Tanhuviesti 2015/2 - Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry

 2 / 2015
Tanhuvies 2/2015 1 Sisällys
Tässä lehdessä
Pääkirjoitus
Uusia nuoria KTNL:n hallituksessa
Kesäjuhlat 2015
Kansantanssin riemuvuosi
Ohjelmistokurssi Pohjassa
Halihiljaa takaisinveto
Kansallispukujen päähineitä 1: Natsi
Pelimannikillan 50-vuotistaipaleelta
Pakina: Parinvalintaa tanhuharjoituksissa
Kansantanssia kirjallisuudessa 16
Kari Bergholm 85 vuotta
Suomen Setlementtiliiton kansantanssitoiminnasta
Juhannuksen ja kesän uutuuksia Seurasaaressa
Perinnetanssijoiden tanssiperinteestä
Halling — letkeää miesenergiaa
Suomen Kansallispukukeskuksen kuulumisia
Tietovakka 1: osa 2
Lasten nurkka
Historian havinaa
Jäsenhinnasto
Kansallispukupörssi
Tapahtumakalenteri
58. vuosikerta
Julkaisijat:
Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry
Kansantanssinuorten Liitto ry
Päätoimittaja: Teemu Perheentupa
Toimitus: Anni Aalto, Risto Elo, Jutta Jaakkola,
Annuli Perheentupa
Kuvankäsittely: Pirkko Elo
Kannen kuva : Timo Hukkanen
2 Tanhuvies 2/2015 3
4
5
6
7
7
8
10
13
14
15
15
17
18
20
22
24
29
30
31
32
34
Tanhuviesti/Suomalaisen Kansantanssin Ystävät
Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki
p. (09) 441 803 tai 045 2777 283
ti 14.00–18.00, ke ja to klo 10.00–14.00
tanhuviesti@kansantanssinyst.fi
ISSN-L 1799-1404
ISSN 1799-1404
Pääkirjoitus
Kapulan vaihto Kansantanssinuorten Liitossa
TEKSTI JA KUVA: Sanna Laakso
Kansantanssinuorten Liiton puheenjohtajana
muutaman vuoden ajan toiminut Hanna Heinonen jätti alkuvuodesta hallitustyöskentelyn ulkomaille muuton vuoksi. Hanna soitti minulle
muutama päivä sen jälkeen, kun oli kuullut työkomennuksestaan Kiinaan, innostuksen ja jännityksen sekaisissa tunnelmissa ja kyseli kiinnostustani palata jälleen puheenjohtajan pallille. Kuuntelin Hannaa hieman
kadehtienkin, sillä työtilaisuus
kuulosti uskomattoman hienolta ja ennen kaikkea muuttaminen asumaan toiselle puolelle maailmaa vieraan kulttuurin keskelle on aina upea
elämys. Toisin sanoen tämä oli
hänelle tarjous, josta ei voinut
kieltäytyä.
Ennen Hannan remmiin astumista olin ollut liiton puheenjohtajana jo monta vuotta, kun
ilmoitin, etten ole enää käytettävissä jatkokaudelle. Minulla
oli suunnitelmissani muuttaa Lontooseen vuorotteluvapaalle, mutta ennen kaikkea ajattelin
järjestön toiminnan tarvitsevan tuoreita ajatuksia ja ideoita. Omia kaavoihin kangistuneita
ajatuksia ja tapoja on vaikea muuttaa, ja näin
ollen uusien aivojen mukaan tulo on usein nopeampi tapa uudistua. Pari vuotta sitten Suomeen palattuani veri veti kuitenkin takaisin, enkä voinut kieltäytyä hallituspaikasta, kun kiinnostustani kysyttiin.
Samalla kaavalla jatkui helmikuinen keskusteluni Hannan kanssa, vaikka hetken asiaa jouduinkin pohtimaan. Oma arkielämä, työn ja ko-
din asettamien vaatimusten täyttäminen ja jatkuvan kaaoksen hallinta, vie voimansa. Viimeisistä omista tanssitreeneistä on jo tuhat vuotta,
ja välillä pelkään olevani jo liiankin vieraantunut tanssiarjesta. Kaikesta tästä huolimatta mietintäaikani oli kuitenkin lyhyt. Tiedän, että vahvuuteni ovat järjestötoiminnassa: olen kiinnostunut ja innostunut organisoimaan, suunnittelemaan ja kehittämään sekä pyörittämään jopa sitä tylsää byrokratiaakin. Tunsin hyvin hallituksen kokoonpanon ja tiesin,
että tukijoukot ja yhteistyökumppanit pöydän ympärillä
tuntevat kansantanssin paremmin kuin omat taskunsa. Mielestäni hyvä hallitus koostuu
innostuneista ihmisistä, joilla
on erilaista osaamista ja kokemusta harrastuksestamme ja elämästä yleensä. Näin ollen koin,
että osaamiselleni oli paikka tässä palapelissä ja niin päädyin
ehdolle poikkeuksellisesti vuosikokouksessa
tapahtuvalle puheenjohtajavalinnalle. Vaihtoehdot taisivat olla vähissä, mutta kiitollisena
otin vastaan luottamuksen, jolla minut kokouksessa tehtävään valittiin.
Kotielämäni on kolmen portugalilaisen (38-v., 11
-v. ja 9-v.) keskellä ajoittain jos jonkinlaista taistelua oman kulttuurini puolesta, joten tuntuu
hyvältä istua näiden kysymysten äärelle joskus
myös joukossa, jossa en ole vähemmistön edustajana. Näillä ajatuksilla otan pestin vastaan ja
teen parhaani ansaitakseni luottamuksen, joka
minulle on annettu.
Tanhuvies 2/2015 3 Järjestöasiat
Uusia nuoria KTNL:n hallituksessa
Kuva: Silva Järvinen
Kuva: Noora Mäkilä
SKY:n ja KTNL:n vuosikokouksissa 29.3. hyväksyttiin viime vuoden toimintakertomukset,
vahvistettiin tilinpäätökset ja myönnettiin tilija vastuuvapaudet hallituksille ja muille tilivelvollisille. KTNL:n hallituskokoonpanossa tapahtui muutoksia, kun Hanna Heinosen tilalle
puheenjohtajaksi valittiin Sanna Laakso, ja häneltä vapautuneelle hallituspaikalle valittiin
Noora Mäkilä Turusta. Onnittelut Sannalle ja
Nooralle! Vuodenvaihteessa KTNL:n hallituksessa aloitti uutena jäsenenä Silva Järvinen
Lohjalta. Hallituksen uudet nuoret edustajat
esittäytyvät:
”Olen Noora Mäkilä Turusta. 10-vuotiaana aloitin kansantanssin Turun Kansantanssin ystävissä ja olen edelleen sillä tiellä. Opiskelen tällä
hetkellä Turun Yliopistossa folkloristiikkaa ja
vapaa-aikanani tanssin tanhun lisäksi itämaisessa Nefer-tanssiryhmässä. Pidän matkustamisesta ja kissoista.”
4 Tanhuvies 2/2015 ”Olen Silva Järvinen, 18-vuotias Vaskivuoren
musiikkilukion abiturientti Lohjalta, vanhan
Nummi-Pusulan alueelta. Aloitin urani kansantanssin parissa 12 vuotta sitten, kun aloitin vielä
tänä päivänäkin jatkuvan urani NummiPusulan Tanhuujissa. Ohjaajakoulutuksen käytyäni siirryin ensin apuhjaajaksi nuorten ja lasten ryhmiin, minkä jälkeen ohjaajaksi nuorten
ryhmälle. Ryhmää ohjaa kanssani samaa aikaa
tanhun aloittanut 19-vuotias Ulla.
Nummi-Pusulan Tanhuujien matkassa on tullut
kierrettyä Barnlek-tapahtumia, ja nyt kesällä
edessä on retki Nordlekiin nykyisen ohjausryhmäni kanssa. Pääsinpä pari vuotta sitten piipahtamaan myös Färsaarilla Nordringissa. Uusista
asioista ja kokemuksista kiinnostuneena nuorena naisena käytän tanhun ulkopuolella aikani
opiskellen ja Suomen Lukiolaisten liitossa toimien. Tykkään myös matkustella ja peuhata
musiikin parissa, silloin kun aika ja opiskelijabudjetti sallivat.”
Järjestoasiat
Kesäjuhlat 2015
Oletko jo ilmoittautunut Rieväkylän Rimppaan – Tampereella 13.-14.6.2015 pidettävään valtakunnalliseen kansantanssin kesäjuhlaan?
TEKSTI: Kaarina Paakkanen KUVAT: Tampereen kaupungin arkisto
Ilmoittautuminen sujuu vaivattomasti kotisivujen
kautta:
www.kesajuhlat.info.com/
ilmoittautuminen.
Kotisivuilta saa myös paljon muuta tarpeellista
tietoa juhlasta. Siellä on ohjelma ja kartta tapahtumapaikoista. Päätapahtumapaikkana on Sampola, jossa toimii tapahtumatoimisto, syödään
kaikki ateriat ja pidetään lauantaina kansantanssikatselmus klo 16.00–18.00. Lauantain illanvietto on Tammelan koululla, joka toimii
myös majoitustiloina. Sunnuntain ohjelmassa
on sankarihaudoilla käynti Kalevankankaalla,
Puistokatrilli Keskustorin laitamilla olevalla Laikunlavalla ja pääjuhla. Puistokatrillissa esiintyvät Riemukkaat ja lisäksi kuullaan pelimannimusiikkia ja tarjolla on yhteistä ohjelmaa. Pääjuhla pidetään Pyynikin urheilukentällä klo
14.00. Sinne kansantanssiryhmät siirtyvät juhlakulkueena lähtien Pyynikin kirkkopuistosta.
Tampere on hurmaava kesäkaupunki. Kahden
suuren järven välissä sijaitsevalle kaupungille
kertyy rantaviivaa kilometreittäin. Se merkitsee
hiekkaisia uimarantoja ja kävelyreittejä, joilla
unohtaa olevansa
yli 220 000 asukkaan suurkaupungissa. Näsijärveen
työntyvällä
niemellä vetonaulana
on Särkänniemen
elämyspuisto, jossa
vuosi sitten avattiin Mauri Kunnaksen kirjan mukaan suunniteltu
ja nimetty Koiramäki. Sitä voi lämpimästi suositella retkikohteeksi varsinkin lapsiperheille.
Kaupungissa on monenlaisia kesätapahtumia
pitkin kesää. Tampereen sävel -tapahtumaa vietetään 3.–6.6.2015, viikkoa ennen Rieväkylän
Rimppaa. Parhaiten erilaisista tapahtumista saa
tiedon
Visit Tampereen nettisivuilta
www.visittampere.fi. Tampereella on nyt käytössä uusi taskuun sopiva vierailupassi. Passin
saa omakseen 5 eurolla (sis. alv 24 %). Passi sisältää yli 150 tuntuvaa tarjousta keskustan palveluihin. Mukana on muun muassa ravintoloita,
kahviloita, vaatekauppoja,
putiikkeja, teattereita, liikuntakeskuksia, kelloliikkeitä ja hotelleja. Sen etuihin voi tutustua
nettisivulla www.tamperetunnetuksi.fi/passi.
Me Tampereen Työväenopiston Tanhuajat toivotamme teidät lämpimästi tervetulleiksi kuohuvan kosken ja humisevan harjun kaupunkiin!
Tapaamisiin Tampereella!
Tanhuvies 2/2015 5 Kansantanssi
Kansantanssin Riemuvuosi 2016
Kansantanssin Riemuvuotta 2016 rakennetaan yhteistyössä yli järjestörajojen. Riemuvuoden
tapahtumat ovat avoimia kaikkien järjestöjen jäsenille ja niistä tiedotetaan yhteisesti. SKY ja
KTNL tekevät tiivistä yhteistyötä Finlands Svenska Folkdansringin (FSF) kanssa.
Miksi Riemuvuotta vietetään?
150 vuotta ensimmäisestä julkisesta kansantanssiesityksestä, joka oli
Taiteilijaseuran vuosijuhla Helsingin Kaivohuoneella 5.2.1866, missä
kansanpukuihin pukeutuneet nuoret esittivät rahvaan tansseja eri puolilta Suomea.
FSF:n kanssa yhteiset Riemuvuoteen
2016 liittyvät tapahtumat:

22.—23.8.2015 Vuosiohjelmistokurssit
Pohjan Kisakeskuksessa

5.2.2016 Runebergin päivän tapahtuma

17.—19.6.2016 Kesäjuhla Kauniaisissa
FSF:n puheenjohtaja Henrika Ekman ja SKY:n puheejohtaja Risto Elo allekirjoittivat Riemuvuoden yhteistyöhön liittyvät sopimukset. Kuva: Marjatta Koivu-Loman
6 Tanhuvies 2/2015 Kansantanssi
Ohjelmistokurssi 22-23.8.2015 Pohjan Kisakeskuksessa
TEKSTI: Riitta Kangas
Ensi vuosi on siis nimetty Kansantanssin Riemuvuodeksi. Tavoitteena on tuoda kansantanssia mahdollisimman laajasti esille eri järjestöissä, yhdistyksissä ja yhteisissä tapahtumissa,
isoissa ja pienissä. Yhteistyöllä näytämme, miten vahvana kansantanssi ja perinteet elävät
nykyajassa.
Toivotamme kaikki ohjaajat ja tanssijat tervetulleiksi opettelemaan Kansantanssin Riemuvuoden aikuisten, nuorten ja lasten kenttäohjelmaa 22.-23.8.2015 Pohjan Kisakeskukseen.
Riemuvuoden 2016 SKY:n kesäjuhla järjestetään yhdessä Finlands Svenska Folkdansringin
(FSF) Helsingin piirin kanssa ja myös ohjelmistokurssi on tällä kertaa yhteinen. SKY:n ja
KTNL:n vuosiohjelmistojen lisäksi opetellaan
vuonna 1866 ensimmäisen kerran yleisölle esitetyt tanssit. Nämä esitetään myös kesäjuhlassam-
me kentällä yhdessä FSF:n tanssijoiden kanssa.
Ohjelmistoja opettaa kolme opettajaa ja musiikista huolehtii joukko pelimannejamme. Omien tanssien lisäksi opetellaan yhdessä myös
ruotsinkielisen alueen tansseja. Paljon tanssimista ja mukavaa yhdessäoloa siis luvassa!
Kurssi järjestetään kaksipäiväisenä. Aloitamme
lauantaina 22.8. klo 12.00 ilmoittautumisella ja
päätämme kurssin sunnuntaina 23.8. klo 15.00.
Majoitus, täyshoito, opetus ja opetusmateriaalit
tulevat sisältymään hintaan. Kevätkauden harjoitukset päättyvät yhdistyksissämme ensi
kuussa, joten tiedottaminen omille ohjaajillenne tästä elokuun kurssista on jo nyt tärkeää.
Varsinainen kurssitiedote lähetetään pikimmiten.
Ongelmia Halihiljaa-levyn kanssa?
Halihiljaa -levyn ensimmäinen painoserä oli viallinen. Levy ei soi kaikissa levysoittimissa. Uusi,
korvaava painos on nyt saapunut toimistolle. Mikäli sinulla on ollut ongelmia levyn soimisen
kanssa, ota yhteyttä SKY:n toimistoon.
Uusi painos on toimitettu ilman kansia, joten älä palauta vanhaa levyäsi meille! Postitamme uudet levyt osoitetietonsa ilmoittaneille asiakkaille ilman kansia.
Yhteydenotot:
Email: suom@kansantanssinyst.fi
Puh. 09- 441803
Tanhuvies 2/2015 7 Kansallispuvut
Kansallispukujen naisten päähineitä, osa 1 –
Ripsuniekka silkkilakki natsi
Suomalaisten kansallispukupäähineiden kirjo on runsaampi mitä useimmat ehkä edes ajattelevat. Käytännön syistä, tai ehkä turhamaisuuttaan, moni naisista valitsee päähänsä päänauhan
tai jättää päähineen pois kokonaan. Päähinettä valitessa kannattaa kuitenkin muistaa, että
päänauha on alle rippikouluikäisten tyttösten päähine. Tässä alkavassa artikkelisarjassa esitellään Suomalaisen Kansantanssin Ystävien puvuston avulla naisten päähinevaihtoehtoja ja historiaa. Ja uskokaa tai älkää, useimmat niistä eivät ole edes hankalia pukea tai käyttää ja oikein
kiinnitettyinä pysyvät päässä myös tanhutessa.
TEKSTI: Jutta Jaakkola KUVAT: Jutta Jaakkola, SKY:n arkisto
Karjalan kannaksella oli käytössä 1800-luvulla
vaimojen ja varsinkin nuorikkojen pitkähapsuinen päähine, jota kutsuttiin natsiksi. Se oli
nimenomaan luterilaisten savakkovaimojen päähine. Savakot olivat nykyistä luovutettua Karjalaa yleisesti asuttanut kansanosa, jotka olivat
1600-luvulta alkaen Savosta päin muuttaneita
uudisasukkaita. Natsi oli päähineenä uudempaa
mallia kuin tanu, ja se solmittiin alkujaan neliskanttisesta huivista. Theodor Schvindt antaa
huivinatsin solmintaohjeen kirjassaan Suomen
kansan pukuja:
Annuli Perheentupa natsissaan.
8 Tanhuvies 2/2015 ”1850-luvulla tehtiin naisten hattu vielä kaulavaatteesta siten, että tämä ensin käännettiin kaksinkerroin kolmion muotoiseksi, asetettiin päähän niin, että
kolmion pisin sivu tuli hiusrajaan edessä ja päällekkäin olevat kasat riippumaan pään taakse. Näistä
kasoista käännettiin alla oleva sisään eli ylös takaraivolle. Hiusrajalla oleva kaulavaatteen reuna
käännettiin nyt kaksinkerroin, jotta hiukset tulivat
edestä näkyviin noin tuuman leveältä. Sitten käännettiin sivuilla olevat kasat ristiin takaraivon alle ja
siirrettiin vastaavilta puolilta päälaelle, johon kumpainenkin kasa kiinnitettiin neulalla. Sitten käännet-
Kansallispuvut
tiin vielä takana riippuva kasa yli vastamainitun
risteyksen ja takaraivon kohdalta sisään.” Huivin
hapsut jäivät riippumaan ympäri pään.
1800-luvun lopulla alettiin käyttää valmiita natsipäähineitä. Ne olivat usein virkattuja tai matalia silkkilakkeja. Päähineessä säilyivät pitkät
hapsut, jotka aina sitä päähän pantaessa huiskaistiin pois silmiltä päähineen päälle. Uudemmissa natseissa saattoi olla runsaasti taidokasta
helmikirjailua. Niitä ostettiin myös hatuntekijöiltä valmiina.
Suomalaisen Kansantanssin Ystävien julkaistessa Kansanpukuja-vihkoa vuonna 1915, oli Viipurin pitäjän kansallispuku yksi ensimmäisistä julkaistuista. Esipuheessa vihkojen toimittaja Lauri
Mäkinen toteaa, että ”onneksi on kyllin räikeästi tultu huomaamaan, mitenkä suunnattomiin
mauttomuuksiin saatetaan joutua, jos vanhoja
pukuja ryhdytään muuttelemaan.” Viipurin puku natsi-päähineineen olikin hyvin viipurilaista
kansanpukuesikuvaansa vastaava. Valitettavasti
ensimmäistä Viipurin kansallispukua ei sellaisenaan toistaiseksi ole olemassa kuin paperilla,
mutta jos haluaa antaa uudemmalle Viipurin
puvulleen viipurilaista ilmettä, kannattaa ottaa
natsi päähineeksi.
Viipurin pitäjän ensimmäinen kansallispukumalli SKY:n Kansanpukuja-vihkosta 1915.
15% jäsenalennus SKY:n ja KTNL:n julkaisuista
SKY ja KTNL ottavat käyttöön 15 % jäsenalennuksen normaalihintaisista julkaisuista ja äänitteistä. Alennus ei koske pakettihintaisia tuotteita, jäsen- ja ansiomerkkejä eikä kurssien osallistumismaksuja. Alennettu hinta pyöristetään lähimpään 50 senttiin. Jäsenalennuksen saa sekä tilatessa tuotteita että ostaessa niitä käteisellä kursseilla ja muissa tapahtumissa.
Tanhuvies 2/2015 9 Kansanmusiikki
Näkemyksiä Pelimannikilta ry:n 50-vuotistaipaleelta
Suomalaisen Kansantanssit Ystävät ry:n puheenjohtajalta Kari Bergholmilta tuli vuonna 1965
ehdotus pelimanneille ja säestäjille tarkoitetun yhdistyksen perustamisesta. Tarvekin oli selvä:
SKY toivoi saavansa järjestäytyneestä kansanmusiikin harrastajaryhmästä apua tanhusäestykseensä ja tilaisuuksiensa perinnesoittoon.
TEKSTI : Pentti ja Seija Ulenius KUVAT: Timo Hukkanen, Risto Elo
SKY tarvitsi soittajia kesäjuhlien yhteisohjelmiin ja tanhuujien illanviettoihin. Koska juhlia
järjestettiin eri puolilla maata, olisi yksi yhdistys, joka hoitaisi musiikin paikallisten soittajien
kanssa. Perustava kokous pidettiin 3.7.1965 Helsingin Soutustadionilla pidetyn kesäjuhlan yhteydessä. Yhdistys sai nimekseen Pelimannikilta. Siitä tuli Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry:n jäsenyhdistys. Joskus 2000-luvulla jäsenyys muutettiin sisaryhdistykseksi.
kouksen Tampereella, Varalan Urheiluopistolla. Siellä opeteltiin seuraavan kesän yhteisohjelmat ja illanviettojen tanssikappaleita. Joskus
kursseja oli myös esimerkiksi pääsiäisenä. Olipa
joku vuosi ollut viisikin kurssia.
Ensimmäinen kansanmusiikkiyhdistys
Nuottijulkaisuja
Pelimannikilta oli ensimmäinen kansanmusiikkiyhdistys Suomessa. Alkuvuodet olivat
uudessa yhdistyksessä hapuilua, mutta jo v.
1968 olivat toimintamuodot selvillä. Ensimmäisessä Pelimannikillan esitteessä kerrotaan: Tärkeintä on pyrkimys aitouteen sävelmien, soittovälineitten, soittotavan, säestyksen ja soittotarkoituksen suhteen. Edelleen on tärkeätä kasvattaa tanhusoittajia kansantanssiharrastuksen
auttamiseksi.
Yhdistyksen ensimmäiseksi vetäjäksi lupautui
Martti Pokela. Hänen tultuaan valituksi Kansanmusiikkiliiton uudeksi puheenjohtajaksi
1967 tuli puheenjohtajaksi Jouni Arjava. Sitten
1969 remmiin astui Tarvon Pelimannien vetäjä
Paavo Tamminen. Paavo hoiti ansiokkaasti yhdistyksen hommat: aluksi hän oli puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja. Myöhemmin hän
sai sihteerin avukseen. Paavo järjesti aina loppiaisena pelimannien soittokurssin ja vuosiko10 Tanhuvies 2/2015 Toki pelimannit noiden päivien aikana paljon
soittelivat omia vanhoilta pelimanneilta oppimiaan kappaleita, joita näin saatiin talteen ja
siirrettyä jälkipolville. Joku sävellyskin soi joukossa.
Julkaisutoiminta on ollut yksi tärkeä toiminnan
aihe. Tähän johti suoranainen pakko jo vuonna
1969: uusille opintopiireille ei ollut saatavissa
mitään sopivia nuottivihkoja niin, että yhdessä
soittaminen sujuisi hyvin. Ensimmäisenä syntyi
Pelimannisävelmiä-kirjanen v. 1971, joka sisälsi
enimmäkseen illanviettotansseiksi sopivia vanhoja tansseja ja juhlatansseja. Tästä kirjasta monet soittajat ovat soittaneet niin Pas d´Espagnet
kuin Varsoviennet ja monet muut kappaleet
polkasta poloneesiin.
Sittemmin on julkaistu lisää eri puolilta Suomea kerättyä kansanmusiikkia.
Kirjoja on tehty kaiken kaikkiaan 7 erilaista,
joissa on eri alueilta kerättyä musiikkia, sekä
yksi joka sisältää pelimannien omia sävellyksiä.
Toimintansa aikana Pelimannikilta on jakanut
hopeisia ja kultaisia ansiomerkkejä ansioituneille soittajille tunnustuksena heidän työstään
Kansanmusiikki
kansanmusiikin parissa. Myös tanhusäestäjiä
varten tehtiin omat taitomerkit.
1970-luku oli kansantanssin ja -musiikin nousukautta. Suomalaisen Kansantanssin Ystävien
jäsenmäärä nousi huippuunsa, ja se tiesi myös
töitä soittajille. Pidettiin harjoituksia ja illanviettoja. Useimmalla tanhuryhmällä oli säestäjä.
Muun muassa 1979 Pelimannikillassa oli 14 yhtyettä jäsenenä. Lisäksi oli noin 100 henkilöjäsentä.
säestykset ja soiteltiin, missä tarvittiin. Tehtiin
Pelimannitanssit-niminen äänilevy ja yhdessä
KTNL:n kanssa Seuratansseja-CD:t. Pelimannit
vaihtuivat, monet luonnollisen poistuman kautta, mutta uusia saatiin tilalle.
Toiminta hiljenee
Paavo Tammisen äkillisen menehtymisen jälkeen vetovastuun otti Eino Ketola Vantaan Pelimanneista vuonna 1978.
Maailma kuitenkin muuttuu, ja niin harrastuksetkin saavat uuden sävyn. Äänitteiden taso parani, ja säestäjiä oli ryhmillä vähemmän. Uudet
soittajat hallitsivat nuottien luvun, eikä yhteisille kursseille ollut enää tulijoita. Toiminta hiljeni
pikkuhiljaa. Nuottipainosten ja CD-levyn
myynti jatkui, ja kesäjuhlilla soiteltiin.
Eikan luovuttua tehtävästä puheenjohtajan pesti osui allekirjoittaneelle. Sihteerinä oli jo aikaisemminkin tehtävää hoitanut Timo Hukkanen.
Tänä aikana otettiin nuottipainoksista uusintapainoksia, hoidettiin kesäjuhlien yhteisesitysten
Puheenjohtajan nuijakin vaihtui vuosien aikana. Vuonna 2001 puheenjohtajaksi valittiin Timo Hukkanen Espoosta ja vuonna 2006 Antti
Järvensivu Turusta. Antti on sitten hoitanut ansiokkaasti pestiä tähän päivään asti. Minä olen
Tanhuvies 2/2015 11 Kansanmusiikki
ollut mukana koko yhdistyksen olemassaolo
ajan ja olen sen perustajajäsen. Ensimmäiset Penan Puskasoitot pidettiin Timo Hukkasen ehdotuksesta 16.3.2002 Nummen Seuratalolla. Vierailevana opettajana oli silloin Pauli Granfelt. Sen
jälkeen Puskasoitot ovat olleet joka vuosi,
useimmat täällä Tavolassa.
me vielä saada keskustelua syntymään asiasta.
Kylmää tuulta saimme vastaamme.”
Pelimannikillan toiminta on ollut yksi aikakausi
suomalaisen perinteen parissa. Toivotan intoa ja
menestystä heille, jotka jatkavat Pelimannikillalta jäänyttä toimintaa.
Nousuja ja laskuja
Tähän viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu monenlaista aikakautta. On ollut laskuja ja nousuja
kuten kaikessa vapaaehtoisessa toiminnassa. Raha on myös ollut määräävä asia. Yhdistys ei saanut mitään rahallista tukea, ainoa tulonlähde
olivat alkuun yksityisten lahjoitukset ja myöhemmin nuottipainosten myynnistä saatu pieni
osa.
Joskus joku soittopalkkiokin kilahti kassaan.
Huoli Pelimannikillan toiminnasta oli aina Paavo Tammisella etusijalla. Näistä asioista hän kirjoitti useasti Tanhuviestissä. Paavon toiveena
ilmeisestikin oli, että Suomessa olisi vain yksi
Pelimanniyhdistys, joka olisi kaikkien pelimannien, niin tanhusäestäjien kuin ohjelmasoittajienkin, tukena.
Paavo Tamminen kirjoittaa Tanhuviestissä mm.
näin:
”Kun Suomen Nuorison Liitto vasta v. 1968 perusti vastaavan pelimanniyhdistyksen, sillä oli
käytössään palkatut voimat, tiedotustekniikka ja
”narujen” vetotaito ja kuuluisa menneisyys. Jo
silloin heti syksyllä kiltamme huomasi soittoamme uhkaavan säröilyn, ja puheenjohtajamme
Martti Pokelan nimissä teimme aloitteen järjestöjen yhdistämisestä. Kuitenkaan tuo suuri
”rusthollari” ei halunnut kuulla vähäväkistään.
Kiltamme jäi kuin ”porstuaan”, suuri yleisö ei
sitä oppinut tuntemaan. Tanhutytöt ja -pojat
sitäkin paremmin. Kahdesti myöhemmin yritim12 Tanhuvies 2/2015 Pelimannikillan ja pelimannihengen henkilöitymä Pen ”Pena” Ulenius vetäisee Morjensta Mantan. Pelimannikillan työtä jatkaa SKY:n uusi pelimannitoimikunta, jota johtaa Risto Härmävaara
Pakina
Parinvalintaa tanhuharkoissa
TEKSTI: Pappi Varis
Joissakin tanhuseuroissa tanssitaan aina saman
parin kanssa. Oli kyseessä sitten oma heila tai
tarkoitusta varten hankittu, tämä on vaivaton
vaihtoehto. Tanssi joko sujuu tai ei suju, mutta
ainakin sen tietää varmuudella jo etukäteen.
Taitavat parit tanssivat taitavasti ja vähemmän
taitavat vähemmän taitavasti, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Paitsi ne naiset, jotka haluaisivat tanhutella, vaan eivät voi, koska pari puuttuu.
Onneksi tanhunaisreserviä varten on ryhmiä,
joissa ei ole vakipareja. Harmillista kyllä, näissä
tuppaa naisista olemaan reilusti ylitarjontaa. Jos
kuitenkin on riittävä kilpailuvietti ja tarkka pelisilmä, tuo jokakertainen pariutumisleikki
oman pirteän lisänsä joskus niin puuduttaviin
tanhuharjoituksiin.
Kaikki alkaa oikeasta sijoittumisesta alkulämmittelypiirissä. Sopivaa paikkaa etsitään polkkaamalla vetävällä askelella oikealta ja vasemmalta hitaampia ohitellen, kunnes sopiva rakonen kahden tanssitaitoisen tai muita soveltuvia
avuja omaavan miehen välistä löytyy. Alkulämmittelyn jälkeen riittää, kun tekee nopean valinnan, kummalle puolelle niiata niksauttaa.
Kursailla ei kuitenkaan sovi, sillä oikeaoppinen
sijoittuminenkaan ei auta, jos ei ole tarpeeksi
nopea. Tässä kohtaa hienotunteisuussääntöjä ei
tunneta ja on vaarana, että joku koukkaa takavasemmalta ja jättää nuolemaan näppejä.
Ja tanssiinkutsu on nimenomaan naisten hommaa. Normaalit etikettisäännöt eivät päde tanhuharkoissa, koska tanhumies on eri mies ja
usein suorastaan pökerryksissä valinnanvaikeuden edessä. Jos jää odottamaan tanssiinkutsua,
saa hyvin nopeasti todeta tanssivansa tyttöparissa.
Jos osallistuminen alkulämmittelykilpajuoksuun
ei kiinnosta, voi myös saapua harjoituksiin taktisesti myöhässä. Tällöin yleensä järjestäen ajoissa
paikalla olevat, ei niin mieluisat tanssipartnerit
ovat jo ehtineet pariutua, ja voi odotella, josko
muodikkaasti myöhässä saapuvista löytyisi sopivaa. Tarvittaessa paikalle saapumisen ajoitusta
hienosäädetään käyttämällä naistenhuoneoptiota. Samalla voi päivittää viikon juorut toisten
pakoilijoiden kanssa, ja astua areenalle vasta,
kun reitti on selvä.
Huolellisesta etukäteissuunnittelusta huolimatta
saattaa käydä niin, että käsiin kuitenkin jää joku
täysin viemätön vasemman jalan tanssija. Silloinkaan peli ei vielä ole menetetty, sillä harjoitusten tauko käynnistää yleensä pariarpajaiset
uudestaan. Kyselemällä vaikka halutun partnerin kesäsupikkaiden vaihtoaikeista voi päästä
sopivasti käsihamuetäisyydelle.
Ei-toivotusta tanssiseurasta voi päästä eroon
myös tekemällä ensimmäisen tilaisuuden tullen
jalomielisesti tilaa seinäruusuille ja jäämällä
odottamaan, josko seuraavissa vaihtajaisissa onnistaisi. Ja jos näin käy, voikin todeta suorittaneensa pakollisen vaihtopenkkivuoronsa näiden
harjoitusten osalta ja jatkaa uuden parinsa kanssa harjoitukset loppuun.
Miehet ovat tässä naisten pyörittämässä pariruletissa pelkkiä pelinappuloita, ja todennäköisesti
täysin tietämättömiä siitä, että se, kenen kanssa
he kulloinkin tanssivat, johtuu kaikesta muusta
kuin sattumasta.
Tanhuvies 2/2015 13 Kansantanssi
Kansantanssia kirjallisuudessa 16
KOONNUT: Esko Kannusmäki
Minäkin olen tanssinut piiritanssia. Oli vuoden
1948 kevät, kommunistit olivat juuri voittaneet
maassani, sosialistiset ja kristilliset ministerit
paenneet rajan taakse, ja minä pitelin toisia kommunistiopiskelijoita kädestä tai kättäni heidän
harteillaan. Otimme kaksi askelta paikallamme,
astuimme yhden askelen eteenpäin ja heitimme
ensin yhden, sen jälkeen toisen jalan sivulle.
Teimme niin lähes joka kuukausi, sillä juhlimme
jatkuvasti jotakin, vuosipäivää tai muuta tapahtumaa. Vanhoja vääryyksiä korjattiin ja uusia
tehtiin, tehtaita kansallistettiin ja tuhansia ihmisiä pantiin vankilaan, lääkärinhoito muuttui ilmaiseksi, kioskinpitäjiltä vietiin kioskit, vanhat
työläiset matkustivat ensi kerran toipilaskodeiksi
pakkolunastettuihin huviloihin, ja meidän kasvoillamme loisti onnen hymy. Sitten sanoin jotain, mitä minun ei olisi pitänyt sanoa, ja minut
erotettiin puolueesta. Minun oli myös poistuttava piiristä.
Silloin tajusin piirin maagisen merkityksen. Jos
etäännymme rivistä, voimme jälleen palata siihen. Rivi on avoin muodostelma, mutta piiri sulkeutuu eikä siihen ole paluuta. Ei ole sattuma,
että planeetat kiertävät kehää. Kun niistä irtoaa
kivi, keskipakoisvoima vetää sen vääjäämättä ainiaaksi pois. Irronneen meteoriitin lailla lensin
piiristä ja lennän yhä tänäkin päivänä. On ihmisiä, joiden suodaan kuolla pyöriessään, toiset taas
murskaantuvat putoamisensa päättyessä. Nuo
toiset (joihin kuulun) tuntevat jatkuvaa hiljaista
kaipuuta kadottamaansa piiriin, olemmehan
maailmankaikkeuden asukkeja, missä kaikki
kiertää kehää.
Milan Kundera: Naurun ja unohduksen kirja (1978)
14 Tanhuvies 2/2015 Minusta näyttää kuitenkin siltä, että tiede sittenkin tutkii näitä asioita verhotussa muodossa ainakin osittain, onhan se toki selvillä ravinnonhankkimisen kahdesta päämenetelmästä, nimittäin ensinnäkin varsinaisesta maanmuokkauksesta ja toiseksi täydennysjalostustyöstä, mikä
suoritetaan sananparsia lausuen, tanssien ja laulaen. Minä pidän tätä, en tosin täydellisenä, mutta kuitenkin riittävän selvänä, omaa jakoani vastaavana kahtiajakona. Maanmuokkaus edistää
käsittääkseni kummankinlaisen ravinnon viljelyä
ja pysyy aina välttämättömänä, sananparret,
tanssi ja laulu eivät kuitenkaan kohdistu lähinnä
maaravintoon ahtaammassa mielessä, vaan edistävät pääasiallisesti ravinnon vetämistä ylhäältä
alas. Tätä käsitystäni vahvistaa perimätieto.
Tässä kohdin kansa näyttää oikaisevan tieteen
tekemän virheen, tietämättään ja ilman että tiede
tohtisi puolustautua. Jos, kuten tiede väittää,
noiden seremonioiden tarkoituksena olisi palvella vain maata, vaikkapa antaakseen sille voimaa
noutaa ravintoa ylhäältä, pitäisi meidän toki johdonmukaisuuden nimessä suorittaa nämä juhlamenot tykkänään maan pinnassa, kaikki olisi
kuiskattava, hypittävä, tanssittava nimenomaan
maalle. Tiede ei minun tietääkseni vaadikaan mitään muuta. Mutta merkillistä on nyt juuri se,
että kansa kurkottuu kaikissa seremonioissaan
kohti korkeutta. Tämä ei ole rikkomus tiedettä
vastaan, tiede ei kiellä tätä, vaan suo maanviljelijälle siinä suhteessa vapauden, ottaa opeissaan
huomioon vain maan, ja jos maanviljelijä noudattaa tieteen maata koskevia oppeja, se on tyytyväinen, mutta sen ajatuksenkulun pitäisi mi-
Kansantanssi
nun käsitykseni mukaan oikeastaan vaatia
enemmän. Enkä minä, joka en koskaan ole sen
syvemmin vihkiytynyt tieteeseen, voi lainkaan
käsittää, kuinka oppineet voivat sietää sitä, että
meidän kansamme, intohimoisen luonteensa
mukaisesti, huutaa loitsunsa kiihkeästi, ruikuttaa meidän vanhoja kansanlaulujamme taivaan
tuuliin ja esittää hyppytansseja ikään kuin tahtoisi unohtaa maan ja ponkaista ainaiseksi yläilmoihin. Tämä näiden ristiriitaisuuksien korostaminen on minun lähtökohtani, minä keskityin,
aina kun sadonkorjuuaika lähestyi tieteen oppien mukaan, täydellisesti maan kamaraan, tanssiessani minä kuovin sitä, vääntelin päätäni, jotta vain voisin olla mahdollisimman lähellä maata. Myöhemmin kaivoin kuopan kuonoani varten ja lauloin ja lausuin loitsuja sillä tavalla, että
vain maa kuuli ne, muttei kukaan muu vieressäni tai yläpuolellani.
Franz Kafka: Erään koiran tutkimuksia
Kerran Birkashan prinssin hoviin saapui tanssijatar soittajineen. Hänet hyväksyttiin hoviin, ja
hän tanssi prinssille luutun, huilun ja sitran
säestyksellä.
Hän tanssi liekkien, miekkojen ja keihäiden
tanssin; hän tanssi tähtien ja avaruuden tanssin,
ja lopulta hän tanssi tuulessa keinuvien kukkien
tanssin.
Tämän jälkeen hän seisoi prinssin valtaistuimen
edessä ja kumarsi koko ruumiillaan. Prinssi kutsui hänet lähemmäksi ja sanoi: - Kaunis nainen,
ilon ja sulouden tytär, mistä taiteesi on lähtöisin? Ja miten on mahdollista, että hallitset kaikkia voimia taitavilla liikkeilläsi?
Ja tanssijatar kumarsi taas prinssin edessä ja vastasi: - Mahtava ja armollinen majesteetti, en tiedä vastausta kysymyksiisi. Tiedän vain tämän:
Filosofin sielu elää hänen päässään, runoilijan
sielu sydämessä, laulajan sielu liikkuu hänen
kurkussaan, mutta tanssijan sielu asuu hänen
koko ruumiissaan.
Tanssijatar Gahlil Gibranin teoksesta Vaeltaja
Kuva: Teemu Perheentupa
Kari Bergholm 85 vuotta
Onnittelemme 11.4. 85 vuotta täyttänyttä SKY:n
kunniapuheenjohtajaa ja KTNL:n kunnia­
jäsentä Kari Bergholmia. Ansioistaan kansantanssin hyväksi Folklandialla tammikuussa Vuoden Wäinöksi nimetty Bergholm viettää moninkertaista juhlavuotta, sillä myös hänen valinnastaan SKY:n puheenjohtajaksi tulee tänä vuonna
kuluneeksi 50 vuotta.
Mahdolliset muistamiset voi osoittaa Kari Berg­
holmin nimeä kantavan juhlarahaston hyväksi
tilille FI55 8000 2522 1032 73.
Kari Bergholm ja Ritva Sabelli kakkukahvilla SKY:n toimistolla
Tanhuvies 2/2015 15 Kansantanssi
Suomen Setlementtiliiton kansantanssitoiminnasta
Vahva huhu kertoo, että Suomen Setlementtiliitto olisi lopettanut kansantanssitoiminnan. Haluan saman tien oikaista asian.
TEKSTI: Esko Kannusmäki
Kansantanssitoimintaa ei mikään liitto, yritys
tai yhteisö voi lopettaa. Se lähtee harrastajien
tarpeesta, keskusjärjestö auttaa vain tanssijoiden järjestäytymisessä yhteisen asian taakse.
Tanhutoiminnan alku
Setlementeillä on kansantanssitoiminnassa pitkät perinteet. Tanhut kuuluivat Kristillisyhteiskunnallisen Työkeskusliiton piirissä lasten ja nuorten kerhotoimintaan jo 1930-luvulla.
Liisa Laaksonen sai vuonna 1958 Turun henkisiltä päiviltä palatessaan idean kaikkien työkeskusten yhteisistä tanhupäivistä, jotka järjestettiin ensimmäisen kerran Tampereella heti 1959.
Suurin osa oli lapsia ja nuoria. Aikuisten tanhuryhmät tulivat mukaan myöhemmin.
Settlementtinuorten liitto
Tanhupäiviä jatkettiin sen jälkeen vuosittain.
Vuonna 1972 perustettiin Setlementtinuorten
Liitto, joka yhdessä tanhutoimikunnan kanssa
otti hoitaakseen alan yhteistoiminnan, oman
koulutuksen ja tanhupäivät. Syksyisin pidettiin
ohjaajakursseja, aluksi Ahjolassa Tampereella,
sitten Viittakiven opistolla Hauholla ja myöhemmin tanhupäiviä järjestävillä paikkakunnilla. Koska emme olleet järjestösidonnaisia, pystyimme hankkimaan alan parhaat opettajat ja
luennoitsijat. Kurssit olivat aikanaan hyvin suosittuja, myös perinteisine illanviettoineen.
Muutoksen syyt
Suomen Setlementtiliiton päätökseen luopua
kansantanssijärjestönä toimimisesta ovat johtaneet monet syyt. Uusimmassa organisaatiomuu16 Tanhuvies 2/2015 toksessa Setlementtinuorten Liitto sulautettiin
Suomen Setlementtiliittoon. Kiinnostus omaan
ohjaajakoulutukseen oli vähentynyt ratkaisevasti, eikä valtakunnalliseenkaan koulutukseen
riittänyt ohjaajia. Setlementtien ryhmiä ei matkustanut Nordlekiin tai Barnlekiin oman järjestön kautta. Kiinnostusta kansantanssipäivien
järjestämiseen ei enää löytynyt vähäisen osanottajamäärän ja korkeiden kustannusten takia.
Lisäksi liitossa ei muutosten jälkeen enää löytynyt kansantanssin asiantuntemusta. Alan ulkomaisesta toiminnasta vastannut Folklore Finland sulautettiin Kansanmusiikin ja Kansantanssin edistämiskeskukseen, jonka jäsenyyttä
olisi pitänyt erikseen hakea. Ja niin edelleen.
Ohjaajakursseja ja kansantanssipäiviä osaltaan
organisoinut tanhutoimikunta, myöhemmin
kansantanssityöryhmä lopetti toimintansa vuoden 2014 lopussa.
Tanhuaminen jatkuu
Setlementeissä tanssivia ryhmiä nähdään edelleen muiden järjestöjen luokituksissa.
Koska SKY ei järjestä niitä, seuraavaksi lähinnä
on Karjalainen Nuorisoliitto, joka ilomielin on
ottanut ryhmiämme vastaan. Viimeinen oma
luokitustapahtuma oli Savonlinnassa keväällä
2012.
Kansanperinne
Juhannuksen ja kesän uutuuksia Seurasaaressa
Seurasaaren kaunis luonto ja ulkomuseon lukuisat talonpoikaisrakennukset luovat tunnelmallisen ympäristön suomalaisen keskikesän juhlan viettoon. Tänä vuonna juhannusvalkeiden ja
kesän ohjelmistossa on uutta, mutta myös tuttua ja turvallista.
TEKSTI: Riika Vilen KUVA: Seurasaarisäätiö
Uutta antia on vesiliikenteen alkaminen Seurasaareen. Merisatamasta lähtee
alus sekä juhannusaattona
että neljänä viikonloppuna
heinäkuussa. Merimatka ja
juhannus Seurasaaressa on
mukava tapa viettää juhannusta. Saareen voi saapua
meriteitse ja paluumatkankin voi tehdä vesialuksella,
mutta toki myös bussilla.
Ruoasta on haluttu tehdä
elämyksellinen osa juhannusjuhlaa, ja luvassa onkin
uudenlaisia herkkuja, jotka
ulkoilmassa varmasti maistuvat. Myös juhannussalko on
ajateltu uusiksi. Viime juhannuksena
julistettiin
suunnittelukilpailu urbaanin
juhannussalon toteuttamiseksi, ja juhannusaattona
yleisön ihasteltavaksi pystytetään kisan voittajasalko.
Tänä juhannnuksena tulen loimua ei nähdä ainoastaan kokoissa, sillä juhlaan on tilattu taiteilijalta tuliveistos. Veistoksen innoittajina ovat
toimineet niin lumilinnat, hiekkalinnat kuin
juhannuskokotkin.
Yleisöllä on myös mahdollisuus kokeilla juhlassa kalevalaista jäsenkorjausta sekä laulaa ja
kuunnella kesäisiä lauluja Suomen maakunnista
ja Helsingistä kauniissa Karunan puukirkossa.
Juhannuksen ohjelmaa täydentävät tuttuun tapaan kansantanssit,
pelimannisoitot,
käsityönäytökset, kokot, juhannushääparin esiintyminen
sekä lasten oma ohjelma. Juhlakentän lavalla nähdään ja
kuullaan myös hulvatonta juhannuskomiikkaa.
Kesällä saareen voi tulla kuntoa kohottamaan tai vain pitämään hauskaa FolkJamin parissa. Kaupunkitansseissa puolestaan opetellaan tangoa, foksia, fuskua, valssia, humppaa ja
jenkkaa. Polkan saloihin päästään tutustumaan Espoon kansantanssijoiden kera. Helsinkipäivänä kisataan Seurasaaren
polkkamestaruudesta, ja kaikki asiasta innostuneet voivat
ilmoittautua paikanpäällä.
Yleisön toivotaan pukeutuvan
juhannusaattona kansallispukuun, jonka 130vuotista taivalta juhlitaan kuluvana vuonna.
Kansallispukuja tuuletetaan myös 8.8. järjestettävässä piknik-tapahtumassa Seurasaaressa.
Tervetuloa sankoin joukoin juhlimaan ja tanssimaan Seurasaaren tunnelmalliseen keskikesän
juhlaan ja muulloin kesällä!
Tanhuvies 2/2015 17 Kansantanssi
Perinnetanssijoiden tanssiperinteestä
SKY:n koulutustoimikunta järjesti 29.3.2015 keskustelutilaisuuden aiheesta perinteinen kansantanssi ja SKY:n jäsenten suhde siihen. Alustajaksi oli kutsuttu kunniapuheenjohtaja Kari
Bergholm ja vetäjiksi Pia Pyykkinen sekä Tiina Salmi.
TEKSTI: Teemu Perheentupa KUVAT: Risto Elo
Karin alustus teki heti kättelyssä selväksi kansantanssin eri määritelmät, eli mikä on autenttista, mikä sovitettua ja mikä tyyliteltyä kansantanssia. Määrittelyn on tehnyt CIOFF, eikä siihen kenelläkään ollut nokan koputtamista. Jonkin verran keskustelijoita kiinnosti autenttisuuden ja perinteisen tarkempi määrittely, sekä
ajallisesti että muistiinpanojen osalta. Yleisesti
ottaen oltiin sitä mieltä, että tanssi on vaikeasti
muistiinmerkittävää, ja että on yleensä monia
18 Tanhuvies 2/2015 tapoja tanssia sama tanssi oikein.
Esille tuotiin toisaalta sekin, etteivät SKY ja
Brage ainoastaan keränneet ja merkinneet muistiin tansseja, vaan myös opettelivat niitä vanhojen taitajien johdolla. Näin tanssit ovat siirtyneet nykypäivään tanssijasukupolvelta toiselle.
Sitä mieltä oltiin vahvasti, että perinteinen tulee
hallita, vaikka sitä kehittäisikin koreografioiksi
saakka. On myös pidettävä huolta siitä, että ryhmä tietää harjoitellaanko autenttista vai tyylitel-
Kansantanssi
tyä. Miten ikinä tanssitaankin, sen on tapahduttava ryhmän ehdoilla. Esimerkiksi lasten kanssa
tärkeämpää on viihtyminen ja hauskanpito kuin
ehdoton autenttisuus.
Monien koreografioiden voidaan katsoa olevan
osa tanhutoiminnan perinnettä, vaikkeivät ne
perinteistä kansantanssia olisikaan. Niitä ei ole
syytä ylenkatsoa, varsinkin jos ne ovat kestäneet
aikaa.
Esiinnyttäessä tulisi ottaa huomioon myös tilaajan toiveet ja yleisön odotukset, ja esitys pitää
rakentaa niiden mukaan. Yleisö ei välttämättä
jaksa seurata esitystä, joka ei vastaa tilaisuuden
tarpeita. Se ei ole kansantanssitoiminnalle eduksi.
joiden sukupuolijakaumalla. Monien tanssien
luonne flirttailuineen ja rooleineen kun vaatii
tyttö-poikaparin. Tämän jälkeen pohdittiin, miten saataisiin lisää poikia mukaan. Keinoiksi lueteltiin kaverihenki ja haasteellisuus, eli paljon
tanssia, vaativuutta ja hikeä. Pojat ovat yleensä
hyvin motivoituneita, kun heidät saadaan mukaan. Yleisesti todettiin, että kansantanssikasvatus pitäisi aloittaa jo varhaiskasvatuksen yhteydessä, päiväkoti-iässä.
Lopuksi iloittiin siitä, että tanssi ehkäisee ja hidastaa dementiaa, sillä emme nuorene kukaan.
Myös kansantanssin sukupuolijakaumasta keskusteltiin. Perinteisen kansantanssin sukupuoliroolit eivät välttämättä toimi nykypäivän tanssi-
Tanhuvies 2/2015 19 Kansantanssi
Halling — letkeää miesenergiaa
Alexander Rybak voitti Euroviisut folkpohjaisella kappaleella Fairytale. Se edusti norjalaista
Hallingdalin perinnettä, joka elää vahvana edelleen. Paitsi musiikkia, halling on myös tanssityyppi. Rybakin mukana Moskovassa olikin Frikar-ryhmän tanssijoita esittelemässä taitojaan.
TEKSTI: Teemu Perheentupa KUVAT: Wikimedia / Ernst Vikne, Teemu Perheentupa
Tarinamme alkaa 1600-luvulta, kaukaa niiltä ajoilta, jolloin viulu saapui Norjaan ja perinteisen
norjalaisen tanssin vanhin kerrostuma, kylätanssit (bygdedanser), syntyivät. Tanssit ja niiden
musiikki ovat yleensä kullakin alueella omaleimaisia, eivätkä muusikot tai tanssijat kovin kerkeästi tänä päivänäkään sekoita keskenään eri
alueiden tyylejä. Melkein kaikilla alueilla tunnetaan samat tanssityypit, mutta niiden painotus ja
rakenne vaihtelevat. Alueellisuus on säilynyt siitä huolimatta, että norjalaiset ovat aina improvisoineet ja varioineet tanssejaan.
Norjalaisissa tansseissa on lähes aina improvisoinnille varattu osa: laus, eli "irrallaan tanssien". Pisimmälle improvisointi on viety Oslon
luoteispuolella olevien Hallingdalin ja Telemarkin alueilla, joissa soolotanssista on kehittynyt
ihan oma tanssinsa. Se tunnetaan paikallisesti
yksinkertaisesti nimellä lausdans, mutta muualla
Norjassa ja maailmalla nimellä halling.
20 Tanhuvies 2/2015 Taidot esille
Halling on voiman, taidon, ketteryyden ja kestävyyden näyte ja oletettavasti jo alkujaan täysin
näytösluontoinen. Se tunnetaan ennen kaikkea
miesten tanssina, jossa naiselle on jätetty vain
hatunpitelijän osa, mutta jo vanhastaan tunnetaan toki huippuluokan naistansijoitakin, joskin
perin harvoja. Tähän tuskin on muuta syytä,
kuin että riikinkukkoilu lienee miehillä vahvemmin verissä.
Tanssi on ehkä parhaiten tunnettu nimenomaan
tanssijan bravuurista potkaista neitosen usein yli
kahden metrin korkeudella kepin nokassa pitelemää hattua. Merkittävä osa tanssin showluonteesta ja huumorista rakentuu tanssijan ja hatunpitäjän vuorovaikutukselle: pitelijä tarjoaa hattua liian korkealla tai matalalla ja tanssija yrittää
ohjata sitä sopivalle korkeudelle.
Säestäjänä on aina yksi hardangerviulisti tai
"tavallisen” viulun soittaja, ja tanssija ottaa
Kansantanssi
usein kontaktia myös tähän. Pelimannin ja tanssijan yhteispelin pitää toimia, sillä kuvioiden
mutkikkuutta tärkeämpää ovat niiden rytmikkyys ja osuminen iskulle. Toisaalta taitava tanssija saattaa yrittää yleisön riemuksi saada pelimannin hukkaamaan rytmin.
Hallingissa askelikoissa tunnetaan kymmeniä
erilaisia hypähdyksiä, potkuja, kuperkeikkoja,
kärrynpyöriä, pyörähdyksiä, kyykkyhyppyjä,
kurkotuksia, punnerruksia ja jopa päällä pyörintää. Arkistojen mukaan potkuja on historian
aikana käytetty tappeluissakin, vaikka hallingia
ei kamppailulajiksi lasketakaan.
Perusteita
Tanssi alkaa kimmoisan rennolla ja rytmikkäällä
kävelyllä kantapää edellä kiertäen tanssilavaa
vastapäivään. Tähän joustavaan askellukseen
myös palataan aina, kun pitää levätä, antaa yleisön riemuita edellisestä tempusta, kilpakumppanin vastata tai kommunikoida vaikkapa hatunpitelijän kanssa. Tärkeää on nimittäin se, että
liike jatkuu koko ajan. Jopa täydellisesti onnistuneen vaikean tempun tai liikesarjan jälkeen
tanssija pistää vielä ripaskaksi eikä jää hehkuttamaan. Ja ripaskasta tietysti palataan perusaskellukseen kärrynpyörällä, koska kuntoa ja ketteryyttä riittää aina.
Pyörintöjä on monenlaisia, usein yhdistelmä hypähdyksiä ja käännöksiä
kantapään varassa.
Kädet pidetään auki sivuilla, kyynärpäät
olkapäiden
korkeudella ja käsivarret pystysuorassa ylös. Joskus kädet ristitään rinnalle, varsinkin ripaskassa. Kyykkyhyp-
pelyssä ne tuodaan rinnalle ja
avataan vuorotellen aina iskulla.
Myös potkuja
on monenlaisia,
useimmiten
taaksepäin, niin
että joko saman
tai eri käden
kämmenellä
lyödään jalkapohjaan. Ketterimmät tanssijat yrittävät osua kantapäällään
joko kyynärpäähänsä tai peräti lapaluuhunsa.
Tällöin kädet pidetään olkapäillä, kyynärpää
hiukan taaksepäin käännettynä.
Lähestulkoon ainoa potku eteenpäin on se, jolla
hattu tiputetaan kepin nokasta ja jossa tanssija
käytännössä tekee voltin ilmassa. Ponnistus tapahtuu samalla jalalla kuin potkukin.
Edelleen vahvasti elossa
Askelikkoja on paljon ja lisää tulee, sillä monet
norjalaiset ovat sitä mieltä, ettei bygdetansseja
tule merkitä muistiin siten, että niiden improvisointia rajoitetaan millään tavoin. Ne täytyy
pitää elävänä perinteenä. Tämä koskee myös
Hallingia, jota tanssitaan myös kilpaa, eikä pakollisia kuvioita ole. Kilpailut ovat yleensä mies
miestä vastaan, parempi jatkaa. Vain voittaja
palkitaan, ja palkinnon arvo saattaa olla yli tuhat
euroa. Joskus tanssijat tekevät myös yhteistyötä
entistä näyttävämpien volttien ja potkujen suorittamiseksi. Varsinkin koreografioiduissa esityksissä, kuten Frikar-ryhmä Euroviisuissa, tanssijat yhdistävät voimansa ja taitonsa suorastaan
uskomattomiin suorituksiin.
Tanhuvies 2/2015 21 Kansallispuvut
Suomen kansallispukukeskuksen kuulumisia
TEKSTI: Taina Kangas KUVAT: Taina Kangas, Inga Pihlhjerta
Finlandia-talolla juhlittiin
Kalevalanpäivänä 28.2.2015 Kalevalaisten Naisten Liiton juhlavuoden päätapahtuma valtasi
Finlandia-talon. Ohjelmassa olivat valtakunnallinen juhlakonsertti Runosta räppiin, sekä Kalevalainen tori. Tapahtuman juonsivat varmalla
tyylillään pohjalaiset veijarit Duudsoneiden
Jarppi ja HP.
Kalevalainen toritapahtuma levittäytyi Finlandia-talon lämpiöön, jossa oli mukana noin 20
näytteilleasettajaa ja myyjää aina Kalevala Korusta Kalevalaiseen jäsenkorjaajaan asti. Suomen kansallispukukeskus osallistui Kalevalaisten Naisten Liiton 80-vuotisjuhlaan omalla
osastollaan yhdessä Bragen pukutoimiston
kanssa. Osastolla esiteltiin Kansallispukukeskuksen ja Bragen toimintoja monipuolisesti.
Kansallispuvuista kiinnostunutta yleisöä saapui
sankoin joukoin paikalle ympäri Suomea. Iloisesti pulisevaa ja värikkäisiin kansallispukuihin
sekä muinaispukuihin pukeutunutta väkeä oli
lämpiön täydeltä. Kansallispukujen hankintaan,
pukeutumiseen ja käyttöön liittyvien kysymysten esittäjiä oli esittelypöytien ääressä ruuhkaksi
asti.
Tapahtumaan osallistuivat omalla osastollaan myös Kansallispukukolmoset eli
Soja Murto-Hartikainen, Tuula Pärnänen ja Tarja Alava. Myyntituotteiden
lisäksi heiltä sai apua ja ohjausta mm.
kansallispukujen päähineiden pukemisessa.
Helmi Vuorelma Oy
Helmi Vuorelma Oy:n lokakuussa tapahtunut konkurssi-ilmoitus on aiheuttanut suurta huolta ja surua kansalaisten
22 Tanhuvies 2/2015 keskuudessa. Suomen kansallispukukeskus ja
Suomen käsityön museo ovat omalta osaltaan
kantaneet huolta perinteikkään suomalaisen
perheyrityksen yli 100 vuotta jatkuneen toiminnan päättymisestä. Yrityksen merkitys suomalaisen kansallispuvun historiassa on kiistaton.
Suomen kansallispukukeskus ja Suomen käsityön museo ovat katsoneet velvollisuudekseen
osallistua yrityksen historian tallettamiseen ja
säilyttämiseen. Pelastusoperaationa on Kansallispukukeskuksen ja Käsityön museon kokoelmiin hankittu Helmi Vuorelma Oy:n tuotantoon kuuluneiden kansallispukujen ja tekstiilien mallikappaleita. Ne luetteloidaan ja säilytetään museaalisissa olosuhteissa, jolloin ne ovat
tulevaisuudessa tutkijoiden käytettävissä. Kansallispukuja tullaan esittelemään Kansallispukukeskuksen näyttelyissä monipuolisesti.
Uusi jatkaja yritykselle on varmistumassa kevään aikana. Valikoimiin tulevat kuulumaan
ryijyt ja kansallispuvut. Lehden ilmestymisen
aikaan saattaa jo toiminta olla käynnissä ja kanBragen kansallispukukonsultti Eija Mendelin ja Suomen kansallispukukeskuksen kansallispukukonsultti Taina Kangas
yhteisosastollaan Kalevalaisessa tori-tapahtumassa.
Kansallispuvut
esiintymisestä tulee elokuussa kuluneeksi 130
vuotta. Juhlavuoden näyttely valottaa suomalaisen kansallispuvun tarinaa ja sen värikästä historiaa.
3.10.2015 vietämme jälleen Suomen kansallispukukeskuksen järjestämää Kansallispuvun syntymäpäivä -tapahtumaa Suomen käsityön museon
tiloissa Jyväskylässä. Luvassa juhlavuoden näyttelyesittelyä, kansallispukuaiheista ohjelmaa sekä kansallispukutarvikkeiden myyntitori.
Tarkempi ohjelma päivittyy nettisivuillemme
www.kansallispukukeskus.fi lähempänä ajankohtaa.
Varaa päivä jo nyt kalenteriisi!
Kansallispukuraadin puheenjohtaja Inga Pihlhjerta Duudsoneilta saamaansa nimikirjoitusta
sallispukutarvikkeiden myynti lähtenyt uudelleen viriämään.
Suomen Kansallispukukeskuksen toimintaa
Näyttelyt Kansallispukukeskuksen Kujalla
20.2.–31.5.2015 Poppia puvuissa. Suomalaisesta
kansanperinteestä ammennetut ideat lähtevät
lentoon.
5.6.2015–16.2.2016 YHTÄ JUHLAA - Kansallispuku 130 vuotta.
Kansallispukujen
ensimmäisestä
virallisesta
Tanhuvies 2/2015 23 Kansantanssi
Tietovakka 1: Ryhmä, yksilö ja tanhunopettaja
Edellisessä numerossa alkoi Tietovakka 1:n lyhennetyn version julkaiseminen. Alkuperäinen
julkaisu on vuodelta 1981, ja sen toimitti työryhmä Liisa Laaksonen, Sinikka Mäkelä, Kauko
Pynnönen, Ilpo Salonen ja Marjatta Toivonen.
Ryhmä ja sen vaikutukset jäseniinsä
Aloittaessaan työnsä tanhunopettajalla on ryhmä, joukko ihmisiä, joista jotkut tuntevat toisensa ennestään, toiset taas ovat vieraita keskenään. Tanhuryhmä on kokonaisuutena jossakin
kehityksensä vaiheessa. Tanhunopettajan on
hyvä tunnistaa ryhmänsä kehitysvaihe ja huomata, että se on luonnollinen ja asiaan kuuluva.
Ryhmän kehitysvaiheiden tunnistaminen ja hyväksyminen auttaa tanhunopettajaa suhtautumaan ryhmän tapahtumiin oikein ja ohjaamaan
ryhmän kehitystä oikeaan suuntaan. Ryhmä ei
kuitenkaan kehity tietyssä järjestyksessä, vaikka
voidaankin puhua eräistä lainalaisuuksista,
vaan erilaisista tilanteista johtuen ryhmän kehityksessä voi tapahtua taantuma tai jonkin vaiheen ohittaminen, ja jokin vaihe taas saattaa
olla erityisen kivulias.
Ryhmän kehityksen vaiheita
Uusi ryhmä. Ryhmässä esiintyy varovaisuutta,
jäsenet etsivät omaa paikkaansa ja rooliaan ryhmässä. Ryhmän jäsenten mielessä on mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: "Kuka on tuo kaveri?",
"Mitähän ne minusta ajattelevat?". Jäsenten
kesken esiintyy muodollisuutta ja kohteliaisuutta. Varotaan loukkaamasta ketään, yritetään esiintyä hyvin ja tuoda esille omia hyviä
puolia sekä muita hyväksytyksitulemisen
"temppuja".
Jäsentyminen. Tässä vaiheessa ryhmässä syntyy
helppoja kompromisseja ja pinnan alla esiintyy
ristiriitaisia purkauksia. Ryhmässä on pisteliästä
huulenheittoa, "salonkinaljailua", jolloin leikin
varjolla sanotaan totuuksia. Näennäisesti me24 Tanhuvies 2/2015 nee hyvin, ja tuloksiakin syntyy. Ryhmässä
esiintyy kuitenkin vapaan toiminnan estymiä ja
puolustusmekanismeja.
Klikkiytyminen. Ryhmässä syntyy viestintäkatkoja. Asioita kerrotaan vain ystäville tai omalle
klikille. Ryhmässä syntyy kilpailutilanteita ja asenteita sekä valtataistelua ja selän takana puhumista, usein panettelua. Vaikeuksista puhutaan, mutta useimmiten vain "tietyissä piireissä", ja syy vaikeuksista työnnetään jonkun klikin tai ulkopuolisen niskoille. Ongelmien selvittely on pinnallista ja tosiasioita väistävää.
Meidän ryhmä, eli "happy family". Ryhmä on näennäisesti suuri onnellinen perhe, jossa vallitsee
lämmin henki. Olo koetaan turvalliseksi, ja ulkomaailma on kaukana. Uusien jäsenten tulo
ryhmään on tässä vaiheessa lähes mahdotonta,
"sisärenkaaseen" ei yksinkertaisesti pääse muuta kuin sisärenkaan suosituksesta. Ryhmässä
esiintyy itsetyytyväisyyttä ja omien virheiden
poisselittämistä. Tulokset ovat suhteellisen hyviä, mutta klikit ovat silti olemassa hyväksyttyinä piilo-organisaationa.
Kriisi. Ryhmässä aletaan kokea, että täytyy voida ilmaista muutakin kuin ystävällisyyttä. Epäkohdat puhuttavat yhä enemmän, ja syytteet
kohdistuvat useimmiten ryhmän ohjaajaan.
Ryhmän hajoamisvaara on tässä vaiheessa suuri
ja useimmat ryhmät hajoavatkin. Ryhmässä
esiintyy paljon poissaoloja ja välinpitämättömyyttä, toiminta ei tunnu kiinnostavan. Ryhmän sisäiset klikit kiistelevät keskenään.
Oppiminen. Ryhmässä ryhdytään rohkeasti erittelemään, mikä haittaa ja mikä estää toimintaa.
Kansantanssi
Ryhmän jäsenten kesken esiintyy valpasta kuuntelua ja ristiriitoja uskalletaan käsitellä. Ystävyyssuhteet syvenevät, kritiikki otetaan vastaan
avoimesti ja loukkaantumatta. Klikkiytyminen
häviää.
Yhteistyö. Ryhmässä on avoimuutta sekä sisäänettä ulospäin. Yksilön panos ryhmän toiminnassa on suuri. Yhteisvastuu on hyvä, ja yhteydet
ryhmän sisällä ovat eläviä ja aktiivisia. Uudet jäsenet sopeutuvat ryhmään helposti, koska heidät
otetaan avoimesti vastaan. Ryhmässä esiintyy
joustavuutta tehtävien hoitamisessa, ja tulokset
ovat hyviä.
Oppimisen perustietoja
Tavoite on oppimistilanteen edellytys
Otettuaan hoitaakseen tietyn ohjaustehtävän
tanhunopettajan on selviydyttävä tehtävästään
tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Toimintansa tueksi tanhunopettajan tulee tehdä kirjallinen opetussuunnitelma, jossa hänen tulee ottaa
huomioon ryhmän taidollinen ja tiedollinen taso
sekä ryhmän jäsenten odotukset ja oppimistavoitteet. Suunnitelma jäsentyy siten, että tanhunopettaja täsmentää aluksi, mitä ryhmän tulisi
osata opetusjakson jälkeen. Samalla hän hankkii
tietoja ryhmän jäsenistä, heidän ominaisuuksistaan ja niiden vaikutuksesta opetukseen. Opetussisällöt valitaan poimimalla opetukseen tavoitteiden kannalta taitojen saavuttamiseen tarvittava harjoitus sekä oleellinen tietomäärä.
Suunnitelmaan kannattaa liittää myös tulosten
arviointisuunnitelma. Tanhunopettajan on varsin vaikea arvioida opetuksensa tuloksia, jos asetetut tavoitteet ovat esimerkiksi suuntaa-antavia
ilmaisuja. Tavoitteiden asettelussa kannattaa olla mahdollisimman yksiselitteinen. Tanhunopettaja voi asettaa tavoitteita kysymällä esimerkiksi:
"Mitä on osattava opetusjakson (lukukauden)
jälkeen? Kuinka hyvin on osattava? Missä olosuhteissa?" Edellä luetellut kysymykset tuovat
esille oppimistavoitteiden päätyypit, eli tiedolliset, taidolliset ja asenteelliset tavoitteet.
Tiedolliset tavoitteet ovat asian tietämistä, ymmärtämistä, soveltamista, erittelyä ja arviointia.
Taidolliset tavoitteet ovat asian tuntemista, itsenäistä suorituskykyä ohjeen mukaan, kykyä yhdistää eri suoritukset toisiinsa ja kykyä hallita
toimintakokonaisuutta.
Asenteelliset tavoitteet ovat myönteistä suhtautumista opetettavaan asiaan, halua omaksua aiheeseen liittyviä uusia asioita ja halua toteuttaa niitä.
Tavoitteita miettiessään tanhuopettajan on paneuduttava seuraaviin asioihin:
- minkälaisia ovat ryhmän jäsenet
- kuinka paljon heitä on
- paljonko aikaa on käytettävissä
- minkälaiset ovat tilat ja välineet
- minkälainen on säestys
- mikä on ryhmän jäsenten lähtötaso
Kun näihin kysymyksiin on löytynyt vastaukset,
alkaa tanhunopettajalle hahmottua opetukselle
sellainen sisältö, että ryhmän jäsenet oppivat tavoitteina olevat suoritukset. Sisältö tulee aina
johtaa oppimistavoitteesta käsin.
Jos ryhmän jäsenten osallistumismotiivina on
esim. ensisijaisesti yhdessäolo ja toissijaisesti
tanhuharrastus, tulee tanhuopettajan ottaa tämä
huomioon määritellessään oppimistavoitteita ja
sitä kautta opetussuunnitelmaansa. Tärkeää on,
että tanhuopettaja käyttää esim. ensimmäisen
tunnin ryhmän jäsenten odotusten selvittämiseen. Tämä siksi, että jos ryhmässä on esim. 4–5
ihmistä, jotka ensisijaisesti odottavat uusien ihmissuhteiden ja ystävien löytämistä ja toissijaisesti tanhuharrastuksen kehittämistä, se oleellisesti vaikuttaa oppimistavoitteisiin, opetusohjelman sisällön rakentamiseen ja toteuttamiseen.
Tanhuvies 2/2015 25 Kansantanssi
Opetussisällöstä opettaja laatii tarkemman aikataulun, jonka tulee kuitenkin olla riittävän väljä
ja joustava.
Asenne oppimisen edistäjänä ja esteenä
Asenne on suhtautumistapa. Harrastustoiminnassa, jossa ihmiset ovat vapaaehtoisesti mukana, on jo olemassa myönteiset asenteet kyseistä
harrastusta kohtaan. Usein tanhunopettaja kuitenkin törmää asenteisiin, jotka esiintyvät esim.
seuraavanlaisina sanontoina: "Tuo on minulle
liian vaikeaa" tai "Polkkaa minä en kyllä opi".
Tällöin on kysymyksessä asenne, pelko kohdata
asia, joka ei ehkä ensimmäisellä kerralla onnistu.
Tanhunopettajan eräs tärkeimmistä tehtävistä
onkin luoda myönteisiä asenteita opetettavaa
asiaa kohtaan, sillä tanhunopettajan oma ja ryhmän jäsenten asenne määrää lopputuloksen. Aina silloin kun tanhunopettaja kokee epäonnistumisen, hän on itse erinomaisessa oppimistilanteessa. Silloin kannattaa kysyä itseltään:
"Johtuiko tilanne minun asenteestani esim. pakolliseen tanhuun, josta en pidä, vai ryhmän jäsenten tai jäsenen asenteesta?"
Jos tanhunopettajana löydät ryhmän jäsenten
odotukset ja oppimistavoitteet, saat niistä rakennettua ryhmällesi kokonaistavoitteet ja aikataulun, joihin ryhmäsi jäsenet sitoutuvat ja ovat halukkaita niitä toteuttamaan, ovat asenteet kunnossa.
Mitä ikä merkitsee opettamiselle ja oppimiselle
Heikkeneekö oppimiskyky vuosien varrella?
Tutkimusten valossa ihmisen kyky muistaa nimiä, vuosilukuja ja yksityiskohtia, eli ns. mekaaninen muisti, todella heikkenee vuosien myötä.
Vastapainona tälle on aikuisen laaja kokemusvarasto ja sen kautta hyvä kokonaisuuksien hahmottamiskyky ja taito tehdä johtopäätöksiä. Aikuiset ovat siis opetustilanteessa nuorempia
huonomassa asemassa, jos oppiminen edellyttää
26 Tanhuvies 2/2015 pienten irrallisten yksityiskohtien muistamista.
Aikuiset ovat kuitenkin nuoria itsenäisempiä ja
pyrkivät voimakkaammin vaikuttamaan omiin
asioihinsa. Opetusta ajatellen tämä merkitsee
sitä, että aikuiset tuntevat itse voimakasta tarvetta kyseiseen harrastukseen, he haluavat vaikuttaa sen sisältöön ja tavoitteisiin ts. sitoutua
niihin. Näin aikuisten opetuksessa yhteispäätösten teko hyödyttää tanhunopettajaa ja koko ryhmää ja merkitsee samalla sitoutuneisuuden ja
yhteisvastuun kasvamista ryhmässä.
Aikuisopetuksen periaatteiden soveltaminen tanhuopetuksessa
Motivaation periaate: Taitava tanhuopettaja ei
jäykästi pitäydy ennakkosuunnitelmassa, vaan
ottaa huomioon tilannetekijät ja muuttaa joustavasti opetustaan niiden mukaan. Motivaation
periaate tarkoittaa sitä, että tanhuopettaja panee
ryhmänsä jäsenet ajattelemaan ja toimimaan ja
että ryhmän jäsenet tuntevat henkilökohtaisesti
saavansa uutta, että he tuntevat voivansa vaikuttaa opetukseen kaiken aikaa ja tietoisuus tavoitteista on kirkas. Pelkän alkuinnostuksen luominen ei ole riittävää. Tanhunopettajan tehtävä ei
ole erotella laiskoja, ahkeria, tyhmiä tai viisaita,
vaan pyrkiä siihen, että mahdollisimman monet
menestyvät harrastuksessaan. Yhteinen maali
kaikille on selkeä tavoite, ja tanhunopettaja laatii kunkin kyvyille sopivan aikataulun ja reitin.
Tanhunopettajan tulee saada kaikki onnellisesti
maaliin, tavoitteeseen. Toiminnan periaate: Toiminnan periaatteella tarkoitetaan opetuksen aikana tapahtuvaa tekemistä, tuottamista, harjoittelemista ja kokemista. Motivaatiota ja toimintaa
TANHUNOPETTAJANA SINUN
TULEE INNOSTAA RYHMÄSI JÄSENET KILPAILEMAAN OMIEN
TAITOJENSA KANSSA — EI KESKENÄÄN.
Kansantanssi
ei käytännössä voi erottaa toisistaan. Ryhmän
jäsenten aktiivisuus on usein virinneen motivaation seuraamusta ja sitä ei pidä tyrehdyttää, vaan
mieluummin kannustaa ja ohjata oikeisiin uomiinsa. Mitä monipuolisempaa toiminta on, sitä
paremmin oppimista tapahtuu. Tanhuryhmässä
toiminta on luonnollinen osa ohjaustapahtumaa.
Palautteen periaate: Palautteen periaatteella tarkoitetaan jatkuvaa palautetta ryhmän jäsenille
edistymisestä. Opeteltavasta asiasta muodostuu
oppimiskokemus vasta sitten, kun ryhmän jäsenet saavat palautetta siitä, oliko toiminta oikeaa
vai väärää. Positiivinen palaute kannustaa aina
yrittämään, ja negatiivinen palautekin kannustaa, kun sen oikein esittää ja kun ryhmän ja tanhunopettajan väliset pelisäännöt ovat selvät ja
kaikkien tiedossa.
Jäsentelyn periaate: Jäsentely periaate edellyttää,
että eri tietojen ja taitojen esittäminen peräkkäin
on suunniteltua. Jäsentelyssä on otettava huomioon, etteivät samantapaiset opeteltavat tiedot ja
taidot sekoitu toisiinsa. Se on siis opetettavan
aineiston jäsentelyä, annostelua, rytmitystä, jaksottelua ja vaiheistusta. Esimerkiksi tietyn asian
oppiminen edellyttää seuraavia vaiheita:
TIEDON VASTAANOTTAMINEN
TIEDON TULKITSEMINEN JA OMAKSUMINEN
SOVELTAMINEN JA HARJOITTELU
Havainnollisuuden periaate: Havainnollisuuden
periaate edellyttää, että opetuksessa käytetään
hyväksi tuttuja ja ajankohtaisia käsitteitä. Opetus aloitetaan ryhmän jäsenten omista kokemuksista, tasosta ja siinä käytetään hyväksi sopivasti
annostellen erilaisia havainnollistamiskeinoja ja
-välineitä. Myös tanhunopetuksessa voidaan
käyttää hyväksi esimerkiksi liitua ja taulua, sanavertauksia, kuvia, erilaisia harjoittelumenetelmiä
ja näyttämistä.
Yhteistyön periaate: Yhteistyön periaate tarkoittaa sitä, että tanhunopettaja ja ryhmän jäsenet
ovat tasavertaisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Yhteistyön luominen on tärkeää nimenomaan aikuisopetuksessa yhteisvastuun ja tavoitteiden vuoksi. Tällöin palaute kaikilta tasaveroisesti on opetustapahtuman ydin.
Tanhunopettaja ryhmänjohtajana
Tanhunopettaja voi valita monenlaisia rooleja
suorittaessaan tehtäväänsä. On kuitenkin hyvä
muistaa, että omaa persoonallisuuttaan ei pidä
muuttaa väkisin eikä yrittää käyttää keinoja, jotka eivät luontevasti sovi itselle. Viime vuosina
on jatkuvasti eri yhteyksissä opetettu, millä tavalla saamme toiset ihmiset reagoimaan meihin
myönteisesti. Tosin sanoen, minkälaiseen kuoreen meidän olisi itsemme käärittävä, jotta olisimme mahdollisimman houkuttelevia. Kuitenkin toisten suhtautumistapa meihin ei ole läheskään niin tärkeä kuin oma suhtautumistapa itseemme. Seuraavassa tarkastelemme minkälaisissa rooleissa tanhuopettajana voi toimia.
Asiantuntijan rooli on tehtäväkeskeinen suhtautumistapa. Mikäli tanhunopettaja toimii vain
asiantuntijan roolista käsin, sanelee tavoitteet ja
vastaa kaikilla muillakin tavoin yksin ryhmänsä
toiminnasta, ohjelmasta ja opetuksen sisällöstä,
on ryhmä nopeasti vaikeuksissa. Kiinnostus vähenee ja osallistuminen ryhmässä muuttuu sattumanvaraiseksi. Tällainen ns. autoritäärinen
menettely aiheuttaa ryhmässä ristiriitoja ja vastarintaa. Tietyissä tilanteissa asiantuntijan rooli
on kuitenkin paikallaan, varsinkin silloin, kun
joudutaan tekemään nopeita päätöksiä tai kun
ryhmä on uusi ja jäsenet eivät vielä tunne toisiaan.
Tanhuvies 2/2015 27 Kansantanssi
Ohjaajan rooli on ryhmäkeskeinen suhtautumistapa. Ohjaajan roolissa tanhuopettaja suhtautuu tasaveroisesti ryhmänsä jäseniin. Hän
tuntee aikuisopetuksen periaatteet ja osaa soveltaa niitä käytäntöön. Ohjaajan roolissa tanhunopettaja pitää tärkeänä yhteisvastuun syntymistä ryhmässä ja kaikki päätökset tehdään sovittujen pelisääntöjen mukaan. Tällaista ryhmäkeskeistä roolia on syytä ryhtyä soveltamaan alusta
alkaen.
Aktivoijan rooli on myös ryhmäkeskeinen suhtautumistapa. Tässä roolissa tanhunopettaja antaa vastuuta yhä enemmän ryhmälleen ohjaukseen ja ohjelmistoon liittyvissä asioissa jne. Tämä rooli ei sovellu käytettäväksi heti uuden ryhmän aloittaessa toimintansa, mutta onnistuu
varmasti ryhmässä, joka on ollut useamman
vuoden yhdessä ja jossa harrastukseen liittyvää
asiantuntemusta ja koulutusta on riittävästi.
Tanhuopettaja on eräänlainen "tilanneohjaaja".
Hänen tulee erilaisissa asiayhteyksissä ja ristiriitatilanteissa kyetä oivaltamaan muuttuvien tilanteiden tuomat asiat, niiden syyt ja mahdolliset seuraukset sekä käyttämään hyväkseen joustavasti erilaisia rooleja. Hänen tulee kehittää
omaa "aikuistaan" ja näin myös auttaa ryhmänsä jäseniä kehittymään. Aikuisen tilassa toimiessaan tanhunopettaja seisoo tukevasti jalat maassa ja pystyy antamaan parhaimman osan itsestään ryhmän toimintaan. Hali hiljaa kaksin tai ryhmässä,
kotona tai treeneissä!
Tanhuvakan paritanssit on vihdoin julkaistu! Vanhojen suosikkien lisäksi levyllä ovat uuden Tanhuvakan
ennen julkaisemattomat tanssit, kuten Knytnävspolska ja Lumparlandstravarin. Levy on suunniteltu
ja toteutettu säestyskäyttöön.
Hinta 20 €
Tilaukset SKY:n toimistolta.
suom@kansantanssinyst.fi
p. 09-441803 28 Tanhuvies 2/2015 Lastennurkka
Sanat sekaisin
TOTEUTUS: Annuli Perheentupa
Oijjoi, laululeikkien ja tanhujen säkeet ovat joutuneet toisistaan eroon! Yhdistä samaan lauluun
kuuluvat sanat. Alkuosan edessä on numero ja loppuosan edessä kirjain. Kun kirjoitat numeroihin
kuuluvat kirjaimet taulukkoon, saat nimen yhdelle laulujen tanhuista.
5. LINTU LENSI OKSALLE, LAULOI NIITÄ NÄITÄ E SORMIEN VÄLISTÄ VÄIPÄSTELLEN HAIKEASTI KATSOIN 8. MATILAISEN KYLÄLLÄ ON REVITTYNÄ NUOTTA 4. YKS’, KAKS’, KOLME, NELJÄ JA VIIS I NYT ON NUORET TANSSIMASSA, RAI RITU RALLAA U TULE, JOUDU OMA KULTA, ETTÄ SAATAIS HÄITÄ 3. RAATIKKOON, RAATIKKOON, VANHAT PIIAT PANNAAN N EIHÄN SIIHEN SYYTÄ OLLUT, REPIVÄT SEN SUOTTA 7. ILLALLA PILKALLA PILKISTIN JA PILKALLA PISTIN PIILOON T MISSÄS ON MUN KULTANI SIIS? N LIISASTA VÄHÄN VÄÄRÄLLISTÄ, KÄÄRÄLLISTÄ, KÄÄNNÄ ITSES YMPÄRI 6. KEHRÄÄTKÄÄMME SILKKILANKAA HIENOMPAA KUIN HIUSKARVA L SILLINPÄITÄ, PAPPILAN HÄITÄ, ROKKA PALOI POHJAAN 2. LENNÄ, LENNÄ LINTUNEN, LENNÄ KULLAN KAULAAN N TUONNE, TUONNE KYÖPELIVUOREN TAA, ETTEI HEITÄ, ETTEI HEITÄ NUORET POJAT SAA 1. HAILII HAILII, SILAKOITA SIENIÄ 1.________ 2.________ 3.________ 4._______ 5._______ 6.______ 7.______ 8.______
Tanhuvies 2/2015 29 Historian havinaa
Historian havinaa:
”Mitkä seikat vaikuttavat ehkäisevästi SKY:n toimintaan?”
Ote Ystävien pöytäkirjasta 5.11.1915, kohta 8:
”Keskusteltiin kysymyksestä "mitkä seikat vaikuttavat ehkäisevästi SKY:n toimintaan?"
Maisteri A.Pulkkisen mielestä oli yhdistysten
aika jo ohi. Ny-
kyajan
ihmiset
ovat liiaksi her-
mostuneita,
vailla
vakavampia har-
kaikkia
rastuksia;
kaipaavat
hetvain
ken lapsia, jotka
eläviä kuvia yms.
Ystävien tulisi toimeenpanna lyhyitä kursseja,
joissa opeteltaisiin vain muutamia tansseja.
Fanni
Mikkola
huomautti,
että
SKY:llä oli ollut
vaikeampiakin
aikoja
harjoituksissa
jolloin
oli ollut ainoaskeä.
Näistäkin
taan 3-4 henajoista oli selvit-
ty. Rohkeutta vaan ja enemmän tarmoa ja luottamusta tulevaisuuteen! Asko Pulkkisen mielestä olisi myös Ystävien saatava uusi läheisempi, toverillisempi henki ja parempi järjestys
harjoituksissa.”
KUVAT: SKY:n arkisto, tausta Jutta Jaakkola
30 Tanhuvies 2/2015 Järjestoasiat
Jäsenhinnasto SKY Norm. hinta jäsenhinta Tanhuvakka Tanhuvakan sävelmistö Lauluvakka Tietovakka 2 Tietovakka 3 Vironvakka, teks osa Vironvakka sävelmistö Old Finnish Folkdances Kansantanssi aa eena ja ajanvie eenä Ilokerä Purpurikirja Purpurikirja, sävelmistö Katrillaten 1 CD Katrillaten 2 CD 75,00 € 60,00 € 5,00 € 5,00 € 5,00 € 10,00 € 5,00 € 7,00 € 10,00 € 12,00 € 11,00 € 8,00 € 20,00 € 20,00 € 63,00 € 50,00 € 4,00 € 4,00 € 4,00 € 8,00 € 4,00 € 6,00 € 8,00 € 10,00 € 9,00 € 7,00 € 17,00 € 17,00 € Norm. hinta jäsenhinta Tanssilys ‐kansio Tanssiperinne elää Tanhuaskelikot Ohjaajan opas Työkirja värillinen Kansallispukukuvasto Lasten ja varhaisnuorten ohjelmisto CD Vipinää varpaissa Vipinää varpaissa leikkiohje Ku naa kengissä CD Seuratansseja CD Juhla ja salonkitansseja 35,00 € 3,00 € 10,00 € 3,50 € 5,00 € 2,50 € 15,00 € 15,00 € 5,00 € 15,00 € 20,00 € 20,00 € 30,00 € 2,50 € 8,00 € 3,00 € 4,00 € 2,00 € 13,00 € 13,00 € 4,00 € 13,00 € 17,00 € 17,00 € Jäsenhinnasto KTNL Lasten nurkan vastaus:
LINTUNEN
1. Hailii, hailii, silakoita sieniä. L Sillinpäitä, pappilan häitä, rokka paloi pohjaan.
2. Lennä, lennä lintunen, lennä kullan kaulaan. I Nyt on nuoret tanssimassa, rai ritu rallaa.
3. Raatikkoon, raatikkoon vanhat piiat pannaan. N Tuonne, tuonne Kyöpelinvuoren taa, ettei heitä,
ettei heitä nuoret pojat saa.
4. Yks’, kaks’, kolme, neljä ja viis. T Missäs on mun kultani siis?
5. Lintu lensi oksalle, lauloi niitä näitä. U Tule, joudu oma kulta, että saatais häitä.
6. Kehrätkäämme silkkilankaa hienompaa kuin hiuskarva. N Liisasta vähän väärällistä, käärällistä,
käännä itses ympäri.
7. Illalla pilkalla pilkistin ja pilkalla pistin piiloon. E Sormien välistä väipästellen haikeasti katsoin.
8. Matilaisen kylällä on revittynä nuotta. N Eihän siihen syytä ollut, repivät sen suotta.
Tanhuvies 2/2015 31 Kansallispukupörssi
Myydään Kokkolan kansallispuku, koko M/L: liivipuku, pusero, essu, huivi ja päänauhat. Puku on 60-luvun lopulta, käsityönä kudottu ja myös enimmältä osin käsin ommeltu. Erittäin hyvässä kunnossa, käytetty hyvin harvoin.
anja.aartelo@kymp.net
0503810553
Myydään uuden veroinen, vain pari kertaa käytetty Munsalan
puku kokoa 42 muuton takia edullisesti.
Tiedustelut juhannukseen asti: Eileen 046-5252 599
Myydään siisti, hyväkuntoinen ja tarkasti ommeltu (Viipurin
läänin) Pyhäjärven pitkä kansallispuku. Itse kudottu hamekangas. Sääntöjen mukaan tehty, käytetty kuoron esiintymisasuna.
Hameosan ja hartuuksien yht.kohdassa ympärysmitta 108 cm,
pituus olkasaumasta helmaan 140 cm. Koko n. 44-46. Puseron
pituus 65 cm, hihan 52 cm ja esiliinan 82 cm. Lappavyö ja vyölliset, päähineenä nastallinen säppäli, koru hopeinen paljinsolki
sekä pukuun kuuluvat vaaleat polvisukat ja (sukkahousut). Hintapyyntö 700 € / sopimuksen mukaan.
Yht.otot numeroon 0503252257 mielellään klo 16.00 jälkeen. Armi Haapamäki / Pori.
32 Tanhuvies 2/2015 Kansallispukupörssi
Myytävänä kaunis, hyväkuntoinen Kaukolan kansallispuku, koko 34 - 36.
Mukana kaksi paitaa. Hintapyyntö 400 €.
Yhteystiedot Riitta Raimoranta, puh. 040 5055443
Myytävänä Keravan kansallispuku, valmistettu käsityönä Keravan kansalaisopiston kurssilla. Hyvin säilytetty ja vähän käytetty.
Puku kokoa 38-40
hame (vyötärö 72-76 cm, pituus 88 cm)
Liivi, pusero, essu, tasku, tykkimyssy sekä Kalevalakorussa teetetyt keramiikkahelmet
Hintapyyntö 650 euroa, tee tarjous!
yhteydenotot sähköpostilla
email: tuulahartola@gmail.com tai puhelimitse 0440 240952
Myydään vanha Karjalan puku ja KeskiKarjalan (Sortavalan) puku. Hinnat tarjousten mukaan.
Tiedustelut: Kristiina Viik 0415466783,
kristiina.niemela@hevoshierontapalvelu.fi
Myydään hyväkuntoinen Perä-Pohjolan puku kaikkine osineen (myös huivi ja tykkimyssy). Koko
noin 42. Hintapyyntö 450 € tai sopimuksen mukaan.
Tiedustelut: Hilkka Johnsson 0400 430815 (Helsinki)
Tanhuvies 2/2015 33 Tapahtumakalenteri
Huhtikuu
25.4.
Pelimanniyhtyeitten SM-kilpailut
Kesäkuu
13.—14.6. Rieväkylän Rimppa, Tampere
15.6.
Espafolk, Helsinki
19.6.
Seuraaren Juhannusvalkeat
22.—28.6. Haapavesi Folk Music Festival
26.—28.6. Finlandssvenska Spelmansstämmän
Heinäkuu
3.—4.7.
Kihaus Folk Music Festival
6.—12.7.
Kaustinen Folk Music Festival
14.—19.7. NORDLEK 2015, Viborg, Tanska
Elokuu
5.8.
Kansallispuvun päivä. Kansallispuku 130 vuotta.
Kansallispukujen tuuletuspiknikkejä ympäri
Suomen niemen
8.8.
Kansallispukujen tuuletuspiknik, Seurasaari, Helsinki
22_.—23.8. Pohjan ohjelmistokurssit
Syyskuu
10.9.
Tanhuviesti 3/2015 ilmestyy
34 Tanhuvies 2/2015