Taavi Ehrpais on harvinaisuus Virossa – hän on

Transcription

METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 8. LOKAKUUTA 2015 • Nro 19 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933
Virolaisella
palstalla
Sivut 10–11
XXXXXXX XXXXXX
Taavi Ehrpais on harvinaisuus Virossa –
hän on yksityinen suurmetsänomistaja.
Uutinen: Syrjäseudut saavat jättipotin ›› sivut 2–3 Puukauppa: Tukkipuulla on menekkiä ›› sivu 12
Metsänhoito: Laatumäntyä eri-ikäiskasvatuksella ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Tehokas mönkijä ›› sivu 22
2
a
j
a
s
s
a
8. LOKAKUUTA 2015 u NRO 19
LYHYET
Luottolaitoksille
helpompi pääsy
metsävaratietoihin
Maa- ja metsätalousministeriössä
valmistellaan muutosta metsävaratietoja koskevaan lakiin. Nykyisen
lain mukaan metsätietojärjestelmän
julkisia tietoja voidaan luovuttaa
metsätalouteen liittyvää kaupallista tarkoitusta varten maanomistajan luvalla. Lakia aiotaan muuttaa
niin, ettei maanomistajan suostumusta tarvita, jos tiedot luovutetaan luoton myöntämistä tai valvontaa varten.
MTK: Soidensuojelu
etenee vapaaehtoisesti
Syksyllä valmistuva soidensuojelun
täydennysohjelma ei tuo yksityismaille pakkosuojelua, vaan suojelu
toteutetaan vapaaehtoisesti, MTK
kertoo. Sopimuksia tehdään valtion
rahatilanteen mukaan, tällä hetkellä rahaa on niukasti käytettävissä.
Ohjelmaan on valittu 750 valtakunnallisesti merkittävää suota. Näiden yhteispinta-ala on 117 000 hehtaaria, josta noin 30 000 on valtion
omistuksessa.
Järjestöt vetoavat
Metson puolesta
Metsäteollisuus ry, MTK, Suomen
luonnonsuojeluliitto ja WWF arvioivat. Järjestöt vetoavat yhdessä
hallitukseen Metso-ohjelman jatkuvuuden turvaamiseksi.
Järjestöjen mukaan suunnitellut
leikkaukset olisivat haitallisia niin
teollisuuden, maanomistajien kuin
ympäristönkin kannalta.
Metsäteollisuuden
vienti vahvasti plussalla
Suomen tavaravienti pysytteli heinäkuussa ennallaan. Tullin tilastojen mukaan viennin arvo oli heinäkuussa 4,4 miljardia euroa, vain
vajaat puoli prosenttia enemmän
kuin vuotta aiemmin.
Metsäteollisuustuotteiden vienti
kasvoi heinäkuussa kuitenkin pirteästi kaikissa tavararyhmissä, peräti kahdeksan prosenttia. Paperin
ja kartongin vienti kasvoi vuodentakaisesta viisi prosenttia, sahatavaran kolme prosenttia ja vanerin
12 prosenttia. Paperimassan vienti
nousi 27 prosenttia.
Otso yhtiöitetään
ensi kesänä
Metsäpalveluja tarjoava Suomen
metsäkeskuksen yksikkö Otso yhtiöitetään ensi vuoden heinäkuun alussa, maa- ja metsätalousministeriö ja
valtioneuvoston kanslia esittävät.
Alun perin Otso piti irrottaa Metsäkeskuksesta jo tämän vuoden kuluessa. Lainmuutos on kuitenkin
päätetty hyväksyttää EU-komissiolla, minkä takia tarvitaan noin puoli
vuotta lisäaikaa.
Jättipotti maaseu
Toteutuneet ja tulevat selluinvestoinnit merkitsevät satojen
miljoonien eurojen rahavirtaa rintamaiden ulkopuolelle.
MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva
S
tora Enso liputti äskettäin
näyttävästi ensimmäisen, Varkauden uudelle kartonkitehtaalle menevän mäntykuitupuukuorman lähtöä metsästä. Jatkossa
tehtaalle lipuu puutavara-auto keskimäärin 13 minuutin välein.
Vuoden loppuun mennessä käynnistyvä kartonkikone ja uuteen uskoon viritetty sellutehdas lisäävät
havukuitupuun käyttöä noin miljoonalla kuutiometrillä vuosittain. Se
tuo vipinää Savon puunhankintaan.
Ykköskuorman sai kyyditä Kuljetus Herrasen jyhkeä puutavara-auto. Kuljettaja Ari Herranen mätti
karikoiden välit täyteen mäntykuitupuuta Varkauden kaupungin hakkuutyömaalta ja lipui metsätietä
kohti tehdasta.
Juhlakuorman ajomatka jäi muutamaan kilometriin. Muutenkin
puut pyritään hankkimaan mahdollisimman läheltä, enimmillään
160 kilometrin säteellä Varkaudesta.
Stora Enso Metsän ostojohtaja
Esa Ojalan mukaan puunhankinnan lisäys heijastuu laajalti myös
Varkauden hankinta-alueen ulkopuolelle.
”Savosta on viety puuta etelän
tehtaisiin. Nyt tämä loppuu, joten
puunhankintaa tehostetaan myös
Etelä-Suomessa.”
Kaikkiaan Varkaus nielee uuden
tehtaan käynnistyttyä 2,1 miljoonaa
kuutiota havukuitupuuta.
Ensi vuonna Varkauden sahan
yhteyteen valmistuva liimapuutehdas tarvitsee lisäksi 250 000 kuutiota kuusi- ja koivutukkia.
”Silloin Varkauden puunkäyttö
kohoaa tasolle, jossa oltiin ennen
paperikoneiden lopettamista”, Varkauden tehtaanjohtaja Jarkko Tehomaa kertoo.
Pidemmät pinot
Stora Enson ja muiden yhtiöiden investoinnit lisäävät kuitupuun käyttöä jo ensi vuonna kolmella miljoonalla kuutiometrillä. Määrä vastaa
yhden suuren sellutehtaan puun
tarvetta.
Metsä Fibren uuden sellutehtaan
käynnistyminen Äänekoskella parin
vuoden päästä korottaa kuitupuun
tarpeen yhteensä seitsemän miljoonaa kuutiota nykyistä suuremmaksi.
Tarvittavan kuitupuumäärän saamiseksi hakkuita on lisättävä kymmenellä miljoonalla kuutiometrillä,
koska puhtaita kuitupuuleimikoita
ei ole tarjolla tarvittavaa määrää.
Ylijäämä on tukkia.
Hurjasta tavoitteesta huolimatta Ojala ei lupaa korotuksia kuitupuun kantohintoihin.
”Pinojen piteneminen tuo metsänomistajille lisää tuloja. Samalla
puuntuotannon edellytykset paranevat, kun harvennukset voidaan
aina tehdä oikeaan aikaan.”
Ojala laskee, että Varkauden miljoonan kuution kuitupuun käytön
lisäys tuo haja-asutusalueille 50–
60 miljoonan euron lisätulot vuodessa. Niistä puolet on kantorahoja
ja loput korjuun ja kuljetusten tuloja. Samalla puunhankintaan syntyy 200 lisätyöpaikkaa.
”Kymmenen miljoonan kuution
lisähakkuut merkitsevät noin puolen miljardin euron tulovirtaa pääosin haja-asutusalueille. Se on merkittävä summa.”
Toiveissa ennakkovero
Ojalan mukaan puunhankinnan lisäys edellyttää kesäaikaisten hakkuiden yleistymistä.
”Tarkoituksemme on lisätä myös
kuusikoiden kesäaikaisia harvennuksia. Kantavilla mailla se onnis-
ajassa
Edellinen suurinvestointi
ei tue odotuksia
Äänekosken uuden
sellutehtaan
tuomasta kuitupuun
hinnannoususta.
MIKKO RIIKILÄ
dulle
tuu kun hakkuutähteet kasataan
ajourille.”
Hän toivoo myös metsäpolitiikan
keinovalikoiman terävöittämistä.
Hallituksen jo lupaamien tierahojen sekä metsätilojen sukupolvenvaihdosten tehostamisen ja yrittäjämäisen metsätalouden lisäksi
verotus tulisi valjastaa puunhankinnan tueksi.
”Puun myynnin ennakkovero ei
olisi lisäkustannus metsänomistajille, mutta se kannustaisi myymään
puuta”, Ojala toteaa.
FA KTA
Aaltopahvin pintaa
»»Kartongin tuotantoon
uudistettu entinen paperikone tuottaa aaltopahvin
pintapahvia, lineriä.
»»Raaka-aineesta kaksi
kolmasosaa on mäntykuitupuuta, loput kuusta.
»»Uusi kartonkikone tuottaa
vuodessa 390 000 tonnia
lineria.
»»Investoinnin arvo oli kaikkiaan 110 miljoonaa euroa.
Suurinvestoinnit selluntuotantoon ja
erityisesti ja Äänekoskelle valmistuva uusi sellutehdas ovat nostaneet metsänomistajien toiveita kuitupuun hinnan vahvistumisesta.
Ainakaan historiasta ei toiveille löydy katetta. Edellinen kokonaan uusi sellutehdas
rakennettiin Raumalle 1990-luvulla. Silloinen Metsä-Rauman, nykyisin Metsä Groupin Metsä Fibreen kuuluva tehdas käynnistyi keväällä 1996.
Sitä ennen läntisen Suomen mäntykuitupuumarkkinat kärsivät lähikysynnän puutteessa. Rauman vanha sellutehdas lopetettiin vuonna 1991.
Raumalle valmistunut tehdas vahvisti
kuitupuun vuotuista kysyntää kolmella miljoonalla kuutiolla. Luonnonvarakeskuksen,
Luken tilastot osoittavat, ettei se siivittänyt
Satakunnan kantohintoja nousuun muun
Suomen tasoon verrattuna.
Luken tutkija Jussi Leppäsen laskelma
osoittaa, että 1990-luvun alkuvuosina Satakunnan kantohinnat olivat aavistuksen
alemmat kuin muualla Suomessa.
Uuden tehtaan myötä erotuksen etumerkki muuttui, mutta pysyi pienenä. Keskimäärin ero muuhun Suomeen oli alle
puoli euroa. Ajoittain mäntykuitu oli uu-
den tehtaan käynnistyttyäkin muun maan
hintatason alapuolella.
Kuitupuun ostomäärät kohosivat. Pahimmillaan vuosina 1991–93 Satakunnassa ostettiin kuitupuuta kuukausittain vain
muutamia tuhansia kuutiota. Tehtaan käynnistyttyä ostomäärät asettuivat kymmeniin
tuhansiin kuutioihin.
Tehtaan lähellä ei saa
huippuhintaa
Leppäsen mukaan tehtaiden lähistöllä kilpailu puusta on vähäistä.
”Puun kuljetusmatka kilpailevalle laitokselle on pitkä. Näin ollen kilpailijoillakaan ei ole toisen tehtaan lähialueella varaa maksaa puusta enempää.”
”Tilanne olisi toinen, jos kilpailija valmistaisi samasta raaka-aineesta toisenlaista tuotetta, josta saatava kate mahdollistaa
puunhankinnan korkeammalla hinnalla pitkänkin kuljetusmatkan takaa.”
Leppänen muistuttaa, että 1990-luvulla
kantohintojen muodostuminen ei perustunut vapaaseen kilpailuun.
Osin puun hinnasta sovittiin laillisesti ostaja- ja myyjäpuolen kesken. Lisäksi kuitupuun kantohintoja junailtiin metsäyhtiöiden laittomassa ostokartellissa.
Ei suurta heittoa
Kantohintaero, Satakunta–koko maa
€
2,0
1,5
JUSSI COLLIN
Metsäteollisuuden kasvavan puuntarpeen tyydyttämiseen on useita keinoja.
Konsulttiyhtiö Pöyryn selvityksen mukaan
kehitettävää löytyy niin puumarkkinoilta,
metsäpolitiikasta kuin liikennepolitiikasta.
Puumarkkinoiden toimivuutta voitaisiin parantaa puukuljetuksia optimoimalla, puunkäyttäjien puunvaihtopörssillä sekä
uusilla puun hinnoittelumalleilla. Selvityksen mukaan esimerkiksi runkoja rungonosahinnoittelun laajemmalla käytöllä saataisiin parannettua puun hinnan ja
jalostusarvon yhteyttä sekä lisättyä loppukäytön läpinäkyvyyttä. Uusia hinnoittelu-
AJASSA
Savolaissuupaltti
taitaa rahankeruun
Sivu 5
Kantokäsittely
ei katoa mihinkään
Vaikka kemeratuki on
poistumassa, juurikääpää
täytyy edelleen torjua.
Sivut 6–7
Uutta tarjontaa
istutusputkiin
Sivu 7
Valio pahoinpiteli
uusia harvennuksia
Sivu 8
1,0
0,5
METSÄSTÄ
0,0
Alppihirvet talvella
aitojen taakse
-0,5
-1,0
-1,5
Sivut 16-17
Rauman uusi
tehdas käynnistyi
1990
1996
2006
Lähde: Ympäristö.fi
Pöyryltä ohjeet
puumarkkinoille
Kehitettävää löytyy
niin puumarkkinoilta,
metsäpolitiikasta kuin
liikennepolitiikasta.
tässä nume rossa
Petteri Kivimäki
Ensimmäinen
mäntykuitukuorma
lähdössä Stora
Enson uudelle
kartonkitehtaalle
Varkauteen.
Historia ei
lupaa hintapiikkiä
3
tapoja tulisi soveltaa etenkin aktiivisesti
puuta myyvien metsänomistajien kanssa
käytävään kauppaan.
Puun myynnin lisäämisessä avainasemassa on metsänomistusrakenteen
kehittäminen sukupolvenvaihdoksia
nopeuttamalla. Yrittäjämäisen metsätalouden edellytyksiä tulisi parantaa tasavertaistamalla eri metsänomistusmuotojen kohtelua verotuksessa.
Myös neuvontaa pitäisi kehittää, erityisesti tulisi korostaa uuden metsälain suomia
mahdollisuuksia metsänhoidossa. Koska
biomassan kysyntä tulee kasvamaan, olisi
selvitettävä puubiomassan lisäämismahdollisuudet niin metsämaalla kuin muissa
maaluokissa. Liikennepolitiikassa olennaista on kuljetusten kustannustehokkuuden
parantaminen. Yksikkökustannuksia saataisiin alas lisäämällä suurten ajoneuvojen
käyttöä puukuljetuksissa erityisesti pitkillä matkoilla. Lisäksi pitäisi kehittää muun
muassa terminaaliverkostoa.
Tutkijalla on
omat konstinsa
Anneli Jalkanen tuo
tieteen näkökulman niin
verkkokeskusteluun kuin
metsänhoitoon.
Sivut 18–19
Säästöt kouraisevat
Metso-ohjelmaa
Sivu 20
Puolukkaa pukkaa,
kun paikka on oikea
Sivu 23
PILKKEITÄ
Omintakeinen
hirvikarkotin
Sivu 24
Häätöyritykset
eivät purreet
Tarhoilta ja itärajan takaa
levinnyt minkki tuli Suomeen
jäädäkseen.
Sivu 25
Uitosta Lönnrotin
Kalevalan malliin
Sivu 26
Naapureilla eri tyylejä
metsänhoidossa
Sivu 28–29
4
ajassa
ME TSALEHTI.FI
VERKKOKESKUSTELU
”Hämärästi palautuu mieleen
aika Metsähallituksen jätkänä. Silloin vesuri oli taimikonhoidon työkalu. Jossakin vaiheessa työnjohtaja perusteli,
että pitkään kantoon katkaistu
vesa lahoaa nopeammin kuin
lyhyeen kantoon.” Harrastelija
”Yleensä jätän raivatessa lehtipuille 30–40-senttisen kannon. Jos tarvitsee tehdä uusi
raivaus, on huomattavasti nopeampaa sahata vanhat kannot poikki vesoineen kuin ruveta erikseen poistamaan
moninkertaista runkomäärää.”
Puun takaa
”Kun heti sotien jälkeen pikkupoikana olin naapurille kaatamassa pellonraivausalueelta
lehtipuuvesakkoa, piti hakkuu
tehdä nimenomaan pitkään
kantoon.
Maatalousneuvoja
kertoi pitkien kantojen lahoavan nopeammin ja vesomisen
olevan vähäisempää. Kyllä se
ainakin sillä paikalla piti paikkansa.” Aukusti
”Kannattaa jättää pitkät kannot raivatessa. Ei kuitenkaan
niin, että kantoon jää lehtipuissa oksia. Vesominen kun
saa siten liikaa mahdollisuutta
kasvuun.” Pinsiön vaari
”Itse jätän leppään 40 sentin
kannon, kolmen vuoden päästä sen saa potkaisemalla nurin.
Pihkapuu taas kuolee, kunhan
vaan jostakin katkoo. Paju on
minusta paras. Sitä ei saa tapettua millään.” Suden jälki
”Paju pitää mieluiten kiskoa
pois maasta juurineen, mikäli kärsivällisyys riittää (jotkut
myrkyttää), eikä sekään lopeta pajun elämää, mutta vähän hidastaa. Jos jätät vaikka kahdeksan sentin tyngän,
saat seuraavaksi kesäksi siihen
kahdeksan raippaa riesoiksi.”
Kisi
gallup
Oletko maksanut vapaaehtoisen menekinedistämismaksun?
236
ajia
sta
va
Ei
56%
Kyllä
44%
Uusi kysymys:
Oletko tyytyväinen saamiisi
metsäpalveluihin?
Osallistu kyselyyn osoitteessa
www.metsalehti.fi
PÄÄK IRJ OIT US
Juurikääpä otettava tosissaan
Kestävän metsätalouden rahoituslain eli kemeran
uudistaminen on osoittautunut varsinaiseksi kovan
onnen hankkeeksi. Kun uusi laki vihdoin monen yrityksen
jälkeen tuli kesäkuussa voimaan, se joudutaan saman
tien avaamaan uudelleen.
Pykälien sisältö on harkittava vielä kerran, koska hallituksen päättämät säästöt leikkasivat niin ison siivun
valtion tuesta metsätaloudelle.
Parhaillaan lausuntokierroksella olevasta lakiesityksestä on poistettu kokonaan kaksi työlajia, joista toinen
on juurikäävän torjunta.
Vaikka kantokäsittelyn tuki poistuu, valtio lupaa pitää huolta metsien terveydestä. Metsätuholakiin on
tarkoitus lisätä pykälä, joka velvoittaa metsän hakkaajaa huolehtimaan juurikäävän torjunnasta. Jo nykyisellään metsien sertifiointi edellyttää, että riskialueilla kannot suojataan hakkuissa, mutta laki antaa metsille vielä
vahvemman suojan.
♦♦♦
Juurikääpä on huolestuttavasti levinnyt entistä laajemmalle alueelle Suomessa. Jos puuta hakattaisiin vain
talvisin, taudin uhka olisi paljon pienempi, mutta paluuta vanhaan ei ole. Päinvastoin, puunkäytön lisääntyessä
paine kesäkorjuuseen kasvaa.
Riskiä lisää myös ilmaston lämpeneminen, jonka seurauksena myrskytuhot lisääntyvät. Viimeksi viikko sitten
Valio-myrsky avasi uutta tartuntapintaa itiöille.
♦♦♦
Juurikäävän torjunta on entistä tärkeämpää, ja varsinkin
niissä metsissä, missä tuhosientä ei vielä ole. Metsänomistajan on voitava luottaa siihen, että korjuusta huolehtivat
metsäammattilaiset kantavat vastuuta metsien terveydestä. Vaikka metsänomistaja viime kädessä hyötyy
juurikäävän torjunnasta, siitä on etua
koko kansantaloudelle, kuten eräs
puunostaja totesi äskettäin Metsälehden haastattelussa.
ELIISA
KALLIONIEMI
Torjunta-aineen levittämisestä vastaavat käytännössä
koneyrittäjät. Tähän asti valtion tuki on määritellyt
korvaustason, mikä yrittäjien mielestä ei ole kattanut
kustannuksia. Toivottavasti uusi tilanne antaa puunostajien ja -korjaajien neuvotteluille paremman pohjan.
päätoimittaja
eliisa.kallioniemi@
metsalehti.fi
NÄKÖKUL MA
S I TAAT T I
Raivaaja viihtyköön viileässä
Ruotsalaistiedon mukaan puita lahottava juurikääpäsieni voi tarttua jopa
kaksi senttiä leveään kantoon. Näin ei
juuri tapahdu luonnonoloissa, mutta
teoriassa lähes jokainen kanto on riski.
Kannosta sieni leviää juuristoon ja
vieressä oleviin eläviin puihin.
Juurikäävän leviämistä ehkäisevää
kantokäsittelyä tehdään energiaharvennuksista lähtien. Ruotsalaistutkimus panee kuitenkin miettimään.
Useita senttejä paksuja havupuita kat-
kotaan jo taimikon harvennuksessa.
Onneksi taimikonraivaaja voi aina
luottaa sieni-itiöiden luonnolliseen
torjujaan: kylmään ilmaan. Raivaussaha kannattaa käynnistää keskimäärin marras-huhtikuussa, jolloin ilmassa ei itiöitä ole.
Kun kelit taas lämpenevät, muut sienet ehtivät juurikääpää aiemmin kiinni kantoon ja haitallinen laho ei leviä.
VALTTERI SKYTTÄ
Myrskytuhojen
määrään vaikutti se, että puut
olivat myrskyalueella suurimmaksi osaksi
vielä lehdessä ja lisäksi maaperä oli kostea ja
roudaton.”
Meteorologi
Tuomas Bergman
Ilmatieteenlaitokselta
arvioi viime perjantain
Valio-myrskyä.
LUK IJAKUVA
Kelpo pino
mäntykuitua
”Leimikko aloitettu
heinäkuun lopulla,
pinta-alaa runsas 40
hehtaaria. Kuvassa
vajaan parin viikon
kapulat.
Suorittava porras
Lukijoiden kuvat osoitteessa
metsalehti.fi/Metsalehti/
Lukijoiden-kuvat.
Voit myös lähettää kuvasi
sähköpostilla osoitteeseen
lukijoilta@metsalehti.fi.
Julkaistuista kuvista
maksamme 50 euroa.
Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio
p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi
ajassa
5
AJA N KOHTA I N EN
20 vuotta
metsäalan
puolesta
Menekinedistämismaksulla on tuettu
niin koululaisten metsäretkiä kuin
puurakentamistakin.
LIINA KJELLBERG, teksti
PETTERI KIVIMÄKI, kuva
M
etsä Groupin metsäasiantuntija Pauli Leikas ei
anna noin vain periksi.
Jos metsänomistaja empii menekinedistämismaksun kanssa,
hän alkaa keskustella.
”Kerron, mitä kaikkea maksulla on rahoitettu: koululaisten
metsäretkiä, Metsämuseo Luston näyttelyitä, puurakentamista”, Leikas luettelee.
Menekinedistämismaksu on
puukaupan yhteydessä perittävä
vapaaehtoinen maksu. Maksuista saaduilla varoilla rahoitetaan
Suomen Metsäsäätiön toimintaa.
Säätiön tavoitteena on metsäalan
toimintaedellytysten turvaaminen, puun käytön lisääminen ja
metsäalan tutkimuksen rahoittaminen. Tavoitteitaan säätiö toteuttaa myöntämällä apurahoja.
Metsäsäätiö täyttää tänä
vuonna 20 vuotta. Lokakuussa
järjestettäviin juhliin on kutsuttu
menekinedistämismaksujen keruussa ansioituneita. Pauli Leikas on heistä yksi.
Alku kankea
Leikkaalla on takanaan lähes 40
vuotta puukauppaa Etelä-Savossa. Menekinedistämismaksua hän on kerännyt kaikki ne
20 vuotta, kun sitä on kerätty.
”Aluksi maksua oli vaikea yhdistää puukauppaan. Metsänomistajat ajattelivat, että se on
keino viedä heiltä rahaa. Nykyään suhtautuminen on pääosin myönteistä”, Leikas kertoo.
Menekinedistämismaksua
maksetaan pystykaupoissa 0,2
ja hankintakaupoissa 0,1 prosenttia puukaupan arvosta, vähintään kuitenkin kahdeksan
euroa. Maksu on verovähennyskelpoinen. Jos metsänomistaja
maksaa maksun, sitoutuu myös
puunostaja maksamaan samansuuruisen summan.
”Moni maksaa mielellään 20–
30 euroa. Jos maksu nousee yli
FA KTA
Suomen
Metsäsäätiö
Kun Pauli Leikas tekee puukauppoja, otetaan puheeksi aina
menekinedistämismaksu.
50 euroon, alkaa summa tuntua
liian suurelta”, Leikas kertoo.
Kaikkien etu
Menekinedistämismaksu maksetaan vuosittain noin 40 prosentista puukauppoja. Viime
vuonna maksuja kertyi 1,9 miljoonaa euroa.
Niistä metsänomistajista, joiden kanssa Leikas on tehnyt
puukaupat, 60–70 prosenttia on
maksanut maksun.
”Tällainen suupaltti savolainen osaa perustella hyvin, mutta etunani on myös se, että olen
tehnyt puukauppaa kauan. Kun
metsänomistajat tuntevat hyvin,
on helpompi kerätä maksuja.”
Leikas toivoo, että muutkin
metsänomistajien kanssa tekemisissä olevat kertoisivat menekinedistämismaksusta.
”On kaikkien etu, että suomalainen puu käy kaupaksi”,
hän sanoo.
»»Perustettu vuonna 1995
»»Rahoittaa toimintaa,
joka vahvistaa metsäelinkeinon elinvoimaa.
»»Varat menekinedistämismaksuista.
»»Jakanut apurahoja 30
miljoonaa euroa.
»»Rahoituskohteita mm.
koululaisten Metsävisa,
Lahden Sibeliustalon
kohdennettu keräys
ja puurakentamisen
professuuri Aalto-yliopistoon.
KOLU MN I
Kuinka pitkä aika
on ikuisuus?
Kukaan ei elä loputtomasti. Vaikka tiede edistyy kukonaskelin niin epäilen silti, että aikani metsänomistajana
on rajallinen.
Ei ikuisuutta ole metsässäkään. Metsänomistajana
näen, että kasvillisuus muuttuu koko ajan. Ajatus metsän
suojelusta, jossa luontoarvot säilyvät halutunlaisina
ikuisuuteen, on kummallinen. Joko pitää hyväksyä
muutos tai tehdä kirveen kanssa töitä luontoarvojen
säilyttämiseksi.
Luonnonsuojelun arvotkaan eivät ole ikuisia. Käsitys
tärkeistä suojeluarvoista elää ja muuttuu sekä tietämyksen lisääntyessä että kokonaistilanteen muuttuessa.
Mikä nyt on uhanalaista ja tärkeää, ei välttämättä ole
sitä huomenna ja päinvastoin.
Vielä vähemmän ikuisuutta on poliittisilla päätöksillä.
Painotukset ja tärkeysjärjestykset vaihtelevat nopeasti,
ja tapahtumat maailmalla sotkevat hyvät suunnitelmat.
♦♦♦
Ikuisuusasiat tulevat mieleeni aina, kun olen tekemisissä
metsien suojelusopimusten kanssa. Niissä yleensä
ehdotetaan ikuista sopimusta. Ymmärrän halun tehdä
riittävän sitovia sopimuksia, mutta kuinka sitova on
ikuinen sopimus? Onko se sitovampi kuin 50:n tai 100
vuoden sopimus? Siitä lyön ainakin vetoa, että ikuinen
sopimus tulee tuottamaan epäselvyytensä vuoksi riitoja.
Ikuisuus kummittelee mielessäni myös siksi, että
yhdistelmä ikuinen sopimus ja kertakorvaus ei ole
oikeudenmukainen eikä motivoiva metsän seuraaville
omistajille. Siinä sopimustavassa yksi metsänomistaja
menee ja kuittaa suojelusta kertakorvauksen ja jättää
tulevat omistajat nuolemaan näppejään.
Miksi tämä kaikki tuli mieleeni juuri nyt? Siksi, että
poliittiset suhdanteet ovat taas kerran muuttuneet, ja
metsien suojeluohjelma Metson rahoitusta leikataan.
Metsien suojelusopimukset ja niihin liittyen erityisesti
Metso-rahoitus ovat tärkeitä koko metsäalalle. Siksi on
huono uutinen, että rahoitusta leikataan. Mutta asialla
voi olla myös hyviä vaikutuksia. Leikkaukset pakottavat
kääntäämään lisää kiviä Metso-rahojen vaikuttavuuden
takaamiseksi.
♦♦♦
Muutama keino nousee heti mieleeni. Suojelusopimuksista tulee siirtyä hoitosopimuksiin. Suojelusopimuksissa paino on ollut metsätalouden rajoituksilla,
hoitosopimuksissa painotus olisi luontoarvoissa ja
niiden ylläpidossa, kehittämisessä, osapuolien vastuissa
ja hoidon rahoituksessa.
Kertakorvauksista pitää päästä juokseviin, metsän
kasvuun pohjalta laskettuhin korvauksiin. Juokseva
korvaus – oli se sitten vuoden tai vaikkapa kymmenen
vuoden välein maksettava – on tulevien metsänomistajien motiivin kannalta tärkeä. Lisäksi se jakaa suojelun
kulut pidemmälle aikavälille.
Sopimuksien kestossa epäselvä ikuisuus tulee muuttaa
paremmin määritellyksi kestoajaksi irtisanomisehtoineen.
Uudistettu suojelumalli toteuttaisi paremmin suojelun
perimmäisen tavoitteen – luontoarvojen edistämisen.
Toinen ajankohtainen etu olisi se, että budjetin pienenevillä Metso-rahoilla saataisiin alulle aiempaa suurempi
määrä suojelupinta-alaa. Lisää vaikuttavuutta vähemmällä rahalla.
Jaakko
Temmes
Kirjoittaja on
helsinkiläinen
metsänomistaja ja
metsäsijoittaja.
6
ajassa
HAASTATTELU
Luonnonvarakeskuksen Vantaan yksikön pihamaalla on esimerkki juurikääpätuhosta. Männynjuurikäävän aiheuttama tyvitervastauti tappoi männyn. Myös vieressä ollut koivu kuoli.
Kantokäsittely
kannattaa yhä
Vaikka
kantokäsittely
on poistumassa
kemeratukien
listalta, juurikääpää pitää
edelleen torjua.
VALTTERI SKYTTÄ
teksti ja kuvat
S
attuma järjestää asiat joskus osuvalla tavalla. Juurikääpää tutkiva Luonnonvarakeskuksen professori
Jarkko Hantula törmäsi havupuita lahottavaan ja tappavaan
juurikääpäsieneen omalla kesämökillään.
”Männynjuurikäävän aiheuttama tyvitervastauti tappoi kak-
si yli satavuotiasta mäntyä mökin pihasta. Kollega sanoi, että se
on oikein metsäpatologian professorille”, Hantula naurahtaa.
Männyn- ja kuusenjuurikäävät aiheuttavat vuosittain 40–50
miljoonan euron tappiot metsätaloudelle. Valtio kaavailee silti
lopettavansa juurikäävän torjuntaan eli kantokäsittelyyn tarkoitetun kemeratuen.
”Jos kemeramuutos toteutuu,
kustannus juurikäävän torjunnasta siirtyy yhteiskunnalta metsänomistajalle. Metsänomistaja ei välttämättä saa itse hyötyä
käsittelystä, vaan joku metsää
perivistä jälkipolvista”, Hantula sanoo.
Omavalvonta avuksi
Hantulan mukaan tuen mahdollinen loppuminen ei vähennä torjunnan tärkeyttä. Vastuu
torjunnasta ja kustannuksista
on metsänomistajan lisäksi metsäalan toimijoilla, sillä puut kaataa metsäkoneurakoitsija ja kaatotyön tilaa puunostaja.
Viimeisimmät ruotsalaistutkimukset ovat osoittaneet, että
kantokäsittely on tehokas torjuntamuoto alueilla, joilla juurikääpää ei ennalta ole.
”Ensiarvoisen tärkeää on, että
käsittelyn laatua valvotaan. Ehdotettu omavalvonta on halpa ja
hyvä ratkaisu. Metsäkoneenkuljettajaa motivoi, kun hän valvoo
itse käsittelytyön jälkeä.”
Juuriston ohelle kantopinta on lahottajasienen leviämisreitti ja hakkuut tuottavat tuoreita kantoja.
”Metsän eri-ikäisrakenteinen
kasvatus on ongelmallista juurikäävän suhteen. Pienaukkoja poimintahakkuissa kantoja
syntyy koko ajan. Tasaikäisrakenteisessa kasvatuksessa kan-
topintoja syntyy harvemmin”,
Hantula sanoo.
Eri-ikäisrakenteista eli jatkuvaa kasvatusta harkitsevien pitää Hantulan mukaan varmistaa,
ettei alueella ole juurikääpää.
Talvihakkuita kannattaa suosia
ja kesähakuissa ehtona on huolellinen kantokäsittely.
Energiapuuhakkuista
ylöspäin
Syksyn kiivaimman raivausajan
lähestyessä on jälleen noussut
esille kysymys, kuinka suuret
kannot tarvitsevat kantokäsittelyä.
”Ruotsalaistiedon mukaan
juurikääpä voi tarttua kaksisenttiseenkin kantoon, mutta luonnonoloissa näin ei juuri tapahdu. Kymmensenttistä kantoa on
käytetty käsittelyrajana”, Hantula kertoo.
Tämä merkitsee siis kantokäsittelyä energiapuuhakkuista ylöspäin. Hantulan mukaan
biologisin perustein katsottuna kaikki kannot tulisi käsitellä,
mutta poliittinen valinta määrää
varsinaisen käsittelyrajan.
”Vaikka jokainen käsittelemätön kanto on riski, perkaus- ja
raivaustaimikot eivät ole sellainen ongelma juurikäävän kan-
nalta, että kantokäsittely olisi
taloudellisesti järkevää.”
Taudinaiheuttajia
ulkomailta?
Metsänomistajan kannattaa silti hoitaa taimikoitaan kylmään
vuodenaikaan marras–huhtikuussa, jolloin itiöt eivät leviä.
Puuta kannattaa myös pyrkiä
myymään talvileimikkoina.
”On tehokkaita keinoja estää
juurikäävän tartunta, mutta jo
tartunnan saaneille kasvupaikoille ei voi tehdä oikein mitään.
Kuusikoissa lehtipuusukupolvi
on yksi keino, mutta taloudelliset seikat ja hirvituhot rajoittavat tätä.”
Hantulan mukaan juurikääpää tuhoavia viruksia tutkitaan,
mutta lisää perustutkimustietoa
tarvitaan.
Sienitutkimusten ohella Hantula on mukana työryhmässä, joka miettii parannusta kasvituonnin valvontaan. Riski ulkomailta
tulevaan puutautiin on Suomessa olemassa.
”Tämän hetken valvonta ei
riitä vierasperäisten metsätuhonaiheuttajien suhteen. Suomen metsistä 80 prosenttia on
kuusta ja mäntyä. Etenkin elävien kasvien kauppa tulisi saa-
ajassa
Kemeraan
suurremontti
Budjetti karsii kemerasta lähes
viidenneksen. Rahaa osoitetaan
puun liikkeelle saamiseen.
MIKKO HÄYRYNEN
Hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi leikkaa kemeraa
12 miljoonalla 55 miljoonaan
euroon. Kemerauudistuksessa
ennallaan säilyy vain taimikon
varhaishoidon tuki. Työlajeista häviävät juurikäävän torjunta sekä terveyslannoitus. Suometsän hoitotyönä tehtävään
tuhkalannoitukseen tukea kuitenkin saa jatkossakin.
Tukitasoa lasketaan metsäteiden rakentamisessa muualla kuin Pohjois-Suomessa ja
suometsän hoidossa, eli käytännössä ojitusalueiden kunnostuksessa.
Nuoren metsän hoidon hehtaaritukea lasketaan parilla-
kymmenellä eurolla. Tuki ohjataan nykyistä selkeämmin
riukuuntuneisiin kohteisiin
säätämällä puuston keskiläpimitalle yläraja.
Lain vaatimaa ympäristötuen eli luontokohteiden suuremman suojelun hehtaarikohtaista korvausta nipistetään.
Lakiuudistus on parhaillaan lausuntokierroksella, ja
esityksen on tarkoitus mennä
eduskunnan käsittelyyn marraskuussa. Muutokset tulevat
voimaan vuoden vaihteessa.
Lakiluonnoksen mukaan
maa- ja metsätalousministeriö voi keskeyttää tukihakemusten hyväksymisen, jos vuosittaista myöntämisvaltuutta ei
ole enää riittävästi. Se tarkoit-
taa loppua käytännölle, että loppuvuonna myönnettyjä kemeratukia on maksettu seuraavan
vuoden rahoista.
Juurikäävän torjunta
muuttuu velvoitteeksi
Juurikäävän torjunnan hallinnointi on kuluttanut suhteellisen
paljon Suomen metsäkeskuksen resursseja. Vaikka torjunta
poistuu kemerasta, niin torjunta ei kuitenkaan vähene vaan
tiukkenee.
Jatkossa juurikäävän torjunta ajatellaan vakiintuneeksi metsätaloustoimeksi, ja se kirjataan
lainmuutoksella metsätuholain
velvoitteeksi. Torjuntavastuu ja
torjunnan kustannukset tulevat
metsän hakkaajalle eli käytännössä korjuuyrittäjälle tai omatoimiselle hankintahakkaajalle.
Yrittäjämäisen
metsätalouden
rajaa haetaan
Hallituksen Puu liikkeelle ja
uusia tuotteita metsästä -kärkihankkeelle osoitetaan kolmen
seuraavan vuoden aikana budjettivaroja 50 miljoonaa euroa, josta ensi vuodelle 14,5 miljoonaa.
7
Maa- ja metsätalousministeriön vastuulla on puun markkinoille tulon edistäminen. Siihen
pyritään etenkin metsätilojen
keskikokoa kasvattamalla ja sukupolvenvaihdoksia vauhdittamalla. Lisäksi yrittäjämäiseen
metsätalouteen kannustetaan
veroeduilla.
Vero- ja muiden muutosten
on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2017 alusta, mutta vielä ei
ole selvää mitä muutokset ovat
ja mihin vedetään yrittäjämäisen
metsänomistuksen raja.
Puun tarjontaa vahvistetaan
myös Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmiä sekä
sähköisiä palveluita kehittämällä, mikä tarkoittaa lähinnä Metsään.fi-palvelua. Budjettirahoitusta on varattu kolmen vuoden
ajalle 13 miljoonaa euroa.
Muita merkittäviä toimia
ovat puurakentamisen edistäminen säädöksiä ja rakentamismääräyksiä purkamalla, metsäteollisuuden investointien ja
mekaanisen metsäteollisuuden
edistäminen sekä biotalouden
tutkimus- ja innovaatio-ohjelmat. Edistämisrahaa jaetaan hakemusten perusteella.
Istutusputkien valmistus
jatkuu sittenkin Suomessa
da puhtaaksi sen mukana leviävistä taudinaiheuttajista ennen
kuin jompikumpi pääpuulajeista rupeaa kuolemaan joukolla.”
Laitilassa toimiva
Veme Oy jatkaa
istutusputkien
tekemistä. Uusien
putkien nimi on
vielä salaisuus.
FA KTA
Jarkko Hantula
»»Luonnonvarakeskuksen
metsäpatologian
professori
»»54-vuotias
»»Asuu Vantaalla, vaimo ja
kaksi lasta
»»Harrastaa maastohiihtoa
ja tieteellisen maailmankuvan levitystä
Maailmanlaajuisesti tunnettu istutusputki on suomalainen keksintö. Niitä on valmistettu 1970-luvulta alkaen,
ja pääosan aikaa asialla on ollut Veme Oy.
Pottiputkena tunnetun
punaisen istutusputken tuoteoikeudet siirtyivät Ruotsiin
2000-luvun alkuvuosina, kun
Lännen Plantsystems myytiin
taimitarhatekniikkaa valmistavalle BCC-yhtiölle. Putkien
valmistus jatkui Suomessa
vuoteen 2010, kunnes uusi
omistaja siirsi myös tuotannon Ruotsiin.
Sen jälkeen Veme jatkoi istutusputkien valmistamista
Uittokaluston lukuun Finnputki-nimellä. Samalla putken
väri muuttui siniseksi. Uittokalusto päätti hyllyttää tuotemerkin tänä vuonna.
Jatkossa Veme valmistaa
istutusputkia uudella, suomalaisuutta korostavalla nimellä. Sininen väri säilyy jat-
kossakin. Nimeä ei toistaiseksi
ole julkistettu.
”Meillä on työkalut ja osaaminen istutusputkien valmistukseen. Olemme lisäksi korjailleet Pottiputkea vaivanneita
heikkouksia”, Vemen toimitusjohtaja Lasse Aaltonen kertoo.
Samalla merkillä aletaan valmistaa myös sinisiä istutusvakkoja. Vakka on hieman perinteistä Lännen/BCC:n vakkaa
tilavampi.
Välineillä luvassa
hinnanlaskua
Sekä istutusputket että vakat
ovat täysin kotimaisia. Vemen
tarkoitus on myydä istutusvälineitä suoraan asiakkaille. Se voi
tarjota iloisen hintayllätyksen.
”Tähän asti putket ovat myyty asiakkaille useiden välikäsien kautta ja ne ovat lisänneet
oman katteensa tuotteen hintaan. Jatkossa pystymme alentamaan putkien ja vakkojen
Veme Oy valmistaa istutusputkia ensi kevään tarpeisiin Laitilassa.
hintaa merkittävästi”, Lasse Aaltonen lupaa.
Istutusputkia myydään Suomessa vuosittain muutamia tuhansia kappaleita.
Veme Oy on alihankintaan erikoistunut metallialan yritys, joka
tekee muun muassa auton osia
Uudenkaupungin autotehtaalle.
Yritys on viime vuosina kasvanut nopeasti. Tänä vuonna sen
liikevaihto kohoaa noin 11 miljoonaan euroon.
8
ajassa
Valiomyrsky
runteli
Valio-myrsky kaatoi puita äskettäin
harvennetuissa metsissä ja aukkojen
reunoilla. Puita kaatui arviolta
miljoona kuutiota.
V
iime perjantaina eteläisen
Suomen yli pyyhkäissyt
Valio-myrsky riepotteli metsiä Perämeren rannikolta
aina Pohjois-Karjalaan.
Ilmatieteenlaitoksen meteorologi Pauli Jokinen kertoo, että voimakkaimmat tuulet keskittyvät Vaasa–Lappeenranta- ja
Oulu–Ilomantsi-linjojen väliselle alueelle.
”Voimakkaimmat tuulet
maa-alueella mitattiin Toholammilla, jossa tuulennopeus
kohosi 26,4 metriin sekunnissa. Tuulen suunta oli lännen ja
luoteen välillä.”
”Onneksi valtaosa
puista on kaatunut
juurineen.”
Metsätuhot keskittyvät samalle vyöhykkeelle. Tilannekuva näyttää yhtenäiseltä koko
myrskyalueella.
”Puita on kaatunut tuoreilta
harvennus- ja siemenpuualoilta sekä hakkuualojen reunoilta”, kertoi metsänhoitoyhdistys Kalajoen toiminnanjohtaja
Juha Rautakoski.
Arviot myrskyssä kaatuneiden
puiden määrästä olivat alkuviikosta vielä alustavia. Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon metsäneuvoja Ari Vesterinen arvioi,
että Vesannossa puita on saattanut kaatua noin 10 000 kuutiota. Suurimmat tuhot ovat aukkojen laidoilla, joissa nurin on
tyypillisesti 50–100 kuution eriä.
”Hajallaan olevien myrskypuiden korjuu on hidasta. Onneksi valtaosa puista on kaatunut juurineen, joten ne eivät
pilaannu nopeasti, ja säät ovat
kylmenemässä, joten aikaa tuhopuiden korjuuseen on hyvin.”
Suomen Metsäkeskuksen valmiuspäällikkö Yrjö Niskanen
ennakoi, että kaikkiaan puita on
kaatunut todennäköisesti 0,5–1,5
miljoonaa kuutiota. Hänen mukaansa vahingoittuneen puuston arvo kohoaa 20–50 miljoonaan euroon.
Vuoden 2013 Seija-, Eino- ja
Oskari-myrskyt kaatoivat yhteensä nelisen miljoonaa kuutiota puuta.
Hajakaadot voi jättää
metsään
Yksittäisten tuulenkaatojen ja
muutaman kaatuneen puun ryhmät on taloudellisesti edullisinta
jättää korjaamatta. Samalla metsiin muodostuu kuolevaa laho-
Valio-myrsky riepotteli erityisesti äskettäin harvennettuja kasvatusmetsiä. Tuhojen korjaamista aloiteltiin
Pohjois-Savossa viikonloppuna.
puuta, joka tarjoaa elinpaikkoja monille uhanalaisille eliöille.
Runsaammat tuulenkaatoryhmät on syytä korjata metsätuhojen, kuten kuusikoita vaivaavien kirjanpainajakuoriaisten,
torjumiseksi.
Metsätuholaki velvoittaa korjaamaan tuhopuut, kun kuusia on hehtaarilla kaatunut yli
10 kuutiota ja mäntyjä yli 20
kuutiota.
Ensiharvennuksen jälkeen
männikössä kasvavien runkojen
keskikoko on tavallisesti reilut
100 litraa. Tällöin lain raja täyttyy, kun puita on kaatunut vajaat 200 hehtaarilta.
Myrskyn kaatamien puiden
korjuu on vaarallista, joten työ
kannattaa jättää ammattilaisille.
EU-väki vakuuttui metsätietojärjestelmistä
EU:n komission
virkakunta sai
ihastella sekä
ruskaa että
suomalaisia metsätietojärjestelmiä.
MIKKO RIIKILÄ
Keski-Suomen Toivakkaan
Tornatorin tilalle maastoutettu
EU-komission monikansallinen
joukko oli vaikuttunut suomalaisista, älypuhelimiin tukeutuvista metsätietojärjestelmistä, jotka
opastavat niin koneet kuin metsurinkin työmailleen.
”Ei paperikarttoja? Onko teillä siis niin kattava verkko, että saatte metsästäkin yhteyden
internetiin?”
Ihmetys lisääntyi entisestään,
kun Tornatorin liiketoimintajohtaja Ari Karhapää esitteli
ilmakuva-aineistoa, jossa vierailukohteena olleen uudistusalan siemenpuut erottuivat yksin puin.
Tämä oli komea johdatus suomalaiseen biotalouteen. Digitalisoitujen metsätietojen kattavuus
toi katetta isäntien vakuuttelulle
luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja monimuotoisuuden tarkasta vaalimisesta.
Karhapäällä oli tärkeä viesti
korkea-arvoiselle vierasjoukolle.
”Keskitymme suojelemaan
arvokkaita elinympäristöjä talousmetsissä. Koemme sen tehokkaammaksi tavaksi vaalia
metsäluonnon monimuotoisuutta kuin laajat suojelualueet.”
”Tavoitteet
yhdistettävissä”
Yhtä lailla vieraat vaikuttuivat
syksyisestä, ruskan koristelemasta metsästä. Ei ehkä ollut
sattumaa, että vierailukohteella mättäät helottivat puna-sinisinä puolukkaa ja mustikkaa.
Metsätalouden kestävyyden
perusteista ei toivakkalaisella
siemenpuualalla kuultu epäileviä ääniä.
Tämä ei muuta miksikään sitä, että EU:n komissiossa viritellään Suomen metsätaloudelle
hankalia haasteita, esimerkiksi
metsien roolin korostamista ilmakehän hiilidioksidin nieluna. Pahimmillaan se voisi estää
hakkuiden lisäämisen näköpiirissä olevaa puun tarpeen kasvua vastaavasti.
Vierailulle osallistunut komission ympäristöpääosaston saksalainen kansliapäällikkö Jürgen
Müller muotoili kantansa diplomaattisesti. Hänen mielestään ilmasto- ja hakkuutavoitteet voidaan yhdistää.
”Metsien sitoma hiili varastoituu esimerkiksi rakentamiseen
käytettävään puutavaraan. Hiilitaseen kannalta voi olla myönteistä myös, jos biomassalla korvataan fossiilisia raaka-aineita
energiatuotannossa.”
Myllerin mukaan olennaista
säilyttää tasapaino hakkuiden
ja metsävarojen kasvun välillä.
www.metsakustannus.fi
– kehon ja mielen kuntosali
Sirpa Arvosen uutuuskirjassa hyödynnetään metsää liikunnan ja
terveyden lähteenä. Huomio suunnataan mielentaitojen lisäksi
fyysisen kunnon harjoittamiseen.
Metsä on monelle mieluinen liikuntapaikka kaikkina
vuodenaikoina. Metsämieli-menetelmässä luonnon, liikkumisen
ja mielentaitoharjoitusten hyödyt yhdistetään kokonaisvaltaista
hyvinvointia tukevaksi ohjelmaksi. Omien vahvuuksien, ajatusten,
tunteiden ja voimavarojen tunnistaminen tuo liikkumiseen uutta
syvyyttä, merkitystä ja mielenkiintoa.
Menetelmä auttaa eri elämänvaiheiden ja terveiden elämäntapojen pohtimisessa sekä liikuntamotivaation vahvistamisessa.
Kirja sisältää 55 harjoitusta, jotka parantavat fyysisen ja psyykkisen kunnon välistä yhteyttä.
Hinta 32 €
Muista
myös
Metsämieli
Luonnollinen menetelmä
mielentaitoihin
Metsämieli-menetelmä on uudenlainen, innovatiivinen tapa yhdistää
metsäympäristö ja mielentaitojen
harjoittaminen.
Hinta 32 €
Tilaukset verkkokaupastamme
www.metsakirjakauppa.fi
tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840
s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi
Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys.
10 ajassa
Yksityismetsäliiton projektijohtaja Kristel Arukask, Tornatorin Baltian aluepäällikkö Matti Kuusisto ja metsänomistaja ja metsäpalveluyrittäjä Taavi Ehrpais tarkastelevat Tornatorin
maille istutettujen kuusentainten kasvua.
Viron metsien
uudet isännät
Metsä yhdistää suomalaista
Tornatoria ja virolaista Taavi
Ehrpaisia. Molemmat ovat
Viron yksityismetsien uusia
omistajia.
Itämeri
LIINA KJELLBERG, teksti ja kuvat
K
Tallinna
Nissi
Pärnu
50 km
Latvia
VENÄJÄ
VIRO
Tartto
uuset, haavat ja saarnet kaatuvat, kun hakkuukone etenee Pohjois-Virossa sijaitsevassa metsässä. Nissin kunnassa
Tallinnan lounaispuolella sijaitseva metsä on hiljan vaihtanut omistajaa. Uusi omistaja, Taavi Ehrpais,
katsoo kolmen hehtaarin suuruista
hakkuualaa tyytyväisenä.
Ehrpais tietää maksaneensa metsästä liikaa, 2 500 euroa hehtaarilta.
Puiden laatu on huono, ja leimikosta saatava kantohinta jää noin 5 000
euroon. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä
kasvupaikka on hyvä ja metsä sijaitsee tien vieressä ja vain kahden kilo-
metrin päässä Ehrpaisin kotitalosta.
Katse on jo tulevassa: pian paikalla
kasvaa laadukas kuusentaimikko.
”Hakkuuala muokataan syksyllä
ja taimet istutetaan ensi keväänä”,
Ehrpais sanoo.
Hän kertoo metsäpalstan olevan
sellainen kuin virolaiset yksityismetsät ovat: luontaisesti syntynyt
ja hoitamaton. Valtaosa yksityismetsistä on syntynyt neuvostovallan aikana hylätyille pelloille ja laidunmaille eikä niiden hoitoon ole
juuri panostettu.
jaan on myyty huutokaupalla.
Ehrpais innostui metsänomistamisesta 15 vuotta sitten. Hän ostaa
metsää vuosittain 40–50 hehtaaria.
Kaikkiaan Ehrpais omistaa metsää noin 900 hehtaaria. Se on Virossa poikkeuksellista: keskimäärin yksityismetsät ovat noin kymmenen
hehtaarin suuruisia. Vain prosentti kaikkiaan noin 97 000 yksityis-
Puolet metsää
Viron pinta-alasta reilu puolet eli
2,2 miljoonaa hehtaaria on metsää. Noin puolet siitä on yksityisessä omistuksessa.
Neuvostoaikana yksityishenkilöt
eivät saaneet omistaa metsää, mutta kun Viro vuonna 1991 itsenäistyi,
alettiin metsiä palauttaa alkuperäisille omistajilleen. Osa entisistä metsänomistajista tai heidän perillisistään valitsi metsän sijaan rahallisen
kompensaation, joten heidän palsto-
Taavi Ehrpais ostaa vuosittain 40–50
hehtaaria metsää.
ajassa
11
Metsät Suomenlahden molemmin puolin
ViroSuomi
Metsää (pinta-alasta)
2,2 milj. ha (52 %)
26,2 milj. ha (86 %)
kuusi, mänty, koivu, haapa
kuusi, mänty, koivu
Yksityismetsien osuus
53 %
53 %
Suojeltua metsää
30 %
13 %
Yleisimmät puulajit
Puuston vuotuinen kasvu
5,6 m3/ha
4,6 m3/ha
Vuotuiset hakkuut
7,5 milj. m3
60 milj. m3
Sahatavaran tuotanto
1,5 milj. m3
10 milj. m3
0,2 milj. t
11 milj. t
0,08 milj. t
11 milj. t
Sellun tuotanto
Paperin ja kartongin tuotanto
Raakapuun ja metsäteollisuustuotteiden
osuus kokonaisviennin arvosta
6 %
19 %
Lähteet: Aastaraamat mets 2013, Metsätilastollinen vuosikirja 2014.
Apua tilastotietojen keruuseen on saatu myös Luken tutkija Sari Karviselta.
metsänomistajasta omistaa metsää
enemmän kuin 50 hehtaaria.
Poikkeuksellista on myös se, että
metsänomistaja saa elantonsa metsästä. Ehrpais hoitaa työkseen omia
metsiään ja toimii metsäpalveluyrittäjänä. Lisäksi hän istuu yksityismetsänomistajien järjestön Yksityismetsäliiton johtokunnassa.
puut asiakkailleen. Valtion metsissä
puun korjuusta ja myynnistä huolehtii valtion metsiä hoitava Riigimetsa
majandamise keskus RMK.
Viron Metsätilastollinen vuosikirja 2013 kertoo, että Viron yksityismetsissä hakattiin vuonna 2013
noin 7,3 miljoonaa kuutiometriä ja
valtion metsissä noin 3,8 miljoonaa kuutiometriä puuta. Hakatusta
Pirstaleisuus haaste
puusta vajaat 40 prosenttia on tukViron suurin yksityinen metsänomiskia, reilu viidennes kuitua ja noin
taja on suomalaisen Tornatorin
neljännes polttopuuta.
tytäryhtiö Tornator Eesti OÜ.
Ehrpaisin mukaan tukkipuu
Se omistaa Virossa reilut 52
käytetään
kotimaassa, kuitupuu
”Metsän
000 hehtaaria metsää ja työlmenee vientiin ja polttopuusta,
ostaminen on
listää viiden oman toimihenkijoka on Virossa oma puutavaralön lisäksi seitsemän paikallislajinsa, osa käytetään kotimaasVirossa
ta metsäpalveluyrittäjää.
helpompaa kuin sa ja osa menee vientiin.
Yksi metsäpalveluyrittäjisSahatavaraa Virossa tuotettiin
Suomessa.”
tä on Taavi Ehrpais. Hän on
vuonna 2012 noin 1,5 ja polttourakoinut Tornatorille nelpuuta noin 3,2 miljoonaa kuujä vuotta.
tiometriä. Kuitupuuta käyttäTornator osti ensimmäiset metsäviä laitoksia on Virossa vain kaksi:
palstansa Virosta vuonna 2007. Torhavukuitua käyttävä Horizon Pulp
natorin Baltian aluepäällikön Matti
and Paper ja haapakuitua käyttävä
Kuusiston mukaan yhtiön omistajat
Estonian Cell. Sellua Virossa tuohalusivat kasvaa ulkomaille, ja Viro
tettiin vuonna 2012 kaikkiaan noin
200 000 tonnia ja paperia ja kartonoli luonteva paikka.
”Metsän ostaminen on Virossa
kia 80 000 tonnia.
helpompaa kuin Suomessa, metsän
Vuonna 2013 sahatavaran vienhinta on alhaisempi ja kilpailu vähäitimäärät olivat noin 800 000 kuusempää”, Kuusisto sanoo.
tiometriä, polttopuun 1,3 miljooViron metsät kasvavat Suomen
naa kuutiometriä ja sellun noin
metsiä nopeammin, mutta metsä140 000 tonnia. Samaan aikaan Vitalouden haasteena on muun muasrosta vientiin ulkomaille noin 2,8
sa metsien pirstaleisuus. Tornatorin
miljoonaa kuutiometriä raakapuuVirossa omistamien metsäpalstojen
ta. Merkittävimmät vientimaat ovat
keskikoko on 12 hehtaaria ja ne siSuomi ja Ruotsi.
jaitsevat hajallaan ympäri maata.
Intoa metsänhoitoon
Metsien hoito on Kuusiston mukaan Virossa Suomea halvempaa,
Tornator on pitänyt Virossa matamutta pienemmät ovat puusta saalaa profiilia, sillä metsäpalstoja on
tavat tulotkin. Lisäksi metsänhoitullut tarjolle muutenkin. Yhtiön
toon kuluu suhteessa enemmän raViron maajohtajan Riido Rosinin
haa. Tornatorilla metsänhoito vie
mukaan metsäyhtiöillä on Virossa
Virossa 20–25 prosenttia yhtiön
lisäksi yleisön silmissä huono maine.
puunmyyntituloista, kun Suomes”Se juontaa historiasta. Hakkuusa vastaava luku on tänä vuonna 13
määrät nousivat 1990-luvulla ja
laittomat hakkuut lisääntyivät, kun
prosenttia.
puunkorjuuta ei pystytty valvo”Viron rehevämmät kasvupaikat
edellyttävät useampia hoitokertomaan.”
ja. Lisäksi metsien kehitysluokkajaRosinin mukaan osa virolaisista
kauma on erilainen”, Kuusisto sanoo.
ihmettelee myös, miksi maata myydään ulkomaalaisille.
Kuitu vientiin
Viron maatalousyliopiston metToisin kuin Suomessa, Virossa puusäbiologian laitoksen johtajan Kata ostavat yksityismetsistä pääasiaslev Jõgisten mukaan Viron metsa siihen erikoistuneet yritykset. Ne
sistä noin kymmenen prosenttia on
hoitavat puunkorjuun ja välittävät
ulkomaisessa omistuksessa. Hän nä-
Tornatorin Baltian aluepäällikkö Matti Kuusisto ja Viron maajohtaja Riido Rosin
vastaavat Tornatorin Virossa omistamista metsistä.
kee asian enimmäkseen myönteisenä, sillä ulkomaiset metsänomistajat
työllistävät virolaisia metsäpalveluyrittäjiä.
Jõgisten mukaan Viron haasteena on saada yksityismetsänomistajat innostumaan metsänhoidosta.
Metsänomistajat tarvitsevat hänen
mukaansa tietoa siitä, miten metsiä
kasvatetaan ja miten niistä saadaan
taloudellista hyötyä.
Varsinkin metsänuudistamiseen
pitäisi hänen mukaansa panostaa,
sillä Viron metsät muuttuvat yhä
lehtipuuvaltaisemmiksi. Moni yksityismetsänomistaja jättää hakatut metsät uudistumaan luontaisesti, jolloin tuloksena on lehtipuusto.
”Jos metsä kasvaa vain pajua ja
leppää, ei sieltä saada päätehakkuussa kuin polttopuuta”, Jõgiste sanoo.
Kaikkiaan Viron metsätalouden
näkymät ovat hänen mukaansa kui-
tenkin hyvät. Maassa panostetaan
nyt puun energiakäyttöön, mikä lisää puun kysyntää.
Verosuunnittelua
Ehrpais seisahtuu hakkuualan reunaan kasattujen saarnirunkojen luo.
Työt Tornatorin metsissä työllistävät niin, että oman metsän hoitoon
ei juuri jää aikaa.
”Minä hoidan Tornatorin metsiä
ja maksan toiselle metsäpalveluyrittäjälle siitä, että hän hoitaa minun
metsäni”, hän virnistää.
Valtaosa Ehrpaisin metsistä on
hänen perustamansa yrityksen nimissä. Se on verotuksellisesti kannattavaa, sillä osakeyhtiöt maksavat
Virossa tuloveroa vain nostaessaan
esimerkiksi osinkoa. Lisää metsää
tuloilla voi sen sijaan ostaa verottomasti. Ehrpaisin metsäomaisuus
onkin juuri kasvanut 12 hehtaarilla.
Pähkinäpensasta kasvaa Viron taimikoissa riesaksi asti.
12 ajassa
3,8
p uukaup pa
milj. m3
Metsä-Weljet Oy:n
hakkuukone harvensi
kuusikkoa Varkauden
lähistöllä PohjoisSavossa viime viikolla.
Elokuussa metsäteollisuuden
käyttöön yksityismetsistä
hakattu puumäärä.
Lähde: Luke
Toiveissa
kylmä talvi
LIINA KJELLBERG
Energiapuun kauppa on
edelleen pysähdyksissä. Kuluneet pari talvea ovat olleet leutoja ja lyhyitä, joten
energiapuuta on runsaasti
varastossa.
”Tilanne on erittäin harmillinen metsänomistajille ja hakeyrittäjille. Ei voi
kuin toivoa hyperkylmää
talvea. Se pelastaisi tilanteen jollain tavalla”, sanoo
MTK:n tutkimuspäällikkö
Erno Järvinen.
Stora Enso Metsän ostojohtaja Esa Ojala kertoo, että
Stora Enso ostaa tällä hetkellä energiakäyttöön lähinnä hakkuutähdettä eli hakkuualoilta kerättyjä oksia ja
latvuksia. Niitäkään ei osteta koko Suomessa, vaan sellaisilla alueilla, joilla hakkuutähteelle on käyttöä.
”Hakkuutähteitä ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja”, Ojala sanoo.
Energiapuuharvennuksia
yhtiö ostaa valikoiden.
Myös UPM ostaa energiakäyttöön lähinnä hakkuutähdettä, mutta jonkin verran
myös kantoja. Yhtiön Pohjois-Euroopan puunhankinnan ja metsätalouden johtajan Sauli Branderin mukaan
ostot keskittyvät alueille, joilla yhtiöllä on voimalaitoksia.
Energiapuuleimikoita
UPM ostaa normaalisti vakituisilta asiakkailtaan, muilta valikoiden.
Tukilla kysyntää
Sahatavaran
markkinat
määräävät, millainen
puukaupan
loppuvuodesta tulee.
LIINA KJELLBERG, teksti
MIKKO RIIKILÄ, kuva
T
ukkipuu käy nyt hyvin kaupaksi.
Niin hyvin, että tukkileimikoita saisi Stora Enso Metsän os-
tojohtajan Esa Ojalan mukaan tulla
tarjolle enemmänkin.
Etelä-Suomessa Stora Enso ostaa
Ojalan mukaan jonkin verran harvennuksiakin, mutta Pohjois-Suomessa kauppa keskittyy lähinnä tukkileimikoihin.
Pohjois-Suomessa talvileimikoillakin on hyvä kysyntä, mutta kaikkiaan
halutuimpia ovat Ojalan mukaan kesäkorjuukelpoiset leimikot. Talvileimikoita on eteläisessä Suomessa parin
leudon talven jäljiltä niin paljon rästissä, että niitä ostetaan vasta myöhemmin syksyllä. Ojala ennakoi kysynnän
vaihtelevan silloinkin huomattavasti
eri puolilla Suomea.
”Talvileimikoita on rästissä varsinkin Keski- ja Itä-Suomessa. Niitä ostetaan sitten, kun nähdään, millainen
talvesta tulee ja miten paljon talvileimikoita ehditään hakata.”
Samaa sanoo MTK:n tutkimuspäällikkö Erno Järvinen.
”Talvileimikoita on nyt turha tarjota myyntiin. Ensi talvi ratkaisee talvileimikoiden kysynnän.”
Järvisen mukaan puukauppa on
sujunut tänä vuonna odotetusti. Puukauppamäärät olivat syksyyn asti jäl-
Raakapuun hintatilastot, viikkojen 37–40 keskiarvo
Koko maa
Etelä-Suomi
Tukkipuu
Kuitupuu
Pikkutukki
▲ nousussa
▼ laskussa
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
Kantohinnat
53,97 ▼
53,67 ▼
41,70 ▼
15,62 ▲
16,52 ▼
15,27 ▼
22,48 ▼
Uudistushakkuu
55,75 ▼
54,78 ▼
43,30 ▲
17,70 ▲
18,04 ▲ 17,42 ▲
Harvennushakkuu
47,49 ▲
46,44 ▼
36,68 ▲
14,87 ▲
14,95 ▲ 14,34 ▲
11,55 ▲
10,63 ▲ 11,19 ▲
56,41 ▼
55,61 ▼
45,14 ▲
27,98 ▲
29,52 ▼
Ensiharvennus
Hankintahinnat
29,85 ▼
Pikkutukki
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
22,89 ▼
Kantohinnat
54,62 ▼
54,80 ▼
40,38 ▲
15,62 ▲
17,05 ▼
15,35 ▼
21,55 ▼
24,83 ▼
23,79 ▼
Uudistushakkuu
56,37 ▼
55,67 ▼
41,68 ▲
16,65 ▼
18,36 ▼
16,98 ▼
20,48 ▼
20,03 ▼
Harvennushakkuu
48,74 ▼
48,50 ▼
36,78 ▲
15,51 ▲
15,31 ▼
14,96 ▲
12,35 ▲
11,79 ▲
11,93 ▼
59,65 ▼
58,20 ▼
44,54 ▲
28,91 ▼
30,96 ▼
29,84 ▼
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
Ensiharvennus
Hankintahinnat
34,21 ▼
KUUSI
21,55 ▼
ETELÄ-POHJANMAA
Tukkipuu
Kuitupuu
Pikkutukki
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
Kantohinnat
55,60 ▼
54,31 ▼
43,07 ▼
15,32 ▼
16,44 ▼
15,05 ▼
21,33 ▼
24,08 ▼
Uudistushakkuu
57,35 ▼
55,50 ▼
44,69 ▼
17,18 ▲
18,08 ▼
17,15 ▼
Harvennushakkuu
48,38 ▼
46,86 ▼
37,71 ▲
Ensiharvennus
Hankintahinnat
Kuitupuu
▼ laskussa
KYMI-SAVO
▲ nousussa
▼ laskussa
Tukkipuu
▲ nousussa
56,44 ▲
54,65 ▲
46,52 ▲
15,18 ▼
15,26 ▲
14,64 ▼
11,06 ▲
10,26 ▼
11,06 ▲
28,95 ▲
29,37 ▲ 29,52 ▲
▲ nousussa
▼ laskussa
Tukkipuu
Kuitupuu
Pikkutukki
MÄNTY
KUUSI
Kantohinnat
54,49 ▼
53,14 ▼
16,50 ▲
17,35 ▼
16,41 ▲
23,56 ▲
22,85 ▼
23,06 ▼ 24,69 ▼
Uudistushakkuu
56,56 ▼
53,90 ▼
18,52 ▲
17,99 ▼
18,11 ▲
26,17 ▼
23,40 ▼
20,90 ▲
Harvennushakkuu
46,85 ▲ 44,53 ▲
15,19 ▼
14,13 ▲
14,50 ▼
21,51 ▲
Ensiharvennus
Hankintahinnat
11,93 ▼
54,39 ▲
52,60 ▼
28,73 ▲
11,29 ▼
29,29 ▼
29,27 ▼
ajassa 13
”Sahoilla on merkittävä rooli tukin
kysynnässä. Tällä hetkellä sahatavaran
markkinat vetävät kohtuullisesti. Sahatavaraa on markkinoilla kuitenkin
melko paljon, joten hinnat ovat viime
kuukausina olleet laskussa.”
Suomen Sahat ry:n puheenjohtaja ja
Isojoen Sahan toimitusjohtaja Esa Hakamäki arvioi, että sahoilla voi lähiaikoina olla edessä tuotannonrajoituksia.
”Puun ostotarvetta katsotaan sen
mukaan, miten hiljaiseksi talvi menee”, hän sanoo.
Sahatavaran käyttömäärät ovat laskeneet kotimaassa ja Euroopassa jo
pidempään, mutta nyt uhkatekijöitä
näkyy Hakamäen mukaan myös korvaavilla markkinoilla Pohjois-Afrikassa ja Kiinassa. Pohjois-Afrikkaan
viedään Suomesta varsinkin mäntysahatavaraa, Kiinaan kuusisahatavaraa.
”Sahatavaran tarjonta on viime kuukausina kasvanut Pohjois-Afrikassa.
Taustalla on Venäjän ruplan arvon
heikkeneminen suhteessa ulkomaisiin
valuuttoihin. Varsinkin sahatavaran
vienti Venäjältä Egyptiin on lisääntynyt. Ylitarjonta näkyy hinnoissa”, Hakamäki kertoo.
Myös sahatavaran vienti Kiinaan
on lisääntynyt. Sielläkin tuloksena on
hintojen lasku.
”Samalla kun hinnat laskevat, heikkenee suomalaisten sahojen kilpailukyky”, Hakamäki sanoo.
690 198 m3
Puun ostomäärä koko maassa viikolla 40
Ostomäärät viikolla 40 metsäkeskuksittain
Metsäkeskus
Sahatavaraa riittää
Se, mitä puukaupassa loppuvuonna tapahtuu, riippuu Järvisen mukaan pitkälti sahatavaran markkinoista.
Metsäkeskus
Määrä m3
Etelärannikko
14 904
Etelä-Pohjanmaa
54 298
Pohjanmaa
22 292
Keski-Suomi
66 260
Lounais-Suomi
42 681
Pohjois-Savo
56 029
Häme-Uusimaa
35 829
Pohjois-Karjala
Kaakkois-Suomi
43 204
Kainuu
31 149
Pirkanmaa
32 974
Pohjois-Pohjanmaa
70 658
Etelä-Savo
90 915
Lappi
16 611
112 390
Kantohintojen kehitys Lapissa
€/m³
60
Mäntytukki
Kuusitukki
48
36
Kuusikuitu
Mäntykuitu
Koivukuitu
24
12
Tuonti laskussa
jessä viime vuoden kauppamääriä,
mutta ero on hiljalleen kaventunut.
”Viime vuonna alkuvuosi oli puukaupassa poikkeuksellisen vilkas, mutta tänä vuonna syksy on vilkkaampi”,
Järvinen sanoo.
Kuitupuun pitkään jatkuneen ylitarjontatilanteen hän ennakoi helpottavan sitten, kun uudet investoinnit,
kuten Stora Enson Varkauden paperitehtaan uusi tuotantolinja ja Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehdas, alkavat kunnolla vaikuttaa
puukauppaan.
Määrä m3
0
2011
Kaikkiaan sahatavaran näkymät ovat
Hakamäen mukaan epäselvät. Monet
sahat käyvät edelleen täysillä, mutta
loppuvuodesta puukauppa voi muuttua maltillisemmaksi.
Järvinen arvioi kuitenkin, että puukaupassa päästään tänä vuonna viime
vuoden lukemiin.
”Nykyiset ostomäärät riittävät nostamaan puukaupan viime vuoden lukuihin. Puukauppa hiljeni viime syksynä niin paljon, että viime vuoden
ostomääriin pääseminen ei vaadi erityisempää ihmettä”, hän sanoo.
Ostomäärien kasvun puolesta puhuu
myös se, että puun tuonti ulkomailta
on vähentynyt viime vuodesta. Tukkipuun, kuitupuun ja metsähakkeen
tuonti oli tämän vuoden tammi-heinäkuussa kaikkiaan kymmenisen prosenttia alhaisempi kuin samaan aikaan
viime vuonna.
2012
2013
2014
2015
Koko maan viikko-ostojen määrä
2013
Miljoonaa m³
1,5
2014
viikot 1–40, 2015
1,2
0,9
0,6
0,3
0
vko 1-2
5
10
15
20
25
30
35
40
Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus
ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta.
Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukki- ja kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa.
45
50
LAPPI
KAINUUPOHJANMAA
ETELÄPOHJANMAA
KESKISUOMI
SAVOKARJALA
KYMISAVO
ETELÄSUOMI
KESKI-SUOMI
SAVO-KARJALA
Tukkipuu
Kuitupuu
Pikkutukki
▲ nousussa
▼ laskussa
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
Kantohinnat
55,11 ▼
54,29 ▲
41,14 ▲
15,84 ▲
17,19 ▲
15,35 ▲
Uudistushakkuu
57,14 ▼
55,27 ▼
42,96 ▲
17,77 ▲
18,71 ▲
17,36 ▲
Tukkipuu
Kuitupuu
Pikkutukki
▲ nousussa
▼ laskussa
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
21,91 ▲
Kantohinnat
54,45 ▼
52,01 ▼
41,65 ▼
15,08 ▼
15,60 ▼
15,10 ▼
20,62 ▼
24,53 ▲
Uudistushakkuu
56,14 ▲
53,36 ▼
43,34 ▼
17,51 ▲
KUUSI
17,44 ▼
17,76 ▼
Harvennushakkuu 48,15 ▲ 46,52 ▲ 34,94 ▲ 15,68 ▲ 15,26 ▲ 14,88 ▼ 20,92 ▼
Harvennushakkuu 47,16 ▲ 45,33 ▼ 36,70 ▼ 14,47 ▼ 14,71 ▼
14,40 ▼
Ensiharvennus
Hankintahinnat
55,84 ▼
54,19 ▼
44,44 ▼
12,23 ▲
11,32 ▼
11,49 ▼
Ensiharvennus
29,37 ▲
30,33 ▼
29,55 ▼
Hankintahinnat
KAINUU-POHJANMAA
55,16 ▼
52,72 ▼
10,81 ▲
10,30 ▲
11,06 ▼
44,92 ▲
27,76 ▼
27,71 ▼
30,66 ▼
KOIVU
MÄNTY
19,53 ▼
LAPPI
Tukkipuu
▲ nousussa
▼ laskussa
MÄNTY
KUUSI
Kantohinnat
50,51 ▼
Uudistushakkuu
51,88 ▼
Kuitupuu
▲ nousussa
▼ laskussa
Tukkipuu
Kuitupuu
Pikkutukki
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
49,52 ▼
15,85 ▲
15,56 ▲
15,32 ▲
22,34 ▼
23,24 ▼
Kantohinnat
48,50 ▲ 44,54 ▲
15,26 ▼
50,56 ▼
18,40 ▲
16,52 ▲
17,34 ▲
24,50 ▼
24,24 ▼
Uudistushakkuu
49,60 ▲ 46,36 ▲
17,21 ▼ 16,26 ▲ 16,20 ▲ 24,93 ▼
Harvennushakkuu 45,73 ▲ 43,65 ▲
13,91 ▲
12,66 ▼
13,22 ▲
19,66 ▼
Ensiharvennus
11,98 ▲
26,36 ▲ 26,06 ▲
53,50 ▲
52,32 ▼
KOIVU
Pikkutukki
MÄNTY
Hankintahinnat
KUUSI
MÄNTY
KUUSI
Harvennushakkuu 45,92 ▲ 40,83 ▲
13,61 ▼
10,11 ▲
Ensiharvennus
10,61 ▲
28,97 ▲
Hankintahinnat
55,40 ▲
25,83 ▲
KUUSI
KOIVU
14,10 ▼ 13,84 ▼
10,96 ▼ 12,52 ▼
28,47 ▲
MÄNTY
22,56 ▼
19,80 ▼
KUUSI
14
M
E
T
S
ä
s
Eri-ikäiskasvatus
t tuottaa laatumäntyä
ä
METSÄNHO ITO
Sopii
virkistysalueille.
Missä männyn eri-ikäiskasvatusta voi nähdä? Kannattaa tarkkailla matkailuun liittyvien paikkojen lähialueita,
taajamametsiä, virkistysalueita ja yksittäisten maanomistajien säästämiä maisemametsiä.
Jos haluaa kasvattaa laatupuuta ja
pitää metsän puustoisena, tarjoaa eriikäiskasvatus vastauksen molempiin.
MIKKO HÄYRYNEN, teksti ja kuvat
M
ännyn kasvattaminen eri-ikäisenä on sekä harvinaista että
erilaista. Kyse ei ole yhdestä metsänhoitomenetelmästä, vaan
eri-ikäisyyttä on erilaista ja eri syistä syntynyttä. Kiistellyllä lapsella on
monta nimeä – eri-ikäinen, erirakenteinen tai jatkuva kasvatus, eikä menetelmän alamenetelmillä ole
vakiintuneita käsitteitä.
Siksi myös yksiselitteisten kasvatusohjeiden antaminen on hankalaa, koska eri-ikäistä mäntymetsää voi kasvattaa monella tavalla.
Eri-ikäisyyteen liittyy monia kysymyksiä, joihin metsäntutkimuksella ei – ainakaan vielä – ole vastausta.
Yksinkertaisimmillaan eri-ikäiskasvatus on kaksijaksoinen metsä,
jossa on ylispuusto ja sen alle taimettunut nuorennos. Toisaalta voi
olla eri-ikäinen puusto ilman ikäluokkien jaksollisuutta.
Männylle ei sovi samanlainen
eri-ikäiskasvatus kuin kuuselle.
Mänty ei uudistu tiheän valtapuuston alikasvoksena eikä kuusen tapaan puhkea kasvuun varjostuksesta vapauduttuaan. Eri-ikäiskasvatus
toimii parhaiten niin, että ylispuuston, taimikon ja nuoren metsän kehitysvaiheet vaihtelevat ja kaksi selvästi eri-ikäistä puujaksoa kehittyy
rinnakkain.
Soveltuu myös EteläSuomeen
Luonnonvarakeskuksen tutkija Sauli
Valkonen sanoo, että eri-ikäiskasvatus sopii sinne, missä metsä halutaan
säilyttää puustoisena ”muista syistä”.
”Syyt voivat olla maisemallisia
tai mutkan kautta taloudellisia, kuten esimerkiksi matkailukeskusten
Männyn eriikäiskasvatuksessa kaksi
selvästi eriikäistä puujaksoa
kehittyy
rinnakkain.
METSÄSTÄ 15
ympäristössä, tai kun muuten vain
ei halua avohakkuuvaihetta ja uudistamisen vaivoja. Todella korkealaatuisen puun kasvattaminen
on myös hyvä syy.”
Karuimmilla kankailla, kivikoilla ja kallioilla männiköt kasvavat
eri-ikäisinä luonnostaan, mutta eivät juuri muualla.
”Tällaisilla paikoilla metsänhoitoon panostaminen ei kannata hitaan kasvun ja heikon uudistumisen
vuoksi. Isojen puiden varovainen
poimiminen voi olla varteenotettavin menetelmä.”
Männikön eri-ikäiskasvatusta
on ajateltu Pohjois-Suomen menetelmäksi, mutta Valkosen mukaan
moni esimerkki osoittaa, että sitä
voi soveltaa myös Etelä-Suomeen.
Uudistumista voi auttaa
Helpointa männyn eri-ikäiskasvatusta on hakata siemenpuuasentoon
ja antaa taimettua, jolloin syntyy
kaksijaksoinen metsikkö. Taimettuminen edellyttää niin väljää puustotiheyttä, että maa saa valoa.
”Todella
korkealaatuisen
puun kasvattaminen
on myös hyvä syy.”
Uudistamis- ja hoitokustannuksia ei välttämättä ole, mutta
eri-ikäiskasvatuskaan ei vapauta
kaikesta. Uudistamista avittaa, jos
maata kevyesti muokataan ja jopa kylvetään, mutta joskus kesäkorjuun rikkoma maanpinta riittää. Ylitiheää alikasvosta voi joutua
raivaamaan.
Ero perinteiseen siemenpuumenetelmään on, että ylispuita vähennetään, mutta ei koskaan poisteta
kokonaan, vaan niitä jätetään säilyttämään puustoista vaikutelmaa
ja tuottamaan laatupuuta.
”Systeemi toimii varmasti, mutta kaikista yksityiskohdista ei ole
numerofaktaa. Nuoremman puujakson suositeltava runkoluku ja
kasvunopeus ovat sellaisia”, Valkonen sanoo.
Vinkit männyn
eri-ikäiskasvatukseen
Älä poista kaikkia
ylispuita.
Tee siemen- tai suojuspuuhakkuu metsän
uudistamiseksi.
Tarvittaessa auta
taimettumista kevyellä
muokkauksella.
Kasvata hyvälaatuista ylispuustoa ja pienioksaista
nuorennosta.
Mänty ei kuusen tavalla juro ja
puhkea kasvuun harvennuksen
jälkeen. Jos latvakasvain on
lyhyt, niin puun ennuste on
huono.
Korjaa ylispuita ja myy
laatupuuta, mutta säästä osa
isoista puista.
Raivaa
tarvittaessa.
Ylitiheää alikasvosta voi
joutua raivaamaan, mutta
suositeltavasta tiheydestä ei
ole tutkimustietoa.
Hoida ja harvenna
nuorempaa puustoa.
Harvenna
maltilla.
Ei toimi kaikkialla
Kasvatusvaiheen harvennushakkuu
ei Valkosen mukaan ole otollinen
lähtökohta eri-ikäiskasvatukselle.
Metsä tihenee äkkiä uudestaan eivätkä nuoret männyt pärjää tiheän
metsän alla. Jos alikasvosmännyn
latvakasvain on lyhyt, niin puun ennuste on huono.
”Harvennus pitäisi tehdä niin
voimakkaana, että siitä koituisi kasvutappioita.”
Kun päätehakkuu lähenee, niin
puustoa voi väljennyshakkuulla totuttaa tulevaan siemenpuuasentoon, jotta tuulituhoja tulee
vähemmän.
Männikön voimakas harvennus
johtaa usein kuusialikasvokseen.
Siitä voi tulla ongelmia, sillä karuilla kasvupaikoilla kuusi häviää
kasvussa männylle aina.
Turvemailla mänty ei taimetu kovinkaan hyvin ilman muokkausta.
Kaksijaksoisessa kasvatuksessa
ylispuita vähennetään, mutta
ei poisteta kokonaan, jotta
puustoinen vaikutelma säilyy.
Alikasvosmäntyjen oksat ovat pieniä
ja kasvu hidasta puun koko elinkaaren ajan, mikä tuottaa hyvälaatuista
puuta.
Liian voimakas harvennus saattaa johtaa kuusialikasvokseen.
Laadun vuoksi
Siemenpuut ovat tunnetusti hyvälaatuisia, tutkija Riikka Piispasen tutkimusten mukaan jopa hämmästyttävän hyvälaatuisia.
”Voidaan puhua erikoislaadun kasvattamisesta varsinkin
tyvitukkien osalta.”
Ylispuumäntyjen tyvitukkien pintaosasta saadaan runsaasti huippulaatuista oksatonta pintalautaa ja myös ytimen ympäriltä sahatut lankut ovat hyvälaatuisia. Runkojen ylimmät
tukit ovat heikkolaatuisempia ja kuollutoksaisia.
Yksi ongelma ylispuiden suureksi kasvattamisessa kuitenkin on. Suuressa puussa on suuri latvusmassa, ja tyvituk-
kiin tulee kasvujännitteitä. Erittäin suuret tukit halkeilevat
pian korjuun jälkeen, ja halkeamat ovat yleisiä etenkin sahatavaran päissä.
”Ihan varmasti ei tiedetä, tuleeko myös nuoremmasta puusukupolvesta hyvälaatuista, mutta siihen tällä pyritään.”
Tärkeää on valita männylle soveltuva, ei liian ravinteikas
maapohja. Riittävän tiheässä alikasvoksessa oksat jäävät ohuiksi ja kasvu on koko puun kehityksen ajan hidasta, jolloin lustoista tulee tasalevyisiä. Ylispuiden terveoksainen latvatukki raakataan usein kuitupuuksi liian paksujen oksien vuoksi.
16 METSÄSTÄ
Saksanhirvien tarhoihin pudottamat jättösarvet kuuluvat
riistanhoitajille, jotka myyvät ne Aasiaan: ”Yhden sonnin
sarvista kertyy 12 vuoden elinkierron aikana jopa 80 kiloa
luuta. Nykyhinnoilla se tekee noin 2 000 euroa”, Otmar
Pirker summaa sivutulojaan.
Itävallan noin 200 000 luonnonvaraisesta saksanhirvestä jopa viidennes viettää marras-toukokuunsa häkeissä. Näin voidaan pitää hirvitiheys korkeana ja metsävahingot matalana.
Alppien hirvet K
talveksi tarhaan
JERE MALINEN, teksti ja kuvat
Itävallassa vähennetään metsävahinkoja sulkemalla
saksanhirviä talvikuukausiksi aidan taakse.
eski-Euroopassa saksanhirvet
ovat monelle metsänomistajalle kultakimpaleita. Suurista sarvista metsästäjä joutuu pulittamaan tuhansia euroja. Ja niitä riittää.
Niinpä yhteiskunnassa saksanhirvien sieto on toista kuin hirvien Suomessa. Itävallassa talvehtii
200 000 saksanhirveä. Tiheys on
kymmenkertainen meikäläisiin hirvimääriin verrattuna. Sillä on hintansa: metsävahingot. Pahimmilla
paikoilla Alpeilla hitaasti uudistuvat alat joudutaan aitaamaan metalliverkoilla, jotta taimet ennättäisivät varttua puiksi.
Kunnes 1950-luvulla välähti.
”Tarinan mukaan joku heitti ajatuksen ilmaan, että miksi tarhata tai-
mikoita kun voisimme tarhata hirvet talveksi. Säästyisi aitaa, aikaa ja
rahaa. Siitä se sitten lähti”, itävaltalainen metsästystoimittaja Stefan
Maurer raottaa talvitarhojen syntyä. Systeemin, jonka myös saksalaiset omaksuivat varsin nopeasti.
Nykyään Itävallan luonnonvaraisista saksanhirvistä arviolta jopa viidesosa viettää talvensa häkissä. Lukema on arvio, virallisia lukuja ei ole.
Henki pois häkkiä karttavilta
hiippareilta
Eräs Itävallan suurimmista talvitarhausalueista sijaitsee Steiermarkin
osavaltiossa Trofaiachin lähistöllä.
”Tholen metsästysalueella on kokoa noin 50 000 hehtaaria. Se on
pääosin yksityisten maanomistajien
yhteenliittymä”, meidät kohteliaasti
WIEN
Linz
SAKSA
Salzburg
Trofaiach
Graz
UNKARI
Metalliverkolla aidattuun tarhaan
käy kulku vain porttien kautta.
50 KM
ITALIA
SLOVENIA
KROATIA
METSÄSTÄ 17
Eläinten
kesyyntymisen
välttämiseksi
talvitarhassa saa
käyskennellä
vain riistanhoitaja.
Vierailijat pantiin
katselukoppiin
kiikaroimaan.
tervetulleeksi toivottava Otmar Pirker, yksi alueen 25 palkatusta riistanhoitajasta kertoo.
Tholessa tarhoja on 22, jokaisella riistanhoitajalla omansa. Pirkerin
pyörittämässä 18 hehtaarin häkissä
asustaa talvisin noin 50 saksanhirveä. Vapaudesta otukset erottaa kolmatta metriä korkea metalliverkko.
”Taitavat olla
taruolentoja
Suomen hirvet.”
”Marraskuussa alan houkutella
hirviä aitaukseen neljästä pääportista. Niitä vetää puoleensa herkkuruoka.”
Aamutuimaan apetta puisiin ruokintakaukaloihin lapioiva Pirker paljastaa, ettei edes nautakarja saa Itävallassa niin hyvää ja monipuolista
ravintoa kuin tarhoissa talvehtivat
saksanhirvet.
”Kokomaissisäilörehua, tuorerehua, heinää, omenamysliä, hernettä, kalkkia ja tarkasti lasketun
määrän hiven- ja kivennäisaineita”, mies listaa.
Saksanhirville, joille majoitus ja
tarjoilu eivät kelpaa, käy kalpaten.
Ne ammutaan armotta.
”Meillä on nollatoleranssi talvella aitausten ulkopuolella liikuskelevien saksanhirvien suhteen”, riistanhoitaja sanoo.
Metsävahingot pysyvät Tholessa
siten vähäisinä, vaikka alueella talvehtii 2 500 saksanhirveä.
Yhden ihmisen hoidossa
Toukokuussa hirville koittaa vapaus. Portit avataan, ja hirvet hipsivät kukin tahoilleen ympäröiviin
alppimetsiin.
”Mielestäni ne ovat villejä eläimiä, vaikka menetelmän arvostelijat ovat toista mieltä.”
Otmar Pirkerin mukaan salaisuus
piilee käytännöissä. Riistanhoitaja
vierailee häkissä vain kerran päivässä. Silloin myös vierailijoilla on lupa
astua sisään, mutta hirvien kanssa he
eivät saa olla tekemisissä.
Itävallan noin 200 000 luonnonvaraisesta saksanhirvestä jopa viidennes
viettää marras-toukokuunsa häkeissä. Näin voidaan pitää hirvitiheys
korkeana ja metsävahingot matalana.
Tälläkin kertaa ennen kuin Pirker alkaa kärrätä ruokintakentälle
sapuskaa, hän ohjaa meidät vieraat
katselukoppiin.
”Eläimet saavat tottua vain minuun. Minut ne tuntevat äänestä.”
Riistanhoitaja hihkaisee ja kopistelee lapiolla ruokintakaukaloita. Varsin pian metsän siimeksestä
alkaa ilmestyä yksi kerrallaan hirviä näkösälle.
Kaikessa sovussa ne ryhmittyvät ruokakaukaloille, syövät puolisen tuntia ja vetäytyvät takaisin siimekseen. Vasta sitten saamme luvan
poistua kopista.
Kysyn kollegalta Stefan Maurerilta mielipidettä. Toimisiko tällainen
Suomessa, siis oikeilla hirvillä?
Hän nauraa.
”Eikö teillä ole jo poroja?”
”Vakavasti puhuen ette te saisi
houkuteltua hirviänne aitauksiin.
Niitä on niin vähänkin. Minäkin olen
käynyt kolme kertaa Suomessa hirvimetsällä enkä ole nähnyt ensimmäistäkään. Taitavat olla taruolentoja koko hirvet.”
Muutamien
kymmenien
hehtaarien
tarhoissa on
myös luonnonlaitumia.
Ammattiriistanhoitajan tuntee
vaatetuksesta.
Hattusoljessakin
korostuu saksanhirven symbolinen merkitys
keskieurooppalaisille.
Puuntaimien
ohella
saksanhirvillä
on hinku raastaa
isojen kuusien
kaarnaa.
18 METSÄSTÄ
Anneli Jalkanen on
etämetsänomistaja. Koti
on Espoossa, metsät
Konnevedellä.
Amerikankääpiöterrieri
Tiuhti seuraa emäntäänsä
metsäretkille.
me tsäno mistaja
Tieteen näkökulmasta
Tutkijatausta tuo erityispiirteitä Anneli Jalkasen omien metsien hoitoon.
MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat
E
spoolainen Anneli Jalkanen
on Metsälehden nettikeskustelijoiden yhteisölle tuttu järjen ääni. Hän on vuosikaudet tuonut
tutkimuksen ja tieteen näkökulmaa
tasoittamaan välillä vallattomaksi yltyvää keskustelua.
Pelkkää antamista osallistuminen verkkokeskusteluun ei Jalkaselle ole ollut.
”Sain idean parhaillaan valmistelemaani tutkimukseen Metsälehden
nettikeskusteluiden perusteella.”
Tällä hetkellä Jalkasen tieteellinen mielenkiinto kohdistuu borrelioosiin. Salaperäinen sairaus kytkeytyy nettipalstan ylimuistoiseen
suosikkiaiheeseen: myyrien ja niitä saalistavien petojen vuorovaikutukseen.
”Myyrät ovat borrelioosia aiheuttavan borrelia-bakteerin tärkein
isäntälaji. Bakteeri lisääntyy myyrissä ja siirtyy niistä punkkien levitettäväksi. Esimerkiksi hirvissä
bakteeri ei lisäänny, vaikka punkit
imevätkin verta niistä.”
Myyrissä lisääntyy myös puutiaisaivokuumetta aiheuttava virus.
Vastaus riistakolmioilta
Lähtökohta on yksinkertainen. Myyrien runsaus lisää borrelioosin ja
puutiaisaivokuumeen tartuntariskiä. Sama toimii kääntäen: tepsivä
keino myyrien vähentämiseen alentaisi ihmisten sairastuvuutta.
Metsälehden nettikeskustelijoille tarinan jatko-osa on tuiki tuttu.
Mikä olisi tepsivin tapa pitää myyräkannat kurissa? Kumpi on tehokkaampi myyrien saalistaja – kettu vai
”Suosin
monitavoitteista
metsätaloutta.
Kosteikkoja suokuviot
olen jättänyt
metsätalouden
ulkopuolelle.”
pienpedot, kuten lumikko ja kärppä?
Kaikkia vakuuttavaa vastausta
kiistaan ei ole löytynyt. Jalkanen uskoo, että metsäeläinkantojen arviointiin käytettäviltä riistakolmioilta
kerätyt aineistot ja niiden täydentäminen myyrälaskennoilla voisivat
selventää tilannetta.
”Riistakolmioilta tiedetään sekä kasvissyöjien että eri petoeläinlajien runsaus. Kun tietoa täydennettäisiin laskemalla pienemmiltä
koeruuduilta pyydetyt myyrät ja sekä puutiaiset maastossa, pystyttäisiin kvantifioimaan eri eläinlajien
merkitys myyräkantoihin ja borrelioosin yleisyyteen.”
Raha tiukassa
Taustaltaan Jalkanen on kokenut tutkija. Hän väitteli tohtoriksi taimien
luokituksesta 1990-luvulla. Metsäalalle hän hakeutui tutkimustyöstä
saamansa kokemuksen perusteella.
”Olin kesäharjoittelijana metsäntutkimuslaitoksen Suonenjoen tutkimusasemalla. Ylioppilaskirjoitusten
jälkeen pidin välivuoden ja työskentelin Helsingin yliopiston koetilalla,
missä myös opin metsätöitä.”
Konnevesi
Espoo
METSÄSTÄ 19
Anneli Jalkanen haluaisi selvittää myyrien runsauden borrelioosin välistä
yhteyttä. Tätä varten hän virittelee loukkuja myyrille.
Metsäopinnot Jalkanen suoritti
Joensuun yliopiston metsätieteellisen tiedekunnan ykköskurssilla,
joka tuotti runsaan joukon tohtoritason tutkijoita.
”En kokenut
tunnontuskia
perintömetsistä
luopuessani.”
Ennen Metsäntutkimuslaitoksen
palkkalistoilla ollut Jalkanen on viime vuodet työskennellyt free lance
-tutkijana. Se merkitsee niukkoja
voimavaroja ja apurahojen jahtaamista. Näin myös hänen borrelioositutkimuksensa on juuttunut valmisteluvaiheeseen.
”Aiheesta on viritelty yhteistyötä Jyväskylän ja Turun yliopistojen
kanssa, mutta niidenkin rahoitustilanne on niin niukka, ettei hanke etene ilman ulkopuolista rahaa.”
Oma etämetsä tukee
tutkimusta
Omat metsät ovat olleet Jalkaselle
tarpeellinen tuki toimeentulon ja
tutkimustyön rahoittamiseen. Ne sijaitsevat Etelä-Konneveden upeissa
maisemissa uuden kansallispuiston
naapurissa.
”Omaa metsää minulla on ollut
noin 70 hehtaaria. Kun äitini viime vuonna kuoli, perimme siskoni kanssa metsät, joista minulle tuli noin 170 hehtaaria.”
Metsäpinta-alan laajetessa Jalkanen pohti vakavasti metsätalousyrittäjäksi ryhtymistä. Lopulta hän päätyi myymään perintömetsänsä.
”Metsätalouden harjoittaminen
olisi ollut hankalaa, kun asun Espoossa ja metsät ovat täällä Konnevedellä. Toisaalta lapsenikaan eivät
olisi olleet kovin innokkaita jatkamaan metsätaloutta jälkeeni.”
Maaseudun perinteiseen arvomaailmaan maan myyminen ei ole
luontunut. Jalkanen arvelee olevansa uuden ajan kaupunkilaismetsänomistaja.
”En kokenut tunnontuskia metsistä luopuessani.”
Myyntipäätöstä saattoi helpottaa
se, että palstan uusi omistaja on sijoitusyhtiö United Bankers, jonka
Nordic Forest Fund -rahasto suosii
ostometsissään jatkuvaa kasvatusta.
”He käyttävät asiantuntijanaan
professori Timo Pukkalaa, jonka
ammattitaitoa erirakenteisen metsänkasvatuksen osaajana arvostan.”
Tämä paljastaa, että Jalkanen on
kiinnostunut vaihtoehtoisista metsänhoidon menetelmistä. Myymälleen palstalle hän suunnitteli puus-
Anneli Jalkanen on kiinnostunut monitavoitteisesta metsätaloudesta ja vaihtoehtoisista hoitomenetelmistä.
toa erirakenteistavia leimikoita,
joita on alettu hakata uuden omistajan lukuun.
Omistukseensa jääneessä metsässä jatkuvan kasvatuksen edellytykset pyyhkiytyivät vähiin taannoisessa Asta-myrskyssä. Kaakosta
rynnistänyt tuuli avohakkasi metsää säästelemättä.
”Suosin monitavoitteista metsätaloutta. Esimerkiksi metsässäni olevat kosteikkoja suokuviot olen jättänyt metsätalouden ulkopuolelle.
Ne toimivat myös vanhoista metsäojista tulevan veden suodattajina.”
Metsäpäivien avajaisissa puhutaan biotaloudesta teemalla
vähemmästä enemmän.
Seminaarissa Metsätalouden kannattavuuden mittaus –
järkee vai ei? tavoitteena on vahvistaa metsäammattilaisten
valmiuksia käsitellä metsätalouden kannattavuuteen liittyviä
kysymyksiä.
Pinnan alla syntyy uutta -seminaarissa pohditaan miksi
luonto rentouttaa toisia, mutta saa toiset ahdistumaan sekä
miten virkistäytyjiä ja elämysten etsijöitä voitaisiin palvella
paremmin arkimetsissä. Seminaarissa kurkistetaan myös
maan pinnan alle tarkastelemaan siellä kasvavaa sienten
valtavaa bioteknologiapotentiaalia.
Muissa seminaa
seminaareissa puhutaan muun muassa puunhankinnan uusista tavoista ja työkaluista, metsien ja puuraakaaineen mahdollistamista tuottavuus- ja terveyshypyistä sekä
metsäviestinnän uudesta arjesta.
Ohjelmaan kuuluvat myös MetsäBileet live-musiikilla sekä
Metsämessut avajaisineen.
Tule Metsäpäiville Helsingin messukeskukseen kuulemaan
ja keskustelemaan siitä, miltä tulevaisuus näyttää uudella
aikakaudella!
www.metsapaivat.ﬁ
20 METSÄSTÄ
Nämä luontoarvot kymenlaaksolaisessa yksityismetsässä suojeltiin muutama vuosi sitten kymmeneksi vuodeksi määräaikaisella sopimuksella. Uusittavien sopimusten määrä kasvaa
ensi vuoden neljästä miljoonasta eurosta edelleen, ollen vuonna 2020 jo kuusi miljoonaa euroa.
Säästöt karsivat Metsoa
Valtio vähentää roimasti suojeluohjelman rahoitusta. Määräaikaiset sopimukset ovat vaakalaudalla.
”Metson vahvuus on sen keinojen monipuolisuus. Määrärvokkaiden metsäluonto- aikainen suojelu sopii hyvin
kohteiden määräaikainen pienemmille kohteille, joita säija vapaaehtoinen suojelu lytetään metsätalouden harjoitMetson – Etelä-Suomen metsien tamisen yhteydessä. Isommille
monimuotoisuuden toiminta- kohteille, joissa suojeluarvot ovat
ohjelman – kautta on ollut me- pysyviä sopivat paremmin pysynestys. Luonnonhoidon johtava vän suojelun keinot. Metso on
asiantuntija Matti Seppälä Suo- ollut menestys nimenomaan vamen metsäkeskuksesta kertoo, paaehtoisuutensa vuoksi ja siksi,
että kemeran säännösten mu- että metsäalan toimijat ovat sikaisia suojelusopimuksia tehtiin toutuneet siitä tiedottamiseen.”
vuosina 1997–2014 yhteensä 9
Organisaatioiden välises485 kappaletta.
sä työnjaossa
Tänä aikametsäkeskus
”Kaikkiin
na suojeltujen
vastaa ympäkohteiden pinristötukiso uusittavien
ta-ala oli yhpimuksen tesopimusten
teensä 58 416
kemisestä
hehtaaria.
maanomistametsänomistajiin
Valtioneujan kanssa silollaan
loin, kun ravoston aikayhteydessä.”
naan tekemän
hoitus tulee
Metso-periaaKemerasta. Vatepäätöksen
roja on käytetmukaisesti kemerarahoilla on ty ensisijaisesti metsälain kymphaluttu turvata luontaisesti pie- pipykälän mukaisten kohteiden
nialaisten, hoitoa vaativien tai säilyttämiseen. Niiden keskikoluontoarvoiltaan muuttuvien ko on ollut noin kuusi hehtaakohteiden luontoarvoja. Tähän ria. Monimuotoisuudeltaan ne
tarkoitukseen metsänomistajan voivat silti olla yhtä arvokkaita
metsäkeskuksen kanssa solmima kuin pysyvän suojelun kohteet.
määräaikainen sopimus on ollut
Vuosina 1997–2004 tehdyt soSeppälän mukaan oiva väline.
pimukset olivat 30-vuotisia, mutMARTTI LINNA, teksti ja kuvat
A
ta vuodesta 2000 lähtien korvauksia on maksettu niidenkin
perusteella kymmenen vuoden
jaksoissa. Vuodesta 2004 lähtien
sopimukset on tehty kymmeneksi vuodeksi, joten ensimmäiset
niistä uusittiin viime vuonna.
Raju leikkaus
määrärahoihin
Rahapulassaan rimpuileva valtio
on vähentänyt roimasti panostustaan kemeran ympäristötukimomentille: kun huippuvuonna
2011 momentille oli käytettävissä yli kahdeksan miljoonaa euroa, on siitä leikattu jo pois noin
45 prosenttia.
”Ensi vuodeksi alustava kemeran ympäristötuen rahoitus
on vain kaksi miljoonaa euroa”,
johtava asiantuntija Matti Seppälä suree.
”Nyt esitetty 50 prosentin
leikkaus vuodesta 2016 alkaen
tarkoittaa käytännössä valtion
vetäytymistä Metson määräaikaisesta suojelusta. Kun myös
pysyvän suojelun määrärahoja
leikataan ely-keskuksilta saman
verran, ei Metson tavoitteita saavuteta lähivuosina.”
Käytännössä rahanpuute tulee vastaan niillä metsänomistajilla, jotka haluaisivat uudistaa
lähivuosina päätyvän määräaikaisen suojelusopimuksensa.
Pelkästään ensi vuodelle olisi
tiedossa uusittavia sopimuksia
neljän miljoonan euron edestä.
Seppälä pelkää, että ristiriitatilanteet metsätalouden ja suojelutarpeiden kanssa lisääntyvät,
kun hakkuut ulotetaan tärkeille elinympäristökohteille. Metsäkeskus tulee tekemään asiassa voitavansa.
Ohjeet uusiksi
”Kaikkiin uusittavien sopimusten metsänomistajiin ollaan yhteydessä”, Seppälä lupaa.
”Kaikkia sopimuksia ei voida
uusia sellaisinaan, vaan niitä tarkastellaan uudelleen. Neuvomme kaikista Metson keinoista, ja
välitämme pysyvään suojeluun
soveltuvat kohteet ely-keskukseen jos metsänomistaja niin
haluaa.”
Metsäkeskuksessa otetaan tänä syksynä käyttöön määrärahojen leikkauksiin päivitetty ohje
ympäristötuen kriteereistä. Ohje tullaan jakamaan myös ympäristötukikohteita valmisteleville
metsäalan toimijoille.
Päivitettyjen kriteerien mukaan esimerkiksi karujen soiden
ja kallioalueiden kaltaisista vä-
häpuustoisista ja vähätuottoisista elinympäristöistä ei enää tehdä uusia sopimuksia.
Uudet ohjeet rajoittavat Metso-kohteiden pinta-alaa runsaspuustoisten kangasmetsien
ja metsäisten kalliokohteiden
osalta. Neljä hehtaaria laajempia kohteita suositellaan jatkossa
pysyvän suojelun piiriin. Myös
euromääräisiin ympäristötuen
määräytymiskriteereihin saattaa olla tulossa muutoksia.
Rahanpuute uusii suojelun
kriteereitä. Yksi keino paikata
Kemeran luonnonhoitovarojen
leikkauksia ovat LIFE:n tyyppiset
EU-hankkeet, joita Suomen
metsäkeskuksella on jo joitakin
käynnissä.
Koska
metsä
pitää nähdä.
Metsälehti tietää, mitä metsässä tapahtuu juuri nyt.
Se on taustoittava, ammattitaitoisesti toimitettu
tietolähde kaikkeen metsääsi liittyvään päätöksentekoon.
Me teemme työtä sinun ja metsäsi parhaaksi.
Metsälehti on puolueeton. Toimialansa arvostettu
tekijä on aina vain ja ainoastaan metsäsi puolella.
Mikään muu metsämedia Suomessa ei voi sanoa samaa.
Metsälehden jokainen numero todistaa tarpeellisuutensa
hyödyllisellä tiedolla. Ei ihme, että Metsälehdellä on
tapana periytyä metsän mukana sukupolvelta toiselle.
Metsälehti. Asiaa suomalaisesta metsästä
– suomalaiselle metsänomistajalle.
22 METSÄSTÄ
kokeiltua
Pitemmälle akselivälille rakennetulla Can-am Outlander 650 Maxilla voi ajaa yksin tai kahdestaan.
Tehokas uutuusmönkijä
Outlander Max Pro
650 on mukava
ajaa metsäteillä
ja maastossa.
HANNU JAUHIAINEN
teksti ja kuvat
C
an-am Outlander Max Pro
650 on syksyn uutuusmönkijä, jossa on kestävät ja normaalia korkeammalla
kuvioinnilla varustetut renkaat.
Kun ilmanottokin on nostettu
ylös ohjaustangon viereen, mönkijä ei säikähdä pienistä tai vähän isommistakaan vesilammikoista. Vakiovarusteena on myös
Warnin vinssi.
Metsälehden koeajettavana
syksyn hankintasavotalla olleessa Outlanderissa oli lisävarusteena pieni kuljetuslaatikko.
Outlander Max on nimensä mukaisesti rakennettu normaalia pidemmälle akselivälille. Näin mönkijästä on saatu
kahdenistuttava. Traktorimönkijän takaosan istuimen selkänojineen saa tarvittaessa irrotettua kätevästi pois vaikkapa
metsätöiden ajaksi.
Akselivälin pituuden kasvu
suurentaa hieman kääntösädettä, mutta tuo vakautta puukuormien ajossa etenkin mäkisessä maastossa. Alamäkeen
ajettaessa peräkärryn painovoima pyrkii työntämään mönkijää
vinoon ja nurin.
Uusi rengastus
Outlanderin uuden rengasmallin
pito oli erinomainen. Traktorimönkijään sopii hyvin kapea rengas. Mönkijöihin on saatavilla leveitä ja kantavia renkaita, mutta
ne eivät ole tieajossa yhtä hyviä.
Outlanderin Pro-mallin Carlisle-renkaissa on kuusi kuitukerrosta normaalin neljän sijaan.
Näin myös renkaiden pistokestävyys on saatu paremmaksi.
Moottorissa on riittävästi voimaa, ja täydetkin puukuormat
nousivat vaivatta kohtalaisten
mäkien päälle. Voimansiirto on
toimiva. Ykkösvaihteella voi ajaa
metsäpään matkat, ja kakkosta tarvitaan lähinnä metsäteillä.
Kahta eri peräkärryä kokeiltaessa ilmeni, että kuorman tasapainotus vaikuttaa merkittävästi
etenemiskykyyn, joten peräkärryn teli kannattaa säätää omaan
puunajoon sopivaksi.
Outlanderin peräkoukun varsi
on pikakiinnityksellä. Varsia on
saatavilla kahta pituutta. Pidempi helpottaa peräkärryn paikalleen laittamista, mutta muuten
lyhyempi on parempi.
Etupäätä varottava
Outlanderin valot ovat etulokasuojien reunoilla, joten ne eivät
kestä nojailua puihin. Alamäkeen ajettaessa mönkijä ei aina
mene siitä välistä mistä on aikomus, joten puukosketuksia saattaa tulla. Outlanderilla näitä on
varottava, koska lamput voivat
mennä rikki.
Etuosan vilkut ovat erityisen
alttiita rikkoontumiselle, joten
esimerkiksi hirviä umpimetsästä haettaessa on reitit raivattava
huolellisesti ennen ajoa. Ojanvarsien vitelikoista ei kannata
ajaa läpi.
Outlanderin pohja on hyvin
suojattu pohjamuovilla. Myös
etutukivarsien suojaus on riittävä.
Monipuolinen mittaristo on
yleisväriltään musta ja harmaa.
Vaihteet saisivat näkyä eri väreillä, jotta päällä oleva vaihde
olisi helpommin havaittavissa.
Hallintalaitteiden sijoituksessa on parantamisen varaa. Käynnistinnappi on hankalassa paikassa aivan äänimerkin vieressä.
Virta-avain jää ajoittain ohjaustangon taakse.
Outlanderissa on kätevä lisätavaratila perässä tavaratilan
alapuolella. Lisävarusteena on
saatavilla tavarabokseja eteen
ja taakse.
Kaiken kaikkiaan Outlander
Max Pro oli mukanvanoloinen
ajettava niin metsässä kuin metsäteilläkin. Sillä voi puunajon
lisäksi pöristellä tieuria pitkin
vaikka marjametsään.
Outlanderin peräkoukku on pikakiinnityksellä kiinni.
Outlanderin pohja on hyvin suojattu, mutta valoja on varottava
pusikkoisessa metsässä ajettaessa.
Can-am Outlander Max Pro T3
»»Moottori: Rotax 650 cc
»»Maavara: 30,5 cm
»»Paino: 361 kg
»»Bensatankki: 20,5 l
»»Varusteet: Warn vinssi
»»Hinta: 12 690 €
METSÄSTÄ 23
Tasan
ei käy
puolukan
tarjonta
UUTINEN
vuonna
1990
Kun kotona PohjoisKarjalassa puolukkaa
löytyi huonosti,
Reijo Väisänen haki
Pohjois-Pohjanmaalta
huippusaaliin.
ARI KOMULAINEN, teksti ja kuvat
Joensuun Pyhäselässä asuva Reijo ”Akseli” Väisänen on intohimoinen puolukankerääjä. Väisäsen tavoitteena on kerätä syksyisin
puolukkaa 300 litraa. Sillä hänen
mukaansa pärjää seuraavaan marjasatokauteen. Jos marjaa ei löydy
kotimaakunnasta, Väisänen siirtyy
sinne, missä puolukkaa on.
”Muutama vuosi sitten Pohjois-Karjalassa oli puolukan katovuosi. Silloin käytiin noukkimassa
vuoden puolukat Savukosken Tulppiosta, vajaan tuhannen kilometrin
päästä”, Väisänen kertoo.
Tänä syksynä puolukan kypsyttyä
keruukuntoon Väisänen kävi päivän
retkellä katsastamassa Lieksan ja
Ilomantsin hyviksi todettuja marjapaikkoja. Saaliiksi tuli vain vajaa
viitisenkymmentä litraa – tavoitteesta oltiin vielä kaukana.
Onnekseen Väisänen sai vinkin
hyvästä marjapaikasta Savon ja Pohjois-Pohjanmaan raja-alueelta, joten auton keula suunnattiin kohti
lakeaa Pohjanmaata. Sieltähän sitä
puolukkaa löytyi!
Väisäsen päivän marjasaalis kivikkoiselta hakkuualalta oli 150 litraa, eli reilu 75 kiloa. Näin tavoite
300 litraa oli saavutettu kahdessa
päivässä, ja mukaan varatut saavit
olivat peräkontissa täynnä marjaa.
Väisänen jatkojalostaa suurimman
osan marjoista viinihapolla raikkaaksi puolukkamehuksi. Pienempi
osa survotaan ryydittämään verilettuja, maksalaatikkoa, poronkäristystä ynnä muita perinteisiä puolukan
kera syötäviä perinneruokia.
Kenraalit
metsäkierroksella
JUSSI COLLIN
Reijo Väisänen näyttää, kuinka perinteisellä poimurillakin pääsee
puolukkametsällä hyviin tuloksiin.
toja näiltä paikoilta saada.
Puolukan tilanne paranee huomattavasti mentäessä Keski- ja
Länsi-Suomeen, missä voi noukkia talteen Luonnonvarakeskuksen
syyskuun alkupuolella ennustamaa
huippusatoa, 30:a kiloa hehtaarilla.
Tuo 30 kiloa on vielä vain keskiarvo, hyvästä paikasta ahkera poimija noukkii marjaa satoja kiloja hehtaarilta.
Oltiinpa syväaurauksesta metsämaanmuokkauksena mitä mieltä tahansa, niin aurausviillot hakkuaukolla olivat 70- ja 80-luvuilla
todellisia puolukkaparatiiseja. Pari kolme vuotta aurauksen jälkeen
puolukka oli valloittanut aurauspaltteet, ja parhaimmillaan niitä pursusi palte punaisena. Myös kerääminen oli helppoa: tarvitsi vain astella
viillon pohjaa ja noukkia paltteesta
marjat selkä suorana talteen.
Nykyään syväauraus on maanmuokkauksena lähes historiaa, ja
sen tilalle on tullut kevyemmin maata käsittelevä äestys. Yleisvaikutelma on, että äestysalueet eivät tuota
puolukkaa ja mustikkaa samalla tavalla kuin syväaurauskuvio.
Puolukka kärsi mustikkaa
enemmän
Vaikka puolukka on kautta vuosien
ollut satoisin ja kerätyin metsämarjamme, tämä vuonna mustikka taisi
viedä satoisimman marjan tittelin.
Mustikkaa on löytynyt läpi Suomen Lappia myöten, mutta puolukka kärsi monin paikoin mustikkaa
pahemmin kukinta-ajan huonoista
sääoloista, etenkin Itä- ja osin Pohjois-Suomessa.
Itä-Suomessa puolukkaa löytyy
lähinnä korkeiden vaarojen hakkuualoilta, eikä mitään ennätyssa-
Reijo Väisänen on intohimoinen puolukankerääjä. Tämän syksyn tavoite oli
saada kotiin viemisiksi 300 litraa puolukkaa. Se toteutui.
Metsämarsseilla on Suomessa pitkät perinteet. Monesti unohtuu, että
puolustusvoimilla on myös oma metsämarssiperinteensä. Armeija lainasi jo 30-luvulla väkeä metsätalouden
kiiretöihin, mutta varsinaisesti varusmiesten marssi yksityismetsätalouden
töihin alkoi 1960-luvulla. Tuolloin tarjottiin apua sotainvalidien, sotaleskien
sekä uutta elämää aloittelevien siirtolaisten palstoille.
Pääasiassa tehtiin metsätöitä, mutta
lisäksi autettiin rakennusten kunnostamisessa ja sadon korjuussa.
Marssit jatkuivat aina 80-luvulle
saakka. Sitten töihin tuli tauko, sillä
metsätöitä ei riittänyt metsureillekaan.
Keväällä 1990 järjestettiin kenraalikierros, jossa Lounais-Suomen sotilaspiirin entiset komentajat kiertelivät tarkastamassa varusmiesten 1960-luvulla
istuttamia taimikoita.
”On väitelty paljon siitä, onnistuuko metsänuudistaminen. Tässä tapauksessahan tulos on ollut loistava. Kaikki
näkevät, että kuusi kasvaa kauniisti”,
kierrokselle osallistunut kenraali Adolf
Ehrnrooth arvioi näkemäänsä.
Lounais-Suomen metsämarsseilla työskenteli 30 vuoden aikana kaikkiaan 6 500 varusmiestä. Monelle heistä marssi oli ensimmäinen ja usein ainoa
kosketus metsäalaan.
Ehrnroothia kaupungistumisen vaikutukset askarruttivat, kenraali kun arvosti maalaispoikien erätaitoja. Hän
muisteli sodan aikaista savolaisyksikköään, jonka ikänsä metsissä kierrelleet
miehet eivät tarvinneet edes kompassia.
”Miten saamme kaupunkilaispojat
sopeutumaan metsäoloihin, jos tiukka
paikka tulee?”
Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia
viiden vuoden välein.
24
P
I
L
K
K
E
I
T
Ä
M E TSÄ N KÄT KÖ I SSÄ
LUKIJALTA
Sukkahoususta hirvikarkotin
Eri yhteyksissä ovat tulleet
esille hirvien taimikoille aiheuttamat vahingot ja niiden
torjuminen. Itse olen erästä taimikkoa yrittänyt saada
alulle vaikeuksista huolimatta
jo yli kymmenen vuotta. Kolmannet taimet ovat menossa,
ja työtä on riittänyt jokaiselle
kesälle. Joku vitsaus on aina
ollut riesana (myyrät, kuivuus,
yöpakkanen, heinät, vatukot,
horsmat, vesakot), lähinnä taimien istutuksen jälkeen. Työtä
on todella riittänyt ja hermoja
on koetellut.
Nyt alan olla jo voitolla ja
taimikko – tosin epätasainen
– alkaa saada voiton, elleivät
myyrät taas sitä tuhoa. Alkujaan piti tulla alueelle männikkö, mutta heinä tukahdutti paljon taimia. Seuraavana oli
vuorossa paikkaistutus kuusella, jotka muiden taimien lisäksi
myyrävuotena 2009 tuhosivat
myyrät. Taas uusi paikkaistutus, johon sain jo vakuutuksesta korvausta.
Nyt alueella on sekataimikkona kasvava, iältään ja kooltaan epätasainen taimikko,
mutta hyvä sekin. Luulin jo
ongelmien loppuneen, mutta
toissakeväänä taimikossa oli
majaillut hirviä, ja monta muu-
taman metrin mittaista mäntyä oli syöty, koivuja katkottu
ja alueella makailtu. Menneenä kesänä oli taas makuujälkiä,
mutta ei vielä toistaiseksi tuhottuja puita.
Päätin toteuttaa tuon hirville keksityn karkottimen, jonka
monet ovat kehuneet toimivan.
Jossain lehdessä oli kerrottu,
että sukkahousun lahkeeseen
Rexona-saippuan pala ja sen
päälle pala pesusientä, johon
imeytetään esim. vanhaa partavettä tai vastaavaa voimakasta hajua.
Sukan suu narulla kiinni
ja päälle suojaksi esimerkiksi
mehu- tai maitopurkin puolisko, ja karkotin oksaan roikkumaan. Kuukauden välein
käyn sitten hajustetta lisäämässä sienen palaan. Laitoin
niitä noin 50 metrin välein taimikon reunaan ja yhden keskemmälle, missä hirvet olivat
maanneet. Toistaiseksi ei uusia makuujälkiä ole näkynyt,
mutta kokeilu on vasta aluillaan. Aika näyttää.
Suurin kynnys oli mieshenkilönä mennä ostamaan noita
sukkahousuja. Väärinymmärryksen välttämiseksi kassatytölle selvitin niiden käyttötarkoituksen, että ilkeän mennä
toistekin samaan kauppaan.
Ei ole metsän- ja taimikonhoito helppoa.
HANNU VAUHKONEN
Naarajärvi
LUKIJakysyM YS
Puut talveksi peittoon?
Metsässäni tehtiin kesällä
harvennushakkuu. Metsäyhtiö pinosi erilliseksi kasaksi sellaiset rungot, joille sillä
ei ollut käyttöä. Runkoja on
noin 150, ja aion tehdä niistä ensi vuonna klapeja. Kannattaako rungot peittää talveksi muovilla vai antaa olla
sellaisenaan?
Lukija Helsingistä
Pinoa ei kannata peittää. Puut
ovat syksyn aikana kastuneet
sen verran, että peittämisestä
olisi enemmänkin haittaa. Ilman täytyy päästä kiertämään
pinossa. Talvella ilmankosteus
on niin pieni, etteivät puut kastu enää lisää.
Puu alkaa kuivua maalis-huhtikuussa, joten runko-
ja kannattaa alkaa hakata klapeiksi silloin. Paras aika tehdä
klapeja on maaliskuusta juhannukseen. Klapit kuivuvat parhaiten, kun ilma kulkee pinon
läpi. Pinojen alle kannattaakin
laittaa kunnolliset aluspuut.
Klapit voivat kuivua pinoissa peittämättöminä heinäkuulle asti mutta sen jälkeen ne
kannattaa siirtää liiteriin tai
peittää. Heinäkuun jälkeen ilmankosteus nousee niin suureksi, että ulkona varastoitavat klapit kostuvat uudelleen,
jos niitä ei ole peitetty.
Peitteeksi käy vaikka vanha
kattopelti. Pressullakin pinon
voi peittää, mutta silloin täytyy varmistaa, että ilma pääsee
kiertämään. Pinon ja pressun
väliin voi varmuuden vuoksi
laittaa esimerkiksi trukkilavan.
Suopursun
varjelukset
Suopursu tuoksuu niin voimakkaasti,
että se antaa ilmeen koko rämeelle.
Kasvit erittävät ilmaan erilaisia aineita
eri syistä. Metsäkin tuoksuu eri
vuoden- ja vuorokaudenaikoina erilaiselta. Joidenkin aineiden merkitys tai
tarkoitus on helposti pääteltävissä.
Happi on selvä juttu: se on yhteyttämisen sivutuote ja suurina pitoisuuksina soluille suorastaan vaarallista. Jo
kasvin oman terveyden vuoksi se on
poistettava solukoista.
Kukkien tuoksu houkuttelee hyönteisiä siitepölyn kantajiksi. Kypsien
hedelmien tuoksu viestii sekin ravintovaroista ja houkuttelee eläimiä
siementen kantajiksi.
Jotkut tuoksut kertovat kasvin
olevan myrkyllinen tai pahanmakuinen ja varoittavat: älä koske
minuun! Suopursu kasvaa niin karuilla
paikoilla, ettei sillä ole varaa menettää
lehvästöään ohikulkevan hirven
ateriaksi. Siksi se kertoo jo voimakkaalla tuoksulla myrkyllisyydestään.
Suopursun tehokkaasta varoituksesta hyötyvät muutkin kasvit.
Suopursun seurassa kasvavien hieskoivujen lehdet säästyvät syöjiltä
paremmin kuin kangasmailla tai
muualla suolla, kaukana suopursuista
kasvavat lajitoverit.
Suopursun seura saattaa varjella
myös juolukkapajua kasvinsyöjiltä.
Sekä nisäkkäät että hyönteiset etsivät
ravintokasvinsa pääosin hajuaistin
avulla. Suopursun lemu voi voimakkuudellaan hämätä hajuaistia niin,
että niukkoina suopursun seurassa
kasvavat ravintokasvitkin jäävät
huomaamatta.
Jotkut ilman kautta leviävät aineet
ovat myös kasvien välistä viestintää,
jolla ne kertovat toisilleen hyökkäyksistä. Mutta miksi pohjoiset
metsämme erittävät ilmaan suuria
määriä suokaasua eli metaania? Siinä
ainakin tuntuvat kasvien yhteyttämistuotteet menevän hukkaan.
Kevättalvella hakatut klapit ovat käyttövalmiita saman
vuoden heinäkuussa.
JUHA VIIRIMÄKI
biotalouden ja bioenergian
asiantuntija, Suomen
metsäkeskus
Suopursun voimakas tuoksu viestii
kasvin myrkyllisyydestä ja varjelee
samalla sen seurassa kasvavia kasveja
eläinten hyökkäyksiltä.
Näin laadit lukijakirjoituksen
Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia.
Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty
muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne
jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden
julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä
postilla Metsälehti/Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki.
SEPPO VUOKKO, teksti
JORMA PEIPONEN,kuva
Tekijät ovat
pitkän linjan
luontoammattilaisia.
pilkkeitä 25
LUON N OSTA
Minkki tuli
jäädäkseen
Vesilintukantaa verottavaa
minkkiä on turhaan yritetty
häätää suomalaisesta luonnosta.
Minkki on nopea ja notkea saalistaja. Uteliaskin se on ja siksi sen voi nähdä jopa päivällä.
JOUKO KUOSMANEN , teksti ja kuvat
M
inkin tiukka katse antaa mielikuvan ketterästä eläimestä, jonka elämä on sitoutunut tiukasti rantojen ääreen. Aina ei
kuitenkaan ole ollut näin, sillä Suomessa tavattavat minkit ovat alkuperältään tarhaeläimiä. Ensimmäiset tarhaminkit jalostettiin luonnonvaraisesta kannasta Pohjois-Amerikassa
1920-luvulla. Suomalainen villiminkkikanta
on lähtöisin tarhoilta ja Neuvostoliitosta, missä 1930-luvulla minkkejä istutettiin luontoon
muun muassa Karjalaan.
Kanta alkoi voimistua 1950-luvulla. Samaan
aikaan, kun Suomessa minkkien tarhaus muuttui kylien pääelinkeinoksi 1970-luvulla, myös
luonnon oma minkkikanta kasvoi räjähdysmäisesti. Tarhaolot uudistivat minkkiä myös
sosiaalisesti. Arka yöeläin kesyyntyi niin, että
siitä kehittyi päiväeläin.
Minkin takaisin häätämiseksi on tehty kaikki voitava, sillä pian huomattiin, miten tehokas
pyytäjä minkki oli. Laji kasvoi voimakkaasti
päästyään suotuisaan ympäristöön, jossa sille
ei ollut vihollista, joka olisi uhannut sen olemassaoloa.
Kala kuin kala kelpaa
Minkistä on aiheutunut uhkaa etenkin vesilinnuille. Se hyötyy näätäeläimelle luontaisesta nopeudesta. Paniikin lietsonta on myös eräs
minkin pyyntikeinoista. Emosta erilleen joutuvat riskilän tai haahkan untuvikot ovat helppoa
saalista. Eikä minkki ei kavahda isompaakaan
saalista, vaan hyökkää kuin rasvattu salama pesää vartioivan emolinnun kimppuun.
Minkin kaikki saaliit eivät koostu vedenpääl-
lisestä ruoasta. Taitavana uimarina se osaa hyödyntää myös vedenalaista maailmaa, ja kalat
ovat minkin pääasiallista ravintoa. Eikä se ole
lajien suhteen ranttu; särjet ja ahvenet kelpaavat yhtä hyvin kuin satunnaisesti saaliiksi päätyvät arvokalatkin.
Keväisin ja syksyisin minkki suosii ravintonaan myös sammakoita. Talvella, jolloin vesistöt ovat jäässä, se vierailee satunnaisesti sulissa metsälähteissä, joissa talvehtivat eläimet
päätyvät minkin ravinnoksi. Lumella liikkuessaan eläin piirtää hangelle tutut parihyppyjäljet, jotka sekaantuvat helposti hillerin jälkiin.
veltä käsin. Kun se havaitsee veden alta esille
piirtyvän kalan, se hyppää kuin viritetty salama suoraan kalaa kohti. Saalis lamaantuu säikähdyksestä ja saman tien tuntee neulanterävien hampaiden puraisun niskassaan.
Varovaisuus kannattaa
”Minkki
hyötyy
näätäeläimelle
luontaisesta
nopeudesta.”
Kala on minkin pääasiallista saalista. Tässä se on
paloitellut ahvenen lumikinoksen kätköön.
Hillerikannan runsas väheneminen johtuu
mitä ilmeisimmin minkin tulosta samoille reviireille. Vesikon kohdalla tämä kehitys toteutui jo aikaisemmin.
Minkki on rantojen kulkija, ja tähän perustuu sen saalistustekniikkakin. Eläin voi olla
veden alla yhtä kyytiä korkeintaan 25 sekuntia. Niinpä minkki tarkkailee kaloja rantaki-
Kesäisellä veneretkellä rantasipin hätääntynyt
ääni kertoo minkistä jo varhain. Minkin utelias
pää tulee näkyville rantakivikosta. Eläin kallistelee päätänsä kahtaalle, kohottaa kuonoa ylemmäs ja vetää lyhyitä henkäisyjä sieraimiinsa.
Näin se yrittää päästä selville vettä pitkin liikkuvan veneilijän olemuksesta.
Eikä mene pitkään, kun tilanne paljastuu.
Eläin hätkähtää sijoillaan ja livahtaa kiven taakse piiloon. Minkin näkö on heikko, joten se ei
pysty suoralta kädeltä päättelemään, uhkaako
sitä jokin vaara. Minkillä on kuitenkin luontainen vaisto pelätä tuntematonta, ja se tekee
siitä varovaisen.
Minkin lisääntyminenkin tapahtuu vesistöjen varsilla. Naaras kantaa parhaassa tapauksessa jo maaliskuun lopussa Marian päivänä.
Poikaspesä sijaitsee jossain kolossa aivan lähellä vettä. Sinne emo valmistaa lämpimän ja
kuivan sijan perhetapahtumaa varten.
Parin viikon jälkeen synnytyksestä poikasille kehittyy suojaava peitinkarva, ja silmät ja
korvat avautuvat noin kuuden viikon vanhana.
Kaikki maitohampaat ovat puhjenneet viimeistään kahden kuukauden iässä. Niillä voi jo pureskella pehmeitä lihasäikeitä.
Eihän siihen kauan mennyt, kun minkinpoikanen oli päässyt selville luonteensa villistä kutsusta. Kahdessa kuukaudessa arasta maitopojasta oli kasvanut ansiokas lihansyöjä.
26 pilkkeitä
Suomi Kenian metsien tukena
Suomen leikkaukset kehitysyhteistyöstä ovat
Kenian metsäjohtajan mielestä harmillisia,
”mutta maailma muuttuu”.
PEKKA MUUTTOMAA, teksti
ALEX KAMWERU, kuva
Kenian metsähallituksen pääjohtaja Emilio Mugo on tehnyt
yhteistyötä suomalaisten kanssa
jo yli 20 vuoden ajan, joten hän
jos kuka on oikea ihminen kertomaan Suomen kehitysyhteistyöstä maan metsäsektorilla. Mugon
mukaan Kenian metsähallinto
on Suomen tuella saatu hyvään
kuosiin, ja nyt on aika keskittyä
yksityissektorin roolin vahvistamiseen sekä pureutua yhä enemmän köyhyyden poistamiseen.
Millaista suomalaisten kanssa työskentely on?
Yhteistyö suomalaisten kanssa
on ollut avointa, pitkäjänteistä ja
joustavaa. Sen ansiosta olemme
pystyneet kehittämään pitkäkestoisia, meille sopivia ratkaisuja.
Tällä sektorilla on hyvin tärkeä
testata monenlaisia eri ratkaisuvaihtoehtoja: kasvaako tietty
puulaji jollain alueella vai ei. Moni kumppanimaa ei lähtisi mukaan tällaiseen, koska nopeita
tuloksia ei voi taata. Suomi on
kuitenkin ollut tässä joustava ja
ymmärtänyt, miten metsäsektoria kehitetään vaihe kerrallaan.
Mitkä ovat mielestäsi Suomen merkittävimmät saavutukset Kenian metsäsektorilla?
2000-luvun alussa Kenian
metsät olivat vaarassa tuhoutua. Suomi tuli apuun kun sen
tuella laaditun Kenian kansallisen metsäohjelman ohjeiden
mukaan maassa säädettiin 2005
uusi metsälaki ja 2007 perustettiin nyt luotsaamani itsenäinen
metsähallitus. Näiden muutosten
ansiosta metsien häviäminen on
pysäytetty ja niiden palauttaminen saatu käyntiin. Samalla on
pystytty suojelemaan Kenialle elintärkeitä vesivaroja. Suomen tuen ansiosta yhä useampi kenialainen saa metsistä nyt
hyötyjä ja sivutuloja. Prosessi
on yhä kesken, mutta nämä ovat
tärkeitä asioita Kenialle.
90-luvulla Suomen tuella
käynnistettiin maatilametsätalous, jossa yksityiset viljelijät istuttavat puuta kaupallisiin
tarkoituksiin. Tämä on toiminut erinomaisesti maan joissain
osissa. Jos tämä saataisiin laajennettua koko maahan, niin silloin
voisimme kenties saavuttaa perustuslaissa mainitun 10 prosentin peittävyystavoitteen.
Kriitikot väittävät, että kehitysyhteistyö hyödyttää lähinnä tuettavan maan eliittejä
köyhien ihmisten sijaan. Mitä
mieltä olet tästä?
En ole samaa mieltä. Tulen itse köyhistä oloista ja koen velvollisuudekseni auttaa kenialaisia
kanssaihmisiä pois köyhyydestä.
Haluan, että yhteiset projektimme pureutuvat juuri tähän. Suomalaisten kanssa me kenialaiset
olemme aina itse asettaneet projektien tavoitteet.
Mitä mieltä olet Suomen hallituksen tekemistä kehitysyhteistyöleikkauksista?
Kenian metsähallituksen pääjohtaja Emilio Mugo kunnioittaa Suomen
päätöstä leikata kehitysyhteistyön rahoitusta, vaikka pitääkin sitä
harmillisena.
Harmillista, mutta päätöstä tulee kunnioittaa. Maailma
muuttuu. Joka puolella resurssit
vähenevät, ja Suomi ei ole ainoa
joka toteuttaa leikkauksia. Meidän tulee nyt saavuttaa enemmän
vähemmillä resursseilla, olla tehokkaampia.
Miten yksityinen sektori voitaisiin ottaa mukaan metsien
hoitoon ja hyödyntämiseen?
Maamme metsäsektori tarjoaa
yrityksille paljon mahdollisuuksia investointeihin ja palveluiden
tuottamiseen. Teknologian saaminen pohjoisesta tänne tehostaisi yksityisten metsänomistajien ja urakoitsijoiden toimintaa.
Vierailin Suomessa viime vuonna
ja näin esimerkiksi puunkorjuukoneita, jotka soveltuisivat mielestäni hyvin Kenian hakkuille.
K irjat
Uiton Kalevala
on ilmestynyt
Esko Pakkanen: Ankravee! Kirja
uitosta. Metsäkustannus 2015.
1040 sivua.
Viime Metsälehdessä (18/2015)
esitelty Esko Pakkasen teos
”Ankravee! Kirja uitosta” tuo
etsimättä mieleen Elias Lönnrotin ja hänen kokoamansa Kalevalan. Lönnrot aloitti suomalais-karjalaisten kansanrunojen
keräämisen 1828, ja julkaistuaan
muutamia valmistavia teoksia
nykyisin Kalevalana tunnettu
teos ilmestyi 1849. Kalevala on
kerääjänsä näköinen: joku toinen olisi sommitellut toisenlaisen Kalevalan.
Kalevalan keräämisen aikaan
runot olivat tietäjien muistissa,
ja Lönnrotin menetelmä oli lau-
lattaa näitä tietäjiä ja kirjata säkeet muistiin.
Nykyajan tietous uitosta on
pieneltä osin siihen perehtyneiden muistissa, mutta valtaosaltaan se on alkuperäisissä
asiakirjoissa, sanoma- ja aikakauslehdissä, pitäjän- ja henkilöhistorioissa ja erilaisissa muissa julkaisuissa. Mutta uittoa
käsitellään myös valokuvissa,
kuvataiteissa, runo- ja proosateoksissa ja musiikissa rehevistä junttalauluista alkaen.
Pakkasen menetelmä on ollut
kerätä tätä tietoutta näistä monipuolisista lähteistä yksiin kansiin ja tehdä siitä kokonaisuus.
Nykyajan Elias Lönnrot, Esko
Pakkanen, on tehnyt 16 vuoden
aikana näköisensä tuhatsivuisen
uittoteoksen tämän nykyaikana saavutettavissa olevan materiaalin pohjalta. Suurikokoinen,
päällystetylle paperille painettu
( ja vastaavasti todella painava)
kirja on merkkiteos, johon todennäköisesti tullaan viittaamaan vuosikymmeniä.
Huolella valitut valokuvat
ovat teoksen parasta antia. Yli
1 200 valokuvaa tai muuta kuvaelementtiä on kerätty lukuisista julkisista ja yksityisistä
Kymin lauttausyhtiön Haapakosken erottelun työväkeä työnjohtajineen vuonna 1903. Kirjan kuvitusta.
lähteistä vaivoja säästämättä.
Kuvat ovat informatiivisia, ja
kuvankäsittely on huppuluokkaa. Kirjassa nimetään taittajaksi Tapio Roulamo, jota tekijä ansaitusti kiittelee.
Pyrkimystä täydellisyyteen heijastavat moneen kohtaan kirjoitetut valittelut siitä, ettei jostakin asiasta ole löydetty lainkaan
valokuvia. Ehkä nyt, kun puutteet on noteerattu kirjallisesti,
joku lukija saa herätyksen tarkistaa, mitä suvun vanhassa valokuva-albumissa on.
Kuviin on liitetty laajat selitykset. Tämä mahdollistaa sen,
että lukija voi perehtyä kirjaan
ensin pelkästään kuvien avulla.
Tietotaulut tai niiden tapaiset erikseen käsitellyt yksityiskohdat ovat kiintoisia. Nämä
laatikoiksi nimetyt erillisesitykset ovat yleensä sivun mittaisia,
monesti ihmisiä ja sattumuksia koskevia pikkulukuja. Esimerkiksi laatikko Kainuun sotalaivat kertoo Suomussalmen
Kiantajärvellä viime sotien aikana operoineista kolmesta hinaajasta, jotka oli asetettu armeijan käyttöön mm. Uhtuan
suunnan huoltoa varten. Tämä
historiikki perustuu Jussi Kivisen tutkimuksiin.
Yhdessä laatikossa kerrotaan,
että ensimmäinen Suomessa uitosta väitellyt henkilö oli Oski
Seppänen, joka ehdotti suur-
yhtiöiden kannan vastaisesti yhteisuiton harkitsemista myös
Saimaalla. Tämä kauppaneuvos
Lauri Kärkkäisen vävypoika saa
kirjassa lukuisia viittauksia, eikä syyttä, koska hän työskenteli
vuosikymmeniä uittokysymysten parissa lukuun ottamatta
niitä 14 vuotta, jolloin hän oli
Kärkkäinen & Putkosen metsäpäällikkö. Toinen uittotohtori
on Yrjö Roitto, eikä heitä muita
olekaan, paitsi yksi kansatieteilijä ja yksi lakimies.
Kun kirja on tuhatsivuinen,
lukija hyväksyy, että toistoja ja
päällekkäisyyksiä löytyy. Niin
löytyy Kalevalastakin!
MATTI KÄRKKÄINEN
pilkkeitä 27
t utk i joi lta
Hormonihoitoa kuusen
siemenviljelyksille
Kuusi tuottaa keruukelpoisen
siemensadon vain kerran tai
kahdesti kymmenessä vuodessa niin luonnonmetsissä kuin
siemenviljelyksilläkin. Tämä on
yhdessä kuusen istutuksen suosion lisääntymisen kanssa johtanut taimitarhoilla ”kädestä suuhun” -tilanteeseen jalostetulla
siemenellä. Siemenviljelyksillä
kukinta voidaan tuplata injektoimalla vartteisiin gibberelliinihormonia.
Luonnonvarakeskus tekee yhteistyötä Siemen Forelia Oy:n
ja Tapio Silva Oy:n kanssa kuusen jalostetun siemenen pulan
helpottamiseksi. Päähuomio
on siemenviljelysten kukinnan
keinotekoisessa lisäämisessä
eli kukittamisessa. Siinä vartteen runkoon injektoidaan gibberelliinihormonia. Gibberel-
liinit ovat yksi puun omista,
kasvua ja kukintaa säätelevistä
hormoniryhmistä. Hormonilisäyksen seurauksena suurempi
osa vartteen silmuista erilaistuu kukkasilmuiksi, joista kehittyy seuraavana keväänä hede- ja
emikukkia. Jos pölytys onnistuu eikä tule pahoja hyönteistai sienituhoja, saadaan siemenviljelykseltä enemmän siemeniä.
Kukittamista testattiin metsäpuilla onnistuneesti jo 1970-luvulla Helsingin yliopiston ja
Metsänjalostussäätiön toimesta. Vielä 1990-luvulla kuusen siemenviljelysten kukinnan ja siemensatojen odotettiin paranevan
ajan myötä, eikä menetelmän jatkokehitykselle katsottu olevan
tarvetta. Arviot kukinnan paranemisesta olivat kuitenkin liian
optimistisia. Lisäksi viljelyksille
ilmaantui käpy- ja siementuhoja.
Luonnonvarakeskuksen yhdessä siementuottajien kanssa
tekemät uudet kokeet vahvistavat, että menetelmä toimii:
gibberelliinihormoneilla käsi-
tellyissä vartteissa on ollut parhaimmillaan lähes kolminkertainen määrä emikukkia
käsittelemättömiin vartteisiin
verrattuna. Käsittely ei ole juurikaan vaikuttanut siementen laatuun. Kuusen lisäksi menetelmä
toimii myös männyllä.
Markkinoille on tulossa lähiaikoina metsäpuiden siemenviljelyksille tarkoitettu gibberelliinihormonivalmiste. Tämän
jälkeen menetelmän käytön
rajoitteena ovat enää lähinnä
epäedulliset olosuhteet kukkasilmujen muodostumiselle (viileänä ja sateisena kesänä käsittelyllä ei saada toivottua vaikutusta)
sekä kuusen käpyjen mahdolliset
hyönteis- ja sienituhot.
Seuraava suuri haaste onkin
tuhojen torjuntakeinojen löytäminen kukittamalla aikaan saadulle siemensadolle.
PEKKA HELENIUS
RISTO HAGQVIST
TIINA YLIOJA
Luonnonvarakeskus
Pekka Helenius
Siemenviljelyksillä
kuusen kukinta
voidaan tuplata
hormoneilla.
Gibberelliinihormonia ruiskutetaan vartteeseen kuusen
siemenviljelyksellä Tammelassa kesällä 2015.
Vaihda
kestoon!
Käy etuilemaan
Metsälehden tilaaminen kannattaa aina. Saat
paljon rahanarvoisia vinkkejä ja metsäsi tuottaa paremmin. Metsälehden kestotilaaminen
kannattaa aivan erityisesti, koska kaiken hyvän
päälle saat vielä paljon rahanarvoisia etuja.
Kaikki taatusti mukavan metsäisiä ja hyödyllisiä. Olipa kyseessä sitten kirjojen alennukset,
lukijamatkat, tapahtumaliput tai lahjatilaukset,
ne on aina mietitty juuri sinulle.
Koska kestotilaajillemme haluamme tarjota
aina pikkuisen enemmän, pikkuisen parempaa.
Käy rohkeasti etuilemaan!
Klikkaa ja tilaa:
www.metsalehti.fi
Tai soita: 09 315 49 840
Kestotilaajan edut:
Osallistut automaattisesti kaikkiin tilaaja-arvontoihin.
Arvomme tänä vuonna seitsemän kappaletta iPad Air -tabletteja.
Voit tilata Metsälehden sisältäen Makasiinit -25% ja
Metsälehti Makasiinin -50% alennuksella ystävällesi.
Kestotilaajan Kaupan tarjoukset erikoishinnoin
Metsälehti Makasiineissa.
Maksuton lukuoikeus Metsälehden ja
Metsälehti Makasiinin näköislehteen verkkosivuilla.
Metsälehti Mobiili printtilehden
kestotilaajille 12 eurolla/vuosi (Norm. 59 euroa.)
Erityisetuja yhteistyökumppaneiden järjestämissä
tapahtumissa ja tilaisuuksissa.
Tilauksesi jatkuu automaattisesti
niin kauan kuin itse haluat.
Kuulut parhaimpien ja arvostetuimpien
etuasiakkaiden joukkoon.
Muistathan, että tilausmaksu on vähennyskelpoinen
metsäverotuksessa arvonlisäveroineen.
28 pilkkeitä
Metsätuhoja Tatralla
Lukijamatkalaiset näkivät mitä käy,
kun kirjanpainajapuita ei korjata.
HANNU JAUHIAINEN, teksti
LOTTA NIEMETMAA, kuva
Mittavat kirjanpainajatuhot
vaivaavat Slovakian metsiä Tatran vuoristoalueella. Pystyyn
kuolevat metsät ovat 2000-luvun myrskytuhojen seurausta.
Kun kaikkia myrskyn kaatamia
puita ei ole saatu korjattua, kirjanpainajat ovat päässeet levittäytymään myös myrskyltä säästyneisiin kuusimetsiin.
Pystyyn kuolleita puita on
runsaasti etenkin jyrkillä vuorenrinteillä ja muissa paikoissa, joista niitä ei ole voitu korjata pois. Alkuun tuhoja oli vain
alarinteiden istutusmetsissä,
mutta nyt tuhot ovat hivuttautuneet ylärinteiden luonnonkuusikoihin.
Syyskuun lopulla Slovakiassa vierailleet Metsälehden lukijamatkalaiset saivat omin silmin nähdä sen, mitä voi seurata,
jos tuhopuita ei korjata metsästä pois. Samantapaiset vahingot
voivat olla mahdollisia myös Etelä-Suomessa.
Sosialisointia purettu
Slovakian metsistä yli puolet on
valtion ja kuntien hallussa, loppuosan omistavat yhteisöt ja yksityiset. Osaa yksityismetsistä
hallinnoidaan osuuskuntina tai
meidän yhteismetsien tapaisina yksiköinä.
Osa yhteismetsistä on toiminut jo ennen toisen maailmansodan jälkeen tapahtunutta sosialisointia. Metsäomaisuutta on
nyt uuden ajan koitettua palautettu entisille omistajille.
Yhteismetsä on yleensä kyläkunnan omistama alue, johon
kuuluu myös laidunmaita. Tilojen osuudet ovat melko pieniä. Osuuksia ei voi myydä ulkopuolisille.
Slovakian pääpuulajit ovat
Metsälehden viimeisin lukijamatka suuntautui Tatran vuoristomaisemiin Slovakiaan. Osallistujat näkivät
omin silmin, kuinka kaarnakuoriaiset ovat tuhonneet kuusikoita.
pyökki ja kuusi. Hakkuita tehdään vuosittain noin kahdeksan
miljoonaa kuutiometriä. Hakkuumäärästä noin puolet ker-
PALVELUKSEEN HALUTAAN
Metsäalan asiantuntijoita
puunhankinnan
monipuolisiin tehtäviin.
Make the most of Metsä Forest
Metsä Forest on markkinajohtaja puukaupassa ja metsäenergiassa Suomessa. Se vastaa Metsä
Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa emoyhtiö Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille kattavat
puukaupan sekä metsän- ja luonnonhoidon palvelut. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin
tyy tuhometsistä.
Puun korjuu on vaikeaa hankalien maastojen vuoksi. Maaperä on herkkä taimettumaan,
joten pienillä uudistusaloilla
suositaan luontaista taimettumista. Jalopuiden kasvatusta
haittaavat hirvieläimet.
lu k i ja lta
Eroja naapurien
metsänhoidossa
Metsätalouden edellytykset
ja olosuhteet ovat jokseenkin
samat Tornionjoen itä- ja länsipuolella. Metsien kasvun ja
metsänhoidon kannalta olosuhteet ovat samanlaiset ainakin 100 kilometrin syvyydeltä,
mutta nykyisin myös taloudelliset olosuhteet ovat keskimäärin melko samanlaiset. Euron
ja kruunun kurssien muutokset voivat kyllä aiheuttaa eroja
talouden olosuhteissa, samoin
erilaisuudet lainsäädännössä
sekä metsätalouden ja yritysten tuissa.
Vuosien kuluessa olen kuitenkin havainnut käytännön
metsätaloudessa monia mielenkiintoisia eroja, joiden perimmäiset syyt eivät ole selvinneet.
Tässä muutama, joihin mielelläni näkisin perusteltuja selityksiä suomalaisiltakin asiantuntijoilta.
Taimikonhoidossa ja kasva-
122 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä.
Haemme metsäasiantuntijoita vastaamaan puukauppa- ja metsäpalveluiden myynnistä
Jyväskylän hankintapiirille toimialueena ja toimistopaikkana Jämsä sekä Viitasaaren
hankintapiirille toimialueena Pihtiputaan kunta, toimistopaikkana Pihtipudas.
Edellytämme:
Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä
itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme soveltuvaa alan osaamista ja aktiivista
markkinointi- ja palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi.
Lisätiedot ja haku 21.10.2015 mennessä osoitteessa: metsagroup.com .
Metsä Group on vastuullinen metsäteollisuuskonserni. Sen liiketoiminta-alueet ovat Metsä Tissue, Metsä
Board, Metsä Fibre, Metsä Wood sekä Metsä Forest. Vuoden 2014 liikevaihto oli 5 miljardia euroa ja henkilöstöä noin 10 500. Konsernilla on toimintaa noin 30 maassa.
L&T Biowatti Oy on Lassila & Tikanoja Oyj -konserniin
kuuluva valtakunnallinen energia- ja metsäsektorin
palveluyritys.
HAEMME METSÄ
PALVELUASIANTUNTIJAA.
Vastaat Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan puunhankinnasta. Arvostamme laajaa metsäalan osaamista
sekä hyviä ihmissuhdetaitoja. Ruotsin kielen suullinen ja
kirjallinen hallinta katsotaan eduksi. Tarjoamme paikan
Pohjanmaan tiimissä, joka on erikoistunut nuorten
metsien hoitoon ja energiapuutoimituksiin.
Hakemukset 18.10.2015 mennessä:
www.lassilatikanoja.fi/toihin.
Lisätietoja 13.10 alkaen
metsäpalvelupäällikkö
Timo Marttilalta, 050 598 8194.
pilkkeitä 29
lu k i ja lta
MYYDÄÄN
Kemeraleikkauksilla
on väärä osoite
Ensi vuodelle ajoittuvat kemeravarojen leikkaukset ollaan
kohdistamassa taimikoiden ja
nuorten metsien hoidon tukiin.
Tämä ei ole viisasta. Jos puukauppaa ja työllisyyttä halutaan
vahvistaa, niin varoja pitäisi lisätä nimenomaan kemerataimikonhoitoon ja nuorten metsän
hoitoon. Näin tehtiin 1990-luvun laman alkuvaiheessa.
Nuoren metsän hoitovarat
kannustavat metsänomistajia sijoittamaan omia varojaan metsien hoitoon ja ne työllistävät
nopeasti.
Maa- ja metsätalousministeriön nyt esittämällä ratkaisulla
rokotetaan pahasti sekä metsänhoitoyhdistyksiä että palveluyrityksiä.
Säästöt voitaisiin kohdistaa
metsävaratiedon keruuseen,
jos toimintaa järkevöitettäisiin
ja metsäkeskus luovuttaisi laserkeilausaineiston ilmaiseksi
toimijoille.
Toimijat ja yritykset voisivat
sitten laatia niistä markkinakelpoisia metsäsuunnitelmia ja
muuta palvelutarjontaa.
Vähäiset resurssit pitäisi ohjata niille, jotka osaavat resursseja hyödyntää ja saavat puun
liikkeelle, eikä taas kerran tukea julkisen sektorin tehotonta toimintaa!
Nuoren metsän hoidon poistumaraja 800 tulisi säilyttää, sillä se koskee lähinnä Pohjois-Lapin aukkoisia nuoren metsän
hoidon kohteita.
tushakkuussa Suomessa männikön tuotantometsä pyritään tekemään parhaiten kasvavista,
hyvälaatuisista yksilöistä, pieni
lehtipuusekoitus huomioiden.
Ylhäältä päin poistetaan vain
joitakin etukasvuisia ja usein samalla huonolaatuisia mäntyjä, eli
niin sanotut susipuut.
Ruotsissa ylhäältä päin poistetaan suurimpia puita niin paljon,
että tavoiterunkoluku voidaan
jättää samanpituisina taimina ja
runkoina. Käytännön ero on todella hurja varsinkin taimikonhoidossa ja kasvatusmetsän ensiharvennuksessa. Huomattakoon,
että pohjoiseen mentäessä puuyksilöiden kasvuerot lisääntyvät
istutusmetsissäkin, puhumattakaan kylvömetsistä ja luontaisesti syntyneistä metsistä. Keskipituus voi laskea käsittelyssä jopa
useita metrejä.
Ruotsalaiset perustelevat menettelyä sillä, että pinta-alakohtainen maksimikasvu saavutetaan, kun puuyksilöiden välinen
kilpailu on suurimmillaan. Toisin sanoen naapureitaan paremman puuyksilön lisäkasvu on pienempi kuin monelle naapurille
aiheutuva kasvuhaitta yhteensä.
Lisäetuna – siis vain lisäetuna
– he mainitsevat männyn keskimääräisen oksikkuuden vähenemisen, eli tulevaisuudessa paremman sahatukin laadun, sekä
hakkuukustannusten alenemisen
ja kasvatushakkuupoistuman arvon lisääntymisen. He eivät käsittääkseni tarkoita menettelyllä
meillä tulkittua yläharvennusta
tai laatuharvennusta.
Säästöpuuryhmien jättäminen monimuotoisuussyistä alkoi
uudistushakkuista. Vähitellen
se on laajentunut kasvatushak-
kuisiin ja taimikonhoitoon. Näin
oli aluksi Pohjois-Ruotsissakin,
mutta melko pian siitä luovuttiin
varsin laajasti taimikonhoidossa ja kasvatusmetsän ensiharvennuksessa.
Perusteluna ruotsalaisilla oli
säästöpuuideologian perustarkoitus, joka heidän mukaansa
on järeän puuaineksen pysyvä
säilyttäminen metsien käsittelyssä siitä riippuvaisille eliöille. Taimikon harvennuksessa ja
kasvatusmetsän ensiharvennuksessa säästöpuuryhmiin kehittyy lähinnä vain ohuita riukuja,
mutta ei juuri ollenkaan järeitä,
tavoiteltuun tarkoitukseen pitkään käyttökelpoisia runkoja.
Pohjoisessa huomattava osa
sahatukin mittaisista pölkyistä ei
täytä sahatukin laatuvaatimuksia.
Leimikoista ja sijainnista riippuen hylättävä osuus voi olla jopa
kymmeniä prosentteja. Jossakinhan rajan on tietenkin oltava,
mutta miksi se on pitkään ollut
oleellisesti eri kohdassa Tornionjoen itä- ja länsipuolella?
Suomen puolella hylättävää
osuutta hyödynnettin pitkään
merkittävästikin ratapuupölkyiksi. Nykyisin piensahat ja
hirsiveistämöt hyödyntävät sitä jonkin verran raaka-aineena,
mutta pääosa ohjautuu kuitupuuksi. Ruotsin puolella paikalliset sahat ovat hyödyntäneet sen
pääosin normaalisahauksen yhteydessä. Huonolaatuisen tukin
hinta on saattanut olla keskimääräistä alempi, mutta lähempänä
tukkia kuin kuitupuuta. Onkohan ero johtunut vain kysynnän
ja tarjonnan eroista?
TEUVO TAPANINEN
toiminnanjohtaja,
Mhy Sodankylä
Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää!
www.metsalehti.fi/metsamaa
METSÄPALSTA, Parikkala, Kirjavala
9,12 ha. Kiinteistö muodostuu 2 palstasta. Varttunutta kasvatusmetsää
n. 1200 m3, taimikkoa n. 0,6 ha. Kiinteistöllä purkukuntoinen omakotitalo, hinta sisältää sähköliittymän (3x25). 39.000 €.
METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta
19,56 ha. Asuinrakennuspaikka, 2 rantarakennuspaikkaa n. 7 km:n
päässä kylätaajamasta. 2 kiinteistöä, yhteispa. 19.5600 ha. Suurempi
kiinteistö on 2 ha ja on pihapiiriä luk.ottamatta pääosin metsämaata.
Vanha hirsirunkoinen as.rak., piharak. sekä varasto. Rak.oikeus 250 k-m2.
Toinen kiinteistö on 7,56 ha, järvenrantaa n. 350 m, 2 yleiskaavan mukaista rantarak.paikkaa, molemmilla rak.oik. 200 k-m2. Kiinteistöön kuuluu
myös n. 0,5 ha:n kokoinen suopalsta Risusaaressa. Yhteishinta 160.000 €.
Voidaan lohkoa osiin, tarjouksia otetaan vastaan.
METSÄPALSTA, Parikkala, Saari
19,822 ha. Pinta-alasta n. 19,1 ha metsämaata, loput talouskeskuksen
aluetta. Päärak. v. 1951 rakennettu 2-kerroksinen hirsitalo, pihapiirissä
navetta, hirsirunkoinen aitta, varasto. Talon ikkunat ja katto remontoitu
2000-luvun alkupuolella. Sauna ja pesutilat rakennettu navettarakennukseen 1980-luvulla. 120.000 €.
Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV,
Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500.
METSÄTILA, Salla, Hautajärvi
40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä,
puuston kokonaismäärä n. 1650 m3. Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n.
6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada
poikkeamisluvalla lomarak.paikan. 35.000 €/tarjous.
MAATILAN TALOUSKESKUS, Ranua, Kelankylä
JUHA LIND
metsänhoitaja, Pello
Majovantien varrella ent. maatilan talouskeskus. Kohteella asuinrakennus
ja navettarakennus, joka on nykyisin varastokäytössä. Rauhallisella paikka
luonnon keskellä. Hyvät mahdollisuudet marjastukseen, metsästykseen
kalastukseen tai muuten luonnossa liikkumiseen ja harrastamiseen.
39 000 €/tarjous.
OMAKOTITALO, Ranua, Asmunti
Talon pinta-ala n.100 m2. Rakennusvuosi on -57 ja laajennusosan valmistumisvuosi on 1997. Kohteella lisäksi varasto (vanha navetta), piha-aitta
sekä leikkimökki. 43 000 €
Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054
METSÄPALSTA, Lieksa, Jaakonvaara
45,6 ha. Höntönvaarantiehen rajoittuva n. 45,6 ha määräala tilasta
Teppanala. Kokonaispuusto n. 5360 m3. Maapohjat pääasiassa tuoreita tai
lehtomaisia. UPM Bonvesta -metsätila, www.bonvesta.fi. 200.000 €.
METSÄPALSTA, Ilomantsi, Kivilahti
66,9 ha. Määräala rajoittuu Kivilahdentiehen (n:o 5200). Uimaharjun
taajamasta matkaa vain noin 20 km. Kok.puusto n. 6.890 m³, keskipuusto
n. 103 m³/ha. Tasainen kehitysluokkajakauma, uudistuskypsää puustoa
n. 790 m³. Uudistamatonta alaa noin 2,5 ha, laikkumätästetty 2015.
Myyjä uudistaa alueen kustannuksellaan keväällä 2016. Monipuolinen
metsäpalsta hyvässä kasvuvauhdissa. Myyjä pidättää osuudet yhteisiin
alueisiin. Lisätiedot: www.bonvesta.fi. 182.000 €.
METSÄPALSTA, Juuka, Petrovaara/Polvela
164,9 ha. Yhtenäinen 3 palstasta koostuva tilaryhmä Juuassa n. 19 km
taajamasta. Kokonaispuusto n. 16.920 m3, pääosin varttunutta kasvatusmetsää. Uudistuskypsää heti n. 3 ha. Tuhkalannoitus tehty 2011 n. 28
ha alueelle ja n. 40 ha alueelle suunniteltu kunnostusojitusta. Ojalinjat
avattu 2011-2012. Lisätiedot: www.bonvesta.fi. 474.500 €.
Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085
METSÄPALSTA, Savonlinna, Sönkkä
23 ha. Kaksi määräalaa Sönkän kylässä noin 16 km päässä Savonrannan
taajamasta. Yhteispinta-ala n. 23 ha, kok.puusto n. 2700 m3, tukkipuun
osuus noin ¼. Rehevät kasvupohjat, runsaasti välittömiä harvennushakkuumahdollisuuksia. Koiralammen rannalla lomarakennuspaikka
(RA). Mahdollisuus ostaa myös tilaan kuuluva noin 3 ha talouskeskus
rakennuksineen. Mh. 88.000 €.
METSÄPALSTA, Sotkamo
24,5 ha. Pahapuronpalsta on määräala 40 km kirkonkylältä etelään. Kokonaispuuston on arvioitu olevan n. 3 000 m³. Keskipuusto on n. 127 m³/
ha. Noin 30 % pinta-alasta on päätehakkuuvaiheessa. Tienvarsisijaintinsa
ansiosta palstalle on helppo poiketa. UPM Bonvesta-metsätila. 80.500 €.
METSÄPALSTA, Kuhmo, Lauvus
58,7 ha. Määräala lähellä Kuhmo-Nurmes maantietä. Kokonaispuusto
3280 m3, kaksi kolmasosaa kasvupaikoista on tuoretta kangasta. Palstalle
on tieyhteys. Hyväkasvuinen metsäpalsta, jossa tarjolla myös välittömiä
hakkuutuloja! UPM Bonvesta metsäpalsta. 83.100 €.
Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877,
Kiinteistömaailma/Asunto- ja Metsätori Oy Lkv
Metsäkustannus Oy
Pohjoinen Rautatiekatu 21 B
00100 HELSINKI
Puhelin 09 315 49 800
Faksi 09 315 49 879
E-mail: etunimi.sukunimi
@metsalehti.fi
TOIMITUS
Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi
p. 09 315 49 802, 040 516 4000
AD
Anna Back
p. 09 315 49 808
Toimitussihteerit
Jussi Collin
p. 09 315 49 803
Eero Sala
p. 09 315 49 804
Toimittajat Liina Kjellberg
p. 09 315 49 807
Tiia Puukila
p. 09 315 49 806 (perhevapaalla)
Valtteri Skyttä
p. 0400 818 078
Taloustoimittaja
Mikko Häyrynen
p. 09 315 49 805, 0400 973 457
Pohjois-Suomen aluetoimittaja
Hannu Jauhiainen
Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi
09 315 49 870, 0400 150 910
Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä
PL 39, 40101 Jyväskylä
p. 09 315 49 845, 0400 894 080
Toimituksen sihteeri
Päivi Laipio
p. 09 315 49 809, 040 752 9626
Verkkojulkaisu Metsäuutiset
www.metsalehti.fi
verkkojulkaisujen sähköposti:
toimitus@metsalehti.fi
ASIAKASPALVELU
klo 9.00–15.00
Tilaukset ja osoitteenmuutokset
09 315 49 840
asiakaspalvelu@metsakustannus.fi
Asiakaspalvelusihteeri
Helena Alatalo p. 09 315 49 842
Palvelupäällikkö
Mari Lindström p. 09 315 49 844
Katja Raninen (perhevapaalla)
Markkinointi
Markkinointijohtaja
Pasi Somari
p. 09 315 49 873, 050 389 0590
Markkinointipäällikkö
Kimmo Hakola
p. 09 315 49 841, 0400 913 822
LEVIKKIMYYNTI
Myyntipäällikkö
Heta Välimäki
p. 09 315 49 849, 040 723 1613
MEDIAMYYNTI
Myyntipäällikkö
Jarmo Rautapuro
p. 09 315 49 847, 050 331 4137
Yhteyspäällikkö
Sanna Nyman
p. 09 315 49 848, 040 569 2200
ilmoitukset@metsalehti.fi
Metsätaloudellinen
ammattilehti
83. vuosikerta, perustettu 1933
Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti
ISSN 0355-0893
Levikki 31 701 (LT/14)
Lukijoita 153 000 (KMT/14)
Painopaikka Savon Paino
30 pilkkeitä
Liekkipuun punaisista kukista pitävät niin
ihmiset, apinat kuin linnutkin.
kin uusille alueille niin hyvin, että lajia
pidetään jopa vaarallisena tulokaslajina.
Liekkipuu voi parhaimmillaan kasvaa
yli 15-metriseksi, mutta jää usein pienemmäksi. Puun latvus muistuttaa laakeaa
savannimaista aurinkovarjoa. Varjoa se
sietää itsekin, joskin viihtyy enemmän
auringonpaahteessa. Sen kyynärvartta
suuremmat lehtilavat muistuttavat ylisuuria tuntokasvin lehtiä, lapojen koostuessa sadoista pienistä pareittain kasvavista lehdyköistä.
Hämärän tullessa liekkipuun pikkulehdykät voivat vetäytyä suppuun.
Lintupölytteinen
monikäyttöpuu
nuo rte va
Liekehtivä
puu
HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat
Suomea suuremmalta jättisaarelta Afrikan kupeesta on levinnyt maailmalle
punakukkainen puu, jota toiset pitävät
trooppisen alueen kauneimpana. Sen liekkejä muistuttavista kukista pitävät sekä
ihmiset, apinat että linnut, mutta pienemmät eliöt karttavat erityisesti puun kuorta. Puu on saanut kansanomaisen nimen
”liekkipuu”. Hienompiakin vieraskielisiä nimiä, kuten ”kuninkaallinen Poinciana”, on käytössä ranskalaisten siirtomaaherrojen jäljiltä.
Hernekasveihin kuuluva liekkipuu
(Delonix regia) on kotoisin Madagaskarin metsistä. Lajin alkuperäiset esiintymisalueet ovat pirstoutuneet pieniksi
muun muassa hakkuiden, ”polta-ja-vil-
Liekkipuun latvus muistuttaa laakeaa
savannimaista sateenvarjoa.
jele”-maataloustekniikan sekä puuhiilen
tuotannon takia. Vielä viime vuosituhannen lopulla liekkipuun olemassaolo saarella luokiteltiin vaarantuneeksi.
Nykyään pelkoa lajin häviämisestä ei
ainakaan maailmanmittakaavassa ole, sillä puuta on istutettu koristepuuksi ympäri maapalloa. Se on sopeutunut joille-
Täydessä kukassaan liekkipuu on erityisen näyttävä puu kaupunkimaisemassa,
puistoissa ja puutarhoissa. Turistina puita löytää helposti muun muassa Mauritiukselta, Madeiralta ja Floridasta sekä
Karibian meren saarilta. Intiassa, Bangladeshissa ja Afrikassa kasvin käytöllä
on pitkät perinteet.
Kukat sisältävät samoja väriaineita
kuin esimerkiksi paprikassa ja kasvia
käytetään värjäyksessä. Puun kuoriuutteella on antimikrobisia ominaisuuksia ja
kansanlääkinnässä sitä on käytetty sokeritaudin hoitoon. Kasviuutteiden soveltuvuutta on testattu ekologisena vaihtoehtona jopa alumiinin korroosionestoon.
Pienen kämmenen kokoisia liekkipuun
kukkia pölyttävät muun muassa varpuslintuihin kuuluvat medestäjät. Amerikassa mesikukkaisten liekkipuiden kasvattaminen mainitaan mainiona keinona
houkutella kolibreja kotipuutarhoihin.
Pölytyksen seurauksena muodostuu tulitikkuaskin levyisiä, Hessu Hopon kenkää muistuttavia palkoja, jotka voivat olla yli puolen metrin mittaisia. Niitä on
toisinaan käytetty eläinten ja ihmistenkin ravintona. Malttamattomat apinat
sen sijaan popsivat kukkia sellaisenaan.
MER K K I PÄ I VÄT
90 VUOTTA
19.10. Veikko Tiainen, metsänhoitaja,
Kouvola (ei vastaanottoa)
85 VUOTTA
17.10. Urpo Wilska, maat. ja metsät.
maisteri, Nurmijärvi
70 VUOTTA
14.10. Juhani Pöllänen, metsänhoitaja,
Mikkeli (matkoilla)
60 VUOTTA
20.10. Pertti Niloni, Metsänhoitoyhdistys
Keski-Savon hallituksen jäsen, Varkaus
50 VUOTTA
17.10. Harri Kaipainen, Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon valtuuston jäsen,
Mikkeli
24.10. Pertti Jokiniemi, Otso Metsäpalvelut, metsäpalveluesimies, Kankaanpää
(ei juhli)
Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään
Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja
metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille
lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja
sähköpostilla viimeistään kuukautta
ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek.
21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.
laipio@metsalehti.fi
n i m i tys
Kestävän kehityksen toimikunta
Valtioneuvosto on asettanut Suomen
kestävän kehityksen toimikunnan uudessa
kokoonpanossa. Toimikunnan puheenjohtajana toimii pääministeri Juha Sipilä
ja varapuheenjohtajana maatalous- ja
ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.
Toimikunnan pääsihteerinä toimii neuvotteleva virkamies Annika Lindblom ympäristöministeriöstä.
RA KAS PÄIVÄKIRJA
Tanssivat
motot
Suomeen akreditoidut suurlähettiläät
retkeilivät toissa viikolla Lapissa Rovaniemen ympäristössä arktisen biotalouden merkeissä. Metsähallitus oli järjestänyt upean ohjelman, jonka puitteissa
vieraat pääsivät tutustumaan lappilaisen luonnonvaratalouden hienouksiin
sekä järvimaisemissa että metsissä, poroja unohtamatta. Diplomaatit tapasivat myös Joulupukin, joka osoittautui
hämmästyttävän kielitaitoiseksi henkilöksi. Hyvän päivän toivotus onnistui häneltä niin kiinaksi kuin arabiaksi.
Diplomaattikunta osoittautui yllättävän maastokelpoiseksi ja reipashenkiseksi. Heidän erinomaisuutensa eivät
säikähtäneet sen enempää veneajelua
kuin patikointiakaan, vaan porukka
nautti täysin siemauksin ruskan kau-
neudesta ja napsi suuhunsa jo hieman
vettyneitä mustikoita suurella innolla.
Suuri elämys oli käynti porotilalla,
jonka isäntäpariskunta valaisi porotalouden erityispiirteitä elinkeinona ja
herkkuruokana. Ruokailu kodan lämmössä pihalla porojen taputtelun merkeissä vietetyn tuokion jälkeen sai diplomaatit hyrisemään tyytyväisyyttään.
♦♦♦
Myös hakkuutyömaalla pääsivät diplomaatit käymään, ja rohkeimmat pääsivät moton kyytiin. Vierailu alkoi viattomasti hakkuualueen reunalta, jonne
konemiehet olivat virittäneet hienot tulet. Koneet seisoivat metsässä hiljaisina, mutta pienen juttutuokion jälkeen
alettiin tositoimiin.
Korjuukone käynnistyi ja liukui keinahdellen lähemmäksi hakkuukohdetta. Sitten sen hakkuupää nappasi rungosta kiinni ja ennen kuin vieraat olevat
ehtineet sanoa ”kissa”, runko oli karsittu ja pätkitty kolmeksi siistiksi kappaleeksi. Yksi vieraista parahti: ”Herran
tähden, mitä se oikein tekee!”
Kuljetusyksikkö keräsi rungonkappaleet saman tien pinoihin, ja tukkirekka
oli valmiina kuljettamaan rungot ostajalle, sillä kertaa Ruotsin puolelle. Rekan hienouksiin kuului muun muassa
rengaspaineiden sääntely kuljettajan
kopista nappia painamalla.
Rintani paisui ylpeydestä suomalaisen insinööritaidon mestarinäytteiden
äärellä, varsinkin kun vieraat sanojaan
säästämättä ihastelivat osaamistamme.
Yksi ja toinenkin diplomaateista huomasi, että omassa maassa saattaisi olla
käyttöä suomalaiselle korjuuteknologialle. Käyntikortit vaihtoivat omistajaa tiuhaan tahtiin.
♦♦♦
Siinä leimikon äärellä korkeaa teknolo-
giaa edustavia koneita ihastellessa tuli
mieleen, että voisihan Suomi nousta uuteen kiitoon näiden koneidenkin avulla.
Ponssen koneet sinänsä ovat kaunista katseltavaa, joten ei ihme että Metsähallituksen idearikas Kristiina Vuopala
oli kehittänyt motobaletin johonkin lukuisista arktisista tapahtumista, joihin
Metsähallitus oli antanut oman panoksensa. Talvipimeällä lumisessa metsässä
motot tanssivat kirkkaiden lyhtyjensä
valaisemina ja yleisö saa taskulampuilla näyttää minne suuntaan niiden pitäisi kurotella.
Motojen tanssi on kuulemma ihmeen kaunista.
Liisa
Saarenmaa
Kirjoittaja on
metsäneuvos.
pilkkeitä 31
Metsäristikko 16, oikea ratkaisu
METSÄRISTIKKO 19
Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä
22.10. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki.
Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 19”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa.
Palkinnot metsäristikosta 16 on arvottu seuraaville kolmelle: Reijo Mattila, Pietilä, Riitta Rönkkö,
Espoo ja Aimo Tuomela, Ulvila. Onnittelumme
heille ja kiitokset kaikille mukana olleille.
Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös
lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen.
Nimi
Lähiosoite
Postinumero- ja paikka
IBAN-tilinumero
E N SI N U MER OSSA
Metsäkustannus
METSÄKUSTANNUS OY
Pohjoinen Rautatiekatu 21 B
Tunnus 5011305, Info: 00001
00003 Vastauslähetys
Tilaan Metsälehden
/
maksaa
postimaksun
2015 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin)
kestotilauksena hintaan 119 euroa / 12 kk
määräaikaistilauksena hintaan 132 euroa / 12 kk
Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa)
Seppo Samuli
Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta.
Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla
siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840.
Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi
Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun
/
2015
/
2015
Osoitteen muutos:
➔➔Metsäpalveluista apua maanomistajalle
Lehden saajan osoite
➔➔Mitkä ovat parhaat säästöpuut?
Sukunimi
➔➔Näin perustat yhteismetsän
➔➔Kaupunkilaismetsänomistajan arkea
➔➔Keitä tuohesta tervaa
Metsälehti Makasiini ilmestyy 22. lokakuuta.
Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot
Etunimi
Lähiosoite
Postinumero
Sukunimi
Etunimi
Lähiosoite
Postitoimipaikka
Postinumero
Postitoimipaikka
Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta:
Päiväys
Allekirjoitus
Puhelin
MENKÄÄ METSÄÄN!
22.–24.11.2013 MESSUKESKUKSESSA
OSA
Niin paljon elämyksiä yhdellä lipulla!
Metsämessut tarjoaa metsänomistajille ja metsän ystäville mielenkiintoisen viikonlopun.
Metsäaiheista ohjelmaa, keskusteluja, työnäytöksiä ja puuhaa riittää koko perheelle.
Metsäala tulee tutuksi näytteilleasettajien osastoilla, jossa on esillä metsänomistajan
tärkeimmät palvelut ja tuotteet. www.helsinginmetsamessut.fi
Avoinna: pe 22.11. klo 9–18, la 23.11. klo 10–18, su 24.11. klo 10–17.
Liput: 15 ¤ / 10 ¤ / 5 ¤ / 37 ¤
Samaan aikaan myös muut Meidän viikonlopun tapahtumat:
ELMA Helsingin maaseutumessut, Kädentaito, Lemmikki (la–su),
OutletExpo ja Menopeli. Lauantaina 23.11. myös vapaaehtoistoiminnan Menu-messut.
OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN.

Taavi Ehrpais on harvinaisuus Virossa – hän on

Transcription

Similar documents

metsänhoitoon

Lue lehti

Puutoimi tarjoaa valoa*, edullisia puutavaraeriä ja kesäpuuhaa

Lue lehti - Metsälehti

Työtön artenomi yritti päivittää tutkinnossa tietotekniikan

kalle Poussalla on ensimmäinen saha yhä tallessa.

Lue lehti - Metsälehti

Vesilahden metsäopetuspolun teksti

VEDOS Puutoimi Outinen Tapio Oy

Joensuulainen Heidi Hämäläinen valmistautuu metsäalan

METSÄVEROTUS Metsänomistajan Talvipäivä 30.10.2010

Esitykset - Jyväskylän yliopisto