docTässä numerossa keinoja oppia, opettaa ja kehittyä hyväksi
download 
Report Transcription
Tässä numerossa keinoja oppia, opettaa ja kehittyä hyväksi
1 • 2012 Tässä numerossa keinoja oppia, opettaa ja kehittyä hyväksi alaiseksi ja hyväksi johtajaksi Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen tutkimusklubien avulla •opiskelijaohjausta kehittämisverkoston toimintana •asiantuntijuutta urakehityksn keinoin •ryhmäohjauksella oppimisuloksia •simulaatio-oppimisella vuorovaikutustaitoja ja potilasturvallisuutta •miten täydennyskoulutus vaikuttaa? Osaava lähihoitaja 2020 1•2012 3Pääkirjoitus Hyvät alaiset – hyvät johtajat Irma Kiikkala 4 Johtaminen uuden Kaste-ohjelmanm kehittämiskohteena Marjukka Vallimies-Patomäki 7 Tajan puheenjohtajan palsta Palkkaatko ulkomaisia työntekijöitä? Helena Vertanen 8 Alaistaidot - Johdettavat esimiehen resurssina Ari Heiskanen 10 Kirjauutuudet 11 Päivityksen tarpeessa? Ida Mielityinen 40. vuosikerta 12 Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen tutkimusklubien avulla – Kuvaus tieteellisen tiedon käytöstä näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisessä Tuovi Erkkilä, Anneli Sarajärvi, Kirsi Johansson ja Tarja Poikkeus Pro terveys -lehti ilmestynyt vuodesta 1972 (Ylihoitajalehti 1972-2004) 16 Opiskelijaperehdytyksen kehittäminen näyttöön perustuen - valtakunnallisen opiskelijaohjauksen kehittämisverkoston toimintana Taija Hujanen, Minna Taam-Ukkonen, Susanna Teuho, Elina Koota, Pirkko Sivonen, Tiina Tarr, Kaisa Laatikainen, Anne Kylmälä ja Tove Ikonen 21 Väitökset lyhyesti 26 Henkisiin ja hengellisiin kysymyksiin vastaaminen gerontologisessa hoitotyössä – asiantuntijuutta urakehityksen keinoin Ikali Karvinen ja Liss Eriksson-Tapio 28 Simulaatio-oppiminen Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella – tavoitteena vuorovaikutustaitojen ja potilasturvallisuuden kehittäminen Terhi Saaranen, Heikki Paakkonen, Anne Vaajoki, Annamari Aura ja Kerttu Tossavainen 31 Työkaluja johtamisen haasteisiin ´Nollatoleranssi – Taltuta tuloksen tuhoojat´ Ann-Marie Turtiainen 32 Ryhmäohjauksella oppimistuloksia: Esimerkkinä terveystieteiden kandidaatintutkielma Eeva Liikanen, Sanna-Mari Ahonen, Kati Utriainen ja Mari Kangasniemi 36 Ylihoitajat avainasemassa hoitotyön kehittämisessä Minna Anttila, Maritta Välimäki, Anneli Pitkänen ja Raija Kontio 38 Vanhakin taitaa – miten täydennyskoulutus vaikuttaa? Kokemuksia gerontologisen päihdetyön kurssista Sisko Salo-Chydenius 42 Hyviä käytänteitä muistisairaiden ikäihmisten hoitoon ja palveluihin Minna Stolt, Jaana Koskenniemi, Merete Luoto, Maija Hupli, Riitta Suhonen ja Helena Leino-Kilpi 44 Osaava lähihoitaja 2020 Raili Hakala, SirpaTahvanainen, Tiina Ikonen ja Annemari Siro 48 Ikääntymisen haasteet Euroopassa Irma Mikkonen ja Ritva Väistö 2 Pro terveys 1 • 2012 JULKAISIJA/TOIMITUS Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry Rautatieläisenkatu 6, 00 520 Helsinki puh. 040 507 3648, fax 09 877 6231 eva.tilander@taja.fi www.taja.fi PÄÄTOIMITTAJA Irma Kiikkala, puh. 050 548 6433 irma.kiikkala@gmail.com SIVUNVALMISTUS Suunnittelutoimisto M.Gardemeister Oy Pohjoinen Hesperiankatu 15 A, 00260 Helsinki, puh. 09 4366 440 PAINOPAIKKA Kirjapaino Uusimaa Teollisuustie 19, 06150 Porvoo, puh. 020 6100 140 TILAUSHINNAT 2012 Hinnat ovat nettohintoja, alv 0 % vuosikerta 65 e irtonumero 10 e ISSN: 1795-3847 ILMESTYMIS- JA AINEISTOAJAT 2012 Nro Viimeinen Aineisto Ilmestymis varauspäiväpäivä päivä 1 2 3 4 5 6 7.2. 4.4. 23.5. 10.8. 19.9. 18.11. 14.2.8.3. 12.4. 3.5. 6.6. 27.6. 19.8.6.9. 27.9.18.10. 26.11.20.12. • Pääkirjoitus • Hyvät alaiset – hyvät johtajat Vuosi on jo pitkällä tämän lehden ilmestyessä. Maahan on saatu uusi missi ja uusi presidentti, joten näkyvät henkilöt ovat jo hoitamassa tehtäviään. Taustalla on tasainen humina: Euro –maat kriisissä, Kreikan kohtalo veitsen terällä, kuntarakennetta uudistettava, varuskuntia lakkautettava, säästöjä saatava, korkeakouluuudistus tehtävä, eläkeikää korotettava, kuntavaalit lähestyvät, työttömyys lisääntyy, verot nousevat, hyvinvointipalveluita uudistettava, flunssa-aalto iskemässä… Tässä todellisuudessa tehdään työtä kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi, sairaiden hoitamiseksi ja kuntoutumiseksi, syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja vähemmistöjen integroimiseksi yhteiskuntaan. Uudistuksia peräänkuulutetaan kuntauudistusten myötä ja muutenkin. Tehdäänkö 70 kuntaa vai muutama maakunta vai uudet viisi terveyspiiriä vai löydetäänkö jokin muu ratkaisu? Miten taltutetaan köyhyys, kuinka saadaan nuoriso löytämään paikkansa yhteiskunnassa? Pro terveys –lehden tämän numeron sisältö ja sen asiantuntevat kirjoittajat tukevat reipasta uudistumista. Tarvitaan johtamista, jonka kehittäminen on nyt uuden Kaste –ohjelman painoalue, siitä kirjoittaa Marjukka VallimiesPatomäki. Ari Heiskanen ottaa esiin alaistaidot ja kirjoituksesta käy ilmi, että hyviä, työhönsä sitoutuvia alaisia on siellä, missä hyvät johtajat tukevat, kannustavat ja auttavat kehittymään. Ei siis ole hyviä alaisia ilman hyviä johtajia, eikä hyviä johtajia ilman hyviä alaisia. Hyviä ammattilaisia kehittyy koulutuksen, harjoittelun ja perehdytyksen myötä, hyviä asiantuntijoita kehittyy edelleen työssä. Ammatillisen kehityksen tueksi ja asintuntijuuden syventämiseksi hyvät johtajat voivat käyttää tutkimusklubeja, kehittämisverkostoja, simulaatio-oppimista, urakehitysmalleja, ryhmäohjausta ja ajankohtaisiin haasteisiin pureutuvaa täydennyskoulutusta. Välitöntä asiakkaiden ja potilaiden hoitamista opitaan kehittämällä potilasopetuksen toimintamalleja ja kehittämällä uusia käytänteitä toimintatutkimusta hyödyntäen. Kaikki toimintamuodot ovat tarpeen ja kaikelle uudistamiselle on tilaa. Tämän lehden kirjoittajat kuvaavat näitä menetelmiä ja niiden käyttöä erilaisissa konteksteissa. meitä haastetaan nopeasti ikääntyvässä niukkojen taloudellisten voimavarojen yhteiskunnassa. Hyviä keinoja voi oppia tämän lehden kirjoittajilta ja sieltä, missä niitä jo on keksitty. Perustetaan kansalaisraateja vaasalaisilta oppien, kutsutaan yhteisöjä tukemaan jäseniään, kasvatetaan luottamusta ja vauhditetaan voimaantumista. Irma Kiikkala Minna Stolt ja työryhmä muistuttaa artikkelinsa myötä kasvavasta muistisairaiden joukosta ja Irma Mikkonen ja Ritva Väistö ikääntymisen haasteista. Kirjoittajat nostavat esiin myös sen, että alkanut vuosi on nimetty EU:n aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden vuodeksi 2012. Teemavuoden ”tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ikääntymisestä, edistää ikäystävällisiä ympäristöjä ja kääntää ikääntyminen mahdollisuudeksi, lisätä tietoisuutta tärkeistä aihealueista ja löytää hyviä toimintamalleja ja ratkaisuja niihin”. Ystävällisiä ympäristöjä ja mahdollisuuksien näkemistä tarvitaan ja siihen tarvitaan hyviä alaisia, hyviä johtajia ja myönteisiä asenteita. Luin jo väitteen, että ammattijärjestöt ovat yhteiskunnassa kehityksen jarruja! Voihan se jossakin määrin niinkin olla, mutta uskoisin tajalaisten voivan olla todellisia maailman parantajia ja inhimillisten voimien kokoajia. Siihen Pro terveys 1 • 2012 3 Marjukka Vallimies-Patomäki Johtaminen uuden Kaste-ohjelman kehittämiskohteena Valtioneuvosto vahvisti 2.2.2012 uuden Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (Kaste) vuosille 2012-2015 (STM 2012). Kaste-ohjelma on hallinnonalan pääohjelma, jossa määritellään kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistavoitteet ja –toimenpiteet. Uudessa ohjelmassa korostetaan johtamisen merkitystä palveluiden toimivuuden ja vaikuttavuuden kehittämisessä sekä henkilöstön saatavuuden, osaamisen ja hyvinvoinnin edistämisessä. Kaste-ohjelma perustuu lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta (733/1992). Kaste-ohjelmassa kuvataan sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistavoitteiden ja –toimenpiteiden ohella niihin liittyvät keskeiset lainsäädäntöhankkeet, ohjelmat, suositukset ja valvonnan painoalueet. Näin ollen Kaste-ohjelma kokoaa yhteen hallitusohjelmaan sekä sosiaali- ja terveysministeriön strategiaan perustuvan vuorovaikutus-, säädös- ja resurssiohjauksen. Kaste-ohjelma on saatavissa sosiaali- ja terveysministeriön kotisivuilta (www. stm.fi/kaste). sessä asemassa ehkäisevä työ ja varhainen tuki, asiakaslähtöiset ja vaikuttavat palvelukokonaisuudet, omahoidon tukeminen sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävät elämäntavat ja yhteiskunnalliset ratkaisut. Kasvavaan palvelutarpeeseen vastaaminen edellyttää myös alan työvoimatarvetta vastaavaa koulutustarjontaa ja työurien pidentämistä sekä tuottavuuden parantamista. Kaste-ohjelman tavoitteena on hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja palveluiden järjestäminen asiakaslähtöisesti. Päätavoitteet täsmennetään seuraaviksi alatavoitteiksi: Kaste-ohjelman tavoitteet Kaste-ohjelman tavoitteiden taustalla ovat terveys- ja hyvinvointierot väestöryhmien välillä, köyhyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden lisääntyminen, lastensuojelun kasvava tarve sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien yleisyys. Haasteena on lisäksi pitkäaikais- ja muistisairaiden lisääntyvä määrä väestön ikääntyessä. Taustalla ovat myös puutteet ja alueelliset erot sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon kasvavaan palvelutarpeeseen vastaaminen edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteellista ja toiminnallista uudistamista. Palvelurakenteen uudistaminen tapahtuu kuntarakenneuudistuksen pohjalta. Toimintatapojen uudistamisessa ovat keskei- Toimintatapojen uudistamisessa ovat keskeisessä asemassa ehkäisevä työ ja varhainen tuki, asiakaslähtöiset ja vaikuttavat palvelukokonaisuudet, omahoidon tukeminen sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävät elämäntavat ja yhteiskunnalliset ratkaisut. 4 Pro terveys 1 • 2012 1) Hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat: • Riskiryhmien osallisuus, hyvinvointi ja terveys lisääntyvät • Ehkäisevä työ ja varhainen tuki ovat vaikuttavia • Lähisuhde- ja perheväkivalta vähentyvät 2) Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja palvelut on järjestetty asiakaslähtöisesti: • Asiakkaat luottavat palveluiden laatuun ja vaikuttavuuteen • Johtamisella turvataan toimivat palvelut sekä osaava ja hyvinvoiva henkilöstö • Palvelurakenteet ovat taloudellisesti kestävät ja toimivat Kaste-ohjelmassa kuusi osaohjelmaa Kaste-ohjelmassa on kuusi osaohjelmaa, joissa on yhteensä 13 toimenpidettä. Osaohjelmista yksi kohdistuu riskiryhmien mahdollisuuksien parantamiseen, osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen. Osaohjelmista kaksi suunnataan kahden asiakasryhmän, lasten, nuorten ja lap- Marjukka Vallimies-Patom äki siperheiden sekä ikääntyneiden palveluiden uudistamiseen. Kolme muuta osaohjelmaa luovat edellytyksiä vaikuttavalle ja asiakaslähtöiselle palvelutarjonnalle. Osaohjelmat ja toimenpiteet on koottu taulukkoon 1. Johtaminen ja henkilöstön kehittäminen osaohjelmissa Johtamisen kehittämistoimenpiteet sisältyvät pääosin osaohjelmaan ”Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia”. Tämän osaohjelman lähtökohtana on palvelutarpeen kasvun edellyttämä työvoiman saatavuuden turvaaminen. Osaohjelman tavoitteena on vastata johtamisella asiakaslähtöisistä ja vaikuttavista palveluista sosiaali- ja terveydenhuollon uusissa rakenteissa. Tämä edellyttää henkilöstön saatavuuden varmistamista, osaamisen kehittämistä ja työpaikkaan sitoutumisen edistämistä, jotta voidaan turvata väestön palvelutarpeita vastaava sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjonta. Myös kolmessa muussa osaohjelmassa on toimenpiteitä tiedolla johtamisen, palveluita yhteensovittavan johtamisen ja henkilöstön osaamisen kehittämisestä. Nämä toimenpiteet on koottu taulukkoon 2. Kaste-ohjelman osaohjelma Kaste-ohjelman toimenpide I. Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen parannetaan 1.Tuetaan riskiryhmien selviytymistä kehittämällä osallisuutta edistäviä työmuotoja. 2.Lisätään kohdennettuja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen muotoja ja matalan kynnyksen palveluja. 3.Lisätään osaamista väkivallan ehkäisemiseksi. II. Lasten, nuorten ja lapsi perheiden palveluja uudistetaan 4.Kehitetään lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelu kokonaisuuksia ja otetaan käyttöön toimintamalleja, jotka tukevat perheitä, vanhemmuutta sekä lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä aikuisia. 5.Vahvistetaan ehkäiseviä ja varhaisen tuen palveluja sekä kehitetään lastensuojelutyötä. III.Ikäihmisten palveluiden rakennetta ja sisältöä uudistetaan 6.Toteutetaan ikäihmisten palvelujen rakennemuutos. 7.Kehitetään palvelujen sisältöä ja lisätään vanhenemiseen liittyvää osaamista. IV.Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaan 8.Tehdään asiakaslähtöisiä palvelukokonaisuuksia. 9.Varmistetaan tarpeenmukaisten palvelujen oikeuden mukainen saatavuus. V. Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi 10.Tuetaan tietovarantojen ja tietojärjestelmien uudistamista ja hyödyntämistä. 11.Vahvistetaan sähköistä asiointia. VI.Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia 12.Vahvistetaan johtamista uudistamaan palvelurakennetta ja asiakaslähtöisiä toimintatapoja sekä edistämään henkilöstön osallisuutta ja työhyvinvointia 13.Vahvistetaan johtamista edistämään henkilöstön riittävyyttä ja kehittämään osaamista. Taulukko 1. Kaste-ohjelman osaohjelmat ja toimenpiteet vuosille 2012-2015. Johtamisen ja työhyvinvoinnin osaohjelmassa käsitellään johtamisen kehittämistä useista näkökulmista. Ne liittyvät (1) henkilöstösuunnitteluun, (2) osaamisen johtamiseen ja (3) työhyvinvoinnin edistämiseen yhteistyössä työterveyshuollon kanssa sekä (4) toiminnan kehittämiseen uusissa palvelurakenteissa ja (5) sen edellyttämään osallistavaan johtamiseen. Lisäksi johtamista käsitellään (6) muutosjohtamisen ja esimiestyön sekä (7) johdon alueellisen yhteistyön näkökulmista. Henkilöstösuunnittelu Uudessa Kaste-ohjelmassa on tavoitteena jatkaa henkilöstövoimavarojen hallinnan työkalujen kehittämistä edellisen Kaste-ohjelman pohjalta. Hoitotyön henkilöstövoimavarojen hallinnan työkaluja kehitettiin VeTe-hankkeen VeTeHHhankkeessa (www.vete.fi). Henkilöstön riittävyyden turvaaminen edellyttää myös terveydenhuollon toimintayksiköiden osallistumista työvoima- ja koulutustarpeiden alueelliseen ennakointiyhteistyöhön terveydenhuoltolain (1326/2010) 35 §:n ja 42 §:n mukaiseksi. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstön kansainvälisen rekrytoinnin eettisten periaatteiden ja toimintamallien selkeyttämisen WHO:n suositusten (WHO 2010) mukaisesti. sekä arvioimalla niihin liittyviä sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalan säädöstarpeita. Sosiaali- ja terveysministeriössä vuoden 2011 loppuun toiminut, hoitotyön kansallisen toimintaohjelman (STM 2009) laatinut työryhmä teki alustavat ehdotukset (STM 2011) terveysalan kliinisten osaamiskokonaisuuksien laatimisesta ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelmasta valmistuneiden lisäkoulutusta varten. Lisäksi toimenpiteet sisältävät moniammatillisten oppimisympäristöjen kehittämisen sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden harjoittelua ja työssöoppimista varten. Työhyvinvoinnin edistäminen ja työurien pidentäminen Työnantajalla on vastuu työpaikan turvallisuudesta ja terveellisyydestä sekä työkykyyn vaikuttavien tekijöiden hallinnasta. Kaste-ohjelmassa hyvällä johtamisella edistetään työhyvinvointia ja tuetaan työurien pidentämistä huolehtimalla eri elämäntilanteissa olevien työntekijöiden työkyvystä sekä työn ja muun elämän yhteensovittamisesta. Tämä edellyttää myös työnantajan, työterveyshuollon ja työsuojelun yhteistyön vahvistamista sekä työhyvinvoinnin systemaattista seurantaa. Johtamisen vahvistaminen Uudet palvelurakenteet edellyttävät asiakaslähtöisten ja monialaisten toimintatapojen käyttöön ottamista. Tässä on kyse moniammatillisen toimintakulttuurin luomisesta ja asiakkaan Osaamisen johtaminen näkökulmasta toimivan palvelukokonaisuuden luomisesta monialaisessa yhteistyössä. HenkiHenkilöstön osaamisen suunnitelmallinen ja löstön työpaikkaan sitoutumisen ja työhyvinpitkäjänteinen kehittäminen on keskeinen osa voinnin edistäminen edellyttävät sellaisia uusia henkilöstöjohtamista. Osaamisen johtamiseen johtamiskäytäntöjä, joilla mahliittyvässä Kaste-ohHyvällä johtamisella dollistetaan ja tuetaan henkilösjelman toimenpiteesedistetään työhyvinvointia tön osallistumista toimintataposä on kyse työntekijän ja tuetaan työurien jen ja oman työnsä kehittämiseen osaamistarpeiden arvipidentämistä uusien palvelurakenteiden sekä oinnista ja niiden vertoimintayksikön perustehtävän ja kehittämistaamisesta organisaation osaamisvaatimuksiin strategian mukaisesti. Osallistavan johtamissekä osaamisen kehittämisestä työntekijän tavan kehittäminen sisältyi jo hoitotyön toikehittymissuunnitelman ja organisaation täymintaohjelmaan (STM 2009) ja sen alueelliseen dennyskoulutusstrategian mukaisesti. Myös eri toimeenpanoon VeTe-hankkeessa (www.vete.fi). ammattiryhmien välisen työnjaon kehittämistä jatketaan. Johtamistavan uudistamisen ohella Kaste-ohjelman tavoitteena on strategisen ja muutosKaste-ohjelmassa on määritelty toimenpiteet johtamisen vahvistaminen sosiaali- ja terveymyös koulutuksen työelämälähtöisyyden kedenhuollon rakenteellisessa ja toiminnallisessa hittämiseksi luomalla kansallisesti yhtenäiset uudistamisessa. Esimiestyön kehittämisessä kososiaali- ja terveysalan osaamiskokonaisuudet Pro terveys 1 • 2012 5 rostetaan myös potilasturvallisuuden ja asiakkaan oikeuksien toteutumisen johtamiselle asettamia erityisvaatimuksia. Johtamisen vahvistamiseksi onkin ratkaistava se, miten uusissa integroiduissa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteissa organisoidaan hoitotyön ja sosiaalialan ammatillisen työn ja asiantuntijatyön ohjaus ja osaamisen varmistaminen sekä moniammattilisen asiantuntemuksen käyttö toiminnan asiakaslähtöisyyden ja vaikuttavuuden kehittämisessä. Kaste-ohjelmassa on tavoitteena kehittää johtamisen tueksi alueellisia yhteistyöverkostoja uusien palvelurakenteiden mukaisesti. VeTe-hankkeessa (www.vete.fi) luotiin hoitotyön toimintaohjelman (STM 2009) pohjalta hoitotyön johdon ja asiantuntijoiden alueellisia yhteistyöverkostoja kuuden sairaanhoitopiirin alueella. Uuden Kaste-ohjelman hankerahoituksella on mahdollista kehittää näiden alueellisten yhteistyöverkostojen toimintaa edelleen esimerkiksi erityisvastuualueilla sekä laajentaa verkostojen toimintaa sosiaalihuoltoon uusien palvelurakenteiden pohjalta. Kaste-ohjelman toimenpiteet johtamisen ja henkilöstövoimavarojen kehittämiseksi II. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan 4. Kehitetään lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelukokonaisuuksia ja otetaan käyttöön toimintamalleja, jotka tukevat perheitä, vanhemmuutta sekä lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä aikuisia. • Vahvistetaan lapsiperhepalvelujen monialaista, poikkihallinnollista ja yhteensovittavaa johtamista. III. Ikäihmisten palveluiden rakennetta ja sisältöä uudistetaan 7. Kehitetään palvelujen sisältöä ja lisätään vanhenemiseen liittyvää osaamista. • Vahvistetaan gerontologista, ihmissuhde- ja yhteistyöosaamista yhteistyössä koulutuksesta vastaavien toimijoiden kanssa. V. Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi 10.Tuetaan tietovarantojen ja tietojärjestelmien uudistamista ja hyödyntämistä. • Tuetaan tietojärjestelmäratkaisuja, jotka mahdollistavat ajantasaisen ja kattavan tilasto- ja rekisteritiedonkeruun sekä tiedolla johtamisen. • Palvelujen johtamisessa, kehittämisessä, valvonnassa ja tutkimuksessa lisätään ihmisten hyvin vointia, terveyttä ja palveluja koskevan tiedon kansallista, alueellista ja paikallista hyödyntämistä. VI. Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia 12.Vahvistetaan johtamista uudistamaan palvelurakennetta ja asiakaslähtöisiä toimintatapoja sekä edistämään henkilöstön osallisuutta ja työhyvinvointia. • Vahvistetaan strategista ja muutosjohtamista sekä esimiestyötä kaikilla tasoilla asiakaslähtöisten palvelukokonaisuuksien rakenteellisessa ja toiminnallisessa uudistamisessa. Johtamisen tueksi kehitetään alueellisia yhteistyöverkostoja palvelujärjestelmän uudistamisen linjausten pohjalta. • Luodaan ja juurrutetaan käytäntöjä edistämään henkilöstön osallistumista prosessien toimi vuuden parantamisessa. Kehitetään henkilöstön monialaista työskentelyä ja yhteisvastuullisuutta asiakaspalvelun joustavuuden turvaamiseksi. • Edistetään hyvällä johtamisella eri elämäntilanteissa olevien ja eri työkykyisten työntekijöiden työkykyä, työhön osallistumista sekä työn ja muun elämän yhteensovittamista. • Toteutetaan henkilöstön työhyvinvointia lisääviä toimenpiteitä. Samalla arvioidaan niiden toiminnallisia ja taloudellisia vaikutuksia yhteistyössä työpaikan, työterveyshuollon ja muiden toimijoiden kanssa. Kehitetään työhyvinvoinnin systemaattista seurantaa ja kerätyn tiedon hyödyntämistä. 13.Vahvistetaan johtamista edistämään henkilöstön riittävyyttä ja kehittämään osaamista. • Kehitetään suunnittelun, mitoittamisen ja seurannan työkaluja henkilöstövoimavarojen hallintaan, henkilöstön koulutustarpeiden valtakunnalliseen ja alueelliseen ennakointiin, osaamisen arviointiin ja kehittämiseen. Selkiytetään henkilöstön kansainvälisen rekrytoinnin toimintamalleja. • Luodaan yhteistyössä koulutusyksiköiden ja muiden toimijoiden kanssa perustutkintojen jälkeisiä, kansallisia sosiaali- ja terveysalan osaamiskokonaisuuksia ja arvioidaan niihin liittyviä hallinnonalan säädöstarpeita. • Edistetään moniammatillista työssä oppimista ja jatketaan tehtäväkuvien ja -rakenteiden kehittämistä. Taulukko 2. Kaste-ohjelman toimenpiteet johtamisen ja henkilöstövoimavarojen kehittämiseksi. 6 Pro terveys 1 • 2012 Kaste-hankkeiden suunnittelu ja valtionavustuksen hakeminen Kaste-ohjelman mukaiseen kuntien ja sosiaalija terveydenhuollon kuntayhtymien kehittämistyöhön on varattu valtionavustuksia vuosittain 17,5 M€. Koko ohjelmakaudella määrä on yhteensä 70 M€. Valtionavustus voi olla enintään 75 % hankkeen kokonaiskustannuksista ja vastaavasti kuntien ja kuntayhtymien omarahoitusosuus vähintään 25 %. Hankkeissa voi olla mukana myös esimerkiksi alan koulutus- ja tutkimusyksiköitä. Valtionavustuksen hakuajan on suunniteltu päättyvän vuosittain syyskuun loppuun, jolloin hakerahoituspäätökset tehtäisiin seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä. Opas hankerahoituksen hakijoille julkaistaan maalis-huhtikuussa ministeriön sivuilla. Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoi yhteistyössä esimerkiksi Tekesin, RAY:n, Sitran ja ESR:n kanssa myös muuta kunnille, kuntayhtymille, yrityksille ja järjestöille tarkoitettua sosiaali- ja terveydenhuollon hankerahoitusta edistämään Kaste-ohjelman tavoitteita. Kaste-ohjelman osaohjelmissa viittaan näihin rahoittajatahoihin. Kaste-ohjelman toimeenpanosta vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta ja sen alainen johtoryhmä sekä viisi alueellista johtoryhmää. Kaste-ohjelman toimeenpanoa ohjataan valtakunnallisen ja alueellisten toimeenpanosuunnitelmien avulla. Uusi Kasteohjelma jatkaa osin edellisen ohjelmakauden kehittämistyötä. Kehittämishankeen voi rakentaa eri osaohjelmien toimenpiteiden pohjalta. Hankehakemusten tulee vastata kansallisten toimenpiteiden ohella alueellisia kehittämisen painoalueita. Hankehakemuksiin tulee liittää alueellisen johtoryhmän lausunto hankkeista. Näin ollen yhteistyö alueellisten johtoryhmien kanssa on tärkeää hakemuksia valmisteltaessa. Jokaisessa alueellisessa johtoryhmässä on myös hoitotyön asiantuntijoita. Kirjallisuus www.stm.fi/kaste www.vete.fi Marjukka Vallimies-Patomäki TtT, neuvotteleva virkamies Sosiaali- ja terveysministeriö • Tajan hallituksen puheenvuoro • Palkkaatko ulkomaisia työntekijöitä? Sosiaali- ja terveydenhuoltoon hakeutuu ulkomailta työntekijöitä ja heitä myös haetaan ulkomailta kotimaisen koulutetun työvoiman vähentyessä. Suomessa työskentelee eripituisia aikoja useasta maasta tulleita asiantuntijoita, opettajia, tutkijoita ja ammattihenkilöitä. Heitä palkattaessa yleensä on helppoa tarkistaa tutkinto- ym. työsuhteeseen liittyvät asiat, mutta ongelmia tulee työlupa- ja palkkausasioissa (verottaja jne.). Ulkomaalaisen tilapäiseen työskentelyyn tai maahanmuuttoon liittyy useita viranomaistahoja: poliisi, maistraatti, verottaja ja Kela. Jokaisella viranomaisella on omat ohjeensa, jotka voivat pahimmillaan olla jopa ristiriidassa keskenään. Työntekijä tarvitsee Suomessa työskentelyä varten mahdollisen oleskeluluvan lisäksi suomalaisen henkilötunnuksen palkan maksamista varten, Kela-kortin ja verotoimistosta lyhyttäkin työsuhdetta varten joko lähdeverokortin tai verokortin. Suomalaisen henkilötunnuksen ja EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville ja maahanmuuttajille myöntää Maistraatti poliisin lausunnon perusteella. Verottajalla on oikeus vastaanottaa henkilötunnushakemuksia tilapäistä työskentelyä varten (alle 1 vuosi). Tiedot verottaja välittää maistraatille, kunnes veronumeroa koskevan uudistuksen yhteydessä verottaja voi antaa henkilötunnuksen tilapäisesti töihin saapuville ulkomaalaisille. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon töihin tuleville Valvira myöntää hakemuksen perusteella oikeuden harjoittaa ammattia laillistettuna ammattihenkilönä (laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/94) tai oikeuden käyttää terveydenhuollon ammattihenkilön nimikesuojattua ammattinimikettä (asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä 564/94). Työnantajan on tarkastettava, että ulkomaalaisella työntekijällä on tarvittava työlupa siihen työhön, johon hänet on palkattu ja tehtävän edellyttämät tutkintotodistukset (Valvira). Työnantajan täytyy säilyttää kaikki ulkomaalaisen palkkaamiseen liittyvät asiakirjat vähintään neljä vuotta työsuhteen päättymisestä ja lisäksi on huomioitava arkistolain mukaiset säilytysajat. Näitä tietoja tarkastavat esimerkiksi Valvira, työsuojeluviranomaiset ja ulkomaalaispoliisi. Ulkomaalaisen palkkaamisessa on huomioitava; mistä maasta, mihin tehtävään ja kuinka pitkäksi aikaa henkilö tulee Suomeen työhön. EU/ETA-maiden, Norjan, Islannin, Liechtensteinin ja Sveitsin kansalaiset saavat työskennellä Suomessa kolme kuukautta ilman työntekijän oleskelulupaa. Yli kolmen kuukauden työskentelyyn tarvitaan oleskelulupa, joka haetaan paikallispoliisilta. EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevat tarvitsevat aina työntekijän oleskeluluvan (=työlupa). Kun työntekijä hakee poliisilta oleskelulupaa, hänellä täytyy olla mukanaan työsopimus tai tiedot työnteosta: pääasialliset työtehtävät, työn kesto ja luonne, palkka, sovellettava työehtosopimus ja irtisanomisaika. Ulkomaalaisen työntekijän palkkaamiseen liittyy monia lakisääteisiä työnantajan velvoitteita, jotka yleensä hoidetaan palkkapalveluiden toimesta samalla tavalla kuin kotimaisia työntekijöitä koskevat velvoitteet. Työnantaja ilmoittaa kuukausittain ja vuosittain viranomaisille työntekijöiltä perityt verot, eläkeja työttömyysvakuutusmaksut. Työnantaja maksaa myös työnantajan lakisääteisiä sosiaaliturva- ja vakuutusmaksuja. Viranomaiset ilmoittavat edellä mainitut tiedot tarvittaessa kyseessä oevan työntekijän kotimaahan. Helena Vertanen Kun olet palkkaamassa ulkomaalaista työntekijää, tarkista oman työnantajasi ohjeet tai palkkapalveluista, miten tulee toimia ja mitä lupia tarvitaan. Silloin olet voiton puolella eri viranomaistahojen ohjeviidakossa. Verottajan ja Kelan yhteinen infopiste ulkomaalaisille Suomeen töihin tulevalle on Helsingissä: In To Finland. Muita hyödyllisiä nettiosoitteita: www.mol.fi/finnwork , www.vero. fi, www.poliisi.fi, www.maistraatti.fi, www. kela.fi, www.valvira.fi/luvat/ammattioikeudet/ hakemusohjeet Onnea alkaneelle vuodelle kansainvälistyvässä työelämässä! Helena Vertanen Tajan hallituksen jäsen Pro terveys 1 • 2012 7 Ari Heiskanen Alaistaidot - Johdettavat esimiehen resurssina Artikkelissa tulee esiin uusi näkökulma alaistaitoihin: huippualaisia ei synny ilman huippujohtamista, joten parhaat organisaatiot saavat aina parhaat lahjakkuudet. Moderneista asiantuntijaorganisaatioista terveydenhuollon organisaatio on yksi monitahoisimmista, ellei monitahoisin. Sen osaaminen ja perustehtävän mukainen lopputulos – potilaalle tuotettu terveyshyöty – rakentuu monien eri ammattilaisten ja ammattiryhmien yhteistyön tuloksena. Tämänkaltainen tietointensiivinen organisaatio vaatii siellä työskenteleviltä johdettavilta poikkeuksellisen hyviä alaistaitoja. Olennaista on kuitenkin oivaltaa se, että esimiesten odotusarvoon vastaavat ”huippualaiset” eivät synny ilman johtamista. Heikko johtamisen laatu sammuttaa tehokkaasti liekehtivänkin lahjakkuuden ja suistaa sen suorituskyvyn mittapuulla tasolle keskinkertainen. Tietointensiivisessä maailmassa ja organisaatiossa yksilön resurssit ovat ratkaisevassa asemassa saavutettavien tulosten kannalta. Yksilön tiedot, taidot ja kokemus eivät kuitenkaan ole riittäviä arviointikriteerejä, vaikka näiden CV:hen hyvin tarkasti dokumentoitujen tietojen perusteella usein muodostammekin käsityksen yksilön sopivuudesta työtehtävään sekä yksilön potentiaalisesta arvosta koko tiimille ja organisaatiolle. Tietojen, taitojen ja kokemusten lisäksi pitäisi kyetä aina arvioimaan myös yksilön halua ja kykyä ajatella sekä tuottaa uutta tietoa, kasvattaa osaamispääomaansa ja kykyä nähdä oma osaamisensa tiimin ja koko organisaation työpanoksen tärkeänä osana ja täydentäjänä. Siten ihmisen muodon ottaneen lahjakkuuden kova ydin muodostuu kolmesta keskeisestä osa-alueesta: 1. Yksilön suorituskyvyn ydin: muisti, oppiminen, ajattelu, havainnointi, ongelmanratkaisukyky, tiedot, taidot ja kokemus. 2. Strateginen itseohjautuvuus, joka tarkoittaa yksilön valmiutta työn omaehtoiseen muotoiluun ja työroolinsa vastuunkantoon organisaation perustehtävän, päämäärien, tavoitteiden, arvojen ja strategian mukaisesti. 8 Pro terveys 1 • 2012 3. Työyhteisötaidot, joita voidaan kuvata myös ilmaisulla sosiaalinen käyttöliittymä. Tämän käyttöliittymän kuvakkeita ovat itsehillintä, empatia, kuunteleminen, ristiriitojen ratkaisukyky, kompromissitaidot ja toisten osaamisen arvostus. Mitä useampi kuvake on yksilön sosiaalisessa käyttöliittymässä, sitä parempi tiimipelaaja on kyseessä. Mitä enemmän yksilön työtehtävä edellyttää yhteistyötä toisten kanssa, sitä enemmän kuvakkeita yksilön sosiaalisessa käyttöliittymässä tulee olla. Luokittelin ”Kartoituksen ja artikkelin tausta –informaatiolaatikossa ”mainitsemani 356 kannanottoa ja keinoa lahjakkuuden kovan ytimen kolmen tekijän mukaan piirtääkseni niiden avulla kuvan esimiesten odotusarvoon vastaavasta ”huippualaisesta”. Koko aineisto jakaantui seuraavasti mainittuihin pääluokkiin ja niiden alaluokkiin (luokkien yhteydessä mainittu kannanottojen absoluuttinen määrä ja prosenttiosuus kaikista kannanotoista): 1. Yksilön suorituskyvyn ydin (yhteensä 72 kannanottoa; 20,2 %:a) • Johdettava havainnoi kehittämiskohteita työssään ja työyhteisössään ja kehittää työyhteisön toimintoja ja itseään (51 kannanottoa; 14,3 %:a) • Johdettava antaa koko osaamisensa työyhteisön käyttöön ja välittää aktiivisesti informaatiota organisaatiossa (21 kannanottoa; 5,9 %:a) 2. Strateginen itseohjautuvuus (yhteensä 78 kannanottoa; 21,9%:a): Luokitellun aineiston tämän osa-alueen kannanotot liittyivät johdettavan työtehtävän ja roolin sekä organisaation perustehtävän, päämäärien, tavoitteiden ja strategian ymmärtämiseen ja niihin sitoutumiseen ja niiden onnistuneesta suorituksesta vastuun kantamiseen. Lisäksi kannanotoissa korostettiin johdettavan Ari Heiskanen muutosvalmiutta nopeasti muuttuvassa ympäristössä, joka erityisesti vaatii johdettavalta taitoa motivoitua ja kykyä asennoitua optimistisestikin turhauttavissa tilanteissa. 3. Työyhteisötaidot (yhteensä 206 kannanottoa; 57,9 %:a): • Johdettava on avoin ja keskusteleva (92 kannanottoa; 25,8 %:a) • Johdettava on toisia kannustava ja toisten osaamista arvostava (10,4 %:a) • Johdettava antaa palautetta esimiehelle (43 kannanottoa; 12,1 %:a) • Johdettava ymmärtää esimiesroolin vaatimukset (empatiakyky) sekä luottaa esimieheen ja antaa tälle tukensa esimiestyössä onnistumiseen (34 kannanottoa; 9,6 %:a) Keskeisiä johtopäätöksiä kannanottojen perusteella Olemme hiljalleen siirtyneet useammilla toimialoilla aikakauteen, jossa työyhteisöissä aineeton pääoma on ottanut ylivallan aineellisesta. Terveydenhuollon organisaatiossa tämä on ollut totuus monia toimialoja pidempään. Monet terveydenhuollon organisaatioista analysoimani kyselyiden ja tutkimusten tulokset herättävät kuitenkin mielessäni kysymyksen: ”Onko sosiaalisten taitojen tärkeään ja vaativaan osa-alueeseen kiinnitetty riittävästi huomiota terveydenhuollon työpaikoilla, ja onko näitä osa-alueita parannettu systemaattisesti?” Tajan aineiston perusteella ensimmäinen tärkeä johtopäätös onkin, että työyhteisötaidot 59,7 prosentin painoarvolla ovat keskeinen alaistaitojen arvioitava osa-alue ja vaatimus ”huippualaiselle”. Tätä sosiaalista taitolajia johdettava tarvitsee 1) organisaation sisällä 2) asiakkaiden/potilaiden kanssa ja välillä 3) yhteistyöorganisaatioiden kanssa ja 4) organisaation keskeisten sidosryhmien kanssa. Toinen tärkeä johtopäätös on, että esimiesten odotusten muottiin täydellisesti sopivaa ”huippualaista” ei voi syntyä tai olla, mikäli johtamisen laatu on heikolla tasolla. Perustelen väitteeni muutamalla konkreettisella esimerkillä kytkemällä luokitellun aineiston lahjakkuuden kovaan ytimeen. 1. Yksilön suorituskyvyn ydin • Odotukset johdettavalta (=alaiselta): johdettava havainnoi kehittämiskohteita työssään ja työyhteisössään ja kehittää työyhteisön toimintoja. • Johtamisella varmistettava (mm.): esimies ottaa aktiivisesti vastaan kehittämisideoita, arvioi ne kustannus-/hyötysuhteen avulla, kytkee työyhteisön muut jäsenet jalostamaan ideaa, johtaa käyttökelpoiset ideat käytäntöön tai perustelee idean esittäneelle johdettavalle miksi hänen arki-innovaatiotaan ei oteta käyttöön. • Tehokkuuden kannalta olennaista (mm.): kehittämistyö ja johdettavien ideat kytkeytyvät riittävän vahvasti organisaation strategiaan, päämääriin, perustehtävään ja parantavat organisaation tehokkuutta, tuottavuutta ja taloudellisuutta. Erityisesti innovaatiotyötä on osattava johtaa systemaattisesti ja tavoitteellisesti. 2. Strateginen itseohjautuvuus • Odotukset johdettavalta (=alaiselta): johdettava kykenee työn omaehtoiseen muotoiluun strategian, perustehtävän ja päämäärien mukaisesti. Tämän lisäksi johdettava sitoutuu hänelle asetettuihin tavoitteisiin. • Johtamisella varmistettava (mm.): organisaation perustoiminta-alue (strategia, tavoitteet, perustehtävä ja päämäärä) on kommunikointi johdettaville ja johdettava näkee oman roolinsa merkityksen ja arvon tiimissä ja koko organisaatiossa. Lisäksi tavoitteet on viety henkilökohtaiselle tasolle asti. • Tehokkuuden kannalta olennaista (mm.): perustoiminta-alueen tärkeät osatekijät ja strategiakuvaus ovat konkreettisia ja ymmärrettäviä sisällöltään ja niin, että henkilö pystyy kytkemään sen kuvauksen oman työn suorittamiseen. Tavoitteiden osalta olennaista ovat mm. seuraavat tekijät: ne ovat mitattavia, yksilön työtä ohjaavia ja voimavaroja hyödyntäviä, saavutettavissa olevia, palaute- ja tuloskeskustelun ohjenuoria, jne. 3. Työyhteisötaidot • Odotukset johdettavalta (=alaiselta): johdettavalla on kyky keskustella ja kuunnella sekä valmius ja tahto omien mielipiteidensä avoimeen ilmaisuun työyhteisössä. • Johtamisella varmistettava (mm.): johtamisella on luotava edellytykset avoimelle keskustelukulttuurille. Toimenpiteinä tämä tarkoittaa esimerkiksi säännöllisten palavereiden pitämistä, erillisiä keskustelufoorumeita joko sähköisesti tai kasvotusten tai esimerkiksi aktiiviseen vuorovaikutusmeto- Kartoituksen ja artikkelin tausta: MI-Healhtcare Barometri Taja 2011 –Johtamisen nykytilakartoitus toteutettiin sähköisesti, Mercurin 3S -työkalulla joulukuussa 2010. Kyselylähettiin 774 vastaajalle ja määräaikaan mennessä kyselyyn vastasi 231 Tajan jäsentä. Kyselyn vastausprosentti oli 29,8 %:a. Kartoituksen vastausprosentti oli suunnilleen saman tasoinen kuin vuonna 2008 toteutetussa MI-Healthcare Barometri 2008 -kartoituksessa. Kartoituksessa esitettiin vastaajille viisi (5) avointa kysymystä. Tämä artikkelin sisältö perustuu vastaajien mielipiteisiin avoimeen kysymykseen 5: ”Millä keinoilla johdettavat voivat mielestäsi auttaa esimiestään onnistumaan johtamistyössään?” Kaiken kaikkiaan kannanottoja ja keinoja tuli yhteensä 362 kappaletta. Näistä luokittelin näiden artikkelin pohjaksi yhteensä 356 kannanottoja ja keinoa (98,3 %:a kaikista kannanotoista ja keinoista). diin perustuvia, henkilöstölle järjestettäviä kehittämis- ja koulutusratkaisuja. • Tehokkuuden kannalta olennaista (mm.): Kaikki osallistuvat palavereihin, palavereiden laatu on korkealla tasolla, keskustelua ohjataan ratkaisukeskeiseen suuntaan eri foorumeissa ja kehittämis- ja koulutusratkaisut kytkeytyvät organisaatiolle tärkeisiin asioihin joko lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä. Kolmas tärkeä johtopäätös on se, että koko lahjakkuuden ydin ja alaistaidot liittyvät hyvin vahvasti ajankohtaiseen ja tärkeään teemaan, työyhteisön hyvinvoinnin varmistamiseen ja edistämiseen. Ideaalitilanteessa jokainen työyhteisön jäsen on sisäistänyt aidosti sen, että valta ja vastuu työyhteisön hyvinvoinnista kuuluu jokaiselle työyhteisön jäsenelle. Mikään määrä ylimmän johdon, esimiesten tai muiden tiimin jäsenten älyllisiä ponnisteluja ei riitä rakentamaan hyvinvoivaa ja toimivaa työyhteisöä, jos yhdeltäkin riittävän vahvalta yksilöltä puuttuu työyhteisötaidot lähes kokonaan. Jo sanana tiimityö merkitsee jaettua vastuuta, ja ihmisen on aina helpompi kontrolloida omaa käytöstään kuin muiden. Jokaisella on mahdollisuus oppia taitavammaksi tekemällä yhteistyötä muiden kanssa. Jos joltakulta tiimin jäseneltä puuttuu tämä tärkeä tiimityöasenne, hänen asiantuntijuutensa perusta ei ole niin vahva kuin se potentiaalisesti voisi olla. Mikäli yksilö kykenee arvostamaan muiden osaamista, hän tekee heidän osaamisesta omaansa ja kehittyy koko ajan taitavammaksi joukkuepelaajaksi, siis esimiehen ja työyhteisön arvostamaksi ”huippualaiseksi”. Parhaat organisaatiot saavat aina parhaat lahjakkuudet. Lopuksi täytyy todeta vielä yksi tärkeä johtopäätös. Lopulta jokaisen terveydenhuollon organisaation menestyksen ratkaisee vain ja ainoastaan se, kuinka hyviä lahjakkuuksia se kykenee riveihinsä saamaan sekä se, miten se hyödyntää perustehtävän suorittamisessa tätä ihmisen muodon ottanutta lahjakuutta. Jo rekrytointitilanteessa on siten kriittisen tärkeää laajentaa katsetta CV-maailmaan dokumentoidusta tieto-, taito- ja kokemushistoriasta kaikille lahjakkuuden ytimen osa-alueille ja niin, että rekrytointitilanteessa painotetaan organisaatiolle tärkeitä asioita sekä niitä ominaisuuksia, joita tehtävään valittavalta henki- Pro terveys 1 • 2012 9 löltä odotetaan. Tällöin organisaatio kasvattaa onnistumisen mahdollisuuksia sille, että se saa joukkueeseensa sen ydinarvoihin sopivat ”huippualaiset”. Parhaat organisaatiot saavat aina parhaat lahjakkuudet. Johtopäätöksiä Ensimmäinen johtopäätös on, että työyhteisötaidot ovat keskeinen alaistaitojen arvioitava osa-alue ja vaatimus ”huippualaiselle”. Toinen johtopäätös on, että esimiesten odotusten muottiin täydellisesti sopivaa ”huippualaista” ei voi syntyä tai olla, mikäli johtamisen laatu on heikolla tasolla Kolmas johtopäätös on se, että koko lahjakkuuden ydin ja alaistaidot liittyvät hyvin vahvasti ajankohtaiseen ja tärkeään teemaan, työyhteisön hyvinvoinnin varmistamiseen ja edistämiseen. Neljäs johtopäätös: Lopulta jokaisen terveydenhuollon organisaation menestyksen ratkaisee vain ja ainoastaan se, kuinka hyviä lahjakkuuksia se kykenee riveihinsä saamaan sekä se, miten se hyödyntää perustehtävän suorittamisessa tätä ihmisen muodon ottanutta lahjakuutta. Kirjallisuus Heiskanen A. (2011) Nollatoleranssi: Taltuta tuloksen tuhoojat. Talentum, Helsinki. Ari Heiskanen, Strategia- ja tuloskonsultti, organisaatiotutkija, ROI Talent Management Oy Kirjauutuudet In Finland har vi this thing called reilu meininki Vähemmistövaltuutettu 10 vuotta (toim. Päivi Okuogume). Vähemmistövaltuutetun julkaisusarja 9, Helsinki, 2011. Vähemmistövaltuutettu on täyttänyt juuri 10 vuotta ja asian juhlistamiseksi Päivi Okuogume on toimittanut ansiokkaan teoksen. Kirja avaa ikkunan vähemmistövaltuutetun toimintaan, joka ainakin toistaiseksi on todella tarpeen. Nykyinen vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet siteeraa omassa kirjoituksessaan Euroopan ihmisoikeusinstituutin tutkimusta, jonka mukaan ”syrjintää esiintyy Suomessa muita EU – maita enemmän ”. Kirjan monet artikkelit ja muut tekstit antavat oivallisen kuvan Suomen vähemmistöistä, ulkomaalaisista ja erilaisista etnisistä ryhmistä ja heidän asettautumisestaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Oman paikkansa ovat saaneet niin saamelaiset, somalit, romanit, suomentataarit, venäjänkieliset kuin monet muutkin vähemmistöryhmät. Esille on nostettu syrjinnän monet muodot, ihmiskauppa ja vihapuheet. Kaikki tekstit ovat vahvoja puheenvuoroja moniäänisen Suomen puolesta syrjintää ja ihmisten hyväksikäyttöä vastan. Sosiaali- ja terveydenhuollossa kohdataan vähemmistöjen edustajat monissa eri tilanteissa. Päivi Okuogumen toimittama vähemmistövaltuutetun 10-vuotisjuhlakirja avaa silmiä ja lisää ymmärrystä vähemmistöjä kohtaan. Sen on syytä kulua ihmissuhdetyöntekijöiden käsissä. Irma Kiikkala Eliina Aro, Liisa Heinonen ja Eija Ruuskanen Väriä ja voimaa Parhaat ruokavalinnat diabeteksen hoidossa ja ehkäisyssä. Duodecim ja Diabetesliitto 2011. Kirjoittajat ovat ravitsemusterapeutteja, jotka pureutuvat terveelliseen ruokavalioon. He toteavat, että ravitsemusta koskevaa osin ristiriitaista tietoa tulvii runsaasti, joten ”pää meneekin helposti pyörälle”. Kirjoittajat rakentavat kirjansa sisällön diabeteskursseilla esitettyjen kysymysten viitoittamana ja ajattelevat evästävänsä lukijaa tekemään itse perusteltuja valintoja. Kirjassa esitellään niin Välimeren kuin Itämerenkin ruokavalio, muistutetaan marjojen, ruisleivän ja rasvaisen kalan erinomaisuudesta, puhutaan hyvät ja huonot rasvat ja hiilihydraatit, muistutetaan painonhallinnasta ja kirjoitetaan luku verensokeritason huolehtimisesta. Suolan vähentämisestä puhutaan, kevyttuotteisiin uskotaan, lautasmallia tarjotaan avuksi ja margariinia pitää panna leivälle. Kirjaan on koottu yksien kansien väliin ajankohtainen terveellinen ja diabeetikollekin sopiva ravitsemustietous. Sisältö noudattaa länsimaisen lääketieteen hyväksymiä viimeisiä suosituksia, joita myös Diabetesliitto noudattaa. Hyvä tietopaketti, mutta ravitsemukseen liittyvät ajankohtaiset ristiriidat jäävät ratkaisematta Irma Kiikkala 10 Pro terveys 1 • 2012 Ida Mielityinen Päivityksen tarpeessa? Osaamista pitää kehittää koko työuran ajan. Työnantajan täytyy antaa mahdollisuus ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen, mutta jokaisen on huolehdittava siitä myös itse. Vaatimukset pitkistä työurista edellyttävät uudenlaista panostusta aikuiskoulutukseen ja järjestelmälliseen osaamisen kehittämiseen. Tutkintoon johtava koulutus ei silti menetä merkitystään – se luo pohjan jatkuvalle, työuran aikana tapahtuvalle osaamisen kehittämiselle. Osaamisen kehittäminen ei ole synonyymi aikuiskoulutukselle, eikä se ole sama asia kuin henkilöstökoulutus. Osaamisen kehittäminen on laaja kokonaisuus, jolla tarkoitetaan henkilön osaamisen ja ammattitaidon kehittämistä koko työuran ajan. Oma osaamisen kehittäminen voi vaatia kevyttä päivittämistä, laajentamista, syventämistä tai toisinaan osaamista täytyy suunnata kokonaan uudelleen. Tarvitsemme kaikkiin eri tilanteisiin koulutusmuotoja, aikaa sekä rahaa. Lääke työurien pidentämiseen Osaamisen kehittäminen on keskeinen keino parantaa tuottavuutta, lisätä innovaatioiden määrää, pidentää työuria ja lisätä työviihtyvyyttä. Tavoitteet ja odotukset kohdistuvat paitsi työnantajaan ja valtiovaltaan myös vahvasti kaikkiin akavalaisiin. Viisi vuotta valmistumisen jälkeen 13 prosenttia akavalaisista kokee, että heidän työnsä on koulutukseen nähden vaativampaa. Tutkinnon tuottama osaaminen ei siis riitä – eikä voikaan riittää – edes työuran alkuvaiheessa, vaan suunnitelmallista osaamisen kehittämistä tarvitaan alusta asti. Tarpeet vaihtelevat runsaasti uran eri vaiheissa ja erityyppisissä urapoluissa. tyksen mukaan 90 prosenttia akavalaisista on sitä mieltä, että työnantajien tulisi panostaa enemmän työntekijöiden ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Kolmannes kyselyyn vastanneista akavalaisista ei ollut osallistunut lainkaan työpaikan järjestämään koulutukseen tammi–kesäkuussa 2009. Tärkeimpänä esteenä mainittiin työkiireet. Lain mukaisten henkilöstö- ja koulutussuunnitelmien toteuttamisessa on ryhdyttävä noudattamaan yhteistoimintalakia. Se velvoittaa työnantajan laatimaan yhteistoimintaneuvotteluissa henkilöstösuunnitelman ja koulutustavoitteet työntekijöiden ammatillisen osaamisen ylläpitämisestä ja edistämisestä. Nyt yt-lakia ei tältä osin tunneta, eikä sitä myöskään noudateta. Työ- ja elinkeinoministeriö teki vuonna 2010 yhteistoimintalain toimivuuden arviointitutkimuksen, jossa selvisi, että 37 prosenttia yrityksistä ei ollut käynyt lainkaan lain mukaisia vuosittaisia yt-neuvotteluja. Jokaisen ravisteltava asenteitaan Useista tutkimustuloksista on käynyt ilmi, että sekä työntekijät että työnantajat pitävät hyödyllisinä koulutuksia, jotka kehittävät yhtä aikaa yksilön taitoja ja työpaikan toimintatapoja. Tämä näkyy myös täydennyskoulutusmuodoissa, joissa yhä enemmän haetaan ratkaisuja koko organisaation kehittämiseen. Työntekijätkin haluavat usein koulutusta, joissa yhdistyvät korkea-asteen opetus, muodollinen koulutus, uudenlaiset ohjaustavat ja – mikä tärkeintä – koulutuksen saumaton yhteensovittaminen työpaikan arjessa tapahtuvaan oppimiseen. Työantajilla tarkistuksen paikka Työsopimuslain mukaan työnantajan on pyrittävä edistämään työntekijän mahdollisuuksia kehittyä kykyjensä mukaan työurallaan etenemiseksi. Akavan vuonna 2009 teettämän selvi- Jokainen akavalainen tarvitsee osaamisen kehittämisessä myös uudenlaista ajattelua ja asennetta. Akavan teettämässä kyselyssä selvisi, että yli puolet akavalaisista katsoo, ettei heillä ole tarvetta omaa ammattitaitoa ylläpitävään tai kehittävään aikuiskoulutukseen. Tulosta voidaan pitää huolestuttavana, sillä samaan aikaan kolmannes kyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että he tarvitsisivat lisäkoulutusta selviytyäkseen hyvin nykyisistä työtehtävistään. Rahoitus ja koulutusmuodot vaativat kehittämistä Hallitusohjelmassa luvataan selvittää aikuiskoulutuksen julkisen rahoituksen uudistamista. Hallituksen tavoitteena on vastata kansalaisten yksilöllisiin koulutustarpeisiin koulutustileillä. Näin ainakin osa valtion aikuiskoulutukseen käyttämistä resursseista ohjattaisiin tulevaisuudessa yksilöiden kautta koulutuksen järjestäjälle. On erittäin tärkeää, että osaamisen kehittämiseen saadaan rahoitusmuotoja, jotka vähentävät yksilön osaamisen kehittämisen riippuvuutta välittömistä työnantajan intresseistä. Akavalle on tärkeää, että mahdollisille koulutustileille kertyisi tulevaisuudessa rahaa myös työ- ja virkaehtosopimusten perusteella. Akava toivottaa tervetulleeksi uudet, kehitteillä olevat koulutusmuodot: erityispätevyydet ja oppisopimustyyppisen täydennyskoulutuksen. Akavalaisen asiantuntijan osaamisen kehittymiselle on tyypillistä, että käytäntöä pyritään yhdistämään teoreettiseen tietoon ja halutaan ottaa etäisyyttä arkityöhön, jotta osaaminen syventyisi ja laajenisi. Moni meistä ei kuitenkaan kaipaa akateemista jatkotutkintoa. Meidän on kehitettävä uusia koulutusmuotoja, jotka rakentavat siltaa kiireisen arkityön, ohjauksen ja teoreettisen tiedon välimaastoon. Ida Mielityinen, koulutuspoliittinen asiamies, Akava Pro terveys 1 • 2012 11 Tuovi Erkkilä, Anneli Sarajärvi, Kirsi Johansson ja Tarja Poikkeus Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen tutkimusklubien avulla - Kuvaus tieteellisen tiedon käytöstä näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisessä Artikkelissa kuvataan näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämistä tutkimusklubien avulla. Tutkimusklubia käytettiin menetelmänä näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisessä, jossa vahvistettiin hoitotyöntekijöiden tieteellisen tiedon käyttöä hoitotyössä sekä kriittistä ja analyyttista tieteellisen tiedon lukutaitoa. Tutkimusklubissa valittiin yhteisesti työyhteisöstä kehittämisen aihe käytännön hoitotyön näkökulmasta. Kehittämisaiheeseen haettiin vastauksia tieteellisistä artikkeleista, joita käsiteltiin yhteisissä kehittämiskokouksissa. Aiheeseen liittyvän tieteellisen artikkelin pohjalta käytiin kriittistä keskustelua ja arvioitiin tulosten hyödyntämistä hoitotyön kehittämiseen. Näyttöön perustuva hoitotyö Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisissa kehittämis¬ohjelmissa korostetaan näyttöön perustuvan toiminnan kehittämistä hoitotyössä. Näyttöön perustuva hoitotyö nähdään keinona hoidon laadun kehittämiseen ja vaikuttavuuden parantamiseen. Hoitotyön tulisi perustua entistä enemmän tutkittuun tietoon. (Perälä ym. 2008, STM 2008.) ”Näyttöön perustuvalla” tarkoitetaan parhaan saatavilla olevan ajantasaisen tiedon käyttöä asiakkaan hoidossa ja hänen läheistensä huomioimisessa. Näyttöön perustuvassa hoitotyössä yhdistyvät tieteellinen tutkimusnäyttö, hoitotyöntekijän kliininen asiantuntemus, tieto potilaan tarpeista ja toiveista sekä organisaation voimavarat. (Sackett ym. 1996, Pearson ym. 2005, Perälä ym. 2008, STM 2009, Sarajärvi ym. 2011) Tämä artikkeli on osa laajempaa tutkimusta, jonka tarkoituksena oli kehittää näyttöön perustuvaa hoitotyötä tutkimusklubien avulla työyhteisössä. Tavoitteena oli vahvistaa hoitohenkilökunnan näyt- Tuovi Erkkilä 12 Pro terveys 1 • 2012 Anneli Sarajärvi töön perustuvaa toimintaa ja osaamista sekä lisätä hoitotyön laatua ja vaikuttavuutta. Tässä artikkelissa kuvataan näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämistä tieteellisen tiedon avulla. Menetelmänä käytettiin tutkimusklubeja. Näyttöön perustuva hoitotyö perustuu yhteistyöhön. Hoitotyön esimiehet vastaavat näyttöön perustuvan toiminnan edellytyksistä (Sarajärvi & Markkanen 2009, STM 2009, Pölkki 2010). Esimiehet mahdollistavat näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisen (Viinikainen ym. 2010). Hoitotyön esimiehen tehtävä on johtaa työyhteisöä siten, että henkilökunta kykenee tekemään näyttöön perustuvaa hoitotyötä ja kohtaamaan siihen liittyvät vaatimukset. Esimies voi vaikuttaa omalla esimerkillään perustamalla oman toimintansa näyttöön (Sarajärvi 2009, Sarajärvi ym. 2011). Hoitotyöntekijöiden vastuulla on toimia yhteisesti sovittujen näyttöön perustuvien käytäntöjen mukaisesti, arvioida ja dokumentoida yhtenäisen käytännön vaikutuksia yksittäisen Tarja Poikkeus potilaan kohdalla sekä arvioida yhtenäisiä käytäntöjä ja niiden toimivuutta (Holopainen ym. 2010). Edellytyksenä näyttöön perustuvassa hoitotyössä on, että tieteellistä tietoa ja sen hyödynnettävyyttä käytännön hoitotyössä on osattava arvioida kriittisesti tieteellisen tiedon kriteerejä apuna käyttäen. Tämä taas edellyttää hoitajalta tutkimusmenetelmien ja tilastollisten käsitteiden osaamista. Ilman näitä taitoja hoitotyöntekijän on vaikea perehtyä tutkimuksiin. Tutkimuksen arviointi on tärkeää, jotta saadaan käsitys tulosten käyttökelpoisuudesta ja soveltuvuudesta käytäntöön (Pearson ym. 2005, Sarajärvi 2009, Sarajärvi ym. 2011). Näyttöön perustuvaa toiminnan kehittäminen tutkimusklubien avulla Näyttöön perustuva kehittämistoiminta toteutettiin pitämällä tutkimusklubeja työyhteisössä. Klubit ovat hoitotyön käytännössä kehittämiskokouksia, joissa valitaan työyhteisön kehittämistarpeista aihe, johon koko työyhteisö sitoutuu. Kehitettävästä aiheesta määritellään tarkentava kysymys, johon etsitään vastaus tieteellisessä lehdessä julkaistuista artikkeleista. Pääpaino kokouksissa on keskusteluissa. Tutkimusklubitoiminnan tarkoituksena on lisätä työntekijöiden tietoisuutta tutkimuksista, vahvistaa kriittistä ja analyyttista tutkimusten lukutaitoa ja hyödyntää tutkittua tietoa työyhteisön kehittämisessä (Thompson 2006, Deenadayalan ym. 2008, Campbell-Fleming ym. 2009, Kleinpell 2010, Sarajärvi ym. 2011). Kehittämistyön eteneminen Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisen perustaksi tehtiin SWOT-analyysi, jossa arvioitiin kehittämistoiminnan onnistumista ja riskejä. Tämän jälkeen aloitettiin näyttöön perustuvaa hoitotyön kehittäminen tutkimusklubien avulla, joita pidettiin syksystä 2010 kevääseen 2011. Tutkimusklubit etenivät kolmivaiheisesti ja ne pidettiin aina kaksi kertaa samansisältöisinä, jotta mahdollisimman moni pääsisi niihin osallistumaan. Ensimmäiset tutkimusklubit olivat orientaatiotilaisuuksia aiheeseen. Toisissa tutkimusklubeissa valittiin yhdessä aihe työyhteisön kehittämiseen, jota tarkennettiin tutkimuskysymyksellä: Tutkimusklubin vetäjät etsivät tutkimusartikkelit. Artikkelit lähetettiin osallistujille perehtymistä varten. Kolmansissa tutkimusklubeissa arvioitiin tieteellisiä artikkeleita ja niistä saatua tietoa kriittisesti sekä pohdittiin niiden soveltuvuutta oman työyhteisön kehittämiseen. Tutkimusklubien jälkeen kartoitettiin tutkimusklubien merkitystä työyhteisön näyttöön perustuvan hoitotyön kehittymisessä. Tutkimusaineisto kerättiin viideltä tutkimusklubiin osallistuneelta teemahaastattelulla. Valintakriteerinä oli haastateltavien osallistuminen tutkimusklubitoimintaan. Tutkija ei vaikuttanut siihen, ketkä osallistuivat tutkimusklubeihin, sillä kaikki osaston sairaanhoitajat kutsuttiin osallistumaan kokouksiin. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä deduktiivisella sisällönanalyysilla, koska tämä mahdollisti aiemman teorian ja käsitejärjestelmän testaamisen uusissa olosuhteissa (Tuomi & Sarajärvi 2009, Kankkunen ym. 2010). Analyysirunko muodostui näyttöön perustuvan hoitotyön toimintamallin osiosta, tieteellisen tiedon käyttö hoitotyössä (Sarajärvi 2009, 2010, Sarajärvi ym. 2011). Tieteellisen tiedon käyttö hoitotyössä Tieteellisellä tiedon käyttö hoitotyössä on näyttöön perustuvaa tuloksellista toimintaa. Tieteellistä tietoa voidaan käyttää hoitomenetelmien valinnassa, toimintakäytäntöjen kehittämisessä ja niiden interventiossa. Hoitotyöntekijän toiminnan perustuminen tieteelliseen tietoon näkyy tutkimusten arvostamisena, oman toiminnan kriittisenä arviointina, uusien tutkimusaiheiden löytämisenä, tiedonhakutaitojen kehittämisenä ja tutkimusten kriittisenä arviointina. Henkilökunta tarvitsee tietoa ja taitoa tietokantojen käyttämiseen kyetäkseen hakemaan tutkittua tietoa tiedonhaun lähtökohtana olevaan ongelmaan tai tutkimuskysymykseen. Hoitotyöntekijän tieteellisen tiedon käyttöä vahvistaa osallistuminen tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mikä auttaa arvioimaan kriittisesti tieteellistä tietoa ja sen käyttökelpoisuutta päätöksenteossa. (Sarajärvi 2009, Holopainen ym. 2010, Sarajärvi ym. 2011) Hoitotyöntekijöiden tieteellisen tiedon käyttö Tulosten mukaan tieteellisen tiedon käyttö hoitotyössä muodostui käsitteistä 1. kehittämistoiminnan tukeminen, 2. tieteelliseen tietoon perustuvan hoitotyön toteuttaminen, 3. tieteellisen tiedon käytöstä sopiminen yhteistyössä, 4. tieteellisen tiedon hyödyntäminen ja 5. ammattitaidon ylläpitäminen. Kuviossa 1. on kuvattu sairaanhoitajien tieteellisen tiedon käyttöä hoitotyössä. Kehittämistoiminnan tukeminen Sairaanhoitajien mukaan tieteellinen tieto auttoi hyväksymään muutoksia hoitotyön kehittämisessä. Tieteellistä tietoa käytettiin omien vastuualueiden kehittämiseen ja tiedon avulla huomattiin puutteet omissa aikaisemmissa hoitotyön käytännöissä. Täten vanhoja hoitokäytänteitä muutettiin ja uusia entistä toimivampia hoitokäytäntöjä otettiin käyttöön uusien suositusten mukaisesti. Tieteellinen tieto auttoi ymmärtämään hoitotyön kehittämistä ja loi perusteet kehittämistoiminnalle. Tieteellisen tiedon soveltuvuutta käytäntöön pohdittiin yhdessä, mikä lisäsi hoitotyöntekijöiden ymmärrystä, kehitti hoitotyötä ja yhteistä keskustelua. Tieteellinen tieto vähensi muutosvas- tarintaa poistaen ennakkoluuloja uusia asioita kohtaan. Muutokset hyväksyttiin, kun muutosten perustelut tulivat tieteellisestä tiedosta. Tieteellistä tietoa käytettiin myös toiminnan suunnittelussa. Tieteellinen tieto nopeutti kehittämistoimintaa tekemällä omat kokeilut joskus tarpeettomiksi. Tieteelliseen tietoon perustuva hoitotyön toteuttaminen Sairaanhoitajien mukaan tieteellisen tiedon pohjalta määriteltiin hyvä hoitotyö ja sitä sovellettiin käytännön hoitotyössä. Hoitotyön toteutusta ja etenkin potilaan ohjausta perusteltiin tieteellisellä tiedolla ja hoitosuosituksilla. Tieteellisen tiedon katsottiin tuovan tärkeää lisätietoa hoitotyöhön ja ennalta ehkäisyyn. Se varmensi asioiden tekemistä parhaalla mahdollisella tavalla ja auttoi kiinnittämään huomion oleellisiin asioihin hoitotyössä. Tieteellinen tieto motivoi yhteisten hoito-ohjeiden ja –käytäntöjen noudattamista. Tieteellistä tietoa käytettiin apuna hoitotyön päätöksenteossa, etsiessä ratkaisuja potilaan hoidollisiin kysymyksiin. Tieteellisen tiedon käyttöä hahmotettiin esimerkkien avulla enemmän omaan hoitotyöhön soveltuvaksi. Lisäksi käytännönläheisiä tutkimuksia hyödynnettiin, koska nämä tutkimukset olivat konkreettisempia ja täten kiinnostivat enemmän. Sairaanhoitajien mukaan tieteellisellä tiedolla voitiin perustella hoitotyön vaikuttavuutta ja hyödyllisyyttä uskottavasti potilaille, omaisille ja muille hoitoon osallistuville. Tieteellisen tiedon avulla selvitettiin eri potilasryhmien osalta hoitotyön hyötyjä ja näin potilaille kyettiin selvittämään eri hoitovaihtoehtoja. Tieteellinen tieto antoi hyvät perustelut hoitotyön toteuttamiseen ja tietoa siitä, mihin uudet käytännöt perustuvat. Tällä tiedolla voitiin perustella uusia hoitotyön käytäntöjä ja asioiden tekemistä tietyllä tavalla. Asiantuntijan kokemus Paras tieteellinen tutkimusnäyttö Näyttöön perustuva hoitotyö Potilaan toiveet ja tarpeet Kuvio 1. Näyttöön perustuva hoitotyö. Pro terveys 1 • 2012 13 Tieteellisen tiedon käytöstä sopiminen yhteistyössä Sairaanhoitajien mukaan tieteellistä tietoa hyödynnettiin yhteistyössä. Yhteistyötä tehtiin kollegojen ja muiden ammattiryhmien kanssa. Keskusteluissa kollegojen kanssa sovittiin yhteisistä käytännöistä, arvioitiin tieteellisiä tutkimuksia kriittisesti, arvioitiin tutkimusten soveltuvuutta käytäntöön ja keskusteltiin tutkimuksista ja niiden käyttöönotosta. Artikkeleista saatua tietoa tarkasteltiin eri näkökulmista ja niitä verrattiin kokemuksella saatuun tietoon. Yhteistyö poisti tieteellisen tiedon käyttöön liittyvää epävarmuutta, tutkimusklubeissa käydyissä keskusteluissa uusi tieto jäi paremmin mieleen ja mahdollisti tiedon käytön hoitotyössä. Tieteelliseen tietoon perustuvat yhteiset hoitokäytännöt auttoivat käyttämään tutkittua tietoa. Lääkäreiden odotettiin hyväksyvän lääketieteelliset tutkimukset ja jonkun auktoriteetin toivottiin hyväksyvän muut tutkimukset ennen niiden käyttöönottoa. Lääkäreiltä odotettiin tietoa tutkimustuloksista ja tukea tieteelliseen tiedon käyttöön, mitä myös saatiin. Yhteistyötä tekemällä saatiin käyttöön muiden alojen uusinta tietoa ja opittiin tieteellisen tiedon käyttöä. tännön työlle ja niihin perehtyminen koettiin vaikeaksi. Teoreettiset termit hankaloittivat asioiden ymmärtämistä ja nopeaa omaksumista. Varsinaisia tieteellisiä julkaisuja luettiin vähemmän ja vieraskielisten julkaisujen käyttö koettiin vaikeaksi. Tämä vähensi kiinnostusta tieteellistä tietoa kohtaan. Yhtenäiset käytännöt tieteellisen tiedon käyttämiseen puuttuivat. Ammattitaidon ylläpitäminen Ammattitaitoa pyrittiin ylläpitämään perehtymällä tieteelliseen tietoon sekä kertaamalla tietoja muusta kirjallisuudesta. Omaa työtä analysoimalla ja tieteelliseen tietoon tutustumalla huomattiin puutteita omissa tiedoissa ja tämä johti tiedon etsimiseen. Omaa asiantuntijuutta kehitettiin tekemällä pienimuotoisia tutkimuksia, osallistumalla koulutuksiin ja perehtymällä kehittämistöillä saatuun tietoon sekä toimimalla saadun tiedon mukaisesti. Tämä lisäsi ymmärrystä omasta kehittymisestä ja tieteellisen tiedon käytön merkityksestä sekä omassa kehittymisessä että työyhteisön kehittämisessä. Tieteellinen tieto yhdistettiin omaan asiantuntijatietoon ja näin siitä tuli osa omaa tietoperustaa. Tieteellinen tieto varmisti ja lisäsi omaa osaamista ja antoi itsevarmuutta hoitotyöhön. Tieteellisen tiedon hyödyntäminen valikoiden Eettisyys ja luotettavuus Tieteellistä tietoa hankittiin monista eri lähteistä. Tiedon tarpeen aktivoituminen johti tiedon etsintään. Tietoa etsittiin itselle läheiseksi koettuihin, ajankohtaisiin ja vastuualueisiin liittyviin asioihin sekä ammatillisten koulutusten aktivoimina. Helposti saatavissa ja ymmärrettävissä olevaa tietoa etsittiin, josta syystä kirjoja luettiin mieluummin kuin tieteellisiä artikkeleita. Tieteellisen tiedon integroiminen käytäntöön koettiin osin vaikeaksi, koska tieteellisen tiedon yhteyttä käytäntöön ei aina nähty. Osin tieteellinen tieto ja tutkimukset koettiin etäiseksi käy- Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointitapana käytettiin vastaavuutta, siirrettävyyttä, pysyvyyttä ja vahvistettavuutta (vrt. Lincoln & Guba 1985, Tuomi & Sarajärvi 2009). Tutkimuksen analyysiprosessi kuvattiin tarkasti ja suurin osa tutkittavista kommentoi vahvistavansa tulokset analyysin jälkeen. Täten tutkimustulokset ovat sovellettavissa muihin samantyyppisiin työyhteisöihin, missä aloitellaan näyttöön perustuvaa toimintaa. Tulokset toivat uutta tietoa näyttöön perustuvasta toiminnasta ja tältä pohjalta tehtiin työyhteisöön toiminta- Kehitystoiminnan tukeminen Tutkimusten käytöstä sopiminen yhteistyössä Tieteellisen tiedon käyttö Tutkimusten hyödyntäminen valikoiden Kuvio 2. Tieteellisen tiedon pääkäsitteet. 14 Pro terveys 1 • 2012 Tutkimuksiin perustuvan hoitotyön toteuttaminen Tietojen ja ammattitaidon ylläpitäminen ja lisääminen tutkimuksiin perehtymällä suosituksia toiminnan kehittämiseksi. Pysyvyys ja vahvistettavuus toteutuvat tutkimuksessa, sillä tutkimus on raportoitu tarkasti ja eri vaiheessa tutkimukseen vaikuttavat tekijät tuodaan selkeästi esiin (vrt. Tuomi & Sarajärvi 2009, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2010). Yhteenveto ja kehittämishaasteet Tieteellistä tietoa pyrittiin käyttämään hoitotyössä ja sen kehittämisessä, mutta tieteellisiä artikkeleita luettiin kuitenkin suhteellisen vähän ja valikoiden. Tieteellisen tiedon käyttöönotossa koettiin epävarmuutta. Helppolukuisia ja selkeästi käytännön työhön liittyviä tutkimuksia luettiin enemmän kuin muita tieteellisiä artikkeleita, jotka koettiin osin vaikeaksi ymmärtää. Hoitotyöntekijöiden yhteistoiminta helpotti tutkittuun tietoon perehtymistä. Tieteellisen tiedon hyödyntäminen helpotti yhteisesti sovittujen hoitotyön toimintakäytänteiden toteuttamista. Tutkimusklubien käyttöön otto helpotti tieteellisen tiedon käyttöä ja rohkaisi käyttämään tieteellistä tietoa hoitotyön toiminnoissa. Tieteellisen tiedon käyttöä voitaisiin edistää hoitotyössä tuomalla esiin yhä enemmän tutkimuksia hoitokokouksissa ja koulutuksissa sekä osallistumalla enemmän erilaisiin hoitotyön konferensseissa. Hoitotieteen artikkeleiden lukutaitoa tulisi kehittää työyhteisössä, jotta niiden hyödyntäminen olisi helpompaa. Hoitotyössä tulisi olla yhä enemmän näyttöön perustuvia tutkimus- ja kehittämisprojekteja, joihin osallistetaan kaikki työyhteisön jäsenet. Tällöin näyttöön perustuva hoitotyö tulee luonnolliseksi osaksi hoitotyötä ja juurtuu paremmin työyhteisöön. Yhteistyön lisääminen työntekijöiden, kliinisten asiantuntijoiden, tutkijoiden ja yliopistojen kesken edistäisi tutkimusten käyttöä kuin myös kliinisten asiantuntijoiden ja hoitotyön tutkijoiden vakanssien lisääminen. Kirjallisuusluettelo saatavissa lehden toimituksesta. Tuovi Erkkilä, ESH, Sairaanhoitaja (AMK), YAMK kliininen asiantuntijaopiskelija HUS, Peijaksen sairaala Anneli Sarajärvi, ESH, TtT, yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulu Kirsi Johansson, ESH, TtT, dosentti, yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakolu Tarja Poikkeus, Sairaanhoitaja, TtM, kliininen asiantuntija, HUS, HYKS, medisiininen tulosyksikkö pa du u a rj Ki lveluun ja hyödynn äe tus i! alveluun p u d u a j Kir tusi! e ä n n y d ja hyö Poimintoja Jäsenetujen kevään hemmottelutarjouksista: Oman liiton etujen lisäksi käytettävissäsi on JäsenHärmän Kylpylä: edut.fi -palvelun tarjoamat jäsenedut. Tässä muutamia kylpyläpaketti 55 €/hlö/vrk Kylpylä: keväinen kylpyläloma esimerkkejä tarjonnasta.Ikaalisten Rekisteröidy palveluun www. 114 €/huone (1–2 henk.)/vrk jäsenedut.fi, jotta näet Kuntoutuskeskus tarkemmat tiedot tarjouksista Kankaanpää: pääsiäispaketti täysihoidolla 63 €/hlö/vrk Naantalin Kylpylä: paratiisiloma kahdelle 130 €/vrk Rauhalahden kylpylähotelli: Hyvän olon loma 245 €/hlö/3 vrk Ruissalon Kylpylä: kylpyläpaketti kahdelle 90 €/vrk Siuntion Hyvinvointikeskus: viikonloppu kahdelle 110 €/vrk Lisäksi tuntuvia alennuksia mm. kaksi vuotta yhden hinnalla 235 € Flamingo Spasta ja Elegia Day Spasta! Muita uusimpia jäsenetuja: ja pääset hyödyntämään nettikauppojen kautta tuleFashionstoren vat edut. Tarkista aina edut ja niiden voimassaoloajat verkkokaupasta –10 % Lentolupakirja ennen ostoksille lähtöä, sillä ne vaihtuvat koko ajan TT-Aviationilta –10 % ja niitä tulee päivittäin lisää. PlusTerveys-hammaslääkäreiltä palveluja jäsenetuhintaan Kristina Cruises -lomaristeilyistä –10 % Hotelli Ylläs Saagan majoituksesta –20 % Viking Line -risteilyjä jäsenetuhintaan Jämerä-talon ostajalle sisustussuunnittelupaketti (arvo 1500 €) Muuttopalvelu kotimuuton Eiran Sairaala, Niemen esitutkimus veloituksetta (201 €) sekä 5 % muuttolaatikot puoleen hintaan alennus silmien taittovoimaleikkauksista. Voimassa 31.12.2012 Kansallisteatterin Isän tyttö -oopperaan kaksi lippua yhden hinnalla saakka. Helsingin Kulinaarisen Instituutin teemakurssien lahjakorteista –20 % Medilaser, esitutkimus veloituksetta (194 €) sekä 5 % alennus Löydät nämä ja paljon muita etuja: www.jäsenedut.fi Hotel Vip Club kortti, (norm. 470 €). Etusi 235 €! Kotimaassa mukana olevilta hotelleilta kaikenkokoisista hotellihuoneista 50 % alennus ja yli 100 maassa yli 12 000 hotellia alennukset 20-50 %, sekä Avis-autovuokraamoista 20-30 % alennus yli 100 maassa. Lisäksi vaihtuvia viikkotarjouksia eri kohteisiin.Tilaus vain JäAkavan Erityisalat ry:n jäsenenä senedut.fi -palvelunpääset kautta. hyödyntämään liiton omien jäsenetujen lisäksi akavalaista Jäsenedut-palvelua. Pronto Median lehdet 30-40 % alennuksella: Taide osoitteessa & Design, Rekisteröitymällä palvelun käyttäjäksi jäsenedut.fi näetAskartelu lisätietoja jäseneduista ja hinnoista. Pro Hevonen, Sinä Osaat, DIANA, ja Pyssel Ideer. TiJäsenedut-sivu löytyy myös Facebookista. lauslinkit löytyvät Jäsenedut.fi -sivulta. Seuraa ja hyödynnä parhaimmat edut heti! Park Hotel Käpylä, talvilomatarjous ajalle 17.2.-11.3.2012 2 hh 98 €/huone/yö ja perhehuone 118 €/huone/yö, lisävuoteita 1-2 alle 12 v. lapselle. Voimassa joka päivä. silmien laserleikkauksista. Voimassa 31.12.2012 saakka. Jäsenetu, jota ei ole vielä olemassa? Kuusamo Hirsitalo, 400–800 € lomalahjakortti Kuusamoon tai Jäsenedut-palvelussa halutaan tuottaa tapahtumia, Rukalle ostoksenjäsenten koon mukaan. palveluja ja tarjouksia tarpeiden pohjalta. Jokainen jäsen voi ehdottaa toiveensa esim. palvelun Facebook-sivulla. Palvelun1500 idea on, ettei se ole ikinä Jämerä Kivitalot, € sisustuslahjakortti (sisältää pintamavalmis, vaan se etsii jatkuvasti akavalaisia kiinnosteriaalien valinnan ja kiintokalusteiden suunnittelun). Edun saa tavia uusia ja laadukkaita jäsenetuja. kaikilta Jämerä-jälleenmyyjiltä. Varuste.net, useita tarjouksia, tarjoukset voimassa myös Konalan myymälässä Helsingissä. Vianorilta 16 erilaista tarjousta. Katso oman paikkakuntasi edut. Boknäs, 15 % alennus tilaussohvista. Voimassa 31.3. 2012 saakka. Gigantti, ilmainen kotiinkuljetus yli 100 € ostoksiin kaikkialle Suomeen. Naantali Spa, Paratiisiloma kahdelle 130 € (norm. alk. 188 €) majoitus 2 hh, standard-Deluxe-tason huoneessa, sviittihotellissa tai Sunborn Yacht:lla. Sisältää majoituksen kahdelle, buffetaamiaisen ja vapaan sauna- ja allasosaston käytön. Aloituspäivä su-pe 5.4.2012 saakka. K1 Katsastajat, henkilö- ja pakettiauton määräaikaiskatsastus 35 € (norm. 49,50 €) rekisteröinti- ja muutoskatsastuksista sekä jälkitarkastuksista 15 % alennus. Hotel Sorsanpesä Seinäjoki, Myyntimiespaketti, style-huoneessa 84 €/vrk (norm. 94 €), hiihtolomapaketti perheelle (2+1-2) 3 yötä 2hh lisävuoteella 265 € (norm. 279 €). Pääsiäispaketti perheelle (2+1-2) 4 yötä 2hh lisävuoteella 265 € (norm. 279 €). Vappu 27.4-1.5.2012 style-huone kahdelle 2 yötä 100 € (norm. 200 €). Hintoihin sisältyy langaton nettiyhteys, aamupalat, aamu-uinti, sauna, kuntosali ja ilmainen pysäköinti. Tarjoukset voimassa 1.5.2012 saakka. Hotelli Keurusselkä, kahden hengen huone päähotellissa supe 90 €/vrk (norm. 112 €), pe-su 95 €/vrk (norm. 112 €). Perhepaketti (2 aik. + 1-2 lasta) su-pe 108 €/vrk (norm. 135 €), pe-su 115 €/vrk (norm. 135 €). Hintaan sisältyy majoitus, aamiainen, kylpylä, kuntosalin käyttö sekä sisäänpääsy tanssi-iltoina. Voimassa 30.4.2012 saakka. Ruissalon Kylpylä, kylpyläloma kahdelle standard-plus tason huoneessa 80 € (norm. alk. 120 €) sisältää majoituksen kahdelle, buffetaamiaisen ja vapaan sauna- ja allasosaston käytön. Voimassa joka päivä 5.4.2012 saakka. Anttolanhovi, 15 % alennus vielä päivän parhaasta hinnasta hotellihuone- ja rivitalomajoituksesta. Ylläksen kelomökit, (Musko) jäsenetualennus kelohuoneistojen vuokrista vähintään 20 %. Lady Line kuntosaleilta vaihtuvia tarjouksia, katso oman paikkakuntasi edut. Mukana myös muita kuntosaleja. Pro terveys 1 • 2012 15 Taija Hujanen, Minna Taam-Ukkonen, Susanna Teuho, Elina Koota, Pirkko Sivonen, Tiina Tarr, Kaisa Laatikainen, Anne Kylmälä ja Tove Ikonen Opiskelijaperehdytyksen kehittäminen näyttöön perustuen - valtakunnallisen opiskelijaohjauksen kehittämisverkoston toimintana Tässä artikkelissa kuvataan opiskelijaperehdytyksen laatuvaatimusta ja -kriteereitä sekä annetaan esimerkkejä, kuinka laatukriteereitä toteutetaan opiskelijaohjauksen käytännössä eri sairaanhoitopiireissä. Opiskelijaohjauksen valtakunnalliseen kehittämisverkostoon kuuluu opiskelijaohjauksen vastuuhenkilöitä kuten kehittämispäälliköt, opetusylihoitajat, opetuskoordinaattorit ja hoitotyön kliiniset opettajat. Jäsenet toimivat terveydenhuolto-organisaatioissa aktiivisessa yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Verkosto koostuu alaverkostoista, joista yksi kehittää yhteistyönä opiskelijaperehdytystä. Valtakunnallisen kehittämisverkoston tavoitteena on kehittää työnantajanäkökulmasta laadukasta opiskelijaohjausta ja näin turvata laadukas potilashoito, vahvistaa näyttöön perustuvia opiskelijaohjauskäytäntöjä sekä opiskelijaohjauksen asiantuntijuutta ja vertaistukea, lisätä terveysalan vetovoimaisuutta ja edistää rekrytointia. Perehdytyksen alaverkosto aloitti työskentelyn joulukuussa 2010. Tässä artikkelissa käytetään käsitettä harjoittelu kuvaamaan sekä toisen asteen koulutuksen työssäoppimista että ammattikorkeakoulutuksen ohjattua harjoittelua. Opiskelijaohjauksen laatusuositukset Laatusuositukset on laadittu Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueellisessa opiskelijaohjauksen yhteistyöverkostossa. Laatusuositukset koskevat sopimuksia ja resursseja, tiedottamista, harjoitteluyksikön toimintaa, perehdytystä, teoriaa ja käytäntöä, opiskelijaa, ohjaajaa, ohjaajakoulutusta, ohjaavaa opettajaa ja arviointia. Suositusten tavoitteena on taata opiskelijalle turvallinen ja laadukas harjoittelu. Harjoitteluun liittyvän perehdytyksen merkitys on osoitettu useissa tutkimuksissa, joiden mukaan harjoittelun kokonaisvaltaisella ja hyvällä perehdytyksellä autetaan opiskelijaa omaksumaan tarkoituksenmukaiset toimintatavat, lisäämään tyytyväisyyttä harjoittelujaksoon, poistamaan mahdollisia pelkoja ja jännitystä sekä kokemaan itsensä tervetulleeksi. Perehdytys koetaan merkittäväksi tekijäksi harjoitteluun sitoutumiselle ja sen onnistumiselle. Perehdytyksen laatuvaatimuksena on luoda opiskelijalle turvalliset ja hyvät mahdollisuudet harjoitteluun sekä tukea opiskelijaa pääsemään mukaan työyhteisöön ja sen toimintaan. Laatuvaatimuksen toteutumiseksi on luotu laatukriteerit. Perehdytyksen laatukriteerien soveltaminen käytäntöön 1. Opiskelijoiden saapuminen harjoitteluyksikköön on suunniteltu etukäteen Toimivalla oppilaitosten ja työelämäorganisaatioiden yhteistyöllä taataan tavoitteiden mukai- Minna Taam-Ukkonen Anne Kylmälä 16 Pro terveys 1 • 2012 Kuvassa alarivi vasemmalta alkaen: Elina Koota, Susanna Teuho, Pirkko Sivonen Ylärivi vasemmalta: Kaisa Laatikainen, Taija Hujanen, Tiina Tarr nen oppiminen ja ohjauksen laatu. Yhteistyössä kartoitetaan harjoittelupaikkojen tarve ja opiskelijoiden tavoitteiden mukainen sijoittuminen harjoitteluyksiköihin. Alueen oppilaitokset suunnittelevat yhteistyössä harjoittelujaksojen ajankohdat ja opiskelijamäärät porrastetusti. AMK-opiskelijoiden sijoittuminen yksiköihin tapahtuu sähköisen varausjärjestelmän avulla, jolloin tiedot opiskelijasta on helposti ja nopeasti saatavilla. Yhteisesti sovitut ja sopimuksiin kirjatut käytännöt paikkojen varaamisesta ja peruuttamisesta helpottavat harjoittelujaksojen suunnittelua. 2. Opiskelijavastaava, ohjaaja ja opiskelija ovat tarvittaessa yhteydessä toisiinsa ennen harjoittelujakson alkua Opiskelijoiden harjoittelujakson suunnittelu aloitetaan harjoitteluyksiköissä hyvissä ajoin ennen jakson alkua. Opiskelijavastaava suunnittelee ja nimeää yhteistyössä osastonhoitajan kanssa opiskelijoille ohjaajat. Opiskelijat laativat etukäteen itsestään esittelyn tai cv:n sekä oppimistavoitteet jaksolle. Opiskelijavastaava lähettää opiskelijoille sähköpostitse kyseisen työyksikön ns. tervetuloa -tietopaketin. Siinä kerrotaan myös asioista, jotka edistävät jaksolla oppimista ja ammatillisen osaamisen kehittymistä. 3. Opiskelijalle on nimetty ohjaaja/-t Opiskelijalle nimetään harjoittelun ajaksi ainakin yksi ohjaaja, joka on syventänyt ammatillista osaamistaan opiskelijaohjauksesta esim. käymällä opiskelijaohjauksen täydennyskoulutuksen. Ohjaajana toimiminen on vastuullista sekä tavoitteellista toimintaa, joka edellyttää riittäviä ohjausvalmiuksia. Ohjaaja on kuuntelija, kyselijä, neuvoja ja oppija. Hänen tehtävänään on olla läsnä ja auttaa opiskelijaa luottamalla tämän kykyyn kasvaa ja kehittyä. Ohjaajan on sitouduttava ohjaamiseen asenteiden, tietojen ja taitojen välittäjänä. Ennen harjoittelun alkua ohjaaja tutustuu opiskelijan taustoihin. Näiden pohjalta hän suunnittelee opiskelijalähtöisesti ohjaamisprosessia. Ohjaaja huomioi ammatin osaamisvaatimukset ja opiskelijan tavoitteet laatien niiden pohjalta ohjaussuunnitelman. Opiskelijan työajat suunnitellaan pääsääntöisesti ohjaajan työvuorojen mukaan. Ohjaaja antaa oman ammatillisen asiantuntijuutensa opiskelijan käyttöön edistäen opiskelijan harjoittelujakson tavoitteiden saavuttamista. 4. Perehdytykseen osallistuvat henkilöt ovat valmistautuneet ja varanneet riittävästi aikaa opiskelijoiden vastaanottamiseen Opetussairaalassa henkilökunnalla on velvollisuus osallistua opiskelijoiden ohjaukseen, valvontaan ja arviointiin. Osastonhoitajien tulee resursoida opiskelijavastaaville ja -ohjaajille riittävästi aikaa opiskelijoiden vastaanottamiseen ja perehdytykseen sekä huomioida heidän työtehtäviensä muu mitoitus. Ohjaajalla ja opiskelijalla on oltava riittävästi yhteisiä työvuoroja harjoittelun aikana. Vastaanotto ensimmäisenä päivänä luo pohjan koko harjoittelujaksolle, siihen panostamalla saadaan opiskelija sitoutumaan jaksoonsa ja organisaatioon. (Kuvio 1.) Ohjaajien tukemiseen ja voimavaroihin tulee kiinnittää huomiota esim. hoitotyön kliinisten opettajien avulla, ohjaajatapaamisilla, joissa on vertaistuen mahdollisuus sekä teemoitetuilla osastokokouksilla. Osaavilla, motivoituneilla ja hyvinvoivilla ohjaajilla taataan laadukas perehdytys. 5. Opiskelijavastaava tapaa opiskelijat Opiskelijavastaava toimii omassa työyksikössään ohjauksen koordinoijana: nimeää ohjaajat, informoi henkilökuntaa opiskelijoiden saapumisesta, huolehtii opiskelijan perehtymiseen liittyvästä työnjaosta sekä on opiskelijoiden ohjaajana. Hän vastaanottaa ja perehdyttää opiskelijat jakson alussa työyksikön tiloihin, arvoihin, tapoihin ja keskeisiin toimintakäytäntöihin. Opiskelijavastaava avustaa ja neuvoo opiskelijaa harjoittelun kokonaissuunnittelussa mm. työvuorot. Opiskelijavastaava toimii yhteyshenkilönä mahdollisissa ongelmatilanteissa. Opiskelija ja työyksikön henkilökunta on tietoinen opiskelijavastaavan tehtävästä ja he voivat avoimesti kertoa hänelle ohjaukseen liittyvistä asioista. 6. Opiskelija perehdytetään suunnitelmallisesti harjoitteluyksikköön ja sen toimintakäytäntöihin harjoittelun ensimmäisten päivien aikana Opiskelija perehdytetään työn turvalliseen tekemiseen, työyksikön toimintatapoihin, sääntöihin, ohjeisiin sekä työntekijöihin moniammatillisesti. Opiskelijan perehdyttämisessä hyödynnetään työyksikön olemassa olevia materiaaleja ja ohjeita, joita käytetään myös ”Yksikössä ei oltu tietoisia tulostani, vaan se oli täysi yllätys, vaikka soitin hyvissä ajoin etukäteen tulostani.” ”Perehdytykseen panostettu todella hyvin. Täällä opiskelija otetaan hyvin vastaan. Toivottavasti näemme jonain päivänä työn merkeissä.” Kuvio 1. Opiskelijapalautteita uusien työntekijöiden perehdyttämisessä. Erilaiset perehdytyksen tarkistuslistat helpottavat sekä perehdyttämistä että perehtymistä. Opiskelijaperehdytyksen prosessiin sisältyy kolme vaihetta (Kuvio 2). 7. Perehdytyksen tukena on päivitetty perehdyttämismateriaali Jokaisessa työyksikössä on perehdytyssuunnitelma, jota päivitetään säännöllisesti. Suunnitelmaa laadittaessa mietitään, mitkä asiat käydään läpi ensimmäisenä päivänä ja mitkä myöhemmin. Perehdytettävät asiat on oltava helposti opiskelijoiden löydettävissä ja saatavilla. Opiskelijaohjauksen laatusuosituksissa on malli opiskelijan perehdytyskortista. Apulaisosastonhoitaja Eila Laitinen KYSistä kertoo ”otan perehdytyskortista kopion työyksikköön tuleville opiskelijoille ja kehotan heitä huolehtimaan siitä, että kortissa mainitut asiat käydään läpi harjoittelun aikana”. Laitinen ottaa yksikköön tulevat opiskelijat vastaan ensimmäisenä päivänä ja osa perehdytyskortin asioista käydään läpi silloin. Laitinen kertoo perehdytyskortin toimivan muistilistana sekä perehtyvälle että perehdyttäjälle. 8. Perehdytyksessä varmistetaan, että opiskelija on tietoinen työturvallisuudesta ja toiminnasta poikkeusoloissa Harjoittelun yhteydessä on otettava huomioon työturvallisuuslaki. Turvallinen työympäristö on opiskelijan oikeus, johon ammatillista koulutusta koskevat laki ja asetus velvoittavat. Perehdytykseen sisällytetään työsuojelun kannalta tärkeitä asioita, kuten työpaikan olosuhteet, työhön liittyvät vaarat sekä työpaikan työsuojelua koskevat säännöt ja menettelytavat. Sähkö-, palo-, säde- ja kaasuturvallisuuteen liittyviä asioita sekä vaarallisten aineiden, kuten Pro terveys 1 • 2012 17 Perehdytys harjoittelujakson aikana Perehdytys harjoittelun alkaessa Perehdytys ennen harjoittelun alkua Kuvio 2. Kolmevaiheinen opiskelijaperehdytys Carealla Kymenlaaksossa on työstetty opiskelijoiden perehdyttämisen avuksi harjoittelun pelisäännöt, jotka kokoavat opiskelijoiden oikeudet ja velvollisuudet. Opiskelijaa ohjataan harjoitteluun liittyvissä käytännöissä kuten työvuorosuunnittelussa ja vaatetuksessa. Pelisäännöissä on ohjeita tavoitteellisen harjoittelun suunnitteluun ja työelämäkäyttäytymiseen. kemikaalien, sytostaattien sekä tartuntavaarallisten eritteiden, käsittelyyn liittyviä turvallisuusasioita käydään läpi alkuperehdytyksen yhteydessä. Opiskelijan perehdytyksessä varmistetaan, että hän on tietoinen harjoitteluyksikön toiminnasta normaalitilanteessa ja hälytystilanteissa (tulipalo, suuronnettomuus) ja kerrotaan henkilökunnan tehtävistä hälytystilanteissa. Opiskelija on velvollinen selvittämään alkusammutusvälineiden sekä hätäpoistumisteiden sijainnin ja käyttämisen sekä hätäilmoituksen tekemisen. 10. Harjoitellessaan mielenterveys- tai päihdetyön yksiköissä opiskelija on tietoinen työnohjauksen merkityksestä sekä sopii sen ohjaajansa kanssa Työnohjaus on oppimisen tavoitteena mielenterveys-, kriisi- ja päihdehoitotyön harjoittelussa. Työyhteisöissä huomioidaan opiskelijan työnohjaustavoite ja keskustellaan siitä opiskelijan kanssa. Opiskelijat saavat harjoittelunsa aikana kuvan työnohjauksesta ja osallistuvat reflektiiviseen keskusteluun. Otettaessa huomioon työsuojelulliset ja aseptiset näkökohdat perehdytyksessä opetetaan opiskelijaa toimimaan harjoittelussa ja myöhemmin työssä vastuuntuntoisesti ja eettisesti oikein. Opiskelija perehdytetään myös vaara- ja haittatapahtumien raportoimiskäytäntöihin ja käydään läpi ohjeet mahdollisten pisto- ja viiltotapaturmien varalta. Varsinaista työnohjausta ei pystytä kaikissa sairaanhoitopiireissä toteuttamaan, koska harjoittelujakso on lyhyt, pääsääntöisesti viisi viikkoa. Olennaista on, että kaikki opiskelijoiden ohjaajat tietävät, miten opiskelijoille mahdollisestaan tasavertainen ohjaus/kokemus työnohjaukseen liittyen. Harjoittelussa vahvistetaan erityisesti sitä, että tulevat ammattilaiset osaavat hakea työnohjausta ja käyttää sitä omaa työtä tukevana menetelmänä. 9. Perehdytyksessä varmistetaan työelämän pelisäännöt, toimintamallit, arvot ja toimintaa ohjaavat periaatteet Opiskelijat tutustuvat etukäteen harjoitteluorganisaation arvoihin ja toimintaa ohjaaviin periaatteisiin. Organisaation strategian lisäksi kerrotaan toimintaa ohjaavasta lainsäädännöstä sekä perustehtävän että työturvallisuuden näkökulmasta. Näistä löytyy usein tietoa sairaanhoitopiirien nettisivuilla. Henkilöstöstrategiaa ja mahdollista hoitotyön strategiaa käydään läpi ja näihin palataan harjoittelujakson aikana. KYSissä opiskelijoille kerrotaan kollegiaalisuuden 10 kultaista sääntöä. Opiskelijaperehdytyksen laadunmittaus vuonna 2010 Opiskelijoiden harjoittelun laadun mittaamisek- PSHP HUS PSSHP PPSHP PKSSK KYMSHP VSSHP KAIKKI yht. Vastaajien määrä 897 2849 851 1311 465 143 1133 7649 Vastausprosentti 33 70 70 60 71 30 65 ka. 57 CLES: Perehdytys työyksikköön oli hyvin toteutettu (ka) 8,2 8,2 8,1 8,3 8,3 7,8 8,3 ka. 8,1 Taulukko 1. CLES: Perehdytys työyksikköön (asteikko 0-10) 18 Pro terveys 1 • 2012 si on useamman vuoden ajan kerätty palautetta CLES-mittarin (Clinical Learning Environment and Supervision Scale) avulla useimmissa sairaanhoitopiireissä. Mittari koostuu neljästä oppimisympäristöä ja ohjauksen laatua mittaavasta summamuuttujasta. Yksi mittarin muuttujasta mittaa opiskelijoiden kokemusta perehdytyksestä, vuoden 2010 muuttujan luvut taulukossa 1. Opiskelijoiden antamista avoimista vastauksista poimittiin ne, joissa kuvattiin perehdytyskokemusta. Perehdytyskokemuksella tarkoitetaan tässä opiskelijoiden kokemusta liittyen alkuinfoon, alkuperehdytykseen, perehdytykseen tai vastaanottoon. Näistä avoimista vastauksista tehtiin induktiivinen sisällönanalyysi, josta muodostui hyvän ja huonon perehdytyksen ominaisuus kategoriat. Hyvän perehdytyksen ominaisuuksia ovat tietoisuus opiskelijoiden tulemisesta etukäteen, suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus, perusteellisuus, selkeys, monipuolisuus, informatiivisuus sekä ystävällisyys ja myönteisyys. Opiskelijoille välittyi hyvän perehdytyksen kautta tunne arvostetuksi tulemisesta, jolloin he tunsivat itsensä tervetulleiksi, odotetuiksi, vastaanotetuiksi ja huolehdituiksi. Lisäksi he tunsivat olevansa osa hoitoyhteisöä ja tasavertaisia henkilökunnan kanssa. Hyvä alkuperehdytys oli lievittänyt pelokkuutta ja jännittyneisyyttä. Opiskelijat kuvasivat useissa vastauksissa perehdytyksen auttaneen asioiden sisäistämisessä sekä alkuun pääsemisessä. He pitivät hyvänä niin organisaatiorakenteen kuin toiminnan sisällön avaamista. Hyvä perehdytys vaikutti opiskelijan motivaatioon, aktiivisuuteen ja hyviin oppimiskokemuksiin sekä edisti oppimisprosessia. Huonoissa perehdytyskokemuksissa opiskelijat toivat esille perehdyttäjän ammattitaidon riittämättömyyden ja perehdytyksen vääränlaisen ajoituksen. Perehdytyksen olisi haluttu olevan käytännönläheinen ja opiskelijalähtöinen. Suullisen perehdytyksen lisäksi opiskelijat olivat kaivanneet kirjallista perehdytysmateriaalia. Opiskelijat olisivat kaivanneet hoitotyön lähijohtajan näkyvyyttä harjoittelujakson aikana. Opiskelijaperehdytyksen tulevaisuuden visioita Opiskelijaperehdytykseen on kiinnitetty yhä enemmän huomiota työnantajaorganisaatioissa. Perehdyttämistä on kehitetty systemaattisesti ja positiiviset tulokset näkyvät opiskelija- ohjauksen laadun tunnusluvuissa ja laadullisissa palautteissa. Opiskelijat nähdään tulevina työntekijöinä ja opiskeluaikana saatu hyvä perehdytys luo positiivisen kuvan sekä työyksiköstä että organisaatiosta. Tulevaisuudessa opiskelijaperehdytys -alaverkosto asettaa tavoitteekseen verkkoympäristön hyödyntämisen opiskelijoiden perehdyttämisessä. Verkko-oppimisympäristöjen suurin etu on se, että opiskelija voi perehtyä verkossa ajasta ja paikasta riippumatta. Lisäksi verkkomateriaaliin voi palata tarvittaessa. Virtuaalinen oppiminen on tulevaisuuden mahdollisuus opiskelijoiden perehdyttämisessä. Virtuaaliseen oppimisympäristöön pystytään rakentamaan sairaaloita, joissa opiskelijat voivat käydä perehtymässä jo ennen harjoittelua yksiköihin, välineisiin ja toimintaan. Virtuaalioppimisessa voidaan hyödyntää yhteistoiminnallista ja kokemuksellista oppimista. Kirjallisuus Frisk T (toim.): Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. 2010. Saatavissa: http://www.ohjaan.fi Viitattu 11.8.2011. Robinson A, Andrews-Hall S, Cubit K, Fassett M, Venter L, Menzies B, Jongeling L: Attracting students to aged care: The impact of a supportive orientation. Nurse Education Today 2008:28:354–362. Robinson A, Abbey J, Abbey B, Toye C, Barnes L: Getting off to a good start? A multi-site study of orienting student nurses during aged care clinical placements. Nurse Education in Practice: 2009:9:53–60. Sosiaali- ja terveysministeriö: Terveysalan koulutuksen työssäoppiminen ja ohjattu harjoittelu. Suositus sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille. STM, monisteita 2003:22. Helsinki 2004. Tajan vuosikokous Tervetuloa Tajan vuosikokoukseen tiistaina 20.3.2012 klo 17.00 Kokous pidetään Akava-talossa, osoitteessa Rautatieläisenkatu 6, Helsinki. Sisäänkäynti Kellosillalta, kabinetti 4.krs. Esillä sääntömääräiset asiat 1 Kokouksen avaus 2 Kokouksen puheenjohtajan valinta 3 Kokouksen sihteerin valinta 4 Kokouksen ääntenlaskijoiden (2) ja pöytäkirjan tarkastajien (2) valinta 5 Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen 6 Kokouksen työjärjestyksen vahvistaminen 7 Vuosikertomuksen käsittely vuodelta 2011 8 Tilikertomuksen esittäminen sekä tilinpäätöksen vahvistaminen 9 Tili- ja vastuuvapauden myöntäminen 10 Toimintasuunnitelman hyväksyminen toimintakaudeksi 2012 11 Jäsenmaksun suuruuden määrääminen 12 Tulo- ja menoarvion hyväksyminen vuodeksi 2012 13 Uuden jäsenen valitseminen hallituksesta pois jääneen tilalle 14 Tilintarkastajien (2) ja varatilintarkastajien (2) valinta 15 Muut mahdolliset esille tulevat asiat 16 Kokouksen päättäminen Tervetuloa! Hallitus Kahvitarjoilun vuoksi pyydämme ilmoittautumaan perjantaihin 16.3. mennessä eva.tilander@taja.fi tai 040-5073648. Sosiaali- ja terveysministeriö: Opiskeluterveydenhuollon opas. STM, julkaisuja 2006:12. Saatavissa: http://www.stm.fi Viitattu 1.9.2011. Vainio S: Lähihoitajaopiskelijoiden onnistunut työssäoppiminen. Pro Gradu-tutkielma: 2008. Kasvatustieteiden laitos, Tampereen yliopisto. Worrall K: Orientation to student placements: needs and benefits. Pediatric Nursing: 2005:19. Taija Hujanen, Kliinisen hoitotyön opettaja, TtM, sh Kliiniset henkilöstöpalvelut, hoitotyön opetus KYS Minna Taam-Ukkonen, Ylihoitaja-opetus, PSSHP/KYS Susanna Teuho, Vs. Opetusylihoitaja PSHP/TAYS Tajan apurahat Tajan apurahat haettavina Apurahaa anotaan sähköpostitse lomakkeella, joka löytyy yhdistyksen kotisivulta osoitteesta www.taja.fi/koulutus. Apurahahakemuslomake lähetetään liitteineen hallituksen käsittelyä varten sähköpostitse järjestöasiantuntijalle osoitteeseen eva.tilander@taja.fi. Hakuaika on 1.1.-31.3. Tajan hallitus päättää apurahojen myöntämisestä kesäkuun loppuun mennessä. Päätöksestä ilmoitetaan kaikille hakijoille henkilökohtaisesti. Elina Koota, Hoitotyön kliininen opettaja, HUS Pirkko Sivonen, Opetuskoordinaattori, PPSHP/OYS Tiina Tarr, Opetuskoordinaattori, VSSHP/TYKS Kaisa Laatikainen, Opetuskoordinaattori, PKSSK Anne Kylmälä, Osastonhoitaja, Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen ky/Carea Tove Ikonen, HD-koordinaattori, Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen ky/Carea Tajan valtakunnalliset koulutuspäivät 23.-24.10.2012 Paasitornissa! Laita kalenteriin ja muistuta myös työkaveria. Pro terveys 1 • 2012 19 TERVETULOA VUODEN SUURIMPAAN HOITOTYÖN TAPAHTUMAAN SAIRAANHOITAJAPÄIVÄT 22.–23.3.2012 Joko olet sopinut treffit kollegoiden kanssa Sairaanhoitajapäiville? Tapaamisten lisäksi tarjolla on yli 100 luentoa, josta varmasti sinäkin löydät itsellesi sopivan. Kiinnostaisiko sinua esimerkiksi: Työhyvinvointi Osallistava johtaminen Potilasturvallisuutta suunnitelmallisesti ja taidolla Marina Kinnunen Työn imu – tarmokkuutta, omistautumista ja nautintoa työhön uppoutumisesta Osallisuus toimivassa työyhteisössä Jari Hakanen Kommunikaatio yhteisöllisyyden rakentajana Maija Harsu Perjantaina varmasti keskustelua herättävä paneelikeskustelu: Mikä on sairaanhoitajan rooli marginaaliryhmien hoidossa? Keskustelijoina Eva Biaudet, Maria Kaisa Aula, Merja Mäkisalo-Ropponen, Arja Juvonen, Sanna Lauslahti Jos et ole vielä ilmoittautunut päiville, tee se nyt. Ilmoittaudu 12.3. mennessä! Tutustu päivien ohjelmaan ja hintoihin sekä muihin lisätietoihin www.sairaanhoitajaliitto.fi/sairaanhoitajapaivat Tavataan Sairaanhoitajapäivillä Helsingin Messukeskuksessa! 20 Pro terveys 1 • 2012 • Väitökset lyhyesti • Pirkko Salokekkilä Encounters in the Health Care – The Voice of the Patient” (Kohtaamisia terveydenhuollossa, potilaan ääni). Maria Rikala Iäkkäät käyttävät psyykenlääkkeitä vuosien ajan. Väitös. Itä-Suomen yliopisto, yleislääketiede, 2011. Maria Rikalan väitöstutkimus osoitti, että psyykenlääkkeiden käyt tö kotona asuvilla iäkkäillä on yleistä ja usein pitkäkestoista. Lyhyt aikaiseen hoitoon tarkoitettuja uni- ja rauhoittavia lääkkeitä käyte tään jopa vuosien ajan. Havainnot perustuvat väestöpohjaiseen Hyvän Hoidon Strategia (HHS) -interventiotutkimukseen, jossa tutkittiin 75-vuotiaita ja sitä vanhempia kuopiolaisia vuosina 2004–2007. HHS -tutkimuksen alkaessa vuonna 2004 psyykenlääkkeitä eli psykoosi-, masennus- tai uni- ja rauhoittavia lääkkeitä käytti 38 prosenttia ko tona asuvista iäkkäistä. Heistä 60 prosenttia jatkoi psyykenlääkkeiden käyttöä seuraavan kolmen vuoden ajan. Uni- ja rauhoittavia lääkkeitä käytti tutkimuksen alkaessa lähes kolmannes kotona asuvista iäkkäistä. Heistä yli puolet jatkoi käyttöä vähintään kolmen vuoden ajan. Suosi tusten mukaan uni- ja rauhoittavia lääkkeitä ei tulisi käyttää muuta maa viikkoa pidempään. Psyykenlääkkeiden käyttöä ei kuitenkaan tulisi lopettaa keskustelematta asiasta lääkärin kanssa. Väitöstutkimuksessa ilmeni, että iäkkäiden psyykenlääkit yksen säännölliselle arvioinnille on selvä tarve. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, ettei tutkimuslääkärin vuosittain toteuttama lääkehoidon arviointi vähentänyt uni- ja rau hoittavien lääkkeiden tai muiden psyykenlääkkeiden käyttöä kotona asuvilla iäkkäillä. Tätä voi selittää jatkuvan ohjauksen ja tuen puute, sillä iäkkäät tapasivat tutkimuslääkärit vain kerran vuodessa. Lääkehoi don arviointiprosessia ja muita psyykenlääkityksen järkevöittämiseen tähtääviä toimenpiteitä tulisikin tulevaisuudessa kehittää, sillä psyy kenlääkkeet voivat altistaa iäkkäät lukuisille haitoille. Toisaalta tulee huolehtia, etteivät iäkkäiden psyykkiset sairaudet jää diagnosoimatta ja hoitamatta. Väitöstutkimuksessa todettiin, että Kansaneläkelaitok sen ylläpitämä reseptitiedosto soveltuu hyvin psyykenlääkkeiden käyt töä koskevan tiedon lähteeksi iäkkäillä. Turhaksi koettu lääkärikäynti nakertaa potilaan luottamusta koko terveydenhuoltojärjestelmään. Terveydenhuolto tarvitsee inhimilli semmät kasvot, toteaa lääketieteen lisensiaatti Pirkko Salokekkilä väi töstutkimuksensa perusteella. Salokekkilä haastatteli ihmisiä heidän kokemuksistaan terveydenhuoltopalveluiden käyttäjinä. Saloheikkilä kiersi Pohjois-Savoa haastattelemassa polven ja lonkan nivelrikosta kärsiviä ihmisiä heidän lääkärikokemuksistaan. Hän halusi selvittää, mitä turhat käynnit merkitsevät potilaille ja miten he määrittelevät ne. Haastattelujen perusteella potilaat harkitsevat tarkoin ja usein hyvin pitkään tilannettaan, ennen kuin varaavat ajan lääkärin vastaanotolle. Kun he sitten lopulta päätyvät kysymään lääkärin neuvoja, he odot tavat saavansa asiantuntijan apua, jotta ongelmaan saataisiin oikea hoito ja terveydentila korjaantuisi mahdollisimman pian. Potilaalle on tärkeää, että lääkäri käytöksellään osoittaa vastaanottokäynnin ole van aiheellinen ja suhtautuu hänelle esitettyyn ongelmaan vakavas ti. Keskeisin tulos tutkimuksesta on, että osaava ja ammattitaitoinen lääkäri antaa kasvot järjestelmälle ja vaikuttaa potilaan käsitykseen koko terveydenhuoltojärjestelmästä tehden siitä luotettavamman ja hyväksyttävämmän. Toisaalta pettymys hoidonantajaan heijastuu ne gatiivisena suhtautumisena koko terveydenhuoltojärjestelmään. Jos potilas ei koe, että käynnistä oli hänelle hyötyä, potilas voi arvioida vastaanoton turhaksi. Salokekkilän mukaan tarvitaan innovatiivista ja käyttäjäystävällistä lähestymistapaa, jossa on mukana vahva mo raalinen ja eettinen ulottuvuus, kun rakennetaan seuraavien vuosi kymmenten terveydenhuoltojärjestelmää, jolla on inhimilliset kasvot ja kyky kuunnella aidosti potilaan ääntä. Lisätietoja: 040 527 5335, pirkko.salokekkila@helsinki.fi Anneli Holmström Etnografinen tutkimus natiivitutkimusten oppimisesta röntgenhoitajaopiskelijoiden opinnoissa. Oulun ylipisto, radiografia, 2012. Holmströmin tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata natiivitutkimusten oppimista ja tulkita oppimisen oppimiskulttuuria röntgenhoitajaopis kelijoiden opinnoissa. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää opiskeli joiden oppimista. Oppiminen ymmärrettiin yhteisölliseksi ja sitä tut kittiin tulkinnallisen etnografian avulla. Tutkimusaineisto tuotettiin vuosien 2004–2007 aikana 17 röntgenhoitajaopiskelijan natiivitutki musten teoriaopintojen, laboraatioharjoittelun ja harjoittelun havain noinnista, kirjallisista dokumenteista ja haastatteluista. Aineisto analy soitiin jatkuvan vertailun menetelmällä. Tuloksista muodostettiin malli natiivitutkimusten oppimisesta. Tulosten mukaan natiivitutkimusten oppimisen oppimiskonteksteissa vallitsivat erilaiset oppimisnäkemyk set. Nämä ohjasivat viiden erilaisen oppimistavan muodostumiseen, joissa teorian ja käytännön välinen yhteys sai erilaisia merkityksiä ja oppimisen tulokset vaihtelivat. Teoriaopinnoissa oppiminen tapahtui ammatillista tietoperustaa omaksuen. Laboraatioharjoittelussa oppi minen eteni oppimisena mallin mukaan kokeillen. Harjoittelussa op piminen ilmeni oppimisena kohti asiantuntijuutta yhdessä toimien, aktiivisuutta osoittaen yksin toimien ja ohjeita noudattaen taustalla toimien. Tulosten mukaan johtopäätöksenä voidaan todeta, että op pimiskulttuuri tuki vaihtelevasti opiskelijan asiantuntijuuteen kasvua natiivitutkimuksia opiskeltaessa. Väitös. Itä-Suomen yliopisto, sosiaalifarmasia, 2012. Anne Nikula Tutkimus rokotusosaamisesta Suomessa. Väitös. Turun yliopisto, hoitotiede, 2011. TtM Anne Nikulan väitöstyössä tutkittiin suomalaisten terveydenhoi tajaopiskelijoiden ja terveydenhoitajien rokotusosaamista. Rokotus osaaminen tarkoittaa Nikulan mukaan mm. sitä, että rokottaja osaa rokotustyönsä, hänellä on tehtävään laillistettu oikeus ja hänellä on tiettyjä hyvän rokottajan ominaisuuksia. Lisäksi Nikula tutki sitä, mitkä tekijät olivat yhteydessä rokotusosaamiseen. Tutkimuksessa kehitettiin haastattelujen pohjalta kyselylomakkeet, joiden avulla opiskelijat ja terveydenhoitajat itsearvioivat rokotusosaamistaan. Osaaminen tes tattiin myös tietotestillä. Aineistot kerättiin valtakunnallisesti viidestä ammattikorkeakoulusta ja seitsemästä terveyskeskuksesta eri puolelta Suomea. Tutkimuksen mukaan terveydenhoitajaopiskelijat arvioivat osaamisensa melko hyväksi. Tietotesti osoitti, että he tiesivät hyvin rokotussuositukset, rokottamisen esteet ja mahdollisen rokotteesta johtuvan allergisen reaktion hoitamisen. Aseptisessa työskentelyssä ja pistospaikkojen tietämisessä sekä rokotteiden nimien tuntemisessa oli puutteita. Työssä olevat terveydenhoitajat arvioivat rokotusosaa misensa hyväksi ja he myös menestyivät opiskelijoita paremmin tie totestissä. He tiesivät hyvin rokotussuositukset, rokottamisen esteet ja pistospaikat kehon eri osissa eri-ikäisillä. Tiedoissa oli jonkin verran puutteita aseptisessa työskentelyssä, rokottamiseen mahdollisesti liit tyvän äkillisen yliherkkyysreaktion hoitamisessa ja rokotteiden nimien tuntemisessa. Tutkimus antaa aihetta useisiin jatkotutkimus- ja kehit tämisaiheisiin, esimerkiksi terveydenhoitajakoulutuksen opetussuun Pro terveys 1 • 2012 21 • Väitökset lyhyesti • nitelmien rokotusopetuksen tuntimäärien, opetusmenetelmien ja si sältöjen selvittämiseen ja rokottajien rokotusosaamisen testaamiseen määräajoin. Lisätietoja: 040 744 3505, anne.nikula@metropolia.fi Marja Vanhala Lapsen ylipaino – riskitekijät, tunnistaminen ja elintavat, Childhood overweight – risk factors, recognition and lifestyle. Väitös. Oulun yliopisto, yleislääketiede, 2012. Ylipainoiset lapset syövät normaalipainoisia lapsia enemmän ollessaan huolestuneita, ärtyneitä, levottomia tai mielekkään tekemisen puut tuessa. Mielialaan liittyvä runsas syöminen on yleisempää silloin, jos lapsi asuu vain toisen biologisen vanhemman kanssa. Erityisesti äidin tunnesyöminen näyttää ruokkivan lapsen mielialasyömistä. Vajaa vii dennes oululaisista 7-vuotiaista lapsista on ylipainoisia tai lihavia. Yli puolet ylipainoisten lasten vanhemmista ei tunnista lapsensa ylipainoa. Erityisesti poikien ylipaino tunnistetaan huonosti. Lapsen riski lihoa on suuri silloin, jos hän ei syö aamupalaa, syö suuria ruoka-annoksia ja liikkuu vähän. Ylipainoiset lapset syövät vähän kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Vanhempien oma ruokavalio sekä kasvisten tarjonta koto na vaikuttavat ratkaisevasti lapsen kasvisten käyttöön. Tutkimus on ensimmäinen suomalaisilla lapsilla tehty tutkimus, jossa selvitettiin lapsen mielialasyömiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimus tehtiin ODL Liikuntaklinikan ja Oulun yliopiston terveystieteiden laitoksen yh teistyönä. Tutkittavina oli vajaa tuhat pohjoissuomalaisia 7–8-vuoti asta lasta. Arja Kiviaho-Tiippana Diabeetikon jalkaongelmien ennaltaehkäisy Itä-Suomessa. Jalkojen kunto, omahoitokäytänteet, ohjaus ja seuranta diabeetikoiden arvioimana. Itä-Suomen yliopisto, hoitotiede, 2012. Terveydenhuollon maisteri Arja Kiviaho-Tiippana selvitti väitöstut kimuksessaan, kuinka diabeetikot huolehtivat jalkojensa kunnosta, millaisessa kunnossa jalat ovat ja ovatko he saaneet asianmukaista ohjausta terveydenhuollosta. Diabeetikoilta kysyttiin myös, oliko hei dän jalkansa tarkastettu terveydenhuollossa. Tutkimuksessa kuvattiin jalkaongelmien synty, riskijalan määrittely, jalkojen omahoito ja oma hoidon ohjaus. Lisäksi taustaosiossa tarkasteltiin jalkaongelmien en naltaehkäiseviä ohjelmia, joita on kokeiltu eri puolilla maailmaa. Tut kimuksen kohdejoukon muodostivat lääkkeisiin oikeutetut diabeetikot, jotka vierailivat Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueen apteekeissa vuodenvaihteessa 2002–2003. Mukana oli sekä tyypin 1 että 2 diabeetikkoja 45 eri kunnasta. Tutkimuksen tulosten mukaan diabeetikot huolehtivat jalkojen päivittäisestä pesusta paremmin kuin muista jalkojen omahoidon osa-alueista. Yli kolmannes käveli paljain jaloin ulkona, vaikka sitä ei suositella diabeetikoille. Tyypin 1 diabee tikoista useampi koki saaneensa jalkojenhoidon ohjausta ja samoin heistä useampi raportoi jalkansa tarkastetun kuin tyypin 2 diabeeti koista. Ohjauksessa raportoitiin olleen myös virheellisyyksiä, sillä yli kolmannekselle diabeetikoista oli kerrottu paljasjaloin kävelyn olevan terveellistä ja jalkoja oli neuvottu raspaamaan. Lähes neljännes ei ollut saanut ohjausta sisäkenkien käytöstä. Jalat olivat hyvässä kunnossa yli puolella diabeetikoista. Diabeetikoista vain 18 prosentilta jalat olivat jääneet tarkastamatta, tosin tämä tutkimus ei selvittänyt, mitä jal kojen tarkastaminen piti sisällään. 46 prosentilla oli vaurioalttiit jalat, ja heistä viidennekseltä jalat olivat jääneet tarkastamatta. Jalkojen omahoidon ohjauksen tulisi diabeetikoiden mielestä olla kannustavaa, 22 Pro terveys 1 • 2012 rohkaisevaa, yksilöllistä ja ymmärrettävässä muodossa. Diabeetikoiden mukaan jalkojenhoidon ohjauksessa ja vuositarkastuksissa oli puut teita. Diabeetikot toivoivat jalkojenhoitopalveluiden järjestämistä ja ilmaisivat sille olevan tarvetta. Diabeetikot toivoivat myös maksut tomia palveluita. Asiaa veisi osaltaan eteenpäin diabeetikoiden jalko jenhoitopalveluiden saaminen Kela-korvauksen piiriin. Jalkojenhoidon ohjaus ja jalkojen tarkastaminen terveydenhuollossa liittyvät kiinteäs ti toisiinsa. Näitä suositellaan diabeetikoiden jalkojenhoitopalvelujen perustaksi. Ohjauksen sisältö ja määrä voivat perustua jalkojen kun toluokitukselle ja mieluiten vuositarkastuksessa määritellylle jalkojen riskiluokitukselle. Lisätietoja: 050-5643164, arja.kiviaho-tiippanal@ mamk.fi Vappu Salo Kotipalvelun työntekijät tarvitsevat iäkkäiden ravitsemukseen liittyvää koulutusta. Väitös. Turun yliopisto, kasvatustiede, 2012. KM Vappu Salo tutki väitöstyössään kotipalvelun työntekijöiden iäkkäiden ruokailuun ja ravitsemukseen liittyvää koulutustarvetta. Iäkkäiden kanssa työskentelevien kotipalvelun työntekijöiden työ on pitkälti hoitotyötä. Hoitotyön tavoitteena on huolehtia iäkkäistä niin, että he pystyvät omista sairauksistaan ja heikkouksistaan huolimat ta asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään kotihoidon ja siihen liitettävien tukipalvelujen turvin. Salo tarkastelee ilmiötä lähihoita jien, kodinhoitajien, kotiavustajien ja muiden vastaavan koulutuksen tai työkokemuksen omaavien työntekijöiden kautta. Ravitsemuksen osa-alueella kotipalvelun työntekijät kaipasivat koulutusta ravitse muksen perustiedoista, kuten kotona asuville iäkkäille suositeltavan ja sopivan ruoan koostumuksesta. Lisäksi koulutusta kaivattiin eri tyisruokavalioiden, virheravitsemuksen tunnistamisen sekä ruoan ja lääkkeiden yhteensovittamisen suhteen. Ruokailun liittyvissä asioissa työntekijöiden koulutustarpeet kohdistuivat erilaisiin keinoihin, joiden avulla he voisivat entistä paremmin tukea iäkkäitä oikeantyyppisessä ravitsemuksessa. Lisäksi kaivattiin ammatillista tukea siihen, miten saadaan huonosta ruokahalusta kärsiviä iäkkäitä nauttimaan riittä västi ravitsemuksellisesti hyvää ruokaa ja juomaa. Virheravitsemus ja siihen johtavat syyt ovat tärkeitä, tunnistettavia asioita kotipalvelun työntekijöiden päivittäisessä työssä. Iäkkäiden pysyvän tai tavoitel tavan toimintakyvyn kannalta on tärkeää, että iäkkäiden nauttiman ruoan määrään ja laatuun kiinnitetään tarpeeksi huomioita. Myös sen suhteen koulutuksen järjestäminen on toivottavaa. Salon työssä tuotiin esille ratkaisuja, joita koulutustarve edellyttää. Oppimista ei tapahdu pelkästään vain koulussa vaan työssä oppimisen mer kitys on tullut yhä selkeämmäksi työelämän kehittämisessä. Salon väitöskirjassa esille nousseista koulutustarpeista selkeitä muodollisen koulutuksen aihealueita olivat ravitsemukseen liittyvät tiedolliset tarpeet. Työssä oppimisen mahdollisuutena nähtiin työssä esiintyvät ongelmatilanteet, erilaiset vuorovaikutustilanteet, tietokoneen käyttö tiedonhankinnassa ja yhteistyö kotisairaanhoidon kanssa. Lisätietoja: 044 7103 823, 0400 836 191, vappu.salo@samk.fi Jutta Pulkki Aluetason kuntoutusjärjestelmä -Rakenne, organisaatio ja toiminta palvelujen saatavuuden näkökulmasta. Väitös. Tampereen yliopisto, sosiaali- ja terveyspolitiikka, 2012. Jutta Pulkin väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin aluetason kuntou tusjärjestelmän rakennetta ja organisointia sekä kuntoutuspalvelujen käyttöä yhden sairaanhoitopiirin alueella. Aluetason kuntoutusjärjes • Väitökset lyhyesti • telmän muodostamisen tarvetta ja edellytyksiä tarkasteltiin erityisesti kuntoutuspalvelujen saatavuuden näkökulmasta. Kuntoutuksen järjes täminen on Suomessa usean eri hyvinvoinnin osajärjestelmän tehtävä. Tutkimusaineisto koostui haastatteluista, osajärjestelmien asiakirjoista sekä kuntoutuspalvelujen käyttöä vuosina 2004 ja 2005 kuvaavista rekisteritiedoista. Tutkimus koostui neljästä osatutkimuksesta. Tutki mustulosten mukaan yhteistä aluetason kuntoutusjärjestelmää ei ole toiminnallisena kokonaisuutena hahmotettavissa, Kuntoutuksen alu eellisen kokonaisuuden kehittäminen tai koordinointi ei ollut minkään tahon vastuulla. Eri tahojen asiakirjoista ei löytynyt samansuuntaisia tavoitteita. Yhteiset tavoitteet ajatellaan olevan edellytyksenä yh teisen järjestelmän muodostamiselle. Tutkimus osoitti väestöryhmien välisiä eroja palvelujen käytössä sekä palvelujen käytön kasautumista pienelle käyttäjäryhmälle. Kuntoutuspalvelut jakautuivat epätasaisesti alueen kuntien välillä suhteessa kuntien asukkaiden väestötason tar peisiin. Suurimmat palvelujen käyttäjäryhmät olivat naiset ja työikäi set, erityisesti 50–57 -vuotiaat. Palvelujen käyttö laski jyrkästi nuorilla eläkeikäisillä, nousten taas noin 75 -vuotiailla. 9 % kuntoutujista käytti kahden tai useamman osajärjestelmän palveluja kahden vuoden aika na. Nämä ”moni-asiakkaat” käyttivät noin neljänneksen kaikista kun toutuspalveluista. Kuntoutuksen osajärjestelmistä kuntien tuottamia kuntoutuspalveluja käytettiin eniten. Tutkija pohtii lopuksi aluetason kuntoutusjärjestelmän muodostamisen mahdollisuuksia. Aluetason järjestelmän tarve nousee tutkijan mukaan palvelujen saatavuuden turvaamisen tarpeesta yhdenvertaisesti alueen väestölle. Mikäli kun toutusjärjestelmää halutaan kehittää yhtenäisemmäksi, tulee ottaa huomioon kuntoutuksen osajärjestelmien erilaiset kehityshistoriat, lainsäädännöt, toimintalogiikat, organisaatiorakenteet ja hallintakei not. Lisäksi olisi otettava huomioon eri toimintojen ja kuntoutuspal velujen vaatimat erilaiset organisointirakenteet ja koordinointitavat. Lopulta palvelujen saatavuuden turvaamiseksi muodostettava alueta son kuntoutusjärjestelmän kokonaisuus tulisi todennäköisesti näyttä mään hybridiltä rakenteelta sisältäen sekä eriasteisesti keskitettyjä ja hajautettuja, että eri tavoin koordinoituja toimintoja. Lisätietoja: jutta. pulkki@uta.fi Outi Simonen Vaikuttavuustiedon hyödyntäminen erikoissairaanhoidon johtamisessa. Väitös. Tampereen yliopisto, sosiaali- ja terveyspolitiikka, 2012. Simosen väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin vaikuttavuustiedon hyödyntämistä erikoissairaanhoidon johtajien työssä. Kiinnostuksen kohteena olivat johtajien arviot käyttämistään päätöksenteon tieto lähteistä, johtajien käsitykset vaikuttavuudesta sekä miten vaikutta vuustietoa hyödynnettiin ja mitkä tekijät olivat yhteydessä vaikut tavuustiedon hyödyntämiseen johtajan työssä. Väitöstutkimuksen aineistona oli kyselytutkimus yhden yliopistollisen sairaanhoitopiirin keskijohdon lääkäri-, hoitaja- ja sosiaalijohtajilta (N=404), dokument tiaineisto viiden Suomen suurimman yliopistollisen sairaanhoitopii rin hallitusten ja valtuustojen pöytäkirjoista vuosilta 2001 ja 2006 (N=190) sekä haastatteluaineisto kyseisten viiden sairaanhoitopiirin medisiinisten, operatiivisten ja psykiatristen tulosyksiköiden johtajil ta (N=38). Tutkimustulokset osoittivat, että sosiaali- ja terveyden huollon johtajat arvioivat käyttävänsä useita erilaisia tietolähteitä johtamisen päätöksenteossa. Tieteellinen tutkimustieto, johon myös vaikuttavuustieto liittyy, ei ollut ensisijainen tiedon lähde johtajan työssä. Johtajat ymmärsivät vaikuttavuuskäsitteen hyvin laajasti sekä moniselitteisesti ja se sekoitettiin herkästi muihin terveystaloustieteen käsitteisiin. Tämä osoittaa vaikuttavuus -käsitteen ymmärtämisen epäyhtenäisyyttä, joka vaikeuttaa vaikuttavuustiedon hyödyntämistä. Toiminnan perustaminen vaikuttavuuteen terveydenhuollon poliittishallinnollisella tasolla ei perustunut osoitettuun vaikuttavuuteen, vaan retoriikkaan, jossa asioita perusteltiin vaikuttavuus -käsitteen avulla ja tavoiteltiin yleistä vaikuttavuustiedon käytön ihannetta. Haasteena on siirtyä puheen tasolta toimintaan, joka edellyttää johtajilta johtamis roolin vahvistamista, kykyä monitahoiseen yhteistyöhön, myönteistä asennetta näyttöön perustuvaan johtamiseen sekä tiedon hyödyn tämiseen johtamisessa. Vaikuttavuustiedon hyödyntämistä johtajan työssä estivät tutkimustyöhön, johtamistyöhön ja organisaatioon liit tyvät tekijät. Erityisesti johtajien liian kapea-alainen asioiden tarkas telu esimerkiksi oman yksikön näkökulmasta korostui. Myös ammatti etiikka asetti tiedon hyödyntämiselle rajoituksia. Yksittäisen potilaan etu ja lääkärin subjektiivinen oikeus tehdä yksittäisen potilaan koh dalla päätöksiä, saattoivat mennä vaikuttavuustiedon edelle. Vaikutta vuustiedon hyödyntämistä edistivät vaikuttavuustiedon tuottamiseen ja johtajan omaan käyttäytymiseen liittyvät tekijät sekä yleinen vaati mus näyttöön perustuvasta toiminnasta. Johtajan myönteinen asenne, motivaatio ja kiinnostus vaikuttavuustietoa kohtaan koettiin vaikutta van myönteisesti vaikuttavuustiedon hyödyntämiseen. Johtajien pää töksentekoa tulee kehittää ammattijohtajuuden suuntaan siten, että yksittäinen johtaja hyödyntäessään vaikuttavuustietoa päätöksente ossaan kykenee tekemään ratkaisuja laajemmin koko organisaation näkökulmasta. Vaikuttavuustutkimuksen ja vaikuttavuusmittareiden tunnistaminen sairaanhoitopiireissä oli epäselvää. Monenlaisia tutki muksia oli erikoissairaanhoidossa meneillään, mutta vaikuttavuuden osuutta niistä ei välttämättä tunnistettu. Samoin lukuisten organi saation suoritelukujen ja erilaisten järjestelmien tuottamasta tiedosta ei vaikuttavuustietoa helposti erotettu. Johtajat tarvitsevat nopeasti hyödynnettävää, helposti tietojärjestelmistä sovellettavaa ja mah dollisimman valmiiksi tiivistettyä vaikuttavuustietoa. Nykyinen vai kuttavuustieto ei välttämättä vastaa erikoissairaanhoidon johtajan päätöksenteon tarpeisiin. Vaikuttavuustietoa tulisi kerätä systemaat tisesti sairaalan normaalitoimintana, jolloin myös sen hyödyntäminen todennäköisesti vahvistuisi. Vaikuttavuustiedon laatua, määrää ja saatavuutta kehittämällä sekä johtamistyötä vaikuttavuuden suun taan tukemalla voitaisiin parantaa vaikuttavuustiedon hyödyntämistä johtamistyössä. Vaikuttavuustutkimus ja vaikuttavuuden mittaaminen näyttäisi olevan tarpeellista, erityisesti kustannusvaikuttavuustiedon näkökulmasta. Vaikuttavuustiedon hyödyntäminen johtajan työssä on tärkeää, ettei johtamisen keinoin tuettaisi sellaista toimintaa, joka ei ole vaikuttavaa. Lisätietoja: 050-428 4712, outi.simonen@hus.fi Leena Forma Health and Social Service Use Among Older People. The last two years of life (Vanhojen ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö. Kaksi viimeistä elinvuotta). Väitös. Tampereen yliopisto, terveystaloustiede, 2011. Forman väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin yli 70-vuotiaiden ihmis ten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä kahtena viimeisenä elinvuo tena. Kiinnostuksen kohteena oli se, miten ikä, kuoleman läheisyys, kotikunta ja dementiadiagnoosi ovat yhteydessä palvelujen käyttöön, ja miten käyttö on muuttunut vuodesta 1996 vuoteen 2003. Kuoleman läheisyyden vaikutus oli kuitenkin erilainen eri palveluissa ja eri ikäryh missä; nuorempien (70–79 vuotta) joukossa vaikutus oli voimakkaampi kuin vanhimmilla (90-vuotiaat ja vanhemmat). Sairaalan käyttö yleis tyi aivan viimeisinä elinkuukausina, kun taas pitkäaikaishoidon käyttö oli yleistä koko kahden viimeisen elinvuoden ajan. Myös ikäryhmien välillä oli eroja palvelujen käytössä. Nuoremmat käyttivät enemmän Pro terveys 1 • 2012 23 • Väitökset lyhyesti • sairaalapalveluja kuin vanhemmat. Pitkäaikaishoidon käyttö sen sijaan oli yleisintä vanhimmassa ikäryhmässä. Sairaalan käyttö oli suunnil leen yhtä yleistä kaikissa kunnissa, mutta se, minkä tyyppistä sairaalaa käytettiin, esim. yliopisto- vai yleissairaalaa, vaihteli paljon. Myös pit käaikaisessa laitoshoidossa olevien määrä vaihteli merkittävästi kun tien välillä. Kuntien väkiluku tai taloustilanne eivät selittäneet eroja palvelujen käytössä. Dementiaa sairastavat vanhat ihmiset käyttivät pitkäaikaishoitoa yli yhdeksän kertaa todennäköisemmin kuin ne, joilla ei ollut dementiadiagnoosia. Sairaalan käyttö sen sijaan oli yleisempää niillä, joilla ei ollut dementiaa. Yliopistosairaalan ja pitkäaikaishoidon käyttö kahtena viimeisenä elinvuotena yleistyi vuodesta 1996 vuoteen 2003, kun taas yleissairaalan ja kotihoidon käyttö väheni. Hoitopäivien määrä terveyskeskuksen vuodeosastolla ja pitkäaikaishoidossa kasvoi, mutta hoitopäivien määrä yleissairaalassa väheni. Tutkimus osoitti, että vanhat ihmiset tarvitsevat sairaalahoitoa ja pitkäaikaishoitoa pal jon juuri viimeisinä elinvuosinaan. Kuoleman läheisyys on tärkeämpi hoidon käyttöä määrittävä tekijä kuin ikä, mutta myös iällä on suuri vaikutus. Pitkäikäisyyden yleistyessä viimeiset elinvuodet eletään yhä korkeammassa iässä, mikä saattaa muuttaa viimeisinä elinvuosina käytettäviä palveluja enemmän pitkäaikaishoidon ja erilaisten asumis palvelujen suuntaan. Palvelujen käyttöön tulevaisuudessa vaikuttaa merkittävästi sekä se, millainen on vanhojen ihmisten terveys ja toi mintakyky että se, millaisia palveluja tarjotaan. Lisätietoja: 050 356 2346, leena.forma@uta.fi Paula Hakala Tietokoneen sekä muun informaatio- ja kommunikaatioteknologian käyttö ja nuorten tuki- ja liikuntaelinoireet. Tampereen yliopisto, kansanterveystiede, 2012. Lasten ja nuorten selkäkivut ovat lisääntyneet merkittävästi 1980-lu vulta aina 2000-luvulle saakka. Samaan aikaan tietokoneen ja mat kapuhelimen käyttö, pelaaminen sekä muun informaatio- ja kom munikaatioteknologian käyttö on lisääntynyt nuorilla. Tytöistä niska-hartiaoireita esiintyi lähes joka toisella ja alaselkäoireita joka kuudennella, pojilla oireita esiintyi vähemmän. Päänsärky ja silmä oireet olivat myös yleisiä. Käsi-, sormi- ja ranneoireita esiintyi vä hemmän. Nuorten oman käsityksen mukaan tietokone aiheutti heille oireita eniten silmiin, päähän ja niska-hartioihin. Päivittäinen 1-2 tun nin tietokoneen käyttö aiheutti nuorille niska-hartiakipuja sekä 4-5 tunnin käyttö alaselkäkipua. Vastaavasti yli neljä tuntia tietokoneen parissa aiheutti päänsärkyä ja silmäoireita. Käsi-, sormi- ja ranneoirei ta ilmeni vastaajilla jo noin tunnin päivittäisellä tietokoneen käytöllä. Oireet olivat valtaosin lieviä ja aiheuttivat lievää haittaa. Kuitenkin yli kahden tunnin tietokoneen käyttö aiheutti nuorille voimakkaita tai kohtalaisia oireita, jotka haittasivat myös päivittäistä elämää. Tutki muksen aineistoina käytettiin valtakunnallisesti edustavia väestötason aineistoja. Niihin osallistui runsaat 200 000 lasta ja nuorta kolmella eri vuosikymmenellä. Oireiden ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen on aloitettava jo lapsuudessa. Nuorten tietokoneen käyttötavat, tehtä vät ja tietokoneympäristöt ovat erilaisia kuin aikuisten. Tutkimuksessa todettiin, että suuri osa nuorista jäi vaille ergonomiaohjeita. Koululla on merkittävä rooli ohjatessaan ja opastaessaan oppilaita käyttämään tietokonetta oikealla tavalla. Kodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa tu lisi olla ergonomisesti sopivat työpisteet eri kasvu- ja kehitysvaiheissa oleville nuorille. Oireiden ennaltaehkäisyssä varsinkin koulu- ja opis kelijaterveydenhuollon henkilöstöllä on merkittävä rooli. Vanhempien tulee rajoittaa ja valvoa lastensa tietokoneen käyttöä ja lapsia ja nuo ria tulee myös itse omaehtoisesti kannustaa huolehtimaan terveydes 24 Pro terveys 1 • 2012 tään. Tietokoneen turvallisesta ja oikeanlaisista käyttötavoista tulee kehittää ohjeet yhteistyössä laitevalmistajien ja ohjelmistojen kehittä jien kanssa. Lisätietoja: 050 447 9917, paula.hakala@puv.fi Raija Pyykkö Hengellisen ja maallisen rajalla - kamppailu seurakuntien diakoniatyöntekijöiden sosiaalisesta ja kulttuurisesta toimialueesta. Väitös. Tampereen yliopisto, terveystiede, 2011. Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin seurakuntien diakoniatyönte kijöiden toimialuetta kirkon päätöksentekojärjestelmän tasolla am mattien järjestelmän näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena olivat ammattikuntien väliset rajakamppailut ja -neuvottelut, joiden kautta seurakuntien diakoniatyöntekijöiden toimialuetta määritellään. Tut kimus osoitti sen, kuinka kirkko toimintaympäristönä on vaikuttanut seurakuntien diakoniatyöntekijöiden sosiaalisen ja kulttuurisen toi mialueen määrittämiseen. Seurakuntadiakonian muotoutumiseen on vaikuttanut evankelisluterilaisen kirkon rooli hyvinvointipalveluiden tuottamisessa eri aikoina. Kirkko on mahdollistanut ammatillisen seu rakuntadiakonian säilymisen erilaisissa murrosvaiheissa, vaikka dia koniatyöntekijät ovat menettäneet toimialueitaan kuntien laajenta essa toimialuettaan hyvinvointivaltion rakentamisen kautena. Kirkko instituutiona on myös rajannut seurakuntien diakoniayöntekijöiden toimintaa kirkossa rajoittamalla heidän päätöksenteko-oikeuksiaan. Alisteinen asema kytkeytyi paitsi osaksi kamppailua miesten ja nais ten välisestä työnjaosta myös kulttuuriseen ymmärrykseen kirkollisten tehtävien luonteesta. Ammatillisen seurakuntadiakonian hengellisen luonteen vahvistamisella on pyritty parantamaan seurakuntien dia koniatyöntekijöiden asemaa kirkossa. Ammattien järjestelmän tasolla seurakuntien diakoniatyöntekijöiden toimialueen rajoista on neuvotel tu ja kamppailtu ennen kaikkea julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattien ja papin ammatin kanssa. Diakoniatyöntekijöiden toimialu etta on kaavailtu laajennettavan jumalanpalvelukseen ja kirkollisiin toimituksiin liittyviin tehtäviin, jotka perinteisesti ovat kuuluneet pa peille. Kyseessä voi tulkita olevan diakoniatyöntekijöiden työn kult tuurinen muutosprosessi, jossa palvelua korostavan toimintakulttuurin sijaan työn perusteluja etsitään aikaisempaa vahvemmin kirkon oppi rakennelmasta. Pirjo Kinnunen Nuoruudesta kohti aikuisuutta - varhaisaikuisen mielenterveys ja siihen yhteydessä olevat ennakoivat tekijät. Tampereen yliopisto, hoitotiede, 2011 TtM Pirjo Kinnunen selvitti 10-vuotisessa seurantatutkimuksena teh dyssä väitöskirjassaan ”Nuoruudesta kohti aikuisuutta”, löytyykö ylä koululaisten 14-vuotiaiden elämästä sellaisia tekijöitä, joilla on yhteys heidän myöhempään mielenterveyteensä 24-vuotiaana. Tutkimustu lokset osoittivat, että 24-vuotiailla oli paljon erilaisia mielenterveys oireita. Naiset raportoivat kaikkia oireita enemmän kuin miehet; esi merkiksi masennusoireista kärsi naisista 39.4 % ja miehistä 18.5 %. Vastaavasti psykosomaattisista oireista kärsi naisista 23.9 % ja mie histä 16 %. Oireet eivät aina haittaa arkielämässä selviytymistä, mutta voivat johtaa ongelmiin tai sairastumiseen ellei niihin ole tarjolla apua tai tukea ajoissa. Tutkimuksessa nousi esille kaksi tekijäkokonaisuutta, jolla oli yhteys nuoren mielenterveyteen 10-vuoden aikavälillä: ulkoi sesti havaittavat tekijät (tupakointi, psykosomaattiset oireet) nuoren elämässä ja nuoren sisäiset tekijät (erilaiset huolet, vanhempisuhteet, • Väitökset lyhyesti • ajatukset tulevaisuudesta, tyytyväisyys itseen, kokemus psyykki sestä terveydestä ja hallinnan tunne). Ulkoisesti havaittavat teki jät tulevat esille nuoren käyttäytymisessä tai nuori voi hakeutua niiden takia esimerkiksi terveydenhoitajan vastaanotolle. Nuoren elämään puututaankin usein päihteiden käytön tai muun epäsuo tuisan käyttäytymisen vuoksi. Kyse on varhaisesta puuttumisesta eli preventiosta. Nuoren sisäiset tekijät eivät näy ulospäin ja niiden tunnistaminen on vaikeampaa. Nuori kertoo sisäisistä tekijöistä harvemmin ja harkitummin muille; näiden kuuleminen edellyttää luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomista nuoren kanssa. Mikäli nuori ei saa tukea ja apua siinä vaiheessa, kun hänen tunneja ajattelumaailmansa häiriintyy, hän voi ajautua ratkaisemaan on gelmiaan keinoin, jotka näkyvät ulospäin. Varhainen puuttuminen ongelmiin on tärkeää, mutta mielenterveyden edistämisen näkö kulmasta ajankohta on myöhäinen. TtM Pirjo Kinnunen painottaa, että nuorten mielenterveyden edistäminen tulisi tapahtua niissä arkielämän yhteisöissä, joissa nuoret elävät ja viettävät aikaansa eli kodeissa, kouluissa ja harrastustoiminnassa. Nuorten kuuntelu, heidän asioistaan kiinnostuminen, keskusteleminen heille tärkeistä asioista sekä rohkaiseminen ja kannustaminen kasvamaan omaksi itsekseen, eivät vaadi taloudellisia resursseja tai terapiakoulutus ta. Mielenterveyden edistämiseen tarvitaan tietoa ja ymmärrystä nuoren ihmisen kehityksestä sekä halua ja tahtoa toimia nuorten hyväksi. Näin on myös mahdollista tunnistaa nuoren sisäisiä te kijöitä ja havaita hoitoa vaativat oireet ajoissa. Valtaosa nuorten ongelmista voidaan kuitenkin ratkaista ihan arkisissa kohtaami sissa. Lisätietoja: 050-330 7258, 044-785 6491, Pirjo.Kinnunen@ savonia.fi Jouni Suominen Kohti oppivaa organisaatiota - konstruktion muodostaminen oppimisen ja johtamisen välisistä riippuvuussuhteista? Väitös. Turun yliopisto, kasvatustiede, 2011. Jouni Suomisen väitöstutkimuksen lähtökohtana on ollut tutkijan havainto, jonka mukaan organisaatiossa tapahtuvia muutoksia voidaan kuvata ja jäsentää luontevasti erilaisten oppimisprosessi en avulla. Usein muutosprosessit eivät kuitenkaan ole toteutuneet odotetulla tavalla, vaan organisaatioissa työskentelevät ovat ko keneet muutokset varsin kaoottisina ja jopa työmotivaatiota alen tavina tekijöinä. Harvardin yliopistossa toimineen John P. Kotterin tutkimusten mukaan muutoksen kokonaisvaltainen toteuttaminen edellyttää omaa johtamisfilosofiaa, joka poikkeaa jo lähtökohtai sesti perinteisistä johtamistyyleistä. Kotter on tutkinut, millaiset johtamiskäytännöt ovat joko edistäneet tai suorastaan estäneet muutoksen aikaansaamista halutulla tavalla. Suomisen tutkimuk sen avulla on haluttu selvittää miten johtamisen avulla voidaan vaikuttaa erilaisten oppimisprosessien realisoitumiseen organi saatiossa ja miten oppimista tulisi johtaa, jotta Kotterin esittämä yrittäjämäinen ja oppimisintensiivinen ilmapiiri voitaisiin saavut taa. Tällaista organisaatiokulttuuria, oppivan organisaation ide aalia, on kasvatustieteen alueella kutsuttu kasvuorientoituneek si ilmapiiriksi. Johtamisen näkökulmasta tavoitteena on pidetty voimaantumisen kokemusta, jolla tarkoitetaan ihmisen luontaisen kasvupotentiaalin mahdollistamista, sekä psykologista sitoutumis ta organisaation tavoitteisiin ja toimintakulttuuriin. Suomisen tut kimuksen avaintuloksena voidaan pitää sitä, että Kotterin esittämä muutosjohtajuuden ideaalimalli saa luontevan selityksensä kasva tustieteen oppimisteorioista sekä voimaantumista koskevasta teoria perustasta. Samalla on voitu osoittaa oppimisen ja johtamisen välinen keskinäinen riippuvuussuhde, jonka mukaan organisaation omaksuma johtamiskognitio johtajan käsitys maailmasta ja ihmisestä vaikuttaa organisaation oppimiskykyyn sekä siihen, millaisella johtamistaval la voidaan vaikuttaa muutosprosessien onnistumiseen. Samalla tulee ymmärretyksi myös se, miksi ja millä ehdoin organisaatioiden muutok set myös usein epäonnistuvat. Näin Kotterin esittämä johtamisfilosofia saa ilmiasun ja idealtaan se vastaa ns. sengeläisen oppivan organisaa tion kehittämiseen liittyviä periaatteita. Toisena avaintuloksena voi daan pitää oppimisen johtamista koskevan teoreettisen konstruktion muodostamista, jossa on kyetty nostamaan esiin ja perustelemaan kahden erilaisen johtamiskognition vaikutus yrittäjämäisen ilmapiirin luomisessa. Kolmantena avaintuloksena voidaan esittää se, että val tavirran organisaatiotutkimus ei ole aiemmin kyennyt tunnistamaan näitä johtamisen avulla muodostettuja oppimisprosesseja ja näin or ganisaatioiden osaamisen kokonaisvaltainen kehittäminen ei ole ollut usein mahdollista. Samoin epäonnistumiset organisaatiomuutoksissa voidaan ymmärtää usein juuri johtamista koskevan pedagogisen osaa misen ongelmina ja puutteina. Johtopäätöksinä ja implikaatioina voi daan esittää Kotterin tutkimuksiin nojautuen, että henkilöstön heik ko sitoutuminen organisaation tavoitteisiin, työuupumus, stressi ja työssä viihtymättömyys voidaan nähdä juuri johtamisen ongelmana: muutosta ja oppimista ei ole ilmeisesti osattu johtaa oikealla tavalla. Lisätietoja: 044 455 8261, jouni.suominen@tse.fi Kevään koulutukset Sinulle, sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilainen! Kotihoitopäivät 14.-15.3. Helsinki Hyvinvoiva työyhteisö 24.4. Helsinki Sosiaali ja terveydenhuollon johdon sihteerien koulutuspäivät 3.5.-5.5. Pärnu Ruotsin malli vanhustenhuollossa 24.-26.5. Helsinki-Tukholma Kansainvälistyvä sosiaali- ja terveydenhuolto Hollannissa 6.-8.6. Hollanti Koulutusten ohjelmat ja ilmoittautumisohjeet löydät kotisivuiltamme www.audiator.fi > Koulutus. Lisätietoja koulutuksista antaa koulutustoiminnan johtaja Jari Koivisto, jari.koivisto@audiator.fi, puh. 050 301 9152. www.audiator.fi Ikali Karvinen ja Liss Eriksson-Tapio Henkisiin ja hengellisiin kysymyksiin vastaaminen gerontologisessa hoitotyössä - asiantuntijuutta urakehityksen keinoin Tämä artikkeli on toinen osa artikkelisarjasta, jossa käsitellään henkisyyttä ja hengellisyyttä osana terveysalan asiantuntijuutta. Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa tarkasteltiin henkisyyden ja hengellisyyden käsitteitä teoreettisen ja empiirisen aineiston valossa (Karvinen 2011). Tässä toisessa artikkelissa tarkastelemme aihetta taas kliinisen henkisen ja hengellisen tukemisen näkökulmasta gerontologisen hoitotyön viitekehyksessä. Tarkastelussa hyödynnämme Helsingin kaupungin urakehitysmallia esitellessämme henkis-hengellisen hoitotyön toteutumista taitavatasoisen sairaanhoitajan työssä. Harmaantuvan yhteiskunnan haasteena ikääntyvän eksistentiaalinen hätä Pohjoiseurooppalaiset yhteiskunnat harmaantuvat pikavauhdilla. Suomen tilastollisen vuosikirjan (2010) mukaan vuoden 2009 lopussa 17 % väestöstä oli yli 65-vuotiaita (Tilastokeskus 2010). Mielikuva ikääntymisestä on muuttunut viime vuosikymmeninä yhteiskunnassamme positiivisemmaksi. Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kehittyneet ja heidän palvelujen tarpeidensa kartoittamisesta on tullut strukturoitu tapa havaita ikäihmisen kunnon vaihteluita ja palvelutarpeen muutoksia. Positiivista kehitystä tukee myös uuden hallituksen hallitusohjelma, jonka mukaan maassamme edistetään ikäihmisten terveyttä ja toimintakykyä esimerkiksi säätämällä vanhuspalveluista erillinen laki. (Valtioneuvoston kanslia 2011) Huolestuttavaa ikääntymiskehitykseen perehdyttäessä on kuitenkin positiivisen kehityksen kanssa rinnakkain elävä ja lisääntyvä ikääntyneiden pahoinvointi. Asiantuntijoiden kirjoitukset antavat nimittäin viitteitä siitä, että ikäihmisten mielenterveyden häiriöt, riski itsetuhoiseen käyttäytymiseen ja päihteiden käyttö ovat lisääntyneet. (Koponen ym. 2006; Forsman, Schierenbeck & Wahlbeck 2011.) Lisäksi yksinäisyys on osa monien ikääntyneiden arkipäivää, kuten Ahonen ja Bukis (2008) opinnäytetyössään osoittavat. Yksinäisyys johtaa usein destruktiiviseen käyttäytymiseen, jossa 26 Pro terveys 1 • 2012 läsnä ovat muun muassa päihdyttävien aineiden käyttö. On ymmärrettävää, että ikääntynyt lääkitsee pahoinvointiaan esimerkiksi alkoholilla, sillä päihteiden käytöllä on todettu olevan yhteys ihmisen eksistentiaaliseen ahdistukseen (Niemelä 1999). Henkisyys ja hengellisyys ikääntyvän voimavarana Henkisyyden ja hengellisyyden on osoitettu olevan monille ihmisille erityinen voimavara. Kyselemmekin tässä, voitaisiinko ikääntyneiden kokemusta positiivisesta ikääntymisestä ja hyvinvoinnista vahvistaa terveydenhuollossa tarttumalla voimakkaammin ikääntyneiden eksistentiaalisiin, henkisiin ja hengellisiin terveystarpeisiin. Usein keskustelu ikääntyneen henkisistä ja hengellisistä tarpeista typistyy vain laitoshoidossa olevan ikääntyneen uskonnollisten tarpeiden huomioimiseen, vaikka ilmiö on huomattavasti tätä laajempi. Terveystieteellinen tutkimus antaa viitteitä siitä, että ikäihmisen henkisten ja hengellisten tarpeiden aiempaa parempi huomioiminen lisäisi elämän mielekkyyden tunnetta, kokemusta paremmasta terveydestä ja vaikuttaisi suotuisasti ikäihmisen terveyttä koskevien Liss Eriksson- Tapio päätösten tekemiseen. Lisäksi hengellisyyden on todettu rauhoittavan esimerkiksi dementoivia sairauksia sairastavia. (Eriksson-Tapio 2008, Puchalski & Ferrell 2010.) Koulutuksella valmiuksia henkiseen ja hengelliseen hoitotyöhön Terveysalan koulutuksessa ikäihmisten henkiset ja hengelliset terveystarpeet on huomioitu vaihtelevasti. Esimerkiksi sairaanhoitajakoulutusta ei ohjaa valtakunnallinen opetussuunnitelma, vaan kukin ammattikorkeakoulu päättää itsenäisesti Ammattipätevyysdirektiivin (2005) ja Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon –asiakirjan (Opetusministeriö 2006) sekä muun lainsäädännön reunaehtojen puitteissa opintokokonaisuuksien sisällöistä ja painopistealueista. Kansainvälinen ja kotimainen terveystieteellinen tutkimus antavat viitteitä siitä, henkisten ja hengellisten terveystarpeiden kohtaamista opetetaan terveydenhuollon koulutuksessa Ikali Karvinen kliinisen työn asiantuntemus-alueista on ollut heikosti, vaikka asiakkaiden ja potilaiden kokoikäihmisten hengellisen hoitotyön osa-alue. naisvaltainen hoitotyö sisällytetäänkin eettisissä ohjeissa ja suosituksissa osaksi ikäihmisten Kustaankartanossa ikääntyneiden kanssa hyvää hoitoa ja huolenpitoa. työskentelevä sairaanhoitaja-diakonissa on Terveysalan koulutukseen perinteisesti lukeutuensimmäinen urakehitysmallissa tällä hetkelnut ammattitaitovaatimus asiakkaan henkisten lä taitava-tasoiseksi edennyt ja hengellisten terveyssairaanhoitaja, joka on oman tarpeiden tunnistamiTavoitteellinen kliininen asiantuntemuksensa avulla kesesta ja hoitamisesta ei urakehitys voi kohdentua juuri henkis-hengelliseen hittänyt vanhusten hengellistä ole siis kadonnut, vaan tuen antoon. hoitotyötä viimeisen kahden esimerkiksi ikääntyneiden vuoden ajan vanhustenhoidon hoitotyössä sen voidaan palvelualueella. Omalla käytännönläheisellä, ajatella entisestään korostuvan tulevaisuudesmutta tutkimukseen perustuvalla toiminnallaan sa. Viitteitä tämän osa-alueen vahvistumisesta hän on kehittänyt kliinistä henkistä ja hengellisonkin olemassa. (Ks. Puchalski & Ferrell 2010.) tä tuenantoa ikääntyneiden hoitotyön arjessa. Erityisen mahdollisuuden henkis-hengellisen Mukana ovat olleet sekä koulutuksellinen että osa-alueen huomioimiseen mahdollistaa tähän käytännölliseen tukemiseen lukeutuvat elemenerikoistava diakonisen hoitotyön koulutus, jota tit. Henkilökunnalle hän on oman toimintansa annetaan Suomessa Diakonia-ammattikorkeakautta mahdollistanut perehtymisen tähän hoikoulussa ja Novia ammattikorkeakoulussa (Evl. totyön osa-alueeseen erityisten osastotuntien fi 2011). Diakonisen hoitotyön opinnot Diakissa avulla. Kliinistä hoitotyötä taas on kehitetty mahdollistavat niin sanotun kaksoispätevyyden luomalla malli Hengellisestä hoidosta hoitosaavuttamisen, jolloin valmistuva sairaanhoitatyössä. ja saa myös pätevyyden toimia Evankelis-luterilaisen kirkon virassa (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2011). Hengellinen hoito hoitotyössä Myös urakehitys mahdollistaa ikääntyneen henkisiin ja hengellisiin kysymyksiin vastaamisen Terveysalan peruskoulutuksen lisäksi henkisten ja hengellisten kysymysten asiantuntijuutta voi opiskella myös jatko- ja lisäkoulutuksen avulla. Näiden lisäksi tavoitteellinen kliininen urakehitys voi kohdentua juuri henkis-hengelliseen tuen antoon. Toistaiseksi tiedossamme ei kuitenkaan ole yhtään suomalaista sairaanhoitajaa, joka olisi saavuttanut esimerkiksi Suomen Sairaanhoitajaliiton erityispätevyyden henkisen ja hengellisen hoitotyön alueella (ks. Sairaanhoitajaliitto 2012). Eräitä merkkejä henkis-hengellisen tuenannon tunnustamisesta omaksi kliiniseksi erityispätevyysalueeksi on kuitenkin olemassa. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston vanhustenhoidon palvelualueella käyttöönotettu hoitohenkilökunnan urakehitysmalli mahdollistaa sairaanhoitajien etenemisen kliinisellä urallaan oman asiantuntemuksen syventämisen avulla. Urakehitysmallissa sairaanhoitaja osoittaa hankkimansa lisäkoulutuksen avulla oman osaamisensa syventämisen ja suunnitelmansa oman asiantuntemuksensa jakamisesta. (Säilä, Salonen & Koivisto 2008) Yksi hyväksytyistä – malli käytännön työn apuvälineenä Hengellinen hoito hoitotyössä – hoitomallissa tehdään luontevaksi vakaumuksen ja elämänkatsomuksen huomioiminen ja kunnioittaminen osana ikäihmisen arkea ja ikääntyvän hoitotyötä. Taustalla on ajatus siitä, että hengellisyys ja henkisyys ovat osa luontaista ja perimmäistä ihmisyyttä, kuten Frankl toteaa (1936). Tämän osa-alueen huomioimista taitava-tasoinen sairaanhoitaja kuvaa seuraavasti: luettava iltarukous tai sopivan hetken tullen lempivirren laulaminen tai kuunteleminen yhdessä ikääntyvän kanssa. Käytännön tilanteiden apuvälineenä jokaisen hoitoyksikön osastolle on toimitettu ”hengellisen hoitotyön kori”, joka sisältää muun muassa: • Hengellinen hoito hoitotyössä –oppaan • Vakaumuksen kunnioittaminen-oppaan • Kauneimmat virret–CD-levyn, • Kotien rukouskirjan, • Uuden testamentin ja psalmit sekä • 101 kauneinta virttä- lauluvihon. Hengellinen hoito hoitotyössä – oppaaseen on hoitohenkilöstölle koottu valmiiksi tuttuja, eri elämäntilanteisiin sopivia psalmeja ja raamatunkohtia sekä joitakin tuttuja virsiä ja hengellisiä lauluja. Näitä voidaan hyödyntää ikääntyvän henkisessä ja hengellisessä tukemisessa. Oppaassa on myös tiedot TV- ja radiokanavista, joilla näytetään hengellisiä ohjelmia. Kohti kokonaisvaltaista ikäihmisten hoitoa Ikäihmisen hoitotyö on luoteeltaan kokonaisvaltaista. Sen tulee perustua parhaimpaan mahdolliseen näyttöön perustuvaan tietoon, hyvään hoitohenkilökunnan peruskoulutukseen sekä mahdollisuuteen kouluttautua lisää geriatrisissa sairauksissa ja gerontologisessa hoitotyössä. Diakonia-ammattikorkeakoulun sairaanhoitaja ja sairaanhoitaja-diakonissaopinnot, joihin sisältyy merkittävän suuri osa opetusta asiakkaan henkisistä ja hengellisistä terveystarpeista sekä edellä esitetty Helsingin kaupungin urakehitysmallin mukainen kliinisen erityisosaamisen kehittäminen ovat eräitä mahdollisuuksia syventää asiantuntemusta henkishengellisestä tuen annosta ikääntyneiden hoitotyössä. ”Jos tämä alue jää huomioimatta, tarpeisiin vastaaminen jää vaillinaiseksi, eikä ihminen voi silloin hyvin. Jos pyrkimyksemme on hoitaa koko ihmistä, emme saa unohtaa hengellistä ja henkistä ulottuvuutta. Kunnioittaessamme ihmisen vakaumusta, hoitajan tulee olla hienovarainen. Hoidettavan kulttuuritausta ja elämänhistoria antavat vinkkejä siitä minkälaista hengellisyyttä ja henkisyyttä hän mahdollisesti kaipaa ja tarvitsee. Vakaumusta tulee kunnioittaa.” Ikali Karvinen TtT, Sh AMK, Terveysalan yliopettaja Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki Mallin avulla halutaan korostaa, että hoitotyössä henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin vastaaminen on yleensä hyvin yksinkertaista. Keinoja saattavat olla sunnuntaina radiojumalanpalveluksen kuuntelemisen mahdollistaminen, illalla Liss Eriksson- Tapio Taitava-tasoinen sairaanhoitaja AMK, diakonissa Sosiaalivirasto, vanhusten palvelualue Helsingin kaupunki Kirjallisuusluettelo saatavissa lehden toimituksesta. Pro terveys 1 • 2012 27 Terhi Saaranen, Heikki Paakkonen, Anne Vaajoki, Annamari Aura ja Kerttu Tossavainen Simulaatio-oppiminen Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella – tavoitteena vuorovaikutustaitojen ja potilasturvallisuuden kehittäminen Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata esimerkin avulla simulaatio-oppimista terveystieteiden maisterikoulutuksessa, jossa pääaineena on hoitotiede, Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella. Terveysalalla simulaatio-oppiminen on yksi keino kehittää vuorovaikutustaitoja, jotka edistävät potilasturvallisuutta, laadukasta ja kustannustehokasta asiakaspalvelua. Artikkeli antaa ideoita ja näkökulmia simulaatio-oppimisen mahdollisuuksista ja hyödyistä terveysalan johtajille, asiantuntijoille, kouluttajille ja käytännön työntekijöille. Terveydenhuollon toimintayksiköissä tapahtuvat virheet ovat merkittävä riskitekijä erityisesti sairaalapotilaiden hoidon onnistumiselle. Kansainvälisissä selvityksissä on todettu, että joka kymmenes sairaalapotilas kärsii hoidon seurauksena haittaa, joka sadas saa vakavan haitan ja yhdellä tuhannesta haitta tai virhe voi johtaa kuolemaan (Pasternack 2006). Suomessa vuonna 2010 tehtiin potilasvahingoista korvaushakemuksia yli 7000, joista hoitovahinkojen osuus oli yli 90 %. Vuosittain potilasvahinkoja korvataan yli 30 miljoonaa euroa. (Potilasvakuutuskeskus 2011.) Haittatapahtumiin johtavista virheistä jopa 70 % on arvioitu johtuvan inhimillisistä tekijöistä (Rall & Dieckmann 2005) ja moniammatillisten työryhmien sisäinen ja niiden välinen kommunikointi tai kommunikoinnin puute, on osoittautunut merkittäväksi potilasturvallisuutta vaarantavaksi tekijäksi (Brindley & Reynolds 2010, Marshall, Harrison & Flanagan 2009). Sairaanhoitajien rooli moniammatilli- Terhi Saaranen 28 Pro terveys 1 • 2012 Heikki Paakkonen edessä olevaan muuttuvaan tilanteeseen huosissa työryhmissä yhä monimutkaistuvissa ja mioiden laadukas ja kustannustehokas asiakasteknisesti vaativissa toimintaympäristöissä on palvelu ja potilasturvallisuus. merkittävä. Nämä vaatimukset yhdistettynä väestön, sekä potilaiden että hoitavan henkiKriittisten ryhmä- ja vuorovaikutustyötaitojen löstön ikääntymiseen ja jo vallitsevaan henkiedistämiseksi on käytetty lukuisia menetelmiä, lökuntapulaan, muodostavat vaativan yhtälön. joista simulaatio-opetus ja -oppiminen ovat Yli 65-vuotiaiden osuuden arvioidaan kasvavan osoittautuneet toimivaksi ja työelämään siirnykyisestä 16 prosentista 26 prosenttiin 2030 tovaikutusta lisääväksi, turvalliseksi menetelmennessä (Opetushallitus 2011). Sosiaali- ja mäksi parantaa potilasturvallisuutta (Aggarwai terveysalalle tarvitaan noin 120000 työntekijää ym. 2010, Garrett, MacPhee lisää vuoteen 2025 menSimulaation käyttö & Jackson 2010). Sankelon nessä (Honkatukia, Ahokas opetuksessa ja oppimisessa ja Jokelan (2010) mukaan & Marttila 2010). Käytänon interaktiivinen simulaatiot ovat toimintoja, nössä hoitohenkilökunnan kognitiivisia, affektiivisia ja psykomotorisia toimintoja joiden avulla pyritään luolisääntynyt tarve aiheuttaa yhdistävä kokemuksellisen maan todellisuutta vastaausein myös valmistuviloppimisen menetelmä. vat olosuhteet tavoitteena le opiskelijoille lyhyempiä oppiminen. Simulaatio voi perehdytysaikoja. Tämä olla roolipeliä, näyttelemistä, tapausesimerkasettaa uusia osaamistavoitteita terveysalan kejä, harjoittelemista nukeilla tai erilaisia tietoopettajille ja johtajille, jotka vastaavat opisketeknisiä- ja multimediaesityksiä (Tuoriniemi & lijoiden työelämävalmiuksien kehittymisestä. Scott-Baer 2008, kts. myös Decker ym. 2008). Tähän tarvitaan innovatiivisia ja uusia opetusKoko terveydenhuoltoalalla simulaatiot ovat sekä oppimismenetelmiä, jotta voidaan vastata Anne Vaajoki Annamari Aura Kerttu Tossavainen yleistyneet ja alan oppilaitokset ovat omaksuneet simulaatiotekniikoita kouluttaakseen alan ammattilaisia. Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella on nähty tärkeäksi kehittää perusvalmiuksia simulaatio-opetuksesta ja -oppimisesta erityisesti terveystieteiden opettajaopiskelijoille, mutta myös hoitotyön johtajille ja preventiivisen hoitotieteen opiskelijoille. Kuopion kampuksella sijaitseva simulaatio-oppimistila ja -välineistö (Taitostudia) antavat hyvät mahdollisuudet simulaatio-oppimiseen ja -opetukseen. Simulaatio-oppimisen tavoitteina on vuorovaikutustaitojen ja potilasturvallisuuden kehittyminen myönteisesti, jonka seurauksena asiakastyytyväisyys ja hoidon laatu paranevat. Tämä vaikuttaa edelleen henkilöstön työhyvinvointiin. On ensiarvoisen tärkeää, että hoitotieteen pääaineen maisterikoulutuksessa olevat opiskelijat, tulevat terveysalan asiantuntijat, saavat mahdollisuuden harjoitella esimerkiksi ryhmäja vuorovaikutustaitoja simulaatio-oppimistilanteissa oikealla tavalla jo opiskeluvaiheessa. Aikaisemman tutkimustiedon perusteella erityisen tärkeäksi on osoittautunut potilasturvallisuutta vaarantaneiden tapahtumien analysointi ja niiden yhteydessä tapahtunut näkökulman siirtyminen yksilölähestymistavasta (person approach) systeemilähestymistapaan (system approach). Tällä avoimella ja syyllistämättömyyteen perustuvalla näkökulman muutoksella (Aggarwai ym. 2010) on saatu myönteisiä oppimistuloksia haittatapahtumista (Reason 2000). Kokemuksia simulaatiooppimisesta terveystieteiden opettajankoulutuksessa Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden opettajankoulutuksessa, jossa pääaineena on hoitotiede, simulaatioteknologiaa on käytetty opetuksessa vuodesta 2009. Simulaation käyttö opetuksessa ja oppimisessa on interaktiivinen kognitiivisia, affektiivisia ja psykomotorisia toimintoja yhdistävä kokemuksellisen oppimisen menetelmä. Sen on todettu kehittävän reflektiivistä oppimista, jolloin opiskelijoiden ajattelu kehittyy ennen toimintaa, sen aikana ja toiminnan jälkeen. (Dreifuerst 2009.) Simulaatiomenetelmä tarjoaa terveystieteiden opettajanopiskelijoille ainutkertaisen ja turvallisen oppimisen mahdollisuuden pienryhmässä, kliinisesti aidoissa ongelmalähtöisissä tilanteis- Vuosikurssi Opintojakso ja sen sisältö 1. vuosikurssi Opetusteknologia terveysopetuksessa ja – ohjauksessa, 2 op. ”Opiskelijat tutustuvat simulaatioteknologiaan opetuslaboratoriossa ja opintojakson jälkeen osaavat tunnistaa simulaatio-oppimisen mahdollisuudet”. 2. vuosikurssi Hoitotieteen didaktiikka, 8 op. ”Hoitotieteen didaktiikan opintojaksolla perehdytään simulaatiopedagogiikan teoriaan”. Opetusharjoittelu 2 terveysalan koulutuksessa, 9 op. ”Opintojaksolla toteutetaan simulaatiotapahtuma opiskelijoiden kanssa opetuslaboratoriossa. Simulaatiotapaukset ovat esimerkkejä hoitotyön käytännöstä ja koulutuksen harjoittelujaksolta.” 3. vuosikurssi Haastavat puheviestintätilanteet, 2 op. ”Opiskelijat opiskelevat puheviestinnän teoriaa ja soveltavat haastavia vuorovaikutustilanteita opetuslaboratoriossa yhteistyössä preventiivisen hoitotieteen ja hoitotyön johtajaopiskelijoiden kanssa. Simulaatiotapaukset ovat aitoja esimerkkejä hoitotyön käytännön, koulutuksen ja johtamisen harjoitteluista”. Taulukko 1. Terveystieteiden opettajanopiskelijoiden simulaatio-oppiminen neljällä eri opintojaksolla kolmen vuoden aikana Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella. sa ja asianmukaisissa oppimisympäristöissä. Se on myös perusteltu opetus- ja oppimismenetelmä, koska simulaation avulla on mahdollista harjoitella monipuolisesti potilasturvallisuuteen liittyviä kommunikaatio, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja (Henneman ym. 2010), tiedollisia ja taidollisia valmiuksia (Cato ym. 2009, Wotton ym. 2010) sekä ammatilliseen kehittymiseen liittyviä päätöksenteko- ja kriittisen ajatteluntaitoja (Bambini ym. 2009). Simulaatio-opetus vaatii hyvää etukäteissuunnittelua, opetusmetodin tuntevaa opettajaa ja riittäviä toiminnan mahdollistavia resursseja. Terveystieteiden opettajanopiskelijoiden oppiminen simulaatiomenetelmällä jakaantuu neljälle eri opintojaksolle kolmen vuoden aikana (Taulukko 1). Ensimmäisen vuosikurssin aikana opiskelijat tutustuvat Opetusteknologia terveysopetuksessa ja -ohjauksessa opintojaksolla (2 op) simulaatioteknologiaan opetuslaboratoriossa. Opintojakson jälkeen he osaavat tunnistaa simulaatio-oppimisen mahdollisuudet terveysalan koulutuksessa. Toisella vuosikurssilla Hoitotieteen didaktiikan opintojaksolla (8 op) opiskelijat perehtyvät simulaatiopedagogiikan teoriaan. Saman vuoden aikana Opetusharjoittelu 2 terveysalan koulutuksessa opintojaksolla (9 op) opiskelijat toteuttavat simulaatiotapahtuman opetuslaboratoriossa. Simulaatiotapaukset ovat aitoja esimerkkejä hoitotyön käytännöstä ja koulutuksen harjoittelujaksolta. Kolmannella vuosikurssilla Haastavat puheviestintä tilanteet opintojaksolla (2 op) opiskelijat oppivat puheviestinnän teoriaa ja soveltavat haastavia vuorovaikutustilanteita opetuslaboratoriossa yhteistyössä muiden hoitotieteen opiskelijoiden kanssa. Simulaatiotapaukset ovat aitoja ongelmalähtöisiä esimerkkejä hoitotyön käytännön, koulutuksen ja johtamisen harjoittelujaksoilta. Itse simulaatioskenaario (Kuvio 1) oppimis- ja opetustilanteena jakaantuu kolmeen eri vaiheeseen: tilanteeseen valmistautuminen, itse toiminta ja tilanteen purku. Valmistautumisen aikana sovitaan oppimistilanteen tavoitteet ja luodaan skenaario, joka sisältää tapauksen, tilanteen, roolit, toimintaympäristön ja toiminnan etenemisen. Toiminnan säännöt ja tilanteen turvallisuus varmistetaan etukäteen. Itse toiminta ja sen ohjaus etenee sekä harjoitteen tavoitteen että simulaatiotilanteeseen osallistuvien vasteen mukaisesti. Vasteella tarkoitetaan opiskelijoiden reagointia simulaatiotilanteessa havaittuihin ilmiöihin ja tapahtumiin. Tilanteen purkaminen on oppimisen kannalta ensisijaisen tärkeää. Purkutilanteessa toiminnassa mukana olleet opiskelijat, havainnoijan roolissa olleet opiskelijat ja opettajat kuvaavat simulaatiotilanteen ja roolit sekä muodostavat toiminnasta kokonaiskuvan. Tässä vaiheessa voidaan palata tärkeimpiin kohtiin ja palauttaa ne mieleen kuvanauhalta. Purkuvaiheessa opiskelijat oppivat sekä positiivisista että negatiivisista kokemuksista, joita he reflektoivat ryhmän kanssa. Opiskelijat, sekä toimijat että havainnoijat, kokoavat ne positiiviset kokemukset, joita on tulevaisuudessa syytä jatkaa ja ne negatiiviset tilanteet, joita ei kannata jatkaa. Lopuksi kootaan yhteen se, mitä tässä simulaatiotilanteessa on opittu Pro terveys 1 • 2012 29 ja lopetetaan tilanne purkamalla roolit. Simulaatiotilanteen päättää opettaja, jonka jälkeen tilanteesta ei ole lupa enää keskustella. Pohdinta Simulaatiotekniikoihin on liitetty paljon odotuksia ja erityisesti on tavoiteltu oppijoiden aktiivista oppimisprosessia (Harder 2010, Swanson ym. 2011), mutta metodia on myös pidetty kalliina ja aikaa vievänä (Shinnick ym. 2011) eikä sen vaikuttavuudestakaan olla täysin yksimielisiä (Shinnick, Woo & Mentes 2011). Simulaatio-oppimista koskevissa tutkimuksissa on kuitenkin saatu sangen myönteisiä tuloksia verrattuna perinteisillä oppimismenetelmillä saavutettuihin tuloksiin (Lee ym. 2003) ja alan oppilaitokset ovat tehneet merkittäviä taloudellisia investointeja simulaatio-oppimismahdollisuuksien kehittämiseen maassamme. Simulaatioesimerkkinä kuoleva potilas EOL (end -of-life) päätöksenteko Tavoite: • simulaation jälkeen oppija osaa arvioida EOL päätöksentekotilanteita omassa opetuksessaan Simulaatioskenaarioon valmistautuminen • tavoitteet • säännöt • skenaario • tapaus, toimintaympäristö, roolit, tilanne ja toiminta Simulaatioskenaarion toteutus kestää noin 10 – 15 minuuttia Säännöt: • ei valokuvia tai äänitteitä, ei juoruilua tai selän takana puhumista jälkikäteen • huomioidaan toiminnan turvallisuus Skenaarioon valmistautuminen: • valitaan opiskelijaryhmästä toimijat ja havainnoitsijat • vain toimijoille selostetaan skenaarion pääpiirteet • havainnoitsijat jakautuvat kahteen ryhmään: • toinen ryhmä arvioi myönteisiä tapahtumia, tilanteita, joita kannattaa jatkaa tulevaisuudessa • toinen ryhmä arvioi kielteisiä tapahtumia, tilanteita, joita ei kannata jatkaa tulevaisuudessa Skenaario: • terminaalivaiheessa oleva vuodeosaston potilas, joka on ilmaissut hoitotahdon (paperit kateissa) • potilashuoneessa on yksi hoitaja huolehtimassa potilaan voinnista • osastolle kutsuttu 2 omaista, joista toinen ymmärtää tilanteen, pitää kuolevaa kädestä ja on läsnä • toinen omainen saapuu hieman myöhemmin paikalle, vaatii tehostettua hoitoa ja uhkailee henkilökuntaa oikeustoimilla • tilanne jatkuu siihen asti, kun jokin ratkaisu on löydetty Debriefing noudattaa seuraavaa järjestystä: Toimijat kertovat: • mistä skenaariossa oli kyse? • mikä oli kyseisen toimijan rooli? • voidaan katsoa kuvanauhalta keskeiset, oppimisen kannalta tärkeät kohdat Simulaatioskenaarion purku eli debriefing noin 30 – 45 minuuttia Toimijat – havainnoijat – opettajat: • mikä meni hyvin, mitä toimintaa kannattaa jatkaa tulevaisuudessa – ja miksi? • mikä/mitkä olivat toiminnassa sellaisia, joita ei kannata jatkaa tulevaisuudessa – ja miksi? • mitä opittiin kuolevan potilaan hoidosta? Tilanne on päättynyt. Kuvanauhat hävitetään tiedostoista. Kuvio 1. Simulaatioskenaarion vaiheet, esimerkkinä terveystieteiden opettajanopiskelijoiden opetusharjoittelu 2 jaksolla toteutettava simulaatio: kuoleva potilas 30 Pro terveys 1 • 2012 Syksyllä 2004 Kuopion yliopistoon (vuodesta 2010 Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus) rakennettiin simulaatio-oppimista ja -opetusta tukeva TaitoStudia. Nämä tilat ja välineistö potilassimulaattoreiden mahdollistamana edesauttavat terveystieteiden opiskelijoille ei pelkästään teknisten osa-alueiden vaan myös päätöksenteon, kommunikaation, johtajuuden ja yhteistyön harjoittelua (Kurola 2005.) Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden maisterikoulutuksen opettajilta ja opiskelijoilta saamien palautteiden perusteella simulaation käyttö oppimis- ja opetusmenetelmänä yhdistää tehokkaasti teoreettisen ja käytännöllisen oppimisen, vahvistaa opiskelijoiden kommunikaatio- ja päätöksentekotaitoja, kehittää kriittistä ajattelua, lisää opiskelijan itseluottamusta omiin taitoihin ja kehittää tieteensisäistä yhteistyötä. Esimerkiksi terveystieteiden opettajankoulutuksen tavoitteena ei ole simulaatio-opetuksen erityisosaaminen, vaan antaa valmiudet lähteä edelleen kehittämään simulaatiopedagogiikkaa ja sen mahdollisuuksia omassa työssään. Kokemustemme mukaan pelkkä kliininen kompetenssi terveysalalla ei riitä, vaan tarvitaan simulaatioskenaarioiden kriittistä pohdintaa ja arviointia, joka auttaa opiskelijoita ja opettajia havaitsemaan tilanteiden ydinongelmat. Potilasturvallisuutta lisättäessä vuorovaikutuksellisen koulutuksen keinoin jokaisen opiskelijan on kriittisesti pohdittava ja arvioitava omaa ja toisten toimintaa niin, että niitä voidaan monipuolisesti reflektoida ryhmässä. Erilaiset simulaatiotilanteet auttavat havaitsemaan, millaiset inhimilliset, vuorovaikutukselliset tekijät vaikuttavat potilaan hoitoon ja turvallisuuden tunteeseen. Tämä vaatii kriittistä ajattelua siitä, mitä osataan, toiminnan uhkatekijöistä, henkilökunnan kompetensseista ja organisaation toiminnasta yleensä. Toiminnan turvallisuus perustuu organisaation jäsenten yhteistyöhön ja yhteistoimintaan yhteisen tavoitteen eli potilaan turvallisuuden maksimoimiseksi. Johtopäätökset ja hyödynnettävyys Simulaatiota on kritisoitu kalliina opetus- ja oppimismenetelmänä, mutta taloudellisesta hyödystä ei ole tällä hetkellä riittävästi tutkimustietoa. Tarvitaan kustannus – hyöty ja kustannus – vaikuttavuus analyysia. Simulaatio-oppimisympäristössä tapahtuva opiskelijoiden harjoittelu on turvallista. Jos kommunikaatio- ja ryhmätyötaitojen kehittymisellä saadaan inhimillisten virheiden seurauksia vähennettyä, toiminta edistää potilasturvallisuuden kehittymistä. Tämä puolestaan on nykyisen ja tulevan terveydenhuollon keskeisimpiä tavoitteita. Kirjallisuusluettelo saatavissa lehden toimituksesta. Terhi Saaranen, Yliopistonlehtori, TtT Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus Terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos Heikki Paakkonen, Ylihoitaja, TtT KYS, Kliiniset tukipalvelut, ensihoito, päivystys, tehohoito, Kuopion yliopistollinen sairaala Anne Vaajoki, Yliopistonlehtori (ma), TtM Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus Terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos Annamari Aura, Nuorempi tutkija, TtM Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus Terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos Kerttu Tossavainen, Professori, THT, Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus Terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos Ann-Marie Turtiainen Työkaluja johtamisen haasteisiin ´Nollatoleranssi – Taltuta tuloksen tuhoojat´ Tajan puheenjohtaja Ann-Marie Turtiainen käytti puheenvuoron Talentumin järjestämässä Ari Heiskasen kirjan julkistamistilaisuudessa 08.12.2011. Kirja ´Nollatoleranssi – taltuta tuloksen tuhoojat´ on myynnissä ja se antaa työkaluja ihmisten johtamisen vaikeimpiin haasteisiin. Julkinen terveydenhuoltoa koskeva keskustelu on raottanut ovea terveydenhuollon kulissien takaiseen maailmaan, jossa on perusteellisen uudistamisen tarve. • Potilaiden kohtelussa on toivomisen varaa. • Työpaikkakiusaaminen on varsin yleistä. • Johtaminen on urautunut lääkäreiden monopoliaseman pönkittämiseksi yksijohtajajärjestelmällä samalla, kun hoitohenkilökunnan - suurimman henkilöstöryhmän - osaaminen on jäänyt vaille asianmukaista johtamista ja osaaminen käyttämättä. • Korkeatasoisen johtamiskoulutuksen saanut hoitotyön johtajien joukko on siirretty tehtäviin, joissa asema, valta- ja vastuusuhteet ovat epäselvät. Heiskanen osoitti jo edellisessä kirjassaan ´Mustavalkoinen totuus terveydenhuollon johtamisesta´ (2010), että noin puolet organisaatioista sisältää johtamisen mustaa totuutta eli että johtajien ja työntekijöiden käsitysten välillä on kuilu. Johtamiskulttuuri ei tue uudistumista, tehokkuuden parantaminen ei kiinnosta johtajia, visiot puuttuvat, perustehtävä on kadoksissa, eikä strategioita ole. Uudessa Nollatoleranssi kirjassaan Heiskanen toteaa, että organisaatioista löytyy mittaamattomat määrät käyttäytymistä, joka sammuttaa työnilon, onnistumisen, vaikuttavuuden ja siis tulosten syntymisen. Kirjassa annetut työkalut mahdollistavat puuttumisen näihin ongelmiin. Yhdistyksemme Taja (Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry) tuntee Heiskasen kirjoissaan kuvaamat ongelmat terveydenhuollon kentässä. Tutkittua tietoa ei kuitenkaan juuri ole. Tästä syystä yhdistyksemme on aktiivisesti edis- Ann-Marie Turtiainen tänyt asian tutkimusta. Konkreettisena esimerkkinä on varojen kerääminen Itä-Suomen yliopistolle professuurin perustamiseksi hoitotyön johtamisen tutkimiseen. Ari Heiskanen lahjoittaa 5 euroa jokaisesta myydystä kirjasta tähän tarkoitukseen. Kirja ja sen tuotto tulevat tarpeeseen ja toivottavasti käynnistävät osaltaan tervehdyttävän keskustelun niin terveydenhuollossa kuin myös muilla aloilla. Yhdistyksemme kiittää Ari Heiskasta, että hän laajoihin aineistoihin perustuen nostaa esiin terveydenhuollon kipeän problematiikan, ja tarjoaa siihen ratkaisumahdollisuuksia. Kiitämme myös Talentumia tämän tärkeän kirjan kustantamisesta. Kirjallisuus Heiskanen Ari ja Niemi Antti (2010) Mustavalkoinen totuus terveydenhuollon johtamisesta. Talentum, Helsinki. Heiskanen Ari (2011) Nollatoleranssi – Taltuta tuloksen tuhoojat. Talentum, Helsinki Ann-Marie Turtiainen FT, Tajan puheenjohtaja Pro terveys 1 • 2012 31 Eeva Liikanen, Sanna-Mari Ahonen, Kati Utriainen ja Mari Kangasniemi Ryhmäohjauksella oppimistuloksia: Esimerkkinä terveystieteiden kandidaatintutkielma Terveystieteiden opiskelijat oppivat kandidaatin tutkielman ryhmäohjauksessa tieteellistä kommunikaatiota, kehittyivät tutkijana ja perehtyivät ryhmäohjaukseen oppimismenetelmänä. Opettajan ja opiskelijatovereiden tuki ja rohkaisu, vuorovaikutuksellinen ohjaus ja opiskelijan sitoutuminen ryhmäohjaukseen menetelmänä edistävät oppimista ryhmäohjauksessa. Ajan puute, opiskelijoiden kokemus omien ohjaustaitojen riittämättömyydestä ja kirjoitusprosessin työläydestä estävät oppimista. Ryhmäohjauksessa saamiaan taitoja opiskelijat kokevat voivansa hyödyntää muussa opiskelussa, tieteellisessä kommunikoinnissa ja työelämässä. sessa ympäristön kanssa. Opettajan tehtävänä Ryhmäohjaus on opiskelijakeskeinen ohjausmeon sitouttaa kaikki opiskelijat ryhmään ja tesnetelmä (Kangasniemi ym. 2011, Young ja Maxtata opiskelijoiden ajattelua heidän keskustelwell 2007). Se on suunniteltua ja organisoitua lessaan ratkaisustrategioista (Batchelor 2007). toimintaa, jonka tarkoituksena on yhteisen tai Hyviin oppimistuloksiin päästään aktiivisen jaetun tavoitteen saavuttaminen. Keskeistä on oppimisen kautta vuorovaikutuksessa toisten ryhmän sitoutuminen toimintaan. Ryhmäohjaopiskelijoiden kanssa (Kala ym. 2010). us perustuu vuorovaikutukseen, jossa ohjaajan antama ohjaus on keskeistä, mutta luonteelRyhmäohjausmenetelmän on todettu tuottataan ryhmän kesken jaettavaa (Kangasniemi van runsaasti hyötyä opiskelijalle. Se mahdollisym. 2011). Myös opiskelijoiden keskinäinen vertaa opiskelijoiden ohjaustaitojen kehittymisen, taisohjaus ja – tuki ovat olennainen osa vuoedistää kirjoitusprosessia ja auttaa rovaikutusta (Kangasniemi ym. Painopisteenä on sisäistämään tieteenalan kulttuu2011, Lindgren ym. 2005). opettamisen sijaan ria (Samara 2006). Yksittäisille oppiminen. opiskelijoille ryhmässä työskentely Ryhmäohjauksen teoreettisena antaa mahdollisuuden itsensä keperustana voidaan pitää konhittämiseen ja tukeen sekä täydentää akateestruktivismia. Sen mukaan aikuinen rakentaa misia taitoja (Cartney ja Rouse 2006, Pearson omaa tietoperustaansa perustuen henkilökohja Ford 1997). Ryhmäohjaus kehittää opiskelijoitaiseen kokemukseen ja soveltaa oppimaansa den akateemisia taitoja kuten tieteellistä työssuoraan ympäristöönsä (Woo ja Reeves 2007). kentelyä (Samara 2006) ja ajattelua (Blowers Tällöin yksilö on sosiaalisen prosessin keskellä; ym. 2003; Cartney ja Rouse 2006). Sen avulla painopisteenä on opettamisen sijaan oppimiopiskelijat voivat harjoitella moniammatillista nen (Ali ym. 2004). Opettajalla on olennainen työskentelyä, palautteen antamista ja saamista rooli fasilitaattorina eli helpottajana, kun taas (Begley 2009, Bower ja Timmons 1999, Feingold oppija rakentaa todellisuutta vuorovaikutuk- Eeva Liikanen 32 Pro terveys 1 • 2012 Sanna-Mari Ahonen Utriainen Kati ym. 2008), joita tarvitaan työelämässä. Tämä tutkimus on osa monitieteellistä “Group Supervision in Higher Health Education” (GSiHHE) – tutkimusprojektia. Projektin tarkoituksena on kehittää ryhmäohjausta menetelmänä ja käytäntönä terveystieteiden koulutuksessa. Projektin aikaisemmissa vaiheissa on tutkittu opiskelijoiden käsityksiä (Kangasniemi ym. 2011) ja kokemuksia ryhmäohjauksesta (Utriainen ym. 2011). Opiskelijat pitävät ryhmäohjauksessa tärkeänä toiminnan organisointia, opiskelijoiden keskinäistä toimintaa vertaistuen ja –ohjauksen avulla, opettajan roolia sekä tieteellisen ajattelun ja työskentelyn oppimista (Kangasniemi ym. 2011). Ryhmäohjaus on opiskelijaa tukevaa yhdessä oppimista, joka vaatii sitoutumista. Monet tekijät voivat edistää (mm. ryhmän toimiva organisoituminen) ja estää (mm. vaikeus antaa vertaisohjausta) oppimista (Utriainen ym. 2011). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata terveystieteiden opiskelijoiden oppimistuloksia sekä oppimista edistäviä ja estäviä tekijöitä käytettäessä ryhmäohjausta kandidaatin tutkielmien ohjausmenetelmänä. Kandidaatin Kangasniemi Mari tutkielman (10 opintopistettä) tavoitteena on, että opiskelijat oppivat tieteellistä kirjoittamista ja tieteellisen tutkimuksen periaatteita, tieteellisen tutkimuksen tekemistä joko kirjallisuuteen tai empiiriseen aineistoon perustuen. Tutkimuksen toteutus Koska aikaisempaa tutkimusta ryhmäohjauksen oppimistuloksista on verrattain vähän, valittiin tutkimusmenetelmäksi laadullinen tutkimus. Tutkimuksen tiedonantajiksi valittiin 24 terveystieteiden opiskelijaa, jotka osallistuivat ryhmäohjaukseen kandidaatintutkielman opintojaksolle (10 op). Opiskelijoiden pääaineita olivat hoitotiede, kliininen laboratoriotiede, radiografia ja terveyshallintotiede. Näiden opiskelijoiden kandidaatintutkielmien ohjauksessa hyödynnettiin ryhmäohjausta, joten opiskelijoilla oli omakohtainen kokemus tästä ohjausmenetelmästä. Kandidaatintutkielma – opintojakson ryhmäohjaus koostui itsenäisestä työskentelystä ja ryhmäohjaustapaamisista. Ryhmät muodostuivat 3-4 opiskelijasta. Ohjaajat tekivät ryhmäjaon, ja jaon perustana oli tutkielman aihe: ensisijaista ei ollut tieteenala vaan toisiaan lähellä olevista aiheistaan tutkielman tekevät opiskelijat nimettiin samaan ryhmään. Ohjaajina toimivat kuusi laitoksen opettajaa ja kukin opettaja ohjasi 1-3 ryhmää. Opiskelijat ohjeistettiin kokoontumaan ryhmätapaamisiin vähintään neljä kertaa, joista kahteen heillä oli mahdollisuus kutsua ohjaaja mukaan. Ryhmätapaamisia varten oli etukäteen laadittu työskentelyä ohjaavat teemat, mutta tapaamisten sisältö muodostui opiskelijoiden tarpeiden mukaisesti. Yhden ohjauskerran kesto oli noin kaksi tuntia. Opiskelijoita ohjeistettiin valmistautumaan ryhmätapaamiseen lukemalla etukäteen toisten opiskelijoiden kirjoitukset. Opettajan ohjaus kohdistui yksittäisten opiskelijoiden tutkielmien lisäksi koko ryhmään, jolloin käsiteltiin kaikkia opiskelijoita koskevia kysymyksiä. Aineistonkeruumenetelmäksi valittiin avoin tiedonkeruulomake. Se sisälsi neljä kysymystä: 1) Mitä opit ja millaisia valmiuksia ja taitoja sait ryhmäohjauksessa? 2) Mikä edisti ja esti oppimistasi? 3) Missä ryhmäohjauksessa saamiasi tietoja voi hyödyntää? 4) Miten ryhmäohjausta voisi mielestäsi kehittää? Ennen aineiston keruuta opiskelijoita pyydettiin kirjallinen tietoon perustuva suostumus (infor- med consent). Tietoon perustuva suostumus on eettinen periaate, jonka mukaan tutkija pyytää tutkimukseen osallistuvilta suostumuksen vapaaehtoiseen tutkimukseen osallistumiseen, kun on varmistuttu, että tutkittavat ovat ymmärtäneet tutkimuksen mahdolliset riskit ja hyödyt (Polit ja Beck 2008). Opiskelijoille kerrottiin tutkimuksen tarkoitus, vapaaehtoisuus ja anonymiteetin suojaaminen. Kaikki opiskelijat antoivat kirjallisen suostumuksen tutkimukseen osallistumiseen. sessin toteutuksen ja raportoinnin sisäistämisestä ja siihen liittyvän ajattelun kehittymisestä (synteesin tekemisestä). Ryhmäohjaus oppimismenetelmänä sisälsivät vertaistuen ja ryhmäohjauksen perusteet. Vertaistuki tarkoitti tukea opiskelijoiden välillä, jolloin he jakoivat saman tilanteen ja samat tavoitteet. Ryhmäohjauksen perusteet koostuivat yksittäisten opiskelijoiden toimimisen ryhmän jäsenenä ja ryhmän toimintaa yhteistyössä toisten ryhmän jäsenten kanssa. Aineisto analysoitiin induktiivisesti sisällönanalyysillä (Graneheim ja Lundman 2004, Polit ja Beck 2008) tutkimustehtävittäin. Sisällönanalyysi on prosessi, jossa järjestetään ja yhdistetään laadullista aineistoa muodostaen teemoja ja käsitteitä. Klassisesti siinä analysoidaan kirjoitettua tai puhuttua viestiä systemaattiseen ja objektiiviseen muotoon (Polit ja Beck 2008). Aineisto koodattiin tutkimuksen tarkoituksen mukaisesti ja koodatuista alkuperäisilmauksista muodostettiin pelkistetyt ilmaukset. Pelkistetyistä ilmauksista haettiin samansisältöiset lausumat, joista muodostettiin alakategoriat ja niistä edelleen yläkategoriat. Tässä tutkimuksessa kaksi tutkijaa analysoi aineiston erikseen ja analyysin tulos varmistettiin kaikkien neljän tutkijan yhteisessä tapaamisessa. Keskustelutaitoni kehittyivät ryhmäohjauksessa, pystyn keskustelemaan kandin työn aiheesta muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa (Opiskelija 6) Tulokset Opiskelijoiden mukaan ryhmäohjauksen oppimistuloksia olivat tieteellinen kommunikaatio, henkilökohtainen kehittyminen tukijana ja oppimismenetelmät ryhmässä. Tieteellinen kommunikaatio tarkoitti sitä, että opiskelijat kokivat oppineensa tieteellistä kirjoittamista ja tieteellistä keskustelua. Tieteellisellä kirjoittamisella tarkoitettiin ryhmien tapaamisten rytmittänyttä työskentelyä, jossa harjaannuttiin tieteelliseen prosessikirjoittamiseen. Myös tieteellinen kirjoitustyyli, tekstin tiivistäminen ja synteesin tekeminen kehittyivät. Opiskelijoiden mukaan ryhmäohjaus kehitti myös tieteellistä keskustelutaitoa: toisten tekstejä kommentoitiin, niitä arviointiin ja niille etsittiin tarkentavia kysymyksiä. Samoin keskustelutaidot kehittyivät oman tutkielman teon ja valintojen perustelussa. Opiskelijat kokivatkin, että toisilta saatu palaute ja rohkaisu vahvistivat tieteellistä kommunikointitaitoa. Henkilökohtainen kehittyminen tutkijana sisälsi tutkimusprosessin ja tutkielman rakenteen oppimisen sekä oman ajattelun kehittymisen puhumalla tutkimuspro- Opiskelijat kokivat, että he voivat hyödyntää ryhmäohjauksessa saatua oppimista ja taitoja muissa akateemisissa opinnoissa ja tieteellisessä keskustelussa. Toisaalta oppimista ja taitoja voidaan käyttää työelämässä ohjauksessa ja käytännön työhön liittyvissä yhteyksissä. Omassa työssä esimiehenä joudun toimimaan ”ryhmäohjaajana”, joten näitä taitoja olen voinut puolin ja toisin hyödyntää nyt ja jatkossakin (Opiskelija 11) Opiskelijoiden mukaan oppimista edistävät tekijät ryhmäohjauksessa liittyivät ryhmän keskinäiseen sitoutumiseen ja vuorovaikutukseen sekä ohjaajan toimintaan. Ryhmän keskinäinen sitoutuminen yhteisen toimintaan ilmeni jo siinä, että sitouduttiin noudattamaan yhteisesti sovittua aikataulua ja tapaamisten sisällöllisiä teemoja. Opiskelijat olivat yhteydessä toisiinsa esimerkiksi sähköpostin välityksellä ja keskustelemalla kasvokkain. Sitoutuminen ilmeni myös siinä, että tapaamisiin oli valmistauduttu etukäteen lukemalla toisten tekstit, toimintaan oltiin motivoituneita ja tapaamisiin suhtauduttiin kiinnostuneesti ja vastuullisesti. Ryhmäohjauksessa opiskelijat esittivät erilaisia näkemyksiään, jotka laajensivat heidän näkökulmiaan. Ryhmän jäsenet innostivat tosiaan ja saivat henkistä tukea yhteisten haasteiden kohtaamiseen. Rohkaiseva opettaja oli kiinnostunut opiskelijoiden ohjauksesta. Hän oli perehtynyt etukäteen opiskelijoiden tutkielmien aiheisiin ja teksteihin, ja oli myös positiivinen ja kohteli opiskelijoita tasapuolisesti. Vuorovaikutuksellinen ohjaus muodostui ohjaajan palautteesta ja vertaisohjauksesta. Opettaja antoi suullista ja kirjallista palautetta sekä yksilöllisesti että koko ryhmälle Pro terveys 1 • 2012 33 ja palaute keskittyi opiskelijoiden ajankohtaisiin kysymyksiin. Ryhmäohjauksessa on hienoa myös se, että saimme palautetta henkilökohtaisesti, mutta myös yhteinen palaute auttoi ymmärtämään asioita sekä helpotusta antoi myös se, että huomasi muiden kamppailevan samojen vaikeuksien kanssa (Opiskelija 4) Oppimista estävä tekijä ryhmäohjauksessa oli ajan puute: tutkielman tekeminen rajallisessa ajassa ja omaan työhön perehtyminen vei niin ison osan ajasta, että toisten töihin perehtymiseen ei jäänyt aikaa. Opiskelijoiden mukaan hyöty ryhmäohjauksesta olisi voinut olla parempi, jos heillä olisi ollut paremmat taidot ohjata toisiaan ja jos kirjoitusprosessi ei olisi ollut niin työläs. Nämä tekijät vähensivät opiskelijoiden kykyä valmistautua työskentelemään aktiivisesti ryhmäohjaustapaamisissa, erityisesti toisten opiskelijoiden tekstien lukemisen osalta. Estävänä tekijänä oppimisen suhteen oli aika. Oman tutkielman tekeminen vei aikaa niin paljon, ettei aikaa jäänyt paneutua muiden töihin niin perusteellisesti kuin olisi halunnut (Opiskelija 2) Ryhmäohjauksessa oli myös parannettavaa. Parannusehdotukset painottuivat ohjaajan rooliin, erityisesti siihen, että ryhmäohjaus voisi olla aiempaa vielä ohjaajavetoisempaa. Tällöin ohjaaja toimisi ryhmän vetäjänä ja koollekutsujana ja ohjaajan tapaamisia olisi enemmän. Toteutuneessa ohjauksessa ohjaajan tapaamiset olivat pääosin yliopiston tiloissa, mutta opiskelijoiden mukaan ohjaus voisi tapahtua myös verkossa. Opiskelijoiden keskinäisen toiminnan parantamiseksi tuotiin esille yhä kontrolloidumpaa toimintaa, kuten pakollisuutta toisten tehtävien perehtymisessä. Ohjausta voisi kehittää siten, että toisten ryhmäläisten töihin olisi pakko perehtyä. Näin ymmärtäisi paremmin mistä ohjauksessa puhutaan, muuta kuin omalta osalta (Opiskelija 14) Pohdinta Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveystieteiden opiskelijoiden oppimistuloksia sekä oppimista edistäviä ja estäviä tekijöitä käytettäessä ryhmäohjausta kandidaatin tutkielmien ohjausmenetelmänä. Tuloksista voidaan 34 Pro terveys 1 • 2012 yhdessä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi yhteenvetona todeta, että aikuisopiskelijoiden (Clark ym. 2008, Mikchealsen ym. 2008). Tiimioppimistulokset kandidaatin tutkielman ryhoppiminen on aikuisopiskelijoille tehokas tapa mäohjauksessa liittyivät tieteelliseen kommuoppia (Beatty ym. 2009). Keskustelu ja kirjoitnikaatioon, henkilökohtaiseen kehittymiseen taminen yhteistyössä ryhmissä intutkijana ja ryhmäohjaukseen Tiimioppiminen on nostavat opiskelijoita rakentamaan oppimismenetelmänä. Opisaikuisopiskelijoille omaa tietoperustaansa (Syh-Jong kelijoiden mukaan he voivat tehokas tapa oppia. 2007). Vertaistuki ja –ohjaus, sihyödyntää ryhmäohjauksessa toutuminen yhdessä oppimiseen ja saavuttamiaan taitoja monin opettajan rooli tiimin jäsenenä ovat esimerkkejä eri tavoin sekä tieteellisessä työskentelyssä että tiimioppimisen piirteistä, joita voidaan havaita työelämässä. Opettajan ja opiskelijatovereiden myös tämän tutkimuksen tuloksissa. tuki ja rohkaisu, vuorovaikutuksellinen ohjaus, opiskelijan sitoutuminen ryhmäohjaukseen ja Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ryhsovittu menetelmän käyttö edistävät oppimista mäohjaus on sopiva menetelmä aikuisopiskeryhmäohjauksessa. Ajan puute, opiskelijoiden lijoille oppia tieteellistä kommunikaatiota ja kokemus omien ohjaustaitojen riittämättömyytutkimustaitoja. Tutkimustulokset osoittivat, destä ja kirjoitusprosessin työläydestä estävät että ryhmäohjauksen onnistumiseksi erityisesoppimista. ti opettajan rooliin on kiinnitettävä huomiota. Ensiksi opettajan tulee rohkaista opiskelijoita Kandidaatin tutkielma – opintojakson tavoitantamaan vertaispalautetta toisilleen, koska teena oli oppia tieteellistä kirjoittamista ja tieopiskelijat voivat pitää omia ohjaustaitojaan teellisen tutkimuksen periaatteita sekä tieteelliriittämättöminä. Toiseksi, vertaistukea ja –ohsen tutkimuksen tekemistä joko kirjallisuuteen jausta ryhmäohjauksen osa-alueina pitäisi tai empiiriseen aineistoon perustuen. Opiskeliselkiyttää ja korostaa opiskelijoiden valmistaujoiden mukaan oppiminen ja taidot liittyivät tietumista ja työskentelyä aktiivisesti tässä proteelliseen kommunikaatioon, henkilökohtaiseen sessissa (opiskelijoiden kirjoitusprosessi sekä kehittymiseen tutkijana ja ryhmäohjaukseen toisten opiskelijoiden tekstien lukeminen ja paoppimismenetelmänä. Tämän perusteella voilautteen antaminen niistä). Lisäksi opiskelijoidaan päätellä, että ryhmäohjaus on sopiva meden sitoutumista ryhmäoppimiseen voidaan tunetelmiä oppimistulosten saavuttamiseksi tässä kea prosessin alusta alkaen. Opiskelijoiden rooli opintojaksossa. Cartneyn ja Rousen (2006) tuton aktiivinen, mutta tämän lisäksi opettajan kimus osoitti ryhmäohjauksen tukevan akateerooli on hyvin keskeinen. Opiskelijoiden mukaan misten taitojen oppimista. Myös Samara (2006) opettajalla on avainrooli ryhmässä. Opettajalla on todennut tieteellisen työskentelyn kehittytäytyy olla viime kädessä vastuu ja johto ryhvän hyvin ryhmäohjauksessa. mäoppimisprosessista. Opettajan rooli on keskeinen myös aikuisopiskelijoiden ryhmäohjauksessa. Opettaja voi monin Kirjallisuusluettelo saatavissa lehden toimituksesta. tavoin tukea oppimista ryhmässä. Opettajan tieteellinen ja sisällöllinen asiantuntijuus on korostunut aikaisemmissa tutkimuksissa (HolmEeva Liikanen berg 2006, Samara 2006, Utriainen ym. 2011). TtT, Tutkijatohtori, Oulun yliopisto, terveystieteiden laitos Tässä tutkimuksessa opettajan roolissa oli keskeistä tuki ja rohkaisu. Tämä tutkimus toi Sanna-Mari Ahonen esille opiskelijoiden kokemuksen omien ohTtT, Tutkijatohtori, Oulun yliopisto, jaustaitojen riittämättömyyden (vertaisohjaus) terveystieteiden laitos ja kandidaatin tutkielman kirjoitusprosessin työläyden sekä aikuisopiskelijoille tyypillisen Utriainen Kati ajanpuutteen. TtT, Suunnittelija, Oulun yliopisto, terveystieteiden laitos Tutkimustulosten mukaan ryhmäohjaus näyttää ilmentävän tiimioppimisen piirteitä. TiimiKangasniemi Mari oppiminen perustuu yksittäisten opiskelijoiden TtT, Yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, vahvuuteen tehdä mahdolliseksi työskennellä hoitotieteen laitos Tiesitkö että? Työterveyslaitos: Työhyvinvointi kohenee työpaikan arjessa Työhyvinvointi ei parane juhlapuheissa vaan työpaikan arjessa, osoittavat Työterveyslaitoksen Terveyden edistämistä työpaikoille -hankkeiden tulokset. Tärkeää työhyvinvoinnin kehittämisessä on saada koko työyhteisön ideat mukaan ja vahvistaa mm. henkilöstön myönteistä ammatti-identiteettiä. Yrittäjille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille hyödyllisiä ovat verkostot, joissa yritykset voivat saada tukea toisiltaan ja oppia hyviä toimintatapoja. Terveyden edistämistä työpaikoille -hankekokonaisuudessa on tuotettu konkreettisia toimintamalleja mm. yhteiskehittämisenä työpaikoilla. Terveyttä edistävän työpaikan kriteeristö (TEDI) -projekteissa koko työyhteisö osallistui työhyvinvoinnin kehittämiseen. Yhdessä tekemällä työpaikasta saatiin terveyttä edistävä. Henkilöstö tuotti terveyttä edistävän työpaikan kriteeristön ja laati valituille kehittämiskohteille toimintasuunnitelmat. TEDI-yhteiskehittämisessä kuullaan kaikkia työntekijöitä. Näin kehittämisen kohteiksi nousevat juuri ne asiat, jotka koetaan tärkeäksi ja hyvinvointia parantavaksi omalla työpaikalla. Kehittämisprosessin onnistumisen edellytys on johdon sitoutuminen. Tärkeää on myös käytetyn menetelmän selkeä suunnitelmallisuus, osallistavuus, voimavara- ja ratkaisukeskeisyys sekä tuloksellisuus. Työpaikkojen työhyvinvointi -verkoston sivut avataan vuodenvaihteessa Työterveyslaitoksen verkkopalvelussa (www.ttl.fi). Verkoston kautta levitetään Työterveyslaitoksen ja muiden toimijoiden kehittämiä hyviä konkreettisia menetelmiä työpaikkojen hyödynnettäviksi. Työterveyslaitoksen Terveyden edistämistä työpaikoille -hankekokonaisuuden on rahoittanut Euroopan sosiaalirahasto (ESR). Lisätietoja: ww.ttl.fi Lääkäriliitto, toiminnanjohtaja Heikki Pälve: Pohjoismainen hyvinvointimalli Oppijan palvelukokonaisuuden tavoitteena on tarjota eri elämäntilanteessa oleville kansalaisille mm. urasuunnitteluun ja koulutukseen hakeutumista tukevia palveluja. Tavoitteena on ajantasainen ja luotettava tieto eri koulutusvaihtoehdoista. Palvelun kautta voi mm. hakea ja tulla valituksi koulutukseen sekä saada tietoja koulutuksen sisällöistä. Palveluun sisältyy sekä hajautettuja että keskitettyjä palveluja. Opiskelijavalintojen tueksi on tavoitteena saada käyttöön rekisteri aiemmin suoritetuista tutkinnoista. Keskitettyjen palvelujen ylläpidosta vastaa Opetushallitus, jossa palveluja ylläpidetään tälläkin hetkellä. Edellisistä palveluista luovutaan ja resurssit suunnataan uuden palveluun ylläpitoon. Hajautettujen palveluiden ylläpidosta huolehtivat koulutuksen järjestäjät. Hankkeen rahoitus on 13,5 miljoonaa euroa. Toteutuessaan hanke tuottaa myös säästöjä, kun manuaalinen työ vähenee kunnissa ja koulutuksen järjestäjissä. TEM on vahvasti mukana hankkeessa. Tavoitteena on, että palvelu näyttäytyy asiakkaalle yhtenäisenä, vaikka eri tahot tuottavat palveluja. Keskitettyjen palvelujen hankeorganisaatio (Opetushallituksen ja tietojärjestelmien tuottajien henkilöstö) toimivat samoissa tiloissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijaksi Kuopiossa Lääkäriliitto, toiminnanjohtaja Heikki Pälve: Pohjoismainen hyvinvointimalli Suomalainen terveydenhuolto voidaan pelastaa irrottamalla se kunnallisesta ohjauksesta, rahoituksesta ja tuotantomonopolista. Sille tulee turvata pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mukainen vahva julkinen järjestäminen ja riittävän suuri rahoituspohja. Terveydenhuollon valtionosuutta ei tule jatkossa ohjata kunnille, vaan suuremmille järjestämisestä vastuussa oleville toimijoille. Kunnan monopoli palvelujen tuottajana on purettu mm. Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. Väestöltään Suomen kokoisessa Tanskassa terveydenhuollon hoitaa viisi suuraluetta. Tanskan kuntauudistuksessa kuntien määrä vähennettiin 271:stä 71:een, mutta terveydenhuolto keskitettiin pääosin viidelle toimijalle. Ruotsissa terveydenhuollosta huolehtii 18 maakäräjää, ja Norjassakin järjestämisvastuuta on keskitetty. Näin on saatu tuotannollista tehokkuutta ja lisää lääkäreitä tuottamaan julkisia palveluita. Meiltä saat pohjan toimia asiantuntijana ja johtajana sosiaali- ja terveyspalvelujen hallinnon, talouden ja tietohallinnon osaamista edellyttävissä tehtävissä, niin julkisissa kuin yksityisissä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa. Panostamme monitieteisyyteen sekä monimuotoiseen ja ainutlaatuiseen opetukseen. Meillä voit opiskella • Sosiaalihallintotiedettä • Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallintoa • Terveyshallintotiedettä • Terveystaloustiedettä Oppiaineisiimme voit tutustua tarkemmin osoitteessa www.uef.fi/stj. Opintoihin voit hakea joko aikaisempien opintojen tai ylioppilastutkinnon perusteella. Tarkemmat ohjeet hakukriteereistä ja -menettelystä saat www.uef.fi/ hae tai Itä-Suomen yliopiston hakuoppaista 2012. Hakuaika opintoihin on 5.3.−3.4.2012. Lisätietoja: Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, amanuenssi Ulla-Mari Kinnunen, ulla-mari.kinnunen@uef.fi, 040 355 3953. Minna Anttila, Maritta Välimäki, Anneli Pitkänen ja Raija Kontio Ylihoitajat avainasemassa hoitotyön kehittämisessä Tässä artikkelissa kuvataan uutta potilasopetuksen toimintamallia ja sen käyttöönottoa ylihoitajien näkökulmasta. Terveydenhuollon toiminnalta edellytetään laadukkuutta, turvallisuutta ja asianmukaisuutta sekä sitä, että terveydenhuollon toiminta perustuu näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin (Terveydenhuoltolaki 2010/1326). Sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin vastaaminen edellyttää, että toiminta on tutkittuun tietoon ja vaikuttaviin hoitokäytäntöihin pohjautuvaa (STM 2003, 2009). Hoitotyöhön tarvitaankin uudenlaisia näyttöön perustuvia menetelmiä, koska terveydenhuollon perinteiset toimintamallit eivät enää välttämättä toimi muuttuvissa toimintaympäristöissä. palveluita. Onkin huolehdittava, että he saavat parhaan mahdollisen avun ja tuen terveysongelmiinsa. Ylihoitajat avainasemassa muutoksessa Vaatimus näyttöön perustuvasta hoitotyöstä on lisääntynyt voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Näyttöön perustuva toiminta on parhaan saatavilla olevan tiedon harkittua käyttöä potilaan hoidossa. Ylihoitajat ovat avainasemassa näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisessä. Heidän tehtävänään on mahdollistaa Hoitotieteeltä edellytetään, että se tuottaa tiejärjestelmällinen tutkimustiedon hyödyntämitoa uusiutuvaan hoitotyöhön. Pyrkimyksenä nen hoitotyössä varmistamalla tutkimusnäytön on hoitotieteellisaatavuus sekä uusien menetelmien nen tutkimus, joka Hoitotieteeltä edellytetään, käyttöönotossa ja arvioinnissa tarvitettä se tuottaa tietoa tuottaa tutkimustava tuki. Lisäksi ylihoitajat yhdistävät uusiutuvaan hoitotyöhön. asioiden ja ihmisten johtamista, edistietoa käytännön hoitotyön kehittätävät ja varmistavat laadukkaan pomiseen ja siten edistää väestön terveydentilaa tilashoidon toteutumista ja pyrkivät osaltaan (STM 2009). Potilaiden ja läheisten auttamiseen saavuttamaan organisaation päämäärät ja takäytettyjen keinojen on oltava tutkittuja, jotta voitteet. Terveydenhuoltoon tarvitaan johtajia, heidän tarpeisiinsa voidaan vastata turvallisesti jotka näkevät tulevaisuuteen ja kykenevät peja tehokkaasti. rustelemaan päätöksensä näyttöön perustuen. Ylihoitajuus edellyttääkin toiminnan sisällön Myös potilaiden rooli on muuttunut passiivituntemista, henkilöstöjohtamisen taitoja, valsesta palvelujen vastaanottajasta aktiiviseksi miutta käyttää ja edistää tutkitun tiedon käytoman hoitonsa määrittäjiksi. Potilaat ovat myös töä työyhteisössä ja käynnistää uusia tutkimusentistä vaativampia ja odottavat laadukkaita hankkeita. Minna Anttila, 36 Pro terveys 1 • 2012 Maritta Välimäki Anneli Pitkänen Internet-perustainen potilasopetushanke Internet-perustainen potilastukijärjestelmä, Mieli.Net, oli hanke, jossa kehitettiin ja tutkittiin uudenlaista potilasopetuksen toimintamallia psykiatrian alueella. Mieli.Net potilasopetussivustoa alettiin kehittää vajaa kymmenen vuotta sitten, jolloin informaatioteknologian merkitys yhteiskunnassa alkoi korostua entistä enemmän. Tiedossa oli, että mielenterveysongelmista kärsivillä on vaarana syrjäytyä informaatioyhteiskunnasta ja sen tarjoamista palveluista. Mieli.Net oli Turun yliopiston Hoitotieteen laitoksen professorin Maritta Välimäen tutkimushanke, joka sai Suomen Akatemian rahoitusta vuosille 2004-2007. (Mieli.Net http:// med.utu.fi/hoitotiede/mielinet/) Mieli.Net tutkimusta toteutettiin Pitkäniemen sairaalan viidellä ja Kellokosken sairaalan neljällä osastolla. Tietyt valintakriteerit täyttävät ja tutkimusosastoille sisäänkirjoitettavat potilaat, joilla oli todettu vakava mielenterveyden häiriö (ICD 10 –luokitus, F20 - F29), ja jotka suostuivat tutkimukseen arvottiin saamaan tietoa mielenterveyden häiriöstä ja sen hoidosta, hyvinvoinnista ja arkipäivän toiminnoista sekä potilaan oikeuksista joko 1) tietokoneen ja Internetin, 2) kirjallisten opaslehtisten tai 3) osaston senhetkisen hoitokäytännön mukaisesti. Raija Kontio Kuvio 1. Mieli.Net potilastukijärjestelmä Hankkeesta järjestettiin Hoitotyön koulutuspäivät Kellokosken ja Pitkäniemen sairaaloissa. Koulutuspäivissä kuvattiin kokemuksia Mieli. Net -hankkeesta eri toimijoiden näkökulmasta. Tässä artikkelissa kuvataan uuden hankkeen aloittamista ylihoitajien näkökulmasta. Hankkeeseen osallistuneiden ylihoitajien mukaan on tärkeä, että potilaille tarjotaan parasta mahdollista hoitoa. Tätä tehtävää edesauttaa osaava ja motivoitunut henkilökunta. Koska näyttöön perustuva tieto on ollut niukkaa hoitotyön kentällä, on tarpeita kehittämiselle monilla alueilla. Kehittämistyössä onkin mietittävä, mihin on tärkeintä osallistua kullakin hetkellä. Mieli.Net tutkimushankkeeseen haluttiin osallistua, sillä se oli potilaslähtöinen hoitotyön tutkimushanke ja kohdistui lisäksi psykiatrisiin potilaisiin, joka koettiin tärkeäksi yhteiskunnalliseksi kannanotoksi. Lisäksi hanke oli tutkimuksellisesti erittäin arvokas, sillä siinä toteutettiin hoitotieteen puolella vielä hyvin harvinainen koeasetelma, jolla tavoiteltiin tietoa eri hoitokäytäntöjen vaikuttavuudesta. Tutkimushankkeiden arkeen sovellettavuus Yhteiskunta vaatii tutkittuun tietoon perustuvaa hoitotyötä ja sellaisia tutkimustuloksia, joita voidaan soveltaa hoitotyön arjessa. Tutkittuun tietoon perustuvaan hoitotyöhön siirtyminen edellyttää kuitenkin nykykäytännön kyseenalaistamista, uusien menetelmien käyttöönottoa ja uuden käytännön arviointia. Kehittämishankkeissa mukana olijat ovat usein itselleen uudessa tilanteessa, kun kehittämishankkeiden teoreettinen tieto kohtaa työpaikkojen arjen. Käytännössä uusia hoitomenetelmiä ei useinkaan kaivata ja saatetaan ajatella, ettei ole riittävästi aikaa toteuttaa uusia ideoita. Pitkäniemen sairaalan ylihoitaja Mirja Kuronen pohtikin Pitkäniemen hankeseminaarissa tutkimukseen osallistumista johtamistehtävän näkökulmasta. Kun tarjotaan mahdollisuutta osallistua hankkeeseen, ei ole vielä tarkkaan tiedossa, mitä on tulossa. Hänen mukaansa on kuitenkin helppo tarttua tarjoukseen, jos itsellä on ajatus, että toimintaa tulee koko ajan arvioida ja kehittää, ja että kehittämisen tulee olla näyttöön perustuvaa. Tutkittuun tietoon perustuvaan hoitotyöhön siirtyminen edellyttää kuitenkin nykykäytännön kyseenalaistamista, uusien menetelmien käyttöönottoa ja uuden käytännön arviointia. Johtamistehtävä on vaativa, sillä siinä joutuu miettimään, miten osata haastaa hankkeeseen mukaan henkilöstö. Itsellä hankkeen alkuvaiheessa olevaa vähäistä tietoa hankkeesta on välitettävä osastonhoitajille, jotta heillä olisi tietoa ja eväitä motivoida työryhmäänsä. Tarvitaankin paljon rehellistä keskustelua. On kerrottava jo tiedossa olevat asiat ja jollei vastauksia ole, niin sekin on sanottava. Tämän lisäksi tarvitaan paljon johtajien ja lähiesimiesten mukanaoloa. Tiedon kulku Kehittämistyössä tärkeä merkitys on tiedon kululla, arvioinnilla ja tunteilla. Muutokseen on helpompi motivoitua, mikäli kaikki ovat selvillä hankkeen tavoitteista ja päämääristä. Kehittämistyöstä saadun tiedon lisäksi on mahdollista, että syntyy uudenlainen työtapa ratkaista ongelmia, joihin ei ole olemassa valmiita vastauksia. Kehittämishankkeissa käsitelläänkin yleensä ilmenneitä vaikeuksia, mahdollisuuksia ja onnistumisia sekä pyritään viemään asioita yhdessä eteenpäin. Tiedottamiselta edellytetään avoimuutta ja joustavuutta, ymmärrettävyyttä ja omaksuttavuutta. Näin jälkikäteen ajateltuna hankkeeseen kannatti ylihoitaja Mirja Kurosen mukaan osallistua, sillä sen avulla rakennettiin jotain aivan uutta. Voitiin tarjota potilaan kohtaamiseen uusi väline, erilainen vuorovaikutuksellinen yhteistyömuoto hoitajien kanssa. Hoitajat asettivat lisäksi tietotekniikkataitonsa tutkittaviksi ja saivat lisäosaamista tietotekniikan hallintaan. Vaikka hanke päättyi, jäi pääoma organisaation käyttöön ja kiinnostus osallistua erilaisiin kehittämishankkeisiin. Lopuksi Laadukkaalla potilaslähtöisellä hoidolla on yhteys organisaatiossa vallitsevaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Ei myöskään riitä, että tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan vaan tekemisistä on myös osattava kertoa muille. Kehittämisideat ja hyvät käytännöt edellyttävät organisaatioiden ja alueellisten rajojen ylityksiä. Jatkossa voitaisiin painottaa yhä enemmän hankkeissa työskentelevien vuorovaikutusta sekä tiedon vaihtoa niin hyvistä kuin huonoista kokemuksista ja tiedottaa muita meneillään olevista tutkimushankkeista. Kirjallisuus Mieli.Net. http://med.utu.fi/hoitotiede/mielinet/ (luettu 11.1.2012) STM: Terveyttä ja hyvinvointia näyttöön perustuvalla hoitotyöllä. Kansallinen hoitotyön tavoiteja toimintaohjelma 2004-2007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:18. Helsinki. STM: Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön. Hoitotyön toimintaohjelma 20092011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:18. Helsinki. Terveydenhuoltolaki 2010/1326. http://www.finlex. fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 (luettu 2.1.2012) Minna Anttila, tohtorikoulutettava Hoitotieteen valtakunnallinen tohtoriohjelma Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos Maritta Välimäki, professori, ylihoitaja Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri Anneli Pitkänen, Ylihoitaja Tampereen yliopistollinen sairaala, psykiatrian toimialue Raija Kontio, tulosyksikön varajohtaja, ylihoitaja/psykiatrian projektijohtaja Psykiatrian tulosyksikkö, Hyvinkään sairaanhoitoalue/Konsernihallinto, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Pro terveys 1 • 2012 37 Sisko Salo-Chydenius Vanhakin taitaa – miten täydennyskoulutus vaikuttaa? Kokemuksia gerontologisen päihdetyön kurssista A-klinikkasäätiö järjesti sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille suunnatun 5 opintopisteen valtakunnallisen gerontologisen päihdetyön täydennyskoulutuksen ajalla 9/2010 – 3/2011. Koulutuksen tavoitteena oli tarkastella ikääntymisen mukanaan tuomia vaatimuksia päihdehoitoon ja –kuntoutukseen. Gerontologisen päihdetyön koulutus sisälsi 40 tuntia lähiopetusta (luentoja ja työpajoja); tieteellisen kirjallisuuden lukupiirityöskentely, osaamisen kehittämistehtävä, oman oppimisen ja käytännön työn tarkastelu kirjoittajan laatiman web-pohjaisen itsearviointi-instrumentin avulla vaati noin 175 tuntia. Gerontologisen päihdetyön koulutus sai alkunsa A-klinikkasäätiön työntekijöiden havainnoista ja tarpeista kohdata lisääntyvää ikääntyneiden päihdeongelmaa, saada ajantasaista tutkimustietoa ja työstää yhdessä toimintamalleja. Koska ikäerityinen ja ikäeettinen päihdetyö edellyttää vanhenemisen niin yksilöllisen, yhteiskuntapoliittisen ja kulttuurisen ilmiön ulottuvuuksien tarkastelua, koulutuksessa alustivat joukko A-klinikkasäätiön omia asiantuntijoita (mm. Rolle-työ) että ulkopuolisia vanhustyön, sosiaaligerontologian ja muistiliiton tutkijoita ja asiantuntijoita. Artikkeli perustuu osallistujien (N = 13) yhteisiin pohdintoihin, neljä kertaa toteutettuun itsearviointikyselyyn ja kirjoittajan poster-esitykseen 41st Congress of The European Association for Behavioural and Cognitive Therapies 31.8 – 2.9.2011 Reykjavikissä. Gerontologisen päihdetyön keskeiset teemat Gerontologisen päihdetyön koulutuksessa tarkasteltiin vanhenemista yleensä, mutta erityisesti toimijuutta ja haavoittuvuutta toisiaan täydentävinä. Pohdiskelimme hyvää vanhenemista ja perehdyimme muistiin, surulliseen vanhenemiseen, depressioon ja kuoleman koh- 38 Pro terveys 1 • 2012 taamiseen. Päihteidenkäyttöä tutkittiin biologisena ja kulttuurisena ilmiönä, jossa päihteet jäsentyvät osana elämänkulkua ja elämäntapaa. Tarkastelimme päihteiden käytön ja voimavarojen arviointivälineitä ja perehdyimme hyvinvointia edistävään, voimaannuttavaan kotikäyntiin. Kognitiivis-behavioraalisia teorioita hyödyntävä myötätuntoinen ja välittämistä edustava motivoiva toimintapa, joka antaa välineitä edistää hyvinvointia, mahdollistaa muutosta ja vähentää haittoja, oli keskeinen. Oman työn kehittymistä ja työssäoppimista edistivät lukupiiritehtävät, osaamisen kehittämistehtävä ja web-perustainen itsearviointi, jossa osallistujat tarkastelivat koulutuksen teemoja oman työnsä käyttökelpoisuuden kannalta. Osallistujat arvioivat omaa oppimistaan ja kykyä soveltaa oppimaansa työssään. Myös koulutuksen pedagogista lähestymistapaa ja ohjausta arvioitiin. Gerontologisen päihdetyön ydinajatus: vanhakin ihminen omistaa elämänsä ja suuntautuu tulevaisuuteen Ihminen on vanhetessaankin oman elämänsä omistaja. Hän osaa, kykenee, haluaa, tahtoo, tuntee, voi ja hänen täytyy, vaikka jotkut toimijuuden osa-alueet kenties hiipuvat ja muuttuvat. Haavoittuvuus ulottuvuutena täydentää toimijuutta niin autettavan ja auttajan kuin yhteiskunnan, palvelujärjestelmän ja kulttuurin kannalta. Haavoittuvuus tunnustaa toimijuuden ja voimavarojen heikentymisen ikääntymisen myötä, mutta painottaa samalla sellaisen kuntouttavan työotteen merkitystä, joka ei keskity vain ongelmiin, vaan etsii voi- Sisko Salo-Chydenius mavaroja, osallistaa ja voimaannuttaa ihmistä, omaisia ja ammattihenkilöitä. Haavoittuva ihminen on hauras, suojaton, puolustuskyvytön ja helposti vahingoittuva, mutta myös avoin, herkkä, vastaanottava ja myötäelämiseen kykenevä. Haavoittuvuuteen myöntyminen antaa välineitä kohdata oma ja toisten haavoittuvuus, lisää keskinäistä ymmärrystä ja itsetuntemusta. Ymmärrys osapuolien haavoittuvuudesta lisää hoidon ja kuntoutuksen osaamista, kannustaa tutkimaan ja tukemaan elämänlaatua eri toimintaympäristöissä. (Jyrkämä 2008; Pikkarainen & Era & Grönlund 2011; Sarvimäki & Heimonen & Mäki-Petäjä-Leinonen 2010). Toimijuus ja haavoittuvuus jatkumona valottaa sitä, miksi ihminen käyttää päihteitä, ei halua apua tai ei motivoidu luopumaan päihteidenkäytöstä. Esimerkiksi voi olla, että hän ei osaa lopettaa. Tällöin työntekijän tehtävä on antaa välineitä. Hän voi myös pelätä päihteidenkäytön lopettamista tai tuntea syvää syyllisyyttä ja häpeää siitä, ettei kykene lopettamaan. Silloin työntekijän tehtävänä on työstää näitä asioita asiakkaan kanssa. Toimijuus-havoittuvuus käsitteiden avulla voimme konkretisoida toivoa ja tukea ihmisen toimijuutta ja osallisuutta omaan elämäänsä vahvistamalla käytössä olevia osaalueita silloinkin joku asia tai ulottuvuus on murentunut. (Jyrkämä 2008; Pikkarainen & al. 2011; Sarvimäki & al. 2010; Viljanen 2011.) Ikäeettinen toimijuuden ja haavoittuvuuden tunnustava, voimavaroja painottava toimintatapa on vuorovaikutusprosessi, jonka tärkeimpiä elementtejä ovat tasavertainen neuvottelu, asiakkaan aktiivinen osallistuminen, ohjaaminen itsearviointiin ja asiakkaan oman hallinnan tunteen vahvistuminen. Ikääntynyttä ihmistä autetaan tunnistamaan omia arvojaan ja asenteitaan sekä tuetaan ja mahdollistetaan niiden mukaista toimintaa. Lopulliset päätökset elämästään tekee kuitenkin aina ihminen itse. (mm. Viljanen 2011.) Pedagoginen dialogi oppimisen mahdollistajana Millaista koulutusta ja ohjausta tarvitaan, että aikuinen ihminen oppii ja ennen kaikkea osaa soveltaa oppimaansa omassa työssään? Entä millainen arviointikulttuuri edistää tuollaista oppimista? Koulutuksen tausta-ajatteluna oli pedagoginen dialogi, jossa osapuolet sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen ja rakentavat yhdessä uutta tietoa ja ymmärrystä. Pedagogisen dialogin tavoite on oppiminen: oppia osaamista, sisältöä ja merkityksiä, jotka siirtyvät voimaannuttavina elementteinä käytännön työhön. Lähestymistapa on sovellettavissa erityisesti silloin kun tutkitaan monimuotoisia ilmiöitä ja kun halutaan lisätä niiden ymmärrystä tai kun havainnollistetaan ja paikannetaan ilmiöiden merkitys- ja riippuvuussuhteita. Erityisen sopiva dialoginen metodi on kun halutaan saada aikaan innostunutta, voimaantunutta ja voimaannuttavaa toimintaa. (Laine & Malinen 2009; Salo-Chydenius 2009.) Kouluttajien ja oppijoiden välinen vuorovaikutus on dialogia vasta silloin, kun oppimisen tavoitteena ei ole lopullisen vastauksen tai johtopäätöksen löytäminen, vaan osapuolten erilaisten näkemysten yhdistäminen uudeksi tiedoksi ja ymmärrykseksi. Moninaisena näyttäytyvää todellisuutta ei pyritä sulattamaan yhdeksi ainoaksi totuudeksi. (Laine & Malinen 2009; Salo-Chydenius 2009.) Toinen keskeinen dialogisuuden määrittäjä on tiedon hankinnan moninaisuus. Pedagogisessa dialogissa kenelläkään ei ole ennalta tietoa hallussaan eikä kukaan ole ennalta viisas. Dialogi voi päätyä neuvottomuuteen, mutta ei ole koskaan turhaa, koska osallistujien ajattelun taidot kehittyvät ja keskustelu edistää oppimista kun kuulijoiden tietoisuus täydentyy. Tähän sisältyy myös ristiriitaa ja säröä koska samanaikaisesti läsnä ovat itseohjautuvuuden vaatimus ja toisaalta toisten kanssa oppiminen. Särö tarkoittaa sellaista havaintokokemusta, joka havahduttaa näkemään ja ajattelemaan asiaa uudella tavalla. Kun totutut ajatus- ja toimintamallit eivät riitä, syntyy tarve tutkia asiaa, ajatella ja toimia toisin. (Laine & Malinen 2009; Salo-Chydenius 2009.) Dialogi ei synny aivan itsestään, vaan sille on luotava suotuisat olosuhteet ja oppimisympäristö. Pedagogisen dialogin tulee täyttää kolme ehtoa, joista ensimmäinen on osapuolien aktiivinen, mutta vapaaehtoinen osallistuminen. Jokaisella on oikeus erilaisten näkökulmien tai kysymysten esittämiseen ja tämä on mahdollista vain, jos osallistujat tuntevat puheen kohteena olevan asian peruskäsitteet. (Laine & Malinen 2009; Salo-Chydenius 2009.) Toinen ehto dialogin kehittymiseen ja toteutumiseen on osapuolien sellainen sitoutuminen, jossa aidosti halutaan tavoittaa ja hyväntahtoisesti pyritään ymmärtämään toisten näkökulmia, ajatuksia ja tunteita. Kukaan ei saa olla auktoriteettiasemassa eikä kukaan myöskään saa yksinomaan nojautua toisten mielipiteisiin, vaan jokainen on vastuussa esittämään oman perustellun kantansa. (Laine & Malinen 2009; Salo-Chydenius 2009.) Kolmas ehto on vastavuoroisuus. Dialogin keskeinen arvo on rakentava ja demokraattinen vuorovaikutus, osapuolien asiantuntemuksen hyödyntäminen ja aktiivinen osallistuminen päätöksentekoon. Tämä edellyttää kuitenkin sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen ja työskentelyyn dialogisen vuorovaikutuksen pelisääntöjä noudattaen. Se tarkoittaa osallistujien keskinäistä kunnioitusta, välittämistä ja toinen toisistaan huolehtimista. Välittäminen konkretisoituu suvaitsevaisuutena ja myötätuntona. Sivistyneet käytöstavat joutuvat dialogissa koetteille, koska tarkoitus ei ole puolustaa omaa kantaa, vaan tarkastella ilmiön ulottuvuuksia keskustelemalla ja ajattelemalla. Asennoitumiseen tarvitaankin tutkivaa ja hämmästelevää otetta. (Laine & Malinen 2009; Salo-Chydenius 2009.) Dialogin suurimpia haasteita onkin ennakkoluuloista ja vakiintuneista käsityksistä luopuminen. Todellinen dialogi tarkoittaa osapuolien avointa asennoitumista, hämmästelyä ja erityisesti eettisten kysymyksien pohdintaa: onko ajattelullani ja toiminnallani eettisesti kestävät perusteet? Voinko aidosti tuntea myötätuntea ja suvaita erilaisuutta? Keskeistä on toiminnan ja kokemusten sellainen kriittinen reflektointi, jossa on tilaa tiedon lisäksi tunteilla, mielikuvilla, merkityksillä, etiikalla, arvoilla ja esteettisillä elementeillä. (Laine & Malinen 2009; Salo-Chydenius 2009.) Pedagogisen dialogin edistämiseksi koulutuksessa oli työpajoja ja lukupiirityöskentelyä, jotka kohdentuvat aikuisen oppimisen ytimeen. Oppija joutuu perustelemaan ja pohtimaan omia käsityksiä, lähtökohtia, arvoja, kokemuksia ja omaa työtään. Ryhmässä ihminen oivaltaa itsestään uusia puolia ja peilaa niitä toisten kokemuksiin ja käsityksiin. Tutkiva asenne tulee todeksi parhaiten yhdessä ajatellen, tutkivasti orientoituneessa oppimisryhmässä. Itsearviointi tukee oppimista Kouluttajan tehtävä on myös rohkaista oppijoita oman toimintansa arviointiin, mutta myös sellaiseen kriittiseen itsereflektioon, jossa tarkastellaan omia uskomuksia ja ennakko-oletuksia. Kouluttaja vaikuttaa omalla toiminnallaan ja tietoisuudella omasta ammatillisuuden rajallisuudestaan kunnioittavan ja tasavertaisen ilmapiirin luomiseen. Kun rakenteen tarjoaminen, kuunteleminen ja haastaminen keskusteluun ja pohdintaan on sopivasti tasapainossa, niin osapuolien itsemääräämisoikeus ja yksilöllinen ajattelutapa hyödyttävät prosessia. Toteutuva osapuolien oppiminen on paljolti intuitiivista ja myös hiljaisen tiedonvälittymistä: ahdistusta, ristiriitaa ja epävarmuutta seuraa oivallus ja varmuus! (Salo-Chydenius 2009.) Tulokset ja johtopäätökset Neljä kertaa suoritetun web-perustaisen itsearviointikyselyn perusteella gerontologisen päihdetyön koulutus arvioitiin haastavaksi, mutta myös osallistujia voimaanuttavaksi. Omaa työtä kuvaavien ja arvioivien lausumien määrä lisääntyi kurssin edetessä. Kurssitoverit ja erityisesti työpajatyöskentely koettiin hedelmälliseksi. Osallistujat raportoivat asenteidensa ja käsityksiensä vanhuksista ja vanhenemisesta muuttuneen myönteisemmiksi ja optimistisemmiksi: erityisesti tuli esille ajatus keskittymisestä päivittäisen elämän sujumiseen, voimavaroihin ja kiinnostuksiin ihmisen omassa toimintaympäristössä eikä vain päihdeongelmaan. Lukupiiritehtävät vaativat ponnistelua, joka tuotti jakamisen ja Pro terveys 1 • 2012 39 oivaltamisen iloa. Uuden tiedon, kuten esimerkiksi +65 arviointi- ja voimavaramittarin kokeilu, osoittautui merkitykselliseksi. Gerontologisen päihdetyön verkoston perustaminen ja seuraavan seminaaripäivän sopiminen koettiin erittäin merkittävänä ja jatkuvuutta varmistavana. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan, mikä täydennyskoulutuksessa vaikuttaa ja mitkä seikat selittävät myönteistä käytännön työn muuttumista? Millainen koulutus edistää oppijan omaa ajattelua ja tukee autonomista kykyä ja vahvuutta ottaa oma asema suhteessa työssä vastaantuleviin tilanteisiin? Millaiset menetelmät ja kouluttajan toimintapa kannustavat tutkimiseen ja uuden tiedon soveltamiseen? Voiko uusi, kenties toimivampi ja inhimillisempi osapuolia voimistava ymmärrysyhteys rakentua, jos kouluttajalla ei ole kaikkeen ainakaan heti vastauksia vaan joka esittää kysymyksiä, alustaa, johdattelee ja antaa tehtäviä? Erityisen suuri haaste ja velvoite on jatkuvuuden mahdollistaminen: hyvien käytäntöjen jakaminen ja uuden tiedon hankkiminen esimerkiksi järjestämällä jatkoseminaareja ja jakamalla tietoa gerontologisen päihdetyön verkostossa. Jyrkämä, J. 2008. Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä – hahmottelua teoreettismetodologiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 4/2008, 190-203. Suomen Terveydenhoitajaliitto liittyy Akavaan Laine, T. & Malinen, A. (toim.) 2009. Elävä peilisali, aikuista pedagogiikkaa oppimassa. Helsinki: Kansanvalistusseura 2009. Pikkarainen, A. & Era, P. & Grönlund, R. 2011. Gerontologinen kuntoutus. http://www.kuntoutusportti.fi/portal/fi/tutkimus/ tutkimuskohteita/gerontologinen_kuntoutus/ luettu 30.4.2011 Akavan hallitus hyväksyi perjantaina 17. helmikuuta kokouksessaan yksimielisesti Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL ry:n Akavan jäseneksi. Liitto siirtyy Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:sta Akavan jäseneksi huhtikuun alussa. Kirjallisuus Salo-Chydenius, S. 2009. Dialoginen kouluttaminen ja oppiminen. Teoksessa Eväitä päihdetyön koulutuksen laadun kehittämiseen. Laatukriteereitä järjestöjen tarjoamalle päihdetyön lisä- ja täydennyskoulutukselle. Toim. Kujasalo, A. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus 53-56. Sarvimäki, A. & Heimonen, S. & MäkiPetäjä-Leinonen, A. 2010. Vanhuus ja haavoittuvuus. Helsinki: Edita Maria Viljanen: Mitä ikääntyneitten kanssa tehtävässä päihdetyössä tulisi ottaa huomioon? Gerontologia 1/2011, 54-59. Sisko Salo-Chydenius TtM, kehittämiskoordinaattori A-klinikkasäätiö – Terveydenhoitajan keskeisimmät yhteistyökumppanit, kuten lääkärit, opettajat, psykologit, sosiaalityöntekijät, ravitsemusterapeutit, suuhygienistit, työterveyshoitajat ja hoitotyön johtajat ovat järjestäytyneet Akavaan. Samassa keskusjärjestössä toimiminen antaa mahdollisuuden tiivistää liittojen välistä yhteistyötä yhteisissä edunvalvonnallisissa kysymyksissä. Yhteistyö ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ja perusterveydenhuollon kehittämissä on myös tärkeää, liiton puheenjohtaja Leila Lehtomäki perustelee. Kauppatieteiden maisteriksi hyvinvointialalle Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma (KTM, 120 op) Hakuaika päättyy 19.3.2012 Oletko kiinnostunut hyvinvointipalvelujen kehittämisestä ja liiketoimintaosaamisesi syventämisestä? Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma kouluttaa laaja-alaisia osaajia hyvinvointialan asiantuntija- ja johtotehtäviin. Maisteriohjelmaan voivat hakea soveltuvan kandidaatin tai liiketalouden tradenomin tutkinnon suorittaneet. Maisteriohjelma on laajuudeltaan 120 opintopistettä ja sen tavoitteellinen suoritusaika on noin kaksi vuotta. Maisteriohjelmasta valmistut hyvinvointialaan erikoistuneeksi kauppatieteiden maisteriksi. Vahvan kauppatieteellisen osaamisen lisäksi saat kokonaisvaltaisen näkemyksen hyvinvointialan palveluverkostoista ja olet asiantuntija erityisesti julkisten hyvinvointipalvelujen muutoksen johtamisessa. Miten haet? Maisteriohjelmaan ei ole valintakoetta. Hakuaika päättyy 19.3.2012. Lisätiedot: sini.lehto@utu.fi, 050 442 0652 Tutustu tarkemmin maisteriopintoihin ja valintaperusteisiin osoitteessa www.tse.utu.fi/pori Tiesitkö että? Kunnat haluavat lisätä ikäihmisten terveysliikuntaa ja liikuntaneuvontaa Voimaa vanhuuteen - iäkkäiden terveysliikuntaohjelma ravistelee entisiä toimintatapoja: toimintakyvyltään heikentyneitä ikäihmisiä kannustetaan liikkumaan ja olemaan aktiivisia liian varovaisuuden ja hyssyttelyn sijaan. Tämän asennemuutoksen toivotaan herättävän niin vanhustyöntekijät kuin omaiset, läheiset ja ikäihmisetkin. Ikäinstituutin koordinoiman valtakunnallisen Voimaa vanhuuteen -ohjelman kolmas haku kiinnosti kuntia. Mukaan pääsevien kuntien toimijoita opastetaan muuttamaan toimintatapojaan ikäihmisten toimintakykyä ja itsenäistä kotona asumista tukevaksi. Työssä keskitytään lisäämään voima- ja tasapainoharjoittelua sekä ulkoilua niille ikäihmisille, joiden kotona asuminen on vaarantunut liikkumisongelmien vuoksi. Liikuntaharjoittelulla voidaan myös ehkäistä turhia kaatumisia. Ohjelmassa on kaikkiaan mukana 38 kuntaa. Valitut kunnat sitoutuvat kolmen vuoden ajan juurruttamaan uusia terveysliikunnan toimintatapoja alueensa vanhusten hyvinvoinnin parantamiseksi. Juurrutustyö tapahtuu Ikäinstituutin toteuttaman mentoroinnin ja koulutuksen avulla. Toimintojen kartoittamisen pohjalta on laadittu konkreettiset kehityssuunnitelmat. Sosiaali- ja terveys-, liikunta- ja tekninen toimi sekä eri alojen järjestöt kuten kansanterveys- ja liikuntajärjestöt sekä eläkeläisjärjestöt tekevät yhteistyötä liikuntatoiminnan aikaansaamiseksi. Liikunta otetaan käyttöön osana ennaltaehkäisevää vanhus- ja seniorityötä sekä kotihoitoa. Ohjelman hyviä toimintatapoja, viestintä- ja oppimateriaaleja on tarjolla mm. ohjelman uusituilla verkkosivuilla www.voimaanvanhuuteen.fi. Voimaa vanhuuteen -ohjelmaa tukevat Raha-automaattiyhdistyksen lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Palkansaajien hyvinvointi ja terveys, Pht, ry aloitti toimintansa 1.1.2012 Akava-järjestöjen Lomayhdistys -A -lomat ry:n, Suomen Ammattiliittojen Lomajärjestö SAL ry:n ja Toimihenkilölomat -T- lomat ry:n yhdistymistä uudeksi, ja vahvaksi kansanterveystyötä tekeväksi järjestöksi on valmisteltu parin vuoden ajan. Vuoden alussa aloittava järjestö toimii valtakunnallisesti työikäisten kansalaisten hyvinvointia edistäen. A-lomat, SAL-lomat ja T-lomat siirtävät Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT ry:lle terveyttä edistävän toimintansa ja toiminta-avustuksensa vuoden vaihteessa ja sen vuosibudjetti on noin neljä miljoonaa euroa. Uudessa yhdistyksessä ovat edustettuina perustajajärjestöjen noin kahdeksankymmentä jäsenyhdistystä, jotka koostuvat Akavan, SAK:n ja STTK:n alaisista ammattiliitoista. – PHT:llä on vahva asiantuntemus ja osaaminen kuntoremonttitoiminnasta ja tämä luo uudelle järjestölle vankan pohjan toimia. Perinteistä kuntoremontti- ja perhekuntotoimintaa uudistetaan parhaillaan ja uudet työkyvyttömyyttä ehkäisevät ja toimintakykyä parantavat tuotteet lanseerataan kevään 2012 aikana, sanoo PHT ry:n toiminnanjohtaja Pasi Ylitalo. Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT ry:n osoite on Lintulahdenkatu 10, 3 krs., 00500 Helsinki. Tammikuussa avattavien järjestön kotisivujen osoite puolestaan on: www.pht.fi. Työterveyslaitos: Osasairausvapaa on toimiva vaihtoehto sairauslomalle Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan työajan lyhentäminen ja työn keventäminen sairausloman aikana eli ns. osasairausvapaa on sairauslomaa parempi vaihtoehto tuki- ja liikuntaelinten sairauden varhaisvaiheessa. Työhön palataan nopeammin ja toimintakyky ja yleinen terveys koetaan paremmaksi kuin tavanomaisen sairausloman jälkeen. Osasairausvapaalla olleet työntekijät palasivat työhön keskimäärin kahdeksan päivää aikaisemmin kuin kokoaikaisella sairauslomalla olleet. - Seurantavuoden aikana osasairausvapaalla olleilla oli sairauspoissaolopäiviä noin 20 prosenttia vähemmän kuin verrokkiryhmässä, joten osasairausvapaalla näyttää olevan myös myönteisiä pitkäaikaisvaikutuksia. - Osasairausvapaan onnistuminen riippuu paljon työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyöstä, sanoo vanhempi asiantuntija Kari-Pekka Martimo Työterveyslaitoksesta. - Kehitimme viestinnän välineeksi uudenlaisen lääkärin suosituksen - työkykylausunnon (fit note), jolla lääkäri tekee ehdotuksia työhön paluun kannalta tarpeellisista muutoksista työhön jäljellä olevan työkyvyn mukaisesti. - Suositus koettiin työpaikoilla hyödylliseksi. Vastaavanlaisia suosituksia on käytetty myös muissa maissa viime aikoina. - Fit note – tyyppistä ”työkykylausuntoa” on tarpeen kehittää edelleen ja kokeilla erilaissa työterveyshuolloissa ja työpaikoilla. Osasairausvapaan vaikutuksia ja toteutettavuutta olisi selvitettävä myös muissa kuin tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa, muistuttaa Martimo. Tutkimuksessa haastateltujen esimiesten mukaan osasairausvapaalla olleille hankittiin lähes yhtä usein sijainen kuin sairauslomalla olleillekin. Sijaisen saaminen osaksi päivää voi kuitenkin tuottaa vaikeuksia, jolloin muiden työntekijöiden kuormitus voi lisääntyä. Tutkimukseen osallistui työntekijöitä, joiden vaivat estivät kokopäiväisen työn, mutta joiden osapäiväisen työskentelyn lääkäri arvioi turvalliseksi. Suomessa tuli 2007 voimaan osasairauspäivärahalaki, jonka tarkoitus on helpottaa pitkittyneellä sairauslomalla olleen paluuta työhön. Vuoden 2010 alusta osasairauspäivärahaa on ollut mahdollista saada jo kahden viikon sairauspoissaolon jälkeen. Työsuojelurahasto, Kansaneläkelaitos ja sosiaali- ja terveysministeriö rahoittivat tutkimusta. Julkaisu: Eira Viikari-Juntura, Kari-Pekka Martimo, Johanna Kausto, Rahman Shiri, Leena Kaila-Kangas, Esa-Pekka Takala, Jaro Karppinen, Helena Miranda, Ritva Luukkonen, Katja Ryynänen, Leena Ala-Mursula. Osasairausvapaa sairausloman vaihtoehtona tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa. Loppuraportti hankkeesta ”Osasairausvapaa ja työjärjestelyt liikuntaelinten sairauksissa: satunnaistettu vertailututkimus ja kustannus-vaikuttavuusanalyysi”. KORJAUS Pro terveys –lehden numerossa 6/2011, 12-14 oli Johanna Turkin artikkeli Muutoksen johtaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Johanna Turkki on TtM, Ikäihmisten ympärivuorokautisen hoidon päällikkö, perusturvakuntayhtymä Akseli, Nousiainen. Pro terveys 1 • 2012 41 Minna Stolt, Jaana Koskenniemi, Merete Luoto, Maija Hupli, Riitta Suhonen, ja Helena Leino-Kilpi Hyviä käytänteitä muistisairaiden ikäihmisten hoitoon ja palveluihin Vuonna 2010 käynnistyi monikansallinen EU-tutkimusprojekti, RightTimePlaceCare (RTPC, http://www.righttimeplacecare.eu/), muistisairaiden ikäihmisten terveys- ja sosiaalipalvelujen kehittämiseksi (Suhonen ym. 2010). Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkijat ovat mukana hankkeessa ja kuvaavat projektin ajankohtaista vaihetta. RTPC -tutkimuksessa on mukana kahdeksan Euroopan maata ja Suomea edustaa Turun yliopiston hoitotieteen laitos. Kuluvana vuonna on tehty analyysi jokaisen maan muistisairaiden potilaiden hoidon järjestelyistä sekä kerätty aineistoa haastattelemalla muistisairaita koti- ja laitoshoidon potilaita sekä heidän läheisiään. Tässä artikkelissa kuvaamme hoidon järjestelyjä sekä muistisairaiden haastatteluun liittyviä kysymyksiä. Analyysi muistisairaiden hoidon järjestelyistä Muistisairaiden hoito- ja palveluketjut -tutkimukseen osallistuvissa maissa ovat erilaisia. Muistisairaiden hoitoa ja palveluja sairauden eri vaiheissa kartoitettiin laajalla 50-kohtaisella kuvauksella, jotta saatiin asiasta yhtenäinen kuva. Kuvaus sisälsi 50 eri hoito- tai palveluvaihtoehtoa, esimerkkejä näistä ovat kotiapu, kotisairaanhoito, päivähoito, jalkojenhoito, fysioterapia, kodin muutostyöt ja laitoshoito. Tarkastelun taustamateriaalina käytettiin jokaisen maan lainsäädäntöä, terveyspoliittisia asiakirjoja, tilastoja ja suosituksia sekä asiantuntijahaastatteluja. Suomessa muistisairaiden hoito ja palvelut keskittyvät sairauden alku- ja keskivaiheeseen. Sairauden loppuvaiheen hoito on pääasiassa oireiden mukaista hoitoa ja Minna Stolt Jaana Koskenniemi 42 Pro terveys 1 • 2012 hyvän loppuelämän turvaamista. Verrattaessa muistisairaiden hoidon järjestelyjä kahdeksassa Euroopan maassa eroja oli erityisesti hoidon rahoituksessa ja omaisten osallistumisessa muistisairaiden hoitoon. Muistisairaiden ja heidän läheistensä haastatteleminen ammattilaisen arvioimaa riskiä joutua laitoshoitoon kuuden seuraavan kuukauden aikana sekä laitoshoidossa olevilta vähintään kuukauden ja enintään kolmen kuukauden asumista laitoksessa. Jokaiselta haastateltavalta edellytettiin tietoista suostumusta tutkimukseen osallistumisesta. Muistisairaiden haastattelut Muistisairaita ja heidän läheisiään on haastatel– eettisesti vaativia tu useissa koti- ja laitoshoidon organisaatioissa kolmen eri kaupungin alueilla. Kotihoidossa oleMuistisairaiden ja heidän läheistensä haasvia muistisairaita haastateltiin 175 ja laitoshoitatteluja on Suomessa ollut toteuttamassa dossa olevia 115. Lisäksi jokaisen muistisairaan 15 terveysalan ammattilaista (tutkijaa), useat yhtä läheistä on haastateltu sekä laitoshoidossa heistä Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen olevien muistisairaiden hoitajia. Haastattelujen opiskelijoita. Muistisairaiden haastatteluista valmistelu aloitettiin jo vuoden 2010 puolella on niukasti tutkimusmenetelmällistä tietoa ja ottamalla yhteyttä tutkimukseen osallistuviin siksi haastattelijoiden haastattelukokemuksia organisaatioihin ja nimettyihin yhdyshenkilöikartoitettiin erillisellä kyselyllä: haastattelijat hin. Muistisairaat valittiin tiekuvasivat muistisairaaseen, tyin kriteerein: tutkimukseen hänen läheiseensä, hoitajaan Haastattelut olivat tutkijoille sisällöllisesti osallistuvien muistisairaiden ja ympäristöön liittyviä kokekoskettavia ja avasivat tuli olla vähintään 65-vuotiaimuksiaan. uuden ymmärryksen ta ja heillä tuli olla lääkärin arikääntyneiden maailmaan. vioima todennäköinen muistiMuistisairaan haastattesairausdiagnoosi, muistitestin lemisessa on lukuisia eri(MMSE) arvo korkeintaan 24 sekä omainen tai tyiskysymyksiä. Kysymykset liittyivät asioiden läheinen, joka käy tapaamassa muistisairasta muistamiseen, keskittymisen herpaantumiseen vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Kotihoitai kysymysten vaikeuteen. Muistisairaudesta dossa olevilta muistisairailta edellytettiin lisäksi johtuen haastateltava ei välttämättä muista Merete Luoto Maija Hupli Riitta Suhonen Helena Leino-Kilpi ikäänsä tai perhesuhteitaan. Tutkijan tuleekin jo tutkimussuunnitelmaa laatiessaan miettiä, mitä erilaisia tietokanavia hän voi käyttää. Esimerkiksi RTPC -projektissa tutkijoilla oli pääsy potilaiden potilasasiakirjoihin. Muistisairaan keskittyminen haastattelutilanteeseen on usein lyhytjänteistä, jonka vuoksi tutkijoiden onkin huolehdittava siitä, että muistisairaalta itseltään kysytään tutkimuksen kannalta aivan välttämätön tieto. Läheiset sen sijaan usein haluavat kertoa laajemminkin kokemuksistaan, kuten oli tilanne myös tässä tutkimuksessa. Laitoshoidossa olevien muistisairaiden hoitajat kokivat haastatteluhetken pääasiassa positiivisena. Haastattelun suorittamisessa oli erityisesti huomioitava huolellinen valmistautuminen (Pesonen ym. 2011) ja korkea tutkimusetiikka. Haastattelijalla oli oltava tietoa muistisairauksista sekä niihin liittyvistä kommunikaatio-, puhe- ja toimintaongelmista, koska muuten haastattelua oli vaikea suorittaa ja ymmärtää muistisairaan reaktioita. Haastatteluihin tuli myös varata runsaasti aikaa, koska haastatteluissa täytyi pitää taukoja haastateltavan jaksamisen mukaisesti. Haastattelijan positiivinen suhtautuminen ja huumorintaju loivat hyvän haastatteluilmapiirin. Tutkimuseettisesti muistisairaan haastatteleminen edellyttää erityisesti kunnioitusta haastateltavaa kohtaan sekä sen hyväksymistä, että osa kysymyksistä saattaa jäädä vastaamatta. Toisaalta haastattelut olivat tutkijoille sisällöllisesti koskettavia ja avasivat uuden ymmärryksen ikääntyneiden maailmaan. Lopuksi Koko Euroopan väestön ikääntyessä myös muistisairaudet yleistyvät. Suomessa joka vuosi yli 13000 ihmistä sairastuu muistisairauteen (Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus, 2010). Lasten mahdollisuus auttaa vanhempiaan heikkenee ja puolison hoitovastuu ja -taakka kasvavat. Yhä useampi muistisairas asuu tulevaisuudessa myös yksin. Muistisairaiden ikäihmisten hoitoon ja palveluihin tulee kehittää hyviä käytänteitä niin, että hoidon ja palvelujen saatavuus mahdollistaa tasokkaan ja turvallisen hoidon sairauden jokaisessa vaiheessa. Keskeistä tässä kehittämistyössä on kuunnella muistisairaiden ja heidän läheistensä tarpeita ja toiveita. Muistipotilaiden hoidon toteuttamisessa on Euroopassa kulttuurisista syistä maakohtaisia eroja, tästä huolimatta palvelujen laadun on oltava yhtä hyvää. Osaava, yhteistyötaitoinen ja vastuullisesti toimiva henkilökunta on muistipotilaan hoitoketjun laadun edellytys (Eloniemi-Sulkava ym. 2010). RightTimePlaceCare –projekti etenee kohti päätavoitettaan, joka on muistisairaiden terveys- ja sosiaalipalveluiden hyvien käytänteiden kehittäminen Euroopan eri maissa. Tiesitkö että? Kirjallisuus Eloniemi-Sulkava U, Rahkonen T, Erkinjuntti T, Karhu K, Pitkälä K, Pirttilä T, Vuori U, Suhonen J. 2010. Moniammatilliset tietotaidot ovat muistisairauksien hyvän hoidon edellytys. Suomen Lääkärilehti 65 (39), 3144-3146. Stressinhallinta on erityisen tärkeää 35–45-vuotiaana. Silloin monet ovat saavuttamassa työuransa huippua eivätkä huomaa, että menee liian lujaa, koska voimia vielä on. Heille kuitenkin on jo kertynyt stressiä ennestään, eivätkä elimistön säätömekanismit ole yhtä vahvat kuin nuorempana. Jos stressi ei pysy hallinnassa, sen aiheuttamat sairaudet puhkeavat tyypillisimmin noin kuusissakymmenissä. Näin todetaan uusimmassa Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä. Muistisairaudet (online). Käypä hoitosuositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä, 2010 (viitattu 29.12.2011). Saatavilla Internetissä: www. kaypahoito.fi Pesonen H-M, Remes AM & Isola A. 2011. Ethical aspects of researching subjective experiences in early-stage dementia. Nursing Ethics 18 (5), 651-661. RightTimePlaceCare-projektin internetsivut http://www.righttimeplacecare.eu/ Suhonen R, Koskenniemi J, Stolt M, Hupli M, Arve S, Viitanen M & Leino-Kilpi H. 2010. Laadukasta hoitoa oikeaan aikaan tarkoituksenmukaisessa paikassa muistihäiriöstä kärsiville. Pro Terveys (5), 30-31. Minna Stolt TtM, tohtorikoulutettava Hoitotieteen valtakunnallinen tohtoriohjelma Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto Jaana Koskenniemi TtM, projektitutkija, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto Merete Luoto Terveydenhoitaja, muistihoitaja Turun sosiaali- ja terveystoimi, Turun kaupunki Maija Hupli THT, lehtori, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto Riitta Suhonen TtT, professori Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto Helena Leino-Kilpi THT, professori, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto ja ylihoitaja (sivutoiminen) Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri Työ Terveys Turvallisuus -lehti: Keski-iän stressi kostautuu kuusikymppisenä – Nykyisin tavallista on jatkuva, hivuttava stressi. Voi kestää kuukausia ja jopa vuosia, ennen kuin se alkaa kunnolla näkyä elimistössä, sanoo TTTlehden haastattelema erikoislääkäri Harri Lindholm Työterveyslaitoksesta. Ihminen tarvitsee stressiä mutta sopivassa määrin. Vaativassa tilanteessa hermosolmukkeet erittävät suorituskykyä lisääviä hormoneja: adrenaliinia ja noradrenaliinia. Hyväkin stressi nostaa verenpainetta ja sydämen sykettä, kohottaa vireystilaa ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Kuitenkin pitkittyessään stressi altistaa lukuisille sairauksille. Selvimmin se on yhteyksissä sydän- ja verisuonitauteihin, metaboliseen oireyhtymään, kakkostyypin diabetekseen ja masennukseen. Stressi myös herkistää kivun tuntemuksille. Viitteitä on siitäkin, että se altistaa tuki- ja liikuntaelinsairauksille sekä autoimmuunisairauksille, kuten nivelreumalle. Lisäksi se pahentaa jo olemassa olevia sairauksia ja heikentää hoitojen tehoa. – Ylirasittumiseen tulisi kiinnittää terveydenhuollossa yhtä paljon huomiota kuin esimerkiksi korkeisiin kolesteroliarvoihin, toteaa Harri Lindholm. Jokaisen olisi opittava tunnistamaan haitallisen stressin vaikutukset itseensä ja olotilaansa. Joku heräilee aamuyöllä, toinen alkaa vältellä sosiaalisia tilanteita. Monella muisti pätkii, luovuus kärsii eikä uuden suunnittelu onnistu. Jokaisen on myös löydettävä itselleen sopivat, terveelliset tavat purkaa paineet. Tärkeintä on, että vapaa-aikana tekee jotain täysin erilaista kuin oma työ on. Liikunta on stressinhallintakeinoista yksi tehokkaimmista: se laukaisee stressihermostoa, pumppaa pois adrenaliinia ja kohentaa kortisolitasapainoa. Keski-iässä on vielä kaikki mahdollisuudet muuttaa suuntaa ja aloittaa stressittömämpi elämä. Pro terveys 1 • 2012 43 Raili Hakala, SirpaTahvanainen, Tiina Ikonen ja Annemari Siro Osaava lähihoitaja 2020 Tulevaisuuden osaava lähihoitaja on laaja-alainen sosiaali- ja terveysalan ammattilainen. Tekstissä kuvataan opetushallituksen käynnistämän ennakointityön tuloksia. Opetushallitus rahoitti ennakointityötä, jossa selvitettiin työelämän edellyttämää osaamista. Selvityksen mukaan lähihoitaja on tulevaisuudessakin asiakkaan tärkein arjen sujuvuuden tukija. Tässä työssä hän tarvitsee vahvat vuorovaikutus- ja ammattieettiset taidot. Opetushallitus käynnisti vuoden 2008 lopussa sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen (lähihoitaja) kehittämisstrategiatyön. Tehtävänä oli selvittää, mitä on tulevaisuuden työelämän edellyttämä laaja-alainen ja erikoistuneempi osaaminen ja millaisia ovat koulutuksen muutostarpeet. Lisäksi tuli selvittää, miten sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon tuottama osaaminen vastaa sosiaalialan ja kuntoutusalan sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon osaamistarpeisiin. Strategiatyön toteuttivat Tampereen ammattiopisto ja Oulun seudun ammattiopisto Sote-strategia 2009-2010-hankkeena. Jatkohankkeeksi Opetushallitus myönsi rahoituksen kehittämisstrategian toimeenpanoon vuodelle 2011. terveysalan toimintaympäristössä tapahtumassa olevia muutoksia. Tulevaisuuden toimintaympäristön muutoksien kuvaamisessa käytettiin APESTE-analyysiä (Asiakas, Poliittiset, Ekonomiset, Sosiaaliset, Taloudelliset ja Ekologiset muutostekijät) (vrt. Metsämuuronen 2005). Hankkeen toteutus Tulevaisuuspajat toteutettiin Delfoi-paneelien jälkeen. Tulevaisuuspajoihin kutsuttiin Delfoipanelistit, alan työelämän edustajia, lähihoitajakoulutuksen opettajia ja opiskelijoiden edustajia. Ensimmäinen tulevaisuuspaja toteutettiin ennakointidialogina tulevaisuuden muistelun menetelmällä (Seikkula & Arnkil 2009). Herätteenä tulevaisuuden muisteluun oli tulevaisuustarina Lähihoitajana vuonna 2020, johon ensimmäisen Delfoi-paneelin tulokset oli tiivistetty. Toinen tulevaisuuspaja toteutettiin Strategian pohjaksi laadittiin keväällä 2009 taustaselvitys (Hakala & Tahvanainen 2009), jossa kuvattiin lähihoitajakoulutuksen historiaa, lähihoitajan osaamistarpeiden ennakointia koskevia aikaisempia tutkimuksia sekä sosiaali- ja Lähihoitajan perustehtävänä säilyy asiakkaan tai potilaan päivittäisissä toiminnoissa tukeminen. Taustaselvityksen pohjalta toteutettiin empiirinen ennakointiselvitys. Empiirinen aineisto kerättiin kahdessa Delfoi-paneelissa, neljässä ennakointidialogimenetelmällä toteutetussa tulevaisuuspajassa sekä fokusryhmähaastatteluilla (Kuvio 1.). Delfoi-paneeleihin valittiin 22 sosiaali- ja terveysalan ja lähihoitajakoulutuksen asiantuntijaa. Asiantuntijat valittiin siten, että he kokonaisuutena edustivat alan toimintaympäristöjä kattaen lähihoitajakoulutuksen nykyiset koulutusohjelmat tai osaamisalat sekä valtakunnan alueellisesti. Ensimmäisen Delfoipaneelin kysymykset koskivat lähihoitajan laaja-alaista osaamista ja toisen erikoistuneempaa osaamista. Raili Hakala Fokusryhmähaastatteluissa selvitettiin asiakkaiden näkökulmaa lähihoitajan tulevaisuuden osaamiseen. Haastateltaviksi valittiin kahdeksan kokemuskouluttajaa. Asiakasnäkökulma nähtiin tärkeäksi, koska osaamistarpeiden ennakointia on kritisoitu siitä, että asiakasryhmien näkemyksiä ei ole niissä juuri hyödynnetty (Opetusministeriö 2009, 2010). Laadullinen aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin ja tulosten tiivistämisessä käytettiin apuna käsitekarttoja, joiden avulla hahmotettiin osaamistarpeiden kokonaisuutta. Lähihoitajan osaamistarpeet 2020 Selvityksen (Hakala ym. 2011) mukaan lähihoitajan perustehtävänä säilyy asiakkaan tai potilaan päivittäisissä toiminnoissa tukeminen. Tulevaisuuden työssä painottuu asiakkaan tai potilaan tarpeista lähtevä suunnitelmallinen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Toimintaympäristö ja sen mukana toimintatavat muuttuvat, mikä tuo haasteita lähihoitajan tulevaisuuden osaamiselle. Keskeisiksi osaamistarpeiksi selvityksessä muodostuivat am- Tiina Ikonen Sirpa Tahvanainen 44 Pro terveys 1 • 2012 learning cafe –menetelmällä (Otala 2008). Teemoina oli lähihoitajan tulevaisuuden erikoistuneemman osaamisen tarpeet, jotka oli määritelty toisen Delfoi-paneelin aineiston analyysin perusteella. Annemari Siro Aika Toiminta Metodi Tarkoitus Kevät 2009 Taustaselvitys Kirjallisuuskatsaus, APESTE-analyysi Tulevaisuuden toimintaympäristön analyysi Syksy 2009 1. Asiantuntijakysely (n=22), ZEF-kyselyohjelma Delfoi Tulevaisuuden osaamistarpeet Tulevaisuuspajat (2) Ennakointidialogi, tulevaisuuden muistelu Delfoi-tulosten arviointi ja tarkentaminen Opiskelijakysely (n=596), ZEF-kyselyohjelma Delfoin toisto Päättövaiheen opiskelijoiden tulevaisuusnäkökulma Kokemuskouluttajien (n=8) haastattelu Fokusryhmähaastattelu (2) Asiakkaiden tulevaisuusnäkökulma 2. Asiantuntijakysely (n=22), ZEF-kyselyohjelma Delfoi Osaamistarpeiden tarkentaminen Tulevaisuuspajat (2) Learning cafe Delfoi-tulosten arviointi ja tarkentaminen Aineiston analyysi, prosessin ja tulosten raportointi Laadullinen sisällönanalyysi Keskeisten kehittämiskohteiden löytäminen Kevät 2010 Syksy 2010 Valmistelevat työryhmät (2) Ohjausryhmä Osaava lähihoitaja 2020 Strategian viimeistely ja tulokset Lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeet Ammattietiikka Ammatillinen kasvu ja oppiminen Ihmiskäsitys Oman osaamisen tunnistaminen Tiedonhallintataidot - Tieto- ja viestintäteknologian käyttö Sosiaali- ja terveysalan arvojen, toimintaperiaatteiden, säädösten ja suositusten mukainen toiminta Laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet Lähihoitaja päivittäisten toimintojen tukijana Ongelmanratkaisu ja päätöksenteko Sisäinen yrittäjyys Erikoistuneempi osaaminen eri toimintaympäristöissä Laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet Ammatillinen itsetuntemus Asiakkaan tai potilaan asianajajana toimiminen Erikoistuneempi osaaminen eri toimintaympäristöissä Asiakas tai potilas elämänkulun eri vaiheissa terveyttä ja hyvinvointia suunnitelmallisesti edistäen Dialoginen ohjaus Verkostoissa toimiminen Hoito-, hoiva- ja kasvatuskumppanuus Kommunikaatioteknologian käyttö Kulttuurienvälinen osaaminen Laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet Erikoistuneempi osaaminen eri toimintaympäristöissä Asiakkaan tai potilaan voimavarojen ja riskien tunnistaminen sekä elintoimintojen tarkkailu Perustarpeiden toteutumisen tukeminen Toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen: Osallisuuden edistäminen, mielenterveyden tukeminen, liikkumisen tukeminen, arjen sujumisen tukeminen, hoitotoimenpiteiden toteuttaminen, lääkehoidon tukeminen Itsestä huolenpidon edistäminen Työhyvinvoinnin edistäminen Dialoginen vuorovaikutus Tiimityö ja moniammatillinen yhteistyö Elinympäristön ja hyvinvointiteknologian hyödyntäminen Asiakaspalvelu Palveluohjaus Työyhteisössä toimiminen Turvallisuuden edistäminen Ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä edistävä hoito-, huolenpito- ja kasvatustyö Ammatillinen vuorovaikutus Laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet Erikoistuneempi osaaminen eri toimintaympäristöissä http://osaavalahihoitaja2020.wikispaces.com/ YHTEYSTIEDOT raili.hakala@tampere.fi tiina.ikonen@tampere.fi sirpa.tahvanainen@osao.fi annemari.siro@osao.fi matillinen kasvu ja oppiminen, ammattieettinen osaaminen, ammatillinen vuorovaikutus ja kestävää kehitystä edistävä hoito-, huolenpito- ja kasvatustyö. (Kuvio 1.). Tulevaisuuden osaamisessa painottuu laaja-alaisuus. Erikoistuneemman osaamisen tarve määräytyy asiakkaan tarpeiden ja elämänkulun mukaisesti eri toimintaympäristöissä. Toimintaympäristö on palvelujärjestelmän muotoutumisen osalta murroksessa; sosiaali- ja terveysalan toiminnot nivoutuvat yhä enemmän yhteen, mistä syistä erikoistuneempaa osaamista ei voida kuvata toimeksiannon mukaisesti eritellen sosiaalialan, kuntoutuksen, perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon osaamistarpeina. Ammatillisen kasvun ja oppimisen taidot ovat tulevaisuuden osaamisessa keskeisiä. Lähihoitajan tulee tunnistaa oma osaamisensa ja sen rajat sekä kyetä kriittiseen tiedon hallintaan. Tulevaisuuden osaamistarpeina korostuvat tieto- ja viestintäteknologian monipuolinen käyttö ja sisäinen yrittäjyys. Asiakkaiden ja potilaiden ongelmien monimutkaistuminen ja yksin työskentely asettavat vaatimuksia lähihoitajan ammattieettiselle osaamiselle. Sosiaali- ja terveysalan arvot ovat edelleen lähtökohta lähihoitajan ja asiakkaan tai potilaan yhteistyölle. Arvojen sisäistäminen näkyy ammatillisena itsetuntemuksena. Tulevaisuuden osaamistarpeena painottuu asiakkaan tai potilaan asianajajana toimiminen. Asianajajuus koostuu kolmesta tehtävästä: asiakkaan tai potilaan autonomian turvaamisesta, hänen edukseen toimimisesta sekä oikeudenmukaisuuden lisäämisestä sosiaali- ja terveysalalla (Bu & Jezewski 2007). Selvityksessä tulevaisuuden asiakkaat nähtiin yksilöllisiä ja räätälöityjä palveluja haluavina. Ammatillisessa vuorovaikutuksessa tulevaisuuden osaamistarpeina korostuvat dialogisuus, kumppanuus ja verkostoissa toimiminen. Lisäksi lähihoitajan osaamistarpeissa ovat keskeisiä kulttuurienvälinen osaaminen ja kommunikaatioteknologian käyttö. Kestävä kehitys -osaamistarpeen määrittelyn lähtökohtana on, että kaikki lähihoitajan tekemä työ voi edistää ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä. Kestävän kehityksen päämääränä on asiakkaan tai potilaan elämänlaadun parantaminen ja työntekijän työhyvinvoinnin edistäminen. Olennainen osa lähihoitajan työtä on 46 Pro terveys 1 • 2012 edelleen asiakkaan tai potilaan perustarpeiden laajenee; entistä olennaisemmaksi tulee kyky ja arjen toimintojen turvaaminen sekä hoitoennakoida oman osaamisen välttämättömiä toimenpiteiden ja lääkehoidon kehityssuuntia. Teknologian Olennaisemmaksi tulee toteuttaminen. Tulevaisuuden kehitys avaa uusia innovaakyky ennakoida oman osaamistarpeissa korostuvat tiomahdollisuuksia, jotka osaamisen välttämättömiä erityisesti palveluohjaus, hyheijastuvat toimintatapoikehityssuuntia. vinvointiteknologian hyödynhin, rakenteisiin ja sosiaatäminen ja asiakkaan itsestä liseen käyttäytymiseen. huolenpidon edistäminen. Asiakkaille on tärkeää, että heillä säilyy työntekijöihin henkilökohtainen kontakti, mutta tulevaisuudessa sen rinnalla hyödynnetään uusia Tulevaisuuden osaamistarpeet ratkaisuja, etä- ja internet-pohjaisia palveluja. koulutuksen ja työelämän Vireillä olevat sosiaali- ja terveysalan lainsääkäyttöön däntöuudistukset painottavat asiakaslähtöistä näkökulmaa. Asiakkaiden saama palvelu, hoito Sosiaali- ja terveysalan ammatillisen perustutja huolenpito tulee lähteä heidän tarpeistaan. kinnon perusteet (2010) antavat mahdollisuuden tulevaisuuden osaamistarpeiden huomioiKirjallisuus miseen. Se edellyttää, että koulutuksen järjestäjä Ammatillisen perustutkinnon perusteet. Sosiaalija terveysalan perustutkinto, lähihoitaja. (2010). opetussuunnitelman toteuttamisessa nostaa ne Määräys 17/011/2010. Opetushallitus. korostetusti esille. Tätä työtä tukemaan käynBu, X. & Jezewski, M. A. (2007). Developing a nistettiin Sote-strategia käyttöön 2010—2011 mid-range theory of patient advocacy through –hanke, jossa selvityksen tulokset levitettiin valconcept analysis. Journal of Advanced Nursing, 57(1), 101–110. Canadian Medical Association takunnallisesti sosiaali- ja terveysalan perustutJournal, 157(10), 1442–1447. kintoa järjestävien koulutuksen järjestäjien, alan Hakala, R. & Tahvanainen, S. (2009). Lähihoitajat sidosryhmien sekä työelämän käyttöön. 2020 – sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon Oppilaitoksille suunnattuja koulutuksia järjestettiin 35, joihin osallistui noin tuhat opettajaa. Koulutustilaisuuksissa tuli esille tarve kehittää opetuksen toteutusta entistä toiminnallisempaan ja käytännönläheisempään suuntaan. Tarpeelliseksi koettiin tavoitteellisen yhteistyön lisääminen oppilaitosten sisällä ja työelämän eri toimijoiden kanssa koulutuksen toteuttamisessa. Lisäksi koulutustilaisuuksia pidettiin työpaikkaohjaajille ja lähihoitajaopiskelijoille. Selvityksen tuloksia esiteltiin alan ammattijärjestöjen koulutuspäivillä ja messuilla. Toimeenpanon aikana luotiin strategiatyöstä kertovat wikispacessivut http://osaavalahihoitaja2020.wikispaces. com/home, josta löytyy selvitystyön aikana tuotettu materiaali lähihoitajan tulevaisuuden osaamisesta. Sivustolla on linkki blogiin http:// osaavalahihoitaja2020.blogspot.com/, jossa annetaan vieraskynälle mahdollisuus kommentoida lähihoitajan tulevaisuuden osaamista. Näkymiä lähitulevaisuuteen Sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristön muutokset muokkaavat tulevaisuuden työelämää. Lähihoitajan työ edellyttää jatkuvaa oppimista. Osaamisen käsite monipuolistuu ja johtavan koulutuksen kehittämisstrategian taustaselvitys. Haettu 21.4. 2011, sivustolta Osaava lähihoitaja 2020. Internetosoite http:// osaavalahihoitaja2020.wikispaces.com/ Hakala, R., Tahvanainen, S., Ikonen, T. & Siro, A. (2011). Osaava lähihoitaja 2020. Sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen kehittämisstrategia. Raportit ja selvitykset 2011:6. Opetushallitus. Juvenes Print – Tampereen Yliopistopaino Oy. Metsämuuronen, J. (2005). Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Helsinki: Gummerus Kirjapaino Oy. Otala, L. (2008). Osaamispääoman johtamisesta kilpailuetu. Helsinki: WSOYpro. Seikkula, J. & Arnkil, T.E. (2009). Dialoginen verkostotyö. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Selvitys koulutus- ja osaamistarpeiden kehittymisestä sekä ennakoinnin tilasta ja kehittämistarpeista 2008. (2009). Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:4. Opetusministeriö. Selvitys koulutus- ja osaamistarpeiden kehittymisestä sekä ennakoinnin tilasta ja kehittämistarpeista 2009. (2010). Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:3. Opetusministeriö. Raili Hakala YTM, lehtori, Tampereen ammattiopisto Sirpa Tahvanainen TtM, lehtori, Oulun seudun ammattiopisto Tiina Ikonen TtM, lehtori, Tampereen ammattiopisto Annemari Siro YTM, lehtori, Oulun seudun ammattiopisto Tiesitkö että? Työterveyshuollolla on hyvät mahdollisuudet tunnistaa ja torjua sairauksien riskitekijöitä Työterveyshuollolla on keskeinen rooli työikäisen väestön terveyden edistämisessä ja työkyvyn ylläpitämisessä. Finnairin työterveyshuolto halusi selvittää ja torjua vuorotyön terveysriskejä ja käynnisti tutkimushankkeen osana terveystarkastuksia. Uudistetussa terveystarkastuksessa kiinnitettiin huomiota vuorotyön terveysriskeihin, erityisesti tyypin 2 diabetekseen. Hanke toteutettiin osana normaalia työterveyshuoltoa ja se tuotti konkreettisia välineitä ja uusia pysyväksi muodostuneita käytäntöjä Finnairin työterveyshuoltoon. Laajennettu terveystarkastus vaati vain vähän lisäresursseja, sillä hyvin strukturoitu toimintamalli selkeytti tarkastuskäytäntöä ja vähensi muun vastaanottotoiminnan tarvetta. Tutkimuksessa selvisi esimerkiksi se, että nopeasti eteenpäin kiertävällä vuorotyöjärjestelmällä voidaan vähentää unihäiriöitä, ja että työterveyshuollon antamalla elintapaohjauksella voidaan saavuttaa myönteisiä tuloksia. Terveystarkastuksessa esiin tulleista riskitekijöistä keskusteltiin henkilökohtaisesti jokaisen osallistujan kanssa. Lisäksi henkilöille, joilla tyypin 2 diabeteksen riski oli kohonnut, tarjottiin elintapaohjausta. Elintapaohjaukseen suhtauduttiin erittäin myönteisesti. Ryhmämuotoisen ohjauksen järjestäminen vuorotyötä tekeville osoittautui kuitenkin haasteelliseksi ja ohjauksen järjestäminen vaatiikin uudenlaisia toimintamalleja. Suuren diabetesriskin henkilöt hyötyivät uusitusta terveystarkastuksesta ja elintapaohjauksesta. He saavuttivat muita useammin 5 prosentin painonlaskutavoitteen 2–3 vuoden seurannan aikana. Rasva-arvojen muutos oli myös suotuisampi ohjaukseen osallistuneilla. Tutkimushanke toteutettiin Finnair Terveyspalvelujen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Diabeteksen ehkäisyn yksikön tutkijoiden ja Työterveyslaitoksen Inhimillinen työ -osaamiskeskuksen vuorotyötutkijoiden kanssa yhteistyössä. Lähde: Katriina Viitasalo, Katri Hemiö, Mikko Härmä, Jaana Lindström, Markku Peltonen, Sampsa Puttonen ja Anja Koho. Työterveyshuolto ehkäisee vuorotyön ja elintapojen terveysriskejä. Tyypin 2 diabeteksen seulonta ja ehkäisy ilmailualan työterveyshuollossa. THL:n Raportti 66/2011. Helsinki. Verkkojulkaisun http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/8e6d385b-c6e8-4133-9e78-516f1a6fc16f Uudella koulutusmallilla osaamista muistisairaiden ihmisten hoitoon Ikäinstituutissa kehitetään Mahdollisuuksien matka -koulutusmallia, jonka päämääränä on edistää muistisairaiden ihmisten elämänlaatua ja hyvää hoitoa. Tammikuun 26. päivänä Ikäinstituutissa käynnistyneen vuoden kestävän koulutuksen aloitti 12 muistisairaiden ihmisten hoidossa työskentelevää ja hyvää hoitoa kehittävää ammattilaista. Koulutuksessa muistisairaiden ihmisten hyvää hoitoa tarkastellaan logoterapeuttisen ajattelutavan valossa. Logoterapia on voimavarasuuntautunut ja tarkoituskeskeinen lähestymistapa, jonka ydinteemat ovat ihmisarvo ja elämän tarkoituksellisuus. Muistisairaiden ihmisten hoidon kehittäminen on ajankohtaista, sillä väestön ikääntymisen myötä muistisairaiden ihmisten määrä kasvaa, ja he tarvitsevat tukea ja palveluita. Ammattihenkilöstön osaaminen on avainasemassa muistisairaan ihmisen hyvinvoinnin vahvistamisessa sekä elämän tarkoituksellisuuden tukemisessa. Logoterapeuttinen ajattelu on osoittautunut erittäin hyvin muistisairaiden ihmisten hoitoon soveltuvaksi. Logoterapeuttinen ajattelu rohkaisee hoitajaa tunnistamaan omien valintojensa ja asennoitumisensa merkityksen muistisairaan ihmisen hyvinvoinnille. Logoterapeuttinen ajattelu vahvistaa myös hoitajan omia voimavaroja sekä kokemusta työn mielekkyydestä. Mahdollisuuksien Matka -koulutus toteutetaan osana Ikäinstituutin Vanhuuden Mieli -projektia (RAY 2011-2014). Projektin päämääränä on edistää ikääntyvien ihmisten mielen hyvinvointia. Linkit: http://www.ikainstituutti.fi/tutkimus+ja+kehittaminen/vanhuuden+mieli/ STM ja Työterveyslaitos: Työelämän laatu nousuun hyvällä johtamisella Sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa johtamisen kehittämisverkoston, joka luo, kokoaa ja levittää hyvän johtamisen käytäntöjä ja esimiestaitoja työpaikoille. Hyvällä johtamisella ja esimiestaidoilla on suuri merkitys työelämän laatuun, työurien pidentämiseen ja työn tuottavuuteen. Tämä on kirjattu myös hallitusohjelmaan, johon johtamisen kehittämisverkosto perustuu. ”Ammattimainen ja oikeudenmukainen johtaminen lisää työhyvinvointia ja työn hallintaa, mikä motivoi jaksamaan ja jatkamaan työssä. Johtaminen on aina esimiehen ja työntekijöiden välistä vuorovaikutusta. Hyvä johtaja on tiennäyttäjä: hän opastaa, innostaa ja antaa tukea silloinkin, kun kaikki ei mene aivan putkeen ” sanoo sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko, joka toimii verkoston johtoryhmän puheenjohtajana. ”Hallitus haluaa parantaa varsinkin ikäjohtamista. Sillä tarkoitetaan ikään liittyvien tekijöiden huomioon ottamista päivittäisessä johtamisessa niin, että kaikenikäiset työntekijät voivat saavuttaa sekä organisaation että omat tavoitteensa. Julkiselle sektorille luomme toimivat, hyvän johtamisen laatukriteerit” Sosiaali- ja terveysministeriön ohjaaman kehittämisverkoston käytännön organisoinnista vastaa Työterveyslaitos. Verkostoon voivat liittyä kaikki ne tahot, jotka voivat vaikuttaa työpaikkojen johtamiseen ja esimiestyöhön yksityisellä ja julkisella sektorilla. Mukana oleminen sitouttaa ja motivoi edistämään hyvän johtamisen juurruttamista. Johtamisen kehittämisverkostosta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Päivi Husmaniin , puh. 030 474 2613 tai 040 576 1314, etunimi. sukunimi@ttl.fi Verkoston oma sivusto avataan tammikuussa 2012 osoitteessa www.ttl.fi/johtamisverkosto. Sivusto on kaikille avoin, ja sen kautta voi jatkossa ottaa verkoston vetäjiin yhteyttä ja lähettää ideoita verkoston kehittämiseksi. Irma Mikkonen ja Ritva Väistö Ikääntymisen haasteet Euroopassa Itä-Suomen ammattikorkeakoulut ovat lähteneet yhdessä brittiläisen Liverpoolin John Moores ylipiston kanssa kehittämään ikäosaamista. Tässä artikkelissa kuvaamme tähän yhteistyöhön perustuen kahden eurooppalaisen maan - Suomen ja Iso-Britannian - näkökulmasta vanhusten huoltoa ja niitä ongelmia ja haasteita, jotka ovat nousseet esiin tutkimusten perusteella ja jotka näyttävät olevan yhteisiä näissä maissa. Pro Terveys – lehden numerossa 5/2011 Irma Kiikkala kirjoitti pääkirjoituksessaan terveydenhuollon harmaasta vyöhykkeestä, jollainen on muun muassa vanhusten hoidossa. Asiakaslähtöisyys ja vanhuksen itsemääräämisoikeus eivät toteudu terveydenhuollossa. Kirjoituksessaan Irma Kiikkala korosti eettisen toiminnan tärkeyttä ja jokaisen terveysalan ammattilaisen vastuuta sen toteutumisessa. Irma Kiikkala ottaa kantaa asiaan, joka on kansainvälinen ja näyttäytyy tutkimusten valossa huolestuttavalta myös Suomen rajojen ulkopuolella. Aihe on erityisen ajankohtainen Euroopassa, koska Euroopan komissio on valinnut vuoden 2012 “Aktiivisen ikääntymisen Eurooppalaiseksi vuodeksi.” Yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi Aktiivisen ikääntymisen vuodelle on asetettu herättää tietoisuutta aktiivisen ikääntymisen tukemisen tärkeydestä yhteiskunnan kaikilla tasoilla. On myös tärkeä tunnistaa hyviä käytäntöjä sekä levittää niitä. kansainvälisessä, erityisesti eurooppalaisessa yhteistyössä ja toimia aktiivisena hankeyhteistyön käynnistäjänä ja toteuttajana. Tavoitteena on myös etsiä ja löytää ratkaisuja ja eurooppalaisia hyviä käytänteitä erilaisten haasIrma Mikkonen teiden ratkaisemiseksi, jotka liittyvät ikääntyvään väestöön (http://www.isat.fi/fi/hyvinvointipalvelut). Itä-Suomen ammattikorkeakoulut ovat lähteneet yhdessä brittiläisen Liverpoolin John Moores ylipiston kanssa kehittämään ikäosaamista. Tässä artikkelissa kuvaamme tähän yhteistyöhön perustuen kahden eurooppalaisen maan Suomen ja Iso-Britannian näkökulmasta vanhusten huoltoa ja niitä ongelmia ja haasteita, jotka ovat nousseet esiin tutkimusten perusteella ja jotka näyttävät olevan yhteisiä näissä maissa. Haasteet liittyvät kiinteästi koulutukseen, hoitamisen eettisyyteen ja asenteisiin. On huomattava, että näiden asioiden ratkaisemiseksi ei aina tarvita edes suuria taloudellisia panoksia. Itä-Suomessa, Itä-Suomen ammattikorkeakoulut (ISAT eli Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu ja Savonia -ammattikorkeakoulu) ovat yhteistyössään tiedostaneet yhteiskunnan ikääntymisen haasteet ja ikääntyminen onkin valittu korkeakoulujen hyvinvointialojen yhteistyön ja kehittämisen fokukseksi. Euroopan ikääntyminen Ammattikorkeakoulujen yhteistyötä tehdään kaikilla korkeakoulujen tehtäväalueilla: kouluVäestörakenteen muutostilanne on samantus, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoilainen koko Euroopassa: EU on merkittävästi minta sekä aluekehittäminen ja kansainvälinen ikääntymässä. Vuodesta 2012 alkaen Eurooyhteistyö. Tavoitteena on pan työikäinen väestö alkaa Euroopan komissio on kehittää yhdessä alueen vähetä, kun yli 60 -vuotiaan valinnut vuoden 2012 julkisen, yksityisen ja kolväestön määrä jatkaa li“Aktiivisen ikääntymisen mannen sektorin kanssa sääntymistään noin kahdella Eurooppalaiseksi vuodeksi.” ikäihmisten selviytymistä miljoonalla vuodessa. Vahvin tukevia ratkaisuja väljästi paine odotetaan tapahtuasutulla alueella. Yhteistyön tavoitteena on erivan vuosien 2015–2035 välillä, jolloin suuret tyisesti vahvistaa ammattikorkeakoulujen roolia ikäluokat tulevat eläkeikään. Kaikki Euroopan 48 Pro terveys 1 • 2012 Ritva Väistö maat ovat saman haasteen edessä riippumatta niiden sijainnista: ikääntyvä väestö ja sen aiheuttamat tarpeet ja haasteet sosiaali- ja terveydenhuollolle. Väestön ikääntyminen onkin nykyisen aikakauden keskeisiä haasteita. EU:n pitää pystyä vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon lisääntyvään kysyntään, mukauttamaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmiä ikääntyneiden tarpeisiin ja varmistamaan järjestelmien kestävä kehitys yhteiskunnissa, joiden työvoima vähenee. (Terveys EU.) Suomessa arvellaan että yli 65 -vuotiaiden henkilöiden määrä nousee nykyisestä 16 prosentista 27 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä. Yli 85 -vuotiaiden määrä nousee nykyisestä 94 000:sta 349 000een vuoteen 2040 mennessä. Työikäisen väestön määrä vähenee nykyisestä 67 prosentista 58 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Muutos - 9 prosenttiyksikköä - on EU-maiden suurin. Tulevat vuodet muuttavat kaikkien maiden väestöllistä huoltosuhdetta epäedullisempaan suuntaan, huollettavia tulee vuosi vuodelta lisää. Epäedullisin huoltosuhde vuonna 2030 on Suomessa, jossa sataa työikäistä kohti on 73 huollettavaa. (Nieminen 2005.) Iso Britanniassa yli 65 -vuotiaiden ihmisten osuus väestöstä on tällä hetkellä myös 16 prosenttia eli heitä on yhteensä 1.7 miljoonaa. Ikääntymisen on arvioitu jatkuvan niin, että vuoteen 2034 mennessä 23 prosenttia IsoBritannian väestöstä arvioidaan olevan yli 65 -vuotiaita ja vastaavasti alle 16 vuotta täyttäneiden osuus on 18 prosenttia. Viime vuosina nopeinta kasvu on ollut yli 85 -vuotiaiden osalta ja arvioidaan, että vuonna 2034 yli 85 -vuotiaiden osuus saavuttaa 3,5 miljoonan rajan ja on silloin 5 prosenttia koko väestöstä. Lisäksi on todettu, että sata vuotta vanhojen ihmisten osuus on myös kasvanut. Vuonna 2009 heitä oli 11 600. On arvioitu, että vuoteen 2034 mennessä luku tulee seitsenkertaistumaan ja yli satavuotiaita olisi tuolloin 87 900 ja heistä yli sadan ihmisen arvioidaan saavuttavan 110 vuoden iän. (Statistical Bulletin, 2010.) Ikääntyvien hoito tutkimusten valossa Sekä Suomessa että Englannissa on viime vuosina ilmestynyt tutkimuksia ikääntyvien ihmisten hoidosta ja terveyspalveluista. Tutkimustulokset tuovat paljon kehittämishaasteita terveysalan henkilöstölle ja organisaatioiden johdolle sekä myös sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämiseen sekä perus- että täydennyskoulutuksessa. Kehittämishaasteet liittyvät paljolti vanhusten kohtaamiseen, ammattilaisten asenteisiin ja ammattitaitoon. Ikääntyneiden kohtaamisessa kärjistyvät haasteet, jotka tutkimuksissa on todettu haasteiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa yleensäkin. Hoidossa ja palvelussa ei toteudu asiakaslähtöisyys eikä hoidon keskiössä ole asiakkaan tarpeet vaan hoito ja palvelut ovat organisaatiolähtöisiä ja ammattilaiset toimivat omista lähtökohdistaan käsin eikä asiakasta osallisteta riittävästi. Esimerkiksi vuoden 2011 Sosiaalibarometrin tulokset osoittavat, että asiakaskeskeisyys ei toteudu käytännössä (Perälahti ym. 2011) eikä myöskään vanhustenhoito ei ole asiakaslähtöistä (esim. Eloranta 2009). Elorannan tutkimuksen mukaan ammattilaisten ja asiakkaan näkemykset hoidosta eroavat toisistaan. Hänen mukaansa olisi tärkeää vahvistaa asiakkaan omaa asiantuntijuutta omaa elämäänsä koskevissa asioissa sekä tukea asiakkaan elämänhallintaa. Tuoreessa (2011) väitöskirjassaan Sanna Järnström kuvaa vanhusten hoitoa geriatrisessa sairaalassa. Keskeisiä tuloksia Järnströmin tut- veyslain nojalla. Tutkimuslaitos selvittää Natiokimuksessa on se, että vanhusten asiakkuus ja nal Health Servicen, yksityisten ja vapaaehtoishoito sairaalassa on ammattilaisten määritteten organisaatioiden toimintaa tunnistamalla lemää. Ammattilaiset pitävät moniammatillista hoidon laadun ja turvallisuuden riskejä, puuttoimintaa hyvänä, mutta sen toteutuksessa tumalla nopeasti, jos havaitaan huonoa hoitoa vanhuksen ääntä ei kuulla. ja pyrkii varmistamaan, että Järnströmin väitöskirjan (2011) Asioiden ratkaisemiseksi hoito on potilaskeskeistä ja mukaan vanhuksille merkittäei aina tarvita edes suuria että hoito suojelee potilaivät ja tärkeät asiat eivät usein taloudellisia panoksia. den oikeuksia. Lokakuussa olleet kovin suuria tai ihmeel2011 tutkimuslaitos julkaisi lisiä, vaan päinvastoin hyvin tutkimuksen, jossa selvitettiin kohdellaanko tavallisia ja vaatimattomiakin asioita. Järnströikääntyneitä ihmisiä kunnioittavasti sairaaloismin (2011) mukaan nykyiset vanhukset ovat sa ja saavatko he riittävästi ruokaa ja juomaa. vähään tyytyväisiä, jolloin tutkijan mukaan Tutkimus käsitti 100 National Health Service sairaalassakaan vanhuksille tärkeiden asioiden -sairaalaa. Tutkimuksen tulosten mukaan 45 huomioiminen ja toteuttaminen ei välttämättä sairaalaa täytti nämä kaksi hoidolle asetettua vaatisi työntekijöiltä kovin paljoa. Tutkimuksen standardia, 35 sairaalaa täytti standardit, mutta mukaan vanhuksen tarpeisiin vastaaminen on saivat silti huomautuksia jommassakummassa tyytyväisyyttä aikaansaavissa tekijöissä kestutkimuskohteessa ja 20 sairaalan toiminta oli keisintä. Tärkeää olisi, että vanhusten toiveita ja sellaista, ettei kumpikaan hoidon standardeista mielipiteitä kysyttäisiin. toteutunut. Tutkimuksessa löytyneet keskeiset ongelmat liittyivät seuraaviin asiakokonaisuukVanhukset olivat tyytymättömiä moniin asioisiin: potilaiden yksityisyyttä ei kunnioitettu, hin osastolla. Osa tyytymättömyydestä verhoja ja suojasärmejä ei käytetty asiallisesti, liittyi kohteluun, osa avunsaantiin, osa palveluisoittokellot oli asetettu niin, etteivät potilaat ylhin yleensä. Yksi merkittävimmistä tyytymättäneet niihin, eikä soittoihin vastattu riittävän tömyyden aiheuttajista oli vanhusten kokemus nopeasti, henkilökunta puhui potilaille vähättehenkilökunnan kiireellisyydestä ja ilkeydestä. levään ja epäkunnioittavaan sävyyn, potilaiden Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että ruokailu keskeytettiin, eivätkä potilaat saaneet se antaa miettimisen aiheita sekä vanhusten syödä ruokaansa loppuun. palveluita koskevien strategioiden ja linjauksien pohjaksi että ammattilaisten oman käytännön Tutkimus aiheutti suuren kohun Englannissa ja työskentelytavan miettimisen lähtökohdaksi. lukuisat omaiset kertoivat kokemuksiaan läheiNäin ollen jokaisen vanhusten parissa työskensistään, jotka olivat laihtuneet useita kiloja hoitelevän tulisi pohtia ja tarkastella omaa toimindon aikana, ja jotka olivat tulleet monin tavoin taansa (Järnström 2011). huonosti kohdelluksi. Nottinghamin yliopiston lääketieteen ja terveydenhuollon laitoksen proMaire Vuoti puolestaan kuvaa väitöskirjassaan fessori analysoi, että syy vanhusten huonoon (2011) suurten ikäluokkien ikääntymiseensä kohteluun löytyy vuosia terveydenhuoltoa halliittyviä tulevaisuudenkuvia. Hänen tutkimuklinneesta evidence-based practice ajattelusta, sensa mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden joka on siirtänyt hoitamisen vastuun yksittäija palvelusuunnitelmien lähtökohtana tulisi olla selle työntekijälle. Ajattelu tulisi pikimmiten yksilön elämänkulku ja elinympäristön merkivaihtaa evidenc-based leadershipiin ja managetyksen ymmärtäminen tekijöinä, jotka tuottavat mentiin. Hän toi esiin, että ”vain johtajat voivat hyvinvointia. Näin voidaan tukea ikääntyneiden luoda kulttuurin, jossa hyvä hoito voi kukoistaa” osallisuutta ja tuottaa hyvinvoinnin kokemuk(Craword. P 4.11.2011) sia. Myös Vuonti korostaa tutkimustuloksissaan asiakkaan mukaan ottamista omaan hoitoonsa asiantuntijana. Kohti asiakaslähtöisyyttä ja Englannissa toimii itsenäinen ja riippumaton tutkimuslaitos The Care Quality Commission, joka tutkii terveydenhuollon ja aikuisväestön saamia palveluja Englannissa. Tutkimuslaitos toimii myös puolestapuhujana niiden henkilöiden kohdalla, joiden oikeuksia rajoitetaan mielenter- iäkkäiden osallistamista Edellä kuvatut tutkimustulokset kahdesta Euroopan hyvinvointivaltiosta antavat meille pohtimisen aihetta. Suomessakin on ollut jo kauan tiedossa vanhusten hoitoon liittyviä epäkohtia, jotka aika ajoin nousevat julkiseen Pro terveys 1 • 2012 49 keskusteluun. Tällä hetkellä keskustelua käydään sekä Englannissa että Suomessa. Marraskuun aikana on lehdistössä kerrottu myös Ruotsissa olevista ongelmista, jotka liittyvät samaan asiakasryhmään. Ongelmien keskiössä on henkilöstö, erityisesti sen riittävyys vaativassa ja usein raskaaksi koetussa työssä. Ratkaisuna vakaviin hoidon laiminlyönteihin nähdään yleisesti henkilöstön lisääminen. Tämä on varmasti tärkeä ja ehkä oleellisin keino, jolla tilannetta voidaan korjata. On kuitenkin aiheellista pohtia myös muita keinoja. Keskeinen tulevaisuuden haaste liittyy koulutukseen ja sen keinoihin vastata ikääntyvän väestön tuomiin haasteisiin. Vanhustenhoidossa on työvoimapula, ja onkin tärkeä tarkastella ja huolehtia ammattilaisten koulutuksesta, jotta voidaan taata se, että on riittävästi sopivan koulutuksen käyneitä vanhustenhuollon eri tehtäviin. Vaikka nykyisin puhutaankin paljon vanhustenhoidosta ja korostetaan sen tärkeyttä niin sosiaali- ja terveysalan opiskelijat eivät yleisesti ole kiinnostuneita ikääntyneiden hoidosta. Työ ikääntyneiden kanssa nähdään raskaana, työ on rutiininluontoista, se ei palkitse, eikä se ole yhteiskunnallisesti arvostettua. Ikääntyvän väestön hoito nyt ja tulevaisuudessa on haaste sekä koulutukselle että käytännön työelämälle. Oppilaitokset pohtivat vanhustenhoidon kysymyksiä yhä enemmän niin Suomessa, Euroopassa kuin myös maailmanlaajuisesti. Itä-Suomessa, joka ikääntyy Suomessa nopeimmin, on alettu hakea aktiivisella yhteistyöllä ratkaisuja tähän haasteeseen. On otettu käyttöön uusi käsite ikäosaaminen, jolla tarkoitetaan nimenomaan ikääntyvää väestöä ja heidän palvelujensa kehittämistä. Tavoitteena on kehittää ikääntyvien hoitoa moniammatillisesti alueen eri toimijoiden, eri koulutusorganisaatioiden ja ISAT-yhteistyön avulla. Vanhukset itse ovat mukana kehittämistyössä. Lopuksi Haaste ikääntyvän väestön tulevaisuuden hoidosta on myös hoitotyön johtajilla. Voisiko ajatella, että hoitotyön johto omalla toiminnallaan edistää hoidon eettisyyttä, lisää työn iloa ja luo kukoistavaa hoitokulttuuria? Nimetessään vuoden 2012 Aktiivisen ikääntymisen vuodeksi, EU komissio korostaa sitä, että aktiivinen ikääntyminen sisältää sen, että luodaan ikääntyville ihmisille mahdollisuuksia pysyä terveenä kauemmin sekä mahdollisuuksia jatkaa yhteiskunnallista vaikuttamista monin tavoin, esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan kautta. EU korostaa, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset organisaatiot ja vapaaehtoisjärjestöt ja muut yhteisöt ovat avainasemassa aktiivisen ikääntymisen tukemisessa ja mahdollistamisessa. On välttämätöntä pohtia mikä koulutustaso on riittävä mihinkin tehtävään? Onko eritasoisen koulutuksen saaneiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaaminen käytössä tarkoituksenmukaisesti ja optimaalisesti? Tarvetta olisi esimerkiksi fysioterapeuttien ja muiden kuntoutusalan ammattilaisten työpanokseen vanhusten hoidossa. Myös erilaisten hoitoapulaisten roolia ja työpanosta kannattanee miettiä, Tulevaisuudessa moniammatillista ja – alaista vaikka enemmistö henkilökunnasta tuleekin olla toimintaa tulee kehittää niin, että vanhusten riittävän ja korkeatasoisen peruskoulutuksen tarpeet tulevat kohdatuksi, ja tämä edellytsaaneita henkilöitä. Välttämätöntä on myös tää sosiaali- ja terveysalan toimintakulttuurin pohtia sitä, miten voimme palauttaa hoidon muuttamista asiakaslähtöiseksi. ISAT – yhteisperuseettiset kysymykset arkityöhön ja miten työssä tavoitteena onkin, että koulutuksessa palautamme työtyytyväisyyden myös vanhusikääntymisen käsitteen tulisi perustua ajapalveluihin? Nuoret opiskelijat ottavat mallia tukseen, että sairauden ja rajoitusten sijaan olemasta olevasta käytännöstä; jos henkilökunkorostetaan ikääntyneen yksilöllisiä tarpeita ta ei nauti työstään, siirtyy ja voimavaroja. Ikääntyneiden negatiivisuus ja turhautuparissa työskentelevien ammatVain johtajat voivat luoda kulttuurin, jossa neisuus seuraavaan sukutilaisten tulee olla kykeneviä tuhyvä hoito voi kukoistaa. kemaan ikääntyvän ja vanhuksen polveen. Tämä kierre tulee nopeasti saada katkaistuksi. hyvinvointia ja toimintakykyä. Myös vanhusten kanssa työskentelevien tulee Kansainvälisessä yhteistyössä ISAT – ammattikokea työniloa, heidän työtään tulee arvostaa korkeakoulut pyrkivät löytämään ratkaisuja ja ja heille tulee antaa mahdollisuus kehittyä työshyviä käytänteitä muun muassa näiden haasteisään ja löytää rutiinin tilalle uusia työtapoja den ratkaisemiseksi. vaikkapa moniammatillisessa tiimissä. 50 Pro terveys 1 • 2012 Kirjallisuus Care Quality Comission. Dignity and nutrition inspection programme: National overwiev. October 2011. http://www.cqc.org.uk/ Crawford P. 2011. NHS failures in care for the elderly demand prompt remedies. The Times. October 14th 2011 Eloranta S. 2009. Supporting older people independent living at home through social and health care collaboration 869. Annales Universitatis Turkuensis D 869. Järnström S. 2011. ”En tiedä, mitä ne ajattelee mun kohtalokseni”. Etnografinen tutkimus asiakkuudesta ja asiakaslähtöisyydestä geriatrisessa sairaalassa. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Nieminen, M. 2005. Eurooppa eläköityy eri tahtiin. Tilastokeskus. http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/ tt_01_05_nieminen.html Perälahti A, Londen P, Siltaniemi A, Särkelä R, Peltosalmi J & Eronen A. 2011. Sosiaalibarometri 2011. Ajankohtainen arvio palveluista, palvelujärjestelmän muutoksesta ja kansalaisten hyvinvoinnista. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry. Statistical Bulletin: Older People’s Day 2010, Office of national Statistics Terveys EU. Euroopan Unionin kansanterveysportaali. http://ec.europa.eu/health-eu/my_health/ elderly/index_fi.htm Vuoti M. 2011. Pohjoissuomalaisten suurten ikäluokkien tulevaisuudenkuvat ikääntymisestään, hyvinvoinnistaan ja sosiaali- ja terveyspalveluistaan. Väitöskirja. Oulu: Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Terveystieteiden laitos, Hoitotiede ja terveyshallinto. Irma Mikkonen Yliopettaja, projektipäällikkö Hyvinvointituotteet ja –palvelut osaamiskeskittymä / Savonia ammattikorkeakoulu / email irma.mikkonen(at)savonia.fi Ritva Väistö THM, projektipäällikkö Itä-Suomen ammattikorkeakoulut (ISAT) Hyvä PRO TERVEYS -lehteen kirjoittaja! Pro terveys on Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry:n jäsenlehti. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa ja sen toimittamisesta vastaa päätoimittaja ja lehden toimituskunta. Pro terveys -lehti julkaisee jäsenistön toimialuetta käsitteleviä tutkimusselosteita, artikkeleita, katsauksia, kirjallisuusarviointeja ja järjestötoimintaan liittyviä kirjoituksia. Lehti palvelee jäsenistöään tarjoamalla ajankohtaista tietoa, kokemuksia ja näkemyksiä oman työnsä kehittämiseksi. Kirjoitusten valinnassa kiinnitetään huomiota aiheen kiinnostavuuteen ja lehden teemaan. Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry:n lehti Kirjoitusohjeita: Lähdeviitteet Laadi kirjoitukselle mahdollisimman mielenkiintoinen, houkutteleva ja lyhyt otsikko. Lähteet merkitään ensimmäisten tekijäin sukunimien mukaan aakkosjärjestyksessä ja julkaisun vuosiluvulla. Kirjallisuus sisältää bibliografiset tiedot kaikista tekstissä mainituista viitteistä. Kirjoittajat ovat vastuussa viittausten asianmukaisuudesta ja viitetietojen oikeellisuudesta. Kirjallisuusluettelo järjestetään tekijöiden sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä ilman numerointia, otsikolla kirjallisuus. Kirjoita muutaman virkkeen pituinen ingressi eli johdattelu, joka kertoo tulevan kirjoituksen aiheen ja pääajatuksen. Se houkuttelee lukijan lukemaan kirjoituksen. Käytä leipätekstissä riittävästi väliotsikoita ja kappalejakoja. Ethän kuitenkaan aloita tekstiä heti ingressin jälkeen väliotsikolla. Älä tavuta tekstiä! Tekstin pituus Artikkeleiden pituus voi vaihdella artikkelin aihepiirin mukaan. Yhden sivun juttu on n. 3000–5000 merkkiä. Aukeaman juttu n. 9000 merkkiä. Kolme sivua n. 15000 merkkiä. Mitat ovat maximi mittoja. Merkkimäärän voit tarkistaa Wordista: Tiedosto ➛ Ominaisuudet/tilastotiedot. Merkkimäärään otetaan välilyönnit mukaan. Taulukot, kuviot, piirrokset Numeroi taulukot ja kuviot (Taulukko 1). Lisää tekstin sisään huomautus (esim. “Taulukko 1 tähän”). Liitä kuviot ja piirrokset artikkelin yhteyteen jokainen omalle sivulleen. Toimitus editoi tarvittaessa ne lehden formaattiin sopivaksi. Kuvat Kirjoitukseen toivotaan liitettävän kuva-aineistoa. Kuvien tulee olla erillisinä tiedostoina, sähköisessä muodossa olevia korkearesoluutiokuvia(300 dpi, koko vähintään 1 Mt; jpg-, tiff- tai eps-formaatissa) tai paperivalokuvaoriginaaleja. Kuvia ei saa sisällyttää esim. Word-tiedoston osaksi. Kuviin tulee liittää selitysteksti. Kirjoittajatiedot Kirjoitukseen on liitettävä kirjoittajan/-jien nimet, tutkintoja tehtävänimikkeet, työpaikat sekä valokuvat. Artikkelin ensimmäiselle kirjoittajalle maksetaan kirjoituspalkkio Tajan hallituksen tekemän päätöksen suuruisena palautettua kirjoituspalkkiolomaketta vastaan. Esimerkkejä: Eriksson K: Hoitotapahtuma. Sairaanhoitajien koulutussäätiö, Helsinki 1977. Sinkkonen S: Terveydenhuollon kandidaattikoulutus. Ylihoitajalehti 1979:8:4 – 10. Kalkas H: Insuliinidiabeetikkojen hoitoprosessipohdintaa teoreettisten ja empiiristen tutkimusten perusteella. Sairaanhoidon vuosikirja XVIII:1981:33 – 59. SHKS, Helsinki. Masterman M: The nature of paradigm, kirjassa Lakatos J. & Musgrave A (eds): Criticism and the growth of knowledge. Cambridge University Press, 1970. Artikkelin toimitus Toimita artikkeli rtf- tai word-dokumenttina sähköpostilla: eva.tilander@taja.fi sekä irma.kiikkala@gmail.com Lisätietoja antavat: sisältökysymyksiin päätoimittaja Irma Kiikkala, 050 548 6433, irma.kiikkala@gmail.com ja käytännön asioihin järjestöasiantuntija Eva Tilander, 040 507 3648, eva.tilander@taja.fi Kuvien toimitusosoite Toimita kuvat jpg-, tiff- tai eps-tiedostoina sähköpostilla: satu.henttu@minnag.fi ja eva.tilander@taja.fi Paperivalokuvat: Suunnittelutoimisto M. Gardemeister Oy, Satu Henttu, Pohjoinen Hesperiankatu 15 A, 00260 Helsinki Lisätietoja kuva-aineiston toimittamisesta: Satu Henttu (09) 4366 4422, satu.henttu@minnag.fi www.taja.fi Hyvää pääsiäistä!
