksena on vähintään yksi lämmin ateria taistelijalle vuorokaudessa. Toinen lämmin ateria voidaan korvata vahvalla aamu/iltapalalla tilanteen mukaan. Kaikissa tilanteissa taistelijan tarvitsema 3300 kcal vuorokaudessa pyritään varmistamaan. Elintarvikelogistiikka rakennetaan kylmäketjusta riippumattomaksi yhdessä Leijona Cateringin kanssa uuden ruokalistan pohjalta. Hajautetussa taistelussa toimivien joukkojen ruoanvalmistuskykyä parannetaan hankkimalla huomattava määrä retkikeittimiä. Jokaiselle taistelijalle turvataan lämpimään juomaan saatavuus hankki- Vastustaja pyrkii toiminnallaan vaikuttamaan myös huollon toimintaan. Huollon kriittiset toiminnat tuhoamalla vastustaja pyrkii hyydyttämään koko puolustuskyvyn. Erityisenä kohteena ovat logistiikan johtamisjärjestelmät, kriittiset osaamiskeskittymät ja kuljetukset. Tähän vastataan hajauttamalla ja harhauttamalla. Uusi huoltopataljoona ja sen komppaniat voidaan hajauttaa moduulirakenteisena laajalle alueelle. Konteissa varastoitu materiaali on sääsuojassa ja helposti siirreltävissä uuteen paikkaan. Tyhjiä kontteja voidaan hyvin käyttää myös valemaaleina. Aiemmin puuttuva suoja saadaan siis ryhmittämällä huolto laajalle alueelle. Hajauttaminen mahdollistaa myös aiempaa paremman tiestönkäytön vaihtoehtoisten reittien lisääntyessä.. Uusi huoltokomppania käsittää huoltopalvelu-, täydennys-, kuljetus-, kunnossapito ja lääkintäjoukkueet. Sen suunniteltu vahvuus on 200. Huoltopataljoona taas koostuu neljästä täsmälleen samanlaisesta huoltokomppaniasta. Moduulirakenteen pohjalta rakennettu huoltokomppania mahdollistaa joustavan tavan osoittaa toimialajoukkueita, -ryhmiä ja -partioita huol- Uusi moduulirakenteinen huoltokomppania koostuu päälliköstä ja varapäälliköstä sekä huoltopalvelu-, täydennys-, kuljetus-, kunnossapito ja lääkintäjoukkueista. 8 lon tarpeen mukaan oikeisiin tehtäviin. Osa suorituskyvystä voidaan pitää reservinä tai siirtää tilanteen salliessa uudelle toimialueelle. Huoltojoukkojen tulee raskaiden huoltotehtävien ohella kyetä myös itse suojaamaan toimintansa. Tämän vuoksi on jo lähtökohtana pidettävänä, että kenttähuollon tehtävissä huoltomiesten ja -naisten on oltava taistelijoita niin fyysisiltä kun psyykkisiltä ominaisuuksiltaan. Vaatimus on huomioitu uudistetuissa koulutusnormeissa. Kenttähuollon uudistuksella suorituskykyä Tiivistetysti voidaan todeta, että kenttähuoltojoukkojen ja -materiaalin sekä toimintatapojen uudistuksella saavutetaan aiempaa huomattavasti parempi suorituskyky. Kenttähuollon johtaminen paranee aivan uudelle tasolle. Jatkossa huoltopataljoonilla ja -komppanioilla on käytössään sama johtamisjärjestelmä ja -välineistö kuin tuettavillakin. Tämä on ehdoton edellytys laajalla alueella toimivien ja liikkuvien nykyaikaisten joukkojen huoltamiselle. Aiemmin välttämättömänä pidetty nouto- periaate voidaan hyvän tilannekuvan perusteella kääntää yhä enemmän resursseja säästävään vienti- periaatteeseen. Tutkimustulosten perusteella huoltojoukoille riittää siviilielämän käytössä oleva ”huonon tiestön” kuorma-auto ja traktorikalusto, millä ratkaisulla saadaan varsin kustannustehokkaat kuljetusjärjestelyt. Tätä tukee siirtymällä käyttämään vain standardi-kontteja ja kuormalavoja. Edellä mainitut ratkaisut ovat hyödynnettävissä jo rauhan aikana kuljettajakoulutuksessa tai varastoinnissa. Järjestelmä on hyvin yhteensopiva elinkeinoelämän järjestelmiin. Huoltokomppanian moduulirakenne toimialajoukkueineen ja -ryhmineen on hyvin tuotettavissa myös varusmieskoulutuksen kautta. Tätä varten Kainuun, Porin, Karjalan prikaateissa ja Panssari- prikaatissa toimii puolustusvoimauudistuksen jälkeen huoltojoukkoja kouluttavat rauhan ajan huoltopataljoonat. Huoltokomppania- rakenne viimeistellään tämän ja ensivuoden aikana olevissa harjoituksissa lopulliseen muotoonsa niin henkilöstön kun varustuksenkin osalta. Miksi tätä ei ole tehty aiemmin? Kuinka on ollut mahdollista, että näinkin kriittistä tekijää, kun kenttähuoltoa, ei ole paneuduttu kehittämään aiemmin – ainakaan näin laajasti. Sitä vastoin huollon ulkoistamishankkeisiin on mielenkiintoa riittänyt. Onpa niihin haettu oppiakin muun muassa Isosta-Britanniasta sillä siviilijohtopäätöksellä, että jopa koko kenttähuolto voitaisiin ostaa ulkoa! Afganistanin ja Irakin kokemusten Raskasraketinheitin, lennokkijärjestelmät ja nykyaikainen taistelija tuovat uutta suorituskykyä, mutta vaativat kenttähuollolta aiempaa enemmän. perusteella tiedetään, että Britannian armeija ei ole ulkoistanut kenttähuoltoa vaan omaan huollon osaamiseen panostetaan yhä vahvemmin. Vastauksia kysymykseeni on varmaan useita. Eräs niistä on varmaan se, että vasta kunnollisen joukkotuotannon kautta huolto on jalkautunut rauhanajan esikunnista ja varastoista kentälle. Toisekseen vaativat kriisinhallinta tehtävät ovat avanneet silmiä ymmärtämään, miten tärkeää on osata ensiaputaidot, oma suoja ja taistelijan perustaidot. Etulinjassa eivät myöskään ostopalvelut toimi. Kolmanneksi elinkeinoelämän osaamista tilaus-toimitus ketjun sujuvuudesta ei osata riittävästi hyödyntää. Lieneekö pelkona se, että tuesta tulee liian sujuvaa ja voidaan jakaa liikaa? Vai eikö reservin osaamista osata hyödyntää? Edellä olevasta omasta kritiikistäni huolimatta on mukava havaita, miten hyvin kenttähuolto on saanut viime vuosina osakseen huomioita. Logistiikka ja huolto tunnustetaan olennaiseksi osaksi taistelukenttää. Tukea ja mukana oloa vaaditaan. Varmaa on, että lähivuosina meillä tulee olemaan entistä osaavampi kenttähuolto osana uudistettuja maavoimia ja osana puolustusvoimien logistiikkaa. 9 Logistiikan johtaminen ja siinä käytettävät johtamisjärjestelmäpalvelut Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmä muodostuu puolustusvoimien omasta ja yhteiskunnan logistiikkajärjestelmästä. Puolustusvoimien osalta järjestelmään kuuluvat Pääesikunta, Puolustusvoimien Logistiikkalaitos ja sen alaiset joukot, muiden pääesikunnan alaisten laitosten huolto sekä puolustushaarojen huolto. Yhteiskunnan logistiikkajärjestelmään kuuluvat yhteiskunnan logistiset toimijat ja resurssit, sekä elinkeinoelämän toiminnot, joita ovat strategiset kumppanuudet, muut kumppanit, ostopalvelut, tuotanto ja käyttöön saatavat resurssit sekä näihin liittyvät sopimukset. Logistiikkajärjestelmä on yhtenäinen tuotanto-, tukeutumis- ja palveluverkosto, joka toimii ja verkottuu sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Logistiikkajärjestelmän sotilaallisella komponentilla ylläpidetään tarkoituksenmukainen tukeutumis- ja tuotantorakenne sekä niiden tarvitsema osaaminen ja välineet. Sotilaallinen komponentti tukee alueellisten ja operatiivisten joukkojen tuottamista, perustamista ja käyttöä operaatioiden tarpeiden mukaisesti. Siviilikomponentilla luodaan edellytyksiä ja tuetaan sotilaallisen komponentin toimintaa sekä ylläpidetään yhteiskunnan huoltovarmuutta. Logistiikkajärjestelmän muutos Logistiikkajärjestelmän keskittämiseksi perustetaan Pääesikunnan alaisuuteen Puolustusvoimien Logistiikkalaitos (PVLOGL) vuoden 2015 alkuun mennessä. Laitos toteuttaa valtakunnallisesti logistiikan järjestelyt ja tuottaa logistiikan palvelut. Laitos omistaa kaiken puolustusvoimien materiaalin ja vastaa sen elinkaaren hallinnasta. Puolustusvoimien logistiikan tehtävänä on kaikissa valmiustiloissa luoda edellytykset suorituskykyjen käytölle ja operaatioiden toimeenpanolle sekä ylläpitää ja palauttaa joukkojen, henkilöstön ja järjestelmien toimintakyky. Materiaalihankinnat ja yhteiset logistiikan toiminnot kootaan Logistiikkalaitoksen vastuulle, joka toteuttaa logistii- Komentajakapteeni Vesa Aalto Kirjoittaja palvelee Maavoimien Esikunnan huolto-osastolla. kan toimitusketjun puolustushaarojen antamien tarpeiden ja vaatimusten perusteella. Puolustushaarojen päätehtäviksi muodostuu sotilaallisen suorituskykyjen ja niiden käytön suunnittelu ja valmistelu sekä koulutus ja toimintojen harjoittelu. Maavoimat vastaa vuodesta 2015 alkaen oman puolustushaaransa huollon suorituskyvystä ja valmiudesta, huollon operatiivisesta johtamisesta Muutos logistiikkajärjestelmässä 10 sekä niiden kehittämisestä. Maavoimien esikunta suunnittelee materiaalisen suorituskyvyn ja huollon osana maavoimien operaatioita ja kehittämistä. MAAVE antaa PVLOGL:lle materiaalisen suorituskyvyn toimeksiannot, logistiikan tukitarpeet sekä muut yksilöidyt vaatimukset. Maavoimien osalta muutos on merkittävä. Maavoimien alueellisten yhtymätason kenttähuollon toteuttamisen vastuu siirtyy Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen Logistiikkarykmenttien Logistiikkapataljoonille. Operatiivisten joukkojen osalta huoltopataljoonat säilyvät edelleenkin operatiivisten yhtymien orgaanisina kenttähuollon toteuttajina. Kenttähuollon toimintoja kehitetään joukkorakennetta yhtenäistämällä. Huoltokomppanian (m15) perusrakenteesta on tavoitteena muodostaa kaikkien puolustushaarojen joukkoyksikkötasan modulaarinen kenttähuoltojoukko. Tässä artikkelissa käsitellään logistiikkajärjestelmän muutoksen vaikutusta logistiikan johtamiseen ja logistiikan tarpeita johtamisjärjestelmäpalveluille. Tarkastelu keskittyy maavoimien huoltojärjestelmään, mutta periaatteita voidaan hyödyntää kaikissa puolustushaaroissa. Logistiikan ja kenttähuollon johtaminen Logistiikkajärjestelmän johtaminen muodostuu toimintatavoista, johtamiseen tarvittavasta henkilöstöstä ja sen osaamisesta, tiedosta, johtamisrakenteesta sekä teknisistä rakenteista. Puolustusvoimien johtamisjärjestelmällä luodaan perusta puolustushaarojen suoritusky- kyjen tukemisen johtamiselle. Rakennettava kokonaisuus mahdollistaa lähes reaaliaikaisen huolto- ja logistiikkatilannekuvan sekä valtakunnallisen elinkeinoelämän, yhteiskunnan resurssien ja kansainvälisten resurssien käyttöön saamisen ja käytön ohjaamisen. Puolustushaaran huollon johtamisen kehittämisen tavoitteena on tehostaa johtamiskykyä ja -edellytyksiä siten, että kaikkien tasojen huollon johtoportaat ja -paikat kykenevät ennakoivaan ja oikea-aikaiseen huollon suunnitteluun ja johtamiseen, resurssien hallintaan sekä suorituskykyjen kohdentamiseen. analyysit ja ennusteet, yhteiskunnan huoltovarmuudesta, logistiikkajärjestelmän suorituskyvystä sekä lähi- ja kohdealueiden logistiikan tilanteesta. Järjestelmän ja taistelutavan muutoksessa yksi tärkeimmistä onnistumisen edellytyksistä on toimiva johtamisjärjestelmä. Maa-, ilma- ja meripuolustuksen johtamisen kehittämishankkeet tuottavat suorituskykyjä, joilla kyetään toteuttamaan suorituskykyinen johtamisjärjestelmä. Eri hankkeiden tuottamilla suorituskykyjen kehittämisellä tuetaan johtamisympäristön kehittämistä tavoitetilan saavuttamiseksi. Tämä edellyttää: 1. Oikeaa ja riittävää materiaalia em. tehtävien toteuttamiseen 2. Riittävää määrää osaavaa henkilöstöä kaikilla tasoilla 3. Vaatimukset täyttävää infrastruktuuria 4. Selkeitä käyttö- ja toimintaperiaatteita ja ajantasaista ohjeistusta 5. Vaatimukset täyttävää ylläpitojärjestelmää 6. Toimivaa ja puolustusvoimissa puolustustushaarayhteensopivaa (yhteiskäyttöistä) tietojärjestelmäalustaa ja sovelluksia. Logistiikan ja kenttähuollon tarve johtamisjärjestelmäpalveluilta Suorituskyvyn käytön prosessissa muodostetaan logistiikkajärjestelmän tilannekuva puolustushaarojen huollon, logistiikkajärjestelmän omasta sekä puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää tukevasta yhteiskunnan logistiikan tilanteesta. Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän tilannekuva sisältää tiedot sekä arviot, Logistiikan ja kenttähuoltojoukkojen johtamisen kannalta keskeisiä palveluita ovat tilannekuvapalvelu, sanomapalvelu ja puhepalvelu. Logistiikan ja kenttähuollon asiakaspalvelun näkökulmasta tärkein tehtävä on hallita tilaus-, toimitus- ja evakuointiketjua oikea-aikaisesti materiaalin tai palveluiden tuottamiseksi. Tilannekuvapalvelun tuotteena logistiikan ja kenttähuollon joukot saavat lähes reaaliaikaisia tietoja ja arvioita vastustajan suuntautumisesta ja toiminnasta. Näin logistiikkajärjestelmä kykenee suunnittelemaan oman toimintansa edullisille alueille. Tilannekuva antaa kenttähuollon johtajille mahdollisuuden tehdä oikeita ja oikea-aikaisia tulkintoja sekä perusteita päätöksenteolle. Huoltokomppanian ja -joukkueen tasalle tuotettavat tilannekuva- ja johtamispalvelut sekä kehittyvät johtamis- ja viestiväli- 11 neet mahdollistavat taistelun johtamisen entistä laajemmalla alueella. Tilannekuvapalveluilla on tarve tukea kenttähuollon toteuttamista ainakin toimintaympäristötietoisuuden, johtamisen, verkostotoiminnan, vaikuttamisen, suojan ja logistiikan osakokonaisuuksissa. Kenttähuolto tarvitsee tilannetietoutta tuettavan joukon kulutustiedoista, tappioista, materiaali- ja palvelutoimituksien toteutumisesta, materiaalin määrällisistä tiedoista, johtosuhdemuutoksista (alistukset vast.), joukkojen siirroista sekä vihollistilanteesta. Tilannekuvapalveluiden avulla tuetaan logistiikan ja kenttähuoltojoukkojen tilaus-, toimitus- ja evakuointiketjun johtamista. Johtamisen käytännön toteuttaminen tarvitsee johtamisjärjestelmän tuottamia palveluita, kuten sanoma- ja puhepalveluiden tukea. Logistiikan ja kenttähuollon kokonaistilannekuva muodostetaan logistiikan toimialojen tilannekuvista. Logistiikan toimialat ovat: täydennykset, kuljetukset, kunnossapito, lääkintähuolto ja huoltopalvelu. Logistiikan ja kenttähuollon toimialojen tilannekuvaa muodostettaessa tarkastellaan erityisesti seuraavia osa-alueita: – tuettavien joukkojen huoltotilanne – oman tukevan joukon huoltotilanne – tukevan huoltojoukon tilanne (ylempi, saman tason tai joku muu huoltojoukko) – operatiivisen tehtävän vaatimukset logistiikan suorituskyvyille. Tukitehtäviä ja toimialan suorituskykyjä vertaamalla luodaan tilannekuva toimialan suorituskyvystä vastata asetettui- 12 hin tukitehtäviin. Logistiikan ja kenttähuollon näkökulmasta suunnittelun yhteydessä tapahtuva reagointi luo kyvyn ennakoida tukipalveluiden toteuttamista. Tämä asettaa vaatimuksia erilaisten johtamisjärjestelmäpalveluiden tasolle ja toteutukselle, erityisesti nopeassa tilannekehityksessä tapahtuviin muutoksiin. Logistiikan ja kenttähuollon toiminnot on kyettävä toimittamaan tarvitsijalle sovittua aikataulua noudattaen. Haasteita voi aiheutua toimittaessa valtakunnallisesti laajalla alueella, jolloin kaikkien johtamisjärjestelmäpalveluiden käytettävyys ei ole kaikkia alueita täysin kattavaa. Esimerkiksi logistiikka- tai kenttähuoltojoukon toimiessa ns. tukialueella, on kenttähuoltojoukon tukikohdassa, tukevan logistiikkajärjestelmässä toimivan tukeutumispisteen sekä tukeutumispisteen ja tuettavan välillä oltava käytössä johtamisjärjestelmäpalveluiden tuki. Toimiva kenttähuolto tarvitsee siis erityyppisiä palveluita toimintojen tueksi. Esimerkiksi sanomapalveluiden tuella vähintään sanomapohjaisten viestien välittämisen koko maavoimien verkossa päätelaitteiden (MATI/MATITSTJJ) välillä. Sanomapohjaisen tiedon välittämisen päätelaitteiden tuki tulee olla laaja-alainen. Kenttähuollon tarpeita tukee esimerkiksi kyky lähettää tietoa GSM:n, VIRVE:n ja erityisesti taistelun johtamiseen hankittavilla päätelaitteiden välillä yhteensopivan tiedonsiirtojärjestelmän tukemana. Loppuasetelma Alueellisten joukkojen taistelun ohjeluonnoksen mukaan alueellisessa taistelussa yhdistyvät tehtävätaktiikka, kaikkien taistelulajien hyödyntäminen, useat taktiset keinot tasosta riippumatta ja nykyaikainen sotavarustus. Tehtävätaktiikka on yksi johtamista kuvaavista avainsanoista. Tehtävätaktiikan perustana on ajatus siitä, että vastustaja on innovatiivinen ja arvaamaton, eikä taistelua kyetä täysin ennustamaan ja hallitsemaan. Tehtävätaktiikan mukaisesti alaiselle annetaan valtaa ja vastuuta toimia taistelutilanteessa parhaaksi katsomallaan tavalla siten, että komentajan asettama päämäärä ja loppuasetelma täyttyvät. Tietojärjestelmän tai -järjestelmien tulee yhteensopivasti tukea suunnittelua yhteisessä kartta- ja tietoaineistossa. Tuen tulee ulottua johtamisen apuvälineeksi käskyjen ja suunnitelmien laatimisessa ja jakamisessa. Edellä mainittujen tukena tarvitaan oikea-aikaista ja kokonaisvaltaista tilannekuvaa suunnittelun ja johtamisen tukena yksityiskohtaisina paikkatietoina, tilanneraportteina ja -taulukoina. Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmä ja maavoimien huoltojärjestelmän toiminnan tavoitteena on kyetä toteuttamaan asiakkaan tilaukset ja ylläpitää oma suorituskyky sellaisella tasolla, että asiakaspalvelu toteutuu. Kokonaisuutta voidaan tukea palvelukokonaisuuden toimintaperiaatteita yksinkertaistamalla. Tehokkuus, luotettavuus, joustavuus ja yhteistoiminta – logistiikan arvojen mukainen toiminta – kaikilla tasoilla luo tähän mahdollisuuden. Erityinen tarve kohdistuu yhteensopivan ja toimivan johtamisjärjestelmän rakentamiseen puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän ja puolustushaarojen huoltojärjestelmien tueksi. Toimintaperiaatteen yhtenäistäminen kaikilla tasoilla www.oricopa.fi Menestys on yhteistyötä Valitse hankkeisiin aito kumppani, jonka kanssa saavutat tavoitteesi ja menestyt. Nerokkaat ratkaisumme ja palvelumme: Hankkeet • Järjestelmien kokoonpano ja integrointi • Modifikaatiot ja modernisoinnit • Suojaratkaisut Kunnossapito • Puolustuslaitteiden ja –järjestelmien ylläpito Asiantuntijapalvelut • Suunnittelu (järjestelmä ja HW) • Dokumentointi 13 Logistiikka Operaatio onnistumi (Artikkelin toinen osa) Tagalahti tänään, näkymä pohjoiseen. Artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin operaation taustoja ja venäläisten puolustusvalmisteluja Viron suurimmilla saarilla. Tässä osassa kuvataan saksalaisten hyökkäysvalmisteluja ja itse operaatio. Saksalaisilla oli hyvin vähän kokemuksia maihinnousuoperaatioista suunnitellessaan Operaatio Albionia. Suurten joukkojen Daugava joen ylitys 1917 ja Tonavan sekä muutamien muiden jokien ylitykset käyttäen veneitä, joissa on keularamppi, antoivat kuitenkin joitain kokemuksia vesistön ylityksestä. Tällaiset maihinnousuveneet soveltuivat hyvin hevosten ja ajoneuvojen rantauttamiseen. Veneet kykenivät kuljettamaan joko 70 sotilasta kaikkine varusteineen tai kymmenen hevosta tai kaksi kenttätykkiä ampumatarvikkeineen tai yhden kuusituumaisen haupitsin.16 Vaikeudet kuljettaa suuria määriä hevosia tai ajoneuvoja johti kuitenkin polkupyörillä varustetun jalkaväen käyttöön operaatiossa. Tällainen joukko oli helppo lastata tavanomaisiin maihinnousuveneisiin, joita proomut vetivät. Saaremaalle päästyään ne pystyivät liikkumaan nopeasti suhteellisen pitkiä matkoja. Polkupyöräjoukkojen käyttö oli melko uusi asia eikä niitä oltu käytetty maihinnousuissa aiemmin. Tagalahti osoittautui kaikkein edullisimmaksi saksalaisten yleisesikuntaupseerien harkitessa maihinnousulle soveltuvia alueita. Roomassaaren haltuunottoa suunniteltiin alkuvaiheessa laivojen lastien purkamiseksi sen satamassa. Sõrven rannikkotykit olisi kuitenkin pitänyt vaientaa ennen Irben salmeen etenemistä, mutta tällöin yllätys olisi menetetty. Siksi maihinnousu Roomassaareen hylättiin. Saarenmaan länsirannikkoa tarkasteltaessa päädyttiin Tagalahteen parhaana vaihtoehtona maihinnousulle ja sitä tukevalle tulituelle. Lahti tarjosi myös suojan syksyn lännestä puhaltavilta puhureilta. Ranta-alu- 14 een maasto sopi hyvin maihinnousulle ja lahdelta johti hyvät tiet Kuressaareen. Tagalahti sijaitsi noin 300 kilometrin päässä Liepajasta, joka oli maihinnousuosastojen päälastaussatama, 60 kilometrin päässä Kuressaaresta ja 120 kilometrin päässä Sõrven niemen eteläkärjestä. Huonona puolena tälle vaihtoehdolle oli kuljetusalusten pitkä ja avoin merireitti. Lähestymisreitiltä piti tuhota kaksi venäläisten rannikkopatteria ennen maihinnousua. Toinen vaihtoehto maihinnousulle oli Pammanan alue. Se oli maastoltaan aika soveltuva maihinnousulle, mutta se ei tarjonnut samanlaista suojaa länsituulilta kuin Tagalahti. Pammanasta johti tiet Kuressaareen ja valtaväylä Muhulle.17 Näillä suunnitteluperusteilla saksalaiset laativat operaatioajatuksen seuraavasti: 1) päämaihinnousu Tagalahteen ja sieltä joukot suunnataan Kuressaaren suuntaan, 2) operaatiota tukeva maihinnousu Pammanaan, josta joukot suunnataan sisämaahan Orissaaren suuntaan, keveillä joukoilla katkaistaan tieyhteys Muhuun, ja 3) laivojen tykkitulella Kihelkonnaan sekä Sõrven niemen länsirannalle harhautetaan venäläisiä ja aiheutetaan sekasortoa puolustajan keskuudessa. Maihinnousut edellyttivät yllätystä, nopeutta ja päättäväistä toimintaa rantautumisen jälkeen sekä erittäin hyvää yhteistyötä jalkaväen ja laivaston välillä.18 Saksalaisten yhteisoperaatio Saksalaiset perustivat tätä puolustushaarojen yhteisoperaatiota varten erityisen maavoimien ja laivaston yhteisen operaatiojohdon, johon kuului myös ilmavoimien johto-osat. Maavoimaosa koostui maihinnousujoukosta, jonka organisoi saksalaisten Kahdeksas Armeija. Sen ytimenä oli 42. Jalkaväkidivisioona, jonka henkilöstö tuli pääasiassa AlsaceLorrainen ja Reininmaan alueilta. Divisioona oli ottanut osaa Galician operaatioon heinäkuussa 1917 ja Daugavajoen ylitykseen syyskuussa samana vuonna. Erikoisuutena tässä joukossa oli rusaat polkupyörin varustetut kevyet jalkaväkiosat. Nämä kykenivät liikkumaan nopeasti tiestöllä katkaistakseen venäläisten vahvistusten tulon tai estääkseen venäläisten vetäytymisen. Polkupyöräyksiköt soveltuivat hyvin liikkuvaksi reserviksi.19 Maihinnousujoukko piti kuljettaa kahdessa portaassa. Osastoon kuului mm. 24 600 upseeria ja miehistön jäsentä, 8 500 hevosta, 2 500 ajoneuvoa, 40 tykkiä, 220 konekivääriä ja 80 kranaatinheitintä. Tämän lisäksi täytyi vielä kuljettaa suuret määrät ampuma- ja pioneeritarvikkeita sekä elintarvikkeita kuukaudeksi. Pelkästään elintarvikkeet painoivat 2 300 tonnia.20 Operaation laivasto-osat koostuivat 181 aluksesta ja 124 pienemmästä mahdollisti Albionin 1917 sen Kirjoittaja: tri Eric A. Sibul, Baltic Defence College, Tartto, Viro Historialliset kuvat: Bundesarchiv tuvat pommituslennot. Myös suuret Friedrichshafen FF41A vesitasot tekivät pitkälle ulottuvia tiedustelu- ja pommituslentoja. Niitä käytettiin myös miinoitukissa ja jopa joukkojen ja materiaalin kuljetuksiin. Ilmalaivat kykenivät lähettämään radioviestejä aluksille ja maissa oleville joukoille. Viestien pudottaminen lentokoneista maassa oleville joukoille järjestettiin huolellisesti, näin ilmatiedustelun tulokset saatiiin nopeasti käyttöön.22 Saksalaisilla oli parempi radiokalusto kuin venäläisillä ja he toivat kannettavat radiot mukanaan Saaremaalle. Koko laivaston ja maihinnousujoukkojen radioverkkoa kontrolloitiin lippulaivalta “Moltke“. Kun operaatio oli käynnissä radioviestien määrä tukahdutti lippulaivan kapasiteetin käsitellä niitä kaikkia. Koska laivojen taktiset liikkeet olivat etusijalla viestiliikenteessä, oli maihinnousuosastojen viestiliikenne vasta toisella sijalla. Ongelma selvitettiin lopulta ohjaamalla maalla operoivien osien viesmoottoroidusta veneestä. Laivastolla oli johdossaan myös 94 lentokonetta ja viisi ilmalaivaa. Tämän osan selkärankana oli 3. ja 4. Laivasto-osasto joihin kuului kymmenen kaikkein uudenaikaisinta König- ja Kaiser-luiokkien taistelualusta. Niiden raskaat tykit olivat hyvin tehokkaita rannikkopattereita vastaan. Tämän lisäksi niiden taistelukestävyyttä lisäsi hyvin valmistetut vesitiiviit osastot, joiden ansiosta merimiinojen aiheuttamat vauriot kyettiin minimoimaan.21 Saksalaisen laivaston lento-osat olivat myös tärkeitä operaatiolle. Ne sekä maavoimien lentokoneet organisoitiin yhden johdon alaisiksi, jotta niiden tehoa voitiin käyttää maksimaalisesti hyväksi. Päätehtäviä olivat meri- ja maaalueiden tiedustelu, tykistön ja jalkaväen tukeminen sekä pommitustehtävät. Ilmavoimaosien vahvuus mahdollisti jatkuvan operaatioalueen tiedustelun. Ilmalaivat antoivat strategista ulottuvuutta tiedustelulle ja ne taas pitkälle ulot- Kenraali Oskar von Hutier, Operaatio Albionin organisoija tiliikenne Liepajaan rannikkoasemalle, josta se lähetettiin edelleen maavoimien esikuntaan. Maihin nousseille osastoille puhelinyhteydet olivat usein epäkäytännöllisiä etäisyyksien ollessa pitkiä osastojen välillä ja operaation edetessä niin nopeasti, etteivät kenttäpuhelinverkon rakentajat pysyneet tahdissa mukana.23 Operaatio Albion – nopeudella aloite Joukot nousivat laivoihin Liepajassa, jonka satamakapasiteetti riitti kuljetusaluksille sekä lukuisille miinoitus- ja Tagalahden länsipuoli, näkymä maihinnousualueelle. 15 johtavaa päätietä. Etenemisen nopeutmiinanraivauslaivueille ja muille yksiköiltamiseksi 18. Iskukomppania kuljetettiin le. Liepaja oli tominut Venäjän Baltian hevoskärryillä, jotka otettiin paikallisilta Laivaston päätukikohtana ennen kuin asukkailta. saksalaiset valtasivat sen. Liepajassa Lokakuun 12. päivän iltaan mennessä varustukset suojasivat hyökkäykseltä ja saksalaiset rantauttivat Tagalahdella neljä käytössä olleet laiturit mahdollistivat laijalkaväkirykmenttiä, kolme polkupyörävojen nopean lastauksen. pataljoonaa ja yhden kenttätykkipatterin. Joukot valmisteltiin ja keskitettiin Tämä joukko eteni 10–12 km sillanpääoperaatiota varten 21.9.–8.10. ja varsialueelta ja otti haltuunsa Kihelkonnan naiset lastaukset siirtoja varten tapahlentotukikohdan. Lisää joukkoja nousi tuivat 8.–10.10.Saksalaisten salainen palvelu levittivät tietoa, että maihinnousun varsinainen kohde oli Kronstadt. Kun valmisteluja tehtiin Liepajassa, saksalaiset pommittivat tykkiasemia Sõrven niemimaalla. Ilmalaivat lensivät tiedustelulentoja Riianlahdella ja Suomenlahden suulla sekä tekivät ilmahyökkäyksiä Pärnuun ja Viljandiin Viron mantereella. 11.10. laivasto-osasto kuljetus- ja täydennyslaivoineen lähti Liepajasta kohti Viron suuria saaria.24 Purjehdus miinoista raivattua väylää myöten sujui ilman tappiota ja kuljetus- ja saattoalukset ankkuroituivat Tagalahdella lokakuun 12. päivänä kello 03.00. Kello 05.30 maihinnousuoperaatio alkoi. Saksalaiset taistelulaivat avasivat tulen kohti Tagalahden tuloväylää vartioivia rannikkotykkejä. Tykit vaiennettiin nopeasti ja saksalaiset ottivat ne haltuunsa. Kello 08.45 kuljetusalukset käskettiin Tagalahdelle ja kello 10.00 mennessä maihinnousu oli jo täydessä vauhdissa.Kuljetusalusten siirtyessä Tagalahdelle, avasivat saksalaiset hävittäjät tulen kohti Kihelkonnan lentotukikohtaa. Suunnilleen samoihin aikoihin kaksi taistelulaivaa aloitti Sõrven niemimaan länsiosien tulituksen. Kihelkonnaan tehtiin myös ilmahyökkäys. Huolimatta laivastotykistön tulituksesta ja ilmaiskusta, onnistui joidenkin venäläiskoneiden nousta ilmaan ja hyökätä saksalaisaluksia vastaan. Saksalaiset laivoja suojanneet lentokoneet karkoittivat venäläiset, jotka kuitenkin onnistuivat tekemään ilmatiedustelua. Venäläisten esikunta pystyi hahmottamaan saksalaisten operaatioajatuksen, kun se sai tietää saksalaisjoukkojen sijainnit. 25 Mutta johtuen Operaatioon osallistunut saksalainen rynnäkkömies. joukkojen siirtojen ongelmista sekä venäläisten paniikiksi yltyjatkuvasti maihin. Polkupyötäpataljoonat neestä huonosta moraalista, venäläisten pitivät Orissaaren, venäläiset pitivät vielä johto ei kyennyt torjumaan saksalaisten tässä vaiheessa päätietä hallussaan. maihinnousua. Kahden seuraavan päivän aikana Operaatiota tukeva maihinnousu Pamsaksalaiset jatkoivat etenemistä Tagamanaan tuli Liikülän ja Tuhkanan välilahdelta etelään kohti Sõrven niemeä. maastoon. Maihinnousuosastoon kuului Edeten nopeasti saksalaisten onnistui 1. ja 2. Polkupyöräpataljoona, 18. Iskukatkaista yhteys Sõrven niemimaalle. komppania ja merivoimien maihinnouTämä pakotti venäläisten pääjoukot, suosasto. Koko osaston yhteisvahvuus Kuresaaressa olleet kaksi jalkaväkidivioli 1900 miestä. Saksalaiset polkupyösioonaa peräytymään epäjärjestyksesrillä liikkuvat osat alkoivat nopeasti etesä Muhulle. Vetäytyvät venäläisjoukot nemisen kohti Orissaarta, joka oli tärsiirtyivät Pöiden alueelle, joka oli sakkeä sillanpääasemana ja lähellä Muhulle 16 salaisten hallussa olevan Orissaaren eteläpuolella. Saksalaiset yrittivät epätoivoisesti pitää Orissaaren, estää venäläisten läpimurtohyökkäykset ja pitää päätietä hallussa. Venäläiset Pöidessä alkoivat kuitenkin luopua toivosta saksalaisten lähestyessä kahdelta suunnalta. Lokakuun 15. päivän iltapaivällä venäläisen 107. Divisioonan komentaja antoi kaikille upseereilleen luvan antautua. Ne, jotka eivät halunneet antautua, saivat luvan yrittää itse läpimurtoa ja pakoa saksalaisten linjojen läpi.26 Lokakuun 16. päivänä Saaremaa oli kokonaan saksalaisten hallinnassa. Jatkuva laivatykkien tulitus ja ilmahyökkäykset olivat rapauttaneet Sõrven niemimaalla saarroksissa olleiden venäläisten moraalin. Samana aamuna venäläisten 425. Jalkaväkirykmentti antautui ja antoi koko niemen rannikkotykkipattereineen saksalaisten haltuun. Tämä avasi Saksan laivasto-osille kulkuyhteyden Riianlahdelle.27 Seuraavana aamuna saksalaiset saivat päätökseen miinanraivauksen Irben salmella niin, että he kykenivät lähettämään 28 laivan osaston, johon kuului taistelulaivat König ja Kronprinz, Riianlahdelle. Nostaakseen Muhulle jääneiden venäläispuolustajien moraalia, venäläisalukset Riianlahdella päättivät ryhtyä taistelukosketukseen saksalaisalusten kanssa ennen Muhun Lahdelle vetäytymistä, tämä siitäkin huolimatta, että saksalaisalukset olivat ylivoimaisia. Venäläisosastoon kuului pääasiassa taistelualukset Slava ja Grazhdanin, panssariristeilijät Admiral Makarov ja Bayan sekä 13 hävittäjää. Alkoi taistelu, joka päättyi venäläisalusten vetäytymiseen Muhun lahden kautta. Taistelualus Slava sai useita vaurioittavia osumia, postui muodostelmasta ja ajoi kiville Suurlahdella. Miehistö hylkäsi laivan ja räjäytti jäljellä olevat ampumatarvikkeet.Venäläisosasto vetäytyi ja tukki pääsyn Muhun Lahdelle upottamalla useita laivoja esteeksi kanavaan. Vaikka pääosat venäläisosastosta pääsi onnistuneesti irtautumaan taistelusta, oli tapahtumilla lamaannuttava vaikutus Muhun puolustajiin. Nähdessään omien alusten vetäytyvän, osan ollessa tulessa, puolustajat menettivät lopunkin toivon.28 Lokakuun 18. päivän aamuna kaksi jalkaväkipataljoonaa, 470. ja 471. sekä 1. Viron Rykmentin kaksi pataljoonaa, kuten myös vain vapaaehtoisista koostunut Kuolemman Pataljoona, antautuivat saksalaisille. Operaatio Albion päättyi. Saksalasten tappiot olivat noin 400 miestä mukaan lukien merivoimien menetykset. Venäläistten tappiot olivat myös suhteellisen pieniä, vaikka menettivätkin strategisen avainalueen. Saksalaiset saivat 20 000 sotavankia ja 140 tykkiä sotasaaliiksi. Venäläisen laivasto-osaston tappiot olivat myös melko vähäisiä, päämenetykset olivat taistelulaiva Slava ja hävittäjä Grom.29 Jälkivaikutukset Huolimatta alhaisista tappioista molemmilla puolilla, Operaatio Albion saavutti suuren strategisen edun saksalaisille. Saarten haltuunotto avasi reitin Venäjän pääkaupunkiin Pietariin, joka oli perimmäinen strateginen tavoite Operaatio Albionille.30 Selustauhan takia Tallinnan linnoituslaitteet, jotka suojasivat pääsyä Riianlahdelle, purettiin, miehet ja materiaali evakuoitiin. Lokakuun 19. päivänä väliaikainen hallitus ilmoitti, että Venäjän pääkaupunkitoiminnot oli muutettava Pietarista Moskovaan. Tämä kuvasti hyvin tilanteen vakavuutta. Vain 448 kilometrin etäisyysdellä Pietarista Viron suuret saaret saattoivat Pietarin saksalaishyökkäyksen ulottuville. 31 Äärimmäinen polittinen vaikutus operaatiolla oli Venäjän väliaikaisen hallinnon moraalin täydellinen romahdus, joka auttoi saksalaisten tukemien bolshevikien valtaan pääsyä. Marraskuun 25. päivänä 1918 bolshevikkijohtaja Leon Trotsky (Lev Bronstein) aloitti neuvottelut saksalaisten kanssa BrestLitovskin rauhasta. Sen johdosta saksalaiset kykenivät joulukuussa 1917 siirtämään joukkojensa pääosan itärintamalta länsirintamalle.32 Joukkoja lastataan laivaan Liepajassa lokakuussa 1917. Kestäviä johtopäätöksiä logistiikasta Venäläisillä oli voimakkaat joukot, lukuisia taitavia upseereita ja järkevä Viron saarten puolustussuunnitelma. Venäläiset olivat pelanneet sotapelin saksalaisen voimakkaan maihinnousun varalta ja maihinnousun alettua he kykenivät ilmatiedustelulla ja selvittämään saksalaisten operaatioajatuksen.Ehkäpä ainoa yllätys venäläisille oli saksalaisten polkupyöräosastojen nopea eteneminen Orissaareen. Venäläisten joukkojen siirrot olivat vaikeita kuljetusvälineiden, infrastruktuurin ja hevosten puutteen vuoksi. Ehkä perimmäinen syy puolustuksen epäonnistumiseen oli nuorten upseerien kokemattomuus joukkojen siirtoihin ja tukemiseen vaikeassa maastossa. Joukot miehittivät jatkuvasti asemia tai olivat asemien rakennustöissä eivätkä näin ollen kyenneet harjoittelemaan manöövereitä keväällä ja kesällä 1917. Kuljetusvälineiden puutteet tekivät vahvistusten ja täydennysten lähettämisestä mantereelta vaikeaa. Heikon moraalin on katsottu vaikuttaneen venäläisten taisteluhenkeen maihinnousun aikoihin, ja ehkä yhtä suuri vaikutus oli myös aseistuksen ja muun varustuksen heikko huollollinen kunto. Kunnossapito on jatkuva prosessi, joka edellyttää hyviä kunnossapitosuunnitelmia, täsmällistä toteutusta ja motivoitunutta henkilöstöä. Syksyllä 1917 tilanne Purkaus käynnissä. Vene on hevosten kuljetukseen tarkoitettu, mutta tämän operaation jälkeen se oli esikuvana maihinnousualuksille II Maailmansodassa. 17 Maihinnousu Saaremaalle alkaa. oli vaikea, koska puolustajan teknisen henkilöstön koulutuksessa oli puutteita, korjaus- ja huoltohenkilöstöä oli liian vähän, ja pulaa oli kaikenlaisesta täydennysmateriaalista, varaosista ja työkaluista. Tilannetta pahensi se, että henkilöstö oli ylikuormitettu töillä tai se ei vain yksinkertaisesti välittänyt tilanteesta. Saksalaisille Operaatio Albion tähdentää sopeutumisen tärkeyttä uuteen tilanteeseen etenkin huollon osalta. Heillä ei ollut aiempia kokemuksia maihinnousuoperaatioista, mutta he vastasivat tehokkaasti operaation haasteisiin ottamalla maksimaalisen tehon irti käytettävissä olevista resursseista, improvisoimalla ja ottamalla käyttöön uusia menetelmiä puolustushaarojen yhteisoperaatiossa. Improvisointi ja innovointi ilmenivät muun muassa alunpitäen hevosten kuljetukseen jokien ylityksissä tarkoitettujen veneiden käyttöönotolla. Myöhemmin tämä toimi mallina ylimenokaluston kehittämiselle Toisessa Maailmansodassa. Huollolliset näkökohdat vaikuttivat myös polkupyöräjoukkojen käyttöön ottoon, koska hevosten ja moottoriajoneuvojen kuljetus vesistöjen yli oli vaikeata. Polkupyörät olivat keveitä, niitä oli helppo käsitellä ja ne sai kuljetettua tavallisissa veneissä miehistön, aseiden ja muun varustuksen kanssa. Viitteet: Saksalaisvahvistukset rantautumassa Tagalahdella 12. lokakuuta 1917. Venäläinen miinalaiva ”Amur”. 18 16 G. von Kobinski, “The Conquest of the Baltic Islands.” United States Naval Institute Proceedings (July 1932), 976 17 Reek, 5, 112, Von Tschischwitz, 26 18 Reek, 112–113, Von Tschischwitz, 30–31 19 Reek, 108–109, Von Tschischwitz, 32–33 20 Reek, 108–109, Von Tschischwitz, 31–32 21 United Kingdom National Archives ADM 186/594 “The conquest of the Baltic Islands: Translation of Vice-Admiral Schmidt’s dispatch November 1919” 22 United Kingdom National Archives ADM 186/594 “The conquest of the Baltic Islands: Translation of Vice-Admiral Schmidt’s dispatch November 1919,” Reek, 109 23 Von Tschischwitz, 180–181 24 Reek, 119–124, Von Tschischwitz, 30– 31 25 Reek, 125 26 Reek, 191–192, Von Tschischwitz, 99– 102 27 Reek, 194–195 28 Reek, 206 29 Ibid, 184 30 Ibid, 184 31 New York Times. (20 October 1917), New York Times. (21 October 1917) 32 G. Von Koblinski, “The Conquest of the Baltic Islands.” Naval Institute Proceedings. (July 1932), p. 984 Pohjoismaiden suurin raskaiden säiliöperävaunujen ja säiliöpäälirakenteiden valmistaja YHTEYSTIEDOT: Myyntijohtaja Santtu Keto santtu.keto@nordictank.com Komentaja (evp) Markku Lehto markku.lehto@nordictank.com 040 716 9525 050 561 2520 Huoltoverkostomme palvelee Suomessa: Oulu, Kuortane, Jyväskylä, Lieto ja Hamina Helsingin Päävartio 19 Majuri Marko Maaluoto Helsingin varuskunnan komendantti Päävartio joulukuussa 2010. Artikkelin 1. osa ilmestyi numerossa 1/2012, se käsitteli Helsingin Päävartion vaiheita vuosina 1757–1918. Numerossa 2/2012 julkaistu 2. osa käsitteli vuosia 1918–1945. Sarjan päättävä 3. osa käsittelee vuosia 1945–2012 ja vartioparaatia. ”Kahdeksan sekunnin arestirangaistus” – sotien jälkeen Sotien jälkeen arestirangaistuksen suorittamispaikkoja Helsingin varuskunnassa tarkennettiin. Helsingissä olevien joukko-osastojen arestilaiset tuotiin Päävartioon. Suomenlinnan ja Santahaminan joukko-osastojen arestilaiset suorittivat rangaistuksensa mainituilla paikoilla. Suomenlinnasta arestilainen voitiin tuoda Päävartioon siinä tapauksessa, että heillä itsellään ei ollut riittävästi tilaa. Kesäkuun 1945 varuskuntakäskyn mukaan arestiin määrättyjen viran- ja toimenhaltijoiden piti ilmoittautumisen yhteydessä jättää Helsingin Komendantinvirastolle muut ostokortit kuin yleisja vaatekortit. Näin toimiessaan he saivat Päävartiossa rangaistuksena aikana sotilasruokaa. Saman varuskuntakäskyn mukaan arestiin tuotavilla varusmiehillä piti olla lyhyeksi leikatut hiukset ja vain 20 Arestihuoneen metallisänky vuodelta 1876 käännettynä seinää vasten, kuten sen tuli olla päivisin kovennettua rangaistusta suoritettaessa. Vastaavat sängyt olivat jokaisessa arestihuoneessa vielä ainakin 1960-luvulla ja tämän jälkeen ne korvattiin perinteisillä sotilassängyillä. Vanhat sängyt on varastoitu Päävartioon ja kaksi sellaista on luovutettu Hämeenlinnaan vankilamuseoon. lääkärin määräyksestä ne saivat olla pidemmät. Ilman mainittua lääkärinmääräystä pitkähiuksisia varusmiehiä ei saanut ottaa Päävartioon. Eri vartiotehtävien hoitajille oli sotilasarvovaatimuksia, jonka johdosta vartioidentarkastajien tuli olla majureita tai everstiluutnantteja, Päävartion vartiopääl- 45–2012 ja vartioparaati likön kapteenin tai yliupseerin ja vartioaliupseerin aliupseerin. Vaihdonjohtaja oli miehistöön kuuluva sotilas. Lisäksi järjestyspartioita saattoi olla kolmenlaisia: upseeripartio, vääpelipartio ja aliupseeripartio. Päävartion vartio-osaston vartiopaikkoja olivat aulavartio, arestikäytävä, Tasavallan Presidentin Linna ja kanavavartio. Vuoden 1948 loppuun vartiotehtäviä jaettiin jonkin verran muillekin varuskunnan joukoille kuin Helsingin Varuskuntapataljoonalle. Vuodesta 1949 vartiopalvelukseen osallistuivat lähes poikkeuksetta vain Helsingin Komennuskomppania ja organisaatiomuutoksen jälkeen Helsingin Varuskuntapataljoona, jonka nimi muuttui 1954 Vartiopataljoonaksi ja 1957 Kaartin Pataljoonaksi. Tällaisia edellä mainittuja poikkeuksia oli neljänä päivänä esimerkiksi 1960, jolloin Uudenmaan Jääkäripataljoona ja Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti asettivat vartiohenkilöstön. Kaartin Pataljoonan kunniakomppania sai 1966 uuden edustusasun, jota käyttivät myös Tasavallan Presidentin Linnan kunniavartiomiehet ja Päävartion aulavartiomies. Tätä asua tarvitsivat myös vartiopäälliköiksi ja vartioaliupseereiksi määrättävät sotilaat. Ennen vartiotehtävän aloittamista he kävivät kuittaamassa nämä vaatteet Kaartin Pataljoonasta tai Komendantin toimistosta. Rangaistusten toteuttamisessa oli vielä ainakin 1960-luvulla erilaisia muotoja, kuten ”kovennettu” ja ”palvelusvelvollisuudella”. Ensin mainittu tarkoitti sitä, että päivän ajaksi patja ja petivaatteet luovutettiin pois, jonka jälkeen sellin seinään saranoitu sänky nostettiin pystyyn seinää vasten. Lepääminen oli mahdollista vain lattialla. Tavanomaisen rangaistuksen suorittaja sai pitää patjan, mutta petivaatteet luovutettiin vartioosastolle päivän ajaksi. Rangaistuksen suorittamista ”palvelusvelvollisuudella” sovellettiin ainakin upseereihin. Tämä tarkoitti sitä, että virka-aikana oltiin omalla työpisteellä ja illaksi sekä yöksi tultiin Päävartioon. Tätä rangaistusmuotoa käytettiin ainakin juopumustapauksissa ja vahingonkorvauksen vaihtoehtona. Osa rangaistusta saattoi olla myös palkan puolittaminen arestiajalta, lisäksi ruokailu Päävartiossa oli maksullista. Tavanomaista oli lisäksi se, että upseerien sellien ovia ei lukittu vaan heidän pysymiseen Päävartiossa luotettiin näin paljon. Tiettävästi on kuitenkin ollut yksi siinä määrin hankala asiakas, että sellin ovi piti lukita joka kerta kun hänet tuotiin rangaistusta suorittamaan. Arestilaiset eivät saaneet tuoda Päävartioon esimerkiksi tupakkaa tai jotain muuta sopimatonta. Eräät vartiopäälli- köinä toimineet upseerit eivät kuitenkaan noudattaneet tätä vartio-ohjeen kohtaa täsmällisesti erään esiupseerin kohdalla, joka tuli Pääesikunnasta kahden viikon ajan Päävartioon suorittamaan rangaistustaan palvelusvelvollisuudella. Joka päivä hänellä oli tullessaan mukana kaksi täyttä termospulloa, jotka hän sitten joi tyhjäksi illan kuluessa mielen muuttuessa koko ajan hilpeämmäksi. Vuosina 1969–1970 Päävartio ja talousrakennus maalattiin nykyiseen sinertävän harmaaseen sävyyn, tätä ennen väri oli vaalean violetin punainen. Aivan alunperin päävärinä oli keltainen, jota on vielä nähtävissä eräissä piilossa olevissa rakenteissa. Rakennusten nurkat ja koristeet ovat aina olleet valkoisia. Arestilaisen ilmoitus vuonna 1950 oli seuraava: ”Herra kapteeni. Päävartion arestihuone n:o 9, arestissa sotamies Mökkölä Helsingin Varuskuntapataljoonan Vartiokomppaniasta, sovittamassa seitsemän vuorokauden yksinkertaista arestirangaistusta. Sovitus alkoi 1.8.1950 kello 11.00 ja loppuu 8.8.1950 kello 11.00. Rangaistuksen syy: Iltalomalta myöhästyminen 10 minuuttia 27.7.1950. Rangaistuksen määrännyt Helsingin Varuskuntapataljoonan Vartiokomppanian päällikkö kapteeni Kutinlahti.” Arestiran- 21 gaistusta ei ole käytetty enää yli kymmeneen vuoteen ja sen aikaisen seuraamussuosituksen mukaan 10 minuutin myöhästymisestä olisi seurannut ylimääräistä palvelusta. Vastaavasti viikon pituinen arestirangaistus olisi saattanut seurata esimerkiksi vartiorikoksesta. Vartiopalvelukseen liittyen joukkoosastojen komentajilla oli tarkastusoikeus oman joukkonsa vartio-osastoon niin Päävartiossa kuin muillakin varuskunnan vartiopaikoilla. Myös varuskunnan päivystävällä lääkärillä ja sotilaspapilla oli oikeus käydä Päävartiossa tehtäviinsä liittyen. Lisäksi tietyt valtion viranomaiset saivat tarkastaa vartion, yksi tällainen oli puolustusministeriön sosiaalitarkastaja. Hän kävi tarkastuskäynnillä Päävartiossa 1960-luvulla. Käynnillään sosiaalitarkastaja puuttui sellien turvarakenteiden epäinhimillisyyteen arestilaisten näkökulmasta ja käski poistamaan kalterit. Lyhyen aikaa ne olivatkin pois ikkunoista, mutta vastaavien tai parempien ratkaisuiden puuttuessa kalterit laitettiin takaisin kaikessa hiljaisuudessa. Kalterien vielä puuttuessa sellien ikkunoista eräs sotilas tuotiin Päävartioon suorittamaan arestirangaistusta ja suljettiin yksin selliin. Vartiomiehet laittoivat oven kiinni ja lukitsivat salvan, kun sellistä kuului rikkoutuvan ikkunan kilahdus. Ovi avattiin välittömästi ja tuolloin vain arestilaisen kantapäät näkyivät niiden vilahtaessa ikkunasta ulos. Vartiomiesten arvion mukaan arestilainen ehti Päävartion aulavartiomies vartioturkissa vartiopaikallaan 2012. Tasavallan Presidentin Linnan talousrakennuksen sisäpiha. olla sellissään vain kahdeksan sekuntia. Tämän lyhyempää aikaa tiettävästi kukaan ei ole Päävartion sellissä viettänyt. Tasavallan Presidentin Linnan talousrakennuksessa ei tapahtunut sotienjälkeisenä aikana erityisiä toiminnallisia muutoksia. Asukkaiden ja työntekijöiden viihtyvyyttä sen sijaan lisäsi oleellisesti saunan valmistuminen vuonna 1972. Päävartion upseerisellit muutettiin pikkuhiljaa sotilashenkilökunnan ares- 22 tihuoneiksi. Vuonna 1984 niiden käyttö mainitussa tarkoituksessa loppui kokonaan kun, huoneet muutettiin toimistoiksi ja Helsingin komendantintoimisto muutti sinne vuoden 1985 alussa. Tätä varten sisäpihalle tehtiin uusi sisäänkäynti, Päävartion länsiosa tunnetaan edelleenkin komendantin toimistona ja sisäpiha komendantin pihana. Komendantintoimisto sijaitsi kahta reilun vuoden pituista jaksoa 1991 – 1992 ja 1998 – 1999 lukuun ottamatta vuoteen 2003 asti Päävartiossa. Ennen kuin Komendantintoimisto aloitti toimintansa Päävartiossa, se oli sijainnut useissa eri paikoissa kuten Kaartin kasarmilla, Taivallahden kasarmilla, Merikasarmilla ja Mariankadullakin kahdessa eri paikassa. Helsingin varuskunnan komendantilla on edelleen toimisto Päävartiossa. Talvisin sään mukaiseen lämpimään pukeutumiseen on kiinnitetty erityistä huomiota kaikkina vuosikymmeninä. Tämän ansiosta Päävartion vartiomiehillä on ollut käytössään tavanomaista lämpimämpiä sormikkaita tai rukkasia ja turkisliivit tai vartioturkit. Nykyäänkin kylmimpänä vuodenaikana Tasavallan Presidentin kunniavartiomiehet ja Päävartion aulavartiomies käyttävät vartioturkkia, rukkasia, korvaläppiä ja tarvittaessa talvikumisaappaita. Varsinkin 1980-luvun lopulla kadetit toimivat usein vartiopäälliköinä. Siitä huolimatta Päävartio, vartiotehtävät ja vartiopalvelus ylipäätään ei ollut kovin tuttua. Eräälle merikadetille oli suuri ihmetyksen aihe se miksi aulavartiomiehen piti käyttää vartioturkkia, koska aulassahan on lämmintä. Hän ei tiennyt, että aulalla tarkoitetaan Päävartion edessä olevaa kivitolppien ja kettingin rajaamaa aluetta eikä sisällä olevaa eteisaulaa. Vartiotoiminnan kannalta Päävartiossa alkoi uusi aika heinäkuun alussa 1991. Tuolloin Helsingin varuskunnan joukkoosastojen ei enää tarvinnut asettaa vartiopäälliköitä tai vartiopäällikön apulaisia. Tehtävä kuului tästä alkaen niin sano- tulle kantakaupungin vartiostolle, johon kuului alkuvaiheessa viisi sotilaspoliisikoulutettua värvättyä aliupseeria. Vartioosaston asetti tuttuun tapaan Kaartin Pataljoona. ”Hotelli-periaate” jatkui vielä ainakin vuoden 1992, sillä joukko-osastojen tuli tilata arestiselli komendantintoimistosta. ”Lentäviä marssisauvoja ja laukkaavia hevosia” – vartioparaatin historiaa Nykyään kesäkuukausina järjestettävät vartioparaatit ovat suurimmalta osin ihmisten viihdyttämiseen tarkoitettua erittäin suosittua maanpuolustustyötä. Vartioparaateihin osallistuvat vuorollaan kaikki sotilassoittokunnat ympäri Suomea, näistä varuskunnan oma joukko Kaartin Soittokunta muita useammin. Viimeksi mainitun kanssa ovat aina uusi ja vanha vartiojoukkue sekä erillisosasto Kaartin Pataljoonasta. Maakuntien sotilassoittokuntien vartioparaateissa vaih- la useampikin vartiomies, voi olla että kuvatussa tilanteessa vartionvaihto on hetki sitten tapahtunut tai se on kohta edessä. Yleisötapahtuman tästä tekee se, että kuvassa on ohikulkevia ihmisiä ja ehkä kaupankäyntiä. Autonomian aikana vartiovuorot kestivät yleensä vuorokauden ja vartio-osastot marssivat kasarmeiltaan Päävartioon sekä muille vartio- tai komennuspaikoille, kyse oli aina vartioparaatista. Itsenäisyyden aikana vartioparaatit säännönmukaistettiin toukokuun lopussa 1919, jolloin Suomen Valkoisen Kaartin, Uudenmaan Rykmentin ja Meripataljoonan soittokuntien tuli saattaa vuoroviikoin vartio-osastot tehtäviinsä. Yleisöä haluttiin myös viihdyttää, jonka johdosta soittokunnat käskettiin järjestämään 1927 puistokonsertteja Esplanadin puistossa. Talvisodan aikana vartioparaatit järjestettiin lähes säännöllisesti, mutta jatkosodan alussa niihin tuli reilun vuoden tauko. 1940-luvun lopulta 1980-luvun puoleen väliin marras-joulukuussa vartioparaatin reitti kulki joulukadun eli 1980-luvulla ne alkoivat Ritarihuoneelta ja vartiojoukkueen sekä lippuhenkilöstön mukana marssi rumpuryhmä. 1990-luvun puolessa välissä Pieneen vaihtoon kuului vartiopäällikkö, soittokunta ja lippuhenkilöstö, paraatit alkoivat joko Senaatintorilta tai Kasarmintorilta. Suuret vaihdot alkoivat yleensä Kasarmintorilta, joka on ollut Kaartin kasarmin ohella yleisin vartioparaatin alkupaikka. Vuosikymmenien saatossa paraatit alkoivat toisinaan myös Merikasarmilta, Taivallahden kasarmilta, Kansallismuseolta, Kolmen Sepän patsaalta ja viimeisten vuosien aikana aina Senaatintorilta. Soittokunnan johtajalle marssisauva on paraatissa tärkeä väline, sillä yksinkertaistettuna sen erilaisilla merkeillä voidaan johtaa niin musiikkia kuin soittokunnan liikkeitä. Eräs kapellimestari johti soittokuntaa niin vauhdikkain marssisauvan liikkein, että se lensi ohi ajaneen raitiovaunun katolle. Tarina ei kerro kuinka hän selvisi vartioparaatin loppuun ilman sauvaa ja löytyikö se myöhemmin. Helsingin varuskunnan komendantti ratsain poliisien kanssa Tasavallan Presidentin Linnan edustalla elokuussa 2009. detaan vain Päävartion aulavartiomiehen tehtäviä ja näin ollen muita marssivia joukkoja ei yleensä ole mukana, mutta Kaartin Jääkärirykmentin vartioparaateissa tehtävien ohella vaihdetaan myös vartio-osastoja. Paraatien jälkeen soittokunnat esiintyvät Esplanadin puistossa Kappelin lavalla. Yleisötapahtumana vartioparaatin historia ulottuu yli 250-vuoden päähän Ruotsinvallan ajalle, jolloin Päävartio sijaitsi Suurtorilla. Artikkelisarjan 1. osassa olevassa kuvassa näkyy kuinka vuonna 1757 rakennetun Päävartion edustalla seisoo vartiomiehen ohel- Aleksanterinkadun kautta, jonka avajaisiinkin paraati kuului. Vartioparaateja järjestettiin myös muilla vartiopaikoilla, kuten ainakin 1925 Vanhassa kaupungissa, Koskelassa ja Seurasaarentiellä. 1980-luvulle tultaessa vartioparaatien päivittäisestä toistuvuudesta siirryttiin siihen, että ne järjestettiin vain tiistaisin ja torstaisin. Syynä oli osaltaan se, että varusmiesten koulutukselle tarvittiin lisää aikaa ja vartio-osastoa ei muutoinkaan enää vaihdettu päivittäin. Vartioparaateissa oli ns. Pieni vaihto ja Suuri vaihto. Ensin mainittu tarkoitti toisinaan hieman eri asiaa, sillä esimerkiksi Helsingin ratsastavanpoliisin ratsukot on tuttu näky vartioparaatin keulilla ja varsinkin kesän ensimmäiseen sekä viimeiseen he tulevat paikalle mahdollisimman suurella joukolla. Poliisin ratsukot ovat niin oleellinen osa vartioparaatia, että niiden puuttuminen herättää yleensä kyselyitä. Tiettävästi ratsastavia sotilaita ei ole nähty vartioparaatissa kuin yhden kerran ja tämäkin tapahtui 2009, jolloin tuli kuluneeksi 15 vuotta puolustusvoimien luopuessa viimeisistä hevosistaan. Tuolloin kesän 2009 viimeisessä vartioparaatissa Helsingin varuskunnan komendantti kapteeni Marko 23 Maaluoto osallistui tapahtumaan ratsastavan poliisin kanssa heidän hevosella. Poliisin hevoset ovat hyvin koulutettuja monenlaisiin tehtäviin. Hevosten valinnoissa ja koulutuksessa yhtenä keskeisenä vaatimuksena on se, että ainakaan mitkään tavanomaiset kaupungin äänet, autot ja rakenteet eivät säikäyttäisi niitä. Marssimusiikki ja varsinkin kova rummutus saattaa joskus kuitenkin olla liikaa. Näin ratsukoille kävi erään kerran talojen reunustamalla kadulla, sillä marssirummutuksen jälkeen niitä enää siinä vartioparaatissa nähty. Komendanttikin sai valmistautumisohjeiksi pysyä aina rauhallisena, istua syvällä satulassa ja jos sattuu putoamaan, niin ohjista tulee pitää koko ajan kiinni! haa esineistöä, pelejä sekä kiinteistönhoitovälineistöä on tallessa Päävartion ja talousrakennuksen varastoissa. Esineistön ohella molemmissa rakennuksissa alkuperäisiä tai muita vanhoja rakenteita on säilytetty ja entisöity. Näin on kuulunutkin tehdä, sillä joka puolella tuntee ja näkee historian havinan. Korttelin rakennukset ovat olleet alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan nyt noin 170 vuotta, ainoana toiminnallisena muutoksena voi- ”Suruliputusta ja muita ihmettelyn aiheita” – Päävartiokortteli nykyään Koko Päävartiokortteli peruskorjattiin vuosina 1998–1999, jolloin putkistot, sähköt, kaapeloinnit, lämmitysjärjestelmä, ikkunat, ovet ja pinnat kunnostettiin tai entisöitiin. Samalla rakennuksissa tehtiin perusteellinen rakennushistoriallinen selvitys. Lisäksi Helsingin kaupunginmuseolla oli mahdollisuus tehdä alueella arkeologisia tutkimuksia ja niissä löytyikin artikkelisarjan 1. osassa mainittuja historiallisia kulttuurikerroksia aina 1600-luvulta alkaen. Peruskorjaus toteutettiin hienosti vanhaa kunnioittaen ja rakennukset ovat edustavassa kunnossa. Peruskorjauksen jälkeen arestilaisten säilyttäminen Päävartion itäisessä selliosastossa loppui ja nykyään siellä majoittuu vartio-osasto ja Tasavallan Presidentin kanslian varusmieslähetit. Alkuperäisestä tarkoituksestaan huolimatta majoitustilat vastaavat kasarmiolosuhteita, mutta käytävällä ja huoneissa on selvä selliosaston tuntu. Majoitushuoneiden ikkunat ovat korkealla, nykyään tietenkin ilman kaltereita. Huoneiden ovet ovat alkuperäisiä vuodelta 1876, niissä on jäljellä tarkastusluukut, lukitussalvat ja artikkelisarjan 2. osassa mainitut metallikehykset sinistä tai punaista kylttiä varten. Käyttötarkoituksen muuttuessa luukut on suljettu ja käytännönpilojen estämiseksi salvat on hitsattu paikoilleen. Useita Päävartiossa vierailevia huvittaa Katajanokan entisen vankilan – nykyisen hotellin ja Päävartion majoitusolosuhteiden vertailu. Noin puolen kilometrin päässä olevassa ”vankilahotellissa” pitää maksaa päästäkseen nukkumaan entiseen selliin. Päävartion vartio-osastolle maksetaan varusmiehen päivärahan verran siitä, että he nukkuvat entisissä selleissä. Yksi selleistä on museoitu. Siinä on jäljellä ilmeisesti alkuperäinen puulattia ja seinällä oleva rautasänky on selliosaston valmistumisvuodelta 1876, lisäksi huoneeseen on tuotu korttelista löytyneitä käymälälaitteita sekä kaappeja noin vuosisadan varrelta. Lisää vastaavaa van- 24 hialueen asukkaat huomasivat tämän poikkeuksen rutiineihin ja eräät jopa kysyivät siitä. Kylmää pahempi olosuhde on helle, sillä silloin pukeutumisella ei pysty vaikuttamaan jaksamiseen, vaan riittävä nesteen nauttiminen on tärkeä edellytys tehtävän hoitamiselle. Vartiomiesten mukaan aika tehtävässä kuluu joka tapauksessa yllättävän nopeasti joko laskemalla tietyn väristen autojen määrää tai odottamalla seuraavaa raitiovaunua. Muualla Päävartiossa on EteläSuomen sotilasläänin ja Helsingin varuskunnan komendantin toimisto- ja neuvottelutiloja. Talousrakennuksessa on Tasavallan Presidentin kanslian toimistotiloja, neuvotteluhuoneita, autonkuljettajien taukohuoneita, huoltotiloja, autotalli ja asuntoja. Kanslian varusmieslähettien taukotila on talousrakennuksessa, mutta majoittuminen tapahtuu aiemmin kerrotusti Päävartion puolella vartio-osaston kanssa. Tasavallan Presidentin Linnassa tehdään peruskorjaus vuosina 2012 – 2014, jonka johdosta presidentti ja koko kanslian henkilöstö tarvitsevat korvaavia tiloja muualta. Osa Päävartion toimisto- ja neuvotteluhuoneista vuokrataan Tasavallan Presidentin kanslialle peruskorjauksen ajaksi, jolloin ne ja talousrakennuksen toimistot muodostavat tiiviin toiminnallisen kokonaisuuden. Majoitushuonekäytävä eli entinen arestisellikäytävä. daan pitää arestisellien muuttamista majoitushuoneiksi. Eräs useimmiten esitetty kysymys on, kuinka kauan vartiomiehet ovat kerrallaan vartiossa. Vastaus ei ole yksiselitteinen. Vartiotehtäviin lähdetään säässä kuin säässä ja ne hoidetaan olosuhteissa kuin olosuhteissa. Talvella rannikon sää voi pakkasella olla erityisen jäätävä, siksi normaalia tunnin pituista vuoroa lyhennetään tilanteen mukaan jopa noin viiteentoista minuuttiin. Talvi 2009 –2010 oli todella kylmä, lisäksi mereltä tuuli erityisen kylmästi ja tämän johdosta eräänä helmikuisena viikonloppuna Päävartion aulavartiomies oli pääosan päivästä pois vartiopaikaltaan. Lä- Museoselli. Harmaiden kaappien välissä on aikansa ”insinööritaidon” huipputuote mitä tulee käymälöihin. Saranoitu istuinosa painuu alaspäin istuttaessa sen päälle, samalla säiliöstä putoaa purua vanhojen ulosteiden päälle ja noustaessa ylös toistuu sama. Oikeassa reunassa näkyy kuvasta 16 tuttu metallisänky. Helsingin varuskunnan komendantille soitetaan monenlaisilla asioilla. Jotkut näistä puheluista alkavat kysymyksellä, ”onko puolustusvoimissa suuri suru tai kuka on kuollut, kun Päävartion lippu on puolitangossa?” Näissä tilanteissa lähes poikkeuksetta on ollut kyse siitä, että lippu on jäänyt nostovaiheessa syystä tai toisesta hieman liikaa nupin alapuolelle tai se on valunut alaspäin. Vuosi 2012 on monella tapaa Helsingin juhlavuosi. Kaupunki juhlii 200-vuotista historiaansa pääkaupunkina ja suomalaisen sotaväen perustamisesta on kulunut yhtä kauan. Näistä tuolloin perustetuista joukoista yksi on Kaartin Pataljoona. Se sai oman kasarmin Helsinkiin 1822 ja on siitä lähtien ollut pääkaupungin oma joukko. Vuodesta 1996 pataljoona on kuulunut Kaartin Jääkärirykmenttiin sen yhtenä joukkoyksikkönä. Kaartin Pataljoonan historia ja perinteet ovat katkeamattomat vuodesta 1812. Myös tehtävät pääkaupungin ja valtionjohdon turvana ovat alkuperäiset. Päävartiossakin kaartilaiset ovat olleet vartiopalveluksessa selvästi muita useammin koko paikan historian ajan. Artikkeli perustuu majuri Marko Maaluodon Helsingin Päävartion ja Helsingin varuskunnan historiaa käsittelevään tutkimustyöhön. Keskeisimmät tutkimustyössä käytetyt lähteet ja kuvat: Helsingin kaupunginmuseo. Helsinki – Historiallinen kaupunkikartasto (Marjatta Hietala, Martti Helminen, Marja Lahtinen). Helsinki 1918 – Pääkaupunki ja sota (Laura Kolbe, Samu Nyström). Kaartin Pataljoona – Erikoisjoukko Helsingin suojana vuosina 1957–1996. Kansallisarkisto: Helsingin varuskunnan päiväkäskyt ja erilliskäskyt 1919 – 1992. Kansallisarkisto: Helsingin komendantinviraston päiväkäskyt 1948–1956. Kansallisarkisto: Suomen Kaartin päiväkäskyt 1876, 1888 ja 1898. Musiikkikapteeni Jukka Vuolion arkisto. Pojat kansan urhokkaan – Kaartin Jääkärirykmentin perinteet sanoin ja sävelin (Kaartin Jääkärirykmentin Kilta ry). Puolustushallinnon Rakennuslaitos. Puolustusvoimat: Helsingin varuskunnan asiakirjat 1993–2011. Päävartion ja Presidentinlinnan talousrakennusten Rakennushistoriallinen inventointi (Tuula Pöyhiä). Sirpaleita suurvalta-ajan Helsingistä (toim. Marianna Niukkanen). Soi raikuen Torvet ja Rummut - Suomen sotilasmusiikin perinteitä sanoin, kuvin ja sävelin (Kaartin Jääkärirykmentin Kilta ry). Sotamuseo. Suomen Kaarti 1812–1905 (Torsten Ekman). Suomen Valkoinen Kaarti (P. Huhtala). Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/ Luettelo_Helsingin_vanhimmista_rakennuksista Helsingin vartioston henkilöstöä lipunnostotilaisuudessa syyskuussa 2011. Helsingin varuskunnan päällikön museomainen neuvotteluhuone, jossa otetaan vastaan esimerkiksi laivastovieraat. 25 Kustannustietoisuus elektronisten järjestelmien ylläpidossa Insmaj Jorma Ilanen Järjestelmäsektorin johtaja Järjestelmäkeskus / Länsi-Suomen Huoltorykmentti Artikkelin tiedot perustuvat Toimialapäällikkökurssi 10:llä tehtyyn tutkimustyöhön. ”Elinjaksokustannusten hallinta tarkoittaa jatkuvaa toteutuneiden elinjaksokustannusten seurantaa, kustannusperusteisten tai kustannustietoisten elinjaksopäätösten tekemistä sekä elinjakson kokonaiskustannusten ennustamista, jonka tavoitteena on optimoida suorituskyvyn luomisesta ja ylläpitämisestä aiheutuvat kustannukset”. puolustusmateriaalin yksikkökustannukset ovat nousseet keskimäärin 7-10 % vuositahtia jo varsin pitkän aikaa ja tämä kehitys näkyy myös vastaavasti ylläpitokustannusten kasvamisena. Samansuuntainen kehitys on havaittavissa myös siviiliteollisuuden kunnossapidon kustannuksissa. Budjettikehysten pienentyessä myös puolustusvoimissa on tunnistettu tarve entistä parempaan kustannustietoisuuteen. Kunnossapidon strategisen kumppanuuden kautta myös toiminnan ylläpitoon vaadittavat kiinteät ja muuttuvat kustannukset tulisi pystyä tunnistamaan nykyistä paremmin. Jatkuva kustannussäästövelvoite sekä tehokkuusvaatimuksien kasvattaminen edellyttävät kumppanuuden lisäksi myös puolustusvoimien omilta yksiköiltä ylläpitotoiminnan tarkempaa suunnittelua ja seurantaan. Operointivaiheen aikaiset kulut koko elinjakson aikaisista kustannuksista voivat olla jopa 75 % kokonaiskuluista. Kuvassa 1 oleva jäävuorimalli kuvaa hyvin Määritelmä elinjaksokustannusten hallinnasta kuvaa hyvin tavoitetilaa, johon puolustusvoimien tulee pyrkiä ylläpidettävien järjestelmien osalta. Maavoimien elektronisille järjestelmille laaditaan hankintavaiheessa elinjakson kustannusarvio, mutta siirryttäessä operointivaiheeseen syntyneiden kustannusten ja laaditun kustannuslaskelman välillä ei ole vertailtavuutta. Kustannuslaskelmat ovat usein puutteellista tai niitä ei ole operointivaiheen seurantaa varten. Elinjaksokustannusten hallinta on mahdollista vain, mikäli kustannukset pystytään kokonaisuudessaan tunnistamaan ja kirjaamaan toiminnanohjausjärjestelmään (PVSAP). Näiden tietojen pohjalta on vasta mahdollista laatia realistisia ennusteita ja optimointimuutoksia suorituskyvyn ylläpitämiseksi koko elinjaksolle. Elinjaksokustannuslaskenta Insevl Jyri Kosola toteaa kirjassaan Suorituskyvyn elinjakson hallinta, että 26 Järjestelmän kustannukset koko elinjaksolla järjestelmän elinjakson kokonaiskustannuksia. Järjestelmäkokonaisuus voidaan jakaa teknisiin ja taloudellisiin tekijöihin. Teknisiä tekijöitä ovat suorituskyky ja vaikuttavuus, taloudellisia tekijöitä ovat käytettävissä olevat varat ja elinjaksokustannukset. Teknisten järjestelmien elinjakson aikaiset kustannukset voidaan jakaa neljään osaan: – Suunnittelu- ja kehityskulut – Tuotanto- ja rakentamiskulut – Käyttö- ja kunnossapitokulut – Käytöstä poistamis- ja jälleenkäsittelykulut Puolustusvoimissa hankkeen aikainen kustannusseuranta on hyvin yksityiskohtaista ja tarkkaa johtuen puolustusmateriaalin hankintamäärärahojen seurannasta ja budjetoitujen varojen aikasidonnaisuuksista. Hankkeen päättyessä ja siirryttäessä operointivaiheeseen järjestelmästä on olemassa ennuste tulevan elinjakson kustannuksista. Operointivaiheen aikana ei kui- tenkaan synny vertailua todellisten kulujen ja suunniteltujen elinjaksokustannuslaskelmien välille. Puolustusmateriaalin pitkän ylläpitovaiheen vuoksi jatkossa onkin kiinnitettävä erityistä huomiota kunnossapidosta syntyviin kulueriin ja reagoida niiden mahdollisiin muutoksiin. Siviiliteollisuudessa kunnossapitokustannukset on jaettu esimerkiksi kolmeen osakokonaisuuteen – materiaali (sis. varaosat, aineet, tarvikkeet) 28 % – ostetut palvelut (alihankinta, urakointi) 35 % – oma työ (palkat, tilat, koneet, työkalut, pääoma- ja yleiskustannukset) 37 % kittu mahdollisuutta hankkia käytettävyysperusteisia palveluja kumppanilta. Kunnossapitotoiminnan kehittäminen vaatii kunnossapitolajeittain kustannuserien tunnistamista, mutta loppuasiakkaan (= kouluttava joukko-osasto) kannalta tärkein kysymys on, onko ko. järjestelmä käytettävissä vai ei. Tulevaisuudessa tullaan siirtymään yhä enemmän käytettävyyden ostamiseen. Jotta termiä käytettävyys voidaan hyödyntää kunnossapitopalveluja hankittaessa, sille on määriteltävä järjestelmäkoh- Järjestelmäkohtaisen kustannuslaskennan toteuttaminen Elinjaksokustannuslaskennan perusteet määräytyvät pääosin puolustusvoimien vaatimustenhallinnan, hyväksymismenettelyn ja hanketoiminnan pysyväisohjeissa. Ylläpitovaiheen elinjakson kustannuslaskennasta ei vielä ole kattavaa ohjeistusta, mutta tulevaisuudessa järjestelmien tekninen elinjaksosuunnitelma määrittää tarvittavan seurantatason. Nykykehityksen mukaisesti oman työn osuus on jatkuvasti siviiliteollisuudessakin vähentynyt ja ostettujen palveluiden osuus vastaavasti kasvanut. Yritykset erikoistuvat omaan päätuotantotehtäväänsä ja hyödyntävät sitä tukevaa palveluliiketoimintaa. Vastaava ilmiö on ollut nähtävissä myös puolustusvoimissa materiaalin kunnossapidon ja osaltaan myös varastoinnin siirtämisenä kunnossapidon kumppanille MILLOG Oy:lle. Luotettavuuden ja kustannusten välinen yhteys Elinjaksokustannuslaskennassa on huomioitava ns. muuttuvat kulut, joiden kustannusvaikutus on riippuvainen järjestelmän käyttöprofiilista. Tällaisia kuluja ovat esimerkiksi: – käyttökulut (käyttötunti, kilometrit, laukausmäärät) – varastointi- ja kuljetuskulut – ennakoiva huolto – häiriökorjaus – materiaalin elinjakson aikainen päivitys Näiden lisäksi ylläpitovaiheessa syntyy jatkuvaluonteisia kustannuksia kuten: – materiaalikulut – henkilöstökulut – infrastruktuuri- ja tukeutumiskulut. Kunnossapidon kustannusten jakautuminen Suomen teollisuudessa Kunnossapito voidaan jakaa kunnossapitolajeittain häiriökorjaukseen, ehkäisevään kunnossapitoon, parantavaan kunnossapitoon ja muuhun suunniteltuun kunnossapitoon (kts. kuva 2). Elinjaksokustannusten ja yleisesti järjestelmien teknisen elinjakson hallinta perustuu näiden kuluerien tunnistamiseen sekä syntyneiden kustannusten raportointiin ja analysointiin. Normaalin huolto- ja korjaustoiminnan rinnalla on nykyisin yhä useammin tut- taiset raja-arvot toimintakuntoisuudesta. Ylläpitovaiheen aikaisen kustannuslaskennan tavoitteena on pyrkiä tarkastelemaan, toimitaanko asetettujen raja-arvojen sisällä. Ylläpitotoiminnan laajuus voidaan rajata luotettavuuteen ja käytettävissä olevien varojen perusteella tietyn suuruiseksi kokonaisuudeksi (kts. kuva 3). Tavoitteena kustannusten ja luotettavuuden seurannalla on löytää optimiratkaisut järjestelmien ylläpidolle. Elinjaksokustannuslaskennan tavoitteena on antaa kustannusarvio, jonka perusteella varmistutaan rahoituksen riittävyydestä elinjakson aikana ja tuetaan hankkeen investointipäätöksiä. Tämän lisäksi kustannuslaskenta antaa mahdollisuuden kustannustehokkuuden optimointiin, auttaa välttämään virheinvestointeja sekä tasaamaan ylläpito- ja kehityskustannuksia. Materiaalilaitoksella on ollut käytössä PVSAP -toiminnanohjausjärjestelmän osia kunnossapidon tilaus-, toimitus- ja seurantajärjestelmänä jo vuodesta 2005 alkaen. Järjestelmään on jouduttu tekemään vuosien varrella merkittäviä päi- 27 IT-OHJ90M CROTALE NG PS477-27, AFU2 JÄRJESTELMÄAJONEUVO XA-181\IT-OHJ90M OHJUSJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M TAISTELUKESKUSJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M VT1-OHJUSLAITTEET\IT-OHJ90M SERVOJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M VALVONTATUTKA\IT-OHJ90M SEURANTATUTKA\IT-OHJ90M OPTRONIIKKA\IT-OHJ90M OHJUSJÄRJESTELMÄN TEHONSYÖTTÖ\IT-OHJ90M ILMASTOINTIJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M TASAUSJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M PAIKANTAMISJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M PALOILMOITUSJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M VIESTIJÄRJESTELMÄ\IT-OHJ90M Esimerkki toimintopaikkahierarkiasta vityksiä ja niiden johdosta kunnossapidon historiatiedon kerääminen on ollut joiltain osin mahdotonta tai on vaatinut erittäin suuren työmäärän tarvittavan tiedon kokoamiseksi. Kustannuksia pystytään seuraamaan suurina kokonaisuuksina kuten järjestelmien huoltoon, vikakorjaukseen tai rakentamiseen käytettynä työaikana, varaosahankintakustannuksina ja tarvikekuluina. Saadut kustannusraportit eivät kuitenkaan ole riittävän luotettavia, jotta järjestelmän kunnossapidon kaikki kuluerät pystyttäisiin niiden avulla tunnistamaan. Osa kustannuksista kohdentuu suoraan järjestelmänimikkeelle, mutta suuri osa kuluista kohdentuu muille yleistöille, joita ei voida osoittaa järjestelmäkohtaisiksi ylläpitokuluiksi. Kustannusseurantaa ei siis ole pystytty toteuttamaan järjestelmäkohtaisesti riittävällä tarkkuudella, jotta suorituskyvyn ylläpitämisestä aiheutuvia kustannuksia olisi voitu optimoida. Jatkossa järjestelmien elinjaksojen kustannusseurantaa toteutetaan PVSAP:ssa projektirakenteiden ja toimintopaikkojen avulla. Tavoitteena on luoda järjestelmien toiminnallisuuk- 28 sista kustannusseurantarakenne, jonka avulla pystytään toteuttamaan luotettavuuskeskeistä kunnossapidon suunnittelua. Kuvassa 4 on esimerkki yhden järjestelmän toiminnallisista kokonaisuuksista. Luotettavuuskeskeisellä kunnossapidon suunnittelulla pyritään välttämään ylihuoltaminen ja ennaltaehkäisemään mahdollisia vikaantumisia jo ennen varsinaisen häiriötilan ilmaantumista. Operointivaiheen aikainen kustannuslaskenta ja optimoitu ylläpito onnistuu vain, jos kunnossapidon kokonaisprosessiin osallistuvat henkilöt pystyvät tuottamaan seurantajärjestelmään tarvittavan todenperäisen informaation kaikista kunnossapidon kulueristä. Haastetta siis riittää tulevaisuudessa kunnossapito-, ylläpito- ja järjestelmävastuullisille organisaatioille. Lähteet: – Kosola J (2007), Suorituskyvyn elinjakson hallinta – Blanchard B S (2004), Logistics Engineering and Management (Sixth Edition) – Blanchard B S/ Wolter JF (2006), Systems Engineering and Analysis – Mikkonen H (2009), Kuntoon perustuva KUNNOSSAPITO – Kunnossapitoyhdistys Promaint ry, www.promaint.net Parempaa laatua ammattikäyttöön Würth Oy Würthintie 1 • 11710 Riihimäki Puh 010 3080 •e-mail: myynti@wurth.fi www.wurth.fi 29 Muutoksen Toisen maailmansodan jälkeen on maailma perusteellisesti muuttunut. Saksojen yhdistyminen 1990 loi perustuksen Saksan nykyiselle talousmahdille korkeista liittymiskustannuksista huolimatta. Neuvostoliitto hajosi 1991. Siinä itsenäistyivät nykyiset kahdeksan IVY- maata sekä Georgia ja Valko Venäjä. Myös Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua julistautuivat itsenäisiksi. Jo 1951 perustettu Euroopan hiili- ja teräsyhteisö EHTY toimi lähtöalustana nykyiselle Euroopan Unionille. Käynnistäjinä olivat Hollanti, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa. Perusasia on ihmisten johtaminen EU käsittää nykyisin 27 eurooppalaista valtiota. Yhteinen rahaliitto EMU perustettiin 1990, johon Suomi liittyi 1999 tilivaluuttana ja käteisvaluuttana 2002. Vapaa työvoiman ja pääomien liikkuminen on ollut vaikeasti hallittavissa olevan prosessi, josta olemme saaneet karvaitakin kokemuksia 2012. EU:n 27:n demokraattisesti hallitun maan on ollut lähes mahdotonta löytää yhteisiä toimintatapoja talouden johtamiseksi. Maailman kauppaliitto WTO madaltaa valtioitten välisiä esteitä kaupankäynnissä. Venäjä liittyi WTO: hon elokuussa 2012. Tämä on Suomellekin mahdollisuus ja samalla haaste. Suomalaiset yritykset ovat siis kasvaneet, kansainvälistyneet, automatisoituneet, verkottuneet. Perusasia, ihmisten johtaminen, on edelleen keskeisin johtamisen funktio. Nykyihmiset ovat aikaisempaa koulutetumpia, hellä on laajemmat yleistiedot ja he ovat kielitaitoisempia. Suomalaiselle ei riitä sama kielitaito, kuin USA:n presidentille. Uudet henkilöt tulevat nykyisin jopa päällikkötehtäviin suoraan koulun penkiltä. Aikaisemmat pitkän linjan johtajat ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi. He ovat usein saaneet työnjohdollisen koulutuksensa työpaikkojensa käytännön ”korkeakouluissa”. Varsinkin puolustusvoimissa on pantu merkille nuorison heikkenevä fyysinen kunto. Tietokoneen takana syke nousee harvoin. Nykypolvilla asenne työhön on merkittävästi muuttunut. Lutherilainen työkeskeinen työnteko ei enää ole selviö. Tilalle ovat tulleet sosiaalinen elämä ja entistä enemmän perhekeskeisyys. Nämä ottavat (varmaankin ihan oikein) osansa aikaisemmasta työajasta ja – asenteesta. Myös työmatkat ulkomaille rasittavat enenevästi. Paine saada hankituksi kaikki tarvittava hyvä nyt ja heti, panee nuoren henkisen kestokyvyn koetukselle jo varhain. Suomi muuttuu maailman mukana Voiko muutosta johtaa Suomessa sodan jälkeinen aika on ollut suurten rakennemuutosten aikaa. Teollistuminen keskitti työpaikkoja pääasiassa Etelä-Suomeen ja väestö seurasi työpaikkoja. Kauppa ja muut palvelut seurasivat väestöä asutuskeskuksiin. Alkoi valtava yhdyskuntarakenteen muutosprosessi, joka jatkuu vieläkin. Vaasa-Lappeenranta- akselin eteläpuolella asuu nyt 80 prosenttia suomalaisista. Teollisuus, kauppa ja muut palvelut ovat kokeneet täydellisen muodonmuutoksen. Keskittyminen, kansainvälistyminen, yksikkökokojen valtava kasvu ja niiden lukumäärien dramaattinen väheneminen ovat olleet leimaa-antavia. Tietojärjestelmät ovat osaltaan mahdollistaneet tuottavuuden merkittävän kasvun. Oma valmistava perusteollisuutemme on etabloitunut lähemmäksi markkinoitaan ja samalla hyödyntänyt edullisemmat valmistuskustannukset, osin laadun kustannuksella. Samoin on tehnyt kauppa tosin, suppeammille alueille. Voiko muutosta johtaa yhä epävarmemmaksi käyvässä maailmassa? Varmasti voi, ihan samalla tavalla, kuin ennenkin. Painotukset kyllä muuttuvat, mutta perusasiat kestävät edelleenkin. Strategia on johtamisen kivijalka. Strategian laatimiseen on panostettava aikaisempaa enemmän, sillä tulevaisuus on yhä epävarmempaa. Henkilöstön osuus on strategiassa ratkaiseva. Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhta sanoo Koneen viimeaikaisen menestyksen johtuvan merkittävistä satsauksista koko henkilöstön mukaan saamiseksi. On satsattu koulutukseen ja valmentamiseen. Strategiassa on oltava kiinteitä ja liikkuvia osia, jotta muutoksienkin keskellä sitä kyetään noudattamaan. Strategisissa tavoitteissa on tiukasti pysyttävä. Muutos vain kiihtyy Vaikka tähänastinen muutos on ollut huimaavaa, tuntuu siltä, että muutos olisi kuitenkin vasta alkamassa. BRIC- maat (Brasilia, Intia, Kiina) ja Venäjä ovat ottamassa lisää osuutta maailman taloudesta. Se merkitsee USA:n ja Euroopan osuuksien laskua ja entistä tiukempaa kilpailua. Suomi vientivetoisena maana joutuu yhä voimakkaammin kilpailemaan säilyttääkseen asemansa maapallon edistyneitten maitten joukossa. Goldman Sachsin ennuste maailmantalouden maakohtaisista %-osuuksista 2006 ->2050: Kiina 6 -> 28, Intia 2 -> 14, Brasilia 2 -> 4, Venäjä 2 -> 3, USA 28 -> 15, Saksa 6 -> 3, UK 5->3, Ranska 4 -> 2, Kanada 3 -> 2, Muut maat 29 -> 23. Millaista johtamista Nykyisin keskustellaan paljon siitä, millaista johtamisen tulisi olla ja miten muutosta pitäisi johtaa. Onko meillä riittävästi ammattitaitoa nähdä kehitystä etukäteen ja toimia muuttuvien olosuhteiden ja tilanteiden mukaisesti. Onko suomalainen suoraviivainen johtamistapa aikansa elänyt. Edellä kuvatuissa tilanteissa olemme eläneet jo vuosikymmeniä. Ei meiltä ainakaan kokemuksia puutu. Muutoksiahan me olemme johtaneet koko ajan. Koska maamme on noussut maailman kansakuntien kärkijoukkoon, ei kai voida tuloksien perusteella suuremmin moittia suomalaista johtajuuttakaan. 30 Strategia Strategian on oltava selkeä, ymmärrettävä ja konkreettinen. Esimerkit ovat teollisesta yrityksestä: 1. asetetaan tavoitteellinen, konkreettinen markkinaosuustavoite 2. asetetaan tavoitteellinen, konkreettinen tulostavoite 3. määritetään tavoitteellinen, konkreettinen toimintastruktuuri 4. strategia sisältää henkilöstöstrategian 5. noudatetaan strategiaa lähes jääräpäisesti Strategian toteutus 1. Johtoryhmän uudistus strategiakaudelle 2. päätökset uusinvestoinneista – toimipaikkojen lopetuksista 3. strategiset toiminnot omiin käsiin – tarkoituksenmukaista alihankintaa 4. yrityksen toimintoja ohjaa yritys itse, eivät alihankintayritykset 5. operatiivisiin tehtäviin valitaan pätevät, motivoituneet henkilöt 6. vanhan yrityskulttuurin edustajat toisiin tehtäviin, tai eläkkeelle 7. vanhat toimintatavat romukoppaan – uudet käyttöön 7. käynnistetään laaja koulutus- ja valmennusprosessi Yhteiset arvot moraalisena selkärankana Arvoista on tullut muotivirtaus. Jokainen itseään kunnioittava johtamisesta Johtamisjärjestelmän yksinkertaisuus on tehokkuutta. Monimutkaiset organisaatioratkaisut estävät tehokkaan toiminnan. Jokaiselle tekemiselle on löydyttävä vastuuhenkilö: 1. selkeät valta- ja vastuurajat, näiden puitteissa toimitaan itsenäisesti 2. vahva johdon tuki tekemisille 3. tehtävä suoritettu – tehtävä suorittamatta, ilmoitusvelvollisuus 4. noudatetaan lakeja ja määräyksiä Ammattitaito karttuu tehdessä. Perusteet on osattava jo tehtävää vastaanotettaessa: 1. ala ja vastuualue on tunnettava 2. talous on osattava 3, aina voi kehittyä ja kehittää Seuranta tunnuslukujen avulla pitää tehtävät käsissä. Informaation nopeus ja tarkkuus ovat avainasemassa toimintoja ohjatessa: 1. tarkat ja nopeat mittarit 2. mittarit koko organisaation käyttöön, kullekin tasolle omat mittarinsa 3. tärkeimmät tunnusluvut aina päässä 4. benchmark – älä aliarvioi kilpailijoitasi Johtamisteesit yritys rakentaa itselleen luettelon arvoista, joita se uskoo noudattavansa. Usein nämä arvot ovat sanahelinää. Itse uskon konkreettisiin, ymmärrettäviin arvoihin. 1. Asiakastyytyväisyys – korkea laatutaso – korkea toimitusvarmuus – korkea palvelutaso 2. Kannattavuus – korkea käyttöaste – alhainen kustannustaso – jatkuva kehittäminen 3. Työtyytyväisyys – toistensa keskinäinen kunnioittaminen – jatkuva kehittyminen ammatissa – mutkaton informatiivinen työilmasto Johtamisen perusasiat Oikeat avainhenkilöt ratkaisevat organisaation toimimisen. Organisaatiot ovat entistä enemmän yhteistyöorganisaatioita. Niiden on kyettävä monipuoliseen yhteistoimintaan. On kuitenkin pidettävä selkeästi kiinni vastuurajoista. Vastuu ei saa missään vaiheessa haihtua ilmaan: 1. yhteistyökykyisyys on avainominaisuus 2. tavoitetietoisuus 3. itsenäisyys ja kokonaisnäkemys 4. oikea itsetunto Koko johtajakauteni pidin työhuoneeni seinällä pientä sanomalehtileikettä, jossa oli kirjoitettuna Theodore Rooseveltin tiivistys johtamisesta: ”Paras johtaja on se, jolla on kylliksi järkeä valita pätevät ihmiset tekemään se, mitä hän haluaa tehtävän ja kylliksi itsehillintää olla puuttumatta asioihin, kun nämä tekevät sen.” Työurani ajan olen listannut mielestäni tärkeimpiä johtamisteesejäni. Ne ovat vuosien varrella jonkin verran muuttuneetkin, mutta tässä esitän niistä tärkeimmät: 1. Näe kokonaisuuksia – näe riittävästi eteenpäin: havaitse ajoissa ympäristössä ja asiakaskunnassa tapahtuvat muutokset 2. Suomalaisia johdetaan edestä (Adolf Ehrnrooth). Tämä muistaen, mitä Theodore Roosevelt edellä on sanonut. 3. Pelkällä palkalla ei voi johtaa (muista Maslovin tarvehierarkia) 4. Katso, että tieto kulkee: tiedota, puhu, kuuntele, kulje 5. Ole johdonmukainen ja turvallinen 6. Ole ahkera – olet esimerkkinä 7. Kiitä – palkitse – rankaise 8. Älä uhkaile – se on huonoin johtamiskeinoista 9. Tee päätöksiä – olet sitä varten 10.Pidä, minkä lupaat – ole luotettava 11. Kouluta – valmenna – jatkuvasti 12.Huolehdi jälkikasvusta – hanki itseäsi parempia alaisia Muutos on jatkuvaa Olemme täällä Suomessa johtaneet muutoksia vuosikymmenet. Sitä ovat tehneet johtajat elinkeinoelämässä, yhteiskunnan eri portaissa sekä puolustusvoimissa. Tärkeää on ymmärtää ajoissa kilpailijamaissa ja omassa yhteiskunnassa tapahtuneet ja tapahtumassa olevat muutokset. Tärkeää on reagoida muutoksiin nopeasti. Johtamisen pääfunktio on edelleen ihminen. Nykyisillä kansalaisilla on nyky-yhteiskunnan mukainen arvomaailma. Henkilöstö on tärkeä osa yrityksen strategiaa. Henkilöstön mukaan saaminen on johtajan tärkein tehtävä. Seppo Laalo 31 Kirjoittajat: Arto Toivanen Majuri Huoltokoulun apulaisjohtaja Mikko Rundelin Komentajakapteeni Huoltotoimiston päällikkö/ Uudenmaan Prikaati Palvellut: EHK:n varapäällikkönä BosniaHerzegovinassa 1996 Monikansallisen EHK:n päällikkönä Kosovossa 2004-05 NSE:n päällikkönä (oto huoltopäällikkö) Bosnia-Herzegovinassa 2006-07 Huoltopäällikkönä Afganistanissa 2008 Palvellut: A-komppanian varapäällikkönä Kosovossa 2004-05 NSE:n päällikkönä Tshadissa 2008 NSE:n päällikkönä Pohjoismaisessa taisteluosastossa 2010-2011 Polttoainesopimus. Tämä daami vie Gringoa ja lujaa neuvotteluissa. Kouluttajana LogC-PSO/OC kurssilla Itävallassa Hämeen Rykmentin Huoltokoulu on aloittanut yhteistoiminnan Itävallan armeijan huoltokoulun kanssa 2000-luvun alussa. Alussa yhteistoiminta rajoittui pelkästään opettajavaihtoon, mutta viime vuosina ovat mukaan tulleet myös koulujen henkilöstön ja kansallisen huoltojohdon vierailut ”Fact Finding” tavoitteilla. Vuodesta 2010 on hallinnollisten vastuiden siirtymisen myötä vastuu kouluttajan valitsemista ja määräämisestä Itävaltaan ollut PVKVK:lla. kurssi. Käytännön harjoitteita toteutetaan molemmille kursseille yhteisesti. Kurssin opetus keskittyy taktisen tason huoltoon johon liittyviä luentoja ja etenkin harjoituksia on huomattava määrä. Kurssin opetus on järjestetty siten, että se palvelee niin YK:n, EU:n kuin NATO:nkin johtamiin operaatioihin lähteviä. Kurssin opetussisältöön kuuluvat mm. korkeatasoiset luennot edel- Niin Hämeen Rykmentin Huoltokoululla kuin Itävallan Armeijan Huoltokoulullakin on halu ja tarvekin ylläpitää ja kehittää kahden pienen liittoutumattoman maan välistä yhteistoimintaa huollon ja logistiikan alalla. Kurssi Itävallan Armeijan Huoltokoulu järjestää kerran vuodessa kriisinhallintaoperaatioiden huollon tehtäviin valmentavan kurssin Wienissä. Kurssi on tarkoitettu upseereille ja kestää kolme viikkoa. Upseereille suunnatun kurssin rinnalla on sen kahden viimeisen viikon ajan käynnissä aliupseereille tarkoitettu vastaava 32 Laivarahtaussopimusta valmistelemassa. lä mainittujen organisaatioiden toiminnasta, sen perusteista ja tavoitteista. Oppituntien aikana annetut todelliset esimerkit helpottavat aiheen ymmärtämistä esimerkiksi kansainvälisestä politiikasta Yhdistyneiden Kansakuntien päätöksenteossa ja sen vaikutuksista kriisinhallintaoperaatioihin. Kurssin huipentuma on kaksi päiväinen LOGEX. Harjoituksen voi sanoa olevan todellinen ”Helmi” operaatioon lähtevälle nuorelle huoltoupseerille. Harjoitukseen kuuluu 10 käytännön tehtävärastia autenttisilla paikoilla. Harjoituksessa oppilaat tekevät operaation aloittamiseen liittyen hankintoja ja sopimuksia joukkonsa maahan saapumisen ja sen huollon varmistamiseksi. Esimerkkeinä harjoitteista vaikkapa tilanteet, joissa oppilaat neuvottelivat joukkonsa jätehuollon ja polttoainetäydennysten järjestämisestä, tarvittavista kuljetuksista kuljetusyrityksen tiloissa, tiedustelivat rautatieaseman soveltuvuutta ja kapasiteettia sekä selvittivät laivakuljetuksiin liittyviä asioita satamakonttorissa. Harjoitukset nivoutuivat loistavasti toisiinsa ja niiden valmisteluissa on tehty erinomainen, mittava työ. Upseerikurssin vahvuus oli suomalaisittain pieni. Keskimäärin 6-10 itävaltalaista oppilasta osallistuu kurssille vuosittain. Ulkomaalaisia oppilaita kurssilla on yleisemmin Saksasta, Balkanin alueen maista ja Singaporesta. Ulkomaalaisten kurssilaisten määrä on keskimäärin 3-6 oppilasta. Palvelustehtävä kesäisessä Wienissä Kurssipaikkana oli Itävallan huoltokoulun kasarmi Wienin länsilaidalla. Opetus tapahtui pääasiassa luokkatiloissa kasarmilla englanniksi. Luokkatilat olivat siistit ja varsin riittävän kokoiset. Ruokailut tarjottiin kasarmin ruokalassa. Ruoka oli erittäin maittavaa ja tarjolla oli aina vähintään kaksi vaihtoehtoa pääruokaa ja erinomainen salaattibaari. Kasarmilla ei majoittunut varusmiehiä, joten päivällinen tarjoiltiin vain ulkomaalaisille opettajille ja oppilaille ennakkoilmoitusten perusteella. Majoitus oli järjestetty kasarmia vastapäätä olevassa armeijan henkilökuntahotellissa jonka pääasiallisena tarkoituksena oli tarjota majoituspaikka armeijan henkilöstölle näiden virkamatkojen aikana. Samanlaisia hotelleja on muissakin suurimmissa varuskuntakaupungeissa Itävallassa. Hotelli on oikea termi käytettäväksi tästä majoituksesta. Majoituksen taso oli vähintäänkin yleisesti käytetyn kolmen tähden hotellin luokkaa vastaanotto-, ravintola-, kuntosali- ja pesulapalveluineen. Mikäli varuskunnallinen aamupala ei aikaisen tarjoiluajankohtansa vuoksi kiinnostanut, sai hotellilta aamiaisen 1,60 € hintaan. Pientä omakustanteista lisäkorvausta vastaan on hotelliin mahdollista kurssin aikana majoittaa vaikkapa puoliso tai koko perhekin. Tilat ja olosuhteet sen kyllä mahdollistavat. Opetusvelvoitteita oli molemmille kursseille, pääpainon ollessa kuitenkin upseerikurssin opetuksessa. Opetusvelvoitteet ilmoitettiin ennen kurssin alkua ja niihin pystyi myös itse vaikuttamaan omien vahvuusalueiden ja kokemusten mukaisesti. Opetusvelvoitteet sisälsivät niin oppituntien pidon, harjoituksissa roolipelaajana toimimisen, kuin yleisenä kommentaattorina, Tutor/mentorina toimimisenkin. Muutoksia ja lisäyksiä tuli Laivarahtaussopimusta valmistelemassa. tavanomaiseen tapaan lukuisia. Opetuksessa haluttiin tuoda teorian lisäksi esille myös käytännön kokemukset ja niistä saadut opit. Käytännön kokemukset ja saadut opit kiinnostivatkin kurssilaisia selkeästi enemmän kuin teorialuennot. Opettajuuden lisäksi sai kurssilla mahdollisuuden täydentää omaa osaamistaan osallistumalla muiden pitämiin oppitunteihin oppilaana niiltä osin, kuin aika ei mennyt omien palvelustehtävien valmisteluun. Mieleenpainuvia harjoitteita Kansainvälisille kursseille tyypillisesti parasta antia ovat varmasti keskustelut oppilaiden ja opettajien kesken sekä tietysti verkostoituminen huoltoupseereiden kesken. Todella opettavainen oli käytännön neuvotteluharjoitus. Suomessahan huoltoupseerille ei juurikaan vielä neuvottelutaitoa opeteta, vaikka tarvetta sille löytyy ulkoistamisen ja paikallistason sopimustoiminnan kasvun myötä. Jo aiemmin mainittu Helmi, LOGEX on mittavan asiakirja- ja muun valmistelun tulos. Se on todellakin käytännön taitoa, sosiaalista sopeutumista ja neuvottelujoustavuutta mittaava ja opettava harjoitus. Kurssilaiset olivat harjoituksen jälkeen henkisesti uuvuksissa. Harjoituksessa tuotiin heille esille lähes kaikki haasteet ja mahdollisuudet jotka heitä operaatioalueella odottavat. Kaikkiaan harjoitus on erinomainen ja mieleenpainuvana sekä erityisen opettava. Kulttuuria, kulinarismia ja muuta ajankäyttöä Päivän opetusohjelma päättyi yleensä neljän - viiden aikaan iltapäivällä. Tällöin jäi vielä hyvin valoisaa aikaa kaupunkiin Paikallinen kunnossapitosopimus syntymässä. 33 tutustumiseen ja päivälliseen paikallisissa ravintoloissa. Lähimmältä asemalta kesti noin kymmenen minuuttia metrolla Wienin keskustaan. Sotilashotellilta asemalle käveli noin viidessä minuutissa. Kaupunki on todellinen aarreaitta. Vaikka mahdollisuutta kaupunkiin tutustumiseen hyödyntäisi päivittäin, ei silti kykene kaikkea Wienin kulttuuria, arkkitehtuuria, historiaa ja muita nähtävyyksiä näkemään ja kokemaan. Tapahtumista ja tilaisuuksista, museoista löytyy varmasti jokaisen makuun soveltuvia kohteita, liikkui sitten yksin tai perheen kanssa. Pakollisia kulinaristisia kokemuksia lienevät Wienin -leikkeet ja aidosti Aidot Sacher -tortut Hotel Sacher”ssa. Kolmen viikon kurssin viikonloput olivat lauantaiaamupäiviä lukuun ottamatta vapaat. Ensimmäisen lauantain ohjelmaan kuuluu opastettu kierros historiallisilla paikoilla ja sotamuseoon tai keskiaikaiseen toriin erilaisine toimintanäytöksineen. Näistä voisi kirjoittaa oman alueella koulutusosio. Ilmapiiri kurssilla on hyvä ja avoin. Sosiaaliset tapahtumat kurssin aikana mahdollistavat hyvin verkostoitumisen, mistä voi olla arvaamatonta apua seuraavassa kansainvälisessä tehtävässä. Ensi vuoden kurssiajankohta ja suomalainen kouluttaja Seuraava LogC-PSO OC kurssi järjestetään Wienissä 3.–21.6.2012 välisenä aikana. PVKVK valmistelee tämän vuoden lopussa seuraavalle kurssille kouluttajaksi lähetettävän upseerin valintaa. Valitettavasti kouluttajatehtävään ei ole, kenties ajankohdan tai kurssin pituuden vuoksi, ollut liikaa innostuneisuutta. Toivottavasti tämä muuttuu pian ja esimiehetkin näkevät tämän alaistensa mahdollisena oppimis- ja kasvuympäristönä. Kurssille lähetettävältä upseerilta edellytetään perustietoja ja kokemusta Unelma-ammatti. KRIHA -operaatioiden logistiikasta. Kokemuksen olisi mieluiten oltava huoltopäällikkö- tai materiaaliupseeritasoista, mutta toimialakohtaisillakin kokemuksilla kyllä pärjää. Englannin kielen tulisi olla vähintäänkin ymmärrettävää. Aiemmin kirjoituksessa mainittiin mahdollisuudesta ottaa perhe mukaan tälle virkamatkalle. Tämä on mahdollista ja tällainen harvinainen mahdollisuus tulisi myös hyödyntää. Perhe tai puoliso voi tietenkin olla ”toimialueella” myös vain osan kurssin kestosta. Saadut kokemukset ja hyödyt korvaavat varmasti moninkertaisesti aiheutuneen vaivan ja kustannukset. Kirjoittajat antavat auliisti lisätietoja tästä kouluttajatehtävästä. Opetusmateriaaliakin on jo valmiina. Kouluttajan tehtävään siis valitsee PVKVK… Aufwiedersehen Roolipelaajat eläytyivät odottaen rauhanturvaajien reaktioita. sota/historiallisen artikkelin. Toisen lauantain ohjelmassa oli tutustuminen kansallisaarteisiin ja kruunun jalokiviin sekä von Habsburgien suvun kryptaan. Kurssin tutustumisohjelmaan kuului 1. Huoltorykmentti Grazissa ja YK:n toimisto Wienissä. Ilahduttavaa oli nähdä, miten Itävalta armeijoineen kamppailee samojen haasteiden kanssa kuin me täällä Suomessakin. Yhtä riemastuttavaa oli havaita, että meilläkin käytössä olevat laitteet ja toimintatavat olivat myös Itävaltalaisten onnistumisaluetta. Kurssin Take Away Kurssille ei Suomesta ainakaan toistaiseksi lähetetä oppilaita. Kurssin opetus on kuitenkin hyvällä tasolla ja sen antamilla tiedoilla ja taidoilla on varmasti käyttöä KRIHA -operaatioon huollon tehtävään lähtevällä upseerilla. Suomessa järjestettäviltä huollon kursseilta puuttuu edelleen LOGEX:n kaltainen todellista käytäntöä ja toimintaa operaatio- 34 Laivurin neuvotteluilme seinillä valokuvat perheestä. Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo-ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog Oy Hatanpään valtatie 30 33100 TAMPERE Puh. 020 469 7000 www.millog.fi 35 Kaaderin vuosi Nykymuotoisen sotatieteen kandidaatin tutkintoon kuuluva aselajikoulutus kestää kolmanneksen koko koulutuksesta. 96. Kadettikurssin yhdeksänhenkinen huolto-opintosuunta suuntasi akateemisen vuoden jälkeen kurssinsa kohti Hennalan varuskuntaa, käytännön opin viitoittaessa tulevaa tietä. Huollon aselajiopinnot ja koulutus luovat edellytykset tulevalle sotatieteen kandidaatille toimia sodanajan huoltokomppanian päällikkönä ja jääkäripataljoonan huoltopäällikkönä. Huollon toimenpiteillä ja niiden toteutumisella luodaan edellytykset joukkojen taisteluille ja taistelu- ja toimintakyvyn ylläpitämiselle. Sotaisan ydinbisneksen ohella Huoltokoulu on tarjonnut myös vahvat perusteet ja puitteet opiskelijoille kehittyä tuleviin kouluttajan tehtäviin. Johtamis- ja kouluttamissuorituksia on tullut jokaiselle kadetille runsaasti kuluneen vuoden aikana. Yhteistoiminta muiden palkatun henkilökunnan kurssien kanssa ja jatkuva varusmiesten kouluttaminen, niin Hälvälän lentokentän suoralla kuin ampumaharjoituksessa Lohtajalla, luovat hyvät edellytykset työelämää varten. Johtamis- ja kouluttamissuoritukset vaihtelevat ryhmänjohtajasta jääkäripataljoonan huoltopäällikköön tai aamureippailusta ensihoitoaseman perustamiseen – tarjoten jokaiselle jotakin. Täysillä päin… Syksyn opintojen painopisteenä oli jääkärikomppanian huoltojoukkueen toiminta – huollon peruspalikka. Kyseisen joukon toimintaa opiskellessa vierähtivät ensimmäiset viisi viikkoa. Kyseinen osajakso huipentui kahteen viikon harjoitukseen Hälvälän kankaalla. Harjoituksissa ryhmitimme vuoronperään huoltojoukkuetta ympäri harjoitusaluetta. Tilanteen mukaisen toiminnan ohella kurssin kesken käytiin pienelle poikaporukalle tyypillistä akateemista väittelyä ja keskustelua mihin yksittäinen huoltokoulutettu ratsumies tarvittaessa kykenee. Lokakuussa taistelut taukosivat toistaiseksi ja siirsimme taisteluvarustuksen odottamaan tuoreempia konflikteja. Viikon mittaisen ensiapukurssin jälkeen alkoi yksi syksyn odotetuista kohokohdista, sotilaskuljettajakurssi. Kyseinen kurssi päättyi viikon mittaiseen kenttäkoulutusharjoitukseen Padasjoella. 36 Huoltojoukkueen ryhmittymiskäsky Hälvälän maastossa. Maavoimien uudistettu taistelutapa edellyttää myös huollolta entistä suurempaa valmiutta ja kykyä taisteluun jalkaväen tapaan. Huoltokoulun koulutuksessa ”tilanne on päällä” ja perinteisiä jalkaväen taitoja ei ole unohdettu koulutuksessa. Huoltokoulussa Kurssin myötä saimme arvokasta kokemusta ajoneuvon kunnossapidosta, naamioinnista ja totta kai itse ajamisesta vaihtelevissa olosuhteissa. Päivitettyämme ajokorttimme suuntasimme vielä viikoksi työkoneiden pariin trukkikurssille. Mutterin kiristelyn ja öljyisten rättien parista siirryimme kehittämään koulutustaitojamme. Huoltojoukkueen koulutusharjoituksen ja ITKK- kouluttajakurssin aikana jokainen kadetti pääsi tekemisiin oikeiden varusmiesten kanssa. Jälkimmäisellä kurssilla luotiin pohjaa Lohtajalla suoritettuun ITKK-ammuntaan. Lohtajan ampumaharjoituksen ohjelmistoon kuului myös kadettijohtoisia räjäytysharjoituksia, ryhmä- ja EOD-ammuntoja. Aseiden hiljentyessä Lohtajalla hiljentyi samaan aikaan myös huolto-opintosuunta joulun viettoon sekä odottelemaan uuden vuoden tuomia haasteita. Ja paareilla pois… Joululoman loputtua ja uuden vuoden koittaessa uusine kujeineen, alkoi myös uudet isomman mittakaavan tuulet puhaltaa opetuksessa. Taktiikan suurennuslasi siirtyi tarkastelemaan jääkäripataljoonan huoltoa. Huoltokomppanian kanssa puuhastelu sai uudet puitteet, kun saimme perusteita myös prikaatitason huollosta. Muutaman tajuntaa ahtauttavan lähiopiskeluviikon jälkeen siirryimme syksyltä tutulla tyylillä harjoittelemaan huoltokomppanian taistelua. Harjoituksissa päästiin ryhmittämään huoltokomppanian eri joukkueita ja tarkastelemaan joukkueiden suorituskykyjä eri olosuhteissa. Taktiikan opintojen todellinen koetinkivi oli taktiikan opinnot päättävä johtamisharjoitus maaliskuun toisella viikolla. Harjoituksessa pääsimme maistamaan esikuntatyöskentelyä ja huollon toiminnan käytännönjohtamista. Harjoitus päättyi opiskeluajan ikimuistoisimpaan tenttien rykelmään, jossa koeteltiin kadettien toimintakyvyn jokaista osa-aluetta tasapuolisesti. Taktiikan opintojen päätyttyä oli luvassa sivistävämpää kolutusta logistiikan perusteiden muodossa. Kevään edetessä syvensimme ensiaputaitojamme ja lisäksi ehdimme myös käydä puhdistamassa kuutioittain Työtjärven tummaa vettä. Toukokuun koittaessa alkoi myös kauan odotettu todellinen oman ammattitaidon mittari kadeteille – viisiviikkoinen työharjoittelu tulevissa joukkoosastoissa. Se tarjosi kaikille vaihtelevia haasteita todellisessa työympäristössä. Työharjoittelun aikana monet irtonaisel- 37 Huollon kädentaidoista pidetään huolta. Kaikkien toimialojen pääkaluston ja toimintaperiaatteiden hallinta kuuluu nuoren huoltoupseerin perustaitoihin. Kadeteista ei kouluteta kenttäkirurgeja, mutta laaja ensiapukoulutus kuuluu opintoihin. takin tuntuneet opinnot osoittivat oman paikkansa ja merkityksensä kadeteille annetussa koulutuskokonaisuudessa. Epävarmuus oman ammattitaidon riittävyydestä karisi nopeasti harjoittelun edetessä. Siinä missä aikaisemmat opinnot, niin varsinkin viimeinen vuosi Huoltokoulussa oli luonut hyvät valmiudet kohdata työelämän haasteet. Viisi viikkoa menee nopeasti, varsinkin jos nauttii siitä mitä saa tehdä. Yksikään huolto-opintosuunnan kadetti ei olisi halunnut takaisin koulun penkille, mutta niin koitti sekin hetki. Valmistumisen välissä seisoi vielä muutama haaste, joista kurssi selvisi vuoden aikana muodostuneen yhteishengen avulla loistavasti. Kurssi pääsi osallistumaan IMPI12 harjoitukseen huollon johtoportaassa, sekä perehtymään uudistetun taistelutavan aiheuttamiin muutoksiin huoltokomppanian taistelussa ja toiminnassa. Taisteluiden laannuttua kurssi suuntasi palauttamaan ja kehittämään fyysistä toimintakykyään Vierumäelle. Liikuntaleirillä aktiviteetit olivat monipuolisia ja kolmen päivän rupeaman jälkeen kurssilaiset siirtyivät ansaitulle kesälomalle. Loman jälkeen kurssi suuntasi Viroon kansainväliseen toimintaan orientoivalle opintomatkalle. Matkaan kuului vierailuita eri varuskuntiin, perehtymistä upseerien koulutukseen sekä tutustumista uusiin ihmisiin. Matkan jälkeen tuli kurssin aika jättää haikeat hyvästit Huoltokoululle ja lukita tuvan ovet viimeistä kertaa. Valmistumisen edessä seisoo enää Santahaminassa vietettävät vauhtiviikot. Syyskuun koittaessa voidaan varmuudella luvata, että joukko-osastoihin tulevat luutnantit ovat koulutettu vastaamaan heille asetettuihin haasteisiin. 96. KadK, Huolto-opintosuunta Teoriasta käytäntöön. Luokkaopetuksen ja hygieniapassin suorittamisen jälkeen siirrytään tositoimiin. Oman oppimisen kannalta itse keitetyn aterian maku on paras palaute oppimisesta. Pura ja kokoa. Varastosta otetun ensihoitoaseman pystyttäminen talviseen maastoon on lastenleikkiä kadeteille. Räntäsateen ja sitä seuranneen pikkupakkasen jälkeen ensihoitoaseman purkaminen ja pakkaaminen onkin muutamaa kertaluokkaa vaativampaa. 38 PERINTEINEN HUOLTO Miinalaiva Uusimaan tehtävät ja suorituskyky selvitettiin vieraille tarkasti. Opastuksesta huolehtineita varusmiehiä eivät lukuisat kysymykset hämmentäneet, vastaus löytyi kaikkeen. Merihenkistä huoltotapahtumaa vietettiin Turussa Kiehtova kalustoesittely Ohjelma jatkui SMMEPA:n aluskalustoon ja Pansion tukikohtaan tutustumisella. Miinalaiva Uusimaan esittelystä huolehti kolme aluksella palvelevaa varusmiestä. Nuorten miesten ammattimaiset otteet kertoivat koulutuksen hyvästä tasosta ja sitoutumisesta palvelukseen Merivoimien perinteisen hyvässä hengessä. Oppaiden fiksu esiintyminen herättikin runsaasti kiitosta ja ihastusta vieraiden keskuudessa. Tiukka huoltomieskisa Iloinen joukko huoltoveljiä tukijoukkoineen kokoontui 25. elokuuta Pansion Meriupseerikerholle perinteisen huoltotapahtuman avajaistilaisuuteen. Komentaja Marko Karppinen toivotti vieraat tervetulleiksi lämminhenkisessä avajaispuheessaan. Tapahtuman tarkennetun ohjelman selvityksen jälkeen päästiin nauttimaan keittiön herkullisista antimista. Lounaan päätteeksi komentaja evp. Matti Ketola perehdytti vieraat kerhon ja sen esineistön kiinnostavaan historiaan. Yhdistyksen puheenjohtaja, eversti Risto Kosonen luovutti oman puheenvuoronsa päätteeksi isännille Huoltoupseeriyhdistyksen standaarin. Komentaja Marko Karppinen ottaa vastaan yhdistyksen standaarin puheenjohtaja eversti Risto Kososelta. Päivän ohjelma on selvillä, herkullinen lounas nautittu, joten hymykin on herkässä! 40 Ilmeet ovat hieman jännittyneitä komentaja Marko Karppisen tervetuliaispuheen aikana. Mitä onkaan päivän mittaan tulossa? Kisan ainoana lajina oli tänä vuonna mielenkiintoinen discgolf-kierros, jota isännöi ja valvoi komkapt. Jarkko Källi perheineen. Rastikysymyksiä ei esitetty, TAPAHTUMA TURUSSA joten joukkueiden kirjaamat tärpit jäivät odottamaan myöhäisempää käyttöä… Kilpailulaji osoittautui yllättävän haastavaksi, jossa tarvittiin sopivissa määrin tarkkuutta, voimaa ja ripaus oveluutta. Tasainen kilpailu ratkesi vasta viime metreillä tarkastuslaskentaan, joka ei aiheuttanut protesteja. Runsaan kolmen tunnin ulkoilun tuoma näläntunne häivytettiin tehokkaasti varuskuntaruokala Poijussa, josta päästiin ripeästi jatkamaan illan ohjelmaa. Komentajakapteeni Jarkko Källi suorittaa tarkastuslaskentaa Kososten tiimin tarkassa valvonnassa. Yhdistyksen kunniajäsen Arto Arvonen keskittyy ratkaisuheittoon. Putti osui kohdalleen! Merellistä historiaa ja laadukasta musiikkia Aurajoen rannalla sijaitseva merimuseo Forum Marinum osoittautui maineensa veroiseksi. Opastettua kierrosta sisätiloissa täydensi Aurajoen rannalle ankkuroidut museoalukset. Paikalla oli myös Ruotsista vierailulle tulleita museoituja torpedoveneitä. Illan päätteeksi vieraat saivat nauttia hienosta MILjazz-konsertista, jonka laadusta vastasivat Ilmavoimien Big Band solistina Jarkko Ahola, Laivaston Soittokunta solistina Victoria Tolstoy sekä Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Band solistinaan Jonna Geagea. Ilmakin suosi vieraita, joten Huoltotapahtuma sai arvoisensa päätöksen. Parhaat kiitokset vielä isännille vaivannäöstä ja hienosta tapahtumasta! 41 Discgolfissa kokeiltiin monenlaista tyyliä ja taktiikkaa Kisa osoittautui varsin tasaiseksi, mutta mestaritkin erottautuivat lopulta joukosta 42 Aurajoen ylpeys, Suomen Joutsen, kaikessa komeudessaan ei voi olla herättämättä ihastusta. Opastettu kierros Forum Marinumissa antoi hienon läpileikkauksen Suomen merenkulun historiasta. 43 Källin perheen juniorit antoivat mallisuorituksen laivan keulavisiirille kiipeämisessä. Haasteeseen ei vastannut kukaan ... MILjazz-konsertti oli odotettuakin vauhdikkaampi ja huoltotapahtuma saatiin päätökseen hienon show´n merkeissä. 44 Pidämme autosi tien päällä, tuottavassa työssä, tarvittaessa vaikka kellon ympäri Ammattitaitoista monimerkkipalvelua Valtakunnallinen puh 010 2320 100 Päivystys 24/7 puh 010 2320 841 raskone.fi Kutsu HUOLTOUPSEERIYHDISTYKSEN SÄÄNTÖMÄÄRÄISEEN SYYSKOKOUKSEN JA KENTTÄHUOLTOA KÄSITTELEVÄÄN SEMINAARIIN Huoltoupseeriyhdistys ry pitää sääntömääräisen syyskokouksen 7.11 klo 17:30 Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa. Kokouksessa päätetään sääntömääräisistä asioista mm. toimintasuunnitelmasta ja hallituksen ja valtuuskunnan kokoonpanosta vuodelle 2013. Kokousta edeltää valtuuskunnan kokous klo 16:00. Vuosikokouksen liittyen järjestetään Maanpuolustuskorkeakoulun ja Huollon tarkastajan eversti Jussi-Petri Hirvosen tukemana seminaari aiheena “Uudistuva kenttähuolto”. Seminaari järjestetään Maanpuolustuskorkeakoulun tiloissa Santahaminassa klo 13–16. Tilaisuuteen ovat kaikki Huoltoupseeriyhdistyksen jäsenet tervetulleet. Seminaari- ja kokouspäivän lounaan, kahvin ja iltapalan tarjoaa Huoltoupseeriyhdistys. Seminaariin tai/ja vuosikokoukseen osallistuvien tulee ilmoittautua järjestelyä ja kulkulupaa varten HUY:n sihteerille osoitteeseen jere.perkiokangas@mil.fi puh 0299530548 tai juha.ponto@mil.fi puh 0299530517. Kokoontuminen Santahaminassa päärakennuksen eteen 7.11. klo 12 (lounaalle osallistuvat), klo 12:45 seminaariin osallistuvat ja klo 17:00 vuosikokoukseen osallistuvat. Tervetuloa! HUY:n hallitus Alustava ohjelma 7.11. klo klo klo klo klo klo 12–12:45 13–14:15 14:15–14:40 14:40–16:00 16:00– 17:30– lounas Avaus HUY:n puheenjohtaja ev R Kosonen Uudistuva kenttähuolto ja Kenttähuollon johtaminen Huollon tarkastaja ev J-P Hirvonen Kahvitauko Huollon toimialat ja Kenttähuoltojoukot Valtuuskunnan kokous HUY:n sääntömääräinen syyskokous Kutsu 46 Uutta ruista ranteeseen! Pirkka ruispalat UUSI RESEPTI! Suurempi pakkauskoko 1 49 ps 9 kpl/450 g (3,31/kg) Pirkka ruispalat ovat saaneet uuden reseptin, koon ja suuremman pakkauksen. Pirkka ruispalat on pehmeä ja herkullinen koko perheen ruispalaleipä, jonka lempeä rukiin maku sopii päivän jokaiselle aterialle. Tuote on lisäaineeton. TÄMÄN JA YLI 2000 MUUTA PIRKKA-TUOTETTA SAAT VAIN K-RUOKAKAUPOISTA Huoltoupseeri PL 5 15701 Lahti Asiakasomistajuus kannattaa! Turun Osuuskauppa – vastuullisesti Varsinais-Suomen asialla! Meillä vastuullisuus on arjen tekoja asiakkaiden, henkilökunnan, oman toimialueen ja ympäristön hyväksi. www.tok.fi
